Näistä kaikista pidetään Ruotsissa kantakirjaa. Ahmaa ei ole yrityksistä huolimatta saatu nujerrettua, vaikka sen suojana ei ole toistaiseksi minkäänlaisia mllärllyksiä. TÄMÄN NUMERON KANSI esittää Korkeasaaressa majailevaa sutta. Yhtä lainsuojaton on kanahaukka, johon nykyisin keskittyy pllllosa "ryöstölintujen" perinteellisestä vainosta.. Karhu voi suhtautua tulevaisuuteensa jopa toiveikkaasti. Tämän sivun kuvat esittävät petokeskustelun muita aiheita. Suomessa on tarhasusia kymmenen, Ruotsissa kolmisenkymmentä ja Tanskassa kaksi. Pohjois-Euroopan susiensuojelussa on eläintarhoilla tällä hetkellä suuri merkitys, sillä näin halutaan varmistaa juuri sen susirodun säilyminen, jonka perusteella Linne tllkllllliset sudet selitti
Mutta jälkimmäisen ollessa liikkeellä saadaan koottua järjestelmällisempää tietoa peto35. Ovathan luonnonsuojelijoiden ja luontaiselinkeinojen harjoittajien tavoitteet nykymaailmassa lähes sataprosenttisen yhteneväiset. Yllämainittua määräystä edelsi ensin se, että hallitus poisti tapporahat kuluvan vuoden budjettiesityksestä ja eduskunta hyväksyi sitten kiivaan petokeskustelun jälkeen poistoon liittyvän lainmuutoksen. Suomen Luonto N:o 1 1976 Petojen paikka Viime joulukuun 18. Tämän mukaisesti ongelmat ratkotaan lainsäädännön ja hallinnon keinoin. Suden kannalta ei ole suurtakaan eroa, tähtäileekö pyssynpiipun takana poromies vai virkamies. Muutamassa vuosikymmenessä on edetty paljon. Paljon vaikeampien ristiriitojen menestyksellisistä ratkaisuista on kuultu eri puolilta maapalloa. Suomen luonnonsuojeluliitto veti yhden korren kekoon viime syksynä esittämällä valtioneuvostolle perusteellisen tutkimuksen tekemistä kestävän porotalouden edellytyksistä muuttuvissa oloissa. Korkeintaan voidaan sanoa niiden suojelun olevan nyt nollatilanteessa, kun se tähän asti on ollut pakkasen puolella. Pedoilla tuskin on vielä aihetta optimismiin. Asia havainnollistuu, jos verrataan vaikkapa nykyistä hirvilupajärjestelmää lähimenneisyyteen, jolloin valtakunnallinen ote puuttui. luonnonsuojelijat muistuttaessaan petokantojen luontaisesta harvuudesta, petojen valikoivasta saalistuksesta ja koko petokysymyksen kansantaloudellisesti mitättömästä merkityksestä. Siksipä luonnonsuojelun kanta on selvä: petokantoja koskevat toimenpiteet kuuluvat viranomaisille, toimenpiteet pohjataan tosiasioihin ja tosiasiat selvitetään tutkimalla. D. Luonnonsuojeluväki ei hevin usko, että esim. Paradoksaalista kyllä, tämä lienee ensimmäinen konkreettinen toimenpide, mitä vuosikymmeniin on tehty uhanalaisimpien suurpetojemme hyväksi. moottorikelkoin. Jälkijäitöinen menettely on petoasioissa jatkunut paljon ohi aikansa. Vastaavasti muistanevat poromiehet, että ilman luonnonsuojeluväen vuosia kestäneitä ponnisteluja vahinkokorvaukset tuskin olisivat edes nykyisellään. päivänä maaja metsätalousministeriö antoi Lapin viranpmaisille määräyksen hävittää kymmenen sutta ja kymmenen ahmaa, esim. Selvisi lähinnä se, että näissä asioissa annettiin suurempi valta tunteille kuin tiedoille. Itä-Lapin pedot olisivat perin juurin toisenlaiset kuin maailman kaikki muut pedot. Ministeriön toimenpiteen merkitys on siinä, että näin vihdoinkin tunnustettiin petokysymyksen hoitaminen kansalliseksi ja valtakunnalliseksi tehtäväksi. Petokysymystä tarkastellaan vuoroin teoreettisesti, vuoroin käytännöllisesti. Kenties viime syksyn petokeskustelun merkittävin tulos onkin siinä, että luontoväki ja poroväki pääsevät nyt muissa kysymyksissä entistä lujemmin yhteistoimintaan. Eduskunnan syksyinen petokeskustelu ei alkanut lupaavasti. Se osoittanee myös petojen paikan. Petoja on samanaikaisesti tapettu "jokamiehenoikeudella" milloin ja missä vain, usein myös miten vain, tätä on tuettu julkisin ja yksityisin tapporahoin, hävitysoperaatioihin on uhrattu kohtuuttomasti aikaa, voimia, varoja ja palstametrejä, korvausperussu oMEN LUONTO 1/7 6 teista on kiistelty mutta asianmukaisista selvityksistä pidättäydytty ja samalla on tietenkin vaarannettu se kaikkien sivistysmaiden omaksuma periaate, että jokaisesta alkuperäisestä lajista on säilytettävä elinvoimaiset kannat. Luonnonsuojeluväen onkin syytä painaa visusti mieleensä, että lukkiutuneesta tilanteesta ei olisi paasty, ellei poromiesjärjestö, Paliskuntain yhdistys, olisi osoittanut sekä malttia että viisautta "vaihtamalla" tapporahavaatimukset viranomaisten suorittamaan säätelyyn. Metsästäjien vastuu oli minimissään, ahneus maksimissaan. Huoli Lapin luonnosta ja luontaiselinkeinojen tulevaisuudesta kasvaa. Teoreetikkoja ovat olleet se myönnettäköön mm. Samalla säästyy poromieheltä aikaa, vaivaa ja rahaa. Se ei myöskään usko, että kokonainen elinkeino voisi kaatua muutamien kymmenien petojen vuoksi. vuosikerta jen lukumääristä, liikkeistä ja syömisistä. Salametsästys rehotti ja Suomen hirvet olivat sukupuuton partaalla. Elinkeinonsa harjoittajaa nämä sanat eivät lohduta, jos vahinko kohdistuu yksipuolisesti juuri hänen alueeseensa, jos hän omakohtaisesti kärsii menetykset ja itse tuntee kukkarossaan korvausjärjestelmän puutteet
. . .. . . .. Uut1s1a ...... . .. . Pekka Salminen j a Pertti Sulkava: Suo men kotkakannan kehitys 19701 3 9 12 luvulla . . . . . yo. . . .. .. . . . . . . llmoitushinnat: 1/ 1 sivu 1200 mk 1 /2 sivu 800 mk 1/4 sivu 500 mk 4-väri-ilmoitus 1/1 sivu 1800 mk, 4-väri-ilmoitus 1/2 sivu 1000 mk, takakansi 3000 mk TOIMITUS Fredrikink. ..... ... .. .. . . . . 90-625 4 7 5 Päätoimittaja (vastaava) Teuvo Suominen . . Liito n toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 916, kesäkuukausina klo 915. . .. . . . . . . . . . . .. .. . . . . . .. . . .. . . ...... . .. Fredrikinkatu 7 7 A 11 00 100 Helsinki 10, puh . -metsät. . . . . . Lehti voidaa n tilata maksamalla tilausmaksu 21 mk postisiirtotilille no 608 211. 17 Pertti Saurola: Rengastustiedot kertovat kotkiemme kohtaloista 20 Pekka Salminen ja Pertti Rassi: Kotkan suojelu Suomessa . 00120 Helsinki 12 puh. . . . . .. . .. T ilaushinta Pohjoismaiden ulkopuolelle on 25 mk. . . . .. ... . . . , Tampere TAMAN NUMERON KUVITUS Kansi Teuvo Suominen ; sisäkansi Teuvo Suominen, Eero Murtomäki ; sivu 9 Hannu Hautala; 1315 Seppo Saari ; 17 Pekka Helo, Seemi Kärkkäinen, Pekka Helo; 21 Teijo Nikkanen ; 23 Seppo Keränen, J orma Luhta; 25 Teuvo Suominen ; 27 Pekka Nurminen, Eero Kemilä, Hannu Hautala, Teuvo Suominen ; 28 J orma Luhta, Teuvo Suominen, Hannu Hautala ; 29 J orma Luhta; 30-3 1, 32-33, 35 Hannu Hautala; 36 Lauri Pohjakallio ; 41 Veikko Vasama ; 45 Hans Viitasola ; 46 M. . . Seppo Kellomäki: Metsän rooli kaupunkiympäristössä . .. . . . . .... .. . .. . . . . . . ........ . 22 Kauko Huhtala, Paavo Rajata ja Seppo Sulkava: Uusin tieto kotkan ravinnosta 25 Hannu Hautala: Toivo Siika nen 17 vuo tta, satatuhatta linnunpönttöä 30 Lauri Pohjakallio: " Koloveden kansallispuiston" esihistorialliset kallio maalaukset . ... Väinö Turpeinen: Petovihan historiaa . . . . Matti Kärkkäinen : Puunkorjuun koneellistumisen vaikutus metsään Keskustelua: teollisuus ja ympäristö nsuojelu .. ....... . . . . . . . . . Leena Hämet-Ahti: J apanin tehtaiden vihreät kehät . . .. . .. . . . . . . . . .. . Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. .. . . Suomen Luo nnon vuoden 1974 numeroita myydää n 3 mk/kpl , vuod~n 197 3 nume"r"oita 2,50 mk/kpl, vuoden 197 2 numeroita I mk/kpl, sitä va nhempia 50 p/kpl. . .. Punavuorenkatu 4 :n myymälä o n avo inna maa nantaista perjantaihin klo 917, lauantaisin klo 9-14 . . . .. . . . . . . ..... . . . . . .. . .. . . .. . . . . . . 35 D 2. . . . . . . . . . . . . . Seppo Saari : KoillisLapin kotkaturmat keväällä 19 7 5 .... .... . ]alkanen, Viljo Kärki ; 47 Pålle Collander, Tapio Väinölä; 49 Leena Hämet-Ahti ; 52 Simo Hannelius; 53 Matti Kärkkäinen, Simo Hannelius, Matti Kärkkäinen ; 55 Aimo Vuokola ; 57 Matti Kärkkäinen, Simo Ha nnelius. . ... . . . . . .. . . .. . . 90-498 159. .... lrto numerot 4,50 mk. . Valt_io osti suojeltavaa maa ta v. . Summaries of the Main Articles in This Issue ... TAMA.N NUME RON KIRJOITTAJA T Hannu Hautala, valo kuvaaja, Helsinki Eero Helle, FK, Eläintieteen laitos, Oulun yliopisto Kauko Hautala, FK, Eläintieteen lai tos, Oulun yliopisto Leena Hämet-Ahti, vt. Toimitussihteeri Riitta Jokiranta Taitto : Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOS TO Urpo Häyrinen (ko koonkutsuja ) Harri Dahlström Seppo Kellomäki Jouko Pettersso n Helmi-Irene Saurola Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy Forssa 2 SISALLYS Petojen paikka . . . . . . .. . .. . . .. . ....... .. Osoitteenmuutokset Suomen luonnonsuojeluliiton to1m1stoon, os. . Eero Helle: Perämeren norppien lentolaskenta ........ professori, Kasvitieteen laitos, Helsingin yliopisto Seppo Kellomäki, MML, Helsingin yliopisto Matti Kärkkäinen, MMT, Metsäntutkimuslaitos, Helsinki Lauri Pohjakallio, FK, arkeologian amanuenssi, Kuopion museo Paavo Rajata, FT, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki 36 39 44 49 52 58 60 60 6 1 6 1 62 Pertli Rassi, suunnittelija, maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto, Helsinki Seppo Saari, dipl.ins., Kemijärvi Pekka Salminen, suunnittelija, maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoito toimisto, Helsinki Pertti Saurola, FK, Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastustoimisto, Helsinki Pertti Sulkava, lehtori, Haapamäki Seppo Sulkava, apul.professori, Eläintieteen laitos, Oulun yliopisto Väinö Turpeinen, maat. .. . . . . . . . . . . . .. .. Kirjallisuutta . ... . . ... . SUOM EN LU O NTO 1/ 76. . .. .. Ulkomaan uutisia . . . . . .... . ............... . . . . .. .. . 197 5 ... .. ... . . . . .. . . .. .. ... . ... . . ... . . . . SUO MEN LUONTOA J ULKAISEE Suomen luo nno nsuojeluliitto ry. . .. . .... . . ... . . . . . . . Eero Helle: Perämeren norpat ja ympäristömyrkyt . .. . . . . . . . . . . krs. . . ..... Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1976 aikana kuutena numerona. . .. . ........... . .. . 498 159. . . . .. .. .. . . . ....
Vasta v. Vaikka viime vuosien massiivisia petojahteja on lehdistössä moitittu ja pilakuvissa irvailtu, totuus lienee edelleen, että mistä hyvänsä Suomen kunnasta olisi yhden petoyksilön pään menoksi hetkessä polkaistavissa sotajoukon veroinen hävityspartio. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat riistanhoitajat ja pedot. Tänä päivänä riistanhoitajat ja luonnonsuojelijat ponnistelevat yhdessä harvinaistuvien petojen suojelemisen hyväksi. Tässä esityksessä pyrin selvittelemään petovihan historiallista taustaa, vainon muuttumista suojeluksi ja tämän hetkistä suhtautumista petoihin. Suhtautumisemme petoihin on vuosikymmenien vieriessä kokenut melkoisia muutoksia. Suurten valtiollisten muutosten myllerryksessä vanhat metsästyssäädökset pääsivät kuitenkin unohtumaan ja niin maassamme elettiin sen Ruotsista erottamisen jälkeen käytännöllisesti katsoen ilman metsästyslakia. Ylläolevat kirjat ovat vuosilta 1878 ja 1894. Jatkuvasti voi lehtien yleisön osastoista lukea vuoroin petojen suojelun tehostamista vaativia, vuoroin " petojen hyyssääjiä" parjaavia kirjoituksia. Vainon kohteena olevien lajien väheneminen vain muutamaan antaa aiheen toivoa, että myös pahimmin vainottujen harvinaisuuksien osalta päästään pian niin asialliseen keskusteluun, että pohjaa alkaa löytyä myös suojelutyölle. 1868 annettiin asetus metsästyksestä ja otuksen pyynnöstä 3. Lähdeteoksina olen käyttänyt pääasiassa eri SUOMEN LUONTO 1/76 Petojen hävityksellä oli vankka sijansa vuosisadan vaihteen kummankin puolen kansanvalistuksessa. Tapporaha oli säädetty sudesta, karhusta ja ketusta. Aikaisemmin oli tilanne toinen ... METSÄSTYS LAKI JA PEDOT 1800-LUVULLA Lainsäädäntö metsästystoimen osalta oli 1800-luvun loppupuolelle asti varsin onnettomassa tilassa. Nykytilanteen ymmärtämistä joskaan ei hyväksymistä helpottaa, jos tutustuu petovihamme historiaan. Lain mukaan sai jokainen "vapaasti ampua, tahi pyydystää ja omanansa pitää karhun, suden, ilveksen, ketun, ahman, näädän, saukon, majavan, hylkeen taikka muun vahinkoeläimen, niin myös kotkan, haukan, huuhkajan, kalasääsken ja muun petolinnun ". Petojen suhteen laki oli sangen vapaamielinen. Riistanhoito olikin käytännössä samaa kuin petojen vähentäminen. Voimassa olevat säännökset olivat pääasiassa vuodelta 1664 eräiltä osin myöhemmm korjailtuina. Se pulpahtaa pintaan milloin minkäkin, sinänsä vähäpätöisenkin, tapahtuman yhteydessä. Tuskinpa on olemassa ihmistä, jolla ei olisi edes jonkinlaista mielipidettä pedoista ja niiden suojelun tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta. Väinö Turpeinen Petovihan historiaa Petoviha istuu suomalaisissa lujassa. Valtiovalta, kirkko ja aatteelliset järjestöt yllyttivät väestöä kaikenlaisten petoeläinten tuhoamiseen. metsästäjäjärjestöjen viimeisten sadan vuoden aikana julkaisemia riistanhoito-oppaita ja metsästystä käsitteleviä kokoomateoksia, joiden voidaan katsoa edustavan metsästäjien ja riistanhoitaj ien "virallista" kantaa
Aseet olivat huonoja ja jahtieli susivoudit, joiden tehtävänä oli ajometsästysten järjestäminen, olivat enimmäkseen laiskoja ja taitamattomia. sudenmetsästys onnistuu Hahrin mukaan mainiosti vaikkapa porsasvietteellä: "Kun kuullaan susien ulvontaa tahi muutoin tiedetään, missä niiden on lapa oleskella, lähtee kaksi tahi kolme metsästäjää sille kulmalle, aJaen sysirelelissä tahi vanhassa reessä. Uudella lainsäädännöllä pyrittiin rappeutuneiden metsästystapojen parantamiseen. Marraskuun lopulla 1880 kansa sai lukea sanomalehdistä karmean uutisen : "Turun läänissä Uudenkirkon pitäjän Velluan kylässä 15 päivänä /älä kuula kello 1 päivällä sallui se järkyttävä tapaus, ellä kun räätäli W. seuraavien "ryöstölintujen" metsästyksestä: maakotka, merikotka, kalasääski , ajohaukka (tunturihaukka), muuttohaukka, poutahaukka (ampuhaukka), kanahaukka, ilmahaukka (tuulihaukka), warpuishaukka ja suohaukat. Vuosina 1858-1862 joutui petojen uhriksi 2 865 (Uudenmaan läänissä 522) hevosta, 1 093 ( 11 7) härkää ja sonnia, 4514 (490) lehmää, 5 242 (759) vasikkaa, 25 974 (3 269) lammasta, 3 510 (234) sikaa ja 3 221 poroa. Kun melsäsläjäl havaitsevat susia perässä tulevan, on kulku suunnattava niin, ellä yksi tahi kaksi heistä saattaa, eteenpäin ajettaessa, huomaamatta hypätä reestä Jossakin tien polvessa, niemen nenässä, kiven tahi pensaan takana j.n.e. Edelleen löytyi J virstan päåslä vasen käsi ja oikean käden sormia ja osa kämmentä. Tämän lakana sopii juoksuttaa koiraa nuorassa, että sen jäljet sitä enemmän nostaisivat susien halua ja viettelisiväl ne rohkeammiksi. Suomennettuja otteita Th. StJSIVUODET 1880-82 .Maanja karjanomistajien velvollisuus susijahteihin poistettiin siis vuoden 1868 metsästysasetuksessa. " Kirjasessa annetaan ohjeet mm. Edelleen vähän matkan päästä löytyi pää, rinta ja selkä, kaikki muu oli syöty." Tämän jälkeen joutui Turun läänin kuvernööri vajaan kahden vuoden aikana laatimaan raportin vielä 22 samanlaisesta tapauksesta. Niiden ainoa tarkoitus oli kansan valistaminen petoasioissa . Sudet saivat melko vapaasti temmeltää karjalaitumilla, kuten petovahinkotilastosta kävi ilmi . Eläintiede asteli maassamme vielä lapsenkengissään eikä eri petoeläinlajien merkitystä osattu arvostella. "Kun on havaittu monenkin ampuvan käärme-lalvasiipiä, joita hiirihaukoiksikin nimitetään, ja muita enemmän hyödyllisiä kuin vahingollisia ryöstölintuja, siinä luulossa, että ne ovat kanahaukkoja, joista tapporaha/ saadaan, ja kun yleisössä tämä luulo vahvistuu alinomaan sattuvista erehdyksistä semmoisten palkintojen maksamisessa, j oten valtiolle tulee melkoinen rahatappio . .. Suomessa. Petoasioihin siinä ei kovin paljon puututtu. Lainsäädännön puutteellisuuksista johtuen metsästäjät hävittivät tehokkaasti hyötyriistaa. Yhä vielä nuo tapahtumat vedetään esiin eri tason susikeskusteluissa. Matkalla, )Ola tehdään pitkin läheisiä järviä ja lasamaila, pitää heidän sopivalla lavalla saattaa mukaan ottamaansa porsasta kiljaisemaan j a porahlamaan niin usein kuin suinkin, koskapa sudet, tämän porun kuulluansa, tavallisesti saaliin toivossa seuraavat rekeä. Petojen aiheuttamat taloudelliset menetykset olivat mitä melkoisimpia, joten petoviha oli ymmärrettä4 vää. Noina vuosina tapettiin kaikkiaan (suluissa luvut Uudenmaan läänin osalta) 705 ( 1) karhua, 3 428 (420) sutta, 643 (91 ) ilvestä, 32 1 ahmaa, 16 564 ( 1 216) kettua, 1 089 (8 7) kotkaa, 579 (17) huuhkajaa. " Tapporahat ovat ongelma jo tuollo in, kuitenkin vain petolintujen osalta. Kuningas Kristofferin Maanlaista, vuodesta 1442, lähtien voimassa ollut maan ja kotieläinten omistajien velvollisuus suden pyyntiin poistettiin. Kirjaset eivät kuitenkaan olleet vielä varsinaisia riistanhoidon oppaita. Tuolloisista peto-oppaista sopii mainiosti esimerkiksi vuonna 18 7 8 julkaistu "Metsästyskirja I. Vaino kohdistettiin varmuuden vuoksi niihinkin lajeihin, joiden arveltiin olevan "vain vähän vahingollisia". Vuoden 1880 marraskuussa alkoi tapahtumasarja, joka järkytti koko Suomen kansaa. Aili ja naapurit löysivät puo(en virstan päästä ensiksi lapsen · oikean jalan, joka oli revilly irti reidestä. Suden metsästys ei tuohonkaan asti o llut kovin tehokasta. Vasen käsivarsi ja vasen olkapää oli syöty kokonaan. j os semmoisissa paikoin voivat olla hyvin salassa, saavat he varsin varmaan ammuluksi niitä susia, ]Olka tulevat jälkeä myöten mitään vaaraa aavistamatta. 1854 ilmestyneen Gustaf Erik Eurenin kirjan "Suomen maan pedot, maalikuvilla selitetyt" -alkulause: "Peloin luku Suomessa on aivan suuri ja kaikki ne ovat vahingoitsevia eläviä." Pedot tekivät tosiaan tihutöitään tuohon aikaan. Yleistä suhtautumista petoihin noina aikoina kuvastaa v. Vahinkoja petoeläinten hävittäminen säädettiin tapahtuvaksi kunnallisen itsehallinnon puitteissa, joten tapporahojen maksu ja petoeläinten hävittämisen edistäminen tuli kuntien harteille. SUOMEN L UONTO 1/7 6. Petoeläinten ja Ryöstölintujen jahdista. Hahrin ruotsinkielisestä jahti-käsikirjasta." Esim. Metsästäjiä pyrittiin innostamaan petojahtiin julkaisemalla opaskirjoja petojen metsästyksestä. Kunnat eivät luonnollisesti suhtautuneet uuteen rasitteeseen kovinkaan kiitollisina. Hömbe1gin 8vuotias poika käveli kotipihansa poikki, sieppasi susi lapsen kitaansa Ja juoksi metsään, missä se yhdessä tovereidensa kanssa raa·leli ja osaksi söi lapsen ruumii71;. Kaikesta huolimatta tilasto vuosina 1858-1862 tapetuista pedoista hätkähdyttää nykyajan luonnonsuojelijaa. PETOTILANNE 1800-LUVULLA Petotilanne olikin tuolloin aivan toinen kuin nykyään. Vain harvat viitsivät nähdä ylimääräistä vaivaa petojen metsästyksestä
Illoin nousevat ne äärimmllisille kareille yöksi lep111lm111ln. RIISTANHOIDON ALKUTAIPALEELTA Vuonna 1865 oli perustettu Suomen Metsästysyhdistys, jonka "Näitä haukkarautoja saa ostaa G. " . Raudoissa pitää olla hammas-platinaa wahwinta tupulttirauta-peltiä, ruuweilla sankoihin pantuna, niinkuin kuwasta näkyy" (B. Merihylje, jonka ravintoaineina on kaikellaiset 1 .:at, on meidän hylkeistll syöläimpill" (sama lllhde kuin edellisen kuvan ja tekstin). Suden-raudat pitää olla hywin_kankeat awata, että ainoastansa suurella waiwalla wllkewll mies saapi ne wireellensä. 1898 17 raudalla 33 kanahaukkaa ja 4 huuhkajaa; 1899 24 raudalla 26 kanahaukkaa ja 7 huuhkajaa, sekä 1900 21 raudalla 25 kanahaukkaa ja 2 huuhkajaa, paitse useita satoja pienempiä petohntuja" (Juhani Aho 1902: Metsästysalueiden muodostamisesta ja metsänriistan hoidosta). nykyajan tekniikan turvin . Hahrin ruotsinkielisestä jahti-käsikirjasta, 1878). . Alkoi ennennäkemättömän innokas sudenmetsästys. 5. "Se (ilves) ahdistaa ja tappaa ei ainoastaan kesyjä elukoita, vaan myös metsäneläimiä, erittäinkin jäniksiä, joita vastaan se käy oikeata hävityssotaa. .. Suomennettu ja otteita Th. Eräs metsllstlljll on Urheilulehden 3:ssa n:ossa v:lta 1901 kertonut saaneensa v. Merihylkeet elävät tavallisesti isoissa parvissa. 1897 18 raudalla 43 kanahaukkaa ja 2 huuhkajaa; v'. Myöhemmin on esitetty arveluja, ettei tappajasusia olisi ollut kuin yksi ainoa, kenties raivotausuoMEN LUONTO 1/7 6 tinen yksilö, tai että tappaja olisikin ollut raivotautinen koira. Susista luvattiin melkoisia tapporahoja ja valtiovalta kutsui Venäjältä maineikkaita sudenmetsästäjiä, lukasheja, auttamaan suomalaisia tunnettuja erämiehiä, joista etunenässä mainittakoon Ignoi Vornanen. Kuitenkin vasta vuonna 1894 julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen riistanhoito-opas Turun Metsästysyhdistyksen aloitteesta. Yhdistyksen jäsenet olivat tuon ajan urheilumetsästäjiä lähinnä pääkaupungin tienoilta ja he ottivat tehtäväkseen kansan valistamisen metsästysas101ssa. Silloin ne usein joutuvat riitaan makuu paikoista ja kaijahtelevat, ettll kauv?ksi kuuluu ... Stockmanin rautakaupasta Helsingissll 2 markalla kappaleen, mutta voi niitll mallin mukaan tehdll kuka seppä tahansa .... Myöskin mets1llintuja se syö, kun vaan käsiinsä saa. .. tarkoituksena oli hyödyllisen riistan suojeleminen ja lisääminen, voimassa olevien metsästyssäännösten noudattamisen valvominen, petojen ja vahinkoeläinten metsästämisen ja ampumataidon edistäminen. L. Frosterus 1901: Luotettawa neuwo Kettujen ja Susien pyydystämiseen kaulaeli syöttisekä jalkaraudoilla). Sitä voi sentähden lukea maan vahingollisimpiin petoihin, etenkin kun se, tavattuansa useampia elllimill yhdessä kohden, tappaa paljoa enemmän kuin jaksaa syödä" (Petoeläinten ja Ryöstölintujen jahdista. kuwa näyttää suden syötti-rautain muodon ja suden olemisen sanka kaulassa. Joka tapauksessa noina vuosina saavutti sudentappaja suuren osan siitä maineestaan, joka sai nykyajan metsämiehen vielä pari vuotta sitten tavoittelemaan hailavaa turkkia auton, moottoripyörän ym. Näistä tapahtumista kertoo Uno Godenhjelm vuodelta 1891 peräisin olevassa kirjassaan "M innen från vargåren 1880-82". "Ne hylkeet, joita meidlln rannoilla oleskelee ja joita siis meillä saatetaan pyytää, ovat : Merihylje eli Harmaa hylje sekll Lahtihylkeistä Täplikäs hylje eli Meriviikari ja Kiehkura-hylje eli Pikkuviikari. F
Niinpiankun rauhoitusaika päättyy, alkavat pyssyt paukkua ja koirat haukkua ja sitä kestää niin kauvan, kunnes talven lumi estää metsässä liikkumasta Ja uusi rauhoitusaika tulee vastaan. Elettiin vanhojen erämiesten kaiholla muistelemaa "pitkäpiippuisten Husqvarnojen" aikaa. Siitä, mistä ennen syytettiin yksinomaan petoja, kovistelee Juhani Aho tiukin sanoin jo itse metsästäjiäkin. jos tällä olen saanu!raivatuksi tietä paremmille teoksille tulevaisuudessa, olen varsin tyytyväinen. Kuntien vastuuta petoja vahinkoeläinten hävittämisessä muutettiin siten, että kunnat uuden lain mukaan joutuivat maksamaan tapporahan kotkasta, huuhkajasta, kanahaukasta, merilokista, korpista ja variksesta. 1899 astuikin voimaan uusi asetus metsästyksestä. H yötyriista väheni jatkuvasti ja metsästäjät alkoivat kaivata entistä tiukempia lakeja vähenevän riistan turvaksi. " Metsästykselle vähemmän vaarallisia ovat edelleen mehiläishaukka ja kalasääski, kuitenkin on nekin syytä ampua. Metsästyksen hoitajain velvollisuus on sitä vainota ja säätää palkinto sen tappamisesta. Selvää myös on ettei tuo luuloteltu hyöty, jonka hiirihaukka tekee rotanpyytäjänä, ainakaan meidän maassamme vastaa ollenkaan sitä vahinkoa, jonka se tekee metsänriistalle. " "Eikä repo ole ainoastaan metsänriistan vihollinen. Samoin haukoista tornihaukka (tuulihaukka), jota jo pidettiin suorastaan hyödyllisenä. Eivätkä metsän eläjät saa edes pesimisaikanaankaan pyhää pitää. Voin kuitenkin vakuuttaa luki]oilleni metsästäjille sekä muillekin, ett 'ei ole ollut aivan helppoa toimittaa tätä vaatimatonta lentokir;aista varsinkaan sentähden, kun ei ole ensinkään ollut kaltaisiansa ennestään, vaan kaikki on täytynyt tehdä juurta jaksain. " "Vaarallisin kaikista metsänriistan vihollisista on itse ihminen", Lindholm toteaa, mutta hänellä on myös varmat käsitykset petojen merkityksestä. Se se vasta hyvä koira on, joka metsästä itsensä elättää Ja se kissa on kissain kissa, ]Oka ainakin kerta viikossa kantaa pihaan jäniksen po;an." Petojen hävittäminen on edelleen tärkeä riistanhoitomuoto: "Kokemus osoittaa päinvastoin yllin kyllin, että missä ei riistaa vainota, siellä se karttuu, että missä petoja hävitetään, siellä ne vähenevät Ja että hyödyllisen riistan lukumäärä kasvaa samassa mitassa. "Hiirihaukan laskemme niinikään empimättä metsästystä haittaavien petolintujen joukkoon. Kuolonnuoli siis hiirihaukalle, missä hyvänsä se tavattaneenkin.'" Pöllöt sen sijaan, isoa huuhka6 pa ja viirupöllöä lukuun ottamatta, olivat kuitenkin tuolloin jo "melkein hyödyllisinä -pidettäviä lintuja", jotka oli ''pikemminkin kokonaan säästettävä ". "Tuskinpa säästää kukaan metsästäjä ruutiaan, milloin kotka joutuu pyssyn kantamalle." Kotka alkoi jo tuolloin olla harvalukuinen päätellen toteamuksesta: "Onneksi kotkia ei kuitenkaan ole kovin runsaasti." Metsänriistan julmimmaksi viholliseksi ja metsästäjän pahim.maksi vastustajaksi Lindholm nimeää kanahaukan "eikä varpushaukkaakaan saa unohtaa". Tehtavan sai tällä kertaa tunnettu kirjailija ja erämies Juhani Aho. Siellä, missä eivät miehet riko lakia, siellä tekevät sen miesten koirat ja naisten kissat . sitä mieltä, ettei petoeläinten vähentämisen jättäminen kuntien huoleksi ollut tuottanut tyydyttäviä tuloksia. Tammikuun alussa v. "Suuret petoeläimet niinkuin karhu, susi ja ilves, kuin myöskin eräät pienemmät vaikkakin yhtä tuhoisat niinkuin ahma, näätä Ja saukko ovat jo joko niin hävinneet taikka esiintyvät niin harvassa, ett 'eivät ne enää varsinkaan asutummilla seuduilla voi mitään sanottavaa vahinkoa aikaan saada. " SUOMEN LUONTO 1/76. Tapporahat petonisäkkäistä tulivat valtion maksettaviksi. "Sillä tavalla kuin metsän hyödyllistä riistaa tätä nykyä vainotaan, luulisi melkein, että tarkoituksena on sen sukupuuttoon tappaminen. Vaikka petolintuja olikin edelleen vainottava lajiin katsomatta, oli 1800-luvun lopussa jo havaittavissa muutoksia Eurenin esittämään käsitykseen kaikkien petojen vahingollisuudesta. " Nisäkäspedoista kettu "on vielä varsin yleinen, Jopa näyttää paikoitellen sikiävän kilpaa asutuksen ja viljelyksen kanssa Ja kun se on metsänriistan pahimpia vitsauksia, on sen vainoamista kaikin tavoin harrastettava. Uuden lain voimaantulon jälkeen katsoivat metsästysyhdistykset uuden valistuskirjan julkaisemisen jälleen tarpeelliseksi. Tämä on sitäkin tärkeämp ää kun rahvaanmetsästäjät vaivoin erottavat hiirihaukkaa kanahaukasta ja monta viimemainittua saa jäädä rauhaan jos ei kanahaukkana ammutusta hiirihaukasta makseta ollenkaan tapporahaa. Lindholm toteaa esipuheessaan: "En laisinkaan epäile, että herroilla metsästäjillämme on oleva syytä huomautuksiin ja muistutuksiin tätä pikku teostani vastaan, ja hyvin tiedän itsekin, että teoksellani on virheensä ja puutoksensa. Muutamia lajeja tunnustettiinkin tosiaan jo "pikemminkin hyödyllisiksi", mutta ehdotonta kehotusta välttää ampumasta jotakin määrfatyä petolintulajia ei vielä annettu. VUOSISATA VAIHTUU Aseet ja pyyntimenetelmät kehittyivät nopeasti. " Vuosikymmeniä kestänyt petoviha alkaakin jo rehota. Ainoastaan siinä tapauksessa, '}os ei kal!,kaa nähden voida eroittaa tornihaukkaa varpuishaukasta, ammuttakoon mieluimmin tornihaukka, kuin että varpuishaukka saisi jäädä rauhaan, sillä tornihaukkakin tavataan toisinaan metsänriistan poikasia pyydystämässä. Kirjassaan "Metsästysalueiden muodostamisesta ja metsänriistan hoidosta" Aho korostaa maanomistajien yhteistoiminnan tärkeyttä metsästystoimen ja riistanhoidon järkiperäisessä harjoittamisessa. "Metsänriistan hoidosta Suomessa" -teoksen tekijä, Karl H. Pahimpia petoja ovat luonnollisesti susi, ahma ja ilves, mutta maininnan ansaitsevat myös näätä, kärppä, lumikko, mäyrä, saukko ja tuhkuri (vesikko). Oltiin mm. Petolinnuista ensi sijalla ovat kotka ja merikotka. Kuinka moni kukko ja kana onkaan viimeisen kerran kaakattanut ketun hampaissa, kuinka moni karitsa joutunut hänen tähtensä hukkaan
Kansalaisten luettavaksi alkoi petojenhävitysoppaiden ohella ilmestyä oikeampaakin tietoa usein syyttömästi vainotuista petolinnuista. Vaikka ekologia tieteenä alkoikin saada jalansijaa vasta puoli vuosisataa myöhemmin, alettiin petolintujakin tarkkailla osana luonnon muodostamaa kokonaisuutta. Metsästyslakia korjattiin vastaavilta osin. Tätä mahdollisuutta käytettiin Lapin läänissä piekanan ja kotkankin osalta. 1902 ensimmäisen kerran suomeksi ilmestyneessä Hans von Berlepschin lintusuojeluoppaassa petolintujen hävittäminen on osana lintujen suojelua. Niinpä v. " "Kanahaukka on, niinkuin jo nimikin sanoo, kanalintu;en: teeren, metson, pyyn ja riekon säälimätön hävittäjä ja on se sitä turmiollisempi, kun se on varsin yleinen." "Samoin ovat aina ammuttavat käär· mehaukka (hiirihaukka-') ja varpushaukka." Paalurautoja käytettiin 1900luvun alussa yleisesti haukanmetsästyksessä ja niiden teho ilmenee tilastoista. päivänä v. Alkuaikoina petolintujen suojelijat joutuivat kiivaisiinkin väittelyihin metsästäjien kanssa, mutta vuonna 1923 toiminta tuotti kauniin tuloksen. Eläintieteellinen tutkimustyö edistyi kuitenkin jatkuvasti. 1870 Helsinkiin "Kevätyhdistyksen" (Majföreningen), jonka tehtävänä oli kasvattaa lapsista lintujen ystäviä. riistaeläinten tarhakasvatusta ja talviruokintaa. Hiirihaukan hyödyllisyyden hän toteaa johtuvan paremminkin sen taitamattomuudesta kuin luonteesta. petoeläinten riistakantaa jalostavan vaikutuksen niiden pyydystäessä pääasiassa sairaita tai muuten heikkoja yksilöitä. . Hän lähetti v. 1928 julkaistussa suomennoksessa. Uusi laki rauhoitti petolinnuista haarahaukat, hiirihaukan, piekanahaukan, mehiläishaukan, suohaukat, tornihaukan (tuulihaukka), punajalkahaukan, nuolihaukan, lapinpöllön, sarvipöllön, suopöllön, helmipöllön ja varpuspöllön. Branderille ajanmukaisen riistanhoito-oppaan laatimisen tehtäväksi. 1921 perustettu Suomen Yleinen Metsästäjäliitto antoikin V. Maaherralle jätettiin kuitenkin oikeus myöntää poikkeuksia rauhoitusmääräyksistä, mikäli jokin petolaji lisääntyisi liikaa tai muuten aiheuttaisi huomattavaa vahinkoa. "Tuhoeläimet ovat siis hyödylliseen riistaan nähden jonkinlaisessa 'terveyspoliisin' asemassa. Useita pahoina tuholaisina pidetyistä petolinnuista havaittiin kokonaisuudessaan hyödyllisiksi, olkoonkin, että ne joskus hätistelivätkin riistaa ja muita hyötyeläimiä. "Tulevat sitten metsän hyödyllistä riistaa haaskavat petolinnut, niinkuin haukat, huuhkajat y.m. Lindgren 1943: Riistanhoitajan käsikirja). nestä painoksesta v. Helmikuun 23. "On kyllä joitakin yksilöitä, jotka ovat toisten lintujen surmana ja niihin nähden onkin oltava päättäväisiä. Pahimmiksi lintujen vihollisiksi hän mainitsee petolinnuista kanahaukan, varpushaukan ja nuolihaukan. VUODEN 1934 METSÄSTYSLAISTA NYKYAIKAAN 1900-luvun alkupuolella luon. Renvall. Petoja vastaan tuli edelleen taistella, mutta monessa suhteessa Branderilla oli jo varsin nykyaikaisia käsityksiä pedoista. Uudet säännökset asettivat metsästäjät ja riistanhoitajat uuden tilanteen eteen. Turmiollisin niistä lienee huuhkaja, joka on varsinkin jänisten kauhistus, se kun liikkuu juuri siihen aikaan vuorokaudesta, jolloin jäniskin on liikkeellä, ja kun sen lento on niin äänetöntä, ett 'ei tarkkakorvaisinkaan voi sen tuloa huomata." "Huuhka;asta maksaa kunta tapporahan 5 markkaa ja helposti voipi tuon kauniin linnun sitäpaitsi saada kaupaksikin. 1912 eduskunnan jäsenille kirjasensa "Vahinkoeläimet ja metsästyslakimme turvattomat" ja julkaisi mm. 1926. 1923 eduskunta sääti luonnonsuojelulain. Se on siis parempi saalis kuin metso. Hän toteaa mm. Ahon kirjan ilmestymisvuonna 1902 maassamme tapettiin 600 kotkaa, 950 huuhkajaa ja 11 400 kanahaukkaa. Eräs innokkaimpia petolintujen suojelun edistäjiä oli vuosisadan vaihteessa tohtori Th. " Samat ohjeet annetaan vielä teoksen kymmenenSUOMEN L UONTO 1/76 "Kanahaukan vuosisaalis piirtlljlln silmällä nähtynä" (S. Tunnetuimpia aatteen levittäjiä oli alkuaikoina Sakari Topelius, joka perusti v. Jos tämä niiden edustama rengas eläinketjussa poistetaan, horjutetaan lajien keskeistä luonnollista tasapainoa ja voivat sen seuraukset olla hyvinkin tuhoisat." Viidessäkymmenessä vuodessa oli metsästäjienkin keskuudessa astuttu melkoinen harppaus petojen suojelemiseksi. Työväenkalenterissa kirjoituksen "Pöllölintumme". UUDET AJAT UUDET AATTEET Petovihan pahimpina vuosikymmeninä alkoi myös lintujensuojeluaate herätä aluksi etupäässä kansan sivistyneistön keskuudessa. Kotkahan ei kuulunut luonnonsuojelulain alkuperäisiin rauhoituksiin, vaan rauhoitettiin yhdessä merikotkan, kalasääsken ja tunturihaukan kanssa asetuksella v. Myös kulkutautien leviämistä pedot hidastavat pyydystämällä tartuttavia sairaita yksilöitä. Vuonna 1925 ilmestynyt "Lyhyt riistanhoidon opas" käsittelikin jo laajasti mm. Petolintujen osalta ei suojeluaate tosin vielä pitkiin aikoihin saanut suurta kannatusta. Riistanhoitomenetelmät olivat muiltakin osin paljon kehittyneet, ja v
Luonnonsuojeluja metsästys. Petoeläinten ja Ryöstölintujen jahdista. Godenhjelm , U. Tärkeätä on myös opettaa metsästäjät tunnistamaan petolinnut, ettei rauhoitettuja lajeja enää ammuttaisi "kanahaukkoina" . Helsinki. (julk. Tällä hetkellä ovat petolinnuistamme rauhoittamattomia kanahaukka ja varpushaukka ja piekana Lapin läänissä. Metsästäjäjärjestöt alkavat, tosin paljolti luonnonsuojelijoiden painostuksesta, suhtautua entistä varovaisemmin petojen vähentämiseen riistanhoitomuotona. Helsinki. Helsingfors . Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa. Luku sinänsä on joidenkin pyssymiesten rauhoitettuihin petoihin ja muihinkin lintuihin kohdistama ammuskeluvimma, joka on lähinnä ilkivaltaa. Sukupuuttoon hävitettäväksi ei Lindgren sentään petoja halua, vaan 8 toivoo muutaman yksilön jätettäväksi luontoa elävöittämään. Karhun metsästyksestä määrätään vuosittain asetuksella, ja ilveksen pyynti tapahtuu maatalousministeriön myöntämällä lisenssillä. Pahimpia riistatuholaisia ovat kanahaukka ja varpushaukka. 1925. Luonnonsuojelulakia ja metsästyslakia korjaillaan niin, että rauhoituksen piiriin tulee myöhemmin vielä sellainenkin nykyajan haukkaharvinaisuus kuin muuttohaukka. (toim.) 1950. 1953. Suomen suurpedot. von Berlepsch, H. Suo men Riista 8: 13 1135. LOPUKSI Yleinen petovihamielisyys alkaa olla jo historiaa. 53 s. Huolimatta siitä, että yleinen mielipide alkoi jo olla pienempien petojen, varsinkin useimpien petolintujen suojelun kannalla tunnustaen niiden elämisen oikeuden ja hyödyllisyyden, eivät kaikki metsästäjät sulattaneet uusia oppeja. Hukka huutaa. Po rvoo. Lindgren, S. 1943 Suomen Yleisen Metsästäjäliiton kehoituksesta "Riistanhoitajan käsikirjan", hyökkää petojen suojelua vastaan. " Lindgren toivoo kuitenkin petojen vähentämisen tapahtuvan inhimillisin keinoin. . Huuhkajan mainetta parantaa sen vihamielisyys variksia kohtaan. 1946. Lyhyt riistanhoidon opas. Niinpä S. 1902. (toim. 1974. H. N:o 1 7. Helsinki . 95 s. Metsästäjäin Keskusjärjestö) 19 75. Äskettäin ilmestyneessä metsästäjätutkinnon oppaaksi tarkoitetussa Metsästäjän oppaassa ei pedoista puhuta enaa m1taan kirjan riistanhoitoa käsittelevässä osassa. Po rvoo. Ylänne, Y. 631 s. KIRJALLI SUUTTA Aho, J. Hämeenlinna. I 968 . Yleinen lintwuojelu. 156 s. I 928. Nisäkäspedoista rauhoittamattomia ovat supikoira, kettu, minkki, hilleri ja ahma. Pyrkimys metsastaJien valistuneisuuden lisäämiseen johtikin v. Riistanhoitajan käsikirja. Haukkahäkistähän voidaan sinne joutuneet rauhoitetut haukat päästää vahingoittumattomina takaisin vapauteen. 1953 . Varsinaiset petovihan vuosikymmenet alkavat kuitenkin olla jo ohi. 196 s. Hyvää riistakantaa ei synny sinne, missä on runsaasti petoeläimiä. 1934. Susi on pääsääntöisesti rauhoitettu poronhoitoalueen ulkopuolella. Luonnonsuojelulain voimaantulo ja sen aiheuttamat muutokset metsästyslaissa viivästyttivät kuitenkin metsästyslain uudistusta niin, että varsin perusteellisesti korjattu uusi metsästyslaki tuli voimaan vasta v. Porvoo. Porvoo. Metsä.1tys-ki,ja. Pohjolan pedot. Helsinki. 18 7 8. n?!1Su_ojelijat es1tt1vat ankaraa kritiikkiä silloisesta metsästyslaista, mikä johtui lähinnä sen vapaamielisyydestä petokysymyksissä. Helsinki . Metsästäjiä valistaa mm. v. 1943. Suomen Riista 8 : 120130. Minnenfrån Vargåren 1880 82. 272 s. 1974. 1964 käyttöön otetun metsästäjätutkintojärjestelmän kehittämiseen. 1891. Mutta minkä viha on rikkonut, sen saattaa sopu uudelleen rakentaa. Vanhoja asenteita on kuitenkin vaikea kitkeä pois, siitä ovat osoituksena viime kesän uutiset kotkanpesien hävityksistä. Brander, V. V. 213 s. Vakavin tilanne on vähälukuisten suurpetojemme ja niistä lähinnä suden kohdalla. Osaltaan painetta petoja kohtaan helpotti metsästyksen muuttuminen virkistystoiminnaksi ja sen merkityksen väheneminen metsästyksen harjoittajien toimeentulon parantajana. Munsterhjelm, L. 11 2 s. Paavolainen, E.-P. Pulliainen, E. Metsästäjän opas. / . Paaluraudat kiellettiin luonnonsuojelulaissa ja kuvarautojenkin asemesta Lindgren suosittelee käytettäväksi haukkahäkkiä. Kärpän, näädän ja saukon metsästyksestä päätetään vuosittain erikseen. Suomen metsästys. ) 1967 . 854 s. Metsästys. 203 s. Muiden vahinkoeläinten metsästys oli sidottu metsästysoikeuteen. 1942 perustettu Suomen Riistanhoitosäätiö julkaisemalla Suomen Riista -sarjaa, jossa varsinaisia riistaeläimiä käsittelevien kirjoitusten ohella annetaan asiallista tietoa petojen ravinnosta ja merkityksestä riistataloudelle yleensä. "Metsästäjän, joka haluaa rikkaan riistakannan, on palautettava tasapaino luontoon. Branderin käsityksiä hän oikoo käyttäen tämän omia aseita. Po rvoo. 1894. Lindholm, K. Metsänriistan hoidosta Suomessa. SUOMEN LUONTO 1/ 76. 70 s. Lindgren, joka julkaisi v. Lauttakylä. Leikola, A. Biologin maailmasta. . Metsästysalueiden muodostamisesta ja metsänriistan hoidosta. 3 16 s. Huuhkajaa saa metsästää syyskuun alusta joulukuun loppuun. Luonnonsuojelulain rauhoitettua useimmat petolinnut voitiin metsästyslaissa antaa ohjeita lähinnä vain nisäkäspetojen metsästyksestä. Tapporahaväittely eduskunnassa ja rajoitetun ja viranomaisten valvoman moottorikelkkametsästyksen salliminen osoittavat lopullisen ratkaisun olevan vielä kaukana ellei sellaiseksi sitten muodostu suden täydellinen häviäminen eläimistöstämme. Petoeläinten vähentäminen on tuloksellisen riistanhoidon ensimmäinen tehtävä. Lampio, T . Helsinki. Mäensyrjä, P. Suo men Yleisen Metsästäjälii ton _julkaisuja N:o 10. 38 s. Metsästys ja luonnonsuoJilu. 263 s. Karhua, sutta ja ahmaa sai edelleen metsästää kaikkialla metsästysoikeudesta riippumatta. Usein henkilökohtaisuuksien tasolle menevään susikeskusteluun soisi mielellään ohjenuoraksi Juhani Ahon riistanhoito-oppaan lopputoteamuksen : "Se on ollut viha, joka on vienyt vilj.an maasta ja rikkonut välit metsänväen kanssa. Suomus, H
Onhan Perämeri muuhun Itämereen verrattuna suhteellisen puhdas. J ensen et. al. Uusin ruotsalainen selvitys (Olsson et. Niiden ja tärkeimSUOMEN LUONTO 1/76 Perämeren norppia pyydystetään, paitsi ampumalla, myös perinteellisesti verkoin. Kaikenkaikkiaan myrkkypitoisuudet olivat kuitenkin erittäin korkeat : esim. Niinpä DDTja PCBpitoisuudet kohosivat 2-4-kertaisiksi keskisellä Itämerellä vuodesta 1968 vuosina 1969-197 3 kerättyyn aineistoon verrattuna. Suomenlahden norppien DDTmäärät olivat liki yhtä korkeat kuin harmaahylkeiden keskisellä Itämerellä, korkeimmillaan jopa 900 mg/kg. keskisellä Itämerellä kilossa traanista (=ihonalaisesta rasvakudoksesta) uutettua rasvaa keskimäärin 420 mg DDT:tä ja 140 mg PCB :ä; korkeimmat yksittäiset arvot olivat vastaavasti niinkin valtavat kuin 970 ja 290 mg/ kg (eli ppm). Ensimmäisestä laajasta suomalaisesta selvityksestä ilmeni mm. Eero Helle Perämeren norpat ja ympäristömyrkyt Itämeri on tunnetusti maailman saastuneimpia merialueita. TÄHÄNASTISET TIEDOT Ensimmäiset selvitykset DDT:n ja PCB :n kertymisestä Itämeren hylkeisiin ovat vajaan vuosikymmenen takaa. Norpanpyynti on antanut aineistoa ympäristömyrkkyjen tutkimiselle ja siten välillisesti ehkä myös suojelutyölle. Sitä paitsi Itämeren ravintovaroja tarvitsisivat norpan ja merikotkan ohella monet muutkin. Syysuhdetta ei ole todistettu, mutta huolestumiseen on aihetta. Perämeren norppatutkimuksissa on selvinnyt, että myös hylkeiden lisääntymistahti näyttää hidastuneen. Huolestuttava kehitys näyttää tapahtuneen lisäksi erittäin nopeasti. Parhaiten tunnettuja seurauksia tästä on merikotkakannan kehno lisääntymiskyky, joka johtuu ravintoketjuissa rikastuvista ympäristömyrkyistä. ( 1969) totesivat, että myrkkypitoisuudet ylittivät jopa monikymmenkertaisesti monista muista paikoista saadut tulokset. pien myöhemmin julkaistujen tutkimusten tulokset on koottu taulukkoon 1. Niitä ei esiinny eliöissä luonnostaan, ja niiden hajoaminen on perin hidasta. Huonomaineisimpia näistä ovat DDT ja PCB (polyklooratut bifenyylit). 1974) osoittaa hylkeentraanin sekä DDTettä PCB-pitoisuuden pienenevän siirryttäessä keskiseltä Itämereltä pohjoiseen ja koilliseen ; pienimmät pitoisuudet todettiin Perämerellä. Sen jälkeen kun elohopean joutuminen luontoon on ratkaisevasti vähentynyt 1960-luvulta lähtien, merialueidemme ympäristömyrkkytutkimuksissa on kiinnitetty enenevästi huomiota kloorattujen hiilivetyjen esiintymiseen ravintoverkoissa. Perämeren osalta tulokset vastaavat luonnollisesti hyvin alueelta tehtyjä uusimpia määrityksiä (Helle & Olsson 1975): DDT :tä keskimäärin 107120 mg/kg, PCB :tä 50-70 mg/kg; korkeimmat mitatut arvot olivat myös yhtäpitävät. Suomenlahden hylkeiden suuri myrkkypitoisuus Perämereltä otettuihin näytteisiin verrattuna (Karppanen & Henriksson 1974). Samalla on todettu, että heikoimmin lisääntyvät juuri ne norppanaaraat, joiden elimistössä on eniten myrkkyjä. Seurauksena onkin ollut niiden kasautuminen huomattaviksi pitoisuuksiksi sekä vesiettä maaravintoketjujen ylimpiin portaisiin, myös hylkeisiin. PCB-yhdisteitä tavattiin niinikään hälyttävinä pitoisuuksina, aina 3 70 mg :aan asti. Yllättävää on sen sijaan todeta, että Perämerellä vastaavaa kehitystä ei ole viime vuosina todettu: päinvastoin vuosina 1972-1974 pyydystetyissä hylkeissä molempien myrkkyjen pi9. al
Kun kysymyksessä o n laajalti liikkuva eläin ja tutkittuja yksilöitä on runsaasti (n = 99 ), myrkkypitoisuuserot eivät selittyne yksinomaan paikallisilla suppea-alaisilla saastumisilla. H ylkeentraa nin DDTja PC Bpitoisuudet (mg/ kg) Keski ja Po hjo isItämerellä sekä Saimaalla. o nko se kantava vai ei. 27 270 66850 100 20-320 ., Perii meri 15 2 10 11 0560 100 49330 Nc,rpp;1 .. Selvin, liki kaksinkerta inen ero o n nuorimmissa ikäluokissa. MITEN DDT JA PCB VAIKUTTAVAT HYLK EIDEN LISÄÄNTYMISEEN . 1974, Helle Olsson 197 5). DDT:n ja PCB:n vaikutusmekanismeja hylkeissä ei tiedetä. Parhaassa lisääntymisiässä olevista naaraistakin vain runsaa lla kolmanneksella tava ttiin sikiö ja yli 20-vuotiaista enää ainoastaan joka viidennellä. Ainakaan tällä hetkellä ei ole aihetta epäillä näytteen edustavuutta. Siellä o n todettu sukukypsistä no rppanaaraista vain n. 1971 ). Eri asia on sitten se, o nko Perämeren no rppien lisää ntymisteho luo nta isesti alhaisempi kuin muiden populaatiloiden, joista murtovesirotumme o n ollut erossa varsin poikkeavissa oloissa jo runsaat 10 000 vuo tta. Tähän viittaavat kirjoittajan ja ruotsalaisen Mats Olssonin saamat tulokset DDTja PCB-yhdisteiden esiintym isestä no rpissa. Aineisto n tekee ainutlaatuiseksi se, että eläimistä tiedetään tarkan iän lisäksi lisääntym istila, ts. Kantava t norppanaaraat ovat keskimäärin selvästi puhtaampia sekä DDT :n että PCB :n suhteen ; ei-kantavien naaraiden traanin myrkkypitoisuudet oliva t 75 % (DDT) ja 45 % (PCB) korkeammat kuin kantavilla (taulukko 2). Kirjoittajan Simosta vuosina 197219 7 4 keräämässä aineistossa vain osa sukukypsistä naaraista on ollut kantavia ja niiden osuus kaikista naaraista laskee iän mukana (kuva 1 ). .. 1969 Tukholman edusia 68 3 170 97-310 30 1656 1\"orpp;, Pohjanlahti 68 2 120 11 0130 13 1016 Ha n~!aah vlje keskinen Itämt"ri 6973 18 420 170970 140 4 7290 Olsson et al. arvo Rajat an:o Raja t Viite Han'.~aahylje keskin en Itämeri 1968 2 130 110150 30 1643 J ensen et ~-1. Tämä onkin todettu vallitsevaksi tilanteeksi norpan ko hdalla muualla maailmassa. 33 200 3 1770 11 27390 Han11aahyljc Suo menlaht i 73 3 140 11 0170 2 10 130290 Karppane.'~ & Henriksson 1974 No'"i'.l"t Sai maa 6973 8 190 20720 58 6230 Suo 111enlah1i ., 19 320 29900 83 1370 Perä1neri 7273 10 120 27 3 10 50 18100 Norppa P<.-rämeri 7374 41 107 27290 70 27140 Helle& Olsso n 1975 TA UL KKO 1. Tätä taustaa vasten Perämeren norpan lisääntymisteho tuntuu ainutlaatuisen alhaiselta. Mitkää n tiedot eivät viittaa siihen, että loka-marraskuussa suoritettu verkkopyynti valikoisi nimenomaa n eika ntavia naaraita. O NKO ORPAN LlSÄÄNTYMISRITMI HÄlRIITYNYf . 65 % kantaviksi vuosittain (Nazarenko 1965). PERÄMEREN EI-KANTAVAT NORPPANAARAAT OVAT SAASTUNEEMPIA KUI KA TAVAT Todennäköisin syy Perämeren no rppien alhaiseen lisääntymistehoon lienevät tällä hetkellä ympäristömyrkyt; o nhan Itämeri mo nin tavoin maailman saastuneimpia meriä. Saaliin suku puolisuhde I : 1 osoittaa epäsuo rasti myös kantavien naaraiden kerääntyvän rantaan muodostuville ensimmäisille syysjäille. . kehityksen alkuvaiheessa olevan alkio n kiinnittymisen kohdun seinämään vaikeutuneen, toisaalta DDT :n vaikutuksiin kaniineilla luetaan ennenaikaiset SUOMEN LUO TO 1/76. KeskiKeski Laji Paikka Aika lukum. DDT PCB Näyu . Uusim missa mittauksissa DDTja PCB pitoisuudet ova t keskimäärin 40-50 % ja yksittäiset maksimiarvot 5070 % alhaisemmat. Yleinen käsitys kuitenkin o n, että kumpikin laji poikii vuosittain saavutettuaan sukukypsyyden 4-6 -vuotiaana. Itämerellä ollaan siis mahdollisesti jouduttu noidankehään: myrkyt hidastavat osaltaan lisääntyvyyttä ja naaraat poikivat harvemmin, mi stä o n seurauksena pitoisuuksien jatkuva no usu, j oka puolestaan aiheuttaa enenevässä määrin vaikeuksia lisääntymisessä, jne . 1974 Ahvenanmeri .. to isuudet olivat pienemmät kuin vuosina 196919 7 3 kerätyssä aineistossa (Karppanen & Henriksson 1974, Olsson el al. sukupuolihormonit ovat steroideja). Monet tutkimukset osoittavat, että DDT ja PCB vaikuttavat ~aitallisesti eläimen stt'roidi hormoniaineenvaihduntaan (mm. Tämän seurauksena hiirellä o n havaittu implantaation, so. Aikaisemmat tiedo t Itämeren hylkeistä ovat yllättävää kylläniin puutteellisia, että sen kummemm in norpan kuin harmaahylkeenkään luontaista lisääntymisrytmiä ei ehdottoma n luo tettavasti tiedetä, o n ainoastaan hylkeenpyytäj ien muistinvaraisia ko kemuksia. Kanadassa 8595 % sukukypsistä norppanaaraista poikii vuosittain (Smith 1973), samoin po hjoisella Tyynellä valtamerellä (Slepcov 1943). Aikaisemminhan o n todettu saastepitoisuuksien kasvavan merinisäkäskoirailla iän mukana, mutta ei naarailla, jotka poikimisessa ja sitä seuraavassa imettämisessä siirtävät huo mattavia myrkkymääriä jälkeläisiinsä (Gaskin el al. Ainoa tieto selvästi alhaisemmasta lisääntymistehosta o n Po hj oiselta Jäämereltä Kaninin niemimaan itäpuolelta. Toinen huomattava piirre o n se, että myrkkypitoisuus no usee iän mu kana
H oldrinet & R. J o hnels, M . Vaz 1974: DDToch PCB-sub.1tanser i sälar utefter .<venska uä.,toch östkwten. mm. 181 : 55 p. Tähän mennessä DDTJ3 PCB-yhdisteiden o n selvästi havaittu vaikuttavan hylkeiden lisääntymiseen vain yhdessä tapauksessa: korkeina pitoisuuksina ne ovat lisänneet kalifornia laisella merileijonalla ennenaikaisten synnytysten määrää (DeLong el al. & M. Helle, E. XX II , 2: 109128. lsson el al. 1975 : Perämeren norppien lentolaskenta. O11erlind 1969 : DDT and PCB in Ma rine Animalsfrom Swedish Waters. & K. Simossa pyydys1e1t)'.jen kantavien j a ei-kantavien norppanaaraiden craanin DDTja PCB-pi10isuude1 eri ikäluokissa H elteen & Olssonin (1975) mukaan. Zhur. Kantavien norppanaaraiden prosencuaalinen osuus kaikisca sukukypsiscä naaraista eri ikäluokissa Simossa hyljeverkoilla vuosina 1972-74 pyydetyissä yksilöissä. Niemelä, E. 1. kpl 9 17 26 TA ULU KKO 2. Sitä paitsi sikiönkehityksen alkuvaihe ja kausi, jolloin norppa mobilisoi varastoitua traa nia veren välityksellä elimistön käyttöön, osuvat ajallisesti päällekkäin loppukevääseen ja alkukesään. Kää ntänyc englanniksi Fish. Kuuden ennenaikaisesti synnyttäneen naaraan traanin DDT-pitoisuus oli keskimäärin 825 mg/kg (rajat 625-1 039 mg) j a PCB-pitoisuus 11 2 mg (85-145 mg). Rinnakkaiset tiedot Perämeren norppakannan lisää ntymistehosta sekä DDTja PCByhdisteiden esiintymisestä kannan sukukypsissä naaraissa ovat tosin j o nyt laajemminkin ottaen huomio narvoisia sen vuo ksi, että esim. 1943 : Säldjurensjilrökningsbiologi i Fjärran Östem. M . 700 hallinpoikasta välttyi joutumasta metsästyksen kohteeksi itä isellä Suomenlahdella. G . Zool. J ensen , S. kpl 8 15 ci -kanta,•;11 keskiarvo 109 134 130 11~iyr1. (Käännösvenäj äscä .) Sm ith , T. 18 1: 1 1681 169. Trans!. Na1ure 224: 247 250. Res. Nazarenko, Yu. J o nyt on selvää, että viimekeväinen asetus hylkeenpo ikasten rauhoittamiseksi ei tullut hetkeäkään liian aikaisin. , W. 11. Asetuksen arvo han paljastui välittömästi : Niemelän (197 5) mukaan n. G . 39 tässä lehdessä, Helle 1975). kpl 9 17 26 PC B kan1a,·,1t kr,;;kiarvo 48 63 56 näyt. synnytykset, jotka johtaessaan usein kuolemaan alentavat kannan lisääntymistehoa. 1461 : 10 p. (1974) arvelevat, että juuri tämä sikiönkehityksen hidas vaihe on hylkeillä lisääntymiskierron herkin vaihe. Suomen Luonto 1/1976 : 3943. SNV PM 420: 28 s. L. Tätä tilannetta pitävät nimi ttäin aktiivisesti yllä steroidihormonit, joihin puolestaan DDT :n j a PCB:n on todettu vaikuttavan häiritsevästi koe-eläimillä. Edellä esitetty osin jo luonnossa todettu, osin hypoteettinen DDTja PCB -vaikutusten ketju tuntuu selkeältä. hedelmöitymisen jälkeen alkio n kehitys o n 3-3,5 kk lähes pysähdyksissä ennen kuin se kiinnittyy ko hdun seinämään (implantaatio) ja alkaa nopeasti kasvaa ja kehittyä. Suomenlahdella pitoisuudet ovat 2-3 -kertaiset, keskisellä Itämerellä vielä useampikertaiset Perämeren arvoihin verrattuna, mutta näiltä alueilta ei ole saatu myrkkypitoisuuksien o hessa tietoja lisääntymismenestyksestä. Ser. Gaskin , D. Henriksson 1974: Kvick,ilueroch klorerade koluetehalter i hausoch i11.1jösälar. MITÄ SITTEN JATKOSSA . pidentynyt sikiönkehi tys, ts. Frank 19 7 1 : Organoc/1/orine pnticide midues in harbo11r porpoises Jrom the Bay of Fundy regio11 Na1ure 233: 499500. Perämeren norpan osalta tämä ko konaisselvi tys on KUV IO 1. Suom en Luonto 4/197 5: 23 7. Res. G. Hylkeillä on ns. Simpso n 1973: Premalure Birlhsin Califo rnia SM Lions: Associacion with H igh Organochlo rine Po llu1an1 Residue Levels. Suomen Eläinlääkärilehti 80: 3 7 8391. Specov, M . no. Tällaisten monimutkaisten fysiologisten to imintamekan ismien selvittämisessä ja j o htopäätösten tekemisessä ei kuitenkaan voitane koskaan olla liian varovaisia, sillä selväntuntuisiinkin ratoihin voi rulla oleelli sia muutoksia uusien tietojen myötä. 1973 : Population dynamics of the ringed seal in lhe Canadian easlem Arctic. kpl 7 8 15 ei -ka111ava1 kr"ikia rvo 70 80 80 11ä ~•t. Board Can. Tuolloin elimistössä liikkeellä olevien DDTja PCB-yhdisteiden määrä kasvaa tietysti huo mattavasti muuhun vuodenaikaan verrattuna. Karppanen, E. He lle, E. HuoSUOMEN LUONTO 1/ 76 maamme Perämeren norppien jäävän DDT :n suhteen selvästi alle lisääntymi shäiriöisten merileijo nien myrkkypitoisuuksien, mutta monien yltävän PCBpitoisuuksissa _lisää ntymi shäiriöisten naaraiden alarajan ja jopa keskiarvonkin yli . 1965 : Contributions to the sludy of the reproduction of the ringed .<eal ( Phora hisj1ida) of the Cho.1ka !n/et. Olsson 1975:Jullwi.<ematon nineiJlo. Olsson & G. artikkelia s. Board Can., Bull . Johnels & R. D KIRJ ALLISUUS DcLo ng, R. hyvässä vauhdissa (ks. G. Olsson , M., A. naa raan ikä (vuosia) 310 11 -25 Keskian·o DDT ka111a,·a1 keskiarvo 58 91 75 ll ~i\'11 . , A. Vastaavat arvot olivat no rmaaliaikaan synnyttäneillä 103 mg (5 1-203 mg) ja 17 mg ( 12-25 mg). E., M. G. Fish . H ylj ekantojemme lisääntymistehon selvittämiseksi täytyy tuntea kannan suuruus, sukukypsien yksilöiden osuus siinä sekä ne erilaiset ympäristötekijät, jotka j oko erikseen tai yhdessä vaikuttavat haitallisesti ka nnan lisääntymiseen. G ilman in & J. 19 7 5 : l lämeren hyljekanlOJa .,e11ra/aan. Science, Voi. 197 3)
Lähemmin tarkastaessani havaitsin jäniksen edessä ohuilla sammalilla peitettynä kahdet viritetyt ketunraudat. Saman päivän iltana tein rikosilmoituksen Pelkosenniemen poliisille puhelimitse. Noin 150 m päässä pesästä oli loivalla rinteellä kuollut valkea jänis. Kysymyksessä on ollut järjestelmällinen kotkien hävittäminen. J. Arvattavaksi jää, miten kauan sitä on jatkunut ja miten moni kotkareviiri on näidenkin hävittäjien vuoksi jo tyhjillään. Seppo Saari Koillis-Lapin kotkaturmat keväällä 19 7 5 Luonnonsuojeluväki ja moni muukin muistaa viime kesän (1975) kohua aiheuttaneet kotkatuhot. Kuljin avoimella rinteellä. Pesässä oli ruokana kolme riekkoa, yksi urosteeri, yksi jänis ja kaksi oravaa. Emo kotka oli lähellä pesää, mutta poistui näkyvistä arkana jo tultuani noin 700 m päähän. Kysymyksessä olivat päivänselvät lainrikkomukset, mutta sitä koskeva keskustelu johti pian asiattomuuksiin. 20. paikallisen väestön tiedossa, en tässä yhteydessä mainitse pesäpaikkojen nimityksiä. Yritin SUOMEN LUONTO 1/76. Luonnonsuojeluväkeä syytettiin liioittelusta, kotkatarkkailijoiden itsensä aiheuttamista vahingoista ja jopa rikoksen lavastamisesta. Tämä esitys perustuu ensisijaisesti näihin muistiinpanoihin ja olen esitystä täydentänyt k~sityksilläni kotkan käyttäytymisestä tietyissä tilanteissa. Rikosilmoituksen saaneet viranomaiset eivät ole saaneet selville mitään tuttu tilanne monesta muustakin luonnonsuojelulain rikkomuksesta. Elävä poikanen oli siksi hyvässä kunnossa, etten kiinnittänyt huomiota erittäin runsaaseen saalismäärään pesällä. Pisimmälle asiattomuudessa ylti Lapin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Hokajärvi, joka yltyi kerrassaan sopimattomaan kielenkäyttöön, puolusteli rikollisten työtä, väitti kotkia olevan Lapissa liikaa ja kaiken huipuksi piti pahimpina syyllisinä etelän luonnonsuojeluväkeä. Vaikka useimmat pesät ovat mm. Pesässä öli yksi melko pieni kuollut poikanen ja yksi elävä poikanen, joka oli vain hieman suurempi. Purin pyydyksen. Kotka lensi kauemmaksi, mutta käväisi välillä pesän lähellä kahdesti ollessani paikalla. PELKOSENNIEMI, ETELÄ Sekä naarasettä uroskotka tapettu. Jäniksessä oli läpirepeämä, jonka saattoi päätellä kiväärin luodin tekemäksi. Havainnot kotkista, kotkan pesinnöistä, pesillä ja pesäalueella olevista saalisjätteistä sekä muista aiheeseen liittyvistä seikoista kirjasin päivittäin muistiin. Tullessani pesäalueelle poistui emokotka pesästä hiihtäessäni 150 m päässä. Esitys kokonaisuutena on samankaltainen, kuin suullinen selostus, jonka annoin Kemijärven poliisi lle ja PelkosenniemenSavukosken nimismiehelle kuulustelutilaisuuksissa. 12 Kemijärvi 1 vanha naaras 1 poikanen Pelkosenniemi, etelä 1 vanha naaras 1 vanha uros 2 poikasta Pelkosenniemi, pohjoinen 1 poikanen Savukoski, etelä 2 poikasta 1 poikanen Savukoski, hohjoinen Savukoski, änsi 1 vanha naaras 2 munaa 4 vanhaa 7 nuorta 2 munaa Luettelo kirjoittajan havaitsemista kotkien ja suurten kotkan poikien kuolemista KoillisLapissa keväällä 1975. 5. Raudat oli sidottu noin 5 kg painavaan litteään kiveen vaalealla puotinarulla. Tarkastin kotkanpesiä Maaja metsätalousministeriön valtuuttamana Kemijärven, Pelkosenniemen, Sallan ja Savukosken kuntien alueella. Oheisessa artikkelissa tuhojen toteaja kertoo itse siitä, mitä hän totesi metsissä tapahtuneen. Jänis oli miltei valkoinen (kuten jänikset ovat tällä alueella toukokuun puolessavälissä). Raudat ja jänis oli sijoitettu kujaan, joka oli muodostettu kuivista liekopuista ja pystyyn pistetyistä terävistä kuivista oksista. Kotkat eivät ole näyttäytyneet o llessani pesällä. Näistä useimmat olivat aivan koskemattomia, eli ne olivat kuivahtaneet siihen kokoon, jona uros tuo saaliin -pesän reunalle. 29. Yksi tai mahdollisesti kaksi poikasta kuoli nälkään. Pesässä oli yksi muna sekä jätteitä vasta syödystä riekosta
pudottuaan pesästä. Poikasen kupu oli tyhjä. 5. 1. Tieltä pesälle johti kahdet saapasjäljet. 25. Poliisi oli kanssani samaa mieltä rautapyytäjän helposta kiinniottamisesta jäämällä alueelle odottamaan, mutta hän ei ollut saanut valtuuksia näin laajaan toimintaan. Uroskotka, kuten monien muidenkin petolintujen urokset, ei osaa jakaa ruokaa poikasille. Paikalla ei ollut kotka käynyt moneen vuorokauteen. Saappaiden kuvio oli jänkäviilloksessa selvänä näkyvissä. Pesän ja kuolleen poikasen välillä oli noin 10 m leveä kivirakka, jota näin pieni poikanen ei ole voinut itse ylittää esim. Kävin poliisin kanssa tutkimassa pesäaluetta. Talletin laukauksen suunnan kompassilla ja kartalta totesin sen kuuluneen juuri pesän suunnalta. Pesällä olevat koskemattomat saaliseläimet osoittavat naaraan puuttumisen. Koiras luultavasti ammuttiin. Saaliskasa kasvaa pesän laidalla, kunnes poikaset kuolevat nälkään ja kerjuuääni loppuu. 21. Tutkittuani tarkasti ympäristön löysin noin 50 m päästä pesältä kuolleen kotkanpoikasen. Uros reagoi poikasten kerjuuääneen saalistamalla ja tuomalla pesään lisää syötävää. Pesä oli autioitunut. 1975. Pesään ei myöskään ollut tuotu uusia havuja. Poikanen makasi avoimella paikalla sammalikossa silmät auki eikä siinä ollut havaittavia väkivallan merkkejä. Kello oli 21.50. Olettamus tapahtumien kulusta: Naaraskotka on pyydystetty raudoilla ennen 20. 5. Muuta emme todenneet alueella emmekä myöskään nähneet kotkia. Alakuvassa näkyy kotkalle Pelkosenniemellä rakennettu kuja-ansa, _jonka kaksien ketunrautojen syöttinll oli jänis. 6. Savukoskella kaadettiin v. 5. Toinen poikanen oli mahdol13. Ihaillessani tyyntä ja kirkasta kevätilmaa 15 km pohjoiseen erään vaaran rinteellä, kuulin kaukaisen kiväärin laukauksen. Lähialueelta ei löytynyt yhtään tuoretta kotkan ulostetta. Pesässä ei ollut poikasta, eikä lainkaan saaliseläimiä. 1973 kirveellä kotkan pesäpuu. Saman parin uusi pesii hllvitettiin myös v. Kotkaemo oli ilmeisesti jo joutunut niiden uhriksi. SUOM EN LUO TO 1/7 6 myös tavoittaa paikallista riistapoliisia, mutta hän oli pitkäaikaisella valvontamatkalla
Voisi olettaa, että po ikasta on ammuttu kiväärillä ylärinteeltä, mistä ei näe kunnolla pesään. Pelkosenniemeläinen kotkanpoika, jonka vanhemmista ilmeisesti toinen pyydystettiin raudoilla ja toinen ammuttiin, löytyi nlllkllän kuolleena kivirakan takaa n. 5., mutta on huomattava, että tämän ikäisistä poikasista toinen saattaa muutenkin kuolla heikkouttaan. Tämä on kuitenkin vain olettamusta. Kuollut poikanen oli suuri, mutta vielä täysin valkoinen. Seuraamuksena yksi suuri poikanen kuoli nälkään ja toinen olisi kuollut muutaman päivän kuluttua, ellei sen kunnostamiseen oltaisi ryhdytty. Yksi suuri kotkanpoikanen kuollut, todennäköimti ampumalla. lisesti kuollut nälkään ennen 20. Toisen kuolemansyytä ei enää voinut päätellä, mutta tllmlln hartianseudussa oli kiväärinluodin tekemä reikä. 50 m pesllstlllln. PELKOSENNIEMI , POHJOINEN . Kotkanpesässä oli kaksi melko suurta poikasta. 25. Totta on vain se, että näin suurta ko tkanpoikasta ei luonnollisen tuhon pitäisi enää kohdata. KEMIJÄRVI N aaraskotka tapettu vai vahingoitettu niin, ettei poikasista huolehtiminen ollut mahdollista. SUOM EN LUONTO 1/7 6. iltana. 6. J 4. Kotkanpoikaset eivät kuitenkaan tipahtele pesästä itsestään. Savukoskelaisen kotkanpeslln pohjalta löytyi kaksi kuollutta poikasta. Toinen löytyi kuolleena noin 10 m pesäpuusta alarinteeseen. 5 Pesässä oli kaksi suureh14 Kemijllrvelllinen, varsin varttuneeseen iklllln ehtinyt kotkanpoika kuoli nlllklllln, koska naaras ei ollut paloittelemassa koiraan tuomaa ruokaa. 5. 27. Omaan havainnointiini ei sellaista ole liittynyt. Ampuja on nähnyt vain toisen p~ikasen ja tyytynyt sen tuhoamiseen. Kuolinsyytä ei voinut todeta, koska emokotka oli syönyt poikasen hartiaseudun. Sen rakenne vaikutti hyväkuntoiselta. Syönnös oli tapahtunut maassa ja voisi olettaa poikasen pudonneen pesästä ja kuolleen. Toinen poikanen oli heikossa kunnossa. Uroskotka ammuttiin 25. Niiden pesän laidalle työntökin aiheuttaa ankaraa vastustamista ja pesäpohjaan painautumista. Pyytäjä tyhjensi pesasta kaikki saaliseläimet käsittämättömästä syystä (ellei urosta ammuttu, pyytäjä käytti niitä rauto· jen syöttinä), sekä otti vielä heikosti elävän poikasen mukaansa jättäen sen kuitenkin rakan takaiseen paikkaan kuolemaan. 5. Pesässä oli yksi suurikoko inen poikanen
Poikasen heikkous tuli esiin mm. Elävä oli jo hieman ruskeasel käi nen. siinä, ettei se yrittänyt normaalisti tarttua kynsillään sitä käsittelevän ihmisen käteen. Naaraskotka lenteli edellisvuosien tapaan aivan pesän tuntumassa matalana. Pesässä oli ruokana kokonainen orava ja lahoamispisteessä oleva pienen poronvasan takapää (mahdollisesti keskosena syntynyt). Aluksi tllmll tapahtui puussa, myöhemmin maassa. Emokotkia ei näkynyt alueella ja tämä oli ensimmäinen kerta vuosiin, ettei ainakin toinen emokotka esiintynyt pesän tuntumassa pesintäaikaisella käynnillä. 6. Kuolleen poikasen ruumiinavaus osoitti ravintoreittien olevan ai".an tyhjinä. Kotka laskeutui välillä jopa 100 m päähän minusta. Olin kojussa kello 6-18 välisen ajan. Jäniksistä oli aina syöty pää, etujalat ja osa ruumiista sisälmyksineen. Jatkoin ruokintaa niin kauan, kunnes poikanen itse oppi raatelemaan saaliit, joita uros toi säännöllisesti. Koska kotkat ovat erittäin uskollisia pesälleen, oletin, että naaras oli tapettu tahi sitä oli vahingoitettu niin paljon, että se ei SUOM EN LUONTO 1/ 76 Kemijärveläinen kotkanpoika (alakuva) löytyi henkihieverissll pesllstlllln, jonka nuorempi poikanen oli jo kuollut nälkään (viereisen sivun ylin kuva). koa voimakasta poikasta. Poikasten koko vastasi rengastuskypsyyttä. Sekä kuolleen että elävän kupu oli aivan tynjä. Aluksi kiipesin päivittäin pesäpuuhun ja ruokin siellä, mutta pesäpuun sileäksi kuluminen vaikeutti kiipeämistä kohta niin paljon, että katsoin parhaaksi laskea poikasen maahan. Kaikki muut paitsi suopöllö olivat koskemattomia eli siinä kunnossa, jossa uros tuo saaliin pesän reunalle. Uros on selvästi pienempi kuin naaras ja antaa katsojalle aina siron vaikutuksen. Elävä poikanen oli erittäin heikossa kunnossa. Sukupuolen saattaa läheltä nähtynä päätellä kotkan koosta. Lisäksi tässä tapauksessa tunsin hyvin kotkaparin värityseroavaisuudet, sillä olin jo monesti ollut niistä lähietäisyydellä. Lisäksi oli tuoreita osia jäniksen takapäästä. Varmistin naaraan todellisen puuttumisen piiloutumalla eräänä päivänä säkkikankaasta kyh_ättyJn piilokojuun 30 m päähän poikasesta. Lisäksi poikanen antoi kaataa itsensä kyljelleen vastustamatta. Ruokinta jatkui, kunnes poikanen oppi itse paloittelemaan. Tällöin poikaset, jotka e1vat vielä itse osanneet raadella syötävää, riutuivat ja toinen ehti kuolla ennenkuin puutuin asiaan ja ryhdyin ruokkimaan elävää poikasta. Muita eläimiä olivat riekko, orava, jäniksen poikanen ja yksi hanhenpoikanen. Pesässä oli kuitenkin runsaasti syötävää. Kirjoiitaja ryhtyi keinoemoksi paloitellen koiraan (ylllkuva) pllivittllin kantaman saaliin. Pesän ja tien välisen maaston auraukseen oli uusilla saappailla tampattu polku. Ruokana oli kaksi jäniksen puolikasta, kaksi oravaa, riekko, suopöllö sekä jäniksen poikanen. 6. Pesässä oli yksi suuri valkoinen kuollut kotkanpoikanen sekä hieman suurempi elävä poikanen. Tämän ei tarvitse olla sattumaa. Se oli laiha ja täysin voimaton. Paikalla kävi kahdesti yksi kotka ja se oli todella uros. Uros toi pesälle yhden suuren eläimen (jänis) tai kaksi pientä päivässä. Jälkien kuviointi oli sama kuin Pelkosenniemen eteläisessä tapauksessa toteamani. Urasta erottui selvästi kahdet erikuvioiset saappaan jäljet. Oletlamus tapahtumien kulusta: Naaraskotka ei ole käynyt ainakaan viikkoon pesällä. 15. voinut tulla pesälle
Luvusta puuttuvat monilla tarkastamattomilla pesillä mahdollisesti tapahtuneet tuhot. En kirjaa tätä rengastettua poikasta menetetyksi, koska omakohtainen autioitumishavainto puuttuu. Kotkaemo oli syönyt siltä pään ja siivet. 3. 20. Elävä poikanen on kuollut äkkinäisesti vajaan vuorokauden kuluttua ruokinnasta ja myöhemmin emo on sen tapansa mukaan syönyt. 5. Pallossa oli untuvia ja 4 varvasta. Koilliskuntien taivaalla lentää tulevana keväänä ainakin 11 kotkaa vähemmän kuin olisi mahdollista. Aikaisempaa kirjallisuudessa esiintyvää tietoa, jonka mukaan kotka tappaisi harkitusti liiat poikasensa, pidetään nykyään perusteettomana. SAVUKOSKI, ITÄ 1. Hautovalle naaraallekin uros tuo saaliin vain pesän lähistölle, missä naaras sen syö. 3 1. Tässä on huomattava, ettei kotka vahingoita elävää poikasta tahallaan eikä tahattomastikaan. Oletin naaraskotkaa ammutun haulikolla sen lähdettyä pesästä. Kirjasin tämän pesätuhon luonnolliseksi, mutta en sulje pois ihmisen tahallista tekoakaan. SAVUKOSKI, ETELÄ Kaksi suuria kolkanpoikasla lapellu. Tämän kylänlaitareviirin kotkat ovat erittäin varovaisia näyttäytymisen suhteen, enkä odottanut niitä näkevänikään. Pesäpuusta 7 m päästä löysin kivellä syödyn kotkanpoikasen jätteet. Pesässä oli myös runsaasti saaliseläinten osia. Pesässä oli runsaasti ulosteita, tuoreita havuja sekä saalistähteitä. Jätteet olivat aivan tuoreita. saaliskiveltä. Mm. Tuho oli tapahtunut useita vuorokausia aiemmin, mutta kotkat asuivat edelleen pesällä ja naaraskotka kävi lähellä ollessani alueella. Poikasen hartianseudun kohdalla oli luodinreikä (Oulun yliopiston tutkimuksen mukaan poikasta oli ammuttu pienikaliberisella kiväärillä täysvaippaisella luodilla). 16 Pesässä sekä pesäpuun alla oli kotkan munankuorien kappaleita. Kupvpussi sisälsi valmiin oksennuspallon, joka muodostui pelkästään toisen kotkanpojan osista. Istuessani pesän viereisellä oksalla ja ihaillessani laaksoon avautuvaa maisemaa, tuli uroskotka yllättäen pesään. koko Sallan alueelta en saanut lainkaan tietoa kotkan pesinnöistä. Yhdessä höyhenessä oli ruoto murtunut kuin hauli olisi kulkenut sen lävitse. SAVUKOSKI, POHJOINEN 25. Emokotkia ei näkynyt. Pesällä en ole sen jälkeen käynyt, mutta pesällä on mahdollisesti tapahtunut tuho, koska lehdissä esiintyi myöhemmin kesällä tieto, jossa paikallinen asiantuntija ihmetteli kotkanpesän ennenaikaista autioitumista. Kuolinsyy oli kuitenkin näkyvissä. Pesästä lähti naaraskotka tultuani puun alle. Pesässä ei ollut kotkan käyntimerkkejä juuri lainkaan. Toinen kuollut poikanen löytyi pesäpohjasta ja sen oli emokotka jo ehtinyt täysin raadella. Kivellä oli kynittyjä untuvia, suolia, kappaleita rintalastasta sekä poikasen kupupussi. Molemmat emokotkat lentelivät lähistöllä. Putoamisen ja kuoleman syyt ovat arvoituksia. Kotkanpesä oli asuttu, mutta pesässä ei ollut poikasia eikä emokotkia näkynyt. Hänelle oli eräässä lähikylän talossa kerrottu muiden petotarinoiden lomassa, että kyseisen tunturin kotka käydään keväällä "hoitamassa". Tullessani reviirille kiipesin ikivanhaa pesaä tarkastamaan. Huomattava on, että molemmat poikaset olivat JO päivää aikaisemmin suuria ja hyväkuntoisia, joten pesästä raadeltuna löytyneenkään poikasen kuolinsyystä ei voi olla epäilyksiä. Pesämalja oli kiinteästi painunut eikä siinä ollut uusia irrallisia havuja. Pesään ei uros ollut sen jälkeen tuonut havu ja eikä saalista, koska urokselle ei haudontapesä ole läheskään niin orjuuttava paikka kuin on poikaspesä. 24. Tutkin tarkoin ympäristön ja löysin jyrkähköltä rakkarinteeltä noin 20 m päästä pesältä kolme kotkan siiven peitinhöyhentä, jotka kaikki olivat väkivaltaisesti katkenneita. Toinen poikanen löytyi kuolleena 25 m päästä pesäpuusta ns. 5 Pesässä ei ollut poikasia. Pesällä ollessani kuulin kotkien ääntelyä kauempaa vaaran ylärinteeltä. SAVUKOSKI, LÄNSI N aaraskolka todennäköisesti ammullu, muna/ rikollu . Pesässä oli kaksi ajankohtaan nähden suurta poikasta. Syönti on tapahtunut maassa ja siitä voi päätellä poikasen pudonneen pesästä joko elävänä tai kuolleena. Tapaus on todella outo ja voi vain päätellä, että kotkan mahdollisesti pienempi poikanen on kuollut jostain syystä pesässä ja että emokotka on raadellut kuolleen poikasen sekä syöttänyt sillä toista poikasta. Sieltä löytyikin uusi keväällä rakennettu pesä miltei puhtaasta kuusikosta. Jäljistä päätellen oli emokotka syönyt melko suuren poikasensa. 5. 4. Pesintä oli keskeytynyt ja pesänpohja oli selvästi haudonnan jäljiltä. Totean vain tässäkin tapauksessa, että poikaset pyrkivät kaikin tavoin pysymään pesässä. Kotka palasi vielä kaksi kertaa uteliaana lentäen vain noin 30 m etäisyydeltä ohitse. Pesässä oli kaksi munaa. 5. Kotkanpoikanen reagoi vähäiseenkin selkäpuolelle koskettamiseen kuuluvalla vikisevällä äänellä, mikä varoittaa emoa. Ruokana oli osia useista jäniksistä, teeristä, riekoista sekä yhdestä koppelosta. Uskoani tämän kotkanaaraan tappoon vahvistaa tieto, jonka sain jo edellisvuoden marraskuussa kuulla toveriltani. SUOMEN LUONTO 1/ 76. Pesä asuttu. 6 Pesässä oli yksi erittäin suuri ruskeaselkäinen kotkanpoikanen. Tuijotimme hetken toisiamme noin metrin etäisyydeltä, ennenkuin kotka lähti arvokkaasti siivilleen
Kotkakantamme jo varmalta näyttänyt kuolemantuomio on lieventynyt. Vuonna l 962 alkanut täysrauhoitus ei suuntausta muuttanut. Viime vuosien aikana maamme kotkat ovat pesineet normaalia onnistuneemmin runsaiden saaliseläinkantojen turvin. Samaan aikaan tehostunut kotkatutkimus on tarjonnut aineistoa valistustyölle. Kanta hupeni, vaikka laji jo silloin oli poronhoitoalueen ulkopuolella rahoitettu. Kuvassa vajaan viikon ikäinen kotka. Valitettavasti tosin myös hävittäjät ovat yhä liikkeellä. Pesintlltarkkailua johdetaan keskitetysti maaja metslltalousministeriöstä, jotta kotkien hllirintll jllisi mahdollisimman vllhiin. pesäpaikkojen vartiointia, talviruokintaa sekä joukkotiedotusvälineiden avulla harjoitettua asennemuokkausta. Tarkastusraportit ovat saapuneet maa1 7. Vaino, häirintä sekä asuinseutujen ja pesäpaikkojen menetys jatkoivat yhdessä kotkakantamme vähenemistä. Kuvassa nuori kotka lentoharjoituksissa. Pekka Salminen ja Pertti Sulkava Suomen kotkakannan kehitys 19 7 0-luvulla Vuodesta 1958 lähtien Suomen luonnonsuojeluväki on kiinteästi seurannut maakotkakantamme vaiheita. Kotkan risupesll on kllytössll kymmenill vuosia, eikll sen kasvavaa painoa kesti! mikll hyvänsä puu. Kesä 1974 jäänee kotkatutkimuksen historiaan kotkien lisääntymistehokkuuden huippuvuotena. huipun jo katkenneen ja tilanne on ilmeisesti jälleen palautumassa normaaliksi. Viime kesä (19 75) osoitti pesimäSUOMEN LUO TO 1/76 '.W Luonnonsuojelun kenttllvllki seuraa tarkasti maakotkiemme lukumllllrlln kehitystll ja pesimismenestystll. Pesllpuiden ja niiden ympäristön sllllstllminen on osa kotkien suojelua. Maaja metsätalousministeriön valtuuttamat kotkanpesien tarkastajat ovat Laki rauhoittaa kotkan sekll sen pesllt ja poikaset. Tällä vuosikymmenellä luonnonsuojeluväki on ryhtynyt entistä aktiivisempiin suojelutoimiin, joihin on kuulunut mm. Suojelutyö on myös osittain siirtynyt viranomaisten huoleksi. Tarkastajina on ollut eri puolilla maata yhteensä yli 30 henkilöä. Kuvassa Karstulan pesii, maamme eteläisimpiä. Luonnonsuojeluväki voi vihdoinkin hieman huoahtaa, sillä pitkään jatkuneista ponnisteluista näkyy jo tuloksiakin. liikkuneet edelleen laajoilla alueilla Suomen saloilla. Ensimmäisten tutkimusvuosien tulokset (ks; Suomen Luonto 2/1962) tuottivat tulokseksi arvion, että kotkakantamme parimäärä olisi tuolloin ollut noin 200-250
Lapin läänissä sekä tarkastettujen että asuttujen pesien määrä pysyi lähes ennallaan. Oulun läänin eteläpuoleisilla alueilla tilanne säilyi täsmälleen edellisen vuoden tasolla. Maakotkien pesimlltulos lllllneittllin v. 2 1 ( 1.25) 1.00 (1.14) 1.32 ( 1.4 2) 1.70 ( 1.7 7) 1.04 ( 1.1 3) Po ikas ia/asuttu + 1uho utunur pesä 1.1 2 ( 1. Kahden poikasen pesien %:nen osuus kunkin vuoden poikaspesäaineistosta on esitetty jakoviivan oikealla puolella. Tilanne säilyi v. ORAVANRIN'fAA PÄIVÄSTÄ TOISEEN Edellisvuosien hy"ä poikastuotanto perustui poikkeuksellisen edulliseen ravintotilanteeseen. Kahden hieman erilaisen aineiston poikkeavuus osoittaa vain, että aineistossa kokonaisuudessaan on virhetekijöitä, joiden eliminoiminen näin vaativassa, suuria maastotöitä tarvitsevassa tarkastustoiminnassa on erittäin vaikeaa. 29 :Itä reviiriltä löytyi vain täysin koskemattomia, "mustia" pesiä, eikä kotkien pesimäaikaisesta oleskelusta alueella saatu muutenkaan mitään merkkejä. Joka tapauksessa tämän aineiston perusteella vuodet 1971 , 1973 ja 1974 ovat olleet tällä vuosikymmenellä kotkan lisääntymisen kannalta ilahduttavan hyviä. Vuoden 1975 isojen poikasten määrä on puutteellisten tietojen takia todennäköisesti liian suuri Lapin läänin osalta. Aineistossa on 114 reviiriä, joilla ainakin yhtenll vuotena 1970-luvulla on todettu kotkien olleen paikalla pesimllaikana. Ehkä silmiinpistävin oli oravien valtava massaesiintyminen, ja SUOM EN LU O NTO 1/76. 1975. NOIN SATA REVIIRIÄ TARKASTETAAN VUOSITTAIN Kesällä 19 7 4 maakotkien pesiä tarkkailtiin tehokkaasti. Taulukossa 1. Vertailun vuoksi on sulkeissa esitetty 21-41 :n parhaiten tunnetun ja melko hyvin menestyneen reviirin tulokset samalta ajanjaksolta. Samoin koko maan osalta poikastuotanto laski valtaosaltaan "normaaliin" tilanteeseen, jolloin asutulta pesältä tavataan yleensä vain yksi ainoa poikanen. Kuitenkin poikueiden keskikoossa oli havaittavissa kasvua. Maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistoon saapuneen aineiston mukaan reviireiksi katsottavia alueita tarkastettiin 88. taulukko 2 sekä Suomen Luonto 2/74). tarkastellaan kahden viime vuoden tarkastustulosten jakautumista pesimätilanteen mukaan maan eri osissa. Tämä oli valitettav-aa sen vuoksi, että viime vuosien 18 Tarkastettuja Asuttuja Koristeltuja Mustia Isoja reviirejä pesiä pesiä reviirejä po ikasia 197 4 19 75 1974 19 75 197 4 1975 1974 1975 1974 19 75 Lapin lää ni 64 64 30 30 19 17 16 17 38 34 Oulun lää ni 22 16 10 5 4 5 8 6 17 4 Muut läänit 13 8 7 2 1 4 5 2 8 3 Yhteensä 99 88 47 37 24 26 29 25 63 41 Taulukko 1. havainnot tältä alueelta ovat herättäneet hieman toivoa kannan mahdollisesta elpymisestä. Vaasaq, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Oulun läänien pesissä havaittiin vain seitsemän isoa poikasta. 1971 1972 1973 1974 1975 OnnistuneiLa pesintöjä 24 (16) 18 (1 4) 3 1 (1 9) 3 7 (22) 23 (1 6) Ko ristel tuja pesiä 13 (4) 18 (8 ) 32 (9) 23 (7 ) 25 (12) Tuho utune ita pesintöjä 2 () 5 (5) (5) 10 (6) 8 (7) Mustia reviirejä 9 (1) ( 1) (4) 13 (5) 15 (6) Tarkastamana jääneitä reviirejä 66 66 36 3 1 43 Isoj a po ikas ia 29 (20) 18 (16) 41 (27) 63 (39) 24 (18) Po ika sia/ asuttu pesä 1. Pesimätulos kokonaisuudessaan on parantunut sitten viime vuosikymmenen, sillä vain vuosina 196 7 ja 1968 todettiin asuttua pesää kohti niukasti yli yksi poikanen. Maakotkan pesimlltulos Suomessa vuosina 1971-1975. Oulun läänissä, etenkin sen länsiosissa, voitaneen jopa puhua kotkakannan lievästä vahvistumisesta. Oulun läänissä tarkastettiin 19 7 4 enemmän pesiä kuin 1973, jolloin voitiin todeta, että myös tällä alueella poikastuotto pesää kohden oli erittäin hyvä. Pahin tehon lasku tapahtui Oulun läänin länsiosissa, missä pääosa pesistä jäi tutkimatta. Ainakin Oulun läänissä oli kesällä 1974 erittäin runsaasti lähes kaikkia kotkan saaliseläimiä. 1974 siis jokseenkin samana kuin edellisenä vuonna (vrt. Mikäli tarkastustoiminta jatkuu edelleen yhtä tehokkaana, on mielenkiintoista nähdä, onko Suomen maakotkilla pesimäruloksen suhteen edellytyksiä vallata vanhoja, men.~tettyjä asuinalueita pysyvästi takaisin. 1974 ja V. Kotkat pesivät nyt muutamilla sellaisillakin reviireillä, joita on pidetty 1960-luvun alkupuolelta lähtien menetettyinä. Esitämme parhaat kiitokset kaikille kotkien kohtaloita selvitelleille henkilöille. Kokonaisuutena kotkan levinneisyysalueen eteläosan pesimätulos oli viime kesänä jälleen heikko takavuosien malliin. ja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistoon kiitettävän nopeasti ja huolellisesti laadittuina. Erityisesti pesinnän alkuvaiheessa tuhoutuneet pesät tulkitaan helposti "koristeltuja pesiä" -kategoriaan, puhumattakaan niistä vaikeuksista, joita reviirin kaikkien vaihtopesien löytäminen tuottaa. 25 ) 0.78 (0.84) 1.08 (1.1 3) 1.34 ( 1.39) 0.7 7 (0.86 ) Ka hden poikasen pesiä (4/19) (6/2 1) (8/22) (l 7 /43) (2/5 ) Taulukko 2. Kotkatarkastusten organisoinnissa tapahtuneen katkoksen takia kesällä 19 7 5 tarkastettiin kotkanpesiä hieman edellisvuotisia vähemmän. Saatujen tietojen mukaan valtuutetut tarkastajat kävivät 98 :lla reviirillä, joista 46 : lla kotkan todettiin munineen johonkin reviirin pesistä, 23 :lla tavattiin vain koristeltuja pesiä tai muuten todettiin kotkien olleen paikalla pesimättä. Näitä tapauksia ei ole otettu huomioon taulukossa 2, joka antaa karkean läpileikkauksen tämän vuosikymmenen kotkatilanteesta