(90) 654 198, 627 927 ja 627 957. 17.03. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Metsäteollisuudelle metsä on vain puuta; sen ihannemetsä on kaukana monipuolisesta, terveestä luonnonmetsästä. Keskeinen kysymys on, millä tavoin massaa tuotetaan. 2 z LJ.J :) CJ) SUOMEN LUONTO Runeberginkatu 15 A 23 00 I 00 Helsinki puh. (90) 642 881 telefax: 446 914 Päätoimillaja Jonna Laurila Toimi1t1ssihteeri Ritva Kupari Toimittajat Anne Brax Antti Halkka Alice Karlsson Markku Tanttu (ulkoasu) Väriero/lelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. 14.05. Tuotteen elinkaari kehdosta hautaan kuopattiin hienopapereissa, sillä sen kummemmin metsän käsittelyä, puun kuljetusta kuin energiankäyttöäkään ei otettu huomioon. Sellutehdas tuottaa oman energiansa, ja tulevaisuuden sellutehdas on saatavissa lähes päästöttömäksi. Keskeiset periaatteet kuitenkin vesitettiin, joutsenen siivet leikattiin. Kenellä on puhtaat paperit. Metsiemme suojelu on hävettävän vähäistä. Ihannemetsän on oltava koneiden ja rekkojen ulottuvilla: tiheä metsäautoteiden verkko tavoittaa syrjäisimmänkin korven. Pelkkä suojelu ei kuitenkaan riitä metsiemme rikkauden ja terveyden varjelemiseksi; yhtä välttämätöntä on talousmetsien nykyistä selvästi luonnonmukaisempi käsittely. vsk.. Merkin myöntämisperusteet hienopapereille on vahvistettu ja ensimmäiset joutsenet on myönnetty muutamille Metsä-Serlan papereille. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 219 mk ja säästötilaus 193 mk. Metsäteollisuus on siirtymässä voimallisesti sellunkeitosta mekaanisiin massoihin. Ilmestymisaikataulu No 2 3 4 Aineisto toimitukseen 05.02. Puiden kasvua on vuosikymmenet vauhditettu avohakkuin, istutuksin, aurauksin, ojituksin ja lannoituksin. Eteläisen Suomen metsistä on suojeltu vain muutama promille! Tämä vaatii välittömiä toimenpiteitä. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 54. Tämä on luonnontaloudellisesti erittäin arveluttavaa, koska se lisää rajusti energiankulutusta ja kärjistää siten väistämättä ympäristöhaittoja. Myös kloorittomasti valkaistut paperit ovat ilmestyneet markkinoille, vaikka metsäteollisuus väitti vielä pari vuotta sitten, että se on kerrassaan mahdotonta! Metsien käsittelyn lisäksi kritiikin kärki on iskeytynyt yhä paisuvaan energiankäyttöön. 10.04. Ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puhelin (90) 876 9100 telefax (90) 8766150 lrtonurnero 33 markkaa. Pohjoismaisen ympäristömerkin alkuperäisenä tavoitteena oli edistää ympäristönsuojelua antamalla kuluttajalle ympäristöä säästäviä vaihtoehtoja. Metsäteollisuuden päästöt ilmaan ja vesiin ovat arvostelun seurauksena alentuneet. Tilaushinnat Vuosikerta ( 10 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 258 mk. 15.04. Metsätalous muokkaa suomalaista luontoa elinkeinoistamme eniten; sen jäljet näkyvät voimakkaina niin metsissä, vesissä kuin ilmassakin. Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00151 Helsinki puh. Koivua lukuunottamatta lehtipuita ja sekametsiä halveksutaan. Kriteereiksi hyväksyttiin vain klooriyhdisteiden ja hiSUOMEN LUONTO 1/92 51. Tehohoidon seurauksena puumassaa on metsissämme enemmän kuin koskaan, mutta metsäluonto on samalla huolestuttavasti yksipuolistunut. Euroopan yhteisöön mahdollisesti säädettävä energiavero suosii sekin sellunkeittoa. Tavoitteena on tasaikäinen, yhden tai kahden puulajin viljelmä. Lukuisat metsien lajit ovat harvinaistuneet ja monia uhkaa sukupuutto. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Ilmestyy 06.03. Sellukuitu voidaan käyttää myös useammin uudelleen kuin helposti katkeileva hierretai hiokekuitu. Suomen koko metsäalasta suojeltuja metsiä on vain parisen prosenttia, ja niistäkin valtaosa on Lapissa. Säästötilaus 232 mk. Selluteollisuuden etuna on myös se, että se voi käyttää useita puulajeja, kun mekaaniselle massatehtaalle kelpaa etupäässä vain kuusi
24 Suomi-tuotteen kääntöpuoli, Alice Karlsson ................ Harrnaapaperille Suomen Luontoa ei paineta vastakaan, koska siinä ei ole mitään järkeä. Vähintään yhtä tärkeää kuin ympäristöä vähemmän kuluttavien menetelmien kehittäminen on turhan paperinkäytön lopettaminen. ........ 56 Summaries of the Main Articles ........................................ Myös aikakauslehtipaperiin voidaan sekoittaa kierrätysmassaa. On kuitenkin ensin tutkittava, onko mittava jätepaperin tuonti kokonaisuuden kannalta järkevää. Suomesta saatavat keräyspaperivuoret humahtavat kierrätykseen helposti, sillä kotimaista keräyspaperia riittää vain viiteen prosenttiin paperintuotannostamme. 35 Ruijan rajapuistossa jäkäliköt hohtavat kuin lumi, Jorma Mattsson ................................................................. 28 Uusiomassa viedään käsistä, Ritva Kupari ................... Vain paperinkulutuksen supistaminen qn täysin haitatonta luonnolle. Käsitteet kaipaavat tosin selvennystä. Paperin kierrätys on erittäin tärkeää: se säästää vettä ja energiaa, laajentaa raaka-ainepohjaa sekä vähentää kaatopaikoille menevää jätettä. 14 Helsingin Sanomat ja ympäristö, Antti Vahtera ........... 18 Metsätalous leimaa luontoamme ................................... 17 Kierrätyksen taitaja, Hannu Niklander ........................ Kuva: Hannu Hautala. lukuisista yksityismetsistä. 39 [][ko mailta ........................................................................ Esimerkiksi tuotteiden ylettömästä pakkaamisesta luopuminen vähentäisi tuntuvasti paperinja pahvinkulutusta. Miten metsän käsittely sitten voitaisiin ottaa huomioon, kun puu tulee tehtaisiin mm. Yksi asia monisärmäisessä paperiasiassa on täysin selvä: ympäristöystävällistä paperia ei ole eikä tule. .31 Metsäteollisuuden kasvun vuodet Suomessa ohi, Antti Halkka ...................................................................... harmaapaperia. Ympäristöystävällistä ei sekään ole, mutta askel luontoa säästävään suuntaan. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 8 Uhatut aarniometsät on säästettävä, Tapio Lindholm ................................................................. On aika nähdä metsä puilta, Antti Halkka .................... Jos Suomen metsäteollisuus tämän tajuaa, se pääsee vielä puusta pitkälle. .................. Ympäristömerkistä tulee helposti kulissi, jonka siimeksessä luontoa tärvätään vanhaan tapaan. Kaikki paperintuotanto rasittaa ympäristöä. .40 Mielipiteitä, keskustelua ................................................... l Sirpa Pietikäinen: En ole bambipoliitikko, AnneBrax ....................................................... Metsäteollisuudelta voisi myös vaatia selvää kannanottoa Tapion ympäristöohjeiden noudattamisesta yksityismetsissä. 20 Keittämällä vai jauhamalla, Anne Brax ........................ Uusiopaperilla tarkoitetaan usein 100-prosenttista siistaamatonta paperia eli ns. 55 Suomen Luonnon vuosikerta 1991 .................................... f;:gn"iz~~l~o;~~~~ZifJf!.i.~~~~.~~~~.~~, .. Metsäja paperiasiaa sivuilla 19-33. 50 Ahvenanmaan maakuntakukka: Pyhän Pietarin avainnippu ............................................ .4 Kuluttajan valinnat .............................................................. .42 Kirjoja ................................................................................ Sivuilla 20-33 valotamme perusteellisesti paperintuotannon ympäristövaikutuksia ja niiden vähentämismahdollisuuksia. .59 Kansikuva Kotimetsä poikki ja pinoon. Kuluttajaliike on näyttänyt voimansa Keski-Euroopassa. Paperintuotanto rasittaa aina luontoa, mutta haittoja voidaan huomattavasti vähentää. Paperintuotannon jäljet näkyvät niin metsissä, vesissä kuin ilmassakin. Nykyisessä paperissamme on puolet kierrätysmassaa ja toinen puoli neitseellistä massaa, joka on valkaistu kloorittomasti. vuosikerta taasti hajoavan orgaanisen aineen päästöt vesistöön sekä rikkidioksidin päästöt ilmaan. Jorma Laurila SUOM EN LUONTO 1/92 51. 36 Katseet kääntyvät Rioon. Suomen Luonnon toimitukselta on usein kysytty, miksei lehteämme paineta uusiopaperille. Yksi kriteeri voisi olla yhtiöiden omien metsien hoito ja suojelu rantoja unohtamatta. 1 1992 Kotimaasta .......................................................................... 44 Kysy luonnosta ................................................................. Keräyspaperin tuonnilla osuutta voidaan kasvattaa. K.ierrätyspaperissa on taas vaihteleva osuus siistattua massaa. vsk. 51 . .................................................. 12 Kuusikon viheltelijä, Jouko Kuosmanen ........................ Myös Suomen metsäteollisuus on uusien haasteiden edessä. Yhtiöiden pitäisi myös pidättäytyä hankkimasta puuta alueilta, joissa on uhanalaisia eliöitä. K.ierrätyskuidun sekoittaminen sanomalehtipaperiin on järkevin tapa käyttää paperia uudelleen, koska sanomalehti on kertakäyttötuote, johon sopii mainiosti alhaisen jalostusasteen paperi. .48 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. 19 Ekopaperia ei ole olemassakaan. Elämmekö toisin kuin saamaamme. Kierrätyksessä olemme toki mukana. .33 Metsämietteitä, Hannu Salakka ...................................... 3. K.ierrätyspaperi on kuitenkin vain pienen pieni keko koko massiivisen paperivuoren rinnalla. Niin kotimaista kuin eurokuluttajaakin kiinnostavat yhä enemmän paperintuotannon ympäristövaikutukset koko laajuudessaan hakkuista tuotannon päästöihin ja kierrätykseen. 58 Ruoka-apuaja lyijyhoitoa ................................................ Olisiko merkin myöntäminen tuotteiden sijasta koko tehtaalle rehellisempää. Pohjantikalla ja metsäteollisuudella on eri näkemykset metsien hoidosta. Vastausta voi etsiä tämän numeron laajasta paperi teemasta
Teknisen lautakunnan mukaan hyötyjätteitä on ensisijaisesti kerättävä sieltä mistä niitä syntyy suuria määriä. Tuoreimpia tapauksia ovat Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan tientekotoimet sekä kaupungilta golfk.entät vuokranneen yrityksen tulkinta oikeudestaan karsia kenttiä ympäröivien lehtojen puustoa ja pensaskerrosta. tään ja jätteiden hyötykäyttöä tehostetaan voimakkaasti jätehuoltomääräyksillä ja lajitteluun kannustavilla jätehuoltomaksuilla. Esimerkiksi keskikokoisesta tukkukaupasta kertyy pahvia yhtä paljon kuin 300:sta nel: Turussa pelätään Katariinanlaakson lehtometsien kärsivän, jos alueelle kaavoitetaan virkistysalueita ja lisää asutusta. Historiallisdla jätehuoltoratkaisulla YTV:n tekninen lautakunta työllisti itsensä, sillä jätteiden määrä ei vähene pelkällä puhumisella. Silti kumpaakin on nakerrettu pala palalta, kuin huomaamatta. Turun lehdot vaarassa Lounaissuomalaisen tammivyöhykkeen ytimessä, Turussa, valmistellaan parhaillaan Ruissalon osayleiskaavaa ja Katariinanlaakson asemakaavaa. Kaavaehdotus kuitenkin tukee autoilun vilkastumista: jokavuotisen rock-tapahtuman tarpeisiin kaavoitetaan lisää pyjän hengen kotitaloudesta. Teknin.en lautakunta päätti samalla, että jätteiden määrä pidetään jatkossa korkeintaan 1990 tasolla, kompostointia jätteiden syntypaikoilla lisä4 KOTIMAASTA kistysalueita luontopolkuverkostoineen. Tavoitteena on, että pääkaupunkiseudun vuosittain syntyvästä 800 000 tonnin jätemäärästä hyödynnetään kahdeksan vuoden kuluttua puolet. Luonnosuojelujärjestöt ovat tehneet ehdotuksia valtakunnallisesti arvokkaiden alueiden luonnon säilyttämisen puolesta. vsk.. Lähes vuoden Pääkaupunkiseudun Yhteistyövaltuuskunnan YTV:n teknisessä lautakunnassa pyöritelty asia ratkaistiin äänestämällä. Kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallitus sorvasivat syksyllä 1989 periaatepäätöksen yksityisautoilun rajoittamisesta Ruissalon saarella. YTY :n valtuuskunta päättää asian lopullisesti tämän vuoden marraskuussa. Turun luonnonsuojeluyhdistys on vastustanut turhaan saaren kärjessä sijaitsevan asuntovaunualueen laajennusta ji ehdottanut kaikenlaisen leirija karavaanitoiminnan poistoa saarelta. Teknisen lautakunnan päätöstä käsitellään helmikuussa YTV:n hallituksessa, jonka jälkeen se menee kuntiin lausunnolle. Julkishallinnon toimistot ovat suurimpia keräyspaperin tuottajia, ja ravitsemusliikkeissä rikkoutuu ja jää muuten jätteeksi eniten lasia. pakkauksista ja teollisuus kiinnostumaan jätemateriaalista. tenvä uusia astioita kiireesti. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 1/92 51. Kaavaluonnos mahdollistaisi mm. Molemmat alueet ovat kuntalaisten tärkeimpiä virPolttolaitos hiipui Pääkaupunkilaiset saivat uuden vuoden lahjaksi helpottavan tiedon: jätteenpolttolaitosta ei rakenneta. Pääkaupunkiseudulla on noin 55 000 jätteiden noutopaikkaa, joihin on järjestettäsäköintialueita. Asukkaat on saatava innostumaan kompostoinnista ja jätteiden lajittelusta, kauppa kantamaan oman vastuunsa mm. Yhteistyötä tarvitaan sekä kansalaisjärjestöjen, virkamiesten että teollisuuden ja kaupan kanssa
Katariinanlaakson Lintukallion, paikallisesti merkittävän lintuharrastuskohteen, ympärille on kaavailtu uusi laaja rivitaloalue. KOTIMAASTA Riita kaatoi lintutornin •,/· Vain neljä tolpantynkää jäi pystyyn Mäntsälän Kotojärven lintutornista, jonka vihastunut maanomistaja kaatoi omavaltaisesti. Kitkaton yhteistyö loppui maanomistajan vaihduttua sukupolvenvaihdoksen myötä Teppo Lipastiksi. Varovaisestikin arvioituna tornin arvo on 50 000 markaa", Elo sanoo. Näistä osa on jo suojattu tavalla tai toisella. Pentti Johansson 5. "Torni oli yhdistyksen historian suurin projekti. Lisäasutus tuhoaisi Katariinanlaakson luonnonarvot lopullisesti. Irene Routio SUOMEN LUONTO 1/92 51. vsk. Luontoharrastajat ovat olleet viimeisen puolentoista vuoden ajan Kotojärvellä ei-toivottua väkeä. Teppo Lipasti on uhannut laskuttaa luonnonsuojeluyhdistystä tornin katkomisesta sekä kuljettamisesta kaatopaikalle. Rauhoitettujen lehtometsien välissä sijaitsevat niittyalueet on kaavaluonnoksessa merkitty virkistysalueiksi. Rauhoitusja virkistysalueet tulisivat siis sijaitsemaan limittäin, mikä lisäisi suojelulehdon kulutusta entisestään. Maanomistajan mukaan lintutornin käyttäjät olivat tuhonneet alueen kasvillisuutta ja lisäksi torni häiritsi maanomistajan rakennushankkeita. Yhdistyksen tavoin soranottoaikeita vastustaa muun muassa Itä-Uudenmaan Seutukaavaliitto, joka pitää Lukonharjua viimeisenä mahdollisuutena suojella harjualueita Mäntsälässä. Kaavaluonnos rajoittaisi jokamiehen oikeuksia "pitsihuvila-alueilla", jolloin pohjoismaisestikin ainutlaatuisiin kulttuurikohteisiin tutustuminen estyisi. Maanomistaja kaatoi Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistyksen omistuksessa olevan lintu tornin marraskuussa. Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys rakensi tornin talkoilla kahdeksan vuotta sitten. niskentän rakentamisen karavaanareille. Näitä huvilakorttelialueita sa1s1 kuitenkin muuttaa kulttuuripalvelujen lisäämisen yhteydessä, esimerkiksi uusien pysäköintialueiden rakentaminen olisi mahdollista. Talvilämpimällä kopilla varustettua kymmenmetristä tornia rakennettiin talkoilla puolitoista vuotta. Pari vuotta sitten rakennetun asuntomessulähiön vaikutuksesta maaston kulutus Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella on moninkertaistunut: koiria ulkoilutetaan irrallaan kesälläkin, keltavuokkoja siirretään puutarhoihin ja uusia polkuja muodostuu jatkuvasti. Keväällä 1991 Pansion asukasyhdistys valitti kaavasta, jonka mukaan Pernon kartanon lähellä sijaitsevaan jalopuulehtoon suunniteltiin uusia kerrostalokortteleita vain luonnonmuistomerkkeinä rauhoitetut tammijättiläiset säästettäisiin. Yhdistyksessä puolestaan mietitään syytteen nostamista tornin hävittämisestä. Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistyksen puhenjohtajan Olli Elon mukaan kiistassa on ennen kaikkea kysymys läheisen Lukonharjun soranottoluvasta. "Yhdistys on asettunut vastustamaan Lipastin aikeita ottaa maakunnallisesti arvokkaasta maisemakohteesta puolitoista miljoonaa kuutiota soraa", Elo sanoo. Kuuluisien Ruissalon ja Katariinanlaakson lisäksi kaupungin alueella SIJaitsevat Pernon, Kulhon, Toijaisten ja Brinkkalan komeat jalopuumetsät sekä lukuisa joukko pienempiä lehtoja. Hänelle ei riittänyt tornin pilkkominen vaan hän pani matalaksi myös tornin läheisyydessä olleen arvokkaan rantalehdon. Luonnonsuojeluyhdistys sai rakentaa valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluvan Sälinkään Kotojärven lintutornin kahdeksan vuotta sitten entisen maanomistajan suullisella luvalla. Asemakaavaehdotus on palautettu vahvistamattomana Turun kaupungille uudelleen mietittäväksi, koska luonnonsuojelulliset näkökohdat oli jätetty huomiotta, kommentoi Ilkka Heikkilä ympäristöministeriöstä
Vero koostuisi kahdesta osasta: puolet määrättäisiin polttoaineen hiilipitoisuuden ja puolet energiatehon perusteella. EY:n komissio on asettanut veron käyttöönotolle tärkeän ehdon: sen pitää tulla voimaan kansainvälisellä sopimuksella, jotta EY-maiden teollisuuden kilpailukyky ei kärsisi. Turvelaudevoimalat eivät ole nykyäänkään liiketaloudellisesti kannattavia, ja turvevastapainevoimalat kannattavat vain, koska niiden typenoksidija rikkidioksidipäästörajat ovat muita voimalaitoksia alhaisemmat." Heikki Kemppi ennustaa myös kivihiiltä käyttävien lauhdevoimaloiden kuuluvan uudistuksen jälkeen historiaan: kivihiilen hinta nous1s1 EY-veron myötä eniten, yli 80 prosenttia. 6 Polttopuu, halot ja hake, välttyisi todennäköisesti EY:n hiilidioksidivero/ta samoin kuin tuulija aurinkoenergia. Veromalli suosisi niinikään tuulija aurinkoenergiaa, joita EY:n komissio ei "pienimittaisina energianlähteinä" verottaisi lainkaan. vsk.. Komission ehdotuksen mukaan veroa alettaisiin soveltaa 1993 alusta, jolloin sen määrä olisi kolme dollaria öljytynnyriltä. Y dinvoimaonnettomuuden taloudellisena takuumiehenä on valtio, eli kaikki suomalaiset maksavat jos vahinko sattuu." Kotimaisille polttoaineille haloille ja hakkeelle, ei Heikki Kempin arvioiden mukaan myöskään asetetta1s1 hiilidioksidiveroa, vaan ainoastaan energiavero. Seuraavaksi eniten, noin 40 prosenttia, kallistuisivat raskas polttoöljy ja maakaasu. VATT:n erikoistutkija Heikki Kempin mukaan suurin muutos tapahtuisi jyrsinturpeen verossa, joka kasvaisi viisinkertaiseksi. Puu on uusiutuvaa energiaa, jonka käyttö polttoaineena ei lisää hiilidioksidipäästöjä jos uutta metsää kasvaa samaa vauhtia kuin puuta käytetään. Jos vero otettaisiin käyttöön Suomessa, se muuttaisi ratkaisevasti polttoaineiden välisiä hintasuhteita. Energiaveron osuus kasvattaisi ydinenergialla tuotetun sähkön hintaa vain reilulla kymmenellä prosentilla ja vesivoimalla tuotetun vajaalla kolmanneksella nykyisestä. Väline-esittelyjä ja näyttelyä pääsee katsomaan klo 18 alkaen. Marraskuussa asetettiin rninisterityöryhmä suunnittelemaan uusia ehdotuksia energiaja haittaveroiksi. Kilpailun parhaiden kuvien lisäksi katsellaan Antti Leinosen "Ahmamailla", ruotsalaisen Janos Jurkan "Kaakkurilampi", Ritva Reinilän "Runokuvia luonnosta" sekä Mika Honkalinnan, Juha Vesalan ja Johannes Wiehnin "Repovesi". Vero on kuitenkin niin alhainen, että sillä ei ole ollut energian käyttöä ohjaavaa vaikutusta. "Jos vero otetaan käyttöön EY:ssä, Suomen on seurattava esimerkkiä", sanoo tutkimusjohtaja Seppo Leppänen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (V ATT). Euroopassa vapaamatkustajina. Anne Brax SUOMEN LUONTO 1/92 51. Turvevoiman hinta olisi veronkorotuksen jälkeen viidenneksen nykyistä kalliimpi. Lippuja myyvät ennakkoon Lippupalvelu ja Luonnonkuva-arkisto. Määrä nousisi asteittain niin, että vuoteen 2000 mennessä veron taso olisi kymmenen dollaria tynnyriltä. "Ydinvoiman hintaa nostavat muualla maailmassa korkeat, yksityiset vakuutukset. "Turve on hiilipitoista ja polttoaineena onnetonta, koska sen lämpöarvo on niin pieni. Näin fossiilisista polttoaineista kerättävä vero olisi korkeampi kuin muiden polttoaineiden. Kempin mukaan ydinvoimasta tulisi veron käyttöönoton jälkeen ehdottomasti halvin energiamuoto. KOTIMAASTA Euroopan yhteisön EY:n EY:n vero mullistaisi Suomen energiapolitiikan komissio valmistelee yhteisölle uutta energiaveroa, jonka tarkoitus on nostaaa hiilipitoisten polttoaineiden hintaa. Tilaisuudessa julkistetaan Vuoden Luontokuva. Liput 95 mk tai 65 mk istuinpaikasta riippuen. Ensimmäiset ehdotukset on luvattu maaliskuun 1992 loppuun mennessä. Viime vuonna tosin otettiin käyttöön liikennepolttoaineita koskeva hiilivero, jonka suuruus on noin 26 markkaa polttoaineen sisältämää hiilitonnia kohden. helmikuuta Finlandia-talolla klo 19. Koska ydinvoimalat ja vesivoimalat eivät aiheuta hiilidioksidipäästöjä, niille ei asetettaisi lainkaan hiilidioksidiveroa. "Jos vero otettaisiin käyttöön, tuulija aurinkoenergian tutkimukseen alettaisiin varmasti satsata enemmän" Kemppi arvioi. Energiaja haittaveroja on puuhattu Suomeen usean valtion komitean ja työryhmän voimin laihoin tuloksin. Suomalainen vientiteollisuus saattaisi joutua eurooppalaisten kuluttajien boikotoimaksi." VATT:ssa on tehty alustavia laskelmia siitä, miten EY:n hiilidioksidivero vaikuttaisi polttoaineiden hintoihin Suomessa. "Suomalaiset eivät voi olla Luonto kuvat Finlandia-talolla Perinteinen Vuoden Luontokuvat -tilaisuus on maanantaina 10. Meillä ydinvoimaonnettomuudesta maksettaville korvauksille on asetettu katto, jota jotkut pitävät liian matalana. Luulen että turvevoimaloita ei veron käyttöönoton jälkeen enää rakennettaisi
D 7. (9692) 51344 tai PL 12, 37501 Lempäälä, puh. KHO:n perustelut ovat huomion arvoisia: "Laadittujen ympäristöselvitysten mukaan tien rakentaminen on ilmeisessä ristiriidassa luonnonarvojen kanssa. luonnonsuojeluliitto ja Teollisuuden Keskusliitto ovat edustettuina uutisten toimitusneuvostossa. Uutistoimitusta vetää Kari Rissa Crea Video Oy:stä reporttereinaan tunnettuja ympäristötoimittajia, kuten Teuvo Suominen, Ismo Tuormaa ja Veli-Risto Cajander. KOTIMAASTA KHOtyrmäsi Oulu järven ylitystien Suomalainen oikeuslaitos on viime aikoina tuottanut iloisia yllätyksiä. Koskisen mukaan Oulujärven ylitystie poistetaan nyt myös vuoden 2010 jälkeen mahdollisesti toteuttavien hankkeiden listalta. helmikuuta kello 12. ympäristöministeriö, Taloudellinen tiedotustoimisto, metsähallitus ja tiedekeskus Heureka. Hank Fors, Vasaniemi, 98500 Pelkosenniemi, puh. Y mpäristöuutisten rahoittajia ovat mm. Ylitystie ei ole ollut tiehallituksen 20 vuoden kehittämissuunnitelmassa. Näytelmän on kirjoittanut ja ohjannut pelkosenniemeläissyntyinen teatteriohjaaja Olli-Pekka Ulkuniemi. Vajaan tunnin mittaisessa komediassa esiintyy mm. Näyttelijät ovat Vuotosalueen väestöä. Omat eväät. Tuoreimmasta vastaa korkein hallintooikeus, joka joulukuun puolivälissä pyyhki Oulujärven ylitystien pois Kainuun seutukaavasta. Kuinka kieltäydytään uimasta altaassa sen rakentajien kanssa. usema vuosma. Mutta ellei päästöjä saada vähenemään, maaperän ja vesien happamoituminen etenee. Mm. Raporttien lisäksi uutiset välittävät ympäristötietokeskuksen keräämää ilman ja veden laadun seurantatietoa. Mikko Niskasaari Aluemarkkinat Pelkosenniemellä järjestetään myös suoran kansalaistoiminnan kurssi 29. Kuinka Lapin ilmansaasteet yksissä kansissa Huoli Lapin, eritoten itäisen Lapin, ilmanlaadusta on ollut ympäristöuutisten vakioaiheita viime aikoina. Kurssilla opetetaan, kuinka pysyä rauhallisena, kun valtion 31 miljoonan markan elvytysraha, koti ja ympäristö hukutetaan veden alle. D Ruuhij ärvelle professorin arvo Presidentti on myöntänyt professorin arvonimen filosofian tohtori Rauno Ruuhijärvelle. D Ympäristöuutisia televisiosta Ympäristöuutisia tulee TV2:sta joka sunnuntai kello 21.45-22.00. Päätöstä voitaneen pitää ennakkotapauksena. Selvitys on laadittu Lapin luonnonsuojelupiirin pari vuotta sitten järjestämän kansalaiskeräyksen tuoton turvin. Metsäojia tukitaan Kuhmossa Metsähallituksen Kuhmon hoitoalue vähentää suoja metsäojitusten vesistövaikutuksia tukkimalla vanhoja, suoraan vesistöön johdettuja ojanpäitä. . KHO tyrmäsi myös Vuokatin ylitystien, joskaan ei yhtä selkein perustein. Perustelut ovat enty1sen tärkeät, koska niillä ei korjailtu jotain hankkeen yksityiskohtaa, vaan annettiin kuolinisku koko suunnitelmalle. Hapan laskeuma ylittää Lapissa kriittisen rajan, vaikka se on keskimäärin vain puolet Etelä-Suomen kuormituksesta. SUOMEN LUONTO 1/92 51. vsk. Tien taloudellista kannattavuutta koskevissa laskelmissa ei ole otettu huomioon tien rakentamisen aiheuttamia ympäristövaikutuksia". Alkuun on päästy ainakin Niemiskylällä, jossa on selvitelty kalastuskunnan aloitteesta metsähallituksen ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n metsänkäsittelystä aiheutuvan haitan vähentämismahdollisuuksia. Yli 22 vuotta kestäneen tiesodan pitäisi nyt olla lopullisesti päätöksessä. Varsinkin Koillis-Lapin ilmassa aika ajoin esiintyvät vahingollisen korkeat rikkidioksidimäärät, yleisesti korkea otsonitaso sekä mahdollinen hyvin happamien pisaroiden laskeuma ovat selvä riski havupuiden neulasille. Selvityksessä tuodaan julki tuoreita tutkimustuloksia Lapin ja mullflkin kalottialueen pahimmista ilmansaasteista ja ilmasto-oloista. Antti Ylitalo Valoa Vuotoksella Pelkosenniemeläinen Niemen Näyttämö esittää Valoa kaamokseen, polttavan ajankohtaista Vuotos-aiheista näytelmää, ala-asteen koululla. Uhatuinta aluetta on Inarijärven itäpuoli. Kuinka sukelluspukua käytetään, kun vieraillaan entisessä kotipaikassa. Varttitunnin lähetyksissä yritetään hahmottaa ympäristöasioiden taustaa ja merkitystä. Tiehallituksen suunnittelujohtaja Erkki Koskinen toteaa, ettei tiehallitus voi ajaa hanketta vastoin seutukaavaa. Kimmo Kaakinen anotaan valtion avustusta Ranuan sukellusveneen vuokraamiseksi isommalle porukalle. Ilmatieteen laitos on vastikään julkaissut Lapin ilmansaasteet -kirjasen. Ruuhijärvi työskentelee Helsingin yliopistossa kasvitieteen apulaisprofessorina. On kuitenkin mahdollista, että Kainuun liitto (seutukaavaliiton ja maakuntaliiton perillinen) yrittää uittaa sen jatkossa uuteen seutukaavaan. Ruuhijärvi toimi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana 1978-1990. Silti kirjoittajat esittävät yhteenvedossa muutamia perusteltuja varoituksen sanoja. Toiminnan pontimena ovat paikallisten kalastuskuntien vaatimukset ja mahdollisuus käyttää työllisyysvaroJa. (931) 752041 tai 751437. Hänen vaikutti työllään merkittävästi mm. Laajojen hakkuiden ja maanpinnan käsittelyn jäljiltä alueen aikaisemmin kirkkaat ja karut järvet ovat muuttuneet reheviksi ja ruskeiksi; leväkukintoja on havaittu . soidensuojeluohjelman laatimiseen ja koskiensuojelulain säätämiseen, Urho Kekkosen kansallispuiston perustamiseen ja Kitkanniemen liittämiseen Oulangan kansallispuistoon sekä ympäristöhallinnon kehittämiseen. Siinä jäljitetään saastepäästöjen lähteitä, tarkastellaan etenkin rikkipitoisuuksia, happamoittavien aineiden ja raskasmetallien laskeumaa sekä otsonipitoisuuksia. kolme ministeriä. Muistathan turvata paikallista työllisyyttä. Varsinaiset ilmansaasteiden metsä-, maaperäja vesistövaikutukset eivät kuulu julkaisun aihepiiriin
Lokamarraskuussa lampaan häntä rupeaa vipottamaan ja se tieSuurissa lammasmaissa kuten Islannissa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa on ylilaidunnus tuhonnut kasvillisuude!lja maaperän laajoilta alueilta. suojaava katos olkipatjoineen, jäätymätön vesipiste sekä ruokaa ja nuolukivi. Villat keritään kaksi kertaa vuodessa ja eläimen sorkat leikataan kynsien tavoin kevättalvella. maitoa, talia ja villarasvaa eli lanoliinia. Vähään tyytyvien lampaiden sijasta maatalous nojaa nautoihin ja sikoihin, jotka tarvitsevat ostorehuja ja korkeatasoisia karjasuojia lämmityksineen ja ruokintaautomaatteineen. Lihasta kaksi kolmasosaa on kotimaista, mutta villoista ja nahkoista vain neljä prosenttia. Lammas on koiran jälkeen ihmisen vanhin kotieläin, jota on Suomessakin pidetty rautakaudelta lähtien. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAl Alice Karlsson Vaikka Suomen ilmasto ja maaperä sopivat mainiosti lampaalle, ei maamme niityillä ja ojanpientareilla juurikaan käyskentele villavia päkäpäitä monikymmenpäisinä laumoina. Lampaan hoito on verrattain helppoa. Lammas olikin omavaraistaloudessa tärkeä, onhan se kotieläimistä monipuolisin paitsi villaa, nahkoja ja lihaa, saadaan lampaasta myös mm. Metsälaitu. Ajoittain vieraita rotuja on yritetty juurruttaa Suomeen, mutta suomenlammas on pitänyt pintansa. Tavallisimmin lammas synnyttää kuitenkin kaksi tai kolme jälkeläistä. Kuva Pohjois-Islannista. Suomenlammas on kuuluisa sikiävyydestään, joskus suomenlammasemon tiedetään saaneen jopa kahdeksan karitsaa yhdellä kertaa. Tärkein lampaasta saatava tuote oli teollisuuden nousuun asti villa, mutta nykyisin pääasiallinen tulo tulee lihasta. tää sitä, että se katselee pässiä sillä silmällä. Lampaanlihan kulutus on vuodessa noin 300 grammaa henkeä kohti. Lammas on metsänhoitaja, sillä se pitää heinittymisen kurissa. Vuonna 1990 Suomessa oli noin 57 000 lammasta 6000 maatilalla. Karitsat syntyvät keväällä ja usein ne ovat riittävän painavia teurastettaviksi jo puolen vuoden ikäisinä. Lampaiden pito metsissä onkin vaihtoehto rikkaruohomyrkyille. Lammastalous tuottaa Suomessa noin I 000 tonnia lihaa ja 140 tonnia villaa sekä 50 000 nahkaa vuodessa. Villakeriä sikisi sillä vauhdilla, että 1920 oli lampaita Suomessa jo 1,7 miljoonaa, puoli lammasta jokaista kansalaista kohti. Vähään tyytyväinen Lammas määkii tyytyväisenä, jos sillä on tuulelta ja sateelta Ollapa lampaan nahoissa Lammaskatras elävöittää maisemaa ja pitää metsän puhtaana rikkaruohoista. Sotien jälkeistä pientä piristymistä lukuunottamatta lampaat ovat vähentyneet aina näihin päiviin asti. Optimaalinen lämpötila on nollan paikkeilla, mutta lammas pärjää kovillakin pakkasilla olkipetinsä päällä, sillä sen omat papanat kehittävät lämpöä. Nykyisistä lampaistamme suomenlampaita on 95 prosenttia. Lammas kuuluu omavaraistalouteen ·; g :r Lammastalous eli kukoistusi§ kauttaan tämän vuosisadan :z! alussa. Lampaasta on luonnonsuojelijaksi
Villan käsittely on monivaiheista. Villanlämpimiä tuotteita Lammas häviää lihantuotannossa pienikokoisena naudalle, mutta villantuottajana suomenlampaan kanssa kilpailevat vain ulkomaalaiset lammasrodut. Lohkoja viljellään vuorotellen ja välillä ne jätetään lepäämään. Keväisin lampaat pääsevät laitumille, joiden aidoista on huolehdittava. hernettä. Marja Jormolan mukaan lammastalouden tuotto on vähäistä. Saksassa oli jo 1970-luvun alkupuolella lähes 200 000 kulttuurimaisemia hoitavaa lammasta mm. ULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT Lampaanvilla muovautuu yhtä hyvin huopikkaiksi kuin korkeatasoisiksi tekstiileiksi. Lammas on perusteellinen ruohonnyhtäjä, joten laitumia pitää olla paljon. Suomessa toimii vielä useita kehräämöjä ja meillä on vahva käsityöperinne. Sadonkorjuun aikana Jormolassa tarvitaan apu voimia ja tilalla pidetään monta oppituntia käytännön juurikasviljelystä, kun naapurissa olevat steinerkoululaiset osallistuvat porkkananja perunannostoon. Islannissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa ovat lampaat kalunneet kasvillisuuden valtavilta alueilta, joiden tuhon tuuli ja vesi ovat viimeistelleet. Lampaiden kuten muidenkin eläinten pidossa on tärkeää tietää, mikä on laidunten kantokyky. Tilan säilyminen elinkelpoisena on hänelle tärkeää. Kaiken kaikkiaan lammas on mainio eläin, jonka arvostuksen nostamiseen kuluttajat voivat vaikuttaa merkittävästi: kotimaisen lampaanlihan ja villan suosimisella on suoria vaikutuksia sekä maalaismaiseman säilymiseen että omavaraisuuden lisääntymiseen. Jom:iolan tila pienine laitumineen ja peltotilkkuineen sekä mäen päällä olevine asuinja talousrakennuksineen onkin kuin palanen aitoa sodanjälkeistä Suomea. Ylilaidunnus vaarana Lammas voi myös olla ympäristön tuhoaja. Viiden hehtaarin tilalla viljellään biodynaamisesti juurikkaita ja viljaa, ja lanta on luonnonmukaisessa viljelyssä välttämätöntä. Eri puolilla Suomea peltojen ja rantaniittyjen umpeenkasvu voitaisiin estää lampailla. Lammastalouden laajentamiselle on hyvät perusteet. maan kunnosta, joten arviot vaihtelevat jonkin verran. Parhaan tuoton villalle lampurit saavatkin silloin kun he osaavat jalostaa villan langoiksi tai jopa valmiiksi tuotteiksi asti. D. Lampaat tarvitsevat ruokaa ja vettä, ne karitsoivat ja joskus sairastavatkin, ne keritään ja !antaakin on luotava. Jukka Jonnola on maisema-arkkitehti ja sivutoiminen maanviljelijä. Vantaan asennetta ja kaupunkisuunnittelun järjettömyyttä kuvastaa se, että kaupunki on halunnut pakkolunastaa Jormolan tilan, vaikka se on seutuja yleiskaavassa viheraluetta. Marja Jormolalle lampaiden pito onkin aina ollut emännän tuloa, omaa rahaa. viljelystä poistetuilla pelloilla ja kaupunkien puistoissa. Emäntä Marja Jormolan mukaan eläimiä on maatilalla pakko pitää myös siksi, ettei mitään tarvitsisi heittää hukkaan! Marja Jormolalla ei ole kovin romanttista käsitystä lampurin ammatista. Tuottavasta tilasta olisi siis haluttu tehdä kuluja nielevä puisto, vaikka Jormolat eivät ole koskaan estäneet ihmisten liikkumista joenvarsiniityillään ja metsissään. Hehtaarin kokoisella peltolaitumella voidaan pitää viittä emoa karitsoineen, metsälaitumella vain kolmasosaa siitä. Lammas on maisemanhoitaja. Lammastuotteet ovat tilan sivutuotteita, mutta nykyisin itse lammas on viljelylle elintärkeä. Lampaanhoito on työtä siinä kuin muukin karjanhoito. Ulkomailla maisemanhoitaj alammas on tuttu näky. Valtion tuotantotuen kanssa lampuri pääsee jonkinlaisiin tuloihin, mutta lampaita pitää olla paljon, jos mielii perheen elättää. Luonnonmukaisessa viljelyssä on käsityötä enemmän kuin tavanomaisessa, sillä esimerkiksi rikkaruohoja ei myrkytetä vaan ne kitketään joko koneella tai käsin. milla lammas myös viihtyy, koska siellä on vähemmän loisia kuin peltolaitumilla. LJ Jormolan lampaita ei palella talvellakaan kun alla on papanainen olkipeti. Luomulisä on lihasta nelisen markkaa kilolta. Muun muassa Ruotsissa lampaat ehkäisevät pakettipeltojen vesoittumista. Teurastamo maksaa lihasta 25-28 markkaa kilolta ja villakilosta heruu muutama markka. Marja Jormolan poika Jukka Jormola viljelee tilalla porkkanoita, perunoita, ruista, heinää ja mm. Lammas tuottaa lihansa ja villansa suhteellisen vähällä energialla, eikä lampaankasvatus edellytä suuria investointeja. Laitumien kestokyky riippuu kuitenkin mm. Villaa voi myös huovuttaa ja jalostaa esimerkiksi tossuiksi. Kotimaisilla lammastuotteilla voitaisiin korvata tuontia ja lisätä pientilojen elinkelpoisuutta. Keritsemisen jälkeen villa lajitellaan, pestään, karstataan, kehrätään, värjätään ja neulotaan puseroiksi ja sukiksi tai kudotaan kankaaksi. Luomulampaita kaupungissa Vantaalaisella Jormolan tilalla on pidetty lampaita ainakin 30 vuotta. Suomenlampaan villa on hyvää ja sopii lajiteltuna mainiosti korkeatasoisiinkin käsitöihin
Toisen Metsäntutkimuslaitoksessa työskennelleen metsäbiologin, professori Viljo Kujalan, Suomen Luonnossa 1942 esittämä uhkakuva on pitkälti toteutunut: "Luonnonmetsät muuttuvat ensin hoitometsiksi, lopuksi puuviljelmiksi." Etelä-Suomessa surkea suojelutilanne Suojelutyöryhmän lähtötilanne ei siis ole paras mahdollinen. Oman erikoisryhmänsä metsän uhanalaisissa muodostavat ne 14 paloalueisiin erikoistunutta hyönteislajia, joiden kohtalon on sinetöinyt tehokas metsäpalovartointi. Aarniometsän linnuistakin osa hyödyntää tätä ravintoketjua. Ei ole liioittelua sanoa nykyistä metsätaloutta Suomen luonnon suurimmaksi uhkaksi. vsk.. Vain näin voidaan siirtyä kestävästä metsätaloudesta ekologisesti kestävään metsätalouteen. Käsittäväthän metsämme yli 70 prosenttia valtakunnan koko maa-alasta. Tästä alasta noin puolet on alle satavuotiasta metsää. Muutos on mittasuhteiltaan suurin, mikä Suomen luontoa on ihmisen toimesta kohdannut; viljelysmaiden raivauskin jää sen rinnalla varjoon. Metsätaloudellinen luontainen poistuma merkitsee aarniometsässä varsinaista elämää. Metsähallituksen luonnonsuojeluosaston raportti Etelä-Suomen metsien suojelutilanteesta lokakuulta 1989 osoittaa vakuuttavasti, kuinka heikoissa kantimissa Etelä-Suomen metsien suojelu on. Soilla uhanalaisista elää noin kuusi prosenttia, vesissä ja kallioilla noin kymmenen, rannoilla seitsemän, tunturipaljakoilla noin viisi ja ns. Aarniometsät ovat monimutkaisia ja monimuotoisia metsän kehitysvaiheita. Vanhoihin metsiin erikoistuneen uhanalaisen lajiston määrä on siinä määrin hälyttävä, että on todella korkea SUOMEN LUONTO 1/92 51 . PUHEENVUORO I Dosentti Tapio Lindholm työskentelee vesija ympäristöhallituksen luonnonsuojelututkimusyksikössä aarniometsäkartoituksen koordinaattorina. Vaikka luonnonmetsissä oli aikoinaan runsaasti metsäpaloja, metsäpalon tai avohakkuun suosittelu jokaisen vanhan metsän hoitotoimeksi on virheellistä ajattelua. Lähes puolet uhanalaisista on metsälajeja Eipä siis ihme, että suuri joukko tuosta erikoistuneesta ja vaateliaasta metsälajistosta on kärsinyt. Luonnonsuojelualueiden vanhoja metsiä ei ole syytä polttaa. Hoitometsissä ja puupelloissa tätä luonnon rikkautta ei ole. Tarkkaa tietoa asiasta ei ole, sillä metsähallituksen metsätalouskartan kuviotiedot eivät sisällä aarniometsäisyyttä eivätkä juuri muitakaan luonnon monimuotoisuutta kuvaavia tunnuksia. Etelä-Suomen metsien suojelu on kaikkien mittapuiden mukaan riittämätöntä. Lahopuuhun erikoistuneen lajiston määrä ja tuon lajiston erikoiset ekologiset vaatimukset osoittavat, että aarniometsävaihe on ollut pohjoisten metsien yksi perusvaihe. Tätä ei ole otettu huomioon metsän hiilitaseiden laskuissa. Nykyhetken tilanne metsissämme on kuitenkin aivan 10 Uhatut aarniomf erilainen kuin 1943. Näin puiden sitoma hiili vapautuu hitaan ja hyvin monimutkaisen hajottajasysteemin kautta. Kuitenkin juuri ikääntynyt aarniometsä, jonka historia ulottuu monen puusukupolven taakse, on osoittautunut biologisesti merkittäväksi ekosysteemiksi. Etelä-Suomen metsiä on hyödynnetty luonnon monipuolisuudesta piittaamatta ja suojelualueillakin metsiä on kovin vähän. Suojelualueiden vähäinen määrä yhdistettynä harjoitettuun metsätalouteen ei takaa ekologisesti kestävää suojelua ja metsätaloutta. Sen varassa on elänyt ja kehittynyt merkittävä osa metsiemme monimuotoisuudesta. Suojeltu pinta-ala on vähäinen, suojelualueet ovat pieniä ja liian etäällä toisistaan. Kun maassamme ei ole missään sellaisia vuoristoja kuin esim. Todellisia aarniometsiä luonnonsuojelualueilla on vähän, erään asiantuntija-arvion mukaan vain noin kymmenen prosenttia eteläsuomalaisten suojelualueitten pinta-alasta. Näin mitattuna luonnonsuojelumme suurimmat puutteet ovat juuri metsien suojelussa. Uhkan torjumiseksi metsien suojelua on tehostettava tuntuvasti ja sisällytettävä luonnonsuojelu metsätalouteenkin. perinnebiotoopeilla 19 prosenttia. Koko Etelä-Suomen suojelualueiden yhteispinta-ala on 680 neliökilometriä, josta metsämaata on vajaa puolet. Etelä-Suomen metsämaan pinta-alasta tämä on vaivaiset 0,25 prosenttia. Selvityksen tarkoittama Etelä-Suomi on Oulun läänin eteläpuolinen alue, johon on kuitenkin luettu mukaan Kalajokilaaksoon lukeutuva Oulun läänin puoleinen osa Keski-Pohj anmaasta. Tätä käsitystä näyttävät hellivän johtavissa asemissa olevat metsäalan johtajat, jotka eivät ole saaneet ekologista koulutusta ja joiden päätöksenteon varassa on Suomen metsien ekologinen kohtalo. Lisäksi noin 80:n muissa elinympäristöissä elävän lajin uhanalaisuuden syy on erilaisissa metsänhoitotoimissa, eritoten puulajisuhteiden ja ikärakenteen muutoksissa sekä lahopuiden vähenemisessä. Metsänhoito siis on eliölajistomme merkittävin uhanalaisuuden syy. Aarniometsän elämä on rikasta Suurimmassa häviämisvaarassa ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaat vanhat metsät, joista uljaimpia ovat aarniometsät. Sen sijaan suojelualueilla on kyllin hoitometsiä ja viljelytaimikoita, joiden porottaminen olisi luonnonsuojeluteko. Aarniometsän ravintoverkot ovat poikkeuksellisen monimutkaiset, sillä puuaineksen lahottamiseen osallistuu suuri joukko erilaisia sieniä. Merkittävää on, että metsän nuoriin kehitysvaiheisiin sitoutuneet lajit eivät ole uhanalaistuneet. Ne edustavat heikosti metsäluonnolle ominaisia kehitysvaiheita. Sienien varassa elää suuri joukko juuri näihin oloihin erikoistuneita hyönteisiä, eritoten kovakuoriaisia. Ne eivät ole vain oman onnensä varaan jätettyjä metsiä, jotka ovat lopettaneet kasvunsa, ränsistyneet ja lahonneet ja joiden kehityskierto pitäisi saattaa välittömästi alkuun. Tuoreen uhanalaismietinnön mukaan 44 prosenttia eli 727 lajia uhanalaisista on metsälajeja. Keski-Euroopassa, joiden vaikeapääsyisissä osissa aarniometsien jätteitä on pakostakin jossain määrin säästynyt, jää alkuperäisen metsäluonnon säilyttäminen meillä kokonaan varta vasten järjestetyn suojelun varaan." Ympäristöministeri asetti viime lokakuun lopussa työryhmän selvittämään, kuinka paljon linjan Oulu-KajaaniKuhmo eteläpuolella on luonnonsuojelun kannalta arvokkaita vanhoja metsiä. Kalliola totesi artikkelissaan, että "jättiaskelin edistynyt metsätalous on muuttanut entiset aarniometsämme hoidetuiksi talousmetsiksi. Metsäntutkimuslaitoksessa työskennellyt luonnonsuojeluvalvoja tohtori Reino Kalliola kirjoitti 1943 Metsälehteen artikkelin otsikolla Aarniometsiä tarvitaan. Työryhmän tulee tehdä vielä suojelemattomien vanhojen metsien rauhoittamisesta esitys
Jäljellä enää sirpaleita Pohjatyötä nyt toimintansa aloittavan suoj elutyöryhmän toiminnalle on tehty pari vuotta vesija ympäristöhallituksen luonnonsuojelututkimusyksikössä, josta on johdettu ns. Aineistoa on kerätty eri viranomaisille, järjestöille ja yksittäisille luonnonsuojelijoille suunnatulla kyselyllä. Metsäluonnon suojelusta ei ole odotettavissa uhkaa taloudellemme. Luonnonsuojeluvalvoja Reino Kalliola ehkä kykeni vaikuttamaan hienoilla kirjoituksillaan. Tapio Lindholm 11. Se on eri vaiheissa vauhdittanut vaikeaa metsänsuojelua. Viimeisten vanhojen metsien suojelulla on jo kiire. aarniometsäkartoitusta. jonka luontainen levinneisyys ei ulotu Lappiin. Tähän mennessä kohteita oli kertynyt 843. On siis tarvittu räväkkää puuttumista viimeisten vanhojen metsien häpeälliseen tuhoamiseen. Valitettavasti edes kohteiden määrä ei välttämättä kuvaa seudun aarniometsäisyyttä. ja ehkä valitettavasti samalla jo liian myöhäinen aika saada vielä säästyneet luonnonsuojelullisesti arvokkaat metsät rauhoitettua. Viime kesänä ovat metsähallituksen ja lääninhallitusten edustajat tutkineet kohteita ja sen pohjalta suojelutyöryhmä laatii ehdotuksen suojeltaviksi alueiksi. Ratkaisu on lopullinen Kaikki kunnolliset kohteet olisi suojeltava, eikä tämäkään todennäköisesti ratkaise Etelä-Suomen metsänsuojeluongelmia kuin osaksi. Nuorten metsäaktivistien työ metsänsuojelun edistämiseksi on ollut hyödyllistä, vaikka se muodollisesti onkin ollvt laitonta. Uuden vanhan metsän voi kasvattaa avohakkuualueelle, mutta jos suuri osa metsäluonnon lajeista on hävinnyt, kasvatamme vain puukulisseja, emme mommuotoista metsää. Kohteet ovat jakautuneet alueellisesti hyvin epätasaisesti. Täten on käsittämätöntä, että lähes jokainen metsänsuojeluhanke on ollut tuskallisen vaikea. vsk. ~ät on säästettävä Etelä-Suomen metsien suojelu on surkealla tolalla. Nykyajan härskeihin päättäjiin ei korulauseilla näytä olevan vaikutusta. Jos taloudellamme menee huonosti, syynä ei ole luonnonsuojelu. Kohteiden keskimääräinen arvioitu pinta-ala on 35 hehtaaria ja yhteenlaskettu pinta-ala vain 285 neliökilometriä eli 0,23 prosenttia kartoitetun alueen metsäpintaalasta. Tähän mennessä kertyneiden kokemusten pohjalta on tullut selväksi, että todella hyviä aarniometsiä ilmoitetuista kohteista on vain osa. Ainoa tapa suojella tätä eliöstöä on säilyttää niiden elinympäristö. Vähäisiinkään rauhoitettuihin metsiin ei juuri sisälly vanhoja aarniometsiä, joissa elämä sykkii monipuolisena, mutta uhanalaisena. Aarniometsien suojelua tarvitaan nimenomaan EteläSuomessa, sillä Lapin laajojen erämaa-alueiden "jonkinasteinen" suojelu ei pelasta eteläja keskiboreaalisten metsävyöhykkeiden lajistoa, SUOMEN LUONTO 1/92 51. On kuitenkin tiedostettava, että nyt tehtävä ratkaisu on lopullinen, sillä jos nyt ei suojella, moni upea metsä häviää ja monen uhanalaisen ja muunkin lajin elinympäristö katoaa lopullisesti
ja kuuntelutaitoisena ympäristönsuojelijana, joka hallituksessa on monesti joutunut muiden ministerien jyräämäksi. "Näen demokratian eri tavoin. Me otamme hyödyt tai kuvitteelliset hyödyt ja pistämme riskit, ongelmat ja laskut tulevaisuudelle." EY:n politiikka ihmisistä kiinni Pietikäinen kannattaa Suomen liittymistä Euroopan yhteisöön siitäkin huolimatta, että liittymistä on vastustettu osittain juuri ympäristösyistä. "Yhdentymisen ympäristöriskit ovat selvät. Kun esimerkiksi rakennetaan lomakyliä, niissä on sähkösaunat, mikroaaltouunit ja sähkölämmitetyt vesijohdot." Ydinvoiman valinta on eettinen kysymys Pietikäisen mielestä mikään energiantuotanto ei ole haitatonta, ja kaikkea energiankulutusta tulisi vähentää, mutta ydinvoima asettuu omaan luokkaansa. Meillä ei ole oikeutta siirtää tällaista ongelmaa tuleville sukupolville " "Suuronnettomuusriski on myös kohtuuton, mutta rehellisesti sanottuna olisi tietyllä _ tapaa oikein, jos sellainen tapahtuisi meidän aikanamme, koska me olemme käyttäneet energian hyväksemme. Kyse on siitä, mitä hyödykkeitä kuluttaa ja kuinka paljon." "En usko, että ihmiset pahuuttaan tekevät huonoja ratkaisuja, vaan että energiansäästöä ei tulla ajatelleeksi. Toistaiseksi Pietikäinen ei ole voinut kirjata näkyviä voittoja, mutta jotakin on sentään lähtenyt käyntiin: ympäristöveroista pitäisi valmistua maaliskuussa uusia esityksiä ja ympäristövaikutusten arviointia koskeva lainsäädäntö on tekeillä. Pietikäinen ei ymmärrä Stenius-Kaukosen ajattelua. Ulkopuolelle jäämällä antaa oikeutuksen joillekin toisille ja toisensuuntaisille ajatuksille. Olisiko parempi jos minunkin tilallani olisi yksi ydinvoiman kannattaja lisää?" Pietikäisellä on silti asioita, joita hän ei ministerinä suostuisi tekemään. "Ydinvoima on eettinen kysymys. Ydinvoiman tuottamisen seuraukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen, eikä ydinjätekysymystä olla lopullisesti ratkaistu. En myöskään voisi itse äänestää ydinvoiman puolesta." Vasemmistoliiton kansanedustaja Marjatta Stenius-Kaukonen uhkasi syksyllä erota eduskunnasta, koska hän oli pettynyt eduskunnan työskentelyyn ja vaikutusmahdollisuuksiinsa kansanedustajana. Mutta vaikka emme lähtisi mukaan EY:hyn, pääosin sama tapahtuu joka tapauksessa, teollisuus on kiinni tässä kehityksessä." Pietikäisen mukaan EY:n sisällä käydään samoista as101sta ympäristöpoliittista keskustelua kuin Suomessa: energiapolitiikasta, taloudellisista ohjauskeinoista tai jätehuollon järjestämisestä ja myös jännitteet kulkevat samalla akselilla kuin Suomessa. Erota voi, jos tekee virheen tai toimii itse moraalinsa vastaisesti. Suuri osa energiankäytöstä on välillistä. Minulle luovuttaminen on hyvin vierasta, ero olisi minulle uhkailua tai isottelua." On tyhmää luvata teollisuudelle halpaa energiaa Pietikäisen energiapoliittiset näkemykset ovat olleet muille ministereille niin vastenmielisiä, että omista ponnekkaista vaatimuksistaan huolimatta ympäristöministeriä ei huolittu mukaan ministerityöryhmään, joka valmistelee eduskunnalle kevääksi energiapoliittista selontekoa. Energian hintaa pitää nostaa vähitellen siten, että ensi alkuun hinta nousee vähän tai ei ollenkaan ja sitten yhä enemmän." "Kuluttajat ovat myös tärkeässä asemassa. "Missä poliittisessa ryhmässä ympäristöasiat saavat varauksettoman ja ristiriidattoman tuen silloin, kun ei puhuta vain yleisistä kauniista ajatuksista. Mutta Sirpa Pietikäinen ei ole paasannut bambeista, vaan sen sijaan paneutunut yllättävän tarmokkaasti haittaveroihin, ympäristövahinkojen arviointiin ja energiansäästöön. Minua lohduttaa se, että kaikki tapaamani ympäristöministerit, esimerkiksi Yhdysvaltain ja Saksan, ovat samassa tilanteessa suhteessa omaan kauppaja teollisuusministeriinsä, valtiovarainministeriinsä tai omiin taustaryhmiinsä." En voisi esitellä koskiensuojelulain purkamista Muutaman ministerikuukauden perusteella Sirpa Pietikäistä pidetään vilpittömänä 12 "Minua huvittaa sana bambipolitiikka. Eivät suomalaiset moneen Euroopan maahan verrattuna ole ympäristöaktiivisuudessa sen kummallisempia." "Onko EY hyväksi vai pahaksi on samanlainen kysymys kuin että onko hallitus hyväksi vai pahaksi. Se riippuu siitä, millaiset ihmiset siellä ovat päättämässä." "EY antaa mahdollisuuden sen tapaisiin päätöksiin, joita ei kansallisesti tehtäisi. Energiankulutuksen kasvun pysäyttäminen on pitkä prosessi ja keinoja on hirveän paljon: valistus ja tiedottaminen, tutkimusvarojen suuntaaminen energian käytön hyötysuhteen parantamiseen, eri energiamuotojen tutkimiseen, teknologian kehittämiseen ja soveltamiseen sekä energian hinnan nosto." "On järjetöntä luvata teollisuudelle lisää halpenevaa energiaa ja samalla pyytää: tehkää nyt kaikkenne sen säästämiseksi! Sehän ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa eikä järkevää. Osa vääristä ratkaisuista tehdään jo suunnittelussa. "Olen poliitikko ja tekemällä työtä vaikutan. Ydinvoiman käyttö on eräänlaista varastamista. Pietikäinen ei kuitenkaan ole kyllästynyt politiikkaan. Anne Brax Sirpa Pietikäinen: En ole bambipoliitikko Juuri tällaista ympäristöpolitiikkaa monet odottivat kun nuori kokoomuslainen kauppatieteiden maisteri, jolla ei varsinaisia ympäristönsuojeluansioita ollut tilillään, valittiin ministeriksi. Tämä näkyi muun muassa hiilidioksidiverossa, jonka EY :n ympäristöministerit hyväksyivät, mutta kauppaja teollisuusministerit hylkäsivät. "En voisi esitellä koskiensuojelulain purkamista, vaikka hallituksen enemmistö sitä vaatisi ja sama koskee kaikkia merkittäviä heikennyksiä ympäristöpolitiikassa. Kulissien takana Pietikäinen on tapellut luonnonsuojelualueiden puolesta keskustalaisia vastaan, jotka näkevät jokaisen suojeluhankkeen maaseudun museoimisena. Useissa tärkeissä ympäristöasioissa Pietikäinen on joutunut muun hallituksen, jopa oman puolueensa ministereiden, kanssa vastatusten. Se on sitä, että suojellaan kaikkea kivaa ja kaunista mutta ei jakseta välittää jätteistä tai myrkyistä", sanoo ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen. vsk.. Vaikka Pietikäinen kannattaa energiansäästöä, hän ei mielellään käytä sitä tenniä. "Kyllä Euroopan ympanstöministerit ovat hurskaan yksimielisiä monista tavotteista. Jos SUOMEN LUONTO 1/92 51. Tällaisia asioita ovat Vuotoksen allas, viides ydinvoimala ja ylipäänsä koko energiapolitiikan linja. Sirpa Pietikäinen sanoo, että ympäristöasioita ajaessa saa aina varautua vastarintaan. "Ei ole kyse siitä, että energiankulutusta pitäisi vähentää nykyisestä tasosta, vaan siitä miten tulevaa kasvua leikataan. Koko yhdentyminenhän perustuu siihen, että taloudellinen kasvu voimistuu, kulutus ja kuljetukset lisääntyvät
Ympäristönäkökulman pitäisi olla ennaltaehkäisevä." Pietikäisen mielestä ympäristövaikutukset pitäisi arvioida aina, kun tehdään ratkaisu joka vaikuttaa merkittävästi ympäristöön. Ensi vuonna Pietikäisellä tulee täyteen kymmenen vuotta kansanedustajana. jo tehtyjen vahinkojen putsaajana. vsk. Toisaalta mikään ei estä tekemästä kansallisesti tiukempia päätöksiä." Eroon putsaajan tehtävästä Päätöksenteon ympäristövaikutusten arvioinnin kirjaaminen lain muotoon on tulevan vuoden tärkeimpiä ympäristöpäätöksiä. Minusta kansalaisjärjestöjen vaatimus kahden prosentin bruttokansantuoteosuuden antamisesta teollisuusmaista kehitysmaihin on kohtuullinen. "Minä olen ollut kiinnostunut ympäristöasioista jo pienestä pitäen, siitä asti kun ollessani kaksitoistavuotias biologian opettaja kertoi, miten siilit kuolevat sukupuuttoon, kun niitä jää niin paljon autojen alle ... Pitäisi miettiä mitä tarkoittaa, jos halutaan lisätä luontaiselinkeinoj a, matkailua tai teollisuutta ja mihin ne sijoitetaan." "Yrityksissä pitäisi tehdä kaikesta toiminnasta ympäristötaseet. Ympäristön kannalta olisi parempi siirtyä annostelupakkauksiin." Kaksi prosenttia BKT:sta kehitysmaille Brasiliassa pidetään ensi kesänä maailmanlaajuinen ympäristökokous, jossa yritetään sopia muun muassa toimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Luonto on kaunis kun se järjestää itse itsensä, vain ihminen osaa tehdä rumaa. Ympäristöhallinto on aloittanut eräänlaisena servisystemsinä, SUOMEN LUONTO 1/92 51. Pahimmassa tapauksessa kymmenien tuhansien osanottajien mammuttikokouksesta saattaa tulla täysi kaaos. Tulee oivallus, että ihminen ei ole jotakin erillistä joka on yhteydessä vain muiden ihmisten kanssa, vaan ihmisillä on tapa keskustella myös muun luonnon kanssa. "Ympäristövaikutusten arviointi tarkoittaa sen ajatuksen tunnustamista, että ympäristö pitää ottaa päätöksenteossa huomioon samalla tavalla kuin talouskin. Ihminen on erottamaton osa luontoa, samaa biomassaa toisessa muodossa kuin kasvit ja eläimet." ::J 13. Jotkut ovat sanoneet, että kokouksessa on kyseessä yksi viimeisistä tilaisuuksista pelastaa koko maapallo. "Ei riitä, että ympäristövaikutukset otetaan huomioon, kun jotakin yksittäistä rakennusta tai vesistöhanketta suunnitellaan, vaan ne pitäisi ottaa huomioon jo maakuntien kehittämissuunnitelmia tehtäessä. Pietikäisen vaikea tehtävä on edustaa kokouksessa Suomea. Bruttokansantuote on nyt pudonnut saman verran laman takia, eikä tämä ihan kamala tilanne ole. Ympäristönsuojelu kuitenkin toi Pietikäisen politiikkaan. Kaksi prosenttia voitaisiin antaa joskus kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Jos meidän paikastamme pudotettaisiin kaksi prosenttia, niin olisiko se kovin paljon. Esimerkiksi käyvät vaikkapa hotellit, joissa käytetään paljon kertakäyttötuotteita, kuten kertakäyttöisesti pakattuja saippuoita. "Pitäisi rakentaa neuvottelukokonaisuus, jossa kaikki sitoutuvat johonkin ja saavat jotakin. Y mpäristövaikutusten arviointi (YV A) on Pietikäisen lempiaiheita. Pidän kuitenkin samoilemisesta ja sienestämisestä, siitä tunteesta joka tulee kun on luonnossa. Jo nyt tiedetään, että köyhät etelän maat tulevat vaatimaan itselleen samoja oikeuksia taloudelliseen kasvuun energian ja raakaaineiden kulutusta lisäämällä kuin teollisuusmailla on ollut. EY:ssä on ympäristötahtoa, se merkitsee ympäristöpolitiikan tiukentumista meilläkin. Teollisuusmaiden pitäisi pysäyttää energian kulutuksen kasvu ja hidastaa taloudellista kasvua materiaali· sena kasvuna." "Kehitysmaiden pitäisi myös sitoutua tekemään omille ongelmilleen jotakin, mutta sen pitäisi tapahtua maakohtaisten selvitysten pohjalta ja siten, että kehitysmailta itseltään kysytään mitä ne haluavat." "Kolmanneksi teollisuusmaiden tulisi sitoutua rahoitukseen. Se jakautuisi tasaisesti koko yhteiskuntaan." Ympäristönsuojelu toi politiikkaan Sirpa Pietikäinen ei ole lintuharrastaja eikä liioin tunnista kasvilajeja ilman oppaita. " "Olen ensisijaisesti ympäristöpoliitikko. Sirpa Pietikäisen mielestä ympäristönsuojelua ei saa eristää omaan karsinaansa, vaan sen on oltava johtavana periaatteena myös yhteiskunnan "kovilla " alueilla taloudessa ja elinkeinoelämässä
vsk.. Jouko Kuosmanen Kuusikon viheltelijä 14 SUOMEN LUONTO 1/92 51
15. Kuoriuduttuaan poikaset lähtevät maastoon, jossa ne emon kaitsemina hankkivat ruokansa. Se istahtaa lähimmän puun oksalle ja käy sieltä mittailemaan valppailla silmillään häiriön syytä. Talvella pyyt syövät koivujen ja etenkin leppien norkkoja, ja lepikon ja suojaavan kuusikon taitteesta pyyn usein yhyttääkin. Linnun vihollisista pahin on sen olinpaikkoja hävittävän ihmisen ohella kanahaukka. Tällaista "seuratkaa johtajaa" -liikettä voi pyymetsässä kokea pitempäänkin. Kuvassa aterioi pyykoiras. Minun pyykokemukseni ovat olleet valtaosaltaan lämminhenkisiä, iloisin ilmein muistettavia. Yllätettynä pyy antaa toisinaan tarkkailla itseään. Ihmisen kanssa näköyhteydessä ollessaan pyy arvaa pienen kokonsa suoman vajaTalvella pyyt syövät lähes pelkästään lepän ja koivun silmuja ja urpuja. vaisen turvan, ja lentää vurvuttaa seuraajansa edellä aina edemmäksi ja edemmäksi. Pyyuroksen tuntee päälakitöyhdöstä ja mustasta kurkusta. Pyyemo hautoo maapesässä. Pyy on ryteikköjen vähäeleinen asukas. Raskaimmin tapaus sattui pyyhyn, jolta se vei hengen. vsk. Se kiertää laajaa kaarrosta kumpareen ympäri ja onkin tullut seuraajan sivulle tai selän taakse. SUOMEN LUONTO 1/92 51. Pyypari pysyttelee yhdessä: naaras on jossain lähistöllä. Kaikkien metsässä liikkujien muistivarastoon on tallentunut kohtaamisia metsäpyyn kanssa. Viheltely päättyy pyrähdykseen Viimein pyy kuitenkin tympääntyy ja kimpoaa siivilleen tähtäimessään pitempi lentopyrähdys. Mutta yksi tekee muistikuviini ikävän särön lintu tuli silloin ikkunan läpi keittiöön. Useimmat jokamiehen kohtaamiset pyyn kanssa eivät ole yhtä lailla tunteisiin käyviä
Poikue hajaantuu lopullisesti vasta myöhäsyksyllä. Elämän mittaiseksi julistettu pyiden liitto kestää pienet koettelemukset. Haudontaa kestää noin kuukauden, ja poikaset lentävät jo noin neljän vuorokauden ikäisinä hippiäisten kokoisina. Kaamoselämää vesistöjen varsilla Pyy on reviirieläin. Mutta onpa pyyn kimppuun käymässä myös muita saalistajia. Pyypoikue on koossa vielä syyskesällä. Vihellys on urospyyn ikioma sävellys, jota se tekijänoikeudellaan julistaa ilmoille milloin mistäkin rääseiköstä tai korpikuusien katveesta. Myöhäsyksyn hämäriä kaamospäiviä pyy viettää harmaanmustissa kuusikoissa. Vihellyksen sävelasteikko kiihtyy kevättä kohti tultaessa, mutta ei pyiden konsertti ole vaisua myöskään silloin, kun hajallaan oleva pyypoikue aaltoilee metsässä ja ne viestivät vihellellen ja vitskittäen kulloisenkin olosijansa. Vihellyksellä ne myös kielivät toinen toisilleen näkemänsä uhkaavan vaaran. Myöhemmin ruokalistalle tulevat marjat ja siemenet. Yösijanaan se pitää jotakin turaoksaista kuusta, jonka tiheä oksisto tarjoaa erinomaisen suojan puissa saalistavilta petoeläimiltä. Sitten metsä on kummallisen hiljainen, kunnes jostain epämääräisestä suunnasta kajahtaa ehkä ilmoille pyyn terävä vihellys. Siihen sisältyy salaperäisiä riittejä, joista on olemassa vain arvaustietoa. Risukkoiset vitelikot, joita on aina ollut osana maamme metsiä, ovat pyylle elintärkeitä. SUOMEN LUONTO 1/92 51. Reviirit menevät osin limittäin eri 16 Vihellys kuusikosta pyy valitsee mieluusti suojaisen paikan viheltelyään varten. Pyy pomppaa siivilleen ja heittäytyy oksalta kuin nuoli maata kohti ja kurvailee taitavasti kuperilla siivillään kauemmaksi ryteikköisen metsän suojaan. Urospyy ei osallistu poikasten hoitoon, vaan viettää kesää omissa oloissaan. Vanhemmat jäävät hallitsemaan reviiriä ja nuoret pyyt lähtevät vähä vähältä siirtymään syrjemmälle. Näissä maisemissa pyy lymyilee alati. Ja jos reviirin sisälle jää vesistöjä, niin niiden rannoilta pyyn tapaa etenkin myöhäsyksyllä nokkimassa rantasomerikon jauhinkiviksi sopivia kvartsikiviä. EmoPYY kaitsee pesuetta äidillisesti, mutta ovatpa piipittävät poikasetkin jyvällä vastuksista. D Kirjoittaja on luonnonkuvaaja ja -tuntija Pohjois-Karjalasta. Kun oma olinpaikka on löytynyt, pyistä tulee uskollisia paikkalintuja. Etenkin nuoret pyyt ovat kanahaukkojen varmoja saaliita. Myös metsien hoitohakkuut kaventavat pyyn elinalueita. Tällaisen pyyn yöpuun tunnistaa sen alle kertyneistä vaaleanruskeista ulostepötköistä. Talven huurteisissa metsissä pyy on huomiota herättävän näkyvä. Mutta aina joitakin pyypariskup.tia jää henkiin. Talvella, kun lumi valtaa metsät ja mannut valkealla vaipallaan, pyy yöpyy suojaavassa lumikiepissä, lauhat yöt oksalla tai katajikkopehkossa kyköttäen. Ne pyrähtelevät karkuun ja piiloutuvat erinomaisen suojavärinsä turvin lehvästöjen kätköön odottamaan emän vapauttavaa kutsua. vsk.. pyypariskuntien kesken, mikäli jossakin on tarjolla ylivertaisen hyvä ruokailupaikka. Parhaat pyyreviirit koostuvat sekametsistä, missä kuusi on suojapuuna ja lehtipuut antavat silmuravinnon. Näädän lisäksi kettu ja kärppä aiheuttavat metsäpyylle kiperiä tilanteita, ja niin joutuvat pyyn kaikki vaistot tarkkaan syyniin. Metsästys autioittaa joinakin talvina pyyreviireitä. Vihellystä voi matkia pyypi//i!lä. Vuoroin se käpsehtii metsien katajikkosärkillä, peltojen pientareilla ja myöhemmin jo ensilumillakin. Liian aukeat kasvatusmetsät suosivat petolintuja, joiden esteetön kaartelu ylihoidettujen savottametsien siimeksessä huipentuu usein jyrkkään kurvaan pyyn luo. Pyiden kosiomenoja ei ole moni ihminen päässyt katselemaan. Samoissa rantariennoissa käyskentelevät myös uljasryhtiset teeret ja vantterat metsot. Myöhäkeväälle ajoittuva pyypariskunnan kosioonni antaa jo aavistuksen tulevan kesän pyysumasta. Mutta törmää siellä myös sankkoihin itikkaparviin, jotka ovat pienten pyiden verratonta evästä. Talvella ravinnon pääosan muodostavat lepän ja koivun norkot ja si lrnut. Leppä näyttää olevan pyiden talviravintona aivan erityisessä suosiossa pyytä ajatteleva metsänomistaja säästääkin niitä varten lepikoita. Moni pyy jää siinä taistelussa lumisiin juoksuhautoihin. Kesäisessä puronvarsiryteikössä pyypoikueeseen saattaa törmätä miltei päivittäin. Munankuoresta ulos -ja metsään Keväisten kosiomenojen lopullisena seurauksena pyyemo alkaa katsella suojaista sijaa maapesälle, jonka sisälle se munii toukokuun lopulla 712 ruskeatäpläistä munaa. Leppä on pyiden parasta talviravintoa Vitskettävät ääntelyt ja muutamat sivuaskeleet oksaa pitkin enteilevät varmaa pakolentoa
Lehden johtoportaan asennoituminen lämpeni hiljalleen vastahakoisesta sietämisestä yhä myötämielisemmäksi, viime vuosien avoimeen tukeen. Jouduin kamppailemåan jutun julkaisemisen puolesta, en tosin päätoimittajatasolla vaan alemmassa esimiesportaassa. Vain yhden kerran muistan kohdanneeni tässä mielessä ongelmia hyökätessäni laajan reportaasin muodossa Helsingin Sanomissa pitkään työskennellyt toimittaja Antti Vahtera kirjoittaa vastedes ympäristökysymyksistä omalla palstallaan Suomen Luonnossa. Toinen syy alkuvaikeuksiin oli, ettei yleinen ajattelutapa sen enempää HS:ssa kuin muissakaan tiedotusvälineissä ollut vielä valmis vastaanottamaan j ärj estelmäkritiikkiä ainakaan kovin rajussa muodossa. vsk. Toisin sanoen, HS:n ei tarvitse pelätä ilmoittajien boikottia, joka saattaa olla vaikea este ympäristöaiheiden käsittelylle jossakin muutamasta suurilmoittajasta riippuvaisessa paikallislehdessä. Varsinaista ympäristötoimitusta HS:llä ei ole, joskin sen perustamisesta on ollut jonkin verran puhetta. Antti Vahtera 17. Heillä on kyllä vapaat kädet kirjoittaa alansa asioista, mutta ei likimainkaan riittävästi aikaa eikä mahdollisuuksia aihepiirin jatkuvaan seurantaan ja omien ideoitten toteuttamiseen rutiinityön puristuksessa. Ei edes EY-kritiikin julkituominen lehden palstoilla SUOMEN LUONTO 1/92 5 1. Pitää omistaa aikaa myös itselleen ja harrastuksilleen, muuten polttaa itsensä nopeasti loppuun. Työkentän hoitaminen edellyttää jatkuvaa rajankäyntiä siitä, mikä tehtävä kuuluisi ympäristötoimitukselle, mikä jollekin muulle. No, tulihan sekin juttu sentään julki, joskin hieman vesitettynä. Eduksi siinä mielessä, että lehden kaupallisesti vahva asema antaa sille myös vahvan "ruoansulatuksen". Kuluneet vuosikymmenet kolme ja puoli ulkomaanosastossa, niistä noin kaksi enemmän tai vähemmäfl täystoimisena ympäristötoimittajana antavat aiheen luoda silmäys taaksepäin ja arvioida suurlehden roolia ympäristötiedon välittäjänä. "Ympäristöähän" on oikeastaan kaikki ympärillämme oleva elävä ja eloton luonto, kaupungit, liikenne jne. Henkilökohtaisesti koin ympäristötoimittajan työn sekä erinomaisen antoisana ja haasteellisena että pirullisen raskaana tehtävänä olihan se eräänlaista yhteiskunnan syöpäkasvainten paljastamista. Aluksi muutamia faktoja. Kerran viikossa ilmestyvää tiede ja ympäristö -osastoa hoitaa kaksi toimittajaa, joskin ympäristöongelmista kiinnostuneita ja kirjoittavia toimittajia on muitakin. Ensimmäiset juttuni vuosilta 1968 ja 1969 olivat rajuja ja varmaan myös nyt niitä viileästi arvioidessani paikoin yliampuvia. HS:n kaltaisessa lehdessä suuruus on ympäristötoimituksen kannalta sekä eduksi että haitaksi. Yhteisenä syynä niille on se, että työkenttä on samalla kertaa sekä mielettömän laaja että toivottoman epämääräinen. Kotimaan puolella ympäristoasioista kirjoittaa päävastuualueenaan kolme toimittajaa muun uutisja kirjoitustyön yhteydessä. Toisaalta juuri suurlehdellä pitäisi lamasta huolimatta olla resursseja ympäristöongelmien perusteelliseen käsittelyyn. ja "ympäristötoimitusta" niihin liittyvät tapahtumat ja poliittinen päätöksenteko. Seuraajalleni antaism sen neuvon, ettei ota hommaa liian tunnollisesti. noin vuosi sitten Suomen puunjalostusteollisuuden laajennushankkeita vastaan. Sen sijaan kotimaan osaston ympäristötoimittajien asema kaipaa kipeästi kohennusta. Ongelmallista on mielestäni se, että ympäristökirjoitukset hukkuvat liian helposti lehden massiivisuuteen sekä aiheiden ja aihepiirien kirjavuuteen, varsinkin kun ympäristöllä ei ole omaa organisatoorista taustatukea. Tilanne muuttui hiljalleen 70-luvulla, varsinkin vuoden 1972 Tukholman ympäristökonferenssin jälkeen, johon minut lähetettiin reportterina. Itse työskentelin kautta linjan ulkomaanosastossa ja hoitelin lähinnä kansainvälisiä ympäristöaiheita, joskin saatoin käsitellä myös laajempia kotimaisia aiheita. Ympäristötoimittajan roolini virallista nimitystä en ole koskaan saanut, en liioin tavoitellutkaan muotoutui vähin erin, vuosien ja vuosikymmenien varrella. Ympäristöjoumalismihan on sangen nuorta, ja suurlehden monet vakiintuneet osastot lyövät liian helposti laudalta ympäristöaiheet varsinkin silloin, kun ne eivät ole äityneet varsinaisen ympäristökatastrofin tai -selkkauksen tasolle. Tämä ei merkitse sitä, että ympäristötoimittajan työ olisi ollut ongelmatonta, joskin ongelmat ovat suurelta osin samoja kuin missä tahansa tiedotusvälineessä. Tiede ja ympäristö -osaston perustaminen lehteen pari vuotta sitten oli erinomainen idea, joka auttoi lisäämaan ympäristöasioiden arvostusta niin toimituskunnan kuin lukevan yleisön keskuudessa. kohdannut ongelmia, pikemminkin sitä rohkaistiin. Alku oli vaikeata, se myönnettäköön. VAHTERA Helsingin Sanomat ja ympäristö Vuoden vaihteessa siirryin terveydellisistä syistä eläkkeelle Helsingin Sanomien ympäristötoimittajan työstä
Hannu Niklander Kuvat: Matti Koivumäki Karkkilassa asuva Esko Karjalainen on ollut elämässään pitkät ajat itse kierrätyksen kohteena. Vakioreitin lisäksi Karjalainen vierailee useiden perheiden luona tiedustelemassa pulloja. Tehdastyöstä eläkkeelle jäätyään Karjalainen on keskittynyt keräilytalouteen. Savon Jäppilässä hän uurasti erilaisissa maatöissä, sitten työvoiman vapaaksi liikkumiseksi kutsuttu hyppyytys heitti Karjalaisten kolmihenkisen perheen Uudellemaalle Karkkilaan. Pullosta maksettava 50 pennin pantti on toki liian pieni, mutta kyllä siinäkin selänkoukistusta kohti laskettuna tienaa paremmin kuin sienimetsässä. Sitäkin on tullut mietittyä, miksi pullojen keruuta pidetään väheksyttävänä touhuna, jonkinmoisena puliukkojen harrastuksena. Toisaalta monet pikkupojat ovat samalla asialla kuin Eskokin ja keräävät pulloja maastosta. Se on viinipulloa kevyempi kuljetettava ja sillä 18 Kierrätyksen taitaja on laajemmat realisointimahdollisuudet. Parasta sesonkia ovat vappu ja juhannus. SUOMEN LUONTO 1/92 51. Vanha mestari ei kumminkaan pelkää kilpailua. Sitä hän ei lainkaan ymmärrä ja muistuttaa, etteivät välttämättä juopot riko pulloja. Jälkimmäisen han kohtaa tahallisessa pullojen rikkomisessa. Olutpullon voi myydä yhtä hyvin Alkoon kuin maitokauppaan, muut pullot vaativat lajittelua. Esko Karjalainen lähtee liikkeelle aamuisin, yleensä jo viiden aikaan. Usein asialla ovat pikkupojat, helähtävän lasin ääni tuottaa ehkä samanlaisen nautinnon kuin musiikin kuuntelu tai ilotulituksen seuraaminen. Joka tapauksessa Karjalainen saattaa suurten aattojen jälkeen löytää samalla matkalla satojakin pulloja. Yleensähän pullot löytyvät ojista, siis kaikkein märimmistä paikoista. Vaikeinta työ on kurailmoilla. Aikaa ajatella Esko Karjalainen vihaa sotaa ja huliganismia. Lumi peittää pullot nopeasti, joskin taas rapea hankiaiskeli on tervetullut. Tosin vielä vapun aikaan ruoho on niin matalaa, ettei se vaimenna törmäystä eikä estä monia tien oheen viskattuja pulloja särkymästä. Keräilyvaiheen aikana kastelee helposti itsensä, ja rajansa silläkin on, kuinka liejuisen pullon voi myymälään palauttaa. Huolellisesti Karkkilan keskustaa ja laitamia polveilevan reittinsä varrelta hän saa talteen runsaasti tyhjiä pulloja. Varusteina hänellä ovat rukkaset ja kottikärryt. Silloin eivät kottikärryt tunnu liioittelulta. vsk.. Keskellä viikkoa saalis on joskus hyvinkin vaatimaton, mutta semmoista rupeamaa Karjalainen ei muista, etteikö olisi yhtään pulloa löytynyt. Talven huonona puolena Esko Karjalainen mainitsee lisäksi sen, että etenkin nuorison oluenkäyttö tuntuu vähenevän ja niin myös pullot. Mieluisin saalis Eskolle on olutpullo. Harvoin hän hukkareissua tekeekään. Esimerkiksi sienestystä ja marjastusta arvostetaan aivan toisella lailla. Kotioloissa Karjalainen harrastaa puhdetöitä, sekin leppoisaa puuhaa, jossa jää aikaa ajatella. Silloinhan pullot erottuvat jopa paremmin kuin kesäisin kasvillisuuden kätköstä, ja myös niiden luokse paaseminen helpottuu. Sesongit vaihtelevat Huonointa aikaa on tietysti talvi. Kouluajat sitovat nuoria, eivätkä he jaksa herätä niin varhain kuin Karjalainen
Teollisuus uskoo kuluttajaliikkeen voimaan. Opetuksena oli suuri kloorivalkaisusota; muutoksia vastustettiin aluksi, mutta sitten teollisuus taipui: vuonna 1995 kloorivalkaisu alkaa olla menneisyyden menetelmä. metsänparannusvaroja myös soiden ojitukseen ja metsien uudistamiseen. "Metsien yhteydessä käytettynä luku on harhaanjohtava", sanoo Suomen luonnon20 Liito-orava, varpuspöllö ja raidankeuhkojäkälä ovat esimerkkejä lajeista, joita metsätalous kohtelee kaltoin. Puunjalostusteollisuuden on hyvä löytää kysymyksiin vastauksia, sillä esimerkiksi Englannissa ovat jo jotkin järjestöt viritelleet paperiboikotteja sillä perustella, että tuottajamaan uhanalaisten lajien suojelu on laiminlyöty. Miten Suomessa on hoidettu metsien suojelu?" Siinä kysymyksiä, joita metsäteollisuus on saanut viime vuosina vastattavakseen. Uusimpiin ulkomaille jaettaviin mainoslehtisiin on ilmestynyt tietoa maamme luonnonsuojelutilanteesta. Onnistumisesta riemastuttiin siinä määrin, että puuntuotannon tehostamiseen tähtäävä politiikka jatkui senkin jälkeen kun se kävi taloudellisesti kyseenalaiseksi 1970-luvun puolivälissä. Metsien kasvu lähti vauhtiin; metsänhoito oli oikeansuuntaista ja onnistunutta ainoan päämääränsä, puuntuotannon suhteen. SUOMEN LUONTO 1/92 51. Tämä on enemmän kuin yhdessäkään toisessa OECDmaassa. Koko Suomi tuntureita ja saariston kallioluotoja myöten on ollut metsätalouden silmissä sen aluetta. suojeluliiton luonnonsuojelusihteeri Ilpo Kuronen. Metsäluonnon suojelu on toistaiseksi Suomessa hoidettu tavattoman huonosti. Mutta vaikka puuta jäi yli, metsän kasvun lisäyksen politiikan kriitikot eivät saaneet suunvuoroa", sanoo Kuronen. Merkittävimpiä kysymykset ovat massaja paperiteollisuudelle, joka on metsiemme pääkäyttäjä; sahaja vaneriteollisuus käyttävät metsistämme hankittavasta puuraaka-aineesta vain kolmanneksen. Metsätalouden yksinvaltiutta metsissämme selittävät paljolti sodanjälkeiset olot. Luonnonsuojeluliitossa on hänen mukaansa pohdittu saksanja englanninkielisen esitemateriaalin tekemistä metsien suojelutilanteesta Suomessa. Suomen maapinta-alasta luetaan Tilastollisen vuosikirjan 1991 mukaan metsätalouden maaksi 87 prosenttia eli lähes yhdeksän kymmenesosaa. Antti Halkka On aika nähdä metsä puilta Metsätalous valmistautuu vastaamaan markkinoiden ja yhteiskunnan uusimpaan haasteeseen luonnonsuojeluun. Niiden sijaan Ruotsin valtio tukee nyt maisemanhoitoa ja luonnonsuojelun ottamista huomioon metsätaloudessa. Luulisi, että paperituotteiden ostajia kiinnostaa nimenomaan metsien suojelu Suomessa. Tai Euroopan erämaametsien rippeiden hakkuut ilman järkiperusteita. Ilpo Kurosen mielestä metsäteollisuuden taktiikka on lyhytnäköinen. Kuutta seitsemäsosaa maa-alasta ja varsinkin sen puuta parhaiten kasvavaa osaa eli ns. EteläSuomessa on julkaisun mukaan suojeltu vain 0,25 prosenttia metsäpinta-alasta. Liito-orava elää_ vanhoissa sekametsissä, raidankeuhkojäkälä vanhoilla raidoilla ja haavoilla, varpuspöllö aarnikuusikoissa. "Neljästä prosentista suuri osa koostuu tuntureista ja avosoista. Suojelu olisi nyt poikkeuksellisen helppoa, kun metsien kasvusta jää suuri osa käyttämättä. "Tuolloin metsän kasvu alkoi ylittää hakkuut vuosi vuodelta enemmän. Metsä 2000-ohjelma oli mahtipontisten puuntuotannon tehostarnistavoitteiden kokoelma." Metsäpolitiikkaan eivät ole vaikuttaneet yhteiskunnan muuttuneet arvot. Pulaaika sai "Puulla parempiin päiviin" -hokeman innostamat suomalaiset hyväksymään vastaan panematta metsänkäytön tehostamisen. Siitä on tuoretta tietoakin." Kuronen viittaa metsähallituksen luonnonsuojeluosaston tutkimukseen "Suojellut metsät Etelä-Suomen valtionmailla vuonna 1989". "Jos perulaisten sademetsien puuta markkinoivissa brosyyreissä olisi Andien vuoriston suojeluprosentteja, pitäisimme tätä kai kehitysmaatason tiedotuksena", hän vertaa. Ruotsissa valtio ei ole 1989 jälkeen lainkaan tukenut metsänviljelyä ja -uudistamista eikä liioin soiden ojittarnista. "Ei kai myymässänne paperissa ole mukana Kessin erämaan puita. Esimerkiksi "The Finnish Forest Industries Facts and Figures" esittää kartan Suomen luonnonsuojelualueista ja tietää, että maa-alasta on suojeltu neljä prosenttia. "Jotenkin aiomme joka tapauksessa huolehtia siitä, että kansainväliselle yleisölle on tarjolla todellista tietoa Suomesta." Suomi on metsätalouden maata Todellisuus on viime vuosikymmeninä harjoitetun politiikan mukainen. Vai miten muuten on selitettävissä se, että Suomessa keskustellaan vakavissaan metsien monikäytöstä vasta nyt, kun aihe oli Yhdysvalloissa esillä jo 30 vuotta sitten. vsk.. metsämaata jota on noin 200 000 neliökilometriä kohdellaan metsätalouden ehdoilla. "Päinvastoin. Politiikan ainoa lähtökohta on ollut puuntuotannon kasvattaminen. Tai että Suomessa maksetaan yhä ns. Tuollaisella prosenttiosuudella on tapana päästä esitteisiin vain, kun halutaan korostaa jonkin seikan vähäisyyttä