75 VUOTTa LUON N O N ÄÄ N E N Ä Kesältä tuoksuu! 75-vuotisjuhlanumero 100 sivua suviluonnosta. Tunnista Suomen leppäpirkot märket on maamme läntisin piste 2.6.2016 Irtonumero 9 € JänniTySTä karhukoJuSSa // Sauli niiniSTön kaSviharraSTuS // näin SeliTTyväT MarJaSadoT // lukiJoiden luonTokySyMykSeT // 75 reTkivinkkiä! S U O M E N L U O N T O 5 | 2 16 k O ir a N p U T k i. L E p p ä p ir k O T . S a U L i N iiN iS T ö N L U O N T O . k a r h U . V E S iM iT T a r iT . 5 Miten käki ujuttaa munansa vieraaseen pesään. S U O M E N L ä N S ip iS T E . p ih a N M a T E L ij a T ja S a M M a k O T . 7 5 r E T k iV iN k k iä . M a r jO jE N k U U L U M iS E T . k ä k i
Alkukesän kylmä yö nosti lammen ylle paksun usvavaipan ja horisontin takaa taittuvat nousevan auringon säteet värjäsivät pilvet vaaleanpunaisiksi. Varhaisen aamun äänimaailmassa soivat mustapääkerttu ja rantasipi, tyynen vedenpinnan rikkoi silloin tällöin majavan hännän läiskähdys. OLiN piiLOkOjUSSa Kiuruvedellä ystäväni rakentamalla lintukosteikolla, missä laulujoutsenpari on pesinyt jo vuosia. k e s ä aamunkoitto kuva Ja TekSTi kaTja rONkaiNEN
Hyviä lukuhetkiä ja rentouttavaa kesää!. Särkikalat ovat runsastuneet ja rehevään veteen mieltynyt sorva on noussut rannan näkyvimmäksi lajiksi. Ahven on yhä harvemmin rannalta onkijan saalis. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. no. Jotain tarttis tehrä. Istutuksista levittäytynyt vieraslaji isosorsimo on vallannut rannat, järviruoko on vahvoilla, limaskat ja karvalehti pienentävät vapaan veden pinta-alaa. Sen jälkeen tarvitaan vain innokasta väkeä, työvälineet ja muonitus. PS. Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 5/2016, 75. Taitaa olla aika tavallinen tarina joka puolella eteläistä Suomea, varsinkin luonnostaan rehevien järvien rannoilla. hEikki VaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies@suomenluonto.fi heikki Vasamies päätoimittaja kun karhu saa vainun, se nousee takajaloilleen. vuosikerta to m li n d r o o s Pe n tt i so rm u n en / va st av a lo Laidunnus lisää rantaniityn monimuotoisuutta. sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 Apuna taittotyössä Nanna Särkkä Toimittajat Alice Karlsson 044 333 5036 Jorma Laurila 040 351 9217 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen 044 278 8656 Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 (Annakaisa Vänttinen) Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja blom.arja@gmail.com Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Sen paljastavat kasvillisuuden ja kalaston muuttuneet runsaussuhteet. 4 Suomen luonto 15/2016 kESäjärVENi Vanajavesi on rehevöitynyt. www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Mökkijärvitalkoot. kannen kuvasi Lassi rautiainen. Ny tehrään! Pensoittuneiden ja umpeenkasvaneiden rantojen raivaus, vesikasvillisuuden aukkoistaminen, vesilintujen pesimäkarien teko ja pönttöjen asennus rantapuihin auttavat jo paljon. Otson tassunjäljillä kuljemme sivuilla 16–24. Järeämmät menetelmät kuten ruoppaus, rantojen laidunnus ja särkikalojen tehokalastus vaativat jo enemmän suunnittelua, lupia ja välineistöä. haaskan se haistaa kilometrien päästä. www.climatecalc.eu Cert. Oman mökkijärven tilan parantaminen talkoovoimin onnistuu, jos kunnostuskohteen maanomistajat saa daan mukaan. Järven voi kunnostaa, ja monien kokeilujen jälkeen Suomessa tiedetään miten se tehdään. Ensin kannattaa selvittää järven tila ja suunnitella talkoot huolella asiantuntijan kanssa. Haapanaa, tukkasotkaa ja nokikanaa en ole nähnyt pesimäaikaan enää vuosiin. Valtion resurssit eivät tällä hetkellä riitä vastaamaan sille säädetystä suojeluja kunnostustyöstä – tarvitaan talkoita. Lehtemme ilmestyy nyt satasivuisena kesän ja juhlavuoden merkeissä. CC-000026/FI Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki sähköposti: etunimi. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL16_05/2016 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. KA N SI Ku VA Pääkirjoitus Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Talkootyö palkitsee aina tekijänsä: kivalla kokemuksella, hyvällä mielellä, uusilla ystävillä, kuntotreenillä ja terveydellä, yhteisöllisyydellä – ja tietysti paremmalla ja monimuotoisemmalla lintuja kalajärvellä. Vesi on sameaa, vesikivet limaisia ja katkerin kalkki ovat vuodesta toiseen toistuvat sinileväkukinnot
opi tuntemaan 12 yleisintä.. Tuhti tukku retkipaikkoja esittelyssä. 26 Pintakalvon pitkäraajat vesimittareita vetten päällä. 15/2016 Suomen luonto 5 x x x x x x x x Vakiot 6 luonto ja ympäristö nyt 12 maailmalta 37 Petelius 57 vahtikoira 78 Homo sapiens 80 kotona, retkellä, virikkeitä 84 Havaintokirja 86 lukijoilta 88 kysy luonnosta 98 vähäisiä tutkimuksia kuvis Sisällys 5/2016 Kasvoiko tämä käki leppälinnun pesässä. w il m a H u rs k a in en ta Pi o ku ja la 62 m a rj u t ra n ta n en Tänä kesänä kiivetään kammiovuore lle. 62 75 retkivinkkiä kokeneet retkeilijät paljastavat omat mielipaikkansa Suomen Luonnon 75-vuotisjuhlan kunniaksi. 50 Kukkuvan loisen salaperäinen elämä kukkuu! tutkija kertoo, miten käki onnistuu lisääntymisessään. oppitunti kirvojen popsijoista. käki on linnuistamme ainoa loispesijä. Marjat eivät kypsy meiltä salaa 20 vuotta satoennusteita. 44 Lennä, lennä leppäpirkko voiko täplistä laskea leppäpirkon iän. preside ntti kurkista a linnunp önttöön Mäntyn iemessä . 16 Itäistä verta suomen karhukanta on voimissaan. syötäviä marjoja on peräti 17. 58 Valoa lännessä märketin majakka valaisee suomen läntisintä pistettä. tassunsa pelissä on myös venäläisillä otsoilla. Heikkona kasveihin tasavallan presidentti Sauli Niinistö kiinnnostui kasveista jo lapsena. 50 44 78 30 75 VUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ m a ri k a ee r o la ta Pa n i r ä sä n en 14 Pientareiden valkea pitsipeitto koiranputki, luonnonkukkien päivän teemalaji. Leppäpirkot lähikuvassa kerttu onkin pirkko, ja niitä on kymmeniä erilaisia. 30 Näin on marjat suomi on marjamaa. 38 Kutsu herpit pihaan! matelijat ja sammakkoeläimet – herpit ovat kiehtovia
Virossa jalohaikara on pesinytkin, ensi kerran vuonna 2009. Musta nokka pesimäaikaan kertoo, että yksilö on aikuinen. jalohaikara on karaistunut laji, joka pärjää, kunhan on syötävää ja avointa vettä. Jalohaikara on levinneisyydeltään kaakkoinen. linnusta on tulossa meille uusi pesimälaji. Se viihtyy kasvustoltaan rehevillä merenlahdilla ja sisävesillä. Havaintoja oli saatu toukokuun loppuun mennessä jo yli 150 yksilöstä, pohjoisimmat niistä Kuusamosta ja Iistä. Myös Helsingissä ounasteltiin pesintää pari, kolme vuotta sitten, kun kaksi mustanokkaista lintua viipyi Vanhakaupunginlahdella. Se on lähes harmaahaikaran kokoinen mutta solakampi. Jalohaikara tänä keväänä Suomessa on nähty jalohaikaroita enemmän kuin koskaan aiemmin. jallu-jalohaikara talvehti tampereella 2015–2016. Myös jalohaikara pesii kolonioissa. Pesimäajan ulkopuolella nokka on kaikilla linnuilla nuorten tapaan keltainen. Tänä keväänä suuria valkoisia on nähty Suomessa noin 50 paikkakunnalla. TekSTi jOrMa LaUriLa Luonto, ympäristö ja tiede NyT T o iM iT Ta n u T jO U N i T ik k a N E N tekee tuloaan Suomeen 6 Suomen luonto 15/2016. On mielenkiintoista nähdä, tekeekö jalohaikara saman kuin harmaahaikara: Harmaahaikara oli vielä 1960–70-luvuilla Suomessa vähälukuinen, mutta on sittemmin runTIESITKÖ. J alohaikara on huomiota herättävä lintu, joka on helppo havaita
Kannon nokassa odotetaan aitiopaikalla yllätyksiä. Pari, kolme tuntia kestävien retkien vetäjinä ovat asiantuntevat oppaat. Parimäärä on noin tuhannen paikkeilla ja lisäksi nuoret linnut päälle. Polulla lehdokin tuoksuvana pysäyttää kulkijan, kiitäjäperhoset käyvät kukilla ja kiiltomatojen lyhdyt syttyvät kesän kypsyttyä. Retkiä on kymmenittäin eri puolilla maata. n 15/2016 Suomen luonto 7. Helsingin Vanhankaupunginlahdella on jo vuosia ollut kymmenien harmaahaikaraparien pesimäkolonia. 3 kaTSO kUkkaa! / Perinteinen Luonnonkukkien päivä järjestetään tänä vuonna sunnuntaina 19. Joko niitä tulee tai sitten ei. Jalohaikara viihtyy rehevillä kosteikoilla. Se on nykyisin varsin tavallinen näky rannikolla ja eteläisessä Suomessa. kehrääjä kesäyössä. sastunut ja levittäytynyt. Odottelua ei ole tuotteistettu, siksi se on kiehtovaa. kesäkuuta. KIIKArISSA Toimittaja vinkkaa kauden kuumimmat luontoasiat. Valitse tästä sopiva: www.sll.fi/mita-sina-voittehda/luonnonkukkien-paivanretkikalenteri-2016. Alkukesällä lukuisat lintusolistit konsertoivat hämärän aikaan, esimerkiksi pensaikossa taiturimaisesti jammaileva viitakerttunen ja mäntykankailla uutterasti rukkiaan surisuttava kehrääjä. 2 kaNTO / Hiljaa metsässä istuksiminen tarjoaa omanlaisiaan elämyksiä, kun eläimet eivät helposti huomaa ihmistä. a rt o ju vo n en / lin tu ku va .f i a n n a k a is a vä n tt in en jo rm a la u ril a Pe kk a ko m i Tämä jalohaikara kuvattiin helsingin Vanhankaupunginlahdella elokuussa 2012. jOrMa LaUriLa 1 kESäyö / Kesän aluksi vaaleat ja hiljalleen tummuvat yöt ovat vuoden kohokohtia. istuin odottaa vierasta
(ah) 231 700 biOLOgiaN väitöskirjaopiskelija mikko tiusanen oli Tornien taistossa Purolahden lintulavalla Helsingissä, kun hänen opiskelutoverinsa huomasi tumman kovakuoriaisen. ” Vanhoja havaintopaikkoja oli aika runsaasti, mutta ne loppuivat kokonaan 1950-luvulla”, kertoo tutkija ilpo mannerkoski Suomen ympäristökeskuksesta. tulokset julkaistiin Ornis Fennica -tiedelehdessä. tomI muukkosen ennätyspäIvänä ottamassa kuvassa mustalIntuparI vIuhtoo saaren ohI allIen sIIvellä. Havainto on melkoinen – vielä vuoden 1985 Punaisessa kirjassa laji mainittiin Suomesta sukupuuttoon kuolleeksi. myyrien kannanvaihtelut ovat pitkällä aikavälillä latistuneet, useiden arvioiden mukaan siksi, että arktinen alue lämpenee ja keväthanget painuvat aiemmin. Se ehti käydä aivan sukupuuton partaalla. fi-tietokantaankin on merkitty vain kolme havaintoa koko lajista. Aivan viime vuosina siitä on saatu kaksi muuta havaintoa, yksi Ahvenanmaalta ja toinen Kirkkonummelta, joten voinee sanoa, että laji on nyt tekemässä paluuta. kahlaajien pesinnät menevät tutkimuksen mukaan mönkään huonoina myyrävuosina, kun ketut ja muut nisäkäspedot vaihtavat linturavintoon. jOUNi TikkaNEN Hävinneeksi luultu typytoukohärkä elää sittenkin Myyrähuippu turvaa kahlaajien pesinnän iLMaSTON LäMpENEMiNEN voi iskeä kahlaajiin mutkan kautta, osoittaa kilpisjärvellä tehty, luonnontieteellisen museon johtama tutkimus. ” Meillä on kolme toukohärkälajia, jotka kaikki taantuivat. toukokuuta mustalIntujen yhden päIvän muuttoennätys, 231 700 yksIlöä. ”voi silti sanoa, että ennemmin tai myöhemmin isonokkosperhosesta saadaan meille vakituinen laji.” saarisen mukaan levittäytymisen takaa ilmaston lämpeneminen. alleja havaIttIIn pelkästään samana Iltana 278 000 yksIlöä. jOUNi TikkaNEN Suosirri juhli Lapin hyvinä myyrävuosina 2011 ja 2015. muutos viime vuosiin on iso: 2012 ja 2013 maahamme ulottui kaksi suurta isonokkosperhosten vaellusta, ja keväällä 2014 aiemmin harvinainen laji näytti asettuvan suomeen vakituisesti. On vähän vaikea sanoa miksi.” Yhtä vaikeaa on Mannerkosken mukaan kertoa, miksi toinenkin toukohärkälaji, isotoukohärkä (Meloe proscarabaeus), on viime vuosina yleistynyt. Hyönteistieteellisen seuran Insects. näin kahlaajille jää tulematta hyviä pesimävuosia. ”se oli se kylmä kausi vuoden 2014 juhannuksen alla, joka leikkasi sananmukaisesti siivet isonokkosperhosen lennolta”, kertoo biologi Kimmo Saarinen. Luonto, ympäristö ja tiede NyT jo rm a lu H ta / le u ku Pa si k a n n is to / va st av a lo to m i m u u kk o n en m ik ko tiu sa n en 8 Suomen luonto 15/2016 suomenlahdella söderskärIn majakkasaarella saavutettIIn 16. isonokkosperhonen katosi, väliaikaisesti VUOdEN 2016 päiväperhosseurannassa ei ole tätä kirjoitettaessa saatu yhtään havaintoa isonokkosperhosesta. Aikuisia typytoukohärkiä voi nähdä parhaiten huhti–toukokuussa. useat Kuoriaisposti-listalla viihtyvät asiantuntijat tunnistivat ötökän typytoukohäräksi (Meloe brevicollis). jOUNi TikkaNEN Typytoukohärkä purolahdella.. Kuvia havainnoista voi toimittaa sähköpostitse Mannerkoskelle: ilpo.mannerkoski@ymparisto.fi. Tiusanen otti kuvan ja unohti koko asian, kunnes viikkoa myöhemmin tajusi, ettei kuvassa olekaan tavallinen sinitoukohärkä (Meloe violaceus)
Koiraat erittävät hajuainetta, feromonia, joka houkuttelee naarasyksilöitä. Toukat elävät talven maan alla ja syövät monien kasvien kuten voikukkien, nokkosten, takiaisten ja humalan juuria. Humalaperhosten juhannustansseissa on naisten haku. Humalaperhonen on englanniksi jännittävämpi, Ghost Moth. Naaraan tarvitsee vain lentää koirasparveen ja valita kiinnostavin sulho. Kesäillan kummitus r a m i n u rm i / va st av a lo 15/2016 Suomen luonto 9 Auringonlaskun jälkeen valkosiipiset koiraat hoippuvat aavemaisen hitaasti niityn yllä.. Jotta houkutus olisi täydellinen, koiraiden siivet heijastavat ultraviolettivaloa. Humalaperhonen on alkeellisina pidettyihin juuriperhosiin kuuluva niittyjen ja peltojen laji. Voi vain kuvitella sitä diskovalojen välkettä, jonka naaras näkee koiraitten lepatellessa ristiin rastiin. IL M Iö M ÄI ST Ä LajiEN SUOMENkiELiSET nimet eivät aina ole niin mielenkiintoisia kuin ne voisivat olla. Auringonlaskun jälkeen valkosiipiset koiraat hoippuvat aavemaisen hitaasti niityn yllä. Kesäkuun puolivälissä kuoriutuvat perhoset kiipeävät kasvien runkoa pitkin ylös ja jäävät lehtien suojaan odottamaan iltahämärässä tapahtuvaa parveilulentoa. Näytelmä kestää vain puolisen tuntia, minkä jälkeen koirashumalaperhoset voivat vielä nousta puiden latvusten tasalle ja jatkaa parveiluaan toiset puoli tuntia. hEikki VaSaMiES humalaperhoskoiras odottaa illan hämärtymistä. Kohdatessaan koiras ja naaras pudottautuvat taivaalta niittykasvillisuuteen parittelemaan. Englanninkielinen nimi viittaa näihin tapahtumiin
”Ilmiselvä helmarin naama”, hän tulkitsee tarkoittaen helmipöllöä. Oikeanlaisella kokeella se ehkä selviäisi.” jUha kaUppiNEN jokihelmisimpukoita eli raakkuja. a n tt i sa r a ja / le u ku H a n n u H au ta la näetkö kuvassa pöllön. tähän johtopäätökseen on tullut Jouni Salonen hiljattain jyväskylän yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan. ”Ihan uusi asia minulle”, Hohtola sanoo. piia ahONEN Luonto, ympäristö ja tiede NyT pöllö vai tiainen. tänä kesänä suolapulssin vaikutus voi olla silti etupäässä epämiellyttävä, paljastaa Aranda-tutkimusaluksesta vastaava Juha Flinkman suomen ympäristökeskuksesta. Amen.” Suomen Luonto 5/1972 lainasi radion aamuhartauden kokonaisuudessaan. jo u n i ti kk a n en. vesivoimayhtiöt ovat kuitenkin käyttäneet entisten lohijokien velvoiteistutuksissa lohen sijasta taimenta. Hän ei silti pidä täysin mahdottomana, että kyse olisi mimikriasta, matkimisesta. ”Linnut näkevät asiat eri tavalla ja meillä on hyvä mielikuvitus. ”Ei ole kirjallisuudessa eikä kansainvälisissä tutkimuksissa tullut vastaan. Ei töyhtötiaisella eikä muillakaan linnuilla.” Professori johanna mappesin ryhmä tutkii Jyväskylän yliopistossa varoitusvärejä. Mitä hän tuumaa. 10 Suomen luonto 15/2016 75 vuotta aSian viereSSä pOhjOiS-SUOMEN entisten lohijokien raakkukannat voidaan pelastaa vain, jos lohi saadaan tavalla tai toisella palautettua vesistöihin. se puolestaan vaikeuttaa rakkolevän elämää." jOUNi TikkaNEN rakkolevä ei pidä rihmalevistä. ”Hyvällä mielikuvituksella voisi muistuttaa pöllönnaamaa, mutta mitä vastaan se toimisi. jos tulee lämmin kesä, se voi aiheuttaa leväkukintoja ja rihmalevien runsastumista rannoilla. Voisiko tintti pelotella pöllönnaamalla, tiaistutkija, professori esa hohtola Oulun yliopistosta. Suolapulssi työntää Suomenlahdelle ravinteikasta vettä kahdEN viime talven myrskyjen tuomat suolapulssit etenevät hivuttaen itämerellä. Mikä peto pelästyisi helmipöllön naamaa, varpuspöllökö. ”Mutta olisin varovainen tulkinnoissa”, Mappes sanoo. sinne suolapulssi tönäisee nyt vanhaa, vähähappista vettä. suomenlahden hylyillä sukeltelevat harrastajat ovatkin havainneet jo epätavallisen paljon turskia. ”Opeta minua kirjoittamaan oppikirjat, hallitusohjelmat, talouselämän lait ja käyttäytymissäännöt uudelleen ja kunnioittamaan lapsiani, että he menestyisivät ja kauan eläisivät maan päällä. raakku vaatii isännäkseen lohen LUONTOkUVaaja hannu hautalan uuden Palokärki-kirjan kuva töyhtötiaisesta hätkähdyttää: päänsä alas painaneen tintin niskatäplät ovat yhtäkkiä silmät ja koko komeus on kuin pöllön naama! Hautala on nähnyt saman ilmiön muulloinkin metsässä. Vai olisiko signaali suunnattu kilpailijoille?” Mappes pohtii. ”suomenlahden syvien pohjien tilanne heikkenee. esimerkiksi iijoen sivujoen livojoen raakkukanta on siis sinnitellyt yli puoli vuosisataa ilman isäntäkalaa, sillä iijoki padottiin 1960-luvulla. Tintille olisi evoluutiossa kehittynyt pöllönnaamakuvio, koska siitä olisi ollut hyötyä kilpailijoita tai petoja vastaan. salonen havaitsi kokeissaan, että atlantin lohen entisillä ja nykyisillä nousualueilla elävien raakkujen toukat tarttuvat selvästi paremmin loheen kuin taimeneen. uhanalainen raakku eli jokihelmisimpukka elää nuoruusvaiheessaan loisena lohikalan kiduksella. aiemmin oletettiin, että lohi ja taimen soveltuvat tasavertaisesti raakuntoukan isännäksi, mutta salosen tutkimus todistaa toisin
aNTTi haLkka Kirjoittaja on ekologi ja Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Akateemikko Ilkka Hanski oli Suomen merkittävin ekologi, jonka vaikutus myös uuden tutkijapolven kasvattamisessa on sivuuttamaton. Hanskin työ sai katseen kiinnittymään lajien ympäristöön. Jos ihminen haluaa varmistaa onnellisen elämän edellytykset myös tuleville ihmissukupolville, olosuhteita ei saisi näin rajusti muuttaa. Hän huomautti jatkuvasti, ettei suojelualueiden verkosto ole riittävä ja ehti varoittaa nykyhallituksen hakkuusuunnitelmien vaaroista metsälajistolle. Hän sai ekologit ja suojelun suunnittelijat ymmärtämään, että lajeja voi suojella vain säilyttämällä riittävän elinpaikkojen verkoston. Luonnon puolesta vaikuttaminen oli alkanut jo nuorten luonnonharrastajien Luonto-Liitossa, jonka hallitukseenkin hän kuului 1970-luvun alussa. Hän korosti ja näytti, miten elinympäristölle on monenlaisia vähimmäisvaatimuksia, jos lajin ei haluta häviävän. Jos aiheutamme luonnolle vahinkoa, heikennämme samalla oman lajimme olemassaolon edellytyksiä. T uskinpa ilkka hanski itsekään aavisti, miten koulupojan 1960-luvun perhosharrastus oli alku tielle, joka vei hänet kunnianarvoisan brittiläisen Royal Societyn jäseneksi (2005). Ilkka Hanski tutki ennen kaikkea sitä, mikä mahdollistaa eliöiden olemassaolon ympäristössään. Tieteellinen jälkikasvu on vahva ja varmasti jatkaa tutkimusta tavalla, josta Hanski olisi ylpeä. Pitkään sairastettuaan kuollut Hanski oli hyvin kansainvälinen. Suru-uutisen tultua Britanniassa kiiteltiin, miten Hanskin metapopulaatioajattelu tuli avuksi perhosten suojeluun. Vuosituhannen vaihteessa Hanskista oli tullut yksi maailman tärkeimmistä ekologeista. Hän väittelikin Oxfordissa, mutta menestys tuli hänen ryhmänsä Helsingin yliopistossa tekemistä tutkimuksista, joiden tärkeimmät kenttätyöt tehtiin täpläverkkoperhosella Ahvenanmaalla. Hanskin näkemys luonnosta tiivistyy kauniisti Yliopisto-lehden vuoden 2000 haastattelussa, jossa eri alojen tutki joilta kysyttiin, mikä on elämän tarkoitus. sa m i k a r ja la in en ilkka Hanski oli maailman luonnon puolustaja Suomen luonto muistaa ilkka Hanskia (14.2.1953–10.5.2016). Suomalaisia edeltäjiä olivat vain johan Welin (1741) ja ruotsalaistunut nobelisti ragnar Granit (1960). – – Eettinen näkemykseni on, että kaikilla elävillä olioilla on oikeus olemassaoloon. Suomessa Hanski oli metsien suojelun vankkumaton tieteellinen tuki. Tulevina vuosikymmeninä ja -satoina pahimmillaan yli puolet maapallon eliölajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon. uusi aluevaltaus oli luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja allergioiden lisääntymisen välisen yhteyden osoittaminen. 15/2016 Suomen luonto 11 ilkka hanski Virolahden hallinsuolla, jonka hän hankki suojeluun. Huippututkimus vei hänet myös biodiversiteetin puolustamisessa maailman mittaluokkaan. Se jaetaan aloille joita Nobelpalkinnot eivät kata. ”Hän on vaikuttanut syvällisesti ymmärtämykseemme siitä, mikä vaikuttaa populaatioiden säilymiseen luonnossa ja miten uhanalaisia lajeja pitäisi suojella”, kuuluivat perustelut, kun Hanski sai vuosituhannen vaihteessa Balzanpalkinnon. Yhtenä ihmistä koskettavana perusteena voisi pitää ihmisen sukulaisuutta kaiken muun luonnon kanssa
Keväisin violetit jakarandat ja lukuisat muut puut värittävät kukkaloistollaan maisemaa. re Po rt er s / le H ti ku va México yllättää VEhrEydELLääN TekSTi LaUra SaLONEN M éxico, josta käytetään myös englanninkielistä nimeä Mexico City, on monien mielikuvissa hornankattila, jonka miljoonat asukkaat vaeltavat päivästä toiseen saastepilvessä ja liikenneruuhkissa. Monien teiden varsille on istutettu paljon puita ja talojen seiniä ja pihoja koristavat monenlaiset kasvit. paikaLLiSTEN ympäristötietoisuus on muutenkin selvästi lisääntymässä. LaajiN pUiSTO on Chapultepec, joka kuuluu maailman suurimpien kaupunkipuistojen joukkoon. Ekologisuuteen törmää monessa yhteydessä kaupungin kaduilla. Keskustan kortteleista löytää tacokärryjen rinnalta lukuisia kasvis ravintoloita ja ekokauppoja. 12 Suomen luonto 15/2016 m e k S ik o maaiLmaLta T o iM iT Ta n u T jO r M a L a U r iL a Kaupunkipyöriä, vehmaita puistoja, puiden reunustamia bulevardeja – moni ei uskoisi, että puhutaan meksikon pääkaupungista méxicosta. Erikokoisia puistoja kaupungissa on valtavasti. Kaksi kertaa New Yorkin Central Parkin kokoinen puisto on ollut méxicolaisten käytössä 1500-luvulta asti, ja vuosittain siellä vierailee jopa 15 miljoonaa ihmistä. Méxicon ympäristöviraston mukaan kaupungin 630 neliökilometrin pintaalasta lähes 130 neliökilometriä on luokiteltu viheralueeksi – siis reilu kuudesosa. Lähes 20 miljoonan ihmisen kaupungissa nämä mielikuvat ovat usein osa arkipäivää, mutta viheralueiden ja luonnon määrä yllättää monet vierailijat. Méxicolaisia houkutellaan puistoihin monenlaisten tapahtumien avulla ja kannustetaan jättämään auto kotiin. 500-vuotias Chapultepecin puisto on amerikan mantereen vanhin kaupunkipuisto.. Vehreys ei rajoitu vain puistoihin. Meksikolaisessa kulttuurissa puistot ovat tärkeä osa arkea, ja niihin kokoonnutaan päivittäin viettämään aikaa ystävien ja perheen kanssa. Chapultepecin ohella Méxicossa on useita muita tärkeitä puistoalueita, joiden lisäksi muutaman korttelin välein kohtaa pienempiä viheralueita tai vehreitä aukioita. Metroasemien mainosseinät tiedottavat säästeliäisyydestä veden käytössä
Vuodesta 2010 Méxicossa on toiminut kaupunkipyöräjärjestelmä Ecobici, joka laajenee jatkuvasti ja jonka pyörillä on jutun kirjoittamishetkellä tehty jo 33 miljoonaa matkaa. Taksikyytejä välitplaza hidalgo on vehreän Coyoacánin kaupunginosan sydän . n 15/2016 Suomen luonto 13. Suunta on kuitenkin oikea ja kaupunki muuttuu monella tapaa miellyttävämmäksi jokaisella vierailulla. la u r a sa lo n en tävä uber on saavuttanut suuren suosion, ja useilla alueilla auton saa paikalle muutamassa minuutissa. Myös julkinen liikenne on kovissa kehityspaineissa. Meksikolaisessa kulttuurissa puistot ovat tärkeä osa arkea. 2000-luvulla kaupunki on saanut maailman kolmanneksi käytetyimmän metroverkoston ja laajan bussiliikenteen rinnalle muun muassa omalla kaistallaan kulkevan Metrobusbussin ja kaupungin sisäisen junaraiteen. Viheralueiden määrä on jakautunut kaupungissa hyvin epätasaisesti, ja pyöräteitä ja ekokauppoja löytyy pääasiassa hyvätuloisempien asuinalueilta. Suomalaista Méxicon ruuhkien seassa pyöräily saattaa hirvittää, mutta monilla alueilla pyörätieverkosto on varsin toimiva ja pyöräilijät suihkivat sujuvasti autojen rinnalla. MaTkaiLijaa viheralueiden ja ympäristötietoisuuden määrä ihastuttaa, mutta todellisuudessa tämä on vain pintaraapaisu monien méxicolaisten elämään
14 Suomen luonto 15/2016 K u u K a u d e n la ji : K o ir a n P u t K i valkea pitsipeitto TekSTi jOrMa LaUriLa m au ri le iv o. vietettävän luonnonkukkien päivän tämän vuoden teemalaji. Se tuo alkukesään oman tunnelmansa. 14 Suomen luonto 14/2016 Pientareiden koiranputki on 19.6
Iltaja yövilakalla sen makeahko tuoksu on voimakkaampi kuin päivällä. Sen viereen kasvaa uusi lehtiruusuke, joka kerää voimia parisen vuotta ennen kasvamistaan uudeksi kukkivaksi putkeksi. TiESiTkö. kukkia voi olla tuhansia yhdessä kasvissa. Kasviasiantuntija seppo vuokko pitää koiranputkea kiinnostavana lajina. Hyvänä mesikasvina koiranputki on myös hyönteisten suosiossa. ju ss i jy vä la H ti / va st av a lo. ELiNyMpäriSTö suosii typpipitoisia, avoimia tai puoliavoimia maita. 14/2016 Suomen luonto 15 M onille luonnonystäville koiranputki kuuluu erottamattomasti alkukesän tunnelmaan. Pian kukintansa jälkeen koiranputken maanpäällinen osa kuihtuu ja siemenet varisevat maahan. Koiranputkea kasvaa koko maassa pohjoisinta Lappia myöten. Muualle Suomeen se on levinnyt jo maatalouden alkuhämärissä, joskus tuhansia vuosia sitten.” Koiranputki on ollut myös oivallinen ravintokasvi karjalle. se kukkii, tekee siemenet ja kuihtuu sen jälkeen pois. Koiranputki on kuitenkin monivuotinen porkkanamaisen juurensa ansiosta. n 15/2016 Suomen luonto 15 koiranputkea kasvaa koko Suomessa. Se hohtaa valkeana pitsinä pientareilla, niityillä, joutomailla ja monilla muilla typpipitoisilla mailla. sopivilla paikoilla, esimerkiksi hylätyillä pelloilla ja niityillä, se kasvaa laajoina, valkoisina mattoina. Vanhan maatalouden aikana tuskin oli sellaisia hehtaarien koiranputkipeltoja kuin niitä nykyisin näkee entisillä viljelymailla”, Vuokko sanoo. koiranPutki koiranputki on metensä vuoksi hyönteisten mieleen. Se siis viittaa siihen, että maamme koiranputket olisivat kahta alkuperää, koska Lapin koiranputkien on täytynyt tulla idästä. Etelässä pääkukinta-aika on kesäkuussa, pohjoisessa hieman myöhemmin. ”Se on ilmeisesti tai mahdollisesti alkuperäinen Ahvenanmaalla ja kenties muuallakin lounaisimmassa Suomessa sekä Lapin lehdoissa. kukinnolla nelivyöjäärä ja mauriainen. LiSääNTyMiNEN siemenestä kehittyvä lehtiruusuke kerää voimia pari, kolme vuotta ja kasvattaa sitten korkeahkon verson. koiranputken vanhoja nimiä ovat muun muassa koirankumina, koirankattara, butki ja ruiskuheinä. ”Silloin kun karja sai vapaasti laiduntaa, koiranputki pysyi kurissa. Anthriscus sylvestris TUNTOMErkiT kuuluu sarjakukkaiskasvien heimoon apiaceae ja on yleisimpiä putkiamme. sillä on paalumainen pääjuuri, haarova varsi, tiheästi liuskaiset lehdet ja pienet valkeat kukat sarjamaisissa kukinnoissa
16 Suomen luonto 15/2016 itäistä verta 75 VUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ 16 Suomen luonto 15/2016
antti Leinonen otti puhuttelevan kuvan tien vierellä olevasta kojustaan.. 15/2016 Suomen luonto 17 itäistä verta itärajan ylitykset pitävät karhujemme perimän monimuotoisena. kontio iltamyöhällä 1993 Ulvinsalon eteläpuolella. TekSTi aLiCE karLSSON 15/2016 Suomen luonto 17 karhu törmää Suomessa väistämättä ihmisen maailmaan
”Jonkinlaisia rajoituksia karhunmetsästykseen nähden voidaan ehkä odottaa, ellei aikaisemmin niin silloin kuin uusi metsästyslaki astuu voimaan. potra sekasyöjä Karhu on tuttu eläin, vaikkei moni ole sitä nähnyt. Samoihin aikoihin saapui myös ihminen, joten sisaruksia ollaan. Karhu myös valittiin kansalliseläimeksemme vuonna 1985. Pyyntiin ei tuolloin tarvittu lupaa ja lahtauksesta maksettiin vieläpä tapporahaa aina 1953 asti. Talviunta nukkuvan karhun lämpötila laskee ja aineenvaihdunta sulkeutuu. Professori ja suurpetotutkija erkki Pulliainen kirjoitti 1970 Suomen Luonnossa näin: ”Karhukantamme on vähentynyt puolella 1960-luvun aikana. Kanta hiipui ja lopulta itärajan tuntumassa piilotteli enää noin 150 otsoa. Vuonna 2007 haastattelin sittemmin edesmennyttä Oulun yliopiston fysiologian emeritusprofessoria raimo hissaa karhun talviunesta. -Karhukantamme suuruus on tällä hetkellä jossakin 100 ja 200 yksilön välillä.” Lehden kannessa oli karhu APuA-kyltin kera! Jo 1955 Suomen Luonto kiinnitti huomiota karhujen tilanteeseen. päivään. Hän oli työryhmineen selvittänyt, mitä karhulle tapahtuu pitkän unen aikana. Pahimmillaan karhun ahdinko oli 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin. 18 Suomen luonto 15/2016 K arhu tallusteli Suomen kamaralle heti, kun maa metsittyi mannerjään vetäydyttyä. karhun näkö on heikohko, mutta liikkeen se huomaa herkästi. Suomen metsissä elävä karhu on ruskeakarhu Ursus arctos, jonka elinalue on laaja. Karhua on aina kunnioitettu, sitähän pidetään metsän kuninkaana, mutta siitä huolimatta – tai sen takia – entisajan karhunkaatajat jäivät historiaan sankareina. Se esiintyy saduissa sekä kansanperinteessä ja sillä on monta nimeä kuten otso, kontio, mesikämmen ja nalle. Sitten alkoi armoton jahti. Itsekin muistan hämärästi lapsena, että aikuiset puhuivat pari sataa kontiota kellistäneestä ja 1833 kuolleesta martti Kitusesta edelleen ihailevasti. Ursus on peto, joka syö runsaasti kasvisravintoa ja jättää jälkeensä ison ihmismäisen jalanjäljen viisine varpaanpainalluksineen sekä ulosteita, joissa on varpujen lehtiä ja marjoja. te a k a rv in en la ss i r au ti a in en. Virtsa kulkeutuu paksusuolen kautta maksaan, jossa se muuttuu aminokarhun takajalan jälki on iso, leveä ja viisivarpainen. Karhut alkoivat levittäytyä ja 1600ja 1700-luvuilla otsot elivät kaikkialla maassamme Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Myöhemmin määräyksiä tuli lisää: 1980-luvulla rauhan saivat muun muassa pennullinen naaras ja vuotta nuorempi pentu. Euroopan lisäksi niitä elää Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Karhu nukkuu talviunta ja pennut syntyvät talvipesään. Äänestyksen järjestivät Suomen luonnonsuojeluliitto ja Helsingin Sanomat. Varsinkin karhun ampuminen pesältä on kannalle hyvin tuhoisa, koska tällöin myös poikaset häviävät, eikä tällä metsästysmuodolla ole minkäänlaista urheiluarvoa.” Pesäpyynti loppuikin 1964, kun karhu rauhoitettiin lokakuun puolivälistä toukokuun 10. Kevätpyynnin ollessa sallittu karhut ovat ihmisen armoilla heti pesästälähdön jälkeen. Karhunmetsästys on nykyisin sallittu 20.8.–31.10. Tuolloin biologi Göran Bergman kirjoitti ilahtuneensa, että karhukannan heikkous on ruvennut herättämään huolestumista myös metsästäjissä
la ss i r au tia in en a n tt i le in o n en. Hissan mukaan juuri tämä selittää, että karhu on herätessään yhtä lihaksikas kuin nukkumaan käydessään. Ja kun nälkä palaa, se tappaa hirven tai poron. Silloin niitä voimia tarvitaan.” karhuja itärajan takaa Raimo Hissan tutkimuksiin ei tiettävästi ole tullut täydennystä. Saaliin puutteessa saavat muurahaispesät kyytiä. hapoiksi ja edelleen valkuaisaineiksi. antti Leinosen puussa oleva kamera taltioi karhun muurahaispesällä 2007 lähellä Ulvinsalon luonnonpuistoa. Tässä ne ryöstävät yhteistuumin karhulta saaliin Lassi rautiaisen kojulla. ”Sen on hyväkin vahvistaa itseään tulevaa kosintakautta varten. ”Karhu on tehokas saalistaja, joka osaa odottaa sopivaa tilaisuutta”, tutkimusprofessori ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta sanoo. ”Hankikanto tehostaa pyyntiä, sillä sorkka uppoaa, mutta karhun käpälät toimivat kuin lumikengät.” Aikuisilla karhuilla ja etenkin uroksilla hirvisaalis kruunaa kevään. Kun karhu keväällä herää, se ei ole vihainen kuin ampiainen ja ruokahalun heräämiseen voi mennä viikkoja. 15/2016 Suomen luonto 19 Saaliin puutteessa saavat muurahaispesät kyytiä. Arvoitukseksi on jäänyt muun muasSudet ovat sosiaalisia ja älykkäitä
”Jos naapurimaan laskenta pitää kutinsa, maapallon karhumäärän on oltava isompi.” Suomen karhukanta on varsin tuottava. Kontion ulkonäkö pettää, sillä sen juoksunopeus voi kiihtyä 60 kilometriin tunnissa. Lisäksi pentueiden keskikoko on varsin korkea: 2,5. Matti pihlatie yllätti karhut kuvausretkellään. karhu ei vaani ihmisiä Kun karhujen määrä lisääntyy, kohtaamiset ihmisen kanssa yleistyvät. Se käyttää käpäliään ja puree niskaan. ”Venäjän karhujen määrä on hieman hämmentävä, sillä pari vuotta sitten koko maailmassa ruskeakarhujen määräksi laskettiin noin 200 000”, Kojola sanoo. Ruotsissa työhön on valjastettu hirvenmetsästäjät. la ss i r au ti a in en m at ti Pi H la ti e. Viimeisimmän arvion mukaan Suomessa on vähintään 1720–1840 karhua ennen ensi syksyn metsästyskautta. Muu tietämys karhusta on kuitenkin karttunut. Itä-Suomessa karhut ovat myös oppineet pötkimään rajan taakse metsästyskauden alkaessa. Onnenkantamoinen kontiolahdella 11 vuotta sitten. Ruotsissa karhuja on 2800, mutta niiden yhteydet Suomen kantaan ovat melko heikot. Muistan pelänneeni ensin kovasti, mutta jostakin kumman syystä piilokojuna toiminut lautahökkeli rauhoitti mielen. 20 Suomen luonto 15/2016 sa, miksi karhu ei kärsi osteoporoosista. Kanta on noin 50 vuodessa kymmenkertaistunut ja tiheydet ovat itäisimmässä ja paikoin keskisessä Suomessa yhtä suuret kuin Ruotsin karhukannan ydinalueilla. Ruotsissa karhu on tappanut 15:n viime vuoden aikana kaksi metsästäjää. ”Hirveltä karhu syö niin sanotun vegaaniosan eli pötsin, missä aina on kasvimassaa. Naaraat, jotka saavat ensimmäiset pentunsa kolme–neljä-vuotiaina, synnyttävät yleensä joka toinen vuosi. Karhujen määrän arviointi perustuu ensisijaisesti petoyhdyshenkilöiden tekemiin havaintoihin vuotta nuoremmista pentueista. Ihmisellähän luut alkavat haurastua heti, jos liikunta estyy. Hyökätessään karhu on rajuotteinen. Oma toiveeni toteutui jo 1999 luontokuvaaja antti leinosen kuvauspaikalla Kuhmossa. Venäjällä karhujen käytös muuttuu: otsot liikkuvat siellä aktiivisesti myös päivisin, koska asutus on harvaa eikä teitäkään juuri ole. He ottavat näytteitä karhujen ulosteista, joista kontiot voidaan tunnistaa yksilöllisesti. ”Lisäksi haavoitettu karhu on aina vaarallinen.” Kohtaamisissa karhukin stressaantuu, mikä on todennettu ruotsalaisissa tutkimuksissa. Kojola on tyytyväinen Suomen karhukannan kehitykseen. Ihmiset myös ulkoilevat entistä enemmän ja liikkuvat karhujen kanssa samoilla pururadoilla ja poluilla. Saalistaja paljastuu jäljistä. Urokset taistelevat naaraista ja ravinnosta puremalla ja tassuilla huitomalla. ”Joitakin tapauksia on, että karhu on puolustanut esimerkiksi haaskaa”, Kojola sanoo. Luku sisältää arvion tänä keväänä syntyneistä lähes 350 pennusta. Menetelmä on Kojolan mukaan melko luotettava. Karhu pyrkii väistämään ihmistä, mutta jos pentujen kanssa liikkuva karhu tulee yllätetyksi, sille saattaa syntyä puolustusreaktio. ”Mielestäni olemme onnistuneet hyvin. Susi sen sijaan ei pötsiin koske.” Karhu myös varastoi osan saaliista esimerkiksi raahaamalla ruhonpaloja veteen. ”On oletettu, että vuosisatojen saatossa Euroopassa karhukantaan on kohdistunut niin voimakas metsästyspaine ja suorastaan hävitys, että hyvä lisääntyvyys on jonkinlaista kompensaatiota siihen.” pyssyjä pakoon Karhu edustaa pohjoista lajia, joka on selvinnyt melko hyvin verrattuna esimerkiksi eteläisempiin tiikeriin ja leijonaan, joiden elinalueet ovat pirstoutuneet ja ihmisten valloittamia. Siksi karhu ei tapaa ihmistä mielellään, eikä jää marjastajia ja sienestäjiä odottelemaan. Jos kaikesta huolimatta joutuu karhun kanssa vastakkain, Kojolan neuvojen mukaan on viisainta poistua hissukseen takavasemmalle. Hänen mukaansa Suomen karhukanta onkin varsin suuren esiintymän läntinen reuna, sillä Venäjällä arvioidaan olevan peräti 180 000 karhua. Sitä tosin voisi täydentää dna-tutkimuksella esimerkiksi Pohjois-Suomessa, missä havainnoitsijoita on harvassa. ”Pienemmän pedon on vaikea vetää saalis syötäväksi ojasta tai purosta, eivätkä korpitkaan sukeltele.” karhuja katsomaan Karhun näkeminen on monien luonnonystävien haave. ”Karhukantamme geneettinen monimuotoisuus on poronhoitoalueen ulkopuolella lisääntynyt selvästi parin viime vuosikymmenen aikana, koska karhuja tulee meille itärajan takaa”, Ilpo Kojola kertoo. Kojolan mukaan meillä karhun ja ihmisen fyysisiä kohtaamisia on 1990-luvun puolivälin jälkeen ollut 24, joista puolet on liittynyt metsästykseen