Penlli Salan/erä ja agronomi Johan Standerlskjöld. Pentti Salan/erä (toimitussihteeri). Sisältää: Luonnonsuojelumme itsenäisyyden merkkivuotena, Niilo Sö)'rinki Luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön kehittäminen, R eino Kalliola . L agerll'all 34 Kansalliskukka, Reino Kalliola 34 Uusia luo nnonsuojelualueita ja luonnonmuistome~ktjä Kirja! 1 isuutta 36 Summaries of Main Articles in this lssue 38 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen säännöt 39 Julkaisija: Suomen Luonnonsuojelu yhdisty Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. Paavolainen, mets.hoit. Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. 3 Vesiluonnon suojelu vesiensuojelu, Ilppo Km{~as 7 J luuh kajan pesinnästä Etelä-Suomessa, Bo Ekstam 12 Kaamos, P.S. uomen Luonto ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Puh . Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenne muutoksesta. Kansilehden on piirtäny t taiteil ija Urpo Huhtanen. Vuosijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja ko ululaiset 5 mk, ainaisjäsen 160 mk. . iilo Si!)•rinki (vastaava), prof. Marlli Linkola, mets.hoit. Toimitus: prof. Toimituskunta: hum.kand. Toimisto avoinna arkisin klo 913. R eino Kalliola, mets.hoit. Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Tilaushinta vuonna 1967 on myös 8 mk. Postisiirto 6882. 64 37 19. 32 Linnunpönttöjen kiinnitys, P-E. Kari M111/anoja, varat. E.-P. 15 Rantatutkimus seutusuunnittelun perustutkimusta, Penlli A ndsten 16 Kololintujemme suojelu, A nlli .Haapanen ja Vilho Vaama 17 Ko kikarapurolla, Urpo Hqyrinen 26 Pyrstötiaisen ruokailusta ja elinympäristöstä, Jyrki Palomäki 28 Vetoomus kaikille kunnille, Ilmari Hiilonm 31 Jatkopuheenvuoro, Riilla T eiskonlahti 32 Kirjoituskilpailu
Tämän lain säätäminen osoitti nuoren valtakunnan johdon kaukonäköistä ymmärtämystä kotimaan luonnon arvoja ja niiden säilyttämistä kohtaan. Se 1. Virallisen luonnonsuojelutoiminnan perustaksi saatiin jo vuonna 1923 ensimmäinen luonnonsuojelulakimme. Näin on saatu varatuksi sekä tieteellistä tutkimusta että kansalaisten luonnonharrastuksen ja -kaipuun tyydyttämistä varten sellaisia korvaamattomia alueita, jotka muuten olisivat ennen pitkää tulleet tuhotuiksi. S U OME N L U ONTO N o 1 1967 26. Yhä useammat eri aloilla toimivat järjestöt ovat myös ottaneet luonnonsuojelun tavalla tai toisella ohjelmaansa. Tämä on tapahtunut rinnan luonnonsuojelun sisällön ja tehtävien laajenemisen kanssa. Luonnonsuojelusta on tullut nykyajan yhteiskunnassa keskeinen sosiaalinen ja taloudellinen toimintamuoto, joka pyrkii takaamaan kulttuuri-ihmiselle hänen toimeentulolleen välttämättömien luonnonvarojen riittävyyden sekä viihtyisän ja terveellisen elinympäristön läheisessä kosketuksessa luonnon rikkauteen ja kauneusarvoihin. Se on antanut mahdollisuuden myös luonnonja kansallispuistojemme perustamiseen näytteiksi koskemattomasta suomalaisesta luonnonmaisemasta. Se todisti, että kansamme oli tässäkin suhteessa rinnastettavissa muihin kulttuurikansoihin. Paljon on siis jo saavutettu, mutta suuret tehtävät ovat vielä odottamassa, ennenkuin olemme päässeet luonnonsuojelun alalla tavoitteisiimme.Luonnonsuojelulakimme on jo auttamattomasti vanhentunut. VUOSIKERTA Luonnonsuojelumme itsenäisyyden merkkivuotena NIILO SÖYRINKI Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta valtiollisen itsenäisyytemme saavuttamisesta. Luonnonsuojelulain nojalla on voitu rauhoittaa monia suojelemisen tarpeessa olevia kasveja ja eläimiä sekä pelastaa hävitykseltä muita arvokkaita luonnon muistomerkkejä. Luonnonsuojelu ei ole enää ainoastaan suppean luonnontutkijain ja muiden kulttuurihenkilöiden piirin erikoisharrastus, vaan sen merkitys tajutaan jo laajalti kaikissa kansalaisryhmissä. Myös luonnonsuojelun alueella on tapahtunut niinkuin yleensä kulttuurija talouselämässämme huomattavaa edistymistä itsenäisyytemme aikana. Myös vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön alalla on päästy hyvä askel eteenpäin. Uusi lakiehdotus, joka on valmiina, olisi nopeasti saatava Eduskunnan hyväksyttäväksi
Myös yhdistyksen monivärisiä kirjcensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 % :n alennus). Suomen Luonnonsuojeluyhdistys H elsinki, Lapinlahdenkatu 29 B 22 2. Luonnonsuojelun päämäärien saavuttaminen vaatii vielä runsaasti työtä. olisi välttämätöntä erityisesti maisemiemme kauneuden varjelemisen vuoksi. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Se vaatii myös järjestelmällistä kasvatustoimintaa niin aikuisten kui n nuorisonkin keskuudessa. Meillä ovat biologian opiskelijat tehneet kiitettävän aloitteen luonnonsuojelun ottamiseksi niiden yliopistojen opetusohjelmaan, joissa sitä ei vielä heille luennoida. Yhä vielä pohditaan komiteassa Kuusamon erämaakoskien käyttöä, vaikka jo voimataloudelliset asiantuntijat ovat yksi toisensa perään todenneet sen taloudellisesti tarpeettomaksi. Tehostunut soiden kuivattaminen taas uhkaa hävittää muutamassa vuodessa suomalaiseen luontoon niin oleellisesti kuuluvat suomaisemat huomattavasta osasta maatamme. Muita valtakunnallisia tehtäviä, joiden toteuttaminen ei sietäisi viivytystä, on mm. vesiensuojelumme tehostaminen. Vieressä kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki ·on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Viimeisten koskiemme kohtalo on myös edelleen uhanalainen. Vesilakimme väljä tulkinta ei pysty suojelemaan arvokkaita vesimaisemiamme jatkuvalta turmeltumiselta. Uudet metsätaloudelliset menetelmät muuttavat metsämme teknillisiksi puuntuottomaisemiksi, jotka ovat vailla metsän luonnollista viehätystä ja rikasta eliömaailmaa. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kasvatuskomissio onkin ryhtynyt tässä mielessä tehokkaaseen toimintaan. Jokaisen päivän viivytys tietää jatkuvaa järjestämättömän soranoton aiheuttamaa hävitystä komeimmissa harjumaisemissamme ja siivoamatta jätettyjen sorakuoppamaisemien laajenemista valtateidemme varsilla, monista muista haitoista puhumattakaan. Niiltä valmistuvat juuri ne henkilöt, joiden johdolla ja vastuulla maisemakuvamme muuttuminen ja ihmisen elinympäristön muotoutuminen tapahtuu. Valtiollinen luonnonsuojeluorganisaatiomme olisi myös kiireimmiten järjestettävä nykyajan vaatimusten tasalle, ja sen samoin kuin vapaaehtoisen luonnonsuojelu työnkin määrärahat moninkertaistettava. Merkin hinta on 3 mk 50 p. Mutta luonnonsuojelun opetusta tarvitaan myös muilla aloilla, ennen kaikkea teknillisillä, taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla
Menettely olisi sopusoinnussa sen kanssa, mitä kaavoitusalueiden osalta on säädetty rakennuslaissa. Pakkolunastaminen ja vähäisiä alueita koskeva pakollinen rauhoittaminen ovat tarpeen vain poikkeustapauksia varten. Mietinnöstä on sen jälkeen hankittu eri viranomaisten ja järjestöjen lausunnot, ja niiden pohjalta maatalousministeriössä parhaillaan valmistellaan hallituksen esitystä eduskunnalle. Luonnonsuojelun tehtävänä on jo vanhastaan ollut harvinaisten ja uhanalaisten kasvija eläinlajien suojeleminen sekä erityisten luonnonsuojelualueiden perustaminen ja ns. siinä, että sen mukaan luonnonsuqjelualueeksi voitaisiin muodostaa mybs sellainen luonnonalue, jolla on yleiso·n luonnonharrastuksen ja ulkoilun kannalta huomattava yleinen merkitys, vaikkei se täyttäisikään luonnonsuojelualueelle muutoin asetettavia edustavan luonnon vaatimuksia. Kun monessa tapauksessa on tarkoituksenmukaista, että lunastettava alue tulisi kunnan tai sellaisen järjestön omistukseen, jonka pääasiallisena tarkoituksena on luonnonsuojelun edistäminen, ehdotetaan säädettäväksi, että myös mainituilla elimillä olisi pakkolunastusoikeus. Uuden lain sosiaalisuus tulee näkyviin mm. Lakiehdotuksen mukaan maan omistajan tai haltijan olisi kotitarvekäyttöä ym. Luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön kehittäminen REINO KALLIOLA Sen sijaan että luonnonsuojelua aikaisemmin saatettiin pitää vain luonnon tutkijain ja ystävien erikoisharrastuksena tai parhaassa tapauksessa eräänlaisena kuudennen luokan kulttuurikysymyksenä, siitä on nykyisin tullut koko yhteiskuntaa koskeva tärkeä asia ja välttämättömyys. Tämän ytimen ympärille on vähitellen syntynyt uusia, yhä laajenevia kehiä: luonnon kauneusarvojen vaaliminen kulttuurimaiseman käsittelyssä (maisemanhoito), luonnon suojeleminen ja hoitaminen yleisön virkistysja ulkoiluelämän tarpeita varten (sosiaalinen luonnonsuojelu) ja huolenpito siitä, että luonnonvarojen käyttö tapahtuu luonnon kokonaisuuden kannalta, ekologisesti, kestävällä ja terveellä pohjalla (taloudellinen luonnonsuojelu). Voimassa olevan lain mukaan vain valtiolla on oikeus luonnonsuojelualueen muodostamista varten pakkolunastaa kiinteää omaisuutta. Tämä seikka on tunnetusti herättänyt voimakasta julkista arvostelua ja yhtenä tärkeimmistä luonnonsuojelulainsäädäntömme uudistamista vaativista näkökohdista on esitetty järjestyksen saamista juuri tähän kysymykseen. Koko lainsäädännöllemme täysin uutta aluetta merkitsevät ne lakiehdotuksen säännökset, joilla pyritään rajoittamaan soran sekä muiden maankamaran ainesten ottamisen vahingollista vaikutusta luontoon ja maisemakuvaan. Tehtävää valmistellut valtionkomitea sai ehdotuksensa valmiiksi viime keväänä. Komitean ehdotuksen mukaan luonnonsuojelu on nähtävä sen täydessä laajuudessa: huolenpitona ja vastuuna erilaisten luonnonarvojen oikeasta käsittelemisestä. luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen. On kuitenkin selvää, että luonnonsuojelualueen perustamisen tulee yleensä tapahtua niin kuin tähänkin asti vapaaehtoisella pohjalla ja yhteistoiminnassa maanomistajan kanssa. Hyvän esimerkin nykyaikaisesta luonnonsuojelusta, jossa aatteelliset ja elintärkeät käytännölliset näkökohdat liittyvät erottamattomasti toisiinsa, tarjoo viime aikoina polttavan ajankohtaiseksi käynyt vesiensuojelu. Tienja muun rakennustoiminnan vaatima vuosi vuodelta kasvanut soranotto on, täysin suunnitelmattomasti toteutettuna ja vailla mitään jälkien siistimistä koskevia velvoitteita, johtanut varsinkin harjumaisemiemme turmeltumiseen suuremmassa määrin kuin käytettyjen soramäärien ottaminen olisi sinänsä vaatinut. Luonnonsuojelulainsäädäntömme ja alan organisaation uudistaminen on sen vuoksi käynyt välttämättömäksi. tiettyjä 3
Myös valtion viranomaisten toimesta tapahtuva maankamaran ainesten ottaminen edellyttäisi viime kädessä lääninhallituksen hyväksymistä. ainesten ottamiseen lääninhallituksen lupa. Lupaan voitaisiin tällöin asettaa tarpeellisiksi katsottavia ehtoja. 4. On hauska mennä luontoon, mutta ei sovi jättää sitä tähän kuntoon! Ettekö todellakaan voi vaivautua viemään roskia mennessänne! väksi, ettei luontoon saa jättää heitteille lasia, muovia, paperia, romua tai muita sellaisia jätteitä, joista aiheutuu roskaantumista tai maiseman rumentumista. Niinpä ehdotetaan säädettäSinäkin. Tältä osin ehdotetaan säädettäväksi, että jätteitä varten tarkoitetut paikat ja alueet on sijoitettava ja niitä hoidettava siten, että niistä aiheutuva viihtyisyyden vähentymi-nen tai maiseman rumentuminen jää mahdollisimman vähäiseksi. poikkeuksia lukuun ottamatta haettava soran ym. Myös välttämättömässä jätteiden sijoittamisessa olisi saatava parannusta aikaan. Säännös olisi omiaan tukemaan pyrkimystä saada järjestystä sekä yksityisten että yleisten kaatopaikkojen ja teollisuuslaitosten jätekasojen sijoittamiseen niin, että myös luonnonsuojelun näkökohdat tulevat Rot.FTcf7(FR._ Kirjasesta »Du und der Wald~ (Sinä ja metsä), kustantaja Österreichischer Agrarverlag, Wien, 1965. Luonnonsuojelun kannalta erityisen tärkeissä tapauksissa lääninhallitus voisi tarvittavilta osin evätä luvan; omistajalle jäisi tällöin oikeus vaatia kiellon alainen alue lunastettavaksi. Lakiehdotus sisältää edelleen luonnossa käyttäytymistä ja jätteiden sijoittamista koskevia säännöksiä, jotka voimassa olevasta luonnonsuojelulaista puuttuvat
Komitea on sen vuoksi sisällyttänyt näiltä osin tarpeellisiksi katsomansa muutokset ja lisäykset asianomaisiin erikoislakeihin. Sitä varten lääninhallituksiin perustettaisiin läänin luonnonsuqjelunvalvqjan virka ja samalla neuvoa-antava läänin luonnonsuqjelulautakunta. Nykyisellään ei luonnonsuojelulla liioin ole mitään omaa kenttäorganisaatiota. Luonnonsuojelua koskevia säännöksiä on luonnonsuojelulain lisäksi monissa erikoislaeissa, kuten metsästys-, vesi-, metsä-, rakennusja tielainsäädännössä. Ehdotettujen uusien luonnonsuojelusäännösten julkisuudessa saama vastaanotto on yleensä ollut myönteinen. Yleensäkin luonnonsuojelun mahdollisuudet ovat mitä suurimmassa määrin kytketyt kaavoitukseen. Tarkoituksena on ohjata nykyistä, täysin suunnitelmattomasti etenevää kesämökkiasutusta sekä huvilanomistajien että huvilattomien rannankäyttäjien parhaaksi. Tietyt ranta-alueet olisi osoitettava yleiseen käyttöön, varsin huomattava osa voidaan jättää yksityistä kesähuvila-asutusta varten, myös matkailulla, teollisuudella ja muulla elinkeinoelämällä on omat tarpeensa jne. Samanaikaisesti uuden luonnonsuojelulain kanssa valmistunee eduskunnan käsiteltäväksi esitys rannansuqjelulaiksi. Kaavoitusasiain käsittely valtioneuvostossa kuuluu sisäasiainministeriön tehtäviin. Vielä vähemmän on ajateltavissa, että taloudellisen lainsäädännön piiriin kuuluvat luonnonsuojelusäännökset irroitettaisiin systemaattisista yhteyksistään. Näin ei tietenkään ole asian laita. Nykyään kysymys jokamiehen oikeuksista toisen maalla liikuttaessa on monessa kohdassa hyvin hämärä. Luonnonsuojelun tehtäväkenttä on nykyisin niin laaja ja moninainen, etteivät sitä koskevat asiat sovellu sellaisen viraston käsiteltäviksi, joka on perustettu tiettyä toimialaa varten. Muun muassa tästä syystä valtion luonnonsuojelutoimisto ehdotetaan siirrettäväksi sisäasiainministeriön alaiseksi. Lähinnä voisi ehkä tulla kysymykseen luonnonsuojeluja metsästyslain yhdistäminen, mutta sekin tuottaisi sekä eräitä periaatteellisia että käytännöllisiä vaikeuksia. Eriävät mielipiteet perustuvat yleensä siihen perinnäiseen, mutta kestämättömään ajatustapaan, että meillä toki on vielä koskematonta luontoa yllin kyllin, joten sitä säästyy riittävästi ilman erityisiä suojelutoimenpiteitäkin. Alimpana portaana toimisi kunnan luonnonsuqjelulautakunta. Kysymys on rantojen aluesuunnittelusta. Lakiehdotuksen mukaan lääninhallitus toimisi läänin luonnonsuojeluelimenä. Kaikkia luonnonsuojelua koskevia säännöksiä ei vastaisuudessakaan voitane koota yhden lain piiriin. Nykyisellään näihin nähden voidaan soveltaa vain terveydenhoidon näkökohtia. Mutta kielteistä suhtautumistakin on havaittavissa sekä uuden luonnonsuojelulakiettä rannansuojelulakiehdotuksen kohdalla. Peura ja majava rau5. Tänä vuonna valmistuu myös ulkoilulakikomitean esitys, joka tähtää ulkoilijan ja retkeilijän sekä leirinnän oikeuksien selvittämiseen. Samaan ajatukseen on kuitenkin jo kompastuttu niin monta kertaa, että sen luulisi riittävän. mahdollisuuksien mukaan huomioon otetuiksi. Rannansuojelulain avulla voitaisiin antaa väliaikaisia rakennuskieltoja siellä, missä se kaavoitusmahdollisuuksien turvaamiseksi osoittautuisi välttämättömäksi. Nykyinen valtion luonnonsuojelunvalvojan toimisto, joka on sijoitettu metsäntutkimuslaitokseen, ehdotetaan sen vuoksi muutettavaksi omaksi virastoksi, valtion luonnonsuqjelukeskukseksi. Ehdotus rannansuojelulaiksi on usein ymmärretty siten, että sen kautta pyrittäisiin yleisesti estämään kesähuviloiden rakentaminen vesiemme rannoille. Seutuja yleiskaavoituksen avulla olisi kiireellisesti selvitettävä, mihin erilaisiin tarkoituksiin rantaalueitamme olisi varattava ja käytettävä. Virastojen ja järjestöjen lausunnoissa on yksityiskohtiin nähden esitetty monia varteen otettavia huomautuksia, mutta yleiset periaatteet ja menetelmät on yleensä tunnustettu oikeaan osuneiksi
Sen sijaan että luonnonsuojelu meillä nykyään on resurssien puutteessa vain pientä näpertelyä, epätoivoista asioihin tarttumista yhdennellätoista hetkellä ja jälkeenpäin tapahtuvaa menetysten valittelua, myös tämän alan ja nimenomaan sen toiminta olisi saatava käännetyksi ajoissa tapahtuvan suunnittelun ja epäkohtien ennakkotorjunnan asteelle. Pilatun luonnon ennalleen saattaminen ja tuhottujen maisemien kunnostaminen niiltä osin kuin se ylipäänsä on mahdollista, suuri osahan menetyistä luonnonarvoista on korvaamattomia on kallista ja aikaaviepää. Lisäksi naapurimaamme säännökset menevät paljon pitemmälle kuin mitä meillä esitetyn komiteanmietinnön toteuttaminen merkitsisi. ' ~~,ti_~,t r---t\, me tosin yleisessäkin kehityksessä jäljessä Ruotsista, mutta emme niin paljon, että meillä olisi varaa siirtää luonnon suojelemiseksi ja hoitamiseksi välttämätön perusreformi enää tuonnemmaksi. Luonnonsuojelun osana näyttää meillä olevan jatkuva kohtalokas myöhästyminen. 6. Rantalakia on Ruotsissa sovellettu jo vuodesta 1953 lähtien. Tässä asiassa on herätty vasta nyt, kun suuri osa vesistöistämme on jo auttamattomasti pilattu. Limnologien varoittavaa ääntä ei kuunneltu. 1952 ja 1964 annetuilla laeilla saatettu kokonaan uudelle pohjalle. Parhaillaan kiirehditään rakentamaan viimeisiä luonnontilaisia koskiamme, ennen kuin atomivoiman käytäntöönotto tekee sen lopullisesti kannattamattomaksi. Sen sijaan tarkoituksenmukaisilla luonnonsuojelusäännöksillä ja niiden tehokkaalla valvomisella voitaisiin kohtuullisin kustannuksin saada h yviä tuloksia. ' \ r !~ -~Jj ";!jl_::=!:-, ,, ) R.o U::: To7TER. Esimerkiksi Ruotsissa luonnonsuojelulainsäädäntö ja organisaatio on v. Olem\ . hoitettiin aikanaan lain säännöksellä vasta sitten, kun nämä otukset oli eläimistöstämme sukupuuttoon hävitetty! Tuhannet järvemme tuudittivat viranomaiset ja yleisön siihen luuloon, ettei vesiensuojelu ole meillä ajankohtainen
Molemmilla intresseillä on varsin vahvat perusteet ja intressien yhteentörmäys on useimmiten väistämätön. Tästä johtuu, että menettelyä puolustetaan voimallisesti sitä tarvitsevien taholta. Yhteiskunnan kehittyessä ja elintason noustessa tarvitaan yhä enemmän hyvälaatuisia vesiä. Selvää tietenkin on, että suuret ongelmat on asetettava tärkeysjärjestykseen ja suunnitelmat toteutettava taloudellisen kantokyvyn sallimissa puitteissa. Vesiluonnon suojelu vesiensuojelu ILPPO KANGAS Suomi tunnetaan maailmalla vihreän kullan, tuhansien järvien, saunan ja J oulupukin maana, joka maksaa velkansa. On tietenkin ilmeistä, että osa vesien muuttumista on luonnollista, tavallaan elintason nousun seurausta ja tavattoman vaikeata, jollei mahdotonta estää. Ratkaisujen on perustuttava riittävään ja oikeaan tietoon. Mutta tuhannet järvemme ja vesistömme jäävät tänne. Suomalaiset arvostavat itsekin metsäteollisuuttaan ja metsiään, vihreätä kultaa, jota syödään melkein kädestä suuhun. Mutta on anteeksiantamatonta leväperäisyyttä antaa vesiensuojelun toteuttamisen pysyä puhumisen asteella, niin kuin meillä vali7. Tai ehkä haluamme säilyttää Joulupukin vain omia lapsiamme varten ja tuhannet järvemme vain omaa sukupolveamme varten. Puhtaat vedet muuttuvat haiseviksi rapakoiksi, kalat kaikkoavat, raaka-aineen laatu huononee, vedet pilaantuvat. Luultavasti J oulupukki muuttaakin kohtapuoleen Ruotsiin tai J apaniin, joka jo johtaa suomalaisen saunan markkinoinnissa, ja matkailijat muuttavat perässä. Vesiensuojelun investointitarvetta pidetään tavattoman suurena, ja suuri se onkin, melkein samaa suuruusluokkaa kuin uusien asuntojen tuotannon. Olettamuksilla ja arvailuilla ei ongelmia yleensä pystytä ratkaisemaan. Osa taas johtuu huonosta suunnittelusta, heikosta järjestelykyvystä ja ennen kaikkea puutteellisesta tietämyksestä. Vesien sosiaalisen, taloudellisen ja esteettisen arvon lisäksi niillä on arvoa vaivattomana jätteiden purkutienä, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän hylkyaukkona, jonne kaikki käytöstä poistettu ja käyttöön kelpaamaton joko välittömästi tai välillisesti lopulta joutuu ja samalla ennen pitkää vähentää noita vesien sosiaalisia, taloudellisia ja esteettisiä arvoja. Emme lähetä Joulupukkia h yvän tahdon lähettiläänä ulkomaille, emmekä pidä huolta vesiemme luonnonrikkauksista. Samalla kuitenkin vesien pilaantumisen vaara ja vesien pilaantuminen lisääntyvät. Meillä on kuitenkin vähän vettä, vaikka vesipinta-alaa on kyllä riittämiin. Vesien käyttäminen jätteiden purkuteinä on instituutiona, tapana ja tottumuksena halpa ja ennen kaikkea vanha. Sitä on siitä huolimatta syytä toistaa, sillä se on vesien suojelutarpeen tärkein perustelu. Vesiensuojelun noidankehä Vesiensuojelun ongelma on selvä noidankehä. Tämä tosio on jo muodostunut miltei hokemaksi. Sen sijaan näyttää siltä, että emme oikein ole osanneet arvostaa sen koomin J oulupukkia kuin vesiemme luonnonrikkauttakaan. Niitä ei voi siirtää, eikä niitä ole muualla. Vetoamalla suuriin kustannuksiin, viivytetään ratkaisuja. Selvää myöskin on, että asuntotuotanto on tällä hetkellä ensisijainen vesiensuojeluun nähden. Vesien arvo Vedet ovat kansallisomaisuutta, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän elinneste, korvaamaton raaka-aine, sosiaalisen virkistyksen lähde, matkailunähtävyys ja maiseman mauste, suomalaisen luonnon jäljittelemätön erikoispiirre. Vesiin liittyvistä asioista on maassamme pakko paljolta puhua olettamuksien, arvelujen ja muualta peräisin olevien kokemusten varassa, jotka sitä paitsi liian usein eivät päde meikäläisiin olosuhteisiin
tettavasti on laita, valmistamatta edes suunnitelmia tulevia tekoja varten ja hankkimatta riittävää, tutkimukseen perustuvaa tietämystä suunnitelmia varten. Samalla 8 vaatii varoja. Ilmeisestikin hyvinvoinnista ja viihtyisyydestä, vaikka rahat sijoitetaan vesiensuojeluun, jotta jätteistä päästäisiin vaivattomasti ja häiriötä tuottamatta eroon. Yhteiskunnan kehittyessä ja elintason noustessa tarvitaan yhä enemmän hyvälaatuisia vesiä. Vesien sosiaalinen ja esteettinen hyväksikäyttö lisääntyy elintason nousun myötä. Tarvitaan vesiensuojelua. Jätteet työnnetään vesiin. Sen on perustuttava riittävään tietoon. Myöskin vesien tutkiminen on varsin kallista. Vesiensuojelun toteuttaminen on varsin kallista. Vesiluonnon suojelu Edellä oleva tarkastelu koskettelee vesiensuojelua yksinomaan vesien vähittäisen muuttumisen ja pilaantumisen kannalta, siis ilmiötä,. Instiihmisen on päästävä eroon sekä yhteiskunnan että elinkeinoelämän jätteistä. Useat näytteet vaativat tutkimista heti näytteenoton tapahduttua, minkä takia runsaasti tutkimusvälineitä on kuljetettava mukana. Palataan samaan noidankehään. Tästä johtuu, että vesien sosiaalinen ja esteettinen hyväksikäyttö ja sen tarve on monessa suhteessa vielä tiedostamatonta, eikä se näin ollen pysty instituutiona riittävästi puolustamaan vaatimuksiaan, vaikka ne ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin ja viihtymisen kannalta ovat ainakin yhtä tärkeitä, jollei tärkeämpiä kuin vaivaton selviytyminen hylkyjätteistä. Vesien arvo on säilytettävä, jotta yhteiskunta jatkuvasti kehittyituutiona, tapana ja tottumuksena se on laajana si. Kuvassa on tarkoitusta varten suunniteltu erityinen laboratorioauto, jota käytetään Helsingin kaupungin suorittamissa vesitutkimuksissa. Mistä me oikein loppujen lopuksi maksamme. Vesiensuojelu ilmiönä varsin nuori, osittain vasta muotoutumassa. Vesien arvo hyvinvoinnin ja viihtyisyyden tekijänä, raaka-aineena ja sosiaalisessa hyväksikäytössä vähenee
T ällöin kuitenkin unohdetaan vesiensuojelun tärkein perustelu, maamme vesivarat, niiden alueellinen jakoutuminen ja veden luonnonkierron vaikutus vesien tilaan. Esimerkiksi suoluonto liittyy läheisesti vesiluontoon sekä veden vaihtelujen tasaajana että meikäläisille vesille tyypillisen, kaikista maailman muista vesistä poikkeavan ruskean humusvärityksen alkuperänä. Lyhyen tähtäyksen hyöty jää tällä tavoin velkapääomaksi, joka tulee aikanaan maksettavaksi takaisin vesiluonnon hoidossa ja vesien suojelussa aiheutuvina vaikeuksina. Osa lannoitteiden ravinteista huuhtuu valumavesien mukana vesiin ja aiheuttaa niissä samalla tavoin tuotannon lisääntymisen kuin metsissäkin, vedet rehevöityvät. Paikka paikoin jouduttaneen myös rakentamaan tekoaltaita soiden tilalle vesimäärien tasaamiseksi, niin kuin Pohjanmaalla jo tapahtuu. Organisatorisesti on h ydrologinen toimisto (jonka vuonna 1925 laadittuun johtosääntöön oli kaukonäköisesti o tettu vesien >>käytännöllistä ja taloudellista koskeva maininta) tieja vesihallituksen, vuonna 1960 perustettu vesiensuojelutoimisto taas maataloushallituksen alainen. joka ensisijaisesti johtuu vesiin joutuvista ja työnnetyistä vieraista aineista, jotka muuttavat veden luonnontilaa. 9. Kun itse keskusvirastoilla on ilmeistä, julkisuudessakin näkynyttä kissanhännänvetoa vesiasioista, o n selvää, ettei vesiensuojelun asiallinen hoito ainakaan hyödy tilanteesta. Humuksen määrä lisääntyy vesille useimmiten vahingollisine seurauksineen. Muutoksien vaikutukset voidaan vain arvata, mutta luultavasti ne ovat haitallisia ainakin kahdessa mielessä. Syyt ovat osittain oppihistoriallisia, osittain organisatorisia, osittain vesiensuojelun vähäisestä virallisesta iästa ja vajavaisesta katsomustavasta johtuvia. Tästäkin ilmiöstä tietomme ovat vielä Puunjalostusteollisuuden vaikutus tuntuu ennen kaikkea metsissä, suunnattomat puumäärät kuljetetaan edelleenkin uittoväyliä pitkin tehtaille. Ilmeisenä seurauksena on vesiluonnon muuttuminen. Tavallisesti tarkastelu ammatti piireissäkin jää tähän . Vesiensuojelu ei kuitenkaan selviä ilman koko kysymysvyyhden samanaikaista selvittämistä. Vesiensuojelun ekologiset, eliömaailman ja ympäristön jatkuvan vuorovaikutuksen ja sen seurausilmiöiden kysymykset käsitellään perinteellisesti limnologian, vesimääriin, virtauksiin ja luonnonkiertoon kuuluvat kysymykset taas hydrologian piirissä. Toiminta on valitettavan usein näyttänyt jäävän hajanaiseksi, näkemys on jäänyt puutteelliseksi, ja seurauksena sekä h yvinvointi että viihtyisyys ovat saattaneet saada korjaamattomia kolhuja. Soiden kuivattaminen on tällä hetkellä erityisen voimaperäistä. Toinen esimerkki voidaan ottaa metsien lannoituksesta
Seurauksena on veden happivarastojen hupeneminen, pahimmassa tapauksessa hapenkato, kalat kuolevat, vesi pilaantuu. perin puutteelliset. Suhtaudumme liian usein jätehuoltoon ja jätteiden eliminoimiseen kuin elämän laitapuolen ilmiöön, vieroksuvasti. Eri syvyyksistä otettavia näytteitä varten on kehitetty erityisiä no utimia. Vesien luontainen kyky puhdistautua vieraista jätteistä on erehdyttänyt meitä kuormittamaan vesiämme yli sietorajan. Veden luonnonkierron vaikutusta ei saisi erottaa vesiensuojelusta, sanan tarkassa merkityksessä. Tällä ta voin on mahdollista samassa ajassa hankkia runsaampaa tietoaineistoa. Sellaisena se on osa ihmisen yritystä sopeuttaa olemassaolonsa, yhteiskuntansa ja alati laajentuva toimintansa ympäröivään luontoon. Vesien pilaantuminen on kuitenkin varsin salakavala ilmiö. 10 Tämän tulee tapahtua harkiten olosuhteet ja tosiot huomioon ottaen, suunnitelmallisesti. Tämä malli o n saanut nimensa itävaltalaisen professori Ruttnerin mukaan, joka on modernin limno logian merkittävimpiä kehittäjiä.. Vesiensuojelu on oleellinen osa yhteiskuntasuunnittelua ja ympäristökulttuuria. Vesivaroja on liian kauan pidetty sekä määrältään että laadultaan ehtymättöminä. Laki näyttää tässä kuitenkin olevan, niin kuin se luetaan. Sen jälkeen seuraukset ovat usein räjähdysmäisiä ja mikä pahinta, vaikeasti ennalleen palautettavia. On kohtalon ivaa, että vesikysymyksistä on useilla tahoilla maailmaa tullut ihmisen yhteiskunnan kehityksen pullonkaula. Vesiensuojelu ja yhteiskuntasuunnittelu Vesiensuojelu niin kuin luonnonsuojelu yleensäkin pyrkii parhaimmillaan luonnonvarojen järkevään hyväksikäyttöön ihmisen hyväksi. äin on helpompaa hyväksyä vesiensuojelu osaksi yhteiskunnan suunnittelua, tienä parempaan viihtyisyyteen ja hyvinvointiin. Jätehuolto on yhteiskunnan luonnollinen tarve, johon olisi suhtauduttava luonnollisesti. Kukapa meistä mielellään nimittelisi luonnollisia tarpeitaan julkisesti. Se kuitenkin tiedetään, että ravinteiden lisääminen nopeuttaa tavallisesti hyvin hitaasti hajaantuvina pidettyjen humusaineiden biologista hajotusta vesissä. Viime aikoina o n tutkimustyössä pyritty enenevässä määrin soveltamaan sähkö isiä ja automatisoituja menetelmiä. Kuvassa o levalla laitteella, joka o n Suomessa kehitetty, voidaan paikan päällä suoraan vedestä mitata sen lämpötila, sähkönjohtokyky, jo ka on verrannollinen veden sisältämien suo lojen määrään, sekä happipitoisuus. Tätä on tarkoittanut lainlaatijakin ottaessaan vesilakiin erityiset pykälät sekä vesimäärien haitallisesta muuttamisesta että vesien pilaamisesta (Vesilaki, 1 luku, 15 ja 19 §)
Tutkimuksen keskeinen merkitys Aikaisemmin jo todettiin vesiensuojelun toteuttamisen olevan varsin kallista. Vesiasioissa olisi etsikkoaika käytettävä oikein. Parhaita investointeja ovat koulutukseen ja tutkimukseen sijoitetut. Vesientutkimuslaitoksen perustaminen on tärkein askel järkiperäiseen ja taloudelliseen vesiensuojeluun ja järkevään vesien hyväksikäyttöön oman viihtyisyytemme ja hyvinvointimme edistämiseksi. 11. Vähät pääomamme on sijoitettava mahdollisimman tuottavasti, jotta niiden koroilla voidaan vesiensuojelunkin ongelmat ratkaista ajoissa ja siten taata vesien sosiaalisen, taloudellisen ja esteettisen hyväksikäytön laajentuvat kasvuvaatimukset. Emme tiedä lainkaan tarpeeksi vesiemme luonnontaloudesta, niiden muuttumisesta erilaisissa olosuhteissa, pilaantuneiden vesien palauttamismahdollisuuksista, kalaston käyttäytymisestä jne. Kustannukset ovat lisäksi, päin vastoin kuin esimerkiksi onnistuneet teollisuusinvestoinnit, lyhyellä tähtäyksellä tuloa tuottamattomia. Polki n toi uettelo on seuraava : 10 pistettä: yhdistyksen merkillä varustettu hopeoi usi kka 25 pistettä: luonnonaiheinen kirja 40 pistettä: puhallettava kumipatja 60 pistettä: teltta Palkinnot saa myös vaihtaa lahjakortteihin. Sen tulisi kuulua itseoikeutettuna mittavien kansallisten tutkimuslaitostemme joukkoon tuhansien vesien maassa. Jäsenhankintakilpailu 1967 Tämänvuotinen jäsen hanki ntaki I pai I u m me, johon toivomme mahdollisimman monen ottavan osaa, kestää toukokuun loppuun. Ns. Joko olette suorittaneet jäsen maksunne Jo edellisessä numerossamme ilmoitettiin, että Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmaksuja on kustannusten yleisen nousun vuoksi jouduttu korottamaan siten, että vuosijäsenmaksu on tänä vuonna 8 mk, opiskelijoilta 5 mk. Tästä seuraa taloudellisten realiteettien maailmassa, että tuon välttämättömän pahan, luonnollisen tarpeen ratkaisu saa monesti odottaa tähdellisempien toimenpiteiden varjossa. Lehtemme Suomen Luonto jaetaan jäsenille jäsenmaksua vastaan, mutta lehden voi luonnollisesti tilata olematta jäsen, jolloin sen hinta on kuitenkin sama eli 8 mk vuosi kerralta. Jokaisesta uudesta 8 markan jäsenestä saa yhden pisteen ja jokaisesta 5 markan jäsenestä (opiskelijajäsen) 2/3-osa pistettä. Kuten jo edellisessä numerossamme kerroimme, kilpailun säännöt ovat jonkin verran muuttuneet. Pyydämme kohteliaimmin saattaa arvoisien avustajiemme ja ilmoittajiemme tietoon, että kirjapainon kanssa tekemämme sopimuksen mukaan käsikirjoitukset on jätettävä ladottavaksi noin kuukautta ennen yllämainittuja ilmestymisaikoja. ainaisjäsenmaksu on 160 mk (20 x 8 mk). Tämä on tietenkin tiettyyn mittaan asti oikein. postisiirtotilillemme no 6882. Toimitus siis toivoo saavansa aineiston haltuunsa vielä sitäkin aikaisemmin. Tarvitsemme itsenäisen vesientutkimuslaitoksen. Niiden on nopeimmin todettu lisäävän tuottavuutta sekä aineellista elintasoa. vähäisemmistä kysymyksistä puhumattakaan. Vesientutkimus on maassamme kiireellisesti järjestettävä. Täytyykö apua etsiä Korvatunturilta. Kustannuksiltaan se on verrattavissa yhteiskunnan suuriin ongelmiin. Mikäli ette vielä ole suorittaneet jäsenmaksuanne, pyydämme Teitä ensi tilassa maksamaan sen, esim. Lehtemme ilmestyminen Suomen Luonto ilmestyy tänäkin vuonna neljänä numerona: no 1 helmi-maaliskuun, no 2 huhti-toukokuun, no 3 syys-lokakuun vaihteessa ja no 4 jou lu kuun puolivälissä
On hämmästyttävää, ettei rauhoitus koske koko v uotta, mutta toisaalta tiedämme miten tavattoman suuria vaikeuksia tässä rauhoittamisessa o n ollut. 1965 ainoastaan 300 m. T änä aikana on huuhkajan saatava olla ehdottomasti rauhassa, jotta pesintä onnistuisi. Myöskään huuhkajaa ei saa häiritä haudonnan aikana. Mainittakoon vielä, että ei ollut kysymys mistään yksinäisestä rakennuksesta, vaan useammasta suurehkosta talosta. Huom. Mutta sitävastoin on mitä tärkeintä, että huuhkaja saa olla rauhassa kevättalvella, jolloin muninta tapahtuu. Tutkimusalueellani pesi huuhkaja niin myöhään kuin v . Tyypillinen huuhkajan pesäpaikka kallioseinamällä. Useimmissa tapauksissa pesintä epäonnistuu jos lintu pelästytetään pois pesältä. väliseksi ajaksi. Nyt kysytään, pelastaako tämä rauhoitus huuhkajan, jonka lukumäärä on voimakkaasti vähenemässä. Voidaksemme lähemmin syventyä pulmaan, on ehkä välttämätöntä tarkastella, mitä vaatimuksia huuhkaja asettaa sopivalle pesimäalueelle. 8. Ihmisasutuksen läheisyys ei ole suoranaisena esteenä huuhkajan pesimisen onnistumiselle. Huuhkajan muninta tapahtuu E teläSuomessa maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa; saaristossa jonkin verran myöhemmin. E tenkin m aamme eteläiset osat kuuluvat alueisiin, joissa huuhkajan pesinnän ei voida katsoa olevan turvatun tulevaisuudessa. J os huuhkajan poikaset sensijaan ovat kuoriutuneet ja ne ovat. Huuhkaja tulee aivan varmasti elämään vielä hyvin kauan eräissä maamme osissa, mutta ei ole läheskään varmaa, kuuluvatko näihin kaikki huuhkajan pesimäalueet; eräillä alueilla ovat huuhkajan pesimämahdollisuudet täysin tuomitut. Huuhkaja ei myöskään tunnu pelästyvän, vaikka ihmiset liikkuvat itse pesäpaikan läheisyydessä, mikäli se ei tapahdu pesimisen aikana tai välittömästi ennen sitä. etualalla variksen sulkia. T ämä todennäköisesti johtuu siitä, että huuhkaja hylkää pesänsä, tai jos häirintä on tapahtunut päivällä, että jokin valpas varis on ehtinyt ahmia munat ennenkuin hautova lintu on palannut takaisin pesäkuopalle. etäisyydet12 lä lähimmästä asutuksesta. Huuhkajan pesinnästä Etelä-Suomessa 8 EKSTAM 17 p :nä kesäkuuta 1966 rauhoitettiin huuhkaja koko maassa 1. 1.31
Väestö lisääntyy; tarvitaan asumuksia, joista syntyy asutusalueita ja Huuhkajan poikaset painautuvat toisiinsa valokuvaajan nähdessään Kaikki kuvat tekijän näiden väliin tarvitaan teitä. Valitettavasti on tällainen maisematyyppi hyvin harvinainen Etelä-Suomessa; vielä sitä kuitenkin löytää. Huuhkaja pesii tässä tapauksessa joko kalliolla tai sen juurella. Jos se sitävastoin saa olla rauhassa, voi kallio hyvin rajoittua läheiseen asutukseen ja viljelyksiin. saavuttaneet 2-3 viikon iän, on pesimisellä kaikki mahdollisuudet onnistua. Valitettavasti tämän tapaisilla kallioilla liikkuu niin paljon ihmisiä, että huuhkaja useimmiten häiriintyy. Miksi siis huuhkajan säilyminen näillä alueilla on kyseenalaista. sen vuoksi, että tie on käytännöllisesti katsoen rakennettu pesimäalueen yli. Kuinka monen huuhkajaparin on ollutkaan jätettävä vanhat pesimäpaikkansa m.m. Tiedän ainakin kolme sellaista tapausta ja vuonna 1965 pesineistä huuhkajapareista on kaksi siitä syystä tuomittuja, että tie rakennetaan aivan pesäkallion kupeelle. Molempia näitä huuhkajan suosimia pesimäbiotooppeja on siis vielä jäljellä. Toinen on jyrkkä kallio, joka varhain paljastuu lumesta ja jossa on sopivia hyllyjä itse pesäkuopalle. Tämä on pulma, jota ei voi ratkaista yksityisen linnun rauhoittamisella. Huuhkajan valtakuntaa 13. Näillä alueilla saa huuhkaja useimmiten olla rauhassa, koska tällaisessa maastossa hyvin harvoin kuljetaan. Toisena mahdollisuutena ovat suuret karut maastoalueet, joissa on koskematonta metsää, kaatuneita puita ja pieniä kallion nyppylöitä. Siksi, että yhteiskunta koko ajan kehittyy ja maisema sen mukana muuttuu. Etelä-Suomessa huuhkajalla on kaksi pesimisbiotooppia
Ei tietenkään riitä, että huuhkajalle löytyy sopivia pesimispaikkoja, pesimispaikan lähistöllä on oltava alueita, joilta huuhkaja saa riittävästi saalista. Huuhkajalla on erittäin hyvä kyky erikoistua määrättyihin saaliseläirniin; yksi huuhkaja ravitsee itseänsä suurimmaksi osaksi variksilla, kun taas toinen pyydystää rottia. Koska nämä huuhkajat sitäpaitsi ovat osoittaneet erittäin suurta lisääntymiskykyä, ei tilanne ole ollenkaan niin synkkä kuin saattaisi ensiksi luulla. Nämä etäisyydet edellyttävät kutakuinkin pieniä reviirejä ja niitä on pidettävä vähäisinä, kun on kysymys huuhkajasta. Huuhkajakannan havaitaan selvästi keskittyvän näille alueille, kun taas laajoilla alueilla, joilla on erinomaiset pesimäpaikat, mutta joilta puuttuu asutukset suurine viljelyksineen, ei ole lainkaan huuhkajia: tässä ei tietenkään tarkoiteta niitä huuhkajia, jotka asustavat Keskija Pohjois-Suomen metsäseuduilla, eikä myöskään niitä, jotka elävät ul14 kosaaristossa. Suomessa voidaan aivan hyvin pelätä samoja seurauksia lähitulevaisuudessa. Suuri osa tutkituista tapauksista, jotka koskevat kuolleita tai kuolevia huuhkajia tai epäonnistunutta pesintää, on voitu laskea biosiidien aiheuttamiksi. Esimerkiksi Uudenmaan läänissä on vielä tätä kirjoitettaessa riittävästi asuttuja reviirejä, jotta kanta olisi turvattu tulevaisuudessa. Lisäksi näyttelevät biosidit erittäin ratkaisevaa osaa. Lisätodistus siitä, että viljelykset suorastaan edistävät huuhkajan pesintää on, että vuonna 1965 pesiminen onnistui pesäpaikoilla, joiden keskinäinen etäisyys toisistaan oli ainoastaan 67 km. Vuosi 1965 oli Uudenmaan huuhkajille erittäin hyvä pesimisvuosi, paras vuosina 195766, jolloin olen alueella tutkinut huuhkajia. Huomataan siis, että viljelyksien läheisyys .on, jollei välttämättömyys, niin ainakin mitä suurimmassa määrin edullista huuhkajan pesimiselle, koska huuhkajan tärkeimmät saaliseläimet ovat rotta, jänis ja varis. Monet varmaan ajattelevat, että huuhkaja on täysin hävinnyt varsin tiheään asutusta EteläSuomesta. Eräässä tapauksessa oli pesimiskallio lähiympäristöineen täydellisesti hakattu paljaaksi (ei puuta eikä pensasta ollut jätetty jäljelle). Melko mäkinen maasto kallioisine kukkuloineen, suurien viljeltyjen peltojen keskellä, tuntuu olevan ihanteellinen uusimaalaiselle huuhkajalle. Tässä täytyisi kaikkien olla mukana, ei vain aluesuunnittelijoiden ja tienrakentajien, vaan myös niiden yksityisten, jotka joutuvat tekemisiin huuhkajan kanssa. Naaras on ainakin kahtena vuotena muninut toiseen kertaan ensimmäisen pesinnän epäonnistuttua ihmisten häirinnän takia. Mutta siitä huolimatta ei huuhkajapari ollut luopunut reviiristään. Lopuksi vetoomus kaikille, jotka tapaavat huuhkajan; älä mene niille kallioille, joilla huuhkajan voidaan ajatella oleskelevan, äläkä ammu sitä, vaikka se houkuttelisikin, ei edes silloin, jolloin se ei ole rauhoitettu. Vuonna 1966 oli pesimistulos huomattavasti huonompi, mutta huuhkajat olivat useimmissa tapauksissa jäljellä alueella. Jos näitä kieltoja voidaan noudattaa, aluesuunnittelussa pesimäpaikat ottaa huomioon sekä biosidien vahingolliset vaikutukset ehkäistä, mutta ainoastaan, jos kaikki nämä ehdot täytetään, uskon huuhkajan kauan vielä säilyvän Etelä-Suomen kulttuurimaisemissa.. Niin ei kuitenkaan ole asian laita. Nimenomaan tällä huuhkajaparilla näyttaa olevan erittäin hyvä lisääntymiskyky. Tilanteen nykyvaiheessa pitäisi siis huuhkajalla olla mahdollisuuksia säilyä pesimälintuna maamme eteläosissa. Edellä on jo mainittu maiseman muuttuminen sivilisaation laajenemisen seurauksena. Näemme siis, että huuhkajan sekä sen munien ja poikasten pelkkä rauhoitus ei voi pelastaa lajia tuhoutumasta. Etelä-Suomen vanhat kulttuuriasutukset tuntuvat erityisesti soveltuvan huuhkajan saalistusmaiksi. Todennäköisesti olosuhteet tulevat paljonkin muuttumaan tulevaisuudessa. Ruotsissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että biosiideilla on juuri huuhkajalle hyvin katastrofaaliset seuraukset
P. S., tammikuu 1967. Kaamos Sallan korkeudella vuoden vaihteen päivä on vain kajastus etelätaivaalla. Kun Suomenlahti jäätyy, matalalta laskeva aurinko verhoutuu avovedestä kohoavaan huuruun hehkuen kuin jäähtyvä rauta. Valok. Jo ennen mereen vaipumistaan se on usvaan sammunut. Porot kuopivat pakkaslunta, mutta jäkälä on sen alla kuin jäähän valettu
Edellä mainittu vaatii kuitenkin perusteellisiä tutkimuksia, joiden tuloksia eri seutusuunnitteluyhdistykset voisivat käyttää kaavoitustyössään. Ranta-alueeksi laskettiin 100 m:n levyinen kaista vesirajasta (tosin alueen leveys vaihteli jonkin verran maaston mukaan). Metsien käyttö tehostui, hakkuuluvut nousivat, kunnes yht'äkkiä oltiin sen nykyisen tosiasian edessä, että maamme metsävarat olivat uhkaavasti vähenemässä. Vesien likaantumiseen on meillä jo kiinnitetty laajempaakin huo16 miota, mutta toisin on laita rantaviivan, jonka merkitys suomalaisessa maisemassa o n mitä oleellisin. Elinkeinorakenteen muuttuessa yhä teollisemmaksi asutustaajamien luku kohosi, maaseudulle syntyi uusia teollisuuskeskuksia, kulkuja kuljetusyhteydet paranivat. Rantatutkimus seutusuunnittelun perustutkimusta PENTTI ANDSTEN Metsä ja vesi ovat kaksi Suomen luonnon peruselementtiä. Kysymys on rantaviivan säilyttämisestä ehjänä, luonnontilaisena myös niillä rannoilla, jotka ovat huvila-asutuksen piirissä estämällä vesirajaan rakentaminen sekä jättämällä rannalle riittävä suojapuusto. seuraaviin seikkoihin: maalajiin, maaston kaltevuussuhteisiin, metsätyyppiin, kasvillisuuden tiheyteen, rannan uintikelpoisuuteen ja veden laatuun. Huvila-asutuksen inventoinnilla pyrittiin mm. Koska teollisuus kuitenkin yhä enenevässä määrin tarvitsee raaka-aineekseen puuta, pyritään nyt metsien tuottoa kohottamaan. Edellisen lisäksi tärkeä seikka oli jo viime kesän töissä huvila-asutuksen inventointi, joka suoritettiin merkitsemällä kartalle rannalla sijaitsevat rakennukset. On keskusteltu meilläkin esimerkiksi rantaviivan >>sosialisoimisesta>>. JATKUU SIVULLA 5. Metsäluonnon muuttuessa muuttuu myös niiden luonnonvarainen eläimistö. Vielä vuosisata sitten niiden hallitsema luonnonmaisema kattoi koko Suomen; harvat kylät ja viljelysmaisemat eivät tätä kokonaiskuvaa rikkoneet, suurimmatkin asutustaajamat olivat pieniä. Kaiken tämän seurauksena on muutenkin karun luontomme köyhtyminen. Kuten jo edellä mainittiin, kysymyksessä oli pelkästään luokittelu, joka suoritettiin rantojen tulevaa käyttöä silmällä pitäen. Suuren taloudellisen nousun alkaessa viime vuosisadan loppupuolella alkoivat maisemat muuttua, ensin hitaasti, mutta vähitellen kiihtyvällä nopeudella. Viime kesänä suoritettu työ käsitti kuitenkin vain osan koko rantoihin kohdistuvasta tutkimuksesta. Matalia vesia uhkaa likaantuminen, johon yksin ei ole syynä teollisuus, vaan kokonaiset asutuskeskukset ja maaseudulla jopa yksittäiset sikalat ja meijerit, jotka voivat jätteillään aiheuttaa pitäjän ehkä ainoan järven täydellisen likaantumiseen. Harvat todella tietävät, mistä on kysymys. Ne eriteltiin käytön mukaan (saunat, kesähuvilat, talviasuttavat huvilat, puuvajat, venesuojat, jne). Työssä kiinnitettiin huomiota mm. Koska rantoihin kohdistuva tutkimus on kiireellinen ja tärkeä tehtävä, Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan kotiseututoimikunta otti asian esille viime keväänä Valtakunnansuunnittelutoimiston ja Seutukaavainliiton kanssa ja yhteistyön tuloksena syntyi rantojen luokitteluohjelma, jota kesällä 1966 toteutettiin Viipurilaisen Osakunnan toimesta Taipalsaarella sekä Hämäläis-Osakunnan toi-mesta Joutsassa. Vaikka maamme on tuhansien järvien maa, vesistöjemme keskisyvyys on pieni ja näennäisestä runsaudestaan huolimatta vesivaramme ovat vähäiset. Rantaviivan täydellinen sosialisointi voisi tulla kysymykseen vain suurimpien asutustaajamien (kuten Helsingin) ympäristössä. pohjois-Karjalassa nykyisellä ojitusvauhdilla 17 vuodessa. Toista luontomme peruselementtiä, vettä, on uhkaamassa samankaltainen kohtalo. Kauniit luonnonmukaiset metsät ovat muuttumassa yksitoikkoisiksi puupelloiksi, suomalainen suomaisema on tuhoutumassa, esim
Myös pyöreästä puusta tehtyihin pönttöihin voidaan tehdä sisäkatto. Hoitometsissä niitä on huomattavasti vähemmän. taulukko 1) edustavat pöntöt on kuitenkin syytä tehdä pyöreästä puusta, koska isot lautapöntöt eivät yleensä ole riittävän tiiviitä. Luonnonmetsissä on kololintuja noin kolmannes kaikista linnuista. Tietyt vähimmäisvaatimukset ovat kuitenkin olemassa. Pöntöiltä vaadittavat ominaisuudet Tavalliset pöntöt Lintujen pesäpöntöt ovat luonnollisten tikankolojen vastineita. Ainoana keinona esim. Pyöreästä pu~sta koverretut ovat suuritöisiä ja sopivaa, sisältä lahoa puuta on usein vaikeasti saatavissa. Itse kolonsa kaivavien lajien (tikat ja hömötiainen) suojelu on vaikeampaa. Useimmat kololinnut pesivät pöntöissä, kunhan niitä vain on tarjolla. Isoimpia kokoja IVVII (ks. luonnonkoloja. Varmempi on kuitenkin lyödä katto kiinni toiselta reunalta yhdellä naulalla ja toiselta kiinnittää vaikka rautalangasta väännetyllä hakasella. Sisus puhdistetaan sopivan kokoiseksi taltan avulla. Pönttöjä käyttävät kololinnut ovat alkuaan sopeutuneet pesimään luonnonkoloissa, mutta kokemuksesta tiedämme, että monet lajit saattavat pesiä erilaisissa koloissa, jotka vain hyvin vähän muistuttavat Taulukko 1. Niitä ovat mm., että kolo on vesija valotiivis, lentoaukko ei ole liian suuri, kolon seinät ovat riittävän paksut. Lautapöntöt tehdään vakiomittaisesta laudasta. tikkojen suojelussa lienee sopivien kolopuiden säästäminen alueilla, missä se on mahdollista. Pönttöjen pohja tehdään kiinteäksi, mutta katon pitää olla avattava. VAARNA Metsänhoito aiheuttaa sen, että koloissa pesivillä linnuilla on metsissämme erittäin vähän tarjolla sopivia pesimispaikkoja. Lautapönttöjen kattoihin tehdään tiivis sisäkatto, jonka avulla se pysyy kiinni. Pönttöjen mitat selviävät oheisesta taulukosta 1. Sopivaa materiaalia pyöreän pöntön valmistamiseksi ovat maannousemasienen sisältä lahottamat kuusipölkyt sekä haavankäävän tai arinakäävän sisältä lahottamat haapapölkyt. Mitoista tarkimmat ovat lentoaukon halkaisija. Kololintujemme suojelu Linnunpönttöjen valmistaminen ja sijoittaminen maastoon ANTTI HAAPANEN JA VILHO V. Koko 1 I jn 1 III 1 IV lv 1 VI 1 VII 1 mitta seinä laudan leveys (1) (koot I-III) 4 5 6 111,5 11,52 11,52 tuumaa seinän (laudan) paksuus (2) 7/81 7/81 7/81 11,5 >) kattoja po hjalaudan leveys (3) 5 6 7 tavallisesti pakko tehdä >) useammasta laudasta seinän korkeus (4) 25 30 35 4555 5060 5080 5080 cm pesäkolon halkaisija (5) 7,5 10 12,5 1620 1922 2328 30-40 >) lentoaukon etäisyys katosta (6) 5 6 6 510 510 510 )) lentoaukon halkaisija (7) 2,8 2,83,2 4,55 7-10 1012 12 )) so piva naulako ko 2 2 2 2,5 2,5 2,5 2,5 tuumaa 18. P yöreästä puusta koverretut pöntöt muistuttavat eniten luonnonkoloja, mutta yleisesti käytetty lauta on osoittautunut myös hyväksi pöntön tekoaineeksi. Kolojen pulaa voimme lieventää asettamalla linnuille sopivia pesimispönttöjä. Pönttöjen mitat ja sopiva naulakoko. r-fyviä teollisesti valmistettuja, py iireästä puusta tehtyjä, eri kokoja edustavia på·nttiijä on myiis ostettavisssa monista rautaja urheilutarvikekaupoista