• SuomenLehdistö FINLANDS PRESS 12/2012 82.VUOSIKERTA Huomioarvo säilyy tabloidissa Tabloidiuudistus vie Helsingin Sanomat palstamillimetreistä läpi lehden kulkevaan moduulirakenteeseen. Viimeiseen piirtoon viilattu tabloidi vaatii aiempaa tarkempaa juttusuunnittelua. Ilmoitushinnat säilyvät. Sivut 12?13. Susanna Reinboth viihtyi oikeustalolla jo ensimmäisessä kesätyössään STT:llä. Sivu 14 4 Verkkoyrittäjyys yleistyy journalismissa 10 16 Tulevaisuus on asiajutuissa 18 Taidekauppa löysi vanhat uutiskuvat Ilkka Malmberg kävelee ja kyttää
• Hyvää joulua! 2 SuomenLehdistö 12/12
• 12/2012 PUHEENAIHE Tuotekehitys on tulevaisuuden ehto Verkossa toimivat journalistiset yritykset s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s. 6 NÄIN KIRJOITAN Kuukausiliitteen toimittaja kertoo kirjoittamisestaan s. 10 NÄIN ME TEEMME Helsingin Sanomien tabloidiuudistus s. 12 KESÄTYÖT Konkarien kokemukset ensimmäisestä kesästä s. 14 TUTKIMUS Journalismin kiinnostavuus s.16 MEDIALIIKETOIMINNASSA luovitaan vanhan ja uuden välissä. Tuotekehitys ja siirtyminen kohti digitaalista tulevaisuutta ovat tämän hetken tärkeimmät asiat samalla, kun nykytilanteesta yritetään selvitä parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedot ovat kiteytystä pohjoismaisille lehtijohtajille tehdystä Future and Change Survey 2012 -tutkimuksesta. Muutaman vuoden välein toistetussa kyselyssä vastaajat arvioivat alan näkymiä ja kehitystä tulevien kolmen vuoden aikana. Tutkimuksen tekijän norjalaisen tutkijan ja konsultin Erik Wilbergin mukaan nyt korostuu verkon maksulliseksi saaminen ja erilaisten maksustrategioiden tärkeys. Suomesta kyselyyn osallistui 48 lehtijohtajaa ja kaikkiaan vastaajia oli pari sataa. Vastaajat saavat Wilbergin raportin ja analyysit käyttöönsä niiden valmistuttua ensi vuoden alkupuolella. VALOKUVA Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi KAIKISSA POHJOISMAISSA suunnataan kohti tulevaisuutta kulukurilla ja kehitystyöllä. Yleisemminkin katsoen pohjoismaiset lehtijohtajat ovat pienin painotuseroin yksimielisiä alan ydinkysymyksistä ja niiden ratkaisulinjoista. Suurin osa painottaa tuotekehityksen merkitystä ja digitaaliseen maailmaan menemistä yhdessä kuluttajien kanssa. Näkemykset ovat linjassa siinäkin, että mobiili- ja tablettijulkaiseminen on alalle mahdollisuus. Näyttää siltä, että lehtijohtajat haluavat aktiivisesti oman toimialansa keinoin rakentaa digitaalista maailmaa ? paperinkaan tuotekehitystä unohtamatta. Alan muutosten massiivisuudesta kertoo se, että vastauksissa on myös nöyryyttä muutosten ja uuden edessä. Kukaan ei sanonut olevansa täysin valmistautunut siihen, mitä toimituksellisella puolella Markku Mantila päätoimittaja, Kaleva Vintage-uutiskuvat s. 18 INTERNET kolmessa vuodessa odotetaan tapahtuvan. Johtuneeko tästä, että johtajat näkivät journalistisen tuotekehityksen kaikkein tärkeimpänä tulevaisuuden elinehtona. TUOTEKEHITYSTÄ TUKEVALLE ja innostavalle tiedolle on nyt kysyntää. Suomi on tässä suhteessa muihin Pohjoismaihin nähden edullisessa asemassa, sillä vuosi 2013 on kolme vuotta kestävän Next Media -hankekokonaisuuden tulosvuosi. Muuttuvasta median tuottamisesta ja kuluttamisesta on saatavilla ainutlaatuista tietoa. Muidenkin kuin hankkeissa mukana olleiden yritysten kannattaa käyttää saatua tietoa hyödykseen. Ensi vuonna Next Mediassa saadaan tietoja tablettien käytöstä, hyperpaikallisuudesta ja ihmisten mediapäivän olemuksesta. Tuloksista saatte lukea myös Suomen Lehdistöstä. Satu Takala päätoimittaja, Ilkka Pekka Mervola päätoimittaja, Keskisuomalainen Helsingin-toimitus Feature verkossa s. 19 Seitsemän maakuntalehden yhteinen Helsingin-toimitus hajoaa. Miksi? NIMITYKSIÄ Yhteistyön suunta on muuttumassa. Ilkka ja Pohjalainen aloittavat yhteistyön Alma Aluemedian kanssa. Keskisuomalaisen, Karjalaisen ja Savon Sanomien yhteistyö Etelä-Suomen Sanomien kanssa on tiivistymässä. Ilkka, Pohjalainen ja Turun Sanomat hakivat uusia ratkaisuja uutisointiinsa. Emme olleet lopettamisessa aktiivisia, mutta toimituksen loppuminen ei ole meille iso asia. Tukeudumme STT:hen ja pohdimme Helsingissä edustamista uudelleen. Ei tarvitse olla Helsingissä esimerkiksi saadakseen alueen kansanedustajat kiinni. Työ ei ole paikkaan sidottua samalla tavalla kuin ennen. Aloitamme yhteistyön Alma Aluemedian kanssa suunniteltua aikaisemmin. Almalla on iso uutistoimitus, joka tuottaa kotimaan uutisia omille lehdilleen ja meille. Yhteistyö Karjalaisen, Savon Sanomien ja Etelä-Suomen Sanomien kanssa tekee Helsingin-toimituksesta tarpeettoman. Emme varmaan perusta uutta. Valtakunnanuutiset voi tehdä mistä päin Suomea hyvänsä. Riittävätkö STT:n valtakunnalliset uutiset? Päätöksiä 20.6.2012 s. 20 Kumppanuudet elävät ajassa. Nyt tuli tarkistuksen paikka eri taloissa. Mitään dramaattista tässä ei ole. Viime vuosikymmenien aikana esimerkiksi Helsingin uutisointia on hoidettu vaihtelevissa koalitioissa. Miten hoidatte valtakunnanuutisoinnin jatkossa? JSN STT on parantanut koko ajan otettaan. Perusuutiset tulevat heiltä. Teemme jo nykyään uutisista enemmän oman näköisiä lisäämällä niihin paikallisia näkökulmia ja ihmisiä. Tällä tiellä jatketaan vain pidemmälle. STT palvelee hyvin, mutta se palvelee kaikkia. Lukijalle pitää olla aamuksi uutta ja omaa uutista, jota ei ole vielä edellispäivänä luettu netistä. Kotitoimitus huolehtii tarvittaessa maakunnallisesta näkökulmasta. Meillä on iso Helsingin-toimitus, koska STT tekee hyvää työtä. Teemme myös Jyväskylässä koko ajan valtakunnanuutisia. Nostamme esiin asioita, jotka ovat alueemme ihmisille tärkeitä, kuten Metso ja Jyp. Uusiin tehtäviin s. 27 SuomenLeh distö Huo FINLANDS PRESS 12/2012 mioarvo säily y 82.VUOSIKE RTA tabloidissa Tabloidiuud istus vie Hels kulkevaan ingin Sanoma mod aiempaa tark uulirakenteeseen. Viim t palstamillimetreistä empaa jutt usuunnittel eiseen piirtoon viila läpi lehden ttu ua. Ilmoitus hinnat säily tabloidi vaatii vät. Sivut 12? Susanna Rein 13. both viiht yi oikeustalolla jo ensimmäise ssä kesätyössään STT:llä. Sivu 14 Kilpaillaan parhaudesta! Kuka kirjoitti vuoden 2011 parhaan jutun? Mikä lehti julkaisi komeimman sivun? Virkistäkää muistianne ja kaivelkaa arkistojanne. Osallistumisaikaa on 1.2.2013 saakka. Lisätietoja Sanomalehtien Liiton Vuoden parhaat -kilpailuista jäsentiedotteesta viikolla 50 ja www.sanomalehdet.fi 4 Verkkoyrittäjyys yleistyy journa lismissa 10 16 Tulevaisuus on asiajutuissa 18 Taidekauppa löysi vanhat uutisku Ilkka Malmberg kävelee ja kyttää vat Kannen kuva : VESA LAITIN EN Vuoden parhaat sivut -kilpailun sarjat 1) Paras etusivu / premiääri 2) Parhaat featuresivut Kilpailuun osallistutaan kahdessa levikkiluokassa 1) levikki yli 12 000 kappaletta 2) levikki alle 12 000 kappaletta ja kaupunkilehdet Vuoden paras juttu -kilpailun sarjat 1) Päivittäisuutiset 2) Ajattomat jutut 3) Hyvät uutiset SuomenLehdistö 12/12 3
• PUHEENAIHE Verkossa toimivat journalistiset yritykset Oma firma verkkoon Internetissä elää kannattavia yrityksiä, jotka tienaavat journalismilla. Lisää tulee Suomeenkin, uskoo tutkija. LIIKEIDEA ALKOI valjeta reilut viisi vuotta sitten. Jani Uljas huomasi, ettei missään ole tarjolla suomenkielistä matkailijaa helpottavaa hyötytietoa kootusti: linkkejä, osoitteita, juttuja kohteista? Uljas oli töissä Sony Nordicin markkinointitiimissä, jossa vastasi verkkosivuista. Hän oli tutustunut myös hakukoneoptimointiin. Kaikki liikenevä vapaa-aika taas kului matkailuun. Työn ja vapaa-ajan ristisiitoksena vuonna 2007 syntyi mainosrahoitteinen matkailu- 4 SuomenLehdistö 12/12 sivusto Rantapallo.fi, joka kokoaa freelancereilta ostettuja matkailujuttuja ja äkkilähtötarjouksia. ? Ennen olisi tarvittu konehalli, painokone ja sata ihmistä töihin. Nyt riski oli läppäri, joka minulla oli jo, Uljas kärjistää. Ratkaisua helpotti, että matkailuala oli jo tuolloin nettimarkkinoinnissa muita edellä. Sisältöä ja palveluja Rantapallon kaltaiset journalismiin perustuvat verkkoyritykset saattavat yleistyä Suomessakin, uskoo tutkija Esa Sirkkunen Tampereen yliopistosta. Sirkkunen veti hiljattain päättynyttä kansainvälistä tutkimushanketta, joka kartoitti kannattavien, verkossa toimivien media-startupien liiketoimintamalleja yhdeksässä maas- sa. Rahasampoja ei löytynyt, pienin askelin rakennettua vakaata bisnestä kylläkin. Tutkimusryhmä jakoi yritykset sisältöjen ja palveluiden tarjoajiin. Britanniassa ilmiöksi ovat muodostuneet valtamedialle palveluitaan tarjoavat yritykset, kuten Tweetminster, joka myy sosiaalisen median trendien analysoimiseen tarkoitettua ohjelmistoaan. Tyypillisempää on kuitenkin tuottaa verkossa sisältöjä tarkasti rajatulle yleisölle. Journalismi ei tällöin yleensä ole kauppatavara, vaan valtaosa yrityksistä saa verkossakin tulonsa sisältöihin tiukasti linkittyvästä mainonnasta. Yksi tulonlähde riittää harvoin. Sisältö kokoaa yleisön ja rakentaa brändin, jonka ympärillä voi puuhailla monenlais- ta: myydä kirjoja, kerätä sponsoreita, ottaa jäsenmaksuja, konsultoida yrityksiä ja järjestää tapahtumia. Toimittajista yrittäjiä Osa verkkoyrityksistä markkinoi valttinaan riippumattomuuttaan eliittilähteistä tai mainostajista. Ranskassa tutkivaan journalismiin keskittyvä MediaPart on saanut maksumuurinsa taakse kymmeniä tuhansia tilaajia. ? Suomessa tilausta riippumattomalle verkkojournalismille ei ehkä ole ollut. Mutta kun kiire lisääntyy toimituksissa, eihän se ihme olisi, jos toimittajat alkaisivat tehdä laatujournalismia omassa firmassa, Sirkkunen sanoo. Toistaiseksi Suomessa menestyneet journalistiset verkkoyri- tykset ovat lähteneet pikemmin innokkaan harrastajan kuin toimittajan aloitteesta. Sirkkunen uskoo, että jatkossa yhä useampi toimittaja on yrittäjä. ? TV-puolella on pitkään ollut itsenäisiä tuotantoyhtiöitä, jotka tekevät sisältöä, vastaava kehitys on mahdollinen lehdistössäkin. Kasvunrajat kokematta Mutta voiko verkkojournalismilla elää? Rantapallo Oy on kasvanut viidessä vuodessa yhden miehen yrityksestä neljä kokopäiväistä ja parikymmentä freelanceria työllistäväksi palveluksi. Sivustolla on oma päätoimittaja ja toimittaja. Kävijöitä on suuren maakuntalehden verran ja liikevaihto oli viime vuonna 590 000 euroa.
• kissapöydälle JOHANNA KANNASMAA Matkailusivusto Rantapallo.fi:n perustaja Jani Uljas ja päätoimittaja Riikka Krenn pyörittävät neljän kokopäiväisen työntekijän yritystä. Tyypillisenä työpäivänä Uljas on tekemisissä yhteistyökumppanien kanssa. Krenn naputtaa tekstiä Helsingin-toimistolla tai herää hotellista jostain päin maailmaa. Krennille matkoja kertyy vuodessa noin 20. Usein ne ovat matkatoimistojen tarjoamia. ?Matkailu on tässä työssä kärsinyt inflaation, ulkomaanmatka on minulle vähän sama kuin joku toinen menisi Tampereelle?, Krenn sanoo. Suuri osa sivuston jutuista ostetaan matkustavilta freetoimittajilta. Millä idealla yrität? Asta Rajaja, Yrittäjä, Clic Correspondents Oy Horace Dediu Yrittäjä, Asymco ? ? Idea syntyi kymmenen vuotta sitten: miksei ole kauppapaikkaa ulkomailla toimiville freelancereille. Clic Correspondents Oy perustettiin huhtikuussa. Kun asiakas kirjautuu verkkopalveluun, hän näkee freeverkostomme juttuehdotukset. Free näkee tarjolla olevat toimeksiannot. Helsingin Sanomilla on 7 kirjeenvaihtajaa, meillä on 80 ulkosuomalaisen ammattilaisen verkosto. Free säästää työaikaa, kun hänen ei tarvitse kaupata juttujaan tai laskuttaa. Toisessa päässä kontakti eksoottiseenkin paikkaan löytyy nopeasti. Isoja asiakaslehtiyrityksiä on jo kirjautunut palveluun, ja juttuliikenne on alkamassa. Meitä on neljä osakasta. Kun free veloittaa vain sisällöntuotantoon käytetystä ajasta, voimme käyttää suositushintoja vaikka otamme siivun palkkiosta. Idea on myydä formaattia muille kielialueille. Kasvupyrähdys tuli, kun sivuille lisättiin matka-, lento- ja hotellihaut. Puolet tuloista tulee provisioista, jotka Rantapallo saa jokaisesta sivunsa kautta syntyneestä ostoksesta. ? TV-puolella on pitkään ollut itsenäisiä tuotantoyhtiöitä, vastaava kehitys on mahdollinen lehdistössäkin. Esa Sirkkunen Tampereen yliopiston tutkija ? Kasvunvaraa on vielä, raja ei missään nimessä ole tullut vastaan, Jani Uljas arvioi. Hän uskoo oikean ajoituksen vaikuttaneen yrityksen menestykseen. Myös Sirkkusen johtamassa hankkeessa löytyi useita kannattavuutta edistäviä tekijöitä. Ensinkin on löydettävä oma erikoisala ja -yleisö. Organisaatio ja kulut on pidettävä matalina. Riippumattomuuskin voi joutua koetukselle, sillä heti alussa on ajateltava rahaa ja sisäistettävä, että suuri osa työstä on muuta kuin journalismia. ? Tämähän on vastenmielistä toimittajille, tuntuu että pitää alkaa myydä itseään, Sirkkunen kommentoi. Kumppani vai kilpailija? Lehdissä kannattaa tutustua SuBMoJour-hankkeen verkkosivujen datapankkiin. Tarjolla on melkoinen vuo sisältö- ja bisnesideoita ? verkkotuotekehitystä. ? Verkkotoimijat ovat edelläkävijöitä. Ne voivat muuttaa Aloin pitää sisäistä blogia ollessani Nokialla analyytikkona. Kun lähdin yhtiöstä, päätin jatkaa harrastustani. Blogista tuli suosittu, sillä yksi tavallisimmista aiheistani on Apple, joka herättää intohimoja. Moni bloggaa teknologian ja talouden uutisia ja kommentteja. Oma otteeni on tarkempi ja datalähtöisempi; sen sijaan että kirjoittaisin näkemyksistäni katson mitä aineisto kertoo. Analysoin vain julkista dataa, joka on linkattavissa ja kävijöidenkin arvioitavissa. Journalisteihin verrattuna minulla ei ole paineita olla nopea. Lähes kaikki aikani menee kirjoittamiseen, mutta siitä minulle ei makseta. Tulot tulevat esiintymisistä ja konsultoinnista. Blogi on markkinointi- ja brändityökalu. Sen ansiosta ihmiset tulevat luokseni eikä minun tarvitse rakentaa suhteita. suuntaa ja kokeilla kaikenlaista, Sirkkunen arvioi. Sekä Sirkkunen että Uljas näkisivät verkkomedioiden ja valtamedian välillä mieluummin kumppanuuksia kuin kilpailua. Rantapallo on myynyt eri näkökulmilla tehtyjä matkailujuttuja muille verkkosivuille kuten MSN:n Suomen portaalille, Darwin Medialle ja Indiedaysmuotiblogisivustolle. ? Me voisimme olla aika monen lehden yhteinen matkailutoimitus. Harvalla lehdellä on journalisteja, jotka keskittyvät vain matkailuun, Uljas sanoo. Riikka Virranta > Mapping and Understanding Sustai- nable Business Models for Journalism (SuBMoJour) -hankkeen kartoittamat 96 startup-yritystä on esitelty osoitteessa http://submojour.net Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Pekka Pekkala, joka kirjoittaa työkseen arjen teknologiasta ja median tulevaisuudesta. Kuka muistaa vielä ajan, kun journalismin tekeminen oli leppoisaa? Toimittaja sai aamulla juttuaiheen, kirjoitti sen ja meni sitten oluelle odottamaan seuraavaa päivää. Välissä ei tarvinnut tehdä nettijuttuja, päivityksiä tai antaa kommentteja talon radio- tai tv-kanaville. Leppoisat päivät eivät palaa MYÖS KIINAN MUURIN toisella puolella, ilmoitusmyynnissä ja markkinoinnissa, oli mukavaa. Puhelin soi ja ilmoittaja kyseli arasti, vieläkö tänä vuonna olisi tilaa etusivulla? Vuositilauslaskut lähtivät lukijoille ja palasivat takaisin maksettuina. Ainoa teknologiainvestointi oli säännöllisin välein uusittava painokone. Ehkä moista maailmaa ei ollutkaan. Mutta todennäköisesti journalismin tekeminen ja kustantaminen ei ole pitkään aikaan ollut niin haastavaa kuin juuri nyt. OLEN UUDESSA TYÖSSÄNI mediatutkijana tutustunut pieniin nyrkkipajoihin, jotka yrittävät tuottaa journalismia. Projektin tuloksia löytyy osoitteesta Submojour.net. Uusia yrittäjiä tutkiessa on tärkeää muistaa, etMedia-startupit tä ne eivät korvaa Hesaria, Suotarjoavat men Kuvalehteä tai Siikajokinäkökulman siihen, laaksoa. Sen sijaan ne tekevät yhden pienen siivun journalismiten journalismia mia mahdollisimman tehoktuotetaan kaasti ja kannattavasti. Se voi tulevaisuudessa. olla teknologiaa kuten ArsTechnica.com tai paikallisuutisia TheBatavian.comin tapaan. Molempia yhdistää asiantuntijuus omasta alastaan ja tuore näkökulma: ArsTechnica on reilusti nörtti ja TheBatavian aidosti oman kylän puolella. Todennäköisesti näistä sivustoista ei koskaan kasva satoja henkiä työllistäviä, miljoonia tuottavia pörssiyrityksiä. Osa niistä ehti mennä nurin tai muuttua jo tutkimuksen teon aikana. Hyvä esimerkki tästä on suomalaisia startup-yrityksiä seuraava ArcticStartup.com, joka muutti toimintansa yrityksestä voittoa tuottamattomaksi järjestöksi. MITÄ HYÖTYÄ ON SITTEN tutkia pieniä, horjuvia mediayrityksiä? Mielestäni media-startupit tarjoavat näkökulman siihen, miten journalismia tuotetaan tulevaisuudessa. Se tapahtuu pienissä, erikoistuneissa yksiköissä, jotka eivät yritäkään tuottaa yleisjournalismia. Firmoissa, jotka eivät haaveile yli satavuotisesta historiasta tai arvokkaasta mediabrändistä. Tulevaisuus on pienissä pajoissa. Niissä tekemistä ajaa sekä intohimo tehdä jotakin hyvin että aito tarve saada rahaa oman elannon turvaamiseksi. Toisaalta niistä löytyy yhtymäkohtia myös perinteisen median historiaan. Esimerkiksi Päivälehteä perustaessa suurin ongelma oli rahoituksen löytäminen. Eero Erkko kuvitteli lehden journalismin olevan automaattisesi kunnossa. Mutta kun rahoitus järjestyi ja Hesarin esiversio ilmestyi, 1800-luvun lopun perinteiset sanomalehdet lyttäsivät sen täysin. Kritiikki kuulosti paljolti samalta kuin 2000-luvun bloggaajien tai kansalaisjournalistien mollaus. Päivälehti oli leikkilehti, jonka pääkirjoitus oli ponneton, juttulajeja oli liian vähän ja ilmoituksia liikaa. Myös tekijöiden pätevyyttä epäiltiin. Kirjoittajina oli ?onnenonkijoita? ? eihän kuka tahansa kyvykäs voi päästä lehteen töihin noin vain. Itse odotan jännityksellä, kenen nettijulkaisijan kestävyys on Päivälehden perustajaporukan tasoa. Ehkä joukkoviestinnän leppoisat päivät olivatkin vain välivaihe, jonka kuuluukin päättyä mahdottomana. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 12/12 5
• AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu Sanomilla jyrkkä linja Google Newsiin Sopiminen ja molemminpuolinen hyöty ovat aggregoinnin kynnyskysymykset Sanoma Newsin ja MTV3:n toimitusjohtajille. SANOMA NEWSIN toimitusjohtajan Pekka Soinin kanta uutisaggregaatteihin on jyrkkä. Sanomat on valmis käymään oikeutta, jos uutisia aggregoivat palvelut lainaavat sen sisältöjä luvatta. ? Jos sisältöä otetaan eikä meiltä ole kysytty, kyseessä on tekijänoikeusrikos ja lakitupakeissi. Kaikkien mediayhtiöiden pitäisi olla valmiita käymään oikeutta. Kuka muuten piirtää rajan siihen, minkä verran sisältöä saa ottaa, Soini linjaa. Monet kustantajat Saksassa, Britanniassa, Italiassa, Ranskassa, Belgiassa ja Espanjassa ovat ottaneet yhtä jyrkän kannan uutisaggregaatteihin, erityisesti Google Newsiin. Eurooppalaiskustantajat haluavat, että aggregaatit kysyvät luvan etukäteen ja maksavat keräämästään sisällöstä. Viestinnän Keskusliiton johtaja Satu Kangas toivoo uutisaggregaattien ja mediayhtiöiden neuvottelevan ehdoista etukäteen. MTV3:n toimitusjohtaja Heikki Rotkon mielestä uutisia kokoaviin verkkosivustoihin täytyy varautua etukäteen muuttamalla lainsäädäntöä. ? Jos sisältöä otetaan eikä meiltä ole kysytty, kyseessä on tekijänoikeusrikos ja lakitupakeissi. Pekka Soini Sanoma Newsin toimitusjohtaja Saksassa parlamentti pohtii esitystä, joka takaisi kustantajille vuoden tekijänoikeussuojan kaikkeen sisältöön, myös verkkouutisiin. Mikäli laki menee läpi, lehtien verkkouutisia hyödyntävien pitää jatkossa neuvotella sisällön käytöstä etukäteen kustantajan kanssa. Ranska saattaa seurata Saksan esimerkkiä. SEKÄ SOINI ETTÄ MTV3:N toimitusjohtaja Heikki Rotko toivovat Suomen lainsäätäjien havahtuvan tilanteeseen etukenossa. Molempien mukaan ainakin tekijänoikeuslakia pitää päivittää. Sanoma Newsin toimitusjohtaja Pekka Soinin mukaan kaikkiin uutisia välittäviin palveluihin ei voi suhtautua samalla tavalla. Hänen mukaansa luvatta uutisia aggregoivat rikkovat tekijänoikeuslakia. ? Lainsäädäntö ei pysy median murroksen perässä teknologisissa kysymyksissä ja tekijänoikeusasioissa. Jotkut yksittäiset poliitikot ovat erittäin hyvin informoituja, mutta he ovat vähemmistössä, Rotko pohtii. Alan suurimman toimijan Googlen mukaan aggregointia rajoittavat lait heikentävät tiedonsaantia ja vaarantavat koko yhtiön olemassaolon. Euroopassa yhtiön aggregointipalvelu Google News on toiminut vuodesta 2002. Google News ei ole lanseerannut suomenkielistä versiota. VIESTINNÄN KESKUSLIITON lakiasioista ja viestintäpolitiikasta vastaavan johtajan Satu Kankaan mukaan mediayhtiöillä pitää olla mahdollisuus neuvotella ehdoista etukäteen aggregointipalveluiden tarjoajien kanssa. Hän uskoo neuvottelun olevan tehokkaampaa kuin sisältöjen käytön kieltäminen jälkikäteen, kuten jotkin kustantajat maailmalla ovat tehneet. Esimerkiksi Brasiliassa 154 lehden kustantajat ovat pyytäneet Googlea vetämään niiden sisällöt pois News-palvelusta. Ruotsalaiset taas päättivät sallia Google Newsin aggregoinnin. Rotkolle ja Soinille etukäteen sopiminen on vähimmäisehto, vaikkei laki suoraan siihen velvoittaisikaan. Soinin mukaan Googlen kanssa ei kuitenkaan neuvotella Sanomien uutisista. ? Google poikkeaa muista, koska se on suuri kansainväli- nen yhtiö, jonka ei tarvitse pohtia toimintaansa suomalaisten mediayhtiöiden näkökulmasta. Emme ole tehneet sellaista päätöstä, että olisimme kaikkia aggregointipalveluita vastaan. Suomessa Google News on käyttänyt esimerkiksi Yleisradion ruotsinkielisiä ja englanninkielisiä uutisia. Myös Åbo Underrättelser, Hufvudstadsbladet, Österbottens Tidningen ja Vasabladet löytyvät palvelun ruotsinkielisestä versiosta, Google Nyheteristä. Erityisesti Yleisradion sisällön kaupallinen hyödyntäminen huolettaa Pekka Soinia. ? Se, että verovaroin toimiva suomalainen yhtiö tarjoaisi mittavaa hyötyä kansainväliselle jätille, joka ei käytännössä maksa Suomeen juuri veroja, olisi aivan käsittämätöntä. KUSTANTAJIEN SUURIMPIA huolia on, että uutisaggregaatit imuroivat siivun mainoseuroista ilmaiseksi lainaamallaan sisällöllä. Soinin mukaan aggregointipalvelut nakertavat pohjaa myös verkkosisältöjen maksullisuudelta. Parhaimmassa tapauksessa aggregointi on vauhdittanut uutispalveluiden verkkokävijäliikennettä. Suomessa tunnetuin esimerkki on Ampparit.com. Rotkon mukaan Ampparit ohjaa aidosti alkuperäiseen uutiseen, sillä palvelu näyttää jutusta vain otsikon. MTV3:n verkkopalvelu on saanut Amppareiden kautta lisää kävijöitä. Rotkon mukaan ongelmia syntyy viimeistään, jos aggregointipalvelu näyttää sivuillaan myös uutisiin kuuluvia kuvia. Esimerkiksi Googlen News -palvelu näyttää lainaamastaan jutusta otsikon, mahdollisen kuvan ja yksi kaksi ensimmäistä lausetta sekä uutisen lähteen. ? Tekijänoikeudelliset rajoitteet tulevat vastaan, jos aggregoidaan vaikka STT-Lehtikuvan tai kansainvälisten uutistoimistojen kuvia meidän sivujemme kautta. Se meidän pitäisi kieltää, koska se rikkoisi omia sopimuksiamme. Sarita Blomqvist 80/4,9 @@>4 8,,478, Median uusi maailma avautuu 13.3. Ravintola Palacessa. Miltä näyttää huomisen mediamaisema? Millaisia ennennäkemättömiä sisältöjä, palveluja ja startupeja tulemme käyttämään tulevaisuudessa? Mitä Next Mediassa on saatu kolmessa vuodessa aikaan? 80=64?>0 ;k4Ak 5: 9D? 6,709?0=449
• ?,=608;4 :35078, 4780>?DD ,76@A@:/0>?, 6 SuomenLehdistö 12/12 _S ^L P aP OL _P + ;LWLNP
• Lehdet oikovat MTV3:n kampanjaa hatunnosto Loimaalaisten arki esiin videoillakin Yli 530 videota, 110 000 katsomiskertaa. Tässä saldoa Loimaan Lehden vuosi sitten aloittamasta verkkovideotuotannosta. Pätkiä ladataan Youtuben kautta lehden sivuille ja Facebookiin. Aiheet ovat suoraan 17 000 loimaalaisen arjesta. Lehti kuvaa, kun joulukatu avataan, syystulva uhkaa, Kertunmäen kesäteatteri tai PMMP esiintyy tai kun Nilan Bisons tai Hurrikaani-Loimaa pelaa. ? Lehti on monella tavalla läsnä ja todistamassa ihmisten elämän ja yhteisön kohokohtia. Sitä voi tehdä niin printissä kuin vaikkapa videoilla, perustelee päätoimittaja Kati Uusitalo lehden ahkeraa videotuotantoa. Katsojissa on eniten 13?17-vuotiaita ja heistä tyttöjä on enemmistö. Seuraavaksi ahkerimmin videoita lataavat 45?54-vuotiaat ja tässä ikäryhmässä etenkin miehet. Idean Uusitalo sai vuosi sitten Paikallislehtipäivillä, kun Mikko Honkala esitteli, miten homma toimii. ? Videoinnista pitää olla itse kiinnostunut ja esimerkiksi minulla on välineet koko ajan mukana. Kuvaaminen ja verkkoonlaitto vie muutaman minuutin. Pätkiä ei yleensä editoida, joten tunnelmia ja uutiskuvaa saadaan verkkoon lähes reaaliajassa, Uusitalo sanoo. Suomen Lehdistö nostaa hattua monikanavaiselle lähijournalismille! Kaija Jäppinen Printin tavoittavuutta kyseenalaistavat mainokset saivat Savon Sanomat kampanjoimaan. SAVON SANOMAT julkaisi ensimmäisen tavoittavuudestaan kertovan mainoksen marraskuun alkupuolella. Mainoksella lehti pyrki vastaamaan MTV3:n printin tavoittavuutta kritisoivaan televisiokampanjaan. Alun jälkeen mainoksia on julkaistu lehdessä kaksi kolme kertaa viikossa. ? Isoimmilla maakuntalehdillä on omilla alueillaan ylivertainen ilmaherruus ja sitä viestiä olemme mainoksilla halunneet tuoda julki. Emme sanomalla, että Maikkari olisi huonompi mainosväline, vaan olemme kertoneet faktoja lehdestä, päätoimittaja Jari Tourunen kertoo. Karjalainen lähti mukaan kolmella mainoksella marraskuun lopussa Savon Sanomilta saamaansa ilmoituspohjaa käyttäen. Päätoimittaja Pasi Koivumaa vastusti ensin vertailevien tavoittavuusmainosten tekoa, mutta lukijoiden ja ilmoittajien palaute sai mielen muuttumaan. ? Pelkäsin, että osoitamme vastahyökkäyksellä, että MTV3:n mainonnassa olisi jotain perää. Viestiä Keskisuomalaisen omistama Mediasepät suunnitteli Savon Sanomien tavoittavuusmainokset. tuli ilmoitusasiakkailta ja lukijoilta kuitenkin niin paljon, että päätimme ampua takaisin. MAINOKSISSA KÄYTETYT LUVUT perustuvat KMT:n lukijatutkimuksiin ja Finnpanelin maakunnallisesti suhteutettuihin katsojamäärälaskelmiin. Savon Sanomat on käyttänyt myös Tietoykkösen tekemiä tutkimuksia. Eri välineiden tavoittavuutta ja tehoa vertailevaa mainontaa ei ennen Savon Sanomien aloitetta ole juuri hyödynnetty etenkään sanomalehdissä. Karjalaisen tutkimusja markkinointipäällikön Heli Räsäsen mukaan tämä johtuu siitä, että esimerkiksi television katsojaluvut ja sanomalehtien lukijamäärät eivät ole suoraan verrannollisia keskenään. ? Välineitä käytetään eri tavoin ja niissä esiintyvään mainontaan suhtaudutaan eri tavoin. Savon Sanomien ilmoitusasiakkaat ja lukijat ovat ottaneet tavoittavuuskampanjan hyvin vastaan. ? Lukijoilta ei ole tullut hirveästi palautetta. Yksittäisiä kommentteja siitä, että ?ai näinkö se onkin?, on tullut. Tietyissä asiakassegmenteissä olemme saaneet aikaan hyvää tulosta tällä markkinoinnilla. Lehtien pitäisi lähteä rohkeammin markkinoimaan omia vahvuuksiaan, Tourunen sanoo. Karjalainen on saanut vastaavaa palautetta omilta lukijoiltaan ja ilmoittajiltaan. Savon Sanomat aikoo jatkaa kampanjaa ja teettää lisää mainoksia. Karjalaisessa jatkoa vielä harkitaan. Sarita Blomqvist > Kenelle tai mille sinä nostat hattua sanomalehdis- tössä? Lähetä ehdotuksesi palstan seuraavaksi aiheeksi osoitteeseen: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Perinteinen Pohjoismaiden nykyaikaisin painotalo painaa ainoana rotaatiopainona Suomessa ilman vettä. Kuivaoffset on painojälkensä puolesta ylivoimainen. Koska painoprosessista puuttuu vesi, pysyy paperi kuivana ja rasteripisteet kohdallaan. Tämän ansiosta värien sävyt ovat puhtaampia ja kirkkaampia. Lisäksi voit tarjota asiakkaillesi kansainvälistä laatua, sillä Botnia Print on hyväksytty jäseneksi kansainväliseen World Association of Newspapers and New Publishers´n WAN-IFRA laatuklubiin. Kyseessä on kansainvälisesti arvostetuin osoitus sanomalehtipainon tuotannon laadusta. - Tiesitkö, että tämäkin lehti on painettu Botnia Printissä. Kysy lisää: Michael Rosenback, 050 409 1752, michael.rosenback@botniaprint.fi Hannu Salmi, 020 750 4510, hannu.salmi@botniaprint.fi TAIKAHATTU ÄLÄ VESITÄ VIESTIÄSI! Kuivaoffset VOITA IPAD! Vastaa kyselyyn osoitteessa www.botniaprint.fi ZZZ ERWQLDSULQW À Botnia Print Oy, Lekatie 2, 67800 Kokkola Kaikki kyselyyn vastanneet ovat mukana iPadin arvonnassa 10.12.2012. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. SuomenLehdistö 12/12 7 K t
• AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu lehti-ihminen SAKARI PIIPPO KUKA? Alma Aluemedian kaupallinen johtaja Jaakko Lintunen, 41, asuu Kangasalla äidinkielenopettajavaimonsa sekä lastensa Nuutin, 10, ja Saanan, 7, kanssa. Kauppatieteiden maisteri Lintunen on työskennellyt myös mainostoimisto Taivaassa ja mediatoimisto Caratissa, viimeksi toimitusjohtajana. Lintunen vastaa Alman maakunta-, paikallis- ja kaupunkilehtien ilmoitus- ja levikkimyynnistä sekä vetää Aamulehden myyntiä. Perheen ja paimenkoiranpennun lisäksi aikaa vie ?juoksuhoure?. Mikä pätee juoksuun, pätee työelämään: ?välillä voi ottaa spurtteja, mutta matkavauhdin pitää olla sellainen, että loppuun asti kestää?. Papinpoika uskoo perusasioihin Jaakko Lintusesta meinasi tulla poliitikko. FLÄPPITAULU! Onneksi sellainen seisoo huoneessa. Alma Aluemedian kaupallinen johtaja Jaakko Lintunen vaihtaa valmennusmoodiin. ?Usko?, hän tussaa taululle. Usko omaan asiaan ratkaisee myynnissä. ? Sanon aina myyjille, että me olemme hyvällä asialla. Rohkaisemme kauppiaita investoimaan mainontaan, jolloin he Karjalainen retroilee 1930-luvun ilmoituksella Ilmoituskonsultti Petri Makkonen tutki alkuvuodesta vanhoja Karjalaisia löytääkseen kieltolain päättymistä juhlistavan teeman ravintolamainontaa varten, mutta törmäsikin vuosien 1928?32 etusivun jouluilmoitukseen. Vanha ilmoitus otettiin uusiokäyttöön. ? Kaikki retro ja vanha ovat pinnalla. Eikä tämä ole vain ilmoittajille jotain erikoista, vaan näkisin, että lukijatkin pysähtyvät katsomaan. 8 SuomenLehdistö 12/12 myyvät enemmän, ihmisillä on enemmän töitä, meillä on paremmat koulut. Toinen perusasia on uskoa asiakkaaseen. ? Syön yhä paljon vitamiineja, koska minulla oli joskus asiakkaana vitamiinikauppias. Tämä mies vastaa yli kolmenkymmenen Alman maakunta-, paikallis- ja kaupunkilehden tulovirrasta; ilmoitusten sekä printti- ja digitilausten myynnistä. Bensaa, kerosiinia ja tussia kuluu, kun Lintu- nen kiertää maakunnissa valmentamassa myyjiä. Ilmoituksessa tonttuorkesteri esittelee karjalaisten yrittäjien joulutervehdyksiä ja mainoslauseita. Karjalainen tarjosi paikkoja lähinnä vakioilmoittajilleen, mutta muitakin pääsi mukaan. Makkosen mukaan tonttuetusivu oli taloudellinen menestys. ? Emme voineet mainostaa mahdollisuutta lehdessä, ettei yllätys menisi pilalle. Yksi ilmoittaja, jolle en olisi osannut paikkaa tarjota, näki sivun pöydälläni ja sanoi, että haluaa tähän ehdottomasti mukaan. Vaatimuksena oli, ettei kuvia, logoja tai väriä saa olla. Tekstin ei tarvinnut olla vanhahtava, mutta monet ilmoittajat kuitenkin tekivät niin. Karjalainen julkaisi retroilmoituksen etusivullaan 11. joulukuuta. Muutamaa oman graafikon lisäämää mainospaikkaa lukuun ottamatta sivu mukailee nimiötä myöden 1930-luvun esikuvaansa. Lehti hankki sivun tekstien toteutukseen jopa muutamia tuolloin käytettyjä fontteja. TYÖYHTEISÖSSÄ JASKA tai Jaakkima tunnetaan positiivisena, laajasti yhteiskuntaa tarkastelevana ja hulvattomana seuramiehenä, joka tilanteen tullen myös kiihtyy nopeasti. Lennokas olemus voi hämä tä, nimittäin Lintunen ei säntäile mainos- ja mediamaailman ?hössötysten? perässä. Hän on realisti tai pervorehellinen kuten itse luonnehtii. Esimerkiksi Sarita Blomqvist digituotekehityksessä Lintunen on se, joka miettii ensin rahaa ja asiakkaan tarpeita. ? Ideointi-workshopeissa ja post-it-lappukekkereissä keksitään puolivillaisia ideoita, jotka eivät ole relevantteja asiakkaalle. Oikea tapa tehdä tuotekehitystä on luvata asiakkaalle jotain, mitä ei vielä osaa tehdä, Lintunen linjaa. Jos hänen puheistaan pitäisi tulkita, Aamulehti ei myöskään siirry tabloidiin vuoden 2014 lehtiuudistuksessa. ? Tabloidiin siirtyminen on vaikeaa kaupallisella puolella, se on nähty. Se, että muutetaan painopinta-alaa ei muuta levikkiä ainakaan ylöspäin. MYYNTI ON LINTUSEN intohimo. Hilkulla kuitenkin oli, ettei hänestä tullut poliitikko. Yhteiskunnallisuus tulee kotoa. Isä oli pappi, ja maalaispapin perheessä Lemillä vieraili vaikeuksiin joutuneita ihmisiä. Molemmat vanhemmat olivat aktiivisia. Kun perhe muut- Hyviä uutisia haussa Vuoden parhaat -kisassa Sanomalehtien Liiton Vuoden parhaat -kilpailuun ehtii osallistua 1.2.2013 saakka. Tällä kertaa vuosittain vaihtuvana sarjana on Hyvät uutiset. Sarjalla nostetaan esiin sisällöltään positiivisia uutisia, suuria tai pieniä. Hyvä uutinen voi syntyä asioiden positiivisesta käänteestä, se voi olla lehden esiin nostamaan epäkohtaan löydetty ratkaisu tai uutiseen kaivettu myönteinen näkökulma. > Lisätietoja kilpailuista: www.sanomalehdet.fi
• ? Se, että muutetaan painopinta-alaa, ei muuta levikkiä ainakaan ylöspäin. Erityisen harrasta kolmen biologisen ja yhden sijoitetun pojan taloudessa ei ollut. Urheileva teini-Jaakko tupakoi ja kämppis-Timon kanssa ?oli retkiä?. Kerran kun sosiaalitoimesta tultiin katsomaan Timon jaksamista papin perheessä, levysoittimesta raikui Hassisen Koneen Jeesus tulee, oletko valmis. POLITIIKKA OLI imaista kauppatieteellisessä Vaasassa. Jaakko Lintunen toimi 1990-luvulla puheenjohtaja sekä ainejärjestössään että paikallisessa ylioppilaskunnassa. Vasta kun ekonomiopiskelijoita edustanut Lintunen tuli kakkoseksi Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajavaalissa, politiikka sai jäädä. ? Tuli sekin polku katsottua loppuun. Luojan kiitos minua ei valittu. Opiskelijapoliitikkopiireissä pyörivät tuolloin muun muassa Jan Vapaavuori, Rosa Meriläinen ja Mia-Petra Kumpula-Natri. Lintusen vaimo toimi Tamyn puheenjohtajana. Työelämä alkoi pikkuhiljaa vetää. Hakiessaan mediatoimisto Carat Finlandiin Lintunen ei tiennyt, mitä mediatoimisto tekee. Lähtiessään hän oli Caratin toimitusjohtaja. ? Aikamoinen pelmahdus sekin taas, tipautetaan maalaispoika Helsingin mainospiireihin, Lintunen kommentoi. Hän uskoo päässeensä pitkälle yhden oivalluksen voimin. ? Tein mielestäni maailman parhaita mediasuunnitelmia, Forssan Lehti uudistuu ja muuttuu tabloidiksi Forssan Lehti muuttuu tabloidiksi ensi vuoden huhtikuussa. Tabloidiuudistus on osa suurempaa kehityshanketta. Tavoite on uudistaa myös lehden sisältö ja toimitusorganisaatio. ? Pyrimme mahdollisimman kevyeen päällikkörakenteeseen, jotta saisimme uutisille enemmän tekijöitä. Muutamme ikiaikaisia palaverikäytäntöjä ja panostamme ennakkosuunnitteluun sekä jutuissa että visuaalisuudessa, julkaisujohtaja Kari Suontausta kertoo. välillä asiakkaat toteuttivat niitä, välillä eivät. Rupesin kiinnittämään huomiota siihen, miten myin mielipiteeni. Lintunen tahtoi Caratista Tampereelle perhesyistä, mutta on Aamulehdessä muitakin etuja kuin sijainti; ei tarvitse vain konsultoida, nyt saa myydä. JAAKKO LINTUSEN kaupalliset taipumukset havaittiin 1970luvun lopulla lähetysmyyjäisissä Etelä-Karjalassa. Vanhojen ihmisten suosimassa tapahtumassa leikkikumppaneita ei ollut, joten poika tahtoi viihdyttää itseään myymällä. Hänet asetettiin sen tiskin taakse, jossa vahinkoa tuskin tapahtuisi. Räsymatot ovat työläitä tehdä ja siksi kalliita, mutta kuka niitä tarvitsee lisää? ? Myin ne matot pois siitä sitten. Taktiikka oli jankutus. Aloin häiritä ihmisiä. Lintunen vertaa myyntityötä naistentansseihin. Myyjä altistuu jatkuville pakeille. Siksi moni keksii syitä olla myymättä. Haastattelun jälkeen hän lähtee asiakaskäynnille tamperelaiseen urheiluliikkeeseen Sportia-Pekkaan. Lenkkareihin himojuoksija taitaa uskoa jo valmiiksi. Riikka Virranta Puntari > Avoin maksumuuri vai freemium-malli? Aamulehden pitäisi laittaa maksumuurin taakse lisää sisältöä, eli menisin freemium-mallilla. Mutta nämä ovat asioita, joita ala vasta opettelee. > Maakuntayliopistot vai keskitetty opetus? Tarvitsemme maakuntiin yliopistoja, mutta rajansa kaikella. Älyttömän pienet yksiköt eivät toimi, ainakaan ilman yhteistyötä. > Mustamakkara vai vety? Ota vety et pety. Teen kotonakin joskus vetyjä: lihapiirakka joka lämmitetään uunissa, kinkkua, keitetty kananmuna, kurkkusalaatti, sinappi, ketsuppi. Kehityshanke alkoi syksyllä 2011. Toimitus on ollut mukana alusta asti. ? Jaoimme toimituksen pienryhmiin. Ryhmät käsittelivät paljon muutakin kuin tabloidia. Yksi ryhmä pohti lehden asenteita. Esimerkiksi sitä, mitkä ryhmät saavat parhaiten äänensä kuuluviin lehdessä. Toimitus on suunnitellut ulkoasun yhdessä muun muassa Kauppalehdessä työskennelleen Markus Freyn kanssa. Lehti on myös tutustunut tabloidiksi siirtyneiden lehtien kokemuksiin. Ilmoittajille on esitelty koelehteä. Ilmoitushinnat eivät jat- juttu muutti maailmaa KIMMO MÄNTYLÄ / STT-LEHTIKUVA ti Lemiltä Lappeenrantaan, täytettäväksi jäi parisenkymmentä luottamustointa. ? Kotona puhuttiin muustakin kuin ruokalaskuista, Lintunen kuvaa. Hänen ollessaan yläasteella kotiin muutti kämppis nimeltä Timo. Jäkiskaukalon pukukopissa asunut poika löysi väliaikaisen sijan Lintusilta sosiaalilautakunnan puheenjohtajana toimineen äidin kautta. Kun ilmoituksia vaalirahoittajista ei alkanut tulla kesällä 2009, STT:n toimittajat Olli Kuivaniemi (kuvassa) ja Tuomas Peltomäki keksivät tehdä kyselyn mahdollisille rahoittajille. Tärkeä vaalirahoittaja paljastui ENNEN Heinäkuussa 2009 vaalirahakohu oli jatkunut jo pari vuotta ja keskustelu polki paikoillaan. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmoitti julkisuuden paineessa, että rahoittajat saavat hänen puolestaan kertoa yksityiskohdista, mutta oma-aloitteisesti kokoomus ei tule rahoittajia paljastamaan. STT:n toimituksessa heräsi yksinkertainen oivallus: rahoittajilta täytyy siis kysyä itse. Innostuin aiheesta yhdessä silloin STT:n politiikan toimittajana työskennelleen Tuomas Peltomäen kanssa. Taloustoimittajana aloin käydä läpi suomalaista elinkeinoelämää ja järjestökenttää. Ketkä voisivat olla mahdollisia rahoittajia? Päädyimme laatimaan kyselyn, joka lähetettiin keskeisille yrityksille ja etujärjestöille. Aivan kaikki eivät kyselyyn halunneet vastata ja yksi näistä oli Sampo-kon- kossa perustu palstamillimetreihin vaan moduuleihin. ? Ajatuksemme on, että neljäsosa sivusta on tabloidissa saman arvoinen kuin broadsheetissä. Ilmoittajat ovat suhtautuneet positiivisesti ainakin toistaiseksi. Sarita Blomqvist Kaupunkilehtiä jaetaan ei mainoksia -talouksiin Jakeluyhtiöt ovat alkaneet jakaa kaupunkilehtiä ei mainoksia -talouksiin ainakin Lappeenrannassa, Imatralla, Kouvolassa ja Mik- serni. Sammon hiljaisuus näytti oudolta. Tuomas otti erikseen yhteyttä Sampoon ja kummasteli ratkaisua. Sammon vastaus saatiin lakonisesti sähköpostitse. Vastauksesta ilmeni, että Sampo oli kokoomuksen suurrahoittaja. Samasta kyselystä kävi muun muassa ilmi, etteivät keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen aiemmat ilmoitukset keskustan vaalirahoituksesta pitäneet paikkaansa. Jutut julkaistiin elokuun alun viikonloppuna. Uutiset olivat koko viikonlopun ajan suomalaisen median pääaiheita. JÄLKEEN Vaalirahauutisemme synnyttivät laajan julkisen keskustelun, johon muut mediat tarttuivat innokkaasti. Nopeassa tahdissa puolue toisensa jälkeen taipui kertomaan rahoittajistaan. Rahoituksen ilmoitusrajoista vaalilaissa syntyi myös sopu. kelissä. Kokemukset ovat olleet hyviä. Reklamaatioita on tullut hyvin vähän, eikä käytäntö ole vaikeuttanut jakajien työtä. Länsi-Savon omistaman Viikkoset-kaupunkilehden jakelumäärä nousi viidenneksen viime keväänä, kun uusi käytäntö aloitettiin konsernin jakeluyhtiössä. Sanoma Lehtimedian omistamaa Kouvolan Varttia on jaettu ei mainoksia -talouksiin jo yli vuoden, Suomen Lehtiyhtymän lehtiä Lappeenrannan Uutisia ja Imatralaista syksyn alusta. Sanomalehtien Liitto on ajanut uutta tulkintaa Asiakkuusmarkkinointiliiton suositukseen Mielestäni juttumme olivat osoitus siitä, että yhteiskunnallisesti merkittävän journalismin tekeminen ei aina vaadi mittavia resursseja, vaan kekseliäs idea huolellisesti toteutettuna riittää. Vaalirahakohu muutti suomalaista vaalirahoituskulttuuria reilusti avoimempaan suuntaan. Suomalaiseen mediaankin kohu jätti jälkensä. Useissa suomalaismedioissa tehtiin ansiokasta työtä vaalirahoituksen taustojen setvimisessä. Uskon, että kohu kannusti journalisteja entistä aktiivisempaan ja analyyttisempaan journalismiin. Onpa median murros lähivuosina kuinka raju tahansa, niin tällaiselle journalismille tulee aina olemaan kysyntää. Olli Kuivaniemi Kirjoittaja toimii nykyään STT-Lehtikuvan uutispäällikkönä > Muuttiko juttusi maailmaa? Vinkkaa Suomen Lehdistöä: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi olla jakamatta ilmaisjakeluja ei mainoksia -talouksiin. Liiton kanta, ettei kaupunkilehtiä rinnastettaisi mainoksiin, sai elokuussa tukea Kuluttajavirastolta. Asia on kaupunkilehdille periaatteellisesti merkittävä. Kiellon uudelleentulkinnalla on myös taloudellista merkitystä. ? Kaupunkilehti on nyt kiinnostavampi vaihtoehto esimerkiksi huonekaluliikkeille, jotka ovat tottuneet käyttämään omaa suoramainontaa, Lappeenrannan Uutisten ja Imatralaisen päätoimittaja Karri Kannala sanoo. Riikka Virranta SuomenLehdistö 12/12 9
• NÄIN KIRJOITAN Kuukausiliitteen toimittaja kertoo kirjoittamisestaan Huolestuttaa, että pitkästytän TÄRKEÄ OSA TYÖSTÄNI on ideointia. Idea on puolet jutusta. Ja kun sanon ?idea?, en tarkoita ?aihetta?, niin kuin yleensä tarkoitetaan. Ideapalaverit toimituksissa ovat oikeastaan aihepalavereita. Tämän on Lauri Malkavaara, esimieheni Kuukausiliitteessä, minulle opettanut. Aihe on vaikka syrjäytyminen tai Kaija Saariahon musiikki. Kun saadaan idea, keksitään, miten juttu näistä aiheista tehdään. Ideointi voi joskus olla vaikeaa. Eikä ideointia voi opettaa, vaikka joku konsultti varmaan on sinullekin niin väittänyt. Kun idean saa, sitä on vaikea siirtää toisen kirjoittajan päähän. Tästä minulta on omalta lyhyeksi jääneeltä esimiesajaltani paljon kokemuksia. On parasta, että idea on kirjoittajan oma. Hänen olisi hyvä saada se itse. Jos on hyvä idea, loppu on pelkkää kirjoittamista. 10 SuomenLehdistö 12/12 SANOIN ?PELKKÄÄ?, mutta en tarkoita, että se olisi vaivatonta ja mukavaa. Kirjoittaminen on minusta raskasta ja vaikeaa työtä. Mutta hyvä idea auttaa puoleen matkasta. Yritän usein ajatella, että tekstin pitää juosta samalla lailla kuin kirkas vesi juoksee. Mutta kun yrittää saada tekstivirran kuljettamaan myös monimutkaisia asioita ja informaatiomöykkyjä, ei aina voi puhua vapaan veden virtailusta. Journalistisen tekstin täytyy yleensä välittää muutakin kuin tunnetiloja. Olen neljäkymmentä vuotta odottanut, että kirjoittaminen muuttuu helpoksi. Ihan viime vuosina se on ihme kyllä alkanut tuntua hieman helpommalta. Käytän kynää ja muistikirjaa. Sinne kirjoitan ideoita sitä mukaa kuin niitä tulee. Kerään tietoja, havaintoja, assosiaatioita, sitaatteja ja kirjoitan tekstikatkelmia. Joku asia voi kiinnostaa minua vuosia, jopa yli kymmenen vuotta. Tiedän joskus kirjoittavani siitä. Sitten kun oikea hetki lähestyy ja toimituksen johdon kanssa on sovittu jutusta, alan kaivella näitä vanhoja muistiinpanoja esiin. Katson mitä kaikkea sinne on kertynyt. Seuraavaksi alan tosissani paneutua: etsiä tietoja, haastatella ja lukea. ? Olen neljäkymmentä vuotta odottanut, että kirjoittaminen muuttuu helpoksi. Tämä on paras vaihe. Saa penkoa, syventyä ja upota aiheeseensa. Se on suurta luksusta nykyisessä journalismissa. Voi olla, että tällaista ammattikuvaa ei enää kauan ole. Jos kysymyksessä on reportaasi, kuten minun tapauksessani usein on, ryhdyn keräämään havaintoja paikalta. Usein pitää matkustaa, olla pois omasta ympäristöstä, mikä vielä helpottaa syventymistä. Pian on valmis tekemään mitä hyvänsä, jotta juttu onnistuisi. Vapaa-ajat ja -päivät unohtuvat, öisin mielessä myllertävät kirjoittamiseen liittyvät epäilykset. Kohta materiaalia on enemmän kuin ikinä voin käyttää. Tähän asti on ollut kivaa, mutta nyt alkaa raskain vaihe. Kirjoittaminen. YLEENSÄ MIETIN pitkään aloitusta. Tavallista on, että olen jossain vaiheessa kirjoittanut muistikirjaani katkelman, joka sopisi aluksi. Samoin sieltä löytyy yleensä loppu. Ne ovat siis valmiina. Kun aloittaa, on tärkeää tietää, mihin on menossa ja mihin päätyy. Oikeastaan nykyisin mietin enemmän lukijan ennakko-oletusta. Mitä lukija olettaa jutusta lukevansa. Kun lukija aukaisee lehden ja näkee otsikkoaukeaman, hän on jo päättänyt, mitä jutusta ajattelee. Usein hän on närkästynyt tai ihastunut, ja häntä on pirun vaikea saada lukemaan juttua uusin silmin. Minulla on tapana kirjoittaa juttuun toinen taso, eräänlainen piiloteema. Palautteesta olen huomannut, että aika usein se jää huomaamatta. Mutta sitä lämmittävämpää on, jos lukija on osannut sen lukea. Esimerkiksi valokuvaaja Markus Jokelan kanssa tekemäni kaksi Table Rock -juttua ? 16 vuoden väliajoin ? kertoivat yhtä lailla vanhenemisesta kuin nebraskalaisesta pikkukaupungista. Henkilöjuttuja teen hyvin harvoin. Minulla on tapana lii-
• TOUKO HUJANEN mediankentät Maria Lassila-Merisalo on kaunokirjallisesta journalismista väitellyt tiedotusopin yliopistonlehtori. Toimittajia ärsyttää, kun he yrittävät kitkeä uutisesta poliittisuuden pois ja rakentaa neutraalin esityksen, mutta yleisö lukee saman uutisen kriittisesti ja takuuvarman poliittisesti. Mielipideallergiaa Kuka? > Ilkka Malmberg, 58 vuotta. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja. Sanomain toimittajakoulu 1979?1980. Helsingin Sanomissa yhtäjaksoisesti vuodesta 1983. Työskennellyt useimmilla osastoilla, kotimaan osaston uutispäällikkönä ja Sunnuntaisivujen esimiehenä. Vinkit > Älä ruodi tunteitasi. Pane lukija tuntemaan. > Konkretiaa! Esineet, tuotemerkit, yksityiskohdat purevat. > Käytä aisteja, Haistele, tunnustele ja lipaise vaikka kielellä. > Itse kartan numeroita, lyhenteitä ja hankalia nimiä. > Luo rytmiä: kiihdytä ja rauhoita. Ison viereen pieni, kylmän viereen kuuma, juhlallisen viereen arkinen, pyhän viereen profaani. > Muista Chaplinia. Hän osasi itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. oitellen sanoa, että en edes oikein usko, että ihmiset puhuvat haastatteluissa totta. En minäkään puhuisi. Me yritämme esiintyä niissä eduksemme, tai ainakin niin, ettemme mokaa. Henkilöjutuissa minua kiinnostaa enemmän miljöö, joka on tehnyt ihmisestä sellaisen: ajankohta, lapsuus, yhteisö. Ihmiset puhuvat mitä puhuvat. Niinpä en reportaasia tehdessäni varsinaisesti haastattele. Yritän seurata ihmisiä ja kertoa, mitä he tekevät. Mitä he puhuvat, kun eivät anna haastattelulausuntoa. Yritän siksi viipyä tilanteissa pitkään. Uskon jalkatyöhön ja kyttäämiseen. Olen useita kertoja joutunut kävelemään yhden jutun vuoksi satakin kilometriä. On tavattava ihmisiä, nähtävä asioita, oltava läsnä. On tultava sellainen fiilis, että nyt tämä asia on otettu haltuun. Sitten on hyvä kirjoittaa. Joskus 1990-luvun alussa halusin tehdä jutun pizzan voittokulusta Suomessa. Piti käydä paljon pizzerioissa. Kävin sadassa. NIINPÄ MUISTIKIRJAAN kertyy paljon kaikenlaista tavaraa. Sommittelen niitä sitten piirtämiini laatikoihin, yhdistelen: tuon kerron ensin, ja siitä tulen tuohon, ja lopulta päädytään tähän. Ajattelen paljon tarinan kuljettamista ja rytmiä. Pyrin lukijan yllättämiseen. Siksi ihannetapauksessa pitkään juttuun pitäisi saada käänne. Lehdessä tila on hyvin rajallinen. Kun kirjoitat rivin, sinulla on sen jälkeen käytössäsi rivi vähemmän. Se opettaa taloudellisuuteen ja ytimekkyyteen. Kun joskus olen kirjoittanut kirjaa, olen nauttinut siitä tilan ja vapauden tunteesta, kun tilaa on ollut loputtomiin; on voinut toistaa ja laventaa ja tulla laajoin kaarin asiasta toiseen. Eron kaunokirjallisuuteen huomaa aina, kun käyttää jotain kirjasiteerausta tekstissä. On muistellut, että siinä ja siinä kirjassa se asia sanotaan hyvin. Sitten kun etsii kyseisen kohdan, siellä on rivitolkulla jaaritusta ja toistoa. Lehtiteksti ei sellaista kestä. Huolestunein olen siitä, että olen pitkästyttävä. Pelkään koko ajan lukijan lopettavan kesken. Kirjan lukija voi sietää 50 tylsää sivua, koska hän toivoo tarinan kohta vetreytyvän. Aikakauslehden lukija kääntää sivua. Aikakauslehtijournalismin teksti on yksiselitteistä, tiivistä, tarkkaa ja informatiivista. Mutta kaikkein paras ominaisuus journalistisessa tekstissä on, että se on totta. Ilkka Malmberg NÄIN KERROTTIIN KELLUVA KIINNOSTAVUUS -kirjan julkistamisseminaarissa. Mediayleisöjä sosiaalisina verkostoina hahmottanut Tampereen yliopiston tutkimuskeskus COMETin raportti antaa tiukkaa palautetta toimituksille. Tutkimuksen mukaan edes lukijaa jo ennestään kiinnostavasta aiheesta kirjoitetut uutiset eivät synnytä lukijassa uusia ajatuksia. Ne eivät rohkaise keskustelemaan eivätkä toimimaan. Kirjassa mainitaan, että lehdet tekisivät mieluiten yhteistyötä asioihin neutraalisti suhtautuvien ihmisten kanssa. Ideaalitilanteessa siis neutraalit toimittajat haastattelevat neutraaleja asiantuntijoita ja lopputuloksena syntyy sieviä ja neutraaleja juttuja. Ja sitten ihmetellään, miksi verkkokeskustelut pursuilevat älämölöä ja aggressiota. Olemmeko kadottaneet keskustelemisen taidon? Luemme vilpittömätkin mielipiteet taitavasti henkilökohtaisina loukkauksina ja provokaatioina. EHKÄ JULKISEN keskustelukulttuurin latteus todellakin pakottaa meidät äkkiväärään itsemme ilmaisemiseen, jotta tunnemme saavamme äänemme kuuluviin. Olemmeko kadottaneet keskustelemisen taidon? Luemme vilpittömätkin mielipiteet taitavasti henkilökohtaisina loukkauksina ja provokaatioina, vaikka yhtä lailla voisimme nähdä kutsun rakentavaan ja toista osapuolta ja hänen näkemyksiään kunnioittavaan keskusteluun. Sokrates kuvasi itseään paarmaksi, joka härnäsi ajattelussaan luutuneita ihmisiä kyseenalaistamaan omat käsityksensä ja uskomuksensa. Hän oli kriittinen, mutta rakentava. Keskustelupalstoilla muhiva pahansuopa saivartelu ja kyyninen sarkasmi eivät rakenna muuta kuin yhä suurempaa mätäpesäkettä, joka syö sisäänsä myös asiallisen ja fiksun keskustelun, jota sitäkin ? uskokaa tai älkää ? verkossa käydään. Kelluva kiinnostavuus -tutkimus esittää ajatuksen: ehkä yleisön ärhäkkä poliittisuus ei olekaan verkon eikä sosiaalisen median synnyttämää, vaan sitä on aina ollut. Nyt se vain tulee aiempaa paremmin esille. KELLUVA KIINNOSTAVUUS -TUTKIMUS vahvistaa havaintoa, jonka mukaan yleisö on kriittistä ja aktiivista omissa sosiaalisissa verkostoissaan, mutta tämä ei realisoidu teoiksi, koska ihmiset eivät koe voivansa vaikuttaa. Samaa kokemusta esitetään syyksi alhaiseen äänestysprosenttiin. Valta on tuolla jossakin, se ei ole minun ulottuvillani eikä ketään kiinnosta, mitä minä ajattelen. Voisiko journalismi omalla esimerkillään kehittää julkisen keskustelun tasoa? Läpinäkyvä, perusteltu näkemys ei syö journalismin uskottavuutta, ymmärrettävyyttä eikä kiinnostavuutta. Se on kuin keskustelunavaus kaveriporukassa. Sanomalehti syntyi valistuksen projektina, mutta tämä ei anna tämän päivän toimittajalle syytä puhutella lukijaa alaspäin. Toimittaja on yhtä yleisönsä kanssa, lukija itsekin. Lukijoita kiinnostaa se, mikä meitä ihmisiä tapaa kiinnostaa: vanhempina, lapsina, työntekijöinä, asukkaina, opiskelijoina, eläkeläisinä, koiranomistajina. Meillä on niistä asioista mielipiteitä. Ja me voimme kirjoittaa niistä, piiloutumatta he said, she said -kiemurtelun taakse. SuomenLehdistö 12/12 11
• NÄIN ME TEEMME Helsingin Sanomien tabloidiuudistus Vain sää jää sattumaksi Helsingin Sanomien seitsemäs ja viimeinen koetabloidi puristui painokoneesta tiistaina iltapäivällä 20. marraskuuta. VÄHENEVÄTKÖ JUTUT? Viihteellistyykö sisältö? Näkeekö fonttia enää lukea? Voiko tabloidin jakaa? Mahtuuko se postiluukusta, kyselivät lukijat. Koelehti koelehdeltä lukijapaneelien palaute alkoi kuitenkin muuttua positiivisemmaksi. Testilehtiä syntyi parin vuoden aikana 7. Tabloidiaikeiden julkistaminen ajoissa auttoi totuttamaan lukijoita, mainostajia ja lehtialaa muutokseen. ? Harva yritys kertoo aikeistaan vuoden etukäteen. Avoimuudella on päästy siitä ajatuksesta, että Hesari ei voi muuttua. Sillä olemme myös saaneet luotua odotusarvoa, projektista vastaava kehityspäällikkö Maarit Lamminmäki kertoo. ? Avoimuudella on päästy siitä ajatuksesta, että Hesari ei voi muuttua. Maarit Lamminmäki HS:n kehityspäällikkö Lamminmäen mukaan palaute on kääntynyt osittain jo innostukseksi. Levikkimyynti on tabloidin avulla saanut houkuteltua viikonlopputilaajia kokoaikatilaajiksi. Uusi tuote on kiinnostanut myös uusia tilaajia. Sivun arvo säilyy Tabloidiuudistusten suurin huolenaihe on usein ilmoitustulojen putoaminen. Vaikka sivukoko puolittuu, Hesarin ilmoitushinnat säilyvät ennallaan. Lamminmäen mukaan ilmoittajat eivät ole säikähtäneet. Ainakin etusivun arvo on edelleen sama myös ilmoittajien silmissä: se on varattu pitkälle ensi vuoteen. Uusi jaottelu antaa lehdelle myös lisää ilmoittajien suosimia takakansia. Jokaisen niskan viimeinen sivu voidaan myydä kokosivun ilmoitukselle. Kärkimedia-yhteistyö on kuumentanut tunteita. Jotkut pelkäävät, että valtakunnallinen mainonta painottuu ensi vuodesta alkaen tabloidikokoon ja 12 SuomenLehdistö 12/12 pakottaa muutkin sanomalehdet vaihtamaan pienempään formaattiin. ? Mainostajat käyttävät jo nyt erilaisia ilmoituskokoja eri lehdissä. Ymmärrän kyllä huolen. Myyntiorganisaationa Kärkimedialla on varmasti paljon opittavaa ja argumentoitavaa eri kokojen myymisessä, Lamminmäki arvelee. Toimitus viilasi laadun Uudistus toteutettiin useissa työryhmissä. Ihmiset jakautuivat ryhmiin työnkuvansa perusteella: sisältö ja ulkoasu, tilausmyynti, mediamyynti- ja media-asiakkaat, mainosratkaisut ja hinnoittelu, tuotanto ja järjestelmät, talous sekä markkinointi ja viestintä. Lamminmäen mukaan ryhmillä pyrittiin siihen, että jokainen työntekijä pääsee sanomaan sanottavansa jo kokeiluvaiheessa. Yhdessä keskusteltiin paitsi lehden ulkoasusta myös siitä, mitä laatu tulevaisuudessa tarkoittaa. Lopulta toimitus määritteli laadun niin, että jokainen juttu on lukijalle merkityksellinen. Jutut ovat rakenteellisesti ehjiä ja näkökulmat monipuolisia. Objektiivisuuden ihanne elää tabloidissa. ? Koulutuskierros on luonut turvallisuudentunnetta. Toimituksessa on ollut erilaisia kantoja tabloidiin, mutta aika ja prosessi ovat tehneet tehtävänsä, toimituspäällikkö Antero Mukka kuvailee. Laatujournalismi on tärkeää ilmoittajallekin. ? Monet mainostajamme ovat Hesarin lukijoita. He tarkastelevat lehteä ihan samalla tavalla kuin muutkin lukijat, Lamminmäki huomauttaa. Alkuviikko kuluu uutisilla Toimitukselle tabloidi tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että jatkossa pitää valita ja priorisoida entistä enemmän. ? Broadsheet antoi mahdollisuuden tehdä sivulle kaksi pääjuttua: asiapitoisen ja visuaalisen pääjutun. Enää ei voi tehdä niin, tabloidin ulkoasusuunnittelusta vastannut toimituspäällikkö Hannu Pulkkinen sanoo. Lehti koostuu erikseen nidotuista osastoista: kotimaan ja kaupungin uutiset, ulkomaanuutiset ja urheilu sekä kulttuuri. Torstaina ja lauantaina ilmestyvät lifestyle-osiot, perjantaina NYT-liite ja sunnuntaina sunnuntaisivut. Osastojako perustuu havaintoihin lukijoiden ajankäytöstä. Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona lukijat eivät ole ehtineet tutustua D-osaan. Uutiset korostuvat alkuviikosta. Maanantaisin tosin urheilu avaa B-osan ulkomaanuutisten sijaan. Tiistaina hallitsevat kuluttajajutut. Keskiviikkona ja lauantaina korostuvat kaupunkiuutiset. Torstain erikoisosa käsittelee ruokaa, muotia ja elämää yleensä. Lauantain lehteä paksuntavat auto-, tiede-, tekniikka- ja matkailuaiheet. Mukka sanoo tabloidin luotaavan Hesaria aikakauslehtimäiseen suuntaan. ? Torstain lehdessä on pehmeämpiä aiheita, koska sitä lähdettiin rakentamaan perinteisen ruokatorstain ympärille. Lisäksi monet aikakauslehdet ilmestyvät torstaisin. Siniharmaa on asiaa Uudistus toteutuu lähes alusta loppuun talon oman väen voimin. Uudet fontit tilattiin kuitenkin ulkopuolisilta. Guardianin fontit suunnitellut kaksikko Christian Schwartz ja Paul Barnes tehtaili uudistusta varten kaksi uutta fonttia Sanomat ja Helsingin. Kolmas uusi on lissabonilaislehdeltä lainattu Publicó. Uuden lehden uutissivuja hallitsevat viileät siniharmaat sävyt, mutta näkee toimituksellisissa väreissä vihreää ja vaaleanpunaistakin. ? Perinne ja laatu viestitään väreillä. Tarkoituksena on lähivuosina uudistaa myös digitaalisten kanavien ja Hesarin yritysilme kokonaisuudessaan. Yksityiskohtia voidaan vielä säätää, mutta sivujen perusmitoitukset ja modulointi on lyöty lukkoon, Pulkkinen kertoo. Puoli senttiä saa heittää Yhdessä Nelosen muuton, verkon maksumuurin ja kaupunkilehtiuudistuksen kanssa tahti läkähdyttää. ? Varmasti muutos on joillekin stressaavaa, mutta uudistusten parissa työskenteleville ei normaaliaikaa ole olemassakaan, Pulkkinen toteaa. Lamminmäen mukaan suurin kysymysmerkki tammikuussa on järjestelmien toimiminen. Jos tilaus- tai toimitusjärjestelmässä yksikin ruksi on väärässä ruudussa, voi lopputulos olla suutari. Epävarmuus ei lopu tabloidiuudistukseen, sillä toimitusjärjestelmä me- Toimituspäälliköt Antero Mukka ja Hannu Pulkkinen sekä tabloidiprojektia vetävä kehityspäällikkö Maarit Lamminmäki tarkastelevat seinälle levitettyä 128-sivuista koetabloidia. Koelehtiä tehtiin yhteensä 7 parin vuoden aikana. Ensimmäinen tabloidi ilmestyy 8. tammikuuta 2013. nee uusiksi mahdollisesti jo ensi vuoden aikana. ? Tekninen osaaminen huolettaa, koska emme ole koskaan tehneet säännönmukaisesti tabloidia, Antero Mukka lisää. ? Lukijamme eivät pidä siitä, että uutissivuilla käytetään runsaasti yli aukeaman meneviä kuvia. Hannu Pulkkinen HS:n toimituspäällikkö Yksi tabloidin perusongelmista on koko aukeamalle levi- tettyjen juttujen kohdistaminen keskeltä. Taitteen yli tuleva kuva osuu vain tuurilla kohdilleen, sillä sivut painetaan eri levyillä. Puolen sentin heitto on kipuraja. Ongelma on helppo kiertää, mutta mahdollisuutta levittää juttu aukeamalle pidetään tabloidin vahvuutena. Hesarissa levittämisestä päätettiin tehdä poikkeus. ? Aukeamataittoa tulee vain esimerkiksi lehden alkuun ja isompiin kokonaisuuksiin. Tapa ei toimi meillä jatkuvasti, koska se vaatii suuria kuvia. Lukijatutkimuksissa kävi ilmi, etteivät lukijamme pidä siitä, että uutissivuilla käytetään run-
• TOUKO HUJANEN saasti yli aukeaman meneviä kuvia, Pulkkinen perustelee. Lumi voi vielä yllättää Painossa on ratkaistava toinenkin haaste. Painoaika venyy, jos lehden niskat ovat kovin runsaita. Toistaiseksi tämä vaatii toimitukselta malttia: juttupituuksissa ja -määrissä on pysyttävä. Antero Mukka on huolissaan säästä. Sitä kun ei voi suunnitella etukäteen. Jos uusi vuosi tuo tullessaan ennätysnietokset, jakelu hankaloituu. Tuiskun vuoksi myöhästynyt lehti saattaa saada lukijan purkamaan närkästyksensä uuteen formaattiin. ? Itellan jakajat ovat harjoitelleet tabloidin jakamista koelehdillä. Ensimmäinen ja toinen painos voidaan myös painaa aikaisemmin. Muuta emme oikein voi tehdä, Lamminmäki rauhoittelee. Kun lehti kilahtaa onnistuneesti luukusta, pitää lukijat vielä opettaa lukemaan uudella tavalla. Lehden jokainen osio pitää purkaa paketista erikseen ja asetella päällekkäin, jotta lehteä voi lukea osastojärjestyksen mukaan. Vain yksi huoli ylittää muut. ? Se, tuleeko tästä kaupallinen menestys, Mukka tiivistää. Sarita Blomqvist Vinkit Näin ajattelet moduuleissa Moduulit journalismissa > Hesarin tabloidisivut ovat periaatteessa viisipalstaisia, mutta koostuvat moduuleista. Sivulle mahtuu 40 moduulia: 5 rinnakkain ja 8 päällekkäin. > Moduulien pohjalta on suunniteltu kymmenittäin erilaisia taittomalleja juttusuunnittelun helpottamiseksi. Perusmallissa pääjuttu vie sivusta korkeussuunnassa 6 moduulia ja leveyssuunnassa 5 moduulia. Kakkosjutulle tai useammalle pikkujutulle jää korkeussuunnassa tilaa kahden ja leveyssuunnassa viiden moduulin verran. > Juttujen pituudet lasketaan riveissä. Yhteen moduuliin mahtuu 11 riviä. Moduuli on kooltaan noin 47x42 milliä. Moduulit ilmoittelussa > Myös ilmoitukset istuvat moduulei- hin. Moduuli-ilmoitus voi viedä esimerkiksi aukeaman, puolikkaan aukeaman, sivun tai puolikkaan sivun. Erilaisia kokoja on kaikkiaan 29. Pienin mahdollinen ilmoitus on 47x88 milliä tai 99x42 milliä. > Ilmoitusten sijoitteluun on suunniteltu myös luovia ratkaisuja. Ilmoitus voi poikkeustapauksissa vaikka muodostaa U:n kulkemalla sivun reunaa alas aukeaman poikki ja viereisen sivun reunaa ylös. Ilmoitus voidaan rakentaa myös kulkemaan sivun poikki portaiden muotoisena. > Ilmoituskoosteiden ei tarvitse noudattaa tiukkaa moduulijakoa. Näillä markkinapaikkasivuilla ilmoituksille on enemmän leveys- ja korkeusvaihtoehtoja, jolloin kokovariaatioita on runsaammin kuin muilla sivuilla. Moduulijako on kuitenkin niissäkin sama kuin muilla sivuilla. Pienin mahdollinen ilmoitus on 39x42 milliä. Perhe- ja luokitellut ilmoitukset voidaan tehdä myös rivi-ilmoituksina. SuomenLehdistö 12/12 13
• KESÄTYÖT VESA LAITINEN Konkarien kokemukset ensimmäisestä kesästä Eka kerta Jokainen toimittaja on kerran astellut täysin kokemattomana toimitukseen töihin. Neljä tunnettua toimittajaa kertoo, mitä ensimmäisestä työkokemuksesta jäi käteen. Toimittajaäidin tytär Susanna Reinboth ihaili ensimmäisen kesätyöpaikkansa STT:n toimittajia. Hän päätti olla jonain päivänä yhtä kova. 14 SuomenLehdistö 12/12
• Oikeustoimittaja kannustaa erikoistumaan OIKEUSTOIMITTAJA Susanna Reinboth työskenteli ensimmäisen kerran kesätoimittajana STT:lla vuonna 1986. 23vuotiaalla oli takanaan vuosi toimittajatutkinnon opiskelua Tampereen yliopistossa ja harjoittelu jokapaikanhöylänä sanomalehti Ruotsin Suomalaisessa. ? Oikeat toimittajat olivat minusta niin kovia. Halusin itse olla samanlainen. Reinboth teki sekä oikeusettä yötoimittajan vuoroja. Kesätoimittaja joutui jo 1980-luvulla venymään. Pahimmillaan yövuoroja oli yli kaksi viikkoa putkeen. ? Minulla oli enemmän yövuoroja kuin mikään laki olisi sallinut. En osannut itse kyseenalaistaa sitä. Tajusin vasta myöhemmin, ettei niin olisi saanut tehdä. REINBOTH HUOMASI pian olevansa oikeustoimittajana kuin kala vedessä. ? Se oli kohtaloa. Ihan yhtä mahdollista on, että olisin mennyt politiikan toimittajaksi ja kokenut sen jälkeen olevani sielultani politiikan toimittaja. Aloitteleva oikeustoimittaja sai paljon tukea STT:n kokeneilta toimittajilta. He ottivat Reinbothin aluksi mukaan päivit- täisille kierroksilleen oikeusministeriön, korkeimman hallinto-oikeuden, korkeimman oikeuden ja oikeuskanslerin viraston kirjaamoihin ja tutustuttivat haastemiehiin. ? Aina perjantaisin soitettiin kaikki haastemiehet läpi ja kysyttiin seuraavan viikon jutuista. Oli hyvä tuntea heidät henkilökohtaisesti. Kun tein ensimmäistä juttua, menimme Helsingin käräjäoikeuteen kokeneemman toimittajan kanssa kahdestaan. Myös muiden medioiden konkarit auttoivat tulokasta. Istuntojen ja päätösten venyessä oli aikaa rupatella ja vaihtaa tietoja. Samalla asianajajat ja syyttäjätkin tulivat tutuiksi. ? Julkisuuslaki täytyy tuntea, jotta pystyy väittämään vastaan. Muuten on virkamiehen vietävissä. ? Oikeudenkäynnit saattoivat alkaa ihan milloin tahansa. Parhaat puheenjohtajat ilmoittivat, että päätös ei tule aina- kaan ennen kuutta. Silloin saattoi mennä hetkeksi kahvilaan. KOKENEEN oikeustoimittajan mielestä päivittäisuutisiakin tekevän toimittajan pitäisi seurata tarkemmin jotain erikoisalaa ? vaikka ympäristökysymyksiä tai oikeutta. Julkisuuslain tunteminen on vähimmäisvaatimus työssä onnistumiselle. ? Ei ole harvinaista, että viranomainen yrittää salata julkista tietoa. Julkisuuslaki täytyy tuntea, jotta pystyy väittämään vastaan. Muuten on virkamiehen vietävissä. Sarita Blomqvist TERHI KORHONEN Arno Ahosniemi latelee ensimmäisen kesänsä jutut liukuhihnalta. Parhaiten mieleen jäi työhaastattelu. Tuomas Enbuske ei pidä itseään vieläkään oikeana toimittajana. Alalle hän päätyi, koska rakastui radioon. Paula Sallinen aikoi parin toimituskokeilun jälkeen hevostenhoitajaksi. Hyvä palaute käänsi pään. Haastattelu kuin sketsi Opportunisti ei napise Kehu toi takaisin alalle TOMAATIT. Ne Kauppalehden vastaavana päätoimittajana ensi vuoden alussa aloittava, 34-vuotias Arno Ahosniemi muistaa parhaiten ensimmäisestä kolmikuisesta kesätyöstään. Hän työskenteli Etelä-Suomen Sanomien kotimaantoimituksessa kesän 1998. Uutispäällikkö äkkäsi lehdestä ilmoituksen, joka kuulutti poikkeuksellisen huokeahintaisia tomaatteja. Keikalla selvisi, että Närpiön tomaattisato oli kypsynyt tavanomaista aiemmin. Hinnat romahtivat. Kesäskuuppi oli valmis. ? Tomaattijuttu on klassikkoesimerkki siitä, että hiljaisina aikoina aiheet pitää keksiä tyhjästä. Kirjoitin, kuinka kovalla helteellä rekat painoivat asfalttiin syviä kuoppia. Tein repparin varusmieserän saapumisesta Hennalan varuskuntaan. Ekan kesän jutut jäivät hyvin mieleen. Valtio-oppia Helsingin yliopistossa opiskellut Ahosniemi oli hankkinut avustajakokemusta Mäntsälän Uutisista, Ylioppilaslehdestä ja järjestölehti Poleemista. MYÖS TYÖHAASTATTELU edesmenneen toimituspäällikön Esko Keräsen kanssa jätti jälkensä. ? Kuin olisin mennyt Alivaltiosihteerin sketsiin. Esko istui hienossa huoneessaan, esitti korostetun vakavaa, viljeli kuivaa huumoria ja kysyi pari kummallista kysymystä. Sitten hän kaivoi pöydällä olleen paikallisen pankin kirjoitusalustan alta valmiin työsopparin allekirjoitettavaksi. Ahosniemi oppi, että työhaastattelussa voi tulla vastaan mitä hyvänsä. Hän neuvookin olemaan rennosti oma itsensä. ? Jos haluaa päätoimittajaksi, kannattaa hankkia mahdollisimman monipuolista kokemusta. Journalistin ohjeet pitää olla hanskassa. Sarita Blomqvist TUOMAS ENBUSKE ei halunnut toimittajaksi. Radio kuitenkin kiinnosti valtavasti. Heti lukion jälkeen 18vuotias Enbuske pääsi Ylen Radio Ouluun. Siellä hän viihtyi vuoden. ? Minulla ei ole koskaan ollut voimakasta toimittajaidentiteettiä. En oikein vieläkään ole toimittaja, mutta olen aina ollut todella utelias. Alussa Enbuske teki pääasiassa reportaaseja, haastatteluja ja kiersi lähetysauton kanssa ympäri PohjoisPohjanmaata. Yksin tehdyt suorat lähetykset painuivat parhaiten mieleen. ? Homma oli tosi hauskaa, mutta olin ihan pihalla. En tiennyt, mikä on Kela, kun menin tekemään siitä juttua. Silloin päätin, että minun pitää tajuta itse kaikki, mitä sanon. Aloin ottaa selvää asioista. Nykyisin pärjään Trivial Pursuitissa ihan hyvin. UNTUVIKKO YLLÄTTYI SIITÄ, miten moni juttuaiheista nojasi tiedotteisiin. Hän otti tavoitteekseen ehdottaa omaa aihetta jokaisessa palaverissa. Saman neuvon hän antaa kaikille aloitteleville. Enbuske ei kuitenkaan uransa alussa avannut suutaan ihan joka välissä: juniorin parannusehdotukset olisi todennäköisesti ohitettu. Käteen olisi jäänyt vain hankalan miehen maine. ? Olen aina ollut opportunisti ja osannut olla hil jaa oikeissa paikoissa. Nykyisin Enbuske tekee töitä koko persoonallaan. Kommentoinnista on tullut oleellinen osa työtä. ? Totta kai on jotenkin noloa olla koko ajan esillä, mutta en ole uutistoimittaja. Jotkut ovat hirveän kriittisiä journalismin henkilöitymistä kohtaan. Minua kiinnostaa eniten se, kuka jutun on tehnyt. Sarita Blomqvist VUODEN 2010 PARHAANA palkitun jutun, Neidonmetsästäjät, kirjoittaja Paula Sallinen aikoi hevostenhoitajaksi. Sitä hän kävi harjoittelemassa Yhdysvalloissa asti. Koulu jäi kuitenkin kesken. Tammikuussa 2006 lähti kesätyöhakemus Pohjalaiseen. ? Seuraavana päivänä soitettiin, että ottaisinko Kristiinankaupungin aluetoimittajan duunin. Otin sen ihan kiljuen vastaan ja sille tielle jäin. Aiemmin Sallinen oli ollut työmarkkinatuella entisessä Uutispäivä Demarissa syksyllä 2003 ja vuorotteluvapaan sijaisena Helsingin Sanomien Tampereen aluetoimituksessa kesän 2004. Alku oli täynnä epävarmuutta ja paniikkia. ? Se aika on kokonaan häpeän peitossa. En ole katsonut ensimmäisiä juttuja jälkikäteen, joten en tiedä, miten suoriuduin. Tulin niin pystymetsästä, koska en ollut opiskellut alaa. Olin onnellinen, että pääsin Hesariin, mutta tuntui, että olin tosi isoissa saappaissa. SALLISEN MUKAAN KOVIN laiminlyöty perehdytys poistaisi varmimmin tuoreen kesätoimittajan epävarmuuden. Aluetoimituksessa uutispäälliköt tukivat ja kannustivat. Palaute auttoi jatkamaan. ? Minusta tuntui, että oletettiin, että tiedän miten toimia esimerkiksi viikonlopun poliisivuoroissa. Tyydyin siihen, että teen parhaani enkä ole kärkikastia. Uutispäällikkö kehui minua lahjakkaaksi. Se rohkaisi minua palaamaan alalle. Journalismin opettajana Tampereen yliopistolla ja free-toimittajana työskentelevä 34-vuotias Sallinen uskoo edelleen siihen, että oma paras riittää. ? Mikään ei kaadu ensimmäiseen kesätoimittajuuteen. Sittenhän minullakin olisi kaatunut koko homma. Sarita Blomqvist SuomenLehdistö 12/12 15
• TUTKIMUS teoria&käytäntö Journalismin kiinnostavuus EN SAN E PA JESS Yleisö kaipaa uutisiin syvällisyyttä TEORIA VÄITTÄÄ KUN KATSOO uutisportaali Amppareiden suosituimpien juttujen otsikoita, saa vaikutelman, että journalismissa kiinnostavat eniten seksi, tissit ja pörröiset eläimet. Klikatuimpien uutisten listaukset kertovat kuitenkin vain klikkausten määrästä, eivät siitä, onko lukija syventynyt uutiseen, pitänyt siitä tai olisiko hän valmis maksamaan uutisesta. Kelluva kiinnostavuus -yleisötutkimus antaa syvällisen asiajournalismin tulevaisuudesta paljon lohdullisemman kuvan. Helsingin, Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen yhteishankkeena tehty yleisötutkimus keskustelutti taustaltaan erilaisia koeryhmiä siitä, mikä tekee journalismista kiinnostavaa. Tulokset ovat sellaisia, joihin asiajournalismin tekijät ovat aina halunneetkin uskoa. Yksinkertaisimmillaan kiinnostavuuden kaava on tämä: ihmiset kaipaavat asiajournalismilta tietoja, tulkintoja ja näkökulmia heitä huolestuttavista asioista. Kiinnostavimmista jutuista puhutaan läheisten kanssa, harrastuksissa ja työpaikkojen kahvihuoneissa. 16 SuomenLehdistö 12/12 Panu Uotila journalismin tutkija Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella panu.uotila@jyu.fi Fakta > Tutkija: Heikki Heikkilä, Laura Ahva, Jaana Siljamäki ja Sanna Valtonen > Tutkimus: Kelluva kiinnostavuus. Journalismin merkitys ihmisten sosiaalisissa verkostoissa. Vastapaino, COMETtutkimuskeskus, Tampereen yliopisto 2012. > Aineisto: Empiirinen yleisötutkimus, johon kuului 73 teemahaastattelua, 63 ryhmähaastattelua, 14 toimittajien ja lukijoiden tapaamista ja 49 mediapäiväkirjaa. 9 yleisöryhmää, jotka koottiin eri puolilta Suomea. Lukijat kaipaavat suurten ja rakenteellisten ongelmien käsittelyyn tulevaisuuteen suuntautuvaa, maltillista ja toiveikasta otetta, ei pelkkää ongelmien kirjaamista ja uhkakuvien maalailua. Uhka tekee uutisen, mutta aiheen syvällinen käsittely ja ratkaisujen etsiminen antaa medialle merkityksen. MEDIAKILPAILUN kiristyessä toimittajien on pystyttävä vakuuttamaan lukijansa jokaisessa jutussa siitä, että hänen journalismiin käyttämänsä aika ja raha eivät mene hukkaan. Tämä on nostanut kiinnostavuuden muiden uutiskriteereiden yläpuolelle. Kiinnostavuus on kuitenkin liukas saippuapala, josta toimittajien on vaikea saada otetta, koska kiinnostus syntyy vastaanottopäässä. Toimitukset tasapainottelevat riippumattoman kriittisyyden ja yleisön miellyttämisen välillä. Lisäksi nopeata ja suoraa palautetta juttujen kiinnostavuudesta antaa vain nettiklikkausten laskeminen, mutta sanomalehden syvällisestä lukemisesta on paljon hitaampaa ja vaikeampaa saada juttukohtaista kuvaa. Yhtenäiskulttuurin pirstoutumisen myötä median suuren yleisön käsite on ehditty jo julistaa vanhentuneeksi, mutta tutkimus ei tue tätä väitettä. Yleisöryhmiin kerättiin lukijoita työttömistä uraihmisiin. Erilaisissa ikä- ja tuloryhmissä median tapakäyttö oli edelleen uutispainotteista, vain seuratut välineet vaihtelivat. Viihdejuttujakin tietysti kulutetaan, mutta ainakin puheen tasolla suuri yleisö vakuuttaa, että hömppä ei yksin riitä uutisnälän tyydyttämiseen. Ihmiset käyttävät mediaa usein kolmella eri tasolla: rutiininomaisesti, keskittyneesti ja niin, että se aiheuttaa käytännön tekoja ja yhteiskunnallista toimintaa. Journalismin viihdekäyttö liittyy usein vapaahetkien täyttämiseen päivän kulussa, esimerkiksi päätteellä työskentelevän taukohetkiin. TOIMITTAJALLE TUTKIMUS on hyvä muistutus siitä, miten paljon eri lukijoiden tulkinnat vaihtelevat kunkin oman ideologian mukaisesti. Lukija näkee usein poliittista tarkoitushakuisuutta sielläkin, missä toimittaja on vain halunnut kertoa neutraalin uutisen. Eri ihmisten tulkinnat samasta uutisesta voivat olla täysin päinvastaisia. Toisaalta journalismi ei ole ainakaan mitäänsanomatonta silloin, kun se herättää voimakkaan tunnereaktion. Tutkijat ehdottavat juttujen poliittisen luennan vastalääkkeeksi toimitusten suurempaa läpinäkyvyyttä. Jos uutisten yhteydestä selviäisi useammin, miksi juttu on tehty juuri nyt ja juuri tästä näkökulmasta, se leikkaisi siipiä aktiivisimmilta salaliittoteorioiden kehittelijöiltä. KELLUVA KIINNOSTAVUUS -tutkimuksessa hyödynnettiin Suomessa poikkeuksellisen laajaa aineistoa ja monipuolisia tutkimusmenetelmiä, mutta mitään selkeätä toimintalistaa median kiinnostavuuden lisäämiseksi tutkimus ei anna. Tutkimuksen suurimmat ansiot ovat sen tekemässä yleisökäsitteen monipuolisessa teoretisoinnissa, vastapainoksi median itsensä käyttämille mallilukija- ja kohderyhmäpelkistyksille. Kiinnostavuuden yleispätevän tärppilistan antaminen olisikin aika- ja tilannesidonnaista, koska jutun kiinnostavuus syntyy lukijan tulkinnassa ja vahvistuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Jos kiinnostavien juttujen tekemiseen olisi yksinkertainen kaava, sitä käytettäisiin jo.
• KÄYTÄNTÖ VASTAA Etelä-Saimaan toimituksen päällikkö Eeva Sederholm, tutkimuksen mukaan lukijat kaipaavat uutisilta syvällisyyttä, analyyttisyyttä ja arvoja. Miten lukijoiden toiveita voitaisiin täyttää nykyistä paremmin? ? Hyvä, että kaipaavat, koska mielestäni sanomalehdet ovat parhaimmillaan juuri syvällisten ja analyyttisten sisältöjen tarjoamisessa. Syvällisyydessä sanomalehdet voisivat ottaa oppia esimerkiksi aikakauslehtien sisällöistä ja kaunokirjallisuudesta. ? Sen sijaan on vaikea nähdä, miten uutinen voisi tarjota arvoja. En todellakaan toivo, että Suomessa mentäisiin Amerikan-malliin, jossa tiedotusvälineet ovat jakautuneet arvojen mukaan. Objektiivisuus kuuluu tiedonvälitykseen. Tutkimuksen mukaan lukijat kokevat, että toimittajien neutraaliuden ja objektiivisuuden tavoittelu tekee jutuista tylsiä. Pitäisikö juttuihin tuoda enemmän poliittista vaikuttamista? ? Jos media lähtee ajamaan jonkun etuja, sen uskottavuus on mennyttä. Kyllä juttujen kiinnostavuuden pitää tulla jotain muuta kautta. Uutistoimitus voi olla tyytyväinen, jos kiistatapauksessa molemmat osapuolet moittivat uutisen olleen puolueellinen. Tutkimukseen osallistuneita huvitti ja ärsytti tavallisten ihmisten rutiininomainen haastattelu jokaiseen juttuun, jotta aihe saataisiin ihmisläheiseksi. Käytetäänkö taviksia jutuissa jo liikaa? ? Jutun aiheesta valistuneiden tavisten käyttö voi olla hedelmällisempää kuin satunnaisten kadunkulkijoiden. Joskus tarvitaan sivun verran joutsenolaisten kommentteja kuntaliitokseen, joskus yksittäinen ihminen kertomaan irtisanomisen jälkeisistä ajatuksista. ? Usein kiinnostavuutta juttuun tuo se, että esimerkiksi valtuuston päätös kerrotaan niiden ihmisten kautta, joihin se vaikuttaa. Miten toimituksessa voidaan tietää, mikä lukijoita kiinnostaa? ? Hyödynnämme lukijatutkimuksia, itse koottuja lukijaryhmiä sekä keräämme eri muodoissa meille tulevan palautteen. Kokemuksen myötä muodostuu mutu-tuntuma siitä, mikä levikkialueemme ihmisiä kiinnostaa. Miten suhtaudut ikuisuuskysymykseen siitä, pitäisikö lukijoille tarjota tärkeitä vai kiinnostavia uutisia? ? Uskon, että merkitykselliset asiat kiinnostavat lukijoita silloin, kun ne vaikuttavat omaan elämään. Toteutustavoilla voi vaikuttaa paljon kiinnostavuuteen. En kuitenkaan kaipaa vanhaa tapaa kirjoittaa byrokratiasta vallanpitäjien mieliksi. TÄTÄ TUTKIN Otsikko voi ohjata lukijan tulkintaa harhaan Sami Mäkiviinikka ? Internet-uutisoinnissa otsikkolinkillä on kaksi tehtävää: tiivistää jotain uutisen sisällöstä ja toimia mainoksena. Yksi tehokkaimmista aseista kilpailussa lukijoista onkin houkutteleva otsikointi ? joskus jopa rehellisen tiedonvälityksen kustannuksella. Analysoin ja luokittelin pro gradu -tutkielmassani sata Iltalehti.fi-verkkoetusivun harhaanjohtavaa otsikkoa. Tarkasteltuani harhaanjohtamisen keinoja hahmottelin kielelliseen semantiikkaan ja pragmatiikkaan nojaten seitsemän eri tavoin harhaanjohtavaa otsikkotyyppiä. Räikeimmät keinot liittyvät uutistekstiin nähden ristiriitaiseen tai liioittelevaan sanavalintaan; otsikon katuva nainen ei kadukaan enää uutistekstissä ja ?eläinsuojelijoiden raju hyökkäys? paljastuu julkiseksi huolen osoitukseksi. Harhaanjohtavia voivat olla myös valikoivat otsikot, jotka korostavat jutun kiinnostavinta osaa. Esimerkiksi perheen syyllistyttyä rikokseen on otsikon shokkiarvolle edullisempaa mainita vain perheen lasten osallisuus tekoon. Monitulkintaiset otsikot taas tarjoavat lukijalle useita tulkintavaihtoehtoja, joista lukija tarjolla olevan tiedon pohjalta valitsee väärän. Kun otsikko julistaa julkisuuden henkilön romahtaneen, kyse voikin olla tämän suosion tai kenties urheilusijoituksen laskusta. Värittyneet otsikot käyttävät neutraalin ilmauksen sijaan sen tunteita herättävää vastinetta, jolloin esimerkiksi uutistekstin kipulaastari vaihtuu otsikossa huumelaastariksi. Mainosfunktio menee tiedonvälityksen edelle myös otsikoissa, jotka sisältävät vain epäinformatiivisen viittauksen uutisen sisältöön tai nostavat esille jotain kiin- nostavaa mutta uutistekstin kannalta epäolennaista. Vaikka edellä mainitut otsikkotyypit hämäävät lukijaa, ne ovat yleensä tulkinnanvaraisia eikä niitä voi varauksetta julistaa harhaanjohtaviksi. Kyse on ilmaukseen sisältyvistä tulkintavaihtoehdoista, joista nokkelalla sana- tai kuvavalinnalla saadaan lukija poimimaan se kiinnostavin. Sormella osoittelun sijaan työni tarkoitus onkin antaa tieteellinen näkökulma klikkausjournalismin etiikan kannalta tärkeään aiheeseen ja tarjota maaperää mediakriittiselle jatkotutkimukselle aiheesta, jota toistaiseksi on tutkittu vähän. Tutkija: Filosofian maisteri Sami Mäkiviinikka Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Vaasan yliopiston Nykysuomen ja kääntämisen yksikköön: ?Iltalehti.fi-verkkopalvelun etusivun harhaanjohtavat uutisotsikot. Semantiikan ja pragmatiikan näkökulma.? > Tutkimus löytyy osoitteesta: http:// www.tritonia.fi/pages/gradu_getfile.php?id=4853 Esimieskin jännittää irtisanomistilannetta Kaisa Tuomala ? Esimiesasemassa toimivat ovat yt-neuvotteluissa organisaation tavoitteiden sekä työntekijöiden odotusten välissä. Samanaikaisesti esimiehillä on käsiteltävinään omat tunnekokemuksensa. Halusin selvittää, kuinka esimiehet kokevat irtisanomisprosessin ja mitä he kertovat prosessiin liittyvistä tunteistaan. Toteutin tutkimukseni haastattelemalla kuutta irtisanomisia suorittanutta esimiestä. Rakensin haastateltavien kokemuksista kaksi erilaista kertomusta. Tutkimukseni vahvisti näkemystä tunnekokemusten subjektiivisuudesta ja ainutlaatuisuudesta. Irtisanomisprosessin alkuvaiheessa esimiehet kokevat ja kohtaavat epävar- muuden ja pelon tunteita. Esimiehet pitävät vaikeana päätöksentekoa irtisanottavista sekä viestinnän rajallisuutta yt-prosessissa. Vaikka irtisanottavien kohtaaminen voimakkaine tunnereaktioineen jännittää esimiehiä, he haluavat kantaa vastuun päätöksistään ja irtisanoa itse. Prosessin loppuvaiheessa esimiehet kertoivat tuntevansa surua ja huolta työntekijöiden selviämisestä. Toisaalta esimiehet mainitsivat irtisanomisten jälkeen kokevansa helpotusta ja tyytyväisyyttä hyvänä johtajana toimimisesta. Syyllisyys esiintyi esimiesten puheissa vain vähän. Esimiehet käyttävät monenlaista tunnetyötä selvitäkseen prosessista: osa ajattelee irtisanomiset työtehtävänä muiden joukossa, toisia helpottaa syiden perustelu sekä asian hyväksyminen. Osaa auttaa etäännyttäminen asettamalla selkeä raja esimiehen ja alaisen väliselle läheisyydelle. Usein esi- miehet kokevat, että heidän tulee säännellä tai esittää tunteita esimiesasemansa vuoksi. Heidän tunneilmaisuaan ja käytöstään ohjaavat voimakkaasti esimiesrooli sekä näkemys hyvästä johtajuudesta ja uskottavasta esimiehestä. Haastattelemani esimiehet kokivat jääneensä prosessissa yksin. Laajemmin ajateltuna yksilöiden tunteiden tiedostaminen ja huomioiminen voisivat parantaa työhyvinvointia ja organisaation toimintaa. Tutkija: Tradenomi, kauppatieteiden maisteri Kaisa Tuomala Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Aalto yliopiston kauppakorkeakoulun johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan laitokselle: ?Esimiesten kertomuksia tunteista ja tunnetyöstä irtisanomisprosessissa.? > Tutkimus löytyy osoitteesta: http://epub.lib.aalto.fi/fi/ethesis/pdf/12878/hse _ethesis_12878.pdf Rauhanjournalisti raportoi kansan keskeltä Mirjam Tahkokorpi ? Alkuvuosi 2011 opittiin tuntemaan nimellä arabikevät, kun mielenosoitukset levisivät monessa arabimaassa. Tutkin pro gradu -tutkielmassani eri tiedotusvälineiden raportointia Egyptin kansannoususta alkuvuonna 2011. Tutkimuskohteena olivat suomalaisen Helsingin Sanomien, yhdysvaltalaisen New York Timesin ja qatarilaisen al-Jazeeran verkossa julkaistut reportaasit. Selvitin tutkimuksessani, millaisia sotajournalismin ja rauhanjournalismin piirteitä Egyptin kansannoususta kertovat jutut sisälsivät. Rauhantutkijoiden mukaan sotajournalismi kertoo hyvän ja pahan välisestä kamppailusta, kun taas rauhanjournalismi ehdottaa konfliktiin ratkaisuja. Koska Egyptin kansannousu ei ollut perinteinen sota, vaan pitkäaikainen konflikti, aihe antoi hyvät mahdollisuudet rauhanjournalismin toteuttamiseen. Käytin tutkimuksessa hyödyksi rauhantutkija Johan Galtungin määritelmiä rauhanjournalismille ja sotajournalismille. Koostin määritelmistä kysymysrungon, jonka avulla analysoin juttuaineiston. Tutkimuksessa selvisi, että al-Jazeeran jutut muistuttivat eniten rauhanjournalismia, kun taas New York Timesin jutut sisälsivät eniten piirteitä sotajournalismista. Tämä ilmeni esimerkiksi siitä, kenen näkökulmasta tiedotusvälineet raportoivat. Sekä al-Jazeera että Helsingin Sanomat käyttivät lähteinä pääasiassa tavallisia ihmisiä, kun taas New York Times siteerasi enimmäkseen viranomaisia. Al-Jazeera kertoi siitä, miten tavalliset kansalaiset kokivat Egyptin tapahtu- mat sen sijaan, että se olisi vain tiedottanut kuolleiden ja haavoittuneiden lukumääristä. New York Timesin jutuissa korostui enemmän kuin muissa mellakoiden aineelliset vahingot. Rauhanjournalismia on vaikea tehdä perinteisessä uutismediassa, koska uutiskriteerit poikkeavat rauhanjournalismin määritelmistä. Konflikteihin tarvitaan silti ratkaisuehdotuksia. Internet tarjoaa mahdollisuuksia rauhanjournalismin toteuttamiseen, koska sosiaalisessa mediassa tavallinen kansa saa entistä helpommin äänensä kuuluviin. Tutkija: Yhteiskuntatieteiden maisteri Mirjam Tahkokorpi Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikköön: ?Tavoitteena vapaus. Egyptin kansannousu Helsingin Sanomissa, New York Timesissa ja al-Jazeerassa.? > Tutkimus löytyy osoitteesta: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu06199.pdf SuomenLehdistö 12/12 17
• VALOKUVA Vintage-uutiskuvat VANHOISTA VALOKUVISTA on tullut haluttua kauppatavaraa sitä mukaa, kun digitalisoituminen on tehnyt nykyvalokuvauksesta sähköisen aineetonta. Keräilijöitä ovat alkaneet kiinnostaa 1800-luvun dagerrotyyppien ja muiden valokuvauksen varhaismenetelmillä tehtyjen harvinaisuuksien lisäksi myös tavalliset 1900-luvun valokuvat. Niitä ovat arkistot pullollaan, koska filmille kuvatuista negatiiveista on voitu monistaa valtavat määrät paperisia positiivikuvia tilaajille. Kuvajournalismissa arkistot ovat kaikkein suurimmat, uutiskuvien päivittäisen virran kasvattamat. Kaikkea ei ole ollut edes mahdollista säästää, vaikka historian käänteet saattavat joskus tehdä hävitetyistä kuvista journalistisesti arvokkaita: paikallispoliitikosta tulee presidentti, ja paikallislehden arkistokuvilla hänen uransa alkuvaiheista kunnanvaltuustossa onkin äkkiä historiallista merkitystä. AP / LEHTIKUVA kuvanvoima Uutiskuvien uudet markkinat KOKONAAN TOISENLAINEN arvonmuodostus tapahtuu silloin, kun uutiskuvat tulevat taidekaupan markkinoille. Tänä syksynä niitä oli esillä Pariisissa vuotuisilla Paris Photon valokuvamessuilla. Seinälle nostettuina, kehystettyinä ja kohdevalaistuina vanhat uutiskuvat eristetään alkuperäisestä historiallisesta ja journalistisesta yhteydestään esteettisen tarkastelun kohteeksi. Lontoossa ja Münchenissä toimiva Daniel Blaun galleria oli tuonut messuille kuvia, joiden ottajat tuskin koskaan kuvittelivat niiden joskus koristavan Grand Palais?n messuseinämää. Ilmasta-otsikon alle oli koottu Yhdysvaltain armeijan alkuperäisiä valokuvia toisen maailmansodan taisteluista ja Tyynenmeren ydinkokeista sekä avaruushallinto Nasan valokuvia avaruuslennoilta. Vanhat uutiskuvat, kuten otos Nagasakin ydinpommin muodostamasta sienipilvestä, ovat arvossaan taidemarkkinoilla. JOSSAIN MUUSSA yhteydessä kuvia olisi katsonut historiallisina dokumentteina, mutta messuilla oli näkyvissä myös niiden uusi hinta. 4000 eurolla saisin seinälleni ilmavoimien valokuvaajan Albert T. de Haxtin kuvan Nagasakin ydinpommista, kuvattuna sadan mailin etäisyydeltä räjähdyksestä. 8000 euroa, ja mukaani lähtisi Bikinin atollin yllä leviävän sienipilven kuva vuodelta 1946. Miten tällaiset kuvat ovat päätyneet taidemarkkinoille? Gallerian edustaja haluaa ensin tietää, miksi asia kiinnostaa minua. Valokuvahistorian opettaminen riittää selitykseksi, ja saan kuulla Daniel Blaun etsivän huutokaupoista ja markkinoilta erilaisten arkistojen ja kuvatoimistojen hylkäämiä kuva-aineistoja. 18 SuomenLehdistö 12/12 Kierrätykseen päätyneet kuvat ovat usein kaksoiskappaleita tai kopioita kuvista, joita on jo riittävästi arkistossa. Merja Salo Kuvallisen viestinnän ja valokuvauksen professori Taideteollisessa korkeakoulussa. merja.salo@aalto.fi KÄYVÄTKÖ KUVAT SITTEN kaupaksi? Kyllä, sanoo gallerian edustaja, vaikka moni katsoja myös torjuu ne voimakkaasti. En taida olla ainoa messuvieras, jota askarruttaa vanhojen arkistokuvien kaupan etiikka. Kotisivuillaan galleria selittää uutiskuvien kauppaa sillä, että ?jokaisella tulee olla mahdollisuus omistaa pala historiaa?. Lontoon galleriassa kesällä pidetyssä vanhojen uutiskuvien näyttelyssä kuvat maksoivat 250?1000 euroa kappale ja niiden edullisuutta korostettiin mainonnassa. Uutiskuvia markkinoitiin esineinä, joiden erityisyyteen kuuluivat rajausmerkinnät ja kääntöpuolen julkaisuleimat. Vintage-uutiskuva onkin taidekaupan tarpeisiin soveltuva estetisoitu ja esineellistetty objekti, jonka muodikas ?materiaalisuus? on tärkeämpää kuin sen alkuperäinen historiallinen tehtävä tiedonvälityksessä. Katsellessani huolellisesti kehystettyjä vintage-uutiskuvia muistan äkkiä suomalaisesta arkistosta aikoinaan löytämäni erikoisuuden: Inkeroisten junaturmaa esittävän valokuvan vuodelta 1905. Se oli liimattu koristeelliseen jugendpahvikehykseen. Tällä tavoin pohjustettuja valokuvia oli tapana pitää esillä kodeissa piirongin päällä. Oliko onnettomuuspaikalla käynyt valokuvaaja myynyt kuvaansa yksit- täiskappaleina uteliaalle yleisölle, vai oliko joku onnettomuudessa omaisensa menettänyt kehystänyt kuvan muistoesineekseen? Kummassakin tapauksessa uutiskuva nyrjähti pois journalistisesta tehtävästään ja palveli muita tarkoituksia. Vastaava siirtymä laajemmassa mitassa saattaa olla edessä, kun alkuperäiset paperiset uutiskuvat kulkeutuvat gallerioihin ja taidekauppaan. Kuvaajien kannattaakin olla valppaina, sillä digitalisoituneessa maailmassa vanha paperinen valokuva näyttää saavan arvaamatonta nostalgista ja rahallista arvoa. Merja Salo > Kuvamateriaalia löytyy osoitteesta: http://www.danielblau.com/london/
• INTERNET Feature verkossa verkonsilmä Verkkofeaturea elegantissa muodossa erityistä ponnistusta, mikä taas ohjaa täyttämään sivut pinnalliseen silmäilyyn kelpaavilla pätkillä, joita ei mainoksista juuri erota. ESPN:n juttu on oiva esimerkki pyrkimyksestä tarjota verkkofeatureita elegantissa muodossa. TÄÄLTÄ SUOMESTA katsoen ESPN-verkkojulkaisun jutussa The Long Strange Trip of Dock Ellis ei ole olennaista jutun kohde vaan jutun esitystapa. Yhdysvaltalaisen mutta maailmanlaajuisesti toimivan urheilun verkkolehden juttu on erään baseball-pelaajan henkilökuva, perusteellinen sellainen. Meille kiinnostavaksi jutun tekee kuitenkin sen verkon keinoin toteutettu kerrontatapa, joka luo miellyttävän lukukokemuksen. Jutun peruselementti on teksti, mutta sitä tuetaan visuaalisilla esityksillä ja harkitulla ulkoasulla. Vastoin vakiintunutta viisautta juttu on todella pitkä, ja lukijan on vieritettävä yksi jos toinen ruudullinenkin lukeakseen koko jutun. Tässä tapauksessa vieritys palkitaan. Pian koko ruudun peittää typografisesti hieno sitaattinosto. Se puolestaan antaa tilaa uudelle piirroskuvalle ja tekstiosiolle. TOINEN PITKIÄ JUTTUJA suosiva verkkojulkaisu The Verge toteuttaa hillittyä tyylikkyyttä mallien avulla. Eri jutut näyttävät jossain määrin samanlaisilta, mutta aina selkeiltä ja helposti omaksuttavilta. Esimerkiksi kyborgi-ilmiötä käsittelevä Vergen juttu rakentuu lehdelle tyypilliseen tapaan tekstin varaan taittopohjassa, johon typografialla ja erilaisilla graafisilla elementeillä tuodaan kulloistakin aihetta heijastavaa ilmeikkyyttä. Videot täydentävät kerrontaa, ja tekstilinkit antavat jutulle verkkomaista syvyyttä. ? Rakenne kutittelee lukijaa jatkamaan jutun parissa, koska ihan kohta on luvassa taas jotain virittävää. Juttunäkymä muuttuu näin epätahtisesti loppuun asti. Tekstin oheen tai päälle nousee kohdehenkilöön liittyviä kuvia ottelulipuista, vanhoja valokuvia, hieman interaktiivista grafiikkaa ja videota. Rakenne kutittelee lukijaa jatkamaan jutun parissa, koska ihan kohta on luvassa taas jotain virittävää. TEKSTUAALISESTI ESITETTY jutun perussanoma on designin ansiosta tarjolla lukijalle levollisessa mutta rikkaassa ympäristössä. ESPN:n henkilöfeature ilmentää hyvin pyrkimystä pe- JOURNALISMITUTKIJA Neil Thurman on havainnut tutkimuksessaan, että erityinen uutistapahtumia reaaliajassa seuraamaan pyrkivä juttuformaatti on verkkolukijoiden mieleen. Guardianin Live Blog -juttuja tutkinut Thurman totesi, että lukijat pitivät näitä läpinäkyvämpinä ja myös luotettavampina kuin perinteisen formaatin uutisia verkossa. Suosion taustalla on Live Blogien istuminen uusiin käyttötarkoituksiin, sillä näitä juttuja luetaan ? tai vilkaistaan ? tyypillisesti työn ohessa. Luotettaviksi jutut taas koetaan siksi, että vaikka pikauutisoinnissa tehdään virheitä, ne korjataan selkeästi. lastaa journalistinen sisältö web-kilkuttimien suosta. Ehkä on tablettien innoittaman uuden ulkoasuajattelun ansiota, että verkkojulkaisut on alettu Uudenlaiset lukujuttujen esitystavat ja toisaalta verkolle erityiset uutisseurantamuodot jättävät yhä vähemmän tilaa printistä periytyvälle uutisformaatille. Mutta tuskinpa verkkolukijat suuresti pahastuvat. 2) WWW Sosiaalisen median seuraajien määrästä on tullut eräänlaista valuuttaa paitsi henkilöille myös yrityksille, kuten medioille. Niinpä verkossa on markkinapaikkoja, joissa voi ostaa tukkukaupalla esimerkiksi Twitter-tilien seuraajia tai omien twiittien edelleentwiittauksia. Eikä maksa paljon. Editors Weblogissa kerrotaan, että nähdä sellaisina kuin ne kovin usein ovat: sekavina, pursuilevan runsasmuotoisina, hankalasti käytettävinä, ahtaina. Juttuihin paneutuminen vaatii 1000 Twitter-seuraajaa maksaa keskimäärin vähemmän kuin 20 dollaria ja pari tuhatta edelleentwiittausta saa vitosella. Toisaalla netissä on vastaavasti palveluita, jotka paljastavat feikkiseuraajat. Esimerkiksi Status People lupaa, että sen Fake Follower Check kertoo pätevästi todellisten ja valeseuraajien määrän. Tuntuu tarpeelliselta työkalulta myös toimituksille. 3) WWW Sierra Leonen äskeisten vaalien yhteydessä toteutettu kansalaisreportteriprojekti osoitti (taas), että journalismin joukkoistaminen ei välttämättä vaadi niinkään huipputeknolo- KOLMAS TUTUSTUMISEN arvoinen uuden aallon verkkofeature on indie-musiikkiin erikoistuneen Pitchforkin henkilöjuttu muusikko Chan Marshallista eli Cat Powerista. Juttu on osa lehden kansijuttujen sarjaa, jossa formaatti on perusteiltaan yhdenmukainen, mutta silti jokaisen jutun ilme vahvasti oman näköisensä. Ilmeikkyyttä tuovat muun muassa vaihtelevat värit. Aihepiirille luontevasti kerrontaa täydentää äänimaailma, sillä lukijalle tarjotaan kuunneltavaksi kulloisenkin henkilön musiikkia ? ilman, että lukemista täytyy keskeyttää. Tablettivaikutteita on aistittavissa Pitchforkin jutussa siinä, että juttua vieritetään vaakasuunnassa. Kaikkien juttuesimerkkien yhteinen piirre on, että samalla kun hyödynnetään verkon mahdollisuuksia ? linkkejä, multimediaalisuutta, dynaamista näkymää ? lukijan annetaan keskittyä itse jutun sanomaan ilman häiritseviä oheishärpäkkeitä. 1) giaa kuin ideaa ja organisointia. Äänestyspaikoilta uutisoineet ruohonjuurireportterit olivat saaneet lyhyen koulutuksen ja välineikseen ihan perusmalliset nokialaiset. Jutut olivat tekstiviestejä äänestyksen etenemisestä. Ne lähetettiin paikallisen tekstiviestin hinnalla Gmailin kautta ?toimitukseen? Lontooseen, jossa ne tarkistettiin ja editoinnin jälkeen julkaistiin muun muassa Twitterissä. Tuloksena oli ajantasaista uutisointia sieltä missä tapahtui, eikä esteenä ollut tietokoneiden tai nettiyhteyksien puuttuminen. Innovaation toteutti tuore kehitysyhteistyöjärjestö Radar tukenaan Google. 4) Ari Heinonen dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa ari.a.heinonen @uta.fi LINKIT 1) Juttua uusista verkkofeaturekokeiluista Nieman Journalism Labin sivulla: www.niemanlab.org/ 2012/11/the-future-ofthe-feature-breakingout-of-templates-tobuild-customizedreading-experiences ESPN:n urheilijahenkilökuva: http://sports.espn.go.com /espn/eticket/story?page =Dock-Ellis The Vergen kyborgijuttu: www.theverge.com/ 2012/8/8/3177438/ cyborg-americabiohackers-grindersbody-hackers Pitchforkin muusikkojuttu: http://pitchfork.com/ features/cover-story/ reader/cat-power/ 2) Live Blog -formaatin suosiosta Online Journalism Blogissa: onlinejournalismblog. com/2012/11/20/liveblogs-outperform-otheronline-news-formats-byup-to-300/ 3) Juttua sosiaalisen median mustasta pörssistä Editors Weblogissa: www.editorsweblog.org /2012/11/22/followersfor-sale-twitters-veryown-black-market. Status People: fakers.statuspeople.com 4) Juttua kansalaisreporttereiden vaalijournalismista Journalism.co.uk:ssa: www.journalism.co.uk/ news/citizen-journalistsreport-sierra-leoneelections-by-sms-/s2/ a551240/ SuomenLehdistö 12/12 19
• JSN Päätöksiä 20.6.2012. 20.6.2012 Ratkaisun tekivät Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Tuomo Lappalainen, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen. Aamulehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toimittajan asemaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi järjestämästään ammatti-ilotulitteiden valeostosta, jossa olisi tehty kauppaa ilman siihen vaadittavia lupia. Jutussa arvosteltiin erityisesti tukkuliikettä, jonka toimitusjohtajana kantelija työskentelee. Hän sai vastata printtilehdessä väitteisiin samassa yhteydessä. Myös hänen oma kannanottonsa julkaistiin. Langettava päätös perustuu jutun kirjoittaneen toimittajan asemaan. Hän oli jäävi tekemään tätä juttua liian läheisen henkilösuhteen vuoksi. Kantelu: 30.11.2011 Kantelija: Kalervo Kaarre Kantelija on Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtaja, joka katsoo 19.10.2011 julkaistun uutiskokonaisuuden olevan harhaanjohtava ja tarkoitushakuinen. Uutiset liittyivät lehden järjestämään peiteostoon, jossa myyjä kauppasi pimeästi Suomen Ilotulituksen tuotteita, vaikka ostajalla ei ollut vaadittavia lupia. Myyjä oli Suomen Ilotulituksen asiakas, mutta muuten Suomen Ilotulituksella ei kantelijan mukaan ollut mitään osaa kyseenalaisessa räjähdekaupassa. Kantelija kirjoittaa, että Suomen Ilotulitus ei ollut myynyt eikä toimittanut jutussa mainitulle myyjäyritykselle ilotulitteita vuoden 2011 aikana. Kun ilotulitteita myytiin kyseiselle yritykselle uudeksivuodeksi 2010, yrityksen järjestämästä ilotulitusnäytöksestä tehtiin asianmukaiset ilmoitukset. Jutun kuvassa olevassa laatikossa näkyivät Tähtiraketti Oy:n (nykyisin Suomen Ilotulitus Oy) ja kantelijan nimet. Kantelijan mukaan Suomen Ilotulitus noudattaa lakia ja säännöksiä ilotulitteiden myynnissä ja luovutuksessa. Jälleenmyyjät ja asiakkaat vastaavat omalta osaltaan, että he käyttävät ilotulitteita ilmoitustensa mukaisesti. Kantelija katsoo, että peiteostossa kiinni jääneen yrityksen toiminta ei voi olla Suomen Ilotulituksen vastuulla. Kantelija sai toimittajalta sähköpostitse seuraavat kysymykset: ?Onko näytösampujille tai muille tahoille myyty pimeästi ammatti-ilotulitteita Suomen Ilotukitus Oy:stä tai Tähtiraketista? Miten on mahdollista, että yrityksesi maahan- * Tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja uskottavuuden kannalta on tärkeää, että toimittaja jäävää itsensä tai toimituksen johto huolehtii jääväämisestä, kun journalistilla on läheinen suhde juttuun liittyvään henkilöön. tuomia ammatti-ilotulitteita on pimeillä markkinoilla?? Vastausaikaa annettiin kaksi tuntia. Voidaanko tällaiset kysymykset, jotka on lähetetty vastattaviksi ilman taustoittavaa tietoa asiayhteydestä, katsoa riittäväksi tilaisuudeksi oman näkemyksen esittämiseksi samassa yhteydessä, kantelija kysyy. Hän täydensi kanteluaan lähettämällä neuvostolle sähköpostiviestejä, joissa toimittaja pyytää yhteydenottoa ja sen jälkeen esittää kysymyksensä kantelijalle. Sähköpostitse sovittiin myös uuden haastattelun tekemisestä sen jälkeen, kun Aamulehti oli julkaissut nyt kantelun kohteena olevat uutiset. Kantelijaa haastateltiin Aamulehden tiloissa, mutta hän kertoo poistuneensa paikalta noin tunnin kuluttua haastattelun alkamisesta, koska samat kysymykset ?toistuivat toistumistaan?. Kantelija uskoo, että jutussa lähteenä käytetty Suomen Ilotulitus Oy:n entinen työntekijä, jonka nimeä ei kerrot tu, on kantelijan kiristysyrityksestä tuomion saanut Suomen Ilotulitus Oy:n entinen työntekijä. Kantelijan mukaan Suomen Ilotulituksella on vain yksi extyöntekijä. Kyseinen henkilö on naimisissa jutun kirjoittaneen toimittajan sisaren kanssa. Kantelija pitää mahdollisena, että lähde on toiminut vahingoittamistarkoituksessa ja pyrkinyt vaikuttamaan journalistin työhön. Sukulaissuhteen vuoksi kantelija epäilee, että toimittajalla itselläänkin on voinut olla vahingoittamistarkoitus. Suomen Ilotulitus on kantelijan mukaan jo kärsinyt merkittäviä taloudellisia tappioita yrityksen entisen työntekijän tekemien tutkintapyyntöjen vuoksi, vaikka ne sittemmin ovat osoittautuneet aiheettomiksi. Kantelijan mukaan toimittaja kielsi kysyttäessä Suomen Ilotulitus Oy:lle olleensa tietoinen yrityksen entisen työntekijän saamasta kiristystuomiosta. Käräjäoikeuden postitusluettelon mukaan tuomiopäätös on kuitenkin lähetetty toimittajalle samaan aikaan kuin oikeusjutun osapuolille. Jutussa ei kantelijan mielestä avattu, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu. Aamulehti ei huomioinut Suomen Ilotulituksen tiedotetta, joka lähetettiin uutisen julkaisemisen jälkeen. Sen sijaan yrityksen ?äärimmilleen lyhennetty? kannanotto julkaistiin lehden verkkosivulla, mutta sen huomioarvo oli kantelijan mielestä huomattavasti alkuperäistä uutisointia vähäisempi. Vastaukset: 17.1.2012 ja 10.6.2012 Vastaaja: Aamulehti Päätoimittaja Jouko Jokinen pitää uutisen aihetta yhteiskunnallisesti merkittävänä. Hän kirjoittaa, että jutussa käsiteltiin erittäin tehokkaiden, siviilirä- jähteitä vastaavien ammatti-ilotulitteiden pimeää kauppaa. Niiden myynti on erittäin tarkkaan valvottua. Uutisen julkaisemisen jälkeen Turvatekniikan keskus Tukes ilmoitti vaativansa myös Suomen Ilotulitukselta selvityksen liittyen ammatti-ilotulitteisiin. Pirkanmaan poliisi aloitti uutisen perusteella omaaloitteisesti esitutkinnan nimikkeellä räjähderikos. Lehti oli saanut vihjeitä pimeillä markkinoilla tarjottavista ammatti-ilotulitteista. Jutun tekemisessä käytettiin poikkeuksellisia tiedonhankintamenetelmiä, koska pimeää kauppaa on käytännössä mahdoton todentaa muuten kuin koeostolla. Tiedonhankintamenetelmistä kerrottiin myös lukijoille. Päätoimittajan mukaan juttua on edeltänyt pitkä prosessi, johon saatiin tietoa poliisin kertomasta vuoden 2011 alussa. Jutun tehneellä toimittajalla on tuolta ajankohdalta tallella dokumentti, jossa poliisin edustaja kertoi luottamuksellisesti selvittävänsä erääseen ilotulitusalan toimijaan liittyvää epäilyä pimeästä myyntipisteestä. Asiaa selvitettiin jo tuolloin, mutta näyttöä jutun kirjoittamista varten ei ollut riittävästi. Sitä löytyi vasta syksyllä 2011 ammattituotteiden koeostoissa, jotka tehtiin kahteen eri yritykseen. Toisessa niistä pimeä kauppa tyrmättiin heti aluksi. Valeostotilanne olisi Jokisen mukaan päätynyt kaupan tekemiseen. Ostettavaksi tarkoitetut ammatti-ilotulitteet olivat Tähtiraketti Oy:n pakkauksissa, joita Suomen Ilotulitus Oy edelleen käyttää. Jokisen toteaa, että lähteen suojeleminen on äärimmäisen tärkeää. Hän kuitenkin kertoo lähteestä sen verran, että kysymyksessä ei ole henkilö, jota kantelija lähteeksi arvelee. Lähteellä ei ole vireillä oikeusprosesseja kantelijan tai hänen omistamansa yrityksen kanssa. Kantelijan omistama Tähtiraketti Oy perustettiin 1992, ja se yhdistyi Suomen Ilotulitus Oy:öön 2010. Yrityksillä on lukuisia entisiä työntekijöitä. Lähde kertoi toimittajalle nähneensä pimeää myyntiä harjoittaneen yhtiön ostavan useana vuonna tavaraa Tähtiraketin toimipisteestä. Hänen henkilöllisyytensä oli päätoimittajan tiedossa jo ennen jutun julkaisemista. Lähteen luotattavuutta arvioitiin useilla tavoilla. Hän tuntee alan tuotteet erittäin hyvin ja pystyi kertomaan riittävästi yksityiskohtaista tietoa muun muassa ostotilanteesta ja siinä mukana olleista henkilöistä. Lisäksi toimitus sai tukea kertomukselle toisesta lähteestä, joka ei myöskään ollut kantelijan mainitsema henkilö. Jokinen kirjoittaa, että kantelijan mainitsemalla oikeusprosessilla ei ole mitään tekemistä jutun kanssa. Lisäsel- vityksessään hän painottaa, ettei toimittaja kieltänyt tietävänsä lankonsa saamasta kiristystuomiosta ja saaneensa tuomiota luettavakseen. Päätoimittaja oli itse paikalla, kun kantelija ja toimittaja keskustelivat kiristystuomiosta Aamulehden tiloissa. Aamulehden päällikkötasolla on jo pitkään ollut tieto toimittajan ja Suomen Ilotulituksen entisen työntekijän välisestä perhesuhteesta. Sama tieto on ollut myös Suomen Ilotulitus Oy:lläkin ainakin vuodesta 2008 lähtien, koska sinä vuonna samainen toimittaja haastatteli Suomen Ilotulituksen silloista toimitusjohtajaa ja nykyistä hallituksen varajäsentä. Aamulehti yritti tavoittaa kantelijaa toistuvasti tuloksetta ennen uutisen julkaisemista. Myös kantelijan sihteerille jätettiin soittopyyntö. Lopulta kantelijalle lähetettiin sihteerin välityksellä sähköpostikysymykset, joihin hän halusi vastata. Vastaamisaikaa oli kolme tuntia. Vastattuaan kysymyksiin kantelija ilmoitti palaavansa myöhemmin illalla asiaan, mutta mitään yhteydenottoa ei tullut, joten uutinen julkaistiin. Jokinen katsoo, että kantelija on saanut vastata toimittajan kysymyksiin hyvän journalistisen tavan mukaisesti ja hänen kommenttinsa on julkaistu uutisen yhteydessä. Kantelijan julkisuuteen toimittamassa tiedotteessa oli Jokisen mukaan useita asiavirheitä. Siinä esimerkiksi väitettiin, että tapaukseen liittyen ?ei ole tehty ilmoitusta räjähderikoksen epäilystä eikä asia anna syytä tutkinnan käynnistämiseen?. Tosiasiassa poliisi oli käynnistänyt asiasta esitutkinnan. Kantelijalle tarjottiin tilaisuutta vastata jutussa avoimiksi jääneisiin kysymyksiin haastattelussa, joka olisi tehty Aamulehden tiloissa. Hänelle toimitettiin sovitusti ennalta kysymykset ja pyynnöt asiakirjoista, joilla ilotulitteiden laillinen tuoteluovutus olisi voitu todentaa. Kantelija ei kuitenkaan esittänyt tapaamisessa pyydettyjä dokumentteja ja poistui lopulta paikalta kesken haastattelun. Toimituksella on hallussaan sekä sähköposteja että ääninauha, jotka todistavat ennen haastattelua esitetyistä asiakirjapyynnöistä. Aamulehti julkaisi sekä printtilehdessä että verkossa kantelijan näkemyksen uutisesta. Tekstin sisältöön liittyen käytiin kirjeenvaihtoa. Vuorokausi ennen tekstin julkaisemista kantelija halusi vielä tarkentaa sanamuotoja, joten julkaisemista oli pakko siirtää. Jokisen mielestä kirjoitusta käsiteltiin hyvässä yhteisymmärryksessä ja perusteellisesti. Ratkaisu Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuo- ?Tätä mukia ei osta kukaan? Matti Apunen puhuu ja provosoi, koska hänellä on sananvapaus. Kaikkialla näin ei ole. Matti Apunen lainasi huulensa Vikesin sananvapauskampanjalle, koska sananvapaus kuuluu kaikille huulille. Osta Apus-muki ennen kuin ne loppuvat! Tsekkaa myös muut sananvapauden puolustajat: www.vikes.fi 13? kpl 20 SuomenLehdistö 12/12 lisille (JO 2). Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan (JO 4). Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu (JO 14). Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään (JO 17). Aamulehti julkaisi sekä printtilehdessä että verkkosivuillaan uutisia, joiden kärki kohdistui Suomen Ilotulitus Oy:öön. Ensimmäisen uutisen otsikko kuului ?Ilotuliteyritys sotkeutunut likaiseen räjähdemyyntiin?. Jutussa kerrottiin Aamulehden järjestämästä valeostosta, jota ei kuitenkaan viety loppuun asti. Kauppaa hierottaessa ostajalle tarjottiin pommiin riittävä määrä räjähteitä. Räjähteitä kauppasi Räjäytyskaksikko Oy:n johtohenkilö, mutta ne oli pakattu tukkuliike Tähtiraketti Oy:n laatikoihin, jotka myös näkyivät uutisen yhteydessä julkaistussa valokuvassa. Kuvista erotti myös kantelijan nimen ja hänen yhteystietonsa. Tekstissä kerrottiin jälkien johtavan Suomen suurimpaan alan yritykseen Suomen Ilotulitus Oy:öön, johon Tähtiraketti oli aikaisemmin yhdistynyt. Jutun mukaan useat Aamulehden nimettömät lähteet kuvailivat kantelijan toimintatapoja erikoisiksi. Yksi ex-työntekijä oli kertonut nähneensä, että Räjäytyskaksikko Oy:lle oli myyty sittemmin jälleenmyyntiin päätynyttä tavaraa käteisellä ja että Tähtiraketin näytösampujille oli myyty ?pakettiautot täyteen ammatti-ilotulitteita johtajan käskystä?. Ilotulitteiden turvallisuutta valvovan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin edustaja puolestaan sanoi mahdollisten väärinkäytöksien olevan poliisiasia. Kantelija sai omassa kainalojutussa vastata toimittajan kahteen kysymykseen. Hän kielsi tietävänsä mitään Tähtiraketin tai Suomen Ilotulituksen tuotteiden myynnistä pimeillä markkinoilla. Uutisen nettiversiosta kantelijan vastaukset oli jätetty pois. Myöhemmin samana päivänä Aamulehden verkkosivuilla julkaistiin uutiset ?Tukes vaatii selvityksiä Suomen
• Ilotulitus Oy:ltä? ja ?Poliisi aloittaa esitutkinnan pimeästä ilotulitekaupasta?. Niissä kerrottiin, että viranomaiset olivat päättäneet aloittaa omat selvityksensä Aamulehden uutisen perusteella. Poliisi käynnisti jutun mukaan esitutkinnan nimikkeellä räjähderikos. Poliisi ei jutussa sanonut, että tutkinta kohdistuisi Suomen Ilotulitus Oy:öön. Aamulehti julkaisi netissä 27.10. ja printissä 28.10.2011 kantelijan kirjoituksen, joka oli otsikoitu ?Kommentti: Suomen Ilotulitusta ei syytetä rikoksesta?. Räjähteiden luvaton myynti on yhteiskunnallisesti merkittävä asia, josta kertomiseen Aamulehdellä oli painavia perusteita. Viranomainen päätyi tekemään Aamulehden jutun perusteella jatkoselvityksiä Suomen Ilotulitus Oy:n toiminnasta. Lehden kuvaus kaupanteosta ja myyntiin tarjotusta räjähdeerästä ei sisältänyt virheitä. Suomen Ilotulitus Oy:n ei väitetty osallistuneen pimeään kaupankäyntiin, mutta sen roolia painotettiin jutussa enemmän kuin itse pimeään kaupankäyntiin osallistuneen yrityksen. Neuvosto korostaa, että toimituksella oli oikeus valita näkökulmansa semminkin, kun kyseessä on ilotulitteiden suurin tukkukauppias ja yhtiön tuotteita oli aiemmin asetettu väliaikaiseen myyntikieltoon. Jutun painotusten perusteella herää kuitenkin kysymys toimittajan motiiveista hänen perhesuhteittensa takia. Toimitus otti yhteyttä kantelijaan asianmukaisesti ja antoi hänelle mahdollisuuden omien kommenttien esittämiseen samassa yhteydessä kriittisten tietojen julkaisemisen kanssa. Kantelija sai tietää toimittajan hänelle lähettämien kysymysten perusteella, että Suomen Ilotulituksen tuotteita oli päätynyt pimeille markkinoille. Kantelija vastasi toimitukselle lyhyesti sähköpostitse ja päätti viestinsä toteamalla ?palataan myöhemmin asiaan?. Sähköpostikirjeenvaihdon perusteella kantelija tiesi, mihin mennessä toimituksessa odotettiin hänen vastaustaan, mutta hän ei enää ottanut yhteyttä toimitukseen. Toimitus myös tarjosi kantelijalle mahdollisuuden tulla kuulluksi jälkikäteen. Kun kantelija poistui kesken haastattelun, lehti julkaisi hänen oman kannanottonsa olennaisen sisällön. Siinä täsmennettiin, että Suomen Ilotulitusta ei syytetä rikoksesta. Kantelussa esitetty väite, että vain yksi entinen työntekijä olisi voinut toimia lähteenä, ei neuvoston mielestä ole uskottava. Lehti myös valotti yleisölle asiallisesti poikkeuksellista tiedonhankintatapaansa ja kertoi nimettömän lähteen taustoista. Päätoimittajan neuvostolle antama selvitys osoittaa, että toimitus on arvioinut riittävän huolellisesti lähteittensä luotettavuuden. Tämä tieto olisi ollut suotavaa kertoa myös yleisölle. Näin se olisi voinut vielä paremmin arvioida lähteen luotettavuutta. Toimittaja on juttua kirjoittaessaan tiennyt, että hänen lankonsa, Suomen Ilotulituksen entinen työntekijä, on tuomittu yrityksestä kiristää kantelijaa. Aamulehden uutisen julkaisuajankohtana oikeusprosessi oli kesken, sillä tuomittu valitti päätöksestä hovioikeuteen. Tuomion saanut henkilö on myös syyttänyt kantelijaa työsyrjinnästä. Asia oli vireillä Aamulehden jutun julkaisun aikaan, mutta viranomainen on sittemmin todennut, ettei syrjimistä tapahtunut. Neuvostolla ei ole näyttöä siitä, että toimittajan lanko olisi vaikuttanut Aamulehden jutun sisältöön. Perheside on kuitenkin niin läheinen, että se on omiaan herättämään kysymyksiä Aamulehden jutun painotuksista. Tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja uskottavuuden kannalta on tärkeää, että toimittaja jäävää itsensä tai toimituksen johto huolehtii jääväämisestä, kun journalistilla on läheinen suhde juttuun liittyvään henkilöön. Tässä tapauksessa näin ei menetelty, vaikka toimittajan lanko ja kantelija olivat osapuolina riitaoikeudenkäynnissä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. > 4755A/SL/11 * Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös samanaikaista kuulemista ja toisen julkaisemien tietojen lainaamista koskevassa asiassa. Uutisessa lainattiin Aamulehden julkaisemia tietoja ammatti-ilotulitteiden pimeästä kaupasta. Kantelija joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, mutta häntä ei kuultu samanaikaisesti. Päätoimittaja ei myöskään myöntänyt hänelle oikeutta omaan kannanottoon. Kantelu: 30.11.2011 Kantelija: Kalervo Kaarre Ilta-Sanomissa julkaistiin 19.10.2011 STT:n laatima uutinen, jonka otsikko kuului ?AL: valokuva käräytti suomalaisen rakettifirman?. Jutun ingressissä väitettiin, että yhtiö oli sekaantunut laittomaan räjähdekauppaan. Otsikointi viittaa kantelijan mielestä siihen, että Suomen Ilotulitus Oy olisi jopa todettu osalliseksi laittomaan ilotulitemyyntiin. Kantelija on Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtaja, joka myös mainittiin uutisessa nimeltä. Ilta-Sanomien juttu perustui Aamulehdessä aikaisemmin julkaistuun uutiseen, jossa kerrottiin Aamulehden järjestämästä ammatti-ilotulitteiden valeostoyrityksestä. Kaupassa tarjottiin Suomen Ilotulitukseen sittemmin sulautuneen Tähtiraketti Oy:n tuotteita ilman vaadittavia lupia. Suomen Ilotulitus ei ollut osallinen pimeässä kaupanteossa, mutta Aamulehden julkaisemassa kuvassa näkyi kaupan olleita ilotulitteita, joiden pakkauslaatikoihin oli painettu Tähtiraketti Oy:n ja kantelijan nimet ja yhteystiedot. Aamulehden peiteostoyrityksessä ei missään vaiheessa asioitu Suomen Ilotulitus Oy:n tai sen henkilökunnan, vaan sellaisen yhtiön kanssa, jolle Suomen Ilotulitus oli myynyt ilotulitteita viimeksi vuonna 2010. Ilotulituksesta, jonka asiakas toteutti Suomen Ilotulitus Oy:ltä ostamillaan tuotteilla, oli tehty asianmukaiset ilmoitukset vaadituissa aikatauluissa. Kantelijan mukaan Suomen Ilotulitus ei missään vaiheessa ollut osallisena väitettyyn laittoman ilotulitemyynnin yritykseen. Ilta-Sanomien jutussa kuitenkin mainittiin vain yksi yritys, Suomen Ilotulitus Oy, vaikka se ei voi olla vastuussa asiakkaansa toimista. Kantelijan mielestä jutusta välittyy virheellinen käsitys yrityksen osallisuudesta tapahtumiin, joihin se ei millään muotoa osallistunut. Suomen Ilotulitus mainittiin asiayhteydessä, joka liittyy täysin toisen yhtiön toimintaan. Räväkälle otsikolle ei löytynyt jutun sisällöstä katetta. Kantelija katsoo, että uutisen antama virheellinen kokonaiskuva vaikut- Ehdota vuoden 2012 parasta journalistia, juttua tai journalistista tekoa. Palkintolautakunta valitsee ehdotusten joukosta kolmeen palkintoluokkaan kolme voittajaehdokasta, jotka ovat edistäneet hyvää journalismia Suomessa vuoden 2012 aikana. Yleisö saa valita oman suosikkinsa yhdeksän loppusuoralle päässeen ehdokkaan joukosta. Äänestys alkaa netissä ja Facebookissa 15.2.2013. EHDOTA palkinnon saajaa viimeistään 31.12.2012 osoitteessa suurijournalistipalkinto.fi. Palkinnot jaetaan suorassa lähetyksessä MTV3-kanavalla keskiviikkona 20.3.2013 kello 20 alkaen. Patricia Seppälän säätiö ilmoittaa haettavaksi vuoden 2013 ???????? kuvajournalismin, lehtikuvauksen ja muun dokumentoivan ja raportoivan valokuvauksen edistämiseen. Apurahoja voi hakea ? alan tutkimukseen ja työhön, jolla alaa kehitetään ? alan opetukseen ja opiskeluun ? alan projekteihin, esimerkiksi kirjoihin ja näyttelyihin ???????????? ??????????????? intensiivikurssi 6.?8.5.2013 Helsingissä toimituksen ja kirjapainon ammattilaisille sekä kuvajournalismin opiskelijoille. Säätiö kustantaa kurssin seitsemälle osanottajalle. Kurssin johtaa Timo Kirves. Hakemukset tehdään ja vastaanotetaan sähköisesti osoitteessa www.patriciaseppalansaatio.? Hakuaika päättyy 25.1.2012 klo 15.00. ???????? ???????? ??????????????????????? Ensi vuonna myönnetään viides säätiön perustajan Patricia Seppälän nimeä kantava kuvajournalistipalkinto. 15 000 ? suuruinen palkinto myönnetään joka toinen vuosi. Palkinnon voi saada henkilö, työryhmä tai yhteisö merkittävästä pitkäaikaisesta tai uutta luovasta työstä, toiminnasta tai saavutuksista kuvajournalismin alalla. Vapaamuotoisia ehdotuksia voivat esittää yksityishenkilöt ja yhteisöt. Ehdotusten on oltava perillä 25.1.2013. ???????? ???????? ?????? Annankatu 25 A 57, 00100 Helsinki Toimisto 044 586 6144 www.patriciaseppalansaatio.? toimisto@patriciaseppalansaatio.? SuomenLehdistö 12/12 21
• taa myös tarkoitushakuiselta muun muassa uutisotsikoiden asettelun vuoksi. Ilta-Sanomat ei tarkistanut Aamulehden uutisen tietoja. Lisäksi Aamulehden jutun tietoja lainattiin vain osittain, jolloin virheellinen tieto vääristyi entisestään. Tietolähteisiin ei kantelijan mukaan suhtauduttu kriittisesti, vaan Aamulehden ja STT:n uutiset toistettiin sensaatiohakuiseen tyyliin yksinkertaistaen. Kantelijan mukaan Ilta-Sanomat ei myöskään korjannut julkaisemaansa olennaista virhettä, vaikka Suomen Ilotulitus lähetti toimitukseen tiedotteen uutisen julkaisun jälkeen. Erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuneelle yritykselle ja sen toimitusjohtajalle ei myöskään varattu tilaisuutta esittää näkemyksiään samassa yhteydessä. Vastaus: 23.1.2012 Vastaaja: Ilta-Sanomat Päätoimittaja Tapio Sadeoja kirjoittaa, että lehden julkaisema STT:n uutinen pohjautui Aamulehden uutiseen, joka oli otsikoitu ?Tukes vaatii selvityksiä Suomen Ilotulitus Oy:ltä?. Kyseinen yritys on Sadeojan mukaan Suomen ilotulitemarkkinoiden paitsi todennäköisesti tunnetuin toimija myös suurin ilotulitteiden maahantuoja ja tukkukauppias. Ilta-Sanomien julkaisemassa STT:n jutussa käsiteltiin yhtiön mahdollista osallisuutta laittomaan räjähdekauppaan. Lisäksi siinä informoitiin lukijoita kaupatun räjähde-erän vaarallisuudesta ja ammatti-ilotulitteiden käytölle asetetuista rajoituksista. Uutisen otsikko kertoi päätoimittajan mielestä samasta asiasta kuin juttukin, eli Aamulehden saamasta ilotuliteräjähdelaatikon valokuvasta ja laatikkoon painetuista tiedoista. Otsikko ei tarkoittanut, että mitään rakettifirmaa olisi todettu syylliseksi laittomaan kauppaan. Sadeoja viittaa neuvoston linjaukseen, jonka mukaan toimituksella on oikeus valita näkökulmansa ja julkaista kärjekkäitäkin otsikoita, kunhan teksti on laadittu neutraalisti eikä siinä ole virheitä. Ilta-Sanomien uutisessa oli kysymys merkittävästä ilotulitealaa koskevasta asiasta, josta lehdellä oli päätoimittajan mielestä velvollisuus tiedottaa lukijoilleen. Sadeojan mukaan Ilta-Sanomat raportoi asiasta puhtaasti valokuvan perusteella, eikä kantelijakaan kiistä kuvan autenttisuutta. Tällä perusteella jutussa ei ollut sellaista olennaista tai muuta virhettä, joka lehden olisi pitänyt korjata. Kantelussa ei myöskään yksilöidä virhettä, joka olisi Suomen Ilotulitus Oy:n tiedotteen perusteella pitänyt korjata. Ratkaisu Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin ? myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO 10). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). ? [? ?] Kun verkossa julkaistaan toisen työtä sisältävä juttu, siihen pitää lähdemaininnan lisäksi mahdollisuuksien mukaan liittää linkki alkuperäiseen lähteeseen. [? ?] Myös lähdejutussa haastateltujen henkilöiden kannalta on reilua, että alkuperäiset lausumat ja kommentit ovat lukijoiden tarkistettavissa. [? ?]? (Periaatelausuma lainaamisesta) Ilta-Sanomien julkaisemassa STT:n uutisessa kerrottiin, että Suomessa kaupataan pimeästi ammatti-ilotulitteita. Alkuperäinen tieto oli peräisin Aamulehden uutisesta. Ilta-Sanomien jutussa mainittiin yksi ainoa yritys, Suomen Ilotulitus Oy. Sen kerrottiin ?kärähtäneen? ja ?sekaantuneen laittomaan räjähdekauppaan?. Räjähteiden mahdollisella laittomalla myynnillä on yhteiskunnallista merkitystä, joten Ilta-Sanomien oli perusteltua kertoa tähän liittyvistä epäilyistä. Jutun leipätekstissä kerrottiin totuudenmukaisesti, että pimeästi tarjotut ammatti-ilotulitteet oli pakattu Suomen Ilotulitus Oy:öön sittemmin sulautuneen Tähtiraketti Oy:n laatikoihin. Poliisi oli valeostosta alun perin kertoneen Aamulehden mukaan alkanut selvittää asiaa nimikkeellä räjähderikos. Aamulehden jutussa ei sanottu, että tutkinta kohdistuisi Suomen Ilotulitus Oy:öön. Ilta-Sanomien otsikko ja ingressi kuitenkin kertoivat, että Suomen Ilotulitus Oy oli sekaantunut laittomaan räjähdekauppaan. Ilta-Sanomat ei referoinut Aamulehden uutisen osaa, jossa kantelija kielsi tietävänsä pimeistä kaupoista. Ilta-Sanomissa ei myöskään julkaistu linkkiä Aamulehden juttuun, vaikka neuvoston periaatelausuma lainaamisesta sitä edellyttää. Jos linkki olisi julkaistu, Ilta-Sanomien lukijat olisivat voineet saada asiasta totuudenmukaisemman kuvan. Rikollisuuteen viittaavan vakavan väitteen esittäminen saattoi kantelijan ja hänen edustamansa yrityksen erittäin kielteiseen julkisuuteen. Tästä syystä kantelijalle syntyi oikeus kertoa oma näkemyksensä samassa yhteydes- sä. Lehti ei kuitenkaan kuullut kantelijaa. Kantelija puolestaan olisi voinut lähettää toimitukselle yksilöidyn korjauspyynnön tai oman kannanottonsa. Tämän asemesta hän lähetti Ilta-Sanomille Suomen Ilotulitus Oy:n laatiman tiedotteen, jota sen ingressissä luonnehdittiin myös vastineeksi. Tiedotteessa pyydettiin virheellisten tietojen oikaisemista Aamulehdessä sekä muissa tiedotusvälineissä, jotka olivat julkaisseet uutisia Aamulehden jutun perusteella. Tiedotteessa todettiin, että Suomen Ilotulitus Oy:n rooli tapahtuneessa on ?rajoittunut ilotulitteiden täysin asianmukaiseen myyntiin ja toimitukseen?. Tiedote ei ollut neuvoston mielestä sellaisenaan julkaisukelpoinen omana kannanottona, johon kantelijalle oli syntynyt oikeus erittäin kielteisen julkisuuden takia. Siksi toimituksen olisi pitänyt neuvotella kantelijan kanssa tiedotteen saattamisesta julkaisukelpoiseksi. Tämän velvoitteen Ilta-Sanomat löi laimin. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. > 4755B/SL/11 Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös otsikkoa ja totuudenmukaista tiedonvälitystä koskevassa asiassa. Nettijutun otsikko roskaruuan tyhmistävästä vaikutuksesta oli yksioikoinen ja kärjistetty. Jutussa käsitellyn tutkimuksen syy-seuraussuhteet kuitenkin tarkentuivat uutisessa. Kantelu: 23.12.2011 Kantelija: Dennis Nyholm Kantelu kohdistuu 23.12.2011 Ilta-Sanomissa julkaistuun juttuun ja sen otsikkoon ?Tällainen ruoka tekee lapsesta tyhmän?. Journalistin ohjeiden kohdan 8 mukaan ?Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen?. Artikkelin otsikossa sanotaan selkeästi "Tällainen ruoka tekee lapsesta tyhmän". Kantelun mukaan artikkelissa itsessään kuitenkin myöhemmin kumotaan tämä väite. Tällaista voidaan tuskin sanoa totuudenmukaiseksi tiedonvälitykseksi. Journalistin ohjeiden kohdan 15 mukaan ?Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate?. Tämäkään ei kantelun mukaan toteudu, koska artikkelin sisältö kumoaa otsikon täydellisesti. Vastaus: 23.1.2012 Vastaaja: Ilta-Sanomat Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että Ilta-Sanomien julkaisemassa artikke- lissa oli kyse brittiläisten ja kanadalaisten tutkijoiden tekemistä havainnoista, joiden mukaan rasvainen, prosessoitu ruoka vaikuttaa vahingollisesti kolmivuotiaiden aivoihin, mm. alentaen älykkyysosamäärää. Tutkimuksessa oli havaittu, että lapsilla, jotka jo kolmivuotiaina söivät roskaruokaa, oli 8,5vuotiaina ikätovereitaan alhaisempi älykkyysosamäärä. Tutkimus oli osoittanut, että vastaavaa ei ollut havaittavissa enää myöhemmin, 4?7-vuotiaiden lasten kohdalla. Artikkelin ingressissä todetaan, että ?Uuden tutkimuksen mukaan tämä ruoka on vahingollista lapsen kognitiivisille kyvyille, ja voi vahingoittaa aivoja yhtä paljon kuin muutakin kehoa?. Sekä artikkelin otsikolle että ingressille löytyy päätoimittajan mukaan sisällöstä kate. Artikkelissa esitetään tutkimuksen tulos; kolmivuotiaiden lasten syömä rasvainen roskaruoka vaikuttaa alentavasti älykkyysosamäärään. Artikkelissa on totuudenmukaisen tiedonvälityksen nimissä tuotu esiin myös muita lasten kehitykseen mahdollisesti vaikuttavia näkökohtia. Tutkimuksen tekijöiden mukaan on mahdollista, että roskaruokaa lapsilleen syöttävät vanhemmat eivät kommunikoi lastensa kanssa ruokailun yhteydessä yhtä paljon kuin terveellistä ruokaa suosivat vanhemmat, ja tämä vaikuttaa myös lasten kognitiivisten taitojen kehitykseen. Artikkelissa ei edellä esitetyn perusteella kumota otsikossa tai ingressissä esitettyä, vaan päinvastoin esitetään niille perustelut. Artikkelissa on Sadeojan mukaan mahdollisimman kattavasti välitetty tietoa tutkimuksesta ja sen tuloksista sekä niiden pohjalta syntyneistä pohdinnoista. Julkisen sanan neuvoston aiemmasta ratkaisukäytännöstä ilmenee, että olennaista on, että otsikoinnin tiedot pitävät paikkansa ja niille löytyy kate sisällöstä. Otsikossa ei päätoimittajan mukaan ole aina mahdollista esittää kaikkia näkökulmia, vaan olennaista on, että asiakokonaisuus selviää artikkelista. Koska kantelun kohteena olevassa artikkelissa edellä mainittu toteutuu, Sadeoja pitää kantelua aiheettomana. Ratkaisu Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Ilta-Sanomat julkaisi nettisivuillaan 23.12.2011 jutun, jossa oli seuraava otsikko: ?Tällainen ruoka tekee lapsesta tyhmän?. Otsikon alla oli valokuva perunalastuista. Jutun mukaan ?Brittiläiset ja kanadalaiset tutkijat löysivät todisteita siitä, että rasvainen ja sokeroi- tu ruoka alentaa lapsen älykkyysosamäärää?. Myöhemmin tekstissä tutkijat huomauttavat, että älykkyysosamäärien erot olivat hyvin pieniä. Tutkimuksessa ei myöskään todistettu selkeää syy-seuraussuhdetta. Tutkijat korostavat myös, että roskaruoan lisäksi erilainen kasvatustapa voi olla syynä alempaan älykkyysosamäärään. Jutun mukaan voi esimerkiksi olla, että roskaruokaa lapsilleen syöttävät vanhemmat eivät kommunikoi lapsen kanssa ruokailun yhteydessä. Ilta-Sanomien mukaan tietynikäisten lasten älykkyysosamäärän aleneminen voi johtua roskaruuasta, mutta jutussa esitellään myös muita vaihtoehtoja ja kerrotaan, että erot ovat hyvin pieniä. Otsikko kärjistää jutussa siteeratun tutkimuksen tuloksia, mutta ei ole kuitenkaan harhaanjohtava. Otsikossa ei tarvitse kattavasti kertoa koko jutun sisältöä, vaan yksi sen tehtävistä on houkutella ihmiset lukemaan. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4779/SL/11 Savon Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti saattoi mainita yritysjohtajan nimen rikosuutisessa hänen yhteiskunnallisen asemansa ja tuomioon johtaneiden tekojen poikkeuksellisen laadun ja määrän perusteella. Kantelu: 6.1.2012 Kantelija: N.N. ja XX. Oy Kantelu kohdistuu Savon Sanomissa 15. ja 29.10. sekä 8.11.2011 julkaistuihin uutisiin ?Ehdollista ex-puolison ja hänen tuttujensa häirinnästä ? mies tuomittiin kaikkiaan 51 rikoksesta?, ?Johtajan käräjäkierre jatkuu ? uhkaili haastemiestä ja poliiseja? sekä ?Toimitusjohtajalle yli 3 000 euron sakot?. Kantelijoina ovat jutuissa mainittu toimitusjohtaja ja hänen johtamansa yritys. Kantelut kohdistuvat siihen, onko Savon Sanomat rikkonut hyvää journalistista tapaa julkaisemalla toimitusjohtajan nimen ja de facto alueellisesti tunnistettavalla tavalla liittänyt työpaikan ja yrityksen rikosuutiseen. Vaikka yritystä ei ole mainittu nimeltä uutisessa, se on kantelijan mukaan selkeästi tunnistettavissa. Kantelun mukaan toimitusjohtaja ei ole kotipaikkakunnallaan eikä Savon Sanomien levikkialueella julkisuuden henkilö miltään osin. Hän ei ole ollut milloinkaan mukana valtakunnallisessa tai alueellisessa poliittisessa toiminnassa. Hän ei ole myöskään julkisuuden henkilö eikä vallankäyttäjä hallinnon tai Verkontekijän työkalut Mietitkö uusia verkkotoimintoja tai kaipaatko mobiiliratkaisuja? Kysy täältä ratkaisuja ja palveluita. www.atex.com Polypoly, ylivoimaista tehokkuutta verkkojulkaisemiseen Seppo Marjamäki 040 507 8260 22 SuomenLehdistö 12/12
• elinkeinoelämän alalla. Kantelija ei ole julkisuuden henkilö alueellisesti tai valtakunnallisesti millään muullakaan elämän alueella. Kantelija kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tuomitut teot (SS 15.10.2011) ovat vahvasti hänen ja hänen lähipiirinsä perhe-elämään ja yksityisyyden piiriin liittyviä asioita. Kyse on ollut kantelijan ja hänen aviopuolisonsa riitaisen avioerotragedian eskaloitumisesta rikosoikeudelliseen prosessiin. Lähes kaikki teot ovat olleet luonteeltaan ns. asianomistajarikoksia, eikä kyse ole ollut yhteiskuntaan, sivullisiin kanssaihmisiin kohdistuvista tai kantelijan työhön tai yrityksen toimintaan liittyvistä teoista. Savon Sanomien uutisessa on 29.10.2011 julkaistu vahvennettuna kantelijan nimi, vaikka kyse on ollut vasta syytteen käsittelystä eikä tuomiosta. Kantelija arveleekin lehden logiikan lähtevän siitä, että henkilön nimen aiempi julkaiseminen oikeuttaisi nimen julkaisemiseen myös muissa uutisoinneissa. Logiikka ei ole asianmukainen, sillä hyvän journalistisen tavan rikkomisella ei voida saavuttaa oikeutta nimen julkaisemiseen myöhemmissäkään uutisoinneissa. Nimen julkaisemisen oikeutusta ja kohtuullisuutta rikosuutisoinnin yhteydessä on kantelun mukaan tarkasteltava objektiivisesti Journalistin ohjeiden ja JSN:n aiempien ratkaisujen (mm. 4474/SL/10 ja 2353/PL/96) sekä soveltuvin osin oikeuden ennakkopäätöksissä (EIT Zeitschriften-Velagsgesellschaft mbH v. Itävalta 14.11.2002 ja KKO:2005:136) esiin tuotujen kriteerien perusteella. Ainakin seuraavien kriteerien tarkastelu on kantelun mukaan välttämätöntä asiaa puntaroitaessa: 1) Onko kysymyksessä merkittävä vallankäyttäjä politiikan, hallinnon, elinkeinoelämän alueella tai onko kyse muutoin julkisuudessa tunnetusta henkilöstä? 2) Onko kysymyksessä laadultaan vakavasta tai yhteiskunnallisesti muuten merkittävästä rikoksesta? 3) Onko yhteiskunnan suojaamiseksi tai sivullisten kanssaihmisten suojelemiseksi nimen julkaiseminen ollut tarpeellista? 4) Onko tekijän nimen julkaiseminen aiheuttanut tai voinut aiheuttaa haittaa tai lisäkärsimystä rikoksen uhreille? 5) Onko nimen julkaisemiselle ollut journalistiset perusteet eli onko se antanut uutiselle jotakin lisäarvoa? Yksityisyyden ja nimen suojan lisäksi kantelun perusteina ovat myös journalistinen päätösvalta, totuudenmukainen tiedonvälitys, tietojen tarkistaminen ja lähdekritiikki. Uutisointi 15. ja 29.10.2011 ei kantelijan mielestä ollut asian- eikä totuudenmukaista. Kun asiakokonaisuus perustuu perhetragediaan eli ns. kolmiodraamaan, edellyttäisi totuudenmukainen uutisointi myös muiden osapuolten saamien tuomioiden kertomista. Savon Sanomat on kokonaan jättänyt kertomatta tuomion, jonka ex-puoliso sai kantelijan kunnianloukkauksesta. Kantelija ilmoittaa, että hänellä on erittäin vahvat syyt epäillä toimituksen ulkopuolisten tahojen olevan 29.10.2012 julkaistun uutisen takana tai vähintäänkin vaikuttaneen sen sisältöön. Hyvin suurella varmuudella Savon Sanomien tietolähde 29.10.2011 julkaistun uutisen osalta oli hänen julkinen vihamiehensä ja vastapuolensa eli ex-puolison miesystävä. Tämä oli kantelijan mukaan ainoana ulkopuolisena henkilönä läsnä käräjäoikeuden istunnossa 28.10.2011, kun kantelijan syytettä käsiteltiin. Istunnossa ei ollut läsnä toimittajia. Artikkelissa (29.10.2011) on selostettu ensin haastehakemuksen mukainen tapahtumainkuvaus. Tämän jälkeen selostetaan muutamia yksittäisiä kuvauksia salitapahtumista. Kantelijan mukaan asianmukaista ja tasapuolista olisi ollut, että syyttäjän vaatimusten lisäksi uutisessa olisi selostettu vastaajan vastaus syytteeseen ja ennen kaikkea jutun käsittelyssä esiin tulleet erityisen merkittävät seikat. Artikkeliin oli yhdistetty aiempi rikosuutinen, ja asian käsittelystä on kerrottu vain syyttäjän näkökulma. Kantelun mukaan voidaankin perustellusti väittää Savon Sanomien toimivan kantelijan julkisen vihamiehen ja vastapuolen tarkoitusperien toteuttajana. Motiivia voidaan arvailla, mutta todennäköisesti eräs asiaan vaikuttava seikka on, että kantelijan johtama yritys on siirtänyt merkittävän osan mainontaa pois Savon Sanomista muihin medioihin. Nimen ja yksityisyyden suojan lisäksi kantelu Savon Sanomissa 8.11.2011 julkaistusta jutusta ?Toimitusjohtajalle yli 3 000 euron sakot? perustuu totuudenmukaisen tiedonvälityksen vaatimukseen, joka kantelijan mielestä on erityisen korostunut, koska lehti oli aloittanut kantelijaa ja hänen yritystään kohtaan hyvin negatiivisen kampanjan. Erikoista jutussa (8.11.2011) on kantelijan mukaan se, että hänen nimensä on julkaistu sakkojutun yhteydessä. Sakkojutuissahan tuomitun nimeä ei pääsääntöisesti julkaista, jos kyse ei ole julkisuuden henkilöstä. Uutisessa kansliapäätöksestä (8.11.2011) olisi kantelun mukaan pitänyt erityisesti ottaa huomioon 29.10.2011 julkaistun varsinaisen oikeudenkäynnin lähtökohdat eli syytteen vakavuus: virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ja vaadittu ehdollinen vankeusrangaistus. Tuomion perusteluissa on nimenomaan viitattu lieventäviin asianhaaroihin, minkä vuoksi tekoa ei katsottu väkivaltaiseksi vastustamiseksi ja seuraamukseksi luettiin sakkorangaistus. Koska Savon Sanomat on julkaissut kantelijan nimen jokaisessa häntä koskevassa rikosuutisessaan useaan kertaan, olisi ollut asianmukaista kertoa tuomiosta ilmenevät ja kantelijan puolesta puhuvat ja hänen käyttäytymistään selittävät seikat totuudenmukaisesti. Lehti ei kertonut riittävän selvästi, että kantelijalla oli perusteltu syy epäillä taloa kiertänyttä poliisia julkiseksi vihamiehekseen. Vastaus: 1.2.2011 Vastaaja: Savon Sanomat Päätoimittaja Jari Tourunen vastaa, että kantelija on suuren yrityksen toimitusjohtajana ja konsernin hallituksen puheenjohtajana merkittävä elinkeinoelämän vallankäyttäjä Savon Sanomien levikkialueella ja laajemminkin. Piakkoin viisikymmentä vuotta täyttävä yritys työllistää yli sata ihmistä, sillä on toimintaa viidellä paikkakunnalla ja sen liikevaihto on kymmeniä miljoonia euroja. Tunnettuna liikemiehenä ja työllistäjänä kantelijan toimintaan kohdistuu suurempi huomioarvo kuin tavallisen kansalaisen tekemisiin. Tällä on vaikutus myös tilanteissa, joissa arvioidaan hänen yksityisyydensuojaansa suhteessa julkisuuteen. Tässä tapauksessa ei päätoimittaja Tourusen mukaan ole merkitystä sillä, kokeeko kantelija subjektiivisesti olevansa julkisuuden henkilö vai ei ? varsinkaan sen vuoksi, että hän on ollut julkisuudessa eri yhteyksissä työnsä kautta. Savon Sanomat pohti kantelijan nimen julkistamista myös siitä näkökulmasta, koituuko julkaisupäätöksestä kohtuutonta haittaa lähipiirille. Julkaisupäätös pohjautuu siihen, että yleinen merkittävyys puoltaa nimen julkistamista. Savon Sanomat päätti päätoimittajan vastauksen mukaan erittäin perusteellisen journalistisen harkinnan jälkeen julkistaa toimitusjohtajan nimen jutuissa, jotka käsittelivät oikeusprosesseja ja niihin johtaneita tapahtumia. Perusteluna nimen julkistamiselle ovat olleet muun muassa kantelijan yhteiskunnallinen asema, rikosnimikkeiden poikkeuksellisen suuri määrä, häirinnän poikkeuksellisen pitkä kesto, käräjäoikeuden tuomiossaan toteama tekojen ilmeinen suunnitelmallisuus, huomattavan ankara rangaistus ja kantelijan maksettavaksi tuomittujen kärsimyskorvausten suuri määrä. Tapahtumasarjan vakavuutta korostaa päätoimittajan mielestä lisäksi se, että kantelija on kohdistanut osan toiminnasta oikeudenhoitoon ja sitä kautta koko yhteiskuntaan. Oikeus katsoi kantelijan syyllistyneen rikokseen myös häiritsemällä asianajajaa, uhkaamalla entisen puolison työnantajaa tarkoituksena estää todistaminen oikeudessa, vastustamalla virkamiestä ja esittämällä tappouhkauksen. Huomio kiinnittyy lisäksi siihen, että osa kunnianloukkauksista tapahtui julkisesti oikeudenkäynnin yhteydessä. Kantelijan on edellä mainitut seikat sekä asemansa huomioiden täytynyt tiedostaa, että hänen nimensä julkistaminen on mahdollista. Vaikka hän ei olisi tätä etukäteen osannut arvioida, nimen julkistamisella on päätoimittaja Tourusen vastauksen mukaan yhteiskunnallista merkitystä. Yksi, vaikkakin vähäisempi, peruste nimen julkistamiselle on myös se, että Savon Sanomien levikkialueella on kymmeniä saman alan yrittäjiä, jotka olisivat perusteetta ja kohtuuttomasti voineet joutua haitallisen spekulaation kohteeksi. Päätoimittaja Tourunen korostaa, että nimen julkistaminen on journalistinen päätös. Uutisointi on ollut totuudenmukaista ja perustunut pääosin julkisiin viranomaislähteisiin eli syyteasiakirjoihin ja käräjäoikeuden ratkaisuihin. Savon Sanomat on käyttänyt uutisoinnissa normaalia journalistista päätösvaltaansa eikä kukaan ulkopuolinen taho ole vaikuttanut uutisoinnin sisältöön. Savon Sanomat tekee julkaisupäätöksensä itsenäisesti. Myöskään kantelijan yrityksen mainospanostuksilla ei ole ollut miltään osin vaikutusta uutisointiin. Ratkaisu Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen (JO 31). Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO 32). Rikoksesta tuomitun nimeä ei voida julkaista kaavamaisesti rangaistuksen ankaruuden perusteella, vaan toimittajan on harkittava sitä joka kerta erikseen. Vastakkain on asetettava se vahinko, jonka nimen julkaiseminen nimetylle, hänen perheelleen ja lähiympäristölleen tuottaa, ja se yleinen merkitys, mikä julkaisemisella on. Harkinnassa on otettava huomioon teon vaikutukset ympäristölle ja tekijän asema. Lähtökohtana neuvoston harkinnassa on myös se, että rikos ei juuri koskaan ole pelkästään yksityisasia. Savon Sanomat julkaisi kolme uutista rikosvyyhdistä. Ensimmäinen juttu kertoi käräjäoikeuden tuomiosta: noin 50 rikoksesta tuli 1 vuosi ja 2 kuukautta ehdollista vankeutta, 60 tuntia yhdyskuntapalvelua ja noin 60 000 euron kärsimyskorvaukset rikosten uhreille ja noin 24 000 euron kärsimyskorvaukset toisen uhrin avustajalle. Ensimmäisen tuomion rikosnimikkeitä olivat mm. laittomat uhkaukset, törkeät kunnianloukkaukset, pahoinpitelyt, vahingonteot sekä kotirauhan ja lähestymiskiellon rikkomiset. Toisessa jutussa kerrottiin oikeudenkäynnistä, jossa kantelijaa syytettiin virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Kolmannessa jutussa kerrottiin kansliapäätöksenä annetusta sakkotuomiosta, joka lieveni virkamiehen vastustamiseksi. Teot liittyivät puolisoiden eroon ja sen jälkeiseen vajaan kahden vuoden aikaan. Savon Sanomat kertoi uutisissaan kantelijan ammatin, kotipaikan ja nimen, joten hänen tunnistettavuudessaan ei ollut epäilyksen sijaa. Rikossarja on Julkisen sanan neuvoston mielestä huomiota herättävän laaja ja pitkä. Lisäksi poliisin eli virkamiehen vastustaminen kohdistuu tekona yhteiskuntaan. Rikoksista tuomittiin vankeusrangaistus. Tekijä joutuu maksamaan uhreille huomattavat vahingonkorvaukset. (Vertauksen vuoksi voi mainita, että tuomioistuinten säännönmukaisesti soveltaman Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksen mukaan esimerkiksi surmansa saaneen lapsen vanhemmat ovat oikeutettuja 2 000?10 000 euron korvauksiin.) Tuomittu on yrityksensä hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, joka käyttää taloudellista valtaa niin työnantajana kuin suhteissaan yritysmaailmassa ja muussa yhteiskunnassa monilla paikkakunnilla. Savon Sanomien lukijoilla oli oikeus tietää kantelijan tekemistä rikoksista ja niistä annetuista tuomioista. Kyse ei ollut yksityisasioista. Julkisen sanan neuvoston mielestä nimen paljastaminen ei tässä tapauksessa ollut kohtuutonta kantelijalle eikä hänen yritykselleen. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Savon Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4793/SL/11 Itä-Savo ja Länsi-Savo ovat Etelä-Savon tärkeimmät mediat. Lehtien sekä verkon yhteistavoittavuus on yli 140 000 lukijaa. Yhteinen maakunnallinen monimediatoimituksemme tuottaa sisältöä paperilehtien lisäksi verkkopalveluihin ja paikallisradioon. Konsernin palveluksessa on 380 henkilöä ja liikevaihto on 53,5 miljoonaa euroa. Etsimme kesäksi 2013 Itä-Savon toimitukseen Savonlinnaan ja Länsi-Savon toimitukseen Mikkeliin kesätoimittajia ja -kuvaajia Edellytämme koulutusta, kielitaitoa ja kokemusta lehtityöstä. Luonteva monimediaosaaminen, lukijalähtöisyys sekä aito kiinnostus maakuntalehtityöhön ovat välttämättömiä avuja kesätoimittajillemme. Lisäksi kuvaajilla tulee olla innostusta videokuvaamiseen. Työn hoitaminen edellyttää ajokorttia. Hakemukset 4.1.2013 mennessä työtodistuksineen ja juttu- tai kuvanäytteineen: Itä-Savo sähköpostilla: janne.tiainen@ita-savo.fi tai postitse: Itä-Savo, toimituspäällikkö Janne Tiainen, PL 101, 57101 Savonlinna Länsi-Savo sähköpostilla: pauli.potinkara@lansi-savo.fi tai postitse: Länsi-Savo, toimituspäällikkö Pauli Potinkara, PL 310, 50101 Mikkeli. Kuoreen merkintä Kesätoimittaja/-kuvaaja. Lisätietoja tehtävistä antavat: Itä-Savossa päätoimittaja Tiina Ojutkangas, puh. 044 751 7430, tiina.ojutkangas@ita-savo.fi. Länsi-Savossa päätoimittaja Tapio Honkamaa, puh. 0440 350 300, tapio.honkamaa@lansi-savo.fi. www.ita-savo.fi www.lansi-savo.fi SuomenLehdistö 12/12 23
• MUKANA LIIKKEESSÄ Turun Sanomat hakee kesäksi 2013 KESÄTOIMITTAJIA TS-Yhtymä on monipuolinen ja kansainvälinen graafisen alan yhtymäkokonaisuus. Konsernin liikevaihto on 203 miljoonaa euroa ja henkilöstön määrä n. 1400. TS-Yhtymään kuuluu Turun Sanomia kustantavan emoyhtiö TS-Yhtymä Oy:n lisäksi mm. pohjoismaiden johtava painotalo Hansaprint Oy, lomakepainamiseen erikoistunut Polytypos Oy, arkkipainotalo Newprint Oy, lehti- ja videokuvauksia tekevä Turun Tietokuva Oy, Salon Seudun Sanomia ja kahdeksaa paikallislehteä kustantava SSSkonserni, digitaaliseen markkinointiin erikoistunut Nitro Group Oy, Aamuset-kaupunkilehteä tekevä Turun Tietotarjonta Oy, Auran Aalloista sekä Radio Melodiasta vastaava Turun Paikallisradio Oy. lehden eri osastoille ja verkkotoimitukseen. Haemme myös kesäkuvaajia ja taittavia toimittajia lehden keskuspöytään. Jos omaat hyvän uutisnenän ja Sinulla on alan aiempaa kokemusta tule kesäksi Turkuun. Arvostamme sujuvaa sanankäyttöä, aloitteellisuutta, omia ideoita ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Turun Sanomien levikkialueen, lounaisen Suomen tuntemus ei ole pahitteeksi. Mediatalo ESA on Päijät-Hämeen johtava mediayhtiö, joka on erikoistunut painettujen ja digitaalisten sisältöjen sekä mediapalveluiden tuottamiseen. Mediaperheeseen sisältyvät sanomalehdet Etelä-Suomen Sanomat ja Itä-Häme, verkkopalvelu ESS.fi, Radio Voima, kaupunkilehdet Uusi Lahti, Hollolan Sanomat, Päijät-Häme, Nastola-lehti sekä Orimattilan aluelehti. Lisäksi Mediatalo ESA tarjoaa monipuoliset paino- ja jakelupalvelut. Haemme KESÄTYÖNTEKIJÖITÄ ETELÄ-SUOMEN SANOMIIN Haemme kesäksi toimittajia, kuvaajia, graafikkoa, taittajaa ja informaatikkoa eri osastoillemme vuosilomien tuuraajiksi. Edellytämme sujuvaa kynää, ideointikykyä, alan opiskelua ja sanomalehtityön nykyaikaisten kanavien tuntemusta, kuvaajilta ja graafikolta kykyä kertoa asiat visuaalisesti. Vapaamuotoiset kirjalliset hakemukset (CV, alan työtodistukset ja 2?3 juttunäytettä) 4. tammikuuta mennessä osoitteeseen TS-Yhtymä Oy, Toimitus/Juhani Tala, PL 95, 20101 Turku. Kuoreen merkintä kesätoimittaja. Tarjoamme mahdollisuuden hankkia monipuolista työkokemusta journalistisesta työstä mukavassa työyhteisössä. Kerro hakemuksessasi, mihin tehtävään haet ja mille osastolle ensisijaisesti haluaisit (uutisiin, talouteen, urheiluun, kulttuuriin, teemoihin tai ulkomaan osastolle). Liitä hakemukseesi myös CV ja kolme juttu- tai työnäytettä. Lisätietoja tehtävistä antaa toimituspäällikkö Juhani Tala 12.?21.12.2012 klo 9.30?17.30 (02) 269 3408 tai 050 523 2253. Lisätietoja kesätyöpaikoista antaa toimituspäällikkö Hanna Myyrä 19.12. klo 14?15, 27.12. klo 10?11 ja 3.1. klo 10?11. Lähetä hakemuksesi viimeistään 7.1.2013 Mediatalo ESAn verkkosivujen kautta www.mediataloesa.fi > Meille töihin. Haemme
• PAIKKA Määräaikainen. Pääsääntöisesti 1.6. ? 31.8.2013 TARJOAMME Kiinnostavia tehtäviä nykyaikaisessa mediatalossa. Kesätyöpestejä on tarjolla maakuntalehden uutis-, kulttuuri- ja urheilutoimituksessa sekä visuaalisella osastolla ja konserniin kuuluvien alue- ja paikallislehtien toimituksissa. ARVOSTAMME LISÄTIETOJA HAKEMINEN Onko tässä sinun juttusi paikka? lassi.jaakkola@kpk.fi puh. 020 750 4401 hannu.lehto@kpk.fi puh. 020 750 4408 seppo.kangas@kalajokilaakso.fi puh. 020 750 4621 Alalle soveltuvaa koulutusta ja kokemusta sekä idearikkautta, oma-aloitteisuutta ja yhteistyökykyä.