6/ 20 24 12,90 € (sis.alv) S O U N D I 6 / 2 2 4 TONY IOMMI: ”PYSTYN RAAPAISEMAAN SUHTEELLISEN HYVÄN RIFFIN!” JOHN GRANT, ISOBEL CAMPBELL, BILLIE EILISH, JIMI TENOR, BRING ME THE HORIZON, JOHN CALE, YSTÄVÄT, BUSINESS CITY... Arvioitavana kuumimmat uutuuslevyt! So un dI 11 So un dI 11 PMMP Kesäkaverit kasassa taas P M M P DEEP PURPLE | KARRI KOIRA | REBEKKA HOLI | MARA BALLS | SNARKY PUPPY
21.9.2024 KAAPELITEHDAS, HELSINKI 67
Soundi 6/2024 > 6 Pääkirjoitus 8 Tapahtuu näinä päivinä 9 Toinen kuvakulma 10 Löytöretkellä 12 Tarkkailuluokka: Ystävät 14 Arttu Seppänen 15 Muistokirjoitus: Steve Albini 16 Elämäni soundit: Rebekka Holi 18 Martti Luther ja muovipussi: Eppu Normaali 20 PMMP 26 Snarky Puppy 28 Tony Iommi 34 Mara Balls 38 Deep Purple 40 Jere Ijäs 42 Karri Koira 46 Levyarviot 56 Lauri Porra 60 Octoploid 62 Jazz kiinnostaa 64 Sanoin kuvin & Elokuvat 66 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: A k iP ek k a Si n ik o sk i 4 SOUNDI K u v a: R is to R ic k h ar d K u v a: M ar ko R an ta n en K u v a: Ti m o Is o ah o 42 Karri Koira 34 Mara Balls 28 Tony Iommi 12 Ystävät K u v a: M ir o P al o k al li o 16 Rebekka Holi K u v a: V ii v i P äi v äs aa ri , Ii d a Sa ar el a, Si ir i Lu u k ko n en
OSTA LIPPU NYT!. 12.–14.7.2024 • JOENSUU Parhaat kaverit on ja pysyy
Ja vaikka biisit ovat olleet olemassa ja soineet koko tämän tauonkin ajan, PMMP:n kohdalla ei koskaan ole ollut kyse vain niistä. Koskinen, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Tomi Palsa, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Artturi Siromaa, Ville Sorvali, Virpi Päivinen, Lotta Savolainen, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka Printall ISSN 0785-0891 50. Vai suhtaudunko sittenkään, kun oikein silmin katsotaan. PMMP:n ensimmäinen astuminen festariyleisön eteen vuosikymmenen tauon jälkeen tulee takuulla tuntumaan isona, lämpimänä aaltona lavan ja yleisön välillä. Nimenomaan tässä paluussa on kyse jopa vielä biisejä enemmän lavalla olevasta yhtyeestä. Nyt on nimittäin myönnettävä, että Provinssi-lauantain iltana voi olla tunteet pinnassa. Niinhän se on valitettavan usein elämässä muutenkin, että jonkun asian merkityksen tajuaa todella vasta kun joutuu olemaan ilman sitä. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Ei se tule olemaan samanlaista tietenkään. Ihmiset on kuunnelleet niitä niin pitkään, ehkä jakaneet ne ystäviensä ja perheidensä kanssa ja niiden merkitys riippuu kuulijasta. Pääkirjoitus A-PUOLI > 6 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Samuel Järvinen, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Me mennään vetämään ne biisit, ja keikat on entistä enemmän yleisön keikkoja.” Parhaissa tapauksissahan käy juuri näin, että yhtye palaa tauolta isompana ja merkittävämpänä kuin lopetettuaan. Sillä vaikka kukin PMMP:n viisikosta on tehnyt hyviä juttuja omillaan, ja näitä lauluja on kuultu eri yhteyksissä, niin juuri tätä porukkaahan ihmisillä on ollut ikävä. Viisikko tienaa näistä keikoista erittäin mukavat rahat, ja se on tietenkin yksi motiivi että keikat toteutuvat, mutta silti en löydä itsestäni sellaista kyynikkoa, joka ei uskoisi Vesalan sanoja: ”Kun vanhat ystävät haluaa soittaa ihania biisejä yhdessä, niin onko siinä pakko olla jokin ketunhäntä mukana.”. Tämä Paula Vesalan kommentti kansijutussamme on pyörinyt paljon mielessä: ”Tärkeää näissä paluukeikoissa on se, että nämä biisit ovat jatkaneet eloaan niin pitkään, etteivät ne tavallaan ole enää meidän biisejä. Beak>: >>>> SOUNDI 6/2024 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Arab Strap: I’m Totally Fine With It, Don’t Give A Fuck Anymore Willow: Empathogen King Hannah: Big Swimmer Haunted Plasma: I open.spotify.com/user/soundilehti Mikko Meriläinen Päätoimittaja mikko.merilainen@popmedia.fi Paluu ilman ketunhäntää M inä jos kuka suhtaudun kaiken maailman comebackeihin ja reunioneihin lähtökohtaisesti skeptisesti ja olkia kohautellen. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Kun katson noita kansikuvassamme ihanasti läjään pakkautuneita tyyppejä, muistan niin elävästi kaikki heidän kanssaan koetut keikat. Ja voihan olla, että vuodet ovat kadottaneet jotain ehkä vaikeasti määriteltävääkin yhtälöstä. Taiteen aiheuttamat tuntemukset kun ovat lopulta kuitenkin henkimaailman asioita
HANKI LIPPUSI NYT! FLOWFESTIVAL.COM ALVVAYS THE SMILE 9.–11.8.2024 HELSINKI BLONDE REDHEAD THE HOLY FLOW FESTIVAL VERsary 20th anniversary 20th anniversaRY PJ HARVEY IDLES GRANDE MAHOGANY TINYHAWK & BIZZARRO
– Olen itsekin kokenut niin, että Winter Stormista löytyy jonkinlaista ekojen levyjen fiilistä. – Thalassic oli Ensiferumin mittapuulla varsin suoraviivainen ja jopa ”easy listening” -henkinen levy. Winter Stormin sanoituskonsepti on kunnianhimoinen. Purple Rain -elokuvanäytös ja sen jälkeen Princedisko neljän Princeä rakastavan dj:n voimin. Hyväksytyt riffit, melodiat ja muut elementit väännetään ja käännetään ylösalaisin ja takaisin, sillä me halutaan olla täysin varmoja, että ideat ovat parhaita versioita itsestämme, kertoo basisti Sami Hinkka. Levyn avaussingle Winter Storm Vigilantes on nyt kuultavissa. – Olen varmaan kymmenen vuotta miettinyt fantasiakirjan kirjoittamista: raapustellut idiksiä ylös ja pähkäillyt isoa juonta. Warner on julkaisemassa Purple Rain -elokuvasta 4K-versiota. On siis aika juhlia. Kappale tuo monin tavoin mieleen varhaisen Ensiferum-materiaalin. Eikä se tietenkään olisi Ensiferumia jos siellä ei olisi välillä miekat tanassa. Vuonna 2020 ilmestyneen Thalassic-levyn seuraaja Winter Storm ilmestyy 18. – Kaikenlaisia synttäri-ideoita on ollut pöydällä. Alexi Laihon tarina podcastiksi Yle Areenaan on ilmestynyt podcast-sarja, jossa käydään läpi Alexi Laihon elämää ja uraa. Toivotaan, että albumikin saisi samankaltaisen jättiboksikäsittelyn kuin viime vuosina ovat saaneet Princealbumit 1999, Sign O’ The Times ja Diamonds And Pearls. Yleisesti ottaen nyt mennään suhteellisen vakavissa tunnelmissa eli mitään ”kaljaralleja” ei ole mukana. Winter Stormin taustavoimina häärivät Thalassi cilta tutut kivikovat ammattilaiset: Janne Joutsenniemi ja Jens Bogren. Kappas vain, sanoitus toisensa jälkeen loksahti paikoilleen demoaihioihin, kertoo Hinkka. No, ihan niin pitkälle ei nyt menty. – Isossa kuvassa tarinasta löytyy kaksi sotivaa tahoa ja muutama päähenkilö. Kun tulevaa albumia alettiin rakentaa, kitaristi Markus Toivonen intoutuikin ensin säveltämään hieman isommalla pensselillä, ja joidenkin visioiden mukaan levylle olisi tullut vain yksi mammuttimainen biisi. Pauliina Grymin ja Harri Hakasen tekemässä kuusiosaisessa Maailman paras Alexi Laiho -sarjassa pääsee Alexin lisäksi ääneen iso joukko hänen kollegoitaan, ystäviään ja jopa idoleitaan, yhteensä haastateltavia on lähes 30. Winter Storm vie Ensiferumin tuttuun tapaan tien päälle. Samaan aikaan mielessä on toki myös fiilis, että albumi on askel johonkin uuteen suuntaan. – Jouskarin kanssa työskentely on äärettömän helppoa ja hauskaa. – Bogren miksasi ja masteroi, ja tämä prosessi oli jälleen lähes naurettavan helppo: Jens lähetti ekan version, ja me kerrottiin muutamasta korjausideasta. Katsotaan nyt, miten suuruudenhullut kinkerit saadaan joskus kasaan! TEKSTI: TIMO ISOAHO 40-vuotiasta Purple Rainia juhlitaan Tampereella 40 vuotta sitten, kesällä 1984, ilmestyi Princen supertähteyteen nostanut Purple Rain -elokuva ja sen mestarillinen soundtrack-albumi. Toki mies myös potkii meidän persettä ja haastaa esimerkiksi sovitusideoita, mutta sitähän tuottajan kuuluukin tehdä. Entä aikooko vuonna 1995 perustettu yhtye juhlia ensi vuonna kolmekymppisiä. Kun sitten mietin uuden levyn tekstejä, aloin pohtia, voisiko hahmottelemaani tarinaa hyödyntää albumilla. 8 SOUNDI SOUNDI 9 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Ensiferumilta tarinallinen uutuusalbumi Folk metal -pioneeri Ensiferum julkaisee yhdeksännen studioalbuminsa syksyllä. Ja kas kummaa, yksi heistä sattuu olemaan Soundin päätoimittaja Mikko Meriläinen. Ja se oli siinä. – Meidän sävellysprosessi kestää aina pitkään, koska jokainen idea menee tiukan seulan läpi. K u v a: Sv et la n a G o n ch ar o v a. Tampereen Olympia-klubilla järjestetään 14.9. lokakuuta
Siitä saa esimakua levyn kontrasteista! Kerropa hieman otsikosta Draconian Darkness. Kirjallista punkia Pussikaljaromaanin parista K u v a: V al tt er i H ir v o n en. Siinä on drakonista pimeyttä yllin kyllin... Before The Dawn taas tekee joitakin festarikeikkoja, ja yllättää parilla erikoisjutulla vielä vuoden 2024 aikana! TEKSTI: TIMO ISOAHO Levykauppa Äx on tuottanut hienon Lempilevyni-videoja podcastsarjan, jossa suomalaiset artistit kertovat itselleen tärkeistä äänilevyistä. Tuomas Saukkonen ei toki olisi Tuomas Saukkonen, mikäli muillakin bändirintamilla ei tapahtuisi. Lempilevyni-videot löytyvät Youtubesta ja pidemmät podcast-juttelut Spotifysta. Myöhemmin syksyllä tehdään Euroopanrundi. Millainen albumi Draconian Darkness on musiikillisesti. Artistien lempilevyt paljastuvat videosarjassa Helsinkiläinen punk rock -yhtye Let’s Eat Them julkaisee syksyllä kiinnostavaan konseptiin pohjautuvan levyn. Tehtiin lopulta uusi levytyssopimus Reigning Phoenix Musicin kanssa, ja mikäpä tässä on ollessa lafkalla, jolle levyttävät esimerkiksi Opeth, Meshuggah, Amorphis ja Kerry King, sanoo Wolfheartin kippari Tuomas Saukkonen. – Dawn Of Solace on työstänyt uutta levyä, ja sitä miksataan kesän aikana. 8 SOUNDI SOUNDI 9 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Wolfheart ei lepää laakereillaan Moneen suuntaan kurkottavaa melodista death metalia soittava Wolfheart julkaisee Draconian Darkness -uutuusalbumin syyskuun alkupuolella. Kyllähän tällainen ”maapallon polttamismeininki” menee vanhalle puiden halaajalle todella syvälle ihon alle! Wolfheart paiskaa mittavan Suomen-kiertueen heti uuden levyn ilmestyttyä. Ja jos King Of The North oli kallellaan Winterborn-debyyttiin (2013) päin, uutuuslevy jatkaa enemmänkin Wolves Of Karelian (2020) maisemissa. Siinä missä King Of The North kertoi muinaisen ihmisen syvästä kunnioituksesta luontoa kohtaan, tämän ajan henki on se, että luonto uhrataan ihmisen edessä ja ihmisten vuoksi. Jaksoja ilmestyy kerran viikossa vuoden 2024 loppuun saakka. – Tavoitteena oli palata takaisin synkempään ja aggressiivisempaan suuntaan, sillä King Of The North oli meidän mittapuulla melodisempi ja keskitempoisempi kokonaisuus. – Jos aiempien levyjen teemoja olivat esimerkiksi Suomen sotahistoria ja mytologia, nyt tartutaan enemmän nykyhetkeen. Pussikaljalevy-albumin sanoitukset on nimittäin poimittu Mikko Rimmisen 20 vuotta sitten julkaistusta, vahvan kulttimaineen keränneestä Pussikaljaromaanista. Peräti 24-osaisessa sarjassa rakkauttaan äänilevyjä kohtaan julistavat muun muassa Matti Mikkola, Pehmoaino, Samuli Putro, Linda Fredriksson, Arppa, Tommi Liimatta, Minja Koski, Ismo Alanko ja Mariska. – Syys-lokakuussa on luvassa kymmenen keikkaa eri puolilla maata. Toukokuussa ilmestynyt ensimmäinen single oli nimeltään Missä on kenkäkauppa. – Jo julkaistussa debyyttisingle Gravessa on tylyt säkeistöt ja eräs levyn isommista kertosäkeistä. Diili Napalm Recordsin kanssa oli myös katkolla, ja uusia neuvotteluja varten tarvittiin myös tuoretta musaa. – Uusia biisejä alkoi syntyä aika nopeasti edellisen levyn (King Of The North, 2022) jälkeen
Albumilla risteilee niin maailmanmusiikin, jazzin, popin kuin kansanmusiikin elementtejä. Ja ennen kaikkea antavat soittajilleen tilaa tulla esiin. Se kokeilee. Se jo itsessään on toki ällistyttävää ja tuo kappaleeseen kiinnostavan lisän. Yhtyeen nimi on itselleni katastrofaalinen ja työkseni näitä nimiä lausuessani olen taas pulassa, mutta selviän kyllä. Sosiaalisen median kanava toi tiedon, että vuosi on vierähtänyt siitä, kun Teea Aarnion debyytti albumi Väki julkaistiin. Lokakuussa julkaistaan pianistisäveltäjä Aurora Hentusen jazzalbumi Little Further. Tästä esimerkkinä Kevät sekä Interlude: Kesä, jossa yhteensä noin 7-minuuttinen teos jaetaan kahdeksi eri raidaksi. Aarnio luottaa teoksissaan ihanasti toistoon, rytmin voimaan ja soundien pehmeyteen, jotka magneetin lailla vetävät luokseen. Kokonaisuus on kuitenkin osiaan suurempi. ”Eideettinen uni” on unta, jonka muistaa herättyään valokuvamaisen tarkasti ja yksityiskohtaisesti jopa värejä ja tuoksuja myöten. Jos nyt ei globaalisti, niin ainakin henkilökohtaisella tasolla. Tunne välittyy vahvasti, sillä heidän musiikkinsa vaikuttaa rauhoittavasti myös minuun. K u v a: Jo o n as Fa ge rh o lm Eidetic Dreams Aurora Hentunen 10 SOUNDI Teksti: Lotta Savolainen Uusi suomalainen musiikki elää ja voi hyvin Löytöretkellä > A-PUOLI V alo ja kirkkaus. Ja kun elektroninen äänimaisema sekä Hentusen jopa valtamerimäiset laulumassat lisätään kappaleen alkuun sekä loppuun, saattaa herkimmille kuulijoille nousta esiin kysymys ja ehkä jopa vastaus siitä, mihin tämä kaikki lopulta johtaakaan. Olen yhdistänyt uudessa musiikissani moderniin jazziin jousija laulusovituksia sekä efektejä, ja käyttänyt vahvasti poptuotannon elementtejä sen miksaamisessa.” Usva on vasta reilu vuosi sitten perustettu kahden laulajan duo Helsingistä. Kähösen lisäksi Eidetic Dreamsin muodostaa tuottajana ja kitaristina toimiva Antti Heikkilä. Eidetic Dreamsin laulaja lauluntekijä Siiri Kähöstä ja Klangia yhdistää upea tapa käsitellä korkeita nuotteja ja saatella Uuden maailman kajastuksia elektronisen ja akustisen musiikin risteyskohtia ja nostaa esiin uusia tapoja toteuttaa esimerkiksi housemusiikkia. Kappaleen lämminhenkinen tuotanto vetää voimakkaasti puoleensa ja mielessä laukkaavat niin valkoiset hevoset, enkelit kuin joku etäinen muisto Twin Peaksista. He kertovat, että yhtyeen musiikki on heille selviytymiskeino tässä jatkuvasti nopeutuvassa ja kyynistyvässä maailmassa. Tuntui, että haluan vielä näin vuoden jälkeen nostaa ajatukseni tästä kokonaisuu desta, joka jo vuosiakin ennen julkaisuaan todella ihastutti ja sai kainaloni hikoamaan upeilla singleillään. Kyseessä on helsinkiläinen dreampop-duo, jonka taitoa ja valittua tyyliä todella ihailen. Yllättäen musiikki heittää minut lähimenneisyyteen: Ihastuin hetki sitten ruotsalaiseen artistiin nimeltä Sarah Klang. Kuin pientä mutkikasta polkua pitkin, jonka jokaisessa pikku poukamassa näkyy jotain uutta ja kaunista. Se kuitenkin opastaa jatkamaan omaa matkaa ja luottamaan huomiseen. Mainittavaa on vielä, että Väki sanana tarkoittaa porukkaa, yhteisöä, ja itämerensuomalaisen perinteen mukaan taas elämän henkeä ja elinvoimaa, joka on läsnä kaikessa elävässä. Keväällä debyytti-ep:nsä julkaissut yhtye kertoo kirjoittavansa tunteita herättävää musiikkia armelodia kokonaisuuksia hiljalleen ylhäältä alas ja toisinpäin. Aarnion albumi on erityinen ja hyvin genrevapaa kokonaisuus. Ne ovat sanoja, jotka päässäni pyörivät kuunnellessani Eidetic Dreams -yhtyeen debyyttisingleä The Sheets. Niin kuin alussa totesinkin, valo ja kirkkaus ovat vahvasti läsnä ja tarttuvat kuulijaan pidemmäksikin aikaa. Hentusen omin sanoin: ”Little Further kertoo viime vuosien kollektiivisesta pysähtymisestä ja tapahtumista. Suosittelen kuuntelemaan ne peräkkäin. Toukokuussa julkaistu ensimmäinen maistiainen Gray Waves pysäytti ja sai pohtimaan ajankulua sekä musiikin voimaa. Onnistuneesti nämä elementit todella tuntuvat myös tällä albumilla. Kappaleessa soi jokin uuden maailman kajastus, jonka pianon ja kontrabasson keskustelu ja yhteissoitto välittää. Kyseessä on duo-biisi Grammy-palkitun kontrabasistin Linda May Han Oh’n kanssa. Kaihoisa onkin kolmas oiva adjektiivi kuvailemaan The Sheets -singleä. Se on ihanaa ja samalla niin kaihoisaa, olen kyllä kokenut
Valitettavan harvoin kuitenkin. Kappale on lähes virheetön, mikä mielestäni on tärkeä elementti tällaisessa musiikissa, mutta mikä siinä sitten viehät tää. Kotimaisessa soul-musassa on silloin tällöin uusia artisteja, jotka innostavat. K u v a: Ja d e Sa st ro p aw ir o K u v a: E lv i K er än en Teea Aarnio K u v a : P as to ri ”Tilan tuntu antaa aikaa ihastua ja samaistua laulajan toiveeseen.” kisista teemoista herkkään estetiikkaan puettuna. Biisistä välittyy sanojen luonne, niitä ehtii makustella ja soiton ääreen luotu tilan tuntu antaa aikaa ihastua ja samaistua laulajan toiveeseen. Usvassa yhdistyy soulin, popin ja r&b:n elementit kivasti yhteen, jonkinlainen into ja kirkas katse paistaa läpi. Todella hieno ja kaunis soul-biisi. Usva. Jostain syystä yhtyeen nimi on itselleni niin geneerinen, että olen ohittanut heidän kaikki tähän asti julkaisemansa singlet. Lapsuuden mielenmaisemat etenevät tuotannollisesti ja sovituksellisesti hyvin perinteisiä reittejä, mutta kahden laulajan kudelma sekä sanat tekevät tästä jotain vähän enemmän, juuri sen tärkeän ”vähän”. Vahingon saattelemana yhtenä iltapäivänä kuitenkin onnekseni tartuin Lapsuuden mielenmaisemat -kappaleeseen
A-PUOLI Ystävät Pienen ihmisen puolella F olk-henkisellä Ystävät-yhtyeellä riitti toukokuussa vipinää. Työn alla olivat sekä uuden singlen musiikkivideon kuvaukset että kesäkuussa koittaneen levynjulkaisukeikan valmistelut. – Puuhakasta on ollut, yhtyeen toinen laulaja-lauluntekijä Milla Härmä kuvailee loppukevään meininkejä. Yhtyeen loppujäsenistö kasaantui sattumalta löytyneen kitaristi Pena Törmälän myötä. – Hänen kauttaan mukaan tuli lisää jäseniä ja nyt ollaan sitten seitsemänhenkinen orkesteri.. Ystävät sai alkunsa sisarusprojektina hänen ja veljensä Juuso Härmän toimesta. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Sitten alettiin soittaa ja laulaa, ja nyt on tultu tähän, Milla Härmä tiivistää. – Oli ollut kauan puhetta, että pitäisi joku folk-pumppu laittaa pystyyn, ja olimme lauleskelleet muutenkin huviksemme covereita. Aiheen tiimoilta päädyttiin kokoontumaan Juuso Härmän ja bändissä myös vaikuttavan Saara Kolehmaisen silloiseen kotiin. – Muistan kävelleeni sinne pitkät pätkät, kun ei oikein uskaltanut mennä mihinkään bussiinkaan. Korona-aika aktualisoi sisarusten haaveet todeksi, kun perheenjäsenten ulkopuolelta ihmisten näkeminen oli vaikeaa
– Aiemmin ollaan lähinnä tuotu valmiita kappaleita pöytään. Milla Härmä lisää, että yhtyeen kappaleet on tehty pohtien nimenomaan niiden kestävyyttä. Ystävät pyrkii olemaan vastaveto myös tälle ajalle ja ajan hengelle. Emme meinanneet saada sitä millään hyväksi sovitukseksi ja tuntui aina siltä, että sitä nolotti laulaa. Siitä ne juuretkin varmaan juontavat. Se kertoo tarinan köyhästä äidistä. Tekstien puolella isona vaikutteena ovat toimineet 60-luvun laululiike, folk sekä ajatus siitä, että lauluissa olisi oikea sanoma. – Se haki todella kauan muotoaan. – Hän keksi biisin keskelle rumpukompin muutoksen, ja se jotenkin muutti koko biisin jujun. Ystävien kolmas ja tuorein singlejulkaisu Ullaa ullaa ilmestyi toukokuun puolessavälissä. – Osa biiseistä on tehty aika lailla yksinään. – Sanoisin, että se on ajatonta popmusiikkia. TEKSTI: EMILIA AHO ”Yritämme tehdä biisejä, joita ihmiset jaksaisivat kuunnella vielä useammankin vuoden päästä.” K u v a: M ir o P al o k al li o MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti KUUNTELE TARKKAILULUOKKA SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti. Jäseniä bändissä on yhteensä neljältä eri vuosikymmeneltä. Tämähän on yhdessä tekemisen projekti koko yhtye, Milla Härmä tiivistää. Ystävät on lähtenyt niin puhtaasti musiikintekemisen ilosta, että se on tuonut vielä oman osansa siihen yhdessä tekemiseen. Tuskin siinä ikinä onnistun, mutta sen pitää olla lähtökohtana, Juuso Härmä tiivistää. Härmän sisaruksista Milla on tuttu Särkyneet-yhtyeestä ja Juuso muun muassa Lokit-kokoonpanosta. – Voi ainakin sanoa, että ollaan pienen ihmisen puolella, Juuso Härmä komppaa. – Rakkainta musiikkia meille ehkä kuitenkin on ollut 90-luvun vaihtoehtorock, mikä ei välttämättä ihan kauheasti sieltä kuulu, Juuso Härmä pohtii. – Ollaan niin alussa vasta, että yritetään nyt tehdä vain lisää ja löytää oma kuulijakunta. Ystävät-yhtyeen kappaleissa tärkeässä roolissa ovat melodiat, joihin inspiraatiota ammennetaan Härmien omista musiikkimieltymyksistä. – Hän sai jotenkin meidät rentoutumaan ja aikaan hyvän ilmapiirin. – Näkemystä on pitkältä ajalta ja kyllä se rikkaus on, Milla Härmä pohtii. Työ on sujunut varsin mutkattomasti. Jokainen muusikkohan haluaa, että sitä omaa tuotantoa kuunneltaisiin, mutta mä ainakin sanoisin, että tämä on todella vilpittömästi ilosta ja rakkaudesta musiikkiin syntynyt kokoonpano, Milla Härmä kertoo. Taitaa olla niin, että levyllä on neljä sun ja kuusi mun sävellystä, ja sitten sä olet tehnyt tekstit kuuteen ja mä neljään biisiin, Juuso Härmä pohdiskelee siskolleen. – Onhan tämä sellainen sulatusuuni, että löytyy paljon vaikutteita vaikka minkälaisesta musiikista. Olemme pitkän linjan musadiggareita ja aina tykätty 60-luvun folkista. Yritämme tehdä vanhan liiton henkeen kestäviä melodioita ja sellaisia biisejä, joita ihmiset jaksaisivat kuunnella vielä useammankin vuoden päästä. – Tuntuu, että tässä ajassa vallitsee tämmöinen uusliberalistinen henki, että jokainen on kuin oma atomi ja yksinäinen yksilönsä, joka pyrkii kehittämään itseänsä parhaaksi mahdolliseksi yksinäiseksi yksilökseen. Ei voi olettaa, että meidät huomattaisiin hetkessä, mutta olemme valmiita tekemään sen eteen hommia, Juuso Härmä toteaa. Itse uskon ainakin pitkäjänteisyyteen. Siitosesta oli valtava apu myös esikoisalbumin äänityksissä. Homma alkoi luistaa, kun Ystävien tuottajaksi saatiin Pasi Siitonen eli Stig. Hän kokee, etteivät erilaiset musiikkitaustat voi olla vaikuttamatta Ystäviin, mutta mikäli yhtyettä pitäisi kuvailla yhdellä genrellä, olisi se folk. – Kyllä mulla on tavoitteena ainakin tehdä maailman paras popkappale. – Ei kukaan varmaan ajattele tekevänsä kertakäyttöpoppia, mutta me emme varsinkaan tee. Vaikka Ystävät on folk-henkinen kokoonpano, löytyy kesäkuun alussa ilmestyneeltä debyyttialbumilta muunkinlaisia kappaleita. – Siinä oli ajatuksena, että haluan tehdä kansanlaulun, folk-laulun ja myös koskettavan tarinan, joka kertoo eriarvoisuudesta, mutta ei aivan kamalan ryppyotsaisesti kuitenkaan, kappaleen kirjoittanut Milla Härmä kertoo. Ei hän kappaleisiin tai sovituksiin kauheasti koskenut, mutta hänen kanssaan oli hyvä työskennellä, Juuso Härmä kehuu. Ei haluta alistua siihen, että jokainen olisi oman elämänsä seppä, vaan ajatus on se, että yhdes sä nautitaan tästä maailmasta ja yritetään tehdä sitä yksi laulu kerrallaan paremmaksi, Milla Härmä valottaa. Sisarukset eivät ole aiemmin tehneet kappaleita yhdessä, vaikka heillä on yhteiset Merriesja Prospero-yhtyeet. Kesän kalenterissa Ystävillä siintää ainakin keikka Jytäkesä Go-Go -festareilla Helsingin Suvilahdessa, Pop-Paavalissa Helsingin Vallilassa sekä Tampereen Klubilla Juliet Jonesin Sydämen lämppärinä. Vaikka biisi ilmestyy vasta nyt, hän muistelee sen olleen Ystävien ensimmäinen oma kappale. Milla on tehnyt varmaan enemmän tekstejä kuin minä. – Sittenhän niitä tekstejä ja sävelaihioita on vähän palloteltu toiselta toiselle, Milla Härmä lisää. – Me kaikki ollaan aika monessa liemessä keitettyjä konnia, niin tämä lähtee puhtaasti kunnianhimosta tehdä hyvää musiikkia. Härmät vastaavat yhdessä Ystävien kappaleiden teksteistä ja sanoituksista. Saara Kolehmainen on vaikuttanut puolestaan Itä-Hollola Installaatiossa, ja Törmälä Lehtivihreissä. Yhtyeen päämäärää tiedustellessa selväksi käy, että tavoitteet ovat puhtaasti musiikin luomisessa. Vankan soittotaustan jäsenistönsä puolesta omaaviin Ystäviin kuuluu lisäksi Hybrid Childrenissä soittava Mika Kivi, Underwater Sleeping Societyssä alkuaikoina vaikuttanut Jesse Koskivuori ja Nylon Beatissa ja lukemattomissa muissa projekteissa mukana ollut konkari Harri Rantanen. Siellä on bändi, johon kuuluu rummut, kaksi kitaraa, bassotaustat, kiipparit ja muuta, että ei se sillä tavalla perinteistä folkia ole. Tarkoitus on saada myös mahdollisimman pian lisää musiikkia äänitettäväksi
Omat viat ovat tiivistettävissä siihen, että ihastuu vääriin tyyppeihin, kun ei vain voi itselleen mitään. Hän on kaikkien katseiden kohteena, juuri tätä hän on halunnut, kansa hurraa jokaiselle lantion heilautukselle. Ainakin Swift tekee millintarkkaa työtä siinä, milloin ollaan naapurintyttöä ja milloin valjastetaan indieyleisö taakse. Sillä erotuksella, että Williams näyttää myös hieman epäuskoiselta. Myös Swiftin laulujen puhujan ympärillä on yleensä muita moraalisesti kyseenalaisia toimijoita suhteessa häneen itseensä. ”Hän on self made woman – eli rikkaan perheen kasvatti – joka on myös laittanut pahoja musiikkiteollisuuden setiä käkättimeen.”. Tuntuu, että hänen suosionsa on suorastaan räjähtänyt lockdownin jälkeen. Toimittaja kysyi minulta, todistetaanko nyt samanlaista ilmiötä kuin The Beatlesin kohdalla 1960-luvulla. Swiftin musiikki on moraalisesti yksinkertaista ja yksioikoista. I want the one I can’t have, kuten Morrissey lauloi. Swift näyttää siltä kuin hän olisi koko ajan tiennyt, että jossain vaiheessa hän on tässä. Koronan jälkeen ihmisillä oli entistä kovempi tarve kokoontua yhteen ja luoda yhteisöjä. Siksi jossain vaiheessa 2000-luvulla Suomen festarien suosituin yhteislauluhetki oli huutaa Terhi Kokkoselle takaisin ”minä vihaan häntä”. Fanitamme alueellaan suvereeneja, täydellisiä yli-ihmisiä. Hän on self made woman – eli rikkaan perheen kasvatti – joka on myös laittanut pahoja musiikkiteollisuuden setiä käkättimeen. Osittain juuri siksi, mutta sen lisäksi tarvitaan juuri oikea ajoitus monella eri rintamalla ja vähän tuuriakin. Kuitenkin Swiftissä ja brittiläisessä Ed Sheeranissa on paljon samaa. Brittiläisen ja amerikkalaisen kulttuurin ero. Ihminen on halunnut sinne, missä on lisää ihmisiä. Hänen kaulaansa voisi laittaa Miss America -nauhan ja kansa huutaisi, että vanha aika on tullut takaisin. Swiftin tarina ja kaikki häneen liittyvät ominaisuudet toimivat niin oikealla kuin vasemmalla. Swiftissä on ysäritähden nostalgiaa. 14 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Saako vielä selittää Taylor Swiftiä. Olin tämän vuoden huhtikuussa radiossa keskustelemassa Taylor Swiftistä. Miksi Swiftistä on tullut niin iso, vaikka itse musiikki on niin geneeristä. Myös beatlesit olivat aikansa seksisymboleita, halun ja fantasioiden kohteita. Se ei haasta kuulijaansa. Yksittäisiä biisejä enemmän Swiftissä on kyse koko tarinasta ja päiväkirjamaisesta seurannasta. Popin syyttäminen laskelmoinnista on pilvelle huutamista, mutta mitä enemmän Swiftistä on tullut bisnestä, sitä enemmän artistiin on turtunut. Isoista tulee entistä isompia ja pienistä entistä pienempiä. 2010-luvulla törmäsin jatkuvasti siihen, miten monet sanoivat The Beatlesista samaa ja jäivät kieli pitkällä odottamaan muiden reaktioita. Ihmiset katsovat Swiftiä ja haluai sivat, että joku katsoisi heitä myös niin. Tämä on myös toiminut Swiftille eduksi. Osa näkee hänessä jotain vanhaa; tällaisia poptähdet olivat ennen. Tällä hetkellä ihmiset ahmivat self help -kirjoja ilmiöistä ja diagnooseista, joilla saavat selityksiä vaikeille tunteille ja voivat ulkoistaa vastuuta itsensä ulkopuolelle. Ups! Uusin ylipitkä tupla-albumi osoitti myös viimeistään Swiftin kaavautumisen. Tämänhetkiseen kulttuuriin kuuluu laitoihin törmääminen, asioiden mustavalkoistuminen. Mittarit punaiselle, taas tulee yksi teksti Taylor Swiftistä. Liikaa musiikkia, liikaa uutisia, liikaa videoita joissa Swift laulaa bodyssa stadionilliselle ihmisiä Cruel Summeria. Vaikka kuuntelisit pelkästään indiemusiikkia Spotifyssa, paisutat ennen kaikkea Taylor Swiftin ja muiden eniten striimaavien rahapussia. Kummankin vahvuus on se, että he kykenevät omaksumaan monia eri tyylejä; kopioimaan ja luomaan uutta mutta tutun kuuloista musiikkia. On helppo olla iloinen hänen puolestaan. Mitä isommaksi Swiftin yleisö kasvaa, sitä haluttavampi hänestä tulee. Tätä meille on syötetty jo vuosikymmeniä. Swiftin keikkatallenteilta näkee, miten paljon hän nauttii suosiostaan ja työnsä hedelmistä. Tätä poptähdet ovat tehneet aina, mutta nykytähdet voivat oppia esikuviensa kuten Madonnan ja David Bowien virheistä. Maailma on sen verran sekaisin, että kun keväällä Saturday Night Livessa Sydney Sweeney vitsaili tissiensä kustannuksella, niin osa kiirehti julistamaan, että nyt woke on kuollut. Swiftin musiikin kuvastossa ja sen ympärillä voi nähdä pohjoisamerikkalaisen popkulttuurin kaikki keskeiset kliseet: high schoolin futisjoukkueen kapteenit ja rentut, avoautot ja aavikot ja kimaltavat kledjut. Kitkerät erobiisit yhdistävät valtavaa määrää ihmisiä: meiltä kaikilta löytyy vittumainen ex. T aylor Swiftiä on yksinkertaisesti tullut aivan liikaa joka suhteessa. Samankaltaista fanaattisuutta, pakkomielteisyyttä ja maanisuutta Swiftin fanituksessa on kuin The Beatlesin kohdalla aikoinaan. Tietämättömät ja erityisesti tietämättömyyttään korostavat haluavat aina olla mainitsemassa niin Swiftin kuin Sheeranin kohdalla, etteivät he tunne yhtäkään heidän biisiään. Siitä tulee mieleen Robbie Williams katsomassa Angelsin aikana Knebworthin ennätysyleisöä vuonna 2003
Levyt, joita Steve Albini oli mukana kätilöimässä määrittävät vahvasti kuulokuvaamme 90-luvusta ja vaihtoehtomusiikista sen jälkeenkin. In Uteron kohdalla tämän periaatteellisen päätöksen henkilökohtainen hintalappu laskettaneen miljoonissa dollareissa. PB SOUNDI SOUNDI 15 K aliforniassa syntynyt, Montanassa kasvanut ja Chicagossa elämäntyönsä tehnyt Steve Albini tunnettiin muusikkona, ikonoklastina, räyhähenkenä ja ennen kaikkea tuottajana, joka määritteli jossain määrin raamit sille, miltä vaihtoehdon ja valtavirran välillä tasapainoileva rock-musiikki kuulosti niin sanottuna alternativen kaupallisena kulta-aikana 1990-luvulla. Steve Albini päätyi auttamaan Robert Plantia ja Jimmy Pagea levyn teossa, koska Plant tykkäsi Big Blackin Songs About Fuckingista. Kaiken tekemänsä jälkeen Albini yhä hinnoitteli työnsä niin, että se oli itsenäistenkin bändien saavutettavissa ja vastasi itse meileihin sekä studionsa lankapuhelimeen. Ja pyrki tekemään työtään eettisesti kestävällä pohjalla loppuun saakka. Se on myös oma suosikkini hänen bändiuraltaan. Tässä tunnettuudessa on ironinen puolensa sikäli, että Albini itse vierasti tuottajan titteliä oman tekemisensä yhteydessä ja piti itseään enemmän teknikkona tai äänittäjänä, jonka tehtävä on mahdollistaa bändin kuulostaminen omalta parhaalta itseltään. Nuorena Illinois’n osavaltioon alun perin journalismia opiskelemaan muuttanut harvinaisen lahjakas kirjoittaja suolti varsinkin nuorena miehenä julkisuuteen kärkeviä kannanottoja yhteen jos toiseenkin asiaan ja artistiin. Jo Big Blackin aikana kaveripiirin bändien äänittämisestä alkanut satunnainen tulonlähde kasvoi vuosien myötä pääelinkeinoksi ja Electrical Audio -nimiseksi studioksi Chicagossa. Albinin vaikutus musiikin äänikuvaan ja luonteeseen alkoi omasta yhtyeestään, industrialia, noise rockia, rumpukonetta ja pikkukaupunkielämän synkkää puolta kaivelevia tekstejä yhteen myllänneestä Big Blackistä. Tässä vain muutama esimerkki: Pixiesin Surfer Rosa, The Breedersin Pod, The Jesus Lizardin levyt Headistä Liariin, Helmetin Meantime, PJ Harveyn Rid Of Me, Low’n Things We Lost In The Fire, Dirty Threen Ocean Songs, Neurosisin Times Of Grace, Bushin Razorblade Suitcase, Robert Plantin ja Jimmy Pagen No Quarter, Joanna Newsomin Ys, Sunn O))):n Life Metal ja kuuluisimpana tietenkin rock-tähteyden kanssa kipuilleen Nirvanan kolmas albumi In Utero. Työnsä ohessa Steve Albini pyrki myös oppimaan ja kasvamaan ihmisenä. Bändi hajosi marginaalisen suosion kasvettua niin suureksi, että keikoilla alkoi näkyä kusipäitä, jotka eivät Albinin ja toisen kitaristin Santiago Durangon mielestä ymmärtäneet bändin olemusta oikein. 2020-luvulle tultaessa Albini reflektoi omaa mennyttä ajatteluaan ja ulosantiaan onnistuneesti ymmärtäen oman etuoikeutetun asemansa ja sen, miten tökerö kielenkäyttö ja tarve shokeerata shokeeraamisen vuoksi tuntuivat hyvin erilaiselta häntä heikommassa asemassa oleville ja eri tavoin marginalisoiduille yhteisöille ja ihmisille. Tölväisyt eivät todellakaan kohdistuneet aina ylöspäin ja tämän maailman mahtavampiin. Viimeksi mainittuun konkretisoituu taltiointi versus tuottaminen -filosofia. Musiikki bisneksen syvintä olemusta Steve Albini käsitteli onnistuneesti jo vuonna 1993 esseessä The Problem With Music. Big Blackin jälkeisistä projekteista Shellac muuttui vuosikymmeniä kestäneeksi henkilökohtaisen ilmaisun kanavaksi ja indie-instituutioksi. Kuten hän The Guardianille vuonna 2023 antamassaan haastattelussa sanoi: ”Jos typerin tyyppi on puolellasi, olet väärällä puolella.” P.S. Myös Kurt Cobain käsitteli myöhemmin samaa ilmiötä oman bändinsä kohdalla laulussa In Bloom. Albinin suurin vaikutus tuli kuitenkin alueelta, jota hän itse kutsui haastatteluissa nimellä ”the work”. Bändille lähettämässään nelisivuisessa kirjeessä Albini selitti haluavansa saada maksun siinä missä putkimieskin: hyvin tehdystä työstä sille annetun arvon mukaan. Alalla, joka nojaa pitkälti välistä vetämiseen, Steve Albini kieltäytyi johdonmukaisesti ottamasta vastaan ”pinnoja” tuottamistaan levyistä. TEKSTI: ARTTU TOLONEN Steve Albini 22.7.1962–7.5.2024 K u v a: P au l N at k in. Se oli ”the work”, ja sitä hän teki loppuun saakka
Se oli menoa. Musiikin energia jyräsi ahdistuksen. Tuottajani Kauri Ruohonen soitti erään laulusessiomme aluksi soundtrackiltä kappaleen Can You Hear The Music. K u v a: V ii v i P äi v äs aa ri , Ii d a Sa ar el a, Si ir i Lu u k ko n en. Bushin erikoisuus ja omintakeisuus vapauttivat minua. Olin utelias ja innostuin 14-vuotiaana Green Daystä. MUISTOJA VARHAISVUOSISTA HELSINGISSÄ JA KOTIKULMISTA LÄHEISEN LAULUNTEKIJÄN JA HENGENHEIMOLAISEN LEVY YHTEINEN SUOSIKKILEVY TUOTTAJANI KAURIN KANSSA Ludvig Göransson Oppenheimer-soundtrack – Kukkaan-sessioiden aikaan Oppenheimer pyöri elokuvissa. Levyllä kuljetaan hyvin omintakeisin sanoituksin, sovituksin ja melodiakuluin läpi omillaan pärjäämisen, ulkopuolisuuden, haavekuvien ja arkirealismin peilisalien. Olen käyttänyt toki värikynää visualisoidessani mielikuvia ja muokannut niitä omiksi todellisuuksikseen. Hienosävyisintä on vahvojen tuntojen, piinan, tuskan, nolouden ja mitättömyyden kokemuksen levollinen ja ironinenkin käsittely sekä särmikkään rockin että helisevän folkin soundeissa. Lauluista aistin lähinnä jännät tunnelmat. Nuottikirjan lainasin 7 kertaa putkeen, ja yritin venyä Bushin äänen korkeuksiin. Kuuntelimme levyä tahoillamme tiiviisti ja raportoimme kuuntelukerroista. – Kesä on omistettu keikoille, joita on aikataulutettu enemmän kuin koskaan ja joitakin jopa moneksi päiväksi peräkkäin. Nyt sanatkin uppoavat. Haaveilin pääsystä opiskelemaan ja tekemään musikaaleja ja musiikkiteatteria. Muistin Toukolan syreenien asfaltilla huojuvat varjot, äidin kapeat, modernit lukulasit sekä aikuisten keskustelut, joita en vielä ymmärtänyt. Kokeilin vaikka mitä keltaista, mutta keltaiseksi mieltämäni albumi sai lopulta tummanvihreät kannet. Pelkäsin äidin reaktiota ja omaanikin. Jos musiikki onkin ällöä ja ahdistavaa. – Esikoislevyyni sisältyi erilaisia kokeiluja ja intoa, sellaista että äänitetään kaikki ulos vaan, Rebekka kuvailee. Posliinijättiläinen-debyytin (2021) tilkkutäkki on vaihtunut yhtenäisempään teemakudokseen. Olen tutkinut riffejä ja rytmejä, löytänyt aiheita kokemistani tilanteista ja harmittavista, häiritsevistäkin asioista. Kunpa nämä kappaleet pääsisivät vielä näyttämölle. MIELUISIN TAPANI KUUNNELLA MUSIIKKIA JA SIIHEN SOPIVA LEVY Rockettothesky To Sing You Apple Trees – Kuuntelen musiikkia kuulokkeista, kun liikun paikasta toiseen. American Idiotin luukuttaminen oli kuitenkin helppoa. Hitaat rumpukompit vetosivat silloisessa elämäntilanteessani. Elokuvat ja näyttämötaide ovat toinen intohimoni, mikä näkyy elämäni soundien listalla. Työskentelyni ja kirjoittamistekniikkani ovat kehittyneet ja saan inspiraatiota musiikin kuunteluni monista erilaisista vaiheista. LEVY, JOKA SYSÄSI MINUA TEKEMÄÄN OMAA MUSIIKKIA Green Day American Idiot – Pop ja rock eivät soineet kotonamme. Etsin jatkuvasti erilaisia keinoja kirjoittaa lauluja. Se saattaa taas olla ”tilkkutäkkimäisempi” ja olen jälleen säveltänyt pianollakin. – Kukkaan on syntynyt lähes vaivihkaa, tosi pitkän ajan sisällä. Into The Woodsissa viehättivät sähäkät vuoropuhelumaiset laulut, jännittävät melodiat sekä huumori. Tein paljon biisejä, joitakin oli valmiina jo debyytin aikaan, mutta yhtenäinen kokonaisuus alkoi muodostua lähempänä äänityksiä. Ehtiessäni alan valmistella äänisuunnittelun urakkaa syksylle. T ahdon puhjeta kukkaan, laulaa Rebekka Holi Kukkaan-albuminsa loppuhuipennukseksi. Kappaleet ovat mutkikkaita, ja löydettävää riitti kuunteluista toisiin. Samuli Edelmann Vaiheet – Tätä äitini kuunteli, kun olin tarhaikäinen. NÄYTTELIJÄOPINTOJEN MYÖTÄ VAIKUTUKSEN TEHNYT ALBUMI Stephen Sondheim Into The Woods – Laajasalossa näyttelijäksi opiskellessani ja teatteria tehdessä aloin kuunnella musikaalisoundtrackeja. – Uuttakin on tulollaan, kun seuraavaa albumiani aletaan treenailla. Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Rebekka Holi HYVIN KUUNTELUA KESTÄNYT ALBUMI Jukka Linkola ja Jukka Virtanen Poika, joka ei halunnut kasvaa suureksi – Musikaalialbumi, jonka värikkäät ja leikkisät kappaleet värisyttävät edelleen. 16 SOUNDI Kate Bush Never For Ever – Musiikki ja soundit tempaisivat 17-vuotiaan Rebekan taikamaailmansa lumoon. Kansikuvakin puhutteli ja halusin Kukkaan-albumista keltaisen. Äitini osti tämän cd:n Viikin Prismasta. Uudella ei ole yhtäkään pianosävelmää, vaan kitaralla ja hieman eri tavalla sävellettyjä lauluja. VOIMAKUUNTELUSSA KUKKAANALBUMIA TEHDESSÄ Billie Marten Flora Fauna – Vaikutuin albumin raskaasta ja kirkkaasta tunnelmasta. Lukiovuosista lähtien olen palaillut tähän albumiin, jonka kimmeltävä kauneus sopii syksyisille iltakävelyille. Tämä meillä oli lapsuudenkodissani kasetilla ja soi paljon automatkoilla varsinkin kesälomilla, tarhaikäisenä. Jenny Hvalin kappaleissa on hittikertosäemäisellä tavalla koukuttavia kohtia. – Esikoisella on paljon melodisia, teatraalisia pianokappaleita. Löysin levyn uudestaan talvella
HYMYI LYTÄ EI KUN ELÄMÄ ’Seatbelt’ Esikoissingle Skannaa ja kuuntele
Pelkässä otsikossa on itsevarmaa typeränkin riimileikin haltuun ottamista – ja samalla fraasi, joka jää varmasti mieleen. Vuosina 1984–85 Suomi oli kulttuurisesti vanhan ja uuden välissä. Lava on aseteltu niin, että ilta-aurinko sokaisee katsojien silmät. Kaikki on paikallaan: a-osa niin supermelodinen, että sen vaihtuminen b-osaan ja kertosäkeeseen on vain kierrosta kierroksen päälle. Vuoden 1983 Aku ja köyhät pojat tuomittiin välityöksi. Tämä on suomirockin sydänvaiheen mielenmaisema, ja sen voi päättää alkavan kesästä 1984 ja sen kynnyksellä julkaistusta singlestä. Personifioitu reppu on ovela metafora. Mutta mytologiasta löytyy se lievealue, jossa heinä heilimöi ja maitolavat sorateiden varsilla ovat vielä käytössä. Mutta yhtyeen taitevaihe punkista suomirockiin oli mutkainen sekä aikojen muutoksen että bändin kokoonpanovaihdosten takia. Aikuisrockin ystävä itkee onnen kyyneleitä tällaisen tavaran äärellä. Reppu on reissumiehen tunnusmerkki ja sisältää ihannetapauksessa kaiken tarpeellisen, siis sen paskankin. Kun tähän kaikkeen ympätään vielä Martti Syrjän huoleton kulkuripojan lauluraita, joka vastaa moodin osalta ainakin biisin otsikkoa, niin siinä se kesäinen suomirock täydellisimmillään on. Se oli tietysti 80-luvun puolivälissä, kun alan dinosaurukset nousivat suurimpaan suosioonsa ja tekivät samalla parhaita levytyksiään. Pantse Syrjästä on soittajana, sovittajana ja tuottajana kehittynyt kansainvälisten mittojen mies. 18 SOUNDI SOUNDI PB Eppu Normaali: Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset (1984) Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa Siitepölyn alla masennusbiisi niin vakuuttava kuin rockrumpali voi ikinä olla. Suomirock. Eppu Normaali oli toki toiminut jo vuosia ja noussut maan suosituimpien bändien joukkoon viimeistään vuoden 1980 Akun tehdas -menestyslevyn myötä. Hienovaraiset taustalaulut, nekin vielä. Hänen ja Juha Torvisen kahden kitaran kudos punoo melodiaa ja kevyesti säröytettyä särmää maagiseksi kankaaksi. Sulo Vilén pitää huoltoasemaansa ja rockbändit soittavat tanssilavoilla. Jossain vaiheessa, kenties varsinaisen setin loppupuolella tai sitten heti aluksi, voimasoinnut täräyttävät käyntiin heidän uusimman hittinsä. Kulkuripoika on suomalaisen iskelmän instituutio. Mutta myös hyvät kokemukset, ja tämä on tärkeä havainto, joka selittää biisin positiivisen viban. Soundi on lihava ja silti hengittävä. Vieressä traktoripoika oksentaa kaikkensa antaneena. Se on alitajunnan säkki, johon paska voidaan tunkea siksi aikaa, kunnes se on pakko käsitellä ja toivon mukaan kompostoida. ”Et jättää saa pois sanaakaan, et sitä kaunistakaan.” On siis kesä 1984. Notkahdusta ei kannata liioitella, mutta silti Eppujen ”paluu” on sellainen, jonka voi jälkikäteen mystifioida voittoisaksi hetkeksi populaarimusiikkimme historiassa. Lavalle pyörällä polkeva tyttö on lakannut ja laittanut hiuksensa kasarityyliin, mutta nurkan takana jätkät ottavat pöytäviinaa. Ihan ensinuoteista alkaen se uhkuu suomirockille siihen asti tavoittamatonta musiikillista rehvakkuutta. Edes Eput itse eivät pystyneet sitä enää tästä täydellistämään. Laitetaanpa itse biisi soimaan. Eppu Normaali soittaa kesätapahtumassa tai tanssilavalla: Satakunnassa, Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla. ”Kekkosslovakian” jäänteitä karisteltiin harteilta, Helsingissä juppiaikakausi teki tuloaan. Pään ja ruumiin korjaamisesta on kai kyse. S uomirockin alkupisteestä on jauhettu loputtomiin, mutta keskitytäänpä olennaiseen: kyllähän se tiedetään, milloin oli suomirockin kultakausi. Rytmisektio ankkuroi toiminnan jämäkästi: etenkin Aku Syrjä on tässä Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen ”Elämänvalintaan on liittynyt syyllisyyttä sekoittuneena uhoon.”. Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset. Loppupuolen soolo-osuus sopivasti vähän viisto, jolloin vältetään vaikutelma metritavarasta. Kotiin tullaan häntä koipien välissä: ”kotikorjaamon luo”, kuten Martti Syrjä sen määrittelee. Sen kertoja on kaiketi kostealta kiertueelta palaamisen jälkeisissä tunnelmissa, psykofyysisesti lopussa ja mielestään nihkeisiin tekoihin syyllistynyt. On jopa hätkähdyttävää tajuta, että kaiken tämän siitepölyisen pintakerroksen alla Reppu on masennusbiisi. Aina sellaiseen elämänvalintaan on liittynyt syyllisyyttä sekoittuneena uhoon
Kun PMMP:n maaliviiva lähestyi, oli tunnelma bändissä hämmentyneen helpottunut. Ei enää PMMPalbumeita. Jopa meidän valomies Tomppa piti sel laista ”yksi keikka vähemmän” kampaa muka naan, mikä kuvastaa sitä, miten paljon hommia olimme tehneet. Ei enää PMMPperhettä samalla tavalla kuin yli vuosikymmenen ajan tätä ennen. – Jäähallissa oli ihana hetki, kun bändi soitti Korkeasaaribiisin, jossa en ollut mukana ollen kaan, kipitin itse yleisöön ja se oli niin liikutta vaa, kun näin ensimmäistä kertaa sen oman bän din esiintyvän, Luoti muistelee päätöskeikkaa. Nuo ajat vetävät nyt reilu vuosikymmen myö hemmin Luodin ja Vesalan yhä mietteliääksi. Ei enää kiertueita eikä festa reita tällä porukalla. Sitä ennen olin jo sellai sessa mielentilassa, että odotin tuon kaiken loppuvan. Teksti: Aki Nuopponen 20 SOUNDI PMMP :n taival päät tyi sunnuntai na 27. SOUNDIN HAASTATTELUSSA PAULA VESALA JA MIRA LUOTI KÄYVÄT LÄPI PMMP ON PALANNUT! YHTYEEN JÄTTIMÄISTÄ PERINTÖÄ JA PALUUKEIKKOJEN TAUSTOJA.. Siinä oli antanut niin isosti kaikkensa kaikelle. – Sen jälkeen oli vähän vaikeaa kasata itsensä takaisin sinne lavalle. loka kuuta 2013 Helsingin Jää hallissa. Samana vuonna PMMP oli kiertänyt klubeja ja festareita sekä tehnyt massiivisen hallikiertueen. ”Alku oli ihan helvettiä, mutta nyt se alkaa sujua paremmin, kun kaikkien kropat on tottuneet PMMPasetuksiin.” TÄNÄ KESÄNÄ ON JÄLLEEN AIKA OTTAA KIVAA KESÄKAVERIA KÄDESTÄ, RYNNIÄ ETURIVIIN JA NOSTAA KOVEMMAT KÄDET ILMAAN, KUN LESKIÄIDIN TYTTÄRET TARJOAVAT KOKO SHOW ’N, SAAVAT LEIJAILEMAAN KUIN HELIUMPALLOT JA KOHKAAMAAN RUSKETUSRAIDAT VILKKUEN. Yhtye oli nähnyt ja tehnyt 10 vuoden aikana lähes kaiken. Tämän maratonin jälkeen elämäntapa nimel tään PMMP oli yhtäkkiä ohi niin Paula Vesalalle ja Mira Luodille, kuin myös livebändin Heikki Kytölälle, Juho Vehmaselle ja Mikko Virralle