M ä y r ä . 75 vUOTTa LUON N O N ÄÄ N E N Ä Kö Ka rin ym pä ri Ka jaK iLL a, s. 6 Salaperäinen Mäyrä TOrrONSUON ja kONNUNSUON luonto Miltä SieNeT tuoksuvat. 44 –49 palasi maalaismaisemaan Tuulihaukka. p E r h O S T E N N a a M ia iS E T . T U U L ih a U k k a . S iE N T E N T U O k S U T . k ö k a r . k O N N U N S U O N r ik k a U d E T . S a L a p E r ä iN E N k E h r ä ä jä . SyySretkelle! 11.8.2016 Irtonumero 9 € Luontoharrastajien pesälaatikot pelastivat siron petolinnun. S U O M E N L U O N T O 6 | 2 16 L E h T O h E p O k a T T i. T O r r O N S U O L L a p iiL E E E N N ä T y S
Matalassa kajakissa saa erityisen läheisen tuntuman vesiluontoon. ELOkUUSSa päivät ovat jo selvästi lyhentyneet, mutta vielä on monia mahdollisuuksia lähteä vesiretkille. Tyyni vedenpinta henkii rauhaa ja kittiläläisessä maisemassa on jo aavistus syksyä. s y y s k e s ä loppusuven tunnelmia kuva TiMO vEijaLaiNEN / LEUkU TekSTi jOrMa LaUriLa
Kuha pyydetään neljäsataagrammaisena, ja samaan aikaan ihmetellään miksi merenlahdilta nousee vain särkeä ja lahnaa. Saaristomerellä tämän tutkijoiden varoittaman muutoksen on jo osoitettu tapahtuneen. sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 Apuna taittotyössä Nanna Särkkä Toimittajat Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jorma Laurila 040 351 9217 Jouni Tikkanen 044 278 8656 Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 (Annakaisa Vänttinen) Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja blom.arja@gmail.com Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Pienisilmäisillä verkoilla kalastuksen seurauksena perinnöllisesti nopeakasvuisimmat kalat pyydetään pois ennen kuin ne ovat ehtineet lisääntyä. Nyt siihen vielä voisi vaikuttaa. Suolapulssien jälkeen turskakin saattaisi palata Suomen rannikoille, jos sitä ei Itämeren eteläosissa kalastettaisi liian tehokkaasti ja alaikäisenä. Liian voimakas ja liian pieniin petokaloihin kohdistunut kalastus johtaa kalaston rakenteen vääristymiseen. www.climatecalc.eu Cert. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 6/2016, 75. On outoa että Suomessa alamittojen nostoa vastustavat juuri ammattikalastajat ja heidän etujärjestönsä, vaikka kalastajat itse hyötyisivät eniten kalakantojen vahvistumisesta pitkällä aikavälillä. Kalat pyydetään liian pieninä, ja isoimpia yksilöitä ei malteta laskea takaisiin mereen lisääntymään ja tervehdyttämään kalakantaa. Tuulihaukkoja näkee taas Suomen taivaalla. Hyviä merkkejä on näkyvissä monin paikoin. vuosikerta to m lin d r o o s Pe kk a tu u ri kuhat pyydetään liian pieninä. Turskan ja kuhan kohdalla puhutaan samasta asiasta: lisääntymisen ja elinvoimaisten kantojen turvaamisesta. no. Ruotsin Hjälmaren-järvellä kuhan alamitta nostettiin 40:stä 45:een senttiin ja verkon alinta silmäkokoa 50 millimetristä 60:een vuonna 2001. Yhdyskuntien ja teollisuuden ravinnepäästöjä on saatu kuriin. Peltojen kipsikäsittelystä odotetaan apua maatalouden fosforipäästöjen vähentämiseen. Kalastusjärjestöille ja ammattikalastajille täytyykin heittää vinkiksi: alkakaa ihmeessä ajaa omia etujanne ja ryhtykää vaatimaan esimerkiksi kuhan pyyntikokoon tutkijoiden esittämiä alaja ylämittoja. www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Puolitoistakiloista kuhaa tarjolla Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki sähköposti: etunimi. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. 4 Suomen luonto 16/2016 iTäMEri on alkanut elpyä. Nyt ruotsalaiset ammattikalastajat ovat jo ehdottaneet alamitan nostoa 50 senttiin. Suomenlahden vesi on kirkastunut, näkösyvyys kasvanut ja rakkolevä palannut rantavesiin. Ka N SI Ku va Pääkirjoitus Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Tutkijoiden esittämät pyyntikoko suositukset lobataan kumoon, vaikka juuri niiden kautta ammatti kalastuksenkin toimintaedellytykset paranisivat. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. pesälaatikot ovat isossa roolissa sen menestystarinassa. Tämä jalostaa kalakantaa väärään suuntaan. Tutkijoiden esittämä 45 sentin alamitta takaisi sen, että myös nopeakasvuisimmat kuhat ehtisivät kutemaan ainakin kerran ennen saaliiksi joutumistaan, ja isompien yli 70-senttisten kalojen vapauttaminen varmistaisi kalakannan perimän monimuotoisuuden säilymisen. kannen kuva peter Cairns/ naturepl.com. Suolapulsseja tarvittaisiin lisää helpottamaan syvänteiden heikkoa happitilannetta. Jos kuhakannan perimä pääsee laajalti muuttumaan, vahinko ei enää ole helposti korjattavissa. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL16_06/2016 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Kuhien keskikoko saaliissa nousi puoleentoista kiloon. Kun vielä saataisiin kalakannat kuntoon ja lisää isoja petokaloja pitämään särkikalakantoja tasapainossa! Kalastuksen sääntely on puhuttanut Suomessa monella suunnalla. hEikki vaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi. Tämän seurauksena aiempien vuosien keskisaalis, 59 tonnia, lähes kolminkertaistui 153 tonniin vuosina 2001–2007
30 40 50 75 vUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ la ss e ko so n en Mikä täällä tuoksuu. autiotalo voi saada asukkaan mäyrästä. 44 Kajakilla Kökarin ympäri lintuja, hylkeitä, kangastuksia ja kökar – ahvenanmeren karu helmi. Hengitä aromeja: salmiakkia, retikkaa, silliä, anista... soidinaikana se paljastuu yhtäjaksoisesta surinasta. la ss i ku ja la varo! kehrääj ällä on tapana lepäillä metsäa utoteillä .. erotatko perhosen puunrungolta. H ei kk i w il la m o 44 kökar on vesillä liikkujan paratiisi. 52 Paksun suon salaisuus suomen paksuturpeisin suo on tammelan torronsuo. 16 Tuulen tallaaja tarkkaile taivasta peltojen yllä. tuulihaukka voi olla saalistamassa. 40 Sienen tuoksu sienimetsän voi kokea myös hajuaistilla. 26 Perhosten naamiaiset Piilokuvia. kun metsässä alkaa tuoksua sipuli ja valkosipuli, on laukkanahikas lähellä. 50 Errrururrrrur illanvirkku kehrää kehrääjällä on hyvä maastopuku. ti m o n ie m in en 14 Vihreä viuluniekka lehtohepokatti soittelee siivillään syksyyn asti. 16/2016 Suomen luonto 5 x x x x x x x x Vakiot 6 luonto ja ympäristö nyt 12 maailmalta 39 kytömäki 57 Vahtikoira 64 Homo sapiens 66 kotona, retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 lukijoilta 76 kysy luonnosta 82 Vähäisiä tutkimuksia kuvis Sisällys 6/2016 Heikki Willamo lähti mäyrän jäljille. 58 Kuokat naulaan Konnunsuolla raskaasti hyödynnetty konnunsuo on saamassa ensimmäiset suojelualueensa. Kehrääjä saalistelee hämärissä mäntykankailla Hyvinä kesinä surisija hoitaa toista pesyettään elokuussa. Hajuaisti on tärkeä myös sienestäessä. 30 Mäyrän hetki kun kesäilta hämärtyy, mäyrät lähtevät pesistään
Haukkojen saaliseläimet ovat vaihtuneet ihmisten seuralaisiin – varislintuihin ja kyyhkysiin. Helsingin kanahaukkakanta onkin huipputiheä.” Solosen mukaan kanahaukkojen kaupunkilaistuminen on samanlainen ilmiö kuin ihmisten maaltamuutto. ”Keskuspuisto on täynnä kanahaukkoja. Helsingin asuttaneista kanahaukoista kaivataan harrastajien havaintoja. viimeisimmässä uhanalaisarviossa kanahaukka on luokiteltu silmälläpidettäväksi. kaupunkihaukat pantiin renkaisiin TekSTi aLiCE karLSSON kuvaT TapiO SOLONEN ” Helsingin Keskuspuisto on täynnä kanahaukkoja.” kanahaukan poikasten vasemman jalan muovisessa lukurenkaassa on mustalla kirjoitettu, alhaalta ylös luettava kolmimerkkinen tunnus. Kun ne ovat vähentyneet, myös niissä elävät saalislajit ovat huvenneet. ”Pesä voi olla vaikkapa kerrostalon takapihalla”, ornitologi ja rengastaja Tapio solonen sanoo. 6 Suomen luonto 16/2016 Luonto, ympäristö ja tiede nyT T o iM iT Ta n e e T a L iC E k a r L S S O N ja jO U N i T ik k a N E N P ääkaupunkiseudulla rengastettiin kuluvalla pesimäkaudella 82 kanahaukan poikasta 28 poikueesta. Muista kaupungeista sitä ei juurikaan tunneta. kanahaukka rauhoitettiin 1989. ”Tosin pääkaupunkiseudullakin kuten Espoossa ja vantaalla on paljon maaseutumaista ympäristöä, mikä on haukkojen ominta miljöötä.” Solosen mukaan kaupunki-ilmiö antaa kanahaukasta väärän kuvan, sillä muualla kuin pääkaupunkiseudulla kanta taantuu. ”Kanahaukkojen perinteistä ravintoa ovat metsäkanalinnut kuten pyy ja teeri, joita ei etenkään Etelä-Suomessa ole enää tarjolla siten kuin aikaisemmin. TIESITKÖ. urbaanein kanahaukkapari elää Helsingin uimastadionilla, monet muut ovat rakentaneet pesänsä eri puolille kaupunkia – missä vain on sopivia puita. Pesiä oli enemmänkin, mutta kaikissa rengastaminen ei onnistunut. Niiden perässä haukat ovat tulleet myös kaupunkeihin.” Suomessa kanahaukan kaupunkilaistuminen on lähinnä pääkaupunkiseudun ilmiö. maassamme on nyt noin 4200–4300 kanahaukkaparia.. ”Haukat ovat tulleet pääkaupunkiin paremman toimeentulon toivossa.” Kanahaukka suosii pesimäympäristönään vanhoja metsiä
koivunkantosieni on hyvä ruokasieni.. Mättäällä tapaa niin ensikertalaisia, jotka hihkuvat ilosta jokaisen kantarellin kohdalla, kuin niitäkin, jotka ajoittavat kesälomansa marjaja sienikauden mukaan. Selvitystä varten tänä vuonna rengastetut poikaset ovat saaneet vasempaan jalkaansa lukurenkaan. Havainnot lukurenkaallisista kanahaukoista pyydetään ilmoittamaan Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimiston sähköisen löytölomakkeen kautta: http:// loydos.luomus.fi/forms/rengasloyto. LaUra SaLONEN H a rr i Pu ll ia in en alun perin kanahaukat ovat tulleet kaupunkiin muualta, mutta nyt oma kanta tuottaa hyvin poikasia eivätkä linnut hajaannu kovin laajalle alueelle. 2 METSäN aNTiMET / Elokuussa metsään ei kannata lähteä ilman koria. n Nuoruuspuvussa kanahaukan rinta on pitkittäisjuovainen, myöhemmin poikittaisjuovainen. Havaintojen mukaan nuoret voivat jäädä hyvin lähelle syntymäpaikkaansa. Monet täydentävät varastot talven varalle, mutta itse kuulun siihen joukkoon, jonka mielestä vähintään joka toinen marja kuuluu panna varvusta suoraan suuhun. 1 ihaNa haikEUS / Loppukesästä loma on jo takanapäin ja luonto alkaa hiljalleen näyttää merkkejä lähestyvästä syksystä. Luontoelokuvapiknik Savonlinnan riihisaaressa. 3 LUONTOELOkUvaT / vielä ehtii kesäretkelle! 19.–21. 6/2016 Suomen luonto 7 KIIKArISSA jo u n i tik k a n en n el li r o in e Toimittaja vinkkaa kauden kuumimmat luontoasiat. Pimeät ja lämpimät illat ovat vuoden tunnelmallisimpia, ja elokuu tarjoilee usein kesän parhaita hellepäiviä. Samalla mukana kulkee kesän loppumisesta tuleva haikeus, joka valmistaa toivottamaan syksyn tervetulleeksi. Elokuussa kesästä pidetään kuitenkin vielä kynsin ja hampain kiinni. elokuuta kannattaa suunnata Savonlinnaan, jossa järjestetään seitsemättä kertaa luontoelokuviin keskittyvä festivaali. Elokuvien ohella viikonloppu tarjoaa myös luentoja ja kulttuuria. Näytösten välissä ehtii ihastelemaan Savonlinnan luontokohteita, kuten Punkaharjun upeita maisemia. Sen avulla kerätään tietoa haukkojen levittäytymisestä. Lisää tietoa www.sinff.fi. Mutta minne
nyt aurinkosähkön rakentaminen myös lisääntyy rajusti. vApAA-AjAnkAlAstAjAt sAAvAt sAAlIIstA lähes 90 prosenttIA, mIkä voI johtuA Ahvenen vAAtImAttomuudestA: sItä elää suurellA todennäköIsyydellä mItättömImmässäkIn mökkIlAmmessA. Reilulla tusinalla tiskeistä oli asiakkaita jatkuvasti 20–30 ja suosituimmilla yhtä aikaa jopa toista sataa asiakasta. Ahven on suomen yleIsIn kAlA. ”ne pyrkivät suojautumaan olemalla isoissa porukoissa.” erityisen suuri on mikkola-roosin mukaan merikotkan vaikutus. viime vuonna näihin aikoihin ripustin Sotkamon Losonvaaran itärinteelle noin kilometrin matkalle seitsemisenkymmentä juottopistettä. jaNNE käpyLEhTO Merikotka ja ihminen ajavat merimetsoja isoihin kolonioihin MEriMETSOjEN yleistyminen näyttää hidastuneen ainakin väliaikaisesti, osoittaa suomen ympäristökeskuksen tekemä laskenta. Heinäkuussa avattiin voimala Helsingin iso-roobertinkadun ja Fredrikinkadun kulmatalossa ja toukokuussa oulunkylässä. Kun asiakkaat jostain syystä päättivät yhtä aikaa jättää apajan, kävi ilmassa sellainen siipien suihke, ettei pilvestä nähnyt läpi. Pesiä löydettiin tänä kesänä yhteensä 25 500, vain 1500 enemmän kuin vuonna 2015. Siinä oli jalkoja läpinäkymättömänä viidakkona ja siipiäkin sikin sokin sen verran, että ihan tarkkaa vierailijalukua en saanut lasketuksi – varsinkaan kun nektarin nauttijoita oli baaritiskin kaikilla kuudella pinnalla samanlaisena mattona. omakotitalot, maatilat ja liikekiinteistöt ovat innostuneet aurinkosähköstä. Syysvarpumittareita syötillä. Illan hämärtyessä näin juottoloissani kuusi lajia: liuskayökkösen, kysymysmerkkiyökkösen, mustikkamittarin, vihervarpumittarin, kesävarpumittarin ja syysvarpumittarin. merimetsot ovat siirtyneet kuitenkin yhä suurempiin kolonioihin, sekä ihmisen aiheuttaman häirinnän että merikotkien takia, kertoo tutkija Markku Mikkola-Roos. Huikea luontoelämys oli kuitenkin vasta tulossa. pEkka hELO tungosta baaritiskillä AhventA kAlAstetAAn vuosIttAIn 8,6 mIljoonAA kIloA. (jt) 8 Suomen luonto 16/2016. Viime vuonna asennettiin edelliseen vuoteen verrattuna tuplasti kapasiteettia. Baaritiskijonon pohjoispäässä ensiryypylle tungeksi enemmän syysvarpumittareita kuin vajaan kämmenen kokoisille vaahtokumitiskeille mahtui kerralla. (jt) 8 600 000 kg aurinkopaneeleita helsingin iso-roobertinkadulla. lajin yleistymisen myötä itämerelle ovat palautumassa luontaiset peto–saalis-suhteet. Luonto, ympäristö ja tiede nyT ja rn o a rt ik a ja n n e k ä Py le H to Pe kk a H el o kOTipihaLLaNi ja vähän metsissäkin on pystybaareja janoisille yökyöpeleille. tämä on luonnonvArAkeskuksen ArkIstostA ongIttu vIIden tuoreImmAn tIlAstovuoden keskIArvo. aurinkovoimalla valoisat näkymät SUOMaLaiSELLa aurinkosähköllä on yllättävän vahvat perinteet: 80 000 kesämökkiä saa virtansa aurinkopaneeleista, sähköverkon ulkopuolella. Hiljattain paneeleita on alkanut ilmestyä myös kerrostalojen katoille. Viime vuoden aikana aurinkosähköalalle on syntynyt suomessa noin sata yritystä, ja aurinkoenergian kotimaisuusaste on yllättävän hyvä: suomessa on laitevalmistajia, ja suunnittelu sekä asennustyö tehdään kotimaisin voimin
aarNO kaSvi IL M Iö M ÄI ST Ä 16/2016 Suomen luonto 9 Misteli ilmestyi turun poppeleihin ” Kulorastaan tieteellinen nimi Turdus viscivorus tarkoittaakin mistelinkylväjää.” Toinen Turun misteleistä. Kulorastaan tieteellinen nimi Turdusviscivorus tarkoittaakin mistelinkylväjää. Mistelit rauhoitettiin jo 1950-luvulla, mutta haluttua lääke-, koristeja taikakasvia myytiin pitkään tiskin alta. vUOdEN 2016 merkittävin kasvitieteellinen löytö Suomessa lienee puissa loisiva pensas, misteli (Viscumalbum), joka havaittiin Turussa kahdessa lähekkäisessä poppelissa. Ikivihreä misteli kukkii jo helmi–maaliskuulla, jolloin raatokärpäset pölyttävät sen pahanhajuiset kukat. Lämpimämmältä pallonpuoliskolta loisivia mistelilajeja löytyy runsaasti sekä havuettä lehtipuista. Mistelin kylväjäksi Euroopassa mainitaan kulorastas, joka kuljettaa siemeniä höyhenpukuunsa tai jalkoihinsa takertuneena. Tukholman alueella misteliä kasvaa omenapuissa, vaahteroissa, lehmuksissa ja poppeleissa, ja sieltä Turun mistelitkin lienevät lähtöisin. Löytö on ensimmäinen Suomesta koko kirjoitetun kasvitieteen historian ajalta. Emi ja hedekukat ovat eri kasvissa, joten yksi mistelikasvusto oman pihan omenapuussa ei leviä kovin helposti naapurustoon. Pa si le in o. Siementen levittäjiä saattavat olla myös mustatai räkättirastaat, joita talvehtii runsaasti Turun seudulla. Suurimmat villit mistelikasvustot ovat Mälarin pohjoisrannalla västeråsin kaupungin ja Tidö–Lindön alueella, missä ne ovat selvinneet metsänhakkuista, laiduntamisesta ja oksien kaupittelusta joulun aikaan
Hermostunut eläin voi löyhäyttää pistävää ominaishajuaan niin, että sen haistaa monen metrin päähän. Kasvinsyöjä-äyriäisten määrä vaihtelee pohjoisella Itämerellä voimakkaasti vuodenaikojen mukaan ja on huipussaan syksyllä. 10 Suomen luonto 16/2016 75 vuotta aSian viereSSä rakkOLEvä pySTyy tarvittaessa tehostamaan puolustustaan kasvinsyöjiä vastaan, ilmenee Fiia Haaviston tuoreesta väitöstutkimuksesta. ”Häkkien läheisyydessä kasvaneet levät olivat muuttuneet syömäkelvottomiksi eli niiden puolustustaso oli kohonnut. kärpän erottaa pienestä mutta samannäköisestä lumikosta katsomalla hännänpäätä, joka on kärpällä musta. hiirihaukka häviää kanahaukalle. Tämän jälkeen hän testasi, miten suojassa kasvatetut levät kelpasivat siiroille. Vaikka kärppä on varsin hiljainen, häirittynä se säksättää äkäisesti. myös korppi on pesäkilpailija. H eik ki Va sa m ie s re ijo n en o n en / Va st aV a lo m a rk u s Va re sV u o Pe kk a tu u ri Luonto, ympäristö ja tiede nyT rakkolevä puolustautuu tehokkaasti Elokuussa on hyvä mahdollisuus nähdä kärppä. turhan lähelle tunkevat lapinpöllöt ja viirupöllöt aiheuttavat nekin päänvaivaa, koska pöllöt viihtyvät samoissa pesissä ja elävät samalla myyräravinnolla kuin hiirihaukka. kärppiä elää koko maassa ja niitä voi tavata siellä, mistä löytyy saaliseläimiä, myyriä ja hiiriä. Hiirihaukka voi tulla itsensä kokoisen kanahaukan tappamaksi, ja lajit kilpailevat myös samoista pesistä. Hiirihaukka näyttää siksi karttavan sellaisia pesämetsiköitä, joiden ympärillä on runsaasti kanahaukan himoitsemia kanalintuja. nuori kärppä on utelias ja melko peloton. Haavisto teki sekä luonnossa että laboratoriossa kokeita, joissa hän sulki leväsiiroja häkkeihin ruokailemaan rakkolevällä ja kasvatti toisia leväyksilöitä häkkien läheisyydessä syönniltä suojassa. aNNE hirvONEN ” Mielikuvitusköyhimpiä ja lyhytjännitteisimpiä ovat takapihoilla kasvaneiden lasten leikit.” Suomen Luonto 2/1979 paheksui keinotekoista arkkitehtuuriympäristöä. Silloin äyriäiset voivat Haaviston mukaan kuluttaa jopa 70 prosenttia rakkoleväkasvustosta. rakkolevä osaa puolustautua. vielä ei tiedetä, mikä veteen vapautuva kemiallinen yhdiste on puolustuskyvyn kohoamisen takana.” piia ahONEN hiirihaukka karttaa muita petolintuja MiTä hiirihaUkka miettii palatessaan keväällä suomeen valitsemaan pesäpaikkaa. Heidi Björklundin ja kumppaneiden tutkimus julkaistiin Oecologia-tiedelehdessä. 10 Suomen luonto 16/2016. ”Havaitsin, että kasvinsyöjien aktiivinen laidunnus sekä sen seurauksena ympäristöön leviävät kemialliset yhdisteet saavat aikaan rakkolevän puolustustason kohoamisen”, Haavisto kertoo. Vikkelä kärppä merkitsee reviiriään ulosteilla, virtsalla ja hieromalla itseään maankohoumiin. Leväsiira on yksi rakkolevän laiduntajista. myyrien runsaus on vahva jaa-ääni asettumiselle, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan kanahaukan ja muiden petolintujen läheisyys lähes yhtä vahva ei. (jt) Nuoret kärpät itsenäistyvät ELOkUU on parasta aikaa nähdä kärppä, sillä nyt keväällä syntyneet poikaset itsenäistyvät
rakkolevä puolustautuu tehokkaasti Luonnonvaraisen siilin ottaminen lemmikiksi on yleistynyt. aLiCE karLSSON Toimituksen tietoon on tullut, että luonnonvaraisia siilejä otetaan lemmikiksi, niitä lääkitään ja ruokitaan aidatulla alueella tai sisällä esimerkiksi kylpyhuoneessa. Juomaksi vettä. Matokuuri on silloin paikallaan ja sen jälkeen ankara ruokkiminen. Siilille voi antaa ruokaa. Laatikkojen rakennusohjeita löytyy netistä. saako näin tehdä, pohjanmaan villieläinhoitolan johtaja markku Harju. Kevättalvella tulee siilejä, jotka ovat lähteneet liian aikaisin liikkeelle, pitkin kesää hoidamme loukkaantuneita siilejä ja syksyllä on alipainoisten pikkunöösien vuoro. Mitä rauhallisempi ja kuivempi paikka siilillä on talvella, sen paremmin se selviää kevääseen. Ruuaksi sopii esimerkiksi kissanruoka kuivia papanoita lukuun ottamatta. Jos siilillä on jokin vamma, eläinlääkäri tarkastaa sen ja määrää tarvittaessa lääkityksen. 6/2016 Suomen luonto 11 ja sm in aw a d / is to ck PH o to a r ja -s a in i H a r ju Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Myös nälkiintyneet siilit hoidetaan. voi. Kippo jonnekin suojaisaan rehevään paikkaan pihan perälle, missä voi olla komposti ja kasaan haravoituja lehtiä. Siilin pitäisi painaa liki kilon, että se selviäisi talven horrostamisesta. Saako näin tehdä. Siiliä ei missään nimessä saa aidata eikä vangita laatikkoon. Saako siilin ottaa lemmikiksi. jos haluaa auttaa laihan näköistä siiliä, mitä voi tehdä. Yleisin syy kehittymättömyyteen ovat sisäloiset, madot. Matolääkkeen voi sekoittaa ruokaan. Siilille voi antaa ensiapua, minkä jälkeen otetaan tarvittaessa yhteyttä ammattilaiseen, joka kuntouttaa sen ja vapauttaa takaisin luontoon. miten paljon villieläinhoitolaan tulee siilejä. Siilit vähenevät. Suomen Luonnon kysymyksiin vastaa Pohjanmaan villieläinhoitolan johtaja Markku harju Mustasaaresta.. mitä siilille kuuluu lajina. Ei saa. miten siilejä hoidetaan. Ne elävät ihmisen läheisyydessä ja jäävät helposti auton alle. Luonnonvaraisia eläimiä on lain mukaan kuitenkin autettava. Niitä on meillä kymmenittäin joka vuosi. Markku harju a ri a n d er sin / Va st aV a lo Siili alkoi lehtitietojen mukaan levitä Suomeen vasta 1800-luvulla. SU O rA LI N JA Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Se on kielletty. Siilin voi myös madottaa, eikä eläintä tarvitse sitä varten ottaa kiinni. Pesälaatikonkin voi tietysti rakentaa ja sijoittaa sen esimerkiksi lehtikasaan vähän korkeammalle maanpinnasta. Siilit ovat yleisimpiä hoitamiamme eläimiä. Luonnonvaraisen eläimen ottaminen lemmikiksi on yksiselitteisesti lainvastaista. Voiko siiliä auttaa talven yli. Siilien silmälläpito ja ruokkiminen eivät ole lainkaan pahasta
hyviNä yLEiSiNdikaaTTOrEiNa Kautsky mainitsee jo vuosia Ruotsin vesillä jatkuneen näkösyvyyden parantumisen sekä varsinkin rakkolevän levinneisyyden palaamisen esimerkiksi ahvenanmerellä samoihin syvyysarvoihin, joissa se oli 1940-luvulla mats Waernin tutkimusten perusteella. valon määrästä riippuvan rakkolevän alin esiintymisraja myötäilee sekin näitä lukuja. Mies kertoo, että Ruotsin Itämeren-rannikon pohjaekosysteemien tilaa voi etelästä pohjoiseen luonnehtia hyväksi, kun liikutaan 70 metrin syvyyden matalammalla puolella. Sanojensa takeeksi Kautskyllä on lyödä faktoja pöytään, sillä hän on tutkinut merenpohjia Ruotsissa 1970-luvulta alkaen. On vaikeaa uskoa, että olen juuri uinut meressä, jota meillä Suomessa usein kutsutaan maailman saastuneimmaksi ja sairaimmaksi. Pari simppua ja kalanpoikasiakin on näkyvillä. Kesäkuisen sukelluksen jälkeen kuulen pinnalla, että puuhiani on takanani seuraillut harmaahylje. er kk i sii ril ä H a n s k au ts k y. Märketin ruotsin-puoleisilla karikoilla ahvenanmerellä harmaahylkeet saavat nykyään uiskennella puhtaissa vesissä, joissa näkyvyyttä voi olla kymmenkunta metriä. Vesiensuojelu on tuonut tulosta. ”Parhaiten tunnen hieman yli 20 metriin jatkuvat kasvillisuuden peittämät merenpohjat. Kun kerron huomioni ja ajatukseni heinäkuussa puhelimitse Hans Kautskylle, Ruotsin kokeneimpiin kuuluvalle meriekologille, hän naurahtaa. Tila on parantunut jo vuosien ajan”, levien, vesikasvien ja pohjaeläinten levinneisyyttä pitkään seurannut Kautsky täsmentää. Meribiologi hans kautsky. ”ahvenanmeren saariston sisäosissa pystysuora näkyvyys vedenpinnan alla on nykyään planktonin kevätkukinnan jälkeen usein kolme metriä, saariston keski osissa kuusi metriä ja ulkosaaristossa 10–12 metriä”, Kautsky sanoo. Molemmista indikaattoreista saatiin paljon nykyistä heikompia tuloksia 1970ja 1980-luvuilla. 12 Suomen luonto 16/2016 iT ä M e r i maaiLmaLta T o iM iT Ta n u T jO r M a L a U r iL a R akkoleväniityt levittäytyvät luonnontilaisen oloisina ja näkyvyyttä vedessä on kymmenkunta metriä, kun valokuvaan Märketin majakan Ruotsin-puoleisen merenpohjan vedenalaisia näkymiä. ”Nyt kun rakkolevä ja muut terveelle ympäristölle tyypilliset levät ovat vallanneet takaisin alaa rihmalevälajeilta, ympäristö on suotuisampi myös mätimunien kehittymiselle rUOTSiN raNNikOLTa hyviä UUTiSia TekSTi Erkki SiiriLä Meribiologi Hans kautsky luonnehtii ruotsin itämeren-rannikon pohjaekosysteemien tilaa varsin hyväksi. Yleisesti ottaen ne ovat Ruotsin rannikolla kunnossa, mitä tulee Itämeren pääaltaaseen
Sunnuntaina 21.8. Pohjanlahdella pohjien kunto ei Kautskyn mukaan ole joitain poikkeuksia lukuun ottamatta koskaan huonoksi päässytkään. Myös 70 metrin harppauskerrosta syvemmällä vallitseva happikato sekä sieltä löytyvät kuolleet merenpohjat ovat edelleen ongelma. uhkana ovat nyt tännekin levittäytyneet kalankasvattamot. ”Mitä tulee omia tutkimuksiani syvempiin kohteisiin, siis pehmeisiin pohjiin noin 20–70 metrin syvyydessä, niin näidenkin alueiden kuntoa voi Ruotsin Itämeren-rannikolla luonnehtia hyväksi. 8 . Vapaa pääsy! O h j e l m i s t o j a l i s a t i e d o t w w w . 16/2016 Suomen luonto 13 uusiksi kalasukupolviksi”, Kautsky lisää. 2 1 6 Maailmanensi-ilta: Jarvihylkeiden jaljilla Juha Taskisen ja Mervi Kunnasrannan tutkimusmatka Suomen, Venäjän, Alaskan ja Kanadan järville, joilla elää pysyvä hyljekanta. n Syvällä harppauskerroksen alapuolella happikato on yhä ongelma. Samoin syvänteissä piileviin fosforin ylijäämävarastoihin liittyvät pintavesien sinileväkukinnat.” Myönteisten muutosten takana Kautsky näkee sen, että taajamien, teollisuuden ja maatalouden päästöt vesistöihin on Ruotsissa saatu uusin tekniikoin ja puhdistuslaitoksin kohtalaisen hyvin hallintaan. ulapoitten puhdistumisesta kertoo lisäksi aiemmin sameassa, ravinteikkaassa vedessä hyvin menestyneiden sinisimpukoiden väheneminen normaalimmalle tasolle. Kultakuume-seminaari Kaivosten ekologisista ja sosiaalisista vaikutuksista keskustelemassa Mika Koskinen, Liinu Grönlund ja Satu Ranta-Tyrkkö. Näitä keskisyviä pohjia, joita kasvillisuus ei petä, ovat tutkineet kollegani.” ”Tietysti paikallisia eroja ja poikkeuksia on. s i n f f . S a v o n l i n n a I n t e r n a t i o n a l N a t u r e F i l m F e s t i v a l L u o n t o e l o k u v a f e s t i v a a l i 1 9 . f i er kk i sii ril ä. vaikka emme keskustelussamme suoranaisesti sivuakaan ylikalastusta, ympäristömyrkkyjä ja meren mikromuoviongelmia, tuntuu silti helpottavalta kuulla asiantuntijan suusta, ettei sentään kaikki yhteisellä Itämerellämme ole niin huonosti kuin miltä joskus Suomessa vaikuttaa. SUUriN OSa seurannasta on Ruotsissa koskenut rannikkovesiä Öregrundista etelään. ”Niiden ravinnepäästöt ovat todennäköisesti syynä kasvillisuuden syvyysrajojen hienoiseen madaltumiseen”, Kautsky arvioi. Porot kuuluvat tuulelle Käsivarren paliskunnan porosaamelaisten näkemys perinteisestä poronhoidosta ja siihen kohdistuvista uhista. rannikkovesissä rakkolevä (edessä) valtaa takaisin alaa rihmaleviltä. – 2 1
komean näköinen ja kokoinen otus ei näyttäydy mielellään, ja sirityksen paikallistaminenkin on vaikeaa. vihreä viuluniekka K u u K a u d e n la ji : le h t o h e p o K a t t i Lehtohepokatin siivet ulottuvat pitkälle takajalkojen ”polven” taakse. 14 Suomen luonto 16/2016 Lehtohepokatin löytäminen pihapensaasta on aina elämys. 14 Suomen luonto 16/2016 TekSTi hEikki vaSaMiES / kuva jyrki NOrMaja / vaSTavaLO
Lehtohepokatin levinneisyys Suomen lounaisrannikon tuntumassa ja ahvenanmaalla on pitkään pysynyt muuttumattomana. Sillä naaras poraa munat suojaan syvälle maahan. Hellepäivän iltaan asti jatkunut kuumuus puskee sisään hankolaiseen huvilaan, eikä ikkunan auki pitäminenkään helpota oloa. sää ja lämpötila vaikuttavat niiden siritysaktiivisuuteen. Levittäytymispyrkimyksistä kertovat viime vuosien havainnot uusilta alueilta Kymenlaaksosta ja Satakunnasta. 16/2016 Suomen luonto 15 E lokuun lämpimänä yönä nukkuminen ei tahdo millään onnistua. leHtoHePokatti. ELiNyMpäriSTö: puistoissa, pihoilla, puutarhoissa ja pellonreunoilla. Hepokattinaaraan sukupuoli on helppo määrittää peräpäässä olevasta pitkästä sapelimaisesta munanasettimesta. usein siritys houkuttelee paikalle myös muita koiraita, jotka yrittävät päästä lisääntymään ahkeran sirittäjän kustannuksella. TiESiTkö. Ääni vaimenee etäisyyden kasvaessa, mutta kantaa parhaimmillaan yli sadan metrin päähän. hepokateilla on voimakkaat puruleuat, ja ne syövät sekä kasveja että hyönteisiä. n Tettigonia viridissima TUNTOMErkiT: hepokatin erottaa heinäsirkoista muun muassa pitkistä tuntosarvista. aikuisen hepokatin kolmen–neljän sentin iso koko ei juurikaan helpota sen saamista näkyville. Äänen on syytä olla hyvässä vireessä, sillä naaras arvioi ja valikoi koiraan ilmeisesti äänen sävyn, voimakkuuden ja temmon perusteella. aivan ikkunan takana tuuheassa hevoskastanjassa sirittää lehtohepokatti. LiSääNTyMiNEN: muninta alkusyksyllä, munat talvehtivat maassa lepotilassa useita vuosia odottaen sopivia kuoriutumisoloja. Jos naaras hyväksyy kosijansa, alkaa parittelu, jonka ajaksi hepokattikoiras telakoituu päällä olevaan naaraaseen tukevilla perälisäkkeillään, ja siirtää spermapaketin naaraan sukuaukkoon. Hepokatilla on voimakkaat leuat, ja se voi käteen otettuna puraista kipeästi. idempänä kymenlaaksossa sen korvaa sukulaislaji idänhepokatti. Toisin kuin monet heinäsirkat, lehtohepokatti on aktiivisimmillaan lämpiminä kesäiltoina ja -aamuina. Ääni on parin metrin päästä kuultuna piinallisen voimakas. pitkälle takajalkojen taakse ulottuvat siivet erottavat lajin lähisukulaisesta idänhepokatista ja tasaisen vihreä väritys niittyhepokatista. usein korkeallakin lehtipuussa tai pensaassa. Siritystä kuulee heinäkuun puolivälistä syyskuuhun, joskus lämpiminä päivinä vielä lokakuussakin. Kuunteleminen onkin helpoin tapa löytää lehtohepokatti. hepokatit ovat aktiivisia yli kymmenen asteen lämpötilassa. Hepokatit sirittävät siivillään. Lehtohepokatin sirityksen voimakkuudeksi on mitattu puolen metrin päästä yli 90 desibeliä. Siiven tyven terävä reuna hankaa toisen siiven hammastettuun siipisuoneen ja saa erityisen peiliksi kutsutun siipikalvon värähtelemään. lehtohepokatti on kookas hepokatti. Siritys on koiraan kosiokutsu naaraalle. Jos käy tuuri ja otuksen onnistuu löytämään, sitä kannattaa ihailla vain katsomalla. 16/2016 Suomen luonto 15 Lehtohepokatti asustaa ahvenanmaalla ja lounaisrannikon tuntumassa helsinkiin ja porvooseen asti. Ilmaston lämpeneminen ja kasvillisuuden muutokset ovat kuitenkin laajentaneet lehtohepokatille otollista elinaluetta. Munat talvehtivat lepotilassa jopa useita vuosia odottaen otollista kuoriutumishetkeä. Tasaisen vihreä väritys kätkee liikkumattoman lehtohepokatin täydellisesti pensaan tai puun lehvästöön
16 Suomen luonto 16/2016 Tuulen tallaaja Tuulihaukka palasi Suomen taivaalle oltuaan kateissa vuosikymmeniä. 16 Suomen luonto 16/2016 be n ja m Pö n ti n en TekSTi pErTTi kOSkiMiES
Se kevät oli menneen haukka-ajan viimeisiä voimannäyttöjä, jolloin linnut valitsivat pesäpaikkansa omilla ehdoillaan, ennen pönttöjä, ihmisen sotkeentumista elämäänsä. Öisin kuljin vanhalla naistenpyörällä iljanteisia kyläteitä. Kun sarvipöllön puhallus haipui taakseni, tavoitti korva uuden huokauksen seuraavasta metsäsaarekkeesta. Konnunsuon ympäristön 17 pöntöstä yhdessätoista pesi helmipöllö, mikä ennusti hyvää muillekin myyränsyöjille. Omissa muistoissani se viilettää tuulihaukkana peltoulapoiden päällä, kiikittää metsäsaarekkeissa, täyttyy jännityksestä haukanpesiä hakiessa. Pöllönsiivet läpsyttivät joka suunnalla. Keväänkorvalla 1975 kiersin niitä ensi kertaa rengastuslupa taskussa. Kevät 1975 oli aikainen, ja kotiseudullani Saimaan ja kaakkoisrajan välissä myyriä oli ennätysmäisen paljon. Kokonainen. Jo koulupoikana olin raahannut pöllönpönttöjä pyöräntarakalla Lappeen, Nuijamaan ja Joutsenon metsiin. Ehjä. 16/2016 Suomen luonto 17 Y lioppilaskevät on lintuihmisen elämän parhaita keväitä. Tuulen tallaaja 16/2016 Suomen luonto 17 75 vUOTTa LUON N O N ÄÄ N E N Ä
Niille kertyi työmatkaa satoja kilometrejä. Tarakalla keikkui pari kotihiirtä, jotka olin napannut saunastamme. Syksyn 1974 myyräpyynneissä olin huomannut, että vankilan pellolla kipitti armeijakunnittain peltoja kenttämyyriä. Huhtikuun 20:nnen päivän tienoilla 1975 tilastoin yli 400 matkahaukan päivälukemia, valtakunnan ykköslukuja edelleen. Tuuletallaja, sanoo virolainen. Ladot ovat tuulihaukalle tärkeitä tähystyspaikkoja. Ladoissa pesi sitä ennen sekä variksia että tuulihaukkoja. välillä haukat tähystivät pylväistä ja puista. Saavuttuaan muuttomatkalta haukat kiertelevät etsien pesintään riittävää myyräkantaa. Parhaat vahtipaikat, vankilan valtavat ladot, oli elokuun 1972 mahtimyrsky paiskannut taivaalle. Tuulihaukkanaaras on päältä mustankirjavan punaruskea. a rV i ty n i / Va st aV a lo d ic k Fo rs m a n d ic k Fo rs m a n. Korpimäki on osoittanut, että tuulihaukan pesimäkanta ja poikastuotto vaihtelevat peltoja kenttämyyrien (nykytiedolla idänkenttämyyrien) kevättiheyksien mukaan. Kenttäja peltomyyrien ohella haukkojen pääravintoon kuuluvat vesija metsämyyrät sekä päästäiset. Nykyisin hiirten käyttö houkutuseläiminä vaatisi erikoisluvan. Kun terävä haukankatse pyyhkisi peltosarkaa ja ojantörmää, hakisi heinikossa lymyäviä myyriä, silloin se voisi osua omiin hiiriini. Lakeuden leimalintuna liihotti kuitenkin pitkäpyrstöinen tuulihaukka. Lisäravintoa ovat sisiliskot, heinäsirkat, pikkulinnut ja muut pienet eläimet. EteläKarjalan ainoa lakeus oli tuttu hanhien, kuovien ja kiurujen mutta myös monien haukkojen parhaana elämänpiirinä. Ojanpenkoilla vipelsi juovaselkäisiä peltohiiriä, kaakonkulman eksotiikkaa. Terävät siivet viuhtoivat kuin väkkärät, pyrstö leveni ja kääntyili tuulenpuuskien mukaan, kuin koko lintu olisi riippunut taivaasta langan päässä. Kotihiiret olivat houkutuseläimiä rakentamalleni haukkasatimelle, jonka Intian muinaiset haukkametsästäjät olivat keksineet. Tuulihaukkakoiraalla on siniharmaa pää ja pyrstö. 18 Suomen luonto 16/2016 Huhtikuussa poljin pari peninkulmaa Konnunsuolle melkein joka aamu. Terävä kuin haukankatse En polkenut Konnunsuolle yksin. Pelkästään vankilan viiden neliökilometrin pellolla näki yhtaikaa 15–20 haukkaa, jotka nousivat vetävin, lipsuttavin siiveniskuin ja kääntyivät vastatuuleen. Kauhavalta Turun yliopiston ekologian professoriksi edennyt Erkki Korpimäki on seurannut eteläpohjalaisten tuulihaukkojen elämää pian puoli vuosisataa. Myyriä muonaksi aamusta iltaan Silloin en vielä tiennyt, että Kauhavan ja Lapuan alajoella tuulihaukkoja oli jo pitkään tarkkaillut minua neljä vuotta vanhempi nuorimies, josta tulisi paitsi tuulihaukkojen myös helmipöllöjen ykköstutkija maailmassa. Myyrien runsautta ilmentävät virtsajäljet näkyvät ultraviolettivalossa ja tuulihaukka tunnistaa jäljistä myös myyrälajin ja sukupuolen sekä sen, onko myyrä lisääntyvä aikuinen vai vielä nuori. Konnunsuon tiesin hiirihaukkojen ja piekanojen päätieksi pohjoiseen
ahkeran ruokkijan puoTuulihaukan poikastuotto on riippuvainen myyristä. Liki kymmenen haukkaa jatkoi elämään. varmistaakseen isyytensä petolintukoiraat pyrkivät parittelemaan ahkerasti, tuulihaukat keskimäärin 0,7 kertaa tunnissa. vapun lähetessä haukat olivat hajaantuneet lakeuden laitamille, joista kuului väräjävää soidinkirkunaa ja käheänohutta kiikitystä. Naaraat alkoivat hautoa vanhoissa variksenpesissä. 16/2016 Suomen luonto 19 sä rengas koivessaan tieteen ja suojelun hyväksi, samoin ärhäkkä ampuhaukkakoiras. Noina viikkoina tuhannet myyrät lensivät ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Kirkasvärinen höyhenpuku on tae ruokkimisinnosta. Naaraat suosivat myös pitkäpyrstöisiä koiraita, vaikka tämä ominaisuus ei takaa tavallista isompaa poikuetta. Lähdin Siikalahdelle ja soille, järville ja metsiin laskemaan lintuja, tarkastamaan pönttöjä ja etsimään pesiä, kuuntelemaan kerttusia ja satakieliä. Ne käyvät tuntikausia saalistamassa eivätkä voi pitää puolisoitaan silmällä. Prosentissa kaikista paritteluista koiras on muu kuin sen oma puoliso, mutKun sopiva saaliseläin osui kohdalle, lekuttaja laskosti siipensä, pudottautui porras kerrallaan katse naulittuna saaliiseen ja syöksyi maahan kuin kivi. koiras huolehtii pesueesta Erkki Korpimäki tutkimusryhmineen on osoittanut, että tuulihaukan koiraat saapuvat ennen naaraita, jotka parissa päivässä valitsevat lisääntymiskumppaninsa. Koiras yrittää ruokaa tuomalla tehdä vaikutuksen. Pieni koiras on ketterämpi saalistaja kuin suuri. Kokeilin pyyntiä muutaman päivän. liso muniikin keskimääräistä suurempia pesyeitä. Kun myyriä on vähän, pienen koiraan puolisot munivat isompia pesyeitä kuin suuren koiraan kanssa pariutuneet. varsinkin huonoina myyrävuosina pariskunnat, joissa myös naaras on pieni, kasvattavat isompia poikueita
Ne ovat alttiimpia sairastumaan kuin hyvinä myyrävuosina. Löysimme vankilan pellon laidoilta kahdeksan pesää ja 11 muuta reviiriä. Emot eivät kuitenkaan säätele saalistustaan kovin tarkkaan sen mukaan, miten paljon niillä on be n ja m Pö n ti n en poikasten lähdettyä pesästä myös naaras käy saalistamassa, sitä ennen pääosaksi koiras.. vankilan pellolle oli asettunut ainakin viisi paria suopöllöjä, eksoottisia eläjiä Etelä-Karjalassa. perhesuunnittelua nälän varalta Naaras munii yleensä toukokuun alkupuolella, mutta 8–10 päivää myöhemmin, kun myyriä on vähän. Huonona myyrävuonna haukkojen on helpompi ennustaa niukempi mutta vakaampi ravintotilanne. Kun kesäkuun puolivälissä arvelin haukanpoikien varttuneen tarpeeksi, etsin pesäpaikkoja tosissani, panin merkille koiraiden lentoreitit, äänet ja elkeet, jotka kielivät varovaisuudesta ja hermostuksesta. Huonona myyrävuonna varsinkin paljon ruokaa vaativat, koiraspoikasia isommiksi kasvavat naaraspoikaset jäävät huonokuntoisemmiksi. Koko Konnunsuon ja Joutsenon kirkon välinen viljelysseutu on tuulihaukalle suotuisaa elinympäristöä. Oli riemukasta keinua lipputankopetäjien latvoissa, kun vanhasta variksenpesästä kurkisti viisi tai kuusi, kerran seitsemänkin villisilmäistä haukanpoikaa. Sieltä löysin viidessä päivässä 40 reviiriä, joista kymmeneltä ehdin etsiä pesän. Saaliinkannon kyttääminen ja yhden emon pyydystäminen rengastettavaksi sykähdyttivät. Kun myyriä on paljon, poikasilla on suuri ikäero siltä varalta, että nuorimmat jätetään ruokkimatta myyräkannan mahdollisesti romahtaessa. Hyvänä myyrävuonna pesyeessä on viidestä seitsemään munaa, huonompana keväänä muna tai kaksi vähemmän. Siksi huonona vuonna syntyvillä poikasilla on pienempi todennäköisyys elää sukukypsäksi tuloon asti. Naaras alkaa hautoa ennen kuin kaikki munat on munittu, joten poikaset kuoriutuvat useamman päivän kuluessa. Poikaset ovat sitä painavampia ja paremmassa kunnossa, mitä enemmän koiras saalistaa ja tuo pesälle ruokaa. Pesät sijaitsivat säännönmukaisesti vajaan kilometrin päässä toisistaan, ja monesti välissä oli vielä kolmas reviiri. Rääkki oli vaivan arvoinen. Samoista pellonreunoista paljastui 300–900 metrin välein 16 sarvipöllön pesää ja poikuetta. Naaras säätelee hautomisen alkua ja tehokkuutta vaikuttaen poikasten ikäeroihin. 20 Suomen luonto 16/2016 ta poikasista viitisen prosenttia on vieraan koiraan siittämiä. Kun ruuasta on pulaa, on parempi kasvattaa keveitä koiraspoikasia. Myös kouluaikainen ystäväni Esa sojamo etsi haukanpesiä ja rengasti poikasia. väsymys painoi, nälkä kurni. pesäjahdissa Toukokuun loppupäivinä palasin Konnunsuolle, pyhitin lakkiaispäivän illankin yllättävälle löydölle. Naaras itse ja sen jälkeläiset ovat riippuvaisia koiraan tuomasta ravinnosta, joten torjumalla vieraiden koiraiden lähentelyjä naaras varmistelee pesintänsä onnistumista. Päiväkausia vierähti pellonreunoissa, pyöränketjut narskuivat satoja kilometrejä sorateillä, kuljin peninkulmia ojanpenkkoja. Silloin pienempi ja tasaikäisempi poikue on parempi strategia. poikaset myyrien armoilla Huonona myyrävuonna sekä myöhään munituissa pesissä on koiraspoikasia enemmän kuin naaraspoikasia verrattuna hyvään myyrävuoteen ja aikaisiin pesintöihin