S IL A K K A . IT Ä M E R E N U H K A T . T E N O N J A T O R N IO N J O E N LO H E T . Menetetäänkö lohi. Kolmen majakan retki Näin paras luonto ja arkkitehtuuri kohtaavat. 7 IRTONUMERO 10,90 € Meduusan, merilintujen, haurujen ja merikalojen koti kuhisee yhä elämää. 2025 S U O M E N LU O N T O 7 | 2 2 5 IT Ä M E R E N TÄ R K E Ä T L A J IT . Raportti Tenojoen ja Tornionjoen tilanteesta. K O LM E E R IL A IS TA M A J A K K A A . R A K K O H A U R U J A S E N A S U K K A A T . ELÄMÄN MERI IRTONUMERO 10,90 € 2025 2025 LUE MYÖS VERKOSSA! Katso koodi laajaan meriaiheiseen digiekstraan! ELÄMÄN + Hieno juliste Itämeren lajeista SUURI ITÄMERINUMERO. P O LK U P Y Ö R Ä LL Ä Ö Ö L A N N IS S A
TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA RAIMO SUNDELIN. Koreat kukkajuotit johdattavat kulkijan veden rajaan – ja kuvan katsojan kesämuistoihin. Kesämuisto Kesämuisto RUOHOLAUKKA ja keltamaksaruoho kukoistavat rantakallion ravinteikkaissa halkeamissa
MIKROLEVÄT ovat monella tapaa meriekosysteemin keskeinen osa. PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Heikki Vasamies heikki.vasamies@suomenluonto.fi Viisas levä Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi Tilaa digi: suomenluonto.fi/digi www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto ENERGY G R E E N U S O S N A S A / S Y K E M E R J A PA A K K A N E N Mikrolevien kevätkukinta levisi suureen osaan Saaristomerta huhtikuussa 2025. Tutkija Conny Sjöqvist kertoo, että ympäristöolojen muuttuessa ja veden lämmetessä Skeletonema marinoi -piilevien fysiologia on muuttunut monella tavalla. ON JÄRKEENKÄYPÄÄ, että aistiessaan ympäristöolojen muutoksen mikrolevä reagoi ja pyrkii heti sopeutumaan. Itämeren eliöstö ei ole aivan niin hauras kuin usein kuvitellaan, vaan pystyy, kuten mikrolevät, sopeutumaan monenlaisiin elinympäristömuutoksiin – toki vain tiettyyn rajaan asti. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (arkisin klo 9–15), tilaajapalvelu@sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Kuvankäsittely ja taitto Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Marika Eerola Toimittajat Johanna Mehtola, Mari Pihlajaniemi ja Anna Tuominen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen ja Roosa Roivainen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina.tuulaskoski@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Aikakausmedia ry:n jäsen, ISSN 0356-0678 (painettu), ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna. Luonnonystävän ykkösmedia 84. Ne ovat tärkeää ravintoa meren muulle eliöstölle ja tuottavat yhteyttäessään happea, toimien myös hiilinieluna. Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Se antaa meille hiukan aikaa Itämeren pelastustyölle. VIIME VUONNA Åbo Akademin tutkijat osoittivat että Saaristomeren mikrolevät ovat sopeutuneet Itämeren lämpemiseen jo 1960-luvulta lähtien. Vielä nyt Itämeri kuitenkin on elävä, ja suojelun ja pelastamisen arvoinen. Sinilevät ovat bakteereita, mutta ovat myrkyllisillä kukinnoillaan ”aiheuttaneet” mainehaitan koko isolle mikrolevien ryhmälle. Voimakkaat sinileväkukinnat ovat kuitenkin pitkälti ihmistoiminnan seurausta. Vaikka punaisia varoitusvaloja vilkkuu siellä täällä, ryhdymme kovin verkkaisesti laajamittaisiin korjaaviin toimiin. Myös levien yhteyttäminen on erilaista ja lämpöstressin sietokyky parempi kuin 1960-luvulla. Kun kasvu ei ole mahdollista, mikrolevät kykenevät muodostamaan niin sanottuja leposoluja, jotka vajoavat merenpohjaan ja hautautuvat sedimenttiin odottamaan parempia aikoja. Lisäturvana piilevällä on muitakin suojamekanismeja. ”Alkeellinen” levä toimiikin monimutkaisessa tilanteessa fi ksummin kuin me ihmiset. Levien optimaalinen kasvulämpötila on noussut 0,89 asteella, ja leväsolujen muoto on muuttunut: nykyiset aiempaa leveämmät leväsolut ovat tehokkaampia ottamaan vedestä ravinteita. Mutta ei loputtomasti. Painotalolle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. 4 suomenluonto.fi 4041 0820 ITÄMEREN MIKROLEVILLÄ on syyttä huonohko maine. Yhteiskuntakulttuuri, arvot ja tarpeet hämärtävät ajatteluamme priorisoimaan asioita väärin, sivuuttamaan tiedon ja itsesuojeluvaiston. Olemmeko me yhtä hyvin sopeutuneet ilmaston kuumenemiseen ja torjuneet sitä kaikin mahdollisin keinoin. Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®-sertifikaatti. Printall käyttää sähkönä sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa.. LEHDEN VÄLISSÄ olevan Elävä Itämeri -julisteen lajeista joka toinen on silmälläpidettävä tai uhanalainen
32 Voiko kalastus estää silakkakannan elpymistä. KANSIKUVA PEKKA TUURI Sisällys 7/2025 Vakiot 4 Pääkirjoitus 6 Havaintokirja 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 62 Homo sapiens: Alf Norkko 64 Kysy luonnosta 68 Kotona 70 Luupin alla: Luonto, taide & kulttuuri 72 Kolumni: Emmi Itäranta 73 Lukijoilta 64 K YSY LUONNOSTA Mitä ovat valkoiset pikku pussukat järvessä. 56 Polkien pitkin Öölantia Sanna–Mari Kuntun syksyinen polkupyöräretki maastoltaan tasaiselle mutta monia luonnon ja kulttuurin ihmeitä tarjoavalle saarelle. 50 50 Puinen Fästonan pooki Ahvenanmaalla on kestänyt ulkomerellä lähes 170 vuotta. suomenluonto.fi 5 Korvameduusa on yksi Itämerta luonnehtiva laji – esittelemme kiinnostavia lajeja sivuilla 14–23. Kävimme myös uljaan tiilitornin Sälskärissä sekä Yttergrundin rautamajakalla.. Kolme asiantuntijaa vastaa kysymykseen. Samalla se tarjoaa lomassaan kodin kotiloille, äyriäisille ja muille meren asukeille. 34 Seitsemän uhan meri Itämerellä riittää vanhoja ja uusia koettelemuksia. 24 Itämeren sademetsät Rakkohauru on osa Itämeren monimuotoisuutta. 40 Lohen nousu tyrehtyi Mikä vaivaa Tornionjoen ja Tenojoen lohta. Otimme selvää. A N T T I H A LK K A 14 Lajit tekevät meren Esittelemme joukon lajeja, jotka ovat Itämerelle tyypillisiä, melkeinpä osa meren sielua. 50 Kolmen majakan kierros Majakat on rakennettu parhaaseen ulkosaariston luontoon
6 suomenluonto.fi Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havaintokirja TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. 6 suomenluonto.fi. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Ohdakkeet näyttivät olevan perhoselle mieluisia. Kuva: Hannu Tikkanen, Kajaani 28.8.2025. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Syksyinen neitoperhonen Neitoperhosen silmäkuviot voi nähdä myös alapuolelta
Voi sanoa että retken tähtihetki. Kävipä tuuri, kun satuin juuri käymään ulkona ja näin etelänpäiväkiitäjän. Kuva: Susanna Hannula, Turku 25.8.2025. Uurremaatähdet sävähdyttävät aina sieniretkellä, ilmestyvät joka vuosi samaan paikkaan. Kuva: Elina Koivisto, Turku 26.8.2025. Kettu ja kurki sulassa sovussa. Tähystäjä . Maatähtisieniä . Kuva: Markku Ranta-Eilola, Kalvola 28.8.2025.. Kuva: Mirja Suoknuuti, Lappeenranta 23.8.2025. suomenluonto.fi 7 Kettu ja kurki . Se matkaa syyskuussa Afrikkaan talveksi ja palaa taas huhti–toukokuussa Suomeen. suomenluonto.fi 7 Komea kuningaskalastaja . Turussa on parin viikon ajan ilahduttanut näyttävästä asustaan tunnettu kuningaskalastaja. Pensastasku tähyilee ravintoa kasvin latvassa. Tässä kuvassa on saatu taltioitua harvinainen kaksikko. Etelänpäiväkiitäjä . Äkkiä muut hommat sikseen ja kameraa hakemaan! Kiitäjä ehti onneksi sen aikaa odotella, että sain kameran haettua, vaikka kiireiseltä vaikuttikin. Se on Suomessa harvinainen pesijä ja viihtyy virtavesien liepeillä. Kuva: Päivi Kiiskinen-Mustonen, Joensuu 23.8.2025
Kimalaisten määrä laski merkittävästi viime vuodesta, joka puolestaan oli ollut jokseenkin keskimääräinen. Ilmastonmuutos auttaa hyönteisiä levittäytymään pohjoiseen. Säteilyturvakeskus tutkii kansalaisten sieninäytteitä SÄTEILYTURVAKESKUS (STUK) selvittää kuluvan sienisesongin aikana, kuinka voimakkaasti kotimaiset ruokasienet säteilevät. elokuuta julkaisemaa uutista uusiutuvista lentopolttoaineista. Tuloksia vertaillaan maan eri osien ja sienilajien välillä. Päiväperhosten kokonaismäärä laski 13 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Kuka tahansa voi osallistua lähettämällä näytteen viimeistään marraskuussa. AT Kantarelli on monen suosikkisieni. Tiedotteen mukaan valtaosa Suomen luonnossa esiintyvästä radioaktiivisesta cesiumista on peräisin lähes 40 vuotta sitten tapahtuneesta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Pesien kehityksen hitauden vuoksi elokuussa kimalaisia nähtiin lennossa ajankohtaan nähden paljon. STUK pyytää Sienet 2025 -kampanjassaan näytteitä ruokasienistä. H EI K K I V A S A M IE S Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Nokkosperhosen kesä oli vaikea, ja sen kanta oli romahtanut jo viime vuonna.. Lajiryhmää osattiin odottaa, mutta lajien määrä yllätti. 8 suomenluonto.fi 3 la j ia 8 suomenluonto.fi Kulunut kesä oli pölyttäjille vaikea KYLMÄ KEVÄT ja alkukesä viivyttivät päiväperhosten lentoonlähtöä, kertoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tiedote. AT Nykyisen lihankulutuksen ja lentämisen maailmasta tila on jo loppunut kesken. Myös kimalaispesien kehitys oli kylmyyden vuoksi hidasta. Näytteistä STUK mittaa sienten radioaktiivisen cesiumin (Cs-137) pitoisuuksia. Ohjeet näytteiden keräämiseen, käsittelyyn ja postitukseen löytyvät osoitteesta stuk.fi/sienet-2025-kampanja. Useimpien lajien yksilömäärät vähenivät, ja kimalaisia havaittiin lähes kolmannes edellisvuotta vähemmän. Vaikka heinäkuussa alkanut ennätyksellinen helle auttoi pölyttäjiä, alkukesä näkyy Syken koordinoimien pölyttäjälaskentojen tuloksissa. Hän huomauttaa, että nykyisellä ylikulutuksen tahdilla mitään resursseja ei voida käyttää kestävästi. IA A H O N EN / V A S TA V A LO Jyväskylän yliopiston yliopistonlehtori Panu Halme kritisoi LinkedInissä Ylen 13. 2020 -LU V ULLA Suomesta on löydetty kolme lajia paperiampiaisia (Polistinae). Muutamat yleisimmistä lajeista runsastuivat, mutta vähentyneitä lajeja oli selvästi enemmän kuin runsastuneita. Uusin lajeista, pihaneuliainen, löytyi Suomen Luonnon toimittajan pihalta Kirkkonummelta elokuussa. Esimerkiksi aikuisena talvehtivat kevään ensimmäiset perhoset olivat vähissä. Ajan myötä sienten cesium-pitoisuudet ovat laskeneet, eikä herkuttelijan tarvitse kantaa niistä huolta. Tutkimuksen tulokset ovat valmiina viimeistään huhtikuussa 2026
TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA TONI KNUUTILA / VASTAVALO Rupikonnat jättävät kesäiset reviirinsä sekä vakiintuneet ötökänpyyntireittinsä ja hakeutuvat talvehtimaan. suomenluonto.fi 9 VOI ELÄ Ä K YMMENIÄ V UOSIA Hyvin pieni osa kudusta kehittyy sammakoksi asti. T H H RUPIKONNAN PERHEKALENTERI M suomenluonto.fi 9 Korvallisrauhaset ja iho erittävät myrkkyä, bufotoksiinia. Suomessa rupikonnanaaras voi kasvaa kymmensenttiseksi, koiras jää hieman pienemmäksi. T H H T E S L M J RUPIKONNAN PERHEKALENTERI K H Rupikonna horrostaa lokakuulta huhtikuulle, pohjoisimmilla elinalueillaan pidempään. KUUKAUDEN LAJI T H H T E S L M J RUPIKONNAN PERHEKALENTERI K H myös Napapiirin pohjoispuolella. M Tyypillisin ääni on melko korkea kurnutus kvark-kvark jota konna päästää kahdesta kolmeen kertaa sekunnissa. Kurnutus syntyy, kun konna pumppaa ilmaa keuhkoista suuhun ja takaisin kurkunpään äänijänteiden yli. Rupikonna on yleinen Suomen eteläja keskiosissa ja sitä esiintyy harvalukuisena myös Napapiirin myös Napapiirin pohjoispuolella. Rupikonna on yleinen Suomen eteläja keskiosissa ja sitä esiintyy harvalukuisena myös Napapiirin pohjoispuolella. Se suojaa rupikonnaa saalistajilta. Kutu käynnistyy heti horroksen jälkeen. Horroksessa konnan lämpötila laskee lähelle nollaa. Luonnossa rupikonna elää harvoin yli kymmenvuotiaaksi, mutta tiedossa oleva ikäennätys on yli 50 vuotta. Rupikonna BUFO BUFO Rupikonna on saanut nimensä nystyisen ihonsa vuoksi. Takajalat ovat lyhyemmät kuin sammakoilla, eikä rupikonna loiki kovin usein vaan kävelee.. Ihon kautta konna voi hengittää, mutta sillä on myös keuhkot. Heinäkuussa nuijapäistä on kehittynyt pieniä sammakoita, jotka nousevat maalle. Tavallisin talvehtimispaikka on maakolo, mutta rupikonna voi talvehtia myös vedessä tai eksyä kellariin. Tyypillisin ääni on melko korkea kurnutus kvark-kvark, jota konna päästää kahdesta kolmeen kertaa sekunnissa. Etelämpänä Euroopassa konnat kasvavat suuremmiksi
Tuomioistuimen mukaan hakkuut ovat lintudirektiivin vastaisia, jos ne tuhoavat lintujen pesiä. Vuonna 1999 tehdyn tutkimuksen mukaan avohakkuissa tuhoutui yli 30 000 pesintää vuodessa. Metsässä ajetaan koneella alikasvoksen yli ja siihen vielä kaikki muu häiriö päälle. "Siinä ei pelkästä puiden kaatamisesta ole kyse." LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI Nyt. TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA JYRKI NORMAJA / VASTAVALO . ”Jos joku pitää nostaa erityisesti esiin, niin petolinnut. Lintujen pesien tuhoaminen on lintudirektiivin mukaan kiellettyä lajista ja määristä riippumatta. Sitä, miten luonnonsuojelulakia ja lintudirektiiviä tulisi tässä asiassa tulkita, ei meillä ole kuitenkaan punnittu oikeudessa. Sittemmin kesähakkuiden määrä on selvästi noussut, ja nousee edelleen. Hakkuissa tuhoutuu pesiä paitsi puissa, myös maassa ja muussa kasvustossa. Suomessa on perinteisesti ajateltu, että pesien tuhoamiskielto ei koskisi metsätaloutta. Se koskee ihan kaikkia metsissä pesiviä lajeja”, Toivanen sanoo. Määrä vaihtelee metsätyyppien välillä ja myös metsäalueiden sisällä. Rehevissä metsissä tai lehdoissa voi olla 5–10 pesivää paria hehtaarilla. Pesimäaikaiset hakkuut kohdistuvat melko tasaisesti kaikkiin metsäelinympäristöihin ja lajeihin, ja siksi on vaikea sanoa, mitkä lajit kärsivät niistä eniten. Maan eteläpuoliskolla luku on noin kaksi lintuparia hehtaarilla, ja aivan pohjoisessa se on noin yksi pari. ”Päätös on tulkittavissa niin, että pesimäaikaiset hakkuut ovat selkeästi direktiivin vastaisia riippumatta siitä, mitkä lintulajit ovat kyseessä tai kuinka paljon lintupareja on”, kertoo suojeluasiantuntija Tero Toivanen BirdLife Suomesta. Vuosittaisten pesätuhojen määrää voi arvioida sen perusteella, kuinka tiheästi lintuja pesii Suomen metsissä. Suomessakin on mahdollista tehdä asiasta kantelu esimerkiksi EU-komissiolle. ”Siinä ei ole pelkästä puiden kaatamisesta kyse. 10 suomenluonto.fi LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE suomenluonto.fi EU-TUOMIOISTUIN antoi elokuun alussa ratkaisunsa Virossa tehtyjä kesähakkuita koskevassa kiistassa. Kun vaikka kanahaukan pesimämetsässä tehdään hakkuu, se pesintä tuhoutuu ja siinä menee äkkiä muutakin arvokasta lajistoa mukana.” Metsien hakkuut lintujen pesimäaikana rikkovat EU-lakia pesimäaikana rikkovat EU-lakia EU-tuomioistuimen ratkaisun mukaan lintujen pesien tuhoamiskielto koskee myös metsätaloutta. Pesien tuhoaminen on kiellettyä silloinkin kun se ei ole tarkoituksellista, jos tuhoutumisen riski on hakkaajan tiedossa
”Itse toivoisin, että tämä ei hallitsisi ihan koko metsäkeskustelua, vaikka luonnonsuojelullinen ja eläinsuojelullinen ongelma onkin. Tänä syksynä metsoja ja teeriä elää Suomessa Luonnonvarakeskuksen kesälaskentojen mukaan vähemmän kuin vuosi sitten mutta pyitä yhtä paljon. Palanut pinta-ala oli elokuun puoliväliin mennessä 310 hehtaaria. Esimerkiksi FSC-sertifikaatti asettaa kesähakkuisiin rajoituksia. Suomessa lämpölukema kiipesi 22 peräkkäisenä päivänä yli kolmeenkymmeneen celsiusasteeseen. Myös metsästyksen on tutkimuksissa osoitettu kasvattavan populaatioiden kuolleisuutta. Tällä vuosisadalla teeren, metson ja pyyn kannat ovat säilyneet samalla yleistasolla kanalinnuille tyypillisin vuosittaisin vaihteluin. Suo-ojitukset hävittivät riekot alle vuosisadassa koko Etelä-Suomesta, ja nyt laji on katoamassa Keski-Suomestakin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun eteläpuolelta. ”Kyllä se vaatisi paljon enemmänkin, mutta tämä olisi ainakin alku”, Toivanen sanoo. Koko maan keskitiheys on metsolla noin kolme, pyyllä viisi ja teerellä kuusi yksilöä neliökilometriä kohti. Lisäksi lumipeitteen kesto on lyhentynyt jopa viikkokausia, minkä vuoksi petojen on aiempaa helpompaa saalistaa valkopukuisia riekkoja. Kesähakkuut ovat siinä vain kirsikka kakun päällä. Helle aiheutti painetta myös terveydenhuollolle, johtaen muun muassa keskussairaaloiden päivystysten ruuhkautumiseen. PERTTI KOSKIMIES MAASTOPALOJEN määrä kasvoi kesällä poikkeuksellisen suureksi Suomessa, ja helleviikoilla paloja syttyi laajalti eri puolilla maata, myös valtion mailla. Suomessa heinäkuun 2025 kuuma jakso oli mittaus historian pisin. Suomessa on kuluvana vuonna syttynyt yhdeksän yli 30 hehtaarin maastopaloa, toiseksi eniten sitten vuoden 2017 tilastoinnin alkamisen. LAURI LINDBOHM Vaikka kesähakkuut aina tuhoavatkin pesiä, voi metsätalous vähentää haittoja rajoittamalla hakkaamista tietyissä elinympäristöissä, runsaiden lajitihentymien lähellä ja uhanalaisten lajien esiintymisalueilla. Pesähakkuut ovat vain pieni osa metsälajien ahdinkoa. Isossa kuvassa ongelma muodostuu koko metsätaloudesta eikä vaan siitä, mihin aikaan siellä metsässä ollaan möyrimässä.” P ER T T I KO S K IM IE S Ennätyksellinen helleaalto lisäsi maastopaloja Kanalinnut hupenevat suomenluonto.fi 11. Riekkokannan romahdus on jatkunut Tunturi-Lapin eteläpuolella vielä 2000-luvullakin, eikä keskitiheys ole enää puoltakaan 20 vuoden takaisesta. Isoin metsälintuja uhkaava tekijä on elinympäristöjen heikentäminen. Päivystyksiin saapui erityisesti ikäihmisiä ja pitkäaikaissairaita, joille helle aiheutti nestehukkaa, sydänoireita ja lämpöuupumusta. Elokuulle jatkunut kuuma jakso rikkoi lämpöennätyksiä paitsi Suomessa myös Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Sen mukaan rehevät lehtipuuvaltaiset metsät ja korvet sekä petolintujen pesien lähiympäristöt tulisi jättää hakkuiden ulkopuolella. Ne johtuvat pesimäaikaisista sääoloista sekä myyräkantojen mukaan vaihtelevien petojen kulloisestakin runsaudesta. Norjan arktisella alueella mitattiin kolmenkymmenen celciusasteen lämpötiloja 13 päivänä. suomenluonto.fi 11 KANALINTUJEN kannat romahtivat 1900-luvun jälkipuoliskolla noin kolmasosaan etenkin tehometsätalouden sekä suo-ojitusten vuoksi
Sikhote-Alin liito-oravat erosivat perimältään varsin paljon kaikista muista liito-oravapopulaatioista. Tutkijat selvittivät liito-oravien perinnöllistä monimuotoisuutta ja populaatioiden välisiä yhteyksiä eri puolilla lajin levinneisyysaluetta Suomesta aina Venäjän kaukoitään asti. 12 suomenluonto.fi Liito-oravien elinalue ulottuu Venäjän itäosista Suomeen ja Viroon. Sen sijaan avoimet alueet ja suuret joet laajoine penkereineen saattavat estää lajin leviämisen alueelta toiselle. Monimuotoisuus oli kaikkein alhaisinta läntisimmällä, Suomessa elävällä liito-oravapopulaatiolla. Uralvuoret sijaitsevat näiden populaatioiden välillä, mutta liito-oraville se ei muodosta leviämisestettä, sillä Uralilla on paljon lajille sopivia metsiä. Ne saattavatkin olla kokonaan oma alalajinsa. LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA ASKO HEIKKINEN / HAVAINTOKIRJA SUOMEN LIITO-ORAVIEN perinnöllinen monimuotoisuus LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI MARI PIHLAJANIEMI MARI PIHLAJANIEMI KUVA ASKO HEIKKINEN / HAVAINTOKIRJA Idän ja lännen liito-oravien perimässä on eroja TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt. Liito-oravia elää boreaalisissa metsissä Venäjän itäosista Suomeen ja Viroon saakka. Laji sinnitteli jääkauden aikana idässä pienillä vetäytymisalueilla, joista se on ilmeisesti levinnyt varsin nopeasti jääkauden jälkeen länteen. Korkeinta se oli Sikhote-Alin alueella Venäjällä. Sikhote-Alin alueen liito-oravien korkea perinnöllinen monimuotoisuus johtunee alueen metsien luonnontilaisuudesta ja vähäisestä ihmisvaikutuksesta sekä suuren luonnonsuojelualueen läheisyydestä. Liito-orava suosii vanhoja puita ja monilajisia metsiä. Suomalaisten liitureiden lähimmät sukulaiset elävät Luonnontieteellisen keskusmuseon, Helsingin ja Oulun yliopistojen sekä venäläisten tutkijoiden tutkimusten perusteella Tjumenin alueella Länsi-Siperiassa. 12 suomenluonto.fi SUOMEN LIITO-ORAVIEN perinnöllinen monimuotoisuus on kapeaa. Suomen liito-oravien alhainen perinnöllinen monimuotoisuus asettaa ne voimakkaasti alttiiksi ympäristön muutoksille, sillä köyhä perimä ei anna eväitä sopeutua muutoksiin
Kylmään sopeutuneita lajeja uhkaa häviäminen. Veden lämpeneminen, sateisuuden lisääntyminen sekä lumija jääpeitteen pieneneminen vaikuttavat ravinteiden kiertoon.” Heinäkuussa vedet olivat Lapissa 3–7 astetta tavallista lämpimämpiä. Tutkijat aikovat aloittaa pohjoisissa joissa pitkäaikaisseurannan ja kerätä vesi-, pohjalevä-, pohjaeläinja bakteerinäytteitä, joiden avulla he pystyvät arvioimaan kyttyrälohen ekologisia vaikutuksia. Maailman tunnetuista hyönteislajeista vain 1,2 prosentin uhanalaisuutta on pystytty arvioimaan lainkaan, ja kokonaan tieteelle tuntemattomien hyönteislajien määrä on edelleen hyvin suuri. Noin neljä viidesosaa maailman hyönteisistä kuuluu tähän tuntemattomien joukkoon. JESSICA HAAPKYLÄ KYLMÄN ilmaston yöperhoslajit hupenevat Pohjois-Suomessa, ja samaan aikaan Etelä-Suomeen tulee uusia lämpimään keliin sopeutuneita lajeja Manner-Euroopasta. Tutkijat ehdottavat ratkaisuksi, että uhanalaisuusarvioinneissa kannattaisi esimerkiksi yhdistellä tietoa lajirajojen yli ja arvioida yksittäisten lajien sijaan myös lajiyhteisöjen ja elinympäristöjen tilaa. HYÖNTEISLAJIEN uhanalaisuusarvioiden heikkous voi olla riski lajien suojelulle, sillä nykyisillä menetelmillä arviointeihin liittyy suuri virheellisten luokitteluiden riski etenkin harvinaisten lajien kohdalla. MP Isotoukohärkä on äärimmäisen uhanalainen. Lämpimään sopeutuneiden lajien määrä on kasvanut koko maassa, ja monin paikoin ne hallitsevat jo yöperhosyhteisöjä. suomenluonto.fi 13 224 000 HELSINGIN Y LIOPISTON JA SY KEN tutkimuksessa käytettin laajaa, kolmenkymmenen vuoden aikana kerättyä aineistoa, joka koostui yli 224 000 yöperhoshavainnosta. MP H EI K K I V A S A M IE S suomenluonto.fi 13 Hyönteisten uhanalaisuusarvioissa puutteita Ilmastonmuutos ja kyttyrälohi vaikuttavat yhdessä TUTKIJAT selvittivät ravinnepitoisuuden nousun vaikutuksia Tenojoessa ja Norjan joissa. Haluamme lisäksi mitata ammoniumtyppeä, jolla voi olla vielä voimakkaampi rehevöittävä vaikutus.” ”Ilmastonmuutos voi vahvistaa lisääntyvien ravinteiden vaikutuksia. ”Aiemmin havaitsimme, että nitraattityppi lisää levien kasvua pohjoisen joissa. Hyönteiset ovat vaikeasti arvioitava ryhmä. Pienikin nousu veden lämpötilassa voi olla merkittävä. Ravinteet lisääntyvät pohjoisissa joissa.. Aineistossa on mukana runsaasti vapaaehtoisten perhosharrastajien keräämiä havaintoja. Niistä kertyy vain vähän tietoa, sillä niiden havainnointi on hankalaa, ja lisäksi varsin suuri osa hyönteislajeista on harvinaisia. Ravinteiden lisääntymisen seurauksena levien määrä voi kasvaa paikallisesti”, sanoo Syken erikoistutkija Kaisa-Leena Huttunen. Pohjoisen lajiston monimuotoisuus kärsii, sillä yöperhosyhteisöistä häviää vanhoja lajeja enemmän kuin uusia lajeja tulee tilalle. Pohjois-Suomessa yöperhosyhteisön muutos on lähes kaksi kertaa niin nopeaa kuin maan eteläosissa. Harvinaisten lajien suurikin hupeneminen saattaa helposti jäädä huomaamatta, varoittavat Helsingin, Upsalan ja Tukholman yliopistojen sekä Ruotsin luonnonhistoriallisen museon tutkijat tuoreessa julkaisussaan. Pohjoisen vähäravinteisiin jokiin vapautuu ravinteita vieraslaji kyttyrälohien kudun seurauksena sekä niiden kuoltua kudun jälkeen. H EI K K I V A S A M IE S M A R IK A EE R O LA Yöperhoslajisto muutoksessa Metsäpohjanmittari. Yöperhosten kohtalo vaikuttaa moniin muihinkin lajeihin, sillä ne ovat tärkeää ravintoa esimerkiksi linnuille ja lepakoille. ”Raatojen luona vedenlaatuarvot poikkeavat jokien muihin osiin verrattuna
14 suomenluonto.fi TEKSTI ANTTI HALKKA JA JOHANNA MEHTOLA KUVAT ARTO JUVONEN / LINTUKUVA, SEPPO KERÄNEN, JARI KOSTET, PEKKA TUURI, RAIMO SUNDELIN, HÅKAN SÖDERHOLM, SIRU TASALA, JAAKKO VÄHÄMÄKI / VASTAVALO JA MILOŠ AND?RA / NATURFOTO Itämeri tarjoaa elinympäristön monimuotoiselle mutta hauraalle lajistolle. km2 Ihmiset 90 milj.. ITÄMERI NUMEROINA Pinta-ala 392 000km2 Keskisyvyys 54 m Tilavuus 21 000 km3 Suolapitoisuus 0–20 % Valuma-alue 1,6 milj. 14 suomenluonto.fi R A IM O S U N D EL IN TEKSTI ANTTI HALKKA JA JOHANNA MEHTOLA KUVAT ARTO JUVONEN / LINTUKUVA, SEPPO KERÄNEN, JARI KOSTET, PEKKA TUURI, RAIMO SUNDELIN, HÅKAN SÖDERHOLM, SIRU TASALA, JAAKKO VÄHÄMÄKI / VASTAVALO JA MILOŠ AND Š AND Š ?RA / NATURFOTO Itämeri tarjoaa elinympäristön monimuotoiselle mutta hauraalle lajistolle. LAJIT TEKEVÄT MEREN 14 suomenluonto.fi Saaristomeri luo saarillaan, rannoillaan, pohjillaan ja vedellään elinympäristöt kiehtovalle lajien kirjolle
Sen syvyyksistä löytyy riuttoja, hiekkasärkkiä, laajoja matalia lahtia, jokisuistoja, rannikon laguuneja, kapeita murtovesilahtia ja harjusaarten vedenalaisia osia. suomenluonto.fi 15. suomenluonto.fi 15 LAJIT TEKEVÄT MEREN VALTAMERIÄ miettiessä mieleen tulvivat kuvat valtavista rantaan lyövistä mainingeista, valaista aavoilla ulapoilla sekä delfi inien telmiminen kirkkaan kuulaassa vedessä. Kotimeremme kaipaa kuitenkin apua, jotta sen tarjoamat erilaiset asuin alueet, eräänlaiset taajamat eri eliölajeille säilyvät tulevaisuudessakin. Meremme on tärkeä osa maapallon merten ja vesien ketjua. Kun katsoo kotoista Itämertamme, on se näihin mielikuviin verrattuna pieni ja seesteinen. Itämerellä on mailmanluokan saaristo. Kun pääsee vähäsuolaisista suistoista hieman merelle, näkösyvyyskin kasvaa ja vedessä huljuvat rakkohaurukasvustot kertovat elävästä Itämerestä. Se ei vähennä Itämeren arvoa maailman merien joukossa, päin vastoin. Tähän juttuun ja leh den liitteenä olevaan julisteeseen poimimme luonteenomaisia lajeja, joita ilman Itämeri ei olisi Itämeri. Tämä Suomen Luonnon numero on omistettu Itämerelle ja sen omaleimaiselle luonnolle
. . Korvameduusoja on runsaimmin Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella. Itämeren murtovedessä pärjäävä sinisimpukka on kahden valtameristä peräisin olevan sinisimpukkalajin risteymä, Mytilus trossulus x edulis. Kilkki on nimittäin relikti eli jäännelaji. Tämän vedessä kulkevan lyhdyn sykkivää liikettä pääsee hyvässä lykyssä seuraamaan vaikka laiturilta. KORVAMEDUUSA Aurelia aurita Itämeren kummallisimman lajin tittelistä voisi hyvin kamppailla vaikkapa korvameduusa. . Läpikuultava ja hyytelömäinen korvameduusa ui vedessä vapaasti, mutta halkaisijaltaan 10–15 sentin uimakelloaan supistelemalla meduusa pystyy hieman ohjaamaan myös suuntaansa. Kilkki on meren siiroista suurin ja helppo tunnistaa litteästä muodosta ja jaokkeellisesta selkäkilvestä. Kilkki voi kasvaa kymmenen sentin pituiseksi. On myös sekä valon piirissä että syvällä pimeässä eläviä lajeja, kuten kallioihin ja muihin koviin pohjiin kiinnittyvä sinisimpukka. Uimakellon keskellä ovat tärkeät tuntomerkit, neljä sukurauhasta. Leväkotilo elää rakkohaurukasvustoila sekä kalliopinnoilla. Merkitys Itämerelle: Ainoa pohjoisen Itämeren meduusalaji. . Sen elinkierto on mielenkiintoinen, sillä korvameduusa elää suuren osan elämästään meren pohjassa paikallaan polyyppina. Sinisimpukat viihtyvät porukassa ja 3–30 metrin syvyydessä, jossa ne saattavat muodostaa jopa hehtaarien laajuisia tiheitä kolonioita. Korvameduusa näyttää siltä kuin se olisi eksynyt väärille vesille. Korvameduusan ruokavalioon kuuluvat eläinplankton ja joskus jopa pienet kalanpoikaset. Se on Merenkurkkuun asti yleinen, ja samalla ainoa pohjoisen Itämeren meduusalaji. Uhanalaisuus: Elinvoimainen laji. Se on yksi Itämeren tärkeistä avainlajeista ja kannattelee suurta joukkoa muita eliölajeja tarjoten niille ravintoa ja suojaa. Sen ruokavalioon kuuluvat esimerkiksi surviaissääsken toukat – ja oma jälkikasvu. Tiesitkö. Sieltä löytyvät myös poltinsoluja sisältävät suuliuskat. Kenties tästä taustastaan johtuen se on sopeutunut elämään vaihtelevien suolapitoisuuksien vesissä ja myös vähähappisissa oloissa pohjalla liikuskellen tai pohjaan kaivautuneena. Merkitys Itämerelle: Avainlaji ja avainluontotyyppi monille muille eliölajeille. Merkitys Itämerelle: Tärkeä ravintoeläin ja raadonsyöjä. . Sinisimpukka viihtyy vedessä, jonka suolapitoisuus on yli viisi promillea. Kilkki viettää osan elämästään pohjaan kaivautuneena. . Tämä meremme kookkain selkärangaton pohjaeläin voi kasvaa 10-senttiseksi. Näkösyvyys avomerellä on tyypillisesti kolmesta kuuteen metriä ja talvella levien puuttuessa jopa kymmenen metriä. Korvameduusa talvehtii pohjaan kiinnittyneenä polyyppina. Saaristomerellä on 1400 vuotta vanha meriajokkaan kloonikasvusto, joka oli löytyessään maailman vanhin. Sinisimpukan kohdalla voidaankin puhua varsinaisesta suodattamisen mestarista, sillä niiden arvioidaan vetävän lävitseen Itämeren vesimassan verran vettä vuosittain. Meriajokaskasvustot ovat tärkeitä meriekosysteemille ja siten myös yksi Itämeren avainluontotyypeistä. Tiesitkö. Uhanalaisuus: Elinvoimainen laji. Kilkki itse taas on tärkeä ravintoeläin esimerkiksi turskalle ja itämerenkampelalle. Meriajokasniityt ovat merkittäviä merenpohjan hiilinieluja. Sinisimpukka voi elää 2–10 -vuotiaaksi. Nämä yhteisöt kuuluvat Itämeren avainluontotyyppeihin. Pääasiassa kasvullisesti lisääntyvä meriajokas viihtyy valoisassa ja suolaisessa veTiesitkö. Tiesitkö. Raadonsyöjänä kilkki hoitaa osaltaan merenpohjan kierrätystä, sillä se syö kuolleita kaloja. Itämeri on siis matala. . Korvameduusan poltinrihmat eivät polta ihmistä. Oman pieneliöpitoisen ravintonsa simpukat suodattavat vedestä. Sinisimpukat maistuvat esimerkiksi allille ja haahkalle sekä kampeloille ja särjille. Allin ruokavalioon kuuluvat sinisimpukat. Polyyppi kehittyy muotoon, josta irtoaa eläviä pikku levyjä, jotka kasvavat aikuisiksi meduusoiksi. . Se näyttää jotenkin muinaiselta ja sellaiseksi se paljastuukin. Valoisuus määrittääkin monen lajin elinympäristöä. H Å K A N S Ö D ER H O LM JA A K KO V Ä H Ä M Ä K I / V A S TA V A LO. Ne ovat naarailla oranssinkellertävät ja koirailla sinipunaiset. . 16 suomenluonto.fi SINISIMPUKKA Mytilus trossulus Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, kun maapallon valtamerissä se on peräti neljä kilometriä. Se on levinnyt jääkauden jälkeen jääjärvien kautta Itämereen. MERIAJOKAS Zostera marina Sinisimpukan tapaan myös meriajokas on yksi Itämeren avainlajeista. Näiden niittyjen suojissa elää monia kalalajeja, monisukasjalkaisia sekä kotiloita ja äyriäisiä, jotka syövät meriajokkaan lehtiä tai sen päällä kasvavaa levää. Uhanalaisuus: Elinvoimainen laji. . . . Meriajokas on ainoa valtameristä lähtöisin oleva vedenalainen putkilokasvi Suomen rannikolla. KILKKI Saduria entomon Sinisimpukan lisäksi meren pohjalla elää lukuisa joukko muita eliölajeja, kuten katkoja – ja ruskean läpikuultavia kilkkejä. Kilkki elää noin kolmevuotiaaksi. Aikuisia korvameduusoja voi nähdä etenkin näin syksyllä, kun ne lisääntymisen jälkeen kerääntyvät rantavesiin ja lopulta menehtyvät – lisääntymisen tärkeä tehtävä kun on suoritettu. Se muodostaa tiheitä, veden mukana keinuvia vedenalaisia niittyjä matalille hiekkapohjille
Oletko sinä nähnyt tänä syksynä korvameduusoita. Korvameduusat kokoontuvat syksyn tullen rantavesiin. mennessä osoitteessa: suomenluonto.fi/korvameduusa. Lähetä meille havaintosi 31.10. suomenluonto.fi 17 Sinisimpukka Kilkki Meriajokas Meriajokas P EK K A T U U R I H Ä K A N S Ö D ER H O LM H Å K A N S Ö D ER H O LM Kilkki P EK K A T U U R I. suomenluonto.fi 17 Oletko nähnyt korvameduusan
18 suomenluonto.fi 18 suomenluonto.fi Turska Itämerenkampela P EK K A T U U R I M IL O Š A N D ?R A / N A T U R FO TO
Suurin osa rannikkomme meriajokasniityistä hulmuaakin Saaristomerellä sekä läntisellä Suomenlahdella yhdestä kahdeksaan metrin syvyydessä. Etelässä norppia on Riianlahdella, Suomenlahdella ja Saaristomerellä, eikä siellä useinkaan enää ole yli kuukauden jääjaksoa, mikä olisi norpalle sujuvan pesinnän tae. Uhanalaisuus: Ei vielä arvioitu, koska uusi laji. Uhanalaisuus: Suomessa ei uhanalainen (2019), Itämerellä erittäin uhanalainen (2024). Niityllä voi elää muitakin kasvilajeja, kuten hapsikkaita, hauroja, vitoja ja ärviöitä. . Päivisin turskat oleskelevat usein kivenkoloissa. Plankton on ravintoverkon perustaa. Muut ovat kirjohylje, jota on Itämerellä meitä lähinnä Öölannissa, sekä harTiesitkö. . Itämerennorppa synnyttää ainokaisen kuuttinsa silloin, kun jäät ovat perinteisesti vakaimmat eli helmikuun lopulla. Arktisuus on karisemassa, ja Itämeren suojelukomissio totesikin uudessa 2025 luokituksessaan itämerennorpan uhanalaiseksi ja sen eteläiset kannat erittäin uhanalaisiksi. Liejutaskurapu on pienikokoinen ja nopeasti levinnyt vieraslaji. Olot näkyvät lajistossa, kuten itämerennorpassa, sillä norppa on hyvin arktinen laji, jonka levinneisyysalueeseen kuuluu pohjoisnapakin. Merkitys Itämerelle: Itämerellä on geneettisesti erilaistunut turskakanta. Ravintoa, kuten vaikkapa kilohaileja kala nappaa avovedestä ja kilkkejä taas merenpohjasta. Vedessä huojuminen onkin tälle ajokaskasveihin kuuluvalle lajille tärkeää, sillä veden liike huuhtoo merenpohjaa ja kasvin versoja puhtaaksi levistä. Norppa on jopa valtaosan ajastaan sukelluksissa. S IR U TA S A LA H Å K A N S Ö D ER H O LM H Å K A N S Ö D ER H O LM. Turskan kanta on vaihdellut voimakkaasti ja se vaikuttaa myös muiden kalalajien kantoihin. . Suomen kalalajien tunnistusoppaassa turskan väritystä kuvaillaan mosaiikkimaisen kirjavaksi ja runsastäpläiseksi. Lajit voidaan erottaa toisistaan vain tutkimalla yksilöiden geenejä, munia tai siittiösoluja. Itämerenkampela on hyvin samannäköinen kuin kampela (Platichthys flesus), ja lajeja pidettiinkin aiemmin yhtenä ja samana kampelalajina. Itämerenkampela sai lajistatuksen ja nimettiin vuonna 2018. Leväkatkat ovat tärkeitä rihmalevien laiduntajia ja monen kalan ja linnun ravintoa. Se tarkoittaa sitä, että kalan molemmat silmät sijaitsevat sen oikealla kyljellä. . Imetysaika on norpalla poikkeuksellisen pitkä, yli kuukauden kun halli imettää vain pari viikkoa. Kutemaan se vaeltaa eteläisen Itämeren suolaisiin syvänteisiin saakka. Näillä vesillä kala kerryttää itselleen painoa yhdestä neljään kiloa, kun Atlantilla elelevä lajitoveri on usein kymmenkiloinen, ja voi painaa jopa 40 kiloa. Biotooppina uhanalainen. Lajin ruokalistalta löytyy muun muassa liejusimpukoita, sinisimpukoita, kilkkejä sekä katkoja. Tiesitkö. suomenluonto.fi 19 dessä. . . ITÄMERENKAMPELA Platichthys solemdali Itämerenkampela voisi hyvin olla taruolento vaikkapa oikeasilmäkalojen maailmassa. Pääravintoa on silakka, mutta monet kalat ja toisinaan äyriäisetkin maistuvat. Norppa on yksi Itämeren kolmesta hylkeestä. Turskan päälevinneisyys on Itämerellä eteläinen, mutta myös Suomenlahden ja Ahvenanmaan syvänteissä on turskia. Suomen vesiltä tavattu ennätysturska painoi 21 kiloa. Pesintä on sidottu tiettyyn paikkaan, ja sen jälkeenkin norpat vaihtavat jäällä ja maallakin makoillen karvansa, mutta muuna aikana ne kalastelevat laajasti. Mutta niin vain se on kalalaji Itämeren vesissä, ja kuuluukin oikeasilmäkampeloiden heimoon. ITÄMERENNORPPA Pusa hispida botnica Itämeri on pohjoisilta osiltaan Euroopan arktinen sisämeri. . Kuvassa eläinplanktoniin kuuluvia vesikirppuja. Itämerenkampela viihtyy hiekkaja liejupohjilla, joihin kala mielellään kaivautuu miltei kokonaan suojaan. Ruotsissa alustavasti uhanalainen. Perämeren pohjukassa jäätalvi on kestänyt jopa pitempään kuin avovesijakso. Norppa voi havaita viiksikarvoillaan jo ohi menneen silakkaparven ja lähteä perään. Itämerenkampelan toinen kylki on valkoinen ja toinen ruskea. Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä. Itämerenkampela kutee merenpohjalle, kampelan munat taas kelluvat avovedessä. Esimerkiksi kilohailikannat pienenevät, kun turskakanta on runsas. Turskalla on kolme selkäevää. Merkitys Itämerelle: Itämeren toistaiseksi ainoa endeeminen eli kotoperäinen kalalaji. Lajien erona on muun muassa erilainen lisääntyminen; itämerenkampela kutee merenpohjille, kun kampelan kutu kelluu vapaassa vedessä. Merkitys Itämerelle: Avainlaji ja avainluontotyyppi monille muille eliölajeille. . Kasvustot voivat olla hyvin tiiviitä, sillä neliömetrillä saattaa kasvaa jopa 1000 meriajokkaan versoa. TURSKA Gadus morhua Turskaa tavataan Itämerellä Suomenlahdelta aina Merenkurkkuun saakka. Kirput syövät kasviplanktonia, ja kuuluvat puolestaan itse kalojen ruokalistalle. Tiesitkö. Rannikkovesissä elävät turskat ovat väriltään vihertävänruskeita, kun avomeren asukit ovat harmahtavia. . Tämä Itämeren pohjien tärkein petokala oleilee paljon avomerellä, mutta uiskentelee usein myös merenlahtiin sekä saaristoon. Tämä ovaalinmuotoinen ja litteä kala on Itämeren ainoa endeeminen eli kotoperäinen kalalaji, joka tunnistettiin ja nimettiin vasta vuonna 2018 muun muassa Helsingin yliopiston tutkijoiden toimesta
Suomen pohjoisuudesta ja luotoisuudesta kertoo, että jopa suurin osa EU:n karikukoista pesii Suomessa. RISKILÄ Cepphus grylle grylle Riskilä on saariston taitavimpia kalastajia. Karikukkoa voi haitata ilmastonmuutos ja muutokset talvehtimisalueilla, mutta myös esimerkiksi vieraspedot, kuten minkki, ovat sen riesana. Uhanalaisuus: Suomessa silmälläpidettävä, Itämerellä Pohjalahdella vaarantunut ja eteläiset osakannat eli Suomenlahti, Saaristomeri ja Riianlahti erittäin uhanalaisia. Suomessa pesii noin puolet Itämeren oman alalajin riskilöistä. Se laihtuu suuren osan painostaan. Hyvillä apajilla se vain käväisee sukeltamassa pohjan ääreltä kivinilkan, ja jatkaa sitten taas muita toimiaan. Tiesitkö. Karikukon luu on tunnistettu kivikautiselta asuinpaikalta Ahvenanmaalta. . Itämerellä elää riskilästä oma alalaji, ja riskilä kuvattiin tieteelle ensi kertaa juuri täällä. Suomessa riskilät keskittyvät itäiselle Suomenlahdelle, Ahvenanmaalle ja Pohjanlahdelle, siellä varsinkin Merenkurkkuun. Suomessa on tehty maailmanluokan haahkatutkimusta. Linnut ovat lentokyvyttämiä useiden viikkojen ajan. Aamulla koko riskiläkolonia on tyypillisesti maissa tai uimassa pesimäsaarensa edustalla. Karikukko pesii tyypillisesti lokkien ja etenkin tiirojen yhdyskunnissa. Haahka elää simpukkaravinnolla. Kahlaajalinnuille tyypilliseen tapaan karikukko munii neljä munaa, kuin kehittyvän elämän neliapilan. Haahkakoiraat kokoontuvat kesällä suuriksi sulkasatoparviksi. Haahkakantojen nousut ja laskut ovat olleet jyrkkiä. Untuvat on toki tarkoitettu pesän suojaksi ja lämmöksi, sillä haahka pesii varhain, ja on yksi Itämeren arktisen faunatyypin lajeista. Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen kansallisesti ja Itämerellä, maailmanlaajuisestikin silmälläpidettävä. . Se siivilöi ravintoa jaloillaan, jotka sykkivät esiin kuoren kätköstä. Iltapäivän mittaan riskilät poistuvat usein koloniasta pitemmälle kalastamaan, ja pesimäpaikka voi vaikuttaa autiolta. Pääravintoa ovat sinisimpukat. Yksi on merikotkan paluu, joka on karkottanut haahkan monilta pesäpaikoilta, joille se oli asettunut kun merikotkat olivat kadoksissa. Karikukkokantamme on nopeasti puolittunut. Testaa tietosi Itämerivisassa: suomenluonto.fi/ itamerivisa Merirokko on kuorellinen äyriäinen. HAAHKA Somateria mollissima Itämerta ei voi kuvitella ilman haahkaa. Karikukon rinnan ja pään kuviointi on yksilöllinen. Riskilä talvehtii Itämerellä. Uhanalaisuus: Vaarantunut, kanta viime tarkastelujaksolla melko vakaa. Riskilä on kolopesijä, joten saarella on oltava sopivia onkaloita tai pystyhalkeamia, joihin se pyöräyttää kaksi munaansa. Samalla tavalla kolonioiden suojaan hakeutuvat jotkin sorsalinnut, kuten tukkasotka. Moni riskilä pesii ihmisen luomissa rakenteissa, kuten kivisissä aallonmurtajissa. Yhä haahkoja kuitenkin pesii Suomessa kymmeniätuhansia. Merkitys Itämerelle: Arktisen lintulajiston näkyvä edustaja. Merkitys Itämerelle: Pohjoisen Itämeren tyyppilintuja. Tiesitkö. Ruokailevien haahkojen lautta onkin merkki hyvästä simpukkapohjasta. Se lennähtää kuin pieni nuoli ajamaan pois rauhanhäiritsijöitä, ja saattaa hätistää jopa ohi lentävää merikotkaa. 20 suomenluonto.fi maahylje, joka on nykyisin norpan sijaan Itämeren runsain hylje. Linnun nimi kuvaa sen olemusta, sillä vaikutelma karikukosta on tarmokas, kun se tepastelee kotiluodollaan, ja päräyttelee varoitusääniään. H Å K A N S Ö D ER H O LM. Tiesitkö. Lajilla menee kuitenkin heikosti. . Laji onkin erittäin uhanalainen sekä Suomen että Itämeren suojelukomission arvioissa. Vain tavin kokoisen ruokkilinnun olemus on näyttävä yhdistelmä hiilenmustaa, korallinpunaista ja valkeaa. KARIKUKKO Arenaria interpres Norpan tavoin karikukko on arktinen laji, joka pesii esimerkiksi pohjoisimmassa Grönlannissa. . Aikaa jää esimerkiksi sosiaalisiin menoihin, joihin kuluu kesällä suuri osa päivästä. Se on ollut erottamaton osa meremme näkymiä ja äänimaisemaakin jo kivikaudelta. Viime vuosisadan alussa haahkakanta oli liikapyynnin takia vähissä ja saman vuosisadan lopulla jopa ennenäkemättömän runsas. Karikukko talvehtii paljolti LänsiAfrikassa. Haahkaemo hautoo miltei kuukauden eikä syö tänä aikana välttämättä mitään. Nyt on käynnissä vahva alamäki, johon on useita syitä. Samalla maallamme on erityinen vastuu lajista. . Riskiläyhdyskunnassa on kymmeniä tai joskus satojakin lintuja. . . Seremonioissaan riskilät piehtaroivat vedessä ja kastellen vähän väliä nokkaansa veteen tai kommunikoivat maalla esitellen naapureilleen korallinpunaista kitaansa. Merkitys Itämerelle: koko merelle symbolinen, osa meren sielua Uhanalaisuus: Suomessa erittäin uhanalainen, Itämeren suojelukomission uudella listalla äärimmäisen uhanalainen. . Raskastekoinen merisorsa on ollut myös suosittu pyyntikohde. . Sen untuvat ovat lämmittäneet herrasväkeä. Niin se saa vartiointija suojelupalvelua. Merkitys Itämerelle: Ainoa meremme arktinen nisäkäs, jäisen meren symboli, oma alalaji