”Ehkä jonain päivänä tuleekin se omistaja, joka ei ole fiksu.” Nro 7 9/11/2022 PErUSTETTU VUoNNA 1930 KATSE PALLOON Minna Holopainen on luotsannut STT:n vaikeiden vuosien läpi. Kollegat pitävät häntä tiukkana ja vaativana journalistina, jolla on silti aina aikaa kuunnella. URHEILU JOURNALISMIN UUSI SUUNTA MITEN RAPORTOIDAAN EPÄEETTISESTI RAKENNETUISTA JALKAPALLON MM-KISOISTA?
AAMULEHTI AAMUPOSTI AAMUPOSTI?VIIKKO AAMUSET?KAUPUNKIMEDIA AKAAN?SEUTU ALASATAKUNTA ALUEVIESTI AURANMAAN?VIIKKOLEHTI ENONTEKIÖN?SANOMAT EPARI ETELÄ?SAIMAA ETELÄ?SUOMEN?SANOMAT FORSSAN?LEHTI FORUM24 HAAPAVESI?LEHTI HANKASALMEN?SANOMAT HEINÄVEDEN?LEHTI HELSINGIN?SANOMAT HELSINGIN?UUTISET HEVOSURHEILU HUFVUDSTADSBLADET HÄMEEN?SANOMAT HÄMEENLINNAN?KAUPUNKIUUTISET IIJOKISEUTU IISALMEN?SANOMAT IITINSEUTU ILKKA?POHJALAINEN ILMAJOKI?LEHTI ILTALEHTI ILTA?SANOMAT INARILAINEN ITÄ?HÄME ITÄ?SAVO ITÄVÄYLÄ JANAKKALAN?SANOMAT JOROISTEN?LEHTI JOUTSAN?SEUTU JP?KUNNALLISSANOMAT JURVAN?SANOMAT JUVAN?LEHTI JÄMSÄN?SEUTU JÄRVISEUDUN?SANOMAT JÄRVISEUTU KAAKONKULMA KAARINA?LEHTI KAINUUN?SANOMAT KALAJASKA KALAJOKILAAKSO KALAJOKISEUTU KALEVA KANGASALAN?SANOMAT KANGASNIEMEN?KUNNALLISLEHTI KANKAANPÄÄN?SEUTU KANSAN?UUTISET KARJALAINEN KARJALA?LEHTI KARJALAN?HEILI KARKKILALAINEN KARKKILAN?TIENOO KAUHAJOKI?LEHTI KAUPPALEHTI KAUPUNKILEHTI?ANKKURI KAUPUNKILEHTI?POHJOIS?KYMENLAAKSO KESKI?HÄME KESKILAAKSO KESKIPOHJANMAA KESKISUOMALAINEN KESKI?UUSIMAA KESKI?UUSIMAA?VIIKKO KITTILÄLEHTI KIURUVESI KMV?LEHTI KOILLISSANOMAT KOILLIS?SAVO KOKKOLA?LEHTI KOMIAT KORPILAHTI?LEHTI KOTI?KAJAANI KOTI?KARJALA KOTIKULMILTA KOTI?LAPPI KOTISEUDUN?SANOMAT KOTISEUTU?UUTISET KOUVOLAN?SANOMAT KUHMOISTEN?SANOMAT KUHMOLAINEN KUNNALLISLEHTI?PAIMIO?SAUVO?KAARINA KURIIRI KURIKKA?LEHTI KUUSAMON?SEUTU KYMEN?SANOMAT KYMENSUU KYRÖNMAA?LEHTI LAITILAN?SANOMAT LAPIN?KANSA LAPUAN?SANOMAT LAUKAA?KONNEVESI LAUTTAKYLÄ LAUTTASAARI?LEHTI LEMPÄÄLÄN?VESILAHDEN?SANOMAT LESTIJOKI LIEKSAN?LEHTI LOIMAAN?LEHTI LOPEN?LEHTI LOUNAIS?LAPPI LOVIISAN?SANOMAT LUOTEIS?LAPPI LUOTEIS?UUSIMAA LUUMÄEN?LEHTI LÄNSI?SAIMAAN?SANOMAT LÄNSI?SAVO LÄNSI?SUOMI LÄNSI?UUSIMAA LÄNSIVÄYLÄ MAASEUDUN?TULEVAISUUS MATTI?JA?LIISA MERIKARVIA?LEHTI MEÄN?TORNIONLAAKSO MIILU MIKKELIN?KAUPUNKILEHTI MÄNTSÄLÄN?SANOMAT MÄNTSÄLÄN?UUTISET NIVALA?LEHTI NOKIAN?UUTISET NURMIJÄRVEN?UUTISET NYKYPÄIVÄ ORIMATTILAN?SANOMAT ORIVEDEN?SANOMAT OUTOKUMMUN?SEUTU PADASJOEN?SANOMAT PAIKALLISLEHTI?JOUTSENO PAIKALLISLEHTI?SISÄ?SAVO PAIKALLISLEHTI?SOMERO PAIKALLISUUTISET PARGAS?KUNGÖRELSER???PARAISTEN?KUULUTUKSET PARIKKALAN?RAUTJÄRVEN?SANOMAT PERHONJOKILAAKSO PERNIÖNSEUDUN?LEHTI PIEKSÄMÄEN?LEHTI PIELAVESI?KEITELE PIELISJOKISEUTU PIETARSAAREN?SANOMAT PIKKUKAUPUNKILAINEN PITÄJÄLÄINEN PITÄJÄNUUTISET POGOSTAN?SANOMAT POHJANKYRÖ?LEHTI POHJOISEN?POLUT PUNKALAITUMEN?SANOMAT PUOLANKA?LEHTI PURUVESI PUUMALA?LEHTI PYHÄJOKISEUTU PYHÄJÄRVEN?SANOMAT RAAHELAINEN RAAHEN?SEUTU RANNIKKOSEUTU RANTALAKEUS RANTAPOHJA RAUMALAINEN RUOVESI?LEHTI SALON?SEUDUN?SANOMAT SALONJOKILAAKSO SAMPO SATAKUNNAN?KANSA SATAKUNNAN?VIIKKO SAVON?SANOMAT SEINÄJOEN?SANOMAT SELÄNNE SEUTU4?HOLLOLAN?SANOMAT SEUTU4?NASTOLA?LEHTI SEUTU4?ORIMATTILAN?ALUELEHTI SEUTU4?PÄIJÄT?HÄME SEUTULEHTI?UUTISOIVA SEUTUMAJAKKA SIEVILÄINEN SIIKAJOKILAAKSO SIPOON?SANOMAT SISÄ?SUOMEN?LEHTI SOISALON?SEUTU SOMPIO SOTKAMO?LEHTI SULKAVAN?KOTISEUTULEHTI SUOMEN?LEHDISTÖ SUOMENMAA SUUPOHJAN?SANOMAT SUUR?JYVÄSKYLÄN?LEHTI SUUR?KEURUU SYDÄN?HÄMEEN?LEHTI SYDÄN?SATAKUNTA SYD?ÖSTERBOTTEN TAMPERELAINEN TEISKO?AITOLAHTI?LEHTI TEJUKA?LEHTI TERVAREITTI TURUN?SANOMAT TURUN?SEUTUSANOMAT TURUN?TIENOO TYRVÄÄN?SANOMAT ULVILAN?SEUTU URJALAN?SANOMAT UUDENKAUPUNGIN?SANOMAT UUSI?LAHTI UUSI?ROVANIEMI UUSI?SUOMI UUSIMAA UUTIS?JOUSI UUTISVUOKSI VAAROJEN?SANOMAT VAASA VAKKA?SUOMEN?SANOMAT VALKEAKOSKEN?SANOMAT VANTAAN?SANOMAT VASABLADET VEKKARI VERKKOUUTISET VIHDIN?UUTISET VIIKKOSAVO VIISKUNTA VIISPIIKKINEN VIITASAAREN?SEUTU VÄSTRA?NYLAND WARKAUDEN?LEHTI YLÄ?KAINUU YLÄ?KARJALA YLÄ?SATAKUNTA YLÖJÄRVEN?UUTISET ÅBO?UNDERRÄTTELSER ÄKS?ÄÄNEKOSKEN?KAUPUNKISANOMAT ÖSTERBOTTENS?TIDNING ÖSTNYLAND Demokratiamme perusta rakentuu sananvapaudelle. Ei ole sattumaa, että kaikki diktaattorit ovat kaikkina aikoina aina ensimmäiseksi rajoittaneet juuri sananvapautta. Me suojelemme sananvapautta, ja sananvapaus suojelee meitä. Aina ja kaikkialla. LEHDEN LOGO nro 7/2022 a B C Riikka Virranta Kirjoittaja on Suomen Lehdistön päätoimittaja. riikka.virranta@uutismediat.fi Mediapolitiikkaa, vahingossa P uhelinmyyntiin tulee ensi vuoden alussa pakollinen kirjallinen jälkivahvistus. Se leikkaa siivun uutisja aikakausmedian tilausmyynnistä. Lainsäätäjien tarkoitus on ollut puuttua huijaustapauksiin, joissa esimerkiksi vanhuksia on saatu ostamaan remontteja ylihintaan. Mediatalojen myynnissä ongelmia on kuitenkin raportoitu marginaalisesti suhteessa puhelujen määrään. Puhelinmyynnin sääntely on oikeusministeriön alla. Valtio-omisteinen Posti taas ajaa lehtiä ahdinkoon hinnankorotuksillaan. Ne osuvat kipeästi paikallislehtiin, joista osalla ilmestyminen on vaakalaudalla. Ongelma on, että valtio suhtautuu Postiin kuin mihin tahan sa yritykseen, jota ruuvata ja jolta odottaa osinkotuottoja. Monissa muissa Euroopan maissa ymmärretään postiyhtiön kriittinen rooli kansalaisten ja lehdistön näkökulmasta, ja rahavirta kulkee toiseen suuntaan. Postin omistajaohjaus on valtioneuvoston kanslian asia. Toisaalla valtionhallinnossa, liikenneja viestintäministeriössä, on sen sijaan teetetty viime vuosina huolella valmisteltuja raportteja erilaisista tukimalleista suomalaiselle uutismedialle ja pohdittu keinoja välttää uutiserämaiden syntymistä. Pysyvät tuet ovat kuitenkin jääneet toteutumatta. M edialiitto ja Journalistiliitto ovat viime aikoina alkaneet puhua mediapolitiikasta, tai pikemmin sen puutteesta. Asioita vain tapahtuu, eikä oikein kukaan hallinnossa katso kokonaiskuvaa median näkökulmasta. Vaikutelma on, että mediaa säädellään välillä jopa vahingossa, jonkin muun sivutuotteena. Mediaa koskevia asioita päätetään ainakin kuuden eri ministeriön alla. Ei ehkä ihme, että hallitusohjelman kirjaus median toimintaedellytysten vahvistamisesta on jäämässä kuolleeksi kirjaimeksi. Tässäkin Suomi eroaa muista Pohjoismaista. Monissa niistä mediapolitiikkaa koordinoidaan kulttuuriministeriön alla. Esimerkiksi Tanskassa laaditaan neljän vuoden välein mediasopimus, jossa päätetään toimenpiteistä. Siis tehdään kulttuurija demokratiapolitiikkaa. O ngelma ei toki ole vain koordinoinnin puute. Herää epäilys, eikö Suomessa nähdä uutismedian merkitystä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Viron hallitus laati lisäbudjettiesityksen heijastelemaan muuttunutta turvallisuustilannetta. Rahaa irtosi totta kai esimerkiksi puolustukseen, mutta myös media sai osansa. Sanomaja aikakauslehtien arvonlisävero alennettiin yhdeksästä viiteen prosenttiin. ? 4 avaaja Tutkija Johanna Rantanen vastaa, miksi toiset ajattelevat virheitä enemmän kuin toiset. 5 Gallup Puhelinmyynnin kirjallisen jälkivahvistuksen hoitaa usein ulkopuolinen kumppani. 6 puheenaihe Kyllä kiitos, urheilua ja politiikkaa! 7 Kolumni Sitran Jukka Vahdin mielestä mediayritykset voisivat tehdä enemmän demokratian kehittämisen eteen. 9 lehdistötilaisuus Kun vihreitä miehiä alkoi ilmestyä Krimille, STT:n päätoimittaja Minna Holopainen googlasi ”miten miehitetään”. 14 omistus KesKittyy Mediatutkimuksen oletus on, että omistuksen keskittyminen syö moniäänisyyttä. Tätä ei ole kuitenkaan voitu todistaa. 21 ratKaisut Ylen päivittäisen Uutispod castin tekijät yllättyivät analytiikasta ja hölläsivät hetken uutiskäänteissä kiinni olemista. 25 teKijä Katariina Norontaus kertoo, miten Turun Sanomat hyödyntää vuorovaikutteista sisältöä. 26 teoria & Käytäntö Käyttörutiini syntyy herkemmin sovelluksen kuin selaimen kautta. 28 tutKimuKset Myös tieteestä tuli misinformaation lähde, kun tietoa tuotettiin koronakriisissä nopeasti. 29 näKöalapaiKKa Digiaika suosii isoja, ja isojen toimitusten haasteet ovat erilaisia kuin pienten. Jostain syystä tästä ei alalla puhuta, kirjoittaa Erja Yläjärvi. 30 riKosdesKi Kaius Niemen roolin salailu Viestikoekeskus-keississä syö koko alan uskottavuutta, arvioi Jecaterina Mantsinen. 31 nimitys Paineet ovat pienemmät Koillissanomien valokuvaajana kuin Kaleva Median markkinoinnissa, sanoo Jussi Väätäinen. SUOMEN LEHDISTÖ PääToimiTTaja Riikka Virranta. TuoTTaja Janne Arola. ulkoaSu ja TaiTTo Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. ToimiTuS Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. SähköPoSTi suomen.lehdisto@uutismediat.fi. Suomen lehdiSTö verkoSSa www.suomenlehdisto.fi. julkaiSija Uutismedian liitto. ilmeSTyminen 92. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. TilaukSeT ja oSoiTTeenmuuTokSeT sl@uutismediat.fi. TilauShinnaT 2022 kestotilaus 109 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 117 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. iSSn: 0039-5587. mediamyynTi Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. ve Sa la iT in en Suomen lehdiSTö 3 21 6 ja rn o Pe ll in en
Kiire on lisääntynyt. Kyselytutkimukseen vastasi noin 1 000 Journalistiliiton jäsentä, joista 47 prosenttia oli toimittajia. Selvän enemmistön mielestä työelämä on muuttunut melko tai hyvin paljon viimeisten kymmenen vuoden aikana, Johanna Rantanen kertoo. 4 Suomen lehdiSTö 7/2022 A a
Olette tutkineet Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa Media Work 2030 -hankkeessa kyselytutkimuksen avulla työn intensifikaation eli esimerkiksi tehostumisen ja vaatimusten lisääntymisen kokemuksia. Miten media-alan työskentelyn intensiivisyyttä voi kuvata, psykologian yliopistonlehtori Johanna Rantanen Jyväskylän yliopistosta? Asteikolla 1–5 työn intensifikaation kokemuksen kokonaiskeskiarvo aineistossa oli 3,9 eli todella korkea. Henkilökohtaisista ominaisuuksista edes resilienssi ja mieltymys multitaskaamiseen eivät suojanneet siltä. Emme ole vielä tutkineet yhteyksiä työhyvinvointiin, mutta yleisellä tasolla voi sanoa, että jos intensifikaatiota on liikaa, se voi aiheuttaa työuupumusoireilua. Vastausten perusteella jaoitte mediatyöntekijät neljään psykologisten voimavaraja riskitekijöiden profiiliin: virheisiin kiinnittymättömiin rentoilijoihin, resilientteihin multitaskaajiin, tarkkoihin keskittyjiin ja haavoittuviin ylisitoutujiin. Mitä hyötyä tällaisesta profiloinnista voi olla? Mediaorganisaatioissa on erilaisia työtehtäviä, ja työntekijöiden erilaisuus on rikkaus. Ei pitäisi vaatia kaikilta samaa, vaan katsoa, missä ihmiset pystyvät hyödyntämään vahvuuksiaan. Jos on tehtäviä, joissa täytyy olla erityisen tarkka, laitetaan sinne ihmisiä, jotka ovat tarkkoja keskittyjiä. Miksi toiset ajattelevat ja jännittävät virheitä enemmän kuin toiset? Luulen, että se palautuu temperamenttiin. Toisilla aivot ovat rakentuneet niin, että ne kiinnittävät helpommin huomiota negatiivisiin seurauksiin. Virheen synnyttämä tunnereaktio voi olla toiselle paljon isompi kuin toiselle, jolloin virheistä voi olla vaikeampi olla välittämättä. Millaista haittaa virheiden pelkäämisestä voi olla media-alalla ja työelämässä yleensä? Voi aiheuttaa kärsimystä, jos omasta mielestäsi teet liian huonoa jälkeä päästämällä työn liian aikaisin käsistäsi. Tai jos luonteenomaisesti tsekkaat, tsekkaat ja tsekkaat, jotain muuta kiinnostavaa voi mennä sivu suun. Profiileissa on kuitenkin monia eri piirteitä ja ne ovat myös tilannesidonnaisia. Joku voi olla tietyssä tehtävässä virheisiin kiinnittyjä, mutta toisella tehtäväalueella ilmentääkin jotain muuta. Tässä mielessä itsetuntemus työelämässä on tärkeää. Pitäisi olla rohkeutta huomata, jos jokin työ ei ole juuri omaa luonnetta varten. ” Itsetuntemus on työelämässä tärkeää. Pitäisi olla rohkeutta huomata, jos jokin työ ei ole juuri omaa luonnet ta varten.” Kuinka pysyviä nämä profiilit ovat eli voiko esimerkiksi haavoittuvasta ylisitoutujasta tulla virheitä pelkäämätön tykittelijä? Profiileissa on paljon yhteyttä persoonallisuuden piirteisiin ja temperamenttiin. Sanoisin, että ihmisen profiili voi muuttua, mutta se saattaa vaatia paljon tietoista duunia itsensä kanssa. Pitää olla myös hyvä työympäristö, jossa ei vaadita liikaa, mutta haastetaan menemään sopivassa määrin epämukavuusalueelle. Jos siitä saa hyvää palautetta työkavereilta mutta erityisesti esihenkilöltä, se voi kasvattaa uusiinkin tehtäviin. ? avaaja Multitaskaajat ympärillämme Media-alan työ on poikkeuksellisen kiivastahtista. Tutkija Johanna Rantanen yllättyi, että edes virheisiin rennosti suhtautuvat multitaskaajat eivät ole suojassa työelämän kiihtymisen vaikutuksilta. TekSTi Janne Arola kuva Mikko Vähäniitty Gallup Miten hoidatte vuoden alusta pakollisen puhelinmyynnin jälkivahvistuksen? Petri Karjalainen Kaleva Median asiakkuusjohtaja Niina Ryynänen Sanoma Media Finlandin kuluttajamyynnin ja asiakkuuksien johtaja. Rakennamme puhelinmyynnin jälkivahvistukseen asiakkaalle mahdollisimman helpon, automatisoidun mallin, jossa asiakas voi tehdä kirjallisen jälkivahvistuksen heti puhelun jälkeen esimerkiksi tekstiviestillä. Asian järjestäminen on edellyttänyt jälkivahvistusprosessin, hoitomallien ja järjestelmäkyvykkyyksien rakentamista. Olemme kartoittaneet eri vaihtoehtoja, tutkineet vastaavia kansainvälisiä käytäntöjä ja tehneet omia testejä optimaalisen ratkaisun toteuttamiseksi. Eri lähteiden mukaan noin 80 prosenttia tekee jälkivahvistuksen.” Anna-Maija Lyytinen Mediatalo Keskisuomalaisen kuluttajamyynnin ja markkinoinnin johtaja Meidän neljä puhelinmyyntikumppaniamme hoitavat jälkivahvistuksen, ja me otamme vastaan vain vahvistettuja tilauksia. Jos riski 20 prosentin laskusta puhelinmyynnissä toteutuu, se on merkittävä mutta emme ole paniikissa. Menemme kestotilaus edellä, jolloin jatkomyyntiä on tarve tehdä vähemmän. Markkinoinnin automaatio hoitaa myyntiä pitkälle sähköpostilla ja tekstiviestillä, ja puhelinmyynti tulee vasta prosessin lopussa. Pyrimme saamaan tilauksia mahdollisimman paljon jatkumaan kestona ennen vuodenvaihdetta.” —Riikka Virranta Edellytämme puhelinmyynnin kumppaneiltamme, että he pystyvät hoitamaan jälkivahvistuksen. Pelkäsimme, että joutuisimme rukkaamaan omaa järjestelmäämme. Totesimme kuitenkin, että on epideeminen ongelma, jos tilausjärjestelmäämme asti pääsee vahvistamattomia tilauksia. Tekstiviesti on tapa, jolla suostumus hoidetaan. Ruotsista oli arvio, että 10–15 prosenttia puhelimessa sovituista kaupoista jää vahvistamatta. Se tarkoittaa, että joudumme soittelemaan perään. Hyvä puoli asiassa on, että maaliin saaduissa kaupoissa on parempi pito.” 7/2022 Suomen lehdiSTö 5 A
ILKKAPOHJALAISEN urheilutoimituksen tiiminvetäjä Minna Kallasvuo kertoo pohtineensa, että jättäisi Qatarin jalkapallon MM-kisat seuraamatta. – Tunnen itseni hyvin. Voin jeesustella kaksi viikkoa ja lohkovaiheen, mutta viimeistään puolivälierissä on maaninen pakko katsoa kisoja. Marraskuussa alkavia kisoja on kritisoitu siirtotyöläisten kuolemista ja työoloista, ympäristövaikutuksista ja siitä, kuinka kisat ylipäätään annettiin Qatarille. Taustalta on paljastunut laajamittaista korruptiota. Ongelmat ovat ajaneet suomalaiset urheilutoimitukset pohtimaan, miten ne tulisi huomioida uutisoinnissa. Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla toimiva maakuntalehti Ilkka-Pohjalainen seuraa kisat pääosin STT:n juttujen voimin. Lisäksi se tilaa toimituksen ulkopuoliselta, Qatarissa kisoja seuraavalta vaasalaiselta jalkapalloasiantuntijalta blogitekstejä. – On helppo poseerata ja sanoa, että meidän toimituksemme ei lähde, koska maa on kamala. Totuus on monessa mediatalossa kuitenkin se, että reissu on kallis ja kaikki ovat taloudellisesti ahtaalla, Kallasvuo sanoo. Vain harva suomalaistoimittaja lähtee Qatariin. Esimerkiksi Yle näyttää MM-kisat, muttei lähetä paikan päälle yhtään urheilutoimittajaa vaan ulkomaantoimittajan raportoimaan ihmisoikeusnäkökulmasta. Ylen urheilutoimituksen esihenkilö Joose Palonen arvioi Ylen Uutispodcastissa ratkaisua poikkeukselliseksi, sillä moni muu toimitus maailmalta lähettää paikalle esimerkiksi selostajia. Myös STT raportoi kisat Suomesta käsin. Päätöstä perustellaan muun muassa resursseilla ja sillä, että Suomen maajoukkue ei osallistu Qatarin turnaukseen. KALLASVUON mukaan keskustelut urheilun yhteiskunnallisesta puolesta ovat lisääntyneet toimituksissa. Hän nostaa esille vuoden 2008 Pekingin olympialaiset, joissa oli itse paikalla toimittajana. – En muista, että ammattikunnassa olisi silloin keskusteltu tällä tavalla siitä, voimmeko mennä paikalle. Tilanne on nyt toki erilainen ja ihan eri asiat ovat tapetilla, mutta olihan Kiinassakin tapahtunut ties mitä vuoteen 2008 mennessä. Yhteiskunnallisuuden trendi on näkynyt myös Ilkka-Pohjalaisen omassa urheilujournalismissa. Esimerkiksi kun jalkapalloilija Riku Riski kieltäytyi vuonna 2019 eettisistä syistä osallistumasta Huuhkajien harjoitusleirille Qatariin, lehti teki laajan jutun, jossa se kysyi neljältä pohjalaiselta urheilijalta, mikä eettinen epäkohta olisi heille kynnyskysymys, jonka vuoksi he olisivat valmiita tekemään myös urheiluun liittyviä ratkaisuja. ILTASANOMIEN urheilutoimittaja Saku-Pekka Sundelin on erikoistunut työssään urheilujournalismin yhteiskunnallisiin näkökulmiin. Kun Sundelin tuli alalle 2000-luvun alussa, niistä kirjoitettiin “hirveän vähän”. Teemu Määttä Kainuun Sanomien urheilutoimituksen esihenkilö Urheilujournalismi on muuttunut viime vuosina kauttaaltaan parempaan suuntaan. Painotus on muuttunut urheilusta kohti journalismia. Kun sivutilamme ovat pienentyneet, meidän on ollut pakko tehdä valintoja, ja se on ohjannut tekemistä yhä voimakkaampaan paikallisuuteen. Välillä meillä urheilutoimitusten entisillä urheilijoilla on tapana näyttää lukijoille, että ymmärrämme vaikkapa pelien pieniä yksityiskohtia. Meidän pitää kuitenkin tehdä yhä enemmän journalismia, josta kiinnostuvat muutkin kuin urheilusta lähtökohtaisesti kiinnostuneet.” Gallup Miten urheilujournalismi muuttuu? Panu Tuunala STT:n urheilun toimituspäällikkö Urheilujournalismissa pääpaino oli ennen suoritusten raportoinnissa ja selostuksessa. Sen painoarvo pienenee jatkuvasti. Meidän pitää tuottaa lisäarvoa seuraamalla lajeja ja niiden ympärillä käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Raportoivasta urheilujournalismista vapautuvaa resurssia voidaan siirtää taustoittavampien juttujen tekemiseen. Teimme esimerkiksi vastikään jutun translain vaikutuksesta urheiluun. Jos ajatellaan Qatarin mm-kisoja, ihmisoikeuksiin pureutuvan jutun tekeminen syö paljon enemmän resursseja kuin ottelujuttu.” puheenaihe Peliselostukset vaihtuivat epäkohdista raportoimiseen Yhteiskunnalliset aiheet ovat yleistyneet urheilujournalismissa. Siitä kertovat myös toimitusten ratkaisut Qatarin jalkapallon mm-kisojen ympärillä. TekSTi Tuukka Tuomasjukka kuva Jarno Pellinen 6 Suomen lehdiSTö 7/2022 A
Kolumni Jukka Vahti Kirjoittaja työskentelee projektijohtajana Sitran Digitaalinen valta ja demokratia -projektissa Oletko huomannut olevasi etulinjassa? S amaan aikaan, kun Venäjän ohjukset moukaroivat koteja ja leikkikenttiä Ukrainassa lokakuun alkupuolella, Tallinnassa kokoontui vaikutusvaltainen joukko miettimään, miten läntisten demokratioiden rivit saataisiin tiiviimmiksi. Tapahtuma oli Tallinn Digital Summit. Se on Viron valtion ”lippulaivatapahtuma”, jolla maa rakentaa ja vahvistaa brändiään digitalisaation pienenä mutta ketteränä ihmemaana. Tilaisuuden avasivat Viron pääministeri Kaja Kallas ja EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen. Paikalla oli myös lukuisia muita päättäjiä eri puolilta maailmaa sekä digidemokratiainnovaatioita kehittäviä yrityksiä ja järjestötoimijoita. Suomessa tapahtumaa huomasi tuskin kukaan. Samana päivänä uudelleen kiihtynyt sota Euroopassa antoi tilaisuuden puheille kummasti pontta. Tilaisuudessa toistui ajatus siitä, että tiiviisti verkostoituneissa ja toisistaan riippuvaisissa yhteiskunnissa yhteistyö ja luottamus ovat kriisien keskellä keskeisiä keinoja puolustaa demokratiaa. Tallinnan tapahtuma sai miettimään, mitä luottamukseen perustuva yhteistyö voisi tarkoittaa suomalaisen mediaympäristön kannalta. Mikä voisi olla mediayritysten rooli suomalaisen informaatioympäristön puolustamisessa tulevaisuudessa? Entä missä ovat kaikki uudet suomalaiset demokratiainnovaatiot tai sellaisia kehittävät yritykset ja yhteisöt, pienet tai suuret? Kysymys on olennainen, sillä hybridissä mediaympäristössä demokratian ideaa ei voida puolustaa vain aseilla, pystyttämällä aitoja tai kehittämällä kyberturvallisuusratkaisuja. Valtiollisen varautumisen rinnalle tarvitaan myös esimerkiksi riippumattomia mediayrityksiä, jotka eivät tyydy vain perinteiseen tiedon portinvartijan rooliin, vaan myös torjuvat yhteistyössä aktiivisesti disinformaatiota, tukevat yleisöjensä omaa aktiivista toimijuutta ja tunnistavat roolinsa luottamusta rakentavien verkostojen solmukohtina. ? Epäkohtien tarkastelun jälkeen hän kertoo saaneensa syytöksiä “irtopisteiden keräämisestä”. Nykyään tilanne on toinen. – Muutaman vuoden aikana on tapahtunut iso muutos. Ihmiset eivät enää hoe, että älä sekoita urheilua ja politiikkaa. Otteluraporttien aika alkaa hänen mukaansa olla ohi valtakunnallisessa mediassa. Ilta-Sanomien urheilutoimituksessa tehdään koko ajan enemmän yhteiskunnallisia artikkeleita, Sundelin arvioi – vaikka huomauttaakin, että yleisön täytyy myös lukea niitä, jotta niiden tekemistä voidaan jatkaa. Sundelin harmittelee, että hänen talousosaamisensa ei riitä itsenäiseen tutkivan journalismin tekemiseen urheiluseurojen taloudesta. – Urheilun sisällä on paljon asioita, joita meidän pitäisi selvittää enemmän. Tasa-arvokysymyksiä, rakenteita ja muita. MM-kisojen sivuuttaminen kokonaan voisi kuitenkin hänen mielestään lipsahtaa toimituksen oman markkinointikampanjan puolelle. – Näkisin vähän naiivina, jos maailman suurinta urheilutapahtumaa boikotoisi kokonaan, Sundelin sanoo. 1980LUVULLA urheilutoimittajana aloittanut Minna Kallasvuo arvioi, että urheilujournalismi oli ennen saavutusperusteista: uutisoitiin heistä, jotka pärjäävät. Nyt esillä ovat yhä enemmän henkilöt ja ilmiöt – vaikka otteluraportitkin ovat hänen mukaansa yllättävän tärkeitä maakuntalehden lukijoille. ” Urheilun sisältä uskalletaan puhua enemmän epä kohdista kuin aikaisemmin.” painotuKset muuttuivat. Ilkka-Pohjalaisen urheilun tiiminvetäjän Minna Kallasvuon mukaan urheilujournalismissa ei enää uutisoida vain heistä, jotka pärjäävät. Esillä ovat ihmiset ja ilmiöt. Myös eettiset kysymykset kiinnostavat. Ilkka-Pohjalaisen urheilutoimittajat ovat motivoituneita tekemään tutkivaa journalismia, vaikka resurssien takia sitä voidaan tehdä vain vähän, Kallasvuo kertoo. – Urheilun eettiset kysymykset kiinnostavat paljon lukijoita, Kallasvuo sanoo. – Urheilun sisältäkin uskalletaan ja halutaan puhua enemmän epäkohdista kuin aikaisemmin. ? 7/2022 Suomen lehdiSTö 7 A
Mediatalo Keskisuomalainen on kasvava suomalainen mediakonserni. Konsernissa on 100 uutismediaa ja sen lisäksi radio-, paino-, jakelu-, tutkimus-, digi-, kiinteistö-, markkinointija viestintäliiketoimintaa. Työllistämme yli 5 000 työntekijää. Konserni on kehittämässä median tulevaisuutta. Savon Sanomat on maamme suurimpia sanomalehtiä ja Pohjois-Savon luetuin uutismedia. Savon Sanomien lukijamäärä on tuoreimman kansallisen mediatutkimuksen mukaan 203 000 lukijaa. Savon Sanomat on sisällöltään ja digitaaliselta olemukseltaan vahvasti kehittyvä media. Päätoimittajaa Savon Sanomien päätoimittajana vastaat toimituksen ja uutistyön johtamisesta sekä lehden journalistisesta kehittämisestä. Päätoimittajana olet myös yhteiskunnallinen vaikuttaja. Päätoimittajuuteen kuuluu aktiivinen kirjoittaminen ja kannanottaminen. Päätoimittajalta toivotaan journalistista osaamista ja näkemystä median kehittämisestä. Olet kiinnostunut paikallisista asioista ja seuraat tarkasti valtakunnallisia ja kansainvälisiä tapahtumia. Savon Sanomien päätoimittajana olet samalla myös Mediatalo Keskisuomalaiseen kuuluvan Savon Median kaikkien medioiden sisältöjohtaja. Olet johtajana innostava ja kannustava joukkuepelaaja, joka saa tiimin työskentelemään kohti tavoitteita ja saavuttamaan niitä. Työskentelet sujuvasti eri sidosryhmien kanssa. Haluat luoda paikallisesti ja valtakunnallisesti laajat verkostot. Tarjoamme monipuolisen, kiinnostavan sekä vastuullisen työtehtävän, jossa oman toimituksen johtamisen ohella pääset osallistumaan vahvasti alan ja konsernin medioiden kehittämiseen. Saat taaksesi ison konsernin tuen sekä maakunnallisesti tunnetun brändin, jolla on vahva ja digitalisoituva lukijakunta. Lisätietoja tehtävästä antaa viikosta 45 alkaen Keskisuomalainen Oyj:n toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi numerosta 050 688 33. Hakuaika 28.10.-16.11.2022. Pyydämme lähettämään hakemuksen palkkatoiveineen osoitteessa: https://careers.mps.fi/ Nykyisen päätoimittajan siirtyessä eläkkeelle Savon Sanomat etsii vastaavaa päivä pois. Ujaisen lehdissä jakelun korotuksiin vastataan vähentämällä kaksipäiväisten lehtien ilmestyvistä, kertoo Johannes Ujainen. jaKelu Posti hylkäsi ABC hinnat ja lupaa ko rotuksiin leikkurin: ”Laiha voitto” POSTI ei ota ensi vuoden alussa käyttöön aluehinnoittelua lehtien päiväjakelussa. Vuodelle 2023 julkistetut hinnat perustuvat valtakunnalliseen tasahinnoitteluun. Syyskuussa Posti kertoi valmistelevansa ABC-hintamallia, jossa lehtien päiväjakelun hintojen oli tarkoitus määrittyä todellisten kustannusten mukaan eri alueilla. Postin mukaan ensi vuoden hinnoittelumalli sisältää yhä vyöhykkeet, mutta niillä on toistaiseksi samat jakeluhinnat. Jos jakelutuki ei toteudu, se johtaa merkittäviin hintaeroihin vyöhykkeiden välillä. Lehtien päiväjakelun hinnat nousevat Postista kerrotun mukaan ensi vuoden alussa keskimäärin kuusi prosenttia. Viittä paikallislehteä Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla julkaisevan Ujaisten lehtiperheen toimitusjohtaja-päätoimittaja Johannes Ujainen ei juhli muutosta. – Kyllä se aika laihalta voitolta tuntuu, varsinkin kun Posti jättää itselleen tietyn takaportin. Ujaisen laskelman mukaan Pohjankyrö-lehden jakelun hinta nousisi vuoden alussa tähän hetkeen verrattuna reilut 20 prosenttia ja viime vuoden loppuun verrattuna yli 40 prosenttia. Koko lehtiperheelle korotus vuoden 2021 lopusta ensi vuoden alkuun tarkoittaisi arviolta pariasataatuhatta euroa. Posti kuitenkin lupaa leikata rajuimpia korotuksia. Lehtinimikekohtainen hinnankorotus rajataan maksimissaan 20 prosenttiin, jos nousu olisi tätä kovempi ja lisäksi rahassa mitattuna vähintään 20 000 euroa. —Riikka Virranta paiKallisuus Vantaan Sanomat tavoittelee uusia lukijoita selko kielisellä lehdellä VANTAAN Sanomat on ryhtynyt julkaisemaan selkosuomella kirjoitettua Selkovantaalainen-lehteä. Kyse on kuukausittain ilmestyvästä ilmaisjakelulehdestä, jolla tavoitellaan esimerkiksi maahanmuuttajaväestöä. – Ensisijainen tavoitteemme on, että mahdollisimman moni vantaalainen pääsee luotettavien ja laadukkaiden paikallisten uutisten äärelle, sanoo Vantaan Sanomien päätoimittaja Mia Lindström. Lindström on Selkovantaalaisen vastaava päätoimittaja ja mukana sisältöjen suunnittelussa. Sisällöt tekee Mediatalo Keskisuomalaisen asiakaslehtiyksikkö Omnipress. – Itse vinkkaan erityisesti paikallisia aiheita toimitukselle. Yhdessä pohdimme, mitkä aiheet kohderyhmäämme kiinnostavat ja miten ne selkosuomeksi taipuvat. Lehti rahoitetaan mainostuloilla, ja Vantaan kaupunki on tiedottanut olevansa mukana yhteistyössä. Lindströmin mukaan kaupunki ostaa muiden kaupallisten asiakkaiden tapaan ilmoitustilaa, eikä osallistu sisältöjen suunnitteluun tai tekemiseen. Selkovantaalaisen vajaan 90 000 kappaleen painos jaetaan kaikkiin kotitalouksiin Vantaan Sanomien välissä, ja lehteä on saatavissa arviolta sadasta noutopisteestä ympäri Vantaata. Lindström arvioi, että selkosuomeksi tehdylle journalismille on tarvetta, kun vieraskielisten määrä kasvaa ja väestö ikääntyy. – Kaupallisesta näkökulmasta toki tavoittelemme elinvoimaista tuotetta. —Janne Arola politiiKKa EU haluaa säädellä mediaa, Suomi on kriittinen EUKOM ISSIO julkaisi syyskuussa ehdotuksen medianvapaussäädöksestä, jonka tarkoitus on suojata lehdistönvapautta ja puuttua sen loukkauksiin etenkin Unkarin ja Puolan tapaisissa maissa. Suomi on suhtautunut kriittisesti säädökseen. Jos komission ehdotus menisi läpi, myös lehdistöä alkaisi valvoa ja säännellä EU:ssa oma viranomaisensa ja Suomeen tulisi perustaa vastaava kansallinen elin. Uutismedian liiton lakiasiainjohtaja Ismo Huhtasen mukaan on mahdollista, että vaikka joissakin maissa lehdistönvapaus paranisi, Suomessa se heikkenisi. – Suomen ja muiden Pohjoismaiden näkökulmasta tämä on riskaabelia. Ensimmäistä kertaa EU-tasolle tulisi viranomainen, jolla on toimivaltuuksia lehdistöön. Se on iso periaatteellinen muutos. Ehdotus sisältää sitovia sääntöjä esimerkiksi toimittajien riippumattomuuden suojelemisesta, julkisen palvelun tiedotusvälineiden valvonnasta sekä tiedotusvälineiden omistussuhteista ja keskittymisestä. Hyvää siinä on Huhtasen mielestä esimerkiksi ehdotus, jonka mukaan suurille sosiaalisen median yhtiöille tulisi velvoite olla yhteydessä tiedotusvälineeseen, jos ne aikovat poistaa sen sisältöä. —Riikka Virranta ajanKohtaista ka Tj a ra nT aT ul kk il a 8 Suomen lehdiSTö 7/2022 A
7/2022 Suomen lehdiSTö 9 B lehdistötilaisuus TURPONAINEN Minna Holopainen sai ulkoja turvallisuuspoliittisen herätyksen viimeistään pääsiäisenä 2013. Kollegat arvostavat hänen korkeaa moraaliaan ja osaamistaan, mutta aivan kaikkia STT:läisiä turpo-jutut eivät innosta niin paljon kuin päätoimittajaa. TekSTi Janne Arola kuvaT Vesa Laitinen B stt:n Kasvot. Minna Holopainen on työskennellyt uutistoimistossa 25 vuotta, joista lähes puolet päätoimittajan asemassa.
”Ei kukaan kysy ajokoiralta, miksi se lähtee jäniksen perään. Uutistoimittajat lähtevät uutisen perään.” 10 Suomen lehdiSTö 7/2022 B ovi aina auKi. Kollegat kuvailevat Holopaista helposti lähestyttäväksi ja sosiaaliseksi päätoimittajaksi. Hän itse sanoo, että ovi on pidettävä auki kaikille, jotta vaikeatkin asiat tulevat päätoimittajan tietoon.
S TT:n päätoimittaja Minna Holopainen muistaa tarkalleen hetken, jolloin hänen journalistinen tutkansa lopullisesti kääntyi kohti ulkoja turvallisuuspolitiikan kysymyksiä. Pitkäperjantain yönä vuonna 2013 kuusi venäläistä hävittäjää ja kaksi pommikonetta tekivät valehyökkäyksen kohti Ruotsia. Koneet kävivät 30 kilometrin päässä Tukholmasta mutta pysyivät kuitenkin kansainvälisessä ilmatilassa. Venäjän tavoitteena oli osoittaa iskukykyään, mutta samalla Ruotsi joutui noloon valoon, koska juhlapyhinä sillä ei olisi ollut kunnollista valmiutta vastata oikeaan hyökkäykseen. Venäjän toimia puitiin kansainvälisessä mediassa mutta erityisesti Suomessa, jossa itänaapurin touhuihin oli historiallisesti suhtauduttu länsinaapuria varautuneemmin. Jo tuolloin Holopainen arvioi, että Venäjää olisi uutismielessä syytä seurata entistä tarkemmin. Sitten tuli helmikuu 2014. – Krimin valloitus oli jotain todella… Huhhuh… Kun vihreitä miehiä alkoi ilmestyä Ukrainan maaperälle, Holopainen oli päätoimittajamatkalla Saksassa. Oli myöhäinen perjantai-ilta. Holopainen ei ole käynyt armeijaa, joten oli pakko googlettaa ”miten miehitetään”. Löytyi Maanpuolustuskorkeakoulussa tehty gradu. Siinä kerrottiin, kuinka miehittäjä ottaa ensimmäiseksi haltuunsa muun muassa tienristeyksiä, tv-asemia ja hallintorakennuksia. – Ei jumankauta, ne miehittää siellä. Ne on tehneet kaikki ne asiat, Holopainen muistaa ymmärtäneensä. LOKAKUUSSA 2022 Holopainen istuu Rastilan leirintäalueen kupeessa sijaitsevassa kahvilassa. Hän on ehdottanut haastattelua tänne, koska asuu Vuosaaressa ja oli ajatellut pitää vapaapäivän. (Jo kahvijonossa selviää, ettei onnistunut.) Yhdessä vaiheessa haastattelua Holopaisen on myös pakko puuttua siihen, että ehdotimme yhdeksi mahdolliseksi haastatteluja kuvauspaikaksi Suomenlinnan upseerikerhoa. Hän piti sitä niin huvittavana ehdotuksena, että kertoi siitä pojalleenkin. He nauroivat asialle yhdessä. Holopainen sanoo, ettei tosiaankaan istu missään upseerikerhoilla. Hänen vinoilunsa tuntuu ennemmin lämminhenkiseltä huumorilta kuin ivalliselta tylytykseltä. Holopaisen kanssa työskennelleetkin sanovat, että vaikka hän suhtautuu asioihin vakavasti, hän on työyhteisössä hauska ja sosiaalinen. Holopaisen lähellä pitkään työskennellyt STT:n toimituspäällikkö Laura Kolu kuvailee Holopaista tiukaksi ja vaativaksi pomoksi. Moni muukin nostaa esiin hänen eettisyytensä ja tarkkuutensa journalismissa. – Hän on valmis hylkäämään hyvätkin jutut, jotka eivät täytä hänen vaatimuksiaan, Kolu sanoo. Tiukkuus ja tarkkuus näkyvät esimerkiksi siten, että Holopainen kehottaa toimittajia aina soittamaan vielä yhden puhelun, jotta faktat varmasti pitävät ja lähteytys on riittävällä tasolla. Toisaalta Kolu sanoo Holopaisen olevan myös sydämellinen ja huomioonottava. Eräs alainen on sanonut Kolulle, että Minnan huoneessa voi ”vapaasti vollottaa”. Eräs päätoimittajakollega taas kuvailee Holopaisen moraalia ja integriteettiä hyvin korkeiksi. – Jos minun pitäisi antaa lompakkoni jollekin, voisin antaa sen Minnalle, hän sanoo. Holopainen itse vaikuttaa kiusaantuneelta, kun kerron taustahaastatteluissa ilmi tulleista kuvauksista. Korkea moraali ja eettisyys? – Perusjuttu. Poikkeuksellinen into uutistilanteissa? – Ei kukaan kysy ajokoiralta, miksi se lähtee jäniksen perään. Uutistoimittajat lähtevät uutisen perään. JOS STT:lle pitäisi antaa kasvot, ne olisivat epäilemättä Minna Holopaisen kasvot. Hän on työskennellyt uutistoimistossa vuodesta 1997, uutispäätoimittajana vuosina 2010–2018 ja sen jälkeen vastaavana päätoimittajana. Kun Holopainen perheineen muutti Suomeen vuonna 1997, hän pääsi 32-vuotiaana kesätöihin STT:n ulkomaantoimitukseen. Se oli kesä, jolloin transatlanttinen yhteistyö oli pinnalla. Sinä kesänä toimitussihteeri onnistui järjestämään Holopaiselle Viron pääministerin Mart Siimannin haastattelun, mitä voi pitää isona asiana kesätoimittajalle. Holopaisen piti tavata pääministeri Eteläsatamassa ja haastattelu piti tehdä laivamatkalla Tallinnaan, jonne Siimann oli menossa hautajaisiin. Pääministeriä ei kuitenkaan laivassa näkynyt, joten Holopainen tiedusteli asiasta laivan kapteenilta. Tämä tiesi kertoa, että Siimann oli jo aiemmin lähteneen aluksen kyydissä. Kapteeni sai puhelinyhteyden toiseen laivaan, ja pääministerin seurue jäi odottamaan kesätoimittajaa Tallinnan satamaan. Siellä sovittiin, että Holopainen voi tehdä haastattelun paluulaivamatkalla. Tallinnassa odotellessa Holopainen näki muun muassa Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaita, mikä kertoi lännettymisen ilmapiiristä. Paluumatkalla Siimannin haastattelukin lopulta onnistui, ja Holopainen meni vielä päivän päätteeksi toimitukseen kirjoittamaan jutun. – Tätä olen aikoinaan kertonut uusille kesätoimittajille esimerkkinä siitä, että kaikenlaisia tilanteita tulee ja mokatakin voi. Mutta asiat pitää pyrkiä ratkaisemaan. Jos tulee eteen suljettu ovi, pitää keksiä keino päästä sisään. STT:N asema suomalaisessa mediakentässä oli pitkin 2010-lukua epävakaa. Holopainen sanoo tehneensä päätyökseen kriisijohtamista vuodesta 2013. Hän on ollut suunnittelemassa yt-neuvotteluja, joiden seurauksena pitkäaikaisiakin kollegoita on irtisanottu ja organisaatiota muokattu uuteen uskoon. aika 13.10.2022 Paikka Cafe Monami Rastilan kartanossa Paikalla STT:n päätoimittaja Minna Holopainen aihe STT:n vaikeat vuodet, ulkoja turvallisuuspolitiikan uutisointi, lähdeverkostot Tarjolla Kahvia ”Ei kukaan kysy ajokoiralta, miksi se lähtee jäniksen perään. Uutistoimittajat lähtevät uutisen perään.” 7/2022 Suomen lehdiSTö 11 B
Holopainen ei itse halua arvioida sitä, miten raskaat vuodet ovat vaikuttaneet häneen ihmisenä. Kollegoiden mukaan yt-neuvottelut ja toiminnan supistaminen ovat väistämättä uuvuttaneet myös Holopaista. Hän ei kuitenkaan näytä tunteitaan tai väsymystään toimituksessa, vaan säilyttää ammatillisen roolinsa. Hän on painottanut alaisilleen vuodesta toiseen, että toimituksessa ei voida muuta kuin pitää katse pallossa eli tehdä mahdollisimman hyvää journalismia ja jättää rahoitusasiat niistä päättävien ihmisten murheeksi. Yksi iso helpotus tuli kesällä 2018, kun Sanomasta tuli STT:n enemmistö omistaja 75 prosentin omistusosuudella. Se osti osakkeet Alma Medialta ja TS-Yhtymältä. Holopainen sanoo vilpittömästi arvostavansa Sanoman sitoutumista STT:hen. STT saa tehdä journalismia riippumattomasti, vaikka tietysti juttutyypeistä ja palvelutasosta sinänsä käydään keskusteluja. Esimerkiksi keväällä 2020 koronapandemian alettua monessa yhtiössä lomautettiin henkilöstöä, mutta STT:ssä ja muissa Sanoman toimituksissa ei. – Meille sanottiin, että tämä on väliaikainen tilanne, josta mennään yli. Se kertoo Sanoman sitoutumisesta. NYKYPÄIVÄNÄ uutistoimistoakin ohjaavat aiempaa enemmän kiinnostavuuden kaltaiset uutiskriteerit ja analytiikka. Se on Holopaisen mielestä luonnollista, koska juttuja tehdään yleisölle eikä ”STT:n perinnearkistoon”. Uutistoimistojen olemassaolo on kuitenkin kautta niiden historian perustunut paitsi synergiaan – kaikkien ei kannata tehdä kaikkea – myös varalla oloon. Esimerkiksi ulkomaantoimitusta ei voi perustaa tyhjästä sitten, kun Trump on valittu presidentiksi, vaan seurantaa ja osaamista on oltava valmiina. Kiinnostavuutta ei STT:ssä ole luotettavuuden kustannuksella. – Emme me ole sen jalompia kuin muutkaan, mutta olisi hemmetin huonoa bisnestä aiheuttaa ongelmia asiakkaille tekemällä hirveästi virheitä. – Journalismin pitää olla eettisesti ja juridisesti kestävää. Siitä ei voi tinkiä. Hän toivoo, että STT:n journalismin laatu on kaiken aikaa kehittynyt. Samaan aikaan on tiedossa, että yksittäisten työntekijöiden kuormitus on kasvanut ja siitä on tullut keskeinen työelämän kysymys journalismin tekemisen lisäksi. – Ennen kovia uutisia oli eri tonteilla eri päivinä. Nyt tuntuu, että niitä on kaikilla koko ajan. STT:n kaikkein tärkein palvelulupaus asiakkailleen on ylläpitää uutistoiminnan suorituskykyä. Se tarkoittaa, että STT on valmiudessa reagoimaan milloin tahansa missä päin maailmaa tahansa tapahtuvaan isoon uutiseen. Toinen olennainen asia on ennakointi. STT ylläpitää journalistiseen käyttöön tarkoitettua tietokantaa, jossa on median näkökulmasta kalenteroitu kaikkein olennaisimpia asioita. Tietokannan ylläpito on näkymätöntä työtä, joka vie kuitenkin paljon aikaa. – Resurssit eivät ole suuren suuret, mutta ainoa tapa hallita asioita on se, että tietää, mitä on tulossa. JOS STT:n toimituksessa on hiljainen uutispäivä, moni tietää, että ”Minnalla on varmaan joku turpoaihe.” Osaa toimituksesta se huvittaa, osaa kyllästyttää. Moni tietysti arvostaa sitä, että STT on järjestänyt Holopaisen johdolla koulutusta ja taustatilaisuuksia ajankohtaisista turvallisuuspolitiikan aiheista. Holopainen sanoo, että hänen kiinnostuksensa turvallisuuspolitiikkaan ei kumpua mistään muusta kuin journalistisesta syystä. Vuoden 2014 tapahtumien myötä hän ryhtyi systemaattisesti opiskelemaan asioita ja luomaan lähdeverkostoja. Hän muistaa istuneensa jo vuosia sitten esimerkiksi Mika Aaltolan toimistossa kyselemässä, miten kansainvälisiä suhteita oikein tutkitaan. Lähdeverkoston rakentaminen on hidasta työtä, mutta nykypäivänä myös entistä helpompaa: pikaviestipalvelujen kautta keneen tahansa asiantuntijaankin saa yhteyden periaatteessa sekunneissa. Eräs entinen alainen arvioi, että Holopainen on onnistunut välttämään kuplautumista luomalla aitoja lukijaja lähdesuhteita. – Se mahdollistaa myös oman toiminnan kriittisen tarkastelun, hän sanoo. Lähdeverkoston rakentaminen on tietysti uutistoimiston päätoimittajan rooliin elimellisesti kuuluvaa työtä. Pitää osata vinkata toimitukselle hyviä haastateltavia ja tarvittaessa itse hankkia skuupeille vahvistuksia omista lähteistä. Holopainen sanookin, että journalistin työssä kaikkein parasta on juuri mahdollisuus altistaa itsensä kaikenlaisille asioille ja kysyä keneltä tahansa oikeastaan mitä tahansa. – Se on ihan välttämätöntä. Miten voi johtaa, jos ei itse ymmärrä asioita, Holopainen kysyy. PARI viikkoa ennen haastattelua Holopainen twiittasi kriittisesti Helsingin Sanomien päätoimittajan Kaius Niemen toiminnasta niin sanotussa Viestikoekeskus-uutisoinnissa. Se oli poikkeuksellinen ulostulo, koska päätoimittajat eivät juuri tätä ennen olleet ottaneet kantaa kollegansa toimintaan. Holopainen huomasi, että asiasta keskusteltiin kiivaasti journalistipiireissä, mutta ei julkisuudessa. Hän ajatteli, että jonkun on puhuttava. Haastattelussa hän sanoo, että on olennaista erottaa mahdolliseen turvallisuussalaisuuksien paljastamiseen liittyvä oikeusjuttu päätoimittajan vastuusta, jota hänen twiittiketjunsa käsitteli. Holopainen sanoo muistavansa hyvin syksyn 2003, jolloin toimituksissa valmistauduttiin nykylakiin, jonka mukaan päätoimittaja ei automaattisesti ole vastuussa yksittäisestä jutusta, jos ei ole näyttöä siitä, että hän on tiennyt jutun julkaisusta tai ollut tekemässä julkaisupäätöstä. Holopainen itse lähtee siitä, että päätoimittajalle pitää kertoa riskialttiista jutuista. – Se vastuu siirtyy sillä hetkellä, kun siitä kerrotaan. Sen jälkeen päätoimittaja alkaa ottaa vastuuta, Holopainen sanoo. – Täytyy pitää huolta siitä, että jos joku tulee huoneeseen, hän on tervetullut. Jos sanot, ettei ole aikaa, ne eivät enää tule. – Olen sanonut toimittajille, että jos te kerrotte minulle, niin minä kerron poliisille, että tiesin. ? ”Ennen kovia uutisia oli eri tonteilla eri päivinä. Nyt tuntuu, että niitä on kaikkialla koko ajan.” 12 Suomen lehdiSTö 7/2022 B
7/2022 Suomen lehdiSTö 13 B uutiset edellä. Holopainen sanoo, että hänen innostustaan ulkoja turvallisuuspolitiikkaan selittää ensisijaisesti journalistinen kiinnostus.
omistus TAPPAAKO VAI PELASTAAKO KETJUUN TUMINEN? Lehdistön omistuksen keskittymisestä voi puhua täysin ristiriitaisin argumentein. eu:ssa on vireillä säädös, joka saattaa lisätä yrityskauppojen sääntelyä myös Suomessa. TekSTi Riikka Virranta kuvaT Veera Korhonen 14 Suomen lehdiSTö 7/2022 B
omistus TAPPAAKO VAI PELASTAAKO KETJUUN TUMINEN? Lehdistön omistuksen keskittymisestä voi puhua täysin ristiriitaisin argumentein. eu:ssa on vireillä säädös, joka saattaa lisätä yrityskauppojen sääntelyä myös Suomessa. TekSTi Riikka Virranta kuvaT Veera Korhonen työnjaKoa. Lalli Oy osti lopettamisestaan kertoneen Uutisluotsin. Neljän lehden ketjussa vastuita voi hajauttaa, sanoo Kim Huovinlahti. Uutisluotsin päätoimittaja Annina Ruokoski vastaa nyt vain sisällöstä, jota hän tekee yhden toimittajan sijaan avustajaverkoston kanssa.
Näin lehtimäärältään isoimpien uutismedian kustantajien salkku on kasvanut 2022 74 lehteä 2017 53 lehteä 2012 24 Mediatalo Keskisuomalainen Hilla Group 2022 25 2022 16 2017 11 2012 10 Sanoma 2017 Kaleva Media 2017 2012 ts-Yhtymä 3 ”Ehkä jonain päivänä tuleekin se omistaja, joka ei ole fiksu.” 2012 9 2022 13 5 2 2022 10 2017 10 2012 11 16 Suomen lehdiSTö 7/2022 B P ari uutista lehdistön ketjuuntumisesta tältä vuodelta: Noormarkussa ja Porin seudulla ilmestyvä tilattava lehti Uutisluotsi ilmoitti lopettavansa syyskuussa. Syyksi lehti kertoi koronan iskun ilmoitusmyyntiin sekä jakeluja painokustannusten kestämättömän kasvun. Jo viikon päästä tuli kuitenkin ilouutinen: Uutisluotsi jatkaa sittenkin! Hätiin tuli Lalli Oy, joka kustantaa jo kahta uutislehteä ja yrittäjäjärjestön lehteä sekä järjestää messuja Satakunnassa. Toimitusjohtaja Kim Huovinlahden mukaan Lalli oli ”riittävän suuri ja riittävän pieni” pelastamaan Uutisluotsin. Suuret konsernit eivät olisi kiinnostuneet yksittäisestä pienestä lehdestä, Lalli taas halusi Porin markkina-alueen paremmin haltuun ja ”kantaa vastuuta alueen elinvoimasta”. Synergiaa syntyy esimerkiksi ilmoitusmyynnissä, kun neljää lehteä tehdään yhdessä organisaatiossa. Entä jos Lalli ei olisi alkanut laajentua lehtiostoin noin kahdeksan vuotta sitten? Huovinlahden mukaan paikallislehdet Ulvilan Seutu ja Uutisluotsi eivät ilmestyisi ja kaupunkilehti Satakunnan Viikko olisi merkittävästi vähemmän kannattava ja taloudellisesti haavoittuvaisempi. Toukokuussa taas uutisoitiin, että Suomi putosi toiselta sijalta viidenneksi Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausvertailussa. Sijoituksen alenemisen syiksi mainittiin muun muassa Helsingin Sanomien toimittajien saamat syytteet Viestikoekeskus-tapauksessa sekä median lisääntyvä taloudellinen keskittyminen. Toimittajat ilman rajoja Suomen puheenjohtaja Yrsa Grüne-Luoma pitää ilmiselvänä, että riski lehtien lopettamiseen ja moniäänisyyden vähenemiseen kasvaa, kun taloudellisesti tiukkoina aikoina yksi omistaja päättää useiden lehtien kohtalosta. – Silloin jokaisella lehdellä ei ehkä ole samalla tavalla erikseen mahdollisuutta hakea muita vaihtoehtoja. Kilpailijoita myös ostetaan ei vain siksi että niitä kehitettäisiin vaan siksi, että ne voidaan lakkauttaa, jotta omistajan priorisoiman äänenkannattajan markkinaosuus jollain alueella kasvaisi, hän sanoo. SUOMESSA lehdistön omistus on keskittynyt samaan tapaan kuin muissakin Pohjoismaissa. On Schibstedin, Bonnierin ja Sanoman kaltaisia valtioiden rajat ylittäviä jättejä, kymmenien lehtinimikkeiden ketjuja ja alueellisia toimijoita.
itsenäinen voi pärjätä. Vaikka Uutisluotsin tapauksessa ketjuuntuminen oli ainoa vaihtoehto, Annina Ruokoski arvioi, että itsenäinen paikallislehti voi menestyä. Ilmestymispaikka vaikuttaa paljon. Ruokosken ranskanbulldoggi Addu on usein töissä mukana, sillä päivät venyvät. 7/2022 Suomen lehdiSTö 17 B – Kaikki tunnusluvut kertovat erittäin suuresta keskittyneisyydestä, sanoo aihepiiriä tutkinut Tampereen yliopiston dosentti Heikki Hellman Suomen tilanteesta. Keskittyminen on edennyt eri syistä eri aikoina. 1980-luvulta alkaen maakuntalehdet ostivat alueensa paikallislehtiä estääkseen levikkikilpailua. Kun oman maakunnan rajat tulivat vastaan, yhtiöt alkoivat hakea kasvua sen ulkopuolelta. 2010-luvulla tahti hiipui ja myös keskittymisen aste välillä jopa aleni, kun Sanoma ja Alma Media myivät pois alueellisia lehtiään. Sittemmin Sanoma osti Alman aluemediat ja Keskisuomalainen on jatkanut laajenemistaan. Nyt keskittymistä ajaa Hellmanin mukaan myös selviytyminen. – Keskeiset toimijat, jotka ovat päättäneet pysyä toimialalla, lisäävät salkkuaan ollakseen toimintakykyisiä. Perinteiset maakunnalliset lehtitalot ovat olleet valmiita luopumaan reviiristään, koska kokevat, etteivät osaa tätä yksin eikä ole resursseja. Hiljattain Hellman tutki alueellisia sanomalehtimarkkinoita. Häntä yllätti, miten keskittynyttä omistus tarkalleen on: suurimman firman markkinaosuus maakunnassa oli keskimäärin lähes 90 prosenttia tilausja mainosmyynnistä ja lähes 80 prosenttia levikkien mukaan vuonna 2020. Tämä on loogistakin. – Suomen markkina on pieni. Mitä pienemmästä markkinasta on kyse, sitä keskittyneempää omistus on. Yhdessä maakunnassahan ei voi olla kauhean paljon toimijoita. Hellman kysyy artikkelissaan, pitäisikö alueelliseen keskittymiseen puuttua viestintäpolitiikalla. – Voi olla, että on ollut tapauksia, joissa kilpailuviranomaisen olisi kannattanut katsoa, millaisia ongelmia moniäänisyydelle syntyy. Hellmankaan ei lopulta lämpene omistuskiintiöille, joita joidenkin Euroopan maiden mediaan sovelletaan. – Sellainen voi toimia isoissa maissa, joissa massaa on enemmän. Näen tiettyyn pisteeseen asti järkevänä, että johtavat mediatalot ovat riittävän suuria, jotta ne voivat kehittää ja tuottaa yleisölle merkityksellisiä sisältöjä. LISÄÄ sääntelyä media-alan yrityskauppoihin saattaa olla luvassa myös Suomessa. EU on luomassa medianvapaussäädöstä, jonka ydin on puuttua lehdistönvapauden loukkauksiin Unkarin ja Puolan tapaisissa maissa. Jos Euroopan komission ehdotus menisi läpi, myös lehdistöä alkaisi valvoa ja säännellä EU:ssa oma viranomaisensa ja Suo
18 Suomen lehdiSTö 7/2022 B meen tulisi perustaa vastaava kansallinen elin. Jäsenmaille voisi tulla myös velvoite arvioida yritysostoja sen perusteella, miten ne vaikuttavat median monimuotoisuuteen. – Suomi ei tarvitse tätä, mutta jossain päin EU:ta tarvitaan. Tässä on hankkeen ongelma ja ristiriita, Uutismedian liiton lakiasiainjohtaja Ismo Huhtanen sanoo. Suomessa kilpailuviranomainen arvioi merkittävimmät yritysjärjestelyt. Lisäsääntely toisi Huhtasen mukaan kustannuksia ja epävarmuutta yrityskauppoihin. Ehdotuksessa pitäisi hänen mielestään selvemmin huomioida, mikä on keskittymisen vaihtoehto: pystyisivätkö yhtiöt jatkamaan taloudellisesti kestävästi ja kehittymään teknologisesti ilman sitä? – Jotta lehdet tekevät riittävän laadukasta sisältöä ja pystyvät hyödyntämään esimerkiksi tekoälyä ja algoritmeja, se edellyttää yrityksiltä riittävää absoluuttista kokoa. Google, Facebook ja muut alustayhtiöt ovat erittäin isoja yhtiöitä ja pystyvät toimimaan siksi niin kuin toimivat. Esityksen vastustaminen tuntuisi sekin Huhtasesta hankalalta. – Esimerkiksi Tšekissä oligarkeiksi kutsuttavat henkilöt ostavat lehtiä ja alkavat käydä niiden kautta julkista keskustelua, Huhtanen sanoo. Mikä tarkalleen estää, etteivät Suomessakin ”oligarkit” ala vaikuttaa ostamiensa lehtien sisällön kautta? Huhtanen vastaa, että toimituksellisen päätöksenteon vapaus ja riippumattomuus on Suomessa suojattu sääntelyllä ja itsesääntelyllä. Sananvapauslaissa kirjataan vastaavasta toimittajasta, joka päättää tiedotusvälineen sisällöstä. – On myös tiettyä kulttuurista pohjaa, jossa saattaa olla eroja Suomen ja entisen itäblokin maiden välillä, Huhtanen sanoo. Hän viittaa mediaja informaatiolukutaitoon ja myös kansalaisten ajatukseen vapaasta ja riippumattomasta lehdistöstä. Aina kuitenkin jää harmaita alueita. Omistajalla on paljon valtaa. Se voi perustaa lehden, määritellä sen linjan, valita ja irtisanoa päätoimittajan ja lopettaa lehden. Lopulta Huhtasen mukaan vapaa lehdistö perustuu luottamukseen. – Jos omistaja kieltäisi lehteään julkaisemasta jotain tai käskisi julkaisemaan tietyn viestin, ennemmin tai myöhemmin se paljastuisi. Lehti ottaisi valtavan riskin uskottavuudessaan, millä olisi taloudellisiakin vaikutuksia. Täytyy luottaa myös yleisöön, että he äänestävät jaloillaan. HEIKKI Hellmanin mukaan keskittyminen itsessään ei ole kiinnostavaa. Olennaista on, mitä siitä seuraa. Hän ei pidä ”kauhean akuuttina uhkana”, että omistaja puuttuisi ei yhteissisältöä. Lallin toimitusjohtaja Kim Huovinlahti pitää lehtien ketjuuntumista kaksipiippuisena kehityksenä. ”Kannattavuus paranee, mutta journalismissa paikallisuus vähenee, vaikka muuta sanotaan.” Lalli hakee synergiaa muualta kuin sisällöistä.
Näin suurimpien uutismediakonsernien markkinaosuus on kasvanut Kahden ja kahdeksan kuluttajaja mediamyynniltään suurimman konsernin markkinaosuus. Mukana Uutismedian liiton jäsenyritykset. Vuoden 2022 osuudet on laskettu vuoden 2021 myyntien perusteella. 2022 2 suurinta, Sanoma ja Mediatalo Keskisuomalainen: 58% 8 suurinta, Sanoma, Mediatalo Keskisuomalainen, Alma Media, TS-Yhtymä, Kaleva Media, Hilla Group, Ilkka, PunaMusta Media 87% 2017 2 suurinta, Sanoma ja Alma Media: 46% 8 suurinta, Sanoma, Alma Media, Keskisuomalainen, TS-Yhtymä, Länsi-Savo, Kaleva, Ilkka-Yhtymä, Pohjois-Karjalan Kirjapaino 82% 2012 2 suurinta, Alma Media ja Sanoma: 51% 8 suurinta, Alma Media, Sanoma, Keskisuomalainen, TS-Yhtymä, Suomen Lehtiyhtymä, Kaleva, Ilkka-Yhtymä, Mediatalo ESA 80% 7/2022 Suomen lehdiSTö 19 B täällä sisältöön raskaalla kädellä. – Mutta se on yksi periaatteellinen syy, miksi keskittymisen suhteen täytyy olla aina vähän varpaillaan. – Suomessa luotetaan paljon omistajien ja mediayhtiöiden johdon fiksuuteen. Ehkä jonain päivänä tuleekin se omistaja, joka ei ole fiksu. Mediatutkimuksessa oletus on, että omistuksen keskittyminen vähentää moniäänisyyttä. Tätä ei kuitenkaan ole pystytty tutkimuksessa todistamaan. Suomessa keskittymisen seurauksia sisällöille on Hellmanin mukaan tutkittu vähän jos lainkaan. Kahden belgialaisen mediatalon yhdistymisestä Mediahuisiksi vuonna 2013 on kuitenkin julkaistu vertaisarvioitu artikkeli. Sen mukaan viiden vuoden päästä fuusiosta kierrätettyjen juttujen osuus konsernin lehdissä oli noussut kolmanneksesta puoleen. Toisaalta lehtien itsenäinen päätöksenteko ja oma profiili säilyivät. ”Konsernijournalismi” onkin yksin mekanismeista, joiden kautta omistus vaikuttaa: yhdistetään toimituksia ja tuotetaan sisältöä yhdessä. – Voi olla, että lehtiin saadaan poolin kautta erinomaista tutkivaa tai ulkomaan journalismia. Yhteistyö voi vapauttaa toimitukset tekemää uniikkia sisältöä, johon ei olisi muuten varaa, Hellman pohtii. – Moniäänisyyden näkökulmasta on kuitenkin ongelma, jos esimerkiksi samat kolumnit ja kritiikit kiertävät. Suomalainen erityispiirre on, että täällä sisältöjä on jaettu sujuvasti myös yli konsernirajojen. – Keskeinen syy sisältöjen jakamiseen ei tietenkään ole omistuksen keskittyminen vaan ylimalkaan lehdistön taloudellinen kriisi, jonka ilmenemismuoto on toimitusten kutistuminen, Hellman sanoo. INKERI Harju haastatteli toukokuussa jul kaistuun graduunsa yhdeksää toimittajaa, päätoimittajaa ja mediatalon johtohenkilöä heidän näkemyksistään omistuksen keskittymisestä. Suhtautuminen oli ristiriitaista. Huonoina puolina haastatellut näkivät samat ulkoasut ja jutut eri lehdissä, uutiskilpailun lakkaamisen saman konsernin lehtien välillä, vähenevän vaikutusvallan uudistuksiin ja byrokratian. Konserni toi myös hyötyjä: uramahdollisuuksia, resursseja esimerkiksi verkkokerrontaan, mahdollisuuden menestyä kilpailussa ja tietenkin säästöjä. Osa näki aluetoimitusten katoamisen keskittymisen syyksi, mutta moni näki paikallisen uutisoinnin vahvistuneen. Esimerkiksi Pekka Mervola taas arvioi, että moni lehti olisi ilman keskittymistä paikallinen julkaisu ilman kotimaan tai ulkomaan uutisointia. ”Minulla ei ole tiedossa säätiöitä tai voittoa tavoittelemattomia toimijoita, jotka olisivat tulleet kustantamaan lehtiä.”
20 Suomen lehdiSTö 7/2022 B Hämeen Sanomat tuli osaksi Mediatalo Keskisuomalaista viime vuoden syksyllä. Päätoimittaja Tuulia Viitasen mukaan journalismia tehdään lehdessä yhtä itsenäisesti kuin ennenkin. – Sidosryhmille ja lukijoille on kuitenkin joutunut selventämään omistusta; että meitä ei johdeta Jyväskylästä. Viitasen mukaan lehden omintakeiset ideat ja palstat on saatu sovitettua yhtenäiseen ulkoasuun, mutta uudistuksiin on vähemmän vaikutusvaltaa. Lehtien välisen yhteissisällön määrä ei ole muuttunut, Lännen Median sivut vain vaihtuivat Keskisuomalainen-konsernin tuottamiin. Hämeen Sanomat päätti kuitenkin olla lähtemättä rinkiin, jossa maakuntalehdet ostavat yhdessä kirja-arvioita. Tästä ei olisi tullut säästöäkään. – Ykkösasia siinä oli, että haluamme olla puolustamassa moniäänistä kulttuurijournalismia, Viitanen sanoo. INKERI Harjun gradussa myös keskittymisen suhde uutiserämaakehitykseen nähtiin täysin vastakkaisesti. Osa katsoi keskittymisen säilyttävän lehdet elossa, osa tukahduttavan kilpailun ja uusien lehtien syntymisen. Myös Heikki Hellman ajattelee, että keskittyminen voi yhtä hyvin pelastaa lehtiä kuin edistää niiden lakkaamista. Hän ottaa esimerkiksi Pohjois-Karjalassa PunaMustan paikallislehdet, jotka oletettavasti hyötyvät linkistä emoyhtiöön. – Mutta lehtirintamalla on muitakin tarinoita, hän sanoo. Hellman viittaa Mediatalo Keskisuomalaisen Karprint-kauppaan loppuvuodesta 2020. Kuudesta Keskisuomalaisen ostamasta lehdestä tilattava Luoteis-Uusimaa ja kolme helsinkiläistä kaupunginosalehteä on lakannut ilmestymästä. Hän uskoo myös, että Pohjolan Sanomat olisi elänyt kauemmin, jos se olisi ollut paikallisessa omistuksessa Alma Median sijaan. – Pörssiyhtiölle lakkauttaminen on helpompaa. Konserni on hyvin taloudellinen toimija, se katsoo mitä on viivan alla. Paikallisilla omistajilla voi olla myös alueellisia ja yhteiskunnallisia tavoitteita eikä raha ole niin ylivoimainen määräävä tekijä. Mediatalo Keskisuomalaisen toimitusjohtajan Vesa-Pekka Kangaskorven mukaan aie oli säilyttää kaikki Karprintin lehdet, mutta kysyntää ei ollut. – Ne olisivat loppuneet aikaisemmin ilman meidän väliintuloamme. Hänen mukaansa on yksiselitteistä, että konsolidaatio on turvannut lehtien jatkuvuutta: ilman Keskisuomalaista moni konsernin lehti ei ilmestyisi tai ilmestyisi nykyistä harvemmin. KANGASKORVEN mukaan omistuksen keskittymisen vaihtoehto on usein nykyistä voimakkaampi säästämisen ja supistamisen tie, ja säästökohteena on pienissä yrityksissä usein toimittajien palkkakulut. – En tiedä, miten paljon se sitten parantaa sananvapautta ja moniarvoisuutta, Kangaskorpi kommentoi. – Kaikkein alttein painostukselle on pienyrittäjä, jolla on rahat loppu ja joka joutuu menemään hattu kourassa ilmoittajan luo. Aiheesta käydyssä keskustelussa on Kangaskorven mielestä paljon ”romanttista haihattelua”. – Kukaan yrittäjä ei toimi tappiolla eikä minulla ole tiedossa säätiöitä tai voittoa tavoittelemattomia toimijoita, jotka olisivat tulleet kustantamaan lehtiä. Subjektiivisia verkkopohjaisia medioita voidaan tehdä ja ylläpitää optista harhaa monimuotoisuudesta. Mutta jos halutaan uutistyötä tai tutkivampaa journalismia, se vaatii rahaa. Kysymys siitä, mikä olisi vaihtoehto keskittymispolulle on hankala Heikki Hellmanin mielestä. Hänestä kehitys on ollut ja on jatkossakin vääjäämätöntä. Hellman näkisi kuitenkin hyvänä valtion tuen journalismille. Se voisi auttaa myös kilpailevia uutistoimijoita lähes monopoliasemassa alueillaan olevien lehtitalojen rinnalla. – Koko lehdistöä auttaisi akuutisti myös arvonlisäveron alennus tai pudottaminen jopa nollaan, minkä EU nyt sallii. Toisaalta kustannusten nousu syö siitä saadun lisähapen nopeasti. Ajatus lehdistön alueellisista monopoleista on toki kovin printtilähtöinen, minkä Hellmankin myöntää. Kilpailu verkossa ylittää maakuntien ja maiden rajat, ja uutismediankin digikanavista keräämät tulot keskittyvät valtakunnallisesti suurille toimijoille. – Digimaailmassa suurten erottuminen verrattuna pieniin on eksponentiaalista, Hellman sanoo. LALLI Oy:lle siirtyneessä Uutisluotsissa päätoimittaja Annina Ruokoski opettelee uutta toimitusjärjestelmää ja taittomalleja. Ruokoski toimi Uutisluotsin yrittäjänä vuodesta 2019. Edellisenä vuonna Satakunnan Kansan entinen päätoimittaja Tapio Vallin oli ostanut lehden Alma Medialta, jonka alla se ilmestyi nimellä Luoteisväylä. Tänä vuonna Uutisluotsin tilanne alkoi näyttää kestämättömältä. – Koko kesän mietin, mitä hemmettiä teen, kun kassavarat eivät riitä. Oli hirveä olo vastuusta lukijoita kohtaan. Lehden menettäminen on iso asia paikkakunnalle. Syyskuun 15. päivä Uutisluotsi julkaisi uutisen lehden lopettamisesta. Seuraavana päivänä hän istui Lallin Kim Huovinlahden kanssa alas ja ”homma lyötiin pakettiin”. Nyt Ruokoski vastaa vain sisällöstä, mikä on iso helpotus. Ruokosken mukaan ketjuuntuminen oli tässä kohtaa ainoa vaihtoehto. Voiko itsenäinen lehti siis pärjätä yksinään? Ruokoski ottaa puheeksi hämeenkyröläisen UutisOivan, jossa toimi aiemmin tuottajana. Lehdellä on mennyt mukavasti. – Paikallisuudella pärjää kyllä ihan varmasti. Se riippuu paljon myös siitä, missä päin lehti ilmestyy ja minkä kokoinen toimija se on. ? Kulunousu Kurittaa. Annina Ruokosken mukaan kuluva vuosi on pienille lehdille todella hankala. ”Koko kesän mietin, mitä hemmettiä teen, kun kassavarat eivät riitä.”
ratKaisut OTSIKOIDEN TUOLLA PUOLEN Yle lanseerasi alkuvuonna uutisaiheisiin keskittyvän podcastin, jolla tavoitellaan esimerkiksi työmatkakuuntelijoita. Tekemisessä yhdistyvät radiofeature ja uutisjournalismi. TekSTi Tuukka Tuomasjukka kuvaT Vesa Laitinen säännöllisesti studiossa. Ylen Uutispodcastista julkaistaan uusi jakso joka arkipäivä. Tuottaja Maria Manner (vas.) ja juontajatoimittaja Reetta Rönkä korostavat hyvän käsikirjoittamisen merkitystä. 7/2022 Suomen lehdiSTö 21 B 7/2022 Suomen lehdiSTö 21 B
22 Suomen lehdiSTö 7/2022 B K ontekstoivaa ja taustoittavaa sisältöä yhteen ajankohtaiseen uutisaiheeseen liittyen – joka arkipäivä. Näin kiteyttää toimittaja-tuottaja Jaana Kangas Ylen Uutispodcastin formaatin. Hän on tehnyt päivittäistä podcastia vuoden alusta yhdessä tuottaja Maria Mannerin, juontaja-toimittajien Heikki Valkaman ja Reetta Röngän sekä äänisuunnittelija-toimittaja Sami Lindforsin kanssa. – Uutiset kertovat tuoreimman uutiskärjen, mutta jos niitä ei ole seurannut, voi olla vaikea päästä asioista kärryille. Luulen, että tämä on yksi syy, joka ajaa ihmiset loitolle median seuraamisesta, kertoo podcastin pyörittämisestä vastaava Manner. Tiimi aloitti podcastin suunnittelun yhdessä tammi–helmikuussa ja julkaisi ensimmäiset jaksonsa maaliskuussa. Tekijät olivat varautuneet, että kuulijamäärän kasvattaminen veisi useamman vuoden ja arvelivat, että ensimmäinen jakso saisi korkeintaan joitain tuhansia kuuntelukertoja. Ensimmäistä jaksoa on sittemmin käynnistetty Yle Areenassa yli 60 000 kertaa ja uudemmat jaksot ovat asettuneet noin 30 000 käynnistyskerran kieppeille – Podcast-ala on sen verran nuori ja markkina sellaisessa tilanteessa, että on vaikea määrittää, mikä on paljon ja mikä on vähän. Kokemukseni on kuitenkin se, että meidän kaikki jaksomme kuunteleva porukka on aika iso, Rönkä sanoo. UUTISPODCASTILLE on haettu verrokkeja ulkomailta: muun muassa Ruotsin ja Norjan yleisradioyhtiöillä on lippulaivatuotteinaan uutispodcastit, Maria Manner kertoo. Muita esillä olleita podcasteja ovat olleet New York Timesin The Daily, Wall Street Journalin The Journal sekä Guardianin Today in Focus. Manner huomauttaa, että audion kulutus on lisääntynyt. – On paljon sellaisia ihmisiä, jotka omaksuvat asioita kuultuna. Me istumme niin paljon näyttöruudun edessä, että kun haluan päästä jossain asiassa kärryille, kuuntelen mielelläni tiivistelmän. Uutispodcast on suunnitteluvaiheessaan vinKit Uutispodcastin tiimin vinkit uutispodcastin tekemiseen 1 Kokoa hyvä tekijätiimi. Resepti on sama kuin hyvissä juhlissa: etsi ihmisiä, jotka tulevat eri taustoista. Ylen Uutispodcastin tekijöiden taustoissa on Imagen päätoimittajaa, Helsingin Sanomien featuretoimittajaa, podcastin tekijää, Ylen aamuohjelmien taustatoimittajaa ja radiojuontajaa. 2 Suhtaudu podcastin tekemisen jokaiseen vaiheeseen käsikirjoittamisena. Taustahaastattelun tekeminen on näkökulmittamista ja käsikirjoituksen ydinkysymyksen tarkentamista, editointi taas on edelleen käsikirjoituksen hiomista. 3 Käytä aikaa näkökulman pohtimiseen – ja pysy siinä. Sivupolkuja mahtuu kokonaisuuteen jonkin verran, mutta rönsyistä voi tehdä oman jaksonsa. Näkökulman on hyvä olla oivaltava, ja sen etsimiseen voi hakea oppeja featurejournalismin puolelta. Lähteet: Maria Manner, Reetta Rönkä ja Jaana Kangas ”Uutiset kertovat tuoreimman uutiskärjen, mutta jos niitä ei ole seurannut, voi olla vaikea päästä asioista kärryille.” nimetty premium audio -tuotteeksi. Tämä näkyy myös äänisuunnittelussa – ja esimerkiksi siinä, että haastattelunauhaa litteroidessa toimittaja saattaa merkitä, missä kohtaa haastateltavalla oli “hyvä huokaus”, jota ei haluta peittää taustamusiikilla. – Lähetysvirtapuolellakin tehdään hyvää audiota, mutta siellä se on enemmän sitä, että ollaan studiossa ja puhutaan. Meillä se on sitä, että nauhoitetaan haastattelut etukäteen, käsikirjoitetaan ja tuodaan mukaan audioelementtejä, arkistoääniä ja muuta kentällä nauhoitettua tai esimerkiksi taustamusiikkia, Kangas sanoo.
ei turhaa KiKKailua. Uutispodcastin nimen inspiraationa toimivat anarkistisen yksinkertaisesti nimetyt Tikkurilan kirkko ja Sodankylän liikuntahalli. “Muistan puhuneeni sen puolesta, että nimestä tietää mitä saa”, Reetta Rönkä sanoo. 7/2022 Suomen lehdiSTö 23 B Äänisuunnittelussa on myös pilkettä silmäkulmassa. Lokakuun lopussa ilmestyneessä suomalaisten poliitikkojen uskonnollisuutta käsittelevässä jaksossa oli koottu humoristiseksi välikkeeksi tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuoden puheiden jumalan siunauksia. UUTISPODCASTIN jaksot ovat noin kahdenkymmenen minuutin pituisia ja ne ilmestyvät joka arkipäivä neljältä. Tällä Yle yrittää tavoittaa myös työmatkalla olevia. – Olemme pyrkineet pitämään podcastin mitan verrokkejamme lyhyempänä, koska täällä on lyhyemmät työmatkat kuin suurkaupungeissa, Manner sanoo. Alun perin podcastin oli tarkoitus olla kiinni viimeisimmissä uutiskäänteissä, mutta analytiikkaa seuratessaan tekijät yllättyivät, kun suuri osa kuunteluista kertyi seuraavan viikon tai kahden mittaan, eri vuorokaudenaikoina. – Tämä on noloa tunnustaa, mutta me ajattelimme, että meitä kuunnellaan iltapäivällä ja seuraavana päivänä on seuraavat jutut, Rönkä kertoo. Kuuntelutilastoista syntynyt havainto muutti tekijöiden ajattelua niin, että “vanhojakin uutisia” voidaan käsitellä. Uutispodcast pyrkii tekemään taustoittavia jaksoja, jotka eivät välttämättä ole sidottuja uutispäivään eivätkä vanhene heti. – Meidän ei kannata tehdä podcastia siitä, jos keskipäivällä tapahtuu jotain. Sitä voidaan käsitellä A-studiossa, Manner sanoo. MERKITTÄVÄ pala Uutispodcastia on äänensävy, johon toimittajat kiinnittivät huomiota myös tehdessään kymmenkunta kokeilujaksoa podcastin pilottivaiheessa. Pohjalla on yhdistelmä ajankohtaisuutta ja
24 Suomen lehdiSTö 7/2022 B haastateltava huKassa. Kuvauspäivälle suunnitellun nauhoituksen vieras oli perunut tulonsa, joten Rönkä ja Manner eivät päässeet tositoimiin lokakuisena torstai-iltapäivänä. syväluotaavuutta: ohjelma lainaa radiofeaturesta kiinnostavien näkökulmien etsimistä, mutta uutisjournalismista ajankohtaisuutta ja ilmestymistahtia. – Meillä on mahdollisuus käsitellä asioita eri tavalla. Puoli yhdeksän uutiset ovat näyttämö, ja me olemme backstage, Rönkä sanoo. – Podcast on intiimi väline. Se kuuluu korvanapeissa, siinä pystyy puhumaan pidempään, ja kuulija tutustuu siinä toimittajiin vähän enemmän, Manner sanoo. Suurin osa Uutispodcastin vieraista on Ylen toimittajia. Heille varataan työaikaa podcastissa vierailuun ja esimerkiksi taustamateriaalien kokoamiseen. Haastattelut kestävät yleensä puolesta tunnista tuntiin, minkä jälkeen ne leikataan. Toimittajille teroitetaan etukäteen haastattelujen tyyliä ja käsittelytapaa. – He oppivat yleensä nopeasti, mutta me käytämme paljon aikaa sen läpikäymiseen, että älä kerro kaikkea kiinnostavaa heti, ja omat havainnot ovat sallittuja, Manner kertoo. Uutispodcastin tekijät haluavat ohjelmaan mahdollisimman usein sellaisia vieraita, joilla on käsiteltävään asiaan “jokin erityinen suhde”. Tällaisia ovat usein esimerkiksi ulkomaankirjeenvaihtajat tai erikoistuneet toimittajat, mutta podcastin tekijät ovat tehneet löytöjä myös asiantuntijoiden joukosta. Nasan rakettiongelmia tarkastelevassa jaksossa he löysivät haastateltavan, joka oli haaveillut astronautin urasta. Ohjelman vieraslistalta löytyy lastentarhanopettaja, sekakäyttäjä Raahesta ja diplomaatti, Manner luettelee. YLEN toimittajia pyydetään kertomaan Uutispodcastille juttuprojekteistaan jo siinä vaiheessa, kun ne ovat tekeillä, jotta podcastvierailu voidaan ottaa huomioon juttukeikalle lähtiessä. Toisinaan jaksot perustuvat Ylen muun journalismin tai muun median uutisagendan sijaan tiimin omiin havaintoihin – esimerkiksi siitä, kuinka Ukrainan sodassa tiedustelutietoa on käytetty julkisuudessa avoimemmin kuin aikaisemmin. Podcastia opetellaan tekemään yrityksen ja erehdyksen kautta. Toimittajia pyydetään nauhoittamaan WhatsApp-viestisovelluksella ääniviestejä juttukeikalla, jotta niitä voidaan käyttää podcasteissa esimerkiksi siirtymissä. Joskus ideat kantavat, joskus eivät. – Jotkin asiat toimivat paremmin paperilla kuin kuultuna ja jotkut toisinpäin. Tätä ei voi tehdä tekstitiedoston varassa, Manner sanoo. ? ”Toimittajat oppivat nopeasti, mutta käytämme paljon aikaa sen läpikäymiseen, että älä kerro kaikkea kiinnostavaa heti.”
Viime keväästä asti olemme tehneet vuorovaikutteista sisältöä entistä aktiivisemmin ja kokeilleet erilaisia malleja. Ajattelen, että maakuntalehdelle on olennaista olla yhteisöllinen. Vuorovaikutteiset verkkosisällöt ovat yksi keino lukijoiden osallistamiseen ja sitouttamiseen. Vaihdoimme lisäksi keväällä visaja kyselytyökalumme entistä helppokäyttöisempään ja monipuolisempaan. Meillä on usein lukijoille suunnattuja kyselyitä eri aiheista. Erilaiset muisteluja tarinointimahdollisuudet ovat olleet suosittuja. Olemme kysyneet muistoja esimerkiksi Turun raitsikkaliikenteen loppumisesta 50 vuotta sitten, alkoholin salakuljettamisesta Ruisrockiin ja siitä, millaista oli olla hansalapsi, joka on turkulainen käsite kauppakeskuksessa hengailevasta teinistä. Kysymme lukijoiden kokemuksia myös vakavista uutisaiheista, kuten Turun rakennusvalvonnan ongelmista, inflaation vaikutuksista kuluttamiseen tai hoitajien työssään kokemasta väkivallasta. Olemme löytäneet kyselyiden kautta todella hyviä tarinoita ja haastateltavia juttuihin asiantuntijan puhuvan pään sijaan. Kyselyiden lisäksi osallistamme lukijoita juttuihin muun muassa tekemällä vähällä vaivalla syntyviä verkkoäänestyksiä juttujen sisällä. Turun Sataman arkkitehtuurikilpailun voittajan selvittyä laitoimme voittajan ja muut ehdotukset rinnakkain ja kysyimme, voittiko oikea suunnitelma. Teemme paljon myös erilaisia testejä ja visailuja. Tykkään pelillistää hyötyjournalismia. Viimeksi tein jätelain muutosta koskevan jutun kylkeen testin siitä, osaatko lajitella jätteet Lounais-Suomen sääntöjen mukaan. Jutun seassa voi myös olla upotettuna yksinkertainen nopea kysymys, jolla voi havainnollistaa asiaa tai nostaa esiin kiinnostavan yksityiskohdan. Loppukeväästä lukijamarkkinoinnin tutkimuksessa meidät koettiin aika paljon aiempaa vuorovaikutteisemmaksi ja kekseliäämmäksi etenkin alle 40-vuotiaiden keskuudessa. En tiedä, johtuiko se näistä sisällöistämme, mutta en keksi muutakaan selvää syytä. ? teKijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. TekSTi Riikka Virranta Verkkotuottaja Katariina Norontaus kertoo, miten Turun Sanomat tekee vuorovaikutteista sisältöä hyödyntämällä lukijakyselyitä, visailuja ja testejä. ”Hyviä tarinoita puhuvan pään sijaan” C kuva Riitta Salmi 7/2022 Suomen lehdiSTö 25 C
teoria & Käytäntö Rutiinin synty ratkaisee tilauksen jatkon teoria väittää Selainkäytössä tilaus unohtuu herkästi, mutta sovelluksen kuvake näytöllä ja notifikaatiot muistuttavat tilaajaa uutisbrändistä. ENSIMMÄISET viikot ratkaisevat, jatkaako lehden ilmaistilauksen saaja maksavana asiakkaana. Tilauksen visuaalinen näkyminen arjessa on ratkaisevan tärkeää, jotta uutisten lukemisesta voi muodostua rutiini. Jatkon kannalta on hyvä merkki, jos lukija lataa uutissovelluksen ja tallentaa ikonin näkyvälle paikalle. Selainkäytössä tilauksen unohtaminen on todennäköisempää. Tiedot käyvät ilmi hollantilaisen Tim Groot Kormelinkin tutkimuksesta, jossa hän selvitti, mitkä tekijät vaikuttavat uutistilausten muodostumiseen osaksi lukijoiden arkirutiineja. Kormelink haastatteli noin 70:ää henkilöä, jotka saivat kolmen viikon ilmaisen lehtitilauksen. Printti muistuttaa aktiivisesti olemassaolostaan kolahtamalla postiluukusta. Digitilauksiin vastaava visuaalisten ja sanallisten muistutusten ketju pitää rakentaa markkinoinnin automaation avulla. Sovelluksen keräämä käyttödata antaa push-ilmoitusten ja sähköpostiviestien kohdentamiseen tarvittavat tiedot. On tärkeää, että lehti muistuttaa olemassaolostaan ja reagoi nopeasti käytön hiipumiseen tarjoamalla vetovoimaista sisältöä. JATKOTILAUS on tutkimuksen mukaan lähellä, jos lehti pystyy muodostamaan lukijan kanssa arjen toistuviin tilanteisiin liittyvän rutiinin. Ratkaiseva valinta tapahtuu aamukahvipöydässä, työpäivän tauoilla tai vaikka bussissa: kun lukija ottaa puhelimen käteensä, klikkaako hän automaattisesti somen, iltapäivälehtien vai oman maakuntalehden ikonia? Lukijat kaipaavat hektisen arjen ja työelämän sisään rauhallisia hetkiä, rutiineja, jotka antavat välittömän mielihyvän. Aamupöydässä kahvikupilla ja lehden uutiskattauksella on yhteys: molempien pitää antaa välitön tyydytys. Sosiaalinen media on koukuttava nopean mielihyvän antaja, koska se vastaa lukijan uteliaisuuden ja viihtymisen tarpeisiin. Sen fiidi tarjoaa ”uutisia” siitä, mitä tutuillemme lähipiirissä tapahtuu. Tässä mielessä lähialueen tapahtumista ja ihmisistä kertovalla aluemedialla voisi mielestäni olla opittavaa somejättien tavoista sitouttaa lukijansa käyttörutiineihin. MIKSI ilmaistilauksen käyttö monilla hiipuu ja lehdeltä jää jatko saamatta? Avaintekijä on tyytyväisyys tai pettymys sisältöön. Jos lukija kokee, että sisältö ei ole kiinnostavaa eikä tuo lisäarvoa, hän lopettaa palvelun käytön. Lehtiä ei enää lueta eikä tilata siksi, että ”niin kuuluu tehdä”. Lehden lukeminen ei muodostu arkirutiiniksi, jos rutiineja ei ole tai nykyiset rutiinit ovat niin vahvoja, että lehti ei mahdu niihin mukaan. Jatko jää myös todennäköisesti tilaamatta, jos lukija on ottanut ilmaistunnukset vain siksi, että voi lukea loppuun jutun, jota lukiessaan törmäsi maksumuuriin. Tilaus edellyttää vahvempaa sidettä lukijan ja lehden välille. Tutkimukseen haastatellut korostivat myös käytön helppouden tärkeyttä. Loggauksen pitää onnistua kerrasta ja sovelluksen olla varmatoiminen. Kilpailu kansainvälisten ja kansallisten mediayhtiöiden kanssa ei salli kotikutoisuutta digipalvelujen toiminnallisuudessa. ? Tim Groot Kormelinkin tieteellinen artikkeli “How People Integrate News into Their Everyday Routines: A Context-Centered Approach to News Habits” on julkaistu Digital Journalism -lehdessä. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. Käytäntö ” Ilmaiskamppikset ovat hyvä väylä näyttää, että sisältömme ei ole sellaista, mikä mielikuva niistä voi olla tai mitä ne ovat aiemmin olleet.” teoria ” Kilpailu kansainvälisten ja kansallisten mediayhtiöiden kanssa ei salli kotikutoisuutta digipalvelujen toiminnallisuudessa.” 26 Suomen lehdiSTö 7/2022 C
Etelä-Saimaata, Kouvolan Sanomia, Kymen Sanomia ja 14:ää muuta lehteä julkaisevan Kaakon Viestinnän sisältöpäällikkö Tomi Tiilikainen, miten lukija sitoutetaan ilmaistilauksen aikana? – Perustan pitää olla kunnossa. Tarjolla pitää olla lukijan mielestä niin kiinnostavaa sisältöä, että käyttö pysyy aktiivisena. Jos ei ole, emme pääse osaksi ihmisten mediankäyttörutiineja. Sovelluskäyttö on sitoutuneempaa kuin selainkäyttö. Mitä lehti voi tehdä, että lukija lataa apsin? – Apsin lataaminen pitää olla riittävän selkeästi esillä viestissä, jonka lukija saa ilmaistilauksen tehtyään. Jos hän ei lataa sovellusta, niin markkinoinnin automaation pitää lähettää asiasta muistutusviesti sähköpostilla. Mikä on tehokkain keino pitää lukeminen aktiivisena? – Pystymme sovelluskäytössä analysoimaan käyttöä ja muistuttamaan push-viesteillä uusista sisällöistä. Jos huomaamme, että ilmaistilaaja ei ole käyttänyt tunnuksiaan x päivään, niin on tärkeää tuupata hänelle sähköpostiviesteillä sisältöesimerkkejä. Yleiset viestit eivät toimi läheskään niin hyvin, kuin että tarjotaan uusia parhaimpia tai luetuimpia juttuja. Mikä merkitys kokeilujaksoilla on? – Ilmaiskamppikset ovat hyvä väylä näyttää, että sisältömme ei ole sellaista, mikä mielikuva niistä voi olla tai mitä ne ovat aiemmin olleet. Väitän, että lehdissämme tehdään huomattavasti monipuolisempaa sisältöä kuin takavuosina. Maksumuurin vuoksi varsinkaan nuoret eivät tiedä sisällöstämme, koska eivät pääse näkemään juttuja, jotka voisivat kolahtaa heihin. – Vaikka kokeilu ei johtaisikaan heti jatkoon, saamme kuitenkin nimiä asiakaskantaan ja pystymme kohdistamaan heihin jatkossa markkinointitoimenpiteitä. Eli ilmaistilaus saattaa kantaa hedelmää myöhemminkin. Pysyvät rutiinit syntyvät, kun uutisia totutaan lukemaan tietyissä tilanteissa. Missä digisisältöjen käyttöpiikit ovat? – Uutisfiidin osalta selkein käyttöpiikki on aamulla ja toinen on kahdeksan ja yhdeksän tienoilla illalla. Ilmiö voi olla myös itseään ruokkiva. Koska tiedämme, että meillä on aamulla paljon kävijöitä, niin laitamme sinne kiinnostavimmat jutut. Käyttömäärät vaihtelevat paljon sen mukaan, millaista sisältöä kulloinkin on tarjolla. – Näköislehden käyttö on tasaisempaa ja painottuu selkeästi aamuun. Moni lukee näkkärin aamulla ja iltapäivällä uusia juttuja fiidistä. Tämä on mediatalojen tulevaisuuden tärkein kysymys. Miten saatte nuorista uusia tilaajia? – Meille tulee tilaajiksi yleensä niitä, joille brändimme on ennestään tuttu. Emme voi kuitenkaan tuudittautua enää siihen, että meidät tunnetaan. Meidän pitää itse tehdä tunnettavuutemme tekemällä brändija sisältötyötä aiempaa paremmin. Uusien tilaajien saaminen on siitä kiinni, että pystymme tarjoamaan vaikkapa kolmevitoselle riittävän kiinnostavaa ja relevanttia sisältöä, että hän haluaa käyttää meihin aikaa ja rahaa. ? Tomi Tiilikainen on työskennellyt Mediatalo Keskisuomalaiseen kuuluvan Kaakon Viestinnän sisältöpäällikkönä tämän vuoden alusta ja verkkopäällikkönä vuodesta 2014. Aiemmin hän työskenteli Sanoma Lehtimedian kehityspäällikkönä vuodesta 2011 ja Etelä-Suomen Sanomien online-toimittajana vuodesta 2006. Hän on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden kandidaatti Aberystwythin yliopistosta. Käytäntö vastaa Maksumuurin takia varsinkaan nuoret eivät tunne uutismedian sisältöjä. Siksikin tarvitaan ilmaisia kokeilujaksoja. kuviTuS Elina Rajala 7/2022 Suomen lehdiSTö 27 C
tutKimus Tuho ja synkkyys vieroittavat uutisista Benjamin Toff & Rasmus Kleis Nielsen: How News Feels – Anticipated Anxiety as a Factor in News Avoidance and a Barrier to Political Engagement. Political Communication. UUTISET ovat pelkkää tuhoa ja synkkyyttä, totesi moni brittitutkimukseen haastateltu uutisten välttelijä. Poliittisen informaation lähteenä uutisia pidettiin liian tylsinä, epäolennaisina tai hämmentävinä, jotta niistä olisi hyötyä. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, miltä uutisten seuraaminen tuntuu uutisten välttelijöistä ja mitä he ajattelevat tiedonsaannin merkityksestä. Haastateltavat valittiin Isosta-Britanniasta, jossa uutisten välttely on yleisempää kuin muissa länsimaissa ja sosioekonomiset erot suurempia. Vastaajat edustivat matalatuloisia ja heikosti koulutettuja ryhmiä. Tulokset viittaavat siihen, että ihmisten ennakko-oletukset siitä, mitä uutiset ovat ja mikä niiden merkitys heille on, määrittävät sekä heidän asenteitaan uutisia kohtaan että myöhempää käyttäytymistään. Uutisia seuraamattomilla ei ole halua tulla informoiduiksi, koska he odottavat uutisten tekevän heidät ahdistuneiksi eikä uutisilla ole merkitystä heidän elämänsä kannalta. Uutisten kokeminen merkityksettömiksi lisäsi vastaajien epävarmuuden tunteita ja tuntemusta vähäisestä vaikutusvallasta. Tämä johtaa tutkijoiden mukaan helposti yhteiskunnalliseen passiivisuuteen. —Pasi Kivioja artiKKeli Onko yhteis kunnallinen luottamus kriisissä? Esa Väliverronen: Luottamuksen stressitesti – median ja viestinnän haasteet koronakriisissä. Poikkeuksellinen viestintä, Procomma Academic 2022. POLARISAATIO ja luottamuksen rapautuminen instituutioihin, mediaan ja viranomaisiin ovat huolestuttaneet julkisessa keskustelussa viime vuosina. Viestinnän professori Esa Väliverronen kuitenkin toppuuttelee artikkelissaan, että yleisestä yhteiskunnallisesta luottamuskriisistä ei voi puhua Suomessa. Länsimaissa luottamus on säilynyt suhteellisen korkeana. Suomessa luottamus uutisiin on jopa kasvanut pandemian aikana. Yleinen luottamus mediajärjestelmään on kuitenkin eri asia kuin luottamus yksittäisiin mediaorganisaatioihin. Lisäksi luottamus tiedotusvälineeseen voi vaihdella uutisoinnin aiheen mukaan. Väliverronen muistuttaa, ettei luottamus ole automaattisesti ainoastaan hyvä asia. Instituutioiden ja organisaatioiden epäily voi olla myös kriittistä ja tervettä, mikä auttaa toiminnan kehittämisessä. Epidemia synnyttää helposti myös infodemian, jossa erilaiset disja misinformaation muodot leviävät verkossa. Väliverrosen mukaan tilannetta ei helpota se, että myös tieteestä on tullut misinformaation lähde, kun uutta tutkimusta tuotetaan kriisissä nopeasti laadusta tinkien. —Pasi Kivioja maisterintutKielma Housut kintuissa tietoturvan kanssa Petri Markkanen: “Kyllä mä niinku aika housut kintuissa olisin jos jotain tulisi” – Suomalaisten journalistien kokemuksia toimitustyön tietoturvasta. Journalistiikka, Jyväskylän yliopisto. ”OONKOHAN mä liian sinisilmäinen ja tavallaan luottavainen, kun mä tavallaan tiedostan, että näistä [tietoturva-asioista] täytyisi pitää huolta, mutta jotenkin luotan siihen, että jos joku lähettää mulle sähköpostia niin se on automaattisesti niin ettei siihen kukaan tule väliin”, pohdiskelee yksi vastaaja Petri Markkasen graduhaastattelussa. Markkanen haki vastausta siihen, miten toimittajat kokevat tietoturvan osana työtään. Tietoturva koettiin vastanneiden keskuudessa etäisenä. Kokemukset tietoturvasta kiteytyivät pitkälti uhkakuvien pohdintaan sekä osaamisen ja välineellisten puutteiden ja tarpeiden määrittelyyn. Haastatteluissa keskiöön nousi lähdesuoja, josta huolehtimista pidettiin erityisen tärkeänä asiana. Markkanen päättelee, että yksi selitys digitaalisen turvallisuuden kokemiselle abstraktina on tietoturvan vähäinen rooli omassa työnkuvassa tai oman toimituksen turvallisuuskulttuurissa. Jos työnkuvaa ei koeta tarpeeksi tärkeäksi tai toimittaja ei ole esimerkiksi tutkivan journalistin asemassa, mielikuvamalli uhkista ja niihin varautumisesta voi olla huomattavan heikko. —Pasi Kivioja uutisten välttelyn tärKeimmät syyt suomessa. Etenkin naiset kokevat uutisten laskevan mielialaa. Lähde: Uutismedia verkossa 2022, Reuters-instituutin Digital News Repors, Suomen maaraportti. muutosjohtaminen Asiat vievät aikaa ja joskus on parempi edetä hieman hitaammin, jotta kaikki ehtivät muutokseen mukaan. Näin päästään itse asiassa maaliin nopeammin.” Sanoman digikehityksestä ja asiakaskokemuksesta vastaava johtaja Timo Rinne Ilta-Sanomissa tutKimuKset Aiheita kuten politiikkaa ja koronavirusta käsitellään liikaa. Uutisilla on negatiivinen vaikutus mielialaani. Minusta uutisten määrä on nykyään kuluttavaa. Uutiset ovat epäluotettavia tai puolueellisia. Minulla ei aika riitä. En koe, että tiedolle on mitään käyttöä. Miehet Naiset 41%??52% 30%??47% 27%??29% 22%??14% 15%??14% 17%??9% 28 Suomen lehdiSTö 7/2022 C
SUOMESSA keskustellaan paljon median tulevaisuudesta, mutta yhdestä ilmiöstä ei puhuta alan sisällä vieläkään ääneen juuri mitään. Nimittäin siitä, että digitaalinen aika suosii isoja brändejä. Suomen luetuimpia digimedioita kulutetaan vielä poikkeuksellisen paljon suhteessa eurooppalaisiin verrokkeihin. Iltapäivälehdet ovat tavoittavuudeltaan erittäin suuria, julkinen palvelu Yle anteliaasti rahoitettu ja maassa on vain yksi valtakunnallinen sanomalehti, Helsingin Sanomat. Kaikki nämä ovat erittäin hyviä tuottamaan paljon laadukasta digitaalista sisältöä. Näiden rinnalla Suomessa on – onneksi – yhä tukku paikallisia sanomalehtiä, jotka etsivät kiivaasti omaa tulevaisuuttaan digitaalisessa tilausliiketoiminnassa. Liian harvoin kuitenkaan tohdimme alalla sanoa ääneen, että isojen toimitusten haasteet eivät ole samanlaisia kuin pienten haasteet. Emme ole kaikki digimurroksessa samassa veneessä. ENSIMMÄINEN ero on se, että iso toimija voi olla merkittävälle määrälle kuluttajia ensimmäisen ruudun sovellus eli kännykällä se, josta käyttäjä joka tapauksessa tarkistaa, mitä maailmassa tapahtuu. Pienen brändin sovellus on todennäköisesti vasta toinen, kolmas tai jopa neljäs mediatuote, jonka ihminen hankkii. Jo se, että riittävä määrä kuluttajia lataa sovelluksen, on työn takana. Toisekseen isolla toimijalla on varaa hetkellisiin virheisiin. Yksi epäonnistunut sisältöstrategia voi keikauttaa yleisön määrää, mutta yleisö ei missään tapauksessa tai minkäänlaisen päätoimittajan johdolla painu niin alas, että se uhkaisi koko tuotteen olemassaoloa. Mitä pienempi brändi ja pienempi digiyleisö, sitä vähemmän tällaisiin virheisiin on varaa. nille mahdoton. Pienet tietävät kyllä usein, missä voisivat teoriassa olla, mutta tekijät eivät vain riitä joka paikkaan. Eroista huolimatta pienten brändien elinvoimaisuus ei Suomessa ole toivotonta, eivätkä isot toimijat estä sitä. Luovuutta pienten medioiden tuotekehitys kuitenkin tarvitsee. Pelkkä paikallinen maksumuuri, joka perustuu yksittäisiin laadukkaisiin juttuihin, ei todennäköisesti riitä monelle tuotelupaukseksi vuonna 2030. Ihan jo siitä syystä, että monella alueella väki vähenee ja ikääntyy. Maailmalla pienten perinteisten medioiden digitaalisia menestystarinoita on vielä ikävän vähän, kun taas isojen pääbrändien onnistumisia on jo paljon. Lähinnä kyseeseen tulee Norja. Siellä kahdesta digitaalisesta uutismediasta maksavien määrä on noussut merkittävästi – mutta on sielläkin vähäinen. Yhdysvalloissa pahoja kolhuja kokenut paikallismedia on yrittänyt luoda itseään uudestaan kokeilemalla muun muassa klubija jäsenyysmalleja. Niissä sisällön arvo ei määrity yksittäisten juttujen vaan laajemman paikallisen yhteisöllisyyden perusteella, ja hankittava tilaus voi kattaa sisällön lisäksi muutakin. Keskeistä on joka tapauksessa vahva vuorovaikutus paikalliseen yhteisöön. ? Erja Yläjärvi hBl:n päätoimittaja kirjoittaa uutisbrändin uudistamisesta ja johtamisesta. näKöalapaiKKa Digiaika suosii isoja, mutta siitä ei puhuta Isojen toimitusten haasteet eivät ole samanlaisia kuin pienten haasteet. ”Isolla toimijalla on varaa hetkellisiin virheisiin.” Isot pystyvät myös toimimaan monilla alustoilla ja pysyvät siten myös nuoren yleisön mielessä. Ne voivat rantautua TikTokiin ja kehittää podcasteja sekä seurata yleisön trendejä mittakaavassa, joka on piekuviTuS Hanna Sakara 7/2022 Suomen lehdiSTö 29 C
TÄNÄ syksynä käynnistyi historiallinen mediaoikeudenkäynti. Kolmea Helsingin Sanomien toimittajaa syytetään maanpetosrikoksista. Kyse on lehden 16. joulukuuta 2017 julkaisemasta jutusta ”Suomen salaisin paikka”, joka käsitteli Puolustusvoimien Viestikoekeskusta. Artikkeli ja sen jälkeen julkaistavaksi aiottu juttusarja sisälsivät syyttäjän mukaan Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi salassa pidettävää tietoa. Syytetyt kiistävät syytteet turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja sen yrityksestä. Syytettyjen lisäksi asian keskiössä on vastaava päätoimittaja Kaius Niemi ja hänen roolinsa julkaisuprosessissa. Niemeä epäiltiin rikoksesta, mutta syyttäjä ei nostanut syytettä. Näyttöä ei löytynyt siitä, että hän olisi ollut tietoinen jutusta. Alalla tämä on herättänyt ihmetystä, sillä kuten Niemi itsekin toistaa, vastaava päätoimittaja päättää lehden sisällöstä. Jutun julkaisusta tulee pian viisi vuotta. Tähän mennessä julkisuuteen on kerrottu, että julkaisemisesta päätti ”toimituksen johto”. Niemeä on määrä kuulla oikeudessa puolustuksen todistajana joulukuussa, mutta en odottaisi liikoja. Puolustus on vaatinut, ettei hänelle saa esittää kysymyksiä, jotka voisivat saattaa hänet syytteen vaaraan. Edelleen avoin kysymys on siis, päättikö Niemi jutun julkaisemisesta vai ei. Kysymyksen merkitys ei rajoitu itsestäänselvään. Siihen, välttikö Niemi syytteen, koska hänen osuudestaan ei ollut mustaa valkoisella ja koska hän vaikeni kuulustelussa. Eli kuuluisiko hän syytetyn penkille alaistensa kanssa. Yhtä lailla merkitystä on sillä, jos nosti esille myös puolustuksen asianajaja Kai Kotiranta. Hän mainitsi, kuinka voimakkaasti julkisuudessa on käsitelty jopa sitä, että joku ei ole syytettynä. Tarkoitus oli ehkä tuoda oikeuden tietoon jutun saama poikkeuksellinen julkisuus. Oikeuden näkökulmasta julkisuus on voinut olla poikkeuksellista, mutta journalistisesti se on perusteltua. On kunniatonta, ettei HS:n vastaavan päätoimittajan kaltaisen vallankäyttäjän toimintaa voida tämän mittakaavan asiassa arvioida julkisesti. Tällainen aivan keskeisen tiedon salaaminen syö Niemen ja alan uskottavuutta. Emme voi vaatia avoimuutta muilta, jos emme edellytä sitä itseltämme ja omiltamme. Kotiranta sanoi asiaesittelyssään, että median tehtävä ei ole miellyttää. Hän kohdisti sanansa ilmeisesti Puolustusvoimille ja syyttäjälle, jotka pitävät toimittajien työtä Viestikoekeskus-uutisoinnissa rikoksena. Hän on oikeassa. Toimittajien ei kuulu miellyttää – ei edes muita toimittajia, mediayhtiöitä tai niiden asianajajajia. Sitä, mitä Niemi teki tai jätti tekemättä, kysytään niin kauan, kun siihen saadaan vastaus. ? Kirjoittaja työskentelee STT:ssä, jonka enemmistöomistaja on Helsingin Sanomia julkaiseva Sanoma Media Finland. Hän uutisoi työssään Viestikoekeskus-oikeudenkäynnistä. Jecaterina Mantsinen STT:n rikosja oikeustoimittaja kirjoittaa rikosjournalismista riKosdesKi Toimittaja on toimittajallekin toimittaja Sen salaaminen, päättikö Kaius Niemi Viestikoekeskus-jutun julkaisusta, syö koko alan uskottavuutta. ”Emme voi vaatia avoimuutta muilta, jos emme edellytä sitä itseltämme ja omiltamme.” kuviTuS Hanna Sakara hän ei päättänyt jutusta. Jos hän ei tehnyt sitä, mitä vastaavan päätoimittajan myös hänen itsensä mielestä pitäisi tehdä. Kysyjiä on matkan varrella toppuuteltu sillä, että oikeudenkäynti on kesken. Pääkäsittelyn ensimmäisenä päivänä asian 30 Suomen lehdiSTö 7/2022 C
nimitys Harvinainen uraloikka Jussi Väätäinen hyppäsi Kaleva Median markkinoinnista Koillissanomien valokuvaajaksi. Hän haluaa auttaa lehden kehitystä digimaailmassa. TekSTi Janne Arola Miten uusi urasi mahdollistui? Valokuvaaminen on kiinnostanut kauan, ja kesällä kuulin Koillissanomien valokuvaajan vaihtaneen työpaikkaa. Kesälomien jälkeen kyselin päätoimittaja Jenny Halvarilta, aikooko hän käynnistää rekryä. Lopputulema oli, että ei tarvinnut ryhtyä suunnittelemaan työpaikkailmoitusta. Onko kyse downshiftauksesta vai upgreidauksesta? Sanon ihan suoraan, että tietyllä tapaa downshiftauksesta. Ison mediatalon markkinointi on monipuolista, ja minulla oli myös aika paljon vastuita. Nyt kun vastuulla on ainoastaan oma visuaalinen puoli Koillissanomissa, paineet ovat pienemmät. Täällä on nyt satanut esilumi, ja olin juuri yksin kuvaamassa hautausmaalla. Mietin, että jumalauta, tästä maksetaan minulle. Sanomalehdet alkoivat jossain vaiheessa 10–15 vuotta sitten tehdä paljon videoita videoiden tekemisen vuoksi, mutta pian kokeilut loppuivat. Missä meni pieleen? Videoiden tekeminen on eri asia kuin valokuvaaminen. Pitää osata jatkuvaa kuvakerrontaa ja leikkaamista, jotta pääsee jouhevaan lopputulokseen. Veikkaan, että tekijöillä ei ollut niin paljon haave toteutui. Jussi Väätäinen on pitkään salaa haaveillut, että voisi työskennellä valokuvaajana. Lokakuun alussa siitä tuli mahdollista. ka iS a vä nS kä ammattitaitoa ja kokemusta ja sitten huomattiin, että videoiden tekeminen on aika työlästä. Nykyään on mahdollista tehdä reaaliajassa editointia ja efektejä, ja työaikaa osataan resursoida paremmin. Kuinka paljon itse teet videoita ja miten päätätte, mikä on hyvä videoaihe? Toistaiseksi vielä aika vähän. Olemme keskittyneet enemmän uuteen tarinatyökaluumme, johon voimme Instagramin stoorien tyyliin liittää myös videoita. Siihen voi heittää nopeasti kuvatun videon ilman käsikirjoitusta. Näkeekö Koillissanomien valokuvaajana paljon uutiserämaata? Minulla on kutina, että aika hyvin me tämän itäkairankin saamme katettua. Joka paikkaan emme fyysisesti ehdi, mutta saamme lukijoilta kuvia ja videoita. Päätoimittajalla on hirveän iso rooli yhteisön vahvistamisessa ja siinä, että meihin otetaan yhteyttä ja kerrotaan myös epäkohdista. Sanoit Koillissanomien nimityshaastattelussa, että pystyt edesauttamaan Koillissanomien kehitystä digimaailmassa. Miten? Kaikenlaisilla kokeiluilla. Minulla on myös tuottajakokemusta ja olen paljon pyöritellyt verkkosaitteja. Paikallislehdessä kuvaajan työtahti on semmoinen, että asioita ehtii kokeilla ehkä enemmän kuin maakuntalehdessä. Mitä haluaisit sanoa ensimmäiseen alan työpaikkaan tulleelle nuorelle itsellesi? Ei kai muuta kuin superavoimin mielin vaan. En itse alussa ajatellut, että minusta pitää tulla toimittaja tai kuvaaja, vaan oli siistiä päästä kokeilemaan esimerkiksi ilmoitustaittoa ja vastailla toimituksen puhelimeen. ? Jussi Väätäinen aloitti Koillissanomien valokuvaajana lokakuun alussa. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Kaleva Mediassa sekä Rukan ja Pyhän markkinoinnin tuottajana sekä Hiihtoliiton ja Ski Sport Finlandin viestinnässä. Hän on opiskellut valokuvausta, graafista suunnittelua ja multimediaa Jyväskylän ammattiopistossa ja ollut aiemmin Koillissanomissa TeTja työssäoppimisjaksoilla sekä toimitusavustajana. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET 2022 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 8 14.12. 2.12. 25.11. 2023 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 1 8.2. 27.1. 20.1. # 2 22.3. 10.3. 3.3. # 3 26.4. 14.4. 6.4. 7/2022 Suomen lehdiSTö 31 C
RAKENNUSAINEITA AJATUKSILLE Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Luotettava uutismedia on raaka-aine sydämen, mielen ja kielen sivistykseen. Laajenna siis maailmankuvaasi tämän lehden sisältöjen avulla, sinulle sopivalla tavalla, mobiilisti liikkeellä tai painetun lehden kanssa nautiskellen.