IRTONUMERO 12,90 € Aita estää metsäpeuran ilmastopakolaisuuden. Joel Haahtela aloittaa kirjailijapuheenvuorot. Peuran hätä SUOMEN SUURIN LUONTOLEHTI SUOMEN SUURIN LUONTOLEHTI 85 vuotta luonnon äänenä 2026 Kyhmyjoutsen valloitti Suomen alle sadassa vuodessa. 1. K E T T U K U V A N TA R IN A . M E T S Ä J Ä N IS J A R U S A K K O . LU O N T O D E N IA LI S M I. Tunnista metsäjänis ja rusakko. R E T K IL U IS T E LU N V IE H Ä T Y S . K Y H M Y J O U T S E N . S U O M E N LU O N T O 1 | 2 2 6 P U H E E N V U O R O M E T S Ä P E U R A S TA . pakolaisuuden. J O E L H A A H T E L A N K IR J A IL IJ A E S S E E
KIIRUNOILLA on haastava työ löytää koko porukalle riittävästi apetta tunturipaljakan tuulenpieksemältä harjanteelta. Talvella yhteistyö kannattaa – menee vielä tovi ennen kuin kiirunakukkojen on aika aloittaa soidinnarina ja nujakoiminen parhaista pesimäreviireistä. KIIRUNOILLA on haastava työ löytää koko porukalle riittävästi apetta tunturipaljakan tuulenpieksemältä harjanValo palaa paljakalle TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA MARKUS VARESVUO. Lintujen mustat ohjaslaikut paljastavat paitsi lajin, myös sen, että kyseessä on koiraslintujen parvi
Painotalolle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. Se kuvailee monipuolisesti kansallispuistojen aluetaloudellisia, terveysja hiilensidontahyötyjä, ja pöllyttää kiinnostavalla tavalla vanhoja käsityksiä siitä, millainen perustettavan kansallispuiston tulisi olla, minne se kannattaisi perustaa ja miten se voitaisiin budjetoida ja rahoittaa. M E R J A PA A K K A N E N A N J A V E S T / V A S TA V A LO Talviaurinko lupailee jo valoa Inarin Otsamotunturilla. Printall käyttää sähkönä sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa. Viimeisin nuorisobarometri oli paljastanut, että nuorten tulevaisuususko on kovalla koetuksella. VÄESTÖN IKÄÄNTYMINEN, puolustusmenojen nousu ja heikko taloustilanne kiristävät Suomen taloutta, mutta ne eivät saa pysäyttää päättäväistä panostamista osaamiseen ja koulutukseen, hyvinvointivaltion kehittämiseen, demokratian vahvistamiseen ja ympäristökriisien ja luontokadon torjuntaan sekä kestävään kehitykseen – muuten Suomi hukkaa polkunsa parempaan tulevaisuuteen. Aikakausmedia ry:n jäsen, ISSN 0356-0678 (painettu), ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna. vuosikerta Toimituksen osoite Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (arkisin klo 9–15), tilaajapalvelu@ sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Kuvankäsittely ja taitto Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Marika Eerola Toimittajat Johanna Mehtola, Mari Pihlajaniemi (vapaalla), Hannu Toivonen ja Anna Tuominen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen ja Roosa Roivainen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina. SITRAN MEGATRENDIT 2026 sisälsi painavan ajatuksen siitä että monen ison kehityskulun, kuten ympäristökriisin koettelemuksessa Suomen on korkea aika siirtyä reagoimisesta hyvin suunniteltuun tavoitteelliseen toimintaan. Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®-sertifikaatti. Yhteiskunnallisessa keskustelussa moni hyvä tavoite häilyy kohdevaloissa, mutta tie kohti tavoitteita on vasta puheen tasolla tai konkreettiset toimet ovat riittämättömiä. 4 suomenluonto.fi 4041 0820 VALO PALAA, mutta onko luvassa valoisampia aikoja. tuulaskoski@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi, Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki. Perinteisen rahoituksen rinnalla käyttökelpoisilta kuulostavat esimerkiksi rahoitusmallit, jotka nojaavat kompensaatioihin ja ennallistamiseen. Inarijärvi sisältyy ehdotettaviin uusiin kansallispuistoihin. Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuoja-seloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Kaikki ei tapahdu käden käänteessä, mutta tavoitteellisella työllä on mahdollisuus parantaa merkittävästi luontokadon torjunnan nykytilaa. ILMASTON KUUMENEMISEN ja luontokadon ikeessä hyvin konkreettinen toivoa ja tulevaisuuden uskoa lisäävä avaus on Luonnonmetsä-työryhmän raportti kansallispuistoverkoston kehittämiseksi. MUTTA RAPORTTI TARJOAA myös paljon muuta. ENERGY G R E E N 85 VUOTTA Lu on non äänen ä. LUONNONMETSÄ-TYÖRYHMÄN huolellisesti valmistelema, luontokatoa torjuva ja hiiltä sitova suojelualueverkosto viisaasti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti toteutettuna on juuri sitä mitä nyt tarvitaan. PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Heikki Vasamies heikki.vasamies@suomenluonto.fi Kohti valoisampia aikoja Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto 85. Sen keskiössä on hyvin perusteltu ehdotus kahdestatoista uudesta kansallispuistosta ja liki paristakymmenestä laajennuksesta nykyisiin puistoihin. Missä sitä juuri nyt olisi tarjolla. Monesta suunnasta nousevan epävarmuuden ja turvattomuuden keskellä luonnonystävä hakee lohtua luonnosta. Tarvitaan lisää kansallispuistoehdotuksen kaltaisia yhteiskunnallisia innovaatioita, ja niille päättäväisiä poliittisia toteuttajia
Kyhmyjoutsen asuttaa 28. Uusi sarja samannäköisistä lajipareista alkaa. Ketunpennun tutkimukset aloittavat uuden luontokuvatarinoiden sarjan. suomenluonto.fi 5 Metsäpeuroja elää vain Suomessa ja Luoteis–Venäjällä. Sata vuotta sitten niitä ei ollut maassamme yhtäkään. 24 Jos talviyönä matkamies ”Ihminen kiitää epäluonnollisen kiihdytetyssä ajassa, tehokkuuden vaatimus läpäisee kaiken elävän”, kirjoittaa Joel Haahtela esseessään, joka aloittaa kirjailijaesseiden sarjan. 36 Metsäjänis vai rusakko. 28 Suomen toinen joutsen Kukapa ei tuntisi kyhmyjoutsenta, joka merenlahden asujaa. 46 Kolmipyörällä liikenteeseen. Miksi jotkut haluavat kiistää luontokadon. Puheenvuoro alalajin ahdingosta sivuilla 14–23. A N T T I K O LI Kyhmyjoutsen asuttaa jo melkein koko rannikkoa. 38 Minäkö denialisti. 14 Vaellus sukupuuttoon Antti Haatajan puheenvuoro metsäpeuran ahdingosta. 48 Jäälakeuksien kutsu Opastamme retkiluistelun saloihin. KANSIKUVA ANTTI HAATAJA Sisällys 1/2026 Vakiot 4 Pääkirjoitus 6 Havaintokirja 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 54 Homo sapiens: Kirsi Lehto 56 Kysy luonnosta 60 Kotona 62 Luupin alla: Luonto, taide & kulttuuri 64 Kolumni: Emmi Itäranta 65 Lukijoilta 56 K YSY LUONNOSTA Mikä eläin mylläsi muurahaispesässä. Mistä tuntee, kumpi laji pihalla temmeltää
Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Kuva: Annikki Kärkkäinen, Ilomantsi 30.12.2025.. 6 suomenluonto.fi Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havaintokirja TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN 6 suomenluonto.fi Pohjolan papukaija Olipa hienoa nähdä taviokuurna pitkästä aikaa
Pitkästä aikaa saatiin taas metsähiiret samaan kuvaan. Sitten sää taas lämpeni ja perhonen katosi. Kettu käveli ohi lokki suussaan Turun satamassa. Kuva: Frida Suomalainen, Turku 30.12.2025. Kuuvaris . Halot Pyhäselän yllä . Tässä perhonen kuvattuna Hannesmyrskyn jälkeisenä aamuna. Kuva: Samu Leinonen, Tampere 31.12.2025. suomenluonto.fi 7 suomenluonto.fi 7 Lokki ketun suussa . Kuva: Susanna Hannula, Turku 13.12.2025. Kuva: Jaana Saarelainen, Joensuu 31.12.2025. Joulukuun viimeisenä päivänä oli hiljaista luonnossa, mutta taivaalla oli hetken kauniit halot auringon molemmilla puolilla. Jo lokakuussa näin samoilla paikoilla talvehtivan sitruunaperhosen. Tapaninpäivänä löysin kaverin uudelleen. Talvehtiva sitruunaperhonen . Nappisilmät . Kuva: Kaisa Marila, Sumiainen 28.12.2025. Varis ja kuu vuoden viimeisenä päivänä
Se on vesistön ainut tunnettu esiintymä ja Suomessa yksi harvoista, joissa raakut pystyvät lisääntymään. Tehtävien suorittamisesta saa rahakorvauksen. X X X X X X X Xxxxxx. Nelosen Vain elämää -ohjelmassa kuultiin Vestan koskettava versio kunniavieras Marion Rungin hitistä Tipitii. Crowdsorsan avulla on innostettu kansalaisia torjumaan haitallisia vieraslajeja, kuten komealupiinia ja jättipalsamia. PA ATSJOEN VESISTÖALUEELTA löytyi uusi ja elinvoimainen raakkupopulaatio. Esitys sai tässä siteeratun Egotripin laulusolisti Mikki Kausteen ja muiden artistien tunteet nousemaan pintaan. Peliin rekisteröityneet kansalaiset voivat osallistua ympäristön parantamiseen tähtääviin tehtäviin ja erilaisiin kartoituksiin. 8 suomenluonto.fi 735 raakkua 8 suomenluonto.fi Vieraslajien torjuntaan innostanut mobiilipeli on paras luontoteko STARTUP-YRITYS Crowdsorsan mobiilipeli palkittiin parhaana luontotekona 2023–2024, kertoo Ympäristöministeriön tiedote. AT Se kuulosti luonnon hätähuudolta. Suomen lajisto ja sen muutokset tunnetaan hyvin verrattuna useimpiin muihin maihin siksi, että vuosittain yli 6 000 asiantuntevaa harrastajaa kerää tietoa ympäristöviranomaisten, Metsähallituksen, Luonnontieteellisen keskusmuseon ja muiden organisaatioiden johtamissa hankkeissa. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Suomen kansallinen komitea järjestää kilpailun kahden vuoden välein. Eliölajien seuranta vapaaehtoisten varassa SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS koosti kokonaiskuvan maamme lajiseurannoista. Eliölajeja ja niiden muutoksia on seurattu vuodesta toiseen vakioiduilla menetelmillä kaikkiaan 91 hankkeessa, joista vanhimmat alkoivat nykymuodossaan 70 vuotta sitten. Tulevaisuudessa seurantatiedon tarve kasvaa, mutta rahoitus ei tahdo riittää nykytilanteenkaan ylläpitoon. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN. Crowdsorsa oli kymmenes kilpailussa palkittu luontoteko. Mobiilipeli on Suomessa käytössä 65 kunnassa sekä Ahvenanmaalla. Paras luontoteko -kilpailun tavoitteena on löytää kekseliäitä ratkaisuja, jotka auttavat torjumaan luonnon köyhtymistä. Runsauden muutoksia seurataan järjestelmällisesti vain noin kuudella prosentilla lajeista. PERTTI KOSKIMIES Vapaaehtoiset laskevat muun muassa pesiviä lintuja. Seurantoja tehdään maalla, merellä, sisävesillä ja näitä yhdistäen. Aiempia voittajia ovat muun muassa Hiitolanjoen ennallistaminen ja Ylen Pelasta pörriäinen -kampanja. Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE P ER T T I KO S K IM IE S ER K K I M A K KO N EN / V A S TA V A LO Crowdsorsa tunnetaan pelistä, jossa torjuttiin komealupiinia. Vapaaehtoisten aineistonkerääjien noin kuuden miljoonan arvoisen työpanoksen valtiovalta saa käyttöönsä noin prosentin panostuksella. Se on otettu käyttöön myös Ruotsissa ja Kanadassa. Raakkuja laskettiin reilut 700, mutta todennäköisesti niitä on enemmän
Kesällä turkki on harmaanruskea. 2000-luvulla kanta on kasvanut näissä maissa alle 50 yksilöstä 580 yksilöön. Tavoitteena on ylittää tuhannen naalin raja kymmenen vuoden sisällä. KUUKAUDEN LAJI suomenluonto.fi 9 Ruumiin pituus ilman häntää on 50–65 senttiä. 2–8 sokeaa ja kuuroa pentua syntyy pesäkoloon touko–kesäkuussa. Naalin äänet ovat kettua muistuttavia haukahduksia ja ulvontaa. Naali on hieman kettua pienempi. K A R TA N LÄ H D E: TH E IU C N R ED LI S T O F TH R EA TE N ED S P EC IE S. Suomessa lajin suojelusta vastaa Metsähallitus. Se on Suomen uhanalaisin nisäkäs. Rahoituksen turvin Suomi, Ruotsi ja Norja jatkavat yhteistyötä lajin parissa. Naali sietää jopa kymmeniä pakkasasteita. Silloin ne joutuvat lähtemään riskialttiille vaellukselle kohti etelää. Naalin pahin kilpailija kettu ei näihin automaatteihin mahdu. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA RISTO RAUNIO / VASTAVALO Naali V ULPES LAGOPUS Naalin tärkeintä talviravintoa ovat sopulit ja myyrät. Naali on sukukypsä syntymäänsä seuraavana keväänä. Ne alkavat itsenäistyä kesän lopulla, mutta pysyttelevät vielä syksyllä pesän tuntumassa. Sen tassujen hiussuonet laajenevat tarpeen mukaan ja estävät kudoksia jäätymästä. Maaliskuussa naalilla on kiima. Naaleille suunnitellut ruokintaautomaatit auttavat uhanalaista lajia selviämään talven yli. suomenluonto.fi 9 suomenluonto.fi 9 Päivän lyheneminen vaihtaa naalille valkoisen ja lämpimän talviturkin. Pienten jyrsijöiden kannat aaltoilevat muutaman vuoden sykleissä, ja nyt aallonpohjan aikaan naaleilla voi olla vaikeuksia löytää syötävää. Naali elää puuttomalla tundralla. Se on Suomen uhanalaisin nisäkäs. 1000 NA ALIA TAVOITTEENA Naalin suojelu on saanut tukea EU:lta. Naali elää puuttomalla tundralla. T H H E S L M J NAALIN PERHEKALENTERI H M T K Naalin äänet ovat kettua muistuttavia haukahduksia ja ulvontaa
Tutkijat ovat päätyneet siihen, että iso osa silakoista on saattanut olla joinain vuosina matalammissa vesissä. ”2021 oli silakan nälkiintymisen pahin vuosi. Kanta-arvio valmistunee keväällä. Raitaniemen mukaan todellinen vaihtelu on tuskin ollut näin suurta. Siellä tutkimusalus ei voi troolata. 2020-luvulla Luken kaikuluotauksissa on havaittu hyvin isoja eroja silakkamäärissä vuosien välillä. Silakkaa oli viime syksynä tavanomaista tiiviimpinä parvina Selkämerellä. Silakan kunto oli myös pääaltaan pohjoisosassa hyvä, mutta Suomenlahdella hieman heikompi. Kahden viime vuoden aikana ison silakan pääravintoa eli massiaisäyriäisiä on ollut paljon. Silakoita näkyi paremmin kuin vuonna 2024, hän sanoo. Se taustalla on saattanut olla jokin loinen tai tauti, mutta tarkkaa tietoa ei ole. TEKSTI HANNU TOIVONEN KUVA PEKKA TUURI . Toisessa työvuorossa [muut tutkijat] olivat joissain troolivedoissa nähneet niitä.” Vuosien 2025 ja 2024 tutkimusmatkoilla massiaisia on ollut useissa troolivedoissa tuhansia silakkasaaliin joukossa. Isompien silakoiden osuus näytti nyt hyvin samanlaiselta kuin vuonna 2024”, sanoo erikoistutkija Jari Raitaniemi Lukesta. Positiivisia merkkejä kuitenkin on. Ne olivat kuitenkin hieman laihempia kuin vuonna 2024 samaan aikaan. Lukessa suunnitellaan parhaillaan, miten matalia alueita pystyttäisiin kartoittamaan paremmin. Siitä ei voi kuitenkaan vielä arvioida silakoiden määriä. Raitaniemi arvelee, että keskeisin syy silakan huonoon kuntoon 2021–2022 oli juuri massiaiskannan romahtaminen. Raitaniemen mukaan silakan hyvän kunnon taustalla on runsas ravintotilanne. ”Kun 2023 silakka näytti lähinnä toipuvan nälkiintymisestä, 2024 näkyi, että ne olivat alkaneet kasvaa taas kokoa ja se on jatkunut. Yksi vaihSilakka jatkaa elpymistään Selkämerellä Silakan hyvän kunnon taustalla on runsas ravintotilanne, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreella tutkimusmatkalla selvisi, että silakoiden kunto oli kaikissa kokoluokissa hyvä. TOIMITTANUT HANNU TOIVONEN Nyt. En nähnyt tuolloin kahden viikon aikana yhtä ainutta massiaista. Luke tekee vuosittain syys–lokakuun vaihteessa tutkimusmatkan Suomenlahdelle, Itämeren pääaltaan pohjoisosaan ja Selkämerelle. Raitaniemi ei havainnut tutkimusmatkalla missään laihoja silakoita, joten tilanne vaikuttaa kohtuullisen hyvältä. Sen aikana tutkijat selvittävät kalakantojen tilaa kaikuluotaamalla ja koetroolauksilla. 10 suomenluonto.fi LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE suomenluonto.fi SILAKAN KANTA on jatkanut Selkämerellä elpymistään nälkiintymisjakson jälkeen. Koetroolausten silakkasaaliit olivat Selkämerellä keskimääräistä tasoa. Kolmipiikin määrä ja biomassa troolisaaliissa romahti
Myös tunturihaukalle välttämättömien riekkojen määrät hupenevat. Muuttohaukan 341 reviiristä lintuja havaittiin vain 119 reviirillä. K A IJ A K IU R U Pohjoisilla petolinnuilla kehno pesintävuosi Komissio runttaa kaivoshankkeita eteenpäin suomenluonto.fi 11 Viiankiaapa. Kaivostoiminta uhkaisi luonnonsuojelualueiden olemassaoloa. Poikasia varttui asuttua reviiriä kohti 1,15. Strategisen aseman edellytyksenä on hankkeiden kestävyys ympäristön kannalta. ”Jos kanta romahti myös Ruotsin puolella, on mielenkiintoista nähdä, minkälaisia vuosiluokkia muista lajeista tulee esimerkiksi ensi keväänä.” Suomen vesialueilla muutokset olisivat tuskin kovin suuria, koska kolmipiikkiä näyttäisi esiintyvän runsaammin Ruotsin rannikolla kuin Suomen puolella. Terrafamen suunnitelmat Kainuussa sisältävät Kolmisoppi-järven osittaisen kuivattamisen ja vaarallisten jätteiden sijoittamisen suojelluille alueille. LAURI LINDBOHM MAAKOTKIEN ja muuttohaukkojen pesinnät onnistuivat viime kesänä huonosti, tunturihaukkojen keskinkertaisesti. Kotkan pääsaalislajeja, kanalintuja ja metsäjäniksiä, sekä muuttohaukan suosimia kahlaajia on nykyisin aiempaa vähemmän. Ainakin puolikasvuisiksi varttuneita poikasia löytyi asuttua reviiriä kohti vain 0,37, kolmannes vähemmän kuin keskimäärin 1970-luvulta lähtien. Pohjoisten petolintujen pesäpaikkojen vuosittaisen seurannan organisoi Metsähallitus, jonka henkilöstön lisäksi uusia pesiä etsivät ja tunnettuja pesäpaikkoja tarkastavat myös vapaaehtoiset petolinturengastajat. Vaikka kotkakanta on hitaasti kasvanut, poikastuotto pienenee huolestuttavasti. Kyse on ennakkotapauksesta, jossa komissio joutui selittämään päätöstään. Kolmipiikin väheneminen on Raitaniemen mukaan hyväkin asia. Viime kesänä haukkoja tavattiin 20 reviirillä, joista kahdeksalla pesintä onnistui. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan komission käsitys kestävyydestä on poikkeava. suomenluonto.fi 11 EU-KOMISSIO ei kumonnut Lapin Viiankiaavan Sakatin kaivoshankkeen ja Terrafamen Kolmisoppi-hankkeen strategista asemaa. Kolmipiikin tilanne näyttää selvästi huonommalta kuin silakan. Monen kalalajin lisääntyminen saattoi epäonnistua. Suomen luonnonsuojeluliitto vaati kesällä komissiota arvioimaan hankkeiden aseman uudelleen. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi joulukuun alussa Terrafamen Kolmisoppi-hankkeen ympäristölupahakemuksen. Kolmipiikin määrä ja biomassa troolisaaliissa romahti kaikilla tutkimuksen merialueilla. Poikastuoton keskiarvo oli 1,37, mikä on viidesosan keskimääräistä pienempi. Raitaniemi ei osaa sanoa syytä tähän. Kolmipiikki saattaa pienentää muiden kalojen, kuten silakan, hauen ja ahvenen, vuosiluokkia syömällä näiden poikasia ja mätimunia. Komissio teki sen puutteellisin perustein: kaksinkertaisesti suojellulle Viiankiaavalle suunniteltu kaivoshanke voi edistyä vauhdilla, vaikka arvokkaalla aapasuolla on useita uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja. ”Mahdollisesti yksi, ellei kaksi, kolmipiikin vuosiluokkaa on jäänyt hyvin pieniksi.” Syynä voivat olla Ruotsin rannikolla vuonna 2024 puhaltaneet länsituulet, joiden takia vesi oli kylmää koko kesän ja syksyn. Onnistuneita pesintöjä todettiin 128. Maakotkan tarkastetuista 530 reviiristä asuttuja oli 406. Raitaniemi kertoo, että maaja metsätalousministeriöstä on luvattu tukea tähän. PERTTI KOSKIMIES toehto voisi olla pienempien alusten käyttäminen sekä kaikuluotauksessa että koetroolauksissa
Hohti kaipaisi yhteiskunnassa keskustelua siitä, voitaisiinko joissain tapauksissa luopua suojelun vapaaehtoisuudesta. Hallitus on jatkamassa Metso-ohjelmaa vuosille 2026-2040, mutta lopullista päätöstä ei ollut tehty lehden lähtiessä painoon. Tällä hetkellä Metso-ohjelmassa korvataan puun arvo. Myös viestinnän lisäämisestä ja arvokkaita alueita omistavien suorasta kontaktoinnista voisi olla apua. Hohdin mukaan ohjelman tehokkuutta voisi parantaa esimerkiksi kohdentamalla rahoitusta entistä enemmän maakuntiin, joissa on enemmän suojelullisesti arvokkaita metsäalueita. 12 suomenluonto.fi METSO-OHJELMA on hyvä, mutta se ei turvaa luontoarvoja parhaalla mahdollisella tavalla, kertoo tutkija Jani Hohti Jyväskylän yliopistosta. Tämä voisi tarkoittaa pakkolunastuksia. ”Metsäluonnon suojelu olisi tehokkaampaa, jos suojelualuevalinnassa korostettaisiin nykyistä enemmän ekologisia perusteita. Vapaaehtoisuuteen perustuvassa Metso-ohjelmassa yksityiset maanomistajat voivat suojella metsiään valtion maksamaa korvausta vastaan. Uhanalaisia lajeja tai arvokkaita luontotyyppejä voi olla tietyllä alueella muttei enää toisella. Hohdin tuoreesta väitöskirjasta selviää, että iso osa Metso-verkoston pinta-alasta on ekologisesti hyvin arvokasta, mutta mukana on myös vähempiarvoisia alueita. 12 suomenluonto.fi Suuri osa Metsoverkostosta on luontoarvoiltaan hyvin arvokasta. Vapaaehtoisen suojelun suurin haaste syntyy siitä, että luontoarvoiltaan arvokkaimpien alueiden maanomistajat eivät välttämättä tarjoa maitaan suojeluun”, sanoo Hohti tiedotteessa. Nyt Nyt Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT HANNU TOIVONEN METSO-OHJELMA on hyvä, mutta se ei turvaa luontoHohti kaipaisi yhteiskunnassa keskustelua siitä, voiTEKSTI HANNU TOIVONEN KUVA EERO VILMI / VASTAVALO TEKSTI HANNU TOIVONEN HANNU TOIVONEN HANNU TOIVONEN KUVA EERO VILMI / VASTAVALO Metso-suojelua olisi mahdollista tehostaa, jopa pakkolunastuksin. Ohjelma on laajenemassa eteläisen Suomen lisäksi maan pohjoisosaan. Näin suojeluun saataisiin parhaita kohteita, ja maanomistajat saisivat niistä reilun korvauksen. Jotkin alueet voivat olla hyvin kytkeytyneitä ja siten hyvin arvokkaita.” Hohdin mukaan samalla tulisi pohtia ja selvittää mahdollisuutta maksaa maanomistajalle lunastustilanteissa puuston arvon ylittävä rahallinen korvaus. ”Meillä voi olla sellaisia luontoarvoja, jotka ovat hyvin paikallisia. Suomen luonnonsuojeluliitto ja kuusi muuta järjestöä kritisoivat hallitusta siitä, että se ei ole varannut riittävää rahoitusta korvausten maksamiseen maanomistajille
Muovit kulkeutunevat Lappiin ilmavirtojen mukana. H A N N U TO IV O N EN P ER T T I KO S K IM IE S Kirjosieppo ja poikanen.. Tutkimus perustuu 33 lajin yli 1,2 miljoonaan yksilöön, jotka on rengastettu ja myöhemmin kontrolloitu vakioiduilla pyyntipaikoilla kymmenessä Euroopan maassa vuosina 2000–2021. Somen algoritmit suosivat esteettisiä luontokuvia. Jäässä oli muovia Kuopion kaupungin lähellä enimmillään lähes yhtä suurina pitoisuuksina kuin hulevedessä. PERTTI KOSKIMIES MIKROMUOVIT ovat levinneet myös syrjäisille arktisille alueille. Niillä ei ole aikaa kuin yhteen pesintäyritykseen. Asian vahvistaa Itä-Suomen yliopiston tutkimus. Some-kuvien ongelmana on myös se, että se johdattaa ihmisiä samoihin kuvauksellisiin paikkoihin, mikä aiheuttaa luonnon kulumista. Sjöberg on Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Savon piirin puheenjohtaja. Talvehtimisen onnistuminen selittää kannanmuutoksista kolmanneksen enemmän kuin poikastuotto. Lapissa suurimmat pitoisuudet olivat alle yksi mikromuovi litraa kohden. Väitöstutkimuksen tekijä, tutkija Markus Sjöberg kertoo, että kuvissa toistetaan Suomen kansallismaisemia hyvin samalla tavalla kuin esimerkiksi valokuvaaja I.K. Mikromuovia löytyi kuitenkin jokaisesta näytteestä. HT Somen algoritmit suosivat kauniita luontokuvia. suomenluonto.fi 13 46 mikromuovipartikkelia Tutkimuksessa havaittiin, että Kuopion kaupunkialueen yksittäisessä hulevesinäytteessä oli enimmillään 46 mikromuovipartikkelia litrassa vettä. Sen takia kirjosiepon poikasmäärät eivät voi vaihdellakaan yhtä paljon kuin Suomessa tai etelämpänä Euroopassa talvehtivilla lajeilla, jotka voivat pesiä kahdesti kesässä. SUOMALAISTEN sosiaalisessa mediassa jakamat luontokuvat eivät aivan vastaa todellisuutta, vaan enemminkin ihanteellista kuvaa koskemattomasta luonnosta, selviää Tampereen yliopiston väitöstutkimuksesta. Kuvissa näkyy toistuvasti kaunista luontoa, mutta niistä on rajattu pois modernin elämän merkit, kuten kansallispuistojen ruuhkat ja sähkölinjat. HT H A N N U TO IV O N EN suomenluonto. Hulevesissä on todella paljon mikromuovia. Somen hyvä puoli on se, että siellä voidaan levittää tietoisuutta hyvistä retkitavoista ja luonnonsuojelusta. Inhan kuvissa jo yli sata vuotta sitten. Samalla kapenee näkemys oikeasta luonnosta. Pohjois-Lapissa pitoisuudet olivat todella pieniä verrattuna paikkoihin, joissa on enemmän ihmistoimintaa. Keväällä ympäristöön päättyy paljon mikromuovia jäiden ja lumien sulaessa. Tämän seurauksena luonnonsuojelun kannalta tärkeät paikat jäävät vähemmälle huomiolle. Yhden sateen aikana mittauspisteeseen voi huuhtoutua jopa kymmeniä miljoonia muovihiukkasia. Jäälle mikromuovit kulkeutuvat oletettavasti ilmateitse katupölyn mukana ja talven hulevesien valumina. Kaukomuuttajilla, kuten Afrikkaan matkaavalla kirjosiepolla, talvehtimisen onnistuminen on suhteellisesti vielä tärkeämpää. Somen luontokuviin ei kaivata ruuhkia ja sähkölinjoja Mikromuovit levisivät Lapin erämaahan, vahvistaa tutkimus Talvehtimisen onnistuminen keskeistä HENGISSÄ SELVIYTYMINEN pesimäkausien välillä vaikuttaa pikkulintujen parimäärien muutoksiin seuraavana kesänä enemmän kuin lentokykyisiksi kehittyvien poikasten määrä, selviää Helsingin yliopiston tutkimuksesta. Tutkijat keräsivät näytteet PohjoisLapin Näätämöjoen valuma-alueen vesistä sekä Kuopion hulevesistä ja Kallaveden jäästä
Pakkanen laskee kohti neljääkymmentä.. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi . Metsäpeuroja Ristijärvellä tammikuussa 2024
Vaellus sukupuuttoon NÄKÖKULMA. suomenluonto.fi 15 TEKSTI JA KUVAT ANTTI HAATAJA 2023 valmistunut metsäpeurakannan hoitosuunnitelma ei esitä mitään todellisia toimia, joilla Suomen metsäpeuroja voitaisiin varjella ilmastonmuutoksen vaikutuksilta
Tämä ikoninen sarvipää käy vaellusta sukupuuttoon ilmastonmuutoksen, luontokadon ja ihmisen maankäytön seurauksena. Maaliskuussa 2024 metsäpeuratutkijat näkivät taivaalta kuolleita ja suurpetojen syömiä peuroja poikkeuksellisen paljon: 30 kuollutta peuraa pitkin peurakankaita Ristijärveltä Sotkamon eteläosiin. Ristijärvi maaliskuu 2019. Jäkälän kaivamisesta tuli erittäin raskasta. Tilastot osoittavat, että tuona aikana päiväkohtaisten keskilämpötilojen keskipoikkeama eli sään epävakaus oli lämpötilojen huojunnalla mitattuna poikkeuksellinen ja ennätyksellinen – lämpötila sahasi paljon. Lumi on silloin peuralle hyvää, kuivaa ja ilmavaa eli kevyttä kaivaa. Peurojen piti siis tehdä enemmän töitä ravintonsa eteen, mutta lumisumma ei yksin anna riittävää kuvaa talvesta. On tarkasteltava lumenlaatua. . Jäkälän saatavuus määrittää metsäpeuran talvisen elämän. Maaliskuun puoleenväliin saavuttaessa talveen mahtui kuitenkin 12 päivää, jolloin vuorokauden keskilämpötila kävi plussalla. Metsäpeuravaadin avohakkuulla. Peura kaivaa jäkälää lumen alta evoluutiossa erityisesti tähän tarkoitukseen kehittyneillä sorkillaan, joista jokainen on kuin kaksi lappeelleen asetettua kuperaa kauhaa, joiden päällä peura seisoo, ja joiden kärjillä peura iskee lumesta palasia ja lapioi ne sivuun. Luku oli yli kymmenkertainen normaaliin lentolaskentaan verrattuna. Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa metsäpeurapopulaa tion kehitystä laskemalla peurat helikopterista peurojen ollessa isoina laumoina talvisilla laitumillaan. 16 suomenluonto.fi etsäpeura kuvataan luonnonhistoriallisissa teksteissä vanhojen yhtenäisten havumetsien sekä ojittamattomien ja pirstomattomien suomosaiikkien lajiksi. Se tarkoittaa päiväkohtaisten lumensyvyyksien summaa. Kuvatunlaiset ympäristöt on Suomessa kuitenkin pääosin tuhottu ja ihminen on pakottanut metsäpeuran uuteen todellisuuteen, joka on lajille vihamielinen. Tammikuun alussa 2024 lunta oli kertynyt maahan kaksinkertainen määrä tavalliseen talveen verrattuna. Metsäpeurat joutuivat kaivamaan paljon lunta, ja keskitalven edetessä tuo lumi muuttui painavaksi hangen tiivistyessä: välillä satoi uutta lunta, välillä vettä, lämpötila sahasi ja lumeen muodostui ajoittaisten vesisateiden seurauksena jäätyneitä kerroksia. Metsäpeuran tekemän työn määrää voidaan havainnollistaa määrittelemällä termi lumisumma. Talvi 2023–2024 Kainuussa näytti, mitä on tulossa. Kun lumisumma on suuri, jäkälän edestä siirrettävästä lumesta muodostuu talven aikana myös suurempi kasa lunta. M. Talvella 2023–2024 lumenluontityötä riitti. Ristijärvi maaliskuu 2023. Raskasta lunta Tammi–maaliskuussa 2024 lumisumma oli yli 40 prosenttia suurempi kuin vuosien 2010–2025 keskiarvo. Poikkeavaa oli myös, että tutkijat eivät saaneet peu. Kuvittele se määreenä, jonka avulla voi havainnollistaa, miten paljon peuran täytyy lapioida lunta päästäkseen jäkälään, kun hän kaivaa sitä joka päivä koko talven ajan. Metsäpeuravaadin harjulla. Tammikuun alussa pakkasta oli viikon jopa neljäkymmentä astetta
Peura saattoi esimerkiksi maata peurojen lumeen tallaamalla kulku-uralla eikä taistelun merkkejä näkynyt lainkaan. Hän eli vamman kanssa vähintään täyden vuodenkierron kulkien satoja kilometrejä. suomenluonto.fi 17 roja laskettua, sillä peurat olivat hajaantuneet sinne tänne pieniin porukoihin etsimään vaihtoehtoista ravintoa hankien alle jääneelle jäkälälle – kuusimetsissä kasvavaa luppoa. Ilmasta näki, että peurojen määrä oli pudonnut 2000-luvun alimmalle tasolleen, noin 700 peuraan, ja toukokuussa Luonnonvarakeskus tiedotti, että ”metsäpeurakannan vähenemisen taustalla on ennätysheikko vasallisten naaraiden osuus syksyllä 2024” ja, että ”tämä saattoi johtua talven 2023–2024 ravinnonhankintaan liittyneistä vaikeuksista.” Talvelle 2023–2024 löytyy lähihistoriasta vertailukohta: talvi 2014–2015. Vaikeita talvia 2014–2015 ja 2023–2024 yhdistää myös se, miten vähän peurat saivat vasoja niiden jälkeisinä kesinä. Sitä he eivät tehneet. Tapettaessa peura numero 89 kantoi vasaa. Muuttuva ilmasto koettelee Kahtena viime talvena seurasin Kainuun metsäpeurojen elämää maastossa yli 200 päivää. Huhtikuussa 2023, kun hän oli vaeltamassa kesämailleen, kuhmolaiset metsästäjät tappoivat hänet poliisin luvalla, koska luulivat, ettei hän kykene tulemaan toimeen. Laskenta maaliskuussa 2015 paljasti, että peurapopulaatio oli pudonnut 700 peuraan eli samaan määrään, mikä laskettiin Kainuun peurakannan kooksi maaliskuussa 2025. Tuona talvena Kainuussa mitattiin melkein samanveroinen lumisumma kuin 2023–2024, mutta tammikuun alun ja maaliskuun puolenvälin välisenä aikana päiväkohtainen keskilämpötila nousi peräti 25 päivänä plussalle. Peuran korvassa oli merkki #89, joten metsästäjät olisivat voineet kysyä tutkijoilta. Seurasimme häntä LUKE:n tutkijoiden kanssa kevättalvesta 2022 alkaen. Kevättalvella 2024 moni tutkijoiden helikopterista havaitsema suurpetojen syömä peura vaikutti suksien päältä peuraa tutkiessa, että hän oli kuollut ”niille sijoilleen”. Ilmastonmuutos tekee kuvatunlaisista talvista tavallisempia. Kajaanin lentoaseman päiväkohtaisten kesPEURA NUMERO 89. Kannan romahdus Vuotta myöhemmin maaliskuussa 2025 laskenta onnistui. Toisella peuralla vasemmalla alhaalla on oikea etujalka poikki. Molempina syksyinä 2015 ja 2024 vasamäärän havaittiin pudonneen keskiarvon alapuolelle – syksyllä 2024 koko 2000-luvun pienimmälle tasolleen. Ristijärvi helmikuu 2023.
Ristijärvi tammikuu 2024.. 18 suomenluonto.fi . 40 astetta pakkasta. Pantapeura numero 108 Metsähallituksen tekemällä avohakkuulla Metsähallituksen hallinnoimassa ”metsässä”
Jäkälä jäi jääkannen alle. ja 9. Lunta on siis nykyisin saman verran kuin ennen mutta se on märempää ja raskaampaa. Läheisen Ristijärven Mustavaaran mittausaseman keskimääräisen lumimäärän trendi on kuitenkin marginaalisesti kasvanut vuosina 1997–2024. Peurojen monet näkyvät piirteet kuten pitkät jalat, lapiomaiset sorkat ja esimerkiksi koko kuonon peittävä lämmittävä ja eristävä karva ovat sopeumia kylmään ja lumiseen talveen. Sopeutuminen on ympäristön muutosta hitaampaa Metsäpeuralla on kolme vaihtoehtoa ilmastonmuutoksessa: 1) pysyä aloillaan ja sopeutua nykyiseen muuttuvaan ympäristöön, 2) siirtyä ilmastovyöhykkeen mukana pohjoiseen tai 3) näivettyä ja kuolla sukupuuttoon. seurasin, miten neljän peuralauman yhteensä 110–130 metsäpeuraa ylitti ensin junaradan, sitten Vartiuksen maantien ja katosi pitkänä nauhana lumituiskuun Iso-Pyhäntäjärven Karhuselälle ja edelleen pohjoiseen. Ilmastonmuutos saapui Kainuuseen. Jos sellaisia uusiin ja peuralle ennennäkemättömiin olosuhteisiin sopivia ominaisuuksia olisikin populaatiossa olemassa, ne olisivat luonnonvalinnan takia erittäin harvinaisia. Sitten pakastui, ja helmikuun 8. Tammikuun viimeisinä päivinä 2024 Kajaanin lentoasemalla vuorokauden keskilämpötila nousi plussalle kolmena peräkkäisenä päivänä lämpötilan kohotessa korkeimmillaan +3,4 asteeseen. Kun hanki ilmastonmuutoksessa usein jäätyy, teräksenkovasta pistolapiomaisesta sorkasta olisi hyötyä jäkälänkaivamisessa, mutta toisaalta sellaiset jalat upottaisivat paksussa pakkaslumessa ja kesäaikaisilla suoalueilla. suomenluonto.fi 19 kilämpötilojen trendi talvina 1990–2025 (1.11.–30.4.) osoittaa Kainuun talvien lämmenneen 1,85 astetta. Jäkälä maanpinnassa saattoi olla jään peitossa. Viikon kuutena päivänä oli suojaa. päivinä pakkanen painui Hiisijärven kylmälle alttiilla alueilla jälleen lähelle neljääkymmentä. Sopeutuminen edellyttäisi, että metsäpeurapopulaatiossa olisi runsaasti erilaista perimää, mistä mahdolliset uudet sopivammat ominaisuudet kuten pistolapiosorkat voisivat levitä koko populaatioon. Myöhään iltapäivällä 10.2. Tallottu lumi pakkautui märäksi, tiiviiksi ja kovaksi. Hanget jäätyvät joka talvi, mutta kun se tapahtuu keskitalvella kevään sijaan, talveen sopeutuneen lajin keinot ovat vähäiset. Kun kaivoin lapiolla peurojen kaivuukuoppien ympäristöissä, lumi oli paikoin kivenkovaa, hanget teräväreunaisia ja vesisateiden koviksi kerrostamia. Koska uudet ominaisuudet voisivat Lunta on saman verran kuin ennen, mutta se on märempää, raskaampaa ja jäisempää.
20 suomenluonto.fi
Metsähallituksen erätalousjohtaja Vesa Ruusilan mukaan porojen ja metsäpeuran geneettinen sekoittuminen on ”metsäpeurojen suojelun kannalta vielä ilmastonmuutostakin akuutimpi ongelma”. Portti poronhoitoalueelle. Kuhmo kesäkuu 2025. Kuhmon ja Ristijärven pohjoispuolella alkaa poronhoitoalue. Ilmastonmuutos on monta kertaluokkaa nopeampaa. . Avohakkuu Ristijärven vaaraketjun huipulla. Jos ilmastotoimiin ei ryhdytä (RCP 8.5), eli toimiyleistyä populaatiossa vain uusien syntyvien peurojen mukana, kestäisi satoja tai tuhansia peurasukupolvia (peurasukupolvi on 6–7 vuotta), että uusi ilmastonmuutoksessa hyödyllinen ominaisuus olisi levinnyt laajalle koko peurapopulaatioon. Sen eteläreunalla Venäjän rajalta Seitenoikeaan kulkee aita, joka estää metsäpeuroja kulkemasta pohjoiseen. Metsäpeura vaadin kevätvaelluksella. Peuran sopeutuminen nykyisellä asuinalueellaan on mahdotonta. . Vaellusreitti pohjoiseen on poikki Ilmastonmuutos kiihtyi 1990-luvun alusta alkaen. Tuon ajan kainuulainen ilmastovyöhyke sijaitsee nykyään Kuusamon Rukalla, vuonna 2070 Saariselällä ja vuonna 2080 Inarijärvellä. Nyt Suomi katkaistaan kahtia, kun Metsähallitus aloittaa tänä vuonna ”rotupuhtaustyön” toisen vaiheen rakentamisen Puolangalta Kiiminkiin. Taustan tuulivoimalat sijaitsevat poronhoitoalueella Hyrynsalmella. Keskilämpötilan nousun jäädessä 2–3 asteeseen (RCP 4.5) Euroopan peurojen määrä putoaa heidän mukaansa noin 40 prosenttia, ja elinympäristö kutistuu 30 prosenttia. Este tuli vastaan myös Seitenoikeassa, missä peurojen kulun katkaisi peura-aita. Siellä heidän matkansa katkesi vilkkaaseen 5-tiehen, kun Etelä-Suomesta virtaava katkeamaton talvilomaliikennevirta osoittautui peuroille liian vaaralliseksi. Vuoteen 2080 mennessä, eli seuraavan kymmenen metsäpeurasukupolven aikana, metsäpeurojen ilmastovyöhyke Kainuussa korvautuu Suo. Helmikuu 2024. Historia opettaa Australialaiset ja tanskalaiset tutkijat mallinsivat Science Advance -sarjassa syksyllä 2025 maailman villien Rangifer-peurojen selviytymistä ilmastonmuutoksissa viimeisten 21 000 vuoden aikana, sekä peurapopulaatioiden kehitystä nykyisessä ilmastonmuutoksessa vuoteen 2100 mennessä. Jos sopeutumiseen tarvittaisiin täysin uusia evoluutiossa kehittyviä ominaisuuksia, kuten keveitä mutta teräviä titaanisorkkia tai helteisiin sopeutunutta jäähdytysjärjestelmää (keksittyjä ominaisuuksia), aikaa kuluisi kymmenistä tuhansista vuosista ylöspäin. Kuhmo toukokuu 2024.. Näin vuonna 1997 Venäjän rajalta Seitenoikeaan valmistunut aita saa jatkoa Perämerelle asti ja lopullinen jako poroja metsäpeura-Suomeen tulee valmiiksi. Sinne livahtavat ja tavoitetut metsäpeurat tapetaan. Karhuselällä lumituiskuun sulautuneet peurat matkasivat 20 kilometriä pohjoiseen Ristijärven kylän pohjoispuolisille vaaroille. Hän jatkaa: ”poronhoitoalue ei ole ainoa suunta Suomessa, johon metsäpeura voi laajentaa levinneisyyttään” viitaten Suomen ponnisteluihin palautusistuttaa metsäpeuroja nykyisestä peurojen levinneisyysalueesta irrallisiin eteläisiin elinympäristöihin esimerkiksi Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Savoon tai Etelä-Pohjanmaalle. suomenluonto.fi 21 menlahden rannikon korkeudella vallitsevalla ilmastolla
. Suomen 3000 metsäpeuran populaatio on pieni ja harva. Köyhtyvä Kainuu elättää vähemmän peuroja kuin ennen. Suomen peurat ovat kopioita toisistaan. Sen 64-sivuisessa mitassa ilmastonmuutos mainitaan neljä kertaa ja ainoaksi toimenpiteeksi on mainittu: ”Seurataan ilmastonmuutoksen vaikutusta metsäpeurakantaan ja sen elinympäristöihin”. Metsäpeurojen perimä ei ole rikas ja erityisesti Suomen suurin osapopulaatio eli Suomenselän peurakanta on geneettisesti köyhä: se saanut alkunsa kourallisesta Kainuusta ja eläintarhoista 1980-luvulla siirretyistä peuroista. Ristijärvi helmikuu 2024. Tutkijat selvittivät myös, mitkä ominaisuudet olivat suojanneet peurapopulaatioita menneisyyden ilmastonmuutoksissa. Suunnitelman tilasi maaja metsätalousministeriö ja sen valmisteli Suomen riistakeskus. Maaja metsätalousministeriön ja sen hallinnon alalla toimivien Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen virkahenkilöiden vaikeneminen poronhoitoalueesta metsäpeuran ja suurpetojen yhteydessä on niin järjestelmällistä, että se antaa selkeän vaikutelman poliittisesta ohjauksesta. Nyt uusi maankäyttömuoto on noussut uhkaksi vanhojen rinnalle. Ilmastonmuutoksesta kuitenkin vaietaan Suomen metsäpeurastrategiaa ohjaavassa metsäpeurakannan hoitosuunnitelmassa, joka valmistui lokakuussa 2023. Laji, jonka populaatiokoon ennustetaan tai epäillään tulevien kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven aikana (metsäpeuralla 18–21 vuotta) pienenevän vähintään puoleen perustuen johonkin viidestä vaihtoehtoisesta mittausmenetelmästä, luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. 22 suomenluonto.fi taan nykyisen poliittisen ilmapiirin mukaisesti, luvut ovat vastaavasti noin 60 prosenttia ja 50 prosenttia Molemmissa skenaarioissa he ennustavat Suomenselän peurapopulaation kuolevan sukupuuttoon vuoteen 2100 mennessä. Edellinen hoitosuunnitelma valmistui vuonna 2007, joten nykyisen voi olettaa yltävän vuoteen 2040. Suomenselällä elää 75 prosenttia Suomen metsäpeuroista, mutta Luonnonvarakeskuksen metsäpeuratutkija Antti Paasivaaran arvion mukaan tuulivoiman rakentamisbuumin myötä 65 prosenttia metsäpeuran elinympäristöstä – erityisesti herkistä vasomisalueista – on tuulivoimavaikutuksen alaisena kaavoituksen toteutuessa. Ajatusvertailuksi esimerkiksi jokihelmisimpukka eli raakku ja naali ovat erittäin uhanalaisia lajeja Suomessa. Seuraavat viisitoista vuotta metsäpeuraa siis suojellaan kuin ilmastonmuutosta ei olisi olemassa. Ne olivat tiheä populaatio, korkea liikkuvuus ja mahdollisuus siirtyä ilmastorefugioihin, sekä hyvä geneettinen perimä – kaikki omaisuuksia, joita Suomen metsäpeuroilla ei ole. Metsäpeura uhkaa rusentua aitaan rajautuvalla kaistaleella, jota hakataan ja pirstotaan.. Kainuun metsäpeura uhkaa musertua ilmastonmuutoksessa rotupuhtausaitaan vääjäämättä puristuvalle kaistaleelle, jota hakataan, ojitetaan, pirstotaan teillä ja teollisilla rakenteilla, liikenteellä ja asuttamalla. Luonnonvarakeskus arvioikin elinympäristön tuhoamisen olevan suurin uhka metsäpeuralle. Vaikeneminen Ilmastonmuutoksesta vaietaan, koska muussa tapauksessa olisi keskusteltava poronhoidon asemasta ja poronhoito on Suomessa tabu. Tuulivoima häiritsee metsäpeuraa sekä rakentamisettä käyttövaiheessaan, joten niin kutsuttu vihreä siirtymä johtaisi peurojen esiintymistai levinneisyysalueen pienenemiseen ja/tai elinympäristön laadun heikentymiseen. Noin sata metsäpeuraa talousmetsässä lähellä poronhoitoalueen etelärajaa. Tuulivoimarakentaminen jo yksinään, ilman muita peurojen kohtaamia haasteita, uhkaa tehdä metsäpeurasta erittäin uhanalaisen lajin. Historiallisen aineiston ja parhaan tutkimustiedon perusteella hälytyskellojen pitäisi soida täysillä. Kursivointi on lainaus IUCN:n uhanalaisuusarvioinnin kriteeristöstä, jolla arvioidaan yhtenä viidestä vaihtoehtoisesta mittausmenetelmästä lajin uhanalaisuutta
Se tarkoittaa, että Kainuussa – EU:n vaikutusalueella – lisääntyy vuosittain vain noin 450 metsäpeuraa. Tilanne Kainuussa on lisäksi tilastoja pahempi. Kainuun peurat tilastoidaan talvella, mutta Kainuun metsäpeuroista arviolta kolmasosa matkaa kesäksi Venäjälle. ”Pohjoinen” käsitteli naalia, tunturipöllöä ja Atlantin lohta, ”Tappajat” suurpetoja ja metsäpeuraa. Maailman tunnetusta metsäpeurapopulaatiosta suurin osa elää Suomessa, joten samalla metsäpeura todennäköisesti katoaisi myös maailmasta. Ainoaksi keinoksi jää suurpetojen, kuten erittäin uhan alaisten susien tappaminen ja siirtoistutukset eteläisiin nykyisestä levinneisyysalueesta irrallisiin ekologisiin taskuihin, jotka uhkaavat muuttua peuralle sopimattomiksi vielä nykyisiä nopeammin. Hiiden hirvi on metsäpeura, jonka kansallistaiteilijamme Akseli Gallen-Kallela maalasi kansalliseen identiteettiimme vuonna 1898 Suomen itsenäisyyden ja metsäpeuran ensimmäisen sukupuuton kynnyksellä. Kainuun peuroja uhkaa geneettinen ajautuminen ja perintöaineksen kaventuminen, jota edesauttaa peurojen viherkäytäviä nopeasti ja laajasti pirstova tuulivoimabuumi Oulujärven ympäristössä, Pohjois-Savossa ja Suomenselällä, sekä Venäjän Vienan peurapopulaation näivettyminen ja saareutuminen. Kansalliseepoksessamme Kalevalassa Lemminkäinen käy Hiien hirven hiihtoon. Metsäpeuran seuraava suomalainen sukupuutto on lajin viimeinen koko maailmassa. Metsäpeura ei voi saavuttaa kriittistä kymmenien tuhansien peurojen populaatiokokoa, jolla laji voisi luontaisesti menestyä, yksinkertaisesti siitä syystä, että lajille ei Suomessa anneta riittävästi elintilaa. Hän tekee elokuvaa Kainuun metsäpeuroista ja tutkii ilmastonmuutosta PohjoisSuomessa.. Erittäin uhanalainen tarkoittaa, että lajin katoaminen Suomen luonnosta on todellinen vaihtoehto. suomenluonto.fi 23 Katoaako metsäpeura. Tuulivoimarakentamisesta Paasivaara toteaa, että tuulivoiman haittavaikutusten arvioinnissa ollaan vuosikymmen myöhässä. Tilastovääristymää voi verrata siihen, että esimerkiksi Lintuatlaksessa laskettaisiin Suomessa esiintyvien lintujen määrään yksilöitä, jotka pesivät rajan takana Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Antti Haataja on kirjailija. Suojelua tehdään utopiassa, missä ilmastonmuutosta ei ole olemassa ja haitallisia elinkeinoja ei rajoiteta. 450 on vähemmän kuin aiempi suojelussa käytetty, jo vanhentunut ja alimitoitettu arvio (500 yksilöä) sille, miten paljon lajin populaatio tarvitsee yksilöitä säilyäkseen pitkällä aikavälillä elinvoimaisena, ja alle puolet uudemmasta arviosta 1000 yksilöä
24 suomenluonto.fi 24 suomenluonto.fi K IL P IS JÄ R V I. K IR S I FO R S B ER G / V A S TA V A LO JOS TALVIYÖNÄ MATKAMIES 24 suomenluonto.fi TEKSTI JOEL HAAHTELA
Kylmää lämmitettiin, kuumaa viilennettiin, putket humisivat yötä päivää. Joel Haahtela on kirjailija ja psykiatri. Katujen ja moottoriteiden pauhusta tuli lakkaamatonta. Eikä pimeys pysty vastustelemaan vaan se kauhistuu ja pakenee, sillä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä. Sähkö on ihanaa, mutta sitä on aina liian vähän. Nyt kirkkaana hohtava ruutu valaisee kasvot, ja korvanapit täyttävät viimeisenkin hiljaisen hetken. Oli yksittäisiä ääniä, vasaran kalketta ja kaukaista puheensorinaa. Kului taas satoja miljoonia vuosia, ja kaukana taivaanrannassa syttyi pieni liekki, kädet iskivät luolan suulla piikiveä. Hitaasti maailma alkoi värittää itseään ja siitä tuli häkellyttävän vihreä, meret alkoivat kuhista elämää. Tulevaisuudessa maapallo voisi loistaa yhtenä suurena kristallikruununa, jonka sisällä ihmiset eläisivät, eivätkä koskaan enää olisi sokeita. IHMINEN VARASTAA MAAILMALTA PIMEYDEN JA HILJAISUUDEN. Jos maassa oli lunta, käveleminen oli suorastaan lastenleikkiä. Valaistusmahdollisuudet olivat rajattomat, ja pian koko maailma täyttyi hehkulampuilla, loisteputkilla ja neonvaloilla. Huoneihmisen sähkölaitteet sirittivät, kodinkoneet piippailivat vuorotellen, jokainen saattoi valita niiden päälle lisää melua mieltymystensä mukaan. Mikään ei liikkunut, mikään ei elänyt, maailma oli lähes mustavalkoinen. Hieman yli sata vuotta sitten sähkö alkoi virrata kaikkialla, se kipunoi maailman läpi, sähköjohtoja vedettiin kauas maan ääriin. Mutta kaupunki ei voi olla valoisa ilman melua, joten melua oli saatava kaikkialle. M A R J O T Y N K K Y N EN / O TA V A 85 VUOTTA L uo n no n ää nen ä. Hitaasti ja sinnikkäästi ihminen varastaa maailmalta pimeyden ja hiljaisuuden, hän todella näkee vaivaa, pian kaikki maapallon huoneet on valaistu. A Nyt alkavassa kirjailijaesseiden sarjassa on käsittelyssä ihmisikä: Mitä oivallamme elämämme aikana. Vuoret alkoivat rypistyä mantereiden väliin, vedet kerääntyivät suuriksi valtameriksi, tuuli humisi hiljaa maan yllä, aika ajoin myrskyt kohosivat suuriksi patsaiksi, sateet eivät tuntuneet loppuvan koskaan. Eikä valo pysynyt paikallaan vaan sitä laivattiin valtamerten yli uusille mantereille. Ihminen oppi tuntemaan tulen ja hallitsemaan sitä, nuotiot levisivät ympäri maan, iltaisin niiden ympäriltä kuului laulua. Lähdin myöhään talvisena iltana metsätielle ilman valoa ja huomasin, että liikkuminen sujui yllättävän hyvin. Aurinko ja kuu jakoivat yön ja päivän, niin kului satoja miljoonia vuosia. suomenluonto.fi 25 Alkuun maailma oli pimeä ja hiljainen. Hän toimi Suomen Luonnon kolumnistina vuosina 2019–2020. Kylät kasvoivat ja muuttuivat kaupungeiksi, iltaisin ne olivat valtavia tuikkupilviä. Katujen varsille syttyi kaasulyhtyjä, majakat ohjasivat laivoja, yön varjot väistyivät edistyksen tieltä. Koska valoa ja melua ei ollut vieläkään tarpeeksi, ihminen päätti täyttää sillä itsensä kokonaan ja kehitti mukanaan kulkevan älypuhelimen. M uutamia vuosia sitten kyllästyin valosaasteeseen ja aloin harrastaa pimeäkävelyä. Valo lisääntyi, siihen kului vuosituhansia, koteihin syttyi öljylamppuja, niiden valossa näki juuri ja juuri lukea. Pieni kuunsirppi tietysti helpotti matkantekoa. Kaikkialle nousee massiivisia datakeskuksia, jotka imaisevat voimalaitokset tyhjiksi. S amaan aikaan valon kanssa lisääntyi melu
Ne kuvittelevat yön päiväksi, eivätkä osaa enää sammuttaa itseään, hermosto käy ylikierroksilla, katkaisija on jatkuvasti on-asennossa. Kävelyretken jälkeen ajattelin, että suuri osa suomalaisista asui kaupungeissa, eivätkä he voineet juuri koskaan kävellä pimeässä. Kirkoissa ei ole sähkövaloa, vain muutama tuohus palaa siellä täällä. Kun maailma ympärillä vaimenee, mieleen avautuu maisemia ja oma sisäinen aika eheytyy, ainakin hetkeksi. Pimeässä syntyy ajatuksia, joille päivänvalo ei anna mahdollisuuksia. Samalla tunsin silmieni rentoutuvan, niin kuin ne olisivat palanneet muinaiseen, kauan sitten unohtuneeseen tilaan. Ihminen kiitää epäluonnollisen kiihdytetyssä ajassa, tehokkuuden vaatimus läpäisee kaiken elävän. Tunne oli hyvin miellyttävä ja mieleni rauhallinen. En tiedä kuinka monta kilogrammaa melatoniinia Suomessa kuluu päivittäin mutta luultavasti monta. 26 suomenluonto.fi Jatkoin kävelyä kosteana pisaroivan metsän halki, ja silmäni alkoivat hitaasti tottua pimeyteen, erotin maaston ja oksat hetki hetkeltä tarkemmin. Itse löydän pimeydestä ja hiljaisuudesta suurta lohtua. Jatkuva ulkoinen ja sisäinen melu ei tietenkään paranna tilannetta. Ylikansallinen markkinatalous elää välinearvotasolla ja maksimoi voittonsa. Eläimet saavat elää rauhassa, kukaan ei metsästä niitä. IHMINEN KIITÄÄ LUONNOTTOMAN KIIHDYTETYSSÄ AJASSA, TEHOKKUUDEN VAATIMUS LÄPÄISEE KAIKEN.. Joutuuko hän kohtaamaan oman itsepetoksensa, ahneutensa ja välinpitämättömyytensä. Se tekee kaikkensa rikkoakseen luonnon rytmin ja tasapainon, joten ympäristö ja eläimet on alistettu palvelemaan nopeutta ja jatkuvaa valveillaoloa. Metsä on talviöisin ihmeellinen paikka. Toistaiseksi ihminen porskuttaa kaikkivoipana led-valojen loisteessa, mutta kerran vielä tulee aika, jolloin maailma ottaa takaisin sille kuuluvan pimeän ja hiljaisuuden. Niissä on jotain kauhistuttavaa ja vaarallista. He olivat ainaisen valon vankeja, heidän silmänsä olivat jatkuvassa jännitystilassa, ne eivät ikinä rentoutuneet. Metsät ovat luonnontilassa, niitä ei ole hakattu. Mitä tapahtuu, jos ihminen pysähtyy. Kotimaassa jotain samankaltaista voi kokea syyskuisen mökin saunakamarissa. Sellaisessa pimeydessä pienen liekin leimahdus on vavahduttava elämys. Maapallon kokoinen kristallikruunu loistaa häikäisevän kirkkaana mutta liiallinen valo sokeuttaa. Näkeekö hän asioita, joita ei halua nähdä. O len vieraillut useita kertoja Kreikan Athos-vuorella, joka on Halkidikin niemimaalla sijaitseva eriskummallinen luostarivaltio. Niemekkeelle on rakennettu kaksikymmentä yksi luostaria, lukuisia pienempiä skiittoja ja erakkomajoja, joissa elää yli kaksituhatta munkkia. Raja itsen ja ympäristön välillä on yhtäkkiä lähes olematon. Informaatiokiihdytin pommittaa meitä datalla, joka on hajanaista ja sattumanvaraista, eikä ehdi muovautua mielessämme tiedoksi ja käsitteiksi. Unettomuudesta on tullut suomalaisten uusi kansantauti. M aailma ympärillä tuntuu usein kaoottiselta, rikkonaiselta ja epämääräiseltä paikalta. Näkeekö hän kuoleman. Silmien kyky luonnolliseen adaptaatioon oli katoamassa, eivätkä silmäraukat saaneet kokea pimeän tuomaa lohtua. Pimeys ja hiljaisuus taas ovat tehottomuuden merkkejä, joten niitä on kaikin tavoin vältettävä. Elämme ikuisessa keinovalossa, kelmeässä todellisuudessa, joka sammuttaa aivoista luonnollisen rytmin. Olen usein istunut seinustan penkillä pitkän tovin, ennen kuin olen huomannut vieressäni kyhjöttävän munkin. Yritämme jatkuvasti hallita maailmaa, jonka reaktiivinen todellisuus on täynnä absurdeja murtumia. Sähkötön ja hämärä huone tuntuu lempeältä, koska se ei valtaa mieltä vaan antaa sille tilan, hämärän kanssa vain asettuu olemaan. Ja kun yöllä astuu ulos luostarin sisäpihalle, tähtitaivas on käsittämätön. Kun jumalanpalvelus alkaa kolmelta aamuyöllä, kirkossa on säkkipimeää. Ja kun rytmi katoaa, ihmisen hitaat evoluutioaivot eivät pysy mukana vaan alkavat lyödä tyhjää. Kasvilajisto on harvinaisen runsasta ja monimuotoista. Luonnon lisäksi rakastan pyhällä vuorella pimeyttä, sillä yöt ikivanhoissa luostareissa ovat todella pimeitä. Jatkuva kireys silmien ympäriltä alkoi hellittää. Maailman kiristämät silmälihakset todella rentoutuvat. Suurin osa niemekkeestä on luonnoltaan täysin ainutlaatuista tuhannen vuoden takaista Eurooppaa, joka on kaikkialta muualta kadonnut. Hyötykasvit on pakotettu kasvamaan ikivaloisissa akvaarioissa, eikä ihmisen osa ole sen parempi
S H U T T ER S TO C K. suomenluonto.fi 27 suomenluonto.fi 27 IV IR O N IN LU O S TA R I A T H O K S EL LA
28 suomenluonto.fi 28 suomenluonto.fi SUOMEN TOINEN JOUTSEN SUOMEN TOINEN JOUTSEN 28 suomenluonto.fi SUOMEN SUOMEN TOINEN TOINEN
Euroopan painavin lintulaji on pesinyt meillä alle sata vuotta. Euroopan painavin lintulaji on pesinyt meillä alle sata vuotta.. suomenluonto.fi 29 suomenluonto.fi 29 SUOMEN TOINEN JOUTSEN Kyhmyjoutsen on rannikko-Suomen oma joutsen. TEKSTI JA KUVAT ANTTI KOLI suomenluonto.fi 29 SUOMEN TOINEN JOUTSEN Kyhmyjoutsen on rannikko-Suomen oma joutsen
Isot linnut, kuten kyhmyjoutsen, kestävät hyvin kylmää niin vedessä kuin jäällä, mutta ne tarvitsevat energiaa eli ruokaa hengissä pysymiseen. Heikoille jäille ei ole syytä mennä. Meillä pesiviä kyhmyjoutsenia talvehtii paitsi SuoKYHMYJOUTSEN ON NYKYISIN MYÖS TALVILINTU. Joutsenet lepäilevät, jopa nukkuvat usein jäällä. Vesien jäätyessä tai jo vähän ennen sitä on siirryttävä ruuan luokse, etelään. 30 suomenluonto.fi P ainavin vesilintumme, eri puolilla Eurooppaa ylistetty ja ihailtu kyhmyjoutsen on Suomessa esillä nykyisin ympäri vuoden. On parempi yrittää ensin varovaisesti säikäyttää lintu liikkeelle, suunnilleen sitten kun se ei muutamaan tuntiin ole liikkunut minnekään. Voima leimaa kyhmyjoutsenen olemusta.. . Hyvin harvoin ne jäätyvät kiinni. Kyhmyjoutsen kurottaa ravinnokseen kasveja pohjalta, joten se tarvitsee jäättömiä rantoja. Näin talvisin niitä on etenkin Lounaissaaristossa, missä merta ei uhkaa jäätyminen. Jäällä paikallaan olevan kyhmyjoutsenen takia ei kannatakaan heti soittaa pelastuslaitokselle
Kyhmyjoutsenen siivet suhisevat kuuluvasti lennossa. Kyhmyjoutsen painaa 9–13 kg, koiras on naarasta isompi. Se on keskimäärin pari kiloa painavampi kuin laulujoutsen, mutta sen siivet ovat lyhyemmät. Joutsenpari seurustelee ennen pesintää huolella, ne opettelevat toistensa tapoja sekä etsivät ja yrittävät varata pesimiseen sopivan elinpiirin. Muuttoaikaan tavattavat pikkujoutsenet ovat kuin laulujoutsenet, paitsi pienempiä ja nokassa on enemmän mustaa. Tarhakarkulaisen voi sattumalta havaita muuttoaikaan Suomessa. Ne viettivät talvet sisätiloissa. Kyhmyjoutsenen tunnistaa punaisesta nokasta ja mustasta kyhmystä, kaula on uidessa hieman mutkalla ja siivet vähän koholla. suomenluonto.fi 31 Kyhmyvai laulujoutsen. Emot voivat jouKyhmyjoutsen Laulujoutsen. Lennossa kyhmyjoutsenen pyrstö ulottuu jalkoja pidemmälle, laulujoutsenella jalat loppuvat pyrstön kärjen kohdalla, eli sen pyrstö on lyhyempi. Talvi on joutsenille ruokailun ja parinmuodostuksen aikaa. Kyhmyjoutsenen pyrstö osoittaa uidessa noin 45 asteen kulmassa ylöspäin, laulujoutsenella se on veden suuntaisesti. Hyvä reviiri tarjoaa pesimäpaikan lisäksi riittävästi ruokaa eli isoja ja pieniä leviä sekä vesikasveja, eikä seutu saa olla petojen, kuten kettujen täyttämä. ANTTI KOLI messa, myös eteläisellä Itämerellä kuten Ruotsissa ja Tanskassa. Töölönlahdella ja Aulangolla. Koiraalla kyhmy on isompi kuin naaraalla. Laulujoutsenella on keltamusta nokka, siivet ovat selkää myöten ja kaula usein suorana. Perheet hajoavat vähitellen talven ja kevään aikana, usein edelliskesän poikaset lähtevät omille teilleen vasta kun emot saapuvat reviirilleen. Australiassa luonnonvaraisena eläviä mustajoutsenia on aikoinaan ollut mm
Kesä ja poikaset Muninta on yleensä toukokuussa ja kuoriutuminen kesäkuun alkupuoliskolla, keskimäärin 36 päivän päästä haudonnan aloittamisesta. Kyhmyjoutsenen poikaset lepäilevät . . Poikaset ruokailevat itsenäisesti, mutta emot nostavat niille nokallaan ruokaa pintaan tai pumppaavat mahtavilla räpylöillään ylös alas, jolloin veden virtaus nostaa pohjasta ruokaa poikasille. Paluumuutto alkaa helmikuussa, sillä reviiriä on hyvä ehtiä vahtimaan ajoissa – pesimättömät linnut kyttäävät pesimäpaikan vapautumista. Puolalainen kyhmyjoutsenen muoto on jo poikasena vaalea ja aikuisena vaaleajalkainen, niitä emot ryhtyvät karkottamaan jo syksyllä. Hautominen kestää yli kuukauden.. Aluksi munan värityksessä on sinertävän vihreää sävyä, mutta myöhemmin muna hailakoituu vaalean ruskeaksi ja saattaa senkin jälkeen vielä tummua ajan myötä. Massiivinen pesä on useimmiten maalla, mutta aivan veden äärellä. Naaras hautoo ja koiraskin saattaa istahtaa munien päälle naaraan ollessa ruokailemassa ja peseytymässä. 32 suomenluonto.fi tua karkottamaan niitä. Kyhmyjoutsenella ei ole tarvetta kätkeä pesäänsä. Poikaset aloittavat heti uimisen sekä pehmeiden kasvien ja levien syömisen, lisäksi ne saavat ravintoa ruskuaispussista pienen aikaa. Molemmat emot vahtivat huolella poikasia ja ympäristöään. Koiras aloittaa pesän rakennuksen, ja naaras sitten hyväksyy kodin tai vaatii toisen pesän. Haudonta kestää yllättävän pitkään, mutta yleensä lähes kaikki munat kuoriutuvat. Perhe jättää pesän poikasten ollessa muutaman päivän ikäisiä – alkaa ruokailu ja uiskentelu eri puolilla reviiriä. Munia on normaalisti 5–8, Kookas muna painaa 300–400 grammaa, ja se on 10-12 senttiä pitkä. Englannissa eräs pesä oli maalla sadan metrin päässä joen rantaviivasta. Pieni poikanen on harmaa untuvikko, sen jalat ovat aluksi isommat kuin siivet. Laulujoutsen pystyy nykykäsityksen mukaan pitämään kyhmyjoutsenen poissa reviiriltään. Lauluja pikkujoutsenen pienet poikaset syövät hyönteisiä enemmän kuin kyhmyjoutsenen poikaset
suomenluonto.fi 33 Suomessa on noin 9 000 kyhmyjoutsenparia ja 11 000 paria laulujoutsenia. K A R TA T LU O N N O N T IE T EE LL IN EN K ES K U S M U S EO. Kyhmyjoutsen on rannikon ja saariston lintu. Kyhmyjoutsen on näistä lajeista selkein vesilintu. Kyhmyjoutsenen levittäytymistä järville ja Oulun seutuja pohjoisemmas rannikolla rajoittaa se, että poikaset saavuttavat lentokyvyn vasta vajaan vajaan viiden kuukauden ikäisinä, siis usein vesien jäätymisen jo käynnistyessä. ANTTI HALKKA KYHMYJOUTSEN ON LAJINA LAULUJOUTSENTA VANHEMPI. Kaula on pitkä ja ulottuvuus pohjaan hyvä. Ankarat talvet verottavat varsinkin nuoria kyhmyjoutsenia. Kansallislinnun arvo sopii laulujoutsenelle myös sikäli, että se on koko maan joutsen. Kyhmyjoutsen on merellä ykkönen Kyhmyjoutsen Cygnus olor Laulujoutsen Cygnus cygnus PESINTÄ varma todennäköinen mahdollinen Lauluja kyhmyjoutsenen Suomi Lähes lopulliset levinneisyyskartat Suomen 4. lintuatlaksesta, jossa pesimälinnut kartoitettiin 10*10 km ruuduissa 2022–2025. Maalla kyhmäri ei paljoa liiku, ja esimerkiksi laiduntaminen pelloilla keväällä on aika tehotonta. Ruokailu nielemistä myöten sujuu pään ollessa veden alla, kuten toki muillakin joutsenilla. Sen sijaan laulujoutsen laajentaa pesimäaluettaan rannikolla kohti saaristoa, ja näyttää olevan kyhmäriä vahvempi kilpailija. Sen liikkuminen maalla on kömpelöä, ja nokka sopii parhaiten leväja vesikasviravinnon hamuamiseen ja siivilöintiin. Kyhmyjoutsen ei tunnu valtaavan uutta alaa sisämaassa, ja pesimäpaikkoja on siellä todella vähän, kuten oheinen viime vuonna päättyneen Suomen neljännen lintuatlaksen kartta näyttää. Se pesii sisämaassa vain joillain vesistöillä kuten Säkylän Pyhäjärvellä, Vanajavedellä ja Lahden seudulla. Kansallislintuja on enemmän kuin ”kyhmäreitä”, kuten lintuharrastajat lajia kutsuvat. Lajina kyhmyjoutsen on laulujoutsenta paljon vanhempi, eikä se siten ole aivan laulujoutsenen lähisukulainen pikkujoutsenen tai pohjoisamerikkalaisen trumpettijoutsenen tapaan
Se voi yrittää hukuttaa kilpailevan joutsenen kapuamalla selkään ja painamalla pään veteen. Eniten pesiviä lintuja on merellä niin sisäkuin ulkosaaristossa, mutta osa pesii isoilla ja rehevillä järvillä. Eräs uimari hukkui Latviassa, kun kyhmyjoutsen nokki hänet tajuttomaksi, Chicagossa kyhmyjoutsen kaatoi lintuharrastajan kanootin ja esti miestä uimasta rantaan, joten mies kuoli hypotermiaan. Taistelujen jälkeen joutsenet voivat olla veren tahrimia. Ihmisenkin kannattaa väistää sihisevää joutsenta, tai mieluummin jo vähän ennen. Ne ovat noin kuukauden ajan lentokyvyttömiä ennen uusien sulkien valmistumista. 34 suomenluonto.fi ja matkustavat joskus söpösti emon selässä. Ensipesintä Ahvenanmaalla Ensimmäinen villi tai siis karannut kyhmyjoutsen pesi Suomessa Ahvenanmaalla 1934. Pesimättömillä on vielä erilainen rytmi kuin pesivillä. Poikaset ovat 4–5 kuukauden ikäisiä lentäessään ensimmäisen kerran. Kyhmyjoutsenta voidaan juuri ja juuri kutsua muuttolinnuksi. Pesimättömillä voi olla sulkasatovaellus, eli niitä voi kertyä satoja samalle alueelle tai sitten sulkasato podetaan piilotellen pienissä ryhmissä. Kerran näin yhteenoton, jossa toinen joutsenperhe oli joutunut väärään paikkaan: vierailijoiden poikasia riepoteltiin ja koiras joutui vartin taistelemaan hukuttamista vastaan. Yleensä ulkopuoliset pakenevat reviiriltä. Muutolle lähtö vaatii vielä lihasten vahvistusta ja lentotaidon kehittämistä. Yleensä ulkopuoliset pakenevat reviiriltä. Muutto tapahtuu sekä syksyllä että keväällä parin kuukauden aikana, eikä sen huippuajankohtaa oikein voi määrittää. Ei ole mitään järkeä lähteä uimaan perhettä kohti tai lähelle. Kerran näin yhteenoton, jossa toinen joutsenperhe oli joutunut väärään KYHMYJOUTSEN ON POHJOLASSA ALKUPERÄINEN LINTULAJI. Aikuisilla alkaa sulkasato kesän puolivälissä, vanhat sulat putoavat muutaman päivän aikana. Osa linnuista lähtee jo hyvissä ajoin lounaan suuntaan, osa viivyttelee jäiden tuloon. Ne sihisevät uhan tullessa liian lähelle, sitten kohottavat siipiään, ja jos sekään ei auta, käyvät uhkaajan kimppuun. Kyhmyjoutsenet puolustavat reviiriään ja poikasiaan. Ei ole mitään järkeä lähteä uimaan perhettä kohti tai lähelle. Joutsenkoiras ui uhkausasennossa, siivet koholla ja kaula niiden välissä tasatyönnöin kohti kilpailijoita. Siivet ovat lyhemmät kuin muilla joutsenilla, ja usein tyypillisesti koholla. 34 suomenluonto.fi. Eräs uimari hukkui Latviassa, kun kyhmyjoutsen nokki hänet tajuttomaksi, Chicagossa kyhmyjoutsen kaatoi lintuharrastajan kanootin ja esti miestä uimasta rantaan, joten mies kuoli hypotermiaan. Kyhmyjoutsenet puolustavat reviiriään ja poikasiaan. Munimisesta lentämiseen kestää kyhmyjoutsenella siis pitkään, puolisen vuotta, mikä estää sitä elämästä aivan pohjoisessa. Syksyn liikehdintää Syksyn alussa perheet liikkuvat ahkerasti ja poikaset opettelevat lentämään; se on sangen komeaa katseltavaa ison perheen juostessa siipiään lyöden pitkin vedenpintaa. Siivet ovat lyhemmät kuin muilla joutsenilla, ja usein tyypillisesti koholla. Suomessa pesimisen pohjoisraja on suunnilleen Perämeren eteläosissa. Taistelujen jälkeen joutsenet voivat olla veren tahrimia. Ensimmäiset kolja matkustavat joskus söpösti emon selässä. Syysmuutto on vaihtelevainen, loka–marraskuu on aktiivisinta aikaa. Joutsenkoiras ui uhkausasennossa, siivet koholla ja kaula niiden välissä tasatyönnöin kohti kilpailijoita. Ihmisenkin kannattaa väistää sihisevää joutsenta, tai mieluummin jo vähän ennen. Toiset lentävät pitkiä päivämatkoja, toiset lyhyitä. Se voi yrittää hukuttaa kilpailevan joutsenen kapuamalla selkään ja painamalla pään veteen. Ne sihisevät uhan tullessa liian lähelle, sitten kohottavat siipiään, ja jos sekään ei auta, käyvät uhkaajan kimppuun. Keski-Euroopassa ja Brittein saarilla talvehtimisalue on vain muutaman kilometrin päässä reviiristä
Antti Koli on helsinkiläinen biologi, tietokirjailija ja luontokuvaaja. sijat , sarjojen . On mahdollista, että kyhmyjoutsen on Suomessa alkuperäinen laji, sillä kivikautisia luulöytöjä on tehty Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. . Laulujoutsenen runsastuminen haittaa kyhmyjoutsenta jonkin verran, sillä laulujoutsen pystyy ajamaan kyhmyjoutsenen pois reviiriltään. . suomenluonto.fi 35 me poikasta hukkuivat verkkoihin, mutta seuraavana vuonna pesintä onnistui. Talvehtivia kyhmyjoutsenia Helsingissä sorsien ja kanadanhanhien seurassa. Nuorten sarja on ilmainen. Nyt meillä pesii kyhmyjoutsenia 8 000–11 000 paria. alkaen: luontokuva.org K K · L · M · N · M L · I N (alle v) · K : (vuosittain vaihtuva teema) P € Pääpalkinto , muut sarjavoittajat , sarjojen . Kyhmyjoutsen pesii tavallisesti vasta 3–4 -vuotiaana. Syksyllä joutsenmäärä on suurimmillaan, kun saman vuoden poikasia ja pesimättömiä on runsaasti. O Suomen Luonnonkuvaajat SLV ry:n jäsen , ei jäsen . Muuttomatkansa ensimmäinen villi pari teki laulujoutsenparvessa. Ankarassa talvessa kyhmyjoutsen pärjää hyvin, jos meri ei jäädy ja sulje ravintoa ulottumattomiin. Kilpailun säännöt ja ohjeet . – . . Kilpailu odottaa Sinun näkemystäsi Suomen luonnosta! VUODEN LUONTOKUVA KILPAILU 2026 K Kilpailuun voi osallistua luontokuvilla, jotka on otettu Suomessa . . . sijat , erikoispalkinto kilpailun parhaasta kännykkäkuvasta S L SLV Kuvien latausaika 15.1.2026 – 5.2.2026 K : R P , L , ,. Suomesta on löydetty vain hyvin vähän vanhoja joutsenten luita, ja tunnistetut luut ovat olleet laulujoutsenista, kuten hieno linnunluulöytö Antreasta yli 10 000 vuoden takaa.
VÄRI Kesällä harmaan-, tummantai punaruskea, vatsa vaalea. LEVINNEISYYS Tavataan koko maassa, tuntureilta saariston katajikoihin. Hankikantoon sopeutuneet takatassut Suosii metsiä, soita ja Metsäjänis on liikkeellä Sarjassa tarkastellaan eri lajien tuntomerkkejä. Talvella lähes kokonaan valkoinen, vain korvien Korvat ovat lyhyemmät kuin pää niskasta kuonon kärkeen, Häntä on valkoinen ympäri vuoden. TIESITKÖ. Häntä on valkoinen ympäri vuoden. Kesällä harmaan-, tummantai punaruskea, vatsa vaalea. Kovassa vauhdissa sen tassujen askelväli voi venähtää jopa neljään metriin. LAJIPARI Metsäjänis vai rusakko. Talvella turkki on lähes kokonaan puhtaan valkoinen. TUNTOMERKIT Korvat ovat lyhyemmät kuin pää niskasta kuonon kärkeen, ja niissä on aina mustat kärjet. Kuono on lyhyt ja pyöreähkö. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO. Talvella lähes kokonaan valkoinen, vain korvien kärjet pysyvät mustina. 36 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO Metsäjänis Lepus timidus KOKO Pituus 45–60 senttiä, paino 2–5 kiloa. ELINYMPÄRISTÖ Suosii metsiä, soita ja metsäisiä alueita. Häntä on valkoinen ympäri vuoden. Hankikantoon sopeutuneet takatassut ovat suuret ja leveät. Metsäjänis on liikkeellä pääosin öisin
Korvat ovat erittäin pitkät.. Turkki on kellertäväntai harmaanruskea ympäri vuoden. Kumpaakin lajia yhdistää räjähtävän kova nopeus, sillä ne saavuttavat paetessaan 60–70 kilometrin tuntinopeuden. Viihtyy hyvin myös taajamissa ja kaupunkiympäristöissä. Metsäjänistä tavataan koko maassa, mutta vasta 1800-luvun lopussa Suomeen Karjalan Kannaksen kautta loikkinutta rusakkoa Eteläja Keski-Suomessa. Talvikarva on hieman vaaleampi, mutta ei täysin valkoinen kuten metsäjäniksellä. Ja harva meistä on varmaan päässyt kuulemaan metsäjäniksen tai rusakon ääntelyä: molemmat voivat kirkua kuuluvasti vaaran uhatessa. VÄRI Turkki on ympäri vuoden kellertäväntai harmaanruskea, vatsa valkea. Hännän yläpuoli on musta ja alapuoli valkoinen. suomenluonto.fi 37 Rusakko Lepus europaeus KOKO Pituus 50–70 senttiä, paino 3–8 kiloa. TUNTOMERKIT Korvat ovat erittäin pitkät ja hännän yläpuoli on musta. ELINYMPÄRISTÖ Suosii avoimia maisemia, kuten peltoja, niittyjä ja puutarhoja. Näin erotat metsäjäniksen ja rusakon lumijäljet: suomenluonto.fi/ lumijaljet JÄNISELÄINTEN LAHKOON kuuluvat metsäjänis ja rusakko ovat kuin veljeksiä, melkein samannäköisiä, mutta silti myös helposti erotettavissa esimerkiksi koosta, korvista, hännästä ja myös lumijäljistä ja turkin väristä – ainakin näin talvella. Tavataan pääasiassa Eteläja Keski-Suomessa. Päivisin piilossa lepäilevä rusakko voi pakoon pinkoessaan juosta jopa 70 kilometrin tuntivauhtia. Päivisin piilossa lepäilevä rusakko voi pakoon pinkoessaan juosta jopa 70 kilometrin tuntivauhtia. Lumijäljistä voi todeta, että takatassut ovat kapeammat kuin metsäjäniksellä. TIESITKÖ. Kuono on pitempi, tukevampi ja erottuvampi kuin metsäjäniksellä. että takatassut ovat kapeammat kuin Suosii avoimia maisemia, kuten peltoja, niittyjä ja puutarhoja. Viihtyy hyvin myös taajamissa ja kaupunkiympäristöissä. LEVINNEISYYS Tavataan pääasiassa Eteläja Keski-Suomessa. Tutustu Suomen Luonnon lajikouluihin sekä lajipareihin: suomenluonto.fi/lajikoulut ja suomenluonto.fi/lajiparit
38 suomenluonto.fi 38 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 39 TEKSTI MIA RÖNKÄ KUVITUS VILLE SALONEN Luontokatoja ilmastodenialismi valtaavat alaa julkisessa keskustelussa ja politiikassa, päätöksenteon ylimpiä portaita myöten. Olenko luopunut mistään vai olenko jatkanut kuten ennenkin?. Myös näiden kriisien vähättely voi kietoutua yhteen. Kuuntele artikkeli kirjoittaja Mia Röngän lukemana: suomenluonto.fi. Olenko sittenkin kieltäytynyt näkemästä, että voisin ja minun pitäisi tehdä enemmän. Ilmiöinä ilmastonmuutos ja luontokato ovat samaa ongelmavyyhteä, niiden taustalta löytyy samoja syitä ja niihin tehoavat osin samat ratkaisut. Mutta riittääkö se. Denialismi ei ole yksittäinen näkemys vaan näkemysten jatkumo epäilystä täydelliseen kieltämiseen. Sitä ei vielä esiinny virallisissa sanakirjoissa tai termipankeissa, mutta se on yleistymäsDIGITILA AJILLE MINÄKÖ DENIALISTI. Muutosten vaikutuksia saatetaan vähätellä, jopa esittää ne myönteisinä. Olenko oikeasti luopunut mistään vai olenko jatkanut kuten ennenkin. Olen harmitellut eräiden poliitikkojen tiedevastaisuutta, äänestänyt vaaleissa, kirjoittanut luontoja ympäristöaiheista, kulkenut julkisilla, syönyt kasvisruokaa, ostanut luomua, tutkinut tuoteselosteita, kierrättänyt, kolunnut kirppiksiä, vaalinut luontoa pihallani, tukenut luonnonsuojelujärjestöjä, allekirjoittanut vetoomuksia ja ajatellut, että se riittää. Ilmastonmuutosdenialismi tai ilmastodenialismi viittaa ilmastonmuutoksen olemassaolon syiden tai seurausten kieltämiseen, vähättelemiseen tai vääristelemiseen. Ne eivät ilmene vain kärjistetysti ilmiöiden täydellisenä kieltämisenä vaan myös salakavalammin haluttomuutena muutokseen. Ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen saatetaan kyseenalaistaa, tai väitetään, että ongelmien tärkeimmät syyt ovat Suomen ulkopuolella eikä täällä siten tarvitse tehdä mitään, ainakaan vielä. Kuuntelen Mieli ry:n asiantuntijapsykologia Julia Sangervoa ja kauhistun. Luontokatodenialismi voidaan määritellä samaan tapaan kuin ilmastodenialismi. O lenko minä luontokatoja ilmastonmuutosdenialisti
Metsien hiilinielut ovat keskeisiä myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Denialismiksi voidaan lukea myös toimien tarpeellisuuden kyseenalaistaminen ja esimerkiksi oman, yhteisönsä tai valtionsa vallan ja vastuun vähättely. Se pesii metsissä, ja tutkimusten mukaan metsätalous on syynä kannan pienenemiseen. ”Merivirtojen pysähtymisriskiä koskevista uusista tiedoista tehtiin yksi uutinen, minkä jälkeen aihe taas hävisi mediasta.” Turvassa ja nähty Yksilötasolla denialismi on prosessina ja ajatusrakennelmana syvästi inhimillinen. Siten oman denialismin tunnistaminen vaatii hyvää tunteiden käsittelytaitoa ja itsereflektiotaitoa, ja monilta se voi jäädä huomaamatta. ”Kokonaiset teollisuuden alat hyötyvät siitä, jos muutosta ei tarvitse toteuttaa vaan voidaan yhteiskuntina edetä kuten tähänkin asti”, toteaa sosiaalipedagogiikan professori Arto O. ”Meillä on paljon kognitiivisia ajatusvääristymiä, joiden tarkoitus on ylläpitää ajatusta, että asiat ovat Denialismi auttaa torjumaan ahdistusta.. Laji on laajalle levinnyt ja vähentynyt lähes koko alueellaan. ”Myös se on ristiriidassa tieteellisen näytön kanssa, sillä tutkimus osoittaa selvästi, että ilmaston lämpenemisen hillitseminen on yhä täysin mahdollista esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden alasajon ja uusiutuvaan energiaan siirtymisen kautta.” Jään miettimään, olenko itse sulkenut silmäni siltä, että pitäisi tehdä paljon enemmän ja nopeammin. Keräsin kysyjälle lisätietoja, mutta ehdotin myös, että koska itse olin jutun kirjoittajana toimittajan roolissa, keskustelu voisi edetä ja edistää tiedettä parhaiten tutkijoiden kesken ja tieteellisillä areenoilla. Se hyödyttää monia tahoja. ”Monet äänekkäät denialistit haluavat saada näkyvyyttä itselleen ja toisaalta ajavat intressiryhmänsä etuja”, Aleksi Lehikoinen toteaa. Se on paikkalintu, joten kannanmuutoksen syyt löytyvät kotimaasta. ”Olemme alttiita denialismille, kuten muillekin puolustusmekanismeille ja tunteiden tukahduttamisen mekanismeille”, Julia Sangervo toteaa. Ilmastodenialismia on tuettu ja rahoitettu järjestelmällisesti. ”Sekä ilmastonmuutos että sota ovat ahdistavia asioita, mutta sodasta on sosiaalisesti sallitumpaa puhua. ”Denialismista puhutaan usein vain yksilöpsykologisena ilmiönä, vaikka se läpäisee koko yhteiskunnan”, Sangervo toteaa. Salonen Itä-Suomen yliopistosta. ”Denialismia on myös se, että myönnetään ongelman olevan totta mutta todetaan, ettei sille voi tehdä mitään”, Sangervo toteaa. Julkisuuteen saatetaan esimerkiksi marssittaa tutkija, joka on valmis asettumaan tieteellistä konsensusta vastaan. Talouskasvu, tietenkin Denialismi voi perustua ideologisiin, taloudellisiin tai kulttuurisiin syihin. Ihmismieli pyrkii ylläpitämään kokemusta, että asiat pysyvät ennallaan, maailma on turvallinen ja hallittava paikka, eikä itselle voi tapahtua mitään pahaa. Tietyt rakenteet siirtyvät ylisukupolvisesti arvojen ja kertomusten kautta ja ylläpitävät yhteisöllistä jatkuvuuden tunnetta, vaikka olisivat ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa. Hömötiainen tarvitsee menestyäkseen lahoja lehtipuupökkelöitä sekä monipuolista, korkeahkoa puustoa ja laji kärsii avohakkuista. Sen sijaan esimerkiksi ylikulutusta tai luonnonvarojen käytön rajoja korostavat näkökulmat saatetaan herkemmin tulkita poliittisiksi kannanotoiksi.” Poliitikot saattavat pelätä, etteivät tunnu vakavasti otettavilta, jos eivät toimi normien mukaisesti. Julia Sangervo pohtii talouskasvun vahvaa asemaa yhteiskunnallisena lähtöoletuksena sekä yhteiskunnan rakenteellista denialismia. Denialismi on tavallaan yhteiskunnan normi. Hömötiainen denialismin ilmentäjänä Aloin pohtia luontokatoja ilmastodenialismia kirjoitettuani hömötiaisesta jutun BirdLife Suomen Linnut-lehteen. Näistä sektoreista ehkä tyypillisin on fossiilisen energian varaan rakentunut perinteinen öljyteollisuus. Tällainenkin denialismi vapauttaa vastuusta ja toimijuudesta. ”Monen on helppo omaksua talouskasvua korostavia argumentteja, koska ne ovat osa vakiintunutta talouspoliittista ajattelutapaa. Hän nostaa esimerkeiksi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan sekä merivirtojen pysähtymisen riskin. Jutun julkaisemisen jälkeen sain metsäntutkijalta viestin, jossa kritisoitiin haastattelemieni tutkijoiden lausuntoja ja pyydettiin lisätietoja jutun lähteistä. Keinoja on otettu käyttöön tupakkateollisuuden aiemmin kehittämästä työkalupakista. Luontokatodenialismi on Suomessa keskittynyt etenkin metsiin. Se ei ole tietoinen päätös. Lopulta sain tietää, että haastateltavieni näkemyksiä kritisoinut henkilö oli jo aiemmin keskustellut heidän kanssaan samoista aiheista ja että oli kanssani viestiessään ollut jo kirjoittamassa vastinetta artikkeliini. Hömötiaisen, kuten muidenkin metsälintujen osalta kyseenalaistetaan vähenemisen syitä ja metsätalouden merkitystä, vaikka etenkin hömötiaisen väheneminen ja sen syyt vaikuttavat kiistattomilta. Siitä keskustellaan eri yhteisöissä ja saadaan toisilta tukea.” Ukrainan sota on myös tiedotusvälineissä esillä päivittäin. Metsätalouden vaikutuksista keskusteltaessa esimerkkilajiksi on usein noussut jyrkästi vähentynyt, erittäin uhanalainen hömötiainen. 40 suomenluonto.fi sä julkisessa keskustelussa, erityisesti ympäristöjärjestöjen ja tutkijoiden käyttämänä. ”Luontokatodenialismi on usein kiteytynyt hömötiaiseen”, toteaa yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa fossiilisia polttoaineita tuottavat yhtiöt ovat perustaneet ajatushautomoita ja lobbausryhmiä, jotka ovat kyseenalaistaneet tutkimustuloksia ja vähätelleet ilmastonmuutoksen vaikutuksia. ”Todennäköisesti metsätalouteen liittyvät kotimaiset intressit ovat tärkeä taustatekijä luontokatodenialismille”, Lehikoinen pohtii
Silloin on suuri merkitys perheellä, läheisillä ja kaveripiirillä. suomenluonto.fi 41 niin kuin ovat olleet”, Sangervo sanoo. Denialismi auttaa torjumaan ahdistusta ja antaa perusteet ja luvan jatkaa kuten aiemmin. Tietoa käytetään valikoivasti ja poimitaan vain omaa näkemystä tukevia palasia. ”Silloin voidaan väittää, että tästä tarvitaan vielä lisää tietoa”, Aleksi Lehikoinen pohtii. ”Aikuisetkin toki oppivat uutta, mutta arvoideologian muuttaminen on vaikeampaa, jos se on vuosien saatossa ehtinyt kristallisoitua ja muovautua toimintatavoiksi”, Karlsson pohtii. ”On helppo heittää, että näistähän ei tiedetä juuri mitään, kun sitä ei joudu itse todistamaan”, Lehikoinen toteaa. Väärän tiedon yleistyminen voi toimia polttoaineena denialismille, koska se hämärtää kokonaiskuvaa luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta sekä vähentää luottamusta tutkimustietoon. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat uhkina erilaisia kuin esimerkiksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan tai koronapandemia. Venäjän hyökkäyksestä suomalaisilla on ylisukupolvista kokemustietoa. Perusturvan tunteeseen saattavat osaltaan vaikuttaa esimerkiksi traumaattiset kokemukset, joissa luottamus muita ihmisiä ja esimerkiksi viranomaisia kohtaan on saattanut murentua. ”Kriiseissä ideologiat syntyvät ja jumittuvat helpommin”, Karlsson pohtii. Abstraktit, laajat ja pitkäkestoiset eksistentiaaliset uhat ovat vaikeampia mieltää. Lehikoisen mukaan seurantaja tutkimustuloksia kyseenalaistetaan muun muassa epävarmuuksien sekä joidenkin lajien suurten kannanvaihteluiden vuoksi. Denialismiin saatetaan kasvaa jo lapsuudessa, tai se voi syntyä murrosiän arvoideologisten pohdintojen kautta. On helpompi liittyä joukkoon, jossa on tarjolla varma totuus. Etenkin maailmassa paikkaansa etsiviä nuoria voivat houkutella yksinkertaiset ideologiat ja ajatusrakenteet. Kiinnitämme huomiota tietoon, joka tukee aiempaa näkemystämme, ja ristiriitaiselle tiedolle pyrimme etsimään vaihtoehtoisen selityksen. ”Koska luontokato usein etenee hitaasti, muutoksia on helpompi huomata 20–30 vuoden aikaperspektiivillä kuin kymmenessä vuodessa”, Lehikoinen toteaa. Denialismi voidaan nähdä myös vastalauseena valtaapitäviä tai koettua eliittiä vastaan – halutaan periaatteesta vastustaa niitä, joiden ei koeta olevan pienen ihmisen asialla. Hänen mukaansa tavallisten kansalaisten havaittavissa olevia selkeitä muutoksia ovat olleet linnuista esimerkiksi peltosirkun, pääskyjen tai hömötiaisen väheneminen. ”Tarvehierarkiassa ovat korkealla nähdyksi tuleminen, laumaan kuuluminen sekä turvallisuudentunne”, hän listaa. Luontokatoja ilmastodenialismia saattavat osaltaan ruokkia muutosten vähittäisyys ja niiden havaitsemisen vaikeus arkielämässä. Turvallinen varmuus Denialismiin liittyy vahva käsitys siitä, että se on ainoa oikea näkökulma. ”Ihminen on elänyt suurimman osan kehityshistoriastaan sellaisessa evolutiivisessa ympäristössä, jossa uhat ovat olleet akuutteja, tarkkaan rajattuja ja konkreettisia”, Sangervo toteaa. Tavalla tai toisella denialismin taustalla on usein hätää. Todennäköisyyksien ja vaihteluvälien sijaan voi tuntua helpommalta valita ehdottoman varmalta vaikuttava väite. ”Runsaankaan lajin vähenemistä ei välttämättä huomaa ilman tiivistä seurantaa, ellei kanta pienene jyrkästi”, Lehikoinen kertoo. Ongelman kieltäminen ja samoin ajattelevien kanssa ryhmäytyminen tuo hallinnan ja kuulumisen tunnetta sekä tulevaisuudennäkymän, jossa ongelmaa ei ole. Böök toimii Suomen nuorten ilmastodelegaattina Tietoa käytetään ja poimitaan valikoivasti.. Valtaosalla lajiryhmistä luontokadon todentaminen on haastavaa, jos käytettävissä ei ole riittävän kattavia seurantoja. Harvalukuisten lajien kannanmuutoksia on vaikeampi selvittää kuin runsaiden. Ilmastokatastrofi ei uhkakuvana herätä turvallisuudentunnetta. Osa ihmisistä kokee turvallisemmaksi luottaa omaan tiedonhankintaan ja kokemuksiin kuin asiantuntijoihin. Tieteen luonne epäilevänä ja itseään korjaavana prosessina saattaa korostaa vaikutelmaa tutkimustulosten epävarmuudesta. Kriiseissä turvallisuuden tunteen merkitys korostuu ja voi heilahtaa. Väestötutkimuksen professori Linnea Karlsson Turun yliopistosta pohtii denialismin syntyä yksilöpsykologian ja yksilönkehityksen kannalta. Lisäksi yritetään luoda hajaannusta asettamalla vastakkain esimerkiksi ilmastotoimet ja luontokadon pysäyttäminen. ”Silloin hyökkäys tuntuu parhaalta puolustukselta”, Karlsson toteaa. Tutkimustuloksia saatetaan myös kommentoida argumenteilla, jotka eivät liity asiaan mitenkään. Aleksi Lehikoinen on havainnut luontokatoja ilmastonmuutoskeskusteluissa denialistien levittämää väärää tietoa sekä tieteeseen perustumattomia vaihtoehtoisia teorioita. Uskoa tieteeseen voivat rapauttaa myös misinformaatio, eli tahallisesti tai tahattomasti levitetty väärä tieto, sekä disinformaatio, eli tarkoituksellisesti harhaanjohtava tieto. Tärkeä vaihe denialismin synnyn kannalta on lapsuus ja nuoruus, jolloin aivot muovautuvat voimakkaasti. Tieteen tuloksia kyseenalaistava denialismi voidaan pukea skeptisyydeksi, epäilemiseksi. Saara Böök korostaa sosiaalisen median sekä algoritmien merkitystä misja disinformaation leviämisessä. Siten esimerkiksi nuorten voi olla vaikeaa itse havaita luontokatoa, ellei heillä ole mahdollisuutta vertailla havaintojaan johonkin aikaisempaan aineistoon. Siten myös mieli on rakentunut toimimaan sellaisissa tilanteissa. Yhteiskunnallinen ja esimerkiksi teollisuuden masinoima järjestäytynyt denialismi ruokkivat yksilötason denialismia. Algoritmien valta Tiedekriittisyys ja tieteen kyseenalaistaminen näkyvät nykyään yhteiskuntien johtoasemissa asti. Silloin voi olla vaikeaa heittäytyä toisen varaan ja ottaa asiantuntijoilta vastaan tietoa ja toimintaohjeita
42 suomenluonto.fi 42 suomenluonto.fi
Vastaavasti luontokatodenialismi on edelleen paremmissa voimissa kuin ilmastonmuutoksen täysi kieltäminen. Ilmastoestäminen tarkoittaa jyrkimmillään ilmastonmuutoksen kieltämistä mutta voi ilmetä myös hienovaraisemmin ilmastotoimien viivyttelynä tai ilmastopolitiikan merkityksen vähättelynä. suomenluonto.fi 43 ja työskentelee myös viestinnän asiantuntijana Protect Our Winters Finlandissa. Jos nyt kasvatamme sukupolven, jolla ei ole omaa luontoyhteyttä, kyseisten lasten tullessa murrosikään on paljon jo menetetty.” Jos sen sijaan lapsi on kasvanut vahvaan luontoyhteyteen, denialismia ei synny niin helposti. Algoritmit puolestaan johdattavat ihmiset sellaisen tiedon äärelle, joka tukee heidän omaa ajatusmaailmaansa ja tiedekonsensustaan. Silloin opitaan perusasiat ja aletaan pitämään tiettyjä asioita normaaleina.” Kasvuympäristö näkyy arvoissa ja maailmankatsomuksessa, myös siinä, miMonimuotoinen lähiluonto on paras rokote denialismia vastaan.. Hän näkee tällä hetkellä denialismin haastavimpana muotona ratkaisuskeptisyyden. Lehikoinen kertoo kohdanneensa häirintää ja vihapuhetta etenkin metsälintujen vähenemistä koskevan tutkimuksensa osalta. ”Monimuotoinen lähiluonto ja sen aktiivinen käyttö ovat paras rokote denialismia vastaan”, Karlsson summaa. Tässä yhteydessä denialismi halutaan usein esittää realismina. Suomessa viidenkymmenen eniten postauksia kirjoittaneen joukossa oli vain yksi ilmastoalan asiantuntija. Tarkoituksena on viivyttää ilmastotoimia, jopa siihen asti, että on liian myöhäistä. Lähiluonnon monimuotoisuus pitää säilyttää myös siksi, että luontokasvatusta voidaan toteuttaa lasten ja nuorten kasvuympäristössä. Tiedevastaisuuteen tai tiedeskeptisyyteen liittyy myös sananvapauskeskustelu. Ilmastodenialismi voi tukea ilmastopolitiikan kyseenalaistamista, eli ilmastoestämistä. Tarkasteltaessa kymmenen seuraavan vuoden pahimpia riskejä kärkeen nousee myös luontokato. Esimerkiksi ennen Brasiliassa vuonna 2025 pidettyä viimeisintä ilmastokokousta sosiaaliseen mediaan tehtiin runsaasti julkaisuja, joilla ehkä yritettiin vaikuttaa kokouksessa tehtäviin päätöksiin. ”Denialismi on iso uhka, koska se ohjaa keskustelua sivuun oikeista ratkaisuista ja tarvittavasta muutoksesta”, Saara Böök toteaa. Tutkijoilta saattaa myös kulua paljon aikaa kyselyihin vastaamiseen sekä vastineiden kirjoittamiseen. Luontokato on toistaiseksi usein jäänyt kriisinä ilmastonmuutoksen varjoon – myöskään Maailman talousfoorumin arvioon osallistuneet asiantuntijat eivät nähneet luontokatoa yhtä akuuttina uhkana kuin ilmastonmuutos. Esimerkiksi Meta on päättänyt lopettaa faktantarkistuksen alustoillaan. Myös Julia Sangervo korostaa luontoyhteyden merkitystä. Paljon luonnossa aikaa viettäneet lapset saattavat aikuisina välittää enemmän luonnosta ja suhtautuvat myönteisemmin sen suojeluun. Luontoyhteys saattaa myös auttaa näkemään luonnon pikemmin itseiskuin välinearvona. ”En ole työssäni havainnut tarvetta todistella, että ilmastonmuutos on totta, mutta sen sijaan keskustellaan kiivaasti siitä, mikä on paras kulma lähteä viemään asioita eteenpäin.” Rokotus denialismia vastaan Denialismin ennaltaehkäisyn kannalta Linnea Karlsson tähdentää lasten henkilökohtaisen luontoyhteyden merkitystä sekä luontokasvatusta sen luojana. ”Isojen datajättien ja tietoalustojen suhtautuminen disinformaation suitsemiseen on huolestuttavaa”, Böök toteaa. Hän arvelee, että luontokatodenialismi ei ole toistaiseksi merkittävästi vaikuttanut seurantoihin, tutkimukseen tai niiden rahoitukseen. Luontokatoja ilmastodenialismista on haittaa, jos ne heikentävät tai viivästyttävät luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavia toimia. Denialisminarratiivit saavat julkisessa keskustelussa liikaa tilaa ja niitä normalisoidaan.” Denialismin haitat Maailman talousfoorumi listasi vuonna 2024 suurimmiksi akuuteiksi globaaleiksi riskeiksi äärimmäiset sääilmiöt sekä tekoälyn tuottaman väärän ja harhaanjohtavan tiedon. ”Toki yleinen tiedevastaisuuden lisääntyminen näkyy myös tutkimusrahoituksen ja seurantojen rahoituksen vähenemisenä.” Denialismi saattaa ilmetä myös tutkijoiden painostamisena, häiritsemisenä ja jopa henkilökohtaisuuksiin menemisenä ja vihapuheena. ”Suurimpia lahjoja, mitä voi lapselleen antaa, on viettää hänen kanssaan aikaa luonnossa.” Silloin tuetaan lapsen psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja luodaan pohjaa luontosuhteelle. Sangervo korostaa ympäröivän yhteisön ja kulttuurin vaikutusta lapsen arvomaailmaan. Luontokadon osalta ei kannata tehdä samaa virhettä”, Aleksi Lehikoinen korostaa. ”Ilmastodenialismi on tutkitusti viivästyttänyt ilmastonmuutoksen torjuntaa. ”Median rooliin saattaa syntyä tasapuolisuusharhaa, jolloin tilaa annetaan tiedeskeptiselle tai disinformaatiota toistelevalle narratiiville. Denialismin kannalta kiinnostavaa on, että kärjessä ovat sekä ilmastonmuutos että väärä tieto. Kyseinen aika on pois varsinaisesta tutkimustyöstä, mikä osaltaan hyödyttää denialismia. ”Esimerkiksi ilmastoviestinnän osalta keskustelemme siitä, miten resurssit kannattaa käyttää, eli hyödyttääkö denialismiin tarttua”, Saara Böök toteaa. Etenkin nuorille tärkeä tiedonlähde on some. Tutkijoiden ohella denialismi työllistää järjestökenttää. ”Luontoyhteys on erityisen tärkeää näinä aikoina ja kaupungistuvassa luonnossa. Etenkin ilmastokeskustelussa painotus on siirtynyt tieteestä ilmastotoimien kustannuksiin ja poliittiseen oikeutukseen. ”Alustojen vastuu ja mahdollisuus turvata tieteellistä tietoa horjuu”, Böök pohtii. Sen osalta Böök korostaa tiedontuojien roolia ja vastuuta. ”Lapsena ja nuorena sosiaalistutaan perheen arvomaailmaan ja yhteiskuntaan. Myös Suomen Yle oli mukana Euroopan yleisradioyhtiöiden tutkimuksessa, jossa analysoitiin yhteensä 70 000 ilmastoaiheista X-postausta viidestä maasta
”Jos ihminen kokee, että uhka kohdistuu häneen ja että hän voi tehdä jotain konkreettista, jolla on vaikutusta, hän toimii.” Keskustelu kannattaa Denialismista luopuminen on haastava tunnetason ja sosiaalinen prosessi. ”Tiedon tarjoaminen ei auta, jos se tuntuu sisäisen kokemuksen vastaiselta ja ihminen siten keskittyy torjumaan sitä.” Keskeistä on henkilökohtainen kokemus. Viestinnän ja keskustelun merkitystä painottaa myös Saara Böök. Salonen arvelee. Denialismista luopuminen ei ole helppo tie. ”Nuorten täytyy saada mahdollisuuksia olla tiedon äärellä ja oppia löytämään luotettavaa tietoa sekä ymmärtämään isoja kokonaisuuksia, rakenteita ja yhtymäkohtia.” Koulu voi mahdollistaa sekä ajattelua että ajatusten esiintuomista, vaikuttamisen paikkojen löytämistä. ”Toisaalta pakkaa sekoittaa se, että tämä ajanhenki on yllättävän suotuisa monenlaisille salaliittoteorioille.” Luontokatodenialismia käsittelevässä tieteellisessä artikkelissa korostetaan tutkijoiden rivien tiivistämistä: tieteen on oltava korkealaatuista ja keskustelun asiallista. Arto O. Kukaan ei halua kuulla olevansa tyhmä, väärässä tai tarinan pahis. On valittava, mihin kiistoihin aikaansa käyttää, vältettävä turhia sisäisiä konflikteja ja jätettävä vähäpätöisemmät keskustelut huomiotta, jottei samalla lisäisi niiden näkyvyyttä. Salonen pohtii. Oman identiteetin lisäksi muodostuu ryhmäidentiteetti. Voittaako tiede denialismin. Syyllistäviä viestejä torjutaan. On tärkeää myös osoittaa, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumisen hyödyt ylittävät sen kustannukset. Toimia pohtiessaan ihminen arvioi Sangervon mukaan uhan vakavuutta ja seurauksia itselleen ja toisaalta minäpystyvyyttään. ”Turvallisuus, nähdyksi tuleminen ja ryhmäytyminen on korvattava jollakin muulla”, Karlsson pohtii. Turvallisuutta tuo se, että pystyy vaikuttamaan asioihin.. ”Kun kuljetaan kohti oikeudenmukaista vihreää siirtymää, hyödyllisiä ovat keskustelut, joissa tullaan eri näkökulmista saman pöydän ääreen.” Silloin voi syntyä yhteisymmärrys myös toimien tarpeellisuudesta ja valinnasta. ”Kun omaan vertaisryhmään kuuluva henkilö kertoo omaan elämäänsä liittyvän kokemuksen muuttuneista olosuhteista, kuten varpusten vähenemisestä, se vaikuttaa tutkimustietoa paremmin.” Ympäristöuhkista viestimiseen auttaa Sangervon mukaan kohderyhmäajattelu. Yhä harvemmat ilmastotoimien vastustajat kieltävät ilmaston lämpenemisen. Voisivatko ilmastoja luontokatodenialismi hävitä ajan mittaan itsestään. ”Se edellyttää nöyryyttä ja uteliasta tosiasioiden tunnustamista. Millainen on minun ilmastonmuutokseni. Lehikoinen korostaa myös toimittajien ja viranomaisten roolia denialistien keinojen tunnistamisessa. Kannattelevammassa keskustelussa nähdään, ymmärretään ja validoidaan ihmisen tarve pohtia asioita. ”Faktat eivät auta muuttamaan asenteita, jos ihminen kokee tiedon identiteettiään uhkaavana tai se tulee taholta, joka koetaan oman identiteetin vastaiseksi.” Siltaa voi rakentaa ihmisen arjen ja arvojen kautta. Samoin on jo käymässä denialismille”, Arto O. Kun yhä useammasta lähteestä tulee samansuuntaista tietoa, joutuu denialismi yhä ahtaammalle. Salonen korostaa vertaisvuorovaikutuksen merkitystä. Saara Böök korostaa nuorten altistamista tieteelle sekä mediakasvatusta ja medialukutaitoa. Denialismia voi vähentää myös tieto ilmastonmuutoksen ja luontokadon seurauksista yhteiskunnille ja yksilöille. Samoin toimittajien kannattaa avoimesti kuvata omaa tiedonmuodostustaan. Julia Sangervo korostaa, että meillä on jo paljon tietoa ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta sekä niiden syistä, seurauksista ja torjunnasta. Kun uhka kohdistuu omaan elinympäristöön tai oman lapsen tulevaisuuteen, abstraktista uhasta tulee konkreettinen ja tunnetasolla merkittävä. Kun aihe on yhteiskunnallisesti polarisoitunut, tiedonmuodostuksen selvittäminen yleisölle voi hälventää epäilyjä. Ilmastoestämistä tutkii esimerkiksi juuri käynnistynyt Koneen Säätiön rahoittama hanke Ilmastoestäminen Suomessa. Lisäksi viesti hyväksytään varmemmin, jos se tulee oman viiteryhmän edustajalta, henkilöltä, johon luotetaan ja jota arvostetaan. Linnea Karlsson korostaa, että jos perustarpeita on tyydyttänyt denialismi, siitä on vaikea luopua, ellei sen tilalle tule jotain muuta. Aleksi Lehikoisen mukaan denialismi taklataan tutkimustiedon avoimuudella. Karlssonin mukaan pitää päästä yli polarisoivasta keskustelusta, jossa toinen kokee, että hänen väitetään olevan väärässä ja että häntä yritetään puhua ympäri tai käännyttää. ”Esimerkiksi jos henkilö on maatalousyrittäjä, on ymmärrettävä hänen arkeaan ja syrjäseudulla asumista.” Ihminen on valmiimpi vastaanottamaan tietoa, jos kokee tulleensa ymmärretyksi. Koska denialismi voi syntyä monella eri tavalla, myös luopumisen mekanismit ovat erilaisia. ”Kyllä tiedon lisääntyessä maapalloa litteäksi väittävien määrä vähenee. Maailmankuvan tarkistaminen tulkitaan helposti takin kääntämiseksi, vaikka kyse on sivistymisestä”, Arto O. Turvallisuuden tunnetta ei synny pakottamalla. Yksittäisten tutkijoiden tuloksia epäilevä voi tukeutua esimerkiksi tiedepaneelien, yliopistojen ja tutkimuslaitosten tietoihin. ”Tiedon puutteen ei pitäisi olla ongelma, jos ajattelemme vaikka maamme päättäjiä.” Yksilötasollakaan denialismi ei Sangervon mukaan usein johdu tiedon puutteesta vaan on ihmisen mielen sisäinen prosessi. Tieteellinen tieto ei yksin riitä luomaan muutosta, ainakaan tarpeeksi nopeasti. 44 suomenluonto.fi ten suhtaudutaan tieteeseen, auktoriteetteihin ja instituutioihin. Väärässä olemisen myöntäminen on sitä vaikeampaa, mitä kauemmin on ollut väärässä. Luontokatoja ilmastodenialismia sekä ilmastoestämistä on myös tärkeää tutkia enemmän
jaksossa keskustellaan asiantuntijoiden kanssa muun muassa ilmastodenialismin ratkaisusta ja tulevaisuudenkuvista sekä pohditaan yksilön ja yhteiskunnan vastuuta denialismin kitkemisessä. Mia Rönkä on fi losofi an tohtori, ympäristöekologian dosentti ja kirjailija-tiedetoimittaja Naantalista.. Kaikki jaksot löydät osoitteesta suomenluonto.fi /podcast Arjen denialismi S H U T T E R S T O C K suomenluonto.fi 45 Osallistu kyselyymme! Millaista ilmastotai luontokatodenialismia sinä olet kohdannut. Ovatko näkemyksesi ilmastonmuutoksesta tai luontokadosta ja niiden torjunnasta ajan mittaan muuttuneet. ”Olisi hienoa, että sen sijaan arvostettaisiin sitä viisautta ja mielenlujuutta, jota vaatii sen myöntäminen, että on ollut väärässä tai tehnyt virheen”, Julia Sangervo korostaa. Kuinka ilmastoja luontokatodenialismi ilmenee nyt eritoten Suomessa. Toimintaan löytyy helposti myös yhteisö ja samanmielisiä ihmisiä esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöistä. Mitkä tekijät vahvistavat ilmiötä arjessamme. Turvallisuudentunnetta voi luoda myös omalla toiminnalla – turvallisuutta tuo se, että pystyy vaikuttamaan asioihin. Luonnon ääni -podcastin 23. mennessä! suomenluonto.fi/luontodenialismi Etenkin sosiaalisessa mediassa keskustelu usein etenee nöyryyttämisen kautta. Hänen mielestään on sääli, että etenkin poliitikkojen täytyy ylläpitää mielikuvaa, että he tietävät kaiken. Mikä itseäsi erityisesti pohdituttaa luontokadon tai ilmastonmuutoksen torjunnan osalta. suomenluonto.fi 45 Yksilön vai yhteiskunnan vastuu. Kerro siitä meille 28.2
Varmaa kuitenkin on, että satula on liian korkealla, eikä ajaminen vielä onnistu. Pentuja oli pesässä kuusi, mutta kaikki eivät olleet yhtä uteliaita ja vauhdikkaita. suomenluonto.fi 47 KAUPUNKILUONNOSSA ei riitä pesäpaikkoja kaikille niissä vähissä metsissä, missä miellämme eläinten asuvan. Parhaat kuvaustilanteet ovat aina tulleet paikoista, missä kettuvanhemmat ovat jo hyväksyneet ihmisen osaksi elämäänsä. Tässä on kuitenkin paljon yksilöllisiä eroja kaupungissa. Utelias ketunpentu tutkii kolmipyöräistä. Koko päivän pennut kuulivat ja näkivät vilskettä omalta tontiltaan. Tällä kertaa pesä oli aivan päiväkodin pihan vieressä, jolloin ketunpennut väistämättä tottuivat ihmisen läsnäoloon. Ympäristön mukaan ketunpennut kasvavat erilaisessa miljöössä uteliaina kokeilemaan ja oppimaan uutta. Kolmipyörällä liikenteeseen?. KUVA JA TARINA TUOMAS HEINONEN Luontokuvan tarina Tällä palstalla kuvaaja kertoo tarinan ottamastaan luontokuvasta. Yleensä pentueesta erottuvat nopeasti rohkeimmat yksilöt. Kun päiväkoti hiljeni, ketunpennuilla avautui mahdollisuus tutustua leikkipaikkaan. Varsinkin kettu on sopeutunut hyvin kaupunkiin ja oppinut käyttämään hyväkseen ihmisen tekemiä rakenteita pesäpaikkoina tai vähintään majoittumaan niiden alle. Arvelen, että näissä tapauksissa vanhemmat ovat itse kasvaneet ja varttuneet vastaavanlaisessa tilanteessa ja todenneet, ettei ihmisestä ole välitöntä vaaraa. Isoin ero on, miten hyväksyvä emo on ympäristön tutkimiseen ihmisten läsnä ollessa. Tähän sopisi hyvin tyhjä ajatuskupla, minkä sisällön kuvan katsoja voi itse täyttää
48 suomenluonto.fi Jäälakeuksien kutsu. 48 suomenluonto.fi TEKSTI JA KUVAT SANNA-MARI KUNTTU Vauhti ja vapaus hurmaavat retkiluistelijan aavoilla luonnonjäillä. Tärkeintä on kuitenkin turvallisuus, jota voi harjoitella kokeneiden luistelijoiden opissa
Luisteluun jää helposti koukkuun, sillä jäällä kiitäessä tuntuu vapaus. Turvallisuudesta ei tässä porukassa tingitä. Vesistöt jäätyvät pohjoisesta etelään, sisäjärviltä merelle, ja merenlahdista ulkosaaristoon. Retkiluistelija löytää jäälakeuksilta estetiikkaa ja vauhdin hurmaa. Jäätä on osattava lukea ja vaaranpaikat pyrittävä havaitsemaan ennakkoon. Parhaat retkiluistelukuukaudet osuvat tyypillisesti tammikuusta maaliskuulle. Olemme lähteneet retkelle merijäille kokeaksemme upeaa saaristoluontoa, vauhdin hurmaa ja mukavaa yhdessäoloa. suomenluonto.fi 49 Luistimet piirtävät jään pinnan lumiharsoon kaarevia viivoja. Silmien edessä siintää jäinen lakeus, jota pakkasen kuuraamat saaret ja luodot pilkkovat. Tarkistimme kiintojään rajan ilmakuvista – suunta siis sinne! Epävarma merijää Kun Lapin tunturijärvillä aloitellaan luistelukautta, Etelä-Suomen merialueilla on tuskin edes koettu pakkasöitä. Hengitys huuruaa aamuauringon ensimmäisissä säteissä. Juuri nyt meitä houkuttavat avoveden lähelle muodostuneet uudet jäät. Me kaikki olemme käyneet Suomen retkiluistelijoiden jäällä liikkumisen turvallisuuskoulutuksen ja harjoitelleet turvavälineiden käyttöä. Toisia innostaa saaristoluonto ja sen estetiikka, toiset ovat enemmän kilometrien metsästäjiä ja kuntoilijoita. Jäälakeuksien kutsu L Luisteluun jää helposti koukkuun, sillä jäällä kiitäessä tuntuu vapaus.. . Toisin kuin matkaluistelua varten auratulla radalla, retkiluistellessa pitää olla jatkuvasti valppaana. Vuosien välinen vaihtelu on suurta: joskus meri jäätyy laajalti ulkosaaristoa myöten, toisinaan vain suojaisimmat lahdet saavat jääpeitteen
Jään lukemisen taito Edessä siintää jään ja avoveden raja. Tumma teräsjää on vahvempaa kuin valkea kohvajää. Laivan rikkoma väylä voi kovassa pakkasessa jäätyä kontaten ylitettäväksi jo muutamassa tunnissa. Maaliskuun lopulla päivän porotuksessa kymmensenttinen jää voi kadota tyystin keskipäivään mennessä. . Paksumpi hanki tekee luistelusta raskasta ja lopulta mahdotonta. Railo halkoo jääkenttää. Retkiluistelu on hetkessä elämistä, sillä jäätilanne elää päivittäin ja joskus jopa tunneittain. Kun kevätaurinko alkaa toden teolla lämmittää, merijää puikkoontuu ja sen rakenne muuttuu petolliseksi. Virtaukset saattavat syödä jäätä altapäin. Lämpötilavaihtelut kutistavat ja kasvattavat jäitä, joten myös railot levenevät ja kapenevat. Silloin ei ole enää asiaa merijäille kuin korkeintaan varhaisaamun tunteina. Jään sisällä olevat ilmakuplat ovat kuin luonnon luomaa taidetta. 50 suomenluonto.fi Ilmaston lämpenemisen vaikutukset näkyvät talvissamme selvästi. Ohut jää laulaa luistimen alla paljon korkeammalta kuin paksu jää. Niillä ei lykitä vauhtia, vaan ?. Emme luistele pelkästään korvakuulolta, vaan piikkaamme jäätä jääsauvoilla. Kovat tuulet ja aallokko voivat hajottaa kiintojäätä lautoiksi avoveden läheisyydessä. Samalla merijää on muuttunut uhanalaiseksi luontotyypiksi. Toisaalta talven keskelle osuvat lämpöjaksot vesisateineen sulattavat lunta jään päältä, jolloin se muuttuu jälleen luistelukelpoiseksi. Pakkasilla syntyy uutta jäätä yhä ulommas merelle, joten luisteltavaa saattaa löytyä, kunhan vain pääsee lumisten jäiden yli. Se voi kasvaa tai kaventua, kun lämpötila vaihtelee.. Itämeren jääpeite on supistunut 1960-luvulta lähtien noin 35 prosenttia, ja jäätalvet ovat lyhentyneet neljänneksen. . Hiljennämme vauhtia ja kasvatamme turvaetäisyyttä toisiimme. Lumisade pilaa jäät, sillä lumi hankaloittaa vaaranpaikkojen näkemistä. Jää ohenee, sen kuulee etummaisen takana luisteleva
Reittien ylläpitäjät tarkistavat jään kantavuuden säännöllisesti, joten aloittelija voi keskittyä luisteluun ilman jäänlukutaidon tarvetta. Jääsauvoilla ei lykitä vauhtia, vaan ne ovat retkiluistelijan tuntosarvet.. Suomen retkiluistelijat on osa koko Pohjoismaista retkiluisteluyhteisöä, joten koulutuksen käynyt luistelija voi osallistua retkille ympäri Skandinaviaa ja samalla opetella lisää jäidenlukua. Jos sauva menee napakalla iskulla jäästä läpi, on aika palata omia jälkiä kantavamman jään puolelle. Retkistä ja luisteltavista jäistä jaetaan tietoa yhteisellä sivustolla, jonne on pääsy kaikilla jäsenillä. Retkien vetäjinä toimivat kokeneet ja koulutetut luistelijat. Vanhemman ja uudemman jään raja on selvästi näkyvissä. Sauvat auttavat myös pysymään pystyssä silloin, kun ylitämme röpelöisen jääalueen. Tällainen tuuliavanto pysyy pitkään avoimena. Mikäli kokeilun jälkeen luonnonjäät kutsuvat ratojen ulkopuolelle, on aika satsata omiin luisteluvarusteisiin ja opetella jääturvallisuutta. Se on retkiluistelijoiden tapa todistaa, että reuna on todellakin saavutettu. Jää ei ole kuitenkaan laadultaan tasaista, joten monesti nelisenttistä jäätä pidetään alarajana. Luemme jäätä myös silmämääräisesti. Kun kyseessä on maidonvalkea kohvajää, johon on sekoittunut ilmaa, senttejä tarvitaan huomattavasti enemmän. ne ovat retkiluistelijan tuntosarvet. Usein uudemman ohuemman jään alue erottuu vanhemmasta jäästä. Ensimmäinen tiedustelija piikkaa jäätä ahkerasti, kunnes on aivan avoveden reunalla. suomenluonto.fi 51 Näin pääset retkiluistelun alkuun Retkiluistelua on helpointa kokeilla auratuilla matkaluisteluradoilla tai tekojääradoilla. Jäätilanteen salliessa retkiä järjestetään talven jokaisena viikonloppuna ja usein myös arkisin. On aika kastaa sauvankärjet veteen. Jääkentiltä löytyy myös railoja ja pyöreäreunaisia tuuliavantoja, jotka saattavat olla muuta aluetta heikompia tai jäättömiä. Luisteluratoja ylläpitävät kunnat, yhdistykset ja yritykset erityisesti Eteläja Keski-Suomessa. Aluksi välineet voi vuokrata. Se sisältää teoriaosan, jossa käydään läpi jääturvallisuutta ja varusteita, sekä retken, jossa harjoitellaan turvavälineiden käyttöä. Retkiluistinten vuokraajia on vielä melko vähän, mutta kokeilu onnistuu useimmissa isoissa kaupungeissa, joissa ylläpidetään luisteluratoja. Jokaisella on selässä haararemmillä varustettu reppu, johon on pakattu vesitiiviisiin pusseihin vaihtovaat?. Keskellä jääkenttää voi olla heikompia alueita. Seuran toiminta perustuu turvalliseen jäällä liikkumiseen, ja siksi uusien jäsenten on käytävä tulokaskoulutus. Musta teräsjää kantaa jo muutaman sentin paksuisena. Suomen retkiluistelijat ry on koko Suomen kattava yhdistys, joka järjestää jääturvallisuuskoulutusta, opettaa luistelutekniikkaa ja järjestää retkiä luonnonjäille eri puolilla Suomea. . Ulkomereltä saapuvat laineet helisyttävät vedessä kelluvaa jäähilettä. Merijäällä on vielä omat yllätyksensä, sillä suola heikentää sen lujuutta, eikä jään paksuus kerro välttämättä sen kantavuudesta samalla tavoin kuin makeanveden jäässä
Napakalla sauvaniskulla testataan jään kantavuutta.. Joskus luonto tarjoaa erityisen upeita ilmiöitä. Suurin riski retkiluistelussa ei kuitenkaan ole veden varaan joutuminen, vaan kova jää ja vauhti. Nisäkkäät käyttävät jäätä liikkumiseen ja levittäytymiseen uusille saarille. Avun saanti etenkin ulkosaaristossa voi kestää kauan, joten mukana on aina oltava riittävästi lämmintä vaatetta, lämmintä juomista sekä syötävää. Kun lämpötilaero on suuri meren ja pakkasilman välillä, saattaa avomeren ylle syntyä haihtumissumua, merisavua. Jos ei ole tarkkana, saattaa luistin jäädä kiinni halkeamaan ja matka tyssätä äkisti. Kun jään päällä on ohut vesikerros, se on peili, joka kuvastaa maiseman kahdeksi. . Tammi– helmikuussa näkee yllättävän usein myös yksittäisiä susien jälkiä, joita ovat jättäneet omasta laumasta erkaantuneet omaa reviiriä etsivät yksilöt. Silloin tuntuu kuin liitäisi painottomana pilvissä, vaikka luistin kiitää vedestä liukkaan jään pintaa. Toisinaan jään pinnalle kasvaa kiteiden kudelma. Auringossa hohtavat jääkentät ja railojen muodostelmat ovat nähtävyys jo sinällään. Suola tekee jäähän valkeita siveltimenvetoja. Lakeuksilla käyvä viima juoksuttaa irtolunta pitkin jään pintaa. Ilmakuplat muodostavat ikään kuin kartan tuntemattomaan kosmokseen. Luontoelämyksiä Retki ei suinkaan ole ohi, vaikka jään reuna on saavutettu. Nousevan aamuauringon värjätessä maisemaa punaiseksi ja oranssiksi näyttää siltä kuin meri olisi tulessa. Toisinaan jäällä voi kohdata pulaan joutuneen metsäkauriin, joka sorkkien lipsuessa on kaatunut, eikä . Jos retkestä tuleekin uimareissu, voi meno jatkua vaatteiden vaihdon jälkeen. Jää itsessään on kaunista ja vaihtelevaa. Ruhjeet, venähdykset ja murtumat ovat harvinaisia, mutta niihin on varauduttava. Kaveri, oikeat varusteet ja jäänlukutaito muodostavat jäällä liikkujan turvaverkon, joka auttaa minimoimaan riskit. Otsalamppuretkissä pimeään aikaan on niissäkin oma tunnelmansa, mutta niitä voi tehdä vain etukäteen turvalliseksi todetuille jäille. Jään sisään voi jäädä vangiksi vesikasveja, ja onpa sieltä joskus löytynyt kalojakin. Tärkein henkivakuutus on kaveriporukka, joka osaa toimia hädän hetkellä. 52 suomenluonto.fi teet. . Naskalit avittavat liukkaan jään päälle kipuamista, ja käden ulottuvilla on heittoliina. Nyt on imettävä itseensä talvisen saariston kauneutta. Jään pinta on saanut kauniin kuurankukkapeitteen. Aina ei tarvita edes auringonpaistetta, sillä myös harmaassa kelissä on oma viehätyksensä. Me luistelijat olemme jäällä vain käymässä, mutta itse merijää on monen eliön elinympäristö. Reppu myös kelluttaa, joten jään päälle on helpompi nousta takaisin. Onnekas on retkiluistelija, joka pääsee näkemään norpan kurkkaavan hengitysavannosta ja valkokarvaisen kuutin avannon vierellä. Saukon kulkujälki ohuessa lumessa naurattaa; tassun jälkien välissä on pitkä liukujälki
Nesteen ja energian tankkausta Hakeudumme saaren rantaan tuulensuojan puolelle ruokatauolle. • Pidä naskalit ja pilli aina kaulalla. Seuraavan retken suunnittelu alkaa jo ennen kuin termospullot ovat tyhjentyneet. Pakkaskeleillä kaikki nestemäinen jäätyy, mikä on pidettävä mielessä eväitä ja juomia pakatessa. Energiatankkaus on välttämätön, jotta keho pystyy pitämään yllä luistelun rytmiä ja lämpöä. Myötätuulessa vauhti voi kasvaa jopa pariinkymmeneen kilometriin tunnissa, kun taas navakkaan vastatuuleen luistelu käy työstä ja saa hien pintaan. • Harjoittele! Opettele jään lukemista kokeneempien retkiluistelijoiden kanssa. • Pakkaa vaihtovaatteet vesitiiviisti ja ota mukaan muovipussit monoihin sukkien suojaksi. Luistelun aikanakin olemme pitäneet pieniä taukoja, joilla ehti syömään taskussa kätevästi kulkevia suklaapatukoita, pähkinöitä ja muita pieniä välipaloja. • Säilytä puhelin vesitiiviissä pakkauksessa käden ulottuvilla. Retkiluistimen pitkillä terillä potku on rauhallinen ja liuku pitkä. Koko päivän retkellä termospulloja on oltava mukana ainakin kaksi. • Sijoita heittoliina niin, että voit heittää sen veteen joutuessa yhdellä kädellä. • Varaa mukaan lämmintä juotavaa ja syötävää. • Käytä jääsauvaa jään kantavuuden arviointiin – hiihtosauvalla se ei onnistu. Päivitämme jäätietoja retkiluisteluyhteisöön, jotta muutkin retkiluistelijat tietävät, minne kannattaa suunnata. • Ota mukaan ensiapupakkaus. Kokeile repun kelluttavuutta, heittoliinan käyttöä ja naskaleilla jään päälle nousua esimerkiksi avantouinnin yhteydessä. Kiinnitä liinan toinen pää reppuusi. Tarkista jäätilanne! Kurkkaa linkit ilmakuvapalveluihin jutun nettiversiosta osoitteessa suomenluonto.fi Onnekas on retkiluistelija, joka pääsee näkemään norpan kurkkaavan hengitysavannosta.. Vaikka alakehon suuret lihakset tekevät töitä, eteneminen perustuu pitkälti kehon painon siirtoon puolelta toiselle. Vieläkö huomenna pääsisi luistelemaan hyville jäille. pääse omin voimin ylös. • Pue selkään riittävän suuri reppu, jossa on lantiovyö ja haararemmi. Hikoilun vuoksi tauoilla täytyy muistaa juoda. suomenluonto.fi 53 Retkiluistelijan turvallisuusvinkit • Liiku jäällä aina kaverin kanssa. Kun kelit ovat kohdillaan, retkiluistelija voi edetä kymmeniä kilometrejä päivän aikana. Se on energiaa säästävä tapa edetä. Availemme termospulloja, ja pakkasilman täyttää glögin, teen ja kahvin tuoksu sekä iloinen puheensorina. Luistelumonot ovat terissä kiinni siteillä, joten rantautumiseen ei tarvita toisia kenkiä. Silloin luistelijat tuuppaavat kaurisraukan rantaan, mistä löytyy pitävämpää alustaa
ihmettelijä Astrobiologi Kirsi Lehtoa kiehtoo elämän synty maapallolla, sen ihme ja ainutlaatuisuus kenties koko maailmankaikkeudessa. 54 suomenluonto.fi 54 suomenluonto.fi TEKSTI RIITTA VAURAS KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ HOMO SAPIENS. 54 suomenluonto.fi Elämän ihmettelijä Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
Rauha, puhtaus, tuulen humina. MINUN LAJINI ”Honka–mänty– petäjä. Metri tällä polulla vastaa miljoonaa vuotta. ”Eliökunta voi hyvinkin juontaa juurensa virusmaailmasta. Motto. On hämmästyttävää, kuinka tehokkaasti virukset toimivat niin vähällä informaatiolla ja miten valtava sopeutumisen potentiaali niillä on. Virukset ovat vain osittain eläviä ja samalla tavalla elämä on syntynyt vaiheittain vain osittain elävän kautta. Suureen osaan todellisuutta emme ehkä ollenkaan pääse käsiksi,” Kirsi Lehto painottaa. Lähimpään taloon on matkaa neljä kilometriä. Ei ymmärretä, miten tuhoisat olot elämälle avaruudessa on – sekä matkoilla että määränpäässä.” Mars-suunnitelmat herättävät Lehdossa vakavia eettis-yhteiskunnallisia kysymyksiä: ”Avaruuden valloituksesta höpöttäminen johdattaa vääränlaisten illuusioiden valtaan. Pohjolan metsien valtias, pihapiirien suojelija, sitkeä sinnittelijä soilla ja kalliolla. Tämän voi kokea esimerkiksi Ruissalossa Turun kasvitieteellisessä puutarhassa. Etäällä kaikesta, luonnollisessa pimeydessä hän näkee taivaan valot toisin kuin kotona Kaarinassa. Astrobiologian kautta hahmotan myös sen, mitkä ovat luonnontieteitten rajat. Äärioloista löytyvä elämä kiinnostaa astrobiologeja. Hän erikoistui kasvipatologiaan, muun muassa perunan virustauteihin. Kotipaikka. Valmistuttuaan hän haki stipendin Yhdysvaltoihin ja väitteli siellä tohtoriksi virologiasta. Maatalouskosmetologista tohtoriksi Kirsi Lehto lähti Vesannolta, seitsenlapsisesta perheestä opiskelemaan maataloustieteitä Helsingin yliopistoon. Ihmiskunnalle ei ole olemassa vaihtoehto B:tä. Se johdattaa läpi maailmankaikkeuden, maapallon ja elämän historian. Runoihinsa hän tiivistää ikuisen ihmettelynsä: Kuka voisi ymmärtää / miten kvarkkien tanssista / lähes tyhjästä / syntyy elämä. Aikavaelluksen lyhytversiossa metri vastaa 10 miljoonaa vuotta. ”Ne, jotka tuollaisia ideoivat – Elon Musk etunenässä – eivät ymmärrä elämän perusteita. Virusten biologinen hienous ihastuttaa minua.” Tiedenainen on rakennuttanut kotiseudulleen, Niiniveden rantaan pienen, sähköttömän mökin. ”Elämämme on rakentunut hyvin pienestä valikoimasta aivan tietynlaisia molekyylejä. Sinne suuntasi myös Lehdon tutkijapariskunta. Eipä mennä Marsiin Kirsi Lehto on valistaja. Hänestä puheet Marsiin menemisestä ovat kaikuja menneitten aikojen siirtomaapolitiikasta. ”Haluan herättää ihmiset arvostamaan olemassaoloamme. Uskollinen ja tehokas hiilen sitoja.” Kuka voisi ymmärtää, miten kvarkkien tanssista, lähes tyhjästä, syntyy elämä. Fyysikot ja tähtitieteilijät ovat toiveikkaita, mutta molekyylibiologina Kirsi Lehto on skeptinen: ”Elämä on niin kovin monen sattuman summa!” Lehto selittää, että avaruudessa on valtava valikoima orgaanisia molekyyleja, moninkertaisesti enemmän kuin mitä maapallon eliökunta tuottaa. ”Astrobiologiassa nähdään eri tieteenalojen keskinäiset vuorovaikutukset ja riippuvuudet kaikissa elämän prosesseista ja reaktioissa. Harry Lehto oli tähtitieteilijä. Kirsi Lehto on yksi teoksen toimittajista, toiset kirjoittajat ovat muualta Euroopasta. Kirjoittajien joukossa Lehto on opportunisti. On suuri ihme, että kaaoksesta valikoitui puhtaana ja riittävän paljon sellaisia molekyylejä, jotka kykenivät ketjuuntumaan ja vielä asettumaan avaruudellisesti sellaiseen muotoon, että elämä saattoi käynnistyä.” Kirsi Lehto perehtyi astrobiologiaan puolisonsa Harryn kanssa. suomenluonto.fi 55 T rinidadin vaaralliset mutatulivuoritasangot vetävät puoleensa astrobiologeja. ”Siellä voi kuvitella, millaista maapallolla oli elämän aamunkoitossa,” kertoo Kirsi Lehto. Kaarina. Ehkä elämää voisi syntyä muuallakin maailmankaikkeudessa. Tämä on hyvin ainutlaatuista.” Lehdon johdolla ideoitu, vuonna 2011 kyltitetty Aikavaellus on 14 kilometriä pitkä reitti Kaarinan Tuorlan observatoriosta Turun yliopistonmäelle. ”Leipä piti löytää muualta,” toteaa Lehto arkisesti. Tärkeintä luonnossa. ”En uskaltanut mennä hyllyville saville, missä on syviä, mutaa pulppuavia halkeamia – puolisoni Harry kyllä meni.” Tästä mudasta on löydetty mik robeja, samoin kuin esimerkiksi ikiroudasta ja syvältä kallioperästä. ”Sisaret nimittivät minua maatalouskosmetologiksi,” virnistää Lehto. Lehdon suurelle yleisölle suunnattu kirja Astrobiologia – elämän edellytyksiä etsimässä sai vuoden 2019 tiedekirjapalkinnon: ”Meillä ei ole lopullista tietoa isoista kysymyksistä! Kaikki on suurta ihmettä: kaikki maailmankaikkeuden vaiheet on pitänyt käydä läpi, että me olemme nyt tässä.” Viime vuonna brittikustantamo Springer julkaisi kokoomateoksen Mars and the Earthlings, jossa pohditaan mahdollisuutta asuttaa Mars. B IO D IV E R S IT Y H E R IT A G E LI B R A R Y. Voimat ja varat on satsattava Maan elämän säilyttämiseen.” Mitä. Olemassaolomme on ihme. Elämä ei ole mikään itsestäänselvä asia. Kasvivirologian dosentti ja astrobiologi, aikavaellus.fi
kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Sörnäistenkatu1, 00580 Helsinki. Palokärki on pesien tyypillinen vieras vähälumisina talvina. Pesä saattaa tuhoutua kokonaan. Mäyrä mylläsi muurahaispesässä muurahaispesässä Mikä eläin on tehnyt tuhoja muurahaispesään. HEIDI KINNUNEN lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/ kysy-luonnosta Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. T II N A P A R V IA IN E N. Muurahaisilla on useita vihollisia. Supikoirakin saattaa kaikkiruokaisena käydä muurahaispesällä, mutta tätä on dokumentoitu vähän. Mäyrän kaivamiseen sopivat etujalat pääsevät hetkessä syvälle kekoon. Kuopat jäävät yleensä pieniksi ja kapeiksi. Julkaisemme vielä kaksi vastausta osoitteessa suomenluonto.fi/ digitilaajalle DIGITILA AJILLE 56 suomenluonto.fi TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi: Kysy luonnosta S H U T T E R S T O C K Mäyrän leveillä tassuilla on helppo kaivautua muurahaiskekoon. Eniten ravintoa pesistä löytyy keskikesällä, kun muurahaisyhdyskunta on suurimmillaan. Silloin munia ja toukkia voi olla pesässä useampi kilo. Kettu kuitenkin kaapaisee kekoja etutassulla varsin siististi. Karhun jälki on eläimen koon mukaista. Mäyrä on hieman siistimpi varas, joten arvelisin, että kuvassa näkyvät jäljet ovat sen. Kuopat ovat suuria ja syviä. Keväällä ja kesällä munia ja toukkia saattavat käydä hakemassa myös mäyrä ja karhu. Joskus ketutkin kokeilevat onneaan muurahaiskekojen luona
Toukka elelee aluksi kuoren alla, mutta tunkeutuu sitten pintapuuhun ja tekee siihen noin sormenpaksuisen reiän. Todennäköisin laji on koivukirvahukka (P. Kovaan puuainekseen ne eivät pysty kajoamaan. JUHO PAUKKUNEN Heidi Kinnunen Seppo Vuolanto Anneli Viherä-Aarnio Nisäkkäät Linnut Puut Maija Karala Matelijat Juho Paukkunen Pistiäiset . A SI A N T U N T IJ A T suomenluonto. Ovatko ne haitallisia. Joskus kirvahukat voivat kaivaa pesiään myös styroksiin ja muihin eristeisiin. Luonnossa kirvahukat pesivät lähinnä lahoissa puissa ja kannoissa, joihin naaraat kaivavat pesäkäytäviä vahvoilla leuoillaan. Kuvan pistiäinen on petopistiäisiin kuuluva kirvahukka (Pemphredon). ANNELI VIHERÄ-AARNIO Pistiäisen pesä eristeissä Mitä nämä ovat. Pieni pistiäinen on suunnilleen sentin pituinen. P Ä IV I H E LM IN E N J U H A -P E K K A S E P P Ä LÄ W IK IM E D IA C O M M O N S P IR K K O R O IN IL A / V A S TA V A LO. Puuntuhooja on suurikokoinen yöperhonen, joka munii usein juuri vanhojen koivujen tyvikuoren vauriokohtiin. Ne tunkevat talon vintille ja syövät styroksia. . Kirvahukat ovat aina vähälukuisia, ja niistä aiheutuva mahdollinen haitta esimerkiksi eristyksen heikentymisen suhteen jää väistämättä pieneksi. Kysyjän antamien tietojen perusteella kuvan koivu on järeä, tyviläpimitaltaan 70-senttinen, joten myös syömäjäljet ovat siinä tapauksessa todella suuria. Pesäänsä ne tuovat saalistamiaan kirvoja jälkikasvunsa ravinnoksi. Kookas toukka herättää usein löytäjässään ihmetystä. Syömäjälki paljastaa toukan työt Mikä on iskenyt hampaansa koivuun. Täysikasvuinen toukka on 10 senttiä pitkä, selkäpuolelta lihanpunainen ja haisee voimakkaasti etikalta. lugubris), joka esiintyy yleisenä lähes koko maassa. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Vanha puu oli 25 metriä korkea ja tyveltä 70 senttiä paksu. Tällaista jälkeä on todennäköisesti saanut aikaan puuntuhoojan (Cossus cossus) toukka
Kuten käärmeillä yleensä, rantakäärmenaaraat ovat isompia kuin koiraat. Kaikkein suurimmat, lähes metrin mittaiset yksilöt ovat lähes aina naaraita. S IR U R A V A S K A K LA U S LA IN E S E P P O A LA TA LO / V A S TA V A LO S H U T T E R S T O C K. MAIJA KARALA Ristiriitaiset tuntomerkit Miksi fasaani on tämän näköinen. Koirailla on heti silmän takana yleensä kolme pientä suomua, naarailla kaksi, mutta tämä tuntomerkki ei ole täysin varma. Kuvan lintu näyttää naarasfasaanilta, jolla on päässä koiraan vihreää väriä, taikka vaatimattomalta nuorelta koiraalta. Linnun koko voisi antaa lisävihjeitä, jos yksilöä pääsisi vertaamaan muihin fasaaneihin. . Koirasfasaanilla on tyypillisesti sinivihreä pää ja tulipunaiset posket. 58 suomenluonto.fi Kysy luonnosta Rantakäärmeen sukupuoli Mistä erottaa, onko rantakäärme naaras vai uros. . Rantakäärmeen sukupuolet on mahdollista erottaa ulkonäöstä, mutta se ei ole aivan helppoa. Sukupuolen voisi päätellä myös laskemalla kloaakin takana olevien hännänalussuomujen määrän: naaraan lyhyemmässä hännässä niitä on yleensä 52–56, koiraan pitkässä hännässä noin 70 kappaletta. Naaraan pää on ruskea. Se voi kasvaa lähes metrin mittaiseksi, toisinaan ylikin. SEPPO VUOLANTO Rantakäärmenaaraat ovat isompia kuin koiraat. Sukupuolta voi yrittää tunnistaa myös pienemmistä yksityiskohdista. Rantakäärme on Suomen suurin käärme. Naaraan häntä eli kloaakin (käärmeen yhteisen peräaukon ja sukuaukon) takana sijaitseva osa on lyhyempi ja töpäkämpi, koiraan taas pitkä ja ohut. Jos käärmettä käsittelisi, voisi tarkastella, näkyykö kloaakin tuntumassa pullistumaa, joka kielii piilossa ruumiin sisällä olevista koiraan sukuelimistä. Tällaista rauhoitetun eläimen häiritsemistä ilman hyvää syytä ei toki pidä tehdä. Koiras on tyypillisesti naarasta kookkaampi. Naaraskäärmeillä on myös koiraita jykevämpi ruumiinrakenne ja isompi pää. Monilla lintulajeilla vanhat naaraslinnut voivat iän mukana saada höyhenpukuunsa koiraan värisävyjä. Kuva ei ole aivan tarkka, mutta vaikuttaisi siltä, että silmän takana on vain kaksi pikkusuomua. Kuvassa olevan rantakäärmeen veikkaisin olevan naaras: sen olemus vaikuttaa jykevältä ja leveältä
Naakka on monien muiden varislintujen tavoin kaikkiruokainen. Ympäröin kuusen suojelunauhalla, jotta konemies näkee sen ja jättää pystyyn. corticata). Ne etsivät ravinnokseen esimerkiksi koteloituneita hyönteisiä tai muita selkärangattomien eläinten lepoasteita. suomenluonto.fi 59 Linnut kaivelivat kuoppia pihaan Mikä eläin on tehnyt yli sata 1–5 senttiä syvää koloa mökkimme pihaan pienelle alueelle. Maantieteellisestä rodusta ei ole kysymys. Lisäksi voisi tutkia, löytyykö lähistöltä muita samankaltaisia puita. S E P P O K O T IL A IN E N R E IJ O H E IK K IL Ä S O IL I J U S S IL A / V A S TA V A LO T O N I K N U U T IL A / V A S TA V A LO Kuusen harvinainen mutaatio. Myös rastaat voivat käännellä kuivaa sammalikkoa tai muuta löyhää kasvillisuutta, mutta samanlaisia nokanjälkiä ei silloin jää. ANNELI VIHERÄ-AARNIO . Tällaista jälkeä saa aikaan varislintuparvi, kuten harakkapoikue, naakkaparvi tai muutama varis parin päivän aikana. Haluan seurata kuusen kasvua. ?. Tällaisen poikkeavuuden taustalla on mutaatio, perintötekijöissä tapahtunut muutos. Kaarnakuusi on harvinainen erikoismuoto, jota esiintyy yksittäisinä puina siellä täällä. Tieteellisessä nimessä corticata viittaa latinan kielen kuorta tarkoittavaan sanaan cortex. Mistähän tällainen mahtaa johtua. Kuuselta tunnetaan lukuisia rungon ja kasvutavan erikoismuotoja. SEPPO VUOLANTO Löysin harvennusmetsää rajatessani tällaisen ihmeellisen näköisen kuusen, joka oli muuten kuin normaali kuusi, mutta rungoltaan se oli syvärosoinen. Kuusen neulaset, mutta rosoinen ja syväuurteinen kaarna: Näyttää siltä, että kysyjän tielle on osunut kaarnakuusi (Picea abies f. Sen kehitystä on kiinnostava seurata. Onko tämä jokin aivan eri rotu, ja mahtaako se olla harvinainen. Sen erottaa tavallisesta kuusesta juuri tuo poikkeavan uurteinen kuori, joka tuo mieleen männyn tai lehtikuusen. Hienoa, että puu säästyy
Riittää, että malli pitää rotat ja muut kutsumattomat vieraat loitolla. Paukkupakkasilla laadukkainkin lämpökompostori joutuu koville. 60 suomenluonto.fi 60 suomenluonto.fi Keittiöjätteen kompostointi on yksinkertaisimmillaan helppo juttu. Mutta entä talvella, onnistuuko kompostointi myös kylmemmillä keleillä. Kuumavaiheen käynnistymistä ja ylläpitoa edistävät kompostin jatkuva täyttäminen, sopiva kosteus ja hyvä ilmanvaihto. Myös lumesta vuorattu lisäeristys kompostorin ulkopuolelle on harkinnan arvoinen niksi. Banaaninkuoret, juuresnaatit ja kahvinpurut kompostoriin, kuiviketta päälle ja kansi kiinni. Ennen ostopäätöksen tekemistä kannattaa tarkistaa eristekerroksen paksuus sekä se, että eristettä on myös kannessa. Kompostointirutiineista kannattaa pitää kiinni myös talvella. Hajottajat hommissa malla vedellä täytetyn kanisterin. Kylmimpinä päivinä kantta ei kannatakaan avata turhaan, ettei lämpö suotta pääse karkuun. Jäätyneeseenkin kompostiin voi siis viedä normaalisti jätettä ja kuiviketta. Säiden kylmettyä onkin hyvä tarkistaa kompostorin asetukset ja säätää venttiilit talviasentoon. Valmiin kompostin käytössä kannattaa huomioida, että jäätyminen tuhoaa vain osan mahdollisista taudinaiheuttajista. Jos haluaa varmistua kompostin laadusta, sen tulee käydä läpi kuumavaihe, jossa lämpötila nousee vähintään 60–70 asteeseen noin 1–2 viikoksi. Jos jätteille tarvitsee tilaa, kompostia voi yrittää sulattaa upottamalla massaan kuuKotona TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS SIIRI VÄISÄNEN. Ympärivuotinen kompostointi sen sijaan vaatii lämpöeristetyn kompostorin. Lämmintä vettä ei saa kaataa suoraan jätteen sekaan, sillä vaikka se ensin sulattaa, myöhemmin neste jäähtyy ja jäätyy. Kompostointirutiineista kannattaa pitää kiinni myös talvella. Jos biojätettä kippaa kompostiin vain kesäisin, kompostorille ei ole suuria vaatimuksia. Kompostori ei talvellakaan saa olla täysin ilmatiivis. Se ei onneksi haittaa, eikä toimenpiteisiin tarvitse ryhtyä, mikäli säiliössä riittää tilaa. Tarkkuudesta huolimatta kompostimassa pääsee joskus jäätymään. Kompostoituminen jatkuu taas keväällä, kun auringon lämpö laittaa pieneliöihin jälleen vauhtia. Totta kai onnistuu! Toisin kuin keskusteluista voisi joskus päätellä, talvikompostointi ei ole vaikeaa
KAUSIMAKUJA! Talven ehdotonta kausiruokaa ovat hyvin säilyvät kaalit, joiden maku kesyyntyy ja rakenne pehmenee ihanasti niitä kypsennettäessä. Vinkit antoi Kekkilän puutarhaasiantuntija Mari Kaartokallio. suomenluonto.fi 61 Näin onnistut talvikompostoinnissa 1. Tilkkuilussa eli tilkkutöissä yhdistyvät perinteet ja rajaton määrä luovuutta. Ruoki mikrobeja säännöllisesti Vie kompostoriin jätettä 2–3 kertaa viikossa ja lisää joka kerta runsaasti lämpimässä säilytettyä kuiviketta. taito.fi TIESITKÖ. Kun kompostori on sijoitettu päivittäiselle kulkureitille, luntakaan ei tarvitse lapioida erikseen pihan perälle. 3. Suomessa tilkkutöiden perinne on saanut vaikutteita muun muassa Pohjois-Amerikkaan suuntautuneen siirtolaisuuden ja paluumuuton myötä, joka toi vaikutteita 1900-luvun alkupuolella erityisesti Pohjanmaan rannikkoseuduille. S H U T TE R S TO C K . Puolet jätteen määrästä on sopiva annostelu. Lämpimässä säilytetty kuivike estää kompostoria jäätymästä ja pitää sen ilmavana. Lisäksi tilkkutyöt antavat hyvän mahdollisuuden hyödyntää hukkaja ylijäämäkankaita käsityöharrastuksessa. Punakaali saa värinsä antosyaaneista. Mieti kompostorin paikka Rutiinien ylläpitoa helpottaa kompostorin sijoittaminen muun jätehuollon yhteyteen. Punakaali. LA U R A K A R LI N S H U T TE R S TO C K . Tästä C-vitamiinia sisältävästä väriläiskästä saa yhdessä punasipulin kanssa maukasta lisuketta, kun ne viipaloi ja upottaa etikkaliemeen maustumaan. Talvella tyhjentäminen voi olla hankalaa, sillä sisältö saattaa hyvinkin jäätyä kovimmilla talvipakkasilla. Se estää jäätymistä ja pitää kompostin ilmavana. kasvikset.fi TILKUT KERTOVAT TARINAA Taitoliitto on valinnut tilkkuilun vuoden 2026 käsityötekniikaksi. Monet kaalilajikkeet sopivat hyvin myös säilöntään, kuten vaikkapa punakaali. Tee tilaa ajoissa Tyhjennä kompostori syksyllä tai alkutalvella, jotta sinne mahtuu talven aikaan syntyvä biojäte. 2
saakka, luomus.fi. Poika, joka rakasti lintuja näyttely Salon taidemuseossa 3.5. Näyttelyn teokset kuuluvat Modern Fairytales -sarjaan, joka käsittelee ihmisten luontosuhdetta. KOONNUT JOHANNA MEHTOLA Luupin alla KOONNUT JOHANNA MEHTOLA Luupin alla Luupin alla Luupin LUONTO, TAIDE & KULTTUURI Luupin Luupin N yt nä yt te ly yn ! Katso lisää kirjavinkkejä: suomenluonto.fi/ luontokirjasuosikkini Lintukuvien historiaa Suomalaisen luontokuvauksen loistavan legendan Hannu Hautalan (1941–2023) retrospektiivinen näyttely Poika, joka rakasti lintuja on esillä Salon taidemuseo Veturitallissa. Salon taidemuseossa on esillä muun muassa Hautalan kuva Joutsenia ja kurkia kirjasta Joutsen vuodelta 1988. JE TR O LU H TA A. . Pielisen museossa voi nähdä Tuuli Meriläisen teoksen Yön kehrääjät. Näyttely kiertyy vuodenaikojen ympärille kattaen valokuvaajan työn eri vuosikymmenet. Käsivarren lumo -näyttely Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä 15.3. KÄSIVARREN UPEA LUONTO Helsingin Luonnontieteellisen museon Käsivarren lumo -näyttely esittelee Käsivarren erämaan omalaatuista luontoa yhdistämällä fantasiamaailman tunnelmia sekä dokumentaarisen luontokuvauksen tuomaa realismia. Sarjaa varten Meriläinen on kerännyt lieksalaisten ikimuistoisimpia luontokokemuksia ja muuttanut ne taideteoksiksi. . Jetro Luhtaan perinteisen luontovalokuvauksen keinoin tallennetuissa kuvissa esiin pääsevät jopa epätodelliselta tuntuvat maisemat sekä eri eläinlajit osana omaa elinympäristöään. saakka, salontaidemuseo.fi. Modern Fairytales -näyttely Pielisen museossa Lieksassa 10.4. 62 suomenluonto.fi Nykyaikaisia satuja Pielisen museossa on esillä lieksalaislähtöisen taidemaalarin Tuuli Meriläisen värikkäitä maalauksia sekä mustavalkoinen installaatio. saakka, lieksa.fi/museo. Eri tekniikoilla valmistetut runsaat 100 valokuvaa ylistävät suomalaista luontoa ja täyttävät taidemuseon kaikki näyttelytilat
Siinä paremmassa. Erämaihin, joissa ei olisi yksin vaan eläinystävien seurassa. LUONTOKIRJASUOSIKKINI KANSALLISKIRJASTO ON tallentanut sähköisessä muodossa lähes 28 miljoonaa sivua suomalaisia sanomaja aikakauslehtiä 1770-luvulta lähtien. Lapsuuden kirjat täyttävät harvoin aikuisen lukijan vaatimukset, mutta Nahani on tassutellut rinnallani puoli vuosisataa kuin luotettava ystävä. PERTTI KOSKIMIES Historiallista lajitietoa KUUKAUDEN KIRJA MAISEMAN HIMMEÄÄ HEHKUA Luonnonperintösäätiön 30-vuotisjuhlakirjassa Alkumetsä – Pentti Linkolan sydänmailla (Docendo 2025) säätiön suojelujohtaja Anneli Jussila lähtee etsimään maamme alkumetsää. Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja lukemaan kaikki lehden artikkelit. Teokseen on valittu pääosaksi harvinaisia, tulokasja uhanalaistuneita lajeja sekä lajeja, joiden levinneisyys on muuttunut. Vuoden 1938 pitäjäkartalla näkyvät lehdissä mainitut paikat, joillakin lajeilla 20–30 vuoden jaksoinakin. Niistä ei voi päätellä silloisia levinneisyysalueita monen sattumatekijän vuoksi. POIMINNAT Termex-Selluvilla on ekologisesti lajitellusta Termex-Selluvilla on ekologisesti lajitellusta keräyspaperista kuiduttamalla valmistettu keräyspaperista kuiduttamalla valmistettu turvallinen lämmöneriste moderniin turvallinen lämmöneriste moderniin rakentamiseen pohjoisiin olosuhteisiin. Teos kertoo kiehtovasti suomalaisten suhtautumisesta erilaisiin lajeihin. Digitilaajana ympäristöasioista. LINNUT KUTSUVAT RAUHOITTUMAAN Oiva opas lintuharrastuksen alkuun on Linnut-lehden päätoimittajan Jan Södersvedin laatima Tunnista 100 lintulajia (Kirjapaja 2025), josta saa neuvoja myös lintuvarusteiden käytöstä. Ei ainakaan, jos on kaksitoistavuotias poika, joka on metsäretkillä hurmaantunut luonnon maailmasta. Lämmitä kotiasi, Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Niistä on poimittu eläimiä ja kasveja koskevia kirjoituksia, uutisia ja havaintotietoja teokseen Suomalaisten lajien historiallinen kartasto (Turun Historiallinen Yhdistys 2025), jonka ovat toimittaneet Otto Latva, Heta Lähdesmäki, Harri Uusitalo ja Noora Kallioniemi. Ystävyyttä erämaassa Kari Kovalainen on kirjailija Ylikiimingistä. Voiko olla kiehtovampaa. Robert Franklin Leslien romaani Ystäväni Nahani (Wsoy, 1975) upposi lapsen sieluun kuin kuikka järveen. Kuin toisessa todellisuudessa. älä ilmastoa. Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja lukemaan kaikki lehden artikkelit. suomenluonto.fi 63 Kirjat POHJOINEN ERÄMAA sekä intiaanin ja suden suhde. rakentamiseen pohjoisiin olosuhteisiin. Lataa maksuton sovellus App Storesta tai Play Kaupasta. luonnon tapahtumista ja ympäristöasioista. PIMEÄN ENERGIAN VAIKUTUSPIIRISSÄ Emeritusprofessori Esko Valtaoja luotsaa lukijan maailmankaikkeuden ja kosmologian kiehtoviin syövereihin kirjassaan Maailmankaikkeudesta (Ursa 2025). Termex-Selluvilla – lämmöneristettä luonnosta suomalaisiin koteihin www.termex.fi Lämmin talvella, viileä kesällä, tutustu Lämmin talvella, viileä kesällä, tutustu Selluvillalla eristämisen etuihin: Selluvillalla eristämisen etuihin: Lataa Suomen Luonto -sovellus! Suomen Luonto -sovellus! Suomen Luonto -sovelluksen avulla saat puhelimeesi tai tablettiisi tuoretta tietoa luonnon tapahtumista ja ympäristöasioista. Tarinan myötä hahmoton ikävä kiteytyi tietoiseksi kaipaukseksi todellisiin, villeihin kairoihin. Suomen Luonto -sovelluksen avulla saat puhelimeesi Luonnonhoitoa_2.indd 1 Luonnonhoitoa_2.indd 1 15/12/2025 13:35 15/12/2025 13:35
Kun meri vetää henkeä, sen keuhkot korisevat. Whanganui sai oikeushenkilön aseman osin siksi, että maorit pitävät jokea esivanhempanaan. Jää, jonka pitäisi peittää sitä, ajelehtii repaleisina lauttoina. Pidän sitä kuitenkin vain ajan kysymyksenä. Sen iho kimaltaa ja välkkyy, mutta siinä kelluu sinilevälauttoja. Kun luen jälleen lämpenevien talvien vaikutuksesta Itämereen, kuvittelen meren ihmishahmoon. Se ei ole liiallista inhimillistämistä. ” Kun meri vetää henkeä, sen keuhkot korisevat.” 64 suomenluonto.fi M A R J A A N A M A LK A M Ä K I EMMI ITÄRANTA EMMI ITÄRANTA Emmi Itäranta on kirjailija Tampereelta. Vaikka suojelutoimet ovat parantaneet tilannetta, työtä riittää. Joki voi siis vaatia oikeudessa korvauksia siihen kohdistetuista vahingoista – ihmisen edustamana. Suomessa ei tiettävästi toistaiseksi ole haettu oikeushenkilön asemaa luonnon osalle. U utiset Itämeren saasteista ja rehevöitymisestä ovat seuranneet minua koko elämäni. Jos meri puhuisi. Se vaati kunnioitusta ja vastavuoroisuutta. Lisäksi oikeushenkilön asema on myönnetty 2010-luvulla muun muassa Ganges-joelle Intiassa ja Äiti Maalle Bolivian perustuslaissa. Se on paluu ajatukseen yhteydestä, jonka muistaminen on välttämätöntä selviytymiselle – niin oman lajimme kuin ympäröivän maailman. Niiden läsnäolo oli itsestäänselvyys, mutta niiden suopeus ei ollut. VUONNA 2017 Whanganui-joki Uudessa Seelannissa sai oikeushenkilön aseman. Muut elolliset ja ympäristö nähtiin siinä kanssaeläjinä, joiden kanssa neuvoteltiin ja joille tuotiin uhrilahjoja. Erityisen vahvat perusteet siihen olisi tilanteissa, joissa saamelaisten elämäntapa ja pyhät paikat ovat uhattuina. OIKEUSHENKILÖN ASEMAN myöntäminen luonnon osalle mahdollistaa pragmaattiset suojelutoimet, mutta metsän, meren tai tunturin ajatteleminen elävänä olentona auttaa meitä näkemään sen ainutlaatuisena, merkityksellisenä ja haavoittuvana: jonakin, mitä meillä ei ole oikeutta vahingoittaa vailla seurauksia. Jos Itämeri osaisi puhua, mitä se pyytäisi. AJATUS LUONNON osien hahmottamisesta ihmispiirteisiksi olennoiksi tai jumaluuksiksi ei ole vieras suomalais–karjalaisessa kansanperinteessäkään. Taustalla on paitsi ympäristöaktivismi, myös yhteys alkuperäiskansojen kulttuureihin ja oikeuksiin. Kuuntele kolumni Emmi Itärannan lukemana: suomenluonto.fi
Osallistujien kesken arvotaan Reetta Rannan Sielulinnut-kirja. – Timo Antikainen, Helsinki Hieno tarina ihmisen ja kalan yhteisestä matkasta. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa). – Hanna Saatsi, Jyväskylä Tuo toivonkipinää tuleville sukupolville. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 2.2.2026. suomenluonto.fi 65 Valitse oma tapasi pienentää asumisen hiilijalanjälkeä – säästät rahaa ja luontoa. Arvonnassa Luontokaupan koottavan lintulaudan ja pelikortit voitti Pirjo Kainulainen Vesannosta. J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Valitse oma tapasi J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T HÖMÖTIAINEN ON SYÖNYT KÄDESTÄNI Tarina lämmitti mieltä ja loi toivoa. Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Arvonnassa Luonnonkalenterin vuodelle 2026 voittivat Pauliina Hakala Porista, Anne Lepistö Ahmovaarasta ja Jouni Vainio Espoosta. www.hiilihelppi. Täytyy nyt suhtautua ahveneen entistäkin kunnioittavammin kun niitä onkii. – Elina Ilves, Jyväskylä Vanhan metsän tunnelmaa ja konkreettisia ohjeita metsän suojeluun. Anna palautetta: palaute@suomenluonto.fi TOIMITTANUT HANNU TOIVONEN Ed e ll in e n n u m e ro . – Kati Nuotti, Tampere MURHEELLINEN AHVEN JA MUITA KANSANRUNOUDEN KALOJA Muuttaa täysin käsitykseni ahvenesta. suomenluonto.fi 65 Kannen kuva: Ossi Saarinen. Metsien suojelu toteutuu parhaiten yhteisenä rintamana ja monien keinojen kautta. – Jonna Niittymetsä, Martinniemi Varislinnut ovat sekä fi ksuja että fi lmaattisia. Paras-kansi Lukijat äänestivät vuoden 2025 parhaaksi kanneksi kakkosnumeron ilveskannen. – Tarja Ylijoki, Turku Lukijoilta Mitä mieltä olet lehdestä. Lukijoiden mielestä numeron 10/2025 paras juttu oli Risto Sulkavan Hömötiainen on syönyt kädestäni. – Tarja Korhonen, Urajärvi HETKIÄ HARMAATAKIN KAUPUNKIELÄMÄSSÄ Varis, tuo tuttuakin tutumpi viisas veijari, joka niin harvoin saa arvostusta osakseen! Juttu kertoi monipuolisesti tästä ilkikurisestakin linnusta, joka sopeutuu ympäristöönsä helposti ja pärjää jopa urbaaneissa olosuhteissa
66 suomenluonto.fi Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnnonsuojeluliitto ry Oma hetkesi luonnossa SUOMEN LUONTO on Suomen suurin luontolehti. Meitä on koolla puoli miljoonaa, sillä painetulla lehdellä ja digillä on 237 000 lukijaa, ja sosiaalisen median kanavillamme seuraajia on lähes 280 000. Näin suuri joukko luonnonystäviä luo toivoa suomalaisen luonnon säilymisestä myös tuleville polville. Lue lisää: suomenluonto.fi Tervetuloa luonnonystävien kohtauspaikalle S A A R A A T U LA. Tilaamalla tuet merkittävästi Luonnonsuojeluliiton työtä. Kiitos, että olet mukanamme oppimassa uutta suomalaisesta luonnosta ja tutkimassa syvällisesti ajankohtaisia ympäristöasioita! Uskomme, että kun tieto ja ymmärrys lisääntyy, myös arvostus upeaa luontoamme kohtaan kasvaa
suomenluonto.fi / jurmo A N N A T U O M IN E N M IK A H O N K A LI N N A suomenluonto.fi Luonnon uusimmat kuulumiset Luonnonystävien kohtauspaikka. Valokuvaaja Paula Humberg kertoo selkeät vinkit. Porkkalanniemi on yksi Uudenmaan luonnon helmistä. suomenluonto.fi /lumijalkikoulu Näin otat parempia retkikuvia Miten tavallinen luonnossaliikkuja voi saada retkikuvistaan enemmän irti. LUMIHANKIEN SUOMI E LM E R I J U U T I. helmikuuta Luonnonystävän ykkösmedia 23 jaksoa Luonnon ääni -podcastia! suomenluonto.fi /podcast Suuri lumijälkikoulu: Vertaa ja tunnista eläinten lumijälkiä! Koostimme kuvagalleriaan esimerkkejä lukijoidemme lähettämistä lumijälkikuvista. Tiina Raevaaran kirjailijaessee. Kuvien avulla pääset näkemään, miltä kunkin eläimen lumijäljet luonnossa voivat näyttää. VERKOSSA Mika Honkalinna löysi kuviinsa lumen merkityksen Suomelle, sen muodot ja tarinat. facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto Ensi numerossa: 2/2026 ilmestyy 18. Mika Honkalinna löysi kuviinsa lumen merkityksen Suomelle, sen muodot ja tarinat. suomenluonto.fi /retkikuvaus LEHDESSÄ Retkellä Jurmon talvimyrskyssä Jurmo on Saaristomeren karun kaunis ulkosaari, jonka talvista maisemaa elävöittävät muun muassa jänikset, vesilinnut, merisirrit ja merikotkat. Digitilaajalle näköislehdet vuodesta 1941, vain verkossa julkaistavia juttuja ja artikkelit lisämateriaaleineen. Luontotieto ulottuvillasi missä vain: lajikouluja ja -kyselyitä, blogeja, vinkkejä, testejä, luontokuvia, nisäkkäiden ja lintujen ääniä. Valokuvat helpottavat löytämiesi lumijälkien tunnistamista. Miten lepakot talvehtivat. Tilaa digi! Tilaa digi! Lisää lehtitilaukseesi digi: suomenluonto.fi/ lisaa-digi Suomelle, sen muodot ja tarinat
Palautusviikko 2026–08 767095-2601 Millaisen j äl j en sinä j ätät. Suomen luonnonsuojeluliitto on vuonna 1938 perustettu maamme suurin ja tutkitusti vaikuttavin ympäristöjärjestö.. Voit ohjata testamenttilahjoituksen joko Suomen luonnonsuojeluliiton vaikuttamistyöhön tai esimerkiksi metsien, sisävesien, uhanalaisten lajien tai Itämeren suojeluun. Tilaa maksuton esitteemme: sll.fi/testamentti Omien läheistesi lisäksi voit muistaa testamentissa suomalaista luontoa. Testamenttilahjoittaminen on kaunis tapa tukea suomalaisen luonnon suojelua ja varmistaa, että myös tulevat sukupolvet saavat nauttia sen ainutlaatuisuudesta