Ulkomailta ........................ Marjakuusi parantaa ja tappaa, Seppo Vuokko .. 18.03. Hannu Niklander ...................................................... llmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen 2 22.01. (90) 2271 967 telefax: (90) 2271 421 Jrtonumero 33 markkaa. . 51 SUOMEN LUONTO 1/93 52. Summaries of the Main Articles ............................... 4 23.03. ... Ti/aushinnat Vuosikerta (12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 290 mk. ..................................... 40 Kirjoja ..................................... 48 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. Hänen kuviaan myös sivuilla 28-29. l 3 Haitallisinta liikennettä on vähennettävä Petteri Saario ....... 18 Kaivos vai suojelualue hallituksen tahto selvinnee piakkoin Kotkien talvipäivä, Antti Leinonen ........................ Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 44. Koitelaiskairan pitkä odotus, Jouko Kumpula ..... 23.04. 30 Ydinvoimaloiden ei anneta vanheta rauhassa; ehkäpä niiden kuolemaa ja hautaamista suorastaan pelätään. ...................................... 3 8 Mielipiteitä, keskustelua .......................................... ........................... .. Aasianleijonan viimeinen koti, Antti Erkkilä ....... Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. 33 Okavangon suisto on eteläisen Afrikan arvokkain kosteikko, jonka tuhoamisintoa ovat hillinneet matkailutulot. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 250 mk ja säästötilaus 235 mk. 12 Kauneus, arvokkuus vai kumpainenkin. Säästötilaus 265 mk. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Ilmestyy 21.01. vsk.. (90) 228 08209, 228 08210 ja 228 08224. l 6 Vuoden puu on ahvenanmaalainen erikoisuus. Turismi suojelee suistoa, Jorma Laurila ............... 28 Ydinvoimala ikinuori?, Anne Brax .................. 14 Puheenvuoro vastuullisen liikennepolitiikan puolesta. 4 Kuluttajan valinnat ................................................... Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00151 Helsinki puh. 3 18.02. 44 Kysy luonnossta ........................................................ l Kysy ekoneuvoa ................ 36 Afrikkalaisen leijonan Aasian-serkkuja on saatu Intiasta Korkeasaareen. z L.I.J 6 :) V') SUOMEN LUONTO Runeberginkatu 15 A 23 00100 Helsinki puh. ..................................................... 2 Kansikuva: Lumisen rämemännyn talven kalpeassa valossa on kuvannut Timo Nieminen. 24 Talven valo, lima Nieminen .................................... 50 Turvapaikka Korkeasaaressa: Lumileopardi .... Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Kotimaasta .................................................................. ...... (90) 228 081 telefax: (90) 446 914 Päätoimittaja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteeri Ritva Kupari, 228 08214 Toimittajat Anne Brax, 228 08203 Antti Halkka, 228 08205 Iiris Lappalainen, 228 08216 Markku Tanttu (ulkoasu) Toimituksen sihteeri Aila Maikki, 228 08218 Väriero/lelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen JSSN 0356-0678 Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu
Ydinvoiman kustannuslaskelmissa on käytetty viiden prosentin reaalikorkotasoa, kun käypä korkotaso on noin kymmenen. Jorma Laurila 3. Jos ydinvoiman riskit vakuutettaisiin tavanomaiseen tapaan, ydinsähköstä tulisi niin kallista, ettei sitä kukaan ostaisi. Esimerkiksi Teollisuuden Voima ostaa Olkiluodon voimaloihinsa uraania Kanadasta, jossa paikalliset asukkaat louhivat sitä terveytensä uhalla suunnattomista avolouhoksista luonnonkauniissa Saskatchewanissa. Onhan jätteiden pysyttävä turvallisesti kapseleissaan tuhansia vuosia. sevät tällaisissa tapauksissa melko vähällä. Ydinvoiman vastustajien argumentit ovat keskeiseltä ytimeltään aivan yhtä rationaalisia kuin ydinvoimateollisuuden, ja niitä on keskustelussa mahdoton sivuuttaa. Tunneasioitakaan ei sinänsä pidä väheksyä yhteiskunnallisissa päätöksissä; jos monet pelkäävät säteilyonnettomuutta, se on kiistatta ydinvoiman yhteiskunnallinen haitta. Tämä on harhaa. vuosikerta 1 1993 Ydinvoiman lippu laskee Ydinvoiman kannattajat ovat leimanneet vastustajien perustelut tunteenomaisiksi; samaan väitteeseen kätkeytyy sanoma, että kannattajien perustelut olisivat jotenkin erityisen rationaalisia. 52. Ydinvoiman riskit pitäisi vakuuttaa myös kansainvälisesti ristiin. Ydinvoimaloiden jätettä on myös dumpattu maailman meriin, ja jälleenkäsittelylaitoksista on karannut luontoon supervaarallista plutoniumia. Hinta ei kata todellisia kustannuksia. Radioaktiivinen louhosjäte kipattiin vuosikymmeniä sellaisenaan seudun järviin eikä sen varastointi ole vieläkään luonnon ja ihmisten kannalta riittävän turvallista. Kasvihuoneilmiötä voimistavan kivihiilivoiman korvaajaksi ydinvoimasta ei ole, sillä silloin tarvittaisiin nopeasti tuhansia ydinvoimaloita. Kustannuksia laskevat keinotekoisesti myös riittämättömät vakuutukset suuronnettomuuksien varalta. Ehkä näin nyt onkin, mutta se johtuu siitä, että ydinvoima on Suomessa hinnoiteltu keinotekoisen alhaiseksi. Ympäristöhaitat alkavat uraanikaivoksista. Esimerkiksi Tshernobylin onnettomuuden aiheuttamat valtavat vahingot kärsivät laskeumaa saaneet maat omissa nahoissaan, Suomi mukaanlukien. Päinvastoin, mahtipontiset ydinvoimasuunnitelmat ovat lähes kaikkialla romahtaneet ja viime vuosina on koko maailmassa tilattu vain muutama ydinvoimala. Y dinvoimayhtiömme väittävät, että ydinsähkö on edullisinta. Olkiluodossa vietettiin 1984 ydinvoimalan ensimmäisen tilaussopimuksen allekirjoittamisen 10-vuotisjuhlaa. Ydinvoimaa on väitetty myös ympäristön kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi. Ydinvoimalat jäivät edelleen valtiolle, joka tukee niiden toimintaa mm. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Myös korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoituksesta voi aiheutua pahoja ympäristöongelmia. Toisaalta kannattajienkin ajattelussa on tunteenomaisuuksia, kuten rajaton usko tekniikan mahdollisuuksiin ja pelko siitä, että elintaso laskee ja joudumme ehkä luisumaan peräti muutaman vuoden takaiseen kurjuuteen. vsk. Ajatuksena 011,.-että osa kustannuksista sälytetään nykyisille ja tuleville veronmaksajille. Suomessa mahdollisen suuronnettomuuden maksajaksi tulee atomivastuulain mukaan valtio eli veronmaksajat. Yhden ongelman korvaaminen toisella ei ole ratkaisu. Ydinjätteen loppusijoitus on yhä ratkaisematta ja niin myös hautajaisten todellinen hinta. Ydinvoiman todellisia kustannuksia kuvastavat Englannista saadut kokemukset. Ydinvoima on erittäin pääomavaltaista, joten käytetyllä korkotasolla on keskeinen merkitys kustannuksiin ja sitä kautta kilpailuasetelmaan muiden energiamuotojen, kuten kaasun, kanssa. Kun energiataloutta yksityistettiin, ydinvoimalat eivät kelvanneet yksityisille yhtiöille, jotka päätyivät rakentamaan paljon kannattavammiksi arvioimiaan kaasukombivoimaloita. Nykyisin ydinvoimayhtiöillä ei ole aihetta juhlimiseen. Jos korkea-aktiivisia jätteitä jäähdytellään kymmeniä vuosia kallioluolissa ennen lopullista sijoittamista, se merkitsee helposti sitä, että pitkien jäähyväisten viuluja eivät maksakaan ydinsähkön kuluttajat, vaan tulevat polvet. Vai onko ajateltukin, että käytetyt voimalat jäävät pystyyn ikuisiksi ajoiksi energiaparatiisin muistomerkeiksi. Voimayhtiöt pääSUOMEN LUONTO 1/93 52. Jos ydinvoima olisi niin iloinen asia kuin voimamiehet uskottelevat, niin miksei muualla maailmassa ydinvoima kiinnosta ja miksei ydinvoimaloita viedä valmistajien käsistä. Ydinvoima ei tuota rikki-, typpieikä hiilidioksidipäästöjä, mutta se ei tarkoita, ettei sillä olisi ympäristöhaittoja. Myös käytöstä poistettujen voimaloiden purkamisja hautaamiskustannukset ovat osittåin arvailujen varassa, koska yhtään suurta kaupallista ydinvoimalaa ei ole käytön jälkeen vielä purettu. sähköyhtiöiltä keräämällään 11 prosentin verolla. Ainoa kestävä keino on energiankulutuksen vähentäminen rikkaissa maissa ja voimakas panostaminen uudistuvaan energiaan, kuten aurinko, puu-, tuulija vetyvoimaan
Kun nyt olen tähän asiaan tutustunut, minusta ehdotukset ovat hyvin paikallaan. Tärkeä perustelu on se, että suojellaan tuhoutumisvaarassa olevia eliölajeja." Sorsasta on suoranainen yllätys, että metsäalaan nähden puhutaan valtakunnallisesti ja vieläpä eteläsuomalaisittain varsin pienestä osasta metsiä. Tästä syystä ammattiyhdistysja poliitikkosektoria pitäisi kovistaa hankkimaan syvällisempää tietoutta näistä hankkeista ja niiden työllisyysvaikutuksista." Sorsa peräänkuulutti konsensusta suojeluasiassa: "Ky!.lä puhumalla voidaan ratkaista asioita, luotan siihen. UNESCOn palveluksessa Pariisissa vietettyinä vuosina luonto joutui sivurooliin hänen elämässään. Me tarvitsemme Etelä-Suomeen luonnontilaisten metsien suojelua. Minusta sekin kannattaa ottaa huomioon", jatkoi Sorsa pohdintaansa. Kalevi Sorsa näkee riidan kärjistymisen syyksi sen, että Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa ihmisten vuosisatainen suhde metsään on yhä elävä. Kysyimme, mitä mieltä asiasta on juhlatoimikunnan puheenjohtaja, pankinjohtaja Kalevi Sorsa. Kalevi Sorsa: Metsien suojelua tarvitaan Itsenäisyytemme juhlavuosi päättyi, seremoniat ovat ohi. Iiris Lappalainen SUOMEN LUONTO 1/93 52. Suomi 75 -toimikunta kokosi siipiensä suojaan monia luontoonkin liittyviä hankkeita. Luonnonsuojeluväen yllätti aarniometsien suojelun huolella valmistellun ohjelman kiivas vastustus erityisesti ltäSuomessa. Hän korosti, ettei metsien suojelun vastustuksen takaa kannata hakea syntipukeiksi kiihottajia: "Silloin omaksuttaisiin vähän samanlaiset asetelmat kuin vuosisadan alussa vallanpitäjien keskuudessa oli työväenliikettä vastaan. Oulu-Kajaani-Kuhmo -linjan eteläpuolella suojelumetsien osuus metsäalasta kasvaisi 0,38 prosentista 0,53 prosenttiin. Työryhmä on laskenut suojelun vähentävän 60 henkilötyövuotta ja vastaavasti luovan vähintään kuusi henkilö4 Pankinjohtaja Kalevi Sorsa luottaa keskustelun voimaan ja tarjoutuu välittäjäksi kiistaa aiheuttaneissa aarniometsien suoje/ukysymyksissä. Mutta ensimmäinen puhe sosialidemokraattien puoluesihteerinä 1969 käsitteli puolueen uutta ympäristöohjelmaa. Jos tässä asiassa toivotaan jotain henkilöä, joka avaa keskustelun, olen käytettävissä. Ne siunasivat sen tosiasian, että ympäristö on ihmiskunnalle tärkeä ja keskeinen ongelma. Kalevi Sorsan lapsuuden leikit luonnossa sekä nuoruuden sieniretket ja lintuharrastus vaihtuivat kiihkeään päivätyöhön politiikassa. Kuluvana vuonna juhlavuoden toimikunta raportoi viimeisessä kokouksessaan tapahtuneesta ja luotaa tulevaisuuteen niitä toimintalinjoja, jotka ovat jatkossakin tärkeitä. vsk.. "Aarniometsäohjelma tulee varmasti olemaan suositusten joukossa." Puheenjohtaja ei jätä sijaa epäilyksille. Miksei ylijäämäpuuta voisi keskittää metsissä sinne, missä se on luonnolle parasta?" ihmetteli Sorsa. "Sitä paitsi maanosassa, jossa ei ole jäljellä enää paljon koskematonta luontoa, teemme tavallaan palvelusta koko Euroopalle suojelemalla luonnontilaisia metsiämme. "En ole varsinainen asiantuntija arvioimaan aarniometsien suojelun merkitystä. "En kiistä sitä, etteikö metsätöiden koneistuminen veisi paljon enemmän työpaikkoja kuin suojelu, mutta ei se lohduta ihmistä, joka on odottanut saavansa töitä jonkin tietyn alueen hakkuista." "Minusta tämä on kipein puoli asiaa. Suomalaisten yhteys luontoon on ehkä parhaiten säilynyt verrattuna muihin Euroopan kansoihin", itsekin syntyjään maalaispoika jatkoi. Siellä on hankittu ja hankitaan edelleenkin, toisin kuin Etelä-Suomessa, hyvä osa elannosta metsistä. työvuotta. Ei pitäisi ajautua tilanteeseen, jossa luontoväki ja metsistä riippuvaiset ihmiset olisivat jyrkästi vastakkain. Jokaiseen suojeluohjelmaan pitäisi liittää ohjelma sen työllisyysvaikutusten hoitamiseksi." Suomalainen metsäteollisuus on joutunut puun ja kuoren väliin suojeluasioissa. asiantuntemattomuuta. "Kävin äskettäin neuvottelemassa Metsäteollisuuden keskusliiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton edustajien kanssa näistä ongelmista. Kyllä näiden paikkakuntalaisten toiminnan takana on todellinen pelko." "Mahdollisesti ohjelman vastustajien taholla on myös . Se tulee vaikuttamaan konkreettisen politiikkaan kautta maailman." "Meillä on elinvoimainen, pienin eurooppalaisittain merkittävin osin, koskematon luonto. Minusta näin ulkopuolisena näytti, että asetelmat ovat muuttumassa. Kuhmon, Lieksan, Nurmeksen ja Ilomantsin kunnat ovat nousseet työllisyyskysymysten takia takajaloilleen ja vastustavat ohjelman toteuttamista. Oikein hämmästyin." "Mielenkiintoista on se, mitä luonnons~ojeluliiton puheenjohtaja Satu Huttunen totesi Rion ympäristökokouksen suosituksista ja sopimuksista. "Se pitäisi kestää varsinkin tilanteessa, jossa puuta jää metsiin. Niistä yksi merkittävä on vanhojen metsien suojelu valtion mailla EteläSuomessa. Nykyisin aikaa riittää suomalaismallisen luontosuhteen elvyttämiseen itähämäläisellä kesämökillä. Vääristeleviä tietoja työllisyysvaikutuksista ja suojeltavien alueiden laajuudesta on liikkunut ja liikkuu edelleenkin Pohjois-Karjalassa. Mielipiteiden kärjistymisen kyllä ymmärtää, koska kysymys on kummallekin osapuolelle hyvin tärkeästä asiasta", murehti Sorsa
Kaikkia metsämaita ei voida ottaa hyötykäyttöön", toteaa Juuan kunnan hallintojohtaja Tapani Alanko. pohjantikka, kotka, kuukkeli ja metsähanhi. Noin 130 hehtaarin Napakallion alueesta Pielisen rannalta ollaan viemässä suojelun piiriin noin kolmannes. Vuotoksen allasalueella on noin 30 neliökilometriä valtion maita, joiden arvoksi on laskettu 13 miljoonaa markkaa. "Jatkossa luonnonsuojelulla on oma painoarvonsa myös kunnan toiminnoissa", Alanko arvioi. Myös eläimistö on monipuolinen ja osittain uhanalainen. Alueista suurin ja merkittävin on Keihäsjoen aarniometsä. Suojeluun esitetyillä alueilla on monipuolinen eläinkanta. Metsistä noin 5400 hehtaaria on PohjoisKarjalassa, Juuan kunnassa PohjoisKarjalassa tehtiin vuoden lopussa merkittävä päätös vanhojen metsien suojeluasiassa. Alueen luonto on erittäin monipuolinen harjuineen, rämeineen, jokineen ja järvineen. Juuan kunnanhallitus asettui yksimielisesti kannattamaan alueillaan olevien kolmen kohteen rauhoittamista. Juuan aarniometsissä linnuista asustavat mm. Kun Keski-Suomen lääninhallitus kuuli hakkuuuhasta, se sopi kertomansa mukaan heti suullisesti maanomistajan kanssa metsän jättämisestä pystyyn. Vuonna 1952 säädetyn lain mukaan hallitus voi ilman eduskunnan päätöstä siirtää yli 10 miljoonan markan arvoisia maa-alueita Kemijoki Oy:lle. KOTIMAASTA Juuan kunta aarniometsien suojelun kannalle Ympäristöministeriön toimeksiannosta Etelä-Suomen valtion maiden aarniometsät on kartoitettu ja suojeluun esitetään yhteensä noin 16 800 hehtaaria. Aarniometsien kartoituksen yhteydessä Juuasta löytyi valtion mailta kolme merkittävää suojelukohdetta: Keihäsjoen alue (385 ha), Tahkovaara (95 ha) ja Soidinniemi (23 ha). Joutsan tikkametsä merkintänauhoineen ja pinossa. Näille lajeille vanhojen metsien tuhoaminen tietäisi armotonta loppua", Lehtoranta sanoo. Kemijokilaki ei sovellu Vuotoksen maiden luovuttamiseen Kemijoki Oy:lle. Valkoselkätikka on Suomen uhanalaisin lintu. "Juuan esimerkki suojeluasiassa on merkittävä näyttö läänimme muille kunnille." Kimmo Repo Tikkametsä lähti tehtaalle Näillä kuvilla Suomen Luonto haluaa lähettää terveiset niille, jotka uskovat suomalaisten maanomistajien hyvään tahtoon ja viranomaisten moitteettomaan toimintaan luonnonsuojeluasioissa. 5. Nyt suunnitelmat ovat kariutumassa. Metsähallitus suunnitteli vielä pari vuotta sitten alueen hakkaamista lähes 150 hehtaarin laajuudelta. Tikalle ruokatarjoilua järjestäneet Maailman Luonnon Säätiön valkoselkätikkatyöryhmän miehet kohtasivat kuitenkin 14. Hallitus veti lain kumoamista esittäneen lakiesityksensä takaisin joulukuussa jos laki olisi kumottu, Vuotos-ratkaisua olisi todennäköisesti käsitelty eduskunnassa. Kuvat kertovat Joutsassa viime syksynä hakatun valkoselkätikkametsän kohtalon. Ikääntyneet koivut olivat valkoselkätikalle eläintärkeitä; niissä se ruokaili. vsk. Liiton mielestä asiasta on päätettävä eduskunnassa, mitä edellyttävät Suomen hallitusmuoto ja asetus oikeudesta luovuttaa valtion maaomaisuutta ja tuloa tuottavia oikeuksia. "Näyttää siltä, että taloudellinen ajattelu ja suojelu ovat ainakin jossain määrin löytämässä toisensa." Alangon mukaan kunta on omatoimisesti suojelemassa pieniä osia omistamistaan maista. marraskuuta kaadetun metsän. Lehtoranta on iloinen kunnan myönteistä päätöksestä aarniometsien suojelussa. Sen puuhastelua seurannut Markku Könkkölä huomasi, että metsän ydinosaan oli rajattu hakkuualue. Lehtemme tietojen mukaan maanomistaja oli hermostunut lääninhallituksen heikkoon yhteydenpitoon. Kunnan myönteinen päätös suojeluun saatetaan ympäristöministeriön tietoon. Liiton mielestä laki on säädetty vain kertaluonteisena käytettäväksi. Juuan Lintuharrastajat ry:n puheenjohtaja Hannu SUOMEN LUONTO 1/93 52. "Olemme erittäin ilahtuneita, sillä vanhat metsät ovat ehto uhanalaisten eläinlajien säilymiselle. Keväällä metsässä oli seurusteleva tikkapari. Tätä hallitus ei halua, koska se ei ole varma eduskunnan suhtautumisesta patohankkeeseen, joka hukuttaisi alleen yli 200 neliökilometriä maata, ja tuhoaisi Euroopassa ainutlaatuisen aapasuon uhanalaisine eläimineen ja kasveineen. Koivikon ostajana oli Tehdaspuu, jonka pääomistaja on Kymmene Oy. "Myönteistä säilyttämispäätöstään kunnanhallitus perusteli sillä, että myös vanhoja metsiä tulee säilyttää. Maanomistaja kielsi myöhemmin suullisen sopimuksen olemassolon. D Luonnonsuojeluliitto kanteli Vuotoksesta oikeuskanslerille Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä ns
Jos maaja metsätalousministeriö on tahallisesti esittänyt virheellisiä saalistilastoja, kyseessä on erittäin vakava asia. Virallisen lohisaaliin määrittelee ministeriö, ja Suomen saalis on siis vähentynyt, vaikkei kaupan tiskillä tätä huomattaisikaan. Vielä syyskuussa maaja metsätalousministeriön neuvottelijat olivat hylänneet muiden Itämeren valtioiden Suomelle esittämän kiintiön. Vaikka tarkoitus olisi hyväkin, laki olisi maanomistajille avoin valtakirja sulkea tiluksensa. Kartoituksen lisäksi KeskiSuomessa myös palautetaan lehtoja ja lähteitä alkuperäiseen asuunsa. Merkkejä vapaaehtoisistakin parannuksista on. Kymmenen PohjoisHämeen kunnan aluella katsastettiin viime kesänä likimain 240 neliökilometriä. Viime kesästä alkaen Metsä-Serla on myös kartoittanut uhanalaisia luontokohteita. MetsäSerla on sopinut kartoituksen tekemisestä ainakin Jyväskylässä, Viitasaarella, Saarijärvellä ja Keuruulla. Nyt Mänttä voi kehua maaseutijmaista ilmanlaatuaan, ja vesistötkin elpyvät. istunnossa vuotta 1994 varten toteutetaan oikeudenmukaisella tavalla." Suomi siis perää nykyistä suurempaa osuutta Itämeren lohisaalista jaettaessa. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 1/93 52. Riistaeläinten lisääntymisaikoina liikkuminen voidaan kieltää kokonaan. Kumpaankin kartoitusryhmään kuuluu neljä henkilöä. Lisäksi merkittiin muistiin 14 lehtoa ja lähes 50 maisemalle arvokasta kalliota. vsk.. Hankkeet eivät välttämättä jää tähän, sillä 4-H -kerholaiset ovat tarjoneet apuaan myös metsäalan muille yrityksille ja järjestöille. pykälään, jossa määrätään riistanhoitoalueista. Ensi kesänä Metsäapila versoo Keski-Suomessa. Liikkumisrajoitusten kestoa ei ole määrätty, ne voivat olla mitä tahansa viikosta ikuisuuMetsä-Serla kiinnostui luonnonsuojelusta Metsäteollisuus kohentaa ympäristöä parhaiten luopumalla vanhanaikaisista tuotantolaitoksistaan. Maisemoinnissa käytetään tehtaan kuorijätettä. Ministeriön selittelyt, ettei lakimuutoksella ole tarkoitus kajota jokamiehen oikeuksiin, ovat epäuskottavia. Rajoitukset eivät ole sidottuja vuodenaikoihin. Hirvillä on kiima syyskuussa, jävuotiseksi. Nootissa Suomi muun muassa vaatii, että "muutos kokonaiskiintiön jakamisessa jäsenmaiden kesken komission 19. Nykyisenkin metsästyslain 30. Mäntän tehtaiden alueella kokeillaan entisen kaatopaikan maisemointia. Alueiden rajauksista ei määrätä mitään. Suomen lohisaalis muuttuu myös kotimaisin hallinnollisin päätöksin. Riistanhoitoalueen hyväksyisi maanomistajan hakemuksesta maaja metsätalousministeriö. Lohenkalastuksen lopettamisesta säädetään asetuksella, joka perustuu edellä mainittuun Itämeren valtioiden sopimukseen. Hallituksen esitys uudeksi metsästyslaiksi mahdollistaisi oikeuksien lakkauttamisen käytännössä aina maanomistajan niin halutessa. Metsä-Serla pysäytti Mäntän sulfiittisellutehtaansa pari vuotta sitten. Ensimmäiset riistanhoitoalueet muodostettaisiin epäilemättä parhaille marjamaille. Suomen luonnonsuojeluliiton lakiasiain sihteeri on ryhtynyt selvittämään asian oikeudellista puolta, mikä johtanee ensi vaiheessa kanteluun oikeuskanslerille. ovat erityisen suotuisat". Riistanhoitoalueeksi voidaan muodostaa alue, jossa "olosuhteet riistan luontaiselle lisääntymiselle tai kasvattamiselle ... Yhtiön mailta löytyikin lukuisia luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia lähteitä ja 6 Metsästyslain uudistuksen jälkeen maaja metsätalousministeriö voinee sulkea suomalaisten marjapaikat riistatarhoiksi. Maaja metsätalousministeriö suostui kiintiöön ilmeisen vastentahtoisesti, sillä se lähetti asiasta päättäessään samalla nootin kansainväliselle Itämeren kalastuskomissiolle Varsovaan. Linnunpönttöjäkin asennetaan, ehkä myös sorakuoppia maisemoidaan. Hannu Kaskinen Suomi päätti joulukuussa sittenkin sitoutua vuoden 1993 lohikiintiöönsä. Lohipolitiikka palasi harharetkiltään Metsä-Serla aikoo tallettaa tiedot tietojärjestelmäänsä, joten ne tullaan ottamaan huomioon hakkuiden suunnittelussa. KOTIMAASTA Metsästyslaki vaanii jokamiehen oikeuksia nikset lisääntyvät talvella, lintujen lisääntymiskausi on · huhti-elokuu täyskielto voidaan siis määrätä ympäriMetsästyslain valmistelijoiden mielissä himoituinta riistaa ovat olleet jokamiehen oikeudet. Metsäapilaksi kutsuttu inventointihanke tuli maksamaan Metsä-Serlalle vain 150 000 markkaa eli työ tuli huomattavan halvaksi. pykälä sallii riistanhoidollisten erityisalueiden muodostamisen, mutta ehdot ovat kaikissa suhteissa oleellisesti tiukemmat. Riistanhoitoalueella voiluilla. Tilastonsa turvin ministeriö keskeytti lohenkalastuksen 23. Ansa sisältyy lakiesityksen 38. Mikko Niskasaari daan kieltää liikkuminen ilman maanomistajan lupaa muualla kuin sitä varten erikseen nimetyillä teillä tai popurontai joenvarsia. Työn hoitivat 4-H -kerhojen kautta kolmisenkymmentä nuorta, jotka ovat metsänhoidon opiskelijoita tai alan harrastajia. teen. Mitään muita edellytyksiä kuin tämän yleisluonteisen huitaisun ei laki riistanhoitoalueen luonteelle määrää. Omintakeinen ja tarkoitushakuinen tilastointiperinne on Suomen nyt ehkä kokeilemaa käytäntöä ennen ollut lähinnä Neuvostoliiton tapana. Ketomaisia niittyjä ja pihapiirejä kirjattiin kuusi. marraskuuta, kun se RKTL:n mukaan olisi pitänyt lopettaa jo loppukesästä. Laki ei täsmennä mitä lajeja suojellaan, ei millaisilla alueilla suojellaan. Syynä oli kannattamattomuus. Viime vuonna maaja metsätalousministeriö kehitti oman lohitilastointijärjestelmän, joka osoittaa lähes puolet pienempiä lukuja kuin aikaisempi Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilasto
puistojen perustamista PäijänPäijänteen kansallispuiston Puurijärven ja Isosuon kanEurooppa vaatii jätteet järjestykseen ETA-sopimus ja EY-toiveet pakottavat Suomea siistimään jätehuoltoaan. rakentamaton Päijänteen osa. Molemmat kansallispuissaaristoa Asikkalan, Sysmän tot olivat mukana jo kansallisja Padasjoen kuntien alueella. Anne Kärkkäinen kiksi Siperian, Alaskan ja Grönlannin kansoihin, niiden elämään ja luonnonoloihin. Kaavailujen mukaan perustettava jätehuoltoyhtiö saisi ensi vaiheessa hallintaansa kolme suurinta ja parhaiten varustettua kaatopaikkaa Lohjalla, Vihdissä ja Karjaalla. Läntisellä Uudellamaalla biojäte yritetään saada kompostoitua yhdessä kuntien ja teollisuuden puhdistamolietteiden kanssa. SeuSUOMEN LUONTO 1/93 52. Läntisellä Uudellamaalla on käynnissä hanke perustaa 13 kunnan yhteinen jätehuoltoyhtiö, jonka osakkaiksi on tulossa myös jätealan yrittäjiä ja mahdollisesti pari paikallista paperitehdasta. Suuri osa jätteistä hävitetään kuitenkin polttamalla. Eurooppakelpoiseksi laaditun jätelain pitäisi tulla voimaan jo ensi huhtikuussa. Näyttely on kertomus pohjoisen ihmisen selviytymisestä esihistoriallisista ajoista nykypäiviin. puistokomitean mietinnössä Rantojen tyypit vaihtelevat vuonna 1976. Kuivajätteen eli kierrätykseen kelpaamattoman paperin ja muovin käsittelyä ei maakunnassa ole päätetty. Jätekeskuksen lisäksi läntisen Uudenmaan kuntiin _ tulisi 10-15 hyötykäyttöasemaa. Boråsissa jätteet lajitellaan kodeissa kahteen osaan. ven ja Isosuon alueelle HuittiSiihen kuuluu monipuolista siin. juhlavuoden hankkeisiin kuulunut Arktikum-talo avasi ovensa joulukuun alussa Rovaniemellä. Laitoksessa lajittelukone poimii pussit erilleen värin perusteella. Läntisellä Uudellamaalla jätehuollon uudistajat ovat innostuneet ruotsalaisesta tavasta, joka on käytössä muun muassa Boråsissa. Maatumiskelpoinen jäte kompostoidaan mullaksi suurissa kompostiaumoissa. Suomerkittävästi Etelä-Suomen jelluksi tulee viimeinen lähes Hallitus esittää kansalliskansallispuistoverkkoa. raavaksi suunnitelmissa on perustaa yksi yhteinen 13 kunnan jätekeskus Mustioon, Karjaan ja Lohjan rajalle. Alueen koko on 23 neliökilometriä. Arktisen keskuksen tiedekeskustyyppinen näyttely tutustuttaa maapallon arktisten alueiden esimersallispuisto suojelee yhden Etelä-Suomen suurimmista soiden ja lintuvesien yhdistelmistä. Lisäksi ympäristöpoliittiseen ohjelmaan on kirjattu, että nykyisistä kaatopaikoista pitää sulkea puolet tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Ne täydentävät hiekasta kalliorantoihin. vsk. Tarkastelutapa on monitieteinen; luonto ja kulttuuri muodostavat näyttelyssä yhtenäisen kokonaisuuden. KOTIMAASTA Kokemäenjokivarren molemmin puolin sijaitseva Puurijärvi-Jsosuo (vasemmalla) ja Päijänteen eteläosan Kelvene ovat ehdolla Suomen uusiksi kansallispuistoiksi. Niissä kerättäisiin talteen yli kymmentä lajia kierrätyskelPohjoista elämää Arktikumissa Maamme itsenäisyyden 75. Laitosmainen jätteenkäsittely edellyttää, että ihmiset oppivat nykyistä tarkemmin lajittelemaan jätteensä. Maatumiskelpoinen jäte pannaan mustaan ja kuivajäte valkoiseen pussiin. Tavallisimpien hyötyjätteiden keräämiseksi taajamiin on tarkoitus perustaa korttelikeräyspaikat paperia, lasia, pattereita sekä tavallista kotitalousjätettä varten. Monilla seuduilla jätehuollon uudistamiseksi on perustettu tai perusteilla yhtiö, jossa kunnat ovat osakkaana. Kansallispuistojen lisäksi hallitus esittää neljän neliökilometrin luonnonsuojelualueen perustamista Hamarijärvelle Varsinais-Suomen Perniöön. Kansallispuistot Päijänteelle ja Kokemäenjoen varteen teen eteläosaan sekä Puurijärkoko on 9,8 neliökilometriä. D poista jätettä. Arktikumin näkyvin osa ovat näyttelyt. Puolen vuosikymmenen kuluttua niihin kerättäisiin myös ympäryskuntien jätteet. Tehostetun lajittelun ansiosta Boråsissa kaatopaikalle menee enää kolmannes yhdyskuntajätteestä. Lapin maakuntamuseon näyttely keskittyy puolestaan Suomen Lappiin. Näyttelysalien tarjontaa täydentää Polarium-teatteri filmiesityksineen. Ounasjoen rantaan rakennetussa talossa toimivat Lapin yliopiston Arktinen keskus ja Lapin maakuntamuseo. Kimmo Kaakinen 7. Esimerkiksi Ruotsissa ihmiset voivat tuoda hyötykäyttöasemille ilmaiseksi paperia, lasia, valkoista romua, elektroniikkaa, ongelmajätteitä ja vaatteita
Kilpailun tulokset julKomeita tykkykuusia katsellessa ihmettelee helposti puiden kestämää valtavaa jäätaakkaa. Lakialueen kuuii sista 70 prosenttia ja män:g nyistä 80 prosenttia oli vioittuneita. Oulun yliopiston laskennoissa Posion Riisitunturilla tykyn vioittamia puita ~c oli runsaasti. Komeat tykyn peittämät puut asettuvat ladun varteen kuin taivaisiin kurottavat patsaat ja vaaralta aukeaa huikaiseva talvimaisema yli lurnisten metsien ja järvenselkien. Lisäksi paperinkeräystä ja kompostointia tehostet8 Kaatopaikoille menevän jätteen määrä on vähentynyt Kokkolassa 1990 edellisestä vuodesta 10 prosenttia, seuraavana vuonna peräti 25 prosenttia siinä tosin näkyy jo lamankin vaikutusta. Eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että tykky voi olla tärkeimpiä metsärajaa määrääviä tekijöitä. "Muumimaailma toisi tullessaan niin suuren liikenteen ja ihmisjoukot, ettei sellaisen sovittaminen herkkään luontoon onnistu." Ruissalossa elää useita uhanalaisia kovakuoriaislajeja. vsk.. Kokkolan kaupunki sai 80 000 markan arvosta jäteastioita, joita sijoitetaan kapungin päiväkoteihin ja kouluihin. KOTIMAASTA Tykky on kaunis mutta tappava kuorma Tykyn puita verhoavan lumen, jään tai huurteen määrä vaihtelee Suomen eri osissa. litsivat Kokkolan voittajaksi Jätteet hyötykäyttöön -kilpailussa. Kaupungissa on toteutettu uusi jätehuoltostrategia: jätteiden kulkureitit, jätetaksat, kuljetusmaksut ja jätehuoltomääräykset uusittiin tavoitteena lajittelu ja hyötykäyttö. Hannu Eskanen kistettiin joulukuussa. Ero rinteisiin voi olla jopa kahdeksankertainen. Suurimmat tykkykerrokset ovat lakialueilla. Peräti 80 prosenttia syntyneestä kolmesta miljoonasta tonnista yhdyskuntajätettä päätyy edelleenkin kaatopaikalle huolimatta kaikista toiveista ja puheista kierrättää ja käyttää uudelleen. Tällaisten tykkynousta rinteitä pitkin ylös. Tykky kerää tehokkaasti uutta tykkyä ympärilleen. Näille itäisen Suomen jäätyy alijäähtynyttä vettä. Tykyllä on tieteellinenkin nimi: gali. SUOMEN LUONTO 1/93 52. "Ruissalon rehevä luonto ja tammimetsät ovat ainutlaatuisia koko Suomessa", sanoo liiton pääsihteeri Esko Joutsamo. Osa satavasta lumesta jää aina puihin. Pohjois-Suomen vaaroilla ja mutta kostea ilma alkaa myös tuntureilla. Näin oksia ympäröivä lumija jääkuorrutus muodostuu paksuksi. Jäteongelmaa ei haluta unohtaa kaatopaikoille vaan sitä on ryhdytty koko kaupungin toimin ratkomaan. Vaarokiinnittyy oksiin erittäin lujen rinteillä lumisade jatkuu, jasti. Kuuluuhan muumifilosofiaan luonnon kunnioittaminen. Useimmat lakialueiden puista eivät taakkaansa kestä, vaan niiden latva tai oksat katkeavat. Se vain ehkä onnistuu paremmin muualla Turun seudulla tai Espoossa, joka myös havittelee muumeista itselleen matkailukohdetta. Tällöin nimittäin lumi jäätyy kiinni oksiin ja putoaa vasta uuden sulakelin sulattaessa oksia. Tykkymetsiköissä hiihtely on kuitenkin mukavaa. Kaupungissa on toteutettu esimerkillistä tiedotusta ja asennekasvatusta. Tämä aiheuttaa sen, että Vaarojen tykkymetsät synvaarojen rinteillä ja lakialueiltyvät eri tavalla kuin alavilla Ja puihin kiteytyy huurretta ja mailla. vaara-alueille tulee jatkuvasti Tällä tavalla syntyvä tykky lännestä ja lounaasta kosteita, tiivistyy kovaksi jääksi ja lumisia ilmamassoja. Luonnonsuojeluliitto: Kokkolassa on päätetty tehdä asiat toisin. Liitto vetoaa Turun kaupunginhallitukseen, että se luopuisi hankkeen jatkosuunnittelusta ja selvittäisi muita totetuttamisvaihtoehtoja. IIvaarojen ketju alkaa Pohjoisma jäähtyy ylös noustessaan Karjalasta ja jatkuu Kainuun noin asteen sataa metriä kohkautta Kuusamoon ja Sallaan. Turkulaiset poliitikot ja elinkeinoelämän edustajat ovat vedonneet juuri luonnonläheisyyteen sovitellessaan Muumimaailmaa Ruissaloon. Silloin ohitettiin jo vuodelle 2000 asetettu valtakunnallinen tavoite 37 prosenttia. Tykyn vioittamiin uJ halkeamiin ja repeämiin iskevät kesällä helposti erilaiset sienitaudit, kuten lahovika. Tällaiset nollakeleillä sataneet tykkylumet voivat pysyä varsin pitkään. Vuonna 1990 jätteistä meni hyötykäyttöön 36, seuraavana vuonna 39 prosenttia. Helmikuuta Kuusamon Riisitunturilla. Siellä toimii kuusi ekopäiväkotia, joissa lajitellaan jätteitä, kompostoidaan ja askarrellaan käytetyillä materiaaleilla. ti. Talvisin tykkyä on kaikkialla, jos kohta alavilla mailla puita peittävä lumivaippa on irtonaista ja ensimmäinen kunnon tuuli pudottaa lumet maahan. Tykkyä voi olla yhden puun päällä jopa kolmeneljä tonnia. Iiris Lappalainen Keskivertosuomalainen jättää kotinsa roska-astiaan vuosittain noin kaksisataa kiloa jätettä, ja kaikkiaan henkilöä kohden laskettu jätetuotos on kuudensadan kilon paikkeilla. Säkkiväline Oy ja Maailman Luonnon Säätiön WWF:n Suomen Rahasto vaMuumimaailma ei sovi Ruissaloon Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä Turun Ruissalo ei sovi Muumimaailman kaltaisten suurten matkailukeskusten sijaintipaikaksi. Jos satava lumi sattuu olemaan märkää, se tarttuu hyvin kiinni puiden oksiin. Vaara-alueilla tykky sitävastoin kestää, useimmiten se irrottaa otteensa puista vasta auringon säteilyn sulattamana keväällä. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää tiin ja perustettiin jätteiden hyötykäytön edistämiseen keskittyvä kierrätyskeskus. Alavilla mailla tykky syntyy lumisateesta. Komeimmat tykkymetsät sijaitsevat Itäja Tykyn verhoamat puut ovat koristeellinen näky, mutta lumikuorma voi tappaa
Nyt liete on peittynyt melkoisella kerroksella orgaanista ainesta, ja se on edistänyt järven umpeenkasvua. Vuosisadan alussa Rääkkylän Kivisalmesta löydetystä malmipitoisesta lohkareesta alkoi Outokumpu Oy:n menestystarina. Sysmäjärven tilan kohentamiseksi yhtiö velvoitettiin neutraloimaan jätevetensä. Emäkallio löytyi kummallisesta kumpareesta, Outokummusta vuonna 1910. Outokumpu päätyi jätealueeksi. Luontokin huokaisi helpotuksesta; ainakaan tilanne ei voinut enää pahentua. Lietevallit antoivat periksi ja lietettä hurahti vahingossa väärille alueille. Nyt kaivostoiminta on loppunut Outokummusta; jäljellä ovat vain muistot. Olemme kuitenkin pitkällä ensi vuosituhannella ennen kuin ammottavat haavat luonnossa ovat edes joten kuten arpeutuneet. Keretti ja Vuonos tuottivat 1970-luvulla malmia kirjaimellisesti tappavaa tahtia. sopimatonta jätelietettä. Ympäristön asukkaat saattoivat uittaa kalastusvälineitään järven vedessä pelkäämättä niiden syöpymistä pilalle ja kalaakin nousi keittotarpeiksi. Tässä vaiheessa Outokumpu Oy:n syntilista oli vaikuttava: kaikkiaan neljä lampea, kolme jokea ja yksi suo kokivat lähestulkoon täydellisen tuhon. Kasvit tekivät tilaa elottomalle maalle. vsk. Mökkivaaran esiintymän hyytyessä löydettiin uusi malmio Outokummun keskustan itäpuolelta. Tutkimusten jälkeen Outokumpu Oy maksoi vahingonkorvauksia ympäristön pilaantumisesta kärsineille maanomistajille ja laajensi vesijohtoverkostonsa ongelma-alueille. Kuntalaiset kääntyivät kaivosyhtiötä vastaan Kaivostoiminnan voimistuessa valtavasta jätevesimäärästä alkoi tulla yhtiölle melkoinen ongelma ja jätevesiä alettiin johtaa puhdistamattomina Ruutunjokea pitkin Sysmäjärveen. Malmi loppui, arvet jäivät Sysmäjärvi sai tekohengitystä, mutta muutoin kaivosten lähialueilla luonto itki yhä vuolaammin. Kaivoksista pursuava liete ohjattiin ulosmenoputkia myöten lähimpään sopivaan lampeen tai muuhun lutakkoon, ja ympärille rakennettiin penkereet. Ne ovat muistuttamassa tulevia sukupolvia siitä hinnasta, minkä luonto voi joutua inaksamaan ihmisten "uroteoista" ja hyvinvoinnin lisääntymisestä. Jätettä riitti aina vaan, ja maaperä saastui pitkällisen myrkytyksen seurauksena. Mauri Leivo 9. Vuonos, Outokummun kaivostoiminnan kuopus, saksittiin käyttöön 1971 . Vuosien 1964-69 aikana syydettiin jätevesiin kymmeniä tuhansia tonneja kalkkia ja elämä palasi Sysmäjärveen. Toki väkiluku vähän pieneni, mutta silti useimmat saattoivat löytää paikkansa työelämässä ja jäädä kotiseudulleen asustelemaan. Massiivinen kaivostoiminta malminerotteluprosesseineen tuotti valtavan määrän hapanta, elämälle SUOMEN LUONTO 1/93 52. Kukaan ei kuitenkaan tohtinut avata suutaan luonnon puolesta. Outokummun kaupunginisät olivat sen verran kaukonäköisiä, että korvaavaa teollisuutta kyettiin luomaan ja pahemmilta murhenäytelmiltä vältyttiin. Vesien pilaantuminen alkoi saada myös laajempaa huomiota, kun naapuripitäjän Liperin Heposelän vesi alkoi saastua ja kalat alkoivat kaikota. KOTIMAASTA Kaivos jätti pilatun maan Outokummun Keretin kaivoksen vieressä olevan lammen rantametsä on kuollut. Outokummun malmin todellisen hinnan maksoi luonto. Luonto maksoi alusta pitäen Outokummun kuparisten päivien hinnan. Malmin ehtyessä suonta seurattiin Mökkivaaralle. Kaivosten lähialueet olivat kuin näkymä toiselta planeetalta: lietteen ja jäteveden kirjavo1mia, autioita kenttiä, joilla ei kasvanut ruohonkorttakaan. Vastarinta syntyi 1950-luvulla, kun asukkaiden kaivovedet pilaantuivat, uimarannoilta saatiin ihottumaa ja kalat hävisivät ennen niin kalaisasta, mutta nyt happoaltaaksi muuttuneesta Sysmäjärvestä. 1980-luvulla malmi ehtyi, ja sen louhinta muuttui kannattamattomaksi sekä Keretissä että Vuonoksessa. Järven pöhjaan jäi kuitenkin paikoin jopa metrin p~ksuinen lietekerros, jonka aika aJom pelättiin muun muassa tulvien mukana nousevan rantapelloille. Tarinasta on kerrottu kaunokirjaimin ja kiiltokuvin, mutta harva tietää, mitä löytyy sen kääntöpuolelta: jätelietteellä kyllästettyjä lampia ja saastuneita jokia. Keretin alue oli vuorossa 1950-luvulla. Lisäksi useat muut lammet ja pikkujoet joutuivat jätevesien kanssa tekemisiin
Sinänsä ympäristöohjelman ajotapaopetuksessa ei ole paljonkaan uutta, esimerkiksi Helsingin kaupungin liikennelaitoksen busseilla vuosikymmeniä matkustelleet tietävät, että useimpien kuljettajien ajotapa muuttui kymmenisen vuotta sitten aiempaa tasaisemmaksi. Kuljettajille on opetettu ympäristöä säästävää ajotapaa, joka merkitsee lähinnä kevyempää kaasujalkaa, siis tasaisempaa ajoa. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAl Moni Suomen Turistiauto Oy:n bussilla matkaava helsinkiläinen on yllättynyt iloisesti voidessaan jättää käytetyt paristonsa oman linjurin keräilysäiliöön. Samassa tiedotteessa houkutellaan jäseneksi Suomen luonnonsuojeluliittoon ja tietenkin mainostetaan linja-autoa energiaa säästävänä liikkumistapana. vsk.. "Paristojen keräily on onnistunut hyvin. Autosta löytyvät ohjeet siitä, mitkä paristot ovat ongelmajätettä. Uutta tai ei, ilahduttavaa on se, että ympäristötietoisuutta herätellään suuressa linja-autoyhtiössä. SUOMEN LUONTO 1/93 52. Suurin osa kuljettajista, korjaamon väestä ja toimistohenkilökunnasta on koulutettu vajaan vuoden sisällä uuteen ympäristöstä lähtevään ajatteluun. Onpa Suomen Turistiauton varikolla ja taukopaikoissa luovuttu kokonaan kertakäyttömukeistakin, joita on tähän asti kulunut noin 80 000 vuosittain. "Tiedote on osa yhtiömme laajempaa ympäristöohjelmaa. Se vähentää päästöjä, pienentää melua, säästää laitteistoa, on miellyttävämpää matkustajille ja kuljettajille itselleenkin. Kuvan bussia kuljettaa Vesa Mansikkamäki, jonka Suomen Turistiauto on kouluttanut ympäristöä säästävään ajotapaan. Yhtiön korjaamo ja toimisto lajittelevat roskat ongelmajätteisiin, kierrätyskelpoisiin ja kaatopaikalle vietäviin. Iiris Lappalainen Linja-auto liikkuisi puhtaammin, jos ruuhkia ei olisi. Pyrimme vähentämään yhtiön kaikessa toiminnassa ympäristökuormitusta", kertoo liikenneopettaja Seppo Pyrrö Suomen Turistiauto Oy:stä. Koulutusohjelma laadittiin yhdessä Liikenneturvan kanssa, joka toteuttaa sitä tahollaan ja me tahollamme", kertoo pääkaupungin liikennelaitoksen koulutuksesta 10 Bussikuskin kevyempi kaasujalka säästää ympäristöä, kalustoa ja hermoja vastaava jaospäällikkö Elina Tartia-Lahti. "Liikennelaitoksessa lähdettiin liki kaksikymmentä vuotta sitten etsimään raskaalle liikenteelle soveltuvaa säästävää ajotapaa. Keräilytankit varikollamme ovat vajaassa kuukaudessa melkein täyttyneet." Suomen Turistiauto liikennöi päivittäin 17 linjalla pääasiassa Helsingin kaupungin alueella
Seinistä Perälällä on tutkittua tietoa. Näin suureen pudotukseen lama ei yksin riitä selitykseksi. Eniten energiaa syö paperi-, muovi-, ja erikoismetallikilon (sinkki, kupari, alumiini) tuottaminen. Näiden välille sijoittuvat paremmuusjärjestyksessä kevytbetoni-, kevytsorabetoni-, kalkkihiekkatiilija betoniseinä. Carrolsin taustayhtiön Tukkuparti Oy:n johtaja Rauli Laakso ei paljasta, kuinka paljon tuotteita myydään, eikä siis anna mahdolliSUOMEN LUONTO 1/93 52. Erot ovat yllättävän suuria: puisen ulkoseinän energiasisältö on vain kolmannes tiiliseen verrattuna. Energiasisältöjä laskettaessa huomioidaan myös kaikki tarvikkeet. Iiris Lappalainen Puutalo pystyyn vähällä energialla Rakentamisen ympäristövaikutuksista on yllättävän vähän tietoa, vaikka oman talon teko on monelle elämän suurin "kulutusjuhla". Tulevan fosforin kuorma sen sijaan pieneni peräti 14 prosenttia. Energiasisältö on eräs mittari, jolla materiaalien ympäristöystävällisyyttä voi vertailla. Jätevesien orgaanisesta aineesta ja fosforista puhdistettiin yli 90 prosenttia sekä kokonaistypestä kolmannes. On tietenkin hyvä, että styroksrasioiden käytöstä on luovuttu ja siirrytty uusiutumattomasta uusiutuvaan materiaaliin. Myös alaja yläpohjien energiasisältö on suuri. Sekin on luultavimmin laman vaikutusta. Niinpä talontekijän ympäristösivistys testataan jo rautakaupassa; on kyseltävä ja vertailtava. Kaikkiaan uuden pientalon rakentaminen vaatii energiaa saman verran kuin sen lämmitys kahdeksassa vuodessa, noin 500 kWh kutakin rakennuskuutiometriä kohti. Vesistöihin johdettiin puhdistamoilta orgaanista ainetta 9600 tonnia, fosforia 300 tonnia ja typpeä yli 14 600 tonnia. Se kertoo tuotteen valmistukseen kulutetun energiamäärän. Jos keskikokoisen omakotitalon energiasisältö ahdettaisiin henkilöauton tankkiin, sillä ajelisi viisi kertaa maapallon ympäri! Osmo Sarin 11 C ·c: "' U'J E. Kuluttajien fosfaatittomat valinnat näkyvät myös viemäriverkostosta vesistöihin menevän kuormituksen vähenemisenä. Iiris Lappalainen Vaikka hampurilaiset myytäisiinkin pahvirasioissa, ei pikaruokaloissa syntyvä sekajätevuori pienenisi. Vesistöön puhdistamoilta lähtevä fosforikuorma näet pieneni noin neljänneksen edellisestä vuodesta, typpikuorma viisi prosenttia ja orgaanisen aineen kuorma 12 prosenttia. Laskelmissa Talon rakennusvaiheeseen kuluu vähemmän energiaa kuin materiaalien valmistukseen. Tiedostavalle kuluttajalle pikaruuan maine säilyykin sellaisena ainakin niin kauan kuin sen joutuu ostamaan roskaan käärittynä eikä sormin syöminenkään kaikkia kiinnosta. Eri rakennusmateriaaleihin kulunut energia kWh/kg sahatavara lastulevy savitiili lasi villa naulat al-profiili öljymaalit PU-muovi 0,7 3,4 0,8 6,5 6,7 49,4 26,9 40,0 ovat mukana kaikki kuhunkin seinäratkaisuun kuluvat tarvikkeet nauloja ja sisäpinnoitteita myöten. Tiedetään kuitenkin, että itse talon pystyttäminen ei niinkään ole ongelma. Yleisesti ottaen kivituotteet ja sahatavara valmistuvat pienimmällä energiapanoksella, jos asiaa tarkastellaan painoyksikköä kohti. Tärkein syy lieneekin fosforittomien ja vähäfosfaattisten pesuaineiden käytön yleistyminen. Erään toisen hampurilaisketjun lisenssin juuri saaneen ravintolan omistaja valitteli äskettäin Iltalehdessä hampurilaisten mainetta roskaruokana. Energiasisältöjä on selvittänyt VTT:n tutkija Anna-Leena Perälä. Mukana on koko ketju raaka-aineen hankinnasta aina rakentajan tontille kuskattuun lopputuotteeseen. ULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT Fosfaatittoman valinta näkyy Kunnallisten vesilaitosten kuluttajille jakaman veden määrä väheni 1991 edellisestä vuodesta kolme prosenttia. Vedenkulutuksen pienentyminen liittyi paitsi lamaan myös tehostuneeseen veden käyttöön. Kivituotteita ovat esimerkiksi betoni, laastit, lasivilla ja tiilet. Haitat keskittyvät rakennusmateriaalien valmistukseen ja kuljetukseen. Pikaruokaketju Carrols ilmoittaa pakkaavansa hampurilaiset luonnolle lempeämpään pakkaukseen. suutta laskea jätemääriä ja ekotaseita. vsk. Talonteossa eniten energiaa kuluukin juuri ulkoseiniin. Oleellisempaa on kuitenkin eri rakennekokonaisuuksien vertailu. Kohtalaisesti energiaa kuluu lasiin, puulevyihin_ ja terästuotteisiin. Jätevedenpuhdistamoihin tulevan orgaanisen aineen ja typen kuormitus pienenivät molemmat 2,5 prosenttia edellisvuotisesta. Pääosa tästä energiasta on käytetty jo materiaalien valmistuksessa. Täytetyt sämpylät myydään nyt kemihierteestä sekä happija entsyymivalkaistusta selluloosasta valmistetussa kartonkipakkauksessa. Hänen mukaansa pikaruokalan toiminta-ajatukseen kuuluu helppous ja nopeus, joita ei saavutettaisi tarjoiltaessa annoksia pestävistä astioista. Roskaruokaa
Jos kaikki hehkulamput vaihdettaisiin pienloistelampuiksi, Lundin laskelmien mukaan säästyisi sähköä 1,6 terawattituntia (TWh) vuodessa. Kadrnium on myrkyllinen ja syöpää aiheuttava raskasmetalli. vsk.. Akkujen käyttöikä on noin 40-kertainen ja raskasmetallipitoisuus noin 20-kertainen verrattuna alkaliparistoihin. Tällöin tehon tarve sytyttämishetkellä on vain noin puolet lampun palamiseen verrattuna. Näin saadaan yleiseksi nyrkkisäännöksi, että kahvitunnin ajaksi loistelamppuja ei kannata sammuttaa, mutta ruokatunnin ajaksi kyllä. Sen tuottamisen yhteydessä pääsee luontoon lähes 20 mg elohopeaa. Arviossa on otettu huomioon erilaiset kiinteistöt ja lämmitysjärjestelmät. Suomen luonnonsuojeluliiton vessan katkaisimen alle kiirn~}tetyssä lapussa, jossa lukee: "Alä sammuta valoja, sillä valojen sytyttäminen kuluttaa energiaa". Jos kissanhiekkaa tulee hyvin paljon, saattaa vaarana olla kompostin liiallinen tiivistyminen. Mutta hehkulamppujen tuottama lämpö menee hukkaan kaikissa tapauksissa kesäisin, samaten esimerkiksi keittiöissä, joissa on muutenkin "ylimääräistä" lämmöntuotantoa. Sähköä näet tuotetaan paljon kivihiilellä ja turpeella, joita poltettaessa vapautuu elohopeaa. Tällöin keskimääräiseksi vessassakäyntitiheydeksi tulee yksi käynti kahta tuntia 40 minuuttia kohti. Tästä merkittävästä kysymyksestä on käyty kiivasta keskustelua mm. Kumpi on ympäristöä säästävämpi, ladattava nikkeli-kadmiumakku vai alkaliparisto. Kokonaan toinen kysymys on, onko ekologisesti kovin järkevää rahdata hiekkaa pitkiä matkoja vain sen vuoksi, että kissanpito kaupunkioloissa käy hajuttomasti. Mitä Cassius-kissanhiekka sisältää ja voiko sitä kompostoida. Vain sähkölaskun loppusummaan tuijottamalla kannattaisi loistelamput aina sammuttaa. Kivihiilivoimalasta joutuu elohopeaa ympäristöön keskimäärin 40 milligrammaa tuotettua megawattituntia (MWh) kohti. Montmoriloniittia tosin esiintyy Suomessakin, mutta niin pieniä määriä, ettei sitä voi lapioida pusseihin. Tämähän on yleinen uskomus. Pienloistelampuille ei ole pienitehoisina (alle 25 W) säh kölaitteina määrätty laatustandardeja, minkä vuoksi joissakin lampuissa käytetään kelvottomia osia. Alkaliparistoja korvaavien nikkeli-kadmiumakkujen ongelma on suuri kadmiumin määrä. Akku vai alkali paristo. Nykyisin on saatavissa alkaliparistoja, joiden elohopeapitoisuus on alle 0,025 painoprosenttia. Säästö olisi kokonaisuudessaan 12 KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle ekoneuvojamme vastattavaksi osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 Helsinki. Kissanhiekkaa kompostiin. Jonkinlainen raja-arvo on puoli tuntia. Lämmitysenergian tarve lisääntyisi 0, 7 TWh vuodessa. Loistelampun syttymisvirta on noin 1,25 kertaa suurempi kuin ylläpitovirta. Peter Lundin tekemän tutkimuksen mukaan loistelamppuihin siirtyminen voi jopa pienentää ympäristön elohopeakuormitusta. Keskikoulun fysiikan tunnilta on tuttua, että teho lasketaan jännitteen ja virran tulona (P=Uxl). Samalla kuitenkin syttymisjännite on vain 40 prosenttia nimellisjännitteestä. Loistelamppuja kannattaa ehdottomasti käyttää. Molemmat ovat myös mukana Ruotsissa Värmlannissa jaettavilla "mustilla listoilla", jotka pyrkivät ohjaamaan kuluttajia jättämään ympäristölle vaaralliset tuotteet kauppojen hyllyille. Lamppujen sytyttäminenkin kuluttaa lamppuja. SUOMEN LUONTO 1/93 52. Kannattaako loistelamput jättää palamaan poistuttaessa huoneesta. Molemmissa paristotyypeissä ovat ongelmana raskasmetallit, ja ne tulisi sen vuoksi toimittaa ongelmajätekeräykseen. Keskustoimistossa on päivittäin töissä 1,5 miestä. näin ollen 0,9 TWh vuodessa. Nämä "vihreät" alkaliparistot ovat ympäristön raskasmetallikuormituksen kannalta parempi vaihtoehto kuin akut. Näin ollen miesten vessan valot kannattaa aina sammuttaa. Suomessa myytävät kissanhiekat tuodaan tietojeni mukaan kaikki ulkomailta. Tiivistymisestä päästään eroon lisäämällä seosaineeksi esimerkiksi puun kuorihaketta. Totuus on hieman toisenlainen. Jos miehet käyvät vessassa kahdeksan tunnin työrupeaman aikana keskimäärin kaksi kertaa, merkitsee tämä työrupeaman aikana vain kolmea vessassa käyntiä. Yleinen uskomus on sotkenut lamppuvirran ja tehon keskenään. Jos lamppu vielä toimitetaan käytön jälkeen ongelmajätekeräykseen, vähenee ympäristön elohopeakuormitus peräti 80 prosenttia hehkulamppuun verrattuna, mikäli tarvittava lisälämmitys tuotetaan muulla kuin sähköllä. Suorasähkölämmityksessä pienloistelamppujen käytöllä saavutettava energiansäästö on pienin. Tämän perusteella voidaan laskea luonnonsuojeluliiton miesten vessan loistep~tkilamppujen sammuttamisen mielekkyys. Kahdeksan 60 watin hehkulamppua, ·jotka tuottavat saman määrän sähköä kuin yksi 11 watin pienloistelamppu, kuluttavat käyttöaikanaan 480 kilowattituntia (kWh) sähköä. Kissanhiekka tehdään kuivattamalla montmoriloniitti, jonka jälkeen se jauhetaan, seulotaan ja pakataan pusseihin. Tämä savimineraali syntyy maasälvän rapautuessa. Loistelamput elohopealähteinä Kannattaako energiaa säästäviä loistelamppuja käyttää ympäristösyistä, sillä ne sisältävät elohopeaa ja ovat niin ollen ongelmajätettä. Kissanhiekkaa voi mainiosti kompostoida ja se saattaa jopa parantaa kompostin koostumusta. Tuon määrän tuottamisessa vapautunut elohopea ja loistelampun sisältämä elohopea ovat yhteensä 12 mg. Suurin ongelma pienloistelamppujen yleistymisessä lienevät joidenkin lamppujen aiheuttamat häiriöt sähköverkossa. Kuluttajalle häiriöt eivät ole ongelma, mutta sähkölaitokselle jonkinmoinen. Pekka Heikura Suomen luonnonsuojeluliiton ekolinja muuttuu helmikuun alusta alkaen maksuttomaksi, puhelinnumero on (931) 335 4212. Laporte Absorbents -laboratorion analyysin mukaan Cassiuskissanhiekka on montmoriloniitti-savea, joka on eräs savimineraalilaji. Pienloistelamppu kuluttaa vastaavaan valaistukseen vain 88 kWh. Näin laskettuna akkujen aiheuttama raskasmetallikuorma olisi vain puolet alkaliparistojen kuormasta. Kannattaako lamppuja sammutella
· Mutta onko varjeltavien maisemien oltava kauniita. Herättääkö luonnon joillain paikoin tapahtuva vastaisku kaihoa sekin. Ovatko osat vaihtuneet. Vanhat paikkakuntalaiset ne vasta Päätalojen retkeä oudoksuvatkin. Näin yhtäältä laajennettiin kauniin käsitettä, toisaalta toki vieraannuttiin maan hyödyntämisestä, joka sekin on yksi luonnon tuntemisen laji. Mahdottomia viljellä. Toki arvokohteet on rauhoitettava, mutta pitäisikö joskus rauhoittaa myös jokin melko tyhjänpäiväinen paikka. Keski-Euroopassa pidettiin Alppeja rumina. Se ei houkuttele turisteja eikä tuo rahaa. Katsokaamme kuinka hän nuorena miehenä, vasta kirjailijan ammatista haaveillessaan, suunnittelee: "En ajatellut niinkään romaanini ihmisiä kuin sitä, että yrittäisin sen joillekin lehdille Pitäisikö joskus rauhoittaa melko tyhjänpäiväinen maisema ja katsoa mitä siitä syntyy, pohdiskelee Hannu Niklander. Mutta se ei ole· tavallisinta Koillismaata. Hän matkaa vaimonsa ja ystäviensä kanssa 1940-luvun lopulla Julmaa-Ölkkyä katsomaan ja myös ymmärtää nähtävyyden arvon. Tunnettuahan on lehtojen hidas mutta varma kuusetturninen. Mitä kiinnostavaa moisessa kalliohalkeamassa voisi olla. Maalainen näkee korpea muutenkin, hän ihannoi vainioita ja kulttuurimaisemaa. Suomen maalaustaiteen kulta-ajan mestariteoksista monet on maalattu KeskiEuroopan suurkaupungeissa. Mokomatkin kivimöhkäleet matkamiehen haittana. Onko se tavanomainen ja tasasuhtainen vai kaikin tavoin erikoinen. Kioskjt, rehutomit, maitolaiturit ja muuntajakopit ehtivät päästä kovin vähiin samaan aikaan kun jokainen kunta rauhoittaa viljamakasiinin museonsa varastoksi (ja hyvä että rauhoittaa). Kuinka kävisi 1970-luvulla istutetulle taimistolle, kun ei sille tehtäisi yhtään mitään. Se taas johtui yhteiskunnallisista muutoksista. Siis erämaisemaakin voidaan ihailla juuri sen taloudellisen hyödyn takia, niin kuin sitä aikanaan väheksyttiin kun se ei vielä tuonut rahaa. Siitä voitaneen olla yhtä mieltä, että kauniit näkymät tulisi varjella. Minkälainen maisema on kaunis. Silti tai juuri siksi ne esittivätkin ikävöidyI1--kotimaan kirveen käymätöntä saloa, vastakohtaa Pariisin ja Dusseldorfin puistoille ja aukioille. Kuusamo on Koillismaata, ja Kuusamossa käy Koillismaan kuvaaja Kalle Päätalo eräässä kirjassaan. Eikö ole luonnon köyhtymistä, jos pakettipelto saa kasvaa umpeen, entiselleen. Teoksessaan Bernadotten ja Leninin välissä Matti Klinge tähdentää, että kuta kaupunkilaisempi katsoja, sitä koskemattomammasta erämaisemasta hän pitää. Väheksytäänkö niittyjä ja hakamaita nykyään siksi, etteivät ne ole samanlaisia rahasampoja kuin tunturirinteet, kirkkaat järvet ja muu virkistysteollisuuden raaka-aine. Vasta 1700-luvun lopun romantiikka rupesi arvostamaan näennäisesti hyödyttömiä maisemia. Kaivataanko tasapainoa vai kurinalaisuuksia. Romanttinen Julma-Ölkky ei niin isosti vaikutakaan naturalistiseen Päätaloon. Ei yöstä missään jylhän komeassa tunturimaisemassa, vaan halusin nimenomaan välittää tällaisen ankean rämemaiseman tunnelmat, äänet ja hämärän läpi erottuvat näkymät." Päätalo kuvaa sitä mikä on liian tuttua ihannoitavaksi. Jotkut nuoremmat ja kaukokatseisemmat sanovat, että Julmasta-Ölkystä taatusti vielä tulee etelässä arvostettu matkailukohde. Teollistunut kaupunki kasvatti väkeä, jolle alkoi olla yksi lysti koituuko retkeilymaastosta kenellekään hyötyä. Tamperelainen vaimo ei ole vielä erämatkailusta kuullutkaan ja ihmettelee, miksi pitää rämpiä ihmettelemään jotain Kauheeta-Ölliä. Kuusamo taisi olla täSUOMEN LUONTO 1/93 52. vsk. Enää ei ajattelun sävyä säätänyt talonpoika eikä edes hänen feodaalinen linnanherransa. Lähes jokainen Pohjois-Suomea esittelevä brosyyri tarjoaa kosken kuohua, järvenselkää ja syvää vihreää metsää. Paljonko luonto itse yksipuolistaa itseään. Nyhdä kuusentaimi päivässä! Kuuluuko sekin luonnosuojelijan tuleviin tehtäviin. män estetiikan aloittaja jo pian sotien jälkeen. Hyvä jahtimaasto, rehevä laidun, möyheä viljelysmaa. Olisiko sitäkin vastaan kamppailtava. Semmoinen jossa ei ole mitään erikoista. Hannu Niklander 13. Kulttuurimaisema vaatii varjelua, etenkin ne kohteet, jotka eivät ole tarpeeksi vanhoja. Yleensä käsitys on ollut varsin käytännöllinen. Millä tavoin tapahtuu hidas luonnonrnetsäksi toipuminen. Ties vaikka sinne tulisi erikoista kun paikka saisi olla rauhassa. luoda elävän ja tunnelmallisen kuvan tällaisesta pilvisestä kevättalven yöstä. Maisemaihanne on muuttunut vuosisatojen saatossa. Julma-Ölkky on myyttistä perus-Koillismaata. Hannu Niklander Kauneus, arvokkuus vai kumpainenkin. Kymmenen vuoden kuluttua olisi mukava todeta Ölkyn kävijöille, että nytkö vasta te siellä vierailitte. Nykyään kaupunkilainen näkemys on entisestään korostunut. Kauniina pidetään sitä mikä on mukavaa, ja mukavana helppoa
vsk.. Metsäluonnolle liikenteen päästöt ovat jo pitkään olleet liian suuret. Liikenteen kasvun takia Suomi ei pysty täyttämään kansainvälistä sitoumustaan typenoksidipäästöjen vähentämisestä. Katalysaattoreilla ei ole voitu vähentää päästöjä tähän mennessä riittävän nopeasti, ja lähitulevaisuuskin näyttää synkältä. , , ~,., ....... I ' , , ..... : . Autojen valmistamiseen kuluu vuosittain miljoonia tonneja uusiutumattomia luonnonvaroja, joiden louhimisesta, jalostamisesta ja kuljettamisesta aiheutuu ympäristölle merkittävää haittaa. Liikenne on suurimpia jätteiden tuottajia, ja mikä pahinta, suuri osa jätteestä on luonnolle hyvin haitallista ongelmajätettä. Tukiteollisuus unohdetaan Liikenne vaatii toimiakseen paljon oheisteollisuutta, jonka ympäristövaikutukset unohdetaan yleensä liikenteen ympäristötilinpitoa tehtäessä. Asvaltin alla ei kasva juuri mikään elollinen. 14 Oppi liikkumisen rajoittamattomasta vapaudesta on alkanut ontua. Liiikenteen synti taakkaa kasvattavat lisäksi mm. Hän on myös vapaa toimittaja. Ainoa todellinen keino on haitallisimman liikenteen, yksityisautoilun ja lentämisen, vähentäminen. , ,,,,,,,. Yhteenlaskettuina liikenteen terveysvaikutukset ovat sydänja verisuonitauteihin verrattava kansanterveysongelma. Esimerkiksi autoliikenteen ennustetaan Suomessakin kasvavan useilla kymmenillä prosenteilla seuraavan kahden vuosikymmenen aikana. Kolmannen maailman maat kärsivät nykytiedon mukaan pahiten ilmaston lämpenemisestä, johon liikenne on yksi suurimpia syntipukkeja. ·,·.· ·•\, .... Moottoreiden varassa tapahtuva liikkuminen on tehokkaasti hitsattu osaksi "vapautta"; vain juntti kulkee jalan muualla kuin pururadalla. , , , ' , , , , .. Se kasvaa edelleen, väistämättä, väitetään. syöpää aiheuttavat hiilivedyt. Auto seisoo 90 prosenttia vuorokaudesta tyhjän panttina. Liikenteen kasvua on tuettu määrätietoisesti, koska sen on katsottu parantavan hyvinvointiamme. Ihminen käyttää liikkumiseensa niin suuren osan ajastaan ja tuloistaan, että liikenteestä on tullut kiihkeää ja aggressiivista bisnestä. Maailmassa on noin puoli miljardia autoa, Suomessakin jo reilusti yli kaksi miljoonaa. 1 -,., •• .. Kun poliitikkomme sitoutuvat hiilidioksidipäästöjen jäädyttämiseen vuoteen 2000 mennessä vuoden 1990 tasolle, he seuraavassa lauseessa tekevät liikenteen kasvua tukevia päätöksiä. ... Suomessa liikenteen kontolla on 27 prosenttia kasvihuoneilmiötä kiihdyttävistä hiilidioksidipäästöistä. Siksi tarvitaan lisää väyliä paisuville autojonoille, lisaa terminaaleja laivoille, kenttiä lentokoneille ja vapauksia moottorikelkoille. Osasyynä tähän ovat sisustusmateriaaleista irtoavat, mm. :: :-·'"11~YlfA~~-.-:• ;:;'•~.!IQ!~-> .r.,=:·:::;-•~··;::· :::)ii-,.• ~.· 20 000 asukkaan Porvoossa leijuvan pölyn määrä ylittää pahimmillaan terveysviranomaisten riskirajan nelinkertaisesti. Huoltamot, korjaamot ja erityisesti polttoaineteollisuus meri-, maantieja raidekuljetuksineen kuormittavat ympäristöä raskaasti. "Vapauden" hintana Ympäristövaikutuksia vähätellään Kun liikenteen ympäristöhaitoista keskustellaan, luetaan edelleen mukaan yleensä vain pakokaasupäästöt. ... Suomessa jää vuosittain auton alSUOMEN LUONTO 1/93 52. Esimerkiksi Suomessa Nesteen Sköldvikin tuotantolaitokset on vesija ympäristöhallituksen julkaisemassa Ympäristön tila -raportissa arvioitu pahimmaksi ympäristön pilaajaksi. Liikenteen haitat ympäristölle eivät pääty siihen, kun ajoneuvo poistetaan käytöstä. Uusimpien tietojen mukaan haitallisten aineiden pitoisuudet voivat nousta autojen sisäilmassa jopa kymmeniä kertoja suuremmiksi kuin ulkoilmassa. . luonnon pirstoutuminen ja pohjavesien suolaantuminen. Muita haittoja ovat mm. Tälläkin hetkellä sadat mainonnan ammattilaiset miettivät, miten saisivat meidät liikkumaan nykyistä useammin ja entistä kauemmaksi. Vakava vaara terveydelle Onnettomuudet ovat näkyvin osa liikenteen terveyshaitoista. Toistaiseksi ei ole olemassa teknologiaa, jolla hiilidioksidipäästöihin voitaisiin puuttua, katalysaattorithan eivät niihin tepsi. Haitallisinta liikeni PUHEENVUORO Petteri Saaria työskentelee Suomen luonnonsuojeluliitossa /iikennesihteerinä. "' J .,. autojen päästöjen aiheuttamat hengitystiesairaudet, ajamisen rappeuttava vaikutus, tärinän ja melun vaikutukset sekä liikenteen lisäämä stressi. Mitä enemmän saamme tietoa liikenteen vaikutuksista ympäristöömme, sitä suuremmiksi käyvät paineet liikkumisen rajoittamiseksi. Esimerkiksi Suomessa liikenteen osuus happamoitumista ja suoria kasvillisuusvaurioita aiheuttavista typenoksidipäästöistä on 62 prosenttia ja hiilivetypäästöistä noin puolet. Suomalaisissa kaupungeissa liikenne on selvästi pahin ulkoilman pilaaja; esimerkiksi C. -"\.._~ ... Liikenteen sanotaan karanneen käsistämme. "Ja niihinhän on keksitty ratkaisu, katalysaattori." Esimerkiksi kansalaisten liikenneasenteita kartoittavassa kyselylomakkeessa muut haitat on tyystin unohdettu. Autojen osien kierrätyksellä ei ole voitu merkittävästi vähentää jäteongelmaa. Liikkumisen nopeutuminen on muuttanut maailmaamme ja maailmankuvaamme kenties enemmän kuin mikään muu tällä vuosisadalla. Ihmisten yhdyskuntia onkin jo vuosikymmeniä suunniteltu ja rakennettu vapaata liikkumista korostaen. Käyttämättömänäkin se tuhoaa luontoa: Kaupungeissa ja taajamissa autoille tarkoitetut kadut ja pysäköintialueet vievät rakennusten jälkeen eniten ihmisten ja luonnon elintilaa. Tiet katkovat eläinten kulkureittejä ja pirstovat reviireitä
le useita miljoonia lintuja ja nisäkkäitä. Kevyt liikenne ei ole kevyt asia. Mies ja auto -periaate vaikuttaa yhä muodikkaalta ratkaisulta työmatkaliikenteessä liian halpaa ympäristön pilaamista. Heidän mielipidettään ei kysytä, kun kansalaisten liikkumista suunnitellaan. Kannatettava tietullin muoto olisi sellainen, jossa jokainen yksityisautoilija joutuisi hankkimaan itselleen kuukausilipun joukkoliikennevälineeseen. Jotta tähän päästään, on päätöksentekoa uudistettava, kansalaisten osallistumismahdollisuuksia parannettava ja yhteistyötä lisättävä ei vain eri liikkumismuotojen edusmiehien välillä, vaan myös ylipäänsä liikennelohkon ja muun yhteiskunnan välillä. Kohti tietoista liikennepolitiikkaa Vaikka liikkumismuotoihin voi uudella autolla liikkuvalta kansalaiselta kulua jopa puolet vuoden nettoansioista, on liikkuminen silti halpaa ympäristön tuhoamista. Jotta tuhoaminen vähenisi, tarvitaan taloudellista ohjausta. Autottomat keskustat toteutuvat joka tapauksessa; Suomi voisi olla asiassa edes peesissä, eikä jälkijunassa, niin kuin nyt. Kaupunkien keskustat tulee pääasiallisesti rauhoittaa autoliikenteeltä. Näin tulleilla kerättävät varat kohdistuisivat sinne, minne niiden kuuluukin: joukkoliikenteen tukemiseen. Jos työntekijät saisivat lunastaa työpaikoiltaan lounasseteleiden tapaan ilmaisia tai halpoja joukkoliikennelippuja, olisi vähennysoikeuden poistaminen helpompaa. Liikkumisen haittojen vähentäminen olisi otettava liiSUOMEN LUONTO 1/93 52. Menet mihin tahansa liikenneviranomaisten tiedotustilaisuuteen, niin aina törmäät samoihin "liikennetoimittajiin", jotka todellisuudessa ovat moottorito1m1ttajia ja l;!Sein vielä moottoriurheilutoimittajia. Esimerkiksi Helsinkiin suunniteltu seitsemän kilometrin Pasilanväylämoottoritie maksaa valtiolle yli 1500 miljoonaa. Yhdyskuntarakenteen hajoamiseen on puututtava nopeasti, muuten liikenteen ympäristövaikutuksia on mahdoton vähentää riittävästi. Nykyisestä suunnasta, jossa asuntojen, työpaikkojen ja palveluiden sijoittaminen kauas toisistaan on pikemminkin hyve kuin haitta, on kertakaikkiaan luovuttava. Yksi merkittävä este järkevälle ja vastuulliselle liikennepolitiikalle on _liikennekysymysten kapea käsittely tiedotusvälineissä. Ensimmäisenä on käytävä käsiksi liikenne-ennusteisiin. Tielaitos suolaa teitä ja maksaa vuosittain kaivojen saastuttamisesta korvauksia siitä huolimatta, että pohjavesien saastuttaminen ja vaarantaminen ovat vesilain mukaan rikollista toimintaa. Lentokoneiden päästöt joutuvat yläilmakehään, jossa niiden pelätään voimistavan merkittävästi kasvihuoneilmiötä ja tuhoavan otsonikerrosta. Vastuullisen liikennepolitiikan on siis otettava selkeiksi päämäärikseen liikenteen vähentäminen yhdyskuntarakennetta tiivistämällä sekä joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen osuuden tuntuva kasvattaminen. Tavaraliikenteen ennustetaan kasvavan maanteillä mm. Yksityistä työmatkaliikkumista voitaisiin vähentää poistamalla verovähennysoikeus. Tavaraliikenne olisi määrätietoisesti ohjattava raiteille eikä moottoriteille, kuten nyt tehdään. Polttoaineen hinnan kaksinkertaistaminen vähentäisi selvästi yksityisautoilua. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat keinot ovat tiedossa. Nykyinen moottoritiehankkeiden läpirunnominen on osoitus tieviranomaisten paniikkireaktioista väistämättömän muutoksen edessä. Ei olekaan ihme, että arvostettujenkin sanomalehtien liikenneliitteet ja liikennettä käsittelevät teemasivut ovat täynnä autoilun ylistystä ja moottoreiden jylinää. Varsinkin, jos samalla linja-autoja junavuoroja ja -reittejä lisättäisiin ja lippujen hintoja laskettaisiin. kennepolitiikan perustaksi. Konkreettiseksi määrälliseksi ensitavoitteeksi sopisi liikenteen vähentäminen 30 prosentilla vuoteen 2010 mennessä. Jos tielaitoksen Tie 2010 ohjelman kasvuennusteet tarkistettaisiin muuttunutta elämää vastaaviksi, ei uusille moottoriteille löytyisi juuri missään liikenteellisiä perusteita. Jos yksityinen ihminen toimisi kuten tielaitos, hän olisi jo aikaa sitten ollut rikoksistaan käräjillä. Lentoliikenteen ympäristövaikutuksista on saatu viime aikoina uutta, hälyyttävää tietoa. Lentoliikenteen haittoja voidaan vähentää siirtymällä kotimaan liikenteessä suihkukoneista matalammalla lentäviin potkurikoneisiin. Jos esimerkiksi polkupyöräilyn osuus matkoista kaksinkertaistetaan, se vähentää parhaimmillaan taajamien haitallisia päästöjä jopa kymmenellä prosentilla. Euroopan yhdentymisen vuoksi: Suomen olisi nyt aktiivisesti pyrittävä vaikuttamaan siihen, että rahtaamistarve ei yhdentymisestä huolimatta kasvaisi kohtuuttomasti. Summalla voitaisiin toteuttaa jokseenkin kaikki Suomen luonnonsuojeluohjelmat tai rakentaa 4000 asuntoa. Reaktiota ei voi antaa anteeksi, sillä se maksaa kohtuuttomasti sekä luonnolle että veronmaksajille. Nyt tarvitaan poliittista rohkeutta. Ne ovat selvässä ristiriidassa monien muiden yhteiskunnassa hyväksyttyjen tavoitteiden kanssa. Nykyiset ennusteet ovatkin enemmän joidenkin tahojen toiveita kuin analyyttisiä luotauksia tulevaisuuteen. Arvonlisäverosta tulisi joukkoliikenteen osalta tietenkin luopua. Työmatkat julkisilla liikennevälineillä voisivat hyvin olla ilmaisia. vsk. Pahiten kärsivät ne, joita markkinatalous muutenkin eniten potkii päähän: lapset ja vanhukset. Petteri Saaria 15. ~ttä on vähennettävä on ollut elintilan kapeneminen ja ympäristön tuhoutuminen, moottoreilla toimivat liikkumisvälineet ovat muuttuneet rengeistä isänniksi, arvioi Petteri Saario ja vaatii maahamme vastuullista liikennepolitiikkaa. Liikennepolitiikan peruskivenä ei enää voi olla ennuste, jonka mukaan ympäristöä tuhoava liikkuminen kasvaa Euroopan laidalla sijaitsevassa Suomessakin useilla kymmenillä prosenteilla jo parinakymmenenä seuraavana vuotena. Liikenteen myytit murrettava Autoilua kaupataan vapaudella, vaikka se kaventaa yhä useamman elintilaa
Sveitsistä, Brittein saarilta ja Skandinaviastakin; marjakuusinen oli sekin jousi, joka oli Alpeilta 1991 löytyneen "jäämiehen" matkassa. Manner-Suomestakin on löydetty marjakuusen siitepölyä, mutta emme vielä tiedä, kertovatko ne paikallisista marjakuusiesiintymistä vai siitepölyn kaukolennosta. Puuaines on hienosyistä, tummaa, kovaa ja hyvm kiillottuvaa, eebenpuu16 Marjakuusella ei ole pihkaa eikä käpyjä; sen marjojen punainen hedelmäliha on ainut myrkytön osa kasvia. Siellä, missä marjakuusta on runsaammin kasvanut, se on aina ollut kunnioitettu puu. Sitä käytetään nykyisin huonekaluihin ja erilaisiin koriste-esineisiin. Tosin marjakuusen menestymisestä on saatu ristiriitaisia kokemuksia ehkä meillä epäonnistuneet viljely-yritykset on tehty liian eteläistä alkuperää olleilla taimilla. Marjakuuset saivat uuden tehtävän: niistä tuli kristittyjen vainajien levon valvojia. Marjakuusen aluetta rajaa kuitenkin sen huono pakkasen kesto. Sen kokonaisalue kattaa läntisen ja eteläisen Euroopan sekä Pohjois-Afrikan ja LähiIdän vuoristoseudut. Pohjoisella pallonpuoliskolla kasvaa seitsemän hyvin toistensa näköistä marjakuusilajia, kaikki pikkupuita tai pensaita. SUOMEN LUONTO 1/93 52. Tuolloin marjakuusikasvit kuuluivat metsien valtalajistoon, mutta nykyisin surkeaan vähemmistöön. Puuainesta on kuitenkin vähän saatavilla, sillä tuottavia marjakuusimetsiköitä ei paljon ole jäljellä. Näin varsinkin silloin, kun leviämistä rajoittaa siementen myöhäinen kypsyminen. :::::::u 1993: Marjakuusi parantaajatappaa Druidien pyhä puu ravitsee rastaita ja metsäkauriita, tappaa hevosia ja ihmisiä sekä parantaa syöpää. eikä käpyjä, vaan marjoja; heteet ovat kilpimäisiä ja monilokeroisia. Erilainen havupuu Päällisin puolin marjakuusi näyttää havupuulta, mutta sen rakenteessa on paljon sellaisia yksityiskohtia, jotka ovat vieraita varsinaisille havupuille: pihkaa ei ole, . Kun kristinusko levisi seuduille, pakanalliset palvontapaikat pyhitettiin uudelle uskolle rakentamalla kirkko. Joskus on kuviteltu ahvenanmaalaisten marjakuusiesiintymienkin olevan viikinkien idäntiensä varrelle istuttamia eläviä asevarikoita! Marjakuusen ko~a puuaines on sopivaa muuhunkin nikkarointiin. vsk.. marjakuusi voi saavuttaa kunnioitettavat mitat: korkeutta 25-28 metriä ja rungon ympärys voi lähennellä kymmentä metriä. hunkin verrattavaa. Ihminen saattaa kuitenkin olla ilmaston muutoksia suurempi syyllinen ·marjakuusen nykyiseen niukkuuteen Ahvenanmaalla. Euroopan suurimmat marjakuuset kasvavat hautausmailla, ja jos arviot jopa kolmentuhannen vuoden ikäisistä puista pitävät paikkansa, näiden samojen puiden alla johtivat pakanapapit omia menojaan. Tavallisesti se jää pensasmaiseksi, mutta korkein luonnonvarainen marjakuusemme on yhdeksänmetrinen selvärunkoinen puu. Strategista raakaainetta Suomessa pikkupojat ovat tottuneet tekemään jousen kaaret katajasta, mutta etelämpänä parhaat jouset tehtiin marjakuusesta tai jalavasta. Sen asema Keskija LänsiEuroopassa on ollut samanlainen kuin sypressin Välimeren alueella. Luonnonvaraisena vain Ahvenanmaalla Kun muut havupuumme ovat kangasmetsien kasveja, todellisia siperialaisen taigan edustajia, on euroopanmarjakuusi läntinen ja mereinen. Marjakuusi onkin erkaantunut varsinaisten havupuiden kehityslinjasta jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten, sillä triaskauden alkupuolella metsissä kasvoi jo hyvin nykyisten marjakuusten kaltaisia puita. Meillä marjakuusta kasvaa vain Ahvenanmaan läntisimmissä osissa, useimmiten aivan meren äärellä. Vielä pari vuosituhatta sitten se kuului Ahvenanmaan pääsaaren koillisimpienkin osien lajistoon. Marjakuusella käytiin kauppaa ja linnoitusten ympärille istutettiin marjakuusikpita. Vielä myöhään keskiajalla jousi oli tärkeä sotaja metsästysase. Lämpökaudella marjakuusi lienee ollut paljon nykyistä yleisempi ja kasvanut laajemmalla. Puutarhojen japanilaiset Usein kasvilajeja voidaan viljellä huomattavasti pohjoisempana kuin mihin niiden luontainen kasvualue ulottuu. Leudommassa ilmastossa . Niinpä se ei viljeltynä menesty juuri sen pohjoisempana kuin luontaisestikaan. Marjakuusisia jousia on löydetty mm
Olisi hauska tietää, osaavatko siemeniä syövät marjalinnut välttää marjakuusta, kuolevatko ne myrkkyyn vai eikö myrkky tehoa niihin! Lehvät ovat tappavan myrkyllisiä hevosille, mutta märehtijät sietävät niiden alkaloideja paremmin. marjakuusta sietää varoa. Onko kukaan nähnyt punatulkkuja tai taviokuurnia marjakuusissa. Samanaikaisesti Ahvenanmaalla runsastui sinne riistaeläimeksi tuotu metsäkauris, jolle marjakuusen lehvät maittavat talvisin. Jos marjakuusen lehdissä olevia taksolin tapaisia aineita pystyttäisiin muuttamåan taksoliksi, raaka-aineen saanti olisi helpompaa eikä sen keruu tappaisi puuta. D 17. Sen koskettelu ei aiheuta vaaraa, mutta syötynä se on tappava. Marjoja levittävät hedelmälihaa syövät linnut, etenkin rastaat, jotka nielevät marjat kokonaisina, jolloin siemenet leviävät ulosteiden mukana. aineista. Siementä peittävä punainen mehevä maito on makea ja myrkytön, mutta herkuttelulla ei kannata riskeerata: siemen on myrkyllinen. Isot, latvuksensa jo kauriiden ulottumattomiin kasvattaneet puut selviytyivät, mutta pienemmät pensaat ovat monin paikoin jo tuhoutuneet. vsk. Euroopanmarjakuusta kestävämmiksi meillä on todettu japaninmarjakuusi ja näiden risteymä, kartiomarjakuusi, jotka menestyvät Keski-Suomessa ja suojaisilla, puolivarjoisilla kasvupaikoilla jopa Lapin läänin eteläosissakin. Kolme-neljäkymmentä vuotta sitten entisille laidunmaille ilmaantui marjakuusien taimia ja puu yleistyi selvästi. Löydösten vuoksi marjakuusen viljelyä on harkittu. Niistä riittäisi syöpälääkettä vain muutamiksi vuosikymmeniksi. Myrkkyjä sietää varoa Marjakuusen kaikki osat lukuunottamatta punaista hedelmälihaa sisältävät myrkyllisiä alkaloideja. Plinius · vanhempi kertoo, kuinka marjakuusen puuaineksesta tehtyä viinimaljaa voi käyttää riitojen "rauhanomaiseen" ratkaisuun: ikävälle kiistakurnppanille tai vaivaksi käyneelle sukulaiselle annettiin lahjaksi marjakuusesta sorvattu malja ja kas, kohta päästiin hautajaisiin. Lupaavimmalta tuntuu solukkoviljely, jossa taksolia tuottavia marjakuusen solukoita kasvatetaan tehdasmaisesti sopivalla ravintoalustalla. Kuoresta löytyi syöpälääkettä Amerikkalaisen lännenmarjakuusen kuori sisältää taksolia, joka todettiin äskettäin varsin tehokkaaksi lääkkeeksi munasarjasyöpään. Löytö herätti heti suuria toiveita, mutta myös uhkan: kiloon taksolia tarvitaan 18 000 kiloa lännenmarjakuusen kuorta ja yhden syöpäpotilaan hoito tappaa kolmesta neljään puuta. Niin kauan kuin metsien laidunnus oli Ahvenanmaalla tavallista, marjakuusi oli harvinainen erillisten luotojen ja saarien kasvi. Onni jäi lyhyeksi. Eräs kemistiryhmä pyrkii rakentamaan taksolia pineenistä, joka on, hiukan kärjistäen, männystä paperia valmistavan teollisuuden jäte! Myös taksolin tapaisia muita aineita on tutkittu, ja ranskalainen tutkijaryhmä on ilmoittanut ·eristäneensä euroopanmarjakuusen lehdistä aineen, taksoteerin, joka on syöpälääkkeenä jopa taksolia tehokkaampi ja vesiliukoisena taksolia helpompi annostella potilaalle. Vuoden puuta ei tavata luonnonvaraisena Suomen mantereelta, se kasvaa vain Ahvenanmaan läntisimmissä lehdoissa. Amerikan länsirannikolla arvioidaan kasvavan noin 1,2 miljoonaa lännenmarjakuusta. Kemistit ovat selvitelleet taksolin valmistusta muista . Myös marjakuusen varjossa levähtämisestä on varoitettu: hetkellinen lepo vaihtuu vaivihkaa ikuiseksi uneksi! Tarinat ehkä liioittelevat myrkyllisyyttä, mutta kyllä SUOMEN LUONTO 1/93 52
Teksti: Jouko Kumpula Kuvat: Jorma Luhta "On edessäsi erämaa, joka on kaikkein valtavinta aapojen maata, kaikkien suurimpien soitten, rämeiköitten ja rimpien Lappia. Sen sijaan metsänhoitaja ja kirjailija A. Myös Koitelaiskairan länsiosat ehdittiin 1950-luvun suurissa savotoissa hakata. Juuri A. Paulaharjulta Sompion erämaat jäivät rauhaan, sillä häntä kiinnostivat enemmän korpikylät ja niiden asukkaat. Koitelaiskairan 1 listä lounaaseen sijoittuvaan asumattomaan erämaahan. Lokan tekojlirvi \J 1 1 \ ........ E. E. Sompion Lapin keskeiset osat joutivat kuitenkin hukutettaviksi energiatuotannon nimissä. Näet peninku/maisia rannattomia aukeita, jotka jaoittelevat suuria metsiä, näet isoja kiiluvia rimpejä sekä mustia rapakoita ja mutalampia, vaaniviå metsänpirun silmiä, jotka ilkeinä killistelevät sieltä ja täältä. vsk.. -, \ \ I I \ \ ', 1 1 I I I I I SUOMEN LUONTO 1/93 52. Järvisen retket johtivat jo itse Koitelaiskairaan, Sompion erämaaky18 Kaivos vai suojelualue . Kuvaan on merkitty kansallispuistokomitean suojelualue-ehdotus vuodelta 1976. Järvinen teki ehdotuksia alueen suojelemiseksi, kun Lokan allasta alettiin suunnitella. Alueelle rakennettiin suuri padotusallas, Lokan tekojärvi, vuonna 1968. Periaatepäätös 450 neliökilometrin suuruisen Koitelaiskairan luonnonsuojelualueen perustamisesta tehtiin vihdoin Koitelaiskaira on Lokan ja Porttipahdan altaiden eteläpuolella oleva laaja aapaerämaa, jonka sydänosista on lähimmille teille yli kahdeksan kilometrin matka. Näet myös laajoja vetisiä auvakoita, joita kesäisin ei ole käynyt kuin lentävä lintu." Näin kuvasi Samuli Paulaharju Sompion erämaita katsellessaan Nattastunturin laelta etelään päin
'tkä odotus Periaatepäätös Koitelaiskairan luonnonsuojelualueen perustamisesta tehtiin viisitoista vuotta sitten. Koitelaisen rimmiköissä pesi täystiheä joutsenkanta jo vuosikymmenet ennen lajin nykyistä runsaslumista. Kahlaajista suokukko on yleisimpiä (alhaalla oikealla). Aapaerämaan kallioperään kätkeytyvä malmi on kuitenkin estänyt puiston perustamisen. vsk. SUOMEN LUONTO 1/93 52. Yläkuvassa Rookkiaapa. 19
Alueen syrjäisyyttä korostaa se, että Koitelaiskairan aapamaastossa kahdeksan kilometrin taivaltaminen vaatii patikkamieheltä aivan toisenlaisia ponnisteluja kuin esimerkiksi tunturimaastossa kulkijalta. Aapojen ympäröimissä saarekkeissa tapaa vanhoja kuusikoita, sillä siellä ne ovat säästyneet luonnon kuloilta pitkäänkin. vsk.. Kaivostoiminta kuivaisi laajat suot Koitelaisen erämaa on paikoin sietämätöntä retkimaastoa. Kairan sydänosat ovat vielä erämaata Uusista metsäautoteiden lonkeroista huolimatta kairan sydänosa kuuluisi yhä erämaiksi luokiteltaviin alueisiin, sillä sieltä on lähimmälle tielle kahdeksan kilometrin matka. Pieniä lampia, laajoja avovesiallikoita, raatteen, kortteiden ja kurjenjalan kattamia avoja koivulettoja, karumpia nevoja sekä puustoisia rämeitä ja korpia, kaikkia näitä löytyy runsaasti Koitelaiskairan suo luonnosta. Vanhoja männiköitä löytyy kairasta muualtakin, mutta yleensä seudun valtapuuna on kuusi. Koitelaiskairan puiston perustamisesta ovatkin jatkuvasti vastakkain ympäristöministeriö sekä kauppaja teollisuusministeriö. Alueelta on löydetty muun muassa kromia ja platinaa. 1978 ja alue pantiin toimenpidekieltoon. Aapasoita silmänkantamattomiin Koitelaiskaira on suurten aapasoiden aluetta, Aapa-Lappia. Metsähallitus kannattaa suojelualueen perustamista, samoin Sodankylän kunta kuitenkin sillä edellytyksellä, että malmin etsintä alueella saa jatkua. Tuskin missään muualla suot ja metsäerämaa muodostavat yhtä omaleimaisen, suuraapojen hallitseman kokonaisuuden kuin Koitelaiskairassa. Malmitutkimuksen mukaan tärkeimmät kromiesiintymät s1Ja1tsevat keskellä suunniteltua puistoaluetta, Koitelaistunturin eteläpuolella. Alueelta löytyy useita kunnioitettavan suuria aapoja, muun muassa Rookiaapa, Iso Kiviaapa, Porkkausaapa, Loueaapa, Kustruotamanaapa, Joutsenrimminvuoma ja Lätäkköaapa. Karhu on ainoa suurpeto, jonka kanssa kulkija voi joutua kairassa kasvokkain. Kasvimaantieteellisesti se sijoittuu lähelle Peräpohjolan ja Metsä-Lapin kasvillisuusvyöhykkeen rajaa; tarkasti ottaen pohjoisin osa kuuluu Metsä-Lappiin. Malmiesiintymät ovat keskellä puistoaluetta Se, että puisto on yhä perustamatta, johtuu Koitelaiskairan maankamaraan kätkeytyvästä malmista. Kauppaja teollisuusministeriön kaivosekspertti, Urpo J. Koitelaistunturia ja sen tuntumaan jääviä laajahkoja metsämaita (Koitelaisenvosat, Rykimäselkä, Koitelaisenlehto, Kiuru-äijän Hangasmaa ja Loueselkä) lukuunottamatta puistorajauksen sisäpuoliset metsät koostuvat pääasiassa aapoja reunustavista alavista kynttiläkuusikoista. Kuvassa kaulamättäikköä. Hänen mukaansa ainoa este pidemmälle meneville hankkeille on tässä vaiheessa Outokummun Kemin kaivos, jossa malmia arvioidaan riittävän vielä vuoteen 2030. Malmi on kasaantunut syvälle kallioperään puolentoista metrin paksuisiksi laatoiksi, joiden pituus on kymmeniä kilometrejä. Koitelaiskaira muodostaakin eteläisimmän sirpaleen niistä vähiin huvenneista alueista, joita voi enää hyvällä omallatunnolla kutsua erämaiksi tai edes erämaisiksi alueiksi. Salo pitääkin löydettyjä malmiesiintymiä riittävänä perusteena kaivostoiminnan aloittamiselle. Alueen metsissä näkee vielä melko paljon luppoa. Erämaalailla 1991 Pohjois-Lapissa suojeltujen SUOMEN LUONTO 1/93 52. Koitelaiskairan sydäntä, peninkulmaista Koitelaistunturia, piirittävät joka puolelta suuret aapasuot, joita jaottelevat tunturin länsipuolella Liesijoet latvahaaroineen ja itäpuolella Luirojokeen laskevat purot. Koitelaiskairan louhikkoisilla rinteillä seisovat aihkikot, joiden ikäisiä muualta Keski-Lapin alueelta saa kauan hakea. Malmivarojen tutkimus jatkuu yhä ja Outokummun Lapin Malmilla sekä Outokumpu Oy:llä on vahvat suunnitelmat malmien käyttöönotta20 miseksi. Koitelaiskaira on ollut pitkään malmimiesten kiinnostuksen ja tutkimusten kohteena. Koitelaistunturin länsipuolella aapalakeus levittäytyy kaikkein mahtavimpana jatkuen lähes yhtäjaksoisesti yli kaksi peninkulmaa pitkänä ja puolitoista leveänä