5 + Kesäretket-digiekstra Kuikat ovat persoonia, ja yksilön voi erottaa äänestään.. Sienten suuri kirjo Toimittaja maistoi sataa sienilajia. Vadelma on kelpo ehdokas. K U T O S T IE N P A A H D E N IIT Y T . LE V IE N M A A IL M A . S IE N T E N M A K U J E N M O N IM U O T O IS U U S . A N N I K Y T Ö M Ä E N E S S E E . K E S Ä R E T K I P A LS A S O IL LE . V A T U N E L Ä M Ä Ä . IRTONUMERO 12,90 € S U O M E N LU O N T O 5 | 2 2 6 K U IK K A O N P E R S O O N A . Järven sielu SUOMEN SUURIN LUONTOLEHTI SUOMEN SUURIN LUONTOLEHTI 85 vuotta luonnon äänenä 2026 Uhan alla Retki Lapin palsasoille. Paras marja
TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA JAAKKO VÄHÄMÄKI / VASTAVALO Värikenttämaalaus. Ohikiitäväksi hetkeksi näkymän osaset asettuvat värikenttien sommitelmaksi, jota maailmankuulu ekspressionisti Mark Rothkokin olisi saattanut arvostaa. KESÄISEN HELEÄÄN närpiöläiseen peltomaisemaan luo dramaattisen kontrastin kohti vyöryvä ukkospilvi
Siellä voi vaikkapa varuiksi aloittaa kuvasarjan ”Viiankiaapa ennen ja nyt” kuvaamisen, jotta meille jää kollektiivisia ja konkreettisia muistoja kaivosyhtiöiden, poliitikkojen ja Lapin liiton lyhytnäköisyydestä. Varsien päässä ne kurottivat kohti taivasta – pilvimarjat. Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®-sertifikaatti. Mieleeni on jäänyt retki Kuusamossa, jossa hikisen retkipäivän lopulla satuin osumaan rämeen reunassa täydelliseen hillapaikkaan. M E R J A PA A K K A N E N R IS TO P U R A N E N / V A S TA V A LO Suoluonnon helmiä: kypsä hilla ja suohopeatäplä yhteiskuvassa. SUORETKE N H IE NOIM PIA löytöjä on kolkka, jossa hillat ovat jo kypsiä. TOKI SUOLLE KANNATTAA alkukesästä mennä muistakin syistä. Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuoja-seloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Hyvissä oloissa hillojen varret olivat venyneet täyteen mittaansa. Pilvimarjat Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto 85. VIIME VUONNA hilla kyllä kukki onnistuneesti ja keskikesän helteet vauhdittivat marjojen kehitystä, mutta alkukesä oli viileä eikä pölyttäjiä ollut riittävästi lennossa kuin kaakonkulmalla, ja siksi hillasato jäi koko Suomessa keskinkertaiseksi. Retkivinkkinä pitääkin muistuttaa, että valmiilla poluilla pysytteleminen tarjoaa paitsi esteettömän kulun, takaa myös pesimärauhan suolinnustolle. Suon äänimaailma on rauhoittava: pitkiä liki äänettömiä jaksoja pätkittävät vain poikasiaan vahtivien kahlaajien ja keltavästäräkkien hätäilyäänet. Aikakausmedia ry:n jäsen, ISSN 0356-0678 (painettu), ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna. Parhailla paikoilla liihottelee runsaasti perhosia ja pörriäisiä. Suolla retkeilessä pystyykin keskittymään olennaiseen eli pääsemään sinuiksi ympäröivän luonnon ja itsensäkin kanssa. Harsuisten suomäntyjen osittain varjostamina lakat olivat saaneet sopivasti kosteutta ja suojaa sekä hallalta että auringonpaahteelta. Taas jaksoi taivaltaa. Printall käyttää sähkönä sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa. Aapasuon pitkoksilla ei kulje mönkijöitä, eikä moottorikelkkoja tai -veneitä. Marjojen nektari piristi mielen ja voipuneen kehon. OPETTAVAINEN KESÄRETKIKOHDE voisi tänä kesänä olla suojelluksi luultu Sodankylän Viiankiaapa. SITÄ EI MALTTANUT vain ihailla, maistaakin piti. Hillastahan on muistisääntö kuusi viikkoa kukasta kypsään marjaan, ja sinä aikana moni asia voi mennä pieleen tai usein myös onnistua. Tässä numerossa sivuilla 28–33 on juttu vadelmasta, joka ei liene kovin hallan arka, suolla kasvava sukulaisensa lakka eli hilla sen sijaan on. vuosikerta Toimituksen osoite Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (arkisin klo 9–15), tilaajapalvelu@ sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Kuvankäsittely ja taitto Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Marika Eerola Toimittajat Johanna Mehtola, Mari Pihlajaniemi ja Anna Tuominen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen ja Roosa Roivainen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina.tuulaskoski@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi, Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki. 4 suomenluonto.fi 4041 0820 TAAS ON SE AIKA kun pitää jännittää alkukesän yöpakkasia – ne kun voivat pyyhkiä pois kesän marjasadon. Aurinkoisina päivinä suon kostean lämpimässä ilmassa leijuu viehko maatuvien rahkasammalien, veden ja suopursun ja tuoksu. ENERGY G R E E N 85 VUOTTA Lu on non äänen ä PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Heikki Vasamies heikki.vasamies@suomenluonto.fi. Harva paikka Nyky-Suomessa on moottoriliikenteen ulottumattomissa. Tänä vuonna loppukevät on edistynyt nopeasti ja hilla kukkii jo Etelä-Suomessa. Painotalolle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti
A N N A T U O M IN E N Vadelmakautta odotellessa on hyvä hetki tutustua tähän piikikkääseen pensaaseen. 24 Läpi hulluuden vuosien Kirjailija Anni Kytömäen essee luonnonsuojelutyön sitkeästä jatkamisesta maailman myllerrysten keskellä. 46 Niittymäistä piennarluontoa Hoitamalla kutostien reunoille voi syntyä kilometrikaupalla arvoniittyjä ja -ketoja. 58 Iiton palsasuo Näin pääset Suomen helpoiten löytyvälle palsasuolle. Kaikki kuikasta sivuilla 14–23. suomenluonto.fi 5 Kuikka on monelle rakas järven hahmo. 14 Kuikan kutsu Kuikkatutkija Pekka Lehtonen on seurannut kuikkia keskisuomalaisella järvellä kymmeniä vuosia ja saanut lintujen joukosta tuttavuuksia. 28 Vadelman hoteissa Vattupuskassa on paitsi marjoja myös monenlaisia vatun seuralaislajeja. Vadelmakautta odotellessa 28. 34 Rakkaat vieraat levät Levien monimuotoisuus ja kauneus hätkähdyttävät. KANSIKUVA: ARI HEINO Sisällys 5/2026 Vakiot 4 Pääkirjoitus 6 Havaintokirja 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 60 Homo sapiens: Heidi Nummi 62 Kysy luonnosta 68 Kotona 70 Luupin alla: Luonto, taide & kulttuuri 72 Kolumni: Emmi Itäranta 73 Lukijoilta 62 K YSY LUONNOSTA Miksi virtsa kiinnostaa ampiaisia. 38 Sata sientä lautasella Toimittaja ja sienituntija Topi Linjama maistoi sataa suomalaista sientä. 52 Retkiä palsasoille Jorma Luhta pohtii palsasoiden maailmaa
Kuva: Julia Maijala, Haapajärvi 17.5.2026. 6 suomenluonto.fi Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Omakotitalon välikatolle tehdystä pesästä siirrettiin ainakin kuusi poikasta yksi kerrallaan naapuriin, uuteen pesäpaikkaan. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havaintokirja 6 suomenluonto.fi Oravaemo ja poikanen Tämä kaksikko pysähtyi pihapiirissämme muuttopuuhien keskellä katselemaan kuvaajaa
Reippahasti sinitiainen tuli häädetyksi. Ahmalla on jo pennut, mutta vielä ei uskalla tuoda näytille. Pihakoivusta kuvattu sepelkyyhkypari valmistautumassa pesintäkauteen. Kuva Jouni Kalliomäki, Nummela 10.5.2026. Kuva: Jesse Eilola, Taivalkoski 15.5.2026.. Kuva: Seppo Tolin, Helsinki 11.05.2026. Kuva: Hannu Tikkanen, Lieksa 14.5.2026. Harmi vaan, että pönttö oli jo varattu. Kuva: Hanna Rönty, Rauma 15.5.2026. suomenluonto.fi 7 Kyyhkyjen lempeä ←← Joskus tavanomaisista luonnon hetkistä syntyvät onnistuneimmat otokset. Mieluinen pesä ← Kirjosieppo ihastui pihan vanhaan pönttöön. Sumua ja heijastuksia Taivalkoskella ← Aamuretki Soiperoiselle palkitsi retkeilijän upealla valonäytöksellä. Ahman uimaretki ↓ Ahma on ilmeisesti hyvä uimari, tässä tapauksessa lokki pudotti jotain veteen ja sitä piti lähteä hakemaan. Ja löytyihän se. Kolme kertaa olen nähnyt luonnossa kulkemassa ilman houkutteita. Ahmaa harvoin pääsee kuvaamaan muuten kuin kojusta. Kuvassa pikkutylli kaivamansa kolon edessä, lentonäytösten välissä. Pikkutylli ← Nämä veikeät linnut ovat palanneet takaisin viime kesän maisemiin
Lajin alamäki on jatkunut jo pitkään, ja se on erittäin suuressa vaarassa kadota Suomesta lähiaikoina. AT ED G A R S M IS LO V / S H U T T ER S TO C K 12. elokuuta OSITTA INEN AURINGONPIMENN YS hämärtää Suomen, kertoo Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. Lisää tietoa lajista sekä ohjeet tervapääskyn pesäpöntön rakennukseen löydät osoitteesta suomenluonto.fi . Vieraslajien leviäminen Suomen merialueille on kiihtynyt, tiedotteessa kerrotaan. 8 suomenluonto.fi 8 suomenluonto.fi K A T R II N A KÖ N Ö N EN / S Y K E Nyt TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Petokatka muistuttaa Itämeren alkuperäislaji leväkatkaa. Tervapääsky viettää ilmassa valtaosan elämästään. hakusanalla tervapääsky. Antti Haapanen ja Matti Helminen seurasivat joutsenen paluuta sukupuuton partaalta Suomen Luonnon numerossa 2/1966. Tietoa hyönteisten määrän muutoksista ei kuitenkaan ole. Viime vuonna Vuosaaren satamasta löytyi edellinen uusi katkalaji, suistokatka (Melita nitida). Lajin tunnistaa sen sirppimäisestä muodosta ja kesäisestä kirkunasta. Se levisi Euroopan rannikolle 1990-luvulla ja moniin sisävesiin 2000-luvulla. Kyseessä on petokatka (Dikerogammarus villosus), jonka alkuperäinen levinneisyysalue on Mustanmeren ja Kaspianmeren alueella. Se pesii mieluusti korkealla rakennusten koloissa. Suojaa silmäsi! Ohjeet löytyvät Ursan verkkosivuilta. Kaikki kesäaikaan tehdyt havainnot pyydettiin postittamaan Valtion luonnonsuojeluvalvojalle. Viimeisen 30 vuoden aikana merialueilta on löytynyt 20 uutta vieraslajia, mikä kattaa yli puolet kaikista merialueidemme vieraslajeista. Suomen Luonnon vuosikymmenet – 60 vuotta sitten:. Lajin alamäen syitä ei täysin tunneta, BirdLife kertoo tiedotteellaan. Petokatka on vahva kilpailija ja saalistaja. Katselijan sijainnista riippuen pimennyksen maksimi on 83–85 % auringon kiekon halkaisijasta, ja se osuu illalla puoli yhdeksän ja yhdeksän välille. Tänä vuonna siitä tehtiin uusi havainto Naantalissa. Tervapääsky saapuu Suomeen viimeisten muuttolintujen joukossa touko–kesäkuun taitteessa. Yksi syistä on sopivien pesäpaikkojen puute, mutta myös ravintoa eli lentäviä hyönteisiä voi olla vähemmän tarjolla. BIRDLIFE SUOMI on valinnut vuoden linnuksi tervapääskyn. Monet vieraslajeista ovat vakiintuneet nopeasti ja alkaneet levittäytyä. Tutkimusten mukaan se on uhka murtoja sisävesien selkärangattomille lajeille. Lajit leviävät laivojen ja huviveneiden mukana. Maassamme pesii yhä noin 95 000 paria tervapääskyjä, mutta niiden määrä on pudonnut 60 prosenttia 1980-luvun tasosta. Nykyisin parimäärä on koko maassa 11 000. Kerättyjen tietojen mukaan pesi Lapin läänin eteläpuolella olevassa osassa maatamme viime kesänä lähes 30 joutsenparia. AT Erittäin uhanalainen tervapääsky on vuoden lintu 2026 Rauman satamasta löytyi uusi vieraslaji, petokatka ITÄMEREN vieraslajiseurannassa havaittiin Suomelle uusi katkalaji, tiedottaa Suomen ympäristökeskus
Tyvilevy kiinnittää levän pohjaan. Ne voivat myös puuttua. Rakkohaurun lisääntyminen vaatii vedeltä vähintään 3–4 promillen suolapitoisuuden. Jos pohja on limaantunut, kiinnittyminen ei onnistu. Se tarjoaa ravintoa ja elinympäristön selkärangattomille eläimille sekä kaloille. Esiintyy koko rannikolla Perämerta lukuunottamatta. Jos pohja on limaantunut, myös puuttua. Tyvilevy kiinnittää levän pohjaan. Tämä on jäänne sen sukulaisilta, jotka elävät vuorovesien armoilla. Parilliset kaasurakkulat kelluttavat levää. Ne voivat myös puuttua. Ei varsinaista vartta tai lehtiä. Kasvaa 10–100 senttimetrin pituiseksi ja elää 0,5–5 metrin syvyydessä. Tyvilevy kiinnittää levän pohjaan. Sekovarsi haarautuu Y:n muotoisesti ja siinä erottuu keskiranka. ITÄMEREN AVAINLAJI Rakkohauru on Itämeren eliöyhteisön peruspilari. Rannalle huuhtoutuneilla hauruvalleilla on oma lajistonsa. Rehevöityminen ja ilmastonmuutos uhkaavat rakkohaurua, ja sen luomat elinympäristöt ovat vaarassa kadota. Lisääntymisrakenteet ovat levän pullistuneissa kärjissä. suomenluonto.fi 9 KUUKAUDEN LAJI TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA SOLVIN ZANKL / NATURE PICTURE LIBRARY Rakkohauru (rakkolevä) FUCUS VESICULOSUS Rakkohauru vapauttaa sukusolunsa tyynellä säällä juhannuksen tienoilla täyden kuun aikaan. myös puuttua. limaantunut, kiinnittyminen ei onnistu. limaantunut, kiinnittyminen ei onnistu. myös puuttua. suomenluonto.fi 9. Leväyksilö tuottaa vain naarastai koiraspuolisia sukusoluja, ja lisääntymisrakenteita kantavat haarat kuihtuvat itiöimisen jälkeen. Jos pohja on limaantunut, Parilliset kaasurakkulat kelluttavat levää. Jos pohja on limaantunut, Tyvilevy kiinnittää levän pohjaan
TEKSTI HANNU TOIVONEN KUVA JUKKA SALO / VASTAVALO ↑ Keväinen kuivuus lisääntyy talvien lumipeitteen huvetessa. Toisaalta monet lajit, kuten kissankäpälä karvaisineja puolukka vahapeitteisine lehtineen, ovat sopeutuneet kuiviin jaksoihin. Jos kuivat säät jatkuvat kesään asti, esimerkiksi kimalaisia kuolee pesiin, koska pölyttäjien suosimat kasvit tuottavat vain vähän mettä. Pölyttäjiin kevään kuivuus ei vielä vaikuttanut, koska luonto ja kasvillisuus pysyivät vihreinä, kertoo tutkija Janne Heliölä. Alkuvuoden sademäärät olivat monin paikoin mittaushistorian pienimpiä. Kysyimme Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kasvi-, hyönteisja sisävesien luonnon asiantuntijoilta, miten kuivuus on vaikuttanut luontoon, ja mitä saattaa olla odotettavissa. ”Se on stressi, jonka seurauksena taudit ja tuholaiset voivat iskeä kasveihin helpommin”, Ryttäri sanoo. Vanhemman tutkijan Terhi Ryttärin mukaan kasveissa ei vielä kasvun alkaessa toukokuun alkupuolella ollut selkeitä kuivuuden merkkejä, mutta jos vähäsateiset säät jatkuvat, vaikutukset alkavat näkyä. 10 suomenluonto.fi Kasvit tai hyönteiset eivät vielä toukokuussa kärsineet merkittävästi veden puutteesta, mutta tulevaisuudessa niiden tilanne voi muuttua pahemmaksi. tilanne voi muuttua pahemmaksi. Syken tulvakeskuksen päällikkö Lauri Ahopelto kertoo, että varhainen kevät on pahentanut kuivuustilannetta entisestään, sillä vähät lumet sulivat hyvin aikaisin. Kuivat jaksot rasittavat kasveja. TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE suomenluonto.fi SUOMESSA satoi toukokuun puoleen väliin mennessä keskimäärin noin 70 millimetriä, kun tavallisesti sademäärä on yli kaksinkertainen. ”Maaperä kuivui hyvin nopeasti.” Kasvit tai hyönteiset eivät vielä toukokuussa kärsineet Kevät oli poikkeuksellisen kuiva TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt. Erityisen kovaa kuivuus iskee perhosiin, joiden toukat syövät ruohovartisia kasveja. Hyönteiset alkavat kärsiä, jos niiden ravintokasvit lakastuvat ja kuivuvat. Paremmin kuivuutta kestävät monivuotiset kasvit, jotka ovat työntäneet juurensa syvälle – puolen metrin tai jopa metrin syvyyteen. Se vaikuttaa myös pienvesiin, kuten puroihin. Tällaisia ovat muun muassa nokkos-, neitoja karttaperhoset, joiden toukat tarvitsevat nokkosta. Kuiva maaperä hidastaa kasvin kasvuun lähtemistä ja voi heikentää kukintaa. Sen avulla kasvit pääsevät yleensä aika pitkälle toukokuun loppuun asti”, Heliölä sanoo. ”Yleensä keväällä maassa on talven jäljiltä aika paljon kosteutta. Erityisen alttiita ovat avoimilla alueilla kasvavat yksivuotiset kasvit, joiden juuret ovat lähellä maanpintaa, esimerkiksi kalliot violetiksi värjäävä keto-orvokki, sillä ne lähtevät joka vuosi kasvamaan siemenestä
”On hyvä kysymys, miten meidän luonto sopeutuu siihen”, Ahopelto toteaa. Ahopelto kertoo, että kesäsateet voivat tuoda vielä helpotusta, mutta usein ne jäävät melko paikallisiksi. Esityksen mukaan kaikki yli viiden hanhen parvet saisi ampua pelloilta ympäri vuoden. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin lakeihin ja EU-direktiiveihin, joiden mukaan lintujen tappaminen lisääntymisaikana on sallittua vain tilanteissa, joissa syntyy merkittävää taloudellista ja muuta vahinkoa, eikä vahinko ole muuten estettävissä. Sen myötä kuivat keväät tulevat yleistymään. MP HALLITUS esittää valkoposkihanhien ja merimetsojen siirtämistä luonnonsuojelulaista metsästyslakiin. Se hyväksyi kaavaehdotuksen (vaihemaakuntakaava), joka toteutuessaan mahdollistaisi kaivoksen moninkertaisesti suojellulle Viiankiaavalle. Hän on huolissaan esimerkiksi siitä, miten vesien virtaamat pysyvät riittävinä, kun ihminen kahmaisee niistä joka tapauksessa kasteluvetensä. Toteutuessaan muutos murentaa luonnonsuojelun ja kestävän metsästyksen perusperiaatteen kaikkien eläinten rauhoittamisesta lisääntymisaikana. suomenluonto.fi 11 ”Eli tavallaan maaperä kuivui hyvin nopeasti”, Ahopelto sanoo. Metsähallitus ja Lapin Ely-keskus ovat lausunnoissaan todenneet, että kaivos uhkaa alueen luontoarvoja. Kuivuudesta kärsivät niin pohjavedet, järvet, joet kuin purotkin. Päätös syntyi äänin 10-5. ”Metsien hyönteiset pärjäävät paremmin, kun metsät eivät yleensä kuivu niin herkästi.” LAPIN LIITON hallitus päätti kokouksessaan toukokuussa hakea poikkeusta Viiankiaavan Natura-suojelusta. Viiankiaapa – kiistattoman arvokkaana Naturaja soidensuojelualueena – tulee olemaan merkittävä ennakkotapaus siitä, ovatko mitkään suojelualueet tulevaisuudessa turvassa. Kevätmetsästys häiritsee myös muita lintulajeja jotka pesivät, lepäilevät tai ruokailevat valkoposkihanhien ruokailualueiden läheisyydessä. Metsähallituksen lausunnon mukaan kaivos heikentäisi merkittävästi suurinta osaa niistä kolmestatoista luontotyypistä ja viidestä kasvilajista, joiden perusteella Viiankiaapa on suojeltu Natura-alueena. Niiden lisäksi uhattuna on koko suojelualuejärjestelmä. P ER T TI KO S K IM IE S suomenluonto.fi 11. ”Kyllä tässä jonkinlaisen kuivuuden kanssa tullaan väkisinkin elämään.” On ennustettu, että ilmastonmuutoksen edetessä talven lumipeite vähenee. Janne Heliölä arvioi, että herkimpien hyönteislajien vuosittaiset kannanvaihtelut voimistuvat ja jotkin lajit voivat vähentyä. PERTTI KOSKIMIES Viiankiaavan kohtalonhetket Valkoposkihanhi ja merimetso lainsuojattomiksi Valkoposkihanhi poikasineen. Lakimuutoksen myötä kansalaiset eivät enää voisi valvoa tappamisen lainmukaisuutta, toisin kuin nykyisin viranomaisten myöntämien poikkeuslupien perusteluja. Viiankiaavalla uhattuina ovat lukuisat suojellut luontotyypit ja lajit, kuten aapasuot, letot, puustoiset suot, isonuijasammal ja lapinleinikki. Esityksessään hallitus sallisi valkoposkihanhien tappamisen myös poikasaikaan. Esitys sivuuttaa tutkimustiedon, jonka mukaan ei-tappavia hanhien karkotuskeinoja on olemassa. Näin voi käydä esimerkiksi avoimien maastojen ja niittyjen perhoslajeille. Natura-poikkeusta valmistelee ympäristöministeriö, ja siitä päättää lopulta valtioneuvosto
Sanomalehdissä uutisoitiin säännöllisesti esimerkiksi kalastajien pyydyksiin tarttuneista pyöriäisistä, mutta myös muunlaisista kohtaamisista. Talvisiakin havaintoja oli, mutta ne koskivat yleensä kuolleita yksilöitä. Joen makea vesi ei sovi suolaiseen veteen sopeutuneelle lajille, ja eläin kärsi vakavista iho-ongelmista. Pyöriäinen oli Suomessa ennen paljon tavallisempi vieras kuin nykyisin Pyöriäisiä liikkuu Suomen vesillä selvästi vähemmän, kuin ennen 1950-lukua. Nykypäivänä uhanalaista pyöriäistä tavataan lähinnä eteläisillä merialueillamme, joskin huhtikuussa tällainen harvinainen vieras eksyi Kyröjokeen Pohjanmaan rannikolla. 12 suomenluonto.fi Nyt. 12 suomenluonto.fi TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT SHUTTERSTOCK LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT SHUTTERSTOCK SUOMEN VESIALUEILLA tavattiin pyöriäisiä 1900-luvun alussa paljon nykyistä useammin. 1940-luvun jälkeen pyöriäishavainnot niukkenivat selvästi, eivätkä ole sittemmin enää runsastuneet. Tutkijat penkoivat arkistoon tallennettuja sanomalehtiä hakusanojen avulla vuodesta 1828 vuoteen 1975 asti. Sanomalehdissä julkaistuja havaintoja löytyi tutkimuksessa koko rannikon pituudelta, Perämereltä Suomenlahden pohjukkaan asti. Suurin osa havainnoista oli kesäkuukausilta, mutta toisinaan pyöriäisiä oli nähty pulikoimassa maamme aluevesillä myös keväällä ja syksyllä. Tutkijat löysivät tuolta ajanjaksolta yhteensä yli 400 lehdissä julkaistua pyöriäishavaintoa. Uutisten perusteella pyöriäisiä tapettiin joskus myös tarkoituksella ja toisinaan niitä ajautui rantaan tuntemattomista syistä. Pyöriäishavaintojen määrä romahti 1940-luvulla, selviää Turun yliopiston tutkimuksesta, jossa hyödynnettiin sanomalehtiarkistoa. Rannikkoalueilla sata vuotta sitten eläneet esivanhempamme näkivät pyöriäisiä paljon useammin kuin nykyiset sukupolvet. Monet havainnoista oli tehty kalastuksen yhteydessä. Kyröjoessa havaittu pyöriäinen menehtyi toukokuussa, todennäköisesti ihotulehdukseen
Tutkimus tehtiin kuudella matalalla merenlahdella, jotka ovat rehevyystasoltaan ja muodoltaan erilaisia. Veden lämpötila vaikuttaa järven koko ekologiaan, myös vedessä elävien eliöiden fysiologiaan ja käyttäytymiseen. Etelänsuosirri. Tulokset osoittivat, että kasvihuonekaasupäästöt vaihtelevat paljon sekä mittauspaikan että ympäristöolosuhteiden mukaan. suomenluonto.fi 13 Ipsae rae cuptas ma sitam hilla nobit harcit lautam S IM O N V A D EP IT T E / M A X P LA N C K IN S T IT U T E S IM O N V A D EP IT T E / M A X P LA N C K IN S T IT U T E SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN, Itä-Suomen yliopiston ja kanadalaisen Yorkin yliopiston tutkijat selvittivät vuodesta 1971 alkavien lämpötila-aineistojen avulla, miten syksyn sää vaikuttaa järviveden lämpötilaan jään alla. JESSICA HAAPKYLÄ OULUN YLIOPISTON väitöskirjatutkija Hanna Algora on tutkinut Perämeren rantaniittyjen tuulitulvien yleisyyttä sekä niityillä pesiviä suokukkoja ja etelänsuosirrejä. Tämä johtuu jään eristävästä vaikutuksesta. Algora havaitsi tutkimuksessaan, että pesätuhoja aiheuttavia tulvia on kuluneen kymmenen vuoden aikana tapahtunut alueella joka vuosi. Lähes kaikissa Suomen järvissä tapahtuu veden kierto kahdesti vuodessa, ja pitkään jatkuva jäätön aika syksyllä pidentää kiertoa. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että rehevät merenlahdet eivät vastoin ennakko-odotuksia ole välttämättä suurimpia metaanin lähteitä, vaan metaania vapautuu myös vähemmän rehevöityneiltä pohjilta. Kahden vuoden aikana tutkijat ovat onnistuneesti vapauttaneet takaisin luontoon yhteensä 29 lintua. Nykyisin pesätuhoja aiheuttavia tuulitulvia tapahtuu Perämeren matalilla rantaniityillä selvästi aikaisempaa useammin. Tutkijat havaitsivat, että järvien pintavesien syksyinen lämpötila oli noussut selvästi 1970-luvun alusta, ja nykyisin järvet jäätyvätkin keskimäärin kaksikymmentä päivää myöhemmin kuin tuolloin. Tutkimuksessa selvisi, että jos syksy on lämmin ja järvi jäätyy vasta myöhään, lähellä pohjaa olevan veden lämpötila on talvella alhaisempi, kuin jos jäätyminen tapahtuisi jo aikaisemmin syksyllä. MP Jäätön syksy tietää kylmempää järvivettä talvella Tuulitulvat ovat yleistyneet ilmastonmuutoksen vuoksi Merenlahtien metaanipäästöt vaihtelevat Lämmenneet syyssäät vaikuttavat järviveden talvisiin lämpötiloihin. Päästöt riippuvat myös vuodenajasta ja ovat suurimmat syksyisin. Tuulien aiheuttama tulviminen on lisääntynyt keväällä ja kesällä – juuri silloin kun kahlaajat hautovat muniaan. MP HELSINGIN JA TUKHOLMAN yliopistojen tutkijat selvittivät Tukholman saaristossa kasvihuonekaasujen päästöjä. Metaani on 28 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, jota vapautuu veteen ja ilmaan matalilta merenpohjilta, joihin on kertynyt runsaasti orgaanista ainesta. Matalien merenlahtien merkitystä on tärkeää tutkia Itämeren rannikon kasvihuonekaasupäästöjen kokonaiskuvan saamiseksi. Matalilla rantaniityillä pesivien kahlaajien pesiä tuhoutuu merkittäviä määriä, jos meriveden pinta nousee yli neljäkymmentä senttimetriä. Jääkannen alla veden lämpö pysyy tallessa, mutta ilman jääpeitettä – pitkään jatkuvan sekoittumisen aikana – vedestä pääsee haihtumaan enemmän lämpöä ilmaan. V EL IM A T T I PA K A N EN M A R I P IH LA JA N IE M I suomenluonto.fi 13 29 Oulun yliopiston tutkijat ovat onnistuneet pelastamaan uhanalaisen etelänsuosirrin munia laboratorioon, jossa munat on haudottu ja kasvatettu lentokykyisiksi poikasiksi. etelänsuosirrin poikasta. Vuodenajan lisäksi tuulen voimakkuus vaikuttaa päästöihin
Kuikan kutsu TILA AJILLE VERKOSSA 14 suomenluonto.fi. Järvellä on 150–200 kuikkaparia, jotka rupattelevat ja torkkuvat siinä missä muutkin järven kesävieraat. Kuuntele kuikan erilaisia ääniä, kuten rupattelua, varoittelua, lentoääntä ja reviirihuutoa. 14 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT PEKKA LEHTONEN Kuikkatutkija Pekka Lehtonen viettää kesiään Suontee-järven kuikkaparatiisissa
suomenluonto.fi 15. suomenluonto.fi 15 Aikuiset pesivät kuikat voivat kokoontua parviin kalastamaan ja viettämään aikaa joka päivä
suurin järvi. Samoiksi tutuiksi kuikiksi linnut voi tunnistaa pään sivun pystyjuovista ja siipien valkoisista pilkuista – sekä äänestä. 16 suomenluonto.fi K uuik-kukuuik-kukuuik kiiri Suontee-järveltä ensimmäisen kerran jo huhtikuun puolenvälin paikkeilla. ”Kyllä kuikkia saapuu silloin jo ensimmäisiin laajempiin sulapaikkoihin”, sanoo kuikkatutkija Pekka Lehtonen, jolle Keski-Suomessa Joutsassa päilyvä Suontee on tuttuakin tutumpi järvi. vuosi ja Lehtonen on havainnut tallenteita tutkimalla, että Suonteella huutelee ainakin kuusi erikoista kuikkayksilöä. Tiesitkö. Lisäksi laulussa on johdanto-osa ja monta toisto-osaa, joiden kesto ja nopeus vaihtelevat eri yksilöillä.” Lehtosella on menossa 10-vuotinen ääniseuranta, jossa hän äänittää kuikkia 30 Suonteen reviirillä. Mahtavatkohan ne olla sukua toisilleen”, hän pohtii. Pienemmät erot tutkin tilasto-ohjelman avulla”, Lehtonen valaisee. Tutkimukselle hyvän kiintopisteen antaa kesämökki Etelä-Suonteen saaressa, jossa lähinaapurina on – mikäs muukaan kuin kuikkapari. ”Tämä sama pari pesii nyt yhdeksättä vuotta peräkkäin saaressamme”, Lehtonen sanoo. ↙ Suonteen kirkas vesi ja runsas määrä saaria takaavat kuikille hyvät oltavat.. Lehtonen on Suonteen kuikista väitöskirjansa vuonna 1970 tehneen isänsä Leo Lehtosen jalanjäljissä tutkinut vesistön kuikkakantaa ja perehtynyt viime aikoina etenkin näiden alkukantaisten siivekkäiden äänimaailmaan. ”Jokaisella kuikalla on myös yksilöllinen ääni, jonka korkeus vaihtelee 1400–2200 hertsin välillä. Kuulinkohan omiani. Äänityksissä on nyt menossa 8. ”Korva pystyy erottamaan suuret erot huudon kestossa ja äänen korkeudessa. ↑ KeskiSuomessa Joutsassa sijaitseva Suontee on Suomen 34. Kaikki nämä tuntomerkit pysyvät samoina vuodesta toiseen, vaikka lintu ikääntyy ja sen sulkapeite vaihtuu syksyisin vaatimattomaan talvipukuun ja keväisin upeaan kesäpukuun. Kuikan poikaset viettävät syntymänsä jälkeisen kesän merialueilla ja palaavat järville vasta kolmantena elinvuotenaan. ”Ne nostavat voimakkaasti huudon äänenkorkeutta jokaisen huudon osan loppua kohden
Palaa Suomeen heti jäiden lähdön aikoihin huhti–toukokuussa. Pesii saarten rannoilla. MUUTTO Muuttaa syys–lokakuussa Mustallemerelle ja Välimerelle. RAVINTO Pääasiassa kalat, kuten ahven, särki ja muikku sekä selkärangattomat eläimet. ELINYMPÄRISTÖ Viihtyy erityisesti puhtailla ja kirkasvetisillä järvillä. Ne ovat jokaisella kuikalla yksilölliset. PESINTÄ Pesä sijaitsee aivan vesirajassa, koska kuikan on vaivalloista kävellä maalla. ÄÄNI Kuuluva ja alkuvoimainen, usein nimeään toistava huuto kuik-kukuuik-kukuuik. Munii toukokuussa yleensä kaksi munaa, joita naaras hautoo noin neljä viikkoa. suomenluonto.fi 17 Kuikka Gavia arctica TUNTOMERKIT Kuikan voi tunnistaa pään sivun pystyjuovista, siipien valkoisista pilkuista sekä äänestä. Testaa tietosi Kuikkavisassa: suomenluonto.fi/ kuikkavisa Kuikkakoiraan ja -naaraan voi erottaa pään muodosta. Kuikka on taitava sukeltaja ja voi viipyä veden alla pitkään saalistaessaan. Koiraalla (kuvassa) otsa on jyrkempi ja pää kulmikkaampi.. Kuinka vanhaksi kuikka voi elää. Kuikan vanhoja nimityksiä ovat muun muassa kuikko, tohtaja, selkäkuikka, isokuikka, merikuikka ja suurikuikka. TIESITKÖ
18 suomenluonto.fi 18 suomenluonto.fi Kuikka pystyy nousemaan useaksi sekunniksi korkealle vedenpinnan yläpuolelle voimakkaan jalkatyön avulla. Kuikkaperheessä on yhdestä kahteen poikasta ja molemmat emot osallistuvat jälkikasvun hoitoon.
Kuikkaemo munii yleensä kaksi munaa parin päivän välein. Lähellä liikkuvat ukkosrintamat lisäävät kuikan elehdintää, kuten ääntelyä ja hätäreaktioita. Työuraansa hän ei kuitenkaan tehnyt kuikkatutkimuksen parissa, vaan innostui siitä vasta isä-Leon kuoltua vuonna 2002, jolloin isän mittavat muistiinpanot päätyivät hänelle. Oli parasta osata ranskaa, sillä muuten oli vaikea pärjätä.” Alko ja kuikat yhdistyvät Lehtosen elämässä etäisesti nyt niin, että hän keräilee lintuaiheisia pullojen etikettejä. Kuikka-juomahan voisi olla suomalaisten mieleen, sillä lintu on valittu Birdlife Suomen kyselyssä Suomen suosituimmaksi mökkilintulajiksi vuonna 2010. ”AIKUINEN KUIKKA ON VESILINTUJEN KINGI.”. Opettelin ranskan kielenkin, koska kävin alan kokouksissa eri puolilla maailmaa. ↑ Kuikka on varsinainen vesieläin, sillä se on maalla liikkuessaan kömpelö. Maalla se on hyvin kömpelö ja nousee pesälleen työntäen itseään ruumiin takaosassa olevilla jaloillaan. Niitä on kokoelmissa jo 600. Haudonta alkaa vasta kun molemmat munat on munittu, jotta poikaset kuoriutuisivat samaan aikaan vajaan kuukauden hautomisen jälkeen kesä– heinäkuussa. ”Aikuinen kuikka on järvillä vesilintujen kingi, sillä se ajaa tunkeilevat lajikumppanit ja koskelotkin pois reviiriltään.” Rupattelu on osa sosiaalista elämää Kuikkaa voisi hyvällä syyllä kutsua konservatiiviksi, sillä sen reviiri ja pesä pysyvät vuodesta toiseen kutakuinkin samoilla paikoilla. Kuikat parittelevat rannalla ja sekin tapahtuu aina samalla tutulla paikalla. Hautomisesta huolehtii pääasiassa naaras. Vaappuva vuoroaskelluskin onnistuu joiltakin kuikilta.” Kuikan vaatimaton pesä onkin aivan vesirajassa, jotta emolintu poikasineen pääsee nopeasti veteen turvaan vaikkapa minkin tai näädän hampailta. Järvi on karu, kirkasvetinen ja siellä on paljon tilaa ja rauhaa – sekä saaria. Keskimäärin poikasia kuitenkin ruokitaan useamman kerran päivässä kala-aterialla, jolloin tarjolla voi olla esimerkiksi muikkua, särkeä, Tiesitkö. ”Sanoin, että minun on pakko jatkaa isäni työtä. ”Viinit ja niiden kemia ovat minulle todella tuttuja. ”Siellä on myös Gavia immer eli amerikanjääkuikka eräässä etiketissä”, Lehtonen iloitsee. Sukellus saattaa pisimmillään ulottua jopa 30 metrin syvyyteen. Koiras tuuraa naarasta aamuin illoin parinkymmenen minuutin ajan hautomisessa ja osallistuu poikasten ruokintaan sekä pesän vartiointiin. Salamointien yhteydessä voi kuulua reviirihuudon lisäksi ro-ro-roaurvaroittelua, kuik-hätäkiljaisuja ja aooo-kutsuja. ”Suontee on kuikille ihan huippujärvi asustaa ja pesiä. ”Mökkisaaremme nykyinen kuikkapari huolehtii poikasistaan hyvin tarkasti, kun aiempi, saarellamme 11 vuotta pesinyt pari saattoi jättää poikaset pitkäksikin aikaa yksin”, Lehtonen kuvailee. Mökkirannan tuntumassa lipuva kuikka onkin helppo tunnistaa juuri kuikaksi ylväästä ryhdistä, pään ja kaulan muodosta ja jostakin kaukaa muinaisuudesta kumpuavasta äänestään. suomenluonto.fi 19 Suonteen kuikkien sukulaisuussuhteissa riittäisikin tutkittavaa, sillä järvellä pesii arvion mukaan pari sataa kuikkaparia. Vedessäkään etenkään poikaset eivät ole turvassa, sillä laineissa vaanivat suuret petokalat, kuten hauki. Meikäläistä kuikkaa Gavia arcticaa ei sen sijaan ole taidettu vielä etikettiin edes ikuistaa. Sukelluksiin painuva lintu nousee pian pintaan kaukana siitä, missä sen näki pulahtavan veden alle. ”Kuikka elää käytännössä vedessä. Aloin tehdä laskentoja ja tutkia kuikan käyttäytymistä sekä tunnistamista.” Ammatiltaan Lehtonen on kemisti ja työuransa hän teki Alkon laboratoriojohtajana. Kuikkaperheissäkin on siis eroja siinä, miten jälkikasvusta huolehditaan. Kuikathan pesivät vain saarissa.” Isän ja kuikan jäljillä Lehtonen on viettänyt kesiään upealla aitiopaikalla kuikkien kesäpuuhia ja poikasten menestystä seuraten. Kuikka on yleensä sukelluksissa puolesta minuutista minuuttiin, mutta se pystyy tarvittaessa olemaan veden alla useammankin minuutin. Sukelluksen aikana se voikin edetä 500–800 metriä
20 suomenluonto.fi salakkaa tai ahventa. Peräti yli puolet pesistä tuhoutuu haudonta-aikana ja vain viidesosa munista kehittyy täysikasvuiseksi poikaseksi. ”Vesirajassa sijaitsevia pesiä tuhoavat myrskyt ja kovat aallokot sekä eläimistä minkki, mäyrä – ja myös ihminen häirinnällään.” Sukukypsyyden kuikka saavuttaa lintumaailmassa verrattain myöhään, vasta 6–8 vuoden iässä. Kaikki niistä eivät suinkaan ole päättyneet onnellisesti. Parveen liittyvä kuikka (vas.) tervehtii parvessa jo olevaa lintua nokkatervehdyksellä.. Kuikan hengityselimistöön kuuluu keuhkojen lisäksi 9–11 eri puolilla kehoa sijaitsevaa ilmapussia. Kahden kuukauden iässä poikanen on jo aikuisen kuikan kokoinen. Kuikan vahvaan nokkaan uppoavat myös erilaiset selkärangattomat otukset. Tuolloin vartioinnista vastaa koiras. ”Linnut nukkuvat delfiinien tapaan eli pitävät vain puolet aivojensa kapasiteetista kerrallaan aktiivisena, jolloin pienempikin määrä unta riittää”, Lehtonen kertoo. Niiden avulla lintu säätelee esimerkiksi kelluntakorkeuttaan. Kuikkaperheen kesken myös rupatellaan ja silloin päästellään hmm-hmm-hmm-ääntä. Palattuaan takaisin pesälle naaras kutsui poikasta pitkään hiljaisella aooo-äänellä ja hätäänTiesitkö. Linnut asettuvat silloin uniasentoon ja nukkuvatkin lyhyitä tuokioita. ”Kuikan poikaset kehittyvät hitaasti, mutta noin kuukauden iässä niiden voi ajatella olevan turvassa.” Nokkatervehdyksellä sisään parveen Lehtonen on nähnyt monta mieleenpainuvaa kohtausta kuikkien elämästä. Ylpeä isä eli koiras kajauttaa välillä meille suomalaisille niin rakkaan kuuik-kukuuik-kukuuik-äänen, jolla se kertoo paitsi reviiristään myös siitä, että poikaset ovat tässä lähellä. Poikaseksi linnun tunnistaa puvusta, joka kuoriutumisvuoden syksyllä muistuttaa kuikan talvipukua ja siitä, että se pitää päätään matalalla ja alaspäin taipuneena, kun taas emolinnut pitävät päätään koholla ylväässä asennossa. Pesintäonni ei kuitenkaan ole jokavuotista. Kun pesintä on onnistunut ja poikaset ovat vihdoin kuoriutuneet, kuikkaperheen kesäpäivä koostuu reviiriä kiertävistä aamuja iltauinneista, kalastelusta, poikasten vahtimisesta – ja torkahtelusta. Kuikat ovat vedessä liikkumisen mestareita ja poikanenkin sukeltelee vapaaehtoisesti jo viiden vuorokauden iässä. Mökkirannan edellinen kuikkapari oli eräänä päivänä poissa poikasensa luota pitemmän ajan