Haapojen ja kolopuiden katoaminen on vienyt siltä ruoan ja asunnon. Pieni varpuspöllö viihtyy vanhojen ja varjoisien kuusikoiden tikankoloissa.. TÄMÄN NUMERON KANSIKUVA esittää liito-oravaa, yhtll niistä monista metsiemme asukkaista, joiden toimeentuloa ihmisen toiminta on vaikeuttanut. Liito-oravan ennen laaja ja yhtenäinen asuinalue on jo hajonnut pirstaleiksi. Uivelo koskeloitten sukulainen on Pohjois-Suomen erllmaalampien arka asukas, jonka toimeentuloa ihminen voi auttaa telkänpönttöjll ripustamalla. Siellä, missll se vielä elllll, sitll kannattaa suojella säästämällä haapoja ja vanhoja kolopuita sekll ripustelemalla pienireikllisiä kottaraisenpönttöjll. Harmaatikka tarvitsee asuinpaikakseen lehtipuuvaltaisia eteläsuomalaisia metsiä. Tällä sivulla on kuvattu kolme muuta harvinaista Suomen metsien puunkolojen asukasta
Lu o nnonsuojelijat ovat järkyttyneet siitä vauhd ista, millä maamme luonnonmaisema on rappe utunut. Si ltä puuttuu varoja ja työvo imaa. Lähtötilanne metsäluo nnon suoj elulle _ja metsien moninaiskäytölle ei o le kehuttava sielläkään, mutta yhtä ja toista on saavutettavissa. Luonnonsu oj elun tehokas ajaminen näissä o losuhteissa vaatii pitkäaikaista valistustyötä . Me tsäh a llintomme on viime vuosina ke hittynyt m yö nteisesti. Jos synnintunnustus _johtaa parannukseen, vo iva t Lapin m etsä t joskus taas o lla kunn ossa ehkä _jo kahd ensadan vuoden kuluttu a . " Veden va ivaama maa " viittaa mitä eri laisimpiin luonnon ele m entteihin, _joiden o lennain e n tekijä on vesi . vuosike rta vedestä vaivaantuu, vie lä vähemmän so ide n _j a purokorpi en elävä luonto. kansanvihollisia. Suunta on oikea, mutta kuljettava m atka on pitkä. Vastapuoli voi vedota selviin seteleihin tässä _j a nyt. Raa ka-a inee n riittävyydestä huoles tun eet ovat kauhistelleet paika lli sia ja va ltakunna llisia ylihakkuita . Pää ttäjiltä se vaatii älyllistä ponni stelua tulevi en tapahtumie n ennak o imisessa. Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan kansallispuistosuunnitelmi en taannoisen julkistami sen yhteydessä nähtiin, kuinka puumie het järjestivät nopeasti monilla paikkakunnilla " informaatiotilaisuuksia" , joilla kiihd ytettiin mielet luonnonsuoj elusuunnitelmia vastaan maalais u oMEN L UONTO 1/75 lema lla ka tteettomi a kauhukuvia työttö m yydestä , yksi tyismaiden p a kk o lunastuksesta pilkkahinna lla ja kuva il emalla suunnitelmi e n ajajat höyrähtä neiksi idea li steik si, joilta puuttuu tieto. On saatu metsien moninaiskäytön ylitarkastaja , so lmittu yhteyd et poro talouteen , kiinnitetty huomi o ta sie nestyks een ja mar_joihinkin , ryhdytty kehittämään kansallispuisto_järj estelmää jne. Suomen Luonto N:o 1 197 5 Joko metsä alkaa näkyä puilta. Pitkäj ä nnitteise n luonnonsuo j elun _j a lyhytnäköise n talous elämän vä li sessä informaa tiosod assa luo nn o n suojelu on aina alakynnessä . Suurimpana vaikeutena on kuitenkin se, että luonnon suoje lun _j a eko logisesti kestävän talouselämän hedelmät näkyvät vas ta pitkän ajan kuluttua , mutta ka n toi-a ha t annetaan kouraan he ti . Metsäekosys teem i o n köyhtyny t ennennäkemättömäll ä tavalla, mi stä parhaana es im erkkinä ovat vanhojen m e tsi en eläin_j a ka svilajie n katoamin en. Muista käyttömuodoista piittaamatta o n kiihdytetty puuntuottoa tava lla, joka on vähentän yt mahdollisuuksia retkeilyyn, marjastukseen, sienestykseen ja muuhun moninaiskäyttöön . Rova niemen Syysrnetsä päivillä pohdittiin , mitä o li si vielä tehtävissä Lap in tähän asti lyhytnä -köis en metsätalouden pelastamis eksi. "Eufemismi" o n s1ta, että asian todellinen luonne peitetään kaini stelevalla sama lla. Virheistä pitää oppia. Suomalaista luonnonsuojelukes ku stelua ovat pitkään hallinnee t kiistat m ets ien kohtalosta . ?. Merkillis en tyynes ti Suomen kan sa on tyytynyt seuraamaan sivusta, miten metsälaissakin mainittua "yleistä etua" on loukattu . Kahd en vuosikymmenen väärinkäytösten jälkeen myönnettiin nyt yleisesti, että virheitä o n te h ty. Luo nnonsuoj elij o ita, jotka toivova t, että edes pienet näytteet Suome n erämaitten rippeistä säästettäisiin luonnontilaisina, kohd ellaan kuin . Huo misesta sen ei ole tarvinnut hu o lehtia eikä se ole huole htinutkaan . Metsätalouden terminologia vi li see eufem1 sm1 e1a: "Metsän uudistaminen' tarkoittaa metsäekosysteemin niin täyde llistä hävittämistä, e ttä siihen eivät useimmat suurkulotkaan pysty. Umpikuj a ksikin tilannetta luo nn ehdittiin. Me tsän porotaloudellinen, virkistykselline n tai marjastuksellinen m erkitys voi olla puuntuotantoo n verrattuna moninkertainen , mutta silti se voi olla "joutomaata" tai "kitumaata". Maa tuskin 34. Erityisen karkeas ti on loukattu porota lo uden tarp eita. EteläSuom essa m etsät ovat säästyneet pare mmin _ja niid en toipumiskyky o n pohjoisen m etsiä verrattomasti parempi . Lapin m etsie n rajun käsittelyn seura uk sena • meidänkin maassamme o n voitu seurata erää nl a ista eroos io ta, tuottavan maa n muuttumista tuottamattom a ksi. " Yli-ikäinen " on kasvunsa kiihkeimmän vaih ee n sivuuttanut m e tsä; ihmiseen so vellettuna se tark o itta isi yli kahdeksantoistakesä istä. " Me tsänparannusta" ovat kaikkein väkiva ltaisimmatkin toimenpiteet, n ekin , jotka hävittävät m e tsäluonnon monimuotoisuuden
.. La pin m e tsä tasee n epäta sapai n o , P. . . . W. . .. . . . Liito n to imisto o n avoinna maananta ista perj a ntaihin kl o 916 , kesäkuuka usina klo 915 . Le hti vo id aa n til a ta maksamalla tilausm a ksu 17 mk pos tisiirto tilill e no 608 2 11. . . Huut o ja ko rves ta . . . .. . Summaries o f th e Ma in Articles in This Iss ue 3 8 11 12 13 15 20 25 29 36 41 44 50 5 1 52 53 54 56 58 6 1 SU OM EN L UO NTO 1/75. Ilm o itushinnat: 1/1 sivu 900 mk 1/ 2 sivu 500 mk 1/ 4 sivu 300 mk 4 -väri-ilm o itus 1 200 mk , taka ka nsi 2 000 mk TO IMITUS T euvo Su o mine n (vas taava ) Riitta J o kiranta Taitt o: Markku Tanttu TOI M ITUSN EUVOS TO Urpo Häyrinen (kokoonkutsuja ) Harri Dahlström Jouko Pe ttersson H elmi Ire ne Saurol a Anna Riitta Wallin Pa ino paikka: Forssa n Kirjapaino O y Fo rssa 2 TAMAN NUME RO N KIRJ OITTAJ AT Timo Helle, FK , Oulun yli o pi sto n e lä inti e teen la itos Veikko l-lu /111 -Hiltunen, Paliskunta in Yhd_istyksen toiminnanjohtaja , Ro va111 em1 P. lko m aan uuti sia . . J okinen, pääj o hta ja, Me tsäh a llitu s, H elsinki Esko J ou /.rnmo , m e tsänhoitaja, Suo m en lu o nno nsuoj eluliito n toiminna nj o htaj a , Kerava Seppo Lahti , FL , Kilpi s järve n b io lo Kme n a sem a Pm/Ii Linkola , ka las taj a, Kuhm o in en j o1ef Ma cichowski , mgr.inz ., Szczecinek, Pu o la Pekka Nu orleva , d ose ntti , H e lsing in yli o pi sto n elä inti e teen la ito s · Rolf Oin onen. Isle Rova lc Yl äj ärven erä m aa ka nsa 11 ispu isto, Trn vo Su ominen ...... . . . . .. . •.. .... W. Su o m en Luonto ilm estyy vuoden 197 5 a ikana kuute na num ero na. 1974 .. . . . .. Fredrikinkatu 7 7 A 11 00100 H e lsinki 10, puh. . .... .. . ....... SUOM EN LUON TO A J ULKAISE E Su o m e n lu o nno nsu oj eluliitto ry. . Ympä ri stö n muuttumi sesta j a mi ele nterveyd es tä , /-l annelr Pohja11111ie.< Uusin ti e to m e tsä pe ura sta , Timo 1-felle ........ . . . .. . Puunj a los tu steo lli suude n työntekij ä n sa na Syys m e tsä pä ivillä, Sl'ppo Törmäili .. . MMK, H elsingin yli o pi sto n ympä ristö nsuoj e lun la itos 1-l ann!'ie Polyanmies, FK , toimittaja, Yl eisra di o , H elsinki Tl'u vo Su ominen, FK , to imittaj a, Su om e n lu o nno nsuoj e luliitto, H e lsinki Seppo Törmälä, pa perityö nte kij ä Eino Vaallo vaara , toimitsija TAJ\IAN NU ME RON KU l'ITUS ka nsi Ri sto Sa a rine n ka nsi 11 H a nnu H a uta la sivu 3 Urpo Huhta ne n; 5 Esk o joutsa m o ; 7 Anni Heikkil ä ; 9 Eero Murtom ä ki ; 11 T eu vo Su o mine n ; 13 Vesa Suu ro ne n ; 15 Re ij o juuri ne n ; 19 Sll :n arkisto; 20 , 22 T e uvo Su o min e n ; 23 Mikko Savo lain en , Urpo Häyrin en ; 25 Urp o Huhtane n ; 26 Leena Sa ras te; 27 Veli-Ri sto Caja nd er ; 29 Ma rtti Mantonen ; 3 1 Erkki Va nnin en ; 32-33 Martti Ma nto ne n ; 35 Martti Rikko ne n , J o rma Ka uko; 3 73 9 T euvo Su o min e n ; 39 L. .. . Kirj a lli suull a .. . . . .. .. Tilaushinta Po hj o ism a id e n ulk o puo le ll e o n 20 mk. .. . . . . . Su o m en Luonnon vu o d e n 1974 num ero ita m yydää n 3 mk/ kpl , vuo d en 19 73 num eroita 2,50 mk/ kpl , vuo den 19 72 num eroita 1 mk/ kpl, sitä va nhempia 50 p / kpl. Uusia ra uh o i1uk sia Valti o o sti suo je lta vaa m aata v. .. . . . lrro nume ro t 4 mk . Puo lalai set pelas tivat vi se ntin Euroo pall e, ./ o.1ef M acirhow.<ki . . . . ... La pin m etsä ta lo ud e n o n turvatta va porota lo ud e n ed e ll ytykse t, l'eiklw /-1 11//11 Hilt unen . . . La pin m ets ie n käs ittely luo nno nsuo je lun ka nna lta , Esko J ou/samo ... . . . Itä istä, länti stä _ja omaa metyyli e lo ho peaa, Pekka N11 or/n 1a .... David Mech ; 41 Hannu Hautala; 43 Vei kko Ri ssanen, Hannu Hautala ; 45, 46 Andrze j Stachurski; 47 Zdzi sla w Wdowinski ; 49 Andrze j Stachurski. . . . . ...... . ... Uli sia . . Suo m e n erä m aa t hupe nevat , Rolf Oinonm .. . . . .. j okinen . .... . . . S ISA LLYS J o ko m e tsä alkaa nä kyä puil ta . . . Puna vu o renkatu 4 :n m yymä lä on avo inna maana ntai sta perj a nta ihin kl o 9 17 , la uanta isin kl o 1013 . .......... .. Metsä tvö nt ekij ä n sa n a Syysm e tsä pä ivill ä, Eino Vaallo vaara .... .. . . Suo m essa o n ka hd e nl a isia m a j a vi a , S,•PJJ() l.ahli . .... . .. 498 159. . . Metsä po litiikka Su o m e n lu o nno nsuo je lun ydin , Pm/Ii Linkola . . . . . . . . .. .. . . . , .. . .
MITÄ ON TAPAHTUNUT. Luonnonsuojelun puolestapuhujilla on jostain syystä ollut metsäväen keskuudessa radikaalien maine. Hävityksen seuraukset ovat nyt niin ilmeiset, että Syysmetsäpäivillä ei enää paljonkaan kuultu tähänastisten toimenpiteiden puolusteluja, vaan metsähallinnon, luonnonsuojelun, SliO M EN LUONT O 1/ 15 paikallisen väestön ja elinkeinoelämän edustajat pohtivat suhteellisen hyvässä sovussa sitä, miten nykyisestä vaikeasta tilanteesta päästäisiin jotenkin eteenpäin. Kuluneet pari vuosikymmentä , joiden aikana Lapin metsistä on käyty ajoittain kiivastakin keskustelua, ovat kuitenkin osoittaneet nämä puheet radikaalisuudesta katteettomiksi . Luonnonsuojeluväki on pitkään arvostellut Lapin metsien 1950-luvulla alkanutta tuhoamista. 11. Aiheena oli "Lapin metsien käsittelyn vaihtoehdot". m 3 :llä. Syynä ovat olleet voimakkaat hakkuut 50ja 60-luvuilla, joilla on pyritty turvaamaan Lap3. Koska menneiden möhläyksien muistelemisella saatetaan torjua tyhmyyksiä tulevaisuudessa, on syytä luoda lyhyt katsaus tapahtumiin Lapin metsissä viimeksi kuluneiden parin vuosikymmenen aikana. Esko J outsamo Lapin metsien käsittely luonnonsuojelun kannalta Vuoden 1974 Syysmetsäpäivät pidettiin Rovaniemellä 13.-14. m 3 :llä vuodesta 1953 lähtien ja samoin vuotuisen kasvun arvio pienentynyt 0,5 milj . Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja, metsänhoitaja Esko Joutsamo esitteli tässä julkaistussa puheenvuorossaan tähänastisia virheitä sekä niitä periaatteita, joita luonnonsuojeluväki pitää välttämättöminä vastaisuudessa. Kehitys on koko ajan kulkenut huonompaan suuntaan. Lapin metsistä keskusteltaessa luonnonsuojeluväki on johdonmukaisesti suositellut varovaisuuteen, malttiin ja metsien biologiseen kestokykyyn pohjautuvaa metsien käsittelyä. Radikaalin, väkivaltaisen toiminnan miehet Lapin metsissä on kyllä löydettävissä kokonaan muualta kuin luonnonsuojeluliikkeen piiristä. Lapin metsien kokonaiskuutiomäärä on laskenut 41 milj. 1974
Vaihtelun suuruus on Salmisen mukaan ± 6,8 milj. p11n rakennetun metsäteollisuuden raaka-aineen saanti, sekä toisaalta laajoilla alueilla kohdatut vaikeudet metsien uudistamisessa. Kaikenkaikkiaan Lapin metsistä käytyä keskustelua on sävyttänyt eräänlainen asiantuntijoiden huutokauppa: kuka eniten lupaa, häntä eniten kulloinkin kuullaan. Onhan virheellisen metsänkäsittel yn seurauksena ollut kokonaiskuutiomäärän ja kasvun selvä pieneneminen vaikuttanut hakkuusuunnitetta pienentävästi kaksinkertaisesti sen määrän, mitä nyt on arvioitu ns . Runsaiden soiden ja vesistöjen pirstomassa maassamme olisi jääkauden jälkeen ollut riittävästi aikaa lukuisten pystyyn kuolleiden "itsemurhametsiköiden" syntymiselle, koska salamien sytyttämät luonnonkulotkaan eivät mitenkään ole voineet yltää kaikkialle. Edelleen 50luvulla hakatuista metsistä vietiin huomattava osa raakapuuna ulkomaille . Siren päätyi tutkimuksissaan siihen tulokseen, että ns. kokonaiskuutiomäärän todellisesta muutoksesta vai vain otannan erilaisuudesta. Keltikankaan mukaan runsaasti vanhoja, runsaspuustoisia metsiä, mutta ei yhtään pystyynkuollutta "itsemurhametsää", vaikka niiden syntymiseen esim. Myöskään mitkään biologiset syyt eivät ol e kiirehtineet Lapin metsien nopeaa hakkaamista. HOVIASIANTUNTIJ O IDEN KÄYTTÖ Lapin metsien käsittelystä päätettäessä on ollut tyypillistä yleisen keskustelun ja kritiikin karttaminen. Rajuja hakkuita on perusteltu lähinnä kolmella syyllä: ! ) Työllisyyden ylläpitäminen 2) Kotimaan teollisuuden puuntarve 3) Metsien yli-ikäisyys, minkä on sanottu johtavan niiden lahoamiseen ja kuolemiseen pystyyn Mikään näistä esitetyistä syistä ei ole osoittautunut vedenpitäväksi . Tämä käsitys on osoittau tunut käytännössä virheelliseksi ja yleisohj eeksi sovell ettuna kelvottomaksi . Samalla on aiheutettu porotalouden, luontaistalouden ja metsien muiden käyt tömuotojen vaikeutumista. METSÄTASEAUTOMAATTI Kun tulevaisuutta lähdetään suunnittelemaan, on hyvä tarkastella Lapin metsistä tällä hetkellä käytettävissä olevia tietoja. Tämä vaikeuttaa metsien tilan seuraamista eri inventointien välillä, koska ei ole varmaa, aiheutuuko muutos esim. Heikinheimon hyvin onnistuneet viljelymänniköt Kivalossa, joita Siren piti vakuuttavina merkkeinä tutkimustulostensa paikkansapitävyydestä, ovatkin olleet hyvän onnen ansiota kun keinollinen uudistaminen on sattunut ilmastollisesti erittäin suotuisana, lyhyenä ajanjaksona 30-luvun jälkipuoliskolla. Ilmaston vaihtelun aiheuttamalla virheellä on huomattava vaikutus nimenomaan kasvun arvioihin PohjoisSU OME N L UONTO 1/75. Täten syntyy esim. Eräät . suojametsäalueille tyypillinen metsien harsintarakenne, jossa sama metsikkö sisältää hyvin monia puuston ikäluokkia. Kemijärven tehtaan perustamisen aikoihin myös Kemin teollisuus laajensi, jolloin metsätase heilahti pahasti miinuksen puolelle. m 3 Pohjois-Suomessa . vesistöjen ja soiden saarekkeisiin olisi ollut runsaasti aikaa. Varoittavana esimerkkinä tällaisesta menettelystä voidaan mainita Sirenin tutkimukset ja niiden perusteella tehdyt laajamittaiset toimenpiteet 50-luvulla. Näitä ovat : Otantavirhe, joka aiheutuu siitä , etteivät valtakunnan metsien inventoinnit perustu kestokoealoihin, vaan tulokset vaihtelevat eri inventointien välillä _jo otannasta johtuen . Niinpä Lapissa tavattiin 30luvulla valtakunnan metsien inventointilinjoilla V. Lapin työllisyystilanne oli muutenkin tyydyttävä 50-luvulla suurimpien pal_jaaksihakkuiden riehuessa kairoilla . Paikallisen väestön , porotalouden edustajien ja metsätyöntekijöiden kuulemisen sijasta on turvauduttava erityisiin "hoviasiantuntijoihin" , joiden suositusten varaan toimenpiteet on voitu perustaa . Tosiasiassa sekä mäntyettä kuusimetsät uudistuvat myös Pohjois-Suomessa luontaisesti si4 ten , että taimia syntyy keloutuneiden ja kaatuneiden puiden jättämiin aukkoihin . Omalaatuiset teoriat metsien kehittymisestä luonnontilassa kohti täydellistä itsemurhaa on hylättävä epäloogisina ja luonnonjärjestelmän sopeutumiskyvyn vastaisina . paksusammaltyypin HMTkuusikot ovat viljavamman MTtyypin degeneraatiotuloksia, jotka paljaaksihakkuun, kulotuk sen ja keinollisen uudistamisen avulla ovat muutettavissa uudelleen runsastuottoisiksi männiköiksi . Vaikka perustellusti voidaan sanoa, että metsävarojen tutkimus on maassamme kärkisijoilla maailmassa, sisältyy metsätaselaskelmiin kuitenkin huomattavia virhelähteitä. Milloin metsät pelastaa H-kulttuuri, milloin taas suositellaan niiden hakkaamista Lapista 30 vuodessa ja varojen sijoittamista muihin elinkeinoihin sekä tyytymistä tämän jälkeen kasvattamaan käsivarren paksu1s1a kepakoita kuitupuuksi , milloin taas Lapin metsien luovuttamista paikalliselle väestölle jne. Kuitenkin Sirenin tutkimukset johtivat luontaisen uudistamisen syrjäyttämiseen, paitsi kuusikoissa myös männiköissä, ja tämä on tullut Lapin metsätaloudelle kalliiksi, eikä tuloksissa ole hurraamista. suojeluvähennykseksi. Pomokairassa on maaperäkairauksin voitu osoittaa edelleen eläviä kuusi koi ta, joissa kulo ei ole käynyt ainakaan 500 viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kaiken tapahtuneen jälkeen tuntuvat uskomattoman röyhkeiltä Ja suhteellisuudentajun puutetta osoittavilta ne eräiden m etsätalouden edustajien väittee t, että luonnonsuojelu ja suojelualueiden perustaminen olisivat pä äasiallisina syinä metsätalouden vaikeuksiin Lapissa tällä hetkellä
Monitoimikone tekee monen ihmisen työt. kasvun arvioissa tapahtuneiden muutosten luotettavuuden määrittelyä. SU OM EN L UO NTO 1/75 Toistaiseksi ainoa täysin suunnitelmien mukaan tapahtunut kehitys on ollut metsäteollisuuden laajentuminen ja ensiasteisen puunkäytön lisääntyminen. Ensin rationalisoitiin jätkät ulos metsästä ja väki hupeni Ruotsiin ja etelään. Kasvupaikkojen luokittelussa tapahtuneet muutokset. Suomessa. Tarvittavat miestyöpäivät samalla vähenevät. Tämän hetken näkymien valossa kysymys on kuitenkin lähinnä monitoimikoneiden työllisyydestä . Jostain syystä kasvupaikat ovat vain parantuneet inventoinnista toiseen, millä on tietenkin merkitystä esim. Metsätalouden työvoimaongelman hoitaminen riippuu ratkaisevasti siitä, miten yhteiskunta onnistuu säilyttämään syrjäseutujen asukkaiden elinehdot. Juuri näin on Lapissa tehty; monitoimikoneitakin siellä jyllää jo kymmen kunta. Tästä tasapainottomuudesta metsätalous saa syyttää pääasiassa itseään . Tästä huolimatta näkyy väitettävän, että suunniteltujen luonnonsuojelualueiden perustaminen aiheuttaisi laajamittaista työttömyyttä Pohjois-Suomessa. JO m 3 /t, tarvitaan melkoisia puumaana ennekuin korjuu näillä on kannattavaa. Tällä luettelolla olen halunnut korostaa , että metsätaselaskelmien perusteella esitettyihin käytännön toimenpiteisiin metsissä tulee suhtautua varovaisuudella, koska itse luvuissa on aina tietty virhemarginaali. Samoin viljelymetsien jatkuvasti kohoava puun tuotto näyttää perustuvan enemmän toiveajatteluun kuin käytännön kokemukseen. Ilmaston vaihtelut eri inventointien välillä vaikeuttavat esim. Teollisuus on käyttänyt ja Suomen Pankin vastaanpyristelyistä huolimatta näyttää edelleen käyttävän metsätaselaskelmia laajennuksien lupalappuina. hakkuusuunnitetta laadittaessa Metsänparannustöiden pitkäaikaisesta, esim . Nyt tilalle ollaan tuomassa monitoimikoneet, lentokoneet ja aurat. Kun yhden koneen kapasiteetti on n. Veitsiluoto Oy:lle 4 kpl, Kemi Oy:lle 2 ja metsähallitukselle 2). Kaikessa hiljaisuudessa Lappiin on hankittu jo kymmenkunta monitoimikonetta (mm . Luonnonsuojelualueiden vastustaminen alueen työllisyyteen vetoamalla on katteetonta hurskastelua, jos mer sätyl)t amalla rajusti koneellistetaan . Met5. TYÖVOIMAKYSYMYKSIÄ Työvoimapolitiikassa on kuljettu täysierros ankarasta työttömyydestä nykyiseen työvoimapulaan. Tietoisena pyrkimyksenä näyttää olevan metsän käsittelyn täydellinen mekanisoiminen linjalla: paljaaksihakkuu monitoimikoneella auraus keinollinen uudistaminen vesakkomyrkytys koneellinen harvennushakkuu lannoitus Suuresta intensiivisyydestään huolimatta tällainen metsäalouden harjoittaminen vaatii entistä vähemmän työvoimaa. yhden puusukupolven kestävästä vaikutuksesta ei ole riittävästi kokemusperäistä tietoa
1955 kulotus v. 1964 lanno itu s v. Metsähallitus onkin antanut suojametsälakiin perustuvat suojaja lakimetsien käsittelyohj eet. Lämpösummavyöhykkeisiin perustuvassa metsänkäsittelyssä metsät jaetaan kolmeen lu okkaan: talousmetsä I (yli 800 d.d. Suojaja lakimetsien rakenne on muovautunut vuosisatojen kehityksen tuloksena sellaiseksi kuin se nyt on. Näin on jatkossakin meneteltävä. Metsien kestävä olemassaolo perustuu sulkeutuneen metsän puiden ilmaston vaihtelun kestokykyyn sekä toisaalta sulkeutuneen metsän ilmastoa parantavaan vaiktukseen. SUOJAJA LAKIMETSÄT SEKA VANHAT KUUSIKOT Sopeutuminen vallitseviin luonnonoloihin on kehittynyt äärimmilleen metsäraja-alueilla. Tähän päästään käyttämällä biologispohjaista tietoa ja suunnittelua, malttia ja järkeä yksioikoisen raa'an (kone )voiman sijasta . Helposti ajaudutaan suuriin, metsien uudistumista vaarantaviin leimikoihin , mikäli lakij a suo_jam etsät otetaan laajamittaiseen , intensiiviseen talouskäyttöön. Ohjeet eivät oikeuta minkäänlaisiin keinolliseen uudistamiseen tähtääviin paljaaksihakkuisiin näillä a lueilla, ja kuusikkoj en hakkuista on pidättäytdyttävä kokonaan uudistamisvaikeuksien takia. Maatalouden ja metsätalouden välinen symbioosi on palautettava, jolloin usko kannattavan maatilatalouden harjoittamiseen palaa. 1962 täydennysistutus v. Myöskin vanhat kuusimetsät näyttävät olevan pitkäaikaisen luonnonvalinnan tulos. 1962 täydennyskylvö v. sätalous voi tata itse huomattavasti edesauttaa luopumalla ylitehokkaista koneellistamissuunnitelmista ja lisäämällä voimakkaasti metsätyöntekijöiden turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Siten metsäraja-alueen metsiä on käytettävä ja hoidettava siten, että niiden biologinen kestävyys ei missään vaiheessa vaaraannu. Surullisen esimerkin siitä, millaisiin mielettömyyksiin voidaan päätyä, tarjoaa seuraava toimenpideluettelo eräältä Vaalolehdon uusitusalalta : v. 1956 kylvö v. Metsien lev inneisyyden ääria lueilla ei muutenkaan o le järkeä ryhtyä urheilemaan suuria panoksia vaativalla tehometsätaloudella. eella kasvaa tänään luontaisesti syntynyt koivu-kuusipöheikkö, joka sinne olisi todennäköisesti syntynyt ilman mitään toimenpiteitä! METSIEN KÄSITTELYN VAIHTOEHDOT LUONNONSUOJELUN KANNALTA Lapin metsiä on hyödynnettävä ja käsiteltävä siten, ettei niiden biologinen kestävyys vaaraannu ja etteivät muut käyttömuodot kuin puuntuotto tule mahdottomiksi. Raskailla kon eilla on vaikeaa ja taloudellisesti kannattamatonta korjata pieniä eriä " lahoavaa puuainesta" kerrallaan . m 3 . Metsätalouden olisi oman etunsa nimessä kyettävä tarjoamaan vuotuisia lisäansioita maatilatalouden harjoittajille, jolloin nämä voivat jäädä kotiseuduilleen ja taata siten metsätalouden työvoiman jatkuvan saannin. Ilmaston vuotuinen vaihtelu on todella rajua metsärajan tuntumassa. 1953-54 hakkuu v. Se on biologisesti ja ekonomisesti turvallinen ja varma menetelmä, joka takaa myös puuston paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneen perimäaineksen säilymisen. 1956 kulotus toisen kerran V. Lakija suojametsien käsittelyssä joudutaan ristiriitaan nykyisen puunkorjuuteknologian vaatimusten ja näiden äärialueiden metsien biologisen kestävyyden välillä. ), talousmetsä II (700800 d.d .) ja lakimetsät (alle 700 d.d. Valinnanvara on supistunut täällä hyvin niukaksi sekä geneettisen että lajija yksilötason runsau den suhteen. Eteläinen taimiaines ei menesty kovin pohjoisessa ja pohjoinen taimiaines aiheuttaa hidaskasvuisena eteSU OME N L U O NTO 1/75. Ne ovat luonteeltaan suojametsien kaltaisia metsärajametsiä kosteilla vedenjaka jaseuduilla. 1963 lannoitus v. Tämän vuoksi metsärajaolosuhteita vastaava ilmastovyö hyke saattaa eri vuosina vaihtaa paikkaa pohjois-eteläsuunnassa useista kymmen istä aina sataan kilometri in saakka . Lapin metsien käsittelyn pohjaksi o lisi otettava Sarvaksen esittämä lämpösummiin perustuva vyöhyke jako , _joka ottaa huomioon biologiset _ja ilmastolliset olosuhteet myös suojametsäalueen eteläpuolella. 1954 raivaus v. Luontainen uudistaminen verrattain tih eän siemenpuutai suo_juspuuasennon avulla on palautettava Lapin metsien uudistamisen päämenetelmäksi. ). Minkäänlaiseen riskipeliin suojaja lakimetsissä ei ole varaa, vaikka hakuusuunnitteen laa tijat näyttävät vaativan lakija suojametsistä otettavan vuosittain puuta yli 1,7 milj. 1955 ojitus v. Näille kull ekin laaditaan omat käsittelyohjeensa lakim ets ien jäädessä kuitenkin metsien uudistumisvaikeuksien takia varsinaisen kaupallisen hakkuutoiminnan ulkopuolelle. Taimiaineksen pitkistä siirroista pohjois-eteläsuunnassa e i ole hyviä kokemuksia. 1967 auraus Ja kaiken tämän tuloksena alu-. Lapista tähän asti saatu kokemus on osoittanut jälkimmäisen ajattelutavan virheelliseksi metsäraja-alueiden tuntumassa . Suojaja lakimetsien sekä vanhojen kuusikoiden ongelmia pohdittaessa joudutaan ensiksi ottamaan kantaa periaatteelliseen kysym ykseen: onko täMi.nastinen kehitys luonnossa johtanut tarkoituksenmukaiseen lopputulokseen vai onko nykytilanne vain näennäinen sattumien yhteisumma, jota ihminen voi mielin määrin peukaloida omaksi parhaakseen . Ilmasto, lumi tuhot ja paikoin myös maaperän laatu ovat ilmeisesti estäneet männyn kasvun vallitsevaksi puulajiksi 6 näillä alueilla
Porotalouden merkittävä ominaisuushan on, että sen kautta voidaan käyttää hyödyksi luonnonvaroja (mm . Iässä metsien kokonaiskasvun heikkenemistä . joihinkin teollisuuskylähankkeisiin, on varmaa, että näistä alueista hyödytään pitkällä tä htäyksellä enemmän kuin hakkaamalla ne kertakäyttöluontoisesti teollisuuden tarpeisiin. Kuvassa näkyy paljaaksihaka 1un a lueen lannoitusta Taivalkoskella. Nämä alueet ovat osoittautuneet suurimerkityksellisiksi myös porotalouden, muun luontaistalouden ja matkailun kannalta. Vertailupohjana ei voida käyttää nykyisiä kansallispuistoja, joiden hoito ja käyttö on varojen puutteen vuoksi aivan rempallaan. D 7. Luontainen uudistaminen verrattain tiheän siemenpuuasennon kautta vastaa myös lähinnä esim. Luonnon lajirunsauden ja geneettisen monipuolisuuden sekä luonnontilaisten ekosysteemien säilyttämiseksi on tarpeen perustaa uusia luonnonja kansallispuistoja. Minä o len nähnyt joukon sellaisia hölmöläisiä: Suomen metsien hyödyntäjät" (Reino Rinne). Luontainen uudistaminen ei myöskään vaadi kalliita ja rajuja maankäsittelytapoja, vaan voidaan tyytyä paljon hienovaraisempiin menetelmiin. Mikäli kansallispuistojen käytön kehittämiseen investoidaan varoja samaan tyyliin kuin esim. luonnonkulojen a ikaansaam ia uudistusaloja, koska luo nnonkulot harvoin hävittävät metsikön koko puustoa , vaan jättää vahvimmat ylispuumännyt siemenpuuasennon tapaan jäljelle jatkamaan sukua. jäkälää ), joita ei muuten voida hyödyntää. Mikäli teollisuus ei oman etunsa nimessä kykene keskenään sopimaan hankintaalueiden uudelleenjärjestelyistä SllOMEN LUONTO 1/75 siten , että Lapin metsäteollisuus saa puuta eteläisimmiltä hakkuusäästöalueilta (lähinnä Pohjanmaalta), se on siihen pakotettava korkeamman tahon toimenpiteillä. Nykyiset metsänkäsittelytavat laidunmaita hävittävine paljaaksihakkuineen ja aurauksineen ovat merkittävästi kaventaneet porotalouden mahdollisuuksia. Sellaisia metsäteollisuuden laajennuksia, jotka lisäävät raakapuun käyttöä , ei voida suorittaa Lapissa eikä muuallakaan maassa, koska Lappiin perustetun metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen vaatii raakapuun ha nkintaa eteläisemmiltä alueilta kuin tähän asti on tapahtunut. Esitän lopuksi lyhyen yhteenvedon Ervastin esille tuomista keinoista, millä päästäisiin ulos nykyisestä vaikeasta tilanteesta. Myöskin metsähukkapuun pienentämistä ja metsäjätteiden hyväksikäyttöä on pidettävä luonnovarojen järkevän käytön kannalta suotavana. Tällä hetkellä käytettävissä oleva tieto ei puolla lakija suojamets ien ottamista laajamittaisen kaupallisen hakkuutoiminnan piiriin, vaan metsähallituksen olisi jatkossakin pidettävä tiukasti kiinni lakija suojametsien käsittelyohjeista . Samoin tuontipuusta entistä huomattavasti suurempi os uu s on suunnattava Lapp iin . Sekä lakija suojametsien että "yliikäisten " metsien kohdalla on annettava riittävä paino porotalouden eduille . "Oletko koskaan tavannut hölmöläistä, joka nostettuaan pankkitilinsä tyhjäksi pitää itsestään selvänä, että tili siitä huolimatta kasvaa korkoa . Kansainvälisten suositusten mukaisesti ei luonnonsuojelualueilla voida sallia minkäänlaista kaupallista hakkuutoimintaa. m 3 vuodessa. Näillä kolmella keinolla pitäisi j o löytyä Lapin metsäteollisuudelle lisää raaka-ainetta puuttuva 1 milj
Arkojen lakija suojametsäalueiden käsittelyssä hän piti samoilla Syysmetsäpäivillä esiintyneen puumarkkinatieteen professori Ervastin näkemyksiä liian optimistisina. Lapin metsien nykyistä tilaa tarkasteltaessa ja arvosteltaessa on aiheellista pitää mielessä ne syyt, jotka siihen ovat johtaneet. Jälkikäteen arv ioiden on vuosien 1945-66 Po hj o isSuomen valtion metsien liikahakkuu ollut 20 milj. Syysmetsäpäivien puheenvuorossaan hän käsitteli niitä lähihistorian tekijöitä, jotka ovat johtaneet ekologisesti kestämättömiin hakkuisiin. Poliittinen kilpalaulanta teollistamispolitiikasta, orastava kehitysa l':'epo litiikka j a harj o itettu metsäpolitiikka kulkivat kukin omia raiteitaan ilman, että raiteiden välille olisi asetettu vaihteita. Tutkimustuloksiin luottaen päädyttiin ylimitoitettuihin hakkuusuunnitteisiin ja niitäkin vielä korjuussa ylitettiin . Tämä toimeksianto muuttuu yhteiskunnan muutoksen ja kehityksen myötä ja metsien moninaiskäytön kuten porotalouden , luonnonsuojelun ja virkistyskäytön tavoitteiden li sääntynyt huomioon ottaminen on osa tätä uutta toimeksiantoa. Ervastin esittämään ajatukseen, ettei Lapin metsiin kannata talou dellisesti sijoittaa pääo mia. En kuitenkaan voi täysin yhtyä prof. VALTAKUNNALLINEN HAKKUUSUUNNITE Maamme metsätaloudelle ei ole virallisesti vahvistettu tuotannon tavoitteita, puhumattakaan siitä, että niiden saavuttaminen olisi metsäpolitiikan keinoin varmistettu . Silloiset korjuumenetelmät ja puutteellinen tieverkko taas vaikuttivat siihen, että jäljelle jääneiden metsien hakkuutoiminta myös ohjautui parhaille menekkialueille ja runsaspuustoisiin metsiköihin . W. P. Valtakunnan metsien inventoinnin tuloksista laskettu hakkuusuunnite ei siis ole puuntarjonnan eikä pitkäaikaisen puunSUO M EN LUONTO 1/75. Täytyy o ttaa las kelmissa huomioon sijoitusten kumulatii vinen vaikutus alkutuotannosta eri prosessivaiheiden päätökseen saakka. Kes tävyys periaattee n toivo1s1 m yös Lapin teollisuuden hyvä ksyvän. Näin ei kuitenkaan käynyt. Metsähallitusta on arvosteltu siitä, että metsi en käsittelyperiaa tteita on viime vuosikymmenen lopussa muutettu ja hakkuumääri ä alennettu. Yleensäkin tämä uudistamisja m etsänparannustoimenpitein hankittava kasvun lisäys näyttää tulevan hitaamm in kuin mitä laskelmissa on ennakoitu. Haluan korostaa, että metsähallituksella Lapin metsien käsittelyssä ja käytössä ei ole o mia vaateita, vaan se toteuttaa yhteiskunnan sille antamaa tehtävää. Metsien m o nina iskäytön huomioo n ottaminen, olosuhteista johtunut virheellinen hakkuujärj es tys, määrällinen ja laadullinen liikahakkuu sekä taimi stoj en ennakoitua hitaampi alkukehitys ovat johtaneet valtion metsien ha kkuusuunnitteen nykyiselle, kestävyyden takaavalle tasolle. Maamme taloudelliseen kasvuun ja Lapin teollistamiseen liittyvä metsäja puutalouden tuotannon laajeneminen sai vauhtia yleisen mielipiteen ja poliittisen vallan painostuksesta sekä ainakin osaksi valtiovallan rahoitustoimenpiteistä . jokinen Lapin metsä taseen •• • epatasapa1no Metsähallituksen pääjohtaja P. Tämä ensiasteisen met• säteollisuuden koordinoimaton kasvu on eräs pääsyy PohjoisSuomen nykyiseen huonoon metsätasetilanteeseen ja sen laajentaminen olisi tullut pysäyttää I 960luvun alun tasolle ainakin siihen asti, kunnes metsänparannustoimenpitein tavoiteltu puun tuotoksen nousu on varmistunut. Teollisuuspuun tarve ja käyttö on koko ajan lisääntynyt ja jalostusasteen kohottaminen on aina merkinnyt myös raakapuun lisä8 tarvetta . Ei ole myöskään virallista valtakunnallista hakkuusuunnitetta. Unohtaa ei sovi myöskään 1960-luvun epäedullisia sääsuhteita ja metsänviljelyjen epäonnistumi sta sekä aina viime vuosiin asti jatkunutta paikallisen viljelymateriaalin puutetta . Etenkin valtion metsien hakkuutoiminnan lisäämiseen vaikutti 1950-luvulla ratkaisevasti metsäntutkimuksen luoma, sittemmin virheelliseksi · osoittautunut optimismi metsänviljelyn mahdollisuuksista ja uusien taimistojen kehityksestä. Jokinen sai edeltäjiltään perinnöksi pahaan kuntoon hakatut Lapin metsät. Kauan jatkunut asutustoiminta kohdistui valtion metsien parhaisiin puustoihin . W. m 3 vuodessa. m 3 :n suuruusluokkaa eli 1 milj. Tämän kehityksen juuret ovat 1950luvulla, jolloin Lapin metsien mahdollisuudet ja niiden tarjoama metsäteollisuuden raakaainepohja arvioitiin varsin korkealle. Uusiin luonnonsuojelualueisiin pääjohtaja Jokisen kanta oli periaatteessa myönteinen, joskin varovainen. Vastaisilta toimenpiteiltä hän edellytti malttia, kestävän käytön periaatetta ja moninaiskäytön hyväksymistä, puunjalostusteollisuudelta luonnon asettamien ehtojen hyväksymistä
V ilmastovyöhyk.keellä toteutetaan voimassa olevia pääasiassa luontaista tuottokykyä tavoittelevia metsänja maankäsittelysekä lannoitusja maisemanhoitooh jeita. Hidaskasvuisinakin ne ovat ihanteellista porotalouden ja retkeilyn aluetta, joten jo taloudelliset seikat puoltavat moninaiskäytön periaatteiden soveltamista. m 3 /v, on realistisempi, mutta sekin vielä korkeahko . Karkeasti ottaen tämä merkitsee kohtaa, jossa kulkee 800°:n lämpösummak~yrä tai V ilmastovyöhykkeen raja. Muissa suo_jametsien talousalueen osissa kuusikoita uudistetaan ongelmallisen metsittämisen vuoksi erittäin rajoitetusti pienialaisin avohakkuin ja maanmuokkaustoimenpitein sekä viljellen. Tämä ei ole nykyoloissa realistinen. Etenkin rantaja tienvarsimetriä käsiteltäessä kiinnitetään erityistä huomiota maisemanhoitoon. Ojituksia ei suoriteta eikä suometsiä hakata. Männiköt uudistetaan luontaisesti il man tehotoimenpiteitä. Metsien uudistamisen ongelmallisuudesta johtuen supistetaan hakkuut toisaiseksi minimiinsä ja uudistushakkuita suoritetaan vain rajoitetusti piirikuntakonttorin luvalla. Inarin talousmetsäalueella yksittäiset kuuset, kuusiryhmät ja metsiköt säästetään luonnonmuistomerkkien tapaan. Lisäksi noudatetaan erikoismetsäpäätösten sekä porotalouden asettamia metsänkäytön rajoituksia. kopuolella oleviin metsiin ja vain varovaiset kasvatustoimenpiteet ovat sallittu ja ilman metsähallituksen lupaa. Tämä tarkastelutapa olisi hyödyllistä ulottaa myös yksityismetsiin ja edelleen sitä tietä myös valtakunnallisiin suunnitelaskelmiin . Valtion metsien käsittelyohjeet on pyritty mukauttamaan ja tavoitteet sopeuttamaan tähän jakoon. ALUEELLINEN TARKASTELUTAPA Lappi käsittää puuntuottokyvyltään ja siten myös hakkuumahdollisuuksiltaan varsin erilaisia alueita. Toinen vaihtoehto, jossa on otettu huomioon pienetävänä tekijänä suojeluvähennys 0.68 milj. Sen mukaan pohjoisin Suomi jätetään ns. Tämän alueen käsittelyperiaatteista voidaan mainita pienempiä osa-alueita käsittävänä seuraavaa: Suojametsien lak.ialueet kuuluvat varsinaisesti taloustoiminnan uiSU OM EN LU O TO 1/75 Lapin metsät kasvavat hitaasti, eivätkä ne kestä tähänastisen kaltaista rajua käsittelyä. "keräilymetsätalouden" eli toisin sanoen luonnonmukaisen tuottokyvyn alueeksi sitä rajaa myöten, missä tehotoimenpiteiden investoinneille tuottama sisäinen korko jää alle 3 %:n tai hyötykerroin alle yhden . Sellaisenaan se ei ole riittävä peruste investointipäätöksille. Metsänviljelyä lisätään, mutta kasvatusmetsien lannoitus rajoitetaan vain edullisim9. Männiköissä ja riittävästi siemennyskykyistä mäntyä kasvavissa sekarrietsiköissä käytetään ainoastaa n luonnonsiemennykseen pyrkiviä uudistushakkuita ilman tehotoimenpiteitä (muokkaus, viljel y). tuotannon ennuste, vaan ainoastaan teoreettinen arvio puuntuotannon fyysisistä mahdollisuuksista nykyisten tietojen perusteella ja edellyttäen tiettyä metsänhoidon tasoa . Vanhoja luppokuusikoita säästetään myös porojen hätäravinnon saannin turvaamiseksi . Talousmetsien lakialueet luetaan m yös varsinaisen taloustoiminnan ulkopuolella oleviin metsiin . Täten tällä pohjoisimmalla metsäalueella turvataan luontaiselinkeinojen harjoittamisen edellytykset ja säilytetään maiseman luonnonmukaisuus turismille edullisena sekä varmistetaan metsänraja ja aktiiviselle taataan luonnonsuojelulle riittävän vahva sema . m 3 kuorellista puuta vuotta kohti Lapin ja Koillis-Suomen alueella edell yttää, että lakija suojametsät ovat m yös täyden hakkuutoiminnan piirissä. Suojametsien talousalueella säästetään Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa esiintyvät yksittäiset kuuset, kuusiryhmät ja metsiköt luonnonmuistomerkkeihin verrattavina erikoisuuksina . Valtakunnan metsien V inventoinnin suunnite 6.29 milj . Ojituksia ei suoriteta, eikä suometsiä hakata
Talousmetsien lakialueilla on tilanne toinen. Hyvällä a lull a olevaa yhteistyötä tulee edelleen kehittää. Myös keskustelu kansallispuistojemme o lemu ks esta ja käytös tä liittyy tähän. Sen jälkeen tehtävä erikois käyttöalueiden paikallistaminen rajaisi täsmällisesti metsätalouden maan ja selkeyttäisi tältä osin suunnittelun lähtökoh dat. Tämä on 7 % läänin maapinta-alasta. Suurena apuna tässä työssä on sekä kokonaisvaltainen lääninsuunnittelu , mikä Lapin lääninhallituksessa on aloitettu. Pohjois-Suomen teollisuuden raaka-ainepulan lie ventämiseksi ja raak-aineen jatkuvan saannin turvaamiseksi on metsähallituksessa harkittu tälle osalle PeräPohjolan piirikuntaa sekä pääosalle Pohjoismaan piirikuntaa metsätalouden tehostamissuunnitelman laatimista . POROTALOUS Useaan otteeseen on jo viitattu metsäha llituksen antamiin ohjeisiin, jotka velvoittavat metsätalouden toimenpiteiden suunnittelussa ottamaan myös porotalouden tavoitteet huomioon. Vakava pyrkimyksemme on ollut ja on tasapuolinen tavoite. Suunnitelman toteuttamisen ehdottomana edellytyksenä on kuitenkin pidettävä sitä, että maaja metsäpoliittisin ratka isuin varmistetaan pitkää aikaväliä ajatellen edellä mainittu maankäytön järjestely, työvoimapolitiikan hoito ja koneellistamisen kehittäminen sekä tehotoimenpiteiden jatkuva rahoitus niin valtion kuin yksityis metsissäkin. Erikoiskäyttöön varattavien alue id en laajuus ja laatu tulisi ratkaista kiireellisesti poliittisen tason päätöksentekona, jolloin samalla selvitettäisiin, kuinka paljon metsämaata kansantaloutemme sallimissa rajoissa voidaan siirtää puuntauotannon ulkopuo lelle. Sen näkyvimpänä muotona on porotaloud en ja metsähallituksen välinen yhteistyöelin. Suunnitelman perusedellytyksenä on tarkoituksenmukainen maankäytön järjestely eri intressiryhmien kuten puuntuotannon, porotalouden, luonnonja ympäristönsuojelun, virkistyskäytön sekä metsien muun käytön kesken . Laajat suojelualueet on järkevää perustaa vyöhykkeellisinä, eri , käyttömuodot yhteensovittaen ja seurausva ikutukset huolellisesti punniten, ehkä siihen tapaan kuin metsähallituksen asettama Koilliskairatoimikunta on mietinnössään esittänyt. Uudistamisongelmien ratkaiseminen taloudellisesti ja teknillisesti tyydyttävällä tavalla avaa näiden metsien hakkuumahdollisuudet. oike uskansleri on suojametsien käsittelystä metsähallitukselle lähettämässään kirjeessä esittänyt. Ervasti on todennut, että valtakunnallisen suunnitteen mukaan lakija suojametsistä tulisi ottaa vuosittain puuta yli 1. Metsähallitusta arvostellaan toisaalta luonnonsuoj elun laiminl yö nneistä sekä toisaalta liial1 isesta I uonnonsuojeluystävällisyvdestä ja a lueiden rauhoittamisesta. m 3 eli 27 % koko suunnitteen määrästä. miksi katsottuihin kohteisiin. Tehostettu puuntuotanto rajoittuu näin ollen I V ilmastovyöhykkeelle eli alueelle, jossa metsäinvestoinneille saadaan riittävä kannattavuus. Me odotamme tältä yhteistyöelimeltä paljon. .LUONNONSUOJELU Luonnonsuojelusta käyty keskustelu on o llut viime vuosina varsin vi lkasta ja etenkin , kun on o llut kysymys suojametsistä ja yleensäkin Lappiin perustettavista suoje1 ual ueista. Tästä yhteistyöstä on molempien kannettava huolta ja sen edelleen kehittämisen perustaksi sopii hyvin ajatus myötämielisestä suhtautumisesta ja rauhallisesta rinnakkaiselosta. Lapin luonnonsuojelualu eista on lakisääteisiä 3 19 000 ha ja metsähallituksen toimesta rauhoitettuja 34 7 000 ha eli kaikkiaan 666 000 ha. Luonnonsuojelukeskustelu on paljolta myös klassisen , säi lövän luonnonsuojelun ja aktiivisen lu onnonhoidon välistä väittelyä. D SL IOME ' LL IONTO 1/75. Kuuselaa la inatakseni, että metsän käsittely vaikuttaa vähintään 100 vuoden ajan tulevaisuuteen. Odotamme metsäntutkimukselta tässä asiassa paljon. Sikäli kuin tehotoimenpiteiden jatkuva toteuttaminen voidaan varmistaa ja ottaen huomioon etenkin vanhojen puustojen korjuun nopeuttamisen, voidaan hakkuumääriä tasaisesti ryhtyä li säämään. Tämä on aikaansaatavissa seutukaavoituksen myötä siten, että näissä kaavoissa yksiselitteisesti rajataan se metsätalouden maa, mikä jokamiehen oikeuden sallimaa erikoiskäyttöä ja porotalouden tarpeita lukuunottamatta varataan yksi nomaan puun tuottamista varten. Tämän kasvutason saavuttamiseen kuluisi kuitenkin a ikaa useita vuosikymmeniä. Saman alueen yksityismetsissä olisi niiden edu lli semman sijainnin vuo ksi vielä paremmat mahdollisuudet puun tuotannon tehostamiseen, mikäli sille luodaan metsäpoliittiset edell ytykset. Voidaan katsoa , että nämäkin ovat pääasiassa luonnonsuojelua ja retkeilyä palvelevaa aluetta, _jo ll o in kolmasosa läänistä kuuluu tähän ryhmään. 7 milj. Tehostamissuunnitelma ei siis poista käden käänteessä teollisuuden puupulaa. On arvioitavissa, että pitkälle tähtäävänä teho-ohjelma tuottaa tuloksen, joka nykykasvuun verrattuna on 2.5-3kertainen . · Prof. Suuri merkitys luonnonsuojelulle on myös lakimailla sekä suojametsäalueen sillä osalla, jossa metsätalouden harjoittamisen biologiset edell yty kset puuttuvat. Jo tähän mennessä on alueita rauhoitettu huomattavan runsaasti. Tällöin on kuitenkin muistettava prof. Näin voimakas käsittely ei ole sopusoinnussa niiden periaatteiden kanssa , jotka mm. Kansa llispuistojen säilyttäminen koskemattomina alkuperäisen luonnon näytteinä edellyttää ilmeisesti sitä, että keskitytään ensisijaisesti nykyisten puistojen täydentämiseen . Käsitykseni mukaan kansallispuistojen laatu ja niihin käytettävä pinta-ala liittyvät tois iin sa
2. 85 000 km 2 . Naavaa kevättalven hätärehuksi ei ole saatavissa. Myös korpikuusikot menevät laajoissa avohakkuissa. Poronhoitoalueen maapintaala on n. Tähän ryhmään metsän käyttöä kuuluu myös porotalous. Ne pilaavat jyrkästi poronlaitumia: l. Vaikka metsätaloudesta on joskus hyötyäkin poroelinkeinolle, sen kokonaisvaikutus on enimmäkseen kielteinen. 3. 3. Metsätaloudessa katsottiin 1900-luvun alkupuolella, että poro vahingoittaa metsiä ; 1930luvulla suoritetut tutkimukset kuitenkin hälvensivät tätä käsitystä . LAAJAT AVOHAKKUUT o lisi porotalouden vuoksi lopetettava. L\lmi kovettuu ja estää kaivamisen. 115 0000 km2, josta metsää n . Jäkälä häviää aukeilta. Metsänhoito_ja hakkuusuunnitelmia tehtäessä sekä metsänvil_j elytöitä toteutettaessa olisikin yhte isen edun nimissä pidettävä silmä llä poronlait umien sääs tämistä, mikä poromiehen mielestä voidaan hyvin tehdä taloudellisuuden siitä kärsimättä. Porotalous odottaa metsämiehiltä myötämielistä suhtautumista sekä rauhallista rinnakkaineloa. Poronhoitoalueen metsät ovat suurimmaksi osaksi porojen laitumia. 2. Myös metsähallituksessa on puun tuoton rinnalle noussut entistä voimakkaammin yleinen etu. Suuret koneet tallaavat ja rikkovat jäkäliköitä. 4. Porojen luontainen laidun11. Viime aikoina onkin tässä asiassa edistytty huomattavasti ja sitä varten on myös asetettu porotalouden ja metsäha lli tuksen välille yhteistyö elin, _jonka tehtävänä on selvitellä ongelmakysymyksiä ja tehdä omat esityksensä metsähallituksen paikallisten viranomaisten suunnitelmiin. Veikko Huttu-Hiltunen Lapin metsätalouden on turvattava porotalouden edellytykset Aivan viime vuosiin asti Lapin rajuimpiakin metsänkäsittelymuotoja on väitetty porotaloudelle vaarattomiksi tai jopa hyödyllisiksi. Kun näin on, porotalous odottaa, että metsäalan ammattimiehet entistä paremmin tuntevat porotaloutta _ja sen tarpeita. Erikoisesti 1950-luvulla alkanut metsätalouden voimistuminen sekä metsien talouskäytön laajentuminen ovat tuoneet omat ongelmansa porotaloudelle, ja oikeutetusti poromiehet ovat nähneet viime vuosikymmenien rajun metsien hakkuun sekä maa[lpinnan muokkau ksen porotaloudelle vahingolli sena toimintana . Auraus, vaotus, äestys ja laikutus vievät usein niin suuren osan alueen maa-alasta, että se menettää laitumena merkityksensä useiksi vuosiks i. SU OMEN L UO NTO 1/75 Lapin metsät ovat kuin kaivoksia: kun ne tyhjennetään, ne ovat lopussa, eikä uutta tule ai koihin . Viime aikoina on ruvettu puhumaan metsien moninaiskäytöstä . Porotalous on pohjoisimpien havumetsäalueiden kestävä, ekologisesti terve maankäynömuoto, _jonka tarpeille on metsien käsittelyssä annettava ehdoton etusija . Paliskuntain Yhdistyksen uusi toiminnanjohtaja Veikko Huttu-Hiltunen on toista mieltä. MAANPINNAN MUOKKAUS kaavamaisesti käytettynä saattaa pilata paljon laitumia: 1. Porojen liikkuminen , kokoaminen ja kuljettaminen vaikeutuvat
Kaikki ne ovat kääntyneet metsätyömiehen etuja vastaan. (Huom . Raate ja korte häviävät. Vasoja hukkuu ojiin (naveroojat). Suuntaa ei kuitenkaan ole haluttu tai kyetty muuttamaan, ja on siis jouduttu tähän tilanteeseen . SOIDEN OJITUS 1. Ne ovat kuitenkin alkukesän tärkeät ravintokasvit. Veden saanti vaikeutuu . Meillä metsätyöntekijöillä on aivan sama käsitys, että Lapin metsätalouden asioita on hoidettu huonosti. Poromiesten kulku poronhoitotöihin suuriinkin erämaihin helpottuu metsäteiden ansiosta, joskin se samalla lisää erämaihin turisteja sekä luvattomia metsästäjiä . Metsätalouden suunnittelussa tarvitaan kokonaisnäkemystä, joka ottaa huomioon kaikki osatekijät. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, on professori Ervastin syysmetsäpäivillä pitämän esitelmän pää sisältö se, että Lapin metsätalous on johdettu heikkoon tilaan; a inakin hän puhuu umpikujasta. Porojen kuljettaminen vaikeutuu sekä kesällä että talvella. 2. Rämemaiden ojituksella li sätään myös jäkälän kasvua. . Myönteistä siinä on porotal~)Udelle mm. Edellä on lueteltu metsätalouden tuomia haittoja porotaloudelle. Hakkuualueilla porot saavat naavaa, joka muutoin ei o li si niiden ulottuvilla. Niiden väliset suhteet riippuvat paljon asenteista. seuraavissa tapauksissa: 1. Perussyynä on lyhytnäköisyys, ahneus ja liian pitkälle viety koneellistaminen. Moottorisahojen kehittämiskustannukset maksatettiin työntekijöillä, korjuun koneellistamisessa maaseutuväestö kantoi raskaimman taakan vekselikierteen ja pakkohuutokauppojen muodossa. Lisäksi niillä lienee epäedullinen vaikutus metsän kasvuun ja metsien moninaiskäyttöön. Jos moni toimikoneet yleistyvät, sillä on laajakantainen kielteinen vaikutus työllisyyteen ja ansioihin. Sellaisia menetelmiä kuten lentokonemyrkytykset, jotka heikentävät sekä työllisyyttä että moninaiskäyttöä, ei tule ottaa käyttöön. En epäile yhtään etteikö metsätalouden ja metsäteollisuuden edustajilla ja asiantuntijoilla olisi ollut tilanne ja kehityksen suunta pitkään tiedossa. Tämmöinen vuodesta toiseen jatkuva työntekijöiden vastainen politiikka pakottaa työ ntekijöitä siirtymään metsätöistä muille aloille ja tästä on m yös seurauksena, että työ n laatu _ja metsän käsitte_ly heikkenee, mikä vaikuttaa tulevaisuudessa m yös puun saantiin. 4. Se työvoimapula, mistä nyt puhutaan , on si is edellisistä syistä johtuvaa ja kokonaan työnantajien oman toiminnan tulosta . 3. Kansallispuistojen perustamisessa tulisi kuitenkin noudattaa kohtuulli suutta ja esimerkiksi Koilliskairan kansallispuistoa ei tulisi perustaa niin laajana kuin mitä julkisuudessa on esitetty. Metsätyöläinen näkee virheet "aitiopaikalta" ja tuntee ne omassa nahassaan. 2. Hyvin suunniteltu metsätalous on meidän kaikkien , myös porota louden etujen mukaista . Ervastin kysySUOMEN L UONTO 1/75. 4. Talviteiden solat olisi säästettävä! ) HAKKUUT YLEENSÄ Puid en alle _jää n. Paitsi virheitä metsänhoidossa on tehty virheitä metsä töiden kehittämisessä. 3. Kokemuksen sekä tutkimuksen tuomaa tietoa pitäisi näiden osapuolten saada toisistaan entistä enemmän. Nykytilanteessa myös uusien mittausja taksajärjestelmien moninaisuus ja monimutkaisuus sekä kontrollin puute panevat epä ilemään , ken en hartei ll e kustannukset viime kädessä lankeavat. Samoin olisi voimakkaasti parannettava ja rahoitettava metsien hoitoa ja kunnostamista. Metsien moninaiskäyttöä yleensä olisi pyrittävä edistämään. LOPUKSI Metsätalouden ja poronhoidon merkitys Pohjois-Suomelle on suuri. 400 poroa vuosittain. Luonnonsuojeluun metsätyöntekijöiden kanta on periaatteessa myönteinen. Mitä tulee prof. Sopivasti käsitellyllä hakkuualueella poron ravintokasvit lisääntyvät. Ne on tuotu tässä esille sitä varten, että ne huomattaisiin ja pyrittäisiin niitä mahdollisuuksien mukaan eliminoimaan. 12 Eino Vaatto vaara Metsätyöntekijän sana Syysmetsäpäivillä Outo paradoksi on se, että Lapin rajuun metsänkäsittelyyn on liittynyt hoitotoimenpiteiden laiminlyöntiä, työttömyyttä, raakaainepulaa ja raaka-aineen haaskausta. kierto häiriintyy ja porot hajaantuvat. Tämä tilaisuus lienee ensimmäinen julkinen tilaisuus , jossa asia näin selvästi tunnustetaan . Siten lisättäisiin myönte1s1a ja vähennettäisiin kielteisiä vaikutuksia
Troijan puuhevosella leikkiminen ohi poliittisten päätöksentekijöiden ei voi olla pitkällä tähtäyksellä järkevää taloudellista ja poliittista toimintaa . Kuten aikaisemmin totesin, kansallispuistoky ymyksissä on noudatettava kohtuullisuutta. Toisaalta Ervasti totesi m yöhemmin alustuksessaan, että nyt onkin yhdestoista hetki tehostaa kokonaisvaltaista suunnittelua. D Sl'OMEN LllONTO 1/7.', S eppo Törmätä Puunjalostusteollisuuden työntekijän sana Lapin puunjalostusteollisuus on pahasti ylimitoitettu saatavilla oleviin raaka-aineisiin verrattuna. Samanaikaisesti laiminlyödään taimistojen hoitoa, joten tulevaisuudennäkymät vain huononevat. m yksiin , niin niistä ensimmäinen (" Onko Lapin metsätalouden kes tävyyden ja metsien moninaiskäytön o hella asetettava päämääräksi myös raaka-aineen riittävän saann in turvaaminen alueen metsäteo lli suudelle ?") on vähän outo. Kuten alussa mainitsin, tähänastinen metsätalouden ja teo lli suuden suunnittelu ei ansaitse kovin korkeata arvosanaa. Metsätalouden kokonaisvaltaisen suunnittelun tulee olla aikaan ja paikkaan sidottua ja rahoitukseltaan eri poliittisten voi matekijöiden hyväksymä . Kokonaisvaltaisella suunnittelulla ei voida tarkoittaa ns . Teollisuuden puunsaanti on luonnollisesti pyrittävä turvaamaan , mutta entisistä virh eistä olisi nyt korkea aika ottaa oppia. Jatkossa tulisikin huolehtia siitä, että m yös metsätyöntekijät ja pai ka llin en väestö pääsevät osall istumaan metsätalouden suunnitteluun _ja pääröksentekoon . Kes keisimpinä keinoina puun saannin turvaamiseksi pitäisin metsien hoidon ja käsittelyn huo mattavaa tehostamista ja parantamista sekä valtionettä yks ityis metsissä. Yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa on edistettävä kaikilla aloi lla, ja erityisesti metsätaloudessa pohjoisten alueiden kesken on varmasti paljon käyttämättömiä ma hdollisuuksia. Mielestäni nimittäin metsätalouden kestävyyttä ja monikäyttöä ei ole tähän saakka otettu huomioon. Mitä tulee suojametsäja lakialueiden käsittel yyn, niin asiassa tulisi noudattaa hyvin suurta varovaisuutta ja suoritettava si itä lisää tutkimuksia . Muutenhan ei umpikujassa o ltai si . Puuta hakataan enemmän kuin metsät kasvavat. vapaapalo kuntatyönä tehtyjä MERA-ohjelmia, jonkalaisia melkein kuka tahansa pystyy laatimaan saadessaan käsiinsä kynän, paperia, laskukoneen ja eriasteisia tilastotietoja aikaisemmin tehdyistä työmääristä ja niiden kustannuksista. Koska Lappi on tähän asti tuottanut raaka-ainetta etelään, vaatii paperiteollisuutta edustava kirjoittaja, että etelä nyt maksaa velkaansa Lapille toimittamalla sen teollisuudelle raaka-ainetta. Lapin metsätasetilanne osoittaa, että todella kokonaisvaltaista metsäja puutalouden suunnittelua ei maassamme ole harjoitettu , vaikka prof. Ervasti alustuksessaan väitti, että se aloitettiin jo 1950-luvun loppupuolella. Käsittääkseni Lapin metsien käsittel yn virhe on ollut ensisijaises ti heikko suunnitelmallis uus 13. Tämä merkitsee pienpuun, hakuutähteiden ja raivauspuun talteenottoa
Kuitenkaan emme voi olla niin ahdaskatseisia, etteikö jokin muu tuottava työ kotiseudullam me oikeudenmukaisesti palkattuna voisi korvata nykyistä. Se o n kansanta louden järkevän ho idon ka nnalta välttämätöntä ja se edell yttää kansanvaltaista, ai kaan j a paikkaan sidottua metsätalousohjelmaa. Lopuksi yhdyn siihen prof. Valitettavasti o lemme hoitotoimenpiteiden osalta m yö hässä ja tarvitsemme li sä ksi j o lähia ikoina vaikuttavia toimenpiteitä. Varoittavia ääniä on syytä kuunnella, kun haluamme yhteiskuntaamme kehittää pitkällä tähtäyksellä . Ervasti esitti eräitä toimenpiteitä Lapin metsäteollisuuden näkö piirissä olevan raaka-ainepulan torjumiseksi. Edelleen kantoj en käyttöönotto on tarkoituksenmukaista. Olen m yös sitä mieltä, että puuraaka-aineen tuonti ulkomailta on suunnattava jo olevan metsäteollisuuden tarpeita tyydyttämään, siis ensisijaisesti Lapin metsäteollisuudelle. siten , että raaka-aineena arvokkain kelohonka varataan ensisijaisesti maakunnan omille asukkaille ja yrityksille. Prof. Suurpääo man etuihin kyllä vo i kuulua Lapin tyhjäksi hakkaaminen . Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan suunnan muutosta . Tä mä ei merkitse sitä, etteikö talousmetsäalueella voitaisi yli-ikäisiä metsiä uudistaa varovaisesti siten, että myös muiden metsänkäyttömuotojen näköko hdat tul evat riittävästi otetuksi huomioon. Lappi on totunnaisesti ollut raa ka-ainetta luovuttava osapuoli. Se olisi erittäin merkityksellistä sekä kehitysaluepoliittisesti että koko kansantalouden kannalta. Niiden löytäminen on myös työntekijöiden ed un mukai sta . Pitkällä tähtäyksellä, jolla ista taloudellisen toiminnan tulisi olla, ensisijaisena tehtävänä pidän vajaatuottoiseen j a vajaapuustoiseen tilaan saa tettuj en metsien kun nostamista . Koska metsäteollisuuden laajenemiselle ei raaka-aineen vähenemisen johdosta ole mahdollisuuksia, voidaan puuta käyttävää pienja käsiteollisuutta kehittää ja lisätä mm . On selvästi havaittavissa se vaara, että metsäteollisuus ja sitä m yötä ilevä valtionmetsien hallinto pyrkivät ulottamaan metsien hakkuut entistä voimakkaampina suojametsäalueelle ja jopa luonnonsuojelualueiksi kaavailtuihin metsiin. Lapin kolmion alue, teollisuuden välittömassa vaikutuspiirissä, on työntekijöiden mukaa n sekä ilmastollisesti että maaperältään erino ma ista puutuota ntoaluetta. Siitä on koko itsenäisyytemme aika esimerkkinä . Nyt, kun Lappi kärsii raaka-a inep ulasta, on oikein ja kohtuullista, että puuttuva raaka-aine tu odaan j o Lappiin rakennettuj en tehtaiden tarpeisiin muualta Suomesta. On totta, että kiihkeimpiä luo nnonsuojelun nimissä esiintyviä voidaan pitää haihattelijoina. Hakkuista on kyllä huolehdittu , mutta uuden tuottavan metsän aikaansaamisessa on tavattoman usein epäonnistuttu ja jos taimistoja on syntynyt, niiden hoito on laiminlyöty. Kyllä puu kulkee m yös eteläs tä pohjoisee n, jos niin halutaan. Tähän mennessä yhteistyöhengellä maamme historiassa on kuitenkin aina tarkoitettu harvainvallan ja yksityisen pääoman ehdoilla toimimista ja sen etujen ajamista. Rahasta ei voi olla puutetta, koska metsäteo llisuudella o n ollut varaa nostaa kantohinnat Ru o tsin tasolle. Me metsäja puuta14 louden työ ntekijät olemme ylpeitä omasta ammatistamme ja arvostamme työtämme yhtenä tärkeänä kansantalouden lenkkinä. Tämä ha lutaan tehdä puupulan varjolla ja samalla ilmeisesti jatkaa metsien hoido n laiminlyömistä . Jo edellä luetelluin toimenpitein, jos ne suunnitelmallisesti ja kokonaisvaltaisesti toteutetaan, päästänee n yli edessä olevan pulakauden ilman, että tarvitsi hakata suojametsät ja luonnonsuojelualueet. Kuitenkin m etsät ovat surkeassa kunnossa. D SU OM EN L U ONTO 1/75. Tällainen metsien käsittely ei voi olla tavallisen Lapin asukkaa n ed un mukaista. Tehtai den sulkemisella ja työttömyyden vaaralla uhkaamalla yritetään saada metsätyö ntekijät ja metsäteollisuuden työntekijät luonnonsuojelijoita ja metsien muiden käyttömuotojen puolesta puhuvia vastaan. Suojametsien laajamittaisten hakkuiden seuraukset ssaattaisivat olla Lapin luonnolle tuhoisat. suorastaan suunnittelemattomuus sekä lyhytnäköinen lyhyen tähtäyksen liiketaloudellisen voiton maksimoiminen. Tästä lyhytnäköisyydestä on varoittavana esimerkkinä Lapin metsien sekä yksityismetsien että valtionmetsien surkea metsänhoidollinen tila. Esimerkiksi ns. Ervastin vetoomukseen tarmokkaan yhteistyöh engen aikaansaamiseksi. Länsirajalla tietämäni mukaan Metsäliitto vie puuta rajan yli . Erittäin tärkeätä olisi tehostaa puunkäyttöä siten, että hakkuutähteet otetta1sun nykyistä huomattavasti tarkemmin talteen, mukaan luettuna myös taimiston ja nuoren metsän harvennuksessa saatava pienpuu. Työ ntekijöiden pa lkkoja ei kuitenkaan ole nostettu samall e tasolle. Kun raaka·-a,~e lop puu , se voi siirtää pääomansa muualle. Raiskioita näkyy kaikkialla. Vain näin menetellen voidaan turvata puuntuotanto tulevaisuudessakin (lapsillemme). Ei ole kansantalo udellisesti mielekästä rakentaa uutta teollisuutta esim. Toivottavasti nyt esitetty ehdotus ei ole entisenlainen vain kauniilla sanoilla verhoiltu harhautus. Samoin teollisuuden jalostusastetta olisi nostettava. Raakaaineen vienti on lopetettava ja se on käytettävä oman teollisuuden tarpeisiin. Perustuslakimme mukaan työvoima on valtakunnan erityisessä suojelussa. Pohjanmaa lle, jos Lapin metsäteollisuus tulee käymään vajaakapasiteetilla. Tähän lain kohtaan työväestö ei ole voinut koskaa n luottaa . Kun kuitenkin on kysym ys suojametsistä ja lakimetsistä, on tietty riskiraja säilytettävä, ettei tuloksena ole metsärajan siirtyminen a lemmas ja etelämmäksi
Paljon vähemmän huomiota on saanut osakseen suojeluhankkeiden tausta eli alkuperäisen luonnon määrä ja laatu. Viimeiset hetket ovat käsillä todellisen erämaanrauhan suojelemiseksi . Tunnusomaisin erämaan piirre on syrjäinen sijainti, josta sen muut ominaisuudet johtuvat. luonnollisia erämaita. Kuvassa Saariselkää. Niiden laatuun kiinnitetään tässä huomiota vain metsäis yyden osalta. Tässä selvityksessä onkin keskeisenä määrittelyperusteena käytetty saavutettavuutta: erämaa on alue, joka sijaitsee vähintään 8 kilometrin päässä kesällä henkilöautolla ajetta15. Tämä katsaus pyrkii ensi sijassa vastaamaan kysymykseen, kuinka paljon maassamme on sijaintinsa vuoksi teollisen käytön ja moottoroidun turismin ulkopuolella säilyneitä alueita, ns. Mutta mikä on todellisuus. Kansallispuistosuunnitelman tiimoilta käydyssä suojelualuekeskustelussa on päähuomio kiinnitetty varta vasten rauhoitettuihin alueisiin ja tällaisten alueiden tarpeeseen. Kirjoittaja on kartoittanut Suomen viimeiset, helppojen kulkuyhteyksien ulottumattomissa olevat erämaat. Hillitön tienrakennus halkoo metsäalueet yhä pienemmäksi silpuksi, niin että erämaan rauhaa kaipaava ihminen tai eläin ei kohta enää löydä paikkaa, mihin ei kantautuisi vastakkaisilta suunnilta liikenteen jylinä. SLlOMEN LUONTO 1/75 Matkailumainokset ja kaunokirjallisuutemme kertovat yhä edelleen Suomen la~joista erämaista. Rolf Oin onen Suomen erämaat hupenevat Suomesta voi vielä löytää ehjääkin luontoa, jonne ei kuulu liikenteen ja metsätyökonei den jyske. SAAVUTETTAVUUS AUTOLLA Erämaa on hyvin suhteellinen käsite
alueiden käyttö on vilkkainta sulan maan aikana, jolloin myös niiden luonto ja luontaistalous ovat eniten alttiita vaurioille. Tämä vesistöjen mukaan tapahtuva rajaus lienee perustelluin Lemmenjoen alueella, jonka käyttö perustuu etupäässä moottirivenekuljetuksiin. kolmanneksella vuoteen 1974 mennessä. H w hål11i11g med mark och vai/en. Aivan viime aikoina ovat 1:1YÖS TVL :n toimesta erämaakyl11n ra kennetut po lkutiet pienentä neet erämaita (esim . NY KYTI LA TEESEEN JOHTAN UT KEHITYS Sodanjälkeinen nopea maantieverkoston kehitys sekä 60ja 70 luvuilla tapahtunut hyväkuntoisten metsäautoteiden runsas rakentaminen ovat tuoneet lähes koko maan luonnonvarat teollisen käytön ulottuville. Sille, joka ei ilman muuta pidä erämaata nykytilanteessa arvokkaana, tämän arvon selittäminen on varmaan työlästä. Erämaat s1Ja1tsevat puoliksi Metsä-Lapissa, puoliksi TunturiLapissa . äillä alueilla luonto toistaiseksi säilyy ilman erityistoimenpiteitä, jos teitä ei alueille rakenneta. Eniten erämaita on kadonnut metsäisiltä Kemijoen latvoilta, kolttien asuma-alueilta sekä Tenon varrelta. Tämän kirjoittajalle on kuitenkin muodostunut käsitys, että ainakin osa väestöstä suhtautuu uusien teiden rakentamiseen jo melkoisella varauksella. vasta tiestä; erämaan ydinalue on erämaan osa, joka sijaitsee yli 15 kilometrin päässä em. Iijärvi ja Pulmankijärvi ). Muualla maa!ssa tarvitaan varsinkin suurempien luonnonalueiden säilyttämiseksi rauhoituksia ja muita erityistoimenpiteitä. Määritelmäs tä seuraa, että erämaa o n m o nin tavoin kansalli spu is to n luo nteinen: asutusta ei juuri ole, teollista toimintaa ei ole, luontaiselinkeinoja harjoitetaan ja luonto on suhteellisen koskematonta . Stockho lm . 1966 alussa. 8 kilometrin etäisyys autolla ajettavasta tiestä on otettu perustaksi , koska se jakaa retkeilijät kahteen ryhmään: hotelleista ym. 1 ( 1964 ), 24 ( 1965), 57, 13 ( 1966 ), 8, 10, 12 ( 196 7), 9, 11 (1 96 8). Metsä t ovat yleensä melko koskemattomia ja niiden kuutiomäärät suhteellisen suuria. Erämai den pinta-ala on teiden rakentamisen vuoksi vähentynyt 5600 km 2 eli n. Tällaisia ovat Inarin-Angelin tiesuunnitelma (TVL) sekä Inarinjärven itäpuolitse kulkevaksi suunniteltu metsäautotie (metsähallitus). Erikoispainos Suomen tiekartasta. Olisi jo syytä päättää, kuinka paljon erämaita säilytetään. 19 73. Pinta-ala vähenee näin laskien nelj ä nneksellä . Luonnonja kansallispuistoja sekä aarnialueita on erämaa16 alueilla yhteensä n. TULEVAISUUS Selvitystyön aikana ilmeni eräitä tienrakennussuunnitelmia, jotka toteutuessaan pienentävät erämaitamme entisestään. Erämaista laajimmat ja monipuolisimmat ovat Lemmenjoen sekä Saariselän alueet, jotka liittyvät rajojen takaisiin erämaihin. 1970, osat 12 ja 13. tukipisteistä käsin liikkuviin päiväretkeilijöihin sekä huomattavasti harvalukuisempiin omavaraisiin eräretkeilijöihin . SU OMEN L UONTO 1/ 75. Sa lmin en, S. Varsinaisia talousmetsiä on alueilla 1-2, 45 ja 10-11 sekä 15 . 2000 km 2 • Asutusta erämaa-alueilla on hyvin vähän ; harvat asukkaat ovat etupäässä saamelaisia. Metsäntutkimuslaitoksen julkaisuja 78 .6. tiestä ; suurten vesistöjen saaria ei ole otettu huomioon Kesäaikainen saavutettavuus on otettu perustaksi, koska ko. 15 kilometrin etäisyys puolestaan rajannee melko hyvin erämaiden rauhallisimmat alueet. Tulosten /110/ella vuus ja karttatulostus valtakunnan metsien V inventoinnissa . Samoja etäisyysperusteita on käytetty Ruotsissa tehdyssä tiettömien alueiden kartoituksessa. Samalla erämaa t ovat vastaavasti supistuneet. 1974 , osat 12-15. Monet luontaistalouden varassa elävät, riistaja kalakannoista huolehtivat sekä tutkijat, retkeilijät, taiteilijat ja luonnonsuojelijat ovat mielestään oivaltaneet erämaiden arvon ja merkityksen . Määritelmän mukaan erämaita on vain pohjoisimmassa Suo messa (kartta 1). Myös_ Inarinjärven, Lokan ja Po rttipahdan rantamat lienevät k_~s~!s_ in ~elko vilkkaassa käytossa JUUn moottoriveneiden ansiosta . Kartasta 2 ilmenevät suurimpien alueiden likimääräinen metsämaasadannes sekä suojametsän raja. Helsinki. SAAVUTETTAVUUS AUTOLLA JA MOOTTORIVENEELLÄ Mikäli moottoriveneellä kuljetta vat vesistöt, joiden rannoille pääsee kesäaikaan autolla, rinnastetaa n teihin, tulee erämaiden laajuudeksi kartan 3 osoittama. Ainakin teiden rakentajien, TVL :n ja metsähallituksen, olisi aika pysähtyä hetkeks i miettimään tilannetta. Alueiden nimet, pinta-alat ja sijainti hoitoalueittain on lueteltu oheisessa taulu kossa. 5,9 %. Kehityksen nopeutta kuvaa kartta 4, joka esittää tilanteen v. PÄÄTELMIÄ Luonnollisia erämaita on jäljellä vain maamme pohjoisimmassa osassa. Statens offentliga utredningar 1971: 7 5 Civildepartementet. D KIRJALLISUUS Metsähallituksen metsät. Myös Inarinjärven itäpuolinen metsäalue on oman maamme kannalta arvokas. Alkuperäinen aineisto. Muilla alueilla metsän käyttö on rajoi tettua (suojametsiä, kansallisja luonnonpuistoja, rajavyöhykettä ). Erämaiden nykyinen laajuus näyttää siis o levan puun teollisen käytö n ja kiinteän asutuksen sanelem a. 1972 , osat 12 ja 13. Seuraavassa esitettävät kartat perustuvat Suomen tiekartan eri painoksiin sekä tietoihin, jotka on saatu hoitoalueista, metsänparannuspiireistä sekä tiesmestaripiiristä. Koko Suomen maa-alasta ne muodostavat n. Suo m en ci ekartta , no. Varsinaisia metsäerämaita on sangen vähän
Erämaiden pinta-alat sekä sijainti hoitoalueittain. Pes ka nlahti 10 13 . 100 KM ;,• f'. Kaapinmatti 20 14. Saps jä rvi 50 12. Eteläisimmät pienalueet on jätetty pois. ·, .. Sarmitunturi 130 11 . 1974 alussa. 1 70 yhteen sä 17 .88 6.960 17. Ydina lueen N:o Alu ee n nimi Pinta-ala km 2 pinta -a la km 2 1. tekstiä) . Ma lti o 30 4. Luo lajärvi 10 3. Lemm e n_jokiVas ko 3 .22 1.33 19 . 1974 alussa. I 70 640 18 . Kevo 1. Käs iva r si 2.600 1.7 30 1 7. Na mmij ä rvi 1. 300 840 16. Pi sterini emi 30 15 . 5 = 0-10 96, 15 = 10-20 96 jne. Ydinalueet, joiden vastaava etäisyys on yli 15 km, on merkitty mustalla. 1 soSaa risu o 10 2. Ydinalueet on merkitty mustalla. Laajimpien erämaiden metsämaan osuus prosentteina maa-alasta. 23 3 40 20. Ko itilai ska ira 300 6. Po rttipa htaH a mmastunturi 1.260 200 9. " • f-1_. Saa riselkä 1 tä ka ira 1.860 700 SUO M EN L UONTO 1/7 5 100 KM ,; .c, ., _( ,·.•. KARTTA 2. , KARTTA J. t,;.· ~ "'l " KARTTA 3. ltäUts_j o ki 2.3 70 1. Saavutettavuus henkilöautolla. 10. Ounastunturi 230 10 7. Erämaa-alueet v. Erämaa-alueet v. Vintilä nka ira 40 5. Etäisyys kesällä ajokelpoisesta tiestä on yli 8 km. N uni svaara 140 8. 1966-74 (varjostettu alue). Saavutettavuus henkilöautolla ja moottoriveneellä (ks. Teiden rakentamisesta johtuva erämaiden väheneminen vv. Va lka m a pää 1. KARTTA 4
Tämmöisiä tauluja on vielä useimmissa osissa maata, mutta on ilmeistä, että ne päivä päivältä häviävät. ITSENÄISYYDEN AIKA antoi uudenlaista merkitystä m yös luonnonsuojelusuunnitelmille. Nyt näkee metsän hakkaa_jassa raa'an _ja tunteettoman teurastajan. 1905: "Tu lee aika, _j o lloin mekin saamme matkustaa kaukaisiin osiin maatamme, tai yli sen rajojenkin nähdäksemme, millaisia nämä luonno lliset muodostukset ovat o lleet, jotka nyt ovat niin ominaisia koko maallemme." 18 Paria vuotta myöhemmin senaatin suoj ametsä komitea ehdotti Pallastunturia, Pyhätunturia _ja Oulangan aluetta kansallispuistoiksi, mutta tuloksetta . Vastenmieli seltä tuntuu iskeä kirvestään sen kylkeen. Tuntee ikäänkuin joutuneensa mieskohtaiseen suhteeseen puun kanssa yr itettyään syleilemällä mitata sen paksuutta. Professori Vilho A. 1916 maamme ensimmäisenä varsinaisena luonnonsuojelualueena Käsivarren Mallatunturin . 1938 saati in ensimmäiset: Pallas-Ounastunturin, Pyhätunturin, Heinäsaarten _ja Porkkalan kansallispuistot sekä Kutsan, Pisavaaran, Mallan , Pääskyspahdan, Pummangin ja Hiisjärven luonnonpuistot. A. E. Alueluovutusten SUOMEN L UONTO 1/75. Ja kun näkee puun kylj essä merkkipilkan , joka oso ittaa kuol emantuomiota ensi hakkuukautena, niin tuntee sydäntänsä kirveltävän. Pesola kirjoitti Suomen Kuvalehdessä v. Nordenskiö ld ( 1880): "Jos nykyään maksetaan miljoonia muinaisten mestarien maalauksista tai marmoriveistoksista, niin mitä ollaankaan vuosisadan perästä halukkaita maksamaan isänmaan todellisesta ku vasta, _joka näyttää mimmoinen se oli muinoin , kun peltomaa vielä oli vähäalainen, kun vielä oli vi l_j elemättömiä rantoja ja metsiä, _joihin kirves ei ollut koskenut. nykyisen Pyhän-Häkin kansallispuiston metsät. NOIN SATA VUOTTA SITTEN sanoi kuuluisa tutkimusmatkailij a A. Palmen sanoi Suomen Maantieteellisen Seuran vuosikokouksessa v. 1926, mutta vasta v. Seuraavaan on koottu otteita luonnonsuojelumme historiasta. Meillä taitaa olla erikoista taipumusta kappaleiden näkemiseen henkilöinä. Sinne ne kaatuva t, vanhanaikaisen voiman ja mahdin ed ustajat Suomen metsissä, nuoremman kasvulli suuden _jalot suojelijat ja vartijat _ja kestää vuosisatoja, ennenkuin uusia on noussut niiden sijalle, eikä niiden veroisia nouse koskaan." VUODEN 1923 LUONNONSUOJELULAKI mahdollisti ensimmäisessä pykälässään kansallispuistojen perustamisen: "Valtiolle kuuluva alue voidaan sen luonnon säilyttämiseksi koskemattomana erottaa yleiseksi suojelualueeksi." Professori Kaarlo Linkolan suunnitelmat Suomen luonnonja kansallispuistoiksi olivat valmiit _jo v. Mutta viimeisten kuud en -seitsemänkymme nen vuoden kuluessa on kansamme sielunelämästä tämä lu onnonrunous melkein tyystin hävinnyt kiitos tukkiyhtiöitten herättämän rahanhimon. Vanhat runot todistavat, että Suomen kansa ennen eli tämäntapaisissa herkissä suhteissa metsän puihin. Ja kumminkaan ei tulisi kalliiksi säi lyttää jälkimaailmalle sarja tällaisia kuvia.'' Mitään konkreettista ei kuitenkaan vielä tapahtunut. Oulun läänin kuvernööri rauhoitti v. 1919: "Ja kun ihmisen vai kutus · luontoon on saavuttanut huippunsa, silloin on tu levain sukupolvien _jäseniltä riistetty ti laisuus nähdä, millainen o li hänen kotiseutunsa, isänmaansa, ennenkuin ihmisen _jalka o li sinne astunut, on hävitetty tutkijo il ta aineisto _ja pohja ratkaisemattomien, valaisua kaipaavien kysymysten selvittelyll e, taitei lijoil ta ehtymätön aihe, sytytin heidän luovalle kyvylleen, matkailijoilta heidän paras opp insa ja ilonsa, lyh yesti : mitä edistyneempi jokin kansa on sivi stykseltään, viljelykseltään, sitä suurempi vaara sillä on _jäädä vai lle sivistyksen, vi lj elyksen todellisia mittapuita, kappaleita alkuperäisestä luon nosta." TAITEILIJAN INSP IRAATIOLÄHTEINÄ erämaat o livat korvaamattomia Akseli Gallen-Kallelalle, _j oka Kallela -kirjassaan ( 1923) pohdiskeli suomalaisten luontosuhdetta: "Syvä eläytyminen luontoon on o llu t erikoista meille suomala isill e, niinkuin kansanrunoutemme todistaa. Koonnut Teuvo Suominen Tiede, taide ja Suomen erämaitten suojelu Aikakautensa valistuneimmat tiedemiehet ja taiteilijat ovat olleet Suomen luonnonsuojelutyön uranuurtajia. Vaikka materialistinen nykyaika ei juuri annakaan arvoa luonnonsuojelun kulttuurisille näkökohdille, niillä on edelleen tärkeä sija erämaittemme suojelussa. Professori J. Metsähalli tus a lkoi kuitenkin perustella säästömetsiä, jolloin rauhoitettiin mm