8 2013 SoundI JUKKA POIKA Kiireisen festarikesän päiväkirja ROCKSUOMEN OSA 2 KAUPUNGIT Vuorossa Tampere, Lahti, Vaasa, Hämeenlinna ja Rovaniemi VIIKATE Koivupilke silmäkulmassa RADIOPUHELIMET Tinkimätön myös akustisena AVENGED SEVENFOLD 3 11 Vähemmän on enemmän Arto Tuunelan valistunut diktatuuri (sis.alv) SYYSKUU 6,20 € MICHAEL MONROE: "VALO VOITTAA AINA!"
www.roland.fi. FREE CUBE JAM APP -ENEMMÄN ROCK! Käsittämättömät 2 miljoonaa vahvistinta myynyt CUBE-sarja on nyt entistäkin vakuuttavampi. GX-malleissa on kehittyneempi efekti/vahvistinosa, i-CUBE LINK iPhonen tai iPadin kytkemiseen, viritin ja soundimuisti. Microcube GX tykittää 50% enemmän tehoa ja isommat GX-vahvistimet ovat nyt 3-kanavaisia, kolmella itsenäisellä efektiosalla
Liput myynnissä nyt Lippupisteessä! VUODEN ODOTETUIN ROCKALBUMI KAUPOISSA 23.8. avengedsevenfold.com facebook.com/AvengedSevenfold twitter.com/TheOfficialA7X. KEIKALLA HARTWALL AREENALLA 6.11
s o u n d i . Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 39. lakko tai tuotannolliset häiriöt). Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. 09-5627 7110 gsm 0400-730 453 Trafiikkisuunnittelija Jatta Waarala Avustajat Asko Alanen, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Karoliina Kantola, Asko Kauppinen, Eero Kettunen, Esa Koivio, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kai Latvalehto, Kaisla Alexander Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Jussi Niemi, Jake Nyman, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarmo Vähähaka, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen, Juho Äijö Toimituksen postiosoite Soundi, Box 312 33101 Tampere Puhelin (09) 759 61 (vaihde) Internet www.soundi.fi Kustantaja A-lehdet Oy Julkaisujohtaja Eve Vaasmaa Markkinointi Brand Manager Markkinointisuunnittelija Johanna Mikkonen Katja Bruun Bazook Turisas Reckless Love Emperor Ihsahn Doom Unit Blake 73 74 76 81 Death Hawks Jukka Pojan kesäpäiväkirja Kuulolla: Esko Valtaoja Michael Monroe Arviot Vastaava päätoimittaja Keikat The Blanko Pariisin Kevät Tarkkailuluokka Mikael Kosmos Nancy 82 83 Viimeinen sana Ornette Birks Makkonen w w w. f i kuva: Konsta Leppänen Käyntiosoite Postiosoite Sähköposti Puhelin Risto Rytin tie 33, Helsinki A-lehdet Oy, 00081 A-lehdet etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi (09) 759 61 (vaihde) Asiakaspalvelu: (09) 759 6614 (ma–pe klo 8–16.30) Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Burroughs E-liike Soundi-haastattelu: Jarno Mällinen Viikate Håkan Hellström Avenged Sevenfold Rock-Suomen kesäkaupungit Jonne Aaron Matti Johannes Koivu Mr. vuosikerta 4 SOUNDI. 6 7 8 10 12 14 16 18 22 28 30 32 8/2013 Juho Juntusen outo maailma Pääkirjoitus & Suorat sanat Uutiset Oma lista: Antero Lindgren Hai & Lou Jussi Niemen naamakirja: William S. Lordi Marko Haavisto Vesku Jokinen 38 40 45 46 52 kuva: Kerttu Malinen SISÄLTÖ 68 Timo Kanerva Päätoimittaja Mikko Meriläinen Toimituspäällikkö Tero Alanko Erikoistoimittaja Juho Juntunen Toimittaja Petri Silas Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Ilmoitusmyynti Veikko Virtanen Puh. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. 22 40 69 Jukka Pojan kesäpäiväkirja Reckless Love kuva: Timo Isoaho Viikate 38 kuva: Timo Isoaho Death Hawks kuva: Timo Isoaho Lehtitilaukset: 0800-963 63 (24h/vrk) Palvelussa tarvittava tilausnumero löytyy takakannen osoitetiedoista. www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty
JUNTUSEN OUTO MAAILMA 6 SOUNDI
Ja mitä todennäköisimmin musiikkiin hurahtanut nuori päätyy penkomaan myös rockin alkujuuria. Sen katsottuasi voit ainakin sujuvasti valehdella olleesi paikalla kun tähti syntyi. Voisiko Save Radio Helsinki -liikkeen muutosvoima siirtyä ajamaan jotain Töölööseen kaavaillun elokuvateatteri Axan tapaista kulttuurikeskusta. R adio Helsingin tapausta seuratessa mieleen nousee, kuinka satunnaisilla asioilla voi joskus olla hyvinkin kauaskantoiset seuraukset. Onneksi pidän siitä, paljonkin. Ihmiset ovat avarakatseisia, ja musiikissa ratkaisee viime kädessä laatu – siihen Soundissa on uskottu aina ja takaan, että uskotaan jatkossakin. Värikkäämpää ihmisjoukkoa nimittäin saa hakea, ja siitä on syytä olla ylpeä. Sehän tapahtui yhtenä tarkasti määriteltävänä hetkenä, Ilosaarirockin teltan täyttyessä hurmioituneista ihmisistä Pariisin Kevään ensimmäisellä virallisella keikalla kesällä 2010. Juuri siksi on luontevaa puhua samoilla sivuilla tulevaisuuden ja menneisyyden tähdistä, rockin historiasta ja tulevaisuudesta. Voisi kuvitella, että on haastavaa sovittaa yhteen ja samaan lehteen kiinnostavaa sisältöä alle 20-vuotiaille ja yli 50-vuotiaille, hevi- ja indiediggareille tai ammattimuusikoille ja ensimmäistä rumpusettiään hankkiville. ASCAPille kelpasivat näistä genreistä vain pop-listoilla asemansa vakiinnuttaneet tähdet, kuten Louis Armstrong tai Jimmie Rodgers. BMI keskittyi edustamaan bluesia, jazzia, rhythm’n’bluesia ja gospelia säveltäviä mustia muusikkoja sekä country-, folk- ja latinosäveltäjiä. Olisi ollut suuri vääryys, jos Arto Tuunelasta ei olisi tullut rocktähteä. Sen sijaan, että stressaisin lukijakunnan ääripäistä, haluan ajatella, etteivät erot itse asiassa ole käytännössä niin suuria. SUORAT SANAT PÄÄKIRJOITUS Arttu Tolonen Eläköön avarakatseisuus! K esälomalla tuli luettua kaikenlaista, kuten Soundin lukijatutkimusta. Useilla radiokanavilla soineita pophittejä tehnyt artisti, jota tytöt todistetusti repivät keikalla vaatteista, jonka lauluista on helppo kuulla syvä ymmärrys pophistorian käänteisiin ja jonka studiovelhon ja muusikon taitoja ihaillaan. Save Radio Helsinki -kampanja on saanut valtavan määrän näkyvyyttä ja Facebook-sivu jättää peukuissa aseman oman kauas taakseen. Niin usein olen törmännyt Abban nimeen vannovaan hevariin tai parikymppisestä artistitulokkaasta intoilevaan viisikymppiseen. Siihen aikaan radioasemilta esityskorvauksia keräsi American Society for Composers, Authors and Publishers (ASCAP). Aivan kuten minäkin. S uomen kesän taianomaisin piirre on valoisat kesäyöt. BMI myös peri maksua soittojen mukaan, ei kiinteänä lisenssimaksuna. Se peri radioasemilta aseman liikevaihtoon sidottua lisenssimaksua, joka kasvoi vuosien 1931 ja 1939 välillä noin 400 prosenttia. Vuonna 1941 suurin osa amerikkalaisista radioasemista kieltäytyi uusimasta sopimustaan ASCAPin kanssa ja kääntyi BMIn katalogien puoleen. Tästä seurasi, että afroamerikkalaisesta kulttuurista ponnistava musiikki soi yhtäkkiä radioaalloilla huomattavasti tiuhemmin ja monipuolisemmin kuin koskaan ennen. Mikko Meriläinen Päätoimittaja TOIMITUKSESSA SOI: Hopeajärvi: Hopeajärvi LISÄÄ KUUNNELTAVAA: www.soundi.fi/jutut/soittolistat JOUKKOENERGIAA VAI PIERU SAHARAAN. Folk-aallon, bluesbuumin ja rock-vallankumouksen siemenet oli kylvetty, osittain omaa valtaasemaansa väärinkäyttäneen tekijänoikeusjärjestön toimesta. Vai haihtuuko energia kuin pieru Saharaan. Tämä ei tarkoita, että Radio Helsinki brändinä selviäisi hengissä lokakuusta, mutta jos syntynyt joukkoenergia osataan mobilisoida muuksikin kuin sosiaalisen median kuhinaksi, kouristuksella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia suomalaisessa mediakentässä. Vuonna 1939 perustettiin ASCAPin kilpailijaksi Broadcast Music Incorporated. SOUNDI 7. Uskon vakaasti, että syvä musiikkiharrastus jos mikä on omiaan häivyttämään ihmisten välisiä pinnallisia eroja. 1930-luvulla radio alkoi saada jalansijaa musiikkimediana Yhdysvalloissa. Voiko Suomeen syntyä amerikkalaismallinen yhteisörahoitettu radio. Jos et ollut paikalla, niin vihjattakoon, että keikka löytyy Yle Areenasta. Jälleen siinä ilahdutti sama seikka kuin aiempinakin vuosina: lukijakuntamme uskomaton laajuus jokaisessa mahdollisessa suunnassa. Pariisin Kevään valistunut diktaattori Arto Tuunela on hyvä esimerkki erilaisia yleisöjä yhdistävästä artistista. Minulla on niihin liittyen paha riivaus: aina kun ajattelenkin sanaa kesäyö, alkaa päässäni soida Pariisin Kevään saman niminen kappale. Kymmenen vuoden sisään alkoi amerikkalaisen ja afroamerikkalaisen kulttuurin voittokulku maailmalla ja me kaikki elämme näiden tapahtumien synnyttämässä todellisuudessa
Ensimmäisenä singlenä tarjoiltava Beach soi täysin elektronisena poppina, jossa Janskun ääni vain vilahtelee siellä täällä ja vahvasti käsiteltynä. “Olemme läheisiä ystäviä. Jansku vaihtoi sanat elektroniikkaan Viimeksi Liekin ja sitä ennen Karkkiautomaatin keulilta tuttu Jansku, alias Janne Kuusela, on tekemässä ensimmäistä sooloalbumiaan. Tuottajana on kuitenkin häärinyt tuttuakin tutumpi mies, Reginan biisija soundivelho, sekä Iisan puoliso, Mikko Pykäri. Janskun tuotannossa tekstit ovat aina olleet hyvin keskeisessä osassa, mutta soololevyllä sekin seikka kääntyy päälaelleen. – Ostin tietokoneohjelman ja opettelin käyttämään sitä. Ensimmäinen Soundi-klubi järjestetään 19. Esiintymässä ovat tämän maan persoonallisimmat artistit: Kauko Röyhkä & Narttu, Radiopuhelimet ja Risto. Pari vuotta hiljaiseloa viettäneen Liekin suhteen ei ole Janskun mukaan olemassa konkreettisia suunnitelmia. Albumi ei ole vielä loppusuoralla, mutta Jansku uskoo että se ilmestyy vielä kuluvan vuoden aikana. Värikkään laulajattaren ja viriilin 55-vuotiaan supertähden välillä huhutaan olevan enemmänkin kuin työtoveruus. Venäläiset muistavat, ainakin vastedes. VASTIKÄÄN FLOW-festivaalilla ihastuttaneen Kraftwerkin ainoa alkuperäisjäsen Ralf Hütter on vahvistanut, että yhtye työskentelee ”numero yhdeksän” parissa. Laulua on vähän ja sekin vähä englanninkielistä. Se oli tavallaan terapeuttistakin, unohtaa vanhat tekemisen tavat. Liam Gallagherin vaimo, entinen All Saints -tähti Nicole Appleton ei luonnollisesti uutisesta ilahtunut, vaan potkaisi Liamin ulos parin yhteisestä talosta.. Ei liene yllätys, että seuraavan vuorossa ollut Venäjän-keikka peruuntui eikä yhtyettä päästetty maahan. 8 SOUNDI neen puolella. syyskuuta kello 9.00. syyskuuta juhlavasti 1200 henkeä vetävän Pakkahuo- kalut haltuun. – Levystä tulee kokonaan elektroninen, tietokoneen lisäksi siellä on vain kitaraa, bassoa sekä laulua, vahvistaa Jansku Soundin uutisille. Albumin julkaisijaksi on saatu erittäin maineikas australialainen levy-yhtiö Modular, jonka siipien alla ovat levyjä julkaisseet muun muassa Wolfmother ja Tame Impala. Entisen LCD Soundsystem -miehen tuottama levy ilmestyy lokakuun lopussa Jos salaperäiseen Instagram-viestiin voi uskoa, neljännen Arcade Fire -albumin nimi on Reflektor. Koska tekemisen metodi oli Janskulle uusi, täytyi ensin ottaa työkuva: Mikko Meriläinen JANELLE MONÁEN odotetulla, syyskuussa julkaistavalla The Electric Lady -albumilla vierailee muun muassa Prince. – Tämä on sanoista vapaata musiikkia. ja silloin linja on piirun verran raskaampi. Myös Mikko on pitänyt itsensä kiireisenä. Albumin aikataulusta kysyttäessä Hütter vastasi salaperäisesti: ”It’s music non stop!” KUKA MUISTAA Bloodhound Gangin. Hän on mentorini”, Monae kommentoi. Biisit ovat muokkautuneet paljon matkan varrella, alussa levystä ei ollut tulossa ihan näin elektroninen. UUTISET Tähden välit ARCADE FIRE on puuhannut pitkään studiossa James Murphyn kanssa. Reginamateriaalista soolo tulee poikkeamaan sikälikin, että sekä sanoitukset että sävellykset ovat Iisan tekemiä. Jansku-nimellä julkaistava, vielä nimetön pitkäsoitto tulee Soundin kuuleman ennakkomaistiaisen perusteella eroamaan melkoisesti miehen aiemmista tekemisistä. Kolmas Soundi-klubi järjestetään vielä ennen vuoden vaihdetta, mutta siitä lisää tuonnempana. Levyltä on jo julkaistu ensimmäinen single Perjantai. Hänen ja ja Sami Suovan Shine 2009 -elektroduo on julkaisemassa toista täyspitkäänsä syksyn aikana. Levy on saanut hahmonsa parin vuoden aikana. Reginan Iisa ja Mikko omien projektiensa parissa Reginan Iisa Pykäri julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa ensi vuoden alussa. kuva: Nauska Soundi-klubi aloittaa syyskuussa LIAM GALLAGHERILLA on neljä lasta neljän eri naisen kanssa. Yhtye nimittäin työnsi Ukrainan-keikalla Venäjän lipun housuihinsa. Soundi järjestää yhteistyössä Tampereen Klubin kanssa Soundiklubia, jolla esitellään niin maan suurimpia tähtiä kuin kiinnostavia tulokkaitakin. Lokakuun Soundi-klubi pidetään Lost In Music -festivaalin yhteydessä torstaina 17.10. Tämä projekti on ollut käynnissä nyt parisen vuotta. Saman viestin perusteella jotain tapahtuu 9. – Mulla on ollut mielessä jo pitkään tehdä jonain päivänä tämän tyylistä musiikkia. Uusin lisäys katraaseen on viime vuoden Amerikan-kiertueella alulle saatettu tytär, jonka äiti on New York Timesin toimittaja. Ensim- mäinen varmistunut esiintyjä on entisen Sentenced-vokalisti Ville Laihialan luotsaama, syyskuussa kuudennen albuminsa julkaiseva Poisonblack
HELSINKI Kulttuuritalo, klo 20.00 VIP-PAKETIT NYT MYYNNISSÄ HELSINGIN JA TURUN KONSERTTEIHIN! Myynti ja tiedustelut vip@menolippu.fi 010 - 841 4185 (matkapuhelimesta 8,28snt/puh + 17,04snt/min, lankapuhelimesta 8,28snt/puh + 5,95snt/min) (ovet klo 19.00) Logomo, klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput alkaen 68,50€ (65/70€ + toimituskulut) Menolippu ja Lippupalvelu Liput alkaen 63,50€ (60/65€ + toimituskulut) Menolippu ja Lippupiste Su 15.9. E A S T W AY L i v e P R O U D LY P R E S E N T Ma 16.9. TAMPERE Sibeliustalo, klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput alkaen 63,50€ (60/65€ + toimituskulut) Lippupiste Tampere-talo, klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput alkaen 68,50€ (65/70€ + toimituskulut) Lippupiste Lisätiedot konserteista www.menolippu.fi/ian-anderson www.eastway.fi www.menolippu.fi YHTEISTYÖSSÄ MUKANA. TURKU La 14.9. LAHTI Ti 17.9
Olen varjellut itseni hillityin kuuntelukerroin, enkä omista yhtään levyä, koska en halua arkipäiväistää häntä. En muista kuuntelinko sitä kertaakaan. JOHNNY CASH: Folsom Prison Blues – No, tästä ei kai voi sanoa mitään. Kyllähän sen kuulee Talking With Dead -levyltäkin. – Yläasteella Huittisissa se perus-Raptorihomma jäi kyllä väliin. 2. Minua kiusattiin koulussa, ja kun poikien piti nauhoittaa minulle ”tosi tiukkaa örinää”, he laittoivat kasetille Meat Loafin Bat Out Of Hell II -levyn. Pienistäkin asioista voi nousta mieleen kertomisen arvoista aihetta. 8. Musiikin teossa korostan aina, kuinka vähän minulla vielä on taitoja, sointuja ja sävelkulkuja, joten annan vain tulla sitä mitä tulee. Voiko mitenkään uhmakkaammin ja elämää syleillen ilmoittaa olevansa matkalla ulos. MEAT LOAF: The Objects In The Rear View Mirror May Appear Closer Than They Are – Samoin Meat Loaf, vahingon kautta, mutta vahvasti. – Keikoista ensimmäinen merkittävä oli se, kun alaikäisenä olin Tampereen Tullikamarilla. Kaveri jolla on karismaa voi hillitä tai villitä vanki- lan silloin kun toiset eivät siihen edes pampuin pysty. Asuimme talossa, jonka vuokraan kuului Sky Channel, mikä selittää MTVvaikutteet. RYAN ADAMS: Call Me On Your Way Back Home – Kun olin eräässä vaatemyymälässä töissä, Heartbreaker-levy soi noin kolme vuotta repeatilla. ROY ORBISON: Wild Hearts Run Out Of Time – Niitä biisejä, joiden kanssa ei tarvitse leikkiä mitään. – Olin neljä- tai viisivuotias, kun sain vanhemmilta joululahjaksi Europen Final Countdown -kasetin. Pistät soimaan ja olet mitä vain voit olla, Roy Orbison on hetkittäin liian upea.. Nuorelle pojalle lama-aikana ei ollut hirveästi mahdollisuuksia matkustaa rapakon taakse, mutta Bat Out Of Hell II ja Stephen King veivät Maineen asti. Metallimusa oli kova juttu, ja ostin jopa jonkun Slayerin virolaisena piraattikopiona. Melkein kaipaan rutinoitumista, kun en itsekään oikein tiedä, mitä musiikissani tapahtuu ja miten sitä voisi avata. 9. 5. Tämän biisin teksti on saanut minut hulluuden partaalle. Rasmuksen lämppärinä teki suuren vaikutuksen joku Rage Against The Machinelta kuulostava yhtye. Elämäni on nyt todella onnellista, joten henkilökohtaisten katastrofien sijasta suggeroidun ”mitä olis jos”-tyyppisiin mielikuviin ja alitajuiseen tajunnanvirtaan. ZZ TOP: Rough boy – Viime päivinä soinut autossa oikein huolella. LED ZEPPELIN: Babe I’m Gonna Leave You – Jos haluaisin joskus lähteä naiseni luota, tekisin sen tämän biisin akkariversiota rämpytellen. mielestäni sopivat käynnistämään niin arki- kuin juhlapäivänkin. Lapsuuden muistoja: on haettu äitiä töistä illalla, kun Kokemäellä (yksi lapsuuteni kylistä) usva on noussut kevyenä pelloille punaisena hohtavan iltataivaan alla. Manowar on ollut matkassa jo yläasteelta. 6. MANOWAR: Hail And Kill – En tiedä, onko tässä mahdollisuus joutua helvettiin, mutta tästä biisistä tykkäämäl- lä voin sinne lähteä. – Useimmiten laulut syntyvät voimakkaista tunne-elämyksistä. – Innostun ja syön itseni aina ähkyyn tiettyjä juttuja. Debyyttilevyn Mother (2012) myötä Antero Lindgreniä ihasteltiin folkgenrestä ponnistavana persoonallisena risupartana ja intiimien tunteiden tulkkina. Jota en ole pystynyt kuuntelemaan siksi, että kaveri on liian nerokas. TOWNES VAN ZANDT: Mr. LEVYT 1. Gold – Ainoa suurista sankareistani, jota en halua oppia tuntemaan. Sikahauskaksi tarkoitetusta vitsistä tulikin todella merkittävä kokemus. 3. Ensimmäinen itse löydetty suosikkikappale on George Michaelin laulama ”I’m never gonna dance again” (Careless Whisper). Päivät pikku putiikissa alkoi aina tällä biisillä. Kaikkien aikojen keikoista täytyy tunnustaa, että vaikka Foo Fighters oli mahtava, se Bruce Springsteenin viimevuotinen oli ylivoimainen. Kontrasti omaan elämään auttaa myös tajuamaan. OMA LISTA TEKSTI: ASKO ALANEN VALTAVIRRAN KALASTAJAN OIVAT APAJAPAIKAT ANTERO LINDGREN J oihinkin artisteihin eivät ilmeisimmätkään musiikilliset luokitukset saati trendileimat tartu. Tuhmaa ja luvattoman hyvää voimaa. Tässä on jotain tietyn kadonneen ajan henkeä. Ei ikinä häviä mielestä. BRUCE SPRINGSTEEN: Cadillac Ranch – Tämä biisi ja kaveri taas ovat Joskus riittää, kun jossain narahtaa ovi. Mudd And Mr. Silloin ajattelin, että musiikkihan on ihan siisti juttu. Tämä biisi saa mut aina sanomaan ”saakeli sentään!” 7. 4. Tämänvuotinen Talking With Dead sompailee järeämmin rockin keskitiellä, mutta ei silti suostu seisahtelemaan tavanomaisilla tankkauspaikoilla, koska erinomaiset sävelmät saavat vahvimmat polttoaineensa omasta sielunenergiasta, tarinoiden vakaasta tenhosta sekä erinomaiseksi tuunatun taustabändin buustista. 10. Lauluntekijä kertoi musiikkimieltymyksistään puhelin toisessa, perhovapa toisessa kädessä, pikkukosken rannalla Viialassa, välillä ”kiljahdellen kuin pikkutyttö” taimenten tai ahvenien stalkatessa viehettä. Kuin oksennuksena, jossa on näitä sattumia. – Musiikkiharrastukseni ei ole mitään jämerää dj-touhua, Antero korostaa. JEFF BUCKLEY: Last Goodbye – Kaveri on varmasti puh10 SOUNDI ki koluttu ja fiilistelty, mutta uskon, että oikeat ihmeiden tekijät ovat loppuun koluttuja vain niille, joille koluaminen on tärkeintä. Että noinkin se voidaan tehdä
Hurriganes: ROADRUNNER 10. HAI & LOU Lukijat äänestivät: MAAILMAN PARHAAT ALBUMIT! RAKKAUTTA ENNEN KESKIYÖTÄ Lemmenkipinöitä pitkän hiilloksen hehkusta R ichard Linklater vie sattumarakkauden trilogiansa perhedraaman vaiheeseen. Mainio kerrontaelementti on matkustamon puhelin, jonka kaiuttimia ei saa pois päältä. Ääniä kertyi lähes 4000. Jessen teinipoika aiemmasta liitosta lähtee alussa takaisin Bostoniin, mikä laukaisee sekä Jessen isyydessä että Celinen vastahakoisessa vaimoroolissa piilevän skit- PACIFIC RIM De Toron jättirobottien sota toisen ulottuvuuden kaiju-hirviöitä vastaan tarpoo lukuisien tuholeffojen polttamalla tantereella. Rakkautta ennen aamua (1995) ja Rakkautta ennen auringonlaskua (2004) vaelsivat ja keskustelivat sekä älyä että sydäntä kouraisevasti läpi epätodennäköisen parisuhteen ydinasioiden. HHH MAN OF STEEL WOLVERINE 3D Supersankarien seikkailujatkumoiden ongelmamomentteja ovat uudelleensyntymisen tuskat. Wolverine ei saa syrjäytyä rauhassa Alaskassa, vaan temmataan Japaniin kalskuttamaan kynsiään samuraimiekkojen kanssa. Pacific Rim marssii korskeasti ohi ”pirunnyrkki”-leluista paisuteltujen Transformerien sekä muka-vakavien maailmantuhon dystopioiden. He kaikki peilaavat hedelmällisesti uniikin lemmennäytelmän suloista avoimuutta, suhteen kireitä solmukohtia ja kummankin tunnekuohun katharttista kärjistymistä. Led Zeppelin: IV 5. Tyypillistä martial-melskettä piristää loikkapaini luotijunan katolla. Onnea voittajalle ja iso kiitos kaikille äänestäneille!. Elokuvan henkisten koettelemusten kolhimassa romantiikassa on hienointa, että Hawke ja Delpy ovat saaneet elävöittää roolihahmot aina oman ikäisinään elämän kokijoina ja pohtijoina. Kun isäntäväki järjestää heille kahden vietettävän hotelliyön, ei kestä kauan, kun pidätetyt tunteet pääsevät valloilleen pikkumaisuuksista pahimmin jäytäviin rakkauden estoihin. Roolimiehitys on aika kasvotonta, mutta kahteen ohjastajaan personoituvat taistelurobotit antavat hommalle omaperäistä ilmettä, samoin höyrähtäneet tiedemiehet ja alien-ruumiinosien kauppaan erikoistunut pyhä konna (Ron Perlman). AC/DC: BACK IN BLACK 4. Lentäjä- ja stuerttiviisikon panosuhteiden ohella matkustajista paljastuu skandaalinkatkuisia totuuksia, joista purkautuu juonilankoja myös alhaalla muhiviin minidraamoihin. Sen jälkeen oli Soundin lukijoilla mahdollisuus äänestää omat suosikkinsa samoista levyistä. HHHH MATKA RAKASTAJAT Almodóvarin lentokonehupailu hämmentää enemmän helppohintaisuudellaan kuin värikkään kiimaisilla homofarssin elkeillä. Toimittajien parhaaksi valitsema The Clashin London Calling löytyy lukijoiden listan sijalta seitsemän. 1. Hajonta oli suurta, eikä mikään ehdotetuista yltänyt kärkitaistoon, mutta eniten vapaita ääniä sai Pink Floydin Wish You Were Here. Yhteen yöhön kiteytyneiden kohtaamisten taika on nyt osa laajempaa ja arkisempaa kudosta, jossa otteesta lipsuva onni pitää lunastaa päivittäin. Arpaonni suosi Jesse Sonnista Toijalasta. Man Of Steel sekoittaa onnistuneesti Teräsmiehen syntystoorin ja uuden superuhkan aikajanan. Naiivi seikkailujuoni on poikaa, kun sen annetaan alistaa herkästi villiintyvä tehostekaruselli avainpaikoissaan fiktiokerronnalle. Kreikan kirjailijakodissa heidän tarinaansa kehystää ja kommentoi eri ikäluokissa kolme muuta paria; vanha isäntä naisystävineen, oman sukupolven puhelias kreikkalaispari sekä heidän poikansa nuorikkoineen. Pink Floyd: DARK SIDE OF THE MOON 6. HHHH 12 SOUNDI soilun. Queen: A NIGHT AT THE OPERA 9. Kaikkien äänestäneiden kesken arvottiin mahtava palkinto: kaikki listan 100 albumia cdlevyinä. Lyhyt interrail-rakastuminen Wienissä ja kypsempi jälleentapaaminen Pariisissa pohjustavat luontevasti vihdoin yhteen päätyneiden Jessen (Ethan Hawke) ja Celinen (Julie Delpy) sekä kaksostyttärien kesäoleilua Kreikassa. Guns N’ Roses: APPETITE FOR DESTRUCTION 3. HHH / HHH Edellisessä Soundissa paljastettiin suomalaisten musiikkitoimittajien valitsemat sata kaikkien aikojen parasta levyä. Lukijoiden parhaaksi äänestämä Metallican Master Of Puppets löytyi toimittajien listan sijalta 21. Nirvana: NEVERMIND 7. Näkökulmat voivat olla oivaltavia, mutta iänkaikkisen sankariroolin muunnelmat ovat pohjimmiltaan ”what if”-pohjaisia ajatusleikkejä. Bruce Springsteen: BORN TO RUN Äänestyksessä sai ehdottaa myös omaa suosikkiaan listan ulkopuolelta. The Clash: LONDON CALLING 8. Ylivertaisuuden filosofiat ja Kryptonin konnan tuottama katastrofiviihde ovat silti vinosti epäsuhdassa. Metallica: MASTER OF PUPPETS 2. Miehistön hilpeän stereotyyppiseen keikistelyn ohella avautuvat muiden muassa julkkis-dominatrixin salaisuudet, filmitähden kahden naisen intohimoloukku, ammattitappajan elämänmuutos ja neitsyydestään eroon haluavan selvänäkijän visiot
Ekan kerran eläessäni astun mustaan limousineen, snadi suomalainen häpeänpuna poskilla, niinku Lada ois soveliaampi kulkupeli. Amerikasta saapui ikävän miehekäs musiikkityyli, jota ruvettiin kutsumaan grungeksi. Pari vuotta myöhemmin pojoja oli about kymmenen vähemmän kun keikkadösä, Black Star Line, pykähti Kolarin työväentalon pihaan. Aluksi kaikki menikin hyvin. Tänään on mun lucky day. Osapuolet eivät ymmärtäneet toisiaan. Ketjuhotellin neljän tähden normihuone kaikkine herkkuineen: LG:n brand new taulu-tv ja Gideonin vanha Uusi testamentti, minibaari, siipituuletin ja digikello peilipöydällä. Yksin esiintymiseen ei koskaan totu: mies, kitara ja huuliharppu, siinä eväät, sekä katastrofin ainekset. Sen sijaan aika nopeasti rupesi nyppimään, kun jatkuvasti kysyttiin, että miksi mukana ei ole sitä ja sitä artistia tai sitä ja sitä biisiä. Indiepopin kulta-aika oli lopullisesti ohi. Takas matkaselliin ennen futismatsia. Raybanit päähän, peace & love ja rämpyti rämpyti. Kemijoen vellovat vedet tuovat muistoja vuosien takaa. Belgiaa ja Kamerunia vastaan jopa onni oli Englannin puolella. Nelson Mandela vapautettiin ja Saksat yhdistyivät. New Order levytti World In Motion -kappaleen ja rohkeimmat odottivat Englannin voittavan jalkapallon maailmanmestaruuden. Helisevät kitarat joutuivat marginaaliin, hiuspinnien myynti romahti ja kirjastosetien ja -tätien tavoin pukeutuminen ei ollut enää millään lailla muodikasta. Pitää ottaa stage haltuun ennen kuin se pakollinen jurripäinen tankki ehtii huutaa Moottoritietä. Kaikkiaan indiepop oli tietoinen antiteesi aikansa pinnalliselle, pompöösille ja seksuaaliselle listapopille, joka sivumennen sanoen tuotti sekin monia mestariteoksia. Oli mukava kuunnella kiitoksia tärkeän kulttuurityön tekemisestä. Nimen epämääräinen artikkeli kertoo paljon. Biisilista. Ei jaksa avata koteloa. 1980-luvulla indiemerkiltä suuryhtiölle loikkaaminen nähtiin pahemman luokan petturuutena, mutta silti monet heittivät periaatteensa – jos sellaisia oli ollutkaan – romukoppaan ja tarttuivat mahdollisuuteen. Avaruuden tuntu ja maan ikiaikainen hiljaisuus, siinä vain kaksi syytä miksi rakastan Lappia. Toivottavasti brasilialainen perhonen ei läpsytä siipiään. Backstagella pari bissee, sit gongi kumahtaa. Tämä(kin) on vain yksi versio brittiläisen indiepopin historiasta. Stadikalla Arsenal johtaa 1-0 kun oveen koputetaan. Nyt suhtaudun ihan samalla tavalla viiden cd:n ja 134 kappaleen Scared To Get Happy: A Story Of Indie-Pop 1980– 1989 -boksiin. Ilmassa loppukesän lämpimänkostea haikeus, Ounasvaaran rinteillä ujo ruskan merkki. Kirkas, kuulas, korkea keli. Thaimaalaiset Converset on ohjelmoitu lompsimaan halki lauantaiiltapäivän autiuden joen rantaan, siitä manuaaliohjauksella Jätkän kynttilä -sillalle. Seuraavaksi tapahtui jotain vieläkin pahempaa. Vuonna 1980 Avoimet ovet -rundilla Kemissä matkakodin isäntä sanoi, että John Lennon on ammuttu. Jos skeban kieli katkeaa, niin Pöllö on in the deep shit. kuva: Pentti Hokkanen K ahdeksan vuotta sitten kokosin neljän cd:n Sivulliset – valikoima suomalaista vaihtoehtorockia vuosilta 1985–2000 -kansion. Kärpänen hyrisee ikkunaa vasten, se tahtoo ulos, niin minäkin. Indiepopin kultainen vuosikymmen tine, Orange Juice, The Pastels ja The Smiths. Toki se on sitä myös olosuhteiden pakosta – kaikki levy-yhtiöt ja artistit eivät halunneet antaa musiikkiaan mukaan. Niinpä tästä esityksestä puuttuvat muun muassa sellaiset keskeiset yhtyeet kuin Felt, The Field Mice, My Bloody Valen- SOUNDI 13. Tulee Tumppia, Melaa ja varsinkin roudari Illiä ikävä. Pitäisikö rämpyttää kitaraa. Esimerkiksi käy vaikka Primal Screamin lyhyt adrenaliinipurkaus nimeltä Velocity Girl: ”Here she comes again/with vodka in her veins.” 1990-luvun koittaessa Margaret Thatcher luopui vallasta ja moni muukin asia muuttui. Lähes neljänkymmenen asteen pakkanen ei kohottanut tunnelmaa. Multivisio-visionäärimme Kari Riipinen meni aivan pähkinöiksi, Lennon on Jeesuksen ohella sen suurin idoli. Iso osa kappaleista soi riemastuttavan eloisana ja kotikutoisena kitarapoppina, jossa on suuri sydän. Sinä iltana myös Pelle Miljoona Oy tuli tiensä päähän. Sitten Stuart Pearce ja Chris Waddle epäonnistuivat rangaistuspotkuissaan ja Saksa meni finaaliin. PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA PELLE MILJOONA ”V iis vuotta soittamista, kakskyt vuotta odottelua”, tokaisi Charlie Watts kameralle Stonesin 25-vuotisjuhlarundilla jossain Amerikan backstagella ja hiplaili kapuloillaan antiikkinahkasohvaan Satisfactionin komppia. TEKSTI: TERO ALANKO Various Artists: Scared To Get Happy: A Story Of Indie-Pop 1980–1989 (Cherry Red) SARJASSA TEKIJÄT KERTOVAT, MITEN ELÄMÄNSÄ KOKEVAT Setti syntyy tai kuolee stagella kuolee stagella. Se on noutaja. Nukuttiin keikkamestalla lämpöpattereihin liimautuneina, aamulla Taskinen lähti postiautolla kohti etelää, nähtiin kuusi vuotta myöhemmin. Paria poikkeusta lukuun ottamatta liitot olivat lyhyitä ja epäonnistuneita. Bussinkorjaajalla oli susikoira, se puri mua perseeseen. Zeniä on etsitty vieraiden kaupunkien tuulisilla kaduilla, räntäsateessa, kurjuuden kuppiloissa, notkuttu puolituttujen frendien nurkissa, pohrattu hangessa järkkärin mökille lämmittämään saunaa, nukuttu matkakodeissa, joiden nurkissa kummittelevat Olan, Tapsan, Juicen ja Baddingin haamut, joiden tilaihmehuoneissa leijuu homeen döfis ja nostalgian kultapöly. Matkalla festarialueelle huudellaan kuskin kanssa mukavia, onneks ei tartte Nokiaa connecting people. Näillä maileilla mäkin oon jo hihvannu, että venaaminen on osa muusikon toimenkuvaa, usein työläämpää kuin itse akti. Vitut, setti syntyy tai Eikä tämä indiepop edes ollut aina sanomaltaan niin sievää ja siveää kuin väitetään. Välitön palaute sen tiimoilta keskittyi kahteen asiaan. Toisinaan se on herkkää ja puhdasta, toisinaan holtittoman feedbackin tai särökitaran kuorruttamaa. Kaukopartiomiehen puntti alkaa täristä: illan esiintyminen Simerokissa on soolo. Scared To Get Happy -paketin puitteissa indie on yhtä lailla musiikillinen tyyli kuin tapa julkaista musiikkia
JUSSI NIEMEN NAAMAKIRJA VETERAANITOIMITTAJA KERTOO URANSA TÄHTIHETKISTÄ William S. Koska minulla on sammumaton elämänhalu. Tavallaan hullu ja samalla yksi maailman selväjärkisimmistä ihmisistä. Vielä mitä! Hoikka 69-vuotias äijä putosi jaloilleen kuin kissa ja, hahmo- tettuaan tilannetta muutaman sekunnin, suuntasi lavalle nouseville rappusille. Bill näki elämän kuin pitkänä siimana, loputtomana koukkujen sarjana. Bill oli ristiriitaisuudessaan kiehtova persoona. Pitkä siima täynnä koukkuja Haluan tehdä ehdottoman selväksi, etten pitänyt silloin enkä nyt Burroughsin lukuisien puhtaiden kausien pilkuttamaa elinikäistä opiaattiriippuvuutta minään hienona asiana eikä hän itsekään koskaan tehnyt niin. Miehekäs homo ja tylsä hetero Billin seurue oli pieni. Louisissa rikkaassa perheessä kasvaneelle ja myöhemmin kahden eri naisen kanssa naimisissa olleelle Billille. Samaan aikaan hän oli vakuuttunut, että maan ulkopuoliset olennot suunnittelivat ihmiskunnan heivaamista saadakseen planeettamme omaan käyttöönsä. Tapansa mukaan harmaaseen pukuun, kauluspaitaan, solmioon ja salmiakkikuvioiseen neuleeseen pukeutuneen Billin tipahtaessa estradin reunan yli noin metrin matkan ehdin ajatella, että nyt kävi huonosti. Hän oli myös älyllisesti hyvin utelias, kiinnostunut kaikesta, muttei uskonut mihinkään, mistä ei saanut vedenpitäviä todisteita. Minä HALUAN elää. Noissa tilanteissa ajattelen aina, että minun on selvittävä tästä, muuten voin kuolla. Siihen kuului vain keskiikäinen, coolisti pukeutunut buddhisti/beatrunoilija John Giorno ja Billin nuori assistentti James Grauerholz, joka ulospäin näytti hyvin streitiltä, mutta oli tietenkin ajatusmaailmaltaan kaikkea muuta. Tarkemmin ajatellen tuo asenne, jonka aistii Burroughsin päällisin puolin armottoman pessimistisen tekstin rivien välistä, on viime kädessä juuri se asia, terävän älyn ja julman huumorintajun ohella, joka hänessä minua eniten puhuttelee. Usein laukaistessaan jotain viiltävän ironista, itsestään tai muista, hän vilkaisi äkisti puhekumppaniaan ja kakisti kurkkuaan: krhm, alleviivatakseen pointtinsa. Myöhemmin mainitessani Billille tuosta valppauden osoituksesta, hän sanoi: – Olen ollut elämäni aikana monesti todella vaarallisissa tilanteissa, joissa joku on uhannut henkeäni, ja aina olen selvinnyt niistä voittajana. Vaivautuneesta pälyilystään ja tietynlaisesta ”itsestäänselvyyksien” ärsyttämästä kärsimättömyydestään huolimatta hänestä huokui voimallinen läsnäolo ja jopa jonkinlainen sisäinen rauha. Burroughs Uncle Bill sen tiesi: Elämä on cut-upia! L uettuaan yleisön äimäksi otteita useista kirjoistaan sillä uskomattoman kyynisesti kuivalla ja mustaakin mustempaa huumoria tihkuvalla äänellään William S. Siksi hän korosti aina valppautta: 14 SOUNDI jokaisen meistä on paras tarkkaan harkita joka hetki, minkä koukun nielaisee, koska seuraukset voivat olla rankat. Molemmat olivat valoisia ja mukavia tyyppejä, ja Burroughsin tapaan homoja. Tiedätkö miksi. Tämä piirre oli Billillä lihasmuistissa, sillä tavatessamme hän oli ilmi selvästi kuivilla. Burroughs poistui puhujapöntöstä Helsingin Vanhalla syksyllä 1983. Hämärässä ja ensikertalaisena paikalla ikävä kyllä väärään suuntaan. Päinvastoin, hän piti riippuvuutta ylipäätään ihmisen suurena ongelmana. Ne olivat merkittäviä hetkiä, sillä pääsääntöisesti Burroughs, piintyneiden narkomaanien tapaan, vältteli silmiin katsomista, koska opiaattien käyttö näkyy selvimmin silmistä. Ja kuten Bill, ei stereotyyppisen naismaisella tavalla. Minulle tämä yllättävä episodi todisti konkreettisesti, että Uncle Bill todellakin oli kovissa liemissä keitetty vastakulttuurin legenda eikä vain nerokas kirjailija. Hymyn hänen kalmankalpealla naamallaan näki harvoin, mutta tosikosta hän oli niin kaukana kuin olla voi. Lausunto teki minuun syvän vaikutuksen ja on sittemmin ollut suureksi avuksi itselläni muutamissa ikävissä tilanteissa, joihin olen joutunut. Kun Etelävaltioiden St
Benwayn ja ”miehen joka opetti persreikänsä puhumaan”. SOUNDI 15. Uskontoja Bill ei sinänsä vastustanut, mutta inhosi yhden jumalan konseptia. – Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta olen vain tylsä hetero, sanoin hänelle mahdollisimman diplomaattisesti. Tullessamme keikan jälkeen loppuillasta hissillä herrojen hotellihuoneesta – mukana oli myös ystäväni Seppo Pietikäinen, jonka kanssa olimme yhdessä juttua tekemässä – tunsin yhtäkkiä jonkun puristavan pakaraani. Kyllä kannattaa, hän sanoi – Saat nähdä, että Bill terästyy siitä. Ilmassa oli syntyneen kaverillisuuden jälkeen haikeutta seistessämme kadulla porukan hotellin edessä. Aloha-lehden tyypit olivat tunkeneet hänen huoneeseensa viskipullon kanssa ja tässä oli tulos. Esitys oli loistava, selvästi intensiivisempi kuin Helsingissä. Sitten hän nousi ylös käsittämättömän ketterästi ja lähti vakain askelin alakertaan. Se on sattumanvaraista asioiden yhteen nivoutumista. Suhtautumista siihen ei parantanut tieto, että se paljolti kuvitti avoimesti nistiksi tunnustautuneen tekijänsä opiaattihuuruissa kokemia näkyjä. Oikeus purki tuomion vasta 1966 muun muassa Allen Ginsbergin ja Norman Mailerin valotettua sen nerokkuutta, ei vähiten hillittömän satiirisessa yhteiskuntakritiikissä. Seuraavana päivänä matkustimme kaikki yhdessä junalla Tampereelle. Siinä ei ole lineaarista juonta, mutta hurttia huumoria ja jäätäviä ennustuksia muun muassa AIDSista ja crackista sitäkin enemmän. ALASTON LOUNAS (NAKED LUNCH, 1959) Kun cut-up-tekniikkaa hyödyntävä Alaston lounas parin hylkäämisen jälkeen viimein julkaistiin ensin Euroopassa ja sitten USAssa, se iski kuin pommi. Taustat painottuvat reggaen, free jazzin ja funkin välille. Ja niin hän teki. Erilaisia jo olemassa olevia tekstejä sattumanvaraisesti tai valiten sekoittelevasta kirjallisesta cut-up-tekniikasta puhuttaessa Bill osoitti junan ikkunaan: – Elämä on cut-upia! Tuolla maisema kulkee silmiemme edessä ajatuksia synnyttäen. Bill katsoi minua silmiin ja sanoi: . – Harkitsen asiaa, mutisin hämmentyneenä. Peläten moisen urakan uuvuttavan vanhan miehen, kysyin häneltä, pitäisikö heidät häätää pois. Omia levyjä on vähän. Nyt sitä pidetään modernin kirjallisuuden yhtenä tukipylväänä, joka on innoittanut merkittävästi Lou Reediä, Tom Waitsia, Patti Smithia ja Ian Curtisia. Minua alkoi pelottaa: Tulisiko esiintymisestä katastrofi. John vain hymyili kuin sanoakseen, että niinhän ne aina ensin väittävät. Ruuan jälkeen sanoin Jamesille, että minulla oli hiukan ruohoa, mutta ettei sitä nyt varmaan kannata tarjota Billille. Sen suorasukaisuus kaikenlaisen seksuaalisuuden ja niin yksilön, yhtiöiden kuin valtioidenkin raadollisuuden kuvauksessa oli ennenkuulumatonta. Juovuksissa polttaminen on yleensä huono idea. Kitaroita ja bassoa pelaa upeasti Charlie Hunter. Se oli hänestä luonnoton, koska kaikkivoipa olento ei voi sisältää energiaa ilman kitkaa ja konflikteja. Tehkää se heti! Hiukan epäillen johdatin kovasti ilahtuneen Billin yläkertaan. Pari päivää myöhemmin Kööpenhaminassa Bill kertoi yhdelle täkäläiselle ystävälleni, että Tampere oli ollut ”very special.” Keikan jälkeen yllätyin, kuinka paljon ihmisiä tuli pyytämään häneltä omistuskirjoituksia ei vain yhteen, vaan moni kolmeen–neljään kirjaan. Paikoin puhto viihdemusiikki tai joululaulut luovat pikantin vastapainon Burroughsin mehukkaasti jul- maa huumoria tihkuvalle puheelle, joka esittelee muun muassa raadollisen Dr. Löyhästi yhteen liittyvistä, ajassa ja paikassa sci- tui häneltä vaivattomasti) ja seurasin vaikuttuneena hänen tapaansa polttaa. . Kiitos! Tämä riittää. Samaan aikaan kuulemme pätkiä vieressä istuvien puheista ja junan kuulutuksia, näemme mainoksia ja ajattelemme ehkä, mitä tekisimme illalla. Steely Dan otti nimensä kirjassa esiintyvästä dildosta. Taiteesta hän totesi, ettei se ole ylellisyys, vaan välttämättömyys, jota ilman ei voi elää. Muutama Billin viisaus syöpyi matkalta tajuntaani ikuisesti. USAssa se julistettiinkin virallisesti ”sopimattomaksi”. Kaksi kutsua Seuraavana päivänä seurue palasi Helsinkiin. Ei mitään epätoivoista imemistä, vaan kolme eleganttia pikku haikua ja sitten: . Ja toden totta: silmieni edessä humala häipyi Billistä! Hän väläytti harvinaisen hymyn ja sanoi olevansa nyt valmis lavalle. Muiden pokka ei värähtänytkään. Kun käännyin katsomaan taakseni, Giorno iski minulle silmää. Billin rutikuivasti kyynisessä narinassa on piilevässä sydämellisyydessään jotakin kumman voimauttavaa. Istuimme lattialle (se onnis- Burroughs levyllä SPARE ASS ANNIE AND OTHER TALES (ISLAND, 1993) Uncle Bill vieraili monilla levyillä (Laurie Anderson, Material, Ministry). Sen ja kaiken luovan toiminnan tehtävä on tehdä ihmiset tietoiseksi siitä, minkä he jo tiedostamattaan tietävät. Mutta Jamesin kasvot kirkastuivat. fimäisesti hyppivistä katkelmista koostuvaa teosta voi Billin mukaan alkaa lukea mistä kohdasta tahansa. Bill oli aika lailla juovuksissa. Kuolematon klassikko Mainiosti toimii myös tämä Willnerin ja Disposable Heroes Of Hiphoprisyn säätämä kattaus. Kissojen lisäksi pyssyjä rakastava Bill viittasi tragediaan, jossa hän 1951 Meksikossa juovuksissa Wilhelm Telliä leikkien ampui toisen vaimonsa Joan Vollmerin hengiltä. The Junky’s Christmas hiljentää koskettavuudellaan. Bill kutsui meidät kotiinsa Kansasiin. Hei, jos nämä ihmiset ovat saaneet kirjoistani jotakin, niin minä kyllä jaksan kirjoittaa heille omistuskirjoitukset. Otetaan psykedelisiä huumeita ja rakastellaan 48 tuntia putkeen. Pari tuntia ennen keikkaa menimme Tiiliholviin syömään. Olimme tietysti Sepin kanssa saattamassa heitä. tarjottiin gay-ikonin viittaa, hän murahti ihailijoidensa hämmästykseksi, että ”meikäläinen ei sitten ole ollut koskaan päivääkään gay”. Seuraavaksi havahduin siihen, että Giorno suuteli minua intohimoisesti suulle ja kuiskutti korvaani: – Tule New Yorkiin. Kurt Cobainin kanssa syntyi ep The ”Priest” They Called Him (1993) ja Hal Willnerin tuottamalla Dead City Radiolla (1990) soittivat muun muassa John Cale ja Sonic Youth. Yllättävä terästyminen Tampereella Bill halusi levätä ennen Yo-talon keikkaa, jossa siis hän ja Giorno lukivat tekstejään. Sinänsä miellyttävällä aterialla äijä huuhteli poroa alas vielä punaviinillä. Voisimme ammuskella hänen aseillaan ja muuta kivaa. Kukaan ei voi säätää todellisuutta. Sen jälkeen hänen oli ollut pakko kirjoittaa joka päivä järkensä säilyttääkseen. Junassa istuimme vastakkain ja teimme haastattelun
Samalla se on hyvä katsaus Ruotsin 1950-luvun jazz- ja viihdemusiikin tasoon. Akustinen ääni ei ole kovin voimakas, mutta sähköisesti vahvistettuna tietenkin muhevampi ja tukevampi. Hän sahasi kitaraan myös soololoven eli cutawayn ja teki uuden kaarevan sivun balsasta. Tämän kirjoituksen pointti ei kuitenkaan ole, että sveduissa on aina kaikki jotenkin paremmin, vaan pikemminkin se, miten paljon iloa voi edelleen tuottaa jonkin uuden uuden artistipersoonallisuuden löytäminen. Skebassa oli sekä normaali- että matalaimpedanssinen ulostulo, jonka ansiosta sen saattoi kytkeä suoraan äänityspöytään. Hän kuului Ruotsin vanhan liiton jazzpelureihin ja teki nauhoituksia Arne Domneruksen, Bengt-Arne Wallinin, Bernt Rosengrenin ja Rune Öfwermanin kaltaisten aikansa huippujen kanssa. Soittimen skaala on täydet 34 tuumaa. E-LIIKE TEKSTI: ESA KULONIEMI AJATTOMAN STAILIA DIGELIUKSEN EMU ONNISTUU usein soittamaan levyn joka minun on aivan pakko ostaa. Kaulan kannan alle lisätyn poikittaisen ”vahvistuspalkin” sekä vanttiruuvien kanssa samassa pitkittäislinjassa kulkevan tukiriman väliin jätetyssä rakosessa näkyy sinne hivutettu 25-senttinen. Kierron estämiseksi (ja mikkien asentamiseksi) Cale repi luutusta koko pohjan irti. Ja ihan hölmistyneenä. (Soittaessa on toki otettava huomioon että tatsin on oltava sähköbassoon verrattu- na kevyempi.) Etuasteessa on myös mainiona lisukkeena sähköinen viritysmittari, jonka soisi yleistyvän kaikissa soittimissa. OKLAHOMAN KUISKAAJA ON POISSA – KITARA JÄI Oheinen kuva paljastaa sätöksen joka pysyy kasassa tukirimoituksella ja kaulan ja peräkappaleen väliin viritetyillä vanttiruuveilla. www.jjcale.com Vastikään edesmennyt J.J. Kansi on vaneria, mikä ei silti kuulu huonolla tavalla soundissa. Tämä CB-100E on kovilla volyymeilla herkkä huminoimaan, mihin jonkun verran auttaa ääniaukkoon asennettava kierronestinkumilätkä. Niin huonoja ne silloin suurimmaksi osaksi olivat. Yleisesti ottaen basso on hämmentävän hyvin viimeistelty, enkä löytänyt siitä muuta ”puutetta”, kuin hieman löysän patterikannen. A-BASSO FENDER CB-100CE Hinta 799,www.roland.fi 16 SOUNDI JOS OLISIN NUORENA SAANUT ensimmäiseksi soittimekseni kiinalaisen ritsan, niin harrastus olisi kai päättynyt melko lyhyeen. Nykyisin on toisin. Kolikolla Cale-vainaa teki viimeisen kaulan kulman (ja samalla kielten korkeuden) hienosäädön. Onpa mukana pari otosta Helsingistäkin – ja vieläpä suomalaisella kompilla (Katzin veljekset ”Häkä” ja Wille, Teuvo Suojärvi sekä Erik Lindström)! Boksi esittelee tyylitajuisen muusikon jonka kyvyt, paitsi instrumentalistina, myös laulajana, kes- tävät vertailun maailman tuon ajan huippujen rinnalla. Ihan sama mistä hän on kotoisin tai milloin hän vaikutti. Viimeksi kävelin Digiksestä ulos Gunnar Siljabloo Nilsonin kolmen cd:n boksi kainalossa. Cale tuunasi itselleen sähkiksen alun perin 50 dollarilla ostamastaan pyöreäaukkoisesta Harmony H162 -akustisesta. Tällä boksilla on mukana monipuolisesti studioäänitteitä sekä livetaltiointeja (muun muassa Tukholman tarunhohtoiselta Nalenilta). Kun Suomessa sodittiin ja kärsittiin pula-ajasta, niin läntisessä naapurimaassa diggailtiin jazzia kybällä. Pelissä on soololovi ja sisäänrakennettu mikrofoni etuasteineen sekä sävysäätöineen. Samalla tavalla kuin aikanaan Jimmy Scottia kuullessa luulin tätäkin laulajaa ensin naiseksi. Ei tarvinnut kuunnella kuin avausraita GUNNAR SILJABLOO NILSON: 1951-1957 (Vax Records CD 1040-1042) Summertime ja se oli menoa. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija. CALE (5.12. Sain vastikään pikku kätösiini Kiinassa tehdyn Fender CB-100CE – sähköakustisen basson, joka on hämmästyttävään halpuuteensa nähden suhteellisen hyvälaatuinen. Kaulan ja tallan väliin oli sijoitettu viisi mikkiä: kaksi Gibsonin matalaohmista humbuckeria, P90-mikki, Telecasterin tallamikki sekä Danelectron niin sanottu ”huulipuikkomalli”. 2013) soitti alkupään klassikkolevyillään rankalla kädellä customoimaansa Harmony-kitaraa. 1938 – 26.7. Levyjä sai helposti ja Charlie Parkerin tai Billie Holidayn kaltaisten legendojen konserttikiertueet olivat arkipäivää. Klarinetisti/laulaja/säveltäjä ”Siljabloo” sai lempinimensä scat-laulutaidoistaan
Kitaroista löytyy aina joku joka on yksinkertaisesti paras kulloinkin meneillään olevaan hommaan. – Esikuviani ovat Hendrix, Peter Green, Grant Green ja Jerry Garcia sekä kitarassa että pedal steelissa. Jos tarvii paljon puhdasta niin otan käyttöön Fender Tweed Bandmasterin. Jotkut styrkkarit alkaa kurnuttaa vasta kun niitä ajaa tarpeeksi. – Latebirds All Stars, jossa soitan steeliä, lämmitteli Neil Youngia Kaisaniemessä ja mä ajattelin että voisin lähtee pariksi vuodeksi Neilin matkaan. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Ykkösenä Albert Järvinen – mulla on Telecasterissa kiinni liimattuna Maijasen Paven lahjoittama Royals-pleku. – Eka ostettu skitta oli Cimar, siitä sitten päästiinkin aika nopeasti Telecasteriin ja siinä on pysytty. Uusin hankintani, Gibson Titan on raivokas laite. – Pedal steel on lähes pääinstrumenttini, tai ainakin treenaan sitä eniten. Myös mun 40-luvun Epiphone on ahkerasti keikoilla, sitä vartenhan 25 INVENTAARIO # MIIKKA PAATELAINEN ne on tehty. MIIKKA PAATELAINEN kuuluu tätä nykyä maamme kitaristien ykkösketjun keskeisiin ja monipuolisimpiin soittajiin. – Pari biisiä jotka pysty vetämään pelkällä ala E:llä oli Sabbathin Electric Funeral ja se toinen oli sitten se maailman tunnetuin riffi. Ja tietenkin moni suomalainen kitaristi koska niitä näki keikalla. di-soundi” eikä mitään modernia kolinaa. Mä soitan vieläkin niitä mielelläni. Ja sitten tietty kaikki muut vehkeet. Vanhan Sho-Bud Pro1-pedal steelini rakensi vuonna 1974 todennäköisesti sama mies, eli David Jackson. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta. Mutta on mulla muutama uusi kitara, kuten edellä mainittu Gretsch joissa asuu paljon uusia biisejä. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Kuvat: James Spectrum 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Kuten 101 prosenttia kollegoistani, olen minäkin skitso soundistani, aina on paranneltavaa. – Gibsonin vahvarit on mulle rakkaita, niitä on neljä käytössä, tärkeimpänä vuoden 1958 GA40. Ne kaksi muuta tärkeää ovat Vikstenin Tommi ja Hakalan Pertsa, joista jälkimmäinen oli edeltäjäni Cool Sheiksissa. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Cimarilla leikittiin Hendrixiä eli kaula poikki. Gretsch on hyvä yleistyökalu. Kaaduttuani jouduin korjaamaan sen josta seurasi yksi ura elämässä, eli vahvarinkorjaus. Vai kenties käsityönä tehty. Mutta vain pariksi. Mutta molemmissa on ”Shouba- – Se tallenne taitaa olla vasta tulossa. Miehen tunnuslause ”life is too short for a bad sound” sinetöi sen että, duunia on tänäkin suvena riittänyt SMG:n, Pepe Deluxen, Dumari & Spugejen, Atletico Kumpulan sekä Kerkko Koskinen Kollektiivin keikoilla. – Vaimon, lapsen ja uuden pedal steelini. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi/ komppi/biisi. – Kyllähän se on myönnettävä, että vanhoissa kitaroissa on jotain selittämätöntä taikaa, joka myös tarttuu soittoon. Kuvassa oleva on uusin käyttösteelini, Jackson Blackjack Custom. Uudessa steelissani on 12 kieltä, vanhassa 10. – Vahvarit huollan ja viritän luonnollisesti itse, kitarat huoltaa Lassi Nurmi, Kitarapajassa vuosikymmeniä toiminut soitinrakentaja. Mä itse en halua teettää kitaroita joidenkin speksien mukaan joita luulen itselleni sopiviksi, helpompaa on ottaa se kitara seinältä ja kokeilla. SOUNDI 17. – Oikeaa asennetta. – Kitaroista eniten on käytössä Gretschin 6120 RHH, Gibson LP Special ja tietenkin Telecaster. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. 8 Vintage vai uusi soitin. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Nykyään se palvelee 12-kielisenä. Helsingin Juhlaviikkojen LOVEkonsertin housebändiin kuulumisen ohella loppukesän muu aika on kulunut pedal steelin kanssa peuhatessa. 4 Miksi juuri nämä? – Mä yritän aina hakea tilannetta jossa vahvarin voi laittaa lujaa, eli mulla on eri tehoisia koneita keikkapaikan mukaan. Efekteistä tärkein on Binson Echorec. Onneksi. Alkupään vahvarikehitys alkoi tietenkin putkiradiosta, sen jälkeen Farfisa 18 ja Yamaha G100 212 jolla mä yritin skeitata koulun juhlasalissa
SOUNDI-HAASTATTELU TEKSTI: TERO ALANKO KUVITUS: VILLE PIRINEN ”Taiteen kautta ei tarvitse sanoa kaikkea.” Radiopuhelimet ei pidä turhaa meteliä itsestään. Ajatus oli yksinker taisesti se, että voisi yrittää tehdä akustista meininkiä. Sen tuloksena syntyi syyskuun lopussa il mestyvä, kokonaan akustinen Ei kenenkään maa albumi, joka ei rajuu dessaan häviä yhtään omapäisen yh tyeen sähköiselle rokkaukselle. Tehtiin Radiopuhelimet rakastaa sinua levyn (2010) jälkeen Levykaup pa Äxissä muutamia mainoskeikko ja ja niitten myötä vahvistui, tai oike astaan aktualisoitui, sellainen idea, joka oli muhinut Tomminäytelmäs tä (2005) asti. Toisaalta hän on myös elämäänsä tyytyväinen kes kiikäinen perheenisä, joka on ol 18 SOUNDI lut haastattelua edeltävänä päivä nä Tukholman Gröna Lundissa ja me nee sitä seuraavana päivänä Linnan mäelle. – Joka tapauksessa edellisen le vyn jälkeen tuli olo, että mitä seu raavaksi. Suomen rajuimman rockbändin ei tarvitse. Kun Äxän keikatkin tuntuivat siltä, että. Jarno Mällinen ja rumpali Jyrki Raatikainen ovat soittaneet yhdessä 30 vuotta sitten perustetusta Kansanturvamusiikkikomissiosta asti. Jonkun on näinä ai koina pakko olla. Toki Jarno Mällisen ja Jyrki Mäen teks teissä on myös paljon muuta, kuten vaikka ihmisen ja luonnon välisen suhteen tutkimista, yhteiskunta analyysia ja kuvauksia keikkaelä mästä. Tomminäytel mässähän oli monia akustisia mu siikkiesityksiä, joista kaksi on täl lä levyllä. Laulaja Jyrki Mäki pyydettiin mukaan, kun KTMK hajosi ja tuli uuden bändin perustamisen aika. Toissa vuonna Jarno Mällinen jul kaisi Kieroonkasvukertomusesikois romaaninsa. Ei ihme, että ahkerasti treenaavan yhtyeen soitto kulkee kuin rasvattu mutta rujo ja helvetin iso kone. – Aika tarkkaan kolme vuotta. Kitaristi Jarno Mällisen mukaan musiikki ei ole sellainen asia, mikä kävisi yli kaiken muun. Oululaisen rockyhtyeen kitaristi, säveltäjä ja toinen sanoittaja Jarno Mällinen (s. Kun Radiopuhelimet aloitti, sen yhteydessä puhuttiin usein hard corepunkista ja The Stoogesista. 1965) on taiteessaan tin kimätön mies. Radiopuhelimet rakastaa sinua levyn (2010) jälkeen viisikko kaipa si sitä kuuluisaa ”jotakin muuta”. Tulkitsen aiheiden ja niiden suorasukaisen käsittely tavan kumpuavan jostain sellaisesta, mikä yleensä tukahdutetaan niin taiteessa kuin arkielämässäkin. Mikä olisi tuoretta. Sille on luvassa seuraa ja ensi vuoden alussa. Parasta Jarno Mällisen mieles tä ovat kuitenkin elokuvat ja – kuten upean Hailuotokappaleen tekstissä sanotaan – ”mökillä kanssasi”. Kirjoittaja ku vailee sitä lehtimaailmaan sijoittu vaksi absurdiksi tarinaksi. Vuosien mittaan musiikkiin imeytyi myös vah va, lopulta tappavaksi yltynyt svengi. Radiopuhelimien pian ilmestyvä Ei kenenkään maa -levy on kokonaan akustinen. Basisti Antti Annunen on kuulunut joukkoon 20 vuotta ja toinen kita risti Ray Katz melkein yhtä kauan. Yh tyeen mieletön metakka herätti kiin nostusta myös ulkomailla. Sitä tehdään muun elämän lomassa. R adiopuhelimien sanoituk set sisältävät viljalti por noa, viinaa ja väkivaltaa. Kuinka kauan sellaisen idea on ollut mielessänne
SOUNDI 19
Tavoitteena oli semmoi nen kova ja kalskahtava soundi. Miksi ne jäivät. Käytiin siellä 1992 ja 1994, jolloin yleisömäärä oli tuplaan tunut. Ajattelitteko koskaan yrittää englanniksi laulamista. Tuntuiko se ymmärrettävältä vai oliko se vain etelän toimittajien keksimä termi. – Treenivaihekin oli aika pitkä ja perusteellinen. Ilmei sesti muillakaan ei siis ollut sen suu rempaa intressiä siihen suuntaan. Välillä on tuntunut, että tämä on parasta musiikkia, mitä on ikinä tehty. Ovatko tietyt artistit tai tietynlainen musiikki vaikuttaneet levyn syntyyn. – Aluksi ei mitenkään. Enkä näe minkäänlaista suoraa yhteyttä mei dän musiikin ja pohjoisuuden välillä. Ja jos asia on omasta mielestä yhdentekevä, niin harvoin sitä ryhtyy tekemään. Me äänitet tiin ensin Mattilan Rikun kanssa neljä päivää pohjia, kuten muidenkin levy jen kanssa. En sitä termiä miten kään karsastanut, mutta ei sille ni putukselle ollut tarvettakaan. Esimerkik si EteläSaksassa lähellä Sveitsin ra jaa oli sellainen pikkukaupunki kuin Schopfheim. Vaikka on han sitä nimibiisillä, jossa Katz teki riffiin säksättävän komppikuvion. – Etenkin KeskiEuroopassa oli aika kiihkeitäkin faneja. Ainakaan sen enemmän kuin muuallakaan. Ei niitä varten, jotka torjuvat sen jostain syystä. – Olihan se muutto ankeaa. – Näistä levyistä on tullut itsel le sellainen vakaumus, että musiikin rajuus ja voima eivät riipu volyymis ta eivätkä soundista. – Joku sosiologi saattaisi näh kuva: Tomi Palsa SOUNDI-HAASTATTELU koetettaisiin. Me on aina tehty tätä niitä varten, jotka saavat tästä jotakin. Ihmetteli vaan, että miksi kaikki tun tuu niin hankalalta ja mikään ei kiin nosta. Jopa plektran väärä asento kuuluu eikä huku mihinkään pörinään. Olit silloin yhdeksänvuotias. – Minulla ei ole oikeastaan mitään vahvaa paikallisidentiteettiä. Viime ai koina ei ole yritettykään. En ainakaan isompina annoksina. Se kui tenkin välillä harmittaa, että meidän treeneissä tämä sosiaalinen puo li jää pakostakin vähille, koska pitää keskittyä siihen saatanan treenaa miseen. Se tarkoitti, että piti käyttää rämpsähtävämpiä sointuja, että levylle tulisi kunnon räminää ja kiihkoa. Siinä on minun näh däkseni suurin yhteneväisyys. 20 SOUNDI dä toiminnan hyvin samantyyppise nä miesporukan toimintana. Radiopu helimet oli nousukiidossa siellä! – Mitään ei ole kuitenkaan suljet tu pois. Miten tämän levyn teko erosi sähköisten rocklevyjen teosta. Kuinka kauan koit itsesi ulkopuoliseksi Oulussa. – Olihan se jollain tavalla päälle liimatun tuntuinen idea. Se eka kou luvuosi oli vaikea. Että markki noidaan itseä sillä tavalla, että teh däänpä tämä juttu helpoksi joillekin vaikka kielivalinnalla. – Jokaisella on niin vahvat muun elämän intressit. Niitä on tullut diggailtua hullun lailla. Ehkä joskus vielä lähdetään kauemmaskin. – Tämä EtuTöölöhän on minun varhaislapsuuteni ympäristöä. Musiik. Vai koetko yhä. Silloin sitä ei tajunnut. Aloin puhua Ou lun murretta ja hengailin luontevasti luokkakaverien kanssa. Radiopuhelimet herätti kiinnostusta ulkomailla 1980-luvun lopusta asti. – Dead Allison oli neljäs äänekäs oululainen bändi ja saattoi siinä oli pari muutakin. Par haat kaverit piti jättää tuosta vaan siinä iässä, kun ne olivat hyvin tär keitä. Tai jopa triplaantunut. Sitten me muutettiin Käpylään. – Siinä oli silloin sen verran pe rää, että oli kolme kovaäänistä bän diä – me, Electric Blue Peggy Sue And The Revolutionions From Mars ja FaffBey –, jotka treenasivat samas sa treenikämpässä ja olivat samaa tuttavapiiriä. – Meillä tulee enempi hiki. Enem män karsastan puhetta pohjoisesta ankaruudesta, kun Oulu on maantie teellisesti aivan keskellä Suomea. Sisäinen ääni on tietenkin tulosta kaikesta ulkoisesta, mutta asuinpaikka on siinä pieni osanen. Eli sosiologisena il miönä siinä ”Oulusoundissa” oli si teeksi totta. Tavoitteena on ollut aina, että sen tuloksena val mistuu jotain. Millaisia muistoja sinulla on muutosta. Toki tunnen olevani enemmän oululainen kuin helsinkiläinen. – Menin neljännelle luokalle Ou luun ja viidennellä luokalla sulau duin porukkaan. Musii killiset lähtökohdat oli kuitenkin ai ka erilaiset. En pidä tästä muuten. Hyste rian merkkejä oli ilmassa. Syksyllä 2010 ruvet tiin treenaaman näitä uusia biisejä, jotka on nimenomaan tehty akustisil la kitaroilla esitettäviksi. Semmoinen funk nypytys piti jättää pois. Sen lisäksi meillä on aina ollut joku ta voite tässä hommassa. Ne ovat kasvaneet niin suureksi, että ei tuntunut löy tyvän niin pitkää yhteistä aikaa kuin tällaiset kiertueet vaativat. – En tunne enää. – Mulla on toistakymmentä vuot ta ollut vahva amerikkalaisen perin nemusiikin harrastus. – Toisaalta en jaksa myöskään ou lulaisuus tai pohjoisuushehkutuk sia. Asuin täällä kuusivuotiaaksi asti. Tai niiden mystifiointia. – Jälkiäänityksissä tuli esiin se, että kuinka paljon vaikeampaa akus tinen soitto on, koska kaikki kuu luu selvemmin. Että se saat taa jopa tulla akustisessa kamas sa vahvemmin esiin kuin sähköisesti vahvistetussa, koska se soundi tulee enempi iholle. Olen vasta aikuisena tajunnut, että ensimmäisenä kesänä muuton jälkeen Oulussa olin oikeasti masen tunut kakara. Sel lainen, että levy tuntuisi pienessä ki visessä huoneessa äänitetyltä. 1980-luvun lopussa musiikkilehdissä puhuttiin ”rajusta Oulu-soundista”. Aivan erityisesti on vaikutta nut Blind Willie Johnsonin Complete Recordings, joka on kaikkien aikojen ykkössuosikkejani. Se kuitenkin jäi siihen. – Pariin kertaan keskusteltiin sii tä, että jos joku kääntäisi lauluja ja kuva: Soundin arkisto ”Koko homma lähti ajatuksesta, että ei ollut tarpeen jäljitellä ketään muuta.” kuva: Soundin arkisto tämähän toimii aika hyvin ja että sii hen akustiseen rämpyttämiseenkin saa aika suuren raivon, niin päätet tiin tehdä tämmöinen levy. Jotenkin sitä ajatteli, että yksi lysti. Ei siinä ehdi vaihtaa kuulu misia eikä jutella muuta kuin jotain nonsensea ja disinformaatiota. Tässä projektissa ha lutaankin mennä takaisin alkulähteil le, missä akustinen musiikki oli ainoa vaihtoehto, kun sähköisiä soittimia ja vahvistimia ei vielä ollut olemas sakaan ja musiikin voima piti saada perille hakkaamalla ja huutamalla mahdollisimman kovaa. – Se on semmoinen asia, mitä ai nakaan minä en ole jälkikäteen vai vautunut ajattelemaan. Sen takia jälkiäänitykset olivat paljon perusteellisemmat kuin sähköisillä levyillä. Tietenkin on tärkeä yrittää tavoittaa mahdollisim man suuri joukko ihmisiä, mutta se pitää tapahtua omilla ehdoilla. Muutit Ouluun vuonna 1974. Helsinki soveltuu nykyisin lähinnä turismikohteeksi. – Enemmän musiikki on lähtöisin sisäisestä äänestä, joka käskee teke mään niin. Muun muassa John Peel ja Jello Biafra olivat yhtyeestä tohkeissaan. Sanotaan kuitenkin niin, että elämä on täysipainoista il man ulkomaankiertueitakin. Muistaakseni Jäämeri levyn (1992) aikoihin ainakin siitä pu huttiin. Onko ahkerasti treenaava Radiopuhelimet samalla tavalla poikakerho kuin vaikka vuodesta toiseen sunnuntai-iltaisin pelaava potkupalloporukka. Miten niiden toiminta eroaa toisistaan. Tai lössiin, kuten Oulussa sanottiin. Deltabluesia ja muuta akustista bluesia, Alan Lomaxin kenttääänityksiä ja tällais ta. 1990-luvulla teitte useita kiertueita ulkomailla, etenkin Keski-Euroopassa