Pähkinänakkelin kuvasi Eero Kemilll. Muut kolme lintua ovat kaikki pöllöjä, oikealla hiiripöllö, sen alla varpuspöllö ja vasemmalla lapinp/l llö. Sen pesintll on täydessä käynnissll jo nyt, ke,·llttalvella, jotta kuusi ei ehtisi karistaa siemenilllln. Tllmlln numeron kansikuva esittllll pllhkinllnakkelia, vakituiseen lajistoomme kuulumatonta lintua, joka kuluvan talvikauden aikana on vaeltanut varsin suurin joukoin Siperiasta Suomeen. Tllmlln sivun kuvat esittllvllt tutumpia lintumaailman vaeltelijoita. tunturipöllön ja tunturikihun. Pllhkinllnakkelista kerrotaan lisllll sivuilla 14-15. Erityisen huomattavia ovat Lapin sopulinsyöjien vaellukset ja lukumllllrllnvaihtelut esim. Antti Leinonen. Ne ovat vakituisia pesimlllintujamme, mutta niiden esiintymisrunsaus vaihtelee suuresti mm. ravinnon ja sen slllltelemlln lukumllllrlln ja vaellusten mukaan. Pikkukäpylintu (poikue, alla) vaeltelee kuusen kllpysatojen mukaan
Kalavedet on nyt jätetty hoidotta, eikä lain sallimia keinoja tilanteen tervehdyttämiseksi, esim. Isojakolaki ( 1925) sitten vahvisti, mikä maa kuuluu suomalaisille, mikä valtiolle, mutta saamelaiset se jätti jokseenkin ilman. Suomen luonnonsuojeluliitto on vaatinut hallitusta peruuttamaan esityksensä ja ehdottanut ratkaisun etsimistä hoitokunnalla, jossa olisi metsähallituksen, kunnan, manttaalikunnan, saamelaisvaltuuskunnan ja virkistysja ammattikalastajien edustajat. Riistamaat on tyhjentänyt kilpailu ja ryöstöpyynti. Suomen laki tunnustaa Maakaaressa tämän oikeuden. SUOMEN L UONTO 1/77 Ensimmäinen vaihe oli Lapin asuttamista koskeva ohjesääntö ( 1749). Siihen asti lapinkylän oma tuomioistuin päätti, saiko saamelaisalueelle asetettua suomalainen ja millaisin ehdoin; siitä pitäen päättäminen alkoi siirtyä suomalaisille. Perusteeksi mainittiin, että kalavesien hoito on nyt rempallaan. ulkopuolisten kalastajien saattamiseksi kuriin, ole käytetty. luonnonvarojen käyttöä. Liiton käsityksen mukaan näin voitaisiin turvata sekä kalakantojen hoito että saamelaisten ylimuistoiset kalastusoikeudet. Poronhoito on yhä vielä pohjoisessa pääosin saamelaisten käsissä. Hallituksen esityksen perustelu selvälle kielelle muutettuna kuuluukin: kun ennen on otettu maat, niin otetaan nyt sitten vedetkin. Tällä oli oma oikeusistuimensa, joka ohjasi mm. Veroa perittiinkin peräti vuoteen 1924 asti, mutta oikeuksia kavennettiin koko ajan. Suomen Luonto N:o 1 1977 36. Metsälaki ( 1886) pyrki ottamaan valtiolle loputkin lapinveromaat eli ne saamelaisten alueet, joita uudisasukkaat eivät olleet ehtineet ottaa. Niinpä Lapin asuttamista koskeva plakaatti ( 1695) antoi lapinkylien jäsenille veronmaksuun ja ylimuistoiseen nautintaan perustuvan, muut pois sulkevan perinnöllisen oikeuden metsästykseen ja kalastukseen. vuosikerta Huono esimerkki Jos joku häiritsemättä on hallinnut niin kauan, ettei kukaan tiedä tai muista, kuinka hallinta on saavutettu, on kysymys ylimuistoisesta oikeudesta. Sen mukaanhan kalastusoikeudet olisi ylimuistoisen nautinnan perusteella annettava 1800-luvulla perustetuille suomalaisille uudistustiloille, ts. Se teki sen menestyksellisesti, sillä muuten ei saamelaiskulttuuri olisi voinut kukoistaa arassa ja niukkatuottoisessa ympäristössään. Myös viralliset asiakirjat vahvistivat saamelaisten oikeudet luonnonvaroihin. Suomen luonnonsuojeluväelle saamelaisten kalavesikysymys on ennen muuta muistutus siitä, että ei ole oikeutta ilman velvollisuutta. Sitä riittäisi varmasti nyky-Suomessakin, kunhan uuspirkkalaiset oppivat käyttäytymään huolimatta hallituksensa huonosta esimerkistä. Sitä ei näytä tunnustavan Suomen hallitus. Vanhat asiakirjat esittävät jatkokertomuksena, miten lappalaisten ylimuistoinen oikeus luonnonvaroihin on vähitellen otettu pois. Saamelaisten mahdollisuudet edistää kalavesien hoitoa vähenisivät entisestään. Historia ja esim. D. Se esitti ns. Asukkaat saattoivat yhä elää kolmen perinteisen tukipylväänsä varassa: poronhoidon, metsästyksen ja kalastuksen. Tosin he nyt olivat muukalaisina toisten omistamilla mailla ja vesillä, ja heidän oli kilpailtava toimeentulostaan tulokkaiden kanssa. Ruotsin saamelaisalueen nykyisyys osoittavat, että sopua ja hyvää tahtoa on riittänyt. Laiminlyönneistä johtuva ongelma on todellinen, mutta hallituksen siihen esittämä ratkaisu on irvokas. Lapin kylät eivät vielä kokonaan tuhoutuneet. Kuluvaa vuotta vietetään jokamiehenoikeuksien merkeissä. Pohjoiselle luontaiselinkeinon harjoittajalle jokainen metsä-, suoja vesihehtaari on tuotantoaluetta, josta vieras saa nauttia vain hänen luvallaan. niille,_jotka aikoinaan lupaa kysymättä ja ylimuistoisia oikeuksia kunnioittamatta perustettiin saamelaisten maille. Valtakunnan päämies eli Ruotsin kuningas kunnioitti näitä tuomioistuimia, jotka toimivat aina 1760-luvulle saakka. Saamelaisalueen silloin paljon laajemman hallinnollinen yksikkö oli siita eli lapinkylä. Kekkosen toimikunnan pohjalta mietinnön eduskunnalle, että Inarin, Utsjoen ja Enontekiön alkuperäisiltä asukkailta olisi otettava pois ylimuistoinen oikeus olennaiseen elinkeinoon, kalastukseen. Se ei merkitse, että etelän turisti saisi entistä vapaammin riehua "Villissä Pohjolassa" saalistamassa sen siikoja ja marjoja vaan' sitä, että pidetään huolta omien kotikulmien maista ja ves1sta, jotta jokamiehenoikeuksista olisi siellä iloa
. .... . . .. ... TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. . . . 90-498 159. 11 Mikko Ojanen, Arvo Ohtonen ja Matti Tynjälä: Pähkinänakkeli vaeltaja Siperiasta . ... . . . . .. . . . .. . .. .. . .. 00120 Helsinki 12 puh. 18 Esko Joutsamo ja Juhani Koivusaari: Suomen merikotkat 1970-76 20 Seppo Vuokko ja Juha Suominen: Otakilokki, kurho ja punalatva 23 Riittajokirantaja Kaija Keskinen: Uhanalaisten lajien kauppaa rajoitetaan . . . . . .. . . .... . . . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 30 mk postisiirtotilille no 608 21-1. . 54 Uutisia .. ........ . . .... . .. .. . 39 Jari Oksanen: Neuvostoliiton kasvien Punainen kirja ... ....... . . . .. Irtonumerot 7 mk. Tilaushinta Pohjoismaiden ulkopuolelle on 35 mk. ... .... ...... . . .......... .. . ..... .. ..... ........ . . . .. . . . . . . . . . . . . . Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön valtakunnallinen keskusjärjestö. . . . ... . . . . . . 35 Asko Kaikusalo ja Teuvo Suominen: Berezinskij zapovednik, valkovenäläinen luonnonsuojelualue ... ............ . . . 56 Harrastajan poluilta .. .. . .. . . ..... . . ... . . .. . .......... . . ... . . . . 90-625 475 Päätoimittaja (vastaava) Teuvo Suominen Toimitussihteeri Riitta Jokiranta Taitto: Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Matti Lähdeoja (kokoonkutsuja) Harri Dahlström Hannu Himanen Terttu Laurila Tapio Lindholm ISSN 0356-0678 Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy Forssa 2 SISA'LLYS Huono esimerkki . .. . . .. .. . ... . . . . . . . . . . 50 Suomen luonnonsuojeluliitto .... 35 D 2. .... . . . ... ..... . 44 Antero järvinen: Linnut suomalaisessa kansanlyriikassa ... . . . . . . . . .. Liity luonnonsuojeluyhdistykseen SUOM EN L U O NTO 1/7 7. . 31 Kauri Mikkola ja Sirkka-Liisa Häkkinen: Minne ovat apolloperhoset hävinneet. . . . 26 Jorma Laurila: Huopanankoski vaakalaudalla .. . .... 9 Matti Leinonen: Ympäristökasvatuksen yksi mahdollisuus: leirikoulu .. .. ... .. . . . ........ . ....... . . . . . . . . . . . . . 4 7 Juhani Koivusaari, Heimo Mikkola, Ismo Nuuja ja Risto Palokangas : Ei suomalaisia kanahaukkoja Englantiin . . 90 498 159. . . . . ....... . . . . . . krs. . . . ............. . ....... . Osoitteenmuutokset pyydetään toimittamaan kirjallisesti Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (osoite yllä) riittävän ajoissa ennen seuraavan numeron ilmestymistä. . . . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00. .... . . . . . ........ . SUOMEN LUONTOA J ULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Fredrikinkatu 7 7 A 1 1, 00100 Helsinki JO, puh. ..... . ....... . . . . .. . Suomen Luonto ilmestyy vuoden 19 7 7 aikana kuutena numerona. ..... . . .. . 57 Kirjallisuutta ... . . . . .. .. . . . ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 2000 mk 1/2 sivu 1500 mk 1/4 sivu 1000 mk takakansi 3000 mk aukeama 3500 mk värilisä 700 mk TOIMITUS Fredrikink. .. . . ...... 1 Pekka Borg: Perustietoa Suomen luonnonsuojelusta . Kysy lisää, sinulle vastaa järjestösihteeri Terho Poutanen, Suomen luonnonsuojeluliitto, Fredrikinkatu 7 7 A 11, 00100 HKI 10, puh. 51 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto 52 Virallinen luonnonsuojelu .... . . . . . ..... 58 Huutoja korvesta . . ..... . ............. . .. .. . . 14 Pekka Moilanen ja Markku Kuitunen: Pönttöjä puukiipijöille 16 Kalevi Hyytiä: Suomen lintuatlas tarvitsee avustajia . . . . ... . . . . 60 Summaries of the Main Articles ... . . . . . . . . . . .. . . . . . .... . .. 62 Juuri Sinua tarvitaan Suomen luonnonsuojeluliitossa on vasta 15 000 jäsentä, mutta paljon useampia tarvittaisiin, jotta luonnonsuojelijoiden ääni kuuluisi päätöksentekijöiden korviin. 3 Timo j. . . . . . Lehtonen ja Risto Palokangas: Keski-Suomen luonnonsuojelun nykytilanne . . . ... . . ..
Nykyisin hän työskentelee Maailman Luonnon Sllätiön Suomen Rahaston projektisihteerlnll. Luonnonpuistot (yht. Kotija ulkomaiselle lukijalle ne antavat tiiviin ja asiapitoisen yleiskuvan Suomen luonnonsuojelun nykytilanteesta ja osittain myös näkyvissä olevasta kehityksestä. Pekka Borg Perustietoa Suomen luonnonsuojelusta Oheinen toimituksen pyytämä artikkeli on ajanmukaistettu laitos tekijän kirjoittamasta "Luonnonsuojelun nykytilanteesta Suomessa", joka julkaistiin Lounais-Hämeen Luonnon numerossa 57/1976, s. Borg (H :gin yliopisto) on perehtynyt monipuolisesti luonnonsuojelukysymyksiin mm. SUOMEN LUO NTO 1/7 7 "yleinen suojelualue" tarkoittaa totaalista, kaikki luonnonpiirteet ja ainekset sisältävää suojelua. erityisellä luvalla. luon• nonsuojeluvalvojana (1972-1973), Suomen Akatemian kansallispuistotutkijana (1974-1976) ja osallistuessaan lukuisien työryhmien työskentelyyn. Käsite Dos. Samassa yhteydessä julkaistiin myös sen englanninkielinen, vain hieman lyhennetty käännös (s. Vapaaehtoisen luonnonsuojeluliikkeen onkin keskitettävä voimansa ennen muuta luonnonsuojelulle myönteisten puitteiden luomiseen. Tulentekoa ja majoittumista voidaan rajoittaa tai ohjata tiettyihin paikkoihin. 9 kpl) ovat luonnoltaan sellaisinaan tai kokonaan luonnonvaraisina säilytettäviä alueita, mutta ne on tarkoitettu yleisiksi nähtävyyksiksi, joissa yleisöllä on vapaa kulkuoikeus. Usein suojelualueet ovat maisemallisesti edustavia ja erityisen luonnonkauniita paikkoja, kulttuurimaisemakokonaisuuksia, vanhoja komeita metsiköitä, reheviä lehtoja, soita, kallioita, koskia lähimpine ympäris3. Suomen luonnonsuojelun hallinto ja lainsäädäntö ovat näet pahasti ajastaan jäljessä. Perustamislaeissa yleiselle suojelualueelle on annettu rinnakkaisnimitys luonnonpuisto ja suurimmille erityisille suojelualueille nimitys kansallispuisto. Luonnonpuisto-nimitystä käytetään Suomessa kansainväliseen käytäntöön verrattuna virheellisesti. 21-26). Kansallispuistot (yht. SUOJELUALUEET Luonnonsuojelulaki on vuodelta 1923 (Ahvenanmaalla vuodelta 1924). Viimeksi mainittujen alueiden suojelun tarkoitus ja rauhoituksen muoto saattavat olla varsin vaihtelevia; ne voivat olla luonnontai kansallispuistoihin verrattavia alueita tai niissä rauhoitus koskee vain tiettyjä luonnon elementtejä kuten kasvillisuutta, kasvilajeja, linnustoa tai muuta eläimistöä. Olisi parempi puhua tutkimussäästiöistä. Lääninhallituksen päätöksessä on tarkoin määrättävä, missä suhteessa alue on oleva rauhoitettu. toimiessaan valtion vt. Yleisön liikkumista luonnonpuistoissa on rajoitettu siten, että kulku sallitaan niissä vain talvella tai merkittyjä polkuja pitkin tai vain . Tähän esitykseen on koottu tietoja luonnonsuojelun nykytilanteesta Suomessa sekä erilaisten suojelualueiden ja kohteiden määristä. Luonnonkauniin tai muuten luontonsa puolesta huomattavan paikan säilyttämiseksi vastaisuutta varten sellaisenaan taikka jonki11 eläintai kasvilajin rauhoittamiseksi voidaan myös muodostaa erityinen suojelualue. 15 kpl ) ovat tieteellisin perustein varattuja alueita, jotka säilytetään mahdollisimman luonnontilaisina. 12-20. Muut luonnonsuojelulakiin perustuvat alueet ovat joko asetuksella perustettuja valtion maiden erityisiä suojelualueita (esim. Artikkeli kuvailee ne puitteet, joissa luonnonsuojelu toimii; näin se osaltaan auttaa ymmärtämään luonnonsuojelumme vakavien epäkohtien taustaa, mutta ei pysty sanottavasti opastamaan niiden korjaamisessa. "Erityisessä suojelualueessa" suojelu voidaan myös rajoittaa vain tiettyihin luonnonpiirteisiin tai aineksiin. Luonnonpuistojen tärkein käyttömuoto on tieteellinen tutkimus. .Suomen luonnonsuojelun sääntely, hallinto ja hoito on yleisesti ottaen varsin sekava ja vaikeaselkoinen. Taulukosta ja kartasta selviävät erilaisten suojelualueiden pinta-alat ja sijainti. Sen mukaan valtiolle kuuluva alue voidaan sen luonnon säilyttämiseksi koskemattomana erottaa yleiseksi suojelualueeksi. Laajoen suisto, Langinkoski ja Viikki), tai lääninhallituksen päätöksellä perustettuja yksityismaiden luonnonsuojelualueita (luonnonkauniin tai muuten luontonsa puolesta huomattavan paikan, jolla on huomionarvoinen yleinen merkitys, säilyttämiseksi vastaisuutta varten sellaisenaan taikka jonkin eläintai kasvilajin elinpaikan rauhoittamiseksi). Useimpia näistä alueista ei voida kulumisherkkyyden takia käyttää opetukseen tai matkailuun
virastojen omaa to iminrauhoituspäätöksen valtion _jolla rauho itus rajoittaa pesimätaa alueilla, eikä sillä voi raj oittaa maalla tekee alueesta vastaava viaikaista liikkumista, mutta ei raesim. 19 7 7 y t. tö ineen, lintuluotoja ja -järviä, /. ri~llisia pui~f;){':. jokamiehen oikeuksia. w,,.;,,. Muut o:;uo jclul,uuakunta pui~IOI p11io:;101 , 11ojcl11l11,ilfll !IC'l1iå l r;i 11 hoi 111 k o:;cr al11<·e1 (mersä nal11('<'I 11 11 ki11111 o:;lai 1no:;) kpl ha kpl ha kpl ha kpl ha kpl ha kpl ha kpl ha Ahvenanmaa 10 463 7 132 Hcl~i11ki 1 36 71 1 80 1 4 69 14 570 9 94 L<H 11rn is-Su01ni 1 739 24 139 7 754 6 50 1 5 Sa1ak 11111a 1 560 8 365 9 1 4 7 1 10 45 2 2 880 l lusimaaH ~i,ne 1 100 1 14 7 18 254 4 447 12 1 716 Pirk kaH äme 1 62 2 1 1 22 1 2 1 I 397 22 1 634 4 239 lriiH ämc 1 112 12 78 3 150 14 I 738 F.1elä-Savo 9 2 16 8 2 12 6 I 84 E1c1'iKarjala 5 72 3 223 4 133 1 153 11;t.Savo 1 799 5 67 2 4 1 14 3 2 183 Pc, l1j,,io:;Karjala 1 363 5 1 440 11 11 928 18 2 52 1 8 3 862 1 12 1 P1,lijoisSavo 23 454 1 1 10 1 283 K(•o:;ki-S uom i 1 I 206 1 984 9 326 I 8 2 659 28 1 146 6 796 1 60 F.t <'l;i. , 7q "-"'t"' ta alueellaan. 226 kpl) dännö n puitteissa vähälle huo ovat koskematonta luontoa edusmiolle jääneen ryhmän voisivat ~ -,-,,..;,. Yhteensä luonNi ihin voi sisältyä aarnialueen nonsuojelualueita Ouonnonsääskaltaisia, puistometsänhoidon tiö itä) o n 245 kpl. niityt, lehtoniityt, '\.'T=l::'~~!-t;~1~ Wli:~ 1/-:\-sfl;j\jff kaisemmin puistometsiä) ja ojihakamaat tai istutetut puistotkin -,,;,n,:--,"'.=,y, tusrauhoituksia. tavia, luonnonja kansallispuismuodostaa maisemansuojelu""""" "'"',... ja ni ihin verrattavat valtion kesreet _ja muut luonnonmuodostu•··"'•'"' • • kushallinnon elimet (erityisesti mat, _joiden säilyttäm isellä on '" ""•""•"•m•"• o o <) metsäntutkimuslaitos) ovat omiimerkitystä tieteen, erikoisuutensa lakin perustaa yksityismaalle la päätöksillään rauhoittaneet tai maisemallisten syiden kanmaano mistajan hakemuksesta luonnonmuodostumia ja -alueinalta. 11 milj . ~·.. Tärkeän, vaikka tähän asti >11\'~ l'T~-.i!i-~ suojelualueiden maarat ja sikäytännössä ja nykyisen lainsää,-w~-.... -+--__._.,__,-,--.c"~:::k;:;;(~ louteen varattuja osia. 1 5 7 7 kpl), joita ovat yksittäiset , .... periaatteiden mukaisesti hoidetLääninhallituksen päätöksellä tu_ja _ja myös normaaliin metsätavoidaan luonnonsuojelulain no ~--;-i... Lähde : Veikko Marttila, Luonnonvarainhoi101oimisto. 1977. 1. 339 kpl) ovat virkistyksälaitumineen, viljelyaukeineen, sellisesti, maisemallisesti ja usein reunametsineen ja vanhoine rarr"""'·-~ .t:L>L_,,.,,,~ ekologisesti merkittäviä alueita. Luonnonsuojelulain nojalla sekä keskusvirastoj en päätöksellä perustettujen suojelualueiden (yli 1 ha) maa-ala piirimctsälautakuntien alueittain 1. mk. toihin rinnastettavia alueita, alueet : edustavat, perinteisen _joissa on alkuperäistä metsäja maaseudun kulttuurimaisemako ~::::-,:::_ suoluontoa. Myos ' , , , __ ; toksellaan muodostaa aarni ihmistoiminnan muovaama r"-r~ ·t..'>--,J-., alueita, luonnonho itometsiä (ailuo nto, esim. p_uu~u_jan~eita, hist. säalueet. ranomainen, tavallisimmin met_jo ita alueen luonnontilan muutMaan ostoa varten luonnonsähalli tus tai TVH. Aarnialueet (yht. tamista. PiirimetsäLuonnonK.-1no:;allisL ll OJ\ 110 11 · A.in 1ial11ee1 L110JllH)ll · Oj i111o:;. Vuo 4 Sl/O M EN LUO NTO 1/77. Taulukosta ja voivat olla rauhoituksen kohl~'fii,:,.~::'i kartasta käyvät selville erilaisten teina. 1. Tällainen rauhoitus koskee kaisen luonnonmuistomerkin suojelualueen ( 17 kpl v. Riistanhoitoyhdistyksen suo jelutarko ituksiin on saatu vaiMetsästyslain nojalla lääninyleinen kokous voi päättää tion budjettivaroja 197119 76 hallitus voi saaristossa tai muualmääräaikaisesta metsästyskiellosyhteensä n. Luo nnonsuojelulain mumääräaikaisen riistalinnuston ta. ~"" "• "• Myös eräät muut keskusvirastot huo mattavat puut, siirtolo hka~uu:"~::::~~:uoi•luoh,. Pohjanmaa 6 23 16 3 226 6 2 779 Vaasa 4 60 1 Kc~ki Pohjamnaa 3 12 7 4 230 12 2 109 5 26 17 Kainuu 2 3 l.S8 1 4 10 1 15 17 6 356 26 11 08 1 12 10 497 P1,l1j1>isPohjan1naa 4 368 20 7 504 10 12 937 13 1495 1 Koillis-Suomi 1 14 649 2 13 35 I 10 1 575 9 11 737 6 13 035 !.appi 1 6.5 258 2 220 9 14 7 80 65 36 828 122 1 I 2 149 18 38 173 5 14 42 1 Ylit <'('ll."iä 1.5 8.5 880 9 236 968 245 7 995 226 79 07 I 339 164 484 Taulukko 1. ,-~ ~ '..:?1e~~t>"z:~ _jainti. 19 7 5), vain ao. Oj itusrau_j alla rauho ittaa myös luonnonhoituksia on metsähall ituksen kk ( h Suomen luonnonsuoj eluj a erikoismetmu istomer ejä 1. so500 _ ,,00 ""lisäksi metsäntutkimuslaitoksella. Met~~-hallitus voi omalla pääuk01ta, lmnavuona Jne. '~ .. kennuksineen. Luo nnonhoitometko naisuudet kaskiahoineen, metsät (yht
vahinkolintuja. Eläinsuojelulain yhtenä tarkoituksena on estää tarpeettomien kärsimysten tuottaminen luonnonvaraisille eläimille. 3.-31. Manner-Suomessa onkin asetuksella rauhoitettu 108 kasvilajia ja Ahvenanmaalla 31 lajia. mk. aiemmin kokonaan lainsuojattomat lajit saanevat rauhan pesimäkauden ajaksi. 8.30. Linnuista ovat kokonaan rauhoittamattomia piekana Lapin läänissä, varpushaukka, kanahaukka, lokit kalalokkia lukuunottamatta, kesykyyhky, räkättija mustarastas, varpunen, närhi, harakka, varis ja korppi . mk käytetään tänä vuonna suojelualueiden perustamisesta maanomistajille aiheutuvien menetysten korvaamiseen. seuraavilta alueilta : Kuusisuo, Kauhaneva, Torronsuo, Puurijärvi Isosuo, Saaristomeri, Isosuo, Munasuo, Vahtisuo, Luosto ja Kolovesi. avulla. Erityisesti susi ja ahma ovat jatkuvan vainon takia pahasti uhanalaisia. Rauhoittamattomia nisäkäslajeja ovat päästäiset, maamyyrä, sopulit, tammihiiri ja koivuhiiri, myyrät, hiiret, rotat, mäyrä, kettu, supikoira, hilleri, minkki, ahma, aikuinen norppa*, valaat, juoksiainen _ja pyöriäinen. uhripuut, muinaishaudat). 1·0., muualla maassa 1. Lisäksi seuraavien lajien kerääminen kaupan pitämistä varten on kielletty: näsiä, sinivuokko, kevätesikko, keväinen linnunherne, imikkä, valkolehdokki, pylväs_ja pilarikataja. Valmisteilla on eräiden uhanalaisten luonnonvaraisten eläinlajien sekä vanhojen kotieläinrotujen geeniperinnön säilymisen varmistaminen tarhauksen, hoidon ym. Valtion varoista voidaan maksaa vahinkoa kärsineille avustusta. Metsähallitus on ostanut maata näillä määrärahoilla luonnonsuojelutarkoituksia varten mm. Myös kanaja varpusnaukka, lokit, varislinnut ym. Osa kaloista ja kaikki alemmat eläimet apolloperhoa, pikkuapolloa rapua ja helmisimpuk · kaa lukuunottamatta ovat myfo kokonaan rauhoitusta vailla. 5. avulla on valmisteilla. Huomattavimpia uudistuksia tullee · olemaan se, että uudella lailla on tarkoitus helpottaa rauhoitusja suojelumääräysten nopeaa ja joustavaa antamista. 8. sääksi, mustavaris, kuningaskalastaja, kurki ja saimaannorppa. Valtakunnallinen harjujen, kulttuurimaisemien ja eutrofisten vesien suojeluohjelma on valmisteilla. täysikasvuisten rauhoittamattomienkin eläinten luvaton kiinniotto ja elättin~ pitäminen on kielletty. Luonnonsuojelualuejärjestelmän kehittämiseksi meillä on tehty useita perusteltuja ehdotuksia (Luonnonsuojeluvuoden 1970 neuvottelukunta, vuoden 1970 ympäristönsuojelutoimikunta, Koilliskairatoimikunta 19 7 2, Ympäristönsuojelun neuvottelukunta 1973, Tieteen keskustoimikunnan geenipankkijaosto 1973, YK :n ympäristökonferenssin Suomen suositustoimikunta 19 7 3, seutukaavaliittojen suojelualue-ehdotukset, lukuisat _järjestöjen, virastojen ja muiden elinten ehdotukset sekä kansainväliset suojelualueohjelmat Suomen osalta). Näitä eläinlajeja ovat esim. Lisäksi 0.2 milj. 5.15. Näiden suojelua voidaan laajentaa lääninhallituksen päätöksellä. HALLINTO Luonnonsuojelualuehallintoon kuuluvia tehtäviä hoitavat maaja metsätalousministeriön yleisen 5. Ilvestä saa metsästää ministeriön erikoisluvalla, karhua Lapin l~.inissä, Kuusamossa ja Suomussalmella 15. Harmaahyl_je _ja norpan poikanen ovat rauhoitettuja 10. 1.-31. 44 km 2• Muinaismuistolaki suojaa kiinteitä muinaisjäännöksiä, _joista monet ovat luonnonmuistomerkkeihin rinnastettavia muodostumia (esim. 9., sekä sutta vapaasti poronhoitoalueella, myös luonnonja kansallispuistoissa. Vahingoittuneiden tai haavoittuneiden rauhoitettujen eläinten ottaminen hoitoon on mahdollista maaja metsätalousministeriön luvalla. Mets~styslainsäädännön piiriin kuuluvat tavanomaisten riistala_jien lisäksi mm. siili, lepakot, liito-orava, naali, lumikko, helmisimpukka sekä sellaiset linnut, jotka eivät ole riistatai ns. Kasvilajien yleissuojelusta voidaan voimassa olevan luonnonsuojelulain mukaan antaa harvinaisten luonnonvaraisten pensaiden, varpujen, ruohojen, heinien _ja muiden kasvien osalta asetuksella rauhoitusmääräyksiä. Mm. Luonnonsuojelulain pitkään käynnissä olleessa uudistamisessa on pyritty lisäämään yhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksia suojelualueen varaamiseksi tai väliaikaiseksi muodostamiseksi. Tymipensaan oksien taittaminen marjojen keräämistä tai kaupan pitämistä varten on myös kielletty. Tätä asetusta tarkistetaan parhaillaan. Vanhojen vil_jelykasvilajikkeiden sekä uhanalaisten luonnonkasvilajien geeniperinnön säilymisen varmistaminen säilyttävän viljelyn, hoidon ym. Metsästyslain kokonaisuudistus on parhaillaan viimeistelyvaiheessa. ELÄIMET JA KASVIT Nykyisen luonnonsuojelulainsäädännön perusteella täysin rauhoitettuja eläinlajeja ovat mm . seuraavat uhanalaiset tai harvinaiset lajit, joiden mahdolliset metsästysajat määrää vuosittain maaja metsätalousministeriö: kärppä, näätä, saukko, majava, heinätavi, lapasotka, pilkkasiipi, mustalintu, hanhet, kiiruna, peltopyy ja uuttukyyhky. deksi 197 7 määräraha on 3.6 mil_j. Myös petojen porotaloudelle aiheuttamat vahingot korvataan valtion varoin, joskaan korvaus ei peitä kaikkia vahinkoja. Tähän mennessä metsähallitus on ostanut maata luonnonsuojelutarkoituksia varten n. Eräät rauhoitetut harvinaiset eläinlajit saattavat aiheuttaa maa, metsäja kalataloudelle vahinkoa. Metsästyslainsäädännön perusSUOMEN LUONTO 1/7 7 teella rauhoitettuja "riistalajeja" ovat metsäpeura, vesikko, saimaanhylje sekä susi poronhoitoalueen eteläpuolella. Huuhkaja on rauhoitettu valtion mailla aina ja muualla 1
Metsähallituksessa suoj eluasioiden hoito kuuluu kiinteistötoimistolle, jossa on luonnonja kansallispuistojen sekä osin muidenkin alueiden 6 käyttöja hoimsuunnitelmia laativa kokopäivätoiminen suunnittelija. Yksityismaiden luonnonsuojelualueiden perustamisesta ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamisesta päätöksen tekee lääninhallitus, jossa mm. Lisäksi pohjoisia puistoja varten on yksi ylivalvoja. Muissa puistoissa on nimetty vartija, joka saa työstä nimellisen korvauksen. Piirikunnissa E suojeluasioita hoitaa yleensä ·§ moninaiskäyttömetsänhoitaja ja hoitoalueissa aluemetsänhoitaja . osaston luonnonvarainhoitotoimisto ja metsäosasto. Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa on kaksi kansallispuistoa (Pallas-Ounastunturin ja Pyhätunturin kansallispuistot) sekä v11s1 1 uonnonpuistoa ( Karkali, Vesijako, Häädetkeidas, Pisavaara ja Malla). Valtioneuvoston Kasvien lajikohtaisten täysrauhoitusten ohella lainsäädäntömme mm. koskien entistäminen, vesien virkistyskäytön edistäminen, tutkimusja suunnittelutoiminta). Viime vuosina puistossa on kesäisin ollut luonto-opastoimintaa. Sisäasiainministeriön kaavoitusja rakennusasiainosasto on korkein rakennuslakia valvova viranomainen, jolla on huoSUOMEN LUONTO 1/77. Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa on kaksi kokopäivätoimista vartijaa. Vesihallitus ja erityisesti sen alaiset vesipiirit vaikuttavat lausuntoja valvontaviranomaisena sekä suunnitelmillaan suoranaisesti luonnonsuojeluun (mm. metsästyslakiin liittyviä asioita ja siten monia uhanalaisia eläinlajeja koskevia kysymyksiä. Luonnonsuojelulain mukaisissa asioissa päätöksentekoviranomainen lääninhallituksessa on yleisen osaston osastopäällikkö. rauhoittaa pylväsmäiset katajat ja kieltää sini vuokon kauppaamisen. ...; Kahdessa luonnonpuistossa ja kahdessa kansallispuistossa on kokopäivätoiminen vartija, jota talvisin käytetään hoitoalueen muihin tehtäviin. näiden asioiden valmistelua ja esittelyä varten yleisen osaston kaavoitusja rakennustoimistossa on ympäristönsuojelun tarkastaja. Kansallispuistojen hoito, käyttö ja valvonta on Suomessa puutteellisesti järjestetty. Lääninhallitusten ympäristönsuojelun tarkastajat saavat ympäristönsuojelua koskevat yleisohjeet ympäristönsuojeluosastosta. Suomen yhdeksästä kansallispuistosta seitsemän on metsähallituksen hallinnassa (Lemmenjoen, Oulangan, Pyhän-Häkin, Linnansaaren, Petkeljärven, Rokuan ja Liesjärven kansallispuistot). Metsähallituksessa toimii lisäksi luonnonja kansallispuistojen käyttöä ja hoitoa suunnitteleva pysyvä työryhmä. Luonnonja ympäristönsuojelun tutkimuslaitosta Suomessa ei ole. Sen toimialaan kuuluvat myös useimmat muut ympäristönsuojeluasi;H, ympäristönsuojelun koordinointi valtionhallinnossa ja ympäristönsuojelun lainsäädännön valmistelu. Kuvan pyyntinäkymä on Raja-J oosepista vuodelta 1 933. Tarkastajan lähin esimies on läänin kaavoitusja rakennustoimen tarkastaja. ympäristönsuojelun neuvottelukunta) ja läänikohtaiset ympäristönsuojelun neuvottelukunnat. Kahdessa luonnonpuistossa on nimetty vartija, joka saa työstä pienen korvauksen. Sitä _pyritään kehittämään lähivuosma. Kymmenen luonnonpuistoa (Jussarö, Vaskijärvi, Sinivuori, Salamanperä, Ulvinsalo, Paljakka, Runkaus, Maltio, Sompio ja Kevo) on metsähallituksen hal linnassa. asettaman kansallispuistokomitean mietintö 19 7 7 sisältää monia luonnonsuojeluun olennaisesti kuuluvia esityksiä ja näkökohtia. Metsähallituksen ja metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa olevan alueen luonnonsuojelualueeksi muodostamista koskevat asiat kuuluvat metsäosastolle, muille valtionmaille ja yksityismaille perustettavia alueita sekä nykyisiä luonnonsuojelualueita koskevat ja luonnonsuojelulain piiriin kuuluvat muut asiat yleiselle osastolle. Metsien moninaiskäytön ylitarkastaja osallistuu puistojen hoitopolitiikan kehittelyyn. Kunnan valvontaviranomaisena toimii vesilautakunta. Helmisimpukka on rauhoitettu selkärangaton eläinlaji. Pyhätunturin kansallispuistossa on luonto-opastoimintaa. Sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosasto on ulkoilulain valvoja. Varsinainen lupaviranomainen on vesioikeus. Laajoissa ympäristönsuojelua koskevissa asioissa neuvoa antavana elimenä toimivat ympäristönsuojeluneuvosto (ent. Metsäntutkimuslaitoksessa kokeilualuetoimisto vastaa puistojen hoidosta. Maaja metsätalousministeriön metsästysja kalastusosasto hoitaa mm
Vesilinnuston ja kahlaajien pesimäalueina tärkeiden kosteikkojen _ja lintuvesien suojeluun tähtäävä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ja kansainvälisen vesilintujen tutkimustoimiston (IWRB) Project Mar -ohjelman jatkotoimenpiteet ovat _johtaneet kansainvälisen sopimuksen (Convention on Wetlands) aikaansaamiseen 1973. Lääninhallituksen kaavoitusja rakennustoimistolla on käytännössä suuri vaikutus kuntien rakennustoimen ohjaamiseen. Kansainvälisen biologisen ohjelman (IBP) jatkaja eräiltä osin on hallitusten välinen MAB-ohjelma, jonka tavoitteena on bios"raärin _järkiperäistä käyttöä ja hoitoa selvittävien tutkimusten suorittaminen. Ohjelman varsinaista toiminnallista osaa (biosfäärireservaatit) ei ole toistaiseksi otettu Suomen MAB-toimikunnan ohjelmaan. Ns. Tarkoitusta varten on laadittu alustavat pohjoismaisten biotooppien ja kosteikkojen suojeluohjelmat. veden ja ilman nilaantuminen, jätehuolto, melu ja muu ympäristöhygienia). Suomesta siihen on alustavasti ehdotettu Saaristomeren, Suur-Saimaan, Luiron aapasuoalueen ja Koilliskairan luonnonalueita. mattavan suuri merkitys luonnonja maisemansuojeluun erityisesti rakentami_sja kaavoitustoimen ohjaamisen, valvonnan _ja suunnittelun kautta. Asiaa on pohtinut maaja metsätalousministeriön asettama suojeluvesityöryhmä. Suomen liittyminen UNESCO :n World Heritage -ohjelmaan (luonnon_ ja kulttuurin kansainvälinen suojeluohjelma) on valmisteltavana opetusministeriössä. Liittyessään tähän sopimukseen Suomi sitoutui vastaamaan ohjelmaan ilmoittamiensa 11 lintuvesialueen suojelusta. Alue on nyt aamialuetta, tulevaisuudessa toivottavasti kansallispuistoa. Tunnetuin on Project Aqua -ohjelma, johon on Suomesta koottu joukko erityyppisiä vesistöjä (Pohjanpitäjänlahti, SUOMEN L UONTO 1/77 Luonnonsuojelualuejärjestelmäämme koetetaan kehittää. Lakisääteisillä ja osaksi valtion rahoittamilla seutukaavaliitoilla on suuri merkitys maankäytön yleispiirteisessä suunnittelussa ja luonnonja maisemansuojeluarvojen huomioon ottamisessa siinä. Pihlajaveden reitti, Evon järvialue, Hormajärvi _ja Lammin Pääjärvi, Valkiajärvi (Ruovesi), Iso_joki-Lapväärtinjoki, Kiiminginjoki, Kitkajärvi ja Oulanka_joki, Kilpisja Peerajärvi, Tornion_ja Muonionjoki sekä Könkämäeno, Kevo-, Inarija Tenojoki sekä Vetsikkojärvi) varmistamaan tieteellisen tutkimuksen vaatimat vähimmäisalueet luonnontilaisina. Kuvassa näkyy Ranuan Tervonojaa. lainsäädännön puuttumisen takia. KANSAINVÄLISET YHTEYDET Monet kansainväliset suojelualueohjelmat koskettavat myös Suomea. Kunnallishallituksella on jatkuvasti päävastuu monista luonnonsuojelun osa-alueista kunnissa. hjelman toteuttaminen on vielä avoin. IUCN :n Project Telma sisältää suoalueita, jotka tulee säilyttää tulevaisuutta varten kansainvälisen tieteellisen tutkimuksen tarpeita varten. Washingtonin sopimus vuodelta 1973 säätelee uhanalaisten eläinja kasvilajien kansainvälistä kauppaa. Suomesta on edustajia Pohjoismaiden ministerineuvoston alaisessa ympäristönsuojelun virkamieskomiteassa ja sen luonnonsuojelutyöryhmässä, joka käsittelee erityisesti uhanalaisia kasvi_ja eläinlajeja sekä elinympäristöjä sekä Pohjoismaille luonteenomaisten alueiden, luonnonpiirteiden ja maisemien suojelua sekä luonnonmaantieteellistä aluejakoa. ·Luonnonja ympäristönsuojelulautakuntia tai vastaavia on viime aikoina perustettu moneen kuntaan, joskin niiden merkitys on vähäinen ao. Myös kunnan kaavoitusarkkitehdillä, rakennustarkastajalla sekä rakennusja kaavoituslautakunnilla on rakentamisen valvojina sekä rakennusja kaavoitustoimen suunnittelijoina tärkeä osuus luonnon ja maiseman suojelussa. Kunnan eläinlääkäri ja terveystarkastaja sekä terveyslautakunta ja sen valvontaosasto ovat terveydenhoitolain ym. Ohjelmaa täydennetään Suomen osalta parhaillaan (Mar-toimikunta). Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) jäseniä meillä ovat Suomen valtio, Suomen luonnonsuojeluliitto, Maailman. Rantojen suojelua koskevan lainsäädännön puuttuessa ja kuntien rakennusjärjestysten heikkouden takia kunnalliset rakennuslautakunnat joutuvat jatkuvasti myöntämään rakennuslupia rantoja ja saaristomaisemia pilaavalle rakentamiselle. Sopimuksen edellyttämää uhanlaisten lajien lajiluetteloa on jo valmisteltu meillä (Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto). Sitä voidaan pitää korkeimman kansainvälisen tason suojeluohjelmana. Myös pohjoismaisella tasolla on kansainvälistä yhteistyötä. perusteell.a oikeutettuja puuttumaan moniin ympäristönsuojelukysymyksiin (mm. Maaja metsätalousministeriön asettama soidensuo_jelutyöryhmä valmistelee parhaillaan kokonaisohjelmaa Suomesta Project Telmaa varten. Huomattavimpia kansainväE lisiä ympäristönsuojelusopi.3 muksia, joissa Suomi on mui kana, on Itämeren mereisen ym-~ päristön suojelua koskeva yleissopimus, jossa sitoudutaan moniin Itämeren puhtautta edistäviin toimenpiteisiin. Vahvistetulla seutukaavalla on _joitakin luonnonsuojeluun ulottuvia oikeusvaikutuksia
säätiön Suomen Rahasto. ovat luonnonja ympäristönsuojelua käsitteleviä lehtiä. KOULUTUS JA VALISTUS Luonnonsuojelun pääaineopetusta annetaan Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitoksessa ja Jyväskylän yliopiston biologian laitoksen ekologian ja luonnonhoidon suunnalla. Vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön rahoitus hoidetaan jäsenmaksujen lisäksi osittain valtion ja kuntien avun, osittain lahjoitusten ja myyntitoiminnan avulla. Viimemainittua hoita8 maan on perustettu Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy. Suomi on yhteistoiminnassa monen muunkin kansainvälisen luonnonsuojeluelimen _Ja -järjestön kanssa (mm. Suomen luonnonsuojeluliittoa vastaavana ruotsinkielisenä keskusjärjestönä toimii Natur och miljövård r.f. Liiton organisaatio on kehittymässä kolmiportaiseksi siten, että paikallisyhdistysten ja liiton välille perustetaan maakunnallisia piirejä. Rakennuslainsäädännön uudistaminen 197 4, Rakennussuojelukomitea 1974, Virkistysaluekomitea 1973, Korkeakoulujen ympäristökoulutus 1974, Kansallispuistokomitea 19 7 7 sekä monet aiemmin mainittujen komiteoiden ja työryhmien mietinnöt. Erityisesti nuorison parissa suoritettavan luonnonharrastuksen ja -suojelun yhdyssiteenä toimii Suomen luonnonsuojeluliittoon nuorisojärjestönä kuuluva Luonto-Liitto ry. Bergman 196 7: Linnut ja saaristamme, Haapanen-Mikola-Tenovuo 197 1: Luonto ja luonnonsuojelu, Heinonen 1974 : Vesistötutkimus ja vesiensuojelu, Häyrinen 1972: Suo, Lakimiesliiton koulutuskeskus 1970 : Luonnonhoito kasvava yhteiskunnallinen tehtävä, Linkola 1966 : Viimeiset erämaat, Mantonen 1974: Suomen peura, Nuorteva 1976: Elohopea Suomen luonnossa ja hallintokoneistossa, Pulliainen 1974: Suomen suurpedot, Rytkölä 197 1: Ympäristönsuojelu ja lainsäädäntö, Suominen 196 7: Lintujemme katoava aateli, Taro-Häyrinen 1971: Luonnon suojelu). metsäpeura, merikotka, susi, muuttohaukka, Kesonsuo, Parikkalan Siikalahti, saaristo sekä kansainväliset suojeluprnjektit) sekä luonnonsuojelun opetusja valistustyöhön yhteistoiminnassa alan järjestöjen kanssa. Yhteistoimintaa varten meillä on IUCN-työryhmä. Järjestöjen muista julkaisuista mainittakoon Ekologia, Suoaapinen, Metsäaapinen, Kololintujen suojelu, Ympäristönsuojelun ydin, Kierrätystä ym. Tätä varten Säätiöllä on asiantuntijaryhmiä, oma toimisto ja sihteeristö. Antti Haapanen ja Veikko Marttila LuonnonvarainhoitotoimistQsta ovat ystävällisesti esittäneet ajankohtaisia · tietoja tätä kirjoitusta varten. JÄRJESTÖT Vapaaehtoisen luonnonja ympäristönsuojelutyön valtakunnallisena keskusjärjestönä on Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Viranomaisista Maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto jakaa alan valistusmateriaalia (virallisen luonnonsuojelun tuloksia, rauhoitusohjeita), metsähallitus kansallispuistolehtisiä, s1saas1amministeriö ja vesihallitus lomaasuntojen vesija jätehuoltokirjasta ym., seutukaavaliitot, kunnalliset keskusjärjestöt ja yksittäiset kunnat luonnonja ympäristönsuojelua, erityisesti vesiensuojelua koskevaa aineistoa, keskusmetsälautakunta Tapio Luonnonsuojelu ja -hoito yksityismetsätaloudessa -lehtistä jne. Liiton ulkopuolella toimii eräitä aktiivisia luonnonsuojelun paikallisjärjestöjä. Liitto toimii yhdyssiteenä luonnonja ympäristönsuojelua edistävien järjestöjen välillä, harjoittaa julkaisuja muuta valistustoimintaa sekä tekee esityksiä ja aloitteita ja antaa lausuntoja. Lisäksi alalta on ilmestynyt joitakin kirjoja (mm. Monet Lounais-Hämeen Luonnon erikoisja juhlajulkaisut ovat tasoltaan ja mitoiltaan kirjojen ryhmään kuuluvia. Muuta ympäristökoulutusta annetaan mm. Muiden luonnonsuojelujärjestöjen julkaisuista merkittävin on Lounais-Hämeen Luonto -lehti; myös Pohjois-Karjalan Luonto ja Savon Luonto on syytä mainita. UNEP, Euroopan Neuvosto, ICBP). Luonnonsuojelun valistustoiminnasta vastaavat meillä etupäässä alan järjestöt: Suomen luonnonsuojeluliitto : Suomen Luonto -lehti, Luonnonsuojeluväki -lehti; Natur och miljövård: Finlands Natur -lehti ; LuontoLiitto: Molekyyli-lehti. Näiden järjestöjen ja elinten lisäksi Suomessa on useita muita luonnonja ympäristönsuojelun, retkeilyn ja matkailun, luonnonharrastuksen ja kulttuurityön järjestöjä, jotka suorittavat valistusja käytännön työtä luonnonsuojelun alalla. yliopistojen bioja maantieteiden sekä limnologian laitoksilla, Kuopion korkeakoulun ympäristöhygienian opetuksessa, teknillisten korkeakoulujen eräillä osastoilla ja Eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa. Maailman Luonnon Säätiöön (WWF) hoitaa yhteyksiä ko. Komiteamietinnöistä ja vastaavista on mainittava mm. Natura, Terra, Luonnon Tutkija, monet lintutieteelliset lehdet, Metsästäjä, Ympäristö ja terveys, Suomen Riista sekä Ympäristömme _ja tulevaisuus ym. Koulujen ympäristönsuojelun opetus on pääosin järjestämättä. D SUOMEN LUONTO 1/77. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston päätehtävä on kerätä varoja käytännön luonnonsuojel uprojektien rahoittamiseen (mm. Luonnon Säätiön Suomen Rahasto ja Naturoch Miljövård. Erityisesti on mainittava Helsingin yliopiston Eläinmuseon rengastustoimiston rengastajien suorittama suojeluja valvontatyö itse kentällä, koska se ulottuu laajalti ohi pelkän rengastustoiminnan. Helsingin yliopiston matem.-luonnontiet. osastossa ja Turun yliopistossa annetaan approbaturtason ympäristönsuojelun yleistä opetusta
luontoa muuttavia toimenpiteitä, koska ne on laadittu vain selkärankaisten eläinlajien suojaksi. Metsähallituksen päätöksellä muodostettiin v. Lääninhallituksen päätöksellä perustetuista alueista laajin on Konneveden ja Hankasalmen kunnissa sijaitseva eläimistönsuojelualue (350. LUONNONMUISTOMERKIT JA LUO NNO NSUO JELUALUEET Keski-Suomen läänissä on luonnonsuojelulain nojalla perustettuja luonnonsuojelualueita kaikkiaan 19 kpl, yhteensä 2 695 ha eli 0, 14 % läänin pinta-alasta. Luonnonsuojelulain nojalla tai metsähallituksen päätöksellä Keski-Suomen lääniin on siis perustettu yhteensä 74 eriasteista luonnonsuojelualuetta. Merkittävimpiä ovat Salamajärven alue ( 1 83 7 ha) Kivijärvellä, Aittosuo (248 ha) Karstulassa ja Väljänneva ( 179 ha) Pihtiputaalla. Läänissä on 97 luonnonmuistomerkkiä. SUOMEN LUONTO 1/77 alueita, joiden rauhoitusmääräykset turvaavat alueen säilymisen luonnontilaisena. Eniten luonnonmuistomerkkejä on rauhoitettu Kuhmoisten kunnassa (29). Alueet ovat enimmäkseen melko pieniä, sillä kymmenen suurinta käsittää lähes 85 % koko rauhoituspintaalasta. Osa Lortikan metsäkuvioista (n. Niiden yhteispinta-ala on 7 794 ha eli 0.41 % läänin pinta-alasta. Luonnonhoitometsiksi on metsähallitus rauhoittanut 31 aluetta, yhteensä 2 398 ha. Valtakunnallinen tilanne on sekava ja hajanainen, suomalaisen luonnon tulevaisuus epävarma. Kokonaan ilman luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja luonnonsuojelualueita tai luonnonmuistomerkkejä ovat Suolahden kaupunki, Jyväskylän mlk, Kannonkosken, Konginkankaan, Kyyjärven, Leivonmäen, Pylkönmäen sekä Sumiaisten kunnat. Yli viisi luonnonmuistomerkkiä on lisäksi Keuruun (8), Korpilahden (8), Laukaan (8), Joutsan (7) ja Saarijärven (6) kunnissa. Omaa paikallisväriään tilanteelle antaa Keski-Suomen läänin luonnonsuojelujärjestöjen keskinäinen kissanhännänveto, joka kuluttaa luonnonsuojeluun tarvittavia voimavaroja. AARNIALUEET JA LUONNONHOITOMETSÄT Metsähallituksen päätöksellä rauhoitettuja aarnialueita läänissä on 24 kpl, yhteensä 2 699 ha. RAUHOITUSHANKKEET JA SUO JELUSUUNNITELMAT Keski-Suomen lääninhallituksessa on parhaillaan vireillä Petäjäveden Solikkosaaren (seurakunnan hakemus) ja Kannonkosken Heinäsuon (omistajina kaksi yksityistä maanomistajaa ja Kymi Oy, joista Kymi Oy ei vielä ole jättänyt rauhoitushakemustaan) ja Karstulan Torisaaren nevan 9. Näistä kaksi suurinta PyhäHäkin kansallispuisto ( 1 031 ha) Saarijärvellä ja Salamanperän luonnonpuisto ( 1 270 ha) Kivijärvellä on perustettu erityisellä 21. 1956 annetulla lailla eräiden uusien luonnonsuojelualueiden perustamisesta. 50 ha) on luokiteltu aarnialueiksi. 12. 6 ha), jonka rauhoitusmääräykset eivät kuitenkaan pysty säätelemään esim. Näin konkretisoituvat tavoitteet selkeämmiksi ja päästään pohtimaan mm. Näillä sivuilla katsastetaan tilannetta lähempää, yhden e6imerkkiläänin puitteissa. 1976 kaksi. Näistä valtaosa on puita (8 6). Huomattavimpia ovat Kärppäjärven (762 ha) ja Lortikan (532 ha) luonnonhoitometsät Kuhmoisissa. Muita merkittäviä (yli 100 ha) luonnonhoitometsiä ovat Edessalo (356 ha) Jämsässä ja Rutajärvi (233 ha) Leivonmäellä. Yhteensä rauhoitettiin yhdeksän luonnonmuistomerkkiä ja perustettiin neljä luonnonsuojelualuetta (noin 5 ha). viranomaisten ja vapaaehtoisten järjestöjen yhteistyötä, jossa on paljon kehittämismahdollisuuksia. Keski-Suomen läänissä on ainoastaan 43 ha ( 16 kpl) sellaisia lääninhallituksen päätöksellä yksityismaalle perustettuja luonnonsuojeluKirjoittajat työskentelevät Keski-Suomen lääninhallituksessa, FL Palokangas ympäristönsuojelun tarkastajana ja FK Lehtonen tutkijana. 1976 yksi aarnialue (Karstulan Torisaari). Lehtonen ja Risto Palokangas Keski-Suomen luonnonsuojelun nykytilanne Edellinen artikkeli loi yleiskatsausta Suomen luonnonsuojelun nykytilaan. RAUHOITUSTOIMINTA VUOSINA 1975 JA 1976 Vuonna 197 5 lääninhallituksessa tehtiin seitsemän rauhoituspäätöstä ja v. Timo j
Yhdistysten sääntöjen perustana käytettiin Suomen luonnonsuojeluliiton laatimia paikallisyhdistysten mallisääntöjä, mutta sääntöihin, tehtiin se oleellinen muutos, että. Paikallisyhdistykset ovat perustaneet Keski-Suomen luonnonsuojelupiirin, mutta Suomen luonnonsuojeluliitto ei ole hyväksynyt sitä edustamaan läänin paikallisyhdistyksiä. Tällä hetkellä Keski-Suomen luonnonsuojeluliike on pahoin tulehtunut, mikä vaikeuttaa melkoisesti sen mahdollisuuksia tehostaa rauhoitustoimintaa. poikkeamaa Suomen luonnonsuojeluliiton mallisäännöistä. paikallisyhdistysten julkisuutta vältellyttä perustamismenettelyä, yhdistysten toimialueiden keinotekoisuutta sekä yhdistysten sääntöjen em. Edellämainittu suojeluja virkistysaluevaihekaavaluonnos sekä eräiden kuntien jo valmistuneet kuntakohtaiset inventoinnit ovat pohja, jolta yhdistysten tulisi ryhtyä järjestelmällisesti edistämään rauhoitustoimintaa. Tilanne on entisestään kärjistynyt organisaatiouudistusten yhteydessä. Paikallisyhdistysten yhdyssiteenä tulisi toimimaan luonnonsuojelupiiri, joka edustaisi niitä Suomen luonnonsuojeluliitossa. Muista suojeluhankkeista on ennen muuta mainittava ympäristönsuojelun neuvottelukunnan v. perustetun yhdistyksen hallitukselle jäi oikeus hyväksyä jäsen yhdistykseensä määrätyin perustein. Koska suojelukohteita on paljon ja ne ovat eri puolilla maakuntaa, lääninhallitus ei muiden töidensä vuoksi voi irrottaa nykyistä enemmän aikaa aloitteiden tekoon ja jatkoneuvotteluihin. Niiden toimialue kattaa kaikki läänin kunnat lukuunottamatta Jyväskylän kaupunkia, josta käsin toimii Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys ry. SU 1 -alueista käsittävät kansallisja luonnonpuistot. yksityismaalla olevan suoja metsäalueen rauhoitushankkeet. On vaikea välttyä ajatukselta, että kummallakin puolella saattavat eräät muut arvot painottua voimakkaammin kuin varsinainen luonnonsuojeluaate. Keski-Suomen seutukaavaliiton hallituksen 29. Paikallisyhdistysten keskitetyn perustamisen organisoi KESMY (Keski-Suomen metsäalan yhteistyötoimikunta). Tätä toimintaa tulee kiireesti laajentaa siten, että läänin kaikki luonnonsuojeluyhdistykset alkavat työskennellä kaikkien suojelukohteiden hyväksi. Paikallisyhdistyksistä 11 perustettiin keväällä 19 7 5 saman viikon aikana järjestetyissä tilaisuuksissa, joihin oli kutsuttu pääasiassa metsäja maatalousammattimiesten, metsänomistajien, maataloustuottajien sekä teollisuusyhtiöiden ja pankkien johdon edustajia. Suurimman osan näistä ns. LUONNONSUOJELUTYÖ VAPAAEHTOISIN VOIMIN Luonnonmuistomerkkien ja luonnonsuojelualueiden rauhoittamisprosessin käynnistää nykyisin useimmiten lääninhallitus tekemällä aloitteen maanomistajalle. D SUOM EN L UO TO 1/77. Mistä sitten johtuu Keski-Suomen vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön tämänhetkinen tulehtunut tilanne. Siinä ehdotettaneen luopumista Suonteen suunnitelmasta. 1 % läänin pintaalasta. Olisikin päästävä siihen, että maanomistaja ottaisi yhteyttä lääninhallitukseen. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys on juuri se elin, jonka tulisi tehdä aloitteita maanomistajille näiden alueilla olevien arvokkaiden kohteiden rauhoittamiseksi, hoitaa asian vaatimat neuvottelut sekä muutoinkin neuvoa rauhoituksen hakijaa hakemuksen laatimisessa. Sen mukaan Keski-Suomen paikallisyhdistysten perustaminen olisi tapahtunut tietyn solutuksen ja ideologian pohjalta, jos yhdistykset olisi perustettu Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen toimesta. Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys taas arvostelee mm. 1976 hyväksymässä alustavassa ehdotuksessa Keski-Suomen ensimmäiseksi seutukaavaksi (Virkistykseen ja vapaa-aikaan liittyvien toimintojen ja suojelun alueet ns. SuVi-kaava) on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen tai rauhoitettavaksi esitettävien suojelualueiden yhteispinta-ala noin 2 1 500 ha eli 1. Kansallisja luonnonpuistojen lisäksi SU 1 -merkinnällä osoitetut muut laajahkot alueet ovat pääasiassa arvokkaita suoalueita, joita ei vielä ole kokonaan ojitettu. Tämä edellyttää apua vapaaehtoiselta luonnonsuojeluliikkeeltä. Niitä on sittemmin käsitellyt kansallispuistokomitea, jonka mietintö tullee julkisuuteen tämän vuoden maaliskuussa. Suomen luonnonsuojeluliiton toimiessa välittäjänä, siten, että kaikilla luonnonja ympäristönsuojelutyöstä innostuneilla henkilöillä olisi mahdollisuus to1m1a paikallisyhdistyksessään toisaalta alkuperäisen luonnon säilyttämisen (vrt. Tällä hetkellä Keski-Suomen läänissä on yhteensä 12 paikallisyhdistystä. Liitto edellyttääkin ennen piirin hyväksymistä, että Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys ja läänin paikallisyhdistykset pääsevät yhteisymmärrykseen piirin perustamisesta. 12. Tämä kaikin puolin epäedullinen tilanne tulisikin ratkaista pikaisesti neuvotteluteitse, esim. edellä rauhoitustoiminnan tehostaminen) ja toisaalta oman välittömän elinympäristönsä viihtyisyyden puolesta. 19 7 3 ehdottamat uudet kansallispuistot: Rutajärven-Haapasuon, Salamajärven, Lortikan ja Suonteen kansallispuistoehdotukset sekä Pyhän-Häkin laajennusehdotus. Tavoitteenahan oli luoda maakuntien eri osiin ruttava määrä paikallisia yhdistyksiä, joiden toimintaan kaikki luonnonja ympäristönsuojelutyöstä innostuneet henkilöt voisivat osallisea. Eräät Keski-Suomen yhdistykset ovatkin lähteneet liikkeelle valitsemalla toimialueeltaan erityisen kohdesuon, jonka yhdistys pyrkii rauhoittamaan
ten yhden viikon aikana ympäKokonaisen leirikoulun orröivään luontoon, yhteiskuntaan ganisointi ei siten ole ollut kovin ja sen talouselämään. Hän on Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen perustajia. tamaan siitä kokonaiskäsityksen. sopivien maastokohteiden tai ajanpuutteen vuoksi. Leirikoulun suunnittelussa oppilaiden ja opettajien yhteistyö lienee kauneimmillaan, jos herkkä sana sallitaan. on uusi ympäristö ja oppilaiden Leirikoulu voidaan kuitenkin sijoittaminen täysihoitoon yhrakentaa koulun muidenkin opteisöksi, joka leirikoulun aikana piaineiden ympärille. äidinpaikaksi valitaan useimmiten kieltä, matematiikkaa ja psykolomaaseutu, jossa on tarjolla erigiaa. Olennaista outoa puuhaa. Suomessa on vasta aivan viime aikoina päästy kokeilemisen alkuun, mutta tulokset ovat innostavia. Olennaista on myös, että leirikoulussa oppilaat työskentelevät mahdollisimman omatoimisesti, kuitenkin etukäteen tehdyn yksityiskohtaisen suunnitelman mukaan. Suomessa paljolti toimii oppilaiden oman on luontoon ja yhteiskuntaan aktiviteetin ja yhteisesti laadittusuuntautuvien (maantiede, histojen "pelisääntöjen" mukaan. FT Leinonen osallistuu koulujen ympäristöopetuksen kehittämiseen mm. Lukujärjestyksen puitteissa koululuokkien on vaikea perehtyä luontoon riittävän perusteellisesti ja monipuolisesti, mutta aivan toisenlaisia ovat mahdollisuudet, kun luokkahuone vaihdetaan useiden päivien ajaksi luonnonläheisemplllln ympäristöön. Toisaalta biologian ja maantieLeirikoululla tarkoitetaan opisteen opettajat ovat jo oman koukelutilannetta, missä oppilaat lutuspohjansa perusteella olleet vieraalla paikkakunnalla tutustuahkerimpia erilaisten retkien ja vat muutaman päivän, useimmitutustumiskäyntien järjestäjinä. Leirikouluja on järjestetty eri maissa jo seitsemän vuosikymmenen ajan, ja niiden suosio kasvaa. Leirikoulussa ovat mahdollisia monet sellaiset työtavat, joiden toteuttaminen normaalina kouluaikana voi olla lähes mahdotonta, esim. Tavallisesti leirin rakentelu alkaa puoli vuotta, vuodenkin etukäteen. Suomessa järjestetyissä, nykyisin jo noin puolessa sadassa leirikoulussa tavallisin oppiaine on ollut biologia, jonka nykyaikainen opiskelu joka tapauksessa edellyttää maastotyöskentelyä. Pari kertaa on lukujärjestys laisia luonnonalueita ja jossa tasäilytetty lähes ennallaan, koulouselämä on niin selväpiirteistä, lunpito on vain siirretty uuteen että oppilaat kykenevät muodosympäristöön. kouluttamalla opettajia opettaessaan Tampereen normaalikoulussa sekä toimimalla Biologian ja maantieteen opettajien liiton luottamustehtävissä. SUOM EN LUO NTO 1/7 7 MONEN TASON YHTEISTYÖTÄ Pohjoismaisen leirikouluideologian mukaan opiskelua leirikoulussa ei lainkaan pitäisi sitoa jonkun tai joidenkin oppiaineiden piiriin. Matti Leinonen Ympäristökasvatuksen yksi mahdollisuus: leirikoulu Tietoa luonnosta on annettava myös ja nimenomaan luonnossa. Leirikoulun aikana tavoitteena on kokonaisvaltainen ja syvennetty näkemys kotimaan luonnosta ja talouselämästä käyttäen yhtä hyvin valittua kohdetta esimerkkinä. Sijoitusvinaisempina aineina mm. Olennaista sen sijaan on tarjota oppilaille hyvin järjestetty, mahdollisimman monipuolinen tutustumismahdollisuus valittuun kohteeseen ja antaa tietoja niin luonnonoloista kuin ihmisen toiminnasta. Vaikka leirikoulu on juuri luonnontieteiden opetukseen omiaan, sillä on toki lukuisia muitakin käyttömahdollisuuksia. Leirikoulussa oppilailla on myös mahdollisuus kiireettömään ympäristön havainnointiin, vaikkapa aamulla varhain alkavaan linturetkeen, koko iltapäivän kestävään hyönteisten tutkimiseen tai päivän mittaiseen vaellukseen erämaa) uonnossa. MIKÄ ON LEIRIKOULU. Yhteisvoimin laaditaan ohjelma, tehdään luettelo mukaan tarvittavista moninaisista välineistä, sovitaan järjestyssäännöistä ja kutsutaan vanhemmat neuvotte11. Pienryhmätyöskentely on keskeinen opiskelun muoto, työtapoina ryhmän yhteistuumin, hyvin itsenäisesti suorittamat pienet tutkimukset ja selvitykset, johtopäätösten teko, yhteenvetojen laatiminen, niiden esittäminen muulle luokalle sekä tältä pohjalta syntyvä pohdinta, kesk~stelu, syiden ja seurausten etsiminen. Taria, taloustiede) oppiaineiden vallisesti leirikoulua pidetään lulisäksi leirikoulussa opiskeltu viekuvuoden alkutai loppupäässä, raita kieliä ja liikuntaa, harsiis keväällä tai syksyllä
Muista helsinkiläisistä kouluista leirikouluja on ollut esim. Ruotsissa ensimmäinen pysyvä leirikoulu avattiin v. Viikon yhtämittainen yhdessäolo vieraalla paikkakunnalla uudessa ympäristössä, yhteinen vastuu niin työnteon onnistumisesta kuin vapaaajan viihtyvyydestä vaikuttaa varmastikin myönteisesti oppilaiden kykyyn sopeutua sosiaalisen yhteiselämän ja yhteistyön vaatimuksiin. Norjassa leirikoulun pito rajoittuu useimmiten oman kunnan alueelle. Jo toistakymmentä vuotta sitten Borgå lyceum ja Lovisa svenska samlyceum järjestivät vaihto-oppilaita ruotsalaisiin kummikuntiin ja aloittivat siten tavallaan leirikoulu toiminnan. Ensimmäinen leirikoulu järjestettiin jo v. tämän kirjoittajan järjestämä viikon mittainen leirikoulu 30 oppilaalle maksoi viitisen tuhatta markkaa. vanhoille kartanoalueille. Useimmiten on toki monenlaisella talkootyöllä hankittu ainakin suurin osa rahoista ja taattu siten luokan kaikkien oppilaiden mukaan pääsy. Kun opettajien loma on lyhyempi kuin oppilaiden vapaa-aika koulusta kesäaikaan, leirikoulujen järjestäminen niissä on myös helpompaa kuin meillä. SOSIAALINEN KASVAMINEN Yhtä tärkeäksi kuin tiedonhankintamenetelmien harjoittaminen ja uusien tietojen saaminen leirikoulussa koetaan sosiaalinen kasvatus. 1941, mutta varsinainen maanlaajuinen kokeilutoiminta alkoi vasta 1950luvulla. Siitä huolimatta siellä on muutamia, erilaisilla ilmastoja kulttuurialueilla sijaitsevia pysyviä leirikoulukeskuksia, joilla on vakinaiset johtajat, opettajat ja ohjaajat. LEIRIKOULU SUOMESSA Suomeen leirikoulu tuli s1ta kautta, missä oli parhaat yhteydet pohjoismaiseen kulttuuripiiriin: suomenruotsalaisista kouluista Pohjola-Nordenin aloitteesta. Kaiken kaikkiaan tähän mennessä lienee yli 30 koulua pannut toimeen jonkinlaisen leisuoM EN LUONTO 1/77. Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu on järjestänyt leirikoulumuotoisia kesäkursseja lähinnä biologiassa jo toistakymmentä vuotta. kevään, kesän ja syksyn 19 76 aikana järjestettiin kymmenkunta leirikoulua eri puolilla maata. 1950-luvulla leirikoulu oli laajalle levinnyt, ja mm. Leirikouluaate saavutti mannermaan 1920-luvulla, ja erityisesti Saksassa se sai pian kiinteän organisaation. Aikaa myöten kehittyi erityisiä leirikoulukeskuksia, "field study centres", tavallisesti 12 Leirikoulussa opiskellaan luonnonilmiöitä luonnonhelmassa. Suomalaisista kouluista esim. Munkkivuoren ja Mäkelänrinteen yhteiskoululla. 1906. Oma lukunsa on leirikoulun rahoitus. Tällä vuosikymmenellä leirikoulua on kokeiltu yhdessä ja toisessa koulussa. Työpäivät tosin pyrkivät jatkumaan varsin pitkiksi ryhmien vielä illalla laatiessa raporttejaan tai jatkaessa keskeneräisiä tutkimuksiaan, mutta liikenevä vapaa-aika pyritään silti ohjelmoimaan erilaisiksi peleiksi, leikeiksi, illanvietoiksi, iltanuotioiksi jne. Tavoitteena on leirikoulun aikana suunnata oppilaiden mielenkiinto myös mielekkäisiin vapaa-ajan harrastuksiin. Osa on perustunut karusti suoraan maksamiseen: ne pääsevät mukaan, joiden vanhemmilla on siihen varaa. Esim. Norjassa leirikoulutoiminta aloitettiin vain muutamaa vuotta myöhemmin kuin Tanskassa, mutta säännölliseen, silti vielä kokeiluluonteiseen järjestelyyn paastun vasta sotien jälkeen. Kaikissa mainituissa Pohjoismaissa leirikoulutoiminta on montakin askelta Suomea edellä: jo opetussuunnitelmassa huolehditaan siitä, että lähes jokainen peruskoulun oppilas osallistuu vähintään kerran kouluaikanaan leirikouluun. Leirikoulusta tuli nopeasti useimpien englantilaisten koulujen työn kiinteä osa. PERINTEET KAUKANA Englanti lienee leirikoulun syntypaikka. Monissa Euroopan sosialistisissa maissa leirikoulu on varsin tavallinen koulun työmuoto. 1929. Sosiaalinen kasvatus korostuu myös leirikoulun vapaa-ajan toiminnassa. Niistä jokaisella on oma opinto-ohjelmansa, joka rakentuu ympäristön, luonnon ja kulttuurin mukaan. lutilaisuuteen. Leirikoulu on osa tavanomaista opetusta. rautateillä matkustavat leirikoululaiset saivat vapaat matkat. Pohjoismailla on Suomea lukuun ottamatta pitkät ja monipuoliset leirikouluperinteet. Pioneerityö on aikanaan tehty Tanskassa, m1ssa ensimmäinen leirikoulu järjestettiin puolisen vuosisataa sitten, v. Syksyllä 1970 oli yhteispohjoismaisessa leirikoulussa Turussa osanottajia neljästä Pohjoismaasta. Viisi vuotta myöhemmin avattiin jo ensimmäinen pysyvä leirikoulukeskus. Tätä puuhatessa oppilaiden ja opettajien, oppilaiden keskinäinen sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö on todellista, päämäärähakuista. Paria kokeilua lukuun ottamatta meidän maamme leirikoululaiset ovat toistaiseksi saaneet järjestää varat miten parhaiten taitavat. Esim
Ainakin tässä vaiheessa, kun koko toiminta on järjestymätöntä ja kokeiluluontoista, ei juuri kannata laskea työaikaa eikä tehtyä työmäärää. Tällaisia asenteita taas tarvitaan, kun esimerkiksi päätöksenteon poliittisella tasolla koetetaan edistää ympäristönsuojelua. rikoulun; ilmeisesti yli puoli sataa luokkaa ja siten noin l 500 oppilasta on päässyt mukaan leirikouluun. Toistaiseksi yhtenäiset säännökset ja ohjeet kuitenkin puuttuvat. Tähän mennessä tällaista opiskelua on järjestetty vain vähäisessä määrin, mutta koulun tavoitteitten toteuttamiseksi sitä tulisi järjestää systemaattisesti koko koululaitoksessa". Päinvastoin, leirikoulu voisi olla yksi merkittävä työmuoto, kun kouluopiskelua kehitetään nykyistä mielekkäämpään suuntaan niin aineopintojen kuin kasvatuksen suhteen. Suomalaista leirikoulua pyritään kehittämään nykyistä monipuolisemmaksi ja enemmän oppilaiden oman aktiivisuuden varaan rakentuvaksi, suuressa määrin ruotsalaisen mallin mukaan. Mainittu kouluhallituksen työryhmä perustelee yksityiskohtaisesti ja vakuuttavasti, että leirikoulu erinomaisesti vastaa peruskoulun tavoitteita niin aineopintojen kuin koulun suorittaman koko kasvatustyön suhteen. Laajemmin ajatellen ympäristökasvatuksen keskeisenä ideana on kasvattaa vastuunsa tuntevia, ympäristöstään ja lähimmäisistään huolehtivia ihmisiä. Maahan on äskettäin perustettu leirikouluyhdistys, ja Karttulaan Hirvijärvelle on saatu aikaan maan ensimmäinen leirikoulukeskus. varaan. LEIRIKOULU JA OPETUSSUUNNITELMA Leirikoulu ei ole ristiriidassa peruskoulun tavoitteiden kanssa. Yhteisenä piirteenä saatavana olevista leirikouluraporteista ilmenee luokan opiskelun ilmapiirin kehittyminen suotuisaan suuntaan, mikä sitten heijastuu luokan työssä pitkälle leirikoulun jälkeiseen aikaan. TALOUDELLISET MAHDOLLISUUDET Leirikoulun järjestämisessä on melkoinen puuha, josta pääasiassa opettaja tai muutamat opettajat vastaavat. Nykyisen taloudellisen lam 1 rn aikana leirikoulun kehittämisellä on aivan erityisiä taloudellisia vaikeuksia. 13. YMPÄRISTÖKASVATUS Ympäristökasvatuksen kannalta leirikoulu tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia. opettajan ja oppilaiden välisten suhteiden paraneminen, työrauhaongelmien väheneminen ja opiskelumotivaation kasvaminen ovat positiivisia kokemuksia, jotka kannattaa muistaa kouluongelmia pohdittaessa. veronmaksajien ja opettajien ammattijärjestön on sanansa sanottava. Vasta aivan viime vuosina on päästy määrätietoisempaan leirikoulun kehittämistyöhön. Leirikoulussa tähän tähtäävällä kasvatuksella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset. Leirikoulutoiminnan ilmeisesti hiljalleen vakiintuessa on tehtävä kauskantoisia päätöksiä, joihin kouluviranomaisten lisäksi esim. Erityisesti korostetaan sitä, että leirikoulussa on realistinen mahdollisuus päästä ongelmakeskeiseen ja kokonaisvaltaiseen, eri oppiaineiden toisiaan tukevaan opiskeluun aivan toisella tehokkuudella kuin tavanomaisessa luokkaopetuksessa. Leirikoulun kehittymistä Suomessa on selvitellyt kouluhallituksen asettama työryhmä, jonka tulokset osoittavat, että leirikouluidea on melko spontaanisti syntynyt siellä ja täällä, hapuilevia yrityksiä on tehty lähinnä yksittäisten opettajien aktiviteetin varassa. Päinvastoin peruskoulun sekä yleisessä että ainekohtaisissa opetussuunnitelmissa on monia sellaisia kohtia, joiden toteuttaminen edellyttää toimintaa luokan ja koulun ulkopuolella. Koko kurssi voidaan rakentaa esimerkiksi ympäristönsuojelun opiskelun ja siihen liittyvien maastotutkimusten, laborointien yms. Myös omat kokemukseni ovat myönteiset. Tästä huolimatta kokemukset leirikoulusta ovat kauttaaltaan niin positiiviset, että sen alkuun päässyttä kehittämistä ei saisi katkaista. Luonnonsuojeluväelle on vielä syytä kertoa, että leirikoulun toteuttamisessa, erilaisten retkien ja tutustumiskäyntien järjestämisessä koulut mielellään ottavat vastaan hyviä vihjeitä ja ideoita siitä, mihin voisi mennä ja mitä voisi tehdä. Tällaistakin leirikoulua on kokeiltu ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Esim. Leirikouluviikon aikana tyypilliset kaupunkilaislapset todella osasivat huolehtia lähiympäristöstaan, ottaa henkilökohtaisesti vastuuta koko pienyhteisön viihtymisestä ja malttoivat kerrankin (tosin määrätietoisen asiasta puhumisen ja harjoituksen jälkeen) kulkea suomalaisessa luonnossa hätäilemättä ja mekastamatta, jopa pysähtyä kuuntelemaan laulurastaan jokellusta tai katselemaan korennon kuoriutumista. Kuljetusja majoituskulut, opetustilat ja tarvittavat välineet, viransijaisten järjestäminen, vastuukysymykset ja vakuutukset, leirikoulukeskusten rakentaminen ja sijoittaminen eri puolille maata sekä opettajien kurssitus ovat suuria, toistaiseksi käsittelemättömiä ongelmia, joiden parissa riittää lähivuosina työtä. Kouluhallitus järjesti viime keväänä koulutustilaisuuden leirikoulun tiimoilta, ja asetuksen muutoksella leirikoulun järjestäminen pyritään tekemään nykyistä helpommaksi. Leirikoulun määrätietoinen kehittäminen tarjoaa yhden mahdollisuuden koulun ja muun yhteiskunnan nykyistä läheisempään ja tuloksellisempaan yhteistyöhön. Ympäristökasvatus leirikoulussa luo varmastikin myönteisiä ja kestäviä asenteita ympäristönsuojelua kohtaan. Kouluhallituksen työryhmä taSUOMEN L UO NTO 1/7 7 teaakin varsin selväsanaisesti, että "peruskoulun tavoitteitten toteuttaminen ei voi täysipainoisesti toteutua, ellei koulunkäynnin eri vaiheissa voida järjestää opiskelua myös koulun ulkopuolella
Tammen, keskieurooppalaisen rodun suosikkipuun, runko on myös varsin rosoinen. Tältä alueelta tavattiin Helsingin yliopiston eläinmuseon järjestämän syyslintulaskennan useimmat pähkinänkoputtajat. Lintu saattaa kantaa suuriakin määriä jyviä, pähkinöitä tms. Pohjoisesta, Kemijoen varresta, on myös lukuisia havainto ja. Havaintoja on kertynyt miltei kaikkialta Suomesta Porkkalan niemeltä Enontekiölle saakka. Vaellus on jatkunut Perämeren pohjoispuolitse myös SUOME L ONTO 1/77. 14 vehtivan linnun ravinnonsaannin : syksyllä talletettu ruoka on tarpeen lumen tultua. Ruoan varastoiminen on nakkelin tapa. Nakkeli kiipeilee puiden runkoa ylös ja alas helpon tuntuisesti käyttämättä lainkaan pyrstöä tukenaan. Nimensä mukaan lintu rakastaa pähkinöitä. Lintu on talitiaisen kokoinen pirteä häärääjä, joka vilkkaalla ja agressiivisella käyttäytymisellään kiinnittää katselijoiden huomion. Tällöin havaitti in useilla paikoilla selvää vael lusta. Pähkinänakkelin tuon tuostakin toistuvien vaellusten perimmäistä syytä ei tiedetä, vaikka todennäköisenä voidaan pitää eläinvaellusten yleisiä syitä: ylikansoitusta ja/tai ravintopulaa. Rannikolle, mm. KULUVAN TALVEN INVAASIO Ensimmäiset tiedot vaeltavista nakkeleista saatiin Oulun seudulla syyskuussa. Oulun ja Helsingin eläinmuseoille sekä paikallisten lintu tieteellisten yhdistysten arkistoihin tietoja on saatu arviolta ehkä n. Mikko Ojanen, Arvo Ohtonen ja Matti Tynjälä Pähkinänakkeli vaeltaja Siperiasta Tälläkin hetkellä monen lintulaudan vakituisena ruokailijana on kaukaa tullut vieras, pähkinänakkeli, jonka hajamielinenkin lintujenystävä huomaa viimeistään silloin, kun se alkaa juosta puunrunkoa alaspäin. Lokakuussa raportoitiin myös ensimmäisistä lintulaudoilla vierailevista nakkeleista. Oj anen on selvitellyt jo nakkclien aikaisempaakin vaellusta ( 1968/69) Suomeen. Puiden rungoilta ja isojen oksien tyviltä se etsii innokkaasti kohmeisia hyönteisiä ja muuta kaarnanrakosista tavattavaa syötävää. Toinen runsaan esiintymisen alue on Itä-Suomessa Kajaanin-IisalmenJoensuun seutuvi lla. Monien lintulautojen eksoottiseksi vieraaksi on tänä talvena ilmestynyt pähkinänakkeli. Nämä vaelsivat määrätietoisesti länteen päin. Joskus tavattii~ jopa lähes kymmenenkin yksilön parvia, useimmiten kuitenkin nähtiin kerralla yhdestä kolmeen yksilöä. Vaelluksen ennennäkemätöntä voimakkuutta ja laajuutta kuvaavat Ahvenanmaan lintuasemilla tehdyt nakkelihavainnot; laji ei ole sinne aikaisemmilla vaelluksillaan harhautunut. lintulaudalta ja varastoida ne sopiviin lähistön puiden kaarnanrakoihin tai muihin tarjolla o leviin ka loihin. Ilmeisesti laajoja vesialueita karttavina nakkeli t ovat keskittyneet rannikolle. Suosikkipuuna näyttää Suomessa olevan mänty, jonka rosoinen runko tarjoaa runsaasti mielenkiintoista tarkasteltavaa. Nyt meneillään oleva vaellus on tavallista voimakkaampi ja linnuista voidaan tehdä paljon uusia havaintoja. Auringonkukansiemenetkin ovat sen suurta herkkua, myös kauranjyvät ja tali käyvät hyvin kaupaksi. Varastointi turvaa normaalisti taiFK Oj anen ja FK Ohtonen työskentelevät Oulun yliopistossa (eläinmuseo). Rungon tyviosan karkeus onkin tärkeää ravinnon etsimisen ja varastointipaikkojen löytämisen vuoksi. Tähän mennessä kertyneiden tietojen mukaan nakkeleita on erityisen runsaasti Perämeren rannikkopitäjissä: Kemi, Haukipudas, Oulu, Kempele, Raahe, Kokkola ja Pietarsaari mainittavimpina. lintuasemille, laji ilmestyi suuremmin määrin lokakuun alussa. Usein nakkeli ottaa pähkinän tai siemenen pitkään ja terävään nokkaansa, lentää lähimmän männyn luo, kiilaa saaliinsa sopivaan rakoon, napauttaa sen muutamalla napakalla nokkaisulla auki ja syö sisällön. 2 000 yksilöstä. Mänty vastannee rungon rosoisuudeltaan siperialaisen nakkelirodun suosimaa sembramäntyä. Kirjoittajat vetoavat myös Suomen Luonnon lukijoihin pyytämällä tietoja kaikenlaisista nakkelihavainnoista aina vaelluksen alkuhetkistä lähtien. Samassa korkeakoulussa opiskelee biologiaa yo Tyn jllHi. Kiintoisaa on myös nähdä ryhtyvätkö pähkinä.nakkelit keväämmällä pesimäpuuhiin suomessa. Uumajaan, Ruotsin puolelle lentäneet nakkelit uhmasivat vaistoaan ylittämällä laajan merialueen, mitä ei aiemmin ole todettu
loin vaeltajat suuntaavat kul"' kunsa luoteeseen kohdatessaan Äänisen-Laatokan järvialtaat. Alueellinen painottuminen Joensuun-Oulun tienoille johtunee laj in tavasta karttaa laajojen vesialueiden ylittämistä, joiEnsimmäiset vaeltelijat pysll.htyivll.t naut'~ timaan mm. KIRJALLIS UUTTA Eriksso n. Ehkä näiden molempien tekijöiden sekä alkusyksyn ravinnon niukkuuden yhteistuloksena on syntynyt tähän asti suurimittaisin Suomessa todettu invaasio. Seuraaviin seikkoihin olisi kiinnitettava huomiota: pähkinänakkelien ilmestyminen syksyllä, niiden käyttämä ravinto, säilyminen hengissä talven yli, häviäminen keväällä sekä mahdolliset pesintaan viittaavat havainnot kesällä 19 7 7. 8, 90100 Oulu JO. Näistä molemmista on yleisölle ja lintumiehille tehty kysely, joka on suuressa määrin selventänyt vaelluksen alueellista painottumista. Kuva saattaa olla vääristynyt, koska kaksi viimeksi sattunutta vaellusta ( 1963/2 ja 1968/9) on painottunut selvästi Joensuun-Oulun linjalle. 13, 00100 Helsinki 10, ja Pohjois-Suomen osalta Oulun yliopiston eläinmuseolle, Kasarmint . Aikaisemmat vaellukset näyttävät painottuvan Eteläja Länsi-Suomeen, ts. Etelä-Suomi jää näin paitsioon ja saa vain vähäisen osan vaeltajista. Ruotsin Norrbotteniin. kauraseipäiden antimista. Vahvin näistä on ollut talven 1962/3 esiintymä, joka ilmeisesti jatkui vielä seuraavankin talven yli. painossa. Ann. Pähkinänakkeli kiipeilee yhtä helposti puunrunkoja ylös ja alas. 197 7: Pähkinänakkelin, Silla europaea mialica. vaellu, Suomeen lalvella 1968/69. TIEDOT TALTEEN Jotta saataisiin tarkka kuva vaelluksesta, tämän talven vaeltajat pyritään kirjaamaan tarkoin arkistoihin. Apuna ovat vain jalkojen vankat kynnet. Tämän paikkansapitävyyteen saataneen täsmennystä tämän vaelluksen jälkeen. Talven 1963/4 jälkiesiintymä sensijaan painottui selvästi Suomen eteläiseen osaan. Fenn. Ojanen, M. Erikssonin (1970) mukaan nakkelit suorittaisivat monille vaeltajille tyypillisen "kuolonvaelluksen" ; paluumuuttajia seuraavana keväänä ei ole. Tavallisimmin paikkalinnut lähtevät vaeltamaan ylikansoituksen tai ravintopulan vuoksi. Au rcola 2. 1970: The inua.,ion of Silla europaea ruiatica Gould into FennoJcandia in the winters of 1962163 and l 96J/64. Nakkelien vaelluksen ennätyksellinen voimakkuus ilmentää edellisen kesän erinomaista poikastuotantoa. Useille siperialaisille vaelluslajeille tyypillisesti nakkelit ovat lähteneet synnyinsijoiltaan länteen päin. Kaikkien, joilla on nakkeleista havaintoja, toivotaan lähettävän ne Etelä-Suomen osalta Helsingin yliopiston eläinmuseolle, Pohj. SUOM EN LUONTO 1/77 AIKAISEMMAT VAELLUKSET Eriksson (1970) on selvittänyt seikkaperäisesti vuoteen 1964 mennessä sattuneet neljä vaellusta (talvet 1900/1, 1951/2, 1956/7, 1962/3-1963/4). Mahdollisesti viime talvi on lisäksi ollut Siperiassa talvehtijoille otollinen, joten myös pesijöitä on ollut normaalia useampia. alueille, joille lintuharrastajat ovat keskittyneet. Zool. K. VAELLUKSEN SYISTÄ Vaellusten puhkeamisen sy1ta ei ole vielä selvitetty kaikilta osin, vaikka tietyt perusperiaatteet voidaan useimmiten hahmotella. 80:sta saatiin ilmoitus (Ojanen 1977). Kuolleena löytyneet nakkelit on syytä lähettää jompaan kumpaan yllämainituista museoista. 15. Saatujen tietojen mukaan myös siellä on tavattu ennätyksellinen määrä nakkeleita. Rautatiek. 7: 12 1140. Talvella 1968/9 vaelsi melkoinen maara nakkeleita Suomeen; näistä n. Rosoiset rungot tarjoavat sekä makupaloja että ruoan kätköpaikkoja. Tähän saattaa olla syynä edellinen kova talvi, joka mahdollisesti aiheutti pohjoisimman nakkelipopulaation tuhon
ERIKOISPÖNTTÖ Puukiipijälle on kehitetty pönttömalli, 7080 cm pitkä lautaputki , jossa on katon ja pohjan ohella kaksi sisäänkäyntiä. Osaksi tämä johtuu sen vaikeasta havaittavuudesta, sillä se on pieni, sillä on kaarnanvärinen suojaväri ja se on enimmäkseen varsin hiljainen. Lisäksi pöntössä on katto ja pohja sekä · kaksi lentoaukkoa, jotka on lovettu molemmille puolille pöntön yläosaan. Moilanen on monipuolinen riistaja luonnonsuojelumies sekll E.-Hllmeen luonnonsuojelupiirin puheenjo~taja. PESÄPAIKAT OVAT VÄHENTYNEET Tavallisimmin puukiipijän pesä on irronneen kaarnan ja rungon välissä, kokemustemme mukaan useimmiten tukevassa koivupökkelössä. Joskus se pesii rakennuksiinkin. Metsäluonnon tuholaisia koetetaan torjua luontaisesti mm. Kirjoittajien havaintojen mukaan se ei kovin kärkkäästi hyväksy myöskään perinteellistä laatikkomaista puukiipijäpönttöä. Pönttöön kuuluu kaksi V-muotoon naulattua lautaa,joiden korkeus on 35-40 cm ja sisäleveys noin 12 cm. Metsänhakkuut hävittävät armotta myrskyn tms. Palkkioksi on hyvän mielen ohessa luvassa tasapainottuvaa metsäekosysteemiä, sillä puunrunkojamme kautta vuoden koluava puukiipijä syö suuret määrät hyönteisiä, niiden joukossa paljon tuholaisiakin. Onhan se menestyksekäs tuhohyönteisten syöjä, joka kaarevalla, naskalimaisella nokallaan noukkii hyönteisiä sellaisistakin kaloista, mistä muut linnut eivät niitä tavoita. Kirjallisuustiedot ovat yhä puutteelliset, ja käsikirjoissamme tuntuu olevan paitsi ylimalkaista, myös selvästi virheellistä tietoa. Nämä toimel jäävät kuitenkin riittämättömiksi, ellei myös puukiipijän elinmahdollisuuksista huolehdita. Aukkojen korkeus on noin 5 cm. tuhoamat puut. Puukiipijän elintavoista tiedetään vähän. Takaseinänä on puurunko. Tavallisten pönttöjen ripustelu ei auta puukiipijää. Puiden katkeamiset, lumituhot, salamat ja myrskyt muodostavat sälöisiä kantoja, joista puukiipijä löytää sopivia pesimärakosia. Pönttö kiinnitetään runkoa vastaan, mieluiten joustavalla langalla rungon taitse sitoen, jotta runko ei vahingoittuisi kasvaessaan. Tämän takia rupesimme kokeilemaan yksinkertaisempaa mallia, aluksi sekä neliöpohjaista että Vmallista. Muutamakin asumus kohentaa jo ensi kesänä kotiseudun puukiipijäkantaa sen verran, että seuraavaan pesimiskauteen (1978) mennessä puukiipijät ehtivät lisätä sukuaan ja pöntönrakentaja valmistella niille lisää asuntoja. Kun pesinnässä ei ollut eroja, päädyimme helppotekoisempaan V-malliin. Ruokansa se etsii yksinomaan puiden rungoilta. Pönttö roikkuu puuta vasten . Pekka Moilanen ja Markku Kuitunen Pönttöjä puukiipijöille Puukiipijä ei ole varsinainen kolopesijä, mutta näiden tavoin sekin menettää pesimismahdollisuuksia metsätalouden hävittäessä myös katkenneet, halkeilleet ja kelottuvat puut, joiden rakosissa puukiipijä pesii. 16 poille ja pöllöille. Pönttöjä voi ripustella 1-2 m korkeudelle kaikenlaisiin metsiin, mutta varmin on pesintä vanhoissa järeärunkoisissa kuusikoissa. Puukiipijä näyttää vaativan pesäkolon, jossa on väljä sisäänja uloskäynti. Ikimetsien parhailla biotoopeilla sen kannantiheys on noin yksi pari metsähehtaaria kohti, mutta pohjoisempana kanta on harvempi. Luontaiset, kaarnan muodostamat pesäpaikat ovat usein niin heikkoja, että pesintäyritys katkeaa jo rakennusvaiheessa tai pesye tuhoutuu munatai poikasvaiheessa. Puukiipijä pesii suunmmassa osassa Suomen havumetsäaluetta, pohjoisessa noin Ro vaniemen korkeudelle saakka. Malli on osoittautunut liian monimutkaiseksi, ja Hausjärvellä suoritettujen kokeilujen perusteella puukiipijä pesii siinä vain satunnaisesti. ripustamalla pönttöjä tiaisille, sieRyttyllllllinen toim. Sen sijaan heidän kokeilemansa vielä yksinkertaisempi asumus on osoittautunut tehokkaaksi. Hoitometsässä puukiipijän pesimismahdollisuudet ovat siis vähentyneet romahdusmaisesti. SUOMEN L U O NTO 1/7 7. Kuitunen on hauholainen lintumies, joka opiskelee nyt Jyväskylllssä biologiaa. Nopeaotteinen nikkari ehtii vielä etsiä käsiinsä hiukan sekundalautaa, sahan, vasaran ja muutaman naulan
Niistä oli kesällä 19 7 5 käytössä 60 ja seuraavana kesänä 73. Vuonna 1976 näitä tapauksia todettiin viisi. Harmilliseksi on osoittautunut käpytikka, joka voi kolota pöntöt käyttökelvottomiksi. Kun puukiipijänpönttö valmistetaan luonnonvärisestä materiaalista (tummasta pintalaudasta, kuoripuusta tms.) tai kyllästctään ruskeaksi, se sopeutuu hyvin metsäluontoon. Pöntötysalue oli 200 km 2 ja pöntöissä pesi 50 puukiipijäparia. Hauhon pöntöt on sijoitettu suurehkoihin metsiin, joissa on luontaisestikin melko paljon puukiipijöitä. Seuraavana vuonna pönttöjä oli 150, kun työhön osallistuivat myös hauholaiset Pekka Pouttu ja Aarto Tuominen. Kun metsätalous on "siivonnut" metsistä halkeilleet ja kuolevat puut, puukiipijä on menettänyt luontaiset pesäpaikkansa. Niihin linnut vielä pesivät yhtä hyvin kuin syksyllä ripustettuihinkin. D 17. Ruskea kyllästysaine tekee pöntön kestäväksi ja sopeuttaa sen maisemaan. lista pönttoa, JOista yhteen pesi puukiipijä. RiihimäenHausjärven alueelle sijoitettiin (Pekka Moilanen) v. 500 PUUKIIPIJÄNPÖNTIÖÄ Tutkimusmielessä näitä puukiipijäpönttöjä on sijoitettu KantaHämeeseen viitisen sataa. Niistä kolmeen asettui silloin pari. Kokemustemme mukaan puukiipijän pöntöt on ripustettava viimeistään maaliskuun loppuun mennessä. J 97 3 viitisentoista neliömalSUOMEN LUONTO 1/ 77 Puukiipijänpöntön kahtena seinänä on lautaa, kolmantena puunrunko, jota vasten asumus kiinnitetään joustavalla langalla. Syksyllä pönttökanta lisättiin Hannu Hellstenin, Matti Vehkamäen, Harri J uvakan ja Pentti Rikkosen avulla 220 :een. Korvikkeeksi kelpaavat parista laudasta kyhätyt pöntöt. Varsinkin HausjärvenRiihimäen oloissa on ilmeistä, että pöntötys on voimistanut puukiipijäkantoja. Ainakaan sitä ei saisi tehdä valkoisesta raakalaudasta. Muurahaispesän lähelle pönttöä ei pidä sijoittaa, sillä muurahaiset näyttävät usein hävittävän puukiipijän poikaspesiä. Pöntön yläosaan tehdään molemmille puolille !ovet. Pöntön voi mieluusti tehdä pintalaudasta, joka sopeutuu hyvin luontoon. Vuonna 1974 si irryttiin V-mallisiin, joissa pesi silloin kolmekymmentä paria. MUITAKIN LAJEJA PESII PUUKIIPIJÄPÖNTÖSSÄ Edelläkuvatuissa puukiipijäpöntöissä saattaa pesiä muitakin lintulajeja, varsinkin kuusi, töyhtöja hömötiaisia. Kesinä 197 5 ja 1976 oli käytössä jo yli sata pönttöä. Käytössä olleet pöntöt on ehdottomasti tyhjennettävä vanhoista pesäaineksista ennen seuraavaa pesimäkautta, sillä jo yksi pesintä voi täyttää pöntön kokonaan. 1973. Hauholle sijoitettiin (Markku Kui tunen) 12 pönttöä v. HausjärvenRiihimäen alueella pönttöjä on sijoitettu muutamienkin hehtaarien metsiköihin, joissa puukiipijöitä ei ilmeisesti pesinyt ennestään, mutta jonne niitä on vähitellen tullut pesäpaikkojen myota
levinneisyyttä, sen painopistettä tai lajin runsautta. Levinneisyydet on totuttu ilmaisemaan laajoin, yhtenäisin aluein, joiden sisällä lajin sanotaan pesivän. Euroopan lintuatlaksen ruudut ovat 50 x 50 km. Ne näkyvät atlaskartoissa, kun kartoitus uusitaan aika ajoin. HAVAINTOJA ON JO YLI 1800 RUUDUSTA Kuluneet kolme laskentakautta ovat tuottaneet tietoja 1800 ruudusta. Tiedot on helppo siirtää atlaslomakkeille. 1985-1988. Valmiina ovat jo Englannin (Sharrock 1976), Ranskan Yeatman 1976) ja Tanskan (Dybbro 1976) atlakset. Atlaksessa mennään askelta pitemmälle: etsitään ne 10 x 10 km ruudut, joissa laji todella pesii. Tilanne voi muuttua vuosittain tai pitempien aikojen kuluessa, ja muutokset voivat koskea esim. Menetelmä tulee olemaan sama, mutta tietoja kaavaillaan täydennettävän indeksillä, joka ilmaisee lajin runsauden ruudussa. Tällä vuosikymmenellä suoritetaan kansalliset laskennat, joiden tulokset ilmestyvät levinneisyyskarttakirjoina. Rautatiekatu 13, 00100 Helsinki 10. suojeluohjelmia varten. Nykytyö on kenraaliharjoitusta Euroopan lintulaskentaan, joka suoritetaan vv. TARVITAAN AIKAA JA HAVAINNOITSIJOITA Suomeen mahtuu ruutuja nom 3 700. EUROOPAN LINTUATLAS ENSI VUOSIKYMMENELLÄ Suomen atlas on osa koko Euroopan kartoitusta. 1974, ja se jatkuu vielä pari kesää. Tämä tavoite on jo ehkä saavutettavissa, mutta lisätyövoimaa tarvitaan, esimerkiksi juuri sinua! Kolmen ensimmäisen atlasvuoden aikana jo yli 700 harrastajaa on ilmoittanut henkilökohtaisesti havaintonsa, ja lisäksi itse laskentaan lienee osallistunut suuri joukko muita avustajia. Pesäpoikasten rengastusSUOMEN LUONTO 1/77. Kun näiden kahden laskennan väliin jää 10 vuotta, saataneen aineistoa monen lajin esiintymismuutoksista. Lintuatlasretkeily on miellyttävää ja se on kevätmuuton seuraamisen mukavaa jatkoa. Lintuatlasprojekti selvittää lähinnä harrastelijavoimin Suomen lintulajien pesimäalueet. Tietojahan kerätään nimenomaan pesimisestä, ei lajin puuttumisesta. Ne osoittavat selvästi laskentaja esitystavan edut. Kalevi Hyytiä Suomen lintuatlas tarvitsee avustajia Kansainvälisen ohjelman osana kartoitetaan Suomenkin eläinja kasvilajien levinneisyyttä mm. Tässä lehdessä on aikaisemmin esitelty Euroopan kasvikartoitusta (SL 2/1975, s. Tämänkin vuoksi menetelmän tulee olla riittävän tarkka ja helposti toteutettavissa. Jos oletetaan, että joka lns. Monen yleisen lajin levinneisyyshän tiedetään jo nyt varsin hyvin, mutta yksityiskohdat ovat silti yhä selvittämättä. Samalla todetaan, miten havainto liittyy pesimiseen (pesän löytyminen, soidin käynnissä, ylilentävä yms., yhteensä 20 vaihtoehtoa). Kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteyttä projektin yhdysmiehiin tai osoitteeseen Suomen lintuatlas, yliopiston eläinmuseo, Pohj. Silti puutteellisetkin tiedot ovat tervetulleita. Hyytiä on lintujen ja tietokoneiden tuntija, joka toimii Suomen lintuatlasprojektin organisaattorina H :gin yliopiston eläinmuseolla. Tätä varten tarvittaisiin jo yksi havainnoitsija joka ruutuun, mikä olisi käytännössä mahdotonta. Työ on aloitettu v. Koska ruudusta koetetaan löytää mahdollisimman monta pesivää lajia, retket on ulotettava kaikenlaisiin biotooppeihin, sillä vam näin saadaan luotettava kuva ruudun lajistosta. 18 ruudussa pesii keskimäärin 70 lajia, niiden täydelliseen ilmoittamiseen tarvitaan noin 250 000 pesimätietoa. 72), joka tehdään 50 x 50 km ruuduin. Tähän pääseminen edellyttäisi kenties yli 200 havaintotuntia jokaisessa ruudussa ja koko maassa yli 700 000 tuntia. KÄYTÄNNÖN KENTTÄTYÖ Maastossa määritetään kunkin ruudun lajit. Sitä varten tarvitaan etenkin Keskija Poltjois-Suomeen lintuharrastajia, jotka merkitsevät muistiin kunkin ruudun lintulajit ja niiden pesimisvarmuuden asteen. Samanlaisin ruuduin valmistetaan aikanaan levinneisyyskartta myös Euroopan linnuista, mutta tässä vaiheessa tehdään vasta Suomen omaa lintuatlasta, jossa ruudut ovat pienemmät, 10 x 10 km. Työmäärä jäänee jopa kymmenesosaan edellämainitusta, jos tyydytään 90 % havaintotarkkuuteen