(90) 642 881 telefax: 622 1815 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Antti Halkka Alice Karlsson Ulkoasutoimittaja Markku Taottu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. Käytännön maankäyttöön kirkon "vihertyminen" ei kuitenkaan ole vielä ulottunut; sikäli --~ i_ ~~~ . 3. ~~-/., -.; ,~-~=~ ; SUOMEN LUONTO 1/ 90 49. Lisäksi muutamat kirkolliset ajattelijat ovat esittäneet ansiokkaita näkemyksiä kirkon vastuusta elämän suojelijana. 5. 9. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 48. Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Ilmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen 2 30. Nön maan päällä kuin taivaissa on mahtitekijä suomalaisessa yhteiskunnassa. 23 . 10. Myös Kuopion hiippakunnan yhteiskunnallisen työn työryhmän Kolin suojelulle antama tuki on merkittävä kannanilmaus. Kirkon asenne on kuitenkin muuttumassa, joskin luonnonsuojelukysymysten esiin nostaminen on toistaiseksi ollut pääasiassa muutamien yksittäisten hengenmiesten ansiota. ; i --_7L~_j~} .,-c-, 2-?~ .• ;_-;:: ... Ilmestyy 13. vsk .. Seurakunnat omistavat maata pienen maakunnan verran, ja kirkolla on jäseninä lähes koko Suomen kansa. Näihin päiviin asti kirkko on ollut yksipuolisesti kiinnostunut sielujen pelastamisesta tuonpuoleiseen; huoli maanpäällisen elämän varjelusta on jäänyt vaille huomiota. 3. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 170/ 150 mk (kestotilaus). SUOMEN SUOMEN LUONTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. Irtonumeromyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Ilahduttavaa on esimerkiksi Vuolijoen kirkkoherran Markku Simulan rohkea toiminta Talaskankaan suojelukiistassa. 2 Kristillistä toisinajattelua 800 vuoden takaa: Franciscus Assisilainen kunnioitti Juontoa; lintuja ja muita eläimiä hän kutsui sisarikseen ja veljikseen. 4. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: puh. 642 881, Irma Kaitosaari. Se on paitsi huomattava yhteiskunnallinen ja aatteellinen vaikuttaja, myös suurmaanomistaja. 4. 3 8. 31. 4 18. 198930. Tilaushinnat I. 1990 Vuosikerta kotimaahan ja ulkomaille 210/ 190 mk (kestotilaus). Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. 1
. . . . . Vihersydän kaavoituspöydällä, Jouni Hiltunen ja Antti Halkka............................................ Avustustoimintaa pitäisi suunnata siten, että se tukee kestävää kehitystä; sitä ettei köyhien tarvitse köyhyyttään tuhota luontoa ja omia elinehtojaan. . . 4 Viisaan valinnat: Lumppuko hylkykamaa?......... . 34 Bakteerit sen tekevät. . . Näin on käynyt esimerkiksi Pälkäneellä. . 43 Luonnonsuojeluliiton luonnonharrastusviikot 1990 .......................................................... . . . . . 32 Muovijätteisiin tukehtuu, hirttäytyy, kuristuu ja vammautuu yli miljoona eläintä vuosittain. Luontaisia muoveja ei kai ... . . . . 3. . . . . . . . . . 49 Summaries of the Main Articles....................... . . . . . . . . 38 Kirjoja ....................................................... . . . . . . . . . Tämän lehden välissä on Kolin suojeluadressi. . . Ydinvoimala Suomen rajan tuntumaan?, Jukka Heikkinen . . Kotimaasta . . . LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 36 Mielipiteitä, keskustelua................................. . Teeren vuosi, Jouko Kuosmanen..................... . . . . . . 28 Vanhankaupunginlahden-Viikin lintuparatiisi katoaa asuntojen ja tiedepuiston alle Helsingissä. Tarvittaisiin pikaisesti uusi Luther, joka naulaisi kirkon seinään keskeiset ekologiset teesit. . . . . . Kauniin luonnonmaiseman ja luonnonrauhan sijaan olisi luvassa lisää laskettelurinteitä, hotelleja ja mökkikyliä luontopyhätöstä tulisi turistislummi. Lue Kolin vaaroista sivuilta 14-17. 10 Evankelisluterilainen kirkko herättelee seurakuntalaisia ympäristövastuuseen, mutta metsiään se hoitaa suurmaanomistajien tapaan rahan johdattelemana. Jorma Laurila Koli vaarassa, nimi adressön! Koli on Karjalan vaaroista komein ja korkein (347 m). . . . . Matkailubisnes on nyt iskenyt Koliin silmänsä ja yrittää pistää markoiksi kansallismaisemamme. . . 18 Neuvosto-Karjalassa odotellaan lopullista päätöstä jättiläismäisen ydinvoimalan rakentamisesta. . . . . . . . . Kestävään kehitykseen: Yhdentämisperiaate vasta paperilla.................................................. . . SUOMEN LUONTO 1/ 90 49. . . . . . . Kolin matkailun kehittämiselle on kuitenkin luonnonmukaisempiakin vaihtoehtoja. . Uhrataanko Kolikin juppiturismille?, Markku Tano ......................................................... Vuoden puu: raita, Tapio Lindholm ................. . . vuosikerta 1 • 1990 kirkollinen luonnonsuojelu on ollut tähän asti pelkkää julistusta saarnastuolista. . . 44 Kysy luonnosta............................................ . . . 24 Sydäntalven aikaan teeret näyttäytyvät parvina koivujen latvoissa ja jättävät kieppejä hangille merkiksi yöpymisistään. 50 KansikuYa Kolin korkeat vaarat ja rikas luonto ovat innoittaneet ihmisiä vuosikymmenien ajan. . . ?, Auli Kilpeläinen ............................................................ . . . . 49. . . . Kirkko on tehnyt vuosikymmenet lähetysja avustustyötä kehitysmaissa. . . . Tätä maan ja veden kohtausta voi sanoa todelliseksi täysosumaksi, sillä niin paljon vuoria ja järviä kuin Suomessa onkin, ei missään ole niin korkeata vuorta välittömästi niin suuren vesiaavan ääressä kuin on Koli Pielisen rannalla", kirjoittaa Reino Kalliola kirjassaan Suomen luonto mereltä tuntureille. Kolin maiseman kuvasi Matti Pihlatie. . . . . Kirkon pitäisi myös kehitysyhteistyössään ottaa paremmin huomioon ympäristökysymykset. . . . . . . 8 Kirkko on tehnyt metsätkin alamaisikseen, Alice Karlsson . . 14 Kansallinen vaaramaisemamme uhkaa murentua matkailujyrien alle. . 48 Lapin maakuntakukka: Kullero, kultapallo ........ . . . . Kirkon metsissä noudatetaan samanlaista tehometsätaloutta kuin muuallakin: rahat vain raa'asti kirstuun. Kun se lisäksi sattuu aivan Pielisen ääreen ja nousee 250 metriä tämän avaran ulapan yläpuolelle, on tuloksena suurenmoinen maisema. Nyt niistä ovat innoittuneet myös matkailubisneksen pyörittäjät. Ovatpa jotkut seurakunnat pistäneet pinoon suojelualueiksi varattuja metsiäkin. Ulkomailta.................................................. . 42 Luovu autosta!, Marja-Leena Mikkola.............. Keräämällä siihen nimiä voit osaltasi vaikuttaa siihen, että Kolin maisema säilyisi vastakin luonnonkauniina. . . . 20 Dendrologian seura on nimennyt vuoden 1990 puuksi komeimman pajupuumme. . . . . . . . Kirkolla ja seurakunnilla on vielä pitkä erämaavaellus edessään elämän lähteille, luomakunnan varjelemiseksi. . . . . . Luonnonsuojelualueita kirkon maista on vain sinapinsiemenen verran. . . . . . . vsk. . . . . . Muovi tappaa merissä, Eeva-Kaisa Ah tiainen..... . . 46 Luontoillan asiantuntijat vastaavat
Saavutettuaan noin 15-25 senttimetrin pituuden jokipoikaset muuttuvat vaelluspoikasiksi eli smolteiksi, jotka vaeltavat mereen pääasiallisesti kevättulvien aikana. Synkimpinä aikoina 20 vuotta myöhemmin olivat happikadot tavallisia ja paikoittain joki oli täysin eloton. Niinpä 1970-luvun loppupuolella virisikin mielenkiinto vaelluskalakannan elvyttämiseksi vesistöalueella, jolloin Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys teki aloitteen meritaimenen istutuksesta. Nousu loppui kokonaan vuonna 1872, kun Helsingin kaupungin vesilaitos rakensi padon Vanhankaupunginkoskeen, jolloin saaliit jokisuussa heikkenivät vähitellen muutamaan kymmeneen kalaan vuodessa. Lisäksi Helsingin vedentarve oli niin suuri, että varsinkin kuivina kesinä alajuoksulla joki lähes juotiin kuiviin. Ensimmäiset meritaimenen poikaset istufettiin jokeen yli yhdeksän vuotta sitten. vsk .. Lupaavien tuloksien rohkaisemana Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos ryhtyi selvittämään sekä meritaimenen että lohen menestymistä Vantaanjoen vesistöalueella. Vuonna 1986 Helsingin kaupunki rakennutti kala portaan Vanhankau punginkosken itähaaraan. Istuttamalla kuntoon kalakanta Vantaanjoen tila on kohentunut. Kalaportaiden kautta meritaimen ja lohi pääsevät nousemaan Vantaanjoen muutamiin suurehkoihin koskiin ja luonnonkudus~a SUOMEN LUONTO 1/ 90 49. Tällöin niiden keskipaino lähentelee seitsemää kiloa kassit painavat noin pari kiloa. Joki alkoi myös likaantua nopeasti 1940-luvulla. Ensimmäiset lohikoiraat, kassit, palaavat istutuspaikalleen jo istutusta seuraavana vuonna, sen sijaan naaraat viettävät meressä kaksi-kolme vuotta ennen paluuta. Suurin Vantaanjoen suualueelta saaliiksi saatu lohi oli viettänyt meressä kolme vuotta ja painoi lähes 18 kiloa. Lohista ainoastaan joka kolmas ja taimenista joka neljäs vaeltaa Suomenlahden ulkopuolelle. Syytä hymyyn. Taimenille ja lohille rakennetussa Vanhankaupunginkosken kalaportaassa on vilskettä keväästä syksyyn, sillä myös kevätkutuiset kalat käyttävät porrasta. Istutusten myötä ovat meritaimensaaliit kasvaneet Suomenlahdella. Kalaportaista apu kutuhaluisille Vuoteen 1985 asti vaelluskaloilla oli vain vähäiset mahdollisuudet nousta Vantaanjokeen. Vantaanjoki kelpaa taas vaelluskaloille nousua aikoinaan merkittävään lohijokeen, Vantaanjokeen, häiritsivät jo 1500-luvulla lukuisat myllyja sahapadot. Kasvukausi on Vantaanjoella pitkä ja ravintoa on runsaasti, joten poikaset varttuvat nopeasti. Tehokas vesiensuojelu on parantanut veden laatua ja Päijännetunnelin valmistuminen on lisännyt veden maaraa. Suurimmassa osassa jokea vesi on ollut poikasille riittävän hyvää. Koekalastuksissa vuonna 1979 ei meritaimenta enää tavattu Vantaanjoen vesistöalueella. Tällä vuosikymmenellä vesistöalueelle on istutettu kaikkiaan noin 700 000 meritai4 KOTIMAASTA menenja 650 000 lohenpoikasta. Merivaellukselle lähtevän nuoren lohen tai meritaimenen elämä on täynnä vaaroja. Toinen kalaporras on Kirkonkylänkoskessa ja kaksi muuta kalan kulkua helpottavaa rakennelmaa on suunnitteilla. Meressä kalat keräävät energiaa tulevaa kutuvaellusta varten. Noin puolet smolteista kuoleekin heti vaelluksen alkuhetkillä Suomenlahdella, joka on niiden pääasiallinen syönnösalue
Toisaalta, jos puun tuonti Kainuusta loppuu, PohjoisSuomen muut metsätehtaat ovat äkkiä vaikeuksissa. Vantaanjoesta ja sen sivujoista tulisi kehittää ensisijaisesti urheiluja virkistyskalastajia palveleva kalastusalue. Teollisuus ei kuitenkaan voi kaikkea puuta käyttää, eikä kaikkea puuta saada järjellisellä hinnalla metsästä pois. Näin tulisi jatkossakin tehdä määräajoin. Nykyisin lohen ja taimenen jokikalastus on Vantaanjoella vielä vaatimatonta, mikä johtuu joen vanhasta maineesta sekä epäselvistä veden omistussuhteista. Jotta kaloja pääsisi jokeen riittävästi, tulisi merialueen ja Vantaanjoen suualueen kalastusta säädellä siten, että taimenia ja lohia riittäisi myös joessa kalastaville. On todennäköistä ettei kaikkia julkistettuja hankkeita toteuteta, vaan yhtiöt käyvät hermopeliä toisiaan vastaan, jokaisen yrittäessä saada mahdollisimman lujan aseman puumarkkinoilla. pera1sm olevia meritaimenenja lohenpoikasia on jo löydetty. kodinkoneissa. Karjalan ylijäämäpuut, nekään eivät riittäisi. Metsistä hakattiin samana vuonna 54 miljoonaa kuutiota. Auttamaton tosiasia on, että valtakunnan metsävarat ovat EteläSuomessa. Jukka Mikkola SUOMEN LUONTO 1/ 90 49. Uusia laajennuksia on luvassa Oulussa ja Kemissä. Kova puuntarve Kainuussa ulottaa metsänhakkuut myös Jakimetsiin. KOTIMAASTA Pohjan Sellu on kaadettava Rauma-Repola ilmoitti marraskuussa uuden sellutehtaan råkentamisesta Raumalle, sen johtajat totesivat samalla, ettei länsirannikolla riitä puuta useammalle uudelle tehtaalle. Kun Yhtyneet Paperitehtaat ja Metsäliitto joulukuussa perustivat uuden yhtiön, jonka ohjelmassa on sellutehdas sekä Kajaag_ niin että Kaskisiin, nekin :5 vakuuttivat, ettei puuta riitä kaikille. Jokikalastuksen alkaminen edellyttää kalastusoikeuksien selvittämistä ja lupasysteemin kehittämistä. Viimeisin, vuoden 1987 metsätase osoittaa 13 miljoonan kuution hakkuusäästöä. Alice Karlsson 5. Keidas virkistyskalastajille Kalastuspaine pääkaupunkiseudulla on suuri ja vapaa-ajan yhä lisääntyessä virkistyskalastajien maara kasvaa. Vähemmälläkin uskoo, että puusta tulee pula. Teoriassa Suomessa on puuta runsaasti. Silti meillä on vielä noin 250 muuntajaa sekä noin 110 000 suurta kondensaattoria, joissa on yhteensä lähes 2 000 tonnia PCB:tä. Poikasten kuoriuduttua ne siirretään koskialueille, minkä jälkeen ne ovat täysin luonnonvalinnan armoilla ja vastaavat niin laadultaan kuin käyttäytymiseltään luonnonpoikasia. Ne syövät Pohjois-Suomen puuylijäämän kirjaimellisesti viimeistä kalikkaa myöten. Pohjan Sellulle ei tässä jaossa jää mitään, kaikkein vähiten Kainuussa, joka on Kemijärven seudun jälkeen maan raskaimmin hakattua aluetta. Sen jälkeen teollisuutta on laajennettu Oulussa, Kemijärvellä ja paljolti Oulun suunnalta puunsa hankkivassa Pietarsaaressa. Pohjois-Suomen, Oulun ja Lapin läänien laskennallinen hakkuusäästö oli 1987 vajaat 1,6 miljoonaa kuutiota. Jokivesien puhdistuminen ja vaelluskalakantojen elpyminen tarjoavat erinomaisen pohjan kehitettäessä Vantaanjokea virkistäytymisalueena. Lohi kalojen elinkierto pyritään Vantaanjoella saamaan lähes luonnonmukaiseksi. vaaransivat. PCB-yhdisteitä on käytetty maapallolla jo 1930luvulta lähtien eristeaineina ja niiden vaarallisuus elämälle havaittiin yli kaksikymmentä vuotta sitten! PCB eli polyklooribifenyylit ja PCT eli polyklooriterfenyylit ovat luonnossa erittäin hitaasti hajoavia ja eliöihin rikastuvia myrkkyjä, jotka mm. Niitä sisältävät muuntajat ja suurehkot kondensaattorit on poistettava käytöstä neljän vuoden kuluessa. Suursellutehtaan rakentaminen ei ole minkään yhtiön yksityisasia. Jos ne todella yritetään toteuttaa, pitäisi miettiä keinoja palata takavuosien tilanteeseen Suomen Pankki saattoi silloin jonkin verran säännöstellä metsäteollisuuden laajenemista. Vaikka Kajaanin sellutehdas saisi jalostettavakseen kaikki naapuriläänien, Pohjois-Savon ja PohjoisSotkamon vaara-alueiden tylyä todellisuutta. Ainoa, mikä puolustaisi Kajaanin sellutehdasta on, että puolet maakunnan puusta on mäntyä, jota Kajaanissa toimivat paperitehtaat eivät voi käyttää kuin selluksi keitettynä. Viimeistään silloin, kun ylikapasiteetti nostaa puun hintaa, mikä korvataan teollisuudelle devalvaatiolla, tehtaiden maksumiehiksi joutuvat kaikki. Mikko Niskasaari PCB:n pitkät jäähyväiset päätöksellä Suomessa ei saa tammikuun 1990 alusta lähtien valmistaa, tuoda maahan, myydä eikä luovuttaa PCB:tä ja niiden sukulaisyhdisteitä PCT:tä. Jokialueelle on viime vuosina istutettu pyyntikokoisia kirjolohia kalastuspaineita helpottamaan. Sitä paitsi noiden alueiden puut ottaa Enso-Gutzeit, joka vie kiireellä eteenpäin Uimaharjun sellutehdastaan. PCB-yhdisteistä on luovuttu vapaaehtoisesti jo monissa tuotteissa. Puuta ei sitäpaitsi ole joka paikassa. Lisäksi myrkkyjä löytyy lukemattomista pienistä kondensaattoreista, joita on mm. Myös muiden urheiluja virkistyskalastukseen soveltuvien kalalajien kuten siian, turvan, toutaimen ja vimman käyttöä joen hoitolajeina tulisi selvittää. vsk. 1970-luvulla merikotkien ja hylkeiden lisääntymisen. Ainoa katkos kiertoon tulee, kun emokaloista lypsetty mäti siirretään haudontaa varten kalanviljelylaitokselle
Pienvedet huomioon metsätaloudessa Metsän käsittely vaikuttaa usein merkittävästi alapuolisten vesistöjen käyttökelpoisuuteen. Toimenpiteillä ei kuitenkaan saa aiheuttaa vesilain määrittelemää vesien pilaantumista. Peli-innostuksen herättelemänä kierrätyspeliä voi luonnehtia onnistuneeksi. Porilainen Seppo Keränen on kuvannut luontoa vuodesta 1971 . WWF:n luontokirjatoimikunta antoi myös kunniamaininnan Forssan Kustannus Ky:lle sen ansiokkaasta toiminnasta korkeatasoisten luontokirjojen kustantajana. Sitä ei liene kukaan laskenut. Ohjeiden toteutus ei käytännössä ole aina ollut riittävää. Eri vastaanottopisteet sijaitsevat pelilaudalla useiden nopanheittojen päässä toisistaan, joten tehtävän suorittaminen vie nopeimmillaankin puolisen tuntia. Ongelmaksi on muodostunut myös vesiensuojeluratkaisujen toimivuuden varmistus ja jälkitöistä aiheutuvat kustannukset. Mutkia matkaan tai lisäetuja, mm. Metsätalouden vesistövaikutuksia ei ole riittävästi selvitetty. Metsänkäsittelyssä pitäisi muistaa, että puut suojaavat myös kaloja. vsk.. Jätteiden tai uusio-raaka-aineen kuljettelu on SUOMEN l.1UONTO 1/ 90 49. Pelin ovat kustantaneet luonnonsuojeluliiton yritys Suomen Luonnonsuojelun Tuki ja Teollisuuden keskusliiton ja Työnantajien keskusliiton ylläpitämä Taloudellinen tiedotustoimisto. omistajille älköön metsää, jos se edistää kalan viihtymistä, siten hakattako, että se tulee sanottuun tarkoitukseensa hyödyttömäksi." Tämä lain pykälä on jäänyt unholaan, mutta viime vuosina se on tuotu esille pienvesien arvokalakantojen suojaamisessa. Suoramainontaan voi vaikuttaa lähettämällä kortin Suomen suoramarkkinointiliittoon PL 516, Kierrätyspeliä ja videokuvaa Kiiminkiläisten koulupoikien keksimä kierrätyspeli, josta kerrottiin Suomen Luonnon numerossa 6/ 89, on valmistunut tuotantoon. Maastoselvityksen mukaan vain 15 prosenttia purojen kokonaispituudesta on säilynyt luonnontilaisena ja hyvänä purotaimenen elinympäristönä. Kirjan kustantaja on Weilin+ Göös. Rantojen säästäminen ja vesiensuojeluohjeiden huolellinen noudattaminen vähentävät vesistökuormitusta, elävöittävät maisemaa ja hyödyttävät kalaja riistataloutta. Jokainen pelaaja saa lähtöympyrässä, kotona, käteensä viisi jätekorttia, jotka on vietävä oikeisiin vastaanottopaikkoihin vanhat lääkkeet apteekkiin, jätepaperi paperinkeräykseen, romut romukauppiaalle ja niin edelleen. Entä miten paljon mainokset vievät paperia ja puuraaka-ainetta. Antti Ylitalo Suurtunturit palkittiin WWF valitsi vuoden 1989 luontokirjaksi luontokuvaaja Seppo Keräsen teoksen Suurtunturit. Niissä on yksityiskohtaisesti esitetty menetelmät kuivatusvesien selkeytykseen ennen vesistöihin laskua. Metsänomistajalla on laaja oikeus valita metsiensä käsittelymenetelmät. taksikyydin, tuovat sattumakortit. Vesistöjen rantapuuston käsittelystä annetaan ohjeita jo vuodelta 1922 olevassa suojametsälain 6:ssa pykälässä: "Sellaisten kalavesien rannoilla, jotka eivät yksinomaan kuulu rannan 6 KOTIMAASTA Kiiminkijoen latvapuro, Jänisjoki Puolangalla, on eräs harvoista luonnontilaisista tammukkajoista. Sekä metsähallituksella että Tapiolla on ajanmukaiset ohjeet vesiensuojelusta ojitusten yhteydessä. Työn toteuttajat syyttävät puutteellisia suunnitelmia, suunnittelijat puolestaan valittavat toteuttajaportaan haluttomuutta "ylimääräisiin" vesiensuojelutöihin. Esimerkiksi suojeluvesistöihin kuuluvan Kiiminkijoen latvapuroilla ovat tehometsätalouden ojitukset, avohakkuut ja syväauraukset heikentäneet purotaimenkantoja merkittävästi. Nykyisin hän on päätoiminen luontokuvaaja. Jokainen suomalainen maksoi mainonnasta kyseisenä vuonna noin 1 500 markkaa. Summa ei vielä sisällä postiluukusta tipahtelevia kauppojen omia monisteita ja mainoslappusia, jotka kuluttaja myös kustantaa. Vesiensuojelun vaatimat erityistoimet voidaan metsänparannuslain mukaisesti rahoittaa valtion avustuksena, joten yksityiselle metsänomistajalle ei aiheudu lisäkustannuksia. Kasvu edelliseen vuoteen oli yli 14 prosenttia. D Ilmainen ei olekaan ilmaista! Mainonta lehdistössä ja TV:ssä maksoi 7 385 miljoonaa markkaa vuonna 1988. Kirjan tekstin on kirjoittanut Asko Kaikusalo ja ulkoasun suunnitellut Pentti Valmunen. Vesilakia on esitetty tarkistettavaksi niin, että ojitusten vaikutusten tarkkailu voidaan asettaa ojittajan velvoitteeksi
Telkän uuttu taidonnäyte sadan vuoden takaa. kalukaappi työkaluineen ja 1200 markan arvoinen Hobby-Lux -kuviosaha vakiovarusteineen. Kauppojen mainosläpyköitä voi torjua liimaamalla oveensa lapun: Ei mainoksia eikä ilmaisjakelulehtiä ! Virallisen kieltokyltin: Ei mainoksia tähän kiitos tai Ei mainoksia, ei ilmaisjakelua voi tilata Kuluttajat-Konsumenterna -yhdistyksestä Helsingistä. Siinä kaikki. Valokuvaja piirrosanimaatiossa nuori tyttö etsii takkiaan kaatopaikalta. Luonnonsuojelija ilmestyy vuonna 1990 kymmenen kertaa. Suoramarkkinointiliitto kirjaa mainos postin vastustajat Robinson-nimiseen rekisteriin, johon neljän vuoden aikana on kertynyt runsas 10 000 nimeä. _ Ei kilpailua ilman palkintoja: Kussakin alkukilpailussa voittaja saa 1200 markan arvoisen työkalupakin työkaluineen. huhtikuuta. mennessä jättää valmistamansa linnunpöntön alkukilpailun järjestävälle kauppiaalle. vsk. Luonnonsuojelija toivoo saavansa jokaisen suomalaisen toimimaan oman ympäristönsä puolesta. Postisiirtotilin numero on 1447604. Lisäksi jaetaan runsaasti muita arvokkaita palkintoja, mm. Suomussalmen kunnanhallitus ilmoitti joulukuun alussa yksimielisesti, että SUOMEN LUONTO 1/ 90 49. Heiltä saa myös kilpailusääntöjä ja pöntönrakentamisohjeita. Kunnan ympäristölautakunta esitti samaa, myös yksimielisesti. Taloudellinen tiedotustoimisto jakaa peliä ilmaiseksi kouluopetukseen. KOTIMAASTA Linnunpöntöllä Suomen mestariksi luonnonsuojeluliitto ja Natur och Miljö paikallisyhdistyksineen yhdessä Oy Rautaco Ab:n ja paikallisten kauppaliikkeiden kanssa järjestävät alkuvuodesta linnunpönttöjen rakentamisen Suomen mestaruuskilpailut. Alice Karlsson saatu tuntumaan jännittävältä. Luonnonsuojelijan painos on levikkiä huomattavasti suurempi, sillä lehteä käytetään erilaisten kampanjoiden tukimateriaalina; vuonna 1989 suurimman numeron painos oli 175 000 kappaletta. 7. Karsintakilpailujen työt arvioi paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen nimeämä pönttöraati. Muut voivat ostaa sen Suomen Luonnonsuojelun Tuen myymälöistä tai postimyynnistä 120 markalla (tilauspuhelin 90-876 9100). Korttiin voi kirjoittaa vaikka näin: En halua mainospostia, ja nimi, osoite ja allekirjoitus perään. sa järjestetyssä IMAGESmultivisiomessuilla kasvatusja koulutussarjassa. Suomen Luonnon vuosikerta jokaisen karsintakilpailun kakkoselle. Pari kolme parasta pönttöä passitetaan valtakunnalliseen loppukilpailuun. Kyltti maksaa 12 markkaa ja se tilataan postitse. Loput myydään huutokaupalla. Valtakunnallinen loppukilpailu on maalis-huhtikuun vaihteessa, jolloin valtakunnallinen pönttöraati nimeää ensimmäisen linnunpönttöjen rakentamisen Suomen mestarin. Lehti postitetaan luonnonsuojeluliiton 200 paikallisyhdistyksen jäsenille niin, että kuhunkin perheeseen menee vain yksi lehti. Etsinnän lomassa hän ymmärtää miksi kierrättäminen on tärkeää. Palkittu video-ohjelma on osa Kiertotähti-opetuspakettia, joka jaetaan kouluille ilmaiseksi tänä keväänä. Kilpailuun voi osallistua jokainen yksityishenkilo, joka 24.2. Antti Halkka ja Alice Karlsson Martinselkosessa ei tule sallia lainkaan hakkuita, ei alueen missään osassa eikä millään verukkeella. Luonnonsuojelijan osoitteellinen levikki on 23 104. Samalla pelaaja tulee kuin ohimennen oppineeksi eri jätelajien oikeat sijoituspaikat. Mikko Niskasaari luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Luonnonsuojeluväki on vuoden vaihtuessa muuttunut Luonnonsuojelijaksi. 01301 Vantaa. Pääpalkinto videokilpailussa Luonto-Liiton ja Ohjelmantekijät Oy:n tuottama video-ohjelma voitti pääpalkinnon Englannin Eastbournessa joulukuun alusSuomussalmi suojelee Martinselkosta metsähallituksen painostuksesta laatima Suomussalmen Martinselkosen "suojeluesitys", joka toisi hakkuut selkosen sydämeen, on joutunut ankaraan vastatuuleen. Mukana on 41 puutyökaluja myyvää kauppiasta Hangon ja Rovaniemen väliltä. Luonnonsuojeluväestä Luonnonsuojelija Nähtäväksi Jaa, onko ympäristöministeriöllä kanttia ajaa eduskunnassa hakkaamista, vastoin kunnan ja kuntalaisten kantaa. Valtakunnallisessa loppukilpailussa pääpalkintona on luontomatka Kreetalle, muina palkintoina mm. 1500 markan arvoinen työTotta ja ku viteltua: palkitussa multivisiossa on yhdistetty JukkaPekka Ratian piirroksia ja Juha Suonpään valokuvia. Suojelun kannalla on perinteisesti ollut myös alueen kylätoimikunta. Seitsemän minuutin opettavaisen takin etsinnän voi käydä katsomassa myös Riihimäen kierrätysmessuilla 18.-22
Turvahuovalla voi ehkäistä tulipalon alun ja suojautua itse sekä tulta että kylmää vastaari. Ruohomaton sisään on kylvetty ruohon siemeniä, jotka itävät kun mattoa kastellaan. Raaka-aineet ovat joko uusiutuvia tai uusiutumattomia. Villaa meillä tuotetaan enää noin 140 tonnia vuodessa, joka vastaa kolmea prosenttia kotimaan käyttötarpeesta. Rejtexiläisille ei ole kuitenkaan vielä mennyt sormi suuhun. Luonnonkuidut sopivat parhaiten uusiokäyttöön Kaikki luonnonkuidut kelpaavat uusien tuotteiden raaka-aineeksi, mutta tekokuitujakin saa olla jonkin verran joukossa usein ne tuovat tuotteeseen kestävyyttä. Reitex on kehittänyt villalumpusta myös kunnollisen puomin ja imeytysmaton öljyvahinkojen siivoamiseen. Vaatteiden valmistus on eräs ihmisen vanhimmista taidoista. Sitä markkinoivat Orient Occident ja Espe. Luonnonsuojelun Tuesta ja tilaamalla suoraan tehtaalta (90223 5810). Villa onkin ihmiskunnan vanhin tekstiilikuitu, ja mm. Tekokuitujen valtakausi alkoi Suomessa noin viisikymmentä vuotta sitten. Puuvillan massaviljely ja tekokuitujen keksiminen on mahdollistanut vaatteiden nopean ja tehokkaan tuotannon ja ulottanut muodin kaikkialle, jopa vauvojen potkuhousuihin ja lemmikkieläinten lämmittimiin. Ne syrjäyttivät nopeasti lähes kokonaan mm. Jokaista suomalaista kohden hylätään noin 0,6 kiloa vaatetavaraa vuodessa. hevosten nilkkasuojat, rakennuksilla käytettävä koolinkinauha sekä puuvillaiset halvat konepyyhkeet koneenosien ja käsien puhdistukseen. Lumppuko hylky kamaa. Jos öljyä joutuu veteen, se voidaan Rejtexin puomilla saartaa ja kuljettaa rannalle, jossa se imeytetään rannansuojelumattoon. Nykyisin sitä kasvatetaan lähinnä kotitarpeisiin ja teollisuus ostaa pellavat ulkomailta. Myöhemmin löydettiin lisää tekstiileiksi sopivia luonnonkasveja, joista puuvilla on säilyttänyt johtavan asemansa näihin päiviin asti. Lumppu lämmittää ja suojaa Lumpusta syntyy Rejtexillä myös reiluja saapassukkia, joissa on villaa kymmenestä viiteenkymmeneen prosenttiin. Sukat sga vähittäiskaupasta vajaalla kolmellatoista markalla. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 1/ 90 49. erinomaisia turvahuopia, joiden raaka-aineesta noin puolet on villaa. Matto on kätevä esimerkiksi viettävillä mailla, sillä se sitoo maaperää. Lumpputuotteiden hankkimisella on kauaskantoisia seurauksia: Samalla kun panee raaka-aineen · kierrätykseen vauhtia, tulee tukeneeksi sosiaaliohjelmaa, joka vetää vuosittain kymmeniä miehiä kuiville. Lumppu kelpaa vain yhdelle Muoti tuhlaa. Tekokuidut eivät olekaan ongelmallisia sinänsä, mutta monien eri tekstiilikuitujen rinnakkainen käyttö samassa tuotteessa saattaa hankaloittaa sen uudelleenkäyttöä. Lumppua hyödyntää Suomessa yksi yritys, Vihdissä toimiva Rejtex Oy, joka käsittelee noin l O prosenttia kaikesta syntyvästä tekstiilijätteestä. vsk.. Lisäksi iso osa tuotosta ohjataan kehitysmaissa elävien ihmisten ravinnonhankintaan ja koulutukseen. Villa imee tehokkaasti öljyä, ja luovuttaa sen vasta kovan käsittelyn jälkeen käytetyn maton voi näppärästi kompostoida. Rejtexin työntekijät ovat entisiä sosiaalipummeja ja viinamäen miehiä, jotka lajittelevat käyttökelpoiset vaatteet lähetettäväksi kehitysmaihin sekä kotimaan kirpputoreille jälleenmyyntiin. Rejtexin tuotteita saa jo useista luonnonsuojelukaupoista, mm. työlään pellavan, mutta myös villan merkitys väheni selvästi. Marttojen järjestämistä keräystempauksista. Uusin Rejtexin tuote on kehitysmaiden ravinnontuotantoon tarkoitettu roikkuva villakerä, jonka sisään piilotetaan ravintoJiuosta sisältävä pullo ja pinnalle istutetaan esimerkiksi palkokasvien taimia. pellavan monimutkainen käsittely hallittiin jo 5000-6000 vuotta sitten. Rejtex saa raaka-aineensa Lähetyksen kirpputoreilta ja mm. Ensin käytettiin kasvien lehtiä, kaisloja ja eläinten nahkoja, kunnes opittiin hyödyntämään eläinten karvaa. Huonekaluverhoomoille on tarjolla harmaata vanua, joka kelpaa istuimien ja selkänojien täytteeksi . Esimerkiksi viskoosi tehdään sulfiittiselluloosasta ja synteettiset kuidut, polyesterit, polyamidi ja polyakryyli maaöljystä ja -kaasusta. Pellavaa viljeltiin Suomessa runsaasti aina 1940-luvulle asti. Itse matto maatuu jäljettömiin runsaassa vuodessa. Rejtexillä syntyy lumpusta mm. Kokemuksien mukaan satoisa "roikkupussi" säästää pinta-alaa ja tuottaa koko ajan myös kompostoituvaa kasviainesta maan elvyttämiseen. Puutarhanhoidosta ja viherrakentamisesta kiinnostuneille on lumpusta kehitelty altakastelumattoja ja rännikastelunauhoja sekä ruohomattoja. Vuosittain Suomessa heitetään pois yli 8 VIISAAN VALINNAT Saisiko olla sukallinen mansikoita. Tekokuitujen osuus maailman tekstiilituotannossa on jo yli puolet ja niiden osuus kasvaa. Loput jalostetaan erilaisiksi uusiotuotteiksi. Rejtexiläiset osoittaneet, ett ·· villalumppu kelpaa mainio ti myös ravi 30 000 tonnia tekstiilejä, joista puolet on kulutuksesta poistuvaa lumppua. Rejtexin tuotteisiin kuuluvat vielä mm
hedelmiä, vihanneksia, teetä, leseitä ja mehua, mut,ta puhtaalla ravinnolla herkuttelevalta kuluu markka poikineen! Milloin saamme kukkaron kestäviä vaihtoehtoja. Vähän reppanan näköisistä porkkanoista ja hedelmistä piti maksaa noin kaksinkertainen hinta verrattuna rinnalla komeileviin lannoitteilla ja myrkyillä pulskistettuihin sisariinsa. Kolmen kilon luontoa säästävä pesujauhepakkaus jäi kyllä hyllylle, sillä hinta oli päätä huimaava 87 markkaa! Alice Karlsson Elannon "bionurkasta" saa mm. tuomalla liikkeisiinsä tuotteita, jotka ovat mahdollisimman ympäristöystävällisiä ja tukevat oikeudenmukaista kansainvälistä kehitystä. Elannon myllyt eivät esimerkiksi saa niin paljon biologisesti viljeltyä ruista kotimaasta kuin haluaisivat. Se voisi merkitä Elannon kahviloissa, hotelleissa ja ravintoloissa luopumista kertakäyttötuotteista, SUOMEN LUONTO 1/ 90 49. Tutkimusten mukaan se vie kolmesta kahdeksaan vuotta. luonnonmukaisesti tuotettua leipää, freonittomien kuivapesuaineiden käyttöönottoa ja ilman torjuntaaineita ja lannoitteita kasvatettuja vihanneksia ja hedelmiä. Elanto luonto matkalla PVC-muovista, ilmanraikastajista ja vessan hajusteista. Yhdysvalloissa vaihtoehtokauppaa käy jo kolme isoa myymäläketjua. Tampereen kehitysmaakaupan kanssa. biologisesti viljeltyjä elintarvikkeita, valkaisemattomia paperituotteita, mietoja fosfaatittomia pesuaineita, haitattomilla ponnekaasuilla toimivia aerosoleja, ilman välikäsiä tuotettuja ulkomaisia hedelmiä, kahvia ja teetä. Siirtymävaihe on pitkä, sillä maan täytyy ensin selvitä vuosikymmenien myrkkykuormituksesta ennenkuin siinä voidaan tuottaa kunnollista ravintoa. Elannolla on omia tuotantolaitoksia, leipomoita, pesuloita ja maatila kasvihuoneineen, joissa uuden ohjelman mukainen politiikka voisi merkitä mm. Omat palvelut remonttiin. Elannon myymälät muuttuvat vähitellen. Kunnollista puhdistamatonta ja kiillottamatonta sokeria ja riisiä, kotimaista pellavaista ja suomenlammasvillaisia. Elannon kauppojen hyllyiltä pitäisi löytyä mm. Suurin ongelma on Bergholmin mukaan se, että tarjonta on riittämätöntä. Esimerkiksi hedelmille ei löytynyt paperi pusseja, mutta myymälänhoitaja kirjasi tarpeen iloisena ylös, joten eiköhän sekin puoli järjesty! Helmikuussa Elanto lupaa lihan ystäville luonnonmukaisesti tuotettua possuakin! Ostosteni teko venyi pitkäksi, sillä askaroin kuumeisesti omantunnon ja järkevän rahankåytön välimaastossa. Nyt ollaankin virittelemässä suoria suhteita sekä kotimaanettä kehitysmaiden viljelijöihin, jotta kauppoihin saataisiin mahdollisimman puhdasta ravintoa ja samalla viljelijöille voitaisiin maksaa se mikä heille kuuluu. Kävin siellä ostoksilla ja vaihtoehtoja löytyi; mm. omaan välittömään hyvinvointiinsa, tuotantoon, luontoon ja toisten ihmisten elinehtoihin. Elannolla voisi olla korjauspalvelua kodinkoneille, vaatteille ja jalkineille, koneiden ja laitteiden varaosia varmasti saatavilla ja käytettyjä tavaroita uudelleenmyynnissä. Elanto onkin tehnyt jo jonkin verran yhteistyötä mm. rukiinja vehnänjyviä, jotka voi jauhattaa haluamaansa karkeuteen, kehitysmaista tuotettua kahvia, biologisesti vil• jeltyjä hedelmiä ja vihanneksia ja jopa kauan kaipaamiani talkkunajauhoja. Terveellinen ravinto ja luontoa säästävä teknokemia maksaa Suomessa rutkasti. vsk . Niinpä Elanto haluaa tarjota kuluttajille lisää valinnanmahdollisuuksia mm. No, kaikkea ei sentään voi yhdellä kertaa vaatia. kuluttajien tietoisuus ympäristöstä, joka edellyttää muutoksia mm. Vaihtoehto tuotteet vielä kalliita Luonnonmukaisten tuottr.iden määrä kasvaa kaikissa Elannnon myymälöissä. Ehkäpä Elanto vo1s1 ajan mittaan luopua kertakäyttöisistä juomapakkauksista ja keskittyä kierrätyspulloon. Osuusliike Elannolla on 165 000 jäsentä, joista Jäsenen asialla -toimintaohjelman mukaan yhä useammat ovat tietoisia ja kiinnostuneita kulutuksen kytkennöistä mm . Helsingin Mannerheimintieltä löytyy pioneerimyy.mälä, joka on laajentanut valikoimiaan niin ympäristöystävälliseksi kuin se nykyisellä tarjonnalla on mahdollista. Kaupat alkavat vähitellen reagoida kuluttajien vaatimuksiin saada puhtaita elintarvikkeita ja luontoa mahdollisimman vähän rasittavia tuotteita. vähittäiskauppojen tarjonnassa. ''Ei oota me emme halua tarjota", sanoo Bergholm ja pistää toivonsa valtion myöntämään tukeen niille maanviljelijöille, jotka vaihtavat tuotantotapaansa luonnonmukaiseksi. Kaupan rakenne muuttuu vähitellen Elanto-lehden päätoimittaja Jorma Bergholm kertoo, että Elannon uudistumiseen ovat vaikuttaneet mm. Ruotsissa on ehtinyt ensiksi Konsum ja Suomessa Elanto, osuusliikkeitä kumpikin. "Elannolla on aktiivinen edustajisto, jonka aloitteisiin toimintaohjelma pitkälle perustuu ia me ovrimme nyt reagoimaan näihin vaatimuksiin." Uusi Elanto on vielä synnytystuskissaan. 9
Suomessa seurakunnat ovat rauhoittaneet metsäalastaan noin 0,4 prosenttia, runsaat seitsemän neliökilometriä, joka vastaa SUOMEN LUONTO 1/ 90 49. PohjoisSuomessa. Suurimmat metsänomistajat ovat PielisjärvenViekijärven ja Paltamon seurakunnat. Yhteensä seurakuntien maaomaisuus on noin 1730 neliökilometriä yli Ahvenanmaan kokoi10 "Kirkon metsien rauhoittamisella olisi voimakas symbolinen merkitys", sanoo Juhani Veikkola . "Niin eikö se sitten riitä?" turvapaikaksi uhanalaisille eläinja kasvilajeille. ''Seurakunta parturoi suojeluharjun Pälkäneellä." "Vantaan seurakunnan avohakkuut tuhoavat virkistysalueita" siinä muutamia päivälehtien otsikoita viime vuosilta. Ja seurakuntien metsiä on myös rauhoitettu luonnonsuojelulailla. Samaan aikaan seurakunnat pistävät "Luterilaisella kirkolla on vamma, tietynlainen skitsofrenia" , sanoo Kirkon yhteiskunnallisen työn keskuksen pääsihteeri Juhani Veikkola. Kiikan mukaan se olisi tarpeetonta sillä "metsät on jo pitkään nähty muunakin kuin puuntuottoalueina. Myös Länsi-Saksassa ja Yhdysvalloissa uudistetaan kirkon luontosuhdetta. Tällaisia keskusteluja käydään jo parhaillaan mm. Voitaisiinko seurakuntien talousmetsissä toteuttaa kokonaan uutta metsäpolitiikkaa, joka säästäisi ja varjelisi luontoa ja ottaisi metsäluonnon kokonaisuutena huomioon. Kirkon ja seurakuntien uusi suhtautuminen luontoon voisi meillä johtaa esimerkiksi seurakuntien omistuksessa olevien metsien ja vähintäänkin arvokkaiden luontokohteiden rauhoittamiseen, "Kyllä minä vain viittaan siihen, että rantoja ja maisemia hoidetaan ja luonnonsuojelualueita on perustettu ", sanoo Markku Kiikka. Metsätaloussuunnitelmissa on jo 10-20 vuotta annettu esimerkiksi maisemansuojeluohjeita. "Ovatko meidän metsämme nyt sitten niin hirveän katastrofaalisessa kunnossa?" Kiikka kysyy. Kirkkohallituksen taloustarkastaja, metsänhoitaja Markku Kiikka huolehtii rahoiksi metsissään ja jopa suojelualueillaan. seurakuntien metsätaloussuunnitelmista. Metsänkäsittelymenetelmissä on Kiikan mukaan kaksi äärimmäisyyttä. Eikö se nyt riitä?" kysyy metsäammattimies. "Suomen metsät olivat 1950-luvulle asti pelkkiä harsintajätteitä ja noin sata vuotta sitten mm. Ruotsissa, jossa kirkon ja ympäristön suhteissa on käynnissä voimakas murros. EteläSuomessa oli sellaisia pitäjiä, joiden metsistä ei tervanpolton ja kaskeamisen jäljiltä löytynyt rakennuksiin tukkipuita." Rauha seurakuntien metsiin. " Luther ei erottanut uskoa ja järkeä toisistaan vaan niiden yhteyden katkaisivat hänen väärinymmärtäjänsä", sanoo Veikkola. Alice Karlsson Kirkko on tehnyt metsätkin alamaisikseen Evankelisluterilainen kirkko ravistelee lähes neljää ja puolta miljoonaa seurakuntalaistaan vastuuviikoiUaan, joita on ollut jo vuodesta 1978. sen alueen verran. Metsien lisäksi seurakunnilla on muuta maaomaisuutta, kuten hautausmaita ja leirija kurssialueita sekä peltoja. Osa seurakunnista on metsättömiä. Toinen on professori Lähteen koulukunta, joka puhuu jatkuvasta kasvatuksesta ja toinen on "maisemakaupalla auraajat", joiden jälkiä nähdään mm. "Meillä puuttuu kokonaisvaltainen ajattelu siitä mitä kristillisyys on. Jaottelun teki aikoinaan uskonpuhdistaja Luther, joka naulasi teesinsä Wittenbergin linnankirkon oveen 1500-luvulla. Viimeiset kaksi vuotta on nostatettu ympäristövastuuta. Hänen mielestään seurakuntien metsiä hoidetaan hyvin ja esimerkiksi avohakkuita voidaan aivan mainiosti tehdä. vsk.. Se käsitetään ainoastaan hengellisen alueen hoitamiseksi ja kokonaan eri asia on, miten maalliset hoidetaan." Luterilaisessa kirkossa on kahden hallinnon oppi, joka erottaa hengellisen todellisuuden maallisista asioista. "Lutherin ajatus oli nimenomaan se, että uskon ja järjen pitää olla koko ajan jännitteisessä ja toisiaan korjaavassa vuorovaikutuksessa keskenään. Seurakunnilla on yksityisiin metsänomistajiin nähden kuitenkin etuuksia; ne maksavat metsätulosta veroa ainoastaan kunnalle ja niiltä peritään vain neljäsosa yksityisiltä perittävästä metsänhoitomaksusta, mikäli niillä on metsätaloussuunnitelma. ' ' Tehometsätaloutta seurakuntien mailla Suomessa on 599 evankelisluterilaista seurakuntaa, jotka omistavat metsää 1630 neliökilometriä, 0,6 prosenttia Suomen metsäalasta. Seurakunnat antavat vastuun metsistään metsäammattimiehille, jotka hoitavat niitä samojen tehoperiaatteiden mukaan kuin yksityismetsiä
ja muutenkin se on ollut aivan luonnontilassa." Vielä kesällä 1986 vehmaalla Rekolan tilalla kohosi mm. "Tässäkään metsässä ei minun sukupolveni enää näe puita". Esimerkiksi Pälkäneen seurakunta rauhoitti omistamaltaan Syrjänharjulta supat jääkauden jälkeiset kuoppaSUOMEN LUONTO 1/90 49. Metsä on pankki Seurakuntien maankäytöstä päättävät kirkkovaltuusto ja -neuvosto. "Meillä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: metsaa käytetään hyväksi suunnitelmien mukaan tai sitten veroäyriä nostetaan. komea koivikko, muodostelmat sekä metsän niin, että sitä voidaan uudistaa luontaisesti. Lähes puolet siitä on Rekolan vanhan kartanon maata, josta 80 hehtaaria on maanvaihdossa luovutettu kaupungille. Kun Seppo Salonen näki hakatun aukean metsäaurauksineen hän erosi kirkosta. Pälkäneläiset tuomutta vuoden päästä Salosella nousi ''tukka pystyyn". Olihan alue tuhansien kaupunkilaisten virkistysaluetta ja merkitty seutukaavasnoin 12:ta golfkenttää. D mitsivat suojelualueen tylyn kohtelun ja neuvottelujen jälkeen Hämeen lääninhallitus saikin pelastettua suurimman osan alueesta. Seurakuntien päätöksentekijät turvautuvat pitkälti metsään, joka on eräänlai11. Rekolan tilalla on jäljellä 185 hehtaaria metsää, jota käsitellään normaalina talousmetsänä. jotka ymmärtävät maan taloudellisen arvon. Runsas kaksi vuotta sitten tehdyn avohakkuun jäljet kauhistuttivat paikallisia asukkaita. vsk. "Seurakunnat repivät rahaa irti metsistään säälimättömästi", Salonen suree. Rekola-Asola -omakoti yhdistyksen jäsen Seppo Salonen ei anna anteeksi koto metsänsä kaatajille. Seurakunta teki viime vuoden keväällä kaupat puista Yhtyneiden Paperitehtaiden kanssa ja harjumetsää ryhdyttiin hakkaamaan siemenpuuasentoon, sillä metsänhoitosuunnitelmassa luontainen uudistaminen oli yhtä kuin siemenpuuasento. Niissä istuu usein maanviljelijöitä ja muita maanomistajia, , I 1/ I I Komeasta koivikosta on jäljellä pensoittunut kannokko. Seppo Salonen ei kiittele Vantaan seurakuntayhtymän metsien hoitoa. 11 I , .. Yksityisillä mailla sijaitsevien luonnonsuojelualueiden kokonaispinta-alasta se on puolisentoista prosenttia. Metsän hyödyntämisen mahdollisuus on säilytetty joissakin tapauksissa suojelualueellakin. Parhallaan sinne rakennetaan sairaalaa sekä asuntoja. "Kaikki oli pantu pinoon, joka ikinen puu, ja maastossa oli valtavien koneiden jäljiltä yli puolen metrin uria." Seurakuntayhtymä hakkasi Rekolassa jo 1960-luvulla noin 80 hehtaaria maan tasalle. sa ekologiseksi käytäväksi, eläinten vaellusväyläksi, teiden ja rakennusten pirstomassa maastossa. l Vantaalaiset menettivät arvokkaan virkistysalueensa Vantaan Seurakuntayhtymällä on maata noin 600 hehtaaria. "Olen koko ikäni kuljeskellut tuolla seurakunnan metsässä ja kokenut sen ainutlaatuiseksi; siellä on ollut isoja, vanhoja puita sekä runsaasti tuulenkaatamia... "Ei seurakunnista toistaiseksi ole kuulunut mitään uutta tässä suhteessa", sanoo Kiikka
Asennemuutos on vaikea. Sen sijaan sitä, mitä voitaisiin aktiivisesti tehdä luonnon hyväksi, ei mietitä. "Se on siellä aivan selkeästi joskin se on unohdettu. nanottoa, jonka tehtävänä on johtaa seurakuntalaiset uuteen ihmisen ja luonnon väliseen vuorovaikutukseen. Kirkkohallitus huolehtii siitä, että seurakuntien metsänhoitosuunnitelmat ovat yksityismetsälain mukaisia. Kirkon pitäisi paneutua hyvin vakavasti ekologisiin tosiasioihin, ja soveltaa niitä mm. Suurimmat maanomistajat ovat Ilomantsin ja Taipaleen seurakunnat sekä Valamon luostari. Niin on Jumala maailmaa rakastanut ei niin on Jumala ihmistä rakastanut." Henttosen mukaan teologia korostaa sitä, että ihmisellä on tietty erityisasema vastuullisuutensa ja jumalasuhteensa pohjalta. % "Seurakuntien metsien {:. Samaa voi hänen mielestään sanoa teologiasta ja kristinuskon tulkinnasta. "Luonnon kunnioittaminen koskee koko maailmankaikkeutta ja ihmisen on varjeltava luonnossa olevaa järjestystä ja kauneutta. onko se nyt valkohäntätikka vai mikä, joka näistä koivupökkelöis" tä tykkää?", Kiikka pohtii. Suomen ortodoksisella kirkolla on 27 seurakuntaa ja 56 ·ooo jäsentä. "Seurakunnille pitäisi SUOMEN LUONTO 1/ 90 49. Veikkolan mukaan se johtuu siitä, että kirkolla ei ole ympäristökysymyksissä mitään erityistä sanomaa takataskussaan. "Ei ihmistä eikä hänen sieluaan ole olemassa ilman sosiaalisia suhteita ja luontoa." "Luomiskertomus on tulkittu vain vallan näkökulmasta. Arkkipii.spa Johanneksen mukaan ortodoksisen kir: kon kanta on se, että ihmisen on kohdeltava luontoa kunnioittavasti. Pitäisi kysyä miten seurakuntien metsiä voidaan käyttää ja mikä on niiden ekologinen merkitys.'' "Ihminen on kutsuttu vastuuseen" Veikkola näkee seurakuntien maankäytön nousevan ateistisesta hyödyntämisperiaatteesta, jossa ihminen nähdään koko maailman valtiaana. "Tämän näkemyksen tilalle olisi tultava kokonaisvaltainen kuva Jumalan luoman maailman kokonaisuudesta, jolloin me pystyisimme arv101maan myös toimenpiteitämme metsänhoidossa aivan uudella tavalla." " Raamatun näkemys on, että ihminen on osa kokonaisuutta, sanoo Veikkola. Toisaalta ihminen on myös· kutsuttu vastuuseen ja siten ihminen on historiallisen kulttuurievoluution kehittäjänä noussut luonnon kehityksen yläpuolelle. Jos ihminen on ainoa olento, joka voi olla tietoisesti vastuussa teoistaan, niin hänen erityislaatunsa ei olekaan vallassa, vaan vastuullisuudessa viljelemisessä ja varjelemisessa", sanoo Henttonen. Se lisää sitä ymmärrystä, että ihmisen tulisi nähdä itsensä luotuna muiden luotujen joukossa eikä elää muiden lajien kustannuksella. Luonnolla on nykyisin arvoa vain, jos sillä on hyötyarvoa ihmiselle." Kirkon perusongelmana Henttonen pitää sitä, että usko on kaventunut sielun sisäiseksi pelastukseksi, vaikka se Raamatun mukaan on koko luomakunnan lunastusta. "Raamattu ja seurakuntien vuosisatainen perinne eivät anna mitään erityistä tietoa ekologisista ja biologisista seikoista, mutta kirkon onkin ammennettava tosiasiat tieteestä ja meiltä voidaan vaatia herkkyyttä olemassa olevalle todellisuudelle. Uskon pitäisi olla koko ajan vuoropuhelussa todellisuuden, tieteellisen tutkimuksen ja selville saatujen lainalaisuuksien kanssa.'' Eroon ihmiskeskeisestä näkökulmasta "Kirkolla pitäisi olla varaa suojella arvokkaita alueita ja lajeja, sanoo Lahden seurakuntapastori Kai Henttonen. Kirkolla olisi varaa rauhoittaa arvokkaita luonnonalueitaan nykyistä enemman Katoliset ja ortodoksit maan omistajina Suomen katolisella kirkolla ei ole maaomaisuutta. "Kukaan ei ole asettanut kyseenalaiseksi tätä tulkintaa. '' Seurakunnat voisivat näyttää esimerkkiä ja luoda kasvatuksellisia edellytyksiä sille, että ihmiset ymmärtäisivät muuc;1llakin metsän olevan kaikkia eliölajeja varten." Henttosen mukaan meillä tarkastellaan metsää vain taloudellisesta näkökulmasta ja sekä filosofiamme että politiikkamme on äärettömän ihmiskeskeistä. "Pelastus koskee koko luomakuntaa; uudet taivaat ja uusi maa ei uusi ihminen. Ortodoksisten seurakuntien metsiä käsitellään metsätaloussuunnitelmien mukaisesti yksityismetsien tavoin. Esimerkiksi suomalaisen metsäpolitiikan idea on se, että hommataan selluloosaa. vsk.. "Kaikki elämä on Jumalan tahtomaa ja siunaamaa eli luonnolla on oma arvo ihmisistä riippumatta." Kirkolla on varaa rauhoittaa metsiään Kirkon ote metsänhoitoon on tällä hetkellä passiivinen. käytännössä." 12 nen pankki. Koska ihminen on pantu vastuuseen ja hänellä on tietoisuus, on hänen tutkittava kokonaisuutta ja sopeutettava käyttäytymisensä siihen." Parhaillaan Kirkon yhteiskunnallisen työn keskuksessa valmistellaan kanKai Henttosen mielestä meidän pitäisi tehdä rauha luonnon kanssa ja nähdä se kumppaninamme. rauhoittamisella olisi erite > täin voimakas symboliarvo, sanoo Veikkola, "sillä kaikki seurakunnan käytännön toimet ovat osa uskontodistusta. Jokaisella seurakunnalla on oma kirkko vuokratontilla. "Mikään kehitys ei voi olla sosiaalisesti vastuullista ellei se ole sitä ekologisesti", sanoo Henttonen. Kirkon viidessä seurakunnassa on 4 200 jäsentä. metsänhoitoon. Maaomaisuutta kirkolla on vain noin 20 neliökilometriä, sillä suurin osa on jäänyt Neuvostoliiton puolelle. Sitten täytyy olla ornitologi, joka ymmärtäisi vähän näitten ... Silloin kun tulee rakentamista ja vanhan korjaamista, niin raha otetaan metsästä." Uhanalaisten lajien kohtalokaan ei huoleta kirkkohallituksen taloustarkastajaa: " Tavallinen kansa näkee vain riistan ja linnut ja nämä kaikki sittiäiset ja sontiaiset ei niitä tavallinen kansa näe eikä ymmärrä. Valitettavasti on kuitenkin usein niin, että hyvät periaatteet eivät toteudu . Kirkon ainoa hautausmaa on Turussa
"Jos jokin köyhä seurakunta suojelee metsäänsä niin sen voisi korvata tällä tasauksella, mutta silloin meidän täytyisi tietää missä ne suojelun arvoiset alueet ovat", sanoo Henttonen. "Tosin ilahduttavan erilaisetkin seurakunnat ovat syttyneet ympäristövastuuseen., mutta metsään asti ne eivät ole luultavasti vielä päässeet" 13. Joissakin maalaiskunnissa saattaa kirkon elimissä olla jopa sellaisia maallikkojäseniä, jotka ajavat myös omia taloudellisia etujaan seurakunnan kautta", sanoo Henttonen. "Seurakunnan eettisten normien olisi oltava korkeammat kuin lain vaatimukset. Seurakunnalle voidaan oikeutetusti esittää korkemman etiikan vaatimus, sillä se on kuitenkin kasvattaja ja myös malli oman uskonsa konkreettisesta toteuttamisesta." "Kirkko on liikaa ottanut mallia kunnilta ja valtiolta eikä ole pohtinut sitä, olisiko sillä tarjota kokonaan uusia esimerkkejä. Viime vuonna avattua 37 hehtaarin suuruista Porin metsähautausmaata hoidetaan niin, että puusto ja mäntykankaalle tyypillinen varvikko säilyvät. Lisäksi monilla työntekijöillä on turhan tarkkaan rajattu tehtävä; on esimerkiksi käsittämätöntä, ettei pappi saa itse ovea auki ja valoja saliin, vaan siihen tarvitaan vahtimestari.'' "Seurakunta on kasvattaja ja malli'' Henttosen mielestä kirkko tarvitsee ekologista lisäkasvatusta etenkin metsänhoidosta vastaaville. "Tämä näkökulma nousee selkeästi meidän uskomme ydinasioista ja jos me emme sitä tunnusta niin silloin olemme ristiriidassa oman uskomme kanssa.'' Henttonen pitää ensiarvoisen tärkeänä seurakuntien arvokkaiden alueiden kartoittamista, sillä kirkolla ei ole tietoa siitä, minkälaista metsää seurakunnilla on. "Kirkon kannattaisi palkata ainakin projektiluontoisesti biologi metsäluontonsa kartoittamiseen.'' Henttosen mielestä aloite seurakuntien metsien rauhoittamiseen pitäisi lähteä kirkon korkeimmalta taholta: "Piispat voisivat nyt selvästi ottaa kantaa, kuten Ruotsin piispat ovat tehneet, mutta samaan aikaan pitäisi myös jokaisen seurakunnan lähteä liikkeelle." "Kirkolla on kyllä varaa suojeluun, sillä oleellisempia säästöreikiä löytyy, selvittää Henttonen. olla jopa etuoikeus nähdä, että metsäluonnossa on arvokasta jokin muukin kuin pelkkä metsän tuotto", sanoo Henttonen. "Me esimerkiksi rakennamme yhä edelleen hyvin mahtipontisesti ja meillä on erittäin raskas virkarakenne. Paluu juurille Hautausmaan käsite on muuttumassa. "Tähän asti jotkut seurakunnat ovat yllättävän hyvin pitäneet niistä kiinni, sanoo Henttonen, "mutta pian niitä viedään lujaa vauhtia." Maiden rauhoittamisesta aiheutuvat tulojen meneSUOMEN LUONTO 1/ 90 49 . Tasauksena taataan se, että kirkollisäyriä ei tarvitse nostaa kohtuuttomasti. Työläistä nurmikentistä saatetaan päästä vähitellen kokonaan eroon kun hautausmaita perustetaan Porin tapaan keskelle metsää. vsk. Lisäksi erityinen haaste on seurakuntien rantaalueiden suojeleminen. tykset voitaisun Henttosen mukaan korvata jo nyt verovaroissa toteutettavalla taloudellisella tasauksella; isot rikkaat kaupunkiseurakunnat maksavat kirkon keskusrahastolle, josta rahat osoitetaan pienille köyhille seurakunnille
Se on ollut jo vuosisadan alusta tunnetuimpia matkailunähtävyyksiämme, osa kansallismaisemaamme. Kysymyksessä lienevät noin kahden miljardin markan investoinnit. Ihmisen on ollut hyvä olla suuren luonnon keskellä, hiljentyä ja mietiskellä, olla aikansa ja tulla pois keventynein mielin maksamatta mitään. On se niin väärin. Kenelläkään ei ole käsitystä mitä tästä kaikesta syntyy. Koti on innoittanut Eero Järnefeltiä ja Jean Sibeliusta, ja lukuisat muutkin taiteilijat ovat ammentaneet luomisvoimaansa sen maisemista. Seuraavassa lieksalaisen valokuvaajan ja luonnonystävän Markku Tanon näkemyksiä Kolin matkailun kehittämisestä. Täällä on nukuttu, mutta nyt on aika terhistäytyä. Markku Tano Uhrataanko Ko] Pohjois-Karjalassa Pielisen rannalla kohoava Koli on eteläisen Suomen korkein vaara. Jokainen haluaa toimia oman mielensä mukaan omistamallaan maalla. Toinen on Kolin vaaralla s1Ja1tseva hotelli Ukko-Koli, jonka välittömässä läheisyydessä on kuusi mittavaa laskettelurinnettä ja ympärillä maan mahtavimmat maisemat. Rantakaavoja on jo ainakin seitsemän, ja lisää on 14 tulossa. Ja kiire tuntuu olevan. Mallia on käyty hakemassa pohjoisen suurista laskettelukeskuksista, kuten Rukalta ja Iso-Syötteeltä. On päästävä eteenpäin riittävän suurisuuntaisesti", toteaa Pielisen-Karjalan liiton juuri valittu nokkamies Ahti Puumalainen . Lieksasta on kesäisin auto/auttayhteys. Maakauppa käy kuumana. Kolin vaarajakson maisemat ja rikas luonto ovat antaneet sielun ja ruumiin voimia tuhansille ja taas tuhansille kulkijoille jo vuosikymmenten ajan. Aluetta suunnitellaan pala palalta. Kolille on suunniteltu lähes parin miljardin markan edestä investointeja: mökkikyliä, laskettelurinteitä, hotelleja varsinaista matkailukaupunkia. Ukko-Koli ja Hiiden alue Kolin matkailualue jakaantuu onneksi kahteen eri keskukseen. vsk.. "Nyt vaan harmittaa, kun muut ovat aimo harppauksen edellä. Niinpä Kolin alueesta suunnitellaankin PohjoisKarjalan matkailun vetonaulaa, l O 000 vuodepaikan matkailukaupunkia. Tähän maisemaan, SUOMEN LUONTO 1/ 90 49. ~ Nurmes \~ 1Ueksa Juuka -,~ ) \ Ko~i~ \ • Kuopio • Joensuu 100 km Kolin jylhä, kvartsiittinen vaarajakso kohoaa Pielisen rannalla. Matkailubisnes on nyt iskenyt silmänsä Kolin maisemiin ja uhkaa tuhota sen ainutlaatuiset luonnonarvot. kohoaa 347 metriä merenpinnan yläpuolelle. Joensuusta on Kolille matkaa vajaat sata kilometriä, Juukasta noin 30 ja Nurmeksesta 50 kilometriä. Suunnitteilla on entisten lisäksi ainakin kaksi uutta hotellia, kuusi laskettelurinnettä, asuntovaunualueita, mökkikylää ehkä jopa satoja hehtaareita ja ties vaikka mitä
Koko vaarajono kuuluu Kolin alueen suoje/uryhmän kansallispuistoehdotukseen. maiseman säilyttäminen. vsk. Näkymä Ukko-Ko/ilta etelään. dn juppiturismille. Jos hanke toteutuu, on rauha Ukko-Kolin alueelta mennyt ja samalla kaunis maisema. lpatin vaaran rinteeseen, aiotaan lähiaikoina aloittaa 50 vaaramajan rakentaminen alueelle jonka valtio osti jo vuonna 1907 aikomuksenaan kareliaanisen SUOMEN LUONTO 1/ 90 49 . Viereiseltä Akka-Kolilta avautuu länteen maisema, jossa laakson takana puoIen kilometrin paassa nousee noin kolme kilometriä pitkä ja 270 metriä korkea Paimenvaara. Tänne on suunniteltu 2 000 vuodepaikan, kuuden laskettelurinteen ja kalliohotellin rakentamista vajaan parin sadan hehtaarin alueelle. 15. Suojelualuetta ei kuitenkaan koskaan perustettu
Mitä siellä tehdään näkyy kauas ja vaikuttaa peruuttamattomasti koko Kolin kuvaan. Paimenvaaran mahdollisella rakentamisella on ratkaiseva merkitys koko Kolin alueelle. vsk.. Tarhap· ron putous on kuin suoraan Kuusamosta. Vuodenajat muuttavat koko ajan maisemaa. Valon suunta ja määrä vaihtuvat jatkuvasti. Luonto ja kulttuuri matkailuvaltit Viime kesänä sain tilaisuuden viipyä pitempään Kolilla, ja oli aikaa tututustua myös ympäröiviin alueisiin. Ja lisää on tulossa joka puolelle. Tätähän toitotetaan lähes joka paikassa. Laskettelurinteiden vilskettä voi paeta metsän hiljaisuuteen, tykkypatsaiden siimekseen. Kolin-Hiiden alue sopii mielestäni kuitenkin paremmin nykyisenlaisen matkailu rakentamisen sijoittamispaikaksi. Turistit vaativat toimintalomaa, pitää olla tekemistä, menoa ja meininkiä. Niinpä rakentaminen niille näkyy maisemassa, jota Kolille tullaan katsomaan .. On vihreyttä ja linnunlaulua pursuava kevät, runsas ja täyteläinen kesä, väriloistollaan juhliva syksy sekä lumen uudeksi muotoilema talvimaisema. Se sijaitsee noin seitsemän kilometriä Ukko-Kolilta pohJo1seen. Alueiden suunnittelijoilta ja arkkitehdeiltä vaaditaan paljon muutakin kuin kannattavuuslaskelmien tekoa. On vain yksi Koli, jolta avautuu tuhat erilaista maisemaa. Muun muassa lähellä oleva jyrkkäpiirteinen Käränkävaara on ainakin osit16 tain ostettu matkailutarkoituksiin. Kummatkin vaarat näkyvät Ukko-Kolille. Vieressä kohoavaan Rintasenvaaraan on juuri valmistunut viisi laskettelurinnettä. Toinen Kolin alueen matkailukeskus on hotelli Kolin-Hiisi (entinen LomaKoli) ympäristöineen. Ensimmäisen yllätyksen koin, kun löysin upeat ja Kolin seutu tarjoaa mainiot mahdollisuudet talviretkeilyyn. Jokainen retki oli sen jälkeen kuin tutkimusmatka tuntemattomaan. Miksi jupit tulevat luostaria katsuoMEN LUONTO 1/ 90 49. PohjoisKarjalan matkailuyhdistyksen teettämän tutkimuksen mukaan jupit ja lapsiperheet autoilevat PohjoisKarjalaan nähdäkseen luostarit ja Bomban. Aamuauringon noustessa Pielisen takaa voit nähdä maiseman ehkä upeimmillaan, mutta kun tulet puolilta päivin uudestaan, maisema onkin aivan toisenlainen. On sankkaa aarnimetsää, rehevää lehtoa, puronvarsinotkoa, rinnekuusikkoa ja vaaranlakimännikköä. Kesäaamun kultaa Pielisen pinnassa. Mieleenpainuvimpia olivat kuitenkin metsän ympäröimät kukkaniityt rikkaine kasvija hyönteislajistoineen. Luontopyhättö vai turistislummi. Olkoon siellä meno ja meininki sitä kaipaaville. Sen välittömässä läheisyydessä Pielisen rannassa on leirintäalue mökkeineen ja hiekkarantoineen. Siinä on sen rikkaus. Ympärille nousee lomaosakkeita ja yritysmajoja ainakin jo kolmen rakennusyhtiön voimin. Illalla tavoitat kolmannen maiseman samalta kiveltä. Kun tämän oivaltaa, tulee retkeilyyn uutta kokemisen ja löytämisen riemua. hyvinhoidetut polkuverkostot, jotka johdattivat mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin. Kaiken lisäksi kulkijalle avautuvat tuon tuostakin Pielisen mahtavat maisemat. Ko/ilta avautuvat maisemat vaihtavat jatkuvasti ilmettään valaistuksen, vuorokaudenajan ja vuodenajan mukaan
Mahdollisimman monen olisi otettava kantaa, onhan kysymys valtakunnallisesti tärkeästä alueesta, kansallismaisemastamme. Asiat eivät silloin yleensä jää epäselviksi edes ulkomaalaisille, vaikka eivät puheesta ymmärtäisi mitään. Päälle muhevalöylyinen savusauna ja hyvä karjalainen ateria pirtin hienoisessa hämyssä. Vielä tähän on mahdollisuus. Mutta päästä näkemään se käytännössä ja ehkä kokeilemaan itse taitojaan vaikka heinän seivästyksessä. Kolin kohtaloa on käsiteltävä laajasti. Ehkäpä sittenkin on joskus mukava vähän löysätä, hiljentyä kiireen keskellä. Kun on ensin päästy yhteisymmärrykseen siitä millaisen Kolin haluamme, on laadittava kattava ja lainvoimainen yleiskaava. Näin ihmiset oppisivat näkemään mitä työ ja elämä on ennen ollut. Tällaista elämää on kuvattu monissa suomalaisissa elokuvissa, ja museoissa on esillä esineistöä. Vasta sen jälkeen kaavoitettaisiin osakokonaisuuksia (rantakaavat). samaan. Jo tällainen pieni ma~tila entisajan menetelmineen olisi nykyajan kaupunkilaiselle ja varsinkin ulkomaalaisille rikastuttava kokemus. 17. kellä. Uskon että yhteistyöllä ja ymmärryksellä päästään parhaaseen lopputulokseen. Käytännössä se voisi tarkoittaa esimerkiksi hyvin hoidettuja latuja polkuverkostoja, taidenäyttelyitä, seminaareja, maalausja valokuvauskursseja, erilaisia kulttuuritapahtumia, paikkoja hiljentymiseen (esimerkiksi oikein rakennetut vaaramajat), tutustumista karjalaiseen luontoon, kulttuuriin ja jhmisiin. Voisi jopa ajatella jonkun autioituneen asuinpaikan uudelleen raivaamista ja asuttamista tähän tarkoitukseen. Siellä täällä vaaranrinteillä on heleitä metsän reunustamia niittyjä, muistoja kaskikaudelta. Kukkaloiston houkuttelemana niillä elää myös monipuolinen hyönteislajisto. Rahanhimossa ja ahneudessa se on kuitenkin mahdollista. Tai miksi Bomballe. Vaaraluonto on rikas ja vaihteleva, ja tuon tuostakin avautuvat puiden lomasta Pielisen mahtavat maisemat. Se että lompakossa on tavallista paksumpi pino luottokortteja, on saanut jotkut luulemaan, ettei asioista tarvitse edes keskustella. sen matkailuvalttihan on karjalainen kulttuuri. Kun karjalaisukko tai -akka ottaa turistiporukan vastaan omalla tyylillään, se on jo mieleenpainuva kokemus. Kolin tiheä, hyvin hoidettu polkuverkosto tarjoaa kulkijalle monta yllätystä. Kolin alueella on vielä muutamia asuttuja pientiloja, joilla eletään perinteisesti luonnon ehdoilla. Tuskin kukaan haluaa tieten tahtoen Kolin tuhota. Millaisen Kolin haluamme. Voisiko UkkoKoli olla paikka, joka panostaisi ihmisen henkiseen puoleen kulttuuriin, taiteisiin, elämyksiin, rentoutumiseen ja rauhoittumiseen suuren luonnon kessuoMEN LUONTO 1/ 90 49. Nämä tarinankertojat, paikallisten olojen ja historian tuntijat ovat mielestäni ainutlaatuisen tärkeitä kehitettäessä Kolin matkailua. Yleiskaavassa määriteltäisiin mitä rakennetaan, mihin eri toiminnot keskitetään ja mitkä alueet säilytetään entisellään tai suojellaan esimerkiksi kansallispuistona. Useimmat matkailukohteet markkinoivat menoa ja meininkiä. Joillakin on vielä tallella se huastelemisen taito. He kertovat tarinoitaan ja vetävät porukan yhteen. On pystyttävä rakentavaan keskusteluun, jossa kuunnellaan kaikkia mielipiteitä. Siitä syntyy aito henki ja tunnelma, jota ei myydä markettien tiskeillä. vsk. Ymmärtävät eleistä ja ilmeistä
Karjalan voimalasta on tulossa jättiläismäinen laitos. Vierailin voimalan paikkaa selvittävän tutkimusryhmän luona Tiiksin kylässä lokakuussa 1989. He eivät halunneet jättivoimalaa naapurikseen. Ei edes muutaman vuoden kuluttua uhkaava metsätöiden päättyminen ole saanut vastustajia pehmenemään. Tukinajosta leipänsä ansaitseva Vasili tekisi tulevaisuudessa mieluummin sepeliä kuin ydinvoimalaa. "Piirijohdon lausunnot ovatkin muuttuneet voimalalle myönteisiksi. Neuvosto-Karjalan asukkaat jyrkästi vastaan Neuvosto-Karjalan ydinvoimalan sijoituspaikka vahvistettiin virallisesti Petroskoissa marraskuussa 1989. Tutkimukset saatiin loppuun vuoden 1989 aikana, ja pian tehdään lopulliset päätökset. Aluksi kaikki sujui hyvin. Asukkaiden mielestä se kytkeytyy yhteen ydinvoimalan kanssa, pumppuvoisuoMEN LUONTO 1/ 90 49. Emme kui· tenkaan päässeet alkua pidemmälle. "Ennemmin vaikka tuikun valossa" Salailu ja ristiriitaiset lausunnot ovat lisänneet Neuvosto-Karjalan asukkaiden ennestäänkin syvää epäluuloa ydinvoimaa kohtaan. Kylästä on matkaa Kolongjärvelle kymmenen kilometriä, Tiiksijärvelle kolmekymmentä. Pari viikkoa käyntimme jälkeen sijoituspaikka kerrottiin jo virallisesti. Monisäikeiset vaikutukset Keskustelut muuallakin Vienan Karjalassa vahvistivat, että ydinvoimalan vastustus on voimakasta. Vakuudeksi hän esitteli piirilehdessä julkaistun lukijakirjeen, jossa vaadittiin alueen asukkaille päätösvaltaa voimalan rakentamisessa. Tällainenkaan tulevaisuu. Sen tehoksi kaavaillaan peräti 6 000 megawattia eli yli kolme kertaa enemmän kuin Loviisan ja Olkiluodon yhteisteho. Vaihtoehtoina ovat Kolongtai Tiiksijärven rannat Kainuun naapurissa. Teksti ja kuvat: Jukka Heikkinen Ydinvoimala Suomen rajan tuntumaan. Neuvosto-Karjalan viranomaiset ovat perustelleet ydinvoimalan tarvetta pahenevalla sähköpulalla. Vajauksen sanotaan pahenevan ensi vuosikymmenellä, kun energian saanti Kuolasta vaikeutuu alueellisen tulosvastuun myötä. Kolongjärven seudun sopivuutta ydinvoimalan sijoituspaikaksi perustellaan geologisten tekijöiden ohella alueen syrjäisellä sijainnilla. denkuva ei hätkähdyttänyt Vera .Tshivetoa. Hetkeä aikaisemmin paikat olivat kyllä selvillä. Ne näkyivät myös "salaisesta" tutkimuskartasta, jonka johtaja suostui meille esittelemään. Paikan päällä ilmeni, että ydinvoima on edel18 leen vaikea asia Neuvostoliitossa. Viranomaisten vakuuttelut ydinvoiman välttämättömyydestä eivät tunnu tehoavan. Koekentälle meitä ei kuitenkaan päästetty. Tutkimusryhmän työnjohtaja lupasi ·viedä meidät paikoille, joita pidetään sopivimpina ydinvoimalan rakentamiseen. Rakennuspaikalta on matkaa Suomen rajalle vain 50-70 kilometriä. Kostamuslaiset ovat huolissaan voimalan tulosta. Voimalan turvallisuutta aiotaan lisätä rakentamalla se maan sisään. Tapasimme Tiiksin kylässä myös Vasili ja Vera Tshiveton. SUOMI Kajaani • • Kuhmo NEUVOSTOLIITTO Kostamus • )( Mujejärvi • Kolongjärvi Ydinvoimalaa kaavaillaan alle sadan kilometrin päähän rajastamme, Kolongjärven seudulle. Paikalla ollut Atomenergoprojektin varajohtaja tyrmäsi nopeasti yrityksemme. Tovin kiistelyn jälkeen hän lisäsi, ettei voimalan paikkaa voi näyttää, koska sitä ei vielä tiedetä. Glasnost ei yllä ydinvoimaan Karjalan ydinvoimalan sijoituspaikkaa on selvitetty jo parin vuoden ajan. vsk.. Atomenergoprojekt on laitos, joka vastaa ydinvoimaloiden suunnittelusta Neuvostoliitossa. Johtaja vetosi virallisen vierailuluvan puuttumiseen. Tavalliset ihmiset ovat kyllä ydinvoimaa vastaan. Yhtään puolustavaa puheenvuoroa en ole kuullut", Vasili totesi. Suunnitelmien mukaan Karjalan ydinvoimala käynnistyy viimeistään vuonna 2000. Piirin johtoa on käytetty tutustumismatkalla Kuolan ydinvoimalassa. "Elämmä sitten mieluummin vaikka tuikun valossa", tiiksiläisten suomenopettaja vakuutti. Totta onkin, että Karjala joutuu tuomaan lähes puolet sähköstään muualta. Viranomaiset ovat väittäneet sähkön loppuvan karjalaiskylistä kokonaan, jos ydinvoimalaa ei rakenneta. Pääjärveläisiä askarruttaa myös alueelle suunniteltu suuri pumppuvoimala. Tshivetot kertoivat, että Mujejärven piirineuvoston johtoa taivutellaan ydinvoimalan kannalle. Pääjärvelläkin, kahdensadan kilometrin päässä rakennuspaikalta, voimala torjuttiin jyrkästi. Glasnost ei ole vielä ehtinyt ydinvoimaloihin
Karjalassa epäillään, ettei voimaloista saatava hyöty lämmittäisi paikallisten ihmisten elämää. Tuhlailevaa tuotantoa ja vanhentunutta teknologiaa karsimalla energian kulutus vähenisi merkittävästi. Ympäristöministeriöllä on mahdollisuus saada Neuvostoliiton viranomaisilta lisätietoja voimalahankkeesta. YdinsuoM EN LUONTO 1/ 90 49. Kylien mukana kuolisivat myös kieli ja kulttuuri. Suomen ympäristöministeriöstä kerrotaan, että ministeriö on saanut ensimmäiset tiedot Karjalan ydinvoimalasuunnitelmista viime vuoden elokuussa. Ministeriössä kuitenkin ennakoidaan, että asia otetaan esille ensi kesänä Suomen ja Neuvostoliiton ympäristöviranomaisten seuraavassa tapaamisessa. mala kun voisi käyttää öisin ydinsähköä. Uuden kaupungin rakentamisessa tarvittavien elementtitehtaiden perustaminen on aloitettu. Toistaiseksi ympäristöministeriö aikoo tyytyä seuraamaan rakentamissuunnitelmien etenemistä Karjalassa. Tiiksin kylää uhkaa kuihtuminen, jos jättivoimala uusine 50 000 asukkaan kaupunkeineen rakennetaan. Toisaalta voimalaan liittyvät laajat selvitykset ja tasavallan kehittämissuunnitelmat osoittavat, että viranomaiset pitävät ydinvoimalan rakentamista selvänä jo nyt. Ongelmatonta ei myöskään ole jättivoimalan vaatiman uuden 50 000 asukYmpäristöministeriö "seuraa tilannetta" Neuvosto-Karjalan ydinvoimala koskettaa myös suomalaisia. Kansanäänestys ratkaisee. Neuvosto-Karjalan viranomaiset ovat rauhoitelleet ydinvoiman vastustajia lupailemalla kansanäänestystä voimalan rakentamisesta. Tietojen antamisvelvollisuus perustuu Suomen ja Neuvostoliiton väliseen ympäristönsuojelusopimukseen. Valuuttatulot puolestaan ovat tuiki tärkeitä Neuvosto-Karjalan taloudelle. Jos voimala käynnistyy suunnitelmien mukaan ja myös Pääjärven pumppuvoimala on käytössä, tasavallalla on ensi vuosituhannen alussa sähkön tuotantokapasiteettia reilut 7 000 megawattia yli oman kulutuksen. Karjalan korkein neuvosto päättää äänestyksen järjestämisestä ydinvoimalaan liittyvien selvitysten valmistuttua. Jukka Heikkinen on kajaanilainen toimittaja. Kaikki eivät usko sitäkään, ettei tasavalta voisi ostaa sähköä muualta vielä ensi vuosikymmenelläkin. Viranomaisten innokkuus on ymmärrettävää. Voimalatutkijoiden kanssa jutuissa ydinvoiman vastustaja, Pu1 nalipun toimittaja Paavo Voutilainen (vasemmalla). Voimalan vastustajat puolestaan sanovat, että Karjalaa voidaan kehittää ilman ydinsähköäkin. D kaan kaupungin rakentaminen Mujejärven purun. Karjalan kielen ja kulttuuriperinteen vaalijat pelkäävät, että kaupungin rakentaminen olisi kuolinisku piirin viimeisille karjalaisille kylille. Kansanäänestystä vaatiessaan ydinvoiman vastustajat varoittavat myös äänestyksen ongelmista. Varsinkin Koillismaalla, Kainuussa ja PohjoisKarjalassa lähinaapuriin nouseva jättivoimala herättää paljon kysymyksiä. sähköstä saatavat varat valuvat Moskovan ministeriöihin. Jos kaikki virallinen suunnittelutyö Neuvosto-Karjalassa tehdään ydinvoimalan rakentamisen varaan, kansanäänestyksessä ei ehkä enää olekaan tarjolla todellisia vaihtoehtoja. 19. Ylijäämäsähkölle odotetaan löytyvän ostajia myös Suomesta. Kaupungeilla on taipumus tyhjentää ympäröivä maaseutu asukkaista. Vasili ja Vera Tshiveto Tiiksin kylästä kertovat tavallisten ihmisten olevan ydinvoimaa vastaan. vsk. Monet tuotantoelämän uudistushankkeet ja matkailuprojektit esimerkiksi paljon puhuttu Nuorus-hanke tarvitsevat lisää sähköä. Voimalan rakennuspaikalle on tehty raskasta liikennettä kestävä tie, joka on päällystettä vaille valmis
Raitoja on meillä kahdenlaisia, varsinaista raitaa ja pohjoisen vuonoraitaa. Vuonoraitoja kasvaa Suomessa runsaimmin Käsivarren alueella. Hyvin vanhojen raitojen kuori ei tosin ole niinkään raitainen, vaan pikemminkin rosokaarnainen, männyn runkoa muistuttava. Nimi kertoo puusta tuntomerkin, millä sen erottaa muista puista: raidan kuori on 20 pystyraitainen eli kuori halkeilee pitkittäissuuntaan rungon kasvaessa paksuutta. Isossa puussa kukkia on pari tuhatta. Tapio Lindholm Vuoden puu: Rait Raidat ovat kaksikotisia, joten yhdessä puussa on vain harmahtavia hedetai kellertäviä emikukkia (kuvassa). vsk .. Raita on ollut kansan hyvin tuntema puu, joka on myös osattu erottaa muista pajuista. Kuoren raitaisuus ei ole raidan yksinoikeus, vaan se on puumaisten pajujen yleistuntomerkki . Sen pääesiintymäalue on Norjassa Tromssan läänissä, m1ssa se kasvaa paikoin hyvinkin yleisenä mereisen rehevissä tunturikoivikoissa. Koska vuonoraita ei ole oma lajinsa, vaihettuu vuonoraidan perimäaines tavalliseksi raidaksi vähin erin pohjoisesta etelään siirryttäessä. Puumainen paju Suomen Dendrologian seusuoMEN LUONTO 1/ 90 49. Etelän raidasta, siitä tavallisesta raidasta, vuonoraidan erottaa runsaamman karvaisuuden perusteella, myös lehtilavan päällys on karvainen