Soundi 3/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

3/2015 8,50 € (sis.alv) VUOTTA VON HERTZEN BROTHERS NYT JOS KOSKAAN! VAIHTOEHTO LEGENDA SOUNDI HAASTATTELUSSA LÄJÄ ÄIJÄLÄ INVENTAARIOSSA PERTIN SOITTOPELIT PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT EGOTRIPPI PIKKUPOIKAMAINEN TEKEMISEN INTO Sound I 11 APINA SOUNDI 3/2015 JA POMPPU METALLIN VUOSI KYMMENET JA POMPPU METALLIN VUOSI KYMMENET Arvioit avana KO TITE OLLISUUDEN KR UUNA /KLA AV A TUOMAS HOLOPAINEN TUOMAS HOLOPAINEN USKONNOISTA, MENESTYKSESTÄ, PIRATISMISTA JA TARJAN POTKUISTA USKONNOISTA, MENESTYKSESTÄ, PIRATISMISTA JA TARJAN POTKUISTA kansi_3_2015_e.indd 1 16.3.2015 11.33
Warner europe tulostus .indd 2 13.3.2015 13.11
18.19.20.KESÄKUU.2015.NUMMIJÄRVI. OIKEUDET OHJELMAMUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. KAUHAJOKI ENNAKKOLIPUT TOIMITU SKULUINEEN ALKAEN 113 /3PV € HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA AUTOPAIKAN ENNAKKOLIPUT TOIMITU SKULUINEEN ALKAEN 113 /3PV € HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA AUTOPAIKAN YHTEISTYÖSSÄ: Nummirockiin on aina mukava palata. “ “ LAURA VÄHÄ-HYYPPÄ, JUONTAJA Nummirock tulostus.indd 3 13.3.2015 13.09. KAUHAJOKI 18.19.20.KESÄKUU.2015.NUMMIJÄRVI. Illan hämärtyessä ja esiintyjien lopetellessa settejään toisten bileet vasta alkavat: leirintäaluehan on mitä otollisinta maaperää uusien tuttavuuksien hankkimiseen,tai vanhojen kavereiden sielunmaisemiin syventymiseen
K annen k uv a: V esa R ant a www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 30 Nightwish ”Kaikki tässä bändissä rakastavat suureellisuutta.” 24 Läjä Äijälä ”Joskus on hirviä ylikierrosvauhti päällä, että pitää koko ajan värkätä.” 55 Toto ”Olemme itsekin hämmentyneitä siitä, että saamme kuunnella uutta Toto-levyä.” 47 Von Hertzen Brothers ”Tehdään parasta mahdollista jälkeä, kestää minkä kestää.” 72 Barren Earth ”Tällä kerralla rundi saa myös luvan toteutua.” K uv a: L äjä Äijälä K uv a: Ville Juurikk ala K uv a: Timo Isoaho 4 sisältö_2015_3_a.indd 4 16.3.2015 13.57. Soundi 3/2015 > 6 Pääkirjoitus 7 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 8 Uutiset 10 Sanoin kuvin 12 Liimatan aikamatka 15 Jussi Niemen naamakirja: Taj Mahal 18 E-liike Pertti Kurikan Nimipäivät White Knuckles Trio 20 Elämäni soundit: Nopsajalka 22 Digi 24 Soundi-haastattelu: Läjä Äijälä 30 Nightwish 36 Apina ja rap metalin historia 44 Ile Kallio 47 Von Hertzen Brothers 50 Egotrippi 55 Toto 56 Levyarviot 71 Oton vinyylit 72 Bazook Barren Earth Mors Subita Red Moon Architect The Man-Eating Tree 76 Stalker Jiri Nikkinen Turun elävän musiikin yhdistys 79 Laulun paikka: Fredi 80 Tarkkailuluokka: Joosua 82 Viimeinen sana & Hei, kuka puhui
est. GONG” MARLEYJAM CHARLI XCXUK \ APOCALYPTICA HALOO HELSINKI! \ APULANTA AMORPHIS \ BERES HAMMONDJAM \ BIG K.R.I.T.USA ELASTINEN \ TOM ODELLUK \ SÓLSTAFIRISL \ MOKOMA BEARDYMANUK \ POPEDA \ MICHAEL MONROE \ SANNI CMX \ PARIISIN KEVÄT \ OLAVI UUSIVIRTA + MORE Ilosaari tulostus .indd 5 13.3.2015 13.11. 1971 Joensuu • 17.-19.7.2015 @ilosaarirock ilosaarirock.. Ole tässä Liput: 2 pv 98 € Premium 2 pv 151 € 1 pv 32/69 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste PLACEBOUK \ GHOSTSWE BASTILLEUK \ ANGUS & JULIA STONEAUS DAMIAN ”JR
Sen on huomannut myös Soundin kansipaikan lukuisia kertoja lunastanut Tuomas Holopainen, jonka jokaista liikettä seuraa 4,5 miljoonaa Facebook-fania tai -vihaajaa. Siitä se kasvaa, tai sitten ei. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 41. Näin helposti se käy! Vakavasti puhuen, Apina on tällä hetkellä erittäin kiinnostavassa vaiheessa. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Apinalla sama luku on tällä hetkellä vasta hyvin vaatimattomasti reilu tuhat. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Menestyä vai eikö menestyä. Yhtye nimittäin jakaa mielipiteet äärimmäisen vahvasti – soundilaistenkin keskuudessa, voin vakuuttaa! Kaikkia menestyneitä bändejä yhdistää se, että fanilaumaa kohti on suuri ja intohimoinen vihaajaporukka. No, saamansa pitää. Apinassa on yksi erittäin tärkeä piirre, joka useimmilta lähtökuoppaan jääviltä puuttuu. Sekin on jo paljon. ”Lehden kanteen, lehden kanteen!” huutaa Apina ensimmäisellä Infektiko-debyytiltään julkaistulla singlellä. Loppuja lopuksihan se on vain ja ainoastaan teistä musiikin kuuntelijoista kiinni. Ei menestys koskaan täyttä arpapeliä ole – hyvät biisit, osaava taustatiimi, ajoitus ja raha jeesaavat kummasti – mutta ei siihen mitään varmaa reseptiäkään ole. vuosikerta SOUNDI 3/2015 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Yle Radio Suomi: Parasta aikaa (radio-ohjelma) Sufjan Stevens: Carrie & Lowell Kotiteollisuus: Kruuna/klaava Nicolas Kivilinna: Joka laulun laulaa vaan Asa: Mä haluun olla hippi (biisi) 6 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_3_a.indd 6 16.3.2015 14.20. Nyt taustalla on pieni, mutta hyvämaineinen levy-yhtiö Sakara (ja yhteistyön kautta myös monikansallisen Sonyn taustatuki), kesälle on varmistunut paljon hyviä keikkoja ja yhtye on onnistunut herättämään huomiota jo parin sinkun avulla. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Harri Hakanen, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Juho Äijö Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin 045 110 5522 Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Isojen levy-yhtiöiden tähtitehtaiden excel-tuotteetkaan eivät (onneksi) aina lyö läpi, ja toisaalta tämän maan treenikset ovat täynnä lahjakkaita ja motivoituneita bändejä, jotka eivät koskaan pääse edes sille asteelle, millä Apina on nyt. On täysin mahdollista, että tulevan kesän jälkeen Apina on noussut astetta isompaan liigaan, mutta on myös täysin mahdollista, että parin vuoden päästä yhtyettä ei muista enää juuri kukaan. Yhtye on tehnyt myyräntyötä kotoaan Oulusta käsin jo useamman vuoden ajan saavuttaen kehuja sekä Soundin että Infernon demopalstoilla, Ääni ja Vimma -kilpailussa ja YleX:n Kellari-ohjelmassa
Ganesin ja Hanoi Rocksin tavoin epänormaali rohkeus ja karisma vie ryh män maailmalle. Kaikki vitun keharisym patia on vain kuvottavaa kateutta astetta stydimpiä tyyppejä kohtaan. Ville Valo on säilyttänyt mystisyytensä, mutta on tul tava 2010luvulle ja aivan lähivuosien ja aikojen tapahtumiin osoittaakseen yhtä rajusti normista poikkeavia rocktähtiä: Remun ja Hanoin jätkien tavoin Pertti Ku rikan Nimipäivien jäsenet ovat haistatta neet paskat oman yhteisönsä rajoitteille ja heille sen puitteissa annetuille odotuk sille, murtautuneet erikoislaatuisuutensa tähden valtavirtaan ja jakaneet epäsovin naisuudellaan kansan mielipiteet. Epänormaalia karismaa 7 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_3_a.indd 7 16.3.2015 12.53. > Suorat sanat Teppo Vapaus Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Karmeista lapsuuden oloista rockin vietäväksi heittäytynyt pikkukrimi naali Remu Aaltonen järisytti koti maisen rockin kenttää 70luvulla olemuk sellaan, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. He tekivät jotain, mihin kellään muulla ei ollut pokkaa – häipyivät Suomesta ja to teuttivat rockunelman. Hänel le ei paljoa puhuttu. 80luvulla Remun hullun ajon haastoi vat näkyvimmin Michael Monroe ja Andy McCoy kumppaneineen Hanoi Rocksissa. Kun miettii 1990 ja 2000luvun suoma laisia rockhahmoja, Remulle, Mikelle ja Andylle ei löydy vertaisia. Tähän lehteen haastattelemani exHurri ganeskitaristi Ile Kallio muisteli tavates samme kuinka hauskaa oli seurata, kun joku uusi ihminen tapasi pelkkää meta foraa suoltaneen Remun: ”Mä katsoin vierestä ja mietin, että sä olet kusessa.” Remun tuolloinen meininki saa hymyn Ilen huulille vielä 40 vuotta myöhem min: ”Remu oli sitä rotua, että vaikka hän hiipi huoneeseen, kaikkien päät kääntyi vät.” Remu oli jotain aivan muuta. Röyhkeät riikin kukot olivat kuin toiselta planeetalta. Hän oli sellainen, jota vain kuunneltiin. Heistä tuli staroja. Pertti Kurikan Nimipäivien alkuvoi maisuus, suorapuheisuus ja välitön hälläväliä asenne tekevät heistä kiinnos tavia
Raskaamman musiikin ystävien kesä käynnistyy kesäkuun alkupuolella Tampereen South Parkissa (esimerkiksi Def Leppard, Helloween, Accept ja Extreme), kun taas juhannuksena soi perinteisesti Nummirockissa (muun muassa Testament, Arch Enemy, Amaranthe ja Dark Funeral). Saapa nähdä, miten esimerkiksi Nämä herrasmiehet ja Vesi jota pelkäät pärähtävät, sanoo laulajakitaristi Kaarle Viikate. Graafikolla oli varmaan ollut vähän kiire suitsukekäärettä tehdessään sillä peacemerkistä oli jäänyt yksi väkänen pois, jolloin lopputulos on lähempänä Mersun merkkiä. GONG” MARLEY BECK uutiset_2015_3_b.indd 8 16.3.2015 14.28. Heinäkuun puolivälin jälkeen soiva Ilosaarirock luottaa tänäkin vuonna monenlaisia sävyjä tarjoavaan kattaukseen. Ensi kesän soittojuhlien ulkomaalaisvieraat tarjoavat taas tunnelmointia, fiilistelyä, räväkkyyttä ja metelöintiä joka lähtöön. 24.–25.7. Gong” Marley ja Ghost. Ei auta muu kuin jäädä odottamaan, mitä tuleman pitää. Festivaalien ulkomaalais vieraat lähes selvillä 8 Hiljaiseloa viettänyt Viikate aktivoituu huhtikuussa, kun kouvolalaisyhtye lähtee mittavalle kiertueelle Unholan urut -levyn 10-vuotisjuhlien merkeissä. Kuopion VB-valokuvakeskuksessa avautuu 6.6. Kesän ansiokkaana päätöksenä paikkansa lunastanut Flow Festival taas tuo Helsinkiin esimerkiksi Beckin, Florence + The Machinen, Belle And Sebastianin, Future Islandsin, The War On Drugsin, Major Lazerin ja Róisín Murphyn. Samoihin aikoihin Pori Jazzissa esiintyvät Kylie Minogue, Robert Plant ja monet muut. Aiotteko esittää livenä koko albumin. Ektro-leiristä kuuluu taas kummia. Luvassa on samaa vahvaa A-mollismia! Viikate juhlii Unholan urkuja K uv a: Timo Isoaho K uv a: Ak uAx el Muukk a FAITH NO MORE VERONICA MAGGIO DAMIAN ”JR. Asan Mä haluun olla hippi -promosinkun mukana tuli teeman mukaisesti suitsukepaketti. Kääntäjänä bändin laulaja Kari Aalto.) U2:n The Joshua Tree -albumin kannessa törröttävä puu kaatui jo 15 vuotta sitten, mutta nyt joku on mennyt vandalisoimaan kalifornialaisella aavikolla makaavan puun runkoa oikein sahan kanssa. Tasokasta ulkomaista artistikaartia edustavat esimerkiksi Placebo, Bastille, Sunn O))), Sólstafir, Damian ”Jr. Miksi juuri tämä pitkäsoitto ansaitsee juhlakiertueen. – Unholan urut voitti muut ehdokkaat kolikon heitossa! Petäjäveräjien 3-vuotis-turbo-kulta-anniversary -juhlistus valitsi kruunan, mutta klaava tuli! Entä uudet Viikate-rallit... Painavampia sävyjä ohjelmis toon tuovat Mastodon ja Back yard Babies. Painava suvi puolestaan päättyy Oulun Jalometallin elokuussa tarjoamiin sulosäveliiin (muun muassa Saxon, Annihilator, Cradle Of Filth ja Obituary). Kesäkuun lopulla Törnävänsaaren estradeille nousevat ulkomaalaisnimistä muun muassa Muse, Faith No More, Kent, Calvin Harris, Refused, The Cardigans ja First Aid Kit. elokuuta Mikkelissä tapahtuu Jurassic Rock, jonka eräänä pääesiintyjistä räimii The Offspring. A Groovy Kind Of Life -näyttely, jossa on esillä runsaasti harvinaisia ja myös ennennäkemättömiä kuvia 1940-80-luvuilta. Kuvien kohteina ovat Elvis, John Lennon, Bob Dylan, Jimi Hendrix ja monet muut rocktähdet. 7.–8. Kesäkuun lopussa järjestettävä Tuska Open Air tuo Helsingin Suvilahteen esimerkiksi Alice Cooperin, Sabatonin, Opethin ja Lamb Of Godin. Kohti uutta kukoistusta matkaavan Provinssirockin kattaus ansaitsee kumarruksen. – No, soitamme levyn ainakin 90-prosenttisesti... – Viiden tuoreen rallin raadot ovat valmiina ja riffikulhosta saa ammennettua helposti saman verran lisää eli peli on puhallettu käyntiin. Heinäkuun alussa järjestettävän Ruisrockin ohjelmistosta taas löytyvät muun muassa Ellie Goulding, Mew, Veronica Maggio, A$AP Rocky ja Disclosure. tärähtävä Oulun Qstock luottaa oman Nightwishimme lisäksi muun muassa The Soundsiin, Mustaschiin ja Ewert And The Two Dragonsiin, kun taas viikkoa myöhemmin järjestettävä Porispere marssittaa Kirjurinluotoon Bad Religionin, Danko Jonesin ja Nuclear Assaultin. Millä mallilla sävellystyö on. Niinpä. Toukokuussa Circle julkaisee albumin nimeltä Pharaoh Overlord ja samana päivänä vastaavasti Pharaoh Overlord julkaisee albumin nimeltä Circle. Ehkä kyseessä oli joku taannoisesta i Tunes-pakkosyötöstä hermostunut. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho Tähden välit ”I’m do it race / I’m do it handscap / I’m do it hostels / I’m do it furging / No coming machine / No it’s television / I’m not see you my friend.” (Ote Pertti Kurikan Nimipäivien Aina mun pitää -euroviisukappaleen englanninkielisestä käännöksestä
Huhtikuun puolivälissä jatkamme nauhoituksia Jensin Örebrossa sijaitsevan toisen pajan uumenissa. Svart Recordsin toimittamana. – Tavoitteenani oli julkaista mahdollisimman nopeasti tuoretta musiikkia edellisen levyn jälkeen. Levykauppapäivä on jälleen käsillä Kansainväliseksi perinteeksi muodostunut vinyyli-entusiastien merkkipäivä Record Store Day järjestetään lauantaina 18. Varhaiset punkzinet löytyvät nyt verkosta Juuso Paaso ja Juho Hänninen ovat tehneet melkoisen kulttuurityön. Mihinkään vääntöihin emme törmänneet, sillä väänsimme vääntömme jo ennen miksauksien alkamista, bändin jäsenistön kesken! Sammal: Melodisuutta, mystisyyttä, psykedeliaa ja jazzia Beastmilk lopetti, mutta Grave Pleasures jatkaa Vahvassa kansainvälisessä nousukiidossa ollut helsinkiläinen postpunk/gootti-yhtye Beastmilk päätti päivänsä, kun muun bändin sekä kitaristi Johan ”Goatspeed” Snellin erimielisyydet osoittautuivat ylitsepääsemättömiksi. – Debyyttiin verrattuna bändin tulkinta on hioutunut paljon tiiviimmäksi ja se kuuluu myös monipuolisempana soittona. 9 Sammal-yhtyeen odotettu kakkoslevy Myrskyvaroitus ilmestyy 15.5. Tales From The Thousand Lakes -klassikkoaan konsertti lavoilla juhlinut Amorphis julkaisee seuraavan studiolevytyksensä syyskuussa. – Kuten Nostalgiaa paljastaa niin kasaripäissään tässä edelleen ollaan. Suomalaisista puodeista mukana ovat ainakin Levykauppa Äx, Keltainen Jäänsärkijä (Helsinki), LevyEskot (Joensuu), Pomp (Kotka), Sävelaitta (Kotka), Jungle Records (Pori), FM Music (Tampere), Swamp Music (Tampere), 8raita (Turku) ja Asema (Turku). Amorphis valmistelee uutta albumia ruotsalaisgurun kanssa Anssi Kelan uusi albumi ilmestyy toukokuun puolivälissä. Anssi Kela – Kasaripäissään uusien aluevaltausten kimppuun K uv a: A J Sav olainen Amorphis on valmistellut kahdetta toista albumiaan ”perse vaahdossa” jo pitkään. Levykauppapäivän erikoisjulkaisujen lista löytyy osoitteesta recordstoreday.com/SpecialReleases. – Ryhdyimme yhteistyöhön molemminpuolisen innostuksen ansiosta. – Kokonaisuutena levy soundaa energiseltä ja mystiseltä. Nyt projekti on vihdoin tulossa maaliin ja olen todella innoissani! Miten kattavan kuvan Nostalgiaa-single antaa tulevasta pitkäsoitosta. Mukana on enemmän syntikoita sekä kiippareita, ja olemme tehneet muutenkin tietoista pesäeroa Black Sab bathiin, Deep Purpleen ja muihin tuttuihin retronimiin, kuvailee kitaristi Jura Salmi. Beastmilkin ura kuitenkin jatkuu Grave Pleasuresin nimellä ja mukana ovat edelleen laulaja Kvohst, basisti Arino ja kitaristi Linnea Olsson. Demokappaleiden joukosta löytyy niin helvetin raskasta kuin pirun melodistakin osastoa, kitaristi miettii. – Helsingissä tapahtuvan esituotantovaiheen jälkeen menemme Bogrenin Tukholman-studiolle purkittamaan rumpuosuuksia. Sieltä löytyy psykedeliaa, jazzia ja fiilistelyä sekoitettuna sopivassa suhteessa melodiseen progeiluun. Snellin tilalla ryhmässä soittaa Oranssi Pazuzun Juho Vanhanen. Tänä vuonna tapahtuman suojelijana toimii Foo Fighters -pomo Dave Grohl. – Projekti on silti vielä niin levällään, etten osaa tarkasti kuvailla, miltä levy tulee kokonaisuutena soundaamaan. Muun muassa Jyrki Lehtolan, Kauko Röyhkän, Pauli Kallion ja monien muiden nimihenkilöiden aikoinaan työstämät omakustannelehdet löytyvät nykyään osoitteesta oranssi.net/pienlehdet. huhtikuuta. Suomeksi hämyisen asiansa esittävän yhtyeen tunnelmat ovat juuri nyt varsin kansainväliset. Lisäksi Arellano oli ilmaissut mielenkiintonsa meitä kohtaan kuultuaan debyyttilevytyksemme, Salmi sanoo. Yhtye uppoutuu keväällä studioon muun muassa Royal Bloodin ja Killing Joken kanssa työskennelleen tuottaja Tom Dalgetyn kanssa. Jens ilmaisi kiinnostuksensa projektia kohtaan ja mekin olemme diggailleet kovasti hänen työstään eri yhtyeiden kanssa, kitaristi Esa Holopainen kertoo. – Svart Recordsin Tomi Pulkki oli miettinyt, että Arellano olisi oikea kaveri miksaajaksi ja masteroijaksi, sillä hän ammentaa vaikutteita hyvin samantyyppisistä lähtökohdista kuin mekin. Entä mikä on pitkäsoiton työnimi. Kaksikon ansiosta useiden kymmenien vuosien takaiset legendaariset suomalaiset omakustannepunkzinet ovat nyt saaneet kodin internetin loputtomista syövereistä. Edellisen Circle-albumin päällepäsmärinä toimi pitkän linjan studiokettu Peter Tägtgren, mutta tällä kerralla helsinkiläisyhtye työskentelee kovan maineen viime vuosina saavuttaneen Jens Bogrenin (Opeth, Devin Townsend, Paradise Lost) kanssa. – Sellaista ei ole, mutta kutsuttakoon albumia vaikkapa karmiininpunaiseksi pilveksi! K uv a: Mat ti L eh tonen uutiset_2015_3_b.indd 9 16.3.2015 12.57. Albumilta löytyy silti myös aivan uusia tyylillisiä aluevaltauksia. Veikkaanpa, että monen kulmakarvat tulevat kohoamaan levyn äärellä. Uuden levyn on miksannut kovasti nimeä viime aikoina tehnyt Jaime Gomez Arellano (Hexvessel, Oranssi Pazuzu, Angel Witch) ja Sammal on myös kiinnitetty huhtikuussa soivan maineikkaan Roadburn-festivaalin ohjelmistoon. – Oli pakko laittaa jäitä hattuun ja antaa albumille oma aikansa, tehdä se samanlaisella pieteetillä kuin edellinenkin levy. No, pari vuotta tämän uuden albumin tekemiseen sitten humahti, Kela sanoo. – Työskentely eteni hienosti, pitkien sähköpostikeskustelujen siivittämänä, ja useampanakin iltana tuli postattua hänelle referenssejä. Grave Pleasures valmistelee parhaillaan uutta materiaalia
Miekkailija on visuaalisesti vaikuttava ja vetävästi kerrottu elokuva, jolla Härö osoittaa olevansa suomalaisten elokuvatekijöiden kärkeä. Siitä lähtee käyntiin lievästi sanottuna vaiherikas tapahtumaketju, joka etenee hämmentävällä tavalla. Sairaalassa Kiia ystävystyy Mari Rantasilan esittämään Hannaan, jonka mies (Teijo Eloranta) on jäänyt auton yliajamaksi. Toki kirjasta seuraa myös kontrolloimaton hepuli. Leviathan on arkisen realistinen kertomus nyky-Venäjästä, mutta se on samalla vaikuttava ja raamatullisia vertauskuvia sisältävät tarina miehestä, joka Jobin tavoin ei saa vastausta rukouksiinsa vaan tuntuu vain menettävän kaiken. Se on kansainvälisen tason tuotanto, joka toivottavasti huomataan myös ulkomailla. Ensimmäistä lastaan odottava pariskunta kiiruhtaa sairaalaan, kun Kiian synnytys on alkanut etuajassa. Joaquin Phoenixin esittämä pössyttelevä yksityisetsivä Doc Sportello saa entiseltä heilaltaan (Katherine Waterston) toimeksiannon, joka liittyy tämän uuteen poikaystävään. Asetelmasta syntyy monikerroksinen draama, jossa käsitellään anteeksiannon, sovituksen ja syyllisyydentunnon teemoja. Matkalla auto osuu johonkin, mutta törmäyksen syy jää epäselväksi. Vieraskielisen elokuvan Oscaristakin kilpaillut Leviathan kertoo pohjoisessa merenrantakaupungissa elävästä Koljasta. Lennartin lukemisesta seuraa häpeä: näitä ihan perusteltuja, mutta enimmäkseen idioottimaisen turhia kieltoja sitä on tullut itsekin sekä noudatettua että toistettua jälkipolville. potentiaalisesti vaarallisia asioita, jotka aiheuttavat turmeltumisen tai kuoleman! Milla Paloniemen lapsekkaat piirustukset sopivat juttuihin hyvin. Lennart tietää sen kaiken ja nyt hän havainnollistaa, kuinka käy tottelemattomille. Se tuntuu ylipitkältä ja välillä liiankin sekopäiseltä, mutta se on kaikessa outoudessaan niin vetoava ja omaperäinen tapaus, että pienet puutteet on helppo antaa anteeksi. Radiohead-yhtyeen kitaristinakin tunnettu Jonny Greenwood, joka teki myös Mestariin hienoa musiikkia, on jälleen luonut hypnoottisen sävelmaailman. HHHH 10 KATJA JA PEIK LEHTONEN, MILLA PALONIEMI: LENNART (LIKE) Mihin kaikkeen sitä voikaan ihminen kuolla! Tiedättehän, mistä kaikesta turmiollisesta meitäkin on lapsuudesta saakka varoiteltu. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A-PUOLI Andersonin edellisessäkin elokuvassa Mestari näytellyt Phoenix tekee pääroolin juuri sopivalla otteella. Lopputulos on hieman kuivakas mutta silti hallitusti rakennettu laatudraama. HHHH HENKESI EDESTÄ Ohjaaja Petri Kotwica tunnetaan etenkin vuonna 2005 valmistuneesta Mustasta jäästä, joka pääsi Berliinin elokuvajuhlien kilpasarjaan. Arvostettu käsikirjoittaja-ohjaaja Paul Thomas Anderson (Magnolia, There Will Be Blood) on tarttunut vaikeaselkoisista teoksistaan tunnetun Thomas Pynchonin kirjaan. Kolja on perheellinen automekaanikko, joka joutuu byrokraattisen pyörityksen keskelle ja on paikallisen pormestarin vehkeilyjen takia menettämässä talonsa. Salaisen poliisin vainoama mies on joutunut jättämään urheilu-uransa Leningradissa ja muuttanut Haapsaluun liikunnanopettajaksi. Tarinat ovat kuin lyhyitä katkelmia henkilöidensä elämään. Kalliolle ominaiseen tapaan arkiset tarinat nojaavat hyväntuuliselle dialogille, vereville anekdooteille ja hahmojen tekemille pienille havainnoille. MIKKO MERILÄINEN PAULI KALLIO JA ERI PIIRTÄJIÄ: NOIN SEITSEMÄN TAIDETTA (SUURI KURPITSA) Noin seitsemän taidetta -kirja on sitä mitä lupaa: seitsemän Pauli Kallion käsikirjoittamaa ja eri piirtäjien kuvittamaa tarinaa, joissa liiku taan taiteen maailmassa jazzista punkin kautta Picassoon. Auton sisävalo, likaiset kolikot, rullaportaat, spurgut... HHH MIEKKAILIJA Klaus Härö tekee pienimuotoisia elokuvia, joista kasvaa suuria kokemuksia kuten Äideistä parhain ja Postia pappi Jaakobille. Elokuva sijoittuu vuoden 1970 Los Angelesiin. Maamme eturiviin kuuluvat näyttelijät tekevät vahvat roolityöt. LEVIATHAN Venäläinen elokuva Suomen teattereissa on nykyään harvinaisuus. Inherent Vice ei ole täydellisen onnistunut. Uusi elokuva Henkesi edestä on saanut ins piraationsa Kotwican omasta kokemuksesta auto-onnettomuudessa. Tyylikkäällä soundtrackilla kuullaan Greenwoodin sävellysten lisäksi Can-yhtyettä ja Neil Youngia. Endel ryhtyy opettamaan lapsille miekkailua ja samalla vaarantaa oman tulevaisuutensa, kun hän päättää viedä lapset Leningradiin miekkailuturnaukseen. Andrei Zvjagintsevin ohjaama Leviathan kuuluu venäläisen nykyelokuvan valioihin, joten on hienoa, että sen voi meilläkin nähdä valkokankaalta. Kuumapäinen ja vodkaanmenevä Kolja pyytää moskovalaista asianajajaystäväänsä apuun, mutta korruptoituneessa pikkukaupungissa on vaikea saada oikeutta. Irrallisista tarinoista ja erityylisistä kuvittajista huolimatta kirja muodostaa yhtenäisen maailman. Hän ei vedä pöljää roolihahmoaan täysin yli mutta ei ota sitä myöskään liian vakavasti. Inherent Vice muistuttaa päällisin puolin perinteistä film noir -dekkaria, mutta samalla se on omalaatuinen huumehuuruinen trippi. Miekkailija on Stalinin hallinnon aikaiseen Viroon sijoittuva elokuva, jonka keskushahmo on huipputason miekkailija nimeltä Endel. Pössyttelevä salapoliisi INHERENT VICE Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Aina kun Doc on vähän enemmän pöllyssä, niin kerronta muuttuu samalla oudon veltoksi ja surrealistiseksi. Pääroolia esittävä Märt Avandi on pääroolissa vähäeleisen vakuuttava. MIKKO MERILÄINEN KUUKA UDEN LEFF A Kuolemaa ja taidetta sanoin kuvin_3_2015 -taitto_a.indd 10 16.3.2015 14.24. Piirtäjäkaarti kattaa jo kannuksensa ansainneista mestareista (Timo Mäkelä, Kati Kovács, Tiitu Takalo, Villet Ranta ja Pirinen) tuoreempiin tekijöihin (Reetta Niemensivu, Ninka Reittu-Kuurila). Laura Birn ja Eero Aho esittävät kanttori Kiiaa ja pastori Lauria
Sen julkaisi vuonna 1996 piskuinen italialaisyhtiö, joka meni nurin juuri julkaisun jälkeen. Ylhäältä lukien: Vapaa Maa -solisti Mikko Suikkanen, Nazi Death Camp lippakioskin katolla sekä He-Mans First Love Katu on punk -tapahtumassa. 70ja 80-luvuilla punk oli pääasiassa tiukkaa musiikkia ja dokaamista, kun taas 90-luvulta lähtien punkista on tullut kokonaisvaltaisempaa ja monien kohdalla myös elämäntavallisempaa. Lafkan kaatuminen murjoi motivaation ja itsetunnon maanrakoon. – Yksi haastatteluistani jäi niin sanotusti päälle. Huhtikuussa ilmestyvä Mervi Vuorelan ja Ville Similän Valtio vihaa sua käsittelee punkin musiikkija aatemaailmaa 80-luvun puolivälistä nykypäivään asti. – Alternative rockin vaurioittamaksi metalliksi olen tuota kutsunut, määrittelee Saikko nen vanhan yhtyeensä tyylin. Jälkimmäiseen leiriin kuuluivat esimerkiksi Klamydia, Apulanta, Ne Luumäet ja L.A.M.F. – Syntyi vahva kahtiajako poliittisen hardcorepunk-porukan ja ei-poliittisen, melodista punkia soittavan jengin kesken. Klassikkobändien urotekoja esiin nostaessa on vain tahtonut jäädä ymmärtämättä, että hyvää punkia tehdään nyt ja on tehty koko ajan 80-luvun alun jälkeenkin. Tätä epäkohtaa paikkaa nyt kaksi myöhempien aikojen punk-skeneen pureutuvaa kirjaa. – Uskoimme, että käsissämme oli oikeasti kiinnostava levy – teini-iän kiihkeiden treenivuosien ja oman äänen etsimisen kiteytynyt lopputulos. – Puolikas lätty alkaisi kyllä olla kasassa, mutta aika pitkä matka tästä olisi vielä uuteen levyyn. – Tarkoitus oli kirjoittaa kirja punk-skenestä eikä vain punkbändeistä, kuten yleensä on tapana. Se on enemmän valokuvakirja, mutta sen määrällisesti vähäisempi teksti täydentää upean visuaaliseen ilmeen aukottomasti. Nuoren yhtyeen itsetunnolle oli kova kolaus, että suurella vaivalla valmisteltu albumi jäi limboon. Kirjan teolla oli seurauksia myös kirjoittajan henkilökohtaisessa elämässä. Spinefarmin kiinnostuksen. Vuorela kuitenkin muistuttaa, ettei yksin kaupallisuus erottanut punk-piirejä toisistaan. 11 Mokoman suoraan listaykköseksi mennyt uusi Elävien kirjoihin -albumi pitää kitaristi ja Sakara-pomo Tuomo Saikkosen kiireisenä. Uudelleenjulkaisun ohella uuttakin Mind Riot -materiaalia on tekeillä, mutta Mokoma-kiireiden vuoksi tahti on verkkaista. Kaipa kirja viestittää, että punk-maailmassa tapahtuu yhä, kenties enemmän kuin koskaan! Halusin antaa sekä äänen että kasvot skenelle. Soittaminen taisi jopa olla katkolla hetken aikaa ennen kuin kutsu onneksi kävi Mokomaan. – Tavoitteena oli dokumentoida skeneä, jossa itsekin olen ollut mukana. Yllättävien tapahtumien ja yleisön riehakoimisen kuvaaminen on ehdottomasti yksi keikkakuvaamisen kohokohtia. Yleisö/esiintyjä-dynamiikan ymmärtäminen on aavistuksen helpompaa. – Luonnehdinnan negatiivisesta sävystä huolimatta 90-luvun puoliväli oli innostavaa aikaa, kun metallille nykyäänkin ominaiset tiukat säännöt vedettiin viemäriin. K uv at: Jus si Jänis sanoin kuvin_3_2015 -taitto_a.indd 11 16.3.2015 14.24. Näistä yhtyeistä tuli myöhemmin myös kaupallisesti menestyneimpiä, mutta kaupallisuutta enemmän ”true-punkkareita” korpesi 90-luvulla se, etteivät Apulanta ja kumppanit allekirjoittaneet punkin ideologiaa. Jussi Jäniksen jo kauppoihin ennättänyt Reach Out puolestaan keskittyy Helsingin punktouhuihin vuosien 2008 ja 2012 välillä. Kaikesta huolimatta punk-keikoissa on arvaamattomuutta ja ennakoimattomuutta. Sen verran on ehditty taaksepäinkin katsoa, että arkistojen pölyistä on pyyhitty Saikkosen vanhan Mind Riot -yhtyeen kakkosalbumi Inferno Go-Go. Yhtä tärkeitä olivat kuitenkin myös ulkomusiikilliset ilmiöt, kuten Toinen Vaihtoehto -zine ja eläinoikeusliikkeen synty. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Vaurioitunutta metallia Mokoma-leirin menneisyydestä Suomalaisen punkin kunniakas historia on yleisessä tiedossa. Kaupallisuus ei varsinaisesti ole ollut pahe 2000-luvulla, kunhan sen tekee omilla ehdoillaan, kuten esimerkiksi Teemu Bergman on bändiensä kanssa osoittanut. Se johti myös Mind Riotin kuoppaamiseen. Vuorela luettelee kirjasta itselleen tärkeimmiksi bändeiksi esimerkiksi Uutuuden, Tehosekoittimen ja straight edge -yhtyeen Sairaat Mielet. Reach Outin hienoja tilannekuvia katsellessa tulee miettineeksi kuinka paljon etua Jänikselle on siitä, että hänellä on laulajana toimittuaan taustaa punk-bändeissä keikkailusta. 90-luvun suomalaisessa punk-yhteisössä yksi huomionarvoinen tekijä oli paitsi musiikin myös aatteiden vahvakin eriytyminen. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Suomipunkin myöhemmät vuodet kaksien kansien väliin Musiikista elämäntavaksi Kuvitusta Reach Out -kirjasta. En innostunut jatkamaan bändiä, vaikka levyä seurannut ja uudelleenjulkaisulle päätyvä Isolation -demo herättikin mm. Jänis puolestaan paljastaa yhdeksi motiivikseen saada ottamiaan valokuvia julki. Vaikka kirjojen muoto poikkeaa toisistaan, kirjojen taustalta löytyy sama syy. Toiset hakeutuvat Tinderiin, toiset kirjoittavat kirjan itselleen tärkeästä aiheesta ja löytävät matchinsa sitä kautta. – Luultavasti varsin marginaalisesti, Jussi itse arvelee. Mervi Vuorela kertoo, että tavoitteena oli nyt kirjoittaa se suomipunkin historia, jota ei ollut vielä dokumentoitu
Vastaus on tapauskohtainen. Levypalstaa on järjestelty tyylisuunnittain, mistä kertoo yhteisarviot ja kokoavat yläotsikot – nämä esimerkit ovat lehdestä l5/76: Huippujazzia Euroopasta, Tasapaksua mustaa musaa, Kotimaasta tulee kovaa kamaa. Vastuu infon välittymisestä siirtyy lukijalle, jonka on tunnettava nimet ja suuntaukset. On vääristäviä peilejä, on liian nopeita sanoja. Ne ilmestyivät neljänteen numeroon ja katosivat numerossa 9/74. Sillä onko pitkä arvio aina lyhyttä syvällisempi. Jos ei jaksa lukea, katsoo vain tähdet. Soundia edeltänyt Musa aloitti heinäkuussa 1972 ilman arviotähtiä. Minituomio voi osua täysin ytimeen. Tosin paino sanalla artisti. Kiireetön jaarittelu saattaa eksyä asiasta, eikä edes kiinnostavasti. Mutta kukaan muusikko ei silti ole taivaasta pudonnut ja niin omaperäinen etteikö hänen ominaislaatuaan voisi jäljittää johonkin arkkityyppiin. Hän vertaa artistia toisiin ja rakentaa siltoja: John Prine meets Marion Rung on acid. Teksti: Tommi Liimatta Dymottaja Dymo-kohokirjoittimessa on kirjainlevy, josta kierretään haluttu merkki osoittimen kohdalle. Pisimmät levyarviot kirjoittivat Mikko Montonen (95 cm, Jonathan Richman & The Modern Lovers, 9/76) ja Waldemar Wallenius (190 cm, Jerry Jeff Walker, 11–12/76). Banalisoiko ”uimahyppynumerointi” ainoalaatuisen taideteoksen, vai onko se havainnollista asiakaspalvelua. Dymottaminen on hauskaa, siitä tulee turvallinen olo, paitsi nimikoinnin kohteelle jos tämä näkee itsensä toisin. Liipasimen painallus lyö kohokirjaimen tarranauhaan. 12 ”Toisinaan tilanahtaudessa suoritettu julkinen kiteytys jää pysyväksi mielikuvaksi.” K uv a: Mark us P aajala liimatta_3_2015_b.indd 12 13.3.2015 9.48. Captain Beefheart oli blues-artisti. Taitossa on usein päästy selkeyteen, vaikka tehostevärin kanssa on jouduttu säästelemään. Vaikka teksti oli pidempää, 70-luvun Soundissa ei tahallaan uuvutettu ja kiusattu lukijaa, paitsi ehkä Vappu-Soundissa (4B/77). Jälkimmäinen teksti veisi kirjaan taitettuna noin kymmenen sivua. Merkkimäärärajoitus pakottaa levyarvostelijan dymottajaksi. Näin muodostetaan sanoja. Vertailua haittaa se, että vuoden 1976 senttimetriin mahtuu neljä riviä, mutta vuoden 2015 sentissä on kolme riviä, ja palstan leveys vaihtelee kolmesta yhdeksään senttiin. Erikoisen ahkera nimikoija on dymottaja. Numerossa 1/76 puolestaan on 30 arvostelua viidellä tabloidisivulla, osa nippukatsauksia, pituuden vaihdellessa 11 ja 48 sentin välillä. Koko tarkasteluvuoden 1976 keskiarvo on 30 senttimetrin huitteilla. Mutta nostetaan nyt jo viivotin pois lehden päältä. Toisinaan tuo tilanahtaudessa suoritettu julkinen kiteytys jää pysyväksi mielikuvaksi, vaikka arvostelun kohde piankin siirtyisi tyylillisesti toisaalle tai vertaus oli alkujaankin epäsopiva. > Liimatan aikamatka A-PUOLI Pöyhimässä 1970-luvun Soundeja. Toissa-Soundissa (1/15) on 67 arvostelua ja niiden keskipituus on 12 senttimetriä, Them Bird Things -arvion ollessa pisin, 28 cm. Tarroilla voi nimikoida rasioiden sisällön ja mukana kulkevat tavarat. Kritiikistä saa lyhyen kun siihen liittää arvosanan: tähden (1–5), koulunumeron (4–10) tai hymiön. Soundi ei käyttänyt tähditystä koko 70-luvulla, ei vielä joulukuussakaan 1980, jos laskee että vuosikymmen on 1–10 eikä 0–9
VISIONS SHOW VUODEN 2014 TOP3 FESTIVAALI SOUNDIN LUKIJOIDEN VALINTA lisää tulossa MOKOMA ARCHITECTS LOUDNESS BLOODBATH NE OBLIVISCARIS ENFORCER AT THE HOLLOW TRYER EINHERJER BLUES PILLS WARMEN THE SIRENS THE SWORD GHOST BRIGADE KROKODIL BOMBUS SOTAJUMALA ALFAHANNE ATOMIROTTA DR. 255€ 1 PÄIVÄ ALK. 70€ TUSKA TURBO VIP -PAKETIT MYYNNISSÄ NYT! 3 PÄIVÄÄ ALK. 100€ 1 PÄIVÄ ALK. 125€ 2 PÄIVÄÄ ALK. 155€ Tuska tulotustus.indd 13 16.3.2015 12.56. LIVING DEAD! MORBID EVILS FORESEEN DEATH TOLL 80K KYLMÄ SOTA RED MOON ARCHITECT APINA ADAMANTRA DARK SIDE OF THE MIME WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI WWW.TIKETTI.FI 3 PÄIVÄÄ ALK
Kake löytyy osoitteesta www.kake.fi Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake tulostus.indd 14 13.3.2015 13.07
Taj kiteytti tyylinsä viidennen albuminsa nimessä Recycling The Blues And Other Related Stuff (1972). Esimerkiksi jokaisella Karibian saarella on oma musiikkityyli. Moraali venyy käsittämättömiin suorituksiin. Teksti: Jussi Niemi Näin suoralta kädeltä en keksi mitään yhtä kammottavaa ihmiskunnan historiassa kuin orjuus. Jos tosissaan haluaa ymmärtää, mitä rock on, mistä siinä viime kädessä on kyse ja miten se on kehittynyt siksi, mitä kaikkea se nykyään on, kannattaa tutkia afrikkalaisten diasporaa. Kannessa iso mies poseeraa nuorena yhden pääidolinsa, päätä lyhyemmän mutta karismaattisen Mississippi John Hurtin kanssa. Perheessä oli myös lyhytaaltoradio, josta kuunneltiin musiikkia ympäri maailmaa, joten pojan käsitys hommasta oli alusTaj Mahal Hyvän tuulen lähettiläs Maanviljelijänäkin itsensä elättäneen Taj Mahalin mielestä mies ei tarvitse kuin palan maata ja hyvän naisen. Ihmisluontohan on sellainen, että mikä on virallisesti sallittua, sitä tehdään, olipa se miten kipeää hyvänsä. Kun ihminen voi omistaa toisen ihmisen ja ajatella häntä tavarana, jolle voi tehdä mitä haluaa. Elvis – niin hieno ja merkittävä artisti kuin olikin – ei todellakaan keksinyt rock’n’rollia. ”Mua inspiroi koko musta kulttuuri.” 15 K uv a: soundin arkis to naamakirja_taj mahal_b.indd 15 13.3.2015 12.48. Hän ei ole ollut kauhean tuottelias lauluntekijä, mutta sitäkin luovempi mustan ja vähän valkoisenkin musiikin eri haarojen yhdistelijä ja kierrättäjä. Karmea kansainvaellus ei jäänyt massiiviseen ensi siirtoon, vaan orjia myytiin edestakaisin joka suuntaan, etenkin Amerikan ja Karibian välillä. Vapautettuja orjia palasi Afrikkaan ja jotkut heistä jopa vielä uudestaan Amerikkaan tai Karibialle. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Kaikkialla mustat omaksuivat joitain elementtejä valkoisten musiikista ja vähän myöhemmin valkoiset omaksuivat valtavasti enemmän mustilta, varsinkin bluesista, jazzista, rock’n’rollista, r&b:sta, soulista, funkista, reggaesta ja hip hopista. Vastaavasti kauheimmillakin toimilla voi olla positiivisia kylkiäisiä, joista tekijöillä ei ollut pienintäkään aavistusta. Jälkimmäinen tapahtui kun miljoonia eri heimoista ja perinteistä tulevia afrikkalaisia laivattiin orjiksi Pohjoisja Etelä-Amerikkaan ja kaikille Karibian saarille, joita on muuten paljon. Hyvässä tarkoituksessa tehdyillä teoilla voi olla järkyttäviä seurauksia. Stonesin, Eric Claptonin ja monen muun jo uransa alussa ihailema Taj tajusi paljon kollegojaan aikaisemmin, että It’s all meat from the same bone, Eric Burdonin kuolematonta riviä taas lainatakseni. Se tosin on niin huima trippi, ettei sitä saa yhden elämän aikana päätökseen. Elämä on kuitenkin arvaamatonta. Jos haluatte pikakurssin aiheesta, tutustukaa Taj Mahalin levyihin (lähes 40 kappaletta). Tästä kulttuurien tehosekoittamisesta seurasi (lukuisien muiden asioiden lisäksi) tolkuttoman rikas mustan musiikin verkosto, jossa kaikki osat ovat jotenkin sukua keskenään ja samalla ainutlaatuisia. Massachusettsin Springfieldissä kasvanut Taj sai eväät musiikkiin kotoa. Puhun kokemuksesta. Polku haarautuu alati uusille alueille ja matkanteko aiheuttaa tutkijassa oudon kuumeen, joka ei parane. Hän oppi sen kuuluisaa lavaliikehdintäänsä myöten mustilta, vaikka toki lisäsi siihen aineksia country & westernistä, joka taas oli uuttanut huomattavan osan piirteistään bluesista. Äiti lauloi gospelia ja karibialainen isä oli jazz-pianisti/sovittaja, jota Ella Fitzgerald sanoi ”neroksi”. Kylässä ramppasi isän soittajatuttavia kaikkialta Amerikoista, Karibialta ja Afrikastakin. 60-luvun puolivälissä kehiin tullut Henry Saint Clair Fredericks, 72, on lyömätön afro-amerikkalainen laulaja ja pätevä multi-instrumentalisti, jolta varsinkin kitaran (usein National slidellä), banjon ja huuliharpun soitto taittuvat väkevästi
Taj Mahal: Giant Step/ De Ole Folks At Home (1969) DEBYYTTIALBUMI Taj Mahal (1968) on ylittämätön paketti soulilla ja psykedeelisen rockin tipalla terästettyä sähköbluesia ja intensiivisyydessään Taj’n koko tuotannon ärhäköin ja rokkaavin levy, mutta tämä kolmas antaa kattavamman kuvan tekijänsä kykyjen ja näkemyksen laajuudesta. Kokonaisuuden valaisi Taj’n lämmin, juurevan sielukas laulu, jossa Howling Wolfin, Otis Reddingin, Leadbellyn ja yllämainitun Hurtin opit yhdistyvät saumattomasti. Punkin, discon ja synttypopin nousussa he olivat yhtäkkiä ”auttamattoman vanhanaikaisia”. Molemmissa kiteytyy se lempeä kotiintulon ja yhteisöllisen perhejuhlan tuntu, jonka vaikutuspiirissä hampaidenkiristely käy mahdottomaksi ja näyttää ylipäätään täysin naurettavana. Music Fuh Ya! on ehkä komein näyttö tältä ryhmältä. Me tehtiin useampi studiolevy, joita ei julkaistu (nyt joitakin niistä saa.) ja kamppailtiin levybisneksen suossa. ta asti avara. Suosittelen nautittavaksi erityisen stressaavan päivän jälkeen viileän drinkin kanssa. Olin äskettäin kuullut Doug Sahmin kautta, ettei Taj’lla ollut enää levysopimusta, joten lähdin siitä. Truck Driver’s Two-Step ja Honey Babe ovat Taj’n käsialaa ja aivan hänen parhaita sävellyksiään. Siinä pääsee korvia hivelevästi irti killeribändin tähti, inkkarikitaristi Jesse Edwin Davis, jonka apuun turvautuivat niin Beatlet ja Dylan kuin Conway Twittykin. Se tarjoaa säestyksetöntä ja erittäin funkyä työlaulua (Linin’ Track), hienoa slidetyylittelyä teräskoppaisella (Country Blues # 1), banjo irrottelua (Coloured Aristo cracy) ja sekä Stagger Leen ja Fishin’ Bluesin kaltaisia klassikoita että Taj’n omaksi tekemiä perinnehoitoja (Wild Ox Moan, A Little Soulful Tune, Annie’s Lover). Samoin kävi 70/80-lukujen taitteen musiikkiskenen ”ilmastonmuutoksessa” monille roots-artisteille. Jos hän breikkaisi nyt, Taj’n savuisen syvää ja äärimmäisen ilmaisukykyistä ääntä pidettäisiin sensaationa. Ajatus oli minusta silloin yhtä pökerryttävän typerä kuin nytkin. Pohjimmiltaan Taj on bluesmies, mutta hän on aina korostanut sen afrikkalaisia juuria ja sukulaisuutta gospeliin, souliin, jazziin ja Karibian perinteisiin, varsinkin reggaeen. SÄHKÖINEN NYKYISYYS JA AKUSTINEN MENNEISYYS Taj Mahal: Music Fuh Ya! (1976) 70-LUVUN puolivälissä Taj’lla oli muutaman vuoden isompi bändi, jossa steel-rumpujen, lukuisien perkussioiden, saksofonien, huilun, kosketinten ja tietysti isännän harpun, banjon, mandoliinin ja akustisten kitaroiden voimalla punottiin monivärinen afrosentrinen viuhka bluesin pohjalta ponnistaen. The Four Mills Brothers nostaa kalypsollaan hattua maineikkaalle lauluyhtyeelle ja Elizabeth Cottenin Freight Train saa arvoisensa kyydin. Porukan terävin kundi oli Ry, vaikka se oli vasta 17; me muut oltiin 23 ja vanhempiakin. De Ole Folks on täysin akustinen soololevy ja intensiivikurssi bluesin juuriin. Sopimukseni oli huono liitto alusta asti, koska mut kiinnitettiin Columbialle Rising Sonsin jäsenenä. On parempi kieltäytyä joistain jutuista ja ottaa riski, ettei ne pidä susta, kuin suostua juttuihin, jotka sitten ei toimi. Levy-yhtiöiden kans on oltava tarkka. Kantriralli Six Days On The Road suodatetaan soul/rock-filtterin läpi uusille taajuuksille Bacon Fatin rentoillessa bluesia takakuistilla. Jussi Niemen naamakirja > 16 Taj Mahal ar vioi Puisto bluesin reis sullaan vuon na 1981 Suo men ilmaston sopivuutta reggaelle. Give Your Woman What She Wants lataa heti perään rajuinta soulia suoraan Etelän kirkosta. . Toisaalta hän paljasti nyt yksityisyrittäjänä opiskelevansa bisnespuolta, jotta pystyisi hoitamaan nykyään pakettiin kuuluvat videot ja oheiskrääsäkaupan. Laulujen ilme ja viritys vaihtelee, mutta taso ei. Se on koko ajan huippua. Me pidettiin Ry’ta vähän turhankin tarkkana, mutta sillä oli tajua bisneksestä ja opin siltä paljon. Siitä huolimatta hyväntuulinen Taj myönsi asian todeksi ja sanoi, ettei enää kovasti edes yritä saada sopimusta. Vihelletyllä sosiaalisella kannanotolla, Ain’t Qwine Whistle Dixie No Mo, alkava ykköslevy heittää huiman version Goffin & Kingin Take A Giant Stepistä, jossa Taj’n myötätunto ihmiskuntaa kohtaan tulee iholle. Pelkän rytmisektion kanssa syntyi täyteläinen soundi, joka toimi kympillä sekä alkupään vanhoissa blueseissa että loppupuolen afro-, kalypsoja reggae-vaikutteisissa numeroissa. Puhe svengaa yhtä mehevästi kuin Taj’n laulukin ja käheä ääni on karismaattisen musta. Mausteilta ja soul foodilta tuoksuva jälki on trooppisen kosteaa ja äärimmäisen rentouttavaa, mutta se myös tanssittaa. Bändiin kuulu Ry Cooder, Ed Cassidy (siirtyi pian Spiritiin, tilalle Kevin Kelley), Gary Marker ja Jesse Lee Kincaid. Harvoin Suomessa vieraillut Taj kävi Järvenpään Puistobluesissa kesällä 1981 ja menin jututtamaan häntä loistavan, yli kaksituntisen keikan jälkeen. AFROSENTRINEN VIUHKA K uv a: soundin arkis to naamakirja_taj mahal_b.indd 16 13.3.2015 12.48
Kunnioitan rastoja, koska tajuan, mihin ne pyrkii. Mutta saman tien kuulin gospelia ja kaikkea muuta. Hancockin kanssa työskennellyt David Rubinson, jonka kanssa hän teki kaikki levynsä Happy Just To Be Like I Amiin (1971) asti. Jamaikalla skata sanottiin blue beatiksi. Tilaa Soundi! Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Santanan, Allman Brosin ja H. Joo, mutta siihen liittyy kaikenlaista. . Sanoin levy-yhtiölle, ettei mun ajatus ole tehdä valtavasti rahaa, vaan tehdä jengi onnelliseksi aina kun soitan. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Sain mä vaikutteita Karibialtakin. Miten suhtaudut rasta farismiin. Afrikkalaisia tuotiin moneen paikkaan ja kaikkialla ne kehitti oman musiikin, jolla on aina joku yhteys bluesiin. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Lopulta sanoin: Unohdetaan koko juttu! Ja lakkasin murehtimasta. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Jollen olisi näin kiireinen, kuluttaisin varmaan pari vuotta perehtyäkseni siihen kunnolla, että ymmärtäisin sen psykologisen taustan kunnolla. Täällä on nyt juuri ja juuri tarpeeksi lämmintä reggaelle. Amerikassa on painotettu ”edistystä” niin pitkään, että moni musta on polttanut sillat takanaan. Mua inspiroi koko musta kulttuuri. Aloitit urasi bluesilla karibialaisjuuristasi huolimatta. Monet mustat ei enää asu maalla ja on koulutetumpia. Mutta hipeilläkin oli monia hyviä juttuja ja on vieläkin. naamakirja_taj mahal_b.indd 17 13.3.2015 10.17. Sekoitan bluesiin monenlaisia aineksia, levyilläni on esimerkiksi usein (trinidadilaisia) steel-rumpuja. Sitä paitsi mä oon pätevä maanviljelijä (hän valmistui siitä yliopistossa) ja pystyn elättämään itseni silläkin. Kehuin Taj’n upeasti keinahtaneeseen Black Jack Davyyn ja Bob Marleyn Slavedriveriin huipentunutta reggaemeininkiä ja valittelin, että siihen suhtaudutaan meillä vielä kovin kankeasti. Tässä tullaan siihen, miksi musa Jenkeissä on muuttunut. Onko noiden musiikkien mentaliteetti sinusta sama. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. . Ne ei yksinkertaisesti enää tiedä mitään menneisyydestään. Niitä on nyt keskija yläluokissakin, joita ei ennen ollut niille olemassakaan. Mun keikoilla käy aina väkeä eikä ne pety. Ymmärrän sitä vielä pintapuolisesti, mutta ehdottomasti sillä on annettavaa. . Mitä muuta mies tarvitsee kun pläntin maata ja hyvän naisen. Soitan 270 päivää vuodessa. Ne näyttää muille, miten voi vaihtoehtoisesti elää omaa elämää hirveen painostuksen keskellä. Rising Sonsin hajottua turhautumiseensa hänen onnistui vakuuttaa Columbian väki soolokyvyistään, joista ”hyvällä tuottajalla sais levyn”. Taj’lle annettiin mm. Äiti on Valloista ja opiskellut siellä. Ymmärrän. . 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 69,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 89,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tapasin lapsena paljon porukkaa Karibialta, Afrikasta ja Keskija Etelä-Amerikasta. Sen jälkeen hän on tuottanut itse itseään. Isä oli sieltä, mutta jazzmies, soitti klassistakin. Se on rajua! Saarille ja Etelä-Amerikkaan jäi kaikkein kovimmat (mustat) tyypit ja ne pitää vankkumatta kii kaikesta, minkä ne muistaa. Ainakin sikäli, että ne kaikki syntyi samanlaisessa sorrossa ja painostuksessa. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Jazz oli ehkä eka vaikuttajani. Ajauduin tilanteeseen, jossa en pystynyt pitämään sitoumuksiani ja olin jatkuvasti kusessa. Tietyt ajatukset siinä innostaa mua. Hippejä voisi melkein sanoa rastafarin amerikkalaiseksi haaraksi, vaikka niiltä puuttuu rastojen syvälle menevä filosofia. Ne säilyttää juttuja, jotka muut on hukkaamassa, koska teknologian valtava kehitys on sekoittanut ihmisten päät niin, ettei ne enää tiedä, mitä niitten pitäsi tehdä ja miksi. Ne on läheisessä suhteessa historiaansa, Amerikan mustat on vieraantuneet siitä paljon enemmän. Jos olis kuumempi, se kolahtaisi kovempaa, Taj pohti päätään nyökytellen. Se on tosi poliittista musiikkia ja tehty kuumaan ilmastoon. Ongelma oli siinä, että jatkuvan keikkailun päälle sopimus vaati kaks albumia vuodessa (normaali tahti 60/70-luvuilla!) Se ei onnistu taloudellisesti, kun rahat pitää jakaa yhdeksälle äijälle. Oon aina ajatellut itseäni koko maailman osana enkä vaan siitä pienestä tilasta, missä kasvoin. Se halusi kasvattaa meidät hyvää englantia puhuviksi mustiksi amerikkalaisiksi, joista ei tuu liian afrikkalaista vibaa, ettei meihin suhtauduttaisi omituisesti. (Jukka Poika oli silloin vuoden vanha eikä Suomessa ollut yhtään alan bändiä.) . Se oli periaatteessa (rhythm&)bluesia, jossa rytmin aksentti on voimakkaana tahdin alussa, kun bluesissa se on tahdin lopussa. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi 12 numeroa (11 lehteä)/12kk 69,90 Tilaajapalvelu puh. Rastat sanoo, että teidän on tehtävä oma tulevaisuutenne ja sen voi tehdä näin. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero
3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Maton sivussa on myös reikä mahdollista alakalvon mikitystä varten. Jos piuhajutut on hieman löystyneet niin ne pitää huoltaa kunnolla. The Milestones -yhtyeen huippurumpali Silvio Dante on yksi maailman kovaäänisimmistä soittajista ja varsinkin hänen ruoskan lailla sivaltava virvelikätensä on myrkkyä herkille korvilleni. Opettelin ja opettelin mutta musiikista ei tahtonut tulla mitään. – Omia juttuja. 4 Miksi juuri nämä. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija Hame päälle! le tai sivari huoltaa kitaran. – Sen takia koska niissä on hyvä soundi. Puun värinen. Asuin Riihinkulman lastenkodissa ja henkilökunnan ohjaaja hommasi minulle oikein kunnon akustisen kitaran. – Jos kitara on rikki niin Teukka tai KalE-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. – Pelastaisin sen kitaran mikä on siinä laukussa. PKN lähtee Wieniin edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuissa. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Kun jätkät meni lavalle niin Kari Aalto karjaisi mikkiin, että ’me ollaan Pertti Kurikan Nimipäivät Kalliosta. Koska yritän löytää näistä testattavista tuotteista aina jotain parannettavaa, niin mieleeni tuli tällä kertaa pari ideaa: maton sivussa voisi olla pieni tasku varakapulalle ja toisekseen tätä hametta voisi myydä myös skottiruutukuvioisena. Törmäsin virvelille tarkoitettuun SnarePal-suojamattoon pämpätessäni ulkomaisilla musiikkimessuilla. Niin, ja kuten me kaikki tiedämme, kansa on puhunut. Sitten muutin Orimattilaan Tapolan kyläyhteisöön, jossa mulla oli joka perjantai kitaransoittotunti yläastelaisten luokassa. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Ja kun muutin Helsinkiin niin Kaarlo Uusitalo opetti mua soittaan bassokitaraa Musiikkikoulu Resonaarissa. Pertillä pitää kiirettä. Laukku on makuuhuoneessa. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Silppu onkin itse jo puolikuuro. Olen erittäin tyytyväinen, että osaan soittaa kitaraa. Tämä matto tai oikeammin kääre kietaistaan helposti virvelirummun ympärille ikään kuin vaimentavaksi hameeksi. – Jotain ihan omia biisejä soittelin. Vai kenties käsityönä tehty. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Siellä on sähkökitara. Haistakaa pohjalaiset vittu!’ Jengi meni heti kättelyssä ihan banaaneiksi eikä meille jäänyt mitään.” E-liike 3_15 taitto.indd 18 12.3.2015 16.02. Huippulia! Testissä huomasin maton parhaaksi ominaisuudeksi sen, että kääre vähentää jonkin verran etummaisen tomtom-rummun ja virvelin välisiä epätoivottuja resonanssiääniä. Sitten, muutettuani Antinkartanoon, opetti Marja-Terttu Korkeakoski minulle kitarasoinnut ja hengellisiä lauluja kuten Ken aasilla ratsastaa. – Kitara ja plektra. 8Vintage vai uusi soitin. – Siellä joku kaveri opetti mulle rokkimusiikin ja siitä lähtien soitto on mennyt hyvin. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta. En mä niiden nimiä muista. Soitimme Kolme cowboyta. PKN:n jälkeen on aika vaikea rasti esiintyä. Olisi meinaan hieno! Hinta (50 euroa) on tällä kertaa ihan ok. – Kappale Naapurissa asuu nainen eplevyltä Asuntolaelämää. – Haluan uudempaa vehjettä. Tällä hetkellä PKN harjoittelee uusia biisejä. Olen soittanut tai soitan bändeissä Pertti Kurikan Nimipäivät, Pajaband (työpaikan cover-bändi), Kalevi Helvetti (sooloprojekti), Rautahäkki (Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin bändi) sekä Mies Haisee (Led Zeppelincoverbändi jossa soitan rumpuja ja laulan), kertoo Pertti Kurikka. – Meidän bändin kanssa. Pysyy vehkeet kunnossa. Pelle Miljoonan bändissä soittava Jukka ”Mela” Melametsä kertoo esimerkin: ”Olimme samalla keikalla Seinäjoen Rytmikorjaamolla. Ensimmäinen soittovehkeeni oli pieni akustinen kitara. – Gibson Les Paul Special -sähkökitaralla ja Orange Dual Terror -vahvistimella. Tämä on mainiota varsinkin studio-olosuhteissa. En muista merkkiä. Teksti: Esa Kuloniemi 18 PERTTI KURIKKA INVENTAARIO #42 A-PUOLI K uv a: P ekk a Elomaa -S uurimmat esikuvani ja vaikuttajani ovat Karanteeni, Kollaa Kestää, Vaavi sekä Kakka-Hätä 77. Hän on paitsi Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen kitaristi, myös sen pääsäveltäjä-sanoittaja. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi, komppi tai biisi. Matto säilyttää virpan ominaissoundin, mutta vähentää mekkalaa noin 10-20 prosenttia
Tämä vaikuttaa merkittävällä tavalla yleissoundiin, joka on tehokas, mutta silti ilmava. Erikoisuutena bändissä ei ole basistia, sillä sen osion hoitaa vasurillaan pianovirtuoosi Mr. 19 -White Knuckles Triossa olen oppinut ymmärtämään, että volatason voi pitää järjellisenä eikä kesken keikan voi tuhota laitearsenaalia fiiliksen mukaan, toteaa Knuckebone Oscar uudesta kokoonpanostaan. En tiedä Suomessa tällä hetkellä muita samalla metodilla operoivia kokoonpanoja. Hillside. Myös Yucca White ottaa osaa keskusteluun: – On pyritty siihen, että homma hoidetaan mahdollisimman tyylitajuisesti, mikä ei silti tarkoita mitään ankeaa ryppyotsaisuutta. WHITE KNUCKLES TRIO Ei mitään ränttätänttä-jurnutusta! K uv a: Juha Seila / P aikk a: W eir d Antique s E-liike 3_15 taitto.indd 19 16.3.2015 13.02. Vastikään esikoislevynsä julkaissut White Knuckles Trio on klassisella soundilla monipuolisesti ja intohimoisesti agendaansa toteuttava rhythm & blues -bändi. – Joo, mutta silti bluesia, eikä suinkaan wannabe-sellaista, komppaa Oskari, joka on palannut WKT:n myötä alkuperäisen ja suurimman intohimonsa pariin. Teknisyyden sijaan bändi briljeeraa ennemminkin lo-fi-asenteella sortumatta tylsänkankeaan ränttätänttä-jurnutukseen. Me palautetaan blues takaisin rhythm & bluesiksi – tanssimusaksi. Samalla Oskari on jättänyt vokaalihommat alan uudelle ässälle, luontevan pakottomasti svengaavalle rumpali Yucca Whitelle, jonka laulu on maamme oloissa paitsi poikkeuksellisen vakuuttavaa, myös ääntämyksellisesti todellinen antiteesi takavuosien ralliformulafinglishille. ” Oskari täsmentää: – Sinimusalla on käsitteenä ikävä maine osalle jengiä, koska bluesia on aikojen saatossa raiskattu monella tavalla. Ja toivon mukaan se antaa yleisöllekin ekstraa, kun homma miellyttää sekä silmää että korvaa. Myös bändin kamat ja tyyli on vintagea, mutta kuulemma ”siksi, että se palvelee ilmaisua ja soundia, ei siksi että kaiken pitäisi olla lähtökohtaisesti vanhaa. Eikä vähiten esittämällä sitä tylsänä buutsi-monitorin-kulmalla-koffrock-11minuutinkitarasoolo-tärvellyksenä. Eli onhan tämä voimakkaasti nostalgiaviritteinen kuvio, mutta samalla jotain tuorettakin, mihin vaikuttaa kokoonpano ja äijät. Toivon mukaan me saadaan olla osana sitä porukkaa, joka pitää tätä musaa hengissä omalta osaltaan, ja ehkä jopa herättelee uutta porukkaa, jolla on huono vaikutelma bluesista ja blues-pohjaisesta tanssimusasta. Tavoitellaan kulta-ajan meininkiä, mutta heitetään soppaan kunkin jäsenen omat inspiraatiot, ettei jouduta hiilipaperiosastolle. – Toivon mukaan tässä elvytetään jotain, mikä on jäänyt pahasti jo historiaan, tai toisaalta muovautunut ajan saatossa tylsäksi jurnuttamiseksi. – Vaikka musa ja kamat on vanhoja, ei tässä ole kysymys siitä, että halutaan pedantisti toisintaa; ei me haluta mitään Beatles-revyytä tehdä. Me halutaan poimia historiasta ne mehevimmät palat, jotka meidän mielestä tekee tästä musasta parasta. Kaiken päällä häröilee ja kommentoi Oskarin nokkela soolokitara. Suurin osa musavehkeistähän on nykyään niin perkeleen masentavan näköistä atk-laitteistoa kun taas näissä vanhoissa vekottimissa on sitä samaa tenhoa kuin kyseisen ajan musassakin. Me käytetään tyylijuttuja, jotka tuo meille parasta fiilistä
DJ Shadow Endtroducing Säästin kesäduunirahoista, että sain tilattua Japanista asti MPC-2000:n. Biisejä oli iso lista, ainakin 50 demoa, joista parikymmentä tuli levyille. Uusin single ja Mun-aloitusbiisi Niin kuin mä pitäytyy vielä edellisen levyn tunnelmissa. Pistin kaverille lainaan. Elämäni sooundit 3_15.indd 20 13.3.2015 13.49. Sillä pelillä tein kaikki Kapteeni Änen taustat ja se kulki keikoilla aina mukana. Kasetilla ainakin Baddingia ja Elvistä. – En pidä itseäni enää reggaeartistina, vaan olen pitempään tutkinut eri musiikkityylejä. Ihan parhaita versioita klassisista Studio One -rytmeistä. Kapteeni Ä-ni Jukka Pojan ja Bommitommin kanssa sekä swingin kanssa leikitellyt Elokuu-yhtye olivat tyyleissään omaperäisiä bändiprojekteja. Hän kuoli auto-onnettomuudessa pian levytyksen jälkeen. Mielenkiintoista, miten kaikki soittajat improvisoivat yhdessä. Scalp Dem -biisistä oli mieletön junkka-versio kanssa. Nyt kun nää on niin feimejä, on menny vähän maku tähän stailiin. Viidenteen sooloalbumiin mennessä Nopsajalkaa (oikealta nimeltään Antti Hakala) tituleerataan reggaen ja hip hopin suomipioneeriksi, onhan taustalla esiintyjän ja tuottajan aktiiviuraa yli neljännesvuosisadan mitalta, 1990-luvun puolella aloittaneesta Soul Captain Bandistä lähtien. Pari vuotta sitten kaivoin sen komerosta ja kunnostin, mutta ei tullut soitettua enää. Innostun kausittain aina jostain jutusta, niin nyt taas Red Hot Chili Peppersin rockin ja funkin fuusiosta. Viimevuotinen Sun ja rinnakkainen Mun-albumi esittelevät myös eri puolet sooloartistista. Mä oon niin snobi. Viime aikoina on vaimon kanssa friikattu kuuntelemaan koko tuotantoa. Antaa ihan oman panokseni tähän skeneen. Faijalla oli kuitenkin aika hyvä levykokoelma. Tää oli mun eka oma levy, minkä sain muistaakseni joululahjaksi. Sun on elektronisesti tuotettua musiikkia, kun Mun on orgaanisempaa bändifunkkia. EKA JUTTU, MIHIN MINÄ MUSASSA FRIIKKASIN ISO INSPIRAATIO KAPTEENI Ä-NEN REGGAE/HIP HOP-FUUSIOON Super Cat, Nicodemus, Junior Cat & Junior Demus The Good, The Bad, The Ugly & The Crazy Toi inkkari/länkkäri-teema oli innoittajana Nopsajalka-artistinimen valintaankin. Löysin just silloin Wiz Khalifan, Weekndin ja Kendrick Lamarin mixtapet. 20 21 Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > ENSIMMÄINEN OMA LEVY, JOKA INNOSTI MYÖS KITARAN SOITTOON ENSIMMÄINEN REGGAE-LEVYNI Downbeat The Ruler Killer Instrumentals from Studio One vol.3 Digeliukselta kyselin ”jotain hyvää dub-levyä” ja sain hanskaan tän. Eri esittäjiä Esson rokkikasetti Mä olin kai 4-vuotias. Bill Evans Trio Sunday At The Village Vanguard Bassossa Scott LaFaro, joka soitti tosi omintakeisella tyylillä lyhyen uransa ajan. – Olen ajautunut pitkälti omille urilleni ja yritän saada aikaan jotain muuta kuin toiset tekee. Edelleenkin soi, etenkin jouluisin. LEVY JOKA OSUI KOHDALLE JUURI OIKEAAN AIKAAN Frank Ocean Nostalgia, Ultra Eksyin jäljille, just kun tää tuli. Oon ihan liekeissä Fruscianten kitaransoitosta. – Parhaiten keskenään sopivat biisit muodostivat omat kokonaisuutensa, jotka voi kuunnella ihan putkeenkin. Tosi hyviä biisejä ja sanoituksia, konstailematon laulustaili. Se oli niin maagista, että olis pitänyt saada nauhalle. UUDELLEEN FRIIKANNUT SUOSIKKIBÄNDI Red Hot Chili Peppers Bloodsugarsexmagik Yläasteella soitettiin paljon näitä biisejä bändissä, missä oli rummuissa Janne Wirman, joka soittaa kiippareita Children Of Bodomissa. IHAN HULLUN TÄRKEÄ LEVY, KUN INNOSTUIN SÄMPLÄÄMISESTÄ JA CRATEDIGGAILUSTA SOI PALJON LUKIOAIKOINA, KUN TREENASIN JAZZBASSOA Nopsajalka The Rolling Stones Love You Live En ihan tarkkaan muista, mistä tää Rollarit-innostus lähti, mutta sen kautta innostuin kitaran soitosta tuossa 12-vuotiaana. – Ainakin puolet materiaalista oli työn alla samaan aikaan, Nopsajalka kertoo. Myös Läjä Äijälä vinkkas paljon reggaeta ja gangstaräppiä. Muistan hetken yhtä elävästi kuin ekan kerran, kun vedin sitä tennismailakitaralla. Tuli plärättyä paljon reggaeta kaupunginkirjastossa, kun oltiin Jukan kanssa sivareina. Elokuu soitti Ikkunaprinsessan yhden ainoan kerran Hangon Casinolla. Toisaalta olen jo monta vuotta ollut studiossa aina joku projekti päällä ja voisin vaihteeksi vain tsekkailla ja hengata enemmän ulkonakin. Muistan, että ainakin DJ Infekto soitti sitä, kun tuli käytyä Drum and Bass-bileissä niihin aikoihin. Reggaen ja hiphopin yhtenevyyksien ohella funkin, soulin ja jatsin taustoja
Uutisia itärintamalta... Kotiteollisuus tulostus.indd 21 13.3.2015 13.10
Seuraavaksi ongelmien ratkomisessa suunnataan avaruuteen. Kuten tälläkin palstalla on aiemmin raportoitu, Netflix käyttää internetin kaistakapasiteetista niin suurta osaa, että USA:ssa internetin palveluntarjoajat ryhtyivät vaatimaan maksujen tasapainottamista niin, että Netflixin kaltaiset kaistarohmut maksaisivat netinkäytöstään suhteessa enemmän kuin muut, tai että palveluntarjoaja saisi päättää, mille sivustoille uhrataan eniten tilaa kaistalta. Google ja SpaceX tiedottivat kirkasotsaisesti, että satelliittien tarkoituksena on tuoda netti niiden ulottuville joilla ei sitä vielä ole – toisin sanoen kehittyviin maihin – mutta vapaus USA:n johtamista kaistoista lienee aivan yhtä suuri motiivi. 22 Internetin puolueettomuuskysymyksiä on käsitelty viime aikoina Yhdysvaltojen viestintäviranomaiselimissä. Internetissä on ”tilaa” kaikille siinä mielessä, että kaikki kyllä mahtuvat ”käyttämään” internetiä samaan aikaan. Netin idealistiset perustajat tuskin tarkoittivat säännöstään koettelemaan Netflixin kaltaisen yritysjätin vapautta, mutta verkon puolueettomuutta valvova Icann vaati silti, että moisista rajoitusaikeista luovutaan. Tietoa siirtävät maan kiertolaiset ovat kooltaan vain kymmenen senttiä leveitä kuutioita, jotka painavat viitisen kiloa. Lakitupa on yksi tapa ratkaista tällaisia kysymyksiä, mutta koska – kuten todettua – internetin ”tilavuus” ja kaistan ”leveys” eivät ole fyysisiin rajoitteisiin sidottuja asioita muuten kuin tiedonsiirtokaapeleiden osalta, ratkaisua voi hakea myös luomalla uusia tapoja siirtää tietoa. Palveluntarjoajista ainakin Verizon on luvannut kyseenalaistaa FCC:n linjauksen oikeudessa. Samalla USA:n valtionhallinnon roolia internetin johdossa on pyritty vähentämään. Seuraava kysymys onkin, mahtuvatko kaikki mukaan. Koska Netflix ja suurimmat palveluntarjoajat kuitenkin tulevat USA:sta, verkon puolueettomuus piti ratkaista paikallisten viranomaisten avulla. Pullonkaula syntyy siitä, miten nettiä käytetään. Satelliitti-internetin tiellä on tietysti tukku teknisiä ongelmia – muun muassa radioaaltojen sotkeutuminen ruuhkaisessa avaruudessa – mihin ratkaisuksi on ehdotettu laseria. Myös OneWeb ja puhelinsatelliiteista tunnettu Iridium ovat mukana kisassa. ”Net neutrality” eli internetin puolueettomuus tarkoittaa, että kaikilla tulee olla yhtäläinen oikeus käyttää nettiä, eikä verkossa voi suosia kenenkään liikennettä jonkun toisen kustannuksella. Niinpä Engadget. Digi A-PUOLI Jättiprojekteistaan tunnettu Google on ilmoittanut tekevänsä satelliittihankkeessaan yhteistyötä SpaceX-yhtiön kanssa. PayPalin perustaja Elon Muskin johtama SpaceX on ilmoittanut lähettävänsä 4000 minikokoista internet-satelliittia maata kiertävälle radalle. Helsingin Sanomien mukaan esimerkiksi Viro on jo lähettänyt nettiyhteys-satelliittinsa maata kiertävälle radalle, ja Suomellakin on vastaavia suunnitelmia. Tästä syystä puolueeton internet on tärkeä”. Toistaiseksi nettiyhteyksien nopeudet ovat kasvaneet suurin piirtein samaa tahtia tallennustilan halpenemisen kanssa, mutta mobiilivideon yleistyessä ja internetin käyttäjämäärän edelleen kasvaessa vaatimustaso lisää koko ajan. Kaikki maapallolla eivät vielä pääse verkkoon, mutta tämän eteen tehdään lujasti töitä. Suosituimmaksi – ja USA:n vaikutusvaltaa vähentäväksi – ratkaisuksi on nousemassa satelliittien kautta hoidettu tietoliikenne. FCC:n virkamies Jessica Rosenworcel äityi jopa melkoiseen paatokseen pohjustaessaan viraston päätöstä: ”Internet on meidän painokoneemme, meidän kokoontumispaikkamme, meidän yksityinen puhujanpönttömme ja yhteinen mahdollisuuksien alusta. Tämä taas sotisi internetin perusperiaatteita vastaan. Koska internet ei ole katoava luonnonvara, eivätkä luonnonlait kahlitse sitä samalla tavalla kuin vaikkapa kaupunkiasutusta tai öljyesiintymiä, netistä käytettävät verbit johtavat tietyssä määrin harhaan. omainen FCC linjasi päätöksessään verkon puolueettomuuden puolesta niin, että Netflixiltä – tai keneltäkään muulta – ei saa evätä pääsyä nopeille kaistoille, vaan kaikki data on yhdenvertaista. Toisella tilalla on YouTube, kolmantena niin ikään videoiden suoratoistoa tarjoava Amazon Instant Video. K uv a: OneW eb digi_3_2015_taitto_a.indd 22 16.3.2015 12.46. Netflixin kalliimpi hinnoittelu olisi isku lähinnä yrityksen tulokselle ja toisi paineita kuukausimaksun nostoon, mutta paljon vaarallisempaa on, jos verkon puolueettomuus kyseenalaistetaan asiasisältöjen perusteella, ja Verizonin kaltaiset yritykset ryhtyvät päättämään kenen sisältöön pääsee nopeimmin käsiksi. > Palstalla pohditaan digimaailman ajankohtaisia ilmiöitä. Valtioriippumattomana vaihtoehtona esimerkiksi YouTuben omistaja Google suunnittelee myös omaa satelliittiarsenaalia. Teksti: Jussi Mäntysaari Onko internetissä tilaa kaikille. com-sivusto raportoi helmikuun lopussa ilouutisia ”net neutralityn” kannattajille: USA:n viestintäviranSpaceX on ilmoittanut lähettävänsä 4000 minikokoista internet-satelliittia maata kiertävälle radalle. Nämä nettiyhteyttä välittävät satelliitit eivät ole mitään leffoista tai uutiskuvista tuttuja aurinkopaneeleilla varustettuja siivekkäitä mökkejä. USA:ssa raportoitiin jo pari vuotta sitten, että Netflix rohmusi yli 30 prosenttia tiedonsiirtokaistoista
Ovet auki klo 20 | K18 | Liput alk. Jyväskylä, Lutakko 11.04. Pori, Kino 03.04. Tampere, Klubi, Soundi-klubi SOUNDI, TAMPEREEN KLUBI ja FULLSTEAM ylpeänä esittävät: Soundi-klubi tulostus.indd 23 13.3.2015 13.11. Kuopio, Henry’s Pub 09.04. KLUBI, TAMPERE LOPPUUNMYYTY FIRST AID KIT 10 vuotta -kiertue: 02.04. Helsinki, Tavastia-klubi LOPPUUNMYYTY 25.04. KLUBI, TAMPERE Su 26.4. Turku, Klubi 17.04. Tampere, Klubi, Soundi-klubi LOPPUUNMYYTY 26.04. Lahti, Finlandia-klubi 16.04. 20€ (Ennakko: Tiketti) La 25.4. Helsinki, Tavastia-klubi 24.04. Joensuu, Kerubi 05.04. Kouvola, House of Rock 04.04. Seinäjoki, Rytmikorjaamo 23.04. Oulu, 45 Special 10.04. Turku, Klubi LOPPUUNMYYTY 18.04
Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu Soundi-haastattelu >> 24 haast_läjä_d.indd 24 13.3.2015 10.02
Ankaruus, suoraviivaisuus ja konstailemattomuus ovat yhä Terveiden Käsien valttikortteja, joita vastaan häviää itsevarmempikin bluffihai. Terveiden Käsien vaikutuksesta hardcorepunkin kehitykseen puhuttaessa on vaikea olla sortumatta ylisanoihin. 25 Veli-Matti Äijälä on suomalaisen punkin ehkä tunnistettavin ja kansainvälisesti tunnetuin persoona. Tässä muodossaan neljä vuotta kasassa olleen kokoonpanon jäseniä (kitaristi ja biisintekijä IlaLäjä Äijälästä on moneksi. Musiikin ohella toinen läheinen harrastus on kuvataide. Muita musiikillisesti merkittäviä projekteja ovat olleet metelirockyhtye Death Trip, mystinen Leo Bugariloves sekä äärimmäisen askeettista bluesia nitkuttava The Sultans. Hän on Terveiden Käsien laulaja ja keulakuva, elektronisen musiikin pioneeri ja kuvataiteilija. Äijälä on piirtänyt sarjakuvia, toimittanut sarjakuvalehteä, piirtänyt ja maalannut levynkansia. ”Jos sitä vielä vähän aikaa hissuteltaisiin.” haast_läjä_d.indd 25 13.3.2015 10.02. Ensimmäisen elektrolevy eli Aavikon koneen ja moottorin esikoislevytys, yksipuoleinen seiskatuumainen Karavaani ilmestyi jo vuonna 1979 omalla IKBAL-levymerkillä. Tässä kuussa julkaistu Lapin helvetti -albumi on loogista jatkoa viimeisimmille TK-levytykselle, maaliinsa mannertenvälisten ohjusten lailla osuville levytyksille Ihmisen poika, pedon poika (ep, 2009), Musta hetki (albumi, 2012) ja Piinaavanautinto (ep, 2013). On vaikea uskoa, että esimerkiksi CMX, Radiopuhelimet tai Apulanta olisivat syntyneet ilman Terveiden Käsien vaikutusta. Se ei tule ihan ensimmäisenä mieleen, kun kuuntelee Terveiden Käsien johtohahmon tarinointia. Äijälä puhuu polveilevasti ja innostuneesti usein asiasta toiseen hyppien, päättäen virkkeen joko ilkikuriseen hähätykseen, käsillä viittomiseen tai irvistykseen. Yhtyeen kotikaupunkiin pystytettiin vuonna 2013 Särkynyt lyhty -niminen obeliski, joka on osittain omistettu Terveille Käsille. Artistille itselle yksi läheisimpiä yhtyeitä taitaa olla The Kolmas, jossa hän tutkii konemusiikin ydintä vanhan Terveet Kädet -aisaparinsa Markku ”Lene” Leinosen kanssa. Läjän huutolaulu on yhä selkäydintä murskaavan voimallista kohta 57 vuoden iässäkin. Tornionlaakson maakuntamuseossa on esillä TK-aiheista rekvisiittaa, muiden muassa Läjän vanha niittivyö. Vahva on bändin perintö myös metallin puolella. 35 vuoden uran jälkeenkin hän sahaa saamattomuuden ja raivokkaan innostumisen väliä. Yhtyeen puoleensa vetämä kansainvälinen kiinnostus on Suomen mittakaavassa täysin omassa luokassaan, mutta kotimaassaan sen vaikutus ulottuu tiukkoja genrerajoja paljon pidemmälle. Silti todellisuus ja mielikuvat eivät kohtaa. Vaikka Läjää ja muita Terveiden Käsien jäseniä katsottiin kieroon 80-luvun Torniossa, on nimenomaan ympäröivä maailma antanut enemmän periksi kuin Läjä. Ja haaveilee eläkepäivistä. Jo nuoresta miehestä asti lempinimellä Läjä tunnettua Äijälää pidetään vähäpuheisena jurottajana. Läjän ura Terveissä Käsissä on luonnollisesti seuratuin, mutta vähintään yhtä kiintoisia ovat miehen saavutukset todellisen vaihtoehtomusiikin parissa. Sittemmin Äijälä on tehnyt konemusiikkia muiden muassa Billy Boysin riveissä
Pikkusen hyvä biisi! Sitten piti käydä kaupalla tilaamassa se levy. Löysitkö punkin Sex Pistolsin kautta. Veri vetää vielä lavoille, vaikka monta lopettamispäätöstä on jo tehty. Se tuli yöllä. Minua kiinnosti vaan se ääni. Suomeen se oli liian outoa. Mutta ei meillä muuten kotona sen musikaalisempia oltu. Ei varmaan tullut silloin mieleenkään, että sekin materiaali tullaan julkaisemaan uudelleen 35 vuotta myöhemmin. Siellähän ne oli fiksumpia, joten siellä sitä soitettiin. Soitin Finnvoxiin ja sieltä ne sanoi, että nauha tänne vaan, niin he tekevät. Täällähän tämä on ollut Haaparannan puolella jo ajat sitten! Pikkusen hyvä. Olihan siinä näitä New York Dollsia, Black Sabbathia, Hendrixia ja muitakin. Muiden mielestä olisi pitänyt soittaakin. Teit nämä nauhoitukset jo ennen kuin löysit punkin. Siellä oli vaikka mitä laidasta laitaan. ri Kinnunen, basisti Jani Kaarlela ja rumpali Aki Kannisto) Läjä muistaa kehaista tiukoiksi hardcore-miehiksi. Niistä lähti sellainen dooooing-ääni. Kun Timo tuli meidän kanssa ensimmäisen kerran soittamaan, niin ”potkittiin” se pois sen takia. Eläinrakas kasvissyöjä Läjä asuu perheensä kanssa Oulun laitamilla perheensä ja kahden kissansa kanssa. Missä vaiheessa havahduit tekemään itse musiikkia. Äijälä on aina osannut muuntautua kulloisenkin projektinsa näköiseksi. – Sitä aikaa. Joskus 70-luvun alkupuolella. Piirtäminen tuli varmaan jo aikaisemmin. Mulla oli sellainen puoliakustinen kitara. Sellaisesta olin lehdistä lukenut. Hakkasin mikkiä, äänitin sitä ja vaihdoin nopeuksia. Tiedätkö sellaisen vanhanmallisen lampun, jossa on ne vieterit. Enhän mie osannut soittaa mitään. Muistan kun siihen aikaan Epeltä tilasin levyjä. K uv a: L äjä Äijälä haast_läjä_d.indd 26 13.3.2015 10.02. Hirveä räminä vaan kuului. Oli se kyllä hauska levy, kun se jostain kumman syystä levisi sinne sun tänne. Se missään vireessä ollut. Sex Pistolsin eka levy ostettiin Haaparannan puolelta. Kun ei ollut soittimia piti keksiä itse kaikennäköistä. Niin kauan olen piirtänyt ja musiikkia värkännyt kuin muistan. Mutta olin jo äänitellyt omin päin kelanauhalla kaikenlaista. Viikin Timo tuli neuvomaan, ettei sitä noin. Pian haastattelun jälkeen mies suuntaa Terveiden Käsien Amerikankiertueelle. Muuten hyvä, mutta se olisi kuulemma pitänyt virittääkin. Olet siis löytänyt Suicidet ja kaikki itsellesi tärkeät nimet reaaliajassa. Vähän niin kuin olisi soittanut sitä. – Varmaan siinä vaiheessa, kun Ypö-Viiden Mari pogoaa tuli omakustanteena (1979). Tä. Kauhea kesä! Ensin tulee biisi radiosta ja sitten vielä eka keikka! Kuinka paljon Haaparannan läheisyys vaikutti omaan tekemiseen ja vaikutteiden saamiseen. – Juu, muistan kun kuulin Ruotsin radiosta Suiciden levyn ekan biisin Frankie Teardropin. Näin helppoako se on. Kielet meni vaan siksakkina. Holopainen sanoo, että nyt tulee räkäpunkia: Terveet Kädet! Silloin mentiin kaupungille ja oltiin että perkele (nostaa kädet puuskaan ja leuan ylös)! Muistan oikein lämmöllä. – Se on jäänyt mieleen, kun pikkupoikana kuulin radiosta Katri Helenan Puhelinlangat laulaa. Kitaraa rämpyttelin. Kuinka nuorena musiikkija piirtämisharrastuksesi ovat alun perin alkaneet. Mikä sekin saatana tulee meitä neuvomaan, kitaratkin pitää oikein virittää. Sekin minulla on nauhalla. – Eei sitä semmoinen tullut mieleen. Saarenpään Piäsky soitti kitaraa (TK:n alkuperäiskokoonpanossa bassoa) ja minä rumpuja. Siihen aikaan sain jo esimerkiksi Cabaret Voltairea. Soitit jossain vaiheessa myös rumpuja. 26 Koska tuli mieleen, että haluat omien nauhoitusten leviävän myös lähipiirin ulkopuolelle ja ryhdyit julkaisemaan itse IKBAL-merkin alla levyjä. – Isoveli ja sen kaverit osasi soittaa. Jaa, no seuraava on ihan paska.” Terveiden Käsien tuorein kokoonpano on saanut aikaiseksi tiukkoja levytyksiä ja päässyt tekemään ne aiemmin aikomuksiksi jääneet ulkomaankiertueet. Aavikon koneesta ja moottorista se sitten lähti. – Ajat sitten. Se oli kyllä hauskaa. – Muistan senkin kun TK:lla oli eka K uv a: Timo Isoaho Läjä ja Elvis-look. Panin siihen mikit ja äänen tulemaan stereoiden kautta. Tuli aina vierestä vilkaistua. – Kun Timo osasi oikeasti soittaa, niin siitä lähti se yhteissoitto. Ja kun ensimmäistä kertaa TK:ta kuuli radiosta. Isoveli alkoi piirtää Aku Ankkaa kopsaamalla paperin läpi ja kokeilin itsekin. – Siihen aikaan se ero oli selvä. Epe sanoi, ettei sitä levyä saa mistään. Tietenkin se piti Ruotsin radioon pistää. ”Joku sanoi, että onpa teillä hyvä levy. Oli vähän kansainvälisempi meininki. Pelkällä mikin paukutuksella ja feedbackilla sai jo hienon rallin. Ruotsissa oli paljon kaikkea mitä ei tullut Suomeen. > Soundi-haastattelu keikka Haaparannassa. Hirveä vinkuminen oikein viimeisen päälle. – Joo, ne oli isoveljen rummut. Haaparannassa oli helvetin hyvä musiikkikauppa. Sitä jousen dodododoota äänitin
Hirveästi ei voi vaatia. Terveillä Käsillä ei koskaan ole ollut poliittisen vaikuttamisen tahtoa. Ihminen on kuitenkin aina perseestä. Billy Boys teki villejä ekskursioita jossain industrialin, rockabillyn ja elektron välisissä rämemaisemissa. – Eei. Äijälän tyylikkäät blues-veljekset Läjä ja Tilli Sultansia edustamassa. Hyvä oli mennä joka viikko Tornion postiin helvetinmoinen kasa postia mukanaan. – Kai se siitä, kun minä niitä levyjä panin maailmalle menemään. Kaiken maailman postiin piti vastata. Miksi juuri sinusta tuli Terveiden Käsien tunnetuin jäsen. (P. Lyhyttukkaisia miehiä ruutupaidoissaan Amerikoista. Postirouva siellä katsoi, että sieltäkö se saatana taas tulee. – Kun vaadittiin, että pitää olla tietynlainen, niin tuli tietysti sellainen olo, että ei varmasti olla. Aina väännetään toisinpäin. Ilari ja Janihan nämä on hoitaneet. Apulannan äijille pistin myös. Heh, heh. Vasemmalta Timo Viik, Läjä ja Piäsky. Aina vängätään vastaan. Teette hommia yhä tee se itse -mentaliteetilla ja -olosuhteissa. Jaa, no seuraava on ihan paska. Ei sitä autotallissa halua soittaa koko ikäänsä. Minä pistin ihan fiiliksissä. Mulle lähetettyjen Apulannan kasettien päälle äänittelin TK:n treenejä. Tuliko se hardcore esimerkiksi Dischargen kautta. Jos ei muut tee, niin minä teen levyn perkele. – No, sitä olisi voinut olla, mutta kun ihmisen mieli muuttuu. K uv a: Ektr o K uv a: Ektr o K uv a: L äjä Äijälä K uv a: Soundin arkis to haast_läjä_d.indd 27 13.3.2015 10.02. Lyhyitä biisejä, TRRRRRRR! Me ja Rattuksen pojat niitä kuunneltiin. ”Pelkällä mikin paukutuksella ja feedbackilla sai jo hienon rallin.” Death Tripin totaalinen soundi murjoi jossain Stoogesin, noiserockin ja metallin leikkauspisteessä. Ne vielä pistin pitkin maailmaa menemään. Minultakin on aina välillä kyselty, että mikä se biisien sanoma on. Joku sanoi, että onpa teillä hyvä levy. Minua on aina tympäissyt, kun pitää olla sitä tai tätä. Kun muutkaan ei tehneet mitään. Akat katteli. Sinne meni. Kaikissa on aina omat hyvät ja huonot puolet. – Joo, ja oli siellä kovempiakin rokkistaroja mukana. Olette jälleen lähdössä Amerikan-kiertueelle. Lopulta oli kolme neljä eri postia, joihin vein niitä posteja, että ei aina samaan paikkaan. Olit myös kirjeenvaihdossa Jello Biafran ja muiden punkin scenejulkkisten kanssa. No sitä, että mulla on liian lyhyt sänky. – Minä ne omakustanteena julkaisin, maksoin itse kaikki. Enhän mä ole näitä edes järkännyt. – Vähän se on semmoista joo. Se voi olla sitä sun tätä. 27 Mitä se oikein meinaa se Mulla on liian lyhyt sänky. Tuotannon) Vote Vaskon kautta kuultiin niitä jenkkibändejä, MInor Threatia, Black Flagia, D.R.I.:tä ja muita. Minua alkoi itseäkin ahistaa. Niiltähän tuli se yksi minun sanoittama biisi singlellekin (Itse asiassa kaksi: Vauriot-seiskatuumaisen (2008) b-puolella olevat Kumi, nahka, piiska sekä Punainen helvetti). Suomenkin rokkipenikoille pistin kasetteja, 69 Eyesille ja näille. Kirjoitin jotain sanoja sinne mukaan, en muista pätkääkään mitä. Terveiden Käsien alkuvuosien kuuluisin kokoonpano lauteilla. En minä ole suuntautunut mihinkään tiettyyn hommaan. Varhainen Terveet Kädet on kuitenkin huomattavasti rajumpaa kuin Pistols
– Olisihan se hauska tehdä mitä huvittaa. Tiedä mihin hävisivät. Ei tässä mitään järkeä ole. Minäkin olen kohta kuudenkymmenen. Se on vaan niin työlästä hommaa. Helsingissä niitä ilmaiseksi jaeltiin. Virallisten sääntöjen mukaan 8–9 vuotta pitäisi vielä raataa, sitten voi tehdä mitä huvittaa. Ulkomailta tuli kaikenlaista kutsua S/M-tapahtumiin, kun toimittajia kerran ollaan. – Levynkansia nyt viimeksi olen tehnyt. Sarjakuvia ja kaikkea pikku värkkäystä. – On niitä vaikka kuinka helvetisti. K uv a: L äjä Äijälä K uv a: L äjä Äijälä haast_läjä_d.indd 28 13.3.2015 10.02. Aina kun pitäisi ruveta piirtelemään, niin täytyy puhaltaa pölyjä paperien päältä. Muuten hyvä, mutta kun olin silloin työttömänä, ettei ollut varaa lähteä mihinkään. Tehdä keikkoja ja piirtää. Artisti ja yksi hänen rakkaimmista työkaluistaan, värkkäämisen mahdollistava Waspsyntikka. Joku maksoi vastikään 1200 euroa ensimmäisen ep-levynne Rock laahausta vastaan (1980) ensipainoksesta. Älyttömän lihaksikkaita vanhoja ukkoja. Nytkin hirveä himo piirtää. – Kai omaa tyhmyyttään. Laittelin niitä ihmisten postiluukkuihinkin. Minäkin olen kuulemma aina kitisemässä joka paikkaan lähtiessä. Ei saa jäädä kämpille, vaan pitää pysyä jämäkkänä. Olen kyllä monesti sanonut, että ikinä en enää lähde, nyt saa olla viimeinen reissu! Ja taas loppukesästä: pitäisikö lähteä Englantiin. Kaikkea krääsää tuli kotiin. Toimitit aikoinaan myös Xnimistä S/M-henkistä sarjakuvalehteä. Meidänkin talossa asuu sellehtitoimittaja. Vielä kaikki on ihan ok. – Täytyy pitää itsensä hyvässä kunnossa eläkepäiviä varten. Heh heh heh. Voi helvetti. Päätin, että yhtäkään levyä en enää kämpillaisia eläkeläisukkeleita, jotka heti aamulla kiertää hirveitä lenkkejä. Ilmaisia lippuja, tänne vaan partyihin 28 Läjän omakuvia ja muuta taidetta löytyy hänen Instagram-tililtään VMAIJALA58. – Sitäkin aikoinaan tuli se 200 kappaletta tehtyä. Viime kesänä sanoin, että nyt loppui koko paska. Soundi-haastattelu > Mikä saa lähtemään aina ja uudestaan näinkin rankoille reissuille. Sormet täynnä mustetta. The Kolmas nauttimassa Flow-festivaalin tunnelmasta vuonna 2013. Nyt jälkeenpäin ajateltuna hyvä ettei loppunut, kun tuli niin hyvä levy. Joo! Kuinka monta viimeistä reissua olette tehneet. Muun muassa niitä olen sinne Instagramiin laittanut. – Viisi numeroa. Jos sitä vielä vähän aikaa hissuteltaisiin. Joskus taas on hirviä ylikierrosvauhti päällä, että pitää koko ajan värkätä. Sellainen minäkin haluan olla joskus. Se on vieläkin kesken. Lehti loppui kun ei ollut varaa tehdä. Yhtä taulua olen piirtänyt vuodesta 1978. Millaisia ajatuksia tällainen herättää. Yhden paketin jätin johonkin kirjakaupan nurkkaan, kun en viitsinyt kotiakaan takaisin kantaa. Pyöräillä ja kävellä. Oletko koskaan suunnitellut, että olisit heittäytynyt kokopäivätoimiseksi taiteilijaksi ja muusikoksi. Välillä ei kiinnosta pätkääkään. Niin. Värkkäämisestä pidän, mutta joutuuko siinä sitten saatana keikkaakin tekemään. Itse maksoin nekin kaikki. Neljä–viisi keikkaa. Kai se veri vielä vetää
Siellä vielä joku tyyppi näytti filmejä taustalle. Sinne Flow´hunkin piti alun perin yksin mennä soittamaan, mutta olin siellä sitten Lenen ja Ilarin kanssa, kun ei yksin kehtaa. Sieltä ei ole pätkitty mitään puheitakaan pois. Brasiliaan taisin luvata mennä jo joskus 1980. ”Ei täällä ole mitään, äänittelin vaan!” Hirveä KRRRRGHHHM oli vaan kuulunut. Rouvakin oli mukana myymässä paitoja ja levyjä ja oli tyytyväinen. Eikö sen julkaisun taustalla ollut ikävämpiä tapahtumia. Ei oltaisi vieläkään käyty missään jos olisi ollut meikästä kiinni. Moni pitää tuota musiikillisesti metallivetoisempaa aikakautta teidän harhaaskeleena. Esiinnyit kaksi vuotta sitten myös Flow-festivaaleilla The Kolmas -kokoonpanon nimissä. 29 le raahaa. – Japani oli oikeasti bonusta. Aloitan kokeilemisen sieltä toisesta päästä. No, mennään sitten vielä vetäisemään. 14. Studiossa sitten sinne vähän ex tempore vetäisin. Sekin tuli niin pian, että heti piti päättää. Viime vuonna heitettiin kolme The Kolmas -keikkaa. En minä enää niiden soittoon puutu. Siinä voi mennä viisi tuntia. Testasin tässä yhtenä päivänä vanhaa Waspsyntikkaa. Edustaako musiikin tekeminen sinulle juuri kokeilunhalun tyydyttämistä. Se on kummallinen maa. Kunnon massiivista jyrää. Ja tekihän se välillä Lenekin. Millainen kokemus se oli. Minä vaan sanoin, että tämä on nyt tämmöinen spesiaali. Ei olisi saanut olla pitkät tukat. Jos ei huvita, niin en tee. haast_läjä_d.indd 29 13.3.2015 10.02. – Ei. Varmaan sama kuin muillakin, jotka tekevät pitkään musiikkia. Se oli sen Amerikan reissun jälkeen syksyllä 2013. Hyvin ne on tuntuneet kelpaavan. – Ei jaksanut enää suomeksi vääntää. Entä onko jotakin projekteja, jota erityisesti pidät arvossaan. En minä mitään englantia osannut. – TK, Sultans, The Kolmas, Death Trip ja Leo Bugariloves. Ihan samaa paskaahan se oli. Ulkomailtakin on tullut hyviä arvioita. Nyt biisejä tekee Ilari. Sultans sai blueslehdissä helvetin hyvät arviot, änkyröitten rockabillylehdestä (Big Beat) täydet pisteet. Aina keikalle lähtiessä miettii, että minkähän sitä ottaisi mukaan. Pitäisi äänittää, mutta kun ei kerkiä. Inspiraatio iski. Sama kun olisi Torniossa käynyt. Se oli heitellyt levyt pitkin Lepakon pihaa ja huutanut, että viekää helvettiin ne täältä. Tekstejähän tekivät myös Ilari ja Jukkeli (Jukka Nakari, muun muassa Lapinpolthajien rumpali). Niitä voi tarvita, kun äänittää. – Muistan myös kuinka (Propaganda Recordsin) Vilenius antoi Walde-vainaalle (vuonna 1984 tapaturmaisesti kuollut TK-rumpali Jari Wahlman) helvetisti levyjä Kemiin jollekin kaverille vietäväksi. Miltä se sitten tuntui, kun ensi kertaa oikeasti pääsitte uudelle mantereelle soittamaan. – Ensin oli Viikin Timo, välillä oli (A.W.) Yrjänä ja Weega (alkuperäisbasisti Piäskyn pikkuveli Veli-Matti Saarenpää), sitten tuli Maike (Valanne). Kyllä minä ne vielä joskus pääsen kuuntelemaan. Vuonna 2014 siellä oltiin. – Rock laahausta vastaan -ep:stä (1980) pitäisi tulla versio, jossa on alkuperäinen masteri leikkaamattomana. Kieli vaan vaihtui. Minun paperit oli pitkin sitä huonetta. – Lene on harvoja muusikoita, joka lähtee kaikkiin minun hullutuksiin mukaan. – Minulla on kotona kaappi täynnä myyntilevyjä, sellaisia paketteja. Silloin ahisti ja äkkiä vaan kelanauhoille äänitin vain jotakin sen kummemmin ajattelematta. Vaikka hautaan saakka. Niitä reeninauhoja sitten kuuntelin kämpillä ja töissä ja mietin mitähän näihin keksisi. Sitten pitäisi tulla kai uutta Billy Boysia. Sieltä suoraan lentokoneella Englantiin Blackpooliin, siellä sama juttu. Nyt minulla on Korgin Monotribe, helvetin hieno vehje. Jaa, kummallinen kone kun koko ajan uutta vaan tulee, kun tiettyjä nappeja vääntää tiettyihin paikkoihin. – Kyllähän sitä mietti, että onko tämä nyt jotenkin ihmeellisempää. Klassikkoreissu. Tällä kokoonpanolla TK soittaa kuin kone. Ja keikalla on mukava käydä, kun saa rauhassa istua ja rämpyttää. Siihen meni taas se päivä. Tai sitten aika menee siinä, kun istuu tuolissa ja katselee sarjakuvia. Sekin on sitten ihan sama tykkääkö kukaan. Kävin itsekin kuuntelemassa. Ekalla keikalla huomasi, että jaa, ihan samanlaista täällä on kuin Suomessakin. Häh häh häh. – Uudelle levylle Ilari teki biisit ja antoi mulle demot eikä minulla ollut niihin mitään sanottavaa. Viimeksi eilen rouvan piti päästä neulomaan tai ompelemaan, kun meillä on sellainen yhteinen työhuone. Mutta ei siitä tullut mitään. Walde-vainaa oli klassikkomies. Kuinka paljon sinulla olisi vielä arkistomateriaalia, jota haluaisit julkaista. Hyvä se on pitkin maailmaa käydä huutelemassa niitäkin ralleja. Päivät vaan vaihtuu. Ihan ok. Siitä jäi hyvä fiilis. – No, siinä isä ja isoveli kuoli samaan aikaan. Siitä tulee sellainen klassikkokooste. Terveet Kädet on siitä mielenkiintoinen bändi, että se on aina jonkun verran muuttunut kitaristivaihdosten myötä, koska kuusikielisten soittajat ovat aina bändissä olleet biisintekijöitä. Vastahan me Amerikassa käytiin. Siitä tulee komia kaksitoistatuumainen. Papereita ja kaikkia kirjoja olin pistänyt levälleen. Ei helvetti, vähän oli levähtänyt. Mutta se oli semmoinen testi. Pikkutytöillekin yritti niitä antaa. Mitkä kaikki yhtyeesi ovat nyt aktiivisia. Ja ne sitten aina jää siihen. Sitten pistin ne vaan kaappiin. helmikuuta 2015 Coffee House, Oulu Otteita Läjän discografiasta: Leo Bugariloves, Aavikon kone ja moottori, Raskas Taakka ja se kuuluisa Terveiden Käsien ensilevytys. Ex tempore vedettiin. – Raskas Taakka -kaksitoistatuumainen on helvetin hyvä! Se on parasta mitä olen koskaan tehnyt! Siitä mä olen ylpeä. Niissä on vaikka mitä mielenkiintoista, mutta kun ei ole aikaa. Jos kukaan ei tykkää, niin minä pistän levyn kaappiin. Yhteen aikaan kyttäsin ja värkkäsin. Yksi Terveiden Käsien uran toistelluimpia kertomuksia on tapahtumaketju kahden Amerikan-kiertueen peruuntumisesta viisumipuutteiden ja ”oman tyhmyyden” takia. Ei ole mikään pakko tehdä mitään tietynlaista. Silmät kiinni käytiin soittamassa. Ovet tietysti auki ja itsellä kuulokkeet päässä, niin en huomannut mitään. Pyysin vain, että tehkää joku semmoinen demo missä soitatte kolmestaan. Sieltä pojat meni Ouluun ja minä jatkoin vielä Flow-festivaaleille. Kunnon kauppamiehiä. 90-luvulla Terveiden Käsien tekstit olivat englanniksi. Mutta Xboxia ehtii aina pelata! Eläkepäivillä voisi sitten keskittyä miettimiseen. Sen verran olen päälle katsonut, että TK pysyy TK:na. Pikkusen hyvä. Kaikki meuhkasi, että nyt on helvetisti ihmisiä ja kova meininki. Se vaan menee tietyllä lailla. Helvetin hyviä kaikki. Antaa olla sitten. Itsellä oli silloin just hyvä meininki päällä. Minä siltä kysyin, että ihan oikeastiko haluat minun mukaan lähteä. Walde oli mennyt Lepakkoon ja kun oli ollut niin kuuma, niin ei se jaksanut niitä kantaa. Sieltä sitten etsin parhaat palat. Mukavaa kun tietokoneen kautta pystyy äänittämään kaikkea. Kyllä hävetti. Lene ja Tilli (Timo Äijälä, Läjän pikkuveli) on vanhoja TK-miehiä. Toisesta levystä II (1981) tulee joku samankaltainen, mutta siihen tulee jotain bonuksia, ainakin yksi Kemin keikka vuodelta 1982. Tai voisi kuunnella vaikka vaan yhtä ääntä. Haaskuun meni hyvät rallit. No, ei siellä nyt niin helvetisti ihmisiä ollut. Kunhan tekevät hyviä biisejä, niin turhaa minäkään mistään ressiä ottamaan. Kaikki nämä klassikot. – Poika tuli kerran koulusta ja sanoi, että iskä, tuonne kuuluu toiselle puolelle kaupunkia helvetinmoinen jyminä. – Siellä on kelanauhatkin tietyssä kohtaa. Sanoinkin silloin, että vedetään nyt ne keikat pois mitä montakytä vuotta sitten olisi pitänyt vetää. Eihän sitä kyllä jaksa kuunnella. Ei kelvannut: hyi mitä nämä on. Jälkeenpäin Lene sai sen nauhan ja helvetin hyvän kuuloinenhan se oli. Myös Viikin Timo teki pari biisiä ja Maike yhden. – Joo, se on hauskaa. Sellainen mitä olen aina halunnut. Tiedostatko halusi tavoitella musiikissasi aina niitä äärilaitoja vai näetkö mitään esteitä tai rajoitteita tekemisillesi. – Kun täytin viisikymmentä, niin ajattelin, että nyt ainakin teen mitä huvittaa. Päivän reissu Helsingissä, aamulla tulin ja illalla pois. Ekana mentiin TK:lla Belgiaan isolle festivaalille, lentokoneella sinne ja pikkubussilla yöpaikkaan, ihan oikeasti oli hyvät järjestelyt. Päätin, että teenkin toisinpäin. Se on ahistava levy. – Se oli klassikkoviikonloppu. Siinä oli neljän–viiden tonnin edestä levyjä. – Ennen Flow’ta vedettiin yhdet treenit, Lenelle vähän jotain näytin, että tuosta vedät
Ei tarvitse keskustella kauan Tuomas Holopaisen kans sa ymmärtääkseen, kumpaan päähän asteikkoa hän sijoit tuu. Laineita ei suinkaan nostattanut Dawkinsin pitkä ja merkittävä ura evoluutiobiologian parissa, vaan hänen suorapuheiset ajatuksensa uskonnosta. Dawkins myös pohti tieteellisten todisteiden kautta Jumalan olemas saoloa sekä yksilön sijoittumista ateisti–teistiakselille. Onhan se kieltämättä kummallista, että populaari musiikissa on täysin hyväksyttyä laulaa Jumalasta, mut ta ateisti joutuu helposti puolustelemaan näkemyksiään. Itsensä hän määritteli lähestulkoon ehdottomimmaksi mahdolliseksi ateistiksi. Pieni mutta ääne käs joukko faneja veti herneen nenään kuullessaan, että Endless Forms Most Beautiful albumil le on kutsuttu vierailijaksi brittiläinen herrasmies nimeltä Richard Dawkins. Väistämättä myös siitä, kuinka väärin voi laulajan erottamisen tehdä, sekä siitä, miten hyvältä tuntuu bändin kokoonpanon loksahtaessa viimeinkin kohdalleen. Teksti: Mikko Meriläinen 30 tuomas holopainen -taitto_g.indd 30 13.3.2015 10.33. Niistä pitäisi pystyä puhumaan järkevästi, mutta tuntuu ettei funda mentalistien kanssa pysty keskustelemaan. Hän kuulostaa aiheen äärellä lähes tuohtuneelta mutta toisaalta asettelee sanojaan varovaisesti punniten. iihen nähden, millaisilla teoilla ja puheilla metalliperinteessä on pahimmillaan ko hua aiheutettu, näyttäytyy Nightwishin viime kuukausina synnyttämä närkästys suorastaan koomisena. Itsekin kristillisen kasvatuksen saaneena Tuomas korostaa, ettei missään nimessä halua loukata uskovia. Yksi parhaista on keskustella Nightwishin Tuomas Holopaisen kanssa evoluution runollisuudesta, uskonnoista, Kiteestä, suureellisuudesta ja piratismista. – Uskonnoilla on tiettyjä etuoikeuksia, joista kannattai si keskustella ja päivittää niitä. Kirjassaan Jumalharha (2006) Dawkins käsitteli funda mentalististen uskontojen tuhoisuutta, ja perusteli myös maltillisten uskontojen vaarallisuutta niiden toimiessa eräänlaisena suojakilpenä ääriaineksille. Aihe on edelleen hankala tapakristityssä yhteiskunnassa, Perjantai-illan voi viettää monella tapaa. – Minun mielestäni uskossa ilman todisteita on jotain perustavanlaatuisesti väärää, Tuomas huokaa. Hartaimmat us kovaiset hermostuivat niin, että tuhosivat pikaistuksis saan Nightwishkokoelmansa – tietämättä edes, missä roolissa Dawkins levyllä tulisi olemaan. Minkä takia me edelleen noudatetaan normeja ja moraalikäsityksiä, jotka juonta va juurensa parin tuhannen vuoden taakse
31 ”Ei meillä ole intohimoja valloittaa maailmaa.” K uv a: Ville Juurikk ala tuomas holopainen -taitto_g.indd 31 13.3.2015 10.33
Kiteeltä löytyi nuorena myös oikeanlaiset bändikaverit. Voisi kuvitella, että koko ikänsä samoissa maisemissa asuneelle Tuomakselle Kiteen metsät ja järvenrannat näyttäytyisivät jo kovin arkisina. Tuomaksen ikioma ”walden” on Kiteellä, Pohjois-Karjalassa sijaitsevassa reilun 10 000 asukkaan kaupungissa. Hän painottaa, että nykyisellä menolla jatkamalla ei hyvä seuraa, mutta näkee mahdollisuuden ihmisten käyttäytymisen muutokselle. – Evoluution sisäistäminen, sen ymmärtäminen jopa runollisella tavalla on äärimmäisen kiehtova ja inspiroiva asia. Mie näen asiat aivan toisin. Nykyisin Nightwishin toinen kiteeläinen on kitaristi Emppu Vuorinen, sillä rumpali Jukka Nevalainen joutui luovut tamaan viime vuonna paikkansa Kai Hahdolle vaikean unettomuuden takia. – Vitsi mie en jaksa ihmisten pessimismiä ollenkaan!, Tuomas parahtaa. Halusin varmistaa, että se on riittävän ajatuksia herättävä mutta ei kuitenkaan liian hyökkäävä tai rienaava. – Suurin syy siihen on varmasti se, että olen saanut matkustaa niin paljon pienestä pitäen. Kiitos siitä kuuluu isälle ja äidille, jotka ovat yhdeksänvuotiaasta lähtien aina maksaneet minulle yhden ulkomaanmatkan per vuosi. Endless Forms Most Beautifulilla aihe on selkeinten pinnassa Weak Fantasyn avoimen uskontokriittisessä tekstissä. alden: Elämää metsässä -kirjassa (1854) filosofi Henry Thoreau pohti yksinkertaista elämää luonnon keskellä. Sillä voisi olla maailmaa parantava vaikutus, jos ihmiset ymmärtäisivät sen faktan, että meillä kaikilla on yhteinen esi-isä ja että me olemme kaikki serkkuja. – Mie en ole koskaan kokenut, että Kitee olisi liian pieni paikka minulle. kaikki on käyty läpi. Minulle tuli siitä fiilis, että voi kun kaikki ymmärtäisivät sen samalla tavalla. jossa käytännössä kaikki lapset liitetään automaattisesti kirkkoon pian heidän synnyttyään. Ja taikauskosta eroon pääseminen. – Hyväksytin tekstin kaikilla bändin jäsenillä. – Ei missään nimessä, Tuomas sanoo. Mutta ihmiset tykkäävät lietsoa vihaa, epätoivoa ja muuta saastaa. Ensimmäinen matka oli Hampuriin, sen jälkeen Englantiin, Amerikkaan... Niin tässäkin lehtijutussa, vaikka totta puhuen uskonto on sivuosassa niin Endless Forms Most Beautifulilla kuin albumin innoittajan Dawkinsin tuotannossakin. lisihan se pitänyt arvata, että uskonasiat varastavat huomion. Totta kai meillä on valtavasti ongelmia – väestönkasvu ja ilmastonmuutos – mutta ajatellaanpa faktoja. – Se on joku trendi maailmassa, että hoetaan kuinka kohta tulee maailmanloppu ja kaikki menee päin helvettiä. Siirrytään siis pääasiaan. Empun, Jukan ja Samin (Vänskä, alku-uran basisti) kanssa meillä oli instrumentaalihevibändi lukiossa. Me ei olla vain polveuduttu apinoista, vaan me ollaan apinoita. Rakas lapsuudenkoti löytyy Kiteenlahdesta, ja erittäin merkittävää osaa Nightwishin tarinassa näyttelee Rösköksi nimetty leirikeskus, jossa uusinkin albumi on syntynyt. Kaukana on ne ajat, kun Tuomas soitti koskettimia kiteeläisen black metal -yhtye Virgin’s Cuntin (sittemmin Darkwoods My Betrothed) riveissä. Siitä ne lähipiiristä soittokaverit löytyivät. – Parhaimmillaanhan bändissä oli tosiaan viisi kiteeläistä. – Se ei ole kristinuskokritiikkiä, vaan kritiikkiä fundamentalismiin ja sokeaan uskoon ilman todisteita, Tuomas alleviivaa. Tarja (Turunen) ja minä oltiin samassa jazz-bändissä. – Tuollaisten asioiden syvällinen tajuaminen parantaa elämänlaatua. Sen summaa parhaiten albumin lopussa Dawkinsin rauhallisella äänellään toteama lause ”We are going to die and that makes us the lucky ones.” Elämän loppumisen murehtimisen sijaan täytyisi olla kiitollinen siitä, että ylipäänsä olemme elossa. Me ei olla luomakunnan yläpuolella. Albumin nimi on peräisin Darwinilta, ja evoluution ihmeeseen Tuomaksenkin tekstit palautuvat tämän tästä. Kaikki mitä ihminen tarvitsee elämäänsä löytyy Kiteeltä. Erilaisten dna-yhdistelmien mahdollisuus on niin loputon, Tuomas referoi Dawkinsia. – Lähtökohta sille, että mentäisiin parempaan suuntaan on ennen kaikkea koulutus ja oikean tiedon levittäminen. Ihmisten keski-ikä ei ole ollut ennen näin korkea, lääketiede on kehittyneemmällä tasolla kuin koskaan, eikä maailmanhistoriassa ole ollut ikinä yhtä vähän sotia käynnissä kuin nyt. Etenkin nyt, kun on päätynyt tällaiseen ammattiin, jossa tulee reissattua parhaimmillaan 300 päivää vuodessa. Happosateet ja sulavat mannerjäätiköt eivät niiden maailmaan kuulu. – Todennäköisyys siitä, että me ollaan saatu elää täällä on pienempi kuin yksi hiekanjyvä Saharassa. Waldenista lauletaan myös Endless Forms Most Beautifulilla. Ei Tuomas kuitenkaan naiivi optimisti ole. 32 ”Tarjan kanssa hoidimme asian äärimmäisen ei-ammattimaisesti.” tuomas holopainen -taitto_g.indd 32 16.3.2015 12.44. Holopaisen teksteissä luonto näyttäytyy myyttisenä paratiisina, turmeltumattomana ja täynnä ihmeitä. Ei mekään haluta syyllistyä saarnaamiseen. Tuomaksen luottamus ihmisen viisauteen on ihailtavan järkkymätöntä, vaikka hän samaan syssyyn tuhahtaakin lukeneensa, kuinka USA:ssa useampi uskoo Jeesuksen paluuseen seuraavan 50 vuoden aikana kuin evoluutioon
– Se kolme kuukautta, mitä me viime kesänä vietettiin Röskössä, oli bändin historian hienointa aikaa. On niistä myös oppinut käsittelemään asioita eri tavalla. Täydellinen immersio. – Hahah! Nyt sie olet tehnyt taustatyötä, Tuomas naurahtaa menneisyyden nimen kuullessaan. Tuomas vakavoituu ja muotoilee seuraavaa lausetta mielessään huolella. Siinä ollaan bändiyden ytimessä. K uv a: Ville Juurikk ala tuomas holopainen -taitto_g.indd 33 13.3.2015 10.33. Oli sellainen old school -fiilis, ei mitään paineita! Ihan kuin olisi soitellut siellä Darkwoods My Betrothedissa, maailma oli avoinna ja oli vaan kiva soitella kavereiden kanssa. Tuomaksestakin hohkaa tyytyväisyys bändin nykyistä kokoonpanoa kohtaan, mutta bändin vaikean laulajahistorian tuntien hän myös ei myöskään unohda koputtaa puuta. – Tällä hetkellä Floor tosiaan tuntuu täydelliseltä. Iso kiitos siitä kuuluu bändiin pari vuotta sitten vakijäseniksi kiinnitetyille Floor Jansenille ja Troy Donockleylle. Osaa pitää huolta, kysellä ja vaalia. Iloa kun seuraa se pakollinen mutta. Laulajanvaihdokset ovat jättäneet jälkensä. loor Jansen kieltämättä vaikuttaa sekä persoonansa, esiintymiskarismansa että laulutaitojensa puolesta täydelliseltä Nightwish-keulakuvalta. 33 ”Kolme kuukautta vain elät ja hengität sitä levyä ja kuuden ihmisen ystävyyttä.” Nightwishin leirissä vallitsee nyt hyvä olotila. Tuomas vakuuttaa, että bänditoiminnan keskiössä on edelleen sama palo kuin alkuvuosina. Anette Olzonin eroon johtanutta Imaginaerum-rundia Tuomas kuvailee vaikeaksi selviytymistaisteluksi mutta painottaa, että on edelleen täysin tyytyväinen kahteen Anetten kanssa tehtyyn albumiin. – On tässä ollut huonoa säkääkin menneisyydessä, mutta nyt pidetään Floorista kiinni kynsin ja hampain. Soitetaan, saunotaan ja puhutaan henkeviä. Tuomas Holopainen ei silti unohda koputtaa puuta. Kolme kuukautta vain elät ja hengität sitä levyä ja kuuden ihmisen ystävyyttä. Tässä haastattelussa ei ollut tarkoitus enempää vatvoa vuosikymmenen takaisia laulajasotkuja, mutta yllättäen Tuomas kokee oma-aloitteisesti tarvetta puhua Tarja Turusen erottamisesta. – Mutta tähän päivään mennessä en ole pystynyt karistamaan olkapäältäni sitä fiilistä, että tässä on joku pielessä. Sehän on ollut nyt puolitoista vuotta kelkassa, eikä meillä ole ollut missään vaiheessa pienintäkään ongelmaa hänen kanssaan. Menneet tapahtuvat ovat varmasti traumatisoineet minua. Se intohimon, omistautuneisuuden ja lojaaliuden määrä on todella ihailtavaa
Nimiä on toista sataa. Mitkään niistä kuoroista ja orkestereista eivät ole siellä vain sen takia, että se olisi sinänsä jotenkin hienoa. – Mahtavaa, että herätetään tunteita! Ja sitä paitsi jokaisen tekemämme postauksen perään joku on viiden minuutin sisällä vaatimassa että ”Bring Tarja back”. Kieltämättä yhtyeen reaktio hätkähdytti. Voit kuvitella sen savun määrän, mikä nousi korvista kun me nähtiin se postaus, että ”Tässä on Élan, jakakaa mutta älkää paljastako nimeäni”! ightwishin tavaramerkiksi ovat muodostuneet suureelliset sovitukset ja kaikin puolin yltäkylläinen meininki. Se oli virhe, Tuomas myöntää mutta ei halua eritellä, että kuka Nightwish-leiristä oli postauksen takana. Tuorein paskamyrsky sattui kohdalle viikkoa aikaisemmin. ”Meillä kaikilla on yhteinen esi-isä ja että me olemme kaikki serkkuja. – Tarjan kanssa hoidimme asian äärimmäisen ei-ammattimaisesti. Päälle sataa niin ylistystä kuin paskaakin. – Mutta siinä mennään pieleen, kun meille sanottiin palautteissa että nyt on 2000-luku ja tällaista tapahtuu. – Tekisin kaiken uudestaan, paitsi en paljastaisi vuotajan nimeä tai kasvoja. On kuvaavaa, että Soundin nettisivuilla julkaistun uutisen alle ilmestyi heti kaksi täysin vastakkaista kommenttia: ”Parasta ikinä” ja ”Hirveetä paskaa”. Seurasi faniyhteisön erittäin kiivasta reagointia sekä Nightwishin teon puolesta että vastaan. Mutta siinä tilanteessa kaikki toimivat väärin, se oli erittäin huonosti hoidettu tilanne. Me ei olla luomakunnan yläpuolella.” 34 Miehet Nightwishkohujen takana: evoluutiobiologi Richard Dawkins ja Élan -sinkun vuotamisesta raivostunut Tuomas Holopainen. – Eikä se ole pelkästään minä, vaan kaikki tässä bändissä rakastavat suureellisuutta ja mahtipontisuutta. Sen voivat meistä kaikki myöntää, Tuomas tunnustaa. – Nurkkaan ajettu eläin ei toimi järkevästi, se haluaa vain pois nurkasta keinolla millä hyvänsä. Uuden albumin krediiteistä löytyy taas jättimäistä kuoroa ja sinfoniaorkesteria. Pikkuisen pitää kouluttaa. Lähes FBI-tason varovaisuudesta huolimatta Élan pääsi vuotamaan maailmaan liian aikaisin, ja vieläpä huonolaatuisena, kännykällä salaa äänitettynä versiona. – On meillä toisaalta myös dynamiikkaa ja hyvin pieniäkin biisejä, Tuomas huomauttaa. Tuntuu siltä, että tuolla on hirveä määrä jengiä, jotka eivät vilpittömästi edes ymmärrä että se on väärin. Nightwishin reaktio näyttäytyy rajuna senkin takia, että yhtye on normaalisti sosiaalisessa mediassa suhteellisen neutraali ja asiallinen. Se palvelee myös meidän tarinoita ja tekstejä. Se vaan kuulostaa meidän korviin juuri siltä kuin sen pitää tätä tarinaa kerrottaessa. – Itse olen vakaasti sen kannalla, että aina pitää hengittää syvään, ottaa lasi vettä ja nukkua ehkä yön yli ennen kuin tekee mitään suuria päätöksiä. – Mutta onhan se imartelevaakin, sillä sehän tarkoittaa että me ollaan jossain vaiheessa onnistuttu koskettamaan ihmisiä äärimmäisen syvästi. Yhden ihmisen syyllistäminen ja paljastaminen niin valtavan fanijoukon edessä on melko raju teko. – Se on ihan totta, Tuomas myöntää mutta kertoo, että heidän selvityksensä mukaan kyseessä oli feikkiprofiili. – Se on ihan tarkoituksellista, Tuomas sanoo. Asiat meni niin kuin niiden piti mennä, mutta tapa millä se tehtiin oli huono. Nightwish reagoi tapahtuneeseen spontaanisti julkaisemalla Facebook-sivullaan biisiä levittäneen henkilön nimen ja kuvan. Että ne vielä yhdeksän vuoden jälkeenkin jaksavat suhtautua siihen niin intohimoisesti. Ei! Asioista pitää voida puhua ja nostaa esille, että tämä on väärin. Opitko Élan-kohusta mitään. Että meidän täytyisi nousta tämän yläpuolelle. – No niin, just näin, Tuomas naurahtaa. – Se unohtui tässä tapauksessa, sen voin myöntää, mutta samalla voin hyvin ymmärtää meidän reaktion. aastattelupäivän aamuna on ilmestynyt Endless Forms Most Beautifulin ensimmäinen single Élan. Nightwishin Facebook-sivulla bändin jokaista liikettä seuraa 4,5 miljoonaa fania. K uv a: Timo Isoaho tuomas holopainen -taitto_g.indd 34 13.3.2015 10.33
Nightwishin ensimmäinen demo silloin kaukana esihistoriassa oli toista maata, täysin akustinen. Aika monen vuoden säästöt siihen meni, mutta ei se siltikään kaduta. Mun mielestä se on huomattavasti mainettaan parempi leffa, ja siitä tuli aika pitkälle sellainen kuin halusimmekin, mutta taloudellinen katastrofihan se oli. – En minä ole sellaista päämäärää asettanut, en oikeasti ole. Bändin luonteen mukaisesti suureellista oli myös Imaginaerum-elokuva, joka floppasi pahemman kerran. Minun teoriani Nightwishin suosiosta on se, että me toimitaan erittäin naiivilla tasolla ja tehdään musiikkia vain sen takia, että halutaan soittaa. Nyt on vielä sisäinen palo tehdä isompia maalailuja. Tuomas vaikuttaa aidosti häkeltyneeltä, kun kysyn että missä vaiheessa hän asetti tähtäimeksi Suomen sijasta koko maailman. ”Tekisin kaiken uudestaan, paitsi en paljastaisi vuotajan nimeä tai kasvoja.” tuomas holopainen -taitto_g.indd 35 13.3.2015 10.33. Täydellinen ajatus. – Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa managerointiin, eikä olisi tietotaitoakaan, mutta siinä vaiheessa kuvioon tulevat täsmäosaajat (yhtyeen managerit) Ewo Pohjola ja Toni Peiju, jotka saavat vaikkapa sellaisen idean, että mitäpä jos tehdään vain yksi keikka Briteissä ja se on Wembley! – Mutta ihan vilpittömästi voin sanoa, että meillä ei bändinä ole tuollaisia ambitioita. Pienimuotoista musiikkia saattaa olla luvassa lisääkin. Luodaan kuulijalle se maailmankaikkeuden isous sitä kautta. Talo ei lähtenyt alta, joten kaikki on ihan hyvin. Vajaassa parissakymmenessä vuodessa Nightwish on kasvanut maailman suurimpien metalliyhtyeiden joukkoon. – Jos laulaa big bangista, maailman synnystä ja kosmoksen laajenemisesta niin meidän tapa kertoa se tarina on laittaa sinne iso kuoro, orkesteri, särökitara ja kaikki mahdollinen. – Yritin monta viikkoa tehdä biisiin sanoja, mutta ei siitä tullut mitään. – Minä olen jo pitkään haaveillut minimalistisen, miksei akustisenkin levyn tekemisestä Nightwishin kanssa. Eiköhän päästetä mies vapaalle ja vedetä pakasta viimeinen kysymys. Ensi syksynä Nightwish soittaa yli 12 000 henkeä vetävällä Wembley Arenalla (siis jättimäisen Wembley Stadiumin viereisessä sisähallissa), jonka lattiapaikat myytiin loppuun saman tien. Lopulta Troy sanoi, että älä lähde sorkkimaan tuota aihetta, biisi on parempi instrumentaalina. Muillakin mittareilla yhtyeen suunta tuntuisi olevan yhä vain ylöspäin. Katse on hänelle tuttu, sillä kyseinen tyttö on tuijottanut Tuomaksen työhuoneen nuottitelineen päällä olevan National Geographic -lehden kannesta yli vuoden ajan. Mitä näet, kun katsot Sharbat Gulan pistävän vihreisiin silmiin. – Mie näen valtavan ahdistuksen ja uhman yhtä aikaa, Tuomas sanoo suoralta kädeltä. On vaikea uskoa, että tämän mittaluokan asioita voi saavuttaa niihin tietoisesti tähtäämättä. Jossain vaiheessa sellainen on tulossa, mutta se odottaa oikeaa hetkeä. lemme ylittäneet alkuperäisen haastatteluajan jo reippaasti, mutta Tuomaksella ei tunnu olevan kiire mihinkään. Se olkoon Nightwishin musiikin tapaan mahtipontinen. Ei, vaikka on perjantai-ilta ja hotellin aulabaarissa on Ewon piikki auki. Sharbat Gula on Steve McCurryn ikonisessa valokuvassa vuonna 1985 esiintynyt 12-vuotias afgaanityttö. Ei meillä ole intohimoja valloittaa maailmaa. Endless Forms Most Beautifulilta löytyy instrumentaalibiisi The Eyes Of Sharbat Gula. Hillitympää ilmaisua löytyi myös Tuomaksen viimevuotiselta Life And Times Of Scrooge -soololta. Ei, vaikka hän laskee antaneensa viimeisen parin viikon aikana lähes sata haastattelua ympäri Eurooppaa. – Se elokuva oli sellainen peikko olkapäällä, joka oli pakko toteuttaa
Teksti: Mikko Merilinna 36 K uv a: V esa R ant a apina-taitto_f.indd 36 13.3.2015 10.58
Rap metal painui takaisin pinnan alle, ennen kuin sitä edes alettiin Suomessa julkaista. Pessi, joka oli Facebook-ystävämme, vastasi siihen, että laulajaa ei ole, mutta yksi rappari ilmoittautuisi. – Minä aloitin siihen aikaan vasta ala-asteen, Lämsä toteaa. Vuonna 2015 maailmalla tehdään taas uutta rap metalia, ja alan klassikkobändit, etunenässä Limp Bizkit ja Rage Against The Machine, puuhaavat paluuta. Raskaan musiikin uudet tyylit alkoivat liukua metalcorea, progressiivisempaa ilmaisua ja elektronisia vaikutteita kohti. Apinan nuoret sankarit eivät jo iästäänkään johtuen kuulu samaan kastiin suomalaisen rap metalin ensimmäisen polven kanssa. apina-taitto_f.indd 37 13.3.2015 10.59. – Kuuntelin taannoin KMA:ta Youtubesta ja totesin, että se oli sellainen. – Kun perustimme bändin vuonna 2010 kitaristi Tuomas Alfthanin ja rumpali Leo Heikkilän kanssa, meillä ei ollut solistia. Rap metalin, ja laajemmin pomppumetallin, nu metalin – tai ihan vain nuustiksen – kansainvälisen suosion huippu oli KMA:n levyn julkaisun aikoihin ylitetty. 37 Oululaislähtöinen Apina yhdistelee perinnetietoisesti rapia ja lyijynraskasta metallia. Tyylilajin valinta oli Apinalle kuitenkin enimmäkseen vahinko. un helsinkiläinen KMA-yhtye julkaisi Ääripäät-albuminsa Universal Music -yhtiön kautta vuonna 2002 ja yhtyeen rappari Lumooja riimitteli ”muusikoista ja emceestä” pomputtavien kitararytmien tahtiin, rap metal -genre oli maailmalla kääntynyt jo alamäkeen. Kun Apinaa aloiteltiin, ei ollut tiedossa, että tällaistakin on Suomessakin tehty, Apinan basisti Aake Lämsä toteaa. Apinan solisti Henri ”Pessi” Pesonen on aiemmin julkaissut sooloartistina rap-levyn ja soittanut taustoja monien rap-artistien dj:nä. – Laitoimme sitten Facebookiin avoimen laulajahaun. Alkuaikojen vaikutteinamme olivat Deftones, ja hieman myöhemmin Meshuggah ja sitä seuranneet alavireiset kitarabändit, Lämsä valaisee. Aloimme vain sovitella demoja ja tuumimme, että nehän toimivat. Genre on ollut vihattu kautta 2000-luvun, mutta nämä nuoret eivät sellaisia aikoja jaksa muistaa. Hänelle tyylivalinta oli itsestään selvä
– Mielestäni on ihan freesiä, että nykyään on muusikoita, jotka eivät ole hirveästi veivanneet nuorina Smoke On QUEENS, NEW YORK! RunD.M.C.:n esikoislevyn Rock Box -kappaleessa kitarasamplet vellovat säröisinä, vaikka virallisen musiikkihistoriankirjoituksen mukaan vasta yhtyeen vuoden 1986 versio Aerosmithin Walk This Way -biisistä käynnistäisi rapin ja rockin liiton. – Minä sanoitan ja pojat sensuroivat, Pesonen nauraa hersyvästi. Sakaralla kotonaan – ja suomeksi Apinan ensimmäinen albumi Infektiko ilmestyy maaliskuun lopussa Sakara Recordsin kautta, joka on Mokoman, Stam1inan ja Diablon kautta profiloitunut thrash metalin – tai ainakin Apinan ilmaisua vanhakantaisemman metallin – julkaisijana. BROOKLYN, NEW YORK! Punkretkueena aloittanut Beastie Boys tekee Krush Groove -elokuvaan She’s On It -biisin, jossa he räppäävät tanakan rock-kompin ja sähkökitaroiden päälle. NEW YORK (JÄLLEEN)! Thrash metal -yhtye Anthraxin I’m The Man -kappale sisältää pioneeritason huumoripitoista rap metalia, jossa skrätsätään ja samplataan Run-D.M.C.:tä ja Beastie Boysia. Lämsän mukaan Sakaran artisteja yhdistää myös tekstilähtöisyys: – Me olemme sanoitusvetoinen bändi, mikä on Sakara-bändeille yhteinen nimittäjä. Rapin ja metallin liitto on kulkenut vaiheikkaan matkan New Yorkin lähiöistä Kaliforniaan ja takaisin, 1980-luvun pitkän intron jälkeen 2000-luvun taitteen huippuvuosiin. Run-D.M.C.:n metallisin tuotos on silti vuoden 1988 Tougher Than Leather -julkaisun nimikappale. tietynlainen identiteetti, jonka kautta hommia tehdään, Pesonen sanoo. NEW YORK (VIELÄ KERRAN)! Public Enemy -yhtyeen Yo! Bum Rush The Show -esikoislevyn hienostuneesti nimetyssä Sophisticated Bitch -kappaleessa soittaa heavy-kitarasoolon Living Colour -bändin Vernon Reid. – Nykyään tuntuu, että ne rässiäijät voivat kuunnella meidän bändiä hyvällä omatunnolla. K uv a: Soundin arkis to K uv a: Soundin arkis to apina-taitto_f.indd 38 13.3.2015 10.59. Seuraavana vuonna ilmestyvästä Licensed To Ill -levystä muodostuu eräs kaikkien aikojen kuuluisimmista hip hop -äänitteistä, valkoisen heavy metalin ja mustan rap-tradition yhdistelmä höystettynä party-henkisillä sanoituksilla. – Olen perin vasemmistolainen kaveri ja ajattelen, että olisi hyvä, jos kaikilThe Wateria ja Stairway To Heavenia. – Näkisin, että enemmän kuin musiikkityylit, Sakaran bändejä yhdistää ”Suomen kieli on minun tapani ilmaista, ja that’s it.” 38 kaisu sinetöi Anthraxin imagon sortseihin ja verkkolippiksiin pukeutuvina sarjakuvasankareina. Apinan jäsenet eivät ole tällaiseen suhtautumiseen törmänneet. Jo vuotta aikaisemman Among The Living -albuminsa biisit Caught In A Mosh ja I Am The Law kurkottelivat rap-laulun suuntaan. Rap metalin juuret ovatkin hauskanpidossa, eivät ryppyotsaisuudessa. Def Jamia ja Rubinia voidaankin pitää alkuaikojen rap metal -soundin kehittäjinä. Se ei ole enää niin kiveen hakattua, mitä saa kuunnella ja mitä pitää kuunnella, Lämsä sanoo. Lisäksi Rubin tuotti Run-D.M.C.;n Raising Hell (1986) ja Tougher Than Leather (1988) -levyt. Beastie Boys kääntää juppiajan juhlafiiliksensä angstiseksi rap rockiksi myöhemmin, vuoden 1990 Pass The Mic -sinkulla ja vuoden 1994 ykköshitillä Sabotage. Rap-laulun ja hip hop -elementtien yhdistäminen särökitarariffeihin on herättänyt usein vihaa metallinsa perinteisenä halunneiden kuuntelijoiden keskuudessa. Ok, kaikki kunnia heille, jotka ovat niiden parissa kasvaneet, mutta on siistiä, että nyt sä voit diggailla elektronista musiikkia ja soittaa kitaraa vaikka Pendulumissa, Pesonen miettii. Huumorin takaa ja Pesosen sanoituksista paljastuu kuitenkin vakava sävy, suomalaisen yhteiskunnan nykytilaa kritisoiva ideologia. Matalaotsainen julDef Jam -levy-yhtiö, päävastuullisena tuottajanaan Rick Rubin, julkaisi Beastie Boysin ja Public Enemyn alkuvuosien albumit. Toki meikän mieleen on tietenkin myös Rage Against The Machine, se on helvetin kova bändi. – Omina vaikuttiminani tässä bändissä voi pitää ainoastaan hip hopia. – Onhan Sakaralla esimerkiksi Jarkko Martikainenkin. Hänhän on musiikillisesti vielä kauempana Sakaran muista artisteista kuin Apina
Myös ripaus Ruger Haueria. Suomalaista hip hopia! Avaimen Punainen tiili albumi (2001) ja Palefacen suomenkielinen tuotanto makunautinnon kärjessä. NÄISTÄ TÄYTTEISTÄ ON APINAN MAKUYHDISTELMÄ TEHTY. 39 K uv a: V esa R ant a apina-taitto_f.indd 39 13.3.2015 10.59. Veljeyttä! ”Apina on Apina vain nuilla neljällä jäsenellä.” Elektroa! Mausteeksi. Kansainvälistä nuustista! Deftonesin, Kornin ja Rage Against The Machinen kautta moderniin alavire metalliin à la Meshuggah ja Hacktivist. Suomirockia! Melodisissa kertosäkeissä se huomataan! Suomenkielistä tekstiä! Aatteellisesti, runollisesti ja monisanaisesti, parhaiden sanoitusperinteiden mukaan
Mike Patton rappaa uimasortsiensa täysiltä Faith No Moren Epic-kappalella. Hear the drummer get wicked! LOS ANGELES. – Se on minun tapani ilmaista, ja that’s it. Omakustannebändinä ei ole ulkopuolisia ympärillä, eikä bändin sisälNEW YORK. 24-7 Spyz -bändi alkaa levyttää alkukantaista, bändipohjaista rap metalia, mutta suurempaa menestystä ei tule. Aika tekstikeskeistä hommaa tämä puhelaulu tuppaa muutenkin olla. Selkeämmin rap kuuluu losangeleslaisen Downsetin hardcoressa. apina-taitto_f.indd 40 13.3.2015 10.59. Mutta kun nyt niin ei ole, pitäisi tehdä jotain eri tavalla. Rapin ja metallin varhaisissa kokeiluissa oli usein kyse hip hop -artistien samplaamiskäytännöistä. HOLLYWOOD. Pioneereilla ei ole helppoa. Biisi vedetään pois lopulliselta julkaisulta, mutta onneksi levyllä on muun muassa KKK Bitchin ja Evil Dickin kaltaisia katukielen klassikoita. Nyt on ympärillä ihmisiä, jotka tietävät, mitä tekevät. Suomen kieli oli Apinalle ja Pesoselle ainoa vaihtoehto. ATLANTA, GEORGIA. Hip hopin konventiosta sattui syntymään uuden musiikkisuuntauksen juurakko. Bändi kulkee kunnioitettavan taipaleen ja hajoaa vuonna 2013. Clawfinger-yhtye julkaisee Deaf Dumb Blind -debyyttinsä, joka on yhä eräs rap metalin hienoimmista levytyksistä. Rap metal -julkaisutahti kiihtyy seuraavien vuosien aikana. ”On siistiä, että sä voit diggailla elektronista musiikkia ja soittaa kitaraa vaikka Pendulumissa.” 40 BRING THA NOIZE: Anthrax ja Public Enemy versioivat jälkimmäisen Bring The Noise -klassikon uuteen uskoon, kuorrutettuna thrash-kitaroilla ja tuplabassareilla. -LUVUN VAIHDE, NYC/LA. Judgment Night -toimintaelokuvan (pääosassa Emilio Estevez) soundtrack on genren kivijalkalevytyksiä: sillä on ainoastaan rockja rap-artistien yhteisbiisejä. SAN FRANCISCO. Nykin hardcore-skenen edustajista esimerkiksi Sick Of It All ja Biohazard, samoin kuin Kalifornian Suicidal Tendencies, sisällyttävät kappaleisiinsa rap-elementtejä. Yhtyeen oli alun perin tarkoitus julkaista Infektiko omakustanteena, jos sopivaa levy-yhtiötä ei löytyisi. Mukana muun muassa Helmet, Slayer, Biohazard, Faith No More, Cypress Hill, Ice-T, De La Soul ja House of Pain. Sanon tämän silläkin uhalla, että saan nyrkkiraudasta ja pesismailasta. Rage Against The Machinen ensilevy nostaa bändin maailmanlaajuiseksi rockilmiöiksi. Rap metal ei ole aiemmin ollut yhtä vihaista. Toki bändi oli flirttaillut tyylilajin kanssa jo aiemmilla levyillään, niin haparoivan rapin kuin synkopoitujen kitarariffien ja tanssittavien rumpu-basso-biittienkin muodoissa. Samaan aikaan Kaliforniassa Hed PE -yhtye julkaisee Church Of Realities -ep:n, yhden genren klassisimmista levytyksistä. Itsellä on tietty rima siihen, minkälaista tekstiä haluaa tehdä, ja kun tietää, että englanniksi ei pysty sanoittamaan niin kuin haluaisi. Rappari Ice-T:n metallibändi Body Count julkaisee esikoislevynsä, jolla oleva Cop Killer -kappale ajautuu USA:n valtiojohdon hampaisiin. Kornin debyyttialbumi ei varsinaisesti ole rap metalia, mutta aika lähellä. Albumi on ollut valmis kesästä 2014 asti. Sitten Sakara kiinnostui ja osti masterin pois, Pesonen kertoo. – Olemme maksaneet studiot, tuottajat ja äänittäjät itse, sillä siinä vaiheessa ei ollut vielä ketään yhteistyökumppania kuvioissa. SOUTH CENTRAL LOS ANGELES. Hyppäys omakustanneympyröistä levy-yhtiön listoille saa Apina-miehiltä hyväksyntää. Sanoisin näin, että ihmiset, jotka tykkäävät meidän musasta, tykkäävät meidän teksteistämmekin ja allekirjoittavat ne aika pitkälti. Samaan aikaan Omahassa, Nebraskassa, julkaisee 311-yhtye Music-debyyttinsä, groovavan rap metalin ensiluokkaa! BAKERSFIELD, KALIFORNIA. Biitintekijät lainasivat rock-albumeilta soundeja ja rytmejä tuotantoihinsa. TUKHOLMA. – Minä ainakin olen saanut yhden ilmaisen Sakara Records -t-paidan, Pesonen letkauttaa. 1997 FLORIDALAINEN Limp Bizkit ja Hed PE julkaisevat esikoispitkäsoittonsa. – Toki on uusia mahdollisuuksia: levytyssopimuksen kautta on tullut keikkamyyntisopimus, ja on promoottori, joka buukkaa haastatteluja. la olisi kaikki hyvin. Bändit sinnittelevät vuonna 2015 yhä hengissä. Yhtye julkaisee 1990-luvun aikana kolme albumia ja yhden cover-levyn, ja hajoaa sisäisiin ristiriitoihin. Stuck Mojo -yhtye julkaisee hellyttävän aggressiivisen debyyttialbuminsa Snappin’ Necks
Millainen paikka se on suomenkieliselle nu metal -yhtyeelle vuonna 2015. Limp Bizkit ulostaa hätäisesti tuotetun ja erikoisesti nimetyn Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water -levynsä, jolta lohkotaan Rollin’ja Take A Look Around -nuustisklassikot. lä tiedetä, miten paikkoja pitää lähestyä ja ketä pitäisi tuntea. Mötley Crue -rumpali Tommy Leen Methods Of Mayhem -projekti turauttaa ulos levyllisen rap metalia. JÄMSÄ. Bändin seuraavaa, rapja metallisävyjä vähentävää Minutes To Midnight -levyä saadaan vartoa neljä vuotta. LIMP BIZKIT nousee genren huipulle Significant Other -albuminsa kanssa. CYPRESS HILLIN Skull & Bones -tuplalevyn Bones-puoli on rapattua metallia. Bändi tekee 20132014 isoimpia eurooppalaisia festivaaleja, kiertää Kornin lämppärinä ja varautuu esikoislevynsä julkaisuun vuonna 2015. WALESILAINEN Skindred-yhtye synnyttää Babylon-esikoisensa, joka kuulostaa edelleen tuoreelta. Hittihän siitä tuli. 1 -levyllä on metallivaikutteita. LIMP BIZKITIN Results May Vary -levyllä ei enää soita Wes Borland, eräs genren kekseliäimpiä kitaristeja. Papa Roach -yhtyeen Infest-levy syöksyy niinikään listojen kärkiin aivan kaikkialla. ISO VUOSI: Linkin Parkin Hybrid Theory -esikoislevy julkaistaan. Linkin Parkin kakkoslevy Meteora ilmestyy. He eivät vain ole kavereina keikoilla vaan tulevat musan takia meitä katsomaan. Koetaan ehkä, että kaikki ovat musagenressä kaikkien kavereita, kun piirit ovat niin pienet. – Minun mielestäni se nimenomaan uppoaa niissä ympyröissä hyvin. HILJAISELOA kestää 2000-luvun ajan. Punaniskainen rapmetallisti Kid Rock julkaisee Devil Without A Cause -ensilevynsä, josta tulee äitelän suosittu. En ole ainakaan turpaan saanut kertaakaan. Siellä on muutama hyvä keikkapaikka, ja innokkaasti järjestävät K uv a: D anny A ck erle y apina-taitto_f.indd 41 13.3.2015 10.59. – Oulussa on todella hyvä meininki tällä hetkellä. Ympyrä sulkeutuu. LIMP BIZKITIN paluulevy Gold Cobra on kova! MILTON KEYNES, ENGLANTI. Sittemmin yhtye kokeili glamja katurockia ja palasi 2010-luvulla rap metal -ilmaisuunsa. ”I FEEL SO ALIVE”, veisaa sandiegolainen P.O.D. Siitä on 2015 mennessä muodostunut maailman myydyin albumi 2000-luvulla. RAP-LEGENDA Ice Cuben War & Peace Vol. – Meikäläisen skenetuntemus perustuu kyllä enemmän räppiin ja räppäreihin, Pesonen lopettaa. DEFTONES-yhtyeen Back To School (Mini Maggit) -single, bändin (surullisen)kuuluisa syrjähyppy genren pariin. Aina, kun tulee tällaisia uusia bändejä, siellä kyllä tiedetään, ollaan heti tarkkana ja seurataan, mitä tapahtuu, Lämsä kertoo – Monet kanssaopiskelijat voi myös lukea faneiksi. Lopun alkua yhtyeelle ja ilmiölle. – Ja heidän keskuudessaan on otettu tosin hyvin vastaan. Siellä tykätään uudesta ja erilaisesta. Oulussa, eikä turpaan Apinan jäsenet ovat kotoisin Oulusta, missä alternativen, punkin ja metallin historia on pitkä, aina Kauko Röyhkän, Radiopuhelimien ja Bad Vugum -levyyhtiön ajoista Sentencediin. Hän muuttaa myöhemmillä julkaisuillaan musiikkityylinsä rap metalista countryyn ja rock’n rolliin. Rap metal toimii ilmeisesti myös vaikeamman musiikin nimeen vannovissa konservatoriopiireissä. Linkin Park esiintyy Himos Parkissa 31.8. jättihitillään Alive ja yhdistää gospelin rap metaliin, rastoihin ja lökäpöksyihin. Sitkeimmät rap metal -bändit jatkavat julkaisemista ja keikkailua, jotkut muuttavat tyyliään, useat hajoavat. ”Tuntuu siltä, että rässiäijät voivat kuunnella meidän bändiä hyvällä omatunnolla.” 41 myös keikkoja paikallisille bändeille, Pesonen sanoo ja lisää: – Oulussa ei törmää musaelitismiin eli sellaiseen, että koska kuljen näissä ja näissä porukoissa, en voi julkisesti käydä jonkun bändin keikalla vaikka siitä salaa tykkäisinkin. Hacktivistyhtye julkaisee ep:n, jolla yhdistellään modernia, huimasti alavireistä djentmetallia ja kunnon räpäytystä kahden mc:n voimin. Pesosta lukuun ottamatta Apinan muusikot ovat opiskelleet instrumenttejaan
ESPOOLAINEN Oxygenol voittaa valtakunnallisen Ääni & vimma –bändikatselmuksen metallivaikutteisella rap rockillaan. -LUVUN PUOLIVÄLISSÄ Helsingissä alkaa poreilla englanninkielisen rap metalin ensimmäinen aalto. HELSINKI! Kyyria-yhtyeen Alien-albumilla on aikaa kestäneitä rap metal -biisejä sekä Suomi-nuustiksen tyylikkäin kappale Centerpiece. K uv a: Ant ti Hie tala K uv a: Univ er sal apina-taitto_f.indd 42 13.3.2015 10.59. TAMPEREELLA perustetaan TreUnionbändikollektiivi, johon liittyneistä yhtyeistä monet edustavat rap metalia – tai rapcorea, kuten genreilmaisu myös kuuluu. Killprettyn kitaristi Samuli Peltola on sittemmin tehnyt pitkän työn Medeia-metalliyhtyeessä, bändin rumpalista Antti Hietalasta tuli tamperelainen musiikkialan moniottelija ja solisti Antti Westman julkaisi levyjä Brightboy, Isovelija Jalava-yhtyeissä. Blind Channel -bändi ponkaisee Linkin Park -vaikutteisella musiikillaan Wacken Open Air -festivaaleille ja valmistelee tätä kirjoittaessa pitkäsoittoaan. TAMPERE/LAPPEENRANTA. Petri Nygård ja Mokoma julkaisevat yhteisbiisin Sar vet esiin. Yhtyeessä soittivat Tanawat Thongprem (laulu), Antti Westman (laulu), Maarik Leppä (kitara), Antti Hietala (rummut), Samuli Peltola (kitara) sekä Juha Pöllänen (dj). Apina-yhtye julkaisee Infektiko albumin. Levyttämään asti TreUnionin rap-jaostosta yltävät helsinkiläinen Velcra (esikoislevy Consequences Of Dis obedience 2002) ja tamperelainen Killpretty (The Art Of Letting Go -pitkäsoitto vasta vuonna 2006), kielivalintoinaan kolmas kotimainen. Paria vuotta myöhemmin ilmestyy yhtyeen viimeiseksi jäänyt Superior-albumi Warner Music -yhtiön kautta. Myös tamperelaisen Diablon Re naissance-albumilla kuullaan rappia ja skrätsiä: Paleface ja Leijonamieli vierailevat Intomesee-kappaleella. 42 TreUnion-kollektiiviin kuulunut Killpretty lämmitteli Apulantaa Nosturissa vuonna 2001. Kyyrian soittajat ovat jatkaneet elämäänsä muun muassa Amorphisissa, Sub-Urban Tribessa ja HIM:issä. Rap metal yhdistyy Suomessakin gospel-ideologiaan. Basisti Lasse Lindfors hyppää myöhemmin Disco Ensembleen, solisti Hakim Hietikko vaikuttaa nykyään For The Imperium -yhtyeessä ja kitaristi J-P Cavonius muun muassa Flannelmouthissa ja Modernisteissa. Jacks Of All Trades -orkesterin debyyttialbumi R U Ready?. OULU. Bändin kitaristina vaikuttaa Jyrki-tv-ohjelman juontaja ”Molli”Olli Oikarinen. soundi.fi www.soundi.fi/soittolistat Puhelaulun ja raskaiden soundien liitto KUUNTELE SOITTOLISTA Soundi <3 rap+metal JYVÄSKYLÄ. UUSIMAA. HELSINKI. Suomessakin osattiin, ainakin muutamia vuosia esikuvia jäljessä. KMA julkaisee Ääripäät-albumin. Myös Waltarin Space Avenue -albumilla on rap-sävyjä. Panic In Community, lyhyemmin Panic IC, julkaisee levyllisen Rage Against The Machine -vaikutteista musiikkia englanniksi. Velcran rumpali Mikko Herranen kävi soolouralle laulajana. Toista levyä ei koskaan ilmesty. OULU. Kaptn Crunch -, Downboundja Funktion AD -yhtyeet niittävät undergroundissa mainetta (viimeksi mainitussa rappaa Elastisen veli Olli Laiho, bassoa soittaa Quintessenceja Q-Continuum-jäsen Heikki Laine ja rumpuja Fife Fifteenin Santeri Saksala). Bändit eivät selviä pitkäsoittoihin asti
Vuonna viisikymmentä ja kolme. Ja värit. Ei onnistu, tulee ongelmia ihmisten välille. alk. 27.3. Joudun lähtemään miniän tykö pääkaupunkiin, missä näytän lättähatuille ja neuvostoliittolaisille kuinka asiat tehtiin silloin kun kaikki oli hyvin. Lapsuudenkavereiden tavoitteena on viikonlopun mittainen vapaus ja hurvittelu. Mukana myös ääni. Mutta. Meitin poikaa näyttelee Iikka Forss. 16,95€ Yleisömenestys nyt ennakkovarattavissa! @Discshopfi @Discshopfi facebook.com/discshop.fi -40% -50% -60% Discshop tulostus.indd 43 13.3.2015 13.08. 16,95€ julk. Kyllä en tiedä kumpi siinä on etunimi ja kumpi sukunimi. Discshop Magazine #2 2013 KOTIMAISTA LAATUA Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun jouduin elokuvaan. Hän pelkää minua ja minä häntä. Mari Perankoski on niin kuin miniän pitää olla. Ja puun ja Voortti Eskortin välille. Ja kansakuntien välille. LUOKKAKOKOUS KOTIMAISET TARJOUSHINNOIN www.discshop.fi/kotimaiset alk. Matkalle lähdetään rohkein mielin hengähtämään, kauas omista ongelmista, perheestä ja parisuhteista. Kaikki se, mikä oli ennen helppoa, onkin nyt keski-iän kynnyksellä aivan jotain muuta. Itseäni näyttelee Litjan Antti, hyvä työihminen. Dome Karukosken ohjaama Mielensäpahoittaja oli vuoden 2014 ylivoimaisesti katsotuin elokuva. MIELENSÄPAHOITTAJA Luokkakokous on tarina kolmesta miehestä, jotka matkustavat takaisin kotikaupunkiinsa osallistuakseen lukionsa luokkajuhlaan. Tarina perustuu kirjailija Tuomas Kyrön menestyksekkäisiin Mielensäpahoittaja-kirjoihin
Tanssia huolten päällä Ile Kallion mukaan bändin jäsenten pitää luottaa toi siinsa niin että uskovat vaikka henkensä soitto kavereiden varaan. Yhtyeen vaikutus perustuu maestron mukaan rockin vääjäämättömyysteoriaan: sitä ei voi vastustaa, se menee suoraan sydämeen ja siitä tulee hyvä fiilis. Okko väänsi numeron, Ile vastasi puhelimeen, ja homma oli pihvi. ile kallio -taitto_b.indd 44 13.3.2015 11.10. Mikä parasta, bändissä ei ole yhtään mulkkua ja soittaminen on kivaa. Okko pyysi mukaan Syrjäsen Panun, joka on tenorisaksofonisti ja liidaa tuota kolmen jätkän torvisakkia (Mikko Koponen – trumpetti, Markus Holkko – baritonisaksofoni). 44 Ile Kallio Big Rock Band sai alkunsa, kun rumpali Okko Laru ja jo vaahtosammuttimen kokoisena Hurriganesin Örebron keikalla (1977) rockpistoksen saanut ruotsalaislaulaja Patrik Eriksson päättivät, että Ilen on pistettävä pystyyn rockpumppu, jossa on torvet. Järjestettiin istunto samantien. Nauhurille tarttui myös annos herkullisia anekdootteja 70-luvun puolivälin pimeistä pöhinöistä. Juteltiin, että mimmosta musaa ja heiteltiin Teksti: Teppo Vapaus Kahdeksanhenkinen Ile Kallio Big Rock Band ja sen Shook Up! -albumi palauttaa Hurriganeslegendan juurilleen puhtaan ja sielukkaan rock’n’rollin pariin. – Mä sanoin, että aijaa, näinkö te olette päättäneet
Jos et ollut viittä vaille paikalla, olit myöhässä. Lavalla bändi veti kaikki muut suohon. Se on pitänyt sanansa, ei ole jazzääniä tullut, Ile nauraa. Se oli ihan murhan hyvä bändi. Miten tämä muovasi nuoren miehen identiteettiä. Ette vedä. Ile Kallio Big Rock Band on tehnyt toistaiseksi kymmenkunta keikkaa, ja ne kaikki ovat päättyneet vahvoissa vi boissa, yleisöllä hymy korvissa. No kun sä olet nyt just kusipää. Mutta siitähän täs sä on kyse. On aika vaikeaa pitää jäät hatussa 19vuotiaana, kun kaikki ku martaa ja lehdistö on kimpussa. Siis todella yksinkertaista kamaa, mutta se ajo, minkä ne sai aikai seksi oli ihan ylivoimaista. Muis tan, kun nämä paremmat muusikot nauroi, että miten sä voit vetää Remun ja Cissen kanssa, nehän ei osaa soittaa. Full steamin Toni Ritosen keikkamyyjäk seen plokanneella orkesterilla on haas tatteluhetkellä kiinni 12 vetoa huhti kuun alun ja heinäkuun lopun välille. – Se oli parhaimmillaan livenä 1977. – Jengi ei kuule tällaista missään. Remun työmoraali oli hurja, ja se sopi Ilelle täydellisesti. ile kallio -taitto_b.indd 45 13.3.2015 11.10. Se ei ole normaalia, se on ihan pimeetä tou hua. Ile hyppäsi uudestaan kelkkaan, suoraan Suomen ykkösbän din kitaristiksi ja löysi itsensä lehtien kansista ja tuhansien huutavien fani en edestä. Ilen mukaan se on hieno biisi, mutta tuolloin sen ei olisi pitänyt päätyä levylle. Se haukkui mut ihan lyttyyn, ja se pe lasti mut. Meillä on ihan selvästi sitä. Näillä lakeuksilla ei oikein kukaan tee tänä päivänä sellaista kamaa kuin Shook Up!. Ei kukaan pys tynyt siihen. Hän oli pikkujätkä alkaessaan perehtyä Ji mi Hendrixiin, Creamiin ja Eric Clapto niin, Led Zeppeliniin, Deep Purpleen, Johnny Winteriin ja kumppaneihin. Jokaisella ihmisellä on elä mässä ratkaisevia hetkiä, joissa suun ta korjaantuu tai muuttuu vähän, joku pieni tärähdys. Viidakko rumpu on paukuttanut sanaa bändistä, joka soittaa oikeaa rockia ja pistää lah keet lepattamaan. Me istuttiin iltaa. Pitää olla rosoja, jotta kuuli ja saa olla siinä hyrskynmyrskyssä mu kana ja kuulla asioita, joita siellä ei ole. Jo 16vuotiaana, vuoden 1971 lopulla, Ilel le tuli eteen ensimmäinen iso haaste ja koulu, nimeltään Hurriganes. Säpinä oli alkanut jo aiem min, kaikki lehtijutut ja hässäkät. Kun bändi kävelee lavalle, jokai sen pitää uskoa henkensä toisen käsiin, koska silloin ollaan pahaa maailmaa vastassa. Roolit olivat liian kaukana toisistaan. Tämä me osataan ja tämä toimii ihan helvetin hyvin, ym märsitte tai ette. Jos sulle läntätään huippukompressoitu joka käppyrään studiossa käsitelty, ta soiteltu ja viritetty... Albert oli ruven nut taas jeesustelemaan ja saisi lähteä omille teilleen. Ta salta auto lähti, ja ketään ei odotettu. Rupeaa vähän hymyilyttämään, että ju malauta tämä toimii! Se on nyt toistu nut joka keikalla. Nyt vuodesta 1977 otsalla kiirinyt hikikarpalo on pyyhkäisty pois, ja Night Owl on saanut arvoisensa sovituksen. Sen huomaa, kun käve lee lavalle ja eka biisi lähtee käyntiin. Panu on arrannut torvia nyt noin 25 biisiin tälle bändille. Tuolloin hän pysyi kuitenkin seitsemän vuotta vanhemman Remun kelkassa vain puo li vuotta, todetakseen, että meininki on liian stydiä eikä hän pysty pistämään pomolle kampoihin tuodakseen ideoi taan esille. Se katsoi mua silmiin ja sanoi, että meinaatko nyt sitten ruveta kusipääksi, oletko vakavissasi. Sanoin Panulle, että tässä on yksi juttu. Raha pulassa hän oli päättänyt myydä seinällä roikkuneen rähjäisen Gibson SG:n, kun Remu soitti ja kertoi, että Ganes etsii kitaristia. Tämä oli mulle sellai nen. Tämä ei ole sitä, että freelancerit vetää yhdessä, ja on ihan kivaa. Se on ainoa tapa, että jengi katsoo, että vau, tässä on jotain, kun nuo tulee päälle tuolta! Sotilaallinen operaatio Ile Kallio kasvoi kitaristiksi kuunnellen jättiläisiä, jotka ovat ”luoneet nämä tiet, raivanneet metsät ja aukaisseet kaikki urat”, kuten Ile kuvailee. Kesällä 75 Ile kävi lukiota iltaoppi koulussa ja oli puolipäivätöissä Pos tissa. Soundi ja sovitukset on tavallaan helvetin hyviä, mutta puuttuu joku roso, joka on rockmusassa oleellista. 45 ”Tämä on rokkibändi, ja mä en halua kuulla torvista yhtään jazzääntä.” kaikennäkösiä biisejä. Vääjäämättömyysteoria Shook Up! sisältää 12 biisiä, joista kah deksan on uutta omaa materiaalia. Siksi 8henkisen orkesterin puhallus ja groove ovat jo tehneet sel vää jälkeä keikkalavoilla niin ruotsinlai valla, satunnaisilla klubikeikoilla kuin Porin Jazzin katubaarissakin. Että meinaatko tehdä tuosta pysyvän tilan, osan sua itseäsi. Isot festarit odotuttavat vielä lopullis ten ratkaisujensa kanssa. Big Rock Bandin täydentävät basisti Masa Maijanen ja kosketinsoittaja Pu ke Kataja. Keikoille lähtökin oli kuin soti laallinen operaatio. Onneksi tapasin serkkuni Ritvan elokuussa 1975. Taidoista Ganesin tappokyky ei tosi aan syntynyt. Ile on pikku poikamaisen innoissaan radalle lähdös tä ja koittaa varoa sanomasta, että nyt pääsee näyttämään. – Se oli sananmukaisesti ryysyistä rikkauksiin. Mulla ei ole mi tään jazzia vastaan, mutta tämä on rok kibändi, ja mä en halua kuulla torvista yhtään jazzääntä. Tätä ei saa ottaa minkään valtakunnan omakehu na, vaan tämä on se asenne, millä tätä musaa tehdään. EteläHaagan Uni onin pihaan kokoonnuttiin. Se oli ollut mun erit täin hyvä ystävä lapsuudesta lähtien ja tipautti mut maan pinnalle. Kyllä sillä nyt hen gen musasta saa pois ihan varmasti, Ile toteaa. Joku järke vä tuottaja – jos sellainen olisi palkattu – olisi jättänyt sen ulos. Siitä tulee se semmo nen meidän juttu. Li säksi mukana on kaksi Ganesstandar dia Hot Wheels ja I Will Stay, yksi Ilen vanha biisi 80luvun alusta (Get Away) ja James Taylorin säveltämä Night Owl, jonka Ile teki ensimmäiselle sooloalbu milleen Irock vuonna 1977. Nyt pääsee näyttämään! – Kun tämmöstä musaa vetää, niin tässä on vääjäämättömyysteoria: sitä ei pysty vastustamaan, se vaan menee, ja jengi joutuu antautumaan. Siihen pitää pistää kaikki. Yhteen sovitukseen piti puut tua, muuten kaikki on olleet helvetin hyvää kamaa. Ile tiivistää asian myös niin, että bändissä ei ole yhtään mulkkua. – Se on hyvän bändin merkki, jos ta vatessa tulee joukkovoiman tunne. Mä sanoin vaan, että aijaa, millä sä pe rustelet tuon. Panu sanoi, että huo li pois Ile, sulla on oikea mies. Vetäkää ne kompit peräs sä edes sinnepäin, niin mä tarjoan teille vaikka mitä. Me tavat tiin, kun keikkoja oli tehty kaksi ja puo li kuukautta. Ganesista puhuessaan Ile korostaa bändin merkitystä ammattimuusikok si tulemisessaan ja sitä, kuinka murhaa vassa iskussa yhtye oli 70luvun puoli välissä. Hän oli köyhä kuin kirkonrotta, ja reilun viimeisen viikon ajan joka kuun lopulla hän ajeli HKL:n kuukausi kortilla eri sukulaisten luo syömään. Koossa on siis miljoona kilo metriä kokemusta ja sellaisia soitto niekkoja, joiden kanssa ei tarvitse miet tiä, toimiiko homma. On tosi paljon homogeenistä ja pystyyn kuollutta kamaa. Mä olin että mitä, miten niin
Ja nämä lähtee himaan. – Ei siinä mitään, mutta se oli se keikka, minkä takia me oltiin Englannissa. – Loppusyksystä 1977 me oltiin Lontoossa kaksi viikkoa. On semmonen tietoisuus bändistä, että me voidaan mennä ihan mille tahansa stagelle tällä maapallolla. 46 – Se oli asennesoittamista. Siinä oli Remun tekniikkatreenit. Status Quo oli Euroopan isoin rockbändi. Pariisi olisi maksanut bändin ja tekniikan liksat, matkat ja asumisen. Minusta se on kova juttu. Se bändi oli niin murhaiskussa. Se ottaa sut ja vie sut jonnekin ihan muualle. Ile Kallio Big Rock Bandin livenä Finnvoxin legendaarisessa B-studiossa äänitetty Shook Up! -albumi on pihalla, levyn nimisingle on yllättänyt olemalla muun muassa Radio Suomen soitetuimpia biisejä ja maestron itseluottamus on kiven kova. Tuolloin Ganesilla oli jo takataskussa kiinnitys 30 keikan Euroopan rundille Status Quon lämppäriksi keväälle 1978. Se on ottakaa tai jättäkää. ile kallio -taitto_b.indd 46 13.3.2015 11.10. Sopimusten peruuntumiset oli mulle hirveä pettymys. Ile Kallio kävi 1970-luvulla Suomen kovinta rokkikoulua Hurriganesin riveissä. Kaikki oli soundcheckiä vaille valmista. ”Ja tähän se lopetti sen”, Remu sanoi. Ja mä tiedän, että aika moni ottaa. Missä rumpustage. Maailman omistajat Suomessa Ganesin nousukiito Ilen kuuluessa ryhmään jatkui vuoden 1976 loppuun, ja sitten alkoi Ruotsin valloitus. Ihan normaali systeemi. Olennaisinta on itse musa ja fiilis, jota sillä välitetään. Remun tinkimätön asenne alkoi johtaa myös ylilyönteihin ja tärkeiden juttujen mokaamiseen, joiden myötä Ile kyllästyi ja häipyi. Sopimuksessa oli kuitenkin pykälä, jonka mukaan se voidaan purkaa, jos lämppäri katsotaan epäluotettavaksi. Bändi rikkoi yleisöennätyksiä, ja jengi oli aivan sekaisin. Se antaa energiaa. Ne on semmosia silkkimunia, ettei ne pysty tähän. Ne tuli takaisin kello 18 siihen mestaan. Vaikka kuinka alkukantaista kamaa ja kieli oli mitä oli, ihan sama, se oli niin tanakkaa. Millaisin odotuksin lavalla elementissään oleva ryhmä lähtee tien päälle. Tuossa on kitara ja tuossa on laulumikit ja rummut, ruvetaan vetämään. Ne kääntyi laukut kädessä ja häipyi. – Fiilis on mahtava. Totesin, että nyt nämä biisit on soitettu. Rajojen ulkopuolelle Ile ei halua katsella ennenaikaisesti, mutta kertoo, että levy julkaistaan Ruotsissa, ja sinne ollaan pian menossa neuvottelemaan mahdollisista keikoista ja muista kuvioista. Ei käytetä omaa rumpustagea, meidän rummut on pääaktin rumpujen edessä. Healing power Suora leikkaus vuoteen 2015. – Charlie Wattsia pyydettiin iät ajat sitten analysoimaan Rollareiden musaa, että mikä teidän salaisuus on. Remu ja Cisse lähti kesken rundin himaan. Remu katsoi Cisseä ja sanoi, että lähdetään vittuun täältä. Niin myös kesällä 1979, mutta silloin Ile oli jo siirtynyt syrjään. Se on healing power. Muistan, kun oltiin kämpällä kerran ja Remu sanoi, että no niin, nyt Aaltonen rupeaa treenaamaan tekniikkaa. Siihen aikaan Melody Maker ja New Musical Express oli ylivoimaiset lehdet, ja meidän levy-yhtiön pr-mimmi oli saanut molemmista toimittajat tsekkaamaan meitä. Siitä oli vielä pitkä aika kevääseen 1979, siinä ehti tapahtua muutakin. Kiville oli mennyt myös jo tarjottu Pariisin reissu, joka olisi sisältänyt tunnin shown neljänä iltana peräkkäin Pariisin ykkösklubilla, joka veti 1 500 henkeä. Vääjäämättömyysteoria toimii. Se oli sen koko rundin juttu, että ne kaksi jätkää on siellä sinä iltana. Se on yksi musan tärkeä tehtävä. Se sanoi, että no eihän tällaista musaa voi ruveta analysoimaan, mutta tämä auttaa tanssimaan kaikkien huolten päällä. Se oli hyvin sanottu. Olin kunnianhimoinen ja halusin perustaa oman bändin. Se soitti virveliin vyörytyksen ja kun sen piti siirtyä pikkutomiin, kapula tökkäsi tomin reunaan. Se pitää paikkansa. Ei ole omia lyhtyjä, käytetään pääesiintyjän valoja. Olin ihan varma, että me breikataan. Ne palasi tekemään rundin tärkeintä keikkaa, jota ne ei sitten tehneetkään. ”Pitää olla rosoja, jotta kuulija saa olla siinä hyrskynmyrskyssä mukana.” Englannin rundin keskeyttäminen johti siihen, että sopimus revittiin. – Mä olin silloin just täyttänyt 22 ja erittäin kunnianhimoinen. Me oltiin jääty roudareiden kanssa Englantiin, kun Remu ja Cisse lähti himaan. Mä kyllästyin. Väitän, että Remu soitti sitä musaa parhaiten vuodesta 1976 vuoteen 1978. Remu käveli sisään ja kysyi, että missä meidän lyhdyt on. Koko maa räjähti auki, ja kesät 1977 ja 1978 Ganes oli Ruotsin arvokkain esiintyjä. Siitä tulee jengille helvetin hyvä fiilis. Mutta se tiesi omat vahvuutensa. Se oli tuhannen ihmisen mesta, ja oli avausbändi, me ja pääesiintyjä. Silloin sillä oli se energia ja asenne. Se sanoi, että kyllähän nuo taiturit soittaa paremmin, mutta hän soittaa ne tässä musassa suohon milloin tahansa
Tuuli hakkaa Etelä-Helsinkiä, kuten se niin usein hakkaa, mutta taivaalta alamaisiaan katseleva aurinko tekee loppukesän säästä hyvinkin siedettävän. Itse asiassa niin siedettävän, että eräskin kovin hyväntuulinen joukko on valinnut lounaspaikakseen Nosturin ravintolan ulkoterassin. Olen täysin vakuuttunut siitä, että onnistumme tekemään erään aikamme kovimmista rocklevyistä. – Se on täysin biisikohtaista. 47 Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Ville Juurikkala von hertzen -brothers.indd 47 13.3.2015 11.15. – Nämä veljekset ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen, monellakin tavalla, ja tunnen itseni todella etu oikeutetuksi päästessäni tuottamaan heidän albuminsa. Eräs Von Hertzen Brothersin hallitsevimmista piirteistä on ollut sovitusten raikas rönsyily, mutta sitä puolta on nyt mietitty huomattavasti tarkemmin. – Aivan hemmetin hieno tunnelma! Työskentely etenee aikataulussa ja biisit sen kuin parantuvat, nauraa Mikko Von Hertzen. Tämän bändin äärellä on tullut mietittyä, että kuinkahan hienoja ryhmiä maailmasta löytyisikään jos vain olisi aikaa etsiä, Richardson nauraa. Mitä tapahtuu seuraavaksi. – En tiennyt Von Hertzen Brothersista mitään ennen orkesterin yhteydenottoa. Oletko tehnyt tuottajan ominaisuudessa paljonkin viilauksia Von Hertzen Brothersin kappaleisiin. Jotkut kappaleet ovat hioutuneet runsaastikin, toiset eivät juuri lainkaan. En mieti musiikkia niinkään taiteilijan näkökulmasta vaan ajattelen enemmän kuulijaa. Suomalaisbändin nimekäs yhteistyökumppani, kanadalaistuottaja Garth ”GGGarth” Richardson (Rage Against The Machine, Red Hot Chili Peppers, Biffy Clyro), myhäilee pöydän päässä. New Day Rising -albumin taustavoimat ovat kansainvälistä huippuluokkaa ja yhtyeen sävellyskynä piirtää terävää jälkeä. Laulajakitaristin veljet, kitaristi Kie sekä basisti Jonne, nyökkäilevät viereisillä penkeillä, eivätkä rumpali Mikko Kaakkuriniemen tai urkuri Juha Kuoppalan hymytkään jätä epäilyille sijaa. – Taisi olla esituotannon toinen päivä, kun Garth ihmetteli, että ”how come Tajutkaa nyt, perkele! ”Nyt tai ei koskaan” -luonnehdinta saattaa kuulostaa liiankin dramaattiselta, mutta yksi asia on varma: Von Hertzen Brothers on uransa vedenjakajalla. Yhteinen kielikin on löytynyt. Von Hertzenin veljekset saivat uutta albumia nauhoitettaessa tutustua pohjoisamerikkalaiseen studiokulttuuriin huipputuottaja Garth Richardsonin johdolla
Niinhän se menee: ensin tyypit ihmettelevät musan vaikeutta ja jos biisit näennäisesti yksinkertaistuvat niin sitten samat kaverit kummastelevat, että miksi tämä on näin suoraa paahtoa, Jonne puistelee päätään. Maineikkaassa The Farm -studiossa nauhoitettu ihan liian hankalaa, ei pysty. No, Garthissa ei ole yhtään progressiivista solua vaan herra on enemmän kasarirokkarityyppinen ratkaisu. Kuusi kuukautta myöhemmin, kuluvan vuoden helmikuun lopulla, kirpeä merituuli tuivertaa Nosturin seutuja entistä ankarammin, eikä auringosta ole tietoakaan – ei ole ollut oikeastaan kuukausiin. Että Jotkut ovat pitäneet Von Hertzenin Brothersin musiikkia liian vaikeana. Joskus on tehnyt mieli huutaa, että tajutkaa nyt perkele! Koko lounaspöytä repeää naurunpyrskähdyksiin. – Garth muuten kertoi calgarylaisesta radioasemasta, joka tekee biiseistä omia puolentoista minuutin edittejä. Tuoreet tuulet ja haasteet pitävät homman mielenkiintoisena meille – ja sitä kautta homma näyttäytyy mielenkiintoisena myös muille, Kie huomauttaa. Vaikeaa. Teepä taidetta tällaisten tutkimusten pohjalta, Kie lisää ja jatkaa nauraen: – Seitsemän vuoden takaisen Love Remains The Same -albumimme avausbiisi Bring Out The Sun kestää melkein yksitoista minuuttia ja pelkkä introfiilistely soi kolmen minuutin ajan. Toisin sanoen: terassille ei ole mitään asiaa muilla kuin pakkasherroilla. Tarinointipaikoista ei silti ole pulaa, sillä kulmakunnan lukuisten kahviloiden lisäksi Von Hertzen Brothersin harjoitustila löytyy Nosturin uumenista. Kie, Mikko ja Jonne pohtivat onko se New Day Rising -levyllä joillekin nyt liian helppoa. Muista bändeistä ja projekteista huolimatta veljesten prioriteettilistan ykkösenä on Von Hertzen Brothers – tämä lienee sanomattakin selvää. Milloin mennään siihen, että leffateatteri lyhentää elokuvasta puolet tai taidenäyttelyssä taulusta on nähtävillä vain puolet, Mikko kysyy. Eletään viime vuoden elokuuta ja Richardson on saapunut Suomeen tekemään Von Hertzen Brothersin kuudennen albumin esituotantoa, ennen vancouverilaisessa The Farm -studiossa myöhemmin syksyllä tapahtuvia varsinaisia äänityksiä. Todella trendikästä! von hertzen -brothers.indd 48 13.3.2015 11.15. Mahdollisen viimeisenkin epäselvyyden hipun häivähdys katoaa siinä vaiheessa, kun Mikko Von Hertzen lyö kouraan punahehkuisen taideteoksen. Mehän olemme aina kirjoittaneet tarttuvia rockbiisejä emmekä mitään outoilua. Helsinkiläismuusikot ovat valinneet tuottajansa huolella, sillä kansainvälisen läpimurron kynnyksellä oleva yhtye on nyt päättänyt vääntää turboruuvin loppuun asti. – Minua on aina vituttanut, kun jengi väittää meidän musaa vaikeaksi. Ellei jopa mahdotonta. – Eikö äskettäin tutkittu, että nykynuorten keskittymiskyky riittää keskimäärin seitsemän sekunnin ajaksi. – Kun me mietimme uuden levyn suuntaviivoja niin huomasimme heti, että kollektiivisena ajatuksena on kirjoittaa streitimpi rokkikiekko. – Uuden albumin myötä osa porukasta varmaan kääntää kelkan ja ihmettelee, että miksi Von Hertzen Brothers tekee nykyään tällaista helppoa poppia. – Miksi julkaisimme Stars Alignedin tai jonkun muun albumimme uudelleen. Garth tuottaa niin sanotusta hook-näkökulmasta eikä hänelle mene välttämättä läpi jos muusikko ehdottaa biisiin jotakin parin minuutin kohtalokasta kitarafiilistelyä, Mikko nauraa. 48 you guys talk about cocks all the time?” Niin, kyllähän me laskemme biisejä käyntiin tyyliin ”yks, kaks, kolme, kaks kaks kolme” ja niin edelleen, Kie nauraa. Siellä muusikot jo odottelevatkin, vaikka veljesbändi ei tänään treenaakaan: tällä viikolla Kien aika kuluu Don Huonojen harjoituksissa, kun taas Mikko ottaa osaa Kingston Wallin Kingtime-dvd:n julkaisukonsertin valmisteluihin. No, joku tykkää, joku ei, tekipä mitä hyvänsä. Niin, kaikkien miellyttäminen on tunnetusti vaikeaa. – Mitä Opethin kaverit sanoivatkaan yhteiskiertueen aikana. Laulajakitaristin kasvoilla loistaa ylpeys, joka ei tarvitse seurakseen yhtään sanaa. Että kolmasosa faneista lähti örinälaulun feidautuessa, mutta samalla hirveä määrä uusia ihmisiä löysi yhtyeen. Miten helvetissä. Jos siinä ajassa ei räjähdä sitten niin sitten ei
Kun vaikkapa rumpunauhoitukset alkoivat, studiossa odotti hirveä rivi bassareita, että mikähän näistä toimisi parhaiten teidän musiikissa, Jonne kertoo. Von Hertzen Brothersin kuudes pitkäsoitto ei olisi voinut saada osuvampaa otsikkoa. Aivan loppuvaiheessa albumilta tippui kaksi valmiiksi miksattua kappaletta. Kukaan meistä ei ole äänittäjä ja jouduttiin vähän opettelemaan hommia, Jonne muistelee. Sen verran raikkaita puhureita New Day Risingilta löytyy. – Randy miksaa konsolilla, eikä suinkaan in the box. Garth kysyi minulta tuon tuostakin, että mitä sinä tarkoitat tällä termillä. Sen sijaan esimerkiksi instrumentaalifiilistelyt ovat nyt vähemmistössä, sillä musiikista on karsittu kaikki turha. Että tehdään parasta mahdollista jälkeä, kestää minkä kestää. Jos onnistuin kuvailemaan tarkoitusperäni parilla lauseella niin tuottaja nyökkäili hyväksyvästi. Joskus teki mieli sanoa, että ole nyt jo hiljaa, kyllä me osataan, nauraa Kie ja jatkaa: – Jos biisissä oli pirun makea kitarajuttu ja Garth tuumi, että ota tuo helvettiin, se syö laulumelodian tehoa... Ja oikeassahan herra oli, melodiasta sai lopulta vieläkin paremman. Myös kolmas persoona oli ihan no-no. Onneksi Randy oli aivan fiiliksissä New Day Risingistä ja kohta mies unohtikin kaikki sovitut aikataulut. Von Hertzen Brothers -asteikolla: miten helppoa tai vaikeaa New Day Risingin työstäminen oli. Intiassahan sanotaan, että maha pitäisi syödä puoliksi täyteen ja jättää tilaa vedelle sekä ilmalle. – Stars Aligned oli minulle henkilökohtaisesti hankala juttu. – Tekstit ovat maanläheisempiä ja siellä on vähemmän esimerkiksi metaforia. Eikä sekään varsinaisesti laske tunnelmaa jos studiokompleksin toisella puolella uuden levynsä kimpussa työskentelee Muse. Esimerkiksi hierarkia on mieletöntä. Olin todella stressaantunut enkä pystynyt kunnolla edes nukkumaan. Mutta tottahan me ymmärsimme, että tuottaja halusi iskevintä mahdollista jälkeä. Muutaman kerran Garth kehotti harkitsemaan laulumelodiaa vielä kerran, vaikka se tuntui ihan timanttiselta. Vanhemmista levyistä on jäänyt tunnelma, että melkein, mutta ei ihan. Garthin oma urakin on edennyt askel askeleelta: kun Bob Ezrin tuotti Hanoi Rocksin Two Steps From The Move -albumia reilu kolmekymmentä vuotta sitten, Garth toimi studion juoksupoikana. Meillä oli aikaa puolisentoista päivää per kappale, jonka jälkeen tiski vedettiin alas ja assari laittoi seuraavan biisin teipit valmiiksi. Millaista Richardsonin kanssa työskenteleminen lopulta oli. Entä uudet sanoitukset. Olihan se älytön kokemus työskennellä niin mielettömän ammattilaisen kanssa, Mikko kertoo. Kun Randy miksaa, hän ei halua bändin jäseniä studioon, mutta minun ja hänen kemiat toimivat todella hyvin ja miksasinkin siellä hänen kanssaan. – Olen kuunnellut valmista pitkäsoittoa todella paljon ja kyllähän se soundaa aivan pirun hyvältä. 49 ja Garth Richardsonin tuottama, Randy Staubin (Metallica, Bon Jovi, Alice In Chains) miksaama sekä Ted Jensenin (Green Day, Madonna, Muse) masteroima New Day Rising -albumi on täsmälleen bändin odotusten ja toiveiden kaltainen. – Garth ei ollut mikään diktaattori eikä hän asettunut bändin yläpuolelle. Toisella viikolla ymmärsimme, että ”I’m little bit hungryn” sanominen riittää. – Siellä tehdään aivan kaikki sen eteen, että artisti voi keskittyä pelkästään musiikkiin ja parhaaseen lopputulokseen. – Suurten pohjoisamerikkalaisten studioiden työskentelytavoissa on suomalaiselle sulattelemista. Hän sai kuulemma noutaa muusikoille nautintoaineita parikin kertaa, Mikko kertoo ja jatkaa: – Tekemisen kulttuuri on PohjoisAmerikassa aivan erilainen ja esimerkiksi assistentteja on joka lähtöön – Suomessahan sellaisia ei edes ole! Kanadalaiset ihmettelivät, että miksi nuo suomalaiset katkaisevat työpäivän parin tunnin ajaksi lähtiessään syömään. – Jos vertaa vaikka Nine Livesiin... Kahteen edelliseen levyyn verrattuna New Day Rising -projekti oli siis monin tavoin helpompi – erityisesti sen vuoksi, että vastuu jakautui nyt niin monelle taholle. Äänimaailmasta löytyy esimerkiksi alataajuuselementtejä, jotka eivät tavallaan edes kuulu, mutta ne tuntuvat sitäkin enemmän, kertoo Mikko. Ytimekkyys on noussut uudelle tasolle, Kie sanoo. Siinä ovat Von Hertzen Brothersin teksti topikit Garthin mukaan! ”Milloin mennään siihen, että leffateatteri lyhentää elokuvasta puolet tai taidenäyttelyssä taulusta on nähtävillä vain puolet?” von hertzen -brothers.indd 49 13.3.2015 11.15. Nyt on fiilis, että Aon muuttunut pelkäksi timantiksi, Mikko kuvailee. Ammattimies oli siis päättänyt kokeilla, että lähtisiköhän artistista vieläkin kovempi juttu, Mikko kuvailee. Miehen mainehan on vähintäänkin legendaarinen. Kaikella kunnialla suomalaisia studioita kohtaan, mutta onhan siinä oma fiiliksensä, kun lähistöllä loistaa Tyyni valtameri, kaukaisuudessa siintää lumihuippuisia vuoria ja studion seinät kuiskivat tarinoita Mötley Crüen, Aerosmithin ja Metallican levytyssessioista. Ovatko ne linjassa tarkistuksia kokeneen musiikkityylin kanssa. – Dynamiikka on eräs avainsanoista: kun jonkun kohdan on tarkoitus lähteä niin nyt se myös lähtee. Miten miksaaja Randy Staub työskenteli. Mikäli tarvitsin 4-5 lausetta niin Garth tuumi heti, että ”liian vaikeaa” – vähän karrikoidusti sanottuna toki. Ottihan se hetken verran päähän. Kun artisti tulee aamulla studioon niin se edellisenä iltana sadalle mutkalle jäänyt piuha on todella siistissä kerässä odottamassa soittajaa, vertaa Kie. – Emme ottaneet mitään kunnon matseja, mutta olihan studiossa muutamia yhteenottoja. Mitä lähdimme hakemaan, sen saimme korkojen kera. Sen tekeminen oli todella raskasta! Väänsimme sitä omin päin ja neljän kuukauden mittainen studiosessio oli melkoinen kokemus. – Levyllä on tarkoituksella kymmenen biisiä ja se kestää alle viisikymmentä minuuttia. Jossakin vaiheessa olinkin sitten ihan finaalissa. Neljäsosa ajasta meni siihen, kun tappelimme tietokoneiden kanssa. Mitä järkeä olisi matkustaa Vancouveriin ja tehdä jutut oman pään mukaan. Että ”mikä ihmeen hän, sen täytyy olla minä ja sinä”, Mikko kertoo ja nauraa: – ”I love you, you love me, I don’t love you, you don’t love me ja politics”. Useimmiten se aloitti, että oletteko muuten miettineet tällaista vaihtoehtoa... Levyn taustalla on vähän samanlainen ideologia: New Day Rising on täyttävä ateria, mutta annoksesta ei kuitenkaan tule ähky vaan sen pariin tekee mieli palata uudelleen. – Meidän musiikki on aina ollut esimerkiksi melodisesti rikasta, eikä se puoli ole muuttunut miksikään. Hän saattoi hyvinkin myöntää, että okei, tämä ehdotus ei toimi, teidän ideanne on parempi. Sen jälkeen meni kymmenen sekuntia, kun assari oli jo vieressä kyselemässä, että mitähän artisti haluaisi syödä! – Kilpailu on siellä niin superkovaa, että jokaisen pienen yksityiskohdankin täytyy olla viimeisen päälle
Havainnot ja kommentit Mikin laulutyöskentelystä ovat välillä kuvailevia, välillä kysyviä ja välillä pikkutarkkoja: – Haluaisin sen jotenkin enemmän auki. Teksti: Teppo Vapaus Kuvat: Tatu Tulikoura Teppo Vapaus treffasi Egotripin uuden Vuosi nolla -albumin äänitysten loppusuoralla Hollolan Petrax-studiolla. Parin vuoden päämäärättömän haahuilun jälkeen vuosi 2015 on Egotripin uusi Vuosi nolla, ja yhtyettä ajaa eteenpäin pikkupoikamainen tekemisen into. – Kari voi kohta nautiskella ulkoilmasta. Knipi huomauttaa useaan otteeseen, että pitää osua suoraan ääneen. Kello oli yksi yöllä, kun nauhuri alkoi tallentaa yli 20-vuotisen uran tehneen bändin välistä keskustelua siitä kuinka 16 vuotta ryhmään kuuluneen rumpali Sampo Haapaniemen lähtö yhtyeestä oli lopettaa sen uran. UUSI AAMU EGOTRIPIN ”Ei yhtään haittaa, jos seuraavat 10 vuotta on taas helvetin hyvä meininki” egotrippi-taitto_b.indd 50 13.3.2015 11.25. – Nautiskele sitä ”keskellä yötä” -kohtaa, ehdottaa vierailulla oleva levy-yhtiöpomo Kari Hynninen. Ensin hän on se, joka johtaa stemmojen tekoa ja puhaltaa pelin poikki, kun tarvittava määrä ottoja on tallessa. Knipi vaikuttaa liidaavan äänityksiä. joulukuuta puolenpäivän maissa. Kollektiivinen naurunremakka herättelee Ego trippi-perhettä uuteen äänityspäivään. Koko vuorokauden vierailuni ajan yhtye työstää studiotilan puolella Ongelma-kappaleen laulu äänityksiä. Pääsolisti Mikki Kausteen tulkinnan – myös stemmojen – oikeaa tunnelmaa etsitään pieteetillä, usein rivi kerrallaan. Illemmalla hän on se, joka kysyy, jaksettaisiko me vielä paiskoa. Kalle esittäytyy ja on pitkälti hiljaa seuraavat 24 tuntia. 50 Saavun Hollolaan legendaariselle Petraxstudiolle (laaja artikkeli Petraxista löytyy Soundista 1/2015) 4. Studiorakennuksen keittiössä tapaan ensimmäiseksi Vuosi nolla -albumin toisen äänittäjän Kalle Keskikurun. Niiden kuluessa Kalle tauottaa silloin tällöin äänittäjä-miksaaja-tuottaja Arttu Peljoa, joka on paljon vartijana. – Kuinka kovaa pystyt laulamaan tuon. – Pitää keskustella siitä, onko viimeinen yläääni tarpeellinen. Mikki kysyy. Ja niin edelleen. Vain paras kelpaa. Arttu tarkkailee ja kommentoi kitaristi-lauluntekijä-laulaja Knipin kanssa jokaista narulle päätyvää ottoa. Eikö sulla ole Kari lenkin aika
51 egotrippi-taitto_b.indd 51 13.3.2015 11.25
Lähtiessäni totean, että hän on outo. Olin jopa päässyt vähän sinuiksi sen ajatuksen kanssa. egotrippi-taitto_b.indd 52 13.3.2015 11.25. Ei otettu. Hän kertoo, että pian äänitettävän Ovet-kappaleen teksti on yhä kesken. Keskustelen Mikin kanssa ensi kertaa lounaan jälkeen. Yhtye haali yleisön ystäväpiiristään ja myi keikalle 700 lippua. – Ei enää. Hän varmistaa, että olen löytänyt sänkyni yläkerrasta ja huolehtii minusta useaan otteeseen vierailuni aikana. Sitä on oppinut hyväksymään oman epätäydellisyytensä. Hieman puolenyön jälkeen äänityspäivä alkaa olla pulkassa, ja Egotripin jäsenistö siirtyy naukkailemaan viinaksia keittiön pöydän ääreen. Skele kertoo Egotripin ihkaensimmäisestä keikasta Kulosaaren Casinolla vuonna 1993. – Mutta rokkibiisiä ei ollut. On vaan tullut pitkä levytystauko, Mikki pehmentelee. – Nykyään sitä vaan masentuu, Mikki nauraa. Nykyään ryhmä ottaa vähän iisimmin. Matkustaja tehtiin uusiksi. Pilvien alla, maan päällä -levyllä Egotrippi tributoi itseään levyttämällä Knipin ja Mikin muille artisteille kirjoittamia kappaleita. – Samoin. Sitä ennen yhtye oli haahuillut sumussa jonkin aikaa. Nimibiisi tipahti kuitenkin pois. Skele puhuu minulle kuin haastattelisin häntä, vaikka yritän vain tehdä tuttavuutta. Kaikesta huomaa, että studiossa oleminen on porukalle normaalia ja ympäristö kotiin verrattava. Albumin sysäsi liikkeelle tarve tehdä jotain, kun bändi täytti komeat 20 vuotta. Albumin jokseenkin vihoviimeisten stemmojen tallennus hoituu hieman kevyemmälläkin tatsilla. Egotripin jatko on ollut vaakalaudalla. Me mietittiin, otetaanko se mukaan. 52 Knipi ei ole diktaattori eikä johda rautaisella otteella. Knipi kuitenkin kertoo, että ennen Pilvien alla, maan päällä -albumin (2013) julkaisua hänellä oli sellainen olo, ettei oikeasti tiennyt, tuleeko enää tapahtumaan mitään. – Ei meillä viime vuosina ole ollut semmoista tilannetta, että ei tultaisi jatkamaan. Pahimmillaan työnarkomania johti tuottajan roolissa suurimmalle kuormitukselle altistuneen Lasse Kurjen sydämen sivuääniin. Ainakin sydänoireilta nyt vältyttiin. Se tehtiin alkujaan samannimiselle albumille, joka julkaistiin vuonna 2003 ja joka myi kultaa (yli 15 000 kappaletta). Vierailuni aikana Arttu Peljon työpäivä venyy vain 13-tuntiseksi. Ei tarvitse erikseen ponnistella tai spennata. – Tekstit käy usein läpi seitsemän henkilön lihamyllyn. Kaikilla on jotain sanottavaa, Mikki viittaa bändikavereihinsa, Arttu Peljoon ja Kari Hynniseen. – Se syntyi viime hetkillä. Vaihdettiin laulajaa, tehtiin jousia ja niin edelleen. Bändi hioo hiomalla, mutta tekee sen melko löysin rantein. Tuli ihan hyvä, Mikki toteaa. Tuolloin Kari Hynninen ehdotti kokoelman julkaisua ja kaipasi kärkibiisiksi uutta rockbiisiä. ”Kun joku juttu toimii, siinä voi melkein samantien pistää styrkkarit kiinni ja lähteä kahville.” Egotrippi päästi Vuosi nolla -albumin äänityksissä tuottajansa helpommalla kuin aiemmin. Kaikki oli ihan sipissä, eikä jaksettu painaa. – Tuleeko tappelua?, kysyn. Puhuessaan albumin äänitysten loppuvaiheen väsymyksestä Mikki muistelee yhtyeen kenties suurimman hitin Matkustajan syntyä. – Oho, ohitse kulkeva Kari Hynninen toteaa. On tosin huomioitava, että seuraan äänitysten loppuvaihetta, rentoa kuorruttelua. Platinaa ylijäämäbiisillä Istahdan kitaristi Skelen viereen keittiössä. Erikoinen jäbä. Matkustaja-sinkun megasuksee avitti vuonna 2004 julkaistun 20 Suosikkia -kokoelman platinamyyntiin (yli 50 000 kappaletta!) vuoden 2005 puolella. Pohjia äänitettäessä on paiskittu tavanmukaisesti myös niska limassa pitkiä päiviä. Hän vaikuttaa ujolta. Siinä oli Knipin laulu, ja kertsi puuttui. Hän on pikakirjoituksen maailmanennätysmies, ja vaikuttaa älyköltä, joka puhuu vain, kun on painavaa asiaa. Hän on ajattelevainen. – Mietin, että jos tämä joskus loppuu, niin nyt olisi ihan luonteva hetki. Tai ainakin hiljaiselta. Kysäisen yhtyeen läpikäymistä ongelmista, joista Knipi on aiemmin vihjannut. Sumussa Äänityspäivän ja -illan edetessä kuulen bändin jäseniltä juttuja siitä kuinka Egotrippi on joskus työskennellyt Petraxilla lähes ympärivuorokautisella tahdilla, ja välillä kaksi viikkoa näyttämättä nokkaansa ulkoilmassa. Tuli ihan hyvä. Kertsi tuli kuitenkin loppuhetkillä, ja biisi käytiin masteroimassa Lasse Kurjen kanssa Tukholmassa. Älä koskaan ikinä -singlen jättisuosio siivitti kuitenkin Matkustaja-levyn myyntimenestykseksi, ja albumia seurasi loppuunmyydyille saleille soitettu kiertue. Eikö outous ole ihan jees, Skele kuittaa
– Otettiin treenit, ja vedettiinkö me Matkustaja siinä. – Risto oli niin innoissaan, että toi koesoittoon oman mikkipiuhan ja mikinkin, ettei nyt vaan jäisi siitä kiinni, etteikö herra osaa myös laulaa, Knipi nauraa. Joka päivä telkkarissa Sampon lähdön jälkeen Egotrippi vaipui hetkeksi päämäärättömään haahuiluun. Mutta sitten kun tuli tämä Egotrippi-homma ihan puun takaa, mun ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan. Knipi muistaa silloisen keikkamyyjän muistuttaneen, että nyt tulee 20 vuotta täyteen ja kysyneen onko bändillä jotain suunnitelmia. – Ensin vedettiin Matkustaja tuhannennen kerran keikalla ja sitten mentiin maanantaina kämpille treenaamaan Matkustajaa. Tässä oli pesti, jonka hän todella halusi, ja josta hän ei ainakaan halunnut jälkikäteen ajatella, että jotain olisi voinut tehdä paremmin. Loput ovat tuoreempaa satoa. – Kyllä se vähän kirpaisee, kun ajattelee, että bändi täyttää 20 vuotta, ja mitään ei ole tekeillä. Knipi: – Olisi se ollut sääli lopettaa bändi yhden jäsenen eroon. Koesoittoon konkretisoitui se, että tällä poppoolla aletaan tehdä uutta musiikkia. Knipi hymyilee ja toteaa, että muu bändi oli siinä kohtaa jo tehnyt päätöksen. Niistä seurasi vaan 10 seuraavaa hyvää vuotta. – Ajatelkaa sitä, että Sampon lähtö oli viimeinen niitti sille, että me halutaan lähteä uuteen suuntaan. Pian tuli kuitenkin kylmä suihku. Mikin mukaan bändillä ei ollut myöskään kirkasta ajatusta siitä, millaista musiikkia he haluaisivat yhdessä tehdä. Ristoa oli kyllä mietitty alusta asti, mutta esimerkiksi Vain elämää -yhtyeessä soittaneen täystyöllistetyn ammattimuusikon ajateltiin olevan liian kiireinen. Pitää sitä jollain tavalla juhlistaa! Mietittiin, että ei missään nimessä keretä tehdä uutta matskua rundia varten ja lähdettiin miettimään tätä tribuuttilevyä itsellemme. Anssi: – Se energia, mikä lähti silloin liikkeelle, oli silminnähtävää. Kaikki olivat kuitenkin sitä mieltä, että koko paletti ei voi kaatua yhteen ihmiseen. Mikki komppaa Anssia siinä, että uuden kokoonpanon lähtökuopissa oli liikkeellä hyviä voimia. Heti tiesi, että tämä jatkuu. Mutta kannattaa kysyä multa. Ruvettiin tekemään tosissaan ja kaikkien into ja energiataso oli katosta läpi, vielä tietämättä yhtään mitä ja millainen tästä levystä tulee. Käytiin me treenikämpälläkin, mutta jotenkin homma alkoi hiipua. Olin ihan fiiliksissä, mutta se oli absurdia. Koko homma heräsi mulle ennennäkemättömällä tavalla eloon. Kyllähän meillä oli 10 vuotta sitten ihan samanlaisia ongelmia. Sitten mä olin sillain, että kiitos, Mikki muistelee. Risto on ulkopuolelta tullut voima, joka on nostanut kaikki siihen tunegotrippi-taitto_b.indd 53 13.3.2015 11.25. – Siinä ei kuitenkaan ollut sellaista salarakas-fiilistä. Petraxin keittiön pöydän ääressä jätkät kertovat ensin Risto Niinikosken löytyneen kuin suorilta mukaan, mutta puheenvuorojen soljuessa päällekkäin Hollolan yössä käy ilmi, ettei homma ihan muitta mutkitta käynyt. Asialla oli joku ihmeellinen johdatus. Myös Sampo itse kannusti yhtyettä jatkamaan. Kaikki olisi ollut vaikeampaa. Olen diggaillut lukioiästä asti Egotripistä. Kaksi uuden levyn kappaleista – Pikkuinen ja Toinen muistutus – oli demotettu jo aiemmin Sampon kanssa. Mikki: – Me odotettiin sitä, että päästään kokoontumaan yhdessä, mutta sitä tilannetta ei oikein tullut. Ja sitten taas lisää keikkoja, mutta koko ajan vähenevissä määrin. Että mä puskisin tuossa kohtaa vähän enemmän. Se on joka päivä telkkarissa, Mikki nauraa. Kyllähän se vaikutti, että silloisella rumpalilla Sampolla (Haapaniemi) oli tuotantohommia ja kiire Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin kanssa. Käytiin me joitain demosessioita tekemässä, mutta ne ei edenneet sen pidemmälle. Mä sanoinkin jossain vaiheessa, että mua ei yhtään haittaa, jos mulla on taas seuraavat 10 vuotta helvetin hyvä meininki. Se oli lähinnä ilmoitusluontoinen asia Mikille. – Piti tosissaan miettiä, että mikä homman nimi on, Knipi kertoo. Basisti Anssi Maasalo muistelee, että Maailmanloppua odotellessa -albumia (2008) seurasi pitkä kiertue, jonka jälkeen oli tarkoitus ruveta kasaamaan uutta levyä. – Puhuttiin silloin ihan avoimesti, että nyt käsi pystyyn, jos on yhtään semmosia fiiliksiä, että tämä oli tässä. Erästäkin anonyymiksi jäävää rumpalia oli jo koesoitatettu ja kaavailtu mukaan, kun tämän oma yhtye aktivoitui ja tämä ilmoitti, ettei lähdekään. Tyhjäkäynnille hyytyneen Egotripin nosti jaloilleen pyöreiden vuosien täyttäminen. – Mä tiesin sen homman, että treeniksellä ei ole ikinä ylimääräisiä mikkejä ja piuhoja, Risto toteaa. Kun Sampo sanoi, että hän ei pääse, kaikki oli sillain, että no ei sitten mennä. – Ajattelin, että ei se ehdi. Se käynnisti vaiheen, missä me ollaan nyt. Ei ollut tiettyä deadlinea tai vastaavaa tavoitetta. Riston mukaantulo bändiin on vienyt Egotripin suuntaan, johon me on haluttu mennä. Jäin miettimään, että se on ihan totta. Salarakas Basisti Anssi Maasalon mukaan Egotripin toimintaa ympäröinyt sumu hälveni Riston koesoitossa ensimmäiseen tahtiin. Olin puhunut Sampon kanssa asiat puhki, siinä ei ollut mitään paskaa. En lähtisi mihin tahansa hommaan. En tiedä, olisiko se onnistunut, jos Sampo olisi vielä mukana. Olin just edellisenä kesänä jutellut Leskisen Lerin kanssa, että vittu olisi kivaa soittaa jossain bändissä. Oli tavallaan vitun siistiä kuunnella sellaista keikkaa. – Mähän itse päätän, missä mä soitan, Risto muistuttaa. Koesoittoon Risto päätti ladata kaiken ammattitaitonsa. – Ei kuitenkaan ruvettu, vaan levättiin vähän ja tehtiin sitten vielä suhteellisen iso määrä lisää keikkoja. Mikki ei päässyt paikalle Riston ensimmäiseen koesoittoon, joten järjestettiin uusi kokoontuminen. Leri heitti mulle kyllä hyvän pallon, että missä bändissä oikeasti jaksaisit olla. ”Ei se kuitenkaan ehdi.” Ihmiset ajattelee niin. Että Sampo soittaa noin, jota mä kunnioitan tosi paljon, mutta kuuli oman sydämen sykkeen. Tuotantotöissään ja Kaihon Karavaanin rumpalina kiireiseksi käynyt Sampo Haapaniemi ilmoitti jättävänsä yhtyeen 16 yhteisen vuoden jälkeen. Mutta siinä vaiheessa, kun oli Sampon ihan vikoja keikkoja, olin soitellut kuukauden teidän kanssa. 53 Skele toteaa, että yhtyeeltä puuttui päämäärä. Katosta läpi Egotripin uusi kokoonpano vetäytyi treenikämpälle joulukuussa 2013, ja jo tammikuussa oli ensimmäinen Vuosi nolla -albumin sessio Petraxilla. Olit vähän niin kuin meidän rakastaja, Anssi huikkaa Ristolle. – Koesoiton jälkeiset keskustelut uusien biisien tekemisestä oli sellaisia, että biisintekijöiden silmissä alkoi liekki loimuta. Mä olen tässä bändissä, mutta olen vielä täällä yleisössä. Oli ihan vitun outo fiilis olla yleisössä Tavastialla. Kun joskus vaan joku juttu toimii, siinä voi melkein samantien pistää styrkkarit kiinni ja lähteä kahville. – Tuo on usein mun sudenkuoppa. – Samalla treenattiin myös vanhaa kamaa, Anssi muistuttaa. Knipi: – Se oli aika hassu se koesoitto. Ei ollut mahdollisuutta vetäytyä treenikämpälle. Se sai kaikki taas innostumaan musanteosta. Knipi muistelee kuinka hassu fiilis oli, kun viikonloppuisin käytiin keikoilla Sampon kanssa ja arkipäivisin treenattiin Riston kanssa uusia biisejä hirveä fiilis päällä. Se johtui aika pitkälle Sampon aikatauluista. Kuuli homman omin korvin ikään kuin rumpupenkiltä
Se on 11 kappaleen kokoelma yksinkertaisesti hyviä ja Egotrippi-mittarilla osittain yllättävän rokkaavia ja nopeitakin kipaleita. Ajattelen niitä trilogiana. 54 teeseen, että jes, nyt lähtee taas, mahtavaa! Knipi: – Ja se, että ollaan keikoilla viikonloppuna, ja arkipäivisin mennään treenaamaan... Anssi: – Ei olisi tullut kuuloonkaan! Se on ollut niin, että kun ollaan rundilla, ollaan rundilla. Ypäjän mummo Vuosi nolla -albumin musiikki soi samalla taajuudella yhtyeestä aistittavan tekemisen ilon kanssa. Egotrippi sai rum palinvaihdokses taan ensijärkytyk sen jälkeen uutta motivaatiota ja virtaa. Hyviä rockstygejä ei ole myöskään pilattu turhilla paisutteluilla. ”Minä näen meidät powerpop-bändinä. Etenkin isosti groovaava Ainoa mikä jää, nimibiisi Vuosi nollan upea kertsi ja levyn toisen puoliskon menopaloista eniten viehättävä Hehkulamppu menevät lahkeisiin ja pohkeisiin, ja tekee mieli nostaa nyrkit pystyyn. En tiedä, mitä tästä levystä ajattelee ne, jotka odottaa meiltä Matkustajan uudelleenversiointia. Yhtye kertoo yhdestä suusta, että eräänä standardina tekemiselle on ollut se, että ”Ypäjän mummokin” ymmärtää, missä mennään. Vahva ensimmäisen kuuden biisin rypäs – Uusi aamu, Pikkuinen, Ainoa mikä jää, Kuka vain käy, Päätös ja Vuosi nolla – ei jätä mitään arvailujen varaan. Ypäjän mummo ei ehkä ymmärrä CMX:n sanoituksia, mutta Egotrippi ei halua olla mystinen, vaan ”lähes suora”. On tämä yhä ehtaa Egotrippiä, mutta on tässä ihan oikeastikin vähän uutta potkua. Tässä on aika suoraviivaista kamaa. Mikki: – Paluu kitarapoppiin ja -rokkiin paistaa tällä levyllä. Knipi: – Nyt tullaan sunnuntai-iltana keikkabussista ja mietitään, että mennäänkö treenaamaan maanantaina vai tiistaina. Rockbändinä. Ja sitten levylle on tehty akustista hiplailua. Nyt on ollut se ajatus monessa biisissä, että jumalauta, nämä on hyviä, tämä on just sitä, mitä me halutaan tehdä! Toivottavasti se välittyy ainakin pilkahduksin ihmisille. Sävyero aiempaan tuotantoon syntyy siitä, että uusissa biiseissä on jotenkin mela pystyssä. Mutta semmonen on ollut oma pyrkimys. Knipi: – Oli ajatus siitä, että livenä biisit toimii ja potkii. Toivottavasti hyvää. Levyltä aistii soittamisen rentouden ja jopa sen, kuinka kivaa biisejä on ollut vetää. Biisinteki jöiden silmissä alkoi liekki loimu ta, kun Risto Niini koski valikoitui rumpujakkaralle. Ihan rokkaamalla rokkaa. Miksi. Mikki: – Kyllähän meillä oli ajatus tehdä rokkaavampi ja ulospäinsuuntautuneempi levy kuin kolme viimeisintä (Vielä koittaa uusi aika 2006, Maailmanloppua odotellessa 2008, Pilvien alla, maan päällä 2013). Anssi: – Ja pyrkimys siihen, että jos kuuntelee tätä autossa, niin voi samantien ruuvata ikkunan auki ja olla, että jes! Tällaista kamaa Egotrippi on kuulemma ennenkin tykännyt vetää treeniksellä, ja ikään kuin halunnut tehdä. Toisaalla on powerpopin pohjalatinkia, toisaalla ripaus häpeilemätöntä stadionrockia. Minä näen meidät powerpop-bändinä. Silti mukaan mahtuu Päätöksen kaltainen todella sykähdyttävä akustinen biisi – hienosävyisin kappale kotimaisen poprockin kentältä pieneen hetkeen. No, kyllä se ainakin sykäyksittäin jytää. Mutta että siis Egotrippi rokkaa. Pitkät introt ja outrot loistavat lähes kokonaan poissaolollaan. Rockbändinä.” egotrippi-taitto_b.indd 54 13.3.2015 11.25. Kun rundi loppuu, mennään treenikselle. Miten tässä näin kävi. Kaipasi sitä tunnetta, kun laitat styrkkarit täysille, otat soinnun ja tulee hirveä voima ja fiilis. Mikki: – Knipi on sanonut usein, että nämä on riffejä, joita on kiva soittaa soundcheckissä, mutta kukaan ei jaksa tai kehtaa tehdä niitä levylle. Kun sanottava on sanottu, siirrytään seuraavaan kappaleeseen, ja taas lähtee. Ne mun urkumollotukset jää aika paljon vähemmälle. Se on sitten eri asia, mitä kuulija kuulee. Toimii allekirjoittaneelle. Egotripin kyky luoda tarttuvia melodioita ja kauniita harmonioita on ennallaan
Saattaa tuntua omituiselta, ettemme tienneet tästä, mutta näin asiat musiikkibisneksessä joskus menevät. Sitten he kääntyivät minun puoleeni ja sanoivat: ”me tarvitsemme tähän nyt sanoituksia”. Kuten aina, levyntekoon liittyi draamaa ja intohimoa. – Mitä. Kohtasimme vastoinkäymisiä, riitelimme ja annoimme anteeksi. Tammikuussa sekä maailman EDM-piirit että Toto-fanit kohahtivat Twitter-postauksesta, jonka mukaan Toto oli tehnyt yhteistyötä Skril lexin ja australialaisen dj-tuottajakaksikko What So Notin kanssa. Draamaa, intohimoa ja veljeyttä Teksti: Harri Hakanen Jaa etteikö vanha koira oppisi uusia temppuja. – Olimme menettäneet matkan varrella tärkeitä jäseniä ja Miken sairaus oli juuri puhjennut. Toisin kuitenkin kävi. Pidämme uudesta levystämme niin paljon, että osa yhtyeen jäsenistä haluaisi soittaa keikoilla koko levyn alusta loppuun vanhojen hittien lisäksi, mutta mitään ei ole vielä päätetty. 35 vuoden uran jälkeen Toto löysi itsensä studiosta Skrillexin kanssa. Paria vuotta myöhemmin hänen tilansa huononi ja meille tarjoutui tilaisuus auttaa, ensin muutamien pienten keikkojen, sitten isompia konsertteja käsittävän kiertueen avulla. (Mike menehtyi pari viikkoa haastattelun jälkeen 15.3.2015.) – Poisjäämiseni ja yhtyeen lopettaminen olivat välttämättömiä asioita, David Paich muistelee. Toto ei siis sinänsä ole tehnyt uutta aluevalloitusta, eikä EDMsoundia tulla luultavasti kuulemaan yhtyeen toukokuussa Skotlannin Glasgow’sta alkavalla kiertueella. – Onhan tuo levy selkeä merkkipaalu, jonka kautta moni faneistamme tutustui yhtyeeseen. soitamme luultavasti paremmin kuin koskaan! Välillä tuntuu siltä kuin olisimme matkanneet ajassa taaksepäin uramme alkuaikoihin, jolloin kaikki tuntui uudelta ja hienolta, Paich kertoo innoissaan. Homma osoittautui tuottoisaksi, auttoi Mikea, onnistui levittämään ALS-tietoutta ja soittokin tuntui kulkevan, joten päätimme jatkaa joka vuosi parin kuukauden ajan saman asian hyväksi. Paria vuotta myöhemmin yhtye kuitenkin kokosi rivinsä auttaakseen ALS-tautiin sairastunutta basistiaan Mike Porcaroa. Sävelsin kappaleen aloitusriffin ja ensimmäisen säkeistön jo 80-luvulla. Sillä on hyvin pienimuotoiset hetkensä, mutta toisessa ääripäässä on loisteliaita, lähes progressiivisia teoksia, kuten Great Expectations. Se, kuten uusi levymmekin, syntyi kaikkien yhtyeen jäsenten yhteistyönä, mistä johtuen molemmat kuulostavat yhtenäisiltä. Menimme paikalle, he esittelivät kappaleen rungon ja Luke soitti kappaleeseen joitain kitarajuttuja. Kun haastattelin Lukatheria vuonna 2010, hän vannoi ettei yhtye lavoille paluustaan huolimatta tule enää koskaan tekemään studiolevyä. Niinpä tämä ilmoitti, ettei Totoa enää ole. toin tämän sävellyksen treeneihin, Luke oli välittömästi sitä mieltä, että meidän täytyy saada se mukaan. – Juuri nyt olemme itsekin hämmästyneitä siitä, että saamme kuunnella uutta Toto-levyä ja puhua siitä haastatteluissa – tai siitä, että teemme yhä pitkiä kiertueita, joilla kun hän lopulta tuli ja kuuli mitä olimme tehneet, hän innostui, alkoi väännellä namikoita ja toi mukanaan oman panoksensa. Syy ”klassiseen Toto-soundiin” löytyy parin kappaleen kohdalla menneisyydestä. Tällä kiertueella Toto näyttää jättävän Suomen väliin, mikä tuntuu oikeasti järkyttävän David Paichia. Aisapari Paich–Lukather on tuntenut toisensa lukioajoista lähtien ja soittanut yhdessä jo yli 35 vuotta. – Sinun pitäisi kuulla ne kitarasoolot, joita levylle ei päätynyt! Luke on hyvin itsekriittinen ja haluaa soittaa soolot useaan kertaan, senkin jälkeen kun me muut seisomme tarkkaamon puolella suu auki kuultuamme juuri historian kovimman soolon, Paich päättää. Vuonna 2010 paluun tehneestä Toto-kokoonpanosta ovat jäljellä Paichin ja Lukatherin lisäksi myös jo 80-luvun puolivälissä yhtyeessä laulanut Joseph Williams sekä kosketinsoittaja Steve Porcaro, joka jätti virallisesti yhtyeen jo vuonna 1987. Suostuin, tosin sillä ehdolla että saisin tehdä sanoitukset uusiksi – vanhat sanat olivat melkoista hölynpölyä ja hieman, no, poliittisesti epäkorrektit. Yritin kertoa heille, etteivät sanoitukset synny sormia napsauttamalla, mutta pian löysin itseni koskettimien ääreltä kyselemässä mistä kappale oikein kertoo. Paria vuotta aiemmin julkaistu Falling In Between -levy ei menestynyt, David Paich oli jättäytynyt perhesyistä taka-alalle ja Toto-perinnön ylläpitäminen jäi lähestulkoon yksin Lukatherille. – Chinatownin sävelsin alun perin ensimmäiselle levyllemme jo 70-luvun lopulla, mutta biisi ei koskaan päätynyt levylle. Jotain kautta Skrillexin väki sai yhteyden Steve Lukatheriin ja kysyi häneltä, josko voisimme piipahtaa studiossa. – Luke oli aivan oikeassa, meillä ei ollut aikomustakaan palata studioon, mutta sitten meille valkeni, että levytyssopimuksemme edellytti meiltä vielä yhden levyn julkaisua. Pienen muistelun jälkeen David Paich paljastaa vielä, että XIV-levyn päättävän hienon The Great Expectations -kappaleen intro on sekin peräisin jo yhtyeen Turn Back -levyn ajoilta (1981). – Skrillex on usein ilmaissut pitävänsä musiikistamme ja soittanut keikoillaan Africa-biisiämme. Kaivelimme jonkin verran arkistojamme ryhtyessämme suunnittelemaan uutta levyä ja kun ”Meillä ei ollut aikomustakaan palata studioon” MIKE PORCARO 29.5.1955– 15.3.2015 toto-taitto_d.indd 55 16.3.2015 14.49. XIV-levyä on levyarvioissa verrattu muun muassa Toton uran menestyneimpään levyyn Toto IV (1982). PB 55 Vuonna 2008 Toto-kitaristi Steve ”Luke” Lukather oli saanut yhtyeestä tarpeekseen. Kenellekään ei enää pitäisi tulla yllätyksenä se, että Toton monessa liemessä keitetyt ja tuhansilla levyillä soittaneet muusikot ovat alansa parhaimmistoa, mutta Paich itse kertoo yhä hämmästyvänsä Lukatherin taidoista. – Pidän tämän levyn monipuolisuudesta ja orgaanisuudesta. – Myös All The Tears That Shine -biisi on vanhaa perua. Uuden levyn promokuvissa esiintyvät vain nämä neljä herraa, mutta bassoa levyllä soittaa alkuperäinen Toto-basisti David Hungate ja rummuissa on arvostettu sessiomuusikko Keith Carlock. Mehän olemme soittaneet Suomessa jokaisella kiertueellamme! Minun täytyy heti soittaa agentillemme ja tiedustella asiaa, sillä olen varma, ettei kaikkia kiertueen keikkoja ole vielä lyöty lukkoon. – Siinä vaiheessa Skrillex ei itse ollut vielä edes paikalla, mutta Toto julkaisee maaliskuun lopulla ensimmäisen albuminsa sitten vuoden 2006
ANTTI GRANLUND HHHH 56 Levyarviot > ...turisti jonkun muun hyvässä biisissä... Kruuna/klaava ei ole täydellinen levy, ja esimerkiksi Puolitiessä ja Itsemurhalentäjä ovat lopulta aika turhanpäiväisiä ralleja. Eipä sinänsä, Kotiteollisuuden harjoittama Muppet Show on toki parhaimmillaan hillittömän viihdyttävää, mutta olisi kohtuullista odottaa, että vastapainona olisi jotain oikeasti hyvää ja kestävää. Bändi on julkaissut viimeisen kymmenen vuoden aikana liudan juuttaan epätasaisia albumikokonaisuuksia, ja kun vielä mukaan lasketaan kolme virkistyskäytössä ihan kivaa, mutta musiikin laadulla mitattuna heikkoa Sotakoira-coverlevyä, ei ole ihme, jos bändin imago alkaa olla reikiä täynnä. Kuka kaipaa ”jotain uutta” aikana, jolloin saattaa kulua kuukausia ilman, että Suomessa julkaistaan edes yksi hyvä rockbiisi. Melodisesti tai laulujen aiheiden suhteen uusi albumi ei tarjoa mitään uutta. Se on poikkeuksellinen suoritus bändiltä, joka on julkaissut 15 albumia. Ja muu bändi on kompannut komeasti olemalla, totta kai, joko alasti, kännissä tai netissä faneille virnuilemassa. Jos vuosi sitten bändiin virallisesti liittyneen, muun muassa Viikatetta ja Mokomaa aikaisemmin tuottaneen Miitri Aaltosen vaikutus on tämä, eipä voi muuta kuin kehua onnistunutta rekrytointia. > K uv a: Ville Juurikk ala ”Yksi kovimmista kotimaisista rocklevyistä tällä vuosikymmenellä.” Kotiteollisuus Kruuna/klaava Johanna Levyarviot 3_15 uusi.indd 56 16.3.2015 11.34. Eivätkä kitarat ole koskaan soineet Kotiteollisuuden albumilla yhtä upeasti kuin nyt. Hynynen laulaa oikein, bändin soitto rullaa rujon vaivattomasti ja tekstien iskusäkeet napsuvat maaleihinsa. Munattomaksi meno ei silti missään vaiheessä käy. Kruuna/klaava on raivoisa, rauhallinen, kevyt, raskas, pirullinen ja herkkä, se sisältää enemmän hittikertosäkeitä kuin on lupa toivoa ja sen soundi on taivaallisen tai, heh, helvetillisen hyvä. Äärimmäisen linjan metallipäille varoituksen sanana kerrottakoon, että nyt puhutaan nimenomaan rockista, ei heavystä. Pysyväksi osaksi kotimaista viihdemyllyä liitettyyn Hynyseen on, totta kai, jo vuosia törmännyt ennemminkin lauantai-illan huumoriohjelmissa ja Me Naisten parisuhdehaastatteluissa kuin missään, joka alkaa sanalla rock. Kruuna/klaava on paikoin jopa yllättävän kevyt ja heleä albumi, muutamaa äkäistä ärjäisyä tai vaikkapa albumin starttaavaa Leiki kuollutta -runttausta lukuun ottamatta. Mutta mietitäänpäs hetki. Tietysti Kotiteollisuus on aina Kotiteollisuus. Hienoa on kuitenkin se, että vuonna 2015 Kotiteollisuus on jälleen tärkeä rockbändi. Bändi on kertonut hakeneensa inspiraatiota muun muassa Foo Fightersilta, Tom Pettyltä ja (kääks!) Duran Duranilta, ja se kuuluu. Kun on vuosia tyylilleen uskollinen, normaalit hetket muuttuvat tylsiksi hetkiksi. Kotiteollisuudesta on saanut olla huolissaan aivan liian kauan. Musiikkinsa ansiosta. Kotiteollisuuden uuden levyn yhdestätoista kappaleesta kahdeksan on loistavia, ja esimerkiksi päätösbiisi Piru lukee Raamattua nousee seitsemän ja puolen minuutin mitassaan yhdeksi yhtyeen uran hienoimmista. Viime aikoina sitäkään ei oikein ole ollut tarjolla. Onhan asiassa se kääntöpuolikin. Kotiteollisuus on nimittäin tehnyt albumin, joka on paitsi yksi kovimmista kotimaisista rocklevyistä tällä vuosikymmenellä, myös bändin paras tuotos kenties ikinä. Ulkona odottaa kuolema, pienellä ihmisellä on aina kylmä ja ainoa lämmittävä roihu on saatanan sotajoukon sytyttämä. Niin että mitä helvettiä nyt on tapahtunut
Madonnan ääni kuulostaa niin eläneeltä. Heikoinkin lenkki, hätäinen Weak Fantasy, olisi jollain toisella levyllä huipputeos. Ääripäitä Nightwish on jälleen venyttämässä. Nightwish Endless Forms Most Beautiful Nuclear Blast Nightwishin uusi albumi on täynnä superlatiiveja (kuin myös tämä arvio). Biitissä käydään läpi vielä suurempi määrä eri genrejä kuin Antti Tuiskun Peto on irti –rykäisyssä. Ja feikit pianosoundit ovat ihanat. Sävellystyö on niin vahvaa, että kerrankin voi rehellisesti puhua albumikokonaisuudesta. Haluan tanssimaan. Ja jos turboahtauksen tyylikeinona hyväksyy, sitä on helppo rakastaa. Joka kappaleella on erillinen identiteetti rakentamassa suuremman tarinan kaarta. Levy vaikuttaa Valitut Palat -tiivistelmältä ja sarjalta heikohkoja lauluja, jotka nojaavat toisten paremmin tekemiin soundeihin. Floor Jansen on erinomainen solisti ja tulkitsija, mutta vielä ei ollut hänen kohdallaan täysosuman aika. Välillä Madonna on selkeä turisti jonkun muun hyvässä biisissä. ARTTU TOLONEN HHH K uv a: Ville Juurikk ala K uv a: Int er sc ope Levyarviot 3_15 uusi.indd 57 14.3.2015 11.45. Syventymisellä levyltä kuitenkin löytyy kultakimpaleita ja muutamien biittien kohdalla tajuaa, että ne ovat oikeastaan hyviä, mutta artisti on väärä. Pinnan alla on myös aito tunne. Levy käy herkimmilläänkin ylikierroksilla. Folkin ja tanssimusan fuusiota kokeillaan pariin otteeseen. Madonna ja hiphop ei ole koskaan ollut luonteva yhdistelmä. Illuminati ja Iconic eivät oikein toimi. Ensiksi tulee hämmennys siitä, miten näin massiivinen määrä soittimia ja äänikerroksia on saatu miksatuksi. Levyn balladiosasto sisältää monta täysosumaa. Voisin lyödä vetoa, että se on ollut levyn työnimi. Orkestraatiot soivat aiempaa kerroksellisempina ja melodiat vievät yhä syvemmälle elokuvien ja romaanien taikamaailmoihin. HeartBreakCity gospel-kuoroineen kouraisee syvältä todella alkeellisesta tekstistä huolimatta. Ehkä Madonna on nyt tullut siihen ikään, jossa hän on parhaimmillaan kuulostaessaan enemmän omalta historialtaan kuin jonkun muun tulevaisuudelta. 57 ...turisti jonkun muun hyvässä biisissä... MIKKO MERILINNA HHHH Madonna Rebel Heart Interscope Rebel Heart ei jätä parasta ensivaikutelmaa. Vaikka pyrkimys on toinen, Madonna on tehnyt jollain tavalla ajasta irti olevan levyn – ei ajatonta sanan perinteisessä merkityksessä, paitsi muutamassa huippukohdassaan. Toivottavasti David Eugene Edwards (16 Horsepower, Woven Hand) laulaa tämän joskus. Endless Forms Most Beautiful on jännittävä, itsetietoinenkin levy. Nightwish hallitsee suurellisuuden etevämmin kuin mikään toinen metalliyhtye maailmassa, ja lisäksi sillä on aina ollut erinomaisia biisejä. Tällä kertaa ne ovat parhaimpia kymmeneen vuoteen. Musiikki ottaa modernimman suunnan – enemmän Paul Greengrassia, vähemmän Tim Burtonia – ja nuotit kertovat sanoja tehokkaammin. Bändi osoittaa myös tyylitajua: kun yhtye nousee fantasiasta realismiin The Eyes Of Sharbat Gula -kappaleessa, se tekee sen ilman sadunomaista lyriikkaansa ja jättää kappaleen laulamatta. Myös Ghosttownilla hän kuulostaa suorastaan upealta ja biisi on jännitteen ylläpitämisen mestarinäyte – se ei purkaudu vaikka kuinka paisutellaan. Tämä levy ei näytä pop-musiikille uutta suuntaa eikä edes onnistu heijastamaan sen nykytilaa. Unapologetic Bitch on selkeä ohari ja olisi voinut olla parempi Kelisin versiona. Kaikki on koko ajan pakahduttavan dramaattista mutta ei kornia. Klassikko. Albumiin syventyminen varmentaa ongelman, jonka olin radiosta Élan-singleä kuunnellessani havaitsevinani: laulu jää äänivallin jalkoihin. Body Shop taas toimii sekä biisinä että kaksimielisenä puujalkavitsinä. Devil Pray kuulostaa yritykseltä kopioida Aviciin ja Dan Tyminskin Hey Brotherin fiilistä, mutta sanoitus karkaa laulajansa käsistä. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että välillä turismi toimii, kuten osoittaa Nicki Minajin tähdittämä ja enemmän hänen kuin Madonnan biisiltä kuulostava Bitch I’m Madonna -rallatus. Endless Forms Most Beautiful on miltei liian pitkä mahtuakseen cd:lle, bändissä on enemmän jäseniä kuin aikaisemmin, soundi on isompi kuin koskaan ennen ja mukana on yhtyeen uran pisin kappale The Greatest Show On Earth. Selvin reitti levyn sisään on avausbiisi Living For Love, jonka henkinen koti on selvästi homodisko: se on nostattava, mutta samalla elämän ikävät puolet tiedostava ja hiukan traaginen. Sähkökitara on tarvittaessa entistä rankempi
Siinä on kaksi hienoa ryppyä. Erityiskiitos täytyy antaa yhtyeelle sen maltista jättää paisuttelematta biisimateriaaliaan turvoksiin loputtomilla kertosäkeillä tai ylimääräisillä väliosilla. Huikeaa. Toivottavasti seuraava studioäänite olisi parempi kuin edellinen. VILLE HARTIKAINEN HHHH Father John Misty I Love You, Honeybear Bella Union Tämä on yksi parhaista rakastamisen hienoudesta, vaikeudesta ja naurettavuudesta kertovista levyistä. Fokus on läpi levyn tiukasti perinteisessä bändisoitossa. ARTTU TOLONEN HHHHH Blues Pills Blues Pills Live Nuclear Blast Blues Pills -yhtyeen viime vuonna julkaistu kokopitkä esikoislevy oli mainio pläjäys tältä ruotsalais-ranskalaiselta tulokasyhtyeeltä, joka on nyt julkaissut kuumana poriseville musamarkkinoille uuden kymmenen happobluesrock-biisin livevedon. Bändistä tulee livenä hyvällä tavalla mieleen Free sekä hieman myös Peter Greenin aikainen Fleetwood Mac. Tai molempia. Alitajunnassa vilahtelevat maaseudun ja luonnonläheisyyden haavekuvat eivät nekään ole pelkkää somaa illuusiota niin kuin levyn rohein agraariteemainen adrenaliiniruiske Haulikkohäät todistaa. Svartin tänä keväänä uudelleen julkaisemat vinyylit ovat menneet kuumille kiville ja entisestään sementoineet Kingston Wallin aseman lahjakkaana supertriona, jonka osa suuressa tarinassa oli liian kohtalokas ja mystiikan sävyttämä, jotta se olisi voinut kestää ja jatkua. Se on pitkä julkaisuväli kotimaiselle rockyhtyeelle ja kertoo samalla karua kieltään siitä, minkälaisten synnytystuskien takana uusi levy on ollut. Ainakin yhtye itse on vahvoissa comeback-tunnelmissa: sekä albumin nimi että tammikuussa julkaistu Uusi aamu -single vihjaavat vahvasti, että kysymyksessä on uudestisyntyneen ja itsensä uudelleen löytäneen orkesterin paluulevy. Viulun ja läskibasson, helisevän mandoliinin ja ketterien perkussioiden akustinen kaiku antaa lauluille avaruutta. Odotan sitä mielenkiinnolla. 58 59 liäimmässä biisissä The Night Josh Tillman Came To Our Apt, jonka sanoitus on jopa tuhlailevan julma tavalla, joka tasapainoilee laiskan yleistyksen ja tarkkanäköisen karikatyyrin välimaastossa. Nostalginen katsanto tuo yhtyeen hippimystiikkaan, lyriikoihin ja köppäisiin itämaistyylisiin lavasteisiin tiettyä humoristista sivumakua. Bändi on vaihtanut rumpuihin André Kvarnströmin, joka svengaa tarkasti. Pistaaseja mutusteleva Petri Walli osoittautuu haastatteluissa energiseksi ja idealistiseksi luonnonlapseksi. Keikoillaan tyypit pääasiassa jäpittävät ja korkeintaan huojuvat keskittyessään soittamiseen. Soundit toimivat ja soolot rönsyilevät. Egotripin uutukainen rakentuu aivan samoista rakennuspalikoista kuin yhtyeen kolme edellistäkin levyä: mukana on sekä Nämä ajat eivät ole meitä varten -kappaleen mieleen tuovia harmittoman reippaita poplauluja (Uusi aamu, Ainoa mikä jää), Matkustajan kaltaisia sydänalaa raastavia kaunokkeja (Pikkuinen, Kuka vain käy, Päätös) ja muutama power pop -menneisyydestä muistuttava biisi (Hehkulamppu, Toinen muistutus). Levyn keskiössä on kaunis mysteeri: miten näin monelle mutkalle itseään kivuliaan oloisesti vääntävät lyriikat saadaan sovitettua niin vaivattoman kauniiseen musiikkiin. Vonguta, beibi! Elin Larsson laulaa makean rosoisesti, vaikkeivät kaikki ehkä hänen tyylistään pidäkään, ja ranskalainen jo 19-vuotias ihmelapsi Dorian Sorriaux riehuu Gibson SG -kitaransa varressa. Kingston Wallin keikoista suuri osa perustui jamitteluun. Mikä sitten kuluneiden vuosien varrella on muuttunut. Omien kappaleiden seurassa virkeä Tom Russell -laina Junantuomat ja Sally Timmsin & Jon Langfordin Lauma vaeltaa viihtyvät täysin luontevasti. Lauma vaeltaa on määrätietoisesti etenevä kokonaisuus, välillä reipasta tahtia hölkäten tai ratsastaen, välillä filosofoimaan pysähtyvä. Äänitteellä on seitsemän kipaletta esikoiselta sekä kolme aiemmilta ep-levyiltä. Kuinka rakkauden kanssa voi elää, jos on älykäs hiukan kyynisyyteen taipuvalla tavalla. Starailumentaliteetti ulottuu vain teatraaliseen ylisoittoon. Knipi Stierncreutz ja Mikki Kauste hallitsevat yhä suvereenisti ajattomien ja pakottomien poplaulujen kirjoittamisen jalon taidon. Yhtyeen hovikuvaaja Hannu Lappalaisen vhs-kamerallaan taltioimien keikkojen ja haastatteluiden ansiosta on vihdoin mahdollista tarkistaa trion kunto ja tila sen elinvoimaisimpina vuosinaan. Kun myös Egotrippi on pitänyt pirtansa maan miellyttävimpänä taustayhtyeenä, on lopputuloksena kuulaasti soivaa, kauniin heleää harmoniapopia, johon huomaa ihastuvansa päätä pahkaa jo muutaman kuuntelukerran jälkeen. Liveversiot ovat studioveljiään selvästi pidempiä ja rakenteeltaan vapaampia. Egotrippi Vuosi nolla Warner Egotripin edellinen uutta musiikkia sisältävä studioalbumi Maailmanloppua odotellessa ilmestyi seitsemän vuotta sitten lokakuussa 2008. Etenkin rumpali Sami Kuoppamäen virtuoottista soittoa on ilo seurata. Yli kahdeksan tunnin dvd-setti tarjoaa vaihtelevasta laadusta huolimatta rahoille vastinetta ja mielenkiintoisen kurkistuksen myyttisen bändin kulissien taakse. Father John Misty laulaa rakastuneesta Josh Tillmanista. Sanoitukset ovat tyylilajissaan avomielisiä ja purevia. Kolmas kappale Bliss lauletaan muuten ruotsiksi, vaikka se on tehty viimeisimmälle uudelleen Jupiter-nimellä. Sooloissa riittää. Onko tuttu ja turvallinen kappalerepertuaari sitten harmin paikka. ASKO ALANEN HHHH Levyarviot > ...joku osa minusta muutti tähän levyyn asumaan... Lakipiste saavutetaan levyn pisteDVD K uv a: T at u T ulik our a Levyarviot 3_15 uusi.indd 58 14.3.2015 11.45. Nyt yksitoista kappaletta sisältävä kokonaisuus pysyy selvästi alle 40 minuutissa – jättäen olon sopivan nälkäiseksi. Vaihtelevatasoisten videoiden seuraaminen on melko työlästä. Eipä oikeastaan, sillä Egotrippi tekee yhä sen minkä tekee paremmin kuin yksikään toinen kotimainen yhtye. Ruotsi voisi muuten vaihtaa virallisen kielensä englantiin. Siinä yksi. Lähes kaikki tällä levyllä tapahtuu vähintään kahdella tolalla yhtä aikaa. Tapa, jolla sankarimme siirtyy paskamaisuudesta rakastettavuuteen on loistava ja uljaimmillaan siirryttäessä edellä mainitusta kappaleesta Tillmanin uran sentimentaalisimpaan tekstiin kappaleessa When You’re Smiling And Astride Me. Sen turvin suorasukaiset tarinat Tampereen kapakoista ja Sorilta sekä kansanballadit asettuvat niihin arkisen karheisiin koettelemuksiin, joita junantuomat ovat kautta linjan kokeneet. Poissaolollaan loistavat oikeastaan vain Polkupyörälaulun kaltaiset tyylikokeilut. SAMI NISSINEN HHHH Hobo News Lauma vaeltaa Roihis Musica Pohjoisen räppärien, Hannibalin sekä erityisesti Edorfin eli Erik Ingebritsenin ympärille kertynyt Hobo News on ronski ja resuinen kantribändi kaikilla katuköökin mausteilla. Sexyt tanssijatytöt tuovat lavalle sentään jotain katsottavaa. Toinen ryppy on Josh Tillmanin ja tämän levyn tehneen Father John Misty -sivupersoonan suhteessa. Tai toisinpäin. Niiden painokas ulostuonti on ainoa yhteys rap-taustaan, sillä homma on huomattavan juurevasti ja rennosti valittuun genreen istutettu. Joku osa minusta muutti tähän levyyn asumaan. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH Kingston Wall Kingtime Svart Kingston Wallin maine hurjana livebändinä on elänyt suomalaisen rockin historian kirjoissa ja tarinoissa omaa elämäänsä. Eipä juuri mikään
Ei siis mitään perus-elektroa. VILLE PIRINEN HHHHH K-X-P III Part 1 Svart Muutama vuosi sitten näin K-X-P:ltä Tampereen Klubilla veret seisauttavan keikan. TIMO KANERVA HHHH Charlies Jail Sessions Shadoks Music 2010-luvun ensimmäisellä puoliskolla on vinyyli-intoilijoiden intoiltavaksi tuupattu obskuuria kulttijytää joka puolelta planeettaa. Nyt viitekohdaksi nousee Hawkwind ja vangelismainen proge-henki. Tämänhän me jo tiesimmekin. On Lonely Towersilta ei millään löydy samanlaista puoleensavetävyyttä. En tiedä onko Barren Earth löytänyt vai kadottanut itsensä. Jail Sessions selventää asiaa, sillä näillä oikealla tavalla ruttuisilla nauhoituksilla soittaa huomattavasti eläimellisempi rock’n’roll-peto. Pakko myöntää, että Kotamäkeä tulee ikävä. Tässä vaiheessa huomaan vain seisoskelevani On Lonely Towers -monumentin edessä enemmän ihmetellen kuin ihastellen. Waterboy on aivan yhtä hieno kuin Odettan tunnettu versio, eivätkä alkuperäisistä jää vähääkään jälkeen Dolly Partonin Don’t Let It Trouble Your Mind, Sister Rosetta Tharpen Up Above My Head tai Charles Aznavourin Tomorrow Is My Turn. Yhdelletoista väännettyjen vahvistinten lisäksi bändisoitossa on jäljittelemättömän lihaksikas svengi, jollaista ei 45 vuotta myöhemminkään mikään tietokone osaa mallintaa. Keikan jälkeen ilmestynyt albumi kuitenkin nojautui yllättäen synttypopin suuntaan lauluharmonioitakin sisältäen. Epämääräinen rituaalin tuntu leijuu kuuden pitkähkön kappaleen yllä heti rauhallisen avausraita Psychic Hibernationin kosmisesti sinfonisesta startista lähtien. Lahtelaisbändin ennen julkaisemattomat äänitykset ovat globaalissa vertailussa kovimmasta päästä. 58 59 Barren Earth On Lonely Towers Century Media Pidän Barren Earthin edellistä The Devil’s Resolve -kiekkoa (2012) erinomaisena albumikokonaisuutena ja siltä löytyvä The Rains Begin on yksi kuluvan vuosikymmenen lempibiiseistäni. Yhdellä albumilla Rhiannon Giddens näyttää aivan kaiken, minkä osaa, ja samalla hän tulee vertautuneeksi maailman parhaiden tulkitsijoiden kanssa. Huhut ovat kertoneet että yhtye ei itse koskaan ollut tyytyväinen Love Recordsin aikoinaan (1970) julkaisemaan Buttocks-albumiin. Ote on varsin pelkistetty ja ydinasioihin panostava eikä tässä ...joku osa minusta muutti tähän levyyn asumaan... Charliesin vuosina 1969-70 nastolalaisessa, juoppoputkanakin toimineessa luukussa äänittämät demonauhoitukset vetävät jytäharrastajan kansallisylpeäksi. Hänen puhdas ulosantinsa on jokseenkin oopperamaista, toisaalla lovemetalisen huokailevaa. Lahdessa hipitkin oli koviksia. III Part 1, jonka kakkososa ilmestyy vielä loppuvuodesta, on lähempänä minut villinnyttä meininkiä. Aiemmin olen ihmetellyt miksi, sillä levy on varsin verevää jyystöä. Rhiannon Giddens hallitsee suvereenisti kaiken gospelista countryyn, folkista jazziin ja balladeista rock’n’rolliin. Örinälaulullaan färsaarelainen vahvistaa bändin death-ulottuvuutta. On Lonely Towersilla Barren Earthin progevaihde on tiukasti silmässä. Esimerkiksi Howlin alkupuolisko on ylvään kansallisromanttista poljentoa, mutta biisin jännite ehtii lopahtaa sivupoluille eksyttäessä. RETRO Levyarviot 3_15 uusi.indd 59 14.3.2015 11.45. Niinpä levyn ainoaksi yllätykseksi jää se, ettei taitava instrumentalisti soita levyllä mitään: sooloalbumi oli hänelle puhdas laulukeikka. Mikrofonin takana seisoo suurin muutosvoima, Mikko Kotamäen saappaisiin astunut Jón Aldará. Yhteissoitto on julmaa, ja nauhalle on tarttunut fiilis korvia halkovasta volyymista. Bändi räiskii tauluun myös jyräävät doomit, mustemmanpuoleiset metalit, Frozen Processionsin kevyet tuulahdukset ynnä muut palettinsa sävyt ajoittain turhan mielivaltaisesti. Hurja meno oli tribaalista ja erittäin rock’n’rollia lajin syvimmässä mielessä, kuin Suiciden ja Tinariwenin synteesi. EERO KETTUNEN HHH Rhiannon Giddens Tomorrow Is My Turn Nonesuch Me onnelliset, jotka olimme todistamassa Carolina Chocolate Dropsin huikeaa keikkaa Helsingin Juhlaviikoilla elokuussa 2013, muistamme varmaan ikuisesti bändin mestarillisen laulajattaren Rhiannon Giddensin. T Bone Burnettin tuottama, herkän akustinen Tomorrow Is My Turn käy musiikillisesta kisällityöstä. Itsestään selvien jenkkien ja brittien lisäksi perulaisten, thaimaalaisten, norjalaisten tai barbadoslaisten hämyjen psykedeelisesti bluesahtavia esihevinauhoja on kaivettu päivänvaloon pölyisimmiltäkin unohduksen ullakoilta. Nyt Rhiannon on julkaissut ensimmäisen sooloalbuminsa. Kyse on massiivisesta ja haastavasta teoksesta, vaikkei levy varsinaisia yllätyksiä sisälläkään. Hän lauloi, soitti viulua, pisti jalalla koreasti ja suorastaan säteili sydämellistä lämpöä
JARI JOKIRINNE HHHH Charli XCX Sucker Asylum 22-vuotias Charli XCX posauttelee pinkistä ja tahmaisesta purkastaan toinen toistaan naurettavamman kokoisia palloja niin, että räkä lentää. Sonicyouthmainen Setting Sun on hyvä mutta silti yllättävä valinta ensisingleksi. Kolmantena tulevan For A Day Like Tomorrowin lopussa tauti iskee. Kitarat dominoivat ja tarjoavat monenvärisiä korvakarkkeja. Tämä ja, iskevyydeltään vastustamattomia täsmäpärskäyksiä, joiden kaupallinen menestys lienee viimeistään albumikokonaisuuden suvantoihin asti ulottuvan rotaatiopotentiaalin myötä taattu. Pitkine dreadlockseineen porukka oli jo alkujaan amerikkalaistyylisempi ja soitti aggressiivisemmalla grunge-otteella kuin monesti löysät brittikollegansa. Tämä on hyvä asia, sillä myös tarpeellinen ripaus oikeanlaista naivismia on mukana. JUSSI NIEMI HHHH Noel Gallagher’s High Flying Birds Chasing Yesterday Sour Mash Oasiksen kappalemateriaalista suurelta osin aina vastannut Noel Gallagher julkaisi High Flying Birds -kokoonpanonsa debyyttilevyn vuonna 2011. Ei taustabändiä, ei suuria sovituksia eikä massiivista tuotantojälkeä, ainoastaan mies pysäyttävän äänen ja kitaransa kanssa. Soundi toimii. Decent To Eternal tanssii lujaa Linnunradan iltamissa. Älä turhaan haikaile menneiden perään, sillä Läjä Äijälä tekee aivan yhtä merkittäviä urotekoja juuri nyt. 60 61 Swervedriver I Wasn’t Born To Lose You Cherry Red Indierockin kentillä shoegaze on kokenut 2000-luvulla renessanssin, joka ei vieläkään näytä merkkejä laantumisesta. Tässä pysytään juuri oikealla tavalla hc:n puolella, poronkuseman päässä metallista. Rock-osastolla taas Gallagher tuntuu päästäneen itsensä helpolla. Biisin irrallisen ja euforisen outron toivoisi jatkuvan loputtomiin. Avausraita Riverman olisi voinut hyvin olla bändin ensilevyllä. Eiköhän tämä ole ollut keskeisin tarkoituskin. Oxfordilainen Swervedriver oli ensimmäisen shoegaze-aallon tärkeimpiä yhtyeitä My Bloody Valentinen, Slowdiven ja Riden ohella. Carrie & Lowell on Stevensin paluu rikospaikalle, eli herkän ja folksävytteisen kitarapopin maailmaan. Rennosti rullaava komppi, sulokkaat kitarariffit ynnä hattaraiset melodiat saavat sulautumaan musiikkiin. Charli XCX:n kohkaava presenssi ja teoriassa kuvottava pissisLevyarviot > ...lakonisuus saavuttaa jopa mascismaisia sfäärejä... The Right Stuff taas on albumin poikkeavin laulu – psykedeelinen, jopa The Stone Rosesista ja The Vervestä muistuttava kappale. Jo pari vuotta sitten yhtyeen uudelleenpaluuta julistanut Deep Wound puskee härkäisesti eteenpäin kitaroiden loistaessa neonväreissä. Myös svengaava While The Song Remains The Same toimii. Oikeastaan I Wasn’t Born To Lose Youlla on vain yksi ongelma. Levylle on saatu vangittua sopiva hyppysellinen viime vuosien hurmoksellisten keikkojen fiilistä, mutta huomasin varsinkin ensi kuunteluilla miettiväni, että onko rumpujen miksaaminen niin taakse tarkoituksenmukaista. Kaikki tunnusomaiset merkit ovat ennallaan. Vertailu Nick Draken kaltaiseen ikoniin saattaa ensi alkuun tuntua väärältä, mutta jos jätetään laskuista pois varhaisen kuoleman mukanaan tuoma legendahöttö, niin rinnastukselle on varmasti pohjaa. Kevyesti Charlie XCX:n virallisesti toinen ja epävirallisesti kolmas studioalbumi kilpasiskojen viimeisimmät peittoaa. Albumi oli hyvä ja vertailuja Oasis-materiaaliin kuului ilahduttavan vähän. Sen kaksi viimeistä kappaletta ovat kehnompia kuin muut ja siksi aivan turhia. 17 vuoden tauon jälkeen Swervedriver palaa ja kuulostaa siltä kuin tauosta olisi vain muutama vuosi. No ei. Kestoa levyllä on liki täydelliset parikymmentä minuuttia, johon ei mahdu sekuntiakaan himmailua. Keskiössä on taitavasti ja dynaamisesti soittava rokkibändi. Kokonaisuutena albumi jää valitettavan hajanaiseksi. The Dying Of The Light on levyn paras kappale. tähdätä discoon, vaikka jotkut raidat hyvästi tanssittavia ovatkin. Levyn rockbiisit ovat You Know We Can’t Go Backia lukuun ottamatta erittäin puisevia ja rasittavia singlebiisi In The Heat Of The Momentin johdolla. Chasing Yesterday yltää balladiosastolla debyytin tasolle ja sillä osastolla Gallagher on ehdottomasti parhaimmillaan. Tämä kuuluu kaikuisina lauluja kitarasoundeina, joita on yhä helpompi luoda nykyisellä studiolaitteistolla ja kitarapedaaleilla. Levy kuulosti seesteisen raikkaalta, siltä, että vanhempi Gallagherin veljes oli sinut itsensä kanssa ja teki juuri sellaista musiikkia kuin haluaa. EERO TARMO HHH K uv a: Gile s Borg Levyarviot 3_15 uusi.indd 60 14.3.2015 11.45. SAMI NISSINEN HHHH fraseeraus tuovat mieleen soolouraansa aloitelleen Gwen Stefanin. VISA HÖGMANDER HH Terveet Kädet Lapin helvetti Svart Vahvaa uutta tulemista kokeva klassikkobändi sen kuin paranee. Noiden kahden levyn aikoihin Stevens oli useimpien musiikkimedioiden loisteessa ja hänestä povattiin vakiintunutta huippunimeä kapealle indie-eliitin kentälle. III Part 1 onnistuu yhdistämään rytmisen imun rauhoittavan avaraan meditatiivisyyteen. Adam Franklin on aina ollut laulajana enemmän cool kuin hyvä. Maailma hukkuu muoviseen, teolliseen ja sieluttomaan musiikkiin, jonka kertakäyttöarvo tuskin edes ylittää sen aiheuttamia tuotantokustannuksia. Surumielinen ja yksinkertainen balladi, joka kasvaa komeasti. Toisaalta shoegaze tuntuu olevan vakavamielisten indienörttien palvoma pyhä lehmä, joka tarjoaa puhtaasti esteettisen ja eskapistisen, tylsästä arkimaailmasta ja irtisanoutuvan musiikkivaihtoehdon. Tässä yhtälössä Sufjan Stevensin kaltaiset, yhä harvinaisemmaksi käyvät käsityöläiset nousevat entistä kovempaan arvoon. Lapin helvetti on edeltäjäänsäkin (Musta hetki, 2012) ankarampi rytistys. Tietty alkukantainen in your face -asenne on jo pidempään ollut valtavirran päivittäistavara-artisteilta hukassa. Nyt hiljaisuus on kuitenkin päättynyt. Näiden tekijöiden valossa on paitsi odotettavaa, myös oikeutettua, että 2010-lukulaisen pilalle erotisoituun brändiin luottava artisti on päässyt vierailemaan Ellie Gouldingin ja Katy Perryn kyydissä aina Suomessa asti. ARTTU TOLONEN HHHH Sufjan Stevens Carrie & Lowell Asthmatic Kitty Sufjan Stevensin tähänastinen ura tiivistyy teema-albumeihin Michigan (2003) ja Illinois (2005). On se. Space Precious Time jolkuttaa kuin Goa-trancen maanläheisempi serkku Timo Kaukolammen laulumelodian tuodessa tuulahduksen indie rockista. Nyt lakonisuus saavuttaa jopa mascismaisia sfäärejä. Obsolete And Beyond lähtee jonkinlaisesta planeetan synnystä kiitämään avaruuden halki Siren’s Dawnin avautuessa korkean naisäänen kautta ligetimäisen galaktiseksi maalailuksi. Toisin kuitenkin kävi: innostus ei hyvistä levyistä huolimatta kantanut pitkään ja vähintäänkin vaikeaksi tilanteen teki viideksi vuodeksi äitynyt julkaisutauko. Ehkä siinä kuuluu se, että tämä joskus henkilöstöpolitiikaltaan Suomen The Fallia muistuttava hc-pumppu on tällä hetkellä yllättävän stabiili. Sucker, Break The Rules ja varsinkin Boom Clap -sinkku ovat kaikki rationaalisella tietotaidolla rakennettuedustaa aika poikkeuksellista tiukkuutta ei ainoastaan rockin maailmassa vaan myös bändin omassa diskografiassa. Onko siinä jotain vikaa
Taiteilijan näkyvyys on pysynyt hyvänä Joe Bonamassan, Jeff Beckin, Slashin ja Buddy Guyn kanssa räätälöityjen rock-sessioiden ansiosta. Uuden levyn kappalevalikoima osoittautuu jo ensi kuulemalta vahvaksi. Muun muassa Röyksoppin ja M83:n kanssa yhteistyötä tehnyt laulaja luo Ten Love Songsilla hämmentävän laajan skaalan valkokangasmaisesta raukeasta maalailusta pään väkisin nykimään laittavaan diskopoppiin – onnistuen siinä mainiosti. Hartin repivää tuskaa sekä raukeaa kuiskailua rytmittää puhaltiLevyarviot 3_15 uusi.indd 61 14.3.2015 11.45. Nyt oli vain tehtävä niin hyviä biisejä ja niin tiukka kokonaisuus, että sillä taivaat aukeavat maailmalla. Loppupuolella palataan pauhuun ja jytinään. Tunnelmat ja tempot vaihtelevat. 60 61 Moonspell Extinct Napalm Portugalilainen Moonspell on pitkän uransa aikana etsiskellyt hienostuneesti tyylisuuntansa rajoja, mutta jo useampi levy sitten bändi näytti päätyneen suoraviivaisemman tummanpuhuvan metallirockin maailmaan. Darlings avaa albumin haikeasti, mutta toinen biisi Accelerate räväyttää verhot auki depechemodemaisiin konepopbileisiin. Huumeongelman selättänyt Hart elää antoisaa aikaa, mikä tulee ilmi myös hänen soololevyltään. Ennen kaikkea melodisuutta, tarttuvuutta ja potkua on tullut aimo annos lisää. Vähemmän olisi ollut enemmän tälläkin levyllä. Loppulevyn aikana kuullaan niin potentiaalisia diskohittejä kuin maalailevia balladejakin. Better Than Home paljastuu kohtuullisen tasapainoiseksi setiksi soulia ja bluesia. ANTTI ERVASTI HHH Beth Hart Better Than Home Mascot Los Angelesissa lapsuutensa viettänyt Beth Hart tuli suurelle yleisölle tutuksi syksyllä 1999, kun hänen tyylittelemänsä esitys L.A. Aika hyvin bändi onnistuukin. Välillä tuntuu, että albumilta kuuluu läpi liikaakin vaikutteita Röyksoppista The Knifeen, mutta lopulta Susanne Sundfør saa keiteltyä aineksista oman, koukuttavan soppansa. Laidasta laitaan vievä tunnelma tempaisee mukaansa. Progesta ei Hertzenien kohdalla voi puhua, vaikka siihen lokeroon bändi maailmalla tahdotaan työntää. Rupinen Trouble keskeyttää sovinnaisemman liikehdinnän ravistelevin maneerein. Merkittävin piirre Extinct-levyn kappalevalikoimassa on biisien vaivattomuus. Mahdoton raitojen paljous ei ole aina palvellut tarkoitustaan, vaan paikoin jälki on tukkoista surinaa, vaikka tavoite lienee ollut massiivinen pauhu. Sen sijaan yhtye tavoittaa oivallisesti 80-luvun goottirockin ja pyrkii pitämään edelleen kiinni jonkinlaisesta taidemusiikkiolemuksestaan, johon viittaa ranskaksi tulkittu pianon ja viulun dominoima La Baphomette. Ten Love Songs on surumielisestä ihmissuhdetematiikastaan huolimatta ennen kaikkea ilahduttava levy. Albumin materiaali velloo ajoittain suvannoissa, mutta Beth Hartin savuisesti väräjävä vahva lauluääni pitää meiningin mielenkiintoisena. Tokihan levyä kuunnellessa mieleen tulee muutamia vanhoja goottiyhtyeitä, mutta Moonspellin kokonaisuus on silti sulava ja omaleimainen. Yli kymmenminuuttinen Memorial orkestraatioineen leikkaa levyn jäätävästi kahtia. Hieman yllättävä on myös levyn kaari: heviä lähentelevän alkukaksikon jälkeen seuraa seesteinen useamman kappaleen putki. (Out Of This Town) nousi hitiksi useiden maiden levylistoilla. Näin ollen kuuntelukokemuskin on vähintään miellyttävä. Niiden osaset kietoutuvat toisiinsa kuin maailman luonnollisimpana asiana, ja bändi ikään kuin kepeästi kuljettelee kappaleensa kohti maalejaan. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Susanne Sundfør Ten Love Songs Warner Ten Love Songs on norjalaisen Susanne Sundførin kuudes albumi. Bändi tuottaa hirmuisen monipuolista jälkeä: armottomasta jyrästä Dreamsin kaltaiseen, suorastaan Jellyfishin Bye Bye Byen lailla humppailevaan poppiin, joka on bändille ihan uusi aluevaltaus. VISA HÖGMANDER HHHH Von Hertzen Brothers New Day Rising Universal Kuudennella levyllään veljekset ovat kehittäneet soundinsa ja tyylinsä lähes huippuunsa. Kyseisessä kappaleessa kiteytyy myös albumin rakkauslaulujen raadollisuus: ”Hope you’ll come back again / even though I know, you are heartless / ’Cause you took off my dress / and you never put it on again”. Moonspell ei ole enää niin leimallisesti metallinen kuin joskus ennen. Aiempiin vallan mainioihin levyihin verrattuna New Day Rising pistää lähes joka tasolla paremmaksi. Pääsääntöisesti Extinct on varsin suoraviivainen levy, mutta silti Moonspell pystyy vangitsemaan lähes joka suunnasta lentävillä koukuilla. Pientä narinaa pitää esittää liiallisesta tuottamisesta
Sanguis Meus, Mama! on tamperelaista ryhmätyötä. Teresa vie tunnelmat toiseen äärilaitaan. Tosin hyvin vähän me lopulta edes miksattiin, kun Jani oli niin valmiiksi puuhannut levyä jo äänittäessä. Jouhikon ja sähkökitaran keskustelu, jota syntikat kommentoivat, kasvaa joka kuuntelulla isompaan rooliin. Kappaleittesi tekstit pohjautuvat suoraan tai välillisesti kansanperinteeseen. Lähestulkoon korvaamattomana pidetyn, mutta muuta bändiä ikävässä on-off-limbossa kannatelleen Peter Wichersin varjon viimeisimmällä tupla-albumillaan karistanut nykymuotoinen Soilwork on kokoonpanona murhaava. Tässäkin on riffejä ja rytmikuvioita, joihin voisi törmätä tuaregibändien levyillä. Rytmiä tuetaan hyvällä maulla rumpukoneella. Silti näkisin asiaa ymmärtävän rumpalin tuovan lisäarvoa näin hypnoottisesti ja hetkittäin funkystikin svengaavaan materiaaliin. Siihen tuo levyn lempeys ainakin liittyy! Oltiin myös justiinsa tehty Faaraon ja Juhana Nyrhisen kanssa sellainen levy (Faarao ja Kakspäisen Nartun Kukaan ei korvaa äitiä), jossa kaikki mittarit ovat punaisella alusta loppuun, niin tuntui luontevalta K:H:H:L:n kanssa katsoa hieman toiseen suuntaan. JUSSI NIEMI HHHH Mainion albumin innoittamana hankkiuduimme juttuetäisyydelle Pekko Käpin kanssa. Onko sinulla jotakin suuntaa, johon haluaisit musiikkiasi vielä viedä vai ovatko edellämainitutkaan linjanvedot tietoisia. 62 63 Panu Savolainen Toivo Music By Toivo Kärki Doorbell Music Vibrafonisti Panu Savolaisen johtama Toivotrio kunnioittaa Music By Toivo Kärjellä iskelmäsäveltäjän ajankohtaista 100-vuotisjuhlaa. – Lempeyshän on viettelyprosessissa olennainen keino ja viettely on usein aika suunnitelmallista, vaarallista ja helposti tuhon tielle johtavaa toimintaa. Jos Käpin ääni on vielä vähän poikamaisen siisti niin hänen perinnettä hyödyntävät tekstinsä ovat sitäkin rankempia. Sanguis Meus, Mama! on ensimmäinen soololevysi, jolle olet kasannut myös varsinaisen yhtyeen. Pekko on löytänyt oivat kumppanit basisti Nuutti Vapaavuoresta (Tampo) ja kitaraässä Tommi Laineesta (Funky Kingston, Buddha Surfers), jotka kunnostautuvat perussoitintensa sikarilaatikkoversioiden lisäksi myös kosketinten, perkussioiden, banjon ja syntikoiden käsittelyssä. Muut jäsenet ovat sorkkineet yhtä vastuullisesti sitä sun tätä kaikissa levyn tekoprosessin vaiheissa. Klubikonsertti on parasta huumetta paikan päällä, mutta ei ole läheskään varmaa millä tapaa puitteiltaan pelkistetyn ryhmäliikuntatunnin muuntaa kotikatselumuotoon. Pekko Käppi & K:H:H:L Sanguis Meus, Mama! Gaea Jouhikko soi täällä jo pakana-aikaan, mutta unohdettiin kauan sitten peräkammariin. Bändillä olisi hihassaan ässäbiisejä vaikka kolmen show’n tarpeiksi ilman että sen täytyisi veivata samoja numeroja illasta toiseen. Ohjaaja Ville Lipiäinen on tehnyt erinomaista työtä, sillä erikoispitkä maaliskuinen ilta Circuksen lauteilla on onnistuttu dokumentoimaan sen ansaitsemaan viihdyttävään muotoon. Pekko Käppi jättää museoinnin mielikuvituksettomille ja tuo pelin nykyaikaan räväkästi anteeksi pyytelemättä. Oli myös mahtavaa kun levyn äänittänyt, Jani Viitanen innostui biiseistä ja piti meitä kurissa ja napakoina. Jokuhan sen Youtubessa tokaisi: ”One of the very few bands that sound as good live as they do recorded.” HENRI EEROLA HHHHH DVD K uv a: Gaea Levyarviot 3_15 uusi.indd 62 16.3.2015 8.52. Mikä oli yhtyeen muiden jäsenten panos varsinaisen soittamisen lisäksi. Yleisesti ottaen suunnat ja linjaukset tulevat ja menevät miten sattuu. Myönnän, että mulla on jonkinlainen perinnearkistofetissi ja nautin suunnattomasti, kun äänitearkistojen kelanauhoilla esimerkiksi vanhat merikarhut muistelevat nälässä ja unenpuutteessa näkemiään merihirviöitä ja erityisiä sattumuksia 1800-luvun lopun satamakaupunkien hämärissä öissä tai kun tietäjämummot kertaavat seikkaperäisesti taikamenoja ja laulavat iloisesti nykyajan nuorison korvissa rivolta kuulostavia lauluja. Musiikissasi on tähän mennessä ollut yhtymäkohtia kansanmusiikkiin, punkiin ja nyt myös jossain määrin popiin. – Ei mulla varsinaista missiota ole, mutta onhan kansanperinteillä aina ollut vaikutusta popmusiikkiin tai -teksteihin. – Pekko Käppi & K:H:H:L syntyi edellisen Rammat Jumalat -levyn tiimoilta ja oli alusta pitäen selvää, että seuraavasta tulee bändilevy. ANTTI LUUKKANEN milla kuorrutettu iso yhtye, joka piiskaa kappaleeseen sielukkuutta. Kenties timanttisempi kuin koskaan. JUHA SEITZ HHH Soilwork Live In the Heart Of Helsinki Nuclear Blast Yhtä helppoa kuin huono keikka on haukkua, on erinomaisen esityksen edessä hankala pitäytyä objektiivisena. Toki jotain salamyhkäisiä pohjavirtauksia on hyvä olla olemassa, mutta niistä ei kannata puhua tai illuusio särkyy, muilta tai itseltä. Ajattelin, että en osallistuisi tällä kertaa edes miksausvaiheeseen, jotta voisi kuulla levyn ikään kuin vielä kerran uudesta kuulokulmasta. Parilla mielenkiintoisella vierailijalla höystetty keikka on niin kova, että pelkän ääniraidan parissa hurahti ilta poikineen. Onko juuri tämä piirre mielestäsi tärkein musiikkisi ominaisuus vai minkä asian haluat määrittelevän kaikkea musiikillista tekemistäsi. Miten tämä vaikutti levyn tekoprosessiin tai esimerkiksi sovituksiin. Savolainen, kitaristi Teemu Viinikainen ja basisti Jori Huhtala päästävät mielikuvituksensa valloilleen ja pyörittävät tuttuja Kärki-ikivihreitä tyystin uusilla käänteillä. Kosto, kurjuus ja kuolema tuoksuvat niissä vahvasti. Jazzmuusikot ovat kautta aikojen ammentaneet innoitusta iskelmistä ja muusta kevyestä musiikista josta käy hyvänä esimerkkinä John Coltranen Levyarviot > ...joka kuuntelukerralla ärsyttävien asioiden määrä väheni... Levollinen esitys St. Oikeanlaisen kemian lisäksi ruotsalaisten ehdoton vahvuus on järisyttävä määrä korkeatasoista kappalemateriaalia. Käppi tajuaa alkuperäisen ugrimeiningin yhteyden bluesin juuriin. Oliko esimerkiksi tämän albumin hieman lempeämpi lähestymistapa suunnitelmallinen lähtökohta. Ovelasti transsibluesin sisään kudottu rock-viritys istuu tähän loitsuamiseen luontevasti. Upeasti akustisella slidelläkin viiltävä Laine riipii paikoin säröriffejä, joiden päälle Black Keyskin ymmärtäisi. Dead Man Walking -elokuvasta innoituksensa saanut riipaiseva balladi kerrotaan vankilassa viruvan miehen näkökulmasta
Oululaisryhmän keitossa kiehuvat suomiräppi, vasemmalle kallistuva, vähän hatarasti kohdistettu yhteiskuntakriittisyys, funkisti nytkyttelevä bassottelu ja djentiltä tuoksahtavat riffit. Levyn seitsemän instrumentaalikappaletta muodostavat monipuolisen kokonaisuuden. Mutta jotain kertoo sekin, että levyn bonusraitana oleva cover Is Anybody Going To San Antone pistää joukosta esiin, laiskan oloisena mutta toimivana esityksenä. Haluan ajatella, että jos Huuhaa Innanen eläisi, hän kuuntelisi tätä kokoelmaa. Uutuudessa ei sinänsä ole varsinaista vikaa, sen soundimaailma toimii ja sillä soittavat hyvät muusikot. Kuin kaninkoloon. OLE NERDRUM HHHH Apina Infektiko Sakara Sakaran uusi kiinnitys Apina tippuu pahaan rakoon. Ehkä hiukan epämiellyttävältäkin. ARTTU SEPPÄNEN HHHH The Man-Eating Tree In The Absence Of Light Ranka Henkilökohtaisesti koin The Man-Eating Treen ensiaskeleet lähinnä huojennuksena sille, että Tuomas Tuomisen ja Vesa Rannan kaltaiset pioneerit ymmärsivät jatkaa musiikin tekemistä, ja mikä parasta samassa yhtyeessä. 62 63 Rödsögården Love’s The Enemy Sony Kokkolan Rödsön kylän juurilta määrätietoisesti maailmalle tempautunut Rödsögården kulkee toisella albumillaan kovaa ja korkealle kantavilla ääniaalloilla. Feel Safe on synkkäsävyistä murhediskoa, jota voi tanssia itkiessään, kun taas Go lyhyestä kestostaan huolimatta huipentuu psykedeelisesti junnaavaan kliimaksiin. ARTTU TOLONEN HHHH All We Are All We Are Double Six Norjalaisesta, brasilialaisesta ja irlantilaisesta soittajasta koostuva eksoottinen All We Are -trio on kuin The xx:n, London Grammarin ja Beach Housen risteytys. Kuitenkin jo Harvestilla (2011) kävi selväksi, että Tuominen kaikessa erikoislaatuisuudessaan tulisi luomaan silkalla persoonallisuudellaan kivirekiä muun yhtyeen ristiksi, eikä revittelystä olisi tietoakaan. Sexsmith saattaisi kaivata vaikkapa sen kaltaista suuntaa levyilleen. Suomalaiseen makuun epäilemättä sopiva All We Are nähdään jo huhtikuussa Jyrockissa, mutta olisi ihme jos Flow’n järjestäjät eivät tähän (ansiosta) hypetettyyn bändiin myös tartu. Syystä tai toisesta sivuun jättäytyneen vokalistin tilalle päädyttiin rekrytoimaan Antti Kumpulainen, jonka toisaalta perinteisempi mutta myös örähtelyyn taipuva anti istuu uuden, aiempaa rymyävämmän musiikin höysteeksi. Tällaisessa maailmassa kansanmusiikki kuulostaisi Tipi & Sylvester Stallonen tuotannolta. Joka kuuntelukerralla ärsyttävien asioiden määrä väheni ja jossain vaiheessa sitä huomaa kuuntelevansa yhtä vuoden parhaista kotimaisista levyistä. MAPE OLLILA HH Ron Sexsmith Carousel One Cooking Vinyl Sexsmith on ollut hyvä kirjoittamaan omanlaisiaan lauluja, mutta nyt hän tuntuu ammentaneen laarinsa ainakin tilapäisesti loppuun. Solisti-räpätti Pessin laulu on niekkuineenkin mukiinmenevää, mutta räpäytyksen flow on tasaista ja soljuvaa kuin jäinen pottupelto. Jos T Bone Burnett tai Daniel Lanois eksyisi Suomeen tekemään levyä, tämä voisi olla lopputulos. Yonan laulama, aiemmin levyttämätön Aloha Wau La ‘Oe, kuten myös Ninni Poijärven hauraan tyylikkäästi tulkitsema Syysyössä kahden, ovat tyylipuhtaita tunnelmapaloja, mutta kuulostavat varsin tavanomaisilta verrattuna levyn omaperäisiin instrumentaaliraitoihin. Suomen kielen luontevasti räppiin sovittamiseen täytyy olla verbaalinen nero, eikä Pessi sitä ihan ole. RETRO Levyarviot 3_15 uusi.indd 63 14.3.2015 11.45. Onneksi kuitenkin sen verran omaperäinen, että ei kuulosta minkään edellä mainitun löysältä pastissilta. Kappaleista puuttuu imu eikä riffiosastollakaan kuulla mitään, mitä eräs lemiläisyhtye ei olisi tehnyt paremmin jo aikaisemmin. Soinnissa on myös vaikutteita discosta, r’n’b:stä ja soulista, mikä tuo mieleen myös samoista aineksista ammentavan Junglen, jonka kanssa All We Are on keikkaillutkin. Jos tämä on kuulijan ensimmäinen tutustuminen Sexsmithiin, mitään negatiivista ei välttämättä edes huomaa ja silloin miehen vanhoihin levyihin tutustuminen on juhlaa. Tässä tasapainoillaan perinteisen ja toisaalta uudemmalla tavalla ajattojättimenestys My Favorite Things -kappaleella. Love’s The Enemy on kokonaisuutena päällekäyvän vahvaa luukutusta, jossa kaikuvan kuulas laulanta ja viiltäväsoundiset sähkökitarat johdattavat ja yllyttävät toisiaan kohottavaan tunnekuohuun. Perniöläisduon asenteessa on jotain samanlaista viattomuuden ja vittumaisuuden sekoitusta. Idea tuntui vaarallisen kliseiseltä. Erityisesti vanhakantaisten Hammond-urkujen ääni viehättää monissa paikoissa. ELEn levyyn rakastuu tästä vastarinnasta huolimatta. Yhdessä ja vuorottain laulavien Tony Fredlundin ja Charlie Midnightin lyriikat puristavat musiikin sydämestä rakkautta, rauhaa ja tulista uhoa. Avausraita Yön sävel on tarpeeksi vahva, että kun annoin sille mahdollisuuden, se vei sisään levyyn. Todellisuudessa, jossa me elämme Tipi & Sylvester Stallone oli kenties Suomen Ween, vaikkei sitä kukaan silloin tiennyt. 80-luvulle ja Princelle flirttaileva Honey kikkelikitaroineen suorastaan luikertelee korvaan kuin viekas mato. Ehkä sitä ajatteli, että oli lapsuudessa saanut kuulla ihan tarpeeksi niitä Sarmanto/Leino-versioita. ANTTI MARTTINEN HH Tipi & Sylvester Stallone Soi vienosti murheeni kryyni Ektro Joskus on hauska kuvitella maailma, jossa rock-musiikki kuulostaa vanhalta Liimanarinan levyltä. Eritoten vinksalleen fraseerauksesta tunnusmerkkinsä luoneen Tuomisen kuuleminen lauluraitoja korostaneella Vinella (2010) oli ilahduttavaa. Lupsakka Lentävä Kalakukkokin saa tavallista sähäkämpää kyytiä soolovibrafoniesityksenä. Idea on hyvä, mutta debyytillään Apinasta ei kelpo yrityksestä huolimatta tule vielä sen enempää Rage Against The Machinea, Palefacea kuin uutta Stam1naakaan. Kolmannellaan The Man-Eating Tree ei ehkä enää loista omintakeisuudellaan, mutta on selvästi aiempaa päämäärätietoisempi. Erilaisia genrejä ja ajatusmalleja kuritetaan joskus varsin hermeettisellä, mutta aina huvittavalla otteella. Metallinkin kuuluu kehittyä koko ajan uusiin suuntiin ja Apinan kaltaiselle yhtyeelle on tässä ajassa epäilemättä tilausta. All We Aren seksikäs debyytti on tyylikkäästi tuotettu, ja äänimaisema läpi levyn on ilmava, raikas ja kuulas, vaikka kappaleiden tunnelma onkin poikkeuksetta synkkä. Omistan yhden c-kasetin tältä yhtyeeltä, jota en ole voinut enää vuosiin kuunnella, koska modernista elämäntyylistäni puuttuu asianmukainen teknologia. Iskeviä kappaleita voisi laulaa mukana heti toisella kuulemalla, mikä takaa levylle paljon paremman vetovoiman kuin pelkkä vahvojen tuotantostandardien haku. HENRI EEROLA HHH ...joka kuuntelukerralla ärsyttävien asioiden määrä väheni... Niinpä tämä kokoelma kuulostaa heti oudon tutulta, vaikka en ole bändin musiikkia kuullut lähes 20 vuoteen. Konsepti on kiinnostava, mutta toteutus voisi olla paljon parempikin. Vibrafoni soi kautta levyn kuin tuhat ovikelloa, mutta Viinikainen ja Huhtalakin pääsevät kiitettävästi ääneen. Hyvinäkin pidettävinä asioita silti löytyy: laulut on pidetty lyhyinä ja ytimekkäinä, ne eivät muistuta toisiaan ja vanhan ketun valkoinen hännänpää vilahtaa yhä siellä täällä. Albumi on omassa tyylilajissaan jopa hengästyttävän linjakas, mutta tietyt tasaisimman pintakailotuksen takaiset sävytykset antavat yhtyeen ja kuulijan hengähtää muutenkin kuin puolipakollisten slovarien parissa. ASKO ALANEN HHH ELE ELE Sokanen Ajatus siitä, että kuuntelisi uutta Eino Leinon runojen pohjalta tehtyä levyä vuonna 2015 tuntui etukäteen aika oudolta. Apinan yhteiskuntakriittisyyttäkään ei voi oikein kypsäksi kehua, kun esimerkiksi Kohun sanoituksissa samalla viivalla ovat niin Nyberg kuin lööppijournalismikin. Pönäkämmän tuotannon myötä yhtye seilaa hämmentävissä määrin Katatoniasfääreissä, mutta onnistuu muistuttamaan kuinka hunajaa ruotsalaisten masentelu oli vielä Viva Emptinessin aikoihin. Mutta jos miehen levyjä on aiemmin kuullut puolisen tusinaa, tulee vääjäämättä mieleen, että mies jolla on aiemmin ollut kovat piipussa ampuu nyt pelkillä harjoituspanoksilla. Music By Toivo Kärjellä tuttuus ja yllätyksellisyys vievät kuulijan uusiin jännittäviin maisemiin. Mutta tämän bändin kohdalla ei vanhaa kuulohavaintoa hevin unohdeta. Se alkuaikojen Ween. Soundimaailma on samankaltainen ja kaikki potentiaalisesti lauluäänen tielle rynnivä äänimassa on riisuttu sovituksista huolellisesti pois. Sävellykset on merkitty koko bändin nimiin, eikä niissä ole horjuntaa muskelipopin sulavimpien melodioiden ja voimakertsien lataamisessa spektaakkelimaisten kuulokuvien sarjaksi. Tanssittavaa Ebb/Flow’ta on tarttuvan kertosäkeensä takia mahdoton kuunnella hyräilemättä mukana, ja usein kappale tuleekin sen päätyttyä painettua uudestaan soimaan. Eva Louhivuoren ääni ansaitsee kaiken saamansa tilan. Tarvittaessa löytyy tilaa myös What Are We Fighting For -laulun jäntevälle bassojohdatukselle tai I Wanna Run -biisin yllättävälle flashbackille Fogertyn Up Around The Bendin sounditarkassa riffiviitteessä
Tämä montrealilainen muusikko on esiintynyt useissa eri kokoonpanoissa sekä levyttänyt omaa musiikkia Snailhouse-nimellä aina 90-luvulta asti. Albumin riisutun olemuksen ansiosta myös akustisen kitaran elävästä ja vivahteikkaasta soinnista voi nauttia kiireettä. Siihen muun muassa Deafheavenin ja Liturgyn edustamaan suuntaukseen kuuluu myös Brooklynin Sannhet. Sovituksien ja ilmaisun kokonaisvaltainen selkeys vakuuttaa ja lumoaa varmasti. NUUTTI HEISKALA HHHH White Knuckles Trio Got It Bad Turenki Bluesilla on tietylle ikäpolvelle edelleen negatiivinen kaiku, kun muistissa on 80-luvun valkoisen miehen blues ja 90-luvun vaikeimmin diagnosoidut tiluttajat. Forestfield ja kumppanit eivät vierasta edes ilakoivaa gospelia, joka pääsee irti joviaalilla I Believe The Change Will Come -raidalla. Sittemmin vanha taiteilijanimi on kuitenkin saanut jäädä, ja The Forgettable Truth onkin kolmas Feuerstackin omaa nimeä kantava albumi. Konstailematon tarinankerronta muistuttaa Jim Pembroken viime aikojen edesottamuksia, mutta myös Ry Cooderin, Tom Waitsin sekä Tony Joe Whiten tuottamat juurevat vaikutteet puskevat esiin. Kuten norjankielinen nimi antaa ymmärtää, ovat Sannhetin juuret silti black metalissa, ja jokaisessa biisissä on jotain genrelle tyypillistä. Luonteeltaan ilmaisu kiipeilee niin afroamerikkalaisissa, itämaisissa kuin skandinaavisissa alan perinteissä. Sinne tänne ripotellut avantgardistiset suurustukset antavat ymmärtää, että tavanomaiset rajat eivät kahlitse soittajien näkemyksiä. Albumi on kerrassaan kiehtova. Ryhmän sointi kuulostaa tietoisen hallitulta. Alavireistä murjotusta ei Forestfieldin repusta löydy. Enimmäkseen akustisen kitaran ja Prattin eriskummallisen maukuvan lauluäänen varaan rakennetut laulelmat eivät kuitenkaan huku toistensa sekaan, vaan säilyttävät mystisen intensiteettinsä läpi koko levyn. Levyn välittömyyttä korostetaan kotikutoisilla ääniratkaisuilla: äänet kuulostavat pehmennetyiltä, jopa epäselviltä. Iänikuisesta Lucillesta ei olisi luullut enää uutta versiota tarvittavan ja The Nite Ridersin Looking For My Baby on sekin vastustamaton vuosikymmenestä toiseen. Biisien lyhyys ja jäsentyneisyys tekevät Sannhetin musiikista monia instrumentaalibändejä lähestyttävämpää. Muutenkin mukavimmiksi menopaloiksi nousevat joustavammat popkipaleet, kuten Jonathan My Friend, jossa vastuuta jakautuu sopivasti myös tuuttaajille ja urkurille. Työstö on niin huolella hiottua, että buustattu, hyökkäävä asenne tuntuu karsivan kappaleiden melodioista ja sovituksista tuoreinta omaperäisyyttä. Dave Forestfieldin tapa yhdistellä americanaa, countrya ja rockia vaikuttaa esimerkillisen rennolta. Kaiken kaikkiaan The Forgettable Truth onkin erinomaisen vangitseva ja kypsä albumi. Revisionist yhdistelee post rock -maalailua math rockin tarkkuuteen ja suunnitelmallisuuteen. Ja voi veljet kuinka helposti trion rohto uppoaa kiduksiin! Debyyttialbumi Got It Bad koostuu suurimmaksi osaksi vanhoista lainoista, joiden hiilloksen hehku puhalletaan takaisin roihuun. Taustalaulajien käyttö on usein klassisen komeata, ja sitä tekee mieli suositella hyödynnettäväksi laajemminkin. Mikä on paradoksaalista, sillä vanhaa soulia ja bluesiahan tässä nykyhetkessä tehdään. Porukan tunnetuin jäsen on omassa dokumentissaankin seikkaillut kitaristi Knucklebone Oscar, mutta enemmän levyllä huomiota kiinnittää pianisti ”Hillside” Kumpulaisen lunkiin fiilistelyyn tai rumpalin pallilta kuultaviin Jukka Whiten valloittavan mouruavaan laulutulkintaan. Eipä sillä, että omatkaan rallit joukosta esiin pomppaisivat. ARTTU TOLONEN HHHH Michael Feuerstack The Forgettable Truth Forward Music Group Kanadalainen tuottaja ja laulaja Michael Feuerstack on ollut musiikin kanssa tekemisissä reilusti yli 20 vuotta. Raskassoutuisuus saa helposti vallan, vaikka nimikappale aloittaakin levyn lennokkaamman vauhdin ja napakan iskuvoiman merkeissä. Tämä on musiikkia, joka on suunniteltu täyttämään tilan, joten sitä ei kannata kuunnella kuulokkeilla tai liian hiljaa. Instrumenttien vähyys ohjaa huomion olennaiseen, eli Prattin upean lauluääneen, jossa on samanaikaisesti sekä viatonta lapsenomaisuutta että kohtalokasta syvyyttä. JUHA SEITZ HHHH Dave Forestfield Loyal Till The Bitter End Propaganda Laulaja ja lauluntekijä Tatu Metsäpelto eli Dave Forestfield tunnetaan hyvin musiikkipiireissä. Sovituksissa on kuultavissa myös indie rockin imua. Kari Ikonen Trion vuonna 2013 julkaistu esikoislevy Bright oli varsin vakuuttava näyttö kolmikon kyvyistä, eikä tuore Beauteous Tales And Offbeat Stories jää yhtään huonommaksi. JUHO KANKAANPÄÄ HHH Kari Ikonen Trio Beauteous Tales And Offbeat Stories Ozella Music Pianisti Kari Ikonen lukeutuu Suomen arvostetuimpiin jazz-muusikoihin. Levyn surrealistisesta kansitaiteesta vastaa Nina Sangenstedt, jonka pastellisävyiset maalaukset istuvat mainiosti kolmikon kokeellisiin kirmailuihin. Loyal Till The Bitter End vie kuuntelijan rapakon taakse maaperää tonkimaan. JUHA SEITZ HHHH Sannhet Revisionist The Flenser Monet amerikkalaiset black metal -bändit yhdistelevät nykyään Alcestin tapaan valoisuutta ja avaruutta black metalin klaustrofobiseen synkkyyteen. Musiikillisesti uusin levy kuulostaa aikuismaiselta, aloilleen asettuneen miehen folkilta. ASKO ALANEN HHH The Charlatans Modern Nature BMG Valtaisaa suitsutusta osakseen saanut brittibändi The Charlatansin järjestyksessään kahdestoista studioalman ilmaisun välillä tavalla joka tuo mieleen Emmylou Harrisin Wrecking Ball -klassikon. Oli motiivi mikä tahansa, ratkaisu enimmäkseen toimii. Ytimekkyyttä tuo myös Feuerstackin koruton lauluääni. JUHO KANKAANPÄÄ HHHH Levyarviot > ...pääasiallinen tarkoitus on huljutella kiveksiä rantavedessä... Levyn soundimaailma on kuin 50-luvun askeettisesta studiosta kotoisin, mutta mitään pastissimaista ei touhuun liity. Sannhet kuitenkin eroaa edeltäjistään kahdella merkittävällä tavalla. Myös soitannaltaan levy on vaihteleva: erityisesti The Devilin aggressiivisen kylmästi soivat sähkökitarat ja vinkuvat koskettimet toimivat tujuna vastavoimana muuten pehmeille sovituksille. Levyarviot 3_15 uusi.indd 64 14.3.2015 11.45. Revisionistin kappaleiden keskipituus on vain noin neljä minuuttia. Vaikka muusikko kuokkii aiheitaan syvistä mullista, kepeys ja vaivattomuus sävyttävät hänen tekemisiään. 64 65 Jessica Pratt On Your Own Love Again Drag City ”People’s faces blend together / like a watercolour you can’t remember”, laulaa Jessica Pratt kakkosalbumillaan. Avainsana on luonnollisuus. Pianopyrähtelyjä suosiva Ikonen, pehmeästi kontrabassollaan liikehtivä Ara Yaralyan sekä innovatiivisia rumpurytmejä pirskotteleva Markku Ounaskari houkuttelevat instrumenteistaan ihailtavan dynaamista svengiä. Bändillä ei ole laulajaa ja sen biisit ovat verrattain kompakteja. Soundi on juureva, paikoin jopa countrymainen, mutta hillitysti tyylilajin ilmeisimmät maneerit välttäen. Laulajan puuttuminen vapauttaa musiikillista ilmaisua, ja Sannhet onkin vielä muitakin USBM-bändejä kauempana perinteisestä black metalista. Nyt ei todellakaan pumpata rystyset valkoisina. Ilmavuudesta tummiin pohdintoihin liikehtivä albumi viehättää monipuolisuudellaan. Shook Up! kuulostaakin määrätietoiselta näytön paikalta, jossa sekä laulu että kitara on nostatettu vahvasti framille, raikuvien torvien kajautellessa paikoin hyvinkin svengaavasti. Irvileuka voisi väittää samaa 27-vuotiaan laulaja-lauluntekijän kappaleista: unenomaisuutensa takia laulut kietoutuvat toisiinsa kuin yhdeksi puolituntiseksi kudelmaksi. Yrjö-palkinnon reilu vuosi sitten pokannut taiteilija on tehnyt pitkän päivätyön trionsa, Karikko-sekstetin sekä kollegojensa projektien parissa. Vaikka äkkiseltään sävellykset saattavat vaikuttaa kiltiltä kitaransoittelulta, sanoituksista löytyy pistäviä ja synkkiäkin sävyjä. Ilmavampaan ja soulahtavampaan riffiin tukeva Release My Heart on näppärä välihengähdys. Kielisoittimia ja koskettimia suvereeniin tyyliin käsittelevä taiteilija uskaltaa naureskella itselleen, mikä tuntuu kotimaisilla kentillä olevan katoava luonnonvara. Hurriganes-muistumista Hot Wheels rasvaa rotevan riffin hiukan liukkaammaksi, mutta ikuisen keskenkasvuinen Lollipops-pala I Will Stay menee jo kosiskelun puolelle. ANTTI LUUKKANEN HHHH Ile Kallio Big Rock Band Shook Up! Sony Sen verran isoja kiviä ja kallioita Ilen tielle on vuosien mittaan kertynyt, että tuntuu hyvältä idealta vyöryttää ja murskata niitä kahdeksanmiehisen bändin voimin. Siksi tarvitaankin yhä enemmän White Knuckles Trion kaltaisia roots-julleja, jotka näyttävät skeptikoillekin asian todellisen laidan. Nokkelasti nimetty albumi syventää yhtyeen jazz-näkemystä unenomaisissa tasoissa
Siinä missä Real Estate on kauniin kuulasta kitaravetoista päiväntuhlaamismusiikkia ja Mac DeMarco pienessä yksiössä roskaläjän päällä makaamista halpaa kaljaa juoden, näiden sieluntoveri Twerps putoaa johonkin tähän väliin. White As Snow’ssa on puolestaan kaikuja vanhasta Of Montrealista, ja New Moves on traditionaalista nynnypoppia parhaimmillaan. 64 65 bumi on ehditty julistaa monessa yhteydessä yhtyeen uran parhaaksi. Tämänkin arvion kirjoittaminen levyä kuunnellessa kesti aika kauan. Paltsa-Kai Salaman laulu on muutenkin niin vahvasti efektoitua, että kovin syvällistä sanomaa niihin ei kannata piilottaa. Twerpsin voi helposti sijoittaa samaan lokeroon kuin Real Estaten ja Mac DeMarcon. Dippaus ketsuppiin, ja halvasta Huhtamäen kupista jälleen suuhun. Nakkiepisodin jälkeen bändi lunasti odotukset tummasävyisellä debyytillään (Black Lizard, 2013), jonka pedaalien kautta soivaa kitarajunttausta oli vaikea vastustaa. Shine High on kuin sekoittaisi pöhöttynyttä Be Here Now -kauden Oasista ja Verven 90-luvun huumeisempaa brittipopia, jota pitäisi kuunnella nurmella maaten ja mielellään pikku pöllyssä. Suurin osa levyn kappaleista jää alle kolmen minuutin, joten tylsistymään ei ehdi, vaikka mukaan mahtuu pari löysempääkin vetoa. Suuria oivalluksia Solarizen sanoituksista ei löydy, mutta Black Lizardin suurimmat ansiot ovatkin tunnelman luomisessa. 25-vuotiaan The Charlatansin jälleensyntymä saa niskan nytkymään. Suorastaan raivokas esitys jätti suun auki, jonka jälkeen pääakti tuntui samalta kuin katsoisi hidastettuna nakkimukin syöntiä jääkiekkoareenan baarissa. Yllätyksiä on luvassa lisää, sillä Helplessin lopussa mukaan saadaan myös saksofoni, jota olisi mielellään kuullut levyllä enemmänkin. Kesän odotustasi helpottaa (tai sitten vain pahentaa) australialaisten indiepoppareiden laiskanpulska uutuus. Solarize soi debyyttiä aurinkoisemmin ja monipuolisemmin. Poikkeuksellisesti kitaroiden sijaan jousiin nojaava Harmonize on niin ikään pudonnut samasta brittipopin puusta á la Bittersweet Symphony, mutta ei lähdekään Richard Ashcroftin lailla tönimään ihmisiä kadulle, vaan jää rummuitta makaamaan siihen paikkaan. Lizardien kliimaksi on vähän löysempi, mutta tuo riittävän juuston tuoksun nenään. ARTTU SEPPÄNEN HHHH K uv a: Soliti Levyarviot 3_15 uusi.indd 65 14.3.2015 11.45. Black Lizard Solarize Soliti Ensikosketukseni Black Lizardiin oli Tavastialla The Raveonettesin lämppärinä pari vuotta sitten. Useiden raitojen taustoilla kuullaan naisääniä, mikä on valintana omiaan kohottamaan ruhjeiseen majesteetillisuuteen tähtäävää menoa pykälän tai pari. Orange Juicen Can’t Help Myself lienee parhaita esimerkkejä, kuinka pop-kappaleeseen luodaan puun takaa täydellinen kliimaksi saksofonilla, ja sellaista soisi kuulevan enemmänkin nykymusiikissa. Toisinaan indie rock on parhaimmillaan, kun se on laiskaa. ARTTU SEPPÄNEN HHH ...pääasiallinen tarkoitus on huljutella kiveksiä rantavedessä... Talking In Tones vakuuttaa heti kättelyssä – kappaleen penkkiin naulitseva raukeus ammentaa voimansa Hammondista ja mieliemme perversseihin kulmauksiin pesiytyneestä kitsch-diskosta. Varman, mutta yhä vaarallisesti svengaavan soiton varaan nojataan muutenkin. Love At First Sight on juuri kuvaava esimerkki siitä kesäpäivästä, kun makaat kotisi lattialla, vaikka ulkona aurinko paistaa suorastaan huutaen kylmää terassikaljaa sujautettavaksi suuhun. Vaarana vain on, ettet saa aikaan yhtään mitään. Todellinen säväyttäjä on Emilie, jonka harmoniat kielivät syvään juurtuneesta pop-esteettisestä ymmärryksestä. Juuri tässä Twerps osuu maaliin. Vaille viimeistä kliimaksia jäävänäkin Modern Nature on vahvan kokonaisuuden tunnusmerkistön täyttävä teos: välittömästi kiinnostava, kuuntelussa kehittyvä ja ympäröivän maailman huolet vaikutusalueensa ulkopuolelle sulkeva. Ajattomalta Modern Naturelta on tämänkin tahon vaikea löytää varsinaista moitteen sijaa. Levy sopii parhaiten paahteiseen kesäpäivään, kun pääasiallinen tarkoitus on huljutella kiveksiä rantavedessä mikroshortsien läpi. Heleisiin kitaroihin nojaavalla Range Anxietylla on kauniita melodioita, mutta välillä meno on myös erittäin aikaansaamattoman slack. Parhaiten levyn teoksista osuu Waves Hit, joka alkaa heleällä kitaroinnilla, kunnes kertosäkeessä aallot viimein osuvat ja tuttu kitarapörinä vyöryy likaisen hipin korvanöyhtän läpi. Kunpa studiossa hoettaisiin loppuunpalaneena vitsinä lehmänkellon sijaan “lisää saksofonia”. EERO TARMO HHHH Twerps Range Anxiety Merge Etkö viimekään kesänä käynyt uimassa tarpeeksi ja harmittaa
Popmusiikki on rikos, tapaa lääke! Heavy metal -henkisen intron jälkeen käyntiin pyörähtävä metallikone ei hyydy puolen tunnin kestossaan – pituuskin on thrash-levylle optimaalinen. ANTTI MARTTINEN HHH My Funeral Violence Academy My Funeral Pakko lainata alkuun My Funeralin lähettämää lehdistötiedotetta: ”Oli selvää, että tulevan levyn kantava teema on toimintaelokuvamainen väkivalta.” Tästä on hyvä lähteä liikkeelle: hyväksyisikö esimerkiksi Los Angelesin poliisilaitoksen valioluutnantti Marion ”Cobra” Cobretti tämän jyväskyläläisnelikon uuden thrash metal -hyökkäyksen. Tuon itävaltalaisen actionsankarin mukaan nimetty, sittemmin solistinsa Tim Lambesisin murhatuomiossa ryvettynyt Austrian Death Machine -yhtye onkin My Funeralin lähimpiä sisällöllisiä vertailukohteita – paitsi että My Funeral on sata kertaa parempi. Levyn keskeisimmät teokset ovat kuitenkin sen lopussa seesteisemmissä kappaleissa, kuten Josef ja Yet. Kunhan bändi vain heittäisi art pop -markkinointikliseen menemään – ansiokas ja näkemyksellinen musiikki puhuu puolestaan. No totta munassa. Matti Airaksinen La 04.04. Color Dolorista tuskin tulee kansansuosikkia, vaikka Stina Koistinen on kiistatta yksi maamme lahjakkaimmista laulajista. Totta kai musiikista kuuluu, että se on peräisin vajaan 50 vuoden takaa, mikä on tärkein osa sen viehätystä. Tämä ei suinkaan ole moite bändille, vaan päinvastoin. Tällä kertaa kovana pianistina tunnettu Krall on jättänyt koskettimiston enimmäkseen tuottajansa käsiin. Kokonaiset soundtrack-levyt ovat olleet epämukavan epätasaisia ja teemojaan toistavia. Levyn pari kappaletta toimivatkin aikoinaan Yes-klassikoiden esiasteina ja olivat osin Yes-miesten tekemiä. Janna Pe 03.04. Vaikka kulttisäveltäjä varioisi vain kahta teemanpätkää, niissä tapaa olla kaikki tarvittava. ARTTU SEPPÄNEN HHHH Judith Owen Ebb & Flow Twanky Kahdeksanteen albumiinsa ehtinyt walesilaislaulajatar siirtyy perusasioiden äärelle sellaisella luontevuudella kuin hän olisi ikänsä tehnyt juuri tällaista. Yö Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Levyarviot 3_15 uusi.indd 66 14.3.2015 11.45. Kappalemateriaali ja yhtyeen tekninen ilmaisu ovat jopa erinomaisella tasolla, ja solisti Ilkka Sepposen perinnetietoinen, hardcore-vivahteinen huuto irrottaisi vaikut vaikka Schwarzeneggerin korvakäytävistä. Siksi levy vaikuttaa kuin keikkojen myymiseksi tehdyltä välttämättömältä artefaktilta. Lost Themes on sydämellinen palvelus niille Carpenter-musan diggareille, jotka ovat sinnitelleet näiden avainsäväreiden varassa. Vaikka termillä ajetaankin takaa populaarimusiikin konventioista poikkeavaa ilmaisua, mikä musiikki ei olisi taidetta. Debyyttilevy Cuckoo In A Clockia (2013) verrattiin ilmeisiin verrokkeihin Björkiin ja Kate Bushiin, joista kaikuja on myös Wonderchildin alkupuolella. Samoin päätösbiisi Don’t Dream It’s Over (Crowded House) toimii hyvin koskettavuudessaan. Suurin osa on kuitenkin yhtyeen solistin ja biisintekijän Clive Bayleyn tekemää uutta musiikkia. Levylle kokonaisteoksena on vaikea löytää sopivaa kuuntelukontekstia ahmaistavaksi kerralla, vaikka ehjä kokonaisuus onkin. Mielikuvamusiikin tasalaatuisuus tekee albumista säveltäjänsä parhaan kuuntelulevyn. ANTTI ERVASTI HHH Level 10 Chapter One Frontiers Records Level 10 sai lähtölaukauksensa kun monessa liemessä keitetty saksalaisbasisti Mat Sinner tykästyi laulaja Russell Allenin keulittamaan muskeliheOriginal Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa www.sokoshotels.fi Pe 27.03. Sekin riittää hyvin, että tarjolla on äärimmäisen hyvin toimivaa punaviininjuontimusiikkia puolison kera nautittavaksi. Popeda Pe 01.05. Wallflower menee pitkälti viihdemusiikin osastoon, mutta sellaisillakin levyillä on tarkoituksensa. Melrose & Francine La 18.04. Seuraavan vuosikymmenen progekin jossain määrin nostaa päähän. 66 67 Levyarviot > ...hyvin toimivaa punaviininjuontimusiikkia puolison kera nautittavaksi... Nyt ei kuitenkaan haeta mitään retroilusoundia, vaan kokonaisuus kantaa ihan Owenin omilla harteilla. Diana Krall Wallflower Verve Matalaääninen laulaja-pianisti yhdistetään usein jazz-kuvioihin, mutta nyt hän on tehnyt puhdasverisen cover-albumin pop-biiseistä. New Way Of Life on jonkin sortin psykedeelistä popia, jollaista 1960-luvun lopulla tehtiin hyvin paljon. Jenni Vartiainen Pe 17.04. Levylle nimensäkin antanut Bob Dylanin harvemmin kuultu nimiraita on myös oiva valinta. Elokuvakäyttöön ehdolle asetetuissa ”kadotetuissa” teemoissa on vain jämäkin osa, kahdeksan erillistä kappaletta, jotka kaikki sisältävät karsitun ja täyteläisesti sovitetun kiteytyksen ydinteemasta ja sen vinjettejä jatkojalostuksesta. Jousilla uutta puhtia saadaan niinkin kuluneisiin paloihin kuin California Dreamin’ (The Mamas And The Papas) ja Desperado (Eagles). Ylex Parasta Ennen! -klubi Dj. Vaihtelevia ja hienojahan yhtyeen kappaleet enimmäkseen ovat, mutta muutama on vähän toisella kädellä hutaistu. Paikoin vilahtavia rytmikkäämpiä sävyjä kaipaisi enemmän. Sen tuottama soundi, yhteissoitto ja tatsi ovat lyömätön yhdistelmä. Ei kannattaisi oikeastaan hirveästi ratsastaa tuolla historialla, sillä Mabel Greer’s Toyshop pärjää erinomaisesti, ellei paremminkin ilman sitä. Alexia Pe 24.04. Poistetaan viides tähti yllätyksettömyydestä: tämä hommahan on tehty noin 30 vuoden aikana jo monta kertaa. Owenin sävelmät ovat pianoballadivoittoisia kauniita virityksiä. Soitot Cody Carpenterin ja Daniel Daviesin kanssa eivät tee teemoista liian sliipattuja tai valtavirtaan hukkuvaa, vaan tyylitaju säilyy juuri oikealla tavalla mehustettuna. Se laskee kokonaispisteitä. Tuottajana ja sovittajana toiminut, kokenut kettu David Foster on toteuttanut laulut Krallin lauluääntä tukevin jousitaustoin, joissa paikka paikoin vilahtaa muitakin soittimia. Color Dolorin moneen suuntaan pursuava materiaali kuulostaa siltä, että sen anti on koettava mieluiten livenä. Carpenterin itse pusaamat kengännauhalla pyörineet syntetisaattoriscoret, kuten Hyökkäys poliisiasemalle, Halloween, Usva ja Pako New Yorkista olivat aikoinaan suorastaan naurettavan pelkistetyt. Maailman persoonallisinta laulelmapoppia Ebb & Flow ei esitä. Vuosien mittaan on monen kunnianhimoisen elokuvasäveltäjän ivahymy hyytynyt, kun tuotantoarvoiltaan rääpälemäiset teemat ovat kestäneet loistavasti valtavien elokuvaorkesterien tai mahtipontisten syntikkamessutusten keskellä. ANTTI ERVASTI HHH Color Dolor Wonderchild Konkurssi Color Dolor kuvailee musiikkiaan pompöösisti art popiksi. Suurin osallinen miellyttävässä kokonaisuudessa on basisti Leland Skarrin, rumpali Russel Kinkelin ja kitaristi Waddy Wachtelin muodostama bändi. Siinä on läsnä elämän koko kirjo: tuutulaulua, leiskuvampaa irroittelua, shamanistisuuttakin. James Taylorja Mungo Jerry –lainat ovat paikallaan tuomassa vaihtelua. ASKO ALANEN HHHH Mabel Greer’s Toyshop New Way Of Life RSK Tämän bändin tarina on melko sekava: siinä soitti 1960-luvun lopussa muusikoita, joista vähän myöhemmin tuli Yes. MIKKO MERILINNA HHHH John Carpenter John Carpenter’s Lost Themes Sacred Bones Loistava projekti. Eikä jälki ole lainkaan hullumpaa. Yesistä muistuttavat eniten Hugo Barrén ärmäkkä bassosoundi ja sutjakat linjat, jotka vievät komeasti kappaleita eteenpäin. Levyn varsinainen ainoa uusi laulu on Paul McCartneyn Kisses On The Bottom -levyn (jolla Krall oli tärkeässä osassa) käyttämättä jäänyt kappale If I Take You Home Tonight, joka nousee yhdeksi levyn kohokohdaksi. Kaija Koo Pe 10.04. Sanoitukset ovat lämmintä tarinointia. Tuttuus ei kuitenkaan My Funeralin iskuvoimaa vähennä. Tämä albumi on siihen tunnelmaan omiaan. Levyn pianovetoiset omat kappaleet vievät menneisyyteen Joni Mitchellin kaltaisten lauluntekijöiden kulta-aikoihin. Soundi on tuotu tyylikkäällä tavalla ajattomasti tähän päivään. Etusijalla ovat kuitenkin suhteellisen selkeät melodiat, ja polveilu jätetään vähemmälle. Wonderchild kuulostaa kuin fantasiaelokuvan soundtrackilta
Ukot sopivat projektista, jonka ydinajatus oli tehdä Adrenaline Mobin kaltaista musaa. Miksi. Biisejä tehtiin itse ja saatiin lisää ulkopuolisilta (Magnus Karlsson, Amanda Somerville). Tai sitten sen kelvollisuus ei vain vakuuta Elements pt.1:n mestarillisuuden rinnalla, vaikka kakkosella on ehkä koko saagan paras power metal -kappale I’m Still Alive. MIKKO MERILINNA HHHH Ranger Where Evil Dwells Spinefarm Ranger debytoi albumikategoriassa pelkästään uusia kappaleita niputtaen. Sopivan monisävyisesti runnoen Where Evil Dwells pitää kuulijansa valmiustilassa vastedeskin. Asianmukaisesti Ranger käyttää parhaan korttinsa heti alkuun. Miksei alkuperäinen riitä. Laulaja Dimi Pontiac pääsee revittelemään selkeämmin etualalla ja albumi on täynnä koukkua, detaljia ja oikeanlaisia atmosfäärejä. Myös esimerkiksi Megadeth ja Helloweenin Walls Of Jericho kuuluvat kokonaiskuvaan, ja niin edelleen. Mutta ilman toisenlaista tavaraa ei esimerkiksi albumin päättävä lyhyt tehopala Storm Of Power kuulostaisi yhtä eloisalta. EERO KETTUNEN HHHH RETRO K uv a: Ville Juurikk ala Levyarviot 3_15 uusi.indd 67 14.3.2015 11.45. Jopa nimibiisin riffit, soolot ja temponvaihtelut kantavat raidan kunnialla yli kymmenminuuttisen kestonsa loppuun. Rangerille vauhti ei ole itseisarvo. Tuo kyseinen palo laittaa tekemään oikeita asioita, ja sen myötä Where Evil Dwells -levystä on muodostunut suorastaan poikkeuksellisen metallinen metallialbumi. Bändi on kertonut kulmakiviensä olevan Judas Priestin British Steel, Anvilin Metal On Metal ja Exodusin Bonded By Blood. Toki lukuisimmat nyrkit tulevat halkomaan ilmaa juuri kaahauskohtien aikana. Ennen julkaisemattomien lisäkappaleiden hienoin puoli on, että ne herättävät Stratovariuksen klassisen kokoonpanon vielä kerran eloon kotistereoissa. Ensimmäiselle Elementsille täydet pisteet, toiselle kolme tähteä ja julkaisun muille osille papukaijamerkit. Listaa voisi jatkaa mainitsemalla ainakin Slayerin, Kreatorin, Venomin sekä Manowarin. 66 67 vibändi Adrenaline Mobiin. Neljä pitkää ja raskasta eeposta (Soul Of A Vagabond, Fantasia, Papillon ja Elements) ovat majesteetillisia, vuoren kokoisia heavy-teoksia. Apinointiprojektiin Sinner pestasi pari bändikaveriaan Primal Fearista, Frontiers-levylafkan kaikissa projekteissa hämmentävän kosketinsoittaja Alex Del Vecchion sekä Roland Grapowin (Serious Black, Masterplan, ex-Helloween). Ja miksi Allen tahtoisi laulaa kahdessa samanlaisessa bändissä. Defcon 1 -kappaleen tunnelmissa ydintuho vaikuttaa todennäköisemmältä kuin kertaakaan sitten 1980-luvun puolenvälin. MAPE OLLILA HHH Stratovarius Elements, pt.1 & 2 – Complete Edition e-a-r Music Molemmat Elements -albumit (2003) 5.1 -miksauksineen sekä bonus-cd:n sisältävä Stratovarius-paketti on suurenmoinen pala purtavaksi. Where Evil Dwells soi aavistuksen totuttua kirkkaampana, mutta yhtä lailla autenttisen eläväisenä, sillä ylimääräistä siloittelua perinteisesti nauhalle äänitetyn materiaalin tuotannossa ei ole suvaittu. Pelonsekaisesti odotetun Where Evil Dwellsin myötä valtakunnassa kaikki on mallillaan, sillä hurja speed/ thrash/heavy metal -pläjäys säilyttää moitteettomasti viime vuosien pienemmiltä julkaisuilta tutun tason ja tyylin. Onneksi apinointi ei onnistunut ihan nappiin. Ranger ei tarjoa juuri mitään omaperäistä, mutta ei sen tarvitsekaan. Bändi ei myöskään ole millään tavalla hassutteleva pastissimasiina, vaan ilahduttavan vaarallisesti rockaava meininginnostattaja, joka saa voimansa nuorten miesten aidosta innostuksesta musiikkiin. Levyllä on bändin kunnianhimoisin tuotanto vallankumouksellisine orkestraatioineen, tasalaatuisen korkeatasoinen materiaali sekä upea sointi. Kakkososassa saattaa pahalla tahdolla kuulla lopun alun sävyjä, esimerkiksi huolimattomissa ja keskeneräisissä sovituksissa. Ajoittain Level 10 riffittelee groove metalin laitamilla amerikkalaisen esikuvansa tyylisesti (ja tokihan Allenin laulusoundi dominoi äänikuvaa), mutta koskapa Sinner ei pääse saksalaisista nahkoistaan eroon, Chapter Onesta kehkeytyi laadukas, joskin ennestään tutun kuuloinen eurometallilevy; paikoin jopa niin tutun että ainakin In For The Killin Helloweenilta ja Voice Of Wildernessin Black Sabbathilta kierrätetyt riffit olisi voinut jättää levyttämättä. Olen valmis nostamaan Pt.1:n Stratovariuksen top 3:een Episoden (1996) ja Visionsin (1997) rinnalle. Elements sijoittuu yhtyeen aikajanalla 90-luvun luomisvoiman viimeisiin henkäyksiin
EERO TARMO H Red Moon Architect Fall Playground Saku Moilasen sooloprojektina aloittanut Red Moon Architect on toisen levynsä äärellä. PERTTI OJALA HH Róisín Murphy Hairless Toys Play It Again Sam Aika juoksee, osa xxx: irlantilaislaulaja Róisín Murphyn edellinen albumi Overpowered julkaistiin vuonna 2007, kahdeksan vuotta sitten. Paikoin tuntuu, että tekovaiheessa on mietitty liikaa sitä, että levyn tulee kuulostaa tyylikkäältä. Debyytti Jaalan elämää (2010) sekä Stepan kanssa duona tehty Naksuvat luupit (2012) miellyttivät arkisen rennolla meiningillään. Läski tummuu ja tunnelma pysyy katoksessa korkealla. MIIKA AHOLA HHH Rumer Into Colour Atlantic Seasons Of My Soul (2010) teki pakistanilaisenglantilaisena Sarah Joycena syntyneestä laulaja-lauluntekijästä kertaheitolla tähden. Vaikka Into Colour käynnistyykin pianosäesteisen intron jälkeen tomeralla tanssihitillä Dangerous, niin albumin ilme on sittenkin raukean melankolinen. Molokon laulajana pinnalle nousseen Murphyn kolmas sooloalbumi Hairless Toys on minimalistista elektropoppia, joka paikoitellen kasvaa takuuvarmaksi indiediskojen tanssilattioiden täyttäjäksi. Flyoverin jylhät tunnelmat saavat sinfonista vetoapua Bratislava Symphony Orchestralta, joka terävöittää levyn mahtipontista avauskappale Rhapsodya ja myötäilee tyylikkäästi upeaa Dislocatedia. Let It Reign on valitettavasti väsynyt ja intohimoton kokonaisuus, muutamista onnen hetkistä huolimatta. OLE NERDRUM HHHH Levyarviot 3_15 uusi.indd 68 16.3.2015 8.57. Levy on hyväntuulisuudestaan huolimatta myös yhteiskuntaorientoitunut. Kaikkinaista räikeyttä karttava sisältö ja levyn punaruskeansävyiseksi haalistettu kansikuva ovatkin keskenään täydessä sopusoinnussa. Sotkuinen tuotanto saattaisi paremman bändin ja parempien kappaleiden kohdalla olla virkistävää ja rohkeaa, The Sidekicks Runners In The Nerved World Epitaph Jenkkiyhtye The Sidekicksin neljäs studioalbumi on nimeään ja introvertistä tulokulmasta kielivää kansikuvaansa myöten houkuttelevan näköinen paketti. Kokonaisuus tuntuu bändillä olevan kuitenkin hallussa ja levyllä kuuluu orkesteri, jonka johtohahmolla on selkeä visio musiikillisesta linjasta. 68 69 Levyarviot > ......herra Barâtkoon, miten humalaisilta laulusuoritukset vaikuttavat... Siltä se kyllä kuulostaakin. Kun musiikki ei muotonsa puolesta ole oikein skeittipunkia, garage rockia tai shoegazea, eikä toisaalta varsinkaan millään rajoja rikkovalla tavalla omaperäistä tai sielukasta, on aidosti haasteellista yrittää luonnostella se inhimillinen olevainen, jota varten tämä pöytä on katettu. Ilmestyskirja nyt -kappaleessa Are astuu melkein jo Palefacen tonteille. Mitähän tästä vielä kuoriutuu. Huippuhetkiin nousevat erilaisia elämänasenteita ruotivat räppi-battlet Palautekeskustelu ja Tykkään väittää vastaan. Evil Eyesista löytyy levyn selkein hittipotentiaali. Runners In The Nerved Worldin valossa osuvasti nimetyn yhtyeen keitos on liian sujuvaa ollakseen sympaattista ja auttamattoman hahmotonta tuntuakseen jossain. Tältä kuulostaa onttoutensa kanssa sinuiksi tullut orkesteri, josta on ihan liian kivaa ihan vaan jamitella. VISA HÖGMANDER HHH Lauri Porra Flyover Texicalli Basisti Lauri Porran kolmannella soololevyllä soi tunnelmallinen instrumentaaliproge. Siinä missä Overpowered vei diskoon, Hairless Toys vie hämyisille jatkoille trenditietoiseen salakapakkaan. SAMI NISSINEN HHHH Carl Barât And The Jackals Let It Reign Cooking Vinyl Jos joku muistaa vielä 2000-luvun alun räyhäkkään The Libertines -rockpumpun, saattaa vanhasta tottumuksesta lähteä diggailemaan kyseisen bändin solisti-kitaristi-keulakuvan Carl Barâtin uutta levyä. Soundimaailmasta ei löydy moitittavaa, joskin doom metal -levyllä äänimaailma voisi tuoda enemmän mieleen niitä kuuluisia lopun aikoja. Albumi tarjoaa mitä siltä odottikin, eli synkkää ja raskasta doomia. Levyltä ei löydy uutta You Know Me Betteriä tai Let Me Know’ta. Minä sanoisin tuomiollisempaan, en kuolompaan suuntaan. Niinpä sävelmien ja levyn isoilla ja aidoilla jousitaustoilla silattu soinnillinen sukulaisuus Bacharachin häpeämättömän viihteelliseen ilmaisuun ei ole mikään yllätys. Flyover on kauttaaltaan valloittavaa ja rikasta musiikkia joka rakentuu yllättävänkin niukoista aineksista. Kakkosalbumillaan Boys Don’t Cry (2012) Rumer tulkitsi kuitenkin muiden arvostettujen miespuolisten lauluntekijöiden vähemmän tunnettuja kappaleita, jotka kaikki olivat peräisin 70-luvulta ennen Rumerin syntymää. Rumerin äänessä on lisäksi yhä läsnä myös Karen Carpenterin kuulautta. Kummatkin raidat nousevat vaivattomasti Anssi Tikanmäen ja Pekka Pohjolan mestariteosten rinnalle. Yksi tekijä on tietysti Juuson maittava huutolaulu, mutta myös riffit tuovat mieleen esimerkiksi vanhan Obituaryn. Samettisen pehmeä ääni ja biisiensä paikoin soulinenkin viihteellisyys vakuuttivat muun muassa Burt Bacharachin siinä määrin, että tämä kirjoitti Rumerille uusia lauluja. Vaikka yhtye doom-bändiksi itseään kutsuukin, kuuluu levyllä vaikutteita death metalin puolelta. Loppupuolella pitkien biisien elektrominimalismi alkaa kuitenkin jo turruttaa, kunnes päätöskappale Unputdownable kasvaakin yllättäen lähes uljaaksi lopetukseksi. Minimalistiset ja retro-henkiset biitit eivät ehkä tuo genreen mitään uutta mutta puskevat eteenpäin mainiosti ja jättävät räpeille runsaasti tilaa. Uutuudellaan Are kertoo asiat henkilökohtaisella ja elämänmakuisella tavalla, raakana ja leikkaamattomana. Toisin kuin voisi kuvitella, ei Aren tarvitse buustata egoaan keinotekoisuuksilla ja katteettomalla uhoamisella. Lungi Grillijuhlat Rekamin ja Ghettomasan kanssa on totaalista feelgoodia alusta loppuun. Yhdeksänminuuttinen Exploitation vie taas cariboumaisiin klubitunnelmiin ennen kuin balladikaksikko Uninvited Guest ja Exile rauhoittaa tilanteen. Jatkuvasta spliffien polttelusta huolimatta Are on varsin maanläheinen ja fiksun oloinen kaveri. On kertakaikkisen kummallista kuunnella läpi korvien kevättuulen lempeydellä soljuvaa rockmusiikkia, josta löyhkää äänitystilanteen ilmapiiriä kuormittanut päämäärättömyys. Miehen tuore bassokitaralle ja sinfoniaorkesterille säveltämä Entropia-teos on sekin saanut kiitosta osakseen. Raaka ja leikkaamaton jatkaa luontevasti tästä. Rumpuosuudetkin hoituvat mallikkaasti Marko Timosen, Mikko Kaakkuriniemen ja Olli Krogeruksen toimesta. Soulmies ja jazzin monitaituri Tuomo Prättälä ahkeroi syntetisaattorin parissa ja Timo Kämäräisen kitarointi on jälleen kerran lennokasta. Se ei olisi ongelma ilman korvia riipivää rallienglantia, joka tekee lauluosuuksista kiusallisen kuuloisia. Into Colourilla Rumerin kapellimestarina toimii sekä lauluntekijäettä elämänkumppanikseen päätynyt Rob Shirakbari, joka työskenteli aiemmin juuri Bacharachin ja tämän hovilaulajattaren Dionne Warwickin musiikillisena johtajana. Sitä tuomiollisuutta ja ahdistavuutta ei Red Moon Architect vielä täysin tavoita. Ihan perinteisin eväin ei kuitenkaan edetä, sillä Juuso Turkin rääkymistä keventää heleästi laulava Anni Viljanen, jonka paikoin liiankin naapurintyttömäiseltä kuulostavat lauluosuudet tuntuvat hieman päälle liimatuilta. Monien bändi -ja studiokiinnityksiensä ohessa Porra on myös osoittautunut omilla levyillään taitavaksi säveltäjäksi. Mukaviileästi demosoundisen yritelmän tenho on harvinaisella tavalla olematon. No, The Sidekicksin neljännessä studioalbumissa ei ole mitä kuoria. Are Raaka ja leikkaamaton KCP Rapin Suomen mestaruuden vuonna 2007 voittanut Are kutsuu itseänsä Suomen lyhyimmäksi MC:ksi. Porran ja kumppaneiden yhteissoitto on nautittavan saumatonta. Odotan innolla, mihin suuntaan Red Moon Architect musiikkiaan kehittää. Toisin kuin kevättuulessa, tässä ei ole mitään rauhoittavaa. Ensimmäisenä singlenä julkaistu Gone Fishing avaa levyn nimenomaan melko minimalistisen äänikudelman soidessa Murphyn kuiskailevan ja viekoittelevan laulun alla
Jouhkolan karut ja tuottamattomat äänitykset ovat musiikillista meditointia. Siinä on samaa pinnan alla salakavalasti lymyävää epäilyttävyyttä kuin aikoinaan Bad Vugumin rosterin ”normaalimmassa” siivessä. Osa palasi synnyinseuduilleen, osa ei. Tunteen palo vain näyttää hiipuneen matkalla. Mainio on myös Mustan Ristin debyyttisingle Oon kuullu juttuja, jossa on juuri oikea mikstuura heavy metal –hömppää, tyylille ominaista kolhoutta ja ylvästä välinpitämättömyyttä. Oasista, The Beatlesia ja Bluria on myös ilmeisesti kuunneltu, eikä esikuvilta ole tarttunut hihaan ainakaan melodiatajua. Alkujaan yksipuoleisina julkaistut vinyylisinglet muodostavat toisiaan täydentävän parin. Debyytti Karavaanissa on armeliaasti mukana rytmi, Rakkaudella sinulle hellii musikaalisuudessaan vähemmän. No, ei ihan mutta paljon ei puutu. MARKO SÄYNEKOSKI HH Sami Kukka ja Teppanan Veljet Jouhkola Helmi-levyt Sami Kukka on vaihteeksi ripustanut kitaran naulaan ja alkanut musisoida itsetekemällään viisikielisellä kanteleella. Moinen lienee tietoinenkin ratkaisu, mutta hankalan kuuloisia ovat. Jalka naputtaa tahtia. Yhtye soittaa mutta tässä kontekstissa se vain ärsyttää. Eli mikä perinnehevistä tekee parhaimmillaan nerokasta. Itse julkaistu sooloalbumihan tämä sisimmässään on, vaikka Barât on nimellisesti kasannut soittajat ja julkaisijan taakseen. Periaatteessa nykymateriaalillaan Venom voisi edustaa mitä tahansa thrash-bändiä. Sen sijaan vanha maine kantaa jossain määrin edelleen. Surinarockiksi The Jackals ei surise riittävästi, brittipopiksi se on liian vähäeleistä ja reggae-vaikutteet ovat väärässä paikassa. Ewertit onnistuvat edellislevynsä tapaan luomaan melodisia ja kepeitä kappaleita, mutta valitettavasti Circles tekee samoista aineksista tämän kaiken vielä vähän huonommin. Soitto ei ole paljonkaan laadukkaampaa, joskin tämäkin lienee konventionaalista Barâtin valitsemassa genressä. Kakkoslevyllä Good Man Down näiden molempien kappaleiden perusidea oli kiteytettynä yhteen kappaleeseen ja vielä vähän romanttisempaan ammattiin: Sailor Man. Lauluissa ollaan tutusti luonnon ja kaikkeuden äärellä, tehdään itsestään selvältä tuntuvia mutta perinpohjaisia havaintoja. Circles ampuu itseään tahattoman koomisesti jalkaan, sillä eräänlaista kehää Ewertit pyörivät. en työmiesten maineessa. Kaivoskansikuvalla varustettu Circles pitää sisällään kappaleita, kuten Gold Digger ja miehen kaipuusta kertova Million Miles. Vaikka alkuvuosina yhtyeen soittotaito oli vähän niin ja näin, sen luovuudesta ja elinvoimaisuudesta kuitenkin kumpusi jotakin tavatonta. Levyarviot 3_15 uusi.indd 69 16.3.2015 14.39. Pisteet omaehtoisuudesta ja välittyvästä DIY-asenteesta. Bändissä viehättää myös punkmainen rujous, joka vie yhtyeen entistäkin kauemmaksi nykymetallista. Täsmennettäköön, että kyseessä on siis bändinä toimiva kokoonpano eikä akkarinsa kanssa riutuva surkeileva lauluntekijä. Yhtyeen 14. Muista pikkuvinyyleistä suosittelen lämpimästi helsinkiläisen S&M:n neljän biisin ep:tä. Ja totuuden nimissä trio on kaikkea muuta kuin omaan sentimentaalisuuteensa ihastunutta nynnypunkia. Tupla-a-puoleisen vinskan toinen puoli Muurin takana on jo astetta jytäävämpi tapaus, jossa efektiparkoja poljetaan huolella. Myös Cronos on luonnollisesti kehittynyt, ei ehkä virtuoosimaiseksi, mutta ammattitaitoiseksi basistiksi kuitenkin. Kaikkea kummallista rakastavan artistin tekosiksi Jengi on tyhmää on harvinaisen suorasukainen särökitarapurkaus, jossa kaiken maailman vatipäät saavat kuulla kunniansa. Tyhjänpäiväistä. Samoista maalaisromanttisista sekä heteronormatiivisen perheidyllin aineksista ammentaa virolaisen Ewert & The Two Dragonsin folk pop. Tietysti se vetää suupielen hymyyn, mutta se ei vähennä musiikin arvoa. Teppanan veljineen Kukka teki pyhiinvaelluksen kanteleen syntyseudulle Venäjälle Jouhkolan kylään. Reilun 30 vuoden aikana miehistö on vaihtunut ja mukaan on tullut taitavia soittajia. Ojala –nimellä debytoiva Teemu Ojala, vaikka mikään märkäkorva ei soittajana ole hänkään. Monista yhteyksistä tuttu on myös Ville Pirinen, joka tällä kertaa levyttää Combat School –nimen alla muiden muassa Räjäyttäjistä ja Talmud Beachista tutun Mikko Siltasen kanssa. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Veljet saavat soittopeleistään ulos kolmiäänisesti huojuvan borduunan joka poreilee muinaista mystiikkaa. Ja herra Barâtkoon, miten humalaisilta laulusuoritukset vaikuttavat. Mustaa Ristiä voi suositella lämmöllä esimerkiksi Seremoniaan ihastuneille. studiolevyn kohdalla on vaikea enää nähdä yhtyeen tärkeyttä. ANTTI LUUKKANEN Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Biiseistä Olento on hypnoottinen jumitus, joka toimii myös koukukkaana poplauluna. Biisit on rakennettu kaikkien sääntöjen mukaan, mutta ne eivät jää millään tavalla mieleen. Ja ennen kaikkea todella hyviä biisejä, joista Onnelliset tahtoo lienee yhä suosikkini. Venom ei ole vuosiin tehnyt yhtä mullistavia levyjä kuin uransa alussa, mutta nyt mennään jopa aiempaa keskinkertaisemmin. Siinä missä Brucen työväenluokan romantiikka on aina ollut sydäntäsärkevää, niin virolaistovereiden juustoisella, kliseisten fraasien kierrätyskokoelmalevyllä samankaltainen teema kuulostaa vain teennäiseltä. Suomipunkin varhainen uusi aalto – soundi alkaa nykykäytössään tulla jo kulminaatiopisteeseensä, mutta rähjäisesti rouhivan trion ulosannissa on sydämellisyyttä ja aitoutta. Osa kappaleista on tuttuja Kukan aikaisemmilta levyiltä. Ensinnä käpälään osuu Aavikon Koneen ja Moottorin uudelleenjulkaisu, joka niputtaa paremmin Terveistä Käsistä tutun Läjä Äijälän ambient/elektro-kollaasikokeilut. 68 69 Välillä bändi rytkyttelee menemään tyydyttävästi, mutta ne muutamat napakat runttaukset eivät kanna kovin kauas. Soundin uuden seiskatuumaisia ja muita pienjulkaisuja esittelevän palstan kunniaksi otamme ensin käsittelyyn pienyhtiö Joteskii Groteskiin tuoreimpia julkaisuja. Viimeinen pisara on Stranger, jossa luotetaan siihen, ettei kukaan ole koskaan laulanut siitä, kun mies tuntee olevansa vieras omassa kodissaan. Matkan varrella kolmikko taltioi kantelesessioitaan viidessa eri osoitteessa. Havaintoja jää selvästi biisikaverinsa varjoon. ARTTU SEPPÄNEN H Venom From The Very Depths Spinefarm Venom näytti metallille kokonaan uuden suunnan vuonna 1981 julkaistulla Black Metal -levyllään, josta on ammennettu lukuisia alalajeja. Siksi Venom on iso, tärkeä ja merkittävä bändi. MIKKO MERILINNA HH Ewert & The Two Dragons Circles Warner Suomalaisia lähti 1800luvulla siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin tekemään raavaan miehen töitä, sillä kylmästä Pohjolasta tulevat suomalaiset olivat kovi......herra Barâtkoon, miten humalaisilta laulusuoritukset vaikuttavat... Kiehtovaa, vaikkakin monille varmasti liian haastavaa – niin 70ja 80-lukujen vaihteen Suomessa kuin tänäkin päivänä. Ikuisen tripin basso-outron Stooges-lainasta ojennetaan vielä tyylitajupisteisiin ekstraa. Uudempi tulokas on U.F
Lione laulaa vuonna 2015 kuin genrensä parhaat. Seuraavalle kiekolle sitten niitä ikivihertäviä hittibiisejä! MIKKO MERILINNA HHH Courtney Barnett Sometimes I Sit And Think And Sometimes I Just Sit Third Side Music Tarttuessani australialaisen laulaja-kitaristi Courney Barnettin ensimmäiseen pitkäsoittoon en voi olla miettimättä: taas yksi albumillinen muka rosoisuuttaan huutavia sähkökitaroita ja röyhkeitä kertosäkeitä! Punkin riehakkuutta ja purkkapopin tarttuvuutta tavoittelevia albumeja on nimittäin julkaistu viime vuosina ähkyksi asti. JUHO KANKAANPÄÄ HHH Levyarviot > ...jumittava ja kiehtova roadtrippi menneeseen maailmaan... Vyöryttämällä nokkeluuksia niin työmatkasta kuin luomuruoasta Barnett onnistuu kertomaan jotain olennaista myös ihmissuhteista ja Pitchfork-sukupolven elämänmenosta – tai ainakin viihdyttämään. Helsinki/The Circus www.supersounds.fi Levyarviot 3_15 uusi.indd 70 16.3.2015 14.45. SAMI NISSINEN HHH www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Oman särmänsä kappaleisiin tuovat anekdoottimaiset sanoitukset, jotka kuvaavat humoristisesti ja usein osuvasti arjen sattumuksia ja yksityiskohtia. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Yhtyeen musiikki ei kuitenkaan ole niin vaikeaa, että se jäisi pelkäksi aivottomaksi elämöinniksi. Courtney Barnett osoittautuu epäilyksistä huolimatta oivaksi tapaukseksi. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Että jos laulun nimeksi laitetaan esimerkiksi 5-604 purkki liima takertunut ylhäällä sinisessä, ei bändi suoranaisesti valtavirran keskuksessa operoi. Kappaleissa on rakenteet, sävelet ja soinnut ja sen sellaiset, levyn päättävää puolituntista (!) Mara on LA:ssa nyt -ääniteosta lukuun ottamatta. Erase on yksi vuoden tärkeimpiä julkaisuja” – Rumba/Juha Wakonen 9/10 ”Sitä mukaa kun maailma kylmenee, valaisee ahkera Steven John Wilson lyhdyllään kollektiivisen kokemuksemme käytävää aina vain pidemmälle menneeseen ja tulevaan, samanaikaisesti.” – Soundi/Petri Silas HHHH Konsertti 19.4. CANNOT. Hänen hankalan kuuloinen englantinsa ja venyvä vibratonsa ovat alati läsnä, ja ainakin Rhapsody-intoilijat muikistelevat tyytyväisinä. 70 PB Liimanarina Dokauschwitz Stupido Se se vain on upeaa, kuinka jotkut yhtyeet jaksavat paukuttaa vuosikymmenestä toiseen. Skenen parhaimmat säveltäjät (useimmat heistä suomalaisia tai saksalaisia) tekevät kuolematonta musiikkia, ja valitettavasti Angran melodiat soljuvat nopeasti unohdettavina ohi. 90-luvun vaihteessa hysteerisellä autotallipunkrokillaan ihastuttanut Liimanarina jatkaa yhä – meteli on vähentynyt, soittimet vaihtuneet akustisempiin, mutta omaperäisyys ja positiivinen outous säilyneet. Angra Secret Garden e-a-r Music En malta olla vertaamatta brasilialaisen Angran uutta albumia toisaalla tässä lehdessä arvostelussa olevaan Stratova-rius-pakettiin. Instrumenttien hallinta ja tuotanto ovat toki maailman huipputasoa. Liimanarina tekeekin turhan paljon kaikkea sellaista, jota on helpompi arvostaa kuin oikeasti rakastaa. ne äärimmäisen keskittyneesti, dynamiikka vaihtelee ja hengittää kuin tuulen vire. Muusikko on levyttänyt bändinsä kanssa aikaisemmin kaksi ep-levyä, minkä ansiosta esiintyminen sujuu varmasti. Ehkä tyylilaji toimiikin parhaiten ep-mitassa. ANTTI GRANLUND HHH Ilmoitusmyynti p. Secret Garden on laadukasta, aikuisrock-vaikuttaistakin power metalia, jonka kappalemateriaalista puuttuu eeppisin kärki. Se sisältää liian vähän täysosumia ja liikaa silkkoa, esimerkiksi puolivillaista Knockin’ On Heaven’s Door -coveria on vaikea sulattaa. Molemmat yhtyeet operoivat laveasti katsottuna samalla työkalupakilla, mutta siinä missä Stratovarius soi majesteetillisena, tarttuvana ja ajoittain epätasaisempana, Angra on progressiivisempi, raskaampi – ja valitettavasti sävellyksellisesti aika paljon vaatimattomampi. Silti Dokauschwitziä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa ehjäksi albumikokonaisuudeksi. 03-222 1300 www.soundi.fi www.soundi.fi SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Niin vain yhtye on ehtinyt kahdeksanteen albumiinsa ja värvännyt uudeksi kultakurkukseen italialaisen, Rhapsody Of Fireja Vision Divine -yhtyeissä vaikuttaneen Fabio Lionen. ERASE. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 3_15.indd 82 11.3.2015 10.53 Liimanarinan sanoitukset, biisien nimet ja albumin kansitekstit ovat omassa absurdissa höpölöpömaniassaan nerokkaita. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Suomen virallinen lista #4 ”Hand. Jouhkola on jumittava ja kiehtova roadtrippi menneeseen maailmaan mutta sen kuuntelu toimii hyvin myös modernina mindfullnessina. Cannot. Sukkeluudet ja suoraviivaiset kertosäekoukut tekevät kokonaisuudesta kuitenkin yksipuolisen. 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT HAND. Barnett laulaa rempseän käheästi kuin yhteislaulutilaisuuksien eturivin kailottajat, ja sähkökitarat groovaavat miellyttävän lungisti. Biisintekijänä Olli Pauke on niin halutessaan erinomainen
Ei taide ole olemassa vahvistaak seen meidän mielipi teitämme ja taide ei myöskään ole auto maattisesti huonoa vain siksi, että se on urpoa. Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. On hirveän noloa ymmärtää, että on loukkaan tunut kappaleesta, joka glorifioin nin sijaan tuo esille epätasaarvoa. Tämän inspiroimana aloin miettiä mitä muita naisviha mielisiä äänilevyjä hyllystäni löytyy. Yllättävän paljonhan tätä poliittisesti epäkorrektia musiikkia hyllystä löytyy, ja hyvä niin. Niin kuin vaikka Rolling Stonesin Under My Thumb, tai Dave Berryn bpuoli Crying Game klassikkoon, Sex Pistolsinkin tekemä Don’t Gimme No Lip Child, tai The Beatlesin Run For Your Life. Vaikka kappaleen tarttuvuutta on mahdotonta kieltää, niin onhan sen sisältö luotaan työntävän väkivaltaista kamaa. Ehkä juuri siksi se julkaistiin sing lenä nimellä Only Women. 13vuotiaana minusta John Len nonin Woman Is The Nigger Of The World kuulosti sopimattomalta, mutta olen sittemmin ymmärtänyt, että se on vain huono biisi. Jäi epäselväksi johtuiko se siitä, että kappale kuulosti nyky perspektiivistä erittäin törkeältä vai siitä, että hän koki sen nerokkaaksi tavaksi käsitellä Tukholmasyndroomaa popmusiikissa. Jos saman kappaleen olisi laulanut Laura Lee, niin sitä oltaisiin pidetty feministisen soulin klassikkona. Ja niitähän löytyy, vaikka en muista tarkoituksella niitä sinne haalineeni. Soitin Crystalsin ja ohi menevä tarjoilija teki pienen tuuletuseleen edessäni. Jälkimmäisestä hieno esimerkki on Les McCann Ltd:n Live At Shelly’s Manne Cave levyn avaava souljazzkappale She Broke My Heart (And I Broke Her Jaw) vuodelta 1966. Voi vain nauttia biisistä. Ai että, onhan se nyt aika vitsikäs nimi. Olin naistenpäivän aattona soittamassa levyjä helsin kiläisravintolassa ja huomasin, että olin melkein vahingossa ottanut mukaan pari seiskaa, jotka todella vahvasti alleviivasivat seuraavan päivän sanomaa: toinen oli The Crystalsin klassinen Spectorhitti He Hit Me (And It Felt Like a Kiss) – Carole Kingin kirjoittama kappale parisuhdeväkivallasta – ja toinen oli Richi Corbin Trion A Woman Was Made For A Man. Taidanpa silti laittaa nyt jonkun hyvän naislaula jan soimaan. Kappalehan on mitä mahtavinta nuo renmiehen naisvihaangstia, mäjähtää kuin nyrkki eukon silmään. Eiku. Sen ensimmäinen single oli Only Women Bleed, joka varmasti särähti korvaan melko pahasti 70luvullakin. Se ei tietenkään tee misogyyni sistä kappaleista yhtään sen miel lyttävämpiä. Aika iso osa misogyynisiksi tulkittavista klassikoista on tie tysti r&b:n machoilua. Mutta se käsitteli parisuhdevä kivaltaa, ei ehkä kovin taidokkaasti, mutta melko suoravii vaisesti. Tällä sukupuolien välisellä taistelulla on pitkä perinne bluesissa ja luultavasti se on imey tynyt sieltä suoraan sekä rockiin että hiphopiin. Sitten on ehkä kaivettava järeät aseet hyl lystä: N.W.A:n Greatest Hits, jolta löytyy yhtyeen klassinen A Bitch Iz A Bitch. Teksti: Otto Talvio Levyhyllyn misogyynit Joidenkin korviin Neil Youngin A Man Needs A Maid kuulostaa naisia alentavalta, mutta niin kuin Rumer teh dessään siitä coveria ymmärsi, kappale kertoo miespuoli sen rocktähden valumisesta kohti avuttomuutta. Toki itse kukin voi analysoida kappaletta Youngin naissuhteiden kautta, mutta hei, ei ole pakko. 71 ”On hirveän noloa ymmärtää, että on loukkaantunut kappaleesta, joka glorifioinnin sijaan tuo esille epätasa-arvoa.” otto talvio 3_2015 -taitto_a.indd 71 13.3.2015 12.19. Eikä muuten ole N.W.A:n ainoa samanhenkinen kappale. Otetaan hyllystä Alice Cooperin ensimmäinen soololevy Welcome To My Nightmare (1975). Osa niistä on toki täysin kuulijan tulkittavissa, osa taas taka vuosien kyseenalaista huumoria. On kuitenkin oltava tarkkana kun päättää ryhtyä louk kaantumaan musiikista
– Orkesterin lopettaminen ei siis käynyt mielessä, oikeastaan päinvastoin. MARKO TARVONEN sekä JANNE PERTTILÄ ja viisi BARREN EARTHIIN eniten vaikuttanutta yhtyettä: PARADISE LOST AUTOPSY MORBID ANGEL PINK FLOYD KING CRIMSON BARREN EARTH Hurjempaan, hurjempaan suuntaan! – Tarinassa haavoittunut metsästäjä kohtaa yhteiskuntaa ja sodan runtelemia maailmanlopun maisemia pakenevan tytön. Teksti: Timo Isoaho laan ja kappaleiden lopullinen muoto löytyy treenikämpällä jammailuntäyteisissä ja hurmahenkisissä soittosessioissa. – Jón on valaanteurastaja, joka omaa Färsaarten ja samalla koko Tanskan kuningaskunnan kovimmat keuhkot – päihittäen siinä sivussa jopa erään Kingin, nauraa Tarvonen ja jatkaa: – Kyseessä on rauhallinen ja asialleen omistautunut jätkä. Samalla kaksi aikaisempaa pitkäsoittoa, Curse Of The Red River (2010) ja The Devil’s Resolve (2012), saavat seuraa entistä kokeellisemmasta ja omaperäisemmästä teoksesta. No, myönnetään: Hamferð-yhtyeen mainion Evst-albumin (2013) ansiosta Jón Aldarán suoritus ei tietenkään tule täysin puun takaa, mutta silti. The Devil’s Resolve jäi vähän hajanaiseksi eikä miksauskaan täysin onnistunut. Valaiskaapa hieman tekstipuolta. Laajana teemana on eletyn elämän, omien valintojen ja itsepetoksen kohtaaminen ja oman kuolevaisuuden ymmärtäminen, Perttilä sanoo. Jón kirjoitti lähes kaikki uudet sanoitukset ja tuoreen albumin laulusovituksetkin ovat hänen käsialaansa. – Barren Earthin ”taistelutahto” oli kovassa nousussa entisen solistimme Mikko Kotamäen lähtemisen aikoihin. Orkesterin kollektiivinen ajatus tuntuu toistavan samaa mantraa: Hurjempaan, hurjempaan suuntaan! Yhteistyö Jón Aldarán kanssa taitaa toimia varsin hyvin. He yrittävät etsiä pelastusta, sitä kuitenkaan löytämättä, rumpali lisää. Eipähän tarvinnut neuvoa, että vedä tuohon noin ja noin. – Nyt tuntuu melkeinpä kummalliselta, ettemme lähteneet seikkailemaan oudommille vesille jo edellisillä levyillä. On Lonely Towers on myös löyhä teemalevytys. Kokeellisen, progressiivisen ja melodisen deathmetalin tienraivaajan Barren Earthin sukulaissielu, Amorphis, vaihtoi laulajaa muutamia vuosia sitten. Bazook taitto 3_15 uusi ma.indd 72 16.3.2015 10.31. Näyttämisen halusta puheen ollen: pitkään julkaisua odottanut On Lonely Towers -albumi on viimeinkin saapumassa keskuuteemme. Debyytti on eheämpi ja paremmin tuotettu. Miltä nyt näyttää. – Tosiaan, Jón kehitti kauniin ja proosallisen tarinan, johon kaikki levyn sanoitukset nivoutuvat tavalla tai toisella. Kukapa olisi uskonut, että eteläsuomalaisesta pikkukaupungista löytyy kuin löytyykin eräs täkäläisen raskaan musiikin kaikkien aikojen kovimmista keulakuvista. – Manner-Euroopan kiertäminen on tänä vuonna Barren Earthin asialistalla ykkösenä ja tällä kerralla rundi saa myös luvan toteutua, Perttilä päättää. Kun Barren Earth -joukkueeseen kuuluu Tarvosen (Moonsorrow), Perttilän (Rytmihäiriö) ja Sami Yli-Sirniön (Kreator) kaltaisia kiireisiä miehiä, kiertueiden tekeminen on hankalaa. On Lonely Towersilla progejutut ovat enemmän esillä ja deathmetal-osasto on piirun verran kieroutuneempaa sekä ilkeämpää, sanoo Tarvonen. Saimme vain lisää näyttämisen halua Mikon lähdöstä, rumpali Marko Tarvonen lisää. Mikko, kiireinen mies, ei halunnut asettua bändin tulevien aktiviteettien esteeksi, kitaristi Janne Perttilä sanoo. Jatketaan samalla linjalla: kukapa olisi uskonut, että Century Media Recordsin artistikattaukseen kiinnitetty helsinkiläiskollektiivi Barren Earth löytää täysin suvereenin uuden laulajan färsaarelaisesta Norðoyrin pikkukylästä. – Aikaisemmat levyt. Loistavan On Lonely Towersin äärellä on hankala tulla muihinkaan päätelmiin. No, On Lonely Towersilla ei enää arkailla esimerkiksi kokeellisen fiilistelyn tai blastbeatin kanssa, Perttilä miettii ja jatkaa: – Orkesterin toimintatapahan löytyi jo varhain: kaikki yhtyeen muusikot kirjoittavat materiaalia omil”On Lonely Towersilla ei enää arkailla kokeellisuuden kanssa.” 72 Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Itse asiassa vuosi 2015 näyttää varsin lupaavalta, sillä muut bändimme ovat keikkatauolla tai kirjoittavat uusia biisejä, Tarvonen aloittaa
– Kuuntelin debyyttiä pitkästä aikaa ja yllättävän hyvältä se soundasi – ottaen huomioon esimerkiksi sen, että opettelin soittamaan kitaraa ja bassoa biisejä tehdessäni! Concealed Silencen kasaaminen oli sellaista ”laitetaas tää palikka tähän ja katotaan mitä tulee” -meininkiä, Moilanen naurahtaa. Juuri tällaisia asioita Red Moon Architectin kappaleissa haetaankin, rumpali/kosketinsoittaja Saku Moilanen sanoo. Suurin osa teksteistä etenee synkissä vesissä, mutta kyllä siellä valokin välillä pilkahtelee, Lammassaari sanoo. Ei muuta kuin kyypakkaus naamaan, nyrkki seinästä läpi ja raivolla lavalle. 73 K uv a: O .W . – Tänä päivänä Red Moon Architect on oikea bändi, ja kaikki jäsenet soittivat uudelle levylle omat osuutensa. Millaisia tarinoita sanoituspuolelta löytyy. Seuraavaksi kun pääsisi soittamaan hyvän nivaskan kunnon festivaalikeikkoja niin tulisi sekin unelma täytettyä, kitaristi sanoo. Mors Subitan tie vie seuraavaksi lavoille. – Kauneus on katsojan silmissä, erityisesti Kouvolasta puhuttaessa! Suru voi olla iloa, rumuus voi olla kauneutta. – Suunnitelmissa on uusi ep. Ykköstavoitteena oli tehdä suuresta massasta poikkeava levy, niin biiseiltään kuin soundeiltaan. Mikä oli Mors Subitan tavoite Degenerationin suhteen. Miten vertaisit Fallia ensilevy Concealed Silenceen. – Ihmiskunnan vitsauksistahan siellä lauletaan ja toki solisti Eemeli Bodden omakohtainen sielunmaisemakin nousee esiin: tarjolla on siis arkirealismia pienillä fiktiivisillä mausteilla. Entä tuleva. – Siellä laahustetaan aika tummissa vesissä ja maalataan kolkkoja tunnetiloja. Muun muassa At The Gatesilta ja Carcassilta tuoksuva melodinen death metal ryskyy eteenpäin vastustamattomalla voimalla. Ja aivan hyvä keikkahan siitä tuli! DEATH METALIA JA ARKIREALISMIA MIKA LAMMASSAARI ja kaikkien aikojen vaikuttavimmat albumit: RÖLLI SEIKKAILEE 3: Rölli ja kaverit GUNS N’ ROSES: Use Your Illusion 1 & 2 SENTENCED: Down / Frozen PANTERA: Vulgar Display Of Power / Far Beyond Driven AT THE GATES: Slaughter Of The Soul ”Nyrkki seinästä läpi ja raivolla lavalle.” Fall-kakkoslevynsä julkaissut Red Moon Architect tulee Suomen tunnelmallisimmasta kaupungista Kouvolasta. Eräs haaveistani on kirjoittaa yhtenäinen teemalevy vielä jonakin päivänä, kertoo Moilanen. Siihen liittyy hieno yllätys, joka tulee olemaan itselleni eräs kovimmista jutuista koskaan! SAKU MOILANEN ja kaikkien aikojen vaikuttavimmat albumit: RAMMSTEIN: Mutter THE ZOMBI: Appetite For Flesh TEXTURES: Silhouettes SHAPE OF DESPAIR: Illusions Play MUSTAN KUUN LAPSET: Viimeinen laulu kuolemasta KAUNEUS ON KATSOJAN SILMISSÄ Bazook taitto 3_15 uusi ma.indd 73 14.3.2015 11.33. Se selittääkin surumielisen doom metalin maailmassa operoivan yhtyeen ”kauneus kohta rumuuden” -taidetta. – Saa nähdä, miten rundi loppuu tällä kerralla! Vuonna 2007 päätimme Suomen-kierroksen Oulun Kuusisaaressa ja solistilta katosi ääni totaalisesti ennen keikkaa. Millaisia ovat Red Moon Architectin tekstit. – Edellä mainittujen lisäksi vaikuttajalistalta löytyvät muun muassa Sepultura, Pantera, Megadeth ja In Flames, kitaristi Mika Lammassaari muistuttaa. – Päällimmäisenä ajatuksena oli säveltää entistäkin vahvempaa materiaalia ja samalla viedä musiikin ääripäitä etäämmälle toisistaan. Fallilla ei myöskään mennä niin selkeästi death metalista doomiin tai toisin päin vaan paketti on yhtenäisempi. Kinnunen Oululaisyhtye Mors Subita teki vahvan vaikutuksen jo Human Waste Compression -debyytillä vuonna 2011, eikä tuore Degeneration-levytys osoita hyytymisen merkkejä
Tuomisen korvaaja Antti Kumpulainen löytyi pitkän etsinnän jälkeen läheltä, Oulusta, vaikka The Man-Eating Tree saikin ”haluan uudeksi laulajaksenne” -tarjouksia joka puolelta maapalloa. Joskus hyvät asiat ovat liiankin lähellä, eikä niitä yksinkertaisesti tahdo huoma– Tekstit ovat ”lähellä ihmistä”. Sanoituksissa ollaan usein kipeässä tienhaarassa, kertoo Kumpulainen. Onneksi homma lähti sitten rullaamaan, Markus huokaa. Siis ottaen huomioon sen tosiseikan, että Kumpulainen tekee In The Absence Of Lightilla todella komean esiinmarssin. Niiden aikojen tunnelmat on aistittavissa tuoreelta albumilta, joka lipuu eteenpäin aikaisempaa synkemmissä vesissä, kertoo kitaristi Janne Markus. Juuri ilmestynyt In The Absence Of Light -pitkäsoitto tarjoaa entistä tummempia, mutta myös mielenkiintoisempia ja metallisempia sävyjä. Olimme jo ehtineet kirjoittaa materiaalia Harvestin seuraajalle ja päätimmekin jatkaa säveltämistä, ja etsiä uutta solistia siinä sivussa. – Tuomaksella oli täysin omanlainen laulutapansa, emmekä lähteneet etsimään hänen kopiotaan. Jopa niin syvälle, että happi tahtoi loppua ja häilyvää valoa näkyi enää häivähdyksen verran kaukaisuudessa. – Tosiaan, hoidan nyt osan kliineistä ja örinäpuolen, kitaristi huomauttaa. Pidimme aluksi kaikki mahdollisuudet avoimina ja tavallaan tilanne tuntui jopa kutkuttavan hyvältä: tiesimme, että bändin soundi tulee muuttumaan laulajan myötä ja se tuntui erittäin mielenkiintoiselta haasteelta, toinen kitaristi Antti Karhu kertoo. Sieltähän se levyn nimikin tuli. Sieltä löytyy välähdyksiä omasta tai jonkun muun elämästä ja mukana on hyvinkin erilaisia tiloja ja skenaarioita: muun muassa lohduttomuutta, ahdistusta, pelkoa, epävarmuutta, häpeää ja hylätyksi jäämisen tunteita. Tunnelmallinen oululaisbändi The Man-Eating Tree löysi itsensä hankalasta raosta Harvest-kakkosalbuminsa (2011) jälkeen, kun yhtyeen keulakuva, kuulijoiden mielipiteitä persoonallisella tyylillään jakanut solisti Tuomas Tuominen otti ja lähti. Pois kaikesta ihan kivasta THE MAN-EATING TREE 74 Bazook! > Teksti: Timo Isoaho THE MAN-EATING TREE ja viisi parasta oululaista levyä: KYPCK: Imena Na Stene TUOMAS HENRIKIN JEESUKSEN KRISTUKSEN BÄNDI: Käkkyrällään SENTENCED: The Cold White Light GNU: Eksyneet etsijät THE GROKE: Monstrorum Historia THE MAN-EATING TREE, FINNTROLL & WOLFHEART yhdistävät voimansa UNIONI-kiertueen merkeissä: 1.4.2015 Oulu 45 Special 2.4.2015 Seinäjoki Rytmikorjaamo 3.4.2015 Tampere Klubi 4.4.2015 Turku Klubi 5.4.2015 Lahti Finlandia-klubi 10.4.2015 Joensuu Kerubi 11.4.2015 Anjala Mari’s Coffee 17.4.2015 Jyväskylä Lutakko 18.4.2015 Vaasa Hullu Pullo 25.4.2015 Helsinki Tavastia Bazook taitto 3_15 uusi ma.indd 74 15.3.2015 15.22. ”Joskus hyvät asiat ovat liiankin lähellä” kuulostaa jotenkin laimealta. – Antti on vaikuttanut Janne Markuksen kanssa samassa bändissä jo 2000-luvun taitteessa. Uudessa tilanteessa myös Karhu otti vastuuta lauluosuuksista. – Karsimme teksteistä pois kaiken ”ihan kivan”. Entä millainen on In The Absence Of Lightin sanoitusten tunnelma. Musiikkimme ääripäät ovat nyt kauempana toisistaan ja se sopii meille loistavasti, sillä emme halua lukita itseämme mihinkään ahtaaseen lokeroon, vaikka The Man-Eating Tree soikin pohjimmiltaan metallisena. – Olihan se hetkellisesti erittäin paha paikka, mutta bändin lopullista hautaamista emme kuitenkaan harkinneet hetkeäkään. Saa nähdä, mihin suuntaan lähdemme seuraavalla levyllä, rumpali Vesa Ranta sanoo. Aksu Hantun kanssa työstettyyn, massiivisesti hengittävään levyyn käytetyt työja aikamäärät kuuluvat. Työskentelimme pitkään ilman laulajaa, eivätkä kappaleiden pohjatkaan tuntuneet aluksi löytävän oikeaa muotoaan. Jos lyriikoiden piti mennä syviin vesiin niin sitten mentiin todella syviin vesiin. – Jossakin vaiheessa uusia biisejä löytyi lähes tuplalevyllisen verran, mutta ei-ihan-briljantin materiaalin karsimisen jälkeen albumikokonaisuus loksahti täsmälleen oikeaan uomaan. Mutta toisaalta: ilman pimeyttä ei ole myöskään valoa eikä mikään tunnu miltään jos paistatellaan koko ajan hyvyydessä ja autuudessa. Herralla on kova työmoraali ja hänen huumorinsa on sopivan synkkää – jutut ovat sitä samaa matalalentoa kuin meillä muillakin. – Vaikka biisejä sitten syntyikin roppakaupalla niin kirjoitusprosessi käynnistyi nihkeästi. Kun valo poistuu, mitä jää jäljelle. – Päänsisäinen ahdistus, yleinen toivottomuus vai konkreettinen pimeys. Ja jos tarvittiin hyviä fiiliksiä niin sitten hyviä fiiliksiä tarjottiin koko kansalle. Ja lopulta sukellettiin oikein kunnolla. ta, Ranta kertoo ja jatkaa: – Antti on sopeutunut orkesteriin todella hyvin
Raskaan rockin erikoislehti. www.inferno.fi inferno_soundi_2015_3.indd 1 11.3.2015 15.42 Inferno tulostus.indd 75 13.3.2015 13.10
Teksti: Teppo Vapaus Vannoutunut Beatles-mies, Cliftersin keulilta parhaiten tunnettu Jiri Nikkinen julkaisi uutta omaa musiikkia omalla nimellään viimeksi 2000-luvun taitteessa, kun albumit Läpinäkyvää (1998) ja Sähköä (2000) näkivät päivänvalon. Sen ei tarvitse olla kertosäehakuinen. Tekstejä pyrin myös tekemään jokseenkin Clifters-hengessä, ja henkilökohtaisemmat ajatukset jäivät osittain sen sapluunan jalkoihin. Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Lisäksi esitellään elpyneen Turun Elävän Musiikin Yhdistyksen toimintaa. Tuolloin Jiri huomasi ikäväkseen ajautuneensa hittihakuiseen biisinkirjoitustyyliin. – Jo noin kahdeksan vuotta sitten aloin tehdä tekstejä siitä, miltä musta tuntuu ja mitä mä ajattelen. 76 Jiri Nikkisen tulevalla soolo levyllä on käytetty poikkeuksellisia äänitysja sovitusmetodeja. Keikkojen lomassa Jiri on koko ajan kirjoittanut uusia biisejä. Aluksi trio-kokoonpanolla ja myöhemmin kvartettina, josta syntyi myös suosittu Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band. Jo vaikka ekassa lainissa voi olla se suurin huippu, tyyliin ”It’s been a hard day’s night!” Osa biiseistäni alkoi rönsyillä progen puolelle, vaikutteina 60-luvun lopun ja Hyvä bore – myös Turussa! Tällä kertaa Stalker tapasi Clifters-legenda Jiri Nikkisen, jonka uusi soolosingle on tuotettu erikoisella metodilla. Studioon kutsuttiin huippumuusikot Timo Kämäräinen (kitara), Lauri Porra (basso) ja Janne Haavisto (rummut), kappaleen demo soitettiin heille vain tunti ennen äänitystä, ja soittajat päästettiin irti. Biisit, jotka eivät sopineet mielestämme Cliftersille, jäivät myös pöytälaatikkoon, Jiri kertoo. Myös sävellyspuolella jätin radiokelat, ja tein vain biisejä, jotka musta itsestäni kuulostivat hyviltä. Puhemiehenä toimii 21-vuotias puheenjohtaja Antti Yli-Halla. Selkeästi henkilökohtaisempia sanoituksia. Koko 2000ja 2010-luvun ajan Jiri on keikkaillut kovalla tahdilla. – Takaraivossa oli ajatus siitä, että mahtaakohan radiot soittaa tätä. Vuonna 2004 Clifters palasi Nyt!-levyllä, ja comeback sai jatkoa Bang Bang -albumilla 2007. Ajattelen, että biisi on tunnetila. stalker-taitto2015_3_a.indd 76 13.3.2015 12.33. Ihan sama, oliko niissä enemmän osia kuin yleisesti on tapana tai puuttuiko niistä kertosäe
– Karin mielestä mun omat sovitukset olivat liian siistejä ja huoliteltuja. Itse olen monesti liian lähellä tekemään ratkaisuja. Nyt se miina vältettiin tyylikkäästi. Uusi ihmissuhde tuli myös elämääni, Jiri kertoo. Radikaali elämänmuutos Oman bändin studiosessioista syrjäyttämisen lisäksi Jirillä oli muutakin nieleskeltävää Hynnisen ideassa. Jiri päätti kuitenkin katsoa kortin. Mulla ei ollut mitään hajua siitä, mihin suuntaan biisejä oli viety. Raspi vakuuttaa. Egotripin Knipi vastasi uteluihin, ettei hänkään oikein tiedä, ja kehotti kysäisemään Suomen Musiikin Kari Hynniseltä neuvoa. Hän ei pääsisi itse soittamaan tulevalla äänitteellä, vaikka koki, että annettavaa on myös kitaristina, ja olisi hinku päästä näyttämaan se. Demoista yksi erottuu Stalkerin korvaan erityisesti edukseen. – Mulle tuli ero noin kaksi vuotta sitten 23 vuotta kestäneestä liitosta. Mä olen pudonnut ihan outsideriksi noista levy-yhtiökuvioista jo ajat sitten. 70-luvun alun bändit kuten The Who ja Wings. Demoja hän on maistellut tuntitolkulla ja satoja kilometrejä autossa istuen, keikkareissuilla. Monesti demoihin taltioituu jotain ainutkertaista fiilistä, mikä sitten katoaa kun aletaan oikeasti äänittämään. Sitä se rock’n’roll parhaimmillaan teettää! Kaikesta aistii, että Nikkinen palaa uudenlaisella liekillä. Julkaisun tekemisestä häneltä on kuitenkin uupunut näkemys. Myös laulut vedettiin kolmella otolla purkkiin, sen suuremmin hieromatta. Silloin tarvitaan lisää korvia ja erilaisia näkökulmia. Painiskelin ajatusteni kanssa pari viikkoa ennen kuin tajusin, että mun on katsottava tämä kortti. – Idea oli kyllä aika villi, täytyy myöntää. Hynninen innostui yhdestä slovarista ja ehdotti tapaamista. Hän ajatteli, että biisit kaipaisivat rosoisuutta, jotta niihin saisi tarttumapintaa. Kokemusta on myös siitä, miten energian voi käyttää väärin ja tappaa luovuuden. Jiri on jo pitkään taltioinut uutta matskua treenikämpällä rumpali Jarkko Rantasen, kosketinsoittaja Juha Heikkilän ja basisti Jiri Bertulan kanssa. Hän oli jo osittain tyytynyt ajatukseen, että julkaisee matskun jossain kohtaa omakustanteena tai jonkin pienen puljun kautta ja myy levyä itse keikoilla saamatta sen suurempaa näkyvyyttä. stalker-taitto2015_3_a.indd 77 13.3.2015 12.33. Ensiksi tuli mieleeni, että miten mun bändi reagoi tähän. Biisissä Jiri revittää ääntänsä sen kantokyvyn rajoille. Mutta helpotuksekseni ne olivat tyylitajuisia, määrätietoisen röyhkeästi ja hyvin soitettuja. Jätkät saisivat mun akkaridemot kuultaviksi tuntia ennen äänityksiä. Nuori mies Haastatteluhetken jälkeen Jiri kutsuu käväisemään neljällä pyörällä liikkuvassa demojenkuuntelukeskuksessaan. Tästä viisastuneena Jiri alkoi demottaa ja sovittaa kappaleitaan pidemmälle. Laulunkirjoittaja ei ollut itse paikalla Pitäjänmäen E-studiolla, kun pohjaäänitykset tehtiin. Silti päähuomion varastaa vahva sävellys, hieno kertsi ja ennen kaikkea Jirin pintaan miksattu tulkinta. Hänet kutsuttiin tonteille kuuntelemaan Jussi Jaakonahon tekemät raakamiksaukset. Treenien jälkeen pää on ollut täynnä uusia ideoita, ja biisejä on syntynyt vauhdilla. – Ilmapiiri oli jännittynyt. – Sinkkubiisi on tehty jo hyvissä ajoin ennen eroani, ja uskon, että siinä on ollut paljon alitajuntaista kelausta tulevista tapahtumista. Bändikaverit reagoivat tähän luonnollisesti aika voimakkaasti, kritisoiden noin yleisesti musiikkibisneksen lainalaisuuksia, mutta lopulta heittivät pallon mulle. Hän päätti kuitenkin kysellä tutuilta, miten kannattaisi edetä. Vielä nimeämätön sooloalbumi etenee omalla painollaan kohti seuraavia sessioita. Istumme hyvän tovin parkkipaikalla autossa ja luukuttelemme sekä vanhempia aihioita että aivan uusia hahmotelmia, jotka Jiri on kirjoittanut varta vasten ajatellen Kämäräisen, Porran ja Haaviston muodostamaa studiobändiä. Puolisen vuotta myöhemmin Hynninen otti Jiriin yhteyttä ja pyysi biisejä kuunteluun. Teksti leikittelee vanhenemisen teemalla ja toistaa: ”Ikä on vain numeroita mulle.” Ehkä aihio kolisee Stalkerille myös siksi, että olen juuri treffannut Nikkisen ensi kertaa, ja ihmetellyt kuinka viisikymppinen kaveri voi näyttää hymyillessään 19-kesäiseltä. Kiitos rohkeudesta seisoo tunteikkaana soivassa singlessä. Olen ihmetellyt, kun kaikki puhuu vain siitä, että levyjä ei kannata tehdä, mutta silti niitä kuitenkin tehdään. Tässä on jo palloteltu muutamaa hyvää ideaa. Kari ehdotti, että hän valitsee viisi biisiä, jotka tulisivat soittamaan Timo Kämäräinen (Olavi Uusivirta, Toot Toot), Lauri Porra (Stratovarius) ja Janne Haavisto (J. Sotakirvestä ei kaivettu hiekasta. Hänellä oli Jirille erikoinen ehdotus. Sun biisit, sun levy, sun on itse päätettävä. Mulla ei ollut mitään hajua siitä, mihin suuntaan biisejä oli viety." 77 Cliftersistä tuttu Nikkinen on soittanut viime vuosina paljon keikkoja muiden muassa Beatlestribuuttibändinsa kanssa. Sitten biisit livenä sisään kolmella otolla, ilman korjauksia Plastic Ono Band -hengessä. Mä olen junnannut paikoillani kohta 10 vuotta, mutta nyt homma menee eteenpäin kuin juna. – Vaikka biisejä on syntynyt paljon, mulla ei ole ollut kykyä ja energiaa viedä niitä eteenpäin. Siksi tätä materiaalia on vain tehty ja tehty kuin Iisakin kirkkoa. Kari kommentoi, että ”tee master-nauhaan asti valmiiksi ja tarjoa sitä eteenpäin”. Liian siistejä sovituksia Jiri kertoo olleensa tietoinen siitä, että mikään major-yhtiö ei ehkä ole kiinnostunut hänen uudesta kamastaan. Soittajakaverini ovat julkaisseet tässä monia albumeita mun vain jurratessa paikallani oman juttuni kanssa. Jätkät olivat mulle loppujen lopuksi todella lojaaleja ja ymmärtäväisiä. Helmikuun lopulla julkaistiin ensimmäinen näyte sessioiden tuloksista, single nimeltä Luullut oon, että asioilla on tapana järjestyä. Numeroitatyönimellä kulkeva, pilke silmäkulmassa viisikymppisyyttä käsittelevä bluesrock alkaa jo raakademona soida päässä pommina, jollaiseksi se voisi rakentua Kämäräisen ja kumppaneiden käsittelyssä. Hyvä Bore! "Ilmapiiri oli jännittynyt. – Uskon tähän ryhmään ja Karin visioon. Jiri lähetti tälle parikymmentä demoa. Siinä tilanteessa pakka on aika hajalla. Karjalainen). Se soi ihan oikeasti rosoisesti, suorastaan ilahduttavan luomusti. Niin suuri elämänmuutos tuo mukanaan paljon kaikkea uutta, mitä ei etukäteen tajua edes ajatella. Niissä oli tervettä vaaran tunnetta. Diggaan siitä, että Kari on rohkea ja vaistojaan seuraava jäbä. Kuunneltuani tuotoksia pari päivää aloin diggaamaan niistä todella paljon. Kappaleen tekstin taustalla on radikaali elämänmuutos
Se joskus pulpahtelee esiin, että pitäisikö sinne järkätä jotain. Mikä Portin stoori on. Joten: Haluatko Turkuun keikalle. Telmu Goes Kahvila -teemalla järjestetään akustishenkisiä esiintymismahdollisuuksia aloitteleville ja tuntemattomille yhtyeille. – Se on ollut tuossa pari vuotta. Tämän vuosikymmenen alussa Tomi Reväsmäki, jolla ei ole mitään tekemistä vanhan Telmun kanssa, elävöitti toiminnan ja perusti Telmun uudestaan. Toisena Telmu-vuotena olin rahastonhoitaja, ja nyt puheenjohtaja. Se oli aktiivinen rokkipaikka vielä joskus 2000-luvun alussa. Telmu toi elävyyttä meininkiin sitä kautta, että järkättiin useampaan keikkamestaan. Ilahduttavaa! – Näen, että tilanne oli silloin aika kaoottinenkin, kun Tvo, S-Osis ja jo aikaisemmin Rokkibaari olivat just lopettaneet. Jos ehdit lukea tämän ennen bileitä ja majailet Turussa päin, support your local party maker! Haastattelun lopuksi Antti Yli-Halla haluaa tehdä hassun lisäyksen Telmun toimintaperiaatteisiin. Turussa on muuten aika klassisen huono meininki. Sisäänkäynnillä jaetaan yleisölle donitseja. Tiirikkala-baarissa on kerran kuussa torstaisin Noveau-iltoja. Uusia bändejä tuntui putkahtavan joka raosta, mutta keikkoja ei yksinkertaisesti järkänneet kuin vain muutama paikka. Myös Vild Music Companyn keikkamyyjänä toimiva Yli-Halla edustaa musiikkitoimijoidemme kentällä samaa innostunutta, osaavaa ja aikaansaavaa uutta polvea kuin vaikkapa Fullsteamilla nopeasti maan kovimpien keikkamyyjien kaartiin kasvanut Feniks Willamo ja Stupido Bookingin Mikko Korpi. Portissa yläkerta on perinteinen baari, ja alakerrassa järkätään monipuolisesti erilaisia keikkoja konemusasta heviin. Tahot ei tee keskenään yhteistyötä. Mut houkuteltiin syyskokoukseen tsiigaamaan, että mikä meininki siellä on. Kaikki vanhan liiton jäbät sanoo heti, että ei. K uv a: A da V akk er Julis te: Samuli Vir tanen stalker-taitto2015_3_a.indd 78 13.3.2015 12.33. Kaksi päivää tämän lehden ilmestymisen jälkeen järjestetään Turun Klubilla Telmun 4-vuotissynttärit. Se erottaa meidät ehkä eniten muista alan toimijoista täällä. Rockiin keskittyneen perjantain pääesiintyjä on Lapko ja koneisemman lauantain kärkiakti Huoratron. – Meidän bändi Hangman’s VooDoo oli soittamassa Telmun tapahtumassa, ja saatiin ilmaiset jäsenyydet seuraavalle vuodelle. Ne kyllä vuokraa sitä edelleen, mutta hinnat on kovia ja siellä ei ole omaa tekniikkaa eikä äänentoistoa, ja on ne vitunmoiset portaat, joita kukaan ei jaksa roudata. Heihin ei tajuta ottaa yhteyttä. Tärkeää on myös matala kynnys päästä mukaan toimintaan – mahdollisuuden antaminen uusille tyypeille keikkojen järjestämiseen. Portti esittelee itsensä netissä baariksi ja keikkapaikaksi, opiskelijan olohuoneeksi kivenheiton päässä korkeakouluista. Nuori mies tiputtelee kysymyksiin vastauksia kuin vanhempi valtiomies. Kahden illan aikana (27.-28.3.) Klubin eri kerroksissa nousee lavalle yhteensä 11 esiintyjää. – Me pyritään olemaan kaikkien kavereita. Luulen, että se kyllä näkyykin. Sinne on hyvä järkätä. Antti myös toteaa Telmun olevan melko vieras ulkopaikkakuntalaisille. Pikku-Torressa ja Klubilla vietetään hiphopiin keskittyneitä Lähiömankka-iltoja, joita pyörittää Anssi Järvinen. Uutena ja nuorena tyyppinä mua pyydettiin mukaan johtokuntaan. Lähdin messiin, ja sen jälkeen olen järkkäillyt kasvavissa määrin klubeja. Oikealta: puheenjohtaja Antti YliHalla, taloudenhoitaja Samuli Virtanen ja keikkajärkkääjä Tove Forssell. – Telmu on toiminut aikaisemmin 70ja 80-luvuilla, mutta homma kuukahti. Matalan kynnyksen iltamien järjestelyissä ja uusien turkulaisten muusikoiden esilletuonnissa suurta vastuuta kantaa Tove Forssell. 78 teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: Turun Elävän Musiikin Yhdistyksen periaatteena on järjestää sellaisia keikkoja, joita muut eivät järjestä. Klubille, Vimmaan, tuolloin Bar Kukaan, Hunsvottiin ja Sointuun sekä myös pienempiin kahviloihin silloin tällöin. Antin kanssa keskustellessa keskitymme Telmun nykypöhinään – yhdistys on elävöittänyt Turun elävän musiikin kenttää merkittävästi elpymisensä jälkeen vuodesta 2011 lähtien. Kaikkien kaveri! Telmun toiminnan keskiössä ovat useat säännöllisesti järjestettävät klubit. Noista ajoista en hirveästi tiedä. Keikkamahdollisuudet olivat tosi kiven alla. Samassa paikassa oli mutsin kertoman mukaan joku cool menomesta tyyliin 70-luvulla, ja sen jälkeen se muuttui Hämeenportti-nimiseksi räkäläksi. Yhdistysrekisteriin kirjauduttiin vuonna 2011, Yli-Halla alustaa. Uuden polven puheenjohtaja Toinen Stalkerin haaviin tarttunut nuori mies tulee Turusta. Konemusasta heviin Utelen Yli-Hallalta hänen näkemystään siitä, millaisessa tilassa Turun elävän musiikin kenttä oli vuonna 2011 – mitä epäkohtia Telmun jengi näki, ja miten he ovat puuttuneet niihin. – Mä luulen, että siellä ei nykyään vaan ole porukkaa, joka jaksaa itse järjestää. Uusien ja nousevien artistien tuominen Turkuun on keskeisessä roolissa. Nyt tilanne on parantunut myös siksi, että on tullut tuo Portti. Donitsi-klubi tuo Turkuun vaihtoehtorockin ja -popin nousukkaita ja esittelee paikallisia kykyjä. Telmun toimintaperiaate on järjestää Turussa etenkin ”sellaisia keikkoja, joita muut eivät järjestä”. Kulttuurituotantoa opiskeleva ja jo esimerkiksi Fullsteamilla työharjoittelussa kokemustaan kartuttanut Telmun eli Turun Elävän Musiikin Yhdistyksen puheenjohtaja Antti Yli-Halla, 21, syntyi 14 vuotta Cliftersin perustamisen (1979) jälkeen. Mitä Kårenille muuten kävi. Yli-Hallan oma tie Telmuun on tästä hyvä esimerkki
Mietin, että onko se todella niin, että laulun kertoja todella palaa rikkaana takaisin, vai istuuko hän kaljatuopin äärellä ja kuvittelee uhoissaan. – Varsinkin, kun Kallio asuinalueena on noussut suosioon. – Nykyään nautin elämästä omalla painollaan. – Laulu on niin ikoninen ja se yhdistyy aina minuun, että sen tekeminen oman näköisekseen on varmasti haastavaa. Kun Kolmatta linjaa askelin, käyn mä herran. Kappaleesta on tehty sittemmin monia versioita. Teksti: Visa Högmander > Kappaleen esittäminen ei kyllästytä Frediä. Kappaleesta muissa maissa Laulun paikka Sarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. Hän laittoi silmät kiinni ja tökkäsi sormensa satunnaiseen kohtaan karttaa. Välillä käy niin, että joku tulee toivomaan Kolmatta linjaa, vaikka olisin jo esittänyt sen. Silloin aina sunnuntaisin tiedettiin, mikä kappale voittaa ja mikä ei. Siinä tapahtumassa oli todella hieno fiilis. Kolmatta linjaa takaisin on käännöskappale. Ei ole enää välttämättä tarvetta oikein mihinkään. Kun menee lavalle tai tanssipaikalle ja vaikka olisi kuinka väsynyt, se ei kyllästytä. Se on junnumaisempi tulkinta. Olisikohan se ollut maanantaiilta ja seuraavana päivänä piti mennä studioon levyttämään kappale. K uv a: Visa Högmander laulun paikka_Fredi_a.indd 79 16.3.2015 12.48. Sitten ihmiset löysivät sen. tehdyt aiemmat versiot olivat tosi rauhallisia. Paraati päättyi Oivan kulmalle. Kolmatta linjaa takaisin ei herättänyt millään lailla huomiota, se keikkui listan häntäpäässä, Fredi kertoo laulun tapahtumapaikalla Kolmas linja -kadulla Helsingin Kalliossa. Joka kerta kun laulan sen, elän sen uudelleen. On kivaa vain seurailla elämää. Juha otti Helsingin puhelinluettelon ja avasi aukeaman, josta löytyi keskustan kartta. Lauloin aluksi samaan tyyliin, kunnes tuottaja Jaakko Borg sanoi, että ”laitapa siihen elämää ja meininkiä”. Laulaja johti paraatia katua pitkin. Laulaja konsertoi myös Kivikasvojen kanssa. – Se oli hieno hetki. Ajan autolla usein Töölöstä Kallioon tullessani Kolmatta linjaa pitkin. – Juha itse kertoi muinoin miettineensä, että mistä sanoituksen pitäisi kertoa. Kappale liittyy niin oleellisesti tähän kaupunkiin. Siinä tuli jopa messiaaninen olo, kun väkeä oli niin paljon, uutisissa näytettiin kuvaa tapahtumasta. Hän kertoi päättäneensä, että laulu liittyy kaupunkiin. Aiemmin Pieni nukke ja Milloinkaan en löydä samanlaista olivat listalla parhaimmillaan sijoilla yksi ja kaksi. Fredi toteaa, että Kolmatta linjaa takaisin on vasta jälkeenpäin noussut niin sanotusti siivilleen. Fredi: Kolmatta linjaa takaisin Levyltä Fredi (1968) Sanat: Juha Vainio Sävellys: Tony Hatch 60° 10’ 54.5”, 24° 57’ 2.9” Uhoa kaljatuopin äärellä Kolmannella linjalla 79 ”Saa Oivan portsari lantin, jonka velkaa jäin. Asialla oli siis hieman kiire. Ihmiset vilkuttelivat ja huutelivat. – Levytystilanteessa ei ollut mitään ihmeellistä. Saa vanhat saatavat jokainen.” Fredin tunne tuimman kappa leen suomen kielinen teksti syntyi hetkessä ja sattuman joh dattelemana Juha Vainion kynästä. Siitä tilanteesta kappaleen teksti lähti elämään. Juha ”Junnu” Vainio teki tekstin Beautiful In The Rain -nimiseen lauluun, jonka levytti muun muassa Downtown-hitistä muistettava Petula Clark. Sitten voi käydä niin, että se esitetään kolmeenkin kertaan. Ja maksan kelloni pantin, kymppikäärölläin.” ”Mä Kolmatta linjaa takaisin, kuljen kerran. – Siihen aikaan oli olemassa vielä radiolista. Kadulla on erityinen asema elämässäni. Kolmatta linjaa takaisin levytettiin Finnvox-studiolla Helsingissä vuonna 1968. Mutta Samanlaiseen keikkailuun kuin takavuosina en enää lähtisi. – 1970-luvulla se sitten lähti soimaan radiossa aina aamuisin. Jahas, siinähän oli Kolmas linja, Fredi muistelee. Kesällä 2013 järjestetyssä Kallio Block Party -katutapahtumassa Fredi kävi antamassa Oivan portsarille lantin. Fredi esiintyy edelleen jonkin verran muun muassa Anneli Saariston kanssa. Ja rahaa on, takaan sen. Nyt näyttää siltä, että olen tekemässä uutta levyä. Sitten vaan lauloin. Se tuntui hienolta. – Arkielämässä hoitelen paljon logistisia asioita, kuljetan tyttärentytärtä harrastuksiin ja vaimoa milloin minnekin. – Konsertinomaisia juttuja on kiva tehdä, kun esiintyminen on jo illalla ja pääsee ajoissa kotiin. Kallistun kyllä jälkimmäiseen. Sitten siirryttiin äkkiä seuraavaan kappaleeseen, kuten siihen aikaan oli tapana
Levyllä musiikki on kuva ajasta, joka ei enää palaa, siihen ei voi enää vaikuttaa. Mikä ihana mies. Teksti: Antti Luukkanen Joosua Iholle ja sen alle Tarkkailuluokan penkille istahtaa nimellään hämmennystä herättänyt ja keikoillaan kannattajia kahminut Joosua. TEKSTI: EERO TARMO >Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Vuoden päästä meitä olikin jo viisi. Muut pitävät perustuksia kasassa ja mä maalailen sinne tänne jotain vähän epätasaisesti ja himmeämmin värein, Koskinen kuvailee. Tässäkin on oma kauneutensa, Somero pohtii. Joosua sai alkunsa Porissa, mutta treenaamme Raumalla. 80 ”Vision vaaliminen vaatii kurinalaisuutta.” facebook.com/joosuanhedelmat K uv a: T uukk a Vir tanen tarkkis-taitto_2015_3_a.indd 80 13.3.2015 12.43. Uudenvuodenaattona lähestyin sitten herraa kainosti tekstarilla ja hän vastasi myöntävästi. – Joulukuussa 2013 etsin tuottajaa levylle, kun kuulin erään ihmisen omistavan Artturin numeron. Eräällä autoreissulla ohittaessani Forssan Autokeitaan päähäni putosi sana Joosua. Ilman Artturia emme olisi saaneet tehtyä levyä, jota lähdimme hakemaan. – Vision vaaliminen vaatii kurinalaisuutta. Popmusa luo nahkojaan samalla tavalla vuodesta toiseen, jollain tapaa se on ideana siinä. Oikeasti rakastan sitä, että koko yhtye osallistuu biisinkirjoitukseen. Livet ovat aina uusia mahdollisuuksia luoda ja olla yhteydessä johon kuhun, Koskinen tuumii ja ynnää: – Herätetään iloa, surua ja ahdistusta. Hän oli kuudes, hyvällä maulla varustettu uusi bändin jätkä, joka kuulee biisit ekaa kertaa ja käyttää hiomakonetta ja laatuliimaa. Itse pidän enemmän esiintymisestä, koska esiintyessä musiikki elää täysin omassa maailmassaan. Mietin, että olisipa hauskaa perustaa sen niminen bändi. Synahommat ovat maalaushommia. Joosua sai Vielä hetken, sinun -debyytilleen tuottajaksi Rubikista ja Shivan Dragnista tiedettävän Artturi Tairan. Joosuan multi-instrumentalisti Aleksi Koskinen yhtyy Someron hehkutukseen: – Artturi asettui meidän vuotaviin saappaisiin. Se, että vielä 2010-luvullakin Joosua sanoo, että aurinko nousee ja aurinko laskee. Ajattelen meidän bändin kunnianhimon näkyvän ennen kaikkea juuri pyrkimyksessä vuorovaikutukseen. Mikko (Korpi, rummut) on meidän käytännön mies. – Mulle levy ja live ovat kaksi eri maailmaa. Diktaattoriksi Somero ei tunnustaudu, mutta myöntää laulujen kirjoittamisen ja yhtyeen julkikuvan ylläpitämisen tapahtuvan ”tiettyjen standardien puitteissa”. Molempiin kuuluu asioita, jotka toisesta puuttuvat. – Joosuan soinnilliset sävyt suodattuvat ehkä Ultramariinista, Scandinavian Music Groupista ja Ellen Thesleffistä. – Homma alkoi sooloprojektinani vuonna 2013. – Kuukaudessa kasvettiin duoksi ja alettiin keikkailla. Sanassa on vanhanaikaista karheutta, pehmeät konsonantit kohtaavat soljuvat vokaalit… Nähtävästi nimi myös jää päähän, koska sitä ihmetellään usein, laulaja-kitaristi Olli Somero kertoo. Yleensä mä olen viimeinen, joka tietää mitään mistään aikatauluista. 80 SOUNDI Minun tähteni > Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan. Vaikka asutaan ympäri ämpäri Suomea, uskallan väittää, että läns irannikko kuuluu musiikissamme, Somero jatkaa. – Musta tämä meidän pop rock liikkuu ajassa ja on juuri siitä syystä livemusaa
METELI TOIMII SELAIMESSA KAIKISSA PUHELIN MALLEISSA, TABLETEISSA JA TIETOKONEISSA. SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAKALENTERI WWW.ME TELI.NET METELI ON SUOMEN SUOSITUIN JA KATTAVIN KEIKKAKALENTERI. LÖYDÄT METELISTÄ KONSERTTI TIEDOT JA KLUBIILLAT, GENRESTÄ JA PAIKKAKUNNASTA RIIPPUMATTA. facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli Meteli tulostus.indd 81 13.3.2015 13.07
Haaveilen itsekin studiolivelevyn tekemisestä. Entä kaikki tärkeät yliviivaukset, nuolet jotka osoittavat ”tämä tähän väliin”, se kirjoitusprosessin hurmaava sekamelska josta ei jää digitaalisessa muodossa juurikaan jälkeä. Norjalaiset vetivät pisimmän korren ja sekä Aurora että Frøder keikkuvat äärimmäisen ryppyotsaisesti kuratoidulla Kiinnostavaa 2015 -Spotify-playlistilläni edelleen. En nyt sano että ihastuin, mutta mieleeni palautui näiden tällaisten juju. Jossain määrin yhteneväisestä sielullisesta atmosfääristä ammentava, tuiki turkulainen Jaakko Aukusti merkkautti hänkin itsensä listalleni hurmaavan juoksettumatonta pop-verta roiskineella Volcano-ep:llään. Rakastan hifisti-insinöörien päivitysiskuilta säästyneitä valkokankaita ja törpöittäin colaa vuosien saatossa hörpänneiden tuolikankaiden vienosti elähtänyttä aromia. Tämän mitä kouraystävällisimpään puteliin valutetun ahvenanmaalaisaarteen jälkipotkun mairitteleva makeus on jotain, mistä en uskonut syttyväni. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Oman työn esille tuomisessa se on kätevä, mutta sen syövereihin unohtuu helposti ajantajun kadotessa. Kuivalihaan on hyvä lopettaa. Ja näköjään tällainen Coronan latkijakin. Myös aivotutkijat sanovat, että oppiminen ja luovuus hyötyvät käsin kirjoittamisesta. Päällekkäisäänitysten niukkuus ja livemäisyys saavat sydämeni sulamaan. Miten voisi muka nähdä puhelimen muistiosta, mitä käsiala kertoo kirjoitushetken tunnelmasta. Laita viestisi otsikoksi ”Kuka puhui” ja liitä mukaan yhteystietosi. 82 ”Olin ottanut pianotunteja 7-vuotiaasta ja kokeillut sittemmin myös trumpettia. Ideoita tulee paremmin kun liikuttaa itseään. Helppoa kuin kevätauringossa palaminen. Ne ovat hienoja, päiväkirjamaisia muistoja menneistä projekteista ja ajatusmaailmoista. Arvomme vastaajien kesken levypalkintoja. Puolen tunnin nousukiidon jälkeen tila tyhjennettiin ja saimme kouraamme käsin kyhätyt hyvitysliput ja parit vilpittömät voivoit. Whiplashin iltanäytöksessä näkyvyyden blokkasi sähkökatko. Ideat tulevat joskus mieleen kun antaa niille ovelasti tilaa, on olevinaan työstämättä mitään, ripustaa vaikka pyykkejä. Olen kävellessäni suoltanut maailmaan paljon biisejä. Päädyin taas käyttämään kynää ja paperia. Minulla on siihen viha-rakkaussuhde. Sen kunniaksi maistoin salami-nakkia, nimittäin Rainbown original Salami snack -pötkylää. Rakastan sen tajuamista, että alemmalla rivillä koroketyynyvuoren päällä lojuva teinikorsto saattaa blokata näkyvyyden täysin. Mikään ei voita niitä biisinkirjoitusvälineinä. Lähetä arvauksesi sähköpostilla osoitteeseen kilpailut@soundi.fi. Kirjat, aikakauslehdet, kaikki käy! Olen esteetikko ja ahmin valokuvakirjoja. Minulle päivän sana on älypuhelimen lukuisten sovellusten unohtaminen, tai ainakin sen hyvä yritys. Musiikkimakuni on kai vanhanaikainen: nykypopin luukuttamisen jälkeen nautin palata sellaisen musiikin pariin, joka on tehty ennen Melodynen yleistymistä. Alkaa tosiaan olla kevät. Lime-teemaisissa maissilitkuissa Mexicon the one and onlyn vakiintuneehkoja asemia on tosin tänä vuonna hätyytellyt Espanjan San Miguel omalla Frescaversiollaan. Viimeisenä muttei vähimmäisenä nousee esille sosiaalinen media. viimeinen sana -taitto_15_3_a.indd 82 16.3.2015 12.59. Pidän vanhojen elokuvateatterien keskisuurista saleista. > AURORA EERO TARMO NAISTENPÄIVÄ oli ja meni, mutta sen mainingeissa tuli perattua skandinaavisia artistilupauksia. Ja niin minä sitten halusin tulla rock & roll -tähdeksi.” (Soundi 3/1975) Arvaa tai tiedä – kuka oli äänessä . Puhelimen näytön rasittamat silmät nauttivat myös luettavasta paperilla. Otin tapahtuneen johdatuksena, sillä ilman tunnelmallisen leffaluolan äkillistä uinahtamista minun ja Stallhagenin mysteerisen tumman Dark Honeyn tiet eivät ehkä koskaan olisi ristenneet. OLEN TAAS aloittanut paluun takaisin juurille! Teknologiahuuma alkaa väsyttää. Vietin lapsuuteni operettimusiikin ja klassisen musiikin ammattilaisten keskellä ja välillä, edelleen, tekee tiukkaa hyväksyä niin sanotun ylituotetun soundin standardi. Ikkunasta ulos tuijottaminen ja jopa ulkoilmaan lähteminen ovat myös aliarvostettuja työtapoja. Vaan niin sitä vannoutuneinkin lager-puristi taipuu. Kotonani on vuosien varrelta kertyneitä biisivihkoja ja nuotteja pinoittain. Soundi 40 vuotta sitten Hei, kuka puhui. a) Robin Trower (Procol Harum) b) Mick Jagger (The Rolling Stones) c) John Entwistle (The Who) Edellisen lehden siteeraus kuului Albert Järviselle. Mitä veritulppa-suolattuihin laskuhumala-pupellettaviin tulee, Beef Jerky -miehenä kuitenkin pysyn. Levypalkinnon voitti Mika Aronen Turusta. Leikittelen toisinaan ajatuksella siitä, mitä tapahtuisi jos en enää tuottaisi sisältöä artisti-someen
010 841 4185. Bob Geldof& S-Etukortilla 3 € alennus/lippu! VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. TAMMISAARI, Stallörsparken klo 16.00-23.00 (portit auki klo 15.00) + Irina Björklund, Paul Oxley’s Unit Liput toimituskuluineen alkaen 52,50 €. 33 €. Eastway 1 tulotustus.indd 83 13.3.2015 13.04. Perjantai 14.08. 79 €. (yht. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 2 päivän lippu: (vaihdetaan portilla rannekkeeseen) toimituskuluineen alk. 49 €. Priority 79€. 159,96€) VIP-pakettien myynti ja tiedustelut: Menolippu Oy, puh. 49 €. OSTA LIPPUSI KÄTEVÄSTI ENNAKKOON ÄRRÄLTÄ! Pe 5.6.2015, portit auki klo 16.00 Liput toimituskuluineen alk. 79 €. 09 856 73 456, info@eventsclub.fi Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. Priority (K-18) toimituskuluineen alk. YHTEISTYÖSSÄ: La 6.6.2015, portit auki klo 14.00 Liput toimituskuluineen alk. VIP LEDIN –illallispaketit alkaen 129 € + Alv24% (159,96€) VIP SCORPIONS -paketit alkaen 99€ + Alv24% (122,76€) VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi Puh. Lankapuhelimesta 8,28 snt/ puhelu +5,95 snt/min. LIPUNMYYNTI: www.menolippu.fi, www.lippupalvelu.fi ja www.tiketti.fi VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi EASTW A Y LIV E & LIVE NA TION PROUDL Y PRESENT : Ti 5.5.2015 HELSINKI JÄÄHALLI Ovet 18.30 Liput palvelumaksuineen alkaen 52,50 / 62,50 €. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Perhelippu (2 aik.+2 lasta 7-15v) toimituskuluineen alk. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. VIP Myynti vain Menolipusta PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ Klo 17.30-02.00 (portit auki klo 16.00) Liput toimituskuluineen alkaen 59 € / 69 €. PORVOO, Kokonniemi klo 17.00 – 24.00 (portit auki klo 16.00) + Jukka Poika, Paul Oxley’s Unit Lauantai 15.08. VIP-illallispaketti alkaen 129 € +alv 24% / hlö. HAMINA BASTIONI Klo 19.00-02.00 (portit auki klo 18.00) Liput toimituskuluineen alkaen 59 € / 69 €.€ Haminassa lisäksi: SILVENNOINEN&MAIJANEN BAND, JONNE AARON Pietarsaaressa lisäksi: SANTA CRUZ, PAUL OXLEY´S UNIT, JONNE AARON LIPUT NYT MYYNNISSÄ! OSTA LIPPUSI KÄTEVÄSTI ENNAKKOON ÄRRÄLTÄ! LEPPÄVAARAN URHEILUPUIST O 5.-6.6.2015 VIP-pakettien myynti vain Menolipusta 109€ + alv24% (135,16€) PERHEJA LASTENLIPUT: Lasten lippu (7-15v.) toimituskuluineen alk. 79 €. 139 €. Priority (K-18) toimituskuluineen alk. 010 841 41 85, vip@menolippu.fi sekä Events Club, puh. 010 841 4185 Matkapuhelimesta 8,28 snt/ puhelu +17,05 snt/min. Priority -lippu toimituskuluineen alkaen 69,50 €
takakansi 3_15.indd 84 12.3.2015 13.37