1-2015 6,40 SUKELTAJAN maailma 1700-luvun sukellusja pelastuskomppania Suunnon uutuus: Sukellustietokone värinäytöllä Syntymäpäivän kunniaksi juhlanumero KIRPPUTORILÖYTÖ! Valokuvakansio täynnä vanhoja sukelluskuvia 20 vuotta 120 numeroa 10.000 sivua
WWW.CERTINA.COM DS ACTION Automatic DIVER´S WATCH 200m ISO 6425 Sapphire crystal Stainless steel Swiss Made SH. 695,Tarjous 610,
16 Paluu mereltä sukeltamasta herättää keskustelun jo rannassa. 4 8 Sukeltajan Maailma 20 vuoden aikana 12 Valokuvauksessa haasteena niukka valo 16 Vanha kuva-albumi löytyi kirpputorilta 18 Itä-Suomessa riittää kirkkaita vesiä 24 Suunto tuo markkinoille värinäytön 28 Anteri Parma keskittyy Itämeren suojeluun 32 Sukellusmuseo Italiassa 34 Shark and Yolanda Reef yksi parhaista 38 Pakolaislaiva upposi, tuhansia kuoli 40 Mary Rose kuninkaan laiva 43 Käynti Gosportin sukellusmuseossa 46 Hengityskaasujen turvallisuus 48 Kap Verde: kirkasta vettä ja maisemia 52 Pitkä aika päätoimittajana 54 Hylkyjen eliöstöä 57 Miehet ruotuun kattiruoskalla 58 Uppopalloon uusi sarjajärjestelmä 60 Vuorokausi vapaasukellusta 62 Aloittelijan sukelluspaketti 66 Sukellusja pelastuskomppania perustettiin 69 Sukellus ammattina 1700-luvun Suomessa 72 Beata Marian lasti pelastettiin 75 Palkinto Suomen Sukellushistorialliselle yhdistykselle 76 Kunnon huolto sukellusvälineille 80 Luolasukelluskurssilla Ranskassa ja Floridassa 86 Vedenalainen veljeskunta 88 Scuba ja OC-sukeltaja ovat tätä päivää 93 Sukeltaja-Kilta vaalii perinteitä 94 Sukelluksen Päivä ja Aurajokiuinti 96 Pinnan alta ja päältä 98 Laivaston Sukeltajakilta 30 vuotta 09-413 97 333 myyntipäällikkö, 09413 97 384 Ilmoitusaineisto: Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramääräaikainen 42,00 € kesto 38,00 € Sisältö 1/2015 SUKELTAJAN maailma Valokuvaus on usein muistojen keräämistä esimerkiksi sukelluskaverista. 24. 48 Tekniset sukeltajat kaipaavat näytölle enemmän dataa tai ainakin erilaista dataa kuin tavalliset harrastajat
Johdossa on miltei lehden koko olemassaolon ajan toiminut elämäntyönsä opettajana tehnyt ja nyt sukeltamisharrastuksesta kiinnostuneita kursittava Jouko Moisala Raisiosta. Rikkaan maapallomme pinnasta vesi peittää kaksi kolmannesta. Ilman apuvälineitä ihminen ei voi oleskella veden alla yhtä, kahta minuuttia pidempään. Hänen johtamanaan toimii lehden perustama, myös kansainvälistä huomiota osakseen saanut Sukellushistoriallinen yhdistys. Tämä laite on tarjonnut mahdollisuuden tutkia ja tutustua meren pohjaan. Sukeltamisella on rikas menneisyys – sen historia on sangen monipuolinen verrattuna muihin urheilullisiin harrastuksiin. Se tekee arvokasta työtä rikkaan harrastuksen tallentamiseksi toimimalla samalla alan veteraanien yhdyssiteenä. Tosin ilman laitteita on sukellettu useiden kymmenien metrienkin syvyyteen. Sukeltajan Maailma -lehdellä on nuoruus mennyt, se elää rikasta aikuisuuttaan. Sukeltajan Maailma -lehti on pyrkinyt välittämään tietoa alaa harrastajille, ammattilaisille ja alasta kiinnostuneille. Osa on järjestäytynyt altakunnallisen Urheiluliiton alaiseen Sukeltajaliittoon. Sukeltaminen on hieno harrastus – siihen ryhtyvät vain elämästä laajasti kiinnostuneet, jossain määrin seikkailunhaluiset, jännitystä harrastukseltaan odottavat niin naiset kuin miehet. Pienet, suppeat harrastelehdet elävät aikansa. Niistä, joita tämä lehti on kaksi vuosikymmentä teidän, arvoisten harrastajien ja myös monien ammattilaisten avulla kertonut. Sukeltaminen on urheiluharrastus, mutta se on myös kaikkea muuta, erityisesti sen menneisyys. Niiden tekninen kehittäminen on ollut jatkuvaa, ja meren kymmenen kilometrin syvyydessä oleva pohja saavutettiin noin viisi vuosikymmentä sitten, vaikka sukeltamista on sinänsä harjoitettu vuosisatoja. Sukellustaitoa ovat ensisijassa tarvinneet veden ääressä ja veden päällä eläneet ja liikkuneet ihmiset. Moni sen lukija on toivottanut lehdelle pitkää ikää. Sukeltamiseen kohdistuva mielenkiinto lisääntyy jatkuvasti. Hän kouluttaa ja kirjoittaa. Vesi on eksoottinen elementti, jonka suuret massat ovat aina kiinnostaneet ihmistä. Pintakuoren erilaisuus on tehnyt sukeltamisesta välttämättömyyden, jolla on tänään mitä moninaisempia ominaisuuksia. Maan rikkaudet sijaitsevat kuoren alla riippumatta siitä, onko pintakerros maata vai vettä. Lehden toimitustyö toteutuu yhdessä tekemällä, osaajista muodostetun toimitusneuvoston merkittävällä panoksella. Harrastus kansainvälistyy. Tämä pyrkii kouluttamaan uusia alan harrastajia ja jakamaan tietoa jäsenkunnalleen. Parhaat kiitokset myös kaikille tilaajille ja lukijoille. Kiitokset kaikille Lehden kustantajayhtiö haluaa kiittää kaikkia toimitusneuvostossa toimineita henkilöitä –joukko on ollut runsas, mutta ennen kaikkea on syytä esittää vilpittömät kiitokset pitkäaikaisen päätoimittajan Jouko Moisalan lisäksi seuraaville – moni saattaa jäädä mainitsematta arkistotietojen puutteiden vuoksi: Heikki Moisio, Antti ja Mikko Heikkilä, Irmeli Wallin, Jarmo Räisänen, Kirsi Astren, Roope Flinkman, Jari Hyvärinen, Juhani Väkiparta, Jean Finnberg, Osku Puukila, Jouko Askola ja Timo Vikman. Aktiivisia sukellusharrastajia on Suomessa kymmeniä tuhansia, ehkä 20 000. Ihmisellä on ollut aina merkittävä tiedonjano vedenalaiseen elämään. Niin myös kustantaja – onhan paperille painettu lehti tämänpäivän Suomessa edelleen vahva väline sähköisen viestinnän rinnalla. Sukelluskello oli vuosisatoja tärkein apuväline Laitesukellus on jatkuvasti kehittynyt, mutta vauhti on ollut viimeisten viiden vuosikymmenen aikana vauhdikasta verrattuna menneisyyteen. Eero Ahola. Sukeltamiseen oikeutettavia kurssisuorituksia opiskellaan Suomessa tänään enemmän kuin koskaan ja monet suomalaisista suorittavat sukelluskurssin ulkomailla. Sukellusharrastuksen historiaan liittyy keskeisenä sukelluskello, väline, jota useana vuonna on esitelty Aurajoessa kesän alussa järjestelyssä Sukelluksen päivässä. Tarvitaan suuria painetta kestäviä, pallonmuotoon rakennettuja laitteita. 5 Aikuiseksi kasvanut lehti on edelleen vahva tiedonvälittäjä Kiitos teille hyvät sukelluksen harrastajat. Teillä oli tarve ja halua parantaa ja lisätä sukeltamisen, tämän vaativan ja eksoottisen harrastuksen ja myös ammattilaistoiminnan tiedonvälitystä. Lehti on tiedonvälittäjä, mutta myös yhdysside Sukeltaminen on myös paljon muuta kuin harrastustoimintaa – vaativinta on merenpohjan tutkiminen jopa kymmenen kilometrin syvyydessä. Ilman teitä aktiivisia harrastajia ei Sukeltajan Maailma -lehteä olisi kaksi vuosikymmentä sitten perustettu. Tänään kaksi vuosikymmentä täyttävä lehti ei ole syntynyt ilman tarvetta eikä ilman osaajien, alan harrastajien osallistumista lehden tekemiseen. Sen avulla ammattilaiset ovat voineet tehdä työtä syvyyksissä, missä tarkoituksessa milloinkin
Ammattisukellus oli tietynlaisessa murrosvaiheessa 20 vuotta sitten. Onko se hyvä vai huono suuntaus. Ammatillinen pätevyys, siihen johtava koulutus ja ammattitutkinnon suorittaminen olivat ongelmallisia sekä sukeltajille itselleen että työnantajille ja koulutusta järjestäville tahoille. Sen sijaan tietoa, oppia ja koulutusta on tarjolla riittävästi. 20 vuotta sitten Suomenkin sukellusmarkkinoille tekivät tuloaan nitrox ja rebreatherit. Toisaalta ei artikkelissa kerrottu sanaakaan tietokoneista tai matkapuhelimista tai mistään muusta vastaavasta, joista tämän päivän kansalaiset nauttivat ja joita käyttävät hyväkseen. Nämä maailmalla jo yleistyneet uutuudet otettiin vastaan varauksin. Tässä voidaan todeta, että Suunnon kotimaisuudesta johtuen suomalaiset sukeltajat ovat olleet etulyöntiasemassa, mitä tulee sukeltajan tietokoneisiin. 20 vuotta sitten sukeltaminen ei suinkaan ollut enää lapsenkengissä Suomessa. Näiltä osin 20 vuotta on muuttanut paljon. Rebreatherit ja seoskaasut ovat mahdollistaneet sellaiset sukellukset, joihin tavanomaisilla kaasuilla ja laitteilla ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta. Kuitenkin, kuten tiedämme, kaikki uusi on aina tullut Suomeen pienellä viiveillä – se tulee, mutta hitaasti. Suurilla alan messuilla esitellään uutuuksia, jotka internetin kautta ovat välittömästi myös kuluttajien tiedossa ja nopeasti nettikaupasta hankittavissa. Olihan harrastussukellusta ollut kaikkialla maassa jo 30 vuotta. Tulevaisuuden ennustaja kertoi katujen yläpuolella leijuvista autoista ja muista tekniikan ihmeistä, joista mikään ei ole toteutunut. Tuloksina ovat olleet muun muassa merkittävät hylkylöydöt merialueiltamme. Tuotekehittely sukeltamisen alalla on jatkuvaa. Esteenä voi ainoastaan olla raha. Tänään kaikki on kaikkien ulottuvilla. 20 vuotta sitten tässäkin lehdessä oli pitkällä ja asiapitoisella artikkelilla todistettava sukeltajan tietokoneen luotettavuutta ja toiminnan tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Tähän tietokonemaailmaan kaikki sukeltajat ammattisukeltajista harrastajiin ovat sukeltaneet todella syvälle. Se on pohdinnan arvoinen. Enää ei välttämättä tarvitse odottaa, että jokin maahantuoja ottaa uuden välineen tai laitteen valikoimaansa. Vuodet ovat tehneet tehtävänsä. 6 20 vuotta sukeltamista Pääkirjoitus Aikoinaan 1950-luvulla eräässä suomalaisessa aikakauslehdessä oli artikkeli, jossa kerrottiin, minkälaista Suomessa olisi 30 vuoden kuluttua. Tänään sukeltajan tietokone on sukeltajan ensimmäisiä henkilökohtaisia hankintoja. Sukelluskello Mårten on tullut tutuksi Turussa alkukesästä järjestetyssä Sukelluksen päivässä.
Rebreathereita tullaan kehittämään entistä helppokäyttöisemmiksi jokaisen sukeltajan laitteiksi, mutta niiden hinta tulee olemaan edelleen korkea, joten ne eivät tule korvaamaan tavallista paineilmalaitetta. Nykypäivän sukeltaja – sukeltaapa hän sitten ammatissa, ammattiin liittyvänä tai vain huvikseen – sukeltaa nykyaikaisin välinein turvallisesti. Annettu kuva on todellisuuteen verrattuna hieman liian kaunis. Mitä sukeltamisen alalla tapahtuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Suomalainen ammattisukeltajien koulutus on kansainvälisellä tasolla ja mahdollistaa suomalaisen ammattisukeltajien työn koko EU-alueella. Edelleen tavallisen kaduntai merenkulJouko Moisala kijankin mielestä sukellus on vaarallista. Todennäköistä on, että tavallinen sukeltaja sukeltaa edelleen konventionaalisin menetelmin. Kaupallisesti olisi olennaista lisätä kulutusta sukelluksenkin osalta, mutta kuka ottaa vastuun massojen asiallisesta ja turvalliseen sukeltamiseen tähtäävästä koulutuksesta. Ongelmat eivät yleensä ole seurausta laitteiden tai välineiden pettämisestä. Kaikki sukeltajat eivät kunnioita hylkyjen koskemattomuutta. Yleismaailmallisesti sukellus on tänään laaja harrastus, josta yleensä annetaan julkisuuteen hieno kuva lämpimine ja kirkkaine vesineen. Viimevuotisten Norjassa tapahtuneiden sukellusonnettomuuksien jälkeen ei julkisuudessa ole riittävän selkeästi kerrottu, että kyseessä oli todellisuudessa laajan sukellusharrastuksen pieni erikoiskoulutettu ryhmä. 7 20 vuotta sukeltamista Tänään sukeltaen tehty ammattityö on löytänyt omat uomansa. Tuloksena on ollut rikosilmoituksia ja oikeudenkäyntejä. Harrastajien määrä kasvaa, mutta maltillisesti. Tulevaisuuden ennustaminen menee siis helposti pieleen. Sukeltamisesta ei tule harrastusta, jota kuka tahansa ja missä tahansa voi virkistyksekseen harrastaa. Jouko Moisala Sukellusharrastajien määrä kasvaa, mutta maltillisesti.. Varmasti emme tiedä mitään. Jotain mullistavaa on odotettu 50 vuotta. Onko se hyvä vai huono asia. Sukellusonnettomuus on aina monen yksityiskohdan synnyttämä lopputulos, jossa sukeltaja itse on tärkeimmässä asemassa. Syvät ja pitkät sukellukset sisältävät myös vaaratekijöitä, joihin sukeltajat eivät välttämättä aina suhtaudu niiden edellyttämällä vakavuudella. Filmeissä ja kuvissa nuoret ja kauniit ihmiset sukeltavat kiehtovissa ympäristöissä hienoin välinein ja laittein. Vaikea sanoa, mutta sukeltamisesta ei kuitenkaan edes vuosikymmenten kuluessa tule massojen harrastusta. Mahdollisuudet sukeltaa turvallisesti syvemmälle ja pidempään ovat tuoneet mukanaan myös kielteisiä ilmiöitä
8 Sukeltajan Maailma -lehden alkuvuosien kansia. Ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1995.
Nyt kerrotaan lyhyesti muutamalla sivulla, millaisin sisällöin Suomalaiset sukeltajat kävivät 1990-luvulla yhä enenevässä määrin sukeltamassa lämpimissä vesissä. Vanhojen lehtien pariin tahtoo kuitenkin ihan väkisin juuttua kiinni, ja löytyyhän niistä mielenkiintoista tietoa tämänkin päivän lukijalle. Numerossa 1/95 on artikkeli: Naisen matka sukeltajan maailmaan . Vuonna 1996 lehti kertoi sukeltamisesta muun muassa Karibialla s/y Kulkurilla, Punaisellamerellä ja koralliriutoilla, Galapagos-saarilla, Sudanin vesillä, Ranskan Rivieralla, Madagasgarilla, Meksikossa, Thaimaassa Phuketissa, Välimerellä Marmariksessa ja Maltalla sekä Dahabissa ja Hurgadassa. lehden tekemistä aloitettiin 20 vuotta sitten. Kirsi Astren kertoo siinä kokemuksistaan: ”Ennen kaikkea Ympäri maailmaa Sukeltajan Maailman lukijat kävivät jo lehden alkuvuosina maailmalla sukellusmatkoilla. Vuoden 1999 viimeisessä numerossa lukijaa puolestaan vietiin ympäri maailmaa: sukellettiin Ruotsissa Lysekiilissä, Norjassa, Brittiläisessä Kolumbiassa, Malediiveillä, Gibraltarilla, Punaisellamerellä ja Virossa.. 9 Kaksi vuosikymmentä sitten pohdittiin rikastettua ilmaa ja rebreatheria, sukellettiin jo maailman vesillä ja aloiteltiin luolasukelluksia. Tiden lider! Sukeltajan Maailman viiden ensimmäisen vuoden sisällöissä 29 numeroa ja noin 300 sivua on runsaasti artikkeleita, joiden julkaiseminen nyt, 20 vuoden kuluttua olisi aivan luonnollista ja jotka antaisivat usealle lukijalle aivan uutta tietoa ja uusia kokemuksia. Naisen matka sukeltajan maailmaan Vuosi 1995 oli ensimmäinen Sukeltajan Maailman ilmestymisvuosi. Vanhoja Sukeltajan Maailma -lehtiä selatessa on pakko ihmetellä ajan kulumista. Jo silloin lehdessä oli koko joukko artikkeleita, jotka voisi todella hyvin julkaista uudelleen. Mikäli tarkoituksena on todellakin etsiä niistä jokin tietty artikkeli, on parasta sopia itsensä kanssa, ettei aikaa saa kuluttaa muihin artikkeleihin. Monet artikkelit ja erityisesti kansikuvat ovat niin tuttuja, että on ihmetellen todettava niiden julkaisusta todellakin kuluneen jo kaksikymmentä vuotta. Sukeltajan Maailma 20 vuoden aikana Lehti pureutui uusimpaan tekniikkaan jo alkuvuosina Vanhojen lehtien selaaminen on mielenkiintoista ajanvietettä
Sukeltamisen lisäksi oli opeteltava polttoleikkaus ja räjäyttäminenkin. Sukeltava poromies Olli Pyykkönen Sukeltajan Maailman sisällöstä on löytynyt alkuvuosista alkaen kaikkea sukeltamista myös sukellusta puolustusvoimissa ja erityisesti merivoimissa, rajavartiolaitoksessa ja sukeltajakoulussa, pelastussukellusta ja varsinaista ammattisukeltamista. Pimeää ja raskasta työtä tämä on. Puuta nousi muutama tuhat kiintokuutiota. Sari Moilanen ja Jukka Turpeinen olivat osallistuneet ja oikea tasapainotus on oikea turvallisuustekijä. Ossi Pyykkösen haastattelun aikaan projekti oli juuri käynnistynyt. Olemme tosissamme ja puhdasta jälkeä syntyy. Sukeltaminen on Pyykköselle edelleen ajankohtainen asia. Rikastettua ilmaa ja rebreatherit Vuoden 1996 lehdissä pohdiskellaan kahta harrastussukeltamiseen liittyvää uutta trendiä: rikastettua ilmaa ja rebreatheria. Yhtä tärkeä syy kehittää tasapainotusta on merenalaisen luonnon suojeleminen. Tulevaisuus näyttää tuleeko samassa suhteessa myös sen käyttäjiä.” Luolasukeltamista Australiassa Numerossa 4/99 numerossa oli lehden historian ensimmäinen luolasukellusartikkeli. Kyseessä oli kaksivuotinen projekti. Khao Lakissa oltiin porukan kanssa ensimmäisessä ryhmässä tsunamin jälkeen. Se on hyvää luettavaa vielä tämänkin päivän sukeltajalle. kiertoon perustuvien laitteiden perusongelmia, kuten hengityskierron infektioherkkyyttä, ole vielä tyydyttävästi ratkaistu. Artikkelissa käsitellään Oulujoen uittoyhdistyksen ja Kainuun ympäristökeskuksen käynnistämää Silmä-hanketta, jonka tavoitteena on puhdistaa uitoissa uponneita tukkeja. Liassa ja mudassa rypemistä.” Tavoitimme Ossi Pyykkösen työmaaltaan 22.1.2015. Kokemuksensa sukellusharrastuksen alkuvuosilta hän on kirjoittanut Kolme sukeltajaa Saaristomerellä -nimiseksi kirjaksi, joka on jo klassikko. Numerossa 1/96 Juha Flinkman ja Pekka Räty selvittävät kattavasti rebreatherin toiminnan. Yhä useampi aloittaa sukellusharrastuksensa jo nuorena.. Paljon on jouduttu raivaamaan vedenalaisia esteitä. – Aikaa projektiin kului lopulta kymmenen vuotta. Ossi muisti haastattelun hyvin ja Sukeltajan Maailman tilaajana ja lukijana ilahtui kyselystä. ”Opetteluahan tämä homma meillä on. Kun näillä laitteilla on vielä hintaa modernin hyvälaatuisen henkilöauton verran, voidaan todeta, etteivät ne vielä ole kaikkien ulottuvilla. Tänä vuonna Suomessa on kaksi organisaatiota, jotka tarjoavat rikastetun ilman kursseja.” ”Toistaiseksi rikastettu ilma on aikaan saanut valtavan määrän artikkeleita lehtiin, sen käyttöön soveltuvia varusteita, kursseja ja paljon puhetta. Ammattisukelluksesta on numerossa 5/96 artikkeli mielenkiintoisesta sukeltamisesta: Poromies Ossi Pyykkönen sukeltaa uppopuita Suomussalmen Haukiperässä. Useimmat sukeltajat ymmärtävätkin kuinka tärkeää on pysytellä irti pohjakasvillisuudesta ja että hiekkaja mutapohja on lukemattomien merenelävien koti.” Vuoden viimeisessä numerossa 5/95 on toinen juttu sukeltavasta naisesta, Tellervo Rouhiaisesta. Jos sukeltaja ei pysty pitämään hallittua syvyyttä ja etenemään kontrolloidun hitaasti, kasvaa riski dekompressioongelmiin ja paniikkiin. – Harrastukseksi on käyty ”etelässä”. Lopuksi he toteavat: ”Laitteet ovat edelleen erittäin monimutkaisia, niiden käyttö ja erityisesti huolto vaatii perusteellisen ja kalliin koulutuksen eikä monia suljettuun Sukeltajien käyttämä tekniikka menee harppauksin eteenpäin. Mutta lähitulevaisuudessa hengityskaasun kierrättämiseen perustuvat laitteet tulevat varmasti yleistymään erityisesti syvien sukellusten alueella. Romua, paksua rautalankaa, vaijereita ja kettinkiä kertyi kymmeniä tonneja. Sukellusmukavuus ja –turvallisuus ovat eri luokkaa, kun selässä on vain pienen rinkan kokoinen laite esimerkiksi kuuden eri kaasua sisältävän avokiertolaitteen sijasta.” Irmeli Wallin selvittää numerossa 2/96 rikastetun ilman saloja: ”Rikastetun ilman käyttö tulee varmasti laajenemaan tulevaisuudessa suljetunja puolisuljetunkierronlaitteiden tullessa yleisesti virkistyssukeltajien käyttöön. 10 Vuoden 1996 lehdissä pohdiskellaan kahta harrastussukeltamiseen liittyvää uutta trendiä: rikastettua ilmaa ja rebreatheria. Kunhan kokemusta karttuu tarpeeksi, monet toiminnot sujuvat rutiinilla ja työ nopeutuu
Käytä yhtenäistä opasnarua avoveteen saakka! 3. Miehistö komennettiin pelastusveneisiin ja alus upotettiin. Vuosina 1995 ja 1996 Heikki Moisio kirjoitti muun muassa seuraavista hylyistä: Nelimastokuunari Yxpila, hinattava ruoppaaja Krapi 2, s/s Skiftet Ahvenanmaalla, hinaaja Föhn, matkustaja-alus Josif Stalin, parkkilaiva Finland, m/s Marienborg, tykistölautta MFP-498, miinalaiva Riilahti, s/s Wasa, moottorikuunari Tarmo ja kolmimastokuunari Martta. Kesällä 1999 Rauno Koivusaaren sukellusryhmä löysi kauan etsityn Vrouw Marian hylyn. Vuoden 1998 tunnetuin ja eniten mielenkiintoa herättänyt hylky oli 3.11.1916 saksalaisen sukellusveneen Rauman edustalle upottama kaljaasi Jönköping. Lastina oli viinejä, samppanjaa ja tynnyreittäin konjakkitislettä. Ja, kumminkin kaipaat heti takasin suureen siniseen. Hylkyjä Suomen vesissä on tiettävästi aivan kasapäin. Kehosi sopeutuu ympäristöön ja pian olet puoleksi vesieläin. Rikastetun ilman käyttöä pohdittiin lehden alkuvuosina moneen kertaan. Suunnon sukelluskellot näyttivät takavuosina tältä. Opi meressä eläviltä – seuraa niiden sulavaa liikkumista! Meressä ei ole kiire. Kuuntele merta! Tunne meri kehollasi kokonaisvaltaisesti! Palaat pintaan, näet auringon ja maistat hapen raikkauden. Tuskin hänen ajatuksissaan käväisi, että eräänä päivänä aluksen lastikin olisi poistettu ja jäljellä olisi vielä pitkät keskustelut lastin omistuksesta, myymisestä ja palkkioista”. Jatkossa seuraa australialaisen luolasukellusorganisaation C.D.A.A.:n (Cave Divers Association of Australia) viisi kultaista ohjetta, joita noudattamalla eliminoidaan yli 90 prosenttia kohtalokkaista virheistä: 1. läpäisseet Australiassa luolasukelluskurssin. Jossain vaiheessa aluksen lasti arvioitiin jopa 100 miljoonan markan arvoiseksi. Jönköpingin hylkylöytö ja sen lastin pelastamisesta seurannut pohjamutapölly ei ollut vielä laskeutunut, kun uusi hylky nousee uutisiin. ”Tuskin pälkähti kipparin päähän, että reippaan 80 vuoden kuluttua alus käväisisi lyhyen ajan pinnan tuntumassa ja jopa pinnalla. ”Vapaasukellus pinnan alle ja olet yhtä meren kanssa. Ei 40 metriä syvempiä ilmasukelluksia! Olli Loukolan vapaasukellus Sukeltajan Maailmassa on käsitelty kaikkia sukellustapoja, mutta vasta viidentenä ilmestymisvuotena, vuonna 1999, artikkeleista löytyy Olli Loukolan vapaasukellus. Liiku rentona ja rauhallisesti kuin hidastetussa filmissä. Kuvittele liitäväsi halki suuren sinisen kuin delfiini: rauhallisesti kontrolloiden hengitystäsi ja mieltäsi. Hanki koulutus! 2. Heidän artikkelissaan on otsikointi: Yksikään luola ei ole kuolemisen arvoinen . Jätä aina kaksi kolmasosaa ilmasta paluuta varten! 4. Saksalainen sukellusvene väijyi Raumanmerellä aluksia, jotka kuljettivat sotakieltotavaraa Ruotsista Venäjälle. Vesi on elämä itse.” Jouko Moisala Kuvat artikkeleista. Ei teknisiä raskaita varusteita – vain vapauden illuusio lentämisestä vedessä. Nauti kolmiulotteisesta, sinisestä avaruudesta! Olet painoton ja stressitön. Jönköping pysäytettiin merellä ja sukellusveneen päällikkö määritteli sen lastin kieltotavaraksi. Jönköping oli tuolloin, ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa, kuljettamassa lastia Ruotsista Raumalle. Kanna aina mukanasi vähintään kolme valonlähdettä! 5. 11 Jönköping ja Vrouw Maria Hylyt ovat kiinnostaneet lukijoita koko lehden historian ajan
Vedenalaisen valokuvauksen ammattilaisten joukko on ylipäätään hyvin pieni koko maailmankin mittakaavassa. Hienotkaan välineet eivät tuo laatua, jos kuvaajalta puuttuu tietoa yleisistä periaatteista. – Valokuvaus on nimenomaan valon kuvaamista, toisin sanoen kuvaajan on hallittava valo, sanoo Finnberg.. – Vedenalainen kuvaus on vaativampaa kuin maanpäällinen kuvaus. Jos se on maalla paikoin haastavaa, sitä se on erityisesti veden alla. 12 Valokuvaus on valon kuvaamista. Ammattimaisuus tarkoittanee sitä, että elättää itsensä tällä kuvauksella, joten en voi sanoa olevani ammattilainen. Valokuvaus on usein muistojen keräämistä esimerkiksi sukelluskaverista. Vedenalainen kuvaus vaatii kärsivällisyyttä ja keskittymistä Haasteena niukka valo ja huono näkyvyys Turkulaisella Jean Finnbergillä on pitkä kokemus vedenalaisesta kuvaamisesta. Jotta veden alta saisi kelvollisia kuvia, on ensiksi tunnettava valokuvauksen yleiset perusteet eli tiedettävä, miten kameraa käytetään maalla. – E n lu ke u d u ammattikuvaajien joukkoon
Jos ajamisen tekniikka ja hallinta 1. – Kun mennään riittävän syvälle veden alla, valon niukkuus asettaa rajansa oltiinpa missä päin maailmaa hyvänsä. Orjasalamoiden käyttö vaatii yhteispeliä. Vaikka alussa sutta syntyy todennäköisesti runsaasti, kehottaa Finnberg jatkamaan harrastusta – Lannistua ei kuitenkaan kannata. 3. Siperialaisessa luolassa sukeltaja on väläyttänyt salamansa samaan aikaan muiden kanssa, jotka ovat orjasalamoillaan valaisseet luolan seinät. Pokkarillakin voi harrastaja saada ainakin itselleen kelvollisia kuvia. Kun sukeltaja kuvaa, hän todella kuvaa, eikä vain sukella, minkä takia kuvaussukellus kannattaa suunnitella hyvin. Ensimmäinen asia on hallita sukeltaminen, siis painotus ja tasapainottaminen. 2. Pokkarilla noin 15 sentin päästä ja kahden metrin syvyydessä luonnonvalossa otettu kuva ahvenesta on terävä. Tosin kyseessä oli harvinaisten kalojen kuvaus poikkeuksellisen hankalissa olosuhteissa, mutta esimerkki vain osoittaa vedenalaisen valokuvauksen haasteet, hymähtää Finnberg. Sukeltamisen oltava ”automaattista” Veden alla valokuvauksen tekee yleensä haastavaksi niukka valo ja huono näkyväisyys. 2. – Joskus kahden viikon aikana otetuista noin 4000 kuvasta neljä on päätynyt myöhemmin julkaisuun. Kuvaaminen vaatii aina keskittymistä. Kun olosuhteet ovat hyvät, saa pokkarillakin kymmenessä metrissä kelpo kuvan. 13 Haasteena niukka valo ja huono näkyvyys 1. Sukeltamisen pitää sujua automaattisesti samalla tavoin kuin autolla ajon. Jokaisella kuvalla on muistoarvo ottajalleen. 3.. Jollei oteta lukuun suoranaisia onnenkantamoisia, ovat kuvat joskus vaatineet taitavaltakin kuvaajalta suorastaan järkyttävän määrän työtä
Finnberg suosittelee makrokuvausta edellyttäen, että sukeltajalla on käytössään siihen soveltuvat kunnon välineet. Finnbergin mukaan syvyys ei ole valon kannalta yleensä se suurin ongelma. 14 Järjestelmäkamera Ikeliten peruskotelolla painaa kuvausvalmiudessa seitsemän kiloa, kun Olympuksen peilitön PT-EP06L koteloineen painaa vain 1,5 kiloa. – Monesti veden alla otetut maisemakuvat ovat sinisiä tai harmaita usvanoloisia hahmoja. Perinteisen järjestelmäkameran ja peilittömän kameran kokoero on huomattava. Sutta syntyy verraten paljon, sillä erilaiset ötökät tuppaavat aina liikkumaan. – Altaan pohjaan voi pudottaa esineitä ja harjoitella niiden kuvaamista. Varsinkaan suora salama ei noissa oloissa toimi alkuunkaan. – Makrokuvaus on oma maailmansa ja vaatii harjoittelua pienen syvyysterävyyden takia. Samea vesi on haitta numero yksi Kuvaamiselle pahin ongelma on samea vesi. Kameroiden automaattiset tarkennusmekanismit toimivat jopa yllättävänkin hyvin myös Suomen vesissä. – Sen sijaan automaattinen valotus voi heittää. Esimerkiksi monet kotelot on valmistettu etelän lämpimiin vesiin ja näppäimet ja muut nappulat saattavat olla tarkoitettu paljain käsin painettaviksi. Koko valokuvauksen ideanhan on kuvata kohteesta takaisin heijastuvaa valoa. Jollei sitä ole, ei kuvasta voi paljon harmaata hahmoa kummempaa odottaakaan.. Joskus on sameuden voittamiseksi yritetty erilaisia viritelmiä, mutta niistä ei mainittavaa apua juuri ole ollut. Käytännössä onnistuneiden otosten saaminen ruokinnaltakaan ei ole helppoa. – Sukelluskuvia otettaessa on olennaisen tärkeää hallita noste. Jostakin pitää saada mieluusti tasaista valoa. Tällä tavoin pääsee helpommalla kuin vedessä kokeillen opettelemalla. Vedenalaisen kuvauksen etuna maanpäälliseen kuvaukseen verrattuna on, että kameran liikkeet ovat rauhalliset ja kuvauksessa voi käyttää pitkiä suljinaikoja. Yksi keino kuvata kaloja läheltä on ruokkia niitä. Toisaalta nämä edut eivät tee kuvaamisesta välttämättä vakaata tai tarkkaa. Salamilla ja muilla valaistuslaitteilla hyvä kuvaaja napsii otoksia syvyydestä riippumatta. vaatii kaiken huomion, ei kannata keskittyä navigaattorin kanssa puuhailuun. Hansikkaat – jotka ainakin Suomen vesissä ovat lähes välttämättömyydet – voivat hankaloittaa käsittelyä. Olympuksen E-5 on kooltaan selvästi suurempi kuin Olympuksen peilitön E-PM1. Niin sanottuja maisemakuvia on veden alla lähes toivotonta yrittää ilman perusteellisia valmisteluja ja ammattimaisia välineitä. Syynä on se, ettei valoa ole tarpeeksi. Kuvaaminen vaatii keskittymistä Toinen asia on, että on hallittava teknisesti kuvauksessa käytettävä välineistö ensin pinnalla ja sitten vedessä. – Vedessä laitteiden käytön opettelu on vähintään hankalaa. Finnberg kehottaa ennen kuvausmatkaa testaamaan uuden kameran käytön vaikkapa uimahallissa. Objektiivin valovoimaisuudella on Suomen oloissa korostuneempi rooli kuin etelässä. Epämääräinen hahmo kielii valon puutteesta Finnberg kehottaa käyttämään mahdollisimman valovoimaista ja laajakulmaista optiikkaa normaalioloissa, tosin makrokuvaus asettaa optiikalle toisenlaiset vaatimukset. Varsinkin pokkareissa säädöt ovat useimmiten automaattisia. Sameudessa salama tai ylipäätään valolaite heijastaa jokaisesta myös silmille näkymättömästä partikkelista valoa takaisin. – Järjestelmäkameroissa sukeltaja voi valita joko automaattiset tai manuaaliset säädöt. Paikoillaan pysyminen vaatii taitoa veden alla
– Toinen ongelma on kondensaatiovesi, jota saattaa muodostua kotelon ja kameran lämpötilavaihtelujen seurauksena. Aurinko kuumentaa kameran nopeasti, mikä ei tee herkälle elektroniikalle hyvää. Suodatin ei anna riittävästi valoa Kehittyneimmillä digikameroilla voidaan kuvata niin sanottuja raakakuvia (RAW), joihin kameran omat kuvasäädöt eivät olennaisesti vaikuta. Tuolloin kameran oma salama on peitettävä. Yksi vaihtoehto on käyttää irrallista optisella johdolla kameraan kytkettyä salamaa. Mikään suodatin ei kuitenkaan tuo väriä lisää, jollei valoa ole tarpeeksi. Filmikameroiden aikaan jokainen huono otos maksoi. – Ongelmana on monesti se, että kuvan keskiosa on kirkas, mutta laidat jäävät pimeiksi. Liian läheltä otettuna kohde palaa puhki ja liian kaukana se jää hämäräksi. Makrokuvaukseen sopii hyvin 60-millinen kiinteäpolttovälinen linssi. Kuvankäsittelyohjelmalla raakakuvaa voi sitten muokata huomattavasti enemmän kuin jpgmuotoon tallennettuja. Joskus maisemakuvaus onnistuu Suomenkin oloissa. 15 Sukeltaja voi kameralla kerätä hänelle hyödyllistä tietoa veden alla esimerkiksi kuvaamalla tietokoneen lukemat tärkeällä hetkellä. Kosteus vaurioittaa elektroniikkaa. – Markkinoilla on muun muassa erilaisia suodattimia, joilla ainakin periaatteessa voidaan korjata sävyjä ja värejä. Finnbergin mukaan sääolosuhteilla on oma merkityksensä vedenalaiseen kuvaukseen. Suodattimen käyttö vain eräänlainen keinotekoinen korjaus. – Auringonpaiste ja valon tulokulma vaikuttaa pinnan lähellä kuvatessa myös väreihin. Tärkeä muistisääntö auringon suhteen on, ettei kameraa tai muita kuvausvälineitä saa jättää koskaan suoraan auringonpaisteeseen esimerkiksi laivan kannelle. – Toisaalta nykyisillä digitaalisilla kameroilla kannattaa aina yrittää, koska sitä kautta oppii. Salaman käyttö vaatii harjoittelua aivan samaan tapaan kuin maallakin. Veden lämpötilalla ei sen sijaan ole suoranaista vaikutusta itse kuvaukseen. Veden alla salaman kulmaksi tulisi saada noin 45 astetta, jolloin valo olisi tasaisimmillaan. – Pokkareissa on yleensä kiinteä, suoraan eteenpäin valaiseva salama. Juhani Karvonen Kuvat: Jean Finnberg – Valokuvauksen idea on kuvata kohteesta takaisin heijastuvaa valoa. Hilloisten louhoksella veden alla on kirkasta, vaikka sukeltajien päällä on jääkansi. Pilvisellä säällä valoa on tietysti veden allakin vähemmän kuin auringonpaisteella. Jollei sitä ole, ei kuvasta voi odottaa paljon harmaata hahmoa kummempaa.. Suora salama aiheuttaa veden alla samoja ongelmia kuin maallakin, muun muassa punasilmäisyyttä
Vaan on se ollut aika hommaa vuonna 1961! Valokuvakansio alkaa – kuten hyvä sukelluskirjakin – sukellustaulukoilla. Tässä taulukossa on Ora Patoharjun terveiset sukeltajille.. Raikka kulki Kotkaan Naantalista linja-autolla kaikkine varusteineen. Hyvännäköinen tutkimustyömaa. 16 Vanha valokuvakansio kertoo 205 korkeutta Likitalolla. Lähtisitkö itse tänään. Tulivatko silloin markkinoille King Size -tupakat
Löytöjen julkistamista. Sukellusharrastus ei ollut silloin enää aivan lapsenkengissä. Hylky löydettiin väylätöiden yhteydessä vuonna 1948. Hanko 20.8.1961 Parin kuukauden kuluttua sama sukeltajaryhmä tavataan sukeltamassa Hangossa. Väylätyön tiellä ollutta hylkyä yritettiin tuloksitta jopa hinata pois. Kuvissa mukana oleva Raikka Likitalo kertoo sukellusmatkoista Turusta Kotkaan linja-autolla. Mukaan on tullut uusiakin sukeltajia, jota ei Kotkassa vielä näkynyt. Kansio todellakin sisälsi kuvia sukellustapahtumista 1960-luvun alusta. Kansiollinen mustavalkoisia valokuvia, joukossa muuta värillinen, joissa sukeltamisen parissa toimivat tutut ihmiset, tutuissa paikoissa. Valokuvakansiossa sukellusretket jatkuvat vielä saman vuonna syksymmällä Lokalahdelle ja Korppooseen. Sukeltamaan on päästävä vaikeuksista huolimatta! Kuvista saa selkeän kuvan tuon ajan harrastussukeltamisen alkuvuosien sukellusvarusteista. Kuvien henkilöitä ei tarvitse tunnistaa, mutta kenen tämä kansio on. Tässä siis ollaan oikeastaan liikkeellä etsintäkuulutuksen kanssa. Hangossa sukeltajien mielenkiinnon kohteena olivat ammusten hylsyt, joita nostettiin melkoisia määriä. Vaikka kompressori ei ollut harvinaisuus vuonna 1961, ei niitä kuitenkaan ollut kaikilla. Lopulta kuitenkin ylärakenteita purettiin ja tykkejä nostettiin lavetteineen 1950-luvun alussa. Venäläinen soutufregatti Nikolaihan upposi vuonna 1790 Ruotsinsalmen taisteluiden jälkeen vuotoihin, joita ei onnistuttu korjaamaan. Millä kulkuneuvoilla ja minkälaisilla teillä silloin sukeltajat välineistönsä sukelluskohteilleen kuljettivat. Eki Seitilä ja rahat. Kotkaan sukeltajat palasivat vielä kesällä 1962. Lisää ilmaa rahdattiin 50 litran varastopulloin. Ammattisukeltajien ohella Nikolain hylyssä työskenteli myös harrastussukeltajiksi luokiteltavia sukeltajia, joten näitä vuosia pidetäänkin harrastussukeltamisen alkuna Suomessa. Kotka 1.7.1961 Tutut sukeltajat Kotkassa sukeltamassa Nikolain hylyssä. Sukeltajat olivat leiriytyneinä Varissaareen. Molemmilla retkillä etsittiin paikkakuntalaisten tiedossa olevia hylkykohteita. Merelle he pääsivät heille varatulla proomulla. Jouko Moisala. ”Löysin yhden otoksen, jossa sua mä suutelen, muistaisinpa kuka otti sen?” Löytäjää siis kiinnostaa enemmän kuvan ottaja kuin suudelmasta syntyneet muistikuvatuntemukset. 55 vuotta sitten Kun näitä retkiä verrataan tämä päivän sukellusretkiin, on todella siirryttävä ajassa 55 vuoden taakse. Kenen kansio tämä on. Kuvista on tunnistettavissa runsaasti tuon ajan sukeltajia, nuoria miehiä melko uuden harrastuksen parissa sukeltamassa todella mielenkiintoista kohdetta. Ongelma on sama kuin laulun löytäjällä: Muistaisinpa, kuka otti sen. Selatessaan kansiota omistaja löytää vanhoja kuvia nuoruutensa ajoilta. Selkeä kuva myös ajan varusteista. Kuka on ottanut kuvat ja koonnut ne kansioksi selventävin tekstein. 17 Laulussa kerrotaan vanhan valokuvakansion löytymisestä. Merikeskus Forum Marinumin amanuenssi Jarmo Saarinen löysi vanhan valokuvakansion ei omaansa ja kadonnutta, vaan kirpparilta. Kansion päällä oli kuva harppuunamiehestä ja tuotekortissa merkintä ”sukelluskansio”
Rakenteet ovat 3-8 metrissä. Jyrkät rannat ja muut luonnonmuodostelmat antavat elämyksiä Kirkkaus valttia Itä-Suomen vesistöissä 18 Pihlajaveden saarien jyrkät rannat jatkuvat usein pitkälle veden allekin.. Laitoksen rakenteet ovat osin vielä jäljellä, esimerkiksi turbiiniaukot, joista osa tosin jo hiekan peitossa. – Linnakosken voimalaitos on ainutlaatuinen hylkykohde. Koko osuuden sukeltaminen vie pari tuntia. Vuoksessa sukellettava noin neljän kilometrin mittainen osuus on nykyisten voimalaitosten välissä, jossa sijaitsee myös Linnakosken uponnut voimalaitos. Luonnonmuodostelmia on runsaasti. Imatralaisten sukellusharrastajien ykköskohde on Vuoksi, joka tarjoaa valtakunnankin mittakaavassa pari poikkeuksellisen mielenkiintoista kohdetta. Lisäksi alavirrassa on hiidenkirnuja, jotka ovat syntyneet kivien hangattua kallioon ”kuopan”, kertoo Imatran Urheilusukeltajien Jussi Honka . – Virrassa on vanha voimalaitos, joka jäi veden alle 1900-luvun alkupuolella, kun nykyiset Tainionkosken ja Imatrankosken voimalaitokset rakennettiin. Hyvällä tuurilla voi bongata myös norpan. Saimaalla ja sen lähivesistöissä riittää sukelluskohteita. Rakenteiden alle emme sortumisvaaran takia suosittele sukellettavaksi, mutta muutoin rajoituksia ei sukelluksille ole
Hyvä kohteita Olavinlinnan liepeillä Mielenkiintoinen kohde on myös Savonlinnan keskustassa sijaitseva Olavinlinna ympäristöineen. Ilman valoa virrassa näkee päiväsaikaan. Virtauksesta riippuen virta voi olla vaativakin sukelluskohde. Muina aikoina virtaus on välillä aika kovaa ja sen huomaa voimakkaimpana rautatiesillan alla, jossa Vuoksi on kapeimmallaan. 19 Jyrkät rannat ja muut luonnonmuodostelmat antavat elämyksiä Kirkkaus valttia Itä-Suomen vesistöissä Hiidenkirnut Imatrankoskella Imatrankosken jälkeen alajuoksulla on runsaasti erikokoisia hiidenkirnuja, syvyyttä 30 metriä sekä hienoja saviseiniä. Virtauksia on sen verran lähes joka kohdassa, ettei vesi pääse pahasti samentumaan. Toinen samantapainen muodostelma on Haukkakallio Haukivedellä. Ennen siltaa oli lossi, josta käsin tavaraa lienee heitetty veteen, naurahtaa puheenjohtaja Simo Kaarre Puumalan Vesisukeltajista. – Hylkykohteet ovat suurelta osin vanhoja proomuja ja purjeveneitä. Tuunaansalmessa pitäsi olla pari proomua, sanoo puheenjohtaja Ilkka Kemppainen. Muita Etelä-Karjalan kohteita ovat Vehkataipaleen pumppaamo, jossa uomaa pitkin voi lasketella alas. Talvella vesi on melko kirkasta ja näkyväisyys noin kymmenen metriä. Pohjakiviä pitkin sukeltaja voi päästä virrassa varsin vauhdikkaastikin. Telkkälän kaivokseen Taipalsaarella on pääsy vain Saimaan Norppien luvalla. Savonlinnaa ympäröivissä vesissä on sekä luonnonmuodostelmia että pienehköjä hylkykohteita. – Virran varteen pääsee autolla, mikä tekee sukelluksen aika helpoksi. Haukiveden Matarilla kannattaa käydä Savonlinnan Urheilusukeltajien kohteet sijaitsevat noin tunnin ajomatkan päässä Savonlinnasta. – Kyrönsalmen virrassa ainoa este sukelluksille on vilkas laivaliikenne, minkä takia sukellukset Parhaat Mikkelin seudun sukelluskohteet ovat Yövedellä, jonne Mikkelin Urheilusukeltajat tekee kesäisin viikonloppumatkoja tukialus Tornatorilla. – Virrassa on ankkureita ja vanhoja rekisterikilpiä. – Seinämä on jyrkkä, osin jopa miinusseinä, joka ulottuu 48 metrin syvyyteen. Matari on sisävesikohteeksi melkoinen harvinaisuus, koska siinä voi tehdä syväsukelluksen suoraan aluksesta.. Puumalanvirta voi viedä kovaakin Puumalanvirta pysyy sulana lähes koko vuoden. Hyvä sukelluskohde on myös kantatie 62:n varressa Pistohiekan levähdysalueen kohdalla. Haukivesi on tosin aika tumma, joten näkyvyys on aika heikko, Matari on sisävesikohteeksi melkoinen harvinaisuus, koska siinä voi tehdä syväsukelluksen suoraan aluksesta. Suuret siirtolohkareet rinteessä ja pöllyämätön pohja ovat elämyksiä sisävesissä. Saimaalle imatralaissukeltajat suuntaavat vuosittain useita kertoja. Levähdysalueelta voi hiekkakangasta myötäillen uida läheiseen saareen, jossa on syvyyttä kolmisenkymmentä metriä ja rannat ovat miltei pystysuoraa kallioseinää. Luonnonkohteita leimaavat rantojen jyrkkyys ja varsin suuret syvyydet. Matari soveltuu myös P1-tason sukeltajalle näkymiensä ansiosta. Vuoksi on helposti saavutettava, ja virtaukset ovat esimerkiksi voimalaitoksella niin heikkoja, että P1-tasonkin sukeltaja niissä selviää. – Linnasaaren edustalla Puruvedellä pitäisi olla ola kaksi hylkyä, mutta toista emme ole löytäneet. Luonnonmuodostelmista hieno on Matarin kallioseinämä Haukivedellä noin kymmenen kilometriä Savonlinnasta pohjoiseen. Saviseinät ovat päässeet Pekka Tuurin Vedenalainen Suomi -teoksen kuvitukseksi. – Yleensä sunnuntaipäivinä on erityisen vähän virtausta johtuen pienestä juoksutuksesta. Virrassa on myös yksi lotjan raato. Virrassa keskisyvyys on kuutisen metriä, mutta syvimmillään virta on kymmenkunta metriä
Oma erikoisuuParikkalan sukeltajat operoivat tukialus Mirjalta. Järvisieni on lisääntynyt Puruvedellä.. Sekä Olavinlinnan yläja alapuolisessa virrassa on hyviä kohteita. Punkaharjulla on myös kaksi vierekkäin makaavaa proomua ja kansiluukkujen kautta proomuista voi sukeltaa läpi. Yksi mielenkiintoisimmista löydöistä on avattu kassakakaappi. Sukelluskalastuskohteita ovat muun muassa Retretin vierasvenesatama Punkaharjulla. Linnan edustalla on myös pieni Myhkyrän luoto, jonka toista sivua voi lasketella myötävirtaan ja toista sivua nousta ylös akanvirrassa. Rautatiesilta on suosittu kohde erityisesti pohjalla olevan romunsa takia. 20 saattavat joskus olla kiellettyjä. – Pohjassa on muun muassa vanhoja tykinkuulia. Virtaus on varsin vuolas, mikä vuoksi kohde edellyttää jonkinasteista kokemusta