K la. Olemme jout uneet luovuttamaan isänmaastamme eräitä kauneimpia osia korvaamattomine luonnon aarteineen ja muistomerkkeineen, ja nyt meidän on tehtävä kaikkemme voidaksemme käyttää pienentyneen maamme edellytykset mahdollisimman tarkoin. R. P uhe luonnonsuojelusta saattaa näissä olosuhteissa monen mielestä tuntua tarpeettomalta, 5. v iime vuodet ovat olleet kansallemme raskaiden koettelemusten aikaa ja edessämme on edelleen monia vaikeuksia . Pyhätunturin kansallispuistosta. Val <>k
Se on päinvastoin sitä omalta osaltaan tukemassa ja lujittamassa, koska se takaa henkisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen säilymisen menneiden ja tulevien sukupolvien välillä. jopa yleisen edun vastaiseltakin. Meidän tehtävänämme on huolehtia siitä, että jälkipolville kaikesta huolimatta jää mahdollisimman täydellinen kuva Suomen luonnosta, sellaisena kuin se on ollut menneinä aikoina herättäessään esi-isiemme kiintymyksen ja rakkauden tähän maahan. 6. Meidän on valvottava, että myös tuleville polville varataan tilaisuus ammentaa voimaa ja tarmoa niistä samoista lähteistä, joista suomalainen luonne on saanut olennaiset piirteensä ja suomalainen henki syvimmän tehonsa. Luonnonsuojelun merkitys on päinvastoin tullut meille entistä monin verroin ajankohtaisemmaksi. Tapahtuneiden menetysten jälkeen me vasta täysin käsitämme, millaisia arvoja maamme luonto on sisältänyt, ja näiden menetysten valossa meille on myös entistä selvemmin kirkastunut vielä hallussamme olevien luonnon muistomerkkien suojaamisen ja säilyttämisen velvoitus. Tämä meidän tehtävämme ei suinkaan ole ristiriidassa maamme nykyisen voimakkaan aineellisen rakennusja viljelystoiminnan kanssa. Mutta näin ei suinkaan ole asian laita
Mikäli muuta suojelevaa suhdetta vähitellen syntyi, se johtui harkitusta hyödyn tavoittelusta. Tästä oli kuitenkin vielä kokonaisen vuosisadan matka määrätietoisen, ohjelmallisen luonnonsuojeluajatuksen syntymiseen. Ei ole mahdotonta, että joku valistunut kartanonomistaja tai pappilanhaltija jo tällöin heräsi pikku tekoihin luonnonkauneuden varjelun hyväksi. Siellä täällä tuli esille ajatus tai ajatuksen sirpale , joka hiljalleen valmisteli maaperää ainakin valistuneimmissa mielissä. K. LINKOLA: Luonnonsuojelumme kehityksestä. Herätellessään »Litteraturbladetin» palstoilla harrastusta perustaa eläinsuojeluyhdistys maahamme, samaan tapaan kuin ulkomailla oli tehty, hän teroitti lastenkasvattajien mieleen, kuimka tavattoman tärkeää on juurruttaa lapsiin myötätuntoa kaikkea eläväistä kohtaan, ja täydensi tätä ajatustaan lauseella: »Me emme haluaisi tästä eläväisten joukosta sulkea pois kasvejakaan, joiden olemassaolon 7. eräiden puiden kauneusarvoon niiden säästämiseksi. Olisi kuitenkin vääriin näistä päätellä, että kaukaiset esi-isämme olisivat suhtautuneet luontoon hellävaroen, runollisen ihastelunsa kohteita suojaten. Aivan vailla kehitystä aatteen hyväksi ei tämäkään aika kulunut. Turun akatemian pirteimmällä aikakaudella, 1700-luvun toisella puoliskolla, eräissä luonnontieteellisissä kirjoitelmissa ohi mennen esitettiin ajatuksia, joita kenties voi pitää aatteellisen luonnonsuojelun ensi ituina. Aatteellisuuteen vivahtava luonnon varjelu supistui varmaan uhripuiden tai jonkin käenkukuntapuun säästämiseen. V anhasta kansanrunoud estamme voi poimia paljon lämpimän luonnonihailun, jopa luonnonrakkaudenkin todisteita. 1857 kirjoitti artikkelin, jossa eetillisen ja käytänmöllishyödyllisen luonnonsuojelun näkökohdat sulautuvat merkille pantavan läheisiksi. 1600-luvulla määräyksiä laajennettiin, ja vuoden 1734 tunnettu laki meni erinäisissä metsää ja arvopuita suojelevissa säännöksissä melko pitkälle. Niinpä itse JUHANA VILHELM SNELLMAN v. Aivan varmaan he taistelivat luontoa vastaan yhtä väkivaltaisina valloittajina ja kukistajina kuin alkukantaisten olojen ihmiset muuallakin. Luonnonsuojelua nykyaikaisessa mielessä nämä, yhtä vähän kuin myöhempienkään aikojen metsänhoidolliset määräykset eivät olleet. Viitattiinhan tällöin esim . Kustaa Vaasan aikana jo viisas hallitusvalta ryhtyi lain voimalla estämään arvokkaiden puiden, ennen kaikkea tammen, häviämistä
Suurenmoisella tyylillisellä taidolla, palavalla lämmöllä ja vakuuttavalla voimalla Nordenskiöld osoitti ne syvälliset muutokset, joita pohjoismaiden luonnossa ihmiskäden toimesta jo oli tapahtunut ja jotka läheisessä tulevaisuudessa tulisivat valtavasti suurenemaan ja pian ulottumaan maan syrjäisimpiinkin soppiin saakka. Kirjoitus julkaistiin Turussa toimitetussa, mutta Tukholmassa painetussa, ruotsinja suomenkielisiä kirjoitelmia sisältäneessä muistolehdessä, jota sekä Suomessa että Ruotsissa myytiin Turkuun pysty tettävän Pietari Brahen muistopatsaan hyväksi. Metsänhoitajiemme ja luonnontieteilijäin piireissä kysymys kansallispuistojen perustamisesta tuli keskustelujen ja vilkkaan pohdinnan kohteeksi. 1880. Kirjoitus tuli täten molemmissa maissa laajalti tunnetuksi silloisen sivistyneistön piirissä. Hän vaatimalla vaati ajoissa pelastamaan osia alkuperäisestä luonnosta jälkimaailman hyväksi ja ehdotti laajan kansallispuiston perustamista. Nordenskiöld . Erittäin monipuolisesti valaisivat kirjoituksissaan asiaa 8. On tapana sanoa, että varsinaisen luonnonsuojelun historia alkaa Suomessa ja Ruotsissa yhteisesti v. E . häiritseminen ja tuhoaminen on lapsilla kovin yleisenä pahana tapana, tapana, jonka, kun se useimmiten ilmenee puiden latvojen taittamisena ja tärvelemisenä, liioittelematta voi sanoa olevan metsälle paljon tuhoisamman kuin maan koko puutavaranviennin». Se alkaa eräästä suuren maanmiehemme ADOLF ERIK NoRDENSKIÖLDin lyhyestä, mutta hyvin sisältörikkaasta kirjoitelmasta: »Ehdotus va1tionpuistojen perustamiseksi pohjoismaihin». Snellmanin ajoista eläinsuojelu on vähitellen kehittynyt määrätietoiseksi, järjestelmälliseksi toiminnaksi ja päässyt juurtumaan yleiseen tietoisuuteen, mikä yleisen luonnonsuojelun kannalta on tärkeätä ja mieluista todeta. Uutuudestaan huolimatta Nordenskiöldin esittämät ajatukset saivat pian vastakaikua. A. Sopivia alueita etsittiin ja ehdotettiin, niiden laatua ja sijaintia harkittiin sekä käytännölliseltä että teoreettiselta kannalta
Näiden erilaisten suojelutoimenpiteiden tunnetuksi tuleminen herätti suurenkin yleisön harrastusta ja myötämielisyyttä luonnonsuojelua kohtaan. otettiin puheeksi harvinaisten kasvien suojeleminen ja kaiken tarpeettoman luonnonraiskauksen estäminen. Hänen intomieliset, usein lyyrillisen kauniit kirjoituksensa ja kirjansa , varsinkin vv. 1898. 1910-luvulla tämä ohjelman puoli alkoi hiljalleen toteutua lähinnä maisteri RoLF PALMGRENin antaumuksellisen herätystyön vaikutuksesta. NORRLIN v. 1921-22 ilmestynyt »Luonnonsuojelu ja kulttuuri I-II», laajensivat huomattavasti luonnonsuojeluaatteen kannattajapiiriä. Kun ei kansallispuistojen perustaminen näyttänyt onnistuvan, toimivat valistuneet asianharrastajat "pienempien rauhoitusalueiden aikaansaamiseksi. CoNWENTzin suuripiirteistä luonnonsuojeluohjelmaa, esittäen samalla ehdotuksia luonnonsuojelutyön laajentamisesta ja aatteen levittämisestä laajojen kansalaispiirien k eskuuteen. Eräissä sivistysjärjestöissä, varsinkin kotiseutuyhdistyksissä, tuli luonnonsuojelu puheeksi ja muutamat kaupunkikunnatkin alkoivat osoittaa harrastusta asiaan. Tähän oli hyvin suurena syynä luonnonsuojelua välittömästi koskevan lainsäädännön puute monia luonnonsuojelun ka:nnalta tärkeitä rauhoitusmääräyksiä, jotka on tarkoitettu taloudellista hyötyä tuottamaan, on tunnetusti jo vanhastaan olemassa ja on jatkuvasti sää9. Kieltämätöntä kuitenkin on, että varsinaisen luonnonsuojeluaatteen aktiivinen kannatus levisi hitaasti. PALMEN teki tunnetuksi kuuluisan saksalaisen luonnonsuojelumiehen H. A. Luonnollisesti ei sentään näitäkään kokonaa:n unohdettu. Herätyskylvön seurauksena alkoi sanomalehdissä tuon tuostakin näkyä luonnonsuojeluhenkisiä kirjoitelmia ja uutisia. 1890 ja professori J. Muuan valtionkomitea teki v. V . Mutta valtiovallan taholta ei kannatusta saatu ja suunnitelmat painuivat lepäämään, tullakseen uudestaan esille vasta itsenäisessä Suomessa. Varsinaiset positiiviset tulokset pysyivät kuitenkin valitettava:n laihoina. Mm. 1905 professori J . 1910 nimenomaisen ehdotuksenkin ajatuksen toteuttamiseksi. kasvitieteilijät tohtori R. P . Uudellamaalla syntyi pieni kunnallinenkin suojelualue ja maaherran päätöksellä rauhoitettiin toistaiseksi Mallatunturi kaukana Enontekiössä. Osittain niitä perustettiin matkailuliikenteen edun nimessä, osittain rauhoitteli metsähallitus metsiensä pikku lohkoja säästömetsiköiksi, osittain yksityiset uhrautuvat luonnon ystävät perustivat linnunsuojelualueita. Tähän vaikutti paljon se, että suojelualueiden perustaminen oli, varmaan Nordenskiöldin kirjoituksen vaikutuksesta, otettu siinä määrin pääasiaksi, että luonnonsuojelun muut puolet joutuivat suuresti syrjään. HULT v
detty (rikoslaissa, metsäja suojametsälaissa, metsästyslaissa, kalastussäännössä jne.). On avoimesti myönnettävä, että pitkäaikainen vastatuuli luonnonja kansallispuistokysymyksen ratkaisussa on vaikuttanut lamaannuttavasti yleiseen luonnonsuojelutyöhömme. Se on huomattavalta osalta ollut syynä siihen, että kehitys on uusimpinakin aikoina ollut _hidasta 10. 1928, eduskunta jo ehti päättääkin alueiden erottamisen valtionmaista , mutta päätöksestä ei tullut lakia , ja vasta v. Kerran, v. Mutta taas tuli eteen monia vaikeuksia ja esteitä. Sodan aiheuttaman alueluovutuksen yhteydessä alueista vuosi sitten menetettiin kolme. Otettiinpa lakiin myös eräs maisemansuojelun kannalta tärkeä määräys, jonka mukaan liikeilmoitusten sijoittaminen vapaaseen luontoon on kielletty. Vasta itsenäisyytemme keväässä saatiin asia käyntiin ja lakiehdotus valmistui 1921. Yksimielisesti eduskuntamme seuraavan vuoden lopulla hyväksyi luonnonsuojelulain, joka tuli voimaan 1 p :nä heinäkuuta 1923. Onneksi ne kaikki, ennen muita Hiisjärven alue Salmissa, ehtivät paljon hyödyttää tieteellistä tutkimustamme. Se oli aatteemme toinen suurvoitto. 1917 teki hallitukselle anomuksen luonnonsuojelulain valmistamisesta. Toivorikkaina ryhdyttiin nyt jälleen ajamaan ennen kaikkea kansallisten luonnonsuojelualueiden perustamista. Luonnonsuojeluaate oli nyt voittanut ensimmäisen suuren voittonsa. Haikein mielin lisäämme tähän, että myös muutamia maa-alueita, jotka Metsätieteellinen tutkimuslaitos oli omistamillaan mailla jättänyt tutkijain tarpeiksi täyteen rauhaan, menetettiin Moskovan rauhanteossa, suureksi tappioksi luonnonsuojelun tieteellisille pyrkimyksille. Tie oli avoin sekä luonnonja kansallispuistojen erottamiseen valtionmailla että erilaiseen lain turvaamaan rauhoitukseen myös yksityismailla. Lailla ja sen nojalla annetuilla asetuksilla rauhoitettiin suurin osa li.nnustostamme sekä siili, lepakko ja siipiorava (riistakelpoisten eläinten rauhoitusmääräykset sisältyvä,t metsästyslakiin) , samoin joukko harvinaisimpia ikasvilajejamme. Ensimmäisenä hoiti tointa maisteri RoLF PALMGREN ja hänen jälkeensä vv. Erityinen valtion viranomainen, luonnonsuojelunvalvoja, pantiin luonnonsuojelua kaitsemaan. 1938 saimme kauan kaivatut suuret luonnonsuojelualueemme , kuusi luonnonpuistoa ja neljä kansallispuistoa. 1930-39 tohtori VILJO KuJALA; v:sta 1939 lähtien, jolloin toimesta tehtiin vakinainen virka, on tohtori REINO KALLIOLA ollut luonnonsuojelunvalvojana. Puistot asetettiin Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen hallintaan ja hoitoon. Puutteen korjaamiseksi vanhin luonnontieteellinen seuramme Societas pro Fauna et Flora Fennica, jonka keskuudessa luonnonsuojeluaatetta innokkaimmin ajettiin, v
Eiköhän vain heikkouden pääsyyksi ole katsottava se, että luonnonsuojelumme pyrkimykset ovat olleet liian suuressa määrin luonnontieteelliset, jopa suorastaan liiaksi akateemiset . Yhdistyksen toimintaan luonnonsuojeluharrastuksen levittäjänä ja kehittäjänä kiinnitetään yleisesti paljon toiveita. Muiden maakuntien tulisi kilpaillen y rittää saavutuksissa Ahvenanmaan rinnalle. Pieniä suojelualueita, jotka edustavat erilaista, kulttuurin vaatimissa muutoksissa vähitellen häviävää luontoa, on vasta muutamia, ja yksityisten luonnonmuodostumien, ns. Mutta se ei ole ky ennyt antamaan oikeata pistosta suurten joukkojen sydämiin. Yhdistyksen syntyessä toteutui jo 33 vuotta aikaisemmin esitetty ja vuosien varrella usein kerrattu harras ajatus. Aatetta on kyllä ajettu suurella lämmöllä ja kaikkea arvostelua kestävällä asiallisuudella. Pisimmällä on luonnonsuojelutyö Ahvenanmaalla, missä maakunnan itsehallinon puitteissa ja kotiseudunrakkauden innoittamina on kyetty saamaan monta erinomaista tulosta luonnonsuojelun alalla. Luonnollisesti lankeaa pääansio kaikesta muutamille valistuneille, toimintatarmoisille kansalaisille. Toistaiseksi ovat kuitenkin näkyvät tulokset jääneet vallitsevan ajan vaikeuksien johdosta pieniksi. luonnonmuistomerkkien, rauhoittaminen ei liioin ole vielä päässyt riittävään vauhtiin. Uusimpiin merkkitapahtumiin luonnonsuojelutyön alalla kuuluu epäilemättä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen perustaminen toukokuun 27 p:nä 1938. Mutta verratessamme aatteemme voimaa ja näkyviä t uloksia monista muista maista tunnett uun tai useiden toisten aatteellisten liikkeiden saavutuksiin omassa maassamme on nöyrästi tunnustettava , että olemme paljon jäljessä. Varsinkaan rahvastamme , joka elää luonnonmetsien 1 l. Yleisön myötämielisyys aatetta kohtaan on kyllä vuosi vuodelta kasvanut, mutta tekoja on tehty vain vähän. ja tulokset verrattuina muuhun kehitykseen maamme itsenäisyyden aikana vähäiset. Kun yleispiirteisesti silmäilemme 60-vuotisen kehityksen saavutuksia, voimme tyy t y väisin mielin todeta, että luonnonsuojelu on monien muiden viime vuosisadan kauniiden aatteiden tapaan varttunut aluksi vain muutamien harvojen käsittämästä ajatuksesta sivistysriennoksi, joka saa kannatusta ei ainoastaan lukuisilta yksityisiltä vaan valtiovallankin taholta. Tärkein aikaansaannos lienee tämän vuosikirjamme, »Suomen Luonnon», ensimmäisen niteen ilmestyminen. Paikallinen linnunsuojeluyhdistys on myös saanut melkeinpä ihmeitä aikaan. Tämä antaa aihetta itsetutkisteluun
On varmaa, että jos luonnonsuojelutyö voidaan saada kansanomaisemmille linjoille, sellaisiin muotoihin, että se tulee todella lähelle jokaista kansalaista, aikaansaannokset tulevat valtavasti kasvamaan ja ulottumaan kaikkialle maassa. Heidän joukostaan voi kenties ilmestyä aatteenajajia, joille luonnonsuojelutyön sosiaalinen puoli tulee heidän tärkeimmäksi sydämenasiakseen. Suojelevan ja säilyttävän toiminnan ohella tulevat nykyään kysymykseen myös uusia kauneusarvoja luovat, aktiiviset toimenpiteet. jokapäiväisessä ympäristössä, ei esim. Luonnontieteilijäin täytyy tietenkin olla jatkuvasti luonnonsuojelun varsinaisten työntekijäin kantajoukkona. Kaupunkien ja tehdasseutujen asukkaille, joille lomahetkien ja vapaaviikkojen mahdollisimman virkistävä käyttö on hyvin tärkeätä, on kysymys luonnonrauhaisten, kauniina säilytettävien retkeilypaikkojen aikaansaamisesta tullut ajankohtaiseksi ja saanee luonnonsuojelun merkeissä osan ratkaisustaan. Jos näin teemme, saavat ajanmittaan myös tieteen tarpeet luonnonsuojelun alalla suurempaa ymmärtämystä osakseen kuin tähän mennessä. Luontomme laajaperäinen vaurioilta varjeleminen onkin mahdollista vain silloin, kun se kehittyy kansan laajojen kerrosten asiaksi. Minulla on usein vuosien varrella ollut tunne, että meitä tiedemiespiireihin kuuluvia luonnonsuojelun kannattajia on pidetty ja pidetään edelleenkin liian suuressa määrin omien ahtaiden erikoisharrastustemme ajajina. 12. ole kyetty vakuuttamaan luonnonsuojelualueiden merkityksestä ja tarpeellisuudesta. Mutta lukuisia muitakin kansalaisia on saatava mukaan tähän työhön. Näistä virtauksista, jotka eivät meilläkään ole aivan uusia ja tuntemattomia, on syytä ottaa oppia omaan työhömme. Luonnonsuojelu tahdotaan entistä enemmän tehdä yhteiskunnalliseksi, osittain suorastaan sosiaaliseksi asiaksi, jokaiselle kansalaise1le kaunista luonnonympäristöä ja mielenvirkistystä antavaksi. Tällaiset kansanomaisuuden, voinemme kenties sanoa demokraattisuuden tuulet puhaltavat nykyisin luonnonsuojeluaatteen alalla niissä maissa, missä suuren yleisön mukanaolo työssä on ennestäänkin ollut yleistä ja saavutukset sen mukaisesti suuret. Luonn.on suojeleminen ja hoivaaminen halutaan aloitettavaksi jo kotipihasta ja -puutarhasta, kodin läheisistä tienvarsista ja metsiköistä. Sekä kotiseudun kulttuurimaiseman että sen luonnonmaiseman hoito tarjoutuvat siis jopa sosiaalisessakin mielessä luonnonsuojeluaatteen tärkeiksi työsaroiksi. Maalaisten asuinpaikat on luonnonkauneutta säästäen ja lisäten tehtävä entistä viihtyisämmiksi
I. Suomen Matkailijayndistyksen kuvakokoelmasta.. Hustich. Itämeren ääreltä kauas L a p i n t u n t u r e i 11 e. Valok
Ja kulttuurin vaikutukselta on kokonaan rauhoitettava edustavia närtteitä maamme luonnonkasvojen alkuperäisistä piirteistä, maakamaran ja veden muodostoista sekä luonnonvaraisesta kasvillisuudesta ja eläimistöstä. Uusia viljelysmaita on jatkuvasti raivattava, metsien hoitoa tehostettava, soita on yhä enemmän kuivattava, koskivoiman käyttöä lisättävä. Luonnontilainen alue toisensa jälkeen joutuu siten taloustoiminnan piiriin. Ilo on kuitenkin täydellistä vain edellytettynä, että luontoa samalla mahdollisuuksien mukaan suojellaan. REINO KALLIOLA: Luonnonsuojelusta Ja sen tehtävistä . Maamme väkiluvun kasvu, taloutemme kehitys ja henkisen kulttuurimme edistyminen edellyttävät luontomme elinkeinoelämälle tarjoamien mahdollisuuksien käyttämistä yhä perusteellisemmin. Luo n no n t u t k i j a 11 e koskematon luonto on erinomaisen tärkeä. Luonnon muistomerkit ovat eräänlaista kansallisomaisuutta, jota on vaalittava yhtä hyvällä syyllä kuin historiallisia ja esihistoriallisia muistojamme. Luontomme taloudelliseksi valloittamiseksi on kaikki voimat jännitettävä, ja tässä työssä saavutetut tulokset ovat kansallinen ilon aihe. Luontoa hävittävän kosketuksen täytyy toisin sanoen rajoittua siihen, mikä on todella välttämätöntä. Suojellaan kaikkialla siellä, m1ssa taloudelliset seikat eivät aseta sille esteitä, ja samoin siellä, missä suojelemista voidaan pitää yleiseltä kannalta tärkeämpänä kuin tuhoutumisesta aiheutuvaa yksityistä tai paikallista hyötyä. Nykyään tapahtuu tässä suhteessa kymmenissä vuosissa yhtä paljon kuin ennen vuosisadoissa, ja kehityksen vauhti tulee vastaisuudessa epäilemättä yhä vain kiihtymään. Kasvien ja eläinten riippuvaisuus elinympäristöstään ja eliöiden keskinäiset suhteet voidaan täysin selvittää vain siellä, missä ilmiöiden luonnonmukainen tila on säilynyt. Se on nykyajan velvollisuus sekä menneisyyttä että tulevaisuutta kohtaan. Luonnontieteittemme saavutukset, erityisesti metsätieteellisen tutkimustoimintamme korkea taso, johtuvat suureksi osaksi siitä, että täällä 15. Ovatpa eräät geologisetkin tutkimuskohteet herkkiä muuttumaan ihmistoiminnan vaikutuksesta. Uusia teitä, tehtaita ja suurkyliä syntyy syrjäseuduillekin, ja rintamaat muuttuvat vähitellen täydellisiksi kulttuurimaisemiksi, joissa alkuperäisestä luonnosta on sellaisenaan tuskin mitään jäljellä
Ymmärretään jälleen, -että me ihmiset olemme itsekin luontoa, ja siitä jatkuvasti sekä ruumiillisesti että henkisesti riippuvaiset. S o s i a a 1 i n en 1 u on no ns u o j e 1 u. Suomen luonto, sen loppumattomat metsät, tuhannet järvet ja laajat suot ovat kautta aikojen vaikuttaneet suuresti aineellisen kulttuurimme muotoihin ja kansamme henkiseen rakenteeseen. Luonnonsuojelualueet tulevat vastaisillekin sukupolville tarjoamaan elävän kuvan »siitä luonnosta, jota vastaan esi-isämme saivat taistella ensimmäiset taistelunsa, joka on ylläpitänyt pohjanmiehen lannistumatonta vapauden rakkautta ja kasvattanut heidän rohkeat soturijoukkonsa , joka on ollut sinä laajana museona , jossa kaikki tietäjämme ja taitajamme ovat tutkimuksensa aloittaneet, joka on perussävelenä runoilijaimme lauluissa, omassa ja isiemme maailmankatsomuksessa» (A. Tekniikan valtavasta kehityksestä, joka on kokonaan mullistanut taloudelliset ja yhteiskunnalliset olot, on ollut paljon hyötyä , mutta sen tilille on myös merkittävä eräitä kielteisiä puolia. Kivimuurien ja katujen painostavasta ahtaudesta paetaan ulos vapaaseen luontoon, mitä alkuperäisempään, sen parempi. E . Kaupunkien ja muiden asutuskeskuksien väestö on vieraantunut terveen elämän alkulähteestä, luonnosta. Mutta alkuperäinen luonto -ei kiinnosta vain luonnontutkijoita. Viimeksimainittujen ymmärtäminen ja selvittely edellyttää sen vuoksi myös luontomme ja siinä tapahtuneiden muutosten tuntemista. Nykyaikaa luonnehtii jälleen jonkinlainen paluu »takaisin luontoon». Kulttuuri on suuresti koneellistunut ja aineellistunut. Turmeltumaton luonto, jossa kasvit ja eläimet viettävät omaa salaperäistä elämäänsä, on nykyajan ihmiselle virkistävä keidas , joka tar16. Luonnonsuojelun yleinen kultturellinen merkitys. Sellaiset nykyaikaiset harrastukset kuin retkeily, viikonlopun vietto, leirielämä ja muu ulkoilu ovat saaneet suuret joukot liikkeelle. näihin aikoihin asti on säilynyt suhteellisen alkuperäislaatuista luontoa paljon enemmän kuin monissa muissa kulttuurimaissa. Ja nyt on tullut vastavaikutus. Nordenskiöld) . Luonnontutkijamme ovatkin meillä ensimmäisinä oivaltaneet luonnonsuojelun merkityksen ja ovat jatkuvasti sen innokkaimpia ajajia, mutta kaikkienkin kansalaisten olisi opittava ymmärtämään tieteellisen tutkimustyömme tarpeita. Luonnontilaisten tutkimusja kokeilualueiden perustamiseen uhratut varat tulevat aikanaan monin kerroin takaisin, kun tutkimustyön tulokset ehtivät käytäntöä palvelemaan
joaa loppumattomiin kauneutta, rakentavia ja rohkaisevia ajatuksia ja taiteellista innoitusta. Mutta sen huomio ulottuu, -kuten jo edellä .on käynyt .selville, myöskin muuhun vapaaseen luontoon jo siitäkin syystä, että alkuperäisyyden rajoja on 17. Mikään tekniikka ja rationalisointi eivät ole voineet sitä tukahduttaa. Luo n no ns u o j e 1 u ta 1 o u s kysymyksenä. Joka tapauksessa on oikeus vaatia, että luonnonsuojelullisetkin näkökohdat otetaan huomioon jo luontoon kohdistuvia muutoKsia suunniteltaessa ja eri tekijäin merkitystä arvosteltaessa. Puutarhan koristekasvit ovat hyvin kauniita, ja me saatamme ihailla jalorotuisen koti:eläimen piirteitä, mutta metsän kätköistä tavattu harvinainen luonnonkasvi on oikea löytö ja vilaukselta nähty villiriistan edustaja elämys. Luonnonsuojelun ja jokapäiväisen elinkeinoelämän pyrkimykset joutuvat usein keskenään ristiriitaan, ja tällöin on edellisten yleensä väistyttävä. Tällöin käy selville, että luonnonsuojelun hyväksi voidaan tehdä paljon enemmän, kuin miltä ensi aluksi näyttää. L u o n n o n s u o j e 1 u k u 1 t t u u r i m a i s e m a s s a. Heillekin on järjestettävä mahdollisuus päästä luonnonkasvien ja lintujen pariin. Varakkaampi väestö voi ~esällä hakeutua maaseudulle virkistymään, mutta on tuhansia ihmi . Toiselta puolen on huomattava, että luonnonsuojelukin on tärkeä kulttuurikysymys, jonka hyväksi kannattaa jotain uhrata. Viitattakoon lisäksi vain luonnonsuojelualueiden merkitykseen retkeilyja matkailupaikkoina sekä hyödyllisen riistan leviämiskeskuksina. Määrätyissä tapauksissa saattaa varsinaisista luonnonrauhoituksistakin olla taloudellista hyötyä. Tieteellisten tutkimusten merkityksestä tässä suhteessa on jo edellä ollut puhetta. Että luonnonkauneudellakin on myyntiarvoa , sen tietävät varsin hyvin esim. Niin voimakas on vieläkin luonnontunteemme. Paraskaan keinotekoinen puisto ei voi sitä korvata. huvilatonttien palstoittajat. Kun toisaalta vapaan luonnon valta pienenee päivä päivältä juuri asutuskeskuksien liepeillä, on luonnon suojelemisesta näissä paikoissa muodostunut tärkeä sosiaalinen kysymys. Luonnonsuojelu kohdistuu ensi sijassa alkuperäislaatuiseen luontoon ja sen muodostumiin. Metsänhoito, maanviljelys ja riistanhoito aihe uttavat usein asianymmärtämättömyyden takia suurempaa tuhoa luonnossa kuin olisi välttämätöntä tai kysymyksessäolevien elinkeinojen kannalta edes edullistakaan. A kt i i v i s e t t o i m e n p i t e e t. siä, joiden on loma-aikansakin vietettävä kaupungissa
Onpa sillä tärkeitä tehtäviä myöskin täydellisessä viljelysmaisemassa, tehdaskylässä ja kaupungin asemakaavoitetulla aiueellakin. majavan) korvaaminen uusilla istutuksilla tai kotimaisen eläimistön rikastuttaminen uusilla lajeilla kuuluvat myös aktiivisen luonnonsuojelun tehtäviin. Sukupuuttoon hävinneiden eläinkantojen ( esim. Tämä ala on 18. Ku1ttuurimaiseman luonnonkauneuteen tähtäävät pyrkimykset, sekä säilyttävät että uutta luovat toimenpiteet, ovat viime aikoina saavuttaneet suurta jalansijaa Ruotsissa ja vielä enemmän Saksassa, missä laajoilla alueilla ei enää luonnonmaisemia olekaan. Ruiskaun okki ja harakankello eivät ole alkuperäisen suomalaisen luonnonmais eman aineksia yhtä vähän kuin kiuru tai pääskynen, mutta luonnons uojelun kohteisiin ne kuuluvat. Linnunsuojelu keinotekoisine pesäpönttöineen, ruokintapöytineen ja lintupuistikkoineen on jo kauan kulkenut tällä linjalla. Kun asutusseutujen kauneus riippuu myös siitä, miten itse rakennukset ja muut rakennelmat ulkonäkönsä ja sijoituksensa puolesta sulautuvat ympäristöönsä, on maisemanhoidosta tullut työala , jossa kotiseudun luonnon suojeleminen ja sen kulttuurin vaaliminen joutuvat kiinteään yhteistoimintaan. usein vaikea vetää. Kotiseudun luonnonsuojelussa on huolenpito kulttuur in muunte!emasta luonnosta hyvin tärkeäkin tehtävä. Niistä on siellä vähitellen kehittynyt oma luonnonsuojelun sivuhaara: m a i sem a n hoito . Esim e rkkeinä tämänlaatuisista luovan toiminnan tehtävistä mainittakoon uuden lehtipuukujanteen muodostaminen johonkin toiseen paikkaan, kun vanha on täytynyt välttämättä kaataa maantien oikaisemisen vv.oksi, tai jonkin kauniin lehtoniityn säilyttäminen niittämällä sitä vanhaan tapaan ja ottamalla puista lehdeksiä; edelleen puiden ja pensaikkojen istuttaminen sopiviin kohtiin yksitoikkoisen viljelysaukeaman kaunistukseksi, rumien tieleikkausten peittäminen pensasistutuksilla, rakennusten verhoaminen köynnöskasveilla , näköalalinjojen avaaminen tienvarsimetsissä jne. Säästämisen ohella tulevat tällöin kysymykseen myöskin aktiiviset toimenpiteet, joilla luonnonhävityksen jälkiä voidaan lieventää tai kulttuurin yh· d essä maiseman kohdassa aiheuttamat vauriot jossakin toisessa korjata tai vihdoin ennestään yksitoikkoista maisemakuvaa elävöittää. Onhan näissäkin paikoissa esiintyvä luonto joka tapauksessa aineksiltaan Luojan luontoa: sen kasvit ja eläimet ihmeluomuksia, joita ihminen ei koskaan voi lakata ihailemasta. Ja niihin kuuluvat kaikki viljelyksen mukana levinneet tai tahallisesti levitetyt kasvit ja eläimet silloin kun ne eivät vaikuta mitenkään haita!lisesti alkuperäisen luonnon edustajiin
Yleensä on kuitenkin koetettava etsiä suojeltavat kohteet vähimmän vastustuksen ja pienimpien kustannusten piiristä sekä tyydyttävä siihen, mitä maanomistajan vapaasta aloitteesta ja suostumuksella saadaan aikaan. Niitä voidaan erottaa sekä yksityismaalta että valtion omistamalta alueelta. Valitettavaa olisi, jos esim. Mutta kiistattomastikin vahinkoeläimiin kuuluvat lajit joutuvat luonnonsuojelun kohteiksi, jos niiden koko olemassaolo käy uhanalaiseksi. sellaiset eläinmaailmamme kuninkaat kuin karhu ja maakotka hävitettäisiin kerrassaan sukupuuttoon. V i r a 11 i s e n 1 u o n n o n s u o j e 1 u t o i m i n t a m: m e pohjana on luonnonsuojelulaki vuodelta 1923. 19. Suojeluun otettavien alueiden ja esineiden vähimmäismäärän ratkaisee se, mitä luontomme alkuperäisiä piirteitä edustavien näytteiden vuoksi katsotaan tarpeelliseksi. meilläkin tullut tärkeäksi nyt kun uusi aika ra1ume otteineen uhkaa tuhota viimeisetkin kaupunkiemme äärellä vielä säilyneet luonnonmuodostumat ja särkeä sen tasapainon, minkä suomalainen maalaiskylä vanhatyylisine rakennuksineen, kyläteineen ja viljelyksineen sekä kauniine luonnonympäristöineen on vuosisatoja kestäneen kehityksen tuloksena saavuttanut. Ja ensi sijassa on huomio kohdistettava niihin aineksiin, jotka jo ovat käyneet harvinaisiksi tai ovat loppumassa. Siten on pysyväisesti rauhoitettu ne eläinlajit, joista ei hyödylliseen riistaan tai vahinkoeläimiin kuuluvina ole määräyksiä metsästyslaissa. Pakkolunastusmenettelyäkin voidaan luonnonsuojelutar koituksiin käyttää. Joukko harvinaisimpia kasvilajejamme on myös rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Sen tarjoamin mahdollisuuksin perustetaan luonnonsuojelualueita, jotka ovat kokonaan tai määrätyissä suhteissa rauhoitettuja. Huomattavimmat valtionmaiden luonnonsuojelualueista ovat tieteellisen tutkimuksen tarpeisiin varatut luonnonpuistot ja yleisiksi nähtävyyksiksi tarkoitetut kansallispuistot_ Luonnonsuojelualueiden lisäksi pyritään rauhoittamaan luonnonmuistomerkkeinä ikivanhoja tai erityisen suuria puita ja puuryhmiä tai muita luonnonmuodostumia, joiden säilyttämisellä on merkitystä tieteen tai yleisön luonnonharrastuksen kannalta. Maisemansuojelunkin kohdalla on luonnonsuojelulaissa eräs yleinen, liikeilmoitusten sijoittamista vapaaseen luontoon koskeva kieltomääräys. Kysymys eri eläinlajien vahingollisuudesta on muuten hyvin suhteellinen ja usein vaikeast i ratkaistava asia. Luonnonsuojelulaki ja sen nojalla annetut asetukset sisältävät myös eräitä yleisiä rauhoitusmääräyksiä
Yleinen luonnonharrastus on sen vuoksi herätettävä ja saatava voimakkaaksi. Lainkäyttö on tunnetusti aina jossain määrin kankeata eikä voi tulla kysymykseen joka päivä ja missä tahansa. Mutta yhdentekevää ei ole sekään, miten ne henkilöt, joiden samoilu metsissä ja mailla rajoittuu vain virkistykselliseen ulkoiluun, käyttäytyvät retkillään. Kaupunkiemme läheiset raastetut ja kaikenlaisten jätteiden likaamat metsiköt ovat tästä surullisena todistuksena. Mutta luontoa voidaan ja on monesta syystä velvollisuus suojella kaikkialla, joka maatilalla ja huvila-alueellakin. Aiheettomasti ei pitäisi luontoon missään hävittävästi kajota. Ei ole kysymys vain luonnontieteilijäin ja luonnonystävien erikoisharrastuksesta, vaan tärkeästä yleisestä sivistyksellisestä ja yhteiskunnallisesta tehtävästä. Eikä jokaisen maanomistajan tilalla eikä kaikissa kylissäkään ole mitään sellaista luonnonmuodostumaa, jonka välttämättä pitäisi joutua viralliseen suojeluun. Tähän onkin hyvät mahdollisuudet olemassa. Työn tekijöiksi Suomen Luonnonsuojeluyhdistys kutsuu sen vuoksi kaikkia kansalaisia yhteiskunnalliseen asemaan, äidinkieleen ja poliittisiin mielipiteisiin katsomatta. Mutta suurin osa luonnonsuojelutyöstä jää sittenkin vapaa n t o imi n n a n varaan, riippumattomaksi kaikista säännöksistä. Luonnonrakkaudella on vanka~ juurensa Suomen kansan ajatusmaailmassa. Henkilökohtaisen luonnonsuojelutyön edellytyksenä on rakkaus kotiseudun luontoon ja sen elollisiin olentoihin. 20. Luonnonsuojelun työmaa on siis hyvin laaja ja sillä on liittymäkohtia monelle eri taholle. Suomen luonnon rikkaus ja kauneus ovat yhteistä, kallista omaisuuttamme, jota jokainen on velvollinen vaalimaan. Siitä, miten maanomistajat, metsien hoitajat, teiden rakentajat ja muut käytännön miehet suhtautuvat jokapäiväisessä työssään luonnonsuojelullisiin näkökohtiin, riippuu tavattoman paljon melkein kaikki. Se on ilmennyt käytännössäkin monella tavalla. Jokaisen järkevän ihmisen pitäisi oppia pitämään arvossa myös luontaista kasvipeitettä ja eläimistöä sekä elottomankin luonnon muodostumia, vaikka niillä ei olisikaan mitään taloudellista merkitystä