SUKELTAJAN maailma 4-2015 6,40 Merikäärme ja kivikala voivat viedä hengen Lahnaa, ahventa ja haukea saaliiksi kesän sukelluskalastuskisoista Norjasta iso turska Sukeltajantauti saattaa iskeä varotoimista huolimatta Syvyys kaikkein vaikeinta vapaasukelluksessa Laatokan monenlaiset sukelluskohteet
695,Tarjous 610,. WWW.CERTINA.COM DS ACTION Automatic DIVER´S WATCH 200m ISO 6425 Sapphire crystal Stainless steel Swiss Made SH
Apuun tarvitaan sukeltajia. Haita esiintyy myös viileämmillä seuduilla. Kannattajajäsenyys laajentaa hylkysukellusmahdollisuuksia. 30 24 Najadassa on mahdollisuudet kaikentasoisiin sukelluksiin alkaen lapsista ja päätyen tekniikkasukeltajien sukelluksiin. 10 Ovaskaisen perhe sukeltaa Hämeenlinnalaisen Ovaskaisen perheen yhdestätoista jäsenestä neljä sukeltaa. Ne toimivat muun muassa vartiolaivoina. 14 Kivi siirtyy ”hengen” voimalla Isonkin kiven saa siirtymään joen pohjasta, mutta ei ilman hyviä keinoja. Vuosikymmeniä on kulunut. Toisessa ryhmässä sukeltavat ne, joille kotimaan sukellukset ovat tärkeimpiä, mutta vieraissa vesissäkin piipahdetaan hakemaan uusia kokemuksia. Mikäli kulttuuriin luetaan myös sukellusvälineet, voidaan todeta, että niiltä osilta elämme lähes kokonaan harrastuksessamme muualta annettavien kulttuurin tuotteiden varassa. Onko sukelluskulttuuri muuttunut. Ne ovat vaikuttaneet erityisesti uusiin sukelluksen harrastajiin ja muokanneet näin omaa sukelluskulttuuriamme. Nuorempiakin sukeltaminen jo kiinnostaa. Sukelletaanko tänään eri tavoin kuin vaikkapa kolme vuosikymmentä sitten. Jouko Moisala 6 Kivikalan myrkky voi tappaa Etenkin tropiikin vesissä voi törmätä hengenvaarallisiin eläimiin. 4 Sisältö 4/2015 Tapa sukeltaa on sukelluskulttuuria Kulttuurikäsite on niin laaja, että sen määritteiden puitteisiin mahtuu aivan hyvin myös sukelluskulttuuri. Näillä jokaisella eri ryhmällä on eri sukelluskulttuurinsa. 24 Sukellusmatkalla Kroatiassa Kroatialaisella Murterin saarella on Anna Nokelan sukelluskeskus. Hän ei noussut enää pintaan. Ne voivat myös törmätä toisiinsa. On heitäkin, joiden sukeltaminen on sattumanvaraista. Meillä ei oikeastaan ole määritelty sukelluskulttuuri-käsitteen sisältöä. Törmäyksiä voi tapahtua ja on tapahtunutkin. Coolaroo on yksi sukellusseura Marinuksen kohteista. Oma sukelluskulttuurimme eli ja kehittyi muutaman vuosikymmenen lähes omillaan. Najadassa käy vuosittain noin tuhat sukeltajaa, joukossa myös suomalaisia. Muutoksia toivat maailmalta mukanaan eri koulutusjärjestelmät, jotka tänä päivänä määrittelevät ja ohjaavat melkoisesti sukellustapoja. 30 Sukelluskalastuksen huiput Uudessakaupungissa Kim Jaatinen nousi harppuunakalastuksen suomenmestariksi Uudessakaupungissa. 16 Italialainen muutti Suomeen Italialainen ammattisukeltaja Andrea Morandi löysi alansa töitä Suomesta. Karkeasti jaettuna on sukelluksen harrastajia, jotka ovat joko hyvin vähän tai eivät ole koskaan sukeltaneet Suomessa. Perustan nykyiselle sukelluskulttuurille ovat luoneet ne sukelluksen harrastajat, jotka yli kuusi vuosikymmentä sitten aloittivat sukellusharrastuksen. Se sisältää lyhyesti sanottuna kaiken sen, miten me sukelluksen harrastajat harrastustamme toteutamme. Olisiko jo aika ja samalla yhtenäistää tämän kulttuurin käyttämä sanasto. On sukelluksen harrastajia, jotka omissa seuroissaan harrastaessaan saavat uutta tietoa sukeltamisesta. Meille on esimerkiksi vähin erin muodostunut useita ryhmiä. Suomessa lajin parissa kilpaillaan kuusi, seitsemän kertaa vuodessa. On sukeltajia, jotka pitävät yllä sukellustaitoaan ympäri vuoden. Kaikkiaan sukelluskalastuksen SM-mitaleja havitteli 36 kilpailijaa. 22 Maailman paras vapaasukeltaja katosi Maailman paras vapaasukeltaja Natalia Molchanova oli ollut sukeltamassa Espanjassa. 34 Jaskan Muistokisa kokosi sukelluskalastajia Sukelluskalastuksella on oma, tiivis harrastajaporukkansa. Kyseessä ei todellakaan ole oma kotikutoinen kulttuuriperusta, mutta nämä pioneerit loivat perustan soveltaen muualta saamansa opit ja tavat suomalaiseen sukellusympäristöön. Oona Karhun kilpailu on takana ja on hyvä hymyillä.. Jos jätetään pois sukellusvälineiden kehittyminen, voidaan todeta, ettei kovinkaan paljon, mutta muutosta on tapahtunut. Onko sukelluskulttuuri muuttunut. Mistä tämä tapa sukeltaa, sukelluskulttuuri, on peräisin. 18 Wiimalla kohti Coolaroota Coolaroon hylky makaa Helsingin edustalla Gråskärsbådanin matalikolla. Kun taustaltaan eri sukelluskulttuurin omaavat sukeltajat joutuvat sukeltamaan yhdessä, ei aina riitä ymmärrys toista kohtaan. 22 VMV-11 pelasti 57 miestä Vartiomoottoriveneet olivat merkittävässsä asemassa jatkosodassa. On sukeltajia, joiden sukelluksellinen tietous perustuu vuosia sitten saatuihin peruskurssin tietoihin
Vapaaehtoiset sukeltajat siivoavat rantoja. Libyassa aikaa virähti kolme vuotta. Onko kaikki painot voitava pudottaa tarvittaessa. 52 Kaukaisimmat työmaat Libyassa ja Tansaniassa Ammattisukeltaja Seppo Haaja vuotta. Miten sukeltajantautia pystyy parhaiten ehkäisemään. Vapaasukellus on tunnetusti vaativa laji niin fyysisesti kuin henkisesti.. Paljonko painoja tarvitsen. 58 Haastava ja pelätty sukeltajantauti Sukeltajantauti voi iskeä, vaikka sukellus olisi tehty kaikkien oppien mukaan. Jo muutama harjoituskerta uimahallissa palauttaa taitoja. Jatkokursseilla voidaan keskittyä esimerkiksi turvallisuuteen. 70 Jatkokurssien kautta veteen Peruskurssilla oppii sukeltamaan. 5 SUKELTAJAN maailma 4-2015 6,40 Merikäärme ja kivikala voivat viedä hengen Lahnaa, ahventa ja haukea saaliiksi kesän sukelluskalastuskisoista Norjasta iso turska Sukeltajantauti saattaa iskeä varotoimista huolimatta Syvyys kaikkein vaikeinta vapaasukelluksessa Laatokan monenlaiset sukelluskohteet sum.toimitus@karprint.fi eija.kiukkonen@karprint.fi Kari Ylönen, myyntipäällikkö, Aikakauslehdet@karprint.fi sum.ilmoitukset@karprint.fi Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramarkkinointitarkoitukseen. Kuivapukujen valmistusmateriaalit ovat vedenpitäviä, mutta ne eivät eristä lämpöä. Jos sukeltamisessa on ollut taukoa, etenkin laiterutiinin haltuunotto on tärkeää. 44 80 Sukelluskokemukset tältä matkalta ovat hienoja löytöjä. 64 Pinnan alla Kinisselällä Asikkalassa Syvyyssukellus on vapaasukelluksen vaativin laji. Siihen keskityttiin Asikkalan leirillä heinäkuussa. Sukeltajan painotus aiheuttaa edelleen kysymyksiä. 80 Sukelluskalastus postimerkeissä Sukelluskalastuksesta ei ole runsaasti postimerkkijulkaisuja. Kovin tavallista ei ole, että postimerkissä on sukelluskalastaja. 38 Rantavesien romut ja roskat Vedenpinta kimmeltää auringossa, mutta pinnan alla tilanne on toinen. Eniten niitä löytyy maista, joissa vedet ovat lämpimiä ja kaloja on runsaasti. Miten painot tulee sijoittaa. 42 Säilyyko sukellustaito läpi elämän. 44 Liveaboard Laatokalla Kymmenen suomalaissukeltajaa lähti Laatokan liveabordsukellusmatkalle. 73 Kuivapukujen eri materiaalit Kuivapuku pitää sukeltajan kuivana ja lämpimänä. 64 76 Miksi painotus on tärkeää. 56 Kahdesti vuodessa Norjaan Oulun Vesimiehiin kuuluu ehdottomia kohokohtia ovat sukellusleirit Norjaan sekä hylkysukellukset Oulun edustalla. Osa matkalaisista oli jo aikaisemmin jo sukeltanut Laatokalla. 50 Räjähdys tappoi saksalaisia Kolme saksalaista R-luokan raivaajaa tuhoutui Helsingin Katajanokan sotasatamassa 66 saksalaista
Valkohaita ja tiikerihaita pidetään uhkaavina, mutta haiden vaarallisuus ei meribiologi Markus Dernjatinin mukaan liity niinkään johonkin lajiin, vaan ennen kaikkea siihen, onko haita joillain alueilla ruokittu. – Liveaboard-aluksista saatetaan heittää mereen ruoantähteitä, jolloin hait kiertelevät alusten ympärillä. Kuvassa kivikala Bunakenilla.. Sukeltaja kohtaa vaarallisia eläimiä varsinkin trooppisissa vesissä. Alueilla, joilla haita ruokitaan, riskit kasvavat, sillä hait ovat tottuneet ihmisiin ja oppineet saamaan heiltä ravintoa. Kivikala, jota kutsutaan myös velhokalaksi, on maailman myrkyllisin kala. 6 Pinnan alla voi kohdata hengenvaarallisia eläimiä Kivikalan myrkky tappaa muutamassa tunnissa Tropiikin vesissä voi törmätä hengenvaarallisiin eläimiin. Haita esiintyy myös viileämmillä seuduilla. Uimaan ei tällöin kannata mennä. Hyvin maastoutuvan kalan selässä on myrkkypiikkejä, joissa on vahvaa proteiinipohjaista hermomyrkkyä. Haita esiintyy kuitenkin kaikilla merialueilla, myös viileämmillä seuduilla. On harvinaista, että eläimet hyökkäisivät sukeltajien kimppuun
– Yleisesti puhutaan meduusoista, mutta todellisuudessa sukeltaja törmää useimmiten läpikuultavan pieniin yhdyskuntapolyyppeihin. Dernjatinin mukaan ampiaismeduusa, jota tavataan, Tyynessämeressä, Intian valtameressä ja etenkin Australian rannikolla on hyvin myrkyllinen ja siihen sotkeutuminen voi viedä hengen nopeastikin. Ne voivat uida lähelle ja tulla jopa tutkimaan sukellusliiviä. – Itse olen tavannut ampiaismeduusoja yösukelluksella Indonesiassa Länsi-Papualla, jossa niitä ui pintavedessä. – Merikäärme pystyy itse päättämään, pureeko se varoitukseksi vai lataako myrkkyannoksen. Merikäärme ei hyökkää, jos sen antaa olla rauhassa ja pysyy itse rauhallisena. Jos sukeltaja vahingossa laskeutuu rauskun päälle, voi seurauksena olla kivulias pistos. Rauskujen kanssa vaaratilanteita syntyy etenkin EteläAmerikan joissa, missä ihmiset kahlaavat vedessä. Valkopilkkahai Daedalusriutalla Punaisellamerellä. Kuutiomeduusojen joukossa on joitakin erittäin myrkyllisiä lajeja. Erityisen vaarallisia ovat kuutiomeduusat, jotka nekään eivät ole meduusoja vaan niiden sukulaisia. Uimari on hengenvaarassa kohdatessaan ampiaismeduusan. Vaarallinen käärme Mustavalkoinen lattapyrstökäärme tulee usein sukeltajaa tai snoklaajaa vastaan Thaimaassa tai Indonesiassa. Hermomyrkky aiheuttaa halvaantumista, ja vastamyrkky, jota etenkin vilkkaimmista sukelluspaikoista saattaa löytyä, on saatava ripeästi. Vaikka märkäpuku suojelee sukeltajaa, kannattaa nämä eläimet kiertää kaukaa. Merikäärme ei hyökkää, jos sen antaa olla rauhassa ja pysyy itse rauhallisena. Yhdyskuntapolyypit eivät kykene polttamaan kankaan, edes sukkahousujen läpi. Etikka sen sijaan inaktivoi polttiaismekanismin, Dernjatin huomauttaa. Suurimmat riskit sukeltaja saa aikaan omalla toiminnallaan. – Ihoa polttelee, se punoittaa, Laticauda colubrine eli lattapyrstökäärme lepäämässä riutan seinämällä Merguisaaristossa Burmassa. Australiassa rannoille sijoitetaan varoituskylttejä vuodenaikoina, jolloin ampiaismeduusoja esiintyy. Riskejä ei kuitenkaan kannata ottaa. Suojaisissa mangrovepoukamissa ja merenUimarit saattavat olla vaarassa, mutta sukeltajille haista ei yleensä koidu vaaraa, Dernjatin sanoo. Lattapyrstökäärmeellä on pienet hampaat, jotka Dernjatinin mukaan tuskin pystyvät märkäpukuun. Jopa 10 prosenttia myrkkyä saaneista menehtyy ilman hoitoa, Dernjatin muistuttaa. Missään tapauksessa käärmettä ei pidä ottaa kiinni tai alkaa sitä hätistelemään. Valtaosa puremista onkin niin sanottuja kuivia puremia. – Tällä paikalla valkopilkkahai on purrut snorklaajaa, koska veneistä heitetään ruuantähteitä veteen, Markus Dernjatin kertoo. – Lattapyrstökäärmeet ovat uteliaita, eivätkä pelkää sukeltajia. Jos käärme iskee myrkkypureman, on tosi kyseessä. Sen sijaan nilkat sekä maskin ja regulaattorin ympärys saatavat palaa pahastikin. – Rauskut saattavat kaivautua pohjahiekkaan. Muitakin myrkyllisiä merikäärmeitä on, mutta ne viihtyvät kaukana ulapalla. – Vaarallisten eläinten aiheuttamat vahingot johtuvat yleensä aina sukeltajista itsestään, meribiologi Markus Dernjatin muistuttaa.. Haiden ohella rauskut voivat iskeä uhattuina. Chironex fleckeri eli ampiaismeduusa Markus Dernjatinin kuvaamana mangrovelaguunissa Lembehinsalmessa. Silloin veteen ei ole uimareilla asiaa. – Jos sukeltaja lähestyy haita väärin, esimerkiksi ahdistelee eläintä kameroineen koralliriutan onkalossa, on selvää, että riski hain puolustautumiselle on olemassa, Dernjatin muistuttaa. 7 voi turvota ja joskus saattaa nousta kuumettakin. Sukeltaja häviää melko varmasti painin merikäärmeen kanssa. Tärkeää on, ettei polttavaa ihoa hankaa, sillä se pahentaa oireita. Ne eivät ole meduusoja, vaikka kuuluvatkin samaan polttiaiseläinten pääjaksoon ja ovat siten meduusojen sukua. Meduusoja pelätään Dernjatinin mukaan meduusat ovat sukeltajien kannalta hankalia eläimiä, sillä niitä voi olla vaikeaa huomata
– Liian lähelle näitä kaloja ei tule mennä. Siipisimpun myrkky sijaitsee kalan selkäevän ruodoissa. Toisinaan siipisimppuja voi olla runsaasti, jolloin varomaton sukeltaja saattaa koskea kalaa vahingossa. Kalan selässä on kuitenkin myrkkypiikkejä, joissa on vahvaa proteiinipohjaista hermomyrkkyä. Varo myrkkypiikkejä Maailman myrkyllisintä kalaa, kivikalaa tai toiselta nimeltään velhokalaa tavataan Punaiseltamereltä Thaimaan hiekkarannoille ja Australiaan asti. Sinirengastursas Lembehinsalmella Pohjois-Sulawesilla. Meduusat voivat polttaa ikävästi, mutta ovat harvoin hengenvaarallisia. Koskaan siis ei kannata istua tai astua pohjalle. Intian valtameressä ja Tyynellä merellä elää kuitenkin myrkyllinen Flower urchin -lajike, jonka pistos voi olla jopa kuolettava. 8 lahdissa meduusoja on myös tullut vastaan. – Kivikalan myrkky voi halvaannuttaa piston saaneen raajan, aiheuttaa sietämättömät kivut ja tappaa ihmisen muutamassa tunnissakin. Tulikorallit polttavat ihoa kivuliaasti. Tämän merisiilin pinnassa ei näy piikkejä, vaan rakkulamaisia muodostelmia, joiden alla piikit piilevät. Tämä kookas meduusa tuli Markus Dernjatinia vastaan Raya Yai -saaren edustalla Thaimaan Phuketissa. Sinirengastursaan purema on hengenvaarallinen, sillä myrkky lamaannuttaa tahdonalaiset lihakset. – Usein sukeltaja koskettaa tulikorallia epähuomiossa jäädessään tarkkailemaan muita mereneläviä. Verhokalan piston saanut tarvitsee välittömästi sairaalahoitoa. Merisiilit ovat riskinä etenkin rannalla liikkujille, mutta ne voivat pistää myös sukeltajaa, mikäli tämä painuu liian lähelle pohjaa. Polttavia eläimiä ovat myös muiden korallisen seassa heiluvat beigenruskeat tulikorallit. Siipisimppua on tavattu Intian valtamerellä sekä Tyynellämerellä, mutta sitä esiintyy nykyisin myös Karibian merellä, jonne se on karannut kenties akvaarioista, Dernjatin kertoo. Pistoskohtaa tulee pitää niin kuumassa vedessä kuin mahdollista. Merisiili kuvattuna Bunakenilla PohjoisSulawesilla.. Märkäpuku suojaa onneksi sukeltajaa, sillä vaaratilanne vaatii ihokosketuksen. Harmaan ja ruskean sävyinen kala naamioituu taitavasti ympäristöönsä ja muistuttaa usein tavallista kivenmurikkaa. Velhokalan myrkkyihin on olemassa vastamyrkkyä, Dernjatin kertoo. Ampiaismeduusoja on ollut kuitenkin melko helppo väistää. – Harvat merisiilit ovat myrkyllisiä, mutta niiden pistot ovat sitäkin kivuliaampia. Kivikalojen ohella myrkyllisiä kaloja ovat skorpionisimput kuten siipisimppu, jonka selkäevän piikeistä voi saada tuskallisen pistoksen, hoitamattomana pistos voi johtaa jopa kuolemaan
Vaaraa ei kuitenkaan ole, ellei koske eläimiin, Dernjatin sanoo. – Aina ennen reissua tulisi selvittää tarkoin, mitä vaarallisia eläimiä sukellusalueella esiintyy kyseisenä vuodenaikana. Moni valokuvaa mielellään sinirengastursasta. Pureman saanut tarvitsee hengityskonetta, kunnes myrkky on poistunut elimistöstä. Myrkky sijaitsee tursaan sylkirauhasissa, purressaan tursas tikkaa nokallaan. – Keilakotilot ovat erittäin myrkyllisiä eläimiä, jotka pistävät harppuunamaisella pistimellään, mikäli kotilon ottaa käteen. – Suomalaiset laitesukeltajat reissaavat nykyisin maailmalle huomattavasti enemmän kuin 25 vuotta sitten. – Itse en lähtisi sinirengastursaan kanssa leikkimään. Viikarin mukaan eläinten aiheuttamissa vahingoissa on usein mukana huonoa onnea, mutta myös tietämättömyyttä. Tietoa vaarallisista eläimistä ja niiden aiheuttamien vammojen hoidosta tarvitaan siten entistä enemmän. – Sinirengastursaan purema on hengenvaarallinen, sillä myrkky lamaannuttaa tahdonalaiset lihakset. Tulikoralleja Bunakenilla, Pohjois-Sulawesilla.. Sukellustaitojen tärkeyttä vaarallisten eläinten kohtaamisessa painottaa myös DAN ensiapukouluttaja Tuula Viikari. Tuula Kolehmainen Kuvat: Markus Dernjatin Palythoa-rupikorallit sisältävät palytoksiinia, joka on yksi voimakkaimmista tunnetuista myrkyistä. – Kun tasapainotus on kunnossa, riski koskea vahingossa eläimiin tai koralleihin, joissa piileekin esimerkiksi kivikala, vähenee. Turhan usein ensiaputaidot alkavat kuitenkin kiinnostaa vasta sitten, kun jotakin sattuu itselle tai tuttaville, Viikari pohtii. Vaara on kuitenkin teoreettinen, sillä rupikorallia tulisi hangata ihoon tai syödä, jotta vaaraa olisi. Kuva Bunakenilta Pohjois-Sulawesilta. Tulikorallit aiheuttavat enemmän vammoja kuin useimmat muut myrkylliset eläimet, sillä niihin saattaa osua epähuomiossa huonon tasapainotuksen vuoksi. Kannattaa muistaa, että tursas kykenee liikkumaan todella nopeastikin ja voi siten yllättää valokuvaukseen keskittyneen sukeltajan, Dernjatin sanoo. Pieni, vain kämmenen kokoinen sinirengastursas on yksi merten vaarallisimmista eläimistä. Vaarallisten eläinten aiheuttamat pistot ja puremat ovat miltei aina sukeltajasta itsestään johtuvia, Viikari sanoo. Ennakkovaatimuksena kursseille on hätäensiapukurssin suorittaminen ja voimassaoleva ensiapukortti. Paikallisilta sukelluskeskuksilta kannattaa kysyä tietoa alueella sukeltamiseen liittyvistä riskeistä vaaralliset eläimet huomioon ottaen, ummikkona ei missään nimessä kannata lähteä maailman merille, Viikari muistuttaa. 9 Älä koske kotilohin Vaikka meren kauneus häikäisisi värikkyydellään, kannattaa sukeltajan pitää näppinsä visusti kurissa. Sinirengastursaassa on samaa myrkkyä kuin pallokaloissa. Vastaavasti heikot sukellustaidot voivat johtaa tilanteisiin, jossa ei kykenekään perääntymään vaaratilanteesta riittävän nopeasti, jolloin seurauksena voi olla pistos tai purema. Ensiaputaidot olisi niin ikään syytä olla hallussa. Viikari vetää DAN vaarallisten merieläinten aiheuttamien vammojen ensiapukursseja, jotka opettavat sukeltajia minimoimaan vaarallisten eläinten aiheuttamia vammoja ja lieventämään vammojen aiheuttamaa kipua ja epämukavuutta. Keilakotiloista muun muassa karttakotilo on hengenvaarallinen. Turvallisuutta tasapainotuksen hallinnasta Markus Dernjatinin mukaan tasapainotuksen hallinnalla voidaan ehkäistä monia vaaratilanteita
Vuonna 2009 sukeltamisen aloittanut Timo on kouluttautunut tekniikkasukelluskouluttajaksi, laitesukelluskouluttajaksi, DAN:in ensiapukouluttajaksi ja Maija, Timo ja Tomi Ovaskainen sukeltavat kaikki aktiivisesti. Ovaskaisten sukeltajat varusteet mahtuisivat mukaan, naurahtaa Ovaskainen. – Tarvitsisimme varmaan linja-auton, jotta kaikki Vesikammokin voitettavissa sisulla ja ajan kanssa Hämeenlinnalaisen Ovaskaisen perheen yhdestätoista jäsenestä neljä sukeltaa. Määrä tuskin jää tähän. 10 Perheen isä Timo Ovaskainen ei tostaiseksi edes haaveile, että kaikki neljä lähtisivät samalle matkalle. Seuraava harrastaja lienee Mikko, joka on mukana Tomin vetämässä norpparyhmässä.
Maija ja Tomi käyttävät samaa kuivapukua, sanoo Timo. – Talviainen on kirkasvetinen lampi, jonka pohjassa on kaatuneita puunrunkoja. Vei voiton laskuvarjohypystä Timolle sukellusharrastus alkoi kuin vahingossa vuonna 2009. Käytännössä Tomi jää kotiin, kun minä ja Maija lähdemme sukeltamaan jo senkin takia että heillä on yhteinen sukelluspuku. – Lapsuudessa koira tönäisi minut veteen. – Sanna on hieman arka, enkä ole edes viitsinyt hänelle harrastusta esitellä. Timo aloitti Maijan kanssa perusteista. Päätimme, että minäkin kaikista peloistani huolimatta alkaisin harrastamaan samaa. Sukeltamisessa minua viehättää painottomuuden tunne. Olen edelleen hyvin varovainen, mutta perusteellinen valmistautuminen kannatti. Sukellus on vienyt Timon mennessään ja halusimme yhteistä aikaa. – Aika moni äiti on kummastellut, että eikös sukeltaminen ole vaarallista. Tomi on toiminut vuoden norppaohjaajana, jonka ryhmään kuuluu myös nuorempi veli, 15-vuotias Mikko . Sukellus kiinnostaa myös 9-vuotiasta Teemua. Periaatteessa sukeltajan pitää myös pystyä kantamaan omat laitteensa, mutta tietysti muut auttavat niiden kantamisessa tarpeen vaatiessa. – Maijan kokemus on alle 20 sukellusta, mikä takia hän tarvitsee vielä tiettyä tukea. Avovedessä konttasin rantoja ja monen kokeilun ja yrityksen kautta pääsin syvemmälle. – Vaikka Timo olisi miten vakuuttanut, että jokin asia toimii, on toisen sanaan vaikea uskoa ennen kuin itse alkaa oivaltaa asioita omien kokemusten kautta. – Sopivaa sukelluspukua ei ole Timo Ovaskaisen yhtenä haaveena on perustaa Hämeenlinnaan vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepa-ryhmä.. Timo ja Tomi ovat käyneet sukeltamassa muun muassa Kaatialassa ja Talviaisissa Kangasalan Ruutanassa sekä Melkuttimella Lopella. – Kolme sukellusta puuttuu, sen jälkeen saan kortin oikeasti käteen. Kouluttajana Ovaskainen pitää 15 vuoden ikää laitesukellukselle sopivana aloittamisikänä. Nuorin ryhmän jäsen on vasta kuusivuotias, sanoo Mikko. Jos tyttö itse joskus ehdottaa veteen menoa, toki hänet sinne vien, mutta vänkäämisellä ei saa aikaan kuin hallaa. Perheen toiseksi kokenein sukeltaja on 17-vuotias Tomi, jolla on jo P2-paperit – tosin toistaiseksi vielä isän laatikossa. Vähitellen Maija tutustui myös hengityslaitteeseen. Sen jälkeen harjoitetltiin kuivapuvun pukemista aivan kotioloissa. Sisukkuus auttoi vesikammossa Perheen äidin Maijan tie sukellusharrastukseen on ollut pitkä ja perusteellinen, mutta kaikki on ollut vaivan arvoista. Sitähän se ei ole, kun sukeltaja tekee asiat kuin on opetettu. – Aika monella koko ja fysiikka rajoittaa harrastuksen aloittamista tuohon ikään saakka. Mikolle sukellusharrastus on vielä norpparyhmän jäsenyyttä. Vähitellen uskalsin pitää päätä veden alla ja sitten sain pullot selkään. Talven Maija katseli telkkaria sukellusmaski kasvoillaan. Muut lapset ovat vielä niin pieniä, ettei heidän kohdallaan ole ajankohtaista miettiä sukellusta harrastuksena. Sen sijaan tytöistä vanhin eli Sanna ei toistaiseksi ole osoittanut kiinnostusta sukeltamiseen. Kun veli vetää ryhmää, on se tietysti vähän erilaista kuin jos vetäjänä olisi joku muu. Kaikki 15-vuotiaat eivät ole valmiita ymmärtämään vastuutaan sukelluskaveristaan, mikä on turvallisen sukeltamisen tärkein asia. Timo toimii myös Hämeenlinnan Sukeltajien puheenjohtajana. Kiinnostus voi kadota loppuelämäksi. – Isä antoi vahvan ohjeistuksen, joka ei ollut suoranainen käsky. Maija suoritti P1-kortin keväällä. – Kun pääsimme uimahallille saakka olin aluksi polvillani altaassa ja maski päässä. Laskuvarjohyppyyn minua ei saisi millään. – Olen norpparyhmän vanhin. Sellaisen olisi tietysti voinut teettää, mutta teetetty puku maksaisi noin tuhat euroa ja sopisi todennäköisesti vuoden. Tomi pystyy sukeltamaan ilman meikäläisen valvontaa. Hän on rauhallinen ja osaa rutiinit. Melkutin on samantapainen kirkas järvi, jonka pohjaan joku on tuonut puutarhatonttuja ja pohjaan on laadittu jonkinlainen rata. Maijan sukellusharrastus on herättänyt ihmetystä monissa tuttavissa. 11 Ovaskaisten sukeltajat Mikolle oikein löytynyt. Sen jälkeen pelkäsin vettä, eikä minua sinne saanut aluksi mitenkään. Itse pidän tärkenänä henkistä kypsyyttä. luolasukeltajaksi. Tomille sukellusharrastuksen aloitus oli selvä. Saan P2-paperin varmaan syksyyn mennessä. Tänä kesänä Timo ja Maija ovat olleet sukeltamassa yhdessä lähes joka viikonloppu
Kun viimeisestä murtumasta oli kulunut tarpeeksi aikaa, suoritin laskuvarjohyppykurssin. Käytännössä norpan pitää pystyä uimaan 25 metriä, jotta heitä voi ohjata yhtenäisesti. Hämeenlinnan Ahvenistonjärvi on käynyt tutuksi Timolle. Sukellus ei ole Timon mukaan kallis harrastus, vaikka yleensä niin luullaan. – Kävin Ruotsissa Borlängessä Tuna Hastbergin kylän kaivoksessa. Suljetun kierron laitteita olen katsellut, ne helpottaisivat luolasukellusta olennaisesti. Luolasukellukseen hän on käynyt kouluttautumassa Ranskassa. Vuodenvaihteessa Timo lähtee Meksikoon luolasukelluskurssille. – Jalkani olivat murtuneet liian usein, enkä päässyt hyppykurssille, joten päätin kokeilla sukellusta. Maan päälle ei tarvitse tulla kuin yötä nukkumaan. Käytännössä hallikauden alkaessa Hämeenlinnan uimahallilla käydään 3–4 kertaa viikossa, minkä päälle tulevat retket. Valmiina sukelluksiin Hilloisilla.. Siitä alkaa vedenalaiset luolat. Meri on vielä korkkaamatta Timoa lukuun ottamatta muut perheenjäsenet eivät ole sukeltaneet merellä. Hyvät hylkykohteet sijaitsevat yleensä ulkomerellä, eivätkä ole P1-tason sukeltajalle mahdollisia kohteita. Harrastus on vienyt maailmalle Sukellus on vienyt Timon ulkomaille. Tieto lisää varovaisuutta, sen olen vuosien varrella koulutuksen myötä oppinut. Juhani Karvonen Timo Ovaskaiselle sukeltaminen on ennenkaikkea vedenalaisen maailman näkemistä ja kokemista. En tosin ole ehtinyt sitä harrastaa, sukellus vie kaiken ylimääräisen ajan. – Norpparyhmässä voi olla eri-ikäisiä, mutta olennaista on uimataito. Maijalle harrastus maksaa 80 euroa vuodessa, mihin sisältyvät viisi uimahallivuoroa viikossa, ilmantäytöt ja välineet. Hyviä perhekohteita ei merellä oikein ole. Norppatoiminta on seuralle hyvin tärkeää, sitä kautta seura saa lisää jäseniä. – Tulevaisuudessa olisi tietysti hienoa, jos voisimme mennä yhdessä noille kohteille. Ohjaajiakin tarvittaisiin enemmän, mutta esimerkiksi meidän seurassamme Tomi on nyt ainoa norppaohjaaja muiden valvoessa sivusta. – Alussa kuvittelin, että sukellus olisi jonkinlainen extremeharrastus, mutta aika nopeasti selvisi, että sukeltamisessa on omat sääntönsä, joita jokaisen harrastajan kannattaa omaksua. – Sen jälkeen olen kouluttautunut luolasukellukseen niin pitkälle kuin se on avoimen kierron laitteilla mahdollista. – Seurassa sukeltaminen on edullista. 12 Vaihtoehtona oli laskuvarjohyppy. Kokeneelle sukeltajalle on tarjolla elämyksiä melko lähelläkin. Jos norpissa on uimataidottomia, pitäisi heitä olla oma ryhmänsä. Matkoilla kustannukset jakaantuvat eikä esimerkiksi joku Kaatialan viikonloppu maksa muutamaa kymppiä enempää. Maan alla on kilometrejä kuivaa käytävää ja kaikki mahdolliset oleskelutilat kuivatusja kompurahuoneineen ja teknisine tiloineen 80 metrin syvyydessä. – Kyse ei ole etäisyyksistä, Helsinkiin olisi tunnin ajomatka. Ovaskaisilla ei ole laskettu sukellusharrastuksen viemää aikaa tai kustannuksia
Pidän hitaasta etenemisestä ja vain lillumisesta. Juhani Karvonen – Kolme sukellusta puuttuu, sen jälkeen saan kortin oikeasti käteen. Maija Ovaskaisen tuntema pelko vettä kohtaan on vähitellen kadonnut sukellusharrastuksen myötä.. Omassa seurassa saatan puuttua jonkun virityksiin, mutta muutoin pidän suuni kiinni. – Normisukeltajan ei välttämättä kannata käydä kurssia, koska laitteiden huollattaminen vaatii tietyt viranomaisvaatimukset ja laitteiden huollattaminen ammattaisella ei ole kovin kallista. Timo ja Maija Ovaskainen ovat yhdessä viettäneet laatuaikaa muun muassa Hilloisilla. – Minulle sukeltaminen on uusien asioiden näkemistä ja kokemista. Timo huoltaa paljolti perheen laitteet. Jos veden alla on jotain näkemistä, voisin kuvitella sukeltavani vaikka valtaojassa. En kommentoi, koska sillä saa vain vihamiehiä. Timon tavoitteena ei ole sukeltaa mahdollisimman syvälle tai pitkälle. Liityin muutamalle keskustelupalstalle sen takia, että näen mistä ihmiset puhuvat. Minusta sukeltajan pitäisi aina miettiä sitä sukelluskaveria. – Netin takia erilaiset varusteviritykset ovat yleistyneet. Saan P2-paperin varmaan syksyyn mennessä. Sukeltamiseen valmistautuessa ja veden alla on kiireet yksinkertaisesti unohdettava. Joskus miehen tekisi mieli puuttua muidenkin virityksiin. 13 Kouluttajana tutustuttava lajiin riittävän laajasti Timo Ovaskainen pyrkii tutustumaan sukeltamiseen mahdollisimman monelta kantilta. Vaikka sukeltaja itse tuntisi virityksensä, tunteeko sukeltajapari ne ja osaako hän auttaa, jos jotakin veden alla sattuu. Itse kävin kurssin, koska kouluttajana minulta kysellään paljon myös tuosta aiheesta. Vapaasukellus ei ole meikäläisen juttu, mutta kouluttajan on hyvä tietää kaikesta ainakin vähän. Arki on hektistä aikaa, mutta sukeltamisessa unohtuvat kiireet. Laitehuoltokurssitus oli melko arvokas. – Kävin vapaasukelluskurssinkin sen takia, että osaisin vastailla ihmisten kysymyksiin, joita nykyisin tulee jatkuvasti vapaasukellukseen liittyen
Sitä ei kääntöpaikalla ollutkaan. Apuun tarvitaan sukeltajia. Erilainen kaupunki Toissa vuonna Aurajoella alkoi liikennöidä Jakke Jokilautta. Metrissä on jo pimeää, sanoivat sukeltajat. Syvyyttä kertyi ja Jakke aloitti liikennöinnin. Laivat pääsevät enää Martinsillalle saakka. Sukeltajat apuun, kivi siirtyi "hengen" voimalla. Lauttaa ja kaivuria ei saada siltojen alta. Lautta oli suosittu, ja täksi kesäksi sen reittiä päätettiin jatkaa aina Tuomiokirkkosillalle saakka. Ammattilaiseltakin joskus lipsahtaa ja uusi sakkeli on noudettava rannasta. Aurajoki on Aurajoki ja vesi sen mukaista. Kaupunkilaisilla ei yleisesti ole käsitystä jokensa syvyydestä. 14 Jakke Jokilautta pulassa Isonkin kiven saa siirtymään joen pohjasta, mutta ei ilman hyviä keinoja. Sukeltajat työhön Jakken liikennöinti edellytti kääntöpaikalle lisää syvyyttä. Uusien siltojen rakentaminen on estänyt liikennettä. Jakke ei ole iso lautta, mutta pieneen Aurajokeen se on valtaisa. Sukeltajat häärivät useita kertoja Aurajoessa siirrellen kiviä käsin ja nostosäkein pois Jakken tarvitsemalta väylältä. Harva tietää, että itse sillan alla ja lähietäisyydellä on vettä vain reilun metrin verran. Leveys riittää, mutta lisäksi tarvitaan myös syvyyttä. Aurajoki virtaa läpi Turun kaupungin. Veneliikennettä on ollut ja on edelleen. Kestääkö joen penkka raskaan kaivurin. Jokea on liikennöity saaristolaisten aluksilla aina Tuomiokirkolle saakka. Kääntyäkseen Tuomiokirkkosillan laituripaikassa Jakke vaatii koko joen leveyden. Maalta ei ylety kuin oikein pitkäarmisella kaivurilla. Ruopataanko. Kaupunkien halki virtaavat joet eivät yleensä ole kovin syviä. Poikkeuksena ovat kaupungit, joiden läpi virtaa jokia, joissa liikennöidään suurilla laivoilla. Tosin hyvin harva enää tietää, miten Tuomiokirkkosillan yläpuolisella joella liikennöidään. Sukeltajat haettiin apuun. – Olosuhteet eivät muutu. Sekä kaupunkilaiset että matkailijat yllättyivät, miten erilaiselta kaupunki näyttää joelta katsottuna. Lautalta vai maalta. Päätös oli varmaan helppo ja lupakin helppo saada, mutta toteutus vaati yllättäen työtä
Jakkekin löysi vielä yhden kiven. Säkkien varassa se oli helppoa hinata pois Jakke Jokilautan väylältä. Jouko Moisala. Sukeltajien oli porattava tartunta. Nostosäkkien kiinnitys ja täyttö on onnistunut. – Korkea paine tietää veden laskua. Hyvä tarkoitus ja hyvä lopputulos. 15 siirretyksi maamassoja veden alla. Kaksi säkkiä! Ei nouse! Kivi on kovassa tai painaa yli tonnin. Kivi oli irti pohjasta. Siksi Aurajoenkin vesi on korkealla. Kaksi puolen kuution nostosäkkiä, mutta kivi ei liikahtanutkaan. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Kivi on irti pohjasta ja se saadaan miesvoimin liikuteltua pois aluksen kulkuväylältä. Sukeltajien tarkoituksena oli ensin kiinnittää kiveen lisää nostosäkkejä ja sitten kaivaa sen ympäriltä hiekkaa ja savea pois stroolaamalla. Paikalle rahdattiin lisää nostosäkkejä ja stroolauslaitteet. Iso kivi, johon nostosäkkiä oli vaikea kiinnittää. Jakke liikennöi. Jaken liikennöinti ei kuitenkaan päässyt kiven siirtämisestä huolimatta jatkumaan suunnitellusti. Kivi oli vain metrin syvyydessä ja lähellä rantaa. Sateet ovat lisänneet vielä veden korkeutta. Neljä nostosäkkiä täyteen ja vartin stroolaus ja rannalla työtä seuraavat havaitsivat säkkien hitaasti nousevan pintaan. Matkaa jää tekemättä. Puolen kuution säkki nostaa vedessä teoriassa noin 500 kilon painoisen kiven. Se täytetään ilmalla. Sen poistaminen vaatikin jo paljon enemmän työtä. Jakke ei Tuttu väylä Vanha viisaushan kertoo, että veneilijä tuntee kaikki kivet ja parhaiten ne, jotka on veneellään löytänyt. Puoli metriä normaalista ja vesi on liian matalalla. alta mahtuu, mutta kääntöpaikalla ei ole vettä riittävästi syvyyttä ajatellen, kertoi Jakke Jokilautan kansimies. Nostosäkissä tarvitaan ”hengen” voimaa. Stroolaamalla saadaan vesisuihkulla mahdu Kirjastosillan alta. Kesä on mennyt matalapaineissa. Siltojen Jakke Jokilautta mahtuu juuri ja juuri Aurasillan alta
Olen edelleen Italian kansalainen, enkä ole aikonut Italian passiani pois antaakaan. Kuluva kausi on Andrealle neljäs Suomessa. Töitä ei ole joka päivä, eikä koskaan etukäteen voi tietää, minne joutuu lähtemään, Andrea kertoo. Kesän alussa olin kuukauden Oulussa ja Kemissä. Italialaisella riittää myös muita sukellustöitä. Hän kertoi minusta Mauri Kalliomäelle. Sukeltaja on lähdössä keulapotkuritunneliin ja nostamaan taljoilla kuuden tonnin murikkaa paikoilleen. Andrea kertoo tehneensä ammattisukeltajana Italiassa Italiasta töihin Suomeen Yksi Jakke Jokilautan tiellä olleen kiven siirtäjistä oli ammattisukeltaja Andrea Morandi. – Sukellustyöt siellä olivat samanlaisia kuin täälläkin, toteaa Andrea. Lämpimästä kylmään – Olen Italiassa saanut sertifikaatin vedenalaisessa hitsauksessa. Kestääkö?. Kylmäkin oli, ja eräänä aamuna kesäkuussa oli neljä astetta pakkasta. Tässä Andrea (vas.) on vakavan paikan edessä. Työtä riittää Andrean mukaan Suomessa riittää ammattisukeltajalle ja vedenalaiselle hitsaustaitoiselle työtä. 15 vuoden sukellusurastaan Andrea on kertomansa mukaan sukeltanut ammatikseen viisi vuotta. Kaverini Antonio Gallico oli jo täällä Suomessa ja Diving Groupin hommissa. – Työ tietysti! Italiassa ei ole helppoa saada ammattisukeltajan työtä. vedenalaista rakennustyötä, dokumentointia ja jopa elokuvia. – Diving Group etsi vedenalaisen hitsauksen taitajaa. Andrea on hitsannut potkuritunnelin kattoon taljojen tarvitsemat kiinnityskoukut. Täälläkin voi joutua töihin toiselle puolelle maata. – Tulen huhtikuulla ja lähden takaisin Italiaan joulukuussa. Se on erikoisalani, sanoo Andrea vaatimattomasti kuin puhuen perunan kuorimisesta. Mukaan mahtui monenlaisia aluksien vedenalaisissa osissa tehtyjä sukellustöitä. 16 Suomessa asuva Andrea Morandi on kotoisin Presciasta PohjoisItaliasta. Mikä tuo ammattisukeltajan Italiasta tänne kylmään Suomeen
Andrea kertoo viihtyvänsä työpaikassaan. Päivän työ meni potkurilaitteiston kiinnitystason korjaamisessa ja viimeistelemisessä hitsauskuntoon. 17 Andrea huolehti vedenalaisesta hitsauksesta keulapotkurin vaihtotyön yhteydessä Naantalissa. – Täällä on mukava olla työssä. Andrea odottelee kypärä sylissään.. Diving Group on hyvä firma. Andrea Morandi oli paikalla, kun isoa kiveä siirrettiin jokilautan reitiltä pois Turussa – kuvassa Andrea pukeutumassa sateensuojassa. Työt onnistuvat hyvässä porukassa hyvin. Toisaalta mitä huonoa siinä olisi! Jouko Moisala Andrea kertoo tehneensä ammattisukeltajana Italiassa vedenalaista rakennustyötä, dokumentointia ja jopa elokuvia. Kakki ovat keskenään hyviä kavereita. Andrea on sinkku, eikä monista muista poiketen ole tullut Suomeen naisen perässä. Vapaa-aikanakin ollaan paljon yhdessä. Sukeltajan avustajana Hannu Roos huolehtii hengityskaasujärjestelmän toimivuudesta
– Wiima on lähes tasapohjainen, mikä helpottaa ankkurissa ollessa. Kannatusjäsenet tervetulleita Mika Leppänen kertoo, että Marinus-sukellusseura on alunKohti Coolaroota! Vasemmalta Marina Andersson, Mika Leppänen ja Sanna Paukku. 18 Tukialukselta sukeltaminen hankaloituu kovalla tuulella. Harmajasta lounaaseen. Wiiman kotisatama on Helsingissä Kulosaaren ja Herttoniemen välissä Naurissalmessa, josta on helppo lähteä useaan suuntaan. Coolaroo on yksi sukellusseura Marinuksen kohteista. Tukialuksena oli maksimissaan kuuden hengen avovene Wiima. Aqua Club Marinus Ry eli lyhyemmin Marinus. Matka hylylle kesti hieman yli tunnin, minä aikana oli hyvä bongata suuria risteilylaivoja. Kipparina toiminut Mika Leppänen kertoo, että ajaessa Wiima-tyyppisellä pienehköllä alumiinisella veneellä aallonkorkeus ei mielellään saisi ylittää metriä. Kohteena oli Coolaroo-jäähdytyslaivan hylky 20 kilometriä Naurissalmesta Harmajan suuntaan, nelisen merimailia. Hylkysukellusreissun järjesti helsinkiläinen sukellusseura Sub Kannattajajäsenyys laajentaa hylkysukellusmahdollisuuksia Wiimalla kohti Coolaroota Coolaroon hylky makaa Helsingin edustalla Gråskärsbådanin matalikolla. Vauhtia Wiima-tukialukselle antaa 100-hevosvoimainen Yamaha, joka todennäköisesti pienen potkurivian vuoksi hieman hidasti sukellusreissun aikana, ei kuitenkaan kovin pahasti. Coolaroolla ei kuitenkin ollut lastia, se oli paluumatkalla Itä-Saksaan. Jäähdytysalusten ruumatiloihin on asennettu jäähdytyskoneistot, joiden turvin alukset voivat kuljettaa herkästi pilaantuvia elintarvikkeita. Neljän hengen sukellusporukka pääsi heinäkuun lopussa onneksi leppeään tuulisaumaan kohti Coolaroo-hylkyä
– Varsin moni urheilusukeltaja toimii useammassa kuin yhdessä seurassa. – Seurojen jäsenmaksut ja kannatusjäsenmaksut ovat siis kohtuullisia, mutta tässä harrastuksessa välineisiin kieltämättä uppoaa rahaa, myöntää Sanna Paukku. – Esimerkiksi moni Sukelluskerho H2O:n jäsen on ollut mukana sukellusreissuilla. Coolaroo-retki tehtiin Wiima-veneellä, joka soveltuu hyvin päiväretkiin.. Itse hankin valtaosan välineistä vuonna 2009, samoilla mennään pääosin yhä. Meillähän on ainutlaatuisia hylkyjä Suomen rannikoilla. Mika huomauttaa, että on vain luonnollista kuulua pariin kolmeen eri seuraan. Matkalla oli aikaa bongata risteilylaivoja. Mikan mukaan seuran ulkopuoliset sukeltajat ovat tervetulleita veneretkille kannatusjäseninä. Esimerkiksi Sukelluskerho H2O ei vuonna 2015 ota maksua seuraan liittyessä. Edullisuutta lisää, että moni sukellusseura ei enää ota seuran liittymismaksua. – Toisaalta välineitä ei tarvitse ostaa jatkuvasti. 19 Wiimalla kohti Coolaroota – Suomen sukellusvedet ovat ehkä aliarvostettuja. Jopa kolme tai neljä seuraa Yksi Mikan mainitsemista Sukelluskerho H2O:n jäsenistä ja Marinuksen kannatusjäsenistä on Sanna Paukku, joka myös oli mukana Coolaroo-reissulla. Myös ulkomaanmatkoja on tehty. perin perustettu hylkysukelluksesta kiinnostuneiden sukeltajien toimesta. Kuvassa Pekka Palonkorpi ja saksalainen risteilijäalus. Lisäkulu ei ole suuri, noin 50–100 euroa, sillä jäsenmaksuihin sisältyvää Sukeltajaliiton 26 euron maksua ei tarvitse maksaa kahteen kertaan. Seuran logosta voi hahmottaa hylyn. – Silloin tällöin sukellamme myös sisämaan kaivoksiin tai avolouhoksiin. – Tiedän sukeltajia, jotka ovat oman seuransa lisäksi 2–3 seuran toiminnassa kannatusjäseninä. – Suomessa on esimerkiksi eri työpaikkojen sukellusseuroja kuten Finnairin Sukeltajat, myös ABB:llä on sukeltajaseura
Keulaja peräosa ovat toisistaan noin sadan metrin päässä. Menneisyyden kirjalliset lähteet ovat niukkoja tai niitä ei ole, mutta meriarkeologit voivat kertoa paljon laivasta eri tunnusmerkkien avulla, kuten vaikkapa millainen aluksen pohjarakenne tai saumaukset ovat olleet tai minkälaisia esineistöä kuten säilytysastioita laivassa on ollut. Marinan mukaan Suomen Suomen hylyt ehkä aliarvostettuja Myös Marina Andersson pitää hylkysukelluksesta. Pelastusyhtiö irrotti siitä jäähdytyskoneiston, pääkoneet ja muita arvokkaita osia. – Itseäni kiehtoo sukelluksessa eniten hylkysukeltaminen ja laajemmin meriarkeologia. kertaa, ensimmäisen kerran jo 1990-luvun lopussa. – Itämeressä ei ole puuta syövää laivamatoa, joten puuhylyt ja rautalaivojen puuosat ovat säilyneet jopa vuosisatoja. Luotsin jätettyä laivan Harmajan jälkeen alus oli pimeässä erehtynyt kurssista, ja Coolaroo ajoi täydellä vauhdilla karille Helsingin edustalla sijaitsevalla Gråskärsbådanin matalikolla. Alus joutui täydellä vauhdilla karikon vedenalaiselle osalle. – Tosin en mielelläni sukella hylkyjen sisään. Onnettomuuden jälkeen laiva oli kiinni karissa; vasta myöhemmin osat valuivat kokonaan mereen. H2O:ssa sukeltava Marina Andersson on myös Marinuksen kannatusjäsen. Sanna kuvailee, että hylyt voi nähdä eräänlaisina aikakapseleina. – Maltalla olen ollut kolme Mika Leppänen tarkistaa sukellustietokonettaan ja muita varusteita. 20 Coolaroo katkesi karilla – ei henkilövahinkoja MS Coolaroon kotisatama oli Göteborg. Paikalle lähetetyt laivat ottivat aluksi mukaansa 22 Coolaroon miehistöön kuuluvaa ja heidän perheenjäseniään ja pian myös loput miehistöstä. Marina on harrastanut sukellusta jo vuodesta 1998. Coolaroon peräosa upposi kolmen vuoden jälkeen syysmyrskyssä vuonna 1964. Maltahan on yksi hylkysukeltajien suosikkipaikkoja. Syysmyrskyt riepottelivat hylkyä karilla ja lopulta katkaisivat sen keskilaivan komentosillan edestä. Marina on innokas hylkysukeltaja.. Sukellusmatkoja olen tehnyt myös Ranskaan, Luxemburgiin, Egyptiin, Keniaan ja Australiaan. Aasiassa olen ollut useinkin, esimerkiksi Indonesiassa ja Filippineillä. Keulaosa upposi joulukuussa samana vuonna. Laiva lähti Helsingistä tyhjänä kohti Rostockia 27. Peräosa lepäsi karilla vielä kolme vuotta. Vedensyvyys hylyllä on 11–24 metriä. lokakuuta 1961. – Huomasin sitten kiinnostuvani meriarkeologiasta, vaikka historia ja menneisyyden tutkimus ei ollut minua aiemmin kiinnostanut. Kiinnostus menneisyyteen Sukellusharrastuksen aloittaessaan Sanna ei parina ensimmäisenä vuonna löytänyt omaa sukelluksen ”alalajiaan”