Ikkunaan törmännyt helmipöllö ja muita kovia kokeneita yksilöitä. H IL L E R I. L O IS E T . K U L H A N V U O R I. D R O N E JA P E IL IT Ö N K A M E R A L U O N N O S S A . K U L H A N V U O R I. S A L A M E T S Ä S T Y S . 1 S U O M E N L U O N T O 1 | 2 19 R E V O N T U L E T . LINNUT MUOTO KUVASSA SALAMETSÄSTYS paljastuu yhä liian harvoin Salaperäinen näätäeläin HILLERI LOISTEN kiehtova elämä Näin syntyvät REVONTULIEN VÄRIT Ikkunaan törmännyt helmipöllö ja muita kovia kokeneita yksilöitä. K U M M IT U S E L Ä IN . H IL L E R I. S A L A M E T S Ä S T Y S . L O IS E T . LINNUT MUOTO KUVASSA SALAMETSÄSTYS paljastuu yhä liian harvoin Salaperäinen näätäeläin HILLERI LOISTEN kiehtova elämä Näin syntyvät REVONTULIEN VÄRIT 24.1.2019 Irtonumero 9,50 €. D R O N E JA P E IL IT Ö N K A M E R A L U O N N O S S A . 1 S U O M E N L U O N T O 1 | 2 19 R E V O N T U L E T . K U M M IT U S E L Ä IN . M E R IJ Ä Ä N E L Ä M Ä Ä . H O IT O L IN N U T L Ä H IK U V A S S A . M E R IJ Ä Ä N E L Ä M Ä Ä . H O IT O L IN N U T L Ä H IK U V A S S A
Luonto on liikkumaton ja äänetön.. S Y D Ä N T A LV I Talviyössä KUVA TIINA TÖRMÄNEN / TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUUTAMO VALAISEE lumista metsää pakkas yönä niin kirkkaasti, että puut kirjailevat hangen varjokuvillaan
A N N A RI IK O N EN. 36 Kevyt ja nopea Peilittömällä kameralla on luontokuvauksessa etunsa. 4 SUOMEN LUONTO 1/2019 4 SUOMEN LUONTO 1/2019 Sisällys 1/2019 Sisällys 46 51 52 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta: Meriruohoniityt 51 Kolumni: Joel Haahtela 65 Vahtikoira 66 Homo sapiens: Taru Rantala 68 Kotona 70 Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Kysy luonnosta 80 Lukijoilta 81 Suomenluonto.fi 82 Luonnoskirja Hymni luonnolle Kirjailija Joel Haahtela aloittaa Suomen Luonnon kolumnistina luonnon kiittämisen äärellä. 52 Loisiminen on luonnollista Loiset ovat kehittyneet yhdessä isäntiensä kanssa. Kiehtovat loiset Kiduksissa viihtyvä kaksoiseläin on yksi lukemattomista loisista. Jään onkalot ovat levien ja pieneliöiden elinpaikka. KI M M O RÄ IS Ä N EN 34 Voiko dronea lennättää suojelualueella. 46 Merijää elää Merijää on elinympäristö, joka läpäisee valoa ja kasvattaa leviä. SA N N A PE LL IC CI O N I V ES AM AT TI VÄ Ä R Ä = kannessa mainittu 14 Aurinkotuulen tuomaa Näin Auringossa tapahtuvat purkaukset värittävät taivaan. 62 Herkkä kummitus Metsänhakkuut uhkaavat kummituseläimiä. 34 Kuvia yläilmoista Luonnon kuvaamiseen dronella tarvitaan säännöt. 28 Katso lintua Kovia kokeneet hoitolinnut muotokuvissa. 40 Julkinen salaisuus Salametsästys on yleistä, jos siitä ei jää kiinni. 58 Vuori metsän keskellä Kulhanvuori kiinnosti jo kivikauden ihmisiä. 24 Unohdettu Kävimme etsimässä Suomessa harvinaiseksi käynyttä hilleriä
www.climatecalc.eu Cert. www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto @SuomenLuonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi JO U N I JU SS IL A 14 14 Revontulet tuovat terveiset Auringosta, mutta miten niiden värit syntyvät. 78. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 520 8366 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Anna Tuominen (vs.) 040 565 2635 Jouni Tikkanen (toimivapaalla) Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietsuojaseloste. 1/2019 SUOMEN LUONTO 5 Ari-Pekka Auvinen kuvasi helmipöllön ikkunaan törmäämisestä jo toipuneena. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. no. Hoitolan linnut kuvissa sivuilla 28–33. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki
Kuusen käpysatokin on ollut vaatimaton ja pikkukäpylin nut ovat jossain taigan toisessa kolkassa paremmilla ruoka mailla. Myyrät ovat olleet nousussa laajoilla alueilla, ja huip pu koettaneen tänä vuonna Etelä ja ItäSuomessa, Poh joisPohjanmaalla ja TunturiLapissa. Aistit olivat herkkinä, sillä en kaupun gissa ollut kuullut lintujen ääniä päiväkausiin. 6 SUOMEN LUONTO 1/2019 H EI KK I KE TO LA / VA ST AV A LO H EI KK I KE TO LA / VA ST AV A LO Lapinpöllön myyräjahdista piirtyy hangelle kauniit jäljet. Niin pä sirkutusta ja vilinää on metsissä ollut niukasti. Pik kupedot löytävät helposti ravin toa jälkikasvulleen, ja kana ja rantalintuihin kohdistunut saa listuspaine hellittää hetkeksi. Myyrävuosi tuo metsään ja tunturiin piristysruiskeen. Elämän merkkejä voivat tuoda vahvistuvat myyräkan nat. Luonto on ollut hiljainen tänä talvena. Joulun tienoilla saatiin lunta melkein koko maahan, ja mikäli lämpötila ei kevättalvella sahaa villisti plusasteiden ja kovien pakkasten välillä, lumipeite saattaa edesauttaa myyrien selviytymistä talven yli. Tikkoja tai muitakaan vaeltajia ei jäänyt syksyn jäl keen elävöittämään talvea, ja ruokintojen väheneminen on etenkin kaupungeissa karsinut pikkulintujen määrää. Vaik ka lumikon ja kärpän kannat ovat heikkojen myyrävuosien jäljiltä alhaalla, ketut, näädät ja supikoirat pitävät huolen siitä, että näkyvillä vilistäminen on aina riski. 6 SUOMEN LUONTO 1/2019 HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Joku oli herättänyt sen uniltaan, ja se teki saman minulle. Pöllöt, hiiri, tuuli ja suohau kat saavat paremmat mahdolli suudet onnistua pesinnöissään, samoin YläLapin piekanat ja tunturikihut. Toivotankin lukijoille hyvää myyrävuotta 2019! . PÄÄKIRJOITUS Elämän merkkejä HERÄSIN PUOLI KAHDELTA YÖLLÄ siihen kun varis lensi raakkuen talon yli. Heikki Henttonen Luon nonvarakeskuksesta kertoo että metsämyyriä on jo monin paikoin paljon ja peltomyyräkin runsastuu kesään mennes sä, jos talvi ja kevätsäät ovat niille suotuisia. ANN A RIIK ON EN. Pakka nen koettelee, ja suojapäivinä sulamisvesi peittää ruoka maat ja tukkii kolot, jotka sitten jäätyvät pakkasilla. Muualla Pohjanmaal la koettiin huippu jo syksyllä, siellä myyriä on nyt paljon. Ilman suojaavaa hankea talvi on myyrälle karu. Jopa tunturisopulei ta saattaa taas näkyä retkipoluilla. Heikon pihlajan marjasadon myötä tilhet ja räkättirastaat ovat tipotiessään
Töyhtötiainen taas viihtyy oksan keskivaiheilla ja sen alla. T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Tarkkaile tiaisten sijaintia TÄHÄN AIKAAN VUODESTA made kutee matalissa lahdissa ja karhunpennut syntyvät talvipesään. Talitiainen ja sinitiainen ovat lehtipuiden lajeja, jotka eivät tee varastoja. ”Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakin Etelä-Suomeen olisi tulossa hyvin runsas käpysato”, kertoo tutkija Tatu Hokkanen Luonnonvarakeskuksesta. Ala kirjata myös lumen syvyys ja sen laatu. 1/2019 SUOMEN LUONTO 77 Luonnonkalenteri K un kuulee metsässä tiaisten hiljaisen piiskutuksen, kannattaa kohottaa kiikarit ja katsoa, missä mikäkin laji liikkuu. Kylmin kuukausi taas on ollut tammikuu eli talven tammi, talven sydän. helmi kuuta. Toisin kuin hömötiaisella, sillä on tapana liiskata syksyllä hyönteiset oksan alapuolelle talteen. Vie ruokintapaikalle pähkinöitä, auringonkukansiemeniä tai kauraa.. Kevyt kuusitiainen on tehnyt usein varastonsa oksankärkiin. VINKKI Auta orava vielä tämän talven yli. Voit tutustua erilaisiin ääniin osoitteessa www.xeno-canto.org. 2000-luvulla kylmimpien päivien mediaani, eli keskimmäinen päivä määrä, on ollut kuitenkin Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan 6. VINKKI Eri tiaisten yhteysäänet ovat samantapaista piiskutusta. Se muuttaa myös keskitalven lumioloja. Anna oravalle pähkinöitä KUUSEN SIEMENSATO on ollut heikko monta vuotta peräkkäin, mikä on rasittanut kävyistä riippuvaista oravaa. Sydäntalvesta alkaen on kuitenkin hyvä aloittaa myös lintujen äänten opettelu, koska äänessä olevia lajeja on vielä hyvin vähän. Siellä sen seurana saattaa keikkua 20 sentin kolikon painoinen hippiäinen, joka ei kuulu tiaisiin, mutta hilluu remmin mukana. Tiaisparvi on tehnyt syksyllä varastonsa commons-lisenssillä, ja niiden käyttökin perustuu jakamistalouteen: mikään ei ole yhden linnun omaa, vaan kaikki pääsevät osille. Niitä varten kannattaa pitää ruokintapaikka kunnossa. Ensi vuonna loppukesästä pitäisi kuitenkin helpottaa. JOS LUNTA ON PIHALLASI VÄHÄN, PEITTELE ARAT PUUTARHA KASVIT HARSOKANKAALLA TAI KOLAA NIIDEN PÄÄLLE PAKSUMMIN LUNTA. Rotevampi hömötiainen ruokailee oksan tyvipuolella, yleensä oksan päällä. KYLMÄ MUTTA PALJAS SYDÄNTALVI VOI AIHEUTTAA VAURIOITA. Kun ilmasto lämpenee, eniten muuttuu pohjoisten alueiden talvi. Lajien välille voisi kuitenkin tulla turhaa kilpailua, elleivät ne ruokailisi vähän eri kohdissa kuusta. Edellisen kerran käpyjä kehittyi hyvin vuonna 2014 Etelä-Suomessa ja 2012 Pohjois-Suomessa. TAMMIJA HELMIKUUSSA LUMI SUOJAA KASVEJA JÄÄTYMISELTÄ JA KUIVUMISELTA. 2. koittaa keskimäärin vuoden kylmin päivä. VINKKI Pidätkö sääpäiväkirjaa. Tiaisten mukana voi kulkea myös puukiipijä, jolla on oma ekolokeronsa puun rungolla. Se lennähtää rungon tyvelle ja lähtee ylöspäin kiertämällä tutkimaan, mitä kaarnan raoista löytyy. 2
Viimeisen vuoden aikana kanta vahvistui jopa viidenneksellä. Maaja metsätalousministeriö on kahden edellisvuoden tapaan antamassa luvan enintään kahdeksan ahman tappamiseen pohjoisella ja itäisellä poronhoitoalueella. Voimakkaimmin ahmat ovat lisääntyneet Itä-Suomessa, mutta laji on levittäytymässä myös muualle maahamme. Runsaasti ahmahavaintoja tehdään Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla ja Suomenselällä. Ahmoja on nähty Etelä-Suomen rannikkoseutuja myöten, ja lajin odotetaan vakiintuvan sinnekin lähitulevaisuudessa. Ahmakanta on runsastunut, koska sopivia elinympäristöjä on tarjolla ja ravintoa on saatavilla runsaasti. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVA ANTTI LEINONEN 8 SUOMEN LUONTO 1/2019. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT TUOREEN Luonnonvarakeskuksen tekemän arvion mukaan Suomessa elää 270–300 ahmaa. Poronhoitoalueella ahmoja alettiin vuonna 2017 ampua poikkeusluvalla. Ahma levittäytyy etelään T O IM IT TA N E E T R II K K A K A A R T IN E N & A N T T I H A L K K A Suomalaisahmat laajentavat elinpiiriään uusille alueille. Ahma synnyttää poikaset pesäänsä keskitalvella helmi–maaliskuussa. Petoviha on vähentynyt viime vuosikymmenien aikana, ja ahmojen määrä on moninkertaistunut. TIESITKÖ. . Ahman kanta-arvio perustuu riistakolmiolaskentoihin, erillisiin ahmalaskentoihin sekä petoyhdyshenkilöiden Tassu-tietojärjestelmään kirjaamiin ahmahavaintoihin. Poronhoitoalueella kannan kasvu on kuitenkin ollut muuta maata selvästi hitaampaa. Siellä arvioidaan liikkuvan tänä talvena 120–140 ahmaa, siis miltei puolet koko Suomen ahmoista. Ahma syö monipuolisesti erilaista ravintoa, kuten haaskoja, metsästäjien saalistähteitä ja hirvieläimiä. Luonnonsuojeluliitto ja WWF eivät hyväksy erittäin uhanalaiseksi luokitellun ahman pyyntiä
Kuvassa kotimainen tiskiharja. Yhdyskuntajätteeksi luetaan kotitalouksien, yritysten ja laitosten tuottama jäte. Paras kierrätysaste, 62 prosenttia, oli Kuopion seudulla, heikoin se oli Riihimäen ja Hyvinkään seudulla, 42 prosenttia. Mukana olivat Hyvinkää, Jyväskylä, Joen suu, Kuopio, Lappeenranta, Porvoo ja Riihimäki. 1/2019 SUOMEN LUONTO 9 SIN IT U O TE prosentti yksilön verran. RIIKKA KAARTINEN Ahmanpennut leikkivät uudella jäällä. Vuotta aikaisemmin kotitalousjätettä syntyi hieman enemmän, 344 kiloa asukasta kohti. Kuvassa kotimainen tiskiharja.. Lisäksi tutkittiin yhdyskuntajätteiden, eli kotitalouksien, yritysten ja laitosten tuottamien jätteiden määrää Forssassa, Iissä, Lahdessa, Rovaniemellä, Turussa ja Vaasassa. 51 PROSENTTIA kotitalouksien jätteestä lajiteltiin ja kierrätettiin vuonna 2017. RIIKKA KAARTINEN Kierrätysmuoviset tuotteet ovat harvinaisia. Loput 49 prosenttia jätteestä meni poltettavaksi. 1/2019 SUOMEN LUONTO 9 SH U TT ER ST O CK SIN IT U O TE Ahman odotetaan vakiintuvan myös eteläisimpään Suomeen. 342 KILOA on jätemäärä, joka keskimäärin syntyi suomalaiskodeissa henkeä kohti vuonna 2017. KIERTOTALOUTTA SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS selvitti, kuinka paljon 13 kuntaseudun asukkaat synnyttivät kotitalousjätettä vuonna 2017. Loput 49 prosenttia jätteestä meni yhdyskuntajätteestä siis kierrätetään. EU on asettanut tavoitteeksi, että yhdyskuntien jätteiden kierrätysaste nousee 55 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä ja 65 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Yhdyskuntajätteeksi luetaan kotitalouksien, yritysten ja laitosten tuottama jäte. Kierrätysmuoviset tuotteet ovat harvinaisia. 42 PROSENTTIA yhdyskuntajätteestä siis kierrätetään. Tekstiilijäte odottaa paalattuna uutta elämää. Edellisestä vuodesta kierrätysaste parani prosentti yksilön verran. Selvityksessä mukana olleista kunnista eniten jätettä syntyi Kuopion seudulla, noin 420 kiloa vuodessa, ja vähiten Joensuussa, noin 300 kiloa vuodessa. EU on asettanut tavoitteeksi, että yhdyskuntien jätteiden kierrätysaste nousee 55 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä ja 65 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä
Lapissa tulisivat vallitsemaan Baltiasta tutut lämpöolot. Paikallisia ennätyksiä tuli pohjoista Lappia lukuun ottamatta. (RK) Yhteishanke ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi EUROOPAN KOMISSIO myönsi Suomelle 9,1 miljoonaa euroa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Tavoitteena on edistää vähä hiilistä liikkumista, parantaa rakennusten energiatehokkuutta ja lisätä hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa. ANTTI HALKKA GR A A FI : AT TE K A RT TU N EN , LÄ H D E: M IK A R A N TA N EN , KU VA : RI IT TA W EI JO LA / VA ST AV A LO Kasvukauden lämpösumma nousi 2018 ”lähes käsittämättömiin” lukuihin Taimen nousee Imatran kaupunkipuroon VUOKSEN VOIMALAITOKSEN ohittavasta kaupunkipurosta tuli taimenten kutupaikka. Videoseurannassa havaittiin 21 taimenta lokakuussa 2018 niiden matkatessa kutemaan. Lämpösummaan liittyi viime vuonna viljasatoja pahoin notkahduttanut kuivuus. Seurantaa jatketaan keväällä 2019, jotta selviää, osaavatko poikaset laskeutua vesistöön kasvamaan. ”On mietitty, ovatko pariin tuhanteen nousevat lämpösumman arvot jo maanviljelyksen kannalta Suomessa liian korkeita, eli onko tultu sellaisen kääntöpisteen yli, jossa näin suuret arvot syntyvät vain äärimmäisen kuivuuden seurauksena”, sanoo Jari Tuovinen. Suomessa keinouomia on rakennettu vain vähän. JYVÄSKYLÄN ja Kuopion lämpösumma oli viime vuonna yli 1600, mikä vastaa pohjoisen Saksan ja Puolan keskimääräistä lämpösummaa vuosina 1971–2000. Se oli ensimmäinen lähettimellä varmistettu lepakon muuttomatka Suomesta ulkomaille. (RK) VIIME VUOTEEN mahtuu eräs vähän puhuttu sääennätys: lämpösumma ylitti ensi kertaa Suomen tunnetussa säähistoriassa 1900 astepäivän rajan. Talvehtimis alueille kertyy jopa 2000 kilometrin muuttomatka. Erittäin voimakkaan ilmastonmuutoksen toteutuessa Etelä-Suomessa päädytään Ranskan, Unkarin tai Ukrainan perinteisen ilmaston tasolle. Esimerkiksi Sodankylä ei ylittänyt vuoden 1937 aikaisempaa 1208 asteen ennätystä vaan jäi tasan 1200 asteeseen. Hankkeessa on mukana kuntia, yrityksiä, ympäristöministeriö, maaja metsätalousministeriö sekä tutkimus laitoksia. Lämpösumma muodostetaan laskemalla kasvukauden viiden asteen ylittävät vuorokauden keskilämpötilat yhteen; esimerkiksi 15 asteen keskilämpö lisää siten lämpösummaa kymmenellä. (RK) SA KK E YR JÖ LÄ VUOSITTAINEN LÄMPÖSUMMA VANTAALLA 1960–2018 2000 1000 1200 1400 1600 1800 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2020. Myös maaja metsä talouden siirtyminen vähäpäästöisiin maa perän hoito menetelmiin erityisesti turvemailla kuuluu toimiin. 10 SUOMEN LUONTO 1/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Pikkulepakko muutti Merenkurkun yli VALASSAARILLA Merenkurkussa radiolähettimellä varustettu pikkulepakko lensi meren yli Ruotsiin. Ilmastonmuutoksen voimakkuus tietysti riippuu kasvihuonekaasujen päästöistä – jatkuvatko ne suurina vai onnistutaanko niitä rajoittamaan.” JOS ILMASTO lämpenee melko maltillisesti, keskimääräinenkin kasvukausi on tämän vuosisadan lopulla koettua huippuvuotta lämpimämpi. Imatran kaupungin rakennuttama kaupunkipuro valmistui 2014. Maltillisemmassa vaihtoehdossa eteläinen Lappi kerää nykyisen eteläisimmän Suomen lämpösumman vuosina 2071–2100. Rovaniemi sen sijaan kuului jo ennätysvyöhykkeeseen. Pikku lepakot talvehtivat Länsija Keski-Euroopassa. Hankkeessa tavoitellaan myös kestävää kaupunki rakennetta sekä vähäpäästöistä tuotantoa ja kulutusta. Rovaniemi puolestaan kurotti eteläisen Suomen perinteisiin lukuihin. Hellekesät veisivät huiput aivan uusiin lukemiin. Helsingin ja Turun yli 1900 asteen lukemat vastaavat eteläisen Saksan oloja. ”Ilmastonmuutoksen edetessä näin lämpimät kasvukaudet saattavat olla vuosisadan loppuvuosikymmeninä jo aivan tavallisia. Tutkimus tehtiin osana Metsähallituksen johtamaa Kvarken flada -hanketta. ”Turun Artukaisissa summaa kertyi 1974, Helsingin Kaisaniemessä 1966 ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla 1944 astepäivää”, kertoo meteorologi Jari Tuovinen Ilmatieteen laitokselta. ”Toukokuu 2018 oli Etelä-Suomessa ylivoimaisen lämmin, heinäkuu kolmanneksi lämpimin koko maassa, eloja syyskuukin hyvin lämpimiä ja vielä lokakuuhun sattui lämpöjakso.” Lämpöputki kertoo Ruosteenojan mukaan osaltaan ilmaston lämpenemisestä. Sen jälkeen Suomen ympäristökeskus ja Kaakkois-Suomen Ely-keskus ovat seuranneet puron eliöstön kehittymistä. ”Jos katsotaan 1900-luvun lopun ilmastoa, niin viime vuoden kasvukauden lukemat ovat lähes käsittämättömiä”, sanoo kasvukautta tutkinut tutkija Kimmo Ruosteenoja Ilmatieteen laitokselta. Muuttoreittien tuntemus auttaa lepakoiden elinympäristöjen ja reittien huomioimisessa esimerkiksi tuulivoimarakentamisessa
TU O M A S H EIN O N EN TALVEN HILJENTÄMÄSSÄ metsässä alkaa helmikuussa tapahtua. Hämärässä ja öisin liikkuvaa repolaista pääsevät kuitenkin kuuntelemaan vain ne, jotka uskaltautuvat retkelle pimeän aikaan. ANNA TUOMINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Repolaisen riiuu 1/2019 SUOMEN LUONTO 11. Toukokuussa kettupariskunnan pesäkuopasta alkaa kuulua pientä ininää. Pentueessa on tavallisesti kolmesta kahdeksaan poikasta, joiden kimeä haukku vahvistuu päivä päivältä vaativammaksi ja pitää vanhemmat kiireisinä. Ketulla on talvipakkasesta huolimatta jo kevättä rinnassa, ja uros hakee haukkumalla naaraiden huomiota. Kutsuhaukun lisäksi ketun repertuaariin kuuluu monenlaista ääntelyä urahtelusta vikinään. Ketunpennut ovat sukukypsiä jo syntymäänsä seuraavana keväänä ja alkavat silloin itsekin tapailla kosiolaulun karheita säveliä. Talvella kettu valmistautuu kevääseen. Ketun levinneisyys kattaa koko Suomen, ja se hakeutuu yhä lähemmäs ihmisasumuksia, joten haukun voi kuulla lähes missä vain. Iltapimeällä kulkevan korviin kaikuu outoa haukahtelua ja välillä kimeitä ulahduksia. Helmikuussa kiima-ajan alkaessa se intoutuu kovaääniseksi, joten haukku lienee luonnossa kulkijalle äänistä tutuin
Komein palsa oli peräti 4,5 metriä korkea ja yksi lähes sata metriä pitkä. Global Change Biology -sarjassa julkaistussa tutkimuksessa seurattiin 44 lintulajin runsauden muutoksia Fennoskandian, Britannian, Alppien ja Iberian vuoristoja tunturialueilla. PERTTI KOSKIMIES Näin palsat sulavat PROFESSORI emeritus Rauno Ruuhijärvi tutki loppukesästä 1958 väitöskirjaansa varten muun muassa Peerrumámmirjängän eli Pieran Marin jängän palsoja. Niiden arvioitiin vähentyneen jopa yli 50 prosentilla verrattuna 1960-lukuun. Rauno Ruuhijärvi arvioi alueen palsojen syntyneen viimeistään pienen jääkauden aikana 1450–1850, jolloin keskilämpötila oli pari astetta nykyistä kylmempi. Ruuhijärven pro. Syy on selvä – ilmastonmuutos. Syy lintujen vähenemiseen on ilmastonmuutos. Kuvamme Sundin Finbystä on otettu vajaa viikko myrskyn jälkeen talvilintulaskennan ohessa. Palsat ovat romahtaneet muuallakin, kuten läheisellä Kiesvaaranjängällä. Laji katosi Sisiliasta jo 1920ja Portugalista 1970-luvulla. Määrän ennakoidaan supistuvan edelleen alle puoleen nykyisestä. Viiriäispyyjuoksija muistuttaa viiriäistä, mutta kuuluu omaan pyyjuoksijoiden heimoonsa. Alue sijaitsee vain kilometrin päässä Kaamasesta Utsjoelle vievästä tiestä. Tuuli oli jo tyyntynyt, ja laskennoissa havaittiin ennätysmäärä muun muassa pähkinänakkeleita. Palsa oli kapea ja sulamassa. VESA LUHTA 12 SUOMEN LUONTO 1/2019 Rauno Ruuhijärvi kuvasi saman palsan ja koivun 60 vuoden välein.. Ne vuoristo lajit, jotka eivät elä missään muissa elinympäristöissä, taantuivat jopa 10 prosenttia 13 vuoden tutkimusjakson aikana. Varmoja havaintoja lajista ei ole mistään yli 20 vuoteen. Käydessäni 1997 paikalla jäljellä oli enää neljä palsaa rivissä. Palsat ovat ikiroutaisia kumpuja. Metsää kaatui Ahvenanmaalla laajalti. (RK) Ensimmäinen lintu suku puutto Euroopassa 170 vuoteen VIIRIÄISPYYJUOKSIJA on ensimmäinen virallisesti Euroopasta kadonneeksi julistettu lintulaji sitten 1844 koko maailmasta hävinneen siivettömänruokin. Palsat sulavat varsin nopeasti erityisesti märillä jängillä, joiden pintavesi on kesällä lämmintä. Palsat eli palsarämeet määriteltiin tuoreessa luontotyyppien arvioinnissa erittäin uhanalaisiksi. Koko maailmasta ja samalla Euroopasta kadonneeksi lajiksi julistettaneen kohta siperialainen kaitanokkakuovi, joka talvehti aiemmin Lounais-Euroopassa ja Luoteis-Afrikassa. Väheneminen oli voimakkainta Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Espanjassa ja Portugalissa. 12 SUOMEN LUONTO 1/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT H EI KK I ER IK SS O N Myrsky koetteli Oolantia SUURIMMAT Suomessa koskaan mitatut keskituulet rekisteröitiin Bogskärin (32,5 m/s) ja Märketin majakalla (32,4 m/s) tammikuun toisena päivänä. Kesällä 2018 Ruuhijärvi kävi tutkimassa palsojen tilaa löytäen enää vain yhden, niukasti kaksimetrisen palsan. Pyyjuoksijaa ei ole tehoetsinnöistä huolimatta löydetty 38 vuoteen ainoilta eurooppalaisilta asuinsijoiltaan Etelä-Espanjasta. Laji pesii edelleen laajalti Afrikassa ja Aasiassa. Mittasin korkeimman kummun reilusti yli kolmemetriseksi. ilikartasta voi päätellä, että korkein palsoista oli tuolloin jo hajonnut kahdeksi pitkänomaiseksi palsaksi. Jängältä löytyi tuolloin 25 hehtaarin alueelta noin 50 palsaa, joista 40 mahtui puolen kilometrin pituiseen kaistaleeseen, jonka Ruuhijärvi mittasi ja piirsi. Valtaosa palsoista oli yli kaksimetrisiä. Euroopan vuoristolinnut taantuvat TUORE tutkimus paljastaa, että Euroopan vuoristolinnut ovat taantuneet 2000-luvulla keskimäärin seitsemän prosenttia. Läheinen vesiallikko kertoi senkin palsan juuri sulavan
Muita uhkia meriruohoille ovat muun muassa ruoppaus, pohjatroolaus ja torjunta-aineet. Ruotsin massiiviset hävikit ovat suojaisemmissa paikoissa, joissa rehevöityminen pääsee vaikuttamaan. Meriruohoniityjen kalat muodostavat tärkeän osan ihmisten ravinnosta monessa osassa Indonesiaa. Ne kattavat mangrovemetsien ja marskimaiden kanssa vain 0,5 prosenttia merenpohjan pinta-alasta, mutta alue varastoi yli puolet sedimentteihin sitoutuvasta hiilestä. 1/2019 SUOMEN LUONTO 13 1/2019 SUOMEN LUONTO 13 Tutkijat ovat huolissaan niittyjen vähenemisestä. Ne ovat lajirikkauden keitaita, kalojen kutu alueita ja tärkeitä hiilinieluja. Lisäksi ne torjuvat eroosiota ja puhdistavat meri vettä. Maailman lajirikkaimmat meriruohoniityt sijaitsevat Kaakkois-Aasiassa. TEKSTI JA KUVAT JESSICA HAAPKYLÄ JA RIKU CAJANDER Maailmalta MERIRUOHONIITTYJÄ tavataan kaikilla mantereilla Antarktista lukuun ottamatta. Myös Itämeren meriruohoniittyjä uhkaa rehevöityminen. Meriruohoniityt ovat Indonesiassakin kalojen lastenkamareita. Itämerellä meriruohoista esiintyy meriajokasta. Mutta vedenalaiset niityt tuhoutuvat jopa seitsemän prosentin vuosivauhdilla. Niillä tavataan yli 400 kalalajia, jotka käyttävät elinalueinaan meriruohoja, mangrovemetsiä ja koralliriuttoja. 13 SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO 13 13 13 13 Meriajokas tarvitsee viihtyäkseen valoa. Pikkukalat syövät rihmalevillä ruokailevia äyriäisiä. Huono vedenlaatu on siellä suurin meriruohoja uhkaava tekijä. Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla tutkijatohtorina työskentelevän Camilla Gustafssonin mukaan niityt voivat aluksi hyötyä ravinteiden määrän kasvusta ja rehevöitymisestä, mutta sameassa vedessä kasvit eivät enää saa valoa yhteyttämiseen. Åbo Akademin apulaisprofessori Christo. er Boströmin mukaan meriajokas on taantunut eteläisellä Itämerellä, mutta Ahvenanmaan, Saaristomeren ja Suomenlahden meriajokkaat voivat paremmin. ”Ravinteiden ja pikkukalojen runsastuminen lisää meriruohoja tukahduttavien rihmalevien määrää”, sanoo Gustafsson. Meriruohoniityillä on tärkeä rooli hiilinieluina. . Meriajokas tarvitsee viihtyäkseen valoa. Boströmin mukaan niittyjen pelastus on voinut olla se, että täällä ne kasvavat avoimilla hiekkapohjilla. Camilla Gustafsso n Meriruohoniityt – merten uhatut aarreaitat CA M IL LA GU ST A FS SO N. ”Voidaan ehkä olettaa, että niityt olivat Suomessakin laajempia 1900-luvun alussa, jolloin ne kasvoivat syvemmällä kuin nykyään”, sanoo Boström
14 SUOMEN LUONTO 1/2019 Sytykkeen se saa Maan ilmakehästä. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT TIMO VEIJALAINEN / LEUKU, JORMA LUHTA / LEUKU, MARKUS SIRKKA, JOUNI JUSSILA JA VILLE HEIKKINEN AURINKOTUULEN TUOMAA TI M O VE IJA LA IN EN / LE U KU 14 SUOMEN LUONTO 1/2019 Revontulien kipinä on peräisin Auringosta, 150 miljoonan kilometrin takaa.
1/2019 SUOMEN LUONTO 15 1/2019 SUOMEN LUONTO 15
16 SUOMEN LUONTO 1/2019 I ltataivaan peittää paksu pilvikerros. Revontulet voivat näkyä päivällä vain pimeimmän kaamoksen seuduilla. Revontulet leiskuvat 80–600 kilometrin korkeudessa ilmakehässämme. Suurimmillaan puuskat voivat puhaltaa 1000 kilometrin sekuntivauhtia. Ja tuulihan kuljettaa aina mukanaan jotakin. Kun aurinkotuuli osuu Maan kohdalle, se törmää planeettamme magneettikenttään, joka toimii suojakilven tavoin torjuen hiukkasten pääsyn ilmakehäämme. Matala nopeus tarkoittaa noin 300 kilometrin sekuntivauhtia. Ilman magneettikenttäämme aurinkotuuli olisi jo ehtinyt viedä Maan ilmakehän mennessään. Vain kaksi prosenttia maapallon väestöstä asuu revontulivyöhykkeillä, jotka ovat noin 2000 kilometrin päässä magneettisilta navoilta. Revontulet leimuavat napa-alueilla öin ja päivin, päivänvalo vain estää niiden havaitsemisen. Se on kuin esirippu, joka kätkee tänäkin iltana taivaallisen näytöksen. Eniten taivaan tulia loimottaa Suomen alueella Pohjois-Lapissa Kilpisjärven korkeudella, jossa selkeinä pimeinä öinä revontulia havaitaan noin kolmena yönä neljästä. Aurinkotuuli tuo tullessaan sähköisesti varautuneita hiukkasia, positiivisia protoneita ja negatiivisia elektroneja, tuliaisia Auringon magneettikentästä. TI M O VE IJA LA IN EN / LE U KU. Aurinkotuulen matka Maahan kestää kahdesta neljään vuorokautta, mutta jos kyseessä on voimakas Auringon koronan massapurkaus, niin sanottu aurinkomyrsky, tuuli pyyhältää paikalle vuorokaudessa. Myrskyt ovat peräisin Auringosta, josta käy aurinkotuuli koko ajan myös Maata kohti. Oulun leveysasteilla revontulia esiintyy keskimäärin joka neljäs yö. Vyöhyke leviää myös Pohjoismaiden eteläosien ylle avaruusmyrskyn aikana. Oikein voimakkaan myrskyn seurauksena revontulia voi näkyä Keskija Etelä-Euroopassa saakka
1/2019 SUOMEN LUONTO 17 Valon väri riippuu siitä, kuinka paljon energiaa vapautuu. Se vapautuu valona: vihreänä, punaisena, sinisenä ja purppurana, siis revontulina. Pian atomit ja molekyylit kuitenkin luovuttavat saamansa ylimääräisen energian pois. Auri nko tuul i puha ltaa 300 –100 kilom etriä seku nnis sa ja muo toile e Maa n mag neet tiken ttää . Sieltä hiukkaset kulkeutuvat magneettisia kenttäviivoja pitkin pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon revontulivyöhykkeille. Siellä on sekä neutraaleja että sähköisesti varautuneita ionisoituneita happija typpiatomeja ja molekyylejä, jotAurinkotuuli kuljettaa mukanaan sähköisesti varautuneita hiukkasia 300– 1000 kilo metrin sekunti vauhtia. Silloin varattu hiukkanen voi syöksyä lähemmäs Maata ja törmätä ilmakehämme happitai typpiatomiin ja -molekyyliin ja antaa niille tujauksen lisäenergiaa samalla virittäen ne. N AS A Myrsky ja muut voimakkaat tuulenpuuskat Auringosta näkyvät täällä maan päällä revontulina. Osa aurinkotuulen varatuista hiukkasista pääsee kulkeutumaan aurinkotuulen mukana magnetosfäärin sisäpuolelle. Tätä aluetta avaruudessa kutsutaan Maan magnetosfääriksi eli magneettikehäksi. Erilaiset sähkömagneettiset ilmiöt voivat kuitenkin suistaa hiukkasia radaltaan tai antaa niille lisää liike-energiaa. Revontulet syttyvät taivaalle kuin neonlamppu, jota niiden syntymekanismi muistuttaa. Niitä törmää myös maa pallon magneetti kenttään, joka päivä puolella puristuu aurinko tuulen paineesta litteäksi ja venyy yö puolelta pyrstöksi. Magneettikenttä ohjaa varatut hiukkaset kohti napojen ympärillä olevia alueita, joihin syntyy revontulia.. 300–1000 kilometriä sekunnissa puhaltava aurinkotuuli muotoilee Maan magneettikenttää päiväpuolelta litteäksi ja yöpuolelta pitkäksi pyrstöksi. Hitaita ja nopeita hiukkasia Revontulet loimottavat matalimmillaan noin 80 kilometrin korkeudessa maanpinnasta, ja korkeimmillaan ihmissilmä voi havaita niitä 500–600 kilometrin korkeudessa ilmakehässämme. Maan magneettikenttä on muodoltaan dipoli, eli sillä on kaksi napaa. Valon väri eli aallonpituus riippuu siitä, kuinka paljon energiaa vapautuu, sillä hiukkaset ovat energiatasoltaan erilaisia
18 SUOMEN LUONTO 1/2019 VINKKEJÄ REVONTULIKUVAAJALLE · Ota mukaan hyvä jalusta. TI M O V EI JA LA IN EN / LE U KU Kruunumainen revontulikorona näkyy katselijan yläpuolella. 18 SUOMEN LUONTO 1/2019. · Kuvaa manuaalisesti säädettävällä kameralla. · Opettele kameran käyttöä valoisalla. · Paras aika nähdä revontulia on klo 21–02. · Fokusoi kuva äärettömyyteen, muuten taustan tähtitaivaasta tulee epätarkka. · Valitse mahdollisimman avoin kuvauspaikka, jossa on kuitenkin myös sommittelun kannalta hyviä elementtejä, kuten puita, kiviä tai ihmisiä. · Käytä laajakulmaista linssiä. Se on väriltään usein vihreä. · Koeta löytää mahdollisimman pimeä paikka, jolloin revontulet erottuvat paremmin
Siksi sininen väRevontulikaari ennustaa, että tulossa on mainio revontuliyö. Ne näkyvät yleensä yli 200 kilometrin korkeudessa, sillä Auringosta peräisin olevien matalaenergisten elektronien energia ei riitä siihen, että ne tunkeutuisivat alemmas ilmakehään. Sininen on harvemmin näkyvä revontulisävy. Yleisimmin revontulissa nähdään vihreää valoa. Viritystila purkautuu vain sekunnin murto-osissa, joten väri syntyy törmäyskohdassa ja luo teräviä purppuran värisiä muotoja. Se taas syntyy ilmakehän typpimolekyylin virittyessä suurienergisen elektronin törmättyä siihen. Tämän johdosta vihreät revontulimuodot ovat usein selvärajaisia ja erottuvia. Revontulien helmassa, 80–100 kilometrin korkeudella voi nähdä myös kaunista purppuranpunaa. 1/2019 SUOMEN LUONTO 19 ka määrittävät, minkä värisenä taivas kunakin revontuliyönä loimottaa. Sen synnyttävät matalaenergiset elektronit, joiden aiheuttama happiatomin viritystila kestää tuolloin peräti kaksi minuuttia, joten atomi ehtii kulkeutua jo pitkän matkan ennen energian luovuttamista ja valon välähdystä. Virittyneestä happiatomista syntyy revontulien väripalettiin vihreän lisäksi myös harvinaisempaa punaista. 500 km 400 km 300 km 200 km 100 km VÄRI VAIHTELEE AT TE K A RT TU N EN , LÄ H D E: JO U N I JU SS IL A : AU R O R A , W SO Y 20 02 . Tämä viritystila kestää vain noin yhden sekunnin, joten valo syntyy samassa kohdassa, jossa elektroni ja atomi törmäävät. Se syntyy ionisoituneista typpimolekyyleistä, joita on ilmakehässä vähän. Sen vuoksi punaiset revontulet ovat pilvimäisen pehmeitä. Ne hehkuvat 100– 300 kilometrin korkeudessa. Se syntyy aurinkotuulen korkeaenergisten elektronien virittämistä happiatomeista. Revontulien väri riippuu siitä, mihin atomiin tai molekyyliin ilmakehään syöksyvä elektroni törmää, millä korkeudella atomit esiintyvät ja mikä on elektronin oma energia.
Se ennustaa, että tulossa on mainio revontuliyö. Kaari voi myös kiivetä korkeammalle taivaalla tai siellä voi olla useita samanaikaisia kaaria. Musta revontuli syntyy silloin, kun ylöspäin kulkevien revontulihiukkasten energia on liian alhainen virittääkseen kohtaamiaan ilmakehän hiukkasia. Revontulikaari muuttaa muotoaan revontulivyöksi. Sinistä näkee taivaalla tavallisimmin aikaisin syksyllä tai myöhään keväällä. Korona on usein väriltään vihreä tai harvemmin punainen. Kun kaaren valot alkavat voimistua ja sen liikkeet nopeutuvat, kaari muuttaa muotoaan ja siihen syntyy poimuja. Revontulimuotoja on kuitenkin luokiteltu myös tieteellisesti ja yleisin niistä on revontulikaari, joka piirtyy alareunastaan tasaisena taivaalle horisontin suuntaisesti. Poimut syntyvät Maan magneettikehän hiukkasliikenteestä sekä eri pituuspiirien sähkökenttäviivojen aaltoilusta. Kiertyminen johtuu voimakkaista yläilmakehään kulkeutuneista varautuneista hiukkasista, jotka vaikuttavat magneettikenttään. Revontuliverho taas muistuttaa nimensä mukaisesti värikästä valoverhoa, joka koostuu jopa satojen kilometrien pituisista säteistä. Vöitä, verhoja ja spiraaleja Taivaan valojuovissa, kiemuroissa ja laikuissa voi nähdä mitä mielikuvituksellisimpia muotoja: lintuja, kasvoja, siipiä ja kierteitä. Silloin sitä kutsutaan revontulivyöksi. Kaarimainen muoto ennustaa mainiota revontuliyötä. Alareunastaan tasainen, horisontin suuntainen revontulikaari on yleisin muoto. Valon kohdalla elektronit kulkevat ylöspäin ja niiden kuljettama sähkövirta alaspäin. Spiraalit voivat liikkua, aueta ja kiertyä jälleen sykkyrälle. Ne noudattelevat Maan magneettikentän kenttäviivojen suuntia. Vihreän, punaisen, purppuran ja sinisen lisäksi revontulien värivalikoimaan kuuluu myös musta. Yksi revontulimuodoista on nimittäin musta revontuli. Revontulen vyömäinen rakenne voi kiertyä spiraaliksi. Niin ne tekevätkin, sillä happija typpiatomien ja -molekyylien viritystilat ovat eri pituisia ja sen vuoksi yksittäinen revontulimuoto voi vaihdella väriä. Jos revontulikaari tai -vyö avautuu suoraan yläpuolella peittäen koko taivaankannen, sitä kutsutaan revontulikoronaksi. Silloin revontulen valoon muodostuu mustia, valottomia kohtia, jotka kuitenkin käyttäytyvät samalla tavalla kuin valoa synnyttävät kohdat. Joskus revontulivyössä voi olla useiden spiraalien ketjuja. Upeana revontuliyönä valot näyttävät elävän ja muuttavan väriä. JO RM A LU H TA / LE U KU TI M O V EI JA LA IN EN / LE U KU. 20 SUOMEN LUONTO 1/2019 ri jääkin usein muiden värien taakse piiloon ja näkyy usein vain korkealla revontulien yläreunoissa, korkeudella, jota Aurinko edelleen valaisee