Soundi 5/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SOUNDI 5/2015 5/2015 8,50 € (sis.alv) VUOTTA WÖYH! WÖYH! EPÄTODENNÄKÖINEN COMEBACK FAITH NO MORE KESÄ SAA TULLA! Soundin festarikalenteri Kesä saa tulla! Soundin festarikalenteri KOUVOLA GO-GO KIERROS PUNK PÄÄKAUPUNGISSA MARKO HAAVISTO EI MITÄÄN PIKAVOITTOJA HISSER DISCO ENSEMBLEN MIIKKA SÄHKÖISTYY MILLA RUMI LIIAN HYVÄ MARGINAALIIN KOUVOLA GO-GO KIERROS PUNK PÄÄKAUPUNGISSA MARKO HAAVISTO EI MITÄÄN PIKAVOITTOJA HISSER DISCO ENSEMBLEN MIIKKA SÄHKÖISTYY MILLA RUMI LIIAN HYVÄ MARGINAALIIN Sound I 11 F AITH NO MORE kansi_5_2015_e.indd 1 11.5.2015 9.55
Fender® is a registered trademark of FMIC. A HANDMADE ORIGINAL THE AMERICAN STANDARD © 2015 Fender Musical Instruments Corporation. fender.com/american-standard A HANDMADE ORIGINAL Facebook.com/fenderscandinavia 2015 Fender American Standard Handmade SCA 225x297mm [3mbld].indd 1 27/03/2015 14:45 Fender tulostus.indd 4 7.5.2015 15.12. All rights reserved
UUSI ALBUMI KAUPOISSA 5.6.2015 Warner Muse tulostus.indd 5 7.5.2015 15.14. CD / Vinyyli / Digitaalinen www.muse.mu // www.facebook.com /muse // instagram.com /muse // twitter.com /muse M US E PR OV IN SS IS SA 24 .6 . LI PU T NY T M YY NN IS SA ! .
Redemption From Refaim CD / DIGITAL ILKKA HEINONEN TRIO Savu CD / DIGITAL I WAS A TEENAGE SATAN WORSHIPPER: GTTHRGH CD / DIGITAL / LP THE SPLITS II DIGITAL / LP ANNA-MARI KÄHÄRÄ ORCHESTRA: Another Song CD / DIGITAL MARTTI SERVO & MOODS -DUO: Kanssasi kahden CD / DIGITAL MELROSE Got It Made CD / DIGITAL / LP LAINEEN KASPERI & PALAVA KAUPUNKI: Laineen Kasperi & Palava Kaupunki CD / DIGITAL / GATEFOLD 2 LP Ilm. VILLE LEINONEN ISI CD / DIGITAL / LP A.R.G. 29.5 RIIPPUMATONTA MUSIIKKIA RIIPPUMATTOON www.indieco.fi • www.facebook.com/indiecofinland IndieCo mainos.indd 2 11.5.2015 10.19
Nämä(kin) uutuuslevyt: www.levykauppax.fi FLESH ROXON Darker Side Of Life CD / DIGITAL THE VALKYRIANS Rock My Soul CD / DIGITAL / LP PEKKO KÄPPI & K:H:H:L Sanguis Meus, Mama! CD / DIGITAL / LP LAURI PORRA Flyover CD / DIGITAL THE NORTHERN GOVERNORS: All Rise CD / DIGITAL JAAKKO EINO KALEVI Jaakko Eino Kalevi CD / DIGITAL / LP / LP+7’’ HISSER Hisser CD / DIGITAL THE MAN-EATING TREE In The Of Absence Of Light RIIPPUMATONTA MUSIIKKIA RIIPPUMATTOON MARI KALKUN & RUNORUN Tii ilo CD / DIGITAL CD / DIGITAL IndieCo mainos.indd 3 11.5.2015 10.19
80 Tarkkailuluokka: Mumrunner 81 Laulun paikka: Olavi Uusivirta 82 Viimeinen sana & Hei kuka puhui. K annen k uv a: Jimmy Hubbar d www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 46 Milla Rumi Harjoituskierros takanapäin K uv a: Hilla K oh tamäki K uv a: Nausk a 6 38 Kouvola Go-Go Kaupunkikierros Kivesveto Go-Gon johdolla 22 Marko Haavisto Pitkä ura Baddingista Poutahaukkoihin 81 Olavi Uusivirta Punavuoribluesin syntysijoja kartoittamassa 77 Paradise Lost Omia juuriaan kohti kurkottamassa Kuva: Ester Segarra sisältö_2015_5_a.indd 6 11.5.2015 14.46. K uv a: Visa Högmander K uv a: Ida S tenr oo s Soundi 5/2015 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Festarikalenteri 16 Sanoin kuvin 18 Liimatan aikamatka 20 E-liike 22 Soundi-haastattelu: Marko Haavisto 30 Faith No More 38 Kouvola Go-Go 44 Topi Saha 46 Hisser 48 Ennen kaikki ei ollutkaan paremmin 52 Rockvalokuvaaja Neal Preston 56 Levyarviot 72 Oton vinyylit 73 Stalker: Milla Rumi 76 Bazook Kamelot Paradise Lost A.R.G
6.6.2015 RAUMA, syväraumanlahti Vapaa pääsy www.klustermus.fi Love Sport Musta valo Pimeys Saijaa Saijaa The Hearing Mumrunner Joosua Pelkkä Pirttinen Nose Dead Girl Diamonds Wojaz We Are Waiting Polar Bears Eat Ecstasy Klustemus tulostus.indd 7 7.5.2015 15.35
Siellähän tapahtuu paljon sellaista, minkä luulisi teitä lehden lukijoita kiinnostavan. Iso osa sivustoa ovat soittolistat – sekä jatkuvasti päivittyvä Parasta juuri nyt -soittarimme että yleensä lauantaisin julkaistavat artistien laatimat soittolistat. No, eiköhän iso osa teistä tiedä pikkukaupunkielämän viehätyksestä ja kirouksista ihan riittämiin jo omakohtaisestikin. 8 Jatkot netin puolella SOUNDIN TOIMITUKSEN KUUKAUDEN VESSAKIRJA: Samuli Väänänen: Keikkabussin parhaat musavitsit pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_5_a.indd 8 11.5.2015 15.31. Ainakin se on tarkoitus: täydentää printti-Soundin tarjoamaa sisältöä netille ominaisella tavalla, sekä tarjota myös jotain aivan muuta. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Tommi Liimatta, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Juho Äijö Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin 045 110 5522 Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Viime viikolla sähköpostiini tupsahti lukijapalaute, joka pisti pääkirjoitussuunnitelmani uusiksi. Niin käyttöliittymää kuin sisältöäkin pohditaan, kokeillaan, uusitaan ja muutetaan jatkuvasti. Näkyvin osa Soundi.fi:tä ovat uutiset, joita sivustolle syötetään käytännössä 24/7, mutta paljon muutakin sieltä löytyy: haastatteluja, livearvioita, kuvagallerioita... vuosikerta SOUNDI 5/2015 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: John Moreland: High On Tulsa Heat Lasten Hautausmaa: Lasten Hautausmaa Alabama Shakes: Sound & Color Pertti Kurikan Nimipäivät: The Best Of Greatest Hits Bill Fay: Who Is The Sender. Metsästämme sitä täydellistä konseptia, jolla saisimme houkuteltua ihmiset juttujamme lukemaan mutta ennen kaikkea palaamaan sinne uudestaan. Niistä tulee väistämättä mieleen ne mitä suurimmalla hartaudella kootut c-kasetti-kokoelmat, joita herra päätoimittajakin tykkäsi nauhoitella yläasteaikoinaan. Niissä näkyy hienosti se intohimo ja vakavuus, jolla artistit musiikkiin suhtautuvat: persoonallisesti teemoitettuja ja hyvin perusteltuja valintoja, joiden pohtimiseen on käytetty kohtuuttoman paljon aikaa. Toivotaan, että it-osastomme on viimeinkin saanut myös remontissa rikki menneen, lähes 12 000 levyarviota sisältävän arkistomme taas toimintaan. Juttusarjoista tällä hetkellä pyörii esimerkiksi Musamatka maailman ympäri -sarja, jossa kirjoittajamme nostavat esiin suosikkejaan USA–UK-akselia eksoottisemmista maista. Joten käytänpä tämänkertaisen palstatilan puffiluonteiseen asiaan – Soundin nettisivuihin. Pitkähkö ja enimmäkseen positiivinen viesti sisälsi jälkikirjoituksen: ”Herra päätoimittajan ei tarvitsisi välttämättä aina viitata yläasteaikoihinsa. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Testailemme jatkuvasti, että millaiset uutiset, laajemmat jutut ja juttusarjat kiinnostavat lukijoita. Sori.” Jopas sattuikin, juuri kun olin ajatellut sivulta 38 alkavan Kouvola-jutun innoittamana muistella elämää pikkukaupungissa. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 41. Viikoittain järjestämme albumien ennakkokuunteluja ja vi deoiden ensinäyttöjä. Nettisivumme on kaikkea muuta kuin valmis, ja se on tietyllä tapaa tarkoituskin. Sori. Juuri äskettäin sivusto koki isohkon teknisen uudistuksen, joten kannattaa käydä pyörähtämässä
> Suorat sanat Teppo Vapaus Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Tämän lehden Stalker-palstalla näyttelijä-muusikko Milla-Mari Pylkkänen alias Milla Rumi puhuu intohimoisesti taiteesta. Tämä saa minut muistamaan kuinka merkitykselliseltä tuntui, kun oli saanut aikaiseksi kirjan. Millan mielestä taiteen tulisi olla itseisarvo, välttämätön osa elämäämme – elämän ilmentymä, joka pyhittää arjen. Rakastan sellaisia ihmisiä ja olen sellainen ihminen. Taiteilija saa olla ja sitä sanaa saa käyttää, vaikkei ole nero ja vaikkei ketään edes kiinnostaisi. Facebookissa on viime aikoina levinnyt hauska meemi, joka esittää muusikon ihmisenä, joka pakkaa tuhansien eurojen arvoiset kamat parin sadan arvoiseen autoon ja ajaa satoja kilometrejä keikalle, josta ansaitsee muutaman kympin. Nuoren taiteilijan kirkkain silmin esittämien näkemysten altistamana jouduin kysymään itseltäni: Olenko mennyt jo hieman päälle kolmekymppisenä täysin pilalle. Muistan ajatelleeni joskus niin kuin Milla, mutta sittemmin toimeentulon haasteet ovat saaneet minut kyseenalaistamaan taiteen tekemisen mielekkyyden. Minusta on tullut ankea realisti, joka yrittää lähinnä vain ansaita sen verran, että pärjää. Kulttuurin alasajon kiihtyessä jokainen taiteilija on kullan arvoinen. Samaan hengenvetoon sivusto toteaa, että tutkimusten mukaan suomalaiset sijoittavat kirjailijan ammatin kaikkein arvostetuimpien ammattien joukkoon. Sillä ei paljoa tienannut, mutta se loi vahvan yhteyden lukijoihin. Kuunnellessani Millan ajatuksia tunnistin itsessäni kyynikon, joka reagoi artistin suureellisiin ajatuksiin kuin ne olisivat utopistista höpinää. Taiteilijat pelastavat ihmisiä. Vaikka taiteilijuus olisi vain oman pään sisällä, se on parasta mitä ihmisellä voi olla. Taiteilija ei ole kirosana 9 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_5_a.indd 9 11.5.2015 12.29. Kirjailijaliiton nettisivuilla kerrotaan, että kirjailijan keskiansio on noin 2 000 euroa vuodessa. Hän toteaa, että taiteen asema on jo menetetty, koska sen pitää puolustaa olemassaoloaan yhteiskunnassamme
Mies jatkaa: – Vinyylitehtaat ja alan ammattitaito katosivat, kun cd nousi taannoin lähes ainoaksi formaatiksi. – Emme yksinkertaisesti halunneet perua esiintymistä. Mutta onko vinyylibuumi enää edes voimissaan silloin. Albumin syntyhistoria on sitä vastoin varsin poikkeuksellinen. Mary Lou Sullivan teki kirjaa vuosikausia ja onnistui voittamaan Winterin sekä hänen läheistensä luottamuksen niin, että kirjaan tallentui miehen elämän uskomattomimmatkin yksityiskohdat. Kirjasta selviää muun muassa, millaista on soittaa pyörivällä lavalla hurjassa LSD-tripissä. Aivan näinä päivinä painosta tulevan, Aviador Kustannuksen julkaiseman kirjan on suomentanut Soundinkin sivuilta erittäin tuttu toimittajakonkari Jussi Niemi, joka ehti tavata Winterin useita kertoja. Helsingin Tavastialla blues soi 27.5. Esimerkiksi Mokoman tuoreen Elä vien kirjoihin -albumin vinyylipainos myöhästyi useita viikkoja painopaikan ruuhkan vuoksi. Alkupääoman löytäminen voi olla vähän haastavampi juttu, sillä todennäköisesti sijoitus maksaisi itsensä takaisin vasta vuosien kuluttua, huomauttaa Hynninen. Juuri nyt painopaikkoja on kysyntään nähden aivan surkean vähän. kesäkuuta. Luvassa on runsas kattaus dynaamista, tunnelmallista ja hypnoottista musiikkia, sanoo kitaristi Jani Kekarainen. – Ongelmia on luvassa yhä enemmän mikäli tilanne ei muutu. Yhä kuumempana käyvän älppärikaupan kohdalla ikävä uutinen liittyy siihen, etteivät vinyylitehtaat pysty toimittamaan levy-yhtiöiden tilauksia kohtuullisessa ajassa. – Tällä hetkellä pitää varautua siihen, että vinyylilevyn painaminen kestää kaksi tai kolme kuukautta, sanoo muun muassa Nicole Willisin, Didierin ja Juhanin musiikkia markkinoille tuoneen Timmion Recordsin Jukka Sarapää. Todella monet olivat valmiina auttamaan ja tuomaan oman tietotaitonsa peliin, Hynninen sanoo. Heittäisin karkean arvion, että mikäli rahoitus saataisiin kuntoon nyt niin ensimmäiset vinyylit saapuisivat tehtaalta jouluun mennessä. Johnny Winteriä kirjan sivuilla ja klubien lavoilla 90-luvun alussa Riihimäellä perustettu Skepticism on jäänyt rikollisen vähälle huomiolle, vaikka yhtye on eräs funeral doom -genren maailmanlaajuisista pioneereista. Bändin tunnelmalataus on aina ollut omaa luokkaansa, eikä Svart Recordsin toimesta alkusyksystä julkaistava Ordealpitkäsoitto tee poikkeusta tähän sääntöön. Täsmälleen samanlaisen arvion esittää esimerkiksi Jukka Poikaa ja Raappanaa julkaisseen KHY Suomen Musiikin Kari Hynninen. Tehtaita ei ole nimittäin juurikaan tullut lisää vaikka vinyylejä painettaisiin enemmän ja enemmän. Tilanne on siis se, että soitamme Ordealin julkaisukeikan suunnitelmien mukaisesti, vaikka albumia ei vielä olekaan saatavilla! Skepticism juhlii pitkäsoittoa, jota ei ole vielä olemassakaan K uv a: Andr ei Gonchar enk o K uv a: Mikk o Meriläinen uutiset_2015_5_a.indd 10 11.5.2015 12.23. ja musiikista vastaavat muun muassa Jo’ Buddy, Ville Rauhala, Masa Orpana ja Dave Lindholm. – Kerran tuli väännettyä kättäkin hänen kanssaan, Niemi mainitsee. Varaudu kuukausien odotukseen Edesmenneen blueskitaristin Johnny Winterin elämäkerta Rankkaa menoa (Raisin’ Cain, 2010) sukeltaa äärimmäisen lähelle kohdettaan. Millainen projekti tehtaan perustaminen oikein olisi. Entä toimitetaanko major-yhtiön tilaus indielabelia nopeammin. ja lavalle nousevat esimerkiksi Esa Kuloniemi, Paleface, Jarmo Nikku, Eero Raittinen ja Marjo Leinonen. 10 Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho LP-levyjen uudesta tulemisesta on kohistu niin vinyylientusiastien kuin satunnaisempienkin musiikin ystävien keskuudessa jo pitkään, eivätkä puheet tietenkään ole tuulesta temmattuja. Tampereen Klubilla Winteriä muistellaan 11.6. Kyseessä on siis pelkästään uutta materiaalia sisältävä kokonaisuus, joka nauhoitettiin sataprosenttisesti livenä. – Tosiaan, esitin Facebookissa ajatuksen täkäläisestä tehtaasta ja idea sai heti runsaasti kannatusta. Näiden tietojen valossa ei tule yllätyksenä, että suomalaiset levyyhtiöt ovat miettineet oman vinyylitehtaan perustamista. – Laitteiden testaamisen voisi tietenkin aloittaa vasta sitten, kun tehdas on pystyssä ja henkilökunta osaa asiansa viimeisen päälle. – Vaikea sanoa. Mutta voisihan sitä kuvitella, että säännöllisesti isoja määriä tilaavat asiakkaat ovat etusijalla, Hynninen huomauttaa. – Painopaikka vaatii ison tilan, mutta sellaisia toki löytyy. Ordealin piti saapua markkinoille alkukesällä, mutta teos ilmestyykin vasta syyskuussa. Sekään ei varsinaisesti helpota, että pohjoisamerikkalaiset yhtiöt käyttävät usein eurooppalaisia painotaloja, kertoo Sarapää. – Tosiaan, pistimme uudet biisit purkkiin Turun Klubilla tammikuun lopulla. Mutta kuten niin usein, iloisillakin asioilla on varjopuolensa. Levyn julkaisukeikka kuitenkin tapahtuu Helsingin Kuudennella linjalla 12. Haluatko painaa vinyylilevyn. Kirjan julkaisun kunniaksi on luvassa erikoisherkkua: kaksi Johnny Winterille omistettua Albino Blues Cult -konserttia
Palataanpa vielä tuoreen Domovoydin nauhoitusten maailmaan. Nimitämme tuota voimaa ”ikuiseksi säädöksi”. Syksyllä on tiedossa My Way -rundi, jonka konserteissa tulkitsen muun muassa Frank Sinatran, Freddie Mercuryn, Roy Orbisonin ja Elviksen biisejä. Mutta aikooko Teräsbetoni aktivoitua muutenkin. Niin, Oh Sensibility siis kuulostaa oudolta. – Tämä porukka on hyvin altis kaikenlaisille sattumuksille, aivan kuin joku outo voima ohjaisi meitä kohti kommelluksia. Maailma tuntui entistä lohduttomammalta paikalta niin painajaismaisen näyn edessä! Domovoyd tarjoaa mietitympiä mielen mullistuksia YLISTETYN TOPI SAHAN UUTUUSALBUMI NYKYAIKA NYT KAUPOISSA JA SPOTIFYSSA! WWW.FACEBOOK.COM/TOPISAHA uutiset_2015_5_a.indd 11 11.5.2015 12.23. – Nauhoitimme Oh Sensibility -debyytin aikoinaan ”roiskimalla pitkin seiniä”, keikkojen kaaosfiiliksiä tavoitellen. Minulla on niin paljon duunia, etten yksinkertaisesti ehdi keskittymään Teräsbetoniin, sanoo basistilaulaja Jarkko Ahola. Kerrotko hieman enemmän omasta jatkostasi. Tällä kerralla huono karma tarttui myös studion kulmilla asuneeseen kissaan, joka onnistui kulkuretkillään saamaan ikävän kookkaan kepin takamukseensa. – Tähdet, tähdet -ohjelman päätyttyä olen treenannut Teräsbetonin herrojen kanssa ja kirjoittanut kappaleita seuraavalle soololevylleni. – Päätavoitteemme oli nivoa musiikillisista aihioista ja levyn teksteistä tiivis kokonaisuus, jossa sävel kuljettaa tarinaa ja toisin päin. – Ei ainakaan näillä näkymin. Miltä Oh Sensibilityn roiskinta kuulostaa tänä päivänä. Tämä toinen levy on mietitympi ja musiikillisesti se on raskaampi sekä lohduttomampi, sanoo laulajakitaristi Oskar Tunderberg. Albumilta löytyy kokonaan oma maailmansa ja sen mytologian juuret juontavat meille tärkeisiin mielen mullistuksiin. On melko kieroa, että kun kerrankin olisi tarjolla omaa mielimateriaalia niin sitä ei pysty kunnolla kuuntelemaan tekijän roolista ei niin vain irtauduta kuulijaksi. Sattuiko studiosessioiden aikana mitään kummallista. Yhtye on viettänyt viime vuosina lähes täydellistä hiljaiseloa, mutta ensi kesänä Teräsbetoni karauttaa taas estradeille – nimenomaan Metallitotuuden vuosijuhlan merkeissä. Teräsbetoni palaa kehiin – hetkeksi Suomen taivas löi tulta tasan kymmenen vuotta sitten, kun Teräsbetoni julkaisi Metallitotuus-debyyttinsä. Kiireitä siis pitelee! Groovaavan stonerin, happoisen psykedelian ja uhkaavan hidastelun epäpyhään kolminaisuuteen luottavan Domovoydin nimetön kakkosalbumi esittelee tekotapansa uudistaneen ryhmän. – Oman musiikin maailmaan heittäytyminen on outoa. Loppuvuosi taas kuluu kirkkokiertueen merkeissä
WWW.KALAJOENJUHANNUS. WWW.HAMINANYOT.FI NUMMIROCK 18.–20.6. WWW.PROVINSSI.FI BÄTTRE FOLK FESTIVAL 26.–28.6. WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI PUISTOBLUES 27.6. WWW.JUVAROKKAA.FI Ilosaarirock 2014 -kuva: Sami Heiskanen Jatkuu sivulla 14 festarikalenteri1_b.indd 12 11.5.2015 10.30. Lahti Nicki Minaj, Rae Sremmurd, Teflon Brothers/Ruger Hauer/Paperi T/Heikki Kuula, Robin, Asa & Band, Solonen & Kosola, Redrama, Atomirotta, Brädi, Uniikki, Aste, Aivovuoto/DJ Krid lokk/Tuuttimörkö... WWW.TAHKOJUHANNUS.FI PROVINSSIROCK 24.–27.6. Breathless... WWW.RIIHIMAKIROCK.FI ROCKIN’ BY THE RIVER 26.–27.6. WWW.ROCKINBYTHERIVER.INFO TUSKA OPEN AIR FESTIVAL 26.–28.6. Oulu Ruidosa Inmundicia, Rövs vett, Suicidas, Räjäyttäjät, Lasten Hautausmaa, Hero Dishonest, No Shame... Kalajoki Basshunter, Princessa, Ale xia, Haloo Helsinki!, Sanni, Popeda, Uniikki, JVG, Steve ’N’ Seagulls, Hausmylly... WWW.KIVENLAHTIROCK.COM SAARISTO OPEN 5.–6.6. 12 RAUMA METALFEST 30.5. WWW.UNTOROCK.COM SIDEWAYS 12.–13.6. Iisalmi Meteors, Fatboy, The Troubled Three, Melrose, Mr. WWW.SOUTHPARKTAMPERE.FI KIVENLAHTI ROCK 5.–6.6. Hyvinkää JVG, Ruudolf & Karri Koira, Anna Abreu, Stig, Teflon Brothers, TippaT, Petri Nygård, Aurora, Kasmir... Utajärvi 22Pistepirkko, Mokoma, Kuningasidea, Yö, Arttu Wiskari... WWW.PUISTOBLUES.FI HARJU FEST 3.–4.7. Hailuoto Paperi T, Noah Kin, Jukka Nousiainen, Aino Venna, Yona, Absoluuttinen Nolla piste, TekstiTV 666, Jaakko Laitinen & Väärä Raha, Pie tarin Spektaakkeli... WWW.JUNGLERECORDS.FI/ JAMBOREE SIERAVUOREN JUHANNUS 18.–20.6. White, ...And You Will Know Us By The Trail Of Dead, Soft Moon, Little Simz, Lapko, Lasten Hautausmaa, Jaakko Eino Kalevi, Paperi T, Mirel Wagner, Hisser, TekstiTV 666, Pimeys, Grave Pleasures, Kesä, Black Lizard, Surrur... Pori Crazy Cavan ’N’ The Rhythm Rockers, Delta Bombers, Graveyard John nys, Sharks, Scotty Baker, Francine, Relax Trio, Flesh Roxon... WWW.SUMMERUP.FI HÄSSÄKKÄ-PÄIVÄT 3.–4.7. Juva Haloo Helsinki!, Apulanta, Popeda, Sleepy Sleepers, Yö, Lauri Tähkä... RADIO CITY SOUTH PARK 5.–6.6. Rauma Doom Unit, Grammers, Reckless Love, Curimus... WWW.HARJUFEST.FI SUMMER UP 3.–4.7. WWW.SIDEWAYSHELSINKI.FI HAMINAN YÖT 12.–13.6. Kaarina Jonne Aaron, Sleepy Slee pers, Lauri Tähkä, Elasti nen, Popeda, Jenni Vartiai nen, Neljä Ruusua... Tampere Def Leppard, Helloween, Accept, Extreme, Master plan, Amorphis, Ranger, Viikate plays some Motör head, Santa Cruz, Reckless Love... Seinäjoki Faith No More, Muse, Cal vin Harris, Kent, Refused, Sam Smith, Cardigans, Red Fang, Young Fathers, Above & Beyond, Katzenjammer, Turbonegro, Gaslight Ant hem, First Aid Kit, Every Time I Die, Joey Bada$$, Death From Above 1979, Millencolin, Raised Fist, Hollywood Undead, Woods, Stam1na, Grave Pleasures, TekstiTV 666, Pariisin Kevät, Paperi T, Musta Paraati, Olavi Uusivirta, Jenni Vartiainen, Huora tron, Antti Tuisku, Atomi rotta, Apulanta, Von Hert zen Brothers, Kivesveto Go Go, Ruger Hauer, Sanni, Asa & Band, Kygo, Angel Haze, Wombats... WWW.SIERAVUORI.FI/ JUHANNUS KALAJOEN JUHANNUS 18.–20.6. Jämsä Pendulum DJ Set & Verse, EType, Don Huonot, Apu lanta, Haloo Helsinki!, Jenni Vartiainen, Teflon Brothers, Sanni, Petri Nygård, Popeda, JVG, Asa & Band, Stig, Jukka Poika, Kasmir... Riihimäki Michael Monroe, Popeda, Jukka Poika & The Sound Explosion Band, Sleepy Sleepers, Olavi Uusivirta, Maija Vilkkumaa... WWW.NUMMIROCK.FI HIMOS JUHANNUS 18.–20.6. Eura Anna Abreu, Janna, JVG, Pariisin Kevät, Tuomas Kauhanen, Kasmir... Helsinki Azealia Banks, Killing Joke, Earl Sweatshirt, Jesus And The Mary Chain, José González, Freddie Gibbs, Ariel Pink, Matthew E. Tampere Looptroop Rockers, Lapko, Ruudolf & Karri Koira, Pekko Käppi & K:H:H:L, Pimeys, Tiisu, Viitasen Piia, Asa & Band, Atomirotta, Cosmo Jones Beat Machine, Eva & Manu, Egotrippi... Järvenpää Robert Cray Band, Nick Moss Band, Laurence Jones Band, Hoedown with Judge Bone & Jukka Gustavson, The Northern Governors... WWW.SAARISTO-OPEN.FI UNTOROCK 12.–13.6. JUVA ROKKAA 3.–4.7. WWW.VALTTERIFESTIVAL.FI TAHKO JUHANNUS 19.–20.6. WWW.BATTREFOLK.FI RIIHIMÄKI ROCK 26.–27.6. Karkkila Anssi Kela, Eppu Normaali, Sanni, Disco Ensemble, Jukka Poika, Lapko, Freeman... Hamina Haloo Helsinki!, Kaija Koo, Popeda, Robin, Jenni Var tiainen, Elastinen... Kauhajoki Arch Enemy, Dark Funeral, Testament, Amaranthe, Diablo, Eluveitie, Sonic Syndicate, Sotajumala, Insomnium, Mors Subita, Flesh Roxon, Apina, Moon sorrow, ManEating Tree, Ranger, Lost Society, Battle Beast, Korpiklaani, Santa Cruz, Mokoma... Helsinki Alice Cooper, In Flames, Sabaton, Abbath, Lamb Of God, Blues Pills, Opeth, Exodus, Amorphis, Loud ness, Enforcer, Bloodbath, Ghost Brigade, Sotajumala, Mokoma, Warmen, Mors Subita... COM VALTTERI FESTIVAL 19.–20.6. WWW.HIMOSJUHANNUS.FI ROCK’N’ROLL JAMBOREE 18.–20.6. Espoo The Boomtown Rats, Nazareth, Kotiteollisuus, Mokoma, Apulanta, Haloo Helsinki!, Robin, Sleepy Sleepers, Atomirotta..
Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 49 €. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. VIP SCORPIONS -paketit alkaen 99€ + Alv24% (122,76€) VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi Puh. VIP Myynti vain Menolipusta Haminassa lisäksi: SILVENNOINEN&MAIJANEN BAND, JONNE AARON Pietarsaaressa lisäksi: SANTA CRUZ, PAUL OXLEY´S UNIT, JONNE AARON PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ Klo 17.30-02.00 (portit auki klo 16.00) Liput toimituskuluineen alkaen 59 € / 69 €. Priority (K-18) toim.kuluineen alk. VIP-pakettien myynti vain Menolipusta 109€ + alv24% (135,16€) VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. S-Etukortilla 3 € alennus/lippu! PERHEJA LASTENLIPUT: Lasten lippu (7-15v.) toimituskuluineen alk. 79 €. Perhelippu (2 aik.+2 lasta 7-15v) toimituskuluineen alk. Priority 79€. 49 €. 79 €. Eastway tulostus .indd 13 7.5.2015 15.37. 010 841 4185 Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. 33 €. Priority (K-18) toimituskuluineen alk. Bob Geldof& La 6.6.2015, portit klo 14.00 Liput toimituskuluineen alk. 2 päivän lippu: (vaihdetaan portilla rannekkeeseen) toimituskuluineen alk. 79 €. 139 €. YHTEISTYÖSSÄ: www.kivenlahtirock.com LEPPÄVAARAN URHEILUPUIST O 5.-6.6.2015 Pe 5.6.2015, portit klo 16.00 Liput toimituskuluineen alk. Liput toimituskuluineen alkaen 56,50 €. HELSINGIN KAAPELITEHDAS merikaapelihalli la 26.9.2015 0vet 18.00. HAMINA BASTIONI Klo 19.00-02.00 (portit auki klo 18.00) Liput toimituskuluineen alkaen 59 € / 69 €.€ Pietarsaaren lippuja myy myös Lipputoimisto. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 010 841 4185
WWW.ALMU.FI/VASURIT FLOW FESTIVAL 14.–16.8. Lappeenranta Michael Monroe, Sleepy Sleepers, Maija Vilkkumaa, CMX, Olavi Uusivirta, Ato mirotta, Apina, Mokoma... Oulu Sanni, Haloo Helsinki!, Apu lanta, Eppu Normaali, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Kara vaani, Ile Kallio Big Rock Band, Pariisin Kevät, Maija Vilkkumaa, Anna Abreu... Kotka Arion, Ghost Brigade, Stam1na, Shear, Entwine, Apina... WWW.PUOLANKAINFO.FI/LANKAFEST SOTKAMON SYKE 10.–11.7. WWW.OLUSET.FI SUOMIPOP FESTIVAALI 9.–11.7. Turku Neljä Ruusua, Sunrise Ave nue, Pepe Willberg, My First Band, Maija Vilkku maa, Arttu Wiskari, CMX, Kotiteollisuus, Sin Cos Tan, Stam1na, Ile Kallio Big Rock Band, Happoradio, Tuure Kilpeläinen... Seinäjoki Gavlyn, Asa, MNTTT, Paperi T, Laineen Kasperi & Palava Kaupunki, Aurora, Likanen Etelä... H2Ö 24.–25.7. Jyväskylä Asa & Band, Lapko, Hisser, Stam1na, Musta Paraati, Disco Ensemble, Santa Cruz, Kuudes Silmä, Foreseen... Turku Ola Salo, Pharrell Williams, Public Enemy, Ellie Goul ding, A$AP Rocky, Masto don, Mew, Marina And The Diamonds, Veronica Maggio, Backyard Babies, Echosmith, GEazy, Foals, Studio Killers, Disclosure, Axwell/\Ingrosso, Amor phis, Don Huonot, Apulanta, Disco Ensemble, Kaija Koo, Jenni Vartiainen, Michael Monroe, Kingston Wall Freakout!, Hisser, JVG, Eva & Manu, Pimeys, Olavi Uusivirta, Pertti Kurikan NImipäivät, Haloo Helsinki!, Paperi T, Pariisin Kevät, Sanni, Ruudolf, Karri Koira & Särre, Von Hertzen Brot hers... Jyväskylä Jenni Vartiainen, Haloo Helsinki!, Sanni, Anssi Kela, Happoradio, Yö, Neljä Ruusua, Elastinen, Popeda, Apulanta, Jonne Aaron, Anna Abreu... Lempäälä Anthrax (UK), MDC, Las Otras, Valse Triste... Valkeakoski Maija Vilkkumaa, Jukka & Jytämimmit, Popeda, Jenni Vartiainen, Pimeys, Jukka Orma, Viitasen Piia, Teflon Brothers, Ville Leinonen & Enkelit, Matti Johannes Koivu, Atomirotta, Ego trippi, Sammal, Jarkko Martikainen ja Luotetut miehet, Pekko Käppi & K:H:H:L, Viikate... Porvoo JVG, Jenni Vartiainen, Haloo Helsinki!, Tuure Kil peläinen, Apulanta, Arttu Wiskari... WWW.VALMU.COM/OHJELMA VAUHTIAJOT ROCK & RACE 23.–26.7. WWW.SUOMIPOPFESTIVAALI.FI PIONEERI FESTIVAALI 10.–11.7. Jalasjärvi Egotrippi, Happoradio, Musta Barbaari, Prinssi Jusuf, Karri Koira, Pauli Hanhiniemi & Hehkumo... WWW.PUNTALA-ROCK.NET HORI SMOKU SUMMER BOOGALOO 24.–25.7. Oulu Sounds, Selah Sue, Mus tasch, Ewert And The Two Dragons, Amaranthe, Night wish, Apocalyptica, Atomi rotta, Tiisu, Elastinen, Jenni Vartiainen, CMX, Haloo Hel sinki!, Ghost Brigade, Juliet Jonesin Sydän, Kotiteolli suus, Radiopuhelimet, Olavi Uusivirta, Pertti Kurikan Nimipäivät, Sanni... WWW.SOTKAMONSYKE.FI PORI JAZZ 11.–19.7. WWW.ULEABORGFESTIVALOFPSYCHEDELIA.COM TAMMERFEST 15.–18.7. WWW.KYMIDARKRIVER.COM BLOCKFEST 21.–22.8. WWW.DBTL.FI INDIEILTAMAT 29.7.–1.8. Kouvola Sparzanza, Eppu Normaali, Michael Monroe, Viikate, Turmion Kätilöt, Sleepy Sleepers, Francine, Pertti Kurikan Nimipäivät, Kives veto Go Go, Apulanta, JVG... Helsinki Dead Moon, Gories, Moon Duo, Buck Biloxi And The Fucks, Pää Kii, Hopeajärvi, Sultans, Särkyneet, Ach tungs, Charm Bags, Lähte vät Kaukojunat, Shangri Blahs... WWW.HOLJAT.FI PORVOO POPFEST 30.7.–1.8. WWW.PORIJAZZ.FI ILOSAARIROCK 17.–19.7. WWW.SEINAJOKIHIPHOPFESTIVAL.FI Ilo saarir ock 2014 -k uv a: Sami Heisk anen Jatkuu sivulta 12 festarikalenteri1_b.indd 14 11.5.2015 10.30. Helsinki Pet Shop Boys, Róisin Murphy, Beck, Belle And Sebastian, Florence + The Machine, AltJ, War On Drugs, Flying Lotus, Tove Lo, Major Lazer, Run The Jewels, Diplo, Future Islands, Clark, Manna, French Films, Regina, Paperi T, Lasten Hautaus maa, Musta Paraati, Sha dowplay, Kesä, Seksihullut, Ride, CHIC & Nile Rodgers... HÄMYVESTARIT 24.–25.7. Seinäjoki My Dying Bride, Carach Angel, Pain, Sotajumala, Rotten Sound, Ravage Ritual, Foreseen... WWW.AUKUSTI.FI DARK RIVER FESTIVAL 14.–15.8. Sotkamo Apulanta, Jenni Vartiainen, Kotiteollisuus, Santa Cruz, Stratovarius, Tuure Kilpe läinen... Rovaniemi Yö, Haloo Helsinki!, Elas tinen, Robin, Antti Tuisku, Pertti Kurikan Nimipäivät, Kasmir, Aivovuoto, Stepa & Are, Hannibal... WWW.TAMMERFEST.FI KARJUROCK 16.–18.7. WWW.H2OFESTIVAL.FI DOWN BY THE LAITURI 28.7.–2.8. WWW.SIMEROCK.COM JALOMETALLI 7.–8.8. WWW.RAKUUNAROCK.FI PIPEFEST 23.–25.7. WWW.PORISPERE.FI SIMEROCK 7.–8.8. WWW.AITOO.FI/KIRKASTUS ROTUAARI PIKNIK 8.–11.7. Kemi Jenni Vartiainen, Haloo Helsinki!, Olavi Uusivirta, Nopsajalka, Happoradio, Yö, Neljä Ruusua, JVG... Tampere Wiz Khalifa, Mobb Deep, T.I., Ty Dollar $ign, Kid Ink, Asa & Band, DXXXA D & HZZZT, Laineen Kasperi & Palava Kaupunki, Paperi T, MNTTT, Ruudolf & Karri Koira, SMC Lähiörotat, Stepa & Are, TippaT... WWW.ILOSAARIROCK.FI ULEÅBORG FESTIVAL OF PSYCHEDELIA 17.–18.7. Turku Kebnekajse, Sonic Boom, Sun Worship, Woo York, Dorcelsius, 22Pistepirkko, Aavikko, Aivovuoto, Ben siini, Black Twig, Atom Mouth Gimlies, Cats On Fire, Homevideo, Keuhkot, Kehittymättömät Ufot, KXP, Limonadi Elohopea, Mikko Joensuu, Tähtiportti, Mirel Wagner... WWW.HAMYVESTARIT.FI TIKKURILA FESTIVAALI 24.–25.7. WWW.SATAMAOPENAIR.FI KUOPIOROCK 31.7.–1.8. Pori Bad Religion, Nuclear Assault, Danko Jones, Eppu Normaali, Viikate, Juliet Jonesin Sydän, Lapko, Pää Kii, Lost Society, Popeda, Pertti Kurikan Nimipäivät, Atomirotta, Melrose, Elasti nen, Robin... WWW.KARJUROCK.FI SUNSET BEACH PARTY 17.–18.7. Pori Emeli Sandé, Kool & The Gang, Kylie Minogue, Robert Plant And The Sen sational Space Shifters, Paloma Faith, Jarrod Law son, Orquesta Buena Vista Social Club, Wayne Shorter Quartet, Stanley Clarke Band, Ed Motta, Erlend Oye & The Rainbows, Jessie J, Beth Hart, John Hiatt And The Combo, Verneri Pohjola Quartet, Aino Venna... Puolanka Battle Beast, Lost Society, Poisonblack, Kotipelto & Liimatainen, Burning Point... Tampere Yö, Stig, Jenni Vartiainen, Sanni, Don Huonot, Haloo Helsinki!, Happoradio, Apulanta, Neljä Ruusua, Popeda, Von Hertzen Brot hers, Isac Elliot, Kari Peit samo, Janna, Kasmir, Tiisu, Anna Abreu... Pälkäne Haloo Helsinki!, Apulanta, Pertti Kurikan Nimipäivät, Aurora, Kaarle Viikate & Marko Haavisto, Elastinen, Melrose, Popeda, Sanni, Steve ’N’ Seagulls, Samuli Edelmann, Arttu Wiskari... Turku Pää Kii, Jukka Ja Jytä mimmit, Night Lives, Circle, TekstiTV 666, Black Magic Six, Lasten Hautaus maa, Medeia... Iisalmi Noah Kin, Softengine, Elastinen, Steve ’N’ Sea gulls, Irina, Elastinen, Turisas, Arttu Wiskari... WWW.QSTOCK.FI PUNTALAROCK 24.–25.7. 14 RUISROCK 3.–5.7. Lappeenranta Satanic Surfers, Bitter Taste Of Life, Rytmihäiriö, MNTTT, TekstiTV 666, Laineen Kasperi & Palava Kaupunki, Valkyrians, Kyre & Duunarit, Särkyneet, L.A.M.F... WWW.JALOMETALLI.NET JURASSIC ROCK 7.–9.8. Jämsä WuTang Clan, Schoolboy Q, Future, Atomirotta, Aurora, Asa & Band, Elastinen, Nopsajalka, Petri Nygård, Puppa J & Raappana & SEB, Solonen & Kosola & XMies, Stig, Teflon Brothers... Oulu Candlemass, Saxon, Cradle Of Filth, Obituary, Vallen fyre, Hell, Alfahanne, Anni hilator, Satan, M.O.D., Hoo ded Menace, A.R.G., Battle Beast, Lost Society... WWW.BLOCKFEST.FI LUTAKKO LIEKEISSÄ 28.–29.8. WWW.KUOPIOROCK.FI LPRHC FEST 31.7.–1.8. WWW.PORVOOPOPFEST.FI SATAMA OPEN AIR 31.7.–1.8. Ojala, The Groke... Vantaa Eppu Normaali, Apulanta, Sanni, Haloo Helsinki!, Maija Vilkkumaa, Stig, Jukka Poika & The Sound Explosion Band, Disco Ensemble, Yö, Arttu Wis kari, Janna, Von Hertzen Brothers, Sleepy Sleepers, Miljoonasade, Ile Kallio Big Rock Band... Forssa Satin Circus, Kasmir, Red rama, Jonna Tervomaa, Anssi Kela, Antti Tuisku... Seinäjoki EType, Irina, Jonne Aaron, Michael Monroe, Kolmas Nainen, Sanni, Sleepy Sleepers, Apulanta, Jenni Vartiainen... WWW.LPRHCFEST.COM PORISPERE 31.7.–2.8. Kuopio Accept, Sonata Arctica, Children Of Bodom, Apu lanta, Jenni Vartiainen, Popeda, Happoradio, Neljä Ruusua, Pertti Kurikan Nimipäivät, Santa Cruz, Haloo Helsinki!, Sanni, JVG, Tiisu, Turmion Kätilöt, Viikate... WWW.RYTMIKORJAAMO.FI/SMF SEINÄJOKI HIPHOP FESTIVAL 14.–15.9. WWW.FLOWFESTIVAL.COM AUKUSTI 14.–15.8. WWW.SUNSETBEACHPARTY.NET WANAJA FESTIVAL 17.–18.7. Hämeenkyrö Matchbox, 69 Eyes, Juliet Jonesin Sydän, JVG... WWW.JURASSICROCK.FI VASENKÄTISTEN VESTIVAALI 8.8. WWW.FACEBOOK.COM/ INDIEILTAMAT FORSSAN HOLJAT 30.7.–1.8. WWW.LUTAKKOFESTIVAL.COM SEINÄJOKI METAL FESTIVAL 28.–29.8. WWW.PIONEERIFESTIVAALI.FI LANKA FEST 10.–11.7. WWW.TIKKURILAFESTIVAALI.FI QSTOCK 24.–25.7. WWW.PIKNIK.FI OLUSET 9.–11.7. Oulu Death Hawks, Black Lizard, Superfjord, Sammal, Domo voyd, Boar, U.F. Hämeenlinna Eppu Normaali, Stam1na, Leningrad Cowboys, Apu lanta, Atomirotta, Elastinen, Ile Kallio Big Rock Band, Olavi Uusivirta, Haloo Hel sinki!, JVG, Disco Ensemble, Samuli Edelmann... Karkkila Jenni Vartiainen, Pimeys, Arttu Wiskari, Antti Tuisku, JVG, Lauri Tähkä, Francine, Polarin Sieppari... Gong” Marley, Big K.R.I.T., Sólstafir, Sunn O))), Tom Odell, Beres Hammond, Amorphis, Apocalyptica, CMX, Eva & Manu, SMC Lähiörotat, Grave Pleasures, Ghost Bri gade, MIrel Wagner, Jukka Nousiainen, Kasmir, Santa Cruz, HC Andersen, Keinuva Lahna, Robin, Battle Beast, Pertti Kurikan Nimipäivät, Aivovuoto/DJ Kridlokk/ Tuuttimörkö, Mokoma, Pariisin Kevät... Mikkeli Offspring, Kyle Gass Band, Hardcore Superstar, Soil work, Haloo Helsinki!, Apulanta, Stam1na, Viikate, Mokoma, Pää Kii, Paperi T, Ranger, Melrose, Kaija Koo, Kotiteollisuus... WWW.WANAJAFESTIVAL.FI RAKUUNA ROCK 17.–18.7. Uusikaupunki W.A.S.P., Uriah Heep, Robin, Juju, Pää Kii, Jenni Vartiai nen, Maija Vilkkumaa, Neljä Ruusua, Happoradio... WWW.PIPEFEST.FI TYÖVÄEN MUSIIKKI TAPAHTUMA 23.–26.7. WWW.RUISROCK.FI AITOON KIRKASTUSJUHLAT 4.–6.7. Akaa Paleface, Atomirotta, Nyrok Dolls... Joensuu Placebo, Ghost, Charli XCX, Angus & Julia Stone, Bear dyman, Bastille, Damian ”Jr
South Park tulostus.indd 55 7.5.2015 15.20
Kuusi alkuperäistarinaa niputtava kirja on kaunis ja tarinaltaan parhaimmillaan jännittävä mutta välillä myös tolkuttoman sekava. Erilaisista vähemmistöistä ja niihin liittyvistä stereotypioista on kehitelty rohkeata läppää, mutta lopputulos ei naurata, ja etenkin Kevin Hartin koomikon kyvyt jäävät täysin piiloon. Teos nostaa keskiöön Brianin homouden, yksinäisyyden sekä lopulta kuolemaksi koituneen pilleriongelman. Uusimmat sivut Epsteinin tarinaan tulevat nyt sarjakuvakirjan muodossa. Uutta henkeä legendaan puhaltava tarina vetää vastustamattomasti ja kirjan taide välittää päähenkilöiden ääripäästä toiseen liikkuvat tunteet hienosti. Lauluesitykset ovat paitsi taidokkaasti toteutettuja myös erittäin hauskoja. Josh ja Cornelia saavat elämäänsä uutta potkua, kun he tutustuvat nuoreen hips teripariskuntaan (Adam Driver ja Amanda Seyfriend). Tulokas on osa kansainvälistä kustantamoa, jonka juuret yltävät DC Entertainment -jättiin. Ruusuisesti alkanut ystävyys muuttuu kuitenkin vähitellen ihmissuhdesotkuksi, ja Joshin dokumentaristin urakin joutuu vaakalaudalle. James värvää Hartin esittämän Darnellin eräänlaiseksi valmentajakseen, koska olettaa tämän tuntevan vankilamaailman kuviot. Tällä kertaa kansallinen laulukisa vain vaihtuu kansainväliseen koitokseen. Käsikirjoittajana aiemmin vaikuttanutta ohjaaja Etan Cohenia ei muuten pidä sekoittaa Ethan Coeniin, kuuluisista ohjaajaveljeksistä nuorempaan. Uuden ohjaus työnsä While We’re Young pääosiin Baumbach on saanut Ben Stillerin ja Naomi Wattsin, jotka esittävät keski-ikäistä newyorkilaista avioparia. Työn alla on esimerkiksi Garth Ennisin mestarillisen Preacher-saagan käännöstyö. Syylliset löytyvät ministeriöstä ja muista byrokraattisista laitoksista. Haastattelujen ja arkistofilmien lisäksi mielenkiintoisen kerronnallisen lisän dokumenttiin tuo kajaanilaisen teatteriryhmän Oikeusjuttu-näytelmän esitys. ROBINSON JA KYLE BARKER: VIIDES BEATLE – BRIAN EPSTEININ TARINA PETER J. Anna Kendrick, Rebel Wilson ja monet muut ensimmäisen elokuvan laulavat komediennet ovat palanneet rooleihinsa, ja tietyllä tavalla Pitch Perfect 2 onkin ensimmäisen osan toisinto. Viides Beatle -kirjan takana on viime kuukausina rytinällä Suomen markkinoille saapunut RW Kustannus. TIWARY, ANDREW C. Käsikirjoituskin on parhaimmillaan nokkela, vaikka välillä sorrutaankin liian helppoihin vitseihin ylipainoisista ja ulkomaalaisista. HHHH GET HARD Will Ferrell on saanut Get Hard -komediassa parikseen toisen suosikkikoomikon Kevin Hartin. Beatle-kirjan ohella yhtiön repertuaaria viittasankareiden ulkopuolelle laajentaa ainakin Joe Kubertin natsiajan Puolaan sijoittuva Yossel. Dokumentissa on haastateltu paikallisia vaikuttajia sekä poliitikkoja ja virkamiehiä, ja viesti on selvä. Get Hardin alkuasetelma on lupaava, ja siitä seuraa monenlaisia väärinkäsityksiä ja hupaisiksi tarkoitettuja tilanteita. Historiallisen arkistomateriaalin ja tuoreiden haastattelujen kautta rakennetaan historiikki, joka kertoo paitsi seminaarin tarinan kuvaa myös koko Suomen muutosta köyhästä maatalousmaasta hyvinvointivaltioksi. Huomispäivän hinta -tarinan alussa Teris suree printtimedian kuolemaa (ei, en vitsaile) mutta pian mukaan astuvat sekä mystiset olennot että rakkaushuolet. 16 17 Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Batman & Robin 1: Synnyimme tappamaan -kirja marssittaa Bruce Waynen rinnalle Robiniksi hänen oman poikansa. Pitch Perfectin kakkososaa on helppo suositella niille, jotka pitivät alkuperäisestä. RW:n julkaisujen pääpaino onkin supersankareissa ja edustettuina on DC Comicsin lisäksi ainakin Vertigon tarinoita. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN VIVEK J. HH PITCH PERFECT 2 A cappella -lauluyhtyeestä kertova musiikkikomedia Pitch Perfect osoittautui muutama vuosi sitten hitiksi, joten jatko-osa ei tule yllätyksenä. Kirja keskittyy virkistävästi Epsteinin henkilökohtaiseen elämään ja jättää poptähdet enimmäkseen syrjään. Teräsmiehen päivitys on vähemmän onnistunut. Tarina käsitteleekin vähintään yhtä paljon isän ja pojan kompleksista suhdetta kuin taistelua maailman pahuutta vastaan. Suomen-toiminta korkattiin komeasti Neil Gaimanin Sandmanklassikon ensimmäisillä tarinoilla ja sen jälkeen on saatu sekä klassikoita (Frank Millerin sekä Alan Mooren Batman-tarinoita) että uusimman sukupolven (”The New 52” -uudistus) supersankariseikkailuja. HHH OLIPA KERRAN SEMINAARI Markku Heikkisen (Talvivaaran miehet) ohjaama dokumentti kertoo Kajaanissa yli sata vuotta toimineen opettajainkoulutusyksikön nousun ja tuhon. Opettajainkoulutusyksikön lopettaminen nähdään dokumentissa suurena tragediana Kainuulle. Ferrell esittää makeaan elämään tottunutta sijoittajapomoa nimeltä James King, joka tuomitaan petoksesta vankilaan. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A-PUOLI Viides Beatle oli tietenkin yhtyeen manageri Brian Epstein (1934-1967), ja kuten kaikesta The Beatlesiin liittyvästä, myös Epsteinista on kirjoitettu vähintäänkin riittävästi. Robinsonin tarinan vaiheen mukaan tyyliä vaihtava taide sekä vaikuttava sommittelu on upeaa katsottavaa. Bellas-lauluryhmä saa vastaansa saksalaisen Das Sound Machinen, joka esittää muun muassa Musen tuotantoa a cappella -versiona tiukissa nahkavermeissä. Mainiosti elokuvan tunnelmiin sopivalla soundtrackilla soi muun muassa David Bowie, Lionel Richie ja Paul McCartney. Tosiasiassa Darnell on kiltti perheenisä, joka rahapulassaan ottaa tehtävän vastaan. Vinyylilevyjä, lautapelejä ja mekaanisia laitteita rakastavat nuoret muodostavat hauskan kontrastin älylaitteidensa kanssa koukkuun jääneiden nelikymppisten kanssa. Käsikirjoitus polveilee monipuolisesti ja sanailu on elävää – paikoin turhankin nokkelaa. Nykymaailman muuttuneet arvot aiheuttavat eriarvoisuutta ja kafkamaista byrokratiaa, ja säästövaikutuksetkin ovat kyseenalaisia. TOMASI JA PATRICK GLEASON: BATMAN JA ROBIN 1 – SYNNYIMME TAPPAMAAN GEORGE PÉREZ, JESÚS MERINO JA NICOLA SCOTT: TERÄSMIES 1 – HUOMISPÄIVÄN HINTA sanoin kuvin_5_2015 -taitto_c.indd 16 11.5.2015 12.22. WHILE WE’RE YOUNG Noah Baumbach on persoonallinen newyorkilainen elokuvantekijä, joka on toiminut Wes Andersonin käsikirjoituskumppanina sekä ohjannut sympaattisia elokuvia kuten The Squid And The Whale ja Frances Ha. Uusia tuulia sarjakuvahyllyille Tämän vuoden aikana RW Kustannus tuo kauppoihin noin 40 nimikettä
Japanin lisäksi töitä aletaan myydä yhdysvaltalaisessa nettikaupassa. Tekijöitä on vähemmän kuin twiitissä merkkejä. Yhdysvaltalaisrockbändi saatiin kiinni hyvien sattumien kautta nopeasti, ja pian jo paiskattiin kättä. Lopuksi vedostaja painaa työt paperille. Valtaosa nettiasiakkaista on ollut Kiss-faneja, Aoike kertoo. Ukiyo-e syntyy kolmen henkilön yhteistyöstä: Ensin kuvittaja suunnittelee ja piirtää aiheen. Siitä käynnistyi Ukiyo-e Project. Samaan aikaan Ukiyo-e-projekti etsii uusia aiheita. Vastaus: Kiss. Tajusimme, että ukiyo-e on tuotava nimensä mukaisesti tähän aikaan, kertoo projektin primus motor Yuka Mitsui. TEKSTI: KAROLIINA KANTOLA sanoin kuvin_5_2015 -taitto_c.indd 17 11.5.2015 12.22. – Halusimme elvyttää kuolevaa taiteenlajia. 16 17 Kiss-maskit puupiirrosten aiheina ”Blues ain’t about people knowing you, it’s about you knowing people”, ohjeistaa Ma Rainey uransa alussa olevaa nuorta Bessietä. Queen Latifah näyttelee miellyttävän vähäeleisesti ja tekee kaikin puolin uskottavan roolityön, mutta ei hänkään onnistu nostamaan Bessiehahmoa kohteensa tasolle. Signeeratut työt maksavat noin 1700 euroa, signeerattomat alle 800. Bessien tarina on täynnä raskaita käänteitä, mutta kummallisen kevyiltä ne tässä käsittelyssä tuntuvat. Taiteen ammattikunta uhkaa kadota Japanista yhtä nopeasti kuin Snapchat-kuvat mobiililaitteen ruudulta. Se tuntuu suurimman osan kestostaan ylipitkältä trailerilta – niin levottomasti se hyppii kohtauksesta ja Bessien elämänvaiheesta toiseen. Elokuva myös häipyy lopputeksteihin vailla erityisen nostattavaa kliimaksia. Ukiyo-e-projektissa vain puupiirrostekniikka on vanha, kaikki muu on uutta. Teokset esiteltiin Tokiossa helmikuun lopulla Kissin 40-vuotisjuhlakiertueen aikana. K uv at: Mit sui A gency Int ernational Blues-keisarinnan elämän hätäinen luenta suosio on jopa yllättänyt. Se saa työryhmäläisten silmät suurenemaan innostuksesta. Neljäsataa vuotta myöhemmin monen mielikuva puupiirrostaiteesta on yhä Edo-kaudella. Valitettavasti elokuva ei ole mikään mestariteos. Mutta sitä ennen ne nykypäivän idolit piti löytää. Kolme kuvaa on suunnitellut 37-vuotias taiteilija Masumi Ishikawa, neljännen teoksen ”yllätyssuunnittelijaa” ei vielä paljasteta. Edo-kauden pop-taide tunnetaankin sen hetken turistikuvista ja idoleista: Suuri aalto, Fuji-vuori, sumopainijat ja kimonoihin pukeutuneet naiset. Taiteilijat tekevät neljä erilaista Kissaiheista kuvaa, joista kaksi on julkistettu. Elokuva rientää hätäillen läpi nousujen ja laskujen ja esittelee nipun ohuilta tuntuvia sivuhenkilöitä – kompleksisia läheisiä, kaiken maailman kiipijöitä ja sekä miesettä naisrakastajia. Japanilaisen puupiirrostaiteen nimi kertoo siitä, että se kuvasi oman aikansa arkitilanteita, matkoja, ihmisiä ja ympäristöä. Sen jälkeen puukaivertaja kaivertaa kuvan puukappaleeseen. Bluesmama Bessie Smith (1894–1937) jos kuka ansaitsee elämä kertaelokuvan. Rohkea ja sinnikäs hurjapää sekä järisyttävän voimakasääninen laulaja, joka kohosi 1920-luvulla aikansa suosituimpien artistien kärkeen. Bändin manageri kuvaili taideyhteistyötä sanoin ”itä kohtaa lännen”. Kutakin julisteen kokoista puupiirroksia tehdään 200 kappaletta. Miten olisi, Mike. Kun haastateltavat innostavat pohtimaan mahdollisia suomalaismalleja, toimittaja ehdottaa Japanissakin suosittua Hanoi Rocksia. – Pohdimme, mikä olisi maalauksellinen, kansainvälisesti tunnettu kokoonpano, joka lähtisi tähän mukaan, muistelee toinen tuottaja Natsuko Aoike. Teokset kuvaavat nykypäivän idoleita, ja ne myydään nettikaupassa. Bessie Smith oli melkoinen nainen. Haparoivasti kerrotun tarinan vastapainoksi olisi toivonut edes enemmän hienosti toimivia musiikkikohtauksia. – Japanilaiset eivät yleensä sijoita suuria summia taiteeseen, joten töiden Kiss-puupiirroksissa näkyy kanji-merkeillä taiteilijoiden ja bändiläisten nimet sekä bändin merkki, suudelma. Taideteosten valmistuminen puolestaan ei käy käden käänteessä. Sen enempää ei voi juuri tehdäkään, sillä puu kärsii jokaisesta kaiverruskerrasta ja vaikeuttaa onnistuneen piirroksen luomista. On hienoa, että HBO on hommaan ryhtynyt ja erityisen hienoa on se, että pääosaan saatiin sekä olemuksensa että lauluäänensä puolesta luontevasti Bessieksi taipuva Queen Latifah. Ainakin Iron Maidenia, Lady Gagaa sekä tunnettuja urheilijoita ja designereita on tavoiteltu. Kissin jäsenet ovat kirjoittaneet nimikirjoituksensa sataan teokseen. MIKKO MERILÄINEN BESSIE (HBO) Ukio-e, tämän hetken kuva
Teksti: Tommi Liimatta Takakansireklaami Aikakauslehden halutuin ja kallein mainospaikka on aloitus aukeama. Vuonna 1975 vielä kasvuuralla ollut Love Records ei selkeydestä piitan nut, julkaisujen määrä oli niin valtava. liimatta_5_2015_a.indd 18 7.5.2015 15.14. Kun lehden käänsi auki, paljastui iso takakansi jossa ilmoitti Love Records. Tästä lähtien Love/Johanna (Atte Blom) ja Poko (Epe Helenius) ilmoittivat Soundin takakansissa vuorotellen. Jo keväällä 1979 Poko sai kaksi peräkkäistä numeroa kun Love purjehti konkurssiin. Pikkutakakannen (1975–1977) vakioilmoittaja Musiikkiyhtymä julkaisi saman mainoksen usein kahdesti peräkkäin, lisäväri vain vaihtui. Tai melkein: alalaidassa muistu tettiin aiemmasta Pohjolalevystä. Sävelletyt runot, 13 albumia, saivat oman takakannen (9/75), Loven ruotsalainen maahantuonti kaksi (4/75 ja 7/75). Loven mainososasto oli vähitellen suuntaamassa väljyyteen, ja malttoi takakannessa 10/75 esitellä vain kaksi uutuutta. Silloin näkyvin ilmoitustila oli lehden takakansi, jo sen takia että siinä oli värit. Syynä tähän oli läpimurto tai koko elma: Nuclear Nightclub, Crossection (USAjulkaisu), Kenen laulu. Mutta Johanna polkaisi nopeasti vauhtiin: kun Soundi 6/79 mainosti Chicago Overcoatia (Loven viimeisiä), jo 8/79:ssä tilan sai Dave Lindholm (Johannan toinen). 18 K uv a: Mark us P aajala Yhdessä mainoksessa saattoi olla kymmenisen ”kauansoipaa” ja saman verran ”yksileitä”. On siinä totinen lukija, teddy tai punkki, tainnut puhista kun ”viholliset” on noin pakotettu vieretysten. Selkeä mainos sisältää yhden kuvan ja yhden lauseen. Toisinaan nostettiin esiin yhden artistin koko tuotannot: Wigwam (6/75), Jukka Tolonen (3/76), Dave Lindholm (10/77). Ja kun Yleisradio valitsi Vuoden levyksi Pekka Pohjolan Harakka Bialoipokun, se sai 2/76:ssa ikioman mainoksen. ”Efektilaitteet ovat maailmalla N:o 1” (6/76). Vuonna 1977 jo kuusi Love albumia sai jakamattoman tilan: Esa Kotilainen, Juice, Royals, Pen Lee, Jukka Tolonen ja Petri Pettersson. Yhdessä mainoksessa saat toi olla kymmenisen ”kauansoipaa” ja saman verran ”yksileitä” (sanamuodot 5/75). Ne olivat Hurriganesin Crazy Days ja Hectorin Liisa pien. Seuraavassa numerossa Poko kiitti kuluneesta vuodesta Martti Syrjän ja Teddy Guitarin kaverikuvalla. Kymmenvuotismainos (11/76) listasi peräti 46 Loveartistin täydelliset albumikatalogit. Taitettuna näkyi pienempi jossa oli Musiikkiyhtymän soitinmainos. Soundin muututtua magazineksi 10/77 oli Love Records ainoa takakansimainostaja numeroon 11/78 asti, jolloin sillä paikalla nuori Poko Rekords esitteli Popedan ja Teddy & The Tigersin albu meita. SanomalehtiSoundissa oli kaksi takakantta. > Liimatan aikamatka A-PUOLI Pöyhimässä 1970-luvun Soundeja. Tämä perinne kat kesi keväällä 1984 Johannan väistyessä ja Pokon jatkaessa. Ne ensimmäiset levyt, jotka Love ja Poko katsoivat niin tär keiksi että omistivat niille Soundin koko takakannen, olivat Finn forestin Lähtö matkalle (10/76) ja Eppu Normaalin Maximum Jee & Jee (4/79). Musiikkiyhtymän valikoimaan kuului Morriskitarat, Rotosoundkielet, Evansrumpukalvot, Zero 3000 valourut, Copicatkaikulaite, White, WLM ja Rewatt vahvistimet – ja ElectroHarmonixin pedaalit. 70luvun Soundissa ei sellaista vielä tunnettu
Valtteri tulostus.indd 19 7.5.2015 15.11
Hänen musiikistaan olen saanut hyvien fiilisten lisäksi tekemiseeni suuria ahaa-elämyksiä. Mutta eräänä jouluna sain sitten sellaisen oman pienen. Soitin sitten isoveljen viulua sellotyylillä. Nyt olen innostunut slide-sähkökitaran soitosta. Kitaralla Nirvanan Come As You Aren alkuriffi oli ihan eka. E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. – J. Edellä mainitut ovat myös merkittäviä bändihahmoja. Ensimmäinen vahvistin oli Custom Soundin Colt -transistorivahvistin. Viululla. Pimeyden kanssa teimme myös kolme biisiä Kaj Chydeniuksen ja Minja Kosken tuoreelle Myrskylinnut-levylle, summaa Pekka Nisu tähänastisia toimiaan. – Laulan keikoilla paljon ja yritän minimoida polkemisen, vaikka polkimiahan on nyt enemmän... Vahvistimina on Voxin AC15 ja Creamsound Cs-1/6. – Olen käynyt viime vuosina myös kitaratunneilla Kämäräisen Timolla ja hän on sellainen kokonaisvaltaisen inspiroiva muusikko, josta höyryää aina jotain kotiinvietävää. Kitaristeista esimerkiksi George Harrison, David Gilmour, Johnny Marr, Ry Cooder, Neil Young, Mark Knopfler, James Dean Bradfield, Paul Simon, Riku Mattila, Jussi Jaakonaho, Pantse Syrjä, Jaakko Murros, Dave Lindholm ja Esa Pulliainen ovat omaan soittooni ja soundiini vaikuttaneita. – Tuiki tuiki tähtönen. Sitten kun oppii ne kitaran viat, niin ne kääntyvät vahvuuksiksi. Luvassa on pitkään haaveissa ollut Pimeyden festarikesä. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi, komppi tai biisi. – Looppijuttu on mulle uusi asia ja helpottanut keikoilla. Viime kuukaudet tuotin nuorta ja nälkäistä Nefer Nefer -nimistä suomirock-bändiä, jolta sopii odottaa asioita. Suuri osa suosikeista on suomalaisia. – Aika tihentyy -levymme keikat jatkuvat huhtikuun lopulta lokakuulle asti. K uv a: Ant ti K okk ola E-liike 5_15 taitto.indd 20 10.5.2015 18.05. Tapio Liinojan kanssa olemme kypsytelleet yhteistyöjuttuja ja jokin niistä nytkähtänee taas lähiaikoina eteenpäin. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Siinä ajatuksessa on jotain hienoa ja se liittyy tietysti myös siihen, että soittajalle voi ylipäänsä kehittyä tunnistettava soundi ja tyyli. – American Standard Telen. Vaikka on siinä tuuriakin. Kolme cowboyta oli ensimmäinen kokonainen biisi, jota soitin kansalaisopiston kitarakurssilla. – Fenderin American Standard Telecaster ja kakkoskitarana Fender Tele Custom ’72. – Luin Petri Wallista, jolla oli romanttinen näkemys siitä, että kitaristin pitää pärjätä yhdellä soittimella. Innostun usein: milloin pitäisi hankkia Strato, milloin taas Jazzmaster, mutta jos en heti hanki, en sellaista tarvitse. Viimeksi juuri slide-juttuihin. Pedaalilauta on nyt sellainen, että siinä on vain Pimeyden biiseihin välttämättömimmät laitteet. Loopeissa ovat Z-Vexin Box Of Rock -särö ja Fuzz Factory, Hot Cake -overdrive, TC Electronicin Flashback X4 -delay, Strymon Bluesky -reverb ja Boss CE3 -chorus. 4 Miksi juuri nämä. Sellaisesta etelän vingutuksesta. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Myös hyvin samaistuttavia soittajia. Karjalainen on suurin esikuvani. Teksti: Esa Kuloniemi 20 PEKKA NISU (Pimeys) INVENTAARIO #44 A-PUOLI -Pimeys on tähänastisen urani tärkein bändi ja ilmaisukanava. Ennen sitä on ollut kaikenlaisia lyhytikäisempiä kokoonpanoja, kuten Rex Willer. Ei siis ollut tarpeeksi pientä soitinta. Sekin oli isoveljeni kitara, joka pikkuhiljaa, väsyttämällä ja erinäisillä vaihtokaupoilla siirtyi omistukseeni. – Ensimmäinen soitin oli viisivuotiaana saatu 1/16 viulu eli sellainen lusikan kokoinen. Eli ne kamatkin vievät soittoa johonkin suuntaan. Joululomalla rakentelin uuden pedaalilaudan, jonka aivona on maailmaa nähnyt, Apocalyptican Pertun vanha G-Lab GSC-3 -looppisysteemi/ kontrolleri. Yritän muutenkin olla hamstraamatta romua nurkkiin. Itselläni on Pimeydessä mukava tuplarooli. Isoveljeni soitti viulua ja äitini mukaan halusin niin kovasti soittaa viulua, että olin sairastua, kun se ei meinannut olla alkuun mahdollista. – Ensimmäinen sähkökitara oli kiinalainen Squier Stratocaster. Sitä taivalta kesti kymmenisen vuotta. Toin sen New Yorkista ja se on minulle rakas työjuhta. Sekin on taito, että löytää oikeanlaisia ihmisiä bändiin. Välillä voin olla ihan muina keithrichardseina ja välillä taas solisti. Tulee kuunneltua paljon suomalaista musiikkia. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta
Pimeyden jätkien kanssa haluan tehdä vielä monta levyä ja paljon keikkoja. Soundionin tavoitteena on työllistää noin kolmen vuoden tähtäimellä 20-30 henkeä ja lisäksi useampia henkilötyövuosia alihankintaverkossa. Kulmalan mukaan eri osien toisistaan riippumaton hallinta on ai6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin – Eiköhän se ole tämä Aika tihentyy. HIMin Ville Valon mukaan Synthexissa ”on muskeleita” ja Jean-Michel Jarre kutsuu suhdettaan fetissiksi. Mukavaa myös jos soittimeen liittyy joku tarina. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija ”J. Hinta (99 euroa) on sisältöön nähden balanssissa. Käytetystä soittimesta on helpompi sanoa istuuko se vai ei. Hienoa päästä Jaakon kanssa kitarapartioon. Mekaanisesta kestävyydestä en ole kovin varma. – Tiimissämme on englantilainen Paul Wiffen, joka ohjelmoi jo Synthexin alkuperäiset presetit sekä monet Wonderin, Jarren, Emersonin ja Downesin käyttämiä soundeista. Oletin että pienehkön, mutta korkean pedaalin on pakko olla kiikkerä pohjan kumitassujen takia, mutta hyvin se pysyi pystyssä jopa käsinkudotun persialaismattoni päällä. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Hänen musiikistaan olen saanut hyvien fiilisten lisäksi tekemiseeni suuria ahaa-elämyksiä. Synthex kun tuottaa soundeja, jollaisia muista syntetisaattoreista ei saa. Laatikon pieneen kokoon tottuu lopulta yllättävän helposti, mutta kyllä tämä Sielupuserrin pitää silti pultata pedaalilautaan kiila-ankkureilla. mutta jostain on aloitettava, visioi Soundionin toimitusjohtaja Jukka Kulmala. Hän nostaa esiin vireessä pysyvät digitaaliset oskilaattorit, ja analogiset filtterit. Karjalainen on suurin esikuvani. Generalmusicin tuotteita vietiin 83 maahan, sillä oli 400 työntekijää ja liikevaihtoakin parhaimmillaan 60 miljoonaa dollaria. Se on vuodelta ’93, oli sopivasti auki soitettu ja sitä hankkiessani jouduin sähläämään aika paljon kaatosateessa Greenwich Villagessa. Suomi tarvitsee innovatiivisia ja työllistäviä vientiyrityksiä, joten entisillä Nokian tehtailla aletaan valmistaa tarunhohtoista Elka Synthexia. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Kaksi kirkasta led-valoa olivat hyvä lisä, koska silloin spedun päälläolo on helppo havaita muutenkin kuin kuulokuvasta. Vai kenties käsityönä tehty. ” E-liike 5_15 taitto.indd 21 10.5.2015 19.35. – Kokoonpano aloitetaan suhteellisen vaatimattoman kokoisissa tiloissa, entisessä Nokian EMClaboratoriossa. 21 Woh-veli Suomi nousuun Synthexin avulla Salosta kuuluu kummia. – Teen itse kitaran perussäädöt, putkien vaihdot ja kaiutinjutut, mutta jos jokin styrkkarin sisältä hajoaa, niin yleensä kiikutan Vahvistin Vesaselle. – Niitä on niin monia, mutta onneksi Suomi on niin pieni maa, että jos täällä haluaa jonkun kanssa oikein kovasti soittaa, niin todennäköisesti se tapahtuu jonain kauniina päivänä. Olen viime viikot kuunnellut Eero Raittinen ja kansainväliset seikkailijat -levyä ja Eero on upea laulaja. Toivon, että kuulostan vanhempana sellaiselta. Kitararemontit teetän Erkki Tolsalla. Etenkin Hetki vielä-, Muistin sen toisinja Aivan erilainen -biiseissä on onnistuneet kitarat, niin soundit kuin jutut. Mitään sävysäätimiä ei ole, mutta bonuksena wahin voi kytkeä myös aktiiviseksi volumesekä passiiviseksi expressiopedaaliksi. Polkimen liikerata oli juuri sopivan pitkä ja efektin sai naksautettua helposti päälle/pois etuosan kytkimestä. Varmuuden vuoksi. Tuotetta on suomalaisomistuksen myötä kehitetty vielä enemmän nykyajan vaatimuksia vastaavaksi. – Sinne on pitkä matka ja helppoakaan ei varmasti tule olemaan, Hotone on tuoreehko kiinalainen tuotemerkki, joka valmistaa pikkuruisia vahvistimia, kaappeja sekä efektipedaaleja. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. 8Vintage vai uusi soitin. – Kuivat sukat. Salolainen Soundion osti vuonna 2013 italialaisen Generalmusicin, 125 vuotta toiminnassa olleen soitinvalmistajan konkurssipesän. Olen aina keväisin wah-wah-kiimassa, joten otin testiin punaisen Soul Press -wahin, joka on 13 cm pitkänä ja 5,5 cm leveänä hämmentävän pieni normipolkusimiin verrattuna. Niin kuin tuo mun Tele. Se, miksi muusikot arvostavat Elka Synhexia, ei ole ihan yksiselitteisesti määriteltävissä. Soul Press muistuttaa sävyltään aika paljon Cry Babya, muttei ole yhtä yläpääkireä ja alapääkin on juuri sopivan lussu; kuin mukava huolimaton nainen. van eri luokkaa kuin alkuperäisissä malleissa. Kyseessä on polyfoninen syntetisaattori, jolla tehtyjä klassikkolevytyksiä ovat esimerkiksi Stevie Wonderin Skeletons, Jean-Michel Jarren Rendezvous II, Revolutions ja Waiting For Cousteau, Emerson, Lake & Powellin Mars, The Bringer Of War ja Asian Suspicion. Italialaisyrityksen tunnetuimpia brändejä oli harvinaisuudeksi jäänyt, vain vajaat 2000 kappaletta valmistettu Elka Synthex. Se kone vasta käynnistyy. Vuonna 1981 lanseerattu Synthex on Soundionin valmistamista instrumenteista ensimmäinen ja yrityksen tavoitteena onkin luoda soitinvalmistuksen avulla uutta teollisuutta ja lisää työpaikkoja Salon alueelle. Joten sanotaan Eero Raittinen! – Yksi haave toteutuu nyt kesällä, kun Murroksen Jaakko lähtee Pimeyden matkaan keikkakitaristiksi. Toiminnan kannalta on tärkeää, että Salon seudulla on elektroniikan, metallin, muovin ja puun osaamista ja alihankintayrityksiä. – Ei tarvitse olla vintage, mutta mielellään joku, jota on jo soitettu
Haavisto on puuttuMarko Haavisto laskee leikkiä laiskuudestaan, mutta tänä vuonna ilmestyy kolme albumia, jonka tekemisessä hän on ollut läheisesti mukana. Yhtye julkaisi kuitenkin kolme pitkäsoittoa, joiden vanhan iskelmän ja rockin maisemissa viihtyvä kaiho on tuttua myös nykyisen Poutahaukkojen -kokoonpanon levyiltä. Badding Rockersin alkutaival oli karikkoinen, kun Somerjoki kuoli vähän ennen ensimmäisen singlen julkaisua. Parhaiten hänen tekemisistään tunnetaan elokuvassa kuultu Paha vaanii -kappavatilta on luvassa vielä yhteisalbumi roots-muusikko Antti Vuorenmaan kanssa. Viiden vuoden tauon jälkeen on ilmestynyt myös uusi, järjestyksessään kahdeksas Poutahaukat-albumi Outolintu, joka istuu yhtyeen katalookiin erinomaisesti tuoden aiempaa romanttisemman kuvan rosoistakin elämää kuvanneista tekijöistään. 22 23 Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu > Marko Haaviston tarina suomalaisessa musiikkikentässä on ainutlaatuinen. Lisäksi hän kiertää Suomen moninaisia keikkapaikkoja yhä raadollisimmiksi käyvissä olosuhteissa. Lisäksi Haavisto on levyttänyt Hank Williamsia suomeksi ja tehnyt oman soololevyn. ”Ei elämässä pärjää vain heinänkorsi suussa.” le, jonka Haavisto kirjoitti jo 80-luvulla ensimmäiselle levyttäneelle yhtyeelleen Badding Rockersille. Myöhemmin Lahden kashaast_marko haavisto_b.indd 22 11.5.2015 14.53. Rauli Badding Somerjoen opetuslapsesta kasvoi pitkän linjan artisti, joka on nöyränä tehnyt keikkamuusikon työtä kolmen vuosikymmenen ajan. Juuri edellisellä viikolla televisiossa oli esitetty uusinta Peter von Baghin kuuluisasta Tapio Rautavaara -dokumentista Tapsa, jossa nähdään jo uransa ehtoopuolella olevan artistin viihdyttävän työmiehiä samassa puuhassa. Viime aikoina Haavistoa on kuultu Kaarle Viikatteen kanssa tehdyllä yhteislevyllä Laulu tuohikorteista, jolla nämä kaksi Päijät-Hämeen suurta Tapio Rautavaaran ystävää löysivät luontaisesti yhteisen sävelen. Tässä sattumassa on jotain kuvaavaa. Haastattelua edeltävänä päivänä Haavisto on tehnyt kaksi keikkaa, joista jälkimmäinen harjakaisissa. Välillä on tapahtunut yksittäisiä piipahduksia parrasvaloihin, kuten Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä. Kansamme tuntoja kohtalonomaisin sanakääntein purkava Haavisto ei ole hakemassa muusikon urallaan pikavoittoja
22 23 23 haast_marko haavisto_b.indd 23 11.5.2015 14.53
Olit tosi nuori Badding Rockersin aloittaessa. Tuotannostasi löytyy useitakin kappaleita, jotka voi tulkita kertovan juuri lotraamisen vaaroista. Karjala oli eka joka teki keikkoja koulunovien ulkopuolella. Rauli kuoli ennen ekaa sinkkua, kun oltiin puhuttu tekevämme kimpassa keikat. ”Siihen aikaan kun me oltiin eniten näkyvillä me vaan taputeltiin viikonloppuisin toisiamme selkään saunamökillä ja juotiin pussikaljaa.” vaan tässä voi käydä oikeasti hurjasti ja vastoin omia valintoja. – Ne kaikki jäi suunnitelmiksi. – Joo, viisitoista. Kiersitkö siis hänen keikoillaan ja millainen se vuorovaikutussuhde oli. – Se oli ensimmäinen levyttävä bändi. Tai oli mulla silloin omia biisejä jo mapillinen, mutta en kehdannut esitellä niitä edes bändin jätkille saati kellekään muulle. Siinä oli yhdistävänä tekijänä Rokki-Ma24 Nuori ja ujo Haavisto voitti pelkonsa kohtaamalla ne silmästä silmään. – Seuraavan vuoden tammikuussa (1987) Rauli kuoli. Näissä vuosissa voi jo sanoa ja nähdä, että tutustumisessa ukkoon oli enemmän hyviä puolia. Ja toisaalta ne puolet, joita silloin kammoksuin oli mulle opiksi elämälle. Jotenkin tuntuu, että tuo alkoholiasia on toistaiseksi lauluissa käsitelty aika tyhjentävästi. Se oli mielettömän fiksu kaveri, toisaalta hyvänlainen hullu. K uv a: Soundin arkis to haast_marko haavisto_b.indd 24 11.5.2015 14.53. Ja millainen sen vaikutus on nyt jälkikäteen ajateltuna musiikissasi. Oliko se ensimmäinen bändisi. Millainen Badding-suhteesi oli silloin. Mä en sinne päässyt, kun olin alaikäinen. Oliko noilla nuoren miehen kokemuksilla vaikutusta niiden syntyyn. Geronimon taival jäi lyhyeksi. – (pitkä hiljaisuus) Ehkä ne kokemukset on olleet omakohtaisempia. Mutta seuraavana päivänä lintsasin koulusta ja pääsin tapaamaan sitä. Rauli on kuollut tammikuussa ja toukokuun alussa tulee meidän single, niin tietyille piireille tuli käsitys, että nyt ratsastetaan rumasti ja ruumiilla. Asuttiin samalla alueella Lahden Venetsiassa. Yhtye levytti yhden singlen vuonna 1994. Sitten alkoi se Badding-innostus. Kun joku suurempi voima rupeaa viemään, niin se on menoa. Mutta Baddingin Lähikuvassa -dokumentista sain sellaisen ahaaelämyksen, uskalluksen ja halunkin lähteä kokeilemaan mitä sydän sanoo. Badding Rockers ei aikoinaan nauttinut suurta suosiota, mutta sen levyt ovat myöhemmin osoittautuneet kysytyiksi. Tuon ajan lehtijutuista sai käsityksen, että olit paljonkin tekemisissä Baddingin kanssa henkilökohtaisesti. Ne on olleet enemmän sellaisia omia havaintoja, sellaisia biisejä, joita on ollut pakko kirjoittaa. 24 25 va linkki menneen, jopa kansallisnostalgisen vanhan Suomen ja nykypäivän välillä, josta hän tavoittaa kuulijoikseen ihmisiä taustatekijöistä riippumatta. Me tavattiin Lahdessa Laivat-levyn (1985) julkaisun jälkeen olleen Torven keikan jälkeen. Seuraavana keväänä edelliskeväänä äänitetty Badding Rockers -sinkku saadaan vihdoin ulos. – Kyllä se on iso. Jossain vaiheessa huomasin, että eihän tämä elämä olekaan sellainen leikki, jota itse koko ajan hallitsisi, > Soundi-haastattelu ke, lahtelainen levynkeräilijä, joka oli päässyt eläkkeelle 27-vuotiaana. Julkisuudessa urasi käynnistyi Badding Rockersin riveissä 80-luvun puolivälin jälkeen. Siihen aikaan oli kova kynnys tehdä mitään omaa. Se on ollut mulle samalla varoittava esimerkki. Jossain vaiheessa vaan tuli niin paljon kuraa niskaan, kun se meni ihan toisin kuin oli suunniteltu. Aiemmin tunsi mitä lie häpeää, ettei voi laulaa Johnny Cashia tai Elvistä. Tällaista vanhan iskelmän tenhoa ja alkuperäisen rock’n’rollin salakavalaa vaarallisuutta ei kukaan muu ole tulkinnut yhtä vakuuttavasti. Aarnion Pekka, joka oli pitkään tuottanut Raulia, lamaantui täysin ja vietti suruaikaa muutaman kuukauden. Siinä löytyi uskallus tehdä sitä mitä olin haaveillut. Olihan siinä ollut niitä esiasteita. Menin yksi talvi-ilta kysymään, onko sillä yhtään Baddingin levyä – silloin niitä oli tosi vaikea saada – ja siltä löytyi jotain sinkkuja. Se innostui siitä mun Badding-innostuksesta ja kaivoi jostain Raulin numeron ja yhtäkkiä rupesikin järjestämään keikkaa Raulille Lahteen. Se veitsenterällä eläminen ja kuinka hurja lotraaminen voi miehen viedä. Sen ohjelmisto koostui lähinnä Juicen, Popedan ja Eppujen biiseistä. Tänä päivänä koen, että Rauli on ollut iso tiennäyttäjä ja edelleen pidän sitä ainutlaatuisena laulajana ja tulkitsijana tässä maassa. Ei saa pääs tää itseään liian pitkälle. Badding Rockersilla ruvettiin heti tekemään omia biisejä
100€ 1 PÄIVÄ ALK. LIVING DEAD! MORBID EVILS FORESEEN DEATH TOLL 80K KYLMÄ SOTA RED MOON ARCHITECT APINA ADAMANTRA MORS SUBITA SHIRAZ LANE SPAWN FROM DECEIT STRONG SCENE PRODUCTIONS COLLECTIVE DARK SIDE OF THE MIME MANALA COMEDY PRESENTS: ROBERT PETTERSSON WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI Tuska tulostus.indd 25 7.5.2015 15.31. 70€ TUSKA TURBO VIP -PAKETIT MYYNNISSÄ NYT! 3 PÄIVÄÄ ALK. VISIONS SHOW WWW.TIKETTI.FI 3 PÄIVÄÄ ALK. 255€ 1 PÄIVÄ ALK. 125€ 2 PÄIVÄÄ ALK. 155€ MOKOMA ARCHITECTS LOUDNESS BLOODBATH BLUES PILLS NE OBLIVISCARIS ENFORCER AT THE HOLLOW TRYER EINHERJER WARMEN THE SIRENS GHOST BRIGADE KROKODIL BOMBUS SOTAJUMALA ALFAHANNE ATOMIROTTA DR
Vanhasta Badding Rockers -kappaleesta Paha vaanii tehtiin uusi versio, joka hiljalleen kohosi Poutahaukkojenkin tunnetuimmaksi kappaleeksi. Se pyysi Badding Rockersia erilaisiin kemuihin. Oli vaan tyytyväinen, että jumalauta, kun kävi tällainen munkki. Tuliko sinulle koskaan fiilis, että bändiuutisoinnissa tuolloin oli alentuva vivahde, että Aki ikään kuin pelasti jo unohdetun yhtyeen takaisin elämään. K uv a: Miikk a V arila Soundi-haastattelu > haast_marko haavisto_b.indd 26 11.5.2015 14.53. Toisaalta meillä ei ollut siinä kohtaa vielä edes oikeaa keikkamyyjää. Etenkin Lamppu palaa -levyn (2002) aikoihin oli tosi hyvä meininki päällä. Sitten kun päästiin keikoille, niin se oli jo vähän ohi. Kyllä se sen yhden albumin olisi ainakin ansainnut. Yleisö otti hyvin vastaan paikassa kuin paikassa. Me oltiin alle 18-kesäisiä. Silloin oli hyvä ponnistaa. Sen jälkeen tuli Geronimo, jonka taival jäi kuitenkin vain yhden singlen (Jäätynyt sade, 1994) mittaiseksi. – Ei todellakaan. Olitte paljon esillä, vaikka levymyynti ei tainnut kovin merkittävää ollakaan. – Se saattoi näyttää siltä, että se kävi äkkiä. Siihen aikaan kun me oltiin eniten näkyvillä me vaan taputeltiin viikonloppuisin toisiamme selkään saunamökillä ja juotiin pussikaljaa. Haavisto on esiintynyt paljon myös soolona ja duona kitaristi Jouni Saarion kanssa. Ääniteltiin niitä ja tarjottiin demoja eikä oikein mikään tuntunut kelpaavan. Jonkun isä tai kaveri myi keikkoja sinne tänne. Poutahaukkojen suurin menestys paikallistuu Aki Kaurismäen elokuvaan Mies vailla menneisyyttä, jossa yhtye esittää Pelastusarmeijan bändiä. Ei kai huonoon kritiikkiin ikinä totu, mutta siinäkin se eka kerta on aina julminta. Me tehtiin toista vuotta tosi paljon duunia, kirjoitin varmaan 50 biisiä. Kun katsoo niitä Geronimon kuvia, niin Pitkähän näyttääkin niissä inkkarilta ja vaaralliselta, mutta me muut ollaan aika kaukana siitä (naurua). Samaan aikaan ihmeteltiin, kun Suomessa ei tapahdu juuri mitään. Millaiselta se Badding Rockersin suosio tuntui siinä hetkessä. Se oli hyvin kotikutoista. Kun se vielä kohdistui meikäläiseen, mun ääneen ja mun biiseihin, niin kyllä siinä pikkupoika joutui itkemään monta päivää. Akin kanssa olen ollut tekemisissä sieltä 80-luvun lopusta asti. – Ehkä se Poutahaukat oli jo nimenä omempi juttu. ”Jos uskallan ajaa taksia Lahden yössä lauantaina, niin kyllä mä uskallan nousta yksin kitaran kanssa lavalle.” Mies vailla menneisyyttä -elokuva poiki Poutahaukoille vuosiksi töitä ja vei bändin keikoille myös ulkomaille. Sillä kokoonpanolla mentiin vuoteen 2004 asti. Mutta tajuanhan mä sen, että sitä kautta saatiin isoin huomio mitä meidän bändi on saanut. Mistä varmasti myös johtuu, että albumeista on tällä hetkellä kova kysyntä, kun niitä ei saa mistään. Geronimon kokoonpano oli hauska, joskin aika kostea siinä vaiheessa. Eikä sekään ärsyttänyt, kuinka meistä puhuttiin kaurismäkeläisenä bändinä. Mistä syystä Geronimosta ei tullut oikein mitään, mutta sitä seuranneesta Poutahaukoista tuli pysyvä bändi. Oli vain innostunut tekeminen, rakkaus musaan ja lähipiirin tuki. Keikkatyön sankarit hommissa. Sitten yhtäkkiä lytätään, että kauheaa potaskaa. Jonkinlainen kaverisuhde on ollut siitä lähtien. Millaista ulkomailla oli soittaa. Vuonna 1998 Poutahaukkoihin liittyi Saarion Jouni ja Telilän Jyrki. Ne epäili jo kokoonpanoa, että onhan siinä sympaattisia hemmoja, mutta miettikää nyt vähän ton Pitkänkin (Lehtinen, basso) kanssa. Se ei ollut varmaan alkuperäisessä agendassa, kun bändiä perustettiin. Silloinhan sitä vaan innostui eikä ajatellut, että miksi tämä biisi. Aika huonosti jengi tiesi edes meidän nimeä. Yhtäkkiä ollaan viikottain telkkarissa, niin totta kai siinä tuli fiilis, että näinhän tämä piti mennäkin. Kaksi vuotta reissataan ulkomailla, saadaan duunia, päästiin ihan uusiin ympyröihin. 26 27 – Olin aivan untuvikko. Olitte tehneet jo useampia albumeita ja yhtäkkiä vanhan biisin ja elokuvan myötä tuleekin hirveä pyöritys ulkomaita myöten. Paha vaanii tiedettiin kyllä, mutta ei siinä mitään pankin räjähdystä tapahtunut. Paha vaanii on kuitenkin vasta viime vuosina ruvennut raikumaan tuolla karaokebaareissa. – En mä osannut tuolla tavalla niitä juttuja lukea. Uusien biisien tekeminen oli vaikeinta. – Me ei oikein missään vaiheessa saatu levy-yhtiöltä luottamusta. – Se isoin näkyvyys tuli ekan singlen (Se jokin sinulla on) ja albumin (Rock’n’roll keijukainen, molemmat 1987) aikoihin. Miltä se suksee silloin tuntui
Olet tunnustanut, että olit nuorempana hyvin ujo. Hauska nähdä, että meidänkin keikolla on punkka”Laulun kirjoittaminen on ollut välttämätön henkireikä. Tuo keikka herätti paljon kysymyksiä artistin asemasta. Silläkin kertaa toivottiin Paha vaanii -kappaletta, mutta kun soitit sen, häipyi toivoja ulos tupakalle. Eteenpäin elävän mieli. Oli tervetullut meininki. Siitä tuli vaan kaikille osapuolille paha mieli. Siinä ei ole edes seinää välissä, vaan aina kuuluu se discon taukoamaton TUM TUM TUM. – Se ei varmaan ole ollut edes pahimmasta päästä. Raja-aidat on kaatuneet. Pelkoja päin menemistä. Tuollainen keikkailu ei ole aran ihmisen hommaa. Mä olen kasvanut siihen musiikkiperinteeseen, minkä kautta tulee tietynlaisia melodioita ja kielenkäyttöä. Ulkomailla jengi tuli selvästi diggailemaan. Joku tyhjenevä maaseutukin... Joku tuli siihen eteen nälvimään, kun mä vedin Extrapalloa: ”Jumalauu-ta, yrittäisit edes! Hei, sä vedät nyt Kari Tapion biisiä.” Mä vedän silmät kiinni ja lasken minuutteja koska täältä pääsee pois. Joskus siellä tulee voittoja. Koitan miettiä, että tästä saa sen ja sen verran liksaa, että käyn sillä ensi viikolla kaksi–kolme kertaa kaupassa. Ja kai siinä on se ajatus, että joskus tämä palkitaan. Kyllä mua on sekin monta kertaa harmittanut, että me muka pidetään jotain vanhaa Suomi-kuvaa yllä ja haikaillaan sinne. – (pitkä hiljaisuus) En tiedä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Laulut kirjoitetaan omasta elämästä. Ei aina ole voittajaolo, kun ajelee himaan. Siellä odotettiin sitä kaksi valssia-kaksi humppaa -osastoa ja me mentiin soittamaan omaa ohjelmistoa. Kyllä vieläkin joskus saattaa tulla huono viikko ja mietin Poutahaukat ei halua tunnustautua viralliseksi Suomikuvan ylläpitäjäksi. – (naurua) En muista yhtään. Suomessa meitä pidettiin tanssibändinä, mutta ei me oikeastaan ikinä toimittu missään virallisissa tanssipaikoissa. Haikailetko itse tällaiseen, varmasti osin kuvitteelliseenkin ”vanhaan hyvään aikaan”. – Ei sinne kannata haikailla. Mut on kuitenkin johonkin tilattu ja mulle maksetaan siitä. Toisaalta olin jo silloin astunut ison kynnyksen yli. Pitkään paras ja ainoa tapa olla rehellinen itselleen.” K uv a: Nausk a haast_marko haavisto_b.indd 27 11.5.2015 14.53. Viimeksi siellä ei ollut sitä ensimmäistäkään, joka olisi kuunnellut mua. – Hirveästi työtä, treenausta ja itseensä tutustumista. Koko ajan kirjoitetaan kuitenkin omasta elämästä. 26 27 reita, rokkareita ja kukkahattutätejä laidasta laitaan. Yleisömäärät ei ole suuria, mutta ei tässä niin suurista haikaillakaan. Monesti musiikkiasi kuunnellessa siinä voi kuulla häivähdyksiä menneestä maailmasta, jolloin asiat olivat yksinkertaisempia – hyvässä ja pahassa. Tuolla näkee tyhjiä, ränsistyviä rakennelmia, joissa joskus pyöri elämää. Mä menen sinne itse, hoidan sen koko kuvion itse. Se on homman vaativin laji. Näin sinut viime vuonna soolokeikalla pienessä baarissa Vesilahdella Etelä-Pirkanmaalla. Väkeä oli paikalla vähän ja heillekin jokeripokeriautomaatti ja känniset horinat olivat huomattavasti esiintyjää tärkeämpiä. Se on sellainen paikka, jossa on yökerho ja pubin puolella on aina joku trubaduuri. Ei työssäsi ainakaan kiitollisuuden tai helpon rahan perässä olla. Tosin se alkaa näyttää yhä epätodennäköisemmältä (naurua). Kaipaan mä tiettyjä juttuja. Miten Suomi on sinusta muuttunut siinä 30 vuodessa kun olet kiertänyt keikoilla ympäri maata. Nyt ne on vaan jättömaata. Se tuntui helpottavalta. Mikä parkkiinnutti nahkasi. Mies joka ei joskus uskaltanut edes haaveilla omistavansa ajokorttia saati koskea mihinkään nappuloihin tai kasata kamojaan. Onhan se pahimmillaan aika yksinäistä. Eihän siitä ole kauhean monta vuotta, kun sanoin, etten ikinä lähde tekemään tollaisia keikkoja. – Musan puolella on tapahtunut tietysti se pirstoutuminen. Yhdestä teinihelvetistä Kauko Röyhkäkin kirjoitti Facebook-päivityksessään. Miten sitä jaksaa
Enemmän se on ollut sattuman kauppaa. – Siinä kiepsahti koko historia läpi, joka alkoi siitä kun Rauli vei sen c-kasetin levy-yhtiöön vuonna 1986. – Laulunkirjoittaminen on ollut välttämätön henkireikä. Se sanoi, että voitte tehdä meille levyn milloin haluatte. Onko se tätä lopun elämän. – Jonkun verran. Oltiin tehty Majakanvartija-levy (2010) ja mulla oli vahva tunne, että se saattoi olla Poutahaukkojen viimeinen levy. Rakkausteema siinä taitaa olla vahvasti. Sitä meni joku kuukausi. – Kalle joskus pari vuotta sitten soitti junasta matkalla Helsinkiin, että tehdään kimppasingle. Majakanvartija ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi Poutahaukat-levyksi. Sitä tuli kavereille puhuttua ja taivasteltua. huhtikuuta 2015 Telakka, Tampere tekisinkö katoamistempun enkä tekisi seuraavaa keikkaa ollenkaan. – Kyllähän mua ja Kallea yhdistää se rakkaus Rautavaaraan, mutta myös monet kitarabändit ja toisaalta Sabbath ja Motörhead. Joku sykli siinä on. 9. Mitä kirjoittamasi biisit merkitsevät itsellesi. – Siitä on jo vuosia kun näin Kallen naaman jossain Torven keikalla. – Sillä kokoonpanolla se jäi viimeiseksi. Toisaalta, henkisesti tunnutte olevan hyvinkin samalla sivulla ja tapanne käsitellä suomalaista kaihoa lyyrisesti yhdistää teidät selvästi. Mä sanoin totta kai, hyvä idis, ollaan mukana. No, onko. Ehkä loppujen lopuksi vain joisi. – Soitin joskus 90-luvun puolivälissä (Topi Sorsakosken) Kulkukoirissa. Kalle rockin ja metallin puolelta ja sinä vanhasta iskelmästä ja Baddingistä innoitukseksi ammentaen. Piti kerätä itsensä ja miettiä, että olen edelleen yhtä arvokas ihminen. Nyt ekaa kertaa levyllä mukanaoleva toinen kitaristi Rossin Jaakko on tullut viime aikoina tosi vahvasti bändiin ja ottanut siinä ison roolin. Kuinka paljon saat purettua omaa tunteellisuutta lauluihisi. Mutta mä olen onnistuneesti siirtänyt sitä juopon kohtaloani päi”Olin puolessatoista vuodessa aivan romuna, kun ei päässyt toteuttamaan niitä omia innostuksen aiheita.” Poutahaukat vuosimallia 2015. Tuoreella Outolintu -albumilla yhtye on heittäytynyt astetta hempeämmäksi. Sorsakosken Topi oli niitä harvoja, joille osasi yrittää mittatilausbiisiä. – Saarion Jouni on saanut jotenkin bändin pysymään aina kasassa. – Tiilikaisen Pekka, joka on Turengin yksi osakas soitteli ja kyseli biisejä niiden artisteille. Mikä se musiikintekemisen ihanteesi sitten olisi. Ei se maailma siihen kaadu. – Hyvissä tunnelmissa sitä on tehty. Hän on ruvennutkin miettimään jos unohdetaan se single, unohdettaisiin Viikate ja Poutahaukat, tehtäisiin kimppalevy. Rumpali Halosen Samuli sen taisi ihan alkumetreillä keksiä, että tämähän voisi olla nimeltään KauKu va : Tar mo Valm ela neimmat rakkauslaulut. Olet spiikannut keikoillasi eräänkin kappaleen syntyneen yksin yöllä keikan jälkeen hotellihuoneessa kaukana kotoa. Työmäärään nähden se palkka ei tuntunut hurjalta, mutta jälkeenpäin mietittiin että tienattiin kuukaudessa yhtä paljon kuin lääkäri siihen aikaan. On meillä paljon yhdistäviä juttuja musassa. Olet kirjoittanut myös muille biisejä. Se on kovaa duunia ja taso on kuitenkin niin kova. Kappaleitasi ovat levyttäneet muiden muassa Topi Sorsakoski, Jani & The Jetsetters ja Seppo Alvari. Kolme Badding Rockers -levyä, sitten tuli eka Poutahaukat-levy, mikä oli selkeästi uusi juttu siihen tilanteeseen. Kaikki on sen jälkeen syntynyttä materiaalia. Oltiin värvätty tuottaja ja oltiin jo studiossakin, mutta ei se vaan lähtenyt. – Se vain tuli. Kirjoittaisin vaan päivät pitkät. Turenki Recordsin julkaisema Outolintu on sikäli poikkeuksellinen levy, että se on ensimmäinen levytyksesi, jota ei julkaise Johanna Kustannus tai sen johdannainen. Toisella puolella Viikateja toisella puolella Poutahaukat-biisi. 28 PB vä kerrallaan eteenpäin ja huomannut, ettei tässä elämässä pärjää vain heinänkorsi suussa. Mä ajattelin, että jos uskallan ajaa taksia Lahden yössä lauantaina, niin kyllä mä uskallan nousta yksin kitaran kanssa lavalle. Töitä oli hirveästi ja keikoilla kävi jengiä. Se on ollut sellaista silloin tällöin sattumalta törmäilyä ja musasta puhumista. Soundi-haastattelu > haast_marko haavisto_b.indd 28 11.5.2015 14.53. Jopa palauttanut uskon. Sitten siinä jotenkin tutustuttiin ja jollain julkkarikeikalla Kalle tuli jo lavalle vierailemaan. Eli ehkä mä mieluummin olen sitten kuitenkin siellä Vesilahdella omine biiseineni kuin pumputan bassoa jonkun iskelmäsankarin taustalla. Kuinka paljon Outolintu-levyssä kuuluu se aikoinaan kesken jäänyt levy. Olet tehnyt muitakin töitä. Jos toisin laittaa, niin se falskaa. Tuotakin levyä on työstetty ja biisejä katsottu läpi ainakin kaksi vuotta. Jos joku on kysynyt biisiä, niin mulla on ollut joku valmiina tarjota, että kävisikö tällainen. Ei sitä oikein voi laiskajaakkona miettiä, että ei tarvitse lähteä pimeän selkään, jos kirjoittelee biisejä muille. Haaveilin joskus kymmenen vuotta sitten, että musta tulisi ammattimainen biisintekijä. Mä olin duunissa tolpalla ja Kalle kulkee ohi. Ennen tänä vuotta ilmestyneitä levyjäsi edellinen albumisi oli vuonna 2013 ilmestynyt soololevy Luojalle rengiksi. Keikat ei aina maistu ja ammattikirjoittajaksi olet liian laiska. Se pelko on edelleen olemassa. – Kyllä pöytä on putsattu kokonaan. – Olihan se haikea fiilis. Tuo jo mainittu Kaarle Viikatteen kanssa tehty kimppalevy Laulu tuohikorteista on sikäli mielenkiintoinen, että äkkiseltään ajateltuna tulette aivan eri puolelta rockin kenttää. Sitten kun mä menin sinne taksiin tajusin, että nyt mä olen pelkkä taksikuski (naurua). – (naurua) Mun perusluonne on laiskajaakko, joka Veikko Lavia lainatakseni mieluiten vain laulaisi ja joisi. Huhtikuussa ilmestyi siis ensimmäinen Poutahaukat-albumi viiteen vuoteen. Hetken aikaa oli myös tilanne, että mulla ja meillä ei ole levy-yhtiötä, kun se oli ollut 16-vuotiaasta lähtien. Sen jälkeen tuli kolme Poutahaukat -levyä, sitten Hank Williams -levy, sitten on tullut taas kolme Poutahaukat-levyä ja sitten se soololevy. Oli ajatus, että luopuisin koko keikkahommasta. Puhallettiin peli poikki ja ilmoitin kundeille, että mä teen soololevyn. Jotenkin vaan tokaisin, että no onhan tossa biisejä ja kai mä voin kipata ne kaikki sinne, tuskin niitä enää itse tehdään. Pitkään paras ja ainoa tapa olla rehellinen itselleen. – Itse asiassa taksihomman kautta mä sen trubaduurihomman aloitin. Istuisin vaan toimistossa, ottaisin tilauksia vastaan ja kirjoittaisin. Viimeksi eilen vai tänään mietin sitä voisiko tehdä jotain muutakin. Siitä huolimatta mä olin puolessatoista vuodessa aivan romuna, kun ei päässyt toteuttamaan niitä omia innostuksen aiheita. Mitä haluat kertoa uudesta levystä. Tänä vuonna ilmestynyt yhteislevy Kaarle Viikatteenkin kautta tuli vielä heidän kauttaan, mutta sitten katkesi lähes 30 vuotta kestänyt yhteistyö. Myöhemmin mietin, että sillä laillahan se on vähän mennyt. Joskus on joutunut ajattelemaan mitähän lähipiiri tästä sanoo, mutta näin tämä on. Heillä jäi levyltä taas kerran yksi biisi yli. Mehän ruvettiin siinä ennen mun soololevyä tekemään uutta Poutahaukat-levyä vähän väkisin. Se on jo aika taiteellis-mytologinen tunnelmakuva. Mutta mulla ei ole sellaista lahjakkuutta, eikä toisaalta sellaista mielenkiintoakaan, että pystyisin sorvaamaan tilaajan näköisen kappaleen. Ei ollut hirveän helppo hetki sekään. Mikä sai tekemään sen vain kokonaan omissa nimissä
4PV liPut alk.168,50€ #provinssi15 24.-27.6.2015 Seinäjoki, Törnävänsaari Provinssirock tulostus.indd 29 8.5.2015 15.09. Oik eude t ohjelmamuut oksiin pidät et ään
Kaikki muuttui paluu keikkojen myötä 2009, ja nyt on uusi albumi Sol Invictus käsillä. Ihmeellisessä tv-sarjassa ja erikoisessa bändissä oli – ja on historiallisessa perspektiivissä tarkastellen totta kai edelleen – paljon samaa sekä rajoja rikkovan, piittaamattoman röyhkeyden että eriparisten vaikutteiden totaalisen yhteen sulattamisen kautta mitattuna. faith no more -taitto_f.indd 30 7.5.2015 15.53. Tuosta noin vain, kuin ohimennen. Tele visiona tunnetun välineen yhdeksi paradigman muutokseksi osoittautunut surrealistinen sarja nähtiin Suomessa vajaan vuoden viiveellä. Molemmissa tapauksissa juhliin tultiin vähän yllättäen, mutta isolla ryminällä ja laitettiin vanha täysin uuteen uskoon. 30 avid Lynchin häikäisevän Twin Peaksin ensiajosta eetteriin tuli juuri kuluneeksi neljännesvuosisata. Oman bändin breikillä Ozzy Osbournen yhtyeessä ja Kornissa touhunnut Mike Bordin kertoo, miten näin pääsi käymään. Siinä vaiheessa Faith No More oli jo ehtinyt esiintymään maassamme: kvintetin neitsytvisiitti Suomeen osui Twin Peaksin maailmanensi-illan hännille, kesälle 1990. Pääosin näistä kunnianhimoisista pyrinnöistä kumpusi kummallakin taholla halu ja kyky ilmaisumuodon totaaliseen myllertämiseen. Teksti: Petri Silas Kuvat: Dustin Rabin Rockin, funkin, popin ja avantgarden tekijöiden ennakkoluuloja parikymmentä vuotta sitten esimerkillään murskannut Faith No More oli pitkään yksi musiikkikentän epätoden näköisemmistä comebackin tekijöistä
No eipä taida tulla, ei.” 31 faith no more -taitto_f.indd 31 7.5.2015 15.53. ”Tuleeko jostain musiikista ”ajatonta”, jos levy-yhtiön tyyppi sanoo niin
Vaikka totta kai myös Faith No More tuli jostain muualta kuin tyhjiöstä. Sillä siellähän ne kärtsyt ja yrjänät kesällä 1995 seisoivat, Provinssirockin konsertin päälavan reunassa, vaikutteita ahnaasti omaksuen. Bändi edusti samaa ikonoklastista jatkumoa kuin Fishbone ja Bad Brains, mutta pääsi aivan kuin Red Hot Chili Peppers pääosin otollisemman ihonvärinsä ansiosta isompiin parrasvaloihin ja ennen kaikkea hetkeksi myös Music Televisionin suosioon. Yhtyeensä progressiivisen ajatonta luonnetta ja kanonisoitua ladunavaajan roolia tänään analysoiva rumpali ja perustajajäsen palauttaa pallon ensin nopeasti. Harmaata pitkiin dreadlockeihinsa saanut Mike alkaa lämmetä ja kierrokset lisääntyvät. No eipä taida tulla, ei. 32 Ja niin olivat sekä Faith No More että Twin Peaks yhtäkkiä nousseet symboleiksi siitä, miten säännöt viskataan tien poskeen ja oman genren sisälle luodaan oma maailma, jossa luonnonlait eivät enää kahlitse eikä vanha geometria päde. – Niin, no… Senhän päättävät sinun kaltaisesi ihmiset. faith no more -taitto_f.indd 32 7.5.2015 15.53. Kunnes seuraavalla viikolla joku muu levy tai elokuva yhtäkkiä olikin paras ikinä. Eikä vähiten siitä syystä, että samaa mantraa toistettiin suhteellisen auliisti mediassa aina hetken aikaa. Siis kuuntelijat ja toimittajat. Sillä lopulta vain sisällönhän pitäisi ratkaista, eikö vain. – Viihdeteollisuus on tietenkin osasyyllinen asiaan. ”Emme halunneet lämmitellä vanhoja jukeboksi-hengessä.” Faith No Moren jo hieman harmaan tuneet herras miehet pohtivat pitkään ja har taasti haluavatko he tehdä vielä uuden albumin. – Ymmärrän, kun joku tulee kiittelemään ja kehumaan jotain juttua, jossa olen ollut mukana, mutta tavallaan aina ajattelen samalla, että en minä voi ottaa tästä mitään kunniaa. Tavallisesti sangen puhelias mies pitää tauon, punnitsee sanojaan ja tulee lopulta vastanneeksi kysymykseen enemmän rivien välissä kuin varsinaisilla sanoillaan. Jälkijäristyksiä nähtiin ja kuultiin välittömästi, eivätkä ne ole vieläkään laantuneet. Puhumattakaan niistä vähäpätöisemmistä yrittäjistä ja matkijoista, joita sikisi pilvin pimein muualtakin kuin näitä kolmea rohkeaa bändiä maantieteellisesti yhdistävästä Kaliforniasta. – Itse asiassa senhän päättää lopulta aika itse. Eiväthän he siitä musiikista tai leffasta välittäneet paskan vertaa, mutta heidän työnsä oli toistaa niitä samoja korulauseita. Ehkä juuri erityisen onnistuneista sellaisista hetkistä kumpuaa tunteita, joiden vallassa jotain musaa kuvaillaan vaikkapa sanalla ”ajaton”. Miltä CMX:n Vainajala (1998) tai epäsuoremmin ”vaikutuksen alaisena” olleen Waltarin saman ajan levyt kuulostaisivat. Aivan kuin joka ainoalla Faith No Moren keikalla niitä ennen ja myös niiden jälkeen. Kuvion oivaltaminen oli vähän karua. Kyllästyin jo aikoja sitten kuulemaan pr-tyypeiltä, tiedottajilta ja muilta markkinointipuolen hahmoilta, miten se ja se levy tai tämä ja tuo leffa on paras ikinä. Liputan yhä Robert Johnsonin, Louis Armstrongin, Jimi Hendrixin, Muddy Watersin sekä Charles Mingusin puolesta. Sillä kukin muodostaa oman suhteensa johonkin levyyn tai biisiin. Entä vuotta myöhemmin koolle kutsuttu System Of A Down. Siis ainakin omalla kohdallani. Uutta musaa kuuntelen vain satunnaisesti, mutta mainittujen ja vastaavien artistien pariin hakeudun toistuvasti ja tietoisesti. Hetkinen. Pähkäilyn loppu tulos on touko kuussa ilmestynyt Sol Invictus. Tai ei oikeastaan edes niin. Bordinin mielestä kaikkein tärkein ja luotettavin mittari on ihmisen oma henkilökohtainen suhde musiikkiin. Mukana Seinäjoella, samoin jo neitsytmatkalla Helsinkiin ja Nummijärven ”New Miroc Festivalille”, kuten keikkapaidan selässä 1990 ikimuistoisesti seisoi, oli Mike Bordin. Millaiseksi olisi 1993 perustettu Korn kehkeytynyt ilman Faith No Moren tinkimätöntä esimerkkiä. Minulta on nyt sattuneesta syystä taas kyselty tavallista enemmän ja tavallista useammalta taholta, mitä musiikkia olen viime aikoina kuunnellut, ja vastaus on tavallaan aika kauhea ja nolottavakin. Tuleeko jostain musiikista ”ajatonta”, jos levy-yhtiön tyyppi sanoo niin
Ruisrock tulostus.indd 33 7.5.2015 15.10
”Ehkä ne, jotka nyt palaavat, ovat niitä, joilla sisäistä paloa ja aitoa intohimoa riittää.” 34 faith no more -taitto_f.indd 34 7.5.2015 15.53
Kirjaimellinen pätkätyö kummassakin tapauksessa. Jalkineet eivät näyttäneet noloilta tai tuntuneet kummallisilta, joten mikäpäs siinä. Vaikka sitten hampaat irvessä kävelykepin kanssa. Kuten niin monesti ennenkin. Ajattomia hetkiä. Moni nelikymppinen musafani kokee parhaillaan hetkiä, joihin termiä ja siihen liittyvää teoriaa voi halutessaan soveltaa. Vieläkö pitäisimme asioista, jotka aikoinaan saivat meidät tekemään musaa yhdessä. Ihan ensimmäisenä teimme koko porukalla Matadorin, ehkä vähän kuin kokeillaksemme, lähteekö juttu lentoon. – Kitaran rooli bändissä on tosiaan ehkä muuttunut. Jo jäsenten ikä oli tärkeä seikka, kun epävarmuustekijöitä kartoiteltiin paluupäätöksen alla. Ja totta kai toivottavasti lisäksi jotain uutta sanottavaa! Omasta puolestani – ja varmasti koko meidän bändimme puolesta – voin todeta uudemman kerran, että näitä asioita mietittiin etukäteen todella ankarasti. Pysyypä homma rehellisenä. Jäsenet hajaantuivat tahoilleen ja työllistivät pian itsensä kuka missäkin. Viimeksi mainittu on tuorein lenkki ketjussa, josta voisi kirjoittaa pitkän esseen. – Meitähän ei ole päässyt ulkopuolelta juuri kukaan ennenkään ohjeistamaan, mutta nyt minimoimme sen vaaratekijän aivan täysin, Mike linjaa. Eikä sillä, hyvä niin. Yhdet näkyvämmin, toiset suuren huomion katvealueilla. Faith No Moren studioalbumi numero seitsemän ilmestyy kuin ilmestyykin vuonna 2015, meillä Suomessa itse asiassa tasan samana päivänä kuin tämä lehti. Osin tähän on johtanut sisäsyntyinen ja vilpitön omalaatuisuus, osin varmasti myös ainakin jollain tasolla täysin tietoinen erikoisuudentavoittelu. – Paluurundin alussa olimme kaikki yhdessä ja erikseen jyrkästi sitä mieltä, että mitään levyä ei sitten tehdä. Takaisin käyttöön vain. – Billillä oli uusia ja vanhoja ideoita, joita hän toi kuultavaksi. Profetiat yhden rockhistorian epätodennäköisimpänä pidetyn comebackin toteutumisesta muuttuivat lihaksi seuraavana kesänä Faith No Moren konsertoidessa raivokkaasti, vanhasta taiastaan tuskin mitään menettäneenä, eurooppalaisilla kaupunkija kesäfestivaaleilla, meikäläiset Tuska sekä Ruisrock mukaan lukien. Havainto huvittaa Michael Andrew Bordinia, mutta hän nostaa kätensä, kun ilmiölle pitäisi keksiä jokin selitys. Jos oli orkesterin työlästä jo puhua itsensä ympäri keikoille, osoittautui yhteisen konsensuksen saavuttaminen uuden musiikin tekemisestä vielä hankalammaksi. Koska sähäkkä anti-rockstaraasenne on määrittänyt toimintaa alusta asti, ei yhtyeellä ole ikinä ollut käyttöä perinteisille kitarasankareille. Lisäksi Faith No Moressa on muutenkin aina ollut kyse ennemmin rytmistä kuin melodioista. On tietenkin turha kuvitella, että ratkaisu esiintymään palaamisesta olisi syntynyt itsestään. 35 Faith No More pani pillit pussiin 1998 kuudennen studiokiekkonsa Album Of The Yearin jälkeen. Yleensä sangen todistusvoimaisena pidetyn kalenterin mukaan nyt eletään vuotta 2015, mutta uusi levy on juuri tullut tai valmisteilla niin Faith No Moren kuin Soundgardenin ja Living Colourinkin suunnalla. Mutta toisin kävi, pohtii Mike. Mutta kun turhautuminen suosion rajojen löytymiseen ja viihdebisneksen nurkkakuntaisuuteen lopulta saavutti lakipisteensä, piti peli puhaltaa poikki. Ja kun se faith no more -taitto_f.indd 35 7.5.2015 15.53. – Emme ole enää teinejä tai muutenkaan läheskään niitä samoja ihmisiä kuin orkesteria starttaillessa. Erityistä lisähohtoa tekemiseen Faith No Moren kohdalla tuli täydellisestä vapaudesta. Niin kummalta kuin se kuulostaakin, on yhtyeen uusi levy Sol Invictus nyt todellakin kaupoissa. Bassohirmu Flean tuoreet twiitit puolestaan vahvistavat käsivamman paranevan, mikä povaa hyvää musiikin pariin palaamisesta myös Chili Peppersin leirissä. Fool For A Lifetime (1995) sekä kymmenien ja taas kymmenien tulisten sisäja ulkokeikkojen. Nyt Jon on kuitenkin ollut olennainen osa bändiä jo pitkään, läpi paluukeikkojen aina uuteen albumiin saakka. Kun tästä alettiin varovasti jutella, meillä ei ollut aavistustakaan, miltä homma tuntuu ja miten se toimii. Sovitimme vanhoja kenkiä jalkaan, kävelimme hetkisen ympäriinsä ja huomasimme, että tämähän tuntuu aika kivalta. Tämä on räikeä klisee, mutta emme ikimaailmassa olisi tehneet edes niitä keikkoja, jos tilanne olisi toinen. – Sillä porukassa on hahmoja, joista muu jengi näkee välittömästi, jos jokin juttu ei miellytä. Hudson kiinnitettiin porukkaan 1996, eli myös hänen pestinsä jäi aluksi pariin vuoteen. Vai toimiiko ollenkaan. Juuri nyt ollaan minusta muutenkin hauskassa vaiheessa sikäli, että alan saada ystäviltä ja kollegoilta sekä toimittajilta kommentteja levystä. Yhtye ei taustajoukkoineen kaupitellut itseään mihinkään suuntaan ja maksimoi näin totaalisen päätäntävallan kaikkeen toimintaan, julkaisuihin, keikkailuun ja aikatauluihin. Syksyllä 2008 alkoi kuulua aiempaa vakavammin otettavia huhuja uudesta aktivoitumisesta. Kitaristin tontilla ovat yrittäneet pärjätä ensimmäisessä levyttäneessä kokoonpanossa vuodesta 1983 vuoteen 1993 mukana olleen Jim Martinin jälkeen sekä Trey Spruance että Dean Menta. Sekä kukin tahollaan että porukalla. Mennä taas kämpille paukuttamaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, Bordin muistelee nyt. Sol Invictus julkaistaisiin Mike Pattonin ja legendaarista indielevymerkki Alternative Tentaclesia aikanaan pyörittäneen Greg Werkmanin yhteisen Ipecac Recordsin kautta ja lisensoitaisiin markkina-aluekohtaisesti eri puolille maailmaa. Kognitiivinen dissonanssi on psykologinen termi, jolla kuvataan yksilön kokemaa ristiriitaa faktojen ja vallitsevan maailmankuvan välillä. Jälleen palattiin ikäkysymykseen ja epävarmuuteen sekä täysin muuttuneessa toimintaympäristössä elämisestä että siitä, mitä annettavaa bändillä olisi 2010-luvulla. En tiedä, mikä meihin meni, mutta tälle kiekolle livahti kolme kitarasooloa, Bordin naurahtaa. Mitä tutulla tavalla monitahoisen, postmodernin ja värikylläisen albumin sisältöön tulee, lähtivät konkreettiset aloitteet sekä avaukset musiikin osalta lähinnä Gouldin suunnalta, Bordinin tuella. – Kuvio meni aika itsestään, eikä varmasti olisi muuten toteutunutkaan. Jos lavoille noustaisiin, niillä pitäisi yhä kyetä antamaan sata prosenttia. Itse olen pakettiin todella tyytyväinen, mutta olemme joutuneet salailemaan juttuja niin pitkään niin monilta, että tuntuu mahtavalta saada kuulla muidenkin mielipiteitä. – Ehkä ne, jotka nyt palaavat, ovat niitä, joilla sisäistä paloa ja aitoa intohimoa riittää. Joten miettimistä riitti. Vuonna 1962 syntynyt Bordin on Faith No Moren nestori, toiset yhä kelkassa olevat alkuperäiset jäsenet, basisti Bill Gould ja kosketinsoittaja Roddy Bottum, vuotta nuorempia. – Ja muitakin yllätyksiä on luvassa. Matka vaihtoehtorockin huipulle oli alkanut 17 vuotta aiemmin ja kulkenut halki We Care A Lotin ja Epicin kaltaisten omien kärkiraitojen, niiden ohella isoksi hitiksi nousseen The Commodores-laina Easyn, huippualbumien kuten The Real Thing (1989), Angel Dust (1992) ja King For A Day... Meidän pitää tänäkin päivänä haastaa ja sitten innostaa ensi sijassa itsemme. Syntyisikö samoista lähtökohdista jotain kestävää tähän aikaan ja paikkaan. Laulaja Mike Patton ja miehistöstä tuorein, kitaristi Jon Hudson, ovat 47-vuotiaita. Myönnän kiertelemättä ja kaartelematta, että kyllähän se jännitti
Yhtye oli kiertueella, mikä te ki jutusta todella stressaavan kaikille. Hassua, mutta niin se vain on. En edes demoja. Kovalevyltäni ei löydy kyseistä failia, Mike hörähtää. En ole koskaan osannut... Siihen yhtäläisyydet sitten loppuivatkin. En varsinaisesti fanit tanut sitä musaa, mutta osasin soittaa sitä ja siihen istuvalla tyylillä aika luon taisesti. Väliaikaisesti tai pidempään. Ozzyn ja Kornin kohdalla taas kohtasin omilla tavoillaan pitkään toimineen porukan ja heidän faninsa, joilla niin ikään oli kyseiseen musaan hyvin syvällinen suhde. SU 11.00 Lähetyskirkko (Tähtitornink. – Oma perustilanne on valtaosan urasta ollut, että soitan Faith No Moren kanssa biisejä, joita olen itse ollut alusta asti tekemässä. Ehkä pitäisi! Hankkeesta oltiin minun suuntaani erittäin hyshys, ilmeisesti täysin tarkoituksella. Tosin, en ole levyä ikinä kuunnellut. Oman bändin pitkälle, mahdollisesti lopulliselle, tauolle jääminen tuntui alkuun kovalta palalta, mutta myös vapauttavalta tuomiolta tilanteesta, joka oli menossa paristakin syystä pahaan umpisolmuun. Uudet kuviot ja vieraampien tyyppien tapojen seuraaminen tuovat uutta pers pektiiviä ja energiaa. Haastavaa, mutta sa masta syystä myös aika haus kaa. – Kornin musiikkia en tunte nut ennalta lainkaan. LIPUT LIPPUPALVELUSTA: PUH 0600 10 800 (1,98 €/MIN+PVM) TAI 0600 10 020 (6,84 €/PUHELU+PVM) MA?LA KLO 8?21, SU JA PYHÄISIN KLO 10?18 TAI WWW.LIPPUPALVELU.FI Sturgill Simpson Sturgill Simpson jatkaa 1970-luvun outlaw-kantrin perinteitä Willie Nelsonin ja Waylon Jenningsin jalanjäljissä ja tarjoaa rouhean tyylikkään näkemyksen nykykantriin. – Miksi katuisin. Vaikka Sharon Osbourne ei mana gerina se kaikkein oikeudenmukai sin tai mukavin yhteistyökump pani ollutkaan, kiistää rumpali katu vansa, jossittelevansa tai harmittelevansa mitään. – Siinä piti opetella iso ka sa biisejä ja lisäksi itselleni uu denlaisia juttuja, jotka ovat Kornille ominaisia. SIN AND REDEMPTION True Blues & The Campbell Brothers 15.8. – En... Ozzyyn ja var sinkin Sabbathiin Bordin löysi tulokulman helposti, Jonathan Davisin johtaman numetal bändin tavaraan ei. Tiedän, etten ole pahem min oikonut mutkia missään. Mike Bordinin osalta aika ennen Sol Invictusta ja The Album Of The Yearin jälkeen täyttyi kiinnostavista töistä. Yhteistyö jatkui seuraa valla varsinaisella Ozzylevyllä Down To Earth (2001), kunnes James Hetfield, Lars Ulrich ja Kirk Hammett tekivät Trujil lolle tarjouksen, josta ei voi nut kieltäytyä. Korn oli muistaakseni Fargossa, ja seuraava keikka odotti Chicagossa vajaan vii kon päässä, kun minä sain pu helun. Uusien tuulien haistelemi nen alkoi hänen osaltaan jo ennen Faith No Moren alasajoa, kun orkesteriaan 1996 uuteen uskoon laittanut Ozzy Osbourne kutsui hänet ja hänen vanhan ystävänsä komppikaksikokseen. Kontakti syntyi sitä kautta, että muuan Faith No Morelle työskennellyt tyyppi teki niihin aikoihin – ja tekee itse asiassa vielä tänäkin päivänä – hommia Kornille, ja hän otti bändin puolesta yhteyttä, kun he tarvitsivat tuuraajan David Silverialle. LA 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 € Sin and Redemption True Blues & Th e Campbell Brothers Koko elämän tunnekirjon kattavaa bluesia yhtä hyvin kuin toivon ja anteeksiannon täyttämää gospelia tarjoillaan nyt yleisölle kaksin käsin. En osaa oikein ajatella tuolla tavalla. Bordin jatkoi Ozzyn mukana halki erilais ten levytysten ja useiden kiertueiden aina vuoden 2007 albumiin Black Rain, jonka jälkimainin geissa niin Mike kuin kitaristi Zakk Wyldekin lopulta ottivat hatkat exBlack Sabbath solistin porukasta. On hyvä poiketa oman mukavuusalueen reunamilla tai peräti ulkopuo lella, analysoi Mike tänään. ainakaan tietääk seni! Muistan, kun bändi alkoi tehdä levyä sellaisen synkeän salamyhkäisyyden vallitessa, mutta eipä siellä kyllä minun soittoani pitäisi olla. True Blues: Corey Harris, Guy Davis, Alvin ”Youngblood” Hart faith no more -taitto_f.indd 36 7.5.2015 15.53. Se saa ja sen pitää riittää. 36 RETKELLÄ OZZYN JA KORNIN KANSSA Faith No Moren ensivisiitistä Suomeen tulee tänä vuonna kuluneeksi 25 vuotta. 14.–30.8.2015 Helsingin juhlaviikot Helsingfors festspel Helsinki Festival 29.8. – Jos ja kun voin nyt katsoa olkani yli ja sanoa rehellisesti, että yritin kaiken aikaa par haani, eikö se ole aika hyvä asia. Mutta siitä olen melko varma, etten koskaan edes kuullut muita Kor nin kappaleita kuin ne, joita keikoilla soitin. Poikettuaan hetkisen myös Black Sabbathin rum pupallilla Bordin vastasi 2000 kutsuun, jonka esitti Korn. Olen sen verran vanhempi, että yhtye ehti kolahtaa sopivassa iässä jo ennen kuin Ozzyn soolo jutuista tuli niin suosittuja. Joten minun piti paitsi löytää tapa uida materiaaliin sisään ikään kuin ulkopuolelta ja itseäni tyydyttävällä tavalla, myös kunnioittaa tapaa, jolla isot määrät ihmisiä ovat tottu neet sen kuulemaan. Koska yhtyeen tuotanto oli ”sataprosenttisesti vierasta”, oli ohjelmassa monien asioiden omaksuminen, pikavauhtia. Ensi töikseen Bordin ja basisti Robert Trujillo joutuivat mukaan jälkikäteen isoa kohua herättäneeseen hankkeeseen, jossa kokoelmalevylle The Ozzman Cometh (1997) ääni tettiin osa vanhojen biisien raidoista uudestaan. Levyn kan nessa lukee David Silverian nimi, mutta soittiko Bordin itse asiassa jokusilla albumin raidoista. Hom massa olisi riittänyt puhdetta muutenkin, mutta kaupan pääl le se oli virallinen pillikeikka. Tulevana kesänä bändi nähdään Provinssirockissa. Tehtävistä löytyy mää räävä samankaltaisuus. Mutta olin totta kai niistäkin hyvin perillä, joten tilantee seen meneminen oli vaiva tonta. Samplerit, loopit, trigatut soundit... – Ozzyn tapauksessa juttu meni niin, että minähän olin aikanaan armoton Sabbath fani, mikä ilman muuta vai kutti kokemukseen. LA 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 € GOSPEL-KONSERTTI The Campbell Brothers & Tiffany Godette 16.8. – Kaikille muusikoille tekee hyvää soittaa välillä uusien ih misten kanssa. 18) Liput toimituskuluineen alkaen 17,50 € Huom! Yhteislippu Huvila-iltaan ja gospel-konserttiin toimituskuluineen alkaen 47,50 €. Bordinin ja Kornin suhde jäi virallisesti lyhyeksi, mutta jotkin ovat olleet kuulevinaan suureen suosioon nousseella Untouchablesalbumilla (2002) Miken soittoa. Rumpali tarttui mahdollisuuteen tuulet taa ajatuksiaan sekä kehittää taitojaan
Alkuperäinen kimmoke uuden musiikin tekemiseen syntyi keikkareissulla jossain päin maailmaa. Siis siinä mitassa, mitä levyt tänä päivänä yleensä myyvät... Bordin tunnustaa, että pelko ”muiston häpäisemisestä” toi lisäkierrettä päätösprosessiin. – Siinä oli muistaakseni meneillään yhdenlaista välitilinpäätöksen omaista keskustelua jatkosta. Emme halunneet lämmitellä vanhoja jukeboksi-hengessä. Myös Roddy heitti kehiin muutaman jutun, ja kun ne oli ajettu läpi yhteisestä myllystämme, tuli niistäkin todella komeita. LA 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 € GOSPEL-KONSERTTI The Campbell Brothers & Tiffany Godette 16.8. Hieno tilanne. Yhdessä soittaminen oli tuntunut kaikista helvetin hyvältä ja yleisökin oli tykännyt. 18) Liput toimituskuluineen alkaen 17,50 € Huom! Yhteislippu Huvila-iltaan ja gospel-konserttiin toimituskuluineen alkaen 47,50 €. Edessä oli vedenjakaja: joko Faith No More pitää herättää kunnolla henkiin – hyvine ja huonoine seuraamuksineen – tai laskea haudan lepoon. Ihan ainahan ei ole ollut näin. Sillä jos oli myös Twin Peaks outo oman aikansa nuorille aikuisille, lienee se reilusti oudompi vuoden 2015 parikymppisille. – Eikö meidän pitänyt olla nimenomaan ”ajattomia”. Lisäksi levy-yhtiön julkaisema kokoelma, johon meitä ei tosin jaksettu konsultoida juuri ollenkaan, oli kai myynyt aika kivasti. tuntui niin luontevalta, sovimme yhdessä että hän ja minä katsomme muutamia riffejä ja runkoja ensin kahdestaan vähän alulle ja sitten kokoonnumme yhteen työstämään ne valmiiksi. LIPUT LIPPUPALVELUSTA: PUH 0600 10 800 (1,98 €/MIN+PVM) TAI 0600 10 020 (6,84 €/PUHELU+PVM) MA?LA KLO 8?21, SU JA PYHÄISIN KLO 10?18 TAI WWW.LIPPUPALVELU.FI Sturgill Simpson Sturgill Simpson jatkaa 1970-luvun outlaw-kantrin perinteitä Willie Nelsonin ja Waylon Jenningsin jalanjäljissä ja tarjoaa rouhean tyylikkään näkemyksen nykykantriin. True Blues: Corey Harris, Guy Davis, Alvin ”Youngblood” Hart faith no more -taitto_f.indd 37 7.5.2015 15.53. – Mikekin on tuonut yleensä pari-kolme omaa kappaletta tai aihiota, mutta ei tällä kertaa. – Tiedän, mitä ajat takaa, mutta… Kukaan meistä ei varmasti edes osaisi ajatella asiaa noin. Sen edustajille Faith No More oli ollut pitkään tavoittamaton, vaikutusvaltainen, historiallinen ja jopa vähän myyttinen bändi, johon suhtauduttiin ”Mikekin on tuonut yleensä pari–kolme omaa kappaletta tai aihiota, mutta ei tällä kertaa.” ja suhtaudutaan aina eri tavalla kuin yhtyeisiin, jotka ovat olleet saavutettavissa faniensa koko elinkaaren. Eli me kaikki allekirjoitamme kaiken. Kaikkien mielestä oli aika selvää, että konsertteja on oikeastaan turha tehdä enempää, jos uutta tarjottavaa ei synny. SU 11.00 Lähetyskirkko (Tähtitornink. puhtaana. Ymmärräthän. En ainakaan minä. Päädyimme joka tapauksessa pohtimaan, mitä seuraavaksi. En kuunnellut nyt enkä ole kuunnellut koskaan omaa levyä tehdessä juurikaan uutta musiikkia. LA 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 € Sin and Redemption True Blues & Th e Campbell Brothers Koko elämän tunnekirjon kattavaa bluesia yhtä hyvin kuin toivon ja anteeksiannon täyttämää gospelia tarjoillaan nyt yleisölle kaksin käsin. Ja nyt palataan asiaan, jota aiemmin sivuttiin. 14.–30.8.2015 Helsingin juhlaviikot Helsingfors festspel Helsinki Festival 29.8. Jos ei vilkuile ympärilleen, ei myöskään edes vahingossa tule näpistäneeksi jotain tai ottaneeksi vaikutteita jostain ”ajankohtaisesta”, Mike nauraa. Jos oman ajan bändit edustavat meistä kullekin realismia, ehkä meitä ennen tulleet kenties osuvat maagisen realismin alueelle. SIN AND REDEMPTION True Blues & The Campbell Brothers 15.8. Mutta pääasia on, että myös hän oli sataprosenttisesti mukana kaiken levylle päätynen materiaalin teossa. Etenkin, kun jo paluukonsertteja oli tullut katsomaan kokonainen uusi ikäpolvi. Ehkä kyseessä on jokin alitajuinen metodi pitää oma juttu mahdollisimman... En voi puhua hänen puolestaan, eli syytä voi vain arvailla. Ja se on arvokasta
38 Teksti: Juho Hänninen Kuvat: Hilla Kohtamäki Kouvola Go-Go Kesäinen pussi kaljoittelupaikka on saanut leikki sän nimen Veturin terassi. Kuvassa pussikaljalla Vilunki, Teemu Bergman, Tuomo Mannonen sekä jutun kirjoittaja Juho Hänninen. kouvola-taitto_d.indd 38 7.5.2015 16.05
Sellaisille kuten Kivesveto Go-Go, Have You Ever Seen The Jane Fonda VHS?, Maailmanloppu, Chestburster, Miettiin, Normaalit, Viimeinen päivä, Kuikka & Karjaportti, Frankie The Damage, Fuckmes, Nervous System, D.N.R., Ghost World ja Assteroids. Onko munat pesty. Selitti, että maksaa jälkeen päin parin vuoden hieronnat. House of Rock. Mannonen: – Tiedättekö sen Lehtomäen kerrostalokompleksin Utunmäentiellä, missä on se kipsa ja ne pahimmat talot. ivesveto Go-Go on yhtye, joka elää ja hengittää paikallisen keikkapaikan House Of Rockin ilmaa soittaen melodista, sanoituskeskeistä suomipunkia. Kivesveto Go-Gon sanoitukset vilisevätkin viittauksia näivettyvän radanvarsikaupungin arjen harmauteen. Ensikosketuksensa vahaan yhtye sai kuitenkin jo 2008 yhteissinkulla Kakka-Hätä 77:n kanssa. Nykyään tunnetuimpia ovat Teemu Bergmanin lukuisat projektit (Pää kii, Kakka-Hätä 77, The Heartburns), mutta ei Teemu ole Kouvolassa asunut yli viiteentoista vuoteen. Kun auto starttaa, on ensimmäinen kohde huonomaineinen China Center, jonka kuudestatoista alkuperäisestä liikkeestä jäljellä on yksi. 39 Lähes kymmenen vuotta sitten kuulin jonkun sanovan: ”Kouvolassa on 30 000 asukasta, mutta sieltä tulee puolet Suomen punkbändeistä.” Väite oli kärjistys, mutta Kymenlaaksossa sijaitseva Kouvola todella on koti uskomattoman monelle rockbändille. Singleltä löytyneen Min koti, sin koti -laulun aiheena oli pikkukaupungin huonomaineisten lähiöiden Eskolanmäen ja Lehtomäen ankeus. Mukana olivat myös paikkaMannonen avaa sanoituksia: – Noi rakensi ostoskeskuksen ohitustien viereen ja keskusta tyhjeni. Kiersimme yhtyeen sanoittajan Tuomo Mannosen kanssa Kouvolan kulmia. Mutta jumala-juttu tulee siitä, että Ahtia (Kouvolan silloinen kaupunginjohtaja Aimo Ahti) syytettiin lahjusten ottamisesta. Peruskouluvuosien liikunnanopettaja Pekka Taulasalo voitti pesäpallon SM-kultaa useasti ennen uraansa poikien liikunnanopettajana ja uimahallin vahtimestarina. Kiinalaisen tukkukaupan keskus sijaitsee Kouvolan liepeillä tyhjenneen Valion meijerin tiloissa ja on tullut tunnetuksi noustuaan otsikoihin muutama vuosi sitten epäilyksistä kiinalaisten ihmiskaupasta ja kaupunginjohtajan korruptiosta. Teemu Bergman: – Ihan kuin olisi ollut Clint Eastwood liikunnanopettajana. ”Täällä kaupat suunnittelee kaupungin ja Ahti on jumala maallakin, ne sitä kilpaa hieroo.” (Kivesveto GoGo: Ahti) Uimahalli. Esikoisalbumin Tutti frutti bändi julkaisi kesäksi 2014, ja uutta materiaalia on luvassa muodossa tai toisessa lähiaikoina. Toukokuun keikka kalenterissa brittiläinen The Stupids, amerikkalainen Dan Baird & The Homemade Sin, Jonna Tervomaa, Pariisin Kevät, Kulttuuritallien tukikeikka ja Jättömaa-festivaalin klubi. Kun auto kurvaa kohti kaupungin liepeiden ensisingleä innostaneita metsälähiöitä, innostuvat kaikki autossa olijat kertomaan tarinoita. Oli kuulemma kiinalaisten piirissä ”jumalan asemassa”. Ahti kuitenkin vapautettiin kaikista syytteistä hovioikeudessa. kunnan veteraanit Vilunki 3000 (Barefoot Brothers, Larry & The Lefthanded, Uusi Fantasia, Tähtiportti) ja Teemu Bergman. Sai ilmaisia hierontoja China Centeristä kiinalaisilta. Leikkasin kesätöissä nurmikkoa aamukasilta siellä, ja joku tyyppi tuli ja uhkasi, että ”Ammun kouvola-taitto_d.indd 39 7.5.2015 16.05
Kouvola pähkinänkuoressa. Siis tuttavallisemmin Elmut. ”Voi sanoo taksikuskille ”Aja seinään ja sit Pentagoniin” niin se tietää, että pankkiautomaatin kautta Mutteriin.” ajan hengestä kertoo kyseistä vuosikymmentä ja samalla kouvolalaista Isebel’s Painia käsittelevä This Is USA -kirja (Viljami Puustinen, 2000). Sitten huomenna on treenikämppä. Tosin olivat Bergmaninkin ensimmäiset noteeratut bändit Jessie Garon & Sexorcists ja 20 Dollar Whore englanninkielisiä. Suomalaisessa rockmusiikissa kouvolalaisuus on melko uusi, sanoituksellinen ilmiö. Radion äijä sanoi, että se oli Isebel’s Pain Kouvolasta. Huh. Hyvä Kemu Keskustan tornitalot, moottoritien varren ostoskeskukset, metsälähiöt, uimahalli ja juna-asema. Siitä tulee sanoitus ”Parvekkeen poltin ku Peeskiltä pääsin”. – Sitten tuli semmoinen kuin ”Bogey Bogey Bogey Bogeyman” (Isebel’s Pain: Bogeyman). Tuli mieleen, että ne on kaksimetrisiä nahkatakkisia narkkareita New Yorkin kaikkein pahimmilta kujilta, stiletit taskussa. Miten pieni kaupunki tuottaa yhä kymmenittäin rockbändejä. Palaamme keskustaan, juna-asemalle. Yhtyeille oli varattu vain kattamaton lava. Bergman: – Talo, missä asuin. Kouvolan elävän musiikin yhdistys oli Kemu ja Pauli Johansson totta kai jäsenenä. Kysytäänpä asiaa Loose Prickin laulajalta Pauli Johanssonilta. 90-luvun suomalainen vaihtoehtorokki oli ennen kaikkea englanninkielistä, huolimatta lahtelaiskolmikosta Apulanta, Tehosekoitin ja Karkkiautomaatti. – Eihän helsinkiläisskidit voi uskoakaan, että voi mennä sanomaan: ”Antakaa meille treenikämppä, me tapetaan ittemme”. Se oli päässyt sieltä pois ja poltti parvekkeensa päästäkseen takaisin. Yksiselitteistä vastausta Johansson ei osaa antaa. – Odotettiin siis ettei sada, Johansson muistelee hymyillen. Yks kaveri poltti oman parvekkeensa siel. Tarkemmalla tiedustelulla Johansson toteaa ykskantaan: – Treenikämpät. Ne tuli, heitti pois sen mööpelit, telkkarit ja kaikki ikkunasta pihalle. Peeski on Valkealan b-sairaala eli mielisairaala. – Lappeenrannan Wilma Soundista – siellä oli jo ollut pidempään oma musiikkiyhdistyksensä – käytiin hakemassa vaikutteita, Johansson kertoo. Loose Prick on kouvolalainen, vuodesta 1978 asti toiminut punkyhtye, joka sai levytyssopimuksen vaihdettuaan laulukielensä suomeksi. – Kemun toiminnassa mukana oli myös jäseniä muista aikansa yhtyeistä: Peer Güntista, Haukasta ja Top Rankinista. Nykyinen kouvolarokki syntyikin kouvolalaisten vaihdettua suomen kielelle ja suunnattua sanansa säilän kotipaikkakuntansa nurjiin puoliin. – Jotain siinä juomavedessä on, vastaa mies hymyssä suin. Aina kun yöllä meni röökille pihalle niin siellä meni kytät taskulamppujen kanssa autojen alla: ”Tuonneko se ne heitti, tuonneko se ne heitti...” Vilunki 3000: – Eskolanmäen kiljumafia. Teemu huomauttaa Johanssonin tavoin kaupungin olleen myönteinen nuorten musiikkiharrastukselle. 40 sut haulikolla, jos et lopeta”. Yksi meidän faijan kaveri ei ikinä pystyny maksamaan kiljuvelkojaan. Jos urheilu ei kiinnosta, ei pikkukaupungissa paljon jäljelle jää. Oman osansa kymenlaaksolaiseen rockkulttuurin syntyyn toi punkin myötä Suomessa virinneet Elävän musiikin yhdistykset. Keikkatoiminta sai viriilin piikin siis punkin myötä. Kouvolassa englanninkielinen, amerikkalaisia esikuvia jäljitellyt vaihe oli tärkeä soihdunkantajana. Esiteinin Teemu Bergmanin skeitatessa kotitalonsa kellarissa soi radiosta ikivihreät Skid Row ja Guns N’ Roses – Häpeän myöntää, mutta niitäkin tuli diggailtua, Bergman tunnustaa. Niitä alimpia deekuja. Kielen valinnasta ja China Centerin portit seisovat yhä ylväänä tyhjenneen kauppakeskuksen parkkipaikalla ostoksilletulijat tervetulleeksi toivottaen. Se oli minulle semmoinen ”Mitä täällä tapahtuu! Ai minä olen Kouvolasta ja voin tehdä tuommoista musiikkia?” Ihan kuin se olisi ollut kiellettyä. Keskustaan palatessa on kuulemma pakko käydä uimahallilla, mistä löytyy Taulasalo. Nuorten innokkaiden järjestön ensimmäinen keikka oli Kenkäkukkulalla, urheilupuistossa. Myy näissä taloissa kiljuu velaksi, sitten käy perimässä niitä rahoja. kouvola-taitto_d.indd 40 7.5.2015 16.05. Yrjöät sinne lattialle, niin siivooja siivoaa sun yrjöt. Poikien vanha urheilunopettaja, uimahallin vahtimestari ja pesäpallon maailmanmestari, jonka munanpesutekniikka on jäänyt mieleen: ”Pitää vaahdottaa kunnolla.” Myös Pekka Taulasalo löytyy Kivesveto Go-Gon sanoituksista: ”Onko munat pesty, no vittu NÄYTÄ!” (Kivesveto Go-Go: Taulasalo) Siinä se
Ravintola on ylhäältä päin katsottuna mutterin muotoinen. Esikoisalbumin Tutti frutti kannen tunneli. Loose Prick: Kaupunkielämää Maho Neitsyt: Tehdaskaupungin lapset Normaalit: Mun juna ei tuu Kakka-Hätä 77: Tornionmäki–Vaasankatu All Night Long Kivesveto Go-Go: Min koti, sin koti Runkku-Radio: Torkkarin ämmät Omaisuusvahinko: Kymenlaakso punx Viimeinen päivä: Perjantai-ilta Raivopäät: Artsi pölli kolehdin Kauhun tasapaino: Kouvolan perjantai Kouvolarockin ABC kouvola-taitto_d.indd 41 7.5.2015 16.05. Idea tuli Tuomo Mannosen parikymppisenä kuvaamista videoista. 41 Mutteri-baari. Päätyi levyn kannek si sattumalta
Kivesveto Go-Go Äänittää ja miksaa paraikaa uusia lauluja tulevalle julkaisulle treenikämpällään, jonne on hankittu Agentsin kultalevyjä tahkonnut vanha moniraitamiksauspöytä – tai ainakin sillä mainospuheella se bändille myytiin. Novgorod Pitkään toiminut divari on siirtynyt myyjäpuolelta myös julkaisijaksi Pommi Kuusaan sanomien konttoriin -c-kasettikokoelmalla paikallisista punk-bändeistä. Kouvolassa tapahtuu Chinacenter. Mistään miljoonaluokan rocksirkuksesta ei siis ollut koskaan kyse. Kouvolan ainoat hipsterit soittaa melodista musiikkia Sussen basson johdolla Ekun syntetisaattorilla sävyttäen. Joku sähkövikahan sen poltti, mutta paljon hauskempi ajatella, että joku angstinen GG Allin -fani poltti sen. Budjettirokki muuttui kaupungissa punkiksi, eikä ihme, onhan kaupungissa pitkä punkin kanssa yhteen sopinut itse tekemisen perinne sekä monta vanhempien kundien punkbändiä ja tyyppiä nuorten ihanteiksi. Isebel’s Painin kiertuematkasta Saksaan löytyy huvittava kuvaus This Is USA -kirjasta: Porakoneen moottorin oli tarkoitus pyörittää psykedeelistä taustalevyä bändin taustalla keikkojen aikana. Ja siinä se tulikin. Solistinaan ihana Kristiina Vaara ja toisena osapuolena Tuomo Mannonen. Svart Recordsin julkaisema kymppituumainen sai kolmannen painoksensa keväällä 2015. Ehkä minun jälkeen, kun olen muuttanut täältä, niin jotkut nuoret on saattanut kattoa ylöspäin vaan sitä, että ihan sama mitä ihmiset ajattelee, tekee vaan, Teemu jatkaa. Laaja ohjelmisto julkaistu hiljattain. Soittotaito ei ole tärkeää, rakkaus musiikkiin kyllä. Pexiä, Vilunkia. kouvola-taitto_d.indd 42 7.5.2015 16.05. Teemu Bergman: – Joku nasta jätkä päätti polttaa koulun muutama kuukausi sitten. Miettiin Kouvolan, ellei jopa koko Suomen ainut vaihtoehtorokkitähti elää kultaa ja glitteriä aurinkolasit päässä sipulista krapulakebabissa valittaen. – Kattelin tosi paljon ylöspäin tiettyjä kouvolalaisia tyyppejä. Have You Ever Seen The Jane Fonda VHS. Punkin tärkein sanoma, ainakin kouvolalaisille. Pitkäsoitto ilmestyy kesäkuussa. Ihan sama, mä teen tän nyt. Kaikkien tuntiessa kaikki syntyy kannustava ilmapiiri ja bändit intoilevat toisistaan. House of Rock Kouvolarokin keskuksessa on lähes viikoittain keikkoja. Porakone hajosi kiertueen ensimmäisellä keikalla ja roudari sai loppukiertueen pyörittää taustaa käsivoimin. Miettiin voisi olla Miettinen, muttei Kouvolassa. Jättömaa Suomen kesän kiinnostavin vaihtoehtofestari on ilmainen. Lasten hautausmaa Jatkaa itkettävän Äiti hei -version tehneen Vaarallistayhtyeen jalanjäljissä synkkänä ja herkkänä poppina. Palanut koulu. Kouluja ja töitä kaupungissamme ei tällä hetkellä juuri ole, mutta Kivesveto Go-Go:n treenikämpältä löytyvä miksauspöytä myytiin yhtyeelle Agentsin entisenä. 42 Punkia rockista tuli käytännön syistä. 18.-19.7.2015. Johanssonille jo aikaisemmin esitettyyn kysymykseen Kouvolan rockbändien suuresta määrästä Mannonen vastaakin: – Jos mitään ei tapahdu, niin järjestetään itse
Mannonen: – Voi sanoo taksikuskille ”Aja seinään ja sit Pentagoniin” niin se tietää, että pankkiautomaatin kautta Mutteriin. Miksi aikuiset miehet kirjoittavat lauluja näistä aiheista. Kivesveto Go-Gon Sin koti, min koti -ensilevytyksen kertosäe jatkuukin: ”Min koti Lehtolanmäki, sin koti Eskolanmäki, Varamutterissa rakastuttiin.” Varamutteri on lasten leikkipaikan katos, jossa kouvolalaisteinit pussikaljoittelivat ennen itse Mutteri-baariin siirtymistä. Prätkä vaan pois sieltä. Sen sijaan juna-asema on kouvolalaisille poikkeuksellisen tärkeä ja läheinen. Ja olen ymmärtänyt myös, että niin paljon matkustaa junissa, että ihan turha on rahastaa, kun eihän sillä ole mitään tuloja. Nyt lienee ilmiselvää, ettei kaupungissa rock’n’roll-unelmaa eletä. Lähtökohtana on inhoarkiset asiat. Lähti lentoon tuosta ja päädyttiin keskimmäisestä ikkunasta läpi. – Vedettiin varastetulla kevytmoottoripyörällä Mutterin ikkunasta läpi. 43 ehkä yksi syy hyvien ja erikoisten bändien jatkumoa on pienen kaupungin oma rakas ahdistus, jota ei pääse karkuun muuttamalla Helsinkiin tai muuallekaan. Tuomo Mannonen, Teemu Bergman ja Vilunki 3000. Ja paikka, johon Mannonen vei ensimmäisen tyttöystävänsä treffeille. Bändiin kenet vaan rakastumaan saava Äiti hei lainaa sanoituksissaan saatananpalvonnasta kertovaa Saatana kutsuu minua -dokumenttia 90-luvulta, jota näytettiin kouluissa pelotteluvideona, ja viittaa Riku Rinteeseen, 1990-luvulla työnsä aloittaneeseen nuorisoevankelistaan: ”Ne joi kiljua ja kuuntelin levarilta takaperin piruja/Toiset poltti pilvee ja luki mustaa raamattuu/Yöllä olin sekasin, kun aamulla palasin ni kivet katso taivasta/Rinne kirjotti ohjeet kirjassaan.” Asioita tapahtuu -kappale alkaa suoralla lainauksella naisvangin sanoista: ”Vein lapset taksilla mutsille ja lähin vetää rinkii/Vaikka mä juon, oon ennen kaikkea äiti.” Sielusi kyylä on jonkun kovaonnisen kaverin tarina, lähteenä Hymy tai Alibi: ”Pienenä löin pääni liukumäkeen, ja vanhemmat erosi, mitään ei jäänyt käteen, siitä alkoi kierre, jota en koskaan katkaissut”. Matkalla juna-asemalle ohitetaan paikallinen karaokebaari Mutteri. Kauneutta unohtamatta. Bergman: – Hikisenä kävelee sen kassin ympärillä. Joku kouvola-taitto_d.indd 43 7.5.2015 16.05. ”Junat vie Helsinkiin, sinne minäkin myöhemmin.” (Kivesveto Go-Go: Mossadin agentti, Mengele ja mie) Tai makaaberimmin: ”Toiset menee juniin, toiset niiden alle ja toiset jää asemalle oottamaan.” (Kivesveto GoGo: Ankee kesä) Kun tulee puhe Kouvolan tyypeistä, molemmat Bergman ja Mannonen innostuvat: ”KASSIMIES!” ”Sinä, minä ja Kassimies, kierretään omaa ympyrää.” (Kivesveto Go-Go: Asioita tapahtuu) Kassimies kiertää lököttävissä puvunhousuissaan kassia. Bergman vastaa pyytämättä: – Sitä voi kyseenalaistaa, että onko naurettavaa laulaa tuollaisista asioista, mutta kuuntelepa huviksesi radiota, mistä kaikki muut laulaa... Ei tiedä. Mannonen: – En ole ikinä nähnyt hänen kävelevän kun sitä ympyrää. Kassimies on mysteeri. Kouvolassa lauletaan siltä miltä tuntuu ja miten maailma näyttäytyy. Hajaannuttiin, lähdin juoksemaan toiseen suuntaan ja kuski lähti prätkän kanssa jonnekin Kuusaalle. Prätkä meni sisään, me jäätiin kaiteelle roikkumaan. Se synnyttää tarpeen tehdä musiikkia. Kouvolan pilvenpiirtäjistä muhkein nousee kaupungin reunalla. Vilunki 3000: – Puhuu itsekseen koko ajan. Junaan tai sen alle ”Mä haluun vittuun täältä saarelta, tää kaupunki hiljaa tappaa/Kun elämä ottaa niskasta kii istun himassa iltaisin/Näin auringon ku menin töihin viikonloppuna viimeisiin öihin/Sunnuntait on pahimpii, silloin ikävöin jotakin.” (Kivesveto Go-Go: Mossadin agentti, Mengele ja mie) Palatkaamme kouvolalaisen rockin historiasta takaisin autoon. Nähty myös Turun ja Helsingin asemalla. Vilunki kertoo Mutterista hurjemman tarinan kesäaamulta kello viisi. sanoi, että Kassimies olisi lakimies tai jotain, mutta sitten oli käynyt joku traaginen juttu. Ennemmin tai myöhemmin kaikki tulevat kulkemaan aseman läpi. Laulussa Kukaan ei tee mitään, ketään ei oo missään Mannonen toistaa omat sanansa Turussa kahden naisen kanssa kämppäkaverina asuessaan: ”Pitsa kainalossa taas, yksin kotiin meen, laatikot pinoan niistä, itselleni naista teen.” Kassimies, Taulasalo, Chinacenter, Eskolanmäki, saatananpalvonta, pitsalaatikkonainen. Johansson, Vilunki ja Bergman ovat jo matkansa taittaneet, ja Mannonenkin taitaa tietää mitä tuleman pitää. Aikuisten miesten aiheet Yksi Mannosen ansioista kirjoittajana on taidokas kierrättäminen. Virastotalo. Se löytyy aikaisemmin mainitun KakkaHätä 77/Kivesveto Go-Go -splitsinglen takakannesta, ja sitä koristava käytöstä poistettu veturi on nimetty pussikaljoittelun ohessa Veturin terassiksi. Tarkoitan, että mistä tehdään, vittu, AORää ja radiorokkia: ”Tapasin sinut festareilla, sit sanoin sulle hyvästi ja nyt on paska fiilis ehkä siellä joskus mut ehkä me nähään viel jonain päivänä, toivottavasti, kun on taas festarit.” Niin, siinä se. Pienet piirit, kaipuu jonnekin mitä ei edes tiedä ja tunne kun taivaalta sataa nauloja – kierretään samat paikat kolme kertaa. Kassimies on jatkanut outoa käytöstään iät ja ajat
– Mä olen aina ollut älyttömän kova Daniel Lanois -fani, Teksti: Mikko Meriläinen Haaveiden ja realiteettien välissä Kolmas levy on luonteva aika muutokselle. Heillä, sekä tuottajilla Eetu Henrik Iivari ja Julius Mauranen, oli ratkaisevan suuri vaikutus albumin tyyliin ja sovituksiin. Sitä se on myös Topi Sahalle, jonka juuri ilmestynyt Nykyaika esittelee Topin musiikista täysin uusia puolia. 44 45 44 Topi Sahan matka artistina on kulkenut melko tyypillistä latua. Siinä on sellaista vaaran tuntua, mitä ei välttämättä perinteisellä Jeff Lynne -osastolla paljon ole. Luonnollisesti reseptin päivitys. Se jäi vähälle huomiolle, mutta sai kehuvia arvioita osakseen ja päätyi myös a&r-moguli Asko Kallosen käsiin. Aiempia levyjä leimannut laulaja-lauluntekijä-fiilis on korvautunut bändisoitolla, ja esimerkiksi nelosraidalla Kaunotar synamatto huokailee siihen malliin, että kirjainyhdistelmä AOR nousee väkisinkin mieleen. Mitä seuraavaksi. Vaikuttajista yksi nousee ylitse muiden, ja se onkin sellainen nimi jota ei Topi edellisiltä levyltä osannut kaivaa esiin millään. Nyt käsillä on kolmosalbumi Nykyaika, ja vaikka se ei otsikostaan huolimatta mitään leimallisen modernia musiikkia sisälläkään, on albumin tyylipaletti paikoin uudistunut hyvinkin vahvasti. – Vaikka mun soittokaverit on kansanmuusikoita, ei me haluttu tehdä tällä kertaa pelkkää folklevyä, Topi Saha kertoo. Ei me kuitenkaan ihan sellaiselle viilauslinjalle haluttu lähetä, eikä oltaisi osattukaan. Seuraava albumi Kolme veljee (2013) ilmestyikin sitten Kallosen ohjastamana Warnerin kautta. Se oli tyylillisesti lähellä debyytin kansanmusavaikutteisia folksävyjä, pari pykälää huolellisemmin tuotettuna. Haluttiin että se on elävää ja siksi nauhoitettiin livenä – mikä myös kuuluu, varmasti jonkun mielestä pahassakin. Debyyttialbumi Verta ja lihaa (2010) ilmestyi pienen Ei-No Recordsin kautta. Sen pidemmälle toinenkaan albumiaskel ei Topia kuitenkaan kantanut. Soittokavereilla Topi tarkoittaa yhtyettään Valtatie 13, jossa soittavat Tarmo Anttila (basso), Tero Hyväluoma (rummut, viulu) ja Matias Tyni (koskettimet). Topi Sahan kolmoslevyllä konkreettisin referenssi oli Daniel Lanois. Myös Toto-vaikutteet mainittu! topi saha -taitto.indd 44 11.5.2015 12.30. – Etenkin minua ja Tyniä yhdistää rakkaus sellaiseen vähän hifimpään soundiin, kai sitä Totosoundiksikin voisi kutsua. Seurasi hieman radiosoittoa, astetta enemmän julkisuutta ja muun muassa osallistuminen Syksyn säveleen
Nuo biisit kelpasivat mulle hyvin, vaikka olihan se ehkä vähän turvallinen valinta. Albumilta lohkaistiin ennakkonäytteiksi levyn kaksi tutuimman tyylistä raitaa Nebraska ja Paskainen sydän. – No, ei se ehkä mennyt, mutta ei mulla toisaalta ollut selkeitä odotuksiakaan, Topi pohtii. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Nyt, kolmannen levyn ilmestyessä, Topi Saha on edelleen suhteellisen tuntematon artisti, vaikka etenkin edellislevyn parin rempseän singlebiisin myötä potentiaalia laajempaankin suosioon olisi olemassa. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Ja lisäksi levyn ainoa lainabiisi, Eric Peltoniemen (amerikansuomalainen lauluntekijä) Kävelin kerran, istui sekin hyvin kokonaisuuteen. – Kyllä mä suoraan sanoen sitä toivoisin. K uv a: L anc e K ooma ”Oli tarkoitus jättää kaikki kansanmusaan viittaavat jutut pois.” topi saha -taitto.indd 45 11.5.2015 12.30. Mä sanoin, että tämä on mulle sellainen kokonaisuus, että mun puolesta sieltä voi julkaista sinkkuna mitä vain. Tilaa Soundi! Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Paljon on Nykyajalla tuttuakin toki. Vaikka mä olenkin vielä kohtalaisen nuori ja pystyn elämään tällaisessa haaveiden ja realiteettien välisessä limbossa, en mä ehkä kuitenkaan aina jaksa pitää musiikin tekemistä pelkkänä harrastuksena. Topi myöntää, että asiat eivät ole edenneet täysin tyydyttävään tahtiin, eikä kakkoslevy mennyt odotusten mukaan. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi 12 numeroa (11 lehteä)/12kk 69,90 Tilaajapalvelu puh. – Se oli ehkä ainoa tietoinen referenssi, että miltä hyvä musa soundaa – no, Daniel Lanois’lta. Biisiä tehdessä kyllä pyörittelin, että pitäisiköhän se Nebraska vaihtaa johonkin toiseen. – Mutta yksi syy siihen, miksi halusin nyt tehdä bändilevyn oli se, että olen suoraan sanoen kyllästynyt kiertämään kuppiloita yksin. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 69,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 89,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Lisäksi sellaistakin kunnianhimoa on, että mä en ole ollut jälkikäteen ajatellen hirveän tyytyväinen kahteen edelliseen levyyn. Tuntui, että olen tehnyt sitä niin paljon. – Ei se tietoinen harhautus ollut, sinkut päätti Warner. Kuinka malttamattomana odotat, että jotain tapahtuisi nyt – että nousisit selkeästi seuraavalle askelmalle. Sellaisia autionsaaren levyjä on ehkä kahden käden sormilla laskettava määrä. Olen tehnyt sitä nyt useamman sadan keikan verran muutaman viime vuoden aikana. No, onko Nebraska paras Bruce Springsteenin levy. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Mutta eihän siinä onnistuttu, kyllä siellä sitäkin maailmaa on yhä mukana. Tällaisen omaa paikkaansa jatkuvasti kartoittavan synteesin kuunteleminen on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin johonkin nurkkaan jääräpäisesti nojaavan genrelevyn. Tuskinpa Kaustisilla kansanmuusikko Hannu Sahan pojaksi syntynyt Topi koskaan folkjuuristaan eroon pääseekään, mutta Nykyajalla eri elementit ovat kiinnostavasti tasapainossa. – On se minulle pyhä levy, se ja Darkness On The Edge Of Town. 44 45 vaikka se ei olekaan aiemmin mun musasta välittynyt, Topi tunnustaa rakkautensa kanadalaiseen tuottajamuusikkoon, jonka suuri ja ilmava soundi kuuluu mittavan soolouran ohella esimerkiksi Peter Gabrielin So-albumilta ja lukemattomilta muilta merkkiteoksilta. Topi myöntää, että kahden folkalbumin jälkeen hän piti uusiutumista tärkeänä. Albumikokonaisuuteen suhteutettuna niiden käyttäminen pelinavaajina tuntuu melkeinpä harhautukselta. Ne ovat olleet vähän sutaisten tehtyjä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. – Meillä oli tarkoitus jättää jopa kaikki kansanmusaan viittaavat jutut pois. Jotkut biisit, mitä olin aiemmin kirjoittanut, alkoivatkin istua tosi hyvin kokonaisuuteen. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä
Se hihityttää ja koskettaa. K uv a: T opias Hirv onen hisser-taitto.indd 46 7.5.2015 16.06. 46 Teksti: Eero Tarmo Miikka ihmemaassa Hisser on Disco Ensemblen laulajana tunnetun Miikka Koiviston rakkaudella kasvatettu vahinkolapsi. Debyyttialbuminsa juuri julkaissut, yhden miehen välinekokeiluista esiintyväksi yhtyeeksi kasvanut elektropumppu luottaa triosta kumpuavaan taikaan ja pitää korvat höröllä hölmöillekin ideoille
– Varmasti se aikataulullisesti vaikuttaa. Millainen Hisser nähdään kesän festivaaleilla. Tuo ei voi olla huono asia. Ja löysit perille. Kuulin oikeasti vasta myöhemmin, että Hisser viittaa myös sihiseviin torakoihin. Mutta näillä kahdella bändillä on omat, erilaiset toimintatapansa enkä mä koe, että niiden pitäisi sulkea toisiaan pois. Oliko nipussa niin sanottuja avainbiisejä. Musta tämä on oikeastaan vain kalenteriasia. Mistä tällainen innostus sai alkunsa. Millaisia referenssejä sinulla on tarjota. Mä uskon, että ihmiset on parhaimmillaan, kun ne saavat toteuttaa omia, välillä hölmöjäkin ideoitaan. Muun muassa Thom Yorke nousee mieleen Hisseriä kuunnellessa. – Hyvä kysymys. Miten tämä kaikki vaikuttaa Disco Ensembleen. Laurilla on studio samassa treeniskompleksissa meidän kanssa. Tää cd-r-idea tuli tiedottajalta, joka sanoi, että upein juttu sille olisi saada tiedottaa uudesta musasta Alepan ilmoitustaululla. – Hisser ei lähetä terveisiä. Tai sitten keksitään jotain… kaikki on mahdollista! Kenelle lähetät terveisiä. Millaisille lavoille Hisser mielestäsi kuuluu. Se on ehkä vähän huvittavaa. Puhuttiin, että äänitetään päälle oikeita soittimia ja koitetaan tehdä hommasta muhkeampi, saada tämä juttu kuulostamaan ihan oikealta musalta. Ja tuntuvat ne edelleen. K uv a: V ill e M al ja hisser-taitto.indd 47 7.5.2015 16.06. Musta tosin myös tuntuu, että ihmiset on olleet kauhean ujoja kysymään mitään korvista. – Ei ainakaan mistään nyt teen soolo levyn -ajatuksesta. Shifter ikään kuin antoi mulle oikeutuksen jatkaa tätä touhua. Jossain vaiheessa mulle tuli olo, että nyt tämä onkin vähän liian hyvää pysyäkseen puuhasteluna. Pelkkä livetilanteesta kumpuava taika ja energiakin voi riittää, niin kuin se riitti Hard Rock Housessakin. Ja monet on tuosta mun falsetista sanoneet, että se kuulostaa Thom Yorkelta. Toki tähän matkaan sekoittui myös paljon väline-nostalgiaa teinivuosien Impulse Tracker -ajoista. Hommasin koneelle muutamia ohjelmia, koska halusin oppia lisää siitä puolesta. Mulla ei ollut rumpukonetta, josta olisin saanut nopeasti crasheja, joten sihisin mikkiin sillä lailla vähän myrkyllisesti. Prosessi oli niin iso ja inspiroiva, että se johti ajatukseen tehdä Hisserin seuraava levy alusta asti yhdessä. Siellä on mahtava Twin Peaks -meininki! Toisen kerran soitettiin Berliinissä maaliskuussa. Siitä se lähti, ajateltiin, että viedään ne sinkutkin sinne. Aloin tehdä biisejä kiertueiden bäkkäreillä ja yhtäkkiä huomasin löytäneeni oman kielen sämpläämisessä ja soittamisessa. Yhteinen estetiikka on muodostumassa. Mausteina meillä oli siellä vain muutamia stroboja ledivaloja, joita itse kontrolloitiin. – Kehotan koko ajan managementia ja muita ihmisiä ympärilläni tuomaan pöytään kaikki tyhmimmiltäkin tuntuvat ideat ja jutut. Lauri tunsi Seidin (Guzejev) entuudestaan ja me saatiin se laulamaan levylle. Ei se varmaan voi olla vaikuttamatta mun tapoihin tehdä laulettua elektronista musiikkia. Tiedä sitten, mieluummin mä siltä kuulostan kuin Maroon 5:n tyypiltä. Löytyivätkö kaikki sinkut. Jokunen keikkakin Hisserillä on jo takana. – En mä osaa nähdä mitään rajoja. – Kyllä mä nykyään koen, että tässä on potentiaalia melkoinen määrä. Tämä kampanja oli tavallaan Hisserin luonteeseen hyvin sopiva – samanaikaisesti hihityttävä ja koskettava. Levyä tehdessänihän en miettinyt mitään urasuunnitelmia ollenkaan. Toimiko kampanja. – Mä tein aikoja sitten uusilla kamoillani remixin Rubikin Wastelandbiisistä. Sitten jo halusinkin lähteä vierailulle maahan, jossa tätä kieltä puhutaan. Lasse (myös Disco Ensemblestä tuttu Lindfors) teki mielettömästi töitä softapuolella ja yhteensä meillä kolmella oli hirveä määrä synia ja pari sampleria. Meillähän on tulossa esimerkiksi festareita, joilla Discot ja Hisser soittavat peräkkäisinä päivinä. – Voi hyvin olla. Mikä tämä korvajuttu nyt on. Kai mä halusin myös kehittyä muusikkona. Mä en itse näe Disco Ensembleä minkään rajatun genren edustajana, mutta tiedostan tietysti senkin, että osa Discojen kuuntelijoista varmaan vihaa Hisseriä. Oletko nero. Koetko, että nämä rockja elektropuolesi voivat ruokkia toisiaan. Mutta en mä levyn tekemisen aikana Yorkea tai ketään muutakaan mitenkään tietoisesti kelannut. – Nerokkuuden siemen piilee siinä, ettei yritä tehdä mitään nerokasta! Promosit Hisseriä helsinkiläisten ruokakauppojen ilmoitustauluille jätetyillä Park Fiction -cd-r-sinkuilla. Sitten kun piti remixin yhteyteen joku nimi keksiä, niin tuosta sihisevästä hissiäänestä vääntyi höröttelyn tuloksena Hisser. Se oli ensimmäinen biisi, johon muodostui laulun ja sanoituksen kautta tietty suhde – tuntui, että tämä on oikein ja että nyt tässä jutussa on muutakin kuin joku vanha rokkispede yrittämässä vääntää elektrokamaa. Sellaiset, joita on aina haluttu tehdä. Koin, että pystyin ilmaisemaan jotain sellaista, mitä en aiemmin ollut pystynyt. – Mulla on takana kova Radioheadfanius ja Thom Yorken soolotkin aika hyvin hanskassa. Seidin ääni on aivan mieletön. Lassen ja Seidin kanssa jammailu ja ideointi on ollut sen verran hedelmällistä, että kyllä tästä on pakko lähteä kehittämään. Vaikka referointi tai etenkään varsinainen nostalgisointi eivät mulle mitenkään kovin keskeisiä voimavaroja olekaan, niin kyllähän tässä prosessissa sieltä teiniaikojen drum’n’bass-, hiphopja Prodigydiggailusta tuli varmasti ammennettua. – Mä en oo oikein varma. – Soitettiin eka keikka Helsingin Roihuvuoren Hard Rock Housessa helmikuussa. Homma meni hyvin ja jengi oikeasti löysi niitä. Jotenkin nuo korvat tuntuivat loogisilta tähän. Hisserin kanssa on tullut oltua päällikkönä tekemässä biisit ja ratkaisut. Entä muut visuaalit. Ajattelin myös, että ne sopii mun naamaan kun mähän oon aina näyttänyt semisti menninkäiseltä. – Intiimi, hengittävä ja hurmoksellinen. Mistä nimi Hisser tulee. Kuinka skitsofreeninen olo tästä sitten tulee – sitä ei voi tietää vielä. – Kymmenen levyä vietiin, kaikista ei tullut palautetta. – Discoilla tuli pitempi tauko, jonka aikana mä vein koneella väsäämäni biisit Elorannan Laurille. Se liittyy haluun pitää tämä koko juttu mahdollisimman intuitiivisena. Kun alettiin vääntämään biisejä livemuotoon, ei oltu ollenkaan varmoja, miten homma pitäisi hoitaa. Mahdollisesti jotain jännää valojen ja soundien kanssa... Tämä levy ei siis ole jäämässä Hisserin ainoaksi. – Ei varmastikaan. – Visuaaleista ollaan puhuttu, mutta musta tuntuu että varsinkin elektroskenessä jengi tekee niitä nykyään jo niin paljon ja niin hyvin... Taidat nähdä Hisserillä tulevaisuutta. Mielellään jopa inside-tsoukit. Osa taas ehkä rakastaakin. Luulen, että yksi avainbiiseistä oli Shifter. Lauri sanoi Hard Rock Housen keikan nähtyään, että se oli onnistunut unohtamaan ympäröivän maailman meidän keikalla. 47 Sinut tunnetaan Disco Ensemblestä, nyt sooloilet elektronisesti. Voi hyvinkin olla, että niitä lojuu yhä jossain. Mä koen, että Hisser on jo bändinä paljon enemmän kuin kolme tyyppiä näpräämässä pöytien takana. Musiikintekijänä, laulajana ja muusikkona tunnen olevani ihan eri tasolla nyt kuin ennen Hisseriä. Miikka Koivisto on pelkkänä korvana hölmöimmillekin promoehdotuksille
Se on sitten eri asia, kauanko tämä kestää. – Siellä me istuimme jääkiekkoilijoiden pukusuojassa, Mustajärvi naurahtaa. Nykyään kiertävillä muusikoilla on hotellissa ainakin tv, nettiyhteys ja mahdollisuus huonepalveluun. ovat usein kuulleet sen ennen kuin sitä on edes julkaistu. Kun Popeda alkoi suunnitella 2011 julkaistua Voitto-albumia, tuottaja kysyi, miksi bändi ylipäätään haluaa tehdä vielä levyjä. Nykyään ihmiset Mustajärvi on huolestunut nykypäivän yleisestä tavasta kuunnella musiikkia. – Musiikintekijänä pidän sitä äärimmäisen vaarallisena, että jengi kuuntelee huonoilla kamoilla ihme keskiääninaksutusta. Sen jälkeen oikein säikähtää, kun oikeista laitteista jyrähtää kunnon basso. Ja toisaalta, kuinka moni nykyajan nuori aikuinen lähtisikään enää pellon reunaan festareille nalleteltta selässä. Järjestysmies vastasi, että minkä vitun sohvan, ei tänne ole makoilemaan tultu. K uv a: Jukk a T ak alo ennen kaikki ei ollut _taitto.indd 48 7.5.2015 16.08. Sen sisäistäminen ei ole ollut vuonna 1977 perustetun yhtyeen laulajalle itsestään selvää. KARJALAINEN tuumasi 1980-luvulla erään keikkapaikan takahuoneessa, että tänne voisi laittaa sohvan. Koska biisit yleisimmin soitetaan tietokoneelta, lopputulos kuulostaa hissimusiikilta. Nykyään muusikkoja pidetään ihmisinä, jopa tähtinä. Tänä päivänä lähes kaikki on saatavilla heti. 48 J. Hyvällä säkällä keikka on hotellin alakerrassa, jolloin hissillä pääsee melkein suoraan lavalle. Keikkapaikkoina olivat yleisimmin pellon reunaan kyhätyt festarilavat tai metsän keskelle rakennetut urheiluhallit. – Aikoinaan bändit olivat ikään kuin välttämätön paha. – Aikaisemmin singlekin mentiin ostamaan kaupasta. Esimerkki kuvaa oivallisesti muusikkoihin yleisesti tuolloin kohdistunutta asennetta, sanoo Popedan keulamies Pauli ”Pate” Mustajärvi. Muutoksessa pitäisi pysyä mukana, mutta ei vanha jäärä sitä aina tajua. Se ei tietenkään ole koko totuus. – Ja kun olen radiohaastattelussa, jengi tietää netin välityksellä minuutin päästä, mitä olen sanonut. Me ollaan isoilla festareilla siksi, että me ollaan me. Nykyajan keikkapaikoissa on mietitty, miltä siellä soitettava musiikki oikeasti kuulostaa. Muusikkoa pidetään ihmisenä 1. – Myös yleisöstä pidetään hyvää huolta. Teksti: Elina Järvi Ennen ei kaikki ollutkaan paremmin Yleinen valitusvirsi – erityisesti musiikkialalla – kuuluu, kuinka ennen kaikki oli paremmin. – Ei meillä ole enää paineita tehdä jokakeväistä hittisinkkua. Pate Mustajärvi, Esa Holopainen, Alexi Laiho ja Sampsa Sarparanta kertovat, mitkä muutokset ovat viime vuosikymmenten aikana olleet hyväksi. Livekeikkailuun on vuosikymmenten aikana kuitenkin vaikuttanut yksi asia yli muiden: soundi. ”Nykyään muusikkoja pidetään ihmisinä, jopa tähtinä.” – PATE MUSTAJÄRVI Pate Mustajärvi on urallaan nähnyt kaikkein pahimmat halkoliitereiden takahuoneet. Siksi, että esimerkiksi sulla olisi vielä duunia, Mustajärvi vastasi
Nykyään esimerkiksi samoja teknikkoja voi hyödyntää sekä ulkomaan kiertueilla että yksittäisillä keikoilla Suomessa. Se oli sitä vanhan liiton meininkiä: kamoja kasattiin nenät valkoisina. – Levybisneksen murros ei kuitenkaan vaikuta suurella kaavalla meihin, vaan esimerkiksi Madonnaan. Suurimmilta muutoksilta on säästänyt ainakin se, että bändin kulku on vuosien varrella ollut tasaista, hidasta ja nousujohteista. Se mahdollistaa sen, että pystytään tekemään esimerkiksi showcaset Japaniin ja esiintymään USA:ssa festareilla. Sitä se 1990-luvulla pitkään oli, Holopainen summaa. Holopainen faksaili Amorphiksen alku aikoina sopimuspapereita kotoaan ulkomaille ja hoiti itse monia käytännön asioita eri puolille maailmaa. ”Ruohonjuuri tasolla punk on aina ollut ja tulee olemaan.” – SAMPSA SARPARANTA Sampsa Sarparanta ja No Shame ovat tutkineet käytännössä hinnan vaikutusta levyjen menekkiin. Useammat ihmiset voivat tänä päivänä saada toimeentulonsa yhdestä ja samasta bändistä. Kun itsekin on tajunnut, ettei Bändi ei enää itse faksaa papereita ulkomaille 2. Sarparanta iloitsee, ettei keikkojen arvo ole vähentynyt suhteessa yleiseen K uv a: Denis Goria 49 ennen kaikki ei ollut _taitto.indd 49 7.5.2015 16.08. Nykyään kaikki toiminta on huomattavasti organisoidumpaa ja selkeämpää. PUNK-BÄNDIN näkökulmasta musiikkialan muutokset eivät ole olleet viimeisen 19 vuoden aikana kovin dramaattisia, sanoo No Shamen laulaja-kitaristi Sampsa Sarparanta. SUOMALAISESSA musiikkibisneksessä ei ollut 1990-luvulla sen laajempaa osaamista tai intressiäkään viedä ulkomaille muuta kuin hetkellisiä kokeiluja. Vinyylin paluu 3. – 1990-luvulla teknikot tulivat sieltä sun täältä. – Nykyään myös bändien rahallinen tukeminen on eri tolalla. Alan organisoidumpi toiminta on synnyttänyt myös aiempaa tehokkaampia sidosryhmiä. Myöskään valtion tukea kansainväliseen vientiin ei ollut käytännössä ollenkaan, koostaa Amorphis-kitaristi Esa Holopainen. Se, mikä sitten on näkynyt, on tullut selvimmin esiin vähentyneenä levyja paitamyyntinä. Itse sitä hommaa parikymppisenä katseli, että näinkö nämä kuviot menevät. ”Tänä päivänä kiertuehenkilöillä ei todellakaan ole varaa ylilyönteihin.” – ESA HOLOPAINEN Esa Holopaisen Amorphis treenasi kansainvälisiä kuvioita vuosien ajan kantapään kautta. Heidän kauttaan Suomeen on tullut paljon kansainvälistä osaamista. – Artisteja selvästi kiinnostaa aikaisempaa enemmän, missä heidän rahansa pyörii. – Seppo Vesterinen, Ewo Pohjola ja Riku Pääkkönen tekivät menestyksellisesti omaa työtään. Tuolloin ei ollut olemassa ulkomailla operoimiseen keskittynyttä management-porrasta. näillä vuosirenkailla enää opiskella hammaslääkäriksi, sitä kummasti kiinnostuu esimerkiksi tulevasta eläkkeestään. Ruohonjuuritasolla punk on aina ollut ja tulee olemaan. Tänä päivänä kiertuehenkilöillä ei todellakaan ole varaa ylilyönteihin. Yleensä he olivat saksalaisia ja brittejä. Hommassa on tänä päivänä muutakin järkeä kuin että levy-yhtiöiden mogulit lähtevät ulkomaille dokaamaan
On sitten eri asia, mitä keikan jälkeen tapahtuu. Se säästää kustannuksia, ja se on kaikille bändeille tänä päivänä tärkeää. Sen avulla omaa musiikkia on huomattavasti helpompi tuoda julki. – Levy-yhtiö oli tuolloin käytännössä Juha Kyyrö ja yksi tietokone. Mutta jos bändillä ei ole keikkakokemusta, ei sillä ole loppujen lopuksi yhtään mitään. – Nykyään Vesa-Matti Loirinkin levyjä myydään vinyyleinä. En aikoinaan alkanut soittaa kitaraa siksi, että voisin loppuikäni nyplätä tietokoneita. Yleinen sekoilu on vähentynyt 4. – Vinyylit ovat hieno asia myös heidän kannalta, jotka tekevät työkseen levynkansia. Joskus on tullut olo, että ihminen musiikin takana on toisarvoinen. Lavalla oli kivun takia vedet silmissä, mutta ajattelin, etten varmasti ala perua kymmentä keikkaa. Myös keikkojen promotoimiseen löytyy useita ilmaisia väyliä. Kun bändi jättäytyi parilla eurolla myymiensä omakustanteiden maailmasta, kauppahinnoin myytävät levyyhtiön julkaisemat kiekot eivät tietenkään myyneet samassa suhteessa. Laiho näkee varsin positiivisena muutoksena alalla sen, ettei sekoilevia muusikoita enää taputella päähän. Myös se saattoi vaikuttaa, että samoihin aikoihin alkoi näkyä ensimmäiset merkit levymyynnin globaalista laskusta. Ei ole ikinä saanutkaan olla. ”Joskus on tullut olo, että ihminen musiikin takana on toisarvoinen.” – ALEXI LAIHO Hurjasta maineestaan huolimatta Alexi Laiho peräänkuuluttaa bändien vastuuta keikkakunnostaan. Ainakin se, että vinyyleillä riittää kysyntää. – On tekopyhää, jos alan sisällä toisia kannustetaan siihen samalla, kun toisia osoitetaan sormella. – Ja kyllä se vituttaa, että kuka tahansa voi tietokoneiden avulla kuulostaa täydelliseltä laulajalta tai älyttömältä soittajalta. Silti olen itsekin aikoinaan sekoillut: on ollut rundeilla rikkinäisiä luita ja silmät mustana. Pääasia on, että tuot lafkalle rahaa: jos homma toimii, ei ole väliä, vedätkö vapaa-ajalla herskaa komerossa. Koska muusikonkaan pämppääminen ei ole enää yleisesti niin hyväksyttävää kuin vielä vaikkapa 20 vuotta sitten, voi se toisaalta olla nykypäivänä joillekin myös katu-uskottava erottautumiskeino. Kyseistä julkaisumuotoa onkin käytetty bändin kolmella viimeisellä levyllä. Mutta mikä on Sarparannan mielestä aivan erityisen hyvää tämän päivän musiikkibisneksessä. Aiemmin omakustanteenakin levyjä julkaissut No Shame siirtyi vuonna 2002 Fullsteam Recordsille. Netti on Laihon mukaan erityisen tärkeä työväline aloitteleville bändeille – merkittävä se tosin on kaikille muillekin. Vedin yhden kiertueen loppuun murtuneella olkapäällä ja kahdella murtuneella kylkiluulla. No Shamen kuuntelijoista noin puolet ovat vinyyli-intoilijoita. – Tuntuu oudolta, että muusikon pitäisi olla joku tietokonevelho. Sitä voi jo sanoa mainstreamiksi! Kuvataiteilijanakin työskentelevä muusikko iloitsee vinyylin paluusta myös siksi, että sillä on taiteita ruokkiva vaikutuksensa. Sarparanta povaa, että seuraavaksi markkinoille tulevat entistä voimakkaammin c-kasetit. – Meille tämä on suuri etu, koska olemme hyvä livebändi. Levyt kun eivät myy samalla tavalla kuin ennen. – Tässä siis vinkki kapitalistisioille: kasetit tuotantoon! K uv a: Jarmo K atila ennen kaikki ei ollut _taitto.indd 50 7.5.2015 16.08. – Ensimmäinen syy oli se, että olimme aiemmin myyneet niitä naurettavan halvalla. – Bändien ei tarvitse välttämättä vuokrata enää studiota kahdeksi kuukaudeksi, sillä tietokoneohjelmien kautta voi tehdä ison pohjatyön valmiiksi. enää tehnyt juuri kukaan, mutta sitten juurikin punkkarit ja underground-dj:t herättivät ne taas henkiin. Nykyään kotona pystyy omalla koneella esimerkiksi nauhoittamaan ja miksaamaan. Kun monella ravintolalla menee aiempaa huonommin, kysytyt bändit nähdään asiakkaita houkuttelevana vetovoimatekijänä. Päinvastoin. Homma oli siis täysi vastakohta sille, miten asiat siellä nykyään ovat. levymyynnin laskuun. Toki nettimaailman kylkiäisenä on tullut pari ärsyttävääkin elementtiä. 50 INTERNETIN tuomat mahdollisuudet ovat väistämättä helpottaneet omaa työtä, sanoo Children Of Bodomin laulaja-kitaristi Alexi Laiho. – 1990-luvulle tultaessa vinyylejä ei – Olen sitä mieltä, ettei lavalla saa olla sekaisin. On ollut ilo huomata, että jengi lisääntyy keikoilla joka vuosi
ELASTINEN SAMULI EDELMANN ROBIN GOMMI & POMMI liput ja lisätiedot: www.porispere.fi VON HERTZEN BROTHERS VIIKATE DISCO ENSEMBLE NUCLEAR ASSAULT (USA) TURMION KÄTILÖT JULIET JONESIN SYDÄN OLAVI UUSIVIRTA LOST SOCIETY ATOMIROTTA JUJU MELROSE LAPKO TEFLON BROTHERS PÄÄ KII PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT Porispere tulostus.indd 51 7.5.2015 15.30. EPPU NORMAALI POPEDA perhepäivä su 2.8
Se esiteltiin huhti kuussa Frankfurtin musiikkimessujen yleisölle, minkä jälkeen suunnitellaan kiertävää näyttelyä suurimpiin kaupun keihin. Samanniminen näyttelyn kanssa on myös Prestonin uusi valokuvakirja. Näytin kuviani henkilölle, joka Näyte Prestonin tuoreemmasta työstä: David Gilmour Lontoossa 2010, päällään kuvaajalta lainattu sadetakki. Arvostetun amerikkalaisen valokuvaajan Neal Prestonin taidetta on taatusti nähty Soundinkin sivuilla lehden 40-vuotisen historian aikana, kuten on useimmissa muissakin maailman musiikkimedioissa. neal preston -taitto_b.indd 52 7.5.2015 16.15. Preston oli itsekin paikalla näyttelys sään ja kertoi mielellään muistojaan ku viinsa ikuistamistaan hetkistä. Saksalainen Lightpower Collection on koostanut kokoelmiinsa kuuluvista Prestonin töistä tähän asti laajimman näyttelyn nimeltään In The Eye Of The Rock’n’Roll Hurricane. Vakava ilme sekä valon ja varjojen tasapaino löytyivät lopulta. Kuvaan haluttiin tumma tunnelma ja Gilmourin piti näyttää maalaukselliselta ja kuin vanhemmalta valtiomieheltä. Useimmissa kuvissa hän kuitenkin hymyili leveästi. Parhaiten Neal Preston tunnetaan kiertuekuvista Led Zeppelinin, Queenin ja The Whon huippu ajoilta, mutta hänen kohteinaan ovat vuosikymmenien aikana ol leet likimain kaikki muutkin artistimaail man huiput lavalla, takahuoneissa, studi ossa ja harjoituksissa. 52 Teksti: Timo Koskinen Kuvat: Neal Preston / Lightpower Collection VALOKUVIA ROCK’N’ROLLIN YTIMESTÄ Hyvää rockvalokuvaa katsoessa huomio kiintyy ensiksi kohteeseen, sitten ehkä kuvauksen laatuun ja mahdollisesti myöhemmin katsomme kuvaajan nimen. – 17vuotiaana, kun olin vielä lukiossa, otin kamerani mukaan paikallisiin kon sertteihin ja ujuttauduin lavan eteen ku vaamaan
53 Miten ihmeessä valoku vaajan ykkösvalinta ko ko tuotannostaan on sel lainen, jossa tärkeimmät kohteet eivät ole tarkko ja. Neal Preston kuvasi suosikkibändiään The Who’ta monilla kiertueil la ja tiesi, että keikoilla tapahtuu aina koko ajan jotain. Kuvaaja mel kein sai Daltreyn viuhu vasta mikrofonista pää hänsä. Sekunnin osa vä littää upeasti sen mie lettömän energian, joka keikalla todistettiin. neal preston -taitto_b.indd 53 7.5.2015 16.15. Tässä nähdään San Franciscon Winter landissa Pete Townshend ilmojen teillä ja Roger Daltrey riehumassa ym päriinsä
Kaikki bändit olivat todella äänekkäitä aikoinaan ja siksi kuulonikin on nykyään hiukan arvailua, onneksi vähän on vielä jäljellä. Näyttelyn kuvat ympärillämme ovat enimmäkseen mustavalkoisia. Kuvaan edelleenkin, ja joskus asiakas vaatii tuloksia heti. – Ei mielellään minulle. Tuo sattuma käynnisti urani, hän kertoo tapahtumista yli 45 vuotta myöhemmin. Pääsit todistamaan aivan bändin vierestä tai lavan edestä upeita keikkoja, joista nyt vuosikymmenten jälkeen on jäljellä vain paikalla olleiden muistoja. Oikea valotus – ja tietysti ajoitus, koska tarkkailen tilannetta ja päätän, milloin laukaisinta on painettava – on minulle erittäin tärkeä. Kuvausessio pidettiin talon katolla tuulen tuivertaessa dramaattisesti Nicksin hihoja. Toinen kuvaajan oma suosikki. Prestonin otoksessa Berry on jo lähdössä lavalta, mutta hetkisen kuluttua Richards saikin potkut. Parin minuutin päästä oli pakko huutaa tuomaan tulpat. Ja tietysti hienoja kuvia. – Kerran Mötley Crüen konsertissa roudarit tuputtivat minulle korvatulppia, mutta sanoin pärjääväni ilman. Kaikkein pahin meteli kuitenkin oli kuvatessani Foo Fightersin harjoituksissa: 30 sekunnin kuluttua oli pakko paeta huoneesta, koska melu sai minut voimaan fyysisesti pahoin. Kiertueilla sinulla oli pääsy bändien takahuoneisiin ja hotelleihin, ja kamerakin oli mukana. – Bändit eivät ehkä olleet edustavimmillaan, mutta enpä ollut minäkään. Zappan kotona kuvatussa sessiossa lintua – nimeltään Bird Reynolds – ei tarvinnut erikseen houkutella lentämään isäntänsä päähän, vaan tällä oli tapana tehdä niin muutenkin. Stevie Nicksiä haastateltiin Playboyhin 1982 ja Preston meni tämän kotiin Kalifornian Veniceen. Eikä minulle tarvinnut kertoa jonkun kuvan ottamisen jälkeen, ettei sitä saa koskaan tuoda julki. Myöhemminhän herrat ystävystyivät paremmin. – Pidän molemmista. Silloin valitsen digitaalisen, muutoin filmin. Et ole kuitenkaan julkistanut sensaatiomaisia paljastuskuvia. En ole mikään enkeli, vaan tykkään juhlimisesta siinä missä muutkin. Frank Zappa teki mitä vain, joten papukaija pään päällä ei ollut häneltä mitenkään tavatonta. – Olihan joukossa hiljaisempiakin konsertteja. 54 oli töissä keikkojen järjestäjällä ja hän piti niistä, minkä jälkeen pääsin ilmaiseksi kuvaamaan keikoille. neal preston -taitto_b.indd 54 7.5.2015 16.15. James Taylorin, Bonnie Raittin ja Leonard Cohenin keikat olivat tyystin erilaisia kuin The Who tai Led Zeppelin. Keith Richards vieraili Chuck Berryn bändissä Hollywood Palladiumissa 1972, mutta Berry – joka kertomansa mukaan ei tunnistanut Richardsia – tuohtui tämän soittaessa ”liian lujaa”. Mutta raja on vedettävä: osa kuvista menee laatikkoon ja osa näytetään maailmalle. – Minulla oli tapana katsoa koko show ja muistan monia hienoja konsertteja. Kummatkin kuuluvat valokuvaukseen eikä kumpikaan ole minusta toista helpompi tai parempi. Kuva rajattiin sopivasti, jottei näy, miten avustaja pitelee kohdetta nilkoista estäen putoamista alas. Koska lemmikki tunki kuviin koko ajan, otoksista valittiin sellainen, jossa molemmat kohteet katsovat kameraan sopivasti. Tästä tapahtumasta on usein kerrottu sanoin, mutta hyvin ajoitettu kuva puhuu vielä enemmän. Digitaalinen kuvaus, kuvien muokkaus ja efektointi eivät Prestonia sytytä. Mustavalkoiset ovat fanien ja keräilijöiden mieleen, siksi niitä on täällä. Digitaalisuus voi olla työkalu tarpeeseen siinä missä salama tai objektiivi. Pidätkö niistä enemmän kuin värikuvista. Ilmeet kertovat paljon. Kuvatessani haluaisin kuulla kameran laukaisun, joten suojaimien kanssa tuntui oudolta koska olin vain tuntoaistin varassa. Käytin järkeäni. Kun saan käsiini pinnakkaiset, poimin parissa sekunnissa joukosta erän käyttökelpoiset kuvat. – Filmille kuvatessani minulla on tuntemus onnistumisesta, vaikka näenkin lopulliset kuvat vasta parin päivän päästä
Dream Theatre tulostus.indd 15 8.5.2015 15.08
Lasten Hautausmaa ei mielestäni ansaitse tulla vertailluksi suomalaisen murherockin tunnettuihin ja tunnustettuihin edustajiin. Sisimmissään ne ovat folk-lauluja, joissa on selkeän sointukulun, melodian ja tarinan muodostama kivijalka. Kuolemasta laulaminen on aina ollut haaveilijoiden ja runosielujen puuhaa. Lasten Hautausmaan musiikissa kuuluu traumoista vapaa suhtautuminen suomalaisen rockin traditioon. Itselläni pesuvati meinasi läikkyä yli Hilja-laulun alkusäkeiden kohdalla: ”Miten voi olla pimeää aina, eikä täältä pääse kotiin vaik’ ois vainaa.” Voi ei. Joko taas. Oikeanlaisesta toistosta kasvaa oma tyyli ja hypnoottinen pohjavire koko Lasten Hautausmaa -albumille. Taiteilijalla on oltava kyky ja lupa kuvitella kaikki, myös pelottava ja synkkä. Oman äänen löytäminen ei välttämättä tarkoita kouristuksenomaista rimpuilua mahdollisimman etäälle tavallisiksi ja vakiintuneiksi mielletyistä muotoratkaisuista. Lasten Hautausmaa Lasten Hautausmaa Svart K uv a: S v ar t ”...musiikissa kuuluu traumoista vapaa suhtautuminen suomalaisen rockin traditioon.” ”Musiikissa kuuluu traumoista vapaa suhtautuminen suomalaisen rockin traditioon.” Lasten Hautausmaa Lasten Hautausmaa Svart Levyarviot 5_15.indd 56 10.5.2015 19.08. Vanhoilla metsänpeikoilla on tapana määritellä hyvä kappale teokseksi, jonka voi sujuvasti esittää akustisen kitarana säestyksellä. Tummat kuvat eivät kuitenkaan ole ahdistuksen tai tuskan maisemia. Samalla raotetaan porttia puuduttavuuden ja jopa tahattoman komiikan puolelle. Siinä ei sinänsä ole mitään pelottavaa tai synkkää. Lasten Hautausmaa uskaltaa sävellysten ja soiton tasolla olla ”vain hyvä rockyhtye”. Heidän kalmistonsa säteilee lämpöä ja lohtua. Tällä taantumuskriteerilläkin arvioituna Lasten Hautausmaan laulut ovat hyviä. Ansaitusti aikamoista poreilua aikaansaaneen yhtyeen laulut ovat tulvillaan metsän pimeyttä, vuotavia haavoja, multaan kätkettyjä luita ja kuoleman kohtuja. Runoilijat tietävät, että ikävän, vapauden janon ja selittämättömän kaipauksen kiinnostavimmat versot löytyvät usein pelottavista paikoista. Osuvana summauksena vaikuttavan albumin hyveistä toimii esimerkiksi laulu Iho, hiukset ja luut, joka unenomaisuudessaankin on kirkas molliblues, kehtolaulu ja rakkaustarina. Lasten Hautausmaan musiikki saattaa äkkiseltään vaikuttaa kalmankatkuiselta ja synkältä. Omaleimaisuuden ja helposti lähestyttävyyden yhdistelmä puhuu selvää kieltä vahvasta taiteellisesta itsetunnosta ja identiteetistä. Romantiikan perintöä yhtyeen laulut hengittävät toki joka solullaan, mutta hengenheimolaisia etsisin ennemmin Saima Harmajan kaltaisten runoilijoiden ja vanhojen murhaballadien suunnalta kuin vaikkapa kalmansymboliikassa rypevien goottien maneereista. Ei tässä tuijoteta Mana Manan lailla syvään palavaan kuiluun eikä liioin peuhata metallimiesten kuolonfantasioissa. Suoraselkäinen pitäytyminen laulusta toiseen kantavassa väriskaalassa on tehokasta muttei riskitöntä. PEKKA LAINE HHHH 56 Levyarviot >> ...oikeanlaisesta toistosta kasvaa oma tyyli ja hypnoottinen pohjavire... Musiikin tartuntapinnan olemattomiin supistavaan ja kuulijan varmuudella vieraannuttavaan tekotaiteen kalupakkiin ei ole tartuttu kertaakaan. Koska yhtyeen lauluissa on oma tunnistettava maailma, sitä ei tarvitse erikseen alleviivata. Ne saattavat ottaa itselleen melodisen punkrockin, eteerisesti leijailevan melankoliapopin tai hitaana möyrivän heavyn olomuodon. Lasten Hautausmaa on mikä on. Onneksi mahtijyräys Susien lauma kiskaisee saattueen uudelleen liikkeelle ja perille saavuttaessa olo on lohdutettu ja levollinen. Tuomo Mannosen väkevien laulujen ja Kristiina Vaaran vähäeleisen tulkinnan esiin loihtima maailma on kaunis ja puoleensavetävä
Bungleja Fantômas-aihiot enää kuulosta kovin radikaaleilta. Tämäkään äänite ei ole poikkeus hänelle tunnusomaisten lo-fi soundien suhteen. Aloitusraita Kuuma yö Kittilässä on sanoitukseltaan kuin villin pohjolan vastine ”Hot Night In Dallas” -tyyppisille biiseille eikä siinä voi puhua edes Helsinki-keskeisyydestä. Jo vuonna 2011 keikoilla soitettu Matador, joka on vuosien saatossa hautunut mestariteokseksi muistuttaa elävästi ajasta, jolloin Faith No More oli arvaamattomuudessaan oikeamielinen Kuningas. Nousiaisen sanoitukset ovat toimivia ja omaperäisiä, ne liikkuvat jossain huumorin rajamailla ja nostavat hymyn huulille. EERO KETTUNEN HHH K uv a: Jimmy Hubbar d K uv a: K elt aise t L ev yt Levyarviot 5_15.indd 57 10.5.2015 19.08. 20 vuotta myöhemmin kaikki on toisin, eikä Sol Invictus -paluulevyyn tarttuminen aiheuttanut paljon muunlaisia sydämentykytyksiä kuin pienen pelon kunniakkaan menneisyyden tärvelemisestä. Black Friday puolestaan väläyttelee selvimmät merkit yhtyeen sopivasti uteliaasta kunnianhimosta. Meno on kautta levyn kovaa, kappale Ei mun aikani ole vielä alkaa rauhallisemmin, mutta sekin kasvaa loppua kohden melkoiseksi revittelyksi. Ote on primitiivinen mutta toimiva, perusasioiden parissa liikutaan onnistuneesti. Kyseessä on kuitenkin omaperäinen keitos, josta löytää tutun kuuloisia aineksia, onpa biisissä Pohjanmaa ”lainattu” jopa The Beatlesin A Day In The Lifea. King For A Day… Fool For A Lifetime (1995) oli nuorelle miehelle tajunnanräjäyttävä osoitus rockmusiikin tarjoamista mahdollisuuksista. Petri Silaskin kiteytti Soundissa Album Of The Yearin (1997) olevan ”kansantajuinen variaatio jo kerran käsitellystä aiheesta ennemmin kuin evoluution seuraava askel”. Mutta mikä hiotuissa soundeissa hävitään, se tunnelmassa voitetaan. Ei se kyllä tule tältä levyltä mieleen muutenkaan, lähestymistapa on lähempänä kylänraittia kuin Mannerheimintietä. 57 Faith No More Sol Invictus Reclamation Siitä on pieni ikuisuus, kun Faith No Moren edellinen studiolevy aiheutti 17-vuotiaalle allekirjoittaneelle keskisuuren pettymyksen. Mahdolliseen epäonnistumiseen voisi kuitenkin suhtautua ymmärtäväisesti. Oikein kunnon rypistys loistaa poissaolollaan, päätösraita From The Dead on harmittavan pikkunätti eivätkä parit Mr. Kuten nimikin antaa ymmärtää, kyse on pitkälti vanhakantaisesta heavystä ja bluespohjaisesta rockista, joita joskus Kekkosen aikaan jytäksikin kutsuttiin. Singlebiisit Motherfucker ja portfoliomainen Superhero kuvaavat hyvin albumin perusmoitteetonta linjaa ja tasoa. Jukka ja Jytämimmit Jytää vaan Keltaiset levyt Jukka ja Jytämimmit on ahkerana levyttäjänä tunnetun Jukka Nousiaisen uusin musiikkiprojekti. Jytämimmit Raaka Gini, rummut, ja Mara Balls, basso, hoitavat hommansa hyvin ja vaikka he eivät hoida laulupuolta, he vastaavat muutamassa paikassa call and response -tyylillä ja naurulla Nousiaisen sanoihin. Tällä levyllä mikään ei ole liian pyhää, ja hyvä niin. Junttimaisuutta parhaimmillaan! Omalla rähjäisellä tavallaan riemukas levy, joka saa muun muassa haaveilemaan ”Jytä-Yamahan” hankkimisesta näin kesän kynnyksellä. Vaikka levy sisältääkin vain kymmenen uutta kappaletta, joista nimibiisi toimittaa lähinnä intron virkaa, on hienoa ettei mukaan ole eksynyt täysin mitäänsanomatonta materiaalia. Maailma olisi yhtä paha paikka ilman Sol Invictus -albumia, mutta loppupeleissä se jättää itsestään oikeutetun vaikutelman. Siis jopa ihmisen, joka ei ole lainkaan moottoripyörähenkinen. Superhero on albumin biiseistä se, joka kerää yhteen Faith No Moren paluun odotuksenmukaisimmat elementit. Ilman levyn ainoaa kohokohtaa Sol Invictus olisi silti liian lähellä varastotavaraa bändin olennaisen tuotannon hetkellisesti tukkoon kuunnelleille. Siis ominaisuus, joka tuoreeltaan aiheutti edelliselle levylle ikävystyttäviä fiiliksiä, näyttäytyy nyt positiivisessa valossa entistä ankaramman jalostuksen jälkeen. ANTTI MARTTINEN HHHH ...oikeanlaisesta toistosta kasvaa oma tyyli ja hypnoottinen pohjavire..
ViimeisimmilHisser Hisser Sony Disco Ensemblen nokkamies Miikka Koiviston elektropoppaava alter ego Hisser vakuutti viime talvena julkaistuilla ensimmäisillä singleillään. 40€ / portilta 50€ PE-LA ennakk. Wilsonin väsymättömästi kauneuteen pyrkivä melodiataju ja itse albumi ovat parhaimmillaan kun äänessä ovat myös The Beach Boys -veteraanit Al Jardine ja Blondie Chaplin. PAULI KALLIO HHHHH Kaiken kaikkiaan Hisser on lupaava avaus. Sitähän ne suhteet ovat: ensin leikitellään ja liehitellään, kuten ”Teekutsut tarkoittaa vain yhtä asiaa, tule tänne niin tutustutaan” (Pojat). Ollaan vaan. Vuosikymmenellä oli tarjota ääliömäisiä lätkysoundeja, sielutonta soulia, kelvotonta tanssimusiikkia, latteaa härmärockia, permanenttiheviä ja punkin haiseva raato. Bändi paljasti taannoisella Suomen-vierailullaan, että uusi levy on tekeillä. 58 59 Sanni Lelu Warner Ollaanks sellaista, että tää olis taitava artisti ja se olis tän kuuntelija. Lelu-albumin kappaleiden monipuoliset melodiat pitävät kuitenkin huolen siitä, että näin ei käy. K uv a: W arner Levyarviot 5_15.indd 58 10.5.2015 19.09. Väärässä oleminen ei voi olla tämän ihanampaa. Next Life jatkoi samaa linjaa. Ilman, että olisi millään raittiusasialla, Sannin uskoisi keksivän muutakin kuvitusta tarinoille. PERTTI OJALA HHH The Sonics This Is The Sonics Revox The Sonics pelasti 80-lukuni. Parikymppinen laulaja-lauluntekijä jatkaa Sotke mut -albumilla (2013) alkanutta artistiuraansa odotetusti ja onnistuneesti. Mielleyhtymät Thom Yorken popimpiin tekemisiin ja Death Cab For Cutie -laulaja Ben Gibbardin mainioon The Postal Service -sivuprojektiin olivat vahvoja ja ovat sitä edelleen. 20€ / portilta 25€ perhelippu 75€ / 80€ (sis. Toki moni voi kuvitella tunteet, kun ollaan ”pikkupäissään kesäiltana” (2080-luvulla), ja kun ”Sä oot climax ja lasku. Luopumista huokuvan päätösraidan The Last Songin voi kuulla haikeiksi terveisiksi Mike Lovelle, The Beach Boysille tai laajemminkin. Toivottavasti Miikka Koiviston alter ego pääsee tulevaisuudessa esiin paria askelta jalostuneemmassa muodossa. Levyn kiusallisia piirteitä ovat koneiden kera tanssittavan Runaway Dancerin nuoremman yleisön kosiskeluyritys ja albumin paikoin turhan kliininen sointi, josta voi osin syyttää Wilsonin biisintekijäja tuottajakumppani Joe Thomasia. Hallusinaatio ja ekstaasi” (Kokaiini) – mutta niin moni muukin kertoo samoista tunteista. Damn Seagulls -pomo Lauri Elorannan tuottama levy naittaa analogista ja digitaalista yhteen mallikkaasti ja tuntuu, että pojilla on ollut hauskaa studiossa näitä kappaleita työstäessä. Sun tavarat autoon pakattu on ja pyjamaan pyyhin silmiä” (Isin tyttö). Sitten löytyi levykaupasta The Sonicsin kokoelma Full Force, jolla viisi poikaa Tacomasta kiteyttää alkuperäisen rock’n’rollin, soulin ja Britannian kautta kierrätetyn rhythm’n’bluesin maailmankaikkeuden hurjimmaksi musiikiksi. Hivelevissä lauluharmonioissa paistaa tällöin Kalifornian rantoja ikuisesti kuumottava aurinko. Next Life ja useita Imagine Dragonsin kaltaisia nykypäivän nuorisobändejä mieleen tuova Up In The Brim ovat albumin muut parhaat hetket. Toisinaan leikki loppuu, toinen ei ala: ”Älä tuu paha kakku. Park Fiction on useiden kuuntelukertojen jälkeenkin albumin kruununjalokivi, liki täydellinen popkappale. Muuten kappalemateriaali toimii kelvollisesti. saakka. 70€ / portilta 80€ VIP PE 99€, VIP LA 99€ VIP PE-LA 170€ mat melodiat pitävät Hisserin kasassa, mutta muutamat rivit teksteissä, kuten Shifter-kappaleen ”I can love you like a lion / Fuck you in the morning rain” töksähtävät ikävästi. Joka tapauksessa, olivat kappaleet täytetty viininhuuruisilla vertauksilla tai ei, Sanni laulaa ne kauniisti. Toivoin, ettei sellaista koskaan julkaistaisi, koska näiden toki ikäisikseen reippaiden ukkelien tuoreet tuotokset eivät millään voisi ylittää rimaa, jonka Cinderella ja Strychnine aikoinaan asettivat telineiden ylimmille kannattimille. Mutta miksi näihin ihmissuhdeleikkien onneen ja epäonneen pitää jatkuvasti sotkea pikku hiprakka tai vielä kovemmat kamat. Toinen levy Lelu kertoo niin ikään ihmissuhteista ja kasvukivuista – aikuisten leikisti. Jos Sotke mut sopi siististi omaan levyhyllyyn, Leluakaan ei kannata heittää romukoppaan. Meidän sietää olla siitä kiitollisia, vaikka nykyaika ei tarvitse pelastajaa yhtä kipeästi kuin 80-luku. Leikki kulkee enemmän tai vähemmän mukana läpi albumin. Jos The Sonicsin levytykset olivat ainutlaatuisia 60-luvun puolivälissä, samaan pystyminen lähes 50 vuotta myöhemmin on yliluonnollinen uroteko. No Pier Pressure on runsaine vieraineen kaksijakoinen levy. KAROLIINA KANTOLA HHH lä julkaisuillaan George Gershwinin sävellyksiä ja Disney-elokuvien lauluja versioinut Wilson oli alkujaan kaavaillut uusimpansa jatkoksi The Beach Boysin mainiolle paluulevylle That’s Why God Made The Radio (2012), mutta idea romuttui Wilsonin ja Mike Loven ties kuinka monenteen välirikkoon. Albumilta mieleen jäävät erityisesti (sanoituskritiikistä huolimatta) Kokaiini, aloituskappale Lelu ja jo monelle tuttu 2080-luvulla. TO ennakk. Niinpä vain kolme alkuperäisjäsentä ja kaksi saman ikäpolven täydennysmiestä tekevät mahdottomasta totta. Tai jos esikoisalbumi jäi noteeraamatta, toinen albumi ei ole huono vaihtoehto alkaa olla sen taitavan artistin kaa. Sannin seurassa viihtyy hyvin. 40€ / portilta 50€ LA ennakk. Persoonallinen, hieman siirappinen nasaaliääni toimii usein singleissä ja erottuu soittolistavirrasta, mutta albumillinen alkaa jo ärsyttää. VISA HÖGMANDER HHH Brian Wilson No Pier Pressure Capitol Vitsikkäästi nimetty No Pier Pressure on Brian Wilsonin ensimmäinen täysin uutta materiaalia sisältävä studioalbumi vuosikymmeneen. Levyllä leikitellään siis myös sävelkuluilla. 4hlö, minimi 1 aik.) PE ennakk. Ennemmin tai myöhemmin aika rakkaiden kanssa olemiselle loppuu kesken. W.A.S.P REDRAMA URIAH HEEP JUJU NELJÄ RUUSUA ROBIN JENNI VARTIAINEN MAIJA VILKKUMAA NOPSAJALKA PÄÄ KII MATTI JA TEPPO HAPPORADIO S-Etukortilla PE-LA lippu 60€ 30.6. Leikkiminen on piristävä ja osuva teema näille tarinoille. Park Fiction oli jopa vuoden 2014 lopun parhaita uusia kappaleita. Leluun on ripoteltu haikeita balladeja, nuoren naisen voimabiisejä, lantiota liikuttavia lauluja ja duetto Tippa-T:n kanssa. Sitten aloitetaan pihaja sisäleikit ja pyydetään ”tule tänne niin leikitään” (Lelu). Koiviston ja Seidi Guzejevin laulaLevyarviot > ...väärässä oleminen ei voi olla tämän ihanampaa..
Janu Kiviniemen ja Jura Salmen luotsaama Sammal hallitsee progen muotokielen albumin teemaa, soittoa ja sanoituksia myöten, mutta onnistuu silti kuulostamaan tuoreelta ja relevantilta. Helloweenin painolastina onkin historiansa yhtenä power metal -pioneereista. Eräs nyky-Helloweenin vähiten arvostamistani ilmaisumuodoista on äijämäinen hard rock, jota tällä albumilla edustavat Lost In America ja idioottimaisesti nimetty Russian Roulé. Syksyllä 2014 Marina Diamantis ilmoitti julkaisevansa seuraavan puo...väärässä oleminen ei voi olla tämän ihanampaa... Avantgardeista avantgardein oli Arcturusin La Masquerade Infernale (1997). 70€ / portilta 80€ VIP PE 99€, VIP LA 99€ VIP PE-LA 170€ Levyarviot 5_15.indd 59 10.5.2015 19.09. TO ennakk. 40€ / portilta 50€ PE-LA ennakk. Viitekehys jäi, eikä Arcturus ole yrityksistä huolimatta kyennyt enää sen sisällä keksimään mitään kekseliäämpääkään. Uutta progressiivista rockia luodaan nykyään ihmetyttävän vähän, vaikka teknisesti mahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan – kaupallisesti ei niinkään. Vielä rohkeammilla irtiotoilla ja muotokieltä haastamalla Sammaleella olisi potentiaalia tehdä uusi suomenkielinen progeklassikko, mutta on kumma jos perinteisen progen ystäville tämä ei maistu. Crashlandin upea AORteema ja pari vanhaa progehaamua unohtuvat nopeasti, kun vastassa on ”yhdellä otolla improvisoituja” kitarasooloja, mitäänsanomattomia orkestraatioita, turhanpäiten nykivää rytmiikkaa ja falskia 90-luvun estetiikkaa. Sittemmin miehen ylitulkitsevia maneereja on alettu hyödyntää kuin mitäkin keisarin uusia vaatteita. VILLE SORVALI HH Marina And The Diamonds Froot Atlantic Marina And The Diamondsin kolmannen pitkäsoiton julkaisu ei sujunut ongelmitta. 4hlö, minimi 1 aik.) PE ennakk. Konebiitillä alkava ja sirkushenkisen sekoilun kautta duurisointuun päättyvä levy jää hetkittäisistä väläyksistä huolimatta vaille lopullista muotoa. Sävellykset hengittävät juuri riittävästi. Siitä tuli myös yhtyeen itsensä pahin vihollinen. Ensiluokkaisella melodiaja draamantajulla siunatun yhtyeen ei kannattaisi lähteä moisiin renkutuksiin lainkaan. Melodiakynä ei ole yhtyeellä aivan terävimmillään, ja lisäksi syyllistytään ylituotantoon, esimerkiksi liian erikoisiin soinnutuksiin ja kankeisiin c-osiin. W.A.S.P REDRAMA URIAH HEEP JUJU NELJÄ RUUSUA ROBIN JENNI VARTIAINEN MAIJA VILKKUMAA NOPSAJALKA PÄÄ KII MATTI JA TEPPO HAPPORADIO S-Etukortilla PE-LA lippu 60€ 30.6. 40€ / portilta 50€ LA ennakk. Merkkiteokset tehtiin kymmeniä vuosia sitten, joita soittaa liuta erilaisia coverbändejä. Vaikka My God-Given Right kalpenee niin yhtyeen 1980-luvun merkkiteosten kuin myöhempien aikojen parhaiden (Time Of The Oath, The Dark Ride) rinnalla, sen loistavimmat kappaleet The Swing Of A Fallen World ja Claws mahtuisivat mille tahansa Helloween-kokoelmalle. 20€ / portilta 25€ perhelippu 75€ / 80€ (sis. Muinaisten mestaritöiden laatuun on mahdotonta yltää toistuvasti, ja toisaalta samojen polkujen toistaminen käy työstä. Simen ”ICS Vortex” Hestnæsin lauluvierailu Masqueradella oli vielä uutta ja jännittävää. Arcturianilla takavuosien superkokoonpano lähinnä räpiköi omassa erinomaisuudessaan. ARTTU SEPPÄNEN HHH Helloween My God-Given Right Nuclear Blast Helloweenin viidestoista studioalbumi on kuin nimikappaleensa: vauhdikas, kevyehkö ja hieman likilaskuinen. Ilmiö poiki lukuisia enemmän tai vähemmän kummallisia sävelteoksia, jotka metalliväki niputti yleisesti kategoriaan ”avantgarde”. Juuri näistä syistä Sammal-yhtyeen omilla jaloillaan seisovaa progea on ilahduttavaa kuunnella. Ja kun bändi on ottanut konventioistaan etäisyyttä (esimerkiksi Chameleonja Metal Jukebox -julkaisuilla), fanit ja kriitikot ovat olleet välittömästi kurkussa kiinni. Muurahaisen päiväuni sekoittaa onnistuneesti progea ja saksalaisten Amon Düül II:n ja Canin omintakeista psykedeelistä jumitusta, ja levyn päättävä komea instrumentaalikappale Herätkää! nivoo eheän ja melodisen kokonaisuuden yhteen. 58 59 Sammal Myrskyvaroitus Svart Modernin progressiivisen rockin tekemisessä on kaikista populaarimusiikin genreistä todennäköisesti suurin riski ajautua vain yhdentekeväksi pastissiksi jonon jatkoksi. MIKKO MERILINNA HHH Arcturus Arcturian Prophecy 1990-luvun puolenvälin jälkeen moni silloisissa black metal -piireissä tuntui ahdistuvan tyylilajinsa musiikillisesta rajoittavuudesta. saakka. Toki vähän huonompaakin levyä jaksaisi kuunnella jos ei se olisi niin pirun ärsyttävä
Ensisijaisesti albumi on jälleen yksi esimerkki paineettoman ilmapiirin luomasta vapaudentunteesta. Luova tykitys kuitenkin loppuu lyhyeen ja loppubiisi menee tuttuun tapaan akustisen osion ja melodisen sähkökitaran parissa. Lälly on lällympää, nopea on nopeampaa ja raskas raskaampaa. Sunnuntaikuuntelijan korvaan se toki on sitä samaa ja sitkoista siirappia, mutta näiden lainalaisuuksien parissa kasvaneelle kylmät väreet vilistävät selkäpiissä useammankin kerran. Alabama Shakes pitäisi pikaisesti saada Suomeen! JUSSI NIEMI HHHHH Cain’s Offering Stormcrow Frontiers Alkuperäisen Sonata Arctica -kitaristi Jani Liimataisen Cain’s Offering -debyytti Gather The Faithful (2009) onnistui, jopa hieman puun takaa, ravistelemaan vuosia omaa häntäänsä jahdanneita voimametallipiirejä. Levyillään IV – The Eerie Cold (2005) ja V – Halmstad (2007) sen onnistui yhdistää saumattomasti täydellistä synkkyyttä rikkaisiin melodioihin ja kliinisen tarkkaan soittamiseen. Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, että levyn sessioissa on innoitus hehkunut kun nuori bändi kehittyy aivan silmissä. On aina hienoa, kun nopeasti ykköslevyllään ja väkevillä keikoillaan huomiota saanut orkesteri tietoisesti päättää olla tekemättä uutta versiota debyytistään ja lähtee pelottomasti laajentamaan musiikkiaan viemällä sitä uusiin suuntiin. Kunnianhimoinen ja kahteen osaan jaettu nimikappale osoittaa Seremonian kyvyn yhdistää soittotaitonsa ja vaikuttajiensa tyylikeinot omaksi psykedeeliseksi keitokseksi, joka on lämpimästi tervetullut suomenkieliseen vaihtoehtorockiin Circlen ja Death Hawksin rinnalle. Itsemurha silti pysyi bändin kantavana teemana ja 2006 Kvarforth lavasti oman katoamiskuolemansa, jonka jälkeen Shiningin laulajana jatkoi mies nimeltä Ghoul. len vuoden aikana levyltä kuusi singleä – yhden aina kuukauden välein. Tällaisella syvistä juurista seikkailemaan lähtevällä musiikilla Syvä Etelä nousee uuteen kukoistukseen. IX toimii Shining-faneille liiankin tutun kaavan mukaan; kuusi äänekkään metallin, hiljaisten akustisten osioiden ja melodisten kitarasoolojen välillä vuorottelevaa biisiä. JARI JOKIRINNE HHH Shining IX – Everyone, Everything, Everywhere, Ends Season Of Mist Shining on aina ollut yhtä tunnettu imagostaan kuin musiikistaan. Vaikka psykedeeliseen ja progressiiviseen rockiin tyylilajina kuuluu angsti, maailmantuska ja kaikki ritareista noitavainoihin, Noora Federley ei yllä tulkinnassaan aina uskottavalle, saati muun bändin tasolle. Bändin konsepti alkaa tuntua jo hieman rutiininomaiselta. Sen alkupuolta voisi millintarkkoine black metal -rumpuineen ja hämmästyttävän musikaalisine kitarameluosuuksineen kuvailla hallituksi kaaokseksi. Upea soulballadi on sitä osastoa, mikä tyypillisesti sijoitetaan albumin päättäjäksi. Kaikki ei ollutkaan vielä nähty. Se oli myös merkillepantava antiteesi omaehtoisuudessaan jo hyvän maun rajoja koetelleen ex-työnantajan suuntaan, ja ehkä myös vastaus vuosien ajan paremman perään haikailleiden Sonata-fanien rukouksiin. Seremonian jytä on vain huomattavasti psykedeelisempää. Vaikka Stormcrow ei pääsekään yllättämään kuten edeltäjänsä, tarjoaa se silti jälleen kerran ihmeteltävää, lähinnä kuinka hemmetissä vuosia sitten pystyyn kuolleen metsän sammalistosta on edelleen havaittavissa elonmerkkejä. NUUTTI HEISKALA HHH K uv a: Es ter Seg arr a Levyarviot 5_15.indd 60 11.5.2015 15.35. Shiningin ote on uudella IX – Everyone, Everything, Everywhere, Ends –levyllä selvästi aikuisempi ja mitään niin urpoa kuin The Eerie Cold –levyn avaava parin minuutin teiniangstinen alkuspiikki bändiltä on enää turha odottaa. Räväkästä menosta tunnettu ryhmä yllättää siinäkin, että ohjelman ainoa varsinaisesti nopea paahto on mainion velvetundergroundmaisesti rokkaava The Greatest. Toisinaan Federleyn maaninen ja häiriintynyt tyyli taas osuu nohevasti maaliin, kuten Vapauden polussa tai lähes 15-minuuttisessa pääteoksessa Kristalliarkki I:ssä. Sen sijaan se on kirkkaasti yksi tämän vuoden parhaista levyistä ja – väitän – tuleva klassikko. Siinä missä esimerkiksi Timo KoLevyarviot > ...kuin baptistikirkossa olisi otettu happoa... Mainio esimerkki tästä on yksi ennakkosinkuista, Happy, joka nimensä vastaisesti uhkuu katkeransuloista melankoliaa. ARTTU SEPPÄNEN HHH Alabama Shakes Sound & Color Rough Trade Verkkaan värähtevä vibrafonisoundi avaa Alabama Shakesin kakkosalbumin nimiraidalla. Erityisesti Kostenin vaikutus levyn tunnelmaan on ollut huomattava ja toivoa sopiikin, että Diamantis ja Kosten jatkavat lupaavasti alkanutta yhteistyötä. Seremonian soinnissa on vaikutteita muun muassa hard rockista, garage rockista, punkista, doomista sekä Pelican-henkisestä, melodisesta ja laahaavasta post metalista. Kimaltavan pop-kuorrutteen alta löytyy yllättävänkin paljon tarkastelua kestävää sisältöä. Mutta nimensä väärti Sound & Color ei olekaan tyypillinen tapaus millään tavalla. Taustajoukkoihinsa Diamantis on saanut kerättyä useita meritoituneita muusikkoja. Raa’an viskeraalisesti soundaavat biisit ovat loistavat ja täynnä pikantteja yksityiskohtia, ei vähiten mustan Brittany Howardin kaleidoskooppimaisesti muotoaan muuttavassa laulussa, jonka sielukkuudessa riittää ihastelemista. Operaation puolessa välissä kampanjalle laitettiin kuitenkin jarrua ja pitkäsoitto lykättiin ulos suunniteltua aiemmin – syynä luonnollisesti materiaalin vuotaminen nettiin. Levyn on tuottanut David Kosten, jonka oma loistelias Faultline-projekti on vuosikymmenen tauon jälkeen aktivoitumassa ja rivimuusikkona vaikuttaa Guillemotsin pääjehuna tunnettu Fyfe Dangerfield. Erittäin soulahtava ja bluesahtava kokonaisuus soi hyvin psykedeelisesti. Samalla on kuitenkin myös kadonnut osa aiempien levyjen tunteen palosta. Kuin baptistikirkossa olisi otettu happoa. Vaikka Froot menettikin risaisen julkaisunsa vuoksi melkoisen paljon tarjolla ollutta huomioarvoa, ei se tee siitä yhtään heikompaa levyä. Shining on kuitenkin lunastanut paikkansa Ruotsin tärkeimpien metallibändien joukosta täysin musiikillisilla ansioillaan. Kahta julkaisua rinnastaessa lähinnä huomaa, että tällä kertaa ääripäät ovat kenties aiempaa dominoivampia. 60 61 Seremonia Kristalliarkki Svart Kun kuulin ensimmäisen kerran Seremoniaa, ajattelin sen olevan underground-bändi 70-luvun alkupuolelta. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä kun pian paljastui, että Ghoul olikin todellisuudessa Kvarforth itse. Shiningin musiikki on erottunut Ruotsin metallikentällä eniten lähes emo-tyylisen haavoittuvaisuutensa ansiosta ja bändin parhaat biisit, kuten esimerkiksi Låt oss ta allt från varandra ja Tillsammans är vi allt, ovatkin menneet syvälle ihon alle. Bändin ainoa pysyvä jäsen Niklas Kvarforth kutsui alkuun musiikkiaan ”suicidal black metaliksi.” Tuon termin hän kuitenkin hyllytti 2000-luvun alussa. Ja se ulottuu myös lyriikoihin: niissä ei kliseitä pyöritellä, vaan ollaan läsnä elämässä. Levyn viimeinen biisi, Besök Från I(ho)nom, kuitenkin todistaa Shiningissa vielä olevan eloa. Raskas riffipohjainen psych rock -poljento toi mieleen kyseisen aikakauden bändit, kuten suomalaisen Apollon – jopa Edward Vesalalle flirttailevia rumpufillejä myöten. Naiivit sanoitukset ja ilmeisen harkittu amatöörimäinen ilmaisu luovat paikoin toimimatonta ristiriitaa suhteessa instrumentaatioon
Jollakin tempulla nimittäin I Was A Teenage Satan Worshipper on onnistunut yhdistämään jatkuvan trendeissä kiinni olemisen ja pakottoman kehityksen. Modfatherin maku on niin tarkka, sovinnainen ja ennustettava että pönötyksen kuulee jo artikulaatiosta. 56-vuotiaana Weller haluaa heti alkuun kumota oletukset rauhoittumisesta ja kukkoilee levyn avaavalla White Skylla kuin nuoruutensa kiihkossa. Mukaan ei kelpuutettu hittejä, eikä ainuttakaan sävellystä niiltä klassisimmilta albumeilta. Siinähän sitten eri puolilta haalitut artistit vetävät karaokena vanhan tähden iskusävelmiä. Ja nyt, viidennellä albumillaan, IWATSW on innostunut 80-luvun alkupäästä, sen synkemmästä laidasta. Niihin ladataan paljon taloudellisia tuotto-odotuksia, vähän aikaa ja vieläkin heiveröisemmin taiteellista panostusta. Wellerin taito ja taide on perustunut aina tyylittelyyn ja tuttujen asioiden uudelleen tulkintaan. Biisejähän yhtyeen johtohahmo Pasi Viitanen on aina osannut kirjoittaa. Van Morrison ei onneksi lähtenyt tälle tielle. Ja luonnollinen kehittyminen, ei välttämättä eteenpäin, vaan sinne, missä tuttuus ja yllätyksellisyys kohtaavat. Vahvaa tekemistä. Weller ei edelleenkään, lähestyessä kuuttakymmentä, filosofoi vaan nuuhkii mieluummin pöydältä viivan ja lähtee radalle. Siitä esimerkkeinä vaikkapa sinkkubiisi They Don’t Hear tai komeasti kasvava The Howling, joka saattaa olla bändin paras tuotos koskaan. Hän äänitti Duets-albumiaan pari vuotta valiten huolella niin vieraansa kuin laulunsakin. Ikävä kyllä se kuulostaa väsyneeltä Lenny Kravitzilta. SAMI NISSINEN HHH I Was A Teenage Satan Worshipper GTTHRGH GAEA Kun bändi uudistaa musiikillista linjaansa, kuljettavia polkuja ei ole yleensä kuin kaksi. Levyn ehdoton helmi on diskobeatilla jytäävä I’m Where I Should Be, joka voisi tunnelman puolesta olla hyvin Blurin uudella levyllä. Saturns Patternin suurimmat ansiot ovat siinä, että se välittää kaiken periwellermäisen klassisuuden ohella mielikuvan coolista vanhuudesta. 60 61 Van Morrison Duets: Re-working The Catalogue RCA Yleensä duetto-albumit ovat tylsiä. Suosikeikseni nousevat äänityksen jälkeen menehtynyt Bobby Womack (Some Peace Of Mind) ja herkästi tipellon työnantajaorkesterin yhteydessä on jopa surkuhupaisaa puhua luonnollisuudesta saati lennokkuudesta, on laulajalegenda Liimataisen lieassa jälleen kerran kuin uudestisyntynyt. Uudistumisen pakosta johtuva ryntääminen satunnaiseen, mahdollisesti päivän trendejä haistelevaan suuntaan. Tämän musiikin tahtiin ei kaadeta aitoja, korkeintaan pubin pöytiä. Ja kun indiebändi alkaa krauttailla ja jopa hieman postpunkkailla, hyviä asioita tapahtuu. Poikkeuksiakin on. Wellerin mukaan Saturn Patterns on ”just four bonkers in places”, minusta se on kuin pintti ja curry, maukas mutta yllätyksetön kokoelma wellermäisesti erilaisia, siistejä kappaleita: jähmeää setärockia, tunteellista folkia, lihaksikasta bluesia ja melankolista aamuyön soulia. Mavis Staplesin kera väkevällä gospel-otteella vedetty If I Ever Needed Someone (1970) on kappaleista vanhin, tuorein taas Born To Sing (2012), jonka Chris Farlowe hioo jalokiveksi brittiläisen rytmiblues-veteraanin ammattitaidolla. Pääosin laulut on ammennettu keski-iän tuotannosta, ajalta, jolloin Morrison teki omaperäisiä albumeja, vaikka ei enää rockin keskiössä toiminutkaan. HENRI EEROLA HHHH Paul Weller Saturns Pattern Parlophone Paul Welleristä on tuskin kirjoitettu ainoatakaan juttua englannin kielellä, jossa ei esiintyisi sana ”classic”. Vuonna 2004 perustetun bändin ensimmäiset julkaisut olivat elektronista lo-fi-indietä, välillä yhtye teki yllättävänkin tujakkaa elektroa, sitten taas kaikuilevampaa kitarapainotteista musiikkia. Ne samat vaikutteet, jotka saisivat tavanomaiset uusromantikot ja goottipopparit vajoamaan keskinkertaisuuden suohon, ovat nostaneet IWATSW:n takaisin mielenkiintoisimpien kotimaisten bändien joukkoon. ANTTI GRANLUND HHHH Levyarviot 5_15.indd 61 10.5.2015 19.09
Verrattuna Sahan edellisiin albumeihin se kirjaimellisesti pysäyttää ja pakottaa kuuntelemaan itseään. Sointi on hyvällä tavalla vanhaa liittoa: soundi siis hengittää, sitä ei ole kompressoitu umpeen. Varsinkin viimeksi mainittu on todella upea ja minulle tärkein black metal -levy. TIMO KANERVA HHHH Kesäfestareille! Kupoliteltta Roskilde sisäovessa on hyttysverkko. A Furrow Cut Short ei muuta asiaa. ARTTU TOLONEN HH The Valkyrians Rock My Soul Stupido Rokkikehissä puhutaan usein nahan luomisesta ja tyylin uusimisesta, mutta kun levyn kuuntelee, niin ihmettelee, että mitä ne horisevat. Tuotenro: 45-675 Peitto Mitat: 190 x 75 cm. Levyarviot 5_15.indd 62 10.5.2015 19.09. Rohkeimmat voivat pelata juomapeliä Jonas Renksen ”thank you” -tokaisuja laskien. Tilavuus 50 l. Levy on jäntevä kokonaisuus hyviä kappaleita, mutta melodioita olisi voinut viljellä vielä lisää. Ulkopuoli 170T-polyesteriä. Se kuulostaa geneeriseltä, hyllyltä nostetuista rakennuspalikoista kootulta black metal -levyltä. Täyte: polyester 300 g/m2. Mukavuuslämpötila +16 °C, äärilämpötila +5 °C. Tämä on todella uuvuttavaa yhdellä vaihteella paahtamista, eli kaikki on täysillä koko ajan. Sen biisithän ovat suorastaan erinomaisia! Sanctitude tarjoaa paitsi uuden lähestymiskulman Katatonian tuotantoon, myös kattavan läpileikkauksen siitä. Paino 1,8 kg. Kun juuri toisen levynsä julkaissut bändi ehti maaliskuun lopulla hajota ja uudelta levyltä vielä löytyy narkkarimotelleistaan pahamaineisen Aurora Avenuen nimeä kantava biisi, väistämättäkin tulee mieleen, että Rose Windows koostui nimenomaan niistä Central Districtin norkoilevista hörhöistä. Minkä tahansa sävellyksen todellinen luonne paljastuu kun sen esittää mies ja kitara. Rose Windows on silti indie rock –lauluääniensä johdosta tunnistettavasti 2010-luvun tuote. Levy soi edeltäjiään rikkaammin ja kuulaammin. Kannattaa siis seurata mitä jäsenet tekevät seuraavaksi, sillä Rose Windows koostui erittäin lahjakkaista muusikoista. Mukavuuslämpötila: +8 °C, äärilämpötila: -1 °C. Mitat 70 x 35 cm. Rose Windows oli kaupunginosasta lähtöisin ollut psykedeelistä rockia soittanut seitsenhenkinen bändi. Miksi kunnioittaa oman tien kulkijaa tiukasti keskikaistaa kulkevilla normitulkinnoilla. Paino: 1,0 kg. Paino: 1,5 kg Tuotenro: 37-324 399 1299 2490 1699 5490 33,Kupoliteltta + Peitto + Makuualusta = 45,Kupoliteltta + Makuupussi + Makuualusta = 3 tuotteen Festarisetti KUN OSTAT BILTEMASTA RAHAA JÄÄ VÄHÄN MUUHUNKIN! WW W.BILTEMA.FI ESPOO HELSINKI JOENSUU JYVÄSKYLÄ KAARINA KEMPELE KOKKOLA KUOPIO LAPPEENRANTA RAISIO RIIHIMÄKI SEINÄJOKI TAMPERE LAHTI VAASA ja VERKKOKAUPPA Drudkh A Furrow Cut Short Season of Mist Drudkhin tuotannosta on pitkään erottunut selkeällä kaulalla kolme levyä: debyytti Forgotten Legends (2003), sitä seurannut Autumn Aurora (2004) ja pari vuotta myöhemmin julkaistu Blood In Our Wells (2006). Levyn sanoitukset ovat poikkeuksellisen hyviä, varsinkin rytmikitaristi Richie Rekowin sanoittama Blind. Isä, minä ja Musta -laulun rivi ”Minun isäni on iso ja vahva / Minun isäni on iso ja vahva / Isän pistoolissa on visakoivukahva” hätkähdyttää kuuntelukerta toisensa jälkeen. Aslak Räsäsen kitarointi on lyömättömän tyylitajuista. Billie Holiday oli suuri persoonallisuus. Ero edelliseen levyyn on usein hyvin pieni. Katatonian puoliakustiset seikkailut alkoivat Dethroned & Uncrowned -levyllä (2013) ja jatkuvat nyt Sanctitude -konserttitaltioinnin merkeissä. Mutta on hyväkin, että bändi pitää twotone-juuristaan kiinni, koska tätä hommaa ei tee Suomessa kukaan muu, eikä ulkomaillakaan moni ainakaan yhtä hyvin. Melodinen To The Epoch Of Unbowed Poets on hieno biisi, mutta tämän levyn kontekstissa sekin vähän kyllästyttää. Levyn suurin synti on sävyjen vähyys. VILLE SORVALI HHHH Topi Saha Nykyaika Warner Topi Sahan kolmannen albumin kappaleet vilisevät vahvoja mielikuvia. Dynamiikka on luontevaa ja siinä on napakkaa lihasta. Uhkaavassa puolitempossa aluksi hiippailevalla Dishonour, Pt. Lontoon Union Chapelin hillityn massiiviset puitteet huipentavat liveesityksen visuaalisuuden. Metatasolle albumin kuitenkin tempaisee P.J. Jotain olennaista bändin persoonasta on syystä tai toisesta jäänyt paitsioon, mutta voi olla, että se vielä palaa. Sitä nyt tarvitaankin. Kieltämättä melodioissa on popahtavuutta, mutta tasalaatuisen kokonaisuuden ässäksi nousee sympaattisella tavalla arkinen elämänmyönteisyys. Ruotomieli on kiehtovan kummallinen yhtye: Räsäsen laulusoundi kuulostaa monin paikoin Tannalta, vaikka musiikki onkin aivan toiselta planeetalta. Ulkopuoli 170Tpolyesteriä. JUSSI NIEMI HHH Rose Windows Rose Windows Sub Pop Seattlen Central District on minulle tuttu paikka. Vaikka molemmilla toki esiintyykin useampi mies ja kitara, on Katatonia viimeistään nyt vahvistanut huomattavan riisutussa asussaan ylläolevan käsityksen. Jotkut biiseistä toimisivat varmasti paremmin yksin. Riku Rousun ja J. Niin se käpertyi jamaikalaisillakin ja siitä tuli valttikortti. Myös tässä. 70-luvun jytää, jollaista ei silloin tehty. Valkyriansin valtti on aina ollut erinomaisen ketterästi kimmoisa, Jamaikaa hukkaamaton rock steady -rytmiikka, jonka tanssittavuus on taattu. Levyn kannessa saattaa lukea vaikkapa Johnny Hartman, Bill Henderson tai Joe Williams. Ruotomielen sävel-, sanaja muotokieli ovat aivan omintakeisia, eikä vertailukohtia ole helppo keksiä. Johnny Cashin haamu leijailee country-vaikutteisimmissa kappaleissa vahvasti ja kotimaisista nimistä tulee ajoittain mieleen toinen laulaja-lauluntekijä, Matti Johannes Koivu. No jaa, minun korvaani tämä kuulostaa ihan Valkyriansilta. Minusta se kertoo enemmän mielikuvituksen ja inspiraation puutteesta kuin mistään muusta. Olen kuullut tämän levyn elämässäni hyvin monta kertaa ja olen pitänyt siitä aina – riippumatta siitä, kuka sen on kulloinkin tehnyt. 2:lla jätetään tuplabasarivyörytys pois osaksi ja se auttaa biisiä erottautumaan. Saha on ottanut askeleen urbaanimpaan ja akustisvoittoisuudesta huolimatta nykyaikaisempaan äänimaailmaan: kappaleiden sovituksissa on nähty selkeästi vaivaa. Yesterday I Had The Blues -albumin puutteet eivät todellakaan liity musiikin viihdyttävyyteen. Varsinkin yöaikaan siellä sai väistellä huumehörhöjä. Rose Windowsin musiikki ei kuitenkaan ole esimerkiksi Neil Youngia huuruisempaa. Tuotenro: 37-323 Makuupussi Mitat: 230 x 80 x 50 cm. On ilo lätkäistä lautaselle syvällä baritoniäänellä tulkittuja jazz-standardeja, jos taustalla kuullaan erinomaista pienyhtyesoitantaa 1960-luvun hengessä. Proby, joka 76-vuotiaana vastaa kysymykseen: Whatever Happened To P.J. Basisti Krechet soittaa erityisen hienosti kautta linjan. Albumin perusasetelmassa on jotakin omituista. PEKKA LAINE HHH Ruotomieli Jytisevä voima Mielilevyt Oululainen Ruotomieli on levy levyltä kehittänyt omaa romantillisrealistista retrorocktyyliään. Räsäselle –laulun sävelessä on lainattu Juice Leskistä todennäköisesti tarkoituksellisesti. Hän tulkitsi kaikkien ulottuvilla ollutta perusrepertuaaria niin omaperäisesti, että tietyistä standardeista tuli ”hänen musiikkiaan”kuten käsillä olevan albumin alaotsikko asian ilmaisee. Täyte: polyester 250 g/m2. Virheet ja banaaliudet ovat karsiutuneet entistä vähemmälle. Koska puoliakustisena myös kappaleiden sijoittaminen omille aikakausilleen vaikeutuu, setti on kokonaisuutena huomattavan eheä. Nyt siinä lukee José James. EVA-materiaalia, paino 200 g. Proby. NUUTTI HEISKALA HHHH José James Yesterday I Had The Blues – The Music of Billie Holiday Blue Note Jazzlaulaja José Jamesin kunnianosoitus Billie Holidayn taiteelliselle perinnölle saa aikaan tuttuuden tunteen, joka on sekä miellyttävä että kiusallinen. Mukana kiinnitysnarut, vaarnat ja säilytyslaukku. Tuotenro: 37-374 Matkareppu, polyesteria Päältä täytettävä pienempi lokero, jossa kiinnityshihnat. Sanoitusten yhdistelmä teiniromantiikkaa, tekoälykkyyttä ja outoilua luovat jännän ja humoristisen kokonaisuuden – varmaan myös tarkoituksellisesti. Mukavalta tuntuu Angsterin laulukin, vaikka sen englanti vähän kulmista käpertyykin. Tuotenro: 37-310 Makuualusta 1800 x 500 x 8 mm. Palamaan-kappaleessa laitetaan talo palamaan ja kertoja vaikuttaa lähes demoniselta. Biisit ovat taitavasti jäsenneltyjä, eikä minkäänlaista psykedeeliselle rockille tunnusomaista päämäärätöntä jammailua ole havaittavissa. Paikoin bändi kuulostaa Youngin lisäksi myös Led Zeppeliniltä, joten erityisen modernia sen ilmaisu ei ole. Säädettävä kantojärjestelmä. Suosittelenkin katsomaan ensin dvd:n ja kuuntelemaan cd:tä taustamusiikkina vasta sen jälkeen. Nykyaika pysäyttää. James on laulajana loistava, nykyisessä jazzin ja soulin kentässä suoranainen harvinaisuus perinnetietoisuutensa ja äänensä ajattoman arvokkuuden ansiosta. Täydellisyydestä sanan huonommassa merkityksessä yhtye on kuitenkin onneksi kaukana. Musiikki on kuitenkin pienen pieniä sävyeroja lukuun ottamatta aivan samaa. Balladi P. Jytisevä voima on erikoinen sekoitus karskia soittoa, komeita melodioita ja välillä arkirealistisia, välillä taivaita kurottavia eeppisiä sanoituksia. Singlenä julkaistussa Nebraskassa lauletaan uutisesta, jossa maalattiin mies bensiinillä ja laitettiin palamaan. Paskainen sydän soi kuin hatunnostona Elbow’n Lippy Kids -hienoudelle. Nyt huomion vievät 60ja 70-lukulaisesti svengaava ja jammaileva soitanto sekä ihailtavan luomut ja karut soundit. Valkyriansin kolmannen varsinaisen albumin tiedotteessa puhutaan nahan luomisesta ja että rock-, soulja pop-vaikutteet ovat nyt ihan uudella tavalla pinnassa. irlantilaisia tunnelmia tulkitseva Mick Hucknall (Streets Of Arklow). 62 63 Levyarviot > ....todella uuvuttavaa yhdellä vaihteella paahtamista... Selässä alumiinivahviste. Sisäinen sadesuoja pohjassa. Edellinen pitkäsoitto Punkrocksteady (2011) kertoi jo nimessään samanlaisesta vaikutteiden yhdistelystä, joka nyt jatkuu tässä tasaisesti, vaan ei dramaattisesti. Täyspitkistä ainoastaan Dance Of December Souls (1993) jää vaille edustusta. ANTTI ERVASTI HHH Katatonia Sanctitude Kscope On yleinen käsitys, että kun rock-kappaleesta karsii kaiken turhan (muun muassa nykystandardien mukaisen särökitaravallin) pois, jäljelle jää vain itse biisi. Paino: 1,5 kg
Tämä manifesti ei kuitenkaan avaa albumin viestiä sen enempää kuin biisien sisällötkään. Ehkä hienoin esimerkki tästä kokonaisvaltaisesta näkemyksestä, jossa on päästy komppauksen ytimeen on versio ruotsalaisesta kansanlaulusta Lyckönskan. Bändin nettisivuilla on selvitetty levyn nimen alkuperää selittelevään malliin. VISA HÖGMANDER HHHH Lightboxer Breakwater Texicalli Lightboxer julkaisi kolme vuotta sitten groove-vetoisen ensilevynsä ja hakee nyt lisäpotkua erityisesti afrobeatista. Mitat 70 x 35 cm. Tuotenro: 45-675 Peitto Mitat: 190 x 75 cm. Muutama loppupuoliskon kappale tuntuu lievältä tyhjäkäynniltä. Kaikenmaailman kilinät, kolinat, piipitykset, sirinät ja pörinät tekevät levyn tunnelmasta sangen maanisen. LINDA SÖDERHOLM HHH Jukka Perko & Iiro Rantala It Takes Two To Tango ACT Music Tämän levyn osittainen missio voisi olla suomalaisten klassikoiden ujuttaminen maailman jazzstandardikaanoniin. Sävellyksiä kannattelevat selkeät melodiat joihin on paikoitellen lisätty ripaus atonaalisuutta. OLE NERDRUM HHHH Young Fathers White Men Are Black Men Too Big Dada Skottibändi Young Fathers luokittelee itsensä hiphop-trioksi, mutta kovin vaikea tätä albumia on hiphopiksi sanoa. Levyn kolme viimeistä biisiä vaativat hiukan henkistä orientoitumista. Kesäfestareille! Kupoliteltta Roskilde sisäovessa on hyttysverkko. Paino: 1,0 kg. Pianon basso on huumaava. Ulkopuoli 170T-polyesteriä. Tuotenro: 37-374 Matkareppu, polyesteria Päältä täytettävä pienempi lokero, jossa kiinnityshihnat. ARTTU TOLONEN HHH Levyarviot 5_15.indd 63 10.5.2015 19.09. Paino 1,8 kg. Levyn tunnelmissa vilahtelee myös samanlaisia progemaisuuksia kuin Holkon soololelevyillä Being Here (2007) ja From Circuits, With Love (2010). Tilavuus 50 l. White Men Are Black Men Too -albumin perimmäinen sanoma jää yhtä hämärän peittoon kuin John Doen henkilöllisyys. Paino: 1,5 kg Tuotenro: 37-324 399 1299 2490 1699 5490 33,Kupoliteltta + Peitto + Makuualusta = 45,Kupoliteltta + Makuupussi + Makuualusta = 3 tuotteen Festarisetti KUN OSTAT BILTEMASTA RAHAA JÄÄ VÄHÄN MUUHUNKIN! WW W.BILTEMA.FI ESPOO HELSINKI JOENSUU JYVÄSKYLÄ KAARINA KEMPELE KOKKOLA KUOPIO LAPPEENRANTA RAISIO RIIHIMÄKI SEINÄJOKI TAMPERE LAHTI VAASA ja VERKKOKAUPPA hoitaa osuuteensa hillityn tehokkaasti. Breakwater vierailee myös edellisestä poiketen hämärän rajamailla – kuten levyn päättävällä Sense Of Life,Then Deep Blue-raidalla. Täyte: polyester 250 g/m2. Säädettävä kantojärjestelmä. Samat läpät toistuvat biisistä toiseen, muttei tästä silti oikein tolkkua saa. Rantalan jyrän lailla soittama sooloversio ei kosketa, mutta Marzi Nymanin käsialaa oleva duosovitus onnistuu tuomaan biisiin ilmavuutta, joka aika usein hukkuu historian alle. Markus Holkon altto-ja baritonisaksofoni, Aki Haaralan kitara sekä Emil Luukkosen urut ja mellotroni luovat keveän soundimaailman jossa on vaikutteita 70-luvun fuusiojazzista, mutta vielä enemmän levyllä kuuluu omaperäisiä ideoita. Levyn päättää kaksi eri versiota Sibeliuksen Finlandiasta, josta on tässä vaiheessa aika haastava löytää uusia puolia. Rytmiryhmää ei tule koskaan ikävä, sillä Rantalan vasen käsi hoitaa sen tontin todella suvereenisti. Pianisti Rantalan ja saksofonisti Perkon duo todistaa, että potentiaalia on. Rytmiryhmä, jossa soittavat Ville Herrala (kontrabasso), Abdissa Assefa (lyömäsoittimet) sekä Mikko Pöyhönen (rummut) on kevyttä populaarimusiikkia, joka onnistuu samalla olemaan suorastaan raskasta. Mutta Nebraska-laulun sanoman mukaisesti, albumi on lohtua hartioille kertyneiden taakkojen ja karun arjen keskellä. EVA-materiaalia, paino 200 g. Kappaleet etenevät pakottomasti ja afrobeatillle ominainen syke kohtaa ilmavan soundimaailman – joka voi yllättää jopa surf-tyylisellä kitaralla. Paino: 1,5 kg. Mukana kiinnitysnarut, vaarnat ja säilytyslaukku. Itse asiassa tämä suomalaisiin klassikoihin luetaan tässä käännösiskelmät esimerkiksi Italiasta ja Ranskasta. Selässä alumiinivahviste. Melodiat ovat hektisiä ja Fendereiden riipimisestä tulee pian päänsärky. Tuotenro: 37-310 Makuualusta 1800 x 500 x 8 mm. Tuotenro: 37-323 Makuupussi Mitat: 230 x 80 x 50 cm. Ulkopuoli 170Tpolyesteriä. Ja ....todella uuvuttavaa yhdellä vaihteella paahtamista... Ilmeikäs ja tasapainoinen Breakwater kiehtoo tavalla jolla Lightboxer vain lujittaa mainettaan erikoisena jazzbändinä. White Men Are Black Men Too on kuin tärisevien serkkupoikien crazybailujen aamujatkot vauhtipäissään. Täyte: polyester 300 g/m2. 62 63 Nykyaika pysäyttää, mutta se ei ole täydellinen levy. Irwinin Tositarkoituksin on imelyyden rajamailla. Holkon ajoittainen perusjazzpuhaltelu muistuttaa soittamistaan nasevista sooloista, jotka olivat oleellisia taannoisessa hardbopbändi U-Street All Starsissa. Saksalaiselle yhtiölle levytetyt kappaleet ovat täällä tuttuakin tutumpaa kamaa, mutta niistä on kaikista onnistuttu kaivamaan esiin uusia sävyjä, varmasti osittain riisutun kokoonpanon pakottamana. Synat, xylofonit, lehmänkellot ja puhelaulu juoksevat kiivasti kilpaa biisistä toiseen eikä hengähdystaukoja sallita. Mukavuuslämpötila: +8 °C, äärilämpötila: -1 °C. Mukavuuslämpötila +16 °C, äärilämpötila +5 °C. Sisäinen sadesuoja pohjassa. Syntikkapoppiahan tämä on jonkinsorttisilla Dizzee Rascal -vaikutteilla, joskaan lopputulos ei ole aivan yhtä aggressiivista
Huomattavasti helpompaa on tehdä epäkaupallista musiikkia erittäin paljon ja katsoa vaikka arvosteluista onko luovuudella sittenkin rajat. VILLE PIRINEN HHHH Circle Silta Ektro Kaikki tietävät että Circle on maailman paras bändi kaikissa musiikkikategorioissa. Tätä ajatusta olemme noudattaneet projekteissamme, kun olemme miettineet soittajia. Kirskuva kulmikkuus muistuttaa 90-luvun alun melurockista, mielessä välähtelevät sen ajan vihaiset nuoret Jesus Lizardista Alice Donutin ja Pussy Galoren kautta Sweetheartiin tai Radiopuhelimiin. Mikä käynnisti tämän hankkeen. Keskeiseksi teokseksi nousee Aldebaran, jossa Viljanen luo suorastaan uhkaavan tunnelman Mika Rätön maanisen laulun kanssa. Onko tämä sinusta ideaalitilanne ja onko sinulla ajatustasolla toiveita yhteistyöstä muusikoiden kanssa, joiden kanssa voisit saada aikaan mielenkiintoista jälkeä. Äärikorskeasta progemetallista uniseen avohakkuufolkiin saatetaan kääntyä missä kohtaa vain, ja koko ajan steppaillaan veitsen terällä. Toisaalta en osaa itse analysoida, minkä tasoisesta ja laajuisesta luovuudesta on kysymys. Taitaa olla, että markkinat sanelevat taiteilijoiden luovuuden rajat. Bändejä ja projekteja on useita, koska roolittautumalla yhden orkesterin taakse luovuus kärsii. – Jostain syystä julkaisut kasautuivat tälle keväälle. Mahdollisuus korttitalon kaatumisesta väijyy jatkuvasti. Taustamusiikiksi se ei taivu. Tämän julkaisuryöpyn lisäksi olet ollut viime aikoina mukana ainakin Aktorin Paranoia-albumilla ja myös soololevysi on valmiina ilmestymään, kunhan vinyylitoimitusten jono Record Store Dayn jäljiltä saadaan tehtaalla purettua. Nykivä maailmanlopun musa toimii myös vuonna 2015, ollaanhan nyt reilut parikymmentä vuotta loppua lähempänä. Pensaikosta yllättää 80-lukulaisilla rumpukonesoundeillaan rullaava Villaa, joka on härskiydessään kuin puoleenväliin napitettu turkoosi kauluspaita Miamin uima-altailla. Oikea käsi hakee vaikutteita vasemmasta ja päinvastoin. Soittokumppanien suhteen voisin sanoa, että unelmani ovat toteutuneet täysin. Vaikuttaa jopa siltä, että Lehtisalo kokeilee mitä vain testatakseen, millä Circlen hegemoninen asema murtuisi. Kun hän levyn päättävässä kappaleessa Syysretki rääkyy ”nyt on päästävä pois”, nieleskelen liikutusta. Kulttimaineessa oleva Circle on saavuttanut 2000-luvulla kutakuinkin kritiikille immuunin aseman, josta myös johtohahmo Jussi Lehtisalo on sangen tietoinen. – Olen tutkinut ”kyseenalaista brändinhallintaa” pitkään ja kahden pääbändini fuusioituminen tuntui meistä kaikista ihan hyvältä idealta. Aikansa kuusikossa rymyttyään porukan romuauto kuitenkin löytää kelirikkoisen tien ja homma alkaa taas rullata. Spektaakkelin takana on kuitenkin myös itse sisältö, jonka yhtenä kivijalkana on rumpali Tomi Leppänen. Lehtisalo-klaanin seikkailut Circle Pharaoh Overlord Ektro HHH Pharaoh Overlord Circle Ektro HHH Hengästyttävään tahtiin levyjä julkaisevat Porin spandexrokkarit jatkavat kokeiluidensa sarjaa. Circlen ja Pharaoh Overlordin uusilla albumeilla yhtyeet ovat taltioineet uutta materiaalia inspiroituneena toistensa tekemisistä. Pyrin tekemään musiikkia aktiivisesti ystävieni kanssa, koska se tuntuu edelleen mukavalta puuhalta. Ehkäpä Miami Vice -tribuutti voisi olla porilaisten seuraava, luonteva askel. Välillä R on niin mutkikas levy, että bändi kaahaa silmät kiinni metsään. Ilman Viljasta levy tuskin olisi tuonutkaan mitään lisäarvoa Circlen miltei kaikenlaista rockia sisältävään katalogiin. Erityisen selkeäksi asianlaita käy yhtyeen keikoilla. Ennen kaikkea se on nautinnollista kuunneltavaa. Kahdesta vaillinaisesta bändin puolikkaasta voi jonain kauniin päivänä muodostua yksi kokonainen. Bensiinin ensilevy on vahva mutta vaativa. ARTTU SEPPÄNEN Bensiini R Ektro ”Tämä maailmanaika muistuttaa kukkotappelua / joka käydään pimeässä / silmitön raivo korvaa viimeisenkin ajatuksenrippeen.” Kokoomuksen taikapiiri -kappaleesta irroitetut rivit kuvaavat tarkasti mitä tahansa internetistä löytyvää kommenttiketjua, ja vastaavan ajattelun leviämistä virtuaalimaailmasta fyysiseen todellisuuteen. – Isäni opetti minulle kauan sitten, että aina ei tarvitse olla pätevä, usein riittää että on sopiva. Janne Westerlundin omalaatuiset tekstit ja laulutapa pitävät otteessaan synkimmälläkin metsätaipaleella. Vakiokokoonpanon lisäksi levyllä soittaa torvia Juho Viljanen, jonka työskentely nouseekin päärooliin levyn torvipainotteisissa sävellyksissä. Lavalla on joukko karismaattisia kiintopisteitä, mutta etenkin livenä Circle on rumpali Tomi Leppäsen takarivistä eleettömästi johtama orkesteri. Suosikkiyhtyeeni Polvon kitaristi Ash Bowie voisi kyllä soittaa osuuksia mielellään tulevissakin Circle-levytyksissä, ettei hänen vierailunsa jäisi pelkästään valtavaksi arvostelumenestykseksi nousseen Infektio-levyn (2011) raidoille. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Bensiini-k uv a: E et u Hent tonen DVD Levyarviot 5_15.indd 64 10.5.2015 19.09. Identtiset biisilistat peräkkäisinä iltoina eivät tarkoita Circlen kohdalla kahta samanlaista keikkaa. Molemmissa kokoonpanoissa soittavan Leppäsen sulava ja metronomintarkka nakutus on tunnistettavissa levyltä kuin levyltä, oli tyylilaji mitä tahansa. Tutkimalla ”ulkopuolelta” omia ahtaisiin raameihin kangistuneita projekteja saattaa löytää uuden tulokulman ja paljastaa organisaation väsähtäneimmät maneerit. Tällä kertaa lähes samoista jäsenistä koostuvat Circle ja Pharaoh Overlord imitoivat toisiaan. Circle onkin viime vuodet ollut bändinä ensisijaisesti performanssi, spektaakkeli. Kaksi perättäistä keikkailtaa vuoden 2011 helmikuusta taltioiva dvd alleviivaa yhtyeen erityislaatuisuutta. Leppäsen kepit piiskaavat bändiä eteenpäin superihmisen säälimättömällä tarkkuudella huolimatta siitä soitetaanko superhiljaista hipsuttelua vai napalminopeaa tykitystä. 64 65 Levyarviot > ...kyseessä lienee perinteinen luokkakokouslevy... Bensiini soittaa epämukavaa musiikkia. Pharaoh Overlordin Circle on puolestaan tyylipuhdasta syntikoihin nojaavaa space rockia, jonka sinemaattinen ilmaisu suorastaan huutaa kaveriksi esimerkiksi Sami Sänpäkkilän tekemää installaatiota. Olet löytänyt lähipiiristäsi paljon uskollisia soittokumppaneita, joiden kanssa soitat useissa bändeissä. Sen tiedän, että rajat ovat huomattavasti ulompana kuin useasti bändien yksi pitkäsoitto per 1-2 vuotta. Soittotaitoa riittää, samoin harjoitellun näköisiä teatterillisia elementtejä, mutta kaiken yllä on aito tunne siitä että mitä tahansa saattaa tapahtua milloin tahansa. Onko runsas levytysten suma sattumaa vai teetkö koko ajan niin paljon musiikkia, että tämä on aivan normaali tahti. Livedvd on siis paikallaan runsaan livelevykatalogin jatkoksi. Talo ei kaadu. Circlen viidestä pitkästä kappaleesta koostuva Pharaoh Overlord on tuttua, junnaavaa, shamanistista psykedeelistä rockia. VILLE PIRINEN HHHHH Juuri Saksasta Keep It True -festivaaleilta palannut Jussi Lehtisalo kommentoi Soundille yhtyeidensä viimeaikaisia kuvioita. Bändissä soittaa Ektro-julkaisuilta tuttuja nimiä, mutta Bensiini seisoo omillaan ja erillään
JARI JOKIRINNE HHHH Metz II Sub Pop Jos uskot, että lika puhdistaa ja kärsimys jalostaa, anna Metzille mahdollisuus. Bändin edellisellä, vuonna 2009 julkaistulla Gauguin’s Trunkilla kuultuja happosynamaalailuja ei tällä kertaa repertuaarissa juuri ole. Metzin musikantit ovat sen verran tuoretta vuosikertaa, että he ovat opiskelleet grungen ja sludgen salat historiankirjoista ja äänilevyiltä. Laulajastakaan ei tunnu hyvältä, vaikka sanoista ei saa selvää. Vuonna 2001 tavanomaista mittavamman pöhinän Doing Time –cd-r:llään ja pari vuotta myöhemmin ilmestyneellä debyttilevyllään Our Grain Could Fill Your Stadium nostattanut indierockpumppu on julkaissut viidennen levynsä – ja kuulostaa hämmästyttävän paljon samalta kuin neljätoista vuotta sitten. The Rollstons Swiss Time Äänetön Tamperelainen The Rollstons saa tuoreella albumillaan aikaan kevään suurimman ”Mitä helkkaria, onks mun nuoruuteni tullut takas?” –hetken. Järkevät ihmiset nyt ahdistuvat, kun miettii maailmanmenoa, vaikkapa planeetan tilaa, sotaa, kommunikaation vaikeutta, valheellisuutta, melkein mitä vaan. Näissä tunnelmissa vierailisi useamminkin. Osuutensa sopassa lienee Wilder Mindin tuottajalla Aaron Dessnerillä, joka tunnetaan parhaiten päivätyöstään The Nationalin kitaristina. Mumford & Sonsin suosion mittakaavaa on koto-Suomesta käsin ollut jopa hieman vaikea hahmottaa, mutta jo pelkät numeraaliset faktat puhuvat puolestaan – yhtyeen edellinen levy Babel (2012) nousi ilmestyessään sekä Yhdysvaltojen että Ison-Britannian albumilistan ykköseksi, myyden ensimmäisellä viikolla liki miljoona kappaletta – aikana, jolloin levymyynti kyntää surullisissa lukemissa. Siksi II tuntuu vain näennäisen vaaralliselta. The Rollstonsin yhteydessä vertailukohtina on ollut tapana mainita Pavement ja Guided By Voices, mikä pitää kutinsa nytkin. 64 65 ...kyseessä lienee perinteinen luokkakokouslevy... Debyyttiin verrattuna II-albumin biiseistä on karsittu minimiin melodiat ja rock-maneerit. Täydet pisteet tekemisen meiningistä. Invictus on – ehkäpä luojansa rajoittuneiden kitaristintaitojen takia – kapLevyarviot 5_15.indd 65 10.5.2015 19.09. Yhtye on saanut lokaa niskaansa paljon ansaitsemaansa enemmän, mutta ehkä suunta tulee Wilder Mind -levyn myötä laantumaan. Räjähtävät rummut, pahoinpidellyt kitarat, pelottavat kätkättimet ja pasuunat alleviivaavat 2010-luvun nihilismiä. Osa kappaleista osuu maaliinsa, osa jää luonnosmaisiksi ryöpsähdyksiksi. Vierailijoita on käymässä esimerkiksi Nileja Rotting Christ -bändien jäsenistöstä, ja instrumenttien kurittamisen lisäksi Kollias laulaa albumillaan itse. Metz pitäytyy metelistä huolimatta varsin tiukasti valitsemansa tyylin konventioissa. Kerätään vanha jengi kokoon, fiilistellään, kirjoitetaan biisejä, äänitetään albumi, kenties tehdään muutama keikka ja lopulta palataan takaisin muihin hommiin. Wilder Mind aloittaa Mumford & Sonsin uralla uuden, mielenkiintoisen ja haastavan vaiheen. Se, että stadionluokan yhtye tähän ryhtyy – tai ylipäätänsä kykenee – on ilman muuta kunnioitettava saavutus. On hienosti sovitettuja kitaroita, rentoa laulua ja polveilevia sävellyksiä, on outoilua ja hieman hassutteluakin. Wilder Mind onkin tunnelmaltaan hyvin lähellä The Nationalia – tummasävyistä, melankolista ja hidastempoista pop-musiikkia, jossa viiltävät melodiat nousevat järjestäen pääosaan. Edellisiltä levyiltä tuttuja hipparenkutuksia ei Wilder Mind tarjoa lainkaan ja hyvä niin. SAMI NISSINEN HHH George Kollias Invictus Season of Mist Maailman nopeimmaksi metallirumpaliksi toisinaan tituleerattu kreikkalainen George Kollias on soittanut itse kaikki instrumentit ja säveltänyt kaikki kappaleet debyyttisoololevylleen. Tietysti taustalla on trauma ja angsti. ANTTI GRANLUND HHH Mumford & Sons Wilder Mind Island Mumford & Sonsin maailmanlaajuinen suosio tuntuu olevan useimmille kriitikoille hyvinkin vastenmielistä. Orkesterin itsensä mukaan Swiss Time on ”järjetön, hyödytön ja tekijöilleen tärkeä”, eli kyseessä lienee perinteinen luokkakokouslevy. Mumford & Sons aloitti uransa vahvasti folk-painotteisena yhtyeenä, mutta kolmanteen levyyn mennessä nämä vaikutteet ovat hävinneet minimiin. Vihaisesti ja itsepintaisesti piinaavat riffit tunkeutuvat aivoihin kuin kallopora. Tyylien maineikkaammalle julkaisijalle Sub Popille nyt levyttävä torontolaistrio vaalii näitä perinteitä uskollisesti ja varmalla esteettisellä tajulla, varastavat ideoita sieltä ja riffejä tuolta, ja tuunaavat soundiaan nykyaikaisiksi
Todellisuudessa Haavisto on mestarirakentaja, lajinsa viimeisiä. Toisaalta homma on kiistatta hallussa ja miehet selvästi tuntevat musiikkinsa osa-alueet ja juuret, mutta toisaalta kitarana on epävireinen Eko ja stemmat hoidellaan hoilotellen. Taustalla rämpsyvä akustinen kitara on levyn pohjustava instrumentti, joka hiljenee vain laiskasti säestetyn Om ändå -pianoballadin ajaksi. Levyn päättävä Quit iPhone muuten kuulostaa hiukan AC/DC:ltä. NerokK uv a: Helmi-le v yt Levyarviot 5_15.indd 66 10.5.2015 19.56. Smith laulaa ”A big fat man pushing a little pram...” Tasaisen ja ehkä ihan pikkuisen murhaavastikin toimivasta massasta erottuu Smithin varsin energisen käninän lisäksi Elena Pouloun syna: mahtavaa kieuntaa Black Rootissa, punkisti diskoilevan grooven sotkemista sitä seuraavassa Dedication Not Medicationissa ja alataajuushonotusta Fibre Book Trollissa, jossa Smith haluaa trollata Facessa. Anna Järvisen neljäs levy julkaistiin kahdessa osassa. Vastaus on: ei kukaan. Laulujen tyyliskaala yltää notkeasti Keltavuokkojen aika -laulun huumaavasta iskelmäimusta Ehkä onnellisin -kappaleen mehevään hämypoppiin ja Liftaritytön lahkeita lepattavaan rock’n’roll-svengiin. paleet etusijalle asettava, vanhanaikainenkin death metal -levy, joka kuulostaa genren teknisimpiin yrittäjiin verrattuna hyvinkin raikkaalta. Toisaalta Turilli puhuu musiikkinsa kautta, ja kaikki muu voi olla ehkä hidasteena, mutta ei esteenä. Pisteet nousevat paitsi omalaatuisuudesta, ennen kaikkea siitä, että albumia on aivan perhanan mukava kuunnella. Esimerkiksi Aeons Of Burning Galaxies ja Shall Rise/Shall Be Dead ovat genressään erinomaisia kappaleita. Poutahaukat on onneksi nokkamiehensä tasoinen kokoonpano. Inariveljiä voi hyvillä mielin suositella myös kansanmusa-allergikoille, sen verran omalaatuisista suunnista yhtye näitä lauluja lähestyy. PEKKA LAINE HHHH The Fall Sub-Lingual Tablet Cherry Red Omaan epäilyttäviä mielipiteitä The Fall -faniksi, sillä mielestäni jotkut bändin levyistä ovat huonoja, jotkut unohdettavia. Tästä paikasta ei huvita lähteä pois koko kesänä. Levy lähtee kuin tykin suusta ammuttuna Venice With The Girlsillä ja seikkailee The Fallin erilaisten toimintaympäristöjen läpi. Lisäksi tarjolla on pari leppeää tuulahdusta diskobiitin tahtiin. Toki niitäkin saadaan, mutta välillä tuntuu, että Inariveljet haluaa viedä kuulijansa transsin sijaan unten maille. Sub-Lingual Tablet on yhtä kova. Eli kaikki eivät ole hyviä tai loistavia. Tämän vuosituhannen levyistä korkeimmalle on kurottanut Fall Heads Roll (2005). Etägällä tihkuu likaista samanismia, ja Piu Pau Paukkaa laukkaa ilahduttavan kauas kehtolaulusta. Niistä etenkin Affären-biisi hurmaa välittömästi. Näin hyvää äärimetallia kuuntelisi mielellään konsertissakin. Lopputuloksena on ainutlaatuinen seitsenraitainen albumi. Luonnonvoimaisilla jousija puhallinsovituksilla on herättävä taipumus. Se mihin kategoriaan levy menee on puhtaasti intuitiosta kiinni, koska The Fall tekee musiikkia loppujen lopuksi aika kapealla alueella ja uudistuu yleensä yhtä radikaalisti kuin AC/DC. Kaikkein parhaiten ajan pysäyttää suurimman osan b-puolesta täyttävä, pitkäksi toviksi jamittelemaan unohtuva Läksin suolle–Lopu lopu loppuni -kaksikko. 66 67 Anna Järvinen Buren Diesel Buren on kuin nuhruinen mökkipahanen 70-luvun haalistuneine värimaailmoineen. Lopputulema asettuu vinyylinpuolikkaiksi, joilla Järvisen tavaramerkkiääni lämpimästi opastaa kuulijansa muun muassa folkpopja kantritunnelmiin. Tai itselleen Facebooktrollin lemmikiksi. Inariveljet (Joose Keskitalo, Arwi Lind, Petri Alanko ja Mikko Kankaanpää) lähtee liikkeelle kansanmusiikista mutta tekee siitä täysin omanlaistaan tulkintaa, jossa suomalaisten geeniperimässä kulkevat kansansävelmät ovat uponneet syvälle deltabluesin ja saharalaisen aavikkobluesin eli tuaregin suohon. MIKKO MERILINNA HHHH Inariveljet Inariveljet Helmi-levyt Joose Keskitalo laittoi pari vuotta sitten mainion Kolmas Maailmanpalo -yhtyeensä sivuun, mutta nyt samat miehet ovat palanneet – joskin musiikin suunta on kääntynyt. Olisi perin helppoa arvata, että Turilli antaa kitaransa puhua alati ja Levyarviot > ...kokonaisuus noudattaa oppikirjaa turhan orjallisesti... Yhtäällä Buren täyttyy kevyistä perkussioista, huminoista ja taustalauluista, toisaalla rennosta sähköisestä bändisoitosta. Kuka suomalainen laulaja-lauluntekijä kaalla uu jee -riimillä käynnistyvä Juhannusyö pysäyttää Marko Haaviston maailman yhteen romanttisesti hehkuvaan kuvaan. Marko Haaviston musiikissa soi Rauli Badding Somerjoen henkilöön ja uraan kiteytynyt suuri fuusio, jossa Amerikan musiikin alkuvoima sekoittuu suomalaiseen surumieleen. Inariveljet tasapainoilee mielenkiintoisesti osaamisen ja kotikutoisuuden liitoksessa. Etenkin tuaregista muistuttavissa kohdissa tarvittaisiin lisää svengiä – lopputulos on hieman kuin suomalainen mies tanssimassa salsaa: liikkeet ovat oikeat, mutta luonteva keinuvuus puuttuu. Parempikin levy voisi olla. Viime vuosikymmenen puolivälistä saakka mies on ollut melkoisessa vuoristoradassa, jossa jarrumiehen paikalla seisseet ulkomusiikilliset seikat ovat päästäneet vauhdin vinhaksi. Yhtye saattaa taiten Haaviston laulujen vivahteet maailmaan. Mikstuura on just hyvä, ja väkevimmillään vaikutelma on puhdasta taikaa. ARTTU TOLONEN HHHHH Luca Turilli’s Rhapsody Prometheus, Symphonia Ignis Divinus Nuclear Blast Luca Turilli, tuo vikkeläsorminen kuusikielisen taitaja, ei ole päässyt helpolla. MIKKO MERILÄINEN HHH osaa liikkua luontevammin ja sielukkaammin amerikkalaisen juuripopin ja suomalaisen vanhan koulun iskelmäromantiikan välisessä maastossa. Buren on pieni suuri levy ennakkoluulottomalta ja itsevarmalta artistilta. Linjakkuudessaan vakuuttava Outolintu-albumi heittää ilmoille haasteen. Haavisto ei kuitenkaan ole esikuviensa vanki. Levylle kaipaisi myös lisää kiimaa, hikeä ja mystiikkaa – sormien hikeä ja laulajien sylkeä. Pöydällä käy kelamankka, joka soittaa haikeaa, lohduttavaa ja myös virkistävää musiikkia peittäen ulkoa kantautuvan sateenropinan. Hän kirjoittaa hienoja lauluja, joissa soi traditiota kunnioittava mutta samalla aivan omanlaisensa lauluntekijän sielu. Se ei yksinkertaisesti suostu poistumaan soittimesta. Riffittelyssä on havaittavissa toisteisuutta ja tuotanto on huonoimmillaan demomaista, mutta black metalistakin lainaava tunnelma on kohdillaan. Kaikken kaikkiaan Inariveljet on rakastettava levy. EERO KETTUNEN HHHH Marko Haavisto & Poutahaukat Outolintu Turenki Marko Haavisto on näyttäytynyt vuosikausien ajan suomalaisen perusmusiikin koruttoman näppäränä timpurina, jolla on sydän paikallaan. The Stoogesin Cock In My Pocketin riffin lainaaminen kappaleeseen Stout Man kertoo jotain olennaista levyn luonteesta. Marko Haaviston lauluissa onkin juuri kyse värisävyistä ja vienoista värähtelyistä. Lisäksi albumilla on tekijälähtöisyytensä takia aivan erityistä henkilökohtaisuuden ja vapautuneisuuden tuntua. Hentoisesta ja uneliaasta saattaa äkillisesti tulla vivahteikasta ja voimakastakin. Toivottavasti Kollias saa vielä joskus kasattua livebändin Invictuksen tueksi
VISA HÖGMANDER HH Juliet Jonesin Sydän Revontulet – Singlet 1983 – 2001 Poko Paluun keikkalavoille tänä keväänä tehneen Juliet Jonesin Sydämen singlekokoelma on ideana hieman väsynyt mutta käytännössä yllättävän paikallaan ja toimiva paketti. Aamulla punaviini ja halvat minidonitsit heittäytyvät posliinia vasten viimeiselle matkalleen. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Death Cab For Cutie Kintsugi Atlantic Multi-instrumentalisti Chris Walla tuotti 17 vuoden bändissä mukanaolonsa aikana yhtä vaille kaikki Death Cab For Cutien studioalbumit. Orkestraatiot tuovat mieleen viimeaikaisen Septicfleshin. Ajan hengen mukaisesti yhtye teki jonkun verran sinkkuja, joita ei laittanut samoihin aikoihin ilmestyneille albumeilleen, mikä nosti levytysten mielenkiintoa. Singlebiisi Black Sun edustaa levyn enemmistöä ollen malliesimerkki siitä, mikä albumissa on pielessä: se ei suurilta osin kertosäkeiden tullessa nouse siivilleen, vaan tekee karkean mahalaskun. Poskeen on painautunut jälki pehmolelun nappisilmästä. Vain kuudesta kappaleesta koostuvalla levyllä on sitäkin monipuolisempi anti: levyn kohokohta Ei vittu kytät on pilke silmäkulmassa tehty kunnianosoitus Sleng Teng -tanssihallirytmille, kun taas esimerkiksi levyn päättävä Sähköviesti on melodista ambientia ja edustaa levyn parhaimmistoa. Ykköslevy on luonnollisesti melkoista hittitykitystä. Tapahtunut vie pohjan levyn alussa viehättäneeseen haavoittuvuuteen samaistumiselta jättäen päällimmäiseksi vaikutelmaksi insinöörimäisyyden. Mies lähti bändistä viime syksynä. Mies ei halua varastaa show’ta, ja levy pääsee etenemään kappaleidensa ehdoilla. Samuli Alapurasen projekti on ominta musiikkia väsyneille lasittuneiden silmien jatkoille, jossa on tarkoitus saada riita aikaan soitettavasta musiikista. Uusin, Rich Costeyn tuottama Kintsugi, on ainoa, jota Walla ei tuottanut. Ei, Sweet Boyn ja Play Pretendin eeppiset jousikuviot ja falsetit viestivät, että vähempään kuin kuuhun taivaalta ei tyydytä. Kintsugi on sen sijaan pettymys. Kaikessa yksinkertaisuudessaan levyn ykköspuolelle on kerätty sinkkujen a-puolet, kakkoslevylle b-puolet, kaikki kronologisessa järjestyksessä. Albumin emotionaalinen kaari on musikaalinomainen, mikä lienee tarkoituksellista. Näitä kipeitä muistoja herää O Samuli A:n Field Trip -debyytistä. Rööreissä virtaa mukavasti ilmaa, mutta jokseenkin painostavan tunteen levy jättää. Kokonaisuus noudattaa oppikirjaa turhan orjallisesti. Sanoituksissa kerrotaan tarinaa, jossa Jumalat ja Kolossit pyyhkivät maita matalaksi. The Reign Of The 7th Sector ei kurottele aivan Nightwishin tai Wintersunin mittoihin, mutta ei paljon muutenkaan. Bändin säntäilevän teknisessä ja tavan takaa korkeatempoisessa death metalissa sulautuvat yhteen genren modernimmat ja perinteisemmät ulottuvuudet. EERO TARMO HH Whorion The Reign Of The 7th Sector Whorion Helsinkiläisen Whorionin debyyttilevyllä ei lastentaudeista kärsitä. Rohkeammillekin kokeiluille voisi nyt olla tilaa. Mukana on kuitenkin muutamia laatuhetkiä, kuten reipas poppailu The Ghosts Of Beverly Drive, alakuloinen Little Wanderer sekä levyn paras kappale, perinteikkäästi deathcabforcutiemaisen kuulas ja kaihoisa Ingenue. The Photo Album (2001), Transatlanticism (2003) ja Plans (2005) ovat tästä uljaimmat esimerkit. Vaikka hän on uransa aikana ansiokkaasti yhdistänyt kaksi musiikkityyliä ja hyödyntänyt lisukkeita tyylikkäästi, odotusarvot ovat muuttuneet. Turilli innostui musiikista nimenomaan klassisen musiikin kautta. Jatkuva pyrkimys pakahduttaa kääntyy kuitenkin pian disneymäiseksi teatraalisuudeksi (House Of Choices). Erityisen hienosti ne toimivat When The Moon Bled -biisin loppuosan paisuttelussa. Kaari alkaa vuonna 1983 ruukkilaisten ja oululaisten nuorukaisten tekemästä omakustannesinglestä ja päättyy helsinkiläistyneen tynkäkokoonpanon viimeiseen levytykseen vuonna 2001. Kakku on kuorrutettu sinfonisilla orkestraatioilla siten, että heikompia varmasti hirvittää. EERO KETTUNEN HHH O Samuli A Field Trip Pelle Sensibile Olen ollut näillä jatkoilla liian usein. Niissä on mukana haalistuvaa taikaa. Varaa nimittäin olisi ollut päästellä reilummallakin tunteen skaalalla. RETRO Levyarviot 5_15.indd 67 10.5.2015 19.09. Sen aiheuttaa Whorionin armoton teknisyysaste, jonka ehdoilla bändi tuntuu operoivan, vaikka sillä olisi kykyä luoda biiseihinsä enemmän tarttumapintaa muillekin kuin soittajille ja studiohevimiehille. Porukan innokkain dj haluaa valita hidastempoista happoelektroa soimaan jatkuvalla syötöllä, ja muut jatkoporukasta ovat pian jo niin kyllästyneitä ja lamaantuneita, etteivät viitsi enää panna vastaan. Kyse on elektrovetoisesta popista, jonka estetiikka kumartaa Savage Gardenin kaltaisten siirappijättien suuntaan. 66 67 dingiä, Title And Registrationia eikä Summer Skiniä. Monet kappaleet pääsevät nyt ensimmäisen kerran cd-levylle, ja muutenkin mukana on harvemmin kuultua tavaraa. Kokonaisuus on tasapainoinen ja kumma kyllä, lähes liioitellun hillitty. Ensimmäinen Boy With The Stringsistä mieleen tuleva sana on kunnianhimo – kaikesta kuulee, ettei Laaksonen ole vain pullauttanut pihalle tyhjäkäynnillä larpanneen mielen sekavuuksia. Ei niin kovin useasti kuunneltavaa mutta varsin hauskaa ja mielenkiintoista aineistoa. ANTTI ERVASTI HHHH Täytä hakemuksesi netissä www.heo.fi Tule opiskelemaan musiikkia HEOon! Laulajalinja Lauluntekijälinja Musiikkilinja Musiikkipedagogiikka Musiikkiteatteri KESKELLÄ HELSINKIÄ! 19.8.2015 27.5.2016 ankarasti, mutta tuoretta levyä saa kuunnella varsin pitkälle ennen kuin Turillin lurittelu pääsee esille. Muun muassa 50 Centin ja Lara Fabianin kanssa työskennelleen Eric Renwartin miksaaman kokonaisuuden kärkikappaleet ovat pintapuolisesti päteviä (mainittujen lisäksi esimerkiksi Man Who Mistook His Wife For A Hat), mutta valitettavasti tuntuma ei tälläkään kertaa takaa tunnetta. Aivan uuden materiaalin julkaisuun Joneseilla mahtaa olla pitkä matka. Kokoelma on oivallinen ja oivaltava tuki vanhaan materiaaliin pohjaaville comeback-keikoille. Walla oli Death Cab For Cutien salainen ase, joka yhdistettynä laulaja Ben Gibbardin välillä ärsyttävyyden rajoilla liikkuviin lauluja tekstimaneereihin toimi parhaimmillaan loistavasti. Orkesteri ei säästele vaikutteissaan, sillä neoklassisen metallin kylkiäisenä tarjoillaan muun muassa kevyttä ambient-vaikutelmaa ja gregoriaanista kirkkolaulua. Vaikka biisien ja levyn kesto sekä päällekkäisäänitysten määrä noudattavat maltillista linjaa, albumi kuulostaa massiiviselta. Kakkoslevy sisältää irtonaisempia, vasemmalla kädellä huitaistuja tai muuten vain rennompia numeroita. Yhtyeen kahdeksannelta pitkäsoitolta ei löydy yhtään uutta I Will Possess Your Heartia, A Movie Script EnBoy With Strings Spaces Between Memories Boy With Strings Tuottaja-laulaja-säveltäjä Ville Laaksonen julkaisee debyyttialbuminsa artistinimellä Boy With Strings
Laulupuolta on välillä vahvistettu vierailevilla laulajilla. Global lähtee siitä, että ihmiskunta on tasan samassa veneessä ja on kiire, jos haluamme säilyttää tämän pallon elinkelpoisena. Bändi ei myöskään jumitu psykedeelisyyden nimissä kaivamaan omaa napanöyhtäänsä, vaan rujoin kiertein pehmittää kuulijansa huolella ennen kuin jatkaa matkaansa. M.O.R.A. Kiekko lähestyy teemaansa aseistariisuvan suoraan yhtään ujostelematta tajuntaan tarttuvia melodioita ja räväkästi persuuksille potkivia rytmejä, jotka nivoutuvat hienosti heti räyhäkkäässä avausraidassa Evrybody. Kymppituumaisena vinyylinä julkaistava Slowdown, Tiger! tarkastelee yhtyeen vaikutteita aiempaa rootsimmin. Bändi rymistelee metallista hardcorea kahden mimmin tuplalaululla. 66-vuotiaan Todd Rundgrenin 25. Erityisesti Kartta on suorastaan vanhatestamentillisen jyhkeä. Toisen tyylilajin kehäketuista on puolestaan kyse tamperelaisessa Vuoret-yhtyeestä. ARTTU SEPPÄNEN HH Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. soololevy – päälle tulevat kaksi 60-luvun garage-psykedeelistä The Nazz -albumia, ankaraa progea tahkonneen Utopian yhdeksän pitkäsoittoa ja useita soundtrackeja – todistaa väkevästi väitteeni puolesta. Kun suoraviivaisuus ei ole junttauksen avainsanoja, menee hetki fokuksen paikallistamisessa. Vuoret vie laajakangaspoppinsa monia kollegoitaan pidemmälle. Sludgen ja stonerin rajapinnoilla väijyvä Boar kolaa mahdolliset vastaväitteet kumoon jo heti avausveto Old Greylla. Kalkun soittaa myös kanteletta, toisena muinaisen kielisoittimen käsittelijänä on Suomen parhaaksi kanteleensoittajaksi valittu Maija Kauhanen. Harvat osaavat sulattaa synteettisiä sointeja ärtsyyn rokkaamiseen ja sensuelliin poppailuun yhtä persoonallisen saumattomasti kuin Rundgren. Biiseissä on eteenpäin vievää rokkaavaa voimaa, joka ei väljähdy kevyt-stonerriffeiksi. Valtavan instrumenttimäärän hallitseva Runt on taas linnoittautunut studioon tekemään kaiken itse. Panssarijunan kanssa jaetulla yhteissinglellä Summertime Mother seikkailee jossain J.J. Panssarijunasta on toden totta moneksi. Formaattina Rantatieksi nimetyllä teoksella hiukan yllättäen c-kasetti. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Melko profeetalliselta kuulostaa hardcoreporukka Famine Yearkin seiskatuumaisellaan Lopun alkua. Vienosti psykedeelistä avaruuspölyä levittävä biisi on yksi bändin uran parhaita. Lievästi post punkahtava väreily ja kappaleiden makaaberi tunnelma koukuttavat. Vinyylinä ja digitaalisena julkaistava Veneficae pitää otteessaan genrensä levyksi hyvin. ANTTI LUUKKANEN HHHH Todd Rundgren Global Esoteric Antenna Olen aina uskonut, että tositarkoituksella tehty musiikki potkii lujempaa kuin viran puolesta viritetty. Mari Kalkun valittiin toissa vuonna Viron parhaaksi folklaulajaksi, eikä ihme; hänen kirkkaan kuulas äänensä sopii lauluihin oivasti. Boar on lähtenyt taistoon biisit edellä. Field Tripilla on huumoriarvoa, mutta ainakaan minä en halua olla se, joka päättää laittaa levyn jatkoilla soimaan. 68 69 Mari Kalkun & Runorun Tii ilo Rockadillo Kansanmusiikkia on monesti ennenkin yritetty naittaa tuoreimpiin soundeihin, joskus paremmin, joskus huonommin lopputuloksin. Levyarviot 5_15.indd 68 11.5.2015 15.35. Mainio levy! JUSSI NIEMI HHHH Levyn lasittuneinta puolta edustavat piinaava Astalo ja jumittava Bermudan yksiö, joista jälkimmäisen regressoitunut ilmaisu on ainoastaan pitkästyttävää. Hösselihommiksi pistää myös M.O.R.A. Niin rankkaa asiaa kuin Global puhuukin, siitä välittyy valtava positiivinen energia. Näitä neljää raitaa pyörittää mielikseen tiiviilläkin tahdilla. Yhteiskunnallisista aiheista saadaan irti muutakin kuin yliolkaista ongelmien osoittelemista. Ja siinä se onnistuu. Välillä tunnelma on harras, välillä suorastaan mantramaisen toistava. Ihan kokonaan ei Relentless ole psychobilly-kuosistaan päässyt ja hyvä niin, sillä nyt tasapaino tuntuu olevan optimaalinen. Sitä voi odottaa mieheltä, joka on hionut näkemystään tuottamalla muun muassa The Bandia, New York Dollsia, Patti Smithiä ja XTC:tä. Tällaisen häiriökäyttäytymisen soundtrackin kutsuminen tasapainoiseksi on tietysti vähän koomista, mutta sitä tämä Boarin esikoisalbumi on. Yhdeksään kompaktiin raitaan on totisesti saatu tallennettua levyn nimen apokalyptinen fiilis. Se on olevinaan niin harvinaista, että jo aikaisemmin julkaistusta albumista huolimatta se tuntuu yhä tulevan yllätyksenä. ei haikaile vahvoja kertosäehokemia, vaan kuulijan alleen hukuttavaa massaa. Kyse on pitkälti trad.-osaston lauluista, ja aiheet liittyvät enemmän tai vähemmän matkalla olemiseen: Tii ilo on yhtä kuin The BeauLevyarviot > ...ei haittaa, vaikka lauletusta kielestä ei mitään tajuaisikaan... Kääntöpuolen Panssarijuna hämmensi teema-ep Estonialla yhtyeen vannoutuneemmatkin fanit, joten Punainen kukko on bändin omalla mittapuulla taas paluuta normaaliin ilmaisuun. Harvoin on haikkaa rankaistu samanlaisella antaumuksella. Pahimpaan mutapainiin jumahtavat sludge-pumput uskovat turhan usein pelkän möyrinän olevan kiinnostavaa. Talmud Beachin minimalistiseen altsublues-grooveen tuli ihastuttua jo kolmen vuoden takaisella täyspitkällä ja bändi sen kun vaan paranee vanhetessaan. Vielä vaikutteneempi voi olla bändin raivokkaan tiukasta soitosta ja siitä käsinkosketeltavasta tunteenpalosta, jolla naputuksen manifestit naulataan. ANTTI LUUKKANEN Boar Veneficae Lost Pilgrims Kaiken tunnetusti tietävät pikkulinnut olivat jo ehtineet lirputtaa oululaisen Boarin kyvykkyydestä, mutta saipahan yhtye silti kampitettua jalat alta heti kättelyssä. Pispalassa riehuvasta pyromaniavillityksessä treenikämppänsä ja soittovehkeensä menettänyt bändi ei tarjoa järin hilpeitä tunnelmia musiikillaankaan. Vaivattomasti Todd synkronoi rockin, popin, soulin ja electronican elementit tätä päivää heijastelevaksi soundiksi ja kokonaisuudeksi. Pakollisen satunnaiset Sabbath-riffit ja Kyuss-maalailu saavat yltäkylläistä kontrastia Electric Wizardin mieleentuovasta ehdottomasta vyörytyksestä. Vaikka Boar ei genrensä helmasynteihin syyllistykään, niin korostettakoon, että eivät variaatio ja dynamiikantaju tee Veneficaesta vähemmän raskasta. Tällä levyllä homma toimii. Relentlessillä on albumeillaan biisien tempojen perusteella ollut kova kiirus johonkin, mutta nyt tämä Joensuun Living End malttaa ottaa iisimmin. Kontrabasisti Nathan Riki Thomson ja lyömäsoittaja Tatu Viitala korostavat osaltaan laulujen hypnoottista, mukaansavievää tunnelmaa. Calen ja Eagles Of Death Metalin välisessä taajamassa. Folk-vaikutteet ja pahin mielipuolisuus ovat ainakin toistaiseksi väistyneet monessakin mielessä lihallisen bluesin tieltä. Ei haittaa, vaikka lauletusta kielestä ei mitään tajuaisikaan, vihkossa on mukana laulujen englanninnokset. Halveksunnan aika -ep:llään
Pahimmillaan ne ovat kuitenkin vain kaikuefektien kyllästämien sävelten sarjoja. Menit ja keitit kulhollisen kasaritärpättiä. Kymmenen vuotta vitsigenressä ratsastanut Pohjolan lehmi...ei haittaa, vaikka lauletusta kielestä ei mitään tajuaisikaan... Enduring Love on kokonaisuutena hyvin mukavaa kuunneltavaa, mutta kovin vankkoja yksittäisiä avainkipaleita siitä ei nouse esiin. Kansallisista kriiseistä kertovat omaa kieltään Hommik Siberis (Morning In Siberia) ja Söalaul (War Song). Sellaiseksikin se on poikkeuksellisen tylsä. Nick Cave on yksi niitä harvoja artisteja, jotka ovat koko pitkän uransa ajan pystyneet luomaan merkityksellistä ja korkealaatuista musiikkia. EERO TARMO HHHH Nick Cave & Warren Ellis Loin Des Hommes – Original Motion Picture Soundtrack Goliath Enterprises Parhaimmillaan soundtrack-levyt voivat olla elokuvan kontekstista irroitettunakin toimivia taideteoksia. Juuri tätä on nostalgia nieltävimmässä muodossaan. Soitto on tiukkaa ja kun bändi saavuttaa varmasti livenä toimivan kovan sykkeen, vie rauhallinen puhdas laulu sitä raakaa meininkiä mukanaan. Räkäisempi ulosanti sitten toimiikin vallan mainiosti. MIIKA AHOLA HHH Anssi Kela Nostalgiaa Fried Hei hei Anssi, sä et oo syöny sun lääkkeitä. Edellisellä Anssi Kela -albumillaan (2013) Nummelan nurisija silitti rypyt otsastaan ja löysi itsestään jotakin, jonka kovin monen muunkin konkarimuusikon toivoisi löytävän. Maija Vilkkumaa Pe 17.07. Oikeastaan mikään ei ole muuttunut – Stigin hiustyyli mukaan lukien. TBA / tulisuudelma.fi Pe 05.06. Lopputulemana levystä jää ristiriitainen tunnelma. ANTTI MARTTINEN HHHH Satan’s Fingers Enduring Love Äänetön Rock-kritiikin armaimpia kliseitä on se, jonka mukaan bändit ovat ikuisesti parhaimmillaan ensimmäisillä omakustanteisilla demoillaan. Lauluraitojen lisäksi mukana on pari toimivaa instrumentaalia, joissa kuullaan muun muassa tyylikästä sooloilua. Kotiteollisuus Pe 03.07. Kumpikin laulaa vuorovedoilla, mikä antaa persoonallista väriä ja hillittyä vaihtelua hauraiksi pelkistetyille kappaleille. Suomi-kantrin johtotähti tekee edelleen juttuaan pilke silmäkulmassa, mutta lähinnä tämä haiskahtaa rahastukselta. Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa www.sokoshotels.fi Pe 22.05. Bändi ilmaisee itseään ripauksen aiempaa kevyemmin, mikä palvelee jopa entistä paremmin heidän psyyken keskuksia tavoittelevia tarkoitusperiään. Taika on yksityiskohdissa, eläytyvissä tahti-iskuissa ja omia teitään vaeltavissa kitarahöystöissä. Jukka Poika & Dj. Von Hertzen Brothers Pe 29.05. haikean puolelle meneekin. Hitaat, monotonisesti kaikuvat sävelet alkavat ottaa aivoon, joten edes taustamusiikiksi levystä ei ole. Totoilevuuttakin on mukana (Piirrä minuun tie). Kysymys kuuluu: voiko tätä niellä. Päinvastoin, tätä tyylipuhtaammin ei sludgeja ambient-vellontaa tehdä. Levynä se ei toimi. Oudosti ajankohtaan ja tyylilajiin nähden nimetty Doo Wop Christmas paitsi toimii, kertoo myös osaltaan, että mainio levy ei ole samasta puusta veistetty. MIKKO MERILINNA HHHH Flesh Roxon Darker Side Of Life Stupido Suomalainen psychobilly/punk-yhtye Flesh Roxon on edennyt toisen levynsä äärelle. Lisäksi miehet ovat monissa liemissä marinoituneita tyylitaitureita, joista jokainen on tärkeässä roolissa. Viehätys karisee välittömästi, kun tuoreet lupaukset ”myyvät itsensä” levy-yhtiölle. Levyn kohokohdiksi nousevat Andy McCoyn tähdittämät kappaleet Let’s Alcohol, God Sent Me To Hell ja Cocaine. Se onkin pirteän paketin lähinnä perinteistä hidasta bluesia oleva pala. Loin Des Hommesin soundtrack kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Jo’ Buddyn ääni taipuu hyvin tällaisenkin materiaalin tulkintaan, eikä tunnelmassa ole valittamista. Mokoma Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Levyarviot 5_15.indd 69 10.5.2015 19.09. ASKO ALANEN HHH Ufomammut Ecate Legendaarisuutta tavoitteleva italialainen pörinäyhtye palaa seitsemännellä (tai kahdeksannella, laskentatavasta riippuen) albumillaan muutaman vuoden levytystauolta – ja millä lailla! Avausraita Somnium venyttelee analogisyntetisaattoreiden ja gregoriaanisen kuorolaulannan kautta surisevaan ja iäti kehittyvään riffittelyyn, alavireisiin kitaramurskauksiin ja ymmärrystä laajentaviin bassohypnooseihin. ANTTI MARTTINEN HHHH Stig Stig Warner Stig, joka meni kaksi vuotta sitten ilmestyneen viime levynsä Niks ja naks hypellä lähes läpi Suomen Euroviisu-edustajaksi, kuuluu pelaavan varman päälle vanhan menestyksensä turvin. Levyä niistä ei kuitenkaan olisi kannattanut julkaista. ”Oon siili keskellä ilmapallojen” on muuten hieno laini. Taas. Elokuvamusiikki ei ensisijaisesti ole kotona kuunneltavaa musiikkia, joten ei näitä kappaleita elokuvaa näkemättä voi julistaa täysin epäonnistuneiksi. Mister -julisteen koristama jumppasali (Tanssilattialla), se on liikaa kaikkea sisältävän itseruskettavan typerryttävä tuoksu (Viimeinen yö) ja se on verkkokalvot syövyttävissä värisävyissä kylpevien käsipainojen mosaiikkimainen rykelmä välinevaraston seinustalla (Nostalgiaa). Reckless Love Pe 10.07. Nyt ei itkeskellä Red Stripe -tuoppiin, vaikka päätöspala What Good’s Life Still Giving. Kaikki menneisyydestä tuttu tuntuu tällä levyllä tapahtuvan tässä ja nyt. Enimmäkseen Jo’ Buddyn itsensä tekemät biisit toimivat, ja Funky Kingstone -sekstetin musiikki on erittäin tyylikästä. Ufomammut on tunnelmaa, leijuntaa, tilaa ja tunnetta – ja sellaisenaan yksi alansa verrattomista osaajista. Loin Des Hommes kuulostaakin liukuhihnatuotannolta. Ne valjummat kappaleet jäävätkin sitten hyvinkin valjuiksi, ja yksi syy on puhtaat laulut. Dark Side Of Life on menevä paketti, vaikka meininki ei kannakaan ihan koko levyn mittaa. 68 69 ty Of The Road. Nimittäin nuoren muusikon muinoin raiteilleen sysänneen löytämisen riemun ja tekemisen ilon. Ecate on yhtyeen edelliseen Orotuplalevyyn (2012) verrattuna helpompi ja hilpeämpi kokonaisuus. Fiilis on kulmistaan repaleisen Mr. Juuri sopivan mittainen kolmen vartin albumi sisältää kuusi pitkää, elliptistä ja huuruista sävelteosta, ja jälleen on hankala puhua kappaleista tai biisinkirjoituksesta. Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Noora Porola soittaa isoa rumpua ja perkussioita, kun Ville Vaha rämistelee askeettisesti sähkökitaraa. Materiaali nauhoitettiin yhtenä lauantaipäivänä neliraita-Fostexille, jolloin hiomaton livetuntuma tavoitettiin tavalla, joka muistuttaa sympaattisesti Holly Golightlyn rosoisimpia tallenteita. Tätä Stig-levyä voisi kuvailla edeltäjänsä kakkososaksi. Tämän mielenmaiseman Kela on rekonstruoinut sydämellisesti ja tosissaan, muttei totisesti. Voi siis olettaa, että elokuvan säestyksenä Loin Des Hommesin musiikki toimii. Sen kappaleet eivät ole varsinaisia sävellyksiä, eikä niiden dramatiikka käy ilmi ilman kuvaa. NUUTTI HEISKALA H Jo’ Buddy Jo’ Buddy Meets Funky Kingstone Ram-Bam Records Pitkän linjan bluesmies on tällä levyllä siirtynyt reggaen – tai niin kuin hän haluaa asian ilmaista, ”jamaikalaisen r & b:n” pariin – ja jälki on oikein onnistunutta. Sanoihin latautuu niin tunnevoimaista mietiskelyä kuin leikillisempääkin tematiikkaa, joka saattaa revähtää riehakkaaksikin. Cave on ehtinyt viimeisen kymmenen vuoden sisään tehdä Grindermanista ja The Bad Seedsista tutun Warren Ellisin kanssa lukuisia elokuvien ja näytelmien soundtrackeja. Kahdessa ensin mainitussa McCoy kiskaisee vallan hyvänkuuloiset kitarasoolot ja Cocainessa soolot pelastavat koko kappaleen. Raaemmat biisit, kuten loppupään Kill Your Boyfriend, kyllä toimivat ja antavat viitteitä siitä, että Flesh Roxon on livenä varmasti hyvinkin toimiva orkesteri. Verrokkien tai härpäkkeiden luettelu olisi nyt epärelevanttia, niin vahvasti fiilisvetoinen albumi Nostalgiaa on. Stormy Pe 12.06. Biisit seuraavat katkeamattomana tajunnanvirtana toisiaan, eikä laatu heittele. Samuli Edelmann Pe 26.06. Satan’s Fingers -duon ensimmäinen pitkäsoitto – vissiin aivan legendaariseksi muodostuvan kasetti-eepeen jälkeen – on siitä mainio, että se vaalii visusti duon demokarismaa. Ressu & Jussi Ysärihitit Tour Pe 24.07. Silloin kun raivotaan aggressiolla, homma toimii, mutta rauhallisemmista kappaleista ei saa oikein mitään irti ja ne kuulostavat hieman itsetarkoituksellisilta. Happoradio Pe 31.07
Postcards From Paradisen materiaaliltaan turhan haasteettomassa ja tasapaksussa kokonaisuudessa valopilkuksi avausraidan rinnalle erottuu lähinnä vain reggaepitoinen Right Side Of The Road, jolla All Starr Bandin miehistöstä pääroolit menevät kitaristi Peter Framptonille ja urkuri Benmont Tenchille. Sähköinen beat on yhtä toimiva kuin akustisempi kitaran, banjon tai hillittyjen torvisovitusten tenho. Rundgrenin kanssa tehdyllä nimibiisillä nostalgia menee niin pitkälle, että kappaleen teksti on kuin kollaasi Fab Fourin laulujen otsikoista. hyväntuulisuus on verraton valtti, kun luodaan värikkään ajatonta kuvaa sivukujien kulkijoiden sosiaalisesta elämästä, tansseista ja juomatavoista. Etenkin taiteilijalle räätälöity resonaattorikitara soi sydäntäsärkevästi. Stadin slangilla silatut kaupunginosien rempseämmän laidan elämänkuvaukset, verkkaiset kansanballadit ja lorutoistolle rakentuva Tattista vaan noudattavat laulunteon uudistuvaa logiikkaa siinä missä Tuure Kilpeläisen karavaanin latinosävytetyt iskelmäsovitukset tai Panssarijunan hillittömän holtiton kantrityylittelykin. Lyriikat ovat jälleen herkän naivistista järvi-Suomi-nostalgiaa, joka satavarmasti putoaa niin Eppu Normaali -kansaan kuin myös Punavuoren pintaliitohipstereihin kesämökkibileissään Sipoossa. 70 71 Sakilaiset Jätkäsaaren Sakilaiset Stupido Syvän stadilainen Sakilaiset-yhtye nuortuu kolmannella levyllään sadan vuoden takaisten kuplettien ja paikallishistorian uusvanhuudesta oman popparisukupolvensa tasalle. Stig tekee kasaridiskopoppia viimeisen päälle muusikoilla ja visuaaleilla höystettynä Miami Vice -vaikutteisine neon-valoefekteineen. Postcards From Paradise on monessa mielessä tyypillinen Ringon albumi. Intiimi konsertti tulee iholle. Lanteita keinuttaen levyn käynnistävällä Rory And The Hurricanesilla Ringo muistelee The Beatlesiä edeltänyttä bändiään. Slide-kitaroinnin pioneerina tunnettu James on suuresti vaikuttanut Lyytisen tapaan tulkita sinisiä säveliä. Esitysten poika herättää myös miettimään, onko vitsi jo vanhentunut vai onko artisti jo lassoutunut niin kiinni omaan kaskuunsa, ettei siitä ole enää irtautumista. Kaikki kunnia siis Stigille, joka on jollain sairaalla tavalla onnistunut yhdistämään neohipsterismin kansallismelankoliaan. Sympaattisen miehen maineessa olevalla rumpalilla on liuta muusikkoystäviä, jotka ovat jälleen rientäneet avuksi sekä studioon että biisintekoon. Jätkäsaaren sakilaiset -levy nousee luontevasti omille stifloilleen, koska Sakilaiset eivät yritä pakottaa kappaleitaan pikanttien retrosävyjensä saati uuden iskelmäpopin sapluunoihin. liikuttava yhteisymmärrys. Vaikka vaimolleen osoittamansa rakkauslaulu Not Looking Back muuta väittää, niin Ringo palaa yhä mielellään menneisiin aikoihin. Toki varhaisten kaupunkilaisten kuplettien fiilingit, tietyt soitinnukset ja katujätkien roolit ovat edelleen omaperäisesti päällä, mutta kiekon täyttävät omat kappaleet eivät enää ole niin kaukokaikuista retrohenkistä iloittelua. 78 € Perjantai 12.6.2015 the jesus and Mary Chain: Psychocandy Live (UK) Killing joke (UK) Freddie Gibbs (US) ariel Pink (US) Matthew e. Free Willy Levyarviot 5_15.indd 70 10.5.2015 19.09. ASKO ALANEN HHHH Erja Lyytinen Live In London Tuohi Katajaisen kansan kyvykkäimpiin blues-kitaristeihin lukeutuva Erja Lyytinen sekä hänen yhtyeensä ovat konserttitilanteissa vakuuttavia ilmestyksiä, joten cd:n ja dvd:n sisältävä keikkatallenne Live In London tulee tarpeeseen. Lontoon 100-klubilla viime lokakuussa filmattu tasapainoinen iltama limittää Lyytisen sekä Elmore Jamesin teoksia, joita kepittäjä tulkitsi viime vuonna verevällä The Sky Is Crying -studiolevyllään. White (US) Perfume Genius (US) Bizarre ride ii the Pharcyde (US) the Soft Moon (US) Beatrice eli (SWe) Little Simz (UK) Paperi t teksti-tV 666 Pimeys Grave Pleasures aivovuoto, Khid & tuuttimörkö aino Venna Suad Faarao & Kakspäinen narttu Lasten hautausmaa Dj ibusal & Lobo the Hearing LaUantai 13.6.2015 azealia Banks (US) earl Sweatshirt (US) josé González (SWe) Yung Lean & Sad Boys (SWe) Silvana imam (SWe) ...and You Will Know Us by the trail of Dead (US) jack Garratt (UK) Shura (UK) Fickle Friends (UK) Uusi Fantasia Lapko jaakko eino Kalevi K-X-P Hisser Pharaoh Overlord Mirel Wagner tähtiportti Ville Leinonen & enkelit Black Lizard Pekko Käppi & K.H.H.L Mikko joensuu Sur-rur Gim Kordon Kesä O Samuli a tryer Fate vs. Ringon tulkinnallinen kapea-alaisuus huomioitiin jo The Beatlesin aikoihin ja se on luonnollisesti leimannut myös soolotöitä. PERTTI OJALA HH www.sidewayshelsinki.fi / www.fb.com/sidewayshel / www.instagram.com/sidewayshel 2 päivän liput alk. Nyt tukimiehinä ovat muiden muassa Dave Stewart, Steve Lukather, Todd Rundgren ja Joe Walsh. Ihq-Stig vakuuttaa siis varmasti kaikki vannoutuneet ”Stiginerit”, mutta meille muille hän ei kaikista lupauksista huolimatta kelpaa näin. Niin tai näin, humppakansan rakkaus on taattua. Myös melodiat terästyvät savikiekkojen kaikujen piiristä topakampaan suuntaan. LINDA SÖDERHOLM HHH Ringo Postcards From Paradise Universal Ringo Starrin soittajan taidoista on väitelty yli 50 vuotta, mutta laulullisten kykyjensä rajallisuudesta on vallinnut Levyarviot > ...runsaat jamittelut rullaavat perin irtonaisella etunojalla... Pehmeän sävykkäät kuvat viipyvät ansaitusti energisessä Lyytisessä, jonka kasvoilta ja sormien karkeloista voi lukea bluesin soittamisen riemun
Tämän mielikuvan Persaukinen ystäväsi -pitkäsoitto vahvistaakin aukottomasti. EERO TARMO HH Wire Wire Pink Flag Lontoolaisen taidepunklegendan 2000-luvun levytykset ovat olleet tasokkaita mutta keskenään hyvin samankaltaisia ja -soundisia. Erittäin harvoja levyjä kuunnellessa tulee näin vahvasti pureuduttua sanoituksiin, sillä Hätä-Miikka ei käytä lainkaan turhia romanttisia kielikuvia tai korulauseita, vaan kertoo asiat hyvin suorasti omaan kansanomaiseen, mutta terävään tyyliinsä. Valittu kombinaatio ei kuulosta aivan riittävän mahtipontiselta. Tuntuu kuin Colin Newmanin kiihkeästi sykkivä sydän ja vallaton mieli olisi rauhoitettu beta-salpaajalla tai millä lie neuroleptillä. 03-222 1300 www.soundi.fi www.soundi.fi SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. MIKKO MERILÄINEN HH Hätä-Miikka Persaukinen ystäväsi Johanna Gasellit-porukasta tuttu Hätis, eli Hätä-Miikka aloittaa soolouransa vahvasti. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Edellinen Changes Becomes Us (2013) vei yhden kehityksen huippuunsa. JUHA SEITZ HHHH Steve ‘N’ Seagulls Farm Machine Spinefarm Pidän näistä hulluista keskisuomalaisista, jotka versioivat raskaan rockin biisejä lead-soittimenaan banjo. Laulunkirjoituksessa venytään stadionit täyttävistä eepoksista gospelhenkisiin hymneihin, vanutaan jopa hardcore-vivahteiseen vauhtirockiin ja kangistutaan perinteisempiin brittipopkaavoihin. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT Maestron bändi hoitaa tonttinsa tasaisen varmoin maneerein. On mielenkiintoista huomata, että jälkimmäiseen kallellaan oleva Better Than Ever on yksi debyyttialbumin parhaita kappaleita. Nimettömästä levystä voi päätellä, että yksi kehityssuunta on kuljettu nyt loppuun. Jos bändi kuulostaa samaan aikaan Robbie Williamsilta ja Refusedilta, siinä täytyy olla jotain perverssillä tavalla maukasta. Ehkä vanhat, uudelleen työstöön otetut kappaleaihiot virittivät herrat huippuvuosien luovaan vireeseen. Simonessa on puhtia, jollaista levyltä soisi löytävänsä vielä paljon enemmän. Tämä yhtye kun vaikuttaa elävän valosta, ei varjoista. Vieläkö veteraaniyhtyeestä on muuttumisleikkiin. Moni bändi myisi sielunsa pelkästään In Manchesterin bassolinjasta. Farm Machine on vitsin vesittävä turhake, joka päätyisi Anttilan alelaariin jos niitä enää parin vuoden päästä olisi. MIKKO MERILINNA HHH www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. JARI JOKIRINNE HHHH Waves Of The Echo Fading Daylight, Bright Nights Waves Of The Echo Viisihenkinen Waves Of The Echo on suomalainen yhtye, jonka ilmaisussa sekoittuvat vanha kunnon brittipop, punavihreä pakkopaita-indie ja Depeche Modelta lainaava elektrokukkoilu. Muistijälkiä jättääkseen Waves Of The Echon musiikki tarvitsisi lisää yleistä avautuneisuutta. Ensikuulemilta en ole varma, onko tuo maku karvas vai makea. Ilmoitusmyynti p. Kuka tietää, mutta uudella nimettömällä albumillaan Wire polkee pahasti paikallaan ja ottaa silti takapakkia, eikä se sovi yhtyeelle, jota on totuttu kutsumaan suunnannäyttäjäksi. Wiren viehätys ja olemus on ollut yksinkertaisen idean metamorfoosissa. Osaamineen ei ole hävinnyt vaikka innostus on. Hölmön nerokas Joust & Jostle tuo tervettä vinoumaa kokonaisuuteen. Wiren neljästoista albumi on kaikin puolin heikompi kuin pari edeltäjäänsä, sovinnaisempi ja vakavampi. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Suuri osa levystä kytee kuitenkin apaattisen ja lannistuneen oloisena paikallaan. Redneck-versiointi myös paljastaa yllättäviä asioita, kuten sen että The Trooper (Iron Maiden) taipuisi mainiosti pirtsakaksi iskelmäksi vaikkapa Arja Korisevan repertuaariin. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Hätä-Miikka on selvästi samaa jatkumoa, jota Leevi & The Leavings, Kari Peitsamo, Absoluuttinen Nollapiste ja viimeisimpänä Risto ovat muovanneet. Olen ollut miljoonien mukana peukuttamassa Youtubevideoita ja vaikuttuneena seurannut pätevää livesoittoa. Sisäänpäinkääntyneisyys kun toimii vain yhtyeillä, jotka sisimpänsä edes intuitiivisesti tunnistavat. Kappaleista Remu, kakkossinkku Kuuntele ja tahmeasti tarttuva Hölmöt äijät voidaan jo nyt julistaa tulevaisuuden klassikoiksi. Jos taas hahmotat Waves Of The Echon sen discoilevamman grooven kautta, ongelma on sama – hirveästi uutta tai omaa ei ole tarjolla. Kaikki sympatiat siis bändille, mutta albumin olisi voinut jättää tekemättä. Ilman näköaistin tukea jää valtaosa yhtyeen pöhköstä viehätysvoimasta välittymättä, ja heittäytyminen on tainnut unohtua studion eteiseen. Bändin sovittajan ja soittajan taitoja ei käy kiistäminen, ja monta oivaltavaa yksityiskohtaa levylle mahtuu. Yhtyeen nimen lupailemaa, polveilevaa kaikumaailmaa on sitäkin runsaasti tarjolla. Eniten nieltävää on laulussa. 70 71 ...runsaat jamittelut rullaavat perin irtonaisella etunojalla... Sinänsä moitteeton suoritus, joka toimisi normaalissa rockbändissä, mutta tämä konsepti kaipaisi jotain omituisempaa – vaikkapa kunnon hillbilly-laulua jodlauksineen päivineen. Väännän vielä sähköpaimenesta: Farm Machine olisi kaivannut heinäseipään kesäisen tuoksun lisäksi aimo talikollisen lehmänpaskaa. SAMI NISSINEN HHH We Are The Ocean Ark Sony Brittiläisen We Are The Oceanin ilmaisussa yhdistyy niin Led Zeppeliniltä ja muilta pioneereilta kuin viime aikojen trendeistä ja esimerkiksi Muselta ja 30 Seconds To Marsilta ammentava sähköinen ja intohimoinen rock alati läsnä oleviin orkestraatioihin ja taustakuoroihin. Yhtyeen neljäs albumi on kieltämättä monipuolinen ja progressiivinen, mutta kokonaisuus on melkoisen levällään. Mielenkiinnolla odotan miten Hätä-Miikan ura lähtee tästä rakentumaan, sillä alku näyttää ainakin erittäin lupaavalta. Viimesyksyinen ensimaistiainen (Remu) antoi vihjeitä siitä, ettei soolo-Miikka operoi luulojen mukaisesti suomiräpin vaan pikemminkin suomirokin kentällä. Hätä-Miikan kappaleet ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisia, mutta ne pitävät sisällään paljonkin koukkuja, sekä sanoitustensa että melodioidensa puolesta. Tällaisen muhennoksen kohdalla on enemmän kuin koskaan kiinnitettävä huomio kappalemateriaaliin: se on muutamista huippukohdistaan (mainio nimibiisi, innostava Do It Together) huolimatta ylempänä tässä tekstissä nostettuihin verrokkeihin suhteutettuna vaatimatonta, päämäärätöntä. Jos olet jo mainittujen yhtyeiden lisäksi Joy Divisionisi, The Smithsisi ja The Nationalisi kuunnellut, tulet tuskin saamaan tältä albumilta paljoakaan. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 5_15.indd 82 6.5.2015 15.21 Levyarviot 5_15.indd 71 10.5.2015 19.09. Basisti Roger Inniss, rumpali Miri Miettinen sekä kitaristi Davide Floreno pitävät yllä tuhdin svengin, mutta luovuttavat viisaasti valokeilan Erja Lyytiselle. Keikan kliimaksiksi äityy lopetuskappale Dust My Broom, jonka runsaat jamittelut rullaavat perin irtonaisella etunojalla
72 PB Olen menossa ystävän 40-vuotisjuhliin soittamaan levyjä tulevana viikonloppuna ja kaivelin levyhyllyä löytääkseni sellaista musiikkia, mitä 1990-luvulla iloisen baarinuoruutensa viettäneet haluavat näin keskiikäisinä kuulla: brittipoppia. Sen perintöä on jatkanut Shinkansen Records, mutta kourallista seiskoja lukuun ottamatta sen julkaisut ovat vain cd:llä. Sarah, tuo hissutteluindien ihailluin levy-yhtiö, julkaisi aivan viimeisiä levyjään lukuun ottamatta kaiken myös vinyylinä. Sen klassikkoyhtyeiltä kuten The Sea Urchinsiltä, Heavenlyltä, Another Sunny Daylta tai Field Micelta saa suhteellisen vaivatta singlejä ja albumeitakin, jos sattuivat sellaisia julkaisemaan (esimerkiksi Another Sunny Day ja The Sea Urchins julkaisivat Sarahilla vain kokoelma-albumit singleistään). ”Nostalgia ei erota hyvää ja huonoa toisistaan.” otto talvio 5_2015 -taitto_b.indd 72 7.5.2015 16.20. On otettava mukaan kaikki mitä löytyy, koska juhlat kestävät monta tuntia ja nostalgia ei erota hyvää ja huonoa toisistaan. Osittain suurimmat Sarahin klassikkovinyylit ovat kiven takana ja niiden hinnatkin liikkuvat samoissa luvuissa kuin parempien 60-luvun amerikkalaisten psykedelialevyjen, mutta koska niiden painokset olivat hyvin pieniä, on niissä myös luotettava sijoitusnäkökulma. Jopa vähän pienemmälle huomiolle jääneet 1990-luvun brittibändit, ne huonotkin, Northern Uproarit ja mitä näitä oli. Mutta 1990-luku – tuo levyteollisuuden viimeinen, kyyninen rahantekovuosikymmen, jolloin vinyylimarkkinoiden annettiin kuihtua pois kuin jonkinlainen kapitalistinen evoluutioprosessi olisi määrännyt sen väistämättömäksi. Teksti: Otto Talvio Ysärinostalgia tulee vinyylinörtille kalliiksi tutkimus – miksi voimapopnörtit eivät vaatineet parempia artefakteja lempimusiikistaan. Kaivoin esille Suedet, Oasikset, Pulpit, Supergrassit ja Blurit. Siinä olisikin kiinnostava sosiologinen Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Indietä, siis oikeata indietä, ei sellaista valtavirran indietä, joka täytti levykauppojen cd-hyllyt sen jälkeen kun kaikki isot levy-yhtiöt alkoivat ostaa indiefirmoja alamerkeikseen à la Sony ja Creation, on onneksi aina saanut vinyylinä, jos on tiennyt mistä etsiä ja on ollut rahaa maksaa. Jos kyse olisi melkein mistä tahansa muusta vuosikymmenestä (ehkä 2000-luvun alkua lukuun ottamatta), ei olisi minkäänlaista ongelmaa löytää läjäpäin hyvää soittovinyyliä bileisiin. Twee ei koskaan ole ollut huikean suosittua, mutta sen kulttisuosio ei laannu eli rahansa saa aina pois, ainakin jos on kärsivällinen. Miksi ne The Rooksin tai Cotton Matherin tai vaikkapa Popsiclen levyt kelpasivat heille ihan mainiosti cd-painoksina. Vinyylin suuri paluu alkoi vasta vajaat kymmenen vuotta sitten, joidenkin mielestä se on vieläkin tuoreempaa. Viikonlopun rientoja ajatellen on onni, että 1990-luvun brittipopbileissä soitettiin muutakin kuin 1990-luvun musiikkia. 1990-luvun kitarapop vinyylinpainoksina, ainakin originaaleina, on osittain hämmentävän harvinaista, sama toki pätee vielä seuraavan vuosikymmenen alkuun. Harmi, että Sarah lopetti vinyylialbumien julkaisun joskus 1993 ja lopetti kokonaan 1995. Esimerkiksi lähes koko 1990-luvun voimapop ilmestyi vain cd:llä, luoja tietää miksi. Tämä tarkoittaa, että rockin kaanonissa on viime vuosikymmeniltä paljon levyjä, joita ei ole koskaan edes julkaistu vinyylinä, vaikka Music On Vinylin ja Back To Blackin kaltaiset mainstreamuudelleenjulkaisijat ovat tehneet parhaansa tilanteen korjaamiseksi. Sattumalta edellä mainituilta ei edelleenkään saa mitään vinyylinä, joka on tietysti hirvittävä vääryys
Ne ovat hänelle käyttötavaraa, josta voi tarvittaessa luopua. Perinteisistä päivänsäteistä Millan yhtyeineen erottavat kypsä ja kiero groove ja jokin tuima ja älykäs twisti. Teksti: Teppo Vapaus Milla Rumilla on nolla euroa rahaa, joten hänellä ei ole varaa ostaa levy-yhtiöltään omia levyjään, jotta voisi myydä niitä keikoilla. Kaikella liikenevällä ajalla hän kirjoittaa uusia lauluja. Millan vilpitön lavakohellus saa tukea kitaristi Heikki Hännisen ja kosketinsoittaja Veera Pulkkisen olemuksista. Hän on yksinkertaisesti poikkeuksellisen valovoimainen esiintyjä. Hän ei tee trendikästä musiikkia, ei nikkaroi hittejä eikä häntä huvita tuotteistaa itseään. KotkalaislähtöiTaide elämän ilmentymänä nen artisti on luontevasti pirskahteleva, röyhkeä ja piittaamaton esiintyjä parhaalla mahdollisella tavalla ollen samalla voimaannuttava ja viihdyttävä. K uv a: Ida S tenr oo s stalker-taitto2015_5_b.indd 73 11.5.2015 10.56. Stalker on todistanut Millan keikalla kolmeen otteeseen. Milla Rumi ei muodosta lauluihinsa läheistä suhdetta. Hän opiskelee näyttelijän työtä arkipäivisin yhdeksästä viiteen alan arvostetuimmassa opinahjossamme Teatterikorkeakoulussa, ja siirtyy koululta tuottajansa Riku Mattilan studiolle työstämään musiikkia iltakuudesta yhdeksään. Haastatteluhetkellä hakusessa on myös pieni näyttelijäntyö Berliinissä. Hän on Tiisun keulahahmo Henrik Illikaisen ohella juuri sellainen nuori taiteilija, joka voi tehdä uudesta suomirockista oikeasti merkittävää. Kas siinäpä on kaksi vallan valloittavan hymyn omaavaa soittoniekkaa. Ehkä myös basisti Simo Kärjen twinpeaksinviileä ja keskittynyt katse ja Millan lyriikat, jotka ammentavat ihmismielen suljetuilta osastoilta onnistuen olemaan Tällä kertaa Stalker tapasi toista albumiaan valmistelevan Milla Rumin, joka on aivan liian hyvä operoidakseen enää kovin kauaa marginaalissa. PB 73 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Nuori ja kiireinen, päämäärätietoinen ja sekä älykäs että älyvapaa näyttelijämuusikko Milla-Mari Pylkkänen alias Milla Rumi on yksi kiinnostavimmista uusista lauluntekijöistämme. Mitään päälle liimattua Rumin ja hänen bändinsä positiivisuudessa ei ole. Mikäli se ei natsaa, Milla menee Berliinin sijaan Ruotsin kertauskurssille, koska ei päässyt kokeesta läpi
Hän uskoo, että jos jo tain tapahtuu, se tapahtuu siksi, että hän on juuri sellainen kuin on. Hän kertoo levyn tekemisen ja stu diotilanteen olevan hänelle vielä outo asia, jossa on paljon treenattavaa. Onhan se totta, että kun ei ole edes yritetty tehdä tuotetta, tiettyjä me dioita ei kiinnosta ja radioita ei kauheas ti kiinnosta. Viehtymys rytmiikkaan tulee Millan mu kaan siitä, että hän ei osaa itse luoda kiinnostavia rytmejä. Millan tuhdilta kuulostavassa 50 de mobiisin setissä on todellakin kyse val miista kappaleista, ei vain aihioista. Itseni kanssa saan olla muutenkin ihan tarpeeksi ja kuunnella omia ajatuksiani. Ne on käyttötavaraa, uusiutuva luonnonvara. Vaikka hän kiertää kurttuotsaisen kyynisyyden kaukaa ja tosikkoa hänestä ei saa teke mälläkään, taide on hänelle vakava asia ja siitä puhuessaan hän intoutuu hieman maanisiin monologeihin, joita on vaikea "Koska taide joutuu puolustamaan itseään, se on jo menettänyt asemansa." Luonnonlapsi maista Milla Rumia ei ole yri tettykään tuot teistaa. – En usko, että mulla tulee koskaan riittämään taidot siihen. Hänellä ei ole tarvetta ava ta sydäntään. Sanoituksistaan Mil la ei kappaleen kirjoittamisen jälkeen enää välitä. 70 uutta biisiä Milla kirjoittaa lauluja lähes joka päivä. Hän ei edes haluaisi hallita koko pro sessia eikä usko koskaan kehittyvänsä diktaattoriksi, joka haluaa yksin päättää laulujensa sovituksista. Tie tyllä tapaa hän jopa vihaa levylle laula misen hetkeä, suorittamista. – Minusta ei ole yritetty tehdä tuotet ta. Debyytin tavoin levyllä tulevat soittamaan studiomuusikot, ja Millan li vebändin missiona säilyy kappaleiden keikkatoteutus. Kappaleet ovat hänelle uusiutuva luon nonvara, joihin hän ei muodosta kiinty myssuhdetta. Painopiste on ollut musan tekemisessä eikä artistin esittele misessä. Mulle on ihan sama, jos joku lynkataan. – Kun näyttelen, tanssin tai laulan, huomioni ei ole minussa ja siinä, mitä teen. Tuottajan ja muu sikoiden rytmiset ideat parantavat hä nen laulujaan, ja Milla ottaa siitä ilon ir ti. Mun on helpompi sanoa, että joo, heite tään tuo vittuun kuin että haluan ehdot tomasti tämän kappaleen levylle. Siten saan itsestäni suurimman energian irti. Elämä ei ole va kavaa, kun on Millan keikalla. Riku tekee karsintaa. Parhaillaan Milla ja Riku apunaan de byyttialbuminkin tuottanut Anssi Väx by sovittavat noin kymmentä uutta kap paletta Rikun Pitäjänmäessä sijaitsevalla pajalla. Sinne halutaan lähinnä räp piä ja elektronista tanssimusiikkia, Mil la karrikoi. Siinä missä te atteriesitys tai rockbändin show vapa uttavat huomion itsestä, vaativat ka mera ja studiotyö suorittamista teknii kan ehdoilla. Haluaisin päästä sellaiseen tilaan, etten kuuntele itseäni, kun laulan. Ne on saattaneet olla todellisia ja riipaisevia joskus, mut ta kun olen saanut tekstin tehtyä, asia on käsitelty. Milla sanoo, ettei tiedä mu siikkipiireistä yhtään mitään ja toteaa naurahtaen, ettei ole mediaseksikäs. Uskon, että laulai sin ihan vitun täydellisesti, jos keskit tyisin vain tekemiseen enkä siihen, mil tä se kuulostaa. – Lähtökohtaisesti rakastan kaikkea mitä teen, mutta samaan aikaan mulla ei ole mitään suhdetta biiseihin. Mil la pitää ensialbumia harjoituskierrokse na. Tiettyihin medioihin en ole halunnut mennä. Ei mun tarvitse tehdä muuta kuin is tua pianon ääreen ja soittaa se, mitä olen kirjoittanut. – Suomen kielessä on melodiat sisäl lä. Teatteriesityksen ja bän din kanssa esiintymisen välillä Milla ei yllättäen näe eroa – esiintymistä kuin esiintymistä, ja lyriikathan ovat draa mallisia tekstejä. Taiteen asema on menetetty Milla Rumi suhtautuu musiikin tekemi seen kunnianhimoisesti, muttei koe asi akseen pohtia, miten saavuttaisi suu remman yleisön. Useimmi ten Milla kokee musiikin olevan tekstis sä itsessään, ja sävellystyö pianolla tai kitaralla käy vaivattomasti. Milla vertaa laulun äänittämistä ka meralle näyttelemiseen. Ei ole mietitty, miten minut laitettai siin näkyville. Rumin keikoilla sykäyksit täiset kollektiivisen euforian efektit ovat voimakkaita, ja siksi bändin haluaa nähdä aina uudestaan. Verkkareissa, avainlenksu kaulassa, tuoreeltaan kännissä kynsisaksilla epä onnistuneesti leikatun otsatukan kans sa haastatteluun saapuva Milla ei tosi aan vaikuta henkilöltä, joka viettää il tansa pohtien markkinointistrategioita. Studiossa en saa vielä mil lään huomiota pois itsestäni. Minua ei kiinnosta tehdä töitä itse ni kanssa vaan toisten ihmisten kanssa. Tai sitten ei tapahdu. albumia, jonka tuotti tämän kiertuerumpali Charley Drayton. – En aina edes muista esiintyessä, mistä kappale kertoo. Hän rakastaa rytmejä ja perkussioita, ja heh kuttaa amerikkalaisartisti Fiona Applen The Idler Wheel... 74 aidosti kiinnostavia ja hauskoja, pai koin jopa pysäyttäviä. Rehdisti, tekstit ei välttämättä merkitse mulle siinä vai heessa enää mitään. Tällä erää hänellä on vii tisenkymmentä valmista uutta laulua ja parikymmentä tekstiä, joiden sävellys ei ole noin vain luonnistunut. Ne saa raken taa kappaleesta oman elämänsä runou den. Huomio pois itsestä Milla Rumin debyyttilevyn Ilot, halut ja valheet (2014) materiaali manifestoituu keikoilla albumia voimakkaammin. Milla nauttii eri ihmisten kanssa työs kentelystä ja kontrollin jakamisesta. Hän on luonnonlapsi ja taiteilija. K uv a: Ida S tenr oo s stalker-taitto2015_5_b.indd 74 11.5.2015 10.56. Tulen olemaan ikuisesti niin paska, että se ei voi tapah tua. Stalker näkee nykyään ani harvoin keikkoja, jotka saavat aikaan voimak kaita tunteita tai onnistuvat rentoutta maan olon. Kappaleet Milla demottaa iPhonella, ja lähettää sitten kaikki, siis aivan kaikki demot tuottajalleen Riku Mattilalle säh köpostissa. Millaa kappaleiden kohtalo ei hetkauta. Jos teksti ei lähde soimaan, Milla toteaa sen ”jonkin laiseksi moderniksi runoksi”, joka ei si sällä musiikkia, ja siirtää sen syrjään. Sen jälkeen heitän pallon mieluiten kuuntelijalle
Jos olisin valinnut artikkelin painopisteiksi Millan tarinat viinanhakureissuista Tallinnaan tai siteerannut hänen leikkimielisiä pohdintojaan erilaisista taiteilijanimistä, se kuvastaisi ehkä osuvammin hänen luonnettaan: – Jos saisin päättää, olisin Pocahontas... Jos taide olisi asemassa, mikä sille mun mielestä kuuluu, se olisi välttämätön osa elämää, meidän elämän ilmentymä sen sijaan että se on jokin haara, josta jotkut tykkää ja jota pitää tukea, jotta se on olemassa, Milla linjaa. On surullista, jos kukaan ei osta sitä ja koe niin, että haluaa antaa tekijöille tästä 20 euroa, eli euron mulle, jotta voin jatkaa musiikin tekemistä. Kaikki tulee vielä räjähtämään. Minkälaisia kokemuksia ja elämyksiä taiteesta ja musiikista saa! Taiteessa on kaikki. Ja totta kai minä ja kaikki muut levynteossa mukana olevat pistämme kaiken aikamme ja sielumme siihen hommaan. – Taiteen asema on menetetty. Pocahontas Pylkkänen Tämä artikkeli saattaa piirtää Milla Rumista aivan erilaisen kuvan kuin hetki, jona kohtaat Millan. Hän on silti hyvä puhumaan suoraan. Pocahontas Pylkkänen. Taide olisi itseisarvo, jonka ei tarvitsisi puolustaa itseään. – Meidän kulttuurista puuttuu täysin yhteiset rituaalit. Siinä on niin paljon pyhyyttä, mikä puuttuu arjesta: sellaista kuvastoa ja estetiikkaa, mitä ei ole arjessa. Hänen keikoillaan mieleen nousee ajatus, että jos ei tälle löydy yleisöä, se on epäkohta, joka on korjattava. Ehkä sittenkin Tiikeri! Tai Lohikäärme. Sen olisi melkein parempi kadota hetkeksi. Millan mielestä ”kaikki pitäisi räjäyttää” – poistaa kaikki, mikä kuolettaa taidetta ja taidealaa, ja laittaa rakenteet uusiksi. murteessaan viljelevässä Millassa yhdistyy hömelö hassuttelija, ihana naapurin tyttö, päämäärätietoinen taiteilija ja vahva nainen, joka tuntee oman arvonsa. Stalker pohtii, onko Millan idealistinen ajatus taiteesta itseisarvona hipahtava utopia vai varteenotettava visio tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa henki kulkee vapaammin. Ihminen on laumaeläin ja me kaipaamme yhteisöllisyyttä. Hän eläisi mieluummin maailmassa, jossa sitä ei tarvita. Milla toteaa, että raha itsessään ei kiinnosta häntä. Millan monologi rönsyää ja poukkoilee, mutta osuu myös ytimeen. Silloin ihmiset ehkä näkisivät ja tajuaisivat minkälainen tyhjiö syntyy maailmaan, kun taide katoaa. Tai Meren neito. – Koska taiteen asema on se, että se joutuu puolustamaan itseään, se on jo menettänyt asemansa ja on jo arvoton. Miätä ja myätä teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: stalker-taitto2015_5_b.indd 75 11.5.2015 10.56. – Olisihan se kivaa saada keikoista palkkaa, jotta soittajat ei joutuisi valitsemaan jotain paskaa bilebändikeikkaa näiden keikkojen ohi, koska niillä ei ole rahaa. Harmittaa tietämättömän yleisön puolesta, sillä se jää paljosta hyvästä paitsi. Sille täytyy löytää uusi paikka. Tai joku ihan hölmö niin kuin Kuppi. kirjoittaa ymmärrettäviksi sitaateiksi. Stalker suosii harvoin häikäilemätöntä hypetystä, mutta Milla Rumi ansaitsee sen. Milla toteaa, ettei ole kyyninen, koska tietää, että nykyisessä suunnassa ei ole mitään toivoa. On turha yrittää räpistellä ja saada sen tila takaisin
Tajusin heti, että Tommy lauloi Silverthornilla tavallaan käsijarru päällä, sanoo Youngblood. Karevikin debyyttilevytys Silverthorn (2012) soundasi kiistämättä vakuuttavalta, mutta mielen perukoille jäi silti pieni epäilys: ovatko Karevikin eväät jo nyt nähty vai kykeneekö solisti lattamaan vieläkin paremmaksi. – Olen samaa mieltä! Levyllä on maapallon tuhoutumisesta kertovan Fallen Starin kaltaisia sanoituksia, ja tällaisten kappaleiden tulkitseminen vaatii loputonta vakavuutta – ilman sortumista pateettisuuteen, Youngblood sanoo. Kyllä minustakin on tuntunut hurjalta, kun Iron Maiden tai Judas Priest on vaihtanut solistia, puuskahtaa Youngblood. – Pidän Silverthornista kovasti, mutta vasta Haven näyttää, mihin Tommy todella kykenee. Khan muodosti ison osan Kamelotin soundista eikä monikaan pystynyt, eikä varsinkaan halunnut, kuvitella bändiä ilman häntä. Nostetaan esiin vielä eräs puoli Karevikista: Haven on teksteiltään hyvinkin synkkä ja kappaleet vaativat täsmälleen oikeanlaista tulkintaa. – Toisaalta Silverthornin materiaali oli todella monimuotoista ja sitä kautta haastavaa, niin muulle yhtyeelle kuin Tommyllekin. Jo kymmenen studioalbumia julkaisseen Kamelotin powermetalvaikutteisen taiteen äärellä on tullut usein ”ihan kova, muttei mikään unohtumaton merkkiteos” -fiilis. Ymmärrän täysin, ettei hän saanut äänestään kaikkea irti uudessa tilanteessa. Niin, huomaat varmaan. En nytkään malta millään tukkia suutani! Eräs Havenin vahvuuksista löytyy solistipuolelta. – Arvaapa mitä. En oikeasti epäillyt hetkeäkään, etteikö Tommy pystyisi täyttämään Royn suuria saappaita. Laulajista puheen ollen: Suomeen ensi syksynä neljän keikan kiertueella saapuva Kamelot oli Nightwishin kanssa Pohjois-Amerikan-rundilla syksyllä 2012, kun suomalaisyhtyeen ja Anette Olzonin tiet erosivat pikavauhdilla. Nuo tapahtumat ovat osa modernin metallin historiaa ja olen todella onnellinen, että sain todistaa kaiken lähietäisyydeltä! Katteettoman hehkutuksen jälkeen 76 Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Kun bändin amerikkalaiselle komentajalle Thomas Youngbloodille huomauttaa, että Kamelotin tuorein albumi Haven tulee kaiken järjen mukaan nostamaan yhtyeen statuksen aivan uudelle tasolle, kitaristi ei ole pysyä housuissaan. Esimerkiksi kymmenen vuoden takainen The Black Halo -pitkäsoitto oli kiistämättä kovan luokan näyttö sinfonisuudessaan, progressiivisuudessaan ja melodisuudessaan. – Itse en kuitenkaan ollut lainkaan huolissani, sillä tunsin Khanin paikkaajaksi valitun Tommy Karevikin (ex-Seventh Wonder) kyvyt läpikotaisin. Teksti: Timo Isoaho ”Pidän Silverthornista kovasti, mutta vasta Haven näyttää, mihin Tommy todella kykenee.” Bazook taitto 5_2015.indd 76 10.5.2015 20.23. Itse asiassa, minun pitää katsoa peiliin ja myöntää, että minä en tainnut saada hänestä kaikkea irti vielä Silverthornin aikoihin. Kun ryhdyimme viime vuonna säveltämään uusia laulumelodioita, olin lentää persuuksilleni niin monta kertaa. Kun yhtyeen edellinen kultakurkku Roy Khan poistui Kamelotin miesvahvuudesta muutamia vuosia sitten, fanilaumat puistelivat epätoivoisina päitään. Itseäni melkeinpä nolostuttaa, sillä olen itse niin valtavan innoissani Havenin suhteen! Olenkin viime aikoina pohtinut kerran jos toisenkin, että miten minä, nelikymppinen maailmaa paljon kiertänyt konkari, jaksan hehkuttaa omaa levyäni päivästä toiseen niin toimittajille kuin kaikille muillekin, Youngblood nauraa ja jatkaa: – Olen aivan varmasti syyllistynyt katteettomaan hehkutukseen takavuosina, mutta Haven ansaitsee kaikki mahdolliset ylisanat ihan oikeasti. – Diggareiden reaktio tuntui kiistämättä voimakkaalta, mutta niinhän sen pitikin tuntua. – Se oli hurjaa! Muistan ikuisesti sen, kun Nightwishin puolelta tultiin yhtäkkiä kysymään, että saisivatko he lainata taustalaulajiamme Anetten jouduttua sairaalaan, Youngblood puuskahtaa. – No, Nightwishin ei tarvinnut perua loppuunmyytyä iltamaa, ja seuraavan esiintymisen hoitikin jo Floor Jansen
– En kadu yhtäkään julkaisuamme, mutta toki muutamat levytykset tuntuvat jälkikäteen melko radikaaleilta ratkaisuilta, kitaristi huomauttaa. Paradise Lostin omia juuria kohti kurkottava The Plague Within soi pitkälti ennakkolupausten kaltaisena: orkesterin vanhoista levyistä mieleen tuVäkevä paluu alkuaikojen sävyihin levat erityisesti 90-luvun alkupuolen merkkipaalut Gothic, Shades Of God ja Icon. Minulla on edellisillan jäljiltä edelleen aivan karmea kankkunen! No, jos nyt kuitenkin tuopillisen, vaikka sitten hyvän seuran vuoksi, Holmes hymähtää. Niin gootti-, deathkuin doommetalinkin maailmoissa vaikutusvaltaisesti viimeisen neljännesvuosisadan aikana mellastaneen halifixilaisyhtyeen jäsenistä paikalle ovat saapuneet laulaja Nick Holmes ja kitaristi Gregor Mackintosh. Ehkä nappaamme mukaan lisää Bathory-vaikutteita. Eletään myöhäistä iltapävää. The Plague Within on viides levymme Symbol Of Lifen jälkeen, eikä liene kovin harhaanjohtavaa sanoa, että jokainen julkaisu on soinut toistaan hevimpänä, Mackintosh sanoo. – Minähän ahmin punkia, hardcorea ja metallia kaksin käsin jo pikkupoikana ja 90-luvun puolivälissä ilmestyneen Draconian Times -albumin jälkeen raskaat sävyt alkoivat kieltämättä puuduttaa pahemman kerran. – Vallenfyre ja Bloodbath eivät sinänsä vaikuta Paradise Lostin tekemisiin millään tavalla, mutta toki nekin orkesterit kertovat omaa kieltään siitä, että nuoruusaikojen suosikkimusiikki viehättää meitä taas kovasti. Jää nähtäväksi, miltä Paradise Lostin joskus ilmestyvä viidestoista pitkäsoitto tulee soundaamaan... Paradise Lostin muutaman viime levyn ”raskaampaa, rankempaa” -kehitys huipentuu The Plague Withinin myötä. – Paradise Lostin matka on kieltämättä ollut melkoinen, Mackintosh huokaa. Pian päästään itse synkeän juhlakalun äärelle. ”En kadu yhtäkään julkaisuamme, mutta toki muutamat levytykset tuntuvat jälkikäteen melko radikaaleilta ratkaisuilta.” K uv a: Es ter Seg arr a Bazook taitto 5_2015.indd 77 10.5.2015 20.23. Uuden albumin doomahtavimmat iskut taas muistuttavat Lost Paradise -debyytistä. – Tämä kehitys, tai taantumus, ei ole ollut mitenkään suunniteltua. Rakkaus metallia kohtaan ei koskaan hävinnyt mihinkään, mutta uudet kokeilut tuntuivat silloin saman vanhan jauhamista mielekkäämmiltä. – Ei hemmetti. Tarjolla on myös täysin tuoreita tuulia, sillä Paradise Lost ei ole aikaisemmin juurikaan flirttaillut esimerkiksi black metal -vaikutteiden parissa. Rastatukkainen kitaristi viittaa erityisesti One Secondja Host-levyihin, jotka tulivat aikoinaan melkoisina yllätyksinä. Mackintosh pyörittää myös jo pari pitkäsoittoa julkaissutta death metal -yhtye Vallenfyrea ja Holmes taas päätyi ruotsalaisen death metal -superkokoonpano Bloodbathin uudeksi solistiksi joitakin aikoja sitten. Vuosikymmenien aikana muun muassa teurastamona ja parturina toimineen berliiniläisen olutravintolan tapetit ovat repeilleet ja tahmea lattia on oluen kyllästämä, mutta juuri tämä miljöö on suorastaan täydellinen uuden Paradise Lost -albumin ennakkokuuntelutilaisuudelle. Tällä hetkellä nautin todella väkevältä soundaavan musiikin säveltämisestä ja soittamisesta kenties enemmän kuin koskaan aikaisemmin. 77 Tunnelma on varsin hyvin kohdallaan vaikka ikkunan takana uliseekin viheliäisen kylmä maaliskuun puhuri. Ja leveästi hymyilevätkin. Huomasit varmaan, että lainasimme aika reilusti Bathoryn sävyjä erääseen The Plague Withinin biisiin, kitaristi päättää. Nyt ne aikoinaan pettyneet diggarit hymyilevät. Me vain ryhdymme kirjoittamaan uusia kappaleita kerta kerran jälkeen ja lopputulos on sitten mitä on. – Vuonna 2002 ilmestynyt Symbol Of Life -albumi oli ensimmäinen paluuaskel kohti ankarampaa tavaramerkkisoundiamme. Siinä olivat Paradise Lostin faniarmeijoiden liitokset kovilla, kun Draconian Timesin kaltaista tunnelmametalliklassikkoa seurasi jopa Depeche Mode -vaikutteita tarjonnut levykaksikko. – Otatteko oluet, kysyy levy-yhtiö Century Median edustaja
Porometallin kyllä, siksi näiden kuusamolaisten rappausta kutsuttiin ja kutsutaan ilosanoma alkoi levitä. – Jalometalli-festivaalin promoottori Marko Järvenpää ilmoitti yllättäen, että A.R.G. Vuosien vieriessä niin bändi kuin yleisökin taisi tulla siihen päätelmään, että A.R.G.:n ura oli siinä. Suomi oli tuolloin kivenkovan speed/thrashnosteen kourissa ja Stone sekä muutamat muut nopean raskaasti soittaneet bändit olivat jo ehtineet tehdä mainetekoja, mutta A.R.G.:n oman pelinavauksen ei tarvinnut ujostella kollegoiden rinnalla. Mutta sitten kun esiintymisiä jäi taakse tietty määrä ja tuoreita aihioitakin syntyi niin myös levytysidea alkoi itää, lisää Kareen. Eipä ole todellakaan näkynyt tai kuulunut muista, vahvistaa Kareen. Ja niinhän siinä kävi, että kuusamolaiset kurittivat oululaisyleisöä kahteenkin otteeseen vuonna 2011: ensin talvella järjestyssä Jalometalli Winterfestissä ja sitten samana kesänä varsinaisen festivaalin aikana. Eihän nuoremmilla kollegoilla ole mitään mahdollisuuksia yltää tällaiseen hurjapäisyyteen! – Salaisuutemme, jos sellaista edes on, liittyy äkäisiin riffeihin ja tiukkaan yhteissoittoon. – Ennen ensimmäistä vetoa jännitti aika tavalla, mutta ei me onneksi pahemmin konttailtu. julkaisi Aggressive Confessor -ensisinglensä vuonna 1988. 90-luvun taitteen molemmin puolin ilmestyneiden Entranceja One World Without The End -pitkäsoittojen jälkeen A.R.G.:n liekki alkoi kuitenkin sammua, monestakin syystä. Odotusaika on ollut varsin reipas, sillä toukokuun lopulla yleisön keskuuteen laskeutuva Redemption From Refaim ilmestyy kaksikymmentäneljä vuotta One World Without The Endin jälkeen. A.R.G.:n ensimmäinen toimintajakso päättyi ennen 90-luvun puoliväliä. Waltari ja muutamat muuthan pääsivät jo tuolloin kiertämään muille maille ja kyllähän se kiistämättä harmitti, että A.R.G.:n kohdalla ne jutut eivät natsanneet. Saattoi myös olla, että Slayerin Aggressive Perfectorilla oli jotakin tekemistä nimen kanssa, basistilaulaja Tenho Kareen hymyilee. 78 Bazook! > Teksti: Timo Isoaho ”Jengiä kaatuu taas kuin herätysjuhlilla.” Muistuupa edelleen yllättävänkin hyvin mieleen, kun kuusamolaisnelikko A.R.G. No, kuinka ollakaan: noin seitsemäntoista vuoden paussin jälkeen alkoi tapahtua. – Ei tietääkseni, sanoo kitaristi Jari Kelloniemi. – No joo. – Aggressive Confessor oli ensimmäinen varsinainen A.R.G.-kappale – siis ensimmäinen tyylipuhdas porometallibiisi. Ja onhan tuo meidän laulajakin ihan karski kaveri, Kelloniemi hymähtää. Työstimme vain uutta musiikkia ja kappaleet syntyivät täysin pakottamatta, huomauttaa Kareen. – Tietyllä tavalla olimme kuitenkin kulkeneet yhden polun loppuun eikä ulkomaiden ovien avautumattomuutta osannut liikaa murehtia. – Jostakin syvältä A.R.G.:n taustalta löytyy pohjoista luontoa, joka pakottaa rässäämään niin perkeleesti, että jengiä kaatuu kuin herätysjuhlilla. Nimittäin A.R.G.:n historian kolmas pitkäsoitto. K uv a: Susanna R ait amaa RAKKAUDESTA LAJIIN Bazook taitto 5_2015.indd 78 10.5.2015 20.32. Redemption From Refaim on suorastaan käsittämättömän vimmainen thrash-paketti. Vasta joskus paljon myöhemmin alkoi tuntua siltä, että perkele, meillähän olisi ollut näytettävää vaikka millä mitalla, lisää Säkkinen. Emme valitettavasti löytäneet tärkeät kontaktit omaavaa tyyppiä, joka olisi vienyt meidät ulkomaille, Kelloniemi huomauttaa ja jatkaa: – Omasta alkuaikojen innostuksesta homma ei jäänyt kiinni. Se tuntui mukavalta ja ainakin minun mieleeni nousi heti ajatus ”onhan tuo jo aikakin”, sanoo Säkkinen. – Uudesta studiokiekosta ei vielä silloin puhuttu yhtään mitään. Suomalaiset soittosalit oli kierretty jo moneen otteeseen eikä yhteistyö ruotsalaisen Black Mark -yhtiön kanssa nostanut bändiä toivotulle uudelle tasolle. – Emme lainkaan miettineet miltä albumin tulisi kuulostaa. Rakkaudesta lajiin – siitähän tässä on edelleen kysymys, päättää Säkkinen. täytyy saada Jalometalliin. – Odotukset olivat kieltämättä kovat Black Markin kanssa solmitun jakelusopparin jälkeen, mutta eihän se riittänyt yksistään mihinkään. Niin, otetaanpa heti tähän väliin: soittaako maailmassa kukaan muu porometallia. Nyt se on täällä. Lavalla tuli hienon päättäväinen fiilis, että pakkohan näitä keikkoja on paiskoa enemmänkin, kun biisitkin on treenattu viimeisen päälle, Säkkinen kertoo
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN HelloweenLTRTAMCOF 05-15.indd 1 30.04.2015 17:43:23 Nuclear Blast tulostus.indd 79 7.5.2015 15.18
Sauli: – Bändin jäsenet tulevat hyvin erilaisista musiikillisista taustoista. Tempo voi olla tarvittaessa rivakka ja taustalla väijyvien indie-bändien viimeiset henkäykset ovat vielä aistittavissa. Kuinka tietoisesti ammennatte tiettyjen genrejen estetiikkaa biisejä sovittaessanne vai onko biisi sovituksesta riippumatta aina huomion keskipisteessä. – Arkiseen musiikin kulutukseen digi on tällä hetkellä ainakin helpoin, kertoo basisti Kati omista tottumuksistaan. Ehkei siis kannata tarttua liiaksi tyylikysymyksiin. Osaatteko arvioida onko tällainen hyöty pitkäkestoisempaa vai käykö helposti niin, että päivän kuumimmat nimet vaihtuvat herkemmin uusiin ja bändit saavat tehdä kahta enemmän töitä pysyäkseen näkyvillä. Eihän tämä vastaa ollenkaan yleisempiä genren kliseitä. – Mumrunner syntyi tarpeesta luoda yhtye, joka voi soittaa nopeaa shoegazea nojaamatta liikaa sen estetiikkaan, valottaa kitaristi Sauli Mumrunnerin syntyä. Kappale kyllä kertoo suoraan haluaako se päälleen niittivyön vai pillifarkut. Mumrunneria on kuvattu punkin ja shoegazen yhdistelmäksi painopisteen ollessa vahvemmin näistä jälkimmäisellä. Niin lujasti tällainen mielikuva oli iskostunut, että tamperelaisen Mumrunnerin käytettyä samaa termiä kuvaillessa itseään, iski hämmennys. Shoegaze-termistä tulee ensinnä mieleen 90-luvun alku, brittiläinen Ride-yhtye ja taloudellinen soittaminen. – Olemme todella kiitollisia saamastamme huomiosta, sanoo rumpali Juuso nöyränä. Full Blossom ilmestyy digitaalisena Suomessa Solitilla ja vinyylinä saksalaisen Wolves And Vibrancy Recordsin kautta. Sauli: – Sanomattakin on selvää, että bändejä tulee ja menee, mutta parhaat jäävät elämään. Tavoitteenamme on päästä Soundin kanteen. Tuplasingleksi määritelty Zit/Rut nosti Mumrunnerin nimen aikaansa seuraavien popnörttien huulille. Näinä suurina formaattikeskustelujen aikakautena on pakko kysyä, miten itse mieluiten nautitte päivittäisen musiikkiannoksenne. – Ep saattaa itse asiassa tulla julkaistuksi vielä muissakin maissa, mutta ei siitä vielä sen enempää, kertoo Sauli salaperäisesti. Eikä mikään voita vinyylin kuuntelun tarjoamia kiksejä. Jukka: – Meille kappale on aina keskiössä ja vaatetamme kappaleemme aina sille parhaiten sopivin vaattein. 80 PB Mumrunner Aina sopivat vaatteet >Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. – Näemme fyysisille äänitteille kuitenkin edelleen tärkeän roolin artisti-fani-suhteessa. Mumrunner on noteerattu ajan hengen mukaisesti ensiksi blogeissa. Tässä kuussa ilmestyvä Full Blossom -ep tuo sen laajempien piirien tietoisuuteen. Yhtye itse on korostanut rakastavansa soittaa lujaa unohtamatta dynamiikan merkitystä. – Menestyksen kannalta ei ole niin tärkeää onko huomioiva taho blogi vai joku muu, kunhan joku huomioi. – Lisäksi meille oli tärkeää saada mukaan genrelle muuten aika harvinaiset vahvat melodiat, täydentää laulaja Jukka. Vaikutteita ammennetaan muun muassa manserockista, indiestä, punkista ja black metalista. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN facebook.com/mumrunner ”Tavoitteenamme on päästä Soundin kanteen.” tarkkis-taitto_2015_5_a.indd 80 11.5.2015 10.51. Sauli: – Fyysinen äänite tarjoaa kuulijalle mahdollisuuden tukea suosikkiartistinsa taidetta
Toki mukana on myös fiktiivistä kerrontaa, Uusivirta kertoo. Kirjoitin tämän biisin hänelle. – Vuonna 2004 itselle kirkastui se, että haluan keskittyä musiikkiin enkä tehdä radioja tv-hommia. Laulun paikka Sarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. Jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä juttu, että se meni juuri niin, koska sitä putosi maan pinnalle suurista odotuksistaan ja glorifioiduista mielikuvistaan. Uusivirta siirsi maiseman Helsingin Punavuoreen. Punavuoribluesin kirjoitusaikoihin Uusivirta näytteli Keisarikunta-elokuvassa. Se oli antoisaa aikaa. / Mä menin sitten tiskille, ett’ ’Moi, mä olen Olavi, jotkut sanoo Oltsuks ja Tidi sanoo C’est la vie’” K uv a: Visa Högmander Punavuoresta on tullut viime aikoina poliittinen taistelutanner. – Tekstissä mainitaan elokuvassa myös näytellyt Tidi eli Kwanista tuttu Tidjân Ba, joka kutsui minua C’est la Olavi Uusivirta: Punavuoriblues Singleltä Irrallaan (2005) Sanat ja sävellys: Olavi Uusivirta 60° 9’ 48.6”, 24° 56’ 29.7” Alkometrinä toimiva kunnianosoitus Bob Dylanille 81 ”Mä näin sut ensin teeveessä ja sitten Lostarissa, mä ajattelin heti että tossahan on kissa, joka yksinäisyyttäni voisi hälventää ja tuskaa eksistentiaalista lieventää. Nyt en ole enää nuori enkä tulokas. Ymmärsin, että ei ole mitään kaavoja, joita pitäisi noudattaa kirjoittaessaan poplyriikkaa. Ensimmäinen albumini oli julkaistu ja tein sen jälkeen Henna Vännisen, nykyisen Tanskasen kanssa nuorten keskusteluohjelmaa nimeltä Zulu. Uusivirta kertoo, että Punavuori blues syntyi aikana, jolloin oli hedelmällistä kirjoittaa kappaleita. Punavuoriblues julkaistiin Me ei kuolla koskaan -albumilta (2005) lohkaistun Irrallaan-singlen bpuolena kymmenen vuotta sitten. – Kukaan ei odottanut mitään. Muutaman oluen jälkeen ehkä, mutta kolmannen jälkeen voi tehdä tiukkaa, laulaja nauraa. Olavi Uusivirta sanoo Punavuoriblue sin toimivan myös alkometrinä. Lostarista (vuosina 1996–2011 toiminut ravintola Lost & Found) löysi aina kavereita. Olin siihen aikaan vahvasti mieltynyt erääseen suomenruotsalaiseen radioja tv-toimittajaan. Teksti: Visa Högmander > vie -nimellä. En halunnut lähteä keksimään asioita, ja siinä on mukana pingviinejä myöten todellisia tapahtumia. laulun paikka_olavi_b.indd 81 7.5.2015 16.21. Se syntyi yhdeltä istumalta. Lähettelin hänelle muistaakseni kirjeitä ja kortteja. Sunnuntait ja maanantait olivat parhaita iltoja, kun ”keravalaiset” eivät olleet katsomassa, että onko se Ville Valo täällä, laulaja naurahtaa. Olimme samalla alalla ja täällä me näimme, tällä paikalla. – Ehkä Coronassa voi notkua samanhenkistä porukkaa, mutta Lostarissa olivat aina kaikki. – Biisin tempo on nopea ja artikulointi haastavaa. – Kukaan ei ostanut sitä ja kriitikot teilasivat sen. Nummisen henkeä. – Se rakkaus ei ikinä varsinaisesti konkretisoitunut. – Asuin siihen aikaan Helsingissä, lähellä Viiskulmaa, Albertinkadun ja Pursimiehenkadun kulmassa pienessä poikamiesboksissa. Siinä tavoiteltiin Juice Leskisen ja M.A. Tein myös YleX:lle radioohjelmaa, Olavi Uusivirta muistelee. Tätä ennen oli tapahtunut seuraavaa: Uusivirran debyyttilevy Nuoruustango (2003) oli floppi. Punavuoriblues syntyi aikana, jolloin tein täysipäiväisesti lauluja. Kymmenen vuoden tauon jälkeen voisi jatkaa tarinaa: Lostaria ei enää ole, vaan on Tres Bones (Lost & Foundin paikalla nykyään oleva ravintola, jossa haastattelu tehtiin). Meistä tuli tosi hyvät tuttavat. Ei se taivu hirveän vahvassa simassa. Silloin tuli tehtyä paljon tyylilajikokeiluja niin sävellyksissä kuin sanoituksissa. Ovat asiat muuttuneet senkin puoleen, että Punavuoribluesin aikaan olin nuori tulokas. Seitsemättä studioalbumiaan parhaillaan työstävän Olavi Uusivirran mielestä Helsingissä ei ole enää Lostarin veroista paikkaa. Olavi Uusivirta toteaa Punavuori bluesin olevan suora päällekirjoitus Bob Dylanin ikonisesta Sub terranean Homesick Blues -kappaleesta. Puna vuoriblues oli yksi niistä biiseistä, joiden kohdalla etsin omaa kirjoittajan ääntäni. Realismi oli nenän edessä. Se oli eka kämppäni, missä asuin omillani. Se oli tietoinen päätös. Sinne sijoittuu myös Olavi Uusivirran todellisuuspohjainen rakkauslaulu. – Siitä tuli rakkauslaulu. Biisistä kuulee, että se on tehty viidessätoista minuutissa, mutta sen tarinaahan voisi jatkaa vaikka 20-säkeistöiseksi
Laita viestisi otsikoksi ”Kuka puhui” ja liitä mukaan yhteystietosi. Ja sitä uutta kuunnel tavaahan on tässäkin keväässä riit tänyt musafiilin tarpeiksi yllin kyl lin. You will!” juuri huo nommaksi jää. ISIä on helppo kuunnella uu delleen ja uudelleen, siitä tulee hyvä olo. with no survivors!”, ei tämän hetken kuumin repla ”Tell me – do you bleed. Batman News ja Superhero News sivustot pitävät kyllä aiheesta kiin nostuneen ajan tasalla. Suosittelen läm möllä! 82 ”Bowie-vaikutteista on ihan turha puhua mitä minun teksteihini tulee, koska en missään vaiheessa ole Bowielta vaikutteita ottanut.” (Soundi 5/1975) Arvaa tai tiedä – kuka oli äänessä . Lenkkeily antaa hyvää virtaa kai kelle tekemiselle. Tykkäsin ihan helvetisti, ja ei, en usko minusta tulleen vanha, vaan yhtyeen oikeasti ope roivan niiden kuuluisien oikeiden asioiden äärellä tässä ja nyt. Arvostan Vil len rohkeutta ja intohimoa musiikin tekemiseen. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Enkä ole tuntojeni kanssa yksin. Kun aamukahvit on juotu, on hy vä lähteä hikoilemaan. Mutta myönnettävä on, että jos taannoin hyppäsin penkistä ensi kertaa kuul tuani ”Crashing this pla ne... Katsoin Yle Aree nasta tvversion. Tä mänhän opetti jo mestari Jouko Turkka, jonka ope tuksia olen tutki nut Anneli Ollikai sen kirjoittamas ta Lihat ylös! kir jasta. NAUTIN tähän aikaan vuodesta var haisista kevätaamuista. Levypalkinnon voitti Janne Haapala Tampereelta. HENRI EEROLA Helmi-levyt, Inariveljet viimeinen sana -taitto_15_5_a.indd 82 11.5.2015 14.47. Mikä onni, etten saa musiikin kuuntelusta tarpeekseni, ja eritoten uuden (raskaan) musiikin nälkäni on loputon. Se tahdonvoima ja taistelu mieli, mitä elämässä tarvitaan, löy tyy minulle parhaiten Malmin len tokenttää ympäri juostessa. Ja pieniltä hän ne omat intoilut vaikuttavat, kun seuraa yhtä kahden minuutin pätkää analysoitavan kolmen tu hannen merkin edestä. Tarvittava rento us löytyy lopulta ponnistelun kaut ta. Lintujen laulu, valon määrä ja kukoistamaan heräävä luonto anta vat hyvää voimaa. Ka navaltahan kuulee ainoastaan ihan oikeasti ISOJA biisejä seitkytluvul ta tähän päivään, joita ei mielestäni muilla kaupallisilla kanavilla liian usein kuule. Arvomme vastaajien kesken levypalkintoja. Kävin taannoin jopa Mokoman klubikeikalla – ihka ensimmäistä kertaa. Soundi 40 vuotta sitten Hei, kuka puhui. Loistava on myös Halosen vanhem pi elokuva Joulubileet, jonka tsek kasin samaan syssyyn. Ollikainen on kirjoittanut ylös Turkan opetuksia teatterikorkeakou lun oppitunneilta 80luvulta. Elokuva on hieno hen gen ja rakkau den puolustus, paikoitellen puhdasta kirkkautta. Levyssä on paljon rakkautta, valoa ja tilaa. Lähetä arvauksesi sähköpostilla osoitteeseen kilpailut@soundi.fi. Sellaista sy kettä mitä Joulubileissä on, nähdään harvoin suomalaisessa elokuvassa. Rentous ei ole mitään löysää ja lötköä, vaan vä rähtelevä tila, jo ka ansaitaan hi koilemalla. Hengitys auki ja kainaloihin ilmaa! Tästä päästään luonnollisesti Turkan vanhaan oppilaaseen Jari Haloseen, jonka elokuva Kalevala – Uusi aika kolahti. Tä tä kirjoittaessa seuraa van Bättiselokuvan Batman V Superman: Dawn Of Justicen ensim mäisen trailerin julkai susta on pari päivää, ja jälleen hieman jopa naurattaa oma vauh koaminen kahdesta pirun lauseesta. Ajatuksena umpidorka idea soittaa Policea ja Nelly Furta doa samalla kanavalla toimii häm mentävän kitkatta. Erityisen rikastavan vii meisimmästä kuukaudesta on tehnyt kahden aiem min lähinnä kädenlämpöi senä maistuneen kotimai sen artistin, Nightwishin ja Mokoman, päätyminen ma niaa lähentelevään kuunte lurotaatioon. Mikä voisi kolahtaa pi meän talven jälkeen enemmän kuin raikas kevätaamu. Halonen onnistuu haastavassa tehtävässä ver sioidessaan kansalliseepos tamme, tuo malla nerok kaasti Kaleva laan oman jut tunsa. a) Mikko Jokela (Kaseva) b) Justin Hayward (Moody Blues) c) Hector Edellisen lehden siteeraus kuului Phil Collinsille. Keitän aamukah vit ja nautin olemassaolon ihmeel lisyydestä. Uusista kotimaisista äänilevyis tä mainittakoon Ville Leinosen uu si ISIlevy, jota olen kuunnellut vii me aikoina. Tämä kirja on jo pitkään ollut minulle tär kein oppikirja, josta ammennan op pia niin taiteen ja musiikin tekemi seen kuin myös elämään ylipäätään. Sen lisäksi, että hieman van hemman ihmisen alun kanssa tu lee tahkottua Batmanin seikkailu ja Legomaailmassa, on henkilö kohtaisesti rakas viittasankari osoittanut heräämisen merkkejä myös aikuisten maailmassa. Kuuden ai kaan aamulla päivä on parhaimmil laan. > ARWI LIND OTTAEN HUOMIOON, että leipä työkseni myyn puhelimessa, saan hirvittäviä ahdistuskohtauksia jou tuessani hetkenkin havainnoimaan julkisten kulkuvälineiden pakol lista pahaa, eli tauotta porisevaa ja yliampuvan äänekästä puheen sorinaa. Aika ajoin jopa hellyttävän karri koidusta musiik kimaustani huoli matta kotosalla meillä soi, kohta kaksi vuotiaan kuopuksemme iloksi, päivä päiväl tä mielikuvituksellisempiin tanssi liikkeisiin yllyttävä Groove FM. Lenkin juoksu on päräyttävämpää kuin mikään päihde
FME tulostus .indd 83 7.5.2015 15.52
takakansi 5_15.indd 84 8.5.2015 15.12