KE 2.11.2022 TAVASTIA HELSINKI Liput alk. 39,50 EUR 7/ 20 22 10,90 € (sis.alv) S O U N D I 7 / 2 2 2 PORCUPINE TREE SCANDINAVIAN MUSIC GROUP SAMAE KOSKINEN AMON AMARTH SHIRAZ LANE YUNGBLUD ALTIN GÜN SUEDE: ”HALUSIMME TEHDÄ LEVYN, JOKA ULVOO ALKUKANTAISESTI” SUEDE: ”HALUSIMME TEHDÄ LEVYN, JOKA ULVOO ALKUKANTAISESTI” So un dI 11 So un dI 11 M I C H A E L M O N R O E MICHAEL MONROE MICHAEL MONROE MICHAEL MONROE P A L J O N A I H E T T A J U H L A A N
83
Soundi 7/2022 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 11 Toinen kuvakulma 12 R.I.P. Jussi Hakulinen ja Vesa-Matti Loiri 14 Tarkkailuluokka: Erika Sirola 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Kardemimmit 19 Elämäni soundit: Henna Emilia Hietamäki 20 Soundi-haastattelu: Samae Koskinen 26 Michael Monroe 32 Alt?n Gün 34 Scandinavian Music Group 40 Yungblud 42 Itä-Hollola Installaatio 44 Amon Amarth 46 Suede 51 Porcupine Tree 54 Levyarviot 64 Tulio 70 Bazook Shiraz Lane Soilwork Machine Head 76 Tractatus Musica 78 Jazz kiinnostaa 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: To m m y O st b y 6 SOUNDI 46 Suede 42 Itä-Hollola Installaatio K u v a: D ea n C h al k le y K u v a: To m P al la n t 40 Yungblud K u v a: R an k a K u st an n u s 70 Shiraz Lane K u v a: K ri st ia n St ie rn cr eu tz 32 Alt?n Gün
toimituskulut alk. 1 eur). EINSTÜRZENDE NEUBAUTEN TOUR 2022 Ph ot o: M ot e Si na be l pe 30.9.2022 Kulttuuritalo, Helsinki EINSTÜRZENDE NEUBAUTEN TOUR 2022 Ph ot o: M ot e Si na be l Liput alk. 54,50 EUR (+ mahd
Loppujen lopuksi ne kaikkein tärkeimmät ja parhaat asiat jäävät elämään. Ja näin kävi, pari päivää ennen tämän lehden painoonmenoa. Vakavasta sairaudesta varovaiseen esiintymiskuntoon toipunut Mitchell lauloi muun muassa Both Sides Now’n ja A Case Of Youn (molemmat maailman parhaita kappaleita) yleisön rakastavasta vastaanotosta silmin nähden ilahtuneena. On täysin ymmärrettävää surra sellaisenkin ihmisen poismenoa, jota ei henkilökohtaisesti tuntenut. Muutamilla tutuillani muistot olivat ystävyyden, työtuttavuuden tai kohtaamisten värittämiä, mutta meillä – miljoonilla muilla – muistot liittyvät tv:n, elokuvien ja musiikin välittämiin elämyksiin. Tuntui, että jokainen tuntemani ihminen halusi jakaa jonkun Vesku-muiston. Niidenkään merkitystä ei voi vähätellä. Nyt on taas helpompi uskoa siihen, että maailmassa on oikeutta. Germ: Grief SOUNDI 7/2022 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Black Midi: Hellfire Itä-Hollola Installaatio: Velipuolet Tallies: Patina Joan Shelley: The Spur Kollektiivista surua ja iloa open.spotify.com/user/soundilehti O li ilmiselvää, että kun Vesa-Matti Loiri kuolee, siitä aiheutuu kollektiivinen kansallinen suru. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Itselleni kesän kahdesta suurimasta ilonaiheesta vastasivat Kate Bush ja Joni Mitchell. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Artturi Siromaa, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka Printall ISSN 0785-0891 48. Päivää aiemmin kuolleen Jussi Hakulisen vaikutus on myös ollut erittäin läpäisevää, vaikka hän itse olikin useimmiten huomiosta syrjässä. Musiikin voimasta on viime aikoina saatu myös iloisia muistutuksia. Etenkin tässä tapauksessa, sillä Vesa-Matti Loiri lävisti suomalaisen kulttuurin harvinaisen kattavasti. Pääosassa ovat olleet hänen laulunsa, joista muutama on noussut aivan poikkeuksellisen merkittävään asemaan – ja monen muun olisi syytä nousta. Hän on ollut useimpien meidän elämässä läsnä käytännössä aina ja monessa eri kontekstissa. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Mikko Meriläinen Päätoimittaja mikko.merilainen@popmedia.fi Pääkirjoitus A-PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Ansaittua toki, sillä kappale on tietenkin aivan jumalainen, mutta samaan aikaan Running Up That Hill kuulostaa tässä ajassa entistäkin omalaatuisemmalta ja muita listahittejä vasten myös ihastuttavan kummalliselta. Minussa herättää sanoinkuvaamatonta iloa, että Stranger Things -sarja nosti Running Up That Hill (A Deal With God) -kappaleen uuden yleisön megahitiksi 37 vuotta julkaisunsa jälkeen. Kaikkein suurinta liikutusta, fyysiseen romahtamiseen asti, koin katsoessani videoita Joni Mitchellin paluukeikalta Newport Folk Festivalilta. Tekijöidensä jälkeenkin.
Nauhoitettiin biisejä Inkfish-studiolla Helsingissä, ja paikan seinät olivat täynnä kultalevyjä. – Violent Popin ajoitus meni tietenkin täysin penkin alle, sillä pandemia sulki maailman heti albumin ilmestyttyä. Alkuvuoden 2021 jälkeen Blind Channel on tosiaan ollut täysin pysäyttämätön, eikä vauhti ole hidastumaan päin. – Revolutions soundaa edelleen ihan hyvältä, mutta biisimateriaali on toki vähän naiivia, yli-innokasta ja paikoin aika aurinkoistakin. Tämän lähtölaukauksen jälkeen hahmottelimme albumikokonaisuuden suuntaviivat eräänlaiseen karttakyhäelmään. TEKSTI: TIMO ISOAHO Blind Channelin vanhat albumit vinyylille Wöyh! valmistelee viidettä studio albumiaan K u v a: Ju h a K ir il K ai n u la in en K u v a: A k iP ek k a_ Si n ik o sk i. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Progressiivisen ja avantgardistisen rockin samansaattaja Wöyh! (laulaja-kitaristi Jussi Hyyrynen, basisti-laulaja Antti Hyyrynen, rumpali Anssi Nykänen ja kosketinsoittaja Antti Pitkäjärvi) valoi perustuksensa vuonna 2011. Juuri nyt työn alla on viides Wöyh!-albumi. Yhtyeen taival on siis jo yli kymmenen vuoden mittainen. Kaikki keikat ja kiertueet peruuntuivat, ja fiilis oli aika matalalla jonkin aikaa. Toisin sanoen angstia ei ollut mukana läheskään siinä määrin kuin nykyään! Kakkoslevy Blood Brothers julkaistiin keväällä 2018. Aiheeseen liittyen on tarjolla hyviä uutisia, sillä Svart Records julkaisee loppuvuoden aikana – näillä näkymin marraskuussa – Blind Channelin kolme vanhempaa levyä vinyylinä. Fiilis oli ehdottomasti sellainen, että meistäkin tulee nyt rokkitähtiä, nauraa Hokka. Kevät ja kesä ovat puolestaan menneet sanoituksien parissa. Tosin samaan aikaan levylle tuli myös synkempiä maisemia verrattuna debyyttiin. – Tässä vaiheessa alettiin olla jo ihan kilpailukykyisiä jopa kansainvälisesti. Kappaleet tunnistaa varmasti tämän orkesterin tekemiksi! TEKSTI: TIMO ISOAHO Vaikka valtavaa vauhtia kiitävän Blind Channelin tuore levy Life styles Of The Sick & Dangerous onkin juuri nyt kaikkien huulilla, yhtyeen aikaisempia julkaisujakaan ei kannata unohtaa. – Voisi sanoa, että vitoslevyn valmistelu alkoi viime tammikuussa, sillä Antilta alkoi tuolloin tulla inspiroivia biisiaihioita sovituksineen kaikkineen. Seuraavaksi yhtyeen ohjelmassa on syyskuun mittainen Euroopan-kiertue Lost Societyn kanssa, ja loppuvuodesta bändi esiintyy muun muassa Helsingin jäähallissa. Onneksi melko pian alkoi tapahtua käänteentekeviä juttuja, laulaja hymyilee. Meiltä kaikilta taitaa löytyä yhtä nyrjähtäneet ”wöyhöaivot”, ja sen vuoksi yhdessä puuhastelu on niin kertakaikkisen luontevaa ja hauskaa, kuvailee Jussi. Violent Pop on edelleen oikein hyvä levy! – Kokonaisuus alkoi muovautua hienosti, kun tehtiin Over My Dead Body Joonas Parkkosen kanssa. Nykyään tuntuu ehkä hieman siltä, että me lipsuttiin pikkuisen liikaa kohti pop/rock-soundia, ja unohdettiin samalla meidän aggressiivista puolta. Lopetin kuitenkin koulun aika lailla siihen paikkaan, kun tehtiin diili Ranka Kustannuksen kanssa, ja aloitettiin Revolutionsin valmisteleminen Jonas Olssonin kanssa. Tietenkin ensimmäistä kertaa ikinä. – Onhan se mahtavaa, että olen saanut tehdä jo pitkään musiikkia näin mainioiden heppujen kanssa. Maaliskuussa 2020 taas ilmestyi kolmas albumi Violent Pop. Valmiin biisin äärellä tuntui siltä, että nyt muuten alkaa tapahtua, ja siitä tulikin meidän ensimmäinen isompi striimihitti. Tapauksen kunniaksi otimme yhteyttä Joel Hokkaan, ja tiedustelimme Blind Channel -laulajan päällimmäisiä muistoja vanhoihin pitkäsoittoihin liittyen. – Biisit olivat nyt tasokkaampia, ja paras kappale taitaa olla Wolfpack. Tämän hetken tiedon mukaan levy ilmestyy heti alkuvuodesta 2023, ja julkaisun jälkeen luvassa on Suomen-kiertue. – Kun aloimme tehdä Revolu tions-debyyttiä (2016), opiskelin eräässä oululaisessa oppilaitoksessa. – Tulevan albumin kaksitoista biisiä ovat vähintään yhtä kryptisen progressiivisia kuin aiemminkin, mutta sieltä löytyy myös suorempaa euroviisupoljentoa. Miten kuvailisit tuoretta biisimateriaalia suhteessa vanhempaan Wöyh!-diskografiaan
Rakkautta & Anarkiaa & musiikkia Lauri Tähkän kappale oli vuoden soitetuin kotimainen Teosto julkaisee vuosittain listauksen eniten soitetuista kappaleista Suomessa. Sanoisin myös, että mikäli The Year Is One on meidän Reign In Blood, uusi tulokas on sitten South Of Heaven, kuvailee Teemu. Kun Sami (Hynninen, laulu) oli bändissä vuosina 2009–2017, treenasimme kaksi kertaa, kertoo Teemu. Juhlistuksia odotellessa! päättää Jussi. – Nyt ajatuksena oli ehkä tehdä hieman rokimpi levy. The Great Seal esittelee myös yhtyeen uuden kokoonpanon, sillä Maijalan veljesten (basisti Teemu ja kitaristi Jussi) sekä Kari Lavilan (kitara) rinnalla seisovat nykyään Kimmo Perämäki (laulu) ja Markus Kuula (rummut). syyskuuta. Jos olisi pyritty tekemään uusi The Year Is One – siis The Year Is Two, Return – niin sehän olisi ollut yhtä haastavaa kuin ajaa minun vanhalla Sitikalla ja yrittää löytää 180 kilometrin tuntivauhdissa vielä uusia vaihteita, lisää Jussi. Ohjelmiston musiikkiaiheisten elokuvien joukossa on esimerkiksi Sirens, joka kertoo libanonilaisten naisten thrash metal -bändistä, loistavat arvostelut saanut Sparks Brothers -dokumentti sekä suomalais-ranskalais-saksalainen yhteistuotanto, nuoresta räppäristä Elinasta kertova draamaelokuva Sydänpeto. Odotettu teos seuraa vuonna 2016 ilmestynyttä The Year Is One -levyä. – Kokoonpanon suhteen tilanne on aikaisempaa parempi siinä mielessä, että me kaikki asumme lähellä toisiamme. Lähinnä sen vuoksi, että The Year Is One oli parasta doomia, mitä meistä lähtee, eikä huonomman kopion tekeminen kiinnostanut. Spiritus Mortin on perustettu vuonna 1987, joten mittarissa vilkkuu nyt lukema 35. – The Great Seal lienee myös groovaavampi, melodisempi ja progempi. Euromääräisesti eniten Teoston esityskorvauksia keräsivät Ellinooran Dinosauruksii, Haloo Helsingin Piilotan mun kyyneleet ja Blind Channelin Dark Side.. Toiseksi sijoitui Ed Sheeranin esittämä Bad Habits. Kyseessä on sopivan mukava linjanmuutos. Kolmannelle sijalle ja soitetuimmaksi kotimaiseksi kappaleeksi ylsi Lauri Tähkän esittämä Aavikko. Treenejä on siis helpompi järjestää. Miten uusi albumi vertautuu edelliseen julkaisuun. Jos me päästään juhlimaan viittä vuosikymmentä, niin eihän yhtyeen vanhimmatkaan jäsenet ole silloin edes seitsemänkymppisiä. Suomen soitetuimmaksi kappaleeksi vuonna 2021 nousi The Weekndin esittämä Save Your Tears lähes 10 000:lla soittokerralla. Muita tarkastamisen arvoisia elokuvia musadiggareille ovat oopperan suurtuotantoa seuraava Jumalten keinussa, Lontoon 1970/80-lukujen taitteen uusromanttisesta liikkeestä kertova Tramps! sekä Casablanca Beats, joka seuraa marokkolaisessa slummissa järjestettävään hiphop-työpajaan osallistuvia nuoria. – Toivon mukaan päästään joskus juhlimaan viisikymppisiä! Onneksi tämä genre on sellainen, että harmaa parta ja tukka tuovat vain lisää katu-uskottavuutta, nauraa Teemu. Tilastossa on huomioitu radioja tv-soitto sekä elävän musiikin tilaisuudet. TEKSTI: TIMO ISOAHO Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali järjestetään Helsingissä 15.–25.9.2022. – Mikäpä pahan tappaisi. Mutta kai yhtye ainakin vielä viisitoista vuotta jatkaa. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Spiritus Mortis palaa kuuden vuoden levytystauolta Suomen vanhin doom metal -yhtye – ja epäilemättä eräs vanhimmista edelleen toimivista metallibändeistä – Spiritus Mortis julkaisee uuden The Great Seal -järkäleensä 16
Televisiossa on näkynyt vuorotellen Uuno Turhapuro tupakan mittaisella tauolla, Nasse-setä hyvin, hyvin vihaisena tai Koeputkiaikuinen ja Simon Enkelit -elokuvan Luigi punomassa juoniaan. Heidän perustamansa Yö-yhtye saavutti valtavan kansansuosion, kun Varietee-debyyttialbumi (1983) myi platinaa ja teki nuorista porilaisista hetkellisesti Suomen suosituimman yhtyeen. Tai kirkkoherranviraston virkamies tai Moskovan jääkiekkokisoihin matkalla ollut kisaturisti harhailemassa Porvoossa. Hän osasi tehdä mitä tahansa. Mutta laulut jäävät. Edellisenä vuonna hän oli julkaissut viimeisen sooloalbuminsa Tähtipölyä. Sooloura ajautui lupaavan alun jälkeen paitsioon, mutta 1990-luvun alusta alkaen Hakulinen teki jälleen ajoittain biisejä Yölle, ja kultasuoneen hän osui vuoden 2003 paatoksellisella jättihitillä Rakkaus on lumivalkoinen. Hakulinen tunnettiin Yö-yhtyeen lauluntekijänä ja varhaisena johtohahmona, mutta myös sooloartistina. Sittemmin lauluntekijä oli otsikoissa lähinnä laulujensa käytöstä käymiensä kiistojen takia. 12 SOUNDI Soundin toimituksen suosikkeja Vesa-Matti Loirin hämmentävästä musiikillisesta tuotannosta löydät osoitteesta www.soundi.fi/soittolistat Vesa-Matti Loiri 1945–2022 Jussi Hakulinen 1964–2022 M uusikko Jussi Hakulinen kuoli Porissa 57-vuotiaana 9.8.2022. Todellisuus olisi varmasti ollut loirimaisesti haaveitani ihmeellisempi. Joskus ne nollauskeinot olivat videopelien ja harrastusten kaltaisia viattomia asioita, joskus päihteitä, naisia ja arvaamattomuuksia. Hakulisen ja Yön lopullinen välirikko koitti vuonna 2011. Jos ruudulla sattui pyörimään piirroselokuva, sieltä saattoi kuulua ikimuistoisimpia suomidubbeja eli Aladdinin (1992) Lampun henki ja nimikkohahmo Kaikenkarvainen Charlie -elokuvassa (1989). Veskun viimeisiin elinvuosiin saakka haaveilin, että olisin päässyt haastattelemaan häntä. NIKO PELTONEN V arhaisimpia muistojani ovat ne, kun kotona avattiin televisio ja siellä oli jälleen se hassu setä. Vesku oli kaikkialla. Yö-fanin stereotyyppi oli surusilmäinen teinityttö, mutta tosiasiassa Hakulisen laulut vetosivat huomattavaan laajaan yleisöön, ja ovat resonoineet sukupolvesta toiseen. Vesa-Matti Loiri ei koskaan peitellyt inhimillisyyttään. Tämä universaali vetovoima huipentuu tietysti Nuorallatanssija-kakkoslevyllä 1984 julkaistuun Joutsenlauluun. Tuntui silti siltä, ettei Loirin kyvyille ollut rajoja. Menestyspaineet ja yhtyeen vaikeat sisäiset kemiat kävivät ilmeisen introvertille parikymppiselle liiallisiksi. Hakulinen oli kuitenkin jättänyt Yön jo kesällä 1985. Tai kun löysimme Veskun Tyyne-hahmon albumin ja koko kesä oli yhtä Pim peli pomia. Seuraavien vuosien aikana hän sävelsi bändille vielä useita menestyskappaleita. Muistiin on jäänyt sekin, kun ”Olitkos vielä nukkumassa” -Turhapuro-pätkä koki renessanssin Ilosaarirockin ravileirinnän herätysmusiikkina vuonna 2013. Hän teki harvinaisen selväksi, että hän on ihan yhtä ristiriitainen kuten me muutkin. Tuntui kuin hänen jokainen suorituksensa taiteilijana, urheilijana tai näyttelijänä olisi verottanut Veskusta niin paljon, että sitä kaikkea oli mahdollista tasapainottaa vain nollaamalla itsensä täysin. Hakulinen ja Olli Lindholm yhyttivät toisensa 1980luvun alun Porissa soitettuaan tahoillaan paikallisissa bändeissä. Heti perään televisiota tähditti lahjakas mies soittamassa poikkihuilua uskomattomalla tunteenpalolla, laulamassa Eino Leinon tekstejä täysin omalla tavallaan tai venyvä futismaalivahti loikkimassa pallon perässä. Kun ikää kertyi enemmän, aloin ymmärtää, millainen ihminen kaiken tämän takana oli. Biisi oli Hakulisen henkilökohtaisesti merkityksellinen kuningastyö ja myös hänen ikonisin oma laulusuorituksensa. Nyt vastarannankiiskiä nyt yksi vähemmän. Muistan ihastelleeni Loirin suvereenia tapaa tehdä kaikki asiat koko kropallaan ja olemalla oma, tavaramerkinomainen itsensä. AKI NUOPPONEN. Kävin mielessäni läpi satoja eri vaihtoehtoja siitä, mistä haluaisin Veskun kanssa jutella, mistä haluaisin häntä kiittää ja millaisen yhteiskuvan ottaisimme lopuksi. Suomirockin historiaan hän jää useiden superklassikoiden säveltäjänä ja sanoittajana – Joutsenlaulu, Likaiset legendat I, Särkynyt enkeli, Rakkaus on lumivalkoinen – mutta myös tinkimättömästi musiikkiinsa suhtautuneena hahmona, jonka riidat musiikkibisneksen kanssa nostivat luovien alojen juridisia kiistakysymyksiä julkisuuteen. Radiomafian vuoden 1995 kaikkien aikojen parhaat biisit -äänestyksessä Joutsenlaulu ylsi suomalaisista kappaleista korkeimmalle, sijalle 14. Niistä isoimpien on kovin vaikea kuvitella katoavan koskaan. Se hassu setä oli Vesa-Matti Loiri, samanaikaisesti itkettävän hauska ja hämmästyttävän taitava
LAADUKKAAN HIFIN ASIANTUNTIJA. KEF LS60 WIRELESS
Ne biisit, mitä nyt teen, ovat hyvin erilaisia ja kehittyneitä näihin verrattuna. Se, että Sirola ajautui jo nuorena isoihin kuvioihin, on pakottanut myös sopeutumaan. Yksi varhaisessa vaiheessa äänitetyistä kappaleista oli Speechless, joka päätyi lopulta saksalaisen dj-tähti Robin Schulzin julkaisemaksi. Oikeastaan kaikki alkoi jo sitäkin ennen. – Ihmiset ei välttämättä tarkoita, mitä ne sanoo sulle. Prosessissa ehti vain kulua niin kauan, että nyt ilmestynyt, Billie Eilishin tuotannon mieleen tuova Who?ep ei Sirolan mukaan oikeastaan enää vastaa sitä, millainen artisti hänestä on kasvanut. – Kun matkustaa noin nuorena niin moneen eri kaupunkiin ja vieläpä yksin ja itsenäisesti, niin siinä on pakko kasvaa tosi nopeasti. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN KUUNTELE TARKKAILULUOKKA -SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti ”Neljän biisin pituinen tarina ihmisestä, jota ei periaatteessa enää ole.” K u v a: E m il y St ef fe n. – Päädyin tavallaan sattumalta popskeneen, vaikka se ei ollut ikinä sellainen mihin olisin halunnut lähteä. – Aloitin tämän koko jutun kirjoittajana enkä osannut tehdä eroa artisti versus kirjoittaja. – Mulla on ollut ihan niin kauan kuin muistan vahva suhde musiikkiin, Sirola kertoo. Välittömästi lukion päätyttyä Sirola hyppäsi lentokoneeseen ja lähti Los Angelesiin kokeilemaan siipiään laulunkirjoittajana ja artistina. Kaikki alkoi jo kymmenen vuotta sitten. Musiikki oli mulle tapa selvitellä niitä tunteita. Ja jos ne tajuaa, etteivät pystykään hyödyntämään sua, niin ne jättää sut aika aika nopeasti. – Jatkossa haluan mennä enemmän elektroniseen ja kokeelliseen suuntaan. Mutta kun yrittää kehittyä kirjoittajana ja ympärillä kaikki ovat isoja hittipopkirjoittajia, niin totta kai siihen menee mukaan. Ikäviäkin kokemuksia on maailmalta tarttunut. Kanadalais-suomalaisessa perheessä soi jazz ja rock, ja Sirola aloitti piano-opinnot seitsenvuotiaana. Pian hän huomasi vääntävänsä demoja muun muassa Teemu Brunilan kanssa. – Tässä on nyt tämmöinen neljän biisin pituinen tarina ihmisestä, jota ei periaatteessa enää ole, Sirola naurahtaa. Sitten on tosi paljon tämmöistä peliä, että ihmiset yrittää selvitellä, että pystyvätkö he jotenkin hyötymään sinusta. Ja nyt, omien kappaleiden huolellisen työstämisen ja oikeiden yhteistyökumppaneiden loputtomalta tuntuneen etsimisen jälkeen, fokuksessa on vihdoin Erika Sirola. Sitten jossain vaiheessa aloin tajuta että, joo kyllä tämä artistijuttu on mulle tärkeämpää kuin että vain kirjoittaisin kaikille muille. Mutta nämä biisit oli tärkeitä sille ajalle. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Julkaisijaksi löytyi maineikas yhdysvaltalainen Elektra Recrods, joka on nykyisin Warnerin omistuksessa. Tähän päivään mennessä tuo Erika Sirolan laulama kappale on kerännyt satoja miljoonia striimauksia. A-PUOLI www.erikasirola.net Erika Sirola Paljon takana ja enemmän edessä S iihen nähden, että 23-vuotiaan Erika Sirolan ensimmäinen julkaisu, neljän vahvatunnelmaisen kappaleen Who?-ep ilmestyi vasta juuri äsken, on hänen tarinassaan jo hämmästyttävän paljon kerrottavaa. 13-vuotiaana Sirola meni taksvärkkipäiväksi Kaiku Entertainmentin toimistolle, päätyi siellä esittelemään tekemäänsä biisiä ja pari viikkoa myöhemmin hänellä olikin jo artistisopimus plakkarissa. Sirolaa on harmittanut etenkin se, kuinka kaikki tuntuu olevan taloudellisen hyödyn sanelemaa. – Ehkä isoin syy siihen, että musiikista tuli mulle vakavampaa, oli se, että pystyin musiikin kautta purkamaan koulukiusaamisesta tulleita pahoja tunteita. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä vahvana ja samalla jotenkin selvitellä, että ok, tässä mä nyt olen ja onko tämä sitä mitä mä haluan
35 EUR (+ mahd. musiikkitalo.. liput alk. palvelumaksu 1 eur) autechre.warp.net —> su 11.9.2022 — helsinki
Muse on spektaakkelien musiikkia, ja spektaakkeliin sisältyy aina enemmän tai vähemmän harhautusta. Yhtye kuvailee itseään mielellään markkinointimateriaaleissa innovatiiviseksi. Monet lapsuuteni suosikeista, kuten The Prodigyn Experiencen (1992) tai Beastie Boysin Ill Communicationin (1994) voisin laittaa yhä soimaan koska tahansa. ”Apulanta, tuo Suomen Muse: tarpeeksi katalogia keikkailuun, liikaa rahaa hölmöilyyn.”. Sitten Bellamy löysi Queenin ja hyödynsi glam-vaikutteita. Melkein hävetti pyytää niistä rahaa. Sitä ovat seuranneet albumit Drones (2015) ja Simulation Theory (2018). Brian Molkon emolyriikka oli kouriintuntuvaa ja aitoa, kun Bellamyllä se oli vain väline olla olemassa muiden joukossa. En ehtinyt viedä lappua perille, kun toinen naapuri meni keskeyttämään juhlinnan. Aloin luonnostella lappua vaihtoehtoisista bändeistä, joita naapuri voisi kuunnella Musen sijaan, joista yksi olisi ollut tietysti Queen. Musen teennäisyys ja halvat temput paljastavat tosin todellisen luonteensa etäisyyden päästä. En päässyt toteuttamaan ylimielisen musiikkitietäjän performanssia. Todennäköisyyksiä uhaten, kaltaisistaan esimerkiksi Placebo on kestänyt aikaa huomattavasti paremmin. Musesta yli kasvamisessa ei ole kyse teini-iän noloudesta, vaan siitä, että lähemmässä tarkastelussa Bellamyn ja kumppaneiden musiikki on yliarvostettua, täysin korvattavissa olevaa ja unohdettavaa tuubaa. Normaalin digitaalisen albumin ostamisen sijaan NFT-painos on rajattu tuhanteen kappaleeseen, ja jokainen ostaja saa aitoustodistuksen. Olen päätynyt katumaan esimerkiksi monien suomiräpin omakustannelevyjen myymistä, mutta Musen levyjä en tule kaipaamaan. Levyhyllyssä oli nuoruusvuosilta useita Musen vinyylejä. Koska Musen musiikilla ei ole ollut kummoista arvoa pitkään aikaan, NFT on toiminut markkinointikikkana ja harhautuksena uuden albumin julkaisussa. Samoin teini-iän suosikeista Radioheadin Kid A:n (2000) tai Smithsin The Queen Is Deadin (1986). Olen kärsivällinen eikä minulla ole mitään naapurin jatkoja vastaan, pidän sellaisia joskus itsekin. Se saattaa tässä vaiheessa jo riittää Bellamylle, joka yrittää pitää bändinsä jotenkin pinnalla ennen hukkumista. Jos Special Needs alkaa soida baarissa, se tuntuu lämpimältä läikähdykseltä 00-lukua. Bellamy itse epäilemättä kuvittelee olevansa dystooppisia teemalevyjä tekevä visionääri. Yöllisten kemujen musiikiksi hän oli valinnut Musen Absolution-levyn. Yläkerran naapurilla oli meneillään jatkot. En voinut olla kuulematta makuuhuoneen katon läpi, kun Matt Bellamy vonkui: ”Our time is ruuuuuunning ooooout.” Itse mietin lähinnä, että voi Jeesuksen perse. NFT on uuden Muse-levyn spektaakkelin verho, jonka takana on ne tavanomaiset avaruustarinat algoritmeineen, sikäli jos kiinnostaa. The 2nd Law (2012) oli yritys ratsastaa edm-trendillä ja Skrillexin kolkolla soinnilla. Viimeisin innovaatio oli alkaa myydä uutta Will Of The People -albumia NFT-formaatissa. Yhyy, ikävät algoritmit hallitsevat meitä. Pari päivää myöhemmin etsin ne hyllyjen uumenista ja myin pois. Spektaakkeli ei ole eksplisiittisesti huono asia, vaan se voi toimia eskapistisena ponnahduslautana musiikin kuuntelussa. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Muse valitsi väärän strategian M uistan täsmälleen sen hetken, kun tajusin inhoavani Musea. Elviksen spektaakkeli oli lanteiden hetkutus, Musen spektaakkeli on syntynyt yhdistelemällä mahtipontisia ja näennäisyhteiskunnallisia teemoja kulloinkin voimassa oleviin musiikillisiin trendeihin. Wau-reaktion pitäisi syntyä siitä, että vastaavaa ei ole kukaan vielä toistaiseksi tehnyt. Makustellaanpas näitä biisien nimiä: Algorithm, The Dark Side, Propaganda… Nykyään on tavanomaista sanoa, että aikuisten pitäisi muistaa myös leikkiä. Samalla mentaliteetilla täällä päin toimii Apulanta, tuo Suomen Muse: tarpeeksi katalogia keikkailuun, liikaa rahaa hölmöilyyn. Tervemenoa uuteen kotiin! Miksi olen pitänyt joskus tällaisesta roskasta. Alkutaipaleella Muse oli haalea kopio Radioheadista. Voisikohan kummatkin yhtyeet sulkea virtuaalitodellisuudessa olevaan Planet Fun-Funiin. Toki näinkin, mutta Bellamy tuntuu jumahtaneen ikuisiksi ajoiksi teinimäisiin makuuhuoneessa kehiteltyihin dystopiatarinoihin. Musen kohdalla raja kuitenkin rikkoutui, ja parin kappaleen jälkeen nousin pystyyn. Kukin tyylillään: Will Of The People muistetaan NFTtempauksesta, ei sen musiikista. Vuosia sitten makasin jyväskyläläisen kerrostalokaksion sängyssä aamuneljältä. Synnitön en ollut minäkään
FATLIZARD.BEER
Kardemimmien musiikissa perinne ei ole monoliitti, vaan jotakin joustavaa ja yksilötasolla koettua. Kenttää ei tarvitse kauaa tarkastella ha vaitakseen, että Purppuripelimanneista on edetty kauas ja moneen suuntaan. Kardemimmit lyöttäytyivät yhteen jo koululaisina ja oli vat tähän viidenteen albumiinsa tultaessa nuoria veteraane ja, jotka olivat saaneet alan palkintoja ja huomiota kansain välisissäkin maailmanmusiikkipiireissä. S uomalaisen kansanmusiikin piirissä ol laan ehkä oltu hyviä sulkeutumaan omi en instituutioiden piiriin, mutta kyllä meikäläisiä popmusiikin kuluttajiakin voi syyttää ennakkoluuloista kamuhommia koh taan. Eikä se ke hitys päättynyt Värttinäänkään. Silloin myötätuuli siivittää kulkuvälineen ennä tysvauhtiin ja hymy etsiytyy kasvoille tiedostamatta. On kevät, ja kertoja pyöräilee ympäristössä, joka voisi yhtä hyvin olla ihana kansallismaisema Suomen viljaaittojen sy Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen ”Perinne ei ole monoliitti, vaan jotakin joustavaa ja yksilötasolla koettua.”. Syntyy musiikkia, joka kuulostaa Suomelta ja resonoi jos sain arkaaisessa muistissa, mutta kertoo todellisista tunteis ta ja on yleistettävissä kuulijaa ympäröivään todellisuuteen. Kardemimmit ovat onnistuneet uuden kansanmusiikin vaikeassa lajissa jokseenkin täydellisesti. Yhtyeen konsepti on tehdä kansanperinteen tai vaikkapa Edith Södergranin runou den pohjalta omia, tuoreita lauluja, ja Kesäyön valon biisikrediitit jakautuvatkin tasan koko kvartetin kesken. Musiikillisesti kappale ei alistu folkballadin kahleisiin. Se on alusta loppuun taiten ja tunteella tehtyä herkkävi reistä musiikkia, joka väreilee otsikonmu kaista utuista romantiikkaa. Myötätuuli on harsoinen lemmenunelma, jossa on runsas annos eskapismia ja juuri riittävästi viitteitä konkreettiseen. Mutta sellaistahan rakastuminen on: se on minäkeskeinen, itseensä käpertyvä mielentila. Jos jotain, Kesäyön valo todistaa kansallissoittimen laveat mahdolli suudet ja lyyrisen potentiaalin. Tarvitaan vain uudistajia ja tässä niitä nyt olisi. Niinpä tässäkin tapauksessa Maija Pokelan Myötätuuli valloittaa ja vangitsee tavalla, joka vain palvelee albumia: näin vahvan avauksen jälkeen on kuunneltava loputkin. Näiden muusikoiden käsissä kanteleet todella helkkyvät suomalaista kesää ja sehän on ajaton viitekehys, muuttuva mutta ajaton. Tradition voima on sen kyvyssä uudistua. Siinä mielessä rakenteita rapauttavaa, ja erittäin hyvä niin. Heidän musiikkin sa ei jää perinteen vangiksi: he ottavat traditiosta ja kansan muusikon koulutuksesta kaiken itselleen relevantin ja käyt tävät historiaa ja osaamista omiin tarkoituksiinsa. Kerto ja suree ensin hänen poissaoloaan, mutta ensimmäisessä kertosäkeessä melodia kieli avartuu fillarin vauhdin kasvaessa, ja yhtäkkiä laulu syleileekin maailmaa ja kertoja kokee pakahduttavaa onnentun netta ajatellessaan lemmittyään. Koko kuvio jää aika epämääräi seksi, mahtaakohan rakastettua muualla kuin mielikuvituksessa ollakaan. On aivan yleistä olla rakastu nut rakastumisen tunteeseen. Se on rakastuneen pakkomielteistä lä hestyvää ajattelua: ”Tauotta, aivan tauot ta mietin sua”, kuuluu kappaleen toistu va avainfraasi. Kertojan mielessä on rakastettu, joka on ensin lähtenyt pois ja sitten palannut takaisin. Neljästä näkemyksestä syntyy silti hyvinkin yhtenäinen kokonai suus, mutta useimmilla albumeilla on kärkiraitansa ja aika usein se myös sijoitetaan kärkeen. Suuri osa sen viehätyksestä on eittämättä myös kansallis patsaiden kiertämisessä itsevarmasti ja itsestäänselvästi. Neljän kanteleen pääistrumentteina ei pi täisi olla ongelma. On nousuja ja laskuja, ja ne on hahmo teltu ennen muuta upein laulustemmoin siinä missä kante leet rakentavat tälle reissulle ikään kuin vakaan pohjan. 18 SOUNDI SOUNDI PB Kardemimmit: Myötätuuli (2018) Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa Traditiota uudistava lemmenunelma dämestä tai jokin kohtalaisen vehreä lä hiö. Se kumpuilee kuin maasto polkupyörän alla tai kertojan vaih televat mielentilat. Rakkauden kohteesta ei Myötätuuli kerro mitään; sen kokijasta sitäkin enemmän. Aika luontevaa olisi olettaa angloamerik kalaisen indiefolkpopin ystävän kiinnostu van vaikkapa Kardemimmien musiikista, etenkin nelikon viimeisimmästä ja parhaasta albumista Kesäyön valo (2018)
Vuosi sitten aloin jo äänittää musiikkia majalla. Tallensin akustista soittoa ja laulua. PJ Harvey To Bring You My Love – PJ Harvey teki minuun teininä suuren vaikutuksen. – Teemaksi muotoutuivat elämän pelkistämisen ja turhasta luopumisen, kiireestä ja yltäkylläisyydestä vetäytymisen tuntemukset. Aika orpo olo siitä tuli. Solitin Nick Triani halusi kuitenkin julkaista sen, ja olihan se pian aika ookoo, kun kivaa palautetta alkoi tulla. – Oli tosi rankkaa, kun vilkas keikkaaktiivisuus ja sosiaalinen elämäkin pysähtyivät kuin seinään. Jospa olisi saanut olla mukana seuraamassa sopivalta etäisyydeltä, studiokärpäsenä katossa. 19 SOUNDI Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > M usiikin lajiluokituksiin tyynen piittaamattomasti suhtautuva Henna Emilia Hietamäki on eri yhtyeissään määritelty indierockin, kokeellisen unikuvapopin sekä psykedelisen progen edustajaksi. – Rauhan hakeminen tämän kokemuksen sijasta ja tilalle löytynyt levollisuus ovat ne asiat, jotka halusin musiikillani nyt viestiä. Parasta musiikkia venyttelyyn ja meditointiin on hidas ja pehmeä drone metal. Niin paljon huumeita, riitoja ja ristikkäisiä suhteita. Henna Emilia Hietamäki LEVY, JOKA INNOSTI TEKEMÄÄN OMAA MUSIIKKIA INSPIRAATIO HENNA EMILIA & HOUREET -PROJEKTILLENI Angel Olsen Burn Your Fire For No Witness – Rakastan tämän Angel Olsenin rokkaavampaa linjaa edustavan levyn kitarasaundeja, voimakasta laulua ja miksausta, joka menee ihanasti ruvelle. Syyskuun alussa lähden taas keikoille, nyt heidän kanssaan. Niin monta lahjakasta biisintekijää. Klassikoiden lisäksi tuoreempi tekijä Jessica Pratt on vienyt sydämeni intiimillä hiljaisuudellaan. Oli jopa hiukan vaikea ajatella jakavansa yksityiseltä tuntuvaa pöytälaatikon materiaalia muiden kanssa. Laulaja-kitaristi Adrienne Lenkerissä on jotain aseistariisuvan paljasta, kuin hänellä ei olisi kuorta laisinkaan. Siinä eri projektit ovat yhtä. PARAS URHEILULEVY Earth Primitive And Deadly – Yritän tehdä nykyään lyhyen joogaharjoituksen joka aamu ja ilta, että päivä alkaisi ja päättyisi hyvin. Käytin tuhottomasti aikaa pelkästään kaikusäätöjen hakemiseen. Ihania kuunteluvinkkejä tulee edelleen. LEVY, JONKA TEOSSA TOIVOISIN OLLEENI MUKANA Fleetwood Mac Rumours – Luultavasti maailman paras poplevy. YHTEINEN SUOSIKKI ISOVELJEN KANSSA Linda Perhacs Parallellograms – Viisi vuotta vanhemman Toni-veljeni levyhylly oli ahkerasti käytössäni Seinäjoella. Menin 2019 Sideways-festareilla katsomaan yhtyeen keikkaa ilman, että olin kuullut sitä aiemmin. Yli kahden koronavuoden hajaannuksessa ja yksinäisyydessä kypsytelty soololevy Maja on syntynyt pelkistetyn folk-musiikin atmosfäärissä, osittain kahden soittokumppanin, rumpali Tytti Roton ja basisti Hanna Perälän kanssa viimeisteltynä. Henna Emilia vieroksuu sitovia luokituksia ja asemoituu mieluummin toisiinsa sulautuvien rajojen ja moninaisempien vaikutteiden välimaastoon. ENITEN KUUNTELUSSA KORONAVUOSINA Kikagaku Moyo Masana Temples – Lempeän psykedeelistä progea Japanista. VUODEN 2022 SUOSIKKILEVYNI Big Thief Dragon New Warm Mountain I Believe In You – Olen pitänyt valtavasti kaikista Big Thiefin levyistä, mutta uusin on ehkä suosikkini. Omaa sukupuoltani edustavat muusikot olivat vielä nykyistä harvemmassa. Laulut ovat punnittua paluuta menneisyyteen, yhteyden palauttamista perusasioihin, mistä hyvän elämän ainekset aidosti tulevat. Levy on rokkaavuudestaan huolimatta todella emotionaalinen ja herkkä. Pää räjähti! Keikan jälkeen yhtye on ollut maanisessa kuuntelussa. Nainen, joka soitti särökitaraa ja teki omat biisinsä, tuntui poikkeukselliselta. Tuntuu rohkealta jättää niin paljon tyhjää tilaa! K u v a: Te k la V ál y (Cats Of Transnistria, Dust Mountain, Henna Emilia & Houreet). LEVY, JOTA KUUNTELIN MAJA-ALBUMIA TEHDESSÄ Jessica Pratt On Your Own Love Again – Olen kuunnellut viime vuosina paljon äärimmäisen pelkistettyjä folklevyjä. Yhdessä Tytin ja Hannan kanssa saatiin homma haltuun nopeasti. – Riitti, kun itse olin tyytyväinen rosoisempaan, kotikutoiseen lopputulokseen. He ovat ihania ihmisiä ja muusikoita. – Maja liittyy siihen kesämajaan, jolla minun oli helpompi oleilla, kun ekana koronavuonna alkoi pää hajota kerrostaloasunnon yksinäisyydessä, Henna Emilia kertoo. Yksi Dust Mountain -bändiämme inspiroinut levy on tämä psykedeelisen folkin ”kadonnut” mestariteos. Äänikortilla varustettu läppäri toimi kannettavan aurinkopaneelin voimalla
Vuosien varrella mulle on tullut myös vähän helpom maksi puhua itsestäni taiteilijana. Siitä voi syntyä vaikkapa Samae Koskinen, joka kirjoittaa nyt kahdeksannella soolo albumilla siten kuin vain hän voi. 20 SOUNDI Teksti: Aki Nuopponen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Mitä tapahtuu, kun ujo kanta hämäläinen hevari, joka ei nuorena oikein koskaan tuntenut kuuluvansa täysin mihinkään, alkaa laulaja laulun tekijäksi ja haluaa parantaa maailmaa laulu kerrallaan. Hän juhlistaa teksteissään elämän pienimpiäkin yksityiskohtia ja uskaltautuu levyillään kerta toi sensa jälkeen epämukavuusalueil ”Ihaninta elämässä on, että joka kohdassa saa ihmetellä.” SAMAE KOSKINEN: leen, koska ei ole vielä 43vuotiaa nakaan päästänyt irti musiikin tekemisen leikkisyydestä. Jos tapaat tuntemattoman ihmisen, joka ei tiedä kuka Samae Koskinen on, miten esittelet itsesi. Hänen haaveensa ei ollut kos kaan tulla laulajalauluntekijäksi, mutta ehkäpä juuri siksi Samae tun netaan tällä hetkellä yhtenä Suo men valovoimaisimmista biisinik kareista. – Sitten kun jatkokysymyksenä tulee, että minkälaisia lauluja teen, mä sanon että teen lauluja suomeksi, enkä mitään muuta. Taidan olla aika huono markkinoinnissa ja henkilö brändin rakentamisessa! – Oon aina ollut ylpeä siitä, että luon jotain, mutta koska oon kanta hämäläinen, oman taiteilijuuden korostaminen on tietyllä tapaa varo vaista, ettei kukaan pääse vahingos sakaan kutsumaan lesoilijaksi.. R iihimäellä vuonna 1978 syntyneen, ja sittemmin helsinkiläistyneen Sami ”Samae” Koskisen koko elämä on ollut kasvutari naa, jota ovat siivittäneet uteliai suus, kyky ihmetellä elämää ja uskallus tarttua sen käänteisiin, vaikka sitten pienen avun kera. – Se riippuu aina vähän tilantees ta, mutta kyllä mä usein sanon, että olen laulajalauluntekijä ja teen mu siikkia elääkseni. Rokki ja metallikärpäsen pure mien jälkeen parikymppinen Samae halusi tehdä Sister Flo yhtyeensä kanssa mahdollisimman kaunista musiikkia nurjan maailman vasta voimaksi