• SuomenLehdistö finlands press ? 4/2013 ? 83. VUOSIKERTA ? lehti sanomalehdistä SAKARI PIIPPO Voit to ?Oikeat toimittajat olivat minusta niin kovia. Halusin itse olla samanlainen? AAMULEHDEN palkittua, broadsheet-aukeaman kokoista infografiikkaa jalkapalloilija Lionel Messistä synnytettiin melkein vuosi. Työ uhkasi valua hukkaan. »Sivut 12?13 Kangaskorpi ennakoi omistusjärjestelyjä. »Sivut 8?9 Penkokaa, mitä konsultit tekevät Johannes Kotkavirta ja muut vuoden parhaat kirjoittajat. »Sivut 10?11 Tilausta digilehdelle Näköislehti tabletilla kelpaa Lapin erämaassa. »Sivu 7 Ammattiauttaja-palsta Ensimmäinen juttu neuvoo ideoimaan palstoja. »Sivu 9 Urheilusivujen dilemma Otteluselostukset printissä ? palvelua vai kertausta. »Sivu 14
  • 3
  • aihe Sisältö Teksti 4/2013 Suomalaisten sanomalehtisuhde voi hyvin PUHEENAIHE Mediatalojen strategiat s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s.6 LEHTI-IHMINEN Vesa-Pekka Kangaskorpi s. 8 TOIMITUS Vuoden parhaiden juttujen tekijät kertovat työstään s. 10 NÄIN ME TEEMME Aamulehden palkittu infografiikka s. 12 Urheilujournalismi s. 14 INTERNET Sanomalehtien videot s.16 JSN Päätökset 17.4.2013 s. 17 NIMITYKSET Uusiin tehtäviin s. 19 Suome finlands press ? 4/2013 ? 83. VUOs i sanO stö malehdis Tä SAKARI ?Oikea t toimitta jat olivat minust a niin kov Halusi ia. n itse olla samanl ainen? AAMULE Lionel MesHDEN palk sistä syn ittua, broadsh nytettiin eetmelkein aukeaman koko vuosi. Työ ista info Kangas uhkasi grafiikka valua huk korpi enn a kaan. jalkapalloilija akoi om »Sivut 12?13 istu sjärjest elyjä. Sivut » 8?9 Penkok aa, mitä konsult it tekevä t muut vuode n parha at kirjoi ttajat. »Sivut 10?11 Tilausta digilehdel Näköislehti le Lapin erämatabletilla kelpa a assa. Ammattia »Sivu 7 Ensimmäin uttaja-pa lsta en juttu ideoim aan palsto neuvoo ja. Urheilusiv »Sivu 9 Otteluselost ujen dilem ma ukset palvelua vai kertauprintissä ? sta. » Sivu 14 1 PIIPPO Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi Hannu Helineva päätoimittaja Vartti Kouvola KUluttajatutkimuksessa yli puolet suhtautui myönteisesti siihen, että lukisi tulevaisuudessa lehteä tabletilta printin rinnalla tai sen sijaan. Tätä tukee Karjalaisen ja La- pin Kansan tablettikokeiluista saama myönteinen ja innostunut palaute, josta kerromme tässä lehdessä. Haja-asutusalueilla kyse on todellisesta mahdollisuudesta ohittaa fyysisen jakelun rajoitukset ja parantaa lukijoiden palvelua. Mobiilipuolen saamasta jalansijasta puolestaan saatiin esimerkki viikolla 16, kun Ilta-Sanomien mobiiliuutisia ja palveluita käytti yli miljoona ihmistä. Tuore kuluttajatutkimus ja aiemmin keväällä julkaistu Yhteisöllistyvä media -tutkimus sanovat samaa: suomalaiset haluavat sanomalehtensä. Sanomalehtien uudet palvelut ja käyttötavat kiinostavat ja vaikuttavat löytävän paikkansa ja roolinsa ihmisten päivässä. Sanomalehtien lukijasuhde näyttää huomattavan vahvalta ja pysyvältä. 2 3 Miten lifestyle aineistossa tehdään ero journalistisen ja markkinoinnillisen aineiston välillä? Ville Pohjonen Päätoimittaja Salon Seudun Sanomat Jari Tourunen Päätoimittaja Savon Sanomat Tekstimainontaan on suhtauduttava kriittisesti. Se syö median uskottavuutta ja nakertaa journalismin riippumattomuutta. On tärkeää, että yleisö erottaa journalistisen sisällön ja mainostyyppisen aineiston. Tätä rajaa ei pitäisi hämärtää esimerkiksi jutun muotoon puetulla mainostekstillä. Kysymys on journalismin ja median uskottavuudesta ja luotettavuudesta. No ei. Myyty sisältö ja journalistinen sisältö on syytä erottaa selvästi toisistaan. Ehkä miettisin enemmän sitä, miten erottaminen pitää hoitaa. Journalistin ohjeissa on riittävän selkeästi kerrottu, miten toimittajan on tehtävä työnsä. Kysymys on siitä, noudatetaanko ohjeita vai ei. Julkisen sanan neuvosto on päätöksillään auttanut ohjeiden tulkitsemisessa. Toimituksen päätösvaltaa sisältöasioissa käsitellään kohdassa 2 ja piilomainontaa kohdassa 16. Molempiin kohtiin on kirjattu pääperiaatteet, jotka ovat selkeät. Yksityiskohtaisen ohjeistuksen laatiminen olisi paitsi vaikeaa myös tarpeetonta. On hyvä, että journalistiselle harkinnalle jätetään tilaa. Yleisperiaatteet ovat kohdallaan. Ei kai niistä olla hirveän eri mieltä. Mutta siinä ei ole mitään järkeä, että hyvää lehtimiestapaa määritellään myös alan työehtosopimuksessa. Yleisesti todettuna lifestyle-jutut tai vaikkapa tuoteuutuuksien esittelyt on aina tehtävä toimituksen ehdoilla. Näissäkin jutuissa on noudatettava Journalistin ohjeita. Kysymyshän on siitä, miten ja millaisin sanamuodoin asia esitetään. Olennaista on, että lehden tai nettisivun lukija kykenee erottamaan selkeästi, mikä on mainos ja mikä toimituksellista sisältöä. Hyvä journalistinen työprosessi lähtee yleisön näkökulmasta. Mainosaineistolle on varattava journalistisesta sisällöstä selkeästi erottuva tila ja tapa. Tuotevertailuissa olisi hyvä olla mukana myös kriittinen tarkastelu. Ammattilaiset tietävät edelleen, miten se tehdään. Glorian tapauksessa kyse on siitä, että kiistellään, oliko raja selvä vai ei. JSN:n perustelut ovat kyllä perinteisen selkeät. Toisaalta ne johtavat lifestyle-julkaisujen näkökulmasta kestämättömään tilanteeseen. Olisiko Glorian pitänyt jättää liite tekemättä siksi, että siinä oli käytännössä vain yksi merkittävä ilmoittaja? Mielestäni ei. Pitäisikö suhtautumista tekstimainontaan muuttaa? Onko journalistin ohjeissa tarkistamista täältä osin? nLehdi iKerTa ? lehT lehdelle tullut myös lisää merkityksiä, käyttötapoja ja -tilanteita. Printin osalta näyttää, että mitä enemmän maailma ja esimerkiksi ihmisten työ digitaalistuu, sitä selvemmin painettuun sanomalehteen liitetään ajatuksia omasta ajasta, rauhoittumisesta ja rentoutumisesta. Siihen keskitytään ja sisällöillä kartutetaan tiedollista pääomaa. Verkkopalvelussa piipahdetaan päivittämässä uutiset tai pidetään paussi. Käyttöä leimaa nopeus ja toistuvuus. Mobiilissa uutisotsikot päivitetään vieläkin vikkelämmin sopivissa raoissa tai kun halutaan ajankulua. kolmesta poikki Teksti­ mainonta TUTKIMUS Johannes Kotkavirta ja Arveletko lukevasi painettua sanomalehteä vuonna 2018? Jos vastaat kyllä, kuulut enemmistöön. Samaa nimittäin aikoo yli 60 prosenttia suomalaisista. Entä oletko valmis yhä maksamaan päivän lehdestä? Jos vastaat kieltävästi, kuulut selvään vähemmistöön. Suomalaisista 15?74-vuotiaista 74 prosenttia aikoo maksaa sanomalehdestä printissä tai digitaalisessa muodossa viidenkin vuoden päästä. Loput sanoo seuraavansa verkon ilmaispalveluita ? joista isoimman osan voi olettaa tulevan edelleenkin perinteisistä uutishuoneista. Tiedot ovat huhtikuussa valmistuneesta IROResearchin Sanomalehtien Liitolle tekemästä kuluttajatutkimuksesta. Kun sanomalehtisisällöille on tullut enemmän alustoja, on Voit to Teksti SuomenLehdistö Lue Suomen Lehdistöä myös verkossa: suomenlehdisto.fi Tai seuraa facebookissa ja twitterissä SuomenLehdistö 4/2013 3
  • PUHEENAIHE Mediayhtiöiden strategiat Neljä tietä tulevaan Millaisia strategioita lehtiyhtiöt valitsevat, kun digimurros on ovella? Tähän kysymykseen Timo Ketonen hakee vastausta väitöstutkimuksessaan. Timo Ketonen on haastatellut 75 mediayhtiöiden johtajaa, päätoimittajaa ja kehitysvastaavaa Suomessa ja ulkomailla. Tutkimuksen pitäisi valmistua 2015, joten haastatteluja tulee vielä lisää. Mukana tutkimuksessa on kansainvälisiä lehtiä kuten The Guardian, New York Times ja The Economist, uusia media-alan kasvuyrityksiä, kuten Flipboard ja Teknari, ja lukuisia erilaisia sanoma- ja aikakauslehtiä Suomesta ja Ruotsista. Hansaprintin toimitusjohtajana pitkään toiminut Ketonen kertoo huomanneensa suomalaisten yri- 4 SuomenLehdistö 4/2013 tysjohtajien asenteen muuttuneen nopeasti. Vielä väitöskirjaprojektin alussa syksyllä 2011 digitaalisen liiketoiminnan kehittämiseen saatettiin suhtautua lunkisti, mutta nyt asian kiireellisyys on selvää. Paperilla, verkossa vai molemmissa Ketonen on ryhmitellyt mediayhtiöiden strategiat nelikenttään. Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että strategia näkyy ennen kaikkea siinä, millaisista tuotteista ? painetuista vai digitaalisista ? yhtiöt tavoittelevat tuottoja ja millaisin keinoin hakevat kasvua. Vaikka kaikkien lohkojen yritykset julkaisevat ja toimivat myös verkossa, tällä hetkellä niitä jakaa tuotevalikoiman lisäksi myös se, ovatko ne panneet verkkosivunsa maksullisiksi. ? Myös mobiilin maksullisuus on iso kysymys. Esimerkiksi Financial Timesin ja SvD:n trafiikista jo kolmannes tulee mobiilialustoilta. Yritykset, joiden painopiste on printissä, luottavat vuosisataisen lii- Ketonen jaottelee mediayhtiöiden strategiat sen mukaan, panostavatko ne printtiin vai digitaalisiin tuotteisiin. ketoimintamalliin. Ketosen printtija e-paperi -ryhmä nojaa tulopuolella tilausmaksujen ja ilmoitusmyynnin yhdistelmään. Haasteena on painetun lehden levikin lasku, joka nakertaa myös ilmoitusmyyntiä. Printin tehokkuusstrategian valinneet printti ja konsolidaatio -ryhmän yhtiöt etsivät parempaa kannattavuutta ensisijaisesti yritysostoilla. Tavoite on lisätä toimitusten ja mediamyynnin synergiaa ja hakea hyötyjä myös yhteisestä infrastuktuurista. Digitaalisen muodonmuutoksen strategiakseen valinneilla yhtiöillä on edelleen kannattava printtilehti, mutta sen rinnalle on tuotu maksullisia netti-, tabletti- ja mobiilipalveluita. Ne kehittävät edelleen myös printtilehteä. Leimallista on, että digitaalinen palvelukehitys on voimakkaassa kehitysvaiheessa ja uusia projekteja on vireillä. Neljäs ryhmä ovat digitaalisuuden ykkössijalle asettaneet yhtiöt, joiden strategioissa panostus on maksullisissa digitaalisissa palveluissa. Se ei
  • Timo Ketosen mielestä paywallia parempi termi olisi paywill. Mikä strategianne on? Pekka Soini, toimitusjohtaja, Sanoma News Timo Ketonen on oikeassa siinä, että meidän valintamme on digitaalinen transformaatio. Panostamme digimediaan merkittävästi, mutta ymmärrämme, että kuluu vielä aikaa, ennen kuin digitaalinen liiketoiminta on suuremmassa roolissa kuin printti. Kuitenkin digitaalista liikevaihtoa on jo yli 60 miljoonaa euroa. Koska Sanoma Newsiin kuuluu Helsingin Sanomat ja maakuntalehtiä, yhteistyö ei koske niinkään sisältöjä, mutta infrastruktuurin yhdistämisessä on vahva intressi. Konsolidaatiossa olen tehty työtä sen eteen, että painamisen kaltaisessa perustekemisessä järki voittaisi sanomalehdistössä. Siinä haluamme olla mukana. Ei investoitaisi enää kymmeniä tai satoja miljoonia uusiin painoihin. Se on kuitenkin suurimpia kuluja, jotka on investoitu uusiin ja käytettyihin painokoneisiin. Tällaiset miljoonat pitää investoida muualle. Jukka Haapalainen, toimitusjohtaja, Kaleva Euromääräisesti ajateltuna olemme investoineet printtiin digitaalista enemmän viime vuonna. Painokoneet oli pakko uusia ja se maksaa suunnattomasti. Mutta jos katsoo henkilömäärää, oikeastaan viime vuosina olemme rekrytoineet ihmisiä ainoastaan digipuolelle ja vähentäneet ainoastaan printtipuolelta. Eli isompi rahasäkki on mennyt printtiin, mutta henkilöinvestoinnit ja tuotekehitysinvestoinnit digitaaliseen. Strategian ydin on, että lukijoiden parissa täytyy pärjätä paremmin kuin tällä hetkellä. Verkkoon kehitetään kokonaan uudenlaisia tuotteita, vaikkapa verkkokauppaa tai mobiilipalveluita, joihin emme tuota sisältöä, vaan tarjoamme kohtaamispaikan. Lehteä ei kannata huonontaa eikä pitää paikallaan, mutta se ei välttämättä tarvitse samanlaisia taloudellisia investointeja kuin digipuolella alustoihin, tuotekehitykseen, kumppaanuksien rakentamiseen ja ylläpitoon. tarkoita pelkkiä verkkosivuja, vaan laajaa valikoimaa erilaisia tuotteita. Maksullinen verkko sopii kaikille Painotuotteisiin nojaavan mallin nykyisestä toimivuudesta ei ole epäilyksiä, mutta haastatteluiden lopuksi Ketonen on kysynyt, kuinka pitkään painetun lehden tekeminen vielä kannattaa. ? Radikaalit sanovat, että parin kolmen vuoden päästä ei ole printtiä, toiset arvioivat, että siinä kestää 15?20 vuotta. Tällä hetkellä yksi printtifokuksella toimivia lehdenkustajantajia ja digitaaliseen kehitykseen panostavia yhtiöitä erottava tekijä ovat maksumuurit. Kaikilla on ollut verkkolehti jo pitkään, mutta kaikilla se ei ole maksullinen. Jos tavoitteena on tehdä rahaa myös netissä, maksumuuri ? sana, jota Ketonen syvästi inhoaa ? on pystytettävä nyt. ? Ei voi jättää yhtä veräjää auki. Oli virhe tehdä näin 1990-luvulla. Sen myöntävät etenkin amerikkalaiset > Lisää aiheesta Timo Ketosen blogissa http://timoketonen.blogspot.fi/ sanomalehtiyhtiöt, jotka rakentavat nyt kilvan digitaalista tilaajakantaa. Siellä trendi on kääntymässä pois ilmaisista nettijulkaisuista. Ketonen antaa esimerkiksi New York Timesin, jonka digitilaajien määrä kasvaa voimakkaasti ja tilaajatuotot ylittävät jo mediamyynnin. Printissä on yleensä myyty yhtä tuotetta yhdellä hinnalla, mutta digipuolella on muitakin vaihtoehtoja. Asiakkaalle voidaan tarjota kuukausihintainen tilausmaksu, jolla pääsee käsiksi uutuuksien lisäksi myös arkistoihin. ? Lisäksi esimerkiksi Sports Illustrated myy osaa sisällöstä maksullisena mobiiliin ja Cosmopolitan tarjoaa tabletissa dynaamisesti päivittyvää sisältöä. Maksulliset verkkopalvelut sopivat Ketosen mielestä kaikenlaisille mediayhtiöille. Niiden pitää kuitenkin huolehtia siitä, että netissä on tarpeeksi kiinnostavaa ja tiuhaan päivittyvää sisältöä, jotta asiakkaat haluavat siitä myös maksaa. Olli Sulopuisto kissapöydälle Johan Kvarnström Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Long Playn päätoimittaja ja vapaa toimittaja Johanna Vehkoo. Toimittajat hiekkalaatikolla Jos mikä on vaikeaa, niin itsekritiikki. Medialle se on erityisen vaikeaa. Kun kritiikki osuu maaliinsa, toimittajat ottavat sen usein itseensä ja loukkaantuvat. Se on minun lapio! Sinä et saa kaivaa minun lapiolla, vaan sinun pitää käyttää vanhaa vuotavaa ämpäriä! Välillä kuvittelen Ylen ja kaupallisen median sananvaihdon siten, että sitä käyvät aikuisten ihmisten sijaan pikkulapset hiekkalaatikolla. Siltä se välillä kuulostaa. Yleläiset heittelevät sarkastisia kommentteja hesarilaisten tabloidi-innosta. Kaupallisessa mediassa julkaistaan juttuja, joiden mukaan Yle on markkinahäirikkö, joka riistää sokeita vammaisia. Yle uutisoi maakuntalehden lukijoiden pettymyksestä. Kaupallinen media vaatii, ettei Yle saa investoida verkkojournalismiin. Viimeistään nyt riita on huomattu joka puolella. Kun Helsingin Sanomat ja Nelosen uutiset kertoivat, miten Yle-vero ei säästä sokeaa sänkypotilastakaan, yleisön edustajat saivat aiheesta tarpeekseen. Kuulin monen kysyvän: Mistä tämä oikein kumpuaa? Mikä noita vaivaa? Twitteristä on tullut yllä mainitun hiekkalaatikon jatke. Suomen Twitterissä on paljon toimittajia, ja me yhdessä olemme tehneet palvelusta kanavan, jossa päästellä höyryjä. Milloin siellä väännetään julkisen palvelun ja kaupallisen median hiekkakakkuriitaa, milloin paljastellaan toimittajantyön hupaisia ulottuvuuksia. Twitter on avoin väline, jota voi tehokkaasti käyttää yhteisön rakentamiseen, joukkoistamiseen, lähteiden etsimiseen ja uutishankintaan. Sen sijaan toimittajat käyttävät sitä jäsentenvälisiin. Se on vähintään sisäänlämpiävää, ellei peräti noloa. Mediakritiikki on vaikea laji. Jos se tulee median sisältä, journalistit ottavat sen itseensä sen sijaan, että harjoittaisivat itsekritiikkiä. Jos se taas tulee ulkoa ? lukijoilta, kansalaisilta ? se on helppo jättää kokonaan huomiotta. Nykyään mediakritiikkiä esittävää toimittajaa syytetään helposti oman pesän likaamisesta ? tai sitten kritiikki nähdään vain oman välineen ja työn kannalta, eikä osata suh- ? Toimittajien tunnereaktiot kertovat ammattikuntamme kriisiytymisestä.? teuttaa asiaa laajempaan muutokseen. Nazisin taistelulle ei kuulemma saanut nauraa, koska se oli MTV3:n ?koulukiusaamista?. Tehdään tämä nyt selväksi: Ei MTV3:n kokoista mediataloa voi kiusata. MTV3 on merkittävä journalistinen organisaatio, jonka täytyy kestää arvostelu ja yrittää oppia siitä. Toimittajien tunnereaktiot kertovat ammattikuntamme kriisiytymisestä. Journalismissa on käynnissä suuri, pelottava ja jännittävä muutos, eikä siihen ole helppo sopeutua. Oman mediakritiikkini lähtökohta on se, että olen journalismin puolella. Kaikki kritiikkini lähtee siitä lähtökohdasta. Haluan, että sekä kaupallinen media että julkinen palvelu säilyvät elinvoimaisina. Vahvoina ne sparraavat toisiaan parempiin suorituksiin. Siitä on hyötyä koko yhteiskunnalle. Siksi toivoisin, että hiekan heittely toisten silmille loppuisi ja keskustelu alkaisi. Kettuilu ei ole mediakritiikkiä, eikä mediakritiikki ole kettuilua. >Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 4/2013 5
  • aihe ajankohtaista Teksti tapahtuu Lehdissä Teksti Jonas Brunnström Pietarsaaressa ilmestyvän Österbottens Tidningin toimitus oli jo ehtinyt odottaa tabloidipäätöstä. Ensi vuonna HSS Median kustantamat lehdet liittyvät pienenevien kerhoon. Tabloidi purki Sanoman juttuvaihtoa Huhtikuu näki neljä uutta tabloidia. Lukijalle ne tuovat lisää paikallisuutta ja tekijöille suunnittelua. Painopiste niissäkin on paikallisessa sisällössä. Lauantaina julkaistaan kotiin ja asumisen liittyviä juttuja, sunnuntaina kirjoitetaan ajankohtaisista ilmiöistä. Uutta on myös kattava menotietojen paketti perjantaina. Etelä-Saimaasta, Kouvolan Sanomista ja Kymen Sanomista tuli tabloidissa paikallisempia. Myös Forssan Lehti koki muodonmuutoksen huhtikuussa. Kolmen Sanoman lehden vastaavan päätoimittajan Pekka Lakan mukaan paikallista sisältöä on nyt vähintään puolet sivupinta-alasta. Huhtikuun alussa uudistuneet lehdet ovat vähentäneet STT:n käyttöä urheilusivuilla ja purkaneet sisältöyhteistyötä lukijapalautteen perusteella. Kolmikko on vähentänyt juttuvaihtoa Helsingin Sanomien kanssa, ja reilu puolenkymmentä kirjoittavaa toimittajaa on siirretty niiden yhteistoimituksesta takaisin paikallisiin organisaatioihin. ? Yhteistoimitus vastasi huutoon, johon se oli perustettu. Mutta kun lukijat halusivat paikallista, huomasimme, ettei ole järkeä pitää isoa määrää kyniä poissa paikallisesta tekemisestä, Lakka sanoo. Uusia, aikakauslehtimäisiä Sunnuntai- ja Lauantai-sivuja tekee ja koordinoi kahden tuottajan ja yhden toimittajan lukemistotoimitus. Sanoman lehdissä on otettu käyttöön ?ennakoivan taiton työtapa muttei ennakoivaa taittoa?. Se tarkoittaa, että toimittaja ja kuvaaja tietävät, mitä heiltä odotetaan, mutta uusia työkaluja ei ole. Lakan mukaan lehdet toimivat usein juuri päinvastoin. Suunnittelua lisättiin myös Forssan Lehdessä, jossa toimitus pyrkii miettimään pääjutut ja kansikuvat päiviksi etukäteen. Toki suunnitelmat elävät. Aamupalavereista on luovuttu, ja toimittajat saavat seuraavan päivän aiheet jo edellisenä iltapäivänä. ? Kukaan ei ole kaivannut aamupalavereita, julkaisujohtaja ja uutispäällikkö Kari Suontausta sanoo. Forssassa lehtiuudistusta suunniteltiin puolitoista vuotta koko henkilöstön voimin, välillä vartin palavereissa kahvilla. Ulkoasun teki graafinen suunnittelija Markus Frey. Toimitus päätti seurata uutisaiheet paremmin loppuun asti ja lisätä tunnetta lehteen. Toimittajat saavat tehdä vähemmän mutta paremmin eli isompia paketteja. Uutishankinnassa terästäydytään. Kuntavastaavat 6 SuomenLehdistö 4/2013 Uusissa tabloideissa korostuu suunnittelu tapaavat enemmän ihmisiä. ? Tavoite on, että kerran kuukaudessa toimittaja lähtee kuntaan, vie vaikka kunnanjohtajan kahville ja hakee vinkkejä muiltakin kuin virkamiehiltä. Emme mene vain kutsujen perässä, Suontausta sanoo. Sanoma Lehtimedian paneelissa 85 prosenttia lukijoista piti lehtiä tabloidina hyvinä tai erittäin hyvinä. Lukijapalautteen perusteella ilmoitusten huomioarvo näyttää kasvaneen. Sekä ilmoitus- että levikkimyynnissä tabloidi on loiventanut laskua. Markkinointipäällikkö Heli Hieperin mukaan Forssassa myydään nyt moduuleissa kaikki, myös riviilmoitukset. Tabloidin vaikutus ilmoitusmyyntiin on toistaiseksi ol- HSS Medialle tabloidi ja uusi maksumalli Mikael Österholm ? Kukaan ei ole kaivan­ nut aamupalavereita.? lut neutraali. Uusia tilauksia on tullut kymmeniä ja peruutuksia vähän. Lehden peitto, noin 82 prosenttia Forssan talousalueella, on maan päivälehtien korkein. Digipuolella on tekemistä. Päätoimittaja Kari Grahnin mielestä tabloidi mukautuu paremmin näköislehtenä tablettisovelluksiin, jollainen on tekeillä. ? Se on ehkä suurin yllätys, että vanhempi väki on ollut tyytyväinen lehden kokoon, Grahn sanoo. Riikka Virranta Ensi vuoden alussa myös Vasabladet, Österbottens Tidning ja Pietarsaaren Sanomat muuttuvat tabloidiksi. ? Tällä päätöksellä kaikki suomenruotsalaiset lehdet ovat tabloidikoossa. Se antaa mahdollisuuksia yhteistyöhön, sanoo Mikael Österholm, Pohjanmaalla ruotsinkielisiä lehtiä julkaisevan HSS Median toimitusjohtaja. Pääsyy koon muutokseen on kuitenkin Österholmin mukaan se, että lukijat haluavat tutkimusten mukaan tabloidin. Muutos ei jää tähän. Toukokuussa HSS Median lehtien verkkosivut uudistuvat. Samalla lehdet lanseeraavat maksumallinsa, joka eroaa toistaiseksi Suomessa nähdyistä. Lehdet alkavat tuottaa verkkoon joka päivä ruotsinkielisen uutislähetyksen Pohjanmaan asioista. Maksumuurista tulee tiukempi kuin malleissa, joissa tietyn määrän juttuja kuukaudessa voi lukea vapaasti. Tilaaja saa laajemman verkkosisällön ilman lisämaksua, mutta muut eivät pääse lukemaan yhtä paljon sisältöjä kuin esimerkiksi Helsingin Sanomilla. Riikka Virranta
  • Tänä keväänä sekä Lapin Kansa että Karjalainen ovat testanneet, voiko näköislehti korvata tai täydentää uutisvälitystä haja-asutusalueilla. Lehdet jakoivat testaajilleen Samsungin tabletit seuduilla, jonne lehti ei ehdi aamuksi. Lapin Kansan 50 testikäyttäjää ovat Kolarin Äkäslompolosta ja Inarin Lismasta. Testaajina on sekä tilaajia että verkkouutisten lukijoita, joista osalle myöhäinen jakelu on ollut tilaamattomuuden syy. Testaajilta tulee palautetta päivittäin suljetussa verkkoyhteisössä. Kuuden viikon kokeilun puolivälissä kommentteja oli noin tuhat, joista valtaosa kiitti lehden saamista aamulla. Päätoimittaja Matti Posio puhuu kuherruskuukaudesta. ? Testaajat ovat sanoneet, että ennen radio ehti referoida lehden uutiset, mutta nyt radio tuntuu vanhalta. ? On aika uraauurtavaa, että meillä on reaaliaikainen keskusteluyhteys lukijoihin. Lapin Kansan tilaajista kolmasosa ei saa lehteä aamukahvipöytään. Lismaan printti ehtii arkisin virka-ajan jälkeen, viikonlopun lehdet tulevat könttänä maanantaina. Digilehdille on tilausta. Posion mukaan lappilaisesta melkein vii- Juha Montonen ja Karim Kinani saavat Lapin Kansan aamuksi tabletille Kolarin Äkäslompo­ lossa. dennes kertoo harkinneensa jonkin digilehden tilaamista. Määrä on suuri koko väestöön verrattuna. ? Lukijat ovat täällä valmiita tekemään myönnytyksiä. Ei sellaista taikuria olekaan, joka toimittaisi printtilehden varhaisjakelussa Lismaan, Posio sanoo ? ?seitsemään taloon erämaassa?. Alma Median kumppanina kokeilussa on Sonera, joka tarjoaa sim-kortit. Esimerkiksi Lismaan 3G-yhteydet saatiin vasta viime vuoden lopulla. Karjalainen löysi 20 testikotitalouttaan lehti-ilmoituksella. Testaajat ovat tilaajia levikkialueen laidoilta, kuten Nurmeksesta, Kiteeltä ja Valtimolta. Sähköisen liiketoiminnan päällikön Risto Salmisen mukaan huhtikuun kokeilun alustavat kyselytulokset kannustavat digilehden markkinointiin. Näköislehti aamul- PEKKA AHO la tyydytti monen tarpeen, iso osa testaajista ei esimerkiksi hyödyntänyt artikkelinäkymää vaan tarkensi zoomaten. ? Meillä kestotilauksen päälle saa digilehden kolmella eurolla kuukaudessa. Luulen, että tällaisia tilaajia olisi aika paljon saatavissa. Kokeilujen tavoitteena on palvelun parantaminen. Salminen kuitenkin myöntää, että Itellan hinnoittelu kannustaa pohtimaan vaihtoehtoja printtilehdelle. Lukija valitsee printin ja digin väliltä ? ja ainakin Lapissa entistä useamman arpa osuu pelkkään näköislehteen. Lapin Kansalla on 3 600 digitilaajaa, joista valtaosa saa myös printin. ? Vaikka digilehti on ollut olemassa pitkään, sen mahdollisuuksia ei ole täysin oivallettu, Posio sanoo. Riikka Virranta hatun nosto Näköislehti toimii Lapin erämaassa Mobiiliennätys! TNS Metrix mittasi Ilta-Sanomien mobiilipalvelulle huippukävijämäärän viikolla 16. Palvelussa mitattiin yhteensä 1,15 miljoonaa eri selainta. Paljasta menestyksen salaisuus, päätoimittaja Kaius Niemi? ? Mobiiliin pätevät samat perusasiat kuin muihinkin digitaalisiin tuotteisiin. Kiinnostavat, luotettavat ja ajantasaiset sisällöt ja käyttäjien tarpeet huomioiva tuotekehitys. Olemme kehittäneet mobiilipalvelujamme näiden kahden perusasian pohjalta. Työ kantaa nyt hedelmää. Muutos vuoden takaiseen onkin iso. ? Viime vuonna viikolla 16 mobiilissamme oli kuusi miljoonaa sivunäyttöä, nyt niitä oli yli 30 miljoonaa. Pitkään puhuttu muutos tapahtuu juuri nyt. Viikon vilkkauteen saattoivat vaikuttaa isot kansainväliset tapahtumat: Bostonin pommi-iskut, Texasin räjähdys sekä formulaviikonloppu Bahrainissa. Ilta-Sanomien kunnianhimoinen tavoite on olla Suomen nopein ja kiinnostavin uutispalvelu. Niemi puhuu peräti lukijalupauksesta. Entä mikä on mobiilipalveluiden suosion vaikutus paperilehden myyntiin? ? Mobiilin vaikutusta on vaikeaa suoraan rinnastaa levikkikehitykseen, sanoo Niemi. Suomen Lehdistö nostaa hattua Ilta-Sanomien Suomen ennätykselle ja koko uusia toimintatapoja haltuunsa ottavalle sanomalehdistölle! Kaija Jäppinen Media auttaa menestymään Media-alan uusi kärkitapahtuma, Mediapäivä 2013, kerää alan ammattilaiset yhteen marraskuussa 2013. Xxxx 28.11. 2013 Marina Congress Center .FEJBQ JW  ? XXX NFEJBQBJWB ? SuomenLehdistö 4/2013 7
  • aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Omistautunut omistaja Vesa-Pekka Kangaskorvelle Keskisuomalaisen menestys on kunniakysymys. Toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi ajaa usein traktoria kotitilallaan. Ratin takana istuu selvästi tyypillistä toimitusjohtajaa välittömämpi ihminen. Automatkalla Keskisuomalaiseen Vesa-Pekka Kangaskorpi pui vanhenemista (paras ikä on 30?40 vuotta), eikä mene kauaa kun näen kännykkäkuvia hänen pian kolmevuotiaasta tyttärestään (herttainen). Edellisiltana Kangaskorpi on isännöinyt Jyväskylään kevätkokoukseen tullutta sanomalehtiväkeä. Kaupungilla tapahtui paikallinen klassikko: Matti Nykänen ilmestyi yöeläjille. Hänet Kangaskorpi tunteekin. Myös Nykänen täyttää tänä vuonna 50 ja on Suomen Ateenan kasvatti. Mutta asiaan! Keskisuomalainen Oyj osti Lehtiyhtymän maaliskuussa. Se teki Kangaskorvesta toimitusjohtajan kompleksissa, joka julkaisee 56:ta sanoma- ja kaupunkilehteä. ? Kauppa on ollut yllättävän monelle yllättävän suuri yllätys, Kangaskorpi päivittelee. Hän on opiskellut viime viikot Lehtiyhtymää. Ostetusta ja ostajasta on löytynyt paljon samaa, molemmissa arvostetaan tehokkuutta ja tulosta. Firmojen yhdistäminen on järkyttävän iso työ. Työryhmät pohtivat paraikaa esimerkiksi, voiko printissä ilmaisella kaupunkilehdellä olla maksumuuri. Kangaskorven mielestä voi. ? Digipuolella Keskisuomalaisella on paljon annettavaa. Olemme nyt entistä riippuvaisempia printistä, koska Lehtiyhtymän mukana ei tullut mitään digitaalista uutta. Kangaskorven mukaan valtakunnallinen peitto kuitenkin auttaa myös digipuolella, ja printissä kauppa toi tukijalkaa: kaupunkilehdet, joilla on kasvunvaraa alueillaan. Kasvu etelästä on tarpeen. Keskisuomalainen-konsernin kan- Muistojen Kuopio myytiin loppuun Savon Sanomat julkaisi historiansa ensimmäisen aikakauslehden huhtikuun lopussa. Muistojen Kuopio -lehteä myytiin irtonumerona paikallisissa kioskeissa, joissa 6 000 kappaleen ensipainos myytiin viikossa loppuun. Toimituspäällikkö Mauri Liukkosen mukaan idea varastettiin IltaSanomien Viipuri-muistot-lehdestä. Työryhmä haki sopivaa aikakautta jopa 1700- ja 1800-luvuilta, mutta päätyi 1960?70-lukuun, josta suurella osalla lukijakunnasta on muistoja. Aiheita pohdittiin aluksi avoimessa toimituskokouksessa. Lehteen päätyi juttua muun muassa Kuopion 8 SuomenLehdistö 4/2013 ? Mieluummin ärsyttää vähän liikaa kuin liian vähän.? legendaarisista poliiseista, Puijon tornin rakentamisesta ja siitä, miten nuoriso vietti aikaansa vuosikymmeniä sitten. Toimitus aloitti työt jo lähes vuosi ennen lehden julkaisua. ? Luulen, että tämä rasitti toimitusta aika vähän, Liukkonen sanoo. Häntä yllätti, miten helposti sanomalehden tekijät taipuivat aikakauslehti-ilmaisuun. Toimitukseen on tullut kehuvaa palautetta jopa postikortteina ja kirjeinä. Toimitukselta ja yleisöltä on tullut myös ideoita uusien lehtien aiheiksi. Savon Sanomat julkaisee vielä ainakin yhden aikakauslehden. Rahasampo Muistojen Kuopio ei ollut, sillä se tehtiin toimitusvetoisesti. Seuraavassa lehdessä mediamyyn- nattavuus on heikentynyt, vaikka liikevoittoprosentit ovat olleet lehtikentän kovimpia. ? Tuntuu turhauttavalta lukea kommentteja, joiden mukaan lehtiyhtiöt ovat kultakaivoksia. Niillä on mennyt hyvin, mutta se ei auta ketään, kun tulokset heikkenevät. Mutta eipä itketä, sillä sitä tekee alalla Kangaskorven mielestä liian moni. Hän uskoo, että myllerrysten jälkeen lehtibisneksessä menestyy muutama notkea ja muutama suuri, ainakin Sanoman, Alman ja Keskisuomalaisen yhteistyöverkostot. Vahvimmat vahvistuvat ostoin. ti on Liukkosen mukaan alusta asti mukana. Riikka Virranta julkaiseminen, painot, mediamyynti, kuluttajamyynti ja jakelu. ? Ideat eivät tule johdosta saneltuna, Summanen Keskisuomalainen Oyj:stä sanoo. Tavoitteena on yksi yhteinen Keskisuomalainen-konserni. Ryhmät hakevat tehokkuutta päällekkäisiä toimintoja purkamalla. Ne pohtivat myös uusia tuotteita 56 lehden 1,6 miljoonan lukijan yleisölle. Ratkottavana on ongelmakohtia, kuten miten valtakunnallinen mediamyynti järjestyy, kun konsernin sanoma- ja kaupunkilehdet ovat hyödyntäneet eri myyntiyksiköitä. Lehtiyhtymän täytyy myös olla mukana jo Keskisuomalaisen toisen kvartaalin osavuosikatsauksessa. Riikka Virranta Lehtiyhtymän ja KSML:n yhdistäminen alkoi Savon Sanomien aikakauslehden kansijuttuna on tarina kuopiolaisesta hurmurista ja tämän perheestä. Kymmenen työryhmää eli noin 50 ihmistä pohtii, miten Keskisuomalainen Oyj:n ja Lehtiyhtymän toiminnot yhdistetään. Työtä vetää johtaja Erkki Summanen, jonka mukaan tavoitteena on 150 päivän integraatioprosessi. Pääasiassa keskijohdosta koostuvat ryhmät palauttavat loppuraporttinsa esityksineen elokuussa, minkä jälkeen niitä käsitellään konsernin johdossa. Ryhmien teemoja ovat muun muassa sisällöt, digitaalinen
  • Kuka? Ällän ylioppilas ja kauppatieteiden maisteri Vesa-Pekka Kangaskorpi (s. 1963) viljelee perunaa ja juureksia, kuvaa luontoa ja soittaa pianoa. Hän puhuu espanjaa, sillä työskenteli Espanjassa Stora Ensolla 1990-luvulla. Ennen Keskisuomalainen Oyj:n toimitusjohtajaksi tuloa hän työskenteli eduskunnan kansainvälisten asiain neuvoksena yli 15 vuotta. Kangaskorpi on ollut Keskisuomalaisen hallituksessa vuodesta 1996 ja sen puheenjohtaja 2002? 2010. Hän on konsernin suurimpia osakkeenomistajia ja käyttää yhtiössä lähipiireineen noin kymmenen prosentin äänivaltaa. Puntari >Etelän media vai maakuntalehti? Molemmat. Keskisuomalaisen tehtävä on taistella etelän mediaa vastaan lehtenä, mutta yhtiö mielellään omistaa molempia. >Vapaa kasvatus vai kova kuri? Vapaa kasvatus. Vääränlaisten tiukkojen rajojen asettaminen tappaa luovuuden. Olen itse saanut vapaan kasvatuksen ja pyrin pitämään kovaa kuria, mutta olen huono siinä. >Olut vai viski? Maito tai punaviini. ? Monessa yhtiössä on sukupolvenvaihdos käsillä. Ne ovat murroskohtia, joissa voi tapahtua omistusjärjestelyjä. ? Mutta keskittyminen on ollut hitaampaa kuin kukaan olisi uskonut. Kymmenen vuotta sitten moni ennusti paljon merkittäviä järjestelyjä. Mediatalo Esalle yhteinen toimitus Mediatalo Esa perusti huhtikuun lopussa yhteistoimituksen, joka tekee sisältöjä Etelä-Suomen Sanomiin, Itä-Hämeeseen, Radio Voimaan ja niiden verkkopalveluihin. Uutispäälliköt suunnittelevat sisältöjä keskitetysti Lahdessa. Myös Heinolassa kuutena päivänä viikossa ilmestyvä Itä-Häme taitetaan Lahdessa. Heinolaan jää entisen noin 15 työntekijän sijaan kuuden hengen toimitus, jonka päivittäistä työtä johtaa Lahdessa istuva uutispäällikkö. Itä-Hämeen sisältöjä linjaa yhä oma päätoimittaja Jari Niemi. ? Tällä ei haeta sisällöllisiä painopistemuutoksia. Lukijat saavat sitä, Ainoa merkittävä järjestely on ollut Lehtiyhtymän siirtyminen meille. Ilman kauppojakin Kangaskorpi on joka suuntaan avoin yhteistyölle. Hän kannattaa ?kaikkea järkevää kopioimista? lehtien välillä, ei välttämättä lisääntyvää juttuvaihtoa mutta synergiaa esimerkiksi hankinnoissa ja hallinnossa. Millaista journalismia hän mahtaa arvostaa? ? Olen Erkki Laatikaisen suuri fani. Lehden tehtävä on herättää keskustelua ja mieluummin ärsyttää vähän liikaa kuin liian vähän. Mervola mitä he ovat tähänkin asti saaneet, Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Heikki Hakala sanoo. Hakalan mukaan toimitusten yhdistäminen tuo tehoa ja joustavuutta; on helpompi irrottaa tekijöitä esimerkiksi verkkoon tai suureen juttuprojektiin. Esan yhteistä toimitusta johtava toimituspäällikkö Hanna Myyrä kertoo, että uusi organisaatio on myös varautumista verkon maksullisuuteen. Riikka Virranta Huhtikuun numerolla paikallislehtikilpailuun Sanomalehtien Liiton Paikallislehtikilpailuun osallistutaan tänä vuonna yhdellä 1.4.?30.4.2013 julkais- on pitänyt siitä huolen viime aikoina. Pahimpien Mervolan kolumnien jälkeen ei viitsi mennä kaupungille. Tuttujen mukaan Kangaskorpi sanoo, mitä mielessä pyörii. Erään luonnehdinnan mukaan hän on umpihullu, mutta äänestä kuulee että hyvällä tavalla. Kangaskorpi asuu avovaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa sukutilan kivinavetassa, joka on saneerattu asuinkuntoon. Takkahuone on sikalassa, kylpyhuone vanhassa rehupöntössä. Päärakennuksessa asuvat vanhemmat. Suojellun pihapiirin vanhin rakennus on 1600-luvulta. Kangaskorven suku on viljellyt vuosisatoja maata Jyväskylän keskustan tuntumassa. Niin lähellä, että se on tehnyt viljelyn lopulta mahdottomaksi. Pelloilla pelataan nyt golfia, mutta ei sitä tragediaksi voi sanoa. Maan arvo on noussut, ja suku on myynyt sitä hyvään hintaan. Nykyisen toimitusjohtajan isoisä päätyi Keskisuomalaisen osakkaaksi 1930-luvulla. Yhtiön merkittävin omistajasuku Kangaskorvista tuli 1990-luvun vaihteessa. ? Kun kirjoitin ylioppilaaksi, luovuimme lehmien pidosta. Meillä oli aktiivitila 1980-luvun loppuun saakka. Muutakin on nähty kuin Jyväskylää. Kangaskorpi viihtyi pitkään eduskunnassa kansainvälisten asioiden neuvoksena, loi suhteita ?Suomen virkamiesaateliin? ja poliitikkoihin, joille yhä lobbaa alan asioita. Keskisuomalaisessa Lehtiyhtymäostos on tulkittu osoitukseksi johdon uskosta sanomalehtiin, varsinkin kun toimitusjohtajalla on omat rahansa pelissä. Sadonkorjuu taitaa rajoittua perunaviljelyksille. ? Lähipiiri, ystävät, harrastukset ? kaikki on kietoutunut 20 vuoden aikana tähän yhtiöön. On kunniakysymys, että Keskisuomalainen pärjää. En halua olla se toimitusjohtaja, joka sammuttaa valot, päinvastoin. Riikka Virranta tulla numerolla. Kilpailun sääntöjä on muutettu niin, että yhden kilpailuviikon sijasta osallistuja voi valita kuukauden aikana ilmestyneistä lehdistä sen, jonka haluaa lähettää tuomariston arvioitavaksi. Kilpailun käytännön toteutuksen hoitaa Tampereen yliopiston Comettutkimuskeskus. Arviointikriteerejä kehittää ja kilpailua organisoi ohjausryhmä, jossa lehtiä edustaa Loviisan Sanomien päätoimittaja Arto Henriksson. Tuomaroinnista vastaavat yliopistotutkija Heikki Heikkilä ja koulutussuunnittelija Pia Sivunen Cometista. Apuna on opiskelijaryhmä, joka tekee ohjeistettua taustatyötä arvioinnin pohjaksi.   Kaija Jäppinen ammattiauttaja Hanna-Kaisa Hämäläinen Ideointi on tekniikkalaji Helsingin Sanomien Torstai- ja Lauantailiitteissä on paljon palstoja. Teematoimituksen toimitussihteeri Satu Vasantola kertoo, miten sellainen ideoidaan: Käytän lähes aina jotain ideointitekniikkaa. Homma ei tahdo lähteä liikkeelle sillä, että istutaan pöydän ääreen ?nyt pitäis ideoida? -periaatteella. Tarvitaan jotain konkreettista, mistä edetä. Uusia liitteitä varten pidettiin kaikille avoimia puolen päivän ideointikokouksia. Kun koossa oli pari-kolmekymmentä ideaa palstaa kohden, pienempi ryhmä kehitteli niistä muutamaa pidemmälle. Visualisti oli mukana alusta asti. Otan esimerkiksi Torstai-liitteen Petikaverin, jossa eri ihmiset kertovat nukkumistavoistaan. Etukäteen oli päätetty, että palstalla on aina ihminen. Jutun on tunnuttava kevyeltä vaikka pinnan alla on asiaa. Jutusta pitää jäädä hyvä mieli, se on liitteen jälkiruoka. Alkuvaiheessa analysoimme aikakauslehtien viimeisiä palstoja ja miettimme, mikä niissä kiinnostaa ja miksi. Petikaveri syntyi lopulta puolivahingossa. Olimme ideoineet eri palstoja eri tekniikoilla. Tämä palsta tuntui ehkä vaikeimmalle. Kahvitauolla työkaveri alkoi puhua iltavarusteluistaan ja mitä kaikkea hänellä on yöpöydällään. Innostuimme valtavasti: mehän on luultu, että tunnetaan sut! Siitä palsta lähti liikkeelle. Petikaverille ideoitiin useampi malli, jotka tehtiin jutuiksi ja viimeistellyiksi dummyiksi asti. ? Petikaveri syntyi lopulta puolivahingossa.? Petikaveriin mahtuu 10?11 kysymystä, valmiiksi mietittynä niitä on kymmeniä. Ehdoton edellytys on, että haastateltava suostuu kuvaukseen omassa makuuhuoneessa. Jutun sävy, mitä siinä on tarkoitus käydä läpi ja miksi on kirjattu palstakuvaukseen. Palstoille on määritelty oma henki, tunnelma ja se, onko tarkoitus antaa lukijalle tietoa, hyvää mieltä, ideoita vai mitä. Palstat tuovat lehteen rytmiä, kun kaikki jutut eivät ole isoja ja syvällisiä. Niillä luodaan tunnelmaa ja erilaisia tunteita. Monien tarkoitus on päästä kepeän ja konkreettisen kautta käsiksi isoihinkin kysymyksiin, vaikka pinta näyttäisikin ensin helpolta. Kaija Jäppinen SATU KETTUNEN SuomenLehdistö 4/2013 9
  • TOIMITUS Vuoden parhaiden juttujen tekijät kertovat työstään Synnytysjuttuja Ensimmäinen sija, ajattomat jutut RUTH NOUSIAINEN Oxfordissa narratiivista journalismia tutkiva Anu Nousiainen kannustaa toimittajia lukemaan amerikkalaisia tarinallisia juttuja, esimerkiksi New Yorkeria, Vanity Fairia, The Atlanticia, New York Times Magazinea ja Harper?s Magazinea. Tarina on kovaa työtä Aihe tuntui vaikealta ja raskaalta, sitä oli vältelty toimituksessa jo pitkään. Samalla Anneli Auerin tapaus oli selvästi Kuukausiliite-aihe: niin puhuttava, että yli miljoona erilaista lukijaa voisivat kiinnostua siitä. ? Jos mä nyt kuitenkin rupean kattoon tätä, Anu Nousiainen muistaa sanoneensa esimiehelleen keväällä 2012. Juttua linjattiin heti poikkeuksellisen tarkkaan. Nousiaisen ei olisi mieltä lähteä Ulvilaan haastattelemaan naapureita tai hankkia lisätietoa keissistä, josta kaksi oikeusastetta oli tehnyt päätöksensä ja jota jokainen suomalainen media oli seurannut vuosia. Yhteenveto kuitenkin puuttui. Lehti tahtoi asettaa lukijan tuomarin asemaan, näyttää millä perusteilla oikeus on tehnyt päätöksensä. Nousiainen alkoi haravoida tietomassasta kahta kronologiaa. Toiseen hän keräsi kaiken Auerin syyttö- 10 SuomenLehdistö 4/2013 myyttä ja toiseen syyllisyyttä tukevan tiedon. Hän luki satoja sivuja poliisin ja eri oikeusasteiden tutkintamateriaalia, kävi läpi uutisointia ja kahlasi Auerin koti- ja laihdutusteemaisille verkkosivuilleen tuottaman materiaalin. Nousiainen tarkisti verkosta vanhoja säätietoja; mistä suunnasta tuuli puhalsi, kun Jukka S. Lahti viimeisen kerran tuli kotiin. Jokaisella detaljilla on lähde myös Nousiaisen suosimassa tarinallisessa journalismissa, vaikka se romaanitaiteelta vaikuttaakin. Metodi on työläs. ? Sen ymmärtää, jos yrittää kirjoittaa vaikka vain yhden kohtauksen jutun alkuun, Nousiainen kertoo. Usein toimittajan täytyy palata haasteltavan pakeille ja kysyä yksityiskohdista, joista ihmiset ovat vaihtelevasti halukkaita kertomaan. Auer-jutussa oli toisin: poliisi oli ystävällisesti selvittänyt senkin, että pariskunnan vuoteessa lakanat oli- ?Mutta se ei riitä, että on joku tarina. Tekstin pitää nousta tarinan yläpuolelle.? vat vaihtamatta. Sen tiedon Nousiainen käytti, mutta monet muut detaljit jäivät syrjään merkityksettöminä. > Kaikki Sanomalehtien Liiton Vuoden parhaat 2012 -kilpailussa palkitut jutut ja tuomareiden kommentteja voi lukea osoitteessa www. suomenlehdisto.fi Auer-jutun rakenne oli selvillä jo varhain. Siitä tulisi rikottu kronologia, jossa syyttömyyttä ja syyllisyyttä tukevat katkelmat vaihtelevat. Tämä helpotti kirjoittamista. Työssä auttoivat myös editorit, jollaisia Kuukausiliitteessä on kaksi: Lauri Malkavaara ja Teppo Sillantaus. Heille Nousiainen palautti Auerin tarinasta kolmesta neljään versiota paperilla, jonka syrjään kaksikko merkitsi huomioita ja kysymyksiä. Viimeisellä kierroksella Nousiainen ja Malkavaara lukivat jutun vierekkäin ruudulta taitettuna. He hioivat kieltä oikolukija Jussi Metsolan tekemien korjausten avulla. Tarinallisuus auttaa Nousiaisen mukaan pitkän jutun pitämisessä mielenkiintoisena. Lukija saa alussa lupauksen, että tekstiä kannattaa lähteä seuraamaan. ? Mutta se ei riitä, että on joku tarina. Tekstin pitää nousta tarinan yläpuolelle, pitää olla jokin teema myös. Puhtaan narratiivinen juttu ei koskaan suoraan paljasta teemaansa lukijalle, mutta toimittaja voi sen tehdä: ? Teema on toisaalta ja toisaalta. Kun ei voi olla varma. Jutussa oli myös aikajana, jonka tarkoitus oli laittaa lukija miettimään, onko oikein Anneli Aueria kohtaan, ettei oikeus saa päätettyä asiasta. Kolme kuukautta jutun julkaisun jälkeen korkein oikeus palautti Ulvilan surman käräjäoikeuteen. Riikka Virranta
  • Vuoden parhaat -kilpailussa palkitut toimittajat kertovat, miten tehtiin skuuppi, tarinallinen juttu ja maaseutukuvaa haastanut reportaasi. Toinen sija, hyvät uutiset Ensimmäinen sija, päivittäisuutiset Antti Hämäläinen Päivittäisuutisten sarjan voittojutun kirjoittaneen Johannes Kotkavirran mukaan Ilta-Sanomissa on hyvä henki. ?Monta vuotta on puhuttu, että ajat ovat huonot. Tuntuu, että se on vain hitsannut porukkaa yhteen. Meillä on mennyt erittäin hyvin, on tullut ennätyksiä ja palkintoja.? Tutkiva katse konsultteihin Siellä ne olivat olleet jo vuoden pari verkossa kenen tahansa luettavissa: valtiontalouden tarkastusviraston raportit terveysalan sähköistämisprojekteista. Aineistosta oli tehty joitakin juttuja mediaan, mutta ehkä sadat sivut viranomaistekstiä olivat pitäneet massat loitolla. Ilta-Sanomien toimittaja Johannes Kotkavirta sai syyskuussa 2012 esimieheltään vinkin paneutua raportteihin tarkemmin. Poikkeuksellisesti hän sai päivän aikaa tutkia asiakirjoja, joista alkoi paljastua uutta. ? Ajattelin, että hitto, eikö näistä todella ole kukaan muu kertonut. Siltä vaikutti. Kotkavirta kirjoitti, että terveysalan it-hankkeessa tuhansia euroja oli kulutettu taksimatkoihin, pikkujouluihin, viiden tähden hotelleihin ja matkoihin. Miljoonia veroeuroja oli maksettu kilpailuttamatta vuodesta toiseen samoille konsulteille, joiden aikaansaannokset juttu kyseenalaisti. Kun juttu julkaistiin, sitä siteerattiin laajasti ja keskusrikospoliisi kiinnostui rahojen kulusta. Ilta-Sanomat jatkoi aihetta monta päivää. Kotkavirta sai kuukauden työntekijän tuhannen euron palkkion ja hiljattain ensimmäisen palkinnon Sanomalehtien Liiton juttukilpailun päivittäisuutisten sarjassa. Kotkavirran mielestä on hyvä, että konsulttien valta on ollut viime aikoina paljon esillä mediassa, ei vähiten pääministerin Pekka Himaselta tilaaman selvityksen ansiosta. ? Himanen sanoi, että 700 000 euroa on pieni raha. Se on kyllä totta, kun katsoo terveydenhuollon ithankkeita. Esimerkiksi Terve Suomi -verkkoportaaliin on kulutettu neljä miljoonaa euroa, vaikka kansalaisen terveyskirjasto näytti Kotkavirran mukaan opiskelijan kyhäämältä linkkilistalta ? silloin kun se vielä oli verkossa. Rahaa menee, kun lakia rikotaan jättämällä hankkeet kilpailuttamatta. ? Konsultit pyörittävät asioita ja hinnoittelevat miten haluavat. Ongelma on totta kai iso terveydenhuollossa ja it-puolella, mutta se ulottuu koko hallintoon kunta- ja valtiotasolla. Ilta-Sanomien juttu on sijoittunut uutissarjassa mitalisijoille jo kolmena vuonna peräkkäin. Vuoden alusta asti politiikan toimittajana toimineen Johannes Kotkavirran mukaan menestys on luonnollista: irtonumeromyynnissä uutiset ovat elinehto ja kaikki tekijät tietävät sen. Kotkavirran mukaan ?vinkki on edelleen kuningas? ja tutkiva työ usein sitä, että toimittaja todistaa jo tiedossa olevan uutisen. Vinkkejä tulee lukijoilta, mutta suhteilla on yhä iso merkitys. Niitä ei luoda lauteilla. ? Työmäärä on kasvanut niin, ettei minglailulle ole aikaa. Mutta totta kai suhteita syntyy tekemällä: kun tapaa ihmisiä ja kirjoittaa juttuja, joita asioista tietävät ihmiset lukevat. Riikka Virranta Erikoisuuksia ja selviytymistarinoita Karjalaisen toimittaja Liisa YliKetola sai juttuidean vuosia sitten kotona television ääressä. Yle näytti uusintana 1970-luvulla lähetettyä ohjelmaa Pientilan emäntien iltamat. Siinä valtimolaisten maalaiskylien emännät oli valjastettu järjestämään paikallisin voimin esityksiä. Runonlausunnan välissä tuli vakavaa asiaa maaseudun kurjistumisesta. Jälleen kerran Helsingin media oli kiinnostunut nimenomaan Sivakasta ja Rasimäestä, joista oli tullut viralliset Suomen perukat, maaseudun autioitumisen mallikylät, kun Karjalan tutkimuskeskus valitsi ne seurantaansa 1970-luvun alussa. Yli-Ketola päätti päivittää kylien kuulumiset. Juttuprojekti vuosi sitten keväällä oli pelkkää luksusta. Toimittaja sai viettää kuvaaja Kimmo Kirveen kanssa kaksi pitkää työpäivää Valtimolla, parin sadan kilometrin päässä toimituksesta. Etukäteen oli sovittu muutama tapaaminen, muuten parivaljakko törmäili haastateltaviin ?aika säkällä?. ?Nyt kaivetaan esiin myönteisiä esimerkkejä elämisen mahdollisuuksista.? Kolmen broadsheet-sivun reportaasi tuli toiseksi juttukilpailun hyvien uutisten sarjassa, jolla Sanomalehtien Liitto halusi kiinnittää huomiota uutisten negatiivisuuteen. Yli-Ketolalla ei kuitenkaan ollut ennakkoasennetta reportaasia tehdessään. Hänestä juttu oli paikoin jopa surumielinen, Sivakassa ei esimerkiksi ollut lainkaan lapsia. Mutta kyliltä löytyi paluumuuttaja, toiveikkaita ihmisiä, luonnonkauneutta, yhteisöllisyyttä, aktiivisuutta. ? Kaikki olivat ylpeitä omasta elämästään ja kodistaan. Ingressiin Yli-Ketola kirjoitti, etteivät Rasinmäki ja Sivakka suostuneet kuolemaan tutkijoiden ennustuksista huolimatta. Valtamedian maaseutukuva on hänen mielestään kehittynyt sitten 1970-luvun. Synkistelyä haastavat Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liite, Ylen Paluumuuttajat-sarja ja maalla asuvat freet kuten valtimolainen Sampsa Oinaala. Lehdissä näkyy erikoisuuksia ja selviytymistarinoita. ? Nyt kaivetaan esiin myönteisiä esimerkkejä elämisen mahdollisuuksista. EU:hunkin on totuttu, ei pelätä enää, että maaseutu lakkaisi olemasta. Lehdissä nähdään, että pienyrittämisellä ja etätyöllä on mahdollisuuksia. Riikka Virranta > Hyvät uutiset -sarjan voitti Minna Ala-Heikkilän Tyrvään Sanomiin kirjoittama juttu Vikke-papan kattotalkoista. Jutun tekoprosessia esiteltiin Suomen Lehdistössä 2/2013. JARNO PÄÄKKÖNEN Hyvät uutiset -sarjassa palkittu Liisa Yli-Ketola uskoo, että lehtiin tarvitaan valoa, ihmisläheisyyttä ja onnistumisen iloa sote-uudistusten sekaan. SuomenLehdistö 4/2013 11
  • näin me teemme Aamulehden palkittu infografiikka Kymmenen kuukauden k Aamulehden infografiikka Lionel Messistä palkittiin Vuoden parhaat sivut 2012 -kilpailussa. Näin aukeama syntyi. Viime joulukuun 9. päivä Lionel Messi teki vuoden 86. maalinsa ja rikkoi samalla 40 vuotta vanhan ennätyksen kalenterivuoden aikana tehtyjen maalien määrässä. Se oli sunnuntai-ilta. Tiistaiaamuna Aamulehdessä ilmestyi aukeaman kokoinen infografiikka, jossa lueteltiin jokainen ennätysvuoden maali, jaettiin ne vasemmalla ja oikealla jalalla tehtyihin ja kerrattiin Messin elämän vaiheet sarjakuvassa. Moinen urakka ei olisi onnistunut 24 tunnissa. Työnteko oli alkanut helmikuussa. Uutispäällikkö Minna Saarniahoa mietitytti, mikä teki Messistä maailman parhaan jalkapalloilijan. Saarniaho puhui asiasta urheilutoimittaja Pekka Aallolle ja graafikko Asmo Raimoaholle. Mitä kertoa urheilijasta, josta on jo kirjoitettu niin paljon? Ainakin elämäkerran voisi kertoa tiiviisti sarjakuvana, Aalto keksi. Hän aloitti taustatyöt haastattelemalla jalkapallovalmentaja Pertti Kemppaista 17. helmikuuta. Vielä ei ollut varmaa, milloin juttu julkaistaisiin. Myös kokonaisuuden osaset elivät. Aluksi Messin taito, nopeus ja muut ominaisuudet olivat suuremmassa roolissa. Graafikko ei ollut täysin vakuuttunut kaikista palasista. ? Yritin päästä sarjakuvista eroon alusta lähtien, koska se on niin vaikea ilmaisumuoto. Käsikirjoittamisessa Pekka oli hyvänä apuna, saatiin palloteltua kuvakäsikirjoitus kokoon, Raimoaho kertoo. Kun Messi teki 7. maaliskuuta viisi maalia Bayer Leverkusenia vastaan, Aalto oli varma siitä, että grafiikka piti saada julkaistua mahdollisimman nopeasti. ? Tämän parempaa tilaisuutta ei tule, hän muistelee. Kesti vielä yhdeksän kuukautta ennen kuin juttu vihdoin julkaistiin. Kolmen aikataulun töitä Aamulehdessä grafiikkaa tehdään kolmella aikajänteellä. Uutisiin reagoidaan nopeasti ja siivotaan graafikolta muut työt pois. Sitten on Messi-tapauksen kaltaisia pitkäjänteisiä projekteja ja kolmantena viikon?kahden päähän tehtäviä juttuja. Näiden työstäminen aloitetaan usein kokoamalla yhteen toimittajan, graafikon ja päällikön porukka. ? Pidetään vartin palaveri niin, että jollain on kynä ja skeemapaperi. Piirtäminen konkretisoi ajat- 12 SuomenLehdistö 4/2013 Messias syntyi urheilutoimittaja Pekka Aallon, uutispäällikkö Minna Saarniahon, ulkoasupäällikkö Stefani Urmaksen ja graafikko Asmo Raimoahon yhteistyönä. telua, ulkoasupäällikkö Stefani Urmas sanoo. Aamulehdessä on linjattu, että infografiikassa panostetaan määrän sijasta laatuun. Se tarkoittaa, että välillä lehdessä saattaa olla vain muutama juttua paikantava kartta. ? Mutta sitten muina päivinä on helkkarin hienoa ja kovalla työllä tehtyä grafiikkaa. ? Aamulehdessä on linjattu, että infografiikassa panostetaan määrän sijasta laatuun.? Aamulehdessä tehtyjä grafiikoita käytetään myös Alma Aluemedian muissa lehdissä. Ne ovat tabloid-kokoisia, kun Aamulehti on broadsheet. Niinpä esimerkiksi joka päivä tehtävät hyötysivut on erikseen sovitettava tabloidin sivuille, mutta siitä on tullut kokemuksen myötä helpompaa. Raimoaho mainitsee esimerkkinä taitoluistelugrafiikan, jonka osaset olivat leipäteksti, iso kuva ja aikajana. Tabloid-taittoon valittiin erilainen valokuva, mutta muuten samat palikat saatiin sivuille eri tavalla asemoituna. Maalikunkku piirakassa ja sarjiksessa Messi-juttu sai maata kevään ja alkukesän. Samalla idea terävöityi. Messistä oli hyvin mahdollisesti tulossa kaikkien aikojen maalikuningas, joten siitä tulisi myös grafiikan ydin ? piirakkakuvaaja, jossa eritellään maalit joukkueen päivämäärän ja vastustajan mukaan. Aalto keräsi tietoa muun muassa katsomalla maalikoosteita YouTubesta iltaisin kotona. Iso otsikko, kolme valokuvaa ja sarjakuvat aseteltiin aukeamalle. Sarjakuvat välittivät paljon tietoa, jonka kertominen tekstimuodossa olisi vienyt reilusti enemmän tilaa. Raimoaho käytti niitä piirtäessään pelkistettyä tyyliä. Samalla hän keksi, miten sarjakuvat saisi pelaamaan yhteen valokuvien kanssa. ? Eteläamerikkalaiseen kuvailmaisuun kuuluu voimakas värinkäyttö. Siitä tuli ajatus, että käytän vain muutamaa väriä, Raimoaho sanoo.
  • SAKARI PIIPPO Vinkit Aaamulehden grafiikkaoppia >Kaikki tekijät mukaan Infografiikkaa ei tehdä niin, että uutispäällikkö puhuu juttuaiheesta ensin kirjoittavalle toimittajalle ja tämä käy vasta sitten jututtamassa graafikkoa. Kaikkien on oltava mukana alusta asti ja ideat hahmotellaan paperille kuvallisessa muodossa jo ensimmäisessä tapaamisessa. Muuten vaarana on, että syntyy vain koristeltuja faktalaatikoita. >Valitse mihin paukut pannaan Hyvän infografiikan tekeminen vaatii paljon aikaa. Sellainen ei synny yhdessä iltapäivässä. Aikaa tarvitaan taustatyölle, pohtimiselle ja yksityiskohtien puunaamiselle. Kannattaa mieluummin tehdä vähän ja panostaa työhön kunnolla. Etenkään viimeistelystä ei voi säästää, tai kaikki muu vaiva menee hukkaan. >Ilmaisu riippuu jutusta Kaikki jutut eivät sovi esitettäviksi infografiikan keinoin. Grafiikka kertoo paljon informaatiota tiiviissä muodossa, mutta valokuva on parempi tunnelman välittämiseen. Jos jutusta löytyy tarina, kuten vaikkapa Tapparan ja Ässien kohtaaminen SM-liigan loppuottelussa, sen voi hyvin kertoa reportaasina. mediankentät n kypsyttely Maria Lassila-Merisalo on journalismin tutkija, kouluttaja ja kirjoittaja. Vanhaa ja viehkoa Jo vuosien ajan olemme kuulleet uhkakuvia siitä, kuinka verkko näivettää printin. Ehkä niin käykin. Mutta samaan aikaan verkossa nostetaan esiin vanhoja printtejä, joiden lukemiseksi piti ennen mennä Kansalliskirjastoon selaamaan pölyisiä vuosikertoja tai rullaamaan mikrofilmejä. Apu-lehti on laittanut juhlavuotensa kunniaksi verkkosivuilleen vanhoja arkistojuttuja. Matti Jämsän legendaariset tempaukset ovat itseoikeutettua aineistoa. Oli pitkälti Jämsän ansiota, että lehti nousi 1950-luvulla ennennäkemättömään suosioon. Jämsä-hypeä vahvistettiin pienillä elokuvanpätkillä, jotka ovat nykysilmin ristiriitaisia. Ne ovat autenttisia ja tunnelmallisia, mutta toisaalta ne osoittavat hyvin, kuinka paljon kirjoittamalla voi dramatisoida tapahtumia. Filminpätkiä pääsee katsomaan Yleisradion Elävässä arkistossa, josta nouseekin jatkuvasti menneisyyden helmiä kiertämään sosiaalisessa mediassa. Facebookissa voi nauttia myös pienistä annoksista printtihistoriaa. Esimerkiksi Päivälehden arkisto nostaa sivulleen etupäässä vanhojen lehtien kansia, joskus myös juttuja. Juhan suku-uutiset esittelee mainioita lehti-ilmoituksia ja juttuja kaukaa menneisyydestä. Ei pidä unohtaa tieteen roolia menneiden lehtien kaivelijana. Omassa väitöskirjatutkimuksessani mielenkiintoisia löytöjä olivat esimerkiksi 1920-lukulaiset Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen viikkoliitteet ja niiden tarinalliset ulkomaanreportaasit, joiden uudelleenjulkaisu olisi kulttuuriteko. Entä missä viipyy Suomen Kuvalehden verkkoarkisto? Ja Viikkosanomien jutut? Tantut, Räsäset ja Nortamot? Oman haasteensa vanhojen juttujen uudelleenjulkaisuun muodostavat tietenkin tekijänoikeudet. Jos ne ovat kirjoittajalla tai hänen perillisillään eikä yhteistyöhalua löydy, tekstien julkaiseminen jää haaveeksi. Toimittajakoulutuksessa luetaan hämmentävän vähän vanhoja lehtijuttuja. On toki tavallaan kilttiä antaa nuorten toimittajien itse oivaltaa, että journalismia voidaan tehdä monella tapaa. Toisaalta kaikki kirjaimet on jo käytetty. Säästyisi resursseja, jos jokainen sukupolvi ei joutuisi etsimään paavolaisi- Väreiksi valittiin tietenkin FC Barcelonan sininen ja tulipunainen. Joulukuussa asiat alkoivat olla viimeistä silausta vaille valmista. Messi rikkoisi maaliennätyksen päivänä minä hyvänsä. Joulukuun 5. FC Barcelona pelasi Benficaa vastaan Champions Leaguessa. Messi oli ollut kentällä puoli tuntia, kun hän loukkasi polvensa ja poistui kentältä. ? Me oltiin aivan sydän kurkussa, että nytkö se sitten meni ja vesitti koko homman, Urmas sanoo. Sama huoli oli vaivannut aiemminkin. Raimoaho oli tehnyt vielä viimeisinä viikkoina paljon työtä grafiikan eteen. Entä jos Messi on poissa pelistä loppuvuoden ja juttu valuu hukkaan tai ainakin se pitää muokata uuteen uskoon? Tekijöiden > Kaikki Vuoden parhaat -kilpailussa palkitut sivut ja tuomariston kommentit osoitteessa www.suomenlehdisto.fi onneksi niin ei käynyt. Seuraavana sunnuntaina Messi teki kaksi maalia ja rikkoi ennätyksen. Maanantaina Pekka Aalto oikoluki vedoksia ja teki niihin viimeiset korjaukset, joista yksi oli jäädä tallentumatta toimitusjärjestelmään. Asmo Raimoaho ei ollut työvuorossa, joten grafiikan viimeistelystä huolehtivat hänen kollegansa Hannu Mänttäri ja Tuomas Heiskanen. Seuraavana aamuna Aamulehden B22?23-aukeama oli täynnä Lionel Messiä. ? Ei ollut yhtään sellainen tunne, että tästä puuttuisi jotain, olisi jotain liikaa tai haluaisi muuttaa jotain. Se on harvinaista. Oli valtava helpotus ja ilo, että se on siinä, Pekka Aalto sanoo. Olli Sulopuisto ? Mielenkiintoisia löytöjä olivat esimerkiksi 1920-lukulaiset Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen viikkoliitteet ja niiden tarinalliset ulkomaanreportaasit, joiden uudelleenjulkaisu olisi kulttuuriteko.? aan uudelleen, vaan tekstit olisivat osa ammatillista kulttuuriperintöä, joka siirtyisi luonnollisesti eteenpäin. Onneksi on tehty edes jonkin verran antologioita. Niissä on kunnostautunut erityisesti WSOY, joka on viime vuosina kustantanut niin Ennalan juttuja kuin vanhoja Uusi laulu ja Aloha!-lehtiä, sitä nuorempaa historiaa. Kiitos Kansalliskirjaston digitoinnin, toista sataa vuotta vanhoja lehtijuttuja löytää helposti jo yksittäinkin. Hakumoottorin avulla vanhoista lehdistä pystyy kaivamaan hyvinkin spesifiä tietoa ilman, että joutuu selaamaan koko aineiston läpi. Materiaali on huikeaa. Jos pitää hakemalla hakea varjopuolia, niin nykyään tulee harvemmin käytyä Kansalliskirjastossa, joka taitaa olla maamme kaunein rakennus. Niin. Eihän siinä verkkojutussa tietysti ole vanhan paperin tuoksua. Ja mikrofilmin lukulaitteen natina ? se on oikeastaan aika tunnelmallista. SuomenLehdistö 4/2013 13
  • tutkimus Urheilujournalismi teoria&käytäntö ANTTI VALTA Otteluselostuksista ihon alle TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalismin tutkija Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi 14 Mediakäytön pirstaloituminen pakottaa sanomalehtien urheilutoimittajat tasapainottelemaan uudistumisen ja perinteisen tulospainotteisen selostusjournalismin välillä. Yhä suurempi osa lukijoista katsoo tulokset, selostukset ja haastattelut edellisiltana sähköisistä medioista, joten lehtijuttujen pitäisi painottua taustoittamiseen, näkökulmiin ja syventävään analyysiin. Samaan aikaan urheilusivuilla on kuitenkin edelleen merkittävä joukko lukijoita, jotka haluavat lukea lehdestään koosteen edellisen päivän urheiluista, tulospörssin ja perinteisiä peliselostuksia. Selostusjournalismin aika ei ole vielä ohitse, eikä lehtiä voi toimittaa täysin siihen luottaen, että pelin kulku on jo lukijan tiedossa. Urheilutoimittaja Heli Kiukkonen tutkii gradussaan Keskisuomalaisen lukijoiden käsityksiä siitä, millaista urheilujournalismia he haluavat maakuntalehdestään lukea. Tutkimuksen otanta on poikkeuksellisen suuri, sillä siihen osallistui kolmessa eri kyselyssä reilut 500 vastaajaa kyselyä kohden. Lisäksi Kiukkonen haastatteli Keskisuomalaisen urheilutoimittajat. Urheilutapahtumasta riippuen 9?25 prosenttia lukijoista koki, ettei printtilehti pystynyt tarjoamaan kunnolla lisäarvoa sähköisen medi- SuomenLehdistö 4/2013 an tarjontaan verrattuna. Sanomalehti ei kilpaile ajankäytöstä pelkästään oman verkkolehden ja muiden toimitusten kanssa, vaan yhä suurempi joukko aktiiviharrastajia hakee tietonsa suoraan seurojen ja liittojen sivuilta tai sosiaalisesta mediasta. Lehtitoimittajien vastalääke tähän on selkeät näkökulmat ja puheenaihejournalismi. ? On yksi printtilehden elinehto, että sen jutuista puhutaan. Jos lehti pystyy tarjoamaan sellaisia juttuja, että niistä jutellaan, ihan sama missä sävyssä, niin silloin lehti muodostuu kiinnostavaksi ja se halutaan lukea myös seuraavana päivänä, pohti eräs tutkimukseen haastatelluista urheilutoimittajista. Journalismin tutkijoiden kielellä tämä sama määritellään siten, että tullakseen suosituksi mediatuotteen on luotava todellinen, toimiva suhde ihmisten arkielämään ja sen ongelmiin. Lisäksi lukijat haluavat lehdestä käytännön hyötyä omaan elämäänsä, mikä liittyy tietoon ja viihtymiseen. Hyvä urheilujuttu on toimittajien mielestä asiantunteva, analyyttinen, näkemyksellinen ja ainutlaatuinen. Lehtien tekijät ovat kuitenkin usein modernimpia kuin sen lukijat. Kun Keskisuomalaisen lukijoiden piti valita parhaana pitämänsä urheilujutut, kärkeen nousivat puhuttelevat henkilötarinat, jotka sisältävät tun- Fakta Tutkija: Heli Kiukkonen Tutkimus: Aamu on aina askeleen jäljessä. Lukijatutkimus Keskisuomalaisen urheilujournalismin modernisaatiosta. Journalistiikan pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2013. Aineisto: Keskisuomalaisen lukijapaneelille tehdyt kolme case-lähtöistä verkkokyselyä, joista kuhunkin vastasi yli 500 lukijaa. Keskisuomalaisen viiden urheilutoimittajan teemahaastattelu. ? Yhä suurempi joukko hakee tietonsa suoraan seurojen ja liittojen sivuilta.? teita, draamaa ja huumoria. Mielipidejutut eivät yltäneet kehutuimpien juttujen joukkoon. Juttujen kirjoitustyylissä lukijoita jakaa käsitys hyvän jutun objektiivisuudesta. Osa lukijoista kaipaa subjektiivista hehkutusta oman maakunnan joukkueiden puolesta, osa taas objektiivista analyysia. Joustavan urheilutoimittajan pitääkin pystyä fanittamaan oman kaupungin joukkuetta voittojen jälkeen, mutta myös kritisoimaan sitä silloin, kun on aihetta. Urheilusivut painottuvat edelleen miehiseen tulosurheiluun. Tutkimuksen perusteella sanomalehtien urheilusivujen uskollisin lukijakunta ovat yli viisikymppiset miehet. Vähiten sivut kiinnostavat alle kolmekymppistä nettisukupolvea. Lukijakunnan kasvua olisi mahdollista tavoitella tekemällä juttuja alle 30-vuotiaille, naisille ja kuntourheilusta kiinnostuneille. Lukijat ilmoittivat kaipaavansa myös enemmän juttuja junioriurheilusta, kunto- ja terveysliikunnasta sekä oman maakunnan alemmista sarjoista. Urheilusivujen näkökulman avartaminen edellyttää päätöstä siitä, halutaanko tavoittaa mahdollisimman monipuolinen yleisö vai palvella erityisen hyvin ja pitää kiinni ?vakioasiakkaista?. Tarinallinen journalismi sopii mielestäni erityisen hyvin urheiluun, sisältäähän se jo itsessään usein suuria tunteita ja draamaa. Urheilutoimittajilla on poikkeuksellisen vapaat kädet irrotella ja kokeilla oman luovuutensa rajoja. Kun uutiset luetaan yhä useammin sähköisistä välineistä, voidaan kärjellään
  • KÄYTÄNTÖ VASTAA Alma Aluemedian urheilutoimituksen esimies Juha Luotola, johdat Alma Median maakuntalehtien urheilutoimituksia. Miten tasapainottelette eri toiveiden välillä, kun vanhemmat lukijat kaipaavat perinteisiä otteluselostuksia, mutta nuoret haluaisivat näkemyksellisiä juttuja ja kommentoivaa otetta? ? Ymmärrän molemmat kannat. Tätä päivää on, että peleistä on tarjolla niin valtavasti materiaalia verkossa, videokuvaa ja otteluselostuksia, että seuraavan päivän lehden pitää pystyä tarjoamaan aina jotain lisää verkkotarjontaan nähden. Tutkimuksen mukaan merkittävä osa lukijoista koki, että printtilehti ei pystynyt tuomaan kunnolla lisäarvoa sähköisten medioiden tarjontaan. Mitä lisäarvoa printti voi parhaimmillaan tarjota? ? Verkossa jutut ovat usein nopeita pintaraapaisuja, mutta lehtijutun juju on se, että voidaan mennä syvälle ihon alle. Pitää tarjota taustoitusta ja jotain uutta ja yllättävää sisältöä, mikä on lukijalle tuoretta vielä aamullakin. Miten pidätte ne lukijat tyytyväisinä, jotka eivät seuraa urheilua verkosta, vaan haluavat lukea kattavat selostukset aamun lehdestä? ? Yritämme saada faktalaatikoihin tai kainalojuttuihin tiiviistettyä pelin kulun, mutta maaleja ja tilastoja ei enää tarkkaan kerrata muuten kuin tulospörssissä. Alma Median maakuntalehtien urheilutoimitukset yhdistettiin viime lokakuussa. Työskentelet Satakunnan Kansassa, mutta johdat myös Aamulehden, Lapin Kansan, Pohjolan Sanomien ja Kainuun Sanomien urheilutoimituksia. Miten yhteistoimitus on lähtenyt liikkeelle? ? Tietynlaista askelmerkkien hakemista tämä vielä on, eikä toiminta ole täysin löytänyt lopullista muotoaan. Ihan hyvin tämä on kuitenkin käynnistynyt, ei ole ollut suuria kasvukipuja. En tietenkään voi tuntea tarkkaan kaikkien lehtiemme levikkialueiden urheilua, joten jokaisessa lehdessä on vielä erikseen paikallisista asioista vastaavat toimittajat. Kuinka paljon pystytte hyödyntämään samoja juttuja? ? Kun Tappara pelaa Ässiä vastaan, niin kyllä Aamulehdellä ja Satakunnan Kansalla on pelissä omat toimittajat. Mutta esimerkiksi taustajuttujen teossa yhteistyö toimii. Tätä tutkin Viihteellistyminen jakaa politiikan toimittajia Lauri Korolainen Valtiotieteen kandidaatti Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselle: ?Kuin hattaraa söisi. Politiikan journalismin viihteellistyminen politiikan toimittajien silmin.? kirjaarvio olevan kolmion rakenteesta siirtyä kohti kiinnostavuuden ehdoilla eteneviä tarinankerronnan muotoja. Koska erilaistuvia yleisöjä ei voi kuitenkaan miellyttää samoilla jutuilla, pitäisi urheilujournalismin mielestäni mennä moniarvoisempaan suuntaan ja kohdentaa juttuja nykyistä selkeämmin erilaisille lukijoille. Ei ole olemassa lähtökohtaisesti kiinnostavia ja puhuttelevia juttuja, vaan erilaisia lukijoita, joille jokin juttu on kiinnostava ja puhutteleva. Heidi Kurvinen (toim.): Journalismikritiikin vuosikirja 2013. Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus (Tampereen yliopisto), Media & Viestintä 1/2013. Tammerprint Oy, 175 s. Journalismin viihteellistymistä on tutkittu iät ja ajat, mutta harvemmin on tultu kysyneeksi tekijöiltä, miksi he tekevät viihteellisempiä juttuja kuin ennen. Gradussani kuuden suurimman sanomalehden politiikan toimittajat kertovat, millaisia käsityksiä heillä on politiikan journalismin viihteellistymisestä, sen syistä ja seurauksista. Haastattelujen ja aiemman tutkimuksen perusteella paikallistin toimittajien puheesta kolme erilaista suhtautumistapaa viihteellistymiseen. Ne ovat institutionalistinen, professionalistinen ja individualistinen toimittajaidentiteetti. Institutionalistit näkevät itsensä tiedon välittäjinä. Professionalistit ymmärtävät olevansa tiedon käsittelijöitä. Individualistiseen ammatti-identiteettiin kuuluu puolestaan ymmärrys itsestä tiedon dramati- soijana. Asian tuntijoista on tullut asian tuntijoita. Identiteetit elävät toimituksissa rinnakkain. Moni toimittaja edustaakin eri tilanteissa erilaista ja osin ristiriitaista ammatti-identiteettiä. Suhtautumistapoja voidaan kuitenkin ajatella myös toimittajasukupolvina, sillä ne ovat syntyneet historiallisesti peräkkäin. Institutionalistit ovat pääosin konkaritoimittajia, jotka ovat tulleet alalle asiakeskeisen julkisuuden aikana 1960?1970-luvuilla. Heille viihteellistyminen on pomojen sanelemaa välttämätöntä pahaa. Professionalistit ovat yleensä Tamminiemen pesänjakajien aikoihin uransa aloittaneita toimittajia, joille oma ammattitaito muodostui 1980- ja 1990-luvuilla tärkeämmäksi kuin läheiset suhteet poliitikkoihin. He ymmärtävät viih- teellisyyden arvon huomion herättäjänä, mutta ovat kiinnostuneempia poliitikkojen kannanotoista kuin heidän kyyneleistään. Individualistit ovat valtaosin 2000-luvulla uransa aloittaneita nuorehkoja toimittajia, jotka korostavat työssään ihmisläheisyyttä, kiinnostavuutta ja joille viihteellis- ? Individualistiseen ammatti-identiteettiin kuuluu ymmärrys itsestä tiedon dramatisoijana.? tyminen on ennemmin mahdollisuus kuin uhka. Itsensä tunnistaminen tietyn journalistisukupolven edustajaksi voi auttaa meitä toimittaja ymmärtämään, miksi teemme työtämme niin kuin teemme. Kuolema kuuluu elämään ? ja mediaan Istuva enkeli -patsas hautakiven päällä Journalismikritiikin vuosikirja 2013:n kannessa symboloi raportin kuolemateemaa. Mutta se on vain yksi monista. ?Kuolema? kattaa noin kolmanneksen sisällöstä, mikäli siihen lasketaan myös pohdiskelu journalisminkin mahdollisesta poismenosta. Kirjassa on 25 artikkelia. Yhtenäisenä punaisena, tosin hauraana lankana aineistossa pilkahtelee sosiaalinen media ja yleensä verkon vaikutus journalismiin. Sillä oli merkittävä osuus myös kirjan ensimmäisessä aiheessa, eutanasiakeskustelussa. Mutta tulos ei innosta: somessa armokuoleman puolustajat ovat surmaajia ja tappajia, vastustajat taas julmia kiduttajia. Sellaisessa ilmapiirissä ei voi käydä perusteltua keskustelua, mikä korostaa perinteisen median merkitystä etenkin niin vakavissa asioissa kuin kuolema. Mutta kuten tutkija toteaa, aggressiivisuus siirtyy verkosta uutisiin eli journalisminkin kieleen. Se on vahinko. Tarvitaanko tiedetoimittajien puheenjohtajan toivomia tavallisia juttuja kuolevista? Sitä sopii epäillä. Onneksi takana ovat ajat, kun kolareissakin kuolleiden kuvia ?metsästettiin? lehteen. Pari vuosikymmentä sitten selviteltiin kipulääkkeiden käyttöä. Me olimme Pohjolan kehitysmaa. Miten asia lienee nyt, sillä näillä lääkkeillä on osansa myös kärsimystarinoissa? Medialla on taipumusta ampaista kaikilla tuuteilla yhteen aiheeseen. Sen vaarana on kansan kyllästyminen ja lopulta välinpitämättömyys. Kuolemateemaan on sujuvasti liitetty kiistely, onko eläinrasva kuolemaksi vai terveyden ja elämän lähde. Parasta varmaankin olisi tallustella keskitiellä. Mutta miksi tutkijan on korostettava oppineisuuttaan väärissäkin paikoissa: ?karppaajien diskurssissa liha ja eläinrasvat...? Mitä ?diskurssi? tässä tarkoittaa, kun sen perusmerkitys on keskustelu? Mediakritiikki päätyy siihen, että journalismi on käsitellyt karppausta tasapuolisesti. Vain kestoviihdyttäjien, ehkä myös jonkun valtiomiehen kuolema nostaa yhteistä surua, mutta oikean murheen puutteessa on itketty tv-sarjan roolihenkilönkin kohtaloa. Tyypillisiä surujuttuja ovat myös ne, joita julkkikset ilmeisesti tarjoilevat omaistensa kuolemasta. Ja kuolkoon vielä journalismikin. Lehtien toimitukset ovat siis vähentäneet toimituksellista työvoimaansa. Kirjassa on taulukko viidestä esimerkkilehdestä. On menetetty tietoa, kokemusta ja yleissivistystä. Mitä sitten on lehtien sisällössä vuosikymmenessä tapahtunut? Juttujen määrät ja paikallisuus ovat vähentyneet, mutta jutun keskimääräinen hinta on suhteellisesti vielä roimemmin noussut. Toimituksista on todellakin tullut monen välineen juttutehtaita, mutta onko lehdistö kokonaisuudessaan suistumassa laskevaan levikkispiraaliin, johon kakkoslehdet tipahtivat 1950?60-luvulla? Ehkä olemme kansainvälisesti arvioiden nyt normaalia ?lehdenlukijakansaa?. Mehän totuimme vuosikymmenestä toiseen sijoittumaan Norjan ja Japanin kanssa kolmen levikkikärjeksi. Muutakin luettavaa kuin synkkyyttä kirjassa riittää: verkon pelisääntöjä, valehenkilöitä, teoreettista pohdiskelua ja ?valoisaa tulevaisuutta?. Erkki Teikari Tarkennuksia työttömyydestä Suomen Lehdistössä 2/2013 Panu Uotila käsitteli väitöskirjaani Toimittajien ja keskijohdon kokemukset ja selviytyminen työttömyydestä 1990-luvun alkupuolen laman aikana. Hän nosti esiin kaksi tulosta, joita tutkimuksessa ei kerrotussa muodossa tarkalleen ole. Uotila kirjoitti: ?Irtisanotun on helpompi uskoa itseensä, jos hänelle kerrotaan potkujen johtuvan ulkoisista syistä, eikä hänestä itsestään.? Tutkimuksessani irtisanominen kuitenkin tyypillisesti koettiin henkilökohtaisesti horjuttavana riippumatta irtisanomisperusteista. Vaikka perusteet olivat tuotannolliset ja taloudelliset, jäivät irtisanotut miettimään, miksi juuri heidät irtisanottiin, jolloin henkinen hyvinvointi, pätevyyden- ja omanarvontunto alentuivat. Kollektiiviset irtisanomiset olivat poikkeus tässä päälinjassa. Toiseksi Uotila kirjoitti: ?Jos avioliitto oli jo valmiiksi vaikeuksissa, johti pitkittynyt työttömyys usein eroon. Jos suhde puolisoon ja lap- siin oli ennestään kunnossa, perhesiteet usein vahvistuivat työttömyyden myötä.? Tulos kuitenkin on, että työttömyys rasitti vuorovaikutusta, minkä hyvät perhesuhteet näyttivät kestävän, mutta siteiden vahvistumista usein ei ollut nähtävissä. Toisaalta työttömyyttä edeltäneiden huonojen perhesuhteiden asetelmassa ei ollut nähtävissä usein tapahtuvia avioeroja. Petteri Raito VTT SuomenLehdistö 4/2013 15
  • aihe internet Teksti Sanomalehtien videot verkonsilmä Teksti Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Videoista vetoapua lehdille Wall Street Journalin verkkolehden vasemmassa yläkulmassa on pikkuinen painike, joka avaa WSJ Live -osaston. Painike on vaatimaton, mutta sen takana oleva sisältö on aivan muuta. Verkkolehden ?lukijalle? avautuu WSJ:n audiovisuaalinen uutismaailma: televisionomaista jatkuvaa uutisvirtaa ja uutisvideoita moninaisista aiheista, jopa dokumentteja. WSJ ei toki ole ainoa printtimedia, joka etsii ja ainakin osin myös löytää uusia ulottuvuuksia paneutumalla kunnolla multimediaaliseen sisällöntuotantoon verkossa. Journalism.co.uk-blogissa käytetään esimerkkinä aikakauslehtikustantajia, mutta kokemukset istuvat luontevasti myös sanomalehdille. Johtoajatus nimittäin on perusjulkaisun ja verkkovideoiden synergia. Musiikin erikoislehti NME esimerkiksi esittää videoilla artistihaastatteluja, jotka ovat sinälläänkin kiinnostavia, mutta joiden ideana on houkutella lukijoita printtilehden pariin lukemaan artistin yksinoikeudella antama haastattelu. Autoalan julkaisu CarBuyer puolestaan on esitellyt videoillaan, että heidän testausohjelmansa ovat päteviä. Tällä halutaan luoda uskottavuutta päätuotteelle. Myös WSJ:n videotuotanto on epäilemättä omiaan tukevoittamaan brändin mainetta ja monipuolistamaan sitä. Se ei tyydy tekemään vain uutispätkiä, vaan julkaisee myös pidempiä videoita, sosiaaliseen mediaan ? toimituksen on oltava siellä läsnä. Vice-lehdessä yksi toimittaja lukee ja vastailee katsojien kommentteihin YouTubessa. Sekä WSJ- että Vice-videot ovat toki myös julkaisujen omilla sivuilla. Siellä ne vain jäävät muun sisällön kätköihin, koska julkaisut perimmiltään ovat verkko- ja printtilehtiä. Videot ovat eri yleisölle. Erityisesti YouTuben kautta niillä tavoitellaan ja myös tavoitetaan uutta yleisöä. Laadukas läsnäolo YouTubessa tekee perusjulkaisun tutuksi. Huomionarvoista on, että liikkuva kuva tuntuu saavan paneutunutta yleisöä. Jutun mukaan Vice-lehden videoita katsotaan keskimäärin 26 minuuttia. Se on paljon verrattuna tyypilliseen verkkolehden jutun lukuaikaan. Videoilla vastataan osaltaan myös yleisön mediankäytön muuttumiseen. Älypuhelimilla ja tableteilla videoiden seuraaminen on varsin ketterää. Videoiden seuraaminen niillä onkin jutun mukaan selvässä kasvussa. Silti pöytäkoneet vaikuttavat edelleen olevan verkkovideoiden yleisin käyttöväline. Wall Street Journalin verkkosivuilta aukeaa lehden audiovisuaalinen uutismaailma. jotka yltävät dokumenttien laatuun. Samoin tekee aikakauslehti Vice. YouTubella on iso rooli, kun lehdet luovat mainetta videotuotan- tojen tekijänä. Esimerkiksi juuri WSJ:n Live on kuin lehden oma tvkanava YouTubessa. Mutta YouTubeen pätee sama kuin muuhunkin > Aikakauslehtien kokemuksia videotuotannosa Journalism.co.uk:ssa http://goo. gl/0CexX > Lehtien kanavia YouTubessa: WSJ Live www.youtube.com/user/WSJDigitalNetwork, Vice www.youtube.com/user/vice Klikkaukset Guardianin keräämien tietojen perusteella näyttää siltä, että tabletteja käytetään erityisesti ilta-aikaan ja todennäköisesti kotona. Guardianin verkkolehteä koskevat tilastot osoittavat, että käyttöhuippu osuu työstä paluun ja tavanomaisen nukkumaanmenoajan välille. Tällöin verkkolehteä luetaan tabletilla yleensä langattoman verkon avulla, josta on päätelty käyttäjien olevan pikemminkin kotona kuin liikkeellä. Havainnot tukevat aiempia selvityksiä, joiden mukaan tabletti on paljolti muu kuin mobiili väline. Kotoisa iltakäyttö tarkoittaa todennäköisesti sitä, että esillä olevan verkkolehden rinnalla on käytössä tai ainakin avoinna muitakin välineitä ? arvattavimmin televisio. Tällainen monikäytön tilanne asettaa epäilemättä erityisvaatimuksia verkkolehtien sisällöille, todetaan Press Gazetten jutussa. Hyvä kysymys onkin, onko tabletti sittenkään paneutuneen lukijan väline. > Tilastograafeja Guardianin lukijoiden käyttötottumuksista Press Gazettessa http:// goo.gl/sb4MH Sosiaalisen median aikakauden sanomalehti voisi olla pikemminkin toimittajayksilöiden brändien sa- 16 teenvarjo kuin persoonaton organisaatio. Näin ehdottavat Nieman Labin kirjoituksessa Nicco Mele ja John Whibey. Heidän visionsa on, että sanomalehden organisaatioajatus pitäisi kääntää päälaelleen. Sanomalehti tulisi ajatella alustana, jonka vetovoima perustuisi lehtinimikkeen sijaan sen huomassa toimiviin itsenäisiin journalistipersooniin. Kirjoittajien mukaan sosiaalisessa mediassa yleisö seuraa vetovoimaisia kirjoittajia, ei organisaatioita. Siksi nimettöminä ja etäisinä näyttäytyvät toimitukset eivät pärjää. Organisaation rooli olisi koota yhteen ?kykyjä? ja tarjota heille välineitä ja muuta tukea journalistiseen työhön. PaidContent-verkkopalvelussa Melen ja Whibeyn visioita kommentoiva Mathew Ingram ehdottaa, että tällaisessa mallissa kullakin journalistilla voisi olla henkilökohtainen maksumuurinsa. > Ehdotus toimituksista kykyjen alustana Nieman Labin sivulla http://goo.gl/Ow5Ha ja ehdotuksen kommentointia PaidContentissa http://goo.gl/OSyrr. Tämän vuoden Pulitzer-palkintojen joukossa huomio kiinnittyi nuoreen ja pieneen julkaisijaan InsideClima- SuomenLehdistö 4/2013 puolella ja nimenomaan verkossa. Pulitzerin sai nimittäin vuonna 2010 politiikan journalismin ProPublica ja viime vuonna Huffington Post. > InsideClimate Newsin Pulitzerin perustelut http://goo.gl/9ezoz ja juttua aiheesta Editors Weblogissa http://www.editorsweblog.org/2013/04/17/startup-insideclimatenews-pulitzer-marks-a-score-for-digital-native-journalism te Newsiin. Se on vasta viisivuotias, sillä ei ole toimitiloja ja sen toimituskunnassa on seitsemän ihmistä. Silti sen toimittajaryhmä voitti Pulitzerin kotimaan uutisten sarjan jutuillaan Yhdysvaltain öljyputkien ongelmista. Lahjoitusvaroin ja vain verkossa toimivan julkaisijan työryhmä jätti taakseen muut finalistit, jotka tulivat Boston Globesta ja Washington Postista. InsideClimate Newsin tämänvuotisessa Pulitzerissa on jo kyse USA:n uutisjournalismin muutostrendin tunnustamisesta ? siitä, että vakavasti otettavaa journalismia tehdään valtamedioiden ulko- Uutiset löydetään entistä useammin sosiaalisen median kautta eikä suoraan verkkojulkaisuista. Uusimman State of the News Media -raportin mukaan melkein joka viides yhdysvaltalaisista oli ainakin nähnyt uutisen sosiaalisessa mediassa ?eilen?. Määrä on kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa. Kyse ei enää ole vain nuorista, sillä myös 30?39-vuotiaista näin kertoi joka kolmas. USA:n uutissaittien liikenteestä tulee Facebookin kautta nyt noin yhdeksän prosenttia. Silti hakuohjelmat ohjaavat edelleen suurempia yleisövirtoja uutismedioihin, sillä näiden kautta liikenteestä tulee melkein 25 prosenttia. > Sosiaalisen median merkityksestä uutisten seuraamisessa State of the News Media 2013 -raportissa http://goo.gl/32B3o
  • JSN JSN:n jäsenet: Päätöksiä 17.4.2013 Risto Uimonen Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 17.4.2013. Päätöksiä yhteensä 9. Langettavia 4 5 Gloria, Kaunis Gloria Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa ja journalistista riippumattomuutta koskevassa asiassa. Ratkaistu 17.4.2013 Lehden kauneusliitteen jutuissa oli mainosmaista sisältöä. Lehdessä esiintynyt, ilmoittajayrityksiä edustanut meikkitaiteilija sai huomiota herättävän paljon palstatilaa yhdessä lehden pääjutussa. Lisäksi lehti löi laimin velvollisuutensa erottaa ilmoitus journalistisesta sisällöstä. Langettava päätös äänin 13-1. Eriävä mielipide päätöksen lopussa. Neuvoston käsittelyynottopäätös 23.1.2013 Neuvosto päätti kokouksessaan 23.1.2013 ottaa omasta aloitteestaan käsittelyyn Gloria-lehden liitteen Kaunis Gloria. Se ilmestyi yhdessä emolehden kanssa 23.10.2012. Yksityishenkilö oli tehnyt liitteestä kantelun joulukuussa 2012, mutta hän perui sen. Ennen kantelun perumista päätoimittajaa ehdittiin pyytää vastamaan, oliko lehti luovuttanut journalistista päätösvaltaansa ilmoittajille. Lisäksi päätoimittajaa pyydettiin selvittämään, oliko lehti rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 16, jonka mukaan piilomainonta on torjuttava. Neuvosto päätti yksimielisesti puheenjohtajan esityksestä jatkaa asian käsittelyä, vaikka alkuperäinen kantelu peruttiin. Tähän vaikutti se, että neuvoston tietoon oli tullut ilmoittajien ja mediayhtiöitten välisistä suhteista sellaisia väitteitä, joiden takia se katsoi tarpeelliseksi korostaa päätöksellään tiedotusvälineitten itsenäistä asemaa ja riippumattomuutta ilmoittajista. Journalistisen sisällön ja kaupallisten viestien erottaminen toisistaan on tiedotusvälineiden uskottavuuden ja yleisön luottamuksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kantelu päätettiin lisäksi käsitellä neuvostossa nopeutetussa aikataulussa. Neuvosto perusteli tätä sillä, että pikainen päätös selkeyttää tilannetta ja on koko media-alan edun mukaista, olihan Kauniin Glorian sisältö herättänyt poikkeuksellisen vilkasta julkista keskustelua. Glorian vastaus 25.1.2013 Päätoimittaja Minna Juti kertoo, että uudistuneen Gloria-lehden kylkeen päätettiin tehdä tilaajalukijoille 56-sivuinen Kaunis Gloria -liite. Loppuvuoden juhlakautta ajatellen sen teemaksi Perimmäisen kysymyksen äärellä? Vanhan liiton journalisteille tekstimainonta on ollut aina kuin punainen vaate. Oikeaan journalismiin ei teksti­ mainonta kuulu, eikä myöskään sen uusin muoto tuotesijoittelu. Näinhän me ajattelemme? Rajoja kuitenkin koetellaan sanoma­ lehtienkin puolella: on teemaa ja erikois­ numeroa, joissa on helppo eksyä jour­ nalismin oikealta tieltä. Esimerkiksi älypuhelin­ uutuuksien esittelyssä ei aina tiedä, puhuuko toimittaja vai mainosmies. Perinteisen median heikentyneet talous­ näkymät luonevat paineita höllentää suh­ tautumista tekstimainontaan. Jospa kauppa kävisikin paremmin, jos oltaisiin vähemmän tiukkapipoisia? On välttämätöntä, että niin painettu kuin sähköinenkin media säilyttää luotettavuuten­ sa. Jos tekstimainontaa ei pidetä erossa journa­ listisesta sisällöstä lukijoiden ja katsojien luot­ tamus menetetään. Heikki Lääkkölä päätoimittaja, Pohjolan Sanomat valittiin juhliin valmistautuminen. Jutin mukaan Gloria-lehden vankka periaate on, että ilmoittaja ei vaikuta lehden toimitukselliseen sisältöön, vaan siitä päättää toimitus. Päätoimittaja kirjoittaa, että myös Kaunis Gloria -liitteen sisällön suunnitteli ja toteutti Glorian toimitus täysin itsenäisesti lehden oman kauneustoimittajan johdolla. Juti kertoo, että Sanoma Magazinesin ilmoitusmyynti tarjosi liitteestä normaaliin tapaan ilmoitustilaa asiakkailleen. Hän jatkaa, että lehtien liitteissä vakiintuneen käytännön mukaan kaiken ilmoitustilan varaa vain yksi ilmoittaja. Tässä tapauksessa ilmoittajia oli kaksi: L?Oréal ja Stockmann. Kaunis Gloria -liitteessä oli 37 toimituksellista sivua. L?Oréalin ostamia ilmoitussivuja oli 15, Stockmannin sivuja 2. Lisäksi liitteessä oli kaksi Glorian omaa ilmoitusta sekä vielä L?Oréalin erillinen 4 sivun ilmoitusliite. Juti korostaa, että ilmoitustilaa varanneiden yritysten kanssa ei neuvoteltu lehden toimituksellisista sivuista. Kauniin Glorian sisältö ei Jutin mielestä kertonut vain yhden maahantuojan kosmetiikasta, vaan esitteli tuotteita monipuolisesti. Jutuissa mainittiin eri tuotebrändejä 133 kertaa. Niistä 25:ssä oli L?Oréalin tuote. Muiden maahantuojien kosmetiikkabrändejä liitteessä mainittiin 88 kertaa ja muita tuotteita 20 kertaa. Päätoimittaja katsoo näiden lukujen osoittavan, ettei liite kertonut yhden yrityksen tuotteista eikä näin ollen ollut piilomainontaa. Juti kertoo, että perusidea oli opastaa lukijoita valmistautumaan juhlaan. Juttutyyppeinä oli testejä, julkisuuden henkilöiden kauneusvinkkejä sekä koru-, muoti- ja meikkitrendien esittelyjä. Liitteen artikkeli ?Victor & Rolf, aikuiset ihmelapset? kertoi Jutin mukaan kahden muotimaailman monipuolisen vaikuttajan tarinan. He ovat tunnettuja Ulla AhlménLaiho kirjakustantamon: koska se julkaisee paljon kirjoja, päätyy niistä julkisuuteen useampi kuin vähemmän kirjoja julkaisevan kustantamon kirjoista. Lääkkölän poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Vapauttavia Jukka Ahlberg tuotemerkistä, johon kuuluu vaatteita, asusteita ja kosmetiikkaa. Heidän yhteistyökumppaneitaan on ollut muun muassa Hennes & Mauritz. Artikkelin kuvituksessa pääpaino onkin vaatteissa, eikä L?Oréalin toimialassa, kosmetiikassa. Yhdellä aukeamalla oli Stockmannin tuottama ja valmistama mainos. Päätoimittaja arvioi, että hyvän journalistisen käytännön mukaan sen vasemmalla sivulla olisi pitänyt erikseen mainita kyseessä olevan ilmoitus. Oikean sivun aineisto oli Jutin mielestä täysin mainosmainen. Vasen sivu, kokonaisuutena oikean sivun kanssa, ei päätoimittajan mukaan ehkä muodostanut tarpeeksi mainosmaista kokonaisuutta. Juti pahoittelee erehdystä, mutta pitää sitä kokonaisuuden kannalta vähäisenä. Päätoimittaja pitää kauneusjuttuja olennaisena osana aikakauslehtien lifestyle-journalismia, johon kuuluvat muun muassa ruoka, muoti ja sisustus sekä tekniikka ja kulttuuri. Hänen mukaansa lajityypille on ominaista, että asiat esitellään usein tuotteiden kautta; esimerkiksi kulttuurijournalismi perustuu paljolti kirjojen ja muiden itsenäisten taideteosten esittelyyn ja arvottamiseen. Juti kirjoittaa, että visuaalisuudessaan kauneusjuttujen estetiikka on lähellä mainosten maailmaa, mutta todellisuudessa kysymys on journalistisin perustein tehdystä työstä. Kauneusjournalismi perustuu Jutin mukaan toimittajan kykyyn poimia suuresta valikoimasta juttuihin lukijoille sopivat tuotteet ja kauneudenhoito-ohjeet. Päätoimittaja kertoo, että Suomessa L?Oréalin tuotteita esiintyy lähes jokaisessa kauneusaiheisessa jutussa ja julkaisussa, koska se edustaa yhteensä 24:ää tuotebrändiä. Jokaisen brändin alla on satoja eri tuotteita, eli yrityksen tuotevalikoimassa on noin 5 000 tuotetta. Vertailukohdaksi Juti ottaa ison Ratkaisu Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 16). Osassa kauneusjournalismia liikutaan mielikuvien, haaveitten ja unelmien maailmassa. Näyttää myös siltä, että ainakin osa lukijoista hyväksyy sen tai jopa toivoo sitä. Journalistin ohjeitten soveltaminen kauneusjournalismiin on neuvoston mielestä tästä syystä problemaattista. Lehdet ovat kuitenkin sitoutuneet noudattamaan niitä. Lehden kansi kertoi sisällöstä seuraavasti: ?Talven upeimmat juhlameikit?. Pääkirjoituksessa puolestaan todettiin, että lehti tarjoaa vinkkejä ja ideoita ihonhoitoon, meikkaukseen, kampaukseen ja asusteisiin. Eniten palstatilaa lehdessä saivat ihonhoito ja meikit. Kuten päätoimittaja toteaa, lehdessä esiteltiin useita muitakin kuin L?Oréal-tuoteperheeseen kuuluvia merkkejä. L?Oréalin tuotteet olivat kuitenkin esillä näkyvästi. Lehden laajimmassa, kahdeksan sivua käsittävässä jutussa ?Mestari Reza ja kolme kaunotarta? meikkejä tehtiin vain L?Oréalin Armani-tuotteilla, joita jutussa esiintynyt meikkitaiteilija Reza Zaimache edusti. Jutussa kerrottiin myös, minä päivinä kyseinen taiteilija tekee meikkejä liitteen toisen mainostajan eli Stockmannin Armani- esittelypisteessä. Yhtä luomiväriesittelyä lukuun ottamatta jokainen liitteen meikkijuttu sisälsi vähintään yhden L?Oréal-tuotteen. L?Oréalin tuotetta ei mainittu yhdessä kasvohoito- ja yhdessä hajuvesijutussa. L?Oréal-brändeihin kuuluva hajuvesi kuitenkin esiteltiin erikseen osana hollantilaisista suunnittelijoista, Viktorista ja Rolfista, kertonutta juttua. Neuvosto on päätoimittajan kanssa samaa mieltä siitä, että iso yritys lukuisine tuotemerkkeineen pääsee mediassa esille useammin kuin pienten toimijoiden harvalukuiset tuotteet. Toimitusten on vaikea tehdä juttuja kauneustuotteista käsittelemättä L?Oréalia ja sen tuotteita, koska yritys on alallaan maailman suurin ja hallitsee markkinoita myös Suomessa. Jos kuitenkin yksi ilmoittaja ostaa suurimman osan lehden ilmoitustilasta, siitä saattaa syntyä lukijalle tietynlainen mielikuva. Juuri tästä syystä toimituksen on pidettävä erityistä huolta siitä, että journalistiset jutut erottuvat selkeästi kaupallisista viesteistä. Ihonhoitotuotteita ja meikkejä ei arvioitu Kauniissa Gloriassa kriittisesti. Päätoimittaja selittää tätä toimittajien ammattitaidolla ja kyvyllä valita lehteen vain hyviä tuotteita. Journalistinen ote näkyikin sellaisissa tuotearvioissa, joissa yleisölle annettiin tietoa tuotteiden sisällöstä, esimerkiksi ripsivärin runsaasta pigmenttimäärästä tai puuterilappusten talkittomuudesta. Neuvosto kuitenkin kiinnittää huo- Ollijuhani Auvinen Kalle Heiskanen Timo Huovinen miota joidenkin tuotteiden yliampuviin luonnehdintoihin. Yhdessä jutussa todettiin esimerkiksi, että ?ripsiväri on niin ihanasti bling, että se virittää juhlatunnelmaan jo meikatessa?. Värikkäät ilmaisut kuuluvat kauneusjournalismiin, mutta tässä yhteydessä sellaisen käyttö oli omiaan vahvistamaan käsitystä kritiikittömästä journalismista. Sisällysluettelossa kerrottiin puolestaan, mikä on L?Oréal-brändi Lancomen voiteista ?kaikkein ylellisin? ja vinkattiin, että Lancômen kauneushoitoa voi kokeilla Stockmannin ? eli lehden toisen ilmoittajan ? hoitolassa. Päätoimittajan mukaan L?Oréal ei ole puuttunut Kauniin Glorian toimituksen journalistiseen päätösvaltaan. Neuvosto kuitenkin kehottaa toimituksia pohtimaan vakavasti, miten uskottavana voi pitää sellaista journalismia, jossa merkittävän ilmoittajan tuotteet ja tätä edustavat henkilöt saavat silmiinpistävän paljon palstatilaa ja kritiikittömiä arvioita. Lehden pääjutussa esiintynyt meikkitaiteilija mainittiin myös lehden pääkirjoituksessa ja sisällysluettelossa. Sama taiteilija esiteltiin nimellään ja kuvallaan Stockmannin ilmoituksessa, josta ilmoitus-merkintä puuttui. Stockmannin puutteellisesti merkitty ilmoitus muistutti graafiselta ilmeeltään toimituksen tekemiä juttuja. Kaikki Stockmannin mainoksen tuotteet kuuluivat L?Oréalin tuoteperheeseen. Samoista tuotemerkeistä ja samasta meikkitaiteilijasta kerrottiin siis sekä jutuissa että Stockmannin ilmoituksessa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Gloria on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Anna-Liisa Hämäläisen eriävä mielipide: En voi sitoutua Kaunis Gloria -liitteestä annettuun langettavaan päätökseen siltä osin, kun se koskee kokonaisuuden mainosmaisuutta (JO 2, journalistisen päätösvallan luovuttaminen toimituksen ulkopuolelle) Kaunis Gloria -liitteen sisältö on pääpiirteissään normaalia lifestyle-materiaalia. Meikkitaiteilijaa käsittelevä juttu on rajatapaus. Muuten jutuissa oli esillä riittävästi erilaisten valmistajien tuotteita, Kokonaisuutena liite ei journalistisilta käsittelytavoiltaan poikkea lifestyle-genrestä. Aikakauslehtien lifestyle-genren kerronnalle on tyypillistä esittää toimittajien perustelemia hyviä vaihtoehtoja, olipa kysymys muodista, sisustuksesta, ruoasta tai kauneudesta. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen, Heikki Vento ja Anna-Liisa Hämäläinen. Vartti, Omakaupunki.fi Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös sepitteellis- SuomenLehdistö 4/2013 17
  • Lauri Karppi Juha Keskinen Heli Salla Kärkkäinen Nazarenko tä aineistoa ja journalistista päätösvaltaa koskevassa asiassa. Ratkaistu 17.4.2013 Lehti julkaisi verkkosivuillaan lukijan kirjoittaman uutisen, jossa vaadittiin kerrostaloja ja bussipysäkkejä tupakkavapaiksi alueiksi. Jutussa oli merkintä ?lukijan uutinen? ja sen alla oli kirjoittajan nimimerkki. Kokonaisuudesta kävi riittävän selvästi ilmi, että kyseessä ei ollut toimituksen tekemä uutinen. Kantelu 15.8.2012 Kantelu kohdistuu Varttiin ja sen omakaupunki.fi -sivustoon http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/ bussipysakit_ja_kerrostalot_tupakkavapaiksi/ Kantelijan mielestä Omakaupunki/Vartti tarjoaa lukijoilleen mahdollisuuden uutisoida erilaisista tapahtumista ja tapauksista. Lukijoiden lähettämät uutiset tarkastetaan ennen julkaisua. Omakaupunki.fi -sivulla ne on liitetty osioon ?Uutiset? ja ne otsikoitu uutisiksi. Pelkästään omien henkilökohtaisten mielipiteiden esittäminen harhaanjohtavasti uutisina ei kantelijan mielestä ole hyvän journalistisen tavan mukaista. Omakaupunki.fi on kantelun mukaan myös vastuussa niiden julkaisusta ja siten myös oikeista otsikoista ja esittelyistä. Mielipidekirjoitukset pitäisi kantelijan mielestä voida selvästi erottaa uutisista. Kantelija vetoaa Journalistin ohjeisiin, joiden mukaan yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta sekä ?Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate?. Päätoimittaja Janne Kaijärven vastaus 11.9.2012 Päätoimittaja Janne Kaijärvi vastaa, että lukijan juttu erottuu selkeästi toimituksen tekemästä sisällöstä. Omakaupunki.fi on julkaissut viikoittain kymmeniä lukijoiden laatimia juttuja jo kahden vuoden ajan. Lehti on antanut lukijoille mahdollisuuden esittää monenlaista sisältöä lukijan uutisena. Niissä lukijat ovat voineet tuoda esiin omia havaintojaan, tietojaan ja mielipiteitään. Lukijoiden tekstit on selvästi merkitty lukijoiden uutisiksi ja ne erottuvat muusta aineistosta myös väritykseltään. Lukijoiden uutiset ovat Kaijärven mukaan olleet erittäin luettuja ja usein herättäneet vilkasta keskustelua, kuten myös kantelun kohteena olevassa jutussa. Toimituksen tekemässä sisällössä puolestaan uutisen käsite noudattaa perinteisempää käsitystä uutisesta. Lukijan uutisesta voi päätoimittajan mukaan ilmeisesti tehdä myös harhaanjohtavan tulkinnan, vaikka toimitus on monin keinoin pyrkinyt Riitta Ollila Jaakko Ujainen Riitta Pollari ja Heikki Vento puuttuvat kuvista. erottamaan lukijoilta tulevan aineiston helposti ymmärrettäväksi omaksi sisällökseen. Tämän vuoksi lehti on vaihtanut ilmaisun lukijan uutinen muotoon lukijan juttu. Ratkaisu Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti (JO 11). Julkisen sanan neuvosto ratkaisee kantelun, vaikka Vartti -niminen lehti ei enää ilmesty pääkaupunkiseudulla. Kantelussa tarkoitettua käytäntöä jatketaan Sanoma-konsernin Metrossa. Vartti/omakaupunki.fi julkaisi verkkosivuillaan 14.8.2012 jutun Bussipysäkit ja kerrostalot tupakkavapaiksi. Tekstin alla oli merkintä ?Jutun teki Bussimatkustaja?. Jutussa oli merkintä ?Lukijan uutinen? ja sen alla linkki, jonka kautta jutun saattoi ilmoittaa asiattomaksi. Julkisen sanan neuvoston mielestä kokonaisuudesta selvisi, että kyseessä ei ollut Vartin toimituksen tekemä, perinteinen uutinen. Kun lehti sai tietoonsa neuvostoon tehdyn kantelun, toimitus vielä selvensi eroa värityksellä ja muuttamalla termin ?lukijan uutinen? muotoon ?lukijan juttu?. Neuvoston mielestä toimituksen menettely selkeytti tilannetta. Yleisö pystyy nyt entistä paremmin erottamaan toimituksen aineiston lukijoiden jutuista. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Vartti/omakaupunki.fi ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento. Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös otsikkoa ja piilomainontaa koskevassa asiassa. Ratkaistu 17.4.2013 Lehti kertoi autoharrastukseen liittyvän tyttökalenterin kuvauksista. Lukijoille annettiin linkki ja suositeltiin kalenterin pikaista hankkimista. Juttukokonaisuus sisälsi runsaasti kalenteriin otettuja kuvia. Kantelu 6.9.2012 Kantelija katsoo, että lehden 8.9.2012 julkaisemassa jutussa ?Tunnettu Playboy-kuvaaja kuvasi vuoden 2012 Miss Tuning Frizzi Arnoldin Helsingissä - katso upeat kuvat!? luo vaikutelman mainoksesta. Artikkelin lopussa kerrotaan, mistä kalenterin voi hankkia. Kantelija ihmettelee, miksi otsikossa mainittiin vain Helsinki, vaikka kuvauksia tehtiin myös Vantaalla. Ilta-Sanomien vastaus 19.10.2012 Päätoimittaja Tapio Sadeoja kirjoittaa, että jutussa kerrottiin kansainvälisesti maineikkaan kuvaajan ottamasta kuvasarjasta, josta oli tarkoitus tehdä kalenteri. Kuvissa esiintyvä saksalainen Miss Tuning -kilpailun voittaja oli ollut mukana Helsingissä järjestetyssä autoalan tapahtumassa. Autotuningin harrastajien kannalta oli perustelua kertoa, miksi heidän tuntemansa henkilö oli käynyt Suomessa. Sadeojan mukaan kalenterin 1 500 kappaleen painosta voi myös pitää keräilyharvinaisuutena harrastajien keskuudessa. Kalenterin saatavuudesta ja sen hinnasta kertomista päätoimittaja pitää normaalina lukijoiden palvelemisena. Lehti ei Sadeojan mielestä ottanut kritiikittömästi tai muutenkaan kantaa kalenterin sisältöön tai laatuun. Päätoimittajan mielestä oli perusteltua mainita otsikossa vain Helsinki, sillä jutun pääkuva ja muut tunnistettavimman kuvat oli otettu siellä. Ratkaisu Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 16). Verkkolehden Autot-palstalla kirjoitettiin vuoden 2012 Miss Tuningin kalenterikuvauksista Helsingissä ja Vantaalla. Hänen kerrottiin promonneen kalenteria Helsingissä järjestetyssä autotapahtumassa. Verkkolehti julkaisi kyseisestä naisesta yhdeksän kuvaa. Kaikki olivat peräisin Tuning World Bodensee -messujen julkaisemasta kalenterista. Lukijoille kerrottiin, että loput kuvat voi nähdä tilaamalla kalenterin, jonka hinta mainittiin jutussa. Lukijat myös ohjattiin linkin avulla kyseisen messujärjestäjän sivuille. ?Kalenteria myydään rajoitettu 1 500 kappaleen määrä, joten kannattaa olla nopea?, jutussa kirjoitettiin. Neuvostolla ei ole huomautettavaa otsikosta, koska molemmat kuvauspaikat mainittiin jutussa. Sen sijaan neuvoston mielestä kantelun kohteena oleva juttu oli mainosmainen. Kalenterin kuvia kehuttiin upeiksi, ja ne kaikki oli otettu suoraan kalenterista. Lisäksi lehti kehotti lukijoita tekemään kaupat nopeasti ja opasti heidät suoran linkin avulla myyjän nettisivuille. Neuvosto korostaa, että kaupallisen ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä myös verkkojournalismissa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento. Österbottens Tidning Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös omaa kannanottoa eli vastinetta ja mielipidekirjoitusta koskevassa asiassa. Ratkaistu 17.4.2013 Lehti teki uutisen puolueen paikallisyhdistyksen vaalilehtisen väitteistä ja hankki niihin vastaukset virkamiehiltä. Jutussa myös haastateltiin puolueen kuntavaaliehdokasta. Yhdistys ei joutunut erittäin kielteiseen julkisuuteen, joten toimituksella oli perusteet torjua vastinevaatimus. Toimitus julkaisi kuitenkin yhdistyksen mielipidekirjoituksen. Kantelu 30.9.2012 Kantelu kohdistuu 23.9.2012 Österbottens Tidningisssä julkaistuun juttuun Sannfinländare fiskar röster med oriktiga påståenden. Kantelijana on Pietarsaaren seudun perussuomalaiset r.y., jonka mielestä artikkelin otsikointi on herjaava eikä perustu totuuteen. Yhdistys teki 24.9.2012 vastineen lehdelle, jossa on listattuna ne Journalistin ohjeiden kohdat, joita lehti rikkoo (kohdat 2, 8 ja 10). Yhdistyksen toimihenkilöt veivät vastineen henkilökohtaisesti lehden toimitukseen. Lehden varapäätoimittaja lupasi 27.9.2012 lähettämässään sähköpostissa julkaista yhdistyksen vastineen. Hän sanoi lyhentävänsä kirjoitusta, sekä jättävänsä pois osion koskien jutun toimittajaa. Kantelija vastasi hyväksyvänsä lyhentämisen, kunhan asiasisältö ei muutu. Journalistin ohjeiden mukaisesti lehden tulee viipymättä julkaista vastine. Sunnuntainumerossa 30.9.2012 mennessä ei vastinetta ole julkaistu, ei verkossa eikä lehdessä. Kantelijan mielestä kyse on Pietarsaaren kunnallisvaaleihin nähden erittäin tärkeästä asiasta. Kantelunsa täydennyksessä yhdistys ilmoittaa, että se ei hyväksynyt kirjoituksensa julkaisua mielipidesivuilla, vaan vaati sen julkaisemista erillisenä artikkelina. Österbottens Tidningin vastaus 21.10.2012 Päätoimittaja Margareta Björklund vastaa, että taustana ÖT:n uutiseen oli koteihin jaettu perussuomalaisten vaalilehtinen ?Ärsyttääkö kaupungin meininki?? Siinä oli joukko väittämiä 18 SuomenLehdistö 4/2013 siitä, kuinka huonosti Pietarsaari kohtelee suomenkileistä vähemmistöä. Vastakkain asetettiin suomenkieliset ja ruotsinkieliset vammaiset. Väitteet olivat provokatiivisia kuten ?Suomenkielisille vammaisille ei ole asuntoja?, ?Suomenkielisten vammaisten asunto on homeessa ja suljettu? ja ?Sairaalan hallinto on täynnä ruotsinkielisiä. Olisiko aika palkata myös suomenkielisiä lääkäreitä?? ÖT antoi päätoimittajan mukaan vammaishuollon osastopäällikön (Hannele Grankvistin) ja sairaalan ylilääkärin (Pia-Maria Sjöströmin) vastata joihinkin perussuomalaisten väittämiin. Kumpikaan ei löytänyt perusteita perussuomalaisten väittämään, jonka mukaan kaupunki kohtelee suomenkielisiä huonommin kuin ruotsinkielisiä. Myös perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokkaalle annettiin mahdollisuus selittää julkaisun sisältöä. Haastattelussa hän päätoimittajan mukaan sanoo, että väitteet ovat aavistuksen liian jyrkkiä. Jutun julkaisun jälkeisenä päivänä perussuomalaisten yhdistyksen edustajat tarjosivat suomenkielistä tekstiä vastineeksi. Heitä kehotettiin päätoimittajan mukaan lähettämään kirje sähköisenä ja mieluummin ruotsinkielisenä. Suomenkielinen sähköposti vastinevaatimuksineen saapui toimitukselle 26.9.2012. Päätoimittaja ei nähnyt perusteita hyväksyä vastinevaatimusta, koska juttu piti paikkansa. Toimitus tarjosi kuitenkin mahdollisuutta julkaista teksti editoituna mielipidesivulla, minkä yhdistyksen edustaja sähköpostissaan hyväksyikin. Teksti käännettiin ja julkaistiin 29.9.2012. Ratkaisu Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä (JO 23). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (JO 24). Österbottens Tidning julkaisi uutisen, jossa haettiin vastuullisilta virkamiehiltä vastauksia perussuomalaisten kuntavaalijulkaisun väitteisiin ruotsin- ja suomenkielisten eriarvoisesta kohtelusta Pietarsaaressa. Jutussa haastateltiin myös puolueen kuntavaaliehdokasta. Toimitus ei myöntänyt puolueen paikallisyhdistykselle vastineoikeutta, mutta julkaisi kuitenkin puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan allekirjoittaman mielipidekirjoituksen. Perussuomalaisten vaalilehtisen
  • Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi väittämät ruotsinkielisten suosimisesta suomenkielisten kustannuksella olivat Julkisen sanan neuvoston mielestä kärjekkäitä ja tarkoitettukin provosoimaan äänestäjiä. Poliittisten väitteiden esittäjän on oltava itse valmis kohtaamaan myös kritiikki. Östebottens Tidning testasi perussuomalaisten väitteiden todenperäisyyttä antamalla paikallisten asiantuntijoiden vastata niihin. Tämänkaltainen yhteiskunnallinen ja poliittinen arviointi kuuluvat olennaisena osana julkiseen keskusteluun, eikä sen kohteeksi joutuminen merkitse erittäin kielteistä julkisuutta. Tämän takia puolueyhdistykselle ei syntynyt oikeutta omaan kannanottoon eli vastineeseen. Lehti toimi kuitenkin vastuullisesti antamalla puolueelle mahdollisuuden tuoda mielipidepalstalla omat näkemyksensä julki. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Österbottens Tidning ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento. Helsingin Sanomat Langettava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Olennaisesti virheellinen juttu poistettiin ensin verkosta ja oikaistiin vasta kuuden päivän kuluttua. Ålandstidningen Langettava päätös samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkossa ja printissä jutun, jonka vuoksi yritys ja sen johto joutuivat erittäin kielteiseen julkisuuteen. Printissä julkaistiin jatkojuttu ja johtajan mielipidekirjoitus. Verkossa alkuperäinen juttu vaihdettiin yli kaksi kuukautta myöhemmin uuteen juttuun kertomatta siitä lukijoille. Muutoin tilanteeseen ei verkossa reagoitu mitenkään. Urheilulehti Vapauttava päätös oikeita tietoja ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti kertoi pesäpallojoukkueen kariutuneesta pelaajasiirrosta. Seura vaati ensin oikaisua juttuun, mutta luopui myöhemmin vaatimuksestaan. Jutussa nimeltä mainittu kantelija ei ollut yhteydessä toimitukseen. Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi I-Mediat Oy Uusiin tehtäviin FM Teemu Lampinen on valittu huhtikuun alusta alkaen Ilkan ja Pohjalaisen hallinnollisen toimi­ tuspäällikön tehtävään. Lampi­ nen on toiminut aiemmin muun muassa lehtivastaavana. Luvassa tiivistä paikallisuutta Outokummun Seutu saa heinäkuussa uuden päätoi­ mittajan, kun tällä hetkellä Karjalaisen Nurmeksen alue­ toimittajana työskentelevä Esa Nevalainen aloittaa työt. Lehden pitkäaikainen päätoi­ mittaja Kimmo Timonen jää eläkkeelle. Yhteistä siirtymä­ aikaa on varattu pari viikkoa. ? Hyvä asia on se, että uu­ dessa hommassa on edes yksi tuttu asia eli toimittaminen, veistelee päätoimittaja-toi­ mitusjohtajaksi nimitetty Ne­ valainen. ? Toimitusjohtajuus on mi­ nulle kokeilematon kortti, mutta ihmisten tekemiä töi­ tä ne on olleet tähänkin asti. Talouden merkitystä ei voi vähätellä, mutta ei ongel­ mia auta etukäteen maalail­ lakaan. Pohjois-Karjalasta Tohma­ järveltä kotoisin oleva Neva­ lainen (32) aloitti Nurmeksen aluetoimituksessa vuon­ na 2006. Paikallislehtituntu­ maa hänellä on Oulaisissa il­ mestyvästä Pyhäjokiseudusta. Opiskeluaikana Oulussa Ne­ valainen teki töitä Ylen Oulu Radiolle ja Kalevassa puoles­ taan syntyi jääkiekkovideoita. Onko siis odotettavissa uu­ sia palveluita myös Outo­ kummun Seudun lukijoille? ? Esimerkiksi videot voi­ vat antaa lukijoille lisäarvoa. Se ei kuitenkaan ole ainakaan heti ohjelmassa, koska pienil­ lä resursseilla pitää miettiä, mitä tehdään. Paikkansa lu­ nastaneessa lehdessä ei ole heti tarvetta keksiä pyörää uudelleen. Päätoimittajana hän aikoo osallistua vahvasti uutis- ja lehtityöhön. ? Pelkällä uutisoinnin no­ peudella mitattuna maakun­ talehti vienee voiton myös jatkossa, mutta paikallisleh­ dessä taustat pystytään var­ masti kertomaan paremmin. Sen rooli on tiiviissä paikalli­ suudessa ja sen esittämises­ sä lehden sivuilla niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Outokumpu on Nevalai­ SuomenLehdistö JUHA HALONEN Aamulehti Mikko Tiala on nimitetty mediamarkki­ noinnin myynti­ päälliköksi. Loviisan Sanomat Loviisalainen Mika Mykkänen on valittu toimittajaksi. Hän aloitti Loviisan Sanomissa hel­ mikuun lopussa. Mykkänen on aiemmin työskennellyt toimi­ tuspäällikkönä Itä-Uudenmaan Vartti-lehdessä Porvoossa ja toi­ mittajana paikallislehti Mäntsä­ lä-lehdessä. Arena Interactive Uudeksi toimitusjohtajaksi on nimitetty Timo Wallius. Hän siir­ tyy yhtiöön Quru Oy:n toimitus­ johtajan tehtävästä. Alma Media Oyj Henkilöstöjohtajaksi ja kon­ sernin johtoryhmän jäsenek­ si on nimitetty VTM Virpi Juvonen. Juvonen on toiminut vt. henkilöstöjohtajana viime vuo­ den lopusta saakka. Hän siir­ tyi tehtävään Alma Media Oyj:n Markkinapaikat-liiketoimintayk­ sikön henkilöstöpäällikön tehtä­ västä. Juvonen on toiminut ai­ emmin henkilöstöpäällikkönä myös Kustannusosakeyhtiö Ilta­ lehdessä, Elisa Oyj:ssä ja Oy Ra­ diolinja Ab:ssa. Esa Nevalaisesta tulee kesällä Outokummun Sanomien päätoimittaja. selle tuttu lähinnä Karjalai­ sen maakunnallisesta uutis­ työstä. ? Paikkansa lunastaneessa lehdessä ei ole heti tarvetta keksiä pyörää uudelleen.? ? Edessä on paljon uu­ den omaksumista ja verkos­ tojen rakentamista. Uskon, että sosiaalisesta mediasta on verkostojen ja lukijasuh­ teen luomisessa hyötyä. Sen kautta voi myös mataloittaa toimituksen kynnystä, hou­ kutella tilaajaksi ja hakea jut­ tuvinkkejä. Kontakteja syntynee luon­ nostaan myös kylän raitilla, sillä Nevalaisen tärkein har­ rastus on kestävyysjuoksu. Vuodessa kilometrejä kertyy toista tuhatta. ? Ajattelin muutama vuo­ si sitten, ettei kolmekymppi­ nenkään ole enää nuorene­ maan päin. Kun huomasin, että tässähän pystyy juokse­ maan, niin se homma vei ker­ ralla. Tässäkin harrastuksessa on kyllä aikatauluihin sovitte­ lemista, kun on perhe, vaimo ja kaksi lasta. Kaija Jäppinen VIESTINNÄN AMMATTILEHTI Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri: Riikka Virranta. Noora Autio perhevapaalla. Taitto: Janne Hulkkonen ja Reima Kangas. Toimitus: Lönn­ rotinkatu 11, 00120 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Faksi: (09) 607 989. Sähköposti: suomen.lehdisto@sa­ nomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 83. vuosikerta. 9 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2013: kestotilaus 82,80 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 88,40 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,20 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikai­ nen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Kelpomedia­ Oy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Kauhajoen Kunnallislehti Oy Toimitusjohtajak­ si on valittu Tuomas Koivuniemi. Kauhajoki-lehden päätoimittajana vuodesta 2010 toiminut Koivu­ niemi aloittaa toimitusjohta­ jana toukokuun alussa, jolloin yli 36 vuotta tehtävää hoitanut Kimmo Leppänen jää eläkkeelle. Koivuniemi jatkaa myös päätoi­ mittajan tehtävässä. Ilmestysmisaikataulu 2013 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 5/13 13.6. 23.5. 15.5. 6/13 4.9. 26.8. 20.8. 7/13 9.10. 30.9. 24.9. 8/13 13.11. 4.11. 29.10. 9/13 18.12. 9.12. 3.12. SuomenLehdistö 4/2013 19