·SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUN VUOSIKIRJA 1954
Olemme Söyringille hyvin kiitollisia tämän käsikirjan kirjoittamisesta. 875: -. Tämän puutteen puheenaoleva teos poistaa. Aivan ilmeisesti tämän käsikirjan syntymiseen onkin yhtenä syynä ollut juuri sopivan oppikirjan puute opettajille, korkeakoulujen oppilaille ym. Lähtien siitä, että kaikille yhteiskunnan asukkaille on varattava oikeus ja mahdollisuus päästä kokemaan luonnon ilmiörikkautta, kauneusnäkyjä ja henkisesti virkistymään luonnon rauhassa, Söyrinki selvittelee mahdollisuuksia siihen. Viljo Kujala Uudessa Suomessa.) 355 siv., 120 kuvaa, 2 karttaa ja 8 liitettä. Hinta 700: -, sia. Sen aikaansaaminen on ollut todellinen kulttuuriteko. Teoksen loppuun on liitetty luonnon rauhoitusta koskevat lait ja asetukset sekä käytännöllisiä ohjeita rauhoitustoimenpiteitä varten. s l.uonnonsuojelun arvoa on yleensä korostettu tieteellisillä ja taloudellisilla syillä, mutta siitä voisi koitua myöskin yksi henkisen kehityksen nurkkakivistä. Toivomme sille hyvin paljon lukijoita, eikä se saisi puuttua yhdestäkään kirjastosta» (Prof. OTAVAN kirja. järjestettävillä luonnonsuojelukursseilla. Luonnon ystävä ei voi olla raakalainen. todella hyvä kirja, kaivattu, ejen» kohtainen ja loistavasti kirjoitettu " (Prof. Eetilliset ja esteettiset vaistot ja kyvyt ovat hänessä hereillä ja herkistyneet. Söyrinki on menetellyt viisaasti ja oikein pyrkiessään tarmokkaasti, eikä suinkaan vain tässä teoksessaan, saattamaan luonnonsuojeluharrastukscn koululaitoksen, korkeakoulujen ja kansalaisten vapaan kulttuuritoiminnan piiriin. Tehtäviä on paljon joka pitäjässä ja kylässä yksityisten puiden suojelusta ja istuttamisesta sekä sorakuoppien siistimisestä alkaen näköalapaikkojen järjestämiseen ja hoitoon sekä luonnonsuojelualueiden perustamiseen saakka. Luonnonsuojelutoimenpiteiden kautta viihtyisyys lisääntyy, rakkaus kotimaahan ja isänmaahan elpyy ja kasvaa. Viljo Kujala Uudessa Suomessa) Niilo Söyrinki: Iuunnansunlehm häslhlrja Luonnon ystäville, kouluille, opintokerhoille, metsäja maatalousmiehille. Nopeasti laajenevaan kotiseututoimintaan luonnonsuojelun tulisi kuulua hyvin tärkeänä osana. Varsinkin asutuskeskusten osalta tämä probleema on Suomessakin jo päivänpolttava ja vaatii kaukonäköistä toimintaa ja uhrauksia
SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUN VUOSIKIRJA 1954 (13. vuosikerta) SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VALTION LUONNONSUOJELUNVALVOJA
TOIM ITUSKU NTA: /8 ERKAMO, REINO KALLIOLA, NIILO SOYRINKI TOIMITTAJA: /8 ERKAMO Helsinki 195-1, R.1ittiuskansan Kirjapaino Oy.
. . KLA, s. . . . . . . 106.. . . . . . . . . Uutisia metsästysja riistanhoitorintamalta, GÖRAN BERGMAN, s. . 103. Tutkimustuloksia ja uusia löytöjä 96 Flora Fennica 1953, V. . . . . 105. 101. . :ea 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 • 8 8 8 97 Luonnonsuojelun työmaalta . . . En KA M o . . . . . . . . . Kokoelmat ja luonnonsuojelu, s. . . 100. . . . . . . . LEO LEHTONEN: Haminan Kirkkojärven linnustosta U. . . . . . . . 104. . . 81 KALEVI RA rr.vs uo: Linnuston suojelualue Helsingin Munkkiniemeen 91 Suomen kasvisto ja eläimistö. . . ERKAMO: Kulttuuri kasvillisuuden ja kasviston köyhdyttäjänä . . . . . . . . . Ruotsissa uusi luonnonsuojelulaki, R. . . . . . . . . . . Kehitystä, s. . . 103. ERKKI MIKKou: Lapin autiointa seutua samoamassa / 8 Ku.1Au: Tervalepästä . . Uusien jäsenten hankinta, s. 63 ALP I PYN N ÖN %8 N: Piirteitä ·palokärj estä ja srn elämästä . . . . 100 Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä, s. . . . JÄRNEFELT: Jätevedet ja vesistöt . SISÄLLYS Sivu Alkusanat, N111.o SöYRTNli 1: Suomalaisen koskima iseman tulevaisuus 5 REINO KALLIOLA: Matkailu ja retkeily luonnonsuojelun näkökulmasta 9 H. . 7 4 SIMO TAPIO: Pientä pakinaa lehdoista . Lounais-Hämeen Luonnonsuojelutoimikunnan työstä, s. . 96 Fauna Fennica 1953, Jo u 1m KA >. . . RuMMu1n1NEN: Kansan käsityksiä ampiaisesta 23 32 40 50 55 V. . . . . .
. . . . 112. . . . . . . 113. . 110. . . . E-Mo, s. . . . 112. . 1953, V. LAURENS van der Posr: Uhkaretki tuntemattomaan, R. . 115. R., s. KLA, 8. . . . . 110. . . Kuvateoksia, V. 1799, R. . . . . GIUSEPPE AcERBI: Matka halki Suomen v. . . Meren ihmeet, V. . . Tietokirjoja, R. 107 NIILO SöYR IN K 1: Luonnonsuojelun käsikirja, VALTER KELTIKANGAS, s. . Kirjallisuutta . . . Kertomus Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnasta v. . . LORENZ: Eläimet kertovat,R. . . . . . . KLA, 8. . . . . E-Mo, s. . . . . . . KLA, s. . . . . . . . . 10 7. . . E-Mo, s. . . . . . . . 111. Matkakirjoja ym., V. . . . . . LEO LEHTONEN KALEVI RAITAsuo: Lintujen elämänpiiri; GÖRAN BERGMAN: Lintujen elämä; KoNRAD Z. 10 8. E. . . . . . . . . . . . . . . . . ERKAMO
Valok. Aina kauas vieraisiin maihin on kulkenut· mahtavien koskiemme, ennen muita Imatran maine, ja koskenlasku kapeassa veneessä, joka kokka kohisten kiitää vaahtoisena ryöppyävän veden halki, on jäänyt tuhansien mieleen unohtumattomana Pohjolan kesäyön maan elämyksenä. Esko Suomalainen. h rämaan keskellä kuohuvan kosken pauhu on kuulunut suomalaisen luonnonmaiseman oleellisiin tunnuksiin. J. Kitkajoen Jyrävänköngäs
Ja koskemme edustavat toiselta puolen matkailunähtävyyksinä myös taloudellisia arvoja, joiden suuru utta em me vielä pysty lähimainkaan mittaamaan. Tässä taistelussa on haettu asiantuntijoita Saksasta saakka todistamaan näiden putousten säilyttämisen välttämättömyydestä. Nyt se kuitenkin on tehtävä, olkoonpa sitten, että jollakin taholla halutaan tulkita tämä »taloudellisen ajattelutavan puutteellisuuden osoitukseksi», niinkuin joskus muulloin vastaavanlaisissa tapauksissa. Mutta aika on kohta täyttynyt koskiemme kohdalta. Saamme tietysti olla kiitollisia siitä. Myös esim. että meillä on koskia ja virtoja, joiden avulla pystymm e hankkimaan teollisuutemme ja koko talouselämämm e ja kulttuurimme tarvitsemaa sähköenergiaa. Luonnonsuojelun taholta ei tähän mennessä ole puututtu koskikysymykseen. Mutta niin välttämätöntä kuin valtakunnallisen voimantarpeemme tyydyttäminen onkin, emme kuitenkaan saa unohtaa, että kosket edustavat suomalaisessa maisemassa paljon muutakin kuin vain tehoyksiköissä lausuttavaa teknillistä käyttövoimaa. Tilanne on kuitenkin valitettavasti kehittynyt niin pitkälle, että myös luonnonsuojelun on selvästi lausuttava kantansa ja oltava valmis sitä kaikin mahdollisin keinoin ajamaan, ettei tapahtuisi kerra ssaan korvaamattomia erehdyksiä. Ruotsissa ja Yhdysvalloissa on varattu edustavia koskia luonnonnähtävyyksikai. Vaatimuksena täytyy olla, että ainakin muutamia riittävän edustavia koskiamme täydellisesti rauhoitetaan taloudelliselta käytöltä. Tämä on välttämätöntä niin hyvin puhtaasti kotimaamme alkuperäisen luonnonkuvan säilyttämisen kannalta kuin myös maamme matkailumaineen edun nimessä. Sama on todettu muuallakin. Yksi ja toinen ulkomaalainen on myös lausunut ihmettelynsä siitä, kuinka Suomessa 6. niiden rinnalla on myös kulttuuriarvoja, joiden tuhoaminen ei ole luvallista taloudellisen hyödynkään takia. Itse Imatra on nykypolvelle vain voimataloudellinen käsite ilman mielikuvaa vertojansa hakevastaluonnonnähtävyydestä, ja entisten koskenlaskureittien matkailuveneet joutavat museoihin tervatynnyreitä kuljettaneiden vanhempien sisartensa seuraksi. Itävallassa on juuri matkailun ja luonnonsuojelun nimessä käyty ankaraa taistelua kuuluisien Krimmler-putousten puolesta, joihin sisältyy valtavia kilowattimääriä. Taloudelliset näkökohdat ovat tietysti ensiarvoisia silloin, kun on kysymys kansan toimeentulosta ja kyvystä kilpailla niin taloudellisella kuin henkiselläkin alalla muiden kansakuntien kanssa, mutta. Villinä virtaavat vesimassat on toinen toisensa jälkeen kahlehdittu ihmisen palvelukseen, ja laskelmia laaditaan jo kaukaisissa erämaissakin sijaitsevien putousten käytön varalta
1952 laatimassaan mietinnössä vuorostaan ehdottanut peru stettavaksi OulanganJuuman kansallispuiston ja myös asettanut sen ensimmäiselle sijalle Pohjois-Suomessa korostaen erityisesti sen merkitystä sen jälkeen, kun Kutsan luonnonpuisto rauhanteossa joutui luovutetulle alueelle. Ehkäpä ehdotusta sopisi vielä täydentää sillä, että kuulujen Juuman kuru jen pohjalle silloin sijoitettaisiin Suomessakin vierailleet saksalaiset vesiurut, jotka sähkön avulla valaistaisiin heijastamaan kaikki sateenkaaren värit! Taistelu Kuusamon koskista ja Oulangau+ Juuman kansallispuiston ainutlaatuisen luonnonkuvan säilyttämisestä on siis alkanut jo ennenkuin. Kaikki nämä kosket sijaitsevat luontonsa harvinaisesta rikkaudesta ja maisemiensa erikoisesta kauneudesta tunnetulla alueella, jota jo viime vuosisadalta lähtien on suunniteltu luonnonsuojelualueeksi. Entä onko meillä sitten vielä vapaina koskia, jotka kelpaavat näytteiksi kuuluisista suomalaisista koskimaisemista. on voitu sallia Imatran koskimaiseman tuhoaminen olihan Imatra kansainvälisesti ajatellen koko Suomen arvokkain yksilöllinen luonnonnähtävyys ja matkailunkohde. Mutta tästä huolimatta Pohjois-Suomessa käyty taistelu vesivoimavarojen omistuksesta valtion hallinnassa olevan Imatran Voiman ja yksityisten omistaman Pohjolan Voiman välillä. On todettava, että ainoat sekä luontonsa puolesta että matkailun kannalta kysymykseen tulevat kosket ovat enää Kuusamon Oulankajoen Kiutaköngäs, Taivalköngäs ja muut pienemmät kosket sekä Jyrävä Oulankajokeen laskevassa Kitkajoessa. on ulotettu myös Oulankajoen ja Kitkajoen alueelle. Eräällä taholla on sentään esitetty, että Jyrävän ja Kitkajoen vesireitin maisema voitaisiin muuten jättää koskemattomaksi, vedet vain johdettaisiin muualle: voitaisiinpa uomaan ajoittain laskea vettäkin matkailukausina. Luonnonja kansallispuistojamrn e peru stettaessa Oulankajoen alue asetettiinkin ensimmäiselle sijalle kaikista Pohjois-Suomen luonnonsuojelualueista, mutta kun isojako oli Kuusamossa vielä kesken, ei Eduskunta voinut ottaa sitä lakiin mukaan v. Jo ennen Kuusamon isojaon päättymistä on sanomalehdissä julkaistu suunnitelmia näiden koskien käytöstä ottamatta lainkaan huomioon, että tässä on kysymys viimeisten todella edustavien suomalaisen koskimaiseman muistojen säästämisestä tai lopullisesta tuhoamisesta. 1938, vaan sen kohdalta jäätiin odottamaan jaon päättymistä. Tässä ovat tosiaan viimeiset hetket käsillä. Kuusamon koskien säilyminen näyttäisi siis tämän nojalla jo riittävästi varmistetulta, varsinkin kun Metsähallitus on asettunut puoltamaan luonnonsuojelualueen perustamista. Uusia luonnonsuojelualueita suunnitteleva komitea on v
Kuusamon kosket eivät kuulu sen paremmin valtiolle kuin yksityisillekään, vaan ne kuuluvat koko Suomen kansalle yhtenä arvokkaimmista vielä pelastettavissa olevist I alkuperäisen suomalaisen luonnonmaiseman näytteistä. Luonnonsuojelun ehdoton vaatimus on, että nämä kosket, joista varsinkin Kiutaköngäs on tähän mennessä jo maantien varrella sijaitsevana tullut yhdeksi suosituimmista matkailukohteistamme, säilytetään täysin luonnontilaisina. N,ilo Söyrinki. Voimataloutemme on joka tapauksessa jo lähimpinä aikoina etsittävä muita ratkaisukeinoja, sillä koskemme eivät loppuun rakennettuinakaan pysty täyttämään yhä kasvavaa valtakunnallista energiantarvettamme. i. edes Kuusamon isojako on päättynyt. Tällaisia ratkaisuja on varmasti myös löydettävissä. On anteeksiantamatonta, jos juuri atomienergian aikakauteen siirtymistä valmisteltaessa tuhotaan ne korvaamattomat kulttuuriarvot, jotka sisältyvät suomalaiseen koskimaisemaan
Nykyajan turistia kiinnostavat luonnon ja historiallisten nähtävyyksien ohella vieraan paikkakunnan ja ulkomaiden ihmiset ja heidän elintapansa, elinkeinot, liikenteen järjestely, teollisuuslaitokset, sairaalat, arkkitehtuurin taso, musiikkijuhlat, urheilukilpailut, yhteiskunnan rakenne, sosiaalinen elämä kaikki. Nimenomaan meidän maassamme luonnonnähtävyydet ovat ensi sijalla. Mutta ennen kaikkea meillä on 5c. Reino Kalliola. Matkailu ja retkeily luonnonsuojelun näkökulmasta. h nnen vanhaan, siihen aikaan kun matkailusta ruvettiin puhumaan omana käsitteenä, tähän kuului tunnetusti etupäässä vain maisemien ihailemista ja luonnonihmeisiin tutustumista. Muuhun Eurooppaan verrattuna meillä on historiallisia ja kulttuurimuistomerkkejä varsin vähän. Tästä huolimatta eivät luonto ja maisemat suinkaan ole menettäneet matkailullista merkitystään. »Nykyaikainen matkailija palaa halusta tutustua kulttuurin saavutuksiin, mutta hän ei voi nähdä niitä muuten kuin luonnon muodostamaa taustaa vastaan, ja tästä syystä hänen mielenkiintonsa luontoa kohtaan myöskin lisääntyy. Myöskään talouselämämme ripeän nousun näkyviä merkkejä tai sosiaalisia laitoksiamme ja arkkitehtuurimme viimeaikaisia saavutuksia ei ole syytä liioitella jos ei väheksyäkään; kelvannee niitä ulkomaalaisenkin katsella, varsinkin sodan ja muiden vaikeuksiemme taustaa vastaan. Ihmisen aikaansaannokset ja koskematon luonto ovat nykyisen matkailun voimakkaimmat ja käsi kädessä esiintyvät kiihokkeet» (Yrjö Soini). Mutta matkailun ja siihen läheisesti liittyvän retkeilyn laajennuttua sellaiseksi todelliseksi kansanliikkeeksi, minä sen nykyään tunnemme, sen sisällys on suuresti avartunut ja tavoitteet lisääntyneet
Näin varsinkin ulkomaalaisten matkailijain mielestä, joilla kotimaassaan on vapaata luontoa vain vähäisessä määrässä. Matkailun ja retkeilyn oma etu edellyttää siis luonnon suojelemista ja hoitoa. Mainittakoon myös Imatran kosken tienoon suojelu ennen voimalaitoksen rakentamista; kosken rannalla on vieläkin pienoinen puistometsä vanhoine kuusineen ja hiidenkirnuineen. 1843, jälkimmäinen v. Luonnonsuojelulle taas on tärkeätä, että se saa levitettyä aatettaan matkailijain ja retkeilijäin valtaisaan ja alati kasvavaan joukkoon ja saavuttaa sen ymmärtämyksen. Matkailutoiminnan johtomiehissä on ollut useita innokkaita luonnonsuojelun ystäviä ja puolustajia: ennen muita V. Th. Juuri luonnonmaisemien vallitsevuuden ansiosta Suomi on mainio matkailumaa ja suorastaan ihanteellinen retkeilymaa. Matkailuliikenteen välityksellä maise10. Eräät vanhimmista aikaansaannoksistamme luonnonsuojelun alalla on toteutettu juuri matkailuliikenteen edun nimessä. Kun näistä alueista neljä viimeksimainittua sijaitsee Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa ja hoidossa olevilla valtionmailla ja kun luonnonsuojelun virallinen järjestely on muutoinkin tämän laitoksen (Valtion luonnonsuojelunvalvojan) huolena, on Metsäntutkimuslaitoksella Suomen Matkailijayhdistyksen hallituksessa vakinainen edustajansa. 1906 erinomaisen luonnonkauneutensa perusteella hankittu valtiolle ja niiden metsiä on siitä lähtien vaalittu kuin silmäterää. Lukemattomat ovat myös ne matkailijat, jotka Oulujoen koskenlaskun ajalta muistavat Pyhäkosken kauniit metsäiset rantaäyräät sekin oli luonnonsuojelualue. Mutta on kuin me itsekin olisimme matkailun ja retkeilyn avulla jälleen uudella tavalla löytäneet maamme luonnonkasvojen verrattoman kauniit ja puhtaat piirteet ja ne suuret mahdollisuudet, jotka meillä vielä avautuvat välittömän kosketuksen saamiseen alkuperäisen luonnon ja sen ihmeiden kanssa. Homen, Ernst Lampen ja Olli Heikinheimo. Niinpä Punkaharjun ja Kolin alueet 011 aikoinaan edellinen jo v. kaunis ja erikoislaatuinen luontomme: loputtomat metsämme, suuret suomme, tuhannet järvemme, sokkeloinen saaristamme, tuimat tunturimme. Nykyistä matkailun ja luonnonsuojelun yhteenkuuluvuutta osoittaa se, että useimmat Suomen Matkailijayhdistyksen tunnetuista toimipaikoista ovat luonnonsuojelualueilla tai niiden lähettyvillä: Aulanko, Vehoniemi, Puijo, Finlandia (Punkaharju), Koli, Pallastunturi ja Kilpisjärvi. Kun luonto näin on Suomen matkailun luontaisten edellytysten tärkein perusta, lankeaa itsestään, että sen suojeleminen on ollut ja on jatkuvasti matkailun ja retkeilyn 'omassa intressissä'. Luontomme ja maisemiemme kauneus on matkailutaloutemme pääoma, jota ei ole varaa murentaa, jos mieli jatkuvasti nauttia koroista
>>. Suotuisimmillaan luonnonsuojelu voi olla tietyille seuduille ja koko kansakunnalle hyvin tuottava 'business'. Yellowstone ja muut USA:n suuret kansallispuistot sekä Kriigerin kansallispuisto EteläAfrikassa osoittaneet. Olisivatkohan Punkaharjun maisemat tällaisia, ellei niitä olisi suojeltu jo toista sataa vuotta! mien kauneuden vaaliminen sekä alkuperäisen kasvija eläinmaailman suojeleminen saa myös huomattavan taloudellisen merkityksen. Sen ovat esim
Alueen rajoille ilmestyy muiden, kilpailevien yrittelijäin kioskeja, matkustajakoteja ja täysihoitoloita. Mutta kun sinne on hiukan hankala pääsy, siellä ei juuri käydä eikä sitä tunneta. Mutta matkailun ja luonnonsuojelun yhteistyö on välttämätöntä myös sen vuoksi, että nämä kaksi voivat joutua keskenään ristiriitoihin. Heitä varten täytyy ra kentaa uusia majoja, uusi suur i hotelli ja sille talousrakennus, rantaan uusi sauna, venelaituri ja uimakopit. Liikenne hotellissa ja majoissa jatkuu entistä vilkkaampana, mutta sen luonne muuttuu yhä enemmän. Kasvanut matkailuliikenne vaatii myös uusia teitä, on tehtävä erikseen menoja paluutie ja raivattava rinteeseen avara autojen pysäköimispaikka. Matkailu ja luonnonsuojelu ovat sns osaksi toistensa asialla. Eläimet alkavat kaikota rauhattomaksi käyneeltä seudulta. Kompastukset koskevat useimmiten tapaussarjaa, joka voidaan kaavioida seuraavasti. Sen maine kasvaa, vuosi vuodelta sinne virtaa yhä enemmän väkeä. Tällainen yhteisesiintyminen on välttämätöntä silloin, kun jokin teollistamistai muu suunnitelma uhkaa hävittää suur en kansallisen luonnonnähtävyyden, esimerkiksi maan viimeisen komean kosken. Jollakin seudulla on valtateistä syrjässä hyvin luonnonkaunis, kaikin puolin ihana paikka: näköalavuori, tuuheat metsät, harjuja ja laaksoja. järviä ja saaria. Ret12. Laaksossa virtaava puro padotaan ja tehdään pienoinen voimalaitos, josta saadaan sähköä, kunnes se osoittautuu riittämättömäksi. Paikalle on vedettävä sähkölinja, mutta puroa ei saada entiselleen. Yhteisillä järjestelyillä, joiden lähtökohtana on kummankin aatteen hyväksymi nen ja kunnioittaminen, voidaan nämä ristiriidat sovittaa tai mikä vielä parempi jo ennakolta torjua. Kunnes jokin matkailuelin eräänä kauniina päivänä sen keksii ja saa ajatuksen, että siitä on teh täv ä matkailun kohde. Matkailijain mukavuudeksi raivataan uusia polkuja, törmiin rakennetaan sementtiportaat, jyrkänteisiin kaiteet kaikkialle tulee olla helppo pääsy. Polkujen varrelle ilmestyy penkkejä ja paperikoreja, jotka pysyvät tyhjinä, samalla kun kalliot ja ru ohikot uhkaavat alituisesta siivoamisesta huolimatta peittyä paperijätteisiin ja muuhun törkyyn. »Ne marssivat erillään, mutta iskevät yhdessä», niinkuin vanha operatiivinen ohje kuuluu. Metsän pintakasvillisuus kuluu kävijäin jaloissa; kauneimmat luonnonkukat on aikoja sitten kerätty loppuun. Silloin sinne tehdään tie ja rakennetaan matkailumaja, Siitä tulee tunnettu, retkeilijäin ja matkailijain suosima paikka. Sen näköaloja ihaillaan, sen luonnonr auhasta nautitaan: monet viettävät siellä koko lomansakin. Se elää omassa luonnonr auhassaan. Yhteisen puolustusrintaman luominen saattaa meilläkin tulla milloin tahansa ajankohtaiseksi
Kuva on kieltämättä hiukan irvokkaasti tyylitelty, mutta lienee siinä riittävästi totta ja tuttuakin. Huomataan helposti matkailusta luonnolle aiheutuvat haitat, mutta ei vielä sen luonnonsuojelun kannalta myönteistä puolta. Keitä siellä sitten käy. Yksityisautoilla saapuvia 'ponssareita', jotka tyytyvät katselemaan edelleenkin laajaa ja ihanaa näköalaa ravintolan ikkunasta viskilasin viereltä; he viipyvät hotellissa yhden, enintään kaksi yötä. Myöhemmin suhteet voivat muuttua. Hinnatkin ovat matkailukeskuksen kasvaessa ja hienostuessa nousseet, niin ettei tavallinen reppuselkä niihin enää pysty. keilijät, jotka etsivät todella rauhallista luontoa, eivät enää alueella viihdy; he suuntaavat matkansa uusille seuduille. Minkälainen olisi Punkaharju, jos sen olisi annettu olla oman onnensa ja yksityisten talollisten metsänkäsittelyn varassa. Matkailun kohteeksi joutumiseen liittyy pakostakin usein tragiikkaa; luonto joutuu enemmän tai vähemmän kärsimään kuuluisuuden kirous. 13. Mutta jo nyt voidaan kysyä, kumpi merkitsee enemmän, ne häiriöt, jotka matkailu aiheuttaa esimerkiksi Punkaharjun luonnon rauhalle ja puhtaudelle, vai se seikka, että Punkaharjun luontoa on juuri matkailun vuoksi vaalittu ja hoidettu. Sillä ellei tämä aatteellinen yhdistys olisi aikanaan vallannut matkailulle jotakin Kolia tai jotakin Vehoniemeä, sen olisi jokin puhtaasti kaupallinen yrittäjä tehnyt tai tekisi nykyään, jolloin matkailu on yleisesti huomattu yhdeksi tulolähteeksi. Ja taas sopii kysyä: Minkälaisia nämä paikat olisivat vapaan matkailuhuollon käsissä. Ei siellä liioin lomanviettäjiä enää näe; he hakeutuvat hiljaisiin paikkoihin, joissa saa olla välillä yksinkin. Linja-autoilla saapuvia kansanmatkustajia ja nuorisoa, jotka törmäävät suoraan näköalakalliolle, syövät siellä voileipänsä, heittävät eväspaperinsa entisten joukkoon ja palaavat puolen tunnin kuluttua hotellin nurkitse takaisin odottamaan auton lähtöä; tyytyväisin mielin: onhan nyt jo maantiedon oppikirjaankin päässyt ja postikorteissa usein kuvattu maisema nähty ja niin taas yksi kansalaisvelvollisuus täytetty! Kevättalvella hotellin kansoittavat ajanmukaisesti pukeutuneet urheilijat. Missään tapauksessa ei ole oikein asettaa Suomen Matkailijayhdistystä vastuuseen siitä luonnon muuttumisesta, kulumisesta ja likaantumisesta, johon edellä viitattiin. Näin on asian laita erityisesti meillä, missä lähes tai täysin matkailupaikkoihimme verrattavia maisemia ja luontoa on vielä runsaasti matkailulta rauhassa. Sitä sopii kuvitella. Slalom-mäkeä alas, niin että tukka liehuu ja hiihtohissillä ylös, illalla takkavalkea ja tanssia hurjaa ja hurmaavaa. Luonnon tutkijoita ja ystäviä, jotka haluavat nähdä puhdasta ja koskematonta luontoa, ei seutu enää ensinkään viehätä
(Ol etteko nähneet, minkälaisessa kunnossa esim. 14. Minkälaista se olisi verrattuna siihen, miten Matkailijayhdistys on nämä seikat hoitanut. että matkailun edistämistyössä aatteellisuuden edelleenkin Pääsy parhaille näköala.paikoille ei saisi olla aivan näin helppoa. Kuusamon Rukatu ntur i on juhannusjuhlan jälkeenj) Entä itse matkailumajat talousrakennuksineen ja niiden tarpeeksi tehdyt tiet ja laitteet sekä tämän aineksen sijoitus luontoon. Se paperijätteiden ja muun töryn sekä kaikenlaisen ajattelemattoman tai ilkivaltaisen hävityksen määrä johon nykyäänkin ovat syyllisiä enemmän muut kävijät kuin yhdistyksen jäsenet ja vieraat ei olisi ainakaan pienempi kuin nykyään. Silloin vasta epäkohdat epäkohtia olisivat. Tässä yhteydessä saanee muistuttaa siitä, kuinka tärkeätä on. joka huokuu vastaan isänmaallisen hengen elähdyttämän yhdistykseu toimipaikoista. Puhumattakaan siitä ilmapiiristä. Kasvipeite kuluu tarpeeksi jalankulkijainkin askelten alla
kotimaisen matkailun kustannuksella. Älköön Suomen Matkailijayhdistyksen kauniista merkistä Suomen väreineen ja karttoineen milloinkaan tehtäkö pelkkää liikem erkkiäl Toinen toivomus on se, ettei sinänsä tärkeätä ja.taloudellisesti tuottavaa ulkomailta tänne suuntautuvaa matkailuliikennettä suosita liiaksi, so. Onneksi ei ole pelkoa siitä, että Suomesta kehittyisi sellainen suuri turistimaa, jossa maan kauneimmat seudut ja tunnetuimmat matkailukeskukset ovat vain kuin ulkomaalaisia varten. Miksi emme 15. Meillä ei myöskään liene paikkoja, jossa sanotunlainen kehitys olisi johtanut niin pitkälle, että alueen luonto olisi s:n johdosta mennyt suorastaan pilalle. Edellisiin kuuluu kaikki se, mikä on kiellettyä ja mikä olisi vältettävissä, jos kaikki matkailijat ja retkeilijät noudattaisivat sekä niitä sääntöjä, jotka he kyllä ilman muuta tietävät ja sisimmässään tunnustavat oikeiksi, että niitä, jotka on luettavissa jossain taulussa tai opaslehtisessä. >>, mutta harvapa sitä riittävän tarkoin noudattaa. Matkailuasiaa ei voida menestyksellisesti hoitaa eikä oikeaan suuntaan ohjata vain liikenneja majoitusoloja kehittämällä. Jokamies tuntee loru n >>Älä tallaa nurmikoita, älä puita vahingoita ... annetaan kulkea käytännöllisen toiminnan rinnalla ja askeleen sen edelläkin. Sanoin jo, että kuva on karikatyyri. Tässä kohdassa ei auta muu kuin hellittämätön valistustyö. Se on vaivalloista ja kärsivällisyyttä kysyvää niinkuin kaikki kasvatus, mutta johtaa viimein tuloksiin. Jälki on sitten sen mukaista. Se on tärkeätä sekä luonnonsuojelun että matkailun itsensä vuoksi. Matkailun kansallista merkitystä, oman maan tuntemuksen lisääntymistä ja sen kautta kotimaanr akkauden syvenemistä ja lujittumista, ei ole syytä unohtaa nykyisenä kansainvälisyyden aikanakaan. »Pisara kovertaa kallion», sana kovankin kallon. Mutta ettei niin vastaisuudessakaan kävisi ja että tämänsuuntaisen kehityksen vauriot muutoinkin jäisivät mahdollisimman vähäisiksi, on syytä hiukan tarkastella, mitä asiassa voidaan tehdä. Palaan kaavakuvaan kauniin ja luonnonrauhaisen paikan asteettaisesta huononemisesta matkailun ja retkeilyn jaloissa. Emme liioin revi alas uutimia, potki mattoja kasaan, piirtele seiniin, särje huonekaluja tai heittele papereita nurkkiin. Ensiksikin on syytä erottaa epälojaalit ilmiöt ja epäkohdat siitä, mikä on niin sanoakseni välttämätöntä pahaa. Kasvattamalla Suomen kansa on jo saatu siihen, ettei se enää syljeskele lattialle. Tupakkalaatikkojen kansista, appelsiinin kuorista, suklaakoteloista, f'ilmipapereista ja pullon sirpaleista voi seurata, mistä herrasväki on kulkenut, ja kun sitten nimikirjaimet ilmestyvät puiden runkoihin ja kallionkylkeen, voi olla varma siitä, että on saapunut pyhimmälle paikalle ellei sitä muuten tietäisi
16. Tämä käyttäytymiskysymys koskee erityisesti retkeilijöitä. Ensimmäiseksi tavoitteeksi asian korjaamiseen pyrittäessä olisi asetettava se, ettei ainakaan kukaan retkeilyja nuorisoyms. Silloinhan metsän väellä on iloiset perhetapahtumansa ja samalla raskaimmat huolensa. Riistan ja muiden eläinten kotirauhan häiriintyminen johtaa silloin helposti kohtalokkaisiin seurauksiin. On myönnettävä, että suurin osa retkeilijöistä, telttailijoista ja autocampingin harrastajista käyttäytyy moitteettomasti, mutta joukossa on on aina hulttioita, jotka eivät niin tee. Erityistä varovaisuutta vaatii kevään ja alkukesän aika. Heidän siivottomista jäljistään joutuvat kunnon retkeilijät samoille paikoille sattuessaan kärsimään, ja heidän takiaan koko retkeily ja telttailu on joutunut maanomistajien piirissä huonoon huutoon. Mutta tämä erinomainen retkeilijäin etuisuus voi meilläkin loppua, ellei retkeilykulttuuria saada nousemaan. Tänä aikana ei ainakaan saisi järjestää mitään maastourheilua, jossa joudutaan suinpäin rynnistämään halki metsän. Luonnonsuojelualueilla on lisäksi omat erikoissäännöksensä. Hän samoaa saappaissaan saloille ja soille. Opetettaviin asioihin kuuluu myös ja ennen kaikkea se, että luonnon kasvien ja eläinten on annettava olla omassa rauhassaan. järjestön jäsen ja merkin kantaja syyllisty kurittomuuteen. Mutta tärkeämpi kuin mikään lain kirjain on koko luomakuntaan ulottuva luonnonsuojelun eetillinen sääntö: mitään eläintä ei saa turhaan tappaa tai hätyyttää, mitään kasvia ei turhaan ottaa tai vahingoittaa. N oudatettakoon niitä yhtä tunnollisesti kuin se huumorintajuinen jätkä, joka luki järjestyssäännöistä, että alueen eläimistö on rauhoitettu ja sen johdosta totesi: »Sinne ei ole sitten sääskiaikana menemistä». Maanomistajat alkavat saada tarpeekseen huolimattoman tulenkäsittelyn jo aiheuttamista metsäpaloista ja alituisesta uusien kulojen vaarasta, tuohen kiskomisesta, veräjien auki jättämisestä, aitojen rikkomisesta, peltojen ja taimistojen tallaamisesta. Meillä Suomessa onkin kultainen vapaus liikkua metsissä ja mailla; »yksityisalue»ja »pääsy kiellettye-tauluja on vain kaupunkien liepeillä. Sitä on vain teroitettava mieliin joka kodissa, kansakoulussa, partiossa, nuorisoseurassa, jokaisessa matkailuja retkeilykerhossa. Matkailijat eivät pikkukengissään paljon poikkeile polulta, ja heitä pitää jonkinlaisessa järjestyksessä miltei aina lähettyvillä olevien kanssaihmisten katseet. Mutta reppuselkä retkeilijä on riippumaton matkailupaikoista. vähitellen oppisi käyttäytymään metsässäkin. Kiitoksin on mainittava, että suunnistajat ovat ymmärtäneet tämän asian ja kieltäneet suurkilpailut toukokuun loppupuoliskolla. Jo laki sisältää määräyksiä useimpien eläinten ja monien kasvien koskemattomuudesta
Tällaiset ranta-alueet ovat siihen sopivia luonnonkin kannalta se ei sanottavasti leiriintymisestä kärsi, kunhan vain siisteys muistetaan: Näistä seikoista johtuu, ettei luonnonsuojelua sen täydellisimmässä muodossa ja matkailua voida toteuttaa samassa paikassa. Mutta vaikka sääntöjä seurat.taisnn kuinka tarkkaan tahansa, ei luontoa voida säilyttää täysin koskemattomana matkailupaikoilla. Sellaisia ovat Mallan luonnonpuisto Kilpisjärvellä ja Pisavaaran luonnonpuisto Tervolan ja Rovaniemen rajalla. Sellaisia luonnonsuojelualueita, joissa luonto pyritään säilyttämään tieteellistä tutkimusta varten täysin koskemattomana, nimitetään meillä luo n no np ui s t o i ks i (kansainvälisessä luonnonsuojelu-terminologiassa: strict nature reserves). Näillä alueilla saa liikkua vain Metsäntutkimuslaitoksen (Iuonnonsuojeluuval17. Alituisesti toistuva liikkuminen samoilla paikoilla, esimerkiksi parhaalla näköalakukkulalla tai tunturin laella kuluttaa kasvipeitettä, olivat kulkijat miten varovaisia tahansa. Matkailuliikennettä varten on välttämättä tehtävä teitä, rakennuksia ja laitteita, jotka rikkovat luonnonmaiseman. Myös monet eläimet häiriintyvät pakostakin ja siirtyvät rauhallisemmille maille ja vesille. Auto-campingalueita on jo meilläkin. Matkailulla on myös lojaaliset oikeutensa. Erämaan tunnelma on poissa
Alueiden saama suosio on niin suuri, että se uhkaa käydä niiden luonnolle koh talokkaaksi. Kansallispuistot ovat nykyisyyden kaunis testamenttilahja tulevaisuudelle. Nordenskiöld sanoi jo v. 1952 1.350.295 kävijää), että sillä on asianomaiselle seudulle ja koko maalle suuri taloudellinen merkitys. 1880: Kansallispuistoista tulevat polvet voivat saada käsityksen »siitä luonnosta, jota vastaan esi-isämme saivat taistella ensimmäiset taistelunsa, joka on ylläpitänyt pohjanmiehen lannistumatonta vapaudenr akkautta ja kasvattanut heidän rohkeat soturijoukkonsa, joka on ollut sinä laajana museona, jossa kaikki tietäjämme ja taitajamme ovat tutkimuksensa aloittaneet, joka on peru ssävelenä ru noilijaimme lauluissa, omassa ja isiemme maailmankatsomuksessa». Kun tämä suunnitelma· toteutuu, on meillä edustava sarja maan luonnontyyppejä talletettuna vastaisiin aikoihin. Yellowstonessa käy niin paljon turisteja (v. Edellä jo viitattiin siihen, että sellaisissa maailmankuuluissa kansallispuistoissa kuin esim. E. Kansallispuistoajatuksen esittäjä pohjoismaissa, kuuluisa tutkimusmatkailijamme A. Sama probleemi tunnetaan esim. K a ns a 11 i s p u i s t o t (national parks) sen sijaan ovat luonnonsuojelualueita, jotka on peru stettu sekä tutkimusta varten että samalla yleisiksi kotimaan luonnon nähtävyyksiksi. Kansallispuistoja on kaikissa maissa, ja monet niistä ovat hyvin tunnettuja myös matkailun kohteina. Onpa joskus sanottu, että miltei pahin, mikä jonkin 18. Suurissakin kansallispuistoissa joutuvat eniten käydyt tienoot (esim. vojan) kirjallisella luvalla tai alueen vartijan seurassa. Se on sitä helpompaa, kun ne eivät tarjoa maallikolle mitään sellaista nähtävää, jota ei olisi muuallakin. Tanskan sekä Ruotsin Abiskon kansallispuistoista. Matkailuväen taholla ymmärrättäneen, että tällaisia kiellettyjä alueitakin täytyy jossain olla. Old Faithful-nimisen geysirin ympäristö Yellowstonessa) kärsimään sekä lojaaleista häiriöistä että luvattomasta vandalismista, ja pienemmillä alueilla koko alkuperäinen luonnonsuojelutarkoitus on vaarassa. Äskettäin on valmistunut valtionkomitean m ietintö, jonka mukaan maan eri puolille ehdotetaan peru stettavaksi uusia kansallispuistoja: Liesjärven (Tammela), Linnansaaren (Rantasalmi), Petkeljärven {Il omantsi), Pyhähäkin (Saarijärvi), Roku an (Säräisniemi), Oulangan-Juuman (Kuusamo ja Salla) ja Lemmenjoen (In ari) kansallispuistot. Niihin on vapaa pääsy jokaisella, joka noudattaa alueiden luonnon suojelemiseksi välttämättömiä erikoismääräyksiä (kaikenlainen metsästys ja kalastus sekä luonnonesineiden kerääminen kielletty, tulen teko sallittu vain tietyissä paikoissa jne.), Tällaisia .alueita ovat meillä Pallas-Ounastunturin ja Pyhätunturin kansallispuistot