Suomi pusikoituu Kuumeneva ilmasto muuttaa maisemaa. J O H A N N E S E N R O T H IN E S S E E . M A J A V A J A M U U T V A R A S T O IJ A T . 9 Nokka on nenä Suomi pusikoituu Talven eväät Talven Majavan ruokavarasto on veden alla. SUOMEN SUURIN LUONTOLEHTI S U O M E N LU O N T O 9 | 2 2 6 H Ö M Ö T IA IN E N . 85 vuotta luonnon äänenä Itämeren suojelu Meren rikkaus ei säily ilman toimia. 9999 2026 IRTONUMERO 12,90 €. METSÄN OMA LINTU PULASSA Millainen metsä kelpaa hömötiaiselle. Nokka on nenä Linnuilla on hyvä hajuaisti. IL M A S T O N M U U T O S M A IS E M A K U V A P A R E IS S A . LI N T U J E N H A J U A IS T I. IT Ä M E R E N S U O J E LU . LU O N T O K U V A N TA R IN A
Hohtavan valkea höyhenpuku tuntuu tehokkaasti uhmaavan pimeyttä ja synkkyyttä. Sukulaisensa mustahaikara on alkuperäinen tuonelan lähettiläs. Kattohaikara taas on ollut onnen ja hyvien aikojen ennuslintu. Valkea tuonenkurki Valkea tuonenkurki OTSIKON NIMI kuuluu Viron kielessä kattohaikaralle. TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA ARI KUUSELA. Povaako jalohaikara parempia aikoja. Voisiko Suomessa sellainen olla kuvan jalohaikara
Tuore tutkimus osoittaa, että hoitoa on tehty liian pienimuotoisesti. Printall käyttää sähkönä sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa. Puuttuuko kunnostusten maksajista tahoja, joille kuuluisi enemmän vastuuta ja osuutta vesistöjen hoidon kustannuksista. Vesistöjen typpija humuskuormat on saatava kuriin Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto 85. Tilastot paljastavat, että maaja metsätalouden typpija humusvalumat eivät ole, toisin kuin fosforikuorma, vähentyneet juuri lainkaan. Mökkiläisiäkin on houkuteltu maksajiksi, ja valmiutta ja tahtoa olisi silläkin puolella, mutta… Mikäli maaja metsätalous eivät vastuuperiaatteen pohjalta tulevaisuudessa halua kunnostusten suurimmiksi maksajiksi, niiden pitäisi uskottavasti parantaa viljelyja hakkuualojen sijoittumista, maaperäominaisuuksia, viljelyja hakkuumenetelmiä sekä suojavyöhykkeiden laajuutta vesistöjen läheisillä mailla. Painotalolle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. 4 suomenluonto.fi 4041 0820 HELSINGIN YLIOPISTO julkaisi lokakuussa tiedotteen, jonka mukaan sorsien ja sotkien väheneminen jatkuu ilman laajamittaisempaa lintuvesien hoitoa. Olisi maaja metsätalouden oma maineja markkinoinnillinen etu, että me Suomessa olisimme kestävyyden edelläkävijöitä näillä meille tärkeillä sektoreilla. Järvien ja pienvesien hoito kannattaa, mutta ei yksin riitä palauttamaan järvien ekologista tilaa niin kauan, kuin maalta tuleva kuormitus ja rehevöityminen jatkuvat voimakkaina, ja ongelma uusiutuu jatkuvasti. O S S I IL V O N E N / V A S TA V A LO Monen muun vesilinnun tapaan myös haapanan elämää vaikeuttaa vesistöjen rehevöityminen. Se on varmasti totta, mutta ongelma on monisyisempi. Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®-sertifikaatti. ENERGY G R E E N 85 VUOTTA Lu on non äänen ä PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Heikki Vasamies heikki.vasamies@suomenluonto.fi M E R J A PA A K K A N E N. Mietityttääkin järvien hoitotoimien kustannusten jako: yhteiskunnassa yleinen periaate on, että aiheuttaja maksaa. Lintuvesien kunnostusten tulokset ovat olleet lupaavia. VESISTÖJEN HOITOA ja kunnostusta tehdään Suomessa perinteisesti julkisen tuen ja paikallisen omarahoituksen yhdistelmänä. Vastuu ja kustannukset jakautuvat vapaaehtoisuuden ja hyödyn mukaan. vuosikerta Toimituksen osoite Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (arkisin klo 9–15), tilaajapalvelu@ sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Kuvankäsittely ja taitto Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Marika Eerola Toimittajat Johanna Mehtola, Mari Pihlajaniemi ja Anna Tuominen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen ja Roosa Roivainen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina.tuulaskoski@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi, Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki. Nähtäväksi jää millaisella panoksella eri tahot ja intressiryhmät osallistuvat valuma-aluekohtaisten toimien suunnitteluun, toteutukseen ja rahoitukseen. METSÄNHOIDON SUOSITUKSISSA todetaan, että metsänomistaja itse päättää, minkä tasoista vesiensuojelua ja vesielinympäristöjen turvaamista metsätilalla toteutetaan. Vesistöhaittojen ehkäisyä, vesiensuojelua sekä vesielinympäristöjen huomioimista tulee kuitenkin aina tehdä vähintään lain vaatimalla tavalla. Metsätalouden osalta ne ovat jopa kasvussa. Aikakausmedia ry:n jäsen, ISSN 0356-0678 (painettu), ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna. Hoidetuilla lintuvesillä on enemmän lintuja ja lintulajeja kuin hoitamattomilla, mutta vesilintujen väheneminen ei silti ole pysähtynyt. Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuoja-seloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Onko niin, että lakeja pitäisi kiristää, vai syntyykö ongelmia siitä, että hakkuut ja muut käytännön toimet suorittaa nykyään useinmiten joku muu kuin metsänomistaja itse. VALTION 2025 alkanut Ahti-ohjelma on kohdistanut huomion yhä tarkemmin valuma-alueisiin, ja on luotu valuma-aluesuunnittelun tiekartta vuoteen 2030
Pertti Koskimies tarjoaa rautaisannoksen hajutietoa. Vuosikymmeniä jatkuneen tiaistutkimuksen sanoma on selvä. Mikä on lajin tulevaisuus Suomessa. 32 Luontoelämyksen herkät kerrokset Timo Vesterinen etsi mustarastaskuvaansa lisäaineksia kuvaamalla myös hankea ja taivasta. 34 Aika suojella merta Meriluonto ei selviydy ilman suojelualueita. suomenluonto.fi 5 Vakiot 4 Pääkirjoitus 6 Havaintokirja 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 54 Homo sapiens: Outi Pieski 56 Kysy luonnosta 60 Kotona 62 Luupin alla: Luonto, taide & kulttuuri 64 Kolumni: Emmi Itäranta 65 Lukijoilta 56 K YSY LUONNOSTA Mistä tuntee täpläkauriin. 40 Hei me jemmataan! Oravan ja närhen ohella moni muukin eläin varastoi. LE IN O N E N Hömötiaisnuoriso kurkistaa tutkimuspöntöstä. 24 Puoli kilometriä Johannes Enroth pohtii esseessään ihmisen asemaa muiden eläinlajien joukossa ja toivoo, että ihminen oppisi tavoille. Sisällys 9/2026. KANSIKUVA: NIKO PEKONEN / VASTAVALO 14 Hömötiaisen metsä Kävimme Oulussa katsomassa, mitä kuuluu metsälle ja sen tiaisille. Mikä on lajin tulevaisuus Suomessa. Tutkimus todistaa, että linnut turvaavat myös hajuaistiin. Hömötiaisnuoriso kurkistaa tutkimuspöntöstä. A N T T I J. 28 Lintujen hajuaisti – onko sitä. 14 Majava ei pärjäisi talven yli ilman ruokakomeroa. 48 Sata vuotta ilmastonmuutosta Antti Haatajan ja Erkki Mikkolan eri vuosisatojen kuvaparit hätkähdyttävät. Lue lisää eläinten talvivarastoista sivuilta 40–47
Kettu tuli metsässä ensin kohti, mutta sitten pysähtyi kuulostelemaan. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. 6 suomenluonto.fi Odotettu kohtaaminen Tämä päivä oli toiveiden täyttymyksen päivä: sain nähdä ketun ja metsäkauriit aivan lähellä kotiani. Kuva: Jaana Saarelainen, Joensuu 3.10.2026. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havaintokirja TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN 6 suomenluonto.fi. Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lopulta se kääntyi takaisin ja hävisi metsän syliin
Maatähdet ↓ Kun syöntisienet oli kerätty, uteliaisuus voitti ja lähdin etsimään tuttua maatähtipaikkaa. Kovin oli pieneksi jääneet tämän vuoden maatähdet ja määräkin vähäinen. Kuva: Kimmo Helenius, Särkisalo, Salo 15.10.2026. Sai sitten siirtyä lämpimämpään ulkotilaan hakemaan talvehtimissuojaa. Hieno lintu. Ne olivat todella lähellä, eivätkä juuri reagoineet kulkiessani niiden ohi. Syysmanteri ↑ Kesäpaikan kosteanviileässä kellarissa vesilisko eli manteri oli löytänyt itselleen uimapaikan. Erikoisuus Reposaaressa ↖ Meri-Porissa oli havaittu harjalintu, joten sinne piti lähteä erikoisuutta katsomaan ja kuvaamaan. suomenluonto.fi 7 Sumuisen tunturin porot Olin tulossa puolitaipaleelta kohti Outakkatunturia, kun yllättäen iski kova sumu ylhäällä tunturissa. Porot ilmestyivät eteeni sumun saattelemana kuin aaveet. Ruuhkaa taivaalla ← Lokakuussa taivas täyttyy valkoposkihanhista. Kuva: Ahti Kainulainen, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, Enontekiö 23.09.2026. Kuva: Markku Ranta-Eilola, Kalvola 19.10.2026. Kuva: Markku Saarinen, Paimela, Hollola.. Kuva: Soili Jalava, Reposaari, Pori 18.10.2026. Kuvassa on uurremaatähti
Vuoden Luontokuva 2026 -kilpailussa yli 11 600 kuvaa otti mittaa toisistaan yhdeksässä sarjassa, joiden voittajista valittiin Vuoden Luontokuva. Sitä edeltäneistä pesinnöistä olikin ehtinyt kulua jo 26 vuotta. TALOUSMETSIEN kulotusalueilta löytyi satoja kanta-, homeja kotelosienilajeja, joita ei ole aiemmin kirjattu Suomen ja EU:n lajitietojärjestelmään. He löysivät myös seitsemän paloa vaativaa sienilajia, eli niitä, joita kulotetuille alueille erityisesti tavoitellaan. Myös Utsjoelta löytyi pariskunta, muttei jälkeläisiä. AT J U S S I H EL IM Ä K I / V A S TA V A LO 14 pentua NA ALI PESI jälleen onnistuneesti Enontekiöllä. Raitasuo painotti erityisesti pohjoisten aapasoiden linnuston rikkautta. ha, nykyisin lähes 5 milj. Aapasoitten lajisto edustaa kaikkein rikkainta ja aidointa suomalaista suolinnustoa. Ampiainen edustaa ärhäkkyyttä, perhonen taas lempeyttä. Niiden joukossa olivat muun muassa kuplamörsky, kytöhelokka ja hehkumaljakas. kerran. Se on sekä teknisesti täydellinen että taiteellisesti kiehtova. 8 suomenluonto.fi 8 suomenluonto.fi R EI J O H EL A A KO S K I Nyt TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Vuoden Luontokuva 2026 pysäytti ampiaisen ja amiraalin lennon. Kumpikin pölyttäjistä pyristelee eteenpäin pirstoutuvien elinympäristöjen aiheuttaman paineen alla. Tämä Vuoden Luontokuva -tittelin suvereenisti ansainnut teos tuo taas jotakin uutta voittajakuvien joukkoon”, tuomaristo analysoi. ”Kun muutamme ekosysteemien toimintaa vauhdilla, uhkana on se, että meiltä katoaa sellaista maailmaa, josta meillä ei ole ollut edes käsitystä.” Hannonen muistuttaa, että ihmiset eivät myöskään tiedä, mitkä asiat ovat ekosysteemeissä kytköksissä toisiinsa. Tuomariston sydämet voitti puolelleen ainutlaatuinen tilanne sekä kuvan symboliikka. Kulunut kesä oli jo viides peräjälkeen, kun naalit lisääntyivät Suomessa. Pieni vastaan suuri, terävä vastaan epätarkka, valo vastaan varjo. Esimerkiksi maaperän sienilajiston köyhtymisellä voi olla kauaskantoisia seurauksia metsille. ha. Suomen Luonnon vuosikymmenet – 70 vuotta sitten:. Monet lajit hyötyvät metsäpalosta, ja joillekin se on elinehto. Suomen Luonnonvalokuvaajat ry järjesti kilpailun nyt 46. Pesiä löytyi neljä, ja niistä laskettiin vähintään 14 pentua. HANNU TOIVONEN Käsitys maaperän rikkaasta elämästä kasvaa Vuoden Luontokuva on Reijo Helaakosken ”Kohtaaminen" VUODEN 2026 kotimaiseksi luontokuvaksi valittiin Reijo Helaakosken ikuistama tilannekuva ampiaisesta ja amiraaliperhosesta lennossa. Yrityksen johtavan luontoasiantuntijan Paloma Hannosen mukaan lajilöydökset osoittavat, kuinka vajavainen käsitys ihmisellä on maaperän elämästä. Tuolloin kymmenestä miljoonasta suohehtaarista oli ojitettu 0,8 milj. Metsänhoitaja ja lintutieteilijä Kalevi Raitasuo huolestui kiihtyvästä metsäojitusvimmasta Suomen Luonnon numerossa 4/1956 ja ennakoi oikein. Lajit löytyivät DNA-menetelmällä, kun konsulttiyritys Luontoan asiantuntijat selvittivät, miten luontotoimien, kuten ennallistamisen, seurauksia voitaisiin todentaa ja mitata metsäluonnossa. ”Taitavasta osaamisesta kertova kuva erottui edukseen kaikista muista erilaisuudellaan ja ainutlaatuisuudellaan heti ensi näkemältä
Syysmuutto ajoittuu loka–marraskuulle ja paluu maalis– huhtikuulle. Dna-tutkimukset kuitenkin osoittivat, että kaikki kolme kuuluvat samaan lajiin. Linnut kieppuvat leppien ja koivujen kimpussa siemeniä etsimässä. suomenluonto.fi 9 KUUKAUDEN LAJI TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA VESA HUTTUNEN Urpiainen ACA NTHIS FLAMMEA Urpiaiset ovat lähteneet liikkeelle, ja niitä näkyy nyt hyörivinä parvina EteläSuomessa asti. Urpiaisen tunnusomaisin tuntomerkki on otsan punainen täplä. Kyljet ja selkä ovat viiruiset. T H H E S L M J URPIAISEN VUOSIKALENTERI H M T K Tavataan koko maassa, mutta pesinnät painottuvat pohjoiseen. Rytmikäs lentoääni ja nouseva kutsuääni, laulussa sirkutuksia. cabaret). Talven tullen urpiaisia voi tavata myös lintulaudalta. Pesimäkausi jatkuu pitkälle kesään, sillä urpiaiset voivat kasvattaa kaksi pesuetta peräjälkeen. Ne vaeltavat ruoan perässä, joten joinain syksyinä laji saattaa olla lähes kadoksissa. SITTENKIN VAIN YKSI LAJI Urpiaisesta erotettiin aiemmin omaksi lajikseen hyvin vaalea tundraurpiainen (Acanthis hornemanni) sekä lämpimänruskea ruskourpiainen (A. BirdLife Suomi siirtyi käyttämään tätä luokittelua vuonna 2025. suomenluonto.fi 9 LÄ H D E: LI N T U A T LA S / LU O N N O N T IE T EE LL IN EN K ES K U S M U S EO & B IR D LI FE S U O M I. Koiraan rinta punertuu soidinkauteen ja vaalenee syksyksi
10 suomenluonto.fi Googlen Vaalan datakeskus tulisi metsäpeuran vaellusreitille Tähän asti on puhuttu Googlen Muhoksen ja Otanmäen hakkuista. ”Koko vaellusalue on 10–12 kilometriä leveä käytävä.” Suomen Luonto sai tietopyynnöllä Lupaja valvontavirastosta muistion Vaalan hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) ennakkoneuvottelusta. Suomen Luonto varmisti asian Luken metsäpeuratutkija Antti Paasivaaralta, joka on toimittanut aineiston GIUM:ille. ”Suhtaudumme ympäristövastuuseemme vakavasti ja tutkimme aktiivisesti metsäpeurojen vaellusreittejä Vaalan hankkeen lähistöllä tiiviissä yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa”, Google kommentoi kun kysyimme asiasta sähköpostitse yhtiön Norjan ja Suomen tiedotusvastaava Sondre Ronanderilta. GIUM:in kartassa hanke on kuitenkin vaelluskäytävässä, joka on väritetty keskivahvaksi. Sen mukaan Pohjois-Pohjanmaan liiton edustaja vaati kokouksessa kesäkuun alussa, ettei ”ekologisia yhteyksiä ja metsäpeuraverkostoa” vaaranneta. Katso video Vaalan datakeskusalueesta. Sen sijaan Google ei halunnut ainakaan vielä myöntää, että hanke sijoittuu vaellusreitille. ”Nykyisten tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että peurojen esiintyminen alueella on hajanaista eikä muodosta selkeästi rajattua vaellusreittiä”, Google toteaa. Näin on siksi, että datakeskusalue asettuu poikittain metsäpeuran vaellusreitille. Vaalan datakeskuksen mahdollisia vaikutuksia Antti Paasivaara ei halua tarkemmin arvioida. Kartassa metsäpeurojen vaellusreitin keskikohta osuu juuri siihen, johon datakeskusta suunnitellaan. Vaalan hankkeen keskeiseksi luontoasiaksi on noussut metsäpeura. Nyt TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA PAUL STEVENS suomenluonto.fi YKSI GOOGLEN syyskuussa julkistamista kolmesta datakeskushankkeesta on Vaala, Oulujoella lähellä Oulujärveä. Kyllähän ne [peurat] sen joutuu sitten kiertämään”, hän kuitenkin sanoo. Paasivaara korostaa, ettei Lukelta ole pyydetty datakeskusasiasta lausuntoa ja että hän puhuu tutkijan ominaisuudessa. ”Kyllä ydin on tuon alueen sisällä tai näyttää että [hankealue] on keskellä GIUM:n analyysin mukaan”, Paasivaara sanoo. ”Kyllähän maalaisjärkikin sanoo, että vaikutuksia tulee varsinkin jos alueen ympärille tulee aita. Miten rakentaminen vaikuttaisi. Toisaalta YVA-ohjelman mukaan neljä datakes↑ Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) on peuran alalaji, joka elää vain Suomessa ja Luoteis-Venäjällä. Alueen tärkeys metsäpeuralle selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) satelliittilähettimillä varustettujen peurojen liikkeestä tehdystä kartasta Global Initiative of Ungulate Migration (GIUM) -hankeen sivuilla. TILAAJILLE VERKOSSA. Vaalan datakeskus nostaa keskusteluun myös metsäpeuran. ”Datakeskusalue tullaan aitaamaan”, toteaa YVA-ohjelma
Kaivosyhtiö aikoo kuitenkin jatkaa. suomenluonto.fi 11 kusrakennusta keskitettäisiin hankealueen länsipuoliskoon. Rannikkoseurantamatkan matkanjohtajan, Syken erikoistutkija Henrik Nygårdin mukaan tilanne rannikolla oli avomerialuetta parempi. Maaliskuussa 2025 se listattiin EU-komission julkaisemalla tärkeimpien, strategisten raaka-ainehankkeiden listalla. Googlen Vaalan datakeskus sijoittuisi vaellusreitistön pohjoisosaan, jossa peurat ylittävät Oulujoen. Antti Paasivaaraa siltaehdotus hätkähdyttää. Viiankiaavasta voi tulla vaarallinen ennakkotapaus. ”Onnistuimme ratkaisemaan vastaavan tilanteen Kajaanin-hankkeessamme rakentamalla niin kutsutun vaelluskeitaan (migration oasis), ja suunnittelemme toteuttavamme saman ratkaisun myös Vaalassa”, Google toteaa Suomen Luonnolle. SUOMEN ympäristökeskus teki elokuussa Itämeren tilaa koskevia mittauksia sekä ulapalla merentutkimusalus Arandalta käsin, että Saaristomerellä ja rannikolla M/S Hessu-alukselta. Google suunnittelee talveksi Vaalaan 170 hehtaarin hakkuita. “Rannikkoseurannassa Saaristomerellä havaitsimme, että ulkosaariston happitilanne matassa vedessä oli parantunut edellisiin vuosiin verrattuna. Migration oasis ei ole yleisesti käytetty termi, mutta se saattaa tarkoittaa vaellusreitin varren levähdysja ruokailualuetta. En tiedä tarvitsevatko ne sitä.” Hän pohtii, että parempi keino toimia metsäpeuran hyväksi olisi esimerkiksi jättää jotain rakentamatta ja ennallistaa metsiä ja soita. Tosin pohjaeläinten määrä oli vähentynyt, joten mitään pitempiä johtopäätöksiä tilan paranemisesta ei voi vetää.” JESSICA HAAPKYLÄ SODANKYLÄN Viiankiaapa on suojeltu sekä Natura-alueena että soidensuojelualueena. Hyvä uutinen on se, että fosfaattifosforin, eli leville käytössä olevan fosforin, osalta tilanne on tasaantunut Selkämerellä. Kartan on laatinut GIUM Luonnonvarakeskuksen tietojen perusteella. Vieraina suotutkija Eeva Järvi-Laturi ja ympäristöjuristi Laura Kolehmainen. K A R T TA : G IU M , O P EN S T R EE T M A P. Avomerialueiden tutkimuksissa selvisi kuitenkin, että pohjan läheisissä vesikerroksissa happikatoa esiintyi laajemmalla alueella kuin aiempina vuosina. Kuten aiemmin, ravinnearvot vaihtelivat eri merialueiden välillä. Vaala toteutuu hitaammin kuin Muhoksen ja Kajaanin Otanmäen hankkeet. Lupaja valvontavirasto sekä Metsähallitus tyrmäsivät äskettäin riittämättöminä kaivosyhtiön suunnitelmat ekologiseen kompensaatioon, eli kaivoksen luontohaittojen korvaamiseen muualla. Miten poikkeuslupa vaikuttaa muihin suojelualueisiin tulevaisuudessa. Sakatin kaivoshanke on saanut tukea myös EU:lta. Kuuntele lisää Suomen Luonnon Luonnon ääni -podcastista. Yhtiöllä on myös toinen kiinnostava väite. Googlella on metsäpeuran ja muiden eläinten vaellusten suhteen tarjolla yllättävä veto. ”Tutkimme parhaillaan mahdollisuutta rakentaa erityinen eläinsilta parantaaksemme joen ylittävien villieläinten turvallisuutta”, Google kommentoi. Jos yhtiö saa perustaa kaivoksen, joka tuhoaa alueen luontoarvoja, mitä merkitystä alueiden suojelulla jatkossa on. ”Peurat ovat kovia uimaan. Lokakuun lopulla hakkuista ei ollut tehty metsänkäyttöilmoitusta. Arandalta saatujen tulosten perusteella ravinnetasot Suomen merialueilla muistuttavat edellisiä vuosia. MP Itämeren ulapalla vain vähän happea Viiankiaapa on vaarallinen ennakkotapaus suomenluonto.fi 11 Kuuntele podcast TILAAJILLE VERKOSSA Vaellusreitin käyttöaste Matala Keskimääräinen Korkea Vaalan datakeskushanke Metsäpeuran Suomenselän kannan vaellus talvilaitumilleen Lappajärven ympäristöön on Euroopan huomattavimpia nisäkkäiden vaelluksia. Lapin liitto päätti toukokuussa 2026 hakea valtioneuvostolta lupaa arvokkaan luonnontilaisen suoalueen Natura-suojelun purkamiseen, jotta kaivosjätti Anglo Americanin tytäryhtiö Sakatti Mining saa perustaa alueelle kaivoksen. Fosfaattiarvot nousivat siellä selvästi 2010-luvulla
Indikaattoreina toimivat eläinja kasvilajit tulisi määritellä kansallisesti ja metsätyyppikohtaisesti. 12 suomenluonto.fi TUTKIJARYHMÄ, jossa oli jäseniä Suomesta, Virosta, vanhat metsät TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA EERO VILMI / VASTAVALO. Tärkeitä tekijöitä vanhojen metsien tunnistamisessa ovat luontaisesti alueella esiintyvät puulajit, kuolleen puun määrä ja myös sen laatu, puuston ikä ja rakenne, metsälajeille elinpaikkoja tarjoavat puut, kuten kolopuut, sekä vanhojen metsien indikaattorilajit. 12 suomenluonto.fi Nyt Nyt TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TUTKIJARYHMÄ, jossa oli jäseniä Suomesta, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Ruotsista ja Norjasta, on julkaissut tieteellisen suosituksen Pohjois-Euroopan vanhojen metsien tunnistamisen avuksi. Nyt Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TUTKIJARYHMÄ, jossa oli jäseniä Suomesta, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Ruotsista ja Norjasta, on julkaisTutkimus auttaa määrittelemään Pohjois-Euroopan vanhat metsät Kuolleen puun määrän lisäksi sen laadulla on merkitystä, kun vanhoja metsiä määritellään. Tutkijat esittivät tieteellisiin tutkimustuloksiin perustuvat suositukset sille, miten Euroopan komission määrittelemiä vanhan metsän tunnusmerkkejä, eli indikaattoreita, tulisi käyttää ja tulkita pohjoisissa metsissä. EU:n jäsenvaltioiden tulee tunnistaa ja suojella jäljellä olevat vanhat metsät. Se on paitsi uhka monimuotoisuudelle, myös lisää ennallistamisen kustannuksia tulevaisuudessa. Tutkijat peräänkuuluttavatkin varovaisuusperiaatetta: jos kriteerit ovat liian tiukat, moni vanha metsä jää suojelun ulkopuolelle. Suomessa Valtioneuvoston hyväksymä vanhojen metsien määritelmä korostaa tutkijoiden mukaan kriteerejä, kuten valtapuuston ikä ja kuolleen puun tilavuus hehtaarilla, jotka eivät yksinään toimi riittävän hyvin. Vanhat metsät ovat vaihteleva ympäristö eikä niiden määrittely tai tunnistaminen ole helppoa. Suomesta mukana oli Jyväskylän yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijoita. Erilaisiin vanhoihin metsiin on erikoistunut eri lajeja. Määrittelyssä kannattaisi tutkijaryhmän mukaan hyödyntää jo valmiina olevaa osaamista, eli jokaisen valtion omia asiantuntijaryhmiä, jotka nyt vastaavat kansallisista uhanalaisuusarvioinneista. Tätä ohjaa paitsi biodiversiteettistrategia ja metsästrategia, myös esimerkiksi uusiutuvan energian direktiivi
Yhteensä mukana oli 41 maata. Erityisen suuri merkitys alueiden suojelulla olisi tundran, Välimeren ympäristön ja rannikoiden lintulajeille. Paitsi ruokaa, hyönteiset tarjoavat selkärankaisille suojaa ja tuottavat puhtaanapitopalveluita. Eniten hoitotoimista ovat hyötyneet joutsenet, hanhet ja haikarat. Joukossa oli sekä suojeltuja, että suojelemattomia alueita.. Riippuvuussuhteet ovat monimutkaisia ja toimivat eri suuntiin. Jopa kolme neljännestä kaikista selkärankaislajeista popsii hyönteisiä. Tutkittujen alueiden hoitotoimet sisälsivät esimerkiksi niittoa, laidunnusta, vesikasvillisuuden poistamista, vieraspetopyyntiä ja särkikalojen poistamista. suomenluonto.fi 13 Ipsae rae cuptas ma sitam hilla nobit harcit lautam 1000 lintuvettä K IR S I FO R S B ER G / V A S TA V A LO PUOLET Euroopassa pesivien lintujen levinneisyysalueista, ja kaksi kolmasosaa niiden populaatioista, mahtuisi elämään suojelualueille, mikäli maanosassa noudatettaisiin YK:n ja EU:n tavoitteita. MP Suomi on Euroopan arvokkaimpia lintualueita Lintuvesien kunnostus auttaa, jos sitä tehdään riittävästi Selkärankaiset hyödyntävät hyönteisiä Suomessa pesii muun muassa iso osa Euroopan telkistä. Tutkimuksessa tarkasteltiin koko Eurooppaa lukuun ottamatta Venäjää, Valko-Venäjää ja Turkkia sekä kääpiövaltioita. Tehokkaimmin Euroopan linnustoa turvaisi parhaiden lintualueiden suojeleminen Makedoniassa, Hollannissa, Suomessa, Virossa, Espanjassa, Albaniassa, Bulgariassa ja Latviassa. Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkijat osallistuivat kansainväliseen tutkimukseen, jossa selvitettiin tapoja, joilla selkärankaiset hyödyntävät hyönteisiä. Ne myös muokkaavat elinympäristöjä ja vaikuttavat tauteihin. H EN R I KO S K IN EN / V A S TA V A LO P ER T T I KO S K IM IE S suomenluonto.fi 13 TUTKIJAT tarkastelivat vesilintukantojen kehitystä tuhannella Suomen lintuvesialueilla. Tieto perustuu tutkimukseen, jossa analysoitiin 435 luonnonvaraisen pesimälintulajin levinneisyys ja runsaus Euroopan lintuatlaksen 2013–2017 aineistosta. Sorsien, sotkien ja nokikanan kohdalla tilanne on toinen. Niiden kannat ovat laskeneet myös alueilla, joilla hoitotoimia on tehty, joskin esimerkiksi äärimmäisen uahanalainen punasotka on vähentynyt kunnostetuilla alueilla hitaammin kuin sellaisilla alueilla, joilla toimia ei ole tehty lainkaan. Jos näiden elinympäristöjen arvokkaimmista lintualueista suojeltaisiin edes kymmenen prosenttia, saataisiin niissä pesivien lajien populaatioista suojelualueiden turviin peräti neljä viidesosaa. Eräät myrkkysammakot esimerkiksi hankkivat myrkkynsä syömällä muurahaisia ja kovakuoriaisia, laiskiainen kasvattaa yöperhosten avulla turkissaan levää ravinnokseen ja haikarat kalastavat hyönteinen syöttinään. Maanosasta pitäisi tällöin suojella kolmekymmentä prosenttia, ja suojelualueet tulisi valita lintujen runsauden perusteella. Tutkimuksessa kävi ilmi, että suojelu ja elinympäristöjen kunnostaminen ovat auttaneet vesilintuja, mutta toimet eivät vielä ole olleet riittäviä, jotta ne pysäyttäisivät vesilintukantojen alamäen. MP VESILINTUKANNAT ovat heikentyneet merkittävästi Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana. Vesiperhonen vällysirvikäs. PERTTI KOSKIMIES SELKÄRANKAISET ovat monella tavalla riippuvaisia hyönteisistä. Niin kalat, linnut, matelijat, sammakkoeläimet kuin nisäkkäätkin käyttävät niitä ravinnokseen. Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat selvittivät, miten lintuvesien hoito ja suojelu ovat vaikuttaneet vesilintukantoihin 1980-luvulta 2020-luvulle tultaessa
Tutkimus paljasti romahduksen suurimmaksi syyksi metsätalouden, ja oululaisista hömötiaisista tuli poliittisia eläimiä. HÖMÖTIAISTEN METSÄ K U V A A JA X X X X X X X X X 14 suomenluonto.fi. LEINONEN Hömötiainen luisui uhanalaisuuteen vain muutamassa vuosikymmenessä. 14 suomenluonto.fi TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI REPORTAASIKUVAT ANTTI J
A R I A H LF O R S. suomenluonto.fi 15 Katso video poikasten rengastuksesta: TILA AJILLE VERKOSSA suomenluonto.fi 15 Kun vanhat metsät vähenevät, vähenee myös hömötiainen
”Ei silloin vielä opiskelujen alussa, mutta kyllä sen kandija graduvaiheessa alkoi huomata”, Kumpula kertoo. Kumpula tuli mukaan tutkimusryhmään nuorena opiskelijana vuonna 2015. ”Nykyinen väheneminen, se on aivan uutta”, Orell toteaa. 16 suomenluonto.fi Hömötiaisvanhempien varoittelu kuuluu jo kauan ennen kuin kapea koivupökkelö tulee näkyviin. Ennen sitä tutkija Satu Kumpula on sulkenut ylempänä olevan kulkuaukon kangaspalalla, etteivät poikaset yritä kiivetä sitä kautta ulos. Hän perusti tutkimusalueen jo viisikymmentä vuotta sitten.. Vielä vuonna 1999 tämä Oulun hömötiaispopulaatio ylsi pesinnässään huipputulokseen. Pesä pökkelön suojassa Tutkimuspökkelöt tunnistaa kolon lisäksi siitä, että niiden runkoa kiertää tiheä metalliverkko. Kun hän sitten aloitti väitöskirjatyön, hömötiaisen romahdus oli jo selvä. Hömötiainen oli 1940ja 1950-luvuilla neljänneksi yleisin metsälintumme, tavallinen laji, jota tapasi kaikkialla. Tavallisena se pysyikin, kunnes pari vuosikymmentä sitten Suomen hömötiaisten määrä lähti nopeaan laskuun. Vain pesän suun kohdalla on aukko, josta emot kulkevat sisään. ↓ Markku Orell punnitsee poikasta. Ympärillä kukkii. H ↙ Hömötiainen haluaa kaivertaa itse kolonsa lahoon koivupökkelöön. Kohta ne saavat renkaat jalkoihinsa ja liittyvät osaksi tutkimussukupolvien ketjua. Pudotus nykyiseen ahdinkoon oli nopea ja yllättävä. Pesueen rengastusikä osuu juhannusviikolle. Emeritusprofessori Markku Orell avaa varovasti kaarnaan veistetyn luukun. Hän ei vielä silloin arvannut ryhtyvänsä tekemään töitä nopeasti uhanalaistuvan lajin parissa. Kun koko pesye on Kumpulan pitelemässä rengastuspussissa, tutkijat ottavat poikaset yksitellen käsittelyyn: jokainen niistä saa renkaan jalkaansa, ne punnitaan ja mitataan, ja lisäksi niiden kunto arvioidaan. Pökkelön sisällä, emojen huolella kaivertamassa pesäkolossa, odottaa potra poikue. Ilmassa on alkukesän tuoksu, sillä kaikki vihreä on vielä raikasta ja uutta. Nyt tutkimusaineisto kertoo tärkeän tarinan siitä, miten tavallisesta lajista tulee uhanalainen. Lajista ei oltu huolissaan, vaikka tutkijapiireissä pohdittiinkin 1970-luvulla Lapin laajojen avohakkuiden vaikutusta pohjoisen hömöja lapintiaisiin. Orell on tutkinut koloissa pesiviä varpuslintuja jo viisikymmentä vuotta. Verkko odottaa nyt avattuna puun juurella, sillä Orell onkii poikasia varovasti ulos pesästä. Näin kävi myös Oulun tutkimuspopulaatiolle. Verkko estää petoja pääsemästä poikasten kimppuun. Kun tutkimus alkoi, hömötiainen oli vielä runsas
suomenluonto.fi 17 PUDOTUS NYKYISEEN AHDINKOON OLI NOPEA. ↑ Satu Kumpula tekee väitöskirjaa metsätalouden vaikutuksista hömötiaisiin. ↘ Hömötiaistutkijan työkalupakkiin kuuluvat muun muassa pihdit.. → Poikasten koosta ja kunnosta kerätään monenlaista tietoa
Nykyisin tulijoita on enää vähän. Hömötiaisvanhempien varoittelun lisäksi kauempaa kuuluu talitiaisen ääni. Aikaisemmin muualta saapui paljon uusia lintuja pesimään näihin suojattuihin pökkelöihin. ”Jos ei ole pesäpaikkoja, niin ei siinä metsässä voi pesiä”, Orell toteaa ykskantaan. Se johtuu paitsi näiden metsien muutoksesta, myös ympäröivistä alueista. Häviämisen historia Tutkimusalue on pääosin tavallista talousmetsää, mutta mukana on myös pari pientä suojelualuetta. Siksi täällä näkyy toisiin puihin rautalangalla sidottuja pökkelönpätkiä ja suojaverkkoja pesäkolojen ympärillä. Jos metsät saisivat olla rauhassa, niin ne harvenisivat itsekseen, ja sinne muodostuisi avoimempaakin aluetta”, Orell havainnollistaa. Yhtä osaa nakertavat pientaloalueet, toisesta suunnasta puskee ”vihreän siirtymän” teollisuusalueita. Yleensä pesä on lahossa koivussa, mutta toisinaan ne käyttävät pesäpaikkanaan myös lahoja raitoja, harmaaja tervaleppiä tai haapoja. Tutkimukset ovat paljastaneet lajin ahdingon suurimmiksi syiksi vanhojen metsien vähäisyyden ja metsähakkuiden aiheuttaman talvikuolleisuuden nousun. Metsän muutos Hömötiaiskannan lasku on ollut niin jyrkkä, että vuoden 2015 uhanalaisuusarvioinnissa aikaisemmin elinvoimainen laji määriteltiin uhanalaiseksi. Hakkuut vaikuttavat elinmahdollisuuksiin vielä vuosikymmeniä niiden tekemisen jälkeen. ”Se on jotenkin se metsän olomuoto toisenlainen”, Orell sanoo mietteliäästi. Metsät ovat nuoria, suot ojitettu. Silti tutkimusalue on hömötiaiselle kuin suojelualue, jos sitä vertaa ympäristön muihin metsiin. Hakkuiden lisääntyminen on johtanut hömötiaisten elinympäristöjen heikkenemiseen. ↑ Kumpula ja Orell kiikaroivat latvustossa varoittelevia tiaisvanhempia. Populaatio on taantunut, lintuja on vähemmän kuin ennen. Tutkijat yrittävät pitää vanhat reviirit asumiskelpoisina tarjoamalla pesäpökkelöitä ja suojaa pedoilta. Ne haluavat itse kaivaa pesäkolonsa, eikä niille kelpaa mikä tahansa pökkelö. Romahdus on kaikesta huolimatta ulottunut myös tänne. Samaan aikaan kun Suomen hömötiaiset ovat vähenneet, myös yli kahdeksankymmentävuotiaan metsän määrä on vähentynyt. Vuosikymmenien hakkuissa ja harvennuksissa sopivia pökkelöitä on menetetty paljon. ”Tiheään kun kasvaa kuusennärettä, se on huono asia hömötiaiselle. ”Talousmetsät eivät ole enää samanlaisia kuin ne olivat viisikymmentä vuotta sitten. Jotta sellaisesta tulisi hömötiaisille sopivaa, sen pitäisi saada kehittyä rauhassa. Hömötiaiset pesivät hyvin harvoin pöntöissä, täällä Oulun tutkimusalueella eivät käytännössä koskaan. Mutta nyt korpi on puoliksi hakattu, ja hömötiaiset pesivät vain tällä vanhalla puolella”, Orell kertoo. 18 suomenluonto.fi ”Tämä on perinteinen pesimäpaikka, täällä on pesitty tosi usein. Metsäkato uhkaa tutkimusaluetta monesta eri suunnasta. Rengastus on nopeaa toimintaa, ja pian pienet höyhenpallot pääsevät jo takaisin koivupökkelön sisälle. Vanha metsä tarjoaa enemmän ravintoa, suojaa ja mahdollisuuksia ruokavarastojen tekemiseen kuin nuori metsä. Turvepohjaisia kitumaita, rämeitä ja korpia ei ollut silloin ojitettu täällä.” Entiset hyvät korvet ja rämeet puskevat nykyisin läpitunkematonta kuusitiheikköä. Seuraavassa arvioinnissa, vuonna 2019, se oli jo erittäin uhanalainen. → Hyvä hömötiaismetsä on iäkäs, monilajinen ja riittävän kostea.. Orell naamioi luukun kaarnanpaloilla ja laittaa verkon tukevasti paikalleen. Lisäksi on maanläjitysalueita, louhoksia ja teitä. Metsätyyppejä on monenlaisia: kuusikoita, reheviä puronvarsia, kuivia männiköitä, korpia ja rämeitä. Tutkimusvuosikymmenten aikana Orell ja hömötiaiset ovat todistaneet metsien muutoksen. Kun tutkijat tarkastelivat hömötiaisten selviämistä talven yli, he havaitsivat, että hengissä säilymisen tärkein edellytys oli varttunut metsä. Oulun tutkimusalue on monella tavalla kuin pienoismalli Suomen maankäytöstä. On myös hakkuuaukkoa, taimikkoa ja ojia, paljon ojia. Maisema pirstoutuu, ja metsää katoaa myös pysyvästi. Oulun tutkimuksissa on havaittu, että alueilla, joilla on hakattu ↖ Tutkijat ottavat poikaset varovasti ulos pesäkolon alaosaan tehdystä luukusta. Nyt hömötiaisten määrä Suomessa on enää alle puolet siitä, mitä se oli vuosituhannen vaihteessa. Muuten metsä on hiljainen
suomenluonto.fi 19 HENGISSÄ SÄILYMISEN EDELLYTYS ON VARTTUNUT METSÄ. suomenluonto.fi 19
”Jos tekopökkelöitä tehdään avohakkuualueille, eivät ne hyödytä ollenkaan näitä lajeja”, Kumpula sanoo. Hömötiaisten suurin ongelma on se, että aikuiset yksilöt kuolevat. Kokonaisuus ratkaisee. Pehmeällä, kostealla sammalella kukkii metsätähtiä. Pesäpaikkoja on niukasti tai ei ollenkaan, riski joutua petojen saaliiksi kasvaa, ja liikkuminen vaatii enemmän energiaa, jota on kuitenkin tarjolla vähemmän. Jos hömötiaiset halutaan säästää, tulisi tutkijoiden mukaan metsien käsittelyssä suosia muita menetelmiä kuin avohakkuita. Luonnon synnyttämät pökkelöt ovat kuitenkin parhaita, ja niistä tulisi metsätöitä tehdessä pitää huolta. Pesinnät kyllä onnistuvat, mutta se ei auta, jos uudet yksilöt eivät pysy hengissä lisääntymisikään asti. Ennen päätehakattiin 90–100 -vuotiaita metsiä, nykyään metsät saavat kasvaa useimmiten vain 60–80-vuotiaiksi. Suurten kuusten joukossa seisoo lehtipuita ja juuri oikeanlaisia lahoja koivupökkelöitä. Jos tekopökkelöitä sen sijaan tehdään harvennusalueille riittävän suuriin säästöpuuryhmiin, niillä saattaa olla mahdollisuus kehittyä oikeanlaisiksi. Juuri tämä kosteus on se syy, että pökkelöitä muodostuu luontaisesti”, Kumpula jatkaa. Täällä on monia eri puulajeja: vanhempaa kuusta, nuorempaa kuusta ja koivua. ↑ Metsätöissä tuhoutuu koivupökkelöitä myös vahingossa, kun ne murskautuvat koneiden alle.. Koska laissa ei enää ole alaikärajaa päätehakkuille, toisinaan hakattavat metsät ovat tätäkin nuorempia, ja niiden puut joutuvat päätehakkuupinoon vain 40–50 -vuotiaina. Aihe on ajankohtainen monella tavalla, muun muassa paljon puhuttujen valtion vanhojen metsien kohtalon kautta. Kuivalla hakkuulla pökkelöt kuivuvat pystyyn, eivätkä ala lahota sopivalla tavalla. ”Tämä metsä on oikein monimuotoinen. Oikeanlaisia pökkelöitä, oikean kokoisia ja oikealla tavalla lahoavia. Etenkin avohakkuut ovat haitaksi, mutta myös harvennuksilla on väliä. Seuraava on oikea mallikappale, jossa on pesitty. 20 suomenluonto.fi metsää viimeisen kolmenkymmenen vuoden sisällä, elää vain vähän hömötiaisia. Ja lahopuita”, Orell viittaa ympärilleen. Valkolaho muovaa puusta juuri sopivan pienellä nokalla kaiverrettavaksi, kun taas esimerkiksi pökkelökääpien tuottama ruskolaho tekee puun niin höttöiseksi, että se hajoaa pölyksi. Tästä on kuitenkin vain hetkellinen ilo. Jos pyritään siihen, että tulevaisuudessakin valtion metsissä olisi hömötiaisia, Kumpulalla on pari neuvoa: ”No kyllähän ne kaikki vanhat metsät olisi hyvä suojella. Etenkään keskellä avohakkuuta olevat yksittäiset pätkät. Vihreys tihentyy, vaalean lisäksi ympärillä välkehtii havupuiden syvempää ja tummempaa. Metsän käsittely vaikuttaa hömötiaisiin kuitenkin monella eri tavalla. Oikein kaunis korpi. Kun metsässä on avohakattuja tai voimakkaasti harvennettuja alueita, linnut joutuvat liikkumaan laajemmin. Usein sen tunnistaa jo kauempaa siitä, että siinä kasvaa taulakääpää. ”Metsissä on eriasteisia pökkelöitä tai pökkelön alkuja, mutta aina harvennushommassa suurin osa meSILLÄ ON MERKITYSTÄ, MITEN METSÄÄ KÄSITELLÄÄN. Metsät hakataan tällä hetkellä liian nuorina. Niitä on kuitenkin aika vähän.” Toinen keino auttaa varttunutta puustoa kaipaavaa lajia on pidentää hakkuukiertoa. Hakkuuaukoille jätetyt tekopökkelöt eivät valitettavasti aja hömötiaisten kannalta asiaansa. Taimikkovaihe saattaa auttaa poikasten selviytymistä, sillä vesakoituneilla nuorilla hakkuualoilla voi esiintyä paljon perhostoukkia, joita poikaset syövät. Sillä on merkitystä, miten metsää käsitellään. Metsän malli Päivä on jo pitkällä, mutta edessä on vielä pari hömötiaisreviiriä tarkistettavaksi. ↖ Orell tarkistaa endoskoopin avulla, onko pesässä poikasia. Valo siilautuu tällaisessa metsässä pehmeämmin kuin missään muualla. Paras hömötiaiskoivu on valkolahosienen lahottama. ”Tämä on hyvä sekä talviettä kesäelinpiiri. Koko vihreän ja ruskean paletti, metsän väri. Puro kiemurtelee polun vieressä, edessä näkyy muutama isompi maapuu. Vesakoitumisen aikaansaama ravintopiikki ei riitä kumoamaan hakkuiden haitallisia vaikutuksia