Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Tuning.. on lehti tuningharrastajille. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “H et ke äk ää n en ol e ka tu n u t sit ä, et tä ol en sa ira an h oi ta ja .“ – So p h ie M an n er h eim 6 414888 002355 1 6 7 80 02 35 -1 60 7 PAL VKO 2016-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 13 . Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. nu m er o • 7/2 01 6 7/2016 • Hinta 8,90 € SAIRAANHOITAJA MANNERHEIM HUVIPUISTO TEOLLISUUS ARKKITEHTUURI PETSAMO Astu sisään Peikkometsään Laivanrakentajien Turku Muoviset Futuro-talot Malminetsintää ja rahtirallia HARRASTAJA Simo Viljasen keräilymuseossa. Puhelimitse: puh. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa
joulukuuta 2016 Suomen Historia 7/2016. SUOMEN HISTORIA 67 Jatkoa luvassa... numero ilmestyy 1. 2 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA 50-luvulla syysmuotia esiteltiin pilke silmäkulmassa. ...Suomen Historian 14
3 SUOMEN HISTORIA
Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@suomenhistoria.fi SUOMEN HISTORIA 4 Suomen Historia 7/2016 LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “H et ke äk ää n en ole ka tu n u t sit ä, et tä ole n sa ira an h oi ta ja .“ 6 414888 002355 1 6 7 80 02 35 -1 60 7 PAL VKO 2016-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 13 . lokakuuta 2016 Työn merkeissä 1800 -luvun puolivälissä Suomi lukeutui Euroopan köyhimpiin maihin. Tässä numerossa kerromme Sophie Mannerheimista , joka opiskeli sairaanhoidon huippukoulussa Englannissa ja Suomeen palattuaan taisteli taipumatta alan kehityksen etujoukoissa. Kotimaisen arkkitehtuurin ennakkoluulottomasta otteesta voi lukea Matti Suurosen muovitaloja esittelevästä jutusta, ja lisää mielen virkistystä löytyy Peikkometsä-huvipuiston merkillisistä hahmoista. (06) 2810 170, Fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.suomenhistoria.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@suomenhistoria.fi myynti@suomenhistoria.fi materiaali@suomenhistoria.fi etunimi.sukunimi@suomenhistoria.fi Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2342-7981 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Sotien taloudelliset seuraukset olivat Suomelle muutenkin kovat. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@suomenhistoria.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Mari Immonen, Mika Rassi Avustajat tässä numerossa Joni Partanen, Aimo Tenni, Pekka Tuomikoski Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Matka vaurauteen on ollut hurjan nopea, mutta menestys on vaatinut kovia ponnistuksia ja taitavaa politikointia. Työn ja yrittämisen aiheissa liikumme myös kevyemmissä merkeissä. Kansan on ensiksi huolehdittava itsestään ja tulevista sukupolvista. Tilaajapalvelu Puh. Peräänantamattomuus on ollut välttämätön luonteenpiirre tiellä, jonka varrelle mahtuu sotien ja muiden vastoinkäymisten lisäksi talouden murroskohtia. Yksilötasolla olemme kärsineet korvaamattomia menetyksiä, mutta kansakuntana olemme kerta toisensa jälkeen onnistuneet rakentamaan parempaa huomista. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. nu m er o • 7/2 01 6 7/2016 • Hinta 8,90€ SAIRAANHOITAJA MANNERHEIM HUVIPUISTO TEOLLISUUS ARKKITEHTUURI PETSAMO Astu sisään Peikkometsään Laivanrakentajien Turku Muoviset Futuro-talot Malminetsintää ja rahtirallia HARRASTAJA Simo Viljasen keräilymuseossa KANNESSA: Sophie Mannerheim opiskeli Lontoossa sairaanhoitajaksi vuosina 1899–1902. Katsomme myös rajan taa Petsamoon. Esimerkiksi metalliteollisuuden kehitys voidaan osaksi laskea sotakorvauksien väistämättömäksi seuraukseksi. Artikkeli entisen käsivartemme kaivostoiminnasta ja autosotamiehen tarina muodostavat yhdessä monitasoisen kertomuksen nopeasta kasvusta, uutterasta työstä ja joustavasta päätöksenteosta tapahtumien taustalla. Pääkirjoitus 13. Sen opimme yhden esimerkin, lottana toimineen Kirsti Saarimäen tarinan kautta. Suomi menetti Petsamon ennen kuin työn hedelmistä ehdittiin kunnolla nauttia. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Tämän todistaa vierailumme viime vuosisadan Turun telakkateollisuuden parissa. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tappiot kääntyivät kuitenkin lopulta voitoiksi. K a n n en k u va : M u se o v ir a st o Kuva: SA-kuva / Sundström. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Hän vastusti aina eliittihoitajia, jotka eivät joudu altistamaan käsiään karkeaan työhön. Lisäksi metalliteollisuuden tuotteiden vienti itärajan yli jatkui kaupankäynnin merkeissä voimakkaana korvauksien suorittamisen jälkeenkin. Sitä eivät pelänneet lotatkaan, joiden huoltotyö ei suinkaan lakannut sotien loppumiseen. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty
5 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Sään kylmetessä riittävä annos vitamiineja on oiva keino pitää flunssa loitolla.
Skotlantilaisen laivanrakentajan pojan William Crichtonin luotsaamasta yhtiöstä muodostui aikoinaan Suomen suurin telakka. 48 Kaukaisen pohjoisen nikkeli Petsamon malmikaivokset elivät lyhyen mutta kiihkeän vaiheen osana Suomea. Helena ja Martti Kuuskosken luoman peikkomaailman hahmot olivat niin suosittuja, että niille perustettiin oma elämyspuisto. 20 Laivanrakentajien Turku Telakkateollisuudella on pitkät perinteet Turussa. numero Suomen Historia 7/2016 Pulavuosina kehiteltiin uusia keksintöjä sätkienpyörittäjästä astiankuivauskaappiin. Pula-ajan keksinnöt s. SUOMEN HISTORIA 6 14 Korkeinta mitä voi saavuttaa Sophie Mannerheim lähti Englantiin sairaanhoitajakouluun petyttyään ihmissuhteissaan. Pohjoisen tarunhohtoinen nikkeli kiehtoo yhä historiantutkijoita. Marsalkan isosisko uudisti maamme hoitoalan viime vuosisadan alussa. 30 Astu sisään Peikkometsään! Muistatko vielä Torvinokan ja Simasuun. Tässä numerossa Pääartikkelit Suomen Historian 13. Lapsuus aatelislinnassa, onneton avioliitto, sairaanhoitoa Lontoon slummeissa ja hoitotyön uudisraivausta kotimaassa. 14 Kuvat: Museovirasto Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa. 74-75 Suomalaisen suurnaisen tarina
20 Petsamon nikkelikaivokset olivat lyhyt mutta kiihkeä vaihe Suomen malmiteollisuudessa. 42 Lottana sodassa ja sodan jälkeen Kirsti Saarimäen tarina osoittaa, että monen lotan palvelus isänmaan hyväksi jatkui vielä pitkään rauhan aikana. 46 Sodan hetkiä Vierailemme Sakon asetehtaalla elokuussa 1941. 26 Kuva: Petsamo-Seura Kuva: Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto Kuva: Pertti Jenytin / Lehtikuva. SUOMEN HISTORIA 7 8 Lennätinpostia Uutisia ja erikoisuuksia menneiltä ajoilta. 54 Aurajoen suulla sijainneesta Crichton-Vulcanin telakasta tuli 1930-luvulla osa Wärtsilää. Rakkaudesta kaikkeen vanhaan s. 60 Unohtumattomat legendat Pankinjohtajan emännöitsijä pyysi kuuluisalta rosvolta nimikirjoitusta kesken ryöstön ja saikin runon. 41 Halvat ja hyvät seinäpahvit Suomen seiniin on liimattu jos jonkinlaista sisustuspahvia, jolla on koetettu pitää vilu pihalla ja koti kauniina. Toistuvat Artikkelit Simo Viljasen keräilymuseo on ehtymätön aarreaitta nostalgiannälkäisille. 54 Rakkaudesta kaikkeen vanhaan Kannessa Simo Viljanen on kerännyt museollisen vanhaa tavaraa moottorisahoista säästöpossuihin. 48 Rakennuksissa kokeiltiin 60-luvulla ennakkoluulottomasti uusia materiaaleja ja muotoja. 62 Parhaat Suomalaiset Ennen oli kaikki paremmin tai ainakin toisin. 36 Autosotamiehenä Hangosta Petsamoon Kannessa Sota-aikana Jäämerentiellä ajanut Veikko Salonen on yksi viimeisistä, jotka vielä voivat kertoa ensi käden tietoa Petsamon rahtirallista. 58 Pula-aika Puutteen keskellä syntyi oivalluksia sätkäkoneesta kukkakumiin. 64 Sanaristikko ja tietovisa 26 Avaruusajan arkkitehtuuria Kannessa Arkkitehti Matti Suurosen suunnittelemat sarjavalmisteiset muovitalot herättivät suurta huomiota 60-luvun lopulla niin kotimaassa kuin ulkomailla
Sittemmin elokuva on tuhoutunut, eikä siitä ole säilynyt jälkipolville kuin muutama valokuva. Ääneen pääsevät nykyajankin urheilutähdet koripalloilija Hanno Möttölästä jääkiekkoilija Teemu Selänteeseen . Kisakenttien kansallissankarit N äyttelyssä muistellaan paitsi menneiden vuosikymmenten ikimuistoisia tähtihetkiä myös hieman tuntemattomampiakin urheilutapauksia. Suomi sijoittui laululla jaetulle 10. Museo sijaitsee osoitteessa Ainolanpolku 1, Oulu. 50 vuotta sitten 100 vuotta sitten K u va : O la v i K a sk is u o / L eh ti k u va SUOMEN HISTORIA 8 Koonnut: Mari Immonen Lennätinpostia K u va : M u se o v ir a st o K u va t: P o h jo is -P o h ja n m a a n m u se o. Pohjois-Pohjanmaan ja Urheilumuseon yhteisessä Sata sankaritarinaa urheilusta -näyttelyssä käännetään katseet maamme urheiluhistoriaan. sijalle yhdessä Luxemburgin ja Saksan liittotasavallan kanssa. Luxemburgissa vuonna 1966 järjestetyissä euroviisuissa Suomea edusti Ann-Christine Nyström tarttuvalla pop-kappaleella Playboy. Museossa tutustutaan urheilutarinoiden lisäksi eri aikausien urheilumuotiin ja -esineistöön. Ohjaaja-näyttelijä Konrad Tallrothin mykkäelokuva Eräs elämän murhenäytelmä kiellettiin vuonna 1916 juuri ennen sen suunniteltua ensi-iltaa. Tiesitkö esimerkiksi, että vuoden 1920 Antwerpenin olympialaisissa Taavi Tamminen hävisi kreikkalais-roomalaisen painin loppuottelussa Emil Väreelle sopupelillä. Sensuuripäätös johtui mitä ilmeisimmin valtiovallan poliittiseksi tulkitsemasta juonesta, jossa venäläinen upseeri sortui mustasukkaisuuden puuskassaan väkivallantekoon. Sata sankaritarinaa urheilusta -näyttely esillä Pohjois-Pohjanmaan museossa 8.1.2017 saakka. Teos on poikkeuksellinen koko Suomen elokuvahistoriassa, sillä se on ainoa elokuva, jonka esityskieltoa ei myöhemminkään koskaan purettu
Kuva: Oswald Hedenström / Lehtikuva Kuva: Lehtikuva SUOMEN HISTORIA 9 Lukuvinkkejä. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi menetti rauhanehdoissa paitsi kaupunkeja ja kyliä myös majakkasaaria. Tomerana seisovaa pohjalaismiestä kuvaavan Jussi-patsaan suunnitteli kuvanveistäjä Ben Renvall . Jussi-patsaat S uomalainen elokuva-alan Jussi-palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1944. Kesällä 1919 Englannin kuninkaallinen laivasto ankkuroitui Suomenlahdelle Koiviston kylän edustalle. Tämä perintö katosi sodan myötä. Majakoiden ympärillä eläville yhteisöille menetys oli suuri. Pakola, Johanna & Laurell, Seppo 2016: Menetetyt majakat. Alun perin Jussi-palkinnon nimeksi suunniteltiin Aino-palkintoa, mutta lopulta se päädyttiin nimeämään Pohjalaisia-elokuvassa esiintyvän hahmon mukaan. Vuonna 1927 Hämeenlinnaan perustettiin yhä toiminnassa oleva Poliisikoiralaitos, joka otti tehtäväkseen koiraohjaajien koulutuksen sekä poliisikoiriksi soveltuvien koirien hankinnan. Jyväskylä. Suomesta käsin pommitettiin Neuvosto-Venäjää aina lumentuloon saakka. Tuolloin saksanpaimenkoira nimeltään Hektor von der Volmeburg astui Helsingin poliisilaitoksen palvelukseen. Ensimmäiset Jussi-palkinnot jaettiin marraskuussa 1944 täpötäydessä ravintola Adlonissa Helsingissä. Parhaan naispääosan Jussi ojennettiin Ansa Ikoselle ja palkinnon parhaasta miespääosasta lunasti puolestaan Joel Rinne . Mikko Ylikangas pureutuu uutuuskirjassaan näihin tapahtumiin ja selvittää niiden myöhempiä vaikutuksia Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin. Pian Suomeen saapui myös brittiläinen lentotukialus yli satamiehisen ilmavoimien osaston kanssa. Ylikangas, Mikko 2016: Mainio pikku sota. Nelijalkaiset poliisit M aamme ensimmäinen poliisikoira aloitti työnsä vuonna 1909. Olivatko Koiviston tapahtumat jo alkusoittoa talvisodan syttymiselle. Majakkasaarilla elettiin omassa pienessä ja tiiviissä pienoisyhdyskunnassa, jossa vallitsivat vuosisatoja vanhat perinteet ja tavat. Atena Kustannus. Hektor oli saanut koulutuksensa Saksassa ja etevänä poliisikoirana se sai runsaasti huomiota ja ylistäviä kommentteja lehdistössä. Brittilentäjät Suomessa vuonna 1919. Jyväskylä. Seuraavalla vuosikymmenellä perustettiin Imatralle valtion poliisikoirasiittola. Jussi on yksi Euroopan vanhimmista elokuva-alan palkinnoista. Docendo
Digitoidut studiokuvat kertovat tarinoita 1800-luvun lopun kaupunkilaisista iloineen ja suruineen. Paria vuotta myöhemmin hän perusti Helsinkiin oman ateljeen, jonka toiminta pian laajeni myös Turkuun, Poriin, Vaasaan ja Viipuriin. Viihdyttävät lukemistot Ennen television aikakautta erilaiset viihdeja jännityslukemistot olivat suosittuja. Nyblinin studiokuviin tallentuivat 1800-luvun lopulla monen varakkaamman merkkisuvun edustajat sekä heidän elämänsä käännekohdat häistä hautajaisiin. Kiikkiä eli kinnerpuuta käytettiin turkiseläimen ruhon nylkemisessä. Teurastettava eläin laitettiin takajaloistaan riippumaan puusta veistettyyn orteen eli kiikkiin. Kiikki-sana juontuu vanhasta työvälineestä. Norjalainen Daniel Nyblin (1856–1923) on yksi aikakautensa tunnetuimmista valokuvaajista. 1930-luvulla saattoi kadun kulmassa olleelta lehtimyyjältä ostaa kotiin viemisiksi vaikkapa novelleja, jatkokertomuksia sekä sarjakuvia sisältäneen Lukemista Kaikille -vihkosen. Nyblin muutti Helsinkiin vuonna 1875 ja toimi aluksi apulaisena tanskalaisen Charles Riisin studiossa. -palvelussa. Atelier Nyblinin ainutlaatuiset henkilökuvat M useovirasto on digitoinut yli 300 valokuvaamo Atelier Nyblinin studiokuvaa 1870-luvulta. Kuva: Daniel Nyblin / Museovirasto Kansan suusta Jäädä kiikkiin: Sanontaa käytetään usein tilanteessa, jossa joku on jäänyt tai saatu kiinni. K u va : Su o m en el in k ei n o el ä m ä n k es k u sa rk is to SUOMEN HISTORIA 10 Lennätinpostia. Kun kiikkiin joutui, ei pakotietä enää ollut. Vuodesta 1932 ilmestynyt Elokuva-Aitta puolestaan kertoi tarinoita kiehtovista filmitähdistä ja toi elokuvamaailman uusimmat uutiset tavallisten suomalaisten koteihin. Atelier Nyblinin valokuviin voi tutustua verkossa osoitteessa kuvakokoelmat.fi
Eräältä käkisalmelaiselta markkinamieheltä warastettiin tk. Jo ensimmäisenä markkinapäiwänä myytiin ja ostettiin sekä waihdettiin hewosia runsaasti. Koplan päämies, Aron Emil Mäkelä, Wiipurin Talikkalasta, kuuluu nyt kuitenkin erään Wiipurilaisen salapoliisin neuwokkuudesta saatetun istumaan Jaakkiman tyrmään. Pääsy-maksu oli 20 penniä. Ennen laivan lähtöä Mustalahden satamasta laivan kapteeni neuvotteli muiden laivamiesten kanssa siitä, uskaltaako matkaan lähteä. Sanomia Turusta 23.10.1863 Suomalainen ilwehtiä. Olipa näille markkinoille tullut oikein taskuwaraskoplakin ammattiaan harjoittamaan ja lienee saanut joitakuita kukkaroita ja kelloja kehvellettyä. Läheisessä, n.s. Hukkuneita oli yhteensä 138. Tawallisia markkina-huweja ja konstimestareita ei myöskään puuttunut. Markkinaelämää Helsingin Sanomat 10.9.1910 Toissapäivänä Riihimäellä pidetyillä syysmarkkinoilla oli elämä tawallista rajumpaa. Wäkeä oli harwinaisen paljon. Roivainen / SA-kuva Kuva: Museovirasto SUOMEN HISTORIA 11 Historian lehdiltä 1938 Ensimmäinen suomalainen äänilevymerkki Sointu perustettiin.. Hieman Kurun jälkeen matkaan lähtenyt höyrylaiva Tarjanne saapui onnettomuuspaikalle pian laivan haaksirikon jälkeen. Kodassa komsio voitiin laittaa tukipuun avulla katosta roikkumaan. Lämpimiin vaatteisiin ja poronnahkoihin kapaloitu lapsi oli näin piilossa pakkaselta ja kylmältä viimalta, kun pienokainen taittoi matkaa vanhempien tai poron selkään kiinnitettynä. Eräät jaksoivat uida aina rantaan saakka. 11 p:nä rahaa noin 700 markkaa sekä seuraawana yönä eräältä Pyhäjärwen mieheltä taskukello ja pienempi summa rahaa. Viisitoista onnekasta pelastaui Tarjanteen kyytiin. Paikalle tulivat myös moottorivene ja hinaaja, joihin osa matkustajista pääsi turvaan. Uhkarohkealla päätöksellä oli karmeat seuraukset, sillä Kurun matka päättyi pian satamasta lähdön jälkeen Siilinkarin luona. Laiva upposi niin nopeasti, ettei suurimmalla osalla matkustajista ollut mahdollisuutta pelastautua. Syystä että oli suomalainen, oli wallas-wäkenkin ollut häntä katsomassa. Kätketty lapsi Saamelaisalueilla pienten lasten kantokoppana toimi gietkka eli komsio, joka muodoltaan muistutti pientä venettä. Tapio kertoo Kupion markkinoilla olleen ensimäisen suomalaisen silmänkääntäjän ja nuorantanssian, nimeltä Taawetti Ullman, joka sukkeluudessa ja noita-konsteissa kylläkin oli kumppaniensa wertanen. Laivassa oli yli 140 matkustajaa sekä miehistö. Hirsimäessä, joka oli yhtenä juopuneitten temmellyskenttänä, puukotettiin erästä Lempäälästä kotoisin olewaa Aleksi Jääskeläistä niin pahasti, että hän nyt makaa Hämeenlinnan lääninsairaalassa kuoleman kielissä. Traaginen laivaonnettomuus Syyskuussa 1929 Näsijärvellä riehunut myrsky kaatoi ja upotti höyrylaiva Kurun Tampereen edustalla. Poliisiputka oli täynnä juopuneita ja läheisissä metsissä liikkui runsaasti pirtunkaupustelijoita, joista ainoastaan kaksi saatiin kiinni. Komsion puinen runko ja sen päälle pingotettu nahka suojasi lapsen päätä ja helpotti kuljettamista. Jaakkiman Sanomat 15.1.1909 Markkinat Jaakkimassa owat nyt olleet ja menneet. Kuva: H. Kun Kurua pienempi höyrylaiva Ylöjärvi oli uskaltautunut järvelle, päätti Kurun kapteeni ottaa riskin ja lähteä matkaan myrskystä huolimatta. Puukottajasta ei ole tietoa
Eräänä pimeänä iltana, kun maanviljelijä Arvi Lehti oli palaamassa hevoskyydillä kotiinsa, samaa reittiä kulkenut auto törmäsi mieheen ja hevoseen. Liikkuva poliisi ja Liikenneturva kiinnostuivat 1960-luvulla keksinnöstä ja kehottivat Lehteä kehittämään heijastimen myös jalankulkijoiden käyttöön. Kynttilät olivat monessa kotitaloudessa pitkään ylellisyyttä, joten niitä käytettiin säästäen, usein vain juhlapäivinä. K u va : E rk k i V ii ta sa lo / SA -k u va 12 SUOMEN HISTORIA Lennätinpostia. Lehti ryhtyi valmistamaan heijastavia muovilaattoja, jotka näkyivät pimeässä. Kärryjen takaosaan asennettuina ne varoittivat autoilijoita edellä kulkevasta hevosajoneuvosta. Päreiden valmistus oli tyypillinen miesten puhdetyö. Välkkyvät jalankulkijat Monen takin kyljessä tai hihansuussa roikkuva jalankulkijaheijastin on suomalainen keksintö. Pimeässä Pohjolassa Monenlaiset apuvälineet päreistä kaasulyhtyihin ovat aikojen kuluessa tuoneet valoa pohjoisen pimeisiin iltoihin. Yksi päre toi valoa tupaan noin viidentoista minuutin ajan. Mies teki työtä käskettyä, ja niin pohjoismainen erikoisuus, jalankulkijaheijastin, oli syntynyt. Todelliseksi klassikoksi muodostui lumihiutaleen muotoinen heijastin. Päreet palavat pirtissä Männystä valmistetut ohuet puunsäleet eli päreet olivat vielä 1800-luvulla monen tuvan pääasiallinen valonlähde. Päreet saatettiin laittaa tuvan seinänrakoihin tai roikkumaan rautaisista pärepihdeistä. Autonkuljettaja ei ollut pimeässä havainnut heitä ajoissa. Maanviljelijä Lehti menetti onnettomuudessa hevosensa, mutta jotain hyvääkin tapaturmasta seurasi
Litteistä Auri-taskulamput olivat suosittuja joka kodin tarvekaluja. Rintamalla kehitettiin varsin erikoisiakin ratkaisuja sopivan sotavalaistuksen saamiseksi. Auri-taskulamput Levyseppämestari G. Katuvalot olivat ensiksi varsin alkeellisia kynttiläja öljylyhtyjä. Sota-ajan kekseliäisyyttä Sota-aikana pyrittiin pommituksien pelossa välttämään valojen käyttöä pimeään aikaan. W. Yhteisen velvollisuuden laiminlyönnistä seurasi sakot. Kuvitus: Tero Björklund Kuvat: SA-kuva K u va : K a n sa ll is k ir ja st o n d ig it o id u t a in ei st o t Valoa yössä Suomen ensimmäiset katuvalot syttyivät tiettävästi Turussa vuonna 1805. Siinä missä asuinrakennusten ikkunat oli laudoitettu tai muilla tavoin tilkitty umpeen, myös ajoneuvojen oli varottava näkymästä liiaksi vihollisten silmissä. Sohlbergin perustama yritys valmisti Auri-taskulamppuja viidellä vuosikymmenellä. Aiemmin yritys oli keskittynyt kattotöihin ja meijeriastioihin, mutta 30-luvulla ne saivat väistyä uusein tuotteiden kuten peltirasioiden, taskulamppujen ja toimistokalusteiden tieltä. Myöhemmin otettiin käyttöön myös kaasukatulyhtyjä, joista ensimmäiset syttyivät Helsingissä nykyisen Mannerheimintien eteläosassa marraskuussa 1860. SUOMEN HISTORIA 13. Esimerkiksi kaasunaamareita käytettiin valonhimmentäjinä eturintaman ajoneuvoissa. Helsinki ja Tampere saivat ensimmäiset sähköiset valopylväänsä 1880-luvulla. Katulyhtyjen sytyttäminen, ylläpito ja sammuttaminen kuului kaupunkien talonomistajille
Omille teille Kreivi Mannerheim ei ollut maanviljelijätyyppi, eikä hän saanut Louhisaareen kuulunutta maatilaa kannattamaan. Vanhan feodaalilinnan salit olivat hänen leikkipaikkojaan. Kuinka Sophie päätyi aateliskartanon saleista hoitajaksi Lontoon slummeihin ja takaisin Suomeen sairaanhoitokoulutuksen johtoon. Tuo huomaamaton hahmo oli aina tarpeen tullen saapuvilla, ei ottanut keneltäkään mitään vaan auttoi muita. Hän vietti lapsuutensa Askaisissa Louhisaaren sukukartanossa, jossa häntä opettivat ranskalaiset kotiopettajattaret. Sisarussarjan viides, Eva Mannerheim-Sparre , muisteli myöhemmin: ”Tahto ja itsehillintä olivat päämääriä, joihin tuli pyrkiä, ja pieninkin heikkous tai ruumiillinen vajavuus olivat häpeä ja joutuivat sisarusten säälimättömän arvostelun kohteeksi.” Sophie Mannerheimia on kuvattu pitkäksi ja ujoksi pikkutytöksi. Noin vuotta myöhemmin syntyi aviopari kreivi Carl Robert Mannerheimin ja Hélène von Julinin ensimmäinen lapsi, Eva Charlotta Lovisa Sophie Mannerheim . Ainakin hän ymmärsi vielä aikuisiällä, että kaikkein vaikeinta on lapsen unohtaa kärsimänsä vääryys. Mutta Louhisaaren lapset eivät saaneet pelätä. 21.12.1863 maailmaan astunut Sophie sai vielä kuusi sisarusta, joista tunnetuin on epäilemättä kolmas lapsi, marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim . Hän oli silloin jo 35-vuotias. Korkeinta mitä voi saavuttaa Sairaanhoitaja Sophie Mannerheimin elämä Sophie Mannerheim lähti virkauran ja epäonnistuneen avioliiton jälkeen sairaanhoito-oppiin Englantiin. Vuonna 1879 Louhisaari siirtyi Sophien tädille Wilhelmina Mannerheimille , isä lähti Pariisiin ja äiti lapsineen muutti von Julinin suvun omistamaan Sällvikin kartanoon Tammisaa14 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mika Rassi. Nuoren aatelisnaisen ihanteeksi tällainen toisten nurkissa huseeraava vanhapiika on jokseenkin erikoinen, mutta Sophie muisteli tätinsä avuntarjoajan roolia näin: ”Eikö tämä ole korkeinta, mitä ihminen voi saavuttaa?” Sophie ei vanhemmitenkaan kadottanut yhteyttä nuoren ihmisen tunnemaailmaan. Taiteellisia taipumuksia Sophie peri enemmän isältään, jos kohta kreivi Mannerheimin esimerkki velvoitti myös yhteiskunnalliseen velvollisuudentuntoon. Silti Mannerheim ehti jättää pysyvän jäljen Suomen hoitoalan henkeen. Erityisesti hän muisti äitinsä naimattoman siskon, Nanny -tädin, joka auttoi kulloinkin tarpeessa olevia sukulaisiaan, hoiti sairaita, synnyttäjiä ja lapsia. Sophie nukkui Louhisaaren isossa holvihuoneessa ja joskus pirunkammariksi nimetyssä kummitushuoneessakin – tuon kamarin likellä kulki salakäytävä, jota pitkin vanhan linnanherran haamun tiedettiin vaeltavan. Isosiskolla on kuitenkin ollut pikkuveljen veroinen vaikutus nykysuomalaisten jokapäiväiseen elämään. Voi olla tämän tapauksen seurausta, että Sophie suhtautui uskontoon ajan tapoihin nähden kiihkottomasti. V uoden 1862 viimeisenä päivänä Fiskarsin kartanossa tanssittiin kahden aatelissuvun välisiä häitä. Lapsuus aina mukana Sophie Mannerheim syntyi aikansa korkeimpaan yhteiskuntaluokkaan. Maailmankansalaisena hän teki maatamme tunnetuksi ulkomailla ja nosti sairaanhoitomme kansainväliseen huippuluokkaan. Isä oli Sophien lapsuudessa harvoin kotona. Sophien äiti kiersi köyhien kodeissa jakamassa apua mutta kasvatti lapsistaan karaistuneita. Hän muisti, kuinka oli kerran kotiarestissa päättänyt ilahduttaa tätinsä neulomalla mutta saikin lisähuutia työnteosta, koska sattui olemaan sunnuntai. Hänen lähipiirissään oli paitsi vanhan aatelissuvun huolettomia ihmistyyppejä myös toisenlaisia esikuvia
K u va : M a n n er h ei m in la st en su o je lu li it to 15 SUOMEN HISTORIA
Sophien ensimmäinen suuri menetys tapahtui 1881, kun äiti kuoli. Onneton avioliitto ja toimettomat vuodet Laakspohjan kartanonemäntänä olivat koetelleet Sophie Mannerheimia niin, että hän lähti Enköpingiin hoitamaan hermojaan tunnetun hermolääkärin Ernst Westerlundin luo. Seuraavana vuonna Sophie lähti kouluun Tukholmaan. Sophie Mannerheim oli 35-vuotias, kun hän lähti Englantiin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Oikealla Carl Gustaf Emil (1867–1951), Nanny Albertina Anna Helena (1872–1886) ja istumassa Eva Hedvig Wilhelmina Johanna (1870–1957). 1886 hän muutti Helsinkiin. Lontoossa Thames-joen rannalla vastapäätä parlamenttitaloa sijaitseva koulu ei huolinut joukkoonsa eronneita naisia, joten tuosta elämänLouhisaaren lapset vuonna 1878. Kahden vuoden pestin jälkeen hän kuitenkin palasi Boströmien vastusteluista huolimatta Suomeen. Sophie riemuitsi vakinaisesta työstä ja suhtautui oppilaisiin välittömästi ja rohkaisevasti. Thomas -sairaalan kouluun. Nuori nainen tuskin aavisti, kuinka usein hän vielä kuoleman tapaisi. Vanhan aateliskartanon kummitushuoneessa nämä pirunkasvot tirkistivät Sophieta, kun tyttö kävi nukkumaan. Sophie irtisanoutui pankista samoihin aikoihin, kun Eva-sisko avioitui taidemaalari Louis Sparren kanssa. Siellä vierähti kuusi vuotta, jona aikana nuori neiti oppi, millaista on ansaita leipänsä päivätyöllä. Yhteinen elämä ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Linderin yhteiskunnalliset ansiot ovat kiistämättömät: hän kohteli työväkeään hyvin ja paljasti sisällissodan ajan vankileirien huonot olot maanpaon uhalla. Toisaalta elossa olleiden sisarusten välit tiivistyivät, kun Sophie, Eva ja vanhin veli Carl hankkivat yhteisen kodin Helsingistä. Vuonna 1894 naiset lähtivät yhdessä matkalle Pariisiin. Kumpikaan osapuoli ei enää mennyt uudelleen naimisiin. Pienten opetustöiden ohessa Sophie alkoi valmistella uraa virkanaisena. Hän halusi koettaa siipiään omalla maalla jollain toisella alalla, mutta sairaanhoitotyötä hän tuolloin vielä suorastaan kammoksui. On myös vihjattu, että Linderin sukupuoliset taipumukset eivät sopineet Sophielle. Äidin, Nanny-tädin ja Aurora Karamzinin kylvämät hyväntekijän siemenet alkoivat nousta oraalle. Sitten sattui jälleen yksi menetys, kun nuorin sisko kuoli lavantautiin. Vanhan rouvan vaikutusta lienee se, että Sophie Mannerheim meni 1896 naimisiin Karamzinin sisarentyttärenpojan kamarijunkkari Hjalmar Linderin kanssa. Pariskunnan yhteiseksi kodiksi tuli Laakspohjan kartano Lohjalla. Nuoret Boströmit ovat myöhemmin muistelleet ihailleensa Sophie Mannerheimia ja olleensa iloisia tämän ystävyydestä. Siellä Sophie tuli tuumineeksi sairaanhoitajan ammattia, johon Westerlund häntä kannusti. Lomaa oli kaksi viikkoa vuodessa. Pettymyksistä oikealle paikalle Sophie oli tutustunut läheisesti Mannerheimien etäiseen sukulaiseen Aurora Karamziniin , joka seurapiiriansioidensa ohella muistetaan erityisesti Helsingin Diakonissalaitoksen perustajana. Syksyllä 1883 Sophie meni kotiopettajaksi Tukholman saaristoon Ruotsin tulevan pääministerin Erik Boströmin perheeseen. Aviomiehenä huikenteleva liikemies jätti ilmeisesti toivomisen varaa. reen. Hänet hyväksyttiin nykyaikaisen sairaanhoidon pioneerin Florence Nightingalen perustamaan St. Lyhyen toimistoviransijaisuuden jälkeen Sophie pääsi Yhdyspankkiin kassanhoitajaksi marraskuussa 1887. Lapseton avioliitto päättyi eroon vuonna 1899. K u va : H is to ri a n k u va ko ko el m a , M u se o v ir a st o / A u vo H ir sj ä rv i K u va : H is to ri a n k u va ko ko el m a , M u se o v ir a st o SUOMEN HISTORIA 16 Sophie Mannerheim. Sisarussarjan vanhin oli tietysti joutunut kaitsemaan katrasta jo ennenkin, mutta tästä lähtien hän otti vastuulleen sisarusten keskinäisen yhteydenpidon. Keskellä istuu Eva Charlotta Lovisa Sophie, Vasemmalla Carl Fridolf Johan (1868–1934), Carl Erik Johan (1865–1915) ja Carl August Ludvig (1873–1910)
Virkaan kuului maan tärkeimpien sairaanhoitajakurssien johtaminen. Ammattiryhmää vaivasi työvoiman puute, ja uusi oppilas joutui suoraan käytännön töihin ilman valmistavaa koulutusta. Hän muun muassa hankki varattomille potilaille vaatteita ja perusti toipumakodin sairaalasta päässeille. Potilaat neuvoivat hoitajia, jotka eivät pahimmassa tapauksessa olleet koskaan nähneet edes kuumemittaria. Uudistajaksi Suomeen Mannerheim sai koulusta kiittävän päättötodistuksen. Kirurgisen sairaalan ylihoitaja oli myös sairaanhoitajakoulun johtaja. Koulun opetus oli Mannerheimin suunnittelema ja toteuttama. Mannerheim perusti myös Suomen ensimmäinen sairaalakoulun. Myös muun palvelushenkilöstön olot paranivat: palkkoja korotettiin, työaikaa supistettiin. Alistuvaa uhrautuvaisuutta hän ei silti koskaan maininnut sairaanhoitotyön yhteydessä, vain vilpittömän auttamisen halun ja työstä saatavan ilon. Mies ei tuntenut salkkua kantanutta naista vaan otaksui, että tämä on joku kanslisti, ja pyysi, ettei tupakoinnista kerrottaisi ylihoitajalle. vaiheesta vapaaherratar Mannerheimin piti visusti vaieta. Hoitajien valmisteleva koulu toteutui 1906. Johtaja Suomen sairaanhoitajayhdistys oli perustettu jo 1898, ja se oli pohtinut opetusajan lyhyyttä ja käytännön opetuksen puutetta. Kovaosaisten asemaan asettuminen sai Sophien epäilemättä unohtamaan omat pettymyksensä. Pitkä ja komearyhtinen aatelisnainen olikin erinomainen edustaja Suomen sairaanhoitajayhdistykselle maailmalla. Muitakin uudistuksia hän teki. Kesän Sophie vietti Pielisjärven rannalla parantamassa suomen kielen taitojaan, sillä ne olivat viran ehtona. Mannerheim sattui paikalle juuri silloin, kun mies tupakoi. Kun ennen jokainen oppilas joutui kerran viikossa yövuoroon, Mannerheim määräsi yhdelle ihmiselle pidemmän jakson yövuoroa ja niin muodoin säännönmukaisempaa unirytmiä. Sairaanhoitokursseja oli ennen Sophie Mannerheimin ylihoitajakautta pidetty jo 15 vuotta, mutta ne olivat lyhytkestoisia. Mannerheimin ehdotuksesta kurssia pidennettiin niin, että ensimmäisen vuoden jälkeen oppilas jäi alihoitajaksi sairaalaan saamaan kokemusta. Ennen sairassalien viereen majoitetuille hoitajille järjestettiin paremmat huoneet. Ankara johtaja saattoi halutessaan olla myös huumorintajuinen ja suurpiirteinen. Perustusvarat kerättiin muun muassa arpajaisilla. Hän palasi Suomeen vuonna 1902 ja meni hoitajaksi tuberkuloosipotilaiden parantolaan Högsandiin. Tammikuussa 1904 Mannerheim haki Helsingin Kirurgisen sairaalan ylihoitajan paikkaa. He vannottivat miestä olemaan kertomatta asiasta ylihoitajalle, ja mies lupasi. Työvaatteet piti Mannerheimin käskystä vaihtaa pois, kun sairaalasta poistuttiin. Viinalta haisevat vanhemmat toivat nälkiintyneitä lapsia sairaalaan kuolemaan saadakseen näistä henkivakuutusrahat. Mannerheim kantoi hyvin nykyaikaiseen tapaan huolta sairaalasta kotiutettujen paluusta takaisin ulkomaailmaan. Hän asui sikäläisessä pappilassa ja kävi pastorin tyttären kanssa hoitamassa paikallisia tuberkuloosilapsia. Kerran hoitajat antoivat vanhalle miehelle, jonka jalka oli amputoitava, lohdutukseksi tupakkaa, vaikka osastolla oli tupakointi kielletty. Kun Sophie Mannerheim astui yhdistyksen johtoon vuonna 1905, sekä yhdistyksen jäsenmäärässä että toiminnassa alkoi nousun kausi. Kuv a: Hist o r ia n k uv a k ok oe lma , Museov ira s to SUOMEN HISTORIA 17 ”Hetkeäkään en ole katunut sitä, että olen sairaanhoitaja.”. Kansallista ja kansainvälistä Sophie Mannerheim oli maailmankansalainen, joka puhui useita kieliä ja näki kansallisen toiminnan aina osana kansainvälistä. Hän oli ankara mutta kannustava opettaja, jonka kerrotaan jättäneen jälkensä oppilaiden koko loppuelämään. Aluksi opiskelu oli kovaa karkeaan työhön tottumattomalle ja heikosta terveydestäkin kärsivälle Sophielle. Vaikka Sophiella ei ollut lainkaan vaadittavaa työkokemusta, hän syrjäytti pätevämmän hakijan ja tuli valituksi. Pieni yhdistys perusti valmistavan koulun ja vastasi siitä 24 vuotta, kunnes valtio otti sen hoitaakseen. Ennen kuin hän aloitti työnsä saman vuoden syksynä, oli siteitä menneeseen jälleen katkennut: kaikki Mannerheimin sisarukset asuivat nyt eri maissa, ja Louhisaaren kartanokin oli myyty pois suvusta. Yhdistys sai oman lehden seuraavana vuonna, ja 1909 se liittyi Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton jäseneksi. Pian hän kuitenkin jo kirjoittaa kotiin: ”Viimeinkin olen löytänyt oikean paikkani elämässä.” Sophie joutui työharjoittelun aikana kiertämään Lontoon slummeissa ja näkemään monenlaista kurjuutta. Mannerheim myönsi olevansa eräänlainen kanslisti ja lupasi olla kertomatta
Seuraavana vuonna vielä toipilaana hän matkusti Yhdysvaltoihin ICN:n kokoukseen yhtenä kolmesta ulkomaisesta edustajasta. Vetoomus ei tehonnut. Vuonna 1924 Helsingin sairaanhoitajaopetusta alettiin syyttää ruotsinkielisiä suosivaksi, koska valtaosa kursseista pidettiin ruotsiksi. 1910 menehtyi Sophien nuorin veli, 1914 isä ja 1915 vanhin veli. Myös monet muut sairaat ja toivottomat lapset löysivät ylihoitajan kautta elämänuran ja kodin. Mannerheim oli mukana Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton ICN:n kongressissa jo 1907, vaikka Suomen yhdistys liittyi liitton jäseneksi vasta 20-luvulla. Hän oli taustavaikuttajana monien nykypäivänä yleisten hoitolaitosten kuten neuvolan, lastenkodin ja päiväkodin synnyssä ja kehityksessä. Mannerheimilla ei ollut omia lapsia, mutta sairaalastaan hän sai kaksi kasvattilasta, Arne Ahlgrenin ja Mimmi Davidssonin. Tammikuussa 1925 syntyi uusi yhdistys Suomen sairaanhoitajaliitto. Mannerheim valittiin ICN:n puheenjohtajaksi kaudelle 1922–25, ja seuraava kansainvälinen kongressi päätettiin pitää Helsingissä 1925. Hän myös pyysi olemaan lietsomatta hajaannusta kansainvälisen kongressin edellä. Seuraavina vuosina Lastenlinna laajeni neuvolaksi ja lastenhoidon oppilaitokseksi. Sisällissodan aikana sairaala oli jälleen täynnä haavoittuneita. Kymmenluku oli jälleen menetysten aikaa. Mannerheim vastasi, että valmistuneet ovat erinomaisia hoitajia, oli kieli mikä hyvänsä. 1910 järjestettiin suomalaisten hoitajien yleiskokous, jossa pääasioina olivat sosiaalinen työ ja ehkäisevä toiminta. Osan Lastenlinnan kehityksestä mahdollisti Sophien juonima Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto, jonka keulakuvaksi neuvokas ylihoitaja maanitteli kuuluisan veljensä. Toiminta Suomessa oli kuitenkin hänelle tärkeintä. Ylihoitaja sai hukuttaa henkilökohtaiset onnettomuutensa taas muiden kärsimysten joukkoon, kun ensimmäinen maailmansota puhkesi ja sairaala täyttyi venäläisistä sotilaista. Naisvaltaisella alalla suuriruhtinaskuntaa kohtaan tunnettiin yleistä kiinnostusta, sillä naiset olivat saaneet Suomessa äänioikeuden vuonna 1906. Samalla Sophie edisti myös muita asioita: Suomen ensimmäinen kouluhoitaja saatiin Pietarsaareen 1916 ja sairaanhoitajille lepokoti 1917. Riita suuren tapauksen alla Kielitaitoinen ja kansainvälisesti suuntautunut Sophie Mannerheim ei pitänyt kielikysymyksiä tärkeinä, mutta suomenmieliset sairaanhoitajat pitivät. Kesäkuussa 1918 hän perusti Lastenlinnan, lasten ja äitien turvakodin. Sinne perustettiin myös lastenseimi eli päiväkoti. Noin kolmesataa yhdistyksen jäsentä erosi, kun uuden johtokunnan tasaveroisesta kokoonpanosta ei voitu antaa takeita. K u va : H is to ri a n k u va ko ko el m a , M u se o v ir a st o SUOMEN HISTORIA 18 Sophie Mannerheim Ylihoitaja tyttöineen, kuten Mannerheim hoitajaoppilaita tuttavallisesti kutsui.. Sophie Mannerheim järjesti huutokaupan, jonka tuotot jaettiin köyhille. LASTEN HYVÄKSI S airaanhoitokoulutuksen parantaminen oli vain yksi Sophie Mannerheimin saavutuksista. Vuonna 1919 Mannerheim sairasti vaikean espanjantaudin. Jälkimmäisen kuolema vuonna 1917 kosketti Sophieta syvästi
Linja oli ristiriidassa sen kanssa, että Mannerheim oli jo vuosikausia koettanut ajaa Suomeen lakisääteistä kolmen vuoden koulutusta sairaanhoitajille. Matalalentoa liitänyt nainen joutui nyt pysähtymään, sillä paluumatkalla Ruotsissa hän joutui pahaan auto-onnettomuuteen, mursi selkänikamansa ja oli pitkään vuoteenomana. Mannerheim, Sophie 1926: Väinö. Helsinki. Vuonna 1924 hän oli matkustanut Kaakkois-Euroopassa tutkimassa sikäläisiä sairaanhoito-oloja. Häntä tukemaan jäi joukko suomenkielisiä hoitajia. Mannerheimin toinen kirja Väinö on myös kertomus lapsiystävästä, rammasta huutolaispojasta. Heti Suomen-kongressin jälkeen Mannerheim lähti Pariisiin pohjoismaiden kokoukseen. Otava. Elämäntarina. Hän suunnitteli myös jälleen uutta Pariisin-matkaa. Hän ymmärsi nuorten suomenmielisten irtautumisen yhdistyksestä, mutta suri sitä, ettei suomenruotsalaisten enää sallittaisi olla suomalaisia muiden joukossa. Ranskassa häntä vaivasi koti-ikävä. Elämänkuvaus. Ihminen ja elämäntyö. Ainakin kyseessä oli maksatulehdus, jota tulehtunut umpilisäke vielä pahensi. Mannerheim vakuutti eroavansa vanhasta yhdistyksestä heti, jos siitä tulee vain ruotsinkielinen. Siitä alkoi pitkä sairaus, jonka luonne oli koko ajan hieman epäselvä. WSOY. Mannerheim, Sophie 1920: Sairaanhoitajan maailmasta. K u va : H is to ri a n k u va ko ko el m a , M u se o v ir a st o SUOMEN HISTORIA 19 Edelfelt, Berta 1932: Sophie Mannerheim. Suomentaneet Kersti Bergroth ja Elsa Hästesko. Schildt. Helsinki. Tuulio, Tyyni 1948: Vapaaherratar Sophie Mannerheim. Nuori tasavalta oli harvoin vastaavan tapauksen näyttämönä, ja kansa pani parastaan Sibeliuksen sävellyksen kantaesitystä myöten. WSOY. Maailmalta ystävän matkaan Mannerheimin kansainvälinen työ ei ollut pelkkää edustamista. Kunnianhimoinen hanke ei kuitenkaan toteutunut, sillä Sophie Mannerheim sairastui influenssaan joulukuussa 1926. Sophie Mannerheim loisti emännän roolissa, ja kongressi keräsi kiitosta kaikilta osallistujilta. Kahden yhdistyksen yhteistoiminta kongressia varten saatiin käyntiin. Myös uuden yhdistyksen perustamiskokouksessa kiitettiin vanhaa yhdistystä ja Mannerheimia henkilökohtaisesti. Palattuaan kotimaahan Mannerheim edisti kolmivuotisen koulutuksen toteutumista. Helsinki. Maaliskuussa 1926 riitoihin pettynyt Mannerheim vetäytyi Sairaanhoitajayhdistyksen johtokunnasta. Kirurgisen sairaalan asioita hän kuitenkin hoiti vuoteestakin käsin. Vielä sairaana Mannerheim palasi Pariisiin tuuraamaan Punaisen Ristin sairaanhoitojaoston johtajaa pariksi kuukaudeksi. SPR:n yleiskokouksessa Mannerheim oli vastustanut Rockefeller-säätiön yksivuotista college-pohjaista opetusta, joka hänen mielestään valmisti karkeasta työstä vapautuneita tieteellisiä sairaanhoitajia. Riita olisi kuitenkin voinut paisua paljon pahemmaksi ilman Mannerheimin sovittelevaa vaikutusta, sillä vanhan yhdistyksen piirissä oltiin valmiita panemaan kova kovaa vastaan. Amerikkalaisten lahjoitusten turvin sinne haluttiin nimittäin perustaa sairaanhoitajakoulu, jonka suunnittelu ja toteutus annettaisiin Mannerheimin tehtäväksi. 21 vuoden puheenjohtajakausi oli päättynyt. Tammikuun yhdeksäntenä kohtasi 65-vuotias sairaanhoitaja viimeisen kerran kuoleman, jonka oli tavannut työssään jo monesti ja jota oli oppinut pitämään armollisena ystävänä. Vuoden 1928 alussa Mannerheimilla puhkesi ankara kuume. Heinäkuussa 1925 noin viisisataa ulkomaista vierasta kaikista maanosista saivat nauttia Suomen kauneimmasta kesäsäästä. Kongressin ylijäämän käytöstä oli lisäksi puhjennut uusi riita yhdistysten välille. Sairaanhoitajan maailmasta on kokoelma lyhyitä tarinoita Englannista ja Suomesta. Päätöskertomus Kolme rukiinjyvää kuvaa kauniisti Sophien surua ja toivoa kasvattityttären kuoleman jälkeen. Helsinki. Kaikkein likemmäksi sairaanhoitajan tunnemaailmaa saattaa kuitenkin päästä hänen omien pienten kirjojensa kautta. SAIRAANHOITAJAN SIELUUN JA SYDÄMEEN S ophie Mannerheimin elämäntarinaa ja -työtä on käsitelty elämäkerroissa, hoitoalan historiikeissa ja opinnäytteissä. Lähteitä ja lisälukemista
Kuva: Volker von Bonin / Museovirasto 20 SUOMEN HISTORIA