Suomen Kalastuslehti 3 • 1 3/2022 Kalkkistenkosken kunnostus 10
Tarpeellinen käsikirja osakaskuntaja kalatalousaluetoimijoille, kalastuksenvalvojille ja muille kalatalouden parissa toimiville. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Tilaa nyt! ahven.net Kalastussäädöksiä 2021 Viimeisin painos keskeisistä kalataloutta käsittelevistä säädöksistä. 2 • Suomen Kalastuslehti 3 KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. Hinta 15,00 €
22 Kalastus on vaihtelevaa ja kuormittavaa työtä 26 Steriilitaimenen jäljillä 28 Valtakunnalliset kalatalousaluepäivät risteiltiin onnistuneesti 30 Kalataloustarkkailuissa paljon puutteita ja kehitettävää 5 Pääkirjoitus 6 Lyhyet 33 10 faktaa 35 Lakipalsta 39 Seuraavassa numerossa 28 VA KI O PA LS TA T KANNEN KUVA Kalkkistenkoskella on tekeillä yksi Etelä-Suomen suurimmista virtavesikunnostuksista. Suomen Kalastuslehti 3 • 3 Sisältö 10 Poikasalueita uhanalaiselle taimenelle 16 Pirttikoski vapautumassa 18 Raputilanne selville pelkästä vesinäytteestä. Kuva Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto TA PI O G U ST AF SS O N 22 TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL IIT TO TA PI O G U ST AF SS O N
Hinta 12,00 €. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Tilaa nyt! ahven.net Uudet klassikot! Klassikkojulistemme on uudistettu. Gösta Sundmanin ja Wilhelm von Wrightin piirtämät upeat kalat uivat nyt kaunilla tumman harmaalla taustalla. KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p
Surunvalittelut omaisille. Tärkeä, mutta ympäristöviranomaisille vaikea askel omavaraisuuden suuntaan olisi korvata Norjan lohen tuonti lisäämällä kotimaista kalankasvatusta. Suomen Kalastuslehti 3 • 5 Risteilyterveisiä PÄÄKIRJOITUS Kalatalousalueiden käyttöja hoitosuunnitelmiin liittyvät aiheet olivat luonnollisesti näkyvästi esillä.” KALATALOUDEN KESKUSLIITON suurin vuosittainen koulutustapahtuma, Valtakunnalliset kalatalousaluepäivät on taas koronatauon jälkeen risteilty maaliskuun lopussa. Kalastuslakiin perustuvien suunnitelmien muotoiluja on kyseenalaistettu perustuslain vastaisina. Vesa Karttunen Kalatalouden Keskusliitto. Lämmöllä muistamme sitkeää neuvottelijaa, kotimaisen kalantuotannon puolustajaa ja viihdyttävää seuramiestä. USEAMMASSA PUHEENVUOROSSA aluepäivien aikana nousi esille kalatalouden rooli kansallisessa huoltovarmuudessa. Perustuslakitarkastelu tosin tehtiin jo kalastuslain hyväksymisen yhteydessä, joten kovin hyviä menestymisen mahdollisuuksia ei valituksille voi ennustaa. Kalavaramme antaisivat periaatteessa mahdollisuuden nostaa Suomi täysin omavaraiseksi kalankulutuksen suhteen. Yhteistyöryhmien käsittelyn jälkeen ELY-keskukset alkavat tehtailla suunnitelmista hallintopäätöksiä. Valmistelutyön yhteydessä käydyn keskustelun perusteella joitain valituksia hallinto-oikeuteen on odotettavissa. Maaliskuussa 101/118 aluetta, eli 86 % oli jättänyt suunnitelmaehdotuksensa ELY-keskuksiin. Tämä edellyttäisi tosin nykyistä suuremman arvon antamista silakalle, kilohailille, kuoreelle ja särkikaloille. Kiitoksia kaikille mukana olleille! Kalatalousalueiden käyttöja hoitosuunnitelmiin liittyvät aiheet olivat luonnollisesti näkyvästi esillä. Maaja metsätalousministeriöstä eläköitynyt kalastusneuvos, myös keskusliiton toiminnanjohtajana toiminut Markku Aro oli edesmennyt. JUURI ENNEN risteilyä korviini kantautui suru-uutinen
Seuranta aloitettiin vuonna 2009. Napapiirin tuntumassa Kattilakoskella sijaitsevissa Luken kaikuluotaimissa havaittiin viime kesänä noin 93?000 lohta, mikä on 13-vuotisen nousulohiseurannan kolmanneksi suurin määrä. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Raitaniemen mukaan kampela on joko voinut uida Saimaan kanavaa pitkin, tulla Saimaan kanavan läpi tulleiden laivojen pilssivesien mukana tai joku on tuonut sen Saimaaseen. Tavoitteena on edistää Suomeen suuntautuvan ja suomalaisten kotimaassaan harjoittamaa kalastusmatkailua sekä parantaa kalastuspalveluita Suomessa tuottavien yritysten kilpailukykyä, kasvua ja toimintaedellytyksiä. Tornionjoen kaikuluotainten kattamalla alueella havaitut vuosittaiset nousulohimäärät. Kampelalla oli pituutta 29 senttimetriä. 6 • Suomen Kalastuslehti 3 LYHYET SAIMAALTA SAATIIN VERKOILLA KAMPELA Imatralainen Timo Alaoutinen koki talviverkoilla maaliskuussa kaikkien aikojen yllätyksen. Tornionjoella taas hyvä lohivuosi Tornionjokeen kudulle nouseva luonnonlohikanta on ollut kasvussa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, kertoo Luonnonvarakeskus. Saalis on toiseksi suurin vuosikymmeniin. Verkossa oli kiinni kampela. Kalastuskaudella 2021 saalista saatiin 158 tonnia eli noin 23?700 lohta. Lähde: Luke 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 120 000 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 LLoo hhii eenn mm ääää rrää ((kk ppll )) TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O. Yleensä järvestä nousee kuhaa, mutta tällä kertaa jotain aivan odottamatonta. Sen sijaan vesistön meritaimenkanta on lievästä elpymisestään huolimatta yhä heikko, ja joen vaellussiikakanta on heikentynyt. Yle 17.3.2022 SUOMEN KALASTUSMATKAILU NOUSUUN Maaja metsätalousministeriö on nimittänyt työryhmän laatimaan kalastusmatkailun kehittämisohjelman. Lisäksi tavoitteena on hyödyntää paremmin kalakantoja ja kalastusmahdollisuuksia kalastusmatkailussa
Hanke on saanut rahoitusta Euroopan merija kalatalousrahastolta.. Oppaat vastaanotti vanhempi merivartija Janne Savin. Lopullisena tavoitteena on tuottaa ja levittää tietoa vesialueiden omistajien aktivoimiseksi, herättää henkiin olemassa olevia osakaskuntia, neuvoa järjestäytymättömiä osakaskuntia tai jopa auttaa osakaskuntia järjestäytymään. Hankkeen avulla on saatu palkattua osa-aikainen työntekijä Lars Finnbäck vetämään yhdessä toiminnanjohtaja Joan Granqvistin kanssa vesialueiden omistajille ja osakaskunnille suunnattua viestintäkampanjaa. OSAKASKUNNNILLE TUKEA HANKKEELLA Nylands Fiskarförbund uudistaa strategiaansa. Osana järjestön uudistusta on aloitettu kevään ja kesän kestävä GROWTH niminen hanke. Rikkeitä todettiin 297 kappaletta. Valtaosa rikkeistä koski puutteita pyydysten merkinnöissä tai kalastonhoitomaksun laiminlyöntiä. TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL IIT TO VALVONTAOPPAITA MERIVARTIOSTOLLE Kalatalouden Keskusliitto kävi huhtikuun alussa Suomenlinnassa luovuttamassa uudet Kalastuksenvalvojan oppaat Helsingin merivartioasemalle. GROWTH-hankkeen tarkoituksena on tavoittaa ja viestiä vesialueiden omistajille ja osakaskunnille heidän toimintamahdollisuuksista omistamillaan vesialueilla. Uusia oppaita postitettiin myös muille rannikon merivartioasemille. Kalastukseen liittyviä tarkastuksia tehtiin 2 486 kappaletta ja 88,1 prosentissa tarkastuksista asiat olivat kunnossa. Koskaan aikaisemmin erätarkastajat eivät ole tavoittaneet yhtä paljon asiakkaita. Suomen Kalastuslehti 3 • 7 LYHYET 88,1 Metsähallituksen erävalvonta tarkasti viime vuonna 9 825 luonnossa liikkujaa. Kalastusoikeuden omistajan lupa puuttui 103 tapauksessa
Määritykset tehtiin fileille ja muikun osalta peratulle kalalle. PA N U O RE LL , LU KE. Verkkokalastettujen kalojen ja troolilla kalastetun muikun ilmastovaikutus oli 1,9 – 2,5 kg CO2-ekv/ kg lopputuotetta, verkolla pyydetyn ahvenen ilmastovaikutus on 2,5 kg CO2-ekv/kg fileoituna ja kuhan 2,0 kg CO2-ekv/kg fileoituna, troolilla kalastetun silakan 1,3 kg CO2-ekv/kg fileetä, nuotalla pyydetyn muikun 0,8 kg CO2-ekv/kg perattua kalaa ja rysällä pyydetyn silakan 0,4 kg CO2-ekv/ kg fileetä. Lohenkalastuksen rajoitukset vaikuttavat siten parantaneen Tenon taimenkantojen tilaa. Sukelluslaskentojen perusteella taimenen kutukannat ovat vahvistuneet. Kalastettujen kalatuotteiden ilmastovaikutus oli pienempi kuin lihatuotteiden. 1980-luvulla saalistaimenet painoivat keskimäärin selvästi alle kilon, 2000-luvulla keskipaino on ollut 1,5 kilon tuntumassa ja nykyisin jo noin 1,7 kiloa. Verrattaessa lihatuotteisiin kotimaassa kasvatetun kirjolohifileen ilmastovaikutus oli pienempi kuin sianja naudanihan, mutta suurempi kuin broilerin. Kasvetuilla kaloilla suurin ilmastovaikutus oli kiertovesikasvatuksessa kasvatetulla kirjolohella, 6 – 10 kg CO2-ekv/kg fileetä, kun taas Norjassa kasvatetun lohen ilmastovaikutus oli 4,6 kg CO2-ekv/kg fileetä ja kotimaisen kirjolohen 3,7 kg CO2-ekv/kg fileetä. 8 • Suomen Kalastuslehti 3 LYHYET SILAKALLA PIENIN HIILIJALANJÄLKI Luonnonvarakeskuksen hankkeen tavoitteena oli määrittää suomalaisten kaupallisesti merkittävimpien kalatuotteiden hiilijalanjälki. Tenojoen taimenten keskikoko kasvussa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreen selvityksen mukaan taimenten keskikoko Tenojoella on kasvanut merkittävästi 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Taimenen kutukannat ovat sukelluslaskentojen perusteella vahvistuneet 2000-luvulla Tenon keskijuoksun pienissä sivujoissa
TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O KKO: SAAMELAISET SAIVAT KALASTAA LUVATTA KOTIJOESSAAN Korkein oikeus (KKO) on hylännyt kahdessa asiassa syytteet, jotka koskivat paikallisten saamelaisten oikeutta kalastaa Tenojoen vesistöön kuuluvissa Utsjoessa ja Vetsijoessa. Ilmoituksen perusteella ELY-keskus arvioi tapauskohtaisesti hankkeen lupatarpeen. Toisessa asiassa syyttäjä vaati neljälle paikalliselle saamelaiselle rangaistusta luvattomasta pyynnistä. Ruoppauksella tarkoitetaan maa-aineksen ja lietteen koneellista poistamista vesialueen pohjasta. – 30. Rajoitusalue perustuu havaittujen poikaspesien ympärille muodostettuihin viiden kilometrin suoja-alueisiin ja niitä yhdistäviin alueisiin. Lupa vaaditaan myös esimerkiksi silloin, jos ruoppaus aiheuttaa kohdealueella luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista tai haittaa kalakantoja. Verkkokalastus on kiellettyä 15. Alue on laajuudeltaan noin 2 920 km 2 , kattaen suurimman osan Saimaasta. Mikäli vastaus on kyllä, muista tehdä ilmoitus ELY-keskukselle ja vesialueen omistajalle vähintään 30 vuorokautta ennen töiden aloittamista. 4. RUOPPAUSTÖISTÄ TULEE ILMOITTAA ETUKÄTEEN ELY-KESKUKSEEN JA VESIALUEEN OMISTAJALLE Suunnitteletko ruoppaustöitä vielä tälle keväälle. Mies oli kalastanut lohta seisovalla verkolla Utsjoessa sallitun kalastuskauden ulkopuolella elokuussa vuonna 2017. 9. KKO katsoi, että tekoaikaan vuonna 2017 voimassa ollut kalastuslain mukaisen lohen ja taimenen nousualueelle vaadittu erillinen kalastuslupa ja siihen liittyvät lupakäytännöt aiheuttivat niin merkittäviä rajoituksia paikallisille saamelaisille, että säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa heille perustuslaissa turvattujen oikeuksien kanssa. välisenä aikana. Ruoppauksia voi pääsääntöisesti toteuttaa vain virkistyskäyttökauden ulkopuolella, eli 1. 6. – 30. Ympärivuotisesti rajoitusalueella on kielletty saimaannorpalle vaarallisten pyydysten käyttö, kuten riimuja vahvalankaiset verkot sekä löysänieluiset katiskat ja merrat. Kalastusrajoitusten tarkempi sisältö ja alueet löytyvät kalastusrajoitus-palvelusta. Nämä olivat kalastaneet vieheellä ja vavalla valtion vesialueella Vetsijoessa ilman Metsähallituksen lupaa. Ympärivuotiset rajoitukset ja verkkokalastuskielto sekä rajoitusalueen laajentaminen on turvannut saimaannorppakannan kasvamisen viime vuosina yli 5 % vuosittaisella kasvunopeudella. Kalastuslain säännös jätettiin niin ikään perustuslain nojalla soveltamatta, ja syyte luvattomasta pyynnistä hylättiin. KKO katsoi, että tekoaikaan voimassa olleen asetuksen kalastuskautta koskeva säännös oli ristiriidassa paikallisille saamelaisille perustuslaissa turvattujen oikeuksien kanssa. 4. lukuun ottamatta alle 22 millimetrin solmuvälin muikkuverkkoja, joilla kalastuskielto päättyy 20. Rysien, mertojen ja katiskojen nielu ei saa venyä missään olosuhteissa yli 15 sentin. Kalastusrajoitukset kohdistuvat saimaannorpan keskeiselle lisääntymisalueelle antaen kattavan suojan syntyneille kuuteille. Suomen Kalastuslehti 3 • 9 LYHYET SAIMAAN KALASTUSKIELTO 15.4.–30.6. Tilavuudeltaan yli 500 m 3 ruoppaus tarvitsee aina vesilain mukaisen luvan aluehallintovirastolta. Asetuksen säännös jätettiin perustuslain nojalla soveltamatta, ja syyte kalastusrikkomuksesta hylättiin. Verkkokalastuskielto Saimaan norppa-alueilla on taas voimassa. Syyttäjä vaati toisessa jutussa paikalliselle saamelaiselle rangaistusta kalastusrikkomuksesta. 6. Asiat käsiteltiin KKO:ssa ennakkopäätösvalituksina, joilla syyttäjä haki muutosta käräjäoikeuden ratkaisuihin hovioikeuden asemasta suoraan korkeimmalta oikeudelta.
10 • Suomen Kalastuslehti 3 Poikasalueita uhanalaiselle taimenelle TEKSTI HEIDI MOISIO, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO KUVAT TAPIO GUSTAFSSON, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Kalkkistenkosken Myllyriutalle rakennettiin tänä keväänä 6 500 m 2 kokoinen kutuja poikastuotantoalue.
Suomen Kalastuslehti 3 • 11 Poikasalueita uhanalaiselle taimenelle Päijänteen luusuassa sijaitseva Kalkkistenkoski on aikoinaan ollut tärkeä järvitaimenen lisääntymisalue. Nyt alueelle rakennetaan monivuotisessa hankkeessa poikasja kutualueita yhteensä lähes kaksi hehtaaria.
Kalkkistenkoski on aiemmin ollut tärkeä järvitaimenen lisääntymisalue. 12 • Suomen Kalastuslehti 3 P äijänteen luusuassa sijaitseva Kalkkistenkoski on aikoinaan ollut tärkeä järvitaimenen lisääntymisalue. Lisäksi suurin osa Päijänteen lähivaluma-alueen pienemmistä virtavesistä on ollut padottuna. Päijänteen vedet virtaavat Kalkkistenkosken kautta Kymijokeen. Myllyriutta on alueista merkittävin Kalkkistenkosken kalataloudelliset kunnostukset aloitettiin viime vuonna ja kunnostuksia jatketaan vuonna ”Kalkkistenkosken alueelta on löydetty laskennoissa useina vuosina jopa 50?–?70 kutupesää.”. Päijänteeseen laskevilla virtavesillä kunnostuksia on tehty 1990-luvulta lähtien. Kalkkistenkosken pinta-ala on kokonaisuudessaan 30 hehtaaria, mutta taimenelle sopivia lisääntymisja poikasalueita on ennen kunnostuksia ollut vain alle 0,5 hehtaaria. Päijänteen järvitaimen tarvitsee apua Hämeen ja Keski-Suomen Kalatalouskeskusten laatiman raportin mukaan Päijänteen taimenen luontainen lisääntyminen on ollut pitkään erittäin vähäistä ja taimensaaliit ovat olleet istutusten varassa jo 70 vuotta. Pudotuskorkeuden puuttuminen kunnostusalueilta tekee kunnostusten toteuttamisesta poikkeuksellisen. Nyt alueelle rakennetaan monivuotisessa hankkeessa poikasja kutualueita yhteensä lähes kaksi hehtaaria. Kunnostusta oli esittelemässä Hämeen Kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Tomi Ranta, joka toimii kunnostuksen työnjohtajana ja valvojana. Normaaleja kunnostusrakenteita ei voida suoraan käyttää kunnostuksissa. Taimen lisääntyy Kalkkistenkoskella Kalkkistenkoski on Päijänteen luusuassa sijaitseva alue, joka on pituudeltaan noin 1,5 kilometriä ja jonka leveys vaihtelee 80 ja 500 metrin välillä. Vierailin helmikuussa Asikkalassa sijaitsevalla Kalkkistenkoskella, jossa on tekeillä yksi Etelä-Suomen suurimmista virtavesikunnostuksista. Taimen on päässyt lisääntymään vain muutamalle koskialueelle ja näistäkin alueista suurin osa on perattu. Järvitaimenet tulevat alueelle kutemaan Päijänteen lisäksi alapuolisesta Ruotsalaisesta. Päijänteen säännöstelyn takia alueen vedenkorkeus vaihtelee huomattavasti, jopa yli 1,5 metriä. Aluetta kunnostetaan erittäin uhanalaisen järvitaimenen kutuja poikasalueeksi. Esimerkkinä Padasjoen reitti, joka vapautui nousuesteistä vuonna 2020. Rakenteita, jotka padottavat vettä, kuten pohjakynnyksiä ei suoraan voinut alueella käyttää. Päijänteen lähivaluma-alueen kunnostuksia, patojen purkuja ja kalateiden rakennuksia on tehty varsinkin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jäljellä oleva noin metrin pudotus tapahtuu Mikonsaaren alueella noin 100 metrin matkalla. Melkein kaikki Päijänteeseen laskevat reittivedet ovat olleet pitkään padottuina ja suurin osa lisääntymisalueista on tuhoutunut perkausten ja voimalaitosten rakentamisen seurauksena. Tänä vuonna vuorossa oli kunnostettavista alueista merkittävin, eli Myllyriutta. Nykyisin erittäin uhanalaiset taimenet kyllä kutevat alueella, mutta poikasalueiden vähyyden vuoksi poikaset eivät selviä aikuisuuteen asti. Ongelmana kuitenkin on, etteivät taimenen poikaset selviä aikuisiksi, sillä alueelta puuttuvat lähes kokonaan poikasille sopivat elinympäristöt. Nyt kunnostetaan vapaana pysynyttä Kalkkistenkoskea. Rakenteiden tuli olla virran suuntaisia., kuvailee Ranta. Kalkkistenkosken alueelta on löydetty laskennoissa useina vuosina jopa 50?–?70 kutupesää. Kosken pudotuskorkeus on lähes hävinnyt Päijänteen pinnan laskun yhteydessä 1830-luvulla ja Ruotsalaisen pinnan noston yhteydessä 1950-luvulla. Kalkkistenkoskea on aikoinaan perattu voimakkaasti, pääuomaa on syvennetty tukin uittoa varten ja kosken virtausta on muutettu
Suomen Kalastuslehti 3 • 13 Kalkkistenkosken kunnostuksen työnjohtajana toimii Tomi Ranta Hämeen Kalatalouskeskuksesta ja kaivinkoneen puikoissa on Janne Eskelinen Kuopion-Teholouhinta Oy:stä.
Tämän jälkeen Eteläja Keski-Päijänteen kalatalousalue on sitoutunut seurantaan. laitosrakentamiselta koskiensuojelulailla. Ilman apua taimen ei palaa Tomi Rannalla on varsin selkeä kuva alueen taimenkantojen tilasta ja tulevaisuudesta. Havumäki, M. Päijänteen järvitaimenen tila ja tulevaisuus. • Jokisuilta pyydettyjen emokalojen mäti haudotaan silmäpisteasteelle ja istutetaan Päijänteeseen laskevii reittivesiin mätirasioissa. Kosken kalastusoikeudet on vuokrattu 1800-luvun lopulla Kalkkisten kalastusklubille, jolle kalastusoikeudet kuuluvat edelleen. Koskialueiden kunnostustuen hyödyt vaeltavan taimenen osalta menevät monin paikoin edelleen hukkaan patojen takia. • Pohjois-Päijänteen ja Eteläja Keski-Päijänteen kalatalousalueiden vuonna 2020 perustama. Tätä työtä on jo tehty paljon, mutta paljon on vielä tehtävää, Ranta jatkaa. 2013: Kalkkistenkosken kalataloudellinen kunnostus. Päijänteen luonnonvarainen taimen ry: www.paijanteentaimen.fi 2023 kolmella kohteella. Ilman koskialueiden palauttamista mahdollisimman lähelle alkuperäistä tilaa, taimenkannat eivät tule nykyisestä vahvistumaan. 2019. Kedon mukaan kalastusklubi on aikoinaan osaltaan myötävaikuttanut kosken vapaana pysymiseen. Talvella työmaalle tuotiin kunnostuksessa käytettävää kivimateriaalia. Säätiö hallinnoi Kalkkistenkosken kunnostushanketta. Taimenkannan elpyminen on mahdollista, kunhan nousuesteitä poistetaan, koskialueita kunnostetaan sekä tehdään tarvittavia kalastusrajoituksia vaellusreiteillä. Itse kunnostus tehtiin muutaman viikon aikana. Hanke on ollut suunnitteilla jo pitkään, sillä kunnostussuunnitelma on tehty alun perin jo vuonna 2013 EcoRiver Oy/ Tmi Arto Hautalan toimesta. Seuranta on kirjattu kalatalousalueen käyttöja hoitosuunnitelmaehdotukseen. Keski-Suomen kalatalouskeskus ry ja Hämeen kalatalouskeskus. 14 • Suomen Kalastuslehti 3 PÄIJÄNTEEN LUONNONVARAINEN TAIMEN RY • Tavoitteena Päijänteeseen laskevien virtavesien järvitaimenkantojen elvyttäminen. Arvovieraiden päivä koskella Aurinkoinen päivä oli tuonut Kalkkistenkoskelle useita vierailijoita ja kohteella vieraili sopivasti myös Suomen Vapaa-ajankalastusmuseosäätiön hallitus. Alueelle on tarkoitus rakentaa yhteensä lähes kaksi hehtaaria kutuja poikasalueita. Juha Keto kertoi lyhyesti kosken historiasta. Suurin osa kunnostuksen kivimateriaalista on tarkoitettu poikasten elinympäristöksi. Etenkin nousuesteitä on Suomessa hurja määrä. Voimalaitoksia ei Kalkkistenkoskelle voida tulevaisuudessakaan rakentaa, sillä koski on suojeltu voima. Tänä vuonna kunnostuksen kohteena oli Myllyriutta. Lisää aiheesta: Hautala, A. Kaivinkonekunnostus toteutettiin helmikuussa, mutta kunnostuksen valmistelut aloitettiin jo viime syksynä, kun alueelle rakennettiin työmaatie. Hänen mukaansa suurin osa koskialueista on perattu uittoja tai kuivatusta varten tai tuhoutuneet vesivoimarakentamisen takia. Kauniit ranta-alueet on suojeltu luonnonsuojelulailla ja vesialue on suojeltu koskiensuojelulain lisäksi vesilailla. Kalkkistenkoski on erikoinen alue, sillä se on pysynyt vapaana voimalaitoksista. Mittava rahoitus ja hankkeen seuranta Kunnostukseen on saatu rahoitusta Pohjois-Savon ELY-keskukselta ja Suomen Vapaa-ajankalastusmuseosäätiö vastaa hankkeen omarahoitusosuudesta. Näitä toimenpiteitä määriteltiin muun muassa Päijänteen alueelle uusissa käyttöja hoitosuunnitelmissa, Ranta päättää toiveikkaana. Tomi Rannan mukaan Myllyriutta on kunnostettavista kohteista merkittävin ja suurin yksittäinen kohde. Kunnostuksen lupaehdoissa on määritelty seuranta, mikä pitää sisällään kaksi vuotta kutupesälaskentoja ja sähkökoekalastuksia. Suomen Vapaa-ajankalastusmuseosäätiö on jo saanut arvokkaasta kunnostustyöstä tunnustuksen, kun WWF myönsi hankkeelle Pandapalkinnon vuonna 2021. Vierailemalleni Myllyriutalle tuotiin talven aikana yhteensä 4?000 kuutiota erikokoista kiveä, mikä tarkoittaa 200 rekkalastillista. EcoRiver oy, Tmi Arto Hautala. Omarahoitukseen on kerätty varoja useilta toimijoilta, mukana ovat muun muassa WWF, Järvi-Suomen Osuuspankki, Asikkalan kunta, Kalkkisten kalastusklubi, Asikkalan kirkonkylän ja Salonkylän osakaskunnat, Järväri ry, Rapala-rahasto ja Eteläja Keski-Päijänteen kalastusalue. • Toimii yhteystyössä osakaskuntien kanssa. Vierailijoiden joukossa olivat muun muassa hallituksen nykyinen puheenjohtaja Hannu Heinonen, joka vastaa hankkeen hallinnosta sekä hankkeen isä ja hallituksen aiempi puheenjohtaja Juha Keto. & Ranta, T
Suomen Kalastuslehti 3 • 15 Kokenut kaivinkoneenkäyttäjä muuttaa kunnostukseen tarkoitetun soraja kiviaineksen hetkessä taimenen kutuja poikasalueeksi. Päijänteen kirkas vesi tuo hyvin esiin kunnostetun alueen monimuotoisuuden.
16 • Suomen Kalastuslehti 3 Pirttikoski vapautumassa Perhonjoella ollaan vihdoin tekemässä kauan odotettua ja toivottua suunnitelmaa Pirttikosken voimalaitoksen padon purkamiseksi. Keskusteluun tuli mukaan koko koskialueen ennallistaminen ja myös padon purkaminen”, sanoo Hakala. Perhonjoessa on tehty paljon kunnostuksia ja latvavesiltä löytyy useita kunnostettuja tai luonnontilassa olevia kutualueita. Kalastusalue teki vuosien aikana aloitteita useaan otteeseen Pirttikosken kalatien rakentamiseksi, mutta asia ei oikein edennyt. Hakalan mukaan jo vuonna 2005 silloinen Perhonjoen kalastusalue teki aloitteen kalatien rakentamisesta Pirttikosken voimalaitoksen yhteyteen. Kaustisen kalastuskunnan puheenjohtaja Mika Yli-Soinin mukaan Perhonjoen kalataloudellinen merkitys on paikallisesti suuri. K eski-Pohjanmaan kalatalousalueen virtavesissä tapahtuu. Toteutuessaan hanke mahdollistaisi meritaimenen kutunousun ylös Perhonjoen latvavesille. Perhonjoen Pirttikosken vesivoimalan padon purkamiseksi ja koskialueen ennallistamiseksi on perustettu suunnitteluryhmä. Pirttikosken voimalaitos sijaitsee aivan Kaustisen ytimessä. Nykyään taimen pääsee nousemaan mereltä Pirttikosken padon alapuolelle asti. “Latvavesiä on tarkoitus hyödyntää parhaan mukaan. Vesialueen omistaa Kaustisen kalastuskunta. Voimala ehti myös vaihtaa omistajaa kahdesti. “Vuoden 2020 lopussa viranomaistahot ja voimalaitoksen nykyinen omistaja aloittivat keskustelut kalatieasian ratkaisemiseksi. Kalastusalue teki aloitteen jo vuonna 2005 Vaelluskalojen luontaisen elinkierron palauttaminen Perhonjoen vesistöön ei ole nyt ensimmäistä kertaa esillä. Tuolloin asiaa vauhditti Kaitforsin kalatien valmistuminen Perhonjoen keskijuoksulle. Perhonjoen taimenkannasta suuri osa vastaa perimältään uhanalaista Lestijoen taimenta, mikä nostaa joen arvoa entisestään. Taimen nousee merestä jo Pirttikoskelle Perhonjoen pääuoma on lähes täysin kunnostettu ja ennallistettu 1990-luvun loppupuolella. Perhonjoen sivujoen Näätinkiojassa käynnistetTEKSTI TOMI RÄSÄNEN, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO KUVA EERO MÄENPÄÄ. Keski-Pohjanmaan kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Eero Hakala valaisee, että kyse on työryhmästä, jonka tarkoitus on suunnitella ja valita kaikista soveltuvin vaihtoehto Pirttikosken alueen kunnostamiseksi
Kaustisen kalastuskunta kutsui joulukuussa koolle rantojen asukkaat ja kuuli paikallisten mielipiteitä Pirttikosken patoon liittyen. Perhonjoessa tavattavia kalalajeja ovat muun muassa taimen, vaellussiika, nahkiainen, ahven, kuha, hauki, made ja monet särkikalat. Myös voimalan sijainti Kaustisen kunnan ytimessä vaikuttaa suunnittelutyöhön. PERHONJOKI Keski-Pohjanmaalla sijaitseva Perhonjoki on aktiivisen kalastusharrastuksen kohteena. On tehtävä tarkkoja laskelmia siitä, miten vesi alueella varsinkin tulva-aikoina käyttäytyy. Veden heilahtelu arveluttaa paikallisia asukkaita eniten”, toteaa suunnitteluryhmässä toimiva Hakala. Suomen Kalastuslehti 3 • 17 “Nyt katsellaan vaihtoehtoja, miten edetään ja kuinka laajaa suunnitelmaa lähdemme tekemään. Pirttikosken voimalaitos estää tällä hetkellä meritaimenen nousun ylemmäs Perhonjoen latvavesien kutualueille. Perhonjoen alakeskiosassa harrastetaan talvisin Ismete-kalastusta ja joesta on nostettu isoja kuhia ja haukia. Perhonjoki oli aikoinaan yksi Suomen tärkeimpiä nahkiaisjokia.. Alueellinen yhteistyö on avainasemassa Sekä Hakala että Yli-Soini mainitsevat yhteistyön alueen asukkaiden ja edustajien kanssa olevan suunnittelussa keskeisessä asemassa. tiin hiljattain kunnostukset, jossa läpikäydään kaikki potentiaaliset kutuja poikastuotantoalueet. Sähkökalastuksessa latvoilta on löydetty luonnossa syntyneitä paikallisia taimenia.” “On äärimmäisen tärkeää, että mereltä vaeltavalla taimenella olisi mahdollisuus vaeltaa Pirttikoskelta Perhonjoen pääuoman latvavesiin kutemaan”, toteaa Mika Yli-Soini
18 • Suomen Kalastuslehti 3 eDNA-näytteenotto akkuporakonekäyttöisellä pumpulla.
Rapuvesien paikantaminen ja seuranta on perinteisesti perustunut paikallistietoon sekä koeravustuksilla saatuihin tietoihin. TEKSTI TIMO RUOKONEN, LUONNONVARAKESKUS; MIKKO MÄKINEN JA EMMI VENTELÄ, JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO; HARRI KOKKO, AAKE PESONEN JA JAPO JUSSILA, ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO KUVAT TIMO RUOKONEN, LUONNONVARAKESKUS. Menetelmä vaikuttaa toimivan Perinteinen mertapyynti ja eDNA-menetelmä tuottivat pääosin samankaltaiset tulokset rapulajien esiinRaputilanne selville pelkästä vesinäytteestä. Mikä ihmeen eDNA. Kaikilta tutkimuskohteilta otettiin viisi eDNA-näytettä 5–10 metrin päästä rannasta paikoilta, jotka oletettiin rapujen elinpiiriksi. Se on mahdollista jo nyt, mutta kenties rutiinia tulevaisuudessa. Suomen Kalastuslehti 3 • 19 J okirapukantojen uhkana on vesistöihimme laajalle levitetty täplärapu ja sen kantama erityisesti jokiravuille kohtalokas rapuruton muoto. Raputilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti esimerkiksi rapuruton tai täplärapujen levittämisen seurauksena, eikä harvalukuisena esiintyvien jokirapujen havaitseminen koeravustamalla ole aina taattua. Suodatetusta vesinäytteestä voidaan eDNA-menetelmän avulla tunnistaa kohde-eliöt molekyylibiologisin menetelmin ilman, että itse kohde-eliöstä on havaintoa. Jokija täplärapujen sekä rapuruton esiintymista vesistössä on alustavasti selvitetty uudella eDNA-menetelmällä. Aiemmissa tutkimuksissa on eDNA-menetelmän havaittu soveltuvan eri rapulajien sekä rapuruton esiintymisen selvittämiseen suoraan vesinäytteistä. Aiempien koeravustusja paikallistietojen perusteella oletettiin, että kuudessa vesistössä esiintyi jokirapuja, neljässä täplärapuja ja kaksi kohteista arvioitiin ravuttomiksi. Viime vuosien aikana ympäristö-DNA:n (eDNA) käyttöön perustuvat menetelmät ovat kehittyneet varteenotettavaksi vaihtoehdoksi perinteisten suoraan havainnointiin perustuvien menetelmien rinnalle. Täplärapujen leviämisen tehokas estäminen on avainasemassa jokiraputilanteen parantamisessa, joten tieto vesistöjen rapuja rapuruttotilanteesta on ensiarvoisen tärkeää. Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistojen vetämässä hankkeessa sovellettiin eDNA-menetelmää suomalaisiin vesistöolosuhteisiin soveltuvaksi ja verrattiin saatuja tuloksia koeravustustuloksiin sekä muihin havainnointimenetelmiin. Näytettä otettaessa vettä suodatetaan tiheän suodattimen läpi muutamista deseistä joihinkin litroihin. Tutkimuksen kohteena oli kuusi virtavettä ja kuusi järveä Keski-Suomen alueelta. Vesistön raputilanne selville pelkästä vesinäytteestä tieteiskirjallisuutta vai todellisuutta. Suodatetusta vesinäytteestä saatua geneettistä materiaalia, eliön DNA:ta, eristetään laboratoriossa ja sen avulla tehdään lajitunnistus
On kuitenkin huomioitava, että mertapyynnillä saatavaa rapukannan tiheystietoa ei eDNA-menetelmän avulla kyetä luotettavasti tuottamaan eikä sillä saada tietoa rapukannan kokojakaumasta. Kahdella ennakkotietojen mukaan ravuttomalla kohteella eDNA-menetelmä tuotti positiivisen tuloksen, mikä tarkoittanee, että näissä vesistössä on erittäin harva jokirapupopulaatio, alueella olevat yksilöt ovat niin pieniä, että merrat eivät niitä pyydä tai populaatio on hiljattain romahtanut ja eDNA on peräisin kuolleista rapuyksilöistä. Jokiravun ja rapuruton esiintyminen samassa vesistössä ei ole mahdoton tilanne, mutta vaatii lisätutkimuksia, sillä yleensä jokiravut kuolevat rapuruttoon. Luonnonvarakeskus on käynnistänyt eDNA-tutkimuksiin erikoistuneen laboratorion kehittämisen, missä tutkitaan muun muassa kalojen ja rapujen eDNA-näytteet. Näytteenotossa on tärkeää valita näytekohteet paikallistietoon ja yleiseen rapubiologiseen näkemykseen pohjautuen rapujen todennäköiseltä elinalueelta. Vesistöjen rapukannan tai rapuruttotilanteen arvioinnissa eDNA-menetelmä on jo tässä vaiheessa, tosin muutamin varauksin, toimiva kartoitusmenetelmä. Rapujen osalta monet biologiset ja ekologiset tekijät vaikeuttavat negatiivisen näytetuloksen tulkintaa ja tekevät siitä epävarman. Koeravustusten perusteella havaituista tiheistä täplärapukannoista voitiin eDNA-määrityksissä tunnistaa täplärapu melko luotettavasti. Mertapyyntiin verrattuna eDNA-menetelmä on työmäärältään vähäisempi ja rapuruton leviämisriski on menetelmää käytettäessä pienempi. Jos rapujen tai rapuruton DNA:ta ei löydy, tilanne mutkistuu, sillä negatiivisen tuloksen syynä voivat olla myös muut tekijät kuin se, että rapuja tai rapuruttoa ei ole vesistössä. Jokirapukohteissa rapujen esiintyminen tunnistettiin eDNA-menetelmällä luotettavasti myös kohteilla, joissa jokirapukanta oli koeravustusten perusteella erittäin harva. Tulevaisuudessa eDNA-menetelmän käyttö tullee laajenemaan voimakkaasti ympäristötutkimuksissa ja eDNA-menetelmien vakiinnuttua saatanee kustannustehokas työkalu käyttöön myös rapukantojen käytännön hoitotyötä tekeville. Kahdelta kohteelta eDNA-näytteistä ei todettu täplärapuja, vaikka koeravustuksissa täplärapuja saatiinkin saaliiksi jonkin verran. Menetelmän kehittäminen jatkuu Tällä hetkellä Suomessa eDNA-analytiikkaa tekeviä laboratorioita on yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla, jotka kehittävät menetelmää ja tekevät analyysejä pääasiassa erilaisissa tutkimushankkeissa. Vesistöstä, jossa oli runsaasti täplärapuja, ei rapuruttoa havaittu. Jo nyt varsin toimiva kartoitusmenetelmä Rapujen tai rapuruton DNA:n löytyessä suodatetusta eDNA-näytteestä voidaan selkeästi päätellä rapujen tai rapuruton olleen näytteenoton piirissä näytteenoton ajankohtana. Täpläravun määrityksiin liittyvien eDNA-ongelmien vuoksi tarvitaan vielä lisäselvityksiä ja menetelmän kehittämistä. Runsaan täplärapukannan kohteissa oli vedessä runsaasti täpläravun DNA:ta, joten niiden läsnäolo havaittiin. Tulosten tulkintaa vaikeuttivat haasteet laboratoriossa, joten ei voida tarkasti sanoa, oliko syy menetelmässä vai täplärapujen vähäisessä määrässä kohdevesistössä. Parhaiten menetelmä soveltuu pienvesien raputilanteen kartoittamiseen ja sen avulla voidaan tutkia useita vesistöjä suhteellisen pienellä työllä. Täplärapukohteiden lisäksi merkkejä rapurutosta saatiin kahdelta kohteelta, joista havaittiin myös jokirapuja ja niiden DNA:ta. 20 • Suomen Kalastuslehti 3 tymisestä muutamin poikkeuksin. Tulosten perusteella vesialueella esiintyy siten sekä jokirapuja että rapurutto. Kaupallisia toimijoita ei tällä hetkellä ole Suomessa, mutta tilanne muuttunee todennäköisesti lähivuosina, sillä Euroopassa toimii useita konsulttiyrityksiä, jotka tekevät eDNA-tutkimuksia tilauksesta. Syynä voi olla, että kyseinen täplärapukanta on terve tai rapuruttoitiöitä ei ole syystä tai toisesta osunut näytteisiin. Rapuruttokin löytyi menetelmän avulla Rapuruton DNA:ta havaittiin kolmelta neljästä täplärapukohteesta. ”Kahdella ennakkotietojen mukaan ravuttomalla kohteella eDNA-menetelmä tuotti positiivisen tuloksen.”