21.01. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00151 Helsinki puh. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Jlmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 1 16.12. 2 22.01. Metsäteollisuus investoi sinne, missä se on edullisinta ja tuo raaka-aineensa sieltä mistä halvimmalla saa. Kuhmon Honkavaara on aarniometsien aatelia. (90) 2271 967 telefax: (90) 2271 421 Irtonumero 33 markkaa. 19.02. 18.03 Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 50. z LJ.J 6 :) V) SUOMEN LUONTO Runeberginkatu 15 A 23 00100 Helsinki puh. Esimerkiksi sellun tuonti Brasiliasta ja Etelä-Afrikasta on viime kuukausina voimakkaasti lisääntynyt. Luonnonsuojelijoiden sijasta he voisivat arvostella metsäteollisuutta, jonka isänmaallisuuden asteen määrittävät markkinavoimat. SUOMEN LUONTO 10/92 51. Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Säästötilaus 265 mk. 2 Risto Sauso Isänmaanystäviä ja maanpettureita Luonnonsuojelijoita on viime aikoina syytetty raukkamaisuudesta, maanpetturuudesta ja epäisänmaallisuudesta, kun he ovat uhanneet käyttää kansainvälisiä yhteyksiään muun muassa metsäteollisuuden painostamiseksi, jos suojeluohjelmia karsitaan. Tilaushinnat Vuosikerta (12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 290 mk. 3 18.02. (90) 642 881 1.1.1993 alkaen 228081 telefax: 446 914 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Anne Brax Antti Halkka Iiris Lappalainen Markku Taattu (ulkoasu) Toimituksen sihteeri Aila Maikki Värierottelu/ Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. Aarniometsien suojelu on yksi itsenäisyytemme 75-vuotisjuhlavuoden teemoista, mutta suojeluohjelman toteuttaminen on kohdannut kiivasta ja asiatonta vastustusta. (90) 654 198, 627 927 ja 627 957. Parjaajien suhteellisuudentaju heittää pahasti. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 250 mk ja säästötilaus 235 mk. vsk.
Aarniometsäohjelmaa, jonka kohteet mahtuisivat kokonaisuudessaan Porkkalanniemelle, on vastustettu täysin asiattomasti, suorastaan hysteerisesti. 8 Kysy ekoneuvoa, Ritva Kupari ........................................ Luonnon tuhoaminen on törkeintä lasten oikeuksien riistämistä. Jorma Laurila ................................................................... .................................................................. Luonnonsuojelijoiden ajama kestävä kehitys nimenomaan takaa toimeentulon tulevaisuudessakin. .44 Kirjoja ............................ Todellisia maanpettureita ja sanan varsinaisessa mielessä ovat luonnonsuojeluohjelmien sabotoijat. 10 1992 Kotimaasta .......................................................................... 20 Rantaviivan valtakunta, Antti Halkka ........................ Ihminen ja luonto, Veronica Pimenojf ........................... Luonnonsuojelijoihin kohdistuneessa parjauskampanjassa asiat on käännetty täysin päälaelleen. 42 Ulkomailta ........................................................................ 59 Kansikuva: Ilmari Ojaharju kuvasi komean varpuskoiraan Uskollisesta seuralaisestamme lisää sivuilla 14-17. ................................. .48 Kysy luonnosta ................................. Myös metsäyhtiöt voisivat osoittaa isänmaallisuuttaan jättämällä ranta-alueensa kaavoittamatta. Kaikki muu on talouskäytössä. Aarniometsien suojelu on virallisestikin hyväksytty yhdeksi itsenäisyytemme 75-vuotisjuhlavuoden teemaksi. Samalla pankit voisivat vähän puhdistaa huonoa mainettaan ja osallistua työhön luontomme rikkauden säilyttämiseksi. 18 Pieni ja sukkela lumikko saa hangelle talvi turkin suojakseen. Luonnonsuojelijat puolustavat ohjelmaa, kun muut sitä polkevat. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 10/92 51. Lähinnä asialla ovat harhaan johdetut metsäammattimiehet ja sokeat kunnallispoliitikot. 3. , Juha Laaksonen ........................ Lehden mukaan suojeluohjelmien puolustajat ovat turhanaikaisia vouhottajia, jotka eivät ymmärrä Suomen etua. Ehdotus pitää viedä vielä pitemmälle: otettakoon yhteiskunnan tukemilta pankeilta valtiolle myös muita maita käytettäväksi vaihtomaina suojelukohteiden hankinnassa. 12 Puheenvuoro YK:n ympäristöja kehityskokouksen annista. 52 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. vuosikerta Erityisen kuohuksissaan on keskustalainen Liitto-lehti pääkirjoituksessaan "Raukkamaista epäisänmaallisuutta" (21.10. Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuonna pitäisi tehdä tekoja maamme luonnon rikkauden säilyttämiseksi eikä hävittää kansallisia arvojamme. Suomen Luonnon vuosikerta 1992 .................................... .4 Kuluttajan valinnat .............................................................. Maakunnat tutuiksi: Varsinais-Suomi Siellä ovat vanhimmat tammistot, viljavimmat pellot ja komein saaristo. .................................................. .38 Suomalainen metsätalous etenee Uralille, Anne Brax ...... Lindström ................................................................. Aarniometsäohjelmaa on esimerkiksi Ilomantsissa syytetty kolonialismista ja laajan työttömyyden aiheuttamisesta. Kuitenkin Pohjois-Karjalassa on suojeltu metsäalasta vain selvästi alle prosentti. 34 Ilomantsissa ei viimeisten erämaiden hakkuista haluttaisi tinkiä. Myöskään työttömyys ei ole luonnonsuojelun aiheuttamaa, vaan aivan päinvastoin: luonnon tuhoaminen luo todellista ja pysyvää työttömyyttä. Työttömyyden syyt ovat yhteiskuntamme rakenteissa, eivät luonnonsuojelussa. 92). 56 Summaries of the Main Articles ........................................ "Maan talous on pantava ensin kuntoon. Koitajokea uhkaa "kehitys", Aura Koivisto .................. ................ .46 Mielipiteitä, keskustelua .................................................. Tammimetsiä ja kartanopuistoja, Seppo Vuokko ...... 14 Varpunen on kulttuuri lintu, jota arvostetaan muualla vaan ei meillä. Talven valkea vilistäjä, Jouko Kuosmanen .................... Vasta tämän jälkeen on varaa sellaiseenkin, mikä ei ole aivan välttämätöntä", lehti opettaa ja jatkaa: "Vaikka laajoja luonnonsuojeluohjelmia pidettäisiin kuinka tärkeinä, ne eivät ole välttämättömiä silloin kun rinnalle pannaan työttömän tai lapsiperheen asiat." Pääkirjoittajan logiikka kompuroi jo alkumetreillä. 37 Karistaako Saksan joulupuu neulasensa. Ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen teki taannoin mainion ehdotuksen vaatimalla pankkien omistuksessa olevia rantojensuojeluohjelman kohteita yhteiskunnalle vastineeksi pankkien tukemisesta. .. Luonnonsuojelijat ovat siis mitä isänmaallisimmalla asialla: puolustamassa alkuperäisen luontomme rippeitä, kuten aarniometsiä ja rantoja. Myös rantojensuojeluohjelma on vaikeuksissa valtion säästötoimien takia. vsk. 27 Erämaasta pelloksi, Jaakko Heinonen ........................ Jos lasten ja lapsiperheiden parasta ajatellaan, niin lapsille nykyisille ja tuleville luontoa on nimenomaan suojeltava. 32 Ernest Thompson Setonin nuortenkirjat ovat tenhoavia klassikoita. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Jos Ilomantsissa ajateltaisiin, aarniometsien suojelu nähtäisiin mainiona matkailuvalttina, joka tulevaisuudessa vetäisi turisteja erämaaelämysten ääreen Keski-Eurooopasta asti. .11 Rion ympäristökokous oli vasta alku, U B. Varpunen pienoinen ... 51. 58 Oi kuusipuu .... Suuruudenhulluutta, Antti Vahtera ................................ 10 Esittelemme ekoneuvojanamme aloittavan Pekka Heikuran. ............................................... 30 Setonin tarinat elävät, Hannu Niklander ......................
"Päästöjen vähentäminen olisi yleisesti askel parempaan suuntaan. "UNESCO korosti päätöksessään myös alueen kulttuuriarvoja." Pohjois-Karjalan biosfäärialueella sijaitsee muun muassa suurehko Patvinsuon kansallispuisto. Kyseessä on tällä hetkellä ainoa havumetsävyöhykkeen biosfäärialue tuhansien kilometrien säteellä seuraava on Pechoro-llychin suojelualue Ural-vuorten tuntumassa. Euroopasta tulevat taustarikkilaskeumat ovat kuitenkin niin suuria, että jos piippua ei pidennetä, Harjavallan keskustassa ei aliteta kriittisiä arvoja." Selvityksen mukaan Harjavallan ilman rikkidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvot eivät ylitä ohjearvoja, mutta tuntikeskiarvot sen sijaan ylittävät ne moninkertaisesti. "Ei. Kaksi alueista, Tuulijärvi ja Koitajoki, jopa rajautuu suoraan biosfäärialueen (ja Suomen) rajaan. KOTIMAASTA Patvinsuon kansallispuisto on yksi Pohjois-Karjalan biosfäärialueen neljästä ydinalueesta. Pohjois-Karjalan opit siis saattavat vaikuttaa tulevaisuudessa muuallakin valtavalla pohjoisella havurnetsävyöhykkeellä. Siihen liittyy läheisesti kolme rajan toiselle puolelle suunniteltua suurta luonnonsuojelualuetta. Suomi sai ensimmäisen biosfåärialueensa -Pohjois-Karjalaan Pohjoismaiden kolmas biosfåärialue YK:n tiedeja kulttuurijärjestö UNESCO soi marraskuussa osalle Pohjois-Karjalaa biosfäärialueen statuksen. Biosfäärialueiksi eli "elonkehäalueiksi" pääsee maapallolla sellaisia alueita, joilla ihmisen ja luonnon toiminta pyritään saamaan mahdollisimman sopusointuiseksi. Outokummulla on Satakunnan Harjavallassa suun metallitehdas, jonka rikkipäästöongelman ratkaisusta julkaistut uutiset hämmästyttävät. "Biosfäärialueen ajatukseen kuuluu, että alueen käytöstä sovitaan yhteistyössä seudun väen kanssa", sanoo Timo Hokkanen. Suomi sai Pohjoismaiden kolmannen biosfäärialueen; muut kaksi sijaitsevat Ruotsin Lapissa ja Norjan Huippuvuorilla. Biosfäärialueen arvoa lisäävät toteutuessaan kolme suurta Karjalan tasavaltaan suunniteltua suojelualuetta. Eikö pitäisi ajatella ilmansuojelua laajemminkin, koko ilmakehää. "Venäjän puolen alueet, biosfäärialueen nykyiset suojelualueet ja suunnitellut aarniometsien suojeluohjelman kohteet muodostaisivat yhdessä havurnetsäluonnon kannalta erittäin tärkeän kokonaisuuden", pohtii Timo Hokkanen. Helsingin Sanomat otsikoi marraskuussa, että "Harjavallan rikkipäästöt saadaan parhaiten kuriin pitkällä piipulla." Ilmatieteen laitoksen tekemässä tutkimuksessa todella sanotaan, että kaikkien päästöjen kokoaminen 140 metrin piippuun yksin parantaisi Harjavallan ilmaa enemmän kuin päästöjen vähentäminen prosessiteknisin keinoin. Pitäisin matalalta tulevien hajapäästöjen kokoamista kaikkein tärkeimpänä." Piipun pidentäminen vaikuttaisi vain Harjavallan keskusta-alueen ilman laatuun. Miten on, erikoistutkija Antti J. Monista maailman yli 300 biosfäärialuesta on nimityksen jälkeen tullut entistä suositumpia matkailukohteita. Pitkästä piipusta pelastus Harjavallassa. Suojelualueita on tällä hetkellä silti yhteensä vain 142 neliökilometriä eli nelisen prosenttia alueen kokonaispinta-alasta. "Ratkaisevaa nimitykselle oli, että täällä on olemassa olevia suojelualueita ja hyvät tutkimusedellytykset", sanoo biosfäärialueen tutkija Timo Hokkanen Joensuun yliopistosta. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 10/92 51. Tarvitaan sekä kaikkien päästöjen kokoamista yhteen korkeaan piippuun että päästöjen puhdistamista. Ihmisen ja luonnon yhteiselon etsinnässä olennaista on laaja tutkimus. Voivatko tehtaiden rikkipäästöt vielä kasvaa nykyisestä. Ne pysyvät korkeintaan nykyisellään, jolloin ne siis tuotettua yksikköä kohden laskevat." Anne Brax BIOSFÄÄRIALUE • Joensuu 1------l 50 km Pohjois-Karjalan biosfäärialue sijaitsee Suomen itänurkassa. "Eivät. "Tutkimuksella etsitään ratkaisuja, joita voidaan myöhemmin soveltaa myös maapallon muilla samantyyppisillä alueilla", sanoo Hokkanen. Biosfäärialueen suojelemattoman osan maankäyttöä ryhtyy suunnittelemaan myöhemmin asetettava työryhmä. Luonto otetaan alueella vastaisuudessa varmasti entistä · paremmin huomioon millä tavoin, riippuu ennen kaikkea alueen noin 2300 asukkaan mielipiteistä. Häkkinen Ilmatieteen laitokselta, ehdottaako tutkimus paluuta vanhoihin aikoihin, jolloin päästöjen puhdistamisen sijasta ne levitettiin laajem4 malle alueelle. vsk.. "Käsitykseni mukaan ne voivat aiheuttaa hengityselinsairauksia ja astmaa." Outokummun Harjavallan tehtaat suunnittelevat nikkelin ja kuparin tuotannon kasvattamista 50 prosentilla. Biosfäärialueen koko on 3500 neliökilometriä eli noin viidennes Pohjois-Karjalan läänin koosta. Siitä voi tehdä lähinnä sen johtopäätöksen, että rikkipäästöjen vähentäminen nykyisestä ei riitä kriittisten arvojen alittamiseen Harjavallassa. MiJJaista haittaa korkeista lyhytaikaispitoisuuksista on terveydelle. Biosfäärialue koostuu tyypillisesti suurehkoista luonnonsuojelualueista ja niitä ympäröivästä niin sanotusta yhteistoiminta-alueesta
Muun muassa ympäristöministeri Matti Ahde mmes1 lakiuudistuksen merkittävimmäksi Suomen siihenastisista ympäristöratkaisuista. Luonnonsuojeluliitto palkkaa keväällä kampanjalle suunnittelijan, joka alkaa ensi töikseen etsiä yhteistyökumppaneita. Liiton varapuheenjohtaja sen sijaan vaihtuu; tehtävään valittiin lääkäri Teuvo Niemelä Inarista. Kampanjasta päätettiin luonnonsuojeluliiton liittovaltuuston kokouksessa Kirkkonummella. Mäkinen ympäristöministeriöstä uskoo, että joissakin kunnissa erillisten ympäristölautakuntien lakkauttaminen joudutaan vielä perumaan. Kuva Juupajoelta. 5. Siinä on edustus kaikista luonnonsuojeluliiton piireistä ja nuorisojärjestö asiantuntemusta." Tällaista asiantuntemusta Mäkinen uskoo löytyvän esimerkiksi terveyslautakunnista, joiden yhdistämisestä ympäristölautakuntiin voisi olla hyötyäkin. Esimerkiksi Turun ja Porin läänissä tehdyn selvityksen mukaan läänin 58 lakisääteisestä lautakunnasta ollaan lähivuosina lakkauttamassa 50. Uusina liitohallitukseen valittiin opettaja Leena Franssila-Karvinen Vantaalta, opiskelija Mirja Hartimo Helsingistä, opettaja Vesa Heinonen Mustasaaresta, museoamanuenssi Kimmo Kaakinen Rovaniemeltä, toimittaja Petri Pöntinen Helsingistä, oikeustieteen kandidaatti Pekka Reinikainen Siuntiosta ja kauppatieteiden maisteri Ari j Tarjanne Helsi_ngistä. Niiden hoitamiseen tarvitaan vastustamiseen, nyt maanomistajana. Luonnonsuojeluliitto aikoo käyttää ensi vuonnakin voimavaroja Vuotoksen altaan Luonnonsuojeluliiton kampanjalla suojellaan muun muassa idyllisiä maaseutumaisemia. Liittovaltuusto kokoontui nyt ensimmäisen kerran. Van] hana jäsenenä jatkaa teknikko -~ Veikko Aalo Porista. Muita tärkeimpiä ensi vuoden toiminta-alueita ovat liikenne ja ympäristö, energiakysymykset, luonnon monimuotoisuus sekä jätteet ja kierrätys. "Kuntien lakisääteisten ympäristösuojelutehtävien määrä on koko ajan lisääntymässä ja ne ovat todella vaativia. Kappaleet esittää Souvarit-yhtye. Liittovaltuusto vaihtoi lähes koko liittohallituksen. Valssaten Vuotoksen puolesta Lakia kuntien ympäristönsuojeluhallinnosta muutettiin viime vuonna siten, että erillistä ympäristölautakuntaa ei tarvitse enää perustaa. Y mpäristötehtävien hoidon yhdistäminen rakennusvalvontaan tai elinkeinoto1mrnnan ja matkailun edistämiseen on sen sijaan Mäkisen mielestä ristiriitaista. 9692-13210. Hänen mukansa ollaan palaamassa takaisin 70-luvulle, jolloin koko ympäristönsuojelua pidettiin hallinnossa mitättömänä sivujuonteena. Kaupunkiliiton selvityksen mukaan vuoden 1992 alussa kaupungeissa olleesta 70 itsenäisestä ympäristölautakunnasta on ensi vuoden lopussa jäljellä enää 12. Laki erillisistä ympäristölautakunnista jäi siis lyhytikäiseksi. Anne Brax Erillisten ympäristölautakuntien määrä Suomen kaupungeissa romahtaa ensi vuonna. Koko levyn tekijäjoukko on kotoisin Rovaniemeltä. Liittoa ja muita altaan vastustajia auttaa Vuotokseen liittyvissä vesioikeuskysymyksissä marraskuun lopusta lähtien puoleksi vuodeksi palkattu ympäristöjuristi, varatuomari Pirjo-Riitta Oinaala. Se astui voimaan 1986, ja pari vuotta myöhemmin kaikissa Suomen kaupungeissa oli erilliset ympäristölautakunnat. Muutosta perusteltiin rahansäästöllä ja sillä, että se antaa kunnille vapauden järjestää ympäristönsuojelutehtävät itSUOMEN LUONTO 10/92 5 1. vsk. Sama kehitys on meneillään kunnissa. Oulun yliopiston apulaisprofessori Satu Huttunen jatkaa Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana seuraavan kaksivuotiskauden. Ounasjoki-valssin on sekä säveltänyt että sanoittanut Seppo Leino. Kuntien ympäristönsuojelutyö romuttumassa selleen parhaiten sopivalla tavalla. Kampanjan on suunniteltu jakautuvan neljään osa-alueeseen, joita ovat luonnonmukaisen maataloustuotannon edistäminen, ekologinen metsätalous, kulttuurija perinnemaiseman suojelu sekä vesistöjen hajakuormituksen vähentäminen. 9692-21701 tai Helena Tiihoselta puh. Kokouksessa valittiin liitolle hallitus ja päätettiin ensi vuoden toimintasuunnitelmasta. Toimistopäällikkö Simo Vuotoksen altaan vastaista toimintaa voi tukea ostamalla singlelevyn, jolla on Vuotoksen jenkka ja Ounasjoen rannalla -valssi. Vuotoksen jenkan on säveltänyt Seppo Leino ja sanoittanut Jouni Hagström. Tulot 30 markkaa maksavasta levystä käytetään Kemijärven Luonto ry:n Vapaa Vuotos -toiminnan tukemiseen. KOTIMAASTA Luonnonsuojeluliitto saa oman maaseutukampanjan Luonnonsuojeluliitto aloittaa ensi vuonna oman maaseutukampanjan. Levyjä voi tilata Pirkko Hyvöseltä puh. Suomen luonnonsuojeluliiton pääsihteeri Esko Joutsamo vertaa ympäristölautakuntien lakkauttamista "tahalliseen kätkytkuolemaan"
Suuri yleisö on avainasemassa rengastuksessa, sillä valtaosa rengaslöydöistä on maallikoiden tekemiä. Vain 0,03 grammaa painavassa hippiäisen ja muiden pienten lintujen renkaassa ei lue kuin MUS. Erikokoisille linnuille on erikokoisia renkaita. vsk.. Kirjeessä pitää myös ilmoittaa mahdollisimman tarkka löytöpaikka ja aika, linnun tila (terve, sairas, äskettäin kuollut, jo pitkään kuolleena ollut lintu) sekä tietenkin löytäjän yhteystiedot. Rengastuksen keksi tanskalainen H. Valokuvanäyttelyn kuvat kertovat maanteiden eläinuhreista. Z. Näyttelyä tukevat Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen eläinsuojeluyhdistys. Loput pyydystetään aikuisina etupäässä erityisillä verkoilla mm. Rengas voi olla merkkinä myös siitä, että kyseessä on tarhakarkulainen. Pekka Hänninen Tien uhrit Valokuvaaja Juha Suonpään näyttely Tie tappaa on esillä Helsingissä galleria Laterna Magicassa 12.1.5 .2 .1993. Päivittäin posti kiikuttaa samanlaisia merkillisiä viestejä Helsingin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kymmeniä kappaleita. Kaikki löytäjät saavat kuitenkin paluupostissa tiedot linnun aikaisemmista vaiheista. Tähän mennessä Suomessa on rengastettu yli viisi miljoonaa lintua, jotka edustavat yli kolmeasataa lajia. Aktiivirengastajia toimii maassamme noin 550, ja kaikki ovat suorittaneet Helsingin luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustentin ja osoittaneet pätevyytensä lintujen käsittelyssä. lintujen ja kahlaajien teräsrenkaita lukuun ottamatta alumiinista, ja niihin on kaiverrettu kirjaintunnus, juokseva numero, sekä jonkinlaiset palautustiedot. Rengastuksen keskeinen tavoite on lintujen muuttoreittien ja talvehtimisalueiden selvittäminen. Se vie kymmenesosan kaikista renkaista. Kyse on lintujen rengaslöytötiedoista, jotka kulkevat postin mukana. Renkaat on valmistettu lokkien, vesi6 Ensi vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta lintujen rengastuksen aloittamisesta Suomessa. Rengastuksella on myös kasvava merkitys suojelutyössä; se liittyy olennaisesti maaja merikotkan sekä valkoselkätikan suojeluprojekteihin. Se on avoinna ma-pe klo 10-18 ja Ja 10-14. Kuvassa renkaan saa koipeensa viirupöllö. Kuvassa Suomenlinnaan pesiytyneitä valkoposkihanhia ja punakaulahanhi. ikkunoihin ja autoihin tai takertuu marjaverkkoihin marjaverkkojen käyttö ei ole kovin suotavaa lintujen kannalta, varsinkaan jos niitä ei vahdita jatkuvasti. Postileima voi olla Pihtiputaalta tai Brazzavillesta. Joka vuosi rengastuksia karttuu 150 000 200 000 lisää, mikä on viisi prosenttia maailmassa vuosittain rengastetuista linnuista. Noin 35 40 prosenttia linnuista rengastetaan pesiltä. Oikein kiinnitettynä rengas ei haittaa lintua lainkaan. Rengas tai elävän linnun renkaan kirjain ja numero on syytä kiireimmiten lähettää Rengastustoimistoon, mieluiten koko osoitteella Pohjoinen Rautatiekatu 13, 00100 Helsinki. Myös lintujen elinikä, sukupuolija ikäluokkien muuttokäyttäytyminen jne. C. Mortensen 1899, ja Suomessa rengastustyön aloitti J. Zoo!. Helsinki Finland Return lienee tuttu. Suomi on1 kin rengastuksen kärkimaita. Kissan tappamien lintujen renkaita kulkee postin mukana viikoittain ja myös metsästäjiltä saadaan paljon löytötietoja. KOTIMAASTA 80 vuotta lintujen rengastusta Suomessa Helsinki kymmenen posteljoonille osoite S-145 045 Mus. selviävät. Palmen 1913. Maallikkolöydöistä suuri osa koskee onnettomuuksissa kuolleita lintuja, joita törmäilee mm. Rengastus on luvanvaraista puuhaa. lintuasemilla. A. Tieto renkaiden palauttamisesta ei ole ilmeisesti juurtunut kovin syvään suureen yleisöön, sillä usein kuulee ihmisten ylpeinä kertovan löytyneestä linnun renkaasta, jota he edelleen säilyttävät lipaston laatikossa. Kolmikon talitiainen, kirjosieppo ja pajulintu osuus on neljännes ja kahdentoista yleisimmän rengastuslajin yli puolet vuosittain rengastetuista linnuista. Laterna Magican osoite on Rauhankatu 7. D SUOMEN LUONTO 10/92 51. Koko valtaisa rengastustyö tehdään vapaaehtoisten rengastajien voimin. HKI FINLAND, mutta jo täilä tiedolla tieto rengaslöydöstä on löytänyt tiensä rengastustoimistoon. Ilman rengaslöytöjä rengastus olisi lähinnä alumiinin haaskausta. Talitiainen johtaa Suomen rengastustilastoa. Useissa Afrikasta tulleissa löytöilmoituksissa on toivottu jalkapalloa tai transistoriradiota, mutta näihin rengastustoimistolla ei ole ollut varoja
Pentti Linkola 60 vuotta "Kotkat, haukat ja pöllöt on luotu Suomenmaahan elämään samoinkuin jänikset, kanalinnut, sorsat tai ihminen itse. Lieksan hoitoalueella saadaan metsätalousinsinööri Juha Räsäsen mukaan mekaanisella kelotuksella aikaan hyvää keloa. Pallokuvien lisäksi puolituntiseen ohjelmaan lomittuu runsaasti Hautalan muuta kuvasatoa Kuusamon luonnosta multivisioesityksenä. Samaan aikaan parhaasta mäntytukista sai 300 markkaa kuutiolta. Kimmo Repo isänmaan kauneudesta ehtii nauttia Heurekassa vielä itsenäisyyden juhlavuoden päätyttyäkin, sillä ohjelmaa esitetään koko ensi vuoden ajan. Nuoremmissa männyissä on lahoamisen vaara. "Kaikki vanhat mäntymetsät eivät kuitenkaan käy kelotettaviksi." Oodi Kuusamolle Katsoja joutuu pakostikin sisälle Tiedekeskus Heurekan Verne-teatterin kuusamolaista luontoa ylistäviin pallokuviin, jotka heijastuvat valtavalle planetaarion kuvulle; tunsin istuvani kosken kuohuissa, tähyileväni alas erämaan jylhältä kalliolta ja istuvani haukanpojan kanssa samalla puunoksalla. Koealoilta on saatu hyvälaatuista keloa", sanoo työnjohtaja Antti Mustonen metsähallituksen kehittämisyksiköstä Rovaniemeltä. Käsitelty ikimänty kelottuu keskimäärin 10-15 vuodessa. Metsähallitus aloitti ikimäntyjen kelotuskokeilut Pohjois-Karjalassa Nurmeksen, Lieksan ja llomantsin hoitoalueilla 1980-luvun lopussa. Ostajat eivät kyselleet hintaa. Nyt vastaavia kokeita tehdään etelämmässä mm. 60 vuotta täyttäneelle luonnonsuojelutyön veteraanille! D SUOMEN LUONTO 10/92 51. Keloa voidaan tuottaa siellä, missä keloa syntyy luonnossa normaalistikin. KOTIMAASTA Keloa tuotetaan mekaanisesti Kun männyn kuorikerroksen elävä kerros katkaistaan, puu kuolee. Ritva Kupari 7. "Homma onnistuu tähän mennessä saatujen kokemusten mukaan jopa 7080-prosenttisesti. "Lapin ilmasto soveltuu erinomaisesti mekaanisesti tehtyihin kelotuksiin. Ravinnon kulkeutuminen lakkaa ja puu alkaa hitaasti kuolla. Nurmeksen, Lieksan ja Ilomantsin hoitoalueilla. Kelotettavassa puussa pitää sydänpuun osuus olla huomattavan suuri, muuten homma ei onnistu. Hannu Hautala sai Oodi Kuusamolle -ohjelman tekoa varten käyttöönsä 180 asteen kuvakulmia tallentavan kameran; kuusikanavainen äänentoistojärjestelmä kaiuttaa lisäksi luonnon omia ääniä vaikutelmaa tehostamaan eläköön tekniikka! Mutta: olisin halunnut vajota kesäyön tunnelmaan järven rannalla kuikan huutojen kiiriessä, hanurimusiikki oli liikaa; olisin tuntenut riittävästi värinää revontulien loimottaessa tähtitaivaalla ja suden ulvoessa ilman jännitysmusiikkiakin; musiikki suorastaan Parasta kelotettavaa ovat 150-200-vuotiaat aihkimännyt, joiden kasvu on hidastunut. Vuosina 1988-1990 kelosta maksettiin jopa 2500 markkaa kuutiolta. Ketoja yritetään saada aikaan "väkisin" vanhoista jo osittain kelottuvista ja kasvunsa päättäneistä ikimännyistä. Karkeasti ilmaistuna kelottamista voidaan kokeilla linjan llomantsi-Nurmes-Oulu pohjoispuolella. Luonnonsuojelu ei mitenkään aseta teertä ja pyytä petolintujen edelle siksi, että ihminen voi syödä edellisiä. Kyse on varsin pienistä aloista ja puumääristä", sanoo metsähallituksen Nurmeksen hoitoalueen metsänhoitaja Paavo Soikkeli. "Meillä koekelotukset aloitettiin vuonna 1989 kolmessa paikassa: Mujejärvellä, Höylatisti elämyksiä. Näin katkaistaan rungon ja juuriston välinen yhteys. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää metsähallituksen kiinnostus kelotuskokeiluhin. Iässä ja Kuohatissa. "Mistään kovin laajasta toiminnasta ei ole kysymys", Mustonen painottaa kertomatta kuitenkaan tarkkoja puumääriä. Molemmat tarvitsevat suojelua", kirjoitti 20vuotias Pentti Linkola Suomen Luonnon vuosikirjassa 1952. Metsähallitus on kokeillut ikimäntyjen mekaanista kelotusta lähinnä Lapissa 1970-luvun alusta lähtien. Luontaiseen kelottumiseen saadaan vauhtia, kun puu kaulataan tyvestä moottorisahalla tai kirveellä. Kelokauppa on kuitenkin laman aikana täysin jumissa, joten Lieksaan ei näillä näkymin tehdä uusia kelotuksia", sanoo Räsänen. Luonto on suurenmoinen kokonaisuus, jossa ei ole mitään turhaa eikä rumaa ja joka on kokonaisena säilytettävä. Onnittelumme 7.12. Metsähallitus on kokeillut kelottarnista "melko pienessä mittakaavassa" Lapissa. Kelorakentamisen hulluina vuosina 1980-1 uvun lopussa kelon menekki oli valtava. vsk. Lahoamista näyttää tapahtuvan varsin vähän. Tulokset ovat olleet hyviä
Tuhatvuotinen sauna on osa kansallista omaleimaisuuttamme. Yleiset saunat katoavat Perinteiset, yleiset saunat kuihtuvat yksi toisensa jälkeen Helsingissä niitä on. Olisin voinut jatkaa, että hikoilulaitos levittäytyy nykyään takaisin maailmalle Suomesta eikä suinkaan Pohjois-Amerikan intiaanien parista. Määrä kasvanee koko ajan, sillä uusiin asuntoihin mieluusti rakennetaan oma sauna. manvaihdolta vaaditaan paljon. Koneellista ilmanvaihtoa suositellaan, mutta silloin lämmin ilma ohjataan poistoventtiilistä suoraan harakoille lämmön talteenottavia järjestelmiä on vain harvoissa koneellisesti ilmastoiduissa asunnoissa. Erkki Helamaa arvioi tutkimuksessaan 1987 huoneistosaunoja olleen 800 000, niistä kymmenesosa kerrostaloasunnoissa. Sähkökiukaiden todellista määrää ja kokonaissähkönkulutusta on vaikeata täsmällisesti tietää, sillä valmistajat panttaavat liikesalaisuuksina tietoja myydyistä kiukaista. Sauna on suomalaisille pyhä paikka, jossa käyttäydytään hillitysti ja rauhallisesti paimiolaisen sananlaskun mukaan: "Saunas olla niinko kirkas. Oma sauna oli vielä 40-luvulla maalaisja omakotitalojen sekä kesähuviloiden erillinen rakennus mieluusti veden äärellä. Savunsa piipun kautta tupruttava uloslämpiävä kiuas yleistyi vasta 1900-luvun taitteessa. Järkevä perhe kylpee energiaa säästääkseen aina yhtä aikaa, availee löylyhuoneen ovea mahdollisimman vähän eikä heittele vettä turhan paljon kiukaalle. Suurin osa esilämmitysenergiasta kuluu saunan rakenteiden lämmitykseen, ja kivipinnan lämpiäminen vaatii enemmän energiaa kuin puupinnan. Liekö kaveri uskonutkaan, niin epäilevästi hän minua katsoi. kiuas. Sauna-sana tulee suomenkielestä ja tarkoittaa juuri tällaista hikoilukylpyä." Saunan hohto himmeni kunnon antropologin mielessä, kun hän kuuli tavallisten nykyeurooppalaistenkin harrastavan löylyttelyä. Uuni lämmitetään ja sitten hikoillaan tuolla perällä." Hämmästyksestä toivuttuani aloitin varovasti: "Tiedätkös, meillä Suomessa on tämä vanha tapa ihan yleinen. Mutta minäpä erehdyin kertomaan, että Suomessa on nykyään paljon sähkökiukaita, kun kaupunkilaisetkin haluavat oman saunan jopa kerrostalohuoneistoihin. Sähkökiukaiden yleistyttyä 1950-luvulla löylyhuone työntyi ensin kerrostalojen kellareihin talosaunoiksi. " Savusauna virittää kylpijänsä oikeaan mielentilaan ja taidolla lämmitettynä antaa makoisat löylyt. Perhe käyttää peseytyessään pesuvateja ja suihkua korkeintaan vain huuhteluun. Perhesaunoissa kiukaan sähkönkulutuksesta yli puolet hurahtaa saunan esilämmitykseen ja loput lämmön ylläpitoon saunomisen aikana. Olemme kehittyneet oikein saunasta riippuvaisiksi. Antropologin hämmästys ylitti monin verroin omani: "Mutta hyvänen aika, eivätkö sellaiset ole vaarallisia!" Lähes miljoona huoneistosaunaa Sauna kehittyi sisäänlämpiävästä katetusta maakuopasta puurakenteiseksi savusaunaksi, jota aika yleisesti pidetään suomalaisen saunan ihanteena. Kertalämmitteisen kiukaan rinnalle tuli myöhemmin jatkuvalämmitteinen Löylyä vai lämpösäteilyä. Kun keskivertoperhe saunoo kaksi kertaa viikossa ja keskimäärin seitsemän kilowatin kiuas on päällä noin kaksi tuntia, lähentelee yhden kiukaan vuotuinen sähkönkulutus 1000 kWh. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAl Iiris Lappalainen Vaihtoehtoisen energian keskuksessa Keski-Walesissa esitteli brittiantropologi kehnosti kyhättyä saunaa ja tynnyrikiuasta: "Pohjois-Amerikan intiaaneilla on tällainen erikoinen tapa kylpeä. Onneksi kysymyksessä on melko vaaraton ei kuitenkaan ilmainen huume. Maalaissaunassa ei ainoastaan kylvetty vaan tehtiin monia talouteen liittyviä askareita ja myös synnytettiin lapset. Esimerkiksi lomakylien, hotellien, kylpylöiden, uimahallien, yritysten ja yhteisöjen saunojen kulutusarviot eivät sisälly kotitalouksia koskeviin arvioihin. Nauti, älä tuhlaa Sähkökiukaita on Suomen sähkölaitosyhdistyksen arvion mukaan kotitalouksissa vajaa puolen miljoonaa. Kylpylämpötilan pitäminen sadassa asteessa on energian tuhlausta, sillä se kuluttaa yli kolmanneksen enemmän sähköä kuin 70-80 asteen lämpö. Sauna pitää eristää perusteellisesti, ja ollakseen hyvä sähkösaunan ilKoska saunominen aloitetaan jo varhain lapsuusiässä, elimistömme on sopeutunut kestämään ihon nopean kuumenemisen aiheuttamaa lämpöstressiä. Yksiöitäkin varustetaan pienillä saunakopeilla ja vanhoihin asuntoihin sijoitetaan jopa vajaan kahden kuution kokoisia, koottavia sisäsaunoja. Kotikiukaisiin kuluu vuodessa siis vajaa 500 MWh, mikä on lähemmäs seitsemän prosenttia kotitaloussähköstä. Pientalojen sauna muutti erillisestä rakennuksesta asunnon yhteyteen huoneistosaunaksi; sieltä se omaksuttiin kerrostaloasuntoihin 60-luvulla. Meillä on noin puolitoista miljoonaa saunaa, siis jokaista saunaa kohti on reilut kolme kylpijää. Minun ei olisi pitänyt hämääntyä hänen tietämättömyydestään vaan selittää, että suomalaiset ovat säilyttäneet muualta Euroopasta kadonneen hikoilukylvyn ja saunovat useimmiten yhtä hartaasti kuin suorittaisivat pyhää toimitusta
Energiaa säästäviä ja löylyiltään puulämmitteisiä muistuttavia sähkökiukaita on kuitenkin yritetty kehittää. Katalysaattori sopii mihin tahansa tulisijaan, kuten saunan kiukaaseen tai puu-uuniin. Puita lisätään hyvän palon varmistamiseksi pienissä erissä ja lyhyin välein. Tuotteen suunnittelija Tietoja saunoista ja niiden suunnittelusta löytyy esimerkiksi seuraavista kirjoista: Erkki Helamaa: Huoneistosauna, Rakennuskirja Oy 1987, Erkki Helamaa: Talosauna, Rakennuskirja Oy 1991, Risto Vuolle-Apiala: Savusaunakirja, Omakustanne 1991, Eija Alakangas: Taloustulisijojen käyttö, Rakennustieto Oy 1992, RT-ohjekortiston 1990-92 uudistetut saunakortit 1-8. Miksi saunaperinteensä säilyttänyt ja sitä ulkomaillekin markkinova Suomi ei ole onnistunut rakentamaan yhteisiä, julkisia, hyvin hoidettuja saunoja yleisille uimarannoille ja asuinalueille. Onko mielikuva hyvästä saunasta peräti perusteellisesti nykyaikaistunut. Kun halutaan saunoa, avataan kiukaan kansi ja heitetään löylyä. Löylyttelyn jälkeen hyvin eristetty kiuas pannaan visusti kiinni. Rentoutunut hyvänolontunne jatkui useita päiviä saunomisen jälkeen. Sähköä kiuas ei kuitenkaan välttämättä säästä kalliskin se on. Joskus tuntuu siltä, että nykysauna on yhtä kaukana "oikeasta" saunasta kuin nykyenglantilainen takkatuli oikeasta takkatulesta: Lasikuituisen puukasan malliin prässätyn hökötyksen takana on lämpöpuhallin ja hehkulamppu. Suuren kivimassan kuumentaminen vie paljon enemmän sähköä kuin normaalin sähkökiukaan lämmittäminen. Markkinoille aivan viime vuosina tullut varaava sähkökiuas toimii kuin kertalämmitteinen puukiuas; sadan kilon kivikasa varastoi lämmön koko päiväksi. Helo mainostaa HetiValmisuutuuskiuastaan edulliseksi, koska ajastimen avulla voi käyttää halpaa yösähköä. Oikeat hiilet ja takkapuut on korvannut epäromanttinen sähkö. Puukiukaan päästöjä voi vähentää Miljoona saunaa lämpiää yhä kotimaisella puulla. Pienessä saunassa huoneistosauna on harvoin edes kolmen neliön suuruinen löyly on suuren säteilylämmön vuoksi usein kovan ja kuivan tuntuinen. Walesilainen vaihtoehtokeskus on sähköistetty, mutta irrallaan kansallisesta sähkönjakelusta. Yli-Kovero uskoo kiukaansa menestykseen maailmalla ja varsinkin edustuskäytössä. Savukaasujen puhdistus ei tule VTT:stä saatujen tietojen mukaan edes kovin kalliiksi, hinta jäisi todennäköisesti alle 2000 markan. , a. Ennen tulen sytyttämistä on syytä poistaa tuhkat, jotta hyvä veto varmistuisi. Jos niitä kuitenkin haluaa polttaa, yhdessä pesällisessä on hyvä polttaa korkeintaan maitopurkillisen verran liekehtivän palon aikana. Uutta sähkökiuasta olisi Helon suunnittelija Reijo Perälän mukaan paras pitää toimintavalmiudessa pienellä "hautomateholla" kaiken aikaa, jolloin kiuaskivet eivät pääse kokonaan jäähtymään. Jäädäänpä odottelemaan ja kuulostelemaan puolueettomia kiuastestejä.. Sähkökiukaat testiin! Kiuasrintamalla on ollut pitkän tovin hiljaista, kiukaita ei ole edes testattu ainakaan kymmeneen vuoteen. Miksi sellaisia saunoja ei ole enemmän. Tämä on järkevää vain, jos saonaa käytetään todella paljon. Tuuli ravisteli saunan kattoa ja meren laineet iskivät voimalla laituriin ja rantakallioihin, kun kävin kokeilemassa Suomen Sauna-Seuran saunoja Helsingin Lauttasaaren Vaskiniemessä. Myönteisiä poikkeuksiakin kyllä kirjataan: Tampereella Pispalassa kunnostettiin Rajaportin sauna talkoovoimin. Yleisissä saunoissa saunomisen perinteet siirtyisivät vihtoineen tai vastoineen ja vilvoitteluineen luontevasti jälkipolville, ja ne varmasti kasvattaisivat erakoituvia suomalaisia sosiaalisemmiksi. Parhaan puhdistustuloksen aikaansaamiseksi katalysaattori pitäisi asentaa mahdollisimman lähelle tulipesää. Vesivoimasta, tuulesta ja auringosta tuotettua sähköä ei tuhlata pelkkään lämmön tuottamiseen. Ihanteellinen minimikoko saunalle on neljä-viisi neliötä. Vähättelevätkö he sitä sähkösaunan helppouden ja oman saunan vapauden vuoksi. Marraskuinen ilta lempeässä savusaunan syleilyssä tuntui paluulta äidin kohtuun. Puun polton päästöjen vähentämiseksi on edelleen ratkaisevinta polttoaineen laatu ja palamisolosuhteet. Anne Brax markkinoija Tapio Yli-Kovero kehuu ylenpalttisesti tuotettaan: "Kellarisaunakin tuntuu ilmavalta ja raikkaalta, sillä älykiukaalla lämmitetyn saunan ilma ei ole kerrostunut eri lämpöisiin osiin. Se kiihdyttää palamisreaktiota, jonka seurauksena kaasut, lähinnä häkä ja hiilivedyt, palavat loppuun tavallista alhaisemmassa lämpötilassa. Uimahallien ja urheilutalojen saunoissa on vain harvoin hyvän saunomisen tuntua. Kiuaskiviä lämmitetään noin puoli tuntia ennen saunomista ja kierrätyksen ansiosta saunan ilmatila lämpiää hetkessä kannen avauksen jälkeen. Suomen suurimmat tulisijan valmistajat kehittelevät yhdessä VTT:n ja Kemiran kanssa puun poltossa syntyvien savukaasujen puhdistamiseen katalysaattoria. Hyvä sauna antaa hyvän mielen Täsmällistä tapaa mitata saunan löylyn ominaisuuksia ei ole. :ULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT enää kolme. Norjalaisella Trollakamiinalla tehdyt kokeet osoittavat, että katalysaattorin ansiosta tavallisessa kamiinassa ensimmäisten minuuttien aikana syntyvistä korkeista häkäpäästöistä päästään eroon. Vaikka oma sauna tulee paljon kalliimmaksi kuin yhteinen sauna jo rakennusvaiheessa, käyttökustannuksista puhumattakaan, rakennetaan huoneistosaunoja edelleenkin innokkaasti. Tulisijan katalysaattori toimii kuten autonkin. Jos puu on kuivaa ja ilmaa on riittävästi, päästöt jäävät vähäisiksi. Jätteillä, kuten maitopurkeilla, muovilla tai aikakauslehtipaperilla, ei pidä sytyttää eikä niitä kannata käyttää polttoaineena. Tällöin saataisiin talteen myös se lämpö, joka katalysaattorissa itsessään syntyy. Joustava ohjelmointi ja muisti antavat mahdollisuuden lämmittää kiukaan kivet silloin, kun se on edullisinta. Euroopassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja Venäjällä patentoidun älykiukaan idea on sama kuin kiertoilmauunissa. Helamaa havaitsi ihmisten olevan huoneistosaunoihin enimmäkseen tyytyväisiä. Tervakoskelainen yritys Miilukiuas Oy on rynnistämässä markkinoille vieläkin kalliimman, ilmaa kierrättävän älykiukaansa kanssa. Ilma kiertää ja happea on yhtä paljon katon rajassa kuin lattiallakin." Koska saunan rakenteita ei tarvitse lämmittää kiukaan kansi suljetaan aina löylyn jälkeen säästää älykiuas niitä ja arvattavasti myös sähköä. Lampun ympärillä pyörii paperista tehty musta spiraali, jotta muovifasadin oranssiksi värjätty keskiosa väreilisi kuin hiillos ikään. Tietokoneella varustetun kiukaan hinta on kymmenisen tuhatta markkaa halvempikin malli ilman automatiikkaa löytyy. Ainoa käyttökelpoinen keino on saunominen. Norjan ja Yhdysvaltain markkinoilla on jo saatavilla kamiinoita, joissa on katalysaattori. Ovatko ihmiset unohtaneet, millainen on kunnon löyly. Jos Suomessa olisi vastaava keskus, se varmasti tarjoaisi vierailijoilleen muhevat löylyt oikeassa puusaunassa. Vaikka valmistaja ilmoittaa kiukaan kaikkien osien olevan vaihdettavia ja ulkonäön kaakelisen komea, tuntuu hinta kalliilta. Tunnelmallisia lämmityshetki .
"Ekotasemalleihin liittyy erittäin paljon ongelmia", Heikura tähdentää moneen kertaan: malleissa unohdetaan paikalliset ympäristövaikutukset muuttujat ovat yleensä maailmanlaajuisia ympäristöongelmia; yhteiskunnallisia tekijöitä ei pystytä ottamaan huomioon eikä sitäkään, että tuotannolla esimerkiksi veden tai energian kulutuksella on hyvin erilaiset vaikutukset erilaisissa ympäristöissä; monet päästötiedot ovat vieläkin liikesalaisuuksia ja ekotaseita tekevät tutkijat ohjaavat tuloksia tutkimuksen tilaajan pussiin ... Vaipoista tehty vertailututkimus on tuottanut täysin erilaiset tulokset yhdysvaltalaisilla ja saksalaisilla lähtötiedoilla, koska pesukoneet, pesuaineet ja sellun tuotannon ympäristöpäästöt ovat kovin erilaisia näissä maissa. Pekka Heikura aloittaa ekoneuvonnan Suomen Luonnossa. teiden ympäristövaikutuksia. Pekka Heikuralla on suora ja avoin katse, mutta selvästikin salapoliisin sydän. Itse asiassa mies on korviaan myöten uponnut ekotaseisiin: hän on viime keväästä saakka selvittänyt millaisia ekotasemalleja on ja arvioinut niitä luonnonsuojeluliiton ja Eka-yhtymän rahoittamassa tutkimuksessa. Kiinnostus ekologiseen rakentamiseen on lisääntynyt kovasti, mutta siitä, esimerkiksi rakennusmateriaaleista, puuttuu vielä käytännönläheistä tietoa", hän listaa. Hän on tottunut kaivamaan esiin tietoa, jota ei arvaisi olevan olemassakaan. Hetkinen mikä ihmeen ekotase. "Kaikkiin kysymyksiin en pysty vastaamaan, ainakaan heti. Tuotantolaitokset teettävät ja käyttävät jo ekotaseita tuotantotapojensa valinnassa ja ne tulevat päätöksenteon pohjaksi EY:ssäkin. "Paljon kysytään pesuaineista, kierrätyksestä ja kompostoinnista. Suomen luonnonsuojeluliiton Ekolinjalla Heikura neuvoo kodin ja työpaikan hankinnoissa ja ratkaisuissa (arkisin klo 10-18 numerossa 9700 8707). Liikkeelle lähdettiin reilut parikymmentä vuotta sitten Yhdysvalloissa pakkausten ympäristövaikutuksista; selvitettiin energiaja materiaalivirtoja sekä päästöjä tuotteiden elinkaaren aikana", hän selvittää kärsivällisesti, mutta jotenkin innostuneestikin. Joskus pyydän soittamaan myöhemmin ja joskus lähetän kirjallista materiaalia kysyjälle vaikkapa kotnpostorin rakennusohjeita on hiukan hankala selvittää tarkasti puhelimessa." Nyt Suomen Luonnossa avattavalla neuvontapalstalla Pekka Heikura arvelee voivansa palata joihinkin Ekolinjalla esitettyihin kysymyksiin, jotka vaativat lisäselvitystä. Vaikuttaapa vaikealta, mutta ei anneta periksi: Pekka Heikura on perehtynyt juuri vaippoihin erityisen hyvin; kysytään häneltä lisää! Ritva Kupari SUOMEN LUONTO 10/92 51. Tietoa oli haettava pääasiassa ulkomailta, koska Suomessa sitä oli niukasti. Hän lupaa tehdä pieniä ekotaseselvityksiä tai kertoa jo tehdyistä ekotaseista. Tällaiset selvitykset antavat periaatteessa esimerkiksi poliitikoille ja muille päätöksentekijöille eväitä valita "pienemmän pahan vaihtoehtoja". Pekka Heikura ennustaa ekotaseiden tulevan myös kuluttajien käyttöön; joitakin kaupallisia sovelluksia on jo Euroopassa. Yhteenvedon selvityksistään hän uskoo saavansa valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Niihin vastaa luonnonsuojeluliitonkin ekoneuvojana työskentelevä Pekka Heikura. Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvontapalstalle osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 Helsinki. Ekotiedon etsintään hän ryhtyi 1980-luvun alkupuolella, jolloin hänen piti valita Ruohonjuuri-kauppaan mahdollisimman vähän ympäristöä saastuttavia tuotteita. Esimerkiksi pelkkä tuotteen energiankulutushan ei kerro ympäristövaikutuksista, vaan se, miten energia on tuotettu, millaisia päästöjä tämän energian tuotannosta on tullut ja miten ne vaikuttavat ympäristöön." Vaikutuksia painottavassa ekotasetutkimuksessa voidaan perustaa jopa asiantuntijapaneeleja, jotka antavat tietyn painoarvon vaikkapa otsonikadolle ja kasvihuoneilmiölle. Ekotaseet tulevat "Ekotasemalleja on rakennettu tietokoneille eri puolilla maailmaa selvittämään tuotKysy ekoneuvoa Oikeiden ekotekojen pohjaksi tarvitaan joskus yllättävän paljon tai vaikeasti saatavaa tietoa. "Nykyisin ekotaseita pyritään tekemään niin, että painotetaan tuotteista syntyvien päästöjen vaikutuksia ympäristöön. Hyvä asia, muttei pelkästään hyvä. Avaamme tällä sivulla neuvontapalstan, johon lukijat voivat lähettää kodin ja työpaikan hankintoihin liittyviä kysymyksiä. Hän lupaa ottaa vastaan kaikenlaisia lukijoiden kysymyksiä vastataan mihin osataan -periaatteella. Siinä sivussa ovat edenneet valtiotieteiden, kemian ja matematiikan opinnot. vsk.. Heikuran nimi singahtaa varmasti esiin onks ekotietoa -keskusteluissa; hän on kirjoitellut lehtiin erityisesti pesuja puhdistusaineista ja suunnitellut konsulttina yritysten ekosaneerauksia
Luontohan on luonto loppuun asti ilman ihmistäkin, mutta ihminen ei selviydy ellei luonto ole sille sopiva. Sen sijaan on todennäköistä, että ihminen pystyy muuttamaan maapallon olosuhteet sellaisiksi, että se joko lajina tuhoutuu tai sitten sen kulttuuria tuhoutuu niin paljon, että se joutuu elämään aikaisempaa merkittävästi luonnonvaraisempana. Kun luette, mitä firenzeläinen Antonius Summassaan naisesta sanoo, ymmärätte, että joudun ymmälle, kun mietin miltä kannalta minun pitää ihmisen ja luonnon suhdetta tarkastella. Kun he siis vaativat luonnonsuojelua, he itse asiassa vaativat luonnon pitämistä sellaisena, että ihmislaji pärjää maapallolla mahdollisimman kauan eivätkä vain jotkut levät. Harrisburgin ydinvoimalan siivoustöitä vaikeuttavat levät kertovat sen: ei luonto kokonaisuudessaan niin vain tuhoudu vaikka lajit vaihtelevat. Ikuisuuskysymys määrittää ihmisen paikka luonnossa, luonnon valta ihmisestä ja ihmisen valta luonnosta on aktualisoitunut, kun ihminen yhä nopeammin ja mittavammin aiheuttaa muutoksia luonnossa. Maapallon lopullista tuhoa ei voi estää ihmiskulttuurin tempuilla. Nyt kun jutun lopulla alkaisin omaa kantaani ilmaista, muistan miten alussa rajasin aiheen länsimaisen ihmisen ja luonnon väliseksi suhteeksi. On epätodennäköistä, että ihmiskunta tuhoutuu vasta samassa tapahtumasarjassa. Veronica Pimenoff Ihminenja luonto Aihe kolahtaa kuin kysymys, ja teen eurooppalaisen tempun, kun rupean rustaamaan ratkaisua: käsittelen vain länsimaisen ihmisen suhdetta luontoon, vaikka diakronisesti ja synkronisesti on ollut paljon enemmän muita ihmisiä. Luonnonsuojelija on tosissaan kun hän asettuu vaatimaan luonnon mestarointia, keinotekoisesti puuttumaan asioitten kulkuun määräämällä, mitä suojellaan, minkä kustannuksella, mikä sallitaan ja mikä ei. Kirjoittamaan ruvetessani en tullut ajatelleeksi, että länsimaisessa kulttuurissa ihmisen suhde luontoon on ollut myös suhdetta naiseen, siten että luonnon ja henkisen ihmisen ristiriidassa naiseus liitetään eläimellisyyteen ja luontoon ja miehisyys henkisyyteen. Sen tietävät luonnonsuojelijatkin. siä pelätä ja vavista. Luonnonsuojelijat haluavat asettaa normeja ja pakottaa luontoa ihmistä suojellakseen, ihmisen pelastaakseen. Asiaa voi tarkastella myös siltä kantilta, että luonnontieteet ovat pistäneet ihmisen, joka siihen asti oli jumalan erikoistuote ja kiistattomassa suosituimmuusasemassa, raa'asti paikalleen. Olen myös naisena ulkopuolinen siinä luonnonvaroja haaskaavassa ja tuhoavassa toiminnassa, jota miehet kehittyneimmällä länsimaisella tekniikalla taukoamatta sotaretkillään harjoittavat. Ensin ihmiselle annettu luomakunta alennettiin maailmankaikkeuden keskipisteestä planeetaksi muiden joukkoon ja sitten itselleen kuolemattoman sielun runoillut ihminen lajiteltiin eläimeksi muiden joukkoon. Tulee mieleen, miten Jumala teki liiton Nooan kanssa ja lupasi, ettei vedenpaisumusta toiste tule ja sanoi Nooalle ja pojille antavansa niitten valtaan koko luomakunnan, jossa jokaisen eliön tuli näitä ihmiKirjailija Veronica Pimenoffin mielestä länsimainen kulttuuri on pitänyt myös naista osana luontoa, joka taltutetaan ja jota hallitaan, jos osataan. Laji ei saa vapaasti ää jälkiään ja vahvempana jyrätä mt. En huomioinut, että mies edustaa niin liitossa Jumalan kanssa kuin tieteessä länsimaista ihmistä. 11. Onkin syntynyt uudenlaista ajattelutapaa: Luonnonsuojelijat kiskaisevat ihmisen taas erikoisasemaan muitten eläinten joukosta. Vaikka luonnon teknis-taloudellinen hyödyntäminen alkoi yli miljoona vuotta sitten kun ihminen ensimmäiset työkalunsa hankki, syytetään kolmen viime vuosisadan luonnontutkimusta maailman tärvelemisestä ja siitä, että se on asettanut ihmisen luonnosta erilleen sen vastustajaksi ja valloittajaksi sen jälkeen, kun ihminen uskoi voivansa lukea luonnon kirjaa kunhan opettelee matemaattisen kielen, jolla se on kirjoitettu. Ihminen tuhoaa luontoa ja siihen on puututtava Nemesi tä odottelematta. vsk. On virheellistä ajatella, että ihminen voi tuhota luonnon. Naisena olen osallinen olemassa olevan elämän uhkaamiseen synnyttämällä uutta elämää. Minun on selvitettävä, olenko ihmistä vai luontoa. Ihmismieli kuuluu viimeisiin saarekkeisiin, joita tällä hetkellä ollaan liittämässä luonnon matemaattiseen selittämiseen. Nainen on fyysinen, seksuaalinen, eläimellinen ja vaarallinen paratiisista alkaen; ja se määritellään, taltutetaan ja hallitaan jos osataan. Antonius sanoo naisesta näin: avidum animal, bestiale baratrum, concuspicencia carnis, damnosum due!lum, aestuans aestus, falsa fides, garrulum guttur, invidiosus ignis, calumniarum chaos, lepida lues, monstrosum mendacium, prima peccatrix (himokas eläin, pedon kuilu, piikki lihassa, turmiollinen taistelu, tyrskyinen nousuvesi, petollinen usko, suulas kurkku, kateuden liekki, juonittelujen tyyssija, viehkeä turmio, hirviömäinen harha, perisynnin tekijä) ... On varmaa, että maapallo luontoineen tuhoutuu joskus. muut eläimet. niin kuin SUOMEN LUONTO 10/92 51
Kansallisten toimintaohjelmien ja koko UNCED-prosessin seurantaa varten perustetaan YK:n sosiaalija talousneuvoston alaisuuteen luultavasti ministereistä koostuva kestävän kehityksen toimikunta. Yhdysvallat on jättänyt allekirjoittamatta tai ratifioimatta esimerkiksi useimmat SUOMEN LUONTO 10/92 51. Kansalaisjärjestöjen aktiivisuus on avainasemassa, kirjoittaa professori U.B. YK:n ympäristöja kehityskokoukseen (UNCED) kohdistettiin monissa piireissä aivan liian suuria odotuksia. Edellytyksenä on kuitenkin, että tehokkaisiin jatkotoimiin ryhdytään pian. Väestönkasvu ja naiset sivuroolissa Ihmiskunnan ehkä suurin uhka on kehitysmaiden aivan liian nopea väestönkasvu. Sopimus ei menetä merkitystään vain siksi, ettei Yhdysvallat ole sen allekirjoittajana. Lindström on Suomen Unicef-yhdistyksen pääsihteeri. Sen sijaan UNCED on merkittävä askel tiellä kohti kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelun edistämistä, kehitysprosessin alku. dytty pohtimaan, millä tavalla UNCED-päätökset voidaan viedä sanoista tekoihin. Myös Pohjoismaissa on jo ministeriötasolla ryh12 Rion ympäristökokouksen sopimusten avulla on mahdollista tiukentaa hiilipäästöjen rajoja ja ohjata järjestelmällisemmin varoja ympäristötuhojen ennaltaehkäisyyn. UNCED oli pääosiltaan ympäristökokous; ihmisoikeudet ja ihmisten mahdollisuudet suojella ja käyttää lähiympäristöään jäivät sivuseikoiksi. Toinen asia, jota melko turhaan toimintaohjelmasta etsii, on naisten asema. Tarve muuttaa teollisuusmaiden kansalaisten arvoja ja kulutustottumuksia jäi myös taka-alalle. UNCED hyväksyi myös yli 500 sivua käsittävän, seuraavan vuosisadan toimintaohjelman, Agenda 21 :n. Kehitysmaat taas eivät millään halunneet myöntää, että jo olemassa olevia resursseja voitaisiin käyttää järkevämmin ja että teollisuusmailla on täysi oikeus valvoa, millä tavalla lisääntyviä varoja käytetään. UNCEDin jatkoprosessissa on tärkeätä, että naisten oikeuksiin, esimerkiksi oikeuteen omistaa maata, metsää ja karjaa, kiinnitetään enemmän huomiota. Tässä kuilu teollisuusja kehitysmaiden välillä oli ehkä syvimmillään. Elleivät teollisuusmaat, Yhdysvallat mukaanlukien, istu pian uudelleen neuvottelupöytään ja rupea tosissaan keskustelemaan riittävän ankarista päästönormeista, aikatauluista ja fossiilisen energian hinnankorotuksista, ilmastosopimuskin menettää merkityksensä. Kansallinen itsekkyys leimasi kokousta Vaikka yleistä ilmapiiriä UNCEDissa voidaan pitää suhteellisen hyvänä, ja vaikka kompromissihalua löytyi puolin ja toisin, useat maat ja maaryhmittymät vetivät kotiinpäin aivan liian paljon. Arabimaat esimerkiksi pitivät huolta siitä, että fossiilisen energian säästämisestä ja uudistuvan energian käytön lisäämisestä tuli hyvin vähän tekstiä asiakirjoihin. Toisaalta USA oli jo ennen kokousta toiminut niin, että ilmastosopimukseen ei saatu hiilipäästöille kipeästi kaivattuja rajoja ja aikatauluja. Otsonikerroksen suojaamiseksi 1987 tehtyä ensimmäistä freonien rajoittamissopimustakin pidettiin liian löysänä. Ainoastaan maataloutta ja aavikoitumista käsittelevissä luvuissa on ymmärretty naisten tärkeä asema ja merkitys kestävän kehityksen aikaansaamiseksi. Tälle on tiedotusvälineissä annettu aivan liian suuri paino. Rion y01päristökol PUHEENVUORO Professori UB. Sitä on kuitenkin hyvin nopeasti tiukennettu ja näillä näkymin freonipäästöt loppuvat melkein kokonaan viidessäkuudessa vuodessa. Yksi kansainvälinen kokous vaikka kuinka laaja ei pysty ratkaisemaan maapallon valtavia ekologisia ongelmia varsinkaan, kun ekologiset ja taloudelliset edut nähdään edelleen monesti vastakkaisina. Ilmastosopimus olisikin nähtävä lähinnä työkaluna, jo. Teollisuusmaiden lupausta nostaa kehitysapunsa 0, 7 prosenttiin bruttokansantuotteestaan, jo aikoja sitten hyväksyttyyn tasoon, on pidettävä laihana kompromissina varsinkin kun tarkkaa aikarajaa tavoitteeseen pääsystä ei määritelty. Naisista puhutaan yleensä samassa yhteydessä kuin vähemmistöryhmistä, alkuperäiskansoista tai nuorisosta. Päätös aavikoitumissopimuksen aikaansaamisesta kesäkuuhun 1994 mennessä on myös tervetullut. UNCED-sihteeristön arvio "kestävän kehityksen" rahoitustarpeesta oli yhteensä 625 miljardia dollaria vuosittain, josta 500 miljardia kehitysmaitten omasta pussista. Rahoitus epävarmalla pohjalla Eniten UNCEDissa keskusteltiin. Tuntuu epätodennäköiseltä, että tällaisia summia nopeasti löytyisi. Geeniperimän käytöstä maksettava Yhdysvallat ei allekirjoittanut biologista monimuotoisuutta koskevaa sopimusta vedoten siihen, että maan bioteknologiateollisuus kärsisi, jos kehitysmaille ruvettaisiin maksamaan korvauksia niiden kasvija eläinlajien perimän käytöstä. Puheet ihmiskunnan uudesta kumppanuudesta olivat pelkkää kosmetiikkaa. Kaikki olivat valmiita suojaamaan ympäristöä kunhan se ei vaatinut heiltä uhrauksia. vsk.. ka voi myötävaikuttaa oikeansuuntaiseen kehitykseen. Ilmastosopimusta ei kuitenkaan kannata etukäteen leimata merkityksettömäksi. Lindström, joka osallistui kokoukseen Suomen valtuuskunnan asiantuntijajäsenenä. Sopimukset ilmastosta ja biologisesta monimuotoisuudesta ovat tämän prosessin kiihdyttäjinä puutteistaan huolimatta tärkeitä asiakirjoja. UNCEDissa tästä asiasta ei puhuttu juuri mitään, edes sanaa "perhesuunnittelu" ei hyväksytty teksteihin! Katolinen kirkko, eräät muslimifundamentalistiryhmät ja muutamat konservatiiviset kehitysmaat saivat tässä asiassa aikaan UNCEDin täydellisen epäonnistumisen. Suomen ja Pohjoismaiden kannattaa olla entistä tarmokkaampia näissä asioissa 1994 pidettävää maailmanlaajuista väestökonferenssia valmisteltaessa. Teollisuusmaat, varsinkaan Yhdysvallat, eivät pystyneet näkemään, että järkeviin kehitysmaiden ympäristöä suojeleviin ohjelmiin kannattaa sijoittaa jo oman taloudellisen ja varsinkin maailmanlaajuisen ekologisen edun kannalta. Siinä on paljon >Varteenotettavia ehdotuksia tuotantoja kulutusjärjestelmien muuttamisesta ympäristöä vähemmän rasittavaan suuntaan. siitä, mistä saataisiin rahat kehitysmaiden ympäristötuhojen korjaamiseksi ja estämiseksi
vsk. Kehitysmaiden naisilla voisi olla paljon annettavaa kestävän kehityksen aikaansaamisessa. · On myös säädettävä tiukat ympäristösuojelulliset vaatimukset suomalaisille ulkomailla toimiville yrityksille. Ei siis kannata kovasti ihmetellä, miksi jotkut kehitysmaat niin voimakkaasti pitivät puoliaan. Taloudellisten mittareiden lisäksi tarvitaan paljon parempia ekologisia indikaattoreita eri toimenpiteiden pitkäaikaisista vaikutuksista. Teollisuus-, energia-, liikenne-, työllisyyssekä maaja metsätalouspolitiikassa olisi luotava kokonaisstrategioita 15, 25 ja jopa 50 vuoden tähtäimellä. Aikavälin olisi kaikessa suunnittelussa oltava nykyistä huomattavasti pidempi. Suomen on toimittava niin kuin se opettaa Mikäli haluamme olla maailmalla uskottavia, emme voi saarnata yhtä ja tehdä toista. Kansalaisjärjestöjen kannattaisi tässä niin kuin muissakin UNCED-jatkotoimenpiteissä olla erittäin aktiivisia, sillä kansalaisjärjestöjen merkitys on juuri niin suuri kuin ne itse toiminnallaan ansaitsevat. Metsiemme hoitoja käyttötapoja on ruvettava muuttamaan paremmin biologista monimuotoisuutta säilyttäviksi. Jos vaadimme muilta uudistuvan energian käytön lisäämistä, enemmän rahaa kehitysyhteistyöhön, metsien ja vesien tehokkaampaa suojelua jne., meidän pitää itse olla valmiita SUOMEN LUONTO 10/92 51. Kehitysmailla on jo nyt erittäin hyvät mahdollisuudet vaatia omien kasvien, eläinten ja mikro-organismien hyödyntämisestä korvauksia teollisuusmailta, ja on todennäköistä, että monimuotoisuutta koskeva sopimus vielä parantaa näitä mahdollisuuksia. Tämä epäonnistui siksi, että Malesia, Intia ja Kiina vastustivat esitystä voimakkaasti ja vetosivat oikeuteensa päättää omien metsiensä käytöstä. Suomen UNCED-valmisteluissa nähtiin selvästi, että eri piireissä ajatellaan eri tavoin kestävästä kehityksestä. Nyt on vaara, että toimitaan täysin päinvastoin. Nyt on aika toimia! U.B. Miten on mahdollista, että hallituksen jäsenet samaan aikaan kansainvälisillä foorumeilla rintaääneen vaativat kaikilta teollisuusmailta sitoutumista YK:n kehitysaputavoitteeseen. Ri9ssa voitiin kuitenkin hyväksyä joukko suhteellisen yleisluontoisia metsien suojeluun, käyttöön ja kestävään kehitykseen liittyviä periaatteita. toimimaan samojen ohjeiden mukaan. UNCEDin jälkeen työ onkin jatkunut eikä sopimuksen aikaansaamista kannata pitää mahdottomana. Tärkeämpää on, että jatkoneuvotteluille jätettiin portti auki. Suomessa pitäisi heti ryhtyä valmistelemaan pitkän aikavälin "Kestävän kehityksen perusohjelmaa". On merkillistä, että kaikki puhuvat kestävästä kehityksestä, mutta Suomessa ei ole ainuttakaan kestävän kehityksen oppituolia eikä ministeriöissä näihin tehtäviin riittävästi erikoistuneita henkilöitä. Tästä huolimatta tällä lohkolla on varsinkin neljän-viiden viime vuoden aikana saatu paljon myönteistä aikaan maailmassa. Lisäksi olisi tärkeätä kytkeä Suomen maaja metsätalousopetusta ja tutkimusta tähän kokonaisuuteen. Sopimus voisi kuitenkin olla tiukempi ja selkeämpi. Lindström 13. Ilmastosopimukseen liittyen hiilidioksiditoimikunnalla on erinomaiset mahdollisuudet ennakkoluulottomasti pohtia omia hiilipäästöjen vähentämiskeinojamme. ~us oli vasta alku ihmisoikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset. Tämä on kannatettava ehdotus. Lainsäädäntöä on muutettava sellaiseksi, että biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen myös käytännössä toteutuu. Siksi olisi tärkeätä ensin koota mahdollisimman edustava, eri alojen asiantuntijoitten ryhmä, pohtia yhdessä yleisstrategian pääkohdat ja vasta sen jälkeen ryhtyä pienemmissä ryhmissä laatimaan käytännön toimintaohjelmia. suvereeniteettiperiaatetta silloin kun omat metsämme ovat kyseessä. Liikennepolitiikassakaan Suomi voi tuskin väittää ajavansa kestävää kehitystä, kun moottoriteiden rakentamiseen edelleenkin sijoitetaan valtavia summia samaan aikaan kun raideliikennettä ei edistetä. Suomen kannattaa tarjota kehitysmaille mahdollisimman laajaa yhteistoimintaa trooppisten metsien kestävän käytön ed_istämiseksi. Esimerkiksi uhanalaisten alueitten tarkempi määrittely ja suojelutoimien rahoittaminen on esitetty aivan liian epämääräisesti. Ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen on ehdottanut, että hallitukseen perustetaan kestävän kehityksen ministerivaliokunta. Suomikin kunnioittaa tätä ns. Nyt Suomella olisi erinomainen tilaisuus näyttää muille, että taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehityksemme on täysin mahdollista rakentaa suurelta osin uusiutuvan energian varaan. Niin sanotun Sailaksen paperin toteutuminen merkitsisi kuitenkin käytännössä, että varsinainen kehitysyhteistyömme loppuisi. Näillä näkyminhän Suomen tulee olemaan erittäin vaikeata pitää päästöjä edes nykyisellä aivan liian korkealla tasolla. Suomi pyrki jo UNCEDin valmisteluissa vaikuttamaan hyvin aktiivisesti siihen, että Riossa olisi voitu sopia kaikkia maita sitovaan metsäsopimukseen tähtäävästä neuvottelukierroksesta
vsk.. Juha Laaksonen Varpunen pienoinen ... 14 SUOMEN LUONTO 10/92 51
tirskuttajaa ja ihmisen ystävää. Varpunen elää "kaikkialla missä ihminenkin, kylissä, kaupungeissa ja kaduilla. vataan seuraavaan tapaan: Pääsky kun tulee kesän tultua, niin varpunen siellä heti torajaa räystäällä ja sanoo: "Minä olen täällä ollut, vilusta värissyt, pakkasessa kurjottanut ja sinun tupasi tukkinut, niin sinä tulet, kuin valmiin päälle vaan." Pääsky sanoo: "Tiuks, tiuks! Kyllä minä maksan, kyllä minä maksan, minä tuon saksit ja vaksit ja ompelukoukut ulkomailta sinulle." Varpunen sanoo: "Vähä mi15. Mikäli varpusparvi taas tuppautui rappµsten eteen ja alkoi oudolla tavalla lennellä talon seinille, oli tiedossa pyryilma. Sadetta ennusti varpusen istuminen ja kurkkiminen räystään alla. Suulliseen perinteeseen on tallennettu tietoa varpusen ja pääskysen pesäpaikkaa koskevista kiistoista. Sen verran tutuiksi ovat ystävykset kuitenkin tulleet miltei kaikkialla maailmassa, että varpunen on saanut lukuisia nimityksiä useissa eri kielissä. Varpunen on itämerensuomalaisissa kielissä vanha slaavilainen lainasana ja sellaisena linnunnimien joukossa miltei ainoa lajissaan. Tällaiset uskomukset, joita myös linnun halventavat nimitykset rapaja paskavarpunen ovat tukeneet, ovat taanneet sen, että varpusen pesiä on surutta ja jopa tietoisesti hävitetty. Jos lintu on lentänyt ikkunaruutua vasten ja räpistellyt siinä, on arveltu pakkasten olevan tulos sa. Pesä ennusti onnettomuutta Kuten kaikkiin ihmiselle tuttuihin pihalintuihin, niin myös varpuseen liittyy koko joukko uskomuksia, käsityksiä ja arveluita. Savosta 1885 tallenneEniten uskomuksia on kuitussa tarinassa tätä kinaa kutenkin liitetty varpusen pesintään ja nämä uskomukset ovat olleet pääosin kielteisiä. Tässä laulussa varpunen saa toimia hengen lähettiläänä, mutta yleisemmin kulttuurimme väheksyy tuota iloista SUOMEN LUONTO 10/92 51. Varpunen selvästi viihtyy ihrnisasumusten lähellä, vaikka ihminen ei välttämättä ole aina viihtynyt varpusen seurassa. Toisaalta varpusen on arveltu pyytäneen vartavasten vaatimatonta väritystä ja saaneen siksi harmaanruskean suojavärin. Onko varpunen nimineen levittäytynyt Suomenlahden tuntumaan alkuaan tuolta päin, vai onko lintu tavalla tai toisella liittynyt joihinkin itämerensuomalais-slaavilaisiin kulttuurisuhteisiin. Kotimaamme murteistakin lempinimiä on laskettu likimain kahdeksankymmentä. Varpusen käyttäytymisestä Kiistoja pääskysen on voitu päätellä monia sääkanssa hän liittyviä enteitä. ... Näitä ongelmia pohtivat kielentutkijat, joita kiinnostaa sanojen etymologia, alkuperä. Linnun vaatimaton ulkonäkö johtuu kuulemma siitä, että Herralta olivat väriaineet jo lopussa, kun varpusen luomisen vuoro tuli. Koturi-nimellä varpunen tunnettiin Satakunnassa ja Pohjois-Hämeessä, mutta laajalti Länsi-Suomessa lintua on kutsuttu halventavasti rapaja paskavarpuseksi. Varpusen pesäkoloiksi kelpaavat vaikka kattotiilien raot. vsk. Yksi syy varpusvihaan on ollut se, että varpuset ovat karkottaneet pesimään pyrkiviä pääskysiä, joita vastaavasti on pidetty talon onnenlintuina ja rikkauden takuina. On näet uskottu, että varpusen pesintä räystään alle merkitsi onnettomuutta talolle tulipaloa, häviötä, köyhtymistä tai ainakin uusia asukkaita. Hauskoja nimiä ovat myös Pohjois-Pohjanmaalla tunnetut hottiainen, hottinen tai kirkkohottinen, hieman etelämpänä taas krottinen ja rottiainen. Katettu pesä on koottu heinistä ja oljista ja pehmeäksi vuorattu. Suhteellisen tunnettuja nimityksiä varpuselle ovat hakojölkö, hakokorppunen, harmaakoturi, kinnari, kottonen, mankulainen, motteri, rossi, rylli, ryyppö, tirpunen, onpa vielä tolpponen, varppari ja Raamatun maailmaan viittaava vilistealainen. syönyt kesäeinehen, runoilee Sakari Topelius laulussa Varpunen jouluaamuna. Se on kulttuurilintu sanan syvimmässä merkityksessä
Vasta kuluvan vuosisadan alussa varpunen on kotiutunut eräille luoteisen Euroopan saarille, levittäytynyt ihmisen mukana tundran kaupunkeihin ja valloittanut asutuskeskukset Siperian-radan varressa Tyynen valtameren rannikolle saakka. Suomenkin sadasta pesivästä varpuslintulajista uhanalaisia on vain viisi, kun 135:stä eivarpuslinnusta uhanalaisia on 28. Nämä Amerikan "varpuset" (amerikassa sparrow tarkoittaa myös sirkkua!) hävisivät kuten muutkin alkuperäislajit kilpailussa varpusen kanssa eurooppalaisten uudisasukkaiden luomassa uudessa ympäristössä. Varpunen syö ihmisen itselleen kasvattamaa viljaa vain sen verran, ettei siitä ole sanottavaa haittaa. Kansanusko on liittänyt varpusen ja pääskysen toisiinVarpunen on peruslintu Varpunen on linnun prototyyppi, tyyppilintu, johon muita lintuja verrataan. Nokasta näkee, että varpunen on erikoistunut jyviin. Skånessa varpusta pidetään lintumaailman valtiopäivämiehenä, siis kansan: edustajana. Uusilla asuinsijoillaan varpunen lisääntyi tehokkaasti ja levittäytyi ympäristöön. On tietenkin selvää, ettei kaikkia tällaisia tarinoita ole kerrottu tosissaan, mutta ainakin lapsia ja herkkäuskoisia ne ovat viehättäneet uskottiinpa niihin tai ei. Amerikassa oli sparrow-nimellä tunnettuja lintuja ennestäänkin kymmeniä lajeja. Se päästää kyllä lähelle, mutta ei anna kajota itseensä. Kun lopuille ei ole keksitty mitään yhteistä nimeä, niitä kutsutaan hiukan kömpelösti vain ei-varpuslinnuiksi, non-passerines. Varpunen itse on hyvä esimerkki sopeutujasta ja menestyjästä. Suomessa varpunen on joutuSUOMEN LUONTO 10/92 51. Lajinimestään domesticus huolimatta varpusemme ei kuitenkaan ole mikään kesy kotieläin. Se kilpaili mantereen alkuperäisten asujien kanssa niin pesäkoloista kuin ravinnosta. Varpuslinnut ovat menestyjiä. vsk.. Yli puolet kaikista maapallolla elävistä lintulajeista luetaan varpuslintujen lahkoon. Koko Pohjois-Amerikan varpuskanta polveutuu 16 sa myös siten, että varpusen on alunperin arveltu syntyneen pääskysen pesästä. Ihmisen ja varpusen suhde on ruokakumppanuutta tai pöytätoveruutta; hienosti sanottuna suhde on kommensaalinen. Varpuslinnut ovat pisimmälle kehittyneitä lintuja. Kutojat ovat keltaisia tai ainakin kellertäviä, paksunokkaisia pikkulintuja, jotka täyttävät pesillään kylänlaiteiden akaasiat TV.:n Afrikka-dokumenteissa. Varpusparven ajoittain mahtipontiseksi yltyvä innokas ja iloinen tirskunta on kenties tuonut mieleen kansanedustajien niinikään ajoittaisen, enemmän tai vähemmän paatoksellisen puhetulvan. Varpunen on eurooppalaisten uudisasukkaiden lahja paitsi Amerikalle myös eteläiselle Afrikalle ja Australialle, missä laji yhä jatkaa voittokulkuaan. Tällä uskomuksella on selitetty jonkun yksinäistalon pihapiiriin huomaamatta ilmaantuneen ja tyhjään pääskysen pesään hakeutuneen varpusen alkuperä. Varpunen voitti ja valloitti nopeaan tahtiin Yhdysvallat, ihmisen asuttaman Kanadan ja Meksikonkin. Ulkomailla arvostetaan Vaikka meillä Suomessa varpusta on pidetty varkaana ja muutoinkin melko vähäpätöisenä lintuna kaikkialla Pohjolassahan tunnetaan sanontatapa olla varpusena kurkien tansseissa niin muualla Euroopassa ja koko maailmassa varpusta on osattu arvostaa. Kreikkalaisessa mytologiassa rakkauden muutamasta New York Cityn Central' Parkiin vuonna 1850 vapautetusta linnusta. Varpusen luontainen kotiseutu on siellä missä viljaa viljelevän ihmisenkin: Euraasiassa ja Lähi-Idässä. Varpunenkin tekee pallomaisen pesän; siinä kulkuaukko on sivussa. Lintujen "kansanedustaja", vilpitön ystävämme nä sinun koukuistasi ja vähä minä sinun saksistasi! Minulla on itselläni täällä työkalut, et ole työaikaan tuonut niitä." Pääsky pyytää ja sanoo: "Anna, anna, anna nyt asua, anna asua pirtissä." Varpunen sanoo: "Vieläkös minä nyt annan, kun olen sinne vienyt höyhenet ja kaikki olen sinne nostanut ja hilannut." Pääsky yhäkin rukoilee ja rukoilee: "Anna olla, anna olla, en minä ole kuin kolme kuuta sinun asunnossasi." Varpunen sanoo: "Kun minä olen yhdeksän kuuta hallinnut sinun pirttiäsi, niin minä en ota niin vähän.ajan tähden sinua." Ja niin siinä sitten tuli suuri riita varpusen ja pääskyn välille. Varpusella on ollut arvostettu asema jo antiikin kulttuurin aikoihin. Varpusen sosiaalisuus ei rajoitu monen muun suomalaisen linnun tavoin syksyyn ja talveen, ·vaan se on aito parvilintu pesimäaikanaankin. Ihminen tarjoaa, tavallisesti aivan tahattomasti, varpuselle myös asunnon. Varpuslintujen menestyminen on seurausta niiden kyvystä sopeutua riittävän nopeasti muuttuviin tai uusiin oloihin. Varpusen vahva nokka kertoo sen olevan siemensyöjä. Vähän kutojaa, hiukan peippoa Varpusta on pidetty monasti kutojien sukulaisena. Useimpien peippojen nokka sopii paremmin pienikokoisempien siementen käsittelyyn. Etelässä Niilin laakso ja Arabian niemimaan keitaat ovat ikivanhaa varpusaluetta. Varpunen on ehdoton ihmisen seuralainen. Kutojien tavoin varpunen on seurallinen. Usein linnun on tosin tyytyminen niin ahtaaseen asuinsijaan jonkin kattotiilen alla, ettei sinne mahdu kunnon katollista heinämajaa. Se on sananmukaisesti sukuvika, sillä maailman paristakymmenestä Passer-suvun lajista yli puolet elää yhdessä ihmisen kanssa. Samanlainen nokka on peipoilJa. Lintukirjat ja -luettelot alkavat tavallisimmin alkeellisimmista eli strutsilinnuista ja päättyvät varpuslintuihin. Varpusta ei voi pitää siivekkäänä rottana
Jo Venäjän Karjalassa pikkuvarpunen on aito muuttolintu, mikä varpusista puheen ollen on poikkeuksellista. D Juha Laaksonen on helsinkiläinen vapaa toimittaja. Mikään varsinainen metsän eläjä pikkuvarpunen ei kuitenkaan c ole. Varpusen lihaa on käytetty potenssilääkkeenä ja onpa varpusesta ollut apua muissakin vaivoissa. metrissä. Laji ei kuitenkaan ole varpusen lailla pystynyt Uuden Maailman valloitukseen, vaan pikkuvarpusen levinneisyysalue rajoittuu yhä istutuspaikan eli Missourin St. Ja Afroditen poik,! Amor leikki rakastuneena nimenomaan varpusten kanssa. Varpusen tärkein ruoan annostelija, hevonen, on vaihtunut autoon ja traktoriin. Se valmistettiin jauhetuista varpusen jaloista ja auttoi kaatumatautiin. Nykyaikaiset rakennukset ovat laatikoita, joista ei tahdo löytyä hakemallakaan yöpyrnistai pesäkoloja. Terho Poutanen 17. nut viime vuosikymmeninä ahtaalle. Pikkuvarpustakin eurooppalaiset ovat yrittäneet kotiuttaa seurakseen uusine asuinsijoilleen. Keskiajan farmakopeassa tunnettiin lääke nimeltään Espanjan pulveri. Linnun vanha nimi, metsävarpunen, viittaa pikkuvarpusen tapaan löytää sijansa pihan ulkopuoleltakin. Talvisin pikkuvarpusparven voi yhyttää mistä tahansa Suomesta. Näin epäoikeudenmukaisia me ihmiset perinteinemme olemme: väheksymme vilpitöntä ystäväämme varpusta, joka viettää kesät talvet mieluusti kanssamme ja tirskuu iloisesti synkkien kaupunkiemme kolkoimmillakin pihoilla. vsk. Kc;ikoeroa tosin on vain sen verran, että sen tarkkaan katsoen juuri huomaa. Varpuseen liittyy siis monenlaista ja sangen vanhaakin perinnettä. · j Pikkuvarpunen on yleislevin"" neisyydeltään hiukan varpusta j. Joutoaikaansa viettävän parven hauska kuorosi/putus kuuluu aamusta iltaan varsinkin aurinkoisina päivinä. Kysymyksessä ovat tällöin Pohjois-Venäjän kylistä talvea paenneet linnut. Pikkuvarpunen on jostakin tuntemattomasta syystä karttanut Suomea. itäisempi; se on tuttu lintu mm. Louisin lähistölle. Energiapihit suomalaiset ovat säästön nimissä tukkineet viimeisetkin kolot. Pikkuvarpunen ei kammoa korkeitakaan paikkoja: Kaukasuksella se asustaa 2000 metrin korkeudessa, Keski-Aasiassa vielä 3500 jumalattaren Afroditen vaunujahan vetivät kyyhkyt ja varpuset. Tähän asemaan varpunen kenties pääsi rohkean ja pirteän, mutta sympaattisen käyttäytymisensä ansiosta. Meillä pikkuvarpunen pesii vakituisesti vain kaakkoisrajan kunnissa ja Ahvenanmaalla. Amerikkaan se vietiin 20 vuotta varpusta myöhemmin. Pikkuvarpusella (vasemmalla) on lämpimän punaruskea lakki ia musta poskitäplä. Suureksi osaksi se näyttää kuitenkin olevan, ainakin täällä meillä päin, tätä vaatimattoman näköistä ja arkipäiväistäkin lintua halventavaa ja vähättelevää. japanilaisille. Se on ollut "aina" yleinen Ruotsissa, Virossa ja Karjalassa. pakkasessa höyhenensä pörhistäneet varpuset koristavat pensasaitaa. Tavalla tai toisella valmistettuna varpusta on käytetty tulehdusten, silmävaivojen ja kuumeen parantamiseen. Täpläposkinen pikkuserkku Pikkuvarpunen on nimensä mukaisesti varpusta pienempi. SUOMEN LUONTO 10/92 51
Muita elonmerkkejä näätäeläinten kääpiöstä saakin oikein hakemalla hakea. Haavoittuvin se on kovalla hangella tai mustalla maalla silloin, kun se on jo ehtinyt vaihtaa talviturkin selkäänsä. Sitävastoin isommat nisäkkäät, pöllöt ja haukat koppaavat armotta pakoon puikkelehtivan lumikon kynsiinsä. Useasti se eksyy myös ihmisten elinpiiriin ja saattaa asustella karjasuojissa, aitoissa ja heinäladoissa, joissa on sen tuttuja saaliseläimiä. vsk.. Suojana pehmeä, valkea lumi Pienen lumikon ruumis kutakuinkin peukalonpaksuinen ja noin 15 senttimetriä pitkä paras suoja on pehmyt lumivaippa, jonka piilossa se asustelee. Se kuulee myös hyvin myyrien ja hiirien rapisevat liikkeet ja vikinät. Näköaistikin SUOMEN LUONTO 10/92 SI. Myös irtokissat ja -koirat ovat lumikolle pelottavia vastuksia. Talven säihkyvillä hangilla näkee alati lumikon pienipiirtoisia parihyppyjälkiä ja lumen alle johtavia käytäväreikiä. Lumikkoa itseään ei ole houkuteltu anisöljyllä kuten serkkuaan kärppää ansoihin ja rautoihin, sillä sen karvapeite ei turkikseksi kelpaa. Jouko Kuosmanen Talven valkea vilistäj ä Lumikko, talvikko, manki, nirpa maanpörin pienin petoeläin on liikkeissään vikkelä, varsin hurjaluontoinenkin "iloittelija". Lauhoina talvina eläimen pelastuksena ovat sen elintavat: lumikko liikkuu ahkerimmin hämärissä ja öisin. Se onkin saukon ohella maassamme ainut rauhoitettu näätäeläin. Lumikon talvikarva on lumi-ilmastossa kauttaaltaan valkea. Lumikon aisteista tarkin ja kenties tärkein on hajuaisti. Tosin nykyiset liian siistit maalaismaisemat eivät suo enää lumikoille juuri minkäänlaista ravintoa. Kesällä sen selkä on ruskea, mutta vatsapuoli säilyttää valkean värityksensä. Ärhäkästi haukkuvat koirat ja hiippailevat kissat se siellä vain saa niskaansa, ellei sitten satu sitä ennen suistumaan johonkin petolliseen satimeen. Tarkat ja terävät aistit Useasti lumikko vilistää rytöjen heinikoissa saalista takaa ajaen kuin jokin perusaistien yläpuolelle kohonnut, hurmioitunut ilmestys. Mutta vaanivilta pöllön "kuutamosilmiltä" se ei ole silloinkaan täysin·turvassa. Lumikon mieluisimpia asumistantereita ovat syrjäiset niityt, peltoaukeat ja metsien rytömaat
Hätääntynyt myyrä osautu:u itsekin hangelle ja juoksee lunta pitkin vainoojaansa karkuun ja ujuttautuu äkisti lumen sisälle turvaan. Vikkelä lumikko varastoi ylimääräisen saaliinsa pahojen päivien varalle. Vikkelä ja ovela saalistaja Koska lumikko on pieni, se mahtuu hyvin myyrien lumikäytäviin. Pitkää rauhanaikaa ei myyrälle siitä kuitenkaan koidu, sillä lumikon asuinalue on pieni pläntti. Hangilla näkee kaikkialla maassamme huonoinakin jyrsijävuosina lumikon parihyppyjälkiä. vsk. Ottavatko tuntokarvat vastaan värähtelyaaltoja, sitä ei ole vielä pystytty tarkasti todistamaan. Talven vilistäjän kotikontu on siinä! D Jouko Kuosmanen on pohjoiskarjalainen luontokuvaaja ja -kirjoittaja.. nopeilla loikillaan seuraavalle alaspäin johtavalle käytävälle, · josta se syöksyy salamannopeasti sisälle ja yllättää pelosta sekopäisen myyrän aivan odottamattomalta suunnalta. Myyrien pelätty painajainen alkaa. Mutta saa katselija kuten saalistajakin joskus varautua myös myyrän oletettua ovelampaan rjenjuoksuun". Lumikon jäljillä Vain harvoin liikkeissään vikkelä, hurjaluontoinen lumikko uskaltautuu ihmisen kanssa silmäkkäin, ja sittenkin vain salamannopeaksi hetkeksi. Kun hiihtäjä tavoittaa tällaisen jälkikuvioiden siksakin, hän ei saata olla tuntematta mielessään aavistuksenomaista väristystä. Kevätkesän poikaset pian saaliinjaossa Yleisesti arvellaan tarkkaa tutkimustietoa ei ole , että lumikkonaaras saa vuosittain vain yhden pesueen, jota se hoitaa noin kahden kuukauden ajan. Pitkien viiksikarvojen merkitystä ei kannata kuitenkaan väheksyä, sillä niin taitavasti eläin ahtaissa koloissa ja käytävissä liikkuu. Enimmäkseen se pysyttelee luonnon suomissa kätköissään. Tämän pikkupedon hiirenpyyntiä on häiritty. Varastoja voi löytää useistakin paikoista kääpiöpedon parin hehtaarin reviiriltä. Normaalivuosina poikasia syntyy kevätkesällä puolen tusinaa, mutta saattaa niitä yhdessä pesueessa hyvinä myyrävuosina olla tusinankin verran. Se saalistaa näppärästi pikkulintuja, linnunmunia ja pesäpoikasia, sammakoita, kaloja, käärmeitä ja syö jopa haaskoja. Aikaa myöten valpas saalistaja on taas väijymässä kertaalleen kadottamaansa saalista . "Vajavaisia" aisteja täydentänevät kuonon molemmin puolin pitkät viiksikarvat. Sivullisesta lumikon oveluus tuntuu melkein järjen käytön ensisarastukselta. Lumikon ravinto on varsin vaihtelevaa. Lumikko ajaa ahtaissa käytävissä hätääntynyttä myyrää takaa, pujahtaa ylöspäin kohoavasta ilmakäytävästä takaisin hangen pinnalle ja siirtyy oitis ilmiömäisen . on tarkka, mutta lumikko ei havaitse katseellaan vaaraa liikkumattomasta kohteesta. myyrien suojaisaan valtakuntaan. Mutta lumikon temperamentikkaat parihyppyjäljet talven lumilla ovat selvin muistutus siitä, että eläin on yhä voimissaan. Vaistonvaraisen käyttäytymisen kategoriaan sitä on vaikeata mahduttaa. Poikaset ovat kolmen-viiden viikon ajan sokeita, mutta silti ne jo noin kahden viikon ikäisestä lähtien syövät kiinteätä ruokaa. Äkkinäisellä ilmestymisellään peto saa kauhua aikaan. Useasti myyrä tällä tavalla pelastautuukin ja voi elellä hetken aikaa omassa rauhassaan. Talvella lumikko on Suomessa kauttaaltaan valkea, mutta jo Etelä-Ruotsissa sen selän ruskea väri säilyy vuoden ympäri. Hangen pinnalle johtavien vaakasuorien ilmakäytävien kautta se osautuu SUOMEN LUONTO 10/92 51
Kylmään pohjolaan Suomi ajautui vasta dinosaurusten aikaan. vsk.. MAAKUNNAT TUTUIKSI 15 VARSINAIS-SUOMI Seppo Vuokko Tammimetsiä ja kartanopuistoJa Jo ainakin 4000 vuoden ajan lounainen rannikkomaa ja saaristo ovat välittäneet vaikutteita Skandinaviasta: nykyiset jättimäiset autolautat ovat hylkeennahkaveneiden ja viikinkilaivojen jälkeläisiä. Saariston omia puita ovat saamin ja tervalepän lisäksi metsäomenapuu, suoSUOMEN LUONTO 10/92 51. den ajan poukkoili tropiikissa molemmin puolin päiväntasaajaa. Rehevöittävä kalkki tulee Selkämeren pohjasta, josta jää on sitä raastanut ja sekoittanut moreeniin. Jääkausi sitten paljasti koRikkikääpä koristaa tammea ja puumaisia puistopajuja yleisesti Varsinais-Suomessa. Lähes yhtä vanhat murnen ympäristö. jous, maankohoaminen, murMurrosvyöhykkeet ulottuvat tovesi ja elämän vain kympitkinä lahtina kauas sisämaamentuhatvuotinen historia tehan ja jatkuvat sielläkin vielä kevät sen ainutlaatuiseksi kosavikkoina ja jokilaaksoina. kun Suomi yli miljardin vuo20 Harmaapäätikan haikea soidinhuuto kaikaa keväisin jalopuulehdoissa. Vertaa sille Maiseman perusmuodot, voi hakea vain muualta Itäkupolimaiset kalliomäet ja meren piiristä, mutta kaikki niitä erottavat syvät laaksot muut saaristot ovat sitä pielienevät syntyneet jo silloin, nempiä. van kallion ja siirsi rapaumat lahjana kaakkoon. Tuomipihlaja on levinnyt Varsinais-Suomessa viljelmiltä sopivilla paikoilla yleiseksi pensaaksi. Loppukeväästä se kukkii näyttävästi. Karujen kalliokukkuloiden välisissä notkelmissa voi olla hyvinkin reheviä ja runsaslajisia saamilehtoja. Kallion ja veroslinjat pilkkovat suorina den mosaiikki, saarten palIinjoina saariston lohkoihin. Saaristomeri kokonaisuuKallioperä on ikivanha, liki dessaan, Ahvenanmaa rtlukahden miljardin vuoden ikäikaanluettuna, on ainutlaatuinen. Trooppisissa oloissa siirroksissa ruhjoutuneet kallionosat rapautuivat syvälle ja ehjemmät lohkot saivat kupolimaisen muotonsa. ko maapallolla