A H M A . Tutustumme pitkäpyrstöön ja sen lähisukulaisiin.. Täällä taas! SUOMEN SUURIN LUONTOLEHTI 85 vuotta luonnon äänenä 2026 Linnut ja Suomi Näkyykö lintuviha yhä päätöksissä. LI N T U S U H T E E M M E K IP U K O H D A T . IRTONUMERO 12,90 € Miten luontoa on Suomessa harrastettu. 3 Västäräkit saapuvat vielä lumiseen Suomeen Afrikasta ja Lähi-idästä. K E LP A A K O V A N H A TA V A R A . Jenni Räinä ja luontoihmisen aikakone. Kääpien pari Näin tunnet taulaja kantokäävän. S U O M E N LU O N T O 3 | 2 2 6 LU O N T O H A R R A S T U S . J E N N I R Ä IN Ä N K IR J A IL IJ A E S S E E . TA U L A K Ä Ä P Ä J A K A N T O K Ä Ä P Ä . H Y IN E N LU N N IR E T K I
Metsähiiret uskaltautuvat ulos ladoista ja pihavarastoista ja kiipeilevät puissa latvuksia myöten. Keväällä hiiret saattavat asettua taloksi linnunpöntöön. Kasvillisuuden kehittyminen ja puiden lehtiminen tarjoavat siimahännille lisää suojaa ja ruokailumahdollisuuksia. Kevään korvilla TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA ARI KUUSELA. TALVI ON TAPUTELTU ja metsähiirilläkin on edessä yltäkylläisemmät ajat
Printall käyttää sähkönä sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa. Luontoliitto on jo aiemmin perustanut kerhoverkoston, joka tukee kerhotoimintaa muun muassa tarjoamalla kerhonohjaajakoulutusta ja materiaalipankin, josta löytyy monenlaisia oppaita ja sisältöjä leirija kerhotoimintaan. Kokeiluun osallistuneissa kouluissa harrastuskerhoja järjestettiin osana koulupäivää oppilaiden toiveiden mukaisesti. vuosikerta Toimituksen osoite Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 2280 8210 (arkisin klo 9–15), tilaajapalvelu@ sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Kuvankäsittely ja taitto Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Marika Eerola Toimittajat Johanna Mehtola, Mari Pihlajaniemi (vapaalla), Hannu Toivonen ja Anna Tuominen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen ja Roosa Roivainen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina. Painotalolle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. Luontokerhoja muistellaan myös sivujen 14-23 isossa jutussa luontoharrastuksen historiasta. Kerhosta sisältöä elämään Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto 85. Sitä järjestetään etenkin 3.–9. Luvassa ei ole kokouksissa pönöttämistä, vaan kaikenlaista kivaa ja toiminnallista niin verkossa kuin ulkona luonnossa. luokkalaisille. Liekö se ollut osasyynä vähittäiseen osallistujakatoon. Tarkoitus oli luoda pohjaa hyville vapaa-ajanviettotavoille, tarjota ohjausta lasten toivomiin harrastuksiin ja samalla tukea heidän sosiaalista kehitystään. Kerhoaikoina virinnyt luontoja lintuharrastus on johdattanut monen ikätoverini ammattiinsa ja vapaa-ajan viettotapana kestänyt läpi elämän ruuhkavuosien tauoista huolimatta. Esitelmiäkin pidettiin. ENERGY G R E E N 85 VUOTTA Lu on non äänen ä PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Heikki Vasamies heikki.vasamies@suomenluonto.fi. NYT LUONTOKERHOILU onkin nousemassa uuteen kukoistukseen. Vauhtiin päästiin vasta 2008 kun Opetushallitus alkoi myöntää rahoitusta kerhotoimintaan. Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuoja-seloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. KOULUN LUONTOKERHOSSA hauskinta olivat tietysti retket ja kerholehden teko. SUOMEN LUONTOKIN perustaa kerhon, tilaajilleen. Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®-sertifikaatti. tuulaskoski@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi, Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki. 4 suomenluonto.fi 4041 0820 1970-LUVUN LOPULLA moni nuori kuului koulun luontokerhoon, minä muiden mukana. Kerhotoimintaa valvovien opettajien työsäädöksetkin muuttuivat. Ja tervetuloa mukaan myös te entiset koulujen luontokerholaiset. Vuoden 2004 lakimuutos edisti aamuja iltapäivätoiminnan järjestämistä, mutta rajasi sen vain ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille. Joka tapauksessa vuosien saatossa koulujen luontokerhotoiminta hiipui lähes olemattomiin. M E R J A PA A K K A N E N P E K K A K O S K IN E N / V A S TA V A LO Lapintiira tarkkailee luontoharrastajia. PS. Suomen Luonto -kerho ei ole suunnattu lapsille, vaan pikemminkin heidän vanhemmilleen, jotta myös he voivat löytää luontosisältöä elämäänsä ja tukea lastensa harrastusta. Luontoliiton kerhoverkostossa on tällä hetkellä jo yli 250 luontokerhoa, luokkaa, päiväkotiryhmää tai iltapäivätoimintaryhmää. Välillä koko Suomi oli lamassa ja sen myötä myös koulujen erityisavustuksiin perustunut harrastustoiminta. UUDESTAAN sitä alettiin kehittämään vuosina 2002– 2005 Sitran rahoittamana Mukava/Eheytetty koulupäivä -hankkeessa. Opettajat saavat kerhotoiminnan vetämisestä yleensä ylityökorvauksen. Meillä opettaja osallistui toimintaan satunnaisesti, ja toiminnan järjestäminen jäi muutaman aktiivin varaan. Aikakausmedia ry:n jäsen, ISSN 0356-0678 (painettu), ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna
Kaksi yleistä lajia eroavat muodoltaan ja muutenkin. 28 Taulakääpä vai kantokääpä. P E R T T I H A R T M A N / LU O N TO LI IT O N A R K IS TO Kurkistamme luontoharrastuksen historiaan. KANSIKUVA JARI KOSTET Sisällys 3/2026 Vakiot 4 Pääkirjoitus 6 Havaintokirja 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 54 Homo sapiens: Eetu Paljakka 56 Kysy luonnosta 60 Kotona 62 Luupin alla: Luonto, taide & kulttuuri 64 Kolumni: Emmi Itäranta 65 Lukijoilta 56 K YSY LUONNOSTA Mistä tulevat huhtikuiset ampiaiset. Jonna Woodin pitkä saarikäynti. 14 Harrastuksista parhain Perhoshaaveista appeihin, tiedeseuroista kaikkien ratoksi. 30 Tunnista vilkkaat västäräkit Tiesitkö, että västäräkkejä on Suomessa neljä lajia. Kurkistamme 14. suomenluonto.fi 5 Tervetuloa västäräkit! Tutustumme pitkäpyrstöjen joukkoon sivuilla 30–35. 36 Hyinen lunniretki Jäämerellä. 50 Perintöasunnon irtaimiston kierrätys Miten löytää tavaralle uusi koti. 40 Lintuvainon pitkä jälki Näkevätkö suomalaiset nykyäänkin linnut usein haitan kautta, miettii Jukka Nortio. Millaisin tavoin suomalaiset ovat harrastaneet luontoa. 38 Ystäväni ahma Petri Karttimo tutustui ahmaan erämaassa ja pihalla. Miten he harrastavat sitä nyt. 24 Voi lurjus, älä totu kaikkeen! Jenni Räinän essee luonnon muutoksesta ja alkuperäisyyden tärkeydestä
Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Kuva: Jari Heikkinen, Kouvola 2.2.2026. 6 suomenluonto.fi Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havaintokirja 6 suomenluonto.fi Vauhdikas pyrstötiainen Pyrstötiainen etsii ravintoa lehtikuusilta 25 asteen pakkasessa
suomenluonto.fi 7 suomenluonto.fi 7 Kottarainen ↖ Muutama lämmin päivä on tuonut paluumuuttajia LounaisSuomen pelloille, jotka ovat vielä aamuisin kuurassa. Kuva: Susanna Hannula, Turku 8.3.2026. Kuva: Martti Valtonen, Lahti 3.3.2026. Kuva: Terhi Nieminen, Jyväskylä 5.2.2026. Luonto on kummallinen. Saukko sorsapaistilla ← Kuvauspaikassa uiskentelee vajaa sata sorsaa pienen jokisulan ympärillä. Pumpulilunta ←← Lumisade koristeli etupihan pensaan. Kuva: Salla Kumpulainen, Jalasjärvi 22.2.2026.. Lumi kasaantui sen päälle pumpuliksi. Tilhen herkkuhetki ← Kadunvarren ruotsinpihlajan marjat maistuivat tilhille. Siinä ne vaan katselivat jään reunamilla, kun pari toveria häviää saukon vatsantäytteeksi. ↓ Hangen muodot Lumi tuo hienosti luonnon muodot esiin. Kuva: Päivi Kiiskinen-Mustonen, Joensuu 19.2.2026
3D-malleja voi pyörittää ja tarkastella eri etäisyyksiltä. Lintuhavaintoja ilmoitettiin yli 16 000 pihalta. Sen sijaan puukiipijöitä havaittiin ennätyksellisen runsaasti, ja pyrstötiainenkin hätyytteli ennätyslukemia. Pihabongaus on tammikuun lopulle sijoittuva tapahtuma, jossa vapaaehtoiset tarkkailevat tunnin ajan lintuja esimerkiksi omalla pihallaan. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN. Museon tärkein tavoite on tuoda geologinen tieto kaikkien saataville, kerrotaan yliopiston tiedotteessa. Laji havaittiin yhä noin joka toisella pihalla, mutta tulos oli toiseksi huonoin tapahtuman historiassa. Kokoelma sisältää näytteitä eri puolilta Suomea ja maailmaa. Suurin osa siitä on peräisin Oulun yliopiston kivimuseosta, mutta joukkoon kuuluu myös luonnonympäristössä digitoituja geologisia muodostumia sekä suomalaisten kivipuistojen näytteitä. Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TA P IO S O U K K A / O U LU N Y LI O P IS TO JA A K KO V Ä H Ä M Ä K I / V A S TA V A LO Harakka lasketaan silmälläpidettäväksi lajiksi, koska se on vaarassa tulla uhanalaiseksi. Näillä lajeilla on luultavasti ollut hyvä pesimävuosi, BirdLife Suomi arvioi tiedotteessaan. kerran. 8 suomenluonto.fi 400 apukinosta 8 suomenluonto.fi Harakka taantuu edelleen, osoittavat Pihabongauksen tulokset BIRDLIFE SUOMEN järjestämä Pihabongaus näyttää, että harakan alamäki jatkuu. Aineistoja käytetään myös alan opetuksessa ja tutkimuksessa. SA IMA A NNORPILLE kolattiin ennätyksellisen paljon apukinoksia pesinnän tueksi. AT Tämä on sellainen viimeinen asia, minkä pitäisi herättää myös täällä. Koordinaattori Metsähallituksen lisäksi kinoksia kolasivat Suomen luonnonsuojeluliitto, Itä-Suomen yliopisto, WWF sekä sadat vapaaehtoiset. julkaistussa Maailman kuvalehden artikkelissa suomalaisten reaktioita uutisiin, joissa kerrottiin, että Pohjolaa lämmittävä merivirta Atlantilla saattaa pysähtyä ilmastonmuutoksen vuoksi jopa sadan vuoden sisällä. Oulun yliopisto avasi virtuaalisen kivimuseon NOIN TUHAT 3D-mallinnettua näytettä tuli yleisön saataville, kun Oulun yliopisto julkaisi kaikille avoimen virtuaalisen kivimuseon. Leuto alkutalvi ja sitä seuranneet kipakat pakkaset näkyvät tapahtuman tuloksissa. Esimerkiksi mustarastaita ja punarintoja on jäänyt talvehtimaan runsaasti, ja kylmyys on saanut ne hakeutumaan ruokintapaikoille. Museon aineisto koostuu kaivannaisalan opettaja ja Materiaalianalyysikeskuksen käyttöinsinööri Tapio Soukan tuottamista malleista. Se järjestettiin nyt jo 20. Toimittaja ja meteorologi Kerttu Kotakorpi pohti 18.2. Myös kolaajia oli ennätysmäärä. Virtuaalinen kokoelma löytyy osoitteesta www.sketchfab.com/Soukka. Useimmilla pihoilla havaitut lajit olivat tutut talija sinitiainen selvällä kaulalla muihin lintulajeihin. AT Kultaa kiinni vaaleassa kvartsissa. Norpille asennettiin myös keinopesiä
Harmaapäätikka Harmaapäätikka KUUKAUDEN LAJI suomenluonto.fi 9 Rummuttaa harvoin, soidinääni laskeva vihellyssarja. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA HANNU RÄMÄ / VASTAVALO. T H H E S L M J HARMAAPÄÄTIKAN PERHEKALENTERI H T H H E S L M J HARMAAPÄÄTIKAN PERHEKALENTERI H Harmaapäätikka soidintaa maalis–huhtikuussa. Naaras munii loppukeväällä 5–10 munaa lahoon lehtipuuhun hakattuun pesäkoloon. Kevään korvalla sen voi äkätä lahopuiden koristamassa lehtitai sekametsässä esittämässä kaikuvan kaihoisaa soidinvirttään. M T K Jäykät pyrstösulat sekä varpaiden asento – kaksi eteen, kaksi taakse – ovat tikkojen sopeumia rungolla liikkumiseen. Palokärjen jälkeen Suomen toiseksi kookkain tikka kasvaa noin 30-senttiseksi. suomenluonto.fi 9 Harmaapäätikka PICUS CA NUS Vihreän selän takia harmaapäätikka sekoitetaan usein vihertikkaan, joka on Suomessa suurharvinaisuus. Tikan aivot ovat tiiviisti kallon sisällä eivätkä pääse heilumaan. Molemmat emot hautovat reilut kaksi viikkoa ja hoitavat poikasia nelisen viikkoa. Kun pesintä alkaa, tikka käy piilottelevaksi. Nokan joustava rakenne ja kallon ympäri takakautta kiertävä erikoinen kieliluu vaimentavat tärähdyksiä. Harmaapäätikka PICUS CA NUS Koiraan tunnistaa punaisesta otsasta. AIVOJEN ISKUNVAIMENNIN Tikan aivot kestävät tärskyjä, joiden voimakkuudesta jo pieni murto-osa aiheuttaisi ihmiselle aivotärähdyksen. Levinneisyys on kasvanut ilmastonmuutoksen myötä. BirdLife Suomen Pihabongauksessa laji tavattiin jopa Utsjoelta. Harmaapäätikan voi löytää lintujen ruokintapaikalta talipötkön kimpusta. Koiraan tunnistaa punaisesta otsasta
Menetelmässä hakkuualueen sadeja sulamisvedet johdetaan pintavalutuskenttänä toimivalle suolle. Yhdessä luontoalan konsulttiyritys Ennallistajat Groupin kanssa toimijat ovat mallintaneet, kuinka hakkuualueen ja vesistön väliin luotava pintavalutuskenttä vähentäisi ravinnekuormitusta vesistöihin valuma-alueella. Näin vesien mukana valuvat ravinteet, kuten fosfori, typpi ja kiintoaines jäävät suohon, eivätkä päädy läheiseen vesistöön. ”Julkishallinnon pitäisi tuottaa yleistä tietoa valuma-alueen tasolla, mihin toimenpiteitä tulisi kohdentaa”, Suominen sanoo. TOIMITTANUT HANNU TOIVONEN TEKSTI HANNU TOIVONEN KUVA OLLI TURUNEN LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT HANNU TOIVONEN Nyt WWF Suomi ja Tornator haluavat hyödyntää soiden Hakkuiden vesistökuormitusta yritetään hillitä uudella tavalla. Tällä pyritään parantamaan menetelmän vaikuttavuutta. Metsänhoitoyhdistysten tehtävänä olisi puolestaan jakaa tietoa ja edistää metsänomistajien yhteistyötä. 10 suomenluonto.fi WWF Suomi ja Tornator haluavat hyödyntää soiden ennallistamista vesien suojelussa aiempaa laajemmilla alueilla. Haasteena on lähestymistavan laajentaminen yleiseksi, jopa koko Suomen kattavaksi. Mai Suomisen mukaan toimintatapa pitäisi yhdistää laajempaan luonnonhoitoon, kuten EU:n ennallis↑ Puolangan Myllypurolla suo on ennallistettu tukkimalla ja täyttämällä ojat. Suo toimii pintavalutuskenttänä. Valutuskenttiä on käytetty Suomessa aiemminkin, mutta hankkeen toimijat ovat tarkastelleet niiden toimivuutta aiempaa suuremmassa mittakaavassa ja selvittäneet, miten niiden toimivuutta voidaan mitata. Kuvan etualalla keinoallikko. Metsätilat ovat Suomessa keskimäärin noin 30 hehtaaria ja metsäsuunnittelua tehdään pääasiassa tilakohtaisesti. Koska kaikilla metsänomistajilla ei ole sopivaa aluetta pintavalutuskentäksi, toiminta vaatisi yhteistyötä. Haasteena on lähestymistavan laajentaminen yleiseksi. Pintavalutuskenttä muodostuu, kun ojitettu suo ennallistetaan luonnontilaisen kaltaiseksi. Johtava metsäasiantuntija Mai Suominen WWF:ltä kertoo, että mallinnus perustuu tutkimuskirjallisuuden ja avointen aineistojen tietoihin metsänkäsittelyn, kuten avohakkuiden ja maanmuokkauksen typpija fosforipäästöistä. 10 suomenluonto.fi LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi WWF SUOMI ja metsänomistaja Tornator pyrkivät pienentämään metsätalouden vesistökuormitusta uudella lähestymistavalla. Näin rajallinen rahoitus pystyttäisiin kohdistamaan mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkiksi eräällä kohteella suon ennallistaminen vähentäisi mallinnuksen mukaan metsätalouden typpija fosforikuormitusta yli 90 prosenttia. Maaja metsätalouden ravinnekuormitus aiheuttaa vesien tummumista, rehevöitymistä ja haittaa virtavesien lajeja. Hän korostaa, että mallinnuksella voidaan saada tärkeää tietoa siitä, miten pintavalutuskentät toimivat eri paikoissa
”Sen takia on valtavasti tilanteita, joissa ei pitäisi tehdä avohakkuita, vaan pitäisi tehdä jatkuvaa kasvatusta ja välttää ojitukset.” Suomen luonnonsuojeluliiton Itämerija vesiasiantuntijan Anna Soirinsuon mielestä on hyvä, että lähestymistavalla rahoitus pystyttäisiin kohdentamaan tärkeimpiin ja vaikuttavimpiin kohteisiin. Polaarialueilla eliöiden pitää sopeutua ääreviin valoympäristöihin. FINNARP 2025 -niminen tutkimusmatka päättyi helmikuun alussa. Pahinta ovat avohakkuut. MIA RÖNKÄ KUUSIHENKINEN suomalaisryhmä työskenteli Aboa-tutkimusasemalla Etelämantereella tavoitteenaan selvittää, miten ympäristö muuttuu jäätikön vetäytyessä. METSÄTIAISTEN jyrkkä väheneminen on mahdollista pysäyttää, mutta se edellyttää muutosta metsien käsittelyyn. Näiden lajien suojelu hyödyttää myös muuta metsäluontoa. Pintavalutuskentät eivät ole kuitenkaan kokonaisratkaisu metsätalouden ravinnekuormitukseen. Se velvoittaa Suomea ennallistamaan muun muassa valtavan paljon soita. Etelämanner menettää arvioiden mukaan 25 prosenttia jääpeitteestään vuosisadan loppuun mennessä. Kentät eivät sido kaikkia ravinteita, eikä niitä voida perustaa joka paikkaan. Tutkijat löysivät vuorenrinteen lätäköstä merilevää muistuttavaa makrolevää. Malli hyödyttäisi myös Suomen suoluontoa. Myös mikrobi-, syanobakteerija mikrolevänäytteitä otettiin. Tuoreen tutkimuskoosteen mukaan metsätiaiset hyötyvät avohakkuiden korvaamisesta pienialaisilla hakkuilla, metsäalueiden yhtenäisyyden turvaamisesta, sekapuustoisuudesta sekä lahoja kolopuiden lisäämisestä. Leviä on löytynyt samalta alueelta aiemminkin. Näin pienennettäisiin metsätalouden vesistökuormaa tinkimättä kuitenkaan puuntuotannon tavoitteesta, hän sanoo. Kun soita ennallistettaisiin pintavalunnan lisäämiseksi, suoluonto ja sen lajisto voisivat palata alueille. Metsien pirstoutuminen, nuorentuminen ja yksipuolistuminen sekä voimakas metsänkäsittely vähentävät pesäpaikkoja, heikentävät reviireitä, vaikeuttavat ravinnonhankintaa ja aiheuttavat esimerkiksi hömötiaiselle stressiä. Tätä on kritisoitu kalliiksi ja metsätaloutta rajoittavaksi. ”Levät ovat ehkä levinneet rannikolta myrskyliitäjien välityksellä. Suomisen mielestä soiden ennallistaminen olisi metsätalouden ja -omistajien näkökulmasta houkuttelevampaa, jos soiden ennallistaminen voitaisiin yhdistää kestävään puun kasvatukseen. suomenluonto.fi 11 tamisasetukseen. Ajatuksena on ymmärtää, mistä elämän ensimmäiset muodot syntyvät ja kehittyvät jäätikön alta paljastuvissa ympäristöissä”, sanoo professori Kari Saikkonen Turun yliopistosta. JESSICA HAAPKYLÄ Metsätiaisten auttamiseen on keinoja Suomalaistutkijat selvittivät Etelämantereella luonnon muutoksia K A R I S A IK KO N EN suomenluonto.fi 11. Tutkimuskooste on osa Suomen metsäkeskuksen ja Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Tinttimetsä-hanketta. Tutkijat ottivat matkalla biologisia näytteitä vedestä, maasta, sammalista ja levistä. Löytö on hämmästyttävä, sillä Aboa sijaitsee 130 kilometrin päässä rannikosta. Nykyinen metsälaki, metsänhoidon suositukset ja metsien sertifiointi eivät riitä turvaamaan metsätiaisten elinoloja, vaan tarvitaan myös metsänomistajien vapaaehtoisia toimia. ”Meitä kiinnostavat evolutiiviset prosessit, jotka ylläpitävät ja luovat uutta monimuotoisuutta. Lajia selvitetään, samoin levän pinnalla eläviä mikrobeja”, selittää dosentti Marjo Helander
Tutkimuksessa villisikojen liikkumista seurattiin niihin kiinnitetyillä GPS-laitteilla. Suomi kuuluu villisian pohjoisimpiin elinalueisiin, ja laji leviää erityisesti leutojen talvien takia yhä pohjoisemmaksi. Leviämistä rajoittavat talviolosuhteet, kuten syvä lumi. Suurimpien hankien aikaan ne kulkivat vain lyhintä polkua ruokinnan ja lepäilypaikan välillä. Riistakameroiden avulla tehdyissä kokeissa selvisi, että villisiat eivät tuhoa pesiä sen enempää kuin muut nisäkäspedot, kuten supikoira ja kettu. Nyt Nyt TOIMITTANUT HANNU TOIVONEN Nyt Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Villisika liikkui Helsingin Viikissä kesällä 2023. Niiden aktiivinen aika oli hyvin lyhyt energian säästämiseksi. Kaakkois-Suomen raja-alueilla villisiat kulkivat aktiivisesti Venäjän vastaisen rajan yli. Miettisen mukaan villisikahavaintoja on tehty kuitenkin jopa Oulun pohjoispuolella. 12 suomenluonto.fi POHJOISET OLOSUHTEET vaikuttavat paljon villisian käyttäytymiseen. Villisiat joutuvat hakemaan ruokaa ja suojaa isommalta alueelta. Asiaa selvitettiin muun muassa maanviljelijöille suunnatulla kyselytutkimuksella. 12 suomenluonto.fi TEKSTI HANNU TOIVONEN KUVA PEKKA KOMI TEKSTI HANNU TOIVONEN KUVA PEKKA KOMI Villisiat liikkuvat Pohjolan karuissa oloissa laajoilla alueilla. Tutkimuksen mukaan Suomen nykyinen villisikakanta ei näytä vaikuttavan merkittävästi ympäristöön. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessa selvisi, että pohjoisessa villisiat liikkuvat huomattavasti laajemmilla alueilla kuin Keskija Etelä-Euroopassa. Villisikojen tiedetään ulkomailla saalistavan lintujen pesiä. Määrä on lähes sama kuin viime vuonna. ”Yksi syy [laajempaan elinpiiriin] on se, että meillä on aika paljon karummat kasvuolosuhteet kuin Keski-Euroopassa. Sikojen maanviljelylle aiheuttamat vahingot olivat kokonaisuutena maltillisia, vaikka paikallisesti ne saattoivat olla huomattavia. ”Kun lunta on paljon ja maa roudassa, sikojen ruoanhankinta hangen ja varsinkin maanpinnan alta on hankalampaa.” Talvi vaikutti myös villisikojen käyttäytymiseen. Luken tuoreen kanta-arvion mukaan Suomessa on noin 2400 villisikaa. Eniten villisikoja on Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, mutta tihentymiä on paikoin myös Länsija Etelä-Suomessa. Väitöksessä kerrotaan, että villisikojen vaikutukset voivat tulevaisuudessa kasvaa, kun laji leviää laajemmalle ilmaston lämmetessä. Toisaalta, kun sikapopulaatio on Suomessa vielä melko maltillinen, niillä ei ole lajin sisäistä kilpailua elintilasta”, sanoo tutkimuksen tekijä, tutkija Elmo Miettinen Lukesta
Tiaiset joutuvat puistoissa ja kadunvarsilla tyytymään huonolaatuisempaan ravintoon kuin metsissä, eikä tarjolla ole tarpeeksi karotenoideja kirkkaankeltaisten väripigmenttien muodostumiseen. Tällaisiksi luokiteltiin muun muassa makeiset, jälkiruoat, virvoitusja alkoholijuomat sekä kahvi. Monilla heikkoravinteisilla ruoilla on kiloa kohden pieni ympäristövaikutus, mutta yhteisvaikutus on suuri. Oireita oli kuitenkin vähemmän niillä, jotka toimivat ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja joilla oli toivoa yksilöiden vaikutusmahdollisuuksista. HT TALITIAISNAARAAT suosivat lisääntymiskumppaneinaan yleensä keltavatsaisia koiraita, koska kirkas väri luultavasti ilmentää yksilön hyvää kuntoa ja terveydentilaa. suomenluonto.fi 13. Kaupungeissa himmeänkeltaiset talitiaiset – niin koiraat kuin naaraatkin – tuottavat kuitenkin enemmän jälkeläisiä kuin kirkkaamman väriset, käy ilmi ranskalaisessa tutkimuksessa. HT Toiminta ja toivo tukevat mieltä ilmastokriisissä Heikkoravinteiset ruoat rasittavat ilmastoa ja ympäristöä Himmeä väritys toimii kaupungeissa P ER T T I KO S K IM IE S JA A K KO V Ä H Ä M Ä K I / V A S TA V A LO Kaupungeissa talitiaisten vatsahöyhenet ovat keskimäärin himmeämmän keltaiset kuin muualla. Siinä vertailtiin munaja lentopoikasmääriä kahden kaupunkija kahden metsäpopulaation välillä. Parempia ruokailutottumuksia voidaan edistää esimerkiksi verotuksella sekä kauppojen ja ravintoloiden tarjonnalla ja sijoittelulla. Itä-Suomen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa kävi ilmi, että ilmastonmuutoksesta aiheutuva huoli on yhteydessä masennusja ahdistusoireisiin. Niemisen mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien mielenterveysongelmien hillitsemisessä tärkeintä olisi yhteiskunnan sitoutuminen ilmastokriisin torjuntaan. suomenluonto.fi 13 suomenluonto.fi 13 TEKSTI HANNU TOIVONEN KUVA PEKKA KOMI Ipsae rae cuptas ma sitam hilla nobit harcit lautam 20 % Ruokaostosten ilmastovaikutuksesta keskimäärin noin 20 prosenttia tulee ravitsemuksellisesti tarpeettomista ruoista, selviää tutkimuksesta. Meinilän mielestä ruokailutottumusten muuttamista ympäristöystävällisemmiksi ja terveellisemmiksi ei voi jättää pelkästään kansalaisten vastuulle. Ilmastotoimia olivat esimerkiksi lentämisen välttäminen ja vapaaehtoistyö. ”Oma konkreettinen toiminta voi auttaa ihmisiä kanavoimaan ilmastonmuutokseen liittyviä vaikeita tunteita”, sanoo tutkimuksen tekijä, väitöskirjatutkija ja psykologi Veera Nieminen. ”Hiilijalanjäljen vähentämisestä puhut taessa tulisi eläinperäisten ruokien rinnalla puhua myös ravitsemuksellisesti tarpeettomista ruoista”, sanoo tiedotteessa tutkimuksen tekijä, ravitsemustieteen dosentti Jelena Meinilä Helsingin yliopistosta. Asia selviää Helsingin ja Tampereen yliopistojen sekä Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta. Ne kuormittavat erityisesti ilmastoa. Yhteiskunnan tulisi myös helpottaa kestävien valintojen tekemistä, kuten kasvipohjaista ruokailua ja korjaamista sekä tukea lentomatkustamisen sijaan junalla liikkumista. Luonnonvalinta näyttääkin suosivan kaupungeissa vähien ravintovarojen käyttämistä maksimaalisesti lisääntymiseen höyhenpuvun ensiluokkaisuuden kustannuksella. EL IN A J U V A TOIMINTA JA TOIVO auttavat ilmastonmuutoksen aiheuttamiin mielenterveyden oireisiin. PERTTI KOSKIMIES SUURI OSA suomalaisten ruokaostosten ympäristövaikutuksista tulee ravitsemuksellisesti tarpeettomista ruoista. Tarvitaan myös yhteiskunnan toimia. Pelkkä toiminta voi kuitenkin johtaa uupumiseen, minkä takia sen rinnalle tarvitaan myös toivoa
14 suomenluonto.fi Haluatko tunnistaa kaikki maamme lintulajit vai keskitytkö mieluummin luonnon tarjoamaan rauhaan ja hyvään oloon. 14 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA Harrastuksista parhain Opastettuja luontoretkiä alettiin järjestää jo 1940–50-luvuilla.. Luonto on antanut meille kaikille jo vuosikymmenten ajan monta erilaista aihetta ja tapaa harrastaa
O . J O K A J O U R N A LI S T IN EN K U V A -A R K IS TO / M U S EO V IR A S TO M A R JA KO IS T IN EN. Santaojan kotipaikkakunnalla Tampereella onkin säilynyt monimuotoinen luontoharrastustarjonta, josta kertovat esimerkiksi aktiivinen sieniseura, hyönteisharrastajien seura, lintuharrastusyhdistys ja yksi maamme harvoista aktiivisista kasviharrastajien yhdistyksistä. suomenluonto.fi 15 Millainen luontoharrastaja sinä olet. ”Minä en ole juuri minkään valtakunnan luontoharrastaja. Jossain määrin harrastajien joukossa on nähtävissä myös perinteisiä mestari–kisälli-järjestelmiä, joissa kokeneempi harrastaja siirtää tietoa ja opettaa nuorempaa taitajaa.” Ja historia velvoittaa. ”Tämän aktiivisuuden takaa nousevat yksittäiset, keskeiset henkilöt, jotka kannattelevat toimintaa. M Harrastuksista parhain K U V A T 1. LU O N TO LI IT O N A R K IS TO , 4 . Harrastan pikemminkin luontoharrastajia”, naurahtaa ympäristöpolitiikan yliopistonlehtori Minna Santaoja Tampereen yliopistosta vastatessaan kysymykseen. Siellä hän tutustui erilaisiin luontoharrastajiin – ja yllättyi siitä, kuinka omistautunutta harrastaminen monelle oli. Herrasmiesten huvia Luontoharrastuksen historia taas ulottuu ainakin reilun sadan vuoden taakse. Hänellä on kuitenkin hieman näppituntumaa aiheesta, sillä väitöskirjassaan Rakkaudesta luontoon – Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina (2013) hän on tutkinut luontoharrastamisen historiaa sekä harrastustapoja. P IE S A LA / S U O M EN LU O N N O N S U O J EL U LI IT O N A R K IS TO , 2 . ”Kaupungistumisen myötä koulutustaso nousi ja vapaa-aika lisääntyi, kun kaikki eivät enää olleet kiinni maa→ Retkeilykasviosta (1984) tutut kasvien piirroskuvat ovat edelleen käyttökelpoisia lajien, kuten metsäkurjenpolven, tunnistamisessa. Samalla minua alkoi valtavasti kiehtoa heidän roolinsa tietynlaisina mustina hevosina, jotka pystyvät vaikuttamaan moniin asioihin kulissien takana.” Santaojalle valkeni, miten tärkeä ja iso rooli luontoharrastajilla on vaikkapa luonnon monimuotoisuuden selvittämisessä, kun he osallistuvat erilaisiin lajiseurantoihin ja löytävät tieteelle ja Suomelle uusia lajeja. T EU V O K A N ER V A / H IS TO R IA N K U V A KO KO EL M A / M U S EO V IR A S TO , 3. ”Se oli minulle entuudestaan vierasta. Jo vuosikymmeniä jatkunutta yhdistystoimintaa halutaan pitää hengissä. Kipinän tutkimukseen hän sai liityttyään Suomen luonnonsuojeluliittoon ja osallistuttuaan Tampereen paikallisyhdistyksen toimintaan
Oppineet keräsivät näytteitä Vahvan kansalaistieteen ansiosta maamme 50 miljoonasta arkistoidusta luontonäytteestä peräti noin 70 prosenttia on harrastajien vapaaehtoistyön tuottamia. Luonnontieteellisten näytteiden keruulla taas on erittäin pitkät perinteet, jotka ulottuvat aina 1700-luvun valistuksen aikaan. M A R IK A EE R O LA. Tärkeä kanava havaintojen kirjaamiselle on Suomen Lajitietokeskuksen Laji.fi -sivusto, jossa yhdistyvät niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin tekemät havainnot. 16 suomenluonto.fi taloustöissä. Aluksi luontoharrastus oli pitkälti herrasmiesten huvia. Ja toki siinä rinnalla on vaikuttanut myös ympäristöhallinnon kehittyminen. * 48 % harrastaa luonnon tarkkailua. Harrastajat toivat luonnon ihmeet koko kansan nähtäville. Erilaiset järjestöt, kuten vuonna 1938 perustettu Suomen luonnonsuojeluyhdistys (vuodesta 1969 Suomen luonnonsuojeluliitto) ja vuonna 1943 perustettu lasten ja nuorten luontojärjestö Luontoliitto sekä eri puolilla Suomea toimineet koulujen luontokerhot olivat tärkeässä roolissa lajitiedon levittämisessä, luontoharrastuksen pariin innoittamisessa sekä harrastusyhteisöjen luomisessa. J Y R K I N O R M A JA / V A S TA V A LO Suomalaisista * 57 % marjastaa. Lajeille alettiin antaa virallisia suomenkielisiä nimiä, ja se työhän jatkuu edelleen.” Varhainen harrastustoiminta kytkeytyi myös vahvasti luonnontieteellisiin museoihin ja kokoelmien keräämiseen. * 54 % katselee luonnon nähtävyyksiä. Silloin rakennettiin myös kansallista identiteettiä niin taiteessa kuin tieteessäkin, ja luonnolla oli siinäkin vahva roolinsa. Lääkärit ja papit keräsivät näytekokoelmia ja loivat näin pohjaa niin systemaattiselle luonnontieteelle kuin luontoharrastuksellekin. Ne ovat ratkaisevan tärkeitä eliölajien levinneisyyden, uhanalaisuuden ja lajiston muutosten seurannassa. LU O N TO LI IT O N A R K IS TO Sienestys (ylh.), marjastus (alh.) sekä lintuharrastus (vas.) ovat suomalaisille mieleisiä tapoja viettää aikaa luonnossa. luonnontuotteita. * 28 % harrastaa luontokuvausta ja maalaamista. Samalla luonnontieteellinen tutkimus siirtyi yliopistoihin, jolloin tutkijoiden ja harrastajien välille syntyi työnjako: harrastajat tuottivat havaintotietoa kentältä ja tutkijat analysoivat sitä. Suomalaisista esimerkiksi pappi Lars Levi Laestadius (1800–1861) tunnetaan kasvitieteilijänä sekä taitavana kuvittajana, ja LÄ H D E: LU O N N O N V IR K IS T Y S K Ä Y T TÖ 2 2 / LU K E. Samalla luontosuhde muuttui arkipäivän elinympäristöstä enemmän luontoa ihannoivaksi”, Santaoja valottaa. * 40 % sienestää. Tuolloin luonnontuntemus oli osa ylempien säätyjen sivistystä. * 12 % patikoi. * 24 % harrastaa lintuja. * 37 % retkeilee. ”1960-luvulta eteenpäin taas ympäristöhuoli on varmasti ollut monelle keskeinen luontoharrastusta motivoiva tekijä. ”Tieteen kielenä oli aluksi ruotsi, kunnes suomen kieli vakiinnutti asemansa. * 26 % kerää yrttejä ym. Samalla kun virallinen luonnonsuojelutoiminta vahvistui, luontotiedon ja lajitiedon tarve lisääntyi. * 14 % telttailee luonnossa. Viranomaisten ja harrastajien välille kehittyi yhteistyökuvioita, joissa harrastajat ja kansalaistiede ovat olleet tiedon tuottamisessa keskeisessä roolissa”, Santaoja kertoo. ”Se oli hyvinkin sukupuolittunutta, jossa naisen paikka oli muualla kuin juosta perhoshaavin kanssa pitkin niittyjä.” Nyt tilanne on toinen, mutta Santaojan mukaan niin sanotuissa hardcore-lajiharrastajissa eli vakavasti harrastavien joukossa suurempi osa on edelleen miehiä, kun taas vaikkapa marjastajista ja sienestäjistä suurin osa on naisia
M A T T I P IE T IN EN / H IS TO R IA N K U V A KO KO EL M A / M A T K A IL U N ED IS TÄ M IS K ES K U K S EN KO KO EL M A / M U S EO V IR A S TO Ihmisten suhtautuminen luontoon muuttui ihannoivaksi 1950-luvulla, kun kaupungistuminen voimistui.. Lintu tapettiin, jotta sitä voitiin tutkia ja siitä voitiin piirtää lajin tuntomerkit toisintava lajipiirros. Vuonna 1948 perustetun Suomen Sieniseuran toiminnan tarkoituksena on seuran K U V A T 1. O T S O P IE T IN EN / H IS TO R IA N K U V A KO KO EL M A / M A T K A IL U N ED IS TÄ M IS K ES K U K S EN KO KO EL M A / M U S EO V IR A S TO , 3. ”Näytteiden kerääminen on vaikkapa hyönteisharrastajien keskuudessa sellainen asia, joka jonkin verran varmasti jakaa ajatuksia ja harrastamisen tapoja.” Postimerkkityyppisten kokoelmien keräämisestä on kuitenkin Santaojan mukaan pitkälti luovuttu, sillä sitä ei enää pidetä eettisenä. Salaseurasta kaikkien seuraksi Jotta luontoharrastusta ja siihen liittyvää tietoa voidaan välittää eteenpäin vaikkapa mestari–kisälli-periaatteella, kaivataan harrastusten pariin uusia ja nuorempia kasvoja mukaan. Sen pariin on onnistuttu luomaan matalamman kynnyksen toimintamuotoja, kuten vaikkapa Birdlife Suomen järjestämä Pihabongaus, jossa lintuja voi tarkkailla helposti omasta ikkunasta ja olla samalla osa lintuharrastajayhteisöä.” Sesonkiharrastuksista marjastus ja etenkin sienestys ovat myös varsin suosittuja. suomenluonto.fi 17 monitieteilijä Elias Lönnrot (1802–1884) muun muassa ensimmäisen suomalaisen kasvion, vuonna 1860 ilmestyneen Flora Fennican kokoajana. Yksi lajiryhmä on kuitenkin saanut valtavasti uusia harrastajia, nimittäin linnut. Ikääntyminen on yksi asia, joka vaativammissa luontoharrastajapiireissä näkyy”, Santaoja toteaa. ”Kasviharrastajat joskus itse vitsailevat, että se on nykyään vanhojen tätien puuhaa. Se oli kuitenkin tiedon saannin kannalta välttämätöntä. Naapurimaan Ruotsin Carl von Linnétä (1707–1778) on kiittäminen muun muassa luonnontieteellisen taksonomian kehittämisestä. Varhaiseen lajitiedon keruuseen liittyy myös eettisiä kysymyksiä, kuten eläinlajien vangitseminen ja tappaminen. ”Esimerkiksi Tampereen luonnontieteellisessä museossa on laaja lintujen siipikokoelma, joka on kuitenkin tänä päivänä erittäin arvokas”, Santaoja sanoo. ”Lintuharrastuksesta on tullut kaiken kansan harrastus. K A U KO S A TO K A R I / LU O N TO LI IT O N A R K IS TO , 2
1859: Metsähallitus perustetaan valvomaan metsälakia. Melan ja J.A. Palveluun on tehty jo yli 33 miljoonaa havaintoilmoitusta. Joku tykkää istua kannon nokassa ja vain aistia luontoa, ja toinen haluaa päästä kosketuksiin lajien kanssa ja harrastaa esimerkiksi lintujen rengastusta. 1870: Zachris Topelius perustaa Kevätyhdistyksen lintujen suojelemiseksi. ”Suuria kansanjoukkoja kiinnostavat tietenkin ruokasienet, mikä saattaa hymyilyttää tai jopa ärsyttää vakavampia sieniharrastajia. Metsästäjät liikkuvat ahkerasti luonnossa, tekevät riistalaskentoja ja tarkkailevat sekä tunnistavat petoeläinten jälkiä. 1880-luku: Hyönteisja kasvikokoelmien eli herbaarioiden kerääminen yleistyy koululaisten keskuudessa. Seuran Facebook-sivuilla on yli 70 000 jäsentä. 18 suomenluonto.fi omien verkkosivujen mukaan muun muassa sieniharrastuksen ja sienitietouden edistäminen ja levittäminen. ”Voidaan myös keskustella siitä, mikä kaikki on luontoharrastusta. ”Kevyempää harrastamista on vaikkapa retkeily, jossa kiikaroidaan lintuja ja tarkkaillaan ja katsellaan kaikkea vastaan tulevaa”, Santaoja sanoo. Älypuhelinten laadukkaat kamerat ovat puolestaan lisänneet huimasti luontokuvaamista. Tutkimusten mukaan jo luonnon läheisyys elinympäristössä lisää onnellisuutta. 1880: A.J. Se on kuitenkin selvää, että luontoharrastus on varsin salliva ja löyhä yhteisö, jossa saa puuhailla – yksin tai yhdessä. 1880: Ehdotuksen ensimmäisten luonnonpuistojen perustamisesta tekee A. IT S EN Ä IS Y Y D EN A JA N KO KO EL M A / S U O M EN K A N S A LL IS M U S EO H IS TO R IA N K U V A KO KO EL M A / K U S TA N N U S -O S A K EY H T IÖ O TA V A N KO KO EL M A / M U S EO -V IR A S TO A N N A T U O M IN EN. Palménin Luonnonopillinen kuvasto ilmestyy. He kun voivat olla enemmän kiinnostuneita esimerkiksi sienten roolista luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä.” Sieniseura on kuitenkin onnistunut luomaan sosiaalisen median avulla suuren harrastajayhteisön, johon on helppo liittyä, jossa voi jakaa kokemuksia ja saada sekä antaa tunnistusapua. ”Se on suuri muutos verrattuna siihen, jos aiemmin erilaisia pieniä sieniyhdistyksiä tai -seuroja on pidetty salaseuroina, jotka kokoontuvat kerran kuussa hämyiseen museon kellariin tutkiskelemaan mikroskoopilla sienten yksityiskohtia”, Santaoja naurahtaa. ”Petoeläinten, vaikkapa susien, viimeaikaiseen tappamiseen liittyvä kiihko on taas aika kaukana siitä sellaisesta metsästyksen mielikuvasta, jossa hiihdellään hissukseen pyssy olkapäällä.” Harrastajakirjoa siis löytyy riippuen siitä, miten harrastuksen määrittelee. Jokaisella ihmisellä on oikeus liikkua luonnossa riippumatta siitä, kuka alueen omistaa tai on sen haltija. ”Lintuharrastajathan ovat olleet luontoharrastajien joukossa teknologian edelläkävijöitä, sillä heillä oli erikoisista lintuhavainnoista kertovat hakulaitteet eli niin sanotut piipparit käytössä jo 1980-luvulla.” Nyt lintuharrastajat voivat saada ja tarkistaa lajihavaintoja Tiira.fi-lintutietopalvelusta, jota ylläpitää Birdlife Suomi. Snellman ja muut alkavat korostaa suomalaista maisemaa kansallistunnon pohjana. Näin tutkijana se kiinnostaa minua”, Santaoja sanoo. 1875: Topeliuksen Maamme kirjan julkaisu vakiinnuttaa luonnon osaksi suomalaista identiteettiä. 1913: Lintujen järjestelmällinen ja tieteellinen rengastus aloitetaan Suomessa. E. Erilaiset teknologiset innovaatiot, kuten tunnistussovellukset, madaltavat kynnystä ja parantavat mahdollisuuksia tutustua luontoon ja lajeihin helposti ja omatoimisesti. ym.fi/jokaisenoikeudet Rengastuksessa lintu saa jalkaansa yksilöllisen tunnisteen, ja sen mitat kirjataan muistiin. Pelkän luonnon tarkkailunkin on tosin osoitettu lisäävän ihmisen hyvinvointia. 1840-luku: J.V. 1821: Suomen vanhin tieteellinen seura, Societas pro Fauna et Flora Fennica perustetaan. Jokaisenoikeuksien sallimissa rajoissa ei tarvita maanomistajan lupaa. ”Onko luontoharrastus nimenomaan sitä, että kiinnostus on luonnossa itsessään ja lajistossa ilman esimerkiksi marjastuksen ja sienestyksen tapaista hyötynäkökulmaa.” Santaoja nostaa esille myös kalastajat sekä metsästäjät, jotka osallistuvat lajitiedon tuottamiseen. Luontoharrastuksen virstanpylväitä: Vapaus liikkua luonnossa Luontoharrastuksen tärkeä pohja on jokaisenoikeudet. Nordenskiöld. Piippareista kännykkäkameroihin Luontoharrastuksen sadetakin alle mahtuu tietenkin monenlaista harrastajaa kevyestä harrastamisesta aina omistautuneeseen lajikartoitukseen
1938: Perinteiseen luonnonsuojeluun keskittynyt Suomen luonnonsuojeluyhdistys perustetaan. 1938: Ensimmäiset kansallispuistot ja luonnonpuistot perustetaan. A H O & S O LD A N / K A N S A T IE T EE N K U V A KO KO EL M A / M A T K A IL U N ED IS TÄ M IS K ES K U K S EN KO KO EL M A / M U S EO V IR A S TO Marjastus, sienestys, luonnon tarkkailu sekä telttailu ovat edelleen suosittuja luontoharrastuksen tapoja.. 1923: Ensimmäinen luonnonsuojelulaki astuu voimaan. Näin toimittiin esimerkiksi Lempäälän Ahtialanjärvellä, joka on tunnettu monipuolisesta kahlaajalajistosta sekä runsaasta punasotkakannasta. 1941: Suomen luonnonsuojeluyhdistys perustaa Suomen Luonto -aikakauslehden. 1938: Suomen Ladun perustaminen edistää retkeilyä ja ulkoilua massojen harrastuksena. 1950-luku: Luontokuvaus kehittyy omaksi taiteenlajikseen. H EI K K I A N N A N PA LO / LU O N TO LI IT O N A R K IS TO , 3. S A M U LI PA U LA H A R J U / K A N S A T IE T EE N K U V A KO KO EL M A / S A M U LI PA U LA H A R J U N KO KO EL M A / M U S EO V IR A S TO , 2 . 1943: Lasten ja nuorten luontojärjestö Luontoliitto perustetaan. Tämän matalan ja rehevän vesistön nykytilanne upeana lintujärvenä on määrätietoisen kunnostuksen sekä hoitotoimien ansiota. suomenluonto.fi 19 1917: Suomi itsenäistyy. Itsenäistyminen vahvistaa tarvetta tuntea oma maa ja sen luonto. ”Minut yllätti vapaaehtoisten luontoharrastajien suorasK U V A T 1. Vuonna 2023 järvellä todettiin 17 punasotkan pesää. 1940-luku: Partioliikkeen kasvu tuo yhä enemmän luontokasvatusta nuorten arkeen. Käsittämätön sinnikkyys palkitaan Jotta linnuillakin olisi mahdollisimman hyvät oltavat, on ihmisen joskus puututtava peliin. 1924: BirdLife Suomen edeltäjä, Suomen Lintutieteellinen Yhdistys, perustetaan. Järveä on kunnostettu 2000-luvun alusta alkaen vapaaehtoisten voimin, ja tätä toimintaa myös Santaoja tutki väitöskirjassaan
Siellä saattoi kahlaaja kävellä kiveä kääntävän kunnostajan jalkojen välistä. ”Joku kutsuikin järven kunnostustyötä käänteiseksi bongaamiseksi. Kunnostajat luovat otolliset olosuhteet linnuille ja linnut tulevat heidän luokseen – ihan kirjaimellisesti. 1960-luku: Ympäristömyrkkyjen vaikutus herättää harrastajat tarkkailemaan luontoa kriittisesti. 2010-luku: Luonnon terveysOsallistu kirjoituskilpailuun! MIKÄ ON ollut sinun tähtihetkesi luontoharrastuksen parissa. 1993: Metsähallitus saa vastuulleen julkiset retkeilypalvelut sekä opastuskeskukset. Paras kirjoitus palkitaan tietokirjallisuuden Finlandiaehdokkaalla, Sami Karjalaisen Muodonmuutoksia ihmettelemässä -kirjalla (Tammi 2025). 1977: Suomen Luonnonvalokuvaajat ry. Julkaisemme kilpailun parhaimmistoa Suomenluonto.fisivustolla. 1974: Ensimmäinen lintuatlas-projekti alkaa. Tuntemattomista kukista tuttavia Suomenkielisellä luontokirjallisuudella on ollut myös suuri merkitys luontoharrastuksen kehityksessä sekä harrastuksen kipinän sytyttämisessä. Osallistu osoitteessa: suomenluonto.fi/luonnonviemaa. ”Ahtialanjärvi on siis edelleen hyvin ajankohtainen myös ennallistamisnäkökulmasta.” Luonnon tilan parantaminen yhteisillä talkoilla vapaa-ajalla vaatii tietenkin liikkeelle panevaa voimaa, intoa, motivaatiota. Perimmäinen motivaatio harrastuksen taustalla on se toive, että omalla tiedolla ja tekemisellä pystyy vaikuttamaan luonnon monimuotoisuuden säilymiseen.” Ahtialanjärvelle rakennetut tekokarit, pesimälaatikot ja muut turvalliset pesäpaikatkin ovat varmasti syntyneet tämän ensimmäisen sopimuksen innoittamina. 1969: Suomen luonnonsuojeluyhdistys muuttuu Suomen luonnonsuojeluliitoksi. 1979: Koijärvi-liike tuo luonnonsuojelun sekä harrastajat uutisotsikoihin. ”Muutamia vuosikymmeniä sitten suomenkielisiä tunnistusoppaita oli todella vähän. 20 suomenluonto.fi 1956: Seitsemän uutta kansallispuistoa perustetaan kerralla. Heillä oli vastassa monenlaisia haasteita ja vääntöjä ympäristöhallinnon kanssa, mutta silti järven kunnostus onnistui”, Santaoja kertoo. ”Kollegat muualla maailmaa ovat nimenneet luontoharrastajien motivaation lähteeksi termin fi rst contract eli ensimmäinen sopimus. 1996: Ensimmäiset luonnon havaintotietokannat alkavat siirtyä verkkoon. Kerro siitä meille! Osallistu Luonnon viemää -kirjoituskilpailuumme 31. toukokuuta mennessä. 2006: Tiira-lintutietokanta avataan. 1972: WWF Suomi perustetaan. Mistä se sitten kumpuaa. K A N S A LL IS G A LL ER IA / T ER O S U V IL A M M I, K A N S A LL IS G A LL ER IA N KO KO EL M A / A T EN EU M IN TA ID EM U S EO K U V A T LU O N N O N T IE T EE LL IN EN K ES K U S M U S EO LU O M U S M A R IK A EE R O LA. 2008: LuontoPortti-verkkopalvelu perustetaan helpottamaan lajintunnistusta. perustetaan. Viimekätinen palaute työstä oli siis lintujen luottamus”, Santaoja kuvailee. Linnut olivat niin tottuneita lintuharrastajien läsnäoloon. Nekin ovat varmasti osaltaan lisänneet harrastusta – ja tietenkin uskomattoman kauniit eri lajien suomenkieliset lajinimet”, Santaoja sanoo. Tämä kokeellinen kunnostustyö on saanut tunnustusta näin vuosikymmenten jälkeenkin ja järvellä kehitellyt menetelmät on otettu muuallakin maassa käyttöön. Tänä päivänä korkeatasoista kirjallisuutta on hyvin tarjolla, josta esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Sami Karjalaisen upeat kirjat sudenkorennoista. Jos aiemmin luonnontieteellisen tiedon ymmärtämisen mahdollisti latinan kieli ja lajien tieteelliset nimet, niin nyt pystyttiin operoimaan omalla äidinkielellä. Tunnistusoppaiden klassikoita ovat esimerkiksi Kaarlo Varhaiset piirroskuvitukset, kuten Hilda Olssonin (1832–1915) hämähäkit (oik.) ja Ferdinand von Wrightin (1822–1906) linnut (alh.) olivat tärkeässä roolissa lajien tunnistamisessa. taan käsittämätön sinnikkyys, jota suuresti ihailen