MANNA ELASTINEN SOUNDI SoundI BLACK SABBATH 13 1 1 5 2013 GHOST TONI WIRTANEN & ANTTI TUISKU t e d ä k t a m m ekoalbumin Koasv sik klass koko tarina KESÄKUU (sis.alv) M I R E L WAG N E R 6,20 € J O N N A T E RVO M A A
BLACK DOG BARKING UUSI ALBUMI NYT KAUPOISSA! CD | CD DELUXE EDITION | LP | DOWNLOAD WWW.AIRBOURNEROCK.COM WWW.FACEBOOK.COM/AIRBOURNEROCK - ”Voe Jeesuksen Ristuksen farisealainen vasen kivessäkki sentään, minkä kiekon tekaisivat.” -Mape Ollila / Imperiumi.net UUSI ALBUMI NYT KAUPOISSA! www.facebook.com/battlebeastofficial IVE .6. E L H 28 N C R OU BEA B E AIR TH K C RO
Säännöt ja lisätietoja: Facebook.com/Carlsberg DRINK RESPONSIBLY KURKKAA KOODI minkä tahansa ostamasi Carlsberg-pullon korkin alta ja tarkista saitko pikavoiton: Facebook.com/ Carlsberg Skannaa QR-koodi ja osallistu Facebook.com/ Carlsberg
6 7 8 9 10 12 14 16 18 24 28 30 34 36 40 46 52 56 72 5/2013 Juho Juntusen outo maailma Pääkirjoitus & Suorat sanat Uutiset Festarikalenteri 2013 Oma lista: Faarao Pirttikangas Hai & Lou Jussi Niemen naamakirja: Mike Bloomfield E-liike Soundi-haastattelu: Jonna Tervomaa Ghost Mikki Kauste Kalle Ahola Black Sabbath Minun tähteni: Black Sabbath Stalker Suomalaisen rockin klassikot: PMMP/Kovemmat kädet Elastinen Arviot Keikat kuva: Mikko Meriläinen SISÄLTÖ 74 Vastaava päätoimittaja Timo Kanerva Päätoimittaja Mikko Meriläinen Toimituspäällikkö Tero Alanko Erikoistoimittaja Juho Juntunen Toimittaja Petri Silas Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Ilmoitusmyynti Veikko Virtanen Puh. www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. lakko tai tuotannolliset häiriöt). 09-5627 7110 gsm 0400-730 453 Trafiikkisuunnittelija Jatta Waarala Avustajat Asko Alanen, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Karoliina Kantola, Asko Kauppinen, Eero Kettunen, Esa Koivio, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kai Latvalehto, Kaisla Alexander Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Jussi Niemi, Jake Nyman, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarmo Vähähaka, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen Toimituksen postiosoite Soundi, Box 312 33101 Tampere Puhelin (09) 759 61 (vaihde) Internet www.soundi.fi Kustantaja A-lehdet Oy Julkaisujohtaja Eve Vaasmaa Markkinointi Brand Manager Markkinointisuunnittelija Johanna Mikkonen Katja Bruun Bazook Battle Beast Airbourne Dark Tranquillity Nicke Borg Megadeth 80 82 83 Laiteuutuudet Kuulolla: Tommi Evilä Tarkkailuluokka Löytölapset 84 88 90 91 Toni Wirtanen & Antti Tuisku Eläin Viimeinen sana Ornette Birks Makkonen w w w. s o u n d i . Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. vuosikerta 4 SOUNDI. Lehtitilaukset: 0800-963 63 (24h/vrk) Ghost 24 40 Manna kuva: Timo Isoaho 84 kuva: Mikael Eriksson 34 Toni Wirtanen & Antti Tuisku kuva: Teppo Vapaus Black Sabbath Palvelussa tarvittava tilausnumero löytyy takakannen osoitetiedoista. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 39. f i Käyntiosoite Postiosoite Sähköposti Puhelin Risto Rytin tie 33, Helsinki A-lehdet Oy, 00081 A-lehdet etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi (09) 759 61 (vaihde) Asiakaspalvelu: (09) 759 6614 (ma–pe klo 8–16.30) Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme
LIPUT 25 € J . vaganza.fi 12.-14.7.2013 • Joensuu • www.ilosaarirock.fi LAUANTAI 13.7. LIPUT 55 € (UK) (ISL) (UK) (USA) (SWE) (SWE) (USA) PELICAN (USA) • LISS I E (USA) JÄTKÄJÄTKÄT • STEL L A EL ÄKELÄISE T • MOK OM A JAAK K O L AIT INEN & VÄÄRÄ RAHA • L OS T SOC IE TY E E V I L S TÖÖ, KOKS U KOO & DJ K R I D LOK K SQUA R EP US HER (UK) TA R R US R I L EY (JAM/USA) • PMMP SA M UL I P UTR O • W I N TERSU N J U K K A P OI K A & SOU ND E XP LOSI ON BAN D E T E R N AL TEARS OF S ORROW • AINO VE NNA R AAP P A NA & SOU ND E XP LOSION B AN D • FIN N TRO LL N ICO L E W IL LIS & THE S OU L INVES TI G AT OR S HE XVE SSEL • R U G E R H AU E R • F R E E R AP REN TO SHO W HAAMU • P EARL Y G ATES • S ATELLITE ST OR IE S P ERTTI KU RIKAN NIM I P ÄI VÄT MINÄ JA VIL LE AHONEN • LOO ST K OOS SULO PERJANTAI 12.7. LIPUT 10 € X YSMA • AN AL THU N D ER • V O I MA RYHMÄ MU R MAN SK • MA A ILMAN LO PPU • FAMI NE Y E A R K U U D ES SILMÄ • N I G HT LI V ES Kaikki lipputyypit (10-85 euroa) myynnissä Tiketissä. LIPUT 55 € SUNNUNTAI 14.7. K AR J A L A I NEN • I SM O ALAN K O 22- P IS TEP I R K K O W I TH S UP ER H O RN S M AR I SK A & P AH A T S UDET • L A URA N ÄRH I ANT E R O LI ND G R E N • D OM OVOYD • RYTM IHÄIRIÖ LAINE E N K A SP ER I & P ALA VA K A U P UN KI • E LÄIN T H E SCE NE S • D IST R E SS OF R U IN TÖMINÄ PERJANTAI 12.7
JUNTUSEN OUTO MAAILMA 6 SOUNDI
Jossain vaiheessa kevättä alkoi tihkua huhuja siitä, että yhtye on laittamassa kuluvan vuoden myötä pillit pussiin. Paitsi Mick Jagger peittoaa kaikki heidätkin aerobisissa urotöissään. Antti Tuiskun käsittelyyn tässä lehdessä antoi luontevan syyn yhteistyö Toni Wirtasen kanssa, mutta totta kai Tuisku on osoittautunut omillaankin pistämättömän lahjakkaaksi poptähdeksi, joka on onnistunut siinä missä useimmat sortuvat: rakentamaan Idols-julkisuuden pohjalta pitkän ja menestyksekkään uran. Mikko Meriläinen Päätoimittaja TOIMITUKSESSA SOI: Kurt Vile: Wakin On A Pretty Daze LISÄÄ KUUNNELTAVAA: www.soundi.fi/soittolistat Arttu Tolonen MUUMION KOSTO K un Rolling Stones viimeksi leikki vierivänsä, sain liput Olympiastadionilla 1.8.2007 soitetulle keikalle. Helposti koko kansan suosio ei heillekään auennut. Moni oli ehtinyt tuomita yhtyeen yhden kesähitin ihmeeksi, mutta sitkeä puolityhjille klubeille soittaminen ja peräänantamaton oman vision seuraaminen alkoivat vähitellen kantaa hedelmää. Parhaat sävärit tarjoaa Rolling Stonesin virallinen YouTube-kanava, vielä senkin jälkeen kun sieltä poistettiin kaikki videot, joissa Mick ja Keith lukevat elämään kyllästyneen oloisesti teleprompterista tervehdyksiä kiertueen tuleville keikkapaikoille. Hyvän ja persoonallisen yhtyeen lopettaminen on aina surun paikka, mutta toisaalta maailmassa on aivan liikaa yhtyeitä, jotka eivät ole osanneet lopettaa ajoissa. Kävin katsomassa keikan lähinnä uteliaisuudesta ja kyseisen tarpeen se tyydyttikin. Erittäin tärkeän puheenvuoron asian tiimoilta tekee tämän lehden sivuilla itsekin lapsitähtenä uransa aloittanut Jonna Tervomaa, joka muistuttaa turvasanan tärkeydestä. Queen-musikaalin esiintyjät ovat varmasti verevämpiä ja vetreämpiä. Vastuu onkin kannettava nimenomaan ohjelman tuottajan ja levy-yhtiön päässä – toisin kuin Elastinen tämän lehden haastattelussa sanoo. On tärkeää, että epäkohtia tuodaan esiin alan sisältä käsin. Muuta draamaa konsertti ei oikein tarjonnut ja soitto oli aikamoista läpilukua. Miten on mahdollista, että sellainen video kuin kanavalta löytyvä 50 & Counting Opening Night – Los Angeles Staples Center läpäisee minkäänlaisen seulan. Haastatteluaikaa yritettiin sopia kuukausitolkulla, mutta Paulan ja Miran aikataulu oli aivan käsittämättömän tukossa. Rollarien uusin maailman turuille jalkautuminen vaikuttaa vielä edellistäkin aneemisemmalta. Jos Rolling Stones kuulostaakin Rollaattori Stonesilta, kannattaako sitä itse mainostaa. 25 000 myytyä debyyttilevyä ja rojaltit silti miinuksella kuulostaa käsittämättömältä. Usein idoleiden taustalta löytyy kuitenkin kiistämätöntä lahjakkuutta ja vuosien taustatyötä. Se, pääseekö Keith Richards enää ylös kaaduttuaan jännitti. SUORAT SANAT PÄÄKIRJOITUS Monta tietä tähtiin S oundi on aina suhtautunut terveen epäluuloisesti tv:n kykykilpailuiden kautta julkisuuteen ponkaisseisiin tähdenlentoihin. Ne olisivat tarjonneet huonoudelle paremmat mahdollisuudet maastoutua. Mieleen tuli Rolling Stonesista kertova musikaali, johon oli palkattu aivan liian vanha porukka esiintymään. SOUNDI 7. Tällä kertaa pikantin lisän tuo bändin organisaation herääminen uusien markkinointikanavien olemassaoloon. PMMP ylitti Soundin juttukynnyksen vuonna 2005 kakkoslevynsä Kovemmat kädet myötä ja siitä lähtien bändi on nähty sivuillamme usein. Mick Jaggerin hapenottokyky säväytti. Aivan aluksi duolle pestattiin biisejä tekemään Maki Kolehmainen, mutta onneksi se suunnitelma kariutui. OMA LUKUNSA on syksyn myötä huikean uransa pakettiin pistävä PMMP, jonka kohdalla harva enää edes muistaa, että Paulan ja Miran uran alkusysäyksenä toimi Popstars-kilpailu. Keith Richardsin sekoilut tuovat mieleen YouTuben klassiset Shreds-videot. Ihmeteltävää riitti, mutta mikään ei liittynyt suoranaisesti musiikkiin. Nyt tuntuu kuin olisi nähnyt jonkun kaupan vihanneshyllyllä ilman vaatteita. Kanavan livetaltiointeja katsoessa ei voi kuin ihmetellä, miten organisaatio voi esitellä tällaista ja sitten odottaa ihmisten ryntäävän ostamaan satojen dollarien hintaisia lippuja. Ja kuitenkin bändin sekoilu kalpenee sen rinnalla, kuinka paskasti koko keitos on leikattu kasaan. PMMP:LLÄ JOS KELLÄ on kokemusta alku-uran huonosta levytyssopimuksesta. Paula Vesala on kritisoinut Facebook-sivullaan kärkkäästi riistosopimukseksi haukutun, Soundin nettisivuilla Arttu Tolosen toimesta auki puretun The Voice Kids -sopimuksen absurdejakin pykäliä. Fanien kännykkävideoiden levittäminen virallisen kanavan kautta olisi taatusti ollut vakuuttavampaa. Bändin soitto The Last Timessa on vahvaa yläastetasoa. Uskomattoman huonoa markkinointia. Toki osallistuvien lasten vanhemmilla on aina mahdollisuus kieltäytyä sopimuksesta ja kilpailusta, mutta sillä on vaikutusta vain yksilötasolla. Toisinaan aitoja onkin syytä purkaa, ja niin on tehty Soundissakin useaan kertaan, viimeksi esimerkiksi Anna Puun ja Lassi Valtosen kohdalla. Kilpailujen ”oikotietä tähtiin” -perusluonne kun sotii jo ajatuksena sitä rocktähteyden myyttiä vastaan, jonka mukaan kestävän menestyksen syntymiseen tarvitaan lahjakkuutta, pitkäjänteisyyttä ja köyhyysrajalla sinnittelyä. Mira on Paulan mukaan vedonnut kilpailun tuotantoyhtiöön sopimusehtojen kohtuullistamiseksi. Paulan bändikaveri Mira on syksyllä alkavan The Voice Kids -kilpailun tuomaristossa. Wild Horses on ihan tajuton. Kovemmat kädet on paitsi selkeä käännekohta yhtyeen uralla, myös kiistaton suomirockin moderni klassikko ja ansaitsee paikkansa Suomalaisen rockin klassikot -juttusarjassa, jossa ensimmäisenä käsiteltiin 22-Pistepirkon Big Lupu viime joulukuussa
Kesän ja syksyn keikoista tulee parempia kuin koskaan. Hurdy Gurdy Man ja muut Donovan-hitit ovat Anssille tuttuja. Mukana on myös Nosturin jäähyväiskeikalla äänitetty livelevy sekä dvd Endstandin kymmenvuotiskeikalta samasta paikasta. – Jos joskus taas alkaakin tuntua siltä, että PMMP voisi jatkaa, niin sitten jatketaan. Se jää ainakin näillä näkymin PMMP:n huikeaksi saldoksi, kun yhtye päättää uransa tulevan syksyn myötä. VUOSI SITTEN kuollut Beastie Boys -räppäri Adam ”MCA” Yauch on saanut hienon kunnianosoituksen New Yorkin kaupungilta. – Kuulin sitä musaa ihan ”reaaliaikaisesti” 1960-luvun puolivälissä. Pidin heti enemmän Donovanin kuin Bob Dylanin tyylistä. PMMP:n kesäkiertue alkaa 1.6. Tampereella pidettävästä YleX Pop -konsertista ja päättyy elokuun puolivälissä kahteen Tavastia-klubin keikkaan. Anssi, Eljas ja Eemil Tikanmäki sekä Juuso Nordlund vastasivat huutoon, ja nyt on edessä keikkoja Madridista Belgradiin. Kymmenen vuotta, kuusi albumia, yli 370 000 myytyä levyä, kottikärryittäin palkintoja ja hittejä hitin perään. Kuulostaako sukunimi tutulta. ”Monenlaista minäkin olen vetänyt vuosien varrella, mutta enpä olisi uskonut, että sininen M&M olisi se, mikä minut tappaa”, Liam laukoi. Aiemmin julkaisemattomalta levyltä löytyy myös äidin ja tyttären duetto. Jäähyväiskeikan tallenne julkaistaan myös vinyylinä noin kuukautta myöhemmin.. Sain samoihin aikoihin kitaran, ja ensimmäisten opettelemieni kappaleiden joukossa olivat Colours ja Catch The Wind. – Olisi kauheaa rutinoitua tai tyytyä toistamaan jotakin vanhaa. Aikaisemmat levythän on tehty kolmikon Paula, Mira ja Jori Sjöroos kesken. Lokakuisen syyskiertueen keikat julkistetaan myöhemmin. Yhteistyö skotlantilaisen biisinikkarin kanssa alkoi viime kesänä Turun Linnan Juhlissa. Adam Yauch Park löytyy miehen kotikulmilta Brooklynista. Donovan valitsi Tikanmäen taustalleen Anssi Tikanmäen Orkesteri kiertää parhaillaan Donovanin kanssa Espanjassa ja Serbiassa. Yhtye julkaisi kuusi pitkäsoittoa sekä nipun pikkulevyjä ja rundasi erittäin ahkerasti ympäri maailmaa. Koko kesän keikkaileva PMMP tekee syksyllä jäähyväiskiertueen ja julkaisee 20.9. – Festarin tuotannosta otettiin yhteyttä kolme viikkoa ennen keikkaa, ja kun myös Donovan oli hyväksynyt meidät tehtävään, aloimme harjoittelun. Koko porukka on kasvanut tiiviisti yhteen, ja yhteishenki on mielettömän hyvä. Tämän kerroin myös Donova- kuva: Maarit Tikanmäki AXL ROSE on ilmeisesti aloittanut uuden iisakinkirkon rakentamisen. Guns N’ Roses -kitaristi Fortus on kertonut että uusi albumi olisi jo lähellä valmista, mutta toinen kitaristi Bumblefoot väittää ettei nuottiakaan ole äänitetty. Liam Gallagher kertoi lähes tukehtuneensa karkista saamansa allergisen reaktion takia. PMMP jättää kuitenkin tietoisesti oven raolleen tulevien vuosien comebackia varten. Fire Inside – The Story Of Endstand -julkaisu sisältää, Matti Pent- tilän ohjaaman puolitoistatuntisen dokumenttielokuvan, jossa käydään läpi bändin historia ja seurataan valmistautumista jäähyväiskeikkaa varten. FBI:N etsityimpien terroristien listalla on kärjessä nainen nimeltään Assata Shakur. Teksti: Petri Silas Dokumentti Endstandin taipaleesta Vuosina 1996–2008 toiminut Endstand on kiistatta suomalaisen, ja eurooppalaisenkin, hardcorepunkin parhaimmistoa. MIKÄPÄ pahasuisen brittirockarin tappaisi. vielä nimeämättömän albumin, jolla se versioi nille ja totesimme, miten merkillistä onkaan, että 50 vuotta myöhemmin esitän biisejä hänen itsensä kanssa! Myös Suomen-konsertti on jo suunnitteilla. Lambesis kiistää syytteet ja asianajaja pitää mahdollisena, että Tim on lavastettu syylliseksi. Combat Rock Industry -lafka on nyt koonnut hienon paketin yhtyeen viimeisistä vaiheista. – Kymmenen vuoden matkanteon jälkeen tuntuu, että täytyy pysähtyä miettimään ollaanko oikeastaan tämän bändin kanssa jo päästy perille, Paula Vesala kuva: Mikko Meriläinen CHERIN ÄITI on tehnyt listadebyytin 86-vuotiaana, tosin albumin materiaali on äänitetty 33 vuotta sitten. Kyseessä on vuonna 1996 ammutun rap-artisti Tupac Shakurin täti, jonka löytäjälle olisi luvassa miljoonan dollarin palkkio. 8 SOUNDI perustelee päätöstä. omia biisejään koko viisihenkisen livebändin ja tuottaja Samuli Kosmisen voimin. – Siellä oli käynyt väärinkäsitys buukkauksissa, ja hän oli tulossa paikalle ilman säestysporukkaa, Tikanmäki kertoo Soundin uutisille. Georgiana Holtin Honky Tonk Woman -albumi nousi Billboardin Heetseekers- ja Country-listoille. Minusta Donovanilla oli tunteikkaampia tulkintoja ja kauniimpia lauluja. Yhdessä ehdimme treenata vain pari kertaa, mutta konsertti meni sen verran mallikkaasti, että sen jälkeen hän kysyi, olisiko meillä vuoden päästä aikaa. Miehen muistoksi on nimetty leikkipuisto. Yhtyeessä soittavat Paulan ja Miran lisäksi basisti Juho Vehmanen, rumpali Heikki Kytölä ja kitaristi Mikko Virta. UUTISET PMMP pistää uransa jäihin Tähden välit YHDYSVALTALAISEN As I Lay Dying -metallibändin laulaja Tim Lambesis on pidätetty epäiltynä ex-vaimonsa palkkamurhan suunnittelusta
Rääkkylä Ismo Alanko, Jesse Kaikuranta, Disco Ensemble 25.–29.7. Järvenpää SATAMAN YÖ TURKU ACOUSTIC Johnny Winter, Corey Harris & The Rasta Blues Experience, Dalindeo HUHDASFEST 8.6. Lohja Apulanta, Disco Ensemble, Jukka Poika & Sound Explosion Band J. Lieto 10.–13.7. Lahti TYÖVÄEN MUSIIKKI TAPAHTUMA LAPPEENRANNAN YÖT 12.–13.7. Haapavesi Väsen, Casey Driessen, Johanna Kurkela ROCK THE BEACH 26.–29.6. Kouvola kuva: Mikko Meriläinen UNTOROCK 24.–25.5. Pori Arttu Wiskari, Yö, Popeda TURKU SOUNDCHECK 7.–9.6. Nokia Discoteca Yugostyle, Burning Hearts, Film Death 19.–20.7. Imatra TAMMERKOSKEN SILLALLA Jarkko Martikainen, Risto, Jaakko Laitinen & Väärä Raha Cheek, Anssi Kela, Isac Elliot IMATRA BIG BAND FESTIVAL Aino Venna, Tuomari Nurmio, Joose Keskitalo George Thorogood & Destroyers, Robert Randolph & Family Band, Q-Stone 13.–15.6. Helsinki Ismo Alanko, PMMP, Charmaine Clamor Status Quo, Bryan Adams, Michael Monroe MONTTUROCK PROVINSSIROCK 2.6. Suonenjoki Elastinen, Pertti Kurikan Nimipäivät, Celadon Skies NUMMIROCK Anna Puu, Kolmas Nainen, Samuli Putro Soilwork, Amon Amarth, Children Of Bodom ÄMYROCK KALAJOEN JUHANNUS 20.–22.6. Kouvola Drumatik, Ocelot, Trancedriver Timo Rautiainen & Neljäs Sektori, Mokoma, Turmion Kätilöt JYSÄRI Haddaway, Pandora, 2Unlimited HARJU 5.7. Rovaniemi SUMMER UP 25.–28.7. Jyväskylä LAPIN KULLAN KIMALLUS 12.–13.7. Kaarina 28.6.–4.7. Helsinki 27.–30.6. Lahti Tuomari Nurmio, Bablo & Esa Eloranta Duo, Turo’s Hevi Gee 5.–6.7. Oulu HAMMER OPEN AIR ISLAND IN THE SUN 26.–27.7. Tampere 6.–8.7. Tuusula Matti Johannes Koivu, Pekka Kuusisto, Marzi Nyman 23.–27.7. Helsinki 14.–15.6. SOUNDIN FESTARIKALENTERI 2013 PÖHEIKÖN PÖLLÄYS TUSKA OPEN AIR 14.–15.6. Muutokset mahdollisia. Raahe SUNSET BEACH PARTY TORIN RYTMIT 10.–14.7. Turku Sleepy Sleepers, Jari Sillanpää, Mokoma Yllä valikoima touko–heinäkuun festivaaleja. Jämsä Goran Kajfes, Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana, Mopo Katatonia, HIM, The Shining (Nor) 5.–7.7. Mikkeli Ismo Alanko, Neljä Ruusua, Captain Jack HAAPAVESI FOLK 24.–28.6. Pälkäne 6.7. Seinäjoki Mariska & Pahat Sudet, Dumari & Spuget, They Shall Fall Bad Religion, Blur, Down KIVENLAHTIROCK 7.–8.6. Iisalmi Popeda, Erin, Kaija Koo KIHAUS FOLK MUSIC FESTIVAL 12.–13.7. Oulu 19.–20.7. Ylöjärvi BÄTTRE FOLK FESTIVAL 28.6.–29.6. Tornio Petri Nygård, Redrama, Steen1 M.A. Tornio 6.–14.7. Kauhajoki BOOMBOX 14.–15.6. 13.–14.7. Eura VALTTERI FESTIVAL 20.–22.6. Turku Anna Puu, Cheek, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani KIRJURI OPEN 7.–8.6. Utajärvi 28.–30.6. Jämsä WANAJA FESTIVAL LAHDEN YÖT 10.–13.7. Tampere Nightwish, Opeth, Children Of Bodom ANNIKIN RUNOFESTIVAALI 8.6. Jämsä KALOTTJAZZ & BLUES SAARISTO OPEN 28.6.–6.7. Helsinki Green Day, Rammstein, Queens Of The Stone Age PUISTOBLUES 8.6. Joutsa PMMP, Stig, Petri Nygård Neljä Ruusua, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani, Topi & Twang 20.–22.6. Helsinki Tiësto, Knife Party, Hardwell VAUHTIAJOT 26.–28.7. Karkkila HUMMERIPOIKA ROCK SUOMIPOP FESTIVAALI Pelle Miljoona United, Häiriköt, Sanktio Laura Närhi, Jätkäjätkät, Elonkerjuu 19.–20.7. Hyvinkää Skinny Molly, Crossfyre, Los Bastardos Finlandeses KAUSTINEN FOLK MUSIC FESTIVAL KIRMOT TAMMERFEST Husky Rescue, Raappana, Eläkeläiset TWIN CITY 17.–20.7. Pori Amadou & Mariam, Cody Chesnutt, Eric Burdon & The Animals SOUNDI 9. Äänekoski Ginger Baker Jazz Confusion, Billy Cobham Band, Dr. Lempäälä Coke Bust, Agrotoxico, Diskelmä SUMMER SOUND 26.–28.7. Tampere Kaj Chydenius, Hannibal Stark, Anne Waldman IISROKKI 8.6. Uusikaupunki 11.–13.7. Lappeenranta 5.–7.7. Oulu Risto, Matti Johannes Koivu, Joose Keskitalo JUVA ROKKAA 28.6.–29.6. Jurmo 19.–20.7. Vaasa Appendix, Jussi Hakulinen Distortion, Karri Koira & Ruudolf TURUN YÖT 7.–8.6. Kalajoki Popeda, 2Unlimited, PMMP HIMOSFESTIVAL Kari Peitsamo, The Valkyrians, Marjo Leinonen LOHJAN RANTAJAMIT 4.–6.7. Juva Apulanta, Yö, Klamydia AITOON KIRKASTUSJUHLAT 15.–21.7. Karkkila Petri Nygård, Olavi Uusivirta, Francine VASKI AREENA Dingo, Samae Koskisen Korvalääke, Honey B & The T-Bones Jonne Aaron, Sonata Arctica, Samantha Fox Pet Shop Boys, HIM, Biffy Clyro 5.–6.7. Kokkola KOTKAN MERIPÄIVÄT 25.–28.7. Helsinki Pertti Kurikan Nimipäivät, Eläkeläiset, Paula Koivuniemi Kotiteollisuus, Mariska & Pahat Sudet, Suvi Teräsniska Dillinger Escape Plan, Ihsahn, Testament MAAILMA KYLÄSSÄ ROCKIN HELLSINKI 28.–29.6. Lieksa 11.–14.7. Tampere VISULAHDEN JUHANNUS Spiritual Front, Cryo, Dark Side Cowboys 21.–22.6. Mikkeli 11.–13.7. Tuusula 14.–16.6. Tapahtumien yhteydessä luetellut artistit ovat vain osa ohjelmaa. Jämsä Big Boi, Adam Tensta, Elastinen Eppu Normaali, Anssi Kela, Elastinen Cheek, Fat Joe, Brädi Maria Kalaniemi & Eero Grundström, Suvi Teräsniska, Värttinä PIPEFEST 25.–27.7. Turku 25.–26.5. Saarijärvi Apulanta, Anssi Kela, Freud, Marx, Engels & Jung Eppu Normaali, Mikael Konttinen & Emma Salokoski, Iiro Rantala SOUTHERN ROCK & BBQ FEST 17.–21.7. Hämeenlinna RUISROCK 5.–6.7. Kellokoski 26.–30.6. Lappeenranta Neljä Ruusua, Apulanta, Klamydia ILOSAARIROCK RAKUUNAROCK Kotiteollisuus, Mokoma, Stam1na HUSTLE HKI 19.–20.7. Kotka Disco Ensemble, Aino Venna, Latebird’s All Stars Michael Monroe, PMMP, Captain Jack 19.–20.7. Numminen, Iiro Rantala String Trio, Jukka Perko Avara Slade, Eppu Normaali, Jannika B 29.6. Hyvinkää KARJUROCK OLUSET KOKKOLA MANIFEST Suvi Teräsniska, Pandora, Dingo 26.–27.7. Espoo Rival Sons, Whitesnake, Hardcore Superstar PIENET FESTARIT PREERIALLA 7.–8.6. Turku Amorphis, Kotiteollisuus, CMX RAAHEN RANTAJATSIT 25.–27.7. Tampere JOUTSAN JOUTOPÄIVÄT LUMOUS GOTHIC FESTIVAL Skindred, Red Snapper, Antero Lindgren 4.–7.7. Jyväskylä Reckless Love, Martti Servo & Napander, Appendix ILOFESTIVAL 15.6. Harjavalta Ismo Alanko, Maj Karma, Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset MEIDÄN FESTIVAALI 28.7.–3.8. Turku Jätkäjätkät, Stepa & Are, Solonen & Kosola SAUNA OPEN AIR 8.–9.6. Tampere 20.–22.6. Karjalainen, Yö, Haloo Helsinki SIERAVUOREN JUHANNUS 4.–6.7. Seinäjoki Popeda, Apulanta, Kolmas Nainen KARMAROCK 27.7. Helsinki Action Bronson, Danny Brown, No Smoking Team ILMIÖ! 20.7.Turku Circle, Astro Can Caravan, Death Hawks KEITELEJAZZ QSTOCK TUHDIMMAT TAHDIT Stratovarius, Amorphis, Purtenance PUNTALAROCK 26.–27.7. Karjalainen, Viikate 19.–20.7. Rauma RAUMA BLUES Heritage Blues Orchestra, Vidar Busk & His True Believers, The Nothern Governors PIONEERIFESTIVAALI EXISTENCE FESTIVAL 12.–13.7. Valkeakoski Venom, Candlemass, Kill Don Johnson Big Band, Mariska & Pahat Sudet, Cheek 5.–6.7. Feelgood DBTL 24.–28.7. Joensuu Motörhead, Nightwish, Xysma PORI JAZZ 13.–21.7. Sotkamo SOTKAMON SYKE ROTUAARI PIKNIK Nightwish, Amorphis, Kotiteollisuus Ismo Alanko, J. Kaustinen Jukka Poika, Irina, Paula Koivuniemi Casey Driessen, Orkestar Bordurka, Helsinki-Cotonou Ensemble 19.–20.7. Hämeenlinna 20.–22.6
Kakkosalbumilla Kaatopaikan kuningas säestää sähköistä kitarayhtyettä akustisempi taustarykmentti Kuhmalahden Nubialaiset, joka huojuu maagisesti merkillisillä jousilla, perkussioilla ja messingeillä rikastettuna. Musiikillisesti ero aiempaan ”belzeboogieen” ei ole valtavan suuri, mutta suomen kielellä Faaraon persoonallinen kurkkulaulanta painottaa kuvattuja tarinoita, perinteisiä legendoja ja villejä mielikuvia paljon yksityiskohtaisemmin. ten. Heistä kumpuavat kaikki afrikkalaislähtöiset legendat, niin maallisen kuin taivaallisenkin laidan laulut. Lukkarinen puolestaan varoitti, että Maan pureman melodiasta tunnistaa western swing -teeman (Bob Wills: Cherokee Maiden), mutta mikäs siinä. Myös Pekko lähestyy jouhisoittimien lisäksi pelotta kaikenlaisia vitkuttimia. Lapsuuden muistumat eksoottisista iskelmistä Tiikerihai, Meksikon pikajuna ja Kuningaskobra ovat nousseet Faaraon tuotannossa suorastaan esikuviksi. 6. – Levy on sekoitus eri aikoina tehtyjä lauluja. Todella runsas ja monipuolinen tuotanto Disney-jutuista freepläjäyksiin. Villi ja totaalisen primitiivinen soundi. Vain parin vuoden levytysura 1970-luvun taitteessa. Koukuttavaa freetä, jollaista itsekin haluaisin kokeilla. LÄSKI: koukuttavan vino soitanta – En tunne tyyppejä, mutta omistan pari levyä, joista en pääse selvyyteen, mitä vit- tua ne ovat. ROBERT JOHNSON, BUKKA WHITE, CHARLEY PATTON – Soittavat slidea, joka on minullekin mieluisin soitin. – Vaiston varassa tätä musiikkia tehdään, Faarao valistaa. COUNTRY DARK: takametsien rivo rock’n’roll – Chop Suey -soittajien kantrirock-punk-bändi, joka on liian outo lyödäkseen läpi. Keikkakokoonpanoissa esimerkiksi pasunisti on voinut päätynyt myös rumpaliksi tai rumpali on soittanut toisella kädellä ukulelea. Kitaranikin pidän avovireessä, jotta silläkin syntyisi jotain uutta. Tiedä vaikka itsekin ryhtyisin noiseen. Samoin savolaisten maalaismarkkinoiden muinainen vetonaula Jaakko Teppo. Vanhimmat ovat neljän vuoden takaa ja lisäksi on uusia, joissa soittokumppanit Lukkarinen ja Kosonen ovat avittaneet. Englanti on edelleen se minulle se rock’n’roll-kieli, eikä suomeksi sanoittaminen ole helppoa, mutta on sillä näköjään helpompi tulla kuulluksi. Ottaisi vaikka apinoita soittamaan taustalleen… 7. 8. Kososen kanssa tehty Räpylä Niiranen on savolainen LEVYT 1. – Taustalla on sekamelska ajatuksia, vaikutteita, biittejä, erilaisia halpoja instrumentteja, joista sillisalaatti syntyy. On ollut tarkoitus kerätä enemmänkin näitä tarinoita nyt, kun kiinnostus on herännyt tällaiseen afroamerikkalaisen bluesin tyyliseen kerrontaan. Myös Hubert Sumlinin pieteetillä soittama kitara on syytä muistaa. OMA LISTA TEKSTI: ASKO ALANEN ROMULUISEN ROKKIBLUESIN KUTSUMUS Y FAARAO PIRTTIKANGAS li kymmenen vuotta Varpaisjärven raivoisan mutanttirockin iskupartion Cosmo Jones Beat Machinen kanssa keulinut Pekka Pirttikangas on itsekin ihmeissään siitä, kuinka vahvasti uusi suomalaisen bluesin kulttihahmo Faarao on lyönyt läpi bändiin verrattuna. 10 SOUNDI Monia bändejä ja aina erilainen oma soundi: Horisontti, Rakka, Tampo, Ad Astra… 3. HOWLIN WOLF: ison suden ulvonta – Sähköisen bluesin saralla jatkuvasti vaikuttavin esikuvani, jonka laulutyyliä yritin aluksi imitoida ja saada aikaan samanlaista vaikutusta: hypnoottista, säröistä, tanssiakin. Ainoita musiikkilajeja, joita en ole vielä kokeillut.. PEKKO KÄPPI: hengenheimolainen – Jo pitkään olin suunnitellut yhteydenottoa, mutta sitten kun viimein rohkaistuin, kävi nopeasti ilmi, että olemme samasta puusta: jo ensisoinnusta lähtien tajusi yhteisen sävel- ja soundiymmärryksen. SUN RA: kollektiivinen musiikki – Diggailun kohde, jonka intergalaktisesta orkasta myös Kuhmalahden Nubialaiset tavallaan juontuvat, vaikka emme julkaisekaan uutta levyä joka kuukausi. Uusimmaksi livesuosikiksi nousee myös keikan lämmittelijäbändi, roska-rockin ja kantrijodlauksen spesialistien Panssarijuna. Onko se vinoa sydämeltään vai päänupissa. UMPIO: noisefriikkiys – Pentti Dassum keräilee romuja, rakentaa omia instrumentteja, mikittää ne pietsomikrofoneilla ja paukuttaa särön läpi taivaallista noisea. Puhaltajien on toki aina osattava linjat. 2. 10. KUSTI VUORINEN: kaikki tekemiset – Kuhmalahden Nubialaiset -orkesteri juontuu paljolti hänen soitto- ja sielunmaisemastaan. Sai haaveilemaan, jos olisi joskus mahkuja samaan edes jollain tasolla. 5. Faaraon artistikuvaa sävyttävät myös yhteiskeikat Pekko Käpin kanssa, joilla omien laulujen ohella esitettiin renqvistiläisiä virsiä, suomennettuja gospelblueseja, vanhoja balladeja ja amerikansuomalaisia lauluja. Ylittämätön sytyke rockin soittamiseen ja olin tosi katkera, etten itse päässyt mukaan. KAREN DALTON: uniikki ääni – Trad-pohjainen blueslaulaja, uniikki, karhea, honottava ääni, jonka löysin joitakin vuosia sit- legenda järvessä asuvasta ihmisestä 200 vuoden takaa. – Nubialaisten kanssa soittamisen onni ja onnettomuus on siinä, että soittajat vaihtuvat alati, ja instrumentteja pitää siirtää muusikolta toiselle. CHOP SUEY: villit keikat – Varpaisjärveläinen garagerock’n’roll-bändi, jonka esikuvia olivat Crampsit ja vastaavat. 9. Merkillisia syntsasoundeja ja mahtavan rivoja sanoituksia. Faarao Pirttikankaan lista kiteytyi suoraan haastattelussa edellisiltaisen keikkapaikan pöydässä, vaikuttajien ja innoitusten sakeasta sopasta kopattuina sattumina. Ihmisen ikuinen kamppailu hyvän ja pahan välillä. 4. Hallitsee haitarin, puhaltimet ja perkussiot. Aina on pientä haastetta näin järjettömän bändin kanssa
Uimataidottomalla Heyerdahlilla ei olisi mitään asiaa merimatkalle, niin kuin ei mukaan tuppautuneella jääkaappikauppiaallakaan. Radioyhteys ei ota syntyäkseen. Jättialukselle muuttaneet henkiin jääneet valmistelevat matkaa Titanille siirtokunnaksi. TEKSTI: PETRI SILAS Brad Tolinski: Jimmy Page – Yksinoikeudella Minerva Kustannus 2013. Kolmostarina ei ole supervoimien problematiikan raskauttamaa supermättöä. Niinpä mies veti ikkunaluukut kiinni. Sota uskotaan voitetuksi, mutta kotiplaneetta on hävitty tuhon myötä. Uutta painoa saavat kuusikon kaksi vastarintaliikkeen urhoa, joiden tuoreet traumat luovat oman jännitteensä uhmakkaalle purjehdukselle. Kolmannen kaataa sinnikäs merisairaus. Haihyökkäyksistä selvitään onnella, samoin riutoista. Mutta juuri näistä selviytymisen koettelemuksista syntyy fiktiota kiehtovampi sovellus tositarinasta. HAI & LOU Hulttion tie T KON-TIKI Maailmanselityksen arvaamattomat virtaukset N orjalaisen Thor Heyerdahlin antropologiset löytöretket kuuluvat maailmansodan jälkeisen sukupolven suuriin seikkailuihin. Peltikuoren tai dna-kohennuksen vahvistamat kehot ovat piirun verran lähempänä tavallisia kuolevaisia kuin ihmemiehet yleensä. Alkoi kissa-ja-hiiri -leikki, jossa musiikillinen substanssi jäi seksiin, magiaan ja muihin eksentrisyyksiin kiinnittyvien skandaalien jalkoihin. Tyhmänrohkean Kon-Tiki -matkan toteutus näyttäytyy pakona maailmanpalon tuskasta unelmiin. Takana olivat sessiomiehen pitkät päivät Lontoossa ja oppivuodet yhden aikansa suosituimman bändin riveissä, edessä uusi aamunkoi jännittävän kokoonpanon kanssa. Moraaliviitteet seudun saastumiseen, ex-heilaan tai papin (Javier Bardem) sielutuskiin ovat köykäiset, joten pelloilta ja niityiltä juonikorsiaan hamuava juttu jää haahuilevaksi. Kolmiodraama asettuu ahtaasti Oklahoman pikkukaupunkiin, jonne Neil (Ben Affleck) kotouttaa pariisilaisen Marinansa (Olga Kurylenko). Toimittajia, jotka ovat Zeppelinkeisarin luottamuksen voittaneet, löytyy yhä vain kourallinen. Sitten avaruudesta palaa 60 vuotta matkannut alus, joka kääntää vallitsevan todellisuuden ympäri. Iron Man 3D on niin kekseliäs takaumien, erilaisten yhteenottojen ja perimmäisen juonensa kanssa, että heikointa ovat ylimitoitetut teknotaistelukohtaukset. HHHH 12 SOUNDI roihin ei ole varauduttu alkaen merivirtoja koskevista oletuksista. Kun otetaan huomioon paitsi tämä asetelma, myös matkan varrella kerääntynyt omaisuus, ei tarvitse ihmetellä, miksei Page ole juuri välittänyt menemisistään julkisesti tiliä tehdä. Kliseisiin kuuluu alistettu vaimo, joka odotti lasten isää jouluksi kotiin. HHHH IRON MAN 3D Ohjaaja Shane Black ja päätähti Robert Downing Jr. Joseph Kosinskin tyylikäs visio on selväpiirteinen scifi-seikkailu. Roolihahmojen taustat lavennetaan hollywood-tyypityksin sekä kiinnostavin psykologisin painotuksin. Heistä yksi on Guitar World -lehteä pitkään kipparoinut Brad Tolinski, jonka viimevuotinen haastattelukirja Light And Shade – Conversations With Jimmy Page on nyt käännetty suomeksi. Palsapuu alkaa vettyä varhain. Vaikkapa näihin suuntiin syventämällä kirjasta olisi tullut ratkaisevasti kiinnostavampi. HHH ammikuussa 1944 syntynyt Jimmy Page oli siihenastisen uransa huipulla ja onnensa kukkuloilla, kun The Yardbirds tuli 1968 tiensä päähän. Toimenkuvastaan sekä omista intresseistään johtuen ja Pagen reunaehtoihin sopeutuen Tolinski pysyttelee kuitenkin turhankin tiiviisti siinä, miten ja millä kalustolla sitä musaa tehtiin. ovat vilpittömän inspiroituneita Rautamiessaagasta. Keskittymisvaikeudet jakaa katsoja, jonka on tuiki hankalaa asettua samalle aaltopituudelle. Tekniikan hyvä ja paha ihmelapsi kamppailevat omilla megabuusteillaan. Maa-asemalla vartijapari (Tom Cruise eritoten) valvoo huoltoa ja kahakoi viimeisiä vihollississejä vastaan. Vastaanotto ei kuitenkaan ollut linjassa kitaristi-biisinikkari-tuottajan odotusten kanssa, ja etenkin Yhdysvalloissa media suhtautui Led Zeppeliniin kylmäkiskoisesti. Merikuvaus on taitavaa työtä tyvenessä ja myrskyssäkin. Hän on kertovinaan tarinaa, mutta jää toistuvasti kuvaamaan kulisseja, hakee visuaalisia kiiltokuvia luonnon salaisuuksista, tarkkailee valoa tai eläytyy hiljaisten tunnetilojen ailahteluun. Niiden turbovilinä katkaisee eloisimman dialogin ja roolihahmojen keskinäisiä yhteyksiä. Vaikka peittäminen toki onkin kiihottavampaa kuin paljastaminen, minkä myös James Patrick Page hyvin tietää. Kaikkiaan Jimmy Page – Yksinoikeudella on hyvä tuore tukiteos kattavampien Led Zeppelin -historiikkien ohessa luettavaksi, mutta yhä pitää tästäkin merkkimiehestä jaksaa odottaa sitä definitiivistä elämäkertaa. Opusta rytmittävät yhteistyökumppanien kanssa järjestetyt juttutuokiot ja tarina kulkee mukavasti. Vuonna 1947 hän purjehti yli Tyynenmeren auringonjumalan Tikin nimikkolautalla Perusta Polynesiaan. Se on tarpeeksi omaperäinen ja hätäilemätön pitääkseen mielenkiintoa yllä antautumatta tehostettujen horrorefektien tai sotahulinan valtaan. Kon-Tiki -matkakirja ja filmidokumentti levisivät maailmalle, samoin myöhempien tutkimusmatkojen kuvaukset: Pääsiäissaarten salaisuuksiin pureutuva Aku-Aku ja Atlantin ylitys Ra-kaislapaatilla. Kon-Tikin tarina on edelleen sensaatiomaisen hyvää seikkailuelokuvan ainesta sekä visuaalisena haasteena että draamana. Vaikka hänellä epäilemättä olisi ollut myös tilaisuus kysyä miksi sitä musaa tehtiin ja – varsinkin bändin loppua kohden – millä oletusarvoilla. HHHH TO THE WONDER Terrence Malickin ohjaus kärsii kroonisista keskittymisvaikeuksista. Vaa- OBLIVION Alien-atakki on murskannut kuun ja pakottanut Maan turvautumaan ydinaseisiin
Koolla on väliä aurinkolasiasioissa. Huomasin valokynän olevan loppu. Pidän kuitenkin sanojen riviin järjestelystä, ja hyvälle biisille tulee aina tarvetta. Asemalla joku kadunmies tuli tarjoamaan puoliksi juomastaan Carillo-pullosta ryyppyä. Ihmistä ei ole tehty heräämään ennen kymmentä. Pulinaa riitti biisistä, Kanariasta ja uudesta, niittejä täynnä olevasta nahkatakistani, mutta silti monet kysymykset liittyivät meikkaamiseen ja vatsalihaksiin. Kaksi: isäukko oli vappuna ihmetellyt, miten jaksan jatkuvaa ulkonäön ”mittailua” ja kommentointia. Molemmat Ahoset astuvat nyt ensimmäistä kertaa sarjakuvan maailmaan, eikä lähestymistapa olekaan aivan tyypillisimmästä päästä. Reckless Love handles. Kotiin päästyäni skippasin siivoamisen. Noin kahden maissa käänsin nokkani taas kohti junaa. Kun kieltäydyin, sain kuulla olevani ”liian ylpee” ja ”luulevani itsestäni liikoja”. Taitavasti piirretyt ja sävykkäät kuvat vetävät puoleensa. Jutut liittyivät uuteen biisiimme Night On Fireen ja sen mahtavaan, liekeillä ja efekteillä höystettyyn, mystiseen videoon, jonka kuvasimme Las Palmasissa muutamaa viikkoa aiemmin. Biisillä ei vielä ole edes nimeä eikä esittäjää. Yleensä en vastaavia tilanteita edes huomaa, mutta nyt hymyilytti kahdesta syystä. Ylen toimittajan mukaan minut tunnetaan niistä. Löysin tarpeeksi isot. Nakkasin vanhan roskiin ja tein mentaalimerkinnän päänsisäiseen kauppalistaani uuden ostamiseksi. Siinä olisi ainakin uudenlaista ilmettä. Toimi kuin junan vessa. Kirja jää kuitenkin poikkeuksellisen vahvasti askarruttamaan mieltä. Pihautin sumpit, koska väsytti. Viihteelle ei ollut tänään hinkua ja loppuillasta uni yllätti leffaa katsoessa. Join lasin vettä, puin päälleni ja raahustin junaan, joka oli alkumatkasta melko tyhjillään. Mietin, että pitäisikö lopettaa meikkaus, antaa parran kasvaa ja lihottaa kunnon kaljamaha. SOUNDI 13. Normi setti. Pienen närhen ja hänen vanhan äitinsä ulkomaailmalta suljetun kodin ahdistavuus tulee iholle. Sain samalla väsymystäni hieman piiloon. Joku oli kuulemma kysynyt seksuaalista suuntautumistakin. Höpisin hauskoja ja tärkeitä jokaisessa haastiksessa. Lopullisen voittajavalinnan teki Madventures-kaksikko Riku Rantala ja Tunna Milonoff. Kaunis mutta pelottava kotipesä T ässäpä sarjakuvaa määritelmän rautalankaversiona: sarja kuvia, jotka hurmaavat yksittäisinäkin ruutuina, mutta muodostavat yhdessä sujuvasti etenevän ja maailmaansa sulkevan kokonaisuuden. En jäänyt kuuntelemaan tarkemmin. WTF – welcome to Finland 2013. Pasilasta hyppäsin tiedottajamme Satun kyytiin ja haastattelukierros alkoi YleX:n aamushow’sta. Useimmiten aamu viisi on rokkarille lähempänä nukkumaanmenoaikaa kuin herätystä. Tarinan tunnelmaa ohjataan taitavasti värimaailman avulla sekä kuvakokojen ja -kulmien vaihtelulla. Sarjakuva-Finlandian tänä vuonna voittanut Pikku Närhi on kauneimpia näkemiäni sarjakuvakirjoja. Mel- kuva: Ville Akseli Juurikkala ”Aamu viisi on rokkarille lähempänä nukkumaanmeno aikaa kuin herätystä” kein pelkästään kuvakerrontaan nojaava, vain parilla lyhyellä repliikillä höystetty kirja tuo mieleen elokuvan storyboardin tai satukirjan. Yksi: silloin tietää, että päällä on oikeat releet kun herättää sopivasti närää. Tai jenkkakahvat. Poistin vihdoin meikit ja suuntasin ruokakauppaan. Teemaksi nousee pelko tuntematonta kohtaan. Nelihenkinen raati valitsi 63 ehdokkaan joukosta kymmenen parasta finaaliin. Pyöreät muodot ovat kuulemma kuuminta hottia ja päätin olla sen verran trendien orja, että halusin sellaiset pyöreämmät nokalleni entisten vaihtareiksi. Heräsin kuitenkin yöllä kirjoittamaan muutaman rivin sanoituksia. Parhaat ideat tulevat aina unessa. Junassa takaisin Tampereelle tilasin myyntikärrystä kahvit ja syvennyin kirjoittamaan sanoituksia tuottajamme Wirtasen Ilkan tekemään biisiin. Isä oli ostanut punaiset kengät ja kuunnellut vittuilua käydessään venemessuilla. Tällainen pöytälaatikkoon kirjoittaminen on muutenkin vapauttavaa ja inspiroivaa. Lukittauduin ainoaan paikkaan junassa, mistä löytyi peili ja meikkasin vapun jälkeisten vanhojen meikkien päälle lisää sotkua. Illemmalla ruoan yhteydessä selasin vielä nopeasti työhön liittyvien sähköpostien viidakkoa ja päätin lykätä salihommat hamaan tulevaisuuteen. Vanha kikka. Ei kai nyt kukaan täysijärkinen siihen aikaan Tampereelta Helsinkiin matkustaisikaan. Ihmisille joutavista ja turhista asioista tulee usein niitä tärkeimpiä. Pari korttelia aiemmin oli vanhempi herrasmies tuijottanut liikennevaloissa vastakkaiselta puolelta päästä varpaisiin ilme syvää halveksuntaa huokuen. Rustasin vastaukset muutamiin viesteihin ja korjasin vapun jäljiltä eteisessä lojuvat keikkavermeet pois. Ei se ollut yllätys. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN Lauri ja Jaakko Ahonen: Pikku Närhi Egmont Kustannus, 2013 PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA SARJASSA TEKIJÄT KERTOVAT, MITEN ELÄMÄNSÄ KOKEVAT OLLI HERMAN ”Pitäisikö lopettaa meikkaus?” (RECKLESS LOVE) H erätyskello soi 5.15. Ohi kulkiessaan mies alkoi kommentoida ”pellemäistä” ulkomuotoani. Matkalla asemalle poikkesin valitsemaan uudet aurinkolasit kesäksi. Käsikirjoituksen osalta tämän vuoden finalisteissa olisi ollut vahvempiakin ehdokkaita, sillä Pikku Närhen tarina on paitsi arvattava, myös epämiellyttävän lohduton
Hänkin tuntui minusta vanhalta kaverilta. Elvin Bishop oli tullut Oklahoman Tulsasta rutiköyhästä perheestä opiskelemaan stipendillä mikrobiologiaa Chicagon yliopistoon, kun taas Bloomfieldin ensimmäisessä bändissä harppua soittanut mississippiläinen Charlie Musselwhite suoritti katutason jatko-opintoja bluesissa. Oven olisi pitänyt olla auki, mutta se oli lukossa ja talo selvästi tyhjä. Yeah, man! Mikä meininki, päällikkö. . Se oli huojentavaa kuulla, ja niin kävikin. Hän kertoi Dylanin kääntyneen jossain vaiheessa soittaessaan heihin päin ja huutaneen bändille, että ”Antaa mennä vaan. karhu hihkaisi autosta loikatessaan ja halasi meikäläistä kuin rakasta vanhaa ystävää. Kroonisen unettomuuden osaltaan katalysoima heroiiniaddiktio näytti onneksi olevan historiaa. Jostain syystä mieleeni muljahti tutkimusretkeilijä Stanleyn ja tohtori Livingstonen kuuluisa kohtaaminen Afrikassa 1800-luvulla, joten sanoin: . VETERAANITOIMITTAJA KERTOO URANSA TÄHTIHETKISTÄ JUSSI NIEMEN NAAMAKIRJA Mike Bloomfield S yksyllä 1980 odottelin silloisen tyttöystäväni kanssa Tampereen Yotalon rappusilla Michael Bloomfieldiä. Dylanilla oli hyvä nenä näissä asioissa ja hän oli pyytänyt Bloomfieldia bändiinsä vakituisesti, mutta tämä oli silloin halunnut pysyä Butterfieldin joukkueessa, jonka hurjia liveesiintymisiä pitkine improvisaatioineen kaikki hipsterit hehkuttivat ajan kuumimpana toimintana. Hän ei soita pelkästään Dylanin parhaisiin lukeutuvalla Highway 61 Revisitedillä, vaan oli Dylanin kitaristi sillä legendaarisella Newport Folk -festivaalin keikalla 1965, kun sukupolvensa tulkki ja akusti14 SOUNDI kuva: Seppo Pietikäinen usretkeilijä Muille tien näyttänyt tutkim nen kansalaisoikeustaistelija ensi kerran soitti livenä sähköisesti urkuri Al Kooperin, pianisti Barry Goldbergin ja Butterfieldin rytmisektion säestämänä. Akustiselle folkille vannoutuneet puristit huutelivat bändille hävyttömyyksiä ja niinkin hieno mies kuin Pete Seeger sai tarinan mukaan sellaisen raivarin, että hän nappasi kirveen ja aikoi lyödä sillä piuhat poikki lopettaakseen ”sen helvetillisen metelin”. Chicagossa rikkaaseen juutalaiskotiin 1943 syntynyt Mike vältteli teininä perheen bisneksiä ja hengaili, yhtenä harvoista valkoisista, kaupungin etelälaidan mustissa klubeissa kaveriensa Nick Gravenitesin, Barry Goldbergin, Paul Butterfieldin ja parin etelästä muuttaneen kaverin kanssa. Kursailematon Mike sai korvaamatonta oppia. Hän pystyi uskottavasti soittamaan, ja laulamaan, mitä tahansa bluesia delta-slidestä ja Piedmontpikkauksesta barrelhouseen, jota hän takoi Tampereellakin tuosta vaan pianolla kitaravetoisten spirituaalien ja kantrivirsien joukkoon. Tohtori Bloomfield, otaksun. Pelkääjänpaikalta ponnahti ulos leveästi hymyilevä iso karhumainen mies. Tampereella tietysti kysyin Mikelta tästä kulttuurihistoriallisesta taitekohdasta. Siinä samassa Korjuksen Tapion paljon nähnyt vanha musta Mersu pysähtyi rappujen eteen. Kursailematta ytimeen Bloomfieldin näkemys oli laaja. Mike kertoi myös sisäpiirin ennakkotietoa 80-luvun sarastuksessa kristillistä vaihettaan eläneestä Dylanista, että tämä oli jo kypsynyt ”born again” -viritykseen ja aikoi sanoutua siitä irti. Niin kauan vedetään, että ne hiljenee.” Musiikin terävin kärki oli silloin siirtymässä, 50-luvun rock’n’rollin jälkeen, akustisesta folkista psykedeliaan ja sähköiseen bluesiin, jotka jazzin ja soulin ohella edustivat uusinta uutta. Rolling Stonen 100 All-Time Greatest Guitarists -listalla sijalle 22 yltävän herrasmiehen uraauurtavat improvisaatiot ja viiltävät blues-soolot Butterfield Blues Bandissa ovat innoittaneet ja näyttäneet suuntaa lukuisille kirvesmiehille Carlos Santanasta ja John Scofieldista Slashiin ja Joe Bonamassaan. Olin jo 60-luvulla noussut Butterfield Blues Bandin ja Miken seuraavan bändin Electric Flagin avulla huimiin korkeuksiin, joista tuntui pystyvän paremmin hahmottamaan mistä elämässä on kysymys. Helvetillistä meteliä Newportissa Musiikin ohella kirjallisuuteen ja muuhunkin kulttuuriin intohimolla suhtautuvalla Mikella riitti ässiä hihassaan. Ensi tapaamisemme kuvaa hyvin, miten tolkuttoman energinen, välitön ja sydämellinen ihminen Mike Bloomfield oli
Se on viimeinen juttu, mitä poika haluaa kuulla! Punkiin Mike suhtautui tietyllä varauksella, mutta sanoi diggaavansa muun muassa Sex Pistolsia, Elvis Costelloa ja erityisesti Devoa, jonka nyrjähtänyt huumori vetosi häneen. Lisäsi torvisektion, laajensi skaalaa ja teki huikeita levyjä. Huikea on tämäkin Miles Davisin diggaama debyytti, joka vähän ennen The Bandin Big Pinkiä yhdisteli afro-amerikkalaisen musiikin eri haaroja. Suomessa hän vit- Free jazzin tapaan modaalisesti vaiheesta toiseen etenevässä East-Westissä Bloomfieldin kitara trippaa intialaisragojen kautta stratosfääriin ja saa upeaa vastusta Bishopista. Miken uusi suuri rakkaus oli reggae, johon hän oli ihastunut heti nähtyään Jimmy Cliffin loistavan The Harder They Come -elokuvan muutama vuosi aikaisemmin. Malliesimerkki siitä, ettei täydelliseen omaperäisyyteen välttämättä tarvita omia sävellyksiä. Robert Johnsonin Walking Blues jyskyttää eräänlaisena tangona Mike Nesmithin Monkees-ralli Mary Maryn rokatessa rajuna psychenä. Ironia osuu napakymppiin. Olikohan Miken auton kasettipesässä tuona kohtalokkaana päivänä Hande ja Köyhien Ystävät ja jos oli, niin oliko hänen viimeksi kuuntelemansa raita Kurjuuden kuningas, Oi Mutsi Mutsi vai Just Siks. . Poika taas kasvoi Mustia Panttereita ihaillen ja kuunteli James Brownin I’m Black and I’m Proud, Say It Loudia samalla kun isä istui kotona kuuntelemassa Muddy Watersia. Allen Toussaintin (1966) Get Out of My Life, Woman funkkaa ärhäkästi. (1968) sempiä lauluja, joiden monitahoinen tyyli ennakoi tulevaa. saili, elämänhaluunsa ja soittamiseensa viitaten, että hänen takiaan Jumala pelastaa vaikka koneellisen ihmisiä, jos hän on samalla lennolla, koska hänellä on niin tärkeä tehtävä täällä maan päällä. Hän selitti hyvin, miksi erityisesti nuoret mustat karsastivat silloin bluesia. Elviksen esittämä Just Because) ja Makasiinin luona (Jimmie Rodgersin Waiting For A Train) ja diggasi koko albumia niin innolla, että annoin kasetin hänelle. Puhe ”ihmiskunnan ylevyydestä” päättyy naurunsekaisiin aplodeihin ja sitten mennään hillittömän draivilla teurastamoon. jammailemalla Muddy Watersin, Howling Wolfin, Sleepy John Estesin ja mandolinisti Yank Rachellin kanssa. Huhujen mukaan Mike oli kuollut jossain juhlissa, joista hänet oli sitten hälyn välttämiseksi siirretty eri paikkaan. Juuri tämä (remasteroinnin tehostama) kerroksellisuus oli loppupeleissä Flagin kovin juttu, vaikka puhallinsoolotkin ovat umpirautaa. Barry Goldbergin koskettimet, jousisektio, Paul Beaverin uudenaikaiset moog-tekstuurit ja perkussiot kutovat viettelevästi trippaavia mattoja. Pian Mikellä oli oma pikkuruinen Fickle Pickle -klubi, jonne hän buukkasi kaikki mahdolliset vanhat blues-soittajat Son Housesta ja asian yhdessä kappaleessaankin mainitsevasta Big Joe Williamsista lähtien. Like A Rolling Stonesta hautaan Viimeinen muistoni Mikesta on se, kun juuri ennen hänen lähtöään soitin hänelle Tuomari Nurmion Kohdusta hautaan -kasettia. Perään Mike kuitenkin totesi mieluummin kuuntelevansa kotona ”kypsiä ja sielukkaita artisteja”, kuten Joni Mitchelliä, Randy Newmania ja… Leo Sayeria! Jälkimmäisestä syntyi hupainen debatti, kun haukuin Leon tarkoituksellisen jyrkästi. Ajattele nuorta mustaa kundia, jonka isä työskenteli rautateillä. Tavatessamme bluesia ja psykedeliaa pidettiin punkin peesissä vanhoina ja taantumuksellisina juttuina. Mutta Bloomfield ei ollut puristi, vaan tutki intialaisia ragoja ja ensimmäisten joukossa tajusi Amerikan musiikkityylien sukulaisuuden. ”Ne kun saa grooven päälle niin se ei hiivu”, hän uhosi siteeraten robottiäänellä bändin lyriikoita. Rumpali Buddy Milesin laulamien tiukkojen bluesien ja sielukkaiden soulien rinnalla kuullaan (Janis Joplinin Big Brother & The Holding Companyssa korvanneen) Nick Gravenitesin vahvasti tulkitsemia psykedeli- män rakastaja oli löydetty heroiinin yliannokseen kuolleena autonsa etuistuimelta San Franciscossa vain 37-vuotiaana. Isällä ei ollut afroa ja hän pelkäsi valkoisia. Elvin Bishopin tunnelmoimaa Never Say Nota intiimimmäksi ei pääse millään. Bloomfield kitaroi taas murhaavan verevästi, mutta nyt äänikuvassa tapahtuu samaan aikaan paljon muutakin. Bloomfield teki itsekin hienoja soundtrackeja, muun muassa Andy Warholin kokeelliseen Bediin (-73), Steelyard Bluesiin (-73) ja pariin kulttiklassikkoon: Roger Cormanin ohjaama, Jack Nicholsonin käsikirjoittama ja Peter Fondan näyttelemä The Trip (1967, käytännössä Electric Flagin debyytti) uppoutui LSD-matkaan ja Haskell Wexlerin Medium Cool (-69) tutki demokraattipuolueen konventtia Chicagossa 1968. Hän rakasti rockia, soulia, jazzia, countrya ja itsekin haitarilla soittamaansa tex-mexiä yhtä paljon kuin bluesia. Nat Adderleyn sinistäkin sinisemmän Work Songin (7:53) ja Bloomfieldin Nick Gravenitesin alkuperäisestä happomatkan innoittamana kosmiseksi muuttaman nimiraidan (13:10) ultrasvengaava instrumentaali-improvisaatio ja likkien pallottelu loksauttaa edelleen leuan. SOUNDI 15. Soundit purevat kuin hurjistunut hilleri, ja herkissä suvannoissa iho pukkaa kananlihaa. Siinä, missä The Band ponnisti country-, rock- ja folkpohjalta, Electric Flagin runkona olivat blues ja soul, joista edettiin psy- THE ELECTRIC FLAG: A LONG TIME COMIN’ kedeliaan. Billy Davenportin ja Jerome Arnoldin musta rytmisektio varmistaa selustan soittamalla paljon enemmän kuin pelkkää komppia. Siksi Bloomfieldin mainiot soololevytkin sivuutettiin täysin. Marraskuussa Bloomfield oli vielä noussut lavalle Dylanin keikalla vetämään (kuulemma todella komeasti) Like A Rolling Stonen, jonka levyversiolla hän soittaa. Avaukseksi vedetään Stax-virityksellä Howling Wolfin Killing Floor, joka alkaa silloin vallankumouksellisella samplella. Hän ilahtui kovasti. Amerikkalaisen musiikkiperinnön vallan kumouksellinen ylistys Kun Mike Bloomfield lähti Butterfield Blues Bandista perustamaan puhaltimien kera laajemmin amerikkalaista musiikkiperintöä yhdistelevää yhtyettä, mitä teki Butterfield. Hän lauloi täydellisessä taimissa englanniksi mukana covereissa Just siks (mm. I Got A Mind To Give Up Living seisauttaa veret mollibluesilla, joka taittuu vain harvoilta. Voitte kuvitella järkytykseni, suruni ja suuttumukseni, kun vain muutama kuukausi myöhemmin luin, että tämä suuri musiikin ja elä- THE BUTTERFIELD BLUES BAND Blues lähti stratosfääriin EAST-WEST Tämä on blueslevy, jonka merkitys rockin kehitykselle on mittaamaton! Syvistä juurista lähdetään pelottomasti uusiin sfääreihin jäätiköitä sulattavalla fiiliksellä. Mark Naftalinin urut lyövät lisää löylyä kiukaaseen, puhumattakaan muualla väkevästi laulavasta Butterfieldista, jonka harppu lyö Little Walterin ja John Coltranen opit unohtumattomasti yhteen
Tehokaasti imevä teos on hyvä muistutus: populaarimusiikin historiaa muuttavat virtaukset syntyvät monesti kadulla ja läheisessä suhteessa alamaailmaan. – Bassopuolella ensinnäkin 1968 presari (Fender Precision Bass), jolla soitan suurimman osan studiohommistani, mutta jonka otan harvemmin keikalle. VÄKIVALTAISIA. Kumiset rumpupadit ovat tuntumaltaan ihan ok. ICE T – Gangstan tie Hollywoodin kultasormerksi (LIKE) joista ja poliisin roolistaan tv-sarjassa Kova laki: Erikoisyksikkö. Juno 60 tai joku vastaava on hakusessa. Nyt ammattirikollisena ennen musikkiuraansa toiminut Ice-T kertoo tarinansa. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija 2 Ensimmäinen oppimasi riffi/ komppi/biisi. Sen v-muotoinen teline taittuu sievään nippuun noin kahdenkymmenenkolmen shakkisiirron jälkeen, joten ihan helppoa se ei ole, mutta toki opittavissa. Erilaisia harjoitusmetodeja on runsaasti. ”ELÄMÄ ON PERSEESTÄ... Setin asettelu on melko helppoa ja soittaminen hauskaa. SÄHKÖISET MORJEKSET OLEN TÄHÄN MENNESSÄ VÄLTELLYT lällyjä geneerisiä sähkörumpuja. Kasaan taiteltu setti mahtuu pedaaleineen mukana tulevaan kantokassiin, mutta painoa on jonROLAND TD-4KP kin verran. Bassolla kävin muistaakseni heti Cliff Burtonin Pulling Teethin kimppuun, mainio kappale ihan etydihenkisestikin soitettuna. Kassia ei kannisHinta 799,www.roland.fi kele mielellään pidempää matkaa. Uskoisin, että tämä on hyvä setti treenaamiseen ja miksei keikkailuunkin, vaikka bilebändille. E-LIIKE TEKSTI: ESA KULONIEMI – TÄLLÄ HETKELLÄ OLEN YHDISTELMÄ elokuvasäveltäjää, sessiomuusikkoa ja bändisoittajaa, Lauri Porra sanoo. – Sitten läjä ESP:n viisikielisiä bassoja jotka on enemmän tai vähemmän mulle mittatilauksena tehtyjä. Kukaan ei ollut sanonut ’nekru’, ’horo’ tai ’kusipää’ levyllä ennen minua. Pienehkö TD-4KP setti on suunniteltu siirrettäväksi ja roudattavaksi. En kuvitellut osaavani räpätä paremmin kuin nuo New Yorkin legendat, mutta herättelin enemmän ajatuksia. Mua on aina kiinnostanut soolomateriaali bassokitaralle, ainakin treenimielessä. Itse toivoisin, että kaikki tomtom- ja virvelipadit olisivat viritettävää kalvollista mallia, mutta sitten olisi hintaakin enemmän. Oli tosi miellyttävää ja haastavaa tehdä keikkaa eri soittimella. Virvelin voi vaihtaa isompaan kalvolliseen PDX-8-padiin niin halutessaan, jolloin kanttilyönnitkin onnistuvat. Gangstarap-pioneeri Ice-T, oikealta nimeltään Tracy Marrow, tunnetaan nykyisin lähinnä reality-sar- 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Siitä etenin Jaco Pastoriuksen Portrait of Tracyyn. Setin aivoissa eli TD-4soundimodulissa on 125 rumpusoundia ja 25 valmista rumpusettiä, joita voi muokata melko paljon. Mulla on pitkässä lainassa Minimoog, jolla yritän pehmennellä muuten aika paljon plugari- ja samplelähtöistä synailuani. Analogisynien uutta buumia on ollut kiva seurata siksikin, että kaikilta valmistajilta tulee jatkuvasti uusia semi-kohtuuhintaisia analogivermeitä. En jaksa luetella tässä kaikkia ominaisuuksia tilanpuutteen vuoksi. – Diggailuni vaihtelevat sykleissä; aika paljon tulee kuunneltua leffapuolen musaa ihan työnkin puolesta. Uusi kompakti Roland TD-4KP-setti herätti kuitenkin huomioni Youtubessa, koska se oli niin näppärän kokoinen ja hirmu söpö. Äidin kanssa haettiin Turusta musta Excel-sarjan Aria Pro 2 -halpisbasso ja samanmerkkinen pikkucombo. HANKI KYPÄRÄ” ”KOETTELIN RAJOJA. Lähin tuotannosta löytyvä malli olisi ESP:n. Kukaan muu ei räpännyt elämästä kaduilla niin kuin minä.” Jos Neil Youngin ja Pete Towshendin elämäkertojen horinat pitkästyttivät, niin tässäpä oiva opus perspektiiviä antamaan. Hihat- ja symbaalilätyissä on molemmissa kaksi eri lyöntisoundia ja symbaalit mykistyvät, kun tarttuu reunaan. – Ekan selloni sain 5-vuotiaana. Eka ”rumpusettini” oli muuten 70-luvulla naapurin Flint-kaverin Nokian kumisaapas, jonka pohjasta lähti makea pauke kotiäänityksissämme: muuta kun ei ollut käytettävissä. TEIN ILKEITÄ LAULUJA. –Pääbändit ovat Stratovarius, Emma Salokoski Ensemble ja Crazy World. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Parhaat nappulat olivat ”tuning”, jolla 16 SOUNDI voi nopeasti muokata rumpupadien virettä sekä ”muffling”, jolla sai helposti vaimennettua kunkin lätkyttimen jälkisointia. Olen pikatestannut joitakin sähkösettejä, mutta niiden koko ja kaameat räkkiviritykset ovat vieneet mielenkiintoni. – Joku lastenlaulu sellolla. Ekat bassokamani taisin saada 15-vuotiaana. Muita soittokonteksteja ovat olleet muiden muassa Magenta Skycode, Freeman, Tuomas Wäinölä ja Uusi Fantasia jossa isyyslomitin Vilunki 3000:ea kitarapultissa. Aitoja katujen todellisuuteen perustuvia riimejä, kuten 6 in the Mornin’. Ja monet tutkimistani alueista olivat sellaisia, että Grandmaster Cazin tai Melle Melin kaltaiset lahjakkuudet eivät niihin kajonneet. Hieman liian rankan soittotekniikkani takia se alkaa livehommissa ikävästi lätistä
Jotenkin on jatkuvasti niin kiire, ettei saa vietyä soittimia pajalle. Joillain levyillä jotkut yksityiskohdat ovat onnistuneita. Muita pedaaleita on muun muassa erilaiset filtterit, wahit ja Elektro Harmonixin Memoryboy. – Muita mainittavia bassoja on muun muassa muutama Olavi Lindenin rakentama akustinen nauhaton, jota olin mukana kehittelemässä ja jonka ensimmäinen vaneriversio on esimerkiksi todella makean kuuloinen. Toki tilanteet vaihtelevat ja välillä läpikaulamenetelmällä rakennettu sadan puusauman basso saattaakin tuottaa juuri oikean soundin suhteessa siihen mitä haetaan. Vai kenties käsityönä tehty. Esimerkiksi ruusu- puuotelauta, pulttikaula ja se, että laminointeja ei ole liikaa on mulle usein tärkeitä ominaisuuksia. – Muita bassoja on 77’ jazzbasso, Arian 80-luvun Cliff Burton -henkinen basso ja Vigierin Passion V -boutiqueihme sarjanumerolla 003. Nykyään otan lungimmin, sillä hyviä soittimia saa toki ostettua rahalla kun jaksaa tarpeeksi etsiä. Esimerkiksi rantasauna ei mun makuun toimi jos sitä ei saa luukuttaa kunnolla. – Välttelen vanhojen tallenteitteni kuuntelemista, yritän keskittyä tuleviin. – Oleellista on valita oikea soitin oikeaan proggikseen. Hiljattain vedin keikan Michael Monroen kanssa, se oli yksi niitä hetkiä, ja tietenkin soittaminen edesmenneen Pekka Pohjolan viimeiseksi jääneessä sähköbändissä muutamalla tribuuttikeikalla. Ennen mä pelkäsin tosi paljon bassojeni hajoamista tai sitä, että ne vietäisiin. Jos käytän säröä keikalla, diggaan pitää sitä päällä koko ajan. 5 Minkä soittimesi pelastaisit palavasta talosta mukaasi. – Olen soittanut niin uskomattoman hienojen muusikoiden kanssa että tohtiiko tässä enää toivoa mitään. Erikoissoittimia tulee käytettyä lähinnä tv- tai leffamusassa, mutta esimerkiksi erhua ja mandolea soitan Asan Jou Jou -levyllä. Ampeg SVT (jenkki) ja rantasauna, Warwickin Quad 600 ja pari 4x10-kaappia keskikokoisilla keikoilla ja sitten Markbassin 12” combo esimerkiksi Emma Salokosken keikoilla. SOUNDI 17. Todella voimakkaita soittimia rokki- ja hevihommiin ja esimerkiksi Stratovariuksen kanssa käytän aina ESP:itä. 4 Miksi juuri nämä. – Olen huono huoltaja ja nytkin pitäisi viedä varmaan kuusi soitinta korjaamolle. Joihinkin sopii vintage ja joihinkin uunituore aktiivipeli. Vahvaripuolella käytän melko perinteisiä settejä. Yritän tehdä parhaani ja toivon että ihmiset haluaa soittaa kanssani ja kuunnella soittoani. Niissä on useimmiten 35” skaala ja aika stydi, käsittääkseni Laklandin bassoihin perustuva elektroniikka. – Olen tosi hurahtanut kaikkiin kielisoittimiin ja etsin kokoajan uusia soundeja. The Whossa olisi varmaan myös kiva vetää pari keikkaa. Rakkaita ovat kaksi soololevyäni, Emma Salokosken levyt ja Stratovariukset. 23 INVENTAARIO # LAURI PORRA liikaa, voi helposti särkeä bändin kokonaisbalanssin. – Keikalle voi lähteä ilman mitään. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. – Kovassa käytössä on Juha Lottosen vuosituhannen vaihteessa tekemä viisikielinen jazzbasso joka on perinteisempi passivimalli 34” skaalalla. – Lottoseen on ehkä suurin tunneside lähinnä sen takia, että se oli mun pääbasso juuri sinä aikana kun treenasin eniten. – Säröjä on tullut kerättyä aika liuta ja soundit vaihtelevat skaalalla Mad Professorin hienovaraisesta Blueberrystä Bossin ärhäkkään SD1:een josta omistan myös Lassi Ukkosen modaaman mainion customversion. Kaikenlainen purismi on mielestäni ajanhaaskausta ja epäoleellisten asioiden tuomista musiikin eteen. – Bassojen osalta kamani ovat selkeät ja tiedän mitä milloinkin haluan käyttää. Olen käyttänyt vuosi- 8 Vintage vai uusi soitin. – Pedaaliosastolla yleisin valintani on särö. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. – Tykkään että vehkeiden koko on jotenkin suhteessa tilaan. Ja sitten vaikka Antoni Raya Pardon tekemä nailonkielinen kontrabassokitara. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Yhdessä on nauhat ja se on kvinttivireessä. Mielenkiintoisimmat instrumenttihankintani, jotka ovat yleensä akustisia, teen tavallisesti matkoilla. Luulin varmaan alitajuisesti että soittotaitoni katoaisi samalla. Jos remplaa bassonsoundien kanssa kausia juuri oman balansoidun settini kasaamiseen joten sen uusiminen olisi kyllä äärimmäisen hankalaa. Rohkeaa soittoa voi kuulla myös Tuomas Wäinölän Human Being -levyllä. Olen teettänyt aika paljon soittimia kaipaamillani muutoksilla. Vierastan sellaista ajattelua. Bassoni ovat useimmiten aika perinteisiä ja nojaavat pitkälti Leo Fenderin alkuperäisiin malleihin. Ei mulla ole kauheesti lisättävää noihin. Minulla on esimerkiksi guzheng ja zheng ruan kiinasta, charango Chilestä ja pohjoisafrikkalainen mandole. Esimerkiksi rakasta presariani en ole soittanut neljään kuukauteen koska satula yllättäen halkesi. Tämä on kaikista bassoistani eniten käyttämäni ja ollut viime aikoina taas enemmän mukana myös keikoilla. Mä muistan lähinnä sellaisia. Amaze. Vaikea poimia erityisiä juttuja. Tahtoisin omistaa jonkin kivan nauhakaiun ja oppia käyttämään sitä. – Kitarapuolella mulla on muun muassa Gibsonin ES295 ja ESP:n vintage plus. Aina välillä tulee fiilis että vitsi kun tuon kanssa olis hieno soittaa, ja yllättävän usein se on toteutunut. – Arsenaali on kehittynyt vuosien varrella tarpeiden mukaan
Syksyllä ilmestyvän uuden pitkäsoiton työnimi on Ihme ja sitä pohjustellaan kahdella sinkulla. Kolme vuotta myöhempi Parempi loppu noteerattiin julkisen vallan taholta Teosto-palkinnolla,. Isoksi maamerkiksi jäi debyyttialbumin platinalevy. Parissa coverbändissä laulamisen myötä Tervomaan tielle osuivat kitaristi-tuottaja Jussi Jaa- konaho sekä lauluntekijä Tuure Kilpeläinen, ja loppu on fraasin mukaisesti suomalaisen kevyen musiikin historiaa. Debyytti keräsi kolme Emma-palkintoa, ja jo heti alkuun suosiota riitti niin levykau- poissa ja radioaalloilla kuin keikkalavoillakin. Vuonna 1987 Jonna Tervomaa oli neljäntoista, kun kokoelma Parhaat laittoi nippuun kolmen levyn ja kym- 18 SOUNDI menien esiintymisten mittaisen lapsitähden uran. Euroviisukarsinnoissa tuli vielä poikettua muusikkoisä Timo Tervomaan kanssa, mutta sitten laulukirjan kannet painettiin kiinni ja alettiin keskittyä koripalloon sekä teinitytön elämään. SOUNDI-HAASTATTELU TEKSTI: PETRI SILAS KUVITUS: VILLE PIRINEN ”Tietyt asiat ovat tapahtuneet minulle kaksi kertaa, mutta aivan eri tavoilla.” Jonna Tervomaa on saanut platinaa sekä albumilla nimeltä Jonna (1984), kun vaatimus oli 50 000 myytyä levyä että albumilla nimeltä Halo (2004), kun edellytys oli 30 000 kappaletta. F orssalainen kolmasluokkalainen Jonna voitti Syksyn sävel -laulukilpailun 1983, eikä aikaakaan kun hitti Minttu sekä Ville oli kymmenien tuhansien eri-ikäisten suomalaisten huulilla. Yleisömäärä pysyi tasakasvussa, ja platinamyyntiin lopulta yltänyt nelosalbumi Halo kohosi vuonna 2004 toistaiseksi merkittävimmäksi taiteelliseksi ja kaupalliseksi täysosumaksi. Saavutus oli tärkeä, koska aiemmin teksteihin keskittynyt Jonna oli tehnyt Halolle myös kolme sävellystä. Aikuistumisen kynnyksellä ja opiskelujen alkaessa vastaan tuli muutto Helsinkiin. Aikuisuran kahdelle ensimmäiselle albumille Jonna Tervomaa (1998) ja Neljä seinää (1999) tekivät musiikkia myös Lemonatorin Lasse Kurki, Egotripin Mikki Kauste ja Knipi sekä Markus Nordenstreng, Mikko Lattunen ja Kie von Hertzen. Suosio hyvine ja huonoine puolineen kaatui päälle kuin romahtava kerrostalo, mutta kaikkiaan myllerryksestä selvittiin suuremmitta naarmuitta
SOUNDI 19
Ulkopuolinen maailma yhdistää nämä kaksi asiaa hyvin voimakkaasti, mutta itse en niin tee. Minulla on onneksi ollut ai- jotain, mistä on ollut hyötyä myöhemmin. Olin kyllä siinä kohtaa tiedostanut, että musaa teen varmaankin aina, mutta vain tietyn tason myynti mahdollistaa toiminnan ja ambitioiden toteuttamisen. Olet saanut platinaa vuosina 1984 ja 2004. nulla todella oli, että minua puo– Ilman muuta olisin halunlustaakseen he peräti lätkäisinut mahdollisuuden… kavät naamalle, jos joku tudota muiden sekaan. jotettiin. – No sano muuta! Siinä mielessä olen säästynyt aika paljolta, jos vertaa nykyhetkeen. – En osaa oikein sanoa, enkä edes edessähän vanhemmatkin olivat. Siksihän ihmiset matkustavat tai lähtevät risteilylle. Ja koska olin levyttävä artisti, minulle tietenkin annettiin paljon levyjä – varsinkin kokoelmia. (NauSellainen on morua.) Se oli kaikille ”Useammat tytöt nessakin läsnäolijoille varkiinnostuvat elämänmaan melkoinen kuva: Kari Kaipainen/A-lehtien kuvatoimitus 20 SOUNDI kuva: Arto Jousi/A-lehtien kuvatoimitus esimerkiksi miksauksesta, tuottamisesta ja biisien tekemisestä. Jotkin tytöt olivat töisesti hyvät muistot. Aikuisten leikitkin ovat kivoja vain jos on turvasana, jolla pelistä pääsee heti halutessaan pois. Se oli aito yhteys oman ikäisten populäärikulttuuriin. Sellaiseen julkisuuteen ei voi varautiedä muusta. Miten pysyit järjissäsi asiMutta aika mahdottoman tehtävän an kanssa. na… läheisten joukko, joka on ol– Se meni varmaan aika 50/50. Niissä merkeissä meni pari vuotta. Välillä tuntuu, että olen Jäikö teinitähtivuosilta taskuun pärjännyt asian kanssa tosi hyvin, välillä ei. Mitä ohjeita antaisit nyt, äitinä ja suosittuna artistina, 10-vuotiaalle itsellesi. Kerran yksi pelikaveri jopa löi yhtä tyyppiä mi- kea analysoida, koska olin silloin kymmenen. li pilkkaamaan. lut alusta asti irti koko siitä hössöYhdestä taskusta lähti lapsuutta tyksestä. Jäikö jotain silloin tosi aggressiivisia minua kohtekemättä, koska niin sanotusti taan, ja sen verran hyviä ystäviä mikaikki tunsivat sinut ulkonäöltä. SOUNDI-HAASTATTELU jonka Tervomaa jakoi tuottaja Jaakonahon kanssa. Onneksi siihen aikaan ei ollut kaikilla kameraa puhelimessa. Varsinaisista hyödyistä en ko kaaren. – Myyntiluvut eivät lapselle tietenkään merkinneet mitään…. isolla kouralla ja toiseen tuli tietoa Onko sinulla noilta ajoilta edelleen ystäviä, jotka ovat nähneet ko- asioista, joiden äärelle lapsi ei yleensä pääse. Aikuinen voi haistattaa paskat, hypätä koneeseen ja sanoa, että palaan viikon päästä. Parhaillaan eletään jännittäviä hetkiä, sillä uusi pitkäsoitto, joka kulkee työnimellä Ihme, on pian valmis. Niitä aikoja on vai– On kyllä, hyviäkin. Isäsi oli muusikko, ja tunsi alan Serkkutyttö pelasi teininä Pyrinkuvioita ainakin jollain tasolla. Pidätkö jompaakumpaa tunnustusta toista merkittävämpänä. He haluavat hetkeksi pois omista ympyröistään. – Halon suosio oli sikäli hyvin tärkeä juttu, että pääosin omalla materiaalilla menestyminen vahvisti mielettömästi uskoa tekemiseen. Silloin kuvio oli toinen. Ja kunnia erilaisista tunnustuksista kuuluu tietenkin aina yhteistyökumppaneillekin. – Ei… En tuntenut mitään vetoa meikäläiseen melankoliaan. – Vältä isoja, vanhempia miehiä, joilla on ympärivuotinen rusketus. Olin kaveristani jopa vähän ylpeä, ja niin oli muukin joukkue. Olisitko kuudennen oman levyn kynnyksellä, jos ne asiat olisivat jääneet kokematta. mäni oli. Halon platina oli myös pitkään kanssani tehneille ihmisille osoitus siitä, että olimme löytäneet jotain kansaa kiinnostavaa. Sellaista minun elätua mitenkään. – Jos jotain, niin oletan vahvasti, että ilman teinikuvioita olisin päässyt aikaisemmin liikkeelle nykyisen homman kanssa. Kotoa on lyhyt matka niin Helsingin keskustaan kuin Pasilan asemallekin. Tietyt asiat ovat tapahtuneet minulle kaksi kertaa, mutta aivan eri tavoilla. En ole oikein koskaan ymmärtänyt rahan päälle, enkä kyllä silloinkaan riehaantunut jostain mahdollisuudesta ostaa uudet skimbat tai muustakaan vastaavasta. Istuimme yhtaitoinen arvioimaan tällaisia juttuja. telusta, miten avoimesti sinua tui– Totta kai, samoin äidin perhe. ”Omien tekstien teko olikin alkuun hankalaa, kun olin omaksunut rytmityksen sekä fraseerauksen amerikkalaisesta ja brittimusiikista.” ilmestys. niin osaa sanoa. Ja hyvä niin, sillä sen on määrä ilmestyä 20. Onnössä koripalloa, ja muistan yhdestäkin FoKoPoa vastaan käydystä ot- ko hän myöhemmin kertonut suojelleensa sinua joiltakin asioilta. Eli kuuntelin yleisesti ottaen hirveästi kaikenlaista. Suoraan sanoen menneisyys oli pitkään aikamoinen jarru, koska se oma henkilökohtainen vastareaktio oli niin vahva. Kuva muuttuu.” vaiheessa aika tärkeää. – Isäpuolen levyhyllystä kuuntelin Genesistä, Earth, Wind & Firea, Sadea sekä Crosby, Stills, Nash & Youngia ja muutakin ei niin pikkutytön musaa, kunnes tietyssä vaiheessa hurahdin Duran Duraniin. Menin juttuun ihan täysillä, harjoittelin tunneskaaloja, ja näin… sen päiväisiä unia Simon Le Bonista. Mitä fanitit ja keihin samaistuit kymmenvuotiaana. Lauluntekijä asuu pian nelivuotiaan tyttärensä kanssa vuokralla kauniin jugend-talon yläkerrassa. Nyt olen mukana kilpailussa, jossa haluan olla mukana ja josta pääsen heti halutessani pois. En koe olevani ammattinua puolustaessaan. Lapsi ei voi niin tehdä. Albumin myötä Tervomaa aktivoituu uuden yhtyeensä kanssa myös keikoille. Viime ajat Jonna on viettänyt hiljaiseloa. syyskuuta. den turnauksen yleisössä, kun joku Onko lapsuudesta silti pääsääntuli härnäämään. Nousiko Dingo tai joku muu kotimainen bändi tai artisti suosikiksi. Ja sa- kuva: Kari Kaipainen/A-lehtien kuvatoimitus. 10-vuotias ihminen voi vaikuttaa kypsältä ja asiansa osaavalta, mutta eihän asia niin ole. Oletko miettinyt, kuinka paljon teinitähteys lopulta vaikutti nykyuraasi