Suomen Luonto 02/2026 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2 Tämä näkymä oli kerran kansallispuiston arvoinen. S U O M E N LU O N T O 2 | 2 2 6 P O R K K A L A N LU O N T O . Onko se sitä nyt. Lajipari Esittelyssä riekko ja kiiruna. H A N K IE N S U O M I. Komposti on tarkkailijalleen pieni maailma. IRTONUMERO 12,90 € Miten lepakoiden talvipaikat paljastuivat tutkijoille. riekko ja kiiruna. H E T K I R IE K K O J E N K A N S S A . LE P A K O ID E N TA LV I. on tarkkailijalleen. T IIN A R A E V A A R A N E S S E E . PORKKALA SUOMEN SUURIN LUONTOLEHTI 85 vuotta luonnon äänenä 2026 Mustarastaan laulu kertoo Tiina Raevaaralle muutoksesta. Mustarastaan laulu kertoo Tiina Raevaaralle muutoksesta. Lajipari Esittelyssä riekko ja kiiruna. R IE K K O J A K IIR U N A . K O M P O S T IN E L Ä M Ä Ä
Sirrejä talvehtii Suomen vesillä muun muassa Kirkkonummen Porkkalan saaristossa. Tyrskyihin tottuneet TUNTURIYLÄNGÖILLÄ pesivä merisirri on saanut lajinimensä talvehtimisympäristönsä mukaan. TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA PETTERI TOLVANEN. Niiden tähyily mantereelta on haasteellista, sillä ne viihtyvät aaltojen pyyhkimillä ulkoluodoilla
Se ei suosi mitään pohjoisen talviin sopeutunutta eläintä. Huuhkaja sen sijaan ei pärjää pelkillä myyrillä. Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuoja-seloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Lounais-Suomessa on näkynyt alkuvuonna hiirihaukkoja ja piekanoita päivystämässä peltoaukeiden laitamilla ja valotolpilla. Myyriä pitäisi koko maassa oleman vähintäänkin kohtuullisesti – paitsi Lapissa, jossa seuraavaa myyrähuippua odotetaan aikaisintaan vuodelle 2027. Printall käyttää sähkönä sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa. Jos kuulee yhden pöllön huutavan, voi sitten tehdä vähän pidemmän kuunteluretken lähitienoon hyvillä metsäalueilla. Eteläisimmästä Suomesta havaintoja on niukasti. Jos pöllöillä on pesintäaikeita, ne aloittelevat huutoaan jo iltauutisten aikaan. Varpuspöllöjä on niitäkin näkynyt etenkin Keski-Suomesta ylöspäin, mutta huutavia on kuultu yllättävän vähän. ENERGY G R E E N 85 VUOTTA Lu on non äänen ä PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Heikki Vasamies heikki.vasamies@suomenluonto.fi. Painotalolle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. JOS ETELÄN MYYRÄKANNAT nousevat ennustetulla tavalla, se voi innostaa pöllöjä pesimään aikaisin. vuosikerta Toimituksen osoite Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (arkisin klo 9–15), tilaajapalvelu@ sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Kuvankäsittely ja taitto Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Marika Eerola Toimittajat Johanna Mehtola, Mari Pihlajaniemi (vapaalla), Hannu Toivonen ja Anna Tuominen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen ja Roosa Roivainen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina. 4 suomenluonto.fi 4041 0820 KEVÄTTALVEN ÖINÄ kannattaa höristellä korvia, sillä samalla kun ketut jo virittelevät öistä soidinhaukkuaan, myös pöllöjen huutelu antaa vinkkiä niiden pesimähaluista. Nyt huhuilua voikin olla luvassa muutaman hiljaisen vuoden jälkeen. Jos lumeen tai sen alle ei synny jääkerroksia, myyrät voivat hyötyä lumipeitteen antamasta suojasta. Tammikuussa niitä huuteli etenkin Oulun seudulla ja keskisessä Suomessa. M E R J A PA A K K A N E N S A M I M A J O IN E N / V A S TA V A LO Viirupöllö karttelee Suomen etelärannikkoa, mutta on Virossa yhtä yleinen kuin lehtopöllö. tuulaskoski@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi, Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki. Se antaa jo vihjeen siitä, että peltomyyräkannat ovat paikoin nousussa. Aikakausmedia ry:n jäsen, ISSN 0356-0678 (painettu), ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna. Ja se kaikkein pahin on tilanne, jossa lumi sulaa, valuu koloihin ja sitten jäätyy kovaksi kaiken peittäväksi kerrokseksi. KANNATTAA KÄYDÄ koekuuntelemassa pöllöjä muutamana iltana sopivan tyynessä säässä. Jos taas lumi sulaa ja valuu pesäkoloihin, se voi haitata myyrien lisääntymistä. BIRDLIFEN TIIRA.FI palvelun mukaan helmipöllojä puputti jo joulukuussa. Huutoja yössä Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto 85. Pöllöistämme suurin esiintyy lähes koko maassa, mutta sen kumeaa huhuilua on kuultu hyvin harvassa paikassa: tuntuu että laji taantuu vuosi vuodelta, vaikka rottia ja jäniksiä riittäisi saaliiksi. Viirupöllöjä on haukahdellut siellä täällä Etelä-Savosta Pohjois-Karjalaan, mutta myös Keski-Suomessa. HAVAINNOT voi ilmoittaa Tiiraan (www.tiira.fi ), niin tutkijat ja me kaikki luonnonystävät saamme kokonaiskäsityksen pöllöjen esiintymisestä tänä keväänä. Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®-sertifikaatti. Eteläisiä lehtopöllöjä on ollut hyvin äänessä lajin päälevinneisyysalueella Varsinais-Suomesta Uudellemaalle, Hämeeseen, Pirkanmaalle ja Keski-Suomeen. PELLOILLE JA METSIIN satanut lumi tekee tilanteen vaikeasti ennakoitavaksi
24 Jos lopulta onkin vain mustarastaita. 36 Riekko vai kiiruna. Pohjanlepakko horrostaa 28. Kävimme retkellä Porkkalassa, jonne tuli kansallispuisto 1938. Mistä erottaa kaksi samannäköistä pohjoisen kanalintua. suomenluonto.fi 5 Näkymä kohti entistä Porkkalan kansallispuiston aluetta. Nyt myös kallionraot ja kivikot ovat paljastuneet lepakoiden talvisijoiksi. 48 Hetki riekkojen kanssa Riekkoparvi mökin pihassa teki Anna Välimäkeen vaikutuksen. KANSIKUVA PETTERI TOLVANEN Sisällys 2/2026 Vakiot 4 Pääkirjoitus 6 Havaintokirja 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 54 Homo sapiens: Laura Kolehmainen 56 Kysy luonnosta 60 Kotona 62 Luupin alla: Luonto, taide & kulttuuri 64 Kolumni: Marko Leppänen 65 Lukijoilta 56 K YSY LUONNOSTA Mikä viisivarpainen eläin tallusteli pihalla. M A R K K U LA P PA LA IN E N 56 K YSY LUONNOSTA Mikä viisivarpainen Pohjanlepakko horrostaa luolamaisessa tilassa. Retki niemelle sivuilla 14–23. Kävimme lepakkotutkijoiden kanssa nahkasiipien uusilla talvimailla. 38 Hangen henki Mika Honkalinnan vangitsevat kuvat hangesta. 28 Kiven sisässä Lepakoiden talvehtimisesta on saatu aivan uutta tietoa. 50 Kompostorin kannen alla Komposti on monen madon, tuhatjalkaisen ja muun koti. Löytyykö nyt perusteita uudelle kansallispuistolle. ”Miten rakastaa kriisien muuttamaa luontoa”, kysyy Tiina Raevaara esseessään. 14 Porkkala – kansallispuiston arvoinen
6 suomenluonto.fi Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havaintokirja TOIMITTANUT ROOSA ROIVAINEN 6 suomenluonto.fi Käpytikka Lumi vain pöllysi, kun käpytikka irrotti käpyä kuusen oksasta. Kuva: Päivi Kiiskinen-Mustonen, Joensuu 9.1.2026.
Kuva: Jouni Neuvonen, Hiitolanjoki Ritakoski 16.1.2026. Tänään löytyi ensimmäinen lumikorento (Boreus westwoodi) hangelta. Ehkä ei, taitaa aikuinen jänis olla ketulle kova pala. Kuva: Juhani Harkas, Taivassalo 28.01.2026. suomenluonto.fi 7 suomenluonto.fi 7 Saukko sukelsi jään läpi . Kuva: Anna-Riikka Paaso, Haukipudas 23.1.2026. Se on silloin vain roska hangella saalistajien silmissä. Se on hyvin helppo kuvata makrovälineillä, koska se jähmettyy paikalleen, kun se havaitsee liikettä lähistöllä. 2026 Simpeleen vapaasti virtaavan Hiitolanjoen Ritakoskella kuvaamassa saukkoa, se sukelsi jään läpi ahven suussaan, ja sen päähän jäi ”jäähattu”. Luonnon taideteos . Metsän myyrä . Kahdet jäljet Kahdet jäljet yhtyvät, kettu ja jänis ovat yön aikana kulkenet samaan suuntaan. Onko kettu ollut saalistamssa jänistä. Saukolla oli siis taito tietää minkä paksuinen jää oli, jotta se uskalsi sukeltaa sen läpi. Kuva: Hannu Rasiranta, Hauho 18.1.2026. Ollessani 16.1. Kuvaajan mielestä se tietysti poseeraa. Ei pelkästään lintu käy ruokailemassa. Jään paksuuden näkee kuvasta. Kuva: Hannu Tikkanen, Kajaani 8.1.2026.. Lasilevylle pyydystetty lumihiutale. Lumikorento . Kun en ollut varautunut tähän, niin äänekäs särkyvä jää ja saukon ilmestyminen aivan eteeni tuntui mahtavalta
Viime vuonna sivustolle kertyi yli 140 000 havaintoa, ja tutkijat toivovat aktiivisen havainnoinnin jatkuvan. Helsingin Sanomat haastatteli 19.1. Vastaava keräys järjestettiin myös vuonna 2015. Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE H EN R I KO S K IN EN / V A S TA V A O A LE X EY S EA FA R ER / S H U T T ER S TO C K TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Naali on palannut pesimään Käsivarren Lappiin.. Tutkimusryhmä on myös perustanut Punkkilive-havaintosivun, johon kansalaiset voivat ilmoittaa puutiaishavaintonsa. Se myös auttaa käyttäjiään tunnistamaan riskialueita ja liikkumaan luonnossa tietoisemmin. 8 suomenluonto.fi 3,5 miljoonaa 8 suomenluonto.fi Naalin kannan kasvu Pohjoismaissa on tasoittumassa TUOREEN POHJOISMAISEN naaliraportin mukaan naalin kanta Fennoskandiassa on vakautunut. Vuonna 2025 naali pesi neljättä vuotta peräkkäin Suomen tuntureilla. LAURI LINDBOHM En lähtisi mukaan suoraan toimintaan, jos siinä hetkessä olisi jokin muu keino muuttaa asioita. Yliopiston tiedote kertoo, että sittemmin puutiaisten ja niiden kantamien taudinaiheuttajien määrissä ja esiintymisessä on tapahtunut huomattavia muutoksia. Naalia suojeleva Felles Fjellrev -hanke on Norjan, Ruotsin ja Suomen viranomaisten, luonnonsuojelujärjestöjen ja yliopistojen yhteisponnistus, joka jatkuu kuluvan vuoden loppuun saakka. julkaistussa artikkelissaan luontokartoittaja Ville Murmannia ja muita Elokapinan aktivisteja heidän motiiveistaan. K A NSALLISPUISTOISSA kävi viime vuonna 3,5 miljoonaa retkeilijää, Metsähallitus tiedottaa. Vuosittaiset laskentatulokset kannan suuruudesta heittelevät, mikä osoittaa, että kasvukäyrä on tasoittunut ja pentuemäärien vuosikohtainen vaihtelu on suurta. Naalin tila herättää suojelutyön kannalta optimismia, mutta laji on yhä uhanalainen. Suosituin kohde oli Pallas– Yllästunturin kansallispuisto. Tutkijat ovat huolissaan naalin geneettisestä monimuotoisuudesta osapopulaatioiden sisäsiittoisuuden ja pienten pentueiden vuoksi. Kansallispuistojen kävijämäärä laski hieman edellisvuodesta, mutta Luontopalvelujen kaikkien kohteiden kokonaiskävijämäärä nousi kahdella prosentilla. Lisätietoja hankkeesta löytyy osoitteesta www.punkkipankki.fi . Aktivistit saivat kahden vuoden takaisista tapahtumista Aalistunturilla tuomiot hallinnan loukkauksesta sekä niskoittelusta poliisia vastaan. AT Puutiaiskausi alkaa +5 celsiusasteessa. Valtakunnallinen puutiaiskeräys käynnistyy TURUN YLIOPISTON puutiaistutkijat järjestävät tänä vuonna puutiaiskeräyksen, joka jatkuu koko puutiaisten esiintymiskauden ajan. Naalikannan koko oli 2000-luvun alussa vain 40–60 aikuista yksilöä, kun vuoden 2025 laskelmien mukaan Fennoskandiassa eli jo noin 526 aikuista naalia. Tutkimukseen voi osallistua ottamalla löytämänsä puutiaiset talteen ja lähettämällä ne tutkijoille. Uuden keräyksen avulla tutkijat saavat tarkempaa tietoa tämänhetkisestä tilanteesta
Mateiden määrä on laskenut merkittävästi, ja laji luokitellaan silmälläpidettäväksi. Made elää kaikkialla Suomen sisävesissä ja sisävesissä ja rannikolla. pohjakalalle. Made painaa tavallisesti alle 1,5 kiloa. Poikaset kuoriutuvat keväällä jäidenlähdön aikaan. Suomenennätys 2000-luvulta on 8,05 kiloa. Made tarvitsee kesälläkin viileyttä, joten vesien lämpeneminen on karkottanut kalan joiltain paikoilta. On jopa uskottu, että kesällä se maistuisi pahalta. H E S MATEEN KUTUKALENTERI MATEEN KUTUKALENTERI MATEEN KUTUKALENTERI H M T K. T H H E S L M J MATEEN KUTUKALENTERI H M T K Made saalistaa pohjaeläimiä ja pikkukaloja pimeässä hajuja tuntoaistin avulla. KG LOTA LOTA TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA PEKKA TUURI Made painaa tavallisesti alle 1,5 kiloa. Erään vanhan uskomuksen mukaan syksyllä pyydykseen eksynyt made tuo huonoa onnea. Made LOTA LOTA Evien reunustama Made tulee sukukypsäksi noin 5–6-vuotiaana, ja sydäntalven kylmyys innostaa sen kutemaan. Made LOTA LOTA Evien reunustama pyrstöosa on litteä ja pituudeltaan yli puolet ruumiin pituudesta. Kesäisin made etsii syvänteistä viileää vettä. Suomenennätys 2000-luvulta on 8,05 kiloa. Kutupaikka on alle kolmen metrin syvyydessä hiekkaisella tai soraisella pohjalla, usein virtapaikoissa, mihin naaras laskee huimat miljoona mätimunaa. Iho on limainen ja hyvin pienisuomuinen. suomenluonto.fi 9 Mateen kutu ajoittuu tammi–maaliskuulle. KUUKAUDEN LAJI suomenluonto.fi 9 Viiksisäie on tärkeä tuntoelin yöaktiiviselle pohjakalalle. Kalevalassa lajiin viitataan manalan kalana, jonka suuhun hukkunut päätyy. Suomenennätys 2000-luvulta on 8,05 kiloa. Made painaa tavallisesti alle 1,5 kiloa. MANALAN MATIKK A Madetta kalastetaan etupäässä kudun aikaan pilkkimällä. Made elää kaikkialla Suomen sisävesissä ja rannikolla
Tornionjoesta lähti merelle ennätykselliset yli kolme miljoonaa lohen vaelluspoikasta. 10 suomenluonto.fi LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE suomenluonto.fi 2020-LUVULLA lohenpoikasten suuri kuolleisuus merivaelluksen aikana Itämeressä on herättänyt huolta. Viime vuoden lopulla ruotsalainen Fiskejournalen-lehti uutisoi, että jopa 100 000 lohta voi päätyä sivusaaliksi kaupallisten troolareiden verkkoihin. ”On vahvoja signaaleja, että jos silakka voi hyvin, lohi voi hyvin”, sanoo erikoistutkija Atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Tällaisia olivat esimerkiksi lohen ravintokalojen kuten silakan, kilohailin ja piikkikalan runsaus, silakan lihavuus, silakkatroolauksen määrä ja hylkeiden runsaus. Romakkaniemi kertoo, että ensimmäistä vuottaan meressä viettävien lohien eli postsmolttien hyvinvoinnilla vaikuttaisi olevan yhteys silakkaan kahdella tavalla. Postsmolttien eloonjäännin ja sitä mahdollisesti selittävän tekijän samanaikainen vaihtelu ei varsinaisesti todista syy–seuraussuhdetta, Romakkaniemi sanoo. TOIMITTANUT HANNU TOIVONEN Nyt. Se antaa kuitenkin vahvaa osviittaa jatkotutkimuksille. Vuodenvaihteessa päättyi Luken kaksivuotinen tutkimus, jossa tutkittiin Itämeren lohien luontaista eloonjäämistä ja sukukypsymistä merivaelluksen aikana. Romakkaniemi kertoo, että Luken ja Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) viime syksyn koetroolauksissa tutkijat saivat saaliiksi toistakymmentä postsmolttia. Sellaisina vuosina kun silakan poikasia syntyy paljon, postsmoltit näyttävät selviävän paremmin. Luken tutkimus viittaa siihen, että troolaus ei vaikuta merkittävästi lohien eloonjääntiin Itämeressä. Niiden mahoista on tarkoitus tutkia dna-menetelmillä massiaisten ja muun ravinnon jäämiä. ”Se viittaa todennäköisimmin siihen, että jossain vaiheessa postsmolttien vaeltaessa kohti Etelä-Itämerta niillä ja suurilla silakoilla on Pohjanlahdella yhteinen ravintokohde.” Tutkimuksessa postsmolttien eloonjäännin vuosittaista vaihtelua vertailtiin kymmeniin sitä mahdollisesti selittävien tekijöiden vuosittaiseen vaihteluun. Uutisessa kerrotNuorten lohien hyvinvoinnilla vaikuttaa olevan yhteys silakkaan TEKSTI HANNU TOIVONEN KUVA SHUTTERSTOCK . Postsmoltit syövät vastakuoriutuneita ja jonkin verran myös yksivuotisia silakoita. Jos sitä ei ole tarjolla, lohet voivat nälkiintyä tai päätyä petojen saaliiksi. Jos ne ovat syöneet hyvin ja lihavassa kunnossa, postsmoltit selviytyvät hyvin. Silakan nälkiintymisen ja massiaisten vähyyden yhteydestä on viitteitä. Toinen yhteys liittyy Pohjanlahden suurimpiin 15–20 senttisiin silakoihin. Isojen silakoiden ja nuorten lohien yhteinen ravintokohde saattaa olla äyriäisiin kuuluva massiainen, sanoo Romakkaniemi. Nyt lohen vaikeasta tilanteesta on saatu uutta tietoa
suomenluonto.fi 11 Massiaiset saattavat olla nuorten lohien ja suurien silakoiden yhteinen ravinto Itämerellä. Jäsenmaiden on vastaisuudessa mitattava vedestä laajasti PFAS-yhdisteitä, joiden raja-arvot säädöksissä määriteltiin ensimmäistä kertaa. Projektin lykkääntyminen on voitto ympäristöliikkeille, jotka vastustivat hanketta voimakkaasti. ”Esimerkiksi viime syksynä koko troolauksen tulos oli kahdeksan lohta, kun troolattiin Pohjanlahti ja Suomenlahti.” Luke kertoi tammikuussa, että viime kesänä Tornionjokeen nousseiden lohien määrä noin kaksinkertaistui kesästä 2024. Ne kertyvät ympäristöön ja eliöihin. Arvio on alustava ja voi pienentyä jatkoanalyyseissä. Ne haittaavat juomaveden laatua, vesiekosysteemejä ja ravintoketjuja. Laskelmien oikeellisuuteen liittyy hänen mukaansa hyvin suuria epävarmuuksia. Raja-arvojen arvioidaan olevan liian väljät, ja sääntely reagoi liian hitaasti pitkäaikaisvaikutusten hillitsemiseksi. LAURI LINDBOHM NORJAN UUSI HALLITUS on lykännyt suunnitelmia syvänmeren kaivosten perustamisesta arktisella alueella. TA R U R A N TA LA / V A S TA V A LO Norjan syvänmeren kaivoshankkeet toistaiseksi jäihin EU kiristää ikuisten kemikaalien valvontaa suomenluonto.fi 11. JESSICA HAAPKYLÄ tiin, että lukuun liittyy epävarmuutta, koska laskelmat perustuvat tieteelliseen troolaukseen. Tarkoituksena oli etsiä alueelta kuparia, sinkkiä ja kobolttia sähköautoihin ja vihreään siirtymään. PFAS-yhdisteiden poistaminen vedestä on teknisesti haastavaa ja kallista. Yritys ei ole vielä hakenut lupaa, mutta sen tavoitteena on aloittaa toiminta vuonna 2027 tai 2028. Lykkäys kestää ainakin vuoden 2029 loppuun, ja se koskee tarjouskilpailuja, kartoituksia ja lupien myöntöä. EU:N UUDET juomavesisäädökset astuivat voimaan tammikuussa 2026. Itämerellekin tavoitellaan merenpohjan kaivostoimintaa. Norja suunnitteli aloittavansa kaivostoiminnan vuonna 2030 noin 280 000 neliökilometrin kokoisella alueella Huippuvuorten lähistöllä. Tutkimuspyynnin perusteella Tornion joesta lähti alkukesän 2025 aikana merelle ennätykselliset yli kolme miljoonaa lohen vaelluspoikasta eli smolttia. Yhdisteitä käytetään laajasti esimerkiksi pinnoitetuissa astioissa ja tekstiileissä, ja ne päätyvät ympäristöön jätevesien mukana. Arktisen syvänmeren alue on herkkä ja lajistoltaan monipuolinen. PFAS-kemikaaleja kutsutaan ikuisiksi kemikaaleiksi, koska niiden hajoaminen luonnossa voi kestää jopa satoja vuosia. Niitä on Suomessa löydetty esimerkiksi pintavesistä ja kaloista. Jos raja-arvot ylittyvät, jäsenmaiden on ryhdyttävä toimiin juomaveden PFAS-pitoisuuksien pienentämiseksi. Kaivostoiminta ruoppausta muistuttavilla menetelmillä uhkaisi tukahduttaa merenpohjan eliöt sedimenttikerroksen alle. Romakkaniemi kertoo, että uutisen laskelmat perustuvat yli vuosikymmenen takaiseen Itämeren lohikannan arvioryhmän työhön. Ympäristöjärjestöjen ja kemikaaliasiantuntijoiden mukaan uudistus on tärkeä askel, mutta ei vielä riittävä vesieliöiden ja vesiekosysteemien suojelun parantamiseksi. ”Runsas smolttivaellus Tornionjoella on hyvä merkki, mutta vasta parin vuoden aikajänne kertoo, johtaako runsas smolttimäärä runsaisiin palaavien lohien määriin”, sanoo Luken erikoistutkija Jenni Prokkola tiedotteessa. Suomessa lohen sivusaaliiksi päätymistä on seurattu tutkimusalus Arandan syksyisissä koetroolauksissa. Ruotsalainen yhtiö suunnittelee rautamangaanin keräämistä keskeltä Perämerta 12 kilometriä Suomen talousalueesta. Suomessa asiasta uutisoi ensimmäisenä Yle
Jos haluaa varmuudella määrittää yksittäisen hankalan äänen, pitää kysyä asiantuntijalta.” Tekoälylläkin on vahvuutensa. Sillä voidaan riittävän luotettavasti analysoida valtavan suuria aineistoja, ja se on oivallinen apuväline tavallisille kansalaisille. ”Parhaat tulokset saadaan, kun yhdistetään molempien vahvuudet.” 12 suomenluonto.fi Tekoälylläkin on vahvuutensa. Sovelluksella ihmiset voivat äänittää lintujen ääniä ja tekoäly tunnistaa lajin. ”Osaava ihminen on reilusti parempi kuin tekoäly. Entä kumpi on parempi lintujen äänten tunnistamisessa, tekoäly vai ihminen. ”Parhaat tulokset saadaan, kun yhdistetään molemPunarinnan laulu on solisevaa ja kirkasta. 12 suomenluonto.fi HELSINGIN YLIOPISTON uudessa tutkimuksessa on parannettu tekoälyn tarkkuutta lintujen äänien tunnistamisessa. ”Sitä kautta olemme saaneet lisää opetusmateriaalia, jolla voimme parantaa entisestään tunnistusmalliamme.” Sovellusäänitysten avulla tutkijat voivat tutkia myös esimerkiksi lintujen esiintymistä, muuttokäyttäytymistä ja lauluaktiivisuutta. ”Esimerkiksi minkälainen on lintujen ääntelyrytmi vuoden tai vuorokauden ympäri, miten eri lintulajit vastaavat toisen lajin ääntelyihin tai miten hämäräaktiiviset lajit reagoivat valon määrän muuttumiseen pohjoisessa”, Lauha sanoo. Tutkimusta on käytetty myös Muuttolintujen kevät -sovelluksen kehittämisessä. Tutkimuksen tekijä, väitöskirjatutkija Patrik Lauha kertoo, että aikaisemmin ongelmana on ollut se, että tekoälyllä on vaikeuksia tunnistaa lintujen äänet luotettavasti kauempaa ja erottaa ne taustaäänistä. Siinä selvitetään Suomen pesimälintujen levinneisyyttä ja muutoksia vapaaehtoisten avulla. Kansalaisten äänitykset hyödyttävät myös tutkijoita. Nyt tekoälytunnistusta pystytään hienosäätämään ja sopeuttamaan erilaisiin paikkoihin eri puolilla maailmaa. Siinä tutkijat jättävät mikrofoneja maastoon, jossa ne nauhoittavat lintujen ja muiden eläinten ääniä. Esimerkiksi huonosti kartoitettuja ruutuja pystyisi täydentämään, kun tutkija varmentaisi tekoälyn tunnistukset. Nyt Nyt Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT HANNU TOIVONEN TEKSTI HANNU TOIVONEN KUVA KAARLO SAARIKOSKI / VASTAVALO TEKSTI HANNU TOIVONEN HANNU TOIVONEN HANNU TOIVONEN KUVA KAARLO SAARIKOSKI / VASTAVALO Tekoälyn avulla voi tutkia lintujen ääntelyrytmiä ja vastauksia toisille. Sillä voidaan riittävän luotettavasti analysoida valtavan suuria aineistoja, ja se on oivallinen apuväline tavallisille kansalaisille. Äänet kerättiin osana kansainvälistä tutkimusprojektia eri puolilta maailmaa. Tulokset koskevat automaattista tunnistamista passiivisessa seurannassa. Lauha kertoo, että äänityksiä on ajateltu hyödynnettävän myös lintuatlaksessa. Aineiston läpikäymiseen tarvittiin tekoälytunnistusta, koska automaattitallennuksella kertyi valtava, jopa satoja vuosia vastaava aineisto. Tekoälymallin avulla on mahdollista tutkia monipuolisesti erilaisia ekologisia asioita
P ER T T I KO S K IM IE S PA U L S T EV EN S Rahkasammal. Pyrstön tyven lihakset auttavat lintua pysymään paikallaan rungolla. Terveysmetsä sopi myös kuntoutusympäristöksi esimerkiksi fysioja toimintaterapiassa. He arvioivat niiden etenkin kohentavan asiakkaiden mielen hyvinvointia ja vähentävän stressiä. Tutkimus paljasti, että terveysmetsien käyttöönoton myötä sairaaloiden henkilökunta oli lisännyt merkittävästi luontoympäristön käyttöä työssään. Tutkimuksen mukaan ennallistaminen voi tuottaa arviolta 2–6 hiilidioksiditonnin viilentävän vaikutuksen hehtaaria kohden vuodessa sadan vuoden jaksolla. Nokaniskua vahvistaa pään ja kaulan lihasten samanaikainen supistuminen, jonka ansiosta ruumiin liike-energia siirtyy vasaran liikerataa muistuttavalla vipuvarrella nokankärkeen. Ammattilaiset pitivät luontokäyntejä vaikuttavina. Tutkimus tehtiin mallinnuksella, jossa käytettiin ennallistetuilta soilta kerättyjä tietoja. Lantion lihasten koukistuessa eturuumis ja pää työntyvät mahdollisimman voimakkaasti puuta kohti. Tutkijat mittasivat puuta nokallaan hakkaavan, pikkutikan kokoisen pohjoisamerikkalaisen keijutikan hermojen ja lihasten toimintaa, keuhkojen ja niistä haarautuvien ilmapussien painetta ja ilmavirtauksia. Aiemmissa tutkimuksissa on oletettu, että ennallistetut suot muuttuvat luonnontilaisen kaltaisiksi ja päästöt sen mukaisiksi. Tikat hakkaavat puuta esimerkiksi löytääkseen toukkia, kovertaakseen pesäkoloja ja kuuluttaakseen elinpiirinsä omistusta. Ennallistaminen nopeuttaa rahkasammaleen kasvua 20 vuoden ajaksi. Sairaalat lisäsivät luonnon käyttöä työssään Tikka hakkaa puuta koko ruumiinsa voimalla Soiden ennallistaminen voi auttaa nopeasti SOIDEN ENNALLISTAMINEN voi tuottaa ilmastohyötyjä nopeasti, kun aiemmin sen on arvioitu lämmittävän ilmastoa, selviää Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta. PERTTI KOSKIMIES Terveysmetsää hyödynnettiin myös synnytyksen käynnistämisessä. Tällaisia metsiä on Suomessa perustettu jo ainakin Kajaaniin sekä Lahteen. Kun sammalikko nousee suon vedenpinnan yläpuolelle, metaanipäästöt todennäköisesti pienenevät. Tutkimus keskittyi karuihin soihin. Luonnonvarakeskus (Luke) selvitti, miten Kainuun ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueiden henkilöstö käyttää terveysmetsää. SAIRAALOIDEN YHTEYTEEN perustettuja terveysmetsiä voidaan hyödyntää niin sairaalan asiakkaiden, henkilöstön kuin paikallisten asukkaidenkin hyvinvoinnin tukemiseen. Osa ammattilaisista toteutti asiakaskäyntejä metsäympäristössä, osa taas ohjasi potilaita ulkoilemaan metsässä läheistensä kanssa. HT YHDYSVALTALAISESSA tutkimuksessa on saatu uutta tietoa tikan nokkimistekniikasta. suomenluonto.fi 13 15–25 Tikka rummuttaa kelopuuta tai muuta ääntä voimistavaa alustaa noin 15-25 kertaa sekunnissa. Tikan poikkeuksellinen liikevoima syntyy luurankoon kiinnittyvissä pään, kaulan, lantion, vatsan ja pyrstöntyven lihaksissa eli koko ruumiin mitalla. nokaniskua sekunnissa. Viilentävä vaikutus voi alkaa jo muutaman vuosikymmenen aikana. JOHANNA MEHTOLA H A N N U TO IV O N EN suomenluonto. Yleisintä oli ohjeistaa asiakasta menemään terveysmetsään omatoimisesti. Sairaaloiden terveysmetsät ovat kaupungin ja hyvinvointialueen omistamia, kaikille avoimia luontoalueita. Nokaniskujen välissä tikka hengittää tehostetusti ja nopeasti, mikä ylläpitää lihasten tehokasta toimintaa pitkissäkin rummutussarjoissa. Rahkasammaleen nopea kasvu lisää myös hiilidioksidin sidontaa ilmasta
14 suomenluonto.fi P O R K K A LA Kansallispuiston arvoinen?
P ET T ER I TO LV A N EN Näkymä Porkkalan kärjestä merelle. Kansallispuiston arvoinen?. TEKSTI Yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista perustettiin Porkkalaan. suomenluonto.fi 15 TEKSTI ANNA TUOMINEN TEKSTI ANNA TUOMINEN Yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista perustettiin Porkkalaan. Toivo uudesta puistosta elää, sillä alueelta löytyy jo kaikki tarvittava. Taustan Träskön saari ympäristöineen oli yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista. Toivo uudesta puistosta elää, sillä alueelta löytyy jo kaikki tarvittava
Siitä Porkkalaan liikennöivät bussit 902 ja 902K. Ensinelikosta Pallas–Ounastunturi ja Pyhätunturi ovat komistuneet ja kasvaneet kokoa, mutta kahden muun, Porkkalan ja Petsamon Heinäsaarten, tie tyssäsi sotaan. Nyt merenpinnan lasku on ilmastokriisin seurauksena pysähtynyt. Erääseen Porkkalan saarista perustettiin yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista vuonna 1938. Se ruhjoi yhtäältä, silotti toisaalta ja antoi Porkkalanniemelle sen repaleisen muodon. Hyviä lintupaikkoja: kartalla ovat Saltfjärdenin ja Medvastön lintukosteikot sekä Porkkalanniemen kärjen näköalapaikat. Tämän kunnian sai kolmen muun alueen ohella Träskö, nimensä mukaisesti pienen järven koristama saari aivan niemenkärjen edustalla. . Tammikuu 2026. Kirkkonummen keskustaan pääsee HSL:n Uja Y-junilla. Yhä edelleen maaperä palautuu sitä peittäneen jään painosta. Sen kärki osoittaa lounaaseen valmiina halkomaan tuulta ja ottamaan vastaan Itämereltä lähestyvät säärintamat. Maa on kohonnut Porkkalassa muutaman millin vuosivauhtia. Uloimmilta kareilta on vain reilut kolmekymmentä kilometriä Viron Naissaareen, ja kauniilla säällä kaukoputkella voi löytää horisontista saaren kärjessä seisovan majakan sekä Tallinnan TV-tornin. Kurvikas kalliomaisema muistuttaa mannerjäästä. K A N N A K A IS A V Ä N T TI N EN K A R T TA TE R O JÄ M S Ä JA A N N A TU O M IN EN. Se tuntuu mitättömän vähältä, mutta ajan mittaan lahdet kuroutuivat suojaisiksi fladoiksi ja lopulta soistuivat, kun yhteys mereen katkesi. 16 suomenluonto.fi Kivinen niemi ojentautuu Suomineidon helmoista Suomenlahdelle. . Talvi saapuu Porkkalan kärkeen. Suomen ensimmäinen kansallispuisto Porkkalan rantoja reunustavat lukuisat saaret
Träskötä ryhdyttiin jälleen varustamaan vuonna 1939, vain vuosi sen jälkeen, kun siitä oli tullut kansallispuisto. Viimeisen kerran Träskön linnoitukset tuhottiin tasan 70 vuotta sitten, kun Neuvostoliitto palautti Porkkalan Suomelle etuajassa jo vuonna 1956. Lukuisten muiden ohella siinä ehdotettiin Porkkalan kansallispuiston PORKKALAN KÄRKI ON MYYTTINEN LINTUPAIKKA. Pyöreitä vuosia juhlii myös Suomen kansallispuistokomitea, jonka esitys uusista kansallispuistoista valmistui 1976. Tänä vuonna Porkkalan palautuksesta on 70 vuotta. Muut virkistysja suojelualueet, jotka täydentävät luontokokonaisuutta. Natura 2000 -alue Porkkalanniemen sijainti on maanpuolustuksen näkökulmasta tärkeä. Rauhanehtojen sanelemana alueet Espoonlahdelta Inkooseen asti vuokrattiin Neuvostoliitolle viideksi vuosikymmeneksi. Viisi vuotta myöhemmin koko Porkkala tyhjennettiin kiireellä. Tyrskyisiä kallioita on vuoroin linnoitettu ja tyhjennetty, kun alue on siirtynyt hallitsijalta toiselle. suomenluonto.fi 17 1 Kopparnäs-Störsvikin virkistysalue 2 Upinniemi 3 Linlon saari 4 Lähteelän ulkoilualue 5 Träskön saari 6 Rönnskärin majakkasaari 7 Hylkeidensuojelualue ja majakka Kartta on mukailtu WWF:n vuoden 2014 ehdotuksesta Porkkalan kansallispuistoksi. Puolustusvoimien toiminta jatkui läheisillä Mäkiluodon ja Rönnskärin saarilla sekä Upinniemessä, mutta Träskö raunioineen päätettiin jättää tyhjilleen. Träskön asema kansallispuistona oli kuitenkin mennyttä. Valtion omistama alue, jonne Porkkalan kansallispuisto on ehdotettu perustettavaksi. Sitä ei kuitenkaan täysin unohdettu. Samana vuonna Suomi sai liudan uusia kansallispuistoja. Sen luontoarvojen katsottiin kärsineen siinä määrin, ettei saarta voinut enää pitää suomalaisen luonnon näyteikkunana. lintupaikkoja Kirkkonummi Inkoo Saltfjärden Kärki Porkkala Medvastö 1 3 4 5 6 7 2
Viime vuosina kansallispuistohaaveiMONI ALUEISTA ON JO SUOJELTU. Asenteet ovat muuttuneet, eikä ihme. Tärkeimpänä niistä tietysti luontoarvot. . Aloite on sisältänyt laajat merialueet saarineen sekä joukon nykyisiä luonnonsuojelualueita ja muita valtion omistamia maita Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon alueelta. ”Siinähän kävi sitten niin, että Hossan kansallispuisto perustettiin, mutta Porkkala sai vähän niin kuin lohdutuspalkinnoksi rahaa retkeilyinfran kehittämiseen”, kertoo WWF Suomen ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen. Porkkalan kärjen entiselle luotsiasemalle vievän Omsatuntien varressa on esteetön lintulava. A N N A TU O M IN EN . Tolvasen mukaan Porkkala olisi myös hyvä täydennys nykyiseen kansallispuistoverkostoon sekä etenkin pääkaupunkia ympäröivään kokonaisuuteen. Moni ehdotukseen sisältyneistä alueista onkin sittemmin perustettu luonnonsuojelualueiksi, vaikka kansallispuisto jäi perustamatta. Saukot ovat palanneet koko rannikolle, ja laji on nyt Porkkalassakin tavallinen.. Suomen hallitus on leikannut kovalla kädellä Luontopalveluiden rahoitusta, joten uusi kansallispuisto tarkoittaisi, että ennestäänkin tiukka budjetti pitäisi jakaa vielä yhteen uuteen kansallispuistoon. Ehdotus on saanut laajasti kannatusta muun muassa kunnilta, toisin kuin 2000-luvun alussa. Suomi sai sadan ikävuotensa kunniaksi uuden kansallispuiston, ja Porkkala kisasi tittelistä rinta rinnan Hossan kanssa. Aiemman kehitysrahan vuoksi alueelta löytyy jo suuri osa tarvittavista retkeilyrakenteista, ja niiden huolto onnistuu tiestön ansiosta jouhevasti. Paikallisesti suunnitelmat ovat kuitenkin kirvoittaneet vastalauseita. Porkkala on lapsiperheille loistava kohde sekä talvella että kesällä. Kuntien virkistysalueet ja merelle levittäytyvä Natura 2000 -suojelualue täydentävät kokonaisuutta. Sundsin niityn läpi vie tie Lähteelän pysäköinnille. Kansallispuistot tuovat tutkitusti mukanaan kävijöitä, liiketoimintaa ja rahaa. Sama kohtalo odotti aluetta vielä monta kertaa 2000-luvulla. Toisaalta juuri siinä mielessä Porkkala voisi olla yksi helpoimmista vaihtoehdoista. Hän kertoo, että Porkkala täyttää kevyesti kaikki kansallispuiston kriteerit. Esityksen pohjalta syntyi vuonna 1982 11 kansallispuistoa, ja sen jälkeeen lisää, mutta Porkkala ja Träskö jätettiin lopulta rannalle. Vaikka Porkkalan kärkeen mutkitteleva tie kapeine pientareineen joskus kiristääkin hermoja, monille muille ehdotukseen sisältyville alueille pääsee verrattain sutjakasti ja osin jopa julkisilla kulkemalla. On selvää, että kansallispuiston perustaminen kasvattaa kävijämäärää, se tietysti on sen ideakin.” Tolvanen painottaa, että kansallispuiston ehdotus ei rajaudu vain niemen kallioiseen kärkeen. Myös luonnonsuojeluhallinto on suhtautunut uusiin puistoihin nihkeästi. ”Ymmärtäähän sen tien varren asukkaiden ja mökkiläisten kannalta. Kymmenen vuoden takainen yritys Porkkalan kansallispuistosta eteni aivan kalkkiviivoille asti. . Kävijöitä voisi siis ohjata puiston eri kohteisiin, jolloin ruuhkia voitaisiin hillitä. Saukko on tutkinut jäätyvää merta. Rannikkoluonnon kaikki kerrokset Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi ovat toistuvasti ehdottaneet Porkkalan kansallispuiston perustamista. Pienet ja suuret kosteikot luonnehtivat Porkkalaa. ”Porkkala olisi erityisen monipuolinen ja edustava merikansallispuisto. 18 suomenluonto.fi perustamista uudelleen, entistä laajempana. . Siinä on kaikkea ulkomeren luodoilta ja avomerestä sisämaan vanhoihin metsiin samassa puistossa.” Luontoarvojen lisäksi hyvä kansallispuisto on saavutettava
2015 Metsähallitus toteaa ehdotuksen toteuttamiskelpoiseksi. Saari on kuitenkin puolustusvoi mien suomenluonto.fi 19 A N N A K A IS A V Ä N T TI N EN A N N A K A IS A V Ä N T TI N EN A N N A TU O M IN EN. Träskö olisi Tolvasen mukaan luonteva ehdokas saaristoretkeilijöiden tukikohdaksi. Näytti siltä, että puolustusvoimat vähentävät läsnäoloaan saarissa”, Tolvanen sanoo. Puolustusvoimien suunnitelmat saarten suhteen ovat kuitenkin saattaneet muuttua ilmapiirin kiristyessä. 2003 Metsähallitus toteaa ehdotuksen toteuttamiskelpoiseksi. 2014 WWF Suomi ehdottaa kansallispuiston perustamista. 1956 Porkkala palautetaan, mutta kansallispuisto lakkautetaan. Rönnskärinkin suuntaan on vilkuiltu toiveikkaasti, sillä majakkasaarella on toimiva satama ja siellä toimii lintuasema. ”Kun teimme esitystä vuonna 2014, maailmanpoliittinen tilanne oli hyvin erilainen. suomenluonto.fi 19 Porkkalan kansallispuiston vuosiluvut 1938 Porkkalan kansallispuisto perustetaan Träsköhön. Porkkalan kansallispuistohaaveet levittäytyvät laajalti merelle, joten veneettömillekin retkeilijöille olisi perusteltua tarjota pääsy puiston saariin. 2001, 2012, 2015, 2020 Suomen luonnonsuojeluliitto ehdottaa kansallispuiston perustamista. den tielle on ilmestynyt myös uusi kysymysmerkki. 1976 Kansallispuistokomitea esittää kansallispuiston perustamista. 2016 Porkkala häviää täpärästi Hossalle kisan Suomi 100 -kansallispuistosta
20 suomenluonto.fi aluetta, ja rantautumiseen tarvitaan lupa. Myös sisempää rannikolta löytyy lintuharrastajille nähtävää. Saltfjärdenin ja Med vastön lintuvedet kokoavat muuttomatkaan valmistautuvia sekä Suomenlahden takaa palanneita siivekkäitä levähtämään. Hangen pinta on rikkumaton, mutta lumiaura on jo ennättänyt avata tiet ja parkkipaikat. Allien valtava määrä nostaa ne Porkkalan merkittävimpien luontoarvojen joukkoon. Se on ihan ällistyttävää. TU O M A S H EI N O N EN. Pienet sorsalinnut pysähtyvät syysmuutollaan Porkkalan edustan matalikoille. Joskus 20 vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan, että näkisi Porkkalan kärjestä saukon, niin nyt sen näkee käytännössä joka retkellä.” Talvella Porkkalasta löytyy hiljaisuus Aamuinen lumipyry on pehmittänyt säiden riepottelemat männyt ja kalliot valkoisella kuorrutteella. Alli on maailmanlaajuisesti uhanalainen.” Porkkala on muutenkin tunnettu lintuharrastajien keskuudessa linturunsaudestaan ja monimuotoisuudestaan. Niemen kärjessä odottaa vene, jolla hän tekee rekiä ulkoluodoille ja avomerelle alleja laskemaan. Parhaimmillaan parvissa voi olla jopa kymmeniätuhansia alleja. Siinä tavallaan risteää kaksi linjaa, sillä maata pitkin muuttavat linnut seuraavat Porkkalanniemeä varsinkin syksyisin ja lähtevät siitä Viroon. Tolvanen kertoo, että Luonnonja riistanhoitosäätiö on saanut vieraspetojen kannan hallintaan ja jatkaa torjuntatyötä alueella. Merta pitkin niemen editse menee maailmanlaajuisesti erittäin tärkeä arktisten lintujen muuttolinja”, Tolvanen kuvailee. Lintuharrastus on houkuttanut hänet samoihin maisemiin jo vuosikymmenten ajan. Hän mainitsee myös runsastuneen saukon, sillä sen on ajateltu karkottavan minkit reviireiltään. ”Olen nähnyt Porkkalan kärjessä päivän aikana enimmillään ainakin viisi eri saukkoa. Tutkimustuloksia tästä ei ole, ja kokemuksetkin ovat osin ristiriitaisia, mutta saukkohavainnot ovat joka tapauksessa aina mieluisia. ”Ne ovat hienoja ja melko vähän retkeiltyjä lintukosteikoita, joita on kunnostettu laiduntamalla.” Lintujen elinolosuhteita on parannettu myös pyytämällä minkkiä ja supikoiraa. ”Niemi on kokonaisuutena todella merkittävä lintumuuton johtolinja. Vihertävänharmaat mainingit saapuALLI ON KOKO MAAILMASSA UHANALAINEN. ”Jos ehdotus kansallispuistosta saataisiin uudelleen tulille, niin puolustusvoimien kanta olisi tietysti aivan ratkaiseva.” Kaikesta soutamisesta ja huopaamisesta huolimatta Tolvanen luottaa siihen, että ehdotus vielä jonain päivänä menee läpi, ja Porkkala saa kansallispuistonsa takaisin. Lintujen Porkkala Porkkala on Tolvaselle tuttu ja tärkeä muutenkin kuin työn vuoksi. ”Nämä ovat todella merkittäviä määriä ihan koko maailmankin mittakaavassa
Arvela on nähnyt niemen kesän ruuhka-aikaan ja korona-ajan retkeilyvillityksen kourissa, mutta tietää myös, milloin kulkija saa tallustaa omissa oloissaan. Kalliomänniköiden painanteista löytyy aivan pieniä rämeitä, ja jossain kohdassa voi olla lehtoakin.” Pienet tilkut ovat säilyneet, vaikka retkeilypaine on ajoittain kova. ”Se on jatkuva ongelma. Ja sitten kun nuotion laittaa johonkin kalliolle, on myös se riski, että puita otetaan siitä läheltä.” Retkeilijöiden tarpeisiin on vastattu. Meri rantakallioineen ja luonnon monimuotoisuus tekevät Porkkalasta Arvelan silmissä erityisen. ”On todella viehättävää, että tämä on niin pienipiirteistä. Yksinäinen alli keinuu aalloilla jäähyhmän seassa ja saa pian seuraa kahdesta isokoskelosta. suomenluonto.fi 21 vat ulapalta ja osuvat kohahtaen kiviseinämään näköalatasanteen edustalla. . Tallautumista huolestuttavampaa on se, miten paljon laittomia nuotionpohjia löytyy pitkin rantakallioita. Osa kävijöistä päättää siitä huolimatta tehdä tulet kalliolle, mutta valmiit polttopuut ja penkit houkuttelevat ainakin osan tulistelijoista virallisille nuotiopaikoille. Tulipaikkoja ja keittokatoksia on rakennettu alueelle tiuhaan, jopa puolen kilometrin välein. Ruokinta kasvatti kauriiden määrän Porkkalassa maan tiheimpien joukkoon. Hän asuu vanhassa kyläkoulussa lähellä Porkkalanniemen kärkeä ja pyörittää puolisonsa, ympäristöneuvos Petri Ahlrothin, kanssa sivutoimista luontomatkailuyritystä. Täällä pääsee hiljaisuuden lisäksi kokemaan myös toisen pääkaupunkiseudun harvinaisuuden, pimeyden. Suomen ympäristökeskuksen erikoissuunnittelija Marita Arvela ihastelee rauhaa ja hiljaisuutta. Niemi on lintuharrastajien lisäksi tähtitaivaan tarkkailijoiden suosiossa. Allien laulu ja eloisat parvet kuuluvat Porkkalan kärjen ja saariston kevääseen. P ET TE R I TO LV A N EN Kansallispuistoehdokkaita Muun muassa näitä alueita on Porkkalan ohella ehdotettu uusiksi kansallispuistoiksi: • Lounaismaa, Varsinais-Suomi ja Satakunta • Evon metsät, Hämeenlinna • Punkaharju ja Haarikon metsät, Savonlinna • Korouoman rotkolaakso, Posio • Lounais-Lapin erämaa, Ylitornio, Tervola ja Rovaniemi • Aalistunturi, Pello ja Kolari. Katuvalot päättyvät jo kymmenen kilometriä ennen niemenkärkeä, joten valosaastetta on vain vähän. Arvela kertoo huomanneensa, että ristiin rastiin kulkevat polut ovat kuluttaneet kallioiden jäkälikköjä, ja niiden on vaikea päästä toipumaan. ”Täytyy heti samaan hengenvetoon sanoa, että myös kauriit tekevät niin paljon polkuja, ettei niistä aina erota, mikä on ihmisten ja mikä on valkohäntien”, hän jatkaa. Täpläkauriita tervalepikossa. . Talvellakin kävijöitä riittää, jos viikonlopulle osuu auringonpaistetta
”Nykytilanne ei ole tyydyttävä. ”Etenkin kevätaikaan ja kesällä linnusto on herkkää. Loikat johtavat varpujen lomaan ja katoavat näkyvistä. Porkkala eläimineen jää hämärään odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uutukainen kansallispuisto olisi takuuvarma kävijämagneetti, mikä tietäisi alueen yrittäjille hyvää, mutta asukkaille ja mökkeilijöille vielä lisää häiriötä. Helsingin kaupunki on päättänyt myydä omistamansa maa-alan. Arvela kertoo, että keväällä haahkojen mouru kuuluu pihaan asti. Vesireitit voisivat yhdistää puiston eri osia, mutta yhteydet täytyisi suunnitella jo ennakolta huolella. Aivan pihan tuntumasta alkaa Lähteelän virkistysalue komeine vanhoine metsineen. Ikkunasta näkyy suoraan lintujen ruokintapaikalle, ja pöydällä sen vieressä on vihko havaintojen kirjaamista varten. Pariskunta osti 1800-luvun lopulla rakennetun kyläkoulun vuonna 2019 ja asettui pian pysyvästi asumaan keskelle rannikon rikkainta luontoa. Kengänjälkien rinnalle ovat ilmestyneet toiset, hyvin pienet jäljet. Upottavasta lumesta huolimatta loikka on lennokas, ja lyhyen hännän pyyhkäisyt paljastavat säntäilijän lumikoksi. Keittiössä tuoksuu kahvi. Sitten kamera alkaa poimia näytölle keinovaloja, rakennuksia ja autoja. Pariskunta päättää poiketa keskustaan ja tarjota samalla toimittajalle kyydin. Valosaaste ei juuri yllä niemen kärkeen asti. Ahlroth kertoo, että niille on tunnusomaista oleilla isolla porukalla lähes kylki kyljessä. Eläimet seisovat pellolla nyhtämässä heinää paalista. Saaria ei ole lintujen pesimärauhan kannalta mitenkään loputtomasti.” Ahlroth uskoo, että kansallispuisto yhdistäisi sirpaleiset suojelualueet kokonaisuudeksi, mikä tasaisi valtion panostusta puistoalueen eri osissa sekä luultavasti myös lisäisi painetta virkistysalueiden, kuten Lähteelän, suojeluun. Toisaalta kansallispuiston ansiosta niemen bussiyhteydet saattaisivat parantua huomattavasti. Ahlroth ei ymmärrä, miksi metsästäjät ruokkivat Porkkalan kauriita. Kesällä yhteys on vielä talveakin kehnompi. Niiden tiheys on ruokinnan ansiosta niin valtava, että ne ovat jo muulle luonnolle vahingoksi. Ajomatka hurahtaa nopeasti lämpökameralla ikkunanraosta tiiraillessa. LÄHTEELÄN METSIEN KOHTALO ON AVOIN. Lämpökamera paljastaa myös puiden alla seisoskelevat täpläkauriit. Sen tulevaisuus huolettaa Arvelaa. Paineita on liikaa, ja kunnat tekevät lyhytnäköisiä ratkaisuja.” Kahvit on juotu, mutta päivän viimeinen bussivuoro on mennyt jo aikaa sitten. ”Tänne on käytännössä yksi päätieyhteys. Ahlrothin mielestä sopiva paikka puiston keskukselle voisi olla vaikkapa Kantvikissä, lähellä Kirkkonummen halki kulkevaa kantatietä. Yhden hyöty on toisen harmistus Arvela ohjaa auton komean hirsitalon eteen. Koska suurinta osaa Lähteelästä ei ole suojeltu, metsien kohtalo on tulevan omistajansa käsissä. Lumijäljet paljastavat monet muutkin kulkijat. Se tarkoittaa, että puiston keskiö ei voisi mitenkään olla täällä niemen kärjessä”, Ahlroth sanoo. Vain muutama päivä sitten riistakamera tallensi ilveksen, ja toisinaan he ovat päässeet näkemään kissapedot myös omin silmin. Nykyisellään reitti palvelee lähinnä koululaisia, eikä viikonloppuisin ole tarjolla ainuttakaan vuoroa. 22 suomenluonto.fi Yhtäkkiä lumen pinta selän takana ei ole enää tyhjä. Marita Arvelan kaksi vinkkiä Porkkalaan: suomenluonto.fi/ Porkkala Keväinen tähtiyö. Hän kertoo, että tuttuja kasveja, kuten maitohorsmaa tai karhunputkea, ei enää tahdo löytyä koko niemeltä. Kauriiden siluetit loistavat valkoisina möhkäleinä kameran näytöllä. He näkevät siinä paljon hyvää, mutta myös riskejä. Kaksikko suhtautuu kansallispuistoehdotukseen kahtalaisesti. Pian hän joutuu jarruttamaan, sillä joukko valkohäntiä ylittää tien jonossa. P EK K A LI N N A / V A S TA V A LO
• Kulttuurihistoriaan tutustuminen. Träskön tuntumaan on perustettu neljä hylkyä kattava hylkypuisto sukeltajille. Porkkala on erityisen hyvä paikka lintumuuton tarkkailuun. Tiedot päivittyvät sivulle tapahtumat.kirkkonummi.fi. Niemen kärjessä valosaastetta on vain vähän. • Tähtiretket. suomenluonto.fi 23 Mitä tehdä Porkkalassa. VINKKI! Porkkalan juhlavuoden kunniaksi järjestetään monenlaista ohjelmaa. suomenluonto.fi 23. Alueelta löytyy kiinnostavia kohteita pronssikaudelta alkaen. • Hylkysukellus. • Linturetket
24 suomenluonto.fi 24 suomenluonto.fi JOS LOPULTA ONKIN VAIN MUSTARASTAITA. 24 suomenluonto.fi TEKSTI TIINA RAEVAARA V ES A H U T T U N EN
O nkohan ihmisten suhde luontoon ollut koskaan erityisen pysyvä ja muuttumaton. Talvi talvelta mustarastaita näkyy enemmän. Niin kutsuttu suuri kiihtyminen alkoi tuhota myös luontoa nopeutuvalla tahdilla. Muistan hämärästi parinkymmenen vuoden takaiset talvet, jolloin mustarastaita kävi lintulaudan alla vain yksi tai kaksi. Niiden läsnäolo tuo kauneutta aamuihini. Elämme kuitenkin aikaa, jolloin muutos on astunut osaksi luontoa eri tavalla kuin ennen. Ihmiskunta alkoi vaikuttaa biosfääriin erityisen kiivaasti 1950-luvulla. Hän toimi Suomen Luonnon kolumnistina vuosina 2011–2014. Pärjääköhän lintu talven yli, muistan murehtineeni. Fossiilisten polttoaineiden käyttö kiihtyi, autot yleistyivät, raskaan teollisuuden volyymi lähti nopeaan kasvuun sotavuosien kiihdyttämänä. Arvaamattomuuskin on osa luonnon syvintä olemusta. Erityisesti kaupungeissa asukkaat pelkäävät rottia ja yleistä epäsiisteyttä. Lintuja ruokittiin myös tuolloin parikymmentä vuotta sitten. On vielä aikaista, mutta mustarastaat ovat jo liikkeellä ja päästävät pieniä huilumaisia vihellyksiä eri puolilta pihaa ja pientä metsikköä. Päästän koirat takapihalle ja menen itse perässä. Elintaso nousi, ja ihmiskunnan kasvukäyrä kääntyi jyrkkään nousuun. En silti usko, että omat talviruokintani ovat syy niiden jäämiseen tänne Etelä-Suomeen. LE N IT A S U S I 85 VUOTTA L uo n no n ää nen ä. Nyt eläville ihmisille luonto oli syntymän hetkellä selvästi erilaista kuin se on heidän kuollessaan – olettaen, että esimerkkihenkilö elää odotusarvon mittaisen elämän ja viettää sen suunnilleen samassa paikassa, jotta havainnot olisivat edes jotenkin vertailukelpoisia. Omassa kokemusmaailmassani talvehtimaan jäänyt mustarastas oli tuolloin poikkeus, aina ilahduttava mutta hieman eksoottisen tuntuinen sellainen. A Juhlavuoden kirjailijaesseiden sarjassa on käsittelyssä ihmisikä: Mitä oivallamme elämämme aikana. Luontoonhan kuuluu jatkuva muutos: vuodenaikojen kierto, sään vaihtelu vuosien välillä, petojen ja saaliseläinten vaikutus toistensa kantoihin, uusien eläinten ja kasvien ilmaantuminen ihmisyksilön elinpiiriin, puiden kasvaminen ja kuolema, sienisadon vaihtelu syksyjen välillä ja niin edelleen. NYT ELÄVILLE IHMISILLE LUONTO OLI SYNTYMÄN HETKELLÄ ERILAISTA KUIN SE ON HEIDÄN KUOLLESSAAN. Jos 1950-luvun alkua pitää vedenjakajana, on kulunut siis pitkän ihmiselämän mittainen aika siitä, kun luontoa saattoi ajatella edes suunnilleen pysyvänä Tiina Raevaara on Keravalla asuva kirjailija ja filosofian tohtori. suomenluonto.fi 25 Aikainen talviaamu, laitakaupungin hiljainen hämäryys. Joidenkin uutisten mukaan lintuja itse asiassa ruokitaan nykyään vähemmän kuin aiemmin. Ne tulevat etsimään ruokaa aikaisemmin aamulla kuin muut linnut ja ovat niin tottuneita koiriini, että lennähtävät vain laiskasti lintulaudan alta oksille koiran syöksyessä kohti. Voi tietenkin olla, että oma ruokintani kerää tienoon mustarastaat yhteen, kun ruokapaikkoja on tarjolla aiempaa harvemmassa. Aamulla ne odottavat lintulaudan alla tai pihaa reunustavissa puissa, että ruokinnoille ilmestyisi syötävää. Kuluneena talvena olen laskenut pihaltani parhaimmillaan kolmekymmentä mustarastasta yhtä aikaa
Parikymmentä vuotta sitten mustarastaiden ensimmäiset luritukset keväisin saivat minut riemun valtaan. Ihminen saattoi odottaa luonnon muuttumisen pysyvän tutulla litteällä kehällään. Havaintojen tarkkaan kirjaamiseen ja muutoksen analysoimiseen tarvitsemme tiedettä. Nyt täällä on näitä mustarastaita, toistelen itselleni. Ehkä ihminen on nyt pakotettu ajattelemaan suhdettaan luontoon koko ajan uusiksi. Kehä on nyt kolmiulotteinen spiraali, joka kurottelee arvaamattomiinkin suuntiin. Elonkirjon katoaminen on ihmisten silmissä yleensä melko hidasta, ja todellisuudessa muistimme on huono, se ei todellakaan tallenna videon tai valokuvan lailla kunkin hetkisiä olosuhteita. Minun 47 vuotta kestäneeseen elämääni luonnon jatkuva ja kiihtynyt muuttuminen on kuulunut aina. Nykyään kuulen mustarastaiden laulua pitkin talvea, kun kohdalle osuu leuto jakso. Selvää askelta kohti kevättä ei enää tapahdu. Jotkut lajit hyötyvät ilmaston lämpiämisestä, talvien muuttumisesta leudommiksi ja toisaalta muun luonnon muutoksesta. M iten rakastaa kriisien muuttamaa luontoa. Teki mieli ostaa tulppaaneja ja valkoviiniä, koska maailma oli mustarastaiden laulun myötä muuttunut niin kepeäksi ja valoisaksi. Silti yksilön suhde luontoon on ennen kaikkea kokemuksellinen. Myös luonnon tuhoaminen itsessäänkin aiheuttaa tarpeen löytää koko ajan uutta rakastettavaa. Miten ympäristökriisien aikakaudella eläminen vaikuttaa ihmisen luontosuhteeseen. Mustarastas on toistaiseksi ollut sellainen. Kunpa tulevaisuudessa olisi edes mustarastaita. Nämä nykyiset talvet ovat mustarastaiden talvia, ja minä yritän nauttia niistä niin voimallisesti kuin voin. Yksilö vertaa talvea muutamaan edelliseen talveen, ei viidenkymmenen tai varsinkaan sadan vuoden takaiseen. Voin muistaa, että mustarastaita näkyy tänä talvena enemmän kuin vaikkapa lapsuuteni talvina, mutta en ainakaan itse kykene palauttamaan mieleen vaikkapa sitä, miltä kevätaamut kuulostivat kaksikymmentä tai neljäkymmentä vuotta sitten. Ilmaantuu uusia lajeja. Kun lähimetsä kaadetaan asuinalueen alta, jostain täytyy löytyä uusi paikka, jossa ulkoiluttaa koiria ja tuulettaa sielua. Kahdenkymmenen vuoden päästä mustarastaiden tilalla voi kuitenkin olla jotain muuta. E hkä alankin ajatella mustarastaita toivon symboleina. Sen pitäisi olla myös toivon ylläpitoa, mutta myönnetään, se tuntuu ajoittain hankalalta. Rakkaat lintulajit taantuvat ja katoavat ainakin lähimaastoista. Ne saapuvat yön pimeydestä odottamaan uutta aamua, kokoontuvat yhteen ja viheltelevät toisilleen, täyttävät pihapiirin äänillään ja näyttävät luottavan siihen, että uusi päivä kantaa. Mitä tiiviimmin luontoa tarkkailee ja mitä enemmän sille uhraa aikaa, sitä vahvempana muutos näyttäytyy. Koska nykyhetken suuret ympäristökriisit ovat eksistentiaalisen kamalia, muutoksen merkkeihin on vaikea suhtautua positiivisesti myös silloin, kun ne tuovat elämänpiiriin kauniita asioita, niin kuin mustarastaita. Merkit ilmastonmuutoksesta oli toki jo havaittu tutkijoiden keskuudessa, mutta yleiseen tietoisuuteen ilmiö tuli selvästi myöhemmin. ON KUIN RAKASTETTU MUUTTUISI KOKO AJAN EIKÄ YHTEENKÄÄN PIIRTEESEEN OLISI TURVALLISTA KIINTYÄ.. Onko se mahdollista. Ympäristökriisien aikakauden luontosuhde vaatii jatkuvaa hyvästelyä ja hyvästelyyn valmistautumista. 1940-luvulla niitä oli Suomessa ehkä noin 15 000 paria, nyt suunnilleen 850 000 paria. On kuin rakastettu muuttuisi koko ajan eikä yhteenkään piirteeseen olisi turvallista kiintyä. Se vaatii kykyä nauttia hetkestä, siitä, mitä juuri nyt on. Lajin jatkuvaan runsauteen tai edes olemassaoloon tuntuu vaaralliselta tuudittautua, sillä viime vuosikymmenien aikana on moneen kertaan tullut todistettua, kuinka aiemmin yleiset lintulajit saattavat alkaa taantua pelottavan nopeasti. Vuodenajat eivät erotu toisistaan samalla tavalla kuin joskus ennen. Ehkäpä vielä 1940-luvulla oli mahdollista luottaa siihen, että olennaisin muutos luonnossa oli vuodenaikojen kierron tuoma vaihtelu. Se on syyllisyyden, epävarmuuden ja vihan kestämistä. Hömötiainen! Peltosirkku! Varpunen! Jopa harakka! O n toki niin, että kaikki eivät muutosta edes huomaa. Kuinka voi nauttia kauniista asioista, jos tietää niiden olevan merkki siitä, että asiat ovat huonosti. Puhutaan liukuvan perustason syndroomasta: käsitys siitä, mikä on normaalia, muuttuu koko ajan. 26 suomenluonto.fi asiana
suomenluonto.fi 27 suomenluonto.fi 27 JA R I KO S T ET
28 suomenluonto.fi TEKSTI MARKKU LAPPALAINEN KUVAT MARKKU LAPPALAINEN JA ANNA BLOMBERG Kallionhalkeamat ja kivilouhikot tarjoavat suojan lepakoiden yli puoli vuotta kestävälle talvilevolle. KIVEN SISÄSSÄ 28 suomenluonto.fi
DIGITILA AJILLE suomenluonto.fi 29 M A R K K U LA P PA LA IN EN. suomenluonto.fi 29 Tutustu Suomen lepakkolajeihin: suomenluonto.fi. ?TLepakkotutkijat Anna Blomberg ja Ville Vasko salaisuuksien äärellä Härmälän rotkolla
Aineiston arvioinnin voi tehdä siistinä sisätyönä. Muista luonnonmuodostumista löytöjä on vain satunnaisesti. Pirunpelloissa ja muissa louhikoissa on lepakoiden horrostamiseen sopivia onkaloita. Joitakin samantyyppisiä havaintoja on myös saariston laiturinrakentajilta, jotka ovat keränneet muinaisrannoilta rakennustyössä tarvitsemiaan lohkareita: kivikoista on mönkinyt vastaan lepakoita. Vuosittain toistetuissa inventoinneissa ”parhaista” paikoista on löytynyt muutamia kymmeniä talvehtivia lepakoita, useimmista paikoista yksi tai korkeintaan muutama. Tutkijan rooli maastotöissä on löytää havainnointipaikat, asentaa laitteet, huolehtia sähkön riittävyydestä ja imuroida talteen kertyvää dataa. Rotko on mielikuvitusta kiehtova muodostuma. Perinteisin havainnointimenetelmin – tutkija lamppu otsalla ja toinen kourassa – ei ole mahdollista löytää lepakoita laajoista luonnonmuodostumista. Alkutalven ensimmäinen pikkupakkasaamu valkenee poutaisena. Ihminen havainnoi kohteitaan vain paikan päällä käydessään, mutta detektori päivystää yötä päivää. Kaukana parahtelee moottorisaha. Lepakkotutkijat Anna Blomberg ja Ville Vasko saapuvat sovitusti paikalle. Seinämään on lohjennut aikojen kuluessa kapeita, syvälle kallioon ulottuvia rakoja. Tällä erää näkyvillä on vain pölyä, hämähäkinseittiä ja tuulen viskomaa kariketta. Suomen vähissä luonnonluolissa on tavattu muutamia talvehtivia lepakoita. Pieni joukko lepakoita muuttaa talveksi maasta pois. Parvi laulujoutsenia lentää yli torvet soiden: aikuinen pariskunta ja kuusi kallionharmaata nuorukaista. Vastikään menehtynyt suurpetotutkija, lepakoista väitöskirjansa laatinut Erik S. Härmälän rotko on oiva paikka pohtia lepakoiden talvehtimista.. Pohjanlepakko voi lennellä myös keskellä talvea lauhalla säällä. Missä siis talvehtivat tuhannet, jopa kymmenet tuhannet kesäöitämme kansoittavat nahkasiivet. ?. Iso kallio on haljennut jääkauden jälkeen maanjäristyksessä, ja syntynyt murros muodostaa ihmisen kuljettavan rotkon. Härmälän rotko on oiva paikka pohdiskella Suomen lepakoiden talvehtimista. Ihastelemme säätä. . Sateisen ja valottoman alkutalven lomaan pujahtanut poutapäivä piristää mieltä. H M A R K K U LA P PA LA IN EN . Lajien välillä isoja eroja Anna Blomberg asensi väitöskirjatutkimuksiensa yhteydessä talvella 2018–2019 lepakkodetektoreita muutamille paikoille Lounais-Suomeen, muun muassa Härmälän rotkolle. Kallioiden ja kivilouhikoiden äärelle asennetut, lepakoiden ääniä tallentavat detektorit keräävät tietoa syksystä kevääseen, ja haluttaessa vaikka vuoden ympäri. Närhi naurahtaa metsän siimeksessä. Mutta silmä ei kanna kauas. Vasta nykyteknologia on tehnyt mahdolliseksi päästä salaisuuksien jäljille. 30 suomenluonto.fi Härmälän rotko Maskussa Turun liepeillä on komea kiviröykkiö mereen työntyvällä niemellä. Lepakoiden talvehtimisen salaisuudet alkoivat selvitä: kalliomuodostumien ja kivilouhikoiden äärellä havaittiin lepakoita syksystä kevääseen. ”Juuri tällaiset syvät raot ovat kiinnostavia”, Vasko sanoo ja tihrustaa otsalampun avulla kapeaan kallionrakoon. . Nyholm (1929–2025) kuvaa eräässä kirjoituksessaan havainneensa keväällä 1953 Rautalammilla – heräileviä käärmeitä etsiessään – pirunpellossa kiven syrjällä viiksisiipan, ja toisen hieman syvemmällä louhikon sisällä. Lepakot hakeutuvat talvehtimaan kapeisiin, syvälle ulottuviin kallionrakoihin. Detektori ei väsy Tiedot Suomen lepakoiden talvehtimisesta ovat pitkään olleet arvailujen varassa. Ville Vasko ja Anna Blomberg kuuluvat Suomen eturivin lepakkotutkijoihin. Dokumentoidut ja tietokantoihin tallennetut talvihavainnot koskevat pääasiassa ihmisen rakentamissa onkaloissa talvehtineita lepakoita, joita on löytynyt maakellareista, bunkkereista ja muista sotilaslinnoitteista, kaivoksista ja erilaisista kallioihin louhituista luolista. Sen ote ei herpaannu, kun vain virtaa riittää
suomenluonto.fi 31 suomenluonto.fi 31 T H E S L M J LEPAKON VUOSI H M suomenluonto.fi 31 T Horroskausi Horroskausi Lisääntymiskausi Syysparveilu, parittelu H K LÄ H D E A N N A B LO LM B ER G M A R K U LA P PA LA IN EN M A R K K U LA P PA LA IN EN A N N A B LO M B ER G
Keväinen korvayökkö lahon tammen uumenissa – missä lie talvehtinut. 32 suomenluonto.fi . Hyttynen vesisiipan tähtämessä, monelle tuttu näky kesäillan hämyssä. K U V A T M A R K K U LA P PA LA IN EN. ?. ?. Lepakkotietoa karttuu rengastuksen avulla. Tervalepän rungolla nuori pohjanlepakko
suomenluonto.fi 33 Suomessa on tavattu kolmetoista lepakkolajia SUOMESSA on tavattu 13 lepakkolajia. Nämä lajit myös talvehtivat Suomessa. Vesisiippa ja isoviiksisiippa ovat yleisiä, viiksisiippa ja korvayökkö melko yleisiä. Erittäin uhanalaiseksi arvioitu ripsisiippa on eteläinen ja tunnetulta levinneisyydeltään hajanainen laji. Pikkulepakko on luokiteltu vaarantuneeksi. Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji, sitä tavataan lisääntyvänä koko maassa – toki pohjoista kohti yhä vähälukuisempana. Harvinaisesta lampisiipasta on havaintoja Kaakkois-Suomesta, lajin mahdollisesta lisääntymisestä ei ole tietoa. Kimolepakko ja isolepakko ovat meillä harvinaisia, muuttavia lajeja. Kääpiölepakko, etelänlepakko ja rusoisolepakko ovat satunnaisia harhailijoita, joista on vain muutamia havaintoja.. Muut lajit ovat levinneisyydeltään eteläisempiä. Se vaeltelee laajasti, syyskesästä jopa pohjoisimpaan Lappiin asti. Pikkulepakko on muuttava laji, mutta osa populaatiosta talvehtii Suomessa. Laji on yleistynyt viime vuosikymmeninä. Kahdeksasta vakiintuneesti esiintyvästä lajista on varmistettuja lisääntymishavaintoja tai varmoja viitteitä siitä. Muut meillä tavatut lajit ovat vähälukuisia, huonosti tunnettuja tai satunnaisia harhailijoita
Myös korvayökkö lukeutuu näihin karaistuneimpiin lajeihin. Myös uusia uhanalaisen ripsisiipan esiintymisja talvehtimispaikkoja löytyi. ”Aika nopeasti oli selvää, että käsityksemme lepakoiden talvehtimisesta kääntyy aivan uuteen asentoon”, Blomberg sanoo. Lepakot talvehtivat oloiltaan vakaissa, viileisssä ja kosteissa tiloissa, joissa lämpötila ei laske pysyvästi pakkasen puolelle. Michaelsen kumppaneineen havaitsi radiolähettimilä varustettuja lepakoita seuraamalla, että lepakoita talvehtii vuorenrinnelouhikoissa. Lepakoistamme siipat vetäytyvät horrostamaan varsin varhain syksyllä ja pysyvät visusti horrospaikoissaan kevääseen asti. ”Olimme kyllä osanneet arvella, että lepakot levittäytyvät eri puolille maastoon sopiviin onkaloihin talvehtimaan, mutta [nyt] saimme siitä vakuuttavia todisteita. Lepakot voivat talvehtia lähes joka puolella, missä vain on rakoilevia kivimuodostumia.” Tutkimus jatkui Blombergin työskennellessä tutkijatohtorina Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Luomuksessa. Yleisin lepakkomme pohjanlepakko saapuu horrospaikalle myöhään ja voi lennellä myös talvella.. Tämä työ inspiroi Anna Blombergia ja kumppaneita tutkimaan asiaa suomalaisissa luonnonympäristöissä, jääkauden synnyttämissä louhikoissa ja kallioilla. Yhteistyökumppanina oli Turun ammattikorkeakoulu, jossa Ville Vasko toimii asiantuntijana. 34 suomenluonto.fi Edustettuina olivat kaikki Suomessa vakituisesti lisääntyvät lepakkolajit. Yllättävää kenties: pikkulepakkokin voi olla toimelias keskitalvella. Yleisin lepakkomme pohjanlepakko saapuu horrospaikalle myöhään ja saattaa lennellä sen liepeillä myös talvella. Immuunivasteen ylläpito edellyttää elintoimintojen aktivointia muun muassa sienitautien ja loisten aiheuttaman rasituksen ehkäisemiseksi. Reilu vuosikymmen sitten norjalainen Tore C. Pikkulepakko on aivan oma lukunsa. Heti ensimmäisen talven yllätyksenä Härmälän rotkon tallenteista paljastui pikkulepakko, jota meillä on aiemmin pidetty yksioikoisesti pitkämatkaisena muuttolepakkona. Ennen suomalaistutkimusta Pohjolan lepakoiden talvehtimisesta luonnonympäristöissä oli hyvin vähän tutkittua tietoa. Se on lajina vakiintunut Suomeen vasta muutaman viime vuosikymK U V A T M A R K K U LA P PA LA IN EN Tiesitkö. Horrostavan yksilön ruumiinlämpö laskee lähelle ympäristön lämpötilaa. ”Varsinkin pohjanlepakko, korvayökkö ja ripsisiippa löytävät syötävää talvellakin: hämähäkkejä ja muita terrestrisiä niveljalkaisia, joita ne saalistavat myös kesäaikaan”, Lilley toteaa. Lepakot voivat myös syödä toimeliaina hetkinään. Vähitellen alkoi kertyä tietoa myös siitä, miten eri lajien horroskäyttäyminen vaihtelee. Merkille pantavaa oli myös se, että lepakoiden liikkumisesta kieliviä äänihavaintoja tallentui muistikorteille kaikkina talven kuukausina. Toimeliaisuus edistää terveyttä Luomuksen johtava lepakkoasiantuntija, yli-intendentti Thomas Lilley kertoo, että aktivoituminen kesken horroksen on talvehtiville lepakoille välttämätöntä terveydellisistä syistä
Nyholm kuvasi lepakoiden talvehtimista käsittelevässä kirjoituksessaan havaintoa nuorudestaan: ”Ensimmäinen tuttavuuteni pohjanlepakon (Eptesicus nilssonii) kanssa tapahtui jo vuonna 1938. Erik S. ”Suomen lepakoiden koko vuodenkierrossa on vielä vaiheita, joita emme tunne kunnolla. Ei suinkaan, toteavat lepakkotutkijat Anna Blomberg, Ville Vasko ja Thomas Lilley – kukin vuorollaan. . ”Näin erityistä suojelua vaativat lepakot voitaisiin ottaa huomioon ajoissa ja välttyä tarpeettomilta kiistoilta.” Markku Lappalainen on luontoasioihin erikoistunut toimittaja–tietokirjailija ja Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen Lepakot-lehden päätoimittaja. Siksi on tärkeää tietää, missä lepakot vuodenkierron kuluessa oleskelevat ja saalistavat. Pohjanlepakot olivat olleet talvehtimassa kelohongassa, jonka syvään ja kapeaan rakoon ne olivat ahtautuneet vieri viereen.” Myöhemmältä ajalta on toinen lepakoiden puunkolossa talvehtimiseen liittyvä havainto Yläneeltä, jossa metsurin kertoman mukaan kolossa talvehtinut lepakkoryhmä tuhoutui sahan hampaissa. Tämä tapahtui talvella paksun lumen aikana. Rengaslöytöjen perusteella Baltian pikkulepakot muuttavat Keski-Eurooppaan, kaukaisimmat löydöt ovat Etelä-Ranskasta ja Britanniasta. Suomessakin niiden muuttoon viittaavaa vaellusta on havaittu eritoten rannikon havaintopaikoilla, muun muassa siirtymistä syyskesällä Merenkurkun yli Ruotsiin. Tutkimisen arvoinen asia, tutkijat toteavat, joskin hieman vaikeampi kuin kalliot ja pirunpellot, sillä kolopuita on metsissä harvakseltaan. ”Sitä on pidetty melkein mahdottomana, mutta asiasta on runsaasti kansalaisten havaintoja. Metsänkaatajat toivat silloin kirjoittajalle neljä pohjanlepakkoa. Tutkimushaaste tämäkin.” Lepakot nauttivat lain suojaa. Harmaahapsinen ripsisiippa ja tummanpuhuva viiksisiippalajin edustaja turkulaisessa luolassa. Suurten puiden syvät onkalot saattavat jopa tarjota talvista välipalaa lepakoille: ötököitä syötäväksi. ”Huomionarvoista on se, että pikkulepakot ovat eteläisillä talvialueillaan aktiivisia yli talven sopivalla säällä, mikä saattaa selittää sen, että meilläkin laji on talvella toimelias.” Uusia kysymyksiä ratkottavaksi Oivallus lepakoiden talvehtimisesta eri puolille maastoon levittäytyneinä täyttää merkittävän lepakkotiedon aukon. Tutkimustieto on tärkeää maankäytön suunnittelun tukena ja rakennushankkeita toteutettaessa. Onko tässä kaikki. Talvehtimispaikan kosteus näkyy hopeahelminä vesisiipan turkilla. ”Eikä pois ole laskuista sekään, että lepakot sittenkin talvehtisivat myös rakennuksissa”, Vasko toteaa. Vanhoja johtolankojakin riittää kerittäviksi. Horrostavia lepakoita ei sovi herätellä edes tutkimustarkoituksessa.. Epäilemättä ytimeltään lahoissa kolopuissa on oloja, jotka ovat soveliaita lepakoiden horrostaa. Se on kova vaeltelija ja tunnettu pitkänmatkan muuttaja. suomenluonto.fi 35 Suomen lepakkolajit VIIKSISIIPPA, Myotis mystacinus, melko yleinen ISOVIIKSISIIPPA, Myotis brandtii, yleinen RIPSISIIPPA, Myotis nattereri, harvinainen VESISIIPPA, Myotis daubentonii, yleinen LAMPISIIPPA, Myotis dasycneme, harvinainen ETELÄNLEPAKKO, Eptesicus serotinus, satunnainen POHJANLEPAKKO, Eptesicus nilssonii, yleinen ISOLEPAKKO, Nyctalus noctula, harvinainen RUSOISOLEPAKKO, Nyctalus lasiopterus, satunnainen KÄÄPIÖLEPAKKO, Pipistrellus pygmaeus, satunnainen PIKKULEPAKKO, Pipistrellus nathusii, yleistyvä KIMOLEPAKKO, Vespertilio murinus, harvinainen KORVAYÖKKÖ, Plecotus auritus, melko yleinen menen kuluessa – kenties ilmastonmuutoksen avittamana. Mitä enemmän tiedämme, sitä enemmän syntyy uusia kysymyksiä ja tarpeita tarkentaa vanhoja käsityksiä. ”On ihan mahdollista, että meillä esiintyvät pikkulepakot ovat mustarastaan ja hippiäisen kaltaisia osittaismuuttajia: osa populaatiosta muuttaa, osa jää talvehtimaan”, Lilley toteaa. Näin jo varhaisessa vaiheessa ymmärrettäisiin alueisiin liittyvä lepakkopotentiaali. . Ne olivat kylmänhorroksessa, mutta en sitä silloin tiennyt. Tiedämme entistä paremmin, mihin tutkimuspanostusta pitää kohdentaa.” Tutkimusta syventämällä ja kohdentamalla voitaisiin Blombergin mukaan kehitellä maankäytön suunnittelua tukevia malleja. ”Tietoa on karttunut ihan kiitettävästi, mutta paljon on vielä tarkennettavaa”, Lilley sanoo. Niiden lisääntymisja levähdyspaikkoja sekä tärkeitä ruokailualueita ja siirtymäreittejä ei saa hävittää
Koiraalla on soidinaikaan silmän päällä punainen heltta. Sen uloste on iso ja kuitujen takia karkea ja kiinteä. Kesällä koiras punaruskean ja valkean kirjava, naaras varvikon kellertävän tai punertavan ruskea. Se nousee kohdattaessa usein lentoon. TEKSTI HEIKKI VASAMIES Kesäkaudella riekon puvussa on punaruskeaa väriä. Kesällä koiras punaruskean ja valkean kirjava, naaras varvikon kellertävän tai punertavan ruskea. Riekkonaaraan kesäpuvussa on punaja kellertävän ruskeaa, mustaa ja valkoista. LEVINNEISYYS Riekko asusti aikoinaan melkein koko Suomessa, mutta on vetäytynyt pohjoiseen, ja nykyisin sitä tavataan suurinpiirtein Vaasa–Joensuu linjan pohjoispuolella. 36 suomenluonto.fi Riekko Lagopus lagopus KOKO Pituus 35–43 senttiä. TUNTOMERKIT Riekko on kiirunaa kookkaampi ja tukevanokkaisempi. Riekko syö talvella puiden ja pensaiden versonpätkiä. koiras. Sekä koiraan että naaraan puvuissa on keväästä syksyyn punaruskeaa värisävyä. ELINYMPÄRISTÖ Suosii suometsiä, rantapajukoita ja tunturikoivikoita. ÄÄNI Koiraan soidinääni on kova ja nasaali räkätys jota usein seuraa muutamaan kertaan toistettu voimakas ”kopek kopek” jankutus. LAJIPARI Riekko vai kiiruna. Sekä koiraan että naaraan puvuissa on keväästä syksyyn punaruskeaa värisävyä. Talvella valkoinen, musta pyrstö. Koiraalla Koiraan soidinääni on kova ja nasaali räkätys jota usein seuraa muutamaan kertaan toistettu voimakas Suosii suometsiä, rantapajukoita ja Riekko syö talvella puiden ja pensaiden Sarjassa tarkastellaan eri lajien tuntomerkkejä. VÄRI Talvella valkoinen, musta pyrstö. Siivet aina valkoiset. TIESITKÖ. Siivet aina valkoiset. Riekko on kookas. Riekko on kiirunaa kookkaampi ja tukevanokkaisempi. V IL LE H E IK K IN E N / V A S TA V A LO M A T T I B J Ö R N IN E N / V A S TA V A LO Riekon nokka on lyhyt ja tukeva.. Vas
Kiiruna päästää katsojan usein lähelle. Riekot tapaavat pelmahtaa lentoon jo vähän kauempaa, joskus hangilla tosin kohtaa kesyjä riekkojakin. Kiirunakukon kesäpuku on sekoitus tummanruskeaa, harmaata, ja valkoista. Kiirunan uloste on pienempi kuin riekon. Kiirunan uloste on pienempi kuin riekon. ELINYMPÄRISTÖ Elää vain puuttomilla tunturipaljakoilla, mutta saattaa laskeutua tunturikoivikon reunamille ruokailemaan. Talvella koiras on helppo erottaa mustan ohjasjuovan perusteella. Kokovalkeissa lumiasuissa lajeilla on vain vähän erottavia tuntomerkkejä – vain kiirunakoiras erottuu erilaisena mustan ohjaksen, eli silmän ja nokan välisen juovan takia. ÄÄNI Koiraan soidinääni sävyltään sammakoita tai heinätavia muistuttava rytmikäs neliosainen narina. ohjas. Riekko on serkkuaan kookkaampi ja tukevampinokkainen, mikä joskus auttaa naaraiden lajilleen tunnistamisessa. Kiiruna syö hennolla nokallaan marjoja, siemeniä, norkkoja ja silmuja, ja siksi uloste on rakeinen ja helposti mureneva. heinätavia muistuttava rytmikäs neliosainen narina. Lisää lajikouluja: suomenluonto.fi/lajikoulut ja suomenluonto.fi/lajiparit. TIESITKÖ. Siellä niiden erottaminen tuottaa päävaivaa kohdalle osuvalle hiihtäjälle. Keväästä syksyyn kiirunat ovat kellanruskean, harmaan ja mustavalkoisen kirjavia. Kiirunanaaraan puvussa on kiveliön harmaata. Kiiruna päästää katsojan usein lähelle.. Siivet aina valkoiset. Kiiruna syö hennolla nokallaan marjoja, siemeniä, norkkoja ja silmuja, ja siksi uloste on rakeinen ja helposti mureneva. VÄRI Talvella valkoinen, musta pyrstö, kesällä kiveliön harmaan, mustan ja valkean kirjava. Kiirunakoiraalla on talvella tumma ohjas. YLEENSÄ OMISSA elinympäristöissään pysyttelevät riekko ja kiiruna kohtaavat talvella toisensa tunturien rinteillä, tunturikoivikon ylärajalla, mistä löytyy kummallekin tärkeää talviravintoa. Koiraalla on soidinaikaan silmän päällä punainen heltta. LEVINNEISYYS Tavataan vain pohjoisimman Lapin tunturipaljakoilla, pesimäaikaan lähes aina yli 500 metrin korkeudessa. Kiiruna on pienikokoinen, hentonokkainen ja yleensä hyvin peloton päästäen hiihtäjän vierelleen. Tavataan vain pohjoisimman Lapin tunturipaljakoilla, pesimäaikaan lähes aina yli 500 metrin korkeudessa. Elää vain puuttomilla tunturipaljakoilla, mutta saattaa laskeutua tunturikoivikon reunamille ruokailemaan. suomenluonto.fi 37 Kiiruna Lagopus muta KOKO Pituus 31–35 senttiä. Näin erotat riekon ja kiirunan lumijäljet ja jätökset: suomenluonto.fi/ lumijaljet M A U R I M A H LA M Ä K I / V A S TA V A LO M IK K O K A R J A LA IN E N / V A S TA V A LO Kiirunan nokka on pitkähkö ja hento. TUNTOMERKIT Kiiruna on riekkoa pienempi ja hentonokkaisempi
38 suomenluonto.fi Hanki on kuin valtava taulu, johon peilautuvat ja piirtyvät talven kulku ja tapahtumat. Hangen henki Hangen henki. 38 suomenluonto.fi Koskenniskaan jäätyneet ja lumen peittämät kuohut. Puolanka, Hepoköngäs
suomenluonto.fi 39 TEKSTI JA KUVAT MIKA HONKALINNA Hangen henki
Auringon viime säteet ovat kiivenneet puiden lumikuuraiseen latvustoon. Liikunnan tuoma lämpö ja rentous avaavat mielen vastaanottavaiseksi orastavan hämärän kynnyksellä. Keskipäivällä auringonsäteet värjäsivät hankea lämpimin keltaisin sävyin. Helmipöllön lumijälki. Iltapäivän edetessä auringonläi. Hämärän hanki Kun olen hiihdellyt sydäntalvisen päivän pitkin poikin peräpohjalaisia metsiä ja soita, on aika istahtaa alas ja kaivaa repusta loput eväät. Englannin kielessä lumi on yksiselitteisimmin lunta, snow, johon tarvittaessa lisätään jokin kuvaileva määre. Tosin ilmaston lämmetessä lumettomat tai ainakin hangettomat talvet näyttäisivät hiljalleen yleistyvän eteläisimmässä Suomessa. Hankea on tietyn paksuinen lumikerros maan pinnalla. Liminka.. Suomalaiselle lumi on hankea siinä vaiheessa, kun sitä on tarpeeksi maastossa hiihtämiseen. Suomalaisille hanki on jokavuotinen juttu. Nimiasiaan syvennyin, kun etsimme englanninkielistä nimeä tuoreimmalle kirjalleni Hanki – The Snow. On luonnollista, että kansoilla, jotka ovat eläneet ja joiden kieli on kehittynyt vuotuisten lumitalvien alueilla, on rikkaampi lumisanasto kuin kansoilla, joille lumi on poikkeustai marginaalinen ilmiö. Kasaan aurattu lumi tai puihin kertynyt tykkylumi eivät ole hankea. 40 suomenluonto.fi Hanki on lunta, mutta kaikki lumi ei ole hankea
Salla.. Hangen muotoja tunturissa. Viimeisenä ennen pimeää hangella viivähtää vielä häivähdys lilaa. kät hangella syttyivät kullankeltaiseen hehkuun, joille viereiset pehmeän siniharmaat varjot loivat nautittavan kontrastin. Tähän hetkeen jään kiinni aina uudestaan, istumaan yksikseni keskelle talvi-iltaan hämärtyvää metsää, kuuntelemaan hiljaisuutta ja seuraamaan miten . Auringonlaskun edellä iltaruskon puna paloi hangella hetken, kunnes sammui turkoosin ja sinisen sävyihin. suomenluonto.fi 41 HANKI SYTTYY KULTAISEEN HEHKUUN
Myyrän rauhaa saattaa häiritä vain lumikon tai kärpän yllätysisku tai lapinpöllön syvälle hankeen yltävät kynnet. Varjot hangella kuutamoyönä. . Illan hämärissä silmä korjaa lunta valkoisemmaksi kuin mitä se todellisuudessa on. Iltaruskon kajo ja nousevan täysikuun valo kohtaavat lakimetsässä. Entisaikojen metsätyömiehelle, jätkälle, paksut hanget olivat samalla rasite ja siunaus. Ja jokainen umpihankia hiihtelevä tietää mikä on tuskan ja riemun ero . Värikästä lunta Tammikuisena pilvipäivänä keskipäivän aikaan lumen voisi ihmissilmin nähtynä väittää olevan kutakuinkin valkoista. Susien saalistus käy vaivalloisemmaksi, mutta toisaalta hanki jarruttaa myös kookkaiden saaliseläinten, lähinnä hirvien ja peurojen, pakoa. Hämärän tullen hangelle siroavasta valosta häviävät ensin valon lämpimät, pitkät aallonpituudet. Aloin kuvata lunta: hangen pintarakennetta, kinosten muotoja, valoja, värejä, jälkiä hangella ja muuta lumen estetiikkaa. Ja kävi kuten minkä tahansa aiheen parissa, johon riittävästi syventyy: upposin yhä syvemmälle. Pilvettömällä ilmalla hanki sen sijaan peilaa kaikkia spektrin värejä, joiden kirjo hangella elää ja muuttuu kuljettaessa keskipäivästä illan pimeyteen. Eräänä tällaisena hämärän hetkenä keskellä sallalaista korpea sain idean. Kameran näytölle ilmaantuva kuva kertoo – valotusarvoista ja hämärän asteesta riippuen – että maailma on enemmän tai vähemmän sininen. Noina hetkinä maailma tuntuu aina hieman tavallista ihmeellisemmältä paikalta. Hanki hidasti työskentelyä puiden kimpussa, mutta sen ansiosta puut saatiin jäädytettyjä varsiteitä pitkin uittoväylien varsille. Ahman ja ilveksen leveät tassut tai jäniksen lumikengät kantavat paremmin uppoamatta kovin syvälle lumeen. Salla.. Metsäkanalinnut osaavat sukeltaa suoraan lennosta lumen alle kieppiin joko yöpymään tai päivälevolle. Värien ja varjojen liukumat ja niiden muutokset hangen laineilla ja kummuilla ovat hyvin hienovaraisia. Valokuvaajan onkin tiedettävä mitä tekee saadakseen hangen kaikki hienon hienot nyanssit taltioitua ja tuotua esiin lopullisessa kuvassa. 42 suomenluonto.fi valo elää hitaasti hangella ja varjot laskostuvat lumen peittelemien mätäskumpujen ja maapuiden kupeilla. Sallatunturi, Salla. Myös jotkin pikkulinnut, kuten urpiaiset ja punatulkut, voivat hakeutua lumikieppiin suojaan kylmyydeltä. Rasite ja siunaus Monet kasvit talvehtivat suojaavan hangen alla, ja pikkujyrsijät viettävät ainakin lämpöolosuhteiltaan lokoisaa eloa lumen alla maanrajassa, vaikka hangen yllä paukkuisi millainen pakkanen tahansa. Ilmava puuterihanki on hyvä eriste ja tuulensuoja, mutta etenkin suuremmille nisäkkäille paksu ja pehmeä hanki voi olla todellinen haitta
Huhtikuinen keväthanki kantaa hyvin ahmaa. Joulukuinen musta maa tihkuisen taivaan alla on monin verroin ankeampi näky kuin lumen verhoamat kunnaat. Kuhmo. Jonain aamuna verhojen takana odotti ihme: maailma oli valkoinen! Enemmän kuin pelkät ekologiset tai lumen fysikaaliset ilmiöt, valokuvaajana minua on aina kiehtonut lumen estetiikka ja se, miten lumi muuttaa maisemaa. Hangen taju Olin jo pikkupoikana harras ensilumen odottaja. Hangen ja jään muovaama maailma on osa normaalia, vuotuista elämänjärjestystä, jonka kanssa osataan elää ja olla, vaikka kaikkine edistyksellisine konsteineen varustettua nykyihmistä häpeämättömästi edelleen piinaavat pyryt ja pakkaset nostattavatkin säännönmukaista marmatusta. . Salla.. Lokakuun lopulta alkaen oli aina yhtä jännittävää kiskoa aamuisin ikkunaverhoja sivuun. suomenluonto.fi 43 sen suhteen, onko suksen alla pohjia myöten upottava puuterihanki vai talven sääolosuhteiden myötä kantavia kerroksia sisäänsä rakennellut kantohanki. . Lumiset talvet ovat vuosituhansien myötä iskostaneet kansakunnan yhteiseen tajuntaan erilaisia hyviksi koettuja käytänteitä ja olemisen tapaan liityviä asenteita. Pyykukon lumikieppi sydäntalvella. Osaan meistä on istutettu lumesta ja pakkasesta nauttiva talvija hanki-ihmisen sielu, joka ei oikein osaa olla ilman talven valkeutta. Kun taivas helmikuussa viskoo silkkaa vettä, kuten eteläisimmässä Suomessa joskus käy, pellot makaavat mustalla mulloksella ja metAHMAN TASSUT KANTAVAT HANGELLA HYVIN. Hangen voisi sanoa olevan mielentila
Joinain talvina, kun olosuhteet ovat olleet otolliset ja hanki on tuulten ja ajoittaisten suojasäiden myötä tiivistynyt ja painunut kasaan, se on jo helmikuulle tullessa saanut lisää kantavuutta. . Nyt ylitin sen vaivattomasti vain muutamalla potkulla ja sauvantyönnöllä. Sydänkohtauksen saisi helpommallakin. Liu’uin alas pitkin loivaa rinnesuota, sujahdin aihkihongikon keskelle ja laskin pitkää myötämaata suolle, jonka yli muistan joskus syksyllä vaivalloisesti rämpineeni. Muistuvat mieleen myös toisenlaiset olosuhteet samoissa maisemissa muutamaa vuotta myöhemmin. Aamu kääntyi jo aamupäivän puolelle kun rahisutte. Hanki ei antanut ilmaiseksi metriäkään. Helmikuinen täysikuu Sallatuntureilla.. Lisäksi uusi lumi vaimensi hiihtämisen äänet toisin kuin kevään teräshangilla, joiden rahina suksen alla kantaa kauas ympäröivään maisemaan. päivän aamuhetki Pyhätunturin kansallispuiston hangilla keväällä 2020, jolloin paksut hanget hangoittelivat kevään voimia vastaan Keski-Lapissa toukokuun lopulle. Muistelen erästäkin helmikuun alkupuolen päivää joskus kymmenisen vuotta sitten, kun olin liikkeellä Itä-Lapissa nykyisen Sallan kansallispuiston maisemissa. Hengetön on hangeton talvi. Lunta oli paljon ja se oli pehmeää pakkaspuuteria aina maahan asti ilman kantavia kerroksia. Viimein läkähtyneenä luovuin päivän päämääräksi asettamastani kuvaussuunnitelmasta ja käännyin takaisin. Paarustin eteenpäin uppolumessa ja aina viidenkymmenen metrin välein oli pysähdyttävä pitämään pidempi tauko. Elämä ja hengissä selviytymisen kamppailu Pohjolan talvessa piirtyvät aina tavalla tai toisella hangelle. Tuulen puhaltama kinos tunturissa. Pöllön hangelle jättämä enkelinsiipikuvio ja veritippa kertoivat petolinnun neulanterävän kynsikoukun tavoittaneen myyrän lumen alta. 44 suomenluonto.fi sissä on vain puuroskaisia hangenrippeitä, voidaan senkertainen talvi katsoa menetetyksi. Sujuttelu paikasta toiseen oli naurettavan helppoa. Salla. Keli oli aurinkoinen ja aivan tyyni, pakkasta –15 astetta. Lumen aaltoja lakimetsässä. . Salla. Hangen hurma Hanki on hyvin muokkautuva elementti. Eikä mielestä haihdu sekään toukokuun 22. Hankikaan ei aina suojaa pientä karvakansaa, mutta hangen uumenista hangen pinnalle parihyppelyjälkiään piirtelemään eksynyt myyrä ottaa hirmuisen riskin joutua helpoksi saaliiksi. Kantohangen päälle oli satanut vajaan vaaksan verran uutta lunta, jonka pintaa matalalta viistävät auringonsäteet pyyhkivät ja muotoilivat. Ihmettelin fantastista keliä, miten näin hienoa voi ollakaan! Päivän myötä ei tarvinnut huolehtia siitäkään, että auringon lämpö pehmentäisi hangen ja alkaisi upottaa kuten myöhemmin keväällä tapahtuu. Oli ilo ja lysti seurailla ahman tuoreita jälkiä yli soiden ja kankaiden ja tutkiskella riekkojen lumikenkien jälkinauhoja suonlaidan vitikon liepeillä
suomenluonto.fi 45
Öinen tuulenhenki tai mieAVOMAILLA TUULI KINOSTAA HARJANTEITA JA RYPYTTÄÄ HANGEN PINNAN. Sinirinnat ja pohjansirkut lauloivat, kahlaajien äänet soivat pitkin soiden laitoja ja aamusta hurmaantunut koppelo herkesi kotkottelemaan suonreunametsässä. Hangen pintaa pellolla. Talvinen taulu Avomailla tuuli kinostaa lumiharjanteita, puhaltaa loivia laineita ja rypyttää hangen pinnan tiheäksi pyykkilaudaksi. 46 suomenluonto.fi lin suksillani pitkin soita ja rinteitä. Metsässä, pienen suoaukean äärellä saattaa hiihtäjä pysähtyä toviksi pohtimaan, tohtiiko rikkumatonta hankea, rosoisena pitsinä lepäävää lumipuuteria edes suksia rikki. Vain aurinkoisimmilla kankaanreunoilla oli pieniä pälviä. Heikko tuulenviri huojutteli männynvihreää ja kevätaurinko paahtoi täydeltä terältä, mutta hanki oli kuin betonia. Kouvola.. Kuutamoöinä tummat varjot heittyvät kuuraisille kummuille. Kaikki tuntui hieman liian helpolta ja hienolta.
Lumihanki on taulu, jolle kaikki pohjoisen talven elementit tavalla tai toisella piirtyvät: talven valo, sen värit, sävyt ja varjot, suojasäiden, pakkasen ja tuulen suorittama muokkaus, eläinten ja ihmisten jättämät jäljet. Suomalainen talvi asuu hangessa. Mika Honkalinna on luontokuvaaja. Hänen Hangen henki -kirjansa ilmestyi viime vuonna. Lumisateet ja tuulet pyyhkivät säännöllisesti taulun tyhjäksi aina uusille merkinnöille, jotka jatkavat elämäänsä kokijansa mielikuvissa ja ajatuksissa. suomenluonto.fi 47 likuvitus tuuppii niitä hereille kummittelemaan kummina aaveina kelmeässä valossa. Kukastunturi, Muonio.. Hangen pintaa tuulisessa tunturissa. . Kaikista pohjoista talvea kuvaavista sanoista ilmaisuun hanki kiteytyy parhaiten jotain olennaista suomalaisten kollektiivisessa tajunnassa
48 suomenluonto.fi 48 suomenluonto.fi Hetki riekkojen kanssa
Loppujen lopuksi seurailin lintujen elämää kahden päivän ajan melkein mökin rappusilta. KUVA JA TARINA ANNA VÄLIMÄKI Luontokuvan tarina Tällä palstalla kuvaaja kertoo tarinan ottamastaan luontokuvasta. Tällaiset hetken ovat minulle kaikista tärkeimpiä luontokuvauksessa, olla hetki yhtä luonnon kanssa. Opin paljon niiden käyttäytymisestä ja elämästä. Parvessa oli naaraita ja koiraita, mutta yksi koiras tuntui olevan johtaja. Hetki riekkojen kanssa. suomenluonto.fi 49 OLIN ALKUTALVEN kuvausreissulla Ivalossa ja olin etsinyt kiirunoita ja riekkoja kuvattavaksi jo parin päivän ajan. Linnut nukkuivat päiväunia tasaisin väliajoin, virkistyivät taas hetkeksi, sukivat höyhenpukujaan sekä ruokailivat vain parin metrin päässä minusta. On upeaa kokea olevansa tasavertainen jonkun luontokappaleen kanssa, ilman pelkoa tai häiriintymistä. Niille näytti maistuvan koivujen silmut ja oksat. Mökille päästyäni päätin vielä kurkistaa läheiseen koivikkoon, ja ilokseni huomasin riekkoparven siellä viettämässä talvipäivää. Olin rämpinyt tunturissa kymmenen kilometriä ja päätin väsyneenä suunnata takaisin vuokramökille – mielessä lähinnä ruoka ja sauna. Ne hyväksyivät läsnäoloni niin hyvin, että alkoivat itse lähestyä minua uteliaina. Onneni oli kääntynyt. Huonolla menestyksellä, en ollut tavannut linnun lintua, mikä on hyvin tavallista luontokuvauksessa. Parvi seurasi tuota kyseistä lintua tiiviisti ja se paimensi naaraita, jos ne eksyivät liian kauaksi muista
50 suomenluonto.fi Kompostointiin ei tarvitse suhtautua vain arkisena talousaskareena. Siinä elävien maaperäeliöiden tarkkailua voi lähestyä myös osana luontoharrastusta. TEKSTI SANJA HAKALA PIIRROSKUVAT JUHA ILKKA 50 suomenluonto.fi Kompostorin kannen alla
Lopulta aktinobakteeria voi nähdä paljain silminkin, vaaleana jauhoisena rihmastona kompostin pinnalla ja rakosissa. . Jo muutamassa viikossa bakteerit ovat käyttäneet loppuun jätteiden helpoimmin käytettävissä olevat ravintoaineet. Kompostin lämmön tuottavat pääasiassa bakteerit. Kompostoinnin todellinen kuumavaihe alkaa, kun jätteet viedään eristettyyn lämpökompostoriin. Niiden paikallaoloa ei alkuun havaitse muusta kuin kompostiin hiipivästä metsämaan tuoksusta. Puutarha-, elintarvikeja käymäläjätteemme ovat monelle eliölle sopivaa ravintoa sekä tuoreessa lämpöä puhisevassa kompostissa että vielä kauan kompostoinnin jälkeen ravinteikkaana multana. Ne hajottavat erityisesti kasvien kovempien osien selluloosaa ja ligniiniä. Kuumuus haihtuu, ja jäljelle jää kasaan painunut ja reilusti keventynyt kompostimassa. suomenluonto.fi 51 ompostin kautta ihminen on suoraan yhteydessä luonnon kiertokulkuun. Lämpöistä mikrobielämää Kompostit voi jakaa kahteen päätyyppiin: puutarhojen avoimiin kylmäkomposteihin ja kotitalousjätteiden eristettyihin lämpökomposteihin. Odottaneiden vuoro Kun komposti alkaa jäähtyä, ja bakteerien villein buumi on ohi, pääsevät muut mikrobit kunnolla kasvuun. Puutarhan avokompostissa maaperän eliöt kuten sienet ja siirat ovat avainroolissa. Myös monenlaiset varsinaiset sienet kasvattavat rihmastojaan jäähtyvään kompostiin. Puutarhan avokompostikin lämpenee hiukan sisäosistaan. Myös monelle taudinaiheuttajalle käy kehnosti kuumassa. Bakteerien toiminnan saattaa tuntea jo kotikeittiössä, pari päivää seisonutta keittiöjäteastian lämmintä kylkeä koskettaessa. Ne aloittavat työnsä heti, kun kompostiin putoaa helposti sulavaa ravintoa, kuten banaaninkuori. Jälkimmäisistä jätteiden matka jatkuu joka tapauksessa vielä ensimmäisiin. Hyvin kypsyneessä kompostissa voi viihtyä jopa herkkusieni. Kypsyvän kompostikasan pinnalle saattaa putkahtaa sienen itiöemäkin: härmämalikka, mustesieni, jokin valmuska... Leivänpalan tai mandariininkuoren pinnalla voi nopeasti havaita erilaisia homeita. Bakteerien lisäksi työhön käyvät myös sienet. Bakteerit ottavat kuitenkin pian vallan, ja sienet väistyvät odotuskannalle. Hajun tuottaa sädesieni eli aktinobakteeri. Niiden työn näkee ja tuntee heti! Mitä eliöitä olet nähnyt kompostissasi. Bakteerit nostavat jätteitä hajottavilla entsyymeillään kompostin lämpötilan saunalukemiin, jopa yli 70 asteeseen! Lämpimässä monet bakteerit toimivat entistä tehokkaammin, mutta sienten elämä käy tukalaksi. Kerro se verkossa: suomenluonto.fi/ kompostineliot K Hyvin kypsyneessä kompostissa voi viihtyä jopa herkkusieni.
Myös pienempien kovakuoriaisten toukkia elää puutarhakomposteissa. Niitä voi yhdessä kompostorissa luikertaa yhtä aikaa yli miljoona yksilöä! Lajeja on monenmonta. Ne vaivaavat mahassaan kompostin eloperäistä ainesta ja mineraalimaata sekaisin limaisiksi kakkamöykyiksi, joissa bakteerit viihtyvät ja joista kasvien on helppo saada ravinteita käyttöönsä myöhemmin. 52 suomenluonto.fi Elonkirjon kulta-aika Bakteerien ja sienten lisääntyessä kompostissa räjähtävät myös niitä metsästävien pienten petojen populaatiot. Varsinkin ohutkuoriset ja pienet lajit kuten sokkojuoksiaiset kaipaavat kosteutta, ja niitä löytyy kompostin sisäosista. Talven tullen komposti jäätyy, ja sen eliöiden hajotustoiminta lakkaa hetkeksi. Talvehtijan paratiisi Mitä kypsempi kompostikasa on, sitä enemmän se muistuttaa mitä tahansa maalaikkua. Siirojen ruokavalio koostuu pääasiassa sienistä, lehdistä ja lahoavasta puusta. Eivät juoksujalkaiset tai hämähäkitkään toki välttele kompostin kaltaista metsästysapajaa. Myös isompia karikekerroksen lajeja saattaa loikkia kasan pinnalla. Ilmava kompostikasa on siihen mitä mainioin paikka! Kompostin reunamille hakeutuu muitakin maassa, Monet lierot ovat persoja makealle, kuten omenankuorien suikaleille. Kahdeksalla jalalla kipittäjät ja hännällä hyppijät Sukkulamatojen rinnalla myös punkit kuuluvat jokaisen kompostin tärkeimpiin asukkaisiin. Lierot ja änkyrimadot käyttävät ravinnokseen kaikenlaista kasvisruokaa, sekä tuoreita että jo kuolleempia lehtiä ja korsia. Karikekerroksen kaverit Ilmavan puutarhakompostin reunamilla, tai missä tahansa maanpinnan karikkeessa, elää hyvin laaja seurakunta siiroja, tuhatjalkaisia, hyönteisiä ja hämähäkkejä. Pienikokoisempi uhka on ullakkokärpänen. Ameebat ja muut alkueläimet liukuvat tai uivat kos tean kompostimassan huokosissa. . Hyppyhäntäiset mutustavat kaikkea mahdollista pehmeistä kasvinosista sienirihmastoon ja bakteerimassaan. Osa niistä käyttää ravinnokseen kompostin bakteereja ja sieniä, osa taas mutustelee kompostoituvaa jätettä. Karhukaiset syövät muita pieneliöitä ja kasvijätteitä. Madot ovat hajottajina niin arvokkaita, että kompostilieroja voi jopa ostaa kaupasta. Tämä tuiki tavallinen kaksisiipinen on meille tuttu ennen kaikkea ikkunalaudan pörisijänä, mutta sen toukkien lastenkamari luikertaa kompostissa. Varsinkin maan alle sopeutuneet valkohyppiäiset ja pinnan tuntumassa viihtyvät pökköhyppiäiset ovat hyvin yleisiä kompostin asukkaita. Kummin vain, nämä pikkiriikkiset värittömät madot tekevät tärkeää hajotustyötä. Se voi kasvaa jopa kymmensenttiseksi, ja löytyy todennäköisimmin lantakompostista. Puutarhan avokompostin julkkiskastiin kuuluvat sukkulamatojen rinnalla jättiläismäiset lierot sekä alle parisenttisiksi jäävät änkyrimadot. Tarhasiira on yksi kompostin suurikokoisemmista siiralajeista.. Yksi maaperän ja kompostin tärkeimmistä eliöryhmistä on sukkulamadot. Kompostin viilentyessä sinne saapuu yhä isompia eläimiä. Näitä kahdeksanjalkaisia sankareita on joka lähtöön, mätäpunkeista sammalpunkkeihin ja muita selkärangattomia jahtaaviin petopunkkeihin. Kun ameeba kohtaa bakteerin, se kurottaa sen ylle kuin sukka ja hajottaa bakteerin ravinnokseen nopeasti. Monet lajit ovat persoja makealle, ja kiskovat mieluusti kolohinsa vaikka omenankuoren suikaleitakin. Isoin suomalaisesta kompostista löytyvä selkärangaton on sarvikuonokkaan toukka. Vaikka pikkuisia lajeja ei helposti näe, niitä voi kompostissa kuvitella juoksemaan aivan kaikkialle. Niillä on tärkeä rooli jätteiden pilkkojina, niin kompostissa kuin missä tahansa maassa. Siirojen munat kehittyvät naaraan vatsapuolen suojapussukassa, turvassa ja kosteassa. Joskus kompostin kannen sisäpinnalle ilmestyy kuin tyhjästä kerros pölyä, joka saattaakin itse asiassa olla tasainen, paksu massa pikkupunkkeja. Lintuja toki, sillä esimerkiksi rastaat ovat yleisiä kompostikasan kaivelijoita. Monet petomaiset kovakuoriaiset metsästävät kompostin ilmavissa sokkeloissa. Laji on lierojen loinen. Kaikki ne ovat kuitenkin mullanvalmistajina erinomaisia. Lieroja metsästämään kompostille saapuu ainakin kahdenlaisia siivekkäitä. Punkkeja suurempina kasvinsyöjinä kompostissa elelee myös erilaisia hyppyhäntäisiä. Myös monet nymfija toukkamuodot, kuten harsosääskien toukat, hakeutuvat kosteaan syömään sienirihmastoa. Madot syövät myös multaa ja maata sellaisenaan. Toisaalta jotkin hyönteiset, kuten muurahaiset, ilmestyvät paikalle vasta, kun komposti on päässyt liiankin kuivaksi. Kompostin selkärangattomat horrostavat talven yli niillä sijoillaan. Hyönteisten ja tuhatjalkaisten kosteusvaatimukset vaihtelevat enemmän. Erityisesti pienet lyhytsiipiset, kuten nupiaiset ja sirkeiset, jahtailevat niissä hyppyhäntäisiä ja harsosääskien toukkia. Kompostin julkkismadot Jokainen komposti on lopulta hiukan myös matokomposti. . Siksi komposti on niille hyvin mieluisa koti. Tämä maksullinen lierolaji on eri kuin pihakompostiin luonnosta ilmaisena luikertavat ruskoja onkilierot sukulaisineen. Siirat ovat äyriäisiä, eli ne hengittävät kiduksilla, ja tarvitsevat kostean elinympäristön. Lajeja on Suomessa kolmisenkymmentä. Ne kuhisevat sukkulamatojen rinnalla kaikkialla maassa, mutta ovat kahdeksalla jalallaan matoja ketterämpiä liikkujia
Mitä paremmin kompostia hoitaa, sitä paremmin sen maaperäeliöt voivat, ja sitä tehokkaammin se toimii. Kompostin kypsyessä mullaksi osa sen eliöistä vaihtuu toisiksi, mutta multa ei koskaan hiljene kokonaan. Harva nykyisin elävä kasvi pärjää pelkällä mineraalimaalla – ne tarvitsevat elävää, kompostoitunutta multaa ja sen sienirihmastoja, joiden kanssa ne muodostavat sienijuuria. . Toisaalta viileämmät reunakerrokset ovat mieleen eri lajeille kuin ytimen tehokkain multatehdas. Myös laiskemmin hoidettu kompostiläjä siis parantaa pihan elonkirjoa! • Maaperäeliöt ovat sopeutuneet kosteisiin oloihin, eli komposti ei saa kuivua. Lyhytsiipislaji Tachinus subterraneus syö lahoavaa kasvisainesta.. Voimme nähdä kaikkialla ympärillämme näiden hajottajaeliöiden työn hedelmiä. Voit lisätä myös typpeä kanankakan, laimennetun virtsan tai lemmikkijyrsijöiden kuivikkeiden muodossa. Silloin se tuottaa metaania, joka toimii ilmastoa kuumentavana kasvihuonekaasuna. karikkeessa tai puunkoloissa talvehtivia selkärangattomia. Syvimpien kerrosten eliöiden työ häiriintyy, jos ne nostaa pinnalle suotta. Myös moni leppäkerttu löytää kompostista suojan pakkasta vastaan. • Käytä kuivikkeena erityisesti kotoperäisten kasvien osia, kuten puiden silputtuja oksia ja lehtiä. . Hyppyhäntäisille maistuu erityisesti sienirihmasto. • Avokompostia ei voi käyttää tuoreiden kotitalousjätteiden kompostointiin, koska se houkuttelisi rottia. • Kompostikasan ytimessä voi hyvinkin olla sopivat olot tehokkaammallekin mikrobitoiminnalle. Laiskemmin käännellyssä, kuivahtaneessa kompostikasassa saattaa talvehtia siilikin! Maailman synty Lopulta kompostiin viskatuista jätteistä on jäljellä “vain” multaa: rikasta, eloperäistä maata, jossa on edelleen runsaasti ravintoa maaperän eliöille. • Lisää kompostiin uutta materiaalia jatkuvasti. Älä siis pöyhi liikaa! • Talvella kompostia ja siinä talvehtivia eliöitä voi avittaa pysymään hiukan lämpimämpänä kasaamalla kompostikasan päälle lunta. • Kasaa komposti ilmaviksi kerroksiksi, jotta eliöt voivat hengittää. Liian tiivis komposti muuttuu hapettomaksi ja alkaa mädäntyä. suomenluonto.fi 53 Eliöystävällinen kompostinhoito KAIKKEIN ELIÖYSTÄVÄLLISIN komposti on puutarhajätteen avokomposti, jonka reunamille isommatkin hyönteiset pääsevät munimaan, ja jonka pohjan läpi siirat ja kastelierot möyrivät vapaasti. . • Kaikkea puutarhan eloperäistä irtainta ei kannata viedä kompostiin: eliöt hyötyvät lehtisilpusta ja risukasoista myös muualla puutarhassa! Kevään ensimmäinen nokkosperhonen saattaa lehahtaa lentoon kompostin kehikon raosta. Suomeen tulokaslajina levinnyt laakatuhatjalkainen Oxidus gracilis viihtyy kasvihuoneissa ja komposteissa. Esimerkiksi kevään ensimmäinen nokkosperhonen saattaa hyvinkin lehahtaa lentoon kompostin tukikehikon raosta. Silti ainakin kananmunankuorten piilottaminen kasan sisään kannattaa, sillä niiden kalkki parantaa kalkkikuoristen siirojen pärjäämistä. Nykyisten ekosysteemien elinkelpoisuus on kompostoitumisen ansiota. Maa, josta elämme, on muinaisten bakteerien, kasvien, sienten ja eläinten luomaa, ja syntyy samalla tavalla yhä uudestaan vielä tänäkin päivänä. Kasvijätteen hiili on kompostin eliöiden pääravinto
Ympäristöjuristi Laura Kolehmainen ajaa oikeudenkäynneissä luonnon etua. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄS KUVA SOFIA KORKALA HOMO SAPIENS 54 suomenluonto.fi. 54 suomenluonto.fi Luonnon puolustaja Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
Lakiasiaintoimisto Maailman ideana on hoitaa strategisesti merkittäviä oikeudenkäyntejä. ”Jos jotain haluan välittää ja säteillä maailmaan, se on toimijuus. ”En pysty pitämään kännykkää auki, kun soittoja tulee niin paljon. Ei usko tai toivo, vaan toimijuus.” Vakavien kysymysten kanssa painiminen voi uuvuttaa, jos asenne ei ole kohdillaan. Samoin sähköpostia”, Kolehmainen kertoo. Mitä. Oikeustieteessä häntä kiinnosti etenkin se, minkälaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia oikeusjärjestelmä tuottaa ja mitä sillä saa aikaan. Tämä tasapainottaa osaltaan oikeudenkäyntien lähtöasetelmia. Jos karvakamu ei viihdy juristipiireissä, Kolehmainen ei voi ottaa koiraa omakseen, sillä päivät ovat täysiä, eikä Vella voi olla pitkään yksin kotona. ”Olimme jo saaneet Maailmaa varten rahoituksen, kun hain oikeudellisen asiantuntijan sijaisuutta Suomen luonnonsuojeluliitossa. Niinpä hän hakee levollisuutta yhtä lailla Pitäjänmäen lähimetsistä ja Seurasaaren rannoilta kuin Kiihtelysvaaran maisemista. ”Ajattelin jo parikymppisenä, että nämä pelisäännöt pitäisi opetella. suomenluonto.fi 55 L akiasiaintoimisto Maailman ovella vieraan ottaa nuuhkien vastaan kiharaturkkinen toimistoapulainen. Jos toisella puolella on ollut rahakas yhtiö kallispalkkaisine juristeineen ja toisella hieman oikeusapua saanut ympäristöjärjestö, on selvää, kumpi on joutunut helpommin altavastaajan asemaan. MINUN LAJINI ”Karhu. Motto. Aktivistisen ympäristölakitoimiston toinen perustaja. ”Oli kauheaa tajuta, ettei ympäristöhomma ole ollenkaan hallinnassa. Elämäntehtävä alkoi näyttää selvältä ja esimerkiksi opinnäytteiden aiheet hän valitsi luonnon puolustamista ajatellen. Välillä käsitellään ison mittakaavan yhteiskunnallisia haasteita, välillä levätään keskittymällä pieniin, merkityksellisiin asioihin, kuten rakkaisiin ihmisiin tai vaikkapa ihanaan Vella-koiraan. Tekemistä Kolehmaisella tosiaan riittää. Vuonna 2014 hän aloitti Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä, mutta pian myös oikeustiede alkoi houkutella. Määrätietoisia askelia kohti lakiasiaintoimisto Maailmaa ovat olleet myös asianajajatutkinnon suorittaminen sekä oikeudenkäyntikokemuksen hankkiminen. Kiistaton todiste päättäväisyydestä on myös takavuosien Ilmastoveivi-kampanja, joka syntyi IPCC-raportin aiheuttamasta järkytyksestä. Sanoin puhelimessa suoraan, että voitteko ottaa minut sinne, jotta pääsen harjoittelemaan. Lakitoimiston asiakkaille palvelu on maksutonta, sillä Koneen Säätiö myönsi hankkeelle 1,4 miljoonan euron rahoituksen. Kotipaikka. Pöydällä on esimerkiksi kaivosjuttuja, metsäkiistoja, teollisuushankkeita ja aktivistien asioita. Tuuli Talvingon kanssa perustettu, luonnon ja ympäristöaktivistien etujen ajamiseen erikoistunut lakitoimisto avattiin syyskuun alussa, ja yhteydenottoja suorastaan tulvii. 13-vuotiaana hän hankki työpaikan saadakseen omaa rahaa ja yläkoulun jälkeen päätti käydä lukion englanniksi, jotta oppisi kielen kunnolla. Kolehmaisen nikseihin kuuluu taito katsoa sekä kauas että lähelle. Rauhaa ja iloa elämään tuo tietysti myös luonto. Suloinen unkarinpaimenkoira Vella on toimistolla ympäristöjuristi Laura Kolehmaisen mukana, mutta toistaiseksi vasta koeajalla. Jo lukioaikana Kolehmainen tiesi, että haluaa lähteä opiskelemaan jotain yhteiskunnallista alaa. Veden äänten kuunteluun tai taivaiden tähyilyyn havumetsän suojassa ei hänen mielestään voi koskaan kyllästyä. Etsi toimijuutta! Tärkeintä luonnossa. ”Nyt kun me otetaan juttuja hoidettavaksemme, siellä on sitten kova kovaa vastaan.” Määrätietoisesti kohti Maailmaa Maailmaa ryhdyttiin toden teolla suunnittelemaan parisen vuotta sitten, mutta Kolehmaisen osalta hankkeen taustat ulottuvat kauemmas, opiskeluvuosiin saakka. Kolehmainen asuu Helsingissä, mutta omaa vahvat karjalaiset sukujuuret. Helsinki. Hetki oli muutenkin dramaattinen: laitoin heti kaikki opiskelut jäihin ja samana iltana perustin Ilmastoveivin.” Jälkikäteen Kolehmaisen ajatukset kampanjasta ovat vaihdelleet pettymyksestä tyytyväisyyteen, mutta arvokasta oli ainakin se, että projekti antoi vahvan kokemuksen toimijuudesta. Sain paikan ja viiden kuukauden sijaan olin töissä lopulta vuoden.” Toiminnan voimaa Kolehmainen kertoo olleensa sinnikäs ja tavoitetietoinen lapsesta ja nuoresta lähtien. Ettei kaikki ne, jotka osaavat pelisäännöt, pelaa niin sanotusti rahan ja vallan puolella.” Ympäristöasioihin Kolehmaisen herätti vuoden 2018 IPCC-raportti. Vahva, mutta rauhallinen.” ”Jos jotain haluaa välittää ja säteillä maailmaan, se on toimijuus.” B IO D IV E R S IT Y H E R IT A G E LI B R A R Y. Omalakisuus. Käytännössä se tarkoittaa juttuja, joista voi tulla laajempaa muutosta aikaan saavia ennakkotapauksia
Kotimaisista tutuin lienee taviokuurna, joka ei välttämättä keskeytä ruokailuaan pihlajanmarjojen parissa, vaikka sitä varovasti koskettaisi. Vaikka ihmisellä on halu ja tarve luokitella havaitsemaansa, niin mikään ei viittaa siihen, että lintuja riivaisi samanlainen luokitteluvimma. Nämä linnut elävät tyypillisesti alueilla, joilla ne eivät kohtaa ihmisiä. kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki Julkaisemme vielä kaksi vastausta osoitteessa suomenluonto.fi/ digitilaajalle DIGITILA AJILLE 56 suomenluonto.fi TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi: Kysy luonnosta J U H A S A A S TA M O IN E N / V A S TA V A LO Taviokuurnakoiras on punainen, naaras oranssinkeltainen. Koska me ajattelemme lintuja, niidenkin täytyy ajatella meitä. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka vuosimiljoonien evoluutio on karsinut liian lähelle ihmistä tulleet lintuyksilöt, niin kesyys voi silti olla hyödyllinen ominaisuus esimerkiksi ihmisen lähellä asuville varpusille. Iso olento on uhka, johon kannattaa säilyttää riittävä etäisyys, ellei kokemus ole opettanut toisin. Ihminen on linnulle iso olento Mitä linnut ajattelevat meistä ihmisistä, mitä me olemme. Samoin joiltakin valtamerien saarten merilinnuilta puuttuu tyystin pelko ihmistä kohtaan. Kysymys on perisuomalainen: mitä ne minusta ajattelevat. JUKKA HINTIKKA. Tavallisesti linnut suhtautuvat ihmisiin ja muihin suurikokoisiin nisäkkäisiin varauksella. lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/ kysy-luonnosta Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Muutamat linnut ovat silmiinpistävän kesyjä. Evoluutio ei siksi ole karsinut joukosta liian luottavaisia yksilöitä
Koivut levittäytyvät nopeasti valoisille kasvupaikoille. Miksi varpuset ja talitintit pyrähtelevät puulaudoitetun parvekkeen alle. Nuorissa noin 15 senttiä paksuissa sekä isommissakin puissa on halkeamia, ja keväällä niistä vuotaa mahlaa ulos. Pyrähdykset ovat todella nopeita ja toistuvia. Jukka Hintikka Tapio Kujala Seppo Vuolanto Heidi Kinnunen Anneli Viherä-Aarnio Linnut Hyönteiset Linnut Nisäkkäät Puut . Ravintolähde voisi olla siementävät pienet kasvit, jotka tulevat toimeen vaatimattomissa kasvuoloissa. Tavallisin halkeamien aiheuttaja koivulla on pakkanen. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että ne ovat löytäneet jonkinlaisen ravintolähteen parvekkeen alta. A SI A N T U N T IJ A T suomenluonto. Pakkashalkeama syntyy silloin, kun koivun rungon pintaja sisäosa jäähtyvät ja kutistuvat eri tahtiin. Etenkin varpuset ovat mielistyneet pihatattaren siemeniin. Tällöin pintapuuhun syntyy jännitys. Myös pikkiriikkiset ötökät, esimerkiksi hyppyhäntäiset, saattaisivat olla parvekkeen alla saalistettavissa. Kaikki kiinnostaa! Kannattaa itsekin vilkaista. Pakkashalkeamat ovat yleisimpiä nopeakasvuisilla koivuilla. Toinen mahdollisuus voisi olla lintuja kiinnostava muu kohde, esimerkiksi myyrän tai hiiren oleskelu. Se laukeaa, kun solut irtoavat toisistaan, ja syntyy rungon pituussuuntainen pintahalkeama. Pakkanen saa koivut paukkumaan Mistä johtuu, että koivun rungot halkeilevat. E R K K I M A K K O N E N / V A S TA V A LO P E N T T I S O R M U N E N / V A S TA V A LO. Talitiaiset voivat hyödyntää hyvin monenlaista ravintoa. SEPPO VUOLANTO Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Uteliaat pikkulinnut
58 suomenluonto.fi Kysy luonnosta 58 suomenluonto.fi Kärppä ja minkki naapureina Syksyllä näimme, kun kärppä ja minkki elelivät samassa pihapiirissä Inarijärvellä. Amerikasta tuotu minkki on levittäytynyt lähes koko Suomeen. Todennäköisesti minkillä riittää lumettomaan aikaan ruokaa yllin kyllin, eikä sen tarvitse yrittää ruuakseen vaikeimpia saaliseläimiä. Minkki saalistaa vesistöjen äärellä hakien talvella erityisesti kalaa. Periaatteessa kaikkiruokainen minkki muodostaa kärpälle uhan, mutta notkea kärppä on minkkiä vikkelämpi. . Lisäksi sen lepopaikaksi kelpaa melkein mikä tahansa suojaa tarjoava kolo. Rosvoretki minkin muikkukätkölle on ollut uskalias, sillä saalis suussa vauhti hiipuu nopeasti. Miten on mahdollista, että nisäkkäät elävät näin sovussa. Myyrien koloihin se ei mahdu. Kärppä vaihtaa valkoisen talviturkin, toisin kuin minkki. P E T R I J A U H IA IN E N / V A S TA V A LO V IL LE H E IK K IN E N / V A S TA V A LO Katso lukijan video kysymyksen kaksikosta: suomenluonto.fi/ digitilaajalle. HEIDI KINNUNEN . Talvella ravintotilanne muuttuu, mutta silloin lumen alla on suojaa kärpälle. Lappi onkin minkille kova paikka. Todistimme, kun kärppä kävi varastamassa muikkuja minkin pesästä. Naaraat tekevät poikasensa yleensä jyrsijöiden koloihin. Saman sukupuolen edustajaa kärppä ei suvaitse reviirillään. Kärppä puolestaan nojaa ruokavalionsa enemmän pikkunisäkkäisiin: myyriin, oraviin ja päästäisiin. Minkki ja kärppä eivät ole pahimpia kilpailijoita, sillä niiden ravinto on hieman erilaista. Siellä ne ovat turvassa minkiltäkin. Minkki majaili rantasaunan alla ja kärppä mökin alla. Vaikka jyrsijöitä ja linnun poikasia riittäisikin kesällä, minkki on talvella ravinnonhaussaan riippuvainen jokien ja purojen sulapaikoista
. Kotitomutäi on yleinen kodeista löytyvä jäytiäinen. Veikkasimme mäyrää, mutta kantapäiden jäljet puuttuvat, sekä saukkoa, mutta laahausjäljet puuttuvat. Runsastuessaan ne voivat viitata rakenteissa piilevään kosteuteen tai homekasvustoon. Kuvasta voi päätellä varmuudella, että kyseessä on jokin jäytiäislaji. Sen leveys on seitsemän senttiä. Tähän on syytä kiinnittää huomiota vasta silloin, jos jäytiäisiä on todella runsaasti ja pitkäkestoisesti. Saukko taas ei onnistu jättämään pitkää jälkeä ilman, että sen häntä koskettaa lunta. Lattialistoissa vilistävät otukset voivat ymmärrettävästi aiheuttaa huolta. K Y S Y M Y K S E N LÄ H E T TÄ J Ä H Å K A N S Ö D E R H O LM / V A S TA V A LO K Y S Y M Y K S E N LÄ H E T TÄ J Ä. Jäytiäisten ravintoa ovat orgaaninen pöly, homeet ja sienirihmastot. Molempia on kyllä täällä nähty. Sateiset jaksot voivat lisätä niiden määrää, mistä syystä joinakin vuosina havaintoja tehdään muita vuosia enemmän. Yksilö muistuttaa erityisesti kotitomutäitä (Dorypteryx domestica), joka on nimestään huolimatta jokseenkin harmiton hyönteinen. Kooltaan jälki sopisi ehkä paremmin supikoiralle – jälki vaikuttaa suuremmalta kuin onkaan, jos painalluksia on kaksi lähes päällekäin. Ravissa ilves ja supikoira astuvat omiin jälkiinsä. Jäytiäisiä kannattaa kuitenkin ajatella ennen kaikkea mahdollisina indikaattoreina. On täysin normaalia, että syksyllä ikkunalaudoilla ja kuistilla liikkuu jonkin verran jäytiäisiä. Olisikohan mahdollista, että jäljen on kuitenkin jättänyt ilves tai jopa supikoira. Kotitomutäi saattaa olla yleisin kodeistamme löytyvistä jäytiäislajeista. Toisin kuin lutikat, ne eivät pure tai ime verta. Lisäksi kannattaa huomata, että mäyrät ovat tavallisesti helmikuussa talviunilla. Silloin saattaa syntyä ylimääräinen painallus, jossa näkyy viides varvas sievässä jonossa. Ravissa ne astuvat omiin jälkiinsä. Isoilla näätäeläimillä jää näkyviin yleensä kantapään jälki, joten painallus ei ole pyöreä. Suurina esiintyminä se voi kuitenkin aiheuttaa herkille lieviä allergiaoireita. Jäljessä näkyy viisi varvasta. Se on enintään millin mittainen. suomenluonto.fi 59 Viiden varpaan arvoitus Mikähän eläin kävi tallustelemassa talon pihalla. Viisivarpaisia jälkiä jättävät karhu ja näätäeläimet, joista tätä kokoluokkaa ovat vain mäyrä, saukko ja ahma. TAPIO KUJALA . Muitakin sisätiloihin erikoistuneita lajeja maassamme tavataan. Vai onko se jokin muu. Ilveksen tassusta jää hankeen normaalisti vain neljän varpaan painaumat. Nyt tuli haastava kysymys! Kuvan jälki on pyöreä, kuten pienellä ilveksellä, mutta varpaita on yllättäen viisi. Viisi varvasta viittaa näätäeläimeen, mutta se ei riitä ainoaksi tuntomerkiksi. Monet niistä ovat levinneet ihmisten mukana lähes kaikkialle maailmaan. HEIDI KINNUNEN Jäytiäinen pitää kosteudesta Mikä ötökkä elää listojen takana. Jäytiäiset muistuttavat ulkonäöltään etäisesti pahamaineista lutikkaa
Tavaroiden vuokralle laittaminen saattaa tuntua vaivalloiselta, mutta kynnys Kotona TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS SIIRI VÄISÄNEN. Tavarat töihin kannattaa ylittää. VaVertaisvuokraus nostaa tavaroiden käyttöastetta ja säästää ympäristöä. Oppaaseen voi tutustua osoitteessa kuluttajaliitto.fi /jakamistalousopas. Se tarkoittaa toimintamallia, jossa ihmiset lainaavat, vuokraavat, myyvät, vaihtavat ja lahjoittavat tavaroita ja tiloja keskenään sen sijaan, että ostaisivat uusia ja omistaisivat itse kaiken mahdollisen. Järkevään aikatauluttamiseen saa tukea esimerkiksi Kuluttajaliiton Jaa se! -hankkeen vertaisvuokrauksen sesonkikalenterista, joka on julkaistu osana jakamistalousopasta. Varastoja ja vaatehuoneita täyttävät kupoliteltat, ompelukoneet, tekstiilipesurit ja järjestelmäkamerat. Tilasyöpöille voi tietysti antaa lopulliset lähtöpassit, mutta jos tavaraa tietää vielä tarvitsevansa tai myynti-ilmoituksen naputtelu tuntuu muuten liian radikaalilta toimenpiteeltä, kannattaa harkita vertaisvuokrausta. jaakäytössä olevat resurssit saadaan näin hyödynnettyä tehokkaammin, mikä taas vähentää tavaroiden tuottamisesta ja kuluttamisesta syntyvää ympäristökuormaa. 60 suomenluonto.fi 60 suomenluonto.fi Keskiverto suomalaisperhe omistaa kymmeniätuhansia tavaroita, mutta niistä aktiivisessa käytössä on vain pieni osa. Luonnonvarojen säästämisen lisäksi jakamistalous on fi ksua myös taloudellisesti. Oppaasta löytyy myös juristin laatima sopimuspohja tilanteisiin, joissa kuluttajat jakavat tavaroita ilman välikäsiä. Vuokraaminen myös madaltaa kynnystä kokeiluihin. Kalenterista näkee yhdellä silmäyksellä, mille tavaroille on milloinkin kysyntää, ja se auttaa tunnistamaan, mitä ylipäänsä voi vuokrata. Jos ei ole varma, että yön yli retkeily on oma juttu, voi aika pienin kustannuksin vuokrata teltan ja rinkan ja lähteä testiretkelle. Tavaran vuokraaja voi kerätä välineillään taskurahaa, vuokraaja taas saa käyttöönsä harvoin tarvitsemansa esineen murto-osalla ostettavan hinnasta. Alkuun pääsee pohtimalla, mitä esineitä voisi antaa vuokrattavaksi ja ennen kaikkea milloin. Pensasleikkuria on turhaa tarjota talvella tai lasketteluvälineitä kesällä. Tavaroiden vuokraaminen muille käyttäjille on osa niin sanottua jakamistaloutta. Vertaisvuokraus nostaa tavaroiden käyttöastetta ja säästää ympäristöä
Huomioi verotus ja vaikutukset sosiaalietuuksiin Jos saat tavaroiden ja tilojen vuokraamisesta tuloja, muista ilmoittaa ne verottajalle. Suomen Luonnon Villi puutarha -blogista saat käytännöllisiä vinkkejä oman kasvimaasi tai puutarhasi kasvien valintaan. Kirjastoista voi lainata kirjojen lisäksi vaikkapa porakoneen, luistimet, kuulokkeet, sukset tai sykemittarin. 3. kirjastot.fi K U V A T S H U T TE R S TO C K . Jos sovit vuokrauksesta itse, kirjaa ylös keskeiset ehdot, kuten käyttöaika, hinta ja vastuut. suomenluonto.fi/mita-kaikkea-ensikesana-kasvatetaan/ TIESITKÖ. Hyvä alusta tarjoaa selkeät ohjeet ja vakuutukset. Tavaralainaamoita on myös monissa kirjastoissa. Lantun paksun kuoren alla piilee paljon muun muassa C-vitamiinia, kivennäisja hivenaineita sekä kuituja. suomenluonto.fi 61 Näin onnistut vertaisvuokrauksessa 1. KAUSIMAKUJA! Lanttu on monelle tuttu ainakin joulupöydän lanttulaatikosta, jota voi tietenkin syödä vaikka ympäri vuoden. Aloita pienestä ja tutusta Ennen kuin siirryt laajemmille alustoille voit kokeilla lainaamista tai vuokraamista ensin ystäväpiirissä, naapurustossa, työyhteisössä tai harrastusporukassa. Lanttu saa Lanttu saa kirpeän makunsa sinappiöljystä.. Lantusta saa muutenkin helposti maukasta ja edullista syötävää, kuten vaikkapa lanttusosekeittoa tai uunissa makeaksi paahtuneita lanttulohkoja. 2. Villiä puutarhaa luotsaa luonnontuoteneuvoja ja yrittäjä Maija Suomela, joka kertoo blogissa elämästään hurmaavalla puutarhatilalla Vantaan Korsossa, Tussinkosken luonnonsuojelualueen kainalossa. Vinkit antoi Kuluttajaliiton hankevastaava Jenni Vainioranta. Valitse luotettava alusta tai sovi tarkat säännöt Tutustu vertaisvuokrauspalveluihin ja niiden käytäntöihin. . Lanttu saa kirpeän makunsa sinappiöljystä. . kasvikset.fi KASVUKAUTTA ODOTELLESSA Kun päivät pitenevät ja valo lisääntyy, on oikea hetki alkaa suunnitella jo tulevan kasvukauden puuhia ja satoa. Mikäli saat sosiaalietuuksia, selvitä etukäteen mahdollisten lisätulojen vaikutukset tukien myöntämiseen ja maksamiseen
Pohjanmaan museon Terranovan näyttelyn päähahmoja ovat eläimet, kuten helmipöllön poikanen. Saamenmaan lainsuojattomat metsät -näyttely Siidassa Inarissa 6.4. Jan Saijetsin, Juha Länsmanin ja Jarmo Pyykön muodostama Luonnonmetsät Sápmi -työryhmä kartoittaa näitä ainutlaatuisia ikimetsiä. Bruunin 100-vuotisjuhlan kunniaksi Postimuseo nostaa näyttelyssä Erik Bruunin linnut esiin hänen suunnittelemiaan lintuaiheisten postimerkkien luonnoksia, joissa taitavan piirtäjän yksityiskohtainen ja upea kädenjälki pääsee esiin. KOONNUT JOHANNA MEHTOLA Luupin alla LUONTO, TAIDE & KULTTUURI N yt nä yt te ly yn ! Katso lisää kirjavinkkejä: suomenluonto.fi/ luontokirjasuosikkini Hurmaavia lintumerkkejä Suomen luonnonsuojeluliiton tunnusnorpastakin tuttu, rakastettu graafikko Erik Bruun (s. 62 suomenluonto.fi Lainsuojattomat ikimetsät Suomen Saamenmaalla sijaitsee yli 3 000 km² vanhoja luonnonmetsiä, joilla ei ole lain suojaa. KUVIA KANSSAKULKIJOISTA Pohjanmaan museon Terranovassa on esillä näyttely Yön ja päivän kulkijat, joka esittelee kahden luontokuvaajan, Benjam Pöntisen ja Jukka Risikon tarkkanäköisiä havaintoja eteläpohjalaisesta luonnosta aina lakeuksilta metsiin ja eläinten elinpiireihin. JU K K A R IS IK KO. Ryhmä on koonnut myös valokuvanäyttelyn Saamenmaan lainsuojattomat ikimetsät, joka on esillä Saamelaismuseo Siidassa. Yön ja päivän kulkijat -näyttely Pohjanmaan museon Terranovassa Vaasassa 29.3. Erik Bruunin linnut -näyttely Postimuseossa Museokeskus Vapriikissa 16.8. . saakka, postimuseo.fi. saakka, vaasa.fi. 1926) on suunnitellut myös yli 50 postimerkkiä 1980-luvulta lähtien. Erik Bruunin postimerkkejä voi katsella myös osoitteessa postimerkkiselain.fi. Näyttelyn päähahmoja ovat eläimet: ketut, pöllöt, liito-oravat ja monet muut kanssakulkijat poikasineen Kuvissa näkyvät myös maiseman ja lajiston muutokset, jotka haastavat katsojaa pohtimaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. . saakka, siida.fi
-suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Kalojen ruokintaa päivittäin klo 15. POIMINNAT Pidetään kylmyys ulkona! Termex-Selluvilla on lämmöneriste talollesi pohjoisiin olosuhteisiin. LUONTOKIRJASUOSIKKINI EMMI ITÄRANNAN neljäs romaani Lumenlaulaja (Teos 2025) rinnastaa Kalevalan ja Louhen syntytarinan. Koko perheen suosikkikohde Pihalla sähköautojen latauspisteitä. Sen sivuilla uhanalainen haukka eli täysin palkein. Metsä on tarinassa yksi henkilöhahmo, jolla on oma vahva tahto. • Ryhmien opastusvaraukset: info@maretarium.fi • Liput 18,50 / 10,50 €, verkkokaupasta vähän edullisemmin. Lohtua ja innoitusta lintuelosta Markku Lappalainen on toimittaja ja tietokirjailija. Tekstitaiturina tunnettu Itäranta jatkaa varmoin ottein – hänen kuvauksensa pohjoisesta luonnosta vuodenaikoineen tuntuu iholla ja sen alla. Futuristi Elina Hiltusen teos Mitä tapahtuu huomenna. Tervetu loa oppima an ja viihtym ään!. Ja viimeisen, pelkäsin. Juonenkäänteet ovat etäisesti tuttuja, mutta silti uusia. Teos muistuttaa, millaiset seuraukset vaikkapa metsäkadolla voi olla ihmisten elämälle. Sapokankatu 2, Kotka 040 3110 330 maretarium.fi Pihalla ilmainen paikoitus. Sinikka Piipon teos Parantavat puutarhat (Docendo 2025) tarjoaa loistavia vinkkejä kotipuutarhurille. Pienen alkukangertelun jälkeen tarina nappaa mukaansa. Ympäristömyrkyt uhkasivat lajin olemassaoloa. Arki on sidottu luontoon ja siihen, että se on ehjä ja toimiva. MIELENRAUHAA KAIKILLA AISTEILLA Puutarhan juuret ovat paratiisissa, paikassa, jossa keho ja sielu lepäävät. METSÄ KUULEE JA KUUNTELEE Biologi, kirjailija Saija Kuuselan ekodekkari Syylliset (Tammi 2025) kertoo ihmisestä ja luonnosta – sekä yliluonnollisesta. Pian lohduksi löytyi vaatimaton kirja, J.A. (Readme.fi 2025) tarjoaa nopean silmäyksen 10 megatrendiin. Tarkemmin sanottuna se antaa Louhen kertoa, mitä tapahtui. suomenluonto.fi 63 Kirjat NÄIN TEININÄ elämäni ensimmäisen muuttohaukan. Edellisten romaanien tavoin Lumenlaulaja käsittelee ihmisen vaikutusta ympäristöönsä. Teoksen ytimen muodostaa päiväkirja, johon Baker on kirjannut havaintojaan Englannin itärannikolla talvehtivista muuttohaukoista: runollisia kuvauksia lintuelosta kyyhkyjen ja kahlaajien kansoittamalla maaseudulla – elämyksiä luonnosta viehättyneen nuoren innoitteeksi. Kuvaus on samalla romantisoitu ja raadollinen. www.termex.fi Puh. 0207 809 880 Erinomainen lämmöneristävyys Paloja hometurvallinen Hengittävä materiaali tasaa kosteutta Mahdollistaa muovittoman rakenteen Hiilineutraali eriste suurella hiilikädenjäljellä Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Onneksi pahin ennuste ei toteutunut, muuttohaukka elää yhä, muuallakin kuin kirjan sivuilla. Uljas petolintu harvinaistui vauhdilla. Samalla romaani on kuvaus luontoyhteydestä ja siitä, mihin sen kadottaminen tai kieltäminen johtaa. Bakerin Muuttohaukka (WSOY 1971). ANNA TUOMINEN Matka Lauhasta Louheksi KUUKAUDEN KIRJA MEGATRENDIT TILASTOINA Ilmastonmuutos ja ekokriisi ovat suuria, maailmassa parhaillaan vaikuttavia megatrendejä
Kasvillisuus heijastaa sen pois – puiden lehdet ja havut suorastaan säihkyvät sitä (googlaa vaikka infrared photography). Kaikki päiväaktiivisia lajeja, jotka ovat evoluutiossa sopeutuneet päivänvaloon. Kun ruokapöydässä 60 watin hehkulampun loisteessa on pari sataa luksia, on ulkona tuhat tai tuhansia, hankien säihkyessä jopa kymmeniä tuhansia. PÄIVÄNVALO KERTOO sisäiselle kellolle ja sen kautta kaikille elinjärjestelmille tärkeän tiedon: on päivä, aktiivisuuden aika. Valon spektrin jokaisella aallonpituudella on oma biologinen tehtävänsä. Kasvillisuus heijastaa sen pois – puiden lehdet ja havut suorastaan säihkyvät sitä (googlaa vaikka infrared photography veysvaikutuksien salaisuuksista. Siitä tulee yhä kuvitteellisempi – ruudun, keinovalon ja algoritmien muovaama. 64 suomenluonto.fi. Tätä on hieman vaikea uskoa. Siitä tulee yhä kuvitteellisempi – ruudun, keinovalon ja algoritmien muovaama. Kutsumme muinaisia ihmisiä toisinaan ”luolaihmisiksi”, mutta koskaan emme ole pysytelleet luolissamme niin kuin nyt. Toissa vuonna julkaistussa tutkimuksessa, jossa seurattiin peräti 89 000 ihmisen valoaltistusta sensorirannekkeilla, havaittiin runsaan päiväaikaisen valoaltistuksen liittyvän 17–34 prosenttia alhaisempaan kuolleisuuteen. LUOLASSA ELÄMINEN ei ainoastaan himmennä aisteja vaan myös ymmärrystä todellisuudesta. Tässä on yksi luonnon terveysvaikutuksien salaisuuksista. Mitä enemmän päivänvaloa, sitä elinvoimaisempi ihminen. Luolasta päivänvaloon ”Ulkona valoa on moninkertainen määrä jopa synkimpänä talvipäivänä.” TO M I S E TÄ LÄ MARKO LEPPÄNEN Kirjoittaja on maantieteilijä ja tietokirjailija Helsingistä. Kun ruokapöydässä 60 watin hehkulampun loisteessa on pari sataa luksia, on ulkona tuhat tai tuhansia, hankien säihkyessä jopa kymmeniä tuhansia. Kuuntele kolumni Marko Leppäsen lukemana: suomenluonto.fi . Toissa vuonna julkaistussa tutkimuksessa, jossa seurattiin peräti 89 000 ihmisen valoaltistusta sensorirannekkeilla, havaittiin runsaan päiväaikaisen valoaltistuksen liittyvän 17–34 prosenttia alhaisempaan kuolleisuuteen. Orava ja närhi ovat jo siellä. Näkymätön lähi-infrapuna, jota on yli kolmannes päivänvalosta, toimii kuin ravinne: se tehostaa solujen mitokondrioiden energiantuottoa ja aktivoi antioksidanttisia prosesseja. Valon spektrin jokaisella aallonpituudella on oma biologinen tehtävänsä. Ulkona valoa on moninkertainen määrä jopa synkimpänä talvipäivänä. Päivänvalon vajeessa on vaikeampi tuntea kuuluvansa osaksi kokonaisuutta, ja ehkä siksi myös vaikeampi toimia sen hyväksi. PÄIVÄNVALO KERTOO kautta kaikille elinjärjestelmille tärkeän tiedon: on päivä, aktiivisuuden aika. Samalla etääntyy myös se, mistä olemme riippuvaisia: maa, ilma, elävä ympäristö. LUOLASSA ELÄMINEN aisteja vaan myös ymmärrystä todellisuudesta. närhi ovat jo siellä. Samalla etääntyy myös se, mistä olemme riippuvaisia: maa, ilma, elävä ympäristö. Siksi itse hankin luksimittarin ja testailin. Näkymätön lähi-infrapuna, jota on yli kolmannes päivänvalosta, toimii kuin ravinne: se tehostaa solujen mitokondrioiden energiantuottoa ja aktivoi antioksidanttisia prosesseja. Päivänvalon vajeessa on vaikeampi tuntea kuuluvansa osaksi kokonaisuutta, ja ehkä siksi myös vaikeampi toimia sen hyväksi. Lamppujen kajossa kuvittelemme kylpevämme valossa, mutta näköjärjestelmä huijaa meitä. Siispä, lukijani, mennään ulos. Ulkona valoa on moninkertainen määrä jopa synkimpänä talvipäivänä. Mitä enemmän päivänvaloa, sitä elinvoimaisempi ihminen. Siksi itse hankin luksimittarin ja testailin. Se yltää syvälle kudoksiin ja läpäisee jopa melko hyvin vaatteita. Se yltää syvälle kudoksiin ja läpäisee jopa melko hyvin vaatteita. O rava, närhi ja ihminen. Itse asiassa olemme kuin kuuluisassa Platonin luolassa, harhakäsityksen vankeina. Vain yksi niistä toimii luontoaan vastaan. Itse asiassa olemme kuin kuuluisassa käsityksen vankeina. 64 suomenluonto.fi O toisinaan ”luolaihmisiksi”, mutta koskaan emme ole pysytelleet luolissamme niin kuin nyt. Lamppujen kajossa kuvittelemme kylpevämme valossa, mutta näköjärjestelmä huijaa meitä. Tätä on hieman vaikea uskoa
Opportunisti-sanan tilalla pitäisi olla sana oppositiossa. Arvonnassa Reetta Rannan Sielulinnut -kirjan voitti Marjukka Jokinen Mikkelistä.. Oikea termi on väripoikkeama. Osallistujien kesken arvotaan Mauri Leivon Linnunruokkijan opas -kirja. Jutussa ei kerrottu, että lunastuksessa omistaja saa jo nyt maan arvon lisäksi 25 prosentin korotuksen. NUMERON 1/2026 astrobiologi Kirsi Lehdosta kertovassa Homo sapiens -jutussa oli väärä lainasana lauseessa ”Kirjoittajien joukossa Lehto on opportunisti”. Sen Haahtela osaa. – Elli Valkila, Lakiala JOS TALVIYÖNÄ MATKAMIES Vaikka viesti tekisi surulliseksi, kauniisti ja viisaasti kirjoitettu tuo rauhaa. NUMERON 1/2026 Nyt tiede -palstalla pohdittiin Metsoohjelman tehostamista mahdollisilla pakkolunastuksilla. Osittais albinismia ei ole olemassa. NUMERON 10/2025 Hetkiä harmaatakin kaupunkielämässä -jutussa puhuttiin osittaisalbinistisista variksista, joilla on valkolaikkuisia höyheniä. Tämä jätti ajateltavaa päiviksi ja herätti keskustelua. Artikkeli on hyvä yhteenveto metsäpeuran nykytilanteesta. – Tuula Nyberg, Oulu K U V A T P EN T TI S O R M U N EN /V A S TA V A LO Rusakko Risteymä Metsäjänis . – Heli Ahonen, Helsinki Kauan eläköön kirjailijaesseet. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 8.3.2026. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa). – Pertti Forss, Valkeakoski Puhutteleva artikkeli metsäpeuran tilanteesta. suomenluonto.fi 65 Oikaisut NUMERON 1/2026 Lajiparit-sarjassa esiteltiin metsäjänis ja rusakko. NUMERON 1/2026 Nyt luonto -palstalla kerrottiin, että löytynyt raakkupopulaatio on Paatsjoen vesistön ainut tunnettu esiintymä. suomenluonto.fi 65 Lukijoilta Mitä mieltä olet lehdestä. Risteymällä on lyhyemmät korvat kuin rusakolla, mutta silmän väri ja ruumiin muoto ovat rusakolle tyypilliset. Rusakkokuvassa oli kuitenkin metsäjäniksen ja rusakon risteymä. Lukijoiden mielestä numeron 1/2026 paras juttu oli Antti Haatajan Vaellus sukupuuttoon. NUMERON 1/2026 Nyt tiede -palstan jutun kuvatekstissä kerrottiin virheellisesti, että kuvassa ovat kirjosieppo ja sen poikanen. Anna palautetta: palaute@suomenluonto.fi TOIMITTANUT HANNU TOIVONEN Ed e ll in e n n u m e ro Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Samasta vesistöstä Norjan puolelta tunnetaan kuitenkin useita populaatioita. Viime vuosina peura tuntuu suojelukeskustelussa jääneen vähälle huomiolle. Kuvassa on kuitenkin kirjosieppopari. VAELLUS SUKUPUUTTOON Suomella on erityisvastuu metsäpeuran suojelussa
Erityiskiitos yrityksille ja yhteisöille, jotka tekivät yli 500 € joululahjoituksen luonnolle: Tutustu Luonnonsuojeluliiton yritysyhteistyöhön sll.fi/yritysyhteistyo Aisti Akavan Erityisalat Andiata Oy Asianajotoimisto Ruoholahti Oy ASM Microchemistry Oy Avarra FCG Finnish Consulting Group Feel Vivid Fennia Filantropia ry Henkan Kuljetus Oy Juvenes Oy Karidea Oy Kirkkohallitus KPMG Oy Ab Linjateräs Oy Lippu.fi Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy MetropoliLab Oy Pohjan apteekki Pori Jazz Festival Oy Procopé & Hornborg Asianajotoimisto Oy Restatop Oy Riihimäenkiito Oy Rosk’n Roll Oy Ab Skanlog Oy Soluva Oy Sähkö-Kela Oy Tapahtuman vesi Oy Tavara-Arpa ry Teknoma Oy Telemast Nordic Oy Tohtoriverkosto ry UBSolar Finland Oy UralTone amplification Oy Vetcare Oy Vihersisustus Luwasa Oy Visma Solutions Oy Kiitos suomalaiselle luonnolle lahjoittaneet yritykset! Yritysten ja yhteisöjen tuki mahdollistaa pitkäjänteisen työn suomalaisen luonnon puolesta. KU VA PI O TR KR ZE SL AK LUO NTO. Lahjoitusten avulla Luonnonsuojeluliitto torjuu suomalaista luontokatoa; suojelemme ja ennallistamme monimuotoista luontoa sekä autamme uhanalaisia lajeja
Jenni Räinän kirjailijaessee. Luonnonharrastuksen suuri kaari 1800-luvulta nykypäivään. suomenluonto.fi /tiaisvisa LEHDESSÄ Näin luet metsäkanalintujen jälkiä Kanalinnut liikkuvat jalkapatikassa enemmän kuin mitkään muut linnut. Jäljet paljastavat niiden olinpaikkoja ja arkiaskareita. Esittelyssä Suomen neljä västäräkkilajia. Talitiainen on sinulle varmasti jo tuttu kaveri, mutta entä kuusitiainen tai töyhtötiainen. VERKOSSA KEVÄÄN TUOJAT P E R T T I K O S K IM IE S Luonnonystävän ykkösmedia. Digitilaajalle näköislehdet vuodesta 1941, vain verkossa julkaistavia juttuja ja artikkelit lisämateriaaleineen. Lue tai kuuntele artikkeli. suomenluonto.fi /talvivaellus Testaa: Tunnetko tiaiset. Luontotieto ulottuvillasi missä vain: lajikouluja ja -kyselyitä, blogeja, vinkkejä, testejä, luontokuvia, nisäkkäiden ja lintujen ääniä. Ystäväni ahma – tarina Kainuusta. Västäräkki särkee kevätjäät ja sydämet. Tilaa digi! Lisää lehtitilaukseesi digi: suomenluonto.fi/ lisaa-digi facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto Ensi numerossa: 3/2026 ilmestyy 27. suomenluonto.fi / metsakanalinnut J U H O N IE M E LÄ S A M I K IU R U / V A S TA V A LO suomenluonto.fi Luonnon uusimmat kuulumiset Luonnonystävien kohtauspaikka. maaliskuuta 23 jaksoa Luonnon ääni -podcastia! suomenluonto.fi /podcast Talvivaellus Kilpisjärvellä ”Tuntuu kuin meillä olisi omanamme koko erämaa.” Juho Niemelä poikkeaa ahkionsa kanssa suositulta Kalottireitiltä ja löytää rauhan Kilpisjärven lumilta
Mitä kansallislinnullemme laulujoutsenelle kuului 1950-luvulla. Lehden numerot 85 vuoden ajalta näyttävät suomalaisen luonnon ja luontosuhteemme muutokset ajan kuohuissa. Aikamatka luontoon yksissä – tai siis sadoissa – kansissa. Palautusviikko – Yli 36 000 sivua luettavaa! Suomen Luonnon lähes koko historian ajan sisältö on digitilaajiemme ulottuvllla alkuperäisessä asussaan näköislehtiarkistossa. suomenluonto.fi/lehdet 85 VUOTTA Lu on non äänen ä. Miten karhu valittiin kansalliseläimeksi