KAUKO RÖYHKÄ Erotiikkailloista syntyi Etelän peto 5/2014 / 6,50 € (sis.alv) SoundI AEROSMITH BOSTONIN PAHAT POJAT TULEVAT SAMU HABER BISNESMIES JA SUPERTÄHTI SANTANA KOLMANNEN MENESTYSKAUDEN KYNNYKSELLÄ YLEISÖN PYYNNÖSTÄ! 11 Metallica toteuttaa fanien toiveet OID SIK U MU IT A I S OS I K L MA -SU UO LICA S AL NA KA MET U M EN
2 014 HUOM! Perhelippu toimituskuluineen ennakkoon 119€, ovelta 139€ (yhden päivän lippu, 2 aikuista + 2 alle 15 v. E A S T W AY L I V E & E K T Y R Y P R O U D LY P R E S E N T KLR 10 v. lasta) www.kivenlahtirock.com. LE P PÄVA A R A N U R H E I LU P U I S TOS SA 6 . -7. 6
2 päivän lippu toimituskuluineen ennakkoon 69€, ovelta 79€ Lipunmyynti: Menolippu, Lippupiste ja Tiketti YHTEISTYÖSSÄ:
Kiitos Suomi.” Kuva: Ross Halfin 38 Aerosmith ”Levybisnes tuntuu nykyään saavan vähän väliä takaiskuja.” 40 Damn Seagulls ”Muutamat jäsenistämme ovat päätyneet bändiin oltuaan ensin bändin kuskeja.” 36 Kuva: Dani Torres Santana ”Jokin Amerikassa saa ihmiset uskomaan, että vain 17–27-vuotiailla on väliä.” www.soundi.fi 4 SOUNDI 74 Kuva: Karri Soilamo Samu Haber ”Sisällöllä on väliä, ei sillä koska se julkaistaan.” Kuva: Visa Högmander Pääkirjoitus Suorat sanat & Toinen kuvakulma Uutiset Sanoin kuvin Elämäni soundit: Mikko-Ilari Ojala E-liike Inventaario: Kenny Wayne Shepherd Jussi Niemen naamakirja: Gregory Isaacs Digi Soundi-haastattelu: Samu Haber Metallica Santana Aerosmith Damn Seagulls Sharon Jones Pixies Kotialbumi: Anssi Kela Arviot Oton vinyylit Settilista: Risto Live: Manic Street Preachers Bazook Timo Tolkki Sabaton Adamantra Kenziner 74 Kauko Röyhkä 80 Tarkkailuluokka: Spigu 81 Laulun paikka: Sir Elwoodin Hiljaiset Värit 82 Viimeinen sana & Syntymäpäivä 6 7 8 10 12 14 15 16 18 20 26 36 38 40 44 46 48 52 67 68 69 70 20 Kuva: Juha Metso Kannen kuva: Ross Halfin > Soundi 5/2014. Siitä olen iloinen. Kauko Röyhkä ”Suomi on elättänyt mut
MAAILMAN YLISTETYIMMÄN ROCKYHTYEEN UUTUUSALBUMI NYT KAUPOISSA! THEBLACKKEYS.COM FACEBOOK.COM/THEBLACKKEYS TWITTER.COM/THEBLACKKEYS
Viikon päästä Sonispheressä näkyy varmasti bändilogo poikineen, sillä esiintyväthän siellä Metallican ohella myös Danzig ja Slayer, klassisia logobändejä nekin. vuosikerta TOIMITUKSESSA SOI: Hurray For The Riff Raff: Small Town Heroes LISÄÄ KUUNNELTAVAA: www.soundi.fi/soittolistat 6 SOUNDI. ikko Meriläinen Päätoimittaja Päätoimittaja Mikko Meriläinen Toimituspäällikkö Heta Hyttinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Juho Äijö Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin (09) 4369 2407 (Pop Median vaihde) Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Erinomaisen musiikin lisäksi tietenkin vahva ja riittävän yksinkertainen logo, jonka oppii piirtämään heti kun väriliidut pysyvät kädessä. En liioittele kovin paljon väittäessäni, että erityisesti nuoruudessa bändin logolla on erittäin oleellinen rooli fanisuhteen muodostamisessa. Stonesta kiinnostuin, kun Mustanaamio-kerhon alajaostomme (Verinen pää-kallo, sic) ystäväalajaosto (Motherfuckers) oli raapustanut keravalaisbändin tunnuksen erään kirjeen kulmaan. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Itsehän myös James Hetfield Metallican logon piirsi. Paras logo on tietenkin sellainen, minkä voi kaivertaa ruuvimeisselillä pulpetin kanteen. Nolouden hetkinä kannattaa miettiä vaikka sitä, kuinka ylpeänä Apulantakin logoaan (ja nimeään) kantaa. Kuten Timo Isoaho tämän lehden Metallica-jutussa pohtii, on se jonkin sortin ihme kuinka suosittuna Metallica on läpi vuosien pysynyt, vaikka bändissä soittaa kaikkien aikojen parjatuin rumpali ja vaikka musiikin taso on kohteliaasti ilmaistuna hieman heittelehtinyt. Monelle muulle yhtyeelle Lulun kaltaisen kuuntelukelvottoman kökön julkaiseminen olisi merkinnyt uran hiipumista. Paras kaikista oli kuitenkin Metallican logo – sen M-kirjaimen sakara kun oli luontevaa lisätä omaan nimikirjoitukseeni. Tämän tarinan opetus on: nuoret muusikot, älkää vähätelkö logon voimaa! Viimeistään siinä vaiheessa kun lähetätte demonne Soundin syyniin (www.soundi.fi/ demoefekti) täytyisi teidän istua alas ja ottaa kitaran sijasta käteen lyijykynä. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 40. Usein kiinnostus voi herätä pelkästään kaverin isoveljen farkkutakissa nähdyn bänditunnuksen perusteella. Muistan itsekin opetelleeni KISSin ja AC/DC:n pölkkykirjaimia ennen kuin edes tutustuin bändien musiikkiin. Mutta ei, Metallican yhtä ainoaa uutta biisiä odotetaan ja analysoidaan kiivaammin kuin useimpien bändien koko tuotantoa. Ja logoa ei sitten vaihdella levystä toiseen iän ja viisauden karttuessa, oli se kuinka kökkö tahansa. A-PUOLI > Pääkirjoitus Kynä käteen ja piirtämään M itä yhteistä on Metallicalla, Iron Maidenillä, Dead Kennedysillä, Black Flagillä, Thin Lizzyllä ja Weezerillä
On jännä nähdä, millaiseksi promootio- ja kuratointiprosessit tässä yhteydessä muotoutuvat ja miten bändit hyödyntävät dataa, jota suoratoistopalvelut tarjoavat. Bändi julkaisi Sleepify-nimisen levyn, jonka kaikki kymmenen kappaletta olivat pelkkää hiljaisuutta. Firman puhemies Graham James ilmoitti Spotifyn pitävän bändin aiemmasta musiikista enemmän, sillä heidän mielestään Sleepify lainasi liikaa John Cagen tuotannosta. Spotifylle pisteet loppukaneetista. Eli mitä enemmän kaupungissasi soitettiin Sleepifyta, sitä todennäköisemmin Vulfpeck tulisi sinne keikalle. > Suorat sanat Peli ja miten sitä pelataan S uoratoistopalvelut jatkavat voittokulkuaan ja ensi vuosikymmenen puoleenväliin mennessä ne ovat jo hallitseva musiikin kulutuksen kanava. Vulfpeck vei tämän konseptin askelen pidemmälle. Nykyiset palvelut, kuten markkinajohtaja Spotify eivät välttämättä enää silloin juhli, mutta uudet toimivat vastaavalla periaatteella ja ehkä maksavat taiteilijoillekin yhtä huonosti. Toivottavasti yritys hyödyntää sitä on yhtä moniulotteinen. Spotify päätti poistaa albumin palvelusta, mutta siinä vaiheessa levy oli ehtinyt tienata noin 20 000 dollaria. Kuvat: Jarkko Vehniäinen SOUNDI 7. Ja jotta hommaan saataisiin vielä yksi taso, niin Sleepifyn toistois- > Toinen kuvakulma Arttu Tolonen ta saatavaa dataa oli tarkoitus käyttää hyväksi kiertuetta suunniteltaessa. Yksi tylsän itsestään selvä tapa yrittää rahastaa suoratoistopalveluja on pyytää faneja laittamaan omat levynsä soimaan vaikka yöksi ja ääni pois. Ja heikkouksia. Kyllä mahtaa Napalm Deathin jätkiä muuten harmittaa… Tämäkään ei itsessään olisi ollut kovin erikoinen temppu, mutta bändin vaikuttimet tempun takana kruunasivat koko homman: Sleepifyn toistoista keräämillään rahoilla Vulfpeckin oli tarkoitus rahoittaa kiertue, jolla bändi soittaisi faneilleen ilmaiseksi. Jokainen levyn kappaleista on 31 tai 32 sekuntia pitkä, koska Spotify rekisteröi soiton vasta 30 sekunnin jälkeen. Toivon, että Ann Arborista, Michiganista ponnistava funkbändi Vulfpeck on tulevaisuuden airut mahdollisimman monella tasolla. Tämä luo painetta keksiä uusia tapoja hyödyntää näiden palvelujen vahvuuksia. Muut hiljaisia levyjä palveluun lataavat bändit eivät kiinnosta, mutta maltan tuskin odottaa seuraavaa bändiä, joka löytää jonkinlaisen porsaanreiän
näyttely, jossa on esillä useita kuvia, joita ei ole mukana kirjassa. Kiinnostavaksi julkaisun tekee se, että kyseessä on ensimmäinen suomalainen Elvis-kuvakirja, mutta myös kuvaaja Ed Bonjan ennen julkaisemattomien Elvis-kuvien määrä on huomattava. Näytteillä on muun muassa tarinoita, soittimia ja muita esineitä sekä laaja valokuvakavalkadi, jonka paikalliskasvoina toimivat esimerkiksi Eicca Toppinen, Amorphiksen Tomi Koivusaari, Melrosen Tokela, Jiri Nikkinen ja Sunrise Avenuen Raul Ruutu. – Ed Bonja on ansainnut tekemälleen työlle asiallisen dokumentoinnin ja yhteistyö on sujunut erinomaisesti, joskin sähköpostin ja puheluiden välityksellä se on hankalampaa verrattuna siihen, jos asuisimme samassa maassa, Bonjan jo 17 vuoden ajan tuntenut Hannu kertoo. Jo aikaisemminkin tuottajan tehtävissä nähty Slash on innoissaan tänä vuonna konkretisoituvasta tuotannosta: ”Cut Throats Ninessa on loistava käsikirjoitus ja loistavia hahmoja. Kultapumpelin, Teinipumpelin, kunniamainintojen ja Kansanpumpelin voittajat julkistetaan festivaalin palkintojuhlassa Pumpeligaalassa lauantaina 30. Kuva: Mike Savoia Ensimmäinen suomalainen Elvis-kuvakirja Punkin räyhähengiksikin kutsutut Dead Kennedys -miehet antautuivat Alex Oggin haastateltaviksi ja yhdessä he saivat aikaan Dead Kennedys – Fresh Fruit for Rotting Vegetables -bändielämäkerran, joka keskittyy debyyttialbumin aikoihin. Heinäkuisen kirjajulkaisun mahdollisti onnistunut yhteisörahoitus, joka vapautti myös tekijäryhmän kädet sisällön suhteen. – Ilman yhteisörahoitusta hanke ei olisi onnistunut. kesäkuuta mennessä osoitteeseen www.omvf.net. TEKSTI: HETA HYTTINEN Vantaa rokkaa museossa ilmaiseksi Musiikkivideot järjestykseen – kisa nyt käynnissä Jo 21. Bonja aloitti työskentelyn Elviksen kanssa tasan 50 vuotta sitten Girl Happy -elokuvan assistenttina. Hän on ollut erittäin säästeliäs käyttämiensä ja julkaisemiensa kuvien osalta. Bändi on luonnollisesti helpottunut nimisotkun selviämisestä ja innoissaan säveltämässä uusia viisuja kuuleman mukaan alkuperäisen Queenrÿche-tuotannon hengessä, mutta hivenen raskaammilla ja progressiivisemmilla höysteillä. Queensrÿche uuden lähteillä Viime kuussa ex-laulaja Geoff Tate ja muu bändi pääsivät Queensrÿchenimen käyttöoikeudesta, ja nyt siis aivan virallinen Queenrÿche on kasaamassa uutta materiaalia kesälle 2015 suunnitellulle studioalbumilleen. Kirjan julkaisun lisäksi Kotkan Valokuvauskeskuksessa nähdään 23.7.–31.8. A-PUOLI > Uutiset Dead Kennedys -skandaalit yksiin kansiin E – Ed Bonja otti vuosina 1970– 1975 kaikkiaan noin 10 000 kuvaa. elokuuta. Sekin vaati erittäin paljon työtä osakseen, jopa päivittäistä promoamista ja parhaimman kykymme mukaan mediassa esillä oloa. Slashista elokuvatuottaja Slash alias Saul Hudson on kiinnitetty vastaavaksi tuottajaksi Cut Throats Nine -western-trilleriin. kerran järjestettävän Oulun Musiikkivideofestivaalin tämän vuoden kilpailu on nyt avattu. Ignatiuksen mielestä rahoitusmuotoa voi suositella lämpimästi muillekin vastaaville hankkeille. Bonja toimi myös Elviksen kiertuemanagerina vuosina 1970–1977, joten filmille tallentui kulissien takaa taltioitujen hetkien lisäksi Kuva: Ed Bonja lviksestä on julkaistu paljon materiaalia ympäri maailman, mutta nyt myös Suomesta tulee jo ennen julkaisuaan kansainvälistä kiinnostusta herättänyt kaksikielinen kuvakirja Elvis – We’ll Remember You / Muistamme sinut. Joulukuulle saakka avoinna olevan näyttelyn maksuttomaan yleisöopastukseen voi osallistua joka kuun ensimmäisenä keskiviikkona. Suomalaisten tekijöiden suomalaisille artisteille ja yhtyeille tekemät videot pitää lähettää 9. – Pääsimme valitsemaan käyttöömme tulevat kuvat hänen kotonaan Berliinissä loppiaisviikonloppuna ja tekemään myös kirjan runkona toimivat haastattelut. Mukana on aikaisemmin julkaisemattomia valokuvia aina yhtyeen alkuajoista lähtien sekä alkuperäislaulajan Jello Biafran kommentointia aikain kulusta. Tarina on rosoinen, kova, shokeeraava ja siinä on paljon munaa ja käänteitä.”. myös jo tutuksi tulleita levynkansikuvia sekä promootiomateriaalina käytettyjä otoksia. 8 SOUNDI Vantaan kaupunginmuseo hellii nyt rockin ystäviä Rock’n Vantaa -ilmaisnäyttelyllä, joka kokoaa yhteen värikkään katsauksen kaupungin rock-osaamisesta aina 60-luvulta tähän päivään. Ja se on vienyt työryhmältämme normaalin päivätyön lisäksi sadoittain työtunteja ja vapaa-aikaa. Näin ollen myös julkaisemattomia kuvia on melko paljon, toteaa kirjahankkeen primus motor, Suomen Elvis Presley Fan Clubin Hannu Ignatius tyytyväisenä. Mutta työ tuotti tulosta. Kyseessä on uudelleenfilmatisointi vuonna 1972 ensi-iltansa saaneesta espanjalaisfilmistä, joka on saanut vuosien mittaan kulttiklassikon viitan
Paikannan varastosta omat levypakettini ja helpotun huomatessani, että tänä vuonna ainakin suurin osa niistä on jopa saapunut paikalle. Baltian kautta mutkitteleva lento tipahtaa Amsterdamiin aamupäivän mittaan. Kai nyt sentään edes bändeille tilatuissa paidoissa olisi etupuolen painatus unohdettu kokonaan. Voro oli kiikuttanut soittimen panttilainaamoon ja saanut siitä vastineeksi vaivaiset 50 dollaria. ”Kaveria ei tumpata röökillä naamaan.” Tuo ja muita viisauksia löytyy suomalaisesta blackmetal-skenestä kertovan Loputon Gehennan liekki -dokumentin poistetuista kohtauksista. En pääse päivän aikana irtautumaan myyntitoimesta minnekään, en edes ihailemaan kuinka kotimainen Beastmilk vetää ison salin täyteen. Tähden välit PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA TOMI PULKKI Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat. Tiskillä riittää kuhinaa ja tunnelma on kansainvälinen: Singaporesta paikalle saapunut asiakas haluaa kuulla luennon Babylon Whoresin tuotannosta, skotti opettelee lausumaan Oranssi Pazuzun nimeä levyä kosketellessaan, meksikolainen pariskunta ei ole pysyä bändipaidoissaan löydettyään Demilichin levyn. Mukaan Putaansuun koosteelle pääsivät niin King Diamond kuin Martti Servokin. Kiss näyttää deluxe-paketoinnin mallia massiivisella Kissteria-laatikollaan. Kyseessä on tuhti, yli 20-kiloinen road case, jonka sisältä löytyy 34 vinyylialbumia, julisteita, dominosetti ja puhdistusliina. Sunnuntaina tilaan myymättä jääneelle tavaralle kuljetuksen takaisin, ja vihdoinkin kuriiripalvelu järjestää odotetun vuotuisen yllätyksen: Turkuun tarkoitettu pakettikuorma toimitetaan Turkkiin. Levytyöläisyyden karu todellisuus kuitenkin läjähtää vasten kasvoja kuin märkä tennissukka viimeistään silloin, kun 15 tunnin työpäivän jälkeen löytää itsensä aamuviideltä pakkautumassa pieneen suihkukoneeseen vain työmatkalle päästäkseen. Lordi kuratoi pohjoismaisen musiikin tunnettuutta edistävälle Nordic Playlistille soittolistan omista raskaista skandisuosikeistaan. No, sehän on sepelkyyhkyn kujerrusta. Mentävä on, sillä alkaa tänään Tilburgissa, Hollannissa vuotuinen Roadburn-festivaali. Hintaakin löytyy, yli 1200 euroa. Zakk Wylden maaliskuussa varastettu Pelham Blue Bullseye Gibson LP -kitara on löytynyt. YouTubestahan sekin lysti löytyy. K un sukulaiset ottavat työnkuvani puheeksi ja ihmettelevät, että eikö olisi jo korkea aika palata yliopistolle ja hankkia itselleen oikea työpaikka, on seuraava kysymys usein, että millaista se levymogulin arki sitten on. Festivaalikaupunki Tilburgissa alakulttuuri alkaa jo työntää lonkeroitaan esiin; kadunkulman matkustajakodin ikkunanraosta soi ujosti Black Sabbath, paikkakunnan ainoan coffee shopin portieerin valtava hahmo kylpee keskipäivän viileässä auringonkajossa, valmiina ottamaan parrakkaat sisäavaruusmatkailijat vastaan. Tämän kaltaisen tapahtuman kävijäkunta on valveutunutta ja musiikkia fyysisenä esineenä ar- vostavaa. Ammatissa, jonka arjesta iso osa koostuu paketoinnista ja pakettien siirtelystä kaupungista, maasta ja maanosasta toiseen, on tottunut siihen, että kuriiriyrityksiltä sopii odottaa mitä tahansa. Levyt ovat talismaaneja ja sotasaaliita, joita poimitaan kojuista talteen ja varjellaan kotihyllyyn asti. Tänäkin vuonna Roadburn on Svartille myös muutaman levyn julkaisujuhla, ja perinteisiin kuuluu myös se, että tietysti juuri nämä levyt ovat valmistuneet aivan viime tingassa, ja ne on jouduttu toimittamaan suoraan tehtaalta paikalle. Ei, kaikki näyttää olevan pelottavan hyvin järjestyksessä, ja pian olen jo omassa kioskissani purkamassa levyvalikoimaa uteliaiden doom metal -turistien parveillessa rauhattomina katoksen alla. ”Skotti opettelee lausumaan Oranssi Pazuzun nimeä.”. Kekeke! Mr. Ehkäpä sentään edes jonkin levyn kannet olisi lähetetty toiseen ja itse levyt toiseen maahan. Suomen Luonto -lehti on julkaissut YouTubessa yhdeksänosaisen lintukaraoken, jonka avulla pääsee visertämään helmipöllön tai naurulokin tahtiin. Svart Records ”Levyt ovat talismaaneja ja sotasaaliita.” Mikä sävelmä: du-duuh du duu-du. Olisiko tänä vuonna paikalle toimitettu epähuomiossa koko tuhannen kappaleen painos pyydetyn sadan kappaleen sijasta. Tapanani on vastata, että silloin kun emme nuuski kokaiinia valokuvamallien rintamuksilta tai heittele muusikoiden kanssa hotellihuoneista taulutelevisioita katukiveykselle, kärräämme muiden luovuudella riistettyä rahaa pankkiin, jos tilille vielä sattuisi käteistä mahtumaan. Pakattuani puolilta öin levyt talteen huomista myyntipäivää varten vien itseni yösäilöön Beastmilk-poikien seuraan ahtaalle ullakolle viltin alle
Entä tiesitkö sinä, mitä Mick Jagger ajattelee kuolemasta, tai mitä mieltä Garbagen Shirley Manson on hipstereistä. Charlotte Rochen kohuttuun bestselleriin perustuvan elokuvan keskushahmo on 18-vuotias skeittityttö Helen (Carla Juri), jolla on lievästi sanottuna erikoinen suhtautuminen hygieniaan ja seksuaalisuuteen. Hardy on aiemminkin tehnyt hienoja rooleja, mutta tämä suoritus viimeistään osoittaa, että hän on yksi tämän hetken vahvimpia elokuvanäyttelijöitä. Kaikkien aikojen suurimpiin kuuluva betonivalu odottaa varhain aamulla. Mukana on muitakin roolihahmoja, mutta he ovat vain ääniä hands free -puhelimen kaiuttimessa. Elokuva kuulostaa minimalistiselta, mutta se ei tunnu eikä näytä siltä. Toista päähenkilöä esittää Hurjapäät-elokuvista tuttu Paul Walker, joka kuoli autoonnettomuudessa marraskuussa. Insinöörimiehet ottavat homman vakavasti, mutta sekä heillä että ohjaajalla on selvästi pilke silmäkulmassa. Jokaisesta taltioidusta haastattelusta on tarjolla lisäksi autenttiset, joskin usein hieman suhnuiset ääninäytteet. Brick Mansions olisi täysin tyhjänpäiväinen B-luokan toimintaelokuva ilman Bellen parkour-kohtauksia, joiden ympärille on rakennettu henkeäsalpaavan komeita toimintajaksoja. Bessonin elokuvissa leikkaajana toimineen Camille Delamarren ohjaama elokuva suorastaan pursuaa kliseitä. Alapäähän ja ruumiineritteisiin keskittyviä juttuja nähdään ja kuullaan ehkä liikaakin, mutta persoonallisen visuaalinen tyyli ja luonteva komediallinen ote pelastavat paljon. Alkuperäisestä elokuvasta on otettu mukaan ranskalainen David Belle, joka tunnetaan yhtenä parkour-lajin perustajista. Näyttää siltä, että yllättävän Lontoon-matkan takia Locke menettää sekä perheensä että työpaikkansa, mutta hän ei aio kääntyä takaisin. HHHH BRICK MANSIONS LOVE & ENGINEERING Englanninkielisellä nimellä levitettävä Wetlands on itse asiassa saksalainen tuotanto. Haastatteluissaan Schumann ja Bonke ovat saaneet esimerkiksi Neil Youngin ja Patti Smithin laskemaan muusikkoviittansa ja kertomaan kiinnostavasti elämästään ikoniuden ulkopuolella. The Talksista löytyy tällä hetkellä 130 haastattelua ja uusimmat ilmestykset saa kätevimmin silmillensä Facebookissa sivustosta tykkäämällä. Yhtä aikaa estoton ja epävarma nainen joutuu sairaalaan alapääleikkaukseen. Ohjaaja-käsikirjoittaja Steven Knightin dialogi on niin taitavasti kirjoitettua, että henkilöautoa isompaa näyttämöä se ei kaipaa. Elokuvan alussa on myöhäinen ilta, ja Locke on lähtemässä työpaikaltaan. Nyt kiinnostavien henkilökatsausten maailmaan on siis entistäkin helpompaa sukeltaa, istui sitten bussissa tai pöntöllä. Lopputulos on vastustamattoman sympaattinen dokumentti. Dokumentin keskushahmo on Hristovin maanmies, insinööri ja tutkija nimeltä Atanas. Luonnollisesti Belle esitteleekin elokuvassa enemmän parkour- kuin näyttelijätaitojaan. Helen kapinoi perinteistä siistiä naiskuvaa vastaan niin roisisti ja suorapuheisesti, että katsojaa paitsi hämmentää myös ällöttää. Locke joutuu kuitenkin pyytämään paikalle tuuraajan, sillä hänen on pakko lähteä Birminghamista Lontooseen. Locken tarinasta kasvaa intensiivinen ja koskettava matka. TEKSTI: EERO TARMO 10 SOUNDI. Rakkautta yritetään käsitellä kuin fysikaalista ilmiötä. Brick Mansions on uusintafilmatisointi kymmenen vuotta sitten ilmestyneestä Luc Bessonin tuotannosta District 13, jonka ohjasi Pierre Morel (Taken). Hardy esittää elokuvan nimihenkilöä Ivan Lockea, joka on perheenisä ja ison rakennustyömaan työnjohtaja. Sir Anthony Hopkins filosofoi omassa istunnossaan ihmiselämän luonnetta ja kertoo olevansa ”a meat and potatoes kind of actor.” Eksploitaatiosetä Quentin Tarantinosta saamme tietää miehen pelkäävän kuollakseen rottia. A-PUOLI > Sanoin kuvin ELOKUVAT TEKSTI: JUSSI HUHTALA KU Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. The Talks onnistuu pureutumaan persooniin tunnetun julkisuuskuvan takana. Suomessa työskentelevän bulgarialaisen Tonislav Hristovin toisessa pitkässä dokumentissa etsitään rakkauden algoritmia. Yön ritarin paluun Bane-pahiksen roolista tuttu Tom Hardy istuu käytännössä koko elokuvan ajan yksin autossa, ja tapahtumat etenevät lähes reaaliajassa. N UDE A K U LEF FA LOCKE Vain mies ja auto L ocke on siinä mielessä erikoinen elokuva, että siinä nähdään vain yksi näyttelijä. Love & Engineering on visuaalisesti vaatimaton elokuva, mutta aihetta käsitellään hauskasti ja kekseliäästi. HHH HHH HHH WETLANDS – KOSTEIKKOJA Tähtien turinoita S ven Schumannin ja Johannes Bonken vuonna 2011 perustama The Talks on viikoittain päivittyvä, luovien alojen tekijöiden haastatteluja julkaiseva verkkolehti. Muutkin taiteenalat ovat varsin tasapuolisesti edustettuina. Locke on tehnyt elämässään suuren virheen, jota hän lähtee paikkaamaan. Suuri osa vanhemmista haastatteluista on koostettu aiemmin Voguen ja Rolling Stonen kaltaisille medioille työskennelleiden herrojen omista juttuarkistoista, tuoreimmat taas on tuotettu suoraan The Talksille. Ylijäämien kanssa piehtarointi saattaa vaikuttaa rääpimiseltä, mutta sellaisesta ei todellakaan ole kyse, kaikkea muuta. Jos kuitenkin satut olemaan Patti Smithin kaltainen, some-elämästä piittaamaton hippi, voit päivitellä viikkotilanteen myös ihan manuaalisesti osoitteessa the-talks.com. Visuaaliset kikat ovat moneen kertaan nähtyä tyyliä, jossa hidastukset ja nopeat leikkaukset vuorottelevat. Oudosti käyttäytyvä tyttö saa vuoteen omanakin koko sairaalan suhteet sekaisin. Hän kehittelee tieteellistä kaavaa, jonka avulla nörttimäiset insinööritkin menestyvät deittielämässä. Helenin hahmossa on kuitenkin jotain niin rehellistä ja viatontakin, että se saa katsojan puolelleen. Ihastuminen ei johdukaan välttämättä siitä, että joku on miellyttävä persoona, vaan hän on hakkeroinut aivosi. Kivoja bonuksia ovat sivuston tarjoama tähtien turinoiden kommentointimahdollisuus ja aivan vastikään lanseerattu iPad-sovellus. Torjumiset aiheuttamat kyyneleetkin selitetään logiikalla. Atanas käyttää kollegoitaan koekaniineina, ja menetelmät muistuttavat laboratoriotutkimusta. Seuraavana päivänä edessä on harvinaisen haastava työpäivä
– Little Steven on suuri Procol-fani ja soitti äskettäin Shine On Brightlyn radio-ohjelmassaan. Itse en ole koskaan siitä välittänyt, Scott-Irvine selittää. Satojen kuvien, yli 4000 lukijaäänen sekä ammattilaisraadin ankaran pohdinnan perusteella voittajaksi selvisi Tuomas Lairimon ottama kuva Huoratronin keikalta. – Minusta Procolin läheisiin musiikillisiin serkkuihin lukeutuvat bändit kuten Dylan & The Band, Spencer Davis Group, The Young Rascals, The Box Tops ja kaukaisempiin vaikka Spooky Tooth ja Traffic. Wilson Washingtonin Constitution Hallissa vuonna 1969. – Radiohead taas muuttui jossain vaiheessa enemmän Yesin kaltaiseksi tässä asiassa. Voittajakuvat ovat nähtävissä osoitteessa www.soundi.fi/kuvakilpailu-voittajat SOUNDI 11. TEKSTI: ARTTU TOLONEN HENRY SCOTT-IRVINE: PROCOL HARUM – KOKO URA (MINERVA) VOITTAJAKUVA! Kaksi kuukautta sitten alkanut parhaan rockvalokuvan metsästys on päättynyt. Wilson kuoli vuonna 1990. – Se biisi oli aina sekä bändin mestariteos että elefantti huoneessa. Yhdysvaltain ja Englannin markkinoilla kirjan nimi on The Ghosts Of A Whiter Shade Of Pale, hyvästä syystä. Etsiessään Procol Harumin vaikutusta uudemmista bändeistä, Scott-Irvine vetää pakasta yllättävän artistin. Bändi on vaikuttanut oleellisesti progressiivisen rockin kehitykseen ja etenkin siihen, että pyrkimys fuusioon klassisen musiikin kanssa on osa kyseisen genren DNA:ta. Näkisin paljon mieluummin Procoliin viitat- tavan vaikka Bruce Springsteen & E Street Bandin yhteydessä kuin progen. Bändiksi jolla on ollut niin suuri vaikutus rock-musiikkiin, sen profiili on yllättävän matala. Kirjan teon aikana se oli aina hiukan epämukava puheenaihe – vähän kuin menisi bileisiin kaverin kämpälle ja hänen ex-vaimonsa hengaa keittiössä, mutta sitä ei saa mainita, Scott-Irvine muistelee. – Richard Hawley on monipuolinen ja on viime aikoina vaihdellut genrejä. Kirja eroaa monesta viime vuosina rockin klassikkoartisteista kirjoitetuista opuksista siinä, että kirjailijalla oli mahdollisuus haastatella kaikkia tärkeimpiä bändiin liittyviä ihmisiä sekä merkittäviä faneja kuten Jimmy Pagea. Kalpeaakin kalpeamman haamut Procol Harumin rumpali B.J. Kuva: William Hatfield P rocol Harumiin vuonna 1972 hurahtanut kirjailija ja elokuvantekijä Henry Scott-Irvine on kirjoittanut seikkaperäisen läpikäynnin bändin historiasta, alkaen Gary Brookerin The Paramounts -nimisestä, covereita soittavasta r&bbändistä viime vuosien oikeusjuttuihin. Ehkä Grand Hotel -levyn nimibiisi sitoo heidät tähän ghettoon. – Kappaleen oikeuksiin liittyvien oikeusjuttujen suhteen olen koettanut pysyä puolueettomana, mutta silti Brookerit olivat ehkä hiukan pettyneitä, että sisällytin kirjaan House Of Lordsin tuomioistuimen merkinnät asiasta. Mutta bändi itse ei istu progressiivisen rockin kaanoniin oikein millään – se ei ole missään vaiheessa yli 40-vuotista uraansa edes koostunut virtuoositason instrumentalisteista. Hän on hyvä muusikko ja soittaa toisten kovien soittajien kanssa, mutta ei anna sen tulle itse biisien tielle, Scott-Irvine sanoo. Sitä voi pitää yhden hitin ihmeenäkin, mutta todellisuudessa hitti ei sanana riitä kuvaamaan A Whiter Shade Of Palea ja sen vaikutusta. Kuva: Tuomas Lairimo Palkinnoksi Tuomas saa Olympus OM-D E-M10 -digijärjestelmäkameran. Scott-Irvine ei ymmärrä miksi Procol Harumia pidetään progebändinä. Kirjalle on selvä tilaus, sillä Procol Harum on monella tapaa outo lintu rockin historiassa. Heillä on Procol sielussaan. Heidät palkitaan Decendon valokuvakirjoilla. Kilpailussa toiselle sijalle pääsi Elina Kankaisto Sólstafir-kuvallaan, kolmanneksi Hanna Nelimarkka Elonkerjuu-kuvallaan ja neljännelle sijalle Juha Almqvist Lovijatar-kuvallaan. Kyseessä oli kuitenkin julkinen dokumentti ja minusta Britannian historian kalleimman musiikkiin liittyvän oikeustapauksen jättäminen käsittelemättä mahdollisimman huolellisesti olisi ollut kuin yritys kirjoittaa historiaa uusiksi. Britpopin aikakaudelta Kula Shaker vaikutti hetken aika lupaavalta, mutta meni liian kauaksi itään ja heidät on nyt jo unohdettu. Ja uraa bändille on riittänyt kuudelle eri vuosikymmenelle
– Levy on äänitetty treenikämpällä yhden viikonlopun aikana jo vuonna 2011. Sanat ovat useimmin se juttu, johon musiikissa keskityn: Nurmio, Lindholm, Cohen, Dylan… – EiNo-jätkistä noin 90 % taitaa olla aika kovia Springsteen-diggareita... Levyhankinnat olivat samaa sarjaa eikä niillä koulun levyraatia voitettu, kun vastassa oli Scatmanin kaltaisia täsmäiskuja. Jos joskus saisi itse kirjoitettua jotain, joka herättäisi kuuntelijassa samaa haltioitumista. – Meillä niin paljon muita tekemisiä ja bändejä, että hirveän kovaa kiirettä ei olla pidetty, MikkoIlari naurahtaa. By the Grace of God taisi olla oma ensihankinta ja sittemmin tuli kerättyä suurin osa tuotannosta. Valmiiksi tehty levy päätyi viimein hyviin käsiin, sillä EiNon kaverit julkaisevat musaa, jota itse diggaavat. Fröbelin Palikat vaihtui heti Iron Maideniin, Metallicaan, Stratovariukseen ja mihin lie. Yhtyeen nimi saatiin Kokkolan katurunoilijalta. Luulen, että kun porukka kerätään kasaan ja käden ulottuvilla on kitara tai pari, niin ainakin puolet Brucen tuotannosta tulee kuin apteekin hyllyltä. Siinä on elämänmakua ja -iloakin pursuava levy. Siinä kappaleessa sanotaan niin vähän ja silti niin paljon, kun omat jutut tuppaavat rönsyilemään liikaakin. – En panisi pahakseni, jos J. Banjo- ja kitaravetoisen Joutomies Aleksein rennossa kantrifolk-musiikissa ja -tarinoissa pohjalaisen preerian kaiku on osana sävyjen kirjoa. LEVY, JOKA SOPII ERITYISEN HYVIN TIETTYYN TUNNETILAAN KAPPALE, JONKA TOIVOISIN ITSE TEHNEENI MUSIIKKI, JOKA TUO ELÄVIMMIN MIELEEN LAPSUUTENI Kate Bush 50 Words For Snow J. Muusikot ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin joutomiehiä. LEVY, JOKA PARHAITEN VASTAA KÄSITYKSIÄNI POHJANMAASTA LEVY, JOKA TUO MIELEEN TIETYN AJAN MUSADIGGAILUN LAULUNTEKIJÄNÄ ERITYISEN VAIKUTUKSEN ON TEHNYT EINO-LEVY-YHTIÖN JÄTKIEN KANSSA JAETTU DIGGAILU Bruce Springsteen Nebraska The Hellacopters By The Grace Of God Bruce Springsteen Ainakin puolet tuotannosta – Etelä-Pohjanmaa on Suomen Texas, joten täytynee sanoa Nebraska. Olen sitten lisäillyt sinne kotistudiossa stemmoja, foneja ja kitara- sooloja. Esimerkiksi Buena Vista Social Club -lattarimusaan verrattuna Joutomiesten rytmikuviot on aika kankeita (kuten meikäläisen niveletkin). – Ensimmäinen suosikkibiisini oli joku heviklassikko: löysin 8-9-vuotiaana isoveljen kaapista läjän itseäänitettyjä kasetteja. Pieni tyttö lauloi kuin viimeistä päivää taustakuoron ja leirinuotiokitaran säestyksellä. Äänittelen parhaillaan levyä työnimellä Pohjanmaa-ep, joten se tullee ottamaan tämän paikan. 12 SOUNDI – Kaikessa vähäeleisyydessään tenhoava live-esiintyjä, mutta erityisesti lyriikat ovat tehneet suuren vaikutuksen. Ne lyriikat taas; muutaman minuutin puitteissa kerrotaan jotain, joka todella saa ajattelemaan. 50 Words For Snow on aikamoinen matka, jos sen kuuntelee rauhassa alusta loppuun. Mieleen palaa kuivausrummun ääni ja leppoisat päivät ennen aikuisia velvoitteita.. – Äiti huudatti järkyttävän lujalla väkevää mustalaislaulua. – Laulunteko on lyriikkavetoista, sillä olen kiinnostunut tarinankerronnasta. Karjalainen yhtyeineen Mä käännyn hiljaa pois Tunnistamaton mustalaisyhtye Tunnistamaton kappale – Etsiydyn usein tunnelmallisten tai koskettavien teosten pariin. Karjalaisen Mä käännyn hiljaa pois -kappaleen tekijätiedoissa lukisi mun nimi. Kappale Rainy Days Revisited on takuuvarma menolippu noihin päiviin ja kuunteluhetkiin ystävien kanssa hienoja aikoja ja hienoa musaa! Joose Keskitalo Koko tuotanto MIELILEVY, JOKA ON KAUIMPANA JOUTOMIES ALEKSEIN KANTRIFOLKISTA Buena Vista Social Club Buena Vista Social Club – Musamaku on niin laaja, ettei äärilaitoja kehtaa edes paljastaa. En tiennyt millä kielellä tai mistä aiheesta, mutta vaikuttavaa se oli. Soitossa on tullut kokeiltua sitä sun tätä tyyliä ennen kuin yhteinen lähestymistapa löytyi. Lisäksi kitarakoukku on tarttuva ja poljento loistava. Yksittäisenä kappaleena Leonard Cohenin Come Healing parantaa. Etenkin siivouspäivänä se soi aika usein. A-PUOLI > Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen Mikko-Ilari Ojala (Joutomies Aleksei) E teläpohjalainen kaksikko Mikko-Ilari Ojala ja Matias Hernesniemi alkoi musiikinteon duona, mutta Jyväskylässä asuessa mukaan löytyi basisti ja vielä rumpalikin. Levyn tarinat ja tapahtumat voisi ongelmitta rekonstruoida Pohjanmaan takamaille ja kannenkin maisema on kuin kotopuolessa. – Lukiovuosina The Hellacopters kolahti ja lujaa. Toiselle levylle haetaan kyllä paksumpaa soundia
Lisäksi luvataan, että kielissä olisi suurempi ulostulo juuri niillä makeilla keskitaajuuksilla. Keitos saavuttaakin vaivattomasti kiehumispisteen. Alunperin Yhdysvaltain Idahosta ponnistanut, pitkään länsirannikolla taitojaan a-ryhmän miesten kanssa hionut ja nyttemmin Memphisiin asettunut Németh on julkaissut sopivasti uutuuslevyn Memphis Grease, joka on suunnilleen parasta etelän soulbluesia tänä päivänä. Luther Dickinson Juurihoitoa LOU ANN BARTON The Best! (Rockbeat) JOHN NÉMETH: Memphis Grease (Blue Corn) LUTHER DICKINSON Rock’n’Roll Blues (New West) sin kovimpiin nimiin noussut laulaja-huuliharpisti John Németh. Huolel- lisen tieteellisen analyysimme mukaan Däddä on onnistunut ihan kivasti. Valmistaja hehkuttaa saatesanoissaan kielisettiä vallankumoukselliseksi, 30 prosenttia kaik- kia muita markkinoilla olevia kielimerkkejä kestävämmäksi. Ei siis yhtään hassumpaa. Se kuulemma asettuu nopsasti vireeseen sekä myös pysyy vireessä. Samalla markkinoille pukattiin ensimmäinen Lou Annin uran läpileikkaava kokoelma The Best, joka ei nimestään huolimatta ole ihan tavallinen kooste. A-PUOLI > E-Liike A Teksti: Esa Kuloniemi Kuva: Aubrey Edwards ustinista käsin operoiva mutta alkujaan Teksasin Fort Worthista kotoisin oleva laulajatar Lou Ann Barton täytti helmikuussa 60 vuotta. Uudella levyllään Németh lisää höyryä aikalaissoulin padan alle tekemällä yhteistyötä alan parhaisiin osaajiin lukeutuvan memphisiläisen tuottaja/basistin Scott Bomarin ja tämän The Bo-Keys -yhtyeen kanssa. Lou Ann Barton perusti 1970-luvun alkupuolella naapurikylän pojan eli Dallasin kitaraässän Jimmie Vaughanin kanssa Triple Threat Revue -nimisen bändin, jossa oli mukana myös Jimmien pikkuveli, jo edesmennyt Stevie Ray Vaughan. Pori Jazzin torstain 17.7. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija. Németh haluaa raivata uutta tietä perinteikkäille genreille, ja tällä konseptilla ja saavutetulla taiteellisella lopputuloksella pyrkimykselle ei luulisi olevan esteitä. Kirjurinluodon ohjelmassa nimekkään tarjonnan (Bob Dylan, Bettye Lavette, Suzanne Vega) ohessa tekee debyyttiesiintymisensä Suomessa myös uuden polven soulin ja blue- Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Yhdeksi kevään ehdottomista ilo- uutisista on luettava myös Black Crowes ja North Mississippi All Stars -yhtyeissä vaikuttavan kitaristi Luther Dickinsonin uusi, järjestyksessä kolmas soololevy Rock’n’roll Blues. Venyttelin kaikki kielet huolellisesti murtovenymään saakka. Särö-nimisen bändimme kitaristi Mute Manninen virittelee ja venyttelee kieliään turhan usein biisien välissä ja joskus jopa keskenkin biisin. Nimestään huolimatta levy ei suinkaan tihku southern rockille ominaisesti sähköä vaan pikemminkin syvän etelän kotikutoisiin akustisiin perinnesoittimiin perustuvaa maanläheistä luomurytmiikkaa ja mojoa. Sain postissa D’Addarion eli ”Däddän” uuden sähkiskielisetin NYXL. Laitoin kielet lupaa kysymättä Muten suosikkimailaan (Reverend) ja odotin parasta. DÄ-DÄ-DÄ-DÄ-DÄÄ O D’ADDARIO NY XL 14 SOUNDI len kultakorva ja kuulen heti, jos joku skitta tai skeba on hiemankin epävireessä. Näinköhän. Erityisen merkittäväksi Lou Ann -kokoelman tekee tosiasia, että se sisältää peräti viisi aiemmin julkaisematonta, Jerry Wexlerin tuottamaa raitaa vuodelta 1981, joilla Lou Annia säestää The Fabulous Thunderbirds eli Jimmie Vaughan (kitara), Keith Ferguson (basso) ja Fran Christina (rummut) puhallinsektiolla ja pianistilla vahvistettuna. Paljastin käpäytykseni vasta bänditreenien päätteeksi. Setin paksuimmat kielet olivat hieman lörpöt. NYXL-kielet pysyivät noin 13 prosenttia paremmin vireessä ja potkua, särmää sekä purevuutta oli noin seitsemän prosenttia enemmän. Mutella ei kyllä ole tapana katkoa kieliä, paitsi joskus keikalla, veuhkuissaan. Lou Annilla oli John Németh alusta saakka hyvät leikkitoverit, joiden kanssa touhuilua dokumentoidaan kiitettävästi ainakin kaikkien valkoiseen Texas bluesiin hurahtaneiden näkövinkkelistä katsottuna. Kestävyydestä en näin lyhyen tuttavuuden perusteella osaa sanoa mitään. Mute käyttää aina punottuja nikkeliteräskieliä, vahvuuksiltaan 10-52 (tuumakoossa mitaten). Setin paksuus oli 10-46 ja mainosheebojen hölynpölyllä ei tee paskaakaan, jos puheella ei ole katetta
10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. – Jos vahvistimille tapahtuu jotain, ne lähetetään suoraan Dumblelle. Vai kenties käsityönä tehty. Mutta kyllähän liikenteessä on myös suurenmoisia vintage-yksilöitä. Moni heistä on sankarini. 8 Vintage vai uusi soitin. Kuva: Mark Selinger enny Wayne Shepherd (s. Ja yllättävän monipuolinen, sillä Stratonhan saa kuulostamaan miltä tahansa. Hän on ainoa joka saa koskea niihin. He huoltavat soittimeni päivittäin. Ja siltikin kyse on yksilöistä. – Kasvoin käyttämään Fender Stratocasteria. Niitä minä käytän eniten. Ja kaiken päälle ne ovat myös äärimmäisen luotettavia. – Rundeilla minulla on omat kitarateknikot mukana. Se muistutti Fender Stratocasteria ja sopi oikein hyvin aloittelijalle. Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Muita kitaroita soittaessani säätimet ja muu tuntuu olevan väärässä paikassa. Olen kuitenkin sitä mieltä että Fender – ja moni muu yhtiö – valmistaa maailman historian parhaita instrumentteja juuri nyt, tänä päivänä tässä ajassa. Sanotaan vaikka kappaleet Looking Back, joka on vanha Johnny Guitar Watson -klassikko ja Palace Of The King, jonka blokkasin Freddie Kingin ohjelmistosta. Minulla oli niitä useampiakin, kunnes vanhempani ostivat minulle halvan Yamaha-sähkökitaran ollessani seitsemänvuotias. (Nykyisinhän KWS:n bändin rumpalina toimii Chris Layton, aikanaan tärkeänä osana Vaughan-vainaan komppia kannuttanut legenda.) Onneksi Shepherd on rakentanut tyylinsä perustan oikein ja opiskellut blueskitaroinnin historian läpikotaisin. Myös nykyiset Ibanezin reissuet ovat hyviä – mielestäni TS-808 HW eli handwired-malli kuulostaa todella hyvältä ja käytän sitä itsekin. Odotin pitkään pääsyä soittamaan Eric Claptonin kanssa ja muutama vuosi sitten siihen tarjoutui tilaisuus New Yorkin Apolloteatterissa. Ja Muddy Watersin Still A Fool, jossa puolestaan käytän useampaa efektiä eli octaviaa ja delayta. – Hyvä kuubalainen sikari ennen keikkaa tekee poikaa, mutta ei ole minulle mikään välttämättömyys. – Käytän omaa Fender Signature -sarjan Stratocaster-malliani, muutaman muun Fenderin Custom Shop Stratocasterin ohella. Kappalehan koostuu vain muutamasta soinnusta, joten kokonaisuuden voi oppia todella nopeasti ja tuntea itsensä taitavaksi muusikoksi. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta mukaasi. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Ja käytin myös pitkään 1960-luvun lopun Fuzz Facea. – Nappaisin mukaan vuoden 1961 Stratocasterini ja vuoden 1965 Dumble Bandmasterin. Nimikkomallissani on omien speksieni mukaan viritetyt mikit, 12-tuuman kaularadius (eli aika tasainen), Dunlopin 6100-jumbonauhat ja master tone. Ne tuottavat soundeja jotka inspiroivat minua. – Kyse on aina yksittäisestä kitarasta. Mutta jos jotain todella isoa tapahtuu, kitarani lähetetään Fenderin Custom Shopiin, jossa mies nimeltä Todd Krause hoitaa homman. Myös alkuperäinen vuoden 1965 Fender Bandmasterini ja kaksi vuoden 1964 Vibroverbia ovat hänen tuunaamiaan. Olen käynyt läpi todella suuren määrän vuosikertakitaroita joista en ole pitänyt. – Käytän overdrivepedaalina Ibanezin klassista TS-808-mallia ja myös Analogmanin King Of Tone -mallia. Uudella Goin’ Home -levyllään KWS versioi ansiokkaasti paitsi synnyinpitäjänsä Louisianan (kotikaupunki Shreveport) musiikkiperintöä, myös B.B., Albert ja Freddie Kingin, Muddy Watersin sekä Johnny Guitar Watsonin kaltaisten blueskitarakirjan suuruuksien klassista laulukirjaa. Olen ylpeä siitä tosiseikasta, että suurimmassa osassa biisejä soolot on soitettu kitaralla suoraan vahvistimeen ilman mitään välissä olevia efektipedaaleja. – Jimi Hendrixin Purple Haze, joka luullakseni kuuluu monen muunkin kitaristin ensimmäisiin biiseihin. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi, komppi tai biisi. Saan siitä ulos asiat jotka haluan ja ennen kaikkea se tuntuu hyppysissäni oikealta; kaikki siinä on oikealla paikallaan. Olisi kyllä todella hienoa soittaa hänen kanssaan vaikka uudelleenkin. 1977) nousi 1990-luvun alussa maineeseen uuden polven blueskitarasankarina. Jos jossain biisissä käytin efektiä, niin kyseessä oli yksi overdrivepedaali, ei muuta. – Dumblen modaamat vahvistimet ovat uskomattoman monipuolisia. KENNY WAYNE SHEPHERD INVENTAARIO #33 K 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Soittimen erinomaisuutta ei takaa se, että se on vintage. 4 Miksi juuri nämä. – Pieni muovinen lelukitara, jossa oli nylonkielet. – Olen saanut soittaa todella monen uskomattoman ja erittäin lahjakkaan muusikon kanssa. – Olen todella tyytyväinen uuden Goin’ Home -albumi soundeihin. 6 Tallenne, jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. SOUNDI 15. Se on minulle täydellinen instrumentti. Pärjään ilmankin. Ja toki mukana on se yksi obligatorinen SRV-biisikin. Ne taipuvat niin moniin erilaisiin asioihin upeista puhtaista soundeista luonnolliseen overdriveen ja sustainiin tavalla, joka ei muilla vahvistimilla ole mahdollista. 7 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Minulla on myös muutamia vuosikertamailoja, kuten vuosien 1961, 1958 ja 1959 Stratocasterit, joita käytän silloin tällöin livekeikoilla. – Vahvistimina käytän paljon Alexander ”Howard” Dumblen modaamia Fendereitä, kuten vuoden 1957 Tweed Deluxea ja Bassmania. Vuosien saatossa Shepherdin harteille on yritetty sovittaa edesmenneen Stevie Ray Vaughanin työnjatkajan viittaa, eikä mies suinkaan kiistä SRV:n vaikutusta tyyliinsä
Paikalla ollut velipoikansa kuitenkin uskoi pikku haastattelun onnistuvan, jos saapuisin Hotelli Torniin huomenaamulla kello 10. Laulamisessa ei ainakaan sinä iltana tuntunut olevan mitään vaikeuksia. Puhuessamme maailman ja reggaen yleisestä muuttumisesta ja crackin tulosta Jamaikalle, Roy katsoi minua silmiin ja totesi: ”Yea mon, right now Devil pon de top in dis ya world.” Pientä napinaa täkäläisissä faneissa Gregoryn osalta aiheutti tieto legendaarisen jamaikalaisbändi Roots Radicsin vaihtumisesta lontoolaiseen Ruff Cutiin (periaatteessa Undivided Roots), mut- Kuva: Adrian Boot/Soundin arkisto i pihalla t s e s i l l e m ä atra syd n i S n a c i a m Ja 16 SOUNDI ta ei se niin kamalaa ollut. Hyvin etiopialaiselta näyttänyt vokalisti oli Gregoryn sydänystävä jo 60-luvun lopulta ja, kuten hän itse minulle keikan jälkeen sanoi, ”dat love has never grown cold.” Roylta jäi mieleen toinenkin lausunto. Tärkeintä tietysti oli, että vaikka ainutlaatuisen pehmeästi sielukas ääni ei ihan entisellään ollutkaan, se kuitenkin kuulosti häkellyttävän hyvältä. Innokas odotus sai kuitenkin pahaenteistä kaikua viimeaikaisista raporteista miehen esiintymisistä. Tukholmassa hän oli pudonnut lavalta, ja sitä rataa. O lin varustautunut nauhurilla varmuuden vuoksi ja musiikin sähköistämänä kipaisin kohteliaan vartin päästä lavan taa, vain kuullakseni Gregoryn vaimoineen jo häipyneen. Vuonna 2010 yläkerran orkesteriin siirtynyt viileän samettiääninen Gregory Isaacs oli Jamaikan Sinatra ja lovers rockin keksijä, jonka oikea paikka reggaen kaanonissa on heti Bob Marleyn vieressä. Pitkälocksisen äijän melodika soi varsin väljästi, mutta sympaattisesti viihteellinen rock steady tuntui silti mukavalta. Kaiken kaikkiaan keikka onnistui paljon paremmin kuin olin uskaltanut toivoakaan. Loppupuolella Lonely Lover viskasi paidan pois paljastaen verkkopaidan verhoaman kropan, jonka jäntevyys tuntui käsittämättömältä äijän elämäntapoja ajatellen. Alan friikit tiesivät hänen kiskoneen crackia – sen rantautuminen Jamaikalle oli pahin isku saarelle sitten orjuuden – jo 80-luvun alusta kaksin käsin. Ensin meitä ilahdutti Gregorya aikanaan tuottanut Glen Brown. Veikkaan jälkimmäistä. Ruff Cut oli säestänyt kunnialla muun muassa Dennis Brownia ja U-Royta siinä kuin Shabba Ranksiakin näiden Englannin-vierailuilla. Esimerkiksi Prince tai Michael Jackson näyttivät Gregoryyn verraten mauttomilta nousukkailta vanhan aristokraatin rinnalla. Ei se uskottavalta kuulostanut, mutta, jumaliste, täytyihän sitä yrittää.. Tilanne vain parani vanhan liiton vesittämätöntä rootsia viljelleen Little Royn myötä. Gregory Isaacs M inä ja moni muu reggaediggari jouduimme melkoiseen tunteiden ristiaallokkoon, kun kesällä 1992 Cool Rulerin kuultiin viimein saapuvan Suomeen. Siitä huolimatta lavalla oli enemmän karismaa kuin keskikokoisessa kaupungissa ja tyyli lievästi sanoen terävä. Se on pistämätön yhdistelmä, kun ihmisestä huokuu samanaikaisesti vankkumatonta itsevarmuutta ja aitoa nöyryyttä. Sydämeni synkopoi, kun bändi Royn ja pienen tauon jälkeen ryhtyi Rumours Of Wariin ja Cool Ruler, tai Lonely Lover kuten häntä myös nimitettiin, nousi lauteille. Se tosin oli shokki, että muuten yhä hämmästyttävän hyvännäköinen mies oli leikannut locksinsa! Oliko se jokin kannanotto vai kertoiko vain siitä, että crack oli alkanut harventaa äijän tukkaa. Asu (taivaansininen kimallekoristeinen paita, kevyet Armanin housut, huolella valitut silkkisukat ja mustat lakerikengät), vaikken välttämättä itse sellaista kaivannut, oli tappavan tyylikäs. Hiljattain Jamaikalla hän ei muutaman kappaleen jälkeen ollut pystynyt laulamaan ollenkaan. Kovalla hinnalla. Täydellä Tavastialla tunnelma oli kuitenkin messevä. A-PUOLI > Jussi Niemen naamakirja Teksti: Jussi Niemi Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Vieno hymy huulillaan ja toinen kulma kiusoittelevasti kohotettuna silloin 41-vuotias Gregory soljui vuoripuron kepeydellä lavan reunaa ojennettuja käsiä lätkien
Huikea laulu se onkin. Joka tapauksessa Soul Syndicate Band soittaa ne laittamattoman rennolla svengillä. Saan kovasti innoitusta Kaikkivalti aalta Isältä (hän ei kertaakaan käyttänyt sanaa Jah). Vaimo sanoi miehensä nukkuvan. TOISEKSI makupalaksi olisin voinut valita myös Cool Rulerin tai Lonely Loverin, mutta olkoon se nyt tämä Tuff Gongilla taltioitu kansainvälinen läpilyönti, jonka nimiraidasta tuli Gregoryn kaikkien aikojen suurin hitti. Täydellinen levy, jota mielestäni ei voisi parantaa millään ilveellä. Vieläkö väsyttää, kysyin piruuttani, mutten saanut vastausta markkeeraa vasta korinasta mitään selkoa. . Musiikki on kansainvälinen kieli. Antaa ylösrakennusta sitä tarvit seville fyysisellä, henkisellä ja talou dellisella tasolla. Soitin huoneeseen. Ilmeises ti hän oli ylös päästäkseen kiskaissut ta nakasti joko crackia tai oikeaa kokkelia, koska nuuskutti nenäänsä ja kakisteli kurkkuaan jatkuvasti. Hänet on merkitty hyvin eleganttien, paikoin torviakin sisältävien rock steady -sovitusten tekijäksi, vaikka samassa takakannessa sanotaan Isaacsin itse sovittavan kaikki laulunsa. Sinä todella pidät nameista, tokaisin hämmästyneenä. Kuuntelen musiikkia maailman laajuisesti, kaikkia lajeja. Bän din jätkät kertoivat Gregoryn olevan us komaton nukkuja ja lisäsivät, ettei hän hereilläkään paljoa puhu, vaikka onkin lupsakka tyyppi. Nyökäten Gregory is ki minulle silmää ja virnisti niin, että pelkästään sen perusteella hänet oli si hyväksytty kansainväliseen kelmien kerhoon. Puhe tu li kuin satavuotiaalta ukolta. Päätin puhua Gregoryn kanssa, oli mi ten oli. Hän ei kohdellut minua yrmeästi tai kylmästi, vaan oli ikään kuin sydämellisesti pihalla. SOUNDI 17. Tuoreinta albumiaan hän ei saanut päähänsä millään, mutta ”se on RASmerkillä”, hän tokaisi pitkän päh käilyn päätteeksi, kuin lohdutukseksi. Sitten Gregory totesi minun saaneen jo 19 minuuttia eli ”PALJON, haahhaahhaa, mon. Saat 15 minuuttia, äijä raakkui kaik kea muuta kuin samettisella äänellä, kun vedin häntä kädestä pitäen aulaan tentattavaksi. NAPAKYMPPIIN OSUNUT ENSI ISKU KANSAINVÄLINEN LÄPILYÖNTI In Person (1975) Night Nurse (1982) GREGORYN ensimmäinen pitkäsoitto menee kepeästi kaikkien aikojen parhaiden debyyttialbumien joukkoon. Haluan tehdä yhteistyötä lukemattomien ihmisten kanssa, Gre gory maalaili rahisten. Se on myötäsyntyinen konsepti, lahja Kaikkivaltiaalta Isältä. Tyyli oli ”yhdistelmä reggaeta, rootsia ja raggaa”. Koko ajan! Kiertueella, joka paikas sa. Mutta oleellisinta on tietenkin, että Gregorylla oli jo debyytillään täysin oma tyyli ja järkyttävän upeita kappaleita, myös tekstien puolesta, ja että hän lauloi ne jo silloin tuolla täysin pusertamatta sielukkaalla äänellään, joka vangitsee kuulijan huomion ennen kuin tämä edes tajuaa olevansa koukussa. Iso tähti kun jo oli, Gregoryn laulusta huokuu massiivinen varmuus, vaan ei ylimielisyys. Vaikka johtajan ja bassomestari Flabba Holtin tuotanto on jo 80-lukuisesti hiukan sliipattu, roots-auktoriteetti on silti kiistaton. En minä niitä hukannut. Biisien dubeilla Badaroun rooli korostuu. Wally Badarou kiinnitettiin extrana antamaan torvettomalle bändille kansainvälistä pop-silausta syntikoilla ja sen hän tekee vähäeleisen elegantisti. . . Näin on to si, hän kurnutti kummallisesti suutaan maiskutellen. Yea, mon. ”En saanut vastausta markkee raavasta korinasta mitään selkoa.” Mikä on hurjan tuotteliaisuutesi avain, tiedustelin ensimmäiseksi mie lessäni se fakta, että silloin jo reilusti yli 50 albumia julkaisseelta Gregorylta saattoi tulla kolme pitkäsoittoa vuodes sa. Melodian ja äänen lempeä haikeus sulattaa jäävuoria ja tekee täysin selväksi, mistä yllä mainitut lempinimet tulevat. Bändin kundit kertoivat Gregoryn elättävän kotipuolessa huomattavaa ihmisjouk koa, joka on valmis tekemään mitä tahansa hänen eteensä. Seuraavan aamuna Tornissa löysin koko seurueen, paitsi Gregoryn vaimoi neen, aamiaiselta. Asuinpaikakseen Gregory ilmoitti maapallon, mutta tarkensi sitten Jamai kaan. Edellisillan vaikutelmaan verraten oli järkyttävää havaita nyt mustaan vil lapaitaan ja vaalennettuihin farkkuihin pukeutuneen Gregoryn suupielissä ruu anmuruja ja että hän väänteli leukaansa kuin simpanssi. Hot Stepper ja varsinkin ylväs Material Man tuovat lovers rockin sekaan syvempää yhteiskunnallisuutta ja rastafilosofiaa, mutta Not The Wayta tai Objection Overuledia fiksumpaa loversia ette löydä mistään. Hyvä lam mas antaa aina välillä keritä villansah hahhah, Gregory sutkautti hekottaen niin, että pelkäsin hänen kaatuvan tuo liltaan. . Seen?” Mikä on suurin kunnianhimosi, ky syin lannistumatta. Uudet patukat olivat kuulemma jo itämässä. Is true. Ällistyttävintä kuitenkin oli, että kar meassa alennustilassaankin äijässä oli kiistatonta charmia. Näyttelijän ura oli jäänyt Rockersiin (1978), mutta hän väitti kirjoittaneen sa jo 15 vuotta elokuvakäsikirjoitusta. Rakkauslauluja kannatti tehdä, kos ka ”ihmisiä rakastuu joka päivä”. Kello 16.30 muu porukka oli jo hotel lin edessä bussissa, kun äkkäsin tutun oloisen hahmon notkuvan ulos hissistä. . Biisit olivat yleensä pääsääntöisesti omia ja niiden taso heikoimmillaankin kohtuullinen. ”Tosielämän tarinaa”, hän painotti ko hottaen taitavasti ja hyvin merkitse västi toista kulmaansa. Eilisillan hidalgoksi häntä oli vaikea us koa, mutta Cool Ruler se oli. Varmasti osa sen hienoudesta ja aivan käsittämättömästä hienostuneisuudesta menee tuottaja Alvin Ranglinin piikkiin. Tunnit kuluivat soitellessani vä hän väliä Gregoryn vaimolle, joka aina toisti herran nukkuvan. Se ei ollut pelkkää runoilua. Rakastan sitä ra joituksetta. Se on tehtäväni. Mihin olet locksisi hukannut. Ainutlaatuinen laulusoundi oli myös ”Isältä saatu synnynnäinen kon septi”, mutta painostaessani hän myön si diggailleensa nuorena muun muassa Sam Cookea ja Otis Reddingiä. Kun yksi noista ihmisistä antoi Gre gorylle hotellin tervetuliaisnamin, hän ponnistautui ylös tuolilta ja kihnutti vaivalloisesti vastaanottotiskille, jossa niitä oli kulhossa, ja alkoi lappaa kark keja molemmin käsin taskuihinsa. Teetkö jatkuvasti uusia lauluja. Lu kuisia putoili lattialle, mutta se ei her raa haitannut. . Sosi aalisia kommenttejakin ajoittain, koska ”ne on osa Isän antamaa tehtävää”
A-PUOLI > Digi Teksti: Jussi Mäntysaari Palstalla pohditaan digimaailman ajankohtaisia ilmiöitä. Tai ainakin Facebook-käyttäjien halua ryhtyä erilaisten tahojen ”faneiksi”, tai ”tykätä” erilaisista tahoista, kuten FB:n nykytermi kuuluu. He päivittävät sivuaan muutaman kerran viikossa. Lisäksi Facebook suosii linkkejä ja kuvia sisältäviä päivityksiä pelkkien tekstipäivitysten ohi, koska ne tutkitusti kiinnostavat vähiten. Sosiaalinen media on niin hieno, mutta samalla armoton markkinointiväline. ”Content is king” – sisältö ratkaisee, sanoi joku joskus. Facebook-faniuden uusi olemus Bändien, artistien, musiikkilehtien tai kenen tahansa Facebook-ryhmän ylläpitäjän ei kannattaisi enää tuijottaa pelkästään fanimäärää suosion mittarina. Sitten meillä on industrial metal -bändi, jolla on 12 000 fania. Muutamalla kympillä voi ostaa sivulleen tykkääjiä, mutta vain oikeasti kiinnostava sisältö herättää ihmisissä reaktioita ja siten leviää eteenpäin.. Ilmiö on varmasti kaikille palvelua käyttäneille tuttu: Näet fee- 18 SOUNDI ”Sosiaalinen media on niin hieno, mutta samalla armoton markkinointiväline.” dissäsi ilmoituksen kaveristasi kommentoimassa esimerkiksi Kauko Röyhkän statuspäivitystä. He julkaisevat Facebookissa YouTubevideoblogejaan, kotisivuillaan sijaitsevia tekstiblogejaan sekä hauskoja Instagram-kuvia. Sanotaanpa esimerkiksi, että suositulla suomalaisella rock-yhtyeellä on 130 000 FB-fania. Lopputulos on se, että pieni industrial metal -bändi saavuttaa varovaisesti arvioiden tuplasti tai jopa kolminkertaisesti ihmisiä verrattuna suosittuun rock-yhtyeeseen. Tämän voi allekirjoittaa tietysti ensisijaisesti musiikin kohdalla. S uurin piirtein koko maailman penetroiva Facebook on muodostunut oivaksi tavaksi mitata erilaisten asioiden suosiota. Nyt ratkaisee sisältö. Sittemmin näkyvyyttä on rajoitettu ja algoritmia muutettu niin, että päivitys näkyy sitä suuremmalle joukolle, mitä enemmän se kiinnostaa ihmisiä. Olemassaolonsa aikana Facebook on muuttanut asetuksiaan lukemattomia kertoja. Heidän provosoivat videonsa keräävät usein kymmeniä kommentteja ja satoja ”likejä”. Voi tietysti kysyä onko industrial metal -bändille mitään hyötyä siitä, että kenties heidän musiikistaan mitään piittamattomat ihmiset näkevät heidän päivityksiään. Levy-yhtiöiden on myös ollut helppo käydä toteamassa, onko bändillä kannatusta sosiaalisessa mediassa, joka YouTuben ja Spotifyn aikana on lähes yhtä tärkeä mittari kuin keikkasuosio. He päivittävät sivuaan joka päivä ja vastaavat kaikkiin kommentteihin. Hyvä biisi jää pystyyn. Pitkään tykkääjien määrä onkin ollut hyvä mittari vertailtaessa vaikkapa bändien suosiota keskenään. Toisaalta taas se jättää näyttämättä niin sanottua tylsää sisältöä niin, että mielikuvitusesimerkkimme 130 000 ihmisen faniryhmästä pahimmassa tapauksessa alle joka kymmenes näkee bändin ketään kiinnostamattoman päivityksen. Joskus ammoisina aikoina ihmiset näkivät kaiken, mitä muut ihmiset ja sivut (eli esimerkiksi bändien fanisivut) julkaisivat. Tämä johtuu siitä, että Facebook on suuressa viisaudessaan halunnut auttaa ihmisiä niin, että heidän uutisfeedissään näkyisi vain sellaista sisältöä, joka todella kiinnostaa heitä. Mutta nyt saman voi ulottaa myös bändien ja artistien (tai yritys- ten, yksityishenkilöiden, blogien, kenen tahansa) julkaisemaan sisältöön sosiaalisessa mediassa. Kiinnostavan sisällön kumuloimaa ylimääräistä näkyvyyttä ei monellakaan artistilla ole varaa ostaa, ja toisaalta orgaanisesti syntynyt ”mainos” koetaan varmasti kiinnostavampana kuin vaikkapa lehden sivulla nähty levyn kansikuvamainos, koska sosiaalinen media on lähempänä ystävän suositusta kuin yksisuuntaista markkinointiviestiä. Päivitykset ovat lyhyitä, dadaistisia tekstejä. Algoritmeihin perustuvat valinnat jäävät tietysti arvauksiksi, mutta Facebook joka tapauksessa näyttää kiinnostavaksi kokemaansa sisältöä myös sellaisten ihmisten syötteissä, jotka eivät ole artistisivun faneja. Facebook-fanien määrä on kuitenkin tietyssä mielessä hyvin valheellinen indikaattori siitä, monenko ihmisen elämää bändi tai artisti Facebookissa koskettaa. Eli siis: mitä enemmän päivityksestä tykätään ja sitä kommentoidaan, sitä suurempi joukko sen näkee. Tykkääjät – varsinkin jos he ovat orgaanisesti faneiksi ryhtyneitä eikä ostettuja – kertovat toki siitä, että bändillä tai artistilla on nimeä, mutta markkinointihyötyä fanimäärästä on vain silloin, jos bändi tai artisti julkaisee Facebookissa sisältöä, joka kiinnostaa ihmisiä. Niitä ”likettää” keskimäärin 10 ihmistä
KARJALAINEN JENNI VARTIAINEN | KOLMAS NAINEN | MICHAEL MONROE | POPEDA ANNA ABREU | CHILDREN OF BODOM | DEATH HAWKS | ERIN | GASELLIT | HANGMAN’S VOODOO | HAPPORADIO | IISA JONNA TERVOMAA | JUKKA POIKA | JVG | LIEMINEN | THE LOCAL BAND | LOST SOCIETY | MURSUSIKARI | OLAVI UUSIVIRTA PARIISIN KEVÄT | PIETARIN SPEKTAAKKELI | DJ POLARSOUL RAPSHOW | RISTO | ROBIN | ROOPE SALMINEN & KOIRAT RUUDOLF & KARRI KOIRA & MUSTA BARBAARI & AKSIM | SAMULI PUTRO | SANNI | SANTA CRUZ SCANDINAVIAN MUSIC GROUP | SONATA ARCTICA | STAM1NA | STIG & KULLANKAIVAJAT | STONE | THE 5TH OF APRIL TAVASTIAN LAUANTAIDISKO DJ’S | TIMO LASSY BAND | TUOMO | YO! STD RAPS KAIKKIEN LIPPUTYYPPIEN HINTATIEDOT JA MYYNTIPAIKAT SEKÄ TUOREIMMAT UUTISET: WWW.RUISROCK.FI Festarilippuja hankkiessasi voit myös suojella suomalaista saaristomerta. Turku Energia. DAVID GUETTA (FR) LILY ALLEN (UK) THE OFFSPRING (USA) WIZ KHALIFA (USA) PHOENIX (FR) SUEDE (UK) BASTILLE (UK) STUDIO KILLERS (UK) TAME IMPALA (AUS) YOU ME AT SIX (UK) CARIBOU (CAN) EXAMPLE (UK) FIRST AID KIT (SWE) FUTURE ISLANDS (UK) ICONA POP (SWE) MANDO DIAO (SWE) VERONICA MAGGIO (SWE) THE 1975 (UK) VESA-MATTI LOIRI | CHEEK | HALOO HELSINKI! | J
Ehkä samat kiksit saa siitä, että saa jotain hyvää aikaiseksi projektille ja niin sanotusti vähän taputtamaan palaverin lopuksi. Toisaalta periksiantamattomuus ja omaan asiaansa uskominen ovat nimenomaan vaatineet paljon palkattoman työn tekemistä – asia, joka silloin tällöin voi myös unohtua. Joku on myös todennut, että hyvä diili on sellainen, että kumpaakin vähän harmittaa. Vuonna 2006 julkaistun On The Way To Wonderland -debyyttialbumin nimi oli näin jälkikäteen ajateltuna varsin lystikäs, sillä tuskin kellään olisi ollut tuossa vaiheessa hajuakaan siitä, mihin asti Sun- 20 SOUNDI rise Avenue on yltänyt vuoteen 2014 mennessä. Onhan se nyt pöyristyttävää, kun joku sanoo suoraan pitävänsä myymisestä, menestymisestä ja tämän päälle lähtee mukaan Saksan Voice Of Germany -ohjelmaan – jopa toisellekin kaudelle. Samu Haber on sellainen mies ja siinä sivussa saksalaisille täysiverinen supertähti. Tänä vuonna Sunrise Avenue teki saksankielisessä Euroopassa viime vuonna julkaistun Unholy Ground -albumin mukaan nimetyn kiertueen, jonka myytyjen lippu- jen määrä ylitti 90 000 kuuljaa. Saksalaiset käyttivät Choose To Be Me -singleä puolestaan vuonna 2007 oman Big Brotherinsa tunnusmusiikkina. Esimerkiksi Hampurissa 13 000 hengen halli myytiin täyteen ja kiertueen päätöskonsertti Wienissä päättyi 26 000 ihmisen rytmikkääseen taputukseen. V uonna 2002 perustetun Sunrise Avenuen tarinaa on käyty usein läpi ”ryysyistä rikkauksiin” -lasien läpi katsottuna. Toki jotain osviittaa oli jo havaittavissa esimerkiksi siinä, että jo debyyttialbumin Fairytale Gone Bad -single päätyi Ranskan ympäriajon tunnusmusiikiksi saksalaiselle televisiokanavalle. Olet sanonut suoraan pitäväsi enemmän myynnistä kuin kitaransoitosta. Se on eri puolen haaste, varsinkin jos myy jonkun muun projektia kuin omaansa. > Soundi-haastattelu Teksti: Heta Hyttinen Kuvitus: Ville Pirinen ”Mieluummin kokeilee kuin pelaa varman päälle” Sunrise Avenue on bändi, jota suomalaisen mököttäjän on helppo vihata. Ja on siinä vähän samaa kuin silloin, kun menee kitaran kanssa lavalle: haaste siitä saatko sä ne ihmiset taputtamaan ja lähtemään himaan hyvällä fiiliksellä. – Kitaraa saa soittaa päivätyön puolesta aika paljon, joten myynnissä on erilaista haastetta. Ehkä saada siitä enemmän. Bisnesmies – se tuntuu kivalta. Mitä tarkoitit. Onko näin?. Haaste siinä jotenkin mo- tivoi ja se, että pystyykö jeesaamaan omaa tai jonkun muun juttua ja maksimoimaan sen, mitä sulla jo on