K E S T Ä V Ä L IIK K U M IN E N . E N E R G IA N P Ä Ä S T Ö T . K A A M O S O H I L A P IS S A . Talvi suolla. V IID A K K O K U K K O . S U O M E N L U O N T O 1 | 2 2 T U N T U R IP Ö L L Ö N P E S Ä . Vierailimme Pohjois-Karjalan Patvinsuolla. T A LV E N Y H T E IS M A JO IT U S . KAAMOS VÄISTYY Lapissa LUMEN JA JÄÄN SULAMISEN ilmastovaikutus Kajaanin KAUPUNKISAUKOT Miten LIIKUMME VUONNA 2050. P A T V IN S U O . 1 23.1.2020 Irtonumero 9,00 € Ison suon erämaan rauha on rikkumaton. K A U P U N K IS A U K O T . M IK Ä O N A L B E D O
Käpylintujen kaikuvien plit-plit-kutsuäänten lomassa kuulee kevättalvella myös kaunista surisevista ja kirkkaista äänistä koostuvaa laulua. Koiraat laulavat usein lentäessäänkin.. Niiden pesintäkausi alkaa olla käsillä. S Y D Ä N T A LV I Kuusenlatvan ristinokat KUVA MARKUS VARESVUO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUUSEN hyvän käpysadon myötä eteläisessä Suomessa näkee nyt pikkukäpylintuja
36 Näin liikumme 2050 Jos ilmasto halutaan pelastaa, liikkumisen täytyy muuttua. Sula meri on arktisella alueella nykyisin aiempaa tavallisempi näky.. 24 Talvi kommuunissa Mäyrä voi saada pesävieraakseen supikoiran ja pikkunisäkkäitä. 29 Himmenevä peili Kun lumi ja jää sulavat, paljastuva maa imee lisää Auringon energiaa. IS TO CK PH O TO 29 24 Lumi ja jää vähenevät ilmaston lämmetessä. 42 Valon paluu Kun kaamos on ohi, valo tervehtii lumisia tuntureita. TO M BJ Ö RK LU N D TE PP O H EL O 14 Paluu pesäpaikalle Jorma Luhta kävi katsomassa, miten vuosien takainen tunturipöllön pesintä näkyy maastossa. 47 Viidakkokukkojuttu Höyhenten salakauppa vei suomalaisia oikeuteen ja yllätti toimittajan. 52 Suon rauhaa Matkasimme Pohjois-Karjalaan Patvinsuolle. 4 SUOMEN LUONTO 1/2020 4 SUOMEN LUONTO 1/2020 Sisällys 1/2020 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 35 Vahtikoira 41 Kolumni: Joel Haahtela 58 Homo sapiens: Otso Ovaskainen 60 Kotona 62 Virikkeitä 64 Havaintokirja 66 Kysy luonnosta 72 Lukijoilta 74 Luonnoskirja 16 Välillä vähiin käynyt saukko on taas näkyvillä. 16 Saukko tuli kaupunkiin Taajamien saukot kertovat ihmisen luontosuhteen muutoksesta. Pohjanlepakko ja liuskayökkönen käyttävät talvehtiessaan samanlaisia koloja. 56 Kestävämpää energiaa Ilmaston kannalta on todella väliä, millä energia tuotetaan. Mikä vaikutus tällä on maapallon ilmastoon
79. 1/2020 SUOMEN LUONTO 5 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi M ER JA PA A KK A N EN 52 Patvinsuon kansallispuisto tarjoaa talven iloa ja rauhaa. vuosikerta LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Patvinsuon revontulet kuvasi Marko Haapalehto. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (painettu) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tartto Kroonpressille on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Lisätietoa saat syöttämällä tuotteen IDnumeron verkkosivulle: greenlineprint.com. Retkeilemme erämaisessa kansallispuistossa sivuilla 52–55. Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Hanna Kahranaho Taittoapuna Tero Jämsä Kuvankäsittely Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti: Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Greenline Print -merkki kertoo painotuotteen koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti
Pohjois-Suomen luonto sen sijaan saattaa hyötyä lumisesta talvesta. Linnuista esimerkiksi täällä talvehtivat mustarastaat, hippiäiset ja peipot hyötyvät kyllä suojakeleistä, mutta ovat tiukilla kovissa pakkasissa. Positiivisen NAO:n seurauksena länsivirtaukset ovat vallitsevia ja talvi on nyt koetun kaltainen: sateinen, tuulinen ja lauha. HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. KU VA M AU RI M A H LA M Ä KI / VA ST AV A LO Mustikalle suuret lämpötilan vaihtelut ovat haastavia. Suomalainen luonto on sopeutunut kylmiin lumisiin talviin. Yllättäen paljastuu, että lauha sää helpottaa vain harvan Pohjolan oloihin tottuneen eliön talven viettoa, etenkin jos välillä on pakkasjaksoja. Ehkä. Islannin alueella vallitsee keskimääräistä matalampi ja Azoreilla keskimääräistä korkeampi ilmanpaine. Professori Heikki Henttonen toteaa, että myös myyrät, etenkin peltomyyrät, voivat olla tiukilla kosteassa, vuoroin sulavassa ja jäätyvässä maastossa. Pohjois-Atlantin oskillaatio eli NAO, Euroopan säitä säätelevä ilmastoilmiö, on ollut vaiheessa, jota kutsutaan positiiviseksi NAO:ksi. PÄÄKIRJOITUS Lauha talvi ja luonto IKIVANHA tammi-sana viittaa ytimeen tai sydämeen, ja tammikuun puoliväli onkin sydäntalvea. Talvi näytti alkavan jo marraskuun alussa, mutta kylmä vaihe kesti Etelä-Suomessa vain muutaman päivän. . Vanhempi tutkija Terhi Ryttäri SYKE:stä kertoo, että lumettomuus on monille kasveille ongelma. Pian nähdään, miten talvi etenee, ja syntyykö lumettoman etelän ja lumisen pohjoisen välille kesälläkin näkyviä runsauseroja vaikkapa mustikoiden määrässä. Esimerkiksi mustikka ja kanerva tarvitsevat lumen suojaa kovilla pakkasilla. Edes maahan kaivautunut puutiaisen toukka ei hyödy lauhasta talvesta, jos välillä paukkuu kova pakkanen. Ja voinhan tässä samalla tehdä kansanmiehen ennustuksen: ensi kesänä EteläSuomessa on vähän mustikoita, myyriä ja perhosia. Minkälaisia vaikutuksia tällaisella talvella on luontoon. Perhosharrastaja Kimmo Silvosen mukaan lauha talvi ailahtelevine lämpötiloineen ei suosi oikein mitään perhoslajia: eteläisille lajeille on välillä liian kylmänkosteaa, ja pohjoisille taas lumettomuus tuottaa vaikeuksia. Mahtaako lämmin kostea talvi hyödyttää täkäläisiä lajeja mitenkään. Pohjois-Suomessa taas paljon. Tehdäänpä niin. Ajateltiin että tammikuussa oli hyvä hetki katsoa sekä menneeseen että tulevaan, alkavaan vuoteen. Lumipeite tarjoaa suojan pakkasilta ja tasaa lämpötilojen vaihtelua. Muiden kielten sana januari(us) taas tulee roomalaisten kaksikasvoisesta jumalasta Januksesta. 6 SUOMEN LUONTO 1/2020 A N N A RI IK ON EN
Käpytikan jäljiltä yhden puun juurelle voi kertyä talven aikana sadoittain pörröisiä kävynrankoja. Pientä sekaannusta aiheuttavat myyrät, jotka syövät maahan pudonneita käpyjä samaan tapaan. Käpylinnun maahan pudottama käpy onkin päällepäin ehjän oloinen, suomut ovat vain keskeltä halki. POHJOISJA ITÄ-SUOMEN VAARAMETSISSÄ KERTYY USEIN HUURRETYKKYÄ, KUN PILVIJA SUMUPISARAT JÄÄTYVÄT SUORAAN PUIDEN PINNOILLE. Supikoiran jalat ovat kävellessä enemmän harallaan, joten jälkijono on harvempi.. 2.2. Jo tipahtaneita, syötyjä käpyjä löytää joka tapauksessa, koska ne ovat monelle eläimelle talvikauden turva. Supikoiran käpälä on pieni, ja jäljen pituus vaihtelee neljästä viiteen senttiin. Bongaa talviunilta herännyt supikoira VIERASLAJI SUPIKOIRA on Suomen ainoa koiraeläin, joka voi vaipua talviuneen. 1/2020 SUOMEN LUONTO 7 1/2020 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri T alvella voi osua puun juurelle, kun latvasta tippuu maahan käpyjä. Orava talttaa siemeniä irti etuhampaillaan ja jättää jäljelle kävyn siemenettömän rangan. Tikka perustaa näet puuhun pajan ja takoo siemeniä irti terävällä nokallaan. VIIME TALVENA ETELÄ-SUOMESSAKIN OLI RUNSAASTI NUOSKALUMESTA KERTYNYTTÄ LUMITYKKYÄ. ”Paja” voi olla joko valmis kolo puussa, tai tikan itsensä varta vasten puuhun hakkaama kolo, johon käpy sopii käsiteltäväksi. Supikoiran uni ei kuitenkaan ole rikkumatonta, vaan lauhoina talvipäivinä se voi havahtua ja käydä pienellä kävelylenkillä. Se on hyvin pyöreä, pyöreämpi kuin ketun jälki. Käpytikan takomat kävyt ovat tunnusomaisen pörheitä. VINKKI Voit selvittää kotiseutusi käpytilannetta Luonnonvarakeskuksen siemensatoennusteista. Kukin laji syö niitä omalla tavallaan. on kynttilänpäivä, josta vanha kansa on ennustanut tulevaa säätä, esimerkiksi tähän tapaan: ”Jos ei kylmä kynttelinä eikä pauku Paavalina, ei ole kelpoa keseä”, tai ”Ensimmäisestä suojasta kynttilän jälkeen on yhdeksän viikkoa sulaan veteen, jäiden lähtöön.” VINKKI Tieteellisempi tapa jäiden lähdön ennustamiseen on Suomen ympäristökeskuksella (Syke), joka julkaisee netissä jään paksuuden ennustekarttaa: wwwi2.ymparisto.fi/i2/90/hice2/vesitilanne.html T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Tutkaile tippuvia käpyjä TÄHÄN AIKAAN VUODESTA Suomen ilmasto on kylmimmillään, vaikka valo lisääntyy jo päivä päivältä. Kuusi kukki hyvin 2019 eteläisessä Suomessa, ja nyt Vaasa– Jyväskylä-linjan eteläpuolella on paljon käpyjä, Pohjois-Suomessa sen sijaan heikosti. VINKKI Löysitkö pelkän jäljen. Sitten ne vääntävät suomun auki ristinokallaan ja sipaisevat siemenen kielelleen. Ne kiertävät kävyn irti nokallaan ja pitelevät sitä jalkojensa välissä. Silloin on hyvä tilaisuus saada siitä havainto. Käpylintujen tekniikka on toinen. TAMMI-HELMIKUUSSA ON PARAS AIKA IHASTELLA TYKKYMETSIÄ. Männyn käpysato on tasainen koko maassa
TEKSTI ANTTI HALKKA / KUVA HANNU RÄMÄ / VASTAVALO 8 SUOMEN LUONTO 1/2020. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT SATA PEIPPOA Kymijoen rantaniityllä ja Lappeenrannassa, parikymmentä peippoa ruokinnoilla Hailuodossa. Joukoittain isokoskeloita avoimilla järvillä ja virroilla, telkkien paljoutta rannikolla Haminasta Porin pohjoispuolelle ja paikoin Ouluun asti. Mustarastas runsastuu T O IM IT TA N E E T R II K K A K A A R T IN E N JA A N T T I H A L K K A Lämmin talvi tuo talvilinnuston voittajat esiin. Keskitalven leutous näkyy talvilintulaskennoissa varsinkin rannikkoseudulla. Niin eletään tammikuuta 2020 Suomessa. Yksittäisiä västäräkkejä, peukaloisia, rantasipi, kymmeniä punakylkirastaita, mustarastaiden runsautta
Muuton huippu ajoittuu nykyään huhtikuun alkuun, kun 40 vuotta sitten se nähtiin paria viikkoa myöhemmin. Viiden runsaimman syyslajin joukkoon kuuluivat myös peippo, metsäkirvinen ja järripeippo. Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen laati Suomen Luonnolle listan lintuaseman runsaslukuisimmista muuttolinnuista keväällä ja syksyllä 2019. Keskitalven mustarastaiden määrän kehitys on huimaa. Hömöja töyhtötiaisia oli silloin monilla reiteillä jopa kymmeniä, ja nyt ne ovat vähissä.” Jo 1950-luvulta lähtien tehdyissä talvilintulaskennoissa on muutamana viime vuonna näkynyt myös peipon runsastuminen. Haahka on kevään runsaslukuisin muuttolintu. . Sinitiaisesta on tullut pohjoisenkin Suomen laji. ”Leutoihin talviin sopeutuneet lajit ovat yhä yleisempiä.”. Tämä talvi on vielä arvoitus. 1/2020 SUOMEN LUONTO 9 M A RK U S VA RE SV U O ”Kaikilla neljällä reitilläni läntisellä Uudellamaalla syntyi lintulajien määrässä uusi ennätys tai vanhaa sivuttiin”, sanoo Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. 109 367 VIHERVARPUSTA ohitti syksyn aikana Hankoniemen kärjen. ”Niitä on laskentareiteillä nykyisin yhteensä yli 10 000, ja levinneisyys on laajennut Lappiin asti”, sanoo Lehikoinen. 55 946 SINITIAISTA kiiruh ti länteen syysmuutolla. Se on noin kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja peräti kymmenkertaistunut 1970-luvulta. 40 vuoden aikana lintuasemalla on laskettu vakioidusti miljoonia muuttolintuja, jonka ansiosta tutkijat arvioivat linnustossa tapahtuneita muutoksia. RUNSAIMMAT MUUTTAJAT HANGON LINTUASEMA sijaitsee Manner-Suomen eteläisimmässä kärjessä. Talviruokinta vaikuttaa paljon talvilinnustoon. 21 368 VALKOPOSKIHANHEA laskettiin muuttaneen kevään aikana. ”Leutoihin talviin sopeutuneet lajit ovat yhä yleisempiä”, toteaa Lehikoinen. ETELÄISET talvilajit etenevät pohjoiseen. Sitäkin enemmän on runsastunut pikkuvarpunen. Suomessa noin kahden miljoonan parin voimin pesivä vihervarpunen on lintuaseman runsaslukuisin syysmuuttaja. Lajin muutto huipentui lokakuun puolivälissä. Talitiaisia on Suomessa ehkä viisi miljoonaa, eli yhtä paljon kuin ihmisiä. Sinitiaiselle koko laskenta-aika on ollut voittokulkua, joka on viime vuosina tasaantunut. RIIKKA KAARTINEN Hangon lintuaseman parhaana haahkamuuttopäivänä nähtiin 25830 lintua. Muuton huippu nähdään yleensä toukokuun puolivälissä. Viiden runsaimman kevätmuuttajan listalle ylsivät myös kurki, mustalintu ja peippo. 53 467 HAAHKAA muutti keväällä Hangon lintuaseman kautta. Mustarastaita talvehtii nyt myös lumensa säilyttäneessä sisämaassa ja Perämeren rannikkoseudulla. Leudoimpia jäätalvia Itämerellä ovat ainakin 150 vuoteen olleet talvet 2007–2008 ja 2014–2015. ILMASTON lämpeneminen tuo yhä useammin leutoutta rannikkoseutujen keskitalveen. Talvilinnustolle kuluvan talven lämpimyys kuuluu luonnolliseen vaihteluun, mutta samalla se on jälleen värähdys suuremmassa muutoksessa, jossa esimerkiksi mustarastas, pikkuvarpunen ja sinitiainen runsastuvat ja metsätiaiset vähenevät. ”Vielä 1960-luvulla pikkuvarpusia ei nähty joinakin vuosina yhtäkään. Se sopii mustarastaalle ja on tehnyt talitiaisesta Suomen runsaimman talvilinnun. Lintuasemalla nähdään muuttolintuja enemmän syksyllä, sillä silloin niemi kerää siivekkäitä suppilon lailla. Jos meri olisi jäässä, vesilinnut väistäisivät, ja lumi estäisi peippoparvien ruokailun
(RK) Metsätalous kuormittaa vesistöjä Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tuoreen arvion mukaan metsätalouden osuus ravinnekuormituksesta onkin luultua suurempi. Tiedot perustuvat yli 11 000 havaintoon 150 vuoden ajalta. Suurin osa pohjanlepakoista, kuten maamme muistakin lepakoista, elää Varsinais-Suomen, Satakunnan, Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon alueella. Seitsemiseen vapautettu lauma koostuu seitsemästä yksilöstä, jotka vahvistivat alueen kannan 11 yksilöön. Lisää tiedot lajista, paikasta ja ajankohdasta Laji.fitietokantaan. Erityisesti metsäojitukset lisäävät ravinteiden huuhtoutumista ja Itämeren rehevöitymistä. Nämä lajit ovat pohjanlepakko, isoviiksisiippa, vesisiippa, viiksisiippa ja korvayökkö, joista pohjanlepakko on ylivoimaisesti useimmin havaittu sekä laajimmalle levinnyt. Hän toivoo, että esimerkiksi paljon luontoselvityksiä tekevät kunnat veisivät lepakkohavaintonsa Laji.fi-tietokantaan, jotta tieto lajeista karttuisi. Typen kuormitus, 7300 tonnia vuodessa, on aiempaan arvioon verrattuna yli kaksinkertainen ja fosforikuormitus, 440 tonnia vuodessa, nousi aiemmasta arviosta lähes yhtä paljon. Mukaan kannattaa liittää kuva: yleisnäkymä selkäpuolelta, ja jos mahdollista, toinen kuva sivusta korvanseudusta ja kuonosta. Luontainen typpihuuhtouma on voimakkainta Etelä-Suomessa. Nature Ecology & Evolution -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan yöperhosmäärät ensin kasvoivat 1967–1982, jonka jälkeen ne ovat olleet laskussa. (RK) MARRASKUUSSA julkaistu lepakkoatlas kokoaa tiedot Suomen 13 lepakkolajin levinneisyydestä ja elinympäristöistä. Metsäpeurat viettivät tarhoissa pari vuotta, jotta ne leimautuisivat uuteen reviiriinsä. ”Ongelma on myös se, että tiedot, jotka lajien levinneisyydestä kertyvät, eivät välity havaintoja kokoaville tutkijoille”, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon suunnittelija, lepakkotutkija Eeva-Maria Tidenberg. RIIKKA KAARTINEN Uusia lepakkolajeja odotellaan Löysitkö lepakon. Suomen lajeista neljä on löytynyt 2000-luvulla, ja uusiakin lajeja odotetaan saapuvan. Passiivitallentimen avulla voi kerätä lepakoiden äänihavaintoja pidemmiltä aikajaksoilta vaikka omalta pihalta tai kesämökiltä. Viisi Suomessa elävistä lepakkolajeista on yleisiä, ja ne myös lisääntyvät säännöllisesti maassamme. Tutkijoiden mukaan suurimmat muutokset kaupunkien ja maatalousmaiden yöperhosissa ovat todennäköisesti jo ajalta ennen seurannan alkua. Metsien ja niittyjen yöperhosmäärät ovat vähentyneet enemmän kuin kaupunkija viljelyalueitten, mutta ne ovat yhä suuremmat kuin 1960-luvulla. Atlas on luettavissa Annales Zoologici Fennicitiedelehdessä. Lauhavuorelle vapautettiin seitsemän yksilöä, joten nyt alueella elää yhteensä 17 peuraa. (RK) Luonnonympäristöjen yöperhoset vähenevät Eri yöperhosryhmien kannat vaihtelivat paljon 50 vuoden aikana tehdyssä brittiläisessä seurannassa. ”Monet lepakot tuntuvat levittäytyvän ja runsastuvan, mutta aktiivinen harrastaminen ja tutkimus vaikuttavat eniten havaintojen kertymiseen”, Tidenberg sanoo. H Å K A N SÖ D ER H O LM / VA ST AV A LO. Esimerkiksi muutoksia lepakkolajien runsaudessa ei ole pystytty vähäisten tietojen takia arvioimaan lainkaan. Ruotsissa jo vakiintuneet mopsija metsälepakko sekä pikkuviiksisiippa saattavat lähivuosina levitä Suomeen. Pohjanlepakko on kuitenkin tiettävästi ainut laji, jota on havaittu useita kertoja pohjoisinta Lappia myöten. Talven aikana vapautetaan vielä viisi lisää. Tidenbergin mukaan mahdollisuudet lepakkohavainnointiin paranevat koko ajan, sillä edulliset ja hyvälaatuiset detektorit ja passiivitallentimet ovat yleistyneet. Ilmoita myös onko kyse aktiivisesta vai talvehtivasta yksilöstä. 10 SUOMEN LUONTO 1/2020 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Metsä peurakantaa vahvistetaan istutuksin Ensimmäiset metsäpeurat vapautettiin totutustarhoista Lauhavuoren ja Seitsemisen kansallispuistoihin, tiedottaa Metsähallitus. Metsätalouden aiheuttama typpikuormituksen lisäys on suurinta Pohjanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Lapissa. Metsäpeurojen vapauttaminen on osa hanketta, jossa peura yritetään palauttaa entiselle levinneisyysalueelleen Länsi-Suomeen. Yöperhosten biomassa oli metsissä ja niityillä suurempi kuin kaupungeissa ja viljelyalueilla. Käsitys Suomen lepakkolajeista alkoi tarkentua 1990-luvulla, kun lepakkodetektorit, eli laitteet, jotka tekevät lepakoiden ultraäänet ihmiskorvin kuuluviksi, alkoivat yleistyä. Lepakkoharrastajia on yhä melko vähän, joten moni laji ja alue tunnetaan yhä puutteellisesti
Jos pilvessä on paljon rikkija typpihappoa, se hohtaa hailakan sävyttömänä.. SA TU JU VO N EN TALVI VIHMOO tuuliaan Atlantin ulapalta Skandien yli pohjoiseen Lappiin. Siellä, kaukana meidän sääilmiöidemme yläpuolella, viuhuu napapyörre jopa satojen kilometrien tuntivauhdilla. Talven kuukausina yläilmakehä voi viiletä yli 85 pakkasasteeseen. Helmiäispilvet syntyvät vielä monin verroin talvimyrskyä ankarammissa oloissa, mutta nimenomaan tuulien ansiosta. ANNA TUOMINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Taivaan korut 1/2020 SUOMEN LUONTO 11 Kun helmiäispilvi on vain tai lähinnä jäätynyttä vettä, se loistaa pastellinsävyisenä. Otollisten olosuhteiden lisäksi auringon täytyy paistaa oikeasta kulmasta, yleensä horisontin takaa. Niin kylmässä kosteus tiivistyy pieniksi jäähelmiksi, joista valo taipuu kuin veden pinnalla päilyvästä öljykalvosta ja paljastaa kauniit sävyt. Ei siis ihme, että ilmiö on harvinainen. Länsi-Lapissa pastellin sävyjä ihaillaan muutaman kerran talvessa, ja Suomen eteläosissa niiden bongaaminen vaatii jo huomattavaa onnekkuutta. Kun ilma kiitää ylös vuoren rinnettä, vettä pöllyää rutikuivaan yläilmakehään asti. Kun myrsky vihdoin raukeaa ja kaamospäivän valo täyttää tunturin, taivaalla läikkyvät helmiäisen sävyt repaleisena harsona
Lapissa sekä yksityisettä yhteismetsät ovat PEFC-sertifi kaatin piirissä. Eläimet hukkuvat ajoverkkoihin erityisesti pienimuotoisen paikallisen kalastuksen sivusaaliina. Inergia Oy:n varastopinoissa näkyy runsaasti halkaisijaltaan lähes puolimetrisiä runkoja, joiden ikä vaihtelee 250–500 vuoden välillä. Dosentti Heikki Simola leikkasi jokunen vuosi sitten kiekon polttopuuksi menossa olleesta maapuupinon järeästä kelosta. Koralleista uutisoi tiedelehti Nature. 12 SUOMEN LUONTO 1/2020 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT A RI A A LT O N IK O PE KO N EN / VA ST AV A LO Susien laiton metsästys kuriin EUROOPAN UNIONIN rahoittama SusiLife-hanke mahdollisti luonnonvararikoksia selvittävän partion perustamisen Itä-Suomeen. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on avainasemassa. Ympäristöjärjestöt ovat pitäneet PEFC:tä luonnonsuojelun kannalta heppoisena. Inarin metsien erikoisuus on lähes monokulttuurinen mäntyvaltaisuus, joka on omintakeisuudessaan ainutlaatuista. Päästöt nostavat merten lämpötilaa ja happamoittavat niitä. Energiapuuksi menossa olevaa metsää Inarissa.. Maailmalta tunnetaan 47 pyöriäisja delfiinilajia. Ne on raakattu polttopuuksi sahatalouden raameihin kelpaamattomina. Poliisi ja erätarkastaja partioivat Pohjois-Karjalassa sekä Pohjoisja Etelä-Savossa. Tarkoituksena on ylläpitää lajien runsautta niin, että ne voivat lisääntyä luonnollisesti. (RK) Inarin ikivanhoja metsiä energiaksi INARIN YHTEISMETSÄN vanhoista ikimetsistä tuotetaan edelleen merkittävä osa Inarin käyttämästä energiapuusta, jolla lämmitetään myös Saariselän matkailukeskusta. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä pelastamaan koralliriuttoja. Yhä useampi merinisäkäs altistuu hukkumiselle, kun ne oppivat syömään kaloja verkoista. Tutkijat ovat kuitenkin löytäneet lajeja, jotka sietävät sekä lämpötilan nousua että merten happamoitumista. PEFC:n mukaan myös uhanalaislajien suojelu lain suojaamia lajeja lukuun ottamatta jää maanomistajan harkinnan varaan. (RK) Ajoverkot uhkaavat merinisäkkäitä Journal of Mammalogy -tiedelehden mukaan satoja tuhansia delfiinejä ja pyöriäisiä kuolee vuosittain kalastuksen takia. Metsän hiilivarastot ovat Inarissa pitkäikäisiä. Se ei suojaa ikimetsiä hakkuilta, sillä tulkinnan mukaan inarilaismetsissä ei ole tarpeeksi vanhoja lehtipuita. ”Totesin puun syntyneeksi 1331, ja se oli kuollut 1691. Toiminta keskittyy susien laittoman tappamisen ehkäisyyn ja auttaa paikallisia selvittämään susien aiheuttamia ongelmia. Tämän jälkeenkin se oli seisonut kelona 300 vuotta ja oli maapuunakin täysin kova.” . Metsähehtaarilla on jopa 50 kuutiota lahopuuta. Verkkoihin takertuneet yksilöt voivat myös joutua kalastajien tappamiksi. Tutkijat istuttavat tiettyjä lajeja takaisin riutoille ja auttavat niitä lisääntymään. Merinisäkkäiden konfliktit kalastuksen kanssa vaarantavat erityisesti pienten populaatioiden säilymisen. Ajoverkkokalastus uhkaa 13 delfiinija pyöriäislajia, joista kalifornianpyöriäinen ja afrikankyttyrädelfiini ovat sukupuuton partaalla. Alueen kääväkkäitä tutkineen Ari Aallon mukaan kiistelty alue on lajistoltaan hieno, sieltä on muun muassa lutikkakääpälöydöksiä. (RK) Osa koralleista kestää lämpenemisen Puolet merien koralliriutoista on tuhoutunut, mutta vielä niiden pelastaminen on mahdollista
Suurtuhojen alasinpilvet puskivat savua 15 kilometrin korkeuteen statosfääriin, jossa se kiertää maapalloa. Vuosi 2019 oli Australiassa mittaushistorian lämpimin, ja myös kuivuusennätys rikottiin suurimmassa osassa maata. Palometsissä elää paljon muun muassa pussiliito-oraviin kuuluvia mahlapussikiitäjiä ja kettukusuja (alla).. Palanut ala on noin 100 000 neliökilometriä, eli vastaa lähes kolmannesta Suomen maapinta-alasta. SYDNEYN yliopiston professori Chris Dickman tuntee palaneen luonnon eläimistön ja osaa arvioida tuhoja. ”Niissä elinympäristöä on jäänyt laikkuina jäljelle.” GLOBAL Change Biology -tiedelehden artikkelin mukaan palot ovat hävittäneet enemmän lauhkean vyöhykkeen metsää kuin mikään palo Australian historiassa. TEKSTI ANTTI HALKKA / KUVA SAEED KHAN / LEHTIKUVA AUSTRALIAN metsäja pensaspalojen tuhoisuus ja niiden nielemä pinta-ala hakevat vertaistaan. ”Eläimet kuolevat suoraan liekkeihin tai siksi ettei niillä ole ruokaa, suojaa, vettä tai säilynyttä elinympäristöä.” EIVÄTKÖ eläimet siis pääse paloa karkuun, kuten Dickmanin kriitikot väittävät. Chris Dickmanin mukaan metsissä menehtyy etenkin matelijoita, mutta myös lintuja ja nisäkkäitä. 1/2020 SUOMEN LUONTO 13 Palot ovat ennätykselliset, ja sitä ovat niiden luonnolle aiheuttamat tuhotkin. Australian metsäpalojen järkyttävä hinta Koala hoidossa Sydneyn pohjoispuolella Port Macquarien koalahoitolassa marraskuussa 2019 tulen tuhottua sen elinpaikan. Rajuudesta kertoo, että palot loivat ylleen kymmeniä pyrocumulonimbus-pilviä. Tulelle herkät ekosysteemit menettävät toimintakykyään.” . ”Nisäkäsuhreista noin 40 prosenttia on puissa eläviä pussieläimiä.” Sukupuutoilta ei ilmeisesti vältytä. ”Ainakin miljardi maanisäkästä, lintua ja matelijaa on kuollut sen jälkeen kun palokausi alkoi viime syyskuussa”, hän toteaa Suomen Luonnolle. ”Se on mahdollista, mutta selviäminen on palojen laajuuden, rajuuden ja nopeuden takia todennäköisesti heikompaa kuin aiemmissa paloissa”, hän selittää. m a a i l m a l t a IS TO CK PH O TO W IK IM ED IA CO M M O N S. ”Ne ovat todennäköisiä ja voivat koskea 20–100 uhanalaista selkärankaista eläinja kasvilajia, joilla suurin osa yksilöistä ja elinalueesta on hävinnyt
Paluu pesäpaikalle pesäpaikalle Jorma Luhta etsi vuonna 2011 kuvaamansa tunturipöllöjen pesäpaikan. Se todisti vieläkin ison vaalean läsnäolosta. 14 SUOMEN LUONTO 1/2020 1. TEKSTI JA KUVAT JORMA LUHTA KOHTAAMISIA. ison vaalean läsnäolosta
Pohdin sopulin rohkeutta, kunnes teen päinvastaisen johtopäätöksen. En ruksannut paikkoja karttaan eikä minulla ollut gepsiä, mutta kokemus oli intensiivinen. Vuonna 2011 tein ensimmäiset pesimähavainnot hiihtoretkellä. Pöllö rapsuttaa hiukan kevätpälven tai tuulenpieksemän maapohjaa ja aloittaa pari viikkoa kestävän muninnan. Ja juuri lumi tuo turvan sekä vilulta että pedoilta ja tarjoaa tässä tapauksessa vieläpä mainion ruokapöydän. Koska pesäpohja on vähän kuopalla suhteessa ympäristöönsä, siihen kertyy lunta jo alkutalvesta. Kasvittomaksi kuovittuun, tallattuun ja sopivasti lannoitettuun pesäpohjaan alkaa kasvaa juuri sellaisia syvänvihreitä sirppisammalia, joita sopulit syövät mieluisimpana talviravintona. Vuonna 2011 sopuleita lennätettin pesälle. 3. 1. 3. Elin syksyyn asti pöllöjen naapurina. VANHAN PESÄPAIKAN tunnistaa pikkunisäkkäiden ja muiden saaliseläinten luunsiruista. Kesällä tunturi sopuli syö monia kasveja, mutta syysmyöhällä turvaudutaan sammaliin. 4.. Niinpä onnistun nyt, vuonna 2019, löytämään Utsjoelta viisi kesän 2011 pesäpohjaa. 4. Luiden seassa näkyy sopulin papanoita. 2. Kuljen tunturiylängöllä, jossa asia oli mahdollista tarkistaa. 1/2020 SUOMEN LUONTO 15 1/2020 SUOMEN LUONTO 15 MILTÄ NÄYTTÄÄ tunturipöllön pesä kahdeksan vuotta pesinnän jälkeen. . Muutakin on ilmaantunut. Seuraavina vuosina oksennuspallot hajoavat ja häviävät, ilmeisen koville leukaluille ei tapahdu mitään. Pari sopulinpapanaa näkyy alhaalla vasemmalla. Jokainen myyrä ja sopuli on ensin nielty ja sulateltu, myöhemmin luut ja karvat puklataan oksennuspalloina tallattavaksi pesäpohjalle. SOPULI ON valinnut hirveimmän perivihollisensa vanhan kodin ja esi-isiensä hautuumaan loppusyksyn ja talven olinpaikaksi ja ruokamaaksi. 2. Lumen alla jatkuu sama ruokavalio. Selkeästi parhaiten ovat säilyneet tunturisopulin leukaluut. Pesimävuoden onnea. Joillain pesäpohjilla papanoita lojuu enemmän kuin luusilppua. Parhaiten ovat säilyneet tunturisopulin leukaluut. Tunturipöllö on lähes kotkan kokoinen, mutta niiden pesien ero on suuri. Kahdeksan vuotta pesinnän jälkeen pesästä kertoo yhä kolmikymmensenttinen ala luunsiruja
Joskus se kuitenkin nousi hetkeksi haistelemaan ja katselemaan ihmisiä, jotka sitä tarkkailivat.. 16 SUOMEN LUONTO 1/2020 Saukko nähtiin vain harvoin seisomassa
Luontokuvaaja Teppo Helo seurasi uskaliaan eläimen touhuja Kajaaninjoella. Taustalla Kajaanin linna.. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT TEPPO HELO Saukko tuli kaupunkiin Talven aikana saukoista kehittyi nähtävyys jokivarren arkkitehtuurin rinnalle. 1/2020 SUOMEN LUONTO 17 Aiemmin harvinainen saukko on kaupunkilaistunut
Työpaikkakin oli yhtä lähellä, Kainuun ELY-keskuksessa. Samaan aikaan kun nuo kaksi muuta petoa runsastuivat 1990-luvulla, myös saukkonaaSaukko on veden varassa elävä huippupeto, johon kertyvät koko ravintoketjun myrkyt. Helo alkoi käydä joella päivittäin kameransa kanssa, joskus aamulla, joskus kesken lounastunnin, joskus kahvitunnillakin. Yksi heistä oli luontokuvaaja Teppo Helo, joka asui kilometrin päässä Kajaaninjoelta. Saukko on täysin sopeutunut elämään vedessä ja viettääkin siellä suuren osan ajasta.. Koska saukko on puolittain veden varassa elävä huippupeto, johon kertyvät koko ravintoketjun myrkyt, sen paluuta on pidetty usein ympäristömyrkkyjen vähenemisen seurauksena. Saukko tuotti kaupunkilaisille iloa. Saukkoja oli nähty joella aikaisemminkin, mutta nyt toinen pesueen poikasista oli niin kesy, että eläinten katselusta kehittyi ilmiö. Romahdus ja uusi nousu Saukkoa esiintyy koko Euraasiassa Japania lukuunottamatta, ja lähes koko levinneisyysalueellaan se on kokenut saman kohtalon: jyrkän pudotuksen 1950-luvulta alkaen ja muutaman viime vuosikymmenen aikana uuden nousun. Kesy saukko alkoi houkutella luontokuvaajia myös kauempaa, ja tavalliset kansalaiset tähtäilivät rannassa kännyköillä. 18 SUOMEN LUONTO 1/2020 J oulukuun alussa 2009 kajaanilaiset huomasivat kaupungin keskustassa saukkoja. Niiden reviirin ydin oli selvästi Kajaanin keskustassa. Ruotsalaiset tutkijat saivat selville, että DDT ja PCB vähenivät saukkojen ruhoissa samaa tahtia kuin harmaahylkeiden ja merikotkien ruhoissa. Joskus joen sulapaikoilla liikkui yksinäinen urossaukko, useammin kuitenkin naaras ja kaksi poikasta. ”Kun käveli rantapuistoa pitkin ja pysähtyi juttelemaan sattumanvaraisten ihmisten kanssa, kyllähän siinä puhe meni siihen, että ’Ootko nähny saukkoa tännään?’” Helo sanoo
Usein se myös sukelsi pitkiä matkoja lumen alla.. Kajaaninjoen sulat sopivat poikkeuksellisen hyvin naaraan ja poikasten talvireviirin paikaksi. Risto Sulkava, joka väitteli saukon ekologiasta vuonna 2006, huomasi, että eniten poikasia lähti maailmalle sellaisilta saukkoreviireiltä, joilla oli suurten järvien laskujokia. Kajaaninlinnan raunioiden luona niitä näki usein. Sen kalastoa ruokkivat suuret järvet kahdelta puolelta, ja kovan virran vuoksi saalistuspaikat pysyvät talvella sulina. Saukko ei tullut Kajaaninjoelle kuitenkaan pelkästään myrkkyjen vähenemisen takia. Huonompia, pienten virtapaikkojen verkostoihin perustettuja elinpiirejä täyteltiin sitä mukaa kuin saukkojen määrä eneni. 1/2020 SUOMEN LUONTO 19 raat pystyivät yhä useammin lisääntymään. Eteläisemmässä Euroopassa saukosta on tullut luonnonja ympäristönsuojelun maskotti, samaan tapaan kuin merisaukosta Yhdysvalloissa. Saukko sopiikin tähän rooliin hyvin, koska se on suurisilmäinen, pitkäselkäinen, töpöjalkainen ja eloisa, kuin karikatyyri ihmisestä. Kuolleena löydettyjen eläinten kohduista löytyi entistä enemmän raskauden merkkejä. Sulkava seurasi saukkojen runsastumista Keski-Suomessa vuodesta 1984 aina 2000-luvun alkupuolelle ja huomasi, että parhaat elinpiirit täyttyivät ensin. Sen touhuja on hauska seurata. Tuollaisessa paikassa sauk ko emolla on talvella paljon saalistettavaa. Kajaaninjoen sulat sopivat poikkeuksellisen hyvin naaraan ja poikasten talvireviirin paikaksi. Rehjasta Oulu järveä kohti laskeva muutaman kilometrin mittainen Kajaaninjoki on juuri sellainen. Kaupunkilaistumisen tausta Teppo Helon mukaan Kajaanin saukot liikkuivat usein Koivukosken ja Ämmäkosken voimaloiden alapuolisissa virtapaikoissa ja niiden välisessä sulapaikassa. Saukonpoikanen viihdytti itseään liukumalla vauhdilla pehmeää puuterilunta pitkin
Pienikokoiset saaliit saukko söi yleensä vedessä, mutta suuremman kanssa se nousi rannalle ruokailemaan.. 20 SUOMEN LUONTO 1/2020 Saukot pysyttelivät aina avoimen veden äärellä. Usein ne käyttivät liikkuessaan railoja ja jäänalaisia tunneleita