I SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VUOSIKIRJA 1945-1946 ,,.
vuosikerta) •H -E·LS I N KI. SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN VUOSIKIRJA 1945-1946 (5
TOIMITUS : REINO KALLIOLA JA NIILO SOYRIN KI Helsinki 1946, Raittiuskansan Kirjapaino Oy ..
. . Luonnonsuojelua Porkkalaru vuokra-alueella, s. . . . . . . . näyttely Taidehallissa 13-27. . 5. . SISALLYS Alkusanat Sivu 5 Ludv. . . . . . . 80Luonnonsuojelun työmaalta Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä, s. . .. . . -»Suomen linnut»,. Vanhankaupungin-· lahti ja sen linnusto, H. . . . . . . . Gunnar Granberg: Siivekkäiden maailmasta, Lintujen elämää, R. . ................ . . .......... . 1946, s. . . . . . . 5.-24. . . 1945, Niilo Söyrinki . . . . Lihtonen: Suuri kaunis luonto. . . . . . . . . . 88. . . . . . . . . . . . . 4f V. . . . . . . ... . . . . . . . . . Kansallisja luonnonpuistokysymyksemme, s. . . 1945 ja 24. . . . . . . . . . . Erkamo: Helsingin seudun isoista puista . 21 V. . . . 91. . . . . . . . N. . . . . . . 58" A. 30• Olavi Leivo: Luhtakerttu, uusin Acrocephalus-lajimme . Kertomus Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnasta v. . . . . . . . . . . . . . 89. 12: Heikki Asunta: Ruoveden luonto ja Suomen taide . . . . }ärvin~n: Erämies ja luonto .. Nils Dahlbeck: Luonnonsuojelutyöstä Ruotsissa . . . Leo Lehtonen: Lintuparatiisi pääkaupungin liepeillä. . Hakari: Vedenjärjestelytyöt ja maisemien luonnonkauneus . . . . . . . . . 86. . . ... . 90. . . Yrjö Ylänne: Metsästäjän käsikirja,.. . . . . 77 V. . . 87. . . . . , . . . . . . K. . Metsäntutkijan mietelmiä ....... . . . • . . . . . . . . Ruotsin, luonnonsuojelunva!vojan vierailu, s. . . . . MunstPrhjelm: H ämeen ilvekset . . . . . 93;. . . . . . . 73 . 6. . . E. . . . . . 86, Kirjallisuutta . . 92. . . . . . . . . . . . . . . 90 Arvi Ulvinen: Elävä luonto -Luojan kätten ihmeteos, R. . . . S., s. . . . . ............ . . : . . . 89. S-nen, s. . . . •Finlands Natur 1945-46, s. 90. . ... . . . . . Kla, s. . . . Kla, s. . . . . . . . . . . . 89. . 28,: Niilo Söyrinki: Kasvistollinen retki Vaarunvuore lie . . . .
Viljo Kujala. Ei ole kysymys vain luonnonsuojelualueiden perustamisesta tai yksittäisten jalopuiden ja muiden luonnonmuistomerkkien rauhoittamisesta, vaan myös ja ennen kaikkea -suomalaisen maiseman suojelemisesta kaikelta tarpeettomalta hävitykseltä. Luonnonsuojelu ja maisemanhoito tulevat kysymykseen joka päivä ja missä tahansa: pihoilla ja. Hattula,_ Ilamo. Kylmänkukka, Pulsatilla p::itens. O llakseen tehokasta luonnonsuojelun on oltava totaalista: sen on ulotettava vaikutuksensa kaikkialle, missä ihmisen ja luonnon välillä on kosketusta. Valok
2500 tahtonevat kukin tahollaan tehdä työtä tämän päämäärän toteutumiseksi. »Isänmaa on meidän suuri kotimme»sen :kasvoja emme saa turmella. Siitä on tehtävä todellinen k a n s a n 1 i i k e. Tähän laajuuteen päästäkseen ja Suomen luonnon rikkautta ja kau:neutta tehokkaasti vaaliakseen luonnonsuojelun on saatava mukaansa mahdollisimman laajat kansalaispiirit. Jäsenmäärän moninkertaistamiseen on kaikesta päättäen hyvät edellytykset olemassa; moni innokaskaan luonnonharrastaja ei vielä .ole ehtinyt saada kosketusta nuoreen ja alkutaipaleellaan sodan varjoon jääneeseen seuraamme. puutarhoissa, viljelysmailla, laitumilla, metsien hoidossa, metsästyksessä ja kalastuksessa, teiden ja voimajohtojen rakentamisessa, soiden kuivatuksessa, järvien laskemisessa, uittoväylien perkauksessa, asutustoiminnassa, asemakaavoituksessa ym. Seuraan jo kuuluvat henkilötyhteensä n. Luonnon ystävyys velvoittaa! 6. Tässä mielessä Suomen Luonnonsuojeluyhdistys kutsuu jäsenikseen maan kaikkia luonnon ystäviä. kaikkialla maisemassa ja viime käde~sä koko seudun, maakunnan ja koko maan taloudellisessa käytössä (aluesuunnitelmat). Puhtaasti aineellisten arvojen rinnalla on aina otettava huomioon myös luonnon henkiset arvot, sen tieteellinen merkitys, sen kau;neus ja sen viihdyttävä rauha. Luonnonsuojelua ja maisemanhoitoa ei voida jättää vain luonnontutkijain erikoisharrastukseksi
Munsterhjelm. 7. Viime vuosikymmenien kokemukset sekä omassa maassamme että Ruotsissa ovat nimittäin osoittaneet, ettei asutuksen ja viljelyksen leviäminen vielä sinänsä ole vaikuttanut tähän eläinlajiin läheskään niin peloittavasti ja luotaantyöntävästi kuin aikaisemmin otaksuttiin. Karhu ja susihan oli hävitetty jo paljon aikaisemmin. Ilves oli tapettu sukupuuttoon vanhoilla perintömaillaan. Syynä siihen, että ilves meidänkin maakunnassamme jo vuosisadan vaihteessa oli käynyt jokseenkin harvinaiseksi ja neljännesvuosisadan kuluttua oli vain pelkkä muisto, täytynee olla yksinomaan se, että jatkuvasti lisääntynyt metsästäjäin joukko ei suonut otukselle missään rauhaa. Eikä Kokko suinkaan ollut ainoa ilveksenmetsästäj ä. Vielä tämän kirjoittajan lapsuudessa 1880-luvulla ilves asusti tietyillä laajoilla metsäseuduilla, joista se teki retkiään kauas ympäristöön mutta joihin se kuitenkin aina palasi takaisin ainakin lisääntymisajaksi. Ja luultavasti se olisikin ollut loputon, jos metsästäjien määrä olisi pysynyt samana kuin siihen aikaan. Kanta hupeni kuitenkin nopeasti, ja mainittujen seutujen, nimittäin Vanajan, Hauhon, Tuuloksen, Lammin, Luopioisten, Padasjoen, Kosken ja Tyrvännön sekä Sääksmäen, Kalvolan ja Hattulan suurten ja yhtenäisten metsämaiden, viimeinen yksilö ammuttiin kevättalvella 1925 Lieson kylässä Lammilla. H ämeen vaakunan somisteeksi on aikoinaan valittu metsiemme suuren kissan, kauniin ilveksen, kuva, eikä aiheettomasti. Jo se seikka, että yhden ainoan miehen, suurmetsästäj ä Kustaa Kokon, onnistui metsämiesuransa aikana kaataa kokonaista 300 ilvestä, osoittaa, että eläimen on täytynyt olla kauniissa maakunnassamme sangen yleinen. sata vuotta sitten ilveskanta olisuullisten ja kirjallisten tietojen mukaanniin suuri, että se näytti ehtymättömältä. 'Hämeen erämaat kadottivat yhden kaikkein mielenkiintoisimmista asujistaan, suurten petoeläinten viimeisen edustajan. Ludv. Vielä n. Hämeen ilvekset
Hän kertoo, kuinka ilves on näyttäytynyt talojen lähettyvillä ja metsäpoluilla ja kuinka sen esiintymistä ei muutenkaan enää leimaa sama arkuus kuin aikaisemmin. 1927 vihdoin määrättiin, että jokainen maassa ammuttu ilves on tuomittava valtiolle menetetyksi. · ' · Mutta palatkaamme Hämeeseen. Toimenpide osoittautui tarkoituksenmukaiseksi: tämän kauniin eläimen kanta alkoi jälleen kasvaa. 1912 uusi asetus, jolla ilves rauhoitettiin kaikkialla valtion mailla. Tämän estämiseksi eläin v. Meillähän oli toki maakunnassamme jatkuvasti siksi laajoja, yhtenäisiä metsäalueita, että laji olisi niissä voinut hyvin säilyä. Luonnonystävien piirissä ilveksen poismeno herätti kaipausta. Ruotsissa ilveskanta oli ollut niinkuin meilläkin aikaisemmin runsas, mutta vähitellen se heikkeni samoista syistä kuin täälläkin ja oli jo kokonaan loppumassa. Meni 17 vuotta, jolioin ilveksestä ei sen vanhoilla asuinalueilla nähty merkkiäkään. Mutta kaikista kertomuksista ja tiedoista päätellen muodostivat luetellut pitäjät Hämeen ilvesten kiinteän asuma-alueen sydämen. 1909 rauhoitettiin vasta perustetuissa luonnonsuojelualueissa, mutta kun tämä toimenpide osoittautui riittämättömäksi, annettiin v. Nyttemmin kokemus on osoittanut, että ilves ainakin jossain määrin voi mukautua kulttuurin muuntelemaan luontoon. Oli jo totuttu siihen ajatukseen, ettei mitään uutta ilveskantaa tänne voi syntyäkään; jokainen siirtymisyritys muualta oli tuomittu epäonnistumaan alkuunsa met8. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että laji oli nyt täysin rauhoitettu. Ja kuitenkaan ei välillä ollut ilveksetön kausi suinkaan ole parantanut niitä luonnonedellytyksiä, joita me olemme pitäneet lajin menestymisen ehtona. Oli totta, että ilvekset tappoivat koko joukon jäniksiä ja metsälintu ja, ja tiesimmehän kaikki, että se saattoi toisinaan panna toimeen verilöylyjä metsäkyläläisten lammaskatraissa, mutta siitä huolimatta emme voineet torjua mielestämme ajatusta, että olimme kadottaneet erään erämaan luonteenomaisimmista ja ehdottomasti kauneimmista eläimistä. Ilves näyttää tosiaan mukautuvan tihentyneen asutuksen aiheuttamiin muutoksiin. Laji näyttää jälleen koteutuneen Etelä-Ruotsiin ja viihtyy erinomaisesti. Luonnollisesti tavattiin lajia jonkin verran muuallakin Hämeessä kuin vasta mainituilla seuduilla, muun muassa viime vuosisadan loppuun asti Tampereen pohjoisja itäpuolella. Lukumäärä nousi hiljalleen mutta varmasti, ja yksittäisiä eläimiä alkoi näyttäytyä yhä kauempana etelässä, lopulta niillä Smoolannin seuduilla, joissa ne nyt ovat jo joitakin vuosikymmeniä olleet vakinaisia asukkaita. Etevä ruotsalainen metsästyskirjailija Albert Eklundh on kiehtovalla tavalla kuvannut tätä ilmiötä Smoolannissa tekemiensä havaintojen perusteella. V
Metsien eläjälle järjestyi kausi, jolloin se sai jälleen_ vapaammin liikkua. Kaikki luonnonystävät eivätkä oikeat metsästäjät vähiten tervehtivät tätä uutista suurella ilolla. Toi voimme, että tulokkaille suotaisiin rauha ja mahdollisuus jatkaa sukuaan, kunnes kanta kasvaisi kyllin suureksi ja tarjoaisi tulevaisuudessa tilaisuuden yhtä 9. Ilves, Härr.een rr.etsien suuri kaun:s kissa. Näin olisi epäilemättä jatkunutkin, ellei olisi tullut sotaa, joka vaati suurimman osan maan metsästäjistä lippujen alle. Ja niin tapahtui, että vaellukset idästä onnistuivat. sästäjien alituisen valppauden vuoksi. Syystalvella 1942 levisi ilahduttava tieto, että ilves oli palannut perinteellisille mailleen Hämeenlinnasta itään ja koilliseen tarkemmin sanoen Harvialan kartanon maille Vanajan pitäjässä
Talvella 1943 ammuttiin 3 ilvestä ja syksyllä 1944 vielä yksi. Sitä suurempi oli ilveskantaa kohdannut vahinko. Tarhan omistaja ja muutkin ovat kuulleet eläinten naukuvan, ja ne on jonkin kerran nähtykin, jopa päiväsaikaankin. Siellä on omaksuttu käsitys, ettei Ruotsin vanhan eläimistön edustajia ole lupa hävittää sukupuuttoon, vaikka ne jossain määrin loukkaisivatkin elinkeinoelämän etuja. Tavallisesti ilveksen kaksi jälkeläistä ovat eri. Ruotsissa ollaan luonnollisesti ainakin yhtä hyvin kuin meillä selvillä siitä, että ilves verottaa raskaasti varsinkin j äniskantaa mutta myös metsälintu ja. Pian osoittautui kuitenkin, ettei uusi ilveskanta sittenkään ollut kokonaan tuhoutunut. On siis jälleen toiveita siitä, että ilves asettuu asumaan Hämeen maille mikäli se saa metsästäjiltä rauhan. otaksuttu, vai oliko myöhemmin vielä saapunut uusia yksilöitä. Ja kevättalvella 1945 kaadettiin kuten luultiin viimeinenkin yksilö. Turvatakseen uuden ilveskannan synnyn Suomen Yleinen Metsästäjäaitto ja valtion luonnonsuojelunvalvoja ovat tehneet esityksen lajin rauhoittamiseksi muualla maassa paitsi Lapin ja Oulun lääneissä sekä Kuopion läänin itäisissä osissa. Valitettavasti tämä esitys ei kuitenkaan ainakaan vielä ole johtanut tulokseen. Sitä paitsi on saapunut tieto, että myös Lahden tienoilla on tänä talvena (1945-46) nähty ilveksen jälkiä. Kolme ensinmainittua olivat naaraita, neljäs ja viides sitä vastoin uroksia. ukupuolta, muttai tässä oli ilmeisesti sattunut harvinainen poikkeus. Siitä huoli10. Mutta miten ilveksen rauhoittamista sitten voidaan puoltaa, kun kerran on totta, että se hävittää hyödyllistä riistaa ennen kaikkea j äniksiä ja metsälintuja. Toiveemme eivät kuitenkaan täyttyneet. Naaraat olivat samaa perhettä: äiti tyttärneen. Oliko tulokkaita alun perin ollut enemmän kuin oli . mielenkiintoisiin kuin jännittäviinkin pyyntiretkiin jolloin tietenkin tarkoin varottaisiin tappamasta eläintä toistamiseen sukupuuttoon. Oli miten tahansa H ämeen metsien lumessa 'nähtiin jälleen suurten pyöreiden tassujen kauniita painalluksia, ja kesällä ja syksyllä 1945 on voitu todeta, että ainakin yksi pesye, naaras ja kolme pentua (mikä on jälleen poikkeus säännöstä), on oleskellut Tuuloksen, Hauhon ja Vanajien pitäjien rajamailla. J älkimmäinen vaihtoehto tuntuu todennäköisemmältä. Sitä paitsi siellä on pantu merkille, että metsäkauris on suuresti vähentynyt niillä seuduilla, joihin ilves on jälleen koteutunut. Ne on joitakin kertoja havaittu erään kettutarhan lähellä. Ruotsissa, missä riistanhoito-on paljon pitemmällä kuin meillä, pide· tään sekä siveellisesti että kulttuurillisesti tärkeänä, ettei maan mitään eläinlajia tuhota jäljettömiin
II. matta olen ruotsalaisten riistanhoitomiesten kanssa käymissäni keskusteluissa todennut, ettei kukaan heistä toivo ilveksen häviämistä. Näätä verottaa metsälintukantaa ainakin yhtä paljon kuin ilves, mutta siitä huolimatta se on täydellä syyllä rauhoitettu. Lajin -esiintymistä pidetään päinvastoin sekä arvokkaana että kiintoisana ilmiönä, tietysti kuitenkin sillä edellytyksellä, ettei kanta pääse kasvamaan liian isoksi. Meillä Suomessa ei ole metsäkauriita. Mutta ilveshän panee silloin tällöin toimeen oikeita v erilöylyjä lammaslaumoi_ssa, huomautettaneen. .Sen korvaa hyvin tietoisuus siitä, että meillä edelleenkin elää metsissämme tämä komea eläin, joka kaikkina aikoina on ollut Hämeen eläimistön luonteenomainen ja arvokas edustaja. Nykyään voimme jättää tämän vahingon pois laskuista, koska lampaiden ei enää yleensä :anneta laiduntaa vapaasti metsissä niitä turmelemassa , vaan pidetään ne talojen lähettyvillä, missä ilves· ei niitä hätyyttele. Ilveksen kotieläimille lampaille aiheuttamaa vahinkoa pidetään Ruotsissa merkityksettömänä. Ja jos emme päästä ilveskantaa liian suureksi, ei se vahinko, minkä laji tekee, ole niin suuri, ettemme voisi sitä hyvin kestää. Vahinko, jonka ilves riistallemme aiheuttaa, rajoittuu jänikseen ja metsälintuihin. Tämä on tai oikeammin sanoen on ollut totta varempina aikoina. Jos vain on vähän hyvää tahtoa, voimme kyllä helposti sietää sen v erraten pienen vahingon, minkä vähälukuinen ilveskanta aiheuttaa
Uudessa vesioikeuslaissa näyttää olevan pyrkimyksenä antaa luonnonkauneudelle entistä painavampi merkitys (ks. Suomen 12. Oikeampaa olisi, että luonnonkauneuskin käsitettäisiin eduksi, jonka menetys olisi vesioikeuslain edellyttämässä katselmuksessa otettava huomioon ja korvattava. Vedenjärjestelytyöt ja maisemien luonnonkauneus. Sen sijaan voidaan nykyisen vesioikeuslain IV luvun 3 §:n mukaan vedenjärfestelytyön toimeenpanolupa kokonaan kieltää, jos luonnonkauneuden menetys harkitaan huomattavaksi haitaksi. V. i ' V edenjärjestelytöiden vaikutus maisemien luonnonkauneuteen on kysymys, jota suomalaisessa kirjallisuudessa ei vielä ole käytännöllisesti katsoen ensinkään käsitelty. Kuitenkin se tulee näiden töiden yhteydessä alituisesti esille ja vaatii ratkaisuja, joilla on mitä suurin maisemanhoidollinen merkitys. vedenj ärjestelytöiden yhteydessä on tässä asiassa saatu, erityisesti niitä havaintoja, jotka insinööritoimistossa työskennellessäni olen itse joutunut tekemään. Luonnonkauneus ei nykyisen vesioikeuslain mukaan ole kenenkään omaisuutta, mutta sellainen käsitys on ristiriidassa tonttimaiden hinnanmuodostuksen kanssa. Esitän seuraavassa niitä kokemuksia, joita meillä j ärvenlasku-, joenperkausym. Kun kuitenkin on lähdettävä siitä, että erinäiset vedenj ärjestelytyöt ovat taloudellisista syistä välttämättömiä, joudu-taan luonnonkauneuteen väkisinkin kajoamaan, milloin enemmän, milloni vähemmän. Hakari. Luonnonkauneus omana etupiirinä. Luonnonkauneus on suuren mestarin työtä, jota ihmiset ovat velvolliset vaalimaan; maisemalliset kauneusarvot ovat kotiseudun viihtyisyyden ratkaisevia tekijöitä. '
Muutoin jää mainittu harkinta työn toimeenpanoluvan kieltämisestä ylimalkaiseksi. Reino Kalliola. Luonto 2, s. Korkeat, ,v:aihtelevat rannat sekä peltojen ja metsien sopiva suhde lisäävät myöskin kauneutta. Hattula, Renkajärvi. 68). Maisemalliset kauneusarvot ovat kot'seudun viihtyisyyden ratkaisevia tekijöitä. Se vaikuttaa edullisimmin silloin, kun järvet ovat kohtalaisen suuria ja kun näissä on runsaasti saaria ja niemekkeitä. Valok. Joka tapauksessa on tärkeätä, että luonnonkauneutta ja sen muutoksia voidaan verrata muihin vedenjärjestelytyön aiheuttamiin arvonmuutoksiin. Sen sijaan matalat, puoliksi umpeenkasvaneet järvet 13. Luonnonkauneuteen eniten vaikuttava seikka on paikkakunnan vesistörikkaus
Suhdeluku 80: Keskikokoinen järvi ilman saaria ja lahdelmia; rannat Suhdeluku 70: Maiseman keskellä virtaa tavallinen joki; ympäristö vaihtelevaa;. Vedenkorkeuden vaikutus luonnonkauneuteen on eri vuodenaikoina erilainen. hoidettuja metsiä; viljelykset rinnemailla. Suhdeluku 60: Maisema ilman järviä; peltoja n. Suhdeluku 5: Pintakasvillisuutta vailla oleva suuri vesijättöalue, epäterveellinen rapakko.. Vedenkorkeudenkaan ei silloin käsittääkseni ehdottomasti tarvitse olla sama kuin kesällä. Suhdeluku 50: Järvetön maisema; peltoja vähän; maasto osaksi Suhdeluku 30: Pienehkö umpeenkasvanut järvi vaihtelevassa Uintija kalastusmahdollisuuksia ei ole. Heti lumen sulamisen jälkeen luonto on vailla vehreyttä, ja lyhyt, muutaman viikon kestävä. jolloin järvet ovat jäässä ja maa lumen peitossa. Tämä välikausi on vastakohtaisuudellaan vain omiaan_ korostamaan myöhemmin saapuvaa kevään luonnonkauneutta. rannoilla hyvät uintimahdollisuudet. Luonnonkauneuden määräävä vedenpinta on yleensä keskialiveden_ korkeudella, minkä säilyttämiseen vedenjärjestelytöissäkin usein pyritaan. On yhdentekevää, mikä veden korkeus on talvella,. 25 %; maasto voimakkaasti kumpuilevaa; metsät ja pellot hyvin hoidettuja. vähemmän kaunis kausi on vuodenajoista johtuva välttämättömyys. Suhdeluku 20: Hyvin laaja, tasainen ja yksitoikkoinen peltoaukea. Suhqeluku 90: Maisema kuin edellä, mutta saaria ja niemiä vähän; maasto vähemm.än vaihtelevaa. Rannoilla laajalti suota. Erikois-tapauksissa voitaneen luonnonkauneuden määräävä vedenkorkeus syk-syllä asettaa alemmaksi kuin kesällä. joiden biologinen rikkaus saattaa kyllä olla huomion arvoinen ja viehättää luonnonystävääovat käsittääkseni maisemallisesti suorastaan rumia ja joka tapauksessa vähemmän kauniita kuin samat alueet kuivattuina ja huolellisesti viljeltyinä. suhteittensa puolesta vaihteleva ja kun siinä on sopivassa suhteessa asutusta, peltoa ja metsää. Suhdeluku 10: Suuri umpeenkasvanut järvi. Täysin järvetönkin maisema on kaunis, kun se vain on topografisten. Vaikkakin jokainen yksityistapaus on harkittava erikseen eikä yleis-pätevää luokittelua voida tehdä, esitettäköön muutamien maisematyyppien luonnonkauneuden suhdelukuja kirjoittajan käsityksen mukaan:Suhd~luku 100: Syvä ja laaja järviyhdistelmä lukuisine saarineen, niemekkeineen, lahdelmineen ja harjanteineen; rannat kumpuilevaa maastoa, hyvin
Maassamme on joukko vaillinaisesti laskettuja järviä. Itse Nurmijärvi olisi silloin kaunis, samoin vesistön alapäässä oleva Kuha. C:=J VeHå yli 1.0 m O,S-1,0m t1lle 0,Sm nlffaltaava.• 1 1 1 1 1 •1 : : 1• • 1 l R1.1mo, l I• ' 1 11,• • h I 1 €-, 1 1 1e;1.1po -1 llejupohjoinen_J__c:._'t.j_l?opolrlrojjolnen J .J'd'rvl 1 ~:t> 1 1 J'ärvl 1 Kuha_l_ l?umo jd'rvl 1 1 " I 1 1 s2.oo so,oo '11,0D __ 3~~~--5~_6 __ 7 __ 8_--'-9-~~'---!.~1/-~~'--~!.~3-f~1/-~~km Kaunis järvikomp!eksi Nurmijärvellä on topografinen mahdottomuus. Tässä mainittakoon esimerkkeinä tieja vesirakennusten ylihallituksen toimesta aikoinaan laskettu Tammelan Kalliojärvi, Laitilan Valkojärvi ja maataloushallituksen toimesta laskettu Urjalan Vanhajärvi ja Nurmijärvi Nurmijärven pitäjässä. Tästä on esimerkkinä Nurmijärvi, joka on alkuperäinen tyypillinen rapakko. Puutteellisesti lasketut järvet. Maaston topografian vuoksi tällainen järvi on kuitenkin mahdoton. Luonnostaan se voisi pysyä korkeintaan tasolla 54.50, joka onkin piirroksessa otaksuttu ylimmäksi mahdolliseksi. Nämä alueet ovat nykyisin rumia, mutta laskematta ne eivät läheskään aina olisi sen kauniimpia. Oheinen piirros osoittaa, että jos vedenpinta olisi kesä-aikana korkeudella 55.00, Nurmijärvellä olisi suuri, tosin liejupohjainen, mutta määrätyiltä osiltaan syvä järvi
Kuivatustyöt maiseman kaunistajina. ns. Matalien järvien kuivatuskysymyksiä arvosteltaessa on lisäksi otettava huomioon, että ne ovat soistumiselle alttiita ja että ne luonnontilaisina saattavat tulla entistä rumemmiksi ja epäterveellisemmiksi. Insinööritoimistoihin saapuu muiden anomusten joukossa sellaisten matalien järvien alentamisanomuksia, jotka ennen kuivatustoimenpiteitä ovat jotensakin kauniita, mutta jotka jo pienenkin alentamisen johdosta. Syynä tähän voi olla paitsi asiantuntemattomuus myöskin se seikka, että laskuväylässä ei ole riittäyästi putousta tai että laskuväylän syventäminen on taloudellisesti kannattamatonta. Luonnollista kuivatustapaa käyttäen syntyy matalista liejupohjaisista järvistä helpolla entistä rumempia lätäköitä, jotka eivät ole pelto;:t tai niittyä, mutta vielä vähemmän järveä. Sen toimeenpanon jälkeen tulee paikkakunnan luonnonkauneus lisääntymään. Tällöin tulee kysymykseen alavien osien suojaaminen padoilla ja veden pumppuaminen lumen. Hollannin suurilla meripengerryksillä on matalat ja rumat merenlahdet muutettu asutusalueiksi, joilla nykyisin tapaa jopa täydellisiä kukkaja ouutarhoja. Epämiellyttäviä osia ,vesistöstä ei olisi saatu kaunii_ksi muuta kuin kuivattamalla. Kauneusarvojen lisääntyminen on tällöin vielä suurempi kuin meillä, missä yleinen maankäyttömuoto on pelto. Erehdys s~n sijaan on ollut, et,tä itse Nurmijärveä ei ole laskettu täysin kuiviin, vaan se on jäänyt puutteellisesti lasketuksi järveksi, joka on epäterveellinen ja ruma. sulamisen ja sateiden aikana,. Sama menetelmä, jolla hollantilaiset ovat vallanneet itselleen merestä suuria peltoja asutusalueita! Menetelmää on Suomessa sovellettu toistaiseksi verraten vähän, mutta sillä tulee ilmeisesti vastaisuudessa olemaan sangen suuri merkitys. pengerrysmenetelmä. Luonnonkauneucten suojeleminen. järvi, mutta Alhonj ärvi ja laskuojan var~i olisivat täyd~llisiä rapakoita. Mainitun Nurmijärven kuivattaminen pengertämällä on parhaillaan työn alaisena. Sillciin kun tätä .järviyhdistelmää on ,ensimmäisen kerran ryhdytty alentamaan, suµnnitelm.a on ollut o_ikea. Soistuminen vältetään parhaiten oikealla hetkellä toimeenpantavalla _kuivatuksella
Laaditun ehdotuksen mukaan perattaisiin järven laskuväylää niin paljon, että järvi saadaan kevättalvella alenemaan n. Kun maassa on lunta, ei sellainen alentaminen vaikuta luonnonkauneuteen. Tilanteen pelasti kuitenkin vain järven suuri syvyys ja huomattava laajuus. 70 sm. Esimerkkinä voidaan mainita Tenholan kunnassa olevan Hemträskin alentaminen. Koneellisen tutkimuksen jälkeenkin osa järvenlaskuanomuksista ehdotetaan hylättäviksi, eivätkä ne tavallisesti joudu edes katselmusasteelle, koska niitä ei insinöörin kielteisen kannanoton vuoksi kuitenkaan tultaisi hyväksymään. Järvenlaskujen toimeenpanemista ei maisemien luonnonkauneus yleensä estä silloin, kun järvi on syvä, rannat jyrkkiä ja hyötyalueen ranta syvä. Työn toimeenpanoa varten on kolme eri kertaa anottu valtion avustusta, joka kerta hiukan eri perustein, mutta anomus on aina hyljätty ja yksinomaan siitä syystä, että tilojen talouskeskusten välittömään läheisyyteen muodostuisi ruma rapakko. Sen jälkeen kun vedenpinta. 80 sm ja haittaavat ne maanviljelystä, erinäisiä asumuksia ym. Siten ei Höytiäisen suuri järvenlaskukaan vv. Kriitillisissä tapauksissa toimitetaan järven tulvien alentaminen niin, että padolla estetään järven kesäveden aleneminen. Tällainen suunnitelma on tehty mm. Lumensulamisesta virtaa järveen runsaasti vettä, jolla järvi muutamassa päivässä korotetaan sille tasolle, missä se yleensä kesällä on ollut. Tietyissä tapauksissa tulevat rantavyörymät vähenemään tulvien poistamisen jälkeen ja loi villa rannoilla pienenee tulvaj ätteiden rumentava vaikutus. Tuusulanjärven suhteen. Järvessä ovat nykyiset vedenkorkeusvaihtelut n. Kun sellaisen järven laskemiseen ei tarvita lupaa, riippuu asia yksinomaan yrityksen aktiiviosakkaista, eikä työn toteuttamista voida yleensä estää. Tällaisten tutkimusten, joiden lukumäärästä ei valitettavasti ole tehty tilastoa, jatkamisesta luovutaan yleensä jo silmävaraisen tarkastuksen nojalla. Oman ryhmänsä muodostavat ne vesioikeuslain IV luvun 17 §:n 3 mom:n tarkoittamat järvet, jotka kuuluvat kokonaan laskemisyritykseen ryhtyneiden omiin tiluksiin. muodostuisivat rumiksi ja epäterveellisiksi. Kuitenkin on tapauksia, joissa maataloushallitus kieltämällä valtion avustuksen on voinut tehdä tyhjäksi luonnonkauneutta suuresti alentavien hankkeiden toteuttamisen. Tällä toimenpiteellä saavutetaan se etu, että vedenpinta toukoaikana on samalla korkeudella kuin kesällä ja peltojen muokkaaminen sekä kylväminen käy normaaliaikana mahdolliseksi. 1859-60 muodostunut luonnonkauneutta tuhoavaksi, koska rumia rantoja muodostui kokonaisuuden kannalta vähän ja koska nekin osittain ovat aikaa myöten muuttuneet kauniimmiksi
Ilman patoa olisi yläpuolisessa pera• tussa väylässä vettä kesällä vain niukalti. Pelkästään luonnonkauneuden kannalta voi avattava pato olla koko talven auki. 15 sm kor keammalle kuin alin havaittu vedenkorkeus. järvessä on saatu kohoamaan kesäaikaiseen korkeuteen, ei sitä enää päästetä alenemaan, mikä tapahtuu patoluukkuja sulkemalla. Tarpeeksi leveällä harjalla varustettuna se kykenee nielemään vettä niin paljon, että vedenkorkeusvaihtelut jäävät pieniksi. Siinä viihtyisivät vesikasvit 18. Niiden avulla voidaan vedenpinta pysyttää luonnonkauneuden määräävällä korkeudella tai mahdollisimman lähellä sitä. Tällainen pato lisää kuitenkin tulvia alajuoksulla, minkä vuoksi se tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun siellä ei ole alavia viljelysmaita, voimalaitoksia, matalia siltoja tms. Se soveltuu parhaiten lähellä merta olevilla paikoilla. Kun eräiden patorakenteiden hoitaminen juuri talvella tuottaa jäätymisvaaran vuoksi paljon työtä, mutta kesällä verrattain vähän, ovat luonnonkaun~uden säilyttämiskustannukset yleensä pieniä. Avattavat pa<lot käsittävät suuren joukon erilaisia rakenteita. Joenperkausten yhteydessä käytetään usein sellaista patoa, jolla estetään ruohojen kasvu joen pohjassa. Sen hoitokustannukset ovat pienet ja patoamisen laiminlyöntimahdollisuuksia ei lainkaan ole, mutta se kerää helposti lietettä yläpuolelleen, joten aika-ajoittaiset ruoppaukset ovat välttämättömiä. Paras patotyyppi on kiinteä pohjapato. 10_0_~~0 _ _ _ ,0_0 _ _ _ 2_00 _ _ ~.aoo _ _ -----'J-4po,,.., Aul:njoen perkaustyö Hyvinkäällä. Huvilanomistajien toivomusten tyydyttämiseksi edellyttää suunnitelma, että alin sallittu vedenpinta järvessä ei tulvien alentamisen jälkeen enää saa alentua yhtä matalalle kuin luonnontilassa, vaan että se padotaan n
Valok. mitä parhaiten ja vesi väylä paitsi että se hidastuttaisi veden virtausta myöskin säilyttäisi veden piilossa ja luonnonkauneus olisi vähäisempi. Luonteenomaisena esimerkkinä sellaisesta tapauksesta mainittakoon käynnissä oleva Aulinjoen perkaustyö Hyvinkäällä.. Padon avulla saadaan joessa pysymään kasvukautena vettä niin paljon, että tavallisimmat vesikasvit pysyvät kurissa. Tuusulanjärven pohjoispää: Järvenpään seutu. Osa kuivatustöistä on suoritettava siten, ettei vedenkorkeuksia järvessä saa muuttaa. Maanviljelystä haitt1av:en suurten vedenkorkeusvaihte'.uiden estämiseksi on järveä suunn:te:tu padottavaksi. maanmittaushallitus
Olemme todenneet, että vedenjärjestelytöidenkin yhteydessä voidaan maisemien luonnonkauneutta monissa tapauksissa suuresti suojella, erinäisissä tapauksissa jopa lisätäkin. Esimerkkinä mainittakoon Kirkkonummen Perälänjärven korotushanke, joka sai alkunsa järven rannalla asuvien huvilanomistajien aloitteesta. Joskus ovat luonnon olosuhteet sellaiset, että vedenjärjestelytöihin ei lainkaan voida ryhtyä. Noin 0,5 m:n korottamisella ja erinäisten ruoppaustöiden jälkeen tulee pohjakasvillisuus ennen pitkää häviämään ja luonnonkauneus lisääntyy. Varsinaisesti luonnonkauneuden lisäämistäkin tarkoittavia toimituksia tulee insinööripiirien työalalla esille. Tämän työn toteuttamista haittaa rannalla oleva peltoa ja niittyä käsittävä matala alue, yhteensä n. 18). Näin on asian laita erityisesti silloin, kun vesistö on suosittuna matkailureittinä tai muutoin luonnonkaunis ja arvokas. Nykyinen järvi on syvimmältä kohdalta 1,0 m, rannoilta hyvin matala, voimakkaan ruohokasvillisuuden valtaama. j ärvenkorotukset. J ärvenkorotustöitä vaikeuttaa puutteellinen lainlaadinta ja tietyissä tapauksissa varojen puute. 20. Syhärin järven vedenkorkeuden säilyminen on turvattu varmistµspenke:rein ja -padoin (kartta s. Järvenkuivatustöiden kanssa läheisessä yhteydessä on kokonaan uusien järvien luominen. Tulevaisuudessa voi näitä hankkeita kuitenkin ilmaantua enemmän. Täysin j ärvettömälle paikkakunnalle rakennettuina ne ovat melkoisesti lisänneet maiseman kauneutta ja ihmisten viihtyisyyttä. 6 ha. Myöskään mitättömien taloudellisten arvonnousujen takia ei vesistöjemme luonnonkauneutta ole vaarannettava. Yksinkertaisten patojen avulla on tällaisia j ärviä tehty eri puolilla maata. Kukin erikoistapaus on siten huolellisesti tutkittava ja kaikki asiantuntemus käytettävä hyväksi, jotta velvollisuutemme luonnon suojelemiseksi tulisi täytetyksi