Kuvan Murhijärveltä on ottanut Petri Karttimo. Yhteistyön saavutuksia ja haasteita selvitetään artikkelikokonaisuudessa, jonka kirjoituksista vastaavat virolaiset ja suomalaiset asiantuntijat. . 4. 26 Matti Perttilä: Happi vähenee.................................... ...... (90) 642 881 / säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. ........ Risto Rasa: Runoja keväästä syksyyn.......................... ... . 8 Rauno Ruuhijärvi: Ympäristökasvatus kunniaan kouluissa.. 17. . 24 Arvi Järvekiilg: Pohjaeläinten katoamisen arvoitus........ Jorma Laurila: Virran valtiaat....... ....... Anna-Liisa Sippola: Yhdysvaltojen erämaalaki.............. Tilaushinnat 1. 9. Summaries of the Main Articles....... . .. (90) 171 250 SUOMEN LUONTO 1/ 89 48. 32 Jukka Parkkinen: Talokin elää, tavallaan..................... ... ... Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu . lrtonumero 27 mk, myynti Rautakirjan Etelä-Suomen myyntipisteissä sekä Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. ... 13. ................. .. . .... . . 30 Eero Kajosaari: Tekniikka suojelun apuna.. 10. vsk.. . 55 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. . .. .... . . . . ................................. . ...... 33 Petteri Karvinen: Coto de Dona Ana........... ...... . ... . 25. .... Uusimaa Perämiehenk. .... 30. ........ vuosikerta 1 • 1989 Kotimaasta... . ......... . (953) 17 358 Pertti Siilahci Lappi Maakuntakatu 18 96200 Rovaniemi puh. 50 Kysy luonnosta................... Lapintiainen harvinaistuu vanhojen yhtenäisten erämaametsien hävitessä. .......... .... .......... ................... . 4. Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. Osoitteenmuutokset kirjallisesti. 30 Eeva-Liisa Poutanen: Öljyn vaarat............................. 11 A 17 00150 Helsinki puh. ..... 34 Andalusiassa sijaitseva Coto Donanan kansallispuisto on tammikuussa pohjoisten lintujen kevätparatiisi. ......... . . Perämiehenkatu 11 A 17, 00 150 Helsinki puh. ... . Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90 100 Oulu puh . .. ... ........... 12 Dendrologian seura on nimennyt tämän vuoden puuksi Suomenpihlajan, joka kasvaa vain tietyillä rannikkoalueillamme. Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. 14 Lumipeite ei ole kuoleman kaapu vaan elämää suojeleva talviturkki monille eläimille ja kasveille. ................. . . .. . . (960) 311 550 Riitta Laakso, vs. (90) 642 881 Tila ukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. . ... . .... ......... . ........ . 52 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. ............ . . . 22 Suomenlahtea on suojeltu suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistyönä 20 vuoden ajan. . ..... .. . 2 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. ..... . Ilmestyy 9. . . . .. . ... . ......... 198830. 10 Puheenvuoro kaupallistumisen paineista, joita kävijämäärien kasvu aiheuttaa kansallispuistoissa. . .... ... . ... 28 Hannu Haahti ja Vappu Tervo: Haitalliset aineet Suomenlahden kaloissa. ....... ... 48 Luonnonsuojeluliiton luontomatkat 1989......... 1. . 36 Luangwa-joessa Sambiassa elää yli 40 000 virtahepoa. ..... 20 Harald Velner: Yhteinen, rakas Suomenlahtemme...... Lars Grönlund, Ilppo Vuorinen ja Paavo Tulkki: Elämää rannoilta ulapalle.... .. (90) 642 881 Ma-pe klo 8.3016.15, kesällä klo 8.3015.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Atso Juote, järjestösihteeri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Tiu Similä, projektisihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Pirkko Elomaa, toimistosihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. 27 Veikko Sjöblom ja Mart Kangur: Silakka on tärkein saaliskala . ............ ....... (93 1) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. ... . ......... (981) 15 828 Merja Ylönen, vs. ... ....... . ..... 1989 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4 33200 Tampere puh. .. ................................. 43 Mielipiteitä, keskustelua......... . ............ 30 Heino Maardiste: Pitkät laineet pitkin lahtea.. . . SUOMEN LUONTO Päätoimittaja Tapio Lindholm Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Antti Halkka Jorma Laurila Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. ..... (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (pj.), 90191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuorcti, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Ahti Pyörnilä, Hannu Rautanen, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-51 20100 Turku puh . (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry . . .. . 5. ....... ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen Ilmestymisaikataulu No 2 3 4 Aineisto toimitukseen 26. ................................... .. .. Antti Halkka: Lumi käy luonnolle................... .. Vuosikerta Suomeen .ja Pohjoismaihin 190/ 170 mk (kestotil.), muualle 210 mk. . ....... 4 Viisaan valinnat: Pesuaineet ja vesistöt......... (90) 655 377 Ilpo Kuronen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. ... .. 3. ........ (921) 301 141 Veijo Peltola, vs. . ...... 48. 9 Anja Finne: Pitääkö kansallispuiston olla suosittu vai suojeltu................................................................ . . . .. Tapio Lindholm: Suomenpihlaja, saariston puu.. . ........ .. . 54 Seppo Vuokko: Aavikon laidalla................ ..... Kansikuva: Lapintiainen ja naava ovat väistyvää Suomea. . . ...... . . 44 Kirjoja................................ . ...... Naavan ovat vieneet ilmansaasteet. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 160 mk/ 140 mk (kestotil.). 40 Wilderness Act on suojellut pohjoisen Amerikan erämaita jo neljännesvuosisadan. .. ........ 47 Luonnonsuojeluliiton luonnonharrastusviikot 1989........ 3. ..... . Ulkomailta..... ....
useiden kalalajien menestymismahdollisuuksia. Suomenlahden saastuttamisesta ja suojelusta ovat vastuussa Neuvostoliitto ja Suomi, kumpikin. Suomenlahti on, kuten koko Itämeri, poikkeuksellista meriluontoa. Suomenlahtityöryhmässä Suomi ja Neuvostoliitto ovat arvioineet Suomenlahden ekologisen tilan ja mitanneet Suomenlahteen tulevien saasteiden määrää. Suomenkin luonnon kannalta on ollut ilahduttavaa todeta Neuvostoliitossa, etenkin Virossa, herännyt voimakas ympäristökeskustelu. On ehdottomasti toivottavaa, että vastainen kehitys on Neuvostoliitossakin yhä ympäristönsuojelumyönteisempi. Suomenlahden suojelu on tärkeää Suomenlahti on muutakin kuin yksi vndestoistaosa Itämerestä. Tapio Lindholm 3. Tämä työ ei ole ollut helppoa, mikä on arvattavissa jo pelkästään suomalaisen yhteiskunnan ja takavuosien neuvostoliittolaisen yhteiskunnan erilaisuuden takia. Tämä heikentää mm. On siten syytä tähdentää, ettei suojelu ole järjestyksessä pelkillä sopimuksilla. Se on valtamerten runsassuolaisen ja järviluonnon suolattoman veden välistä murtovettä. Meriluontomme on suomalaisille niin itsestäänselvyys, ettei aina tiedosteta murtovesiluonnon ainutlaatuisuutta, mihin vain harvat eliölajit ovat sopeutuneet. Myös Suomenlahden tilan selvittämiseksi tarvittavat mittaukset ja menetelmät olivat alkuunsa kummallakin osapuolella niin erilaisia, ettei yhteismitallisia tietoja saatu. Se on tärkeä osa sen rannalla asuvien virolaisten, venäläisten ja suomalaisten elinympäristöä ja se on erottamaton osa alueen luonnonarvoja ja luonnonvaroja. Suomelahti on matala, sen keskisyvyys on vain 38 metriä, kun se koko Itämeressä on 60 metriä. Suojelun tarve havaittiin jo kauan sitten. SUOMEN SUOME N LUO NTO 1/ 89 48. Suojeluyhteistyötä on syytä tehostaa, sillä Suomenlahti on edelleen liian rehevöitynyt, mistä ovat merkkinä jokakesäiset sinileväkukinnat ja syvänteiden happikato. vsk. Ympäristönsuojelun laiminlyönti Neuvostoliitossa ei ole sisältänyt katastrofin siemeniä pelkästään sikäläiselle luonnolle ja ihmisille, vaan myös meille ja meidän luonnollemme. Valtioitten välinen ympäristönsuojelu edellyttää sopimusten lisäksi avointa tiedonkulkua, yhteismitallista ympäristöntutkimusta ja konkreettisia kuormitusta ja saasteita vähentäviä teknologisia ja tuotantoratkaisuja. Se on luonut edellytyksiä suojelun edistämiseen. Eikä tiedosteta Suomenlahden pienuutta siihen joutuviin saasteisiin nähden. Pintaveden suolapitoisuus on Suomenlahdella keskimäärin vain 5,5 promillea. Niinpä on syytä voimakkaasti tukea Itämeren rantavaltioiden ympäristöministerien viimesyksyistä julkilausumaa, jossa edellytettiin Itämereen tulevan kuormituksen vähentämistä vuoteen 1995 mennessä vähintään 50 prosentilla. Vuonna 1968 eli 20 vuotta sitten tämä johti Suomen ja Neuvostoliiton välillä uraauurtavaan Suomenlahden suojelusopimukseen ja käytännön työtä tekevän Suomenlahtityöryhmän perustamiseen
"Tätä ennen ilokaasupitoisuus on ainakin 1600-luvulta asti pysynyt hyvin tasaisena. Elohopeattomat moottoriparistot tulivat Ensimmäiset täysin elohopeattomat moottoriparistot ovat markkinoilla. Ilokaasu eli oikeammin typpioksiduuli ei itse tuhoa otsonia, vaan sen hajoamistuote typpioksidi. Ympäristöystävällisen ruskokivipariston on kehittänyt Euroopan suurin paristoja akkutehdas Varta. "Sen harmilliset vaikutukset eivät jää otsonikerroksen tuhoamiseen. Moottorikelkkoja ja muita maastoajoneuvoja ei tule päästää UK-puistoon ilman puistohallinnon lupaa, jottei jouduttaisi ristiriitaan puiston suojelutavoitteiden kanssa. Tämä on voitu havaita analysoimalla jäähän vangiksi jääneitä vuosisatoja vanhoja ilmakuplia. D Luontokuvat esittäytyvät luontokuva 1989 julkistetaan Suomen Luonnonvalokuvaajien perinteisessä luontokuvaillassa Finlandiatalolla maanantaina 6.2. "Otsonikerros stabiloitui 600 miljoonaa vuotta sitten. Ympäristöystävällisten elohopeattomien alkaliparistojen valmistuksen Varta arv101 alkavan kuluva(! vuoden aikana. "Typen oksidien pitoisuus ilmakehässä on suuri siellä, missä otsonikerroskin on paksuimmillaan eli alle 40 kilometrin korkeudessa. Näin va1tt1 ranskalaisprofessori Gerald de Soete Teknillisen korkeakoulun järjestämässä seminaarissa Espoon Otaniemessä lokakuun lopulla. Juuri silloin elämä pystyi siirtymään meristä maalle, mikä ei ehkä ole sattuma. Tärkeä ilokaasulähde on myös biomassan poltto. SUOM EN LUONTO 1/ 89 48. Vuosikilpailun parhaiden kuvien lisäksi ohjelmassa on Seppo Keräsen "Suurtunturit", Esko Kivistön "Majavapuron elämää" sekä Seppo Keräsen ja Martti Soikkelin "Hylkeet uhan alla". Mitä tapahtuu nyt, kun olemme jälleen sekoittaneet otsonikerroksessa otsonia tuhoavien ja sitä muodostavien reaktioiden tasapainon?" Antti Halkka Moottoriajoneuvot eivät kuulu kansallispuistoon Luonnonsuojeluliiton mielestä asetusta Urho Kekkosen kansallispuistosta on muutettava pikaisesti siten, että se yhdenmukaisesti puiston järjestyssäännön kanssa ei salli huvija virkistystarkoituksessa tapahtuvaa moottoriajoneuvoilla liikkumista maastossa puiston alueella. 4 KOTIMAASTA Ilokaasua taivaalle " Ilo kaasu voi olla yksi tärkeimmistä ellei tärkein otsonikatoon vaikuttavista aineista" . ilokaasun maara ilmakehässä on tasaisesti noussut. Sodankylän nimismies ja apulaisoikeuskansleri ovat antaneet UK-puiston hoitoa ja käyttöä säätelevistä asetuksesta ja järjestyssäännöstä sellaisia tulkintoja, joiden perusteella maastoajoneuvoilla liikkuminen on tällä hetkellä vapaampaa kansallispuistossa kuin sen ulkopuolella! Luonnonsuojeluliiton mielestä nykytilanne UKpuistossa on nurinkurinen ja kestämätön. Hyvin ikävä uutinen on, että niitä syntyy eniten polttotavoissa, joita käytettäessä muut saastepäästöt vähenevät. Luonnonsuojeluliitto on esittänyt ympäristöministeriölle, että matkailua UKpuistossa tulee kehittää vain UK-puiston suunnittelutoimikunnan esittämissä raameissa. Ilokaasua syntyy normaalistikin maaperän bakteeritoiminnassa, mutta lannoitetyppi kiihdyttää muodostumista selvästi. "Toisin kuin muut typen oksidit, ilokaasu on pitkäikäinen yhdiste. Se ehtii nousta otsonikerrokseen aiheuttamaan tuhoja" Viime vuosikymmeninä Piirros Joakim Pirinen sarjaku vakirjasra Kaasua Komisario Likanen, Kusrannus Oy Jalava 1988. Kehittelyä haittaa se, ettei tarkkaan tiedetä, missä polttoprosessin vaiheessa ilokaasua syntyy; puutteellisten mittausmenetelmien takia ei nykyisin ole edes tarkkaa käsitystä syntyvästä määrästä. Kun typpioksidi hajoaa ilmakehässä keskimäärin parissa minuutissa, ilokaasulla menee siihen vuosia. Typen oksidien merkitystä otsonikadolle taas on professori de Soeten mukaan väheksytty. Käyttäjän ei siis tarvitse tinkiä pariston tehosta, vaikka valitseek in ympäristöystävällisen vaihtoehdon. Se vaikuttaa myös kasvihuoneilmiöön, joskin merkitys otsonikerroksen tuhoajana on tätä tärkeämpi, äärimmäisen vakava asia" . Polttotekniikka, joka säästää metsiämme ja Jarviämme happosateilta, tuhoaa siis samalla otsonikerrosta, joka suojaa elämää vaaralliselta ultraviolettisäteilyltä. Mutta nyt ilokaasun määrä ilmakehässä kasvaa ja pahimman ennusteen mukaan se kaksinkertaistuu 50 vuodessa." Ihminen lisää ilokaasun syntymistä monella tavalla. Seminaariin osallistuneet polttotekniikan tutkijat pitävät tekniikalle suurena haasteena selvitä molemmista ongelmista samanaikaisesti. Eniten ilokaasua karkaa taivaalle kuitenkin fossiilisten polttoaineiden poltossa. Esimerkiksi leij ukerrospetipoltossa, joka on ympäristöystävällisyydestään kuulu, karkaa ilmaan jopa kymmenkertainen määrä ilokaasua vanhempiin polttomenetelmiin verrattuna. 1989 klo 19. Ensimmäisinä elohopeattomina tulevat kauppoihin pyöreät 1,5 V paristot, tunnuksena on musta nauha, jossa merkintä "0 % Quecksilber/ % Mercury". 75 tai 55 markan hintaisia lippuja myyvät ennakkoon Lippupalvelu ja Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy. Elohopeattomat paristot ovat valmistajan mukaan osoittautuneet sekä teholtaan että varastointiominaisuuksiltaan selvästi edeltäjiään paremmiksi. vsk.. "Ilokaasu on tärkein typen oksidien kulkutie stratosfääriin" , painotti de Soete. Elohopeattomat litteät paristot tulevat Suomeen keväällä. Muut otsonia tuhoavat aineet kuten freonit saavuttavat suurimamn pitoisuutensa vasta lähes viidessäkymmenessä kilometrissä ja niin korkealla otsonia on enää hyvin vähän". Käytetyt elohopeattomat paristot voi hävittää talousjätteen mukana. Tilaisuuden tuotto käytetään suomalaisen luonnonvalokuvauksen ja luonnonsuojelun tukemiseen. "Ilo kaasuun on alettava suhtautua saasteena", vaatii professori de Soete
Kirjassa esitellään 30 luonnontilaista aluetta eri puolilta Suomea. Järjestöt muistuttavat myös siitä, että Suomen korkein riistatieteellinen asiantuntemus löytyy Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen riistantutkimusosastosta, jota tulee aina kuulla riista-asioiden valmistelun yhteydessä. vsk. mansa varat Suomen luonnonsuojeluliitolle Pienvesien teemavuoden 1990 käynnistämiseen. Suomen luonnonsuojeluliitto, Natur och Miljö ja Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto ovat esittäneet uuteen asetukseen tarvittavat muutokset maaja metsätalousministeriölle lähettämässään kirjelmässä. Huoltamot jakavat esitettä, jossa on lueteltu lyijyttömällä bensiinillä kulkevat automallit. Lahjoitus luonnonsuojelulle Metsäkampanjan toteuttavat Suomen luonnonsuojeluliitto ja sen nuorisojärjestö Luonto-Liitto. Karhun yleinen kevätmetsästyskausi 1. Valtioneuvosto on kieltänyt lyijytetyn 92-oktaanisen bensiinin valmistuksen ja maahantuonnin ensi kesän jälkeen. Nykyisin lyijytöntä saa vain joka kymmenenneltä tankkauspaikalta. Ainutlaatuisen luontomme säilyttäminen on yhteinen tehtävämme, joka valitettavan usein unohtuu kaiken runsauden keskellä''. Niiden kopiot lahjoitti LKA:J/e EiriKuva. Teoksen kustantaja on Valitut Palat. Jos aikuiset yksilöt ammutaan jo syys-lokakuussa, koko pentue saattaa menehtyä. Kokeessa on käytettävä karhun metsästykseen kelpuutettua asetta, jolle metsästäjällä tulee olla voimassaoleva aseenkantolupa. Järjestöt muistuttavat, että metsästyslakia muuttamalla suurpetojen metsästys on tehtävä luvanvaraiseksi. Samana vuonna syntyneet pennut ovat mm. 2. tulee poronhoitoalueella poistaa, koska poikkeuslupakäytäntö on joka tapauksessa olemassa. Pyynti on rajoitettava poikkeusluvilla tapahtuvaan, erityistä vahinkoa aiheuttaneiden yksilöiden poistamiseen. Etelä-Suomen vanhojen luonnonmetsien kohtalosta kannetaan huolta. KOTIMAASTA Pertti Salolainen/ LKA Luonnonkuva-arkisto perustaa näyttökäyctöön tarkoitettujen diojen lainalaatikon, jonka täyttämisessä se tarvitsee kuvaajien apua . Lyijytön bensiini, jonka oktaaniluku on 95, käy noin 40 prosenttiin nykyisistä autöista. Nämä kaikki ovat todennäköisesti katalysaattoriautoja, joissa voi käyttää vain lyij ytöntä bensiiniä. Lainalaatikon kuvia tarvitsevat koululaiset, esitelmöitsijät ja dia-iltojen järjestäjät monenlaiseen valistustyöhön. Kirjan toimitustyössä on ollut mukana 59 kirjoittajaa ja 33 luontokuvaajaa. Hankkija-yhtymän tytäryhtiöistä Hankkija-Tekniikka Oy lahjoitti Suomen 1 uonnonsuojel uliitolle 15 000 markkaa ja Suomen Sähkötukku Oy 5 000 markkaa. Poronhoitoalueen eteläpuolella suden yleinen metsästysaika tulee poistaa. Suomen viimeisiä erämaametsiä, varsinkin valtion mailla, otetaan talouskäyttöön. Karhunmetsästäjältä tulee vaatia hirvenmetsästysammuntakoe jokaisena vuonna, jolloin metsästystä aiotaan harjoittaa. Suden metsästysaikaa tulee poronhoitoalueella lyhentää kahdella viikolla ajanjaksoon 15. Kampanjaan liittyy lisäksi monenlaista koulutusja valistustoimintaa. D Lyijyttömällä menee lujaa Lyijyttömän bensiinin kulutus nousee ympäristöminisreriön arvion mukaan ensi vuonna noin puoleen lyijytetyn bensiinin kulutuksesta. Tavoitteena on vähintään JOO 000 nimen saaminen järjestöjen metsänsuojelutavoitteiden tueksi. D 5. D "Aitoon joulu tunnelmaan liittyy ripaus luonnon koskemattomuutta. Vuoden 1990 alusta vaaditaan uusilta automalleilta tehokasta pakokaasujen puhdistusta ja vuoden 1992 alusta kaikilta uusina rekisteröitäviltä autoilta. Toimintaa suunnittelee kampanjatoimikunta, jonka puheenjohtaja on SLL:n pääsihteeri Esko Joutsamo ja sihteeri Jyrki Heimonen LuontoLiitosta. 11.28. 6. D Kampanja metsien puolesta jatkaa viime vuonna käytyä metsäkeskustelua käynnistämällä laajan metsäkampanjan. 5.15. D Luontokirja 1988 on Luonnonystävän Suomi Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto valitsi vuoden 1988 luontokirjaksi kuvaja tietoteoksen Luonnonystävän Suomi. Metsäkampanjan näkyvin toimintamuoto on metsien puolesta kerättävä kansalaisadressi. Kunniamaininnalla palkittiin Hannu Hautalan kuvaja tietoteos Joutsen sekä Pertti Saurolan ja Juhani Koivun Sääksi. Luonnonsuojelujärjestöt: Suurpetojen metsästystä muutettava Suurpetojen metsästystä säätelevän asetuksen voimassaolo päättyy vuodenvaihteessa. Kuvien ei tarvitse olla huippulaatua! Luontokuvausta harrastava ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen on ehättänyt jo lahjoittamaan Luonnonkuva-arkistolle diasarjan Kanadan kansallispuistoista sekä joukon kotimaan kuviaan. Jos sinulla on ylimääräisiä ruutuja eläinja kasvilajeista, sienistä, suomalaisista perusmaisemista, ympäristön saastumisesta ym., arkiston porukka ottaa ne kuvalahjoituksena kiittäen vastaan. Nämä sanat HankkijaTekniikka Oy painatti joulukortteihinsa ja lahjoitti joulutervehdyksiinsä aikoSUOME LUO TO 1/ 89 48. Tämän vuoden kuluessa lyijytön bensiini tulee myyntiin lahes kaikkiin huoltamoihin. hampaiston kehittymisen takia riippuvaisia lauman saalistuksesta marraskuulle
Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin Nuuksioryhmä~ esitys ei tyydytä. Työryhmän vaiheittaises6 KOTIMAASTA I sa toteuttamisesityksessä kolmantena, rakentamisja toimenpidekiellon ja valtioneuvoston periaatepäätöksen jälkeen, on yleiskaavojen laadinta, josta vastaisivat alueen kunnat Espoo, Kirkkonummi ja Vihti. Kuntien yleiskaavatyön pohjalta tulisi ministeriön työryhmän mielestä harkita erillislain, Lex Nuuksion säätämistarve. Kuntien tulisi muodostaa myös erityinen toteuttamisorganisaatio vahvistettuna valtion sekä Helsingin ja Vantaan edustajilla. Vaikka Tervalammin alue ei olekaan luonnontilainen, varmistaa kansallispuisto luonnontilan palautumisen'', perustelee Timo Permanto kansallispuistovaateita. vsk.. Asutusta ei tulisi lisätä luonnonsuojelun ja virkistyskäytön kannalta tärkeille alueille ja rantaalueet tulee säilyttää rakentamattomina. Hän pitää marraskuussa työnsä päättäneen ympäristöministenon työryhmän esityksiä Nuuksion kehittämisestä ja suojelemisesta pääpiirteissään hyvinä. tumiseksi tarvitaan edelleen vapaaehtoista työtä. "Vain kansallispuiston perustaminen turvaa metsäluonnon suojelun alueella. mo Permanto . Mietinnöstä puuttuu kuitenkin kansallispuiston perustaminen, mitä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri on esittänyt. Ryhmät seuraavat alueen hakkuita, rakentamista ja muuta suojelua vaikeuttavaa toimintaa. Ritva Kupari SUOME LUO TO 1/ 89 48. Tarkoituksena on pitää viranomaiset valppaina Nuuksion suojelussa. Vauhtia Nuuksion suojeluun Kiireellisin tehtävä Nuuksion järvi ylängön suojelemiseksi on rakennus-ja toimenpidekiellon määrääminen alueelle. Valtioneuvoston tulisi myös tehdä periaatepäätös alueen kehittämisestä mahdollisimman pian. Tätä mieltä on Uudenmaan ympäristönsuojel upiirin Nuuksioryhmän sihteeri Ti. Retkeilyalueen perustaminen ei takaa, että metsiä hoidettaisiin siellä sen kummemmin kuin nykyisinkään. Vuoden alussa käynnistyi myös syksyn jokamiespäivän suunnittelu Nuuksioon yhdessä Marttojen kanssa. Ryhmien työn tukemiseksi laaditaan Nuuksion suojelijan opas, joka ilmestyy Luonnonsuojelijain ABC-vihkot -sarjassa. Aina~in Espoon kaupunkisuunnitteluvirasto on arvioinut erillislain tarpeettomaksi. Tervalammille kansallispuisto. Vihdin Tervalammin valtion maalle työryhmä esittää valtion retkeilyalueen perustamista. Vapaaehtoistyötä tarvitaan "Nuuksion suojelun toteuNuuksion luonto turvataan parhaiten pikaisen toimenpidekiellon ja alueen kuntien sekä valtion suojelupäätösten turvin. Perustamme Nuuksion tarkkailijat -ryhmiä yhdessä eri kansalaisjärjestöjen kanssa", selvittää Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin Nuuksioryhmän puheenjohtaja Ilpo Kuronen . Erillislaki vahvistaisi kuntien suunnitelmien toteutumisen. Ministeriön yksimielinen työryhmä haluaa kehittää alueen virkistyskäyttöä, muttei kannata kilpahiihtokeskuksen perustamista Solvallan urheiluopiston maastoon
Pohjaia on yrittänyt kaikin tavoin jarruttaa työryhmän työskentelyä hän on myös antanut määräyksen, että tämän talven hakkuissa ei jousteta. Sopenmäki saatava Talaskankaan suojeluun Tämän talven näkyvin luonnonmetsien suojelukiista Talaskankaalla on laajenemassa. Myös vieremäläiset luonnonystävät kävivät työryhmän juttusilla. Metsähallitus ei kuitenkaan halua ulottaa tammikuun selvitystä Oulun läänin puolelle. Työryhmän johtaja osastopäällikkö Pentti Roiko-Jokela metsähallituksesta myönsi muutaman kilometrin hiihtelyn perusteella, että kyllä alueella luonnonarvoja löytyy. Uhanalaista lajistoa on jo löydettykin alueelta. Tammikuun alussa nelihenkinen työryhmä vieraili ensimmäistä kertaa paikan päällä. Metsähallitus käynnisti Kuopion ja Oulun läänin rajalla sijaitsevalla Talaskankaan aarnioalueella hakkuut viime marraskuussa. Talaksen ystävät ovat selvittäneet metsien luonnonarvoja mm metsureille kuin ministereillekin. sääskija kääpäSUOME LUONTO 1/ 89 48 . Loppuvuonna hakkuun~Ja olleelta 20 hehtaarin metsäkuviolta löytyi myös kaksi Suomelle uutta sienisääskilajia, joten alue olisi syytä tutkia tarkemmin. Luonnonsuo j ei uj ärj estöt ovat yhdessä Talaksen ystävien kanssa ehdottaneet, että kaikki tämän talven hakkuut keskeytettäisiin perinpohjaisten selvitystöiden ajaksi. Jo nyt näytteistä on löydetty harvinaisen kääväkäslajin harjasorakkaan (Gloiodon strigosus) esiintymä. Jyrki Heimonen 7. Alue on lähes kokonaan valtion maata, jonka soista osa kuuluu jo nyt seutukaavavarauksiin. Niissä vertailtiin Talaskangasta muihin eteläisen Suomen kansallispuistoihin, ja vain Pyhä-Häkki oli luonnontilaisuudeltaan ja vanhemmilta puustoikäluokiltaan Talaskangasta edustavampi. vsk . Luonnonsuojelun valvoja Antti Haapanen on sentään useaan otteeseen katsonut myös Sopenmäen kuuluvan selvitykseen. Metsähallitus säästikin vajaan hehtaarin alan esiintymän ympäriltä. Savotat ja eränkäynti leimaavat kunnan historiaa. näytteitä. Se on myös metsämiehien ja luonnonystävien viimeinen kunnon nautinta-alue Vieremällä." Vuolijokiset eivät ole jij.äneet suojeluhankkeessa vieremäläisiä huonommiksi. Selvitystyöryhmä antanee pikalausuntonsa jo tammikuun aikana. "Mitä olisi Vieremä ilman Talaskangasta. Talaskankaan suojelijat toimittivat syksyllä pari selvitystä Talaksen luonnonarvoista viranomaisille. Tammikuun loppupuolella metsähallitus laajentaa vielä hakkuita Vuolijoen puolelle Sopenmäkeen, jossa on leimattu valmiiksi yli 100 hehtaaria ikikuusikoita ja kilpikaarnaisia mäntyjä. Suojelusta on molemmissa kunnissa puhuttu pitkään, ja halukkuutta alueen säästämiseen on paljon. KOTIMAASTA Talaskangas on Oulu-Kainuu -linjan eteläpuolisessa Suomessa poikkeuksellisen suuri ja yhtenäinen vanhojen luonnonmetsien . Marraskuun aikana Talaksella pidettiin kaksikin eri leiriä, joiden aikana kerättiin mm. Myös Helsingin ja Joensuun yliopistojen eri laitokset lähettivät ministereille toistakymmentä lausuntoa, jossa painotettiin alueen merkitystä erityisesti uhanalaiselle lajistolle. Talaskangas on nyt tehnyt kuntamme tunnetuksi kautta Suomen. Tämä on aina tunnettu metsäpitäjänä. Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton mielestä selvityksen alle tulisi ottaa yhteensä 4 200 hehtaarin alue, joka Vieremän ja Vuolijoen lisäksi sijoittuu osin myös Sonkajärven alueelle. al_~e. Kuitenkin maaja metsätalousministeri Toivo T. Työryhmä hidastellut Marraskuun voimakkaan julkisuuden ansiosta on perustettu myös virallinen metsähallituksen ja ympäristöministeriön välinen työryhmä selvittämään Talaksen suojeluarvoja
Ongelmana on kuitenkin pesuaineiden kulutuksen jatkuva kasvu. Kaikkiin tuotevalmistajien "luonnonystävä"-, "eko"tai "bio" -vakuutteluihin ei aina ole luottamista. Sveitsi kielsi pesuainefosfaatit Sveitsissä kiellettiin fosfaatit tekstiili pesuaineista vuonna 1986. Toimikunta ei asettunut kannattamaan fosfaattien poistamista pesuaineista muun muassa siksi, että korvaavista aineista ei ollut riittävästi tietoja. Määrittelemätön osa kuormituksesta aiheutuu viemaromnin ulkopuolella olevasta haja-asutuksesta sekä kasvavasta loma-asutuksesta. NT A:n on myös todettu vapauttavan raskasmetalleja vesistöjen sedimentistä. Suomessa fosforinpoisto yhdyskuntien jätevesistä on kansainvälisestikin katsottuna huippuluokkaa, puhdistamolta lähtevässä vedessä on parhaimmillaan enää 0,8 mg fosforia litrassa ja tulosta voidaan vielä parantaa. Muun muassa Sveitsin vesistöissä ei viimeisten tietojen mukaan ole havaittu NT A-jäämiä, vaan vesistöjen tila pesuainefosfaattien kieltämisen jälkeen on hiljalleen parantunut. Tosin tutkimustulokset ovat osittain ristiriitaisia. Synteettiset tensidit ovat pesuaineiden tärkein osa. Ympäristötietoinen kuluttaja etsii turhaan pesuainepakkauksista riittäviä merkintöjä oikeaa valintaa varten. Tässä ostovinkkejä viisaalle kuluttajalle. Maaja metsätalousministeriö asetti 1973 toimikunnankin pohtimaan keinoja pesuaineista johtuvien ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Tehokkaasta fosforin saostuksesta huolimatta asumajätevedetkin rehevöittävät edelleen vesistöjä. Vuonna 1987 maamme lähes kuudessasadassa jätevedenpuhdistamossa käsiteltiin yli 3,6 miljoonan asukkaan jätevedet. Ne irrottavat likaa tehokkaasti, alentavat veden pintajännitystä ja lisäävät veden kosteuskykyä. Yksi gramma fosforia lisää levämassaa kaksi kiloa! Fosfaattien lisäksi pesuaineissa on vielä lukuisia muitakin tehoaineita, kuten opt1s1a kirkasteita, valkaisuaineita, entsyymejä, hajusteita, korroosion estoaineita, saippuaa ja karbonaatteja, joiden vesistövaikutuksista on vain vähän tietoja. Vuonna 1987 Suomessa käytettiin kotitalouksien pesu-, puhdistusja suojaaineisiin rahaa runsaat 300 miljoonaa markkaa. Ohitusja ylivuotovesiä joutuu vesistöön etenkin keväisin ja sateiden jälkeen. Valtiovallan, teollisuuden ja kaupan pitäisi tulla kuluttajaa vastaan niin, että ympäristöystävälliset tuottet olisivat korkeintaan samanhintaisia kuin muut vastaavat tuotteet. Riittääkö tehokas jätevedenpuhdistus. Joidenkin tutkimusten mukaan NT A muodostaa pysyviä raskasmetallikomplekseja, jotka haittaavat sen biologista hajoamista. Pesuaineet ja vesistöt Pyykinpesu ilman apuaineita on kovaa työtä. Asukasta kohden kulutettiin kotitalouksissa pyykinpesuaineita lähes v11s1 kiloa. Tekstiilien huuhteluaineita käytettiin noin puolitoista litraa, astioiden käsinpesuaineita runsas litra, astioiden konepesuaineita puolisen kiloa ja pintojen yleispuhdistusaineita saman verran. Noin neljännes jätevesien kokonaisfosforista on pera1sm kotitalouksien ja teollisuuden pesuaineista. makkaasti levätuotantoa. Fosfaatit siis jäivät pesuaineisiin, mutta sensijaan yhdyskuntajätevesien puhdistustekniikkaa ryhdyttiin parantamaan voimakkaasti. Jo Rooman vallan aikana keksittiinkin käyttää tehoaineena virtsaa, joka ammoniakkipitoisena soveltui hyvin lian poistoon. Rehevöittävät fosfaatit Pyykinpesuun ja konetiskaukseen tarkoitetuissa valmisteissa on yleensä fosfaatteja, jotka tehostavat tensidien vaikutusta. Suomen vesistöissä fosfori on yleensä ns. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 1/ 89 48. Ympäristöystävälliset tuotteet. Puhdistamot eivät ole täysin toimintavarmoja. Orgaaninen aines ja fosfori saadaan tehokkaasti pois, mutta esimerkiksi suurin osa typestä menee vielä suoraan vesistöön. Pesuainetoimikunta 1960-luvun lopulla keskusteltiin paljon pesuainefosfaattien vesistöjä rehevöittävästä vaikutuksesta. Kuluttajakin voi painostaa tuotevalmistajia kyselemällä ympäristöystävällisiä tuotteita ja suosimalla niitä mahdollisuuksien mukaan. vsk.. pehmeät tensidit hajoavat verrattain helposti. Niiden tehtävänä on myös pehmentää vettä. Joitakin fosfaatittomia ja vähäfosfaattisia pesuaineita on tarjolla ja niitä kannattaa käyttää, mutta koska fosfaattipitoisuuksia ei ole enää pakko ilmoittaa, häviävät nekin merkinnät varmasti ennen pitkää. Osa tensideistä on vaikeasti biologisesti hajoavia, mutta yleisimmin käytetyt ns. Edelliseen vuoteen verrattuna myynti kasvoi 5,5 prosenttia. Pyykinpesukoneetkin olivat jo siihen aikaan sellaisia, että saippuapohjaisten pesuaineiden käytöstä saattoi tulla ongelmia. minimiravinne, joka kiihdyttää voi8 VIISAAN VALINNAT Fosfaatittomat pyykinpesuaineet Luontaistuotekaupoista: Uniren (myös lattiat ja muut kodin pinnat) Amytis (villaja silkkikuiduille) Sonet Uauhe) Ariel, neste Havilla Havin Männynraikas Pyykkisaippua Havin Mäntysuopa Metsänraikas mäntynestesaippua Vähäfosfaattiset pyykinpesuaineet/Fosfori 0/o Visko, neste/ 1,2 Kotimainen tekstiilien pesujauhe/2,0 Kotimainen Hyvä ja Halpa/2,6 Astianpesuun (luontaistuotekaupoista) Nixe M (konepesuun) Nixe H (käsiastianpesuun) Hankausjauhe (luontaistuotekaupoista) Grip (kivi pöly+ sitruunaöljy) Markkinoj/Ja olevien lähes 200 erilaisen puhdistusaineen joukosta ei ole helppoa löytää ympäristölle ystävällisiä vaihtoehtoja. Fosfaattia korvaavana aineena käytetään muun muassa NT A:ta (nitrilotrietikkahappoa), jolla kuitenkin saattaa olla omat haittavaikutuksensa. Sittemmin saippuaa keitettiin kotona lipeästä ja eläinrasvoista kunnes kemian teollisuus aloitti 1800luvulla pesuaineiden teollisen valmistuksen
Ne eivät kehity ongelmien passiivisesta tarkastelusta, vaan edellyttävät vastuullista osallistumista niiden ratkaisuun. Useinkin vain biologian ja maantieteen aineenopettajalla on riittävät valmiudet ja kurssien antamat mahdollisuudet käsitellä ympäristökysymyksiä. Kokonaiskäsitystä ympäristöongelmista ja luontoa sekä ihmiskuntaa uhkaavista vaaroista ei synny. Biologialla, maantieteellä, historialla, yhteiskuntatieteillä, fysiikalla, kemialla, maaja metsätieteillä, lääketieteellä ja tekniikalla on ympäristökysymyksissä keskeinen asema. Koulun oppiaineet eivät edes riitä koko kentän hahmottamiseen. Tiedollisten tavoitteiden lisäksi nousee keskeiseksi se, miten oppilaat jo kouluaikana ja ihmiset kouluvuosiensa jälkeen saadaan t01m1maan ympäristön puolesta, tekemään aloitteita ja ottamaan vastuuta ympäristöstä sekä tunnistamaan ympäristöongelmia. Ympäristökasvatuksen tulisi antaa tietoja, arvoja ja asenteita sekä innostaa aktiiviseen toimintaan ympäristön puolesta. Muiden aineiden osalta syy on myös opettajankoulutuksessa, siis korkeakoulujen opetuksessa, jossa koululaitostakin huoSUOMEN LUONTO 1/ 89 48. Mikäli edelleen toimitaan läpäisyperiaatteen mukaan haluan itsekin siihen uskoa on oppikirjoja kautta linjan parannettava, myös ammattikouluissa. Suomen Juonnonsuojeluliiwn puheenjohtaja 9. Koulun tulisi löytää ympäristökysymyksissä opetusmuoto, joka olisi mahdollisimman lähellä käytännön toimintaa. Luokanopettajien tiedolliseen ja pedagogiseen koulutukseen on lisättävä ympäristönsuojelua. Sama koskee aineenopettajia, joille on lisäksi annettava keinot yhteistyön lisäämiseksi ja opetuksen eheyttämiseksi koulussa niin, että samaan aikaan samalla luokalla lähestytään samaa ongelmaa, esimerkiksi kasvihuoneilmiötä tai energiantuotantoa useiden oppiaineiden yhteistyönä. vsk. Rakkaus luontoon ja halu suojella sitä syntyy ehkä parhaiten luonnonharrastuksen myötä. Miten kehittää ympäristötietoinen, aktiivinen kansalainen, joka tietojensa, elämänasenteensa ja kansalaistaitojensa avulla pyrkii muuttamaan maailmaa ympäristönsuojelun tavoitteiden mukaiseksi. Tähän mennessä on ajateltu, että ympäristönsuojelusta ei voi tehdä kouluun omaa oppiainetta. Oppikirjojakin on paranneltu ympäristönsuojelun osalta, mutta idean todellista läpilyöntiä on saatu odottaa turhaan. Olen usein tavannut puhua kansalaisten ympäristöoikeuksista ja ympäristövastuusta. Ihminen ymmärtää parhaiten oman paikkansa luonnon osana, jos hänellä on elämysten välittämä persoonallinen kosketus luontoon. Useissa mietinnöissä ja opettajille tarkoitetuissa tietopaketeissa lausuttiin ympäristökasvatuksen tavoitteet tavalla, joka pätee yhä. Ihmisen ja luonnon välisellä suhteella on monitieteinen ja monitahoinen sisältö. Sitä tulisi opettaa läpäisevästi ja vastuun kantaa koko koulu. Ei siksi ihme, että taas kerran on asetettu komiteoita, toimikuntia ja työryhmiä tekemään viisaita ehdotuksia ympäristökasvatuksen ja -koulutuksen tehostamiseksi. Biologina haluan myös varoittaa vaarasta, että ympäristö koettaisiin vain ihmisen ympäristönä, vapaasti muutettavana, muokattavana ja hyödynnettävänä. Hyvä idea ei näytä toimivan. Jotta tähän päästäisiin, on ympäristökasvatukselle saatava nykyistä vankempi asema. Se ei voi tapahtua muuten kuin jättämällä jotain pois ja tuomalla uusia asioita tilalle. Ei meillä eikä muissakaan teollisuusmaissa olla koulujen ympäristökasvatuksessa sillä tasolla, jota kansalainen tällä hetkellä tarvitsee ja jota globaalit ympäristöongelmat edellyttävät. Y mpäristökasvatus kunniaan kouluissa Viitisentoista vuotta sitten suunniteltiin toivorikkaasti ympäristökasvatuksen tehostamista kouluissamme. Siinä ei ehkä tietojen opettaminen ole niinkään keskeistä kuin ongelmiin liittyvä tutkimus ja yhteiskunnallinen keskustelu. Siinä on koulun lisäksi kodilla, luontokerholla ja luonnonsuojeluyhdistyksellä tärkeä tehtävä. Opitaan, miten tuotetaan ympäristön kannalta tärkeää tietoa ja miten sitä käytetään ympäristön suojelemiseksi. nommin on tuotu opintoihin ympäristönsuojelua
Puiston välittömässä läheisyydessä olevilla matkailuyrityksillä tulee olla kohtuullinen oikeus harj oittaa matkailun ohjelmapalvelutoimintaa. Alussa olevaa kirjettä lukiessa huomio kiintyy ennen muuta siihen varmuuteen, joka kirjoittajilla on vaatimustensa oikeutuksesta; tämä piirre onkin yhteinen lähes kaikille kuntien, matkailuyrit ysten ja muiden intressipiirien hankkeille kansallispuistossa. Puiston lähial ueen yrittäjät ovat tässä suhteessa tällä hetkellä huonommassa asemassa kuin muut matkailuyrittäjät. Luonnonsuojelulliset näkökohdat ovat siis olleet tai ainakin niiden olisi pitänyt olla ratkaisevia puistojen perustamisessa. 3. Kaiken kaikkiaan niiden aseman luulisi olevan selkeä ja kiistaton. Tutkimustoiminta puuttuu, vaikka lain perusteluissa esitetään tutkimusaseman perustamista puistoa varten.' ' Muistio on lajissaan tyypillinen ja siksi esimerkiksi 10 Matkailuyritykset vaativat lisää rakennuksia kansallispuistoihin palvelutason parantamiseksi. Urho Kekkosen kansallispuistossa toki on paljon tehty . sopiva . Sodankylän kunta esittää seuraavia toimenpiteitä Urho Kekkosen kansallispuiston nostamiseksi sille kuuluvaan arvoonsa näkymättömyydestä: 1. En aio käydä sitä läpi kohta kohdalta; on tarpeetonta keskustella yhdestä aloitteesta, muutamasta vaatimuksesta. Puistot perustetaan lailla ja useimmiten sitä tarkentavalla asetuksella; niillä on ministeriön hyväksymä hoitoja käyttösuunnitelma sekä maanhaltijan hyväksymä järjestyssääntö. 2. vsk.. Puhun laajemmista periaatteista, joihin mielestäni olisi aika ottaa kantaa. Sodankylän kunta on lähettänyt seuraavanlaisen muistion Urho Kekkosen kansallispuiston neuvottelukunnalle: '' Luonnonsuojelualueiden perustamiseen liittyy epäkohtana piirre, että nämä alueet jätetään perustamispäätöksien jälkeen liiaksi heitteille. Puiston profiilia tulee nostaa ja erityisesti Tankavaaran pääopastuskeskuksen markkinointia, keskuksen tuottamia palveluita, soveltuvaa yritystoimintaa ja j ulkaisutoimintaa tulee lisätä. Koska toimikunnassa olivat edustettuina eri intressipiirit, tuloksen piti olla mahdollisimman tasapuolinen ja siis myös puiston pitkän ajan toimintaperiaatteeksi sopiva. Kuitenkin ja erityisesti kun otetaan huomioon puiston laajuus, arvo ja merkitys ~ansallispuistojemme lippulaivana, puiston kehittäminen on kesken. Anja Finne PUHEENVUORO Pitääkö kansallispuiston olla suosittu vai suojeltu. Toimikunnan laajapohjaisuudella pyrittiin myös siihen, että nämä eri tahot tietäisivät ja muista1s1vat puiston pääperiaatteet. Yleinen nähtävyys tarkoittaa, että ihmisillä on niihin vapaa pääsy. Hoitoa ja käyttöä ei riittävästi kehitetä eikä siihen osoiteta riittävästi resursseja. Nyt kuitenkin alkaa tuntua, että pallo on hukkunut jonnekin kunnallispolitiikan ja elinkeinoelämän pyörteisiin. Lisäksi toiminta on enemmän poliisimaista kuin dynaamista kehittämistä. Urho Kekkosen kansallispuistoa perustettaessa ratkaiseva rooli oli puiston suunnittelutoimikunnalla, jonka työhön puiston nykyiset säännökset pitkälti perustuvat. Vellinsärpimän kämppä UK-puistossa toimii vallan hyvin päiväretkeilijöiden taukopaikkana ilman kaupallisia palveluja. Asioita ei esitetä harkittaviksi edes varauksella "mikäli tämän katsotaan olevan sopusoinnussa puiston luonnonsuojelullisten periaatteiden kanssa", vaan esimerkiksi matkailuyritykset pitävät itsestään selvänä, että kansallispuiston tulee kaikin tavoin edesauttaa kaupallista t01mmtaa alueellaan, rakentaa moottoriajoneuvoin kuljettavia reittejä, ensilumenlatuja, polkupyöräja ratsuteitä, tulipaikkoja, siltoja, pitkoksia ja muita rakennelmia, antaa sitovia ennakkolupia tarkemmin määrittelemättömiin "muihin yrityksen mahdollisesti tulevaisuudessa harjoittam iin aktiviteetteihin" kaiken kaikkiaan oletetaan ja vaadiSUOMEN LUONTO 1/ 89 48. Puiston elinkeinokäyttöä ei ole selkeästi järjestetty. Kansallispuistot ovat määritelmänsä mukaan yleisiksi nähtävyyksiksi perustettuja luonnonsuoj elualueita
Se laadittiin suunnittelutoimikunnan esityksen pohjalta, kun puiston perustamisperiaatteet olivat vielä tuoreessa muistissa. Nyt kuitenkin nämä perusteet näytetään unohdetun tai ainakin sysätyn syrjään; jos luonnonsuojelusyin laadittu suunnitelma tai jopa lain kohta ei ole rahavirtojen tai kansansuosion kannalta optimaalinen, vaaditaan itsestäänselvyytenä siitä lipsumista tai sen muuttamista. Urho Kekkosen kansallispuistossa on rakennettu esimerkiksi tulipaikkoja lähes hoitoja käyttösuunnitelman sallima enimmäismäärä (180/200) . . taan, että luonnonsuojelualue tekee jatkuvasti tulonsiirtoja omista käyttövaroistaan matkailuyritysten hyväksi. Periaate on puolustettavissa, mutta sillä ei ole toivottua vaikutusta silloin, kun kasvavaa käyttöpainetta kiristyskeinona käyttäen rakentamisen määrää vaaditaan koko ajan lisättäväksi. Entisenlainen kämppäkäyttö on nyt rajoitettua . Aloitteet osoitetaan yleensä jonnekin ylemmäs, ympäristöministeriölle tai puiston neuvottelukunnalle, nähtävästi jotta ylempi taho tekisi asiasta ennakkopäätöksen tai ainakin painostaisi puistoa. Jos Suomen kansa edustajiensa välityksellä päättää, että jossain kansallispuistossa otetaan ohjenuoraksi loputon, dynaamisen tehokas joustaminen, lipsuminen ja perääntyminen alkuperäisestä ideasta, voisimme ainoana jäljelle jäävänä eleenä ryhtyä alkeellisen rehellisiksi ja lakata kutsumasta sellaisia parodioita luonnonsuojelualueiksi. l l. Kuten eräs neuvottelukunnan jäsen asian ilmaisi: "Tietenkin me olemme oppositiossa puistoa kohtaan, koska siellä on kieltoja. ' ' ' Käyttöpaineet ovat nostattaneet UK-puistoon Luulammin autiotuvan tilalle metsässä häämöttävän uuden hienon rakennuksen, jossa toimii kahvilayritys. Luonnosuojelu tähtää tulevaisuuteen; kansallispuistoja ei ole perustettu muiden maankäyttömuotojen reserveiksi, joiden suojeluperiaatteista voidaan joustavasti tinkiä, kun vaatimuksia ja paineita alueita kohtaa lisätään itse asiassa puistojen säännöt on tarkoitettu nimenomaan suojelemaan alueita näiltä paineilta. Jo nyt SUOME N LUO NTO 1/ 89 48. Lipeämisten ja muutosten tarvetta pyritään selittämään sillä, että toiminnasta saadaan PR:ää puistolle. vs k. Esimerkiksi palveluvarustuksen tarve ja sijoittelu määritettiin suojeluja kohtuullisuusperiaatteiden mukaan. On tietenkin miellyttävämpää ja lyhyellä tähtäimellä helpompaa olla suosittu kuin suojelullinen, mutta onko se viisasta ja onko se moraalista. Jos sen alkuperäisistä periaatteista ja säännösten todellisesta tarkoituksesta joudutaan jatkuvasti tinkimään, se ei koskaan vakiinnukaan suojelualueeksi. Kieltoja ei saa olla; ne herättävät aggressioita." Urho Kekkosen kansallispuisto on puistona nuori ja siksi sen asema ei vielä ole vakiintunut. Metsänhoitaja Anja Finne työskentelee UK-puiston johtajana. Minä kysyn, tarvitseeko luonnonsuojelualue PR:ää, joka perustuu sen periaatteiden rikkomiseen. Kun tämä huomautetaan vaatijoille, vastaus on aina sama: muuttakaa runkosuunnitelma; vastatkaa dynaamisesti muuttuneiden aikojen vaatimuksiin! Hoitoja käyttösuunnitelma on runsaan neljän vuoden ikäinen; inhimillisesti ajatellen varsin uusi. Rakentamista puistossa perustellaan yleensä luonnonsuojelullisin syin: tietyillä alueilla oleva palveluvarustus takaa, ettei luonto kulu näiden alueiden ulkopuolella. Samasta oletuksesta lähtevät omalla kohdallaan myös muut intressipiirit kansallispuistoa tunnutaan pitävän jonkinlaisena lypsylehmänä
Puussa on näköä niin kesäisessä kuin syksyisessäkin asussa. Mutta nämäpä eivät sitä ole suomenpihlajaksi kutsuneet, vaan härkäpihlajaksi. Sitä kasvaa myös Gotlannissa sekä Tanskan valtiollisella alueella Bornholmilla. Tämä usein monihairaisena kallionraoista nouseva matala puu on suomen pihlaja. Se kasvaa kaikkialla esiintym isalueellaan kohtalaisen lähellä merta. Nimi suomenpihlaja on kunnianosoitus Pietari Kalmille, Linnen oppilaalle ja ensimmäiselle suurelle suomalaiselle kasvitieteilijälle. Ruotsissa sitä on lahden toisella puolen Södermanlandin ja Uplandin rannikkoseudulla ja saaristossa. Tässä sokkelossa elää sille ominainen luonto , jonka erikoisuuksiin kuuluu myös vuoden 1989 puu. Tapio Lindholm Suomalainen havumetsämeri kohtaa lounaassa, Saaristomerellä oikean meren, Itämeren. vsk.. Tämä on mitä ilmeisin osoitus suomenpihlajan kuulumisesta tammivyöhykkeen kasveihin. misen luomista kasvupaikoista, joskin samasta syystä sen kasvupaikat lienevät nyt hupenemassa koska saariston avoimet, ihmisen alkujaan luomat niityt ja kedot ovat kasvamassa umpeen. Orapihlaja laji ei ole ja Linnen vanhempi nimi on myös lajitasolla kansainvälisten nimistösääntöjen mukaan ainoa oikea. Härkäpihlaja vai suomenpihlaja Härkäpihlajasta on tuli ut suomenpihlaja, miten. Kuusen ja männyn taiga saa osin väistyä heleämpiin lehtimetsän sävyihin , koska eteläisen lehtimetsävyöhykkeen ja pohjoisen havumetsävyöhykkeen luonto kohtaavat täällä hemiboreaalisena, tammivyöhykkeenä. saaristomme kallioisilla, avoimilla saari!~ Ja tapaa kasvaa puu, jonka tummanvihreä lehvästö saa hopeanhohteisia sävyjä saariston tuulien sitä hulmuttaessa. Norjassa suomenpihlajaa on laajalla alueella vuonoja ja rannikkoa myötäillen aina Napapiirin korkeudelle asti. Joten paljon aikanaan käytetty muoto Sorbus Fennica on väärin . Hän nimittäin kuvasi suomenpihlajan nimellä Crataegus Fennica, "suomenorapihlaja", mutta kolme vuotta Linnen tekemän kuvauksen jälkeen. Näin suomenpihlajalla on suppean kokonaislevinneisyysa1 ueensa sisällä kaksi erillistä esiintymisaluetta, toinen Norjassa ja toinen Itämeren piirissä. Kallioiset saaret ovat täällä muutakin kuin tummaa havumetsää. Metsä ja meri vaihettuvat vähittäin, niin, että saaret muodostavat Ahvenanmaalle ja vielä ulapan jälkeen Tukholman saaristoon jatkuvan meren ja maan kirjavan sokkelon. Mikään oikea metsäkasvi suomenpihlaja ei olekaan, vaan sen luontaisia kasvupaikkoja ovat avoimet kalliorinteet, joita meren huuhtelemilla ja merestä nousseilla saarilla on yllin kyllin . Ei siis ihme, että monet keskieurooppalaiset, muualta Suomesta puuttuvat kasvilajit menestyvät lounaisessa saaristossamme pohjoisrajoillaan . Nimi härkäpi hlaja on hyvä toisintonimi ja sitäkin on paljon käytetty ja juuri tällä nimellä sen on myös kansa tuntenut. Suomenpihlaja on suomalaiskansallisesta nimestään huolimatta varsin skandinaavinen puulaji . Se on myös mitä pohjoismaisin puu, eli se on kotoperäinen tällä alueella. Saaristo-Suomen oma puu Suomen pihlajan kasvupaikkoja ovat saaristolle tyypilliset kivikkoiset niittytöyräät ja kalliolehdot Niinikään se suosii laidunketoja ja karjan käyttämiä paikkoja, tai näin oli silloin kun karjaa saaristossa vielä laajemmin pidettiin. Toisaalta se ei ole myöskään löytänyt Suomenlahden idäntietä, eikä Baltiaa. Itämeren piirissä tammivyöhyke kun ei nouse Ahvenanmaata ja Suomen etelärannikkoa pohjoisemmaksi, mutta Norjan ran nikolla se nousee kosteana ja mereisenä tosiaan napapiirille asti . Tästä kuitenkin juontaa kasvioihin ilmaantunut suomalainen nimi , suomenpihlaja. Suomenpihlaja on siis aikanaan suuresti hyötynyt ih·12 Vuoden puun esittely Suoinenpihlaja, saariston puu Suomenpihlaja eli härkäpihlaja on helppo 1unnis1aa pih/ajaksi, muua ruotsinpihlajasta sen erortaa varmimmin lehden erillisren lyviliuskojen perusteella. Meren ja maan kohtalonyhteys on suomenpihlajalle keskeinen. Pohjanlahden ja Perämeren rannikkoa pitkin se ei kuitenkaan nouse. Pienten ja suurten siivekkäiden suosikki Suomenpihlaja kukkii jusuOMEN LUONTO 1/ 89 48. Sitä kasvaa luontaisesti vain Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla Suomessa. Suomenpihlajan levinneisyyskuva on aukkoinen Vaikka suuri osa Etelä-Ruotsia on tammivyöhykettä parhaimmillaan ei siellä suomenpihlajaa kasva. Se kaihtaa Viron rannikkoa ja vain Kustavissa ja Merimaskussa se on kohdannut suomea puhuvia ihmisiä
Usein suomenpihlajan voi sotkea ruotsinpihlajaan, joka voi kasvaa suomenpihlajaa kookkaammaksi. Tälläisiä karanneita jälkeläisiä on tavattu luonnosta LounaisSuomessa, Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä. Niistä vain muu tama on kotipih lajan lai lla normaalisti hedelmöittyvä. Ruotsinpihlajan lehdissä ei kuitenkaan ole lehdyköitä. Sekavat sukulaissuhteet Ruotsalainen A. !yllä, jossa siis o n kaksi nkertainen kromosomisto. Pihlajan suvussa on lajeja yli sata. Kuk at ovat halkaisijaltaan 1,5 cm ja siten kotipihlajan kukkia suuremmat. Kotoperäisyys tarkoittaa, että suomenpihlaja on syntynyt ja kehittynyt tällä alueella . Isää ei apomiktiassa tarvita. Putkilokasveillahan tavallinen kromosomistomäärähän on diploidi eli kaksinkertai nen kuten ihmisilläkin. Laji, joka pani Linnen miettimään Kotoperäinen, endeemi kasvilaji. Linnen mukaan suomenpi hlaja oli syntynyt tavallisen kotipihlajamme ja suomenpihlajaa muistuttavan ruotsinpihlajan risteymänä muodostaen kuitenkin itsenäisen lajin. ' ' astaavanlainen tilanne toteutuu joskus suomenpihlajalle, sillä se ei ole täysin siitoskatoinen. Suomenpihlaja o n voinut syntyä mainitulla tavalla useamminkin kui n kerran. Ne ovat vain tyvestään syväliuskaisia ja kärjestään hampaisia. Marja on pallomainen ja punainen. Tilhien ja räkättirastaiden on havaittu syovan kokonaisina kookkaita suomenpihlajan marJOJa, tai oikeammin epähedelmiä. Ruotsinpihlaja on EteläRuotsissa yleinen puu , joka ylettää esiintymisensä Ahvenanmaalle ja muutamaan paikkaan Turun saaristossa. vsk. Useimmat ovat apomiktejä, niin suomenpihlajakin, vaikkei siis aivan täydellisesti. Suomenpihlajan tieteellinen nimi, Sorbus hybrida kertoo sen taustasta erään oleellisen pii rteen. Yhteistä näille on se, että kasvi tuottaa itävää siementä, joka on perimältään identtistä emokasvin kanssa. Kimalaiset ja mehiläiset pitkine kärsineen ovat halukkaasti vieraisilla kukassa. Li ljefors on seli ttänyt suomenpihlajan synnyn tarkemmin. Toinen merkittävä apomiktinen pihlajamme on meillä suomenpihlajaa harvinaisempi ruotsinpihlaja . Risteymän lopputuloksena on syntynyt puulaji, joita itse asiassa on useampiakin Norjassa. Apomiktia on kasveille keino, jolla siementuotantoa pyritään varmistamaan ja tehostamaan. 13. Ilmeistä on että suomenpihlajan kaks ivai heisessä synnyssä jälkimmäinen on ollut sellainen, missä normaalisti apomiktisen munasolun kehitykseen on kuitenkin päässyt osallistumaa n myös kotipihlajan siitepöly. Tämä Linnen antama selitys ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin ole riittävä, vaan suomenpihlajan synty on hiukan monimutkaisempi. Se on harvoin yksirunkoinen, joten yksilöt muodostavat useampirunkoisia ryhmiä. Näin luomiskertomuksen pienimuotoinen uusiutuminen saattoi tapahtua. Juuri tällainen tilanne on ollut Itämeren altaan kehitysvaiheissa, missä suomenpihlajakin on syntynyt ja maankohoamisen myötä levittäytynyt nykyisille kasvupaikoilleen. Samanlainen kukinto on myös ruotsinpihlajalla, mutta suomenpihlajan kukinto on tiheämpi . Suomalaisten puufanien nimikkopuu Dendrologian seura, järjestö, jonka kanssa Suomeri luonnonsuojeluliitto järjesti kansallispuuäänestyksen, on vuonna 1989 toiminut 20 vuotta. Ruotsinpihlaja ja suomenpihlaja Suomenpihlaja on pieni tai keskikokoinen puu, jolle kertyy korkeutta neljästä kymmeneen metriin. Hedelmöityksessä tu lee toinen kromosomistokerta emikukasta ja toinen hedekukasta eli äidiltä ja isältä. Syksyllä pihlajat tarvitsevat suurempia siivekkäitä. Suomenpihlajalla on siis puolet " itämerenpihlajan" kro mosomistosta ja kotipihlajan kromosomisto, jonka se o n saanut kahdessa erässä. Suomenpihlaja on ilmeisesti syntynyt siten, että normaalin diploidisen kotipihlajan kromosomistoltaan yksinkertaiset sukusolut , ovat hedelmöittyneet saksanpihlaja n ryhmään kuuluvan kromosomistoltaan nelinkertaisen " itämerenpihlajan" (Sorbus rupicola) siitepöhannuksen aikoihin valkoisi n kauas näkyvin kukinnoin . Apomiktia on monissa kasviryhmissä esii nt yvä ominaisuus, missä alkionkehitys saa alkunsa ilman normaalia siitepölyllä hedelmöittämistä. Tällöin isänä eli siitepölyn a ntavana osapuolena on ollut toisen kerran kotipih lajamme. Siinä on tiivistettynä luonnonhistoriaamme ja kulttuurihistoriaamme. Lehdet ovat yläpinnaltaan tummanvihreitä ja kiiltäviä, alapinnaltaan vaaleanharmaita. Dendrologisen harrastuksen kunniaksi on ainakin Helsingin kaupunki päättänyt vuonna 1989 istuttaa suomenpihlajia, jota se ei muuten lainkaan käytä istutuksissaan. Tieteellisen nimen kasville on antanut vuonna 1762 itse Karl von Linne, joka joutui suomenpihjalan kohdalla luopumaan lajioppinsa perusperiaatteesta, että lajeja on niin monta kuin jumala niitä alussa loi. Tämä voi selittää paitsi kaksi erillistä esiintymisaluetta, myös ennaiset rakenteelliset erot eri populaatioissa . polyploidiasta. Sensijaan se ei ole kyennyt valloittamaan juuri muuta kuin itseään nuorempaa maata. Laji o n syntynyt risteymäperäisesti eli se on hybridi, joskin samalla myös oma erillinen kasvilajinsa. Suomenpihlajalla on selvä taipumus, ehkä parempikin kuin ruotsinpihlajalla, kylväytyä istutuksista luontoon. Kaikkiaan on suunnitteilla istuttaa sata tainta pieneksi puistikoksi Kumpulaan. Se nimittäin tuottaa joskus diploideja munasoluja, jotka kotipihlajan siitepöly voi hedelmöittää. Sen nimikkopuu on suomenpihlaja. Suomenpihlajalla on normaali kaksinkertai nen kromosomisto kaksinkertaisena, eli se on tetraploidi. Suomenpihlajan syntyä ja olemassaoloa ei voi täysin ymmärtää ellei myös samalla tutustu ilmiöön apomiktisyys, haj u, joka on myös kotipihlajan kukissa. Lintujen avulla tapahtuva levitys selittää miksi suomenpihlaja, tai pihlajat yleensä esiintyvät usein yksittäin ja harvoin metsikköinä. Sen kromosomisto on kolminkertainen. Kukissa on sama trimetylaminin aiheuttama luteentuoksuinen SUOMEN LUONTO 1/ 89 48. Ehkä tämä kannustaa myös pihapuutarhureita käyttämään mielenkiintoista ja kaunista pikkupuuta istutuksissaan Se sopii hyvin pieniinkin pihoihin, eikä kaihda kuivaakaan paikkaa. Syntymäpaikka Litorinameren rannalla Suomenpihlajan synty on ajoitettu noin kuuden tuhannen vuoden taakse, aikaan jolloin Itämeren paikalla oli Litorinameri ja veden pinta Ahvenanmeren tasolla noin 30 metriä nykyistä korkeammalla. Tämän vuoksi apomiktisiä kasveja on paljon paikoissa missä valloitetaan uutta kasvutilaa. Apomiktiaa on monenlaista, sillä alkionkehitys voi käynnistyä eri tavoin. Näin syntyvä risteymä ei kuitenkaan jatka apomiktisena, vaan jää normaaliksi marroksi risteymäksi. Lehdyköitä lehdessä on yksi tai kaksi paria. Mutta kasveilla voi kromosomisto olla myös perusmäärän monikerta, jolloin puhutaan . Ruotsinpihlaja on monin verroin yleisempi puistoistutuksissa kuin suomenpihlaja. Suomenpihlaja ei tällä vielä ole valmis, vaan se tarvitsee vielä yhden kromosomiston. Mikä tällainen on. Silti se on tuottanut kypsiä siemeniä istutuksissa aina Kuopioon ja Ouluun saakka. Kuusi ei tuohon aikaan vielä ollut edennyt maamme itäosia lännemmäksi ja metsät olivat siis varsi n toisennäköisiä kuin nykyisin. Lehdet ovat alaosastaan lehdykkäisiä kotipihlajan lehden tapaan ja lehden suuri päätelehdykkä on tyvi::stään syväliuskainen ja kärjestään hampainen. Tämän se on saanut tilanteessa, jossa puu on hedelmöitetty ilman edeltävää vähennysjakoa. Suomenpihlajassa on monta tarinaa ja siksikin sitä kannattaa suosia. Jossakin sii nä saaristossa, joka reunusti nykyistä EteläRuotsin ylänköä vallitsivat tällöin olosuhteet, joissa oli paitsi sopivaa avointa kallioista rehevähköä kasvutilaa, myös suomenpi hlajan kantavan hemmat samalla paikalla. joka on ollut oleellinen osa suomenpihlajan lajiutumisprosessia
14 Lumi kä~ SUOMEN L UONTO 1/ 89 48. vsk.. Antti Halkka Kiirunakoiras on lumimaiseman vannen. Vaattojärveläisen Merja Nivan kuva sai kunniamaininnan Suomen luonnonsuojeluliiton "Valokuva luonnon puolesta" -kilpailussa viime kesänä
Helmikuussa Pohjolan yllä lepää jo lämmin lumipeite, jonka alla pikkunisäkkäät ja kasvit viettävät talveaan. Jollei ilmassa ole jäätymisytimiä, joista kiteytyminen voi alkaa, vesipisarat jäätyvät vasta -40 asteen kylmyydessä. Lumipeire symyy lukemarromien lumikireiden enemmän rai vähemmän ruhoutuneisra ja yhreenliirryneistä jäännöksistä. Sitten tämä kiteytyminen lyö hetkessä yli koko pilven. vsk. Maan~ pinnassa on lumenalainen maailma, jota asuttavat pikkunisäkkäät, 15. luonnolle SUOMEN LUONTO 1/ 89 48. Kun pilven ilma jäähtyy kylliksi pakkasen puolelle, kosteus tiivistyy aluksi yhden pilven kidealkion jona voi olla esimerkiksi jäätynyt pilvipisara tai kemialliselta koostumukseltaan sopiva pölyhiukkanen ympärille. Missä oli äsken suo, pelto, niitty, järvi , siellä on nyt vain lumen pintaa. Ilman kosteus tiivistyy pakkasella lumikiteiksi pienten kidealkioiden ympärille ja sataa maahan. Lumi sataa yleensä maahan lumihiutaleina, jollainen syntyy useiden lumikiteiden takertuessa yhteen . Sitomansa ilman takia lumi on hyvä lämpöeriste; pakkanen jää lumen pinnålle eikä tunkeudu sen alle. Lumen synty on upea ja nopea taivainen tapahtu.: ma. Uuden lumen lumihiutaleet kasautuvat maahan löyhäk si rakenteeksi, jossa voi olla jopa kolme neljännestä ilmaa. Mutta lumi on paitsi suuri tasaaja myös luonnon suuri jakaja, sillä se erottaa toisistaan lumen alaisen ja lumen päällisen maailman. Lumen alla Kun lumi sataa, se tasaa. Kovassa kinoslumessakin on kuitenkin ilmaa puolet
16 SUOMEN LUONTO 1/ 89 48 . Lumen pinta kertoo monta tarinaa Hirvenvasoille paksussa hangessa eteneminen on työn ja tuskan takana. Lumipeitteen alaosan lumi on muuttunut löyhemmäksi ja raemaiseksi vanhetessaan, minkä voi helposti itsekin todeta kaivamalla kuopan lumeen. Ku va on Savukoskelta. vsk .. Vain täysin avoimilla ja kasvittomilla paikoilla lumipeite ulottuu maan pintaan asti; muualle jää aina kasvipeitteen suojiin onkaloita. hyönteiset ja pieneliöt. Lumen alla on pimeää ja Kärppä nuuhkii lumihangen paljastavia tuoksuja ja kohta ehkä jonkin pikkunisäkkään henki on mennytcä
. Suuri osa hyönteisistä talvehtii munina ja koteloina, mutta lumen alla on myös liikkeellä olevia kovakuoriaistoukkia, aikuisia kovakuoriaisia sekä muita selkärangattomia kuten hämähäkkejä, punkkeja ja hyppyhäntäisiä. . . Myyrätkin syövät taukoamatta ja lumen sulaessa maa on hyvinä myyrävuosina kaluttu heinästä puhtaaksi ja Iehtipuutkin varsinkin haavat ovat voineet menettää mehukkaan kuorensa. . 17. Vaikka hangen alla on kovallakin pakkasella tavallisesti vain muutamia pakkasasteita, energiaa kuluu tuhottomasti. : . Jos ruokaa on paljon, jotkut myyrälajit ehtivät kaikesta huolimatta ryhtyä talvella lumen alla lisääntymispuuhiin. Valoa kuitenkin tunkeutuu vielä puolimetrisenkin hangen läpi noin yhden luksin verran siellä pystyisi juuri ja juuri lukemaan. Äänet eivät kuulu lumen päältä lumen alle; väitetään, että kunnon lumimyrskylläkin kuuluu paksun hangen alla vain puun juurien natinaa. . _... . ·• . . Kuvassa peltomyyrän rötöskohteena on ollut männyn juurakko. :~ : .. ;~ . Pikkunisäkkäillä ei ole varaa pysähtyä ravinnonhankinnassaan, sillä niiden rasvavarastot eivät riitä kuin joidenkin tuntien taukoon: ne ovat melkoisessa oravanpyorassa. . SUOMEN LUO NTO 1/ 89 48. . . .. . ' :. '•. . hiljaista. . . Myyrät ja sopulit jyrsivät kasvisravintoaan ja päästäiset piipertävät hyönteisravinnon perässä. . Varsinkin hyönteisravintoa syöville pienille päästäisille ravinnonhankinta on talvella lähes täysin tauotonta. vsk, Lumihangen tarina: lumikko on ajanut takaa myyrää, saanut sen kiinni ja poistunut saalistaan kantaen takavasemmalle. ' ...:_. Tunturisopulilla lisääntyminen on suorasPikkunisäkkäiden touhut paljastuvat hangen sulettua. Pikkunisäkkäät yötä päivää ahkerina Muttei lumen alla kaikkialla ole äänetöntä, sillä monin paikoin kaikaavat pikkunisäkkäiden elämän äänet: rapinat, kahinat ja risahdukset. . .., . .: ' .
Jopa kokonaisia teeriparvia on tavattu hankivankilaan nääntyneinä. vsk.. Lumen sulaminen on tietenkin luonnolle iloinen tapahtuma pitemmälle edetessään. Myös eläimet itse tietysti hengittävät. Purot vievät kuitenkin suurimman osan lumen taakasta vetenä pois maata kuormittamasta. Pikkunisä kkäät pyrkivätkin karttamaan paikkoja, joissa on korkea hiilidioksidipitoisuus. Kokonaisuudessaan saalistuspaine on lumen alla niin vähäinen, että vain ohutlumisilla tai lumettomilla seuduilla pikkunisäkäskannat säännöllisesti syödään vähiin joka talvi ja niiden kannat eivät pääse kesälläkään kasvamaan suuriksi. Kun routa on paksun lumen takia ohutta, kastematojen ja muiden maan sisään talveksi kaivautuvien eläinten ei tarvitse mennä kovin syvälle jäätymistä pakoon. Isotkin nisäkkäät hyötyvät lumesta, sillä niiden laskeutuessa makuulle lumi suojaa alta ja osin sivuiltakin. Energiaa kuluu vähän ja linnut ovat pedoilta melko piilossa. Mustikka yhteyttää lumen alla taan sääntö, jos lunta ja lumenalaista ravintoa on kylliksi. Paljastava rapina tai hetkelliset lumen pinnalle uskaltautumiset voivat olla 18 Etelä-Suomessa tammikuu voi olla tämän näköinen, vaikka pysyvä lumipeite yleensä tulee jo joulukuussa. Kieppi, lumikuoppa Monet pikkunisäkkäitä suuremmatkin eläimet käyttävät hyväksi lumen suojaa. Ilmaa raskaampana hiilidioksidi jää lumen alle. Tunturihiihtäjä ei tule arvanneeksi, että alamaailman sopuleilla voivat olla häämenot käynnissä. Onneksi tällaisia paikkoja on melko harvassa! Kasvit ja routa Lumi suojaa myös kasveja ja hyönteisiä sen alla. Poroilla on vaihtoehtoisena ravintona naava, mutta jos se loppuu puiden oksilta tai jos puita ei ole kuolema on lähellä. Selviytyjät kohtaavat kevään ja alkavat myös pikku hiljaa valmistautua seuraavaan talveen viimeistään, kun lisääntymistoiminnot on saatu päätökseen. Keväthangen kova kuori voi olla lumen sisäänkin pyrittäessä kohtalokas; esimerkiksi poro tai metsäpeura ei saa sorkittua lasikantta jäkälien päältä tai kanalintu ei pääse ollenkaan kieppiin kylmältä ja pedoilta suojaan. Pikkunisäkkäillä on lumen alla yksi hankaluus, jota lumen päällä ei ole: alamaailmaan kertyy ilmaa raskaampaa hiilidioksidia. Ne voivat olla alku pöllön äänettömälle syöksylle tai nisäkäspedon loikalle, alku kuolemalle. Lintujen lumiluolaa kutsutaan kiepiksi. Lumipeite ohenee paitsi varsinaisen sulamisen, myös haihtumisen takia. Ainoa poikkeus tästä säännöstä ovat isovarpurämeet, joilla on muita rämeitä paksumpi lumipeite, mutta routa on silti paksumpaa! Syytä tähän ei tiedetä. SUOME LUONTO 1/ 89 48. Silti peto saa saaliiksi monet kiepissä yöpyvistä linnuista. 1. 1983. Lumessa makaamalla säästävät energiaa niin jänis kuin hirvikin . Moni kasvi paljastuu lumen alta kuoleman ruskeana ja aurinko sulattaa viimeisiltä lumilta vain selviytyjien jäljet; moni eläin jätti viimeiset jälkensä jo ensilumeen. Puroissa virtaava vesi ei Etelä-Suomessa ole sillä hetkellä sulavan lumen vettä, vaan enimmäkseen pohjavettä, jonka lumesta sulava vesi työntää tieltään maahan imeytyessään. Ne eivät mahdu elämään lumen sisällä, mutta kaivautuvat lumeen yön ajaksi. Kevät ei koita kaikille. Lumi on kuitenkin pikkunisäkkäille erittäin hyvä suoja petoja vastaan. Raatoja ei lumen alta silti juuri paljastu, sillä kuolleet eläimet ovat olleet arvokas ravintolisä muille eläimille. Lumi sulaa Keväällä aurinko alkaa sulattaa lumen pintaa ja avoimilla paikoilla myös tuuli tiivistää lumen pintakerrosta. Kanalintu voi jäädä kieppiinsä talven vangiksi, kun asunnon katto onkin yön aikana jäätynyt. Toisaalta lumesta on niille myös haittaa, sillä ravinto on vaikeasti saavutettavissa lumen alta ja eteneminen paksussa hangessa on hyvin työlästä. Metso, teeri, riekko, kiiruna ja peltopyy yöpyvät lumen sisällä jos suinkin voivat. Maan pintakerrosten ja kasvien hengitys jatkuu lumen alla pakkasellakin, joten hiilidioksidia syntyy. Lumen eristävästä vaikutuksesta johtuu, että routa ei painu paksulumisilla kohdilla niin syvälle kuin ohutlumisilla. Lumen alla saalistavat vain lumikko ja kärppä; ne ovat kyllin ohuita mahtuakseen pikkunisäkkäitten käytäviin. Kuva otettu 14. Myyrän tai hiiren elämä loppuu, pedon elämä saa jatkoaikaa. pikkunisäkkäälle kohtalokkaita. Näätäeläimet voivat tappaa kerralla useita hiiriä ja myyriä ja jäädä sitten useaksi päiväksi loikomaan saaliskasan päälle. Maailmojen sota Lumikerroksen toisistaan erottamat maailmat kohtaavat usein väkivaltaisesti. Mustikkakasvista on kuitenkin aina osa maan sisällä PohjoisSuomessa jopa viisi kuudesosaa, joten maanpäällisen osan kuolema ei tapa koko kasvia. Esimerkiksi mustikalle suoja on hyvin tärkeä; jos lunta ei sada kylliksi, osa versosta kuolee. Sopulien massaesiintymät syntyvät lumen turvin. Ilmaston lämmetessä talvi on yhä useammin leuto. Korkea hiilidioksidipitoisuus ei tapa eläimiä, mutta se aiheuttaa stressiä ja energiaa kuluu hukkaan
Talventörröttäjät, kuten kuvan karhunputki, karistavat siemenensä keväthangelle, jota pitkin tuuli kuljettaa ne kaukaisillekin itämispaikoille. Mustikalla on tapana pudottaa lehtensä, puolukalla ei. vsk. 19. SUOMEN LUONTO 1/ 89 48. Mustikanvarvut ilmeisesti yhteyttävät kevätauringon turvin jo ohuen hangen alla! Vihreinä talvehtivien harvojen kasvi-uskalikkojen vaarana on paleltuminen, jos suojaava lumipeite jää ohueksi
SUOMEN LUONTO 1/ 89 48. Ennen !ehtimistä kukit, näsiä, ja kuitenkin: syksyn korjuuvasuun annat myrkyllisen hedelmän KOTT ARAINEN Kottarainen, tähtitaivastakissa, aukoo nokallaan reikiä kuloruohoon: katsoo mikrokosmokseen. Metsä pui riihtään. Kuorettuneel la hangella käpyjä, neulasia, kaarnan hei peitä, varpuja. vs/. 20 Risto Rasa Runoja keväästä syksyyn KYNNEPPÄÄ Pukea sanoiksi, riisua sanoista Kerin itseni hitaasti auki, sananjalka Niinkuin kynäjalavaan kevät vaihtaa sielun minuunkin NÄSIÄ Voi ehtimistä TUULI Lämmin, kostea, humiseva tuuli