k O r a L L ir iU T T O jE N h ä T ä . T U r h a k E 2 16 . h a r a k k a . 75 vUOTTa LUON N O N ÄÄ N E N Ä tie to pa ke tt i tu ul ist a, s. 10 9.12.2016 Irtonumero 9 € S U O M E N L U O N T O 10 | 2 16 S iL O N E U L a . S a U k k O . v E S iE N ä ä r ip iS T E E T . 40 –46 Kaamos päättyy valoon Tarkkailemme haraKKaa Vuoden turhaKe esittelyssä aVantoon Saukon turkki on hyvä kylmän veden asuste. h iih T O h iL ja iS U U T E E N . k O L M E N p ä iv ä N k a a M O S . aina valmis talviretken taikaa. T iE T O a T U U L E S T a
Hiihtoseurue ahkioineen antaa mittakaavan enontekiön kilpisjärven mahtaville tuntureille. s y d ä n t a lv i isojen asioiden äärellä kuva TiiNa TörMäNEN TeksTi hEikki vaSaMiES. iLMaSTONMUUTOkSEN koettelema tunturiluonto saa vielä talveksi suojaavan lumivaipan
hEikki vaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi. Vaikka syiksi on Euroopassa epäilty ympäristömyrkkyjä, kesäisen hyönteisravinnon saatavuuden heikkenemistä ja monia muita tekijöitä, perimmäinen syy varpusen ahdinkoon Suomessa taitaa olla se kaikkein tavanomaisin eli elinympäristöjen muuttuminen. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL16_10/2016 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. viime rauhoituksen 1974 jälkeen saukkokanta on elpynyt ja talvisin saukkoja voi nähdä monien vesistöjen sulissa. Puistojen, pihojen ja karjatilojen siistiytyminen, pensasaitojen, avokompostien ja talviruokintojen väheneminen. Varpunen on hyvin paikkauskollinen lintulaji – se ei ole yhtä liikkuvainen kuin pikkuvarpunen joka käyttää laajan alueen ravintotarjontaa monipuolisesti hyväkseen. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 10/2016, 75. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Väheneminen on ollut yhtä voimakasta sekä maaseudulla että kaupungeissa. varpunen jouluaamuna m a rk u s va re sv u o jos varpunen on naapurisi, ruoki ja auta sitä selviämään talven koettelemuksista – joulun hengessä. Joulun tunnelmaa. vuosikerta m a rik a ee r o la www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki sähköposti: etunimi. Varpusen kohtaaminen jouluaamuna on koko ajan entistä epätodennäköisempää. 4 Suomen luonto 110/2016 viikONLOppUNa retkellä havahduin taas siihen, että varpusen tsilputus on miltei kadonnut kaupungin äänimaisemasta. Pysähdyn hetkeksi katselemaan niitä. Pikkuvarpunen on kyllä runsastunut, mutta perinteikkäämpi serkkunsa on ahdingossa. Rauhallisella käyttäytymisellään ne luovat kontrastia hektiseen kaupunkielämään. no. Luomuksen talvilintulaskentojen perusteella lajin talvikannan huippu koettiin 1970-luvun alussa, mutta 1980-luvulta lähtien on tultu jatkuvaa luisua alaspäin. Kävelen ulos Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalista. Luomuksen tutkija Aleksi Lehikoisen mukaan paikkakunnilla, joissa ympäristömuutokset ovat olleet vähäisempiä, myös varpuset ovat pitäneet pintansa. sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 (Annakaisa Vänttinen) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. www.climatecalc.eu Cert. Sama ilmiö on todettu muuallakin Euroopassa. kannen saukon kuvasi tarhaoloissa jari peltomäki. Autokatosten alla, aivan automaattiovista liikennevälineisiin kiirehtivän ihmisvirran jaloissa pomppii varpuspari ruokaa etsien. Vuoden 2015 uhanalaisuusarvioinnissa varpunen luokiteltiin jo vaarantuneeksi. Ravintoloiden terassien liepeillä varpusia yhä liikuskelee koko maassa Hangosta Nuorgamiin. Kiersin varta vasten sopivia paikkoja löytäen vain muutaman harmaavarpusen. KA N Si Ku VA Pääkirjoitus Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla
kovimmat myrskyt puhaltavat joulukuussa. 14 Suomen oma merihevonen siloneula on kummallinen kala. 16 Saukko puljaa taas puroilla Nyt on hyvä mahdollisuus nähdä saukkoja avoimena pysyvissä vesissä. 26 Tarkkana kuin harakka Harakka haastaa luontokuvaajan. keitele ensijäässä viime tammikuussa . järvien jääpeiteaika on lyhentynyt. saimme taas yli 500 ehdotusta. kameraa se osaa vältellä taitavasti. kerran. Turhakeehdokkaista ei ole pulaa. vuoden turhake valittiin nyt 17. 30 Kolmen päivän kaamos tunturin huipulla aurinko näyttäytyy jo ennen kaamoksen päättymistä. 36 Valkea hiljaisuus eheyttävä hiljaisuus löytyy hiihtoretkellä. 40 Tuulee! miten tuuli syntyy. ääripistesarja päättyy hydrologisiin havaintoihin. a N tt i sa ra ja / le u ku Vuoden paras kansi valitaan taas! Ehdokkaat takakannessa. 48 Muovikassi on Vuoden turhake 2016 roskaaville muovikasseille ja -pusseille on vaihtoehtoja. 52 Ovatko lumituisku ssa päivystäv ät harakat pyryharakoita. 30 26 48 75 vUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ m a rk u s si rk k a kaamoksen kauneutta Sallan Sorsatunturissa. H a rr i lu o ju s. 58 Merten keitaat koralliriutat sinnittelevät muutosten keskellä. 52 Valapaton tulvasta tammikuun avovesiin veden, jään ja lumen ennätyksiä. Yltyvätkö tuulet. hEikki vaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi m a rik a ee r o la Mansikankannanpoistaja pääsi turhakelistalle. 110/2016 Suomen luonto varpunen jouluaamuna Sisällys 10/2016 teimme sorsatunturille koko kaamosajan kestävän vaelluksen. Vakiot 6 luonto ja ympäristö nyt 12 maailmalta 39 kytömäki 47 vahtikoira 64 Homo sapiens 66 kotona, retkellä, virikkeitä 72 Havaintokirja 74 lukijoilta 76 kysy luonnosta 82 vähäisiä tutkimuksia Tarkkana kuin harakka Harakka on erittäin varovainen lintu, joka tarkkailee tapahtumia herkeämättä
TIESITKÖ. Perimän koko on 2,5 miljardia emäsparia. Luonto, ympäristö ja tiede nyT T o im iT Ta n u T a N T T i h a L k k a T ammikuussa 2013 Pihlajavedellä jäi saimaannorppa verkkoon. Norppa oli jään alla kieputtanut itsensä pussiin. Se on suunnilleen samaa luokkaa kuin ihmisellä, jonka ge6 Suomen luonto 110/2016. verkkokuolema ikuisti perimän TeksTi aNTTi haLkka / kuvaT jUha TaSkiNEN Saimaannorppa jäi pihlajavedellä pyydykseen ja hukkui, mutta jätti 2,5 miljardin emäsparin perinnön. Tämä nuori naarasnorppa jää historiaan, sillä juuri sen genomi päätettiin valita selvityskohteeksi projektissa, jossa alalajin perimä viedään kirjoihin. Se oli yksi vuoden viidestä todennetusti pyydykseen menehtyneestä norpasta; yhteensä 29 norppaa löytyi tuona vuonna kuolleena. saimaannorppa on yksi norpan viidestä alalajista. muut ovat norppa, ohotannorppa, laatokannorppa ja itämerennorppa
Hämmästyttää se vauhti millä marjat aina alkutalvesta popsitaan nälkäisiin rastaansuihin. Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Jukka Jernvallin ja tutkimusjohtaja petri auvisen tutkimusryhmien yhteistyönä on tutkittu alustavasti yhteensä jo 164 saimaannorpan, 30 laatokanja itämerennorpan ja 13 harmaahylkeen perimät. 110/2016 Suomen luonto 7. Geenitutkimus auttaa myös kohdettaan. Emme tiedä vielä kovin hyvin sitäkään, miten pariuskollisia saimaannorpat ovat, voiko vaikkapa naaraalla olla kaksi urosta. 1 rUSakkO / Pihallamme asustaa rusakko joka on löytänyt hyvän päiväpiilon ulkoportaan alta. Se oli ruuanhakureissullaan tullut ketun yllättämäksi, mutta pelastautui matalan katajan juurelle maakoloon. ”Työstä on hyötyä suojelulle muun muassa siinä, että norppien sukulaisuussuhteita voidaan tutkia tarkemmin kuin nykyisillä menetelmillä”, sanoo yliopistotutkija Mervi kunnasranta itä-Suomen yliopistosta. Geenit kertovatkin myös norppien salatusta elämästä.” n KIIKArISSA Toimittaja vinkkaa kauden kuumimmat luontoasiat. m a rk o ju N tt il a / va st av a lo Marjasato sanelee räkättirastaan liikkumista. isot parvet kiertelevät laajalla alueella tyhjentäen pihlajia, ja kun marjat loppuvat, kiertolaiset jatkavat etelämmäs parempien apajien äärelle. Seurasin hetken metsähiiren jälkiä. Talvella se tuntuu todella turvautuvan ihmisiin – näin lähelle taloa ei kettukaan helposti uskaltaudu. Kun ketun kärsivällisyys loppui, hiiri oli päässyt jatkamaan askareitaan. Nuoren naarasnorpan genomista tulee niin sanottu verrokkigenomi, joka tästä lähtien edustaa saimaannorppaa. nomi selvitettiin vuosituhannen alussa. a N tt i H a lk k a m a rk ku ta N o / le u ku Metsähiiriä. Rusakot ovat Pohjolaan sopeutuessaan olleet vaalenemaan päin – monen talviturkissa on jo valkeahkoja alueita. Voi olla, että tautigeenejä on karsiutunut matkan varrella pois. 3 LUMijäLjET / Hangen pinnalta on hauska lukea pieniä tarinoita edellisyön tapahtumista. ”Tarkoitus on myös tarkastella, voiko saimaannorppa olla jo oma lajinsa”, sanoo tohtoriopiskelija Juhana kammonen, joka vetää verrokkigenomin tarkistusprojektia ison tutkijajoukon yhteistyönä. hEikki vaSaMiES a rt o Gr iiN a ri / va st av a lo rusakon talviturkki vaalenee. ”Tietoa saadaan paikkauskollisuudesta ja sosiaalisista suhteista. ” Norppien sukulaisuussuhteita voidaan nyt tutkia.” jukka jernvall tutkii norppaa, jonka perimä valittiin edustamaan kaikkia saimaannorppia. Tutkijoita kiinnostaa sekin, että saimaannorpat ovat huomattavan terveitä. Genomi julkaistaan todennäköisesti ensi vuonna. 2 raSTaaT ja MarjaT / Pihlajanmarjojen määrä vaihtelee vuosittain, mutta koskaan marjoja ei ole niin paljon, etteivät rastaat ja tilhet saisi niitä syötyä. ”Tällä on lääketieteenkin kannalta merkitystä”, sanoo Kammonen. Simpanssi seurasi muutaman vuoden kuluttua. Silti rusakolle on vielä melkoinen haaste löytää lumisesta maisemasta turvapaikka josta pedot eivät sitä äkkää
Öljyn ja hiilen käyttöä vähennetään, mutta öljylämmitys säilyy strategiassa isona lämmitysmuotona. luonto ja ympäristö nousivat viihteen, urheilun, politiikan, kulttuurin ja talouden edelle. sen sijaan eteläisessä suomessa on ennen talven tuloa runsaasti myyriä luonnonvarakeskuksen marraskuussa julkaiseman tilannekatsauksen mukaan. lintuharrastaja Pauliina Rautio vei linnun hoitoon ouluun. Esimerkiksi Ruunaalla ei ole suojeltu retkeilyalueen metsiä. pikkuruokki terhakoitui pian matkakuntoon. Pikkuruokki suostui ruokailemaan, toipui ja pääsi Heidi Palojärven kyydissä omiin maisemiinsa tromssan vuonoon, missä pikkuruokkeja eli jääkyyhkyjä talvehtii. Jokaista luontohelmeä yhdistää hienous osana suomalaista luontoa ja samalla jonkin asteinen uhka tai ainakin suojelun ohuus. Kohteiden valinnassa painoi paljon Luonnonsuojeluliiton maakunnallisten piirien asiantuntemus. (aH) Myyräkannat etelässä runsaita LapiSSa on niukasti myyriä, mikä on huono uutinen esimerkiksi pöllöille ja myyriä syöville nisäkäspedoille. Tästä eteenpäin helmet ovat tehotarkkailussa. Kirkkonummen Porkkalasta ei ole vielä saatu aikaan kattavaa kansallispuistoesitystä. kysymys: ”kuinka kiinnostunut olette / aktiivisesti seuraatte tiedotusvälineistä seuraavia aihepiirejä koskevia uutisia, ohjelmia ja kirjoituksia.” Turve hallituksen erityisessä suojeluksessa TUrpEEN edistäminen on silmiinpistävin viesti marraskuun lopulla julkistetussa hallituksen ilmastoja energiastrategiassa. Lapissa Viiankiaapaa tutkitaan kaivoshankkeen merkeissä, ja Puruvedellä menehtyy edelleen saimaannorppia verkkoihin. Luonto, ympäristö ja tiede nyT 8 Suomen luonto 110/2016 pikkuruokki pelastui OULaiSiSTa löytyi marraskuun puolivälissä suolta harvinainen pikkuruokki. Helmiäkin on sata. Turpeen kaivuu, hakkuut, rantojen mökittyminen ja muu helmiä uhkaava toiminta vaikeutuu. www.tieteentiedotus.fi (aH) a ri -P ek k a au v iN eN Luonnonsuojeluliitto valitsi sata luontohelmeä kirkkonummen porkkalanniemi on yksi luontohelmistä. (aH) viiaNkiaapa, rUUNaa, iijoki, Vantaanjoki, Espoon Keskuspuisto, Kitkajärvi, Kinahmi, Konnunsuo, Puruvesi, Kätkätunturi – mitä yhteistä näillä paikoilla on. Ne ovat luontohelmiä, joiden turvaamista Suomen luonnonsuojeluliitto yrittää vauhdittaa, kun Suomi täyttää sata vuotta 2017. Turvesuo pölyää. aNTTi haLkka TiEDEBarOMETri tutki yli tuhannen satunnaisesti valitun suomalaisen kiinnostuksen kohteita. olemme samaa mieltä. Turve nousee eniten päästöjä aiheuttavaksi fossiiliseksi voimalaitospolttoaineeksi. Pohjanmaalla, suomenselällä ja pohjoisessa keski-suomessa myyriä on kuitenkin melko vähän. (AH) tim o N u o r a N eN ee r o sa a re la / va st av a lo Luonto kiinnostaa. ”aivan sairaan kaunis”, luonnehti rautio lintua. Hallitus pyrkii lähivuosina hieman lisäämään turpeen käyttöä ja siten myös sen päästöjä. Sen päästöt ovat suunnilleen samat kuin henkilöliikenteen
pErTTi kOSkiMiES Marjat maistuvat linnuille IL M Iö M ÄI ST Ä 110/2016 Suomen luonto 9. Vaellussyksyinä pihlajanmarjojen siemenet maistuvat näille taigan salaperäisille kulkijoille. m a rk u s va re sv u o TUhaNSia tonneja pihlajanmarjoja katosi tänäkin syksynä miljoonien lintujen suihin. Pääosa maaseudun marjoista katosi räkättiparvien suihin ennen kuin tilhien pääjoukot ehtivät lokakuussa Etelä-Suomeen. useimpien pikkulintujen pesinnät onnistuivat kolkkoja edelliskesiä paremmin. Jo elokuun aamuina räkättirastaiden laumoja hypähteli vaivihkaa marjaterttujen kimpussa metsien laitamilla ja aukioilla. Siellä täällä terävä tiksutus paljasti varovaisen laulurastaan, hätäinen sirahdus punakyljen, kuiva rätinä vielä arempien kulorastaiden hajanaisia pikkuparvia. Lehtoja mustapääkertut lymyilivät lehvästön kätköissä, mutta talija sinitiaiset noukkivat marjoja näkyvämmin. Marjasato oli keskimääräistä runsaampi suuressa osassa Suomea. Myös mäntykankaiden ja suonlaiteiden mustikka-apajat kaikuivat räksytyksestä pitkin syksyä. Taviokuurnien parvia ei vaeltanut eteläisimpään Suomeen asti, eikä koillisen suunnalta kuulunut montaa kirjosiipikäpylintuakaan. Punatulkkuja hääri pihlajissa mukavasti. Pellonreunojen pihlajissa räpisteli runsaasti kottaraisia, jonkin verran harakoita ja naakkoja, variksiakin. Nyt parvet eivät kasvaneet parhaiden syksyjen mittoihin. Sinitiainen on myös marjalintu. Marjasato säätää rastaiden ja punatulkkujenkin muuttoa. Tilhi on ainoa hedelmänsyöjäksi luokiteltava lintumme, jonka vaeltelussa niin aikataulut, lentosuunnat kuin -matkatkin ailahtelevat pihlajanmarjasadon mukaan
Föglö. Metsäpeuroja siirrettiin 1970-luvun lopussa Suomenselän keskiosiin, missä on nykyään vakaa 1250–1300 yksilön kanta. Meri on parhaimmillaan kirkkaana. Suomessa aikoinaan tuhatpäisinä laumoina liikkunut metsäpeura joutui 1700–1800-luvulla voimakkaan metsästyksen kohteeksi ja hävisi maastamme 1910-luvun lopulla. 10 Suomen luonto 110/2016 75 vuotta aSian viereSSä Luonto, ympäristö ja tiede nyT ”Kuinka sitten on mahdollista, että maapallon valtiaaksi älyllään noussut eliö on tuhoamassa tulevaisuuden kokonaisella tyhmyyksien sarjalla.” Pekka Nuorteva pohtii ihmistä Suomen Luonnon numerossa 5–6/1970. es t co a st sH ef sc i a N tt i H a lk k a Tilanne 1905–1909 (vas.) ja 2005–2009. Syvä sininen tarkoittaa yli 10 metrin näkösyvyyttä. Kärkiehdokkaisiin kuului myös alueita itä-Suomesta, mutta näiden seutujen kasvanut susikanta katsottiin liian suureksi riskiksi siirrolle. aluksi metsäpeuroja on tarkoitus siirtää aitauksiin. Syntyneitä nuoria peuroja vapautettaisiin pirkanmaalle ja Etelä-pohjanmaalle.. Näkösyvyys on heikentynyt useilla metreillä esimerkiksi saaristomerellä ja suomenlahdella. itämeri sameni viime vuosisadalla iTäMErEN kirkkaudesta saatiin uutta tietoa, kun Vivi Fleming-Lehtinen suomen ympäristökeskuksesta väitteli Helsingin yliopistossa aiheesta marraskuussa. Kainuussa puolestaan kasvu on taantunut. (aH) m a rk u s sir kk a v iv i fl em iN G -l eH ti N eN . Metsäpeuroja Lauhanvuoren ja Suomenselän maisemiin METSäpEUraN palauttamista Suomenselälle 1970-luvun lopulla pidetään lajin suojelun menestystarinana. menetelmän kehitti 1800-luvulla Pietro Angelo Secchi ja se on käytössä koko maailmassa. ”Alueiden valinta pohjaa peuran kesäja talvielinympäristöjen kartoitukseen”, projektipäällikkö sakari Mykrä Metsähallituksesta kertoo. rehevöityminen toi lisää ainetta veteen ja näkösyvyys laski dramaattisesti 1900-luvun loppua kohden. piia ahONEN viitatiainen muistuttaa erehdyttävästi hömötiaista ja on helpointa tunnistaa äänestä. Siellä peuroja on 730–750, alle puolet 2000-luvun alun huippumääristä. Nyt tarinalle halutaan jatkoa: uudessa Eu-hankkeessa metsäpeuroja on tarkoitus siirtää EteläPohjanmaalla Lauhanvuoren kansallispuiston ja Pirkanmaalla Seitsemisen kansallispuiston tuntumaan. viime vuosisadan alun itämeri oli hätkähdyttävänkin kirkas, sillä näkösyvyys oli kesällä monin paikoin yli kymmenen metriä. Kun Venäjän Karjalasta sittemmin alkoi vierailla yksilöitä Suomen puolella, peurakanta pääsi uuteen kasvuun Kainuussa. Taantumisella on tutkimusten mukaan selvä yhteys susikannan kasvuun. Näkösyvyyttä mitataan valkoisella secchi-levyllä, jonka annetaan vajota, kunnes levyä ei enää näy. Myös elinympäristön muuttumisella on suuri merkitys: ”Hakkuin ja ojituksin käsitellyssä maisemassa metsäpeura päätyy suden ruokalistalle entistä useammin”, Mykrä sanoo
kuolinsyyksi varmistui herkästi tarttuva H5N8-lintuinfluenssa ensi kertaa suomessa. 110/2016 Suomen luonto 11 ja sm iN aw a d / is to ck PH o to Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Ylimääräinen taakka aiempien uhkatekijöiden lisäksi voisi merkitä sitä, että seuraavassa luokituksessa tukkasotka olisi jo äärimmäisen uhanalainen. Keskittyminen suuriin parviin edesauttaa viruksen leviämistä ja vesien jäätyminen keskittää lintuja. Se on erittäin uhanalainen laji vuoden 2015 arvioinnissa. Teemu Lehtiniemi jö r Ge N er ik ss o N Tukkasotkat talvehtivat ahvenanmaalla isoina parvina, joissa sairaudet leviävät helposti. kuva Nåtöstä Maarianhaminan eteläpuolelta. Vuonna 2005 suhtautumisessa lintuinfluenssaan oli hysteerisiä piirteitä. Tauti tappaa ennen kaikkea vesilintuja ja lokkeja. Ennen kaikkea vesija lokkilinnut ovat lintuinfluenssalle herkkiä eikä tauti useinkaan helposti siirry niistä maalintuihin. ahvenanmaalta löytyi marraskuussa kymmeniä kuolleita tukkasotkia. Yksittäisiä kuolleita lintuja löytyy muutoinkin usein. Tukkasotka on lintuinfluenssalle altis laji, koska se esiintyy valtavina tihentyminä. Uhkaako lintuinfluenssa tukkasotkaa. Toivon, että ihmiset muistavat, ettei lintuinfluenssaa ole syytä pelätä. SU O rA LI N JA Ehdota uutisaiheita osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Miten lintuharrastaja tai muu luonnonystävä voi auttaa lintuinfluenssan seurannassa. Riippuu siitä, millainen talvesta tulee. aNTTi haLkka ahvenanmaalta löytyi ensi kertaa suomessa ärhäkkää lintuinfluenssaa. Mahdollisuus, että tauti leviäisi ihmiseen, on äärimmäisen pieni. Miksi tukkasotkasta pitäisi olla huolissaan. On hyvä pitää silmät auki. Manner-Suomesta ei siis ole marraskuun loppuun mennessä saatu taudista havaintoja. Mikä muu asiassa askarruttaa. onko tilanne huolestuttava ja uhkaako lintuinfluenssa tukkasotkia tai muita vesilintuja, suojeluja tutkimusjohtaja teemu lehtiniemi Birdlifestä. Kanta on vähentynyt yli 50 prosenttia kolmen sukupolven aikana. Se on lintujen tauti, joka vaivaa luonnonlintuja ja siipikarjaa. Suomen Luonnon kysymyksiin vastaa BirdLife suomen suojeluja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.. Kyhmyjoutsenia on myös kuollut Euroopassa lintuinfluenssaan, mutta ne eivät keskity samalla tavalla kuin tukkasotkat. Jos luonnosta löytää ison määrän kuolleita vesilintuja tai lokkeja, on syytä olla yhteydessä kunnaneläinlääkäriin, jotta ne saadaan tutkittaviksi
1960-luvulla ilmoituksia on kuitenkin tullut melkein kolme vuodessa, viime vuosina enää 0,5. TeksTi jOUNi TikkaNEN uusi tutkimus osoittaa, että maltalta tapettuina löydettyjen rengaslintujen tavallisin lähtömaa on ollut suomi. Silti tulos vain vahvistaa käsitystä siitä, että Välimeressä kelluva Maltan saari on suuri ongelma nimenomaan Suomessa pesivien lintujen kannalta. ”Erityisen paljon siitä kohtaa menee meikäläisiä mehiläishaukkoja, sääksiä ja ruskosuohaukkoja”, Valkama kertoo. Bird Life Malta vetosi tuolloin maan pääministeriin riittävän vahvan luontorikosyksikön perustamisen puolesta. Renkaista 435 oli löydetty metsästäjien tappamilta tai haavoittamilta linnuilta. Suurin osa ruotsalaisista linnuista muuttaa vähän lännempää. Seuraavaksi yleisimmät lähtömaat olivat Ruotsi (50), italia (41), Tunisia (40) ja Saksa (29). Valkama kaivelee vielä vahvistukseksi Rengastustoimiston omia tietokantoja ja löytää tiedon 88 Maltalta tapettuna löydetystä linnusta vuosilta 1932–2015. ”Ehkä tämä kertoo tilanteen parantumisesta – olettaen että löytöjen ilmoitusaktiivisuudessa ei ole tapahtunut laskua”, Valkama sanoo. Kookkaille petolinnuille Välimeri ei ole yhtä pelottava este kuin pienille hyönteissyöjille. ”Joo…” sanoo Rengastustoimiston johtaja Jari Valkama, ”Se on ihan odotettu tulos.” Britannialaisessa Oryx-tiedelehdessä julkaistiin viime vuonna tutkimus, jossa käytiin läpi 1486 Maltalla tehtyä lintujen rengashavaintoa vuosilta 1920–2014. Aiemmin rengastustiedot sekä petolintujen satelliittiseurannat ovat osoittaneet, että juuri Suomessa pesivät pitkän matkan muuttajat pysähtyvät mielellään levähtämään Maltalle. Suomi nousi rengastusmaana kärkeen 72 linnulla. Oryx-lehden tutkimuksen mukaan suurin osa tapetuista rengaslinnuista onkin ollut sääksiä (45) ja tuulihaukkoja (36). Räyskä on listalla viidentenä (22), naurulokki kahdeksantena (15) ja mehiläishaukka kymmenentenä (12). Tiedot ovat peräisin BirdLife Maltan rekisteristä. pedoille Malta on pahin Jari Valkaman mukaan tutkimus voi johtaa osittain harhaan, koska rengastus on Suomessa ja Ruotsissa paljon aktiivisempaa kuin esimerkiksi Venäjällä. Listan kärjessä on samoja lajeja: sääksi (32), tuulihaukka (10), räyskä (9), mehiläishaukka (8) ja niin edelleen. Pa u lo la Ge T o im iT Ta n u T a N T T i h a L k k a vaara vaanii MaLTaLLa Marraskuun alussa Maltalla joutui ammutuksi useita käärmeja pikkukotkia (kuvassa). 12 Suomen luonto 110/2016 l in t u p y y n t i maaiLmaLta A siassa ei oikeastaan ole mitään yllättävää. TeksTi jOUNi TikkaNEN
Lintu jatkoi matkaansa, mutta lähetin vaikeni algerian jälkeen. elokuuta 2016 ja havaittiin Maltalla 10. vaippamölyapinoiden tutkimukset Belize-joen varrella aloitti yhdysvaltalainen tohtori Robert Horwich 1980-luvun alussa. lokakuuta. Projektiin on liittynyt yli 200 maanomistajaa, jotka saavat lisätuloja opastamalla ja majoittamalla matkailijoita community Baboon sanctuary -nimisellä suojelualueella. ”Tarvitaan poliittista tahtoa”, André Raine sanoo. lämmin poikkeama on kattanut laajan alueen navalta Grönlantiin ja Huippuvuorille asti. alussa äänekkäiden apinoiden määrä oli 800 yksilöä, nyt niitä on lähes 3000. keskilämpö nousi laajalla alueella normaalista yli kymmenen astetta. Mitä asialle voisi sitten tehdä. lämmön takia koko arktinen jääpeite on ollut loppusyksyllä pinta-alaltaan ennätysvähäinen, mikä on puolestaan lämmittänyt ilmaa. osa joutui etsimään uusia reviirejä, ja joitakin yksilöitä on kuollut. Byholmin mukaan lintu ei siten ehkä selvinnyt Saharan ylityksestä. (aH) rii tt a a N Ge rv u o za ck la Be Pa tr ik BY H o lm ilmaSto Marraskuun alkupuoliskon lämpötilapoikkeama arktisella oli hurja. Ne elävät pienissä 4–12 yksilön ryhmissä ja syövät puiden hedelmiä, kukkia ja lehtiä. Tämä mehiläishaukka sai patrik Byholmilta satelliittilähettimen pirkanmaalla 20. Hänen aloitteestaan paikallinen kreoliväestö rauhoitti jokivarren metsänsä. vaippamölyapina on metsien asukas. Tutkimusartikkelia vetänyt kirjoittaja andré Raine on muuttanut pois Maltalta, mutta seuraa maan suojelutilannetta edelleen tiiviisti. riiTTa aNgErvUO • aarrE LESkiNEN pohjoisnavalla huippulämmintä syksyllä Pohjoisnavan ympäristö on ollut kuluneena syksynä epätavallisen lämmin. myös Huippuvuorilla jään vähyydessä on saavutettu uusia ennätyksiä. 110/2016 Suomen luonto 13 Mitä voisi tehdä. ”Viime vuosina sitä on puuttunut.” ”Toiseksi, lainrikkojille tarvitaan kovempia rangaistuksia. Grönlannissa muun muassa mannerjäätikön huipulla oleva summit-mittauspiste saavutti uuden lokakuun lämpöennätyksen. ”Tänä vuonna se on taas erityisen paha – erittäin paljon laittomuuksia, ja Maltan hallituksella on vähän kiinnostusta niiden pysäyttämiseen.” Valtaosa maltalaisista on Rainen mukaan salametsästystä vastaan, mutta perinteen lopettamisen tekee vaikeaksi pienen joukon aggressiivisuus: suojelijoita jopa mukiloidaan ja heidän autoistaan puhkotaan renkaita. Jos salametsästäjät tietävät joutuvansa vankilaan suojeltujen lintujen ampumisesta, on paljon epätodennäköisempää, että he jatkavat toimintaansa.” n uhanalaiSet ilmaSto ”Pyynti Maltalla on ongelma suomalaisille muuttolinnuille.” Mehiläishaukka on yksi suomalaislajeista, jonka reitti kulkee usein Maltan kautta. He pelkäävät liikkuvien äänestäjien menettämistä – kumpikin pääpuolue tarvitsee heitä päästäkseen valtaan. uutiSia. hurrikaani Earl säästi vaippamölyapinat erittäin uhanalaiset vaippamölyapinat (Alouatta pigra) selvisivät säikähdyksellä viime elokuun tuhoisasta hurrikaani earlista, joka kaatoi sademetsää niiden asuinalueella Belizessä, Guatemalassa ja etelä-meksikossa. Osasyy tähän on paikallinen FKNK-metsästysjärjestö, joka pystyy vaikuttamaan poliitikoihin. Joissain tapauksissa on poltettu talokin. Valtiona Malta jatkaa myös pikkulintujen keväistä ansapyyntiä Eu:n kiellosta huolimatta
Siloneula on lankamaisen ohut kala. 14 Suomen luonto 110/2016 P ulahdan Hangon edustalla kalliorannalta mereen rakkolevien ja kolmipiikkien maailmaan. Särmäneulankin pää tuo mieleen merihevosen, mutta tämä laji on siloneulaa lyhyempi ja tanakampi – ei niin matomainen. 14 Suomen luonto 110/2016 meriheVonen Särmäneula rakkolevien suojassa. Putkisuukaloihin kuuluu maailmalla mitä erikoisimman näköisiä otuksia, kuten trooppisten vesien merihevosia ja levähäkkyröitä muistuttavia, epämääräisen muotoisia kummitusneuloja. Se elää kaikkialla rannikollamme noin Oulun korkeudelle asti. Putkisuukalat ovat kaloiksi huonoja uimareita. Toisin kuin muilla Suomen kaloilla, siloneulalla naaraiden kutuasu on värikkäämpi kuin koiraiden. se huojuu pystyasennossa levään kiinnittyneenä ja sen koiras ”synnyttää”.. Pe kk a tu u ri suomen oma TeksTi jUhO rahkONEN siloneula on omituinen kala. Kellertävän vihreä kala saa kutuajaksi värikkään hääasun. Yhtäkkiä näen jotain erikoista: jyrkän kallion reunalla uiskentelee nauhamainen, rihmalevää muistuttava olento, joka aaltomaisin liikkein etenee levien seassa. Sen pituus on enimmillään 30 senttimetriä ja paksuus alle puoli senttiä. Lahkon runsaslajisimmassa heimossa merineuloissa on noin 300 lajia, ja heimoon kuuluvat myös Suomen molemmat putkisuukalat siloneula ja särmäneula. Siroa kalaa on vaikea havaita, koska sillä on tapana kietoa pyrstönsä leviin ja huojua veden liikkeiden mukana. Sehän on kuin merihevonen! Siloneula kuuluu putkisuukaloihin, jotka ovat saaneet nimensä pitkästä ja kapeasta kuonosta. Siloneulan ominta ympäristöä ovat matalien rantavesien levävyöhykkeet – juuri sellaiset, joita Suomenlahden ja Saaristomeren rikkonainen rannikko on pullollaan. Saalistavat putkisuukalat odottelevat yleensä planktonäyriäisen tai pikkukalan lähestymistä ennen kuin ne yrittävät napata sen pipettimäisellä suullaan. innostuksesta täristen suuntaan kamerani sitä kohti, ja lähelle tarkentuva makro-objektiivi paljastaa otuksen kauniin pään muodon. Nimensä mukaisesti särmäneulan ruumis on K u u K a u d e n la ji : S il o n e u la Siloneula on matomainen ja pyrstöevätön kala. Sen päässä on vain pieni suuaukko, jolla ei kovin suuria saaliskaloja pysty imaisemaan
Putkisuukalojen maailmassa tasa-arvokehitys on edennyt niin pitkälle, että koiraat ”synnyttävät”. 110/2016 Suomen luonto 15 hieman kulmikas, ja väritykseltään se on ruskea tai vihertävän harmaa. ELiNyMpäriSTö: Rannikkovedet Perämeren pohjukkaa lukuun ottamatta. Särmäneulan kuono on pitempi, sillä on kulmikkaampi vartalo ja pieni pyrstöevä. Siloja särmäneulan elämä kestää tyypillisesti kahdesta kolmeen vuotta. Kuukauden ajan mätimunia suojaa istukkamainen kudos, joka huolehtii ravinnosta, nestetasapainosta ja hapensaannista. Särmäneulalla on lisäksi pikkuruinen pyrstöevä. äLä SEkOiTa: Särmäneula (Syngnathus typhle) on hyvin samannäköinen kuin siloneula. Elokuussa kuoriutuvat poikaset ovat heti täysiverisiä merieliöitä. LiSääNTyMiNEN: Kutee keskikesällä. Naaras asettaa mätimunat koiraan vatsapoimuun, jossa ne hedelmöittyvät. Levien seassa. 110/2016 Suomen luonto 15 Nerophis ophidion TUNTOMErkiT: Matomainen, enintään 30 senttiä pitkä kala, joka huojuu vedessä johonkin alustaan pyrstöllään kiinnittyneenä. Sitten koiras ottaa mätimunien hoitovastuun itselleen. Talveksi ne vetäytyvät valoisista pintavesistä syvempiin vesiin. Keskija loppukesään ajoittuvien soidinmenojen päätteeksi siloneulanaaras sijoittaa erityisellä ulokkeellaan mätimunat koiraan vatsapuolella olevaan munapussiin. raviNTO: Syö planktonia, jota imaisee suuhunsa. Siloneulaa tavataan rannikkoalueellamme Oulun korkeudelle saakka. n Kirjoittaja on nurmijärveläinen luontokuvaaja. ju H o r a H ko N eN siloNeula. Myös särmäneula on levittäytynyt laajasti itämerelle, ainoastaan Perämereltä ja Suomenlahden perukoista se puuttuu. Molemmat merineulamme tunnistaa kaloiksi keskellä selkää olevasta harjamaisesta selkäevästä
Saukon on etsittävä railo tai muu repeämä, mistä päästä veteen. 16 Suomen luonto 110/2016 16 Suomen luonto 110/2016 Sau kko Saukot hakeutuvat sulapaikkoihin, sillä jääkansi vaikeuttaa saalistusta. ja ri Pe lt o m ä ki / ku va tt u el ä iN Pu is to ss a .
nyt se kierii ja kierii. Saukko ajaa takaa häntäänsä kuin koiranpentu. veijarilla on aikaa huvitella. 110/2016 Suomen luonto 17 Sulassa vilahtaa jotakin. TeksTi riSTO SULkava 110/2016 Suomen luonto 17 Sau kko puljaa taas puroilla 75 vUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ
Lämmin alusvilla on tiheämpi kuin ehkä millään muulla lajilla. Vaikka saukko voi elää 15-vuotiaaksi, jää keskimääräinen elinikä muutamaan vuoteen. Samaan aikaan saukon koettiin vievän kalat ihmisen nenän alta, ja kilpailijasta alettiin maksaa tapporahaa. Näätäeläimiin kuuluvan saukon turkki on vedenpitävä. Siksi metsästys hävitti saukon niin nopeasti. Samoin oli muuallakin Euroopassa. Siitä alkoi saukon harvinaistuminen, monilta seuduilta se hävisikin tykkänään. Etenkin jään alla on sameissa vesissä pimeää, joten saukon on etsittävä saalista tunnustelemalla. Elinympäristön kantokyvyn lähestyessä pentumäärä putoaa yhteen. Saukkonaaras synnyttää 1–3 pentua. Pitkä aikasarja tuotti tarkan tiedon alueen saukkokannan kasvusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. 18 Suomen luonto 110/2016 H äntäänsä ajavan saukon kohtaaminen on jäänyt pysyvästi mieleen tutkimusvuosiltani, jotka alkoivat Keuruun seudulla 1980-luvulla ja jatkuivat viime vuoteen saakka. Sukupuutto näytti todennäköiseltä, mutta toisin kävi: metsästys pantiin kuriin, pahimmat ympäristömyrkyt kiellettiin. Elinvoimaisia saukkokantoja säilyi vain mantereen äärikulmilla; Portugalissa, Skotlannissa ja Pohjois-Norjassa. Monilla alueilla ympäri Eurooppaa lähes lopullisen kuoliniskun saukoille toivat kuitenkin ympäristömyrkyt. Kannan kasvuvaiheessa, kun tilasta ja ravinnosta ei vielä ole kilpailua, pentuja syntyy keskimäärin kaksi tai kolme. Todennäköisimmin kyseessä olivat samat myrkyt, jotka sairastuttivat merikotkat, hylkeet ja muuttohaukat. Saukko nousi toimivan vesiekosysteemin symboliksi ja pääsi Euroopan unionin tärkeänä pitämien lajien joukkoon. Naaras on sukukypsä kaksivuotiaana, uros yleensä vasta kolmevuotiaana. Vain vedenjakajaseutujen pienillä puroilla säilyi tulevan runsastumisen siemen. Suomalaisen saukon elintavat tunnetaan nykyään hyvin. riistakolmioilta lasketut linjanylitykset osoittavat, että saukkoja on koko maassa.. Suomessa saukot hävisivät 1970-luvulla rannikkoalueilta ja laajalti muualtakin. Pentueen pieni koko yhdistettynä melko lyhyeen elinikään tekee saukosta erittäin haavoittuvan kuolleisuutta lisääville tekijöille. SAuKoT KARTALLA 2016 viiksikarvat ovat tärkeät ravinnon etsimisessä. Turkki oli koitua saukon kohtaloksi, sillä lajia metsästettiin vuosisata sitten voimakkaasti. la ss i ku ja la lu o N N o N va r a ke sk u s Saukon suuntaa antava esiintymiskartta on piirretty jälkien perusteella
Nykyisin maassamme on saukkoja 3000–5000. 110/2016 Suomen luonto 19 saukko Lutra lutra. Siitä kertovat sulkeutuvat sieraimet ja korvat, varpaiden välissä olevat uimaräpylät ja vettä hylkivä turkki. Metsästys sallittiin taas 1950, minkä jälkeen seurasi uusi alamäki. Arvokkaan turkin takia saukot metsästettiin 1900-luvun alkupuolella vähiin. Aikuiset saukot ovat yksineläjiä kiima-aikaa lukuun ottamatta. Saukko rauhoitettiin toistamiseen 1974, jonka jälkeen laji on levittäytynyt koko Suomeen. Laji rauhoitettiin 1938, ja kanta alkoi elpyä. Saukko voi painaa toistakymmentä kiloa, ja uros on naarasta selvästi isompi. Nimenä saukko on ilmeisen osuva. 110/2016 Suomen luonto 19 SaUkkO on näätäeläin, joka on sopeutunut elämään vedessä. Saukko on 50–100 senttiä pitkä, virtaviivainen ja viiksekäs otus, jolla on 30–50-senttinen vankka häntä. Näätäeläimistä esimerkiksi kärppä on portimo, vesikko tuhkuri ja näätä kultakurkku, mutta saukko on saukko. urokset ovat varsinaisia kulkureita, mutta synnyttäneet naaraat pysyttelevät melko pienellä alueella, kunnes poikaset kykenevät liikkumaan emon mukana. saukon saalis koostuu pääosin kalasta ja sammakoista, mutta se syö lähes kaikkea mitä saa kiinni, muun muassa nisäkkäitä ja lintuja
koiras uhittelee tulijoille varmuuden vuoksi. Saukko liikkuu useimmiten loikkimalla, mutta yksittäisiä tassunpainalluksia on vaikea nähdä pehmeään lumeen syntyvästä kulku-urasta. m a rk o ju N tt il a / va st av a lo to m i m u u kk o N eN kyhmyjoutsenet nousevat heti vedestä kun saukot lähestyvät. 20 Suomen luonto 110/2016 20 Suomen luonto 110/2016 Saukko puhdistaa turkkiaan piehtaroimalla lumessa. la ss i ku ja la