SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VUOSIKIRJA 1948 ,
vuosikirja) HELSINKI. SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN VUOSIKIRJA 1948 (7
TOIMITUS: REINO KALLIOLA J A NIILO SOYRIN KI H c l s i n k i 1 9 4 8, Raittius kansa n Kirjapaino OY~
... . .... Linnunmunien keräily, s. . . . . . . . . . .. . . . . Alpi Pynnönen: Vietit ja vaistot lintumaailmassa, N. . 91. . ..... ... . . . . 88. . . ..... . .. . . . . .. . .. . . .. . 93. . . . · .. . . . .......... ....... Vahinkolintujenkaan pesiä ei saa hävittää, s. .. . . .. E. Erkki Levanto-Yrjö Ylänne: Kalamiehen käsikirja, N. Kotiseututyö, s. . . . . ... ... 74. . . 5 9 34 45 56 61 73 74 77 82. . . S., s. . . 93. . .. Luonnonmuistomerkkien luettelointi, Valtion luonnonsuojel unvalvoja ... .... . . . . . Hieman Helsingin alueen luonnon muuttumisesta ja suo jelustakin, Sagina Lintukerho, S. .. ... .. . . . . . . Havainto ja isotikasta ......... Kaisila, Jouko : Siivekkäät apollomme ..... . Societas pro Fauna et Flora Fennica seuran lausunto kasvija eläinkuntaamme kuulumattomien lajien maahan siirtämisestä, s. 94. . . . . . S., s. . . . F. . . . . 76. . 91. . . . . 88. . . . Riistantutkimus, N. . . . . . ..... . Matti Karjalainen: Meren riistaa, N. . ............... S., s. S., s. Lounamaa, Jukka: Tunturien kukkakentiltä. 90. Flora Fennica 1946---1948, s. Fauna Fennica 1947-1948, s. . . . . . ........ . . . . . . . 90 K. . . ... . . . . . 86. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä, s. -Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto Brysseliin, s. . . .. .. .. . 85. . .. . SISALLYS Sivu Alkusanat Suunnitelma uusiksi luonnonja kansallispuistoiksi ..... . . . . . 88. . . . . . . . Luonnonsuojelun työmaalta ...... Ku vaus Haitin retkestä Py nnönen, AIP.i: Linnunelämän huolia. . 82. Uutispoimintoja .. . ......... . . . . . S., s. Kertomus Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnasta v. . .. 1947, Peitsa Mikola . S., s. 83. . . . ....... . Kirjallisuutta . . . Suositeltavaa tietokirjallisuutta, s. . . . . . . . Kalevi Raitasuo: Käytännön lintuopas, N. .. . Suuri koivu, Osmo Leino .......... . . S., s. . . . . . . . . . 92. . . . ... . . . .......... . Luonnonsuojelualueittemme tutkimus, s. Sten Bergman: Häkkilinnuista merileijoniin, N. .. Väärinymmärretty lintu, Kai Curry-Linda! ....... ... . .. 92. 84. Kivirikko: Suomen Linnut I, N. . Suomen kasvisto ja eläimistö. . ........ ..... Lintukeitaita, Jarl Carpelan . . . . . .
lo v~otta on kulunut Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisesta. Reino Kalliola. Suomen Luonnonsuojeluyhdistykselläkään ei ole aihetta sellaiseen toimintansa tarkasteluun ja tilitykseen kuin merkkivuosi ehkä muutoin 5. Vuosiin 1938-1948 sisältyy kohtalokas sota-aika, ja sen seuraukset leimaavat jatkuvasti elämäämme. Valok. Rauhallisen kulttuurityön kannalta ei näitä vuosia voida mitata tavallisen kymmenluvun mitoin. Ilomantsiin suunnitellusta Petkeljärven kansallispuistosta
Viime vuosina on vastaavanlaisia luonnontuntemuskursseja järjestetty myöskin eräillä maaseutu paikkakunnilla. Näiden asiain virallinen käsittely kuuluu valtion luonnonsuojelunvalvojalle, jonka kanssa yhdistys on kiinteässä yhteistyössä. Tyydyttäköön vain toteamaan, että vaikeuksista huolimatta voidaan esittää joitakin merkittäviä tuloksia. Luonnonsuojeluyhdistyksen pääkaupungin yleisölle järjestämät retkeilyt ja erilaiset luonnontuntemusku_rssit ovat saavuttaneet suurta suosiota. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on vähäisestä alusta kasvanut kansalaisjärjestöksi, jonka jäsenmäärä on nyt noin 4.500. S uomen Luonnonsuojeluyhdistyksen tarkoitus on sääntöjen mukaan herättä'l rakkautta Suomen luontoon ja edistää luonnonsuojelua Suomessa. Sen kirjallinenkin taso on saanut päteviltä arvosteli joilta tunnustusta. Kulttuurellisten aikakauskirjojemme harvalukuiseen rintamaan on noussut tärkeä, elinvoimainen lisä. Luonnonsuojeluyhdistyksen herättävä toiminta näkyy myös selvästi siinä, että luonnonsuojelualueiden perustaminen ja luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen yksityismailla on päässyt vauhtiin. Mitä kaikkea tähän sisältyy. Julkaisusarja sisältää jo huomattavan määrän kotimaan luontoa sekä sen kauneuksien ja kalleuksien suojelua käsitteleviä arvokkaita artikkeleita. Yhdistyksen pyrkimyksenä on säilyttää edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; turvata uhanalaisten kasvija eläinlajiemme säilyminen; 6. edellyttäisi. Luonnonsuojelulla on ystäviä ja työntekijöitä maan kaikissa osissa ja kaikissa yhteiskuntaluokissa. · Innokkaimmat osanottajat ovat perustaneet pysyvän, e~ittäin vilkkaasti toimivan lintukerhon. Tämä on vain murto-osa siitä, mihin on pyrittävä, mutta edustaa jo nytkin huomionarvoista voimaa. Yhdistyksen vuosikirja Suomen Luonto on levittänyt luonnon harrastusta ja luonnonsuojeluaatetta vuosi vuodelta kasvaneisiin piireihin. Tuhansille helsinkiläisille ovat lintukurssit olleet alkusysäyksenä kiehtovaan harrastukseen
arkkitehtejä ja muita käytännön miehiä, joiden käsissä on Suomen luonnonvarojen käyttö, sekä ammattiin ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta kaikkia kansalaisia, jotka pitävät arvossa kotiseutunsa luontoa ja haluavat jättää sen rikkaana ja kauniina tuleville sukupolville. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys kutsuu sen vuoksi jäsenikseen luonnon tutkijain ja harrastajien sekä opettajien ja kasvattajien lisäksi metsien omistajia ja hoitajia, metsästäjiä, kalastajia ja riis-tanr.oit.1jia, agronomeja, maanviljelijöitä ja puutarhureita, insinöörejä ja teknikoita, . 7. N ämä päämäärät saavuttaakseen luonnonsuojelun on saatava mukaansa mahdollisimman laajat kansalaispiirit. vaalia suomalaisen luonnonja kulttuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; vaikuttaa talouselämäämme niin, että luonnonvaroja käytetään j ärkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; huolehtia siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; opettaa niin nuoria kuin vanhojakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; kartuttaa kansamme tietoja Suomen luonnosta sekä edistää kasvi• ja eläinmaailmamme tuntemusta
Olli Heikinheimo. Suurin ja huomattavin kansallispuistomme on nykyis in ja uusien luonnonsuojelualuesuunnitelmien toteututtuakin Pallas-Ounastunturin kansallispuisto. Valok. 8. Sen juhlavat kerot houkuttelevat luonnon ystäviä, retkei!ijöitä ja matkailijoita niin kesällä kuin talvellakin. Valok. W. C. Stenbäck
K okouksessaan lokakuun 24 p:nä 1945 Suomen Metsätieteellinen Seura asetti toimikunnan tutkimaan mahdollisuuksia uusien luonnonsuoielualueiden m·uodostamiseksi valtionmaille. 1923 säädetty luonnonsuojelulakimmekin heti ensimmäisessä pykälässään. P eitsa Mikola. Sellaisten perustamista edellyttää v. Uusien luonnonsuojelualueiden tarpeellisuus. 1946-4J maastossa suoritettuj en tutkimusten, joihin luonnonsuojelualuekomiteanjäsenten lisäksi ovat osallistuneet prof Mauno .f. tri Niilo Söyrinki, pohjalla komitea on laatinut seuraavassa esitettävän lopullisen ehdotuksensa. K. Suunnitelma uusiksi luonnon::: ja kansallispuistoiksi. Luonnonsuojelun päämuotoja sekä muissa maissa että meillä on maan alkuperäistä luontoa edustavien riittävän suurten, kaikelta taloudelliselta käytöltä rauhoitettujen luonnonsuojelualueiden muodostaminen. tri Reino Kalliola, prof Viljo Kujala ja maat.metsät.kand. Lihtonen ia muiksi jäseniksi fil. Saapuneiden lausuntojen ja sen jälkeen vv. T ämän jälkeen Suomen Metsätieteellinen Seura asettui yhteyteen muiden j ohtavien luonnontieteellisten seuraimme, nimittäin Societas pro Fauna et Flora Fennican, Suomen Geologisen Seuran, Suomen Hyönteistieteeflisen Seuran, Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen, Suomen Luonnonsuoj eluyhdistyksen, Suomen Maantieteellisen Seuran ja Suomalaisen Eläinja Kasvitieteellisen Seuran Vanamon kanssa ja pyysi näiltä toimikunnan ehdotuksesta lausunnon. Komitean puheenjohtajaksi valittiin metsäneuvos V. K otilainen ja fil. T oimikunta kävi syyskaudella 1945 lävitse metsähallinnon alaisten valtionmetsien ja metsätieteellisen tutkimuslaitoksen alueita koskevat luettelot ja kartat sekä teki niiden ja näistä alueista muutoin omaamansa ia hankkimansa tietämyksen perusteella alustavan ehdotuksen uusiksi luonnonja kansallispuistoiksi. Helmikuun 18 p:nä 1938 sää9
Perustetuista kymmenestä luonnonsuojelualueesta on siis jäljellä vain neljä, nimittäin Pisavaaran ja Mallan luonnonpuistot sekä Pallas-Ounastunturin ja Pyhätunturin kansallispuistot. 1938 aikaansaatu luonnonja kansallispuistokysymyksemme ratkaisu oli kuitenkin vain osittainen. Näin seuraavista syistä. detyllä lailla perustettiinkin valtionmaillemme kuusi luonnonpuistoa ja neljä kansallispuistoa. Sodan johdosta tämä vuoden 1938 osittainenkin ratkaisu on menettänyt suureksi osaksi merkityksensä. Mutta näidenkään luonto ei ole säilynyt koskematto10 I. Rauhanteossa olemme menettäneet Hiisjärven, Kutsan, Pääskyspahdan ja Pummangin luonnonpuistot sekä Heinäsaarien kansallispuiston, ja Porkkalan kansallispuisto on jäänyt vuokratulle alueelle. Alaltaan aivan vähäisiä Porkkalan (Kirkkonummella) ja Hiisj ärven (Salmissa) puistoja lukuunottamatta luonnonsuojelualueet, nimittäin Pyhätunturin, Pallas-Ounastunturin ja Heinäsaarien kansallispuistot sekä Pisavaaran, Kutsan, Mallan, Pääskyspahdan ja Pummangin luonnonpuistot perustettiin alueille, jotka kaikki sijaitsevat Peräpohjolassa ja Lapissa ja edustavat sielläkin pääasiassa erikoisolosuhteita, tunturija metsänrajaseutujen luontoa. Mutta tarkoitukseen sovelwvia, alkuperäistä luontoa edustavia valtionmaitakin on enää hyvin vähän eikä laajoissa osissa maata ollenkaan. Näiden menetysten korvaamiseksi ja luonnonja kansallispuistokysymyksen ratkaisemiseksi sen koko laajuudessa, myös maan eteläpuoliskon osalta, on valtionmaiden luonnonsuojelualue-asia otettu uudelleen käsiteltäväksi. Edelliset ovat ensi sijassa tieteellisen tutkimuksen tarpeiksi, jälkimmäiset samalla yleisiksi isänmaan luonnon nähtävyyksiksi tarkoitettuja alueita. Kun suuria rauhoitusalueita ei ymmärrettävästi voida odottaa muonostettavan yksityismaille, on luonnonja kansallispuistojen perustamiden yleensä kokonaan valtionmaiden varassa. Tämä v. Maan eteläpuoliskossa, jossa kuitenkin maantieteellisesti tyypillisimmän ja kansalliseen kulttuuriimme eniten vaikuttaneen suomalaisen _luonnon painopiste sijaitsee, luonnonsuojelualuekysymys jäi vielä käytännöllisesti katsoen kokonaan avoimeksi. Asutus ja viljelys on sen vuoksi jo varhain joutunut ottamaan tällaiset alat haltuunsa ja hajaantuma~n laajalti, joten valtiolle ovat jääneet vain karuimmat saloseudut. On nimittäin niin, että mikäli maan eri osiin halutaan vielä riittävän isoja ja edustavia luonnonsuojelualueita muodostaa, tämä on tehtävä viipymättä. Yleensä karussa luonnossamme on tunnetusti viljelyskelpoista maata niukanlaisesti ja sekin pääasiassa hajallaan pieninä pilkkoina tai yhtenäisinä, mutta kapeina juotteina. Kysymys on lisäksi kiireellinen
Merensaaristomme, EteläSuomen lehtokeskukset, sisämaan järvialue, karut vedenjakajaselänteet, Kainuun vaarat, Peräpohjolan suot ja Lapin tunturit ovat kukin omalaatuisine maisemineen, kasviyhdyskuntineen ja eläimistöineen maailma II. Mm. E. Kysymystä luonnonja kansallispuistojen merkityksestä, jonka asian pohjoismaissa ensimmäisenä on tuonut esille jo mainehikas luonnontutkijamme A. Suomen luonto vaihtelee kuitenkin siksi paljon maan eri osissa, ettei vielä yksi edustavakaa~ kuva tarkoitukseen riitä. 1880, pohdittiin perusteellisesti 1920ja 1930-luvuilla luonnonsuojelulakia säädettäessä sekä ensimmäisiä luonnonsuojelualueitamme perustettaessa. Käynnissä oleva valtava asutustoiminta tulee tunnetusti edelleen hyvin huomattavasti supistamaan valtionmetsien pinta-alaa, varsinkin maan eteläosissa. Missä määrin sitten uusien luonnonja kansallispuistojen perustamista voidaan pitää välttämättömänä. Nämä yleiset perustelut, joita tässä ei ole tarvic; toistaa, pitävät jatkuvasti paikkansa. eduskunnan silloisissa pöytäkirjoissa ja lainvalmistelukunnan julkaisuissa on vakuuttavia lausuntoja luonnonsuojelualueiden suuresta yleisestä sivistyksellisestä, eetillisestä, sosiaalisesta ja tieteellisestä merkityksestä. Ja vastaus oli selvästi myönteinen. Suomessa ei ole sellaisia vuoristojakaan, joitten vaikeapääsyisissä osissa alkuperäisen aarniometsän jätteitä olisi voinut pakostakin jossain määrin säästyä kuten monessa muussa Euroopan maassa. säästömetsiin, jotka ensi sijassa tulevat kysymykseen luonnonsuojelualueita suunniteltaessa. Vain Lapin tunturialueella, suojametsävyöhykkeessä, on metsiä ollut pakko säästää metsänrajan alenemisen estämiseksi. Tyydyttävään ratkaisuun voidaan kuitenkin vielä tällä hetkellä päästä. Jo Nordenskilöld vertasi kansallispuistoa elävään tauluun, joka antaa tulevillekin sukupolville käsityksen isänmaan muinaisesta luonnosta. Puunjalostusteollisuuden kasvaessa on valtionmetsienkin alue jo miltei kokonaisuudessaan joutunut metsätalouden piiriin. Luonnonsuojelun mahdollirnudet pienenevät nykyään myös siitä syystä, että mm. mana. Niinkuin tuonnempana käy selville, ei maan kaikissa osissa enää olekaan mahdollisuuksia kaikki biologiset vaatimukset täyttävien luonnonsuojelualueiden perustamiseen. Nordenskiöld v. Autokuljetuksien avulla on hakkuita voitu järjestää uittoväyliemme ulkopuolelle jääneille saloillekin. sotakorvaussuorituksiin tarvittavien j äreiden erikoispuiden hankkimiseksi on valtionmetsissä hakkuita täytynyt yhä enemmän sijoittaa myös ns. Seuraavassa tyydytään esittämään vain eräitä lisänäkökohtia, jotka erityise5ti valaisevct kysymystä, miksi luonnonja kansallispuistoja tarvitaan valtakunnan eri osissa
kun tutkimustyön tulokset ehtivät käytäntöä palvelemaan. Luonnontilaisten tutkimusja kokeilualueiden ylläpitämiseen ja niiden tutkimiseen uhratut varat tulevat aikanaan monin kerroin takaisin,. Niissä voitaisiin eri aikoina suoritettujen tutkimusten ja jatkuvien havaintosarjojen avulla seurata luonnon omaa kehitystä, mikä muualla kulttuurin kasvavan vaikutuksen vuoksi on vaikeata ellei mahdotonta. Samoin tarvitaan tällaisia metsiä välttämättä monenlaisiin nykyisiin ja tulevaisuuden metsätieteellisiin tutkimuksiin. Tämän ovat erityisesti metsätiede ja metsätalom jo vakuuttavasti osoittaneet. Nämä selvitykset on voitu suorittaa vain koskemattomissa luonnonmetsissä. Tarvitaan kokonainen taulugalleria, jotta luontomme kaikki päätyypit tulisivat edustetuiksi. Luonnontutkimuksen kannalta on välttämätöntä, että maan eri osiin saadaan biologisia tutkimusasemia, joissa tutkimuksen eri haarat voivat työskennellä rinnakkain ja toistensa saavuttamiin tuloksiin nojautuen; keskittymistä tiettyihin edu·staviin kohtiin vaatii jo käytettävissä olevien tutkijavoimiemme vähyys. Kansallisja luonnonpuistojen taloudellista hyötyä arvosteltaessa on edelleen syytä ottaa huomioon niiden suuri riistataloudellinen merkitys. Suuri osa näistä tutkimuksista voidaan parhaiten sijoittaa juuri suunnitteilla oleviin luonnonja kansallispuistoihin, ja laajoissa osissa maata ne ovatkin ainoita alueita, joissa niitä vielä voidaan suo1ittaa. Paitsi sitä, että eri suotyyppien kaikinpuolinen tuntemus on biologisesti tärkeä ja että soiden turvekerrokset kasvi jätteineen muodostavat elollisen luontomme historian selvittelyssä päälähteen, myöskin maatalousja metsätieteelliselle tutkimukselle on välttämätöntä, että riittävän suuret yhtenäiset suoalueet säilytetään luonnontilaisina vertauskohteina soiden viljelyskelpoisuutta ja metsätaloudellista ojitusta koskevia tutkimuksia varten. smansä. Tieteellinen tutkimus tarvitsee myös suoalueita. Riistanhoitotyön alalla saatu kokemus osoittaa, että riistaeläinkantamme säilyminen ehdottomasti edellyttää, että eri puolille maata saadaan riistan lisääntymiskeskuksina toimivia rauhoitusalueita. Viitattakoon tässä vain metsätyyppitutkimuksiin ja eri metsätyypeistä laadittuihin kasvuja tuottotaulukkoihin, joilla on tunnetusti aivan keskeinen sija metsätieteessämme ja metsätaloudessamme. Tällaisiksi tutkimuskeskuksiksi soveltuisivat parhaiten juuri luonnon· ja kansallispuistot, joissa niin monien tutkimusten edellyttämä luonnon koskemattomuus oli~i pysyvästi turvattu. Luonnonsuojelualueet, joiden eläimistö niinkuin muukin luonto on täysin rauhoitettu, olisivat samalla juuri tällaisia alueita, ja jos rauhoitus riitan osalta ulotettaisiin myös riittävän laajalti niiden ympäristöön, vieläpä kaikkein [2
13. "Jos nyt maksetaan miljoonia muinaisten mestarien maalauksista tai marmoriveistobista, niin mitä ollaankaan vuosisatojen perästä halukkaita maksamaan isänmaan todellisesta kuvasta, joka näyttää mimmoinen se oli muinoin, kun peltomaa vielä oli vähäalainen, kun vielä oli olemassa viljelemättömiä rantoja ja metsiä, joihin kirves ei ollut koskenut. . 1880. Tämmöisiä tauluja on vielä useimmissa osissa maata, mutta on ilmeistä, että ne päiv-ä päivältä häviävät. E. Ja kumminkaa n ei tulisi kalliiksi säilyttää jälkimaailmalle sarja tämmöisiä kuvia.» A. Ulvinsalon luonnonpuisto (Kuhmo). Nordenskiöld v
Nykyiset luonnonja· kansallispuistomme ovat kaikki Peräpohjolassa ja Lapissa. Kauneinta ja suomalaisinta Suomea on kuitenkin sisämaan suuri järvialue. Saadaanko tännekin suuri kansallispuisto, jossa luonto säilytetään koskemattomana vielä tulevienkin sukupolvien nähtäväksi. l4
Tämä Ruotsissa ja muualla ulkomailla luonnonsuojelualueista saatuihin kokemuksiin perustuva jako on säilytetty myös komitean ehdotuksessa uusiksi luonnonsuojelualueiksi. arvokkaimpia niistä. 1938 perustetut valtionmaiden luonnonsuojelualueet ovat kahta eri laatua: r) ensi sijassa tieteellisen tutkimuksen tarpeiksi l>erustettuja luonnonpuistoja ja 2) kansallispuistoja, jotka samalla ovat tarkoitetut yleisiksi isänmaan luonnon nähtävyyksiksi ja joihin siinä tarkoituksessa ohjataan myös retkeilyja matkailuliikennettä; vastaavasti on rauhoitus luonnonpuistoissa täydellisempi kuin kansallispuistoissa. luonnon kauneuden takia ansaitsevat erityistä hoitoa ja suojaa.. Sen vuoksi on suojelualueisiin pyritty saamaan ensi sijassa tavallisia metsä-, suoja niittytyyppejä niihin kuuluvine eläimistöineen, so. Mahdollisimksien mukaan on luonnonsuojelualueet samalla pyritty sijoittamaan ja rajoittamaan siten, että niihin tulisi kuulumaan myös harvinaisia luoiuionnähtävyyksiä ja tieteellisiä todistuskappaleita, jotka ovat vaarassa hävitä, samoin paikkoja, jotka esim. Luonnonpuistoiksi taas on valittu suurta yleisöä vähemmän kiinnostavia, mutta tieteellisesti tärkeitä ja edustavia alueita. Sillä luonnonsuojelualueiden päätarkoitus on juuri luonnon säilyttäminen ja suojeleminen sen tyypillisissä ja yleisissä muodoissa; nämä ovat ymmärrettävästi sekä nykyajan että tulevaisuuden tutkimukselle tärkeimmät. Kuten edellä jo on mainittu, v. Myöskin luonnonsuojelualueiden yleisen kulttuurellisen ja kasvattavan merkityksen kannalta on tärkeätä, että isänmaan luonnon näytteet edustavat ennen kaikkea tyypillistä luontoa. Kansallispuistoiksi ehdotetaan alueita, joilla luontonsa huomattavan kauneuden tai maisemallisten erikoisnähtä· vyyksiensä ansiosta ilmeisesti tulee olemaan merkitystä myös yleisinä matkailijain ja retkeilijäin käyntipaikkoina. Eteläja Keski-Suomessa täliaisten riistan lisääntymiskeskusten ja riistantutkimuksen kannalta tärkeiden riistantarkkailualueiden perustamista tuskin voi ajatellakaan toteutettavaksi muulla tavoin kuin juuri luonnonsuojelualueiden muodostamisen yhteydessä. sitä luontoa, joka hallitsee maisemiamme, mutta joka sekin on enää vain poikkeuksellisesti täysin luonnontilassa ja jota tulevaisuudessa on koskemattomana vain juuri luonnonsuojelualueilla. Sekä kansallisettä luonnonpuistoja suunniteltaessa on pidetty ratkaisevana sitä, että niiden tulisi ennen kaikkea edustaa kullekin maan osalle tyypillistä luontoa. Uusien luonnonsuojelualueiden suunnittelussa noudatetut yleiset näkökohdat
Harvinainen, kauni s tunturiarnikki (Arnica :ilpina). sivu 12. On huomattava, että jonkin metsätai suoalan säilyttämiseksi täysin koskemattomana, ei riitä, että vain juuri se rauhoitetaan. Varsinkin suurriistan suojelu edellyttää huomattavan isoja rauhoitusalueita. Kun riistan rauhoitusalueiden järjestelyä ei kuitenkaan voida ratkaista yksinomaan. Ilman luonnonja kansallispuistoja elollisen luontomme suurimmat aarteet on häviöön tuomittu. Suojelualueeseen on välttämättä saatava mukaan myös sen verran ympäristöä, e(tä itse suojeltava kohde eristyy niiden muutosten vaikutuksilta, joita kulttuuri aiheuttaa esim. Luonnonja kansallispuistojen suuruutta määrättäessä on pidetty silmällä sitä, että alueet olisivat niin isoja, että niihin sisältyisi erilaisten metsien ja soiden sekä muiden kasvillisuustyyppien muodostamia yhdistymiä sekä topografisia ja maisemallisia kokonaisuuksia. tienoon vesi taloudessa ( ojitukset) tai paikallisilmastossa. (Milloin kyllin laajaa aluetta ei voida täyteen luonnontilaan erottaa, voitaisiin rauhoitus riistan koh-dalta ulottaa muuta suojelualuetta laajemmalle. Vrt. Riittävän laajoja tulee luonnon-· ja kansallispuistojen olla myös siitä syystä, että myöskin luonnonvarainen eläimistö voisi niissä saavuttaa ja säilyttää luontaisen kokoonpanonsa
Asetusteitse valtionmaille perustettavilla pikkualueilla sekä yksityismaille muodostettavilla luonnonsuojelualueilla voidaan luonnonja kansallispuistojen maan luonnosta tarjoamaa kuvaa täydentää, mutta ei niitä korvata. Vielä on syytä mainita, että luonnonsuo jelulain mukaan voidaan 50 ha pienempiä luonnonsuojelualueita, ellei ole kysymys taloudellisesti erityisen tärkeistä alueista, perustaa valtionmaille a~etuksella. 17. Seuraavass2 ei tällaisten pienten luonnonsuojelualueiden perustamiseen puututa. Kotkan pesä poik:isineen. luonnonsuojelualueiden avulla, ei komitea ole tehnyt tällaisia laajennuksia koskevia ehdotuksia.) Selostetut luonnontieteelliset edellytykset täyttäviä alueita ei kuitenka,an valtionmailla enää maan kaikissa osissa ole ja muutenkin on niistä ollut pakko huomattavasti tinkiä asutustoiminnan ja talouselämän vaatimusten takia, joihin seikkoihin toimikunta on rinnan luonnontieteellisten näkökohtien kanssa kaiken aikaa kiinnittänyt ratkaicevaa huomiota. Var• sinaiset kansallisja luonnonpuistot ovat ymmärrettävästi kaikki huomattavasti suurempia alueita, joten niiden perustami~een vaaditaan eduskunnan säätämä laki
Tällä alueella ei tiheän asutuksen ja vilj elyksen laajuuden sek ä näiden seikkain kanssa yhteydessä olevan val tionmaiden vähyyden vuoksi enää ole sellaisia mahdollisuuksia luonnonja kansallispuistojen ai kaansaamiseen kuin tieteellisistä syistä olisi toivottavaa. Meren rannikot j a saanstot. Valtionmaille perustettaviksi ehdotetu t uudet luonnonsuojelualueet esitellään seuraavassa lyhyesti maamme luonnontieteellisen aluejaon puitteissa. Rauhoituksen merkitys suurenisi hyvin huomattavasti, jos sen piiriin voitaisiin liittää myös eräät yksityiso mistuksessa olevot lähiluodot. Kaivattaisiin ensi sijassa aluetta, jossa rehevimmät eteläsuomalaiset metsäja suotyypit (lehdot, lehtokorvet, letot) olisivat edustettuina, mutta sellaista ei valitettavasti enää ole valtionmailla käytettävissä. ML'tta sit ä voidaan sa malla pitääkin hyvin sopivana ja edustavana alueena. 85 km 2 (maaala n. Laa ja merensaaristomme o n ainutlaatuinen maailmassa, joten sen luonnon suojelemista voidaan pitää erityisen tärkeänä. Sen lintumaailma on hyvin rikas (mm. Tätä ep äkohtaa lieventää kuitenkin se, että tällä alueell a o n jo useita yksityismaill e ja joitakin valtionkin maill e perustettuj a pieni ä luonnonsuo jelualueita (jalopuulehtoja ym.) ja että sell aisten lukua ilmeisesti voidaan vielä kartuttaa. Ehdotetut uudet kansallis• ja luonnonpuistot. Mutta saariston alkuperäisen lintumaailman ja myös kasvillisuuden suojeleminen vaatii luonnonpuiston perustamista. Lounaisja Etelä-Suomen viljelysalue. O sa rauhoitettavaksi ehdotetusta alueesta, jonka pinta-ala vesineen olisi n. r8. Jussaaren aluekaan ei yksinään täh än tarkoitukseen riitä, mutta sitä täydentävät monet pienemmät yksityismaill e perustetut luon nonsuo jelualueet Suomenlahden rannikolla, Saaristo meressä, Ahvenanmaalla, Merenkurkussa sek ä erityisesti Maakrunnin luonno nsuo jelualue Perämerellä. Ainoa riittäv än laaja valtion omistuksessa oleva saaristoalue, joka luonnonsuo jelualueena voi tulla kysy mykseen, on J u s saa ren (Jussarö) saariryhmä T ammisaaren saaristossa. 2 , 5 km 2), kuuluu metsähallinnon, osa merenkulkulaitoksen hallintaan. Maisemallisesti tullee suurin osa saaristostamme .aina säilymään luonno ntilaisena eikä erityisen kansallispuiston perustamista täh än alueeseen sen vuoksi ole pidetty ehdottoman välttämättömänä. jura, haahka, suippopyrs tökihu, räysk ä, merihanhi), ja luonnonsuo jelualueen riistanhoidollisestikin tärkeä päämerkitys olisi juuri merilinnuston suojelussa
Numerot osoittavat pinta-alan neliökilometreissä. Nykyiset C• ) ja. Ta,vallista eteläsuomalaista metsäja suokasvi llisuutta (VT, MTja OMTkankait a, rämeitä ja korpia) ed~stamaan ehdotetaan Padasjoelle perustettavaksi 1 , 2 km 2 laaja Ve s i ja on luonnonpuisto . Toiseksi luonnonpuistoksi komitea ehdottaa metsähallinnon al ueisiin kuuluvaa Vaski j ä r v en aluetta Yl äneellä, pinta-ala 6,2 km 2• T ämä on tyypillinen iso lounaissuo malainen rahkasuo (ns. Kansallispuistoksi ehdotetaan Li e s järven aluetta Tammelassa, metbähallinnon T ammelan hoitoalueessa. keidassuo), jollaisia kokonaisuudessaan on luonnontilassa enää hyvin vähän. suunnitellut uudet (0) luonnonsuojelualueet. Luonnonpuisto jen nimien elia yhtenäinen viiva, kansallispuistojen kohdalla katkoviiva. Täällä on vie! ä I ähell ä Etelä-Suo mensuuria asutuskeskuksia ja sen vuoksi myös ulkomaisten matkailijain helposti saavn. Alue kuuluu Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen hallintaan, ja on sitä jo tähänkin asti säilY,tetty luon nontil aisena tieteellisiä tutkimuksia varten
Alue, joka kuuluu metsähallinnon Savonlinnan hoitoalueeseen ja jonka maapinta-ala on 8 km2, on suu rten selkävesien keskellä sijaiten j<> mo nia suurempia ja pienempiä saaria käsitt äen eri ttäin luonnonkauni s ja vaihteleva: kallioita, kapeita rotko ja, purouomia, lehto ja (mm. Pilkkasiipi poikasineen. Jussaaren (Jussarö) luonnonpui stossa rikas merilinnustomme saisi pysyvän turvapaikan. Ainoa valtion mailla vielä käytettävissä oleva, mutta samalla onneksi erinomaisen edustav.1 alue on Linna ns a a r en saariryhmä Rantasalmella. Alueella on kaikki edellytykset muodostua yhdeksi huo mattavimmista luonnonsuojelualueistamme 20. Rauhoitusalueen maa-alaksi tulisi o,6 km 2• Sisä-S uomen jän,ia/ue. Lukemattomien järviemme ja reittiemme maisemallista kauneutta ei mikään kulttuuritekijä voine yleisesti tehdä tyhjäksi, mutta on paikallaan ja tärkeätä, että ajoissa muodostetaan riittävän iso kansallispuisto, jossa JärviSuo men luonto myös kaikkine yksityiskohtineen säily y koskemattomana. niinipuuta runsaasti), OMT-, MT-, VTja CT kankaita; kalasääsken pesimäseutua. tettavissa palanen tyypillistä ja kaunista meikäläistä saloluontoa vanhoine juhlallisi ne metsineen ja yksinäisine pikkujärvineen. T ämä alue edustaa merensaaristo jemme ohella maantieteellisesti tyypillisintä Suomea