Sienten suosikit suosikit Sienimaku vaihtelee eri maissa. Vahva höyhen RETKELLÄ KILPISJÄRVEN LEUTSUVAARALLA OJAN PIKKUELÄMÄÄ LUONTO TARVITSEE OMAT VALTATIENSÄ RETKELLÄ KILPISJÄRVEN S U O M E N LU O N T O 7 | 2 2 3 LO IS E N LO IN E N . K U K A S Ö I M U S T IK A N . IRTONUMERO 9,90?€ 7/2023 höyhen Värit tekevät sinisorsan sulasta kestävämmän. LI N T U JE N S U L A T. LU O N T O K Ä Y TÄ V Ä T. K IL P IS JÄ R V E N L Ä H IK O H T E E T. O JA N P IE N O IS M A A IL M A . IRTONUMERO 9,90?€ 7/2023 Sienten suosikit. K U IV U U S JA P U U T. R U O K A S IE N E T E R I K U LT T U U R E IS S A
SY YS KE SÄ. Kiilusilmä KUVA ARI KUUSELA TEKSTI HEIKKI VASAMIES HARVINAINEN KIERTOKIITÄJÄ (Agrius convolvuli ) tekee lentotankkausta yli kymmensenttisellä imukärsällään. Pihakukilla ja köynnöksillä vierailevan Välimeren seudun asukin voi yhyttää elo–syyskuun vaihteen lämpiminä öinä. Usein ruokavieraan paljastavat isot pihavalojen loisteessa hohtavat silmät
Höyhenpuvulla on yllättävän paljon erilaisia tehtäviä. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Anna Blomberg 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 36 Suomen Luonto 7/2023 36 Sienikulttuurit eroavat eri puolilla Eurooppaa. Metsän makoinen marja maistuu muillekin kuin ihmiselle – esimerkiksi monille linnuille. 26 Kuka söi mustikan. Suomalaiset ovat yhden lajin suhteen erityisen huolettomia. 28 Ojan eliöitä mikroskoopilla Samea pienvesi kuhisee pikkuelämää. 36 Ruokasieniä eri kulttuureissa Euroopan eri osissa sienestäjillä on omat suosikkinsa ja vieroksunnan kohteensa. 34 Janoiset puut Kuiva alkukesä näkyy puiden lehtien ennenaikaisena putoamisena. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Loisella on loinen Perhostoukkaan munineen loispistiäisen jälkikasvun kohtaloksi voi koitua toinen loisija. 42 Retki melkein erämaahan Kilpisjärveltä löytyy monta hyvää pienen retken kohdetta, kuten nousu Leutsuvaaralle. 16 Omissa höyhenissä Linnun höyhen on luonnon mestariteos. Mikroskooppikuvat paljastavat millaista. AR I AH LF O RS 62 Kysy luonnosta: Ehtivätkö myöhäiset pääskynpoik aset matkaan?. 50 Käytäväverkosto luonnolle Miten voisimme suojella lajeja ja samalla torjua ilmastonmuutosta nopeasti ja kustannustehokkaasti. Tattien arvostus yhdistää maanosan sienestäjiä
i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Ari Aalto, luontoalan yrittäjä Ari on luonnonja ympäristönsuojelun ammattilainen, joka yrittäjänä Aallokas Oy:ssä työskentelee suomalaisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja palauttamiseksi. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Lintujen sulilla ja höyhenillä on useita tehtäviä. Tutustumme höyhenpei een saloihin sivuilla – . suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. i palaute@suomenluonto. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. Pitkän harrastuneisuuden tuoma eri elinympäristöjen ja lajiston tuntemus on syvimmillään juuri metsissä, joita Ari on kolunnut Hangosta Inariin pian 20 vuoden ajan. Riitta Vauras, vapaa toimittaja Riitta on monipuolinen luontotoimittaja. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. Turun mummu suuntaa säännöllisesti Helsinkiin, missä hän saa ihmetellä lastenlasten kanssa lähiluontoa. Lasten ympäristötaju kehittyy joka päivä. Tänä kesänä on seurattu muun muassa ”ovaria”, kunnes lasten huomio kiinnittyy seuraavaan ilmiöön. i Tilaa diginä: suomenluonto. i/tietosuojaseloste. Greenline Print -merkki kertoo painotuo een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Retkeilyn, luontoharrastuksen ja töiden kautta kertynyt maastokokemus antaa perspektiiviä ja hyödyttää myös ennallistamisessa, eli luonnonympäristöjen palauttamistyössä. Luontokartoitukset, lajiseurannat ja luontoon liittyvät maastotyöt kuljettavat Ristoa eri puolille Suomea. Se on iso ilo isoäidille. Risto Sulkava, luontoalan yrittäjä Pitkän linjan luonnonsuojelubiologi on toiminut tutkijana, opettajana, järjestöaktiivina ja nykyään Pirteä Pässi Oy:ssä ja Hiilipörssissä luontoalan moniyrittäjänä. 58 50 50 82. Aiheet löytyvät usein Turun seudulta, kuten tämän numeron juttu lepakkotutkijasta. aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar o Kroonpressille on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski niina.tuulaskoski@saarsalo. Painolla on myös ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. i Päätoimi. KUVA: JARI KOSTET VE SA -M AT TI VÄ ÄR Ä JO RM A LU H TA KA RT TA PO H JA : M AA N M IT TA U SL AI TO S 8/ 20 03. Lisätietoa saat syö ämällä tuo een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. klo ), tilaajapalvelu@sll. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll
Ne kaartelevat taivaalla kaikessa rauhassa ja voivat jäädä pitkiksikin ajoiksi saalistelemaan hyvälle paikalle. Laji pesii koko maassa.. ”On hyvä tarkkailla sitä, miten eri tavoin lajit lentävät ja saalistavat, ja minkä muotoisia ne ovat. ”Semmoisia odotellessaan ne saattavat viettää päiviä tai jopa viikkojakin sopivilla ruokailupaikoilla.” Muuttavia haukkoja nähdäkseen kannattaa kivuta esimerkiksi korkeille kallioille näköalapaikkoihin, josta avautuu mahdollisimman avara näkymä. Näistä tuulihaukka on selvästi pienin ja siroin, kun taas muilla kolmella lajilla siipien kärkiväli voi kasvaa selvästi yli metriin. BirdLife Suomen tiedottaja Jan Södersved kertoo, että linnut odottavat nousevia ilmavirtauksia ja myötätuulta, jotka helpottavat lentämistä pitkällä muuttomatkalla. Kesän poikueet ovat jo siivillään, joten linnut jättävät pesimäreviirinsä. ”Pelloilta löytää helposti useampia lajeja”, Södersved vinkkaa. Suomen parhaat haukkamuuton seurantapaikat löytyvät Etelä-Suomesta, mutta Lapissakin voi nähdä esimerkiksi piekanoita, jotka saapuvat etelään vasta myöhemmin syksyllä. Se on usein parempi tuntomerkki.” Seuraa haukan kaartelua TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Petolinnut suuntaavat kohti etelää, ja toisin kuin keväällä, niillä ei ole kiire päästä perille. Haukan saalistusta taas pääsee seuraamaan avarilla lahdilla ja etenkin peltoaukeilla, sillä korsien seassa vipeltävät jyrsijät vetävät petoja puoleensa. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi PARAS HETKI kiikaroida petolintuja on käsillä. VINK KI Tuulihaukka on helppo erottaa muista pienikokoisista haukoista saalistustapansa perusteella. Kylmät säät ovat vielä edessäpäin, joten haukoilla ei ole kiire syysmuutolle. Lajien tunnistaminen haastaa vasta-alkajan, sillä höyhenpukujen värityksessä on vaihtelua. Lintu pysähtyy lekuttamaan paikalleen peltoaukean ylle ja räpyttää siipiään kiivaasti, kun se tähyilee saalista. Yleisimpiä ja useimmin nähtyjä lajeja ovat sinija ruskosuohaukka sekä hiirihaukka ja tuulihaukka
Läpikuultavat polttiaiseläimet näyttävät olevan aaltojen vietävissä, vaikka pystyvätkin jonkin verran säätelemään kulkuaan. Täsmällisesti kyse on tähtitieteellisestä hämärästä eikä vielä täydellisestä pimeydestä, mutta ihmissilmälle ero on pieni. Etelärannikolla valoisat yöt päättyivät jo kuukautta aiemmin. 3.9. 2 TARJOAMALLA VETTÄ . Aurinko painuu yli 12 astetta horisontin alapuolelle, jolloin himmeimmätkin tähdet alkavat ilmestyä taivaalle. Myös revontulet leimahtavat pimeässä näkyviin. Jos siiliä haluaa ruokkia, niin syksyllä se olisi perusteltua. Omalla rivitalopihallani on leikkimökki, jonka alle siili usein menee, sekä hoitamattomia pensaita. Siili tykkää vähän sotkuisesta pihamaasta, eli ei kannata sliipata sitä kynsisaksilla ja robottileikkureilla. Tämä on siilin kannalta olennaisin asia. Pulahda meduusojen seuraan Pimeät yöt ja tähdet saapuvat VINK KI Suomen sisävesissä ei esiinny meduusoja luontaisesti, mutta Etelä-Suomesta on löydetty pieniä lammikkomeduusoja. Aikuiset meduusat kuolevat syksyllä. Syyskuun alussa valoisat kesäyöt päättyvät, ja Utsjoella koetaan syksyn ensimmäinen pimeä yö. Toukat kasvavat naaraan hoteissa, kunnes ne ovat valmiita muuttumaan polyypeiksi. Keskikesällä ruokkimista en suosittelisi, sillä ruokintapisteillä sairaudet voivat levitä, ja ne lisäävät turhaan yksilöiden välisiä kontakteja. Voin perustella huolimatonta pihaa siilin huomioimisella. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija on toinen Siili Suomen luonnossa -kirjan kirjoittajista. Loppukesällä meduusat ovat täysikasvuisia ja alkavat lisääntyä suvullisesti. Korvameduusan elämä on kaksivaiheinen. Tavoitteena on luonnonvarainen eläin, joten tärkeintä on pitää oma ympäristönsä siilille otollisena. Jos pihamaalla liikkuu siilejä, vettä olisi hyvä viedä niiden saataville. Se vahvistaa kesän poikasia ja laihoja naaraita talven varalle. Rohkenisitko uimasille meduusan kanssa. En itse ruoki siilejä. Ihmisen ihoa ne eivät polta. Kesän kuivien kausien aikana veden saanti on oleellista. suomenluonto.fi 7 Kesän lähestyessä loppuaan korvameduusat ilmestyvät rannikolle. 3 RUOKKIMALL A SYK SYLL Ä . Urokset taas lähtevät talvehtimispaikoilleen parhaimmillaan jo elokuussa. 1 HUOLETTOMALLA PUUTARHANHOIDOLLA. Se on vieraslaji, joten ilmoitathan havaintosi vieraslajiportaaliin. Vuoden alkupuolella polyypistä irtautuu pieniä meduusoja, jotka alkavat kasvaa. Kaupunkiympäristöissä on monesti kuivaa, eikä sieltä löydy esimerkiksi ojia, joissa olisi vettä. Miten auttaa siiliä, Mervi Kunnasranta?. Korvameduusoilla on polttiaissoluja, joilla ne tainnuttavat enimmäkseen pieneliöitä. Suuren osan elämästään ne viettävät polyyppeina kiinnittyneinä merenpohjan kiviin
Vuosikymmeniin asian eteen ei tehty mitään. Missä olisimmekaan nyt, jos ilmastonmuutosta olisi edes vähäisin toimin alettu torjua jo 1960-luvulla. TÄMÄN LEHDEN sivuilla 50–57 esitellään suunnitelma luontokäytävistä. Luontokato huutaa vaikuttavampia toimia Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T TE U VO JU VO N EN / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Samalla saataisiin ilmastohyötyä hiilinielujen muodossa, ja luonnon ennallistamisen tavoitteita kirittäisiin kiinni. Nyt sellainen olisi tarjolla. LUONTOK ADON SUURIMPIEN ajureiden – maaja metsätalouden, rakentamisen, saastumisen ja ilmastonmuutoksen – monimuotoisuutta heikentävät vaikutukset ovat valtavat, ja siksi katoa kompensoivien suojelutoimienkin pitää olla mittakaavaltaan riittävän isoja. Luontokatoon ei pidä tottua, vaan sitä on torjuttava kaikin keinoin nyt, kun vielä on mitä pelastaa. 8 suomenluonto.fi OPPENHEIMER -ELOKUVASTA käydyn keskustelun lomassa kerrattiin taas sitä hätkähdyttävää tosiasiaa, että muun muassa unkarilaissyntyinen fyysikko Edward Teller varoitti ilmastonmuutoksesta pariinkiin otteeseen jo vuosina 1957–59. Se edistäisi pelkästään jo kokoluokallaan merkittävästi luontokadon torjuntaa, vieläpä kustannustehokkaasti. YHTEISKUNNASSA VALLITSEE jaettu ymmärrys siitä, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon ehkäisemiseksi pitäisi tehdä enemmän ja nopeammin, mutta kukaan ei tunnu osaavan päättää mitä. NYT ILMASTONMUUTOS kiihdyttää luontokatoa joka, kuten ilmaston kuumeneminenkin, etenee monella tasolla nopeammin kuin sen tutkimus ja toistaiseksi melko vähäiset ja pienimuotoiset torjuntatoimet. Kuten ilmastonmuutoksen, myös luontokadon torjunta huutaa suuren mittaluokan systeemaattisia toimia
Naaras munii sen lajin pesään, jossa on itsekin kasvanut. Helsingin yliopiston tutkimusryhmä löysi käen munan kahdesta pesästä Uudellamaalla. Nyt löydetyt munat muni todennäköisesti sama naaras, mutta linnun alkuperä on mysteeri. Tutkijat yrittävät selvittää, mistä naaraskäki ilmestyi: onnistuiko se vaihtamaan isäntälajia vai saapuiko loisiva lintu muualta. Käen muna on löydetty rytikerttusen pesästä Suomessa vain kahdesti aiemmin, vuosina 1994 ja 2007. Ryhmä on tutkinut viime vuosina lähes tuhat rytikerttusen pesää, joten tapaus on hyvin poikkeuksellinen. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Käen uusi isäntä Käkiä nousi tänä kesänä siivilleen rytikerttusen pesistä, tiettävästi ensi kerran Suomessa. Eri isännillä on omanlaisensa pesä ja munat, joten isäntälajia ei ole helppo vaihtaa. Käet ovat erikoistuneet eri isäntälajeihin, Suomessa muun muassa leppälintuihin ja niittykirvisiin. Nuo pesinnät epäonnistuivat. Etelämpänä Euroopassa rytikerttunen on tavallinen käen kohdelaji, mutta pohjoiseen levittäytyessään kerttunen on karistanut pesäloisen kannoiltaan. LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N TEKSTI JA KUVA ANNA TUOMINEN
Vuoteen 2005 mennessä se levisi Afrikkaan, Lähi-itään ja Eurooppaan.. Vielä hatarampi käsitys Suomessa on siitä, kuinka yleisesti linnut kantavat virusta tai selviävät siitä elossa. uenssan, kertoo toukokuussa BioRxiv-tiedelehdessä julkaistu tutkimus. aneen korkeapatogeenisen lintuin. Virus löytyi ensimmäisen kerran hanhitarhalta KaakkoisKiinasta 1996. uenssan yleisyy. Ruokaviraston Eläinten terveyden ja lääkitsemisen yksikön johtajan Sirpa Kiviruusun mukaan lintukuolemien yhteydessä ei systemaattisesti laskettu yksilömääriä. Kun mustasilmäiset linnut tutkittiin, suurimman osan niistä havaittiin sairastaneen lintuin. Näiden lisäksi vähintään kymmeniä kalatiiroja on kuollut sekä Valkeakoskella että Hämeenlinnassa, ja haahkoja Ahvenanmaalla. uenssan sairastaneet selviytyjät saavat immuniteetin ainakin sairastamaansa virusmuunnosta vastaan. Pesivien suulaparien määrä on romahtanut jopa yli 70 prosenttia. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVA VESA HUTTUNEN Korkeapatogeeninen lintuin. Linnut ovat kuitenkin palanneet pesimään yhdyskuntaan, joten värimuutoksella ei välttämättä ole niille välitöntä haitallista vaikutusta. Lintuinfluenssan määrittely korkeapatogeeniseksi perustuu kanalatietoihin. Lintuin. Korkeapatogeenin virus tappaa vähintään 85 prosenttia kanoista. Esimerkiksi lokit ja tiirat ovat alttiita tartunnoille, kun taas vesilinnut voivat toimia lähes oireettomina viruksen kantajina ja levittäjinä. Siellä virus on tappanut kymmeniätuhansia suulia maailman suurimmassa 150 000 linnun koloniassa. Toukokuussa joillakin suulayksilöillä havaittiin silmiinpistävä muutos: aikuisen linnun silmän värikalvo oli vaihtunut normaalista sinisestä mustaksi. Toistaiseksi tuhoisimmat niistä nähtiin Kokkolan Ullavanjärvellä ja Lahden satamassa, joissa molemmissa kuoli ainakin tuhat naurulokkia. Ensimmäiset viitteet taudista selviytyneistä saatiin toukokuussa Skotlannissa Bass Rockin saarelta. Koska viruksen esiintymistä luonnonvaraisissa linnuissa ei ole seurattu sitten lintuin. ä Suomessa ei tunneta. Se kuitenkin tiedetään, että eri lajiryhmillä on suurta vaihtelua siinä, kuinka helposti ne sairastuvat. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi KORKEAPATOGEENINEN lintuinfluenssa on kesän aikana aiheuttanut viisi lintujen joukkokuolemaa Suomessa. Jo tuhansia naurulokkeja kuollut Suurta kuolleisuu. uenssa H5N1 on tappanut Suomessa kuluneen kesän aikana eniten naurulokkeja. Sitä, kuinka silmän värimuutos vaikuttaa linnun näkökykyyn tai terveyteen, ei vielä tarkasti tiedetä. a luonnonvaraisissa linnuissa aiheu. uenssan saapumisen Eurooppaan 2005, ei myöskään tiedetä kuinka nopeasti virus leviää. Tarkkaa arviota kuolleiden luonnonvaraisten lintujen määrästä ei ole
. Maailmalta tunnetaan yli 200 bambulajia, joista 12 on luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi. Tunturilinnuilla ennätyspesinnät Kolmannes maalinnuistamme vähenee Evoluutiobiologi, Helsingin yliopiston dosentti Tuomas Aivelo Kolmasosa maalintulajien populaatioista pienenee, lintulaskenta-aineistot paljastavat. Sopulivuosina linnut saavat suuria poikueita, sillä pedot keskittyvät sopuleiden pyytämiseen. Miltei puolella lajeista populaa tiot säilyivät vakaina, viidenneksellä kanta kasvoi. Lintuinfluenssan tautidynamiikka on muuttunut. Koristekasvina käytetyn lajin luontainen levinneisyysalue on Japanissa. Se johtuu siitä, että talvehtimisparvissa linnut ovat läheisessä kontaktissa toistensa kanssa. Noin nelivuotiset sopulisyklit ovat palanneet, ja sopuleita nähtiin huomattavia määriä vuosina 2011, 2015 ja 2023. Esimerkiksi Chilessä kuoli yli 16 000 patagonianmerileijonaa helmi– heinäkuussa 2023. Lisäksi kettupyyntiä on tehostettu naalien suojelemiseksi koko Käsivarren alueella. Havainto on tiettävästi ensimmäinen luontoon karanneesta bambulajista Suomessa. RK ”Kun tällaista tapahtuu, silloin ymmärrämme, kuinka vähän tiedämme .” KA TR IIN A KÖ N Ö N EN. Lintuinfluenssan löytymiseen eri lajeista vaikuttaa Ruokaviraston ohje siitä, mitkä kuolleet linnut tutkitaan. Myös hylkeet riskiryhmää. Häviäjien listalla on nähty dramaattisia pudotuksia. Petolinnuilla yksikin kuollut riittää, muita lajeja tutkitaan vain, jos löytyy useita kuolleita yksilöitä. Populaatio on säily nyt vakaana esimerkiksi valkoviklolla ja peipolla. Aikaisemmin lintuinfluenssan sesonkiaikaa oli syksy ja talvi. Monet lajit pesivät yksittäin, joten tauti ei pääse leviämään kovin helposti pesimäaikana. Esimerkiksi kaikkien pääskylajien ja tervapääskyn populaatiot ovat kutistuneet jopa 60–85 prosenttia noin 40 vuodessa. Suurissa laumoissa elävät harmaahylkeet voivat sairastua lintuinfluenssaan ja tauti voi levitä niiden keskuudessa nopeasti. . Alkukesän lämpimät ja sateettomat säät auttavat poikasia selviämään paremmin, mutta ilmastonmuutoksen edetessä tilanne todennäköisesti kääntyy lintujen tappioksi, kun tuntureiden elinympäristöt ja lajiyhteisöt muuttuvat. Taudin esiintyminen tunnetaan huonosti. Voittajien joukossa ovat ilmastonmuutoksen myötä lämpenevistä talvista hyötyneet lajit, kuten sepelkyyhky, sinitiainen ja mustarastas. Nyt tauti levisi kesäaikana yhdyskunnissa pesivien lintujen keskuudessa. ”Emme tarkasti tiedä mistä se johtuu, mutta syitä on todennäköisesti useita”, Lehikoinen sanoo. Seurannasta vastaava Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen kertoo, että kahlaajalintujen määrät ovat lisääntyneet koko seurannan ajan. Pikkunietosbambua on löytynyt villiintyneenä muun muassa Brittein saarilta, Tsekistä ja Georgiasta. Tunturilinnut voivat hetkellisesti runsastua myös ilmastonmuutoksen seurauksena. RK Monilla kahlaajalajeilla, esimerkiksi suosirrillä ja vesipääskyllä, laskettiin ennätysmäärä asuttuja reviirejä Käsivarressa sitten 2005 alkaneen seurannan. Linnut vuosikirjassa julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin 138 maalintulajin kannanmuutoksia vuosina 1975–2022. Kasvi tunnistettiin myöhemmin Luonnostieteellisessä keskusmuseossa pikkunietosbambuksi (Pleioblastus argenteostriatus). suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . RK Bambu karkasi luontoon Lokakuussa 2022 Haminan Summanjokivarresta löytyi luontoon karannutta bambua, kertoo Luonnon tutkija -lehti
MERIJÄ Ä Atlantilla lämpöä pohjoiseen kierrättävä AMOC-virtausjärjestelmä saattaa hidastua aiempaa ennakoitua nopeammin. Samalla ajanjaksolla pintavedet ovat myös makeutuneet ja niissä on vähemmän happea. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Itämeri lämmennyt ja makeutunut Itämeren vesipatsas on lämmennyt vuosien 1950–2020 välillä, Oceanologia -lehdessä julkaistu tutkimus raportoi. Ilmastonmuutos näkyy voimakkaasti niin Itämerellä kuin maailman valtamerillä ja jäätiköillä. Ilmastonmuutos ja otsonikerroksen palautuminen vaikuttavat jääpeitteeseen. Jää peittää nyt 15 miljoonaa neliökilometriä, kun se yleensä kattaa noin 17 miljoonaa neliökilometriä. ITÄMERI TEKSTI JESSICA HAAPKYLÄ KUVA PETRI LAMPILA 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Kyyhkyprioni elää Antarktista ympäröivillä merialueilla. Seuraukset tästä olisivat maapallon ilmastolle katastrofaaliset. Jäätä on erityisen vähän Atlantin puolella, mikä luultavasti johtuu tuuliolosuhteista. Sen sijaan syvä vesi on kerrostuneempaa ja suolaisempaa. AMOC-merivirta hidastuu luultua nopeammin MERIVIRR AT valtamerillä ja jäätiköillä. Voimakas hidastuminen johtaisi ilmaston nopeaan viilenemiseen Pohjois-Euroopassa ja lämpenemiseen etelämpänä. Lämpeneminen on kiihtynyt 1980luvun puolivälistä lähtien. Pintavesi on lämmennyt jopa 2,5 astetta 70 vuodessa. Tutkimus julkaistiin Nature Communications tiedelehdessä.. TEKSTI TEKSTI JESSICA HAAPKYLÄ JESSICA HAAPKYLÄ KUVA KUVA PETRI LAMPILA PETRI LAMPILA Etelämantereen merijäätä kateissa Etelämantereen talvinen merijääpeite on 10 prosenttia suppeampi kuin yleensä tähän aikaan vuodesta
Lopulta suula menehtyi. Lintu tunnistett iin kuvasta. Pitkän ajan ennusteita von Bonsdor. JESSICA HAAPKYLÄ Saimaannorppien synkkä kesä Lupaava sienisyksy Etelä-Suomen sienisyksy on alkanut lupaavasti. Tänä vuonna verkkoon kuolleita norppia on enemmän kuin kahtena edellisenä vuonna. Rönt genkuvassa sen vatsassa näkyi kalastuskoukku, joka lienee aiheutt anut kuoleman. Synkin tapaus paljastui heinäkuun puolivälissä Lietvedellä, missä karanneeseen tai hylättyyn haamuverkkoon hukkui kuutti ja kuikka. RK Vesienpuhdistukseen on olemassa tekniikka, mutta kyse on yhtiön tahtotilasta ja myös kunnan päättäjien tahtotilasta – miten syvällä kiinalaisten edessä teidän pitää ryömiä ja miten paljon pitää yrittää polkea Suomen ja EU:n lakeja ympäristön kustannuksella. Se, mihin ajankohtaan kuivuus osuu, vaikutt aa satoon”, von Bonsdor. Norppien kuolemia voidaan torjua käyttämällä onkea, uistinta tai norppaturvallista katiskaa. ei suostu antamaan, sillä sääolot määritt elevät miten sato kehitt yy. Runsasta satoa on jo kerätt y esimerkiksi keltahaperon, kantarellin ja herkkutatt ien osalta. Verkkokalastus on saimaannorppien suurin uhka. Maailmalla tutkijat pelkäävät, että Wuhanin eläintorien tavoin Suomen turkistarhat ovat virushautomoita. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Saimaannorppia on hukkunut kalastajien verkkoihin heinäkuun loppuun mennessä jo viisi. ”Lyhytaikainen kuivuus ei haitt aa, sillä silloin sienirihmastot menevät lepo tilaan. Verkkokalastusrajoitukset ovat voimassa huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun, mutta muikkuverkot sallitaan kymmenen päivää aiemmin. BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y Kuutt eja syntyi viime talvena sata, mikä on laskentahistorian suurin määrä.. LongPlay-lehden jutussa ”Hinnalla millä hyvänsä” (29.6.) ihmetellään akkuteollisuuden päästöjä sekä kuntien ja valtionyhtiön yhteistyötä kiinalaisten akkuyritysten kanssa. Trooppisilla merillä elävä ruskosuula on pohjoisessa suurharvinaisuus. Suomesta sen matka jatkui Silja Serenadella Tukholmaan, missä se toimitett iin eläinhoitolaan. Toistaiseksi synkin kesä oli 2019, jolloin norppia hukkui seitsemän. RK POLIIT TINEN ELIÖ JO U KO KU O SM AN EN MINKKI Neovison vison Elokuun alussa Ruokavirasto määräsi kaikki lintuinfluenssan infektoimilla turkistarhoilla elävät minkit lopetteavaksi. kertoo, ett ä sienille edullinen kesä on säältään vaihteleva. RK Ruskosuula Suomessa Suomen ensimmäinen ruskosuula (Sula leucogaster) levähti Rajavartiolaitoksen Turva-aluksella elokuun alussa. Kesäkuun kuivuus ja helteet eivät siis tuhoa rihmastoja. sanoo. Kalastuslain mukaan hukkuneista norpista tulee ilmoittaa välittömästi Metsähallitukselle. Kun maa kostuu tarpeeksi ja on lämmintä, itiöemät nousevat esiin. Syynä on riski, että minkin hengitysteissä virus muuntuu helpommin nisäkkäästä toiseen tarttuvaksi ja voisi siten aiheuttaa pandemian ihmistenkin keskuudessa. Avattujen verkonsolmujen perusteella näyttää siltä, että kalaverkon omistaja jätti norppakuoleman raportoimatta. Luonnontieteellisen keskusmuseon sieniasiantuntija ja suojelusuunnitt elija Tea von Bonsdor
Siksi naaras munii kaikenlaisiin kasveihin maitohorsmasta mäntyyn. Lehti katoaa toukan leukoihin, ja sen mukana suoleen päätyy pikkuruinen muna. Alvepistiäisen munat säilyvät pitkään elossa odott aessaan perhostoukkaa.. Tästä kertoo myös tutkijoiden päätelmä alvepistiäisestä. Se etsii pistiäistoukan ja tunkeutuu loiseksi loiseen. Perhostoukan suolessa alvepistiäisen muna kuoriutuu, ja pistiäistoukka asettuu taloksi. Toisin kuin perhosella, alvepistiäisellä on käynyt tuuri. Kun ahmaspistiäinen alkaa koteloitua, alvepistiäinen syö sen päästäkseen itse koteloitumaan. Toukalle kelpaavat loisittavaksi monet ahmaspistiäislajit, perhosista puhumattakaan. Sen elämä riippuu tästä yhteensattumasta: perhostoukasta, jonka sisällä elää ahmaspistiäinen. Se oli laskenut muniaan sinne tänne, jotta ainakin joku niistä osuisi nälkäisen perhostoukan reitille. Perhostoukat ovat erilaisille loisille haluttuja isäntiä, ja niistä voidaan joutua kilpailemaan. 14 suomenluonto.fi TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HÅKAN SÖDERHOLM / VASTAVALO, PEKKA MALINEN JA STEFAN ROTTER / ISTOCKPHOTO Loisella on loinen Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllätt äviäkin suhteita. Molemmat pistiäiset ovat parasitoideja, eli ne tappavat lopulta isäntäeläimensä. Tämä on jo toinen kerta, kun perhosenalku on kohdannut loisen. Kihon emo ei jättänyt mitään sattuman varaan, vaan laski munansa suoraan perhostoukan sisään. S u h t e e l l i s t a Alvepistiäisen munat säilyvät pitkään elossa odott aessaan perhostoukkaa. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi M uhkea toukka kiipeää pitkin pajun oksaa. Alvepistiäinen on vaativa, mutta toisaalta joustava vaatimuksissaan. Muistona ensimmäisestä kerrasta sen sisällä asuu jo yksi toukka, ahmaspistiäisiin (Ichneumonidae) kuuluva poppelikiitäjäkiho (Callajoppa cirrogaster). Se pysähtyy lehden kohdalle ja alkaa rouskuttaa. On syötävä vielä paljon ennen kuin se on valmis koteloitumaan ja muuttumaan aikuiseksi sinisilmäkiitäjäksi (Smerinthus ocellata). Tässä kuvattu on vain yksi esimerkki siitä, kuinka tapahtumat voivat edetä. Sen toukka saa kasvaessaan suuret leuat sekä kitiinisen panssarin, luultavasti siksi, että se voi nitistää samaan toukkaan pyrkivät kilpailevat loiset. Perhosen ja ahmaspistiäisen päivät ovat siis luetut. Joitain päiviä aiemmin lehvästössä oli kierrellyt kiiltävänmusta alvepistiäinen (Pseudogonalos hahnii)
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Nimestään huolimatt a poppelikiitäjäkiho voi loisia monien kiitäjäperhosten toukkia. Nimestään huolimatt a poppelikiitäjäkiho voi loisia monien kiitäjäperhosten toukkia.. Loisella on loinen Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllätt äviäkin suhteita
16 suomenluonto.fi Omissa h öyhenissä TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT JA KUVITUKSET JARI KOSTET Linnun höyhenpuku on nerokas kokonaisuus, joka antaa suojaa, lämpöä sekä kyvyn lentää. 16 suomenluonto.fi
JA RI KO ST ET. suomenluonto.fi 17 Omissa h öyhenissä suomenluonto.fi 17 Pyöreäkärkiset höyhenet suojaavat Siperiassa ja KoillisVenäjällä pesivää tundrahanhea. Lintuja voi nähdä muutt oaikaan myös Suomessa
Ne taas koostuvat höytyliistakkeista ja höytysäteistä, jotka kiinnittyvät toisiinsa höyhenväkäsillä. Linnun höyhenpeite koostuu höyhenistä, jotka jaetaan sukasiin, untuviin, ruumiinhöyheniin, peitinhöyheniin sekä sulkiin. JA RI KO ST ET. Niistä hän on tutkinut muun muassa ultraviolettivalon heijastusta ja mitannut siiven tertiaalieli olkahöyhenen valkoisen laikun tarkkaa pinta-alaa. Mustien koiraiden etu perustuu todennäköisesti niiden aktiivisempaan kosiokäyttäytymiseen, kun taas ruskeat koiraat lopettavat laulun ja naaraiden houkuttelun viileällä säällä. Kylmänä keväänä mustat koiraat menestyivät paremmin, sillä niiden naaraat munivat enemmän munia. Hän istuu työhuoneellaan, jonka yksi kaappi on täynnä kirjosiepon höyheniä. Siinä tärkeänä apuna on toista sataa vapaaehtoista harrastajaa. Alpo Haltun vuonna 1949 ilmestyneessä hurmaavassa kirjassa Linnun lennon arvoitus kerrotaan, että ”kotkan 40 senttiä pitkä siipisulka sisältää kaikkiaan 60 miljoonaa nimettävissä olevaa osaa”. Tilannetta tasapainottaa, jos poikasten ruokinnan aikaan on kylmää. Täten myös parhaat naaraat valikoituvat mustille yksilöille. Silloin taas mustat koiraat ovat huonompia ruokkimaan poikasia kuin ruskeat. ”Olemme lisäksi selvittäneet myös värien ja lämpötilasta riippuvan käyttäytymisen välistä yhteyttä kirjosieppokoiraista, joiden selän höyhenten väri vaihtelee kokonaan mustasta kokonaan ruskeaan.” Tutkimuksissa selvisi muun muassa se, että lämpötila vaikuttaa eriväristen koiraiden pesimämenestykseen eri tavalla. Sulalle tukevuutta antaa vaalea ruoti, jonka molemmin puolin on sisähöyty sekä ulkohöyty. Peitinhöyheniä kasvaa vain tietyillä höyhenaloilla, ja osa linnun ihosta onkin kaljua. Jo tässä yhdessä variksen sulassa on siis lukuisia eri osasia. Jos ne menevät epäjärjestykseen ja harittavat sinne tänne, lintu sukii väkäset kohdalleen”, sanoo ekologian professori Toni Laaksonen Turun yliopistosta. ”Lämpötilojen mukaan vaihteleva luonnonvalinta onkin koiraiden värityksen vaihtelua ylläpitävä mekanismi. Kirjosieppojen lisäksi Turun yliopistossa on tutkittu myös merikotkia niistä kerättyjen sulkanäytteiden perusteella. Yksittäinen sulka voi toimia ikään kuin linnun henkilötodistuksena, vaikka itse siivekäs olisi jo kaukana muilla mailla. 18 suomenluonto.fi oimin töihin kävellessäni asfaltilta tumman ja kiiltävän sulan. P ”Höyhenissä on uskomattoman hienoja rakenteita.” Suopöllöllä on tuuhea ja pehmeä höyhenpuku, joka takaa äänettömän lennon. Olemme nyt 20 vuoden aikana tunnistaneet yli 300 merikotkayksilöä, joista tiedämme dna:sta synnyinpesän sekä pesimäpaikan.” Nyt kerätään emolintujen sulkanäytteitä maastosta merikotkien pesien läheisyydestä. Sulka on kuin henkilötodistus Höyhenpuku voi siis paljastaa linnusta monenlaisia kiehtovia asioita, kuten Turun yliopiston kirjosieppotutkimuskin osoittaa. Se on mitä ilmeisimmin tipahtanut läheisessä puistossa lennelleen variksen siivestä. Sulkaa tutkimalla onkin helppo tutustua sen hienoon rakenteeseen. Kirjosieppo on hyvä mallilaji tutkia sitä, miten evoluutio toimii”, Laaksonen toteaa. ”Höyhenissä on uskomattoman hienoja rakenteita. ”Tämä merikotkatutkimus käynnistyi vuonna 2003, kun aloimme merikotkatyöryhmässä kerätä poikasista höyhennäytteitä. Sulkia linnulla on siivissä sekä pyrstössä
”Sulasta voidaan sen isotooppikoostumuksen avulla selvittää myös se, millaisessa ekosysteemissä se on sulittu, kuivassa vai kosteassa, tai minkälaista ravintoa lintu on syönyt. 4. väkäsiä, 4. Mitä kaikkea se voisikaan kertoa tuosta Helsingin Lauttasaaressa lentelevästä variksesta. Höyhenen osat JO H AN N A M EH TO LA Höyhen on materiaaliltaan keratiinia eli sarveisainett a. Höyhenpeite siipija pyrstösulkineen mahdollistaa Linnut, kuten sinirintakoiras, viestivät toisilleen höyhenpukujensa värityksillä.. 2. Sen avulla voidaan saada selville esimerkiksi linnun laji, sukupuoli, ikä, synnyinpaikka ja pesimispaikka. lisähöyhen, 5. suomenluonto.fi 19 1. ”Nyt voimme selvittää esimerkiksi sen, miten kauas synnyinpesästään poikaset asettuvat pesimään.” Höyhenpuvulla on monta tehtävää Linnun höyhenet ovat keratiinia eli sarveisainetta, siis samaa tavaraa kuin ihmisen kynnet ja hiukset. ruoti, 3. Se jää kuitenkin arvoitukseksi, sillä sulkaperäinen tutkimus on aikaavievää puuhaa ja merikotkatyöryhmän tutkimuskin perustuu aikasarjoihin. 3. suomenluonto.fi 19 JA RI KO ST ET ”Yksittäinen sulka voi parhaassa tapauksessa kertoa linnusta todella paljon, jos sulan tupessa on vähänkin jäljellä dna:ta”, Laaksonen sanoo. höyty, 2. Samaista ainetta on myös matelijoiden suomuissa, ja oletetaankin, että lintujen höyhenpeitteen evoluutio olisi lähtöisin juuri matelijoista. kynä 1. Parhaimmillaan voi selvitä karkealla tasolla myös sulkimisalue.” Sivelen löytämääni variksen sulkaa, joka on kuin pakasta vedetty, täydellinen ja virheetön. 5
”Pyrstösulat ovat tikoille tukirakenne, joten niiden pitääkin olla jämäkät.” Sulat voivat tuottaa myös ääntä – tai pikemminkin mäkätystä. Linnut näkevät nämäkin värit, ja esimerkiksi meidän silmissä samalta näyttävissä lintukoiraissa ja -naaraissa on UV-heijastusta hyödyntävissä tutkimuksissa löydetty värieroja. ”Kirkkaammat yksilöt menestyvät paremmin puolison valinnassa ja sukupuolivalinnan kautta tämä ominaisuus kehittyy”, Laaksonen kertoo. Peltopyyn poikasen on hyvä tutustua ympäristöön aluksi emon höyhenten suojasta. Ne voivat käydä kaukana pesäpaikastaan kastelemassa vatsahöyhenensä ja kuljettaa niissä veden poikasilleen. Moni lintuemo kerää poikasensa höyhenpeitteen alle lämpöön ja turvaan, ja puvun väritys suojaa taiturimaisesti esimerkiksi monia maassa pesiviä lajeja, kuten lehtokurppaa ja kuovia. Linnun pyrstöja siipisulkien rakenteesta voi myös päätellä, millaisesta lentäjästä tai liikkujasta mahtaakaan olla kyse. Suomen lintukartalla varsinaisia väriläiskiä ovat vaikkapa kuhankeittäjä, närhi, taviokuurna ja tikli. JA RI KO ST ET ”Höyhen on samaan aikaan kevyt, tiivis, joustava ja kestävä.”. Tästä osoitus on taivaanvuohikoiraan ääni, joka syntyy kun lintu syöksyy soidinlennollaan alaspäin niin että reunimmaiset pyrstösulat lepattavat tuulessa ja mäkättävät vuohimaisesti. ”Höyhenten väritys on peräisin joko rakenneväristä tai pigmenttiväristä – tai näiden yhteisvaikutuksesta”, Laaksonen sanoo. ”Höyhen on samaan aikaan kevyt, tiivis, joustava ja kestävä”, Laaksonen kuvailee. Lisäksi höyhenet säätelevat lintujen ruumiinlämpöä. Tikat puolestaan nojaavat kovarakenteisiin ja teräväkärkisiin pyrstösulkiinsa, kun ne kiipeilevät puunrungoilla. ”Olen omalla kotipihallani katsellut harakkaa. Jos harakka olisi joku eksoottinen harvinaisuus, niin kyllä sitä varmaan ihailtaisiin.” Osa lintujen värityksestä jää kuitenkin ihmissilmin näkemättä, sillä jotkut sävyt ovat ultravioletin valon aallonpituudella. Värillä on väliä Väreillä on tärkeä merkitys lintujen välisessä viestinnässä, sillä koiras voi kirkkailla väreillään viestiä naaraille olevansa elämänsä kunnossa ja siksi oiva puolisoehdokas. Kuumilla ja kuivilla aavikkoalueilla pesiville hietakyyhkyille on kehittynyt ainutlaatuinen ominaisuus hyödyntää höyhenpukuaan. Sillä on hienot pitkät pyrstösulat, jotka heijastavat sinistä, vihreää ja purppuraa. 20 suomenluonto.fi tietenkin lintujen ilmaherruuden ja lentämisen taidon, mutta se antaa niille myös värin ja suojan sekä kyvyn naamioitua ja viestiä. Tunturipöllön pehmeää sulkaa katsellessa ymmärtää hyvin, miksi pöllöt liitävät äänettömästi kuin haamut
suomenluonto.fi 21 suomenluonto.fi 21 DNA • Yksilön tunnistus • Sukupuolen määritys • Sukulaisuussuhteet • Populaatioiden monimuotoisuus ja eriytyminen • Evolutiiviset tutkimukset Merikotkan höyhen paljastaa monta asiaa LÄHDE: TURUN YLIOPISTON MERIKOTKATUTKIMUS Turun yliopistossa tutkitaan merikotka yksilöitä sulkanäytt eiden perusteella. RAKENNE JA VÄRIT • Ikäluokka • Yksilön ravitsemustila sulan kasvun aikana • Ulkoloiset HORMONIT • Stressihormonit kertovat kasvuolosuhteista MIKROBISTO • Oma yhteisönsä • Eroja lintulajien välillä • Höyheniä kulutt avia bakteereja ja muita • Merkitys ja toiminta tunnetaan huonosti Emon pyrstösulka Poikasen selkähöyhen TO N I LA AK SO N EN JA RI KO ST ET ISOTOOPIT • Ravinto • Elinympäristö • Sulkimisalue YMPÄRISTÖMYRKYT • Yksilön altistuminen • Erityisesti huippupedot indikaatt oreita kertovat vanhoista ja uusista kemikaaleista ravintoverkossa
Pöllöjen, kuten huuhkajan ja suopöllön höyhenet ovat pehmeitä ja taipuisia, kun taas vaikkapa harakan ja käpytikan sulat ovat jäykkiä ja jämäköitä. Myös höyhenen koosta sekä väristä ja löytöpaikasta voi koettaa päätellä, mistä linnusta höyhen mahtaakaan olla peräisin. Useimmiten luonnosta löytyneet sulat ja höyhenet ovat irronneet joko linnun siivestä tai pyrstöstä. 22 suomenluonto.fi Sulat ja höyhenet vievät linnun jäljille Luonnosta löytynyttä yksittäistä höyhentä kannattaa sivellä ja tunnustella sen rakennetta sekä jäykkyyttä. KU VI TU KS ET JA RI KO ST ET Kanahaukka 26 cm pyrstösulka Huuhkaja 25,5 cm pyrstösulka Harakka 16,3 cm käsisulka Merihanhi 16 cm kyynärsulka
Jos toukkia ei ole saatavilla, tiaisesta voi tulla hailakampi tai jopa valkoinen”, Laaksonen sanoo. ”Talitiaisen keltainen väri on peräisin luteiinista, jota lintu saa syömästään toukkaravinnosta. Vähän pigmenttiä sisältävät höyhenen osat kuluvat vielä nopeammin kuin muut höyhenalat. ”Se voi ajoittua esimerkiksi loppukesään, kun siitä on mahdollisimman vähän haittaa linnulle”, Laaksonen sanoo. Eniten aikaa menee peipoilla ja variksilla. Tällaisia värejä ovat esimerkiksi valkoinen, sininen, vihreä, purppura sekä harakan ja sinisorsan sulkapeitteestäkin tutut hohdevärit. Pigmenttivärit taas syntyvät, kun tietyt valon aallonpituudet imeytyvät pigmenttimolekyyleihin ja vain osa niistä heijastuu katsojan silmiin. ”Melaniinivärit ovat voimakkaasti syntyperäisiä ja ravinto vaikuttaa niihin yleensä aika vähän." Yleisiä höyhenten väripigmenttejä ovat myös karotenoidipohjaiset värit, kuten punainen, oranssi ja keltainen, joihin taas ravinnolla on merkittävä vaikutus. Pienet varpuslinnut – kuten kirjosieppokin – voivat uusia höyhenpukunsa joko osittain tai kokonaan yhdestä kolmeen kertaa vuodessa. Höyhenpuku vaihtoon Reissussa rähjääntyy, ja tämä sanonta pätee myös lintumaailmassa. suomenluonto.fi 23 Rakennevärit syntyvät, kun valo heijastuu höyhenen rakenteesta. Se on huima kehitys.” Näiden pienten varpuslintujen höyhenet kasvavat noin yhden millin vuorokaudessa, kun taas kook”Värit vaikuttavat höyhenpuvun kestävyyteen.” Tunturipöllö 12 cm peitinhöyhen Sinisorsa 11,5 cm kyynärsulka Käpytikka 7,7 cm kyynärsulka Kivitasku 6,2 cm pyrstösulka Jänkäkurppa 6 cm pyrstösulka. Tällaisia värejä ovat esimerkiksi ruskea, harmaa ja musta ja ne ovat peräisin melaniinipigmenteistä – kuten ihmisen ihonvärikin. ”Pikkulinnun munasta putkahtaa kalju poikanen, joka on muutaman viikon päästä valmiina lentoon. ”Värit vaikuttavat höyhenpuvun kestävyyteen, sillä melaniinipigmentit saattavat vahvistaa höyhenen rakennetta.” Tämän vuoksi höyhenpeitteen kuluvat osat, kuten siipien ja pyrstön kärjet ovat monilla lajeilla tummanpuhuvat. Esimerkiksi talitiaisen siiven kärjestä saattaa kesäkauden kuluessa hävitä jopa kolme milliä. Tätä vaihdosta kutsutaan sulkasadoksi. Uuden puvun valmistumiseen menee aikaa 35–100 vuorokautta. Höyhenpuku kuluu ja nuhjaantuu lentokilometrien karttuessa, sulkia saattaa tippua matkan varrelle ja väiveet sekä punkit ja bakteerit syövät niistä vielä oman osansa. Höyhenpuvun väritys vaikuttaa siis linnun menestykseen kosiomarkkinoilla – mutta myös elämässä muutenkin. Nopeimpia lajeja tässä ovat pajulintu ja satakieli. Kulumisen vuoksi linnut vaihtavat höyhenpukuaan säännöllisin väliajoin. Linnunpoikasten höyhenpeitteen kehitys on myös omaa luokkaansa
Höyheniä hoitavaa ja vettä hylkivää rasvaa ne saavat pyrstön yläpuolella olevasta rasvarauhasesta. Pikkujoutsen pitää meikäläisistä linnuista ennätystä hallussaan. Se sentään on selvillä, kuinka monta höyhentä vaikkapa useimmilla varpuslinnuilla on. Ja mikä merkitys kyvyllä puolustautua höyheniä syöviä bakteereita vastaan on lintujen keskinäisessä viestinnässä?” Kiehtovaa tutkittavaa siis riittää tulevaisuudessakin. Lue lisää: Jan Södersved (toim.) Luonnossa: Linnut 1, Weilin&Göös 2007. Linnutkin puhdistavat, järjestelevät ja rasvaavat höyhenpeitettään nokallaan – eli sukivat sitä ja rapsuttelevat itseään jaloillaan. ”Miten linnut ovat evoluution saatossa saaneet höyhenpeitteensä ja lentokykynsä, sitä ei tarkkaan tiedetä. Poikasen siiven mitasta pystyy määrittämään iän oikeastaan päivälleen. Höyhenet hyvin, kaikki hyvin Näpertelen variksen sulkaa sormissani. Jotkin varpuslinnut nimittäin käyttävät pukunsa huollossa apuna muurahaisia ja niiden tuottamaa happoa. KUUNTELE TAIVAANVU OHEN ÄÄNTÄ JA TESTAA TIETOSI SULKAVISA SSA: suomenluo nto.fi Käpytikan jämäkät pyrstösulat ovat tukirakenne, johon tikka nojaa kiivetessään puussa. Sen höyhenpeitteessä voi olla monen ikävaiheen sulkia samaan aikaan”, Laaksonen kuvailee. Kaikki konstit on siis otettava käyttöön, kuten nyt vaikkapa muurahaiset. Höyhenväkäset irtoilevat ja palautuvat taas siististi paikalleen riviin. Sekin kiinnostaa, kuinka paljon höyhenpuvun ominaisuudet kehittyvät itsenäisesti ja kuinka paljon sitä ohjaavat samoihin geeneihin perustuvat muut tekijät, kuten vaikkapa lämmönsäätely. ”Minua kiehtoo höyhenpeite kokonaisuudessaan. Taivaanvuohikoiraan vuohimainen mäkätys syntyy reunimmaisten pyrstösulkien lepattaessa lennossa. Se verottaa ja karkottaa mitä ilmeisimmin sulkapeitteen suojassa eläviä loisia. ”Tätä hyödynnetään esimerkiksi metsähanhien laskennoissa loppukesällä, sillä linnut pysyvät ilman siipisulkiaan aika lailla paikoillaan.” Metsähanhenkin uusi siipisulka kasvaa tyvestä samasta höyhentupesta kuin jo tippunut sulkakin, ja syksyllä lintu on jo täydessä iskussa muuttolennolle. Siitä voi itse vain unelmoida”, Laaksonen huokaa. ”Merikotkalla sitä sulkaa tulee vähän päälle sentti päivässä. ”Joillakin lintulajeilla ei ole varsinaista sulkasatoa, vaan ne vaihtavat sulkiaan jatkuvasti, kuten vaikkapa merikotka. Kasvunopeus on geneettisesti määritelty, eikä ravintokaan siihen juuri vaikuta. Monet linnut myös kylpevät vedessä, hiekassa tai auringossa, sillä jos höyhenet eivät ole ojennuksessa, ei lintukaan voi hyvin. Sillä höyheniä on peräti 25 000. Höyhenpeite kätkee paitsi linnun ruumiin myös vielä monta selvittämätöntä asiaa, jotka kutkuttavat myös professori Laaksosen mieltä. 24 suomenluonto.fi kaampien lintujen höyhenet venyvät tätäkin enemmän. Niitä on 1500–3000. KU VA T JA RI KO ST ET Useimmilla varpuslinnuilla on 1500–3000 höyhentä.. Sulkaa puskee, vaikka lintu olisi heikommassakin ravinnossa.” Vesilinnut voivat pudottaa melkein kaikki siipisulkansa kerralla, jolloin ne ovat väliaikaisesti lentokyvyttömiä. Kuinka moneen tarkoitukseen sen rakenne ja ominaisuudet vastaavatkaan! Ja samaan aikaan se mahdollistaa niin huikean asian kuin lentämisen
suomenluonto.. /lehdet/ TA N JA RA U TA LA H TI RI IK KA KA AR TI NE N AN N A TU O M IN EN. /lajiseuranta/ oletko-nahnyt-ritariperhosen/ Lähes 700 ritariperhosL U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • Tunnetko loppukesän kukat. Testaa tunnetko pientareiden ja niittyjen viimeiset väriläiskät! suomenluonto.. Havaintojen runsas määrä saattaa selittyä sillä, että edelliskesänä 2022 ritariperhosia oli havaittu Suomessa toiseksi eniten koko valtakunnallisten perhosseurantojen historian aikana. suomenluonto.fi 25 Lähes 700 ritariperhoshavaintoa! Pyysimme kesäkisassa lukijoiltamme havaintoja ritariperhosesta. Jälkeläisiä oli siis luvassa, ja ritarien kuoriutuminen osui tänäkin kesänä säiden kannalta suosiolliseen ajankohtaan. suomenluonto.. / artikkelit/testaa-tunnetkoloppukesan-kukat/ Vinkkejä sienimetsälle Sienet-digiekstrasta löydät vinkkejä ja inspiraatiota loppukesän ja syksyn sieniretkille. Katso kaikki perhoshavainnot kartalta: suomenluonto.. Havaintoja merkittiin kartalle yhteensä 686 kappaletta! Niiden perusteella on helppo todeta, että ritariperhosta tavataan lähes koko Suomessa, Hangosta Inariin. / sieniekstra/ Tutustu lehden arkistoon! Digitilaajana pääset lukemaan Suomen Luonnon arkistoa lehden lähes koko 82-vuotisen historian ajalta
Harvalukuisin laji on karhu, joita elää Suomessa keskimäärin 1800 yksilöä. Ero siementen leviämisessä eri lajien välillä voi siis olla tuhatkertainen! KUINKA MONTA SIEMENTÄ LEVIÄÄ HEHTAARILLE. VAIKUTTAVAT MUSTIKANSIEMENTEN LEVIÄMISEEN Pylväsdiagrammi kuvaa, kuinka monta siementä eri lajien kakassa leviää yhtä havumetsähehtaaria kohti. Suomessa mustikoita syövien nisäkkäiden ja lintujen joukosta runsaslukuisin on punarinta, joita elää täällä pari miljoonaa yksilöä. 109764 3039 1048 730 473 179 144 111 2 000 000 26 suomenluonto.fi. Karhun läjien mukana hehtaarille leviää keskimäärin miltei 110 000 mustikansiementä, ja toiseksi eniten siemeniä leviää ketun kakassa, keskimäärin 3000. V I N J E T T I L U O N T O T I L A S T O I N A 20000 40000 60000 80000 100000 120000 Mitä suurempi on tietyn lajin kanta ja paikallinen runsaus, sitä enemmän mustikoille on syöjiä, ja sitä enemmän siemeniäkin leviää uusille kasvupaikoille. Suomessa mustikoita syövien nisäkkäiden ja lintujen joukosta runsaslukuisin on punarinta, joita elää täällä pari miljoonaa yksilöä. ERI LAJIEN RUNSAUDET VAIKUTTAVAT MUSTIKANSIEMENTEN LEVIÄMISEEN Karhu Kett u Näätä Laulurastas Räkätt irastas Kulorastas Mustarastas Punarinta Punarinta 120000 100000 80000 60000 40000 20000 Mitä suurempi on tietyn lajin kanta ja paikallinen runsaus, sitä enemmän mustikoille on syöjiä, ja sitä enemmän siemeniäkin leviää uusille kasvupaikoille. Vähiten siemeniä levittää punarinta, keskimäärin reilut 110 siementä hehtaarille. Harvalukuisin laji on karhu, joita elää Suomessa keskimäärin 1800 yksilöä
Karhu on kuitenkin harvalukuinen verrattuna lintuihin. Siten kakkojakin syntyy paljon. Sen lisäksi, että marjat ovat monille lajeille tärkeää ravintoa, marjansyöjät auttavat mustikkakasvustoja uusiutumaan ja leviämään uusille kasvupaikoille. Kun karhu kerää vararavintoa ennen talviunia, se tankkaa mustikalla. Laulurastaan kakka on pieni ja sisältää murto-osan karhun läjän sisältämistä siemenistä. Laulurastas on kuitenkin hyvin runsaslukuinen. He keräsivät tutkimuslinjoilta Puolan Tatra-vuoristossa kaikki kakat, joissa oli mustikansiemeniä. Yksi marjasyöjistä on ylitse muiden. IHMINEN EI todellakaan ole ainut laji, joka himoitsee mustikoita. Voiko massalla peitota lukumäärän. Karhun kakassa on paljon siemeniä, mutta niin tiheässä, että vain harva niistä pääsee itämään ja kasvamaan taimeksi. Puolassa peräti 28 prosenttia mustikan siementaimista versoikin laulurastaan kakoista. Eri lajeilla on erilainen merkitys mustikan siementaimien synnyssä. Puolalais–saksalainen tutkimusryhmä otti selvää. MUSTIKANTAIMET SYNTYVÄT ERI LAJIEN LEVITTÄMINÄ Kulorastas Mustarastas Räkätt irastas Laulurastas Näätä Kett u Karhu Punarinta 11 % Ku lo ra st as 5 % Mus tara stas 8 % Räkätt irastas 20 % Laulurastas 28 % Nä ätä 6 % Kett u 9 % Karhu 13 % Laulurastas 1 900 000 1 100 000 660 000 170 000 80 000 21 000 1800 TEKSTI RIIKKA KAARTINEN GRAFIIKKA RIIKKA KAARTINEN JA MARIKA EEROLA KUVAT ERKKI MAKKONEN / VASTAVALO, ANTHONY CARAVAGGI , SHARON WEGNER-LARSEN, FERRAN SAYOL, MARGOT MICHAUD / PHYLOPIC, SHUTTERSTOCK JA MARIKA EEROLA suomenluonto.fi 27. mustikan. Kakkojen mukana luontoon leviää valtava määrä siemeniä: havumetsässä keskimäärin 116 000 hehtaaria kohti joka kuukausi, koko satokauden ajan. Lisäksi rastaankakat sattuvat usein putoamaan paikkoihin, joissa itäminen on mustikansiemenelle edullista. V I N J E T T I Kuka söi mustikan. Vain 150 oli nisäkäskakkoja: karhun, ketun ja näädän. Tutkimus julkaistiin Journal of Ecology -tiedelehdessä viime vuonna, ja sen mukaan kakkoja löytyi yli 1800 ja ne kuuluivat pääosin linnuille. Mutta mikä laji on paras levittämään siemeniä
28 suomenluonto.fi 28 suomenluonto.fi Closteriumsukuun kuuluvia yksisoluisia viherleviä.
Sen saven samentama vesi haiskahtaa pahalta, mutta kuhisee monenlaisia pikkueläimiä sammakoista sukeltaviin kuoriaisiin. suomenluonto.fi 29 Ojan eliöitä mikroskoopilla TEKSTI JA KUVAT PAULA HUMBERG Valokuvaaja Paula Humberg teki luontoretken tutustuakseen tavallisen pelto-ojan eliöistä pienimpiin. Kerään kuvaamista varten vettä purkkeihin kauhoen mukaan pohja-ainesta ja vesikasveja. Ne, kuten myös siirat, hyttysentoukat ja pinnalle lauttoina kertyvät laakamadot ovat turhan isoja mikroskooppiini. Tarkemmin katsoessa purkissa näkyy pienempää liikettä, joka Ojan tienpuoleinen pätkä on savipohjainen, ja kasvillisuus rehevää.. Siellä voi nähdä pohjasoran seassa hevosjuotikkaita. Huomaan keränneeni isoimpaan purkkiin liikaa savea, sillä pohjalla heiluu matoja vieri vieressä. K otini lähellä Sipoossa on erään tien ja pellon reunassa ihan tavallinen oja. Kotona jätän purkit asettumaan, mutta en malta olla heti tiirailematta vettä taskulampun kanssa. Viettäisin mielelläni pari tuntia tarkkaillen kaikkea tätä elämää, mutta tällä kertaa minua kiinnostavat vielä pienemmät, mikroskooppiset eliöt. Muutaman metrin päässä tiestä ojan vesi kirkastuu. Ojaan jätetyn traktorinrenkaan sisälle kertynyt vesi kiinnostaa erityisesti, ja siirrän sitä pipetillä näyteastiaan
30 suomenluonto.fi 30 suomenluonto.fi Kyklooppihankajalkainen pimeäkenttävalaistuksessa. Peräpäässä on kaksi munapussia.
Kykloopit ovat mikroskooppisessa maailmassa jättiläisiä, ja niillä onkin usein kyydissä pienempiä eliöitä. Häirittynä osa hylkää vartensa ja ui pois, joten kuvaaminen on tehtävä nopeasti. Mikroskoopilla katsoen on selvää mistä kyklooppien nimi tulee: niillä on yksi, usein punainen silmätäplä. Osa kantaa mukanaan kahta munapussia. suomenluonto.fi 31 seurailee taskulampun valokiilaa. T unnistusvaikeuksista huolimatta mik roskopointi on minusta kiehtovinta tässä mittaluokassa, jossa suurimmat yksisoluiset ripsieläimet ovat suurempia kuin pienimmät monisoluiset eläimet. Jälkimmäisiin kuuluvat esimerkiksi rataseläimet (Rotifera) ja sukaspintaiset (Gastrotricha), joiden koko saattaa olla alle yhden millimetrin. Varrellisten ripsieläinten kolonia muistuttaa kellokukkia. Kyklooppien pinnalla näkyy myös toiseen sukuun kuuluvien varrellisten ripsieläinten kolonioita. Kellomaisten osien reunoissa olevat ripset pyörittävät vettä, ja koloniassa varret supistelevat enemmän tai vähemmän synkronoidusti. Vapaasti uivia pieniä ripsieläimiä. Purkissa näkyy liikettä, joka seuraa taskulampun valokiilaa.. Ominaisuudesta on hyötyä, kun ryhdyn pipetoimaan nopealiikkeisiä eläimiä aluslasille. Väärinkäsitys elää vahvasti suomalaisessa nimistössä. Kaikenlaisissa vesielin ympäristöissä erittäin yleisiin kyklooppihankajalkaisiin (Cyclopoida) kuuluu sekä positiivisesti että negatiivisesti fototaksisia lajeja – ne voivat siis liikkua valoa kohti tai siitä poispäin. Kumpikaan kykloopin ripsieläinseuralainen ei ole loinen, vaan ne käyttävät ravintonaan muun muassa vedessä eläviä bakteereita. Useimpien peräpäähän on kiinnittynyt joukko ripsieläimiä (Ciliata), joiden epäilen kuuluvan Rhabdostyla-sukuun. Suurimmat ripsieläimet, kuten torvieläimet (Stentor), voivat sen sijaan olla useita millimetrejä pitkiä. Yksisoluisten alkueläinten, eli protistien – joihin ripsieläimet kuuluvat – tunnistus ei ole kuitenkaan ihan helppoa. Suomessa elävistä suvuista ja varsinkin lajeista löytyy niukasti tietoa. Protisteja pidettiin aiemmin yksisoluisina eläiminä, sillä verrattain ison kokonsa lisäksi ne käyttäytyvät samantapaisesti kuin mikroskooppiset eläimet
32 suomenluonto.fi 32 suomenluonto.fi Varrellisten ripsieläinten kolonia on vallannut kuolleen hyönteisen.
Pehmeät osat ovat poissa, ja joistakin on jäljellä lähinnä ranka, jossa näkyy rippeitä kuoresta, päästä ja trakeoista. O len käynyt läpi yhteensä kymmenisen millilitraa vettä, mutta tuntuu siltä kuin olisin ollut pitkällä luontoretkellä. Monet jäänteet ovat täysin ripsieläinten täyttämiä. Siimallisia eliöitä ovat esimerkiksi traktorinrenkaan sisältä kerätystä näytteestä löytyvät kirkkaanvihreät pötkylät, jotka kuuluvat silmäleviin (Euglenoidea). Bakteerit, protistit ja eloton aines tuikkivat pimeydessä kuin tähdet avaruudessa, ja alustasta irrotettu kolonia muistuttaa kukkakimppua. Ne liikkuvat etanamaisen verkkaisesti ja tuntuvat voivan muuttaa muotoaan vapaasti. Silmäleviä kuolleen hyönteisen kuorella. Kun vapaasti liikkuvien ripsieläinten liikeradat ovat usein pyörryttävän kaoottisia, osa piilevistä lipuu eteenpäin arvokkaan vakaasti. Ne puristuvat kuolleiden hyönteisten sisällä läpi pienistä onkaloista etsien esimerkiksi bakteerien keskittymiä. Siellä täällä vipeltää myös monenlaisia vapaasti uivia ripsieläimiä, jotka singahtelevat paikasta toiseen niin nopeasti, että niiden perässä on melkein mahdotonta pysyä. Silmälevät ja Closteriumviherlevä saavat värinsä viherhiukkasista. Tiukasti muodossaan pysyvät sen sijaan puolikuun muotoiset Closterium-suvun viherlevät ja kovakuoriset piilevät. Silmälevillä on viherhiukkasia ja punainen valoa aistiva täplä, stigma.. Niska on tosin mennyt mikroskoopin yllä kyyristelystä sen verran jumiin, että seuraava retki on tehtävä ulos keräämään lisää näytteitä. Ripsieläinkolonia näyttää erityisen kauniilta pimeäkenttävalaistuksessa, jossa kohde erottuu vaaleana tummaa taustaa vasten. Silmälevillä on tyypillisesti siiman lisäksi yhteyttäviä viherhiukkasia ja kirkkaanpunainen valoa aistiva täplä, stigma. Vaikka näitä otuksia kutsutaan siimaeliöiksi, ne eivät muodosta evolutiivisesti yhtenäistä ryhmää. Ripsieläinten joukosta erottuu piiskamaisen siiman avulla liikkuvia protisteja. suomenluonto.fi 33 Siirrän kykloopit päällysvieraineen syrjään ja ongin purkeista tilalle erilaisten hyönteisten jäänteitä. Arvokkaita ne tietysti ovatkin; piilevät vastaavat viidenneksestä maapallon hapentuotannosta
Mitä niille tapahtui?. 34 suomenluonto.fi 34 suomenluonto.fi JANOISET PUUT TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVITUS MARIKA EEROLA 34 suomenluonto.fi Kuiva alkukesä jätti jälkeensä puita, joiden lehdet varisivat ruskeina maahan
Yhteyttämisen myötä tyrehtyy myös kasvu, mutta puu voi Höltän mukaan sinnitellä sokerivarastojensa turvin jopa kuukausia. Huhtikuu on tilastollisestikin kuukausista vähäsateisin. ”Esimerkiksi koivu pystyy ainakin keväällä täyttämään solukot, kun on mahlakausi. Puut tarvitsevat paljon vettä. Tänä vuonna vettä ei Suomessa monin paikoin tullut lähes lainkaan. Imu syntyy, kun vesi haihtuu lehtien pinnalla olevista ilmaraoista. Erityisen janoinen on koivu, joka voi haihduttaa useita satoja litroja vettä päivässä.. Samalla säätyyppi muuttui sateisemmaksi. Kun sataa, ensimmäiset pisarat jäävät lehvästöön ja haihtuvat siitä suoraan takaisin ilmakehään. Kun veden paine laskee, lehdet veltostuvat. ”Sen voisi ajatella pilleinä, joilla lehdet imevät vettä”, vertaa puiden ekofysiologian professori Teemu Hölttä Helsingin yliopistosta. Niiden kamppailu saattaa olla ohi, kun suuremmat puut yhä sinnittelevät. ”Silloin se pystyy suojautumaan kuivumiselta, mutta samalla yhteyttäminen heikkenee, kun hiilidioksidi ei pääse lehden sisälle”, hän kertoo. Teemu Höltän mukaan puiden saamat vauriot eivät juuri parane, vaan tilalle täytyy kasvattaa uutta. Tähän mänty on sopeutunut kasvattamalla syvän paalujuuren, minkä ansiosta se kestää kuivuutta selvästi paremmin kuin matalajuurinen kuusi. Janoiset havupuut eivät pysty tuottamaan tavanomaista määrää pihkaa puolustuksekseen, jolloin kuoriaisille aukeaa reitti kaarnan alle. Kuivuudesta kärsivä puu on tavallista alttiimpi esimerkiksi kaarnakuoriaisille. Stressaantunut puu kasvattaa lyhyemmät vuosikasvaimet kuin hyvinvoiva lajitoveri. Kuumuus on toistaiseksi puille selvästi pienempi uhka kuin helteisiin liittyvä kuivuus. Pieniä puita kuivuus koettelee ankarimmin, sillä ne eivät ole vielä ehtineet kasvattaa laajaa juuristoa tai kerryttää sokerivarastoja. Kesäkuussa päälle tulivat helteet. Se kasteli maaperän pintakerroksen niin, että metsäpalovaroituksista voitiin luopua ja kokkoja päästiin sytyttämään. Puu sinnittelee kuivuudessa Vesi nousee juurista lehtiin vedenkuljetussolukossa. Soluvaurioiden myötä ne muuttuvat ruskeiksi reunoilta alkaen. Tätä tutkitaan tällä hetkellä ympäri maailmaa, koska ei hirveän hyvin ymmärretä, miten se tapahtuu.” Toipuminen kestää jopa seuraaviin kesiin asti. Viimeksi vuonna 2018 loppukesän paahde koetteli laajoja alueita Suomessa. Myös Pohjois-Lapissa maaperän kosteus oli laskenut poikkeuksellisen matalalle. Kuun puolivälissä kuivimmilla paikoilla puiden lehdet olivat käpristyneet ruskeiksi. Sadetta saattaa tulla enemmän, muttei välttämättä tasaisesti ympäri vuoden. Jos puu on ehtinyt pudottaa lehtensä, loput kasvukaudesta on menetetty. Jos vedenkuljetussolukkoon on päässyt liikaa ilmaa, veden kiskominen takaisin putkistoon on monille puulajeille mahdotonta. Poikkeuksia kuitenkin on. Loppukesällä alkaa seuraavan kesän lehtisilmujen rakentaminen sokerivarastojen turvin. suomenluonto.fi 35 M aa alkoi kuivua, kun lumien sulamisvedet olivat lorisseet puroihin ja saaneet puut humahtamaan hiirenkorville. Suometsätieteen professori Annamari Laurén Helsingin yliopistosta kertoo, että ensimmäisinä kuivuvat kallioiset paikat, joilla maakerros on ohut. Vedenkuljetussolukkoon joutuu ilmaa, eikä vesi enää pääse nousemaan sitä pitkin, mikä saattaa jopa tappaa puun. Hölttä arvioi karkeistaen, että suomalaiset puut selviävät vielä hyvin ainakin 35 asteessa, kunhan vettä on saatavilla. Odotettavissa lisää helleaaltoja Poikkeuksellisista helteistä on viime vuosina tullut yhä yleisempi ilmiö. Lopulta puolustus alkaa rakoilla. Kuivuuden uhatessa puu sulkee ilmarakojaan vähentääkseen haihtumista. Puun kuivuminen alkaa näkyä myös ulospäin. Laurén kertoo, etteivät tutkijat ole yhtä varmoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista sademääriin kuin sen vaikutuksista lämpötilaan. Huonosti vettä pidättävillä kasvupaikoilla puut joutuvatkin nopeasti pinteeseen. Jälleen kuusi häviää männylle, sillä sen tuuheat oksat pidättävät vettä tehokkaasti. Toipuminen käynnistyy Juhannuksen alla leveä saderintama pyyhkäisi Suomen yli. Puut tarvitsevat paljon vettä. ”Vaikka sadetta siis tulisikin, vain vähän päätyy maahan asti”, Annamari Laurén sanoo. Elävien kasvisolujen solukalvot ratkeilevat kuivuudessa rikki. Myös karkeilla kivennäismailla vesi valuu nopeasti juurten ulottumattomiin. Lopulta puu antaa lehtien kuolla ja varista, jotta haihtuminen niiden kautta loppuu. Kun lumet sulavat aikaisemmin ja lämpö kiihdyttää haihtumista, kuivuudet saattavatkin pahentua. Havupuiden vuosikasvaimista näkee helposti, missä kunnossa puu oli edellisenä vuonna niitä valmistellessaan. Erityisen janoinen on koivu, joka voi haihduttaa useita satoja litroja vettä päivässä. Myös tuo solukko on korvattava uudella. Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Juho Jakkilan mukaan sadetta oli esimerkiksi Etelä-Suomessa tullut vain neljännes tavanomaisesta. Puiden kasvu käynnistyi sulaneiden lumien voimin, mutta sää jatkui poutaisena toukokuuhun. Samanlaisella viiveellä ankara kesä myös verottaa puiden siemensatoa
Kuvassa männynherkkutatt i. H EI KK I KE TO LA / VA ST AV AL O. 36 suomenluonto.fi Herkkutatt eja arvostetaan suuresti niin idässä kuin lännessä. Ruokasienten käyttö vaihteleekin eri maissa. 36 suomenluonto.fi Ruokasieniä eri kulttuureissa TEKSTI TOPI LINJAMA Sienten syötävyys ei liity pelkästään sienen myrkyllisyyteen tai makuun, mukana on myös kulttuurisia tekijöitä
Kehnäsientä kerätään meillä yleisesti. Viron harvinaisista sienistä kirjaa kirjoittava Allar Antson kertoo, että Virossa monia seitikkejä käytetään ruokasieninä. Näistä yksi, suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus), on tappavan myrkyllinen. Muita vaarallisen myrkyllisiä seitikkilajeja ei meiltä tunneta, mutta varmuuden vuoksi koko seitikkien suurta ryhmää kehotetaan välttämään. Sen tuntomerkkejä ovat vaaleanpunertava malto ja pitkittäis uurteinen rengas. ”Ei, meillä syödään vain sieniä, jotka voi pilkkoa suoraan pannulle”, biologi vastasi. Harjaantumaton sienestäjä voi sekoittaa sen myrkyllisiin ruskoja pantterikärpässieniin (Amanita regalis) ja (Amanita pantherini). Samassa kirjassa esimerkiksi nuijaseitikkiä (Cortinarius varius) kuvataan hyväksi ja helposti tunnistettavaksi ruokasieneksi. Seitikit ovat suurin sienisukumme. Löysimme karvarouskuja (Lactarius torminosus), joita on Itä-Suomessa ammoisista ajoista suolattu talven varalle. Lajeja tunnetaan Suomesta satoja. Jotkut sienestäjät poimivat myös monivyöseitikkiä (Cortinarius triumphans). Ainoa poikkeus on kehnäsieni (Cortinarius caperatus), joka luetaan seitikkeihin. suomenluonto.fi 37. Kuten rusokärpässientä (Amanita rubescens). Keräsimme sitä ämpärikaupalla, kun olin lapsi”, Antson sanoo. ”Esimerkiksi nummilimaseitikki (Cortinarius mucosus) on Virossa virallisesti syötävä ja mielestäni myös hyvän makuinen. Saksalainen botanisti Ewald Gerhardt kehottaa sienikirjassaan kypsentämään rusokärpässienen huolellisesti, aivan kuten meillä kehotetaan tekemään punikkitateille. suomenluonto.fi 37 O lin saksalaisen biologin kanssa sieniretkellä Pohjois-Karjalassa. Kysyin biologilta, syödäänkö Saksassa kirpeitä, keittämistä vaativia rouskuja
Keskeinen ero läntisen ja itäisen sieniperinteen välillä liittyy tapaan, jolla ne säilötään ja laitetaan ruoaksi. Saksassa korvasienen myynti on kielletty. Idässä tavallinen kansa söi sieniä, joita oli lupa syödä myös ortodoksisen kirkon paastopäivinä. Viraston mukaan korvasieni voi aiheuttaa akuutin myrkytyksen, minkä lisäksi sen sisältämillä myrkyillä on todettu olevan pitkäaikaisia kielteisiä terveysvaikutuksia. 38 suomenluonto.fi Korvasieni Me ehkä oudoksumme seitikkejä syöviä naapureitamme. Myös sen tieteellinen lajinimi esculenta – herkullinen – viittaa sienen ruokakäyttöön. Ruotsin elintarvikevirasto linjasi jokin aika sitten, että korvasieniä ei pidä syödä. Paksun ja kiin”Korvasienten suhteen Suomessa ollaan huolettomampia kuin missään muualla.” Suomessa, toisin kuin monissa muissa maissa, korvasieni luetaan ruokasieniin. Ruokaviraston sivuilla korvasieni mainitaan suositeltavien ruokasienten joukossa. Lännessä sienet paistetaan, idässä keitetään. Mustarouskua (Lactarius turpis) on idässä keitetty muiden kirpeiden rouskujen joukossa. Pannulla paistetusta karvarouskusta saa vatsan kipeäksi. Virossa suositellaan kymmenen minuutin keittämistä kaksi tai kolme kertaa. Nykyisen ohjeen mukaan ne tulisi keittää ainakin kahteen kertaan väljässä vedessä vähintään viisi minuuttia siten, että sienet välillä huuhdellaan ja keitinvesi vaihdetaan. Aiemmin korvasienet suositeltiin keittämään kerran. Mustarousku Suomessa kohtaa kaksi sienikulttuuria. ”Korvasienten suhteen Suomessa ollaan huolettomampia kuin missään muualla”, Allar Antson kuitenkin huomauttaa. Raakana sieni on tappavan myrkyllinen. Lännessä yläluokan ruokapöydässä saattoi olla kantarellia (Cantharellus cibarius) ja herkkutattia (Boletus edulis), jota kutsutaan Ruotsissa kuninkaan nimellä karljohan. Korvasienen myrkky on vesiliukoista. RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O. Toisaalta suppilovahverosta (Craterellus tubaeformis) ei ole keittämisen jälkeen juuri iloa. Moni suomalainen pitää korvasientä sienistä herkullisimpana. He puolestaan saattavat ihmetellä, kuinka Suomessa voidaan syödä korvasientä (Gyromitra esculenta). Keittämällä tai kuivaamalla saa laskettua myrkkypitoisuutta
Ruotsalainen liotti haisuhaperot, suolasi, maustoi tillillä ja musta herukanlehdillä ja antoi niiden tekeytyä pari kuukautta. Suomessa haisuhaperoa ei pidetä ruokasienenä, mutta Solouhinin innoittamana haperotutkija Juhani Ruotsalainen päätti kokeilla niiden valmistamista. Sitten ne säilötään suolaan ilman keittämistä. Mustarouskua on iät ajat käytetty ruokasienenä itäisessä Euroopassa. TO PI LI N JA M A TO PI LI N JA M A. Lehdet revittelivät otsikoissaan, että ”mustarousku aiheuttaa syöpää”. Neuvostoliittolainen kirjailija Vladimir Solouhin ylistää haisuhaperoa kirjassaan Kolmas metsästys. Varovaisuussyistä sieni poistettiin kauppasieniluettelosta. Tverissä ja muualla Venäjällä on tavallista, että kirpeitä rouskuja liotetaan muutamia päiviä välillä vettä vaihtaen. Syntyi hysteria, jonka jälkiä on siivottu vuosikymmeniä. 1980-luvulla siitä löydettiin suomalaisissa ja ruotsalaisissa tutkimuksissa aineita, jotka bakteeritesteissä osoittautuivat mutageenisiksi. Eräässä toisessa makutes. Suomessa ollaan nykyisin sillä kannalla, että mustarouskua voi aivan hyvin syödä, mutta sitä on syytä keittää vähintään viisi minuuttia. Kuuma vastaa meidän keittämistä, mutta kylmässä sieniä liotetaan jopa 10–14 päivää. ”Mutta ei kovin usein”, Artem tarkentaa. Kellanruskean haisuhaperon lakin reunat ovat kampauurteiset. Pietarilainen Artem postaa ahkerasti sienikuvia Instagramiin. Liottamalla sieniin jää Artemin mukaan paljon enemmän makua. Sen jälkeen tulevat kantarelli, sekä punikkitatit, joita Venäjällä arvostetaan selvästi enemmän kuin meillä. suomenluonto.fi 39 teän maltonsa vuoksi moni piti sitä parhaana suolasienenä. Hän tuntee rouskuille kaksi suolaustapaa, kuuman ja kylmän. Sienen tuoksua kuvataan epämiellyttävän eltaantuneeksi. Tverissä Moskovan luoteispuolella asuu karjalaisia, joiden esivanhemmat muuttivat alueelle 1500–1600-luvulla. Suolasieneksi kerätään Venäjällä myös haisuhaperoa (Russula foetens). Haisuhaperon makutesti Parhaaksi sienilajiksi Artem nimeää männynherkkutatin (Boletus pinophilus). ”Useimpien tverinkarjalaisten mielestä sienistä ja griboista paras on valgiegriba (herkkutatti). Rouskuja kerätään suola sieniksi. Šieni tarkoittaa helttasieniä, lähinnä rouskuja, ja venäjästä lainattu griba lähinnä tatteja. Joulupöydässä ne olivat menestys, kertoo Ruotsalainen Sieni-lehden artikkelissa vuodelta 2000. ”Kylmä tapa on melko vaarallinen”, Artem sanoo ja viittaa sienten pilaantumisen mahdollisuuteen. Gribat sen sijaan keitetään ennen ruoaksi laittamista. Vesi vaihdetaan päivittäin. Liotusta ja keittämistä Venäjä on laaja maa, johon mahtuu monenlaisia sienikulttuureita. Näin siitäkin huolimatta, että tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa mustarousku olisi aiheuttanut sitä syöneelle minkäänlaisia myrkytysoireita. Suomessa ohje on, että mustarouskua voi syödä, mutta sitä on syytä keittää vähintään viisi minuuttia. Tverin karjalaisilla on kaksi sientä tarkoittavaa sanaa, kertoo alueella kenttätutkimuksia tehnyt dosentti ja etnomykologi Marja Härkönen. Jotkin sienikirjat suosittelevat varmuuden vuoksi, ettei mustarouskua pitäisi syödä montaa kertaa viikossa. Suosittuja ovat myös huabagriba (punikkitatti), koivugriba (lehmäntatti Leccinum scabrum) ja keldapö?ö (voitatti Suillus luteus)”, kirjoittaa Härkönen Sieni-lehden artikkelissa. Haisuhaperon tuoksusta voi löytää tympeää rasvaisuutta
40 suomenluonto.fi 40 suomenluonto.fi Pulkkosienellä on tiheät heltat, jotka tummuvat, kun niitä painaa sormella. AN TT I KA LL IO / VA ST AV AL O
Suom. Mutta onko kahteen kertaan keitetty korvasieni tällainen. Sieni-lehti 2/2000, s. Solouhin, Vladimir (1988): Kolmas metsästys. Ruokasienestäjä välttää myrkytyksen vaaran noudattamalla yhtä sääntöä: syö vain sieniä, jotka tiedät varmuudella ruokasieniksi. 3–6. Väitöskirjassaan Suomen sienisato vuodelta 1947 Rautavaara kokosi yhteen oman aikansa sienitietämystä ja teki tunnetuksi monia ruokasienilajeja. Kuinka varovainen on syytä olla. Readme. painos. SN-kirjat. Kari Klemelä. Nykyisin tiedetään, että pitkäaikainen pulkkosienen käyttö voi johtaa kuolemaan. Sekä tieto että varovaisuus ovat lisääntyneet sitten Rautavaaran aikojen. Yksi näistä on pulkkosieni (Paxillus involutus), jota Rautavaaran aikaan pidettiin yleisesti syötävänä. 7. BLV Buchverlag. 8–11. ALKUJA LOPPUJAKSON LEIKKAUS HANNA KAIHLANEN MUSIIKKI PUULUUP, KIMMO HELÉN, TANEL KADALIPP ÄÄNISUUNNITTELU TANEL KADALIPP OHJAUS JUHA SUONPÄÄ KÄSIKIRJOITUS JUHA SUONPÄÄ, HANNA KAIHLANEN KUVAUS JUHA SUONPÄÄ, ALEXANDER MARKUS LEMBKE ARKISTOMATERIAALI HANNU RANTALA H A N N U R A N TA L A L A I T I L A N K A U H U PA RTA J O O S E P P I TÄ P L Ä Ä R M ÄT T I ILVESKUISKAAJA 2023 ELOKUVATEATTEREISSA 1.9.2023. ”Hän kannusti sienten käyttöön ja vakuutti, kuinka vähän meillä on pahoja myrkkysieniä. Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo (2022): Suuri suomalainen sienikirja. von Wright, Atte (1983): Mustarouskun vaiheet elintarviketoksikologisessa tutkimuksessa, hallinnossa ja julkisessa sanassa. Sienitutkija Esteri Ohenoja pitää Rautavaaran roolia ristiriitaisena. Rautavaara luokittelee kirjassaan lähes 500 sienilajia syötäväksi kelpaavaksi. Se innosti ihmisiä kokeilemaan vähän liiankin reippaasti, ja tuli joitakin, tosin harvoja myrkytystapauksia, jotka pelästyttivät ihmisiä”, Ohenoja kertoo. Ruotsin elintarvikeviraston korvasieniohje: https://www.livsmedelsverket.se/livsmedel-ochinnehall/mat-och-dryck/svamp/stenmurklan-giftigaven-om-du-kokar-den VÄRIMÄÄRITTELY ANSSI RAUTIO GRAAFINEN SUUNNITTELU JUHAMATTI VAHDERSALO YHTEISTUOTANTO LIIS NIMIK, JUHA SUONPÄÄ TUOTANTO PASI HAKKIO, NIINA VIRTANEN LEIKKAUS TUULI KUITTINEN F.C.E. KIRJALLISUUTTA: Gerhardt, Ewald (2013): Der große BLV Pilzführer für unterwegs. Ruotsalainen, Juhani: Haisuhapero, Russula foetens, ruokasienenä. suomenluonto.fi 41 tissä haisuhaperot ohittivat suolasienenä kangasrouskun (Lactarius rufus). Vastaus riippuu siitä, keneltä kysytään. Härkönen, Marja: Sienestystä kolmessa maanosassa IV, tatit. Sieni-lehti 4/2018, s. Sieni-lehti 1/1983, s. Pulkkosienen ja korvasienen lisäksi Suomessa tavataan neljää tappavan myrkyllistä sienilajia. 51–58. Valkokärpässieni (Amanita virosa), kavalakärpässieni (Amanita phalloides), suippumyrkkyseitikki ja myrkkynääpikkä (Galerina marginata) sisältävät solumyrkkyjä, jotka vaurioittavat sisäelimiä. Hyötykasvitutkija Toivo Rautavaara tunnettiin innokkaana ruokasienten puolestapuhujana. Nämä myrkyt eivät lähde sienistä millään käsittelyllä
Retki melkein erämaahan 42 suomenluonto.fi. 42 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT JOHANNA MEHTOLA JA MERJA PAAKKANEN Kilpisjärven Leutsuvaara ja Saanajärvi ovat oivia retkikohteita ensikosketusta tunturiluontoon etsivälle
suomenluonto.fi 43 suomenluonto.fi 43 Leutsuvaaralta avautuu upea näköala Kilpisjärvelle ja Saanalle. M ER JA PA AK KA N EN
Vaivaiskoivu on pieni varpu tai pensas, joka kasvaa enimmillään metrin korkuiseksi. Leutsuvaara kohoaa 740 metriin merenpinnasta. Miedonmakuiset variksenmarjat sisältävät paljon vitamiineja. KU VA T JO H AN N A M EH TO LA Reitt i Saanajärvelle kulkee Saanatunturin itäpuolelta. Riekonmarjan punertuvat lehdet ovat tärkeä osa Lapin maaruskaa.. suomenluonto.fi 45 suomenluonto.fi 45 Ruska on jo hiljalleen alkanut maalata maisemaa sieltä täältä värikkäällä paletillaan
Polku lähtee Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta ja kulkee Saanatunturin länsipuolella. Uhkea Saana tuntuu kuin vahtivan sen juurella olevaa kirkasta järveä, joka heijastaa kuvajaisen elokuisesta poutataivaasta. Täältä saa alkunsa Saanajoki, joka laskee Saanatunturin eteläpuolella olevaan Kilpisjärveen. edessä siintää sinisenä Saanajärvi. Matkan varrella kohisee myös Kitsiputous. Saanajärven rannalla on kaksi kotaa sekä käymälä– ja juuri nyt kaksi sarvipäistä poroa. Kilpisjärven kylä kuhisee retkeilijöistä, mutta täällä muutaman kilometrin päässä on rauhan ja hiljaisuuden tyyssija. Reitin pituus on noin viisi kilometriä. Mielikin on kirkas. Reitiltä on upeat näkymät sekä Saanan ett ä Mallan maisemiin. Reitin edestakainen pituus noin kahdeksan kilometriä. Tunturiluonto on tehnyt tehtävänsä.. Saanajärvi onkin karu ja kirkasvetinen, ja pinnan alla asustaa ainakin taimenia sekä järveen 1990-luvulla istutettuja rautuja. TSAHKALJÄRVEN RENGASREITTI Sorastett u polku vie Tsahkaljärven kodalle ja tuvalle, joita voi vuokrata. KU VA T M ER JA PA AK KA N EN Saanajärven rannalla on kaksi kotaa, käymälä sekä liiteri. MALLAN POLKU Mallan luonnonpuiston läpi Kolmen valtakunnan rajapyykille kulkeva polku vie tunturiluontoon, jossa on syytä pysytellä merkityillä reiteillä. Reitin pituus yhteen suuntaan noin 11 kilometriä. Maisemaa hallitsee Saana, jonka huippu kohoaa 1029 metriin. Rannan rakkakivikolta pääsee kurkottamaan viileään rantaveteen, joka on lasinkirkasta. 46 suomenluonto.fi Kilpisjärven lyhyet reitit SALMIVAARAN POLKU Polku vie Kilpisjärven ja Ala-Kilpisjärven välissä olevan vaaran laelle, josta on upeat näköalat muun muassa Tsahkaljärvelle, Mallatuntureille ja Saana-tunturille. Polun varrella on kota ja penkit huilaamista varten. SAANAN LUONTOPOLKU Saanan luontopolku esitt elee alueen luontoa ja historiaa. Paluumatkan voi tepastella samaa reitt iä takaisin tai matkustaa Malla-laivalla, joka seilaa Kilpisjärven kylän ja Kolmen valtakunnan rajapyykin väliä syyskuun loppuun saakka. Reitt i lähtee Kilpisjärven luontokeskuksen parkkipaikalta ja yhdistyy esimerkiksi Saanan ympäri kiertävään polkuun. Lue lisää: Luontoon.. Polku päätt yy Kuohkimajärven autiotuvalle, jossa voi yöpyä. Edestakainen matka noin kaksi kilometriä. SAANAN HUIPPU Reitt i on alussa melko helppokulkuinen, mutt a siinä on myös jyrkkiä kohtia ja 150 kiviporrasta. Reitin pituus noin kolme kilometriä. Maasto on helppokulkuista, mutt a siinä on jonkin verran korkeuseroa. Nyt ollaan 680 metriä merenpinnan yläpuolella. Retken voi aloitt aa Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta tai Kilpisjärven retkeilykeskukselta. Joen ylitys kiveltä kivelle astuen sujuu nyt vaivattomasti, sillä vesi on matalalla. . Saanajärven rannalla ollessa tuntee olevansa herran kukkarossa. Täältä retkeä voi jatkaa vaikkapa kohti Tsahkaljärveä tai Saanaa. Ne nyhtävät kivien väleistä syötävää, eivätkä juuri välitä muutamasta retkeilijästä
suomenluonto.fi 47 suomenluonto.fi 47 Retkelle kannatt aa varata aikaa, lämmintä vaatett a sekä hyvät eväät.
48 suomenluonto.fi Kilpisjärven sienisatoa M ER JA PA AK KA N EN TEKSTI JOHANNA MEHTOLA TUNNISTUSKUVAT JUKKA VAURAS Lapinvuokkorousku Lactarius dryadophilus Lapinrousku Lactarius lapponicus Pohjanrousku Lactarius subcircellatus Karjahapero Russula fulvograminea M ER JA PA AK KA N EN Vaivaislehmäntatt i kasvaa tunturikoivikoissa ja tunturikankailla.. 48 suomenluonto.fi Nyt ruska-aikaan tuntureilla voi nähdä myös monenlaisia sienilajeja, kuten lapinvuokon seurassa kasvavan lapinvuokkorouskun tai kalkkia suosivan lapinrouskun
Infotilaisuus verkossa 11.9. suomenluonto.fi 49 LUE LISÄÄ NÄISTÄ TUNTUR EILLA KASVAV ISTA SIENIL AJEIST A suomen luonto .fi LUE LISÄÄ NÄISTÄ TUNTUR EILLA DIGITI LAAJIL LE Vaivaislehmäntatt i Leccinum rotundifoliae Nororisakas Inocybe leptocystis Keltahapero Russula claro. Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat 5 op maksuton Avoimen väylä LuK-tutkintoon. Avoin paikkatieto ja geoinformatiikan perusteet 3 5 op Maksuttomia opintoja mm. ava Avoimia yliopisto-opintoja työelämän tarpeisiin, tutkintoon tähtääville ja kaikille kiinnostuneille myös joustavasti verkko-opintoina ILMASTO.NYT CLIMATE.NOW Climate University -verkoston MOOC-kurssi 2 op, maksuton YMPÄRISTÖTIEDE Perusopinnot 25 op, aineopinnot 35 op, yksittäisiä kursseja mm. Johdanto kestävään kehitykseen ja kasvatukseen 2 op MOOC Tietotekniikka: Digitalisaatio, tietojärjestelmät, tekoäly ja vihreät ICT-hankinnat 1 32 op, Kestävä web-kehitys 2 30 op Muita opintoja mm. MAANTIEDE Perusopinnot 25 op tai yksittäisiä kursseja mm. Biologian ja kemian kursseja Oikeustiede: Johdatus oikeustieteeseen ja oikeudelliseen ajatteluun I 2 op, Ympäristöoikeus 7 op Tulevaisuudentutkimuksen opintoja OPISKELE UUTTA, KEHITÄ OSAAMISTASI Tutustu opintotarjontaan www.utu.fi/avoin
50 suomenluonto.fi TE KS TI XX XX XX XX XX XX X KU VA XX XX XX X XX XX XX X
hillitseminen edellytt ävät JA N I RI EK KI N EN / VA ST AV AL O. suomenluonto.fi 51 KÄYTÄVÄ VERKOSTO LUONNOLLE TEKSTI RISTO SULKAVA JA ARI AALTO TEKSTI RISTO SULKAVA JA ARI AALTO Luontokäytävistä on saatavissa kustannustehokas win-win ratkaisu, jossa yhdistyvät luontokadon torjunta, hiilinielujen vahvistaminen sekä ennallistamisasetuksen toteutt aminen. Luontokadon ja ilmastonmuutoksen hillitseminen edellytt ävät nopeita toimia
Varsinainen käytävä syntyy siihen, mihin suojelualueita saadaan perustett ua. 52 suomenluonto.fi Luontokäytävät tarjoaisivat kulkuja leviämisyhteyksiä eliöstölle ja yhdistäisivät arvokkaat luontokohteet katt avaksi suojeluverkostoksi. 1 Teijon kansallispuisto 2 Sipoonkorven kansallispuisto 3 Liesjärven kansallispuisto 4 Evon retkeilyalue 5 Repoveden kansallispuisto 6 Isojärven kansallispuisto 7 Leivonmäen kansallispuisto 8 Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistot 9 Lauhanvuoren kansallispuisto 10 Salamajärven kansallispuisto 11 Pyhä-Häkin kansallispuisto 12 Konneveden kansallispuisto 13 Kermajärven luonnonsuojelualue 14 Kolin kansallispuisto 15 Tiilikkajärven kansallispuisto 16 Hiidenportin kansallispuisto 17 Paljakan luonnonpuisto 18 Hossan kansallispuisto 19 Syött een kansallispuisto 20 Pisavaaran luonnonpuisto 21 Pyhä-Luoston kansallispuisto 22 Pallas-Yllästunturin kansallispuisto KA RT TA PO H JA : M AA N M IT TA U SL AI TO S 8/ 20 03. Kuvassa viisi kiometriä leveitä käytäviä reunustavat saman levyiset puskurivyöhykkeet
Esimerkiksi Zonationohjelmistolla voidaan vaihdella painotettavia ominaisuuksia, kuten kytkeytyneisyyden merkitystä, ja tehdä olemassa olevan tiedon pohjalta karttaesityksiä siitä, minne suojelua tulisi priorisoida. Käytetty avoin data sisälsi luonnollisesti myös muuta kuin valtionmaita koskevaa aineistoa: esimerkiksi metsänkäyttöilmoitustiedot, Zonation-analyysit, avoimen metsävaratiedon ja historiallisten ilmakuvien tuoman informaation. Entä jos suojelualueverkosto olisikin niin hyvä, että häiriöttömyyttä tarvitsevan lajiston suojelu onnistuisi suojelualueilla, ja metsänkäsittelyä muualla pehmennettäisiin lähinnä metsien monija virkistyskäytön vuoksi. Valitettavasti se ei tarkoita, että niitä ei tarkoituksella hävitettäisi – niin valtionmaita hallinnoiva Metsähallitus Metsätalous Oy maaja metsätalousministeriön tukemana tekee. Kattavasta maastotiedosta luontokäytäviksi Luonnonmetsä-työryhmän työ on osoittanut sen, että luontoarvoiltaan hyvin laadukkaita metsiä on Suomessa jäljellä hyvin vähän. Metsäluonnon malleja on tarkennettu tänä vuonna Ninni Mikkosen vetämässä työssä. Luonnonmetsä-työryhmä Koneen Säätiön rahoittama Luonnonmetsä-työryhmä kokosi 2020–2022 tärkeimmät avoimesti saatavilla olevat metsäluonnon paikkatietoaineistot valtionmaiden suojelemattomien luonnonmetsien löytämiseksi. Optimoimme verkoston yhdistämään tärkeimmät jo suojellut metsämantereet, kuten luonnonja kansallispuistot. On siis suojeltava ja palautettava myös jo heikentyneitä elinympäristöjä. Syntyi malli luontokäytävistä eli olemassa olevien merkittävien metsiensuojelualueiden (nk. metsämantereiden) yhdistämisestä etenkin valtion maita hyödyntäen koko maan kattavaksi verkostoksi, yhdeksi isoksi nauhamaiseksi metsämantereeksi. Mallit kertovat etenkin rehevien ympäristöjen monilajisten eliöyhteisöjen keskittymistä, mutta eivät samaan aikaan tietenkään Suomelle ominaisten karujen mäntykankaiden omaleimaiselle lajistolle oleellisimmista piirteistä. Laajojen kokonaisuuksien välillä luontokäytäviin sisällytettiin mahdollisimman paljon suojelualueita ja mahdolKuinka kohdentaa suojelua kohtuullisella taloudellisella panostuksella, nopeasti ja ilman suuria yhteiskunnallisia haasteita?. Yhä vahvemmin luontokatoa kiihdyttää myös ilmaston kuumeneminen. Suomen aiempaan ilmastoon sopeutunut lajisto joutuu ahtaalle kesän kuivuuskausien, talven lumettomuuden, uusien eteläisten lajien levittäytymisen ja tautien vuoksi. Samalla lajien sopeutuminen muutokseen vaatii laajaa geenipoolia, sisäistä sopeutuvuutta, ja eri populaatioiden välisten yhteyksien toimimista. Metsissä yksi keskeinen muutos on vanhojen puuyksilöiden väheneminen. Nämä valtionmaiden noin 1400 huippukohdetta ja 60 000 hehtaaria parhaita jäljellä olevia suojelemattomia metsäkohteita ollaan julkaisemassa kaikkien saataville, jotta niitä ei vahingossa hävitetä. Hyvä tahto. Kaukokartoitusanalyysien jälkeen luonnonmetsien tutkimustyötä on jatkettu maastossa noin kymmenen hengen voimin, yli 10 000 tuntia. Analyyseistä ei kuitenkaan ole päästy konkretiaan; kuinka oleellisille alueille saadaan kohdennettua suojelua kohtuullisella taloudellisella panostuksella, nopeasti ja ilman suuria yhteiskunnallisia haasteita. Sopimusten yhteinen ongelma on ollut se, että tavoitteita ei ole saavutettu. Onko tavoitteeseen yritetty päästä, tai puuttuuko keinoja ja rahaa. Havumetsävyöhykkeen lajien pitäisi päästä kohti alueita, joilla ilmasto on niiden sopeumia vastaava, siis koilliseen. Työryhmän työn tuloksena on paikannettu, kuvattu ja rajattu Ylä-Lapin eteläpuolelta tärkeimmät Suomen valtion omistamat suojelemattomat luonnonmetsäytimet (raportin viite artikkelin lopussa). Valtio on sopimuksin sitoutunut pysäyttämään luontokadon, joten oli luontevaa käyttää peruslähtökohtana valtion omistamia alueita. Tarjotaksemme ratkaisun suojelun kohdentamiseen, päätimme yhdistää kartoitustyössä metsälajistosta, lajiston leviämisreiteistä ja parhaista kehittymässä olevista luontoalueista kertyneen tiedon aiempiin analyyseihin, avoimeen metsätietoon sekä tietoon ekologisesti arvokkaista suuralueista ja kansainvälisestikin tunnustetuista ekologisista yhteyksistä. Suomi on sitoutunut useilla ympäristöja luontosopimuksilla hoitamaan kuntoon niin ilmastokuin luontokato-ongelmatkin. Vanhat puut luovat metsän kolmiulotteiseen maailmaan lukemattomia ekolokeroita, ”rosoja”, joita nuoret ja kasvavat puut eivät voi korvata. Se on puolitotuus. suomenluonto.fi 53 L uontokatoa aiheuttaa erityisesti maankäyttö: metsien hakkuut, rakentaminen, elinympäristöjen pirstoutuminen ja muu ihmistoiminta. Luontokäytävien suunnittelun linjauksia valtionmaiden sisällä ohjasivat nykyisten suojelualueiden sijainti, Metsähallituksen alue-ekologinen verkosto, luonnonmetsien sijainti, kymmenet tuhannet lajihavaintopisteet ja muut luontoarvot. Luontoarvojen palautusta eli ennallistamista on priorisoitava: minne rajalliset resurssit kannattaa kohdentaa, jotta vaikutus olisi mahdollisimman suuri. Tietysti tässä esitetyn valtakunnallisen verkoston lisäksi tarvitaan myös maakuntatason pienipiirteisemmän verkoston suunnittelua. Siksi luonnonmetsien suojelupäätöksellä on kiire. Tarjoamme ratkaisun, joka ei ole rahasta kiinni. Näistä ytimistä lajiston leviäminen olisi tulevaisuudessa mahdollista. Luonnonsuojelussa on Suomessa etenkin metsien osalta perinteisesti ajateltu, että suojelualueet eivät yksin voi ratkaista ongelmia, vaan keskiössä on talousmetsien pehmeämpi käsittely. Ekologista suojelusuunnittelua on Suomessa tehty jo pitkään. Niin vähän, ettei niiden suojelulla saavuteta kansainvälisiä tavoitteita eikä luontokadon pysähtymistä
Rahoituksen kohdennus tälle alueelle tuo maanomistajille yhden vaihtoehdon lisää. Luontokäytävien verkostoon kuuluvat valtion omistamat alueet voidaan suojella heti, yhdellä yksinkertaisella päätöksellä. Lähtökohtana valittu leveys kuitenkin mahdollistaa ainakin kapeamman yhtenäisen ketjun muodostumisen. Jotta verkostosta tulisi maankäytön pirstomassa maisemassa mahdollisimman yhtenäinen, sen tulisi olla riittävän leveä. Ekologisesti arvokkaiksi tunnustetuista suuralueista verkosto kulkee esimerkiksi Päijänteen biosfäärialueen sekä Kainuun ja Etelä-Karjalan lehtokeskusten kautta. Tärkein edellytys onnistumiselle on, että valtion METSOja HELMI-ohjelmien rahoitusta lisätään ja priorisoidaan siten, että luontokäytävän ja tukivyöhykkeen alueelta poistetaan ohjelmiin pääsyn edellytyksenä olevat suojelukriteerit. Millaiset käytävät. Miten luontokäytäviä suojellaan. Onnistuminen luontokäytävien muodostamisessa yksityismaavaltaisilla alueilla edellyttää ajattelua pitkälle tulevaisuuteen. Hankitaan luontokäytäviltä siis suojeluun myös talousmetsää ja ojitettuja soita, jotka vaativat ennallistamista. Suojelualueiden ketjuuntuminen yhValtionmaat muodostavat toimivan luontokäytäväverkoston Väli-Suomesta pohjoiseen. Varsinaisen luontokäytävän molemmin puolin hahmottelimme vielä viiden kilometrin levyiset tukivyöhykkeet, joiden tehtävänä on lisätä liikkumavaraa siellä, missä valtionmaita ei ole. Valitsimme varsinaisen käytävän leveydeksi viisi kilometriä, joka riittää tuottamaan kaikkia mahdollisia luonnonympäristöihin erikoistuneiden eliöiden tarvitsemia ekolokeroita. 54 suomenluonto.fi lisimman vähän verkostoa katkovia isoja vesistöjä tai peltoalueita. Tukivyöhykkeen tehtävä on siis mahdollistaa yhtenäisen luontokäytävän muodostaminen myös pääosin yksityismaasta koostuvilla osuuksilla ilman, että ketään tarvitsee pakottaa suojeluun. Näin verkostosta tulee myös riittävän laaja ylläpitämään ekosysteemipalveluita ja populaatioiden välisiä yhteyksiä eli geenivirtaa sekä vastustamaan häiriöitä, kuten myrskyjä. Tarvitaan myös kohdennettua suojelumarkkinointia. Sellaisia, kuten etelän kuukkelipopulaatioita kannattelevat metsäyhtey det ja mäntyaarniometsien lajien, kuten kalkkikäävän, eteläisten esiintymien väliset mäntyvaltaiset kangasmaajaksot. KA RT TA PO H JA : M AA N M IT TA U SL AI TO S 8/ 20 03 Valtionmaat Tornator ja UPM Suojelualueet. Yksityismailla kaikki käytävien vaatima lisäsuojelu voidaan toteuttaa nykyisin käytössä olevin vapaaehtoisin toimin. Valtionmaiden ulkopuolella tasaisen leveä viiden kilometrin luontokäytävä tuskin on realistinen. Etelässäkin valtionmaista muodostuu askelkivimäisiä saarekkeita, mikä olisi merkitt ävä parannus nykytilaan. Mukaan verkostoon otettiin myös tärkeimmät tunnetut ekologiset yhteydet, kuten Euroopan halkaiseva Green Belt, pääkaupunkiseudun viherkehä ja Suomenselkä-Maanselkä-yhteys vedenjakajaa pitkin Kainuusta Suomen halki Satakuntaan saakka. Valtionmaat tunnetusti vähenevät etelää kohti, joten yhä suurempi osa luontokäytävistä sijoittuu etelässä väistämättä yksityismaille. Vastapainoksi kansallispuistojen ja muiden suurempien suojelualueiden kohdalla verkostoon muodostuu pullistumia. Yhtenäinen luontokäytävä syntyy silloin yhteensä 15 kilometrin levyisen vyöhykkeen sisällä lopulta siihen kohtaan, jossa suojelu etenee helpoiten ja nopeimmin. Toisena toimenpiteenä alueelliset Ely-keskukset tulee valtuuttaa ostamaan kaikki metsätilamarkkinoille myyntiin tulevat metsäja suovaltaiset tilat luontokäytävän ja tukivyöhykkeen alueelta. Mukana on myös vähemmän tunnettuja yhteyksiä. Elyjen ostotarjousten hinnoittelua tulee korottaa nykyisestä siten, että maanostot luontokäytäviltä todella myös onnistuvat avoimilta markkinoilta
Kohdennetulla lisäsuojelulla verkosto luonnolle Optimoituamme luontokäytävien paikkoja oli mielenkiintoista havaita, että luontokäytävien verkostosta voidaan toteuttaa peräti puolet yhdellä päätöksellä; suojelemalla sille sijoittuvat valtionmaat. Samalla Suomi on sitoutunut parantamaan suojelualueiden välistä kytkeytyneisyyttä. Jo yhdellä päätöksellä Pohjoisja Väli-Suomeen syntyy varsin hyvä verkosto. Sekin olisi nykytilanteeseen verrattuna merkittävä parannus. Vastaavasti eteläisen Järvi-Suomen yhteydellä suojeluaste on nykyisin 10 prosenttia. Kokonaisuudessaan luontokäytävien pinta-ala on noin 2,8 miljoonaa hehtaaria, josta jo suojeltua ja talouskäytön ulkopuolista aluetta on noin 600 000 hehtaaria. Kuvassa hömötiainen. ilmaston muutt uessa. Lisäsuojelun tarvetta on arvioitu myös biodiversiteettistrategiassa. Eteläisimmän Suomen luontokäytävät jäävät aluksi pahoin vaillinaisiksi, koska valtionmaista muodostuu siellä vain saarekkeita tai hajanaisia ketjuja. suomenluonto.fi 55 tenäiseksi verkostoksi kestää pitkään ja ennallistamisen jälkeen myös luonnonprosessien itseään korjaavat mekanismit ottavat aikaa. Lakisäteisiä suojelualueita on maa-alueilla nyt 2,5 miljoonaa hehtaaria, eli vajaa miljoona suojeluhehtaaria puuttuu. Myös kaikki vanhat ja luonnontilaiset metsät on suojeltava. Vesistöjen tila pitää saada hyvälle tasolle ja metsien hiilinielun tulee Suomen sitoumusten mukaisesti olla noin 20 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Kokonaisalasta 1,4 miljoonaa hehtaaria eli 51 prosenttia omistaa Suomen valtio. Kohdennetun suojeluhankinnan ja ennallistamisen myötä luontokäytävä alkaa kuitenkin varsin pian toimia ”askelkiviperiaatteella” ja myöhemmin yhtenäisenä käytävänä. Monta kärpästä yhdellä iskulla Suomi on sitoutunut suojelemaan tiukasti 10 prosenttia ja jollakin tavoin 30 prosenttia alueestaan. Tilanne maan eri osissa vaihtelee. Näistä reilut 800 000 hehtaaria on nykyisin talouskäytössä. Tilat vaihtavat nykyään omistajaa vilkkaasti. Valtion lisäksi toinen merkittävä omistaja ovat suuret metsäyhtiöt, joiden omistamaa aluetta luontokäytävillä on noin 130 000 hehtaaria. JO RM A LU H TA / LE U KU. Luonto käytävien verkostosta puolet voidaan toteutt aa yhdellä päätöksellä. Suomen todennäköisesti tulee myös ennallistaa 20 prosenttia alueestaan, ja myöhemmin enemmän. Kuvassa hömötiainen. Koska pahin puute suojelualueista ja niiden kytkeytyneisyydestä on etelässä, on yksityismailla kuitenkin keskeisen tärkeä merkitys verkostossa. Luontokäytävät mahdollistavat populaatioiden kytkeytymisen ja lajiston liikkumisen ilmaston muutt uessa. Kymmenen prosentin suojelutavoite tarkoittaa Suomessa 3,3 miljoonaa hehtaaria. Vaikka verkoston luominen yksityismailla onkin pitkän tähtäimen työtä, resursseja tehokkaasti käyttäen se onnistuu lopulta kuitenkin yllättävän nopeasti. Siinä nimenomaisesti metsiä suunniteltiin suojeltavaksi lisää 600 000 hehtaaria, joista noin 500 000 hehtaaria valtionmailla. Esimerkiksi Metsä-Lapin kansainvälisesti merkittävä ekoyhteys Venäjän ja Ruotsin välillä on 98-prosenttisesti jo suojeltu. Tästä varsinaista metsämaata on arviolta 700 000 hehtaaria, loput ovat kituja joutomaata
Juuri näin tapahtuisi luontokäytävillä. Jotta lupaukset pidetään, on konkreettiseen tekemiseen investoitava. Ja mitä kauemmin jahkaillaan, sitä vaikeammaksi ja kalliimmaksi työ tulee. Maailman elinkelpoisuuteen ja Suomen luonnon tulevaisuuteen investointi on tietysti aina järkevää, mutta jos jokaiseen edellä mainittuun lupaukseen vastataan erikseen, on investointi todella suuri. Vuosikymmenen jälkeen nielun suureneminen vastaisi suuruusluokaltaan koko Suomen maankäyttösektorin päästömää Esimerkki Seitsemisen ja Helvetinjärven väliseltä alueelta osoitt aa, kuinka hyvä ja yhtenäinen verkostosta syntyy jo valtion alueita käytt äen. Sen jälkeen viiden prosentin lasku puunsaannissa tarkoittaisi paluuta 2010-luvun hakkuutasolle – ellei esimerkiksi pienennetä nykyistä 10 prosenttia hukkapuun osuutta (noin seitsemän miljoonaa kuutiometriä) vaikkapa puoleen. Niiden ennallistamisen myötä tehtävät hakkuut pehmentävät talouspuun saannin muutosta merkittävästi vähintäänkin ensimmäisen vuosikymmenen ajan. Kun kaikkia Suomen luontoon liittyviä sitoumuksia ja meille itsellemme hyödyllisiä tavoitteita toteutetaan yhtä aikaa ja samoilla alueilla, saavutetaan moninkertainen win-win-tulos. Se on noin puolet EU-päätöksen vaatimasta metsien hiilinielujen tasosta. 56 suomenluonto.fi Olemme siis luvanneet pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen ja pääsevämme hiilineutraaleiksi. Myös yksipuolisten talousmetsien rakenteen monipuolistamisesta syntyy puuvirtoja teollisuuteen ja töitä koneketjuille. Viiden kilometrin levyisellä käytävällä vihreät ovat aiemmin suojeltua, oranssi valtion talousmetsää. KA RT TA PO H JA : M AA N M IT TA U SL AI TO S 8/ 20 03 Valtionmaat Suojelualueet Luontokäytävillä kaikkia luontoon liitt yviä sitoumuksiamme hoidetaan yhtä aikaa ja samoilla alueilla.. Esimerkiksi 100 kuutiometrin hehtaarikohtaisella hakkuukertymällä poistuva kokonaispuumäärä pelkästään näiltä valtionmailta olisi valtionmaiden noin viiden vuoden hakkuukertymän verran. Näistä 86 prosnettia on mäntyvaltaisia ojikoita eli entisiä rämeitä ja nevoja. Voi perustellusti arvioida, että ensimmäisen vuosikymmenen kuluessa miljoonan hehtaarin suojelu ja ennallistaminen ei vaikuttaisi mitenkään puunsaantiin, puun hintaan tai metsäalan työllisyyteen. Hiilinielun kasvua ja ennallistamishakkuita Suojeltava uusi maa-ala on väistämättä pääosin keskimääräistä suomalaista metsämaisemaa, siis nuorta tai varttunutta talousmetsää. Epäilemättä suuri osa niistä kaipaa käsittelyä luontoarvojen kehittymisen nopeuttamiseksi. Luontokäytävien alueella on kuitenkin avoimen metsävaratiedon perusteella myös suota noin 550 000 hehtaaria, joista ojitettua ja siten ennallistettavaa vähintään 350 000 hehtaaria. Vuoteen 2035 mennessä miljoonan hehtaarin nykyisen talousmetsäalueen lisäsuojelulla Suomen metsien hiilinielu paranisi vuositasolla yli 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Kun miljoona hehtaaria metsämaata suojellaan, se tarkoittaa noin viisi prosenttia talousmetsän alasta ja näin ollen saman verran pienempää metsistä saatavaa hakkuukertymää. Teot näissä kaikissa ovat lupauksiin verrattuna toistaiseksi vähäisiä. Metsävaratietojen mukaan esimerkiksi kasvatusmänniköitä on luontokäytävien kangasmailla 600 000 hehtaaria, josta yli puolet valtion mailla. Näin on, koska mitään laajoja vanhojen metsien suojelemattomia kokonaisuuksia ei Ylä-Lapin eteläpuolella ole olemassa
Lindenmayer, D.B., Laurance, W.F., Franklin, J.F. Varovaisella laskutavalla ojitetun suon ennallistamisen hyöty vesistölle on vuodessa noin 400 € jokaista ennallistettua hehtaaria kohden. Science: Vol 338, Issue 6112, Pp 1305-1306. Toisin sanoen luontokäytävien alueella vähintään 1,1 miljardia euroa. SYKE 2023: www.sttinfo.fi/tiedote/suojelualuesuunnittelussa-huomioitava-ilmastonmuutoksen-ja-maankayton-vaikutukset?publisherId= 69819243&releaseId=69984893 Sitoumusten mukainen suojelupinta-alan kasvattaminen pelastaa myös Suomen hiilinielut. 1998: Metapopulation dynamics. Ihmisen luonnolta saamat ekosysteemipalvelut ovat tietysti oma lukunsa. IPBES secretariat, Bonn, Germany. ”Kivikauteen” ei puunkäytössäkään siis ole tarvetta palata. Kuka laskikaan, että ennallistamisasetus tulisi Suomelle kalliiksi. Säätelypalveluiden lisäksi terveys, virkistys, marjastus, kalastus, metsästys, matkailu ja luontaistalous hyötyvät sekä suoraan suojelualueista että vesistöjen tilan paranemisen kautta. A. -10 -20 -30 -40 -50 -60 -70 2017–2026 2027–2036 2037–2046 2047–2056 2057–2066 Ei lisäsuojelua Suojellaan 0.5 milj. & Leathwick J.R. Vaikka laskisi varovasti vain puolet tästä ennallistamisella saavutettavaksi hyödyksi, olisi ilmastohyöty päästökaupan hiilitonnin hinnalla (80 €/tonni syksyllä 2022) 220 euroa jokaiselta hehtaarilta vähintään seuraavien 15 vuoden ajan. S. Luonnonmetsätyöryhmä 2023: https://www. Näiden ennallistaminen tuottaa vesistöhyötyä vuosikymmenessä 1,4 miljardin euron edestä. MALLINNUS: TIMO PUKKALA 2023. Ne ovat kuitenkin merkittäviä lajiston lisäksi mm. Ja jos nieluyksiköillä on jatkossa lähellekään nykyistä EU:n päästökaupan hintatasoa vastaava hinta, on aivan selvää, että suojelu tuottaa kansantalouteen enemmän hyötyä kuin hakkuiden pieneneminen samoilla alueilla sitä vähentää. Kaikki paikallistason luontokohteet eivät voi suoraan yhdistyä kansalliseen luontokäytävien verkostoon. Toteutus ei ole edes erityisen vaikeaa. 196-210. Se kuinka paljon luontohyötyä syntyy, riippuu luontokäytävien kokonaispinta-alasta ja luonnontilaa kohti palauttamisen nopeudesta. Suot ja vedet liittyvät kiinteästi toisiinsa; vesistöjen tilaa ei pysty merkittävästi parantamaan tukkimatta valuma-alueen suoja metsäojia. Luontokäytävien verkoston luominen on kansantaloudellisesti kannattavaa ja toteutettavissa ilman kohtuuttomia haittoja kenellekään. ha Suojellaan 1.5 milj. Kirjallisuutta: Hanski, I. Suojelun myötä puuston määrä kasvaa maan eteläpuoliskossa vähintään tasoon 400m3/ha, paikoin 600m3/ha. Hiilivarasto kasvaa 100–300 vuotta. IPBES (Ed.), 2019: Global assessment report on biodiversity and ecosystem services of the Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services. greenpeace.org/static/planet4-finland-stateless/2023/04/fb4e0c31-luonnonmetsa-tyoryhman-raportti-suojelemattomat-arvometsat.pdf Mikkonen N., Leikola N., Lehtomäki J., Halme P., Moilanen A. Luontokäytävillä on ojitettua suota noin 350 000 hehtaaria. 2012: Ecology: Global decline in large old trees. to nn ia CO 2 vu od es sa Suomen hiilinielujen kehitys, jos suojellaan 0–1,5 miljoonaa hehtaaria keskimääräistä talousmetsää ja se saa kehittyä luontaisesti. Pelkkä turpeen hajoamisen tuottama haitta on keskimäärin 5500 kiloa hiilidioksidia hehtaarilta vuodessa. Hyötyä kumuloituu pitkälle tulevaisuuteen. ha Suojellaan 1 milj. virkistyskäytölle. Mitä alemmas käyrä kääntyy, sen suurempi on hiilinielu. Laadukkaampi luonto ja vesistöt Luontokäytävillä toteutuva lajiston suojelu vähentää tarvetta tehdä lajikohtaisia suojelutoimia ja -suunnittelua. Forest Ecology and Management: Vol 541, Moilanen A., Kujala H. E. Siksi paikalliskohteelta on hyvä päästä verkoston pääkäytäville – vaikka vain viherkäytävän retkeilyreittiä seuraillen. Ainespuukertymän pieneneminen vastaa 1,5 miljoonan hehtaarin suojelullakin vain paluuta vuosien 2000–2015 hakkuutasolle. 2009: The Zonation framework and software for conservation prioritization. Näin on tehty muun muassa Liettuassa. Mallinnuksessa käytetty metsiemme keskimääräistä puustomäärää, noin 100m3 runkopuuta hehtaarilla. Moilanen (Ed.), Spatial conservation prioritization Quantitative Methods & Computational tools, Oxford University Press Inc., New York (2009), pp. Jos vanhojen metsien ja lahopuuriippuvaisen tai vaikkapa suonlaitakorpien lajiston uhanalaistumiskehitys saadaan luontokäytävien avulla pysähtymään, poistuu listoilta merkittävä määrä nykytilassa uhanalaistuvia lajeja. 2023: National high-resolution conservation prioritisation of boreal forests. Ennallistamisella monia hyötyjä Suomessa ennallistaminen kannattaa kohdistaa erityisesti soille ja vesistöihin. Vesistöhyödyn päälle tulee tietysti turvemaiden ennallistamisen tuottama ilmastohyöty, kun ojituksen aiheuttama suon turvekerroksen hajoaminen loppuu ja uutta turvetta alkaa jälleen kertyä. Soiden ennallistaminen onkin kustannustehokkain keino vähentää vesiin kulkeutuvia päästöjä. Kun edellä esitellyn kaltainen maanlaajuinen ja kansainvälisiin yhteyksiin linkittyvä luontokäytävien verkosto on valittu ja sitä toteutetaan, voidaan paikallistasolla toteuttaa myös paikalliskohteiden yhteyksien rakentaminen. Ja samalla voi siis ennallistaa kahta luontotyyppiä yhtä aikaa: suota ja vesistöä. ha Hi ili ni el u, m ilj . suomenluonto.fi 57 rää ja olisi viidesosa koko Suomen noin 50 miljoonan tonnin kokonaispäästöistä. Biodiversiteettitavoitteiden mukainen suojelupinta-alan kasvattaminen pelastaa myös Suomen hiilinielut. Nature volume 396, pages41–49 (1998). Hiilinielu siis paranee sitä enemmän, mitä enemmän metsiä suojellaan. Tarvitaan vain tahtoa – ja halu noudattaa jo tehtyjä sopimuksia
Motto. Aura. Mitä. Lepakkotutkija. Tärkeintä luonnossa. TEKSTI RIITTA VAURAS KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ Osaavat lepakot Kuka. Anna Blomberg. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Anna Blomberg selvittää lepakoiden salaisuuksia. Näiden nahkasiipien suojelemiseksi tarvitaan lisää tietoa. Kotipaikka. Elonkirjo. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Peruna kerrallaan
”Laji vastaa ilmastonmuutokseen tosi voimakkaasti,” Blomberg toteaa. Pariskunta asuu maalla Aurajokirannalla. Toisaalta joitain lajeja tuulivoimala karkottaa.” Blomberg kertoo aikanaan yllättyneensä siitä, kuinka vähän lepakoista tiedettiin. Väärinkäsitykset väistyvät. Kenties ne mieltävät mastot puiksi. Spektrogrammi muuntaa äänet grafiikaksi. Ikäennätys on 40 vuotta.. Käyrät ovat lajityypillisiä. Turun Luolavuoren uumenista huokuu viileää kosteutta. ”Varsinkin viiksisiippa ja isoviiksisiippa on haastava pari. Pihallaan he voivat ihailla lepakoiden taiturimaista lentoa. Olemme tarjonneet kodin myös lampaille, kanoille ja muille eläimille.” Lepakot ovat hyvin pitkäikäisiä. Vesisiipat alistuvat tutkimuksiin”, tutkija vertailee. Lepakoiden esiintyvyyttä on tutkittu viime vuodet Suomen kenttäasemilla: detektorit taltioivat maastossa lepakoiden ultraääniä. Tänä vuonna lepakkoväitöksiä valmistuu viisi. ”Haluan selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, minkälaisen luonnonmuodostuman lepakko valitsee talvehtimiseen, mikä saa lepakot menemään tietynlaiseen kivikkoon ja vaikuttaako valintaan muiden horrospaikkojen läheisyys. Se käyttää myös monipuolisimmin erilaisia talvehtimispaikkoja.” Tutkija kertoo, kuinka lepakot aktiivisesti valitsevat erilaisia horrostamispaikkoja ja mikroilmastoja myös sen mukaan, mitkä niiden omat rasvavarastot ovat. Harvinainen ripsisiippa on vaikea laji, koska sen ääntely on hyvin hiljaista.” Lajinmääritys otuksen ulkonäköä tutkimalla voi välillä olla hankalaa. Esimerkiksi pohjanlepakko maiskuttaa”, tutkija naurahtaa. Alttiimpia törmäyksille ovat korkealla lentävät lajit. Esimerkiksi pikkulepakko on vakiintunut tänne. ”Väitöstyössäni huomasin, että lepakot käyttävät erilaisia luonnonmuodostumia talvehtimiseen. Tiedoilla olisi suojelullista merkitystä.” 2008 ”Muutin Vaasasta ja aloitin biologian opinnot Turun yliopistossa.” 2013 ”Hakeuduin yliopiston lepakkotutkijoiden joukkoon, jossa tutustuin myös puolisooni.” 2023 ”Väittelin lepakoiden talvehtimisekologiasta ja niitä talvisin vaivaavasta valkokuonosyndroomasta. ”Pohjanlepakot käkättävät kuuluvasti ja yrittävät kyllä purra, kun niitä käsitellään. ”Pihan lajisto on hyvä: isoviiksisiippa, viiksisiippa, korvayökkö ja pohjanlepakko”, Blomberg luettelee. Ymmärrys yön eläinten elämästä lisääntyy. ”Pönttö voi olla sijoillaan vaikka 10 vuotta ennen kuin lepakot asettuvat siihen. On tihrustettava niiden naskalihampaita.” Lepakot saattavat kantaa rabiesta, ”Pohjanlepakkoa tavataan koko maassa, joten se on tosi karaistunut ja pärjää kaikenlaisissa ympäristöissä. Puoliso löytyi verkoilta Vaasasta Turkuun muuttanut Blomberg teki biologian opintojen rinnalla suunnittelutöitä tuulivoimayhtiössä. Pääsin jatkamaan tutkimustani Luonnontieteellisessä keskusmuseossa.” 2053 ”Asumme edelleen rescue-koirinemme metsän keskellä. Tämä pitkänmatkanmuuttaja jopa talvehtii Suomessa. Kollegani Kati Suominen löysi lepakoita talvehtimassa Valassaarten muinaisrantojen kivikoista.” Lajin tunnistaa hampaista Maassamme on nykyisin lepakkolajeja täysi tusina. Pohjanlepakko on hänen suosikkinsa. ”Oli kiehtovaa, että lepakoista saattoi tutkia miltei mitä vain halusi.” Väitöstyöhön löytyi kiinnostava aihe ja lepakkoverkoilta puolisokin. Kerran pöntön hyväksyttyään ne myös pysyvät siinä,” tähdentää Blomberg ja muistuttaa, että lepakot ovat hyvin pitkäikäisiä. ”Kun yhtiön oli aika tehdä lepakkoselvitys, oli luontevaa, että minä tein sen opinnäytetyönäni.” Jo ilmanpaineen muutos tuulivoimalan lavan läheisyydessä voi koitua lepakon kuolemaksi. Lepakko on osaava otus Blomberg jatkaa työtään Luonnontieteellisen keskusmuseon lepakkotyöryhmässä. K ipuamme ylös louhikkorinnettä suuren luolan suulle. ”Monilla lajeilla on mieltymys korkeisiin rakenteisiin. Niitä löytyi niin halkeilevista emäkallioista kuin siirtolohkareikoista ja pirunpelloista. Samassa heidän ohitseen singahtaa pimeydestä pieni siivekäs! ”Joku siippa se oli”, hymyilee vastikään lepakoista tohtoriksi väitellyt Blomberg. Kuvaaja ryömii kapeaan käytävään ja pyytää Anna Blombergia sen suulle. Ne voivat vaihtaa horrospaikkaansa keskellä talvea. Pihapuissa on lepakonpönttöjä. suomenluonto.fi 59 mutta lepakkotutkijaa ei pelota: työtä tehdään nahkahansikkain ja rokotukset ovat kunnossa. ”Se on helppo erottaa siipoista. Ikäennätys on 40 vuotta ja Suomenkin vanhin lepakko, Aurajoen Nautelankosken Nestori lienee jo parikymppinen eli se on rengastettu silloin, kun lepakkotutkimus toden teolla alkoi Suomessa. On luultu, että lepakot ovat täällä pohjoisessa riippuvaisia ihmisen rakennelmista, kuten kellareista ja bunkkereista. ”Toki lepakkolajit voi korvillakin erottaa, kun ultraäänet muunnetaan ihmiskorvalle kuuluviksi
Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä. heinäkuuta. V I N J E T T I . NÄLKÄISET SUUT Kirjosieppopoikue odott eli iltapalaa. Toni Pälli ihasteli suloista kolmikkoa Kangasalla 3. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Pian tämän kuvan jälkeen emo ruokki nämä pienokaiset ja lähti hakemaan seuraavaa ruokalastia. . Väritys on kyllä hieno!” Anne Patana kuvasi toukan Tampereella 31. heinäkuuta. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. RITARIPERHOSEN TOUKKA ”Katselin golfk entällä kävellessäni kentän reunan koiranputkia ja huomasin tämän värikkään perhosentoukan
Vanamoiden aika oli 8. UKKOSEN JYRINÄÄ Ukkonen jyrähteli majavalammella 6. heinäkuuta. Tommi Kujala bongasi pöllön Utajärvellä 2. KEISARINVIITTA Kohtaaminen keisarinviitan kanssa kesäpäivänä. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I MUURAHAISTEN KESÄHÄÄT Pienessä muurahaisten kelopuuhun tekemässä pesässä vietett iin juhlapäivää. PÖLLÖN SAALIS Tuikean näköisenä kuljett aa sarvipöllö saalistaan pesueelle. heinäkuuta Tohmajärvellä. . heinäkuuta parhaimmillaan Oulankajoen varressa. VANAMOT KUKASSA Oulangan kansallispuistosta löytää aina mukavasti erilaisia kukkia ja kasveja. Majavakin kuulosteli sitä välillä ja vaikutt i olevan peloissaan! Sirpa Jyske tarkkaili taltt ahampaan puuhia Virroilla. Hannu Tikkanen ihaili kukkia Kuusamossa.. heinäkuuta. Eveliina Sinkkonen kuvasi perhosen 27. . heinäkuuta. Oli häälennon aika! Janne Salomeri kuvasi muurahaiset Helsingissä 8
Miksi merenrannoilla tuntuu näkyvän tavallista enemmän kasveja, joiden lehdet ovat sinertäväntai hopeisenvihreitä, kuten tyrni ja rantavehnä. Tämän pidemmälle biokemiaan en uskalla mennä. TERHI RYTTÄRI Vahapeite suojaa kasveja Rantavehnä on sopeutunut merenrantojen ankariin oloihin. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. Se suojaa suolavesipärskeiltä, lentäviltä hiekanjyväsiltä ja auringon ultraviolett isäteilyltä. Hakusanalla ”epicuticular wax” löytyy lisää tietoa kasvivahojen kemiallisista yhdisteistä. Vaha muodostuu yleensä vettä hylkivistä hiilivety-yhdisteistä, toinen yleinen komponentt i ovat karboksyylihapot. Rantavehnän lehdet ovat sinivihreät, koska niitä peitt ää ohut vahakerros. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Näitä ovat muiden muassa merikaali, merinätkelmä sekä merenrantojen kohokit merija suomenlahdennurmikohokki. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Vahan kemiallinen koostumus vaihtelee lajin mukaan. Lehtien vahapeitt eisyys suojaa kasvia merenrannan ankarilta olosuhteilta: esteett ä puhaltavat tuulet, auringon paahde ilman suojaavaa varjoa ja kuumana hohkaava hiekka ovat kasveille vaativa elinympäristö. /kysy-luonnosta tai . . Onko tässä kyse jostain ilmiöstä, jolla on tunnett u selitys. AN N A TU O M IN EN TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Vahapeite hidastaa haihduntaa kasvin pinnalta ja autt aa siten kestämään kuivuutta. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Liukas vahapinta voi hillitä myös hyönteisten kiipeilyä kasvilla. Monilla merenrantakasveilla on rantavehnän tapaan sinivihreät, vahapeitt eiset lehdet
. Toisaalta toista pesintäkertaa edeltävät paritt elut saatt avat alkaa jo ennen kuin ensimmäinen pesyeen poikaset ovat jätt äneet pesän. PÄIVI SIRKIÄ H EL EN A KU M PU LA IN EN ruokalistalla ovat SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O. Ehkä ihmisiltä on jäänyt hiekkalaatikon läheisyyteen avautumattomia pähkinöitä. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Hiiren kätkö Nämä löytyivät hiekkalaatikon suodatinkankaan alta. Mielestäni se näytt ää kaupoissakin myytävältä pistaasilta. Koska ravinto löytyi pihapiiristä, pidän todennäköisimpänä syöjänä metsähiirtä. Naaraan hautoessa koiras vierailee pesällä usein, ja koiraan tiedetään silloin tällöin myös ruokkivan naarasta. Pähkinöihin jääneet jyrsijän hampaanjäljet näytt äisivät suuntautuvan enemmän reiän sisäpuolelta ulospäin, mikä myös viitt aa metsähiireen. HEIDI KINNUNEN Räkätt irastaat tunnetaan marjalintuina, mutt a kesällä ruokalistalla ovat erilaiset ötökät. Pistaasit myydään yleensä paahdett uina, jolloin ne avautuvat. Luumun kiven sisällä piilee kuitenkin ravinteikas siemen. Mitä rastaat tekivät. Emolinnut paritt elevat eniten muninnan aikana, mutt a myös jonkin aikaa sen jälkeen. Jos kuvan ”pähkinä” onkin luumupuun kivi, on kuori ollut vähintään yhtä tiukassa. Kuori ei aina aukea edes paahdett aessa. . En keksi muuta selitystä tapahtumalle kuin sen, ett ä pesästä hypännyt räkätt irastas olisi kuitenkin ollut naaraspuolinen emolintu. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena vain euroopanpähkinäpensaan pähkinä, mutt a kuvassa taitaa olla jotain muuta. Mitähän ne mahtavat olla. Miksi pesästä hypänneen räkätt irastaan poikasen emo toi ensin ruokaa ja alkoi sitten hyppiä poikasen selkään kuin paritellakseen. Sille on tyypillistä kerätä ruokavarastoja. Toinen vaihtoehto voisi olla luumupuun kivi
Ehtivätkö poikaset matkaan. Suorina jonoina esiintyessään ne antavat kivelle heikon suuntauksen. . Pääskyt yritt ävät usein toista pesintää, koska loppukesän säät keskimäärin suosivat hyönteisiä. Porfyyrilohkare ei ole tyypillinen lajinsa edustaja. Ne kertovat, ett ä kivilaji on porfyyri. Pääskyjen selviytyminen riippuu ruoan saatavuudesta, ja tämä vuorostaan säätilanteesta. Kivipinnan ruskeiden osien mineraalimääritys jää valokuvatulkinnassa avoimeksi. Jos vihertävän ruskea välimassa on am. Kysyjän kuvaamana ja hienosti rajaamana käkkyrämännyn juurella lepäävä lohkare on jo sellaisenaan pieni luonnonmonumentt i. TAPANI TERVO H EI DI BÄ CK M AN Haarapääskyemot ruokkivat poikasia myös pesästä lähdön jälkeen. Se voi olla viite kivi sulan liikkeestä kiteytymisen aikana. Jääkausien myllerryksessä rantakaislikkoon päätyneen kiven synty vie aikamatkalle eteläisen Suomen alueella noin 1 890 miljoonaa vuott a sitt en kohonneen vuoriston juuriosiin. Kilometrien syvyydessä velloi hitaasti jäähtyvää ja ylös pyrkivää kivisulaa, joka haki reitt ejään kiinteämpien kalliolohkojen rajaamissa tiloissa. Kivipinnalla näkyy vihertävän ruskean massan ympäröimiä vaaleasävyisiä kuviota. . boli-mineraalia (tuoreella lohkopinnalla lähes musta), kyseessä on diabaasi. Tällöin kivi voisi edustaa tulivuoren magman tulokanavan syvälle kulunutt a juuriosaa. Valokuvaan perustuva tulkinta jätt ää vaihtoehtoja, mutt a se ei haitt aa. Porfyyrinen rakenne syntyy kivi sulan eli magman kaksivaiheisen kiteytymisen seurauksena. SEPPO VUOLANTO RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O. Tukea tulkintaan tuli parilta kollegalta. Lämmin ja kostea loppukesän sää suosii hyönteisiä, sateinen ja viileä sekä kuiva ja kylmä puolestaan pitävät hyönteiset poissa ilmamerestä, josta pääskyt pyytävät ravintonsa. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Löysin Siuntiosta merenrannalta ison kiven, jonka pinta on täynnä erikoista kuviota. Kiteytymisen toisessa vaiheessa lämpötila laski syystä tai toisesta nopeasti. Pieni luonnonmonumentt i Viime tingassa Pääskyset pesivät edelleen, vaikka on jo elokuun loppu. Valkoiset puikot ovat maasälpää, tarkemmin sanott una plagioklaasia. Mikä tämän aiheutt aa. Tuolloin osa maasälvästä on kalimaasälpää ja kiven alkuperä ehkä muinainen merisedimentt i, joka suli ja kiteytyi uudelleen vuorenpoimutuksen yhteydessä syvällä maan kuoressa. Se tuott i plagioklaasipuikkojen väliin jäännössulasta nopeasti kiteytyneen ja siksi kidekooltaan hienorakeisen vihertävän ruskean osan. Kiilleja kvartsipitoinen välimassa taas viitt aisi ympäristöön, jossa syntyy esimerkiksi graniitin kaltaisia syväkivilajeja. Niillä oli aikaa ja sulan ympäröiminä tilaa kasvaa suuriksi omamuotoisiksi kiteiksi. Hitaasti jäähtyvään massaan kiteytyi ensin plagioklaasikiteitä
JAAKKO KULLBERG Mikä mahtaa olla hauen selkäevän vieressä oleva ”lisäevä”. Ontoiksi jääneistä kirvoista on jäänyt jäljelle vain kuoret, kun aikuistunut pistiäinen on syönyt isäntänsä tyhjäksi. Yleensä jokaisella hyönteislajilla on useampia loisivia pistiäislajeja. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikähän sieni mahtaa olla kyseessä. . Jalka on suora, lakin värinen tai vaaleampi. Kyseessä voi olla myös synnynnäinen epämuodostuma, jonka vuoksi selkäevän alkuosa ei ole kehitt ynyt normaalisti. Kuvassa olevat muurahaisten lypsylehmät ovat kirvoja. Isäntänsä käytännössä tappavia hyönteisloisia kutsutaan parasitoideiksi ja niiden loisia hyperparasitoideiksi. Kai tätä kaikkea voi rikkaudeksikin kutsua. LASSE KOSONEN Ohessa kuvia pietaryrtin kirpuista ja muurahaisista. Lohdutuksena voinemme todeta, ett ä yleensä loispistiäisillä on myös omat loisenloisensa. Tosin herkkävatsaisille se voi aiheutt aa ripulia ja vatsavaivoja. Muun muassa tästä syystä valkoisia sieniä kehotetaan vältt ämään keräämästä ruoaksi. Malikat ovat keskisuuri suku yleensä melko vaaleita, ohumaltoisia sieniä, joilla on tyypillisesti johteiset heltat ja valkoinen itiöpöly. Mitä ovat pyöreät reiät mustiksi menneissä kirpuissa. Vaikka se ei olekaan myrkyllinen, ei siitä ole juuri syötäväksikään ohutmaltoisuudensa ja yksitt äisen kasvutapansa vuoksi. Malikoissa on myös aitoja myrkkysieniä, joskin myrkkymalikka on Suomessa harvinainen. . Kuvassa ei kuitenkaan näy laajempaa vesihomeinfektiota, joten todennäköisesti kala on parantunut haavasta hyvin. Todennäköisesti eväruotojen välinen kudos on vahingoitt unut, minkä seurauksena selkäevään on tullut aukko. Selkäevän eväruoto on nähtävissä, ja tämän tapaisiin haavoihin tartt uu monesti vesihome, joka koituu helposti kalan kohtaloksi. On arvioitu, ett ä suurin osa maailman eläinten monimuotoisuudesta on erilaisia loisia. Ei ole kirvallakaan aina helppoa, mutt a eipä loispistiäisiltä oikein mikään muukaan hyönteisryhmä ole säästynyt. Malikoiden suvusta ei tunneta montakaan ruokasientä, mutt a loppusyksyn isoinakin ryhminä kasvava härmämalikka on hyvä ruokasieni. Tuo ”lisäevä” on osa selkäevää. TARMO MUURI Pieni luonnonmonumentt i Vain kuoret jäljellä Haava selkäevässä Suppilomainen sieni PE TT ER I PA TO LI N N A M AT TI KE SK IN EN SA M I H AR TI KA IN EN. Suppilomalikka on pienehkö, suppilomainen sieni, jonka lakki on punertavanruskea, joskus lähes valkoinen. . Mitä on tapahtunut. Pistiäisistä osa käytt ää vain yhtä lajia hyväkseen, osa lajiryhmää, ja jotkut pystyvät hyödyntämään jopa useampia erilaisia lajiryhmiä. Niillä esiintyy useita erilaisia loispistiäislajeja. Laji kasvaa yksitt äin mutt a melko yleisenä metsän reunoissa, polkujen varsilla, ruohikkoisilla paikoilla. Malikoiden suku Clitocybe on sittemmin hajotett u neljään osaan, joista kuvan suppilomalikka kuuluu sukuun Infundibulicybe
MAIJA KARALA Ensimmäisen kevään kyy JA N I SE PP ÄN EN / VA ST AV AL O JA TA RJ A KR O GE RU S 30 kasv ia & 90 rese ptiä ! Ladattavissa IOS(3,49 €) ja Android-puhelimiin (2,99 €). Olen luullut, ett ä kyyt synnytt ävät elokuussa, mutt a pieni kyy oli kyllä ihan vastasyntyneen oloinen. Nuori kyy tulee sukukypsäksi 3–4-vuotiaana ja noin puolen metrin mitt aisena. Kasvun nopeus vaihtelee kesän säiden ja ruoan määrän eli esimerkiksi myyräkantojen mukaan. Ensimmäinen oli todella pieni ja ohut, korkeintaan 20-sentt inen, toinen selvästi isompi. Piharatamon lehti parantaa pienet haavat. Kyynaaraat synnytt ävät noin 17 sentt imetrin mitt aiset poikasensa tavallisesti elo–syyskuun vaihteen tienoilla. Pikkuinen kyy oli todennäköisesti edellisen kesän poikanen. Vasta toisen kesänsä mitt aan kyynpoikasille alkaa kertyä merkitt ävästi lisää pituutta ja paksuutt a. Toukokuussa liikkeellä olevat edelliskesän kyynuorukaiset ovat todellakin aika lailla vastasyntyneen näköisiä. Muiden matelijoiden tapaan kyiden kasvu on joustavaa ja hyvin yksilöllistä. Silloin kasvu hidastuu, mutt a ei koskaan lopu kokonaan. . Tiesitkö, että kasvin siemenet sopivat leipätaikinaan ja lehdistä saa muun muassa kalsiumia. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Toukokuun lopulla tuli kaksi kyytä kävelytiellä kohdalle. Käärme vartt uu hitaasti koko elämänsä, joka voi kestää parikymmentä vuott a. Sovelluksen tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön. Xamk_Suomen_Luonto_90x133.indd 1 Xamk_Suomen_Luonto_90x133.indd 1 22.6.2023 15:39:38 22.6.2023 15:39:38. Lämpimiä säitä on silloin jäljellä niin vähän, ett eivät poikaset juuri ehdi kasvaa ennen talvilevolle menoa
Osallistujien kesken arvotaan Jussi Murtosaaren Upea Suomen luonto – Valokuvaajan käsikirja (Docendo 2022). (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . M AR IK A EE RO LA. Sen voitt i Pyhäselälle kehunsa antanut Paavo Juntunen Joensuusta. Ja suot on minun rakkaus. Aikaan sinikellojen Lapsuuden pihapiirissä kasvoi erilaisia kellokukkia. Lämmin kiitos kaikille osallistujille! Vastaajien kesken arvott iin Luontokaupan Norppapyyhepakett i. Jutt u sisältää tiiviissä muodossa niin paljon asiaa, ettei tyhjenny ensilukemalla. Artikkeli viisastutt i mukavasti tätiä, jolla oli vastaukset vähissä vaikeiden kysymysten edessä! – Heta Perälä, Vaskivesi Suomen monimuotoisin paikka Monimuotoisuudesta puhutaan julkisuudessa tosiaan liian suppeasti tarkoitt aen yleensä vain lajeja. – Mauri Saarinen, Karjaa Nyt oli vaikea valita useammasta hyvästä artikkelista! Lopulta kuvitus ja kellokukkataulu veivät täpärästi voiton. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. ÄÄNESTÄ . – Jussi Malmivaara, Järvenpää Yö. postikortilla: Suomen luonnonsuojeluliitt o ry, Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. – Ilona Niskanen, Kiukainen Juuri tänä kesänä 10ja 12-vuotiaat veljenlapset pohtivat järvien ja merien sielunelämää. Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä kesänumeron 6/2023 paras jutt u oli Aikaan sinikellojen. – Mikko Laine, Palokka Kehu oma järvesi -kysely innosti lukijoita Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N EDELLINEN NUMERO Suomen Luonnon kesänumeron 6/2023 Kehu oma järvesi -kyselyyn tuli ilahdutt avan runsaasti vastauksia. – Leo Salo, Pori Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Lisätietoa sain paljonkin kenties vaatimattomiksi mielletyistä kellokukista ja niiden kasvupaikoista. ä, rantaa rakkaampaa Järvet ovat suuri osa Suomen identiteett iä, mukava ett ä niitä korostetaan (eikä vain lajistoa). Arvonnassa Kansallispuistot – Maamme luonnon helmet -kirjat voitt ivat Nett a Kiiveri Jyväskylästä ja Juhani Nurmi Jyskästä. Hieno monikerroksinen artikkeli. . Kasveja kesäaamussa Kiinnostava näkökulma aamuntorkulle. Jutt u tähdensi, ett ä monimuotoisuuden tärkeitä aihealueita ovat myös geneett isen perimän ja elinympäristöjen monimuotoisuus. Mielenkiintoista tietää niiden nimet ja muuta tietoaa. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. ylä Tässä ollaan luonnonsuojelun ytimessä. Pitäisi saada itsensä aikaisin hereille, jott a pääsisi tutkimaan luonnon heräämistä. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 13.9.2023. – Sanna Niemi, Ry. – Helena Mahlakallas, Orivesi Ei ve. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Uutena tietona tuli kissankellon viisi alalajia. Onneksi olkoon! Lue lisää kyselyn tuloksista osoitt eessa suomenluonto.. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. ömän yön linnut Kiinnostava jutt u pohjoisen linnuista ja itselle hyvin ajankohtainen, kun näitä kohtasin Saanan ympäri kiertäessäni. – Heidi Hell, Valkeakoski Kuvat ja teksti viritt ävät moniaistisia muistoja ja tunnelmia, varhainen aamu heti yöhämärän jälkeen on suorastaan taianomainen
Sydän ja verisuonetkin kiittävät. Luontoläheisyys voi buustata myös immuunijärjestelmää. Kun toinen voi hyvin, toinenkin voi. Esimerkiksi lihasvoimalla liikkuminen autolla huristelun sijaan pienentää niin hiilijalanjälkeä kuin sydänsairauksien riskiä. KAIKENLAINEN LUONTO on arvokasta, mutta huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti luonnon monimuotoisuuteen ja sen vaalimiseen. Terve ihminen ja Maa molempien elinvoimaan liittyviä pulmia. Eräässä tutkimuksesSamat lääkkeet kohentavat sekä ihmisen että ympäristön hyvinvointia. Poluilla ja sammalmatolla tallustelun jälkeen mieli tuntuu rauhallisemmalta ja uni tulee illalla entistä helpommin. Sillä nimittäin on merkitystä myös ihmisen kannalta. Pölyttäjäkato esimerkiksi vaikuttaa ruoantuotantoon ja luonnon sirpaloituminen yhä pienemmiksi laikuiksi lisää riskiä eläinperäisten tautien leviämiseen. Vaihda leivänpäällisjuusto hummukseen ja korvaa osa makaronilaatikon jauhelihasta soijatai härkäpapurouheella. sa todettiin, että metsäpohjaisessa kasvustossa möyriminen kohensi päiväkotilasten mikrobiston laatua jo kuukaudessa. Osviittaa antaa esimerkiksi Hanna Haverin, Soili Soisalon ja Eeva Voutilaisen kirja Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa (Duodecim 2023). Metsäympäristössä verenpaine laskee, syke tasaantuu ja stressioireet lievittyvät. Monet kansanterveyttäkin kohentavat valinnat hellivät myös ympäristöä. Tämä voi vähentää esimerkiksi diabeteksen ja allergioiden puhkeamisen riskiä. Myös fi ksuilla, planetaariseen ruokavalioon nojaavilla valinnoilla on merkitystä. Samat lääkkeet kohentavat sekä ihmisen että ympäristön hyvinvointia. Samat lääkkeet kohentavat sekä ihmisen että ympäristön hyvinvointia. Planetaarisen elämäntavan ja ajattelun omaksuminen voi vaatia hiukan harjoittelua, mutta tukea on saatavilla. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi IHMISEN TERVEYS ja ympäristön tila kietoutuvat tiiviisti toisiinsa. Tämä ajatus on Lancet-tiedelehden ja Rockefeller-säätiön vuonna 2015 luoman planetaarisen terveyden käsitteen ytimessä. Ihmisten ja planeetan hyvinvoinnin edistäminen on tavallaan aika yksinkertaista, sillä samalla reseptillä voi ratkoa TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN 68 suomenluonto.fi K O T O N A. Tiedetään esimerkiksi, että luontokosketus tekee ihmiselle hyvää. Monet planetaariseen terveyteen liittyvät näkökulmat ovat entuudestaan tuttuja
Valtion ympäristöhallinnon yhteiselle sivustolle on koottu tietoa esimerkiksi luonnon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksesta. Voisiko kerrostalonaapureiden kanssa perustaa joutomaalle viherpuutarhan. NÄIN ON MARJAT Mustikan, puolukan ja suomuuraimen satoja on ennustettu ja tilastoitu jo yli 20 vuotta. /marjat. Ämpärit täyttyvät, sillä marjastusta harrastaa yli kaksi miljoonaa suomalaista – ja maistuvat marjat eläimillekin. Anna pihan rönsyillä Älä myllää pihaa liikaa, vaan anna sen kasvaa villinä. Heittäydy itsekin mukaan. Tämä havumetsien sieni ei kaipaa ryöppäystä ja sen maussa on ripaus currya. Valtion ympäristöhallinnon yhteiselle sivustolle on koottu tietoa esimerkiksi luonnon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksesta. Monimuotoinen puutarha tukee myös vastustuskykyä. Jos et ole valmis luopumaan lihasta täysin, pyri siihen, että kasvikset pääsevät pääosaan ja liha on aterioilla vain höyste. 2. -sivusto auttaa ja kannustaa tekemään ympäristön kannalta kestäviä päätöksiä ja ratkaisuja. Suomenluonto.. /marjat. 3. /uutiset/ sikurirousku-kangasrousku/ KESTÄVÄMPÄÄ ELÄMÄÄ Ymparisto.. SIENIMETSÄ KUTSUU Sienikoriin on mukava saada uusia tuttavuuksia. Pienet makupalat XX XX XX XX XX XX XX X suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A KU VA T M AR IK A EE RO LA JA IS TO CK PH OT O SIENIMETSÄ KUTSUU Sienikoriin on mukava saada uusia tuttavuuksia. Ymparisto.. Vihreät leikkialueet innostavat liikkumaan. 4. Vinkit antoi neurologian erikoislääkäri, planetaarisen terveyden lääkäri Hanna Haveri. NÄIN ON MARJAT Mustikan, puolukan ja suomuuraimen satoja on ennustettu ja tilastoitu jo yli 20 vuotta. -sivusto auttaa ja kannustaa tekemään ympäristön kannalta kestäviä päätöksiä ja ratkaisuja. Runsas puutarha antaa aivoille virikkeitä ja sitä on mukavampi katsella kuin helteessä kuihtuvaa nurmikkoa. Tämä havumetsien sieni ei kaipaa ryöppäystä, ja sen maussa on ripaus currya. Tänä syksynä kannattaa opetella tunnistamaan vaikkapa sikurirousku. Viherrytä kaupunkia Kaupunkiin saa vehreyttä omalla aktiivisuudella. Kiinnostavat kausimaut Suosi kausituotteita ja nauti kesällä ja syksyllä suomalaisesta satokaudesta. Suomenluonto.. 5. Avainsana on säännöllisyys. Pienet makupalat IS TO CK PH OT O Pienet. Ymparisto.. Tänä syksynä kannattaa opetella tunnistamaan vaikkapa sikurirousku. Näin lapsi oppii tutustumaan luontoon oman mielikuvituksensa kautta. Vapaasti luonnossa Anna lapsen möyriä luonnossa ilman kieltoja ja ohjausta. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Kohti planetaarista elämäntapaa 1. /uutiset/ sikurirousku-kangasrousku/ KESTÄVÄMPÄÄ ELÄMÄÄ Ymparisto.. Terveyden kannalta on parempi piipahtaa lähiluonnossa joka päivä kuin kaukaisemmassa luontokohteessa kerran viikossa. Ämpärit täyttyvät, sillä marjastusta harrastaa yli kaksi miljoonaa suomalaista – ja maistuvat marjat eläimillekin. Suomenluonto.. Lue lisää: Suomenluonto.. Annos luontoa päivittäin Ota luonto osaksi arkea, ja arvosta lähimetsää. Kasvata ikkunalaudalla tai parvekkeella hyötykasveja tai osallistu yhteisöllisiin hankkeisiin
Siellä saa koskea, kokeilla ja innostua luonnosta! Juhlat metsässä -näyttely Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä 29.12.2024 saakka, luomus.fi. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE Juhlat museossa Luonnontieteellisen museon Luomuksen satavuotista historiaa juhlistetaan monin tavoin, muun muassa Juhlat metsässä -näyttelyllä, joka kertoo museon toiminnasta vuosikymmenten varrella. Kuvia tähdittävät koskettavat tarinat elonkirjon kauneudesta ja herkkyydestä. 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA Jose Fragozo: Katoava kirahvi. Christian Ziegler: Bonobo ja mangusti.. Yötä päivää Serlachius-museo Göstassa on esillä videotaiteilija Elena Näsäsen videoinstallaatio Elena Näsänen – Yö ja päivä, jossa lomittuu yhteen kaksi kohtausta eri puolilta ilmastonmuutoksen kanssa kamppailevaa Eurooppaa. Kuvakilpailun järjestää Lontoon Natural History Museum. Wildlife Photographer of the Year -näyttely Kuopion museossa 25.2.2024 saakka, kuopionmuseo.fi. Elena Näsänen – Yö ja päivä -videoinstallaatio Serlachius-museo Göstassa Mänttä-Vilppulassa 3.3.2024 saakka, serlachius.fi. K U LT T U U R I KU VA XX XX XX XX XX XX Kuvista parhaat Kuopion museossa on esillä Wildlife Photographer of the Year -näyttely, joka esittelee luontokuvien maailman parhaimmistoa
Eipä löytynyt Sompion kairoilta elävää, jolla ei ollut oma tärkeä tehtävänsä vanhan Sompion luonnon uskontojen ja kristinuskon ensivaikutteiden värittämässä maailmankuvassa. Se on Hangon lintuaseman ohella järjestelmällisin muuttolintujen tutkimusja rengastuspaikka. suomenluonto.fi 71 K I R J AT KOVAKUORIAISET TUTUIKSI. Jurmon havaintoja rengastusaineistot on koottu esimerkillisen tarkasti ja järjestelmällisesti upeaan tietoteokseen Jurmon linnut. Anchor ja Spotify. TUTKIMUSMATKA LUONTOON. Janina Saaren kirjoittama ja Anne Muhosen kuvittama Kummallinen koppis (Minerva 2023) vie kovakuoriaisjoukon tällä kertaa selvittämään aarrekartan arvoitusta. Eivät Sompion vanhat kuolleita kiviä ja kallioita palvoneet, vaan niiden kautta luonnossa asuvaa jumaluutta. Tuvan suojana ovat pyhän tunturin laen kuuluisat pahdat. 8-osaisessa sarjassa selviää muun muassa mikä on metsäkylpy tai terveysmetsä. Mitä oikein on luonnon monimuotoisuus eli elonkirjo. -podcastalan asiantuntijoiden suomenluonto.fi 71. Satua vai totta. SAMULI PAULAHARJUN Sompio (1939) kertoo Lapin takamailla luontaistaloudessa eläneen yhteisön tarinaperinteestä ja luontosuhteesta. PERTTI KOSKIMIES Loistava kirja lintujen saarelta KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Elon kirjavaa kirjoa Aikuisten satu Tapani Tervo on geologi ja Kysy luonnosta -palstan asiantuntija. Diagrammilla kuvataan yksilömäärien vaihtelua niin vuodenkierron kuluessa kuin kuudelta vuosikymmeneltä. Sarjan on toimittanut Johanna Mehtola. Jokaisesta Jurmossa tavatusta lintulajista on yleislevinneisyyden sekä Suomen ja Varsinais-Suomen pesimäkannan koon lisäksi esitelty esiintyminen saarella: kevätmuutto, pesimäkanta ja kesäesiintyminen, syysmuutto, 60-vuotinen runsaudenvaihtelu sekä rengastus. NOIN 35 kilometriä Korppoon pääsaaresta etelään oleva Jurmo on linnustoltaan Suomen parhaiten tunnettuja saaria. Arboristi Sami Kieman teos Lahottajasienet kaupunkipuissa – Riskejä & rikkautta (Viherympäristöliitto 2023) avaa lahottajien monipuolista merkitystä kaupunkiympäristölle, puille sekä monimuotoisuudelle. IHANAT LAHOTTAJASIENET. Maamme ainutlaatuiseen ja monipuoliseen luontoon tehdään upea sukellus Miina Mäen kirjoittamassa ja Suomen Luonnon sivuiltakin tutun Anni Pöyhtärin kuvittamassa kirjassa Elonkirjo (WSOY 2023). Tämä lintutieteemme kivijalkoihin lukeutuva teos on Kim Kuntzen, Juha Kylänpään, Esa Lehikoisen, William Velmalan, Osmo Kivivuoren & Ina Tirrin käsialaa. Sompio on aikuisten satu, joka oli alueella asuneille totta. Syksyllä 2001 katselin Pyhä-Nattasen palovartijan tuvan ikkunasta yli Sompion maan. Jokaisesta lajista on loistavat valokuvat, ja kuvin on havainnollistettu myös Jurmon maisemia sekä lintuaseman ja linnustonseurannan menneitä vuosikymmeniä, joiden kuvaus on mainio lisä suomalaisen lintutieteen ja -harrastuksen historiikkeihin. Samoja väärtejä olivat kaikki: ihmiset, eläimet, puut, pensaat ja jopa maan pienimmät matoset. Lintuaseman vaiheita vuodesta 1962 (Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry, 2022). Luonto korjaa Luonto korjaa -podcastsarjassa sukelletaan luonnon hyvinvointivaikutuksiin monesta eri näkökulmasta alan asiantuntijoiden kanssa
Nelostien varresta löytyy puolestaan tasokasta villamajoitusta Pitojen Helmen ihanassa maalaismiljöössä. Rantakylän monipuolinen virkistysalue kutsuu nauttimaan ulkoelämästä urheilun, sadonkorjuun sekä tulistelun merkeissä. Helppo tapa aloittaa maastopyöräilyretki on lähteä liikkeelle luontokeskukselta. Limingassa on useita tilavia ja laadukkaita nuotiopaikkoja. Luontolomalle pyörän, kiikarin tai kameransa kanssa matkaavan kannattaa valita lintukosteikon ääreltä majoittumiseen Hotelli-Ravintola Liminganlahti tai keskustan palvelujen kainalosta löytyvä Park Hotel Liminka. Liminganlahden luontokeskuksen läheisyydestä löytyy jopa pyörivä laavu, jonka asemointia saa säädettyä tuulen ja auringonpaisteen mukaan sopivaksi. Limingasta löydät Suomen tunnetuimman lintukosteikon, Liminganlahden – bongaajan paratiisin! Syksy tuo tullessaan lahdelle tuhansittain muuttomatkalle valmistautuvia siipipareja. Limingan maastopyöräilyreitistö on yksi Suomen upeimpia, eikä omaa pyörää tarvitse tuoda mukana, sillä fatbiken voi vuokrata myös paikan päältä. Rantakylän monipuolinen virkistysalue kutsuu nauttimaan ulkoelämästä urheilun, sadonkorjuun sekä tulistelun merkeissä. Limingasta löydät Suomen tunnetuimman lintukosteikon, Liminganlahden – bongaajan paratiisin! Syksy tuo tullessaan lahdelle tuhansittain muuttomatkalle valmistautuvia siipipareja. Tutustu tarkemmin: VISITLIMINKA.FI Ku va :J ar iP el to m äk i Liminka tunnetaan erityisesti linnuistaan ja upeasta luonnostaan. Nelostien varresta löytyy puolestaan tasokasta villamajoitusta Pitojen Helmen ihanassa maalaismiljöössä. Lintukoto tarjoaa B&B -majoitusta uniikisti Vanhassa Limingassa, historiallisen kylänraitin varrelta. Liminka tarjoaa unohtumattomia luontoelämyksiä myös muille kuin lintuintoilijoille. Helppo tapa aloittaa maastopyöräilyretki on lähteä liikkeelle luontokeskukselta. Limingassa on useita tilavia ja laadukkaita nuotiopaikkoja. Liminka tarjoaa unohtumattomia luontoelämyksiä myös muille kuin lintuintoilijoille. Liminganlahden luontokeskuksen läheisyydestä löytyy jopa pyörivä laavu, jonka asemointia saa säädettyä tuulen ja auringonpaisteen mukaan sopivaksi. Tutustu tarkemmin: VISITLIMINKA.FI Ku va :J ar iP el to m äk i Liminka tunnetaan erityisesti linnuistaan ja upeasta luonnostaan. Limingan maastopyöräilyreitistö on yksi Suomen upeimpia, eikä omaa pyörää tarvitse tuoda mukana, sillä fatbiken voi vuokrata myös paikan päältä. Sopivia reittjä löytyy kaikille kuntoja taitotasoille. Lintukoto tarjoaa B&B -majoitusta uniikisti Vanhassa Limingassa, historiallisen kylänraitin varrelta.. Luontolomalle pyörän, kiikarin tai kameransa kanssa matkaavan kannattaa valita lintukosteikon ääreltä majoittumiseen Hotelli-Ravintola Liminganlahti tai keskustan palvelujen kainalosta löytyvä Park Hotel Liminka. Sopivia reittjä löytyy kaikille kuntoja taitotasoille
Onko kenelläkään. Se läpäisee maiseman. Se läpäisee maiseman.” Jenni Räinä on kirjailija ja toimitt aja Oulusta. Entistä rantaviivaa kirjovat ympyränmuotoiset röykkiöt, kenties hylkeenpyytäjien asumusten pohjat tai haudat. Kyseessä on muinainen saari, jonka lakea peittää kivirakka. Puiden takaa välkähtelee tuulimyllyn hahmo. Seuraavat sukupolvet saavat ihmetellä kiviröykkiöiden lisäksi soiden keskelle sijoiteltujen voimaloiden betoniperustuksia. Kuin lentokone olisi lähdössä nousuun tai laskeutumassa. Virkamies kysyy, kenellä on hallussa kokonaiskuva. Luvitusta pitää keventää ja asioiden pitää tapahtua mahdollisimman nopeasti. Aikeet ovat hyvät, elintärkeät. Käki kukkuu, kimalainen surraa mustikankukasta toiseen ja taustalla viheltää, ujeltaa, humisee. Nyt tutkimuksia on erityisesti linnuista ja lepakoista. Ääni rikkoo tyyneyden illuusion. Kaikista eniten sitä löytyy ihmisistä ja tuotantoeläimistä – samalla tuulivoimaa rakennetaan vauhdilla nimenomaan metsiin. Linjakkaana ja valkeana se muistuttaa kummallista jättiläislintua. Aluehallintoviraston virkamies puolestaan huolehtii blogikirjoituksessaan, että rahaa riittää, mutta harkinta-aikaa ei. Aiempia toimia käytetään jopa yhtenä perusteluna tuulivoiman sijoittamiseen: Koska olemme heikentäneet metsiemme luontoarvoja, niiden keskelle on aivan sama rakentaa voimaloita. J e n n i R ä i n ä KU VA VE SA RA N TA. KIVIRAKAN TOISELLA reunalla on vastassa seuraava voimala. Olen aisteiltani monia metsissä liikkuvia lajeja kömpelömpi, mutta silti ääni häiritsee. Retkellä tuulimaassa ”Ääni rikkoo tyyneyden illuusion. Tänne Pohjois-Pohjanmaalla on rakennettu 40 prosenttia Suomen tuulivoimasta. suomenluonto.fi 73 S oiden keskellä kohoaa metsä. Viime syksynä julkaistussa artikkelissa kansainvälinen tutkijaryhmä penää paljon lisää tutkimusta voimaloiden ja niiden äänen vaikutuksesta villieläimiin. En tulisi tänne telttailemaan. SONNINOTSAMAAN KIVIKAUDEN rakennelmia ympäröivät suot, metsät ja parikymmentä tuulimyllyä huoltoreitteineen. LEHTIEN PÄÄKIRJOITUKSISSA ylistetään miljardi-investointeja ja julistetaan, kuinka nyt ei auta hidastella. Samalla luonto on kokemassa uuden myllerryksen, jossa aiempien ojien, teiden ja hakkuiden lisäksi seutua pilkkovat tuulivoimalat ja niiden huoltotiet. Parhaillaan luvitetaan ympäri kairaa satoja yksittäisiä hankkeita. Myös tulevista jätti-investoinneista viidennes sijoittuu maakuntaan. Toisaalla tanskalainen tuulivoimainvestoija kiittelee, kuinka Suomessa luvitus on ennakoitavaa ja helppoa ja rakentaminen edullista. Tuuli ujeltaa ja ääni toistuu
M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi ELOKUU LÄHIMETSÄN RINTEESSÄ on valtava, monen monta mäyräsukupolvea majoittanut linnake, jonka lukuisiin sisäänkäynteihin risteilee polkuja pitkin poikin metsänpohjaa. Hetkisen tuijottelimme toisiamme kosketusetäisyydeltä. Yht’äkkiä edessä loisti mahtava rykelmä täydellisiä, loistavan oransseja keltavahveroita! Syöksyin innoissani sieniä kohti, ja samalla melkein lyttäsin mäyrän, joka kenties oli nauttimassa mustikka-ateriaa tai päivälevolla mättäällä sienten vieressä. Kallion yli suorinta tietä kotiin.. Kuvitt aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Kerran mäyrälinnan lähistöllä sienimetsällä nousin rinnettä ylös pientä kurua pitkin. Sitten otus näytti nyökkäävän hyvästiksi, kääntyi ja vipelsi rauhallisesti pois. Tulimme kumpikin yllätetyiksi, miettien tahoillamme että mistä tuollainen tuohon tupsahti
Naalin uusi nousu M AR TT I RI KK O N EN E N S I N U M E R O S S A. syyskuuta Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi Naali pesi Suomessa viime vuonna ensi kertaa lähes 30 vuoteen. Kerromme mitä tapahtui naalinpesillä tänä vuonna, kun Lapissa riitti myyriä ravinnoksi. suomenluonto.fi 75 Iijoen upea luonto Kaarnakuoriaiset Retkellä Kintulammilla www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto 8/2023 ilmestyy 28
Uudet #muutos-jutut verkossa syyskuun alusta alkaen. verkossa syyskuun alusta alkaen. Lue lisää: suomenluonto.. /muutos VE SA H U TT U N EN VE SA H U TT U N EN. V I N J E T T I Palautusviikko – Suomen Luonto julkaisee jälleen syksyllä tutkijoiden kirjoittamia artikkeleita luonnon ja ympäristön muutoksesta