JO R M A LU H D A N TA LV IR E T K IO H JE E T.. A H M A . M Y R S K YJ E N V U O S I. Syvälle metsään Toimittaja Juha Kauppinen & valokuvaaja Heikki Willamo samoilivat Etelä-Suomen aidoimmissa aarniometsissä. Ahman paluu Luonnon ääni vuodesta 1941 IRTONUMERO 9?€ 10/2020 S U O M E N LU O N T O 10 | 2 2 M A A K O T K A . N Ä IN S U O JE LE T M E T S Ä S I. E T E L Ä -S U O M E N LU O N N O N M E T S Ä T. V U O D E N 2 2 T U R H A K E . P U N A T U LK K U . JORMA LUHDAN PARHAAT VINKIT TALVIRETKEILYYN PUNATULKKU TARVITSEE NYT RUOKINTAA VUODEN 2020 TURHAKE ON VALITTU Ahmasta on taas tulossa koko Suomen asukas
Valonlähteen vaipuessa taivaanrannan taakse varjot hiipuvat tasaiseen siniseen hämärään.. 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I A LK U TA LV I Kuu kuin aurinko KUVA HEIKKI KETOLA TEKSTI HEIKKI VASAMIES AAMUTUIMAAN LASKEVAN kuun valo herättää tunturinrinteen uuteen kaamospäivään Riisitunturin kansallispuistossa
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
16 Havumetsän hyeena palaa Ahma kuuluu myös maan eteläosaan, jonne se parhaillaan levittäytyy. 34 Metsän kutsu Etelä-Suomen viimeiset aidot vanhat metsät löytyvät muutamalta suojelualueelta. kerran 52 Pakkasretkellä Luontokuvaaja Jorma Luhta neuvoo onnistuneen talven eräretkeilyn niksit. 43 Kata joulupöytä punatulkulle Luontaista ruokaa on tänä vuonna vähän tarjolla. 32 Myrskyisä vuosi 2020 Tänä vuonna on ollut jo 42 myrskypäivää, kun keskimäärin puhuripäiviä on vuodessa 27. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Kolmen kotkan draama Antti Leinonen seurasi maakotkien harvinaista kolmiodraamaa Kuhmossa. 48 Vuoden turhake esittelyssä Suomen Luonnon toimitus valitsi turhakkeen 21. 24 Miten metsä suojellaan Opettaja Eeva Kota-Aho sai perintömetsän suojeltua helposti Metso-ohjelman kautta. KU VA TU O M AS H EI N O N EN Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Kaisu Paulanto 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Mirjami Linkola 74 Luonnoskirja 24 Suomen Luonto 10/2020 Metsän voi suojella ja pitää edelleen omistuksessaan.
KU VA T H EI KK I W IL LA M O , H AN N A KA H RA N AH O JA AN TT I LE IN O N EN 34 32 16 79. Hanna Kahranaho, AD Lehden ulkoasun loihtija Hanna painottaa luonnon ymmärtämisen tärkeyttä. Greenline Print -merkki kertoo painotuotteen koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Taittoapuna Tero Jämsä Kuvankäsittely Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. Syntyi reportaasi paljon ihmisen aikaa verkkaisemmin syntyneistä metsistä, joiden puolesta juttu on myös hätähuuto. Juha Kauppinen, tietokirjailija Biologi Juha Kauppinen tunnetaan teoksestaan Monimuotoisuus. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (painettu) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tartto Kroonpressille on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Lehden teko on Hannalle tilaisuus oppia uutta. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi Tilaa diginä: suomenluonto.fi/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Paavo Hellstedt, eläinekologi Kaikkiruokaista ekologia kiinnostavat eliöt nisäkkäistä ja linnuista hyönteisiin ja kasvikuntaan. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Paavo suuntasi Kajaaniin selvittämään, miten ahmoja seurataan. Hänen yksi suosikkipalstansa on Luonto tilastoina, jossa tiede kiteyttää suuret ilmiöt selkeiksi kuviksi. Juttu julkaistiin myös #muutos-lehdessä. Tieto lisää empatiaa, ja sille hän pohjaa rakkautensa luontoon sekä toivon kestävästä tulevaisuudesta. Tämä ahma on kuvattu luonnonoloissa Kuhmossa. Lisätietoa saat syöttämällä tuotteen ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Ahman jäljillä ollaan sivulla 16–23. Tutkimustyö on painottunut petoihin, kuten näätäeläimiin ja kettuihin, ja pohjoiseen luontoon Lapista kohti Arktista. KUVA: ANTTI LEINONEN. Nyt hän lähti löytöretkelle Etelä-Suomen viimeisiin luonnonmetsiin, joista osaan pääsee vain erikoisluvalla
Myös moni nisäkäs ja lintulaji löytää niiltä ravintoa tai suojaa. 6 suomenluonto.fi LUONNOSSA EI OLE JOUTOALUEITA. METSITYSTUEN ULKOPUOLELLE jäävät viljelymaat, joten aktiivikäytössä olevia peltoja ei tällä tuella laiteta pakettiin ja puuta kasvamaan. Metsitys mietityttää Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H EI KK I VA SA M IE S JA AN N A RI IK O N EN Erittäin uhanalainen pikkusinisiipi ravintokasvillaan kenttäkeulankärjellä – kumpikin piennaralueilla eläviä lajeja.. Vielä huolestuttavampaa on se, että toisessa vaakakupissa on monimuotoisuus. Jopa ihmisilmin vaatimattoman näköisellä teollisuustai satamaruderaatilla voi olla yllättävän monipuolinen ja erikoistunut kasvija hyönteismaailma. Laikut muodostavat elinpaikkaverkostoja, jotka ovat monen uhanalaisen lajin elinehto. SELLAINEN ILMASTONMUUTOKSEN torjunta, joka on ristiriidassa monimuotoisuuden suojelun kanssa on kestämätöntä. Valvonta jää ELY-keskuksille, joiden lausunto vaaditaan tuen saamiseen. Oletusarvon täytyy olla, että myönnöt tehdään huolellista harkintaa käyttäen, monimuotoisuus huomioiden ja asiantuntijoita kuullen. Toimet pitää ja voidaan parhaimmillaan toteuttaa niin, että molempia tavoitteita edistetään samanaikaisesti. Asetus tuesta tulisi voimaan vuoden 2021 alussa. Myös esillä ollut metsityksen työkalupakki epäilyttää: maanmuok kausta, lannoitusta, kemiallista heinäntorjuntaa ja ojitusta. Tukea on perusteltu ilmastosyin, vaikka metsittäminen on hitaimpia keinoja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kaikki ihmisen intensiiviseltä toiminnalta vapautuvat alueet saavat pian luonnolliset asukkaansa. JOUTOMAIKSI KUTSUTUT alueet käsittävät muun muassa pienialaisia luonnonniittyjä ja -ketoja sekä piennarja ruderaattialueita, joiden merkitys on suuri esimerkiksi perhosille, pölyttäjille ja monille muille hyönteisille. Mutta monimuotoisuuden suojelun kannalta on olennaista, millaisiin kohteisiin metsitystukea lopulta myönnetään. SIKSI PIENTÄ EPÄLUULOA on herättänyt lakiesitys joutoalueiden metsitystuesta
TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA JA RI N IS KA N EN / VA ST AV AL O JOULUKUUSSA RIEKKO on ehtinyt sulkia pukunsa valkoiseksi. Lisäksi kanalinnuilla on taju omasta ulkonäöstään. Miten käy lumipukuisille lajeille. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Muuttuuko riekon talvipuku. Tiedetään, että joustavuutta on. Tutkijat selvittävät kuumeisesti tekijöitä, jotka säätelevät puvun vaihtumista. Siinä missä metsäjänis pönöttää keskellä lumetonta maisemaa valkeana huutomerkkinä, talvipukuinen kiiruna ymmärtää kipittää lumikasan kylkeen. Nyt suomenluonto.fi 7. Alueilla, missä lunta tulee satunnaisesti, kuten Alaskan saarilla, kiirunan pukuun voi ilmaantua vain valkoisia laikkuja. Ilmastonmuutoksen myötä olot ovat kuitenkin muuttuneet: luminen kausi on entistä lyhyempi ja hanki peittää aikaisempaa suppeamman alueen. Skandinavian riekkojen tiedetään jopa kelpuuttavan heikompia ravintomaita, kunhan niiden höyhenpuku sulautuu maaston väriin, kerrotaan Biological Reviews -tiedelehdessä 2018 julkaistussa katsauksessa. Puvun vaihtumisen laukaisee päivän pituus. Tietyssä paikassa se vaihtuu eri lajeilla samassa tahdissa, kuten Skotlannissa metsäjäniksillä ja kiirunoilla
Siinä on melkein vähän viheltävä sävy. Nyt onkin sopiva hetki yrittää jotain hyvin vaikeaa: opetella erottamaan eri tikkalajit pelkästään kutsuäänten ja varoitusten perusteella. Pikkutikka pitää hyvin samantyyppistä mutta vaimeampaa ääntä. VINK KI Lintujen ääniä on helpointa oppia, kun kuuntelee niitä levyltä tai netistä (ks. xeno-canto.org). Moni tuntee kirkkaan krii-krii-krii-krii-krii-lentoäänen ja haukkamaisen gliuuu! gliuuu! -kutsun. Lindénin mukaan helpointa on ajatella, että tutuin laji eli käpytikka on perustikka. Sitä ei ole millään muulla lajilla. Erota tikat kutsuäänestä TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Sydäntalvella tikat ovat harvoja äänteleviä lintuja. ”Valkoselkätikan ääni on melodisempi. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I TALVELLA METSÄ hiljenee useimpien lintujen äänistä. Sillä on rummutuksen lisäksi ainakin neljä erilaista sointuvaa kontaktiääntä, joiden suhteen sekoittamisen vaaraa ei ole. Kun äänen kuulee metsässä, sen lähde kannattaa etsiä kiikariin. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Andreas Lindénin mukaan Suomessa talvehtivista tikoista palokärki on helpoin tunnistaa äänestä. Nyt on hyvä keskittyä niiden kutsuäänten opetteluun. Helpohko laji voi olla myös pikkutikka, joka pitää usein talvellakin kiikityssarjaa. ”Käpytikalla on kova kipakka kik!” Lindén sanoo. Pohjantikan kutsu taas on sekä vaimeampi että pehmeämpi. ”Pohjantikan pehmeä kjik! kjik! muistuttaa oikeastaan vähän punakylkirastaan kontaktiääntä”, Lindén kuvailee. Siitä alkaen kik!-tyyppisillä kutsuäänillä on jatkumoa sekä pehmämpään että soinnikkaampaan suuntaan. Tju’k! Tju’k!” Harmaapäätikan kutsuääni on vieläkin soinnikkaampi, jo selvästi vihellysmäinen. Sointuvaan suuntaan käpytikasta poikkeavat puolestaan valkoselkätikka ja harmaapäätikka. Se on kuin yksi lyhyt vihellys harmaapäätikan keväisestä soidinlaulusarjasta. Näin laji painuu mieleen parhaiten.. ”Varoitusääni on se, että samaa kutsuääntä toistetaan kiihkeästi useita kertoja peräkkäin”, Lindén kertoo. Joskus pikkutikka kuitenkin kutsuu samanlaisella kik!-äänellä kuin käpytikka, valkoselkätikka, pohjantikka ja harmaapäätikka
suomenluonto.fi 9 1 TEEN KAAMOSVAELLUKSEN. Naaras pudottaa sarvensa vasta kesällä vasomisen jälkeen, joten kevättalvinen sarvekas metsäpeura onkin naaras. Nyt parin vuoden tauon jälkeen aion elvyttää tavan. Luonnossa voi liikkua aina, olipa talvi minkälainen tahansa. Se on retkeilyä, jälkien ja lintujen katselua, lintulaudan tarkkailua ja niin edelleen. Kesällä tuulet ovat lenseämpiä. Kaikkein ehjimmät jättösarvet voi löytää juuri nyt, kun hirvieläinten kiima on ohi ja urosten sarvet putoavat maahan. Näin monena päivänä keskimäärin tuulen nopeus ylitti ainakin hetkellisesti 21 metriä sekunnissa. Kaikkein leppeintä on heinäkuussa, jolloin myrskypäiviä on ollut keskimäärin vain 0,1 kuukautta kohden. Olen kiertänyt Porvoon keskustan ympäri kulkevaa reittiä osana Luonnontieteellisen keskusmuseon johtamaa talvilintulaskentaa. Löydä tuore jättösarvi Vuoden tuulisin päivä VINK KI Jättösarvia saa vapaasti kerätä. Jos nyt on samanlaista, käyn varmasti melomassa ainakin jonkin reissun. Tänä vuonna kohde on vielä epävarma, mutta saatan suunnata Saariselälle. 2 LASKEN LINTUJA. Ulkomaiset turistitkin ovat löytäneet sinne, mutta tänä vuonna heitä ei ehkä ole. Olen tehnyt sen 1990-luvun lopusta lähtien, alun alkaen siksi, että silloin oli koulusta vapaata. Koilliskairassa on nimittäin aika paljon autiotupia. On kiinnostavaa seurata linnuston muutosta ja vuosien välisiä vaihteluita. Tutkija Mika Rantanen Ilmatieteen laitokselta laski pyynnöstä, mikä on ollut vuoden tuulisin päivä. Lähes aina sarvessa on myös pienten hampaiden jälkiä, koska myyrät ovat ehtineet nakertaa sitä. Hiljaisuus ja kaamoksen siniset sävyt, nehän minut Lappiin vetävät. Markus Sirkka on Porvoo–Pyhtääakselilla asuva eräopas ja retkitoimittaja. Kaamos on minulle rauhoittumisen aikaa. Mitä teet sydäntalvella, Markus Sirkka. Joulun aikaan tuulee tuimimmin. Aion kiertää myös uuden reitin, jonka löysin Pyhtäältä Valkmusan kansallispuistosta. joulukuuta. Vuosina 2006– 2020 joulukuussa oli keskimäärin 6,6 myrskypäivää ja tammikuussa 4,4. Erikoisen poikkeuksen tekee metsäpeura, jolla myös naaras on sarvekas. 3 LÄHIRETKEILEN. Kaamosvaellus Lapissa on minulle jokavuotinen juttu. Vanhimmilta uroksilta sarvet voivat pudota jo ennen joulua, nuorimmilta usein vasta helmikuussa. Sydäntalvella havaittu nupopäinen hirvi tai kauris voikin olla uros. 26.12.. Monen luonnonystävän kotia koristaa metsästä löytynyt hirvieläimen jättösarvi. Se on tapaninpäivä, 26. Myyrät nakertavat luita ravinteiden takia. Ilmatieteen laitoksen tilastoista selviää, että joulu–tammikuu on vuoden myrskyisintä aikaa. Jos kodin luu kokoelma on kuitenkin paisunut, palauta luut metsään. Viime talvi oli leuto, ja tammikuussa olin vielä melomassa merellä. Välineet voivat toki vaihtua, lumikengistä suksiin, kumisaappaisiin tai kajakkiin. Samalla tulee tutustuttua lähiseutuihin. Kuljen tietysti paljon lähimetsissä ja -saaristossa
Energiayhtiö Grenselandet AS haluaa rakentaa alueen pohjoisosiin 267 tuulivoimalaa. Tutkija Pekka Niittynen Helsingin yliopistolta on selvittänyt tuulivoimapuiston vieressä sijaitsevan Rásttigáissán kasvillisuutta. Tuulivoima vastatuulessa Norjan Rásttigáisán tunturiylängölle suunnitellun kiistellyn 78 neliökilometrin tuulivoima-alueen taustalla on suomalainen St1. Ne ovat tuntureiden monimuotoisuuden säilymisen kannalta olennaisimpia. ”Alueen toinen tärkeä elementti ovat myöhään sulavat lumenviipymät. Jos ne menetetään, menetämme kymmeniä lajeja.” Grenseladetista kerrotaan, että alalla ei ole käytäntöjä ilmastonmuutoksen vaikutusten huomioimiseen tuulivoiman rakentamisessa. TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA AN TT I H AA TA JA L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Hanke on herättänyt laajaa vastustusta saamelaisten, alueen kuntien, poronhoitajien ja norjalaisten sekä suomalaisten luontojärjestöjen keskuudessa. Näin kertoo myös Tanan kunnassa asuva Niillas Beaska. Niittynen kollegoineen on tutkinut Rásttigáisálla erityisesti sitä, miten ilmastonmuutos tulee muuttamaan tunturiluontoa. St1 vastaa Suomen Luonnon tiedusteluun toteamalla, että tarkat tiedot saa Grenselandetilta. Grenselandetin mukaan suunnitellun voimala-alueen hyvät tuuliolot ja alhainen luonnon monimuotoisuus puoltavat voimaloiden rakentamista senkin kustannuksella, että samalla pilkotaan yksi Euroopan viimeisistä suurista erämaista. ”Ennusteet näyttävät siltä, että tunturiylängöt tulevat olemaan tärkeitä suojasatamia kylmään sopeutuneille lajeille”, sanoo Niittynen. ”Lisäksi uusi tutkimus osoittaa, että tuulivoiman haitat, kuten melu, kantautuvat todella laajalle alueelle. Tämän mukaan alueen luontoarvoja on kartoitettu kesinä 2012, 2016 ja 2017, ja luontoarvot ovat vähäisiä. Grenselandetin suurin osakas on suomalainen St1. Niittysen ja kollegoiden 200 neliökilometrin tutkimusalue sijoittuu suunnitellun voimala-alueen eteläpuolelle. Yhtiö toivoo pystyvänsä pienentämään hiilipäästöjä tuottamalla puhdasta energiaa. Laajan vastustuksen tuloksena Norjan parlamentissa on valmisteilla uusi linjaus tuulivoiman rakentamisesta. ”Tutkimusalueemme on biodiversiteetiltään hyvin rikas”, Niittynen kertoo. Aivan kuten olemme pitkään tienneet”, Beaska sanoo. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T RÁSTTIGÁISÁN TUNTURIYLÄNKÖ Pohjois-Norjassa on yksi Euroopan laajimmista yhtenäisistä ja lähes koskemattomista erämaista. Sen mukaan tuulivoimaloita ei esimerkiksi voisi rakentaa käytännössä luonnontilaisille erämaa-alueille
Öljyn sisältämää skvaleenia käytetään myös kosteusvoiteissa, aurinkorasvoissa ja eräissä syöpälääkkeissä. Ahma on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. RK Talviruokinta vaikuttaa eri tavalla sinija hömötiaisten perusaineenvaihduntaan, Oulun yliopistolla tehty tutkimus paljasti. Sitä saadaan kasviöljyistä, kuten oliiviöljystä ja sokeriruo’osta, mutta skvaleenin talteenotto haista on helpompaa ja halvempaa. Hömötiaisilla (kuvassa) vastaavaa eroa ei löytynyt. ”Voidaanko yksi Euroopan laajimmista erämaista puolittaa?” Uhkaako koronarokotteen tehoaineen kysyntä haita. Sinitiaisten suhteellinen energiankulutus on suurempi lisäruokaa saaneilla linnuilla silloin, kun lämpötila painuu pakkasen puolelle. Rásttigáisálla elää arvokkaita lajeja, kuten ruijankissankäpälää. Yhtenäinen ylänkö on yli 600 metrin korkeudessa. Puhumme isosta asiasta, jos yksi Euroopan laajimmista erämaista puolitetaan ja sinne rakennetaan massiivista infrastruktuuria. . Suurin ahmakannan elpymistä rajoittava tekijä on ollut laiton metsästys. KU VA TO M I SE TÄ LÄ , H EI KK I KE TO LA / VA ST AV AL O JA IS TO CK PH OT O Helsingin yliopisto, tutkijatohtori Pekka Niittynen Ahma sai viimein lainsuojan Natura-alueilla, joiden suojeluperusteissa se mainitaan. Silloin ne vetäytyvät viimeisille säilyneille tunturiylängöille. Haiden maksassa oleva öljy estää haita uppoamasta. RK Skvaleeni on haiden maksasta löytyvä yhdiste, jota käytetään immuunipuolustuksen tehosteena eli adjuvanttina useissa rokotteissa, myös kehitteillä olevissa koronarokotteissa. JESSICA HAAPKYLÄ Ahman metsästys Naturaalueella vaatii arvion Ruokinnasta on linnuille sekä hyötyä että haittaa. Tuoreen MMM:n asetuksen mukaan ahmoille voidaan kaudelle 2020–2021 myöntää korkeintaan kahdeksan kaatolupaa pohjoiselle ja itäiselle poronhoitoalueelle. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Ruokintapaikoilla tutkitut linnut olivat painavampia kuin muualla punnitut linnut. Lisäksi alueella kasvaa Finnmarkissa vähälukuista jääleinikkiä, kaikkia tuntureilla tavattavia rikkolajeja, sekä muualla Norjassa harvinaista rikkileinikkiä. Ihmistoiminta missä tahansa muodossa tulee todennäköisesti vetämään alueelle lisää ihmistoimintaa. Lintujen talviruokinta muuttaa energiankulutusta Helmikuun 2020 arvion mukaan Suomessa elää 385–390 ahmaa. . Tähän asti poikkeuslupia ahman metsästykseen on myönnetty maaja metsätalousministeriön (MMM) asetuksella myös näille alueille. Useimmissa adjuvantteja sisältävissä koronarokotteissa käytetään synteettistä skvaleenia. Linjaus muuttui marraskuussa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä. Voimakasta lämpenemistä ennustavissa ilmastoskenaarioissa tunturilajeilta loppuu sopiva ilmastovyöhyke 2070–2100. Se on yksi harvoja Pohjoismaiden endeemisiä lajeja. Esimerkiksi Pfizerin ja Modernan rokotteet eivät sisällä sitä. Maailman terveysjärjestön mukaan yli 200:sta koronarokoteaihiosta viisi sisältää haiperäistä skvaleenia. Tunturiylängön merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Koronarokotteiden tuleva kova kysyntä on nostanut huolen mahdollisesti lisääntyvästä haiden pyynnistä. Jos metsästys kohdistuu Natura-alueelle, Riistakeskuksen on arvioitava vaikutus paikalliseen ahmakantaan. Ruokinnalla linnut saavat yksipuolisempaa ruokaa kuin luonnossa, ja ne voivat altistua taudeille ja pedoille.
Ikiroudan sulaminen aiheuttaa muun muassa maan vajoamista, vaurioittaa teitä sekä vaikeuttaa alueella asuvien ihmisten vedensaantia ja ruokaturvaa. Mitä ikiroudan sulaminen aiheuttaa. Ilmatieteenlaitoksen tutkimuksen mukaan nämä aerosolit kasvattavat edelleen puulämmityksen hiukkaspäästöjä ja lisäävät terveydelle haitallis ten aineiden, kuten karbonyylien, määrää ilmassa. Ennuste ei välttämättä kuvaa koko jaksolla koettua säätä, sillä esimerkiksi yksi keskimääräistä lämpimämpi jakso voi nostaa koko kauden keskilämpötilaa. Ilmatieteenlaitos ja Suomen ympäristökeskus koordinoivat uutta tutkimushanketta, jossa selvitetään ikiroudan sulamisen tilaa, vaikutuksia ja riskejä Pohjoismaissa ja Venäjällä. Ikiroudan sulaminen ja puulämmityksen päästöt tutkittavina, alkutalvi normaalia lauhempi. Roudasta on myös vapautunut ikivanhoja viruksia. SÄ Ä ILMA S TONMUUTOS YMPÄRIS TÖ TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA RI IT TA W EI JO LA / VA ST AV AL O. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Alkutalvesta tulossa normaalia lauhempi Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) mukaan joulu–helmikuun sää tulee olemaan tavanomaista lämpimämpi koko maassa. Sademäärä on todennäköisesti normaali tai hieman tavallista suurempi. Puun polton päästöt muuntuvat ilmakehässä Puulämmitteisistä saunakiukaista ja takoista vapautuu kaasumaisia orgaanisia yhdisteitä, jotka ilmakehässä hapettuvat ja muuntuvat kaasumaisiksi orgaanisiksi aerosoleiksi
Kamtšatkalla ajautui rantaan tuhansittain kuolleita kaloja, mustekaloja ja merisiilejä, ja merenpohjan eliöstöä kuoli laajalla alueella. RK TUNTEMATON KU VA T VA SI LI Y YA BL O KO V / GR EE N PE AC E JA PR O C. 1400 neliökilometrin laajuiset luonnontilaiset peittosuot syntyivät runsaan sadannan tuloksena. Koillis-Skotlannin turvesuot ovat ehdolla Unescon maailmanperintökohteeksi, The Guardian -lehti kertoo. #susi Tohtorikoulutettava Tiina Ollila Turun yliopistolta kommentoi eduskunnassa käytyä susikeskustelua Twitterissä 19.11.2020 Ympäristötuhoalue sijaitsee Tyynenmeren rannalla, 30 kilometrin pituisella Halaktyrskin hiekkarannalla. Se syö pohjasedimenttiä, mutta saalistaa myös vesikirp puja ja muuta planktonia. Sen sijaan meriveden poikkeuksellisen korkea lämpötila aiheutti tutkijoiden mukaan niin sanotun punaisen vuoroveden, eli tappavan myrkyllisen leväkukinnon. Valaiden levittäytyminen takaisin kesti 50 vuotta. Etelä-Georgiaa ympäröivät meret ovat valaiden tärkeä ruokailualue. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T VENÄJÄLLÄ KAMTŠATKAN niemimaalla lähellä Petropavlovsk-Kamtšatskin kaupunkia tapahtuneen syyskuisen ympäristökatastrofin syynä ovat saattaneet olla massiiviset myrkylliset leväkukinnot. Valaanpyynti alkoi alueella 1904 ja jatkui laittomana 1970-luvulle saakka. O F TH E ZO O L. Naaraat kasvavat 2–4 senttisiksi, hyvin harvinaiset koiraat jäävät pienemmiksi. RK PALJAKK AKILPIÄINEN Lepidurus arcticus Äyriäisiin kuuluva erit täin uhanalainen paljakka kilpiäinen elää Inarin järvessä sekä Käsivarren vesistöissä. Se on avainlaji, joka on tärkeää ravintoa linnuille ja taimenille. Turvesoiden säilyttäminen koskemattomina hiilinieluina ja valinta maailmanperintökohteeksi olisivat merkittävä signaali ilmastokriisin ratkaisemisessa. Arvion mukaan turvemaat kattavat vain kolme prosenttia maapallon pinta-alasta, mutta sisältävät jopa kolmanneksen maaperän hiilivarastoista. O F LO N DO N 18 52 Ympäristöjärjestö Greenpeace dokumentoi Kamtšatkan ekokatastrofin jälkiä.. Valtaosa Brittein saarten turvemaista on menettänyt luonnontilansa. RK Turvesuot maailmanperintökohteeksi. Sinivalaat palasivat Etelä-Amerikan ja Antarktiksen välillä sijaitsevalta Etelä-Georgian saarelta tänä vuonna tehdyllä tutkimusristeilyllä nähtiin 58 sinivalasta sekä tehtiin useita äänihavaintoja, Endangered Species Research -lehden tutkimus kertoo. SO C. 42 000 sinivalasta tapettiin, ja laji kuoli alueella sukupuuttoon. Kilpiäisen ulkomuoto ei ole muuttunut miljooniin vuosiin, se on elävä fossiili. Lähistöllä on tulivuoria, ja vulkaanisen toiminnan seurauksen rannan hiekka on väriltään lähes mustaa. Ovat osa luontoa & monimuotoisuutta, tuntevia yksilöitä, joilla oma elämä & tarve elintilaan. Havainto on merkittävä, sillä 1998–2018 tutkimusristeilyillä valaita nähtiin vain yksi. OUTI SALOVAARA Kamtšatkan ekokatastrofin syynä ehkä leväkukinnot Eläimet eivät ole vain lajinsa edustajina toistensa kopioita, ”kantaa” tai geenipankkeja. Myös ryhäja etelänmustavalaat ovat palanneet. Syyksi epäiltiin armeijan myrkkyjä tai tankkerin öljyvuotoa, mutta Moskovan valtionyliopiston ja Ekologisten ongelmien instituutin tutkijat eivät löytäneet tästä todisteita
TEKSTI JA KUVAT ANTTI LEINONEN K O H TA A M I S I A Naaras pysyi talvetkin reviirillä.. 14 suomenluonto.fi Kolmen kotkan draama Antti Leinonen seurasi Kainuussa kotkakoiraan etelänloman jälkipeliä
4. Pohjoisimmassa Suomessa osa vanhoista kotkista saattaa sydäntalveksi poistua paremmille ruokamaille. Pääsin todistamaan niiden ensimmäisen aamupäivän kohtaamisen eron jälkeen. 1. Vai oliko pesäpuun alle ulottuneilla vesakonraivauksilla osansa. Uros ei kuitenkaan ollut kiinnostunut. Uros oli tunnistettavissa vaaleasta rintamuksesta, siipien alapeitinhöyhenten persoonallisista pisarakuvioista sekä jalkarenkaan numerosta. Kilpakosija tuli paikalle joulukuussa, ja naaras hyväksyi sen seuraansa. 3. Kun naaraan oma koiras palasi, tämä loppui. Vanhan uroksen rintamuksessa oli persoonallisen iso vaalea alue, josta se oli helppo tunnistaa jo kaukaa. 3. Myöhemmin päivällä ne jatkoivat seurustelua tai eräänlaista keskustelua. Itsekin tein siitä myöhempinä vuosina löytöilmoituksia rengastustoimistoon. 1. UROS EI havaintojeni mukaan enää tuon vuoden 2009 jälkeen käynyt talvilomilla. Kotkauros oli jo seitsemänä talvena kulkenut hänen ruokinnallaan marras–joulukuussa. 4.. Joulun alla se lensi vanhan naaraan kanssa myös soidinta. Kun se palasi 27.12., naaraalla oli jo uusi ehdokas puolisoksi. Kotkien pariside on periaatteessa elinikäinen, mutta joitain poikkeuksia tunnetaan. Kuvien pari katosi talven 2015 jälkeen. Naaras ja sen puoliso kohtasivat, kun koiras (oikealla) oli palannut etelästä. suomenluonto.fi 15 KUHMOLAISEN MAAKOTKAPARIN uros oli ollut tapansa mukaan syystalvilomalla eteläisessä Suomessa. Kotkien paritteluja paljon nähneenä tulkitsin tilannetta niin, että naaras tarjoutui parittelemaan. Naaras epäonnistui joskus laskeutumisessaan, vai voimisteliko se. Tuona syksynä minuun oli ottanut yhteyttä luontokuvausharrastaja Timo Nurkka Lappeenrannasta. Uusi sulhaskotka puolestaan oli rengastamaton, ja epävarma ikämääritykseni sille oli 6-7 vuotta. 2. Syynä olivat ehkä Metsähallituksen hakkuut pesävaarassa ja talviteiden tuomat ylimääräiset ajelijat. 2. OLEN KUVANNUT kotkia Kainuussa 40 vuotta ja huomannut vanhojen parien viettävän talvensa tiiviisti yhdessä tätä yhtä koirasta lukuun ottamatta
16 suomenluonto.fi
TEKSTI PAAVO HELLSTEDT KUVAT ANTTI LEINONEN. suomenluonto.fi 17 Havumetsän hyeena palaa Aiemmin eteläisestä Suomesta karkotettu ahma voi levitä jälleen koko maahan. Raatoja hyödyntävästä lajista voi tulla arvokas siistijä ja luonnon tasapainon ylläpitäjä
Tiedän omasta kokemuksesta, että silloin tällöin kulkija saattaa metsässä tai tunturissa törmätä erikoiseen jälkijonoon: isot tassut suhteellisen lyhyin hypyin tekevät lumeen telaketjumaisen jäljen. Hetken kuluttua sen avaa vanhempi herrasmies, joka toivottaa minut tervetulleeksi. Raadonsyöjänä se kuitenkin pystyisi käyttämään lopulta kaikki tappamansa porot. Talo on iso, ja pihalla omassa tarhassa kaksi koiraa haukkuu tervehdyksensä minulle. Ilmo Juntunen on tarkkaillut ystäviensä kanssa lähialueen ahmoja jo kymmeniä vuosia, ja hänellä on teorioita muun muassa ahman tulevaisuuden levittäytymisestä Suomessa. Paikka on lähellä Talaskangasta, jossa käytiin 1980-luvun lopulla tiukkaa vääntöä luontoarvoiltaan arvokkaiden metsien hakkuista. Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen. Ahma on näätäeläimiin kuuluva peto. Se on pienikokoisin Suomen suurpedoista. Heti tervehdysten jälkeen siirrymme keskustelussa Ilmon intohimon kohteeseen – ahmaan. 18 suomenluonto.fi KÄÄNNÄN AUTON kajaanilaisen omakotitalon pihaan. Jos kysyttäisiin suomalaisilta, missä ahma elää ja mitä se käyttää ravinnokseen, keskimääräinen vastaus olisi varmaankin tunturialueet, joilla laji saalistaa poroja. Tällä hetkellä arvioidaan, että selvästi yli puolet Suomen ahmoista elää poronhoitoalueen eteläpuolella, ja poronhoitoalueellakin asuvista eläimistä suurin osa. Nousen portaat ylös ja kolkutan oveen. Itse olen pitkään nisäkkäitä tutkinut biologi, ja Juntusen teoriat kiinnostavat minua ammatin vuoksi. Jos jälkiä löytyy enemmän, saattaa jossain lähellä olla kuollut poro, jota ahma käy syömässä. Kerätyistä karvoista voisi saada tietoa ahmojen sukulaisuussuhteista ja vaelluksista. Hän kuitenkin toppuuttelee ja kutsuu ensin sisälle taloon juomaan kaffet. Kerron olevani innokas näkemään Juntusen ja kumppaneiden ahmamaastot. Pakkanen on hyvä keino säilyttää liha syömäkelpoisena, eikä eläimen tarvitse lähteä metsästämään pitkään aikaan. Hänen mielestään kirjoitukset ahman kömpelyydestä ja siitä, että kyse on arasta erämaan pedosta, ovat molemmat liioittelua. Etenkin poronhoitoalueella ahmaa on vihattu, koska se saattaa tietyissä olosuhteissa tappaa useita poroja kerralla. Tuntureilta taigametsiin Ilmo Juntunen on koulutukseltaan metsänhoitaja. Tällaista ajatusta on ylläpidetty muun muassa oppikirjoissa vuosikymmenien ajan. Eläkkeelle jäännin jälkeen hänen kiinnostuksensa metsiä kohtaan ei suinkaan ole laimentunut. Juntunen tuttavineen on jo vuosien ajan kerännyt ahmoista karvanäytteitä omanlaisella karvankeräilijällä. Ahman jälkeä, tuorettakaan, ei välttämättä kannata lähteä seuraamaan eläimen näkemisen toivossa, koska ahma kulkee melko kovaa vauhtia ja todella pitkiä matkoja
suomenluonto.fi 19 Antti Leinonen seurasi 2004 ja 2005 ahmanpentuja, jotka emo jätti retkille lähtiessään kallioluolaan lammen rannalle.
Tämä siksi, että ainakin tällä hetkellä ahmoille sopivaa ruokaa on erittäin hyvin tarjolla etelämpänä. 20 suomenluonto.fi viihtyy lähinnä metsissä. Erityisesti afrikkalaisia esineitä on Ilmon kodissa paljon. Viime vuosikymmeninä ahmoja on nähty yhä enemmän poronhoitoalueen eteläpuolella ja muutamia on havaittu aina Varsinais-Suomessa asti. Vainoamisen seurauksena se säilyi vain harvaanasutuilla seuduilla Pohjois-Suomessa, ja sielläkin sen kannat olivat hyvin lähellä kuolla sukupuuttoon. Karva-ansoilla seurantaa. Lisäksi Ilmolla on näppituntuma siitä, että alueilla, joilla ahma on runsastunut, supikoirat ovat lähes kadonneet. Kahvipöydässä hän aloittaa pitkän alustuksen ahmoista. Eränkäyntija muistoesineet kielivät runsaista matkailukokemuksista ympäri maailman. Aikuisten ahmojen paino vaihtelee kahdeksasta jopa kolmeenkymmeneen kiloon. Ilmo puhuu metsäahmojen ja tunturiahmojen eroista sekä siitä, että tulevaisuudessa muun muassa Lounais-Suomessa tulisi varautua ahmojen määrän lisääntymiseen. Samansukupuoliset yksilöt eivät tule toimeen keskenään, ja siksi reviirien merkkaus on tärkeä viesti naapurille. Luonnonvarakeskuksen tutkimustulosten mukaan ilveksen on todettu vähentävän supikoirakantaa, ja jos ahmalla on samantyyppinen vaikutus, olisi sen leviäminen eteläiseen Suomeen hyvä asia esimerkiksi vesilintukannoille. Nykyisin peräti 250 arviolta 390 maassamme elävästä ahmasta elää poronhoitoalueen eteläpuolella. Ahmaurokset painavat lähes kolmanneksen enemmän kuin naaraat. Ahmat eivät suinkaan ole siirtyneet poronhoitoalueelta etelämmäksi pelkästään omin jaloin. Ilmo Juntusen talo huokuu elämänkokemusta. Näätäeläimille tyypillisesti niillä on hyvin kehittyneet anaalirauhaset, joiden eritteellä ne merkitsevät oman reviirinsä. Vielä 1700-luvulla ahman saattoi tavata missä päin Suomea tahansa. Muutama vuosikymmen sitten päättyneissä siirtoistutuksissa tuolloinen Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos pyydysti ja siirsi parikymmentä ahmaa erämaisille alueille Pohjanmaalle ja Keski-Suomen pohjoisosiin. Ilmo Juntusella on teorioita ahman levittäytymisestä Suomessa. Pentujen seurassa ahmaemolla on käytössä omat äänensä, joiden on arveltu sekä kertovan pennuille emon läsnäolosta että rauhoittavan niitä. Tuoksut ovat kuitenkin ahmalle ääniä keskeisempi kommunikointimuoto. Tuntureilla porot ovat ahmalle tärkeä ravintokohde, mutta vain harvoin se itse saalistaa niitä. Siirrot, ja tietysti myös ahmojen omatoimiset vaellukset, ovat toimineet hyvin. Valkohäntäkauriiden ja metsäkauriiden kannat ovat suurimmat eteläja länsirannikolla. Yksi pentu, Hemmo, palasi Leinosen mökille 14 vuoden iässä vuonna 2019.. Lisääntymisaikaan, ja silloin kun ahmat sattumoisin kohtaavat toisensa, ne päästelevät erilaisia mörinöitä ja murinoita. Tiukoilla suojelutoimilla laji kuitenkin säilyi, ja viime vuosikymmeninä kannat ovat hieman elpyneet. Kuten monilla näätäeläimillä, ahmoillakin sukupuolet eroavat kooltaan merkittävästi toisistaan