Kirjailija Jenni Räinä peilaa lähteiden tilaa Suomessa. Pitkä matka HAARIKON KANSALLISPUISTOHANKE Saako Etelä-Karjala vihdoin kansallispuiston. Näädän elämää Heikki Willamo yhytti metsiemme kultakurkun. Lähteiden äärellä Kirjailija Jenni Räinä peilaa lähteiden tilaa Suomessa. Lähteiden äärellä Kirjailija Jenni Räinä peilaa Kirjailija Jenni Räinä peilaa Näädän elämää Näädän elämää Heikki Willamo yhytti Heikki Willamo yhytti matka Afrikkaan. KOTKA JA TUULIVOIMA LUKIJOIDEN LUONTOKYSYMYKSET Näin kehrääjä ja haarapääsky selviävät merten ja Saharan yli eteläiselle pallonpuoliskolle. 8 IRTONUMERO 10,90 € MIKSI LUONTOKATO ETENEE. M IK S I LU O N T O K A T O E T E N E E S U O M E S S A . L Ä H T E E T – M E T S Ä N K E IT A A T . H A A R IK O N K A N S A LL IS P U IS T O H A N K E . M A A K O T K A J A T U U LI V O IM A . N Ä Ä D Ä N E L Ä M Ä Ä . 2025 S U O M E N LU O N T O 8 | 2 2 5 LI N T U J E N M U U T T O
Hiljaisuus rauhoittaa ja vahvistaa retkeilijän yksin olon kokemusta. Kun linnut ovat lähteneet ja hyönteiset asettuneet talvisijoilleen, suo pukeutuu oranssinruskeaan. Suo hiljenee TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA MIKA HONKALINNA. SUOMESSA on vielä selkosia, joilla voi vaeltaa kohtaamatta ketään
Lehden Homo sapiens-palstalla sivuilla 54–55 metsäeskarin vetäjä Outi Alhonsalo kertoo kokemuksiaan ulkona luonnossa opettamisesta. NÄIN ON myös Jyväskylän yliopiston vetämän Evoluutiopajat-tiedeja taidekasvatushankkeen näyttelyiden, koulutusten ja opetusmateriaalien kohdalla. Arvon he ansaitsevat. Painotalolle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. TULEVAISUUS jota pyörittävät herkät, tiedostavat, luovat ja hyvät demokratiataidot omaavat nuoret ihmiset on tavoittelemisen arvoinen, ja opettajat ja varhaiskasvattajat tekevät sen puolesta ankarasti työtä. MITEN KAUAS noista päivistä onkaan tultu! Opetustavat ovat kehittyneet huimasti, ja nykyiset sisällöt ovat toinen toistaan inspiroivempia ja toiminnallisempia sekä varhaiskasvatuksessa että biologian koulu opetuksessa. Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®-sertifikaatti. Luonnonystävän ykkösmedia 84. Työskentely tapahtuu luonnontieteellistä tutkimusta ja taidepohjaista työskentelyä yhdistellen. Opettajien täydennyskoulutuskurssilla taas perehdytään siihen, millaisia ekosysteemipalveluita maaperäekosysteemit tarjoavat, miten maaperä liittyy planetaariseen hyvinvointiin, ja millainen pedagogiikka auttaisi hylkäämään ihmisen erityisaseman ja herkistyisi sen sijaan monilajiselle suhteisuudelle. PS. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (arkisin klo 9–15), tilaajapalvelu@sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Kuvankäsittely ja taitto Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Marika Eerola Toimittajat Johanna Mehtola, Mari Pihlajaniemi ja Anna Tuominen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen ja Roosa Roivainen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina.tuulaskoski@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. M E R J A PA A K K A N E N. Esimerkiksi tänä syksynä Espoon kaupunki tekee Villa Elfvikin luontotalossa yhteistyötä Evoluutiopajat-hankkeen kanssa teemalla Mitä on maaperän salainen elämä. Printall käyttää sähkönä sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa. Kaikenlaista kivaa, kehittävää ja aktivoivaa on koko ajan tekeillä. Kokonaisuuteen kuuluu Maaperäläiset-näyttely, kurssi opettajille sekä työpajoja 5.–6.luokkalaisille. 4 suomenluonto.fi 4041 0820 LUOKKAHUONEEN IKKUNA oli aina tuhruinen. Ihmistä ei vaan ole evoluutiossa rakennettu niin, että kaikki menisi perille vain silmien ja korvien kautta, varsinkaan kolme varttia kestävällä heikosti havainnollistetulla yksinpuhelulla. Kun kasvattajat, tutkijat ja taiteilijat tekevät yhteistyötä, jälki on keholliseen kokemiseen, luovuuteen ja tekemiseen innostavaa. Nämä siis kurssilla opettajille, jotka Evoluutiopajat -hankkeen opetusmateraalien tukemina välittävät tietoa lapsille elämyksellisin keinoin. Jos keskittyminen opettajan unettavan monotoniseen ääneen herpaantui, ikkunat eivät tarjonneet mitään katsottavaa – ei pääskyjä tai puluja, ei edes kauniita pilvimuodostelmia. Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. KOULULAISTEN TYÖPAJOISSA tutkitaan muun muassa sitä, minkälaista elämää metsän pohjalla on, ja miten voi luoda yhteyden siihen mitä emme voi nähdä. PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Heikki Vasamies heikki.vasamies@suomenluonto.fi Biologiaa kaikilla aisteilla Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi Tilaa digi: suomenluonto.fi/digi www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto ENERGY G R E E N R II T TA W E IJ O LA / V A S TA V A LO Oppi tarttuu parhaiten kokemusten kautta. Aikakausmedia ry:n jäsen, ISSN 0356-0678 (painettu), ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna
suomenluonto.fi 5 Kehrääjä on yölintu myös matkallaan Afrikkaan. 24 Tuulivoimalat ovat petolinnuille riski Miksi tuulivoimalat ovat erityisen vaarallisia erämaissa viihtyville petolinnuille kuten maakotkalle. Monen lähteen luo on jäänyt merkkejä lähteiden tärkeydestä ihmisille. Juttu lintujen muutosta sivuilla 14–23. 46 Aika, jolloin tunsimme lähteemme Kirjailija Jenni Räinä kävi tutkija Iina Eskelisen kanssa lähteen äärellä ja miettii herkkien ja iänikuisten lähteiden tulevaisuutta Suomessa. Kaukomuuttajien matka on haasteita täynnä. Nyt sinne havitellaan kansallispuistoa. Kolme asiantuntijaa vastaa kysymykseen, joka on luontomme kannalta keskeinen. 30 Miksi luontokato etenee Suomessa. Lähteet ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuudenkin keitaina. 40 Kultakurkun paluu Luontokuvaaja Heikki Willamo pääsi seuraamaan näätää sen kotimetsässä. T E IJ A S O IN I 14 Läpi päivän ja yön Haarapääskyn ja kehrääjän tiestä ja tavasta muuttaa Afrikkaan on saatu aivan uutta tietoa. Näin toteutui pitkäaikainen haave. KANSIKUVA DAVID TIPLING / NATURE PICTURE LIBRARY Sisällys 8/2025 Vakiot 4 Pääkirjoitus 6 Havaintokirja 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 54 Homo sapiens: Outi Alhonsalo 56 Kysy luonnosta 60 Kotona 62 Luupin alla: Luonto, taide & kulttuuri 64 Kolumni: Marko Leppänen 65 Lukijoilta 56 K YSY LUONNOSTA Miksi katon saumoista valuu hunajaa. 32 Viimeinen pala paratiisia Haarikko on säilyttänyt kaistaleen Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon rajaseudun erämaisuutta. Monen lähteen luo on jäänyt merkkejä 46
Sieniä oli rungolla melkoinen määrä. 6 suomenluonto.fi Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Kuva: Jenna Pitkänen, Helsinki, 11.8.2025.. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lajilla on hauska nimi, kantonapanahikas. Kuva: Maria Martikainen, Kuopio, 21.9.2025. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havaintokirja TOIMITTANUT ROOSA ROIVAINEN 6 suomenluonto.fi 6 suomenluonto.fi Nälkäinen jänis Pihalla kasvatetut ruusupavut olivat suurta herkkua vierailevalle jänikselle. 6 suomenluonto.fi Sieniä puunrungolla Kuvassa osa lahoavalla puunrungolla kasvaneista sienistä
suomenluonto.fi 7 suomenluonto.fi 7 Hippiäinen . Aamukaste toi esille erilaisia seittejä lähes joka paikassa. Kuunpimennys . Kurkien lentonäytös . Tämän kudelman rakentajaa ei kuvan perusteella voi tunnistaa. Seittikukka . Tämä parvi oli ruokaillut sänkipellolla. Kuva: Katariina Heikkonen, Turku, 20.8.2025. Tämä pieni pallerohan se hoippui oksilla. Kurjet näyttävät lähtevän matkaan useassa erässä. Kuva: Ari Bungers, Suomenlinna, 8.9.2025. Kuva: Irja Lehtinen, Vesilahti, 23.9.2025.. Kuva: Mari Mur, Helsinki, 7.9.2025. Tällä hippiäisellä oli niin kova ääni, että oli pakko mennä katsomaan mikä niin kovaa ääntä piti. Pilvien takaa vilahti kuu melkein täyden pimennyksen kera, juuri kun meinasin luovuttaa bongailun
Vuoden hyönteinen 2024 oli uhanalainen vuorilaulukaskas. Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Tuulikki Halla kommentoi metsäkeskustelua 17.9. X X X X X X X Xxxxxx. Hankkeeseen osallistui lähes 400 pyytäjää. Haitallisten vieraspetojen voimakas saalistuspaine on yksi tärkeimmistä syistä Suomessa pesivien vesilintulajien taantumiseen. AT Kiistat kertovat metsien tärkeydestä ihmisille ja siitä, että metsiin kohdistuvien käytäntöjen ei koeta aina turvaavan näitä merkityksiä. Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN S H U T T ER S TO C K P ET R I JA U H IA IN EN / V A S TA V A LO Supikoira on kotoisin Itä-Aasiasta.. Ilmastonmuutos auttaa herhiläistä, ja pohjoisimmat havainnot on tehty Kuusamosta. Herhiläinen on vuoden 2025 hyönteinen SUOMEN HYÖNTEISSEURA valitsi ampiaisiin kuuluvan herhiläisen (Vespa crabro) vuoden hyönteiseksi 2025. Hankkeen myötä supikoirakanta saatiin laskemaan useilla pyyntikohteilla, osoittaa Turun yliopiston seurantatutkimus. Herhiläishavainnot ovat yleistyneet 1990-luvulta lähtien, ja viime vuosina laji on runsastunut selvästi, kertoo hyönteisasiantuntija Juho Paukkunen yhdistyksen tiedotteessa. Helmi on ympäristöministeriön sekä maaja metsätalousministeriön ohjelma, jossa kunnostetaan uhanalaisia elinympäristöjä. Valinnalla yhdistys haluaa tuoda esiin Suomen hyönteismaailman monimuotoisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia. Tiedotteen mukaan valinta on ajankohtainen, sillä tänä vuonna herhiläishavaintoja on tehty paljon. Kesällä 2025 pesiä laskettiin noin 280 vähemmän kuin edellisenä kesänä. Se voi pistää, muttei kovin herkästi. Suomen hyönteisseura valitsi vuoden hyönteisen nyt toista kertaa. AT Kamppailu reviiristä voi olla kiivasta. SYKE selvittää hankkeen vaikutusta linnustoon. Sitä ennen laji oli ollut vuosikymmeniä lähes kadoksissa Suomesta. Edelliskesän laskennassa vuonna 2024 kanta oli vielä kasvanut 15 prosentilla. Kanta pieneni yhdeksällä prosentilla. Muista ampiaisista herhiläisen erottaa suuri koko ja punaruskea väri. Pyynti kohdistettiin 72 arvokkaalle lintuvedelle eri puolilla Suomea. 8 suomenluonto.fi 31 910 pesää 8 suomenluonto.fi Supikoirien määrä on saatu laskuun arvokkailla lintuvesillä HELMI-VIERASPETOHANKKEESSA pyydettiin laajamittaisesti haitallisia vieraspetoja, eli supikoiria ja minkkejä. MERIMETSOK A NNA N kasvu Suomessa on taittunut, tiedottaa Suomen ympäristökeskus. Valtioneuvos Matti Vanhasen essee metsäkeskustelun vastakkainasetteluista ja toive ”metsärauhasta” (HS 14.9.) kirvoitti lukijoilta palautetta. Helsingin Sanomien lukijakirjeessä. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedotteen mukaan vuosien 2022–2024 aikana hankkeessa metsästettiin noin 11 000 supikoiraa ja yli 2 700 minkkiä
K A R T TA : LA M P IN EN & LA H T I 2 2 1: K A S V IA T LA S 2 2 / H EL S IN G IN Y LI O P IS TO . Puun solujen on kestettävä jopa kymmeniä pakkasasteita jäätymättä rikki. M T K suomenluonto.fi 9 Kun yöt painuvat pakkaselle, kuusi lakkaa yhteyttämästä kevääseen asti. Kasvu päättyy, ja seuraavan kasvukauden silmut muodostuvat. Sitä kasvaa kaikkialla paitsi pohjoisimmassa Lapissa. LEUDON TALVEN HARMIT Ilmastonmuutos vaikeuttaa kuusen talvehtimista. Vaha peittää neulasten ilmaraot talvella ja estää veden haihtumisen. Se kasvaa Padasjoella, ja sen läpimitta on noin 60 senttiä. Tämä hidastaa sen vuosikasvua. Samalla kylmänkestävyys alkaa kehittyä ja paranee yhä säiden kylmetessä. Puu menee syvään lepotilaan. Se kasvaa kuusi. Kuusi Kuusi KUUKAUDEN LAJI T H H E S L M J KUUSEN VUOSIKALENTERI H T H H E S L M J H Kuusi alkaa valmistautua talveen loppukesällä. Suomen pisin luonnonvarainen puu on yli 45 metriä pitkä kuusi. Kuusi siirtää vettä ulos soluistaan, jolloin neste niiden sisällä väkevöityy. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA RIITTA WEIJOLA / VASTAVALO PICEA ABIES PICEA ABIES TEKSTI ANNA TUOMINEN ANNA TUOMINEN ANNA TUOMINEN KUVA RIITTA WEIJOLA / VASTAVALO Kuusi valmistautuu kylmään vuodenaikaan hyvissä ajoin ennen pakkasia. Silmut seuraavan kesän kasvuun ja kukintaan ovat valmistuneet jo loppukesällä. Sitä kasvaa kaikkialla paitsi pohjoisimmassa Lapissa. Syksyn aikana viileät säät purkavat lepotilan, mutta silmujen kehitys alkaa vasta maaliskuun lämmittäessä, jolloin kylmänkestävyyskin heikkenee. Kuusi on männyn jälkeen toiseksi yleisin puulajimme. Tätä kutsutaan talveentumiseksi. Se kasvaa Padasjoella, ja sen läpimitta on noin 60 senttiä. Näin solut pysyvät talven sulina eivätkä jäädy rikki. Touko–kesäkuussa kuusi näkyvästi kasvaa ja kukkii. suomenluonto.fi 9 Kuusi PICEA ABIES Kuusi ei pudota neulasiaan talveksi. Kuusi ei kuitenkaan pysty käynnistämään yhteyttämistä keskellä talvea eikä siis voi paikata energiavajetta. Kuusi on männyn jälkeen toiseksi yleisin puulajimme. metriä pitkä kuusi. Hankalat olosuhteet altistavat kuusen muun muassa kaarnakuoriaisille.. Kuusi tarvitsee myös syvän levon, jotta se voi kasvaa ja kukkia keväällä normaalisti. Leudolla säällä soluhengitys kiihtyy ja energiaa palaa
Puolustushallinto ja ympäristöhallinto ovat ennenkin tehneet paljon yhteistyötä erityisesti luonnon monimuotoisuusasioissa”, kertoo ylijohtaja Tarja Haaranen ympäristöministeriöstä. Luonnontilaiset suot ovat paitsi tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle myös hyödyllisiä puolustustarkoituksessa. Suomalaiset virkamiehet aikovat keskustella yhteistyöstä Puolan ja myös esimerkiksi Viron kollegoiden kanssa. Politicon mukaan keskustelut rajaseutujen vettämisestä ovat edenneet Euroopan maista nopeimmin Puolassa. Tavoitteet voivat tukea toisiaan.. Muualla Euroopassa rajaseutujen kosteikoita ja soita on kuivattu paljon maatalousmaaksi, ja peltomaan ennallistaminen aiheuttaa enemmän kiistoja kuin metsien tai soiden ennallistaminen. Metsäisyys, soisuus ja valtion omistamien maiden suuri määrä ovat Suomen etu ennallistamishankkeessa. Soiden ennallistamista on tehty jo vuosikymmeniä, joten meillä on osaamista ja kokemusta”, Haaranen sanoo. Verkkolehti Politico julkaisi taannoin artikkelin, jossa käsiteltiin soiden ja kosteikoiden ennallistamisen yhteishyötyjä puolustusja ilmastotarkoituksissa eri EU-maissa. TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA SEPPO KEMPPAINEN / VASTAVALO . Artikkelissa haastatellun hallinnon ympäristö neuvonantajan Wiktor Kotowskin mukaan Puolan puolustusministeriö haluaa ennallistaa maan itärajalla niin paljon kosteikkoalueita kuin mahdollista. Näillä toimilla voidaan samanaikaisesti rakentaa Puolustus ja luonto hyötyvät rajaseudun ennallistamisesta ennallistamisesta Ympäristöministeriön ja puolustusministeriön työryhmä selvittää ennallistamismahdollisuuksia itärajalla. Syys–lokakuussa aloittava työryhmä työskentelee kevääseen asti. Hanke on osa EU:n ennallistamisasetukseen liittyvää kansallista ennallistamisuunnitelmaa. Suunnitelmat aio taan keskittää valtion maille. ”Suomessa myös ollaan edelläkävijöitä ennallistamisessa. Laulujoutsenemo poikasineen kuhmolaisella suolla. Haarasen mukaan ennallistamisen ja puolustuksen keinoina ovat nousseet esille soiden takaisinvettämisen lisäksi kosteikoiden perustaminen ja myrskytuhopuiden jättäminen etenemisesteiksi. ”Luontotavoitteet ja turvallisuuteen liittyvät tavoitteet voivat tukea tässä toisiaan. 10 suomenluonto.fi Nyt Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE suomenluonto.fi YMPÄRISTÖMINISTERIÖ ja puolustusministeriö alkavat yhdessä tutkia itärajan soiden ennallistamisen mahdollisuuksia
Tämä vastaa 12 kiloa jätettä asukasta kohden. ”Pohjaan vajoava ruoka on heikkolaatuisempaa. Tämä koskee niin valmistajia, verkkokauppoja kuin EU:n ulkopuolisia toimijoitakin, jotka tuovat tekstiilejä EU:n alueen markkinoille. Jäsenmaiden on edistettävä syömäkelpoisen, myymättä jääneen ruoan lahjoittamista tai hävikkimyyntiä. Vuosittain syntyvän tekstiilijätteen määrä EU:ssa on noin 12,6 miljoonaa tonnia, mistä vaatteet ja jalkineet kattavat 5,2 miljoonaa tonnia. Mikäli sama trendi jatkuu tulevina vuosina, näemme ehkä muutoksia myös happija suolaisuusdatassa”, sanoo Syken tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi. Sen rahoitus on kuitenkin vielä auki. JESSICA HAAPKYLÄ EUROOPAN PARLAMENTTI hyväksyi syyskuussa päivitetyn jätepuitedirektiivin, jonka mukaan kaikki EU:n markkinoille tekstiilejä saattavat tahot ovat vastuussa tekstiilijätteen aiheuttamista kustannuksista, kuten keräys-, lajitteluja kierrätyskuluista. Jätepuitedirektiivin mukaan jäsenmaat ovat sidottuja myös ruokahävikin vähentämiseen vuoteen 2030 mennessä. Ja lopultahan se on sitten poliittinen päätös”, Haaranen sanoo. ”Lisäksi luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen on osa kokonaiskriisinkestävyyttä ja kokonaisturvallisuutta, sillä se liittyy myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintään ja huoltovarmuuteen”, Haaranen sanoo ja lisää: ”Vanhemmat ihmiset ovat muistuttaneet aikaisemmista Suomen sodista, että jo silloin oli hyviä kokemuksia tällaisesta, mutta nämä keinot ovat sittemmin nuoremmilta sukupolvilta unohtuneet.” Suomen ennallistamissuunnitelman tekemiseen on kaksi vuotta aikaa. Globaalisti uusien tekstiilituotteiden valmistaminen kierrätetystä jätteestä on minimaalista: alle prosentti tekstiileistä kierrätetään uusiksi tuotteiksi. suomenluonto.fi 11 MERENTUTKIMUSALUS Arandan ja sen edeltäjän yli 40 vuotta jatkunut meren pitkä aikaisseuranta kertoo, että happipitoisuus on laskenut Suomen eteläisillä meri a lueilla, erityisesti Suomenlahdella. Kokonaisbiomassa on laskenut, sillä meren rehevöityminen suosii pienikokoisia lajeja, kuten vesikirppuja ja rataseläimiä. ”Onko se mahdollista, se selvinnee vasta työn kuluessa kun selviää, mitä ennallistaminen tarjoaa sekä puolustusettä luontonäkökulmasta. Toivoakin on, sillä suuret hankajalkaisäyriäiset, jotka ovat tärkeää kalojen ruokaa, ovat lisääntyneet vuodesta 2024 lähtien. Myös eläinplanktonin biomassa on Suomenlahdella alentunut merkittävästi. Hävikkiä on vähennettävä elintarvikkeiden valmistuksessa ja jalostuksessa kymmenen prosenttia ja ravintoloissa, vähittäiskaupoissa sekä kotitalouksissa kolmekymmentä prosenttia asukasta kohden. LAURI LINDBOHM strategisia suojavyöhykkeitä itärajalle ja edistää luontokadon pysäyttämistä. ”Hankajalkaisten määrän nousua on vaikea selittää. Happiarvojen romahduksen vuoksi myös pohjaeläimet ovat vähentyneet jyrkästi Suomenlahdella. IL K K A LA S T U M Ä K I / S Y K E Tekstiilijätteet ja ruokahävikki kuriin EU:ssa Muutoksia Itämeressä suomenluonto.fi 11. Positiivista on se, että pohjan happitilanteen parantuessa pohjaeläimet palautuvat nopeasti”, sanoo Syken erikoistutkija Henrik Nygård. Eri tahot ovat esittäneet, että itärajan alueiden ennallistamisen osalta rahoitusta voisi etsiä myös puolustusbudjetista
Majavan jäljiltä syntyvät elinympäristöt tarjoavat suojapaikkoja ja ravintoresursseja rakentajan lisäksi muillekin lajeille. Tutkijat ovat tarkkailleet Evon majavia vuosikymmeniä, ja sen ansiosta alueelta on ainutlaatuinen aikasarja. He laskivat niin sanottuja elinympäristöjen soveltuvuusindeksejä eri lajeille ja totesivat, että majavien paluu kasvatti tänä aikana elinympäristön soveltuvuuden eri lajeille yli kymmenkertaiseksi. Euroopanmajavan kanta on vahvin Satakunnassa ja Länsi-Lapissa. LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI 12 suomenluonto.fi MAJAVAT lisäävät ympäristönsä monimuotoisuutta, silkittu eniten amerikaneli kanadanmajavalla Hämeessä TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA MIKAEL LAINE / VASTAVALO TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI MARI PIHLAJANIEMI MARI PIHLAJANIEMI KUVA MIKAEL LAINE / VASTAVALO Majava on tärkeä ekosysteemi-insinööri LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI Nyt. Euroopanmajavat metsästettiin aikoinaan Euroopassa laajalti sukupuuttoon, mutta nyt ne ovat asettumassa takaisin monille entisille elinalueilleen. Talttahampaiden elinpiirille kehittyy padonrakennuksen myötä monipuolisia ja muuttuvia tulva-alueita sekä tulvien jälkeen paikalle syntyviä majavaniittyjä. Majavien vaikutuksia muuhun luontoon on Suomessa tutkittu eniten amerikaneli kanadanmajavalla Hämeessä Evolla, jonne toivotaan tiedekansallispuistoa. Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat selvittivät aineiston avulla, mitä Evon majavien yli viidenkymmenen vuoden läsnäolo on merkinnyt paikalliselle luonnon monimuotoisuudelle, ja millaisia eroja on majavien asuttamien alueiden ja sellaisten alueiden, joilta majavat puuttuvat, välillä. Majavien työstä hyötyvät esimerkiksi hirvet, myyrät ja sukeltajakuoriaiset. 12 suomenluonto.fi MAJAVAT lisäävät ympäristönsä monimuotoisuutta, sillä tehokkaat rakentajat luovat sopivia elinympäristöjä paitsi itselleen, myös lukuisille muille lajeille
Tällaiset pitkät ravintoketjut kertovat, että lajien vuorovaikutussuhteet sekä lintuyhteisöjen rakenne ja toimivuus ovat säilyneet suojelualueilla paremmin kuin muualla. Hömötiaisten keväiden ajoitukseen vaikuttaa siis joku muukin ympäristötekijä kuin keskilämpötila. Materian virtaus kaksosten välillä todettiin niin voimakkaaksi, että tähdet saattavat tulevaisuudessa sulautua yhteen. Brittiläiset ja espanjalaiset tutkijat kokosivat Länsi-Euroopasta ja Skandinaviasta yli 370 000 havainnon tietokannan yli viidensadan lintulajin esiintymisestä 10 x 10 kilometrin ruudukossa ja vertailivat lajistoa erityyppisissä suojelualueiden verkostoissa sekä niitä ympäröivillä alueilla. LINNUSTONSUOJELUALUEET turvaavat lajiston monimuotoisuutta ja lintuyhteisöjen toimivuutta parhaiten silloin, kun suojelualueverkostolla on selvät tavoitteet, monipuolinen ympäristö ja vain vähän ihmistoimintaa. MP TALIJA HÖMÖTIAISET ovat aikaistaneet pesintäänsä selvästi viidessä vuosikymmenessä. Erään teorian mukaan kaksosista toinen olisi niin sanottu valkoinen kääpiö, joka imee materiaa toiselta. suomenluonto.fi 13 7 päivää aikaisemmin TALITIA ISET MUNIVAT ensimmäisen munansa nykyisin keskimäärin kolme päivää aikaisemmin ja hömötiaiset jopa seitsemän päivää aikaisemmin kuin viisi vuosikymmentä sitten, havaitsivat Oulun yliopiston tutkijat pitkäaikaistutkimuksessaan. Kun ympäristöolosuhteet muuttuvat, yksilöt yrittävät muokata toimintaansa sen mukaan. Muutosten syy ei kuitenkaan ole ollut selvä. Natura–verkoston alueet ovat hyvä esimerkki. Kuvan laadinnassa on hyödynnetty tekoälyä.. Kansainvälisen tutkimusryhmän, jossa oli mukana tutkijoita Turun yliopistosta, Chilessä sijaitsevan Euroopan Eteläisen Observatorion kaukoputken avulla tekemien havaintojen perusteella teoria pitää paikkansa. Sekä taliettä hömötiaisen pesinnän aikaistumisen syyksi paljastui tutkimuksessa yksilöiden joustavuus. Talitiaisten kohdalla keväiden keskilämpötilan nousu selitti ilmiön kokonaan. PERTTI KOSKIMIES P ER T T I KO S K IM IE S suomenluonto.fi 13 Natura-alueet suojaavat lintuyhteisöjä Tiaiset mukautuvat keikkuviin keväisiin Tähden muuttuvan kirkkauden mysteeri sai lisävalaistusta SATA VUOTTA tähtitieteilijöitä kummastuttaneen kaksoistähden, V Sagittaen, ominaisuuksista saatiin lisäselvyyttä. Siitä aiheutuva voimakas räjähdys voi näkyä taivaalla jo vuosisadan loppuun mennessä. Pesinnän ajoituksella on väliä: puiden lehtiä syövät yöperhosten toukat ovat tiaisille tärkeä kausiruoka, ja ilmastonmuutos vaikuttaa myös toukkiin. Jo kauan sitten tähtitieteilijät havaitsivat tähden muuttavan kirkkauttaan. Hömötiaisen lähes viikon aikaistuneesta pesinnästä se selitti kuitenkin vain osan. Monimuotoisilla suojelualueilla oli suojelemattomiin alueisiin verrattuna enemmän petolajeja kahdella tasolla – niin keskikokoisia petoja, kuin niitä ja kasvinsyöjiä ravinnokseen käyttäviä pääpetojakin. MP Kanahaukka on esimerkki pääpedosta, joka hyötyy Natura-suojelusta. Suurin yllätys tutkijoille oli valkoisen kääpiön ympärillä oleva suuri kiekko tai rengas, josta ei tiedetty aiemmin mitään. Lajien käyttäytymisen muutoksen taustalla voi olla joko tällainen yksilöiden mukautuminen tai evolutiivinen tekijä, joka periytyy myös jälkeläisille. V IL LE H EI K K IN EN / V A S TA V A LO PA S I H A K A LA / T U R U N Y LI O P IS TO Hömötiainen Tutkijoiden tekemä havainnekuva. Jos ravinnon ajoitus muuttuu, saalistajankin täytyy pystyä muuttumaan
14 suomenluonto.fi Haarapääsky ja kehrääjä valmistautuvat lähtöön. 14 suomenluonto.fi TEKSTI ANNA TUOMINEN Haarapääsky ja kehrääjä valmistautuvat lähtöön. Syksyllä ne lentävät päiväja yövuorossa suorinta LÄPI PÄIVÄ N LÄPI PÄIVÄ N LÄPI JA YÖN PÄIVÄ N JA YÖN PÄIVÄ N. Matkalla niiden on ylitettävä sekä suolaisten pärskeiden että hiekkaisten dyynien peittämät aavat. Syksyllä ne lentävät päiväja yövuorossa suorinta reittiä kohti etelää
Suuret silmät ovat tarpeen, kun kehrääjä napsii yöllä lentäviä hyönteisiä ilmasta. PÄIVÄ N M A R K U S V A R ES V U O. suomenluonto.fi 15
Haarapääskyistä kiinnostunut nuori biologi etsi pitkään sopivaa rengastuspaikkaa, kunnes löysi tänne tuhansien lintujen syksyistä muuttoparvea seuraamalla. Suorsa tuntee reitit, sillä hän on käynyt täällä vuosituhannen alusta saakka. Suorsa sauvoo irrottamaan ne ja sujauttaa linnut verkkopohjaiseen ja -kattoiseen laatikkoon tuhdon alle. Nyt syyskuun alussa pyydystetyt pääskyt ovat todennäköisesti kasvaneet kesän ensimmäisissä pesueissa. Laatikon päälle levitetty pyyhe pimentää laatikon ja rauhoittaa lintuja. . Suorsa ripustaa tolppiin muovikassit, joiden sisällä kaiutin raikaa haarapääskyjen leikkisän iloista visertelyä niin, että korvia vihloo. Kun verkon tukinarut on kiristetty tolppien väliin, pääskyjen on vaikea hämärässä erottaa sitä. Verkossa roikkuu kaksi haarapääskyä ja yksi ruskeankirjava ruokokerttunen. Hän seisoo pienen mutta vantteran veneensä perässä ja sauvoo meitä airolla tiheän ruovikon läpi. Tutkimuskohteena haarapääsky Ruovikon yllä pyrähtelee satunnaisia lintuja, ja kaksi harmaahaikaraa liihottaa korkealta yli. Molemmat pääskyt ovat nuoria lintuja, joita syysmuuton aikana verkot enimmäkseen keräävätkin. Pilvinen ilta hämärtyy aikaisin. Haarapääsky taittaa matkaa päiväsaikaan ja hakeutuu yöpymään laajan ruovikon kätköihin. Hän rengastaa ja mittaa linnut saman tien kun olemme palanneet ruokojen taakse. Ne valmistautuvat ylittämään ensin Itämeren ja myöhemmin vielä laajemmat esteet, Välimeren ja Saharan autiomaan. Pääskyparvea ei näy, vaikka ilta on jo pitkällä. Sari Raja-Aho tutki väitöskirjassaan nuorten pääskyjen muuttokuntoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Verkko täytyy joka tapauksessa tarkistaa säännöllisesti, joten Suorsa soutaa veneen liikkeelle. Haarapääskyt saalistavat suurina, korkealla viilettävinä parvina ennen kuin laskeutuvat yöpymään. Airo nostaa mukanaan veden pohjasta sakean rikkisen katkun. Tutkimuksessa selvisi, että emot jättävät ykköspesueen linnut omilleen verrattain varhain pesästä lähdön jälkeen. Ansa viimeistellään houkuttimella. Ruovikko Hirvensalon Friskalanlahdella on sokkeloinen. Hän kiinnittää siihen ohuen verkon toisen pään ja sauvoo sitten seuraavalle tolpalle verkkoa kassista purkaen. No, ehkä joillakin pienillä eroavaisuuksilla. Niillä on silloin jo Haarapääskyn alamäki näkyy laskennoissa Petri Suorsa on laskenut Friskalanlahdella levähtävät haarapääskyt lähes joka ilta viimeisen kymmenen vuoden muuttosesonkien aikana. On vielä mahdotonta sanoa, millainen illasta on tulossa. Linnut ovat aloittamassa jopa yli kymmenentuhatta kilometriä pitkän muuttomatkansa kohti Etelä-Afrikkaa. Suorsa ohjaa veneen korkealle puiselle tolpalle, joka on pystytetty lampareen pohjaan. Täällä pyydystettyjä haarapääskyjä tutkimalla on selvitetty, miten ne valmistautuvat vaativaan ja vaaralliseen taipaleeseen. Palaamme ruokoseinän toiselle puolelle avoimempaan veteen odottamaan. Syvin notkahdus oli vuonna 2022, mutta sen jälkeen lintujen määrä on hieman noussut ja alamäki alkanut tasoittua. Petri Suorsa virittää verkot korkealle etteivät pyydykseen jäävät linnut voi osua veteen.. Korkeat kasvit muodostavat seiniä, jotka kätkevät pieniä lampareita. Suorsa tähyilee taivaalle lintuja odottaen. K U V A T A N N A T U O M IN EN ”TÄMÄHÄN . 16 suomenluonto.fi on kuin gondoliajelu”, biologi Petri Suorsa vitsailee. Haarapääskyn uhanalaisuus johtuu maatalouden muutoksista pesimäalueella Suomessa sekä vaikeista sääoloista ja elinympäristöjen heikentymisestä muuttoja talvehtimisalueilla. Tuhansien pääskyjen ryöpystä on turha enää haaveilla. Haarapääskyjen määrä on huvennut selvästi kuluneiden vuosien aikana, ja samalla päivien välinen vaihtelu on kasvanut. Osa haarapääskyistä pesii kahdesti, jos kaikki sujuu hyvin. Yhtenä iltana ilmassa saattaa suihkia useita satoja lintuja, eikä seuraavana välttämättä ainuttakaan. Pyynti on kuin onkin tuottanut tulosta, joskin aika vähäistä
Toinen pesue on yleensä pienempi, minkä lisäksi poikasilla on pitkäpinnaiset emot, joilta voi kerjätä ruokaa paljon pidempään. . Tämän seurauksena poikaset ovat aluksi kovilla, kun ne joutuvat pärjäämään omine nokkineen. Haukkoja apajilla Vihdoin pääskyparvi viilettää taivaan poikki. Näin rengaslöytöjen todennäköisyys kasvaa. Suorsa laskee kolmisenkymmentä lintua. Samalla taivaalle ilmestyy myös nuolihaukan teräväkulmainen hahmo. Kun pääsky osuu verkkoon, sen pää sujahtaa silmukasta ja se jää roikkumaan verkon varaan.. Friskalanlahden pääskyjä on rengastettu vuosituhannen alussa myös osana Euroopan rengastuskeskusten unionin aloittamaa laajaa, maanosien välistä projektia. Siitä haukan on vaikea valita kohdetta, johon iskeä. Seuraamme niiden kaartelua, mutta ne eivät ole vielä tulossa alas. Koko ajan tuolta korkealta tippuu lintuja.” Linnut ovat aloittamassa jopa yli 10 000 kilometriä pitkän muuttomatkansa. suomenluonto.fi 17 kiire valmistautua seuraavaan pesintään. Pieni selkäreppu tallentaa auringon nousuja laskuajat, ja jos pääsky saadaan myöhemmin uudelleen kiinni, datan perusteella voidaan laskea sen kulkema reitti. Tämä lienee osasyy siihen, että niistä harvempi palaa Afrikasta. Suorsa manailee, sillä haarapääskyt pelkäävät haukkaa, mikä voi sotkea illan pyynnin. . Ensimmäisten pesueiden poikaset aloittavat syysmuuton keskimäärin 53 päivän ikäisenä, ja tuossa ajassa ne ovat oppineet taitaviksi hyönteisten pyytäjiksi. ”Nyt tulee asiakkaita lisää, katso, siinä on jo neljäkymmentä. Haarapääskyjen pitkiä muuttoreittejä on tutkittu myös valopaikantimien avulla. Verkkoon osuu kerralla kymmeniä pääskyjä. Kakkospesueen poikaset lähtevät muuttomatkalle keskenkasvuisempina, vain 42 päivän ikäisenä. Suorsa kertoo, että haarapääsky on monessa mielessä kiinnostava ja näppärä tutkimuslaji. Vaikka ne ovat pesästä lähdön jälkeen paremmin ravittuja kuin vanhemmat sisaruksensa, ne eivät pysty itsenäisesti kerryttämään energiavarastojaan muuttoa varten yhtä tehokkaasti. Se jopa pesii ihmisten lähellä, joten poikasia ja pesiviä emoja päästään tutkimaan tehokkaasti. Muuttomatkan alkaessa tilanne on keikahtanut päälaelleen. Se on nuori lintu, eikä ole onnistunut saamaan pääskyjä kiinni, mutta ne voivat lähteä johonkin muualle.” Vielä lintujen vellova parvi kuitenkin kieppuu yllämme. ”Sama nuolihaukka on pyörinyt tässä monena iltana. Se liikkuu parvina, jolloin kerralla voidaan saada kiinni paljon lintuja. Se on runsas lähes kaikkialla maapallolla joko pesijänä tai talvehtijana
Sitten tulee kiire. Suorsa poimii pääskyt verkosta ja ojentaa ne minulle laatikkoon sujautettavaksi. Kun se näkee meidän lähestyvän, se alkaa viuhtoa verkkoa hurjasti siivillään ja ponkaisee ilmaan. Osuivatkohan ne verkkoon. Yllättäen Suorsa älähtää. Niillä on nuoria lintuja selvästi punaisempi naama ja näyttävämpi haara pyrstössään. Suorsa tietää, ettei haukka ole kuitenkaan satimessa. ”Näillä massa on jopa 25 grammaa, kun pesivillä linnuilla se on 17–18”, hän sanoo. Verkkoon lensi nelisenkymmentä nuorta lintua, mutta myös muutama vanha. ”Oikein hyväkuntoista pääskyä on nyt menossa, selvästi on muutto käynnissä”, Suorsa sanoo. Yhtäkkiä ne hyökyvät alas ruokojen lomaan hurjana ryöppynä, joka tuo mieleen vuoristoradan alamäkeen kiihdyttävän vaunujonon. Kun vatsahöyhenet puhaltaa sivuun, näkee, miten vaaleaa rasvaa on kertynyt kaulakuoppaan ja alavatsalle. Suorsa ei lähde heti tarkistamaan, vaan odottaa, josko parvi lentäisi uudelleen alas. Linnut kerryttävät energiavarastojaan ennen muutolle lähtöä. Verkon silmäkoko on siihen liian pieni. Rengastus sujuu kokemuksella sutjakasti. Kun vatsahöyhenet puhaltaa sivuun, näkee, miten vaaleaa rasvaa on kertynyt kaulakuoppaan ja alavatsalle. Ruovikon ylle ilmestyy toinenkin nuolihaukka, ja pääskyt nousevat jälleen korkealle. Takakontti toimii rengastajan pöytänä. . Nuolihaukka saalistaa korkealla, mutta varpushaukka saattaa harhautua verkkoon siinä roikkuvan linnun houkuttamana. Suorsa käsittelee kerralla kaksi tai kolmekin pääskyä. 18 suomenluonto.fi Lintuja on vaikea tihrustaa hämärässä pilvien myllerrystä vasten, mutta parvi kasvaa selvästi. Hyökkäys sai loput pääskyt kaikkoamaan, ja kun kaiuttimet sammuvat, iloinen tirskutus hiljenee tyystin. Jälkeen jää velttona riippuva haarapääsky, jonka se ehti tappaa. ”Vanha lintu on tavattoman kaunis kaikis. Ilta sai odottamattoman käänteen. Palaamme laituriin ja Suorsa avaa autonsa takakontin itselleen rengastuspöydäksi. Ruokojen läpi sauvoessa näemme, että verkko on täyttynyt pääskyistä, ja niiden joukossa retkottaa varpushaukka. ”Voi halavatun varpushaukka!” Nuolihaukkoja leveäsiipisempi petolintu sujahtaa ruokojen taakse ja katoaa. . Pian laatikko on täynnä ja verkko tyhjä, on aika vyyhdetä se takaisin pussiin. Haarapääsky voi lentää satoja kilometrejä päivässä. K U V A T A N N A T U O M IN EN M A R K U S V A R ES V U O. Pieneen vihkoon kirjataan tiedot lintujen koosta ja kunnosta. Suorsa kertoo, että täällä varpushaukat eivät ole juuri häirinneet rengastusta, vaan lahdella vietettyjen vuosien aikana haukka on tappanut pääskyn vain kahdesti
. suomenluonto.fi 19 Samaa matkaa Haarapääskyt ja kehrääjät aloittavat matkan elokuussa, vanhat linnut edellä. A R TO J U V O N EN suomenluonto.fi 19. Kehrääjä (oikeanpuoleinen nuoli) ja haarapääsky (vasemmanpuoleinen nuoli) muuttavat Suomesta lähes suoraa linjaa kohti Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Viimeiset nuoret lähtevät lokakuussa. Matka kestää reilut kaksi kuukautta. Haarapääskyt pyytävät hyönteisiä korkealla ruovikon yllä ja laskeutuvat yöksi lepäämään. . Säät eivät juuri vaikuta pitkän muuttomatkan aikatauluun, mutta tuoreen unkarilaistutkimuksen mukaan haarapääskyjen syysmuutto on myöhäistynyt 130 vuodessa viidellä päivällä
20 suomenluonto.fi sa sinimustan väreissä. Ne lähtevät liikkeelle, kun aurinko laskee. Lähden ystävieni kanssa Vantaan Seutulaan etsimään kehrääjiä. Kävelemme puron vartta etsimässä verkolle paikkaa, kun pitkäsiipinen tumma hahmo kiepsahtaa yllämme. Tänään rengastettuja pääskyjä tuskin enää tapaa täältä huomisiltana. Päivä on ollut ihmeellisen kesäinen. Nyt se ei enää suhtaudu meihin välinpitämättömästi. Kehrääjä suhahtaa matalalta pääni yli, eikä selvästi piittaa meistä. Yhdelläkään illan linnuista ei ollut vielä rengasta, mutta alkusesongin aikana Suorsa on saanut kiinni toisaalla poikasena rengastettuja lintuja sekä omia rengastuksiaan viime ja toissa vuodelta. Kehrääjä ei välittänyt ihmisistä vaan lensi läheltä yli, kun verkkoa vasta viritettiin paikalleen.. Odotan, että suuret silmät saavat hetken toipua K U V A T A N N A T U O M IN EN . Se sähisee rengastajan käsissä vihaisesti erikoisen käheällä äänellään, joka muistuttaa enemmän konetta kuin lintua. Venytämme verkon puron yli vievän sillan tuntumaan, ja pian ensimmäinen lintu on verkossa. Kun linnun tiedot on kirjattu ylös, saan päästää sen vapaaksi. Linnun suuret silmät paljastavat, että se on sopeutunut vähäiseen valoon. Se löysikin jo meidät ennen kuin ehdimme edes pyydystä pystyttää! Kehrääjä on pääskyjen vastakohta myös siinä, että se saalistaa ja muuttaa yksin. Tämä on hakuammuntaa, mutta peltoaukea ja sen keskellä virtaava puiden reunustama puro näyttävät kartalla lupaavilta. Ne jatkavat muuttoaan etelään tai etsivät seuraavan tämänkaltaisen levähdyspaikan. Sammutan otsalamppuni ja kävelen kauemmas toisista. Haarapääsky on todella sympaattisen oloinen lintu, siihen ihastuu hyvin helposti”, Suorsa sanoo. Kehrääjä on haarapääskyn tavoin hyönteissyöjä, ja on sekin suuntaamassa kohti Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Kirkkaana ja tyynenä yönä kehrääjät saalistavat ahkerasti. Toinen yötä rakastaa Muutaman päivän kuluttua pääsen jälleen jallittamaan lintuja verkkoihin. Pieni nokka avautuu ällistyttävän suureksi kidaksi, jolla kehrääjän on helppo kauhoa hyönteisiä ilmasta. Kaiut timesta kuuluva huriseva soidinääni voi kuitenkin houkutella lähitienoon linnut moista pöyhkeilijää ihmettelemään. . Myös kehrääjää rengastetaan iltahämärissä, mutta se ei ole silloin suuntaamassa yöpuulle vaan päin vastoin aloittamassa yöllisen saalistuksensa. Kun aurinko katoaa puiden taa, usva alkaa kiertyä repaleina kypsästä viljasta notkuvien tähkien ylle
Vuonna 2018 käynnistetyn projektin aikana karttaan on piirtynyt yli 20 linnun taival Uudeltamaalta talvialueille Saharan eteläpuolelle, tai ainakin osa siitä. ”Aikuiset kehrääjät lähtevät elokuun puolivälissä, kun ne ovat hankkiutuneet eroon poikasistaan ja valmistautuneet muuttoon”, Honkala sanoo. Kehrääjän pesä on huomaamaton painanne, jolla emo hautoo suojavärinsä turvin. Vaikka teknologia kehittyy, kehrääjätutkimukseen sopivat gps-paikantimet eivät vielä pysty lähettämään tallentamaansa tietoa, vaan laite pitää saada takaisin. Kehrääjät aloittavat pidemmät muuttorupeamat pian tällaisten öiden jälkeen, kun energiavarastot on tankattu täyteen. Lähes pyöreä kuu nousee usvan takaa. . Yhdessä illassa pääskyjä jäi kiinni kymmenen kertaa niin paljon kuin kehrääjiä. Nokat kohti etelää Kehrääjien muuton tutkiminen on monilta osin kinkkisempää kuin haarapääskyjen. K U V A T J U H A H O N K A LA . suomenluonto.fi 21 valoista. Nuo linnut ovat jo ehtineet kertoa paljon kehrääjien muuttokoettelemuksista. Verkkoon jää taas kehrääjä, sitten toinen. Pieni nokka avautuu yllättävän suureksi kidaksi. Sitten pitäisi enää onnistua löytämään pesä. ”Aiemmin oli ajateltu, että kehrääjän pesä on melkein mahdoton löytää, mutta paljastuikin, että tuttu kaveri oli etsinyt ja löytänyt niitä vuosikausia yhdessä erään rengastajan kanssa”, hän kertoo. Yhdessä illassa pääskyjä jäi kiinni kymmenen kertaa niin paljon kuin kehrääjiä. Ranskalainen tutkimus osoitti, että kehrääjien muuttoryntäysten ja kuunkierron välillä on yhteys. Kehrääjien ja pääskyjen syksyiset muuttoreitit muistuttavat toisiaan – ne suuntaavat suoraan kohti etelää. Tämä ongelma onnistuttiin ratkaisemaan suomalaisessa kehrääjäprojektissa, jota luotsaa Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestarina työskentelevä Juha Honkala. Siellä kehrääjillä on hieman aikaa hengähtää ja kerätä lisää ravintoa. Kirkkaassa kuunvalossa yökyöpeli näkee hyönteiset helpommin ja saalistaa kaksin verroin innokkaammin kuin pilvisinä ja pimeinä öinä. Illan lopuksi neljäskin lintu saa renkaan jalkaansa. Siksi rengaslöytöjäkään ei tule tietoon samaan tapaan. Siitä on hyötyä hyönteispyynnissä.. Hellitän otteeni siipien ympäriltä, ja lintu säntää matkaan. Hän kertoo, että kehrääjä palaa usein pesimään samaan paikkaan, jolloin paikanninta kantava lintu voidaan pyydystää uudelleen. Ne leiskauttavat Itämeren yli, päivehtivät Virossa lyhyesti ja jatkavat sitten etelämmäs Baltiaan
Ruotsalaistutkimus osoitti, että tuolloin ne pudottautuvat hyvin matalalle ja jatkavat lentoaan lähes vettä viistäen. Jos lintu joutuu myrskyyn tai kovaan vastatuuleen, etappi voi olla sillekin liikaa. Kehrääjäkoiraan tunnistaa siipien kärjissä ja pyrstön laidoilla olevista valkoisista täplistä. Se on äärimmäisen tärkeää, kun edessä levittäytyy arvaamaton aavikko. Suorsa harmittelee, että laajan rengastusprojektin päätyttyä kaukaisia rengaslöytöjä on tullut enää hyvin harvoin. Pääskyt löytävät pensaikkoja ja kyliä keinokasteltuine viljelyksineen. Päivämatka on vaativa, mutta vielä mahdollisuuksien rajoissa. Sama reitti on todennäköisesti käytössä myös syksyllä. Ne muuttavat lentotyy. Tuolloin matkaan on vierähtänyt reilut kaksi kuukautta. Aavikko uuvuttaa monet nuoret pääskyt hiekkaan, mutta sinnikkäimpien eteneminen jatkuu. Kun energiavarastot ovat täynnä, pieni pääsky pystyy taittamaan matkaa päivä päivältä jopa kolmen tuhannen kilometrin päähän. Seuraavana kesänä ne etsivät omat reviirinsäkin jostain etäämmältä. Luultavasti se oli lentänyt sinne suoraan Libyan rannikolta 350 kilometrin päästä. Pensaikoista löytyy hyönteisiä, joista linnut saavat ravinnon ohella vettä janoonsa. 22 suomenluonto.fi ”Sitten ne jatkavat Euroopan yli pikkuhiljaa, osa hiukan nopeammin kuin toiset. Kehrääjien tavoin haarapääskytkin valmistautuvat tuleviin koitoksiin pysähtelemällä Balkanin niemimaalla lepäämään ja kerryttämään rasvavarantojaan. Näyttää siltä, että ne keräävät ravintoa Välimeren ja Saharan ylitystä varten.” Honkala kertoo, että aikuiset kehrääjät lähtevät aikalailla suoraan reviireiltään muutolle. Pakon edessä kehrääjä voi jatkaa lentoaan meren yllä, vaikka aamu jo sarastaisi. Nuoret linnut taas seikkailevat ympäriinsä ennen lähtöä, ja juuri näitä lintuja mekin saimme kiinni. Ranskalaisten tutkimuksessa selvisi, että ne lentävät meren yllä keskimäärin kilometrin korkeudessa. Vuosi vuodelta etäisyys kasvaa, kun ilmastonmuutos ja maan käyttö pahentavat aavikoitumista. ”Suomessa rengastettujen pääskyjen löydöt viittaavat siihen, että kun haarapääsky oikeasti lähtee muutolle, niin se menee suoraan etelään.” Lintujen reitti kulkee Baltian maiden halki Puolaan ja Unkariin ja siitä kohti Kreikkaa. Aavikko jatkuu Libyan halki etelään noin kahdentuhannen kilometrin levyisenä. Ilmoituksen saatetekstissä luki: ”Found from the bushes by children, apparently fell from the sky.” Kehrääjän muuttotaktiikka on alkanut avautua gps-paikantimien avulla. Rengaslöytöjen perusteella valtaosa jatkaa Etelä-Afrikkaan asti. Petri Suorsa kertoo, että rengaslöytöjen perusteella myös nuoret pääskyt sinkoilevat joka suuntaan ennen muuttomatkalle lähtöä. Niistä saa suojaa kylmiltä öiltä ja hiekkamyrskyiltä. Juha Honkalan mukaan ne säätelevät lentokorkeuttaan muun muassa suotuisten ilmavirtojen mukaan. Sahara ei kuitenkaan ole pelkkää hiekkadyynien merta. A R TO J U V O N EN. Haarapääskyjen syysmuutto käynnistyy suunnilleen samoihin aikoihin. Naaraalla ei ole vastaavia täpliä. Meren ja aavikon yli Eräs Suorsan rengastamista pääskyistä löytyi kevätmuutolla Kreikasta Antikytheran saarelta. Viimeisin tällainen löytö hänen rengastamastaan linnusta tuli Zimbabwesta, missä lapset olivat tuoneet linnun opettajalleen
ER N IE JA N ES / N A T U R E P IC T U R E LI B R A R Y. suomenluonto.fi 23 liään, liukuvat pitkään siiveniskujen välissä. Linnut ovat saattaneet lentää läheltä Niilin rehevää jokilaaksoa koukkaamatta silti pois aavikolta. Etappien perusteella ei yllätä, että autiomaan eteläpuolella kehrääjät pysähtyvät ensimmäiseen sopivaan paikkaan ja pysähtyvät viikoksi, jopa pidemmäksikin aikaa. Ne ovat ihan hurjia siirtymiä, ei sitä meinaa uskoa”, Honkala sanoo. Kehrääjät ovat paikkauskollisia myös muutollaan, ja aikuiset linnut löytävät vanhat tutut piilonsa. Meren pinnan nousevia ilmavirtauksia hyödyntämällä kehrääjät pääsevät määränpäähänsä energiaa hukkaamatta. Honkala kertoo, etteivät linnut jää vastarannalle huokailemaan vaan jatkavat suoraan aavikolle seuraavana yönä. Hän ihmettelee, miten läheltä Niilin rehevää jokilaaksoa linnut ovat saattaneet lentää koukkaamatta silti pois aavikolta. Päivät ne lepäävät. Kehrääjien muuttomatka yltää samoihin mittoihin haarapääskyjen kanssa. Marraskuun alussa ne pääsevät perille Sambiaan, Zimbabween ja naapurimaihin. Kehrääjät pystyvät etenemään pitkillä, satojen kilometrien etapeilla. Niiden paikkauskollisuus ulottuu talvehtimisalueille saakka: ”Ne hakeutuvat täsmälleen samaan talvipaikkaan, jonka kerran ovat löytäneet”, kertoo Honkala. Sahara tunnetaan etenkin dyyneistään, mutta lintujen matkan varrelle mahtuu myös kivikoita, soraikoita ja painumiin muodostuneita keitaita. ”Niillä on riittävästi ravintoa kehossa ja tieto siitä, että näin kun jatkan niin hyvä on.” Ranskalaistutkimuksessa kehrääjät lensivät Saharan yllä korkealla, keskimäärin kahdessa kilometrissä. Ne ovat näännyksissä. . ”Ensin lennetään Välimeren yli 700–800 kilometriä, levätään päivä Egyptissä ja heti seuraavana yönä jatketaan 900 kilometriä
24 suomenluonto.fi Petolintujen törmäysriskiä tuulivoimaloihin arvioidaan epäluotettavasti. Voimalat myös karkottavat petolintuja ja saalislajeja sekä pirstovat elinympäristöjä. TEKSTI JA KUVAT PERTTI KOSKIMIES TUULIVOIMALAT OVAT PETOLINNUILLE RISKI K U V IT U S M A R IK A EE R O LA
Sen suojeluperusteena on liki kolmekymmentä lintulajia, joille hankkeesta tai sen yhteisvaikutuksista muiden hankkeiden kanssa ei saa koitua merkittäviä haittoja. Käytin parasta tutkimustietoa ja perustelin voimala-alueiden haitalliset yhteisvaikutukset maakotkaparille merkittäviksi. Alueella elää yksi Suomen eteläisimmistä maakotkapareista. T. Vain kolmen prosentin nousu aikuisten maakotkien kuolleisuudessa aiheuttaa sen, että pesimäkanta pienenee. Todistin tarkoitushakuista vaikutusarviointia viime vuonna Lounais-Suomessa. Suunnitellun tuulivoimala-alueen vieressä sijaitsee Natura-alue. Tästä vastaavat energiayritysten palkkaamat ympäristökonsultit. Silloin ympäristökonsultin tiimipäällikkö parkaisi: ”Maakotkaan ja yhteisvaikutuk. Pahimmillaan konsultti ostetaan yrityksen puhemieheksi. Siksi uutta voimalaa suunniteltaessa on arvioitava sen vaikutukset luontoon. Muutaman peninkulman säteellä toimi tai oli suunnitteilla yhteensä noin 200 tuulivoimalaa, lähimmät vain 1,5 kilometrin päässä maakotkan pesästä. Suuri ympäristökonsulttiyritys tilasi minulta arvioinnin tuon voimala-alueen vaikutuksista tämän Natura-alueen linnustolle. suomenluonto.fi 25 suomenluonto.fi 25 uulivoimalat heikentävät monien eläinlajien elinoloja
Konsultti osti uuden arvioinnin toiselta henkilöltä, jonka mielestä hankkeesta koituisi vain vähäisiä haittoja Natura-alueen linnustolle. Lintujen näköaisti ja lentokäyttäytyminen kehittyivät olosuhteissa, joissa ei ollut ihmisen rakentamia esteitä. Voimalat häiritsevät suurta osaa eläinlajeista ja karkottavat niitä kauemmas, ja tämä onkin tutkimusten mukaan niiden merkittävin luontohaitta. Reviirejä tunnetaan 1970-luvun alusta lähtien 570 kappaletta. Reviireistä asuttuja on useimpina vuosina 68–78 prosenttia. Etelässä hajanainen levinneisyysalue yltää Keski-Pohjanmaalle ja PohjoisKarjalaan, ja eteläisin pari pesii Varsinais-Suomessa. . Näistä vain ruumiinkoko tiedetään tarkasti. Sovittu palkkio kuitenkin maksettiin. Tuulivoimaloita tarvitaan ilmastokaaoksen hillinnässä, mutta teineen ja sähkönsiirtoyhteyksineen ne tuhoavat ja pirstovat tuhansien lajien elinympäristöjä. . Pohjanmaalla ja PohjoisSuomessa alueilla, joilla tuulivoimalat eivät kasvata kuolleisuutta, aikuisista kotkista säilyy hengissä vuosittain 92 prosenttia. Perusteluja ei tullut pyytämälläkään. Poikastuoton keskiarvo 1970–2010 -luvuilla oli 1,20 poikasta onnistunutta pesintää ja 0,54 poikasta asuttua reviiriä kohti. Hiirihaukoilla ja muilla paikallaan kaartelevilla petolinnuilla on suuri riski törmätä voimaloiden lapoihin. Petolintuja törmää tuulivoimaloihin ja voimajohtoihin suhteellisesti enemmän kuin monia muita lintulajeja. Ne lentävät usein hitaasti, niillä on kapea näkökenttä ja ne katsovat lentäessään saaliin toivossa monesti alaspäin eivätkä siksi näe eteensä. R II T TA W EI J O LA / V A S T V A LO. Viime viidenkymmenen vuoden aikana ensimmäinen luku on laskenut 10 ja jälkimmäinen liki 30 prosenttia. 26 suomenluonto.fi siin kohdentuvat kirjaukset kaatavat koko hankkeen… Vaadimme näiden osioiden uudelleentarkastelua.” Yli kolme kuukautta myöhemmin hän ilmoitti, että ”arviointi ei ole täyttänyt sille asetettuja laatuvaatimuksia”, eikä konsultti ”voinut hyödyntää tilaamaansa arviointia osana asiakkaan toimeksiantoa”. Poikaset asettuvat keskimäärin 110 kilometrin päähän syntymäpesästään, pohjoisessa kauemmas kuin etelässä. Tuulivoimaloiden tappamien lintujen määrä on yleensä arvioitu roimasti alakanttiin, koska lintuja etsitään liian suppeilta alueilta, ilman koiraa ja niin harvoin, että raadonsyöjät ehtivät viedä kuolleet linnut pois. . . Pesivä kanta oli alimmillaan 150– 200 paria (1960-luvulla), nykyisin se on 430–450 paria. Tuulivoimalat ovat erityisen haitallisia petolinnuille, jotka ovat 1700-luvulta 1900-luvulle asti jatkuneen ankaran vainon vuoksi ihmisarkoja ja häiriintyvät roottorin lapojen hurinasta ja valonvälkkeestä sekä voimala-alueilla liikkuvista ihmisistä ja ajoneuvoista. . Kotkanaaras alkaa saalistaa koiraan apuna heinäkuussa, joitakin viikkoja ennen poikasten pesästä lähtöä. Törmäysriski teoriassa Petolintujen törmäysriskiä tuulivoimaloihin arvioidaan nykyisin matemaattisella mallinnuksella, jossa huomioidaan voimaloiden yli lentävien yksilöiden määrä ja lentokorkeudet, lajin ruumiinkoko ja lentonopeus sekä roottorin lapoja väistävien yksilöiden osuus. Yksilömäärät ja lentokorkeudet perustuvat havaintoihin suunnitellun voimala-alueen yli lentävistä linnuista, mutta aineistot ovat tavallisesti pienuutensa vuoksi hyvin epäluotettavia. Maakotkaparilla on 1–7 vaihtopesää. Petolinnut vaarassa Suomessa on nyt noin 2000 tuulivoimalaa, ja määrä kasvaa viidenneksen verran vuosittain. Ne vaihtavat pesää etenkin häiriinnyttyään ihmisistä. Jos keskimääräinen poikastuotto reviiriä kohden alenee nykyisestä 0,45:stä vielä neljänneksen, pesimäkanta alkaa pienentyä. ELY-keskus sen sijaan piti haittoja merkittävinä ja tyrmäsi hankkeen, joka sen mielestä olisi mahdollinen vain supistettuna ja asiantuntevammin valmisteltuna. Lentonopeuden arvona käytetään ruotsalaisen tutkaseurannan tuloksia suoraviivaisessa muuttolennossa, vaikka muulloin peMaakotka Suomessa Maakotkista 90 prosenttia pesii Pohjois-Suomessa
suomenluonto.fi 27
Sitä ei voi yleistää kotkan koko levinneisyysalueelle. ”Arviointeihin joudutaan sisällyttämään oletuksia, myös sellaisia, jotka tulevaisuudessa voi vat osoittautua virheellisiksi… Lisäksi ko rostuneita epävarmuuksia liittyy nykyai kaisten suurten voimaloiden vaikutuksiin ja Suomen olosuhteisiin,” Tikkanen kertoo. Kotkapari onnistuu pesinnässään keskimäärin joka toinen vuosi, eikä pari yritäkään pesiä huonoina jänisja kanalintuvuosina. Pesimättömien kotkien elinpiiri on Suomen lähetinaineiston perusteella vähintään puolitoistakertainen pesiviin lintuihin verrattuna, ydinalue jopa 2,7-kertainen. Lounais-Suomen hanke on tyypillinen esimerkki törmäysriskin arvioinnista tuulivoimahankkeissa. Ne välttelivät asutusta, vesistöjä ja naapureidensa elinpiirejä. Ne ovat huomattava uhka vaarantuneeksi luokitellun, suojelutasoltaan epäsuotuisaksi arvioidun kotkapopulaation elinvoimaisuudelle. Tulos näyttää huipputieteelliseltä, vaikka laskukaavan viidestä muuttujasta neljää voi pitää lähempänä arvausta kuin tietoa. Lähetinaineistoa on vain vuosi tai pari yksilöä kohti ja pääosaksi Pohjois-Suomesta, vain parilta prosentilta maan reviireistä. Seitsemästä petolintulajista kertyi lentohavaintoja roottorinlapojen korkeudella jokusesta muutamaan kymmeneen. Lentoreittien solmukohdat vaihtelevat elinpiiriltä toiselle paikallisten maastonmuotojen mukaan. Talvella suuri osa kotkista lentelee laajemmalla alueella kuin pesimäkaudella. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan maakotkan lentoreitteihin, -korkeuksiin ja -käyttäytymiseen vaikuttavat ratkaisevasti paikalliset vaihtelevat tuuliolot, joita mallissa ei oteta huomioon. Ympäristökonsultin alihankkija oli tarkkaillut kaikkien lintulajien lentoreittejä liki kymmenen neliökilometrin laajuisen hankealueen reunalla yhdestä paikasta yhteensä 160 tunnin ajan, kymmenenä päivänä keväällä ja kymmenenä syksyllä. Myös metsänhakkuut, turvetuotanto sekä muut maankäyttöhankkeet ja häiriöt aiheuttavat pesäja saalistuspaikkojen ja lentoreittien alueellisia ja ajallisia muutoksia. Tuoreempi julkaisu lähettimin seuratuista 18 kotkasta kertoo pesimäaikaisten elinpiirien eroista Keskija Pohjois-Suomessa. Pesimäaikaan petolintujen lentoreittejä havainnoitiin tässä hankkeessa kahdeksana päivänä yhteensä 64 tuntia. Isokokoisen, hitaasti lentävän ja pitkiä aikoja kaartelevan maakotkan riskiä törmätä tuulivoimaloihin on vuodesta 2023 arvioitu Metsähallituksen tutkijan Hannu Tikkasen kehittämän lentoaikamallinnuksen nojalla. Seurantojen perusteella kotkat lentävät suuren osan ajastaan roottorinlapojen korkeudella, ja vaikka ne ylittävät voimalat tavallista ylempää, törmäysriski voi kasvaa entisestään yhä korkeampien voimaloiden myötä. Hänen mukaansa ”vaikutusarvioinnin TÖRMÄYSRISKIN ARVIOINTI PERUSTUU YLEISTYKSIIN .. Seuratut kotkat lensivät eniten pesän lähettyvillä, soiden reunoilla sekä jyrkkien rinteiden ja harvapuustoisten iäkkäiden metsien yllä. Mallinnukseen sisältyy kosolti virhelähteitä. Konsultti arvioi, että lajista riippuen yksi petolintuyksilö törmäisi lapoihin 9–1613 vuoden välein. Samankin yksilön liikkumisalueet ja lentomatkat siis vaihtelevat sen mukaan, pesiikö lintu vai ei. Näiden kotkien elinpiirien koko vaihteli maalis–lokakuussa 73–783 ja elinpiirien ydinalueiden koko 14–262 neliökilometrin välillä. Mallin pohja-aineistona on yhdeksän satelliittilähettimin seuratun kotkan keskimääräinen lentoaika ja -korkeus pesimäkauden kuluessa eri pääelinympäristötyyppien yläpuolella. Etsiessään ruokaa, vahtiessaan reviiriään ja pesäpaikkojaan, paetessaan ihmisiä sekä soidinlennossa kotkat lentävät toisinaan keskitalven pimeinä päivinä, kovassa tuulessa ja lumipyryssä ja joskus hämärässäkin, jolloin törmäysriski tuulivoimaloihin ja voimajohtoihin on tavallistakin suurempi. Oletus oli, että havainnoija ehtisi muka huomata kaikki suuren alueen yllä lentäneet petolinnut ja pystyisi arvioimaan jokaisen yksilön lentokorkeuden koko alueen ylilennon ajan. Muuten ei tiedetä, kuinka hyvin tulokset edustavat todellisia lintumääriä läpi muuttokauden. Lentopoikasten liikkumisalue vaihteli siellä kolmekymmenkertaisesti elinpiiriltä toiselle. Riskilentojen määrä roottorin lapojen korkeudella kokonaisena vuotena yleistettiin vain 224 tunnin havainnoista. Ne vierailevat usein esimerkiksi hirvi eläinten haaskoilla, jotka voivat olla kaukana pesimäaikaisen elinpiirin ulkopuolella. 28 suomenluonto.fi tolinnut lentävät yleensä hitaammin ja kaartelevat pitkiäkin aikoja voimaloiden lapojen ulottuvilla. Eikä törmäysriskiä kilometrien mittaisiin voimajohtoihin arvioida tuulivoimaloiden törmäysmalleissa lainkaan. Törmäysmallinnuksessa käytettyä lähetinaineistoa on kustakin kotkasta vain kuukausien otoksia ja kaikki maalis–lokakuulta eli munintavaiheesta poikasten itsenäistymiseen asti. Keski-Ruotsissa puolestaan 22 aikuista kotkaa lenteli pesimäaikaan 10– 1 296 neliökilometrin alueilla. Sattumalta siellä tai täällä Riippumatta siitä, mihin kotka on lähdössä, se lentää tyypillisesti ensin jonkin selänteen, vaaran, tunturin tai muun kohouman liepeille kaarrellakseen nousevassa ilmavirtauksessa ja liitääkseen korkeuksissa vähällä vaivalla. Paikallinen saalislajisto ja saaliiden vaihtelevat kannat vaikuttavat ratkaisevasti lentoreitteihin. Ympäristöministeriön ohjeen mukaan lintuja olisi havainnoitava sekä keväällä että syksyllä vähintään kolmenakymmenenä päivänä. Elinpiirien ympäristöt ja lentämiseen vaikuttavat olosuhteet vaihtelevat valtavasti. Vaihtelua kotkien elinpiireissä Tuulivoimaloita on tulossa suurelle osalle Suomen maakotkareviireistä. Ympäristökonsultti laski lajikohtaisen törmäystodennäköisyyden vuotta kohti neljän desimaalin tarkkuudella. Arviot voimaloita väistävien yksilöiden osuudesta perustuvat Skotlannin avomailla oleviin mataliin tuulivoimaloihin, eivätkä ne sovellu Suomen metsäalueiden korkeammille voimaloille. Epävarmojen oletusten varassa Elinympäristömallinnuksen kehittänyt Hannu Tikkanen myöntää mallinsa olevan osittain epävarma ja teoreettinen
Merikotkaemojen kuolleisuus kasvaa 7–8 prosenttia, jos pesä on alle viiden kilometrin päässä voimaloista. Hän on kirjoittanut Antti Leinosen kanssa Kotkamailla-teoksen (2009), Tuomo Ollilan kanssa maakotkan suojelutason arvioinnin (2008) ja Suomen yhteenvedon The Golden Eagle Around the World -käsikirjaan (2024) sekä arvioinut monenlaisten hankkeiden linnustovaikutuksia Natura-alueille.. Tärkeintä olisi keskittää tuulivoimalat teollisuusalueille, valtateiden varsille ja muille paikoille, joilla luontoa on jo rutkasti köyhdytetty. . Epävarmuuksista huolimatta ELY-keskukset vaikuttavat luottavan teoreettisiin laskelmiin. luotetta vuutta kotkan kaltaisilla harvalukuisilla lajeilla heikentävät yksilölliset erot ja muut satunnai suutta aiheuttavat tekijät”. Voimaloista koituvista riskeistä tarvitaan lisää tutkimusta, luotettavampia hankekohtaisia maastoaineistoja ja puolueettomien asiantuntijoiden tutkimuspohjaisia vaikutusarviointeja. Pertti Koskimies on toiminut maakotkanpesien tarkastajana 40 vuotta. Maakotka munii kaksi munaa, mutta molemmista kehittyy lento poikanen vain parhaina kanalintuja jänisvuosina, ja vain 19 prosentissa onnistuneista pesinnöistä. suomenluonto.fi 29
Linnuissa johtopäätös oli sama. Metsät ovat laajasti metsätalouskäytössä, soiden ojitukset on tehty aikoinaan. Miksi nämä eivät näy arvioinneissa paremmin. Tä st ä p u h u ta a n Raportointitulos kiteytyy siihen, onko luontotyyppien pinta-ala riittävä luontotyyppien ja niiden lajiston turvaamiseen ja toisaalta siihen, ovatko luontotyyppien rakenteelliset piirteet ja toiminnot kunnossa niin että ne pitkällä aikavälillä säilyvät. Hyvin monen lajin tilanne on huonontunut – esimerkiksi liito-oravan, lohen ja molempien apolloperhoslajien tila on heikentynyt nopeasti. Havumetsäalueen selvitetyistä elinympäristöistä 65 prosenttia todettiin suojelutasoltaan epäsuotuisiksi. 1. TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA PASI PARKKINEN / VASTAVALO SYYSKUUSSA JULKAISTU Suomen kauden 2019– 2024 raportointiluonnos EU:n tärkeinä pitämien lajien ja luontotyyppien suojelusta hätkähdyttää. Vastaus on se, että niiden volyymi on marginaalinen verrattuna siihen minkälaisella laajuudella heikkeneminen ja pinta alan pieneneminen on tapahtunut. Etenkin eteläisessä Suomessa pääosa alueista on voimakkaasti ihmisen muokkaamia. Luontodirektiivin lajeja (selkärankaiset, kasvit, selkärangattomat) arvioitiin 127, ja vain yhden lajin, hämeenkylmänkukan tilanne on aidosti parantunut. Nämä ovat laajoja kehityskulkuja, joiden ratkaisuun tarvittaisiin laajoja systeemisiä muutoksia. 30 suomenluonto.fi Miksi luontokato etenee Suomessa. Luontotyyppien pinta-ala on vähentynyt maankäytön muutosten vuoksi. Meillä on hyvinkin laaja-alaisia metsäisiä luontotyyppejä, soita ja muita vesistöjä, jotka sijaitsevat pääasiassa suojelualueiden ulkopuolella eikä niiden tila ole hyvä, vaan rakenne ja toiminnot ovat heikentyneet metsätalouden, maatalouden ja muun alueiden käytön vuoksi. Pitäisi luoda läpileikkaavia ohjauskeinoja, jotka turvaavat luonnon monimuotoisuuden. Syyt luontokadon etenemiseen ovat tällaisia laajoja systeemisiä syitä. Hyviä ovat esimerkiksi vapaaehtoiset Metsoja Helmi-ohjelmat. Hanna-Leena Keskinen ympäristöneuvos ympäristöministeriö Luontotyypit 30 suomenluonto.fi. Luontokato näyttää siis Suomessa etenevän. Miksi näin on
Jos ajattelee vaikkapa maataloutta tai metsätaloutta, niin toiminta on muuttunut ihmisen kokoisesta hyvin laajaan teolliseen mittakaavaan, jossa käsitellään isoja alueita samalla sapluunalla ja raskailla menetelmillä. Aapo Ahola erikoissuunnittelija Suomen ympäristökeskus Kasvit suomenluonto.fi 31 Liito-oravan kanta ja tulevaisuus arvioitiin Suomessa huonoksi ja lajin kehityssuunta heikkeneväksi. Puhutaan paljon metsän käytöstä. Aiheuttaja ei joudu hinnoittelemaan luontokatoa tuotteiden ja palveluiden hintoihin. Suurimmat uhkatekijät varmasti ovat metsätalous ja vesistöjen käsittely eli vesistörakentaminen ja ojitukset ja tietysti maatalous myöskin vesistöjen osalta. 2. Tämä on merkki siitä, että voimme oikeasti puuttua asioihin. Miten me pystyttäisiin se sama toistamaan laajassa mittakaavassa. Jos haluaa jotain positiivista nostaa, niin monet suurikokoiset lintulajit voivat hyvin. Metsätalous on yhteydessä soiden laadun heikkenemiseen ja vesistöjen heikkenemiseen. Meillä on maankäyttö muuttunut hurjasti viimeisen 100–150 vuoden aikana. EU:n lintudirektiivi on ollut ihan keskeinen siinä, että monilla lajeilla menee paremmin. Ojien kautta vesistöihin valuu ravinteita ja humusta. Nyt luontohaittoja, joita aiheutamme ei korvata toisaalla. Aikaisemmin muutoksen vauhti oli paljon hitaampi kuin nykyisillä teollisilla prosesseilla. Suomi on ainoa EU-maa, jossa liito-oravia on merkittävästi.. Aleksi Lehikoinen yli-intendentti Luonnontieteellinen keskusmuseo Linnut 3. suomenluonto.fi 31 Ehkä se perimmäinen syy on se, että meidän talousjärjestelmä on rakennettu niin, ettei siinä huomioida luonnolle koituvia ulkoisvaikutuksia. Niinpä yleisten lajien, kuten peipon, väheneminen on sekin indikaattori luontokadosta. Avohakkuutkin lisäävät ravinnevirtaa enemmän kuin metsien jatkuva kasvatus. Vuosittain yllättävän paljon luontoa tuhoutuu rakentamisen ja teiden takia. Vesistöjen laadun heikkeneminen linkittyy siihen, että meillä on ojitettu paljon soita ja metsiä, mikä itsessään heikentää soiden tilaa. Luonnon ja luonnonvarojen käyttö on nähty resurssina josta voi vain ammentaa. Ainoa keino parantaa tämä on, että luonto otetaan huomioon kaikessa toiminnassamme nykyistä paremmin. Pitäisin keskeisimpänä sitä, että elinympäristön määrä vähenee ja laatu heikkenee muun muassa vesistöjen ja metsien muutosten takia sekä soiden laadun heikkenemisen myötä. Meillä ei tällä hetkellä politiikka suosi vanhojen metsien ylläpitämistä. Tähän on kyllä herätty – puhutaan luonnonarvomarkkinoista, joihin liittyy myös ekologinen kompensaatio. Vähemmän on puhuttu avoimista luontotyypeistä ja elinympäristöistä, joissa tapahtuu myös paljon haitallisia muutoksia. Luontokatoa on myös lajin populaatiokoon pienentyminen. Olisi olennaista, että metsien ja soiden ojittaminen tulisi luvanvaraiseksi ja heikentyneitä alueita ennallistettaisiin. Se tarkoittaa, että luonto joka vaatii pienipiirteisyyttä ja tilannekohtaista huomioimista ei tule huomioitua
32 suomenluonto.fi. 32 suomenluonto.fi Viimeinen pala paratiisia TEKSTI ISMO TUORMAA KUVAT HANNU SIITONEN, ARI AALTO, ISMO TUORMAA JA KARI KOSONEN Etelä-Karjala voi vihdoin saada kansallispuiston
Ihastuin välittömästi.” Siis matkaan kohti Rautjärveä ja siihen kuluvaa Simpelettä. Etelä-Karjalan virtavesillä menee siis paikoin aiempaa paremmin, mutta samaa ei voi sanoa metsistä täällä sellu-Suomen sydämessä. Senkin 8-metriseen patoon suunnitellaan nyt kalatietä. Haarikon alue oli pitkään melko tuntematon myös useimmille luonnonsuojelijoille, kuten Haarikon suojelun puolesta paljon töitä tehnyt paikkakuntalainen Veijo Vilska kertoo. Siitä tietää ainakin Ari Aalto, joka on viime vuodet vetänyt projektipäällikkönä Koneen Säätiön rahoittaman Luonnonmetsä-työryhmän hanketta, jossa on etsitty suojelun arvoisia metsiä ja aluekokonaisuuksia valtion, yhtiöiden ja hieman kuntienkin mailta. Haarikon kirkkaat järvet ovat myös Hiitolanjoen latvavesiä. Haarikon metsäalue tuli tunnetuksi elokuvasta Metsän tarina 2012. Haarikko sumussa. Hiitolanjoen sillan ylittämisen jälkeen jokivarressa siintää jo Metsä Boardin Simpeleen kartonkitehdas. ”Löysin Haarikon 1980-luvulla karttoja tutkiessani. Elokuvan ohjasivat Ville Suhonen ja Kim Saarniluoto ja kuvasivat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen. Ihmettelin, kuinka ihmeessä jossain Punkaharjun ja Ruokolahden rajamaila voi olla iso metsäalue, jossa ei ole rakennuksia, eikä teitä. . viisisakarainen järvi muodostaa alueen ytimen. suomenluonto.fi 33 E telä-Karjalassa ei ole ainuttakaan kansallispuistoa ja metsien suojeluprosentti on siellä maan pienin. Haarikon alue maakunnan pohjoislaidalla on viimeinen mahdollisuus säästää edes pieni pala maakunnan sellutehtaiden muuten syömää metsäluontoa. K U V A T H A N N U S II TO N EN. Kohtaukset Etelä-Suomen viimeisiin kuuluvista kuukkeleista, erämaista, metsälammista ja jylhistä kallioseinämistä lumosivat katsojat. Joten sinne. Kehityskelpoisimmat kokonaisuudet . Rautjärvi on tullut kuuluisaksi muutama vuosi sitten vapautetuista Hiitolanjoen koskistaan, joihin laatokanlohi nyt nousee innokkaasti. Kuukkeli on eteläisessä Suomessa ainutlaatuinen näky
Haarikko pääsi mukaan ensi vuonna julkistettavaan laajaan esitykseen uusista kansallispuistoista. Tarkoituksena on siis ollut luoda eräänlainen ”kansallispuistokomitea kakkonen”. Tulossa iso kansallispuistoesitys Ari Aalto perheineen asuu neljä vuotta sitten hankkimallaan pienellä tilalla jonkin matkaa Metsä-Serlan tehtaista kohti Haarikon ydinalueita. Se alkuperäinen ”kansallispuistokomitea ykkönen” julkistettiin 50 vuotta sitten vuonna 1976, joten voi sanoa, että oli jo aikakin. 34 suomenluonto.fi esitetään suojeltaviksi kansallispuistoina. Pihassa tulijaa tervehtivät isännän lisäksi ankat. Joissain esityksissä pari vanhaa puistoa myös yhdistettäisiin suojelemalla niiden välialueita.” Työn pohjana ovat niin ikään Koneen Säätiön rahoittaman Luonnonmetsätyöryhmän tulokset. Aalto raottaa hieman tulevan raportin sisältöä. Nyt on aika vetää kaiken tuon työn ja uusimpien kartoitusten tulokset yhteen. Työtä on tehty jo vuosikaudet vapaaehtoisvoimin, WWF:n palkintorahojen turvin ja Metsähallituksen vanhojen metsien kartoituksissa. ”Esityksiä uusista kansallispuistoista on tulossa toistakymmentä ja sen lisäksi esityksiä vanhojen puistojen laajentamisesta hieman enemmän. IS M O T U O R M A A H A N N U S II TO N EN K A R I KO S O N EN. Matkalla on hetki aikaa puhua niin Koneen Säätiön rahoittamasta suojeluhankkeesta kuin Haarikostakin. Aloitetaan kokonaisuudesta eli ensi vuonna – eli kansallispuistokomitean 50-vuotisjuhlavuonna – julkistettavasta laajasta esityksestä uusista kansallispuistoista. Ei kun mies kyytiin, ankat aidan taakse ja matkaan kohti lähes mystisen maineen saanutta ja useimmille vielä tuntematonta Haarikkoa. Se käsittää miltei koko Suomen, puutteeksi jää kuitenkin meriympäristö
”Olemme esimerkiksi ajatelleet esittää eräkulttuurikansallispuistoa Länsi-Lappiin, jossa vaalittaisiin alueen rikasta kalastusja metsästyskulttuuria. Pala erämaata Saimaan ja rajan välissä Haarikko on lähellä Pihlajavettä, mutta sen vedet virtaavat Hiitolanjokea pitkin Laatokkaan. Nyt hänen mukaansa Suomen kansallispuistoverkostosta puuttuu monta aluetta ja elinympäristöä tykkänään. . Toinen tärkeä kriteeri on ollut se, että puiston perustamisesta tai vanhan laajennuksesta olisi oikeasti jotain hyötyä luonnonsuojelulle. . Aalto kertoo uusien puistoesitysten sisältävän myös ”koko kansallispuistokonseptin päivittämisen 2020-luvulle”, vaikka vanhojen puistojen lainsäädäntö ja säännöt jätetäänkin entiselleen. Kolmas kriteeri on Ari Aallon mukaan ollut se, että tämän ”kansallispuistokomitea kakkosen” esittämän suojeluverkoston pitää olla alueellisesti ja elinympäristöllisesti kattava. Totta kai mukana voi olla aiemmin suojeltuja alueita, ja usein onkin. Uusien kansallispuistojen esittämisen ykköskriteerinä on ollut Aallon mukaan sana ”perustamiskelpoinen”. Ari Aalto tutkii Haarikon luontoa kansallispuistoehdotusta varten. Kaikkineen Koneen Säätiön kartoituksissa mukana olleet henkilöt uskovat kuitenkin esityksiinsä. ?. Aallon mukaan on mennyt jo riittävästi aikaa puheisiin, joiden mukaan kansallispuistoverkostoa pitäisi täydentää sieltä ja täältä, mutta mitään ei lopulta tapahdu. Se olisi ensimmäinen kansallispuisto laajalla alueella. Emme esitä ainuttakaan puistoa, jonka toteuttaminen ei ole yhdellä valtion päätöksellä mahdollista.” Ari Aalto sanoo, että juuri näistä syistä hän uskoo esitysten tuovan ”mahdollisesti kuraa” paitsi joiltain metsätoimijoilta, myös niiltä luonnonsuojelijoilta, joiden sinänsä perustellut esitykset eivät täytä kaikkia ehtoja. Pääpaino on kuitenkin lain kirjaimen täyttämisessä, eli esitettävistä kohteista pitää löytyä riittävästi valtion maita. suomenluonto.fi 35 Saimaa Pihlajavesi Savonlinna Imatra ”Olemme keskittyneet valtion ja yhtiöiden maihin, mutta jos joitain hienoja kokonaisuuksia on löytynyt seurakuntien ja kuntien mailta, niin toki niitäkin esitetään suojeltaviksi. Tyrmän kallioseinällä kuvattiin Järven tarina -elokuvan rupikonnat.. ” ”Vanhojen puiston laajennuksissa olemme myös miettineet sitä, ettei niiden perustamislakia kannata avata, vaan liittää puistoihin vain uusi suojelukategoria, vähän niin kuin national park ja national reserve Yhdysvalloissa.” Alue, jolle maakuntaliitot selvittivät kansallispuistoa. Haarikko lienee saanut nimensä monihaaraisesta järvestään
Jostain pyrähtää teeri lentoon. Tiesin vain, että siellä on kuukkeleita ja sen, että aluetta on esitetty kansallispuistoksi.” Haarikon ydinalue on hämmentävän yhtenäinen. Alue osuu Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maakuntien rajalle noin 16 kilometriä Parikkalasta länteen. Selvityksen perusteella Etelä-Karjalan liiton maakuntavaltuusto antoi siunauksensa hankkeelle vuonna 2024. Pysäköimme Haarikon metsäisen ydinalueen laitaan ja lähdemme tallustelemaan joidenkin kilometrien lenkkiä hienoimpien metsäja vesistöalueiden keskelle. Korkeuserot tuovat haasteita kaltaiselleni hieman heikkokuntoiselle kulkijalle. Haarikon metsä sijoittuu Ruokolahden kunnan ja Savonlinnan kaupungin alueille. Ydinalueelta löytyy vain yksi rakennus, Saunalammin idyllinen vanha tupa. Näkyypä metsässä jälkiä tervanpoltosta ja luultavasti kaskitaloudestakin. Haarikon metsän hienoinkaan osa ei ole aarniometsää, sillä sitä on aikojen saatossa selvästi hakattu eri tarpeisiin. Maastosta löytyy hentoinen polku, jota joku tuntematon pitää selvästi yllä, sillä polun poikki kaatuneita puita on katkottu ja polkua tallottu säännöllisesti. Haarikossa on pääasiassa Metsähalli”Tärkeää on, että hakkuut ja mökit pysyvät nyt pois arvoalueilta ja neuvottelut etenevät.” A R I A A LT O. Aalto suunnistajana ja matkapyöräilijänä porhaltaa eteenpäin ilman puuskutusta. Se on nyt neljä vuotta ollut Ari Aallon ”kotimetsä”. Selvitys rajasi alueen pinta-alaksi vesistöineen on noin 2 400 hehtaaria. Etelä-Karjalan ja Etelä Savon maakuntaliitot kustansivat muutama vuosi sitten asiantuntijaselvityksen Haarikon kansallispuiston perustamisedellytyksistä FCG-konsulttitoimistolla. Hänelle itselleenkin on ollut yllätys, miten poikkeuksellisen yhtenäinen metsäalue on säilynyt sellu-Suomen ytimessä. ”En tuntenut Haarikkoa mitenkään tarkemmin ennen tänne muuttoani. Tunnelma metsässä on hämmentävän erämainen. 36 suomenluonto.fi Maakuntaliitot kannattavat puistoa Olemme mutkitelleet hämmentävän tiheää metsäteiden verkkoa kohti Haarikkoa. Hienoa kuusikkoa on monta sataa hehtaaria ilman avohakkuuaukioita tai taimikoita, ja alueella on kymmeniä mökittämättömiä järviä ja lampia jylhien kallioiden ja hankalakulkuisten jyrkänteiden syleilyssä. Uusi metsä on kuitenkin saanut kasvaa luontaisesti hoitamattomana ja harventamattomana
Metsäkoneet kun olisivat äkkiä jyrkänteiden pohjalla töitä tehdessään. Vastarannalla lentelee kalasääskipariskunta. Lonkkaleikkaus odottaa toteutumistaan. Toisella linnuista on suuri kala kannettavanaan jossain piilossa lymyilevään poikaspesään. Tämä on merkittävä lisäarvo Haarikolle. Kaikkineen uusi puisto olisi noin 9000 hehtaarin suuruinen.” ”Tärkeää on, että hakkuut ja mökit pysyvät nyt poissa arvoalueilta ja neuvottelut etenevät”, Aalto toteaa. Haarikon jylhät muodot ovat myös retkeilijöiden mieleen. Joitakin alueen puroja ja jokia täytyy ennallistaa aktiivisemmin, Ari Aalto arvelee mosaiikkimaisessa maisemassa kulkiessamme. Erityissuojeltavaa lajistoa Haarikko– Saarijärven alueelta löytyy jo nyt runsaasti liito-oravasta valkoselkätikkoihin ja kuukkeleihin, moniin kääpiin ja jäkäliin, hyönteisiin ja petolintuihin. Kaikkiaan alueella on ainakin 11 uhanalaista ja seitsemän silmälläpidettävää lajia sekä lisäksi 14 lajia, jotka mainitaan EU:n lintudirektiivin liitteessä yksi tai luontodirektiivin liitteessä kaksi tai neljä. Haarikon järvet ja lammet ovat rakentamattomia, mikä lisää alueen arvoa.. Onkin syytä lähteä tapaamaan Siitosta. Syyskesässä luonnon hiljaisuus ja rauha luovat erämaisuuden tunnelmaa, ollaanhan liki viimeisellä pääosin säilyneellä suuremmalla metsäalueella Etelä-Karjalassa. Hannu Siitonen pitää Haarikosta huolta Kun suuntaamme takaisin Ari Aallon tilalle, illuusio erämaisuudesta haihtuu nopeasti. Järven vesi on kirkasta, eikä missään näy ainuttakaan hakkuuaukkoa, mikä on koko Suomenkin mittakaavassa harvinaista. Myöskään Metsähallituksen kantaa koko hankkeeseen ei vielä tiedetä. Metsissä ja saarissa on paljon luonnontilaisia laikkuja, ja alueen muutkin metsät ovat paikoin nopeasti luonnontilaistumassa. Koska kansallispuiston minimikoko on tuhat hehtaaria ja sen on sijoituttava kokonaan valtion maille, vaatisi puiston perustaminen maan ostoja tai valtion vaihtomaita metsäyhtiöille. ”Myös vedenalainen luonto on täällä kartoitettu”, Aalto kertoo katsoessamme syyskesän lämmössä houkuttelevasti kimmeltävälle järvelle, vaikka uintiretkeen ei olekaan nyt mahdollisuutta. Hänen mukaansa UPM on osoittanut hankkeessa aitoa neuvotteluhalukkuutta, mutta Tornator ei ainakaan vielä ole antanut vastausta Luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin tekemään Saarijärven alueen suojelualoitteeseen. Yksi näistä aukoista on se kuuluisa kuukkelimetsän entinen palanen, jonka UPM hakkasi tieten tahtoen sileäksi muutama vuosi sitten. ”Nämä suojelualueiden ympärillä olevat metsät kehittyvät pääasiassa aivan itsekseen ilman ennallistamista. Arvoluontoa riittää alueella Arvokkaita ja erämaisia lampia ja järviä alueella on peräti 21, joista suurimmat ovat Haarikkojärvi ja Saarijärvi. Taimikkoa, metsätietä ja aukkoa aukon perään siellä täällä. . Aiemmin Hannulta on leikattu kuntoon liki H A N N U S II TO N EN A R I A A LT O . suomenluonto.fi 37 tuksen (140 hehtaaria), UPM:n (925 hehtaaria) ja Tornatorin (880 hehtaaria) maita. ”Juuri nyt olisi tärkeintä saada varmistettua, että kokonaisuus ja ennen kaikkea arvokkaimmat metsäalueet säilyvät koskemattomina”, hän sanoo. Petäjät heijastuvat Hauklampeen. Jo suojeltua metsää on noin 200 hehtaaria. Mies löytyy järvenrantakodistaan liikkumasta kainalosauvojen varassa. Saavumme komean Saarijärven rantaan. . Näin saataisiin aikaan hieno kokonaisuus ja samalla täytettäisiin minimivaatimus valtion omistusosuudesta. ”Samalla voimme miettiä läheisen Lohikosken valtionmetsän liittämistä Haarikkoon välialueineen. Ari Aallon mielestä asia kuitenkin varmasti ratkeaa vähitellen. Haarikko on säästynyt hakkuilta ja harvennuksilta varmaankin osin maaston vaikeakulkuisuuden takia. Tästä hakkuusta lähistöllä asuva luontokuvaaja Hannu Siitonen oli erityisen murheissaan, sillä se oli kuukkeleiden keskeistä aluetta. Rakovuoret. Pieniä, ojittamattomia soita ja arvokkaita metsäkohteita sekä puroja ja muita pienvesiä alueella on runsaasti
Suojelupaineet ovat kuitenkin suuret EU:n vaatimusten ja Suomen luontokadon takia.” ”Kyllä Haarikossa toki on aikoinaan metsätalouttakin harrastettu, mutta silti se on yhä erämainen paikka, ehkä jylhien olosuhteidensa takia. Hannu Siitonen menetti rakkaan EevaLiisa -vaimonsa muutama vuosi sitten. Nykyistä tilannetta Siitonen ei tunne aivan tarkkaan liikkumisrajoitustensa takia, mutta arvelee kuukkelipareja löytyvän ehkä enää kaksi. Töyhtötiainen viihtyy Haarikon parhaissa metsissä. Entinen keihäänheittäjä ei tunnetusti näe tervettä päivää eläkkeelläkään. Silloin tunnettuja kuukkelireviirejä oli Hannun mukaan kahdeksan. K U V A T H A N N U S II TO N EN IS M O T U O R M A A. Kuukkeli sinnittelee alueella yhdessä viimeisistä EteläSuomen turvapaikoistaan. ?. Kun kuvattiin elokuvaa Metsän tarina, Haarikko oli itseoikeutettu kuvauspaikka, sillä mies tunsi metsän ja sen kuukkelit hyvin. ”Hienot lammet ja jylhät kalliojyrkänteet Rakovuorineen tekivät vaikutuksen nuoreen, noin 15-vuotiaaseen miehenalkuun.” Noista päivistä alkoivat Hannu Siitosen Haarikko-retket. Suru on yhä suuri, ja Hannu muistelee heidän yhdessä aiemmin tekemiään retkiä Haarikkoon. Nyt hän on alueen vankka suojelija. Hannu Siitonen ihastui Haarikkoon jo lapsuuden marjanpoimintareissuilla. Haarikon suojelun eteneminen on hänen mukaansa kiinni poliittisesta päätöksenteosta. 38 suomenluonto.fi kaikki mahdollinen toisesta lonkasta olkavarsiin. Paikkakunnalla koko ikänsä asunut mies kertoo ihastuneensa Haarikon metsään jo poikasena tehtyjen marjanpoimintareissujen aikaan. ”Tämän hallituksen aikana ei kannata paljon toivoa, mutta pitää vain äänestää jatkossa oikein. ”Hän sanoi ennen kuolemaansa, että pidä sinä Hannu Haarikosta huolta. Pitää vain katsoa kauemmas tulevaisuuteen ja antaa luonnon ennallistua. DIGITILA AJILLE ”Hän sanoi, että pidä sinä Hannu Haarikosta huolta. Niin aion tehdä.” . Ei täällä Etelä-Suomessa ole ainuttakaan aluetta, jossa metsät olisi kokonaan jätetty hakkaamatta.” Katso Hannu Siitosen videot kuukkelista ja töyhtötiaisesta: suomenluonto.fi. Niin aion tehdä.”
Petteri Orpon hallitus ei ottanut ohjelmaansa yhdenkään puiston perustamista, joten uusien puistojen tulo jää seuraavien hallitusten tehtäväksi. suomenluonto.fi 39 2014 Etelä-Konnevesi 2015 Teijo 2017 Hossa 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2020 1938 Pallas-Ounastunturi*, Pyhätunturi* 1956 Lemmenjoki, Liesjärvi, Linnansaari, Oulanka, Petkeljärvi, Pyhä-Häkki, Rokua 1982 Helvetinjärvi, Hiidenportti, Isojärvi, Itäinen Suomenlahti, Kauhaneva–Pohjankangas, Lauhanvuori, Patvinsuo, Riisitunturi, Salamajärvi, Seitseminen, Tiilikkajärvi 1983 Saaristomeri, UKK-puisto 1989 Tammisaaren saaristo 1990 Kolovesi, Torronsuo 2022 Salla 2003 Leivonmäki, Repovesi 2011 Selkämeri, Sipoonkorpi 2000 Syöte 1991 Koli, Perämeri 1993 Puurijärvi–Isosuo, Päijänne 1994 Nuuksio 1996 Valkmusa 1998 Kurjenrahka *2005 alkaen laajennettuina Pallas–Ylläs ja Pyhä–Luosto Suomen kansallispuistot Suomessa on 41 kansallispuistoa. Tärkeitä etappeja olivat vuoden 1956 puistot ja vuoden 1976 kansallispuistokomitean mietinnön perusteella syntyneet kansallispuistot. Sipoonkorpi Hiidenportti Linnansaari K A N S A LL IS P U IS TO K U V A T S U O M EN LU O N N O N TO IM IT U S UKK-puisto Torronsuo Hossa Salla Pallas
40 suomenluonto.fi Heikki Willamo odotti vuosia kohtaavansa näädän metsässä kuvauksellisissa oloissa. 40 suomenluonto.fi . K U LT A K U R K U N PA LU U T E K ST I JA K U V A T H E IK K I W IL L A M O. Lintujen varoittelu kertoi näädän liikkeistä, ja muutaman kerran näin närhen tekevän varovaisen syöksyn sitä kohti
suomenluonto.fi 41 suomenluonto.fi 41
Se on havumetsiemme alkuasukas, joka on saanut nähdä kuusen ja haavan saapumisen, jalojen lehtipuiden Litorina-kautisen kukoistuksen, maiseman tummumisen havunvihreäksi ja aivan lopuksi metsien köyhtymisen ja pirstaloitumisen pieniksi metsiköiksi. Pikku hiljaa koivu valtasi alaa, piti valtaansa vuosituhannen ajan, kunnes noin yhdeksän tuhatta vuotta sitten koivikot saivat seurakseen mäntymetsiä. Se puitti puron yli, laskeutui maahan ja tuli suoraan kohti, huomasi kuitenkin minut, loikkasi puuhun parin metrin korkeudelle ja jähmettyi oksan tyveen. Parhaiten se viihtyy vanhoissa metsissä, joissa on suuria palokärjen rei’ittämiä puita, tuulenkaatojen ja juurakoiden sokkeloita, puronvarsirytöjä ja lohkareikkoja kallioiden alusilla. Monipuolisena selviytyjänä näätä on sopeutunut viimeaikaisiin muutoksiin, mutta elää mieluiten yhtenäisemmillä metsäalueilla tai ainakin peitteisessä maastossa, joka tarjoaa edes jonkinlaisten puiden suojaa. Näätä kiipeilee puiden rungoilla yhtä hyvin ylöskuin alaspäin ja roikkuu helpon näköisesti takatassujen varassa, jos etutassuille on muuta käyttöä.. Näädän mentyä liito-oravat tulivat kolostaan. Istuskelin kaatuneella puulla ja odottelin liito-oravia, emoa ja kahta pentua, jotka asustivat harmaapäätikan aikoinaan lepän kylkeen hakkaamassa kolossa. Arkeologisten löytöjen perusteella näätä saapui tänne heti männyn kannoilla. Se urahteli hiljaa ja katseli pää kallellaan vetäen ilmaa sieraimiinsa. Vanhojen metsien laji Mannerjäätikön vetäydyttyä Suomenniemeltä merestä nousi maa, joka oli aluksi paljasta tundraa. Sain katsella niitä pimeän tuloon asti, mutta mielessäni pyöri lyhyt kohtaaminen näädän kanssa. Aurinko oli vasta laskenut, mutta puronvarren suurten tervaleppien ja kuusten alla lepäsi syvä hämärä. Muistan, miten sulavasti se liikkui, miten sen notkea ruumis jännittyi hyppyyn, kun se vaihtoi puuta. Emo katosi ruokamailleen, mutta nuoret jäivät pesäpuuhun kiipeilemään. Hetken siinä jurottuaan se alkoi varovaisen lähestymisen ja tuli lopulta viereiseen kuuseen, jonka alaoksaa pitkin tasapainoili aivan kasvojeni eteen. E ?. Tyynessä illassa se ei saanut minusta vainua, menetti kiinnostuksensa, kiipesi ylemmäs ja hyppäsi viereiseen kuuseen. . Muistan yhä, miten kaunis se oli mustine nappisilmineen ja suurine vaaleareunaisine korvineen. Siitä se laskeutui maahan kadoten muutamalla loikalla pimenevään yöhön. Äkkiä kuulin rapinaa alempaa puron varresta ja samassa näin näädän. 42 suomenluonto.fi Elettiin juhannusaikaa 1980-luvun alkuvuosina
Vanhaan eräperinteeseen kuuluvat erottamattomasti toinen toistaan lennokkaammat tarinat metsän latvuksissa tapahtuneista takaa-ajoista, joiden lopputulemana saalistaja tavoitti saaliinsa. Se etsii ravintonsa lähinnä maassa loikkien, kiipeää puuhun tarkistamaan jotain haistamaansa, mutta palaa useimmiten maahan pitkin samaa tai viereistä runkoa. Se käyttää mielellään suurpetojen tappamien eläinten haaskoja, metsästäjiltä jääviä teurasjätteitä ja on viime aikoina oppinut hyödyntämään myös lintujen ruokintapaikkojen rasvatarjontaa metsänreunojen rauhallisilla pihoilla. Laaja elinpiiri Näätä on mukaansa nimetyn näätäeläinten heimon tyypillinen edustaja – pitkänomainen, pitkähäntäinen, suhteellisen lyhytjalkainen ja notkea eläin. Suurimmat urokset ovat häntineen vajaan metrin mittaisia ja painavat reilusti yli puolitoista kiloa. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen: oksistossa näätä on oravaan verrattuna kömpelys, jonka taktiikkana on yllättää nukkuva saalis pesästään. Väritys on kesällä tummanruskea, tuuhea jopa tassujen pohjat peittävä talvikarva on selvästi vaaleampi. suomenluonto.fi 43 Mitä luonnonmukaisempaa ja vaihtelevampaa metsä on, sitä monipuolisempi lajisto sitä asuttaa, ja näädälle riittää ravintoa: pikkunisäkkäitä, oravia ja jäniksenpoikia, lintuja, niiden munia ja poikasia, sammakoita, suuria hyönteisiä ja muita selkärangattomia sekä marjoja. Mikäli yllätys ei onnistu, on näätä käytännössä menettänyt mahdollisuutensa. Puut ovat sille lähinnä turvapaikkoja maassa liikkuvien petojen varalta, ja metsästyksen yhteydessä se voi paeta haukkuvaa koiraa pitkiäkin matkoja puusta toiseen hyppimällä. KUULIN RAPINAA PURON VARRESTA, JA SAMASSA NÄIN NÄÄDÄN.. Kun ruokaa on tarjolla yli tarpeen, näätä tekee varastoja pahan päivän varalle. Oravia oli paljon, mutta niiden runsaus vaihteli vuosittain havupuiden käpysatojen mukaan, ja tämä näkyi suoraan myös näätien määrissä. Molemmissa asuissa sillä on kaulan ja rinnan alueella laaja keltainen läikkä, jonka mukaan sitä on nimitetty Metsän kultakurkuksi. Näätä on generalisti, joka syö sitä, mitä on helpoiten saatavilla. Orava oli muinoin yksi näädän tärkeimmistä ravintokohteista. Se etsii ruokansa erinomaisen hajuja kuuloaistinsa avulla ja tutkimalla jokaisen sopen, johon vain mahtuu tunkeutumaan. Itse asiassa näätä liikkuu puittamalla varsin harvoin ja lyhyitä matkoja. Vaikkei näätä oravalle pärjääkään, on se taitava kiipeilijä, jonka ulottuvilla ovat metsän antimet aina varvikosta puiden latvuksiin
Nuoret opiskelevat näädän elämän aakkosia, kunnes ne syksyllä lähtevät omille teilleen ja aloittavat itsenäisen elämän. Näin synnytys ajoittuu huhtikuun lopulle tai toukokuuhun, jolloin luonto on antelias ja emolta riittää kasvaville pennuille aluksi maitoa, myöhemmin alkukesän antimia kuten myyriä, linnunpoikasia ja sammakoita. Tämä tarkoittaa hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä kohdun seinämään vasta varhain keväällä, jolloin sikiö alkaa kehittyä. Alastomina syntyvillä pennuilla on lämmintä välikaton eristeissä, mutta mökin omistajia saattaa odottaa epämiellyttävän hajuinen yllätys, joka vaatii jonkinasteista remonttia. Tällaisilta huolilta kuitenkin säästyy, kun tilkitsee kaikki raot tukevalla verkolla. NÄÄTÄ LIIKKUI HÄMÄRÄSSÄ KUIN AAVE, VILAHTELI PUIDEN VÄLISSÄ.. Myös keväällä hiljaisina olevat kesämökit saattavat tulla näädän asuttamiksi. Urosten elinalue on suurempi kuin naaraiden, mutta molemmille on tärkeää, että sen eri osista löytyy paljon päiväpiiloiksi sopivia suojapaikkoja. Naaras tulee kiimaan heinä–elokuussa, mutta monien muiden näätäeläinten tapaan silläkin on viivästynyt sikiönkehitys. Näädän pennut kehittyvät suhteellisen hitaasti, mutta juhannuksen tietämissä ne ovat valmiita seuraamaan emoaan tämän öisille retkille. Näätä tuntee alueensa läpikotaisin liikkuen pimeyden keskellä erinomaisen muistinsa ja suunnistuskykynsä avulla. Erityisen mielellään näätä asettuu vanhaan puuhun, johon musta tikka on hakannut useampia oviaukkoja. Pentuja on kahdesta viiteen, ja ne syntyvät useimmiten vanhaan palokärjen koloon tai tilavaan pönttöön. Lisäksi se jättää suuntaviitoiksi liekopuille ja mättäiden harjoille hajumerkkejä, jotka samalla toimivat viesteinä myös lajitovereille. 44 suomenluonto.fi Näädällä ei ole varsinaista reviiriä, ja eri yksilöiden usein päällekkäin menevien elinpiirien laajuus riippuu maaston laadusta, vaihtelevuudesta ja ravintotilanteesta. Perhe pysyy koossa pitkään, nukkuu päivät yhteisessä piilossa, ja saattaapa emo imettää jälkikasvuaan silloin tällöin vielä loppukesällä. Kesäaikaan näätä päivyy usein puun onkalossa tai päiväpetolinnun suuressa risupesässä, mutta kovilla pakkasilla se kaivautuu mieluiten lumen eristävään suojaan vaikkapa tuulenkaadon alle tai kiven koloon
Näätä alkoi taas puhtaaksi yöeläimeksi, kävi kyllä edelleen paikalla, mutta ei enää valoisaan aikaan. Himoitun talviturkkinsa takia se oli metsästetty sukupuuton partaalle, mutta turkisten menetettyä arvoaan vaino hellitti, ja näätä alkoi palailla vanhoille asuinsijoilleen. Se liikkui hämärässä kuin aave, vilahteli puiden välissä notkeana ja ketteränä, katosi tuulenkaadon juurakon alle, ilmestyi esiin toiselta puolelta, hypähti rungolle ja loikki sitä pitkin lähemmäs. ??. Sitten se pyörähti kokonaan esiin, hyppäsi viereiseen puuhun ja sitä tietä lintujen rasvamakkaralle. Lopuksi se nousi pystyyn, häämötti hetken vaaleassa talvikarvassa kullankeltainen kurkkulaikku hohtaen. Näädät olivat kuitenkin arkoja ja siirsivät pennut varapesään, vaikka poistuin aina nopeasti paikalta. Yöt pitenivät kuitenkin nopeasti, ja joulukuun koittaessa juhlat olivat ohi. Selailin syntyneitä kuvia kameran näytöltä, kunnes näätä ilmestyi uudelleen paikalle. Se loikki öisen sateen kastelemassa varvikossa, kapsahti mäntyyn ja kurkkasi kohta rungon takaa. Sitten se kääntyi ja pimeys nielaisi sen. Kului vuosia, kohtasin näädän silloin toisen tällöin, mutta ne olivat ohikiitäviä hetkiä ja tapahtuivat aina pimeän osittain kätkeminä. suomenluonto.fi 45 Toteutunut unelma Nuoruudessani näätä oli harvinainen. Se söi hetken ja kävi puun tyvellä noukkimassa pudonneet muruset, jätti virtsamerkin liekopuun päälle, ponkaisi vauhtiin ja katosi metsään muutamalla loikalla.” Näätä oli kulkenut ystäväni Leo Vuorisen kanssa pitämälläni metsäruokinnalla pitkin syksyä, ja lopulta olin osunut kojuun oikeaan aikaan. Se katseli suoraan kohti, vaikkei voinut nähdä, kuulla tai haistaa minua piilokojun seinien läpi. Oli liian pimeää kuvaamiseen, mutta minusta tuntui, että vasta nyt metsä näytti minulle unelmieni näädän. Näätä säilytti salaisuutensa, mutta nuo harvat kohtaamiset ruokkivat uteliaisuuttani ja halua katsella sekä valokuvata sitä. Jäin istuskelemaan ja nautiskelemaan tapahtuneesta. Loppukesällä kesäkarva alkaa vaaleta ja saada paksuutta, mutta vasta lokakuussa turkki on valmis pitämään loitolla kovimmatkin pakkaset.. Viimein 19.10.2022 kirjoitin muistikirjaani seuraavat rivit: ”Näin näädän jo kauempaa. Tuosta illasta alkoi jakso, jolloin pääsin silloin tällöin kuvaamaan ja katselemaan näätää. Juuri sillä hetkellä kaikki oli hyvin: vanha kaunis metsä hämärtyi ympärilläni, ja olin saanut katsella pitkäaikaista haavettani, seurata hetken näädän touhuja ja paikkailla ammottavaa aukkoa kuva-arkistossani. Seuraavalla vuosikymmenellä näädän talvijäljet alkoivat käydä tutuiksi, ja muutaman kerran löysin pöllönpöntöistämme poikasia. Vielä 1960-luvulla, luontoharrastukseni innokkaina alkuvuosina en osannut edes haaveilla sen kohtaamisesta. Alussa kerrotun tapahtuman jälkeen kultakurkusta tuli minulle lähes pakkomielteen omainen haave, joka näytti pitkään jäävänkin pelkäksi haaveeksi
LÄHTEEMME Lähdetutkija Iina Eskelinen tuskastui uransa alussa ihmisten aiheuttamaan tuhoon lähteissä. TEKSTI JENNI RÄINÄ KUVAT TEIJA SOINI. Sitten hän alkoi nähdä siinä avaimen lähteiden säilyttämiseen. 46 suomenluonto.fi 46 suomenluonto.fi AIKA, JOLLOIN TUNSIMME LÄHTEEMME 46 suomenluonto.fi ?. Lähteiden tarkka määrä ei ole tiedossa, mutta niitä arvioidaan olevan jopa 100 000–200 000
suomenluonto.fi 47 suomenluonto.fi 47
Lähteet voivat pulputa esimerkiksi vesien pohjassa tai olla suohon maastoutuneita tihkupintalähteitä. Kun Iina Eskelinen pääsee hakkuun keskellä pilkottavan lähteen äärelle, ympäristö unohtuu. Eskelinen etsii ja löytää jatkuvasti lähteitä, joita ei ole merkitty karttoihin. ”Lähteiden etsimiseen liittyy seikkailun tuntua ja löytämisen iloa”, Eskelinen kuvailee. Suurin osa lähteistä myös puuttuu paikkatietoaineistoista. ”Löytämiseen yhdistyy usein myös tuhoa ja katoa.” Lähteiden ja pienvesien puolesta on oltu huolissaan pitkään ja syystä. Muokattu mutta säilynyt Kaikki lähteet eivät ole yhtä helposti tunnistettavissa kuin allikko avohakkuun keskellä. Ne saavat pohjan ohuen hiekan vaahtoamaan. ”Tykkään yksityiskohdista ja pikkutarkasta tekemisestä. . Lähteet ovat juuri tällaisia luonnon visuaalisia yksityiskohtia ja pieniä aarteita.” Eskelinen on yksi Suomen harvoista lähdetutkijoista. Lähteet ja pienvedet ovat jääneet pitkään isompien vesien varjoon. Hän arvioi, että Suomessa voi olla jopa 400 000 lähdettä. Mutta pelkkää iloa löytöretkeily ei ole. 48 suomenluonto.fi Lähteiden määrä Maamme lähteiden tarkkaa määrää ei tiedetä. Eskelisellä on Y . Tutkija Iina Eskelinen on löytänyt monta lähdettä, joita ei ole merkiity karttoihin.. Lähdetutkija Iina Eskelisestä lähteet ovat loputtoman kiehtovia. Eskelinen uskoo, että sekin on alakanttiin. Niitä on tutkittu vähemmän ja niiden suojeluun ei ole erillistä ohjelmaa. Lähdetutkija Iina Eskelinen arvelee niitä olevan Suomessa jopa 400 000. Oulun Viinivaaran lähdetihentymä on rauhoitettu Natura-kohde. Kirkkaan veden läpi näkyy pohjaveden ryöpsähdykset lukuisista lähteensilmistä. Ympärillä avautuu kymmenen vuotta vanha avohakkuu, jolla kasvavat taimikoiden seassa horsmat ja pajupuskat. Näky on yhtä aikaa herkkä ja iänikuinen. Lähteiden tarkka määrä ei ole tiedossa, mutta niitä arvioidaan olevan jopa 100 000–200 000
Lähdeelinympäristöissä elää erityistä, monimuotoista lajistoa.. Ojittaminen on myös tahattomasti voinut puhkaista . Tavoitteena on ollut juoksuttaa vedet mahdollisimman tehokkaasti lähteestä pois ja kuivata lähteen ympäristö. Ojia on kaivettu suoraan lähteiden päältä tai lähteistä laskevat lähdepurot on oikaistu suoriksi. Tämän jälkeen lähteiden tuhoaminen vasta käynnistyi. Lähteitä tuhoutui jo aiemmin esimerkiksi peltoja raivatessa. Suurinta tuho on kuitenkin ollut kuudenkymmenen viime vuoden aikana ja syypää siihen on ollut tehometsä talous ja ojittaminen. Tekstissä todettiin kuinka ”järjestelmällisesti arvokkaiden, luonnontilassa olevien lähteiden rauhoitustoiminta pitäisi nyt saada käyntiin”. suomenluonto.fi 49 Katso Oulun Viinivaaran lähteen kaunista pulputusta: suomenluonto.fi ” LÄHTEET OVAT PIENIÄ AARTEITA.” tallessa siteeraus Suomen Luonnon artikkelista vuodelta 1963
Etelä-Suomen lähteistä on jäljellä luonnontilaisina prosentti ja Pohjois-Suomen lähteistä viisi prosenttia, joista suurin osa sijaitsee Lapissa. Satojen vuosien ajan elämä maaseudulla jatkui päällisin puolin samoilla urilla. Lähteiden lisäksi niiden ympäristö oli muuttunut. Iina Eskelinen on tutkinut väitöstyössään muun muassa metsätalouden vaikutusta lähteisiin. Eskelinen tapasi maastoretkillä iäkkäitä maanomistajia, jotka kertoivat menneestä ajasta, jolloin lähteillä oli merkittävä rooli yhteisöjen elämässä. 50 suomenluonto.fi uusia pohjaveden purkauspisteitä, jolloin alkuperäinen lähde on ehtynyt. Silloin unohdamme upottavat hetteet, hellejaksoilla kuivuvat norot, suohon katoavat piilopurot, vuolaat virrat, kosteat painanteet, kirkkaat vedet ja kaikkien näiden yhdistelmät sekä paljon muuta. Biologiaa opiskellut Eskelinen aloitti uransa Pohjois-Savon ely-keskuksessa, jossa hän ennallisti lähteitä. . Eskelinen uskoo, että yksi syy lähteiden katoamiseen on se, ettei lähteitä tunnisteta. . Metsälain suoja ei riitä Lähteiden suuri tuho tapahtui ennen kuin lähteitä ehdittiin alkaa laajemmin tutkia. Lähteiden toinen aika alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Lähteiden kannalta nimittäin on kaksi aikaa. ”Jollakin tavoin metsätalous anonymisoi lähteet. Vettä voitiin käyttää terveyden edistämiseen ja kansanparantamiseen. Jotta lähteet kestivät jatkuvaa käyttöä, niihin saatettiin rakentaa kulkemista helpottavia kehikkoja tai niihin rakennettiin hirsistä kaivorakenteita tai suojaavia katoksia. Lähteistä haettiin vettä kaivon kuivuessa, niissä säilytettiin viileänä maitotuotteita, hilloja ja jopa lihaa. Modernisaation myötä kannetun lähdeveden merkitys väheni. Lähteiden kohdalla meidän huomiomme kiinnittyy usein vain kirkasvetisiin altaisiin. Mutta oli myös vanhempia, erilaisia jälkiä: hirsisiä askelmia, kivillä tuettuja lähteiden reunoja ja syvemmäksi kaivettuja allikoita. Tiloja lopetti. ”Oli masentavaa huomata, kuinka massiivista hävitys oli ehtinyt olla.” Lähteiden kaksi aikaa Jossain vaiheessa ennallistamisurakkaansa Eskelinen alkoi kiinnittää enemmän huomiota eroihin ihmisten jättämissä jäljissä ja miettiä syitä niille. Ne katosivat talousmetsiin, eikä kukaan enää muista niihin liitettyjä aiempia merkityksiä”, Eskelinen pohtii. Hän näki päivästä toiseen lähteitä, joiden luonnontila oli tavalla tai toisella heikentynyt. . Oli viime vuosikymmenten tehometsätaloutta, jonka jalkoihin lähteet ja lähteiköt olivat jääneet. Erilaiset rakennelmat lähteillä kertovat niiden ahkerasta käytöstä.. Toisaalla peltoja ja viljelyksiä metsittyi ja lähteet jäivät metsätalouden jalkoihin. Muutoksista huolimatta lähteet pulputtivat ja elämä jatkui. Suojaisat metsät oli hakattu ja hakkuujäljet ulottuivat ihan lähteiden kupeeseen. Kirkasvetisten altaiden lisäksi lähde voi olla noro, piilopuro tai kostea painanne. PIENVESILTÄ PUUTTUU OMA SUOJELUOHJELMA. Toisaalla tilakoot kasvoivat ja kasvavat viljelykset nielaisivat lähteet sisäänsä. Lähde-elinympäristöissä elää erityistä, monimuotoista lajistoa. Mutta jos lähteiden moHupenevat lähteet Etelä-Suomen lähteistä on jäljellä luonnontilaisina prosentti ja PohjoisSuomen lähteistä viisi prosenttia, joista suurin osa sijaitsee Lapissa
Ja vaikka metsälaki suojelee vain pientä osaa lähteistä, sitäkin osaa kohdellaan usein kaltoin hakkuissa. Ylipäätään Eskelisen mukaan pitäisi vaalia myös lähteitä, jotka ovat selvästi muuttuneita. Metsätalousalueilla lähteitä suojelee vesilaki ja metsälaki, joita Eskelinen kuvailee riittämättömiksi ja sekaviksi. Lähteitä ennallistetaan isoilla rahoilla, mutta ei ole olemassa yhteisiä vakiintuneita keinoja ennallistettujen ja kunnostettujen pienvesien säilyttämisen takaamiseksi. Lähteiden ympäriltä voidaan kaataa liikaa puita tai kaikki puut. Metsälaki suojaa vain riittävän luonnontilaisten kaltaisten lähteiden ja lähteikköjen lähiympäristöjä. Lähteet jälleen tutuiksi Mitä enemmän Eskelinen tutki lähteitä, sitä enemmän hän alkoi miettiä kaikkia merkityksiä, joita ihmiset olivat antaneet lähteille ennen tehometsätalouden aikaa. ”On liian raju vaatimus, että vain luonnontilaiset tai sen kaltaiset lähteet ovat arvokkaita ja suojeltuja. Metsärikkomus vanhenee kahdessa vuodessa eikä lähteen ympäristön alkuperäistä tilaa ennen hakkuita useinkaan voida todistaa. PIENVESILTÄ PUUTTUU OMA SUOJELUOHJELMA.. Seuraamuksia teoista tulee harvoin. suomenluonto.fi 51 nia ilmenemismuotoja ei tunnista, ei hahmoteta sitä, mitä pitäisi säästää. Niillä voi olla muuttuneisuudestaan huolimatta korkeita luontoarvoja. On myös tapauksia, joissa lähteen sijainti on tiedetty ja siitä huolimatta sen yli on jopa ajettu. Se on epärealistista.” Perustavanlaatuinen ongelma Eskelisen mukaan on se, että pienvesiltä puuttuu yhä oma suojeluohjelmansa. Sen tulisi hänen mielestään ulottua myös ennallistettuihin kohteisiin. Eskelinen on sisällyttänyt näkökulman osaksi väitöskirjaansakin, jossa hän tutkii lähteiden kulttuuriperintöä sekä metsätalouden ja ennallistamisen vaikutusta lähdelajistoon
Näin on ollut ihmiskunnan historiassa pitkään. ”Lähteillä on ollut poikkeuksellinen merkitys ihmisille. Tai liittyykö lähteellä käynti lapsuutesi kesiin. mennessä osoitteessa suomenluonto.fi/ muistojenilahde. Ihmisillä on kyllä halu toimia lähteiden hyväksi, mutta keinot eivät ole vielä riittäviä.” Kirjailija Jenni Räinä on käsitellyt lähteitä myös tuoreessa teoksessaan Veden ajat (Like 2025). . 52 suomenluonto.fi Muistojeni lähde Oletko sinä maistanut lähteen raikasta vettä tai pessyt kasvosi sen viileällä vedellä. Maanomistaja oli laittanut lähteen viereen itse tekemänsä kyltin ja tuohilipit, joilla vettä voi juoda. Paikka oli vanhalle miehelle lapsuudesta saakka tuttu. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan Jenni Räinän kirja Veden ajat (Like 2025). Heillä on vahva muistijälki paikasta. Kun nyt ymmärrys laajenisi siihen, mitä lähteet tarvitsevat tullakseen suojelluiksi. Ennen modernisaatiota ja syrjäseutujen autioitumista lähteet olivat merkityksellisiä jollekulle. Mutta kaikki hänen toimintansa ja säännölliset käynnit lähteellä osoittivat, että paikka oli hänelle edelleen todella tärkeä.” Eskelinen pohtii, että hyvin monella ihmisellä on sangen saman tyyppinen suhtautuminen lähteisiin. ”Kun kävin haastattelemassa häntä, miehen vaatimaton ylpeys paikkaa kohtaan oli liikuttavaa. Kerro meille lähteeseen liittyvä muistosi 30.11. Niillä oli nimi, luonne ja käyttäjänsä. Kysyttäessä lähteen arvosta, hän ei osannut sanoittaa sitä, mitä lähde hänelle merkitsee. Tähän tunteeseen Eskelinen kiinnittää myös toivonsa lähteiden tulevaisuudesta. Lähteillä on ollut poikkeuksellinen merkitys ihmiskunnan historiassa.. Eskelinen kertoo lähteestä, jonka luona vieraili pari viikkoa sitten
Päätöksenteon avoimuus on EU:n perussopimuksissa turvattu oikeus. Ne pitäisi kuitenkin minimoida ja miettiä kunkin hankkeen kohdalla myös taloudellista kestävyyttä. Tätä emme kuitenkaan EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksessa saaneet estettyä. Menemme ojasta allikkoon, jos emme keskity luonnonvarojen käytön vähentämiseen. Parhaatkin säännöt ovat merkityksettömiä, jos niitä ei valvota. On totta, että tarvitsemme Euroopassa raaka-aineita, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Luonnonsuojelualueille kaivokset eivät kuulu. Kaivostoiminnalla on aina vaikutuksensa luontoon. Kaivosten avaamisen tulee perustua tarkkaan harkintaan, kattavaan ympäristövaikutusten arviointiin ja kannattavuusselvityksiin. On olennaisen tärkeää varmistaa julkinen valvonta hankkeissa, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia, mutta myös sosiaalisia ja ihmisoikeusvaikutuksia sekä vaikutuksia alkuperäiskansoihin. Suomen ja koko EU:n kaivostoiminnan sääntely kaipaa kipeästi petraamista. Tervetuloa mukaan jatkamaan keskustelua kaivoshankkeiden vaikutuksista ympäristöön ja paikallisiin yhteisöihin! Kaivospolitiikka uusiksi keinoja ympäristön ja ihmisoikeuksien suojelemiseksi löytyy Mainos @mariaohisalo mariaohisalo.fi Maria Ohisalo Euroopan parlamentin jäsen. Nyt näin ei ole, vaan mineraaleja louhitaan myös hyvin matalilla pitoisuuksilla, jolloin vaikutus luontoon on entistä raskaampi. Sakatin kaivoshanke suojellulla suoalueella on konkreettinen esimerkki asetuksen valuvioista, joka tulisi korjata. Se ei ole ainoastaan oikeudellinen velvoite, vaan olennainen osa kansalaisten osallistumisoikeutta ja luottamusta koko EU:ta kohtaan. Suomessa eritoten kaivannaisjäteja vesipuitedirektiivin osalta valvonta on puutteellista komission tulee terästäytyä ja asettaa jäsenmaille sanktioita. Kaivostoiminnalle on asetettava riittävät ja uskottavat rajat niin EU-tasolla kuin kansallisesti. Vihreä siirtymä on vihreää vain silloin, kun kulutusta vähennetään. Pääpainon tulisikin olla kiertotalouden ja uusien teknologioiden kehittämisessä. Luonnonsuojelualueiden rooli on suojella luontoa ja ekosysteemejä, eikä kaivostoiminnalla ole paikkaa näillä alueilla. Koska kaivospolitiikan ongelmat ovat tätä kirjoitusta laajempia, järjestän tilaisuuden “Rajat kaivostoiminnalle – EU:n vaikutus kaivostoimintaan Suomessa” perjantaina 31.10.2025 klo 10:00–11:30 Eduskunnan Pikkuparlamentissa. Myös kaivosjätteiden käsittelyssä ja säilytyksessä on tiukennettava sääntelyä, mutta samaan aikaan olemassa olevan lainsäädännön valvontaa on tehostettava
opettaa Outi Alhonsalo vie eskarilaisensa metsään, sillä luonto antaa sekä rauhaa että virikkeitä. 54 suomenluonto.fi Metsä opettaa Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. 54 suomenluonto.fi TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA TIIA ENNALA HOMO SAPIENS
Matematiikkaa harjoitellaan laskemalla kukkia, vertailemalla keppien pituuksia tai muodostamalla jonoja ja sarjoja kivistä, kepeistä tai kävyistä, mitä nyt vaan keksii. Retkellä on helpompi päästää irti, kun ei ole kotiaskareita odottamassa.” Mitä. Lapset eivät tietenkään aivan joka kerta lähde luontoon riemusta kiljuen, mutta houkuttelu kannattaa, sillä Alhonsalo on huomannut, että lähtökitkasta huolimatta retkeltä palataan aina hyväntuulisina ja tyytyväisinä. ”Retken jälkeen lapsista näkee, että luonto on tehnyt hyvää. Käytännöt vaihtelevat kunnittain ja päiväkodeittain, sekä eskariryhmästä toiseen. Varhaiskasvatuksen opettaja, luisteluvalmentaja, luontoseikkailija. ”Kaikista pahinta on märkyys, joka tulee läpi kaikesta, ja tuuli. Oppimisympäristönä luonto tuo lapsille rauhaa ja antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään. Alhonsalo haluaa jakaa luonnossa liikkumisen ilosanomaa myös muille. Lapsista oli hyvin jännittävää kokeilla, missä vaiheessa saappaan varsi ei enää riitä, ja kumppari hörppää vettä. Pienilläkin hetkillä on voimaannuttava vaikutus. Sää on kuitenkin pitkälti varusteja asennekysymys – myös aikuisella.” Inspiraatiota kepeistä ja kävyistä Kun kuuntelee Alhonsalon kuvausta metsäeskaritoiminnasta, tulee väkisin mieleen, miten hienoa olisi, jos kaikki esikouluopetus voitaisiin järjestää luonnossa. Kaikki lähtee luonnosta, kaikella on merkityksensä. suomenluonto.fi 55 E lämässä on toisinaan hetkiä, jolloin palaset loksahtavat ihanasti kohdalleen. Lomilla ja viikonloppuisin perhe saattaa pakata asuntovaunun ja hurauttaa sopivan matkan päässä sijaitsevaan kansallispuistoon, kuten Helvetinjärvelle tai Repovedelle. Kasvin kerroksellisuus muistuttaa minua opettajana siitä, että uusi taito luodaan vanhan päälle.” ”On eri asia seistä puun vieressä kuin katsoa kuvaa puusta.” M A R IK A E E R O LA. Vuosittaiset pääraamit ovat olemassa, mutta rungon ympärillä luovitaan sen mukaan, mikä lapsia sattuu kiinnostamaan. ”On eri asia seistä puun vieressä kuin katsoa kuvaa puusta.” Eskari-ikäisille voi Alhonsalon mukaan opettaa yllättävänkin monimutkaisia asioita, kunhan ne tarjoillaan sopivassa paketissa, vaikkapa tarinan muodossa. Toiminnallisena oppimisympäristönä metsä tarjoaa loputtomasti inspiraatiota. Asioita on helpompaa ymmärtää, kun ne ovat konkreettisia”, Alhonsalo kuvailee. Alhonsalon ryhmissä syksyinen hitti ovat yleensä olleet sienet, keväällä taas talven jälkeen heräilevät leppäkertut. Pakkasrajaa meillä ei ole, vaan seuraamme tarkasti lasten tarkenemista. Metsäeskarissa pääosassa on luonto, mutta tavallaan myös lapset, sillä heidän aloitteensa ja havaintonsa toimivat opetuksen virikkeinä. Onneksi metsä on tuttu ja tiedämme paikat, jonne kovalla tuulella ei kannata mennä. Alhonsalon ryhmä on pääsääntöisesti ulkona joka päivä, mutta perusperiaatteesta voidaan joutua joustamaan varsinkin talviaikaan. Kun kuljemme harjulla tai suppakuopassa, voin kertoa lapsille jääkaudesta. Alhonsalo on nähnyt sekin, miten hiljaisempi lapsi voi metsässä suorastaan puhjeta kukkaan. Jos aikaa on enemmän, matkataan ehkä Lappiin tai Norjaan saakka. Rauha, hiljaisuus. Hämeenlinna. ”Luonnosta pystyy ammentamaan todella paljon. ”Hei äiti, täällä on kivaa” -hihkaisuja kuultiin esimerkiksi veden alle jääneillä pitkoksilla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Lapsesta saakka luonnossa liikkuneen Alhonsalon oli luontevaa vastata kysymykseen myöntävästi, ja siitä saakka hän on luotsannut Hämeenlinnassa Ahveniston luonnonsuojelualueen kupeessa Metsojen ryhmää. MINUN LAJINI ”Kerrottu sinivuokko. Ja onhan se samalla perheen kanssa vietettyä aikaa. Jossakin vietetään metsässä neljä päivää viikossa, toisessa kaikki viisi päivää. Tärkeintä luonnossa. Osin tästä syystä hän perusti parisen vuotta sitten instagram-tilin outioutdoors, jossa hän kertoo retkikokemuksistaan. Näin kävi hämeenlinnalaiselle Outi Alhonsalolle runsaat kymmenen vuotta sitten. Metsäeskari tarkoittaa esikouluopetusta, jota nimensä mukaisesti toteutetaan luonnossa. Tavoitteena on omalla esimerkillä antaa inspiraatiota ja myös rohkaista lähtemään lasten kanssa luontoon. Luontoa kaiken aikaa Alhonsalon elämä on täynnä lapsia ja metsää, sillä eskariryhmän lisäksi hän puuhailee luonnossa myös 6ja 9-vuotiaiden lastensa kanssa. Alhonsalo oli juuri saanut sosionomiopinnot päätökseen, kun häntä kysyttiin metsäeskariopettajaksi vastaperustettuun päiväkotiryhmään. Motto. Heissä on sellaista virkeyttä ja rauhaa, jota ei tule, jos on vaikka pelannut älylaitteella. Esimerkiksi yhteyttäminen on ihan helppo juttu: Kokki Klorofyllihän se tuolla keittelee meille happea ja puille sokeria. Kotipaikka. Heti perheen kodin takapihalta alkavassa metsässä piipahdetaan tiuhaan ja paljon retkeillään myös yhdessä Hämeenlinnan kuuluisimmista luontokohteista, Aulangolla
Julkaisemme vielä kaksi vastausta osoitteessa suomenluonto.fi/ digitilaajalle DIGITILA AJILLE 56 suomenluonto.fi TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi: Kysy luonnosta Lepakon tuntomerkit Lepakon tuntomerkit Mikä lepakkolaji kuvassa on kyseessä. Lepakoita kuvattaessa kannattaa kiinnittää huomiota korviin ja korvien luona oleviin korvankansiin. Aikuisen vesisiipan silmien ympärillä on karvaton vaalea rengas, mutta se ei näy kuvassa. Niiden muoto vaihtelee lajityypillisesti. HEIDI KINNUNEN H A N N U M Ä N T Y / V A S TA V A LO E S S I A R M IN E N Vesisiippa saalistaa matalalla veden yllä.. Sen kylkiräpylä kiinnittyy takaraajaan siten, että räpylä ei ulotu varpaisiin asti, kuten viiksisiipoilla. Selän väritys ja räpylän kiinnittyminen lähelle tai kauemmas varpaista on niin ikään merkityksellistä. Vatsa on kuitenkin harmaa, samoin kuin viiksisiipoilla. Pyrstöräpylän sisäpintaa kannattaa myös kuvata, jos mahdollista, sillä siinä näkyvien karvojen koko ja tiheys saattavat antaa vinkkiä lajista. kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Pohjanlepakon korva on pyöreähkö, siippojen taas pitkänomaisempi. Puupinossa näyttää piilotelleen vesisiippa. lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/ kysy-luonnosta Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta
Pitkäkarvainen ja värikäs toukka löytyy paljon useammin kuin vaaleanharmaa aikuinen perhonen. . Toukka on vetänyt häirittynä päänsä piiloon, jolloin myös mustat nivelvälit tulevat näkyviin. Ne lentävät alkukesästä öiseen aikaan, ja niitä näkee silloinkin harvoin, vaikka valolla houkuttelisi. Näitä kasvoi yksi ainoa laatuaan muiden tavallisten kanervien joukossa. Mutaation vuoksi tämä kanerva ei muodosta kukkien väriaineita. Kuvaavasti nimetty perhonen Minkä toukka tämä on. Kuvassa on villakarvajalan (Calliteara pudibunda) toukka, jonka karvoitus voi olla keltainen, vihreä tai ruskea. . Jos perhosen tavoittaa päivälevoltaan puun rungolta, silloin tietää, mistä laji on saanut nimensä: eteenpäin sojottavat etujalat ovat karvaisuudessaan vailla vertaa! Villakarvajalka on Suomessa varsin uusi tulokas, sillä ensimmäiset havainnot ovat hieman yli sadan vuoden takaa. Olen nähnyt useimmiten juuri kuvankaltaisen keltaisen toukkamuodon, jonka peräpäätä koristaa punainen karvatupsu. KIMMO SAARINEN T E R O S IH V O. TERHI RYTTÄRI Valkokukkainen kanerva K A TJ A S E P P Ä N E N H E IK K I V A S A M IE S Heidi Kinnunen Nisäkkäät Kimmo Saarinen Perhoset Aleksi Nirhamo Jäkälät Luonnonkasvien poikkeavia valkokukkaisia muotoja tapaa silloin tällöin. Luonnonkasvien poikkeavia valkokukkaisia muotoja tapaa silloin tällöin. Juho Paukkunen Pistiäiset Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Villakarvajalkaan törmää useimmiten toukkana, ja vain harvoin aikuisena perhosena. Villakarvajalan toukalle kelpaavat ravinnoksi varsinkin lehtipuut ja pensaat, kuten koivut ja pajut. Kanervan lisäksi valkokukkaisia muotoja muistan itse nähneeni muiden muassa maitohorsmalla, kissankellolla, harakankellolla ja puna-ailakilla. Miten harvinainen tällainen on. A SI A N T U N T IJ A T suomenluonto.fi 57 Tarmo Muuri Kalat Tapio Kujala Hämähäkkieläimet Terhi Ryttäri Kasvit Kasvikansioon kasveja kerätessä sattui silmiin valkoinen kanerva, jollaista en ole ennen nähnytkään. Vielä 1990-luvulla se oli eteläisen ja kaakkoisen Suomen harvinaisuus, mutta nykyisin villakarvajalkaa tavataan jo Vaasan ja Joensuun leveyksille asti. Kyseessä on perimässä tapahtunut muutos eli mutaatio, jonka seurauksena kukan punaista tai sinistä väriainetta ei muodostu ja terälehdet jäävät valkoisiksi. Varmasti niitä on monella muullakin lajilla
. Nahkajäkälät määritetään niiden alapinnan tuntomerkeistä. Sitä on niin runsaasti, että alla olevan sängyn peitot ja petauspatjat sotkeentuivat käyttökelvottomiksi. Joukko tarhamehiläistyöläisiä saattaa lähteä emon kanssa pesästä ja perustaa uuden toisaalle. Kuvassa on jokin nahkajäkälien sukuun kuuluva laji. Nyt viikon aikana aitan panelikaton saumoista ja naulan kohdista on vuotanut runsaasti ruskeaa nestettä. Mahtaako neste olla peräisin herhiläisen pesästä, ja mitä neste sitten olisi. Monet nahkajäkälälajit suosinevat kohtalaisen kosteita elinympäristöjä. Nahkajäkälistä on usein vaikea tehdä tarkkaa lajimääritystä kuvien perusteella, koska alapinnan tuntomerkit ovat keskeisiä lajinmäärityksessä. Alapinnalta pilkottavien juurtumahapsien tuuheuden perusteella tämä saattaisi olla huopanahkajäkälä, joka on yksi yleisimmistä nahkajäkälälajeista. Herhiläisen ja muiden ampiaisten pesistä ei pitäisi tulla nestemäisiä eritteitä. Olisiko mahdollista, että herhiläisen sijaan kattorakenteissa olisikin ollut tarhamehiläisen villi pesä, ja sieltä olisi valunut hunajaa tai hunajapitoista nestettä sisälle aittaan. ALEKSI NIRHAMO Meillä on aitan kattorakenteissa herhiläisen pesä. Ne esiintyvät monenlaisissa elinympäristöissä ja erilaisilla kasvualustoilla: puiden rungoilla, maassa ja kivillä. Sen koosta ei ole tietoa. Mikä on tämä kaunis ryppyreunainen. Nesteessä on mieto imelä haju. . Sen sijaan niistä putoilee pieniä tummia ulostepapanoita, joita voi kertyä pesän alle tummaksi kasaksi. Suomesta tunnetaan 31 nahkajäkäliin kuuluvaa lajia. A N N A T U O M IN E N Katosta valuu hunajaa K A IJ A U T R IA IN E N H E N R I K O S K IN E N / V A S TA V A LO. JUHO PAUKKUNEN Herhiläisen pesistä ei pitäisi tulla nestemäisiä eritteitä. Tähän viittaisi nesteen imelä haju. 58 suomenluonto.fi Kysy luonnosta 58 suomenluonto.fi Nahkajäkälä koristaa kiveä Pihakivet päällä kasvaa sammalia ja jäkälää. Ne voivat muodostaa suuria kasvustoja ja ovat paikoitellen runsaita
Onko todella mahdollista, että nahkiainen liikkuisi Jyväskylän Ruokkeen alueella tien viereisessä ojassa. TARMO MUURI . Kuvassa on tosiaan nahkiainen, joko järvitai pikkunahkiainen. Nahkiainen on rauhoitettu huhtikuun alusta elokuun puoliväliin. Olosuhteet vaikuttavat hämähäkkeihin samalla tavoin kuin moniin hyönteisiin: talvet, sateet ja kylmyys rasittavat, kun taas ravinnon runsaus ja sopivat elinympäristöt tukevat menestystä. Pikkunahkiainen on kooltaan 12–15 senttiä ja järvinahkiainen 18–28 senttiä. Hämähäkeistä ei löydy yhtä kattavia seurantoja kuin perhosista ja kimalaisista. Jyväskylän alueella nahkiaista tavataan yleisesti pienissäkin ojissa ja puroissa. Kuvassa on merkkihypykki. Nahkiaisella on myös selvästi terävät hampaat, kun pikkunahkiaisen suun hampaat ovat tylpät. TAPIO KUJALA Hämähäkkivuoden laskukaava Hämähäkeistä ei löydy yhtä kattavia seurantoja kuin perhosista ja kimalaisista.. Tämä taitaa olla erinomaisin hämähäkkikysymys, mitä palstalle on esitetty. Muuttujat ovat: yksilömäärä A, lajimäärä S, biomassa B, poikastuotanto n, poikaskuolleisuus K, lämpimät päivät D3, ravintoindeksi R, elinympäristön indeksi H sekä uhanalaislajien osuus (0–1) U – vertailuarvoina toimivat edelliset vuodet. Näin filosofinen pohdinta suorastaan huutaa avukseen leikkimielistä matemaattista hämähäkkivuosi-indeksiä (HVI): HVI = MIN(100, MAX(0, 100 * (0.30 * ((A/Aref + S/ Sref + B/Bref) / 3) + 0.30 * ((n/nref + (1–K/Kref)) / 2) + 0.20 * (D3 / D3ref) + 0.10 * (R / Rref) + 0.05 * H + 0.05 * U) ))) Mitä parempi tulos, sitä parempi hämähäkkivuosi. Havaintojen määrä on kasvanut lähinnä siksi, että niitä tallennetaan enemmän. Tarkempi lajinmääritys kuvasta on haastavaa, mutta yleensä se onnistuu koon perusteella. Uhanalaiset ja harvinaiset lajit ovat arvokkaita koosta riippumatta. suomenluonto.fi 59 Voiko nahkiainen elää ojassa. Ojassa on varmasti kyllä yhteys isompiin vesiin. Nahkiaisen ja pikkunahkiaisen toukkavaiheet voidaan tunnistaa toisistaan muun muassa laskemalla munasolujen esiasteiden lukumäärä, mutta tämä vaatii jo mikroskopointia. Hyvä hämähäkkivuosi voisi tarkoittaa vuotta, jonka aikana hämähäkkien biomassa kasvaa, mutta on huomioitava myös monimuotoisuus. Hämähäkit runsastuvat, kun niillä on paljon ravintoa ja sopivia elinympäristöjä. Havaitsin tien viereisessä ojassa elämää, ja epäilisin näitä nahkiaisiksi. Nahkiaisella selkäevä on kaksiosainen, kun taas pikkunahkiaisen selkäevä on yhtenäinen. E E T U P A A N A N E N TA P IO K U J A LA Mistä tietää, että on ollut hyvä hämähäkkivuosi. Lopulta kaikki on suhteellista: hyvän hämähäkkivuoden voi todeta myös katsomalla, kuinka runsaasti hämähäkkejä löytää omalta pihalta tai parvekkeelta. Nahkiainen on leuaton ja suomuton, matomaisen pitkulainen kala. Hämähäkkien näkökulmasta hyvä vuosi on yksinkertaisesti sellainen, jolloin niiden on ollut hyvä elää. Näitä toukkavaiheen nahkiaisia löytää helposti kaivamalla jokien ja purojen pohjasedimenttiä.
Paristokeräyksestä vastaavan Recser Oy:n toimitusjohtaja Liisa-Marie Stenbäckin mukaan paristojen ja akkujen materiaaleista saadaan kierrätyksen avulla Paristot ja pienakut kannattaa kierrättää asianmukaisesti. Jätejakeet sujahtavat rutiinilla oikeisiin osoitteisiin. Hei, muista kierrättää paristot! Painetta kierrätykseen tulee nyt myös EU-tasolta. Elokuussa 2025 astui voimaan asetus, joka velvoittaa kuluttajat lajittelemaan paristot ja akut muusta jätteestä erilleen ja toimittamaan ne keräyspisteeseen. Käytettyinäkin niissä on yleensä jäljellä sähkövarausta ja jos ne kolhiintuvat esimerkiksi jäteauton kyydissä, seurauksena voi pahimmillaan olla tulipalo. Recserin tilastoista selviää, että vuonna 2024 jokainen Suomessa asuva henkilö palautti keskimäärin noin 380 grammaa paristoja ja pienakkuja. Mitä enemmän paristoista otetaan talteen esimerkiksi kobolttia, nikkeliä, kuparia ja lyijyä, sitä vähemmän tarvitaan vastaavia neitseellisiä raaka-aineita. Tämä ei onneksi vaadi paljon vaivannäköä, sillä lähes jokainen kauppa toimii palautuspisteenä. Suomalaiset ovat koko ajan petranneet paristojen kierrättämisessä ja määrät ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Mutta miten on paristojen ja pienakkujen laita. Näin säästyy luonnonvaroja ja tulipaloriskikin pienenee. Kerätty määrä on yhteensä noin 2000 tonnia, siis nelikerroksisen kerrostalon painon verran. Kotona TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS NIINA BEHM. Samalla säästyy luonnonvaroja ja tarve ympäristölle haitalliselle kaivostoiminnalle vähenee. Paristoja ja akkuja ei saa heittää huolettomasti sekajätteeseen. 60 suomenluonto.fi 60 suomenluonto.fi Muovit , pahvit, biojätteet, lasit ja metallit. Niitä on keräyksissä noin 80 prosenttia. Pelastusalan hälytystehtävien rekisterin pohjalta tehdyn tuoreen selvityksen mukaan käytöstä poistettujen paristojen ja akkujen aiheuttamia vaaratilanteita sattuu kuukausittain. Jäävätkö palovaroittimen ysivolttiset ja kellojen nappiparistot pyörimään laatikoiden pohjalle. Paristot ja pienakut kannattaa kierrättää asianmukaisesti. Paristokierrätykseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä paristot ja akut sisältävät arvokkaita materiaaleja, jotka on hyvä saada takaisin kiertoon. uudelleen käyttöön jopa 90 prosenttia. Ylivoimaisesti eniten kierrätetään alkaliparistoja, joita löytyy esimerkiksi leluista, kaukosäätimistä ja valaisimista
Teippaa virtanavat Virtanavat kannattaa teipata heti käytön jälkeen. Paristot ja pienakut voi kierrättää kaikissa niitä myyvissä myyntipisteissä. Suuremmat akut, kuten sähköpyörän tai mopon akut kannattaa viedä alueellisiin keräyspisteisiin. Jos akku ei irtoa, laitteen voi palauttaa akku paikallaan. Teippaaminen ehkäisee vaaralliset oikosulut, joita voi syntyä, jos paristot osuvat toisiinsa tai akku kolhiintuu. saakka. Jos keräyslaatikko ei ole näkyvissä, luovuta paristot henkilökunnalle. paristokierratys.fi N A TA LI A D A V IS KO TI M A IS ET K A S V IK S ET R Y: N K U V A G A LL ER IA . Nämä voimakkaan makuiset vihreät kaalinkerät sopivat hyvin sellaisenaan pilkottuna salaatteihin, mutta keitettynä, paistettuna tai paahdettuna kaalin maku jalostuu. suomenluonto/sienireseptit TIESITKÖ. Vinkit antoi toimitusjohtaja Liisa-Marie Stenbäck Rescer Oy:stä. Irrota akut laitteista, jos mahdollista. Tavallinen teippi käy, mutta jätä tuotetiedot näkyviin. suomenluonto.fi 61 Paristorutiinit kuntoon 1. 2. Ruusukaalit sisältävät kaikista kaalilajeista eniten kuituja.. Ruusukaalista saakin terveellisen aterian, sillä se sisältää kaikista kaalilajeista eniten kuituja. kasvikset.fi NAPPAA SIENIRESEPTEJÄ Sienimetsät kutsuvat edelleen poimimaan näitä upeita metsän herkkuja ruokapöytään. Sienireseptejä voi lähettää meille aina 31.10. KAUSIMAKUJA! Pienet kaalinpäät, ruusukaalit, ovat taattuja pimenevien iltojen herkkuja. Vie kauppareissulla kierrätykseen Palauta paristot ja pienakut samalla kun viet pullot. Ideoita lautaselle voi hakea vaikkapa Suomen Luonnon lukijoiden lähettämistä resepteistä, joista löytyy ohjeita niin keittojen, piirakoiden, täytettyjen tattien kuin japanilaisen sieniriisinkin (kuvassa) valmistukseen. 3. Perusta kotikierrätyspiste Kerää käytetyt paristot ja akut muovipussiin tai rasiaan, ja säilytä ne lasten ja lemmikkien ulottumattomissa
Alkumetsä-näyttely GallenKallelan Museossa Espoossa 1.2.2026 saakka, gallen-kallela.fi. / TA N EL I ES KO LA V ES I – EL Ä M Ä N V IR TA / H EU R EK A. klo 12–18, luontokuva.org. Maisemallisena keskipisteenä on Vanha-Häme, joka oli myös Gallen-Kallelan metsäisten maisemien alkukoti. LU O P IO IN EN , 20 23 . M ET SÄ LE H M U SA A R N IO . METSÄLLE KUNNIAA Valokuvataiteilija Taneli Eskolan kuratoima näyttely Alkumetsä – Pentti Linkolan jalanjäljillä tuo esille vanhoja metsiä, jotka olivat ekofi losofi Pentti Linkolalle (1932– 2020) tärkeitä elinpiirejä sekä retkikohteita. lähtien, heureka.fi. Heurekan näyttelyssä esitellään veden kiertokulkua. Vesi – elämän virta -näyttely Tiedekeskus Heurekassa 4.10. Näyttelyssä voi myös pohtia, kuinka ihmisen toiminta vaikuttaa veden riittävyyteen ja sen luontaiseen kiertokulkuun. Parasta luontokuvasatoa Vuoden Luontokuva 2025 -festivaalilla voi taas ihailla kuvakisan parhaimmistoa Lasipalatsin BioRexissa 25.10. KOONNUT JOHANNA MEHTOLA Luupin alla KOONNUT JOHANNA MEHTOLA Luupin alla LUONTO, TAIDE & KULTTUURI Luupin alla N yt nä yt te ly yn ! . Vuoden Luontokuva 2025 -festivaali Lasipalatsin BioRexissa Helsingissä 25.10. 62 suomenluonto.fi Katso lisää kirjavinkkejä: suomenluonto.fi/ luontokirjasuosikkini Veden viemää Heurekan Vesi – elämän virta -näyttely vie veden kiehtovaan maailmaan, tutustumaan veden matkaan jäätiköltä mereen ja perehtymään makean veden varantoihin
84 € Tibiale ilmoitus suomen luonto 18.10.2023.indd 1 Tibiale ilmoitus suomen luonto 18.10.2023.indd 1 21/04/2024 18.08.05 21/04/2024 18.08.05 Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirja 85 € Suomen vesiperhoset 35 € Suomen petokärpäset lähisukulaisineen 87 € Suomen kotilot ja etanat 15 € Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € Otökkäkirjoja kesäksi Tutustu valikoimiimme ja tilaa helposti verkkokaupastamme! Kirjauutuudet H in na t vo im as sa to is ta is ek si . Hyönteistarvike Tibiale Oy. Kirjassa esitellään yhteensä 133 Suomesta ja lähialueilta tavattua peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäslajia, joukossaan mm. Ihmettelitkö, mikä oli tuo iso ja kovaääninen otus, joka nappasi paarman lakiltasi. Helsinki, 2023. Korsipetokärpänen (Leptogaster guttiventris) Jaakko Pohjoismäki. Koko 168x250 mm, kovakantinen. Tästä vesiluonnon katoamisesta kertoo oivaltavasti Jenni Räinä kirjassaan Veden ajat (Like 2025). (s is . YLI 60 SIENILAJIA TASKUUN Taskuun sopiva, Suomen Luonnon sivuiltakin tutun sieniasiantuntija Lasse Kososen Pieni sieniopas (Karttakauppa 2025) on hyvä kaveri sienimetsään. KUVAT ALLA: Kastepetokärpänen (Rhadiurgus variabilis) Antti Haarto. Kirjassa kukat on jaoteltu värin mukaan, mikä tekee etsimisestä helppoa. klo 17 Lisätietoja testamenttilahjoittamisesta: Pääsihteeri Sinikka Kunttu 040 527 5212, sinikka.kunttu@sll.fi Suojelemme luontoa tukemalla tiedettä, tutkimusta ja toimintaa apurahoin.. 268 lajia, 648 sivua. Luonnonkukat väreittäin on rakas apuri retkillä, mökillä ja kuvauksissa — aina kun eteen tulee kasvi, jonka haluan tunnistaa. Finland, 2024 – www.tibiale.fi This is a first part of a series of two books. A LV ) www.tibiale.fi K I M M O S I LV O N E N O P A S T U N N I S T A M I S E E N , E L I N T A P O I H I N J A K A S VA T U K S E E N SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT SU O M EN PE RH O SE T JA TO U K A T K IM M O S IL V O N E N Suomalaisten perhosten monimuotoisuus huipentuu niiden kaikissa kehitysvaiheissa. Kirjassa esitellään yhteensä 133 Suomesta ja lähialueilta tavattua peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäslajia, joukossaan mm. Med hjälp av detaljrika och åskådliga teckningar och fotografier kan man göra säkra bestämningar av alla säckmalsarter som ingår i boken. J A A K K O P O H J O I S M Ä K I , A N T T I H A A R T O & I I R O K A K K O 87 € Pohjoisen Euroopan pussikoit – genitaalit 189 lajia, 248 sivua Koko 200 x 287 mm, kovakantinen CA SE BE A RE R M O TH S – G EN IT A LIA THE CASEBEARER MOTHS (COLEOPHORIDAE) OF NORTHERN EUROPE – GENITALIA T A B E L L S IL O A H O S IP P O L A H Y Ö N T E I S T A R V I K E T I B I A L E O Y • 2 2 4 With a help of detailed and illustrated drawings and photographs all the casebearer moths in this book can be specified reliable. THE EARLY STAGES OF BUTTERFLIES AND MOTHS OF FINLAND PART 1. This book describes also three new species of casebearer moths. Entä pohditko, miksi jotain pieniä hyönteisiä ylipäätään pitäisi suojella. Kirjassa esitellään piirrosja valokuvin kaikkien pohjoisesta Euroopasta tähän mennessä löydettyjen pussikoilajien (Coleophoridae) koirasja naarasgenitaalit. Hyönteistarvike Tibiale Oy Helsinki, 2024 – www.tibiale.fi ISBN 978-952-68504-5-0 SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT Kimmo Silvonen († 2023) on kuvittanut perhosten upeat kehitysvaiheet munista toukiksi, koteloiksi ja aikuisiksi perhosiksi. Finland, 2024 – www.tibiale.fi This is a first part of a series of two books. Suomen petokärpäset sukulaisineen tuleekin kulumaan hyvin monenlaisten luonnonystävien, biologien ja ympäristöviranomaisten käsissä. Kirja kokoaa samojen kansien sisään viimeisimmän tiedon maamme lajistosta, lajien biologiasta ja uhanalaisuudesta, pohjautuen tekijöidensä vuosikymmenten pituiseen harrastusja vapaaehtoistyöhön kaksisiipisten parissa. Etukannessa isohangokas ( Cerura vinula) lähes täysikasvuisena toukkana, vasemmalla lajin aikuinen naaras. Yksityiskohtaiset lajikuvaukset valottavat lajien käyttäytymistä, ekologiaa, levinneisyyttä ja elinympäristövaatimuksia, auttaen lajien etsimisessä sekä havainnoinnissa. Tervetuloa testamentti-iltaan 5.11. ISBN 978-952-67544-0-6 Asiloidea of Finland JAAKKO POHJOISMÄKI ANTTI HAARTO IIRO KAKKO P O H JO IS M Ä K I • H A A R TO • K A K K O Epäiletkö, että kärpäset voisivat olla kiinnostavia. Korsipetokärpänen (Leptogaster guttiventris) Jaakko Pohjoismäki. A LV ) www.tibiale.fi K I M M O S I LV O N E N O P A S T U N N I S T A M I S E E N , E L I N T A P O I H I N J A K A S VA T U K S E E N SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT SU O M EN PE RH O SE T JA TO U K A T K IM M O S IL V O N E N Suomalaisten perhosten monimuotoisuus huipentuu niiden kaikissa kehitysvaiheissa. Metsäikkunakärpänen (Scenopinus jerei ) Jaakko Pohjoismäki. Omat lukunsa on DNA-viivakoodauksesta ja genitaalipreparaattien tekemisestä. PÄIVÄPERHOSET KIITÄJÄT KEHRÄÄJÄT SIRPPISIIVET VILLASELÄT NIRKOT VILLAKKAAT SIILIKKÄÄT VENHOKKAAT Suomen petokärpäset lähisukulaisineen 133 lajia, 296 sivua Koko 168x250 mm, kovakantinen SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN S U O M EN PE TO K Ä RP Ä SE T SU K U LA IS IN EE N O P A S K I R J A L A J I E N M Ä Ä R I T T Ä M I S E E N , B I O L O G I A A N J A U H A N A L A I S U U T E E N SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN on ensimmäinen suomenkielinen peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäsiä käsittelevä kirja, edustaen samalla myös ensimmäistä näiden kärpäsryhmien Koillis-Euroopan lajiston kattavaa opasta. Suomen petokärpäset sukulaisineen tuleekin kulumaan hyvin monenlaisten luonnonystävien, biologien ja ympäristöviranomaisten käsissä. TAKAKANNEN KUVAT: Kyrmypetokärpänen (Laphria gibbosa) Antti Haarto. Kauniit kirjat lepuuttavat mieltä ja inspiroivat. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) on yksi 189 lajista, jotka esiintyvät pohjoisessa Euroopassa (vihreä alue). Med hjälp av teckningar och fotografier presenteras hanoch hongenitalierna av alla i norra Europa hittills påträffade säckmalsarter (Coleophoridae). Boken omfattar även kapitel om DNA-streckkodning och framställning av genitalpreparat. Boken omfattar även kapitel om DNA-streckkodning och framställning av genitalpreparat. With a help of drawings and photographs the book presents all northern European male and female genitalia of casebearer moths that have already been found. Mukana ovat perhosheimot päiväperhosista venhokkaisiin – joukosta löytyvät niin karvaiset kehrääjätoukat kuin upeat kiitäjätkin. Omat lukunsa on DNA-viivakoodauksesta ja genitaalipreparaattien tekemisestä. Kirjassa esitellään piirrosja valokuvin kaikkien pohjoisesta Euroopasta tähän mennessä löydettyjen pussikoilajien (Coleophoridae) koirasja naarasgenitaalit. Isokimalaiskärpänen (Bombylius major) Marko Kelo. Tibiale Insect Equipment ltd. Aitosurukärpänen (Hemipenthes maurum) Antti Haarto. Kirjassa kuvataan myös kolme tieteelle uutta pussikoilajia. PÄIVÄPERHOSET KIITÄJÄT KEHRÄÄJÄT SIRPPISIIVET VILLASELÄT NIRKOT VILLAKKAAT SIILIKKÄÄT VENHOKKAAT Suomen petokärpäset lähisukulaisineen 133 lajia, 296 sivua Koko 168x250 mm, kovakantinen SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN S U O M EN PE TO K Ä RP Ä SE T SU K U LA IS IN EE N O P A S K I R J A L A J I E N M Ä Ä R I T T Ä M I S E E N , B I O L O G I A A N J A U H A N A L A I S U U T E E N SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN on ensimmäinen suomenkielinen peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäsiä käsittelevä kirja, edustaen samalla myös ensimmäistä näiden kärpäsryhmien Koillis-Euroopan lajiston kattavaa opasta. Metsäikkunakärpänen (Scenopinus jerei ) Jaakko Pohjoismäki. Kirjassa kuvataan myös kolme tieteelle uutta pussikoilajia. Sphingidae), Drepanidae, Notodontidae, Lymantriinae, Arctiinae and Nolidae. Kattava opas eri kehitysvaiheiden tunnistamiseen on samalla muhkea tietopaketti lajien käyttäytymisestä, elintavoista ja kasvattamisesta. Hopeatikarikärpänen (Acrosathe annulata) Antti Haarto. Det här är första delen av en tvådelad bokserie. This book describes also three new species of casebearer moths. Isokimalaiskärpänen (Bombylius major) Marko Kelo. This book describes also three new species of casebearer moths. Aitosurukärpänen (Hemipenthes maurum) Antti Haarto. There are own chapters of DNA-barcoding and how to do genital preparations. Mukana ovat perhosheimot päiväperhosista venhokkaisiin – joukosta löytyvät niin karvaiset kehrääjätoukat kuin upeat kiitäjätkin. ETUKANNEN KUVA: Hurmepalokärpänen (Andrenosoma cyrtoxys) Kuva Tuomo Vainio. THE CASEBEARER MOTHS (COLEOPHORIDAE) OF NORTHERN EUROPE – GENITALIA ISBN 978-952-68504-6-7 J U K K A T A B E L L R E I J O S I L O A H O L E O S I P P O L A 139 € Suomen perhoset ja toukat Päiväperhoset – Kiitäjät – Kehrääjät – Sirppisiivet – Villaselät – Nirkot – Villakkaat – Siilikkäät – Venhokkaat Opas lajien kehitysvaiheiden tunnistamiseen, elintapoihin ja kasvatukseen. Etukannessa isohangokas ( Cerura vinula) lähes täysikasvuisena toukkana, vasemmalla lajin aikuinen naaras. Tämä kirja on kaksiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa. Hyönteistarvike Tibiale Oy. Koko 168x250 mm, kovakantinen. THE CASEBEARER MOTHS (COLEOPHORIDAE) OF NORTHERN EUROPE – GENITALIA ISBN 978-952-68504-6-7 J U K K A T A B E L L R E I J O S I L O A H O L E O S I P P O L A 139 € Suomen perhoset ja toukat Päiväperhoset – Kiitäjät – Kehrääjät – Sirppisiivet – Villaselät – Nirkot – Villakkaat – Siilikkäät – Venhokkaat Opas lajien kehitysvaiheiden tunnistamiseen, elintapoihin ja kasvatukseen. THE EARLY STAGES OF BUTTERFLIES AND MOTHS OF FINLAND PART 1. TAKAKANNEN KUVAT: Kyrmypetokärpänen (Laphria gibbosa) Antti Haarto. Korsipetokärpänen (Leptogaster guttiventris) Jaakko Pohjoismäki. Sphingidae), Drepanidae, Notodontidae, Lymantriinae, Arctiinae and Nolidae. Marjorie Blameyn taidokkaat kuvat ovat herkkiä ja yksityiskohtaisia. (s is . Niitä löytyykin kotoani useampi, ja saatan istahtaa kesken päivän hetkeksi vain selailemaan sivuja ja ihastelemaan kuvia. Hyönteistarvike Tibiale Oy. Vai oletko jo edistyneempi lajilukutaidossasi ja haluaisit selvittää rantakedolla näkemäsi kauniin kimalaiskärpäsen nimen. Mukana ovat perhosheimot päiväperhosista venhokkaisiin – joukosta löytyvät niin karvaiset kehrääjätoukat kuin upeat kiitäjätkin. SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN -kirja tarjoaa silmät avaavan tutkimusmatkan eräiden maailman monimuotoisimpien ja näyttävien kärpäsheimojen kotoisten edustajien pariin. THE EARLY STAGES OF BUTTERFLIES AND MOTHS OF FINLAND PART 1. 84 € Tibiale ilmoitus suomen luonto 18.10.2023.indd 1 Tibiale ilmoitus suomen luonto 18.10.2023.indd 1 21/04/2024 18.08.05 21/04/2024 18.08.05 Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirja 85 € Suomen vesiperhoset 35 € Suomen petokärpäset lähisukulaisineen 87 € Suomen kotilot ja etanat 15 € Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € Otökkäkirjoja kesäksi Tutustu valikoimiimme ja tilaa helposti verkkokaupastamme! Ötökkäkirjoja joululahjaksi Ilmoittaudu mukaan maksuttomaan, kaikille avoimeen etätilaisuuteen: luonnonsuojelunsaatio.fi/testamentti Tekisitkö testamentin Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle. Hyönteistarvike Tibiale Oy Helsinki, 2024 – www.tibiale.fi ISBN 978-952-68504-5-0 SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT Kimmo Silvonen († 2023) on kuvittanut perhosten upeat kehitysvaiheet munista toukiksi, koteloiksi ja aikuisiksi perhosiksi. (s is . Papilionoidea, Lasiocampoidea, Bombycoidea (incl. Matkalla Kauppinen kulkee lukijan oppaana mutta ennen kaikkea kanssakulkijana – huolestuneena mutta toiveikkaana. Helppokäyttöiset määrityskaavat sekä seikkaperäiset kuvaukset, lukuisin piirrosja valokuvin, helpottavat lajien tunnistamista ja kannustavat näiden oppimiseen. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) on yksi 189 lajista, jotka esiintyvät pohjoisessa Euroopassa (vihreä alue). LÖYTÖRETKI HUONEKASVIEN HISTORIAAN Arkeobotanisti Teija Alanko on sukeltanut huonekasvien värikylläiseen historiaan kirjassaan Kultaköynnös ja unelma (SKS 2025). Lajiesittelyiden lisäksi kirja sisältää myös tuhdin tietopaketin eliöiden luokittelusta, nykyaikaisista DNA-menetelmistä, ympäristönmuutoksen historiasta, lajien suojelusta ja elinympäristöjen hoidosta. Med hjälp av detaljrika och åskådliga teckningar och fotografier kan man göra säkra bestämningar av alla säckmalsarter som ingår i boken. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) är en av 189 arter som förekommer i norra Europa (grönt område). Tibiale Insect Equipment ltd. Yksityiskohtaiset lajikuvaukset valottavat lajien käyttäytymistä, ekologiaa, levinneisyyttä ja elinympäristövaatimuksia, auttaen lajien etsimisessä sekä havainnoinnissa. Finland, 2024 – www.tibiale.fi This is a first part of a series of two books. Hyönteistarvike Tibiale Oy. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) on yksi 189 lajista, jotka esiintyvät pohjoisessa Euroopassa (vihreä alue). Helsinki, 2023. Yksityiskohtaiset lajikuvaukset valottavat lajien käyttäytymistä, ekologiaa, levinneisyyttä ja elinympäristövaatimuksia, auttaen lajien etsimisessä sekä havainnoinnissa. Kukkien lumoissa Sofia Korkala on sisällöntuottaja ja valokuvaaja Helsingistä. Hopeatikarikärpänen (Acrosathe annulata) Antti Haarto. A LV ) www.tibiale.fi K I M M O S I LV O N E N O P A S T U N N I S T A M I S E E N , E L I N T A P O I H I N J A K A S VA T U K S E E N SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT SU O M EN PE RH O SE T JA TO U K A T K IM M O S IL V O N E N Suomalaisten perhosten monimuotoisuus huipentuu niiden kaikissa kehitysvaiheissa. Koko 168x250 mm, kovakantinen. Vai oletko jo edistyneempi lajilukutaidossasi ja haluaisit selvittää rantakedolla näkemäsi kauniin kimalaiskärpäsen nimen. Omia kokemuksia ja pohdintoja, dialogia sekä kirjallisia lähteitä sujuvasti rytmittävässä teoksessa matkataan metsästä niitylle, merestä kaupunkiin, kysymyksestä oivallukseen. Kustakin lajista on noin 14 eri kehitysvaiheiden valokuvaa. Suomen suurin kärpänen, sympaattisen pörröisiä sekä tyylikkään kirjailtuja lajeja, kodin sisätiloissakin asustavia otuksia ja kansainvälinen harvinaisuus, joka toistaiseksi tunnetaan Euroopassa vain Suomesta. ISBN 978-952-67544-0-6 Asiloidea of Finland JAAKKO POHJOISMÄKI ANTTI HAARTO IIRO KAKKO P O H JO IS M Ä K I • H A A R TO • K A K K O Epäiletkö, että kärpäset voisivat olla kiinnostavia. suomenluonto.fi 63 Kirjat RAKASTAN LUONTOKIRJOJA , joissa on kauniit kuvitukset. Yksityiskohtaisten ja havainnollisten piirrosja valokuvien avulla kaikki kirjassa esitellyt pussikoilajit voidaan määrittää luotettavasti. Här ingår även beskrivningar av tre för vetenskapen nya säckmalsarter. Entä pohditko, miksi jotain pieniä hyönteisiä ylipäätään pitäisi suojella. Suomen suurin kärpänen, sympaattisen pörröisiä sekä tyylikkään kirjailtuja lajeja, kodin sisätiloissakin asustavia otuksia ja kansainvälinen harvinaisuus, joka toistaiseksi tunnetaan Euroopassa vain Suomesta. Kattava opas eri kehitysvaiheiden tunnistamiseen on samalla muhkea tietopaketti lajien käyttäytymisestä, elintavoista ja kasvattamisesta. Tämä kirja on kaksiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa. Lajiesittelyiden lisäksi kirja sisältää myös tuhdin tietopaketin eliöiden luokittelusta, nykyaikaisista DNA-menetelmistä, ympäristönmuutoksen historiasta, lajien suojelusta ja elinympäristöjen hoidosta. 268 lajia, 648 sivua. Tibiale Insect Equipment ltd. Aitosurukärpänen (Hemipenthes maurum) Antti Haarto. 268 lajia, 648 sivua. Tienviittoina toimivat tekstit sekä etenkin paikat, eliöt ja henkilöt. Vai oletko jo edistyneempi lajilukutaidossasi ja haluaisit selvittää rantakedolla näkemäsi kauniin kimalaiskärpäsen nimen. Ihmettelitkö, mikä oli tuo iso ja kovaääninen otus, joka nappasi paarman lakiltasi. Niistä välittyy syvä rakkaus kasveihin, ja piirrosjälki tavoittaa kasvin olemuksen tavalla, johon valokuva ei aina yllä. Työ on vaatinut lukemattomia maastoretkiä Suomessa ja ulkomailla, hajanaisen kirjallisen aineiston kokoamista ja kriittistä analyysiä sekä museoja tietokanta-aineistojen läpikäymistä, ja jonka tulokset summautuvat tässä 288-sivuisessa Suomen petokärpäset sukulaisineen -teoksessa. With a help of drawings and photographs the book presents all northern European male and female genitalia of casebearer moths that have already been found. Helsinki, 2023. KUVAT ALLA: Kastepetokärpänen (Rhadiurgus variabilis) Antti Haarto. Olen kantakaupungin kasvatti, ja vasta aikuisiällä alkanut kunnolla huomioida ja tunnistaa eri lajeja luonnossa kulkiessa. Hopeatikarikärpänen (Acrosathe annulata) Antti Haarto. Kirja kokoaa samojen kansien sisään viimeisimmän tiedon maamme lajistosta, lajien biologiasta ja uhanalaisuudesta, pohjautuen tekijöidensä vuosikymmenten pituiseen harrastusja vapaaehtoistyöhön kaksisiipisten parissa. Det här är första delen av en tvådelad bokserie. Dyynivillakärpänen (Villa modesta) Jaakko Pohjoismäki. Kirja kokoaa samojen kansien sisään viimeisimmän tiedon maamme lajistosta, lajien biologiasta ja uhanalaisuudesta, pohjautuen tekijöidensä vuosikymmenten pituiseen harrastusja vapaaehtoistyöhön kaksisiipisten parissa. Ratkaisut löydetään yhdessä mutta yksittäisen valtion, poliitikon ja kansalaisen vastuuta vähättelemättä. Metsäikkunakärpänen (Scenopinus jerei ) Jaakko Pohjoismäki. Yksityiskohtaisten ja havainnollisten piirrosja valokuvien avulla kaikki kirjassa esitellyt pussikoilajit voidaan määrittää luotettavasti. Isokimalaiskärpänen (Bombylius major) Marko Kelo. PÄIVÄPERHOSET KIITÄJÄT KEHRÄÄJÄT SIRPPISIIVET VILLASELÄT NIRKOT VILLAKKAAT SIILIKKÄÄT VENHOKKAAT Suomen petokärpäset lähisukulaisineen 133 lajia, 296 sivua Koko 168x250 mm, kovakantinen SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN S U O M EN PE TO K Ä RP Ä SE T SU K U LA IS IN EE N O P A S K I R J A L A J I E N M Ä Ä R I T T Ä M I S E E N , B I O L O G I A A N J A U H A N A L A I S U U T E E N SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN on ensimmäinen suomenkielinen peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäsiä käsittelevä kirja, edustaen samalla myös ensimmäistä näiden kärpäsryhmien Koillis-Euroopan lajiston kattavaa opasta. Työ on vaatinut lukemattomia maastoretkiä Suomessa ja ulkomailla, hajanaisen kirjallisen aineiston kokoamista ja kriittistä analyysiä sekä museoja tietokanta-aineistojen läpikäymistä, ja jonka tulokset summautuvat tässä 288-sivuisessa Suomen petokärpäset sukulaisineen -teoksessa. 84 € Tibiale ilmoitus suomen luonto 18.10.2023.indd 1 Tibiale ilmoitus suomen luonto 18.10.2023.indd 1 21/04/2024 18.08.05 21/04/2024 18.08.05 Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirja 85 € Suomen vesiperhoset 35 € Suomen petokärpäset lähisukulaisineen 87 € Suomen kotilot ja etanat 15 € Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € Otökkäkirjoja kesäksi Tutustu valikoimiimme ja tilaa helposti verkkokaupastamme! Kirjauutuudet H in na t vo im as sa to is ta is ek si . Entä pohditko, miksi jotain pieniä hyönteisiä ylipäätään pitäisi suojella. TAKAKANNEN KUVAT: Kyrmypetokärpänen (Laphria gibbosa) Antti Haarto. SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN -kirja tarjoaa silmät avaavan tutkimusmatkan eräiden maailman monimuotoisimpien ja näyttävien kärpäsheimojen kotoisten edustajien pariin. Kirjassa kuvataan myös kolme tieteelle uutta pussikoilajia. Ihmettelitkö, mikä oli tuo iso ja kovaääninen otus, joka nappasi paarman lakiltasi. Työ on vaatinut lukemattomia maastoretkiä Suomessa ja ulkomailla, hajanaisen kirjallisen aineiston kokoamista ja kriittistä analyysiä sekä museoja tietokanta-aineistojen läpikäymistä, ja jonka tulokset summautuvat tässä 288-sivuisessa Suomen petokärpäset sukulaisineen -teoksessa. Omat lukunsa on DNA-viivakoodauksesta ja genitaalipreparaattien tekemisestä. Kirjassa esitellään piirrosja valokuvin kaikkien pohjoisesta Euroopasta tähän mennessä löydettyjen pussikoilajien (Coleophoridae) koirasja naarasgenitaalit. LUONTOKIRJASUOSIKKINI JUHA KAUPPISEN Kertomus Maasta (Siltala 2025) on kertomus kaiken ykseydestä: ihmisen ja muun luonnon vuorovaikutuksesta, luonnon prosessien yhteyksistä, ympäristömuutosten yhteen kietoutuneesta vyyhdestä sekä siitä, miten samoilla ratkaisuilla voidaan torjua niin ilmastonmuutosta kuin luontokatoa. J A A K K O P O H J O I S M Ä K I , A N T T I H A A R T O & I I R O K A K K O 87 € Pohjoisen Euroopan pussikoit – genitaalit 189 lajia, 248 sivua Koko 200 x 287 mm, kovakantinen CA SE BE A RE R M O TH S – G EN IT A LIA THE CASEBEARER MOTHS (COLEOPHORIDAE) OF NORTHERN EUROPE – GENITALIA T A B E L L S IL O A H O S IP P O L A H Y Ö N T E I S T A R V I K E T I B I A L E O Y • 2 2 4 With a help of detailed and illustrated drawings and photographs all the casebearer moths in this book can be specified reliable. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) är en av 189 arter som förekommer i norra Europa (grönt område). There are own chapters of DNA-barcoding and how to do genital preparations. J A A K K O P O H J O I S M Ä K I , A N T T I H A A R T O & I I R O K A K K O 87 € Pohjoisen Euroopan pussikoit – genitaalit 189 lajia, 248 sivua Koko 200 x 287 mm, kovakantinen CA SE BE A RE R M O TH S – G EN IT A LIA THE CASEBEARER MOTHS (COLEOPHORIDAE) OF NORTHERN EUROPE – GENITALIA T A B E L L S IL O A H O S IP P O L A H Y Ö N T E I S T A R V I K E T I B I A L E O Y • 2 2 4 With a help of detailed and illustrated drawings and photographs all the casebearer moths in this book can be specified reliable. Suomen petokärpäset sukulaisineen tuleekin kulumaan hyvin monenlaisten luonnonystävien, biologien ja ympäristöviranomaisten käsissä. Kustakin lajista on noin 14 eri kehitysvaiheiden valokuvaa. Etukannessa isohangokas ( Cerura vinula) lähes täysikasvuisena toukkana, vasemmalla lajin aikuinen naaras. Boken omfattar även kapitel om DNA-streckkodning och framställning av genitalpreparat. ETUKANNEN KUVA: Hurmepalokärpänen (Andrenosoma cyrtoxys) Kuva Tuomo Vainio. ISBN 978-952-67544-0-6 Asiloidea of Finland JAAKKO POHJOISMÄKI ANTTI HAARTO IIRO KAKKO P O H JO IS M Ä K I • H A A R TO • K A K K O Epäiletkö, että kärpäset voisivat olla kiinnostavia. Yksityiskohtaisten ja havainnollisten piirrosja valokuvien avulla kaikki kirjassa esitellyt pussikoilajit voidaan määrittää luotettavasti. Papilionoidea, Lasiocampoidea, Bombycoidea (incl. ETUKANNEN KUVA: Hurmepalokärpänen (Andrenosoma cyrtoxys) Kuva Tuomo Vainio. THE CASEBEARER MOTHS (COLEOPHORIDAE) OF NORTHERN EUROPE – GENITALIA ISBN 978-952-68504-6-7 J U K K A T A B E L L R E I J O S I L O A H O L E O S I P P O L A 139 € Suomen perhoset ja toukat Päiväperhoset – Kiitäjät – Kehrääjät – Sirppisiivet – Villaselät – Nirkot – Villakkaat – Siilikkäät – Venhokkaat Opas lajien kehitysvaiheiden tunnistamiseen, elintapoihin ja kasvatukseen. Hyönteistarvike Tibiale Oy. Helppokäyttöiset määrityskaavat sekä seikkaperäiset kuvaukset, lukuisin piirrosja valokuvin, helpottavat lajien tunnistamista ja kannustavat näiden oppimiseen. SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN -kirja tarjoaa silmät avaavan tutkimusmatkan eräiden maailman monimuotoisimpien ja näyttävien kärpäsheimojen kotoisten edustajien pariin. Med hjälp av teckningar och fotografier presenteras hanoch hongenitalierna av alla i norra Europa hittills påträffade säckmalsarter (Coleophoridae). MIA RÖNKÄ Yhteisellä matkalla KADONNEET VESIREITIT Purot, joet, lähteet ja muut pienvedet hupenevat maisemasta kovaa vauhtia. Hyönteistarvike Tibiale Oy Helsinki, 2024 – www.tibiale.fi ISBN 978-952-68504-5-0 SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT Kimmo Silvonen († 2023) on kuvittanut perhosten upeat kehitysvaiheet munista toukiksi, koteloiksi ja aikuisiksi perhosiksi. Suomen suurin kärpänen, sympaattisen pörröisiä sekä tyylikkään kirjailtuja lajeja, kodin sisätiloissakin asustavia otuksia ja kansainvälinen harvinaisuus, joka toistaiseksi tunnetaan Euroopassa vain Suomesta. There are own chapters of DNA-barcoding and how to do genital preparations. Kustakin lajista on noin 14 eri kehitysvaiheiden valokuvaa. With a help of drawings and photographs the book presents all northern European male and female genitalia of casebearer moths that have already been found. Sphingidae), Drepanidae, Notodontidae, Lymantriinae, Arctiinae and Nolidae. Papilionoidea, Lasiocampoidea, Bombycoidea (incl. Kirjassa esitellään yhteensä 133 Suomesta ja lähialueilta tavattua peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäslajia, joukossaan mm. Hyönteistarvike Tibiale Oy. Här ingår även beskrivningar av tre för vetenskapen nya säckmalsarter. Tämä kirja on kaksiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa. Med hjälp av detaljrika och åskådliga teckningar och fotografier kan man göra säkra bestämningar av alla säckmalsarter som ingår i boken. Kattava opas eri kehitysvaiheiden tunnistamiseen on samalla muhkea tietopaketti lajien käyttäytymisestä, elintavoista ja kasvattamisesta. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) is one of 189 species that lives in northern Europe (green area). Lajiesittelyiden lisäksi kirja sisältää myös tuhdin tietopaketin eliöiden luokittelusta, nykyaikaisista DNA-menetelmistä, ympäristönmuutoksen historiasta, lajien suojelusta ja elinympäristöjen hoidosta. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) is one of 189 species that lives in northern Europe (green area). Här ingår även beskrivningar av tre för vetenskapen nya säckmalsarter. Dyynivillakärpänen (Villa modesta) Jaakko Pohjoismäki. Coleophora vibicella (Hübner, 1813) is one of 189 species that lives in northern Europe (green area). Coleophora vibicella (Hübner, 1813) är en av 189 arter som förekommer i norra Europa (grönt område). Det här är första delen av en tvådelad bokserie. Dyynivillakärpänen (Villa modesta) Jaakko Pohjoismäki. Helppokäyttöiset määrityskaavat sekä seikkaperäiset kuvaukset, lukuisin piirrosja valokuvin, helpottavat lajien tunnistamista ja kannustavat näiden oppimiseen. KUVAT ALLA: Kastepetokärpänen (Rhadiurgus variabilis) Antti Haarto. KUUKAUDEN KIRJA POIMINNAT Kirjauutuudet H in na t vo im as sa to is ta is ek si . Med hjälp av teckningar och fotografier presenteras hanoch hongenitalierna av alla i norra Europa hittills påträffade säckmalsarter (Coleophoridae)
Pimeyttä piha kerrallaan ”Haastan Suomen kiinteistönomistajat luonnollisen yön pelastuskampanjaan.” TO M I S E TÄ LÄ MARKO LEPPÄNEN Kirjoittaja on maantieteilijä ja tietokirjailija Helsingistä. Eräänä päivänä nuorta isäntää nähdessäni rohkaistuin ottamaan asian puheeksi. Kuuntele kolumni Marko Leppäsen lukemana: suomenluonto.fi . YÖLLINEN KEINOVALO lisää merkittävästi myös ihmisen riskiä ennenaikaiselle kuolemalle. 64 suomenluonto.fi N gista. Turhien valojen sammuttaminen – lamppu lampulta – on luontokadon torjumiseksi yhtä oleellista kuin muut pihojen villiinnyttämistoimet. Yhden katulampun on laskettu tappavan kesäkaudella noin 150 hyönteistä yössä. Tähtitarhojen alla koetaan ylevää, siis jalostavaa pienuutta ja nöyryyttä. Sitä kuinka lamppujen houkuttelemilta yöperhosilta ja muilta hyönteisiltä voi jäädä ravinnonhaku ja lisääntyminen väliin. Lohdullista silti, toisin kuin monissa ympäristöongelmissa, tässä ratkaisu on kirjaimellisesti napin painalluksen päässä. Makuuhuoneeseen tihkuvat luksit sekoittavat vuorokausirytmiä ja kuormittavat metabolian, sydämen ja mielen terveyttä. NAAPURI LUPASI pistää ”korvan taakse” ehdotukseni valaisun säännöstelystä – ja jo seuraavasta yöstä asia toteutui. Yö oli jälleen kaunis ja salaperäinen, ja yökköset hurahtelivat taivasta vasten vapaan oloisina. Lohdullista silti, toisin kuin monissa ympäristöongelmissa, tässä ratkaisu on kirjaimellisesti napin painalluksen päässä. Esimerkiksi monet pölyttäjät tarvitsevat pimeyttä; sveitsiläistutkimuksessa havaittiin, että katuvalaisu vähensi yöhyönteisten suorittamaa kasvien pölytystä liki kahdella kolmasosalla. Tähtitarhojen alla koetaan ylevää, siis jalostavaa pienuutta ja nöyryyttä. Vuodesta 2023 alkaen katulamput on sammutettu joka yö kello 23–05 ydinkeskustaa lukuun ottamatta. Sitä kuinka lamppujen houkuttelemilta yöperhosilta ja muilta hyönteisiltä voi jäädä ravinnonhaku ja lisääntyminen väliin. N aapurin mittava pihavalaistus vaivasi mieltäni. Rikollisuus ei ole lisääntynyt, mutta joukolle ihmisiä on palannut mahdollisuus kokea tähtitaivas. Makuuhuoneeseen tihkuvat luksit sekoittavat vuorokausirytmiä ja kuormittavat metabolian, sydämen ja mielen terveyttä. Ja että valaisimen alle uuvahdettuaan ne ovat helppo ja opittu saalis aamun tiaisille. Mutta miksi niiden pitäisi palaa rutiininomaisesti yöt läpeensä. MIKKELISSÄ NAPPIA painettiin, säästösyistä. Rikollisuus ei ole lisääntynyt, mutta joukolle ihmisiä on palannut mahdollisuus kokea tähtitaivas. TOKI PIHAVALOISTA kin tarvittaessa. Se tekee tutkitusti ihmisistä altruistisempia. YÖLLINEN KEINOVALO misen riskiä ennenaikaiselle kuolemalle. Turhien valojen sammuttaminen – lamppu lampulta – on luontokadon torjumiseksi yhtä oleellista kuin muut pihojen villiinnyttämistoimet. Se tekee tutkitusti ihmisistä altruistisempia. Yö oli jälleen kaunis ja salaperäinen, ja yökköset hurahtelivat taivasta vasten vapaan oloisina. TOKI PIHAVALOISTA on hyötyä ja käytän niitä itsekin tarvittaessa. Heikkokin valosaastealtistus voi estää perhostoukkia kehittymästä talvehtiviksi koteloiksi oikeaan aikaan. Haastan Suomen kiinteistönomistajat luonnollisen yön pelastuskampanjaan. Haastan Suomen kiinteistönomistajat luonnollisen yön pelastuskampanjaan. Yhden katulampun on laskettu tappavan kesäkaudella noin 150 hyönteistä yössä. Esimerkiksi monet pölyttäjät tarvitsevat pimeyttä; sveitsiläistutkimuksessa havaittiin, että katuvalaisu vähensi yöhyönteisten suorittamaa kasvien pölytystä liki kahdella kolmasosalla. NAAPURI LUPASI tukseni valaisun säännöstelystä – ja jo seuraavasta yöstä asia toteutui. MIKKELISSÄ NAPPIA desta 2023 alkaen katulamput on sammutettu joka yö kello 23–05 ydinkeskustaa lukuun ottamatta. Heikkokin valosaastealtistus voi estää perhostoukkia kehittymästä talvehtiviksi koteloiksi oikeaan aikaan. Kuuntele kolumni Marko Leppäsen lukemana: 64 suomenluonto.fi. Ei, ei hän ollut tiedostanut yöllisen keinovalon esteettistä haittaa, vielä vähemmän ekologista. Mutta miksi niiden pitäisi palaa rutiininomaisesti yöt läpeensä. Ja että valaisimen alle uuvahdettuaan ne ovat helppo ja opittu saalis aamun tiaisille
Kuvan isotoukohärkä ei ole äärimmäisen uhanalainen vaan silmälläpidettävä. suomenluonto.fi 65 KOLMEN MAJAKAN KIERROS Toiveeni olisi kiertää itsekin majakoita katsomassa. Mitä mieltä olet lehdestä. Anna palautetta: palaute@suomenluonto.fi TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Ed e ll in e n n u m e ro . Osallistujien kesken arvotaan Katie Scottin ja Tony Kirkhamin kirja Puut. – Hannu Salin, Mäntsälä Mielenkiintoinen katsaus muutamaan Itämeren lajiin, joista sain myös uutta tietoa! – Kaarina Heiskanen, Kuopio SEITSEMÄN UHAN MERI Juttu tiivisti hyvin kaikki ne osatekijät, jotka vaikuttavat Itämeren tilaan. Ja Itämeren kunnostamiseen ja suojeluun kannattaa ehdottomasti panostaa. Esimerkit olivat loistavia. Ei ihan heti tule mieleen kilkki, meriajokas tai turskakaan, kun Itämeren lajeja ajattelee. Vastine Hannu Pöysä kommentoi lehdessä 6/2025 edellisen numeron Kysy luonnosta -palstan vastaustani telkkänaaraista. Juttu on hyvä ja monipuolinen. Samalla palstalla liito-oravien genetiikasta kertovassa jutussa oli virhe Venäjällä sijaitsevan vuoristoalueen kirjoitusasussa. Seppo Vuolanto Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki www.lintuvaruste.fi lintuvaruste@birdlife.fi, puh. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! Lintuharrastajan erikoisliike tule tutustumaan!. Olen kehittynyt vapaamieliseksi luonnon inhimillistämisessä sitä mukaa kun tieto luonnosta karttuu. – Juhani Lehtonen, Vantaa LAJIT TEKEVÄT MEREN Todella erinomainen juttu Itämeren eläinja kasvilajeista! Monesti ajatellaan yksipuolisesti vain kaikille tuttuja lintutai kalalajeja, mutta onhan Itämeressä vaikka mitä elämää. Myös ilmaisun ”haluta” kritisointi on mielestäni semantiikkaa. Majakoiden historia kiehtoo. Lukijoiden mielestä numeron 7/2025 paras juttu oli Kolmen majakan kierros. Arvonnassa Juha Kauppisen kirjan Kertomus Maasta voitti Asta Ohila Oulusta. Oikaisuja Numeron 7/2025 Tiede nyt -palstalla oli virhe Hyönteisten uhanalaisuusarvioissa puutteita -uutisen kuvatekstissä. Lajin uhanalaisuusstatus määriteltiin silmälläpidettäväksi vuonna 2019, erittäin uhanalaiseksi vuonna 2010 ja äärimmäisen uhanalaiseksi vuonna 2000. Lajien kirjo on runsas. ”Naapureilla” tarkoitan lähialueen telkkiä. Jutussa nimi oli kirjoitettu SikhoteAli. – Sari Enderle, Helsinki Lukijoilta Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Myös kuvat ovat houkuttelevia. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa). Venäjänkielinen nimi ??????????. – Sari Laakso, Lempäälä Ihmettelen, miten on ollut mahdollista rakentaa keskelle merta majakoita, jotka kestävät vuosisatoja merten voimien pyörityksessä. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 27.10.2025. Pyrin tiedon popularisointiin. kirjoitetaan Suomen kansallisen latinaistuskaavan mukaan Sihote-Alin. Jutusta sai hyvän kokonaiskuvan, ja tällaiselle maallikolle se tarjosi paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa ja pohdittavaa
suomenluonto.fi/blogit/kainuunmailta/ Toimitukselta Suomen Luonnon toimittajat taustoittavat kirjoittamiaan juttuja, vinkkaavat ajankohtaisia kiinnostavia ilmiöitä luonnosta ja nostavat kiinnostavia ympäristöasioita niin isoista kaupungeista kuin maaseudultakin. suomenluonto.fi/blogit/ poimintoja-saatutkijalta/ Vuosi luonnossa Monille Suomen Luontoa seuranneille jo tuttu Samuli Haapasalo seuraa Vuosi luonnossa -blogissaan luonnon ajankohtaisia ilmiöitä viikoittain. Pitkän linjan luontoharrastaja ja kirjoittaja pitää lukijan ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu juuri nyt. Villi puutarha -blogi tarjoaa vinkkejä kevään villiyrteistä satokauden kokkailuun ja kertoo, miten jokainen voi parantaa maaperän ja luonnon tilaa omalla tekemisellään. Teksteissä ja kuvissa kuljetaan metsissä ja soilla, piipahdetaan pihassa ja puutarhassa, luetaan kirjoja ja pohditaan luontoa monesta näkökulmasta. Luonnosta elinvoimaa ammentava SannaMari haluaa innostaa muitakin retkeilemään vuoden ympäri, säässä kuin säässä. Valokuvauksen kautta syntynyt intohimo on kasvanut missioksi: näyttää koko maailmalle, miten upeita luontokappaleita ympärillämme möyrii – ja miksi niitä kannattaa rakastaa. suomenluonto.fi/blogit/ selkarangatonta-menoa/ Repullinen retkiä Sanna-Mari Kunttu on saaristoa rakastava ympäristösuunnittelija ja eräopas, jonka sydän sykkii niin retkimelonnalle kuin retkiluistelullekin. Villi puutarha Maija Suomela elää puolisonsa kanssa puutarhatilalla Vantaan Korsossa sopusoinnussa luonnon kanssa. Aura kirjoittaa, Risto valokuvaa ja kohteeksi voi päätyä mikä tahansa eliölaji. Blogissa seurataan retkiä niin maalla kuin merellä, saariston viimeisille luodoille saakka. suomenluonto.fi/blogit/ repullinen-retkia/ Poimintoja säätutkijalta Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen seuraa työssään ilmastonmuutosta, myrskyjä ja sään ääri-ilmiöitä sekä tilastoja, jotka kertovat pitkän ajan muutoksista. Täältä löydät usein myös herkullisia reseptejä! suomenluonto.fi/blogit/villipuutarha/ Selkärangatonta menoa Tapio Kujala on hyönteismies, joka on ollut selkärangattomien ystävä lapsuudesta lähtien. suomenluonto.fi/blogit/vuosiluonnossa/ Kainuun mailta Suojelualueet ovat Aura Koivistolle ja Risto Sausolle henkireikä. Vapaaajalla hän suuntaa katseensa taivaalle lintujen muuttoa tarkkaillen. suomenluonto.fi/blogit/toimituksenblogi-2/ Tutustu Suomen Luonnon blogeihin! Verkkosivujemme blogien matkassa pääset mukaan vaelluksille ja melontaretkille, tutkit selkärangattomia ja muuttuvaa ilmastoa sekä löydät inspiraatiota monimuotoiseen puutarhaan! Saat käytännön vinkkejä, virikkeitä ja ajankohtaista tietoa luonnosta – aina tutkijoiden havainnoista kotipihan oivalluksiin. Hänen bloginsa seuraa ajankohtaisia tapahtumia säässä sekä ilmastossa. 66 suomenluonto.fi Kaikki Suomen Luonnon blogit löydät osoitteesta: suomenluonto.fi/blogit/
Tryff eleitä etsimässä. Tilaa digi! Tilaa digi! Lisää lehtitilaukseesi digi: suomenluonto.fi/lisaa-digi facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto Luonnon uusimmat kuulumiset Ensi numerossa: 9/2025 ilmestyy 14. suomenluonto.fi / vahverokoulu A N N A K A IS A V Ä N T T IN E N J O U N I T IK K A N E N. suomenluonto.fi Mänty elättää muita vielä vanhana kelopuuna. Hiilihelppi-verkkopalvelu kokoaa sinulle erilaisia tapoja pienentää asumisen hiilijalanjälkeä. Luontoja retkikohteen säilymistä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. J O R M A LU H TA 19 jaksoa Luonnon ääni -podcastia! suomenluonto.fi /podcast Pala Helsingin rikkainta luontoa Vanhankaupunginlahden ruovikot ja rantametsiköt ovat vaalineet luonnon monimuotoisuutta vuosisatojen ajan. Tämän oppaan avulla opit tuntemaan mustatorvisienen, suppilovahveron ja keltavahveron sukulaiset sekä syötäväksi kelpaamattomat näköislajit. Hassutkin kokeet tuovat tärkeää tietoa luonnosta. Digitilaajalle näköislehdet vuodesta 1941, vain verkossa julkaistavia juttuja ja artikkelit lisämateriaaleineen. marraskuuta Luonnonystävän ykkösmedia Luonnonystävien kohtauspaikka. KUUKKELIN KIIREET Jorma Luhta seurasi Ylläksen kuukkeleita. suomenluonti.fi /vanhankaupunginlahti Hiilihelppi Joka kodin ilmastovinkit Siirtyminen maalämpöön voi vähentää lämmityksen hiilijalanjälkeä jopa 75 %. Säästät rahaa sekä luontoa! hiilihelppi.fi LEHDESSÄ VERKOSSA Tunnetko torvisienet ja vahverot. Syksy on talvivarastojen keruun aikaa. Luontotieto ulottuvillasi missä vain: lajikouluja ja -kyselyitä, blogeja, vinkkejä, testejä, luontokuvia, nisäkkäiden ja lintujen ääniä
Palautusviikko – H AN N U H U O VI LA VA ST AV AL O VUO DEN TUR HAK E 202 5 VUODEN TURHAKKEET: 2023 MAAKUNTALENTOJEN TUET, 2022 TERASSILÄMMITIN, 2021 LIIKA LIHANKULUTUS, 2020 KERTAKÄYTTÖGRILLI, 2019 KORJAUSKELVOTON Vuoden 2024 turhake oli nurmikko. suomenluonto.fi/turhake Ehdotuksensa 30.10.2025 mennessä jättäneiden kesken arvotaan 3 kpl Suomen Luonnon vuositilauksia. Etsimme nyt ehdokkaita vuodelle 2025. EL EK TR O N IIK K A , 20 18 P IK A M U O TI, 20 17 FL EE C EK A N G A S , 20 16 M U O V IK A S S I, 20 15 M U O V IN EN K A N A N M U N A KO TE LO , 20 14 H Y Ö N TE IS A N S A , 20 13 H A JU S TE T TU R O S K A P U S S I, 20 12 A U TO M A A T TIN EN S A IP P U A -A N N O S TE LIJ A