9/2014 SOUNDI 9/2014 6,50 € (sis.alv) SoundI HALOO HELSINKI! KÄRTSY KAMELEONTTI ILMAN RAJOJA TUNTEET PELISSÄ O ! O L A 11H EMON LYHYT OPPIMÄÄRÄ LENNY KRAVITZ VETREÄ VIISIKYMPPINEN i k n i Hels kansi_9/2014_d.indd 1 8.9.2014 11.49. Raskaat ruotsalaiset: In Flames, The Haunted, Meshugga RASKAAT RUOTSALAISET: IN FLAMES, THE HAUNTED, MESHUGGAH, ARCH ENEMY, ENTOMBED A.D
FEATURING UUSI ALBUMI NYT KAUPOISSA! SLASHONLINE.COM | FACEBOOK.COM/SLASH | TWITTER.COM/SLASH | INSTAGRAM.COM/SLASH Slash tulostus.indd 2 5.9.2014 10.04
Red Eleven 76 Stalker Santa Cruz Kotoisat Sävyt Liquid Sisters 80 Laulun paikka: Pariisin Kevät 81 Tarkkailuluokka: Milla Rumi 82 Viimeinen sana & Syntymäpäivä 16 Tom Waits ”Jos seuraisin täysin omia halujani niin jälkeä ei haluaisi kuunnella kukaan muu.” 20 Kärtsy Hatakka ”Aina on olemassa asioita, joilla voi järkyttää edellistä sukupolvea.” 80 Pariisin Kevät ”Lähtötilanteen ei tarvitse olla se, että runosuoni pulppuaa.” Kuva: Visa Högmander 4 SOUNDI 48 Kuva: Soundin arkisto Kannen kuva: Marek Sabogal Jukka Gustavson ”1980-luku oli ilmapiiriltään ikävä.” www.soundi.fi 8.9.2014 13.04. > Soundi 9/2014 Kuva: Greg Kadel 14 sisältö_2014_9_a.indd 4 Lenny Kravitz ”Olen aina ollut melkoinen kontrolli friikki.” Kuva: Marina Chavez 6 Pääkirjoitus 7 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 8 Uutiset 10 Sanoin kuvin 12 Elämäni soundit: Pepe Willberg 13 Päivä musiikkiteollisuudessa: Jonne Järvelä 14 E-liike: Jukka Gustavson 16 Jussi Niemen naamakirja: Tom Waits 18 Digi 20 Soundi-haastattelu: Kärtsy Hatakka 26 Haloo Helsinki! 34 In Flames 38 The Haunted 39 Arch Enemy 40 Tunteet pelissä – Emon lyhyt oppimäärä 46 Mark Olson 48 Lenny Kravitz 49 Kotialbumi: Poets Of The Fall 54 Levyarviot 70 Oton vinyylit 72 Bazook Meshuggah Malpractice Entombed A.D
ROBIN: 16 -LTD CD+T-PAITA/GIRLIE T-PAITA -ILM. ROBERT PLANT: LULLABY AND... Levkauppa X tulostuso.indd 5 8.9.2014 14.04. THE CEASELESS ROAR -CD/2LP SLASH: WORLD ON FIRE -CD/2LP/LTD 2LP/LTD CD+T-PAITA KUNINGASIDEA: NIMI ON ENNE -LTD CD+T-PAITA/GIRLIE T-PAITA EVA & MANU: CINNAMON HEARTS -LTD CD+KANGASKASSI/LP+KANGASKASSI POETS OF THE FALL: JEALOUS GODS -LTD CD+T-PAITA/GIRLIE T-PAITA -ILM. MARKO OLLILA: SONATA ARCTICA -LTD KIRJA+T-PAITA/GIRLIE T-PAITA -ILM. 26.9. LISÄKSI USEILTA PALVELIMILTA ON LÖYTYNYT KIISTATTOMIA TODISTEITA SIITÄ, ETTÄ OSOITTEESSA WWW.LEVYKAUPPAX.FI ON JO VUOSIA TOIMINUT AMMATTIMAISESTI ORGANISOITU LEVYRINKI. 26.9. ELECTRIC WIZARD: TIME TO DIE -LTD CD+T-PAITA/GIRLIE T-PAITA / LTD 2LP+T-PAITA/GIRLIE T-PAITA -ILM. 3.10. Kuva ja sen yhteydessä julkaistu teksti pyrkii luomaan selkeän vaikutelman siitä, että Äx:n vaasankadun toimipiste on muuttanut hiukan lähemmäksi Sörnäisten metroasemaa pysyen kuitenkin Vaasankadulla. 26.9. TÄMÄN ILMOITUKSEN TOIMITUS ON INTERNETISTÄ SAADUN TODISTUSAINEISTON AVULLA SELVITTÄNYT, ETTÄ ÄX:N VAASANKADUN MYYMÄLÄ ON MUUTTANUT JONKUN VERRAN KOHTI SIPPITORIA. 26.9. MESHUGGAH: THE OPHIDIAN TREK -LIVE 2CD+DVD/2CD+BLU-RAY/2LP -ILM. 19.9. 19.9. NYT MEILLÄ ON ESITTÄÄ TODISTEITA. Tämä kuva on löytynyt erään Äx:n työntekijän ylläpitämästä profiilista. OPETH: PALE COMMUNION -CD/CD+BLURAY/2LP HALOO HELSINKI: KIITOS EI OLE KIROSANA -LTD CD+T-PAITA/GIRLIE T-PAITA -ILM. ELONKERJUU: HEHKUVA RAUTA -LTD CD+T-PAITA/GIRLIE T-PAITA AGENTS: SOUND ON SOUND -LTD CD+KANGASKASSI KERKKO KOSKINEN KOLLEKTIIVI: 2 -LTD CD+T-PAITA/GIRLIE T-PAITA / LTD 2LP+T-PAITA/GIRLIE T-PAITA KASMIR: AMK DROPOUT -CD -ILM
Entäs se kaikkein paras ruotsalainen yhtye. Se kuulostaa mahtavalta niin Ebba Grönin kiihkeissä punkjulistuksissa kuin Bob Hundin höpsössä garagessa, Skogen Brinnerin jytähevissä tai DungeJukka Nousiainen: nin hippihuuruilussakin. Muuttuihan ex-Refused-nero Dennis Lyxzénin Lost Patrol Bandkin monta pykälää kiinnostavammaksi vaihdettuaan nimensä Invasioneniksi ja kielen ruotsiksi. The Ceaseless Roar Toimituspäällikkö Heta Hyttinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Juho Äijö Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin (09) 4369 2407 (Pop Median vaihde) Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. A-PUOLI > Pääkirjoitus Rakkaat ruotsalaiset Päätoimittaja Mikko Meriläinen H ejsan! Tästä lehdestä olisi voinut helposti vääntää Ruotsi-spesiaalin. Jos kysytään melkein keneltä tahansa muulta, on vastaus Abba – eikä siinäkään ole tietenkään mitään vikaa. Tai upea Veronica Maggio. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 40. vuosikerta Yle Radio 1: Muistojen bulevardi 6 SOUNDI pääkirjoitus & kolumni -taitto_2014_9_a.indd 6 8.9.2014 10.36. Etenkin kun muistetaan, että niiSÄVELTEN den muutamien onnistujien kohdalla (Kent etunenässä, mutta TAHTIIN: toki vaikkapa Eva Dahlgren tai Bo Kaspers Orkester) kieli valinta ei ole ollut ainakaan este. Vaikka jokainen meistä ainakin periaatteessa osaa ja ymmärSOUNDI 9/2014 tää ruotsia, niin yllättävän harva ruotsinkielinen artisti on yltäTEHTIIN NÄIDEN nyt Suomessa suursuosioon. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Nytkin juuri kirjoittelun taustalla tv:ssä soittaa ihastuttavaa folkia First Aid Kit. Jos minulta kysytään, se on 1990-luvun ruotsalaisen powerpop-skenen kaikkein kirkkain helmi Popsicle. Jävla bra! Mikko Meriläinen Päätoimittaja Bo Hansson: Sagan Om Ringen Robert Plant: Lullaby And... Kaikissa noissa kielivalinta on itse Huonoa seuraa asiassa niin oleellinen osa viehätystä, että en pistäisi yhtään pahakseni jos maatamme kiertäisi In Flamesien ja Arch Enemyjen lisäksi raskaita ruotsinkielisiäkin bändejä. Jimi Hendrix Saijaa Saijaa: olisi vastannut Hansson & Karlsson, ja toki Jimiin voi aina luotMitäs me sankarit taa. Ruotsin kieli taipuu moneen. Tuntuu käsittämättömältä, ettei vaikkapa ruotsissa jättimäisen suosittu Håkan Hellström ole megatähti myös täällä. Ja vaikka tämän lehden Ruotsi-tarjonta onkin kärjistetyn raskasta, niin tuleehan tuolta jorpakon takaa hyvää musiikkia todella laajalla skaalalla. Itse asiassa aika monesta Soundista voisi, niin järjettömän paljon hyvää ja Suomessakin suosittua musiikkia länsinaapuristamme tulee
Joku Martina Aitolehden Baywatch-pläjäys on kotimaisen tv-viihteen tuoreimpia suursatsauksia, ja aina vain ärsyttävämpiä biletyshoilotuksia lanseerataan voimasoitolla hiteiksi, jotka unohtuvat, kun äärimmilleen viritetystä hittihanurista puserretaan ulos seuraava formaatteja kunnioittava pökäle, joka sopii jälleen täydellisesti lillumaan radiovirrassa pari kuukautta ennen unohduksiin huuhtoutumistaan. Elämme hirveän kuravellin keskuudessa heti kun altistumme ajan henkeä kunnioittavalle radio- tai tv-kanavalle. Siinä ei ole mitään pahaa. Kävin äskettäin trubaduurikeikalla Pub Tikankolossa Vesilahdella. Elämme yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti haastavia aikoja, ja sota tappaa niin lähellä meitä, että sitä on vaikea käsittää. Kuvat: Jarkko Vehniäinen SOUNDI 7 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2014_9_a.indd 7 8.9.2014 9.53. Eikä mitään hyvää. Suvilahdessa järjestetyn We Love The 90’s -festarin yleisösuksee todistaa, että kun ajat ovat kovat ja arkielämän paineet ryskyttävät kansakunnan kollektiivisilla ohimoilla, kysyntä nostalgialle ja tilaisuus yleiseen urpoiluun mahdollisimman spedessä viitekehyksessä on parasta, mitä Pertti voi toivoa. Jollain logiikalla voisi uskoa, että nyt jos joskus sanomarikkaalle ja kantaaottavalle musiikille, ajattelun aihetta tarjoavalle taiteelle ja ehkä jopa älykkäälle tv-viihteelle voisi olla tilausta. Ravintolan omistajien juttuja kuunnellessa ymmärsin aivan uudella tavalla pienten paikkakuntien livemusan pyörittäjien haasteet: turha buukata kiinnostavia taiteilijoita esiintymään, jos vain pillulla saa myydyksi olutta. Strippari oli kuulemma huono. Joko heilutella omiaan tai runkata, kun kaverit heiluttavat. Karrikoidusti ilmaistuna nykynuoriso ei halua edes tietää, missä mennään. > Suorat sanat Lamaantunutta viihdettä B um bum bum me mennään Tallinnaan ja woppaa ja pop-pop-poppaa mä vien sut rannalle. Se haluaa bilettää, twerkata, näyttää viileältä, ja se haluaa tissejä ja pyllyjä. Kuluneen kesän ainut yleisösuksee oli strippari. Se ei ollut läheskään kesän huonoin ilta baarille. Enää kahteen vuoteen livemusiikki ei ole innostanut paikallisia liikahtamaan. Suurin osa aikuisesta kansanosastamme ei kaipaa sen ylevämpää viihdettä. Laulun populistisesti paketoituun epäkohtien litaniaan oli helppo yhtyä, ja lapsekkaat toivomukset heräsivät: ihmiset kaipaavat tulta ja tappuraa, formaatit venyvät! Sittemmin vastaavaa ei ole päässyt tapahtumaan. Peitsamo oli vetänyt 15 ihmis- > Toinen kuvakulma Teppo Vapaus tä. Kun Paleface julkaisi neljä vuotta sitten minimalistisen nerokkaan Helsinki-Shangri-La -protestilaulun, ja siitä tuli radiohitti, kaikki tuntui hetken aikaa mahdolliselta. Koko illan aikana ravintolassa oli alle kymmenen asiakasta. Mutta eihän se niin mene. Soittolistat vallanneet kevyen viihteen nuoret ammattilaiset tuottavat tissipyllymusaa ja videoilla kinkut ja kankut höllyy
Jotkut tari nan käänteistä ovat suorastaan uskomattomia. Ja yhtä kapea se on myös hänellä, jonka mielestä Leskinen oli ihmisille alati vittuileva juoppo, joka ryyp päsi itsensä hengiltä ennen eläke ikää. H: – Haastattelin Juicea vähän ennen hänen poismenoaan ja sain miehestä lämpimän kuvan. Ainakaan rumpali Selwaylla ei ole kuulemma mitään käsitystä sii tä, miltä albumi tulee kuulostamaan. Olen toki myös Juice-fani. Ollila: – Vapautunut on olo! Projekti kesti kymmenisen kuu kautta, josta kaksi viimeistä kuu kautta olivat apinan raivolla kir joittamista. Nase vasti nimetty Motherfucker-sing le ilmestyy vinyylillä jo marraskuun lopussa. SYRO-levyltä löytyy niinkin iske västi nimettyjä biise jä kuin fz pseudotimestrech+e+3, 4 bit 9d epi+e+6 ja s950tx16wasr10. Jos ette, niin nyt on korkea aika tehdä se! 8 SOUNDI uutiset_2014_9_a.indd 8 8.9.2014 9.56. Heikkinen: – Urakka oli pitkä, työteliäs ja antoisa. Miten kirjaidea aikoinaan syntyi. Nyt tuli lunastuksen aika. Musiikillisesti levy on vähän ”thrashimpi”, mutta nopean anka raa tuuttaustahan Lapin helvetti tulee joka tapauksessa tarjoa maan! Tuuttaustapa hyvinkin. Ja jos joku ei halun nut tarinoitaan julkiseksi niin sille päätökselle oli annettava arvo. O: – Esimerkiksi Sonatan demo vuosien käänteet tarjoavat triviaa jopa ultrafaneille! Eihän niitä jut tuja voi edes googlettaa – sen ver ran aikaa on vierinyt. O: – Kun oikein kiukulla naput taa, niin kokonaisen kirjan voi kir joittaa kolmessa kuukaudessa. H: – Kirjasta löytyy ennen ker tomattomia asioita, sillä moni Jui cen tuntenut kertoo muistoistaan ensimmäistä kertaa. R: – Sentenced-kirjan parissa pääsee hohottamaan ääneen ja ti rauttamaan kyyneleenkin – joskus jopa samaan aikaan. Ja tokihan silläkin oli merkitystä, että bändi tuli itselle tutuilta lakeuksilta. Musiikkinäytteitä bändi oli piilotta nut PolyFauna-nimisen mobiilisovel luksensa uumeniin. H: – Ainakin sen, että kapea on mielikuva hänellä, jonka mieles tä Juice Leskisen elämäntyö jää vain Syksyn säveleen, Marilyniin ja Viidenteentoista yöhön. Muun muassa... – Tulevan albumin otsikko on Lapin helvetti ja se viittaa Paka saivon pohjattomaan saivojärveen. Eminemin Rap God -biisissä on ennätysmäärä sano ja: 1560 sanaa kuudessa minuutissa. Onneksi ih miset suostuivat haastateltaviksi Kirjailija Riekki viimeisen Sentencedkokoonpanon rippeiden hellässä kuristusotteessa. Cuomon kokemuksiin pohjautuva sarja seuraa rockelämästä luopuvan muusikon toilailuja. Tällä hetkel lä fiilikset ovat hyvät ja olo on hel pottunut. vallan hyvin. Arvon kirjailijat, kertokaapa päällimmäiset tunnelmanne. Myös Radioheadin leiristä kantau tuu albumiuutisia, joskin epämää räisiä. Lisäksi valikoin fo tot, tarkistin luvat sekä homma sin kansitaiteilijan, kuvaliitteen taittajan ja tiedottajan. Olette ko katsastaneet TK:n edellisen Musta hetki -albumin. Miksi tämä opus kannattaa lukea. R: – En ole koskaan haikaillut rocktähteyden perään, mutta tä män kirjan jälkeen haikailu on jo pakkasen puolella. Sii tä saa kyllä iskiaksen. Ensi vuoden kirjaan pääsi monta muutakin artistia. Leskisen lähipiiri on kä sikirjoituksen lukenut ja antanut tekstille kiitoksensa. Biisien taustalta löytyy pohjoisen vimmaa, ahdistusta ja äärettö myyttä – kaikkihan häviää lopulta sinne syvälle tuntemattomaan... R: – Sentencedin tarina oli yk sinkertaisesti kerrottava. – Demot ovat valmiina ja uppou dumme studioon marraskuussa. Pilotti on jo tilattu! 18 vuoden odotus on päättymässä. Harvas sa ovat näin omalaatuiset aiheet, monessakin mielessä. A-PUOLI Toimittanut: Timo Isoaho Tähden välit Kuva: Antti Karihtala > Uutiset Juice, Sentenced ja Sonata Arctica kansien väliin Seuraavan puolen vuoden aikana ilmestyy useita rockin myyttiseen maailmaan uppoutuvia kotimai sia teoksia. Mukana on kaikki oleellinen, muttei löysää. Uuden albumin julkaisee myös Aphex Twin, it se asiassa vielä syyskuun aika na. Lopullisen muodon löytäminen vaati oman aikansa, mutta nyt teoksen hirtto solmu pitää. Weezerin albumit eivät ole kiinnos taneet vuosiin (lokakuussahan sel lainenkin taas saadaan), mutta tämä kiinnostaa: Rivers Cuomon elämästä ollaan tekemässä sitcomia. Julkaisu tapahtuu helmikuussa Svart Recordsin toimesta, kitaristi Ilari Kinnunen kertoo. Mitä opit tämän kirjan tekemisen aikana. Metallica pääsi Guinnessin ennä tyskirjaan tehtyään kaikki seitsemän maanosaa käsittäneen kiertueen – hehän soittivat myös Etelämantereel la. Faith No More julkaisee Album Of The Yearin seuraajan ensi keväänä. Terveet Kädet hyppää pohjattomaan saivojärveen Tammikuussa 1980 perustettu, vähintäänkin legendaarinen Ter veet Kädet valmistautuu seuraa van albuminsa nauhoituksiin. Riekki: – Projekti oli haastat telujen startista ensimmäiseen käsikirjoitusversioon nopea, in tensiivinen ja upottava – möy rin paikoin aika syvällä PohjoisPohjanmaan mullissa. Ensimmäiseksi kauppoihin eh tii Marko ”Mape” Ollilan ahkeroi ma Sonata Arctica, lokakuun alus sa ilmestyy Antti Heikkisen kir joittama Risainen elämä – Juice Leskinen 1950–2006 ja heti ensi vuoden alussa tärähtää Infernolehden päätoimittajan Matti Rie kin pieteetillä työstämä Täältä pohjoiseen – Sentencedin tarina. O: – Lupasin Sonata-laulaja To ny Kakolle vuonna 2008, että teen jonakin päivänä orkesterista kir jan. Vas ta Juicen kuoleman jälkeen aloin kuitenkin ymmärtää hänen moni tasoisuuttaan – nimenomaan ih misenä, mutta myös taiteilijana
– Kirjassa on hyviä asioita sekä helvettijuttuja. Keitokseen on kuitenkin sotkettu kosolti uutta outoutta ja kummallisuutta! SOUNDI 9 uutiset_2014_9_a.indd 9 8.9.2014 11.04. Stratovarius juhlii Visions-klassikkoaan Powermetal-suuruus Stratovarius tarjoaa suomalaisfaneille todellista herkkua lokakuun alkupuolella. Jos mulla on huono päivä niin kirjoitan näitä asioita paperille. Kuva: Timo Isoaho Pertti Kurikan Nimipäivät lähtee kymmenen päivän mittaiselle Englannin-rundille aikavälillä 11.–21. ”Solisti Kari Aallolle iski kyllästyminen ja jossakin vaiheessa näytti jo siltä, ettei bändi jatka näiden keikkojen jälkeen”, kertoo yhtyeen manageri Kalle Pajamaa. – Kari sanoi, että PKN jatkaa Englannin-kiertueen jälkeen. Tuleva sävelteos on Egotripin kahdeksas varsinainen studio albumi. Se olikin vähällä jäädä yhtyeen viimeiseksi. – Päätimme tehdä toisenkin levyn, sillä emme ole vielä tavoittaneet wöyhöprogen syvintä olemusta, Jussi kertoo. Egotrippi tähtää ensi kevääseen Hyyrysen veljekset Jussi (YUP) ja Antti (Stam1na) työskentelevät WÖYH!-yhtyeen uusien biisien kimpussa. Kotipellolla riittää muitakin kiireitä, sillä solisti tekee aktiivisesti duokeikkoja kitaristi Jani Liimataisen kanssa – ja samalla kaksikko työskentelee myös uuden Cain’s Offering -pitkäsoiton kimpussa. Onneksi tummat pilvet ovat nyt kaikonneet yhtyeen taivaalta. Kirjasta tuli sellainen kuin olin ajatellut. – Kuluvaa vuotta voisi kieltämättä luonnehtia onnistuneeksi, hymyilee laulajakitaristi Samu Haber. Siellä on juttuja ja kuvia Perkeleestä, joka käskee hyppäämään metrojunan, raitiovaunun, junan tai kuorma-auton alle. Miitri Aaltosen kipparoima studiosessio käynnistyy joulukuussa. Fairytales - Best Of 2006–2014 -kokoelmaan ja sinfoniaorkesterin kanssa soitettaviin Sveitsin-keikkoihin menestysvuotensa päättävän helsinkiläisyhtyeen Unholy Ground -kesäkiertueen numerot puhuvat omaa kieltään. Pertti Kurikan Nimipäivien jäähyväiset peruttu Punkzine Kotipäivänkin sisällöstä pitkälle vastaava kitaristi Pertti Kurikka on puolestaan julkaissut Kalevi Helvetti -nimellä kirjan, joka sisältää kauhutarinoita. On siinä hyviäkin asioita. Ja sitten mä haluan, että PKN:n äänitykset pitäisi äänittää sen takia, että siitä saadaan rahaa, palkkaa ja keikkaliksaa, sanoo rumpali Toni Välitalo. – Aiomme viimeistellä albumin kuluvan vuoden aikana ja se ilmestyy sitten ensi keväänä. Sunrise Avenue – Hurja vuosi päättymässä – Soitimme Keski-Euroopassa kaksitoista omaa konserttia ja keikoille myytiin noin 120 000 pääsylippua. Esimerkiksi Before The Winter -kappaletta ei ole esitetty koskaan aikaisemmin yleisön edessä, laulaja Timo Kotipelto sanoo. Viisikko nimittäin nousee lavalle kuusi kertaa ja jokaisen iltaman aiheena on vuonna 1997 ilmestyneen maineikkaan Visions-pitkäsoiton läpiluenta. Tuli hyvä fiilinki, kertoo Kurikka. – Aiomme pitää seuraavaksi hieman lomaa, mutta kyllähän Sunrise Avenuesta taas ensi vuoden puolella kuullaan! Helsinkiläisyhtye Egotrippi vetäytyy syksyllä hollolalaisen Petraxstudion uumeniin. Viime helmikuussa tapahtunut Sunrise Avenuen hallikiertue (Saksa, Sveitsi ja Itävalta) kiin- nosti sen verran, että kymmenelle keikalle saapui noin 90 000 fania. Se käskee toimimaan hänen tavoin ja tekemään hävyttömiä asioita. joulukuuta. – Sain kaikki sanoitukset haltuun yllättävänkin helposti vaikka en ole laulanut joitakin Visionsin biisejä sitten levyn studiosessioiden. Stratovarius kirjoittaa parhaillaan myös uusia kappaleita ja yhtyeen onkin tarkoitus vetäytyä studion uumeniin ensi vuoden alkupuolel- la. Tämä powermetal-superkokoonpanohan julkaisi Gather The Faithful -debyyttinsä vuonna 2009 ja viimeinkin tuolle albumille on luvassa seuraaja. Sitten olisi monta päivää vapaata. – Meillä oli jo vuoden ensimmäisellä puoliskolla parit nauhoitussessiot. Kiinaankin pitäisi lähteä. Olemme myös soittaneet uusia biisejä livenä ja hyvinhän ne tuntuvat toimivan, kitaristi Knipi kertoo. WÖYH! outoilee myös jatkossa Kuva: Timo Isoaho Onko kukaan muistanut kertoa juuri sinulle, että Suomessa matalampaa profiilia pitävä Sunrise Avenue nauttii jättiläismäistä suosiota Keski-Euroopassa. Edellinen levy Maailmanloppua odotellessa ilmestyi vuonna 2008. Siellä on juttuja lohikäärmeistä, paholaisesta, hirviöpaholaisesta, mustavalkoisesta haamusta sekä vanhasta käärmeestä, jota kutsutaan Perkeleeksi ja Saatanaksi. My First Band kiersi mukanamme koko kesän, joten heidänkin uransa on hyvässä nosteessa ulkomailla, kertoo Sunrise Avenuen manageri Mikko Saukkonen. – Tuore materiaali linkittyy tietyiltä osin Ikkillyk-debyyttiin. Oltaisiin vain yksi päivä ja lähdettäisiin takaisin kotiin
Hän oli Dingon ainut piittaamattoman ja oikeasti rankan oloinen.” TEKSTI: VILLE PIRINEN TOMMI LIIMATTA JEPPIS (LIKE) 10 SOUNDI sanoin kuvin_9_2014 -taitto_a.indd 10 8.9.2014 9.46. Nyt vuorossa on elokuva, joka on toteutettu suomalais-ruotsalaisena yhteistuotantona. Päähenkilökin on iloisempi ja harmit tomampi veikko kuin romaanissa. Liimatan teksti on tiivistä, ja kirja on turboahdettu nerokkailla virkkeillä, joissa johonkin yksityiskohtaan tarttumalla luodaan tarkkaa ajankuvaa. Siitä hypätään saman tien reaalitodellisuuteen. Suursuosion jälkeen käydään syvissä vesissä, kun levyt eivät mene kaupaksi ja velat painavat päälle. Ruotsalainen Jonas Karlsson esittää yllättävän pätevästi sekä suomalaista että ruotsalaista. Monsterimiehen alussa kerrataan luonnollisesti yhtyeen euroviisumenestys. A-PUOLI > Sanoin kuvin Lapsuuden oudot yksityiskohdat Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Musiikkia ovat tehneet Raoul Björkenheim, Tuomari Nurmio ja Alamaailman vasarat -yhtye, joka nähdään elokuvassakin. Lordissa on aina ollut kyse enemmän ilmiöstä kuin itse musiikista, ja se tulee ilmi myös dokumentissa. Supisuomalainen Mikko ihailee ruotsalaisia ja haluaa sellaiseksi hinnalla millä hyvänsä. Vimmainen elokuva on täynnä runkkausta, viinanjuontia ja taiteilijaelämän angstia. Aurinkomyrsky-elokuvan ja ruotsalaisten poliisisarjojen ohjaaja Leif Lindblom on siirtänyt romaanin filmille sujuvasti. 1960) kuului jo ennen tätä elokuvaakin merkittävimpiin amerikkalaisiin elokuvaohjaajiin. HHH KUU KAU L DEN A EFF veilla urasta valokuvaajana. Janne Reinikainen (Badding) esittää Palsaa loistavasti: hän on löytänyt roolihahmoon sekä voimaa että herkkyyttä. HHH HHH 1980-luvulla suomalaisessa pikkupaikassa ala-astevuosiaan eläneet muistavat oudon maailman. Aluksi niin mukava uusi isäpuoli osoittautuu ikäväksi tyypiksi, mutta Mason kokee elämässään myös ensirakkauden ja alkaa haa- MONSTERIMIES Virallisen Lordi-dokumentin ohjaaja on Mr Lordin eli Tomi Putaansuun lapsuudenystävä Antti Haase. Ei se toisaalta ihme olekaan, sillä Palsa ei ole mikään suuren yleisön elokuva. Se on paitsi melankolinen ja kaunis kasvukertomus myös hämmästyttävä saavutus elokuvan historiassa. Tarinassa onkin ainekset hyväksi elokuvaksi. Vaikka populaarikulttuuriset yksityiskohdat vaihtelevat vuosikymmenittäin, itse outo lapsuus pysyy. Luulisi siis jutun tippuvan myös kuuskarilla, seiskarillä, ysärillä tai nollarilla alakoululaisuutensa viettäneille lukijoille. Vaikkei juuri kyseisiä aiheita sivutakaan, Tommi Liimatan Jeppis sijoittuu tähän outoon maailmaan. Haase on luonut kiehtovan henkilökuvan koulukiusatusta E.T:tä ja Twisted Sisteriä rakastavasta pikkupojasta, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi. Legot, automerkit, Abba, Ritari Ässä, Kiss ja Sky Channelilta näkyvä vapaapaini ovat hyperkiinnostavia aiheita, ja huomattavasti helpompia järjestää syiden ja seurausten luetteloiksi kuin esimerkiksi aikuisten sanattomat säännöt, tyttöjen ihastukset tai kehitysvammaisten selittämätön pelottavuus. Elokuva alkaa vuodesta 2002, jolloin päähenkilö Mason on kuusivuotias. Päähenkilö Mikko Virtanen on outo tyyppi: hän kokee syntyneensä väärään kansallisuuteen. Ethan Hawken esittämä oikea isä pysyy kuvioissa mukana ja etäisyydestä huolimatta antaa lohtua. Palsa on kuin kohteensa: ristiriitainen tapaus, jota tullaan sekä vihaamaan että rakastamaan. ”Liian ystävälliset silimät, Pyykki sanoi ja laski rosvokiekon laudalle, lopulta. ELOKUVAT TEKSTI: JUSSI HUHTALA BOYHOOD Melankolinen kasvukertomus R ichard Linklaterin ohjaama ja käsikirjoittama Boyhood ei ole enempää eikä vähempää kuin vuoden toistaiseksi paras elokuva. Välillä elokuva muuttuu sarjakuvaksi, jossa Palsa seikkailee Tex Willerinä. Se voisi olla haitta elokuvalle mutta kääntyykin eduksi. HHHHH VADELMAVENE PAKOLAINEN PALSA Miika Nousiaisen vuonna 2007 ilmestynyt romaani Vadelmavenepakolai nen kääntyi ensin näytelmäksi. Linklater kuvasi elokuvan 12 vuoden aikana vähitellen. Elokuvan keskushahmoa esittävä Ellar Coltrane kasvaa samalla pikkupojasta aikuiseksi ilman että näyttelijää tarvitsee vaihtaa vanhempaan. Pienin budjetin indie-hitit (Slacker, Dazed And Confused), animoitu tieteistrilleri (A Scanner Darkly) ja kolmen elokuvan Rakkautta ennen -sarja ovat saaneet hienoa jatkoa. Linklater (s. Kirjan lukeneita tosin saattaa häiritä se, että tarina on matkan varrella muuttunut melkoisesti. Olin pelännyt että hänen näppihikensä syövyttää sinisen puolen tunnistettavaksi.” Hikiset näpit uhkaamassa Afrikan Tähti -nappuloiden kuntoa on vain yksi esimerkki kirjan sadoista ”sukupolvikokemuksista”, jotka kuljettavat ainakin kyseisen ikäluokan edustajan takaisin outoon lapsuuteen. Maailman, jossa kouluruoka maistui paskalta, ydinsota saattoi alkaa milloin tahansa, Tähtien sodan Chewbaccan sisällä on W.A.S.P.-kitaristi Chris Holmes tai että Boy George on oikeasti mies, vaikka ihan selvästi näkee ettei ole. Äidin toiveet uudesta paremmasta elämästä toteutuvat kuitenkin vain osittain. Lähes kolme tuntia kestävä Boy hood ei tunnu lainkaan pitkältä, vaan pienimuotoisesta tarinasta kasvaa taianomainen kokemus. Mukana myös paljon kiistatonta musafaktaa: ”Tämä Jonttu ei ollutkaan ihan avuton jäpeli. Tuhansia kuulijoita paikalle kerännyt Senaatintorin suurtapahtuma vaihtuu näkymään, jossa Putaansuu seisoo autiolla torilla yksin. Mason asuu yksinhuoltajaäitinsä (Patricia Arquette) ja isosiskonsa kanssa Texasissa, mutta perhettä odottaa muutto Houstoniin. Dokumentissa päästään lähelle kohdetta, eikä siinä olla lähdetty silottelemaan asioita. Taiteilija Kalervo Palsasta kertova elokuva kuvattiin jo vuonna 2005, mutta ensi-ilta lykkääntyi vuosilla, kun sille ei löytynyt levityssopi musta. Hän muuttaa länsinaapuriin ja omii ruotsalaisen miehen kansallisuuden. Ohjaaja Pekka Lehto on tavanomaisen elämäkertaelokuvan sijaan luonut hämmentävän kokonaisuuden, joka kumpuaa Palsan taiteesta ja sisäisestä maailmasta. Miltei sademiesmäisellä tarkkuudella ympäristöään rekisteröivän ala-asteelaisen Tommin maailma piirtyy helposti samaistuttavaksi. Vuoden 1983 elokuusta vuoden 1987 toukokuuhun ulottuva saaga tapahtuu Pietarsaaressa, jonka outouden erityispiirteitä ovat ainakin ruotsinkielisyyden ja lestadiolaisuuden voimakas vaikutus
– T-paitoja, mahonkilankusta käsin itse tehty Old Black –kitaran replica, kaikki julkaistut herraa käsitte- levät kirjat, koti- ja ulkomaan musalehtiä sekä Neil Young Appreciation Society -jäsenyyden kautta tulleita Broken Arrow –lehtiä aika tarkkaan sata kappaletta. Puuttuuko kokoelmastasi jokin oleellinen äänite. Cd- ja lp-bootlegeja on yhteensä noin 150, ja videotallenteina löytyy noin 450 keikkaa. Sound Trackerin perimmäinen hienous liittyy siihen, miten Yaffan persoona täyttää sen tilan, jossa musikologilla tai toimittajalla olisi ammattitaito tai perinpohjaisuus. S ami Yaffa ei ole syntynyt juontajaksi. – Niilon tuotannon laajuudesta johtuen puutteita on paljonkin, ainakin mitä alkuperäiseen julkaisumediaan tulee, mutta epävirallisemmassa muodossa kaikki oleellinen löytyy. Maan musiikkia lähestytään romanien kautta, hiphopista aloittaen ja perinteisempään kamaan siirtyen. Karnevaalien sijaan matkaamme favelaan ja Devotos-yhtyeen tee-se-itse -aatteen ja hc-punkin pariin. Rintanappeja ja muuta promo-matskua. Seuraava tavoite on hommata kyseisen levyn eri maissa julkaistut painosversiot ja seiskatuumaiset singlet. Haastateltu artisti Ljupka Stevic itse tietysti sivuuttaa musiikin historian osana propaganda koneistoa. TEKSTI: ARTTU TOLONEN SAMI YAFFA – SOUND TRACKER YLE TEEMALLA MAANANTAISIN KELLO 21. Erilaisten musiikkien lisäksi Sound Tracker tarjoaa tutkimusmatkan tekijänsä kaaliin. – Uusiseelantilainen testipainos Comes A Time –albumista. – Muutama cd-single puuttuu, maxi-singeleistä puuttuu yksi ja ainahan sitä voi haaveilla herran ekasta singlestä The Squires –yh tyeen kera. Julisteita parisenkymmentä. Pisteet Yaffalle myös siitä, että otti käsittelyyn yhden aikamme absurdeimmista musiikillisista ilmiöistä, eli turbofolkin, joka on kuin narcocorridan eurooppalainen vastine – molemmissa rahoitus on veristä ja viikset, haitarit sekä daisarit kovassa kurssissa. Mutta helvetin hienoa, ettei sarja keskity ainoastaan länsieurooppalaisten etnohattujen hyväksymään ja museoimaan musiikkiin. Albumin nimi oli tuolloin vielä Give To The Wind. Keräily alkoi varmaan siitä kun ostin Fazer Musiikista 80-luvun alkupuolella noin 250 markalla italialaisen Heri tage-boxin, ja kaverit ihmetteli, miksi ihmeessä, kun sullahan on jo noi samat levyt ennestään! Kuinka monta Neil Youngiin liittyvää äänitettä kokoelmassasi nyt. Eikä esitelty musiikkikaan ole kaksista – ihan ok rockbändi, säällinen räppäri ja ammattitaitoista retrojazzia. Entä muuta aiheeseen liittyvää tavaraa. – Ja tietty Rust Never Sleep –levy, koska siitähän kaikki alkoi. Seuraavat kohdemaat: Argentiina, Uruguay, Espanja, Etiopia ja Yhdysvallat. Ensimmäinen jakso, jossa seikkailtiin Yaffan kotikaupungissa New Yorkissa, on toistaiseksi vähiten kiinnostava. Esittelyssä Soundin lukijoiden levykokoelmat NEIL YOUNG Petri Heliniemi, Tampere K uinka kauan olet Neil Young -levyjä keräillyt ja mistä innostuksesi alun perin alkoi. Hyvä niin. Mistä yleensä hankit keräämisiä levyjä. Haluatko sinä esitellä oman kokoelmasi Soundin lukijoille. Se tuo Sound Trackeriin mukavaa etukenoa ja miehen finglismi antaa hommalle ihan oman fiiliksen. Tästä alkaa hieno matka Pernambucon osavaltioon, josta löytyy kaikkea perinteisestä, torvipohjaisesta frevo-musiikista glamrokkareihin ja forron hillittömiin bailusoundeihin. Ehkä sarja, joka nojaa vetäjänsä uteliaisuuteen ei pääse oikeuksiinsa käsitellessään paikkoja, joissa Yaffa on pyörinyt neljännesvuosisadan. – Neil Young tuli elämääni 1979, kun kuulin Rust Never Sleepsiltä Powderfingerin radiosta. – Normilevyt perinteisesti levykaupasta, ja niin sanottu keräily tavara verkkohuutokaupoista ja levymessuilta. Brasilia-jakso alkaa kliseeryöpyllä sambasta, futiksesta ja kauniista ihmisistä, mutta paranee pian. Toisena ainoa suomalaisen levy-yhtiön julkaisema Niilo-levy eli promo cd-single Ordinary People albumilta Chrome Dreams II. – Tarkastuslaskennan jälkeen päivän tilanne näyttäisi olevan jotakuinkin tällainen: virallisia lp- ja cdlevyjä yhteensä noin 220 kappaletta, virallisia vinyyli- ja cd-singlejä noin 420 kappaletta ja bokseja yhteensä kymmenen. Lähetä esittely kuvineen osoitteeseen soundi@soundi.fi. SOUNDI 11 sanoin kuvin_9_2014 -taitto_a.indd 11 8.9.2014 13.14. – Lisäksi löytyy kelanauhoja, 8-track-nauhoja, LaserDiscejä, yksi VideoDisc, vhs-nauhoja, dvd- ja BluRay-levyjä sekä kymmeniä c-kasetteja ja audio-dvd-levyjä. Korkean työttömyyden merkitys torvibändien selviytymiselle oli kiinnostava ajatus. MINUN KOKOELMANI Serbiassa on jo eri meno. Yaffa kahdestaan New York Dollsin David Johansenin kanssa on hienoin hetki. Tähän puhetapaan osaan kyllä rileittaa tosi hyvin itsekin. Mikä on kokoelmasi aarre, siis itsellesi tärkein esine. Mikä menee Yaffan kaaliin, hä. Joskus divareistakin tulee vielä löytöjä tehtyä
Aika kovalla kädellä karsin parhaitakin lauluntekijöitä, ennen kuin Matilta piti kysyä lisää. Laulutilanne viehättää näin enemmän. VARHAISIMPIA SUOSIKKIALBUMEJANI ISLANDERSIN AIKAAN ALBUMI, JOKA TUO MIELEENI JORMAS-YHTYEEN PERUSTAMISEN ALBUMI, JOKA TUO MIELEENI PARADISE-YHTYEEN SOUNDIN TAMPEREEN BEATLES-HAPPENINGIN KUNNIAVIERAAN SUOSIKKILEVY Manfred Mann Five Faces Of Manfred Mann The Ivy League This Is The Ivy League Chicago The Chicago Transit Authority The Beatles With The Beatles ARTISTI, JOTA ARVOSTAN ERITYISESTI LAULAJANA KAPPALE, JONKA TOIVOISIN ITSE LEVYTTÄNEENI TAI SÄVELTÄNEENI LEVYSTÖNI ERIKOISUUS, JOTA HARVOIN NÄKEE TAI KUULEE VIIMEAIKAINEN OSTOS, JOKA JÄÄ KUUNTELUUN Paul McCartney Good Evening N.Y. Vieläkin laulujen pitkät äänet tekevät vaikutuksen, syttyvissä ja hehkuvissa kohdissaan, kuten tuoreessa tv-konsertissa. – Sopimus tehtiin viidestä levystä, mutta kukaan ei odottanut, että ensimmäisestä demokappalei- den valikoimasta vain yksi, Mikkolan Lyhyenä hetkenä osoittautuisi työstämisen arvoiseksi. Parissa kappaleessa vaihdettiin sävellajia tai tempoa palvelemaan paremmin laulun tunnelmaa. Chicagossa miellytti myös Peter Ceteran lauluääni. Kramerin taustayhtyeen Dakotasin The Cruel Sea -instrumentaalissa. Samoin Billy J. Ostin aikoinaan parikin Klaatu-albumia, joita kuunneltiin joskus hulluna Kuosmasen kanssa, aikana jolloin Saku pyöri vielä eri bändien apumiehenä jaloissa, ennen omaa uraa. Olen aina sanonut, että laulan mieluummin hyviä kuin omia laulujani. Hänen sävellyksissään on hienoa harmoniaa. Kaikessa kiireessä plokattiin ohjelmistoon monta biisiä Manfred Mannin kovatasoiselta älpeeltä. 12 SOUNDI Elämäni sooundit 9_14 .indd 12 5.9.2014 11.01. Benny Anderssonin musiikkia olen aina tykännyt kuunnella ja tunnen jonkinlaisen hengenyhteyden siinäkin, että hän on syntynyt vain päivää ennen minua. ”Jim” Wikströmin kanssa saatoimme suosia moniäänistä laulua, josta The Ivy League tunnettiin. City Bing Crosby White Christmas Klaatu Hope Benny Andersson, Tim Rice & Björn Ulvaeus Chess – Varhaisimmat älpeet olivat Beatlesien kaksi ekaa, mutta kun Danny meni syksyllä 1964 inttiin, minun piti ottaa Islandersissa laulut haltuun. Näin heidät aikoinaan keikalla Suomessa. A-PUOLI > Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen Pepe Willberg K esän keikkailu on lujittanut suurenmoisen Pepe & Saimaa -levyn vahvuudet, taidokkaan tulkitsijan persoonallisen voiman sekä ansaitun suursuosion. Paul on opettanut, miten voi ohittaa laulutulkinnoissa kaiken tyhjänpäiväisyyden. – Paradisessa hakeuduttiin taas uusille linjoille ja Chicagoa kuunneltiin alusta asti. Vieläkin säväyttää, kun 25 Or 6 To 4 -biisi joskus soi radiossa. – Sävelmien sovitukset olivat jo aika isossa muodossa, kun lauloin niihin demoja. – Sain kuulla, että kultalevy on nyt saavutettu, iloitsee Pepe, – Ja levy-yhtiön Kari Hynnisellä on tarjolla jo hyvä idea seuraavasta levystä. – Suuren stoorin sisältävä, monipuolinen kokonaisuus. – Kevättalvella 1965 Islanders ja Beatmakers -yhtyeet fuusioituivat ja syntyi Jormas. Levyt ovat näköjään jääneet johonkin lainaan, joten toivon saavani ne vielä takaisin. Trumpetisti Markku Johanssonin oli pakko ruveta kirjoittamaan sovituksia, kun mukaan tuli monta puhaltajaa. Niinpä hän kaivoi yli 10 vuotta vanhat Saimaa-biisinsä naftaliinista. – Tässä on sellainen tietty brittimusiikin oma henki ja soundi parhaimmillaan. – Irving Berlinin jouluklassikossa olen aina haaveillut pääseväni sen tunnetuimman laulajan Bing Crosbyn rooliin, mutta mielelläni olisin myös itse säveltänyt näin hienon biisin. – Kun laajempi Saimaa-yhteistyö nyt jää, tuplaan oman kiertuebändini ja pidän huolen, että kaikilla on tilaa soittaa. – McCartney on pysynyt maailman parhaana laulajana kaikki nämä vuodet, vaikka olen tehnyt syrjähyppyjä esimerkiksi Stevie Wonderin suuntaan. Pepe Willbergin kolmeen vuoteen venynyt työ Matti Mikkolan sävellysten ja pääasiassa Timo Kiiskisen tekemien laulutekstien jalostuksessa on huipentunut sydämellisiin eläviin esityksiin. Kaikki Beatles-albumit ovat siinä samankaltaisia, mutta tässä se tunnelma on minulle läheisin. Itsekin olen laittanut hänelle pari ajatusta korvan taakse. – En ole ostanut uutta musiikkia pitkään aikaan. Toista samanlaista en aio tehdä heti perään, mutta Matille annetaan aikaa ja hyvä syy värkätä uutta materiaalia ehkä jo seuraavaan. Kiiskisen tekstit olivat niin osuvat, että ihmettelin, onko hän lukenut koko henkilöhistoriani. Ainakin kolme kappaletta otettiin heiltä, ja muutenkin ohjelmisto oli Suomen ja Ruotsinkin silloisiin bändeihin verrattuna täysin poikkeava. Levyostoksia teen enimmäkseen kirppiksillä
Keikka lähti hyvin ja saksalaiset olivat mukana heti ensi tahdeista, eikä kesken keikan alkanut kaatosadekaan lannistanut tunnelmaa yleisön kuin bändinkään taholta. Halusin tehdä Jonne-bändin kokonaan eri miehityksellä tehdäkseni mahdollisimman suuren musiikillisen pesäeron Korpi klaani-materiaaliin. Nyt kuitenkin jättäydyin aamuoluista koska edellisreissujen krapulat olivat liian tuoreessa muistissa. Lisää pakotteita täytyisi keksiä koska hän tuppautui välittömästi ilmatilaani Saksaan saavuttuamme, kättään iloisesti heilutellen. Lentokentälle päästyämme tsekkasimme itsemme nopeasti sisään ja menimme suoraan Finnairin lounge tiloihin syömään aamiaista. PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat. Sami jäi luokseni edellisenä viikonloppuna olleilta Puolan-festivaaleilta. He ovat joutuneet kuuntelemaan puolivalmista ja varsinkin valmista Jonne-materiaalia todennäköisesti kyllästymiseen asti. JONNE JÄRVELÄ Korpiklaani ”Lisää pakotteita monitorimiehelle” Juuri ilmestyneen Jonne Järvelän soololevyn lisäksi tuloillaan on myös uusi Korpiklaanin albumi. Loungessa esittelin uunituoretta Jonne-levyä ylpeänä Korpiklaani-basisti Jarkolle sekä rumpali-Matsonille. Lentomme kesän viimeiselle festivaalille oli määrä lähteä Saksaan kello 7:40 ja lentokentällä on hyvä olla paria tuntia ennen – varsinkin meidän kamamäärän kanssa. Toinen kiinteästi Korpiklaaniorganisaatioon jo vuosia kuulunut ahkeruuden perikuva on Szhymon Mierzajewski, Puolan lahja Korpiklaanille. Szhymon hoitaa kitara-, basso- ja laululaitteiston ja pitää huolta, että lavalla kaikki on kunnossa keikan ajan. Jonnesta on muodostunut oikea bändi vasta ihan viime viikkojen aikana kun olemme treenanneet levynjulkkarikeikkaa varten. Kävimme myös pikaisesti kylillä katselemassa paikallista levy divaritarjontaa. TEKSTI: JONNE JÄRVELÄ SOUNDI 13 päivä musateollisuudessa -taitto_a.indd 13 8.9.2014 9.51. Kyseessä oli aika pienet, 2500 juhlijalle tarkoitetut kekkerit ja yleisömäärä oli myös saavutettu. Valomies Raiko Saadjärv on lainassa virolaisesta Metsatöllistä ja monitorimies Anton Dobrovolskiy venäläisestä Arkonasta. Sieltä löytyikin suurehko divari ja matkaan tarttui hevinostalgiaa yllin kyllin. Paikka oli aika idyllinen kallioleikkauksen ja metsän lomassa oleva kukkula johon luonto on tehnyt lähes amfiteatterimaisen ympäristön. Antonille ei anneta juustoa eikä rasvatonta maitoa koska asetimme hänelle pakotteet. Kuva: Nicole Vulz R yhdyimme luonani aamutoimiin Korpiklaani-hanuristin, Sami Perttulan kanssa kolmen aikaan yöllä hyvin nukutun kaksituntisen jälkeen. Moni voisi luulla, että sooloiluni aiheuttaisi närää pääbändissäni mutta olen saanut heiltä kaikilta vilpittömän tuen touhuilleni. Kotistudiossani mietimme ja äänittelimme hanuri- ja viululinjoja tulevalle Korpiklaani-levylle, jonka varsinaiset äänitykset alamme Hollolan Petrax-studiossa heti palattuamme tältä reissulta. Loungessa oli tarjolla rajattomasti mieliviinaani – suosikkialkoholijuomani nimittäin on ilmainen alkoholijuoma. Saavuimme Wuppertalin Inter City Hotellille yhdentoista aikaan aamupäivästä ilman ollessa harmaa ja tihkusateinen. Meillä on mukana managerimme David Caracandas, joka myös miksaa meitä. Feuertal-festivaali järjestetään Wuppertal-nimisessä noin 350 000 ”Matkaan tarttui hevinostalgiaa yllin kyllin.” asukkaan kaupungissa, joka tuhoutui pahasti toisen maailmansodan aikana. Kaupantekijäisiksi saimme coolit retrohenkiset kangaskassit. Eilen tuli painosta oma Jonne-levyni, jota kutsutaan minun soololevyksi vaikka siinä soittaakin kaikkine vierailijoineen yhteensä 15 muusikkoa
Toki se inkkariromantiikka oli puhutellut lapsuudesta saakka sarjakuvien ja J. – Tuolloin kuunneltiin harvempia levyjä, mutta intensiivisemmin. Mesenaattini on ollut Rockadillo Recordsin Tapio Korjus. – Se on sama kuin monilla muillakin taiteilijoilla: ”Ora et labora” eli ”Rukoile ja tee työtä.” Minusta säveltaiteelliseen työhön täytyy panna kaikki äly mitä löytyy ja vielä enemmän tunnetta. Helmikuussa tehtiin taustat Petraxstudiolla ja nyt päällesoittoja – enää puuttuu Hoedown Singers -kuoro ja pari kitarasooloa. 1960-luku oli valtavan luovaa, avointa aikaa jossa raja-aidat kaatui. On ollut tällaista inkkaridiggausta aina ilmassa, heh. Tekstini ovat filosofis-uskonnollisia pohdiskeluja, joten katsoin paremmaksi ottaa niistä pääosin solistisen vastuun. Niissä oli aika hieno humaani, antirasistinen asenne maailmaa kohtaan. – Se oli sellaista fiilismusaa. Sitten miksaus. Varsinkin 1980-luku oli ilmapiiriltään ikävä. Varsinkin 1980-luku oli ilmapiiriltään ikävä.” – Vasta 90-luvulla alkoi jonkinlainen renessanssi. Sen jälkeiset musiikkitulvat on sisältäneet aika kyynisiä virtauksia. ORA ET LABORA! Kuva: Soundin arkisto Kuva: Marja Konttinen Kuva: Soundin arkisto E -Liike tavoitti Jukka Gustavsonin, Wigwamissa ja monessa muussa yhteydessä suomalaisen progen historiaa tehneen urkuri-laulaja-säveltäjän. Hän oli modernimmin ja vapaammin improvisoiva ja teki aivan hurjaa jälkeä esimerkiksi Tony Williams Lifetimessa. Siinä on grooven ohella hienoja jazzkappaleita kuten Billy Strayhornin Johnny Come Lately. Ajatellaan vaikka mitä The Beatles teki uransa aikana. Tunnuslauseesi?. – Ykkösprojekti tällä on hetkellä levyhanke Hoedown-yhtyeen kanssa. Ostin ensimmäisen levysoittimeni vasta vuonna 1969, kun Wigwamin esikoislevy ilmestyi ja piti päästä sitä itsekin kuuntelemaan. 11 biisin kokonaisuus kirjoittamaani musiikkia on jo aika pitkällä. 12-vuotiaana radiosta kuultu She Loves You kolahti. Tuli Korjuksesta mieleen hänen Musa-lehteen 1970-luvulla tekemänsä Wigwam-haastattelusarja, jonka omassa osiossasi mainitsit fanittavasi Redbonea. Sen jälkeen Stevie Winwood oli suuri innoittaja sekä myöhemmin Stevie Wonder. 14 SOUNDI E-liike 9_14.indd 14 5.9.2014 11.37. Rockyhtyeistä The Band, jonka Garth Hudson on aivan huippu-urkuri. Siihen saakka olin nauhoitellut magnetofonille musaa kavereiden levyiltä. Toinen jazzurkuri-ihanteeni on Larry Young. Samalla levarin kanssa ostin ekan lp:ni joka oli Jimmy Smithin Got My Mojo Working. Procol Harum ja heidän alkuvaiheen urkurinsa Matthew Fisher oli myös suuri innoittaja. ”Tuolloin kuunneltiin harvempia levyjä, mutta intensiivisemmin. Mikä siinä bändissä puhutteli. Jazzin puolelta Weather Report -yhtye, ja sen kosketinsoittaja Joe Zawinul ja urkureista Jimmy Smith, jonka groove-meiningistä pidin alusta saakka. Sen jälkeiset musiikkitulvat on sisältäneet aika kyynisiä virtauksia. Fenimore Cooperin Viimeinen mohikaani- ja Hirventappaja -kirjojen kautta. A-PUOLI > E-Liike Teksti: Esa Kuloniemi Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Jos sydän ei ole musiikissa mukana niin se ei ole mitään. Koska Pekka Pohjola oli Japanissa suuri stara niin Korjuksen kontaktien kautta minunkin levyjäni ostellaan siellä, Skandinaviassa ja Britanniassa sen verran että niitä kannattaa tehdä. Marginaalissa olen toki edelleen, mutta koen olevani tervetulleempi ja minun on mahdollista julkaista levyjä. Redbonen kitaristivel- jekset Lolly ja Pat Vegas olivat fiilisäijiä jotka tekivät musaa samalla asenteella kuin minäkin. Tuntuu, että siihen aikaan kuunneltiin myös avoimemmin. Meidät pantiin museoon, eikä minulla ollut koko vuosikymmenellä keikan keikkaa. – Hiljattain saamani valtion taiteilijaeläke on suurenmoinen juttu, talous on nyt turvattu, Jukka iloitsee. Olen emotionaalinen ihminen ja teen musiikkia tunteille. Suurimmat esikuvasi ja vaikuttajasi. – Kyllä. Hoedown on tässä ikään kuin vierailijana. Monet progetoimittajatkin alkoivat kannattaa punkrockia, joka oli taiderockmusiikille täyttä terrorismia. – The Beatles. Siihen mahtui monenlaista musaa, joka kasvatti yleisöä kuuntelemaan monimuotoisemmin
Vai kenties käsityönä tehty. Ennen piti olla neljä ukkoa kantamassa Hammondeja ylös kellarista. On kauheaa soittaa jos ei ole enää voimaa pistää sydäntä ja sielua musaan. Vuonna 1999 onnistuin hankkimaan sen ja aidon Hammondin Leslie-kaapin Englannista yhteensä 30 000 markan hintaan. – Hyvää asennetta. – No Hammond B3:han on sellainen urkurin unelma, mutta niissä on myös sellaista statusarvoa, kulttihintaa. Yritän välttää ylipitkiä ”yhdeksästä puoli yhteen” -maratonkeikkoja, koska niissä kuihtuu emotionaalinen puoli. russa Juha-Pekka Palmulaakso, joka muuten nämä nykyiset Hammondinikin mulle Englannista välitti. 8 Vintage vai uusi soitin. – Molempia tarvitaan pragmaattisista syistä. Kun otti takalevyn pois, saatiin visuaalisesti hieno valokimara, heh. Sitten vuoden 1967 alussa vanhemmat ostivat mulle yksimanuaalisen Farfisa Compact -urun ja lisäksi vahvarina toimi 30-wattinen Vox. Soitin Lowreylla koko Wigwam-ajan aina 80-luvulle saakka. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Puolen vuoden päästä bändin nimi oli TOJ Limited, jolla vedettiin Traffic- ja Spencer Davis Group -matskua Linnanmäen Rondo-tanssipaviljongissa, jossa oli Lintsin musiikillisen kapellimestarin, rumpalibändiliideri Leo Lindblomin omistamat Lowrey-urut. – En ole koskaan ollut innostunut insinööripuolen tietotaidosta joten onneksi Helsingissä on Kai Lammervo ja Tu- SOUNDI 15 E-liike 9_14.indd 15 5.9.2014 11.37. Hinta oli 3 000 markkaa. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi, komppi tai biisi. Vanhempani toimivat rahoittajina ja niin sain ekat hyvät urut. Miksi juuri nämä. – Sain vuonna 1976 kohdeapurahan ostaa itselleni pianon, joka on sininen Fazer, tatsiltaan oikein hyvä soitin. Nyt ne on helppo roudata katutason säilytystilasta kahdenkin miehen voimin, koska mulla on kätevät kantokorennot. – Ykkössoittimeni keikoilla on kuitenkin Hammond A100 -urku. – Mulla oli Wiguissa kaksi MS Audiotronin valmistamaa Leo 200 -lesliekaappia, joita ajoi 100-wattinen Fender Showman -vahvistin, sekä lisäksi Fender Rhodes -sähköpiano. Ne ovat käsityötä ja yksilöitä. Ne kuulostivat melkein Hammondilta, joten kysyin Lindblomilta olisivatko ne myytävänä ja hän vastasi että juu. Tässä A100:ssa on periaatteessa sama soundi ja operaatiopöytä, mutta puolet halvemmalla verrattuna B3:een johon rahani eivät riittäneet. Tosin ne menivät Wigwamin perävaunukolarissa romuksi, mutta onneksi Leo Lindblomilla oli vielä toisetkin Lowreyt, jotka sain ostettua tilalle. Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta . Sillä soitin Losing Holdin ja muut. Onhan mulla uruissa vakuutus. Käytin yleensä Wigujen levyillä Finnvox-studion Hammondeja pois lukien Fairyport, joka tehtiin Ruotsin Vaxholmissa omalla Lowreyllani. Silloin paljastuu urun maaginen syöveri, eli miljoona sisällä risteilevää piuhaa. Ilman roudausapua ei voi pianoa tai urkuja pelastaa. Hammondin takaseinässä on hienot puuleikkaukset, mutta jos on oikein hyvä progekeikka niin brassailen ja otan takalevyn irti. Urussa oli oma lesliekytkin ja lisäksi jalkakatkaisija. Lowreyssa oli sata sisuksissa hehkuvaa putkea. Hammondissa on paras soundi: valtava botne sekä attack ja kaikki omi- naisuudet aivan omaa luokkaansa. Läpäisin sen ja mulle vuokrattiin aluksi Philips Philicorda -urut. – Menin Porvoossa vuoden 1966 lopulla Hollymakers-nimisen bändin koesoittoon. – Kyllä se on toi viimeisin eli Jukka Gustavson Organ Fusion Bandin levy Root & Stalk & Flower Music. Hoedownin levy Black & White on myös ihan mun parhaita studiotöitä uruilla. JUKKA GUSTAVSON INVENTAARIO #36 1 ”Lowreyssa oli sata sisuksissa hehkuvaa putkea. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Kun keikat loppui, niin myin kamat rahapulassa pois. Toivon, että ainakin heidän kanssa joihin on muodostunut hyvä työsuhde. – Sanotaan vaikka sun kanssa, heh. Lowreyssa oli kyllä hyvää särmää, jota sai säätämällä ruuvimeisselillä esivahvistimen yliohjausta. Lisäksi omistan myös ihan ok kevyturun, italialaisen Numan, jota voi käyttää jos ei löydy roudareita tai stage on pieni. Ei liian kevyt, mikä on eduksi sormien voiman harjoittamiselle, koska studioiden flyygelit ovat usein kosketukseltaan jäykkiä. 4 Leslie-kaappi edestä ja sisältä. Ei noi digivehkeet pärjää niille loppupeleissä. Hyvä, että tohtoreita vielä löytyy, koska edesmenneen Hammondin tehtaan äijät kuulemma varjelee salaisuutena vieläkin urkujen viritysjärjestelmää. Mutta takaisin oletettuun tulipaloon... Yösoittoa varten mulla on kuulokkeilla varustettu Nord Stage 88 -sähköpiano, jota käytän myös keikoilla. Mieluummin jätän väliin semmoisen keikan jossa ei ole hyvä fiilis. Kai sitä sitten yrittäisi pelastaa tommoset köykäisemmät pelit. Kun toinen lesliepönttö oli hitaalla ja toinen nopealla, pääsin aika lähelle Hammond Bkolmosen maagista chorus/vibratosoundia. Kun otti takalevyn pois, saatiin visuaalisesti hieno valokimara, heh.” Kuva: Soundin arkisto Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. 5 6 Tallenne, jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. – Siinäpä kiipparisoittajalle pähkinä. Teoriassa asiaan olisi monia ratkaisumalleja, mutta se kuinka se oikeasti toteutetaan, säilyy mysteerinä. – Aloin nelivuotiaana soitella pianolla radiosta kuulemiani kivoja teemoja, joista Kurt Weillin Mack The Knife eli Puukko-Mackie tarttui heti
Jossain määrin kyllä. Tom Waits Häijyt pikku p irulaiset T iesin heti soittaneeni Tom Waitsin kotiin, kun luurista kuului kilinää, kolinaa, kirskutusta ja hajamielistä örinää, kuin kuulokuvaa seitsemän pienen kääpiön kaivostoiminnasta. Jotkut valittelee, ettei ne voi mennä mihinkään ilman poliisia, koska fanit on heti kimpussa elokuvissa, ravintoloissa, ties missä. Niinkö. Puhuin Tom Waitsin kanssa vain puhelimessa. . No, kahvi on täällä kauheaa ja tiet täynnä kuolleita eläimiä. Melkoinen saavutus! . . Pitkään Los Angelesissa asuneen Tomin myönnettyä olevansa kotona ”Kalifornian takamailla”, kysäisin oliko maalla asuminen vaikuttanut hänen fiiliksiinsä. Musassa on sama juttu. Uh-huh… Tiedä hänestä. Haaskalintuja riittää... Tom on sikäli helppo haastateltava, että vekkulisti tripahtavia tarinoita tulee kuin turkin hihasta. Millä idealla ryhdyit Bone Machineen. . Aika far outia se on nytkin. – Toi ajatus vetoaa muhun. Kuva: Colm Henry/Soundin arkisto T ämä on poikkeava Naamakirja, koska en tavannut sen kohdetta naamakkain. Tuodaan joukko ihmisiä huoneeseen ja ne luo melua tietyillä esineillä. Ensin avaimenreiät pitää teipata, ettei laulu livistä. Ääni oli mehukkaasti rehevä, muttei läheskään niin rankka kuin levyillä. Jatkoin soundipoliittisella linjalla. En mä sitä ihan totaalisesti tavoitellut. Hyvä, Tom naurahti ilahtuneena. Mun mielestä antaa. Jos seuraisin täysin omia halujani niin jälkeä ei haluaisi kuunnella kukaan muu. Ovi narisee, seinillä on karttoja ja hämähäkinseittejä. . Tiedote kertoo Bone Machinen syntypaikaksi vajan. Niin. Joka tapauksessa otin haasteekseni yrittää murtaa Waitsin suojaus ja uskon siinä hetkittäin onnistuneenikin. Kuvittele olevasi elokuvissa ja ajattelevasi juuri, että onpa tylsä filmi, kun joku takaasi sanoo, että ”tämä perustuu muuten tositarinaan.” Tekeekö se siitä leffasta yhtään parempaa. Kajahtaneimmillaankin niissä on aina jotain substanssia, mutta samalla ne toimivat sumuverhona, jonka taakse kuurupiilon mestari piilottaa tarkoin varjelemansa henkilökohtaisen minänsä. No siis, mä en tiedä miten suuri mun yleisö on, Waits selitteli paeten taas mielikuvitukseensa: . Antavatko ne jotain ominaisuuksia levyn soundille. Juttu tehtiin syksyllä 1992 Bone Machinen ilmestyessä. Jotkut biisit kuulostavat melkein kenttääänityksiltä, ilmeisen tarkoituksellisesti. Ihmettelen suuresti, miten pystyt tekemään niin tanakkaa yläpilveä ja myymään sen koh- talaisen suurelle yleisölle ympäri maailmaa. . Waits puhui rauhallisesti eräänlaisella vanhan liiton yleisslangilla eikä yllättäen käyttänyt ollenkaan man-sanaa, puhumattakaan mistään ajankohtaisista rockismeista. Suhtaudut lauluihin häijyinä pikku pirulaisina, jotka täytyy pyydystää. Tosin mies itse kommentoi ”valheellisuuttaan” varteenotettavasti: . Vähän niin kuin joku kämppä, josta heti tuntuu, ettei siellä voisi elää tai tuoda sinne kavereitaan. (naurua) lentokentän vieressä äänitetyltä. Ne ei jätä mua rauhaan! Muuten mulla ei ole ongelmia. Tom, tuo ei ole mikään vastaus! . Mua vaivaa vain kaks tyyppiä (kähisevää naurua): yks maantiepoliisi Texasissa ja yks nainen illinoisilaisessa mielisairaalassa. . Se on sementtilattiainen huone, jossa on kuumavesivaraaja. Se kuulostaisi niin kuin... Tuot erilaisia juttuja siihen huoneeseen ja yrität saada niitä tarttumaan työstettävään biisiin. ja radiosta tulee pelkkää puhetta. Vastaus oli tyypillistä Waitsia. Hyvän tovin jälkeen ruosteisen kuiva ääni ähkäisi: – Krhm, ööh... Kuin joku vanhempi maalaisäijä. Yritin tehdä jonkinlaista halloweenmusaa, ihan vaan itseäni säikytelläkseni… Laulujen tekeminen on rituaali. 16 SOUNDI naamakirja_tom waits_a.indd 16 5.9.2014 13.12. Tom Waitsin haas tattelulausunnot ovat juuri niin värikkäitä mitä miehen musiikin perusteella voi päätellä. . Eikö suhun. Ne on häijyjä pikku pirulaisia, Tom lausui painokkaasti. A-PUOLI > Jussi Niemen naamakirja Teksti: Jussi Niemi Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Joihinkin studioihin mennessä ajattelee heti, ettei täällä voi mikään elää
Bastardsin antiin kuuluu muun muassa Weill/Brechtiä (What Keeps Mankind Alive), Quicksilverissä ja Jefferson Airplanessa vaikuttanutta Skip Spenceä (Book of Moses) sekä Bukowskia ja Kerouacia Tomin lukemana. Johnin ekaa lp:tä. Tässä Tom löysi bluesin tositarkoituksella ja se fakta iskeytyy tajuntaan voimalla heti levyn avaavalla nimiraidalla, jonka Waitsin idoleihin lukeutuva Screaming Jay Hawkins pian versioi. Jutun aiheena ollut pitkä Tom Waits -haastattelu löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta www.soundi.fi/jutut/arkistojen-aarre SOUNDI 17 naamakirja_tom waits_a.indd 17 5.9.2014 13.12. On The Nickel ja Ruby’s Arms huokuvat aitoa myötätuntoa ja Springsteenin usein livenä soittama Jersey Girl melkein pesee Brucen kotikentällään. Studio muistuttaa teurastamoa. Se lumosi mut täysin. . Pitää varoa roiskimasta verta seinille ja suolenpätkiä lattialle. . Sen jälkeen me on tavattu pari kertaa ystävien kautta. Miksi kuolema sinua askarruttaa. Sinä voisit olla oikea tyyppi toteuttamaan yhden musiikillisen pakkomielteeni. Yllä mainittua sentimentalismia ilmenee muutamalla raidalla tässäkin, mutta raadollisempaa bluesilmapiiriä vasten se näyttäytyy jousineenkin terävämmin. Alaikäisillä ei ole sinne mitään asiaa, Tom totesi vakavana kuin haudankaivaja. ”Pretty soon we’re all gonna be just dirt in the ground”, siitä voi lähteä vain ylöspäin. Oletko kuullut Gris-Grisiä, Dr. BLUESIA TOSITARKOITUKSELLA WAITSIN KAIKKI PUOLET Tom Waits: Heartattack & Vine (1980) Tom Waits: Orphans (2006) WAITSIN TUOTANTO nousi uudelle tasolle aliarvostetun Heartattack & Vinen myötä. Sillä on mittaamaton määrä musiikillista tietoa ja ymmärrystä. Niitä odottaa karu valinta: on joko mentävä helvettiin tai palattava maan päälle, näkymättöminä tai jotain. Kolmeen kategoriaan (Brawlers on rock/blues-orientoitunut, Bawlers sentimentaalisia balladeja ja Bastards kokeellisempaa häröilyä) jaettu Orphans tarjoaa kaikki miehen tyylit samassa paketissa ja vielä laajentaa kuvaa. Millaista musaa he silloin tekivät niillä keinoilla mitä heillä niissä äärirankoissa oloissa oli. Että maailman ongelmat johtuu siitä, että taivas on ollut täynnä vuodesta 1972 ja ihmiset käyttäytyy huonosti, koska ne tietää sen. Ei mulla ”Studio muistuttaa teurastamoa. Jessus! Sitä kai kuvittelee pitävänsä sen loitolla kun laulaa siitä. Tom kokosi tälle tripla-cd:lle 56 raitaa, joista 30 ei löydy mistään muualta ja loputkin ovat harvinaisia. Missä biiseissä. . Lippuja on myyty liikaa ja nyt on hirveästi vihaisia ihmisiä, jotka on ostaneet lipun, muttei pääse sisään. Johnny Cashille tehty Down There By The Train toimii isännän huomassa komeasti. Soittajisto koostuu huippumiehistä: pianossa ja uruissa loistaa New Orleansin unohdettu suuruus Ronnie Barron. He olivat vielä afrikkalaisia, mutta omaksuivat jo vaikutteita valkoisesta kulttuurista. Annat ymmärtää, että helvetti ei sinua huoli ja taivas on jo buukattu täyteen. Joissain biiseissäsi on sellaista ilmapiiriä. Luin sen sanomalehdestä. . Mahtavaa! Suurenmoista, runoilija hehkutti hirnuen kuin kiimainen ori. Mutta en tiedä millainen voodoo-ilmapiiri on tai onko sitä edes olemassa, Tom väisteli. En muuta kuin että sillä on suuri mahti. Ramonesin Return of Jackie & Judy saa juurevan Stones-hoidon kun taas Danny Says kääntyy liki-irlantilaiseksi balladiksi. Mä rakastan niitä ja jotenkin ne tuntuu musta tutuilta, Tom tunnusti. Olisi kiva tietää, mitä hän niistä tykkäsi. Entä Captain Beefheart. Pitää varoa roiskimasta verta seinille ja suolenpätkiä lattialle.” vakavia masennuksia ole, jos sitä tarkoitat. Hän ei tiennyt siitä mitään, mutta oli kiinnostunut. . Siinä ja All Stripped Downissa. Jotain aina mankeloituu lauluja tehdessä. Se on elävä voima. Tom huokaisi syvästi vaikuttuneena. Kuulostat paikoin vähän häneltä. En minäkään, mutta tunnistan sen kun törmään siihen. Puhun siitä oudosta ajasta, jolloin orjat oli tuotu Amerikkaan. Huh-huh! No, kaipa sitä imee itseensä jotain kaikesta mitä arvostaa ja panee sitä jotenkin omiin töihinsä. DYLANIN LAILLA Waitsilta jää levyiltä yli biisejä, joiden eteen moni muu artisti tappaisi. Hän toisteli sanojani nauraa hekottaen katkonaisesti kuin vähämielinen renkipoika. In Shades -instrumentaali nerokkaine jännitä/laukaise -breikkeineen on napakymppi. Osuin selvästi johonkin. Olen vaan vähän taikauskoinen. Luuri pysyi hetken hiljaa. Ehkä Earth Died Screamingissakin. Pidän paljon Dirt In The Groundista. Otin kohteliaisuutena sen, kun Tom lopetellessamme pyysi, että jos joskus olemme samassa paikassa, niin tule nykäisemään hihasta niin mennään juomaan oluet. Hei, sama täällä, hän kuittasi. . Mitä tiedät voodoosta. Oletko eläytynyt siihen tilanteeseen koskaan ja halunnut tehdä musiikkia siitä. . John on kävelevä aarrearkku. Minä siihen, että ilman muuta, vaikka olen enemmän yrttimies. She’s Such A Screamissa. Mr. Ihan tosi. Joo, mutta on kiinnostavaa, että jotkut ajattelee lauluista noin ja toisten mielestä se on vain kovaa työtä, jolla ne mankeloidaan ulos tajunnasta. Eivät ne vanhemmatkaan huonoja ole, mutta ihan täysin en niiden ”juoppo runoilija” -romantiikkaa ostanut. Koko levy on eräänlainen walk on the dark side. Juhlat päättää piiloraitana huikea puhuttu tarina, jonka yllätyskoukku opettaa elämän perusasioita. Soitin Dr. . Sea Of Love -klassikosta Tom vääntää viimeisenkin tunnepisaran. Esimerkiksi rockabilly-vaikutteinen Lie To Me esittelee Waitsin ”Elviksenä” ja Low Down ”Jaggerina”. Ei se tietenkään noin pitkälle taaksepäin mene, mutta olen kuunnellut paljon Alan Lomaxin peltoäänityksiä: työlauluja, vankilalauluja, peltohoilauksia, kahlejengejä ja ikivanhoja blueseja. Se on mun lemppari! Tutustuin siihen heti tuoreeltaan 1968. Vituttaa niin saatanasti. . Kerroin Tomille lyhyesti myös suomalaisesta musasta. Siegal rehvastelee sekin ykkösluokassa. Vähän myöhemmin lähetin Tomille pari Pistepirkkojen albumia. Johnin ja Frank Zappan kanssa samalla keikalla New Orleansissa 1972. En koskaan soita pianoa rahaa taskuissani. . Tämä kolahti Tomille lujaa. Tom itse paljastuu erinomaiseksi kitaristiksi mahtavan ruosteisesti purevalla soundilla. Dr. . Näin syksyllä täällä Suomessa, kun pimeys pitenee ja jäätävä sade vihmoo, tunnelma on armoton
Troyella oli apuna kansainvälinen vloggaajaverkosto, joka promotoi ahkerasti Happy Little Pillin ilmes tymistä. P.S. Jos et ole Benjaminiin ”Instassa” törmännyt, niin kerron, että hän on kaarinalainen 17-vuotias nuori mies, joka on Instagramiin postaamillaan söpöillä omakuvilla onnistunut keräämään yli 200 000 seuraajaa. Myspace on Justin Timberlaken herättely-yrityksistä huolimatta melko jumissa, eikä sieltä enää nouse tähtiä. Hieno biisi, sitä paitsi. Itse operoin palvelussa nimellä Spektaakkelin Yhteiskunta (en oikein ymmärtänyt siitä Guy Debordin kirjasta mitään, mutta nimi teki vaikutuksen), ja kävin ahkerasti kuuntelemassa suosikkibändieni uusia biisejä armottoman kököllä Myspacen omalla soittimella, ja jakamassa niitä sen jälkeen muidenkin profiileihin. Miettikääpä sitä. Herttainen, vuonna 1995 syntynyt perthiläispoika Troye Sivan kokeili ensin siipiään television laulukilpailuissa, mutta menestys jäi keskinkertaiselle tasolle. Tai sieltä ainakin tulevat tarinamme esimerkit. Hän ei siis postannut YouTubeen lauluja, vaan ihan vain omia höpinöitään, kuten videopäiväkirjoissa yleensäkin. Ennen YouTube-aikoja julkaistut levyt meni vät Australiassa ohi ilman sen suurempaa kohinaa, mutta viime kuus- sa julkaistu single Happy Little Pill meni Suomessakin latauslistan kärkeen, ja biisin kahta versiota on YouTubessa kuunneltu yli kuusi miljoonaa kertaa kuukauden aikana. Benjaminin kuvia katselee suurempi määrä ihmisiä kuin Soundilla on lukijoita. Tai varmaan joku mietti, mutta Myspace ei. Nyt on enää selvitettävä, riittääkö kauniista kasvoista startannut julkisuus laulutähdeksi asti. Sitten Suomen kuumin uusi tuottaja Joonas Angeria sävelsi ja tuotti biisin Underdogs, joka on armottoman tarttuva pophelmi. Ja tulosta syntyi: Viiden vuoden aikana lauluja postaamalla hän keräsi 27 000 seuraajaa, mutta kahden vuoden videobloggauksilla seuraajajoukkoa on kertynyt 2,5 miljoonan verran, ja katselukertoja videoille on kertynyt yli 110 miljoonaa. Mutta sitten Troye ryhtyi pitämään videoblogia, ja homma lähti niin sanotusti isolleen. Musiikkibisnes kohisi tästä uudesta keksinnöstä. Kaikkien bändien oli mentävä Myspaceen, kerättävä itselleen hurjan kokoinen fanilauma, ja taivas olisi auki! Tuolloin ei vielä mietitty, pitäisikö Myspacessa kuunnelluista biiseistä maksaa korvauksia artisteille. Ennen Facebookia amerikkalainen Myspace oli hetken aikaa sosiaalisen median kuningatar. ”Mutta toista se on nykyisin”, sanoisi joku menneisyyteen jämähtänyt jäärä jossain metsäisen maamme uumenissa. Suomessakin kevytheviä vääntänyt Widescreen Mode kehuskeli runsailla Myspace-faneillaan. Tällaisella julkisuusarvolla on mukava lähteä rakentamaan musiikkiuraa uudestaan. Palvelua koluttiin innokkaasti uusien tähtien toivossa, ja muutama iso osumakin saatiin: Ainakin Lily Allenin ja Arctic Monkeysin urien katsotaan saaneen lähtölaukauksensa Myspacen kautta. Benjamin postaili omakuvien lisäksi silloin tällöin 15 sekunnin lauluvideoita, ja kulisseista kantautui huhuja, että hän etsii levytys- sopimusta. Vihdoin sellainen syntyi Warnerin kanssa. Ensin Australiaan. A-PUOLI > Digi Teksti: Jussi Mäntysaari Palstalla pohditaan digimaailman ajankohtaisia ilmiöitä. instagram.com/soundilehti 18 SOUNDI digi_9/2014_taitto_a.indd 18 8.9.2014 10.04. Suomessa lähimmäs vastaavaa on pääsemässä Instagram-tähti Benjamin Peltonen, joka julkaisi syyskuun kuudes päivä debyyttisinglensä Underdogs. Soundikin on Instagramissa! Mutta seuraajamäärät toki toistaiseksi kalpenevat Benjaminille... Markki nointipuoli on ainakin kunnossa. Sosiaalisia medioita on Myspacen jälkeen tullut lukuisia lisää, mutta parhaiten niistä brändinrakennukseen soveltuvat YouTube ja Insta gram. Myös levy-yhtiöiden a&r-väki oli paikalla. Se ei ollut samanlainen koko maailman penetroiva ilmiö kuin Facebook nykyään, mutta parhaimmillaan sillä oli kuitenkin yli sata miljoonaa käyttäjää. Nuori mies ryhtyi lataamaan lauluvideoitaan YouTubeen, ja onnistuikin kasaamaan 27 000 tilaajaa kanavalleen. Selfieillä suuruuteen S ome tekee tähtiä, mutta toisin kuin MySpacen aikaan, tällä kerralla musiikki on vain yksi osa-alue julkisesta roolista
Ke 29.10. KUOPIO, Kuopiohalli Ke 5.11. Liput toimituskuluineen alkaen 49,50 €, VIP-illallispaketti Kaikkiin konsertteihin saatavilla VIP-illallispaketti alkaen 119 € +alv 24% / hlö. E A S T W AY L I V E Y L P E Ä N Ä E S I T T Ä Ä : KONSERTTIKIERTUE 29.10.-29.11.2014 La 29.11. Lisätiedot: www.menolippu.fi VIP-paketti sisältää uuden, syksyllä julkaistavan levyn! Ti 25.11.2014 HELSINKI The Circus klo 22.00 (ovet auki klo 20.00) Liput toimituskuluineen alk. (yht. (yht. JOENSUU, Areena // La 8.11. 147,56€) Hartwall Arenan VIP-illallispaketti alkaen 169 € +alv 24% / hlö. JYVÄSKYLÄ, Paviljonki // Pe 31.10. OULU, Ouluhalli Ti 18.11. Liput toimituskuluineen alkaen 53,50 / 58,50 €. MIKKELI, Jäähalli // Pe 7.11. Kaikkien aikojen kitarakonsertti! The Guitar Conference HEL SINK I, K u lt t u u rit a lo To 13.11.2014 klo 20.00 (ovet auki klo 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 54 / 59 €. Ovet avataan klo 18.00. 48,50€ "Britain's first lady of song" Rakastetun artistin viimeinen maailmankiertue Joan Armatrading H E L S I N K I , M u s i i k ki tal o Ti 3.2.2015 klo 19.00 (ovet auki klo 18.00) Liput toimituskuluineen alkaen 64 / 59 €. ROVANIEMI, LappiAreena // La 15.11. TURKU, Logomo // Pe 14.11. LAPPEENRANTA, Jäähalli // La 1.11. Ovet avataan klo 18.00. HELSINKI, Hartwall Arena Klo 19.30. HÄMEENLINNA, Elenia Areena // Pe 21.11. SEINÄJOKI, Areena // Ke 26.11. RAUMA, Kivikylä Areena // Pe.28.11. TAMPERE, Tampere-talo // Ke 19.11. 209,56€). PORI, Karhuhalli La 22.11. LAHTI, Lahti Halli Kaikki konsertit alkavat klo 19.30. YHTEISTYÖSSÄ: Eastway tulostus.indd 19 www.inter-jazz.com /web/exclusive-projects /the-guitar-conference/ 8.9.2014 10.11. KOUVOLA, Jäähalli Ke 12.11
Waltari hämmensi musiikkikentän päälaelleen 90-luvulla eikä yhtyeen taru ole suinkaan vielä lopussa. Eniten huomiota herättäneet kokeilut liittyvät yhteistyöhön rockin ulkopuolella. Harva Suomessa oli levyttänyt räppiä vuonna 1988, jolloin Waltari kokeili tyyliä ensimmäisen kerran. Waltarin ohella Hatakka on aktii visesti työskennellyt myös soolo uralla. Waltari ja Hatakka eivät pelkää mitään. Rockin kehityksen ei pitäisi antaa pysähtyä. Elokuussa ilmestyi miehen toinen sooloalbumi aWay (soolo debyytti Duty Freedom ilmestyi vuonna 2010), joka seesteisellä tun- 20 SOUNDI haast_kärtsy hatakka -taitto_c.indd 20 5.9.2014 13.13. Waltaria yli neljännesvuosisadan ajan luotsannut Kärtsy on nähnyt yhtyeen uralla useammankin nousun ja laskun, mutta niin vain bändi on yhä tänäkin päivänä kasassa. Myös soolouraansa panostava Kärtsy näkee musiikinteon luovuudessa yhteyttä leikkimisen. Myös miehen sinnikkyys vetää vertojaan. Elektronisen musiikin, jopa eurodancen kanssa flirttailu nostatti yhtä lailla raivoa kuin kulmakarvoja. Avantin! ja Riku Niemen kanssa toteutettu deathmetal-sinfonia Yeah! Yeah! Die! Die! (Death Metal Symphony In Deep C) (1995) sekä tanssitaiteen, klassisen musiikin ja metallin yhdistävä produktio Evankeliumi (1999) eivät olisi keneltä tahansa rivimuusikolta luonnistuneet. > Soundi-haastattelu Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen ”Ei pidä rajoittaa omaa rajattomuuttaan.” Suomalainen rockhistoria olisi perin erilainen ilman Kärtsy Hatakkaa. K ari ”Kärtsy” Hatakka on epätyypillinen suomalainen muusikko. Orastavan suurmenestyksen hiipuminen ulkomailla ei sekään ole katkeroittanut Hatakkaa. Hän on värikäs, avoin ja positiivinen hahmo. Säännöt ovat tälle värikkäälle artistille myrkkyä. Waltarin kokeellisuus ja monia ärsyttänyt tyylien joskus mielivaltainenkin yhdisteleminen teki bändin tunnetuksi ja tätä jatkuvan muuntautumisen ideaa Kärtsy haluaa noudattaa vieläkin. Tai pikemminkin: monikaan ei moisiin hullutuksiin olisi edes lähtenyt. Yhteistyö Angelin Tyttöjen kanssa oli 90-luvulla isompi juttu kuin etnon ottaminen rockin piiriin on tänä päivänä. Kärtsy silti pitää omaa uraansa itsessään suurimpana saavutuksenaan. Edes yksi Soundi-haastattelu ei pysty kattamaan kaikkea mitä mies on urallaan tehnyt