.. . .... Sen artikkelit kattavat suurimman osan suomalaisen luonnonsuojelun kentästä. . .. . . . vuosikerta Suomen Luonto no I 1 973 .fULKA ISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. yo., H elsinki T / iMAN NUM E R ON KUVITUS kansi 3 7 11 1415 17 21 22 2325 27 29 30 32 33 34 36 37 41 Asko Kaikusalo Lennart Forssten (S uomen Taideakatem ia) Seppo l(ello mäk i T euvo Suominen J ouni Kitti Seppo Hannus, J orma Alhonpurn E. . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin kl o 916, kesäkuukausina klo 913. . 32. . 5 Muistelmia luonnonja kansallispuistojen perustamisvaiheista, Peitsa Mikola . Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 600 mk 1/2 siv u 350 mk 1/4 siv u 200 mk Takakannen 4-vä ri-ilmoitus 1 000 mk TOIMITUS T euvo Suominen (vastaava) T oimitusneuvosto : Urpo H äyrinen Harri Dahlström J ouko Mättö Sauvo Henttonen Olli Järvinen T aitto : Timo T anttu Tiilv!AN NUlvfhR ON KIRJOITTA J A T Jar1110 Eronen, kau ppat. Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista ju hlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 2 mk/kpl. lrtonumerot 2,50 mk Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. 498 159. .... 40 Luonnonsuojelun linj a ...... .... . ...... . Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 Helsinki 10, puh. . .......... .. . .. . .. SISALLYS Saamattomat suomalaiset, •· J1ma-Riitta Wallin 1 Viisik ymmenvuotias luonnonsuojelulaki, .,11111a-Riilta Wallin 2 Luonnonja ympäristönsuoje1 ijoiden ammattiopetus, A ntti ~Haapanen . .. . 41 Su mmaries of the main articles in this issue ........ . .. . 47. . .. . 35 Uutisia ja tiedotu ksia 38 Ulkomaan uutisia .. professo ri, Ympäristönsuojelun laitos, Helsinki Asko Kaikusa/o, tutkimusapulainen, Metsäntutkimuslaitos, Loppi J ouni Kitti, kalastusmestari, Riistaja kalatalo uden tutkimuslaitos, Helsinki Marianne Kitti, fil.maist., Helsinki Peitsa il1ikola, professori, 1ctsänhoitotieteen laitos, Helsinki Heikki Tai111isto, opiskelija, Vaasa A nnaRiitta Lf:/al/in, oik. Vuoden 1971 numeroita myydään 1 mk/kpl, sitä vanhempia 50 p/kpl. .. . . . maist. . 26 Seis karointi u b kaa kansallispuistoja .. Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1973 aikana kuutena numerona. . .............. ....................... . . . 8 Kokemuksia matkailusta ja luonnonsuojelusta K anadassa, J o1111i Kitti ja Marianne Kitti 12 I(olmikymmenvuotias LuontoLiitto, LNonto-Liitto .................. .. .... . . . 16 1erenkurkkua ei saa katkaista, H eikki Tai111isto ..... . . ....... .... Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 10 mk postisiirtotilille n:o 608 21-1. 22 l .isätictoja liito-oravasta, Asko KaikNsa/o .... .. . , Su omen Pankki, Helsinki A ntti Haapanen, vt. .. ... 23 Raadeltavana K ajakulma .. . Kuvan otti Asko Kaikusalo. . 31 Suojametsät, metsähalli tus ja oikeuskansleri .... . 28 Myytti kuoleman su ojelusta .. Forsström Ari Yrjänä Hannu Hautala Pentti Valmunen T euvo K anerva Martti Rissanen Asko K aikusalo Hannu Hautala T euvo Suominen Urpo Häyrinen Heikki Salmela Erk ki Tuom inen T AN!.A.\' NUMERON KANSI esi ttää talvinäkymää Mallan lu onnonpuistosta, yhdestä Suomen vanhimmista luonnonsuojelualueista. . 18 Maailmanpankin ]\[!~RA-laina ja Suomen suot, J ar1110 E ronen .....
Komiteoita istui ja istuu vieläkin. Se sisältää perusperiaatteet, oikeudet ja velvollisuudet mm. Kaksi eri mietintöä asiasta on valmistunut. Mm. Ulkoilulailla yritetään turvata yksityisen laillista oikeutta ulkoiluun rakentaminen tai muu ulkoilumahdollisuuksia raJolttava toiminta voidaan kieltää. Luonnonsuojelulain uudistamisvaikeuksista on jo syytä oppia: on inhimillisen energian haaskausta viivytellä esitysten antamista niin kauan, että ehdotukset vanhenevat käyttökelvottomiksi. muiden maankamaran ainesten ottaminen luvanvaraiseksi lakisääteinen lautakunta hoitamaan luonnonsuojeluasioita roskaaminen kiellettävä ulkomainonta kuriin yleissäännös luonnon suojelemiseksi hävittämiseltä. Kansalaisten asianosaiskelpoisuutta ympäristöaan koskevassa päätöksenteossa tulisi lisätä. Suomen Luonto No 1 1973 Suomalainen luonnonja ympäristönsuojelukeskustelu lähti vilkkaana liikkeelle 1960-luvun loppupuolella. R11otsissa on vuodesta 1964 asti ollut voimassa uusittu luonnonhoitolaki (naturvårdslagen), joka määrittelee luonnon kansallisomaisuudeksi, mitä on suojeltava ja hoidettava. maaperän, metsän ja vesien käytössä ja suojelussa. Anna-Riitta Wallin 1. maisemansuojelualueita. Myös ympäristönsuojelun yleislain valmistelua on kiirehdittävä. Suomessa on voimassa luonnonsuojelulaki vuodelta 1923 (71 /23). Lain perusteella on mahdollisuus muodostaa mm. Vuonna 1970 vietettiin yleiseurooppalaista luonnonsuojeluvuotta ja asetettiin ympäristönsuojelun neuvottelukunta. Me vaadimme: Uusi luonnonsuojelulakiehdotus viipymättä eduskunnalle soran ym. 1Vorjassa on luonnonsuojelulaki (lovet om naturvern). Uusia lakeja vain on syntynyt kovin vähän. Hallituksen esitystä eduskunnalle ei ole vieläkään annettu. Kukaan tuskin juristikaan on niin yksinkertainen, että kuvittelisi lakien tämän maailman yksinään muuttavan. On illusiota kuvitella Suomen pysyvän saastumattomana ja luonnoltaan koskemattomana ilman lainsäädäntöä. Japani maailman saastunein maa on määritellyt laissaan ympäristönsuojelun tavoitteitakin. Tanskassa on vuonna 1969 uusittu luonnonsuojelulaki. Sen uudistamispyrkimykset ovat olleet vireillä 13 vuotta. ympäristönsuojelun yleislakeja on voimassa lisäksi ainakin seuraavissa valtioissa: Bulgaria, Chile, Itävalta, Japani, Puola, Romania, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat. Nämä ehdotukset on viipymättä pantava lakitekstien muotoon ja lähetettävä eduskuntakäsittelyyn. Ja mitä tärkeintä, se toiminta, joka raiskaa luontoa, löytää kyllä määrärahansa ja synnyttää pikavauhdilla tarvitsemansa lait. Suomalaiskansallinen komiteainnostus on luonnonja ympäristönsuojelun alalla tuottanut viimeisten vuosien aikana monta muutakin mietintöä lukuisine ehdotuksineen. Se säätelee hiekan, soran, saven ja muiden aineisten kaivuuta ja sen nojalla voidaan varata mm. Vuonna 1969 on voimaan tullut myös erityinen ympäristönsuojelulaki (miljöskyddslagen). Sitä paitsi tarvittaisiin lisää työntekijöitä ja lisää määrärahoja. Esimerkiksi harjuja on suojeltava silloin, kun niitä vielä on. rannansuojelualueita. Mutta se pieni virkamieskunta, jonka tehtävänä on Suomessa toimia luonnonja ympäristönsuojelun hyväksi, tarvitsee toki säännöksiä, joiden perusteella sillä olisi todellisia mahdollisuuksia tarttua asioihin. Siihen sisältyy myös joukko jokamiehen oikeuksiin kuuluvia ulkoilumääräyksiä ja erityisen tiukat määräykset rantojen suojelusta sekä muinaismuistoista. suoda väestölle mahdollisuus luonnosta Saamattomat suomalaiset nauttimiseen. Saksan D emokraattisessa Tasavallassa on vuonna 1970 hyväksytty ympäristönsuojelulaki, jonka mukaan luonto kaikkine rikkauksineen palvelee yhteistä hyvää. Luonnonsuojelulaki vuodelta 1954 muodostaa perustan klassiselle luonnonsuojelulle. Norjassa on erikseen erityinen rantalaki. Myös vapaaehtoiselle luonnonsuojelutyölle on tärkeää, että asioita säädellään uusien ja ajanmukaisien lakien avulla. Se painottaa luonnonsuojelun välttämättömyyttä tieteen, kansantalouden sekä ihmisen terveyden ja kasvatuksen kannalta. Myös roskaantumisesta on omat säännöksensä. Nykyiset lait eivät tätä takaa. Lain mukaan sen, joka suunnittelee suurehkoja hankkeita, laitoksen perustamista tai muuta toimintaa, mistä aiheutuu olennainen muutos maisemassa tai merkittävää vahinkoa luonnonympäristölle, tulee pyytää lausunto luonnonsuojeluviranomaisilta. Sen tarkoitukseksi on määritelty mm
Societas pro Fauna et Flora Fennica teki vuonna 1917 esityksen luonnonsuojelulainsäädännön aikaansaamiseksi ja hallitus antoi tämän tehtävän lainvalmistelukun2 nalle, joka sitten vuorostaan jätti oman ehdotuksensa hallitukselle vuonna 1921. Vuonna 1880 tutkimusmatkailija A. ALKU EI NIINKÄÄN HUONO Luonnonsuojelu lähti Suomessa liikkeelle Saksasta saadun esikuvan mukaisesti. Vaikka lakien käyttökelpoisuus ei välttämättä olekaan kääntäen verrannollinen niiden ikään (esim. J. klassisen luonnonsuojelumme kivijalka. Laki avasi mahdollisuudet luonnonja kansallispuistojen erottamiseen valtion mailla sekä luonnonsuojelualueiden perustamiseen ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamiseen niin valtiolle kuin yksityisillekin maanomistajille kuuluvilla alueilla. Laki sisältää säännökset luonnonsuojelualueiden perustamisesta, luonnonmuistomerkeistä, kasvija eläinlajien rauhoittamisesta, ulkomainonnasta sekä rangaistussäännökset. REINO KALLIOLA: »1970-LUKU ON OIKEUTETTU NÄKEMÄÄN TULOKSIA Olemmevirallisenluonnonsuojelutoimen alalla olleet varhain jalkeilla. Valtion luonnonsuojeluvalvojan toimistossa yritettiin myös yhdessä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen/liiton kanssa tehdä kaikki, mikä suinkin oli mahdollista perin niukkojen resurssien puitteissa ja aikana, jolloin luononsuojelun merkitystä ei vielä yleisesti ymmärretty ja jolloin käsitettä ympäristönsuojelu ei ollut olemassakaan. 1923 se säädettiin ja tuli voimaan. Seuraavassa pyritään tarkastelemaan lain syntyä, käytännön merkitystä ja sen uudistamispyrkimyksiä. Reino Kalliolan käsitykset päivänsankarista. Seuraavassa ent. Ennen kaikkea ymmärrettiin, että luonnon suojelemisen tarve on kasvanut sitä mukaa kuin luontoa. Ståhlberg luonnonsuojelulain (71 /23), joka astui voimaan saman vuoden heinäkuussa. 1734 olevia kauppakaaren säännöksiä sovelletaan sujuvasti vielä tänäänkin), on ilmeisen selvää, että luonnonsuojelulaki ei ole pystynyt vastaamaan luonnonsuoj elun asettamia vaatimuksia enää pariinkymmeneen vuoteen. valtion luonnonsuojelunvalvojan, prof. Sekin, että lain valvojaksi määrättiin erityinen viranomainen, oli aikainen as kel oikeaan suuntaan. Luonnonsuojelulaki on eräin myöhemmin muutoksin edelleenkin ns. Kalliola on toimiessaan luonnonsuojelunvalvojana varmastieniten maassamme joutunut soveltamaan lakia ja parhaiten tuntee lain puutteet ja ansiot lainkäyttäjän kannalta. Laista puuttuvat mm. Alku ei siis ollut huono. Laki otti suojaansa myös riistaeläimiin kuulumattomat eläinlajit ja harvinaiset kasvit. Maisemansuojelunkin alalta on yksi säännös: liikeilmoitusten sijoittaminen ulos luontoon kiellettiin. ordenskiöld esitti ensimmäisenä Pohjoismaissa kansallispuiston perustamista Suomeen. LAIN MERKITYKSESTÄ Luonnonsuojelulaki on siis paapiirteissään säilynyt samanlaisena viiden vuosikymmenen ajan. Näitä mahdollisuuksia on kuluneina vuosina runsain mitoin käytetty. Hallituksen esityksestä eduskunnalle oli pudotettu pois lainvalmistelukunnan ehdottama luonnonsuojelunkeskuslaitos, mikä sitten eduskuntakäsittelyn aikana korvattiin luonnonsuojelunvalvojan viralla. Yhteensä: Vapaaehtoisen järjestön aloite johti uuteen lainsäädäntöön kuudessa vuodessa. Kaiken kaikkiaan laki oli merkittävä saannos aikanaan. Anna-Riitta Wallin Viisikymmen• vuotias luonnonsuojelulaki »Alä pysyttele ajan tasalla, poikani, repiät kahtia vain ei kuka hyvänsä voi jättäytJ,ä niin paljon jälkeen kuin on tarpeen jotta pääsisi edelle: tietääkseen täytyy luopua yt11111ärryksestä, taitaakseen tietämisestä, ja vallananastajien on orjailtava 11sei111111ille kuin koskaan.» Tuomas Anhava: Yleiset opit, Runoja 1955 Tämän kirjoituksen motto on omistettu kaikille niille poliitikoille ja virkamiehille, joiden ansioksi on luettava se, että maamme perinteinen luonnonsuojelu saa vielä tänäänkin hakea tukeaan pääosiltaan 50 vuotta vanhasta laista. Viisikymmentä vuotta sitten, helmikuun 23 päivänä 1923 vahvisti Tasavallan silloinen Presidentti K. Jotain saatiin aikaan, kestävääkin: kansallisja luonnonpuistoverkkomme, luonnonsuojelualueita yksi tyismaille, yhteistyö metsähallituksen sekä tieja vesirakennushallituksen kanssa ym. Esimerkiksi Ruotsissa luonnonsuojelu kytkettiin valtakunnan virkakoneistoon vasta vuonna 1933. On otettava huomioon vielä ajankohta itsenäisyyden alkuvaiheet. E. v. Luonnonsuojelulakia ryhdyttiin puuhaamaan heti valtiollisen itsenäisyytemme jälkeen ja jo v. Suojametsälakikomitea ehdottikin vuonna 1910 antamassaan mietinnössä joidenkin luonnonpuistojen perustamista. kokonaan maankamaran ainesten ottoa koskevat määräykset; ulkomainontaa lukuunottamatta maisemanhoito on säätelemättä eikä rauhoitettujen kasvija eläinlajien elinympäristöä voida lain nojalla suojella
Kuutta vuotta myöhemmin, vuonna 1966 komitea jätti mietintönsä (Komiteamietintö 1966: A 5) Valtioneuvostolle. Tärkeimmät parannukset : yleinen periaate luonnon suojelemisesta hävittämiseltä, turmelemiselta ja tarpeettomalta vahingoittamiselta luonnonsuojelualueeksi voitaisiin muodostaa myös sellainen alue, jolla on yleisön luonnonharrastuksen ja ulkoilun kannalta huomattava merkitys; samoin voitaisiin muodostaa eräänlaisia maisemansuojelualueita; pakkolunastusoikeus myönnettäisiin myös kunnille sekä sellaisille järjestöille, joiden pääasiallisena tarkoituksena olisi luonnonsuojelun edistäminen lääninhallituksille annettaisiin 3. » UUDISTUSPYRKIMYKSIÄ Marraskuussa 1953 tri T. Sen sisältämät ehdotukset olisivat toteutuessaan merkinneet todella huomattavaa parannusta luonnonsuojelun tarkoitusten läpiviemiseen maassamme. soranoton tekeminen luvanvaraiseksi, ulkoilualueiden perustamiseen mahdollistavat säännökset sekä luonnonsuojelun organisaation kehittäminen. Suhteellisesti katsoen on komitean ehdotuksen maankamaran ainesten ottamista ja luonnonsuojeluviranomaisia koskevat osat kehitetty täydellisemmiksi kuin muut osat. Kokemus osoittaa, että luonnonsuojeluun vaikuttavat tekijät muuttuvat nopeasti, minkä vuoksi lainsäädäntö jää helposti jälkeen. 1960. päivänä 1960 asetettiin luonnonsuojelulakikomitea, jonka jäseninä toimivat mm. SLY :stä ja Kotiseutuliitosta. Ehdotetun luonnonsuojelukeskuksen perustaminen komitean esittämällä tavalla on tärkeä ja välttämättä toteutettava tehtävä. Toisaalta luonnon merkitys ja arvostaminen ovat yleisen kehityksen myötä sekä elintason noustessa ja yhteiskunnan rakenteen muuttuessa jatkuvasti kasvaneet. 1970-luku on oikeutettu näkemään tuloksia. muuttava toiminta on laajentunut ja jatkuvasti tehostunut. Luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön ja organisaation uudistaminen käynnistettiin v. Vaatimuksiin sisältyivät mm. Komitean ehdotuksen yleisistä ohjelmapykälistä käyvät onnistuneesti ilmi luonnonsuojelun perustavoitteet. Niilo Söyrinki ja Johan Standerskjöld. Suomen Luonnon mukaan ministeri Kalliokoski »suhtautui asiaan myönteisesti ». Ryhdyttiin puuhaamaan uutta lainsäädäntöä, joka ei enää voi rajoittua vain luonnon tieteellisten ja muiden kulttuuriarvojen suojelemiseen, vaan sulkee piiriinsä myös luonnon sosiaaliset arvot ja samalla vastaa luonnonvarojen käytön ekologisia periaatteita. Tässä tilaisuudessa jätettiin ministerille kirjelmä, jossa kiinnitettiin huomiota lain vanhentuneisuuteen ja ylimalkaisuuteen. Brander herätti eräässä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kokouksessa ajatuksen luonnonsuojelulain uudistamisesta. Komiteamietintö sai siis luonnonsuojeluväen kannatuksen ja tuen. päivänä 1956 kävi maatalousministerin luona lähetystö, johon kuului edustajia mm. Kolmen vuoden kuluttua, helmikuun 14. Koko viime vuosikymmenen oli yhtä suunnittelun ja komiteatyön aikaa. YRITYS I Maaliskuun 1. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen antamassa lausunnossa todetaan mm. seuraavaa: Komitean ehdotuksessa on tuskin mitään osaa, mikä ei nykyisissä oloissa olisi tarkoituksenmukainen ja toteuttamiskelpoinen
Hallituksen esitystä luonnonsuojelulain kokonaisuudistamiseksi ei ole tänäkään päivänä vielä jätetty eduskunnalle. Selvää on, että uudet lait tarvitsevat välttämättä tehokasta hallintoa, jotta tulokset todella näkyisivät. Suurempiakin uudistuksia on sentään saatu aikaan huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Sihteerinä oli metsänhoitaja, lainopin kandidaatti Olavi Martikainen. Asian varmistamiseksi toimikuntaan ei kutsuttu ainoatakaan varsinaista luonnonsuojelun edustajaa, vaan »tarkistustyö » suoritettiin virkamiesvoimin (Komiteamietintö 1969: B 24.) Toimikunnan puheenjohtajana toimi kansliapäällikkö Pauli Lehtosalo, jäseninä metsäneuvos Tapio Korpela, metsäneuvos Olavi Linnamies ja varatuomari Leo Virkkunen. Suomen Luonto 5/71). esim. Viisikymmenvuotias luonnonsuojelulaki valta päättää luonnonsuojelualueen perustamisesta ilman maanomistajan suostumustakin silloin kun kysymyksessä olisi pieni, mutta luonnonsuojelullisesti tärkeä alue; kiven, soran, hiekan, saven, turpeen ja muun maankamaran ainesten ottaminen tulisi joitakin poikkeuksia lukuunottamatta luvanvaraiseksi; kielto, jonka mukaan luontoon ei saa jättää heitteille lasia, muovia, paperia, romua tai muita sellaisia jätteitä, joista aiheutuu roskaantumista tai maiseman rumenemista; valtion luonnonsuojelukeskuksen perustaminen Sisäasiainministeriön alaisuuteen sekä luonnonsuojelun hallinnon järjestäminen myös väliporrasja kuntatasolla. Veruketta voitaneen käyttää edelleenkin oma ministeriö houkuttimena. Tämä kun tuottaa ongelmia niin metsähalinnollle kuin luonnonsuojelijoille eikä Oikeuskanslerikaan 1) ole ollut työttömänä. Viimeisten tietojen mukaan maaja metsätalousministeriössä kiertelee luonnonsuojelulakiehdotus, joka on hieman parannettu painos luonnonsuojelulakitoimikunnan esityksestä. SL Y esittikin, että Valtioneuvosto luopuisi luonnonsuojelutoimikunnan laatiman lakiluonnoksen esittämisestä Eduskunnalle ja asettaisi sen sijaan kuusi erillistä toimikuntaa kehittämään lainsäädäntöä luonnonsuojelun osa-alueittain. Toivomme, että seuraavan kerran luonnonsuojelulaista puhuttaessa voimme ilmoittaa synnytyksen tapahtuneen. 1) Oik euskansleri on nimittäin tutkinut suojametsien hakkuiden laillisutttta. Se, että luonnonsuojelulain uudistustyö on nyt kestänyt luonnonsuojelulakikomitean asettamisesta laskettuna 13 vuotta, ei kuitenkaan todista muuta kuin poliittisen tahdon puuttumista. Luonnonsuojelijatkaan eivät tahdo jaksaa jankuttaa samasta asiasta vuosikymmenestä toiseen. Lakiehdotuksen pakkolunastusta ja maankamaran ainesten ottamista ko5kevat säännökset loukkaavat yksityisen maanomistajan omistusoikeutta sekä haittaavat ja vaikeuttavat maan vastaista käyttöä enemmän kuin nykyoloissa luonnonsuojelun kannalta olisi välttämätöntä. Kirjelmässään Valtioneuvostolle lokakuussa 1969 yhdistys totesi, etteivät toimikunnan ehdotukset toisi oleellisia uudistuksia v .1923 annettuun lakiin. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen tuki ei enää ollut tämän esityksen puolella. Mietintöön liittyi eriävä mielipide, jonka olivat allekirjoittaneet Veikko Pohjanpelto ja Esu Niemelä. Mäkinen ym. (!!) YRITYS II Komiteamietintö ehdotuksineen 4 oli kokonaisuudessaan luonnonsuojelun kannalta niin hyvä, ettei sitä voitu toteuttaa, vaan se haudattiin uuteen Maatalousministeriön asettamaan toimikuntaan. todetaan, että Suomessa on verraten paljon »koskematonta luontoa » jäljellä ja ettei sen vuoksi olisi tarpeen ottaa lakiin komitean enemmistön kannattamia periaatteita. Ironisesti voisi esittää tässä yhteydessä sellaista pakettiratkaisua, että luonnonsuojelulakiesitys viipymättä annettaisiin Eduskunnalle ja samalla kumottaisiin toinen luonnonsuojelulainsäädännön vanhus, suojametsälaki (196/22). Luonnonsuojelun vaatimukset olivat kuluneina vuosina ehtineet kasvaa ja toisaalta toimikunnan esitys oli melkoinen vesitys luonnonsuojelulakikomitean ehdotuksista. Viime vuosina on verukkeeksi otettu se, että ympäristönsuojelun hallinto on järjestämättä. ovat useana vuonna jättäneet Eduskunnalle lakialoitteen luonnonsuojelulain uudistamisesta (ks. Taistelu vallasta on kovaa, ja siinä jäävät sellaiset toisarvoiset tekijät ?) kuin luonnon ja ympäristön suojeleminen vain käyttökelpoisiksi sanoiksi poliittisia »pakettiratkaisuja » (suomeksi: lehmäkauppoja) tehtäessä. Kansanedustaja V. Siinä mm. Luonnonsuojelu ei saisi olla itsetarkoitus, jossa ei otettaisi huomioon taloudellisia näkökohtia. Hallintoasiatkin kun vain näyttävät jäävän puolueiden piiri-pieni-pyörii-leikiksi. sivulta 35) .. Toimikunta istui kolme vuotta lisäaikaa oli pyydetty kolme eri kertaa ja sen mietintö luovutettiin Maatalousministeriölle maaliskuussa 1969. ( ks. YHTEENSÄ Tosiasia tietenkin on, että lainvalmistelutyö niin kokonaan uuden asiakokonaisuuden kodifioimiseksi kuin vanhankin kokonaisuudistamiseksi on Suomessa hidasta. Mitään uudistuksia ei ole haluttu viedä läpi ennen kuin hallinto on selvennyt. 0. P.S
Varsinaisen ympäristönsuojelun päätenttikirjana on »Ympäristön pilaantuminen Ja 5. Tosin näihin ei ole vielä kukaan yltänyt. Päähuomio opetuksessa kohdistetaan Suomen luontoon ja luonnonvaroihin, mutta siinä käsitellään myös runsaasti yleismaailmallisia luonnonvarain käytön ja suojelun ongelmia. Opiskelijoilla on mahdollisuus ottaa valinnaisesti joitain tällaisia kursseja myös tiedekunnan ulkopuolelta, kunhan niistä opettajan kanssa sovitaan. aluesuunnittelijat, rakentajat, luonnonvarojen käytöstä vastaavat ja opettajat. Antti Haapanen Luonnonja ympäristönsuojelijoiden ammattikoulutus Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa onv:sta 1968lähtien ollut luonnonhoito ja -Suojelu -niminen tutkintoaine. Ympäristönsuojelun laitoksessa voidaan antaa tietty perustieto luonnonvarain käytön periaatteista ja ympäristöekologiasta. Toisaalta tiedekunnassa opiskeleville esim. Näitä ovat mm. Myös monet biologian ja suunnittelumaantieteen (matemaattisluonnontieteellisestä osastosta) opiskelijat ovat valinneet ympäristönsuojelun sivuaineekseen. päivänä 1971 Helsingin yliopiston konsistori perusti maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan ympäristönsuojelun laitoksen. Samalla tutkintoaineen nimi muutettiin ympäristönsuojeluksi. Toisaalta tarvitaan myös ympäristönsuojelun ammattilaisia. Tällä tasolla opiskelijoilla on mahdollisuus jo jossain määrin erikoistua. Ympäristönsuojelun tehtävä onkin antaa jonkinlainen synteesin luontoinen yleiskäsitys luonnosta, luonnonvaroista ja ihmisen elinympäristöstä ja opettaa ymmärtämään eri osatekijöiden vuorovaikutussuhteita. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta pystyy antamaan hyvin monipuoliset luonnonvarojen käyttöä koskevat taustatiedot. Eri luonnonvarain kuten maan, metsien, ja vesien hoitoa ja taloudellista käyttöä opetetaan yksityiskohtaisesti erillisten tutkintoaineiden muodossa. Luonnonhoito ja -Suojelu on voinut olla opiskelijoiden sivutai pääaineena, niin että aineessa on voitu suorittaa maatalous-metsätieteen kandidaatin tutkinto ja myös sitä korkeammat tutkinnot. Heidän on valittava 6 kurssia melko suuresta joukosta, kuitenkin niin, että ne muodostavat mielekkään kokonaisuuden. metsä-, maatalous-limnologian opiskelijoille ympäristönsuojelu on erittäin hyvä sivuaine. Aluksi opetus tapahtui metsänhoitotieteen laitoksen yhteydessä. Sen sijaan ainakin toistaiseksi opetus perustuu suurelta osalta niihin kursseihin, luentoihin ja harjoituksiin, mitä tiedekunnan muissa tutkintoaineissa annetaan. Ympäristönsuojelun opetus pyrkii antamaan oppilaille kokonaiskuvan luonnonvaroista, etenkin uudistuvista elollisista luonnonvaroista sekä niitten järkevästä ja tarkoituksenmukaisesta käytöstä ja hoidosta ihmiskunnan aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämistä silmälläpitäen. Yleisesti on viime aikoina huomattu, että mitä moninaisimmilla yhteiskunnan aloilla toimivat tarvitsevat ympäristönsuojelun pohjatietoja. Vuonna 1971 tiedekuntaan perustettiin ympäristönsuojelun kiinteä ylimääräinen professuuri. approbatur, jossa vaaditaan ymparistönsuojelun yleiskurssin lisäksi kasvitieteen ja kemian peruskurssit, kansantaloustieteen, eläintieteen, limnologian ja metsänhoitotieteen yleiskurssit. He ovat arkkitehtejä, insinöörejä, juristeja, metsänhoitajia, agronomeja ym. Lopputentti käsittää edelleen syvennetysti ekologiaa pääkirjana amerikkalaisen E. Ympäristönsuojelun laitos pyrkii kouluttamaan nimenomaan ammattilaisia, mutta sivuaineopetuksen muodossa opetusta annetaan varsinkin metsänhoitajille ja muille tiedekunnassa opiskeleville, jossain määrin myös muiden tiedekuntien opiskelijoille. P. cu111 laude. OPETUKSEN SISÄLTÖ JA PÄÄMÄÄRÄT Ympäristönsuojelun opetus tavoitteet ovat kahtaalla. Ympäristönsuojelun opinnot jakautuvat seuraaville tasoille: y leiskurssi, joka nimensä mukaisesti pyrkii antamaan asiasta suppean yleiskuvan. Kurssin pituus on 48 tuntia. Maatalous-metsätieteellisessä OPETUS PERUSTUU MYÖS TIEDEKUNNAN MUIHIN OPPIAINEISIIN tiedekunnassa on lukuisia sellaisia tutkintoaineita, jotka erittäin hyvin soveltuvat antamaan taustatietoa ympäristönsuojelulle. Lisäksi siihen liittyy joukko retkeilyjä ja kirjallinen lopputentti, jossa kuulustellaan Suomen eliömaantiedettä, yleistä ekologiaa, varsinaista luonnonja ympäristönsuojelua sekä siihen liittyvää lainsäädäntöä ja ekonomiaa jossain määrin. Joulukuun 15. Odumin laaja ekologian teos vuodelta 1971
Yleiskurssilla kuulijoita on ollut vv. Rolf Oinosen työ käsittieli Saariselän alueen talvista virkistyskäyttöä. tenttikirjallisuus määräytyy suu. Opiskelijat valitessaan sivuaineita luovat itsestään tietyn kuvan ja erikoistumislinjan. laudatur. reita osalta opiskelijan erikoissuunnan mukaisesti. Tällöin heitä otettiin 5 kpl samoin kuin vuonna 1970. Lasse Lovenin sivulaudaturtyö oli Paimion kunnan luonnonsuojeluja virkistysaluesuunnitelma. 6 LAITOKSEN TUTKIMUSTOIMINTA Laudaturtyöt ovat käsitelleet metsänaurauksen ympäristövaikutuksia (Seppo Kellomäki), josta on ollut selostus myös Suomen Luonnon palstoilla. Ilmeisestikin valmistuneet kandidaatit joutuvat aktiivisesti tekemään töitä oman työpaikkansa löytämiseksi niinkuin uusilla aloilla on ennenkin käynyt. » (Helsingin yliopisto 1972.) OPISKELIJAMÄÄRÄT Vuonna 1969 tiedekuntaan otettiin ensimmäisen kerran erityinen kiintiö ympäristönsuojelun opiskelijoita. Lähiaikoina julkisesti tarkastettava lisensiaattityö käsittelee Pohjanmaan ja Lapin tekojärvien ominaisuuksia ja moninaiskäyttömahdollisuuksia. TYÖMARKKINAT JA TULEVAISUUDENÄKYMÄ T Kokemukset ympäristönsuojelijoiden työmarkkinatilanteesta ovat vielä kovin vähäiset. 1971. Vv. limnologia, metsänhoitotiede, maankäytön ekonomia, suunnittelumaantiede; myöskin ekologiset perustieteet kuten kasvija eläintiede. Luonnonja y111päristbnsuojelijoiden ammattikoulutus sen ehkäiseminen» vuodelta 1970. Vastavalmistunutta ympäristönsuojelijaa luonnehtii tietojen monipuolisuus ja laaja-alaisuus sekä poikkitieteellisyys. LAITOKSE HENKILÖKUNTA Ympäristönsuojelun laitos lienee maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa opiskelijamääriltään eräs suurimmista. Tämä ei kuitenkaan anna vielä täyttä kuvaa opiskelijoiden määristä. Laudatur. Työ kuului laajempaan Saariselän-Itäkairan moninaiskäyttötutkimusprojektiin. kaskivilj ei yn eroosiovaiku tu ksia Thaimaassa ja Suomessa (eräs thaimaalainen opiskelija), suojelualueitten edustavuutta ja lisätarvetta eräällä alueella, puutuotannon ja maisemanhoidon ristiriitoja kaupunkien omistamilla metsäalueilla. 1971 ja 1972 on otettu 10 opiskelijaa opiskelemaan pääaineenaan ympäristönsuojelua. Tähän mennessä on valmistunut kaksi maatalous-metsätieteen kandidaattia ympäristönsuojelu pääaineenaan. Vuonna 1972 eri tasojen suorituksia oli seuraavasti: yleiskurssi 75 kpl, approbatur 33 kpl, cum laude 16 kpl, laudatur 2 kpl. Laudatur-tasolla mahdollisuus erikoistumiseen on huomattavasti suurempi kuin cum laude -tasolla. ta. Näyttää kuitenkin siltä, että seutukaavaliitot, eräät kaupungit ja muut tämäntapaiset elimet ovat kiinnostuneita ympäristönsuojelun opiskelijoista ja heidän käyttömahdollisuuksistaan jo harjoitteluja opintovaiheessa. Lukukauden 1973 alkupuolella tullaan tarkastamaan ensimmäinen ympäristönsuojelun lisensiaattityö. Tarkemmat tiedot kursseista ja opintojen yksityiskohdista on saatavissa julkaisusta »Maatalousmetsätieteellisen tiedekunnan opinnot 1972-1973. Laitoksella on tällä hetkellä seuraava opettajakunta: 1 professuuri, jota vt :nä hoitaa. Toisaalta kuitenkin laitoksen opettajakunta on vielä erittäin vähäinen. Professori G. Laitoksen ja opiskelijoiden yhteistoiminnassa laadittu työmarkkinakysely ei kuitenkaan osoittanut kovin lupaavaa vakinaisista työpaikkamahdollisuuksisY mpäristbnsuojelun kenttäopet11sta Sarvilahden kartanon mailla v. 19681972 vuosittain 80100. Laitoksesta valmistuneet ovat sijoittuneet yliopiston assistenteiksi. Näin luodaan hyvä pohja lopulliselle erikoistumiselle, joka yleensä on mielekästä siirtää valmistumisen jälkeen tapahtuvaksi itse työpaikalla. Sivuainevalinnoissa he ovat päätyneet varsin monimuotoisiin ratkaisuihin. Toivottavasti ympäristönsuojelun hallinto saadaan jo toistakymmentä vuotta kestäneen keskusteluvaiheen jälkeen lähiaikoina kehitetyksi ja voisi käyttää hyväkseen valmistuneita alan ammatti-ihmisiä. Kun ympäristönsuojelu on erittäin laaja-alainen ja kun tehtäväkenttä ja työmarkkinat ovat vielä jossain määrin epäselviä, ei opiskeluvaiheessa liian pitkälle erikoistuminen ole hyvästä. Ilmeistä onkin, että ympäristönsuojelu on tiedekunnan suosituimpia tutkintoaineita tätä nykyä. Sivuaineina ovat varsin tavallisia mm. Meneillään olevat erikoistyötutkimukset koskevat mm. Kun ensimmäiset opiskelijat otettiin vasta 3 1/2 vuotta sitten, ei laitoksessa valmistuneita ole voinut olla kovinkaan paljaan. Siren puhuu vanhan laidtmmi/jb'bit säilyttämisestä ja peltojen metsittämisestä
Opetuksen kehittämisen lähivuosien tehtävänä onkin laitoksen henkilökunnan saaminen vakinaiselle kannalle ja opettajakunnan lisääminen niin, että se vastaa tarpeita. Y mpäristönsuojelututkimus on poi kkiteiteellistä toimintaa. Tässä valossa ei ole yksinomaan positiivista se, että muissa tiedekunnissa puuhataan ainakin jossain määrin kilpailevaa opetusta. kand. Tässä tilanteessa olisi erittäin tärkeätä, että opetusministenon toimesta suoritettaisiin ympäristönsuojelun opetustarpeesta yleiskartoitus ja laadittaisiin selvät ohjeet, mille suunnille kussakin korkeakoulussa tulee lähteä, kuinka paljon opiskelijoita on syytä ottaa jne. Sen vuoksi yhteistoiminta muiden laitosten kanssa jopa eri tiedekunnissa on välttämätöntä. Mutta yhtä välttämätöntä on saada ympäristönsuojelun laitoksesta riittävän suuri yksikkö, jotta se voi olla elinkelpoinen opetusja tutkimusyksikkö. MUUT KORKEAKOULUT Ympäristönsuojelun opetus on lähdössä voimakkaasti liikkeelle myös muissa korkeakouluissa. Mm. Ekologeille tuttu Alleen periaate kannan optimikoosta soveltuu tähänkin asiaan. allekirjoittanut. Olen myös dosentti dosentti, prof. Vähäisten voimien kokoamista tarvittaisiin tässä vaiheessa. Rolf Oinonen Jo ympäristönsuojelun laajaalaisuus ja monipuolisuus edellyttäisivät myös vastaavaa monipuolisuutta opettajakunnassa. 1974, opettajia pitäisi olla kolminkertainen määrä. Ilman tällaista selvitystä joudutaan varmasti hyvin pian kaaokseen, koska työmarkkinat ovat vielä näinkin epäselvät ja yhteiskunta ei osaa käyttää ympäristönsuojelun asiantuntemusta kovinkaan laajassa mitassa. Jyväskylän yliopiston biologian laitoksessa ja Kuopion korkeakoulussa annetaan ympäristönsuojelun opetusta ammattilaisten kouluttamiseksi. Laitoksen osoite on: Y mpäristönsuojelun laitos, Helsingin yliopisto, Viikki, 00710 Helsinki 71, puh. Niilo Söyrinki assistentti, maat.metsät. Erikoistuminen eri korkeakouluissa tietyille ympäristönsuojelun osa-alueille helpottaisi kokonaistilannetta meidän köyhissä oloissamme ja antaisi opiskelijoille suurempia valinnan mahdollisuuksia ehkä kesken opintojakin vaihtaa opiskelupaikkaansa erikoistuakseen haluamalleen alalle. 7. 90-378 011. Yksinäinen susi tahtoo menehtyä. Jo korkeakoululainsäädäntö edellyttäisi, että laitoksessa olisi tälläkin hetkellä kaksinkertainen opettajien määrä. Siinä vaiheessa, kun laitos pääsee täyteen vauhtiin eli v
saan piti pari kokousta, ja jo 8. Maastotutkimuksia ehdotetuilla alueilla tehtiin kesällä 1946 ja täydennettiin vielä seuraavanakin kesänä. 1. Kontio Kuhmossa. Suunnitelmasta pyydettiin vielä lausunto yhdeksältä muulta seuralta ja järjestöltä. Muodostettiin luonnontieteellisten seurojen yhteinen luonnonsuojelualuetoimikunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin aloitteentekijän, Suomen Metsätieteellisen Seuran edustajana akateemikko Yrjö Ilvessalo. 8 s1ssa. Se asetti työvaliokunnan, jonka muodistivat metsäneuvos Lihtonen ja tämän kirjoittaja. J. V. Paikallisina asiantuntijoina, jotka aktiivisesti osallistuivat suunnitteluun, ovat erityisesti jääneet mieleen ylimetsänhoitaja A. Tässä yhteydessä lienee paikallaan palauttaa mieleen niitä aloitteita, jotka aikanaan johtivat nykyisten luonnonja kansallispuistojemme syntymiseen, ja kaikkia niitä välivaiheita, joiden kautta nuo aloitteet kulkivat ennen lopullista toteutumistaan. Hankkeen toteutuminen vaati kuitenkin yli 10 vuoden valmistelun. Samalla prof. Eino Saari ehdotti, että seura asettaisi toimikunnan tutkimaan mahdollisuuksia uusien luonnonsuojelualueiden perustamiseksi valtionmailla. A. 1949 jättämässä pääministeri K. 1. Suurin osa maamme nykyisistä luonnonja kansallispuistoista perustettiin eduskunnan 20. SUUNNITTELUA ILTAISIN METSÄHALLITUKSESSA Toimikunta kävi ripeästi käsiksi tehtäväänsä. Esitelmän johdosta virisi pitkä keskustelu, jonka päätökseksi prof. Tämän kirjoittajalla oli tuolloin Metsäntutkimuslaitoksen nuorena assistenttina tehtävänä tutkimustyö, jonka aineistoksi tarvittiin mahdollisimman vanhoja ja häiriintymättä kehittyneitä puita. SOTA VEI USEIMMAT ENTISISTÄ PUISTOISTA Elettiin vuotta 1945. Kaikissa näissä lausunnoissa, jotka saapuivat kevään 1946 kuluessa, asetuttiin kannattamaan suunnitelman toteuttamista. 1945 se esitti työnsä tulokset ja ehdotuksensa Suomen Metsätieteelliselle Seuralle. Tämän kirjoittajan osalle tulivat silloin mm. Liesjärven, Pyhähäkin, Salamanperän ja Paljakan metsissä, ja kesän mittaan heränneitä ajatuksia oli minulla tilaisuus tuoda julki Suomen Metsätieteellisen Seuran kokouksessa 24. Fagerholmille kirjelmän, jossa selostettiin laadittua suunnitelmaa ja eh. Toisten alueiden tutkimuksia suorittivat toimikunnan muut jäsenet sekä professorit M. Reino Kalliola, Suomen Luonto 1/1957. 12. Vaikkakin tämän valmistelutyön vaiheita on eri yhteyksissä aikakirjoihin vietynä 1), lienee paikallaan yhtenäinen katsaus tuohon luonnonsuojelun kannalta sangen ratkaisevaan ajanjaksoon, eräin henkilökohtaisin muistelmin täydennettynä. Toimikunta piti kaksi kokousta (23. Peitsa Mikola Muistelmia luonnonkansallispuistojen perustamisvaiheista Maassamme on parhaillaan vireillä suunnitelmia uusien luonnonja kansallispuistojen perustamiseksi ja entisten laajentamiseksi. 12. nykyisten Kevon, Sompion, Maltion ja Ulvinsalon luonnonpuistojen sekä Lemmenjoen kansallispuiston maastotutkimukset. Maahamme v. J. 1948), ja seurojen puheenjohtajien muodostama lähetystö kävi 21. 1956 hyväksymällä lailla, siis noin 16 vuotta sitten. Kotilainen ja Niilo Söyrinki. Kun alkuperäistä suunnitelmaa oli näiden maastotutkimusten perusteella tarkistettu, asettui Suomen Metsätieteellinen Seura uudelleen yhteyteen maamme toisten luonnontieteellisten seurojen kanssa asian ajamiseksi. 1945 pitämässäni esitelmässä »Säästömetsät, luonnonsuojelu ja metsätieteellinen tutkimus » 2). Kujala, tri Reino Kalliola ja tämän kirjoittaja, joka joukon nuorimpana sai luonnostaan hoitaakseen sihteerin tehtävät. Sihteerinä oli tämän kirjoittaja, joka siihen aikaan toimi Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen sihteerinä ja myös edusti Luonnonsuojeluyhdistystä toimikunnassa. Järvinen Rovaniemellä sekä aluemetsänhoitaja A. Lihtonen sekä jäseniksi prof. 1948 ja 28. MAASTOTUTKIMUKSIA KESINÄ 1946 JA 1947 Tämän jälkeen asia eteni melko nopeasti. Toimikunta kokonaisuudes2) Esitelmä on julkaistuna Metsätaloudellisessa Aikakauslehdessä no 11 / 1945. Työskentelin sinä kesänä viikkokausia mm. Jäljellä olivat vain PallasOunaksen ja Pyhätunturin kansallispuistot sekä Mallan ja Pisavaaran luonnonpuistot. 1938 perustetuista kymmenestä luonnonja kansallispuistosta oli sotien seurauksena menetetty kuusi. että valtionmetsien säästömetsistä olisi arvokkaimmat luonnonsuojelulain nojalla julistettava luonnonpuistoiksi; esimerkkeinä mainitsin Pyhähäkin, Salamanperän ja Paljakan. Suomen Metsätieteellisen Seuran hallitus hyväksyi suunnitelman, mutta katsoi samalla, että alueet olisi vielä maastossa tutkittava. Ehdotin tällöin mm. Puheenjohtajaksi tuli silloinen Metsähallituksen arvioimisosaston päällikkö V. 10. 11. Niitä oli löydettävissä valtionmetsien säästömet1) Esim. Iltakaudet istuimme hänen työhuoneessaan Metsähallituksessa tutkien karttoja ja talouskirjoja ja valmistellen kokonaissuunnitelmaa. Saari ehdotti toimikunnan kokoonpanonkin. E
Pyhätunturi Pisavaara Luonnonpuisto * 4 Kansallispuisto • 29 * 39 36*Runkaus 35 34 1P 32. Suunnitelma kokonaisuudessaan on julkaistuna Suomen Luonnossa v. Malla 40. 1949 pidetyn maailman metsäkongressin osanottajia varten toimitetussa Metsätaloudellisen Aikakauslehden numerossa. 1949. Artikkelin kuvaamana ajankohtana Suomessa oli vain kaksi luonnonja kaksi kansallispuistoa. Valtioneuvosto asetti 9.3.1950 komitean suunnittelemaan uusia luonnonja kansallispuistoja tieteellisten seurojen ehdotuksen pohjalla. Yli 500 neliijkilometrin alueet on kuvattu oikeassa koossaan. 9 14 ädet'JI{, ·das 25 10 11 13 Sinivuori* 12 8 *Vesijako kijärvi 6 fi Liesjärvi 2 laisuus, jota varten Suomen Luonedustajille Metsätalossa tiedotustinonsuojeluyhdistys julkaisi ehdotusta esittelevän kirjasen sekä suomenettä ruotsinkielisenä, ja englanninkielinen esittely julkaistiin v. 17 = Koloveden, 18 = Pihlajaveden, 19 = Linnansaaren laaj., 20 = Koitajoen, 21 = Kolin, 22 = S11omun-Patvinsuon, 23 = Ru11naan, 24 = Tiilikkajärven, 25 = Seitsemisen, 26 = Salamajärven, 27 = Lauhavuoren, 28 = Kauhanevan, 29 = Levanevan, 30 = Hiidenportin, 31 = Lentuan, 32 = Rokuan laaj., 33 = Siikavaaran, 34 = lso-Syö'tteen-Raatevaaran, 35 = Lapios11on, 36 = Martimojärven, 37 = Martinkairan, 38 = 011langan laaj., 39 = Riisit11nturin, 40 = Pyhätunturi laaj., 41 = Pallas-Ounaksen laaj., 42 = Koilliskairan, 43 = Lemmenjoen laaj. dotettiin komitean asettamista valmistamaan asiasta lakiehdotusta eduskunnalle 3). Sihteerin tehtävät hoiti Reino Kalliola, joka oli myöskin komitean jäsen. Ensimmäinen uutinen hankkeesta oli Suomen Luonnossa jo v. Komitean puheenjohtajaksi kutsuttiin metsäneuvos V. KOMITEA MIETTI EDUSKUNTA HYVÄKSYI Samaan aikaan kun suunnitelmaa valmisteltiin, sitä jo tehtiin tunnetuksi lehdistön välityksellä. Tämän kirjoittajaa pyydettiin komitean sihteeriksi, mutta koska olin juuri lähdössä vuodeksi Amerikkaan, en voinut ottaa tehtävää vastaan. 1947. Komitea tutustui useimpiin alueista itse paikalla ja kuunteli paikallisen väestön mieli9. Numerot viittaavat uusiin kansallispuistos1111nnitelmiin: 1 = Itäisen Suomenlahden, 2 = Saaristomeren, 3 = Rahjan, 4 = Perämeren, 5 = Liesjärven laaj., 6 = Torronsuon, 7 = Pernunnummen, 8= Puurijärven-lsosuon, 9 = Helvetinjärven-Koveron, 10 = Siikanevan, 11 = Lortikan, 12 = Ke/venen, 13 = S11onteen, 14 = RutajärvenHaapas11on, 15 = Naarajoen, 16 = Pyhä-Häkin laaj. Oheiseen karttaan on merkitty Suomen kaikki nykyiset puistot. suunnitelma. 1948, tämän kirjoittaja esitteli ehdotettuja alueita Metsälehdessä v. Tähdet kuvaavat luonnonpuistoja, pyijrylät kansallispuistoja. 1949 19 artikkelin sarjassa, jne. Umpikuviot esittävät nykyisiä suojelualueita, avokuviot suunnitelmia. Paljakka Rokua 26 *Salaman perä 15.Pyhä-Häkki 30 24 28 15 27 ...i... Lihtonen, joka oli ollut jo Suomen Metsätieteellisen Seuran asettaman ensimmäisen asiaa valmistelleen toimikunnan puheenjohtajana. Samana päivänä kun tieteellisten seurojen kirjelmä jätettiin valtioneuvostolle, järjestettiin lehdistön 3) Tieteellisten seurojen kirjelmä on julkaistuna Suomen Luonnossa v
Niin oli maahamme yhdellä kertaa perustettu 12 uutta luonnonja 7 kansallispuistoa. Ja valmis mietintö jätettiin valtioneuvostolle 26. Eri tahoilta varotettiin suunnitelman laatijoita sisällyttämästä siihen liian monia alueita ja liian suuria pintaaloja. Suezin kriisiin. KERTAHEITOLLA 24 UUTTA PUISTOA Eri valmisteluvaiheissa suunnitelma luonnollisesti muuttui ja kehittyi, mutta sittenkin suhteellisen vähän. Alkuperäisen ehdotuksen alueista oli kuusi pudotettu pois (Ruoveden Siikaneva, Muuramen Kuusmäki, Sotkamon Hiidenportti, Kalajoen Rahja, Taivalkosken Kosto ja Rovaniemen Autti). 1952 4 .) Kun komitean mietintö oli käynyt tavanmukaisella lausuntakierroksella ja asiaa oli edelleen ministeriössä valmisteltu, antoi hallitus lakiesityksen eduskunnalle, joka hyväksyi sen yksimielisesti 20.12.1956. Suunnitelman laatijat puolestaan pitivät kiinni melko laajamittaisesta ohjelmasta perustellen kantaansa sillä, että koko luonnonsuojelualuekysymys olisi pyrittävä yhdellä kertaa järjestämään »ikuisiksi ajoiksi ». 1945, ovat tänä päivänä jälleen mukana uusissa ehdotuksissa, nim. SUUNNITELMAT TEHTIIN »IKUISIKSI AJOIKSI» Luonnonja kansallispuistojen suunnitteluvaiheessa 1940-luvun lopulla tuollainen suunnitelma tuntui kovin utopistiselta ja epärealistiselta. Tapaus sai tuossa vaiheessa melko vähän huomiota osakseen niin eduskunnassa kuin julkisuudessakin, sillä mielenkiinto oli kohdistuneena tärkeämpään ajankohtaiseen suurpoliittiseen kysymykseen, ns. kolme uutta aluetta oli tullut kuvaan ja kahdeksan oli jäänyt pois. Niistä 16 on mukana v:n 1956 laissa, ts. Muistelmia luounon )a kansallispuistrjen perustamisvaiheista piteitä. 10 dottamaan pois, koska ne oli varattu muuhun käyttöön. Niiden katsottiin vain tarpeettomasti lisäävän kokonaishehtaarimäärää, joka saattaisi olla silmätikkuna eduskunnassa tai muissa käsittelyvaiheissa. Suomen Metsätieteellisen Seuran työryhmän laatima alustava suunnitelma syksyllä 1945 käsitti kaikkiaan 24 aluetta, joista 7 ehdotettiin kansallispuistoksi ja 17 luonnonpuistoksi. 5. 1949 esitettiin valtioneuvostolle, oli alkuperäisestä sikäli muuttunut, että Martimon tilalle oli tullut Runkaus ja kokonaan uutena oli mukana Jussaari. Simon Martimoaapa, jonka rauhoitus nykyisin taas on esillä, jouduttiin tuolloin pudottamaan ohjelmasta sen vuoksi, että silloisten tietojen mukaan se oli jo varattu asutukseen. Ruoveden Siikaneva ja Sotkamon Hiidenportti. Suomen Metsätieteellisen Seuran työryhmän ensimma1sessä ehdotuksessa oli kaikkien 24 alueen yhteispinta-ala noin 920 km 2 • Kun alueiden lukumäärää supistettiin, niin samalla niiden kokoa suurennettiin, ja luonnontieteellisten seurojen lopullisen ehdotuksen mukaan 19 alueen kokonaispinta-alaksi tuli lähes 1 200 km 2, mutta komiteavaiheessa se vielä kasvoi yli 100 km 2 :llä, 1 320 km 2 :ksi. Sen sijaan komitea oli pinta-alojen suhteen suuripiirteinen. Posoaapakin oli keskustelun alaisena suunnitelmia laadittaessa, mutta siinä vaiheessa ei tosiaan kukaan uskonut, että jopa Posoaapaa joskus olisi jonkinlainen vaara uhkaamassa. Luonnonja kansallispuistoja. 10. »Kokonaan hoitamatta» sitä ei tosin silloinkaan kehotuksista huolimatta jätetty, vaan Vaskijärven, Häädetkeitaan, Runkauksen ja Sompion luonnonpuistot perustettiin nimenomaan soidensäilytysalueiksi ja muihinkin, kuten Salamanperän, Ulvinsalon ja Kevon luonnonpuistoihin, pyrittiin sisällyttämään seudulle tyypillisiä soita. Vilho Lihtonen, josta tällä välin 'Oli tullut Helsingin yliopiston metsänarvioimistieteen professori ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, ei saanut nähdä kauan valmistelemansa suunnitelman toteutumista, sillä hän kuoli 19. Suunnitelman laatijoille sanottiin, ettei pitäisi sisällyttää luonnonja kansallispuistoihin alueita, joiden säilyminen on muutoinkin turvattu. Maassamme oli ennestään vain neljä luonnonja kansa1lispuistoa nyt aiottiin kertaheitolla perustaa 19 uutta. Muutamat alueet, jotka karsittiin v. Ne karsittiin suunnitelmasta sen vuoksi, että kokonaislukumäärän supistamista pidettiin tarpeellisena, ja silloin pudotettiin pois ensi sijassa sellaisia alueita, joiden katsottiin tulevan riittävän varmasti suojelluiksi Metsähallituksen päätöksillä. Sanottiin, että jos tehdään vaatimattomampi suunnitelma, niin se ehkä saadaan toteutetuksi, mutta jos lähdetään liikkeelle liian suurisuuntaisella ehdotuksella, niin se kaatuu kokonaan omaan mahdottomuuteensa. 1956. »SUOT SÄILYVÄT MUUTENKIN » Monien biologien ja luonnonsuojelumiesten taholta arvosteltiin erityisesti suurten soiden sisällyttämistä suunnitelmaan. Tämä ehdotus ei komitean käsittelyssä enää muilta osin muuttunutkaan, mutta suunnitelmassa ollut Kurun Petäjäjärven luonnonpuisto jäi pois ja sen tilalle tuli Längelmäen Sinivuori. PINTA-ALAT KASVOIVAT SUUNNITTELUVAIHEESSA Suunnitelma, joka v. Alkuperäistä suunnitelmaa pyrittiin karsimaan jo lukumäärän supistamiseksi, ja pari aluetta jouduttiin pu4) Komitean mietintö on julkaistuna Suomen Metsätieteellisen Seuran sarjassa Silva Fennica, No 79, 1953. Nyt, parin vuosikymmenen jälkeen, on suorastaan huvittavaa kuulla samojen piirien taholta moitittavan, että luonnonja kansallispuistoja perustettaessa asia jätettiin soiden osalta kokonaan hoitamatta. Useimmat pitivät tuollaisen ehdotuksen toteuttamista mahdottomana
Itse asiassa suunnitelma kohtasi ihmeen vähän vastustusta. Tällaisia vaatimuksia ei kuitenkaan missään vaiheessa esitetty. Niinpä kun tiedustelin erään tunnetun kasvitieteilijän mielipidettä siitä, olisiko aihetta ottaa Kurun Petäjäjärven alue mukaan suunnitelmaan, niin hän kysyi, onko siellä lehtoja. D 11. Luonnonsuojeluaate on 1940-luvulta lähtien ollut voimakkaassa nousussa. Saatuaan vastaukseksi, että lehtoja ei ole, hän arveli, että tuskinpa alue siinä tapauksessa on rauhoittamisen arvoinen. komiteamietinnön liitteet, Silva Fennica 79). Kun suunnitelman tekijöitä aikanaan pidettiin epärealistisina utopisteina ja varoitettiin tarpeettomasti paisuttamasta suunnitelmaa, niin nykyään heitä jo moititaan siitä, että he jättivät hoitamatta joitakin asioita. Lieneekö tuosta sitten johtunut, että komiteavaiheessa Petäjäjärvi vaihdettiin Sinivuoreen, jossa on lehtoja. »Posoaapakin oli keskustelun alaisena simnnitelmia laadittaessa, mutta siinä vaiheessa ei tosiaan kukaan uskonut, että jopa Posoaapaa joskus olisi jonkinlainen vaara uhkaamassa,» toteaa kirjoittaja. Ainoat, jotka selvästi ilmaisivat vastustavan kantansa, olivat eräät Lapin paikalliset asukkaat, jotka pelkäsivät perinnäisiä nautintaoikeuksiaan kavennettavan (ks. eduskunnassa vaaditaan tehtäväksi supistuksia. Nyt laaja Posoaapa on hukkunut Lokan tekoaltaaseen. suunniteltaessa ilmeni myös biologiemme kiinnostus erikoisuuksiin ja harvinaisuuksiin. VASTUSTAJIA EI JUURI OLLUT Soita ja muita näennäisesti vähempiarvoisia alueita sisällytettiin suunnitelmaan osittain senkin vuoksi, että niitä voitaisiin karsia pois, jos esim
Kansallispuistoja hoitavan virallisen elimen on siten työskenneltävä kahden vastakkaisen tavoitteen saavuttamiseksi, toisaalta käytön, toisaalta säilyttämisen. 3. Primitiiviset luonnonpuistot: perustettu laajojen luonno nmaisema-alueiden suojelemiseksi ja virkistyskäyttöön; tarkoitettu eräretkeilyyn, luonnonsuojeluun ja tieteelliseen tutkimustyöhön . mk Kalastus, kalakantojen hoito Metsäntutkimus, metsänhoito Mineraalit ja energiavarat Kultakaivauksien 266,0 108,3 123,6 avustukset 59, 1 Vesi varat 238,0 Suunnittelu ja hallinto 44,3 Kansallispuistot 242, 1 Yhteensä 1 081,4 Lisäksi jokaisella provinssilla oli omat vuotuiset määrärahansa maakunnallisia puistoja varten. Luonnonvaraiset jokialueet. Luonnon reservma toimivat maakunnalliset puistot : tehtävänä huomattavien maisematai luonnonnähtävyyksien suojelu; päämääränä ihmisten virkistäminen ja tieteellisen tutkimustyön mahdollistaminen myös tulevaisuudessa. 5. Leirintäpaikkoja on yhteensä 20 000. Vartiokojuja on kaksittain, toiset tuloreittien, toiset alueilta pois johtavien maanteiden varsilla. LISÄÄ KÄVIJÖITÄ J A LISÄÄ KANSALLISPUISTOJA Vuonna 1970 vieraili puistoissa yli 13 milj. Nämä puistot säilyttävät erityisen arvokkaita jokialueita maisemallisten, historiallisten tai virkistystarpeiden käyttöön. Pelkästään Ontariossa on 115 maakunnallista puistoa. Lisäksi oli tarjolla oppaita ja esittelylehtisiä. Virkistykseen tarkoitetut piknik-puistot käsittävät pienen pöydillä varustetun alueen. Tavoitteena on perustaa 3555 kansallispuitsoa seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana. Näissä puistoissa on mahdollisuus leirintään, ruokailuun ulkoilmassa ja luonnon tutkimukseen. 17 000 km 2• Puistojen hoidosta huolehtii luonnonvarainministeriö. Uusia puistoalueita pyritään hankkimaan ennen kuin maa-alueet on menetetty teollisuudelle, kaupungeille tai yksityiselle maanomistukselle. Koska puistojen koko on rajoitettu, luonnon kulutus on moninkertaistunut. Valtio on ryhtynytkin suunnittelemaan uusia kansallispuistoja tyydyttääkseen kasvavia vaatimuksia. Kanadan kansallispuistolaissa sanotaan, että puistot on pyhitetty ihmisten hyödyksi, kasvatukseksi ja virkistykseksi. Lisääntyvät kävijämäärät vaativat uusia teitä, lei'rintäalueita, piknik-alueita, parkkipaikkoja ja muita mukavuuksia. 2. 4. Molemmissa puistotyypeissä on hiekkarantoja uimista varten. 1. Seuraavassa esitetään luonnonja ympäristönsuojelutyötä varten v. Täten syntyi viisi erilaista puistotyyppiä. Vuosittain luonnon ja ympäristön suojeluun käytetään huomattavia summia Kanadassa. Luonnonvaraisia kasveja ei kansallispuistoissa saa poimia ja villieläinten ruokkiminen on kielletty. Marianne Kitti ja Jouni Kitti Kokemuksia matkailusta ja luonnonsuojelusta Kanadassa Kirjoittajat tutustuivat viime kesänä Kanadan intiaanien elämään, kalast11selinkeinoon, !11onnonsuojelual11eisiin sekä niiden käyttö"ö'n ja hoitoon. 197172 Kanadassa jaetut varat, eritellen: milj. Camping-alueet tarjoavat mahdollisuuden autoleirintään ja piknik-ruokailuun. Näillä. VIISI MAAKUNNALLISTA PUIS TOTYYPPIÄ Vuonna 1967 maakunnalliset puistot luokiteltiin hoidon ja suunnittelun tehostamiseksi. kävijää. Niiden yhteinen pinta-ala on n. Uudet puistot tulevat 12 aikanaan helpottamaan tilannetta ja tuomaan myös maisemallista vaihtelua. Kuten t11nnett11a, Suomen saamelaisalueen ongelmilla jotka ovat kirjoittajille t11tt11ja on monta yhtymäkohtaa Pohjois-Amerikan pohjoisosien ongelmien kanssa. Jälkimmäisen tavoitteen toteuttamiseksi alueitten koko luonto, kuten linnut, imettäväiset, puut, kalliot ja fossiilit on rauhoitettu. Luonnonympäristöä säilyttämään perustetut puistot: tarkoitettu suojelemaan huomattavia esteettisiä luonnonnähtävyyksiä ja historiallisia muistomerkkejä. Tämä näkyy siinä, että puistot on hyvin vartioitu. Virkistyspuistot, jotka palvelevat kahta tarkoitusta. Laissa todetaan myös, että puistojen tulee säilyä muuttumattomina tuleville sukupolville. Runsaasti henkilökuntaa on palkattu keräämään jätteitä, suorittamaan ilmavalvontaa ja pitämään yllä tarpeellista järjestystä. Suunnitelman toteuduttua kansallispuistot edustavat kaikkia maisematyyppien eri muotoja ja jakaantuvat provinsseihin eri puolille Kanadaa. Koirat ja kissat eivät saa juosta vapaina
Sen pinta-ala on n. 23 Gros Morne 2020 Newfoundland 24 Terra Nova 397 Newfoundland. 1893. matkailijaa. Lawrence Island 1,0 Ontario 16 La Maurice 420 Quebec 17 Forillon 254 Quebec 18 Kouchibouguac 254 New Brunswick 19 Fundy 207 New Brunswick 20 Kejimkujik 377 Nova Scotia 21 Cape Breton Highlands 954 Nova Scotia 22 Prince Edward Island 18 P.E.I. Puiston Osavaltio kartalla pinta-ala km 2 1 Pacific Rim 117 Brittiläinen Kolumbia 2 Mont Revelstoke 260 Brittiläinen Kolumbia 3 Glacier 1 360 Brittiläinen Kolumbia 4 Yoho 1 320 Brittiläinen Kolumbia 5 Kootenay 1410 Brittiläinen Kolumbia 6 Jasper 10 900 Alberta 7 Banff 6140 Alberta 8 Water Lakes 530 Alberta 9 Elk Island 195 Alberta 10 W ood Buffalo 45 000 Alberta ja Luoteiset Territoriot 11 Prince Albert 3 995 Saskatchewan 12 Riding Mountain 2 950 Manitoba 13 Point Pelee 16,0 Ontario 14 Georgian Bay Islands 14,0 Ontario 15 St. Vuoden 1970 jälkeen on ehditry vieläperustaa 4 puistoa lisää, niin että kansallispuistqjen lukumäärä on tällä hetkellä 28. 8 000 km 2• Se on perustettu v. Silloin ei olekaan harvinaista, että jollakin puistoalueella saattaa käydä 10 000 kävijää päivässä. Parhaimpaan lomailuaikaan leirintäalueet ovat säännöllisesti täynnä. Vielä 30-40 vuotta sitten käytettiin Algonquinin puita mm. Puiston perustamista puolsi vielä sekin seikka, että kallioperän vaikutuksesta maa on hedelmätöntä ja kevyttä, maanviljelykseen sopimatonta. Olihan orastava puunjalostusteollisuus silloin saanut pääasiallisesti raaka-aineensa puiston ikimetsistä. Puiston metsä jakaantuu kahteen jokseenkin erilliseen vyöhykkeeseen, »itä» ja »länsiosaan». Vedenjakaja-alueen metsien suojelemisen ja hoidon tarve ymmärrettiin jo 1800-luvun lopulla. Se oli 7 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Uudelleen Tunnus Puiston nimi Ohessa lueteltt!}en puistqjen ala on n. alueilla vieraili vuonna 1971 lähes 4 milj. Itäosan metsää vallitsivat ennen valkoja punamänty ja muutamat jack-männyt, jotka kasvoivat pääasiassa laajoilla hiekka-alueilla lähellä suuria jokia. Toronton metron rakentamiseen. 24 % Suomen pinta-alasta. 79000 km 2 eli n. ALGONQUININ PUISTO Algonquin on suurin näistä maakunnallisista puistoista Ontariossa. Puiston perustamisen päätarkoituksena oli metsän suojelu ja hoito, koska jo 1800-luvulla Algonquinin metsiä oli käsitelty voimaperäisesti. Täysi-ikäiset männyt on hakattu ja suuri osa alueesta on palanut
Tällä hetkellä puiston hoidon kannalta pidetään tärkeänä metsän uudistumista. Oman mainintansa ansaitsee harmaa susi, jonka ekologiaa on perusteellisesti selvitetty puiston alueella. Majavat ovatkin olleet kalakantojen hävittäjinä pahempia kuin ihminen konsanaan. Uusia lajejakin on ilmestynyt joko luonnonvaraisesti tai keinollisesti. Puiden kasvukauden aikana taimistoa hoidetaan mm. Kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että useassa tapaukses. Puiston alueella saadut kokemukset viittaavat siihen, että pedot ovat tärkein tekijä peurakannan lukumäärän tasapainottamisessa. Susikanta on pysynyt viiden vuoden aikana suhteellisen vakiona. Ensiksikin yritetään luonnonvaraisesti kasvattaa mahdollisimman suuri ja arvokas puumäärä mahdollisimman nopeasti. Itäinen osa puistosta on siis tyypillistä talousmetsää, vieläpä puuntuotannon maksimointiin tähtäävää. Kokemuksia matkailusta j a l11onnonsuoje!t1sta Kanadassa kasvavaneessa metsässä vallitsevat mänty, poppeli, valkokoivu ja vaahtera. Sen sijaan itäinen mäntymetsä, sen jälkeen kun se on saavuttanut 14 täysi-ikäisyyden, hakataan yhdellä kertaa pois. Läntisen osan koko hakkuualueella oli keltakoivu arvokkain hakkuupuu. Kaikki alueen metsämaa on hoidon alaisena. aikana, jolloin puistoaluetta on hakattu. Tänäänkin on puistossa nähtävissä justeerisahoilla kaadettujen puiden kantoja tai hevosille tarkoitettujen varsiteiden aukkoja. Sudet suorittavat siten valikointia huolehtien siitä, etteivät vanhat ja huonokuntoiset eläimet kuluta laitumia ja lisää kantaa. Toiseksi huolehditaan siitä, ettei hakkuumäärä ylitä samanaikaista kasvumäärää. äillä toimenpiteillä pyritään saavuttamaan mm. kaksi tärkeää päämäärää. vaikka niitäkin on runsaasti tarjolla. Puisto on jaettu viiteen metsänhoitoyksikköön, jotta hoito toimisi tehokkaasti. Muutokset hakkuumenetelmissä ja hakkuufilosofiassa ovat olleet huomattavat niiden 150 v. Käytännössä tällä toimenpiteellä on kuitenkin vähäinen merkitys muuttolintujen osalta, koska muissa osissa Kanadaa ei ole saatu aikaan DDT :n käytön rajoituksia. hävittämällä kilpaileva pensaskasvillisuus ja suorittamalla harvennushakkuita. Turisti saattaa yllättäen kohdata puiston alueella myös karhun. Musta karhu näyttää hitaasti liikkuvalta ja vaarattomalta eläimeltä. Puiston läntisessä metsässä on kaiken kokoisia ja ikäisiä puita. Ontariossa on lintukantoja pyritty suojelemaan kieltämällä DDT:n käyttö. Niitä on tällä hetkellä 1/26 km 2. Puiston alueella olevien karhujen ruokkiminen ja jalkaisin lähestyminen onkin kiellettyä. Puiston alueella tavataan myös arvokkaita turkiseläimiä, kuten näätää, saukkoa ja minkkiä. Karhut tulevat mielellään hakemaan ruokaa leirialueiden kaatopaikoilta ja telttojen läheisyydestä. Vaarallisia tilanteita syntyy kuitenkin, jos ruoat on jätetty lukitsematta autoon tai ruoan tähteet on heitetty leirille. Metsänhoitaja johtaa hoitosuunnitelmia ja hyväksyy hakkuusuunnitelmat. Majavanpatoja näkee Ontariossa kaikkialla. Aikaisemmin metsänhoito ei ollut kiinnostuksen kohteena. Yhtenäinen luonnonsuojeluohjelma puuttuu. ALGONQUININ ELÄIMISTÖ Harmaa susi, punakettu, mustakarhu, pesukarhu, valkohäntäpeura ja hirvi viihtyvät alueen metsissä. Käytössä olevien patojen ohella siellä on runsaasti alavia niittyjä, jotka ovat syntyneet 111ajavien patoaltaiden täytyttyä liejulla. Susi syö pääasiassa valkohäntäpeuroja, joita on runsaasti, noin 400 600/26 km 2 • Susien on todettu tappavan erittäin harvoin hirviä, Majava on ihmisen jälkeen toiseksi tehokkain maiseman muokkaaja. Eräitä vakituisesti tunkioilla vierailevia karhuja on jouduttu siirtämään toisaalle puistoon. Sudet tappavat pääasiassa vanhoja, yli viisivuotiaita peuroja, kun taas autot verottavat nuoria peuroja. Majava on hyvin yleinen Ontariossa, ja sen tekemiä patoja voi nähdä kaikkialla. Siellä hakataan tavallisesti vain vanhat täysikasvuiset puut ja suurin osa puustosta jätetään hakkaamatta. Eri lintulajeja on noin 200, joista pesiviä 111. Hakattujen puiden tilalle yritetään saada nopeakasvuisia, kaupallisesti toivottuja lajeja
KA SALLISPUISTOT Maakunnallisten puistojen lisäksi Kanadassa on varsinaisia kansallispuistoja, joiden maisematyyppi vaihtelee huomattavastikin. Eikä lapsiakaan ole syrjitty. ja lapsille on järjestetty opastettuja retkiä. Elokuisin järjestetään susiulvojaisia, joissa soitetaan nauhurille tallennettua susien ulvontaa kovaäänisten välityksellä, jolloin lähistöllä olevat sudet kerääntyvät ulvomaan. Puiston alueella voi vuokrata tietyille järville moottoriveneitä ja kanootteja. Preerian miljoonapäisestä biisonikannasta voi nähdä myös jäänteen puiston alueella. Talvisin maakunnallisissa puistoissa voi harrastaa pilkkiongintaa, hiihtoa, eräretkeilyä ja mäenlaskua. Vuosisadan vaihteen tienoilla ylämaa tyhjennettiin asukkaista ja tehtiin metsäreserviksi. Yksinliikkujille on tarjolla merkittyjä patikkaja kanoottireittejä. INTIAANIT VÄISTYVÄT Cree-intiaanit hallitsivat täällä preerian ylämaita ennen valkoisen miehen tuloa ja assiniboinet asuivat varsinaisella preerialla, harjoittaen biisoninmetsästystä. Vaikutelmaksi jäi, että riittävän suuret ja hyvin suunnitellut luonnonsuojelualueet voivat tyydyttää vaihtelevan määrän erilaisia virkistys-, opetusja tutkimustarpeita. Vuonna 1930 alueelle perustettiin kansallispuisto. Assiniboinet joutuivat kuitenkin vetäytymään biisonin mukana länteenpäin. Lumikelkat kulkevat merkityillä reiteillä melkein kaikissa Ontarion puistoissa. Varsinkin syksyn väriloiston aikaan metsien näkymät ovat he/eitä. Aikuisille Algonq11inin puiston näkymiä hallitsevat lehtevä! vaahterametsät, jotka ovat syntyneet hakatt11fen havumetsien tilalle. O 15. Lähellä mantereen keskustaa, Manitoban osavaltiossa, sijaitsee Riding Mountainin kansallispuisto, jonka alueella voi tavata ikivihreitä metsiä, kukkuloita, laakioita, järviä ja luonnontilassa olevia koskia. Luonnonolojen muuttuminen merkitsee nykyäänkin intiaanin väistymistä. Amfiteatterissa voi kuulla ja nähdä esitelmiä puiston eläimistä ja historiasta. Näihin aikoihin alueelle saapui runsaasti uudisasukkaita, jotka alkoivat ylätasangolla harjoittaa voimaperäisesti biisoninmetsästystä ja hakata metsiä. Heille on kaikkiaan kuusi omaa leirialuetta. Näin on tapahtumassa parhaillaan James Bay alueen tekoallashankkeiden toteutuessa. E SITELMIÄ JA ULVO TAA IHMISTE J A SUSIEN ILOKSI Sekä maakunnalliset että kansallispuistot tarjoavat monipuolisia palveluita. Tavallista ihmistä ei ole unohdettu. Muutaman neliökilometrin laajuisella biisonireservaatilla turisteilla on mahdollisuus ikuistaa uljaita eläimiä autonsa suojasta. Heistä Riding Mountainin alueella on jäljellä vain hautausmaa. sa karhut palaavat monenkin kilometrin päästä alkuperäisille asuinsijoilleen. Niiden käyttöä suunniteltaessa on kiinnitetty huomiota sekä eräretkeilijän, klassisen luonnonsuojelijan, luonnon ystavan että camping-turistin vaatimuksiin. Algonquinin puistossa on mm. Luonnonvarojen säilyttämisen tarve ymmärrettiin kuitenkin ajoissa. Useissa puistoissa on tarjolla myös kaikkia kaupungin mukavuuksia: kauppoja, ravintoloita, autokorjaamoita, pesuloita ja muita palveluita. Valkoisen miehen mukana vyöryivät länteenpäin myös rautatiet. Tilalle tulivat Ojibway-intiaanit, jotka elävät yhä puiston tuntumassa reservaatioissaan. Ne saavuttivat Brandonin v uonna 1881. vierailijakeskus ja pioneerien savottanäyttely
L11onto-Liitto Kolmikymmenvuot1as Luonto-Liitto Kun Suomen luonnonsuojeluliitto joitakin vuosia sitten perustettiin, se sai Luonto-Liitosta valmiina nuorisojärjestönsä. lintukantojen seurantatutkimus, osallistuminen Suomen Punaisen Ristin järjestämään ympäristönsuojelukampanjaan sekä Alkon pullotutkimuksen jatkaminen. Lisäksi maa on jaettu kahdeksaan piiriin, joissa kontakteja hoitavat aluevastaavat. Tutkimustoiminnan osalta on valtakunnallisena projektina yhteistyössä Oy Alko Ab :n kanssa suoritettava selvitys Alkon pakkausten merkityksestä ympäristön roskaajina. Liiton muuta toimintaa tänä vuonna tulevat olemaan mm. Toiminnan tehostumisesta saatiin voimakas näyttö viime syksynä liiton aloittaessa opintokerhomuotoisen koulutustoiminnan. Luonto-Liitto ei kuitenkaan tuijota menneisyyteen, vaan on ryhtynyt määrätietoiseen nuorten kouluttamiseen tinkimättömään laajan näkemyksen aktiiviseen luonnonsuojelutyöhön. Merkittävintä on kuitenkin liiton jäsenlehden Molekyylin muuttuminen. Ensimmäiseksi opintojulkaisuksi valittiin ympäristönsuojeluasioita tavallista laajemmin käsittelevä Ympäristöaapinen, jota on levinnyt jo 2 500 kpl. Opintotoimintaa jatketaan syksyllä uusien julkaisujen käsittelyllä. Tällainen suunnittelu on tarpeen erityisesti satunnaisten toimintalamakausien estämiseksi. Viime vuonna aloitettu ja tänä vuonna jatkettava suoprojekti voi jo kerätä mukaansa suuremman osan liittolaisia. Tässä projektissa inventoidaan soiden linnustoa, kasvistoa ja marjastoa sekä pyritään löytämään koulujen opetustarkoituksiin soveltuvia soita. Organisaation lujittuminen merkitsee vastaavasti jäsenistön vaikutusmahdollisuuksien paranemista ja sitä, että jäsenet pääsevät paremmin osallisiksi liiton tarjoamista palveluista. Näihin projekteihin ei organisaation osittaisen löyhyyden vuoksi ole saatu vielä läheskään koko jäsenkuntaa mukaan. PITKÄN TÄHTÄYKSEN SUU NITELMA T Toiminnan voimistuessa ja toimintamuotojen lisääntyessä on katsottu välttämättömäksi myös keskipitkän tähtäimen (35 vuotta) rullaava toiminnan suunnitteleminen. Parin hapuiluvuoden jälkeen liitto on löytänyt selkeän toimintalinjan. Seuraavan kolmen vuoden toiminnan pohjan muodostavat opintotoiminta, ympäristönja luonnonsuojelun projektiotoiminta sekä uudestaan voimistettava luonnonharrastustoiminta. Ohjatun toiminnan puitteissa sitä on lukenut talven aikana kaikkiaan noin 800 liittolaista. Luonnonharrastustoiminnan vähitellen heikennyttyä nousi rinnalle luonnonsuojelutoiminta. 16 UUSI ORGANISAATIO Opintotoiminnan aloittaminen ei merkitse vain tiedon entistä parempaa leviämistä, vaan myös liiton kenttäorganisaation voimakasta lujittumista jäsenistön aktivoituessa. PROJEKTIT Perinteellisen kurssi-, leirija kilpailutoiminnan lisäksi liitto on ottanut toimintaansa laajat valtakunnalliset projektit. Suoprojekti tulee olemaan koetinkivi, joka vaatii jäsenistöltä paljon, mutta joka myös antaa paljon. Lyhyt toimitusaika (noin 2 viikkoa) mahdollistaa sen, että lehti voi kommentoida ajankohta1S1a luonnonsuojelukysymyksiä sekä tiedottaa jäsenistölle liiton toiminnot tuoreeltaan. Kerhojen ja liiton hallituksen ja toimiston välisistä kontakteista huolehtii kussakin kerhossa .erityinen yhdyshenkilö. Erityisen tärkeänä Luonto-Liitossa nähdään liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistysten yhteistyön lisääminen. Luonto-Liitto toimii tämän nuorisokonferenssin isäntänä. Aiemmin on esimerkiksi liiton kursseista ilmoitettu kerhoille kiertokirjeitse,. JULKAISUT Luonto-Liiton julkaisutoiminta on myös vilkastunut ja tulee edelleen vilkastumaan opintoja harrastustoiminnan myötä. TOIMINNAN PAINOPISTE SIIRTYI LUONNONSUOJELUUN Luonto-Liiton toiminnassa tapahtui murros 60-luvun jälkipuoliskolla. Liiton kansainvälisen toiminnan toistaiseksi ehkä merkittävin tapahtuma on syyskuussa Tvärminnessä pidettävä Itämerikonferenssi, johon on kutsuttu edustajat kaikista Itämeren reunavaltioista. Kampanjatoiminta alkoi vuoden 1971 Koilliskairaprojektilla. Vaikka tämänkaltainen suunnittelu vetääkin toimintalinjoja pitkälle eteenpäin, se antaa kuitenkin kulloisellekin hallitukselle täydet valtuudet omien linjojen ajamiseen. Lehti ilmestyy tänä vuonna 10 numerona. LuontoLiitto täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Vapaaehtoisen luonnonsuojelun rintama on kovin hatara niin määrällisesti kuin laadullisestikin; aukkojen täyttäminen on Luonto-Liiton tämän hetken päämäärä. Kaikissa toiminnoissa liitto pyrkii voimistamaan yhteistyötä muiden alan järjestöjen ja instanssien kanssa. Tänä aikana se on ehtinyt kasvattaa lukuisia luonnonihailijoita, -tieteilijöitä ja -suojelijoita, joista monet nykyään kuuluvat alueellisiin luonnonsuojeluyhdistyksiin tai toimivat muuten vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön kentässä
Opintosihteeri on tavattavissa ti ja to 1618. Rahat käytetään tarkoitukseensa. 1 000 mk pesien vartiointiin, 4 000 mk Suomen Luonnon metsäpeuranumeron kustannuksiin sekä 1 200 mk Nairobin kansallispuiston laajentamiseen (viimeksi mainittu on poikkeustapaus, sillä varoja aiotaan käyttää lähinnä kotimaisiin kohteisiin). Liitosta voi tilata mm. Rahoituskohteista päättää LuontoLiiton hallitus, ja rahastoa kontrolloi liiton vuosikokous. Luonto-Liitto on nuorten luonnonharrasta;ien ja -suojelijoiden valtakunnallinen järjestii, jonka toimintaan kuuluvat tJJm. Y mpäristöaapista (2 mk) ja Luonnonvalokuvauksen opasta (3 mk). opintopiirit, kesäleiri! ja julkaisutoiminta. D 17. Soitelkaapa numeroon 90-490 961. Nyt lehdet täydentävät toisiaan. Rahastolle voivat myös yksityiset henkilöt ja yhteisöt myöntää varoja. Luonto-Liitto toivookin, että kaikki henkilö't ja ,Yhteisö'!, jotka haluavat fll)'Öntää varoja kä,Ytettäväksi konkreettiseen uhanalaisten eläinja kasvilajien suojeluun, lahjoittaisivat varoja LuontoLiiton »Kotkatilille». Sen puolentoista vuoden aikana, jolloin se on ollut olemassa, se on jakanut yli 6 000 mk kotkien talviruokintaan, n. Maksuja vastaan jaetaan Molekyyli-lehteä ja maksut voi suorittaa postisiirtotilille 9086-1. Ne eivät jää kasvamaan korkoa. Yläk11va on kesän 19 70 Koilliskairavaellukselta, alak11vassa viedään ruokaa kotkille. Liitto ei kenties ole pitänyt tästä rahastostaan riittävän suurta ääntä, mutta silti on rahasto osoittautunut toimivaksi. 3 000 mk kotkaja muuttohaukkatutkimuksiin, n. KOTKARAHASTO Luonto-Liiton muusta taloudesta täysin erillään toimii ns. Tähänastiset varat on kerätty keväinä 1971 ja 1972 järjestetyillä kortinmyyntikampanjoilla. jolloin tieto on saattanut jäädä sihteerien pöytälaatikkoon, mutta nyt vastaavat tiedot leviävät suoraan jäsenistölle Molekyylin välityksellä. Postisiirtotilin nuJllero on 1308 921. Vuosijäsenmaksu on 5 mk, kannatusjäsenmaksu 10 mk ja ainaisjäsenmaksu 100 mk. Edellä mainittuj en alojen lisäksi Molekyyli sisältää myös artikkeleita eri luonnonharrastusten aloilta sekä lukijoiden välistä polemiikkia. Luonto-Liiton toimistosta tapaa päivittäin toiminnanjohtajan ja toimistosihteerin. Molekyylin uusiminen poistaa myös aiemmin esiintyneen osittaisen päällekkäisyyden Suomen Luonnon kanssa. Rahastoa ei ole tarkoitus pitää korkotuottoihin perustuvana, vaan varojen hupeneminen korvataan ajoittain järjestettävillä rahankeruukampanjoilla. Kotkarahasto, jonka varoja voidaan käyttää paitsi kotkiemme, myös muiden uhanalaisten eläinlajien sekä kasvien suojeluun. LIITY JÄSENEKSI Luonto-Liittoon voi liittyä jä', { ~,:[j~ , <i' ~ " .~r t/o ' ' ::seneksi jokainen nuon Ja itsensä nuoreksi tunteva
Osoitukseksi siitä, miten hatarin perustein koko suunnitelma on syntynyt ja millaista mielikuvitusta sen perustelemiseksi on käytetty, lainataan seuraavassa otteita piiriinsinööri Saaren muistiosta: »Merenkurkun maayhteys toisi teollisuutta laajoille maamme osille, jotka nyt ovat väestökatoaluetta. 40 milj. markkaa. On mahdollista, että KeskiRuotsin elintarvikehuolto esim. 8. markkaa, mutta arvio lienee jonkin verran liian suuri. KUORMITETTU PE RÄMERI Sekä luontainen että ihmisen aiheittama Perämeren kuormitus on hyvin voimakasta. Ajatuksen ajajista mainittakoon ins. Sittemmin Merenkurkun tiestä ovat kiinnostuneet muutkin, mm. Valtiovarainministeriö oikeutti TVH :n käyttämään suunnitelman tutkimiseen korkeintaan 25 000 mk. kg/v.» » J os Merenkurkussa olisi penger, voitaisiin Perämeren alue suojella Itämeren lisääntyviltä saasteilta. » »Maan pinta kohoaa Pohjanlahden rannikolla lähes 10 mm vuodessa. » » J os nyt suolaisen merivesitulvan johdosta joutomaana olevat 35 000 ha :n laajuiset rantamaat ja kivikot alkavat kasvaa puuta, voidaan tästä aiheutuvaksi hyödyksi arvioida 35 milj. Pelkästään Suomen puolelta Perämereen joutuvilla jätevesillä on suoranainen happea kuluttava vaikutus, joka on peräti puolet Suomen Itämereen (mukaanluettuna Pohjanlahti ja Suomenlahti) kohdistamasta vastaavasta vaikutuksesta.. kg/v, kun nykyisin koko silakkasaaliimme on 30 . » »Merenkurkun penkereen avulla Perämerestä muodostuisi 36 500 km 2 :n laajuinen, keskisyvyydeltään 42 m ja tilavuudeltaan 1 470 km 2 :n suuruinen sisäjärvi. . » ISKU PERÄMEREN J A MERENKURKUN LUO NOLLE Tähän asti esitetyissä suunnitelmissa (Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton muistio) ehdotetaan rakennettavaksi penger Suomen puolella läpi Vaasan pohjoissaariston aina Valassaarten luonnonsuoj elualueelle asti ja samoin Ruotsin puolella Holmögaddin saarelle asti. 1970 esitti mielikuvituksellisen suunnitelman ja sille vielä mielikuvituksellisempia perusteita. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto. Penkereen avulla olisi ilmeisesti mahdollista estää kalojen karkuun pääsy. J os Perämeri muuttuisi makeaksi, voitaisiin sieltä pyytää esim. Merenkurkun syvin ja keskisin kohta sitten ylitettäisiin penkereellä tai sillalla tai alitettaisiin tunnelilla. Heikki Taimisto Merenkurkkua e1 saa katkaista Tien rakentaminen Merenkurkun poikki on taas esillä. » »Edellä olevan perusteella voidaan pitää ilmeisenä, että penkereestä koituisi Perämeren alueella vesiensuojeluhyötyä. Tiedetään, että kalat viihtyvät makeassa ja suolaisessa merivedessä hyvin, mutta murtovedessä, kuten Itämeren alueella, huonosti. Onhan Perämeren rannalla useita kaikkien hyvin tuntemia saastuttavia tehtaita, kuten Tornion ferrokromitehdas, Oulun typpitehdas ja lu kuisa joukko puunjalostuslaitoksia. Erään arvion mukaan kokonaishyöty tästä olisi 130 milj. . Lisäksi joet tuovat suuret määrät happea kuluttavaa humuspitoista ainetta, joka lisääntyy soiden ojituksen kiihtyessä. » »Puut tarjoavat myös näkösuojaa, joten kesäasuntoja voi olla tiheämmässä kuin muuten ... ja vesi tulisi lomakautena olemaan lämpimämpää kuin ennen. Kaiken kaikkiaan on pidettävä todennäköisenä, että maamme kehitysalueita voitaisiin täten lopullisesti supistaa pintaalan mukaan laskien yhdellä neljäsosalla ja asukaluvun mukaan laskien jopa 40 % :lla. Se olisi seitsemänneksi suurin sisäjärvi maapallolla. » »Perämereen istutettavista lohista saadaan takaisin vain 10 . Seppo Saari, joka Vesihallinnon Kokkolan vesipiirin piiri-insinöörinä 18. muikkua Puruvesi vertailuvesistönä laskettuna 100 milj. .. maidon ja lihan osalta voitaisiin osaksi huolehtia keskisen Suomen alueelta. Kokonaisen pengertien rakentamisella Merenkurkkuun, siis Perämeren muuttamisella makean veden altaaksi, kuten Kokkolan vesipiirin piiri-insinööri Seppo Saari esittää, olisi kaikkein tuhoisimmat vaikutukset Perämeren ja Merenkurkun luonnolle. Samalla nopeudella mataloituvat väylät ja satama-altaat.» 18 »Lisäksi poistuisi maan kohoamisesta aiheutuvat haitat. 20 % loppuosan tullessa kalastetuksi pääasiassa Tanskan vesiltä