• SuomenLehdistö finlands press • 6/2013 • 83. VUOSIKERTA • lehti sanomalehdistä JOHANNA KANNASMAA MATK A ”Oikeat toimittajat olivat minusta niin kovia. Halusin itse olla samanlainen” HelSINGIN Sanomien Riikka Venäläisen mukaan suurten uudistusten jälkeen muoto on kunnossa. Seuraavaksi on varaa nostaa rimaa sisällöissä. »Sivut 8–9 Ruotsi tukee lehtiään avokätisesti, Suomi ei. »Sivut 10, 15 Videokamera esiin, paikallistoimittaja Jari Suni kertoo Laukaa-Konneveden sähköisistä palveluista . »Sivut 16–17 Jutut romaanin mittaan On aika kokeilla paneutuvaa kerrontaa eri alustoilla. »Sivu 4 Lukija haluaa näkemystä Elina Grundström vaatii valtaa takaisin toimittajille. »Sivu 17 Ota mukaan Ifra-opas World Publishing Expon tärpit keskiaukeamalla. »Sivu 11
• The leading exhibition for technology to publish news on tablets, mobile, in print and online. www.worldpublishingexpo.com 3 Media auttaa menestymään Mediapäivä-seminaari kokoaa yhteen alan ammattilaiset, johdon ja yhteiskunnalliset vaikuttajat. www.mediapaiva.fi Mediapäivä-seminaari | Marina Congress Center | 28.11.2013 | www.mediapaiva.fi
• aihe Sisältö Teksti 6/2013 Alennettu alv paras tuki lehdistölle PUHEENAIHE Tarinajournalismi s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s.6 LEHTI-IHMINEN Riikka Venäläinen s. 8 TALOUS Lehdistötuki Skandinaviassa s. 10 ja 15 Messuopas en määrä väheni. Nyt puoluelehdet ovat voineet saada osansa puolueiden viestintätuista. Valtio päättää vain puolen miljoonan tuesta vähemmistökieliseen uutistoimintaan. Arvonlisäveron laskeminen on suomalaisille sanomalehdille toivotuin tukimuoto. Myös jakelutuelle on kannatusta. Tämä selviää Suomen Lehdistön lehtijohtajille ja päätoimittajille tekemistä haastatteluista. Ne ovat osa tässä lehdessä julkaistavaa selvitystä, jossa vertailimme Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan sanomalehdistöön kohdistuvaa tukipolitiikkaa ja alv-tasoja. Jutusta selviää sekin, että Suomen suorat tuet ovat langanlaiha siivu verrattuna muihin ja lehtien alv-kohtelu kovinta. Suomessa valtio alkoi tukea sanomalehtiä 1970-luvun alussa budjettivaroin. Tavoite oli, että niin sanotut kakkoslehdet ja heikosti pärjäävät lehdet selviäisivät. Tuista huolimatta kehitys vei kohti sitoutumattomia ykköslehtiä ja poliittisten lehti- Sanomalehtien jakelutuki oli esillä vuonna 2010, kun liikenneja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiaisen Bittejä paperilla -raportti valmistui. Alv-päätös on kaikkien tiedossa. Vertailuksi voi katsoa, miten naapurimaissa mennään. Tilattavien sanomalehtien ja irtonumeroiden alv on Norjassa ja Tanskassa nolla, Ruotsissa kuusi prosenttia. Paineita nostoon ei ole. Digitilauksissa naapureilla on 25 prosentin vero, ja alentamiseen on selviä paineita. Suomessa vertaillaan usein tekemisiä ja saavutuksia Ruotsiin. Naapurimaan poliittinen tahto suhteessa sanomalehtiliiketoimintaan näyttää tukevan lehdistön kehitystä ja elinedellytyksiä. Myös meillä lehtien alv-kohtelu on päätöksentekijöiden tahdon asia. Teemu P. Peltola toimitussihteeri Aamuset Eero Leppänen verkkotoimittaja Lapin Kansa Lehdistötuki ei ole koskaan ollut varauksettomasti ja yksimielisesti hyväksytty asia. Jakamisessa on ollut erilaisia mekanismeja, ja mallit ja tukimäärät ovat vaihdelleet. On tuettu niin erilaisia sisältöjä kuin jakeluakin. Tukien yhteissumma oli korkeimmillaan 1991. 1990-luvun alun lama liki puolitti summan, ja muun muassa monia lehtiä koskettaneet jakelun tuet loppuivat. Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi Pursiainen sanoi tuolloin, että valtion tuki haja-asutusalueiden jakelulle on välttämätön etenkin, jos sanomalehtitilausten alv-vapaudesta luovutaan. World Publishing Expo s. 11 NÄIN ME TEEMME Maakunnan Sanomien lehtien maksumallit s. 16 kolmesta poikki Luetuimmat verkkojutut 1 TUTKIMUS Toimittajat sosiaalisessa mediassa s.18 Mikä on lehtenne kautta aikojen klikatuin verkkojuttu, ja paljonko sitä klikattiin? INTERNET Pitkät jutut verkossa s. 20 JSN Päätöksiä 2.5.–19.8.2013 s. 21 NIMITYKSIÄ 2 Elina Nummelin monimediatuottaja Hämeen Sanomat Huhtikuussa 2010 julkaisimme verkossa jutun "Piispa esitteli sauvaansa päiväkotilapsille Rengossa". Juttu elää verkossa omaa elämäänsä ja ponnahtelee pinnalle vähän väliä. Viimeksi se ponnahti luetuimmaksi uutiseksi heinäkuussa, kun Tuomas Enbuske twiittasi siitä ja linkki lähti leviämään Twitterissä. Jutun otsikko oli "Luksusta vain asiakkaille", ja siinä haastateltiin autokauppias Marko Sipilää. Hänellä on Turussa liike, joka on erikoistunut kalliiden autojen (Ferrari, Maserati, Porsche jne.) myyntiin. Juttu julkaistiin verkkolehdessämme 21.8.2012. Sitä on klikattu 8 895 kertaa. Meillä ei ole kirjattu ennätyksiä, joten olemme suullisen perimätiedon varassa. Laskutekniikkakin on muuttunut, joten tarkkaa tietoa ei ole. ”Viimeinen sotavanki” -juttu on luultavasti klikatuin, ja lehden laskurin mukaan sitä klikattiin noin 180 000 kertaa. Kunnon hittiuutisen ainekset eli erittäin vetävä otsikko. Tarvitseeko tätä nyt edes analysoida? Juttu ampaisi klikkitilastomme kärkeen vasta puoli vuotta julkaisemisen jälkeen, eli maaliskuussa 2013. Eräs liikkeen asiakas oli ajautunut erimielisyyksiin yrityksen kanssa ja kirjoitti asiasta pitkän blogikirjoituksen, joka levisi somessa räjähdysmäisesti. Blogissa ei ollut linkkiä juttuumme, vaan se oli löydetty googlaamalla. Juttu oli hyvin kirjoitettu, koskettava ja tosi. Se oli perinteistä journalismia, johon liian vähän uskotaan verkkolehdissä. Ihmiset tunnistivat aidon jutun, joka laittaa asioita uuteen perspektiiviin, ja halusivat jakaa sitä toisilleen. Arvelimme, että juttua luetaan, mutta aliarvioimme sen, miten valtavasti sitä jaetaan sosiaalisessa mediassa. Emme suoranaisesti tavoittele klikkauksia, vaan pyrimme hyvään ja korkeatasoiseen journalismiin. Sitä on turha kieltää, etteivätkö rötösuutiset ja monimerkityksellisesti (herkullisesti) otsikoidut jutut vetäisi väkeä. Olemme julkaisseet verkkolehdessämme muitakin lähes samoihin lukemiin, joskus yllättäenkin, yltäneitä juttuja. Niillä ei yksittäistapauksina ole ollut vaikutusta sisältölinjauksiin. Klikkaa mua -tyylistä houkutteluotsikointia emme harrasta ollenkaan. On seurattava dataa, on tehtävä kokeiluja, kuten me tässä sotavankijutussa. Ja on tehtävä rohkeitakin journalistisia päätelmiä, vaikka ne olisivat päinvastaisia kuin ”yleisesti hyväksytty totuus” verkkojournalismista. Tämän jutun menestys rohkaisee meitä unohtamaan ”klikkivonkaukset” ja keskittymään verkossakin aitoon journalismiin. Miksi arvelet juuri kyseisen jutun nousseen hitiksi? Uusiin tehtäviin s. 23 Suome finlands press • 6/2013 • 83. VUO nLehdi siKerTa • lehT i sanO stö malehdis Tä M AT K A Teksti JOHANNA ”Oikea t toimitta jat olivat minust a niin kov Halusi ia. n samanlitse olla ainen” HelSIN on kun GIN SaNom nossa. Seu IeN raavaksi Riikka Venäläi sen on vara a nostaa mukaan suu rten rimaa sisä ruotsi tuk llöissä. uudistusten ee lehtiää jälkeen »Sivut 8–9 muoto n avokät isesti, suo mi Videok paikallisamera esiin, toimitta ja Jari Suni kertoo Laukaa-Kon neveden sähköisistä palveluista . »Sivut 16–17 ei. »Sivut 10, 15 Jutut rom aani On aika kokeilla n mittaan kerrontaa pane eri alusto utuvaa illa. » Sivu Lukija halu 4 Elina Grun aa näke mystä takaisin dström vaatii toimittajill valtaa e. Ota muk »Sivu 17 KANNASM AA 3 Millä tavalla juttujen klikkausmäärät vaikuttavat verkon sisältölinjauksiin? aan IfraWorld opas Publi keskiaukea shing Expo n tärpit malla. »Sivu 11 SuomenLehdistö Lue Suomen Lehdistöä myös verkossa: suomenlehdisto.fi Tai seuraa Facebookissa ja Twitterissä SuomenLehdistö 6/2013 3
• PUHEENAIHE Tarinajournalismi Pitkät jutut tulevat Laadukkaimmat tablettijournalismin edustajat kilpailevat television prime time -ohjelmien kanssa kuluttajien ajankäytöstä. Tulevaisuuden lukijat ovat valmiita maksamaan vain todella lyhyistä ja todella pitkistä jutuista. Väliin ei jää mitään. Näin uskoo Robert S. Boynton, literary reportage -koulutusohjelman johtaja New Yorkin yliopistosta. Lyhyen sisällön, kuten pörssiuutisten tai urheilutulosten, toimittaminen lähteestä lukijalle onnistuu robotiltakin. Pitkän ja tarinallisen journalismin tekeminen taas on hidasta ja kallista, se vaatii inhimillisen työpanoksen eikä edes suju keneltä toimittajalta tahansa. Boynton puhui pitkän journalis- 4 SuomenLehdistö 6/2013 min puolesta kymmenen vuotta sitten, kirjoittaessaan The New New Journalism -antologiaansa. Tuolloin sanomalehdissä murehdittiin, että lehdet siirtyvät verkkoon, jonne voi kirjoittaa vain lyhyesti, koska lukijat eivät jaksa enää keskittyä. Hän puhui pitkän journalismin puolesta myös viisi vuotta sitten, kun taantuma iski rajusti amerikkalaiseen mediaan eikä moni jaksanut uskoa journalismin tulevaisuuteen ylipäätään, pitkistä jutuista puhumattakaan. Sitten tuli teknologia. – Muutama vuosi sitten long form -opiskelijani olivat lähinnä paniikissa, mutta nyt he ovat innoissaan ja näkevät kaikkialla uusia mahdollisuuksia. Heidän suurin haaveensa on edelleen saada juttu läpi The New Yorkeriin, mutta nyt heillä on muitakin tavoitteita, Boynton kertoo. – Nyt jos koskaan on aika kokeilla pitkän muodon mahdollisuuksia erilaisilla alustoilla ja malleilla. Näiden kokeilujen hedelminä ovat syntyneet esimerkiksi amerikkalaiset julkaisut The Atavist ja Byliner sekä suomalainen Long Play. Alustat ja toimintamuodot ovat uusia, mutta tekstit kiinnittyvät kertovan journalismin perinteeseen, joka on Yhdysvalloissa merkittävästi pidempi ja runsaampi kuin Suomessa. Esimerkiksi romaanin pituiset journalistiset tekstit ovat siellä merkittävä julkaisumuoto, mutta meillä lajityyppi ei ole milloinkaan herännyt kunnolla eloon. Todella pitkät jutut ovat siten suomalaisille vieraampaa luettavaa. Laadusta maksetaan Pitkien ja lyhyiden juttujen lukijat ovat Boyntonin mukaan usein eri ihmisiä, ja heitä pitää kyetä palvelemaan eri tavoin. Lyhyisiin juttuihin tulee päästä käsiksi nopeasti ja helposti, mikä onnistuu esimerkiksi Google-ilmoitusten avulla. Pitkien juttujen lukemiseen voidaan kehittää oma houkutteleva, ilmainen sovellus – tai tarjota lu- kijalle tablettia, jolle on asennettu valmiiksi sovellus ja lukuoikeudet. Näin lukijasta saadaan paljon enemmän tietoa kuin verkkolehden selaajasta koskaan. – Kun mediayhtiö omistaa sovelluksen tai laitteen, se on kuin vuokraisäntä, joka voi valvoa kaikkea, mitä hänen omistamillaan mailla tapahtuu. Pitkien juttujen lukemista ei pidä myöskään mitata samoilla menetelmillä kuin lyhyiden. – Klikkausten laskeminen on hirveä virhe, sillä klikkitilastoista ei saada selville, kuinka moni todella lukee jutun. Boynton kertoo tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan Atavistia ja Bylineria luetaan eniten iltaisin kello seitsemän ja yhdentoista välillä sekä viikonloppuisin. Pitkät jutut eivät siis ole työn ohessa tai lounaan lomassa silmäiltävää kertakulutustavaraa kuten tyypillinen verkkosisältö, vaan niihin syvennytään vapaalla, television pri-
• immo n en Pitävätkö lukijat pitkistä jutuista? Riitta Monto Päätoimittaja, Turun Sanomat Extra-liitteessämme raivattiin muutama vuosi sitten tilaa tosi pitkille jutuille. Ne voivat olla kevyitä tai vakavia, tarinallisia tai asiapitoisia. Olemme rohkaisseet kaikkia toimittajia kirjoittamaan niitä, mutta on hankalaa hypätä uutistyöstä pitkän jutun tekoon. Onhan se tosi vaikea laji. Toimittajat alkavat helposti palastella isoa tekstiä pääjuttuun ja kainaloihin. Lukijat arvostavat syvällistä paneutumista, mutta jos aihe ei kiinnosta, pitkä juttu on helppo ohittaa. Positiivista palautetta on kyllä tullut enemmän. Pitkät jutut toimivat tabletilta luettuinakin, mutta seurailemme vielä tekniikan kehittymistä. Tabletille tekeminen ei ole itsetarkoitus. Pekka Mervola Päätoimittaja, Keskisuomalainen Olemme tehneet muutaman vuoden ajan superpitkiä juttuja. Ne voivat olla jopa viidestä kuuteen broadsheet-sivua. Halusimme tarjota vastapainoa lyhyille online-uutisille ja tehdä ehjiä, pitkiä tekstejä sen sijaan, että iso juttu pilkottaisiin osiin. Tavoitteenamme on julkaista tusinan verran superpitkiä juttuja vuodessa. Aiherajoituksia ei ole. Olemme julkaisseet ajattoman superpitkän Otto Wille Kuusisesta ja hyvin ajankohtaisen geenimanipulaatiosta. Teemme jutut paperilehteen, emme tabletille. Superpitkiä juttuja luetaan, ja hekin, jotka eivät lue, pitävät niitä osoituksena lehden laadukkuudesta. Tarinallisen journalismin puolestapuhujan Robert S. Boyntonin mukaan lyhyiden ja pitkien juttujen lukijat ovat usein eri ihmisiä. Molempia pitää palvella. ” Nyt jos koskaan on aika kokeilla pitkän muodon mahdollisuuksia erilaisilla alustoilla.” me time -aikaan. – Näin sitoutuneet lukijat ovat valmiita maksamaan laadukkaasta journalismista, ja totta kai tunnin lukemisella on mainostajallekin suurempi arvo kuin yhdellä klikkauksella. Jos esimerkiksi tietyn kirjoittajan jutut ovat erityisen suosittuja, mainostajille voidaan myydä hieman kalliimpia mainospaikkoja juuri näiden juttujen yhteyteen. Boyntonin mukaan Yhdysvalloissa kirjoittajan nimi onkin lukijoille jo tärkeämpi tieto kuin se, missä juttu on julkaistu. Robert S. Boynton on itsekin tehnyt pitkän journalistisen uran. Hän esittää mielellään vahvoja näkemyksiä journalismin tulevaisuudesta ja uskoo entistä vankemmin pitkän jutun menestykseen. Hän ei silti väitä löytäneensä viisastenkiveä – päinvastoin. – Se, joka sanoo tietävänsä, mihin journalismi on menossa, valehtelee. Maria Lassila-Merisalo kissapöydälle Mii ka Tällä kertaa kissan nosti pöydälle mediahistorioitsija ja journalistiikan professori Raimo Salokangas Jyväskylän yliopistosta. Omistajat valintojen edessä Monien instituutioina pidettyjen amerikkalaisten sanomalehtien tiedettiin olevan menoteillä ja muiden vaikeuksissa, mutta silti Washington Postin kauppa hätkähdytti. Taasko loppui yksiltä perinteisiltä omistajilta usko? Entä Suomessa, joka ei ole Amerikka mutta kuitenkin? Useimmilla Suomen joka päivä ilmestyvistä sanomalehdistä on ikää toista sataa vuotta. Niitä perustettaessa ei päällimmäisenä mielessä ollut rahan ansaitseminen vaan yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Toki rahaa piti tulla enemmän kun meni, jotta lehti pysyi hengissä. Sitten jotkut, usein lehden taloudenhoitajat, huomasivat, että lehdellä oli ansaittavissa paljonkin rahaa, ja monet alkuperäiset aatteen innoittamat pienomistajat tai heidän perillisensä puolestaan luopuivat osakkeistaan. Jotkin lehdet siirtyivät näin yhden perheen hallintaan, ja niissäkin, joissa hajautettu omistus säilyi, alkoi olla myös suuria omistajia. Alueellisten lähes-monopolien kauden suotuisissa oloissa moniin lehtitaloihin tuli rahaa kuin kaivinkoneella. Kilpailua ei juuri ollut, mutta ilmoittajien tarpeet sen kun lisääntyivät. Ja suomalaiset lukivat lehtiä, peittoprosentit olivat hurjia. Ala oli nousussa, maakuntalehdet ostivat paikallislehtiä ja lopulta toisiaan. Nurkkia vallattiin, valtaajia torjuttiin. Taaskin maailma jätti pysymättä ennallaan. Internet teki ”lehdistöstä”, ”radiosta”, ”televisiosta” ja itsestään ”median”, jota kukin vanha väline lähestyy omasta perinteestään. Radio varmaan säilyy parhaiten radiona, mutta ohjelmia peräkkäin lähettävän television päivät hupenevat, ja lehdistössä on alettu puhua ääneen mahdollisuudesta, että kohta ei enää ole varaa jakaa paperille painettuja lehtiä niiden kutistuvalle tilaajakunnalle, joka kiinnostaa ilmoittajia yhä vähemmän. Lehdistö selvisi radion ja television tulosta, ja selviää se tästäkin, muttei entisellään. Historialliset muutokset ottavat aikansa. Ne on tulkittava ja ymmärrettävä, mikä ei ole yksinkertaista. Siitä ymmärryksestä ei kannata tehdä pikatilausta konsulttitoimistolle. Ajatuksen on kannettava yli kvartaalin. Amerikasta löytyy esimerkkejä, että omistaja on imenyt lehdestä kaiken vielä saatavissa olevan voiton ja jättänyt raadon heitteille. Washington Postin tapauksessa uusi omistaja vaikuttaa lupaavalta. Hänen omaisuutensa lähde, Ama- ”Säätiöraha on kärsivällisempää kuin pörssiraha. Pahalta ei tuntuisi ajatus, että Hesarin omistaisi Aatos ja Jane Erkon säätiö.” zon, tiettävästi myy jo e-kirjoja enemmän kuin paperisia, ja siihen suuntaan myös lehdet, siis journalismia harjoittavat alustat, liikkuvat. Vaikka Suomessa sanomalehdistön asema on vahva, täälläkin omistajilla saattaa olla houkutusta ottaa rahat ja juosta. Kunniallisempaa on tarttua haasteeseen. Journalistisen tuotteen sisällön päivittäminen verkon aikakaudelle tosin on helpompaa kuin rahan ansaitseminen sillä. Niinpä tarvitaan uskoa, osaamista – ja kärsivällisyyttä. Amos Anderson teki jälkiviisaasti katsoen kaukonäköisen ratkaisun perustaessaan Konstsamfundetin ja säätäessään sen yhdeksi keskeiseksi tehtäväksi huolehtia Hufvudstadsbladetista. Säätiöraha kun on kärsivällisempää kuin pörssiraha. Pahalta ei tuntuisi ajatus, että Hesarin omistaisi Aatos ja Jane Erkon säätiö ja Aatos Erkon henki leijuisi talossa. >Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 6/2013 5
• aihe ajankohtaista Teksti tapahtuu Lehdissä Teksti Muuri vei kävijöitä luultua vähemmän Linus Lindholm Jo noin kymmenellä suomalaisella sanomalehdellä on verkossa maksumuuri. Kokemukset ovat hyviä. Vasabladetin tiloihin rakennettiin keväällä tv-studio. Sieltä lähetetään arkisin hieman alle kymmenen minuutin mittainen uutiskooste Österbotten idag. Joka ilta kello kuusi tuore lähetys ilmestyy Vasabladetin, Österbottens Tidningin ja Syd-Österbottenin verkkosivuille. Se koostetaan Vaasassa, mutta jutut tehdään kolmen lehden yhteistyönä. Samalla kun tv-toiminta aloitettiin, verkkosivuista tuli maksulliset. Muuri on kova. Muut kuin lehden tilaajat voivat tutkia ilmaiseksi vain otsikoita ja jutun kärkiä. Kokemusta on vielä vähän, mutta nyt näyttää hyvältä. Verkon kävijämäärät ovat pudonneet viime kesään verrattuna 15–20 prosenttia – paitsi Österbottens Tidningin sivuilla, joiden kävijämäärä on noussut kymmenisen prosenttia. Kolmen HSS Median lehden digitilaajien määrä on kasvanut yli puolella. – Olemme erittäin tyytyväisiä. Tällä hetkellä noin kolme prosenttia levikistä on digitilaajia, HSS Median digitaalisen median päällikkö Patrik Pada kertoo. Kesä toi monta maksumallia Kevään ja kesän aikana moni suomalainen sanomalehti rakensi verkkoonsa maksumallin. Yksi näistä on Alma Median paikallislehtien Raahen Seudun ja Pyhäjokiseudun sivuille kesäkuussa noussut kova muuri. Alman paikallislehtiryhmää vetävän markkinointijohtaja Lassi Välimäen mukaan kokemukset ovat positiivisia. Puhtaita digitilauksiakin on tullut. – Ei mitään murskaavaa määrää, mihin ei uskottukaan, hän lisää. Raahen Seudun kävijämäärä on pudonnut viidenneksen, Pyhäjokiseudun ei juurikaan. Syksyn mittaan ratkennee, leviääkö maksumalli myös ketjun muihin paikallislehtiin. Kesäkuussa myös Hufvudstadsbladet teki verkkosivuistaan osittain maksulliset. Malli on tanskalaisen Jyllands-Postenin tapaan freemium: oma uniikki sisältö maksaa, muu on ilmaista. Raja kulkee usein oman ja uutistoimistomateriaalien välillä. – Helsingin Sanomien mallissa lukija voi poimia rusinat pullasta maksamatta mitään. Kova muuri taas olisi ollut liian iso muutos meidän online-mainosmallillemme, digitaalisen median johtaja Fredrik Nars perustelee ratkaisua. Palvelun kokeilijat lasketaan Narsin mukaan tuhansissa, uudet maksavat digiasiakkaat sadoissa. HBL:n kävijämäärä on pysynyt ennallaan viime kesään verrattuna ja sivulatauk- 6 SuomenLehdistö 6/2013 Noin 5 000 katsojaa viikossa näkee Vasabladetin, Österbottens Tidningin ja Syd-Österbottenin arkipäivisin tuottaman verkkouutislähetyksen. Urheilutoimittajana aiemmin työskennellyt Niklas Nyberg toimii uutisankkurina ja usein myös leikkaa lähetyksen yhdessä toisen tv-toimintaan vihkiytyneen toimittajan kanssa. Tarkoitus ei ole kilpailla Ylen kanssa, sillä Ylellä ei ole ruotsinkielistä uutislähetystä Pohjanmaalta. set pudonneet kymmenyksen, mitä Nars pitää ”hyvin alhaisena lukuna”. Muuri ei karkota ilmoittajia Sanomalehti Keskisuomalainen vaihtoi toukokuussa maksumalliin, jossa verkossa voi lukea ilmaiseksi viisi juttua viikossa. Aiemmin vain osa laatujutuista oli maksullisia. Päätoimittaja Pekka Mervolan mukaan ensi kokemukset ovat lupaavia. Mervolan mukaan digitilaajia on 7 000–8 000, kun mukaan luetaan printin ja verkon yhdistelmätilaajat, ja määrä kasvaa 500 tilaajan viikkovauhtia. Kävijämäärä on pudonnut joitakin kymmeniä tuhansia aiemmasta tyypillisen kuun määrästä. – Tietysti tämä on pitkä juoksu. Vuosi tai kaksikaan ei kerro, menestyykö tämä malli. Kyse on siitä, että rakennetaan sähköisen sanomalehden tilaajasuhdetta, Mervola sanoo. Myös vastaavaa mallia käyttävistä Kauppalehdestä ja Helsingin Sanomista kerrotaan, että viimevuo- > Lue lisää Alma Median paikallislehtien maksumallista osoitteesta www. suomenlehdisto.fi. ” Tietysti tämä on pitkä juoksu. Vuosi tai kaksikaan ei kerro, menestyykö malli.” tinen muuripäätös on ollut oikea. Liiketoimintajohtaja Petteri Putkirannan mukaan HS:n verkon kävijämäärä on alkupudotuksen jälkeen kasvupolulla ja yli kymmenen prosenttia korkeampi kuin ennen muuria. Yhdistelmätilaajat mukaan lukien lehden digilevikki oli viime vuonna 130 000. Kauppalehdellä vastaava luku on nyt 30 000. Verkon ilmoitustuloihin maksumuurit eivät ole juuri vaikuttaneet lehdissä. Tosin HSS Median lehdillä Pohjanmaalla verkkouudistus näkyy myönteisesti: netti-tv-lähetyksen videomainospaikkoja on myyty ensi vuoden puolelle saakka. Riikka Virranta
• Aamulehti siirtyy tabloidiin ensi huhtikuussa ja ottaa käyttöön verkon maksumuurin tämän vuoden loppuun mennessä. Paikallisuus ja lukijoille läheinen hyötyjournalismi nousevat paraatipaikalle Aamulehden tabloidissa. Se, miten tämä käytännössä näkyy, on parhaillaan työryhmien puntarissa. Uudistusryhmä pohtii mallia, jossa lehden ykkösniska painottuisi perinteisiin uutisiin ja kakkosniska palvelujournalismiin. – Palvelujournalismi on hyötyjournalismin alamuoto: Mitä tänään voin tehdä? Millaista ruokaa valmistaa? selventää Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen. Myös sunnuntaisivujen tulevaisuus on auki: julkaistaanko ne lehdessä yhtenä niskana vai kokonaan erillisenä lukemistona? Aamulehti säilytti broadsheetformaattinsa verrattain pitkään ja on Alma Median sanomalehdistä viimeinen tabloidiin siirtyjä. Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat ja Kainuun Sanomat siirtyivät tabloidiin tammikuussa 2011, Satakunnan Kansa vuotta myöhemmin. Aamulehden tabloidipäätökseen vaikutti Jokisen mukaan kolme syytä: tabloidi on kooltaan kätevämpi, muut Alman lehdet ovat jo siirtyneet tabloidiin ja Helsingin Sanomien formaattimuutoksen jälkeen koko Suomen sanomalehtikenttä tulee jättämään broadsheetin taakseen. – Olemmehan me pitkään puntaroineet tätä asiaa, tehneet selvityksiä ja seuranneet Hesaria. Nyt meillä on oiva tilanne sikäli, että saamme paljon oppia tabloidin tekemisestä muilta konsernin lehdiltä, Jokinen sanoo. Vain lehdet, kiitos! Ilmoitus syntyi lukumuistoista Koelehden sivukarttaa hahmottelevat toimittaja Mikko Husa (vas.), ulkoasupäällikkö Stefani Urmas, uutispäällikkö Matti Posio, toimittaja Kimmo Koski, vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen, toimittaja Elina Paasonen ja toimittaja Riikka Lehtovaara. Tabloidi muuttaa tekemiskäytäntöjä niin paljon, että formaattiuudistuksen rinnalla kulkee koko ajan organisaation uudistus. Jouko Jokisen mukaan Aamulehden formaattimuutos helpottaa Alman lehtien yhteisten aineistojen tuotantoa ja sivuja tehdään jatkossa enemmän yhdessä paikassa. – Yhteisen aineiston osuus sinänsä ei kasva, sillä se on jo nyt joinain päivinä 30–40 prosenttia sisällöstä. Miten Aamulehti sitten erottuu muista konsernin lehdistä tulevaisuudessa? Siihen löytyy päätoimittajan mukaan vastaus suuremmasta volyymista ja omasta alueesta. Alma Aluemedian kaupallinen johtaja Jaakko Lintunen uskoo, että formaatti tuo haasteita mediamyyntiin. – Lehden ilmoitushinnoittelu uudistetaan perinpohjaisesti, ja se rakentuu moduulimallin pohjalle. Freemium avaa mahdollisuuksia Toinen iso muutos Aamulehdessä on verkon maksumuurin käyttöönotto tämän vuoden aikana. Aamulehti on päätynyt freemium-maksumalliin, jossa uutiset ovat ilmaisia ja syventävät laatujutut maksun takana. Aamulehti.fi:n kehitysjohtajan Seppo Rothin ja muun uudistustiimin mielestä freemium-malli on parempi kuin esimerkiksi Helsingin Sanomien käyttämä niin sanottu mittaroitu malli, jossa tietyn määrän kaikista jutuista saa lukea ilmaiseksi. – Kun mittaroitu malli on kerran otettu käyttöön, siihen on vaikea kehittää uusia tuotteita. Verkon sisällöstä maksava asiakas olettaa saavansa kaiken. Freemium-malliin sen sijaan voimme myöhemmin lisätä uusia maksullisia palveluja, Roth kertoo. Rothin mukaan Aamulehden brändi muuttuu maksumuuriuudistuksessa monipuolisemmaksi. Tähän asti nopea kävijä on nähnyt lehden verkkosivuilla etupäässä lyhyitä uutisia; pitkät analyyttiset jutut ovat olleet ”piilossa” verkon näköislehdessä. Jatkossa ilmaisessa osiossa annetaan maistiaisia siitä, mitä kaikkea syventävää, maksullista sisältöä on tarjolla. Noora Autio Hesarin ja Lehtimedian iPad-kokeilu laajenee Helsingin Sanomat ja Sanoma Lehtimedia laajentavat alueellisen sisällön jakamiseen liittyvää iPad-kokeiluaan. Kesän aikana Etelä-Saimaan digitilaajat ovat päässeet lehden iPadversiossa lukemaan Helsingin Sanomien juttuja ja toisinpäin. Kohta mukaan tulevat myös Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat. – Selvitämme, minkä verran alueellisille sisällöille on kysyntää, Sanoma Lehtimedian kehitysjohtaja Lasse Palminen kertoo. Etelä-Saimaa on tarjonnut Helsingin Sanomien iPad-versioon samat sisällöt kuin omaankin versioonsa. Olennaista on juuri paikallisuus. Hesarin sisällöt taas on valittu EteläSaimaaseen siten, että eri osioista (uutiset, talous, kulttuuri, urheilu, miksi ihmeessä jukka vuokola / aamulehti hatun nosto Tabloidi paketoi uutiset ja hyödyn teemat ja mielipiteet) tulee sopiva katsaus päivän juttuihin. – Pääkaupunkiseudulla Etelä-Saimaan jutuista ovat olleet kiinnostuneita erityisesti ne, jotka seuraavat raja-alueen ja Venäjän asioita. Meidän lukijoitamme taas kiinnostavat Hesarin valtakunnalliset jutut, kertoo Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien vastaava päätoimittaja Pekka Lakka. – Hesarin iPad-sovelluksessa EteläSaimaata lukevat tyypillisesti tilaajat, jotka ovat joko kotoisin Itä-Suomesta tai joilla on kesäpaikka siellä, jatkaa Development Manager Tuomas Pättö Sanoma Newsistä. Kokeilusta tehdyn lukijakyselyn tulokset olivat positiivisia. Jos kokeilusta myöhemmin siirrytään käytäntöön, raha tulee mukaan kuvaan ainakin Lehtimediassa. – Silloin esimerkiksi Etelä-Saimaan yhdistelmätilaukseen (paperilehti ja digilehti) saisi halutessaan mukaan Hesarin iPad-sisältöjä pientä lisämaksua vastaan, Palminen sanoo. – Etsimme avoimesti uusia ratkaisuja, miten kuluttajilta saadaan tuloja verkosta. Kun tekniikka kehittyy, sitä kannattaa hyödyntää, Lakka lisää. Tuomas Pätön vastaus lisämaksua koskevaan kysymykseen on varovaisempi: – Arvioimme kuluttajapalautteen perusteella eri vaihtoehtoja toimintamallin vakinaistamisesta ja laajentamisesta syksyn aikana. Lehtien iPad-versioita voi kokeilla ilmaiseksi yhden päivän. Noora Autio Kärkimedia kampanjoi kesän aikana suoramainontaa vastaan. Osa Kärkimediaan kuuluvista sanomalehdistä jakoi tilaajilleen mainokset kieltävän tarrakortin kiinnitettäväksi oveen tai postilaatikkoon. Tarrassa oli teksti: ”Ei mainoksia, vain lehdet kiitos”. Miksi ryhdyitte tällaiseen kampanjaan ja millaista palautetta olette saaneet, Kärkimedian toimitusjohtaja Kimmo Laaksonen? – Kyseessä oli kertaluonteinen markkinointitoimenpide kesäksi. Tarkoituksena oli estää postilaatikoiden täyttyminen niin sanotusta ”roskapostista” ihmisten ollessa lomillaan paljon poissa kotoa. Halusimme saada suoramainonnalta tilaa tilatuille lehdille. Useat lehdet ovat tehneet vastaavanlaisia toimia ennenkin, mutta nyt lehdet toivoivat keskitettyä ja kustannustehokasta kampanjaa meidän kauttamme. Suoramarkkinoinnin puolelta minun korviini asti ei ole kantautunut kommentteja. Miten vaikea vastus suoramainonta lehdille oikeastaan on? Suoramainonta on kilpailijamme. Lehden etu on, että se on tilattu, haluttu ja maksettu palvelu, jossa ihminen pystyy itse vaikuttamaan siihen, mitä postilaatikostaan saa. Noora Autio Graafisen suunnittelun opiskelija Linnea Soinne meinasi aluksi juuttua aavistuksen ankeisiin ja syyllistäviinkin ideoihin suunnitellessaan lukutaitopäivän ilmoitusta. Sitten hän päätti hakea erilaista lähestymistapaa, joka toisi hymyn huulille. – Luonnosvihkoni oli pian täynnä lukemisen herättämiä muistoja: satuhahmoja, eläimiä, isä lukemassa sanomalehteä kahvikupin ääressä, sekä kuvia, jotka kertoivat lapsen mielikuvituksen lentämisestä. En kuitenkaan halunnut päätyä liian perinteiseen tyyliin, jossa lapsi istuisi vanhempansa sylissä kuuntelemassa satua, kertoo Metropolia ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelmassa opiskeleva Soinne. Monen päivän, idealistan ja luonnoksen jälkeen syntyi ilmoitus, jossa pikkupoika pyytää isäänsä lukemaan mörköäänellä satukirjaa. Ilmoitus korostaa lukemista tukevan vanhemman merkitystä lapsen lukutaidon kehittymiselle. Se muistuttaa erityisesti isiä siitä, että kaikki lukeminen on hyväksi. – Halusin tehdä pojan kädessä olevasta kirjasta lasta itseään kiinnostavan, ja niin syntyi kolmisilmäinen otus kirjan kanteen, Soinne kertoo. Soinnen tekemä ilmoitus valittiin voittajaksi 21 opiskelijatyön joukosta. Suomen Lehdistö nostaa hattua raikkaan iloiselle ilmoitukselle ja kaikille lapsilleen lukeville vanhemmille. > YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää vietetään 8. syyskuuta. Ilmoitusaineiston voi ladata Sanomalehtien Liiton aineistopankista www.sanomalehdet.fi. Noora Autio SuomenLehdistö 6/2013 7 Xxxx
• aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Ei mikään instituutio Helsingin Sanomien päätoimittaja Riikka Venäläinen ei pokkuroi muita eikä itsekään tahdo olla pokkuroitavana. Riikka Venäläisen työhuoneessa fläppitaululla on luonnos Helsingin Sanomien kannesta. Leijona sulkakynän kanssa, tuttu nimiö. Niiden alla grillivarras ja pyöreänenäiset ihmiskasvot. Esimerkiksi tällaista ilmeisesti on paljon puhuttu työn ja perheen yhdistäminen: Venäläisen lapsi piirteli juhannuksen kynnyksellä Sanomatalossa sillä aikaa kun äiti kirjoitti viimeistä kolumniaan ennen vapaita. Jos Venäläinen, Helsingin Sanomien virkaa tekevä vastaava päätoimittaja, valitaan tehtävään pysyvästi, oma maisemakoppi ja raskaat nahkahuonekalut vaihtuvat avokonttoriin. Paino sanalla jos. Vastaava päätoimittaja valitaan syksyn aikana, ja nyt tunnelma toimituksessa on odottava. Ja samalla vähän huolestunut, tosin eri syystä: säästöpaineita on myös lasikuutiossa. – Kriisitietoisuus on kohdallaan toimituksessa. Sellainen, että hitto nyt taistellaan ja otetaan homma omiin käsiin. Ihmiset tuolla protoilevat kaikenlaista hienoa ja ideoivat uudenlaisia juttuja. On innostunutta startup-henkeä, Venäläinen kertoo. Helsingin Sanomat on itsekin yltänyt otsikoihin viime vuosina. On kirjoitettu tabloidista, maksumuurista, Nelosen uutisten kanssa yhdistymisestä, vastaavan päätoimittajan Mikael Pentikäisen erottamisesta, Radio Helsingin lopetusuhasta… Lisäksi Venäläisen ruuhkavuosiin osuvat paitsi päätoimittajaksi nousu keväällä 2011 ja Pentikäisen saap- Oma jakelu loppui Kangasalla Kangasalan Sanomat lopetti vuodesta 1988 saakka toimineen jakeluorganisaationsa. Syyskuun 2. päivästä lähtien pääosa lehdistä kulkee Alma Manun varhaisjakelussa. Pieni siivu jäi Itellan päiväkantoon. Lehti selvitti pitkään vaihtoehtoisia jakeluratkaisuja, koska oman jakeluorganisaation pyörittäminen on raskasta. Muutoksen taustalla on raha. – Säästämme vuodessa kymmeniä tuhansia. Pelkällä Itellan päiväjakelulla säästö olisi vieläkin suurempi, sanoo päätoimittaja Matti Kauhanen. Ratkaisuun vaikutti myös Kangasalan laajeneminen. 8 SuomenLehdistö 6/2013 Riikka Venäläisen mielestä lähdön hetkessä on aina ollut jotain maagista. Siksi hän halusi kuvauttaa itsensä Helsingin päärautatieasemalla. paisiin hyppääminen toukokuussa myös vauva, viisilapsisen uusperheen kuopus, vuosi sitten kesällä. Kun ensimmäinen Hesarin tabloidinumero tuli ulos, Venäläisen ”jalka ” Lehden tehtävä ei ole opettaa, mikä on oikein ja väärin. ” – Meillä on jo hoidettavana 30 jakopiiriä. Jos alueelle menee vain muutama lehti, ne ovat kalliita kappaleita, Kauhanen kertoo. Oman jakelun piirissä olleet tilaajat saivat lehtensä ilmestymispäivää edeltävänä iltana. Uusi järjestely vähentää talouksia, joihin lehti menee vasta päiväkannossa. Muutoksesta on tiedotettu lukijoille, ja siitä on tullut jonkin verran harmitteluja. Yrittäjät sen sijaan eivät ole kommentoineet asiaa. – Iltajakelu alkoi päivittäistavarakauppiaiden toiveista. Nyt he eivät pidä sitä enää niin välttämättömänä, kun ilmoittelukin on vähentynyt. Toimitukselle muutos tietää lisäaikaa, kun lehti painetaan vasta yöllä. Kauhanen arvioi, että jakoaika- kuopi” kotona. Vanhempainvapaalla hän luki lehteä melkein kuin kuka tahansa. Siinä roolissa Venäläistä alkoi mietityttää, näkyvätkö toimittajien arvot ja elämäntapa liikaa Helsingin Sanomissa. – Jotkut aiheet ylikorostuvat, ja joissakin aiheissa on valmiiksi hyvikset ja pahikset. – Kyllä me olemme kirjoittaneet suhteessa hirveän paljon enemmän pyöräilystä kuin yksityisautoilusta, ehkä koska toimittajat tykkäävät ajaa pyörällä. Tai Flow-festivaaleista, kaupunkiviljelystä ja baarielämästä, itsekin työmatkansa polkeva ja baarissa käyvä Venäläinen heittelee. Hänen mielestään kyse ei ole isosta ongelmasta, lähinnä vivahteista. – Lehden tehtävä ei ole opettaa, mikä on oikein ja väärin, vaan tarjota tietoa. Moraalinen asiantuntijuus on lukijalla, Venäläinen linjaa. taulu saattaa lisätä kiinnostusta myös verkkojulkaisuun. – Olemme uusimassa näköislehteä ja lisäksi julkaisemme uusia verkkotuotteita vielä kuluvan syksyn aikana. Kaija Jäppinen den laskutusvälillä. Ainoastaan kerran vuodessa maksavien kestotilaajien kuukausihinta on yhden euron muita halvempi. Tilaajilta on tullut uudistuksesta paljon positiivista palautetta, ja asiakaspalvelijat ovat kokeneet, että kuukausihinta on helpompi selittää ja ymmärtää kuin aiempi eripituisiin laskutusjaksoihin perustunut hinnoittelu. Alma Median maakuntalehdet siirtyivät kuukausihinnoitteluun kesäkuun alussa. – Päätös syntyi pohdinnasta, että jos lehteä lähdettäisiin nyt täysin uutena tuotteena hinnoittelemaan, miten kannattaisi toimia. Haimme esimerkkiä digitaalisten palveluiden, kuten maksu-tv-palveluiden, Alman kuukausihinnat kelpaavat tilaajille Kangasalan Sanomat kulkee nyt pääosin Alma Manun kyydissä. Alma Median lehtitilausten uusi kuukausihinnoittelu on osoittautunut toimivaksi. Lehdet myydään nyt kuukausihinnalla, ja tilaushinnat ovat pääsääntöisesti samat laskutusjakson pituudesta riippumatta. Enää tilaus ei siis tule edullisemmaksi esimerkiksi neljän kuukauden laskutusvälillä kuin kolmen kuukau-
• Kuka? Riikka Venäläinen syntyi Kotkassa vuonna 1971, varttui Espoossa ja asuu Helsingin Töölössä avomiehensä Helsingin Sanomien urheilutoimittajan Kari Räisäsen kanssa. Venäläinen tuli harjoittelijaksi Helsingin Sanomiin vuonna 1996. Ennen päätoimittajaksi nimittämistään vuonna 2011 hän ehti toimia mm. HS:n kaupunki- ja uutistoimituksen esimiehenä, uutispäällikkönä sekä Me Naisten toimituspäällikkönä. Venäläinen luki taloustiedettä ja kansainvälistä politiikkaa ja haaveili huilusta uraa ennen kuin päätyi tiedostusopin pariin ja toimittajan uralle. YTM ja Sanoman toimittajakoulun käynyt Venäläinen harrastaa kuorolaulua, kuntoilua ja lukemista. Puntari >Valinnaiskielet vai pakkoruotsi? Hyötyruotsi. En suostu sanomaan pakkoruotsi. Hyötyruotsi on kaksikielisen Suomen rikkaus. > Digi vai printti aamupalalla? Kun herään sängystä, mobiili. Aamupalapöydässä ei meidän perheessä pysty lukemaan yhtään mitään. > Gojimarjat vai einespitsa? Gojimarjat vaikka olen kyllästynyt niihin. Mä olen terveysfriikki. Mutta nyt Venäläinen on palannut Sanomataloon hoitamaan uudistusten jälkipyykkiä. Tabloidi ja maksumuuri olivat hänen mielestään oikeansuuntaisia ratkaisuja. Rimaa on kuitenkin ”varaa nostaa”. Helsingin Sanomissa on käynnissä massiivisen kuuloinen laatuhanke kielivirheiden karsinnasta aina kolumnikirjoittamisen tason nostamiseen ja parempaan uutishankintaan. Päätoimittaja tahtoo tuoda ”uu- tisskeneen” parempaa ymmärrystä lukijoiden tarpeista. Se tarkoittaa asiakaspalveluun tulevan palautteen, lukijatutkimusten ja verkkoanalytiikan parempaa hyödyntämistä. – Viime vuonna ihmiset tekivät täysillä töitä, että ylipäätään saatiin näin monta muutosta tapahtumaan. Muotoa uudistettiin, nyt on aika kääntää katse syvällisesti sisältöihin, Venäläinen sanoo. hinnoittelusta. Lehden hintamielikuva on uudessa mallissa huokeampi, kertoo Alma Aluemedian myyntijohtaja Jaakko Sipola. Samalla lehtien näköislehden ja arkiston sisältävän digi+-palvelun kuukausihinnaksi tuli kolme euroa sekä jokapäiväisen lehden tilaajille että viikonlopputilaajille. Noora Autio Oulun ytimeen, kaupungin pohjoispuolelle ja eteläisiin ympäryskuntiin. Työtä vetäneen kehityspäällikön Juha Portaankorvan mukaan syyskuussa kerätään yhteen toimituksen, myynnin ja lukijoiden kokemukset ja päätetään versioinnin jatkosta. Portaankorvan mukaan eri sisältöisten sivujen tuottaminen yhtenä päivänä viikossa ei ole kuormittanut toimitusta liikaa. Sivu on myös kiinnostanut uusia ilmoittajia. Lukijapalaute on jakautunut. Versiointialueen reunoilla on arvostettu läheisiä juttuja. Toisaalta useita painoksia nähneet ovat saattaneet kokea, että joku kiinnostava juttu puuttuu omasta lehdestä. – Esimerkiksi Limingassa saattaa asua ihmisiä, joilla on hyvin vahvat Kaleva aloitti odotetut paikallispainokset Kaleva aloitti pitkään kaavailemiensa paikallispainosten julkaisemisen kesäkuussa. Toimitus versioi tällä hetkellä paikallissivun torstaisin. Sisällöltään poikkeavat painokset jaetaan kolmelle alueelle, karkeasti Tabloidiin siirryttäessä viikonlopun lehtiin tuli paljon lifestylea. Venäläisen mukaan nyt on aika satsata asiajournalismiin. – Hesarin ominta aluetta ovat uutiset, fakta ja analyysi, tiukka asiajournalismi, joka voi olla samalla nautittavaa. Venäläinen tahtoo lehdestä ”kaiken pinnan ja hutun” pois. Ei hän toki ole siivoamassa kevyiksi miellettyjä teemoja lehdestä: yhtä hyvin ruoka- kuin politiikan journalismi voi olla pinnallista tai syvällistä. Kun työtoverit ja entiset pomot luonnehtivat Riikka Venäläistä julkisuudessa, ylisanat tahtovat loppua kesken. Niin käy nytkin. Venäläinen on arvioijien mukaan muun muassa aina hyvällä tuulella, innostava, ratkaisukeskeinen, hyvin spontaani ja hierarkiaton esimies, joka johtaa tilanteita siitä numeroa tekemättä. Erään alaisen mukaan Venäläisen erottaa muista Sanoman lahjakkaista toimittajista ennen kaikkea äärimmäinen tehokkuus. Ehkä se selittää, miten Venäläinen onnistuu olemaan sekä työ- että perhekeskeinen yhtä aikaa? Heikkouksia pitää kaivaa. Sellaisiksi epäillään kokemuksen ja yhteiskuntasuhteiden puutetta. Miksi Venäläinen itse ajattelee nousseensa Helsingin Sanomien päätoimittajaksi? – Ehkä valintaan on vaikuttanut, että olen tällainen suorasuu, uskallan kyseenalaistaa vallitsevia totuuksia. Se on lapsuudenkodista peräisin olevaa anarkiaa, etten pokkuroi auktoriteetteja. Venäläinen ei itsekään tahdo olla ylöspäin katsottava instituutio eikä toivo sitä roolia edes Helsingin Sanomille. Instituutiot kun ovat jähmeitä ja etäisiä. – Visio, mikä mulla on Hesarista, on yhteisöllinen, enemminkin rakas ja minulle kuin korkealla ja hieno. Riikka Virranta siteet Ouluun. Heitä saattaa kiinnostaa enemmän Oulun asiat kuin Tyrnävän, joka taas kuuluu samaan versiointialueeseen. Riikka Virranta ammattiauttaja Johanna Kannasmaa Kulttuuri on myyvä teema Aamulehti tekee useita teemalehtiä pitkin vuotta. Miten syntyy sekä lukijoita että ilmoittajia kiinnostava konsepti? Myyntijohtaja Jaana Ojatalo: Lehden teeman valinta on tärkeä. Sen pitää olla ajankohtainen ja kiinnostaa riittävän isoa osaa lukijoista. Ideat syntyvät trendejä haistellen. Mediamyynnissä kyselemme asiakkailta, mitä meiltä puuttuu. Teemat, jotka ovat lähteneet lentoon, ovat yhteistyötä toimituksen kanssa. Uusin teemalehtemme Taide & Viihde yllätti meidät. Ainoat risut lukijoilta olivat, että lehti ilmestyy liian harvoin. Teema kantaa, koska Aamulehdessä on erinomainen kulttuuritoimitus: näkökulmia löytyy räpistä filharmoniaan. Lehdessä on myös menokalenteri ja tapahtumailmoittelua. Esimerkiksi Tampereen Komediateatterilla on ollut keskiaukeamalla ilmoitusliite joka kerta. Hyvä esimerkki on myös Harrasta & Luo -lehti, joka ilmestyy syksyllä ja vuoden alussa. Siinä on kappalemääräisesti paljon ilmoittajia, jotka eivät muuten näkyisi meillä ollenkaan. Toinen teemalehtien etu on kohdentaminen, kun sanomalehti yleensä koetaan massamediaksi. Jos lehti ei vedä, se lopetetaan. Kodin elektroniikkaliitettä kokeilimme kaksi kertaa. Ilmoituksia oli kuitenkin liian vähän, sillä elektroniikka on tavaratalojen markkinoinnissa sisällä. Työ & Raha taas ei vetänyt, koska sunnuntain lehti on niin vahva työpaikkailmoittelussa. Päätoimittaja Jorma Pokkinen: Teemalehden pitää tuottaa hyötyä lukijalle juuri silloin, kun se ilmestyy, antaa ohjeita ja vihjeitä. Jos toimitus huomaa, että jossakin aiheessa pitäisi palvella paremmin, siitä keskustellaan mediamyynnin kanssa. Rahapuoli on eittämättä tärkeä. Sisällöstä vastaa ” Teemalehden pitää tuottaa hyötyä lukijalle.” lehden tuottaja eli journalisti, eikä minkäänlaista ohjausta tule mistään. Aamulehdessä erikoislehdet ovat osa esimieskoulutusta. Tuottajaksi valitaan usein toimittaja, joka tuntee lehden aihepiirin. Kun lehti tehdään melkoisen joukon kanssa, samalla oppii esimiesvalmiuksia. Iltapäivälehdille teemalehdet ovat jo merkittävä tukijalka. On iso asia, miten printtimedia laajentaa osaamistaan erikoistuotteisiin. Riikka Virranta Oikaisu Kesäkuussa julkaistussa Suomen Sanomalehdet 2013 -erikoisnumerossa oli virheitä. Lehtien yhteystietojen kohdalla joidenkin lehtien julkaisuyhtiön toimitusjohtajaksi on kirjattu virheellisesti koko konsernin toimitusjohtaja. Myös sanomalehtien lukijapeittoa koskevassa graafissa yli 40-vuotiaiden lukijoiden tiedot ovat väärin. Oikeat tiedot on julkaistu verkossa osoitteessa www. suomenlehdisto.fi. SATU KETTUNEN SuomenLehdistö 6/2013 9
• talous Lehdistötuki Skandinaviassa SANOMALEHTIEN SAAMAN tuen määrä ja lajit vuonna 2012, € Suora lehdistötuki erotuksena epäsuorasta tuesta eli esimerkiksi alennetuista arvonlisäverokannoista. 11 % jakelutukea 89 % tuotantotukea 62 000 000 100 % tuotantotukea 47 000 000 92 % tuotantotukea 7,5 %saamenkielisten sanomalehtien tukea 0,5 % jakelutuki Finnmarkin alueelle 39 000 000 100 % tukea vähemmistökieliseen uutistuotantoon Tuki kasvanut viime vuosina 500 000 Arvonlisäveron tasot Printtitilaus Irtonumerot Tuki pysynyt entisellään viime vuosina Suoraa tukea saavien lehtien osuus kaikista maan sanomalehdistä Digitilaus Ruotsi 6 % 6 % 25 % Norja 0 % 0 % 25 % Tanska 0 % 0 % 25 % Suomi 10 % 24 % 24 % Ruotsi Tuotantotuki 50 % Norja Jakelutuki 80 % Tanska 60 % Suomi 100 % 0,5 % Naapurit nauttivat tukia Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa valtio tukee sanomalehtiä avokätisemmin kuin Suomessa. Miltä maistuisi kuuden ja puolen miljoonan euron rahoitus valtion kassasta Svenska Dagbladetin tapaan? Entä Tanskan levikiltään suurimpien päivälehtien noin kolmen miljoonan avustus? Tai jos edustamasi lehti on pieni, lämmittäisikö esimerkiksi ruotsalaisen, kolmipäiväisen paikallislehden Filipstads Tidningin jakeluun saama tukisumma, noin 5 700 euroa? Katsaus Skandinavian maiden lehdistötukeen osoittaa, että Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa valtion avustus lehdistölle on huomattavasti vuolaampaa kuin Suomessa. Sanomalehtien saamat vuotuiset summat liikkuvat naapurimaissa 50 miljoonan euron molemmin puolin, kun Suomessa lehdistötuki on vain noin prosentin tästä, ja sitä jaetaan ainoastaan vähemmistökieliseen uutistuotantoon. Tuen ehdot vaihtelevat maittain, mutta kaikissa kolmessa naapuri- 10 SuomenLehdistö 6/2013 maassa rahan tarkoitus on vahvistaa demokratiaan kuuluvaa debattia ja sen monimuotoisuutta. Tukea kakkoslehdille ja köyhille Ruotsissa valtio suosii kakkoslehtiä. Lehdistön monimuotoisuuden turvaamiseksi tukea saavat sanomalehdet, joiden peitto alueellaan on alle 30 prosenttia. Svenska Dagbladetin mijoonatukia selittää se, että Tukholmassa, Göteborgissa ja Malmössä ilmestyvät lehdet saavat ylimääräistä normaalin tuotantotuen päälle. Lisäksi valtaosa ruotsalaisista kotiin kannettavista sanomalehdistä saa jakeluun tukea, jonka ehtona on yhteistyö aamukannon järjestämisessä muiden lehtien kanssa. Käytännössä lähes kaikki ruotsalaiset sanomalehdet saavat valtiolta avustusta, jonka suuruus vaihtelee sadoista miljooniin euroihin. Norjassa valtion rahaa saavat pienilevikkiset ja taloudellisesti tiukoilla olevat lehdet. Jos vuositulos ylittää kahden miljoonan norjan kruunun eli noin 250 000 euron rajan, tukea ei tule. Vaikka valtaosa maan sanomalehdistä nauttii avustusta, tuensaajien joukko kattaa alle viidenneksen norjalaislehdistön kokonaislevikistä ja henkilötyövuosista. Norjassakin suurimmat rahavirrat menevät kuitenkin valtakunnallisesti merkittäviksi luokitelluille kakkoslehdille. Tanskassa käytännössä kaikki kotiin kannettavat lehdet saavat jakelutukea, jota voivat saada myös kaupunkilehdet. Ensi vuoden alusta jakelutuki muuttuu tuotantotueksi, jonka suuruuden määräävät toimituskustannukset. Samalla rahahanat avautuvat myös vain verkossa toimiville kaupallisille julkaisuille ja palettiin tulee tuotekehitystuki, jollaista myös ruotsalaislehdet saivat 2000-luvun alkupuolella. Kaikissa kolmessa maassa tuensaajien on täytettävä myös lukuisia muita ehtoja muun muassa ilmoitusten ja oman sisällön määrällisistä suhteista. Esimerkiksi Norjassa val- ”Lähes kaikki ruotsalaiset sanomalehdet saavat tukea, jonka suuruus vaihtelee sadoista miljooniin euroihin.” tiolta ei heru rahaa, jos lehteä julkaiseva yritys jakaa osinkoja. Alv-tasotkin alemmat muualla Myös epäsuora lehdistötuki on avokätisempää muualla. Norjassa ja Tanskassa printtitilauksia ei veroteta, ja Ruotsissakin niiden arvonlisävero on kuusi prosenttia. Kolmen maan sanomalehtiliitoista kerrotaan, ettei korotuksiin ole kovia paineita. – Poliitikot tuntevat lehdistön tilanteen. Ajankohtainen kysymys on pikemminkin digitaalisten julkaisujen alv:n laskeminen, Ruotsin sanomalehtien liiton toimitusjohtaja Per Hultengård kuvaa. Alv-asioissa Euroopan unioni rajoittaa jäsentensä ratkaisuja. EU tulkitsee, että maksullinen verkkosisältö on palvelu eikä tuote, ja alennettu alv-kanta on sallittu vain tuotteille. Luxemburg ja Ranska ovat kuitenkin sakkojenkin uhalla alentaneet kirjojensa digi-alv:n. Euroopan sanomalehtikustantajien yhteinen tavoite on muuttaa säädöksiä niin, että se mahdollistaa digitaalisille tuotteille alemman arvonlisäveron. Printtitilauksissa EU hyväksyy jäsenilleen kaksi alennettua arvonlisäverotasoa, joista alemman pitää olla vähintään viisi prosenttia. Printtitilausten alv:n laskeminen Ruot-
• SuomenLehdistö messuopas World Publishing Expo 2013 Berliini 7.10.–9.10.2013 Toimitus Ilmoitusmyynti ja kuvankäsittely Verkko ja mobiili Levynvalmistus, paino ja jälkikäsittely Messe Berlin GmbH Teksti: Markku Kurki SuomenLehdistö 6/2013 11
• Toimitus Twipe Warum Veral 3.2 .625 Tiedon etsintä ja analysointi on tulevaisuuden merkittävin kilpailutekijä. Mobile Event Guide Getty Images 3.2.510 3.2.515 3.2.520 3.2.420 3.2.525 Medien-Service Untermain Vuorovaikutus lukijan kanssa tekee lukijasta myös toimittajan. Newsfactory Maksumuurit muistuttavat, että ilmaista työtä ei ole. 3.2.415 Anygraaf (2.2.241) on uskollinen Ifra-näyttelyn esiintyjä. Se on yksi harvoista näytteilleasettajista, jonka tuotepaletilla on näkyvä ja jatkuva historia. Anygraafin ratkaisuja eivät yrityskaupat ole horjuttaneet. Sisällönhallintajärjestelmä Neo on tietysti vahvasti esillä. Erityisen kiinnostava on mobiilikanavien käyttöohjelmisto AnyReader ja sen rooli keikkuvassa näyttöjen ja käyttöjärjestelmien turbulenssissa. Anygraaf vinkkaa myös kehittävänsä muutaman suomalaisen kumppanin (mm. Helsingin Sanomat, DNA, Leia Media) kanssa uutta, printtimediaa tukevaa ”ePaperi-ekosysteemiä”. Konseptissa jaetaan tilauksen yhteydessä aurinkoenergialla latautuva värilliseen eInk-näyttöön pohjautuva lukulaite, johon lukija voi jatkossa koota tarjolla olevasta toimitusmateriaalista haluamansa ”sanomalehden”. Newscycle (1.2.300) on Ifra-näyttelyveteraanien DTI:n ja Saxotechin liitto. Heinäkuun lopulla pamahti merkittävä uutispommi, kun nämä kaksi Suomen markkinoitakin tunnustellutta isoa pelaajaa ilmoittivat yhdistyvänsä Newscycle Solutionsiksi. Uudella firmalla on perintönään yli 3 000 asiakasta ympäri maailman. Yrityksen johto on koottu molemmista sulautujista. Berliinin Expossa on hyvä tilaisuus nuuhkia, millaiseksi uuden yrityksen tuotevalikoima muotoutuu. Kiinnostavaa on myös se, miten Newscycle ottaa Suomen markkinat haltuunsa. PCS (1.2.222) ennustaa tuotteillaan muutamaa julkaisuyritysten tulevaisuuden kannalta elintärkeää painopistettä. Ensiksi toimitukselle on tehtävä työkaluja, joilla se kykenee hankkimaan ja analysoimaan tietoa määrättömän suuresta tietomassasta. Toiseksi toimituksen työkalujen on pelattava yhteen asiakashallinnan ja jo menneen maailman asiaksi usein tuomitun levikkimarkkinoinnin kanssa. Palettiin kuuluu myös ilmoitusmyynnin sovelluksia. PPI (1.2.520) esittelee työkaluja lehden ja verkkopalvelun tuotantoon. Yrityksellä on mm. tiukasti InDesignin varaan rakennettu toimitusjärjestelmä, pienelle erikoistoimitukselle räätälöity sovellus ja pilvipalveluna toimiva toimitusjärjestelmä. Scoopshot (3.2.600-Q) panee järjestykseen kännykällä toimivat amatöörikuvaajat ja toisaalta ohjaa myös ammattikuvaajille tarjottuja työtehtäviä. Viime vuonna Scoopshot oli vielä enemmän hyvä idea kuin koettu konsepti, nyt se on jo kypsynyt ekosysteemi. Yrityksen osastolla saa tietoa, miten sen työkaluja käytetään ja millaisia vaikutuksia uudesta työtavasta on julkaisijan tuotteisiin ja talouteen. 12 SuomenLehdistö 6/2013 3.2.320 3.2.323 3.2.421 3.2.422 3.2.402 3.2.400 3.2.300 MSP 3.2.322 3.2.221 3.2.310 multicom 3.2.220 Elpical 3.2.120 EidosMedia CGI Deutschland DIG 3.2.315 evolver VRS Media 4cPlus 3.2.401 dpa dpa digital services AP, mecom, APA-IT MSH red.web 3.2.410 3.2.600 Lineup Systems 3.2.210 native media Shutterstock 12 qm 3.2.205 3.2.301 3.00 3.2.201 Miles33 3.2.100 Fotolia 3.2.200 HALL 3.2 1.2.750 SUPAG Zissor Technotrans 1.2.450 1.2.550 Airloc Schrepfer EMGroup 3.00 Visiolink Comyan 1.2.650 Honeywell 9 qm 1.2.451 4.00 1.2.252 1.2.251 Fotoware 1.2.250 Print2Pad picturesafe 1.2.150 1.2.843 Integration X 1.2.841 Wave 2 Hamann & Partner dataplan 1.2.646 1.2.645 ingenieurbüro mauser-kaiser 1.2.741 1.2.640 1.2.742 PageSuite 1.2.840 1.2.740 arvato systems Laidback Solutions Atexin (1.2.610) One View -konsepti huomioi akuutin palvelujen maksamisen paywall-ratkaisuillaan. Atex oli yksi ensimmäisistä, joka nosti verkkojulkaisut kehityksen kärkeen motollaan ”Net First”. Nyt teemana on erityisesti kohdentaminen. Esillä on myös uusia yhteistyökumppaneita. Eidosmedia (3.2.210) on aina ollut näyttelyssä isoin panoksin. Vaikka se ei olekaan aktiivinen Suomen markkinoilla, sen toimituksen työkalujen kokonaiskonseptia on opettavaista seurata. Ifrassa yritys esittelee erityisesti iPadtuotteiden tekemisen malliaan. VDL Leomedia alfa Media Partner 3.2.416 Media Port SoLoMo JJK SAPRO TypoServ 3.2.423 HELIOS Software 6.00 3.2.628 Evolok Monikanavainen tuotanto pitää automatisoida. Hybris, mediaspectrum 1.2.730 1.2.830 Mundiware CCI Europe kau und behrens, pme maurer Welas Tieto 1.2.631 protecmedia Infomaker Baldwin 1.2.532 1.2.630 Prosys 1.2.531 Infra Logic 1.2.533 Affeldt 1.2.530 Goss Beck & Pollitzer 1.2.140 1.2.240 1.2.340 1.2.440 1.2.145 Grafikontrol VPM 1.2.335 1.2.330 Felix Böttcher TECHNIWEB 1.2.235 D-Share PrimeUV 1.2.230 TMI 1.2.130 Contitech 1.2.125 1.2.325 Media Port Revenues Atex 1.2.610 1.2.700 Organiser's Office Fairnet KBA 1.2.520 1.2.701 Systems Europe 1.2.505 1.2.502 1.2.500 Option 1.2 .501 1.2.400 Kodak Krause-Biagosch wobe-team 1.2.320 1.2.310 1.2.420 Tansa Kinyo Schur Packaging Q.I. Press Controls 1.2.315 NEWSCYCLE Solutions 1.2.300 PCS 1.2.222 1.2.210 Ferag QWAM 1.2.223 1.2.220 Digital Collections 1.2.205 1.2.120 WRH Marketing Valecom InterRed 1.2.221 Mosca IE Graphic Engin. Tolerans DCOS Tensor Dorstener Drahtwerke ppi Media 1.2.100 1.2.200 ENTRANCE HALL 1.2 Ilmoitusmyynti ja kuvankäsittely Ilmoitusprosessin ja prepressin painopisteet yhtenevät. Ilmoitusmyynti ja -tuotanto sekä itsepalvelu on hallittava kaikissa kanavissa. Ilmoitusten tehoa on mitattava. Ohjelmat ulkoistetaan pilviin. Adflow (2.2.325) on Ifran vakiovieras. Yritys tuottaa työkaluja ilmoitustuotannon hallintaan. Se kertoo yksinkertaistavansa prosesseja ja tehostavansa henkilötyötä erityisesti minimoimalla tietoteknisten asiantuntijoiden tarvetta. Valmiiden pdf-ilmoitusten tekoon tarjotaan tarkistus- ja korjaustyökaluja. Eri käsityövaiheisiin käytettävät työkalut perustuvat yleisiin selaimiin, erityistä ylläpitoa vaativia käyttöohjelmia ei tarvita. Boomads (3.2.600-B) on yliopistomaailmasta ponnistava start-up, joka markkinoi erilaisia sisältöpalveluita. Yritys liittää ilmoittajan, sosiaalisen median ja julkaisijat yhteen eli näyttää olevan jonkinlainen uuden aallon mediatoimisto. Classwizard (2.2.140) on Java-ohjelmistoilla operoiva ilmoitustyökalujen valmistaja. Nyt se on tuonut sovellustensa rinnalle HTML-5tekniikalla toimivan ilmoitusmyynnin ja tuotannon pilviratkaisunsa Dispocloudin. Sovellukset sopivat niin perinteiseen lehtituotantoon kuin uusiin verkkokanaviin. FotoWare (1.2.250) panostaa erityisesti kuvatuotannon sovelluksiin. Ohjelmat on tar- koitettu mm. digitaalisten kuvien automaattiseen konvertointiin, värinhallintaan, kuvavirranohjaukseen, viitetekstien indeksointiin, dokumenttien arkistointiin ja selailuun sekä valintaan. Yritys julkistaa Ifrassa uuden 8.0-version. FotoWeb 8.0:ssa on uudistettu käyttöliittymä, lukuisia uusia järjestelmätason ominaisuuksia ja toiminnallisuuksia kuten integraatiomoduuli cms-järjestelmiin ja sivuton selaus (Infinite scrolling). FotoWeb Desktop-moduuli on uudistettu. Myös Index Manager, Fotostation, Color Factory ja Connect ovat saaneet uuden 8.0-version. Impact Engine (1.2.710-N) on yhdysvaltalainen kymmenisen vuotta vanha yritys, joka taitaa erityisesti paikallisten mediayritysten display add -verkkoilmoittelun työvaiheet. Yritys painottaa ilmoitusasiakkaan ja julkaisuyrityksen yhteispeliä, johon se tarjoaa ostettavia työkaluja ja ulkoistuspalveluja. Ohjelmistot sopivat verkkoilmoittelun rinnalla myös perinteisen paperilehden ilmoitustuotannon automatisointiin. Cargo-, Sherpa-, Feedback-, FileTrain- ja ColorMan-tuotteistaan. Tuotenimet antavat vinkin siitä, mihin ohjelmistoa käytetään. Esimerkiksi FileTrain on palvelinsovellus työnkulun automatisointiin. Laidbackilla on suomalainen edustus (THT-Image), ja siksi useista käyttöliittymistä on myös suomenkieliset versiot. Mediaspectrum (1.2.730) moittii perinteisiä järjestelmätoimittajia asiakkaidensa lypsämisestä. Järjestelmät vaativat isoja tietotekniikkaresursseja ja asiantuntijoita. Jopa web-palveluina mainostetut ratkaisut on rakennettu niin, että yleisesti saatavat internetin tuotteet, kuten selaimet, eivät kelpaa sellaisenaan käytettäväksi. Tähän sotkuun Mediaspectrum tarjoaa pilvipalveluaan, jonka käyttöön riittävät normaali-ihmisen tietotekniset kyvyt ja verkosta ladattava vakioselain. Näillä hoituvat niin ilmoitusmarkkinoinnin kuin toimituksenkin prosessit, asiakashallinta ja laskutus. Integration X (1.2.742) on tunnettu Suomessakin jo vuosia ilmoitusprosessin oikaisun ja automatisoinnin työkaluistaan. Yrityksen uunituore tuotantoportaali ohjaa ilmoitusasiakkaan ja julkaisijan tekemään yhteistyötä. Tuttu Adpoint-sovellus sopii nyt myös verkkoilmoitusten tuotantoon. Planpoint on nimensä mukaisesti suunnittelu- ja sijoittelutyökalu, jolla ilmoitukset ja toimitusaineisto saadaan hallitusti lehden sivuille. Miles 33 (3.2.201) tekee sisällönhallinnan järjestelmiä, joilla ohjataan ilmoitustuotantoa, taloutta, toimitussisältöjä, itsepalvelua, verkkojulkaisuja, levikin ja asiakkaiden hallintaa. Yritys julistaa, että kun muilla sovellustuottajilla 90 prosenttia järjestelmän hinnasta maksetaan ennen kuin järjestelmä on käytössä, heillä maksut rullaavat vasta kun tuotanto on käynnissä. Yrityksen kiinnostavuutta nostaa se, että se on tuottanut järjestelmiä muillekin kuin mediatoimialalle, mm. rahoitussektorille. Laidback Solutions AB (1.2.830) Ruotsista tekee sovelluksia mm. työnkulun hallintaan ja prepressiin. Se esittelee uusimmat versiot mm. Onevision (2.2.740) tehostaa ja suoristaa prepressin työnkulkuja ja automatisoi kuvankäsittelyä. Asura- ja Solvera-ohjelmilla tehdään
• 4.2.120 Sitech 4.2.220 SMB Xynamix GraphicTeam Catering Area 4.2.320 Dalim Software 4.2.226 Fink & Partner MarkStein Software Networking Conference Lounge Participants WoodWing Müller Martini 4.2.110 M-R-S 4.2.225 sponsored by Adobe A&F 4.2.310 4.2.210 Tecnavia (2.2.120) on eräs Ifra Expon uskollisista. Sekin keskittyy nyt verkkotyökaluihin. Yrityksen toinen tukijalka median rinnalla on säähän liittyvät sovellukset. Tecnavia haluaa esitellä ulkoasultaan laadukkaille (”glossy edition”) verkon aikakausjulkaisuille suunnatun ohjelmiston. 4.2.421 4.2.420 Media Port Workflow Efficiency 4.2.105 Aquafadas 4.2.100 SITMA Schneider & Ozga Direct Mail 4.2.201 4.2.300 4.2.200 XPROMA Newsasset 14 qm 4.2.305 Roxen Internet Software 4.2.400 4.2.405 Levynvalmistus, paino ja jälkikäsittely Miehitys minimoidaan automatiikalla. 4.2.410 Offset ja mustesuihku luovat hybridipainon. Sarjat lyhenevät, tuotannosta tulee asiakaskohtaista. Ilmoitukset liitetään lehden mukaan usein eri tavoin. HALL 4.2 Newspaper Technology Perlen Papier 20 qm 2.2.250 Solikamskbumprom 2.2.350 AdFactory 2.2.252 compass 2.2.150 ClassWizard Anygraaf EAE 2.2.241 2.2.240 2.2.140 binuscan NELA 2.2.340 Sauer Walzenfabriken RECOSOIL Coatec 9 qm 2.2.220 2.2.221 2.2.222 2.2.223 Siegwerk S.E.M. 2.2.224 4C SCA Graphic Paper S& S Druckfarben Harland Simon 10 qm 2.2.745 OneVision 2.2.540 2.2.210 AdFlow Systems 2.2.730 censhare Canon 2.2.325 2.2.510 2.2.300 NTRANCE 2.2.400 GWS Valco Melton 2.2.505 2.2.940 WAN-IFRA 2.2.720 2.2.310 2.2.840 2.2.740 FUNKINFORM 2.2.100 2.2.200 AGFA 2.2.445 2.2.615 Gazette Office 2.2.930 2.2.920 2.2.725 Jugendpresse 2.2.915 FDI 2.2.620 2.2.910 manroland web systems ProImage 2.2.115 3.00 ~sedna 2.2.950 Layout Intl. 2.2.530 2.2.330 2.2.750 Lufthansa Systems 2.2.751 DotLine WIFAG ABB Holmen Paper 17.5 qm 2.2.110 2.2.550 Fujifilm 2.2.235 TECNAVIA Anygraaf 2.2.555 2.2.450 2.2.440 Toray Industries 2.2.230 2.2.130 2.2.120 Papierfabrik Palm Anygraaf Deutschland Penthion Ferag (1.2.220) esittelee jo aiemmin julkaistua minisert-konseptiaan eli kompaktia jälkikäsittelyratkaisua. WRH-marketing on lisäksi panostanut painojen uudistusprojekteihin ja tuo niihin sekä osia että osaamista. Media Port Power of Print 2.2.610 2.2.500 2.2.700 HALL 2.2 ja korjataan valmisaineistoa, erityisesti pdf-tiedostoja. Miradolla muokataan paperilehden aineistoa verkkotuotteiksi. Yrityksellä on työkaluja myös painovärien optimointiin. Yritys kehuu erityisesti tuotteidensa hinnan kilpailukykyä. Wave 2 (1.2.741) on kunnostautunut innovatiivisena järjestelmätalona. Se tuottaa työnkulkua virtaviivaistavia sovelluksia lähinnä verkkoilmoittelun tuotantoon. Tuotteista huomaa, kuinka samanlaisina prosessien ja työnkulkujen solmut ovat siirtyneet paperilehden tuotannosta verkkotuotantoon. Aineistoa on kateissa, se on rikki, aikataulut sekoavat, tekijät hukkuvat töiden massaan. Kustannustalojen menestys riippuu jatkossa paljon siitä, miten ilmoitusasiakkaille osataan tarjota tehokkaita eri kanavien paketteja. Verkko ja mobiili Mobiilimainonnan järjestelmätoimittajia tulee ja menee. Verkkopalveluista on saatava maksu ja verkko- ja mobiilijärjestelmiin on investoitava kunnolla. Julkaisuyrityksen on erotuttava amatööreistä. Verkon vuorovaikutus tuottaa välttämätöntä asiakastietoa. On tehtävä valinta omien käyttäjä­sovel­ lusten (natiivi) ja standardien (html5) välillä. Agfa (2.2.540) kuuluisi vanhastaan prepressin luokkaan, mutta tällä kertaa sen tekee erityisen kiinnostavaksi panostus mobiilijulkaisemisen alustoihin. Osastolla on tietenkin myös mittava määrä perinteisen painotuo- tannon prepresskoneita ja uudistuneita työnkulun ratkaisuja. CCI (1.2.440) on aina esillä suurella osastolla. Yritys tekee kiinteää yhteistyötä Escenicin kanssa. Escenic on merkittävä verkkojulkaisujärjestelmien tuottaja. Vaikka CCI saattaa tuntua vain isojen ratkaisulta, sen osastolla voi oppia, kuinka saumattomasti paperisen ja verkkolehden työnkulku voidaan tehdä. Conmio (3.2.600-K) on suomalainen mobiilisovellusten innovaattori, joka on saanut asiakkaakseen muun muassaa New York Timesin. Sen tämän vuoden motto muistuttaa, että unohda laite, käyttäjä on liikkuva. Evolok (3.2.221) tuottaa strategioita julkaisijan liiketoimintaan ja tarjoaa myös alustoja maksulliseen sisällöntuotantoon. Ala ei pysy hengissä ilmaistuotteilla, joten esillä on näkemyksiä maksumuureista ja käyttäjän tunnistamisesta. Leomedia (3.2.422) aloitti urheilutaulukoilla, nyt se on edennyt yhä syvemmälle sisällön muokkaukseen. Leomedian ohjelmissa näkyy piirteitä, joita lehdet ovat hakeneet nimikkeellä ”tapahtumakalenteri.” Mobile Loyalty Europe (1.2.700-F) keskittyy mobiilimainonnan ratkaisuihin. Näyttelyluettelosta voi päätellä, että matkapuhelimiin ja tabletteihin markkinointisovelluksia tekevät tahtovat olla yhden kerran ihmeitä, kaksi vuotta peräkkäin Ifra Expossa alkaa olla harvinaisuus. Ruotsalaislähtöinen Mobile Loyalty esittelee kattavan tuotepaletin, jolla mobiilimainonnan tehoakin voi seurata. Paletissa on myös kuluttajan paikkatietoa hyödyntäviä ominaisuuksia. Yrityksen liiketoiminnan malli perustuu mahdollisten tulojen jakoon julkaisijan ja Mobile Loyaltyn välillä. Pagesuite (1.2.840) on rakentanut kattavan sovellusperheen, jossa on huomioitu liikkuva kuva ja tv-sovellukset. Myös asiakashallintaan, sähköiseen levikkiin, sen seurantaan ja ohjaukseen on ymmärretty panostaa. Älypuhelimen kameraa voidaan käyttää ohjaamaan lukija lehden sivuilta sitä täydentäviin verkkopalveluihin. ProImage (2.2.210) on digitaalisten työnkulkujen asiantuntija. NewsWay-ohjelmiston uutuutena on ennakoiva levyjen lajitteluominaisuus, joka esilajittelee levyt kuhunkin tuotantoajoon ja lähettää ne ctp-tulostukseen tässä järjestyksessä. On mahdollista käyttää useampaa ctp-tulostinta rinnan, jotta saavutetaan paras mahdollinen läpimeno. Yrityksellä on myös pilvipalveluna saatava mobiilialustojen julkaisujärjestelmä TabellaNews. Qwam (1.2.223) on tiedonlouhintaan erikoistunut järjestelmätoimittaja. On ennusteltu, että lehden toimituksen osaamisen on lähestyttävä tietoa keräävän ja analysoivan informaatioteollisuuden osaamista. Ranskalainen Qwam tarjoaa työkaluja pelastamaan tiedonhakijoita hukkumasta verkon tietotulvaan. Roxen (4.2.400) on pohjoismainen tuttu jo vuosien takaa. Julkaisumaailman kuperkeikkaa kuvaa hyvin se, että Roxen kehuu paperilehden syntyvän heidän järjestelmällään erityisen pienin toimituksen panoksin verkkolehden materiaalista. Roxenilla on esillä myös malleja tietotekniikkaresurssien ulkoistamiseen. Helios (3.2.420) on palvelinten ekspertti ja kaikkien tietotekniikkavastuullisten käyntikohde. Se esittelee palvelimissa toimivia sovelluksia julkaisemiseen, vedostukseen, värinhallintaan ja tiedonhakuun. KBA (1.2.420) on painamisesta kiinnostuneiden vakiokohde. Vedettömän Cortinan rinnalla jylläävät edelleen leveät perinteiset offsetit. KBA on tuonut painolinjaansa myös mustesuihkuyksikön, jolla tavoitellaan tulevaisuuden voittajaksi ennustettuja lyhyen painoksen julkaisu- ja ilmoitusasiakkaita. Kodak (1.2.400) esittelee näyttelyssä erityisesti digipainojaan. Berliini on sattuva valinta Expon pitopaikaksi, koska useat näytteilleasettajat, Kodak muiden mukana, ovat saaneet kaupaksi ratkaisujaan sinne (IPS Pressevertrieb). Messukävijä voi sopia vierailusta elävään asennusympäristöön ja saada oikeita käyttäjäkokemuksia. Kodakin painolla ja Hunkelerin jälkikäsittelyllä kalustettu Berliinin elektroninen painolaitos pystyy tekemään 900 40-sivuista lehteä tunnissa. Krause (1.2.310) muistuttaa energiansäästöstä levynvalmistuksessa. Esillä on mm. moniformaattinen tulostin ja työnkulkuratkaisuja niin kemiaa sisältävään kuin kemiattomaankin levynvalmistukseen. Osastolta voi metsästää myös suomalaisen maahantuojan KTA:n edustajia. manroland (2.2.310) esittelee jo tuttua yhden napinpainalluksen painoaan. Erityisesti kiinnostavat kuitenkin sen hybridipainot, joissa offsetlinjaan on istutettu mustesuihkuyksikkö. Axel Springer on sopinut manrolandin kanssa yhteensä 33 tällaisen yksikön toimittamisesta kaikkiin sen sanomalehtipainoihin. Mustesuihkuyksikkö voi periaatteessa olla kenen tahansa valmistama, ja ainakin Kodak on mukana projektissa. Springer tavoittelee hybridipainolla uutta nopeutta uutistoimitukselle ja monipuolisia ilmoitustuotteita pirstaloituville ilmoitusmarkkinoille. Tolerans (1.2.100) on ruotsalainen nitojaratkaisuja tekevä yritys, joka on saanut kompakteja systeemejään kaupaksi useisiin suomalaispainoihin. Yritys tekee tiivistä yhteistyötä painotuotannon ohjausjärjestelmiä toimittavan DCOS:n kanssa. Wifag (2.2.510) yhdistyi Solnan kanssa jokin aika sitten ja nyt voi odottaa yhdistymisen hedelmien kypsyneen. Toisaalta Wifag tekee tiivistä yhteistyötä painon ohjausjärjestelmiä tekevän Gamagin kanssa. Tämä kiinnostaa suomalaisia, koska Esa Lehtipaino modernisoi mittavin mekaanisin ja sähköisin muutoksin Kalevalta ostamaansa KBA Expressin Wifagin ja Gamagin tekemällä ohjausjärjestelmällä. SuomenLehdistö 6/2013 13
• Näin löydät messualueelle Median murroksesta menestykseen! Berlin Exhibition Grounds, Hallit 1.2–4.2 Tervetuloa tutustumaan Ifrassa, osasto 2.2.241. Esittelyvaraukset ifra@anygraaf.fi, Hannele Tahvola, puh. 0424 2217 277. www.anygraaf.fi Ifrassa löydät meidät osatoilta: Harland Simon 533 Schur F202, QI 431, Lovaghy 030, Schneider Ozga 211 Erkki Kulmala +358 40 501 3800 Juha Kankainen +358 40 501 9100 Manage, measure, and maximise your publishing business web cms editorial cms The integrated solution suite from Atex helps media companies deliver the latest news and relevant advertising content across all print, digital and broadcast channels quickly and efficiently. Atex provides complete control over your content, customers and campaigns, enabling you to create relevant and engaging customer experiences, build brand equity, extend reach, and drive demand. advertising audience w Visit us at the World Publishing Expo at stand number 1.2.610 from 7-9 October in Berlin. 14 SuomenLehdistö 6/2013 Email us at info@atex.com
• Eniten tukea saaneet SANOMAlehdet 2012 Luvut on muutettu paikallisesta valuutasta euroiksi jutuntekohetkellä voimassa olleen valuuttakurssin mukaan. RUOTSI, Tuotantotuki * 1. Svenska Dagbladet 2. Skånska Dagbladet 3. Norrländska Socialdemokraten 3. Arbetarbladet 3. Värmlands Folkblad 3. Dala-Demokraten 3. Länstidningen Östersund tuki euroina 6 160 000 4 880 000 1 940 000 1 940 000 1 940 000 1 940 000 1 940 000 levikki 174 400 26 800 31 000 20 800 17 000 14 800 12 100 tuki euroina 630 000 440 000 380 000 260 000 190 000 levikki 285 700* 200 900 174 400 103 800 72 600 NORJA 1. Dagsavisen 2. Vårt Land 3. Bergensavisen 4. Klassekampen 5. Nationen tuki euroina 5 070 000 5 060 000 3 840 000 3 590 000 3 160 000 levikki 23 303 24 471 17 873 16 353 12 185 TANSKA 1. Kristeligt Dagblad 2. Information 3. Dagbladet Politiken 3. Jyllands-Posten, Morgenavisen 3. Berlingske 3. Børsen 3. B.T. 3. metroXpress* 3. 24timer* tuki euroina 3 760 000 3 420 000 2 730 000 2 730 000 2 730 000 2 730 000 2 730 000 2 730 000 2 730 000 levikki 25 875 20 035 94 169 89 614 88 071 63 264 58 110 * Vuoden 2013 alustavat tiedot tuista Jakelutuki 1. Dagens Nyheter 2. Göteborgs-Posten 3. Svenska Dagbladet 4. Sydsvenska Dagbladet 5. Helsingborgs Dagblad * vuoden 2011 levikkiluku arkena * kaupunkilehti sin tasolle on siis mahdollista, jos poliitikot niin päättävät. Sen sijaan verovapautuksen palauttaminen on vaikeaa ellei mahdotonta, kun EU-jäsenyyden kynnyksellä neuvotellusta edusta kerran on luovuttu. Ruotsissa tuki heikkenee Suoran lehdistötuen lakkauttaminen ei ole laajalti esillä missään Skandinavian maassa, mutta keskustelua aihe herättää. Ruotsissa suora lehdistötuki on kiistanalainen paitsi poliitikkojen myös kustantajien joukossa. – Tällä hetkellä kuitenkin suurimmassa osassa ellei kaikissa sanomalehtikonserneissa on myös tukea saavia lehtiä, Per Hultengård toteaa. Merkittäviä heikennyksiä ruotsalaislehtien tukiin onkin tiedossa vuoden 2017 alussa. Tuolloin jakelutuki luultavasti lakkaa, samoin suurkaupunkilehtien, Svenska Dagbladetin ja Skånska Dagbladetin, lisätuki. Miten lehtien sitten käy? Hultengård uskoo, että jakeluyhteistyö postin kanssa kompensoi menetyksiä. Jäljelle jäävän tuen ehdot muuttuvat niin, ettei Svenska Dagbladetin kolaus ole kuolemaksi. Skånska Dagbladetin osa on kovempi. – On suuri riski, että lehti joudutaan lopettamaan, Hultengård arvioi. Riikka Virranta Lehtivaikuttajat kommentoivat Jakelutuki saa kannatusta Suomessa Matti Korkiatupa Sanomalehtien Liiton hallituksen puheenjohtaja ja Ilkka-Yhtymän toimitusjohtaja ”Näyttää siltä, että Suomessa suhtaudutaan sanomalehdistöön selkeästi eri tavalla kuin muissa Pohjoismaissa. Ehkä Suomessa on jäänyt huomaamatta, että olemme digitalisoitumisen myötä siirtyneet globaaliin kilpailusarjaan sekä uutisten välittämisessä että mainonnassa. Suomessa kaupallinen media ei perinteisesti ole halunnut tukea vaan reilua kilpailuympäristöä. Toivoisin, että Yle käyttäisi varansa siten, ettemme olisi ihan samassa markkinassa. Digi-alv pitäisi laskea 10 prosenttiin. Erilliset alv:t aiheuttavat turhaa byrokratiaa talojen sisällä eikä digi-alv:n alentaminen ole valtion talouden kannalta relevantti asia tässä vaiheessa. Myös Suomessa pitäisi miettiä, tarvitaanko harvaanasutulle maaseudulle jakelutukea.” Erja Yläjärvi Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien päätoimittaja ”Ruotsissa tukea leimaa periaatteellinen halu säilyttää markkinoilla kaksi valtakunnallista sanomalehteä. Oma näkemykseni on, että printin tukemiseen nolla-alv oli yksinkertainen keino. Sen poistamisen korvaaminen erillisellä uudella lehdistötuella ei ole houkuttelevaa eikä helposti hallinnoitavaa. En kannata esimerkiksi jakelutukea paperisanomalehdille, koska se ei kannusta teknologiseen kehitykseen. Monien tukimuotojen ongelma on, että ne pikemminkin säilyttävät vanhaa kuin luovat uutta. Digi-alv:n alentaminen vaatisi muutoksen EU:n alv-sääntöihin, koska nykyiset alv-helpotukset koskevat vain printtiä ja kirjoja. Kaikilla EU-mailla ei käsittääkseni ole halua ottaa digiä helpotuksen piiriin. Tämä on selvä ongelma alan kehityksen kannalta Suomessa.” Pasi Koivumaa Karjalaisen päätoimittaja ja toimitusjohtaja ”Vaikka karsastan sinänsä kaikenlaisia kilpailuasetelmaa muuttavia vapaan elinkeinotoiminnan tukia, lehtitilausten alv on vaikeassa suhdanteessa muuttanut dramaattisesti tilannetta toimialallamme. Pelkäänpä, että pian nähdään lehtikuolemiakin ja tiedonvälityksen moniarvoisuus heikkenee. Muiden Pohjoismaiden kaltaiset jakelutuet olisivat perusteltuja, sillä koko maan kattava ja toimiva jakelu on myös alueellinen tasa-arvokysymys, samoin kuin panostus sivistykseen.” Arto Henriksson Loviisan Sanomien päätoimittaja ”Lehdistötuki on kaksipiippuinen juttu. Sitä tarvittaisiin erityisesti haja-asutusalueilla toimivissa pienlehdissä, joiden jakelukustannukset ovat viime vuosina karanneet ylivoimaisen suuriksi. Toisaalta ongelmallista voi olla, jos toiminnan jatkuvuus riippuu kulloisenkin vuoden budjettipäätöksistä. Ongelmallista voi olla myös, jos lehti saa lehdistötukea ja maksaa samanaikaisesti osinkoja. Suoran lehdistötuen sijaan parempi tapa varmistaa Suomen median monipuolisuus ja -äänisyys on poistaa tilattavien lehtien arvonlisävero.” lehdistö­tukeen JA arvonlisä­veroon kohdistuvia paineita > Ruotsi: Suoraan lehdistötukeen on tulossa heikennyksiä, mutta systeemi säilyy. Alv:n korottamiseen ei ole paineita, sen sijaan lehdistö ajaa voimakkaasti digi-alv:n pudottamista kuuteen prosenttiin. > Norja: Ei paineita tuen pienentämiseen tai lakkauttamiseen. Yksikään puolue ei halua poistaa paperilehtien nolla-alvia, ainakaan ellei samalla pudoteta digi-alvia. > Tanska: Aikakauslehtikustantajat kokevat sanomalehtien alv-vapautuksen kilpailurajoitteena ja vaativat nolla-alvia. > Suomi: Valtiovarainministeriön virkamiesraportissa esitettiin toukokuussa kaikista alennetuista alv-kannoista luopumista ja siirtymistä yhteen 22 prosentin alv-kantaan. Lehdistötuki Suomessa > Liikenne- ja viestintäministeriö jakoi tänä vuonna 500 000 euroa vähemmistökieliseen uutistoimintaan. Siitä 450 000 meni ruotsinkieliselle uutistoimisto FNB:lle ja 50 000 Lapin Kansalle saamenkieliseen uutisointiin. > Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa vuosittain noin miljoona euroa aikakauslehtityyppisten kulttuurilehtien toimitus- ja painokustannuksiin. > Puoluelehtien lehdistötuki lakkasi 2007 ja tuli osaksi puoluetukea. Puolueet saivat tänä vuonna kuitenkin yleiseen viestintään korvamerkittynä yhteensä 16 miljoonaa euroa, josta kaikki ei mene lehdille. > Valtio tukee sanomalehtiä epäsuorasti alennetulla printtitilausten arvonlisäverolla. Tilausten alv nousi nollasta 9 prosenttiin vuonna 2012 ja 10 prosenttiin tänä vuonna. Kari Juutilainen Alma Aluemedian liiketoimintayksikön johtaja ”Arvonlisäverosta tuskin luovutaan, niin kauniilta kuin ajatus kuulostaisikin. Tärkein päätös olisi, että lehtien digitaalisen liiketoiminnan alv-kanta pudotettaisiin samaan 10 prosenttiin painettujen lehtien kanssa. Bundlaamme yhä enemmän painettua ja digitaalista mediaa, ja tässä kehityksessä kahdella erilaisella verokannalla toimiminen on vaikeaa ja jopa keinotekoista. Sanoma- ja paikallislehtien jakelukustannukset erityisesti harvaanasutuilla alueilla ovat kohtuuttoman suuret. Oikeaa viestintäpolitiikkaa, kansalaisten tasa-arvoista kohtelua ja moniarvoisen tiedonvälityksen turvaamista olisi, että ruutukaavaalueiden ulkopuolelle tilattujen lehtien jakelua voitaisiin tukea.” Pentti Kiiski päätoimittaja ja Lehtiyhtymän tilattavien lehtien ryhmän johtaja ”Kun katson lehtien saamia tukia, tulee kuva, että muissa Pohjoismaissa poliitikot haluavat huolehtia paikallisten vaihtoehtojen säilymisestä. Meillä valtiovalta on määrätietoisesti heikentänyt lehdistön asemaa. En kannata tukia Suomeen. Lehdistö on vapaa vain, jos se ei saa suoraa yhteiskunnallista tukea. Mutta jakelukustannuksiin pitää tulla tolkku. Itella, valtio-omisteinen yhtiö, pyrkii kurittamaan pienet lehdet kuoleman rajoille. Pelkään tsemppihengen ja säästäväisyyden kulttuurin katoavan, jos ryhmäni lehdet nyt yhtäkkiä alkaisivat saada yhtä paljon tukea kuin lehdet muissa Pohjoismaissa.” Pekka Soini Sanoma Newsin toimitusjohtaja ja Viestinnän Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja ”Valtio hutki alv:n korotuksen kovalla vauhdilla. Päätös oli täysin epäonnistunut ja tulee olemaan paha rasti suomalaiselle medialle. Mutta eivät nykyiseen yhteiskuntaan tuet kyllä kuulu. Jos jossain voisi miettiä tukea, se on kehitys- ja innovaatiotoiminta, johon media on saanut tukea Tekesin ja Next Media -hankkeen kautta. Jos jakelua pitää tukea syrjäseudulla, se on fiksuinta tehdä Itellan kautta. On valtion päätettävissä, pitääkö Itellan tuottaa joka alueella voittoa. Paras tapa tukea lehdistöä on ottaa Ylen rahoitus pöydälle ja katsoa, miten se raha käytetään toisella tavalla.” SuomenLehdistö 6/2013 15
• näin me teemme Maakunnan Sanomien paikallislehtien maksumallit Hyppy mobiiliin Keskisuomalainenkonsernin paikallislehdet panostavat maksullisiin mobiilipalveluihin. Laukaa-Konnevesi ja Viitasaaren Seutu näyttävät tietä. Laukaa-Konnevesi-lehden toimittaja Jari Suni siirtää juttutiedoston kansiosta toiseen. Jutun julkaiseminen mobiilipalvelu Juttuluurissa ei vaadi loppumetreillä enempää. – Jos toimittaja on viikonloppuna juttukeikalla, meillä on keino laittaa sähke kännykästä suoraan Juttuluuriin, Suni esittelee. Suni on pohtinut noin vuoden muun työnsä ohessa, millainen mobiilipalvelu toimii paikallislehdessä. Laukaa-Konnevesi ja Viitasaaren Seutu ovat Keskisuomalainen Oyj:n paikallislehtiketjun sähköisen liiketoiminnan tuotekehityskeskuksia. Laukaassa kokeillaan yhtä ja Viitasaarella toista. Jos löytyy toimivia malleja, ne levitetään soveltaen kaikkiin 16 paikallislehteen. Yksi on varmaa: journalistista sisältöä ei jaeta ilmaiseksi. – Ylitämme ilmaisen verkkolehtivaiheen kokonaan. Mobiilista on totuttu maksamaan mutta verkkosivuista ei, Maakunnan Sanomien toimitusjohtaja Osmo Kurki linjaa. Verkkopalvelut säilyvät ketjussa ilmaisina, vastaavasti sisällön on synnyttävä verkkoon pienellä vaivalla. Uutisia ja videoita Keväällä sekä Laukaa-Konnevesi että Viitasaaren Seutu testasivat toisistaan hieman poikkeavaa mobiilipalvelua omalla noin 30 vapaaehtoisen lukijan ryhmällään. Tulokset olivat samansuuntaisia. – Mieluiten mobiilipalvelu tilataan printtilehden kylkeen ja lisäpalvelusta ollaan valmiita maksamaan, Jari Suni kertoo. Laukaa-Konnevesi julkaisi toukokuussa Juttuluurin, jota on voinut kokeilla kesän ajan ilmaiseksi. Toimitus tekee palveluun ennen kaikkea kahdenlaista sisältöä: uutissähkeitä nopeasti ja lisämateriaalia, kuten videoita, ajattomista aiheista. Suni esimerkiksi haastatteli hiljattain paikallista, 18-vuotiasta taekwondon Pohjoismaiden mestaria. Lehteen päätyi yksi kuva ja 2500 merkkiä tekstiä, Juttuluuriin video. – Minuutin video kertoo asioita, joita printtijuttu ei ikinä voi; millainen ruumiinkieli haastateltavalla on, miten hän elehtii. Toistaiseksi ilmaisen linkin palveluun on tilannut noin 250 lukijaa. Määrä ei suuresti huoleta Sunia. Kun älypuhelinten käyttö yleistyy, hän uskoo ihmisten janoavan sisältöä leluihinsa. 16 SuomenLehdistö 6/2013 Jokaisen LaukaaKonneveden toimittajan on tarkoitus tuottaa Juttuluuriin sisältöä päivittäin, vaikka sähke tai videoa keikalta, jolla joka tapauksessa käydään. Koulutustarve on suuri. ”Itse olen opetellut editointia katsomalla Youtube-videoita”, toimittaja Jari Suni sanoo. – Et jaksa koko ajan päivittää Facebook-feediä tai olla Ilta-Sanomien viihdesivulla. Siellä on käppi paikalliselle sisällölle. Ilmoittajat aloitteellisia Viitasaaren Seudun kokeilussa oli mukana myös noin kymmenen paikallista ilmoittajaa tarjouksineen. Ensin ilmoittajat pelkäsivät työmäärää. – Palaute oli kuitenkin yksituumaisesti, että ilmoittaminen oli helppoa, kätevää ja nopeaa, Viitasaaren Seudun päätoimittaja Esa Kilponen sanoo. Yrittäjät lähettivät ilmoituksen sisällön kuvaviestinä esimerkiksi oman ”Yksi on varmaa: journalistista sisältöä ei jaeta ilmaiseksi.” logonsa kanssa. Arena Interactiven koodaamassa ja syksyllä ilmestyvässä palvelussa oli sekä erillinen tarjousosio että bannereita uutisten seassa. Lukijat olettivat ilmoitusten häiritsevän uutisten lukemista, mutta toisin kävi; valtaosa tarkasti säännöllisesti tarjoukset. Paikalliset yrittäjät olivat toivoneet sähköisiä mainoskanavia printin rinnalle. – Vastasimme toiveeseen mahdollisimman pikaisesti. Paikallisen kumppanin kanssa ilmoittajan on helpompi asioida kuin kansainvälisten toimijoiden kanssa. Foorumi ja näyteikkuna Verkossa Viitasaari ja Laukaa menevät omia polkujaan. Viitasaaren Seudun tekeillä oleva palvelu perustuu lukijoiden sisältöihin. Laukaa-Konneveden sivusto taas on blogimainen näyteikkuna maksulliseen sisältöön: printtiin, Juttu- luuriin ja näköislehteen. Ulkoasuajattelu on uutta. Viitasaaren Seudun palvelun testiversio näyttää enemmän Nokian Lumialta kuin lehden verkkosivustolta. Lehti houkuttelee printistä vieraantuneita viitasaarelaisia keskustelemaan, bloggaamaan, lähettämään kuvia, ilmoituksia ja tekstejä. Syksyllä kun sivusto julkaistaan, printtiin raivataan tilaa lukijoiden sisällöille. – Lukijat ovat netissä pääosassa pikemmin kuin toimittajat, Esa Kilponen kertoo. Varsinaista journalistista sisältöä ei ole Laukaa-Konnevedenkään toukokuussa julkaistuilla sivuilla, jotka skaalautuvat eri päätelaitteille. Sisäänheittotuotteina ovat toimituksen blogi ja menotiedot, joita kuka tahansa voi päivittää verkkoon. Startti on ollut hyvä. Ennen lomakautta tapahtumatietoja päivitettiin aktiivisesti. Printin
• Vinkit Näin videokuvaus hoituu keikalla >Älä tee harjoitustöitä Laukaa-Konneveden toimittaja Jari Suni kannustaa tekemään heti videoita oikeilla juttukeikoilla ja editoimaan itse. Harjoitusvaiheessa työt voi julkaista YouTubessa ja linkata Facebookiin. ”Jos kotona kuvaat koiraa, se jää muistitikulle. Et opi mitään.” > Videoi koko haastattelu Videointi on yllättäen nopeuttanut juttukeikkoja, kun tunnin sijaan itse haastattelu voi viedä viisi minuuttia. ”Aiemmin keikalla on keitetty kahvit, katseltu kasvimaa, välillä on tullut sukulainen käymään… Videolla haastateltava vastaa ytimekkäästi kysymyksiin, joita varten olen tullut. Haastateltava ja haastattelija terästäytyvät.” Tiiviistä materiaalista syntyy myös printtijuttu, kun nauhalla on vain olennainen. > Ota VIDEO- ja valokuvaa Kun haastateltavaa pyytää tekemään jotakin valokuvausta varten, samasta tilanteesta syntyy kuvituskuvaa videolle. > Editoi säästynyt aika Toimituksessa Suni avaa nauhan Photoshopiin, leikkaa tyhjät pois ja purkaa sisällön tekstiksi. Videoon päätyy kiinnostavin puoliminuuttinen, jonka päälle hän leikkaa ehtiessään kuvituskuvaa. ”Video on maistiainen, osa tekstiä, jota ilman se olisi irrallinen.” > Käytä ilmaisia työkaluja – ja jalustaa Paikallislehden videoista tulee rosoisia – jo siksi, etteivät verkkoyhteydet maaseudulla usein riitä toistamaan huippulaatuista kuvaa. Käytä kuitenkin kamerajalustaa, jotta kuva on vakaa. Kameran lisäksi tarvitaan mikrofoni. Ilmaiseksi voi editoida mm. YouTubessa ja iPadin tai Windowsin videoeditointiohjelmalla. > Rohkeasti esiin Videohaastattelu jännittää aluksi mutta lopuksi yhtä vähän kuin nauhurin käyttö. Kaikki Sunin haastateltavat ovat suostuneet kuvattaviksi. ”Ja jokainen on ollut luonteva kameran edessä.” ilmoitusten tuunaaminen verkkoon on ollut helppoa ja tulojakin on tullut. Kävijämäärä on noussut noin viiteensataan viikossa – ilman varsinaista journalistista sisältöä. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja datanomiksi opiskellut Suni teki sivut kuukaudessa yhdessä tutun yrittäjän kanssa. Säästöä tuli. – Verrattuna pääkaupunkiseudulta tulleisiin tarjouksiin puhutaan varmaan kymmenestä prosentista kustannuksista, Suni sanoo. Koulutus on tarpeen Osmo Kurki ei odota uusista palveluista alkuvaiheessa suuria tuloja, pieniä puroja kuitenkin. Mainostajien palvelu täydentyy, ja mobiili voi olla printtiä luontevampi valinta nuorille. Maakunnan Sanomat ei ole ollut etunenässä kokeilemassa sähköisellä puolella. Mikä käänsi pään? > Lue lisää Maakunnan Sanomien toimitusjohtajan Osmo Kurjen ajatuksia paikallislehtien sähköisestä liiketoiminnasta osoitteessa www.suomenlehdisto.fi. – Viime vuosi oli historian paras vuosi meidän liiketoiminnassamme. Tämä vuosi ei näytä enää samalta. Nyt on oikea aika, Kurki sanoo. Toimituksille harppaus on massiivinen. Vanhat toimintamallit ja tehtävänkuvat eivät toimi. – Paikallislehdessä kaikki saavat tehdä kaikkea, mutta on erilaisia vahvuuksia. Joku on esimerkiksi enemmän kotonaan sosiaalisessa mediassa, hän voi olla some-painottunut toimittaja, Esa Kilponen pohtii. Jari Suni muistuttaa, että paikallislehtitoimittajat ovat aina olleet moniosaajia. Siinä mikään ei muutu. – Mutta koulutustarve on huima. Syksyllä alkaa Maakunnan Sanomien koulutushanke, joka muodostuu toimittajan, tuottajan ja myynnin poluista. Niillä riittää vielä kulkemista. Riikka Virranta vierailuproffa Jussi Miettinen Elina Grundström on vapaa toimittaja ja tietokirjailija, joka työskentelee journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa 2013–2014. Valta takaisin toimittajille! Ennen vanhaan toimittajat saivat tehdä koko lailla mitä lystäsivät. Tekstityyppejä ja juonirakenteita ei paljon mietitty, edes pituuksia ei aina sovittu. Juttu oli juttu ja paperia riitti. Tekstin loppuosa juoksutettiin johonkin mainosten lomaan. Sitten kaikki muuttui. Aikakauslehtiä ja pian myös sanomalehtiä alettiin konseptoida ulkomaisten mallien mukaisesti. Amerikasta tuotiin Suomeen brändiguruja, jotka panivat toimittajat kirjoittamaan millintarkasti määritellyille juttupaikoille tarkkaan sovitulla tyylillä. Lehden ääni peitti alleen toimittajan oman äänen. Lehdistä tuli entistä lukijaystävällisempiä ja niiden levikit nousivat kohisten, mutta pesuveden mukana lähti varhaiseläkkeelle paljon kokeneita toimittajia, joilla oli vahvoja mielipiteitä. Seuraavaksi lehdissä pelästyttiin äänekästä nettikeskustelua, jossa toimittajia syyteltiin puolueellisuudesta. Nuoret journalistit alkoivat varoa yhteiskunnallisten näkemysten ilmaisemista. He eivät uskaltaneet olla mitään mieltä Natosta, ydinvoimasta, feminismistä tai ilmastonmuutoksesta – puhumattakaan siitä, että heillä olisi puoluekanta. Nyt heiluri on heilahtanut uuteen asentoon. Suomalaisten mediakäyttäytyminen on muuttunut nopeasti. Samalla kun yleisö on siirtynyt digitaaliseen mediaan, se on alkanut vieroksua makasiinityyppisiä mediakonsepteja. Älypuhelimissa kyllä luetaan ja jaetaan mediatalojen tuotteita mutta ei vanhaan tapaan paketteina, vaan juttu kerrallaan. Aikakauslehtien luultiin pärjäävän median murroksessa paremmin kuin sanomalehtien, mutta niidenkin levikit ovat laskeneet nopeasti. Muutos on niin suuri, ettei se selity pelkästään arvonlisäveron aiheuttamilla hinnankorotuksilla. Ongelma ei ole hinta vaan persoonattomuus. Vaikka naistenlehdet tekevät kaiken ihan oikein amerikkalaisen konseptigurun Samir Husnin ohjeiden mukaisesti, lukijoiden mie- ” Yleisö kyllästyy ennustettaviin media­ konsepteihin ja alkaa haluta yksilö­ suorituksia.” lenkiinto herpaantuu. Sosiaalinen media on kiihdyttänyt kehitystä, jossa yleisö kyllästyy ennustettaviin konsepteihin ja alkaa haluta yksilösuorituksia: vahvasti näkökulmitettuja juttuja ja kolumneja, joissa kuuluu kirjoittajan oma ääni. Monet mediat ovat tässä tilanteessa voimattomia, koska ne ovat niin pitkään alistaneet toimittajiaan. Niillä on liian vähän nimekkäitä, vetovoimaisia tähtiä. Tästä vuodesta voi hyvinkin tulla maksullisen sähköisen median läpimurtovuosi Suomessa. Helsingin Sanomat ja Kauppalehti ovat jo siirtyneet maksumuurin taa, ja Talentum on avaamassa lehdilleen yhteisen maksullisen alustan. Aamulehti panee oikeaoppisesti maksullisiksi juuri syvälliset laatujutut, ja Long Play on jo osoittanut, että sellaisten myyminen voi olla kannattavaa. Uudet ansaintamallit edellyttävät kuitenkin muutakin kuin julkaisuteknisiä muutoksia. Ne vaativat vallankumousta toimituksissa. Konseptiajattelua täytyy höllentää ja valtaa on palautettava takaisin toimittajille. Mediapomojen täytyy alkaa sietää ja jopa kannustaa näkemyksellisyyttä. Kannattaa myös miettiä, mikä lopulta heikentää lehden uskottavuutta enemmän: toimittajat, joilla on yhteiskunnallisia mielipiteitä vai toimittajat, jotka kirjoittelevat kolumneja ainoastaan pyöräilystä ja lastenhoidosta? SuomenLehdistö 6/2013 17
• tutkimus Toimittajat sosiaalisessa teoria&käytäntö mediassa Jesse Pasanen Toimittaja, käytä somea! TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Sosiaalinen media asettaa uusia vaatimuksia toimittajien ammattitaidolle. Nykyaikainen media-ammattilaisuus edellyttää sosiaalisen median tuntemista tai ainakin jonkinlaista aktiivista toimintaa verkossa. Harva pärjää enää pelkällä puhelimella ja kovalla jalkatyöllä, nyt tarvitaan myös Twitteriä ja Facebookia. Toimittajien työtavat sosiaalisessa mediassa kuitenkin vasta hakevat muotojaan. Nettinatiiveille verkkokieli on toinen kotimainen, mutta mediassa nähdyt kömmähdykset osoittavat, että keski-ikäisille asiatoimittajille kaksoismerkitykset, ironia, viittaukset, koomiset kärjistykset ja muu some-kieli ei aina aukene. Myös olennaisten lähteiden löytäminen ja niiden luotettavuuden arviointi vaatii toimittajilta hyvää sosiaalisen median lukutaitoa. Verkkoyhteisö suhtautuu toimittajiin osittain epäluuloisesti, ”lurkkaajina”, eli seuraajina, jotka eivät itse osallistu keskusteluun, vaan istuvat katsomossa. Epäluuloja herättää myös verkkokeskustelujen ja Facebook-päivitysten poimiminen suoraan juttuihin, vaikka se onkin Julkisen sanan neuvoston mielestä eettisen harkinnan jälkeen mahdollista. 18 SuomenLehdistö 6/2013 Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET selvitti tutkimuksessaan toimittajien läsnäoloa verkossa ja pyrki löytämään hyödyllisimmät työtavat. Tutkimuksen keskeisiä tuloksia on, että sosiaalisessa mediassa vallitsee vaihdannan laki: jos haluaa saada jotain, pitää olla valmis myös itse antamaan jotain. Toimittajan verkkoläsnäolon pitäisi perustua palveluasenteelle, pitäisi tarjota verkkoseuraajilleen jatkuvasti kiinnostavia sisältöjä. Tämän avulla toimittaja voi rakentaa verkoston, joka on altis vuoropuheluun ja osallistamiseen. Merkittävä osa tutkimukseen vastanneesta verkkokansasta oli valmis vinkkaamaan toimittajille juttuideoita ja lähteitä (56 %), työstämään juttuaihioita kommentoimalla (40 %) sekä seuraamaan aiheita ja hakemaan tietoa (27 %). Tutkimus osoittaa, että verkkoyhteisö voi olla toimituksille merkittävä ilmainen lisäresurssi, jota ei nykyisessä tiukkenevassa taloustilanteessa pitäisi olla varaa ylenkatsoa. Tämä edellyttää kuitenkin yleisten asenteiden muuttumista. Toimittajilla pitäisi olla aikaa myös sosiaalisen median profiiliensa luomiseen ja ylläpitämiseen. Aiemmin varsinkin Facebookissa roikkumista pidettiin toimituksissa merkkinä siitä, että uutispäällikkö ei ole antanut toimittajalle riit- Fakta Tutkijat: Eliisa Vainikka, Elina Noppari, Ari Heinonen ja Jukka Huhtamäki Tutkimus: Twiiteryhmiä ja uutispäivittelyä – toimittajana sosiaalisessa mediassa. Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET, Tampereen yliopisto 2013. Aineisto: Yhteensä kymmenen toimittajan haastattelu Suomessa ja Iso-Britanniassa, seitsemän sosiaalisen median asiantuntijan haastattelu, kysely, johon vastasi 248 verkonkäyttäjää, dokumentti- ja verkostoanalyysiaineistoja. ” Verkkoläsnä­ olon pitäisi perustua palvelu­ asenteelle.” tävästi tekemistä. Nyt Twitterin ja Facebookin tunnuksen näkymisen ruudulla pitäisi kertoa, että toimittaja verkostoituu ja pitää yhteyttä toimituksen tärkeimpään voimavaraan eli yleisöön. Toimittajalle some on yleensä Twitter ja Facebook. Twitterin käyttö on toimittajilla selkeässä kasvussa, sitä mukaa kun Twitter yleistyy vaikuttajien kanavana. Twitterin ja muunkin sosiaalisen median hyödyllisiä käyttötapoja ovat esimerkiksi ajankohtaisten uutisaiheiden etsiminen ja ideointi, ihmisten ja organisaatioiden seuraaminen, lähteiden etsiminen, kommenttien kerääminen, sisällön jakaminen, keskustelun jatkaminen, kritiikkiin ja kysymyksiin vastaaminen sekä joukkoistaminen. Joukkoistaminen eli crowdsourcing toimii Twitterissä esimerkiksi niin, että toimittaja voi saada seuraajiltaan vastauksia erilaisiin kysymyksiin. Lähteitä ja tietoja saa nopeasti, mutta niiden tarkastaminen jää tietysti täysin toimittajan vastuulle. Parhaimmillaan toimituksiin virtaa verkon kautta juttuideoita ja olennaista tietoa. Huonoimmillaan toimitus joutuu some-kuplaan eikä pysty enää erottamaan verkkomaailman tiedon ja huhujen sekasorrosta, mitä olennaista Suomessa ja maailmassa tapahtuu. Toimittajan kannattaa myös käyttää verkkokeskusteluissa ja kannatusryhmiin liittyessään tervettä järkeä, jotta mielipiteiden esittäminen ei tee häntä yleisön silmissä jääviksi kirjoittamaan aiheesta juttuja. Sosiaalisen median ongelma on, että siellä ei ole laatukontrollia. Eräs tutkimukseen haastateltu toimittaja määritteli sosiaalisen median paikaksi, jossa ”kaikki kylähullut huutaa ilman mitään perusteluja”.
• Toisaalta voidaan ajatella, että nimenomaan avoimuus on verkossa uusi objektiivisuus. Toimiva verkkoyhteisö ampuu huhut ja väärän tiedon nopeasti alas, myös toimittajien jutuista. KÄYTÄNTÖ VASTAA Helsingin Sanomien uutispäällikkö Jussi Pullinen. Hyödynnät tehokkaasti sosiaalista mediaa toimittajan työssäsi. Mitkä ovat mielestäsi somen hyödyllisimmät käyttötavat toimittajalle? – Tärkein on omien aihealueiden seuranta. Sosiaalisen median avulla voi pysyä kartalla siitä, mitä omalla seuranta-alueella tapahtuu ja mistä alan ihmiset puhuvat juuri nyt. Julkiset toimijat puhuvat nykyisin verkossa asioista, joista aiemmin on kuullut kokkareilla tai muissa tapaamisissa. Somen avulla pystyy selvittämään alansa tapahtumat koko maailmasta aika nopeasti ja helposti. – Toiseksi tärkein ominaisuus on toimiminen osana yhteisöään. Jos seuraa vaikka pankkialaa, niin voi osallistua alan yleiseen keskusteluun. Lisäksi vuorovaikutus muiden kuin alan ihmisten kanssa on hyvää ajatustenvaihtoa omasta työstä sekä tärkeä väylä saada palautetta. Kumpi on toimittajalle hyödyllisempi, Twitter vai Facebook? – Riippuu käyttötarkoituksesta. Twitter on ylivoimainen kansainvälisiä ulottuvuuksia sisältävän erityisalueen seurantaan, koska yhteiskunnalliset toimijat käyttävät sitä julkisen keskustelun kanavana. Facebook on hyvä työkalu toimittajalle, joka seuraa suomalaisten arkeen ja elämään liittyviä asioita. Tutkimuksen mukaan toimittajat eivät aina osaa tulkita verkkokeskusteluja oikein. Oletko samaa mieltä? – Toimittajan pitää osata verkon kieli, jotta hän pystyy ymmärtämään mistä on kyse. Vitsit ja ironia luetaan usein tosissaan ja tekstejä lähestytään instituutioiden tuotoksina. Kirjoittajat käsittävät tekstinsä toripuheeksi tai läpäksi baaripöydässä, mutta toimittaja ymmärtää sen vakavaksi tiedonannoksi. Lukutapojen erilaisuus tuottaa journalismiin monenlaisia hassuuksia. Eli toimittajien pitäisi opetella verkon kielikoodi ennen somen hyödyntämistä? – Toimittajat osaavat lukea verkkokeskusteluja nyt paljon paremmin kuin vielä vähän aikaa sitten. Mutta verkon konventiot ja uudet kommunikointimuodot, kuten vaikka meemit, ovat edelleen monelle vieraita. Suomalaisista vain reilu puolet käyttää verkon yhteisöpalveluja. Eikö somen seuraaminen luo helposti harhan, että verkkoyhteisö on suomalaisten kuva? – Totta, suurin riski on siinä, että toimittaja näkee vain sosiaalisen median. Some ei saa sulkea pois muita lähteitä, kuten ihmisten tapaamista, soittelua, lounaita ja muuta mediaa. Sosiaalinen media on hyvä tapa seurata, mitä ajassa liikkuu, mutta se on kuitenkin vain yksi rajoittunut näkökulma todellisuuteen. Tätä tutkin Esimerkki-ihmisillä on halu kertoa ja vaikuttaa Heidi Pesonen Yhteiskuntatieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikköön: ”Esimerkki-ihmisenä uutisessa – Toimittajien ja sanomalehtiin haastateltujen näkemyksiä tavallisen ihmisen tehtävästä uutisjutussa.” Tutkimus löytyy osoitteesta: http:// tutkielmat.uta.fi/ pdf/gradu06860.pdf Olen usein toimittajan työssäni miettinyt, miksi ihan tavalliset ihmiset suostuvat kertomaan julkisuudessa asioistaan ja vaikkapa erilaisten lakien ja päätösten vaikutuksesta elämäänsä. Suostuvatko he vain, koska pyydetään? Tästä lähti ajatus tutkia gradussani, mitä sanomalehtiuutisten esimerkki-ihmiset ajattelevat omasta tehtävästään jutuissa ja miten heidän näkemyksensä poikkeaa toimittajien ajatuksista. Tutkimusmenetelmäni olivat teemahaastattelu ja sisällönanalyysi. Haastattelin kuuden Aamulehdessä ja Ilkassa julkaistun lehtijutun esimerkki-ihmiset sekä juttujen toimittajat. Ensin minun oli kuitenkin määriteltävä esimerkki-ihminen. Tavallisia ihmisiä on usein journalismin tutkimuksessa käsitelty yhtenä joukkona, johon ovat kuuluneet tavalliset ihmiset aina gallup-taviksista synttärihaastateltaviin. Esimerkki-ihmiset ovat kuitenkin omanlaisensa uutisjutuissa esiintyvä joukko. Heidän olennaisin erityispiirteensä on, että heillä on omakohtaista kokemusta uutisen aiheesta. He eivät ole ketä tahansa taviksia. ”Heillä on omakohtaista kokemusta uutisen aiheesta.” Kävi ilmi, että juttuihin suostumiseen oli kahdenlaisia syitä. Esitaistelijoiksi nimeämäni ihmiset halusivat auttaa muita, puhua isomman joukon puolesta tai vaikuttaa jonkin epäkohdan korjaamiseen. Esikokijat puolestaan olivat suostuneet haastateltaviksi, koska aihe oli heille läheinen ja tärkeä ja heillä oli siitä kokemusta ja mielipiteitä. Toimittajien puheessa esimerkki-ihmisten etsimisen motiivit liittyivät monimutkaisten asioiden kertomiseen ymmärrettävästi ja kiinnostavasti, levikin kasvattamiseen sekä ihmisten kuulemiseen heitä koskevissa asioissa. Tärkeimmät johtopäätökseni antavat suuntaviivoja esimerkki-ihmisjournalismin kehittämiseen. Kaikilla haastattelemillani esimerkki-ihmisillä oli asiantuntemusta, mielipiteitä ja halu vaikuttaa asioihin. Sitä pitäisi hyödyntää nykyistä enemmän niin, ettei tavallista virtasta etsitä vasta jutuntekoprosessin lopuksi kertomaan tunteistaan ja seisomaan kuvassa. Tavalliset ihmiset voivat myös esittää kysymyksiä, ideoita ja ratkaisuvaihtoehtoja, joiden avulla toimittaja voi haastaa muita tahoja. Venäjällä journalisti palvelee myös haastateltavaa Laura Airola Filosofian maisteri Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle: ”Kremlin ja kukkaron ehdoilla. Journalistiopiskelijoiden käsityksiä journalismin roolista ja etiikasta Venäjällä vuonna 2012.” Tutkimus löytyy osoitteesta: https://jyx.jyu.fi/ dspace/handle/ 123456789/41488 Alkuvuosi 2012 oli jännittävää aikaa Venäjällä. Kaduilla vyöryivät massiiviset parlamenttivaalien tulosta kritisoivat mielenosoitukset ja mediassa kuohui. Vastikään oli irtisanottu tunnetuimman laatulehden, Kommersant Vlastin, päätoimittaja lehden julkaistua kuvia Putinia herjaavista hylätyistä vaalilipukkeista. Tuolloin matkustin Moskovaan keräämään aineistoa graduuni. Tarkoituksenani oli selvittää, miten yliopiston journalistiopiskelijat suhtautuvat ammattiinsa Venäjällä. Miten mediakontrolli vaikuttaa ajatteluun lehdistönvapaudesta ja kuinka journalistietiikkaan suhtaudutaan maassa, jossa ei ole journalistien itsesääntelyjärjestelmää? Haastattelumateriaali osoittautui kiinnostavaksi – tosin hieman eri tavalla kuin kuvittelin. Tulin huomaamaan, että vaikka Neuvostoliitto lakkasi olemasta yli 20 vuotta sitten, se elää jopa nuoren sukupolven ajattelussa. Nuoret journalistit katsovat toimittajan olevan eräänlainen yhteiskunnan ”auttaja” ja ”valistaja”. Journalistin katsotaan olevan velvollinen palvelemaan paitsi yleisöään myös juttujensa kohteita. Myös korruptio hyväksytään journalismissa siinä missä se on osa muutakin yhteiskuntaa. Journalistietiikan nuoret journalistit näkevät olevan osa toimittajan henkilökohtaista moraalia. Journalistilla katsotaan olevan henkilökohtainen vastuu eettisistä valinnoistaan. Länsimaalaistyyppistä lehdistönvapautta he eivät pitäneet tavoiteltavana. Sen ei katsota olevan ”sopivaa” Venäjälle. Journalistin ja vallan suhteen katsotaan olevan yhteistyöhön perustuva, eikä vallanpitäjien kritisoimista pidetä tärkeänä. Nuoret toimittajat kertoivat työssä kokevansa painostusta ja jopa uhkailua vaikutusvaltaisten tahojen suunnalta. Moni uskoi voivansa itse käyttäytymisellään vaikuttaa siihen, joutuuko vaikeuksiin vaikeita aiheita käsitellessään. Eräs haastateltavista puki tilanteen sa- ” Venäjällä toimittajan on työskenneltävä niin, ettei häntä erotettaisi tai tapettaisi” noiksi näin: ”Venäjällä toimittajan on työskenneltävä niin, ettei häntä erotettaisi tai tapettaisi”. Tutkimusaineistoni perusteella voi päätellä, että Venäjällä journalismin tehtävät poikkeavat pitkälti täkäläisestä, minkä vuoksi siltä ei voi odottaa samanlaista kriittisyyttä. Päinvastoin – tutkivien ja kriittisten journalistien on yhä pelättävä henkensä edestä Venäjällä. Verkkojournalismi ei ole läpinäkyvää Suomessa Sini Wirén Valtiotieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sosiaalitieteiden laitokselle viestinnän oppiaineeseen: ”New media – new norms: Transparency in Finnish online journalism.” Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// helda.helsinki.fi/ Uutissisällön avoimuuden ja jäljitettävyyden tarve korostuu digitaalisessa mediaympäristössä. Nykypäivänä journalismin tutkija törmääkin usein läpinäkyvyyden käsitteeseen, jota viljellään enenevästi alan ammattijargonissa. Miten läpinäkyvä suomalaismedia käytännössä on? Tähän pyrin vastaamaan gradussani, jossa vertailin kymmenen suomalaisen uutissivuston toimintaa. Valitsin otokseen sekä isojen mediatalojen ja sanomalehtien internetsivustoja että vain internetissä toimivia julkaisuja saadakseni kattavan kokonaiskuvan tilanteesta. Aihe oli haastava, sillä aiempi empiirinen tutkimus journalismin läpinäkyvyydestä on vähäistä eikä valmista määritelmää läpinä- kyvyyden toteuttamiskeinoista ollut tarjolla. Yleisesti läpinäkyvyyden on nähty koostuvan toimitustyön taustojen ja prosessien avaamisesta lukijoille sekä yleisön osallistamisesta uutisten tuottamiseen. Kokosin listan läpinäkyvyyden keinoista, joiden käyttöä valitsemillani sivustoilla arvioin määrällisellä ja laadullisella sisällönanalyysilla. Näitä keinoja olivat esimerkiksi uutisessa mainitun tiedon linkittäminen alkuperäiseen lähteeseen, mediayhtiön omistusta ja taloudellisia yhteyksiä koskevien taustojen paljastaminen, uutissivuston toimituksellisen linjan ja uutiskriteereiden kuvaaminen lukijalle sekä lukijoiden lähettämien kuvien, ideoiden ja palautteen hyödyntäminen toimitustyössä. Tutkimukseni osoitti suomalaisen nettijournalismin olevan melko vähän läpinäkyvää. Syynä voi olla, että suomalaislukijat ovat kansainvälisesti vertailtuna melko luottavaisia mediaa kohtaan, eikä huomattavaa läpinäkyvyyden painetta ole. Lisäksi läpinäkyvyys on abstrakti käsite, jonka käytännön toteutus ei ole yksiselitteistä. Toivonkin, että tutkimukseni kannustaisi alan toimijoita konkretisoimaan läpinäkyvyyden periaatetta koskevaa keskustelua. Parhaimmillaan keskustelu voisi johtaa selkeään ohjeistukseen, jonka avulla journalistit voisivat helposti tuottaa läpinäkyvämpää uutissisältöä. SuomenLehdistö 6/2013 19
• aihe internet Teksti jutut verkossa Pitkät verkonsilmä Teksti Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Googlekin ohjaa hitaaseen journalismiin Äskettäin Google ilmoitti, että se nostaa hakutuloksiinsa mukaan linkkejä tavallista perusteellisempiin artikkeleihin. Yhtiön mukaan näin halutaan tarjota hakuohjelman käyttäjille journalistisia juttuja, jotka kestävät aikaa ja ovat hyödyllisiä pitkään julkaisemisensa jälkeen. Kunnianhimoista verkkojournalismia tekeville toimituksillehan tämä on hieno uutinen. Pandodaily-verkkojulkaisussa kirjoittava Hamish McKenzie pitää Googlen avausta jälleen yhtenä osoituksena siitä, että hitaalle ja syvälliselle long form -journalismille on juuri nyt sekä vetoa että työntöä. Googlen uusi linjaus on omiaan ohjaamaan liikennettä perusteellisia juttuja tarjoaviin julkaisuihin, mutta yleisöä ohjaillaan sinne päin muutenkin. Liikennettä vilkastuttavat Googlen ohella useat long form -juttuja kuratoivat palvelut, kuten Longform, Longreads tai Digg. Jutun mukaan esimerkiksi Longformin käyttö on kasvanut kolmanneksella tämän vuoden aikana. Eikä laskuissa ole mukana palvelun iPadkäyttäjiä. Tabletit ovat ilman muuta yksi hitaalle journalismille mahdollisuuksia luova seikka. Kaikki tähänastiset tutkimukset kertovat, että tabletin käyttäjät viihtyvät suhteellisen pitkään aineistojen äärellä. Tabletin käyttäjien määrä lisääntyy yhä vauhdikkaasti, ja laitteita näytetään käytettävän juuri lukemiseen. ” Tabletin käyttäjät viihtyvät pitkään aineistojen äärellä.” kentaa julkaisun uskottavuutta. Julkaisulle muotoutuu verkossa oma ääni, jonka yleisö tunnistaa muiden joukosta. Tällaista tarjontaa on mahdollista yrittää muuntaa tulovirroiksi, McKenzie esittää. Suuria toiveita ei hänen mukaansa vielä tohdi esittää, mutta ainakin erilaisia yrityksiä on jo nähty tavanomaisista tilausmaksuista pitkien juttujen tarjoamiseen elokuvien aiheiksi. Joka tapauksessa lienee niin, että pikajuttuja on vieläkin vaikeampi myydä kuin kestäviä artikkeleita. Google tahtoo tarjota käyttäjilleen juttuja, jotka ovat hyödyllisiä pitkään. Perusteellisten juttujen tekemiseen virittää myös se, että niiden avulla julkaisijat kykenevät erottautumaan verkkoliikenteen runsaasta mutta niin kovin pirstaleisesta pikaruokatarjonnasta. Kuten McKenzie kirjoittaa, perusteelliset jutut tarjoavat lukijoille mahdollisuuden hahmottaa signaali kaiken kohinan keskeltä. Tanakoilla laatujutuilla erottautuminen onkin oivallinen tapa ra- Timen tiedote projektista: http://newsfeed.time.com/time-launchesred-border-films/ tai http://goo.gl/WlcEGx tynyt sivusto on laajentanut kattavuuttaan nyt myös Zimbabween, Sambiaan ja Swazimaahan. Tämä palvelu ei juuri voi nojata avoimeen dataan, vaan palvelun henkilökunta tekee tarkistamistyön, osin joukkoistamisen avulla. Käytetyt lähteet ovat linkkien takana arvioitavina. > Full Fact Finder -palvelu: http://fullfact. org/finder Juttua siitä Journalism.co.uk:ssa: http://www.journalism.co.uk/news/fullfact-launches-online-fact-finder-for-journalists/s2/a553823/ tai http://goo.gl/EQHTK1 > Africa Check: http://www.africacheck.org/ > Googlen ilmoitus linkkaamisesta kestäviin artikkeleihin: http://insidesearch.blogspot.fi/2013/08/ discover-great-in-depth-articles-on.html tai http://goo.gl/6t2Pkq > Pohdintaa hitaan journalismin näkymistä Pandodailyssa: http://pandodaily.com/2013/08/12/epiclaunches-politico-goes-deeper-whylongform-is-flavor-of-the-month/ tai http://goo.gl/w6SaaL Klikkaukset Time-aikakauslehti on liittynyt niiden lehtitalojen joukkoon, jotka ihan tosissaan tekevät liikkuvan kuvan journalismia. Lehti on aloittanut Red Border Films -nimikkeellä julkaisuprojektin, jossa juttujen perustana ovat dokumenttifilmit. Kyseessä eivät ole mitkään parin minuutin hätäiset videoklipit vaan aidot, kunnolla tehdyt produktiot. Ne esitetään kuitenkin osana laajaa verkkojuttua. Ensimmäinen dokumenttiprojekti käsittelee USA:n kansalaisoikeustaistelun vaiheita. One Dream -niminen juttu sisältää useita videohaastatteluita, jotka on sijoitettu juoksevasti etenevän runkojutun lomaan. Mukana on linkeistä aukeavia kainalojuttuja, runsaasti valokuvia sekä muuta materiaalia. Kiinnostavia ovat esimerkiksi vanhat Life-aikakauslehden jutut dokumentin aiheesta. Kokonaisuus rakentuu siten erilaisista ilmaisumuodoista, joista on koostettu verkossa hienosti toimiva journalistinen esitys. Juttukokonaisuutta häiritsee, että sitä sponsoroineen kellofirman mainos ajoittain suorastaan tunkee päälle. Se voi saada lukijat nopeasti klikkaamaan muualle. > Timen Red Border Films -sivu Twitterissä: https://twitter.com/RedBorderFilms, Ensimmäinen projekti One Dream: http://www.time.com/time/onedream/ 20 SuomenLehdistö 6/2013 Joskus internetin alkuaikoina verkossa oli runsaasti aihepiireittäin ryhmiteltyjä tietolähdesivustoja, joista oli journalisteillekin hyötyä. Sittemmin hakuohjelmat ovat tuupanneet tällaiset palvelut hieman sivummalle, kunnes nyt tällaisia tiedonhankinnan apuvälineitä näyttää ilmaantuvan uudelleen – mutta uudessa kuosissa. Tuoreimpia on brittiläinen Full Fact Finder. Sen virikkeenä näyttää olleen avoimen datan yleistyminen kuningaskunnassa. Ilmainen palvelu perustuu siihen, että aihepiireittäin ryhmitellystä hakemistosta pääsee suoraan lähinnä julkisen sektorin tuottamaan tietoaineistoon. Jos on kiinnostunut vaikkapa terveydenhuollon jonotusajoista, palvelu opastaa polkua ”terveys – odotusajat – hoitoon pääsyn odotusajat”, ja esille saa terveyshallinnon julkaisemat tilastot esimerkiksi alueittain. Ehkä hieman kankeaa mutta kätevää sellaiselle, joka ei ole perehtynyt avoimen datan etsintätekniikoihin. Tietojen tarkistamispalvelua toisaalla tarjoaa Africa Check. Aluksi pääasiassa Etelä-Afrikkaan keskit- Verkkolehtien maksumuurien järkevyydestä ei näytä tulevan selvyyttä. Äskettäinen San Francisco Chroniclen uudistus kuvastaa hyvin tilanteen hämmentävyyttä. Verkkolehden lukeminen edellyttää tilaamista, ainakin jos haluaa lukea lehteä vähän laajemmin. Kuitenkin lehti päätti, että jokseenkin kaikki sen aineisto julkaistaan sisarsivustolla, SF Gatella. Tämä sivusto puolestaan on ilmainen kaikille. Onko lehdellä siis maksumuuri vai ei, on aiheellisesti ihmetelty monissa verkkojutuissa. Siitä ollaan jokseenkin yksimielisiä, ettei lehti tunnu olevan kovin vakuuttunut maksumuurinsa mielekkyydestä. > Yksi SF Chroniclen maksumuuripuuhia ih- mettelevä juttu Gigaomissa: http://gigaom. com/2013/08/14/is-the-sf-chronicle-the-beginning-of-a-paywall-rollback-trend/ tai http://goo.gl/fuTCnk Samaan aikaan brittiläinen Guardian on kertonut, että sen digijulkaisupuolen tuotot kasvavat ripeästi. Julkaisijayhtiön mukaan Guardianin ja Observerin digitaalituotot kasvoivat maaliskuussa päättyneen vuosijakson aikana kolmanneksella. Kaikista tuotoista digipuolen osuus on nyt lähes kolmannes. Huonompi juttu on tietysti se, että julkaisut kokonaisuudessaan olivat tappiollisia, vaikkakin emoyhtiö tuotti voittoa. Guardianin lukijoista yhä suurempi osa käyttää mobiililaitteita. Maksuhalukkaiden määrä on kuitenkin vähäinen. iPhonen maksullisen sovelluksen käyttäjämäärä on pudonnut 82 000:sta noin 57 000:een. iPad-sovelluksesta maksaa noin 22 000 käyttäjää, mikä on viitisen tuhatta enemmän kuin vuotta aiemmin. Toukokuussa verkkolehdellä oli kuitenkin kaikkiaan lähes 33 miljoonaa eri mobiilikäyttäjää > Guardianin tilanteen kommentointia Alf Hermidan Reportr.net-blogissa: http:// www.reportr.net/2013/07/16/guardian-results-offer-reasons-cheerful-digital/
• JSN JSN:n jäsenet: Päätöksiä 2.5–19.8.2013 Risto Uimonen Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 2.5–19.8.2013. Päätöksiä yhteensä 32. Vapauttavia Langettavia 20 12 Opettaja Julkisen sanan neuvoston langettava päätös tietolähteen hyötymistarkoitusta ja virheen korjausta koskevassa asiassa. Ratkaisu 19.6.2013 Peruskoulun rehtori kertoi jutussa tulleensa kiusatuksi. Kiusaajiksi väitettyjä kantelijoita ei mainittu nimeltä, mutta he olivat neuvoston mielestä tunnistettavissa. Kantelijat pyysivät lehteä korjaamaan jutun olennaiset virheet, mutta päätoimittaja kieltäytyi. Langettava päätös äänin 10–2. Päätöksen lopussa eriävä mielipide langettavan perusteista. Kantelu 30.11.2012 Kantelun kohteena on 16.11.2012 julkaistu juttu ”Neljän vuoden painajainen – rehtorin piina”. Siinä alakoulun rehtori kertoo omista kokemuksistaan, ja asiaan ottavat kantaa myös pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Rehtori oli kuvattu myös lehden kanteen, jossa kirjoitettiin ”loputtomasta valituskierteestä”. Kantelijoina ovat kahden perheen vanhemmat, jotka katsovat joutuneensa yksipuolisessa, pääosin rehtorin näkemyksiin perustuvassa kirjoituksessa erittäin kielteiseen julkisuuteen. Jutussa kerrotaan koulun sijaitsevan Kuopiossa ja esitellään rehtori nimellään, vaikka jutun perusteella hänen esimiehensä oli kieltänyt omalla nimellä esiintymisen. Lehden julkaisemien tietojen avulla on kantelijoiden mielestä helppo selvittää, mistä koulusta on kysymys. Kantelijoiden lapset käyvät haastatellun rehtorin johtamaa koulua. Kantelijat ovat huolissaan siitä, että opettajien ammattilehdessä esitetyt mielipiteet ja kantelijoista luotu erittäin kielteinen kuva vaikuttavat heidän lastensa koulun opettajakunnan asenteisiin. Kantelijoiden mielestä jutun lukuisat asiavirheet olisi myös ollut helppo tarkistaa etukäteen. Päätoimittaja ei heidän mukaansa halunnut oikaista jutun virheitä eikä suostunut julkaisemaan omaa kannanottoa tai mielipidettä ilman vanhempien nimiä. Osa kantelijoista on sitä mieltä, että oma kannanotto ei olisi edes korjannut tapahtunutta vahinkoa. Heidän mukaansa tyhjentävää vastinetta ei olisi voinut kirjoittaa käsittelemättä samalla mahdollisesti salassa pidettäviä seikkoja. Sen sijaan kantelijat arvelevat, että salassa pidettävistä asioista olisi ehkä voinut kertoa toimittajalle lähdesuojan turvin. Kantelijoiden mukaan Opettajalehti kirjoitti erittäin kiistanalaisesta Ojutkankaan poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Nimen julkaiseminen on arkinen, harkittu päätös Päätös nimen julkaisemisesta ja julkaisematta jättämisestä on toimitusten arkipäivää. Pienessä lehdessä päätoimittaja pääsee päättämään nimiasioista yhtä hyvin arkena kuin kesken onkireissun tai hetki ennen oopperan alkua. Kaikki olennaiset asiaan vaikuttavat tiedot on saatava selville kiireessäkin. Tyypillisiä ratkaisuja ovat nimen julkaiseminen tuomion yhteydessä tai haastateltavan toivoessa nimettömyyttä kinkkisessä aiheessa. Joskus myös syytöksen tai jutun kohde halutaan pitää nimettömänä. Kaikissa tapauksissa on olennaista, että jutun tiedot ovat oikein ja taustat selvillä. Jos ei kerrota nimeä, ei ihmistä saa tunnistaa muutenkaan. Tämä ei ole tärkeätä pelkästään lehden uskottavuuden säilyttämiseksi vaan haastateltavan ja jutun kohteen oikeusturvan vuoksi. Nimettömyys ei ole muotoseikka vaan tarkkaan harkittu journalistinen ja eettinen päätös. Tiina Ojutkangas päätoimittaja, Itä-Savo asiasta. He kertovat selvitelleensä lastensa asioita lähinnä koulutoimessa, eikä siellä ole todettu lehdessä mainittua kiusaamista tai häirintää. Lehti kuitenkin kuvaili, kuinka vanhempien kantelut kuormittavat paitsi rehtoria ja koulua myös koko kuntaa. Koulutoimen kanssa vanhemmat ovat asioineet, koska eivät halua rehtorin hoitavan mitään heidän lapsiinsa liittyviä asioita. Jutussa oli kantelijoiden mielestä kysymys vain rehtorin esittämistä väitteistä, joille ei löydy näyttöä. He tulkitsevat, että rehtorilla oli vahingoittamistarkoitus ja että hän pyrki saamaan väitteilleen tukea koko kouluyhteisössä. Jutussa kerrottiin kantelijoiden lasten koulunkäyntiin liittyvistä asioista, muun muassa siitä, että apulaisrehtori hoitaa lasten asioita. Kantelijat katsovat, että jokainen koulun opettaja tunnistaa heidät tällaisten tietojen perusteella ja että heille olisi pitänyt antaa mahdollisuus kertoa oma kantansa. Kantelijat kirjoittavat olevansa jutun perusteella myös ulkopuolisten tunnistettavissa. Opettaja-lehden juttuun viitattiin ainakin Yle Savon uutisessa ja kuopiolaisessa ilmaisjakelulehdessä. Kantelijoiden toiminnasta ei heidän oman kertomansa mukaan kuitenkaan ole löytynyt mitään moitittavaa. Kantelijat pyysivät päätoimittajaa korjaamaan useita virheitä, mutta lehti ei julkaissut oikaisua. Näkemyserot rehtorin ja kantelijoiden välillä eivät kantelijoiden mielestä perustuneet yksityiseen riitaan, vaan he ovat ajaneet opetustoimessa ”lastensa oikeutta tasapuoliseen ja turvalliseen opiskeluympäristöön”. Lisäksi rehtorista on heidän mukaansa tehty kantelu Aluehallin- tovirastoon ja yksi rikosilmoitus. Kantelijoiden mielestä kysymys on lähinnä kansalaiskirjeiden lähettämisestä. Lehden väitteen Opetushallitukselle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyistä kanteluista kantelijat kiistävät kokonaan. He eivät kertomansa mukaan ole myöskään nostaneet asiassa yksityisiä kanteita eivätkä väittäneet, että rehtori olisi lapsille vaarallinen. Kantelijat kirjoittavat, että heille ei ole selvitetty, miten he olisivat kiusanneet ja häirinneet rehtoria. Lehdessä kuitenkin puhuttiin kiusaamisesta todettuna asiana. Kantelijat pitävät virheellisenä myös sitä lehden väitettä, että he eivät olisi suostuneet sovitteluun rehtorin kanssa. Opettaja-lehden vastaus 18.12.2012 Päätoimittaja Hannu Laaksola vastaa, että jutussa haastateltu rehtori kertoo kiusaamiseksi kokemastaan vanhempien toiminnasta ja siitä, ettei työnantajalla ole ollut ratkaisua tilanteeseen. Kiusaamisaihetta käsiteltiin yleisellä tasolla myös lehden pääkirjoituksessa. Laaksolan mukaan jo kokemus kiusatuksi tulemisesta tarkoittaa, että ongelma vaatii ratkaisua työpaikalla. Hän viittaa myös työturvallisuuslakiin. Päätoimittaja kirjoittaa, että OAJ:n tutkimuksen mukaan vanhempien kiusaamisen kohteeksi joutuu noin joka kymmenes opettaja tai rehtori. Opettaja-lehti katsoi edunvalvontalehtenä tärkeäksi nostaa esille konkreettisia esimerkkejä. Laaksola kertoo eduskunnan oikeusasiamiehen todenneen ratkaisussaan, että kunnallisella viranhaltijalla on perustuslain mukainen sananvapaus. Rehtori ei Laaksolan mukaan kuitenkaan ”ehdoin tahdoin” halunnut esiintyä nimellään, vaikka Jukka Ahlberg Ulla AhlménLaiho kantelijat niin antavat ymmärtää. Sen sijaan lehti halusi antaa aiheelle kasvot, jotta työnantaja puuttuisi alalla yleiseen ongelmaan. Artikkeli muistutti, että opettajan tai rehtorin jatkuva häirintä on työsuojeluasia. Lisäksi sen tarkoitus oli antaa vertaisapua opettajille ja rehtoreille, joilla on ollut vastaavia kokemuksia. Lehti halusi päätoimittajan mukaan suojella toisena osapuolena olevia lapsia ja perheitä. Siksi jutussa ei mainittu perheiden, koulun tai edes kaupunginosan nimiä. Artikkelissa ei myöskään kerrottu lasten ikää tai sitä, kuinka monesta perheestä on kysymys. Lehti mainitsi, että apulaisrehtori hoitaa kyseisten perheiden lasten asioita. Laaksolan mielestä tällä perusteella ei kuitenkaan voi tunnistaa lapsia tai perheitä. Hän korostaa, että Kuopio on iso kaupunki, jossa on paljon alakouluja. Haastatellun rehtorin johtamassa koulussa on päätoimittajan mukaan lisäksi paljon oppilaita. Laaksola kirjoittaa, ettei juttu perustunut pelkästään rehtorin ja häntä avustavien henkilöiden näkemyksiin. Sitä varten haastateltiin myös muun muassa Kuopion perusopetusjohtajaa sekä OAJ:n lakimiestä ja työelämälakimiestä. Lisäksi Kuopion kaupungin lakimies kommentoi asiaa sähköpostitse. Jutussa ei otettu kantaa itse riitaan tai edes mainittu asiaa, josta osapuolet riitelevät. Koska artikkelista ei Laaksolan mielestä voi tunnistaa perheitä, näille ei myöskään syntynyt vastineoikeutta. Sen sijaan perheillä olisi ollut mahdollisuus saada kirjoituksensa lehteen. Opettaja-lehti julkaisee kuitenkin vain nimellä varustettuja kirjoituksia. Päätoimittaja kertoo toimituksen tarkistaneen artikkelin asiatiedot hyvin eikä katso niissä olleen virheitä. Sen sijaan kysymys oli riidan osapuolten mielipide-eroista. Kantelijat esimerkiksi sanoivat, että jutussa ilmoitettu kanteluiden määrä oli väärä. Samalla he kuitenkin totesivat käyneensä laajaa kirjeenvaihtoa rehtorin esimiehen kanssa. Päätoimittajalle lähetetyssä viestissä kantelijat puolestaan viittasivat ”muutamiin sähköposteihin”. Artikkelissa ei sanottu, minkälaisista kanteluista oli kysymys. Laaksolan mukaan ’kantelu’ on yleisnimi, jota käytetään riippumatta siitä, mille viranomaiselle ja miten se tehdään. Lehden lähteiden mukaan pitää myös paikkansa, että kantelijat eivät ole suostuneet sovitteluun rehtorin kanssa. Ratkaisu Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen Ollijuhani Auvinen Kalle Heiskanen Timo Huovinen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Jutussa alakoulun rehtori kertoi, miten oli joutunut kokemaan ”suoranaista vainoa”. Muutaman lapsen vanhempien kirjoitettiin häirinneen rehtoria siinä määrin, että se oli horjuttanut hänen terveyttään. Rehtorin kerrottiin hoitaneen työnsä moitteettomasti. Artikkelissa haastateltu pääluottamusmies totesi vuosia jatkuneen riidan haitanneen koko kouluyhteisöä. Kiista on työllistänyt myös kaupungin lakimiehiä, ja työsuojeluvaltuutettu kuvaili olevansa neuvoton asian edessä. ”Huoltajat ovat jauhaneet samaa jo vuosia, ja koko koulun henkilökunta on kovan paineen alla”, jutussa sanottiin. Kainalojutussa lukijoille annettiin ohjeita mahdollisen koulun ulkopuolelta tulevan häirinnän varalta. Toisessa kainalojutussa OAJ:n työelämäasiamies kertoi, että työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin terveydelle haitallisen häirinnän lopettamiseksi. Kiusatuksi joutuminen on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, jota Opettaja-lehti lukijakuntansa edunvalvojana tarkasteli pelkästään koulun henkilökunnan näkökulmasta. Toimituksella on kuitenkin oikeus valita näkökulmansa. Haastateltu rehtori oli kiistan osapuoli, mikä tehtiin lukijoille selväksi. Neuvosto korostaa, että hänellä oli sananvapauden nimissä oikeus esiintyä jutussa omalla nimellään. Rehtorista annettujen tunnistetietojen perusteella oli helppo selvittää, missä koulussa hän työskentelee. Kyseinen koulu on pienehkö kyläkoulu, jossa on alle kymmenen opettajaa. Neuvoston mielestä on ilmeistä, että koulun sisällä on jo ennen Opettajalehden jutun ilmestymistä tiedetty rehtorin ja vanhempien välisestä, vuosia jatkuneesta kiistasta. Kantelijat kertovat itse esimerkiksi vaatineensa poikkeusjärjestelyjä koulun vakiintuneisiin hallintokäytäntöihin. Neuvosto pitää uskottavana, että myös muiden oppilaiden perheissä on tiedetty, keitä riita koskee. Opettaja-lehden juttu saattoi kantelijat erittäin kielteiseen julkisuuteen, mutta toimitus päätti olla kuulematta heitä samassa yhteydessä. Vanhemmille syntyi oikeus omaan kannanottoon. Koska kysymys oli alakouluikäisten lasten asioista, sellaisen julkaiseminen vanhempien nimissä ei olisi ollut lasten kannalta suotavaa. Sen sijaan päätoimittaja olisi voinut tässä tapauksessa poiketa lehden käytännöstä ja julkaista vanhempien oman kannanoton nimettömänä. Kritiikki kohdistui myös rehtorin työnantajaan. Lehti tarjosi kaupungin perusopetusjohtajalle tästä syystä kommentointimahdollisuutta. Hän kieltäytyi tarjouksesta. Neuvosto ei voi ottaa kantaa riidan syihin tai sen kestoon. Neuvoston ei myöskään ole mahdollista tarkistaa kiistan osapuolten tekemien kaikkien viranomaiskanteluiden, tutkintapyyntöjen tai kanteiden lukumäärää ja sisältöä. Kantelijoiden oikaisupyynnöt olivat pitkiä ja osin vaikeaselkoisia. He kuitenkin myös mainitsivat, etteivät olleet tehneet kanteluja eduskunnan oikeusasiamiehelle tai Opetushallitukselle, vaikka lehdessä niin väitettiin. SuomenLehdistö 6/2013 21
• Lauri Karppi Juha Keskinen Heli Salla Kärkkäinen Nazarenko Neuvoston selvitysten perusteella kantelijat olivat näiltä osin oikeassa. Virheet olivat olennaisia (Etelä-Suomen Sanomat 4824/SL/12), joten lehden olisi tullut oikaista ne. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Opettaja-lehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ulla Ahlmén-Laihon ja Riitta Ollilan eriävä mielipide: Oppilaiden vanhemmat olivat jutun perusteella tunnistettavissa vain kouluympäristössä, joten heidän näkemystään ei tarvinnut kuulla samassa yhteydessä. Lehden juttu kertoi rehtorin omista kokemuksista vuosia jatkuneesta kiistasta hänen ja oppilaiden vanhempien välillä. Rehtorin omat kokemukset tilanteesta ovat arvoasetelmia, joista hänellä on oikeus kertoa. Sen sijaan rehtorin antamat tiedot vanhempien tekemistä kanteluista eri viranomaisille ovat tosiasioita, joita koskevat tiedot olisi voinut tarkistaa. Jutun tiedot kanteluista eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Opetushallitukselle olivat virheellisiä. Lehden olisi pitänyt oikaista nämä tiedot. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Ollijuhani Auvinen, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Salla Vuorikoski, Ulla AhlménLaiho ja Riitta Ollila. Riitta Ollila Jaakko Ujainen Riitta Pollari Iiris Langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Aikakauslehden kansi peitettiin ilmoitusliitteellä, jossa käytettiin lehden nimilogoa kertomatta, että kyseessä oli koko etusivun kokoinen ilmoitus. Lehti harhautti lukijoitaan. Savon Sanomat Vapauttava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehti kertoi Pudasjärven tavoitteesta lisätä maahanmuuttajien määrää kaupungissa. Alkuperäistä nettijuttua muutettiin kertomatta siitä yleisölle. Neuvosto hyväksyy tällaisen käytännön, koska jutusta poistettu kohta ei sisältänyt olennaista virhettä. Tiede-lehti Vapauttava päätös nettikeskustelua koskevassa asiassa. Lehden nettikeskustelupalstalla paljastettiin kantelijan henkilöllisyys, vaikka hän on halunnut esiintyä vain nimimerkillään. Muut keskustelijat kuitenkin yhdistelivät tietoja, joita kantelija itse oli ladannut nettiin erilaisille julkisille sivustoille. Tutkijatohtorina ja poikkeuksellisen aktiivisena nettikeskustelijana kantelijan tulee sietää näkemystensä julkista arvostelua. Keskisuomalainen, kaupunkilainen-liite Vapauttava päätös valokuvaa ja ihmisarvoa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi hääkuvan, joka kantelijan mielestä loukkasi kristittyjä. Neuvoston mieles- Heikki Vento tä kuva ei loukannut kenenkään ihmisarvoa. Journalistin ohjeiden perusteella ei voi ottaa kantaa uskonnollisiin arvokysymyksiin. Kauppalehti Vapauttava päätös oikeudenkäynnin seuraamista koskevassa asiassa. Lehti raportoi yli 10 vuotta kestäneen esitutkinnan ja oikeudenkäynnin viimeisistä vaiheista vajavaisesti. Toimitus korjasi kuitenkin myöhemmin laiminlyöntinsä ja seurasi oikeudenkäynnin muutoksenhakuprosessin loppuun saakka. Helsingin Sanomat Vapauttava päätös otsikkoa, totuudenmukaista tiedonvälitystä ja ihmisarvoa koskevassa asiassa. Otsikossa kerrottiin Aspergerin syndrooman ja koulusurmien välisestä huolestuttavasta yhteydestä. Itse jutusta kävi ilmi, että Asperger on ollut vain yksi mahdollinen taustatekijä koulusurmia suunnitelleiden nuorten diagnooseissa. Otsikko piti paikkansa eikä loukannut kenenkään ihmisarvoa. Kainuun Sanomat Vapauttava päätös toimittajan ammatillista asemaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi oikeudenkäynnistä, jossa käräjäuutisen kirjoittaneen toimittajankin pieneltä osin omistama pörssiyhtiö oli asianomistajana. Asia oli kuitenkin virallisen syytteen alainen, eikä yhtiö vaatinut syytetyltä korvauksia, joten oikeuden päätöksellä ei ollut yhtiölle taloudellista merkitystä. Nykyisen päätoimittajamme siirtyessä eläkkeelle haemme palvelukseemme PÄÄTOIMITTAJAA viemään Pohjalaista vahvasti eteenpäin valtakunnallisessa mediakentässä. EDELLYTÄMME t WBOLLBB KB UVMPLTFLBTUB KPVSOBMJTUJTUB LPLFNVTUB t TJUPVUVNJTUB BMVFFTFFO KB UZ×TLFOUFMZZO NBBLVOOBO NFOFTUZLTFO IZWÇLTJ t ZIUFJTUZ×LZLZÇ KB LPLFNVTUB IFOLJM×TU×O KPIUBNJTFTUB t IZWJÇ WJFTUJOUÇ KB WVPSPWBJLVUVTUBJUPKB t WBMNJVUUB UZ×TLFOOFMMÇ LPOTFSOJO KB UPJNJUVLTFMMJTFO KPIUPSZINÇO MJTÇLTJ UPJNJBMBO FSJ WFSLPTUPJTTB t UBJUPB KB UBIUPB LFIJUUÇÇ 1PIKBMBJTUB NVVUUVWBTTB NFEJBNBBJMNBTTB t BLBUFFNJTUB MPQQVUVULJOUPB KB SJJUUÇWÇÇ LJFMJUBJUPB TARJOAMME t WBTUVVMMFTJ BSWPTUFUVO KB NFOFTUZWÇO WVPUJBBO 1PIKBMBJTFO KPVSOBMJTUJTFO KPIUBNJTFO t IBBTUFFMMJTFO MBBKBO KB QBMLJUTFWBO UZ×LFOUÇO NBBLVOOBO KB NBBO OÇL×BMBQBJLBMMB t LFIJUUZWÇO KB EZOBBNJTFO UZ×LFOUÇO ZIEFTTÇ PTBBWBO IFOLJM×TU×O LBOTTB t WBLBWBSBJTFO ZIUJ×O KB LPOTFSOJO UBSKPBNBU FEVU 5FIUÇWÇ UVMJTJ PUUBB WBTUBBO WVPEFOWBJIUFFTTB 7BQBBNVPUPJTFU hakemukset 20.09.2013 mennessä PTPJUUFFMMB UPJNJUVTKPIUBKB .BUUJ ,PSLJBUVQB *MLLB :IUZNÇ 0ZK 1- 4FJOÇKPLJ UBJ F NBJM NBUUJ LPSLJBUVQB!JMLLB ZIUZNB m Lisätietoja UFIUÇWÇTUÇ BOUBWBU UPJNJUVTKPIUBKB .BUUJ ,PSLJBUVQB QVI KB *MLLB :IUZNÇ 0ZK O IBMMJUVLTFO QVIFFOKPIUBKB 4FQQP 1BBUFMBJOFO QVI Pohjalainen on 7-päiväinen monikanavainen maakuntansa Pohjanmaan ykkösmedia. Pohjalaisen päivittäinen lukijamäärä on 69 000 (KMT 2012) ja levikki 23 272 (LT 2012). Pohjalaisen verkkosivuilla on viikottain n. 35 000 lukijaa. Pohjalainen toimii osana modernia viestintäkonsernia. Pohjalainen on pohjalaisten äänenkannattaja, joka on sitoutunut maakunnan kehittämiseen ja sen yhteisöllisyyden rakentamiseen. Pohjalaisen kustannusyhtiö I-Mediat Oy kustantaa myös maakuntalehti Ilkkaa, viittä paikallislehteä ja kahta kaupunkilehteä. Maakuntalehtien Ilkka ja Pohjalainen yhteisen toimituksen henkilömäärä on n. 90 henkilöä. Lisäksi toimitus hankkii lukijoilleen monipuolista ja laadukasta sisältöä verkostokumppaneiden kautta. Kustannusyhtiö I-Mediat Oy ja tuotantoyhtiö I-print Oy kuuluvat tytäryhtiöinä Ilkka-Yhtymään, jonka emoyhtiönä toimii Ilkka-Yhtymä Oyj. Konsernin osakkuusyhtiöitä ovat Alma Media Oyj ja Arena Partners Oy. Konsernin liikevaihto oli vuonna 2012 46,2 M€ ja henkilökunnan määrä n. 330 henkilöä. 22 SuomenLehdistö 6/2013 Osa Ilkka-Yhtymä -konsernia Tämän takia toimittajan jääväämiseen ei ollut perusteita. Iltalehti Vapauttava päätös lainaamista koskevassa asiassa. Lehti esitteli neljä yli 60-vuotiasta valokuvamallia. Osa jutun kuvista oli aikaisemmin julkaistu Vivalehdessä, minkä Iltalehti toi julki kuvien myyjän kanssa sovitulla tavalla. Iltalehden ja Vivan juttujen näkökulmat poikkesivat selvästi toisistaan, joten Iltalehden ei tarvinnut mainita Vivaa lähteenään. Sompio Vapauttava päätös pilapiirrosta ja ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Lehden pilapiirroksessa presidentti Barack Obama sanoi, että Sauli Niinistöstä ja Jyrki Kataisesta saisi neekereitä. Se ei loukannut kenenkään ihmisarvoa. Ilta-Sanomat Vapauttava päätös piilomainontaa ja konserniyhteyttä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi uutisen samaan konserniin kuuluvasta erikoisjulkaisusta. Joistakin kehuvista sanakäänteistä huolimatta kysymys ei kuitenkaan ollut piilomainonnasta. Viittaus konserniyhteyteen täytti Journalistin ohjeiden minimivaatimuksen. Kaleva Vapauttava päätös kirja-arviota ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi kriittisen kirja-arvion, jonka jälkeen kirjailija olisi halunnut lehteen oman kannanottonsa. Päätoimittajalla oli oikeus kieltäytyä sen julkaisemisesta, sillä arvio ei kohdistunut kirjailijaan henkilönä, vaan kirjan asiasisältöön. Turun Sanomat Langettava päätös tietojen tarkistamista, virheen korjausta ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti kertoi, että Suomeen ollaan perustamassa uutta puoluetta. Kantelijan sanottiin liittyneen oma-aloitteisesti puoluetta perustavaan ryhmään. Tiedot eivät pitäneet paikkaansa. Lehti ei ollut tarkistanut tietoja riittävän hyvin. Toimitus yritti korjata virheensä poistamalla vanhan jutun, mikä on vastoin neuvoston linjausta. Keskisuomalainen Langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti ei verkkosivuillaan erottanut riittävän selkeästi uutisia ja ilmoitusaineistoa toisistaan. Äänestyspäätös 8?4. Eriävä mielipide. Yle.fi, urheilu Langettava päätös loukkaavaa ilmaisua ja virheen korjaamista koskevassa asiassa. Yleisradion toimituspäällikkö moitti kolumnissaan Nelosen uutisia marionetiksi, joka oli harvinaisella tavalla luovuttanut journalistisen päätösvallan ulkopuolisille. Erittäin vakavan väitteen poistaminen jälkeenpäin tai oma kannanotto eivät olisi korjanneet aiheutunutta vahinkoa. Hämeen Sanomat Langettava päätös oikeita tietoja ja virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehden taloussivulla julkaistut vii- te- ja peruskorkotiedot olivat virheellisiä useiden viikkojen ajan. Pyynnöistä huolimatta toimitus ei korjannut virheellisiä tietoja, vaan ne olivat viikkoja lehden sivuilla. Laukaa-Konnevesi Langettava päätös omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Kantelijat arvostelivat mielipidekirjoituksessaan kunnan sosiaalijohtajaa ja omaishoitajien yhdistystä. Yhdistys vastasi kritiikkiin omalla kirjoituksellaan. Kantelijat joutuivat siinä niin kielteiseen julkisuuteen, että heille syntyi oikeus omaan kannanottoon. Päätoimittajan olisi pitänyt neuvotella heidän kanssaan kannanoton sisällöstä. Iltalehti Vapauttava päätös loukkaavaa kirjoittelua ja kolumnia koskevassa asiassa. Iltapäivälehden kolumnisti arvosteli pisteliäästi kokeneen professorin julkisia esiintymisiä muun muassa tiedotusvälineissä. Kritiikki oli kärjekästä ja osittain henkilöönkin käyvää, mutta alansa yhteiskunnallisena vaikuttajana kantelijan kuului se sietää. Keskipohjanmaa Vapauttava päätös oikeudenkäyntiin vaikuttamista ja syyllisyyden ennakoimista koskevassa asiassa. Toimittaja kirjoitti kolumnissaan pitävänsä murhasta epäiltyä henkilöä syyllisenä. Kolumni julkaistiin samana päivänä kuin Korkein oikeus antoi asiasta oman ratkaisunsa. Näin kirjoitukseen ei voinut sisältyä yritystä vaikuttaa tuomioon. Sotkamo-lehti, Kuhmolainen Vapauttava päätös ihmisarvon kunnioittamista ja rikoksen uhreista uutisointia koskevassa asiassa. Toimitus laatii perheväkivallasta kertovaan verkkouutiseensa otsikon, jota kantelijat pitivät halventavana. Sotkamo-lehti muutti otsikkoa seuraavana päivänä, ja Kuhmolaisesta juttu poistettiin kokonaan. Päätoimittaja pyysi molempien lehtien verkkosivuilla anteeksi alkuperäisen otsikon muotoilua. Kainuun Sanomat Langettava päätös oikeita tietoja ja virheen korjaamista koskevassa asiassa. Lehti haastatteli reportaasissaan henkilöitä, jotka esiintyivät väärillä nimillä. Oikeat henkilöt joutuivat haastattelulausumien vuoksi erittäin kielteiseen julkisuuteen. Lehti ei tarkistanut riittävän huolellisesti haastateltavien nimiä eikä ottanut korjauksessaan riittävästi vastuuta vääristä tiedoista. Helsingin Sanomat Vapauttava päätös poikkeuksellista tiedonhankintaa ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti kertoi reportaasissaan kantelijayhdistyksen järjestämästä leiristä, jolle toimittaja oli osallistunut ammattinsa salaten. Poikkeuksellisin menetelmin hankituilla tiedoilla oli yhteiskunnallista merkitystä. Lehti julkaisi jälkeenpäin yhdistyksen oman kannanoton ja leirille osallistuneen henkilön mielipidekirjoituksen. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi
• Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj Uusiin tehtäviin jaksi myynnin tukitoimintoon, vastuullaan asiakastyötä ja tutkimusta. Maarit Heinonen on nimitetty myynnin controlleriksi myynnin tukitoimintoon, vastuullaan myynnin analytiikka ja raportointiprosessit. Anja Harle on nimitetty sovellusasiantuntijaksi myynnin tukitoimintoon, vastuullaan myynnin raportoinnin tuotanto sekä järjestelmien koordinointi. Tiina Hoppman on nimitetty mainossuunnittelijaksi myynnin tukitoimintoon, vastuullaan myynti- ja markkinointimateriaalien suunnittelu sekä tuotanto. Tiina Somerpuro / kauppalehti Haapavesi-lehden myyntipäälliköksi on valittu yomerkonomi Jaana Heikkilä Haapavedeltä. Heikkilä on työskennellyt 27 vuotta Pyhäjokiseudun myyntineuvottelijana. Mediatekniikan insinööri Heidi O’Gorman on nimitetty mediatuottajaksi toimenkuvanaan mainostoimisto Taikahatun asiakaslehtituotannon kehittäminen, myynti ja sisällöntuotanto. Lisäksi hän toimii Kalajokiseutu-lehden toimittajana. Pogostan Sanomat Pogostan Sanomien päätoimittajaksi on valittu lokakuun alusta alkaen Leila Virnes. Hän siirtyy tehtävään Karjalaisen Ilomantsin aluetoimittajan tehtävästä. Virnes on toiminut aiemmin Pogostan Sanomien palveluksessa 19 vuotta. Päätoimittajan työhön kuuluvat myös Pogostan Sanomat Oy:n toimitusjohtajan tehtävät. Alma Media Oyj Alma Media Kustannus Oy:ssä hallintotieteiden maisteri Heidi Laaksonen on valittu tutkimuspäälliköksi Alma Aluemedian tutkimustiimiin. Levikintarkastus Oy Levikintarkastus Oy:n toimitusjohtajaksi on nimitetty KTM Kaija Sinko. Hänellä on monipuolinen kokemus eri medioista ja erityisesti lehtimedioiden tutkimisesta sekä tutkimustietojen hyödyntämisestä media- ja kuluttajamyynnissä, viimeksi Sanoma Magazines Finland Oy:ssä. Mediatalo ESA MBA Jenni Grandell on nimitetty myynti- ja markkinointijohtajaksi vastuullaan medialiiketoiminnan kuluttajamyynti, markkinointi sekä myynnin tukitoiminnot. Anne Broman on nimitetty tutkimusasiantunti- Sanomalehtien Liitossa tapahtuu > 19.9.2013 Lukijamarkkinoinnin kokemusten vaihtopäivä, Helsinki. Osallistujat jakavat ideoitaan. > 4.10.2013 Sihteeri- ja assistenttipäivä, Helsinki. Ajankohtaisia asioita sekä yrityskäynti. > 11.10.2013 Kaupunkilehtipäivä 2013, Helsinki. Miten leviää mainoskieltoluukkuihin jakaminen? Miten tabloidi on toiminut lukijamarkkinoilla? > 22.10.2013 Päätoimittajafoorumi, Helsinki. Kuinka tästä eteenpäin? Mitä kuluttajat ajattelevat sanomalehdistä, ja mitä he tahtovat tulevaisuudessa? > 7.–8.11.2013 Paikallislehtipäivät, Siilinjärvi. Aiheina muun muassa uudet sähköisen julkaisemisen ratkaisut. > 21.11.2013 Jakelun ajankohtaispäivä, Vantaa. > 28.11. Mediapäivä 2013, Helsinki. Seminaarissa nostetaan esiin median yhteiskunnallista merkitystä demokratian, kotimaisen kulttuurin ja taloudellisen hyvinvoinnin tukena. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Elokuussa Kauppalehden mediamyynnin johtajaksi siirtynyt Tiina Järvilehto kertoo, että Kauppalehti.fi:n maksumuuri ei ole vaikuttanut verkkomainonnan myyntiin. Lisää sisältömarkkinointia Sisältömarkkinointi, verkkomainonnan tarkempi kohdentaminen uusien teknisten ratkaisujen avulla sekä yhteistyön lisääminen Alma Median asiakasviestintäyksikkö Alma 360:n kanssa. Siinä ovat avainsanat Kauppalehti.fi:n mainostajille syksyllä tulevista uusista mahdollisuuksista. Tavoitteena on auttaa asiakasta tämän omilla sivuilla uudella tavalla. Juuri enempää tulevista suunnitelmista ja tuotteista Kauppalehden mediamyynnin johtajana aloittanut KTM Tiina Järvilehto ei vielä pysty paljastamaan. Järvilehto palasi Almaan lyhyen Silmäasema Fennican työrupeaman jälkeen. Aiemmin hän on työskennellyt Iltalehden mediamyynnin ja markkinoinnin johtajana. – Työ muualla oli monin tavoin rikastava kokemus. Koen kuitenkin, että media SuomenLehdistö on ominta aluettani, Järvilehto sanoo. Verkon sisältömarkkinoinnista eli mainostajien itse tuottamista sisällöistä Kauppalehdellä on jo kokemusta, sillä mainostajat ovat julkaisseet sponsoroituja blogejaan vuodesta 2010 asti. Niistä saatu palaute on Järvilehdon ” Tavoitteena on auttaa asiakasta tämän omilla sivuilla uudella tavalla.” mukaan ollut erittäin hyvää. Olennaista on, että journalistinen ja ilmoittajien tuottama sisältö erotetaan selkeästi toisistaan. Kauppalehden verkkosivujen maksumuurikin ehti keväällä täyttää jo yhden vuoden. Rekisteröitymällä uutisia saa lukea ilmaiseksi 25 kappaletta kuukaudes- sa. Järvilehto kertoo, ettei maksumuuri ole vaikuttanut verkkomainonnan myyntiin. Kauppalehden journalistinen verkkosisältö painottuu uutisiin; printtiversio on sisällöltään taustoittava. Ilmoittajille molempia kanavia tarjotaan niin brändin luomiseen kuin taktiseen mainontaan. – Printti on myös hyvä kanava ohjaamaan verkkoon. Verkon reaaliaikaisuus puolestaan mahdollistaa tarvittaessa nopeat kampanjamuutokset, Järvilehto pohtii. Uuteen työhönsä Järvilehto on hypännyt innostuneella mielellä. Vapaa-ajallakin hän tunnustautuu ahkeraksi sosiaalisen median seuraajaksi. Kolmen lapsen äitinä lasten harrastusrumba pitää kiireisenä, mutta johonkin väliin jää aikaa myös omalle lenkkeilylle. Noora Autio VIESTINNÄN AMMATTILEHTI Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteerit: Noora Autio ja Riikka Virranta. Taitto: Janne Hulkkonen ja Reima Kangas. Toimitus: Lönnrotinkatu 11, 00120 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Faksi: (09) 607 989. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 83. vuosikerta. 9 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2013: kestotilaus 82,80 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 88,40 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,20 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: KelpomediaOy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. > 16.10.2013 Median uusi maailma -seminaari, Helsinki. Seminaarin toinen osa, uraauurtavia keissejä ja tutkimusta. Lisätietoa: http://www.vkl.fi/ ajankohtaista/tapahtumat_ja_koulutus Ilmestysmisaikataulu 2013 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 7/13 9.10. 30.9. 24.9. 8/13 13.11. 4.11. 29.10. 9/13 18.12. 9.12. 3.12. SuomenLehdistö 6/2013 23