Postisiirto 6882. Tilaushinra vuonna 1965 on muutoin 6 mk.. To imisto avoinna arkisin klo 913. Puhelin 64 37 19. 2 Alkuperäisen luonnon suo jelu, Antti Haapanen . Sisältää: Uusi vuosi uusin roivein . Rriuo Kalliola, 'iilo )Jrki11ru (roim icussihteeri). Metsätalouden tehostamisohjel mat metsien mo ninaiskäytön näkö kulmasta, Peitsa l\/ikola . Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä . 8 U usinta tietoa eläinmaa ilmasta: T utkimuksia hyöntei ten liikehdinnästä, Kauri l\/ikkola . Julkaisija: Suo men Luonno nsuo jeluyhdistys 21 23 25 27 30 33 34 1 lelsinki, Lapinlahdenkatu 29 B 22. Jäseneksi il111oittautu111inen (nin1i, a rvo tai a111 111atti ja postiosoite) kirjeitse ta i puhelimitse. Niilo Sij_yri11ki (vastaava), roht. Vuosijäsenmaksu 5 mk, opiskelijat ja ko ululaiset 3 mk, ainais jiisen 100 mk. Summaries of Main Articles in this Issue . Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojelu yhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Toimitus: prof. 16 Luontoa kamerakulmassa: Harvinainen pariskunta, Kalfvi Raitasuo 18 Jäsenhank inta 1965 20 Texel ja Kaakkoispolderi näytteitä I Io llannin luonnonsuo jelusta, R eijo Taro Puhetta puiden puolesta, Mauri Tuulio . Keskustelua luonnonsuo jelu kysymyksistä Uutisia ulkomai lta Luonnonsuo jelun työsaralta . Suomen Luonto ilmestyy nel jä kertaa vuodessa
SUOMEN LUONTO No 1 1965 Uusi vuosi uusin toivein Kuten lukijamme käsilläolevasta tämän vuoden ensimmäisestä numerosta voivat todeta, on lehtemme ulkoasussa suoritettu eräitä muutoksia. Muu valistustyö on suoritettu vapaaehtoisilla voimilla olematonta tai hyvin pientä rahallista korvausta vastaan tai jäänyt tekemättä. Toivomme voivamme ilahduttaa lehtemme tulevilla numeroilla niin hyvin vakinaista lukijakuntaamme kuin myös kaikkia niitä piirimme ulkopuolella olevia luonnonsuojelumieltä aatteena tai harrasteena omaavia, joiden käsiin lehtemme sattumalta ja toivottavasti yhä useammin joutuu. 1. Suomen Luonto painetaan nyt paremmalle paperille, ja lehden taittokin on pyritty muokkaamaan ajan vaatimuksia vastaavaksi. Yhdistyksen johtokunta on lisäksi ryhtynyt eräisiin muihinkin toimenpiteisiin yhdistyksen toiminnan monipuolistamiseksi. Luonnonsuojelutyön ja -tarpeen monipuolistuessa ja ulottuessa yhä useammalle inhimillisen elämän vaikutusalueelle, pyrimme myös lehden sisällössä ottamaan tämän kehityksen huomioon ja tarkastelemaan asioita useammista näkökulmista. Luonnonsuojeluyhdistyksen toimintamahdollisuuksien ja sen jäsenmäärän välillä vallitsee suoranainen yhteys. Vastapalveluksena jäsenkunnalta toivomme uusien jäsenten hankkimista ja rahallista tukea kannatusmaksuina tai avustuksina. Uuden näyttelyaineiston kokoaminen on myös ohjelmassa. Vaatimaton valtion avustus ei sinänsä muodosta tarpeellista taloudellista pohjaa yhdistyksen valistusja kasvatustyölle. Jäsenten lukumäärä eli lehtemme tilaajamäärä, koska lehti lähetetään jäsenmaksua vastaan jäsenille -ja jäsenmaksun suuruus ovat ne tekijät, jotka sanelevat sen, missä laajuudessa yhdistys pystyy palvelemaan jäseniään ja luonnonsuojelua. Nyt suoritettu uudistus ei tule kuitenkaan rajoittumaan yksinomaan lehden ulkoasuun, vaan myös tärkeimpään eli lehden sisältöön kiinnitämme kasvavaa huomiota. Nykyiset jäsenmaksuista kertyneet vuositulot ovat vain jonkin verran ylittäneet yhdistyksen lehtien julkaisukustannukset. Näin menetellen toivomme lehden painoasun kohentuvan huomattavasti ja odotamme sen myös ilmestyvän tähänastista säännöllisemmin. Yhdistyksen säännöt ehdotetaan tulevassa vuosikokouksessa muutettavaksi muun muassa siten, että paikallisosastojen perustaminen tehtäisiin mahdolliseksi
Kumpi näistä kehittämistavoitteista kulloinkin on etualalla, riippuu ao. 1) pyrkimys metsätalouden tehostamiseen, lähinnä puuraaka-aineen tuotannon lisäämiseen ja 2) ns. metsien moninaiskäyttö, englanninkielellä >>multiple use of forests>>. Kuva L uirojärvm lähellä. Tällaise11 melsä11 arvo 011 pu11nluola1111on kan11alta vähäinen, mutia retkeilyalueena ja l11on11onnählätJJyle11ä se hakee vertaislaa11. 2 Tarkasteltaessa metsätalouden ja metsien käytön viimeaikaista kehitystä ja niiden vastaista suunnittelua voidaan kaikkialla maailmassa panna merkille kaksi valtavirtausta, nim. Valok. maan yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta rakenteesta sekä luonnonoloista. Peilsa Mikola.. Varsinkin viime vuosina on tullut julkisuuteen toinen toistaan voiKuva 1. Metsätalouden tehostamisohjel mat metsien moninaiskäytön näkökulmasta* ) Peitsa M iko la *) Artikkeli pohjautuu prof. Suomessa metsätalousmaana on puun tuottamisen jatkuvuus ja mahdollinen lisääminen jo kauan ollut keskeinen ja elintärkeä kysymys, johon metsänhoitomme on ollut jokseenkin kokonaan keskittyneenä. Mikolan esitelmään, jonka hän piti Suomen Metsäyhdistyksen Metsätiedotusto imiston keskusvalio kunnan vuosikokouksessa 19.1.1965
Näiden ohjelmien olennaisena sisältönä on: 1) tuottamattomien ja puoli tuottoisten alojen täyteen tuottokuntoon saattaminen, siihen luettuna myös heikkojen tai muutoin viljeltäviksi epäedullisten peltojen metsittäminen, 2) siirtyminen metsien uudistamisessa miltei kokonaan metsänviljelyyn, 3) puuston rodullinen jalostaminen, 4) veden vaivaamien metsien ja puuttomien soiden kuivaaminen ja metsittäminen, 5) metsien laajamittainen lannoittaminen. Miten nämä muutokset vaikuttaisivat metsien muihin käyttötarkoituksiin, sitä on tarkoitus tarkastella jäljempänä. Pohjoismaiden metsäunionin viimesyksyisellä retkeilyllä Ruotsissa. Viime joulukuussa 3. Tällainen ohjelma, varsinkin radikaalisimmassa muodossaan toteutettuna, merkitsisi suuria muutoksia metsiemme ulkonäköön ja maamme maisemiin. Metsien moninaiskäyttö on viime aikojen yhteiskunnallisen kehityksen esiin nostama kokonaiskysymys. Puuntuotanto on luonnollisesti yksi ja hyvinkin tärkeä puoli metsien moninaiskäyttöä, mutta tästä aiheesta puhuttaessa joudutaan usein korostamaan, että metsillä on muutakin käyttöä ja merkitystä kuin puun tuottaminen, ja alleviiKttva 2. aikamme ilmiöt ovat tuoneet ja tuovat muassaan ongelmia, joiden ratkaisemisessa myös metsien tarjoamat mahdollisuudet on otettava huomioon. Asia oli silloin vielä meille niin uusi, että termille ei ollut edes suomenkielistä vastinetta. Peitsa Mikola. metsätalouden suunnittelukomitean mietintöön v:lta 1961 liittyvä HKLN-ohjelma, sen kokonaan antiikkiseksi tuomisteva paria vuotta nuorempi Teho-ohjelma ja uusimpana tulokkaana viime vuonna päivänvalon nähnyt MERA-ohjelma. Nykyään vaikuttaa >>metsien moninaiskäyttö>> jo vakiintuneelta. mapera1semp1a Ja tehokkaampaan metsätalouteen tähtääviä ohjelmia; on laadittu laskelmia siitä, miten korkea metsiemme kasvu voisi olla, ja tehty ehdotuksia, miten tämä tavoite myös käytännössä voitaisiin saavuttaa. Nyt se on noussut päivän puheenaiheeksi Suomessakin, eikä varmaankaan liian aikaisin. >>Multiple use of forests>> oli mm. Koneellistuminen, väestön lisääntyminen, urbanisoituminen, kohonnut elintaso, lisääntynyt vapaa-aika ym. Tällaisia erilaisilla nimillä käyviä ohjelmia ovat olleet mm. eräänä keskeisenä aiheena maailman metsäkongressissa Amerikassa 1960. Seuraavina vuosina kysymys nousi Ruotsissa hyvin keskeiseksi; erityisesti sikäläinen metsähallituksen pääjohtaja Höjer on sitä monessa yhteydessä tuonut esiin, ja se oli teemana mm. Vanhat ikimetsät kuuluvat maailman mahtavimpiin lttonnonnähtävyyksiin. Näihin metsän muihin käyttömuotoihin kiinnitetään yleensä sitä enemmän huomiota, mitä pitemmälle äsken mainitut nykyajan ilmiöt ovat kehittyneet. Valok. vaamaan näitä muita arvoja ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia
Kesäiset metsäpolut, huurteisten puiden keskellä kiemurtelevat hiihtoladut, kaikki se on osa isänmaan kasvoja jokaiselle kansalaiselle.>> Tässä yhteydessä tulee mieleen myös Martti Tertin lennokas lause >>Metsätön Suomi olisi kui n karvaton karhm>, joka pitää paikkansa kaikissa oloissa kokonaan siitä riippumatta, onko karhuntaljalla rahallista arvoa vaiko ei. Luonnonsuojelu, varsinkin klassillinen mutta myös sosiaalinen, suosii koskemattomia luonnonmetsiä. Koska me ihmiset olemme erilaisia, on vastaavasti metsien virkistyskäyttöäkin monenlaista ja monen4 asteista. Milloin tämä toiminta kohdistuu metsäluontoon, voidaan puhua myös sosiaalisesta metsänhoidosta, joka siis on osa ja meidän oloissamme puun kasvattamisen jälkeen tärkein osa metsien moninaiskäyttöä. Mainittakoon vain seuraavia harrastuspiirejä, jotka rajatta liittyvät toisiinsa ja osin peittävätkin toisiaan: 1) matkailu, alkaen tuulilasin läpi tapahtuvasta maisemien ihailusta leirintäelämään ja eräretkeilyyn saakka, 2) urheilu eri muodoissaan, kuten murtomaahiihto ja suunnistus, molemmat sekä virkistysettä kuntoja kilpaurheiluna harjoitettuina, 3) metsästys ja kalastus, 4) moninainen luonnonharrastus, kuten pelkkä pyyteetön luonnon ihailu, havaintojen teko linnuista ja luonnon tapahtumista, valokuvaus jne., 5) keräily, joka voi kohdistua hyödyllisiin metsän antimiin, kuten marjoihin ja sieniin, tai kasveihin, hyönteisiin, kiviin tms., 6) lopuksi on mainittava myös metsässä mellastaminen ja vandalismi, jota monet vapaaajan käyttäjät tosin valitettavasti eri muodoissa harrastavat, mutta joka voitaneen sallia vain alle 10-vuotiaille lapsille ja heillekin vain siihen varatuilla alueilla täytynee kai intiaanileikkejäkin jossakin saada leikkiä! Tehoja MERA-ohjelmat ovat yksipuolisia puuntuotanto-ohjelmia, jotka eivät ota huomioon metsän muita käyttömuotoja. Tähän sallittaneen lainata katkelmia heidän rysäysviestistään, joka viime joulukuun 21. Metsien taloudellisen merkityksen saadessa ansaitsemansa julkisen huomion metsäylioppilaat haluavat muistuttaa mieliin, että metsä on enemmän kuin markkoja kasvava puupelto. matkailun, riistanhoidon, urheilun ja luonnonsuojelun näkökulmista. Huoli ihmisestä itsestään, hänen mielensä ja ruumiinsa terveyden säilyttämisestä ja kehittämisestä, on nostanut esiin työkentän, josta käytetään nimitystä sosiaalinen luonnonsuojelu. Sillä ymmärretään meitä ympäröivän luonnon suojelua ja hoitoa siten, että se parhaalla mahdollisella tavalla tarjoaa esteettistä nautintoa sekä viihtyisyyttä ja virkistysmahdollisuuksia nopeasti kasvavalle väestölle. He eivät tule tänne nähdäkseen historiallisia muistomerkkejä tai taiteen mestari. päivänä lähti kiertämään maata: >>-valitessaan tunnuslauseekseen >>Metsä lähelle jokaista>> metsäylioppilaathaluavat osoittaa jokaiselle, että tämä asia kuuluu erottamattomana osana suomalaiseen yhteiskuntaan. Niitä tarvitaan tieteellisiä tutkimuksia varten, ne kiehtovat eniten retkeilijää ja niitä myös ulkomaalaiset turistit tulevat tänne katsomaan. Kukin käyttää tai haluaisi käyttää metsiä !omiensa ja vapaa-aikainsa viettämiseen oman harrastuspiirinsä mukaisesti. Myös aina valppaat metsäylioppilaat ovat tajunneet ajan merkit ottaessaan tämänvuotisen rysäystempauksensa tunnuslauseeksi >>Metsä lähelle jokaista>>. On sen vuoksi syytä tarkastella, ovatko nämä ohjelmat sopusoinnussa tai ristiriidassa metsien muiden käyttömuotojen, lähinnä virkistyskäytön (recreational use) kanssa, siis miten ohjelmien toteuttaminen tulisi muuttamaan maamme maisemia sekä metsiä mm. Suomen Metsäyhdistys järjesti panelikeskustelun aiheesta >>Metsät ja vapaa-aika>>
luonnonsuojelualueisiin, jotka varattaisiin kokonaan kulttuurija virkistystarkoituksiin, ja talousmetsiin, joissa maksimaalinen puuntuotanto olisi K11va 3. Hyvin hoidettu talousmelsä sovelt1111 moniin virkistystarkoituksiin y htä l!Jvin, jopa paremminkin kuin koskemato11 l11011nonmetsä. Tehostettu metsätalous viljelyineen, ojituksineen ja lannoituksineen aiheuttaa talousmetsien loittonemista yhä kauemmaksi luonnonmetsistä, mikä samalla siis merkitsee niiden käyttöarvon alenemista sosiaalisen metsänhoidon kannalta. metsien virkistyskäyttö on nimittäin samalla luontoa kuluttavaa toimintaa, ja siksi se on luonnonsuojelualueilla tarkoin säännösteltävä, joillakin alueilla jopa kiellettävä ja ohjattava muualle, myös talousmetsiin. Valok. Leirintä ja retkeily ym. luomuksia niitä on paljon enemmän heillä itsellään ja muissa maissa vaan he tulevat katsomaan suuria metsiä ja luonnontilaisia metsiä, >>Urwäldern, joita muualla ei ole. 5. Ne ovat kansainvälisen matkailun alalla paras myyntiartikkelimme. Kuva 4. ainoa tavoite. Peitsa Mikola. Niitä ei voida kuitenkaan perustaa niin laajoina, että ne yksinään voisivat tyydyttää jyrkästi kasvavan urheiluja retkeilytoiminnan tarpeita. Peitsa Mikola. Ist11tett11 & p1111pelto& ei viehätä l11onnons11qjelijat1 silmää, mutta sovelt1111 silti 111onii11 virkistystarkoit11ksii11. Onpa väitetty, että tulevaisuuden viljelymetsät, >>puupellot>>, olisivat virkistystarkoituksiin kokonaan käyttökelvottomiakin, ja sen vuoksi ehdotettu, että metsämme olisi jaettava kahteen ryhmään, nim. Tähän ei kuitenkaan voida mennä eikä ole syytä pyrkiäkään, kuten seuraavasta ilmenee. Luonnonsuojelualueet, sekä suuret luonnonja kansallispuistot että pienemmät aarnialueet ja säästömetsät, ovat välttämättömiä kulttuurinähtävyyksinä ja tutkimuksen tarpeita varten. Valok. Suurin osa metsien virkistyskäytöstä tapahtuu ja tulee vastakin tapahtumaan samoissa metsissä, joissa metsätalouttakin harjoitetaan
Tällä hetkellä metsänviljely on noususuunnassa, ja metsänviljelyn tarvetta maassamme onkin tavattoman paljon, mutta luontainen uudistaminen tulee silti säilymään hyväksyttävänä metsänhoitomenetelmänä. R eino Kalliola. Valok. » Vajaat11ottoiseksi» arvostelevat ohjelmat tämänkin näkymän. Lisäksi on äskeinen, voimakkaasti lehtipuita syrjivä vaihe metsänhoidossamme onneksi sivuutettu, joten lehtija sekametsiköillä näyttää olevan turvattu tulevaisuus. Valok. Onneksi tämä on vain painajaiskuva, sellaisiksi metsämme tuskin koskaan laajassa mitassa tulevat muuttumaan. Peitsa Mikola.. Onko suo t11omitt11 katoamaan suomalaisesta maisemasta. Sellaisia ovat mm. Mitä itse metsänviljelyyn tulee, niin metsänhoidon yli 200-vuotisen historian aikana ovat luontaista uudistamista ja metsänviljelyä suosivat muotivirtaukset melko säännöllisesti v uorotelleet, ja niin tulee kai vastakin olemaan. murtomaahiihto ja suunnistus, molemmat samalla sangen vähän luontoa kuluttavia tai metsää vahingoittavia käyttömuotoja. Luonnonsuojelijan painajainen on kuva tulevaisuuden viljelymetsistä, puupelloista, joissa puut seisovat viivasuorissa riveissä ja tasaisin välein kuin sotilaat. Luonnon ystävä, retkeilijä Ja matkailija toivoo metsiltä ja maisemilta vaihtelua, ja yksi6 toikkoisuuden pelko onkin yleinen tulevaa kehitystä ennustettaessa. J o metsämaittemme yleinen kivisyys tekee suorien puurivien perustamisen mahdottomaksi eikä sellaisiin ole muutoinkaan syytä pyrkiä. K11va 5. Jo maastomme epätasaisuus ja rikkinäisyys sekä pienmetsälövaltainen metsänomistusmuotomme takaavat tietyn vaihtelun säilymisen suurimmassa osassa maata. Tiettyä yksitoikkoistumista metsissämme ja maisemissamme tulee kuitenkin kaikesta huolimatta tapahtumaan, siitä ei päästä minnekään. Samoin marjojen ja sienien poimintaa sekä metsästystä voidaan harjoittaa talousmetsissä, niinkuin tähänkin asti on harjoitettu. Samoin metsänviljelymme tulee edelleenkin käyttämään miltei pelkästään omia kotimaisia puulajejamme. Laajat yhden puulajin muodostamat, tasaikäiset havumetsät on melko alakuloinen tulevaisuuden näkymä, johon onneksi ei ole pakko mennä. Onneksi on monia virkistystarkoituksia, joihin hyvin hoidettu talousmetsä soveltuu yhtä hyvin, jopa paremminkin kuin täysin koskematon luonno nmetsä. N ykyisistä viljelymetsistämme on suurin osa sellaisia, että ainakaan maallikon silmä ei pysty niitä erottamaan luonnon kylvämistä, ja niin tullee vastakin olemaan. Luonnon ystävää viehättää erityisesti eräänlainen puolikulttuurimaisema,>>vaarin maisema>>, jollaisen luonnonsuojelukin on tietyissä taK11va 6
Myös riistan viihtyvyyden ja riistanhoidon kannalta tuollainen puolikulttuurimaisema on edullinen. Ohjelmaan kaivataan täydennystä, jossa myös kansalaisten viihtyminen tässä maassa otetaan huomioon. Pienet, osittain pajukkoa kasvavat peltotilkut vesistöjen varsilla, välillä olevine metsäsaarekkeineen ovat riistan parasta elinympäristöä. Niihin Teho-ja MERAohjelmien paine kohdistuu voimakkaana, ja marginaali maamme koko suoalan ja ojituskelpoiseksi arvioidun suoalan välillä näyttää kaventuvan vuosi vuodelta. 7. Mitä muita vaikutuksia laajamittaisella metsien lannoittamisella saattaa olla esim. Suomiesten kesken tuntuu tällä hetkellä vallitsevan erimielisyyttä vain siitä, olisiko tuo tavoite saavutettava 20 vai ehkä 40 vuoden kuluessa. Sen sijaan maassamme tarvittaisiin metsälakia, jonka ensimmäinen pykälä kuuluisi: >>Valtakunnan alueella olevaa metsää on niin hoidettava, suojeltava ja käytettävä, että se parhaalla tavalla edistää kansalaisten henkistä ja aineellista hyvinvointia>>. Samoin monet Sisä-Suomen maisemiin viehättävää vaihtelua tuovat vanhan kulttuurin piirteet ovat tuomitut häviämään. Tällainen jatkuvasti vain kohoavaa puun tuotantoa vaativa metsälaki olisi kuitenkin perin yksipuolinen. Vaikein ristiriita yksipuolisten puuntuottamispyrkimysten ja metsien moninaiskäytön välillä on soiden kohdalla. Sellainen on esim. kasvitieteilijän kiittämä lounaissuomalainen lehtoniitty, alkukantaisen kulttuurin tuote, joka häviää sekä siinä tapauksessa, että se jätetään oman onnensa nojaan, että siinä, että toimitaan >>tuottamaton tuottavaksi>>-periaatteen mukaisesti. vesistöihin ja vesien likaantumiseen, siitä voidaan toistaiseksi esittää vain arvailuja. pauksissa ottanut vaalittavakseen, mutta jollainen nykykäsityksen mukaan vajaatuottoisena tulee vähenemään. Innokkaan ojittajan ja puunkasvattajan mielessä voi kangastaa kultaisena tulevaisuuden haaveena kuvitelma Suomesta maana, jossa ei olisi soita ollenkaan, ainoastaan turvepohjaisia kasvuisia puupeltoja, mutta luonnon ystävän, retkeilijän ja tavallisen kansalaisen mieleen sama kuva nousee painajaisunena: kurki ei täältä enää löytäisi pesimäpaikkaa, ja muurain ja karpalo olisivat vain joissakin luonnonpuistoissa tavattavia suuria harvinaisuuksia! Pelko voi tuntua kovin kaukaiselta, mutta mikäli ohjelmat toteutetaan, se ei Suomen eteläpuoliskon kohdalta ole niinkään aiheeton. Metsäkasvillisuus lannoituksen vaikutuksesta muuttuu enemmän tai vähemmän; nähtävästi se tosin pysyy metsäkasvillisuutena, mutta ei ole enää sama kuin paikan alkuperäinen luonnonvarainen kasvillisuus. Missä määrin tällaista maisemaa tulee säilymään, riippuu toisaalta metsänviljelijäin, toisaalta maisemanja riistanhoitajien aktiivisuudesta. Luonnonsuojelun kannalta tämä on valitettavaa, mutta monien muiden virkistyskäyttöjen kannalta merkityksetöntä. Ne joko metsitetään tai kauniilla paikoilla sijaitessaan ne muuttuvat kaupunkilaisten huvilatonteiksi, mikä maisemien kannalta lienee onnettomin ratkaisu. Viimeaikaisten metsätalouden tehostamisohjelmien lähtökohtana on ollut antiikin sananlasku: >>Navigare necesse est, vivere non est necesse>>, eli vapaasti suomennettuna: >>Puun tuotanto on välttämätöntä, eläminen ei ole välttämätöntä>>. Kymmenkunta vuotta sitten eräs komitea laati ehdotuksen metsänhoitolaiksi, jonka ensimmäinen pykälä kuului seuraavasti: >>Valtakunnan alueella olevaa metsää on niin hoidettava, suojeltava ja käytettävä, että mahdollisuuden mukaan maan tuottokyky tulee täysin hyväksi käytetyksi sekä taloudellisesti edullinen, kohoava puun tuotanto turvatuksi>>. Sellaisia ovat hakamaat sekä pienet mäkiset ja kiviset peltotilkut, idylliset torpanpaikat, joita nykyisin menetelmin ei kannata viljellä ja jotka siis ovat vajaatuottoisia. Metsänlannoituksen vaikutuksista muihin tekijöihin kuin puiden kasvuun tiedetään toistaiseksi sangen vähän
8 Edellä esitetty käsitys on alkanut viime aikoina syrjäytyä ja on alettu käyttää aktiivisia hoitotoimenpiteitä. 1872 kuuluu ensimmäisiin luonnonsuojelutyön suursaavutuksiin. Tätä aihetta käsittelee ranskalainen tri Francois Bourliere (1964), kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön puheenjohtaja, kirjoituksessaan The evolution of the concept of nature protection (Luonnonsuojelukäsitteen kehitys). norsut lisääntyivät nopeasti sen jälkeen, kun salametsästys oli saatu loppumaan. metsäpaloilta. Alkuperäisen luonnon suojelu An tti Haapanen Luonnonsuojelun ensisijaisena päämääränä on edustavien näytteiden säilyttäminen alkuperäisestä luonnosta. Itä-Afrikan Tsavon luonnonsuojelualueella. Usein on helpompaa perustaa useita pieniä alueita kuin yksi riittävän suuri, mutta luonnon tasapainon syntyminen on pienillä alueilla paljon vaikeampaa kuin suurilla. Lisäksi pienet alueet ovat herkempiä ulkopuolisille vaikutuksille. Kasvillisuuden ja eläintenkin pelastamiseksi oli pakko ryhtyä toimenpiteisiin. Kun metsästys luonnonsuojelualueella lopetetaan ja alue muutenkin jää rauhaan, jotkut eläimet saattavat lisääntyä siinä määrin, että ne vähitellen tuhoavat oman elinympäristönsä. Niinpä luonnonsuojelualueet ovat yleensä suhteellisen pieniä. E. Jotta jokin luonnonsuojelualue antaisi seutunsa alkuperäisestä luonnosta hyvän kuvan, pitäisi sen olla jo perustamishetkellä niin koskematon, että suojelun astuessa voimaan luonnon tasapaino voisi syntyä. Usein suurpedot on hävitetty vähiin tai kokonaan sukupuuttoon myös luonnonsuojelualueilta. Tällä tavoin on ajateltu saatavan edustava kuva alkuperäisestä luonnosta. Ensimmäisiä saavutuksia tässä työssä on Yosemiten laakson rauhoittaminen Yhdysvalloissa sata vuotta sitten. Suomessakin tämän aatteen esitaistelijat, tunnettu tutkimusmatkailija A. Myös Yellowstonen kansallispuiston perustaminen v. Nordenskjöld heidän kärjessään, korostivat alkuperäisen luonnon säilyttämistä erityisillä luonnonsuojelualueilla. Näin on käynyt esim. Optimistinen käsitys, että luonto itse voisi hoitaa asiat luonnonsuojelualueilla, on osoittautunut vääräksi. Tavallisesti jätetään huomioonottamatta se. Yhdysvalloissa hoidetaan jo nyt kansallispuistoja usein jyrkiltä tuntuvin keinoin (Leopold ja muut 1963). Alueita perustettaessa on tiheään asutulla maapallolla melkeinpä aina ollut pakko tehdä sovitteluratkaisu luonnonsuojelun ja taloudellisten intressien välillä. Suureläimistä mm. Kaikkien tietyllä seudulla esiintyvien kasvillisuustyyppien sisällyttäminen pieneen alueeseen on tavallisesti mahdotonta. Luonnonsuojelualueet on yleensä pyritty pitämään täysin koskemattomina ja varjelemaan ne mahdollisimman tarkoin ulkopuolelta uhkaavilta tuhoilta kuten esim. Ennen pitkää laidunmaat kävivät riittämättömiksi, ja kasvillisuus tuhoutui yhä pahemmin
On kuitenkin muistettava, ettei kuloja silloin ollut kukaan sammuttamassa. Muuten eläimiltä laidunmaat loppuvat. Valok. Esim. Kalela 1945). Vain sateet ja maastoesteet kuten järvet ja suot saattoivat niitä hillitä. Lienee mahdotonta tietää, missä määrin luonnonoloissa on ollut kulon polttamia maita. Kalliola. Jos savanni jätetään rauhaan, alkaa se vähitellen metsittyä. Luonnontilaisissa metsissä on yleensä runsaasti kuivaa puuta, keloja ja maahan kaatuneita liekoja. Kuva 1. L11onnonkulon jälkiä PJ1hätm1t11rin kansallispuistossa. seikka, etteivät kasviyhdyskunnat ole aina pysyviä, vaan ne saattavat vähitellen muuttua rakenteeltaan toisenlaisiksi, kunnes ne saavuttavat pysyvän ns. R. Tiedetään, että kaskiviljelyn kaudella useissa lääneissä jopa yli 50 % metsämaista oli äsken poltettua aukeata ja pensoittu9. Jos kulo pääsee polttamaan tällaiset metsät, muuttuu niiden kasvillisuus täysin. Luonnollisesti nämä ovat melko herkkiä syttymään ja palamaan. TILANNE SUOMESSA Kasvillisuuden kehitys Luonnonoloissa tuoreille kankaille ja lehtoihin muodostuu vähitellen lähes puhtaita kuusikoita ja kuiville kankaille ja sitä karummille maille männiköitä, jos metsämaat saavat olla rauhassa (E. klimaks-asteen. Usein metsäpaloja pidetään vain ihmisen aikaansaamina, mutta nykyäänkin lähes 70 % Pohjois-Suomen metsäpaloista on salaman sytyttämiä (Franssila 1958). K. Mikäli savannin suureläimiä halutaan suojella, pitää kuollut ruohosto polttaa aika ajoin. afrikkalainen savanniruohosto syntyy siten, että kulottunut heinä poltetaan tietyin väliajoin
kirjoillaja.. Rantasalmi. Vanha l1101111011tilai11en metsä, josta lehtipuut ovat IDJVÖÖ vauhtia tyystin katoamassa. Valok. Valok. Vesijao11 l11011110np11isto. Kalliola. Kuva 2. Entiselle kaskimaalle ry11ry1ryt tasaiköi11en koivikko. 10 Kuva 3. R
Ne säilyvät tuhansia vuosia ja tutkimalla eri suokerrostumia saadaan selville, mitä kasvilajeja on kasvanut suon lähellä eri aikakausina. Kuloaukeiden ja taimistojen kasvija eläinlajistossa on todettu olevan runsaasti ns. Pikkunisäkäsfaunasta oli suuri osa myös Suomessa tavattavia lajeja, esim. Tutkimuksessa osoitetaan, että useimmat pikkunisäkäslajit suosivat pensaikkoja lehtimetsävaiheita. Eri ikäisten metsien kasvija eläinlajisto Luonteenomaista nuorille taimistoille ja metsille on, että kasvilajeja on niissä paljon runsaammin kuin vanhoissa havumetsissä (Linkola 1916), joissa lajimäärä voi olla murto-osa kuloaukkojen lajimäärästä. Osaksi lajisto oli vierasta. Melko hyvä kuva ennen ihmisen toimintaa vallinneesta kasvillisuudesta saadaan tutkimalla aikoinaan suon pinnalle laskeutuneita siitepölyhiukkasia. Myöhemmin ilmestyivät kuusen taimet, minkä jälkeen kuusettuminen tapahtui nopeasti. Myös niiden pinta-alaa kohden laskettu määrä on suurimmillaan näissä metsänkehityksen vaiheissa. Myös ns. Kalela 1960). töyhtötiainen ja vihervarpunen) (Haapanen 1963). Siitepölyanalyysit kuvaavat lähinnä eri puulajien suhteellisen osuuden kehitystä, mutta vertaamalla eri puulajien siitepölytuotantoa siitepölyanalyysistä saatuihin puulajisuhteisiin Sarvas (1962) on voinut arvioida myös todellisia puulajisuhteita viimeisten 2 000 vuoden aikana. Yhteenvetona voidaan todeta, että huomattava osa metsämaiden kasvija eläinlajistosta on sopeutunut elämään taimistoissa ja lehtimetsissä. Kuusta ei sen sijaan tavata aivan äsken palaneilla mailla (Heikinheimo 1915, A. Tuoreilla mailla ja lehdoissa lehtipuut koivu, harmaaleppä, haapa, pihlaja ym. leppälintu ja harmaasieppo ), 13 lajia kuusikoita (esim. siitepölyanalyysit osoittavat, että vanhoilla kuloaloilla kasvavat puulajit, koivu ja leppä ovat esiintyneet melko runsaana jo kaudella, jolloin kulttuurivaikutus on ollut hyvin vähäistä, mutta niistä voidaan myös todeta lehtipuiden lisääntyneen geologisessa mielessä viime vuosisatoina (Sauramo 1940, Tolonen 1963). Taimiston kehittyessä sinne ilmestyy vähitellen lehtipuiden alle myös kuusien taimia. Kulon polttamalle maalle saapuu heti runsaasti kasvilaleja. Vanhat havumetsät ovat sen sijaan jokseenkin riistaköyhiä. Hakkuuaukeilla syntyi aluksi lehtipuutaimistoja. Grodzinki (1959) on tutkinut Puolassa pikkunisäkkäiden esiintymistä metsänkehityksen eri vaiheissa. metsähiiri, metsämyyrä,metsäpäästäinen ym. Tämä lienee yhteydessä kaskiviljelyyn (Sauramo 1940). Hänen tutkimansa kehityssarja muistuttaa tuoreilla kankailla tapahtuvaa metsänkehitystä. saavat aluksi vallan. Seiskari (1958, 1962) on osoittanut useimpien riistanisäkkäiden ja -lintujen suosivan metsänkehityksen taimistoja lehtimetsävaiheita. Luonnonoloissa ei tuli liene saanut näin suurta valtaa milloinkaan. Jotkut pääsevät kasvun alkuun myös paikalla säästyneistä juurivesoista. Jos metsät saavat olla kyllin kauan rauhassa, havupuut vahvempina puulajeina syrjäyttävät lehtipuut ja vuosikymmenien kuluessa metsät tulevat yhä havupuuvaltaisemmiksi, kunnes kulo polttaa ne ja kierto pääsee alkamaan alusta. Tulos osoittaa, että kuusi on tällä hetkellä saavuttamassa vankemman aseman, kuin mitä sillä on koskaan ollut. Todennäköisesti huomattavasti pienempi osa kasvija eläinlajeista elää yksinomaan puhtaissa havumetsissä. kivitasku, västäräkki, pensastasku ja lehtokerttu), 10 lajia lehtimetsiä (esim. tiltaltti ja laulurastas) ja 9 lajia havumetsiä yleensä (esim. kulttuurin suosijoita ja toisaalta vanhojen metsien 11. Karummilla mailla mäntyä on yleensä runsaasti mukana ja se saattaa muodostaa myös puhtaita taimistoja. pajulintu ja peippo), 11 lajia männiköitä (esim. vaa maata (Heikinheimo 1915). Tavallisimmista metsämaiden linnuistamme suosii kuloaukeita ja lehtipuutaimistoja 16 lajia (esim
Suurimpana puutteena näkisin tällä hetkellä taimistojen ja lehtimetsien vähäisyyden. Valtakunnan metsien arvioinneissa on todettu, että koivumetsien määrä on jatkuvasti laskenut ja esim. Kasvilajiston köyhtyessä tapahtunee hyönteislajistossakin köyhtymistä. Tunnetusti useat hyönteislajit ovat hyvin suuressa määrin riippuvaisia tietyistä ravintokasveista. Kalela 1938, Haapanen 1963). Rauhoituksen suoranainen vaikutus eläimistöön Luonnonsuojelualueiden perustaminen ja ankara rauhoitus on suuresti vaikuttanut merialueilla olevien luonnonsuojeluaueiden linnuston voimakkaaseen lisääntymiseen. Pensastojen ja lehtimetsien eläinja kasvilajistoa uhkaa sen sijaan hyvin vakavasti elinympäristön häviäminen talousmetsissä ja myös luonnonsuojelualueilla, mikäli ne jätetään täysin rauhaan. Vaikka vanhat aarnimetsät ovat mahtavia ja sangen vaikuttavia, niiden antama kuva Suomen alkuperäisestä luonnosta on hyvin yksipuolinen. Ei voida liioin ajatella, että kuloaukeiden, taimistojen ja lehtimetsien kasvija eläinlajiston suojelussa voitaisiin turvautua yksinomaan taloudellisen toiminnan piiriin kuuluviin alueisiin. Olisi kuitenkin pyrittävä siihen, että ne antaisivat suojan mahdollisimman monille lajeille. Esim. Muut lehtipuut ovat taloudellisesti vielä vähäarvoisempia, joten ne lähes säännöllisesti kaadetaan talousmetsistä. Tehostettu metsänhoito pystyy taimiston lannoituksella ym. Avohakkuu ja kulotus ovat tosin viime aikoina lisääntyneet ( esim. Kun valtoimet luonnonkulot on luonnollisesti estettävä luonnonsuojelualueillakin, olisi taimistoja ja lehtimetsiä luotava avohakkuin ja kulotuksin. haahkakanta on kolminkertaistunut eräillä linnus. Niissä pitäisi olla, mikäli mahdollista, kaikki alkuperäiset kasvija eläinyhdyskunnat ja niiden kehitysasteet. Mielestäni ei ole syytä liiaksi korostaa kuloaukeiden ja taimistojen >>kulttuurileimaa>>, vaan näillä esiintyviä kasvija eläinyhdyskuntien kehitysvaiheita on pidettävä samalla lailla alkuperäiseen luontoon kuuluvina kuin vanhojen kuusikoiden ja männiköiden eloyhteisöjä. Tästäkään syystä ne eivät voi turvata läheskään kaikkien kasvija eläinlajien säilymistä. Luonnonsuojelualueiden osuus koko maan pinta-alasta on hyvin pieni. Vain jotkut kuloaukeilla hyvin harvinaisena esiintyvät lajit, kuten kiuru ja peltosirkku, ovat luultavasti saapuneet Suomeen vasta maanviljelyn mukana eivätkä ole esiintyneet luonnontilaisena Suomessa (vrt. Tietysti on poikkeuksia. aukeiden elinympäristöjen lajeja ja ovat pystyneet sopeutumaan viljelyalueille, koska tämä uusi ympäristö vastaa lintujen alkuperäistä elinympäristöä avonaisuutensa puolesta. Tähän voidaan päästä vain siten, että luonnonsuojelualueet saadaan riittävän monipuolisiksi. Mikola 1956) ja syntyneet lehtipuutaimistot ovat antaneet luonnonmukaisen elinympäristön monille kuloaukeiden eläinja kasvilajeille. Toisaalta niiden alkuperäiset pesimäpaikat ovat suuresti vähentyneet sen jälkeen, kun metsäpaloja alettiin tehokkaasti estää ja luovuttiin kaskiviljelystä (Haapanen 1963). lajisto näyttäisi olevan lähes täysin >>alkuperäistä>> (Linkola 1916, 0. kulttuurinsuosijat ovat alkuaan kuloaukeiden, soiden ym. Lintulajien osalta on kuitenkin pystytty osoittamaan, että nämä ns. tavoin nopeuttamaan puuston kasvua, jolloin aukeat elinympäristöt jäävät hyvin vähäalaisiksi, ja toiseksi lehtipuiden vähäisen taloudellisen merkityksen takia ei niitä viime aikoina ole 12 kannattanut kasvattaa laajassa mitassa. 1951 -1961 muualle kuin ojitetuille soille (Ilvessalo 1962). Kasvilajienkin osalta tilanne lienee hyvin samantyylinen, vaikka niissä lienee enemmän ihmisen mukana tänne levinneitä. koivutaimistoja ei ole syntynyt vv. Palmgren 1935). Havumetsien eläinja kasvilajit pystyvät säilyttämään asemansa jokseenkin hyvin myös talousmetsissä
Luonnonsuojeluaueiden metsäeläimistössä ei ilmeisestikään ole tapahtunut mitään mullistavia muutoksia, ei ainakaan sellaisia, että niistä olisi huomattavampaa haittaa luonnonsuojelualueiden kasvillisuudelle tai toisille eläinlajeille. puistometsinä rauhoitetut alueet esim. Varsinkin harmaalokit ovat alkaneet käyttää hyväkseen kaikenlaisia ruoan jätteitä ja ruvenneet vierailemaan kaatopaikoilla kymmenien kilometrien päässä pesimäluodolta. Pohjois-Suomen ja Lapin metsät ovat säilyneet viime vuosikymmeniin saakka lähes kosKuva 4. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan puututa näihin, vaan keskitytään yksinomaisesti alkuperäisen luonnon säilyttämiseen. Teuvo S11omi11en. Toistaiseksi lisääntymisestä ei ole ollut erikoista haittaa lokkien lisääntymistä lukuunottamatta. ton suojelualueilla 10 vuodessa vv. 13. Lokkikannan kasvu on johtunut myös niiden uusista ruokailutavoista (Bergman 1960). Valok. 194959 (Grenquist 1961). Hirvi, eräs eläimistömme komeimpia edustajia kuu/1111 niihi11, jotka ovat riippuvaisia lehtip1111taimistoista ja lehtimetsistä. Luonnonsuojelualueittemme hoito Ns. Aulanko ja Puijo kaipaavat jatkuvaa hoitoa. Hirvieläimistömme on lajistoltaan niukka, eikä mitään liikalisääntymistä ole havaittu. Monin paikoin muualla maailmassa varsinkin hirvieläimet ovat petojen puutteesta lisääntyneet liiaksi. Suhteettomasti lisääntyneet harmaalokit alkavat olla vaarana vesilintujen poikasille, joita ne saattavat syödä melko paljon
Kangasmaiden luontoon puuttumista ei ole tähän mennessä harjoitettu. Täten kuusettumista. Hult 1891, R. Muitten Etelä-Suomen luonnonsuojelualueiden välillä olisi suoritettava jonkinlaista työnjakoa. Tämän onnistuminen on kuitenkin melko epävarmaa. Yksityismailta on rauhoitettu noin 100 luonnonsuojelualuetta. Luonnonsuojelualueita suunniteltaessa on pidetty eräänä tärkeänä päämääränä, että alueet edustaisivat vanhoja tosiaan luonnontilaisia havumetsiä (vrt. On tosin esitetty sellainenkin mahdollisuus, että luonnonsuojelualue voitaisiin perustaa kulon polttamalle maalle, jolloin nähtäisiin, miten luonto itse korjaa itsensä (esim. Tällä hetkellä on Suomessa 24 valtion maille perustettua luonnonja kansallispuistoa. Viime aikoihin asti aktiivinen hoito, puistometsiä lukuunottamatta, on rajoittunut lähes 14 yksinomaan lehtometsiin, missä tarve onkin ollut suurin. Tämän johdosta lehtipuita on siellä jatkuvasti melko runsaasti. Kuusen liikalisääntymisen estäminen on siis välttämätön toimenpide. Varsinkin Etelä-Suomen luonnonsuojelualueet ovat yleensä pieniä, joten ei voida ajatella, että kullakin alueella voitaisiin säilyttää mahdollisimman monipuolinen kuva luonnosta vaarantamatta samalla riittävien suurien ja edustavien vanhojen havumetsien säilymistä. minkälaisia ne ovat olleet rakenteeltaan ja minkälaisia niiden siis tulisi olla luonnonsuojelualueillamme. Palmgren 1922, Kujala 1941, Kalliola 1950). Kalliola 1957). Vesistöjen, soiden, ulkosaariston ja pohjoisimman Lapin metsien ja tuntureiden kasvillisuus on luonnostaan jokseenkin pysyvää ja luonnonvaraista, joten tällaisilla alueilla hoito voi rajoittua kasvillisuuden osalta ainoastaan suojaaviin toimenpiteisiin. Mm. Olisi erittäin sopivaa kunnioittaa täällä esiisien töitä säilyttämällä Linnansaaren vanhat kaskimaat edelleen lehtipuuvoittoisina. Jos lehtometsät annetaan olla täydessä rauhassa, ne vähitellen kuusettuvat ja lehtokasvillisuus käy vähäiseksi. Sen sijaan lehtoja kangasmetsien monipuolisen kasvillisuuden ja myös eläimistön säilyttäminen edellyttää aktiivista luontoon puuttumista. Linnansaaren kansallispuisto Rantasalmella on alueella, missä kaskeamista on harrastettu tälle vuosisadalle asti. Lammi 1 la sijaitsevien rauhoitettujen pähkinälehtojen kuusia jouduttiin äskettäin vähentämään. Mutta Etelä-Suomen metsät ovat olleet jo siksi kauan ihmisen vaikutuksen alaisina, ettei voida täysin luotettavasti sanoa esim. Pyrkimys saada vanhoja luonnontilaisia metsiä luonnonsuojelualueille on ollut hyvin luonnollinen, koska metsäpalojen (kaskeamisen ja luonnonkulojen) muuttamia metsiä on ollut näihin aikoihin asti erittäin runrunsaasti ja vanhat metsäpaloilta säilyneet luonnontilaiset metsät ovat olleet varsinkin EteläSuomessa hyvin vähäalaisia. Näiden lisäksi metsähallituksen mailla on melkoinen joukko luonnontilassa säilytettäviä ns. Myös metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa on joitakin alueita, joita hoidetaan luonnonsuojeluaueiden tapaan. aarnialueita. R. Etelä-Suomen luonnonsuojelualueista Pyhähäkin kansallispuisto, Salamanperän ja Ulvinsalon luonnonpuistot ovat nähdäkseni jo siksi suuria, että niille on mahdollista luoda avohakkuin ja kulotuksin myös taimistoja ja lehtimetsiä. Mutta mielestäni jo rauhoitettujen luonnonsuojelualueiden asianmukaisella hoidolla voitaisiin saavuttaa hyviä tuloksia kangasmaiden kasvillisuuden ja eläimistön suojelussa. kemattomina, joten siellä olevien luonnonsuojelualueiden hoidossa voidaan pyrkiä säilyttämään näihin aikoihin asti säilynyt tila. Yhtenä mahdollisuutena olisi pyrkiä saamaan rauhoitetuksi suurehkoja lehtimetsäja lehtipuutaimistoalueita. Palmgrenin mukaan, Kujala 1941). Suurin osa luonnonsuojelualueittemme kangasmaista on havumetsien vallassa tai havumetsät ovat hyvää vauhtia ne valtaamassa (vrt. Vastaperustetun Karkalin luonnonpuiston tarkoituksena on olla turvaamassa lehtomaisen kasvillisuuden säilymistä
56 : 1, 1112. Käsikirjoitus. Grodzinski, 11?"., 1959 : Sukeesja zespo6w dsobnych ssak6w na zarastajacym zrebie i zserwie g6rskim w Beskidzie Srednim (Karpaty Zachodnie) (Summary: The succession of small mamma! communities on an overgrown clearing and landslip mountain in the Beskid Sredni (Western Carpachians). IUCN Bulletin N.S. Jatkuu seuraavalla sivulla 15. karhu voitaisiin saada sidotuksi suhteellisen pienelle alueelle, jos sitä ruokittaisiin keväällä. 37, 1128. Muistakaa! heti Ilmoittakaa osoitteenne muutoksesta. 4: 2, 1-264. 105, 40-49. Ekol. Forest. Luonnonsuojelualueiden tehokas hoito edellyttää, että alueiden luonto on hyvin ja riittävän monipuolisesti tunnettu. Jottei lehden saapuminen keskeytyisi, pyydämme niitä jäseniämme, jotka eivät vielä ole maksuansa suorittaneet, tekemään sen ensi tilassa. ulkosaariston luonnonsuojelualueiden linnustoa on tutkittu runsaasti. Ki r jall isuu tta Bergman, G., 1960 : Ober neue Futtergewöhnheiten der Möwen an den Kiisten Finnlands. Ilvessalo, Y., 1963 : IV valtakunnan metsien inventointi. E räistä luonnonsuojelualueista on tosin melko paljon tutkimuksia. lnst. Mutta tällä hetkellä on jopa tutkimuskentiksi tarkoitetuissa luonnonpuistoissa sellaisia, joista ei ole tehty yhtään kasvitai eläintieteellistä tutkimusta. Silva Fenn. Mm. Kalela, A., 1960 : Classification of vegetation, especially of the forests, w ith particular reference to regional problems. Maan eteläpuoliskon vesistöalueryhmät. Bourliere, Fr., 1964: T he evolution of the concept of nature protection. Mm. Etelä-Suomen luonnonsuojelualueet ovat siksi pieniä, että ne voivat tarjota isoimmille eläimille vain pesäja piilopaikkoja, mutta Pohjois-Suomen luonno nsuojelualueet voisivat nähdäkseni antaa nykyistä paremmat elinmahdollisuudet myös suureläimille, mikäli eläimistön suojelu kyettäisiin järjestämään teh:)kk:-.as :i. Fenn. Acta Forest. Villiintynyt minkki on suuresti lisääntynyt saaristoalueilla (Tenovuo 1963) ja se saattaa pahasti häiritä myös luonnonsuojelualueittemme linnustoa, ellei sitä pidetä kurissa. Vielä ei ole kuitenkaan päästy tähän tilanteeseen. Fenn. Franssila, M., 1958: Kulovaaran ja säätekijöiden välisestä riippuvuudesta. Suomen Riista 14, 31-42. Fenn. 1. Comm. Heikinheimo, C., 1915 : Kaskiviljelyksen vaikutus Suomen metsiin. Ornis Fenn. Edellä todettiin, ettei luonnonsuojelualueillamme ole tapahtunut juuri lainkaan eläinlajien lisääntymistä häiritsevässä määrin, eivätkä eläinlajien vähentämistä koskevat hoitotoimenpiteet ole tarpeellisia. 10. Helsingin yliopisto. Gre11q11ist, P., 1961 : Riistantutkimuslaitoksen meritarkkailualueiden lintukannat vuosina 1949 ja 1959. Acta Forest. olisi estettävä ainakin lehdoissa. Haapanen, A., 1963 : Metsäsukkession vaikutuksesta linnustoon. 67: 5, 126. Postisiirto 6882. Ehkä myös kangasmaat voitaisiin säilyttää lehtimetsävaltaisina. Peräpohjolan ja Metsä-Lapin suurille luonnonsuojelualueille on nähdäkseni mahdollista luoda vaihtelevia metsäkuvia kuloaukeista ikimänniköihin ja kuusikoihin asti. Polska-Ser A 7, 83143. Jäsenmaksu 5. Harmaalokin vähentäminen kyllä saattaa tulla kyseeseen ja sitä on jo jonkin verran tapahtunut. Suomen Luontoa 4/64 seurasi tilillepanokortti vuoden 1965 jäsenmaksun suorittamista varten
Nämä lajit ja niiden tutkijat ovat seuraavat: jauhopukki (Tenebrio molitor) (V. J. >>Vanamo>> 5: 9, 1297. 39. Sarvas, R., 1962: T he development of the tree species composition of the forests of Southern Finland during the past two thousend years. Das Moor Puohtiinsuo in Ilomantsi (Ost-Finnland). Helsinki. Zoo!. Ornis Fenn. Fenn. PorvooHelsinki. Sauramo, M ., 1940: Suomen luonnon kehitys jääkaudesta nykyaikaan. Moniste. He ovat merkinneet tuhansia yksilöitä !akalla ja seuranneet niiden vuodenaikaisia siirtymisiä. FL Fenn. 12, 422. Malluaiset lähtevät liikkeelle talvehtimislätäköistään toukokuun puolivälissä ja kuun lopussa niitä on jo joka puolella kaiken kokoisissa lätäköissä. Inst. Soc. L. 16 Uusinta tietoa eläinmaailmasta Tutkimuksia hyönteisten li i kehdinnästä Hyönteiset ovat aina kiinnostaneet ihmistä nimenomaan liikkuvina eliöinä. Perttunen, M. S., S. >>Vanamo» 18: 1, 4157. Syrjämäen väitöskirja perinnöllisyystieteilijöiden koe-eläimenä tunnetun banaani kärpäsen ( Drosophila melanogaster) kosteusreaktioista. Allgemeiner Teil. K1efala, V ., 1941: Luonnonpuistokysymys Suomen eteläpuoliskossa. Palmgren, P., 1935 : Ober die Vogelfauna des Ku!turgeländes auf Aland. A. Terra 57, 119. Pap. A . 55 :11, 114. Game Research. Sotavallan tutkimukset taas ovat käsitelleet lentämisen fysiologian eri puolia. Kimbal, 1963: Wildlife management in the National Parks . 45: 1, 1-429. Suomen Riista 16, 9299. M. I. V. Meillä on 1960-luvulla ilmestynyt jo kymmenkunta tutkimusta (pääasiassa Suomen H yönteistieteellisessä Aikakauskirjassa), jotka koskettelevat eri lajien suhtautumista valon ja/tai kosteuden muutoksiin. Lisäksi on alalta ilmestynyt toht. Koko kesän malluaiset liikuskelevat hil. Suomen Luonto 1, 3336. Jansson ovat panneet käyntiin mielenkiintoisen tutkimuksen parin pikkumalluaislajin ( Callicorixa producta ja Arctocorisa carinata) liikehtimisistä. Comm. Suomen Riista 12, 2142. Kalela, E. Tolonen, K., 1963 : Ober <lie E ntwicklund eines nordkarelischen Moores im Lichte der C 14-Datierung. Ympäristön fysikaaliset muutokset ovat hyönteisten orientoitumisen eräs perusta. Pulliainen) sekä surviaissääsket Cricotopus silvestris ja Allocbironomus crassiforceps (J. Ann. Suomen Luonto 15: 3, 26 ja 4. I. 1962 : On the winter ecology of che capercaillie, Tetrao urogallus, and the black grouse, Lyrurus tetrix, in Finland. Tähän mennessä on voitu todeta noin kahden kilometrin pituisia siirtymisiä, mutta luultavasti huomattavasti pitempiäkin lentoja tapahtuu. 1957: Uudet luonnonja kansallispuistot. Lahermaa ja L. Cottam, I. Syrjämäki) . Mikäpä muu kiinnostaisi aurinkoisena päivänä kalliolla juoksentelevissa muurahaisissa tai rantakaislikossa lentelevissä korennoisissa kuin juuri liike. Forest. L eopold, A. L inkola, K., 1916: Studien iiber den E influss der Kultur auf die Flora in den Gegenden nördlich von Ladogasee. K., 1945 : Suomen metsien puulajidynamiikkaa. Kalela, 0., 1938 : Ober <lie regionale Verteilung der Brutvogelfauna im Flussgebiet des Kokemäenjoki. Acta Soc. 22, 1119. Gabrielson, T . Soc. Seiskari, P., 1958: Metsiemme kehityksen vaikutuksesta riistalajien mahdollisuuksiin. Suuri Metsäkirja 1950, 575598. F. Palmgren, R ., 1922: Luonnonsuojelu ja kulttuuri. Paloheimo), pystynävertäjä (Blastophagus piniperda) (V. Mikola, P., 1956: Metsiemme viimeaikainen ja vastainen kehitys. Prof. 0. Kalliola, R ., 1950: Metsätalo us ja luonnonsuojelu. Pajunen ja luonnontiet.kand. Suomen Luonto 16, 316. N . Arch. Cain, C. Tieteelle hyönteisten liikehtiminen on erinomaisen moninainen ongelma, ja niinpä sitä koskevia tai eri puolilta sivuavia tutkimuksia ilmestyy jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla toht. Tenovuo, R., 1963: Minkki saaristoalueella. Perttunen), rapsikuoriainen ( Meligethes aeneus} ja Myrrha 18-guttata -leppäkerttu (E
Tällöin lammelle palaavat nuoret eivät pysty valtaamaan itselleen riittävää lentoaluetta ja joutuvat etsimään uuden lammen. Kauri Mikkola 17. Sukukypsinä ne elävät jälleen jollain lammella ja ovat silloin erittäin paikkauskollisia. J. Myöhemmissä tutkimuksissaan toht. Vain noin puolet jonkin tietyn lammen sukukypsistä korennoista näyttää syntyneen samalla lammella, joten huomattava osa nuorista yksilöistä siirtyy muualle. Grönblom julkaisivat yhteenvedon kuuluisan vaeltajan, pääkallokiitäjän ( Acherontia atropos) esiintymisestä Itä-Fennoskandiassa. Ihmeelliseksi sen teki Laphygma exigua -yökkönen, joka on vain kolmasti aikaisemmin todettu Fennoskandiasta (ensimmäisen kerran vuonna 1958). I. Sotavalta ja Th. Toht. Vasta kuoriutuneet korennot lähtevät aluksi poispäin syntymälammeltaan ja liikkuvat maaston kohoamissuuntaan, Nuoruusvaiheen aikana, joka kestää kymmenkunta vuorokautta, ne liikkuvat metsänaukeamilla, merkitsemiskokeiden mukaan muutaman sadan metrin päässä syntymälammeltaan. Laphygma exigua -aalto saapui maahamme kaakkoisrajan yli ja sieltä se levisi kolmessa yössä maamme yli Ruotsiin sekä edelleen Tanskaan, mistä saatiin viimeiset yksilöt. Syvien lätäköiden pohjalla ne pysyvät hengissä yli talven. Ainakin Englannissa, Saksassa, H ollannissa, Sveitsissä ja Itävallassa erityiset vaellusperhostutkimuskeskukset keräävät vuosittain kaikki havainnot ja julkaisevat katsaukset näistä. Kononen) maalle uutena lajina sekä Chloridea peltigera -yökkönen (Tammio, V. N äin tapahtuu erityisen paljon silloin, kun populaatio on tiheä. Lajia tunnettiin silloin 333 täältä peräisin olevaa yksilöä, joista 49 oli löydetty yhtenä ainoana vuonna, nimittäin vuonna 1956, joka oli muuallakin E uroopassa oikea pääkallokiitäjävuosi. Lapl!)lgma exigua on levinneisyydeltään kosmopoliitti ja moniruokainen viljelykasvien tuholainen. Salmensuun kanssa, antaa aallon lähtökohdaksi Koillis-Ukrainan. Kaila). 1960 . Pajunen on analysoinut näiden lentotaitureiden aggressiivista ja sukupuolista käyttäytymistä käyttäen filmikameraa apunaan . Lisäksi saatiin pari vaeltajaharvinaisuutta, Celerio livornica -kiitäjä (Kuopio, M. 1963 Actebia fennica -yökkösestä. Samantapaisen yhteenvedon julkaisi E. Pikkulätäköiden suuret vuorokautiset lämpötilaerot pitävät niitä siis liikkeellä, kunnes sopiva talvehtimispaikka löytyy. Sukukypsät yksilöt pysyvät lammellaan keskimäärin parisen viikkoa. Samoihin aikoihin tapahtui huomattava ohdakeperhosen ( Va11eua card11i) vaellus, josta toht. Sinne yökköset ehkä saapuivat idästä, mitä tukee Neuvostoliitosta saatu tieto. Kaisila keräsi aineiston. V. Pajusen väitöskirja käsittelee L eucorrhinia dubia -sudenkorennon populaatioekologiaa. V. Syksyllä liikehdintä vilkastuu voimakkaasti, kun lämpötila laskee. Pulliainen v. jalleen ja heinäkuun alussa nuoret yksilöt ilmestyvät kuvaan. Perhosten laaja-alaiset vaellukset ovat sodan jälkeen joutuneet tiiviin tutkimuksen kohteiksi. Meteorologinen analyysi, joka tätä kirjoitettaessa on tekeillä meteorologi P. Nyt lähinnä Suomen Perhostutkijain Seuran jäsenistöltä keräämäni aineisto käsittää noin 1 360 yksilöä. Kuuluisaksi se on kuitenkin tullut vaelluksistaan, joiden on aikaisemmin todettu E uroopassa ulottuneen Englantiin, Hollantiin, Saksaan, Tanskaan (2 yks.) ja KeskiVenäjälle saakka. Meillä ei varsinaista järjestettyä toimintaa vielä ole, mutta yhtä ja toista arvokasta tietoa on sentään saatu talteen. E lokuussa 1964 työntyi maahamme kaakosta tavattoman lämmin ilmamassa, ja sen mukana eräs ihmeellisimmistä meillä todetuista perhosvaelluksista. O vathan useimmat vaellusperhoset keräilijöiden havittelemia hieno uksia, ja näistä on mahdollista koota laajojen keräilijäpiirien tiedot. Lokakuussa malluaiset ovat konsentroituneet suurimpiin ja syvimpiin lätäköihin oppaanaan luultavasti tasaisena pysyvä lämpötila
Luontoa kameraku I massa Harvinainen pariskunta Miten moni harvinainen tilanne jääkään meiltä luonnon ihailijoilta huomaamatta ja arvokas havainto tekemättä siitä syystä, että emme retkeillessä useinkaan malta syventyä luonnon näkymiin ja tutkia niitä lähemmin, vaan laukkaamme kiireesti kohteesta toiseen ikään kuin retkeilyreitin pituus tai havaittujen lajien lukumäärä olisi kaikkein tärkeintä. Oheisen valokuvan ikuistama tapaus on oiva esimerkki tässä suhteessa. Filmi: Adox KB 17.. Kalevi Raitas110 Kuva on otettu Exakta Varex-kameralla, jossa 180 mm:n Primotar-tele. Vain muutamaa päivää myöhemmin harvinainen yllätysvierailija suomalaisine vaimoineen poistui laajaksi muuttuneesta sulasta jatkaakseen kevätmuuttoaan jälkimmäisen synnyinseuduille. Moni luonnontutkija ja lajintuntemusta omaava lintujen harrastaja varmasti näki kuvan esittämän tavin 18 Munkkiniemen ja Kuusisaaren välisessä sulassa, pääkaupungin länsilaidalla pääsiäispyhinä keväällä 1961, mutta kukaan heistä ei huomannut tilanteessa muuta mainittavaa, kuin että tavi koiras oli lyöttäytynyt sinisorsaparveen. Kuitenkin kyseessä oli kahdessakin suhteessa ainutkertaisen harvinainen tapaus! Sulaan hakeutunut lintu ei ollut suinkaan tavallinen tavi, vaan ensimmäistä kertaa maassamme näyttäytyvä Amerikan tavi ja mikä vieläkin poikkeuksellisempaa tämä läntiseltä pallonpuoliskolta kotoisin oleva maailmanmatkaaja oli avioitunut itseään monin verroin kookkaamman sinisorsanaaraan kanssa! Tavin ja sinisorsan luonnonvaraisia sekapareja ei ole aikaisemmin todettu kertaakaan Fennoskanctiassa eikä Amerikan tavin ja sinisorsan seka-avioliittoa tiettävästi koko Euroopassa. Keksin sekaparin maaliskuun viimeisenä päivänä, jolloin mukanani sattui onneksi olemaan kamera ja tele, joilla sain kokonaisen valokuvasarjan tästä ainutlaatuisesta pariskunnasta ja sen yllättävästä suhtautumisesta muihin sorsiin