Suomen Kalastuslehti 7 • 1 7/2020 22 Kaupallinen kalastus merellä
Pinssin takana yksi kiinnike. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net. 2 • Suomen Kalastuslehti 7 Kaikki tuotteet osoitteesta ahven.net TINAPINSSIT Korkealaatuiset tinapinssit. Hinta: 3,50 € Muista hankkia ajoissa! KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. Hinta: 5,50 € EMALOIDUT KALAPINSSIT Emaloitu, värikäs ja laadukas pinssi. Kaksi kiinnikettä takaa pinssin liikkumattomuuden
Kuva Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto H EI D I M O IS IO SA N N A KU N IN G AS TA PI O G U ST AF SS O N. Suomen Kalastuslehti 7 • 3 Sisältö 10 Kunnostustyötä tutkitaan saaristossa 14 Lohijoki ja sen taimen 18 Kunnostetut koskialueet kelpaavat kutijoille 22 Kaupallinen kalastus merellä 2019 26 Merimetso ja ahven 30 Fish and fashion 5 Pääkirjoitus 6 Lyhyet 33 10 faktaa 35 Lakipalsta 39 Seuraavassa numerossa 10 26 VA KI O PA LS TA T KANNEN KUVA Siika on rannikkokalastajien merkittävin saalislaji
Koko A4, 25 kpl 3-osaista lomaketta kussakin vihossa. Tekstit suomeksi ja ruotsiksi. Hinta: 20 € Muista hankkia ajoissa! KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net. Hinta: 7 € KALASTUKSENVALVOJAN PIPO Kalastuksenvalvojan pipo viileämpiin keleihin. Kaikki tuotteet osoitteesta ahven.net KALASTUKSENVALVONTALOMAKE Kalastuslain ja -asetuksen mukainen kalastuksenvalvontalomake
MENEILLÄÄN OLEVALLA kalatalousalueiden käyttöja hoitosuunnittelulla tulisi parantaa kaupallisen kalastuksen, mukaan lukien särkikalojen pyynnin mahdollisuuksia. KALASTUSLAIN 14§:SSÄ edellytetty hinnanmääritys kaupalliselle kalastukselle tuottaa ongelmia. Vesa Karttunen Kalatalouden Keskusliitto. Jos särkikalojen pyyntiä halutaan tehostaa, voidaan siihen erityisen hyvin soveltuvat alueet nostaa vielä suunnitelmassa esille. Tätä aihetta ja muita käyttöja hoitosuunnittelun ongelmakohtia käsitellään ensi helmikuussa pidettävillä valtakunnallisilla kalatalousaluepäivillä. päivään asti lausunnolla olevassa kotimaisen kalan edistämisohjelmassa pyritään kaksinkertaistamaan kotimaisen kalan elintarvikekäyttö vuoteen 2027 mennessä. LUONNONKALOJEN VOLYYMISTA valtaosan muodostavat silakka ja kilohaili, joiden kalastus tapahtuu pääasiassa yleisillä vesialueilla meressä teollisena troolikalastuksena. Lähtökohtana on kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määritys. Suomen Kalastuslehti 7 • 5 Särkiä lautaselle suunnitelmallisesti PÄÄKIRJOITUS Uusien herkullisten särkikalatuotteiden kysynnän kasvu on tänä vuonna ollut huikea.” MARRASKUUN 27. Hinta on periaatteessa kaupallisen kalastajan ja kalaveden omistajan välinen asia eikä sitä ole haluttu määritellä suunnitelmaluonnoksiin. Uusien herkullisten särkikalatuotteiden kysynnän kasvu on tänä vuonna ollut huikea ja ylittää tällä hetkellä selvästi tarjonnan. Näkemissäni suunnitelmaluonnoksissa tämä määritelmä onkin tehty hyvin väljästi. Pullonkaulana tuntuu olevan nyt alkutuotanto, eli kalastajia ja käytössä olevia kalavesiä ei ole tarpeeksi tuottamaan raaka-ainetta jalostukseen. SÄRKIKALOJEN TUOTANTOKETJUN eteen on tehty paljon töitä viime vuosina ja tämä alkaa tuottaa näkyvää tulosta. Kasvua haetaan kalanviljelyn tuotannolle sekä luonnonkaloista silakan, kilohailin, kuoreen ja särkikalojen syönnille. Suomen troolilaivasto ja saaliskiintiöt ovat valtaosin virolaisissa käsissä, joten elintarvikesilakan riittävä saanti ei ole enää yksin kansallisessa päätäntävallassa
fi/ymparisto/tourujoki Vesistökunnostajan karttapalvelu avattu Uusi vesistökunnostajan karttapalvelu tarjoaa kaikille alan toimijoille yhteisen valtakunnallisen paikan, johon on koottu keskeiset vesistökunnostustoimien suunnitteluun liittyvät aineistot, ja palveluun pystyy jokainen alan toimija helposti tallentamaan omat kunnostustoimenpiteensä. Selkämerellä ja Merenkurkussa havaittiin myös tavanomaista runsaampia leväkukintoja. Hankeen päätoteuttaja on ProAgria Oulu / Oulun Maaja kotitalousnaiset sekä Oulun Kalatalouskeskus. Lisää hienoja havainnekuvia alueesta osoitteessa www.jyvaskyla. Sen sijaan Selkämerellä fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pitkän aikajakson keskimääräisiä kesän pitoisuuksia korkeampia. SYKE 20.10.2020 RA M BO LL FI N LA N D O Y Vesistökunnostajan karttapalveluun voi tutustua osoitteessa ymparisto.fi/vesistokunnostajankarttapalvelu.. Hankkeen tavoitteena on vaelluskalojen nousun ja lisääntymisen mahdollistaminen sekä alueen virkistyskäyttömahdollisuuksien kehittäminen suojeltu kulttuuriympäristö huomioiden. SELKÄMEREN TILA HEIKENTYNYT Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomenlahden pohjan happitilanne oli loppukesästä viime vuosia parempi ja pohjanpäällisen veden fosfaattifosforin määrä alhaisempi kuin viime vuosina. 6 • Suomen Kalastuslehti 7 LYHYET TOURUJOKI LOPPUSUORALLA Jyväskylän kaupungin luotsaama rakennussuunnittelu Tourujoen kunnostamiseksi on etenemässä loppusuoralle
Tiedot käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) sisävesien kaupallisen kalastuksen vuoden 2019 saalistilastosta. Silakkaraati kuitenkin kokoontui palkitsemaan kalastajat. Saalis oli reilut miljoona kiloa suurempi kuin edellisenä vuonna, mutta yhtä suuri kuin kaksi vuotta sitten. Rapusaalis oli 729 000 rapua, mistä lähes kaikki oli täplärapua. Esitteestä on saatavilla sekä paperinen että sähköinen versio suomeksi ja ruotsiksi. STADIN SILAKKAMARKINAT 2020 Stadin Silakkamarkkinoita vietettiin hieman poikkevalla tavalla koronavuonna 2020. Suomen Kalastuslehti 7 • 7 LYHYET 729 000 Kaupalliset kalastajat saivat vuonna 2019 saaliiksi sisävesiltä 6,4 miljoonaa kiloa kalaa. Sähköiset versiot löytyvät osoitteesta www.ahven.net. Vuoden Maustekala -sarjan pääpalkinnon voitti Vento Aalto Pyhämaalta. Paperisia versioita kannattaa tiedustella oman alueen kalatalouskeskuksesta ja kalastajaliitosta. Silakkayllätys-sarjassa voiton vei Toni Rantamaa Merikarvialta tuotteellaan Ämmäkarin silakka. Toiseksi tuli Holger Sjögren Kotkasta rosépippurisilakallaan ja kolmanneksi Jörgen ja Johanna Kellgren Pellingistä inkiväärisilakallaan.. H EI D I M O IS IO MERKITSE PYYDYKSESI OIKEIN UUDISTUI Kalatalouden Keskusliiton julkaisema Merkitse pyydyksesi oikein -esite uudistui. Sisävesien kaupallisen kalastuksen saaliin arvo oli 17,5 miljoonaa euroa, mikä on kaksi miljoonaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Toiseksi tuli Hannu Hellsten Pyhtäältä ja kolmanneksi Pirjo ja Reima Salonen Taivassalosta
Voittaja julkistetaan tammikuussa 2021. Kilpailuun voi osallistua 22.11.2020 saakka. Merialueen kaupallisen kalastuksen, vesiviljelyn, kalanjalostuksen, kalatukkukaupan ja kalan vähittäiskaupan tuotot vuosina 2008 – 2018. Kotikokkien lähettämistä resepteistä valitaan viisi finalistia, joista yksi kruunataan Vuoden kalakeitoksi. PR O KA LA RY 200 400 600 800 1000 1200 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 M ilj . Valtaosa kalatalouden yrityksistä oli kuitenkin liikevaihdoltaan pieniä rannikkokalastusyrityksiä. Kaupallinen kalastus merellä Vesiviljely Kalanjalostus Kalatukkukauppa Kalan vähittäiskauppa. Kilpailun voittaja eli Vuoden kalakeitto -reseptin lähettäjä palkitaan tyylikkäällä keittokattilalla sekä 250 euron lahjakortilla voittajan valitsemaan kaupparyhmään. Kalatalousyritysten tuotot olivat yhteensä 964 miljoonaa euroa ja ala työllisti 2?406 henkilötyövuotta. Lähde: Luke. Vuoden 2021 kalakeittopäivään on lanseerattu Vuoden kalakeitto -kilpailu, jossa etsitään Suomen parasta kalakeittoreseptiä. Kaikki finalistit saavat kirjapalkinnon. VUODEN KALAKEITTO -KILPAILU Kalakeittopäivä on Pro Kala ry:n ideoima ruokateemapäivä, jota vietetään vuosittain helmikuun toisena tiistaina. Teemana on Kotikeittiön kalakeitto. Kilpailun säännöt sekä osallistumislomake löytyvät kalakeittopäivän sivuilta osoitteesta www.kalakeittopaiva.fi. 8 • Suomen Kalastuslehti 7 LYHYET Kalatalouden kannattavuus parani Kalatalouden toimialojen kannattavuus parani vuonna 2018 vesiviljelyyrityksiä lukuun ottamatta, kertoo Luonnonvarakeskus. Jalostus ja kalakauppa ovat edelleen kalatalouden keskeisimmät toimialat, sillä tuotoista lähes 90 prosenttia syntyi kalanjalostuksessa sekä kalan tukkuja vähittäiskaupassa
Ohjelma ja ilmoittautuminen löytyvät osoitteesta https://ahven.net/valtakunnalliset-kalatalousaluepaivat/ Viimeinen ja sitova ilmoittautumispäivä on 18. Suomen Kalastuslehti 7 • 9 LYHYET Tenojokeen nousi Luonnonvarakeskuksen seurantojen mukaan tänä kesänä erittäin vähän lohia. 2020. Etusijalle asetetaan kohteet, jotka on mainittu alueellisissa kalataloudellisissa kunnostusohjelmissa tai vesienhoidon toimenpideohjelmissa. – 18. 2021. Heikko lohennousu heijastui paitsi sivujokien kutulohimääriin myös kalastajien saaliisiin. Tenojokeen nousevien lohien laskennassa jäätiin alustavien tulosten perusteella noin 15?000 nousulohen tasolle. Kalan käytön kasvu lisäisi työpaikkoja, parantaisi ihmisten terveyttä sekä pienentäisi ilmastoja ympäristöjalanjälkeä. Tapahtumaan voi osallistua etänä tai paikan päällä. 2. Avustettavia hankkeita voivat olla esimerkiksi kalakantojen luontaisten lisääntymisalueiden kunnostaminen, kalateiden rakentaminen ja vaelluskalojen luontaisen elinkierron turvaaminen. KALATALOUSALUEPÄIVÄT VANTAALLA Kalatalouden Keskusliitto järjestää kolmannet Valtakunnalliset kalatalousaluepäivät poikkeuksellisesti Vantaalla 17. Tapahtumapaikkana toimii Original Sokos Hotel Vantaa. Edistämisohjelmaa voi kommentoida lausuntopalvelussa 27.11. Kalataloutta koskevat avustushakemukset tulee toimittaa alueittain Lapin, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksiin viimeistään 30.11.2020. Myös keskikokoisten, kahden merivuoden, lohien määrä väheni. 12. EDISTÄMISOHJELMA LAUSUNNOILLE Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteena on, että vuonna 2027 suomalaiset söisivät ravitsemussuositusten mukaisesti viikossa keskimäärin 2,5 annosta kalaa nykyisen 1,7 annoksen sijaan ja että kulutuksen kasvu tapahtuisi pääosin kotimaiseen kalaan perustuen. Vuotta aiemmin lohia laskettiin reilut 21?000 ja vuonna 2018 noin 32?500. Hankkeilla pyritään erityisesti vahvistamaan uhanalaisten tai vaarantuneiden kalakantojen elinvoimaisuutta. Tällä hetkellä suomalaisten ostamasta kalasta alle 20 prosenttia on kotimaista. Pienten, vuoden merivaelluksen jälkeen palaavien lohien aallonpohja jatkui. AVUSTUKSET KALATALOUDELLISIIN KUNNOSTUKSIIN HAETTAVISSA ELY-keskuksista voi hakea harkinnanvaraista avustusta kalataloudellisiin kunnostuksiin, joiden tavoitteena on edistää kalan kulkua, kalakantojen luontaista lisääntymistä tai parantaa mahdollisuuksia kestävään kalastukseen. asti. TA PI O G U ST AF SS O N
TEKSTI SANNA KUNINGAS JA ANTTI LAPPALAINEN, LUONNONVARAKESKUS; MATS WESTERBOM, HELSINGIN YLIOPISTO PA VE L AL EK SE YC H IK , LU KE. Tammisaaren saaristossa on alkanut laaja kunnostushanke, josta saamme toivottavasti runsaasti tutkittua tietoa lähivuosina. 10 • Suomen Kalastuslehti 7 Kunnostustyötä tutkitaan saaristossa Kalojen lisääntymisalueita on tähän mennessä kunnostettu ja tutkittu lähinnä virtavesissä
Suomen Kalastuslehti 7 • 11 Tammisaaren Solbackfladan tiheään ruovikkoon raivattiin viikatteen ja lapion avulla kapea, runsaan 100 metrin pituinen kulkuväylä kevätkutuisille kaloille maaliskuussa 2020.
Aiempina vuosina tehdyissä kartoituksissa ahvenen mätinauhoja ei ole löytynyt. Solbackfladasta löytyikin kevään kartoituksissa ilahduttavasti yli 300 ahvenen mätinauhat. Alue vaikuttaisi muiden ominaisuuksiensa puolesta olevan erinomainen kutualue ahvenelle. Todennäköinen syy epäonnistumiseen oli se, että veden vaihtumista ei pystytty riittävästi rajoittamaan, sillä tilapäinen suuaukolle kevään ajaksi tehty kevyt patorakennelma ei kunnolla kestänyt voimakkaita virtauksia ja veneiden vetämistä patorakennelman yli. Aiemmin ruopattujen fladojen suuaukkoihin on tehty veden virtausta vähentäviä rakenteita, ja näin pyritty palauttamaan fladan keväiset lämpötilaolosuhteet kalojen lisääntymiselle suotuisaksi. Kotimaisesta kalasta saatavan arvon lisääminen ja uudet lisäarvotuotteet 2. Menetelmistä raportoiminen on tärkeää Verrattuna virtavesien jo hyvin tunnettuihin soveltuviin kunnostusmenetelmiin, rannikon puolella soveltuvia kunnostusja seurantamenetelmiä vasta kehitetään. Yhdessä Vesistökunnostusverkoston ja muiden toimijoiden kanssa kehitetään myös kunnostustoimenpiteiden kirjaamista yhteiseen tietokantaan, jolloin jatkossa saisimme paremman tiedon jo tehdyistä kunnostuksista. Kartoituksia ja kunnostuksia saaristossa Tammisaaren saariston Skåldön Sommaröträsket on hyvä esimerkki yksittäisestä alueesta, jolla saattaa olla suuri merkitys paikallisen ahvenkannan tuotolle. Ahvenen ja hauen tärkeimpiä lisääntymisalueita ovat usein samat alueet, joilla myös ihmistoimintaa on eniten. Tulokset jäivät kuitenkin tässä kohteessa laihoiksi. Aiempien vuosien kartoituksissa oli löydetty vain yksittäisiä mätinauhoja. Sommaröträsketissä on kartoitettu ahventen mätiä vuosina 2019 ja 2020. Tärkeässä roolissa ovat myös ennen kunnostustoimenpiteitä kerätyt tiedot kohteesta ja sen aiemmasta merkityksestä kalojen lisääntymisalueena. Nyt kerätään tietopohjaa menetelmistä Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämässä Euroopan merija kalatalousrahaston osin rahoittamassa kalatalouden ympäristöohjelmassa (2017?–?2022) kerätään tietopohjaa toimivista kalataloudellisista kunnostusmenetelmistä ja lisäksi seurataan toiminnan tuloksellisuutta. Lisäksi tiedot aiemmin toteutetuista kunnostuksista ovat hyvin hajallaan. Kumpanakin keväänä sieltä on löytynyt yli 600 ahvenen mätinauhaa, eivätkä kartoitukset ole edes kattaneet koko aluetta. Veden vaihtuvuutta pyrittiin keväällä 2020 kokeiluluontoisesti rajoittamaan kasaamalla suuaukolle kivistä tilapäinen patorakennelma. Kalatalouden ympäristöohjelma. Tutkimuksen ja kalastajien välisen kumppanuuden kehittäminen 3. Kalatalouden markkinointiohjelma 5. VIISI KALATALOUDEN INNOVAATIO-OHJELMAA 1. Sandöfjärdenillä sijaitsevan Ytteröfladan suuaukkoa on aikoinaan ruopattu ja fladaan saa edelleenkin uitettua veneen, jos vesi ei ole matalalla. Vastaavaa kunnostusta yritettiin tehdä Skåldön Stensfladalla, jonka suuaukkoa on myös joskus aiemmin ruopattu. 12 • Suomen Kalastuslehti 7 R annikolla kalojen lisääntymisalueet ovat melko rajallisia. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma 4. Etenkin fladat, kluuvit ja kluuvijärvet ovat osoittautuneet merkittäviksi kevätkutuisten kalojen lisääntymisalueiksi. Myös fladoihin johtavia ruovikoituneita uomia on avattu, jotta kalojen kulku lisääntymisalueelle ja takaisin mereen olisi jälleen mahdollista. Nyt kiinnostus on kasvanut myös rannikon kalataloudellisten kunnostusmahdollisuuksien osalta. Merenkurkun alueella joitakin fladoja ja kluuveja on kunnostettu jo aiemmin, mutta toiminnan tuloksellisuudesta tiedot puuttuvat. Sen sijaan Danskogin Solbackfladaan kalojen keväinen kulkuyhteys merestä on jo vuosia ollut käytännössä tukossa umpeenkasvun seurauksena. Kalataloudellisia kunnostuksia on tehty etenkin virtavesissä. Maaliskuussa 2020 tiheään ruovikkoon raivattiin viikatteen ja lapion avulla kapea, runsaan 100 metrin pituinen kulkuväylä kevätkutuisille kaloille. Kluuvijärveen johtaa mereltä puroyhteys, jonka merenpuoleisella päällä tullaan syksyllä toteuttamaan vesikasvillisuuden poistoa, jotta yhteys kluuvijärveen säilyy jatkossakin. Kunnostuskokeiluista lupaavia tuloksia Tammisaaren saaristossa ja Merenkurkun alueella on kokeiltu pienimuotoisia kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä. Vaikutukset näkyivät heti, sillä Ytteröfladasta löytyi toukokuun kartoituksissa runsaat sata ahvenen mätinauhaa todellisen kokonaismäärän ollessa varmasti suurempi. ”Toistaiseksi tehdyt toimet ovat antaneet osin rohkaisevia ja välittömiä tuloksia” kertoo tutkija Sanna Kuningas Lukesta. Lisääntymisalueisiin haitallisesti vaikuttavat esimerkiksi ruoppaukset, rantarakentaminen ja rehevöityminen
Tammisaaren Ytteröfladan veden vaihtuvuutta rajoittettiin kasaamalla suuaukolle kivistä tilapäinen patorakennelma keväällä 2020. Kuoriuduttuaan poikaset viettävät alueella useita viikkoja, ja alun kriittisestä jaksosta elossa säilyneet siirtyvät myöhemmin meren puolelle. Vaikutukset näkyivät heti runsaina ahventen mätinauhoina. Kalojen lisääntymisen kannalta on muutenkin tärkeää, että emokalat pääsevät rauhassa siirtymään kutupaikoilleen ja sieltä takaisin mereen. SA N N A KU N IN G AS. Fladojen ja kluuvien erinomaisuus perustuu siihen, että rajoittuneen veden vaihtumisen takia veden lämpötila pääsee ahvenen kutuaikana huhti-toukokuussa nousemaan niissä ympäröiviä alueita korkeammaksi. Yksittäisellä alueella saattaa olla suuri merkitys paikallisen ahvenkannan tuotolle. Suomen Kalastuslehti 7 • 13 FLADAT OVAT KALOJEN LASTENTARHOJA Suojaisista merenlahdista muodostuneet fladat ja kluuvit ovat tärkeitä kutualueita rannikon ahvenille, ja läntiseltä Suomenlahdelta ahvenen kutua on löydetty muista elinympäristöistä vain vähän. Kulkuyhteyden umpeenkasvun tai suuaukon ruoppaamisen myötä ahvenelle jo kokonaan kelvottomaksi muuttuneita kluuveja tai fladoja voidaan kunnostamalla palauttaa toimiviksi ahvenen kutualueiksi
14 • Suomen Kalastuslehti 7 Lohijoen voimakkaimmin muokatuilla alueilla kunnostuksia tehtiin konevoimin.
Monilla alueilla Lohijoki kuitenkin säilytti omaleimaista ilmettään niin, että jokivarteen muodostettiin suojelualueita. Nyt jokea ollaan palauttamassa alkuperäiseen kuntoon ja taimenille kunnostetaan lisääntymisalueita. Lohijoessa taimenta silti esiintyi ja taimenenkalastusta harrastettiin enemmän tai vähemmän salassa aina kuluvan vuosituhannen alkuvuosiin saakka. Tuolloisten ja etenkin myöhempien. Lohijoen uomaan ja valuma-alueelle kohdistuneiden ihmistoimien sekä hallitsemattoman kalastuksen vuoksi taimenkanta oltiin vaarassa menettää kokonaan ja heikoimmillaan sen tila oli 1990-luvun alkupuolella. TEKSTI JA KUVAT EERO HAKALA, KESKI-POHJANMAAN KALATALOUSKESKUS L ohijoki on noin 22 kilometriä pitkä, vedenlaadultaan hyvässä kunnossa oleva Pitkänkankaan harjualueen vierustoja seuraileva Kalajoen latvapuro Haapajärven ja Pyhäjärven kaupunkien rajalla. Sotien jälkeisten peruskuivatusten rankat ruoppaukset ja uomaoikaisut heikensivät edelleen Lohijoen tilaa ja ilmettä. Muokkausten jäljet näkyvät jokimaisemassa luonnottoman suorina ja ilmeettöminä jokipätkinä sekä perkausmassakumpuina ja rantapenkkojen eroosiosortumina. Muutosten historiaa Lohijoen merkittävämpi muuttuminen alkoi satakunta vuotta sitten, kun sen uomaa muokkailtiin uiton tarpeisiin. Taimenta joesta saatiin, siitä kavalsivat näreisiin nojailevat ootto-onkien vavat. Suomen Kalastuslehti 7 • 15 Lohijoki ja sen taimen Keski-Pohjanmaalla virtaavan Lohijoen taimen on kokenut kovia viimeisen sadan vuodan aikana. Uitto loppui jo ennen sotia ja jäljelle jäivät hiljalleen rapautuvat puiset uittorännit ja -suisteet, joita kylän penskat pitivät huvittelupaikkoinaan. Kalajoen pääuomassa toteutettujen patoamisten ja uomamuokkausten myötä taimenen vaellusyhteys mereltä Kalajoen kautta Lohijoelle katkesi jo vuosikymmeniä sitten. Tuolloin ilmeisesti menetettiin myös Kalajokeen noussut meritaimen. Tämän vuosituhannen alkuvuosina tehtyjen sähkökalastusten yhteydessä otettujen näytteiden perusteella hoksattiin Lohijoen taimenten poikkeavan geeniperimältään muista Perämeren taimenista. Jo tuolloin joukko kansalaisia oli syvästi huolissaan Lohijoen tammukan tulevaisuudesta
Se oli alku kunnostusidealle. Samaan aikaan toinen ryhmä pudotteli ja ankkuroi uoman päälle kaareutuneita runkoja ohjuripuiksi ja altakaivajiksi.. Katsottiin, ettei herkällä ja jo toimivalla alueella enää kannata koneen kanssa hämmennellä, riittää että kopeloidaan käsipelissä luonnon korjaamaa perkuualuetta vieläkin ehommaksi. Kunnostusten toteuttaminen varmistui loppuvuonna 2019, jolloin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus osoitti hankkeelle avustuksen vesienja ympäristönhoidon edistämisen ja vesiensuojelun tehostamisohjelmasta. Kunnostukset alkoivat keväällä 2020 Kunnostuspuuhat aloitettiin toukokuulla 2020, jolloin tarkasteltiin maastossa millaiseksi aika oli muokannut toistakymmentä vuotta vanhan suunnitelman kohteita. 16 • Suomen Kalastuslehti 7 sähkökalastusten tulokset vihjailivat, että kalastusrajoitusten sekä ruopattujen alueiden asettumisen myötä taimenkanta oli alkanut hitaasti kohentua. Sitä touhutessa ihmetystä herätti se, millaista olikaan ollut esi-isäimme temmelys sata vuotta sitten, kun olivat uittopuuhissaan siirrelleet puolentoista tai jopa kahden kuution kiviä sivu-uoman tukkeeksi. Nyt ei kunnostustyössä 18 tonnin kaivurin onka tahtonut piisata kivien vierittelyyn. Suoraksi peratun, tasasyvyisen ja jyrkkäpartaisen jokiuoman palauttaminen alkuperäiseen kuosiinsa ei raskain konstein (vesipintaa nostamalla) ollut mahdollista, niin pyrittiin kevein toimin luomaan monimuotoisia elinympäristöjä eri ikäisille kaloille. Havainnot semmoiset saivat joukon ihmisiä tuumimaan, että jotain topakampaakin voitaisiin taimenkannan kehittämiseksi tehdä. Inventoinnin pohjalta valmistui vuonna 2008 kunnostussuunnitelma, jonka perusajatuksena oli lisätä taimenille käypäisten kutuja pienpoikasalueiden määriä ja pinta-aloja. Elokuussa päästiin vihdoin toimiinkin, kun ajaa koluuteltiin kaivinkone Hakolamminkoskeen. Taas kahteen sakkiin jaettu talkooporukka, kymmenkunta henkilöä, siirteli virran paljastamia, rannassa kiinni olevia kiviä keskemmälle uomaa ja penkoi sedimentin peittämiä soraikoita väljemmiksi. Pohjaan ankkuroiduilla puilla ohjattaisiin pohjia muuraavaa hiekkaa pois uomasta tai rantapenkereiden tuntumaan ja samalla luotaisiin kiihtyvän virran alueita, joille hiekka ei läjittyisi kutusoraa peittämään. Lukuisampia soraikoita piti luoman paikalle tuodulla soralla. Kilpailutuksessa hankkeen työnjohdosta vastaamaan valittiin Keski-Pohjanmaan Kalatalouskeskus ja konetöiden tekijäksi valittiin paikallinen konetyöurakoitsija Mika Nybacka. Siinä havaittiin, että joella on jäljellä niin vähän toimivia taimenen lisääntymisja pienpoikasalueita, etteivät ne todennäköisesti riittäisi ylläpitämään horjuvan taimenkannan elinvoimaisuutta. Toinen talkoosavotta kohdistui ylempänä olevalle lisääntymisja poikasalueelle. Kahteen porukkaan jaetusta talkooväestä toinen sakki tonki talikoilla, lapioilla ja kangilla hiekan tasaisen kivikovaksi muuraamaa pohjasoraa irtonaisemmaksi sekä sijoitteli sinne tänne kivenmurikoita ja pöllinkappaleita monimuotoistamaan virtausoloja sekä luomaan soralaikkujen väliin syvyysvaihtelua. Metsähallituksen maisema-arkkitehti kävi arvioimassa kunnostettaviksi aiottujen kohteiden kulttuurihistoriallisia arvoja ja laati havainnoistaan kelpo raportin. Valmistelevien töiden lopuksi pyydettiin ja saatiin Pohjois-Pohjanmaan ELY keskukselta näkemys siitä, millaisin reunaehdoin päivitettyjä suunnitelmia saadaan toteuttaa. Toinen ryhmä keskittyi rakentelemaan rantapuista ja uoman lieoista ohjureita ja altakaivajia. Se tapahtui uomasta tai sen partailta löytyneitä isoja kiviä pohjille istuttaen, monttuja kaivellen ja uomassa ollutta liekopuustoa asetellen. Hanke laitettiin jalalle keväällä 2020, jolloin Metsähallituksen Luontopalvelut kilpailutti hankkeen työnjohdon ja konetyöt sekä nimitti Sari Kaartisen hankepäälliköksi. Suunnittelu ja rahoitus Pohjustuksena kunnostuksille Lohijoella tehtiin vuonna 2002 ELY-keskusten rahoittamana kalataloudellinen inventointi. Samaan koskijatkumoon kuuluvan Pitkäkosken niskalla avarrettiin kuivillaan ollutta ja uittoaikoina soukennettua sivu-uomaa pienpoikasalueeksi ja leviteltiin uoman suulle soraa taimenten toivottuja lemmenpuuhia varten. Kunnostuskohteiksi valikoitui 14 kriteerit täyttävää aluetta. Alustavasti suunnitelman toteuttamisesta sovittiin vuonna 2016, jolloin Lohijoella laajoja vesija maa-alueita hallitseva Metsähallitus lupautui hankehakijaksi ja Haapajärven osakaskunta sekä kaupunki hankkeen osarahoittajiksi. Samalla mietittiin, miten kulku kunnostuskohteille ja materiaalin kuljetus onnistuvat sekä laadittiin vesien ja maanomistajien kanssa sopimukset alueiden käytöstä. Vähälukuisiksi ja pienialaisiksi nuo sorapaikat jäivät. Hyötyliikuntaa ja nuotiojuttuja Kaivinkoneen rytyyttäminen alapuoliselle suojelualueelle ei tullut kysymykseen, joten siellä päätettiin korjailla uoman muotoja lihasvoimin. Siinä sivussa seulottiin sopivin paikoin karikkopohjilta esiin mudan, hiekan ja murikoitten sekaan hautautunutta kutusoraa. Pieteetillä kumpainenkin sakki hommaan ryhtyi ja urakan päätteeksi kyseli, milloin taas tämmöistä hyötyliikuntaa harrastellaan
Siitäkään ei koitunut ongelmia. Kapeaan uomaan lisäiltiin sopivin paikoin soraa ja paikoin seulottiin uomassa olevasta kivimateriaalista luomusoraikoita ja pienen kalan olomatalikoita. Alajuoksun alimman, Harakkaperän koskialueen konetyörupeamassa vellottiin uomasta sivuun siirrettyjä kiviä takaisin jokeen ja väliin poistettiin liian tukkoisilta alueilta murikoita penkalle. Jälleen onnistunut savotta muhevine eväineen ja nuotiojuttuineen. Pikemminkin kylällä tuumattiin, että vihdoinkin joku tekee joelle jotain hyvääkin. Kaikki olivat lopputulokseen tyytyväisiä Elo-syyskuun vaihteeseen ajoittuneissa kunnostuksissa muokattiin ihmisen mieleisiksi kymmenkunta aluetta neljästätoista eli muutama jäi toteutettavaksi vuonna 2021. Karkeakivisempiä jaksoja puuhattiin isommille taimenille passaaviksi elinalueiksi. Vesien omistus Lohijoen kunnostettavilla alueilla on jakautunut kahden järjestäytymättömän osakaskunnan, Haapajärven kaupungin ja Metsähallituksen kesken, palstat sikin sokin. Huomattavaa oli, että lähes kaikki rantakiinteistöjä omistavat antoivat luvan temmeltää rannoillaan, kun lupia tingatessa selitettiin varsin nuukaan mitä ollaan tekemässä ja miksi. Pätevää jälkeä, ihmisen mielestä, syntyi sielläkin parin sadan metrin verran. Koneyrittäjä omistautui savottaansa ja jälki oli sen mukaista, eli ei moitittavaa, vaikka kone oli pienelle joelle raskaahko. Suomen Kalastuslehti 7 • 17 Lohijoen suojelualueella sekä taimenen lisääntymisja poikasalueilla kunnostusta tehtiin kevyemmillä välineillä. Uittoa varten pykätyt ja uomassa mahdollisesti kymmeniä vuosia lilluneet puiset uittosuisteet jätettiin aloilleen ja rantarungoista värkättiin ohjuripuita kivivälit täyttävän hiekan ohjaamiseksi rantapenkoille. Lihasvoimin tehdyssä työssä käytettiin apuna talikoita, lapioita ja kankia. Metsähallitus hoiteli oman roolinsa mallikkaasti ja heidän purokunnostusasiantuntijoiltaan Pirkko-Liisa Luhdalta ja Eero Moilaselta saatiin arvokkaita ja kokemuksellisia näkemyksiä kunnostusten toteuttamiseksi. Siitä saadaan vuoden parin päästä osviittaa, kun käydään alueita sähkön kanssa kalassa.. Talkooväen innostus tarttui työnjohtoon. Tähän mennessä onnistunut savotta ja toivoa sopii, että taimenkin tykkää
TEKSTI MATTI JANHUNEN JA JORMA PIIRONEN, LUONNONVARAKESKUS M AR KK U G AV RI LO V, LU KE. 18 • Suomen Kalastuslehti 7 Kunnostetut koskialueet kelpaavat kutijoille Vesivoimaloiden yli siirrettyjen kutuvalmiiden järvilohien ja taimenten liikkumista sekä poikastuotannon käynnistymistä on selvitetty Lieksanjoen kunnostetuilla koskialueilla. Seurannalla pyritään todentamaan, kuinka hyvin kalojen luontaisen lisääntymiskierron elvyttämisessä voidaan onnistua
R akenteelliset koskikunnostukset muodostavat perustan uhanalaisten virtakutuisten vaelluskalojen elvyttämistoimille. Lähetinkalojen liikeseurantaa on tehty molemmilla alueilla loka-marraskuussa (noin kolmen viikon ajan) sekä käsikäyttöisillä paikantimilla 1–4 päivän välein että eri radiotaajuuksia jatkuvasti kuuntelevien tallennusasemien avulla. Suomen Kalastuslehti 7 • 19 Helikopteri pudottaa kutusoraa Lieksanjoen Saarikosken niskalle. Vain tarpeeksi suurikokoisella luonnonkannalla on mahdollisuudet säilyttää perinnöllistä potentiaaliaan (elinvoimaisuuttaan ja sopeutumiskykyään) muuttuvassa ympäristössä. Viimeisimpänä kunnostusvuonna 2019 kutusoraa (ø 20?–?100 mm) ja isompaa kiveä (60?–?200 mm) levitettiin Ruunaan reitin yläosan koskiin noin 700 tonnin edestä. Riittävissä määrin luodut lisääntymisja poikasympäristöt mahdollistavat viimekädessä luontaisen elinkierron syntymisen, jolloin säilytysviljelyn roolia voidaan vähitellen pienentää. • Pielisen alkuperäinen järvilohikanta hävisi 1960-luvun alussa Lieksanjoen voimalaitosrakentamisen myötä. Perinteisen kaivinkonemenetelmän vaihtoehtona kivimateriaalin levittämistä on tehty paljolti helikopterilla. Kunnostetut kutualueet seurannan kohteina Lieksanjoella on radiotelemetriaseurannan keinoin selvitetty, pysyvätkö siirretyt lohet ja taimenet kunnostetuilla koskialueilla ja hyödyntävätkö ne uusia sorakoita kutualustoinaan. Vuodesta 2017 lähtien kaikki Lieksankosken voimalan alapuolelta kiinnisaadut järvilohen ja -taimenen emokalat on kuljetettu Pankajärven yläpuolisille koskialueille kutemaan. Seuranta on järjestetty Lieksanjoen vaelluskalakärkihankkeen sekä Luken toteuttaman Sateenvarjo III -tutkimushankkeen rahoituksella. Toisaalta on pyritty saamaan tietoa, kuinka laajasti emokalat liikehtivät joessa lisääntymiskautensa aikana. Myös kaikki Pielisjoelta saadut harvat emotaimenet on siirretty viime vuosina Lieksanjokeen. Emokalat on vapautettu Lieksanjoen pääuoman kahdelle kunnostetulle koskireitille, Naarajoelle sekä Ruunaan yläosalle. Lieksanjoella Pankajärven yläpuolisia koskialueita on muokattu viimeisen kymmenen vuoden aikana paremmin järvilohen ja -taimenen kutuja poikasympäristöiksi soveltuviksi. Tämän lisäksi Lieksanjoen kutukantaa on täydennetty Pielisjoesta pyydetyillä sekä Luken kalanviljelylaitoksissa kasvatetuilla emokaloilla. LIEKSANJOKI JA JÄRVILOHI • Lieksanjoki laskee Pielisen itäosaan noin 100 m 3 /s keskivirtaamalla valuma-alueen ollessa 8 276 km 2 . Esimerkiksi Naarajoen neljälle koskikohteelle uutta poikastuotantoalaa on saatu aikaan yhteensä noin kahden hehtaarin verran. • Lieksanjoki sivujokineen tarjoaa kokonsa puolesta Vuoksen vesistön potentiaalisimman alueen järvilohen ja -taimenen luontaisen elinkierron palauttamiselle.
Toisaalta se kertoo sopivien kutupaikkojen hyvästä tarjonnasta suhteessa eri alueille vapautettujen emokalojen määriin. 144 Mutikaisenkari 250 500 Miikkula Ruunaan seuranta-alue ja esimerkkinä yhden naaraslohen päivittäiset tallenninhavaintomäärät syksyllä 2019. 144 19.10. Kalojen aktiivisella hakemisella koskialueilla oleskelevien yksilöiden sijaintitietoa voidaan huomattavasti tarkentaa ja laajentaa. 3 143 15.10. Naaraan asettuminen kudulle voidaan tulkita useimmiten sen vähintään kolmen vuorokauden viipymisestä samalla paikalla. Karttapohja: Maanmittauslaitos. 142 25.10. 144 24.10. 144 20.10. lähtien seuranta-ajan loppuun asti). 143 29.10. 140 22.10. Kudun onnistuminen ja menestyksekäs poikastuotanto on todennettu pintasukelluksin kutupesiä etsimällä sekä seuraavana kesänä kunnostetuilla paikoilla suoritetuin sähkökoekalastuksin. Esimerkiksi syksyllä 2019 Naarajoen Käpykoskeen vapautetuista 20 lähetinlohesta peräti 11:n (6 naarasta ja 5 koirasta) havaittiin kutevan alle 800 metrin päässä sijainneella Naarakosken kunnostetulla niska-alueella. 78 63 130 13.10. Siirretyt kalat käyttävät tarjottuja kutualueita Seuranta on osoittanut, että siirretyt emokalat pysyvät pääsääntöisesti kunnostetuilla koskialueilla, ja niistä saadaan havaintoja läpi lisääntymiskauden. Uudet soraikot ovat myöskin löytyneet ja kelvanneet hyvin kutualustoiksi molemmille lajeille. 97 47 15 16.10. 20 • Suomen Kalastuslehti 7 Käsipaikannus on toteutunut Lieksanjoella pääosin paikallisen kala-aktiivin, Veli-Matti Niskasen, toimesta. 142 28.10. 22 33 129 14.10. Paikannuslaitteilla voidaan päästä kiinni myös uusiin kaloja kiinnostaviin kutupaikkoihin, joista ei muutoin tiedettäisi mitään. 143 31.10. Kutupartnereitaan haeskelevat koiraskalat uivat joessa keskimäärin selvästi enemmän kuin naaraat, mikä on luonnollista seurausta sukupuolten erilaisista lisääntymisrooleista. 144 26.10. 143 23.10. 96 143 49 11.10. 68 21.10. 144 30.10. Syksyllä 2018 kahdeksan Ruunaan Haapavitjalle vapautettua lähetinlohta (neljä potentiaalista kutuparia) poistuivat silloiselta, hieman rajatummalta seuranta-alueelta, mutta löytyivät laajennetulla käsipaikannuksella reitin ylimmäisenä oleJL 142423 Paasikoski Miikkula Pvm yläosa alaosa 10.10. Karttaan on merkitty kunnostetut kutuja poikasalueet ruskeilla laikuilla, kalan vapautuspaikka tähdellä sekä kiinteät tallennusasemat kuusikulmioilla. Verrattain vähäinen liikelaajuus siirron jälkeen voi johtua osaltaan myöhäisestä siirtoajankohdasta, jolloin kutukypsillä kaloilla on ollut jo hieman kiire asettua lisääntymispuuhiin. Naaraiden valitsemat kutupaikat ovat löytyneet usein vapautuspaikan viereisestä tai sitä seuraavasta (yläpuolisesta) koskesta. 78 115 112 12.10. 143 18.10. Kyseinen yksilö matkasi ensin alavirtaan muutamaksi päiväksi (havainnot Miikkulasta) ja nousi sitten Paasikoskelle kutemaan (havaintoja tasaisesti 16.10. 144 27.10. 139 17.10