OSALLISTU SUUREEN VUOSIÄÄNESTYKSEEN UPEAT PALKINNOT! 12/2013 / 6,50 € (sis.alv) SoundI 3 1 JA MUUT VUODEN VOITTAJAT JARKKO MARTIKAINEN Täydellisyyttä tavoittelemassa LÄHTÖLAUKAUKSIA Artistit tärkeiden levyjen äärellä SCANDINAVIAN MUSIC GROUP Täyskäännöksen paikka JORI HULKKONEN Konevelho Soundi-haastattelussa APOCALYPTICA Muokkaamassa legendan työtä
CD+Paita/ girlie-Paita egotriPPi Pilvien alla Maan Päällä CD/2lP+CD Maarit Miten eläMästä kertoisin CD olavi virta laUlaja -kaikki levytykset 24CD vesa-Matti loiri tUoMittUna kUlkeMaan CD stig niks ja naks -ltD. CD+t-Paita/ girlie t-Paita/ 2lP+t-Paita/ girlie t-Paita nelJä ruusua PoPlaUlajan vaPaaPäivä -20 sUUrinta hittiä CD. CD+t-Paita/ girlie t-Paita avenged sevenfold hail to the king CD/liMiteD DelUxe eDition CD JoHanna iivanainen & roBBie WilliaMs Jukka Perko Martan ja swings both ways rUDolfin joUlU CD CD/CD+DvD Pariisin kevät jossain on tie Ulos CD/lP Jesse kaikuranta vaikka Minä MUUtUin -ltD. CD+t-Paita/girlie t-Paita J. Levyn vierestä löytyy nappi jota klikkaamalla annat äänesi ja samalla osallistut arvontaan jossa voipi voittaa useimmat tänä vuonna ilmestyneet esikoislevyt! Viisi eniten Äx:n saitilla ääniä saanutta levykäistä lähtee kisaamaan debyytti-Emmasta. Sen lisäksi, että voit hankkia kaikki tässä ilmoituksessa esitellyt levyt sinun on hyvä tietää, että nyt valitaan vuoden parasta kotimaista esikoislevyä ja tässä yhteydessä sinä voit voittaa lähes kaikki tämän vuoden esikoislevyt! Tänäkin vuonna on jälleen syntynyt maailmaan hienoja esikoislevyjä. Nyt on aika valita niistä äänestämällä paras! Onneksi se on helppoa: Etsi Äx:n saitilta oma suosikkisi. CD-eP+DvD+t-Paita/ CD-eP+DvD/ girlie t-Paita Haloo Helsinki MaailMa on tehty Meitä varten -PlatinaPainos CD+DvD sunrise avenue Unholy groUnD -ltD DelUxe eDition CD+t-Paita/ girlie t-Paita Petri nygård valMis Mihin vaan -ltD. Sinulla Äx:n asiakkaana on nyt siis valtaa vaikuttaa siihen, mitä levyjä Emma-hommissa tänä vuonna riehuu! reckless love sPirit CD sanni sotke MUt CD sini saBotage 22M2 CD v/a vain eläMää -kaUsi v/a vain eläMää -kaUsi 2 CD 2 jatkUU CD satyricon satyriCon CD/ liMiteD eDition CD Hevisaurus vihreä vallankUMoUs CD+DvD nickelBack the best of niCkelbaCk CD lauri täHkä hUrMaan CD Monáe, Janelle eleCtriC laDy CD sMurffit kreisibailUt vol.22 CD JaMes Blunt Moon lanDing CD/ -liMiteD eDition CD erin sä osaat! -ltD. CD+t-Paita/ girlie t-Paita MokoMa yksi -ltD. karJalainen et ole yksin -ltD
CD+t-Paita/ liMiteD eDition CD girlie t-Paita roBin booM kah -ltD. CD/lP+kangaskassi +t-Paita. CD+t-Paita/girlie t-Paita viikate kyMijoen laUttUrit -ltD. DelUxe eDition CD+t-Paita/ girlie t-Paita/ lasten t-Paita Herra ylPPö Ja iHMiset lUUranko -ltD. CD+t+Paita/ girlie tanktoP Paita/ lP+t-Paita/ girlie tanktoP Paita World War Z DvD/ blU-ray saMi loPakka Marras -kirja nigHtWisH showtiMe storytiMe -ltD. CD+t-Paita/girlie t-Paita/ lP+t-Paita/ girlie t-Paita five finger deatH PuncH the wrong siDe of heaven anD the righteoUs siDe of hell, vol.2 CD/liMiteD eDition CD Jaakko laitinen & väärä raHa laPlanD-balkan -ltD. CD+t-Paita/ 2lP+t-Paita Black saBBatH gathereD in their Masses DvD/blU-ray/CD+DvD/ CD+blU-ray/ box set 4CD kolMas nainen Me ollaan ne CD vesa-Matti loiri/uMo/ gracias/ JoHanna försti ville ja valle CD raskasta Joulua raskasta joUlUa -ltD. 2blU-ray +t-Paita/ girlie t-Paita/ 2DvD+2CD+t-Paita/ girlie t-Paita PMMP hitit CD+DvD PMMP MatkalaUlU CD uniikki #kylänMies CD kvelertak Meir CD avicii trUe CD sounds weekenD CD/lP Jenni vartiainen terra CD v/a iskelMä sUoMi 14CD JuHa taPio laPislatsUlia CD suvi teräsniska PohjantUUli CD cHeek kUka MUU MUka CD Jonna tervoMaa eläköön CD Blanko into the silenCe CD lady gaga artPoP CD/ cluB for five DelUxe eDition 2CD/2lP joUlUna CD arcade fire reflektor 2CD/2lP eMineM MMlP 2CD/ DelUxe eDition 2CD triviuM vengeanCe falls CD/ DelUxe eDition CD one direction MiDnight MeMories CD/DelUxe eDition CD kings of leon MicHael Monroe MeChaniCal bUll CD/ horns anD halos CD/ DelUxe eDition CD/2lP sPeCial eDition CD/lP dreaM tHeater DreaM dooM unit iii theater CD/ -ltD. risto ii -ltD. CD/ lP+kangaskassi/-ltD
Kuva: Ville-Petteri Määttä 6 7 8 9 10 12 14 22 4 SOUNDI www.soundi.fi. kannen kuva: Konsta Leppänen > Soundi 12/2013 22 29 30 34 36 38 44 50 66 68 72 Scandinavian Music Group ”Sain kitaravallista allergisen reaktion” 44 72 Jarkko Martikainen ”Mikään ei ole pahempaa kuin ?ihan kiva?. Se on kaikki tai ei mitään.” Lähtölaukauksia ”Nick Draken laulamis- ja lausumistyylinsä poikkeaa kaikkien muiden tavasta ilmaista itseään.” 80 Beastmilk ”Ei sovi suomalaiseen ajatusmaailmaan, että lennetään toiselle puolelle maapalloa tekemään ensimmäistä levyä.” Kuva: Markus Paajala 80 81 82 83 38 Kuva: Timo Isoaho 16 Pääkirjoitus Suorat sanat & Toinen kuvakulma Uutiset Elämäni soundit: Tuomari Nurmio Hai & Lou E-liike Jussi Niemen naamakirja: Hawkwind Soundi-haastattelu: Jori Hulkkonen Kriitikoiden valinnat 2013 Suuri vuosiäänestys Stalker Teemu Suominen Noah Kin Supertzar Apocalyptica Jaakko Laitinen & Väärä Raha Scandinavian Music Group Jarkko Martikainen Arviot Live Bazook Michael Poulsen & Jon Schaffer Sleep Of Monsters/ Babylon Whores Grand Magus Chthonic Lähtölaukauksia Paleface Mirel Wagner Jyrki Raatikainen Elli Haloo Ilari Kivelä Petteri Sariola Tarkkailuluokka: Beastmilk Laulun paikka: Ruudolf Viimeinen sana Ornette Birks Makkonen Kriitikoiden valinnat 2013 Queens Of The Stone Age löytyy Soundin toimittajien listan sijalta..
Peter Criss KISSIN KISSAMIEHEN ELÄMÄ Kissin alkuperäisrumpali puhuu suunsa puhtaaksi. Metallican bändihistoriikin ensimmäinen osa. Myös sähkökirjana! LIKE 29 95 Jouni Hynynen PASKAPUHETTA Ugh, Hynynen on puhunut. Ovi lu ma kema ailm ttom oih iin in Al Jourgensen KOLMESTI KUOLLUT Sekoilusaaga, jonka rinnalla Mötley Crüen Törkytehdaskin kalpenee. LIKE 2995 Tuomari Nurmio TUHANNEN JA YHDEN KAPAKAN LAULUJA Klassikkobiisien nuotit nyt yksissä kansissa. Myös sähkökirjana! LIKE LIKE 3295 3495 Tästä kätevästi Suomalainen.comiin. LIKE LIKE 2995 Pete Townshend KUKA OLEN Legendaarisen muusikon rehellinen elämäkerta. 2795. JOULUN RÄYHÄKKÄIMPIIN HETKIIN Paul Brannigan & Ian Winwood SYNTYMÄ METALLICA KUOLEMA Upea, mahtava, järisyttävä
Asiaa varjostaa kolme huolta: onko joitain potentiaalisia vuoden levyjä kuulematta, olenko unohtanut listalta jonkun tärkeän ja kuulostaakohan ykkössijalle nostamani levy yhtä hyvältä vielä vuosien päästä. Se on suorastaan suotavaa. Prosentti on melko hyvä mutta on joukossa myös saman tien unohtuneita albumeita, siis liian pinnallisen tutustumisen perusteella tehtyjä valintoja. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Vähintään yhtä tärkeitä kuin top-20-listoille päätyneet, yhteisesti hyviksi todetut levyt ovat kaikki ne listan ulkopuolelle jääneet maininnat, joiden vaikutus kunkin äänestäjän omaan vuoteen on ollut merkittävä. Vuoden 2014 ensimmäisen päivän koittaessa kokoan teidän tuhannet äänenne excel-taulukkoon ja aloitan työlään mutta erittäin mielenkiintoisen räknäyksen. Alkavaan vuoteen lähdetään jalat maassa mutta pää pilvissä, kuten tätä hommaa pitääkin tehdä. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 39. Mikko Meriläinen Päätoimittaja Erikoistoimittaja Juho Juntunen Toimittaja Petri Silas Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Tero Alanko, Antti Granlund, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Jussi Niemi, Jake Nyman, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin (09) 4369 2407 (Pop Median vaihde) Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Enimmäkseen sitä joutuu painimaan positiivisen ongelman äärellä – tänäkin vuonna hyviä ja erinomaisia albumeita julkaistiin niin paljon, että niistä muutaman parhaan valitseminen ei ole helppoa. Suosittelen sukeltamaan. vuosikerta TOIMITUKSESSA SOI: Beastmilk: Climax LISÄÄ KUUNNELTAVAA: www.soundi.fi/jutut/soittolistat 6 SOUNDI. Jotain veikkauksia lukijaäänestyksen kärkisijojen miehittäjistä minulla tietenkin on, mutta olette te ennekin yllättäneet minut. Vietin jälleen muutaman yksinäisen illan skottiviskiä (Balvenie Triple Cask) maistellen ja vuoden aikana ilmestyneitä levyjä järjestykseen rukaten. Soundin kannalta vuosi on ollut sisäisten muutosten aikaa, kun vaihtunut on sekä päätoimittaja että kustantaja, mutta uskon ja toivon, että nyt käsissänne on ytimeltään sama tuttu Soundi kuin vuodenkierto sitten. Tapanani onkin tässä vaiheessa vuotta selailla aikaisempien vuosien listoja ja tarkastaa, kuinka moni niille päässeistä levyistä on yhä soitossa. > Pääkirjoitus Päätoimittaja Mikko Meriläinen Vuodesta toiseen pää pilvissä V uosi loppuu, kuten niillä on tapana. Siitä huolimatta tuo omassa päässä naurettaviin mittasuhteisiin kasvava tehtävä tuntui vähintään yhtä tuskaiselta kuin aiemminkin. On siis aika summata kuluneet kuukaudet. Itse rakastan kahlata läpi muiden laatimia henkilökohtaisia suosikkilistoja ja poimia niistä kuunteluun itselle tuntemattomia levyjä. Seuraavaksi on sinun vuorosi äänestää. Soundin toimittajien bubbling under -levyjä olemme koonneet listaksi nettisivuillemme. Olen nyt tehnyt Soundiin vuosilistan kolmenatoista peräkkäisenä vuotena, joten prosessin ei pitäisi tulla yllätyksenä
Mutta kun arvos telija tekee arvailuja taiteilijan elämän tilanteesta tai psykoanalysoi koko yhty että, hän epäonnistuu. Levyarvion funktio on selvä: se on yhden ihmisen vilpitön mielipide arvos teltavasta teoksesta. On myös huomionarvoista, että kenties arvoste tuin pitkän linjan musiikkitoimittajamme Ilkka Mattila ei ole tavannut ampua artis teja alas raflaavilla iskulauseilla, vaikkei pitäisikään levystä. Joskus artistin persoona on niin sidok sissa levyn musiikkiin, että arviossa on relevanttia kertoa asiantuntevasti muusi kon yksityiselämästä. > Suorat sanat Viiden tähden kolumni V iime aikoina minua on mietityttä nyt levyarvostelijan työn haasta vuus – on muodostettava lyhyt aikaisen kuuntelun perusteella valistunut mielipide – ja toisaalta kysymys: saako kriitikkoa kritisoida. Jokainen artisti teh köön rauhassa omaa viiden tähden tai dettaan. Psykiatria ei sovi levyarvioihin. Cheekillä sentään oli pokkaa antaa dis saajalle porttikielto. Uudet bändit ovat varovaisempia. Vielä 2000luvun taitteen Soundi lehdissä nuoret Apulannan ja Klamydian jätkät vittuilivat surutta tällaisille kriiti koille. Tykätä ei tarvitse, mutta inten siivisen kappaleiden analysoinnin tulisi olla poikkeuksetta lähtökohta. Tämä ajatus heräsi joitain kuukausia sitten, kun toimittaja Oskari > Toinen kuvakulma Teppo Vapaus Onninen pudotteli Nuorgamissa mel koista terapiaa Pariisin Kevät yhtyeelle, ja bändin kosketinsoittaja Ilari Kivelä päivitti Facebookiin arvion aiheuttamat tunnereaktionsa. On mahdollista sekä olla kriittinen että kunnioittaa musiikin tekijöitä. Arvion sisällön konsepti on suomalaisessa rockmedias sa kuitenkin vaihteleva. Kuvat: Jarkko Vehniäinen SOUNDI 7. Jotkut pysyvät tiukasti asiassa, mutta kun lukee lyhyitä arvosteluja, joissa kriitikko kirjoittaa puo leen väliin asti kolumnia ja siirtyy sitten arvostelemansa levyn kimppuun, alkaa kaivata huolellisesti ja tasaisesti kaikille levyn julkaiseville artisteille jaettua kun nioitusta. En keksi mitään ärsyttävämpää kuin levyarvostelijan, joka uskoo olevansa hy vä kirjoittaja ja jakelee tähtipussistaan tuomioita artisteille omasta mielestään älykkäillä ja lennokkailla sarkastisilla lau seilla
Meno äityy tuollaisen porukan reissuilla melkein aina hyvin... > Uutiset Mastodon osallistui kiitospäivän muistamiseen pikimustaa huumoria tihkuvalla t-paita-designilla, jossa valkoinen mies osoittaa aseella kalkkunaa tarjoilevaa intiaania. – Kirjailijan urasta en tiedä, lyhytnäköisenä mulkkuna hahmottelen aina vuoden tai kaksi kerrallaan. Joko harmittaa, että tuli luvattua tällainen lopettamispäätös, Artturi Taira. Teen lisää, mikäli olen hengissä. Entä mitä tapahtuu vuonna 2014, sitä edes Artturi itse ei voi täysin tietää. Tuntui ehkä enemmänkin siltä, että vanhat, suurelta osin itse luodut raamit eivät enää riittäneet. joulukuuta. Vaikka tosielämän tarinaakin olisi kertynyt kerrottavaksi bändikuvioista, on Lopakan ensimmäinen kirja Marras fiktiivinen romaani. Marrasromaanin virallinen julkaisupäivä on seitsemäntenä päivänä tammikuuta, mutta jo ennen tätä opus saatiin myyntiin Levykauppa Äxään alkaen 13. Suosittelemme muuten kirjoittamaan YouTubeen hakusanoiksi ”Under Pressure vocal track”. – Pikemminkin päinvastoin. Mastodonista puheen ollen. Kiertueromaania ei ole ennen tullut vastaan, mietin jo tien päällä monesti että tässä olisi kirjan aineksia. Paljon vaikeampaa oli pantata asiaa kuukausitolkulla. TEKSTI: HETA HYTTINEN. Se jos mikä antoi rohkeutta näinkin ison ratkaisun tekemiseen. Iron Maiden on nyt saanut oman golfpallonsa. Oopperan käsitys venyi ja paukkui sillä hetkellä kun Savonlinnan Oopperajuhlille kiinnitettiin Amorphis. Lisää erikoisempaa bänditilpehööriä. Ei taiteellisesti, ei ulkomusiikillisten asioiden suhteen. Ja mitä uuteen materiaaliin tulee, olen todella innoissani. Artturi nostaa Rubikin suurimmaksi saavutukseksi musiikin, jolla on ollut merkitystä ihmisille. Suunnitelmia on paljon, suuntia samoin, tarkemmin niistä lisää tuonnempana. Internetistä löytyi muutama fiksu, joka ymmärsi Happy Thanksgiving -paidan historiaa kaunistelemattoman sanoman. Joskus on vain aika tehdä jotain muuta, antaa intuition ohjata, hypätä kyytiin. – Kun romaani meni sitten Likelle läpi, tuntui että nousen ilmaan, ilman jakkaraa ja köyttäkin. Mutta tämä kirjoitushomma on tuntunut koko ajan kotoisalta. Marras-romaanin tekeminen on ollut kuitenkin sen verran hieno kokemus, että jotain suunnitelmia sulkakynän heiluttamiseenkin on jo olemassa. Palloista löytyy Eddien kaunis naama ja innokkaana golfaajana tunnetun rumpali Nicko McBrainin nimikirjoitus. – Nautin tästä käymistilasta, jonka eetterin huomassa niin moni asia tällä hetkellä kelluu. TEKSTI: HETA HYTTINEN Sami Lopakka, kirjailija Sentenced- ja Kypck-kytköksistä aikaisemmin tunnettu Sami Lopakka debytoi vuoden 2014 alussa myös kirjailijana. – Vuoden verran siihen meni sen jälkeen – kirjoitin myös aiemmat pätkät uusiksi. Freddie Mercurysta kuullaan vielä. Yhdistävää siltaa on haettu Amorphiksen musiikkissaan hyödyntämästä Kalevalasta – juhlilla kuullaan myös Aulis Sallisen Kullervo-ooppera. – Missään vaiheessa ei tullut sellaista tunnetta, että polkisimme paikoillamme. Kirja-alalla on hommissa ihan helvetin rautaista sakkia, sen totesin viimeistelyvaiheessa, Lopakka kuvailee. 8 SOUNDI Helsinkiläinen indierockbändi Rubik ilmoitti marraskuussa laittavansa pillit pussiin, ja kulunut vuosikymmenen mittainen ura laitetaan pakettiin kahdella keikalla Helsingin Korjaamolla 19. Pitkä hautumisaika oli hyväkin, vuosien varrella tuli nähtyä lisää elämää ja sen varjoja, ne kaikki heijastelevat nyt tekstissä. – Jos kyse olisi ollut vain uudistumisesta, voisi Rubik jatkossakin vallan hyvin olla se yhtye, joka musiikkiani esittää. ja 20. Siihen on liittynyt myös jatkuva ja pakonomainen uuden etsiminen – ajoittain jopa löytäminenkin. Kuva: Tomi Palsa Tähden välit Rubik jäähyväiskeikkojen kynnyksellä Kuten Artturi on jo aikaisemmin kertonut, hänen työstämänsä uusi musiikki ei ole vain enää tuntunut Rubikin raameihin sopivalta, niin paljon kuin Rubikin rajoja onkin laajennettu. Vallan kirjailijaksi Sami ei ole heittäytymässä, vaan Kypckin alias Kurskin kolmas levy on tällä hetkellä työn alla. Tulehtuneeksi, Lopakka kuvailee. Mieluummin kuitenkin ennemmin kuin myöhemmin. Yhtye pyrkii laajentamaan musiikkinsa aiheuttamia tunnetiloja uusin keinoin: Metal Hammer -lehden haastattelussa paljastui, että suunnitelmissa on yhtyeen nimikkobongi. – Ne olivat mulle usein pohjattomia spiraaleja alemmas ja yhä alemmas. Freddien ja Bowien pelkkien lauluraitojen kuunteleminen on unohtumaton kokemus. Rubik meni koko ajan eteenpäin, loppuun saakka, kaikilla rintamilla. Silta se on aasinkin silta. Isoimmat onnistumisen tunteet olen täl- lä niin sanotulla taiteellisella polullani saanut juuri tästä. joulukuuta. Toki omakohtaiset kokemukset ovat varmasti avittaneet lopputuloksessa – onhan kyseessä romaani, joka kertoo Euroopan-kiertueesta. Esikoisromaani hautui keskeneräisenä vuosien ajan, kunnes Samille hänen omien sanojensa mukaan tuli pakottava tarve saattaa se päätökseen. Samalla kun jo pitkään puhuttuja Michael Jackson -duettobiisejä valmistellaan julkaisukuntoon, on Brian May paljastanut löytäneensä lisää käyttämättömiä Freddien lauluraitoja, joista olisi mahdollista rakentaa uusia Queen-biisejä. Kaveruudesta, viinasta ja pimeydestä kirjassa enimmäkseen on kyse, mutta pääsin matkan varrella myös monien muiden aiheiden äärelle. Hiili Hiilesmaan miksaama albumi näkee päivänvalon maaliskuussa Riku ”Spinefarm” Pääkkösen uuden Ranka Kustannus -yhtiön kautta. Tulevaisuus on taas mahdollinen, pian, joskus, jossain. – Yritimme jopa esittää muutamaa uutta biisiä livenä Rubikin toimesta, mutta viimeistään silloin kävi ilmi, ettei se tulisi olemaan vaihtoehto
Nuotinnokset antavat soittamiselle ylimalkaiset ajo-ohjeet, tietyn levytyksen mukaisesti. – Olen saattanut laulaa joka säkeistön erilaisella melodialla, mutta nyt on pitänyt hakea yhdellä sormella pianoa pimputtamalla, miten kaikki ne biisit oikein menevät. SOUNDI 9. Olisipa minulla yksikin yhtä kestävä laulu kuin Hiski Salomaan Lännen lokari tai Iitin Tiltu. Sen kun kaivaa esiin kotona, vieraat huomaavat, että ilta taitaa olla ohi. Tästähän Dusty Ramblers -bändimme nimikin tulee. Köyhien Ystäviä kuvaisi parhaiten sellainen kuvitteellinen bändi kuin ”Hank Williams And His Shadows”. Joku Carlos Gardel ei puhuttele ollenkaan samalla tavalla. – Biisien toimivuus vaihtelee, kun osa on niitä nuijalla päähän lyötäviä ja osa ”valistuneemman” yleisön kamaa. Pääsin buukkaamaan New Lost City Ramblersin laulufestivaaleille ja tekemään juttuhaastattelunkin. Ratkaiseva levy koko urallani, sillä homma lipesi käsistä monella tapaa, enkä tiennyt, voinko jatkaa ja miten, vai floppaako koko juttu tähän. Siihen kulminoituu niin monia asioita. Paradoksaalisesti siitä tuli toinen kahdesta kultalevystäni ja sittemmin olen musahommilla pärjännyt. – Meille saatiin levysoitin vasta 1960-luvulla. Rollarit toivat siinä hyvin esille omat ruutsinsa. Folk-skenessä halusimme tuoda esiin autenttista ”köyhän kansan” kamaa. Dylanin Live At Budokan on toinen hyvältä kuulostanut livelevy. Sama juttu kuin jos on kynä ja paperia, voi kirjoittaa vaikka kirjan. En ole mikään tangofriikki, vaan teoreettisemmin kiinnostunut. Kun miettii nuottikirjani 132 biisiä, montaakohan niistä joku kuuntelee edes 30 vuoden kuluttua. Hän on jo koonnut musiikillisen elämäkertansa upeaan Dumari-levykansioon ja tuhtiin kirjaan. Suomalaisesta tangosta on puuttunut kipinää ja se kulkee ihan parodian rajalla. Kattavuuteen eri bändien ja kokoonpanojen kanssa on pyritty. Moniko tuntee 1930-luvulla tehtyä musiikkia. Kerran HauhonHyrylän välillä peltojen keskellä oli divari, josta löysin omani. Ensimmäinen levyostos oli Renegadesien Cadillac. Olen oppinut laulunteossa, että jos omaperäisyyden hinta on se, ettei biisi toimi, valitsen vaihtoehdon joka toimii. Virran Olassa on kuitenkin sitä jotakin. Mittavan työn täydentää 132 kappaleen nuottikirja Tuhannen ja yhden kapakan lauluja, jonka työstössä Tuomari joutui tutustumaan kappaleisiinsa uudella tavalla. Tätähän tuli joskus kuunneltua paljon, yleensä öiseen aikaan. UUSI LAULU -LEHDEN AIKAINEN SOUNDI TANGO JONKA NOSTAISIN ERITYISESTI ESIIN The New Lost City Ramblers: The New Lost City Ramblers Olavi Virta: Tulisuudelma HANKALIN KOETINKIVI OMASSA TUOTANNOSSANI SUOMALAINEN BIISI, JONKA OLISIN HALUNNUT TEHDÄ LEVYSTÖNI PARHAITEN VAALITTU HARVINAISUUS Tuomari Nurmio: Käytettyä rakkautta Hiski Salomaa: Lännen lokari The Golden Gate Quartet: Spirituals – That Golden Chariot LEVY, JOKA OPETTI, MITÄ YHDELLÄ KITARALLA VOI SAADA AIKAAN MUSIIKKI JOKA TUO MIELEENI YHTEISTYÖN ESA PULLIAISEN JA AGENTSIEN KANSSA Bob Dylan: The Freewheelin’ Bob Dylan Hank Williams ja The Shadows AHKERASTI KUUNTELEMANI LIVELEVYTYS The Rolling Stones: Get Yer Ya Ya’s Out! Silloin kun aloin täysin orientoitua musajuttuihin, Freewheelin’ Bob Dylan osoitti, kuinka tuhtia tavaraa voi tehdä yksin kitaralla, eikä tarvita mitään bändikamoja. Yhtä frendiä kärtin antamaan tai myymään tämän 10’’-älpeen, mutta hän antoi sen eräälle jatsidiggarille ”parempaan” talteen. Mutta erilaiset ihmiset ovat pitäneet erilaisista biiseistä, joten vain muutaman kertakäyttökipaleen jätin pois. Levyjen joukossa oli Ray Charlesin single I Can’t Stop Loving You, mutta vielä raskaammin sen jälkeen iski Animalsin House Of The Rising Sun. Kaikki nää mun ykkössuosikit on tosiaan tuiki tavallisia ja koko sukupolvelle tyypillisiä. > Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen Tuomari Nurmio H Kuva: Marek Sabogal ande Nurmio on kiertänyt kuluvana vuonna Spuget-bändinsä kanssa ja valmistelee livetallennetta alkuvuoteen
Äärettömän laajan, hiljaisen, avaran ja painottoman tilan keskellä tapahtuneen räjähdyksen jälkeen kiertoradoilla kiitävät romut, asemiinsa ankkuroituneet alukset ja ihmiset törmäävät armotta toisiinsa. Öisen pimeyden maisemat, kerrostalojen ja pihojen valot sekä kimalteleva vesi ovat se taustakangas, johon päivänvalon kuvatkin heijastuvat. Tähtimeren suuren suvannon rauhassa kamerarotaatio pyörähtelee aluksi taivaallista valssia ulkona kuumeisesti työskentelevien astronauttien ympärillä. Viisi vuotta Trainspottingin (1993) jälkeen Irving Welsh kirjoitti raadollisen poliisikuvauksen Paska (Filth), joka on debyytin veroinen mellastus huumeiden riepomassa renttuelämässä. Päähenkilö Bruce Robertson (James McAvoy) on poliisitarkastajaksi pyrkivä kersantti, mikä nostaa panokset kovemmiksi, kun hän sovittaa päihde- ja pervoilukierrettä sekä kipeitä perhetraumoja tutkimusten lomaan. TEKSTI: TERO ALANKO Richard Hell: Sopeutumattomien sukupolvi – Punkin kummisedän muistelmat (Like, 2013). ELOKUVAT KU TEKSTI: ASKO ALANEN UK AU D EN LE FF A GRAVITY Täyspainoinen selkkaus vaarojen kiertoradalla M eksikolaisen Alfonso Cuarónin avaruusdraama on kiehtovinta valkokankaan taidetta, mitä 3D-tehostuksella on saatu aikaan. HHHHH THE WORLD’S END FILTH BETONIYÖ Ohjaaja Edgar Wrightin ja näyttelijäkaksikon Simon Pegg & Nick Frost ”Cornetto-jäätelövärien” trilogia kokee täyttymyksensä minttusuklaan vihreällä kolmosrainalla. 1949) kirjoittaa kauniisti, mutta kaunistelematta. Gary King (Pegg) yllyttää 20 vuoden takaiset neljä kumppaniaan suorittamaan kesken jääneen kierroksen juoponkunnialla läpi. Richard Hell (Richard Myers, s. Horisonttia pyörittävä visuaalinen kyyti on katsojankin tasapainoaistia koettelevaa vientiä. Kunnostautuminen vaaleja ajatellen on jo myöhäistä, joten Robertson valitsee suoremman reitin: kollegojen saattamisen huonoon maineeseen. Luultavasti myös rehellisemmin. World’s End on uhkaavan maailmanlopun ohella kapakan nimi, jonne päättyy Newton Havenin 12 paikallispubin ”Golden Mile” -maratoni. Musiikin puolella Richard Hell sanoi kaiken sanottavansa noin kahdessa kappaleessa (Blank Generation ja Love Comes In Spurts) ja hyppäsikin – tai pikemmin kompuroi – rockjunasta ennen 1980-luvun puoliväliä. Patti Smithin (”tikunlaiha tyttö, joka piilotteli massiivisia rintojaan virttyneen, ylisuuren t-paitansa alla”) ihasteltuun Ihan kakaroita -muistelmateokseen verrattuna Sopeutumattomien sukupolvi kertoo sekavasta aikakaudesta suoremmin ja raadollisemmin. Maltaisessa amok-rynnäkössä saa kestää iskuja myös entisiltä koulukiusaajilta, heiloilta ja sisaruksilta. Sanan säilän sutkaillessa leffa toimii loistavasti, mutta fyysisemmäksi äityvä äksön alkaa nopeasti jauhaa paikallaan. Elokuva on täsmälleen hellittämättömän vahvan vaarantunteensa mittainen teos. Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Filthin levottomaan kujanjuoksuun kuuluvat kierot vaimojen viettelykset, seksilomailu Hampurissa sekä tuttujen rikollisten kovistelut. Kumpikin näyttelijä on erinomaisesti roolinsa sisällä. Lähitulevaisuuden lähiöön sijoittuva Betoniyö on kuvausteknisesti ja visuaalisesti briljantti elokuva, jossa mustan ja valkoisen kontrasti kallistuu tavallistakin pikimustempaan synkeyteen. Ulkomaailman pahuudella on jokaiseen ankarat kytköksensä, joiden järkkyminen johtaa kiristyvän ahdistuksen kautta epätoivoisiin tekoihin. Mukana ovat avaruuden keikkateknikko Ryan Stone (Sandra Bullock) ja veteraaniastronautti Matt Kowalski (George Clooney), avaruusseikkailun toiminnanohjaaja ja kaiken kokenut opastaja. He luovat mittaamattomille avaruuskulisseille inhimilliset kiintopisteet ja äkkivaaroista selviytymisen edellytykset. Venäläisen ja kiinalaisen satelliittiaseman erilaisen tekniikan hyödyntäminen luo kiehtovat jännitysmomenttinsa, samoin moni muu luova viritys järjettömien riskien hallitsemiseksi. HHH HHH HHH 10 SOUNDI J uuri tällaisia elämäkertojen tulisi olla. Sen jälkeen hän on keskittynyt lähinnä kirjoittamiseen. Kun Richardin ja Tomin perustama The Neon Boys -yhtye hajosi, kaksikko jatkoi matkaa Televisionnimellä. Äärimmäisen hataran avun ja toivon varassa luovitaan hätäratkaisusta toiseen, jotta vaarallinen paluu Maan kamaralle onnistuisi. Vuoden 1974 alussa rutiköyhä Richard Hell leikkasi itselleen ”räävittömän piikkitukan” ja rupesi käyttämään revittyjä ja hakaneuloilla korjattuja paitoja. Niistä kaikista Richard Hell kirjoittaa tarkasti ja oivaltavasti. Kyse ei kuitenkaan ollut musiikista vaan ulkonäöstä. Pian musiikkilehdistä tuijottivat The Sex Pistolsin tyypit, joiden nimetkin (Johnny Rotten, Sid Vicious) tuntuivat kovin tutuilta. Erityinen fetissi hänellä tuntuu olevan tisseihin, joiden kokoja ja muotoja kuvaillaan antaumuksellisesti. > Hai&Lou Kuka keksi punkin. Pirkko Saision romaani (1981) sovitettiin varsin pian näytelmäksi, mutta elokuvaksi sitä valmisteltiin kymmenisen vuotta. Roisilla draamalla on valoisatkin hetkensä ja yllätyksensä, mutta kaikkiaan syöksyjohteinen örsästely on liioitellun hapokasta sulateltavaa. Tuhoisat iskut, murskaantuvat rakenteet ja tiukoille kiristyvät elämänlangat kokee sävähdyttävän selvästi. Simo (Johannes Brotherus) ja isoveli Iikka (Jari Virman) äiteineen ovat lähiöelämän kalvamia ihmiskuoria, joiden dialogi ja tunteenilmaisut ovat lähes mekaaniseksi nikeltynyttä tajunnanvirtaa. Brittiläinen vaatesuunnittelija ja -kauppias Malcolm McLaren näki Televisionin New Yorkissa ja vei imagoidean mukanaan Lontooseen. Zombieiden ja äksönpoliisien jälkeen britti-idylliä ravistelee tuiki yllätyksellinen alien-uhka, jonka laatua ei sovi tarkemmin spoilailla. Hän aikoikin ensin runoilijaksi ja keksi ystävälleen Tom Millerille Tom Verlaine -taiteilijanimen. Huonosti bassoa soittanut Richard kesti mukana vain hetken, mutta tuona aikana yhtye ehti jättää merkittävän jäljen rockin historian. Tässä elämäkerrassa rockin ohella erityisen paljon tilaa saavat teiniikä, naiset ja huumeet
Ne artistit, jotka kykenevät sisältöjensä kautta luomaan Tutustuin Musicsmart-työkaluun, jonka avulla pystymme reaaliaikaisesti mittaamaan kaikkea, mitä verkossa artistien ympärillä tapahtuu. Pidimme puhelinpalaverin Hollywoodissa sijaitsevan Capitol Recordsin edustajan kanssa Katy Perryn tilanteesta Suomessa. ”Internet antoi ihmisille vallan” Markkinointijohtaja / Universal Music Finland BUY BACK tua niiltä. Tänään keskustelimme yhdessä Mikael Gabrielin, tiimimme ja YleX:n kanssa siitä millaisia elämyksiä voisimme yhdessä tarjota faneille uuden videon julkaisun yhteydessä. Ytimessä ovat aina olleet biisi, artisti ja fani sekä kyky skaalata syntyneestä tunnetilasta mahdollisimman iso ilmiö. Nuorista kolleista koostuvan, Sibelius-lukiolaisten perustaman ryhmän musiikki on sinfonista melometallia ja osaaminen vähintään sitä mitä nyt sibisläisiltä uskaltaisi odottaakin. Kun ala puhuu itsestään käyttäen sanoja ”musiikkiteollisuus” tai ”elokuvateollisuus”, piirtyy verkkokalvoille kuva monsterista, joka sylkee tehtaistaan markkinoille tuotteita, joita kuluttajat kuuliaisesti ostavat, vailla muita vaihtoehtoja. 1. intohimoisen suhteen faniensa kanssa, yllättämään, ilahduttamaan ja hurmaamaan heidät, tulevat menestymään erinomaisesti. Viimeisen 16 vuoden aikana ala on muuttunut täydellisesti ja toisaalta ei yhtään. 2014 nyT kauPoISSa! Debyyttialbumi ulkona huhtikuussa. Viestintäministeriö määräsi 12. Uskon, että murroksen aikana liiketoimintaa täytyy osata johtaa kokonaan uudella tavalla – myös musiikkibisneksessä. kuva: Markus Paajala O len työskennellyt ammatikseni musiikin ja artistien parissa vuodesta 1997 lähtien ja palasin alalle marraskuussa puolentoista vuoden tauon jälkeen. Väitetään myös, että vakiintuneet toimialat eivät tyypillisesti käynnistä suuria muutoksia, vaan yrittävät vähätellä niitä tai suojau- Täytyy valita elämä tai kuolema Päätään kohottaa, ei kipu lannista Pintaa syvemmällä sydän sykkii vahvempana kuin milloinkaan 3 3 100 Euroa vanhasta anna kokkonen langattomasta järjestelmästäsi! Salainen puutarha Maasta nouseva routa antaa lohtua ja laupeutta - ja lupauksen nurkan takana odottavasta keväästä. Vaihtokampanja on periaatteeltaan hyvin ja Spotifyssa yksinkertainen - hyvitämme 100 Euroa (sis.alv 24%), merkistä riippumatta, ostaessasi uuden Sennheiser Evolution Wireless G3-järjestelmän. Uskoani tulevaan luo myös se, että musiikkibisneksen ydin ei ole kadonnut mihinkään, se on trendeistä poiketen vain vahvistunut. Koen olevani maailman onnellisimmassa asemassa saadessani työskennellä murroksen keskellä Universal Musicin markkinointijohtajana tämän magian parissa joka päivä. Tämä pitää paikkansa, mutta on hyvä muistaa, että muutosta ei tuonut yksin internet, vaan asiakas, joka ottaa kaiken irti uusista mahdollisuuksista nauttia juuri niistä sisällöistä mistä itse haluaa, missä ja milloin tahansa. syyskuuta 2009 nk. Suunnittelimme ensi vuoden kotimaisista julkaisuja sekä valmistauduimme palaveriin Vain Elämää -sarjan seuraavasta kaudesta tuottaja Anssi Rimpelän kanssa. Löydä BuyBack-myyjäsi täältä: www.sennheiser.fi/buyback Kampanja on voimassa 31.12.2013 saakka. Albumi kAupoissA 10. Koska useimmat käyttäjät Veljeni-single eivät enää pysty toimimaan 800-kaistalla, Sennheiser Nordic lanseeraa vaihtokampanjan joka tekee Nyt digikaupoissa uusille taajuuksille siirtymisestä mahdollisimman sujuvan. Väitetään, että internet toi mukanaan muutoksen, jonka seurauksena kaikkien alojen liiketoiminnan pelisäännöt kirjoitetaan uudestaan. Internet antoi ihmisille vallan. www.facebook.com/officialarion ranka kustannus www.rankakustannus.fi www.annakokkonen.com. Kun valta valita on siirtynyt asiakkaille, kaiken keskiössä ovat artisti ja sisältö. - Imperiumi.net CDEP / 12” kuvalEvy / DownloaD Anna Kokkosen lämmin käsi kiertyy kyynikon kylmän sielun ympärille - tirauttaa sieltä tilkan toivoa huomiseen päivään. PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA KIMMO VALTANEN Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat. Heistä tuli kuluttajien sijaan asiakkaita, jotka valitsevat itselleen sopivan tuotteen tai palvelun sekä suorittavat siitä sopimuksen mukaisen maksun – tai ovat suorittamatta. 800-kaistan mobiililaajakaistan käyttöön ja siellä aiemmin olleiden, toissijaisten käyttäjien siirtymisen toisille taajuusalueille. Arionilla on melodioita millä mällätä, kertsit kiipeävät kohti taivaita ja kuulijoiden niskakarvat laitetaan ojennukseen heti kättelyssä. Murroksessa pärjäävät vain ne, jotka ajavat muutosta eivätkä vain sopeudu siihen. Pidimme tiimipalaverin, jossa yhdessä sovimme uusista viikkorutiineista, projektien seurannasta ja tulosten kommunikoinnista. Ja jos asiakas on tyytyväinen, liiketoiminnalla on mahdollisuus kasvaa, olivatpa ajat kuinka haastavia tahansa
Pedaaliguru Roger Mayer olikin ratkaisevan tärkeässä roolissa Jimin soundin kehityksessä. Palataanpa hetkeksi olosuhteisiin, joissa Jimi operoi. Monitorit kiersivät, vahvistimet kiersivät ja radio kuului niiden läpi. Olennaisena osana kokonaisuudessa on laadukas virtalähde (ennenhän käytettiin paristoja). Lisäksi pukkasi kaikenlaista muuta teknistä ongelmaa. Miksi. Lyhyitä efektijohtoja ei tunnettu. Kyseessä oli niin kumouksellinen peli, että Mayer kantoi Octaviaksi ristimäänsä ”salaista asetta” keikoille, eikä uskaltanut päästää sitä lavalla juurikaan silmistään. Hujan hajan makaavat spedet kytkeytyivät toisiinsa monen metrin kierrepiuhoilla. Hyvä kysymys. Jimin pedaaleja nimittäin pöllittiin jatkuvasti. Tuloksena nykypäivän standardeilla toteutettu versio vuoden 1970 Fillmore East -setupista. Summauksena voidaan todeta, että moderni pedaalilauta poistaa vanhoissa efekteissä esiintyneet ongelmat. Tarjolla on siis valmis pedaalilauta avaimet käteen -periaatteella. Sen avulla voi astua Henkan saappaisiin ja oppia hallitsemaan tuota tunnusomaista soundia. Tuo pioneeri ei omistanut elämänsä aikana yhtäkään pedaalilautaa. 2.490,www.customsounds.com stockissa pätki. Lisäksi mukana on VOX-kierrejohto, joka vaikuttaa soundiin pudottamalla yläpäätä, sekä kuuden metrin viuh-. Lisäksi on todettava, että vanhat 60-luvun vintagepedaalit ovat hienoja, mutta nykyaikana epäluotettavia. On syytä punnita, haluaako kuulostaa Hendrixiltä vai omalta itseltään, mutta Jimin soundi on kuin mittatikku, jonka avulla voi arvioida oman tonaalisen polkunsa suuntaa. Poikkeuksellisen Hendrixistä teki tapa jolla hän hallitsi vain neljän äänenväriin vaikuttavan efektin interaktiota. Signaalihävikki oli valtava, joten Jimin Marshallit oli modattu lisäämällä niihin yläpäätä. > E-Liike Teksti: Esa Kuloniemi Tällä palstalla matkataan musiikin juurille Ole oman elämäsi HENDRIX K okenut kitarateknikko ja efektilautojen rakentaja Kimmo Aroluoma päivitti Jimi Hendrixin pedaalisetin. Lisäksi päivityksinä ovat viritin ja true bypass -loopperi, sekä splitteri jolla signaali saadaan jaettua kahteen vahvistimeen ilman hurinoita. Fillmore 1970 -pedaalilauta pitää sisällään juuri nuo neljä yksikköä Henkan hyväksi havaitsemassa järjestyksessä. Isle of Wightin -keikka meni pieleen kamojen toimimattomuuden takia. Juuri hän modasi ja viritti pedaalit ja jopa räätälöi Jimille aivan uuden efektin, nykyisin markkinoilla yleisen oktaavilaitteen. Lavalla lojui peräkkäin raskaita, isoja polkimia. Wood- Custom Boards Fillmore 1970 Ovh. Kyllä, Jimi monotteli Fuzz Face -pedaaliaan stagella edes takaisin sen mukaan mikä biisi oli meneillään. Tuhti konstruktio piti polki- 12 SOUNDI met paikallaan ja mahdollisti myös potkimalla tapahtuvan siirtelemisen
HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija SOUNDI 13. Tällä kaikkien aikojen kitara-albumeihin luettavalla lp:llä Jimin käytössä on vain yksi pedaali! Kiekolla kuultava Love Or Confusion äänitettiin jo vuoden 1966 puolella ja on Jimin ensimmäinen studiotallenne fuzzin, eli Dallas Arbiterin valmistaman Fuzz Face -ää- nensärkijän käytöstä. Näillä kamoilla voi tuottaa muutakin kuin Jimin kuuloista soittoa. Spedusta ei oltu kuultukaan. Eteen eli trebleen painettaessa ominaisuus häviää. Jimin kaksi muuta pääpedaalia, eli Octavia (joka toistaa alkuperäisen signaalin myös oktaavia ylempää tai alempaa) ja phaser-soundeja tuottava Univibe, olivat kokonaisuuden lisämausteita. Wahin ja fuzzin yhteispelistä muodostui Jimin ominaissoundi, jonka löytyi virittämällä fuzzin sisääntuloherkkyyttä suhteessa wahin kelaan. Lopputulos on jotenkin ”steelydanmainen” – kuin hillittömän studiosysteemin läpi soitettu sekä hämmentävän sivistynyt ja tasapainoinen jopa kovimmilla säröasetuksilla. Boss yrittää ehkä karistaa tämän tylsä-leiman uusilla MDP- eli multidimensionaalisesti prosessoivilla pedaaleillaan, joista otimme testiin scifi -tyylisesti nimetyn Adaptive Distortion DA-2 -säristimen. Tässä laudassa Octavian tehtävää hoitaa jo 90-luvulta asti Mayerin perinteen lippua kunniakkaasti kantanut Voodoo Lab Proctavia. Pedaalien piirit yhdistyvät, alkavat resonoida keskenään ja oskilloida. ka virtajohtoineen ja ulostulopiuhoineen. Fillmore Eastin Band Of Gypsys -keikalla (1970) miehen livesoundi on piikissään. Fillmore 1970 -laudassa se on korvattu Mike Fullerin kehittämällä Fulltone Clyde -wahilla, jonka sisällä on Hendrix-soundille tärkeä boost-toi- minto. Woodstock-livellä (1969) Jimillä on käytössä ensimmäistä kertaa uusi lelu: Shin-Ei Univibe -phase shifter, joka onkin päällä koko ajan. Albumin alkuperäisellä jenkki- ja nykyisin myös cdpainoksella on mukana Euroopassa vain singlenä julkaistu Purple Haze, joka on Octavia-pedaalin levytysdebyytti. Siis ne pari. Pedaalien piirit yhdistyvät, alkavat resonoida keskenään ja oskilloida. Mukautuva särö B oss Adap Distor tive tio Hinta n DA-2 n. Jäin pedaaliin täysin koukkuun. Ajatellaanpa vaikka vuoden 1967 esikoispitkäsoittoa Are You Experienced. I Don’t Live Today -biisissä Jimppa tuottaa wahwah-efektin, mutta manuaalisesti kitaransa tone-potikkaa edestakaisin veivaamalla. Kaikki eitoivotut ääripäät kuten muhjuisuus ja liikakireys loistavat poissaolollaan. Valmistajien myyntipuheilla ei tee paskaakaan, jos pedaali on munaton ja tylsä, eikä inspiroi soittajaa uusiin avaruudellisiin sfääreihin. Sävelten artikulaatio säilyy hämmästyttävästi jopa monimutkaisissa äänipurskeissa. Polkimessa on täsmälleen sama transistori kuin Jimin vuosien 1969 ja -70 keikoilla käyttämässä fuzzissa. Onkin myönnettävä että markkinointipellejen myyntipuheista huolimatta MDP-morjeksessa on jotain tavattoman musikaalista. Voodoo Viben voi säätää joko jyrkkään, dramaattiseen vatkaukseen, miedon phasermaiseksi tai nopeaa Leslietä muistuttavaksi. Jimin modatun Fuzz Facen korvaa tässä laudassa Dave Foxin kehittämä Foxrox Hot Silicon Fuzz. Eikä asiaa mitenkään pilaa että tällä uudella setillä pystyy luomaan Woodstock-soundit jopa makuuhuone-volyymeilla. Mukana on koko sortimentti eli wah-wah, fuzz, Octavia, ja Univibe. Tietyllä tatsilla poljinta käyttäessä kielten rämpsäytykseen tulee heti mukaan vieno kompressorimainen aluke, joka muuttuu hienoksi soivuudeksi. Joku vintagepörinän ystävä voi siis pitää tätä haittanakin. Stratocasterin ja tupla-Marshallien ohella Jimpan soundiketjussa vaikuttivat uraauurtavalla tavalla pedaalit. Tästä ykkösesimerkkinä Machine Gun. Vähällä paljon J imi Hendrixin myytti elää ja voi hyvin. Kestää hetken oppia kontrolloimaan Straton vibrakammen avulla tuota wahin ja fuzzin yhteiskiertoa. Sen avulla hän tuotti Star Spangled Bannerin ja Machine Gunin efektit. Proctavian avulla voi tuottaa lisukkeeksi lähes loputtoman määrän erilaisia sävyjä – säröllä tai ilman. Lisäksi pedaalissa on input-trimmeri, jolla (yhteistyössä wahin outputtrimmerin ja bufferin hienosäädön kanssa) tuotetaan se kuuluisa kierto. Lisäksi puolet soundista hävisi sen ollessa bypass-asennossa. Optimaalinen ulvonta muodostuu wah-jalan kantapään ollessa lattiassa. Vuoden 1968 muutenkin soundil- lisesti rikkaalla Electric Ladylandilla kuultava Voodoo Child (Slight Return) on definitiivinen lausunto Jimille tunnusomaiseksi muodostuneen wahin ja fuzzin yhteiskäytöstä. Jimi veti tasan niillä mitä oli saatavilla. Kokemus on hieno ja jättää fyysisen muistijäljen. Saman vuoden joulumarkkinoille ilmestyneellä Axis: Bold As Lovella kuullaan ensi kertaa markkinoille putkahtanutta wah-wah-pedaalia sekä yksin (One Rainy Wish) että yhdessä fuzzin kanssa (EXP). Sillä ja wahin kyljessä optiona olevalla bufferi-potikalla säädetään fuzzia. Näin syntyvä kierto on juuri se soundi, jota Hendrix oppi niin mestarillisesti kontrolloimaan. Näin syntyvä kierto on juuri se soundi, jota Hendrix oppi niin mestarillisesti kontrolloimaan. Shin-Ei Univibe oli alun perin tarkoitettu kosketinsoittimille, eikä si- sääntulo sietänyt yliohjattua fuzzia ilman modausta. 1 35,www.r oland.f i Bossin efektipedaalit ovat kestävän, mutta hieman tylsän maineessa. Parasiittinen oskillaatio on ilmiö, jossa kaksi komponenttia alkaa työskennellä kimppaan tavalla jolla niiden ei ollut tarkoitettu työskentelevän. Ehdottomasti yksi parhaista testaamistani säristimistä ikinä. Ja aika hemmetin uraauurtavasti. Miehen kalustoa ja soundia koskevien dogmien määrä on suuri, sillä Jimin (toisin kuin vaikkapa The Beatlesin) laitteistoteknisiä edesottamuksia ei kirjattu ylös kovin tarkasti. Adaptive tarkoittaa mukautuvaa ja kuvaa hyvin tätä soittotatsin dynamiikkaa hyvin seuraavaa säröä. Nykyisin itsenäisenä pedaalivalmistajan työskentelevän Roger Mayerin Voodoo Vibe TC on tällä saralla markkinoiden paras ja sen nopeus vieläpä jalalla ohjattavissa. Gainia oli liikaa ja transistorit laadultaan epätasaisia. Suosittelen kaikille laadun ystäville. VOXin alkuperäinen wah-wah oli käyttökelvoton fuzzin kanssa ilman modauksia. Nykymaailmassa voi marssia kauppaan ja ostaa haluamansa efektit. Kun pakettiin vielä lisättiin kovaa soitettujen Marshallien akustinen feedback, syntyi lumoava vaikutelma. May This Be Lovella on käytössä nauhakaiku, mutta se oli studion kalustoa eikä kuulunut live-setupiin
Siis juuri nyt, vaikkei minulla ollut kynää eikä paperia magnetofonista puhumattakaan, eikä aavistustakaan siitä, mihin juttu tulisi (mitä en tietenkään Nikille maininnut)! – Mikäs siinä, istu tähän niin jutellaan, Nik sanoi ja rauhoitti jännitystäni olemalla erittäin mukava ja melkein tuttavallinen. Teksti: Jussi Niemi Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä Vähänpä silloin aavistin, että kymmenen vuotta myöhemmin kävisin aivan naapurissa teatterikoulun. Hän huomasi nopeasti, että tunsin Hawkwindin debyytin – joka ei ollut myyntimenestys, mutta sai musiikkilehdistössä kaikilta oikeilta tahoilta heti täydet hipness-pisteet – todella perin pohjin. Bändin yksinkertaisuudessaan nerokas Hawkwind Yllättävä kohtaaminen Portobello Roadilla 14 SOUNDI missio oli tuottaa kuulijalle musiikin ja valoshow’n avulla täysipainoinen trippi. Mutta matkustakaamme ajassa saman vuosikymmenen sarastukseen, jolloin allekirjoittanut parikymppisenä ajelehti ilman erityisempää päämäärää Portobello Roadin yläpäässä Ladbroke Groven ylikäytävän nurkilla olevalla torialueella nauttien siitä juovuttavasta tunteesta, että on juuri tässä ja nyt kuumimman kansainvälisen meiningin ytimessä. Lyhyesti sanoen Hawkwindia villimpää undergroundia ei silloin ollutkaan. Eihän kaltaiselleni musafriikille vielä silloin ollut oikein mitään välinettäkään sellaiseen. Ei jumaliste, sehän on Hawkwindin saksofonisti Nik Turner! Lämpöni nousi, sillä eniten pyörittämäni levy edellisinä kuukausina oli bändin debyyttialbumi, joka erottui omituisella kannellaan ja pahalla kierteellä trippaavalla musiikillaan selkeästi kilpailijoistaan. Olen bongannut siellä monia mielenkiintoisia tyyppejä, 70-luvun alkupuolella esimerkiksi Brian Enon, joka istui kasvisravintolassa ei suinkaan siviileissä, vaan juuri niissä sulissa sun muissa kimalteissa, joita hän Roxy Musicin alkuaikoina suosi. Siellä pyörii turistien seassa Notting Hillin ja Ladbroke Groven alueen alkuasukkaita: hippejä, punkkeja, kaikenlaisia muusikoita ja taiteilijoita, jamaikalaisia ja muiden Karibian saarten porukkaa, afrikkalaisia, intialaisia, pakistanilaisia. Siitä huolimatta haluni puhua silmieni edessä istuskelevan sankarini kanssa oli niin palava, että hetken itseäni psyykattuani kävelin Turnerin luo ja kysyin kylmän rauhallisesti, olisiko pikku haastattelu mahdollinen suomalaiselle lehdelle. Portobello Roadilla saa vieläkin vähän hajua siitä, mikä oli meininki tässä boheemipesässä 1960–70 -luvuilla, jolloin sieltä tuli useita kovia bändejä. Huvitupakoimalla Ladbroke Groven hippien nimettömän debyytin tahdissa pääsi aika pitkälle sisäavaruuteen ja pian kakkosalbumi In Search Of Spacella myös ulkoavaruuteen. Wannabe-Merlin! Yhtäkkiä kiinnitin huomioni erityisesti yhteen hippiin muiden pitkätukkien seassa. En siihen mennessä ollut koskaan kirjoittanut juttuja lehtiin enkä totta puhuen osannut sellaista suunnitellakaan. Mies näytti tutulta. Noihin aikoihin, kun levyjä oli vielä lukumäärällisesti vähän, jokaiseen. Kotona Tampereella Soundin isä Musa oli pian syntymässä, vaikken minä siitäkään mitään silloin tiennyt. > Jussi Niemen naamakirja K un menette Lontooseen, varatkaa lauantaipäivä Portobello Roadin markkinoille. Luin ahkerasti NME:tä ja Melody Makeria, joten pääsin Hawkwindin kyytiin heti alussa
Turner myönsi asian auliisti ja sanoi syyksi sen, ettei heillä yksinkertaisesti silloin vielä ollut varaa oikeisiin Moogeihin. -kappaleessa, stereokaiuttelun tehostama trippi lähtee hiipimään tajuntaa laajentavien oivallusten ja uhkaavan paranoian välissä jännittävästi risteilevää polkua. Tämä psykologi Wilhelm Reichin keksimä ja Bill Burroughsin suosima arkku kuulemma lataa ihmisen kosmisella energialla. SEIKKAILU SISÄAVARUUDESSA LIVE-SEREMONIOIDEN AATELIA Hawkwind (1970) Space Ritual (1973) HAWKWINDISTA puhuttaessa harvat edes mainitsevat bändin debyyttiä, mutta minulle se kolisi välittömästi lujaa ja maittaa mainiosti tänäänkin. Uteliaalla optimismillaan se povaa hyvää, mutta kun happo alkaa vaikuttaa heti seuraavassa The Reason Is. Avausraita Hurry On Sundown starttaa matkan jatkosta poiketen huuliharpun vetämällä puoliakustisella folkrockilla. Pitkään viittaan ja tähdillä ja kuilla koristeltuun kartiomaiseen Merlinin hattuun sonnustautunut hahmo otti meikäläiseen sellaisen kannan, että edustin inhottavien ja ahneiden levy-yhtiöiden käsikassarana toimivaa umpikieroa musiikkilehdistöä, kun taas Debyytin tahdissa pääsi aika pitkälle sisäavaruuteen ja pian kakkos albumi In Search of Spacella myös ulko avaruuteen. Sappeni alkoi kiehua ja sanoinkin wannabe-velholle jotain jäätävää, mutta varoin räjähtämästä, etten pilaisi lupaavasti alkanutta tapaamista Turnerin kanssa. Space Ritual tekee saman halvemmalla. Kokoonpano on bändin parhaita. Viimein tyyppi sentään tajusi häipyä ja jatkoimme Nikin kanssa rupattelua vielä tovin. niistä tuli uppouduttua käsittämättömän syvälle. Joka tapauksessa itselleni sillä on suuri merkitys, että kirjoitin ensimmäisen juttuni juuri Hawkwindista. Matkaa jaksottaa mukavasti Hawkwindin teatraaliseksi keulahahmoksi kohonnut, etelä-afrikkalaissyntyinen Robert Calvert messuamalla väliin puolikirjallisia scifi-trippejään. Cream-rumpali Ginger Bakerkin piipahti bändissä 80-luvulla. Juttutuokiomme keskivaiheilla paikalle pölähti joku tanakoissa paukuissa ollut Nikin puolituttu. Kaiken lisäksi Hawkwind on yksi niitä harvoja hippibändejä, jotka ovat aina nauttineet underground-asenteellaan myös punkkareiden kunnioitusta. Tiheätunnelmaisen levyn ehdottomia huippuja on vanhalla bluesriffillä armotta paahtava Orgone Accumulator. SOUNDI 15. Alkuaikoina Hawkwindin basistina toiminut Lemmy ei olisi halunnut lähteä bändistä mutta sai potkut, koska käytti speedfriikkinä ”vääriä huumeita” ja ajoi epäluotettavuudellaan muut seinille. Turner yritti kohteliaasti tehdä selväksi niitä näitä jupisevalle tyypille, että yritämme tehdä tässä haastattelua, joten olisimme mieluusti kahden. Muistan keskustelustamme ainakin sen, että sanoin Nikille huomanneeni levyn monien outojen äänien olevan suulla tuotettuja, vaikka Dik Mik jo debyytillä loi omatekoisilla modulaattoreilla ja ties millä generaattoreilla pikantisti tajuntaa vääntäviä soundeja, jonka kaltaisia en ollut muualla kuullut, vaikka olin jo diggaillut elektroniikassa paljon edistyneempää Tonto’s Expanding Head Bandiakin. Tämä musa oli syntyessään täysillä ”jotain muuta” eikä sen persoona vieläkään ole väljähtänyt. Ikävä kyllä samaa ei voi sanoa yhtyeen toisena johtohahmona tunnetusta Nik Turnerista, joka Hawkwindista toisen kerran erottuaan raivostutti 2000-luvun alussa kapteeni Dave Brockin keikkailemalla muiden exjäsenten kanssa xhawkwind.comina (nykyään Space Ritual). Mutta ei. Vanhat kaverit ajautuivat nimikiistassa lakitupaan. Lemmyn tylpän instrumentin lailla mätkivä basso ja Simon Kingin krautrockahtava jyskytys kuljettavat tätä avaruusalusta hypnoottisesti läpi ajan ja tilan kapteeni Dave Brockin kitaran riffitellessä tanakasti tai punoessa Nik Turnerin fonin/huilun sekä Dik Mikin ja Del Dettmarin elektroniikan kera huumaavia tähtisumuja. Näen asetelmassa syvää symboliikkaa: luonto veti tikanpojan heti oikeaan puuhun! Päinvastoin kuin moni luuli, nämä lukemattomia hyväntekeväisyyskeikkoja soittaneet Ladbroke Groven hipit ovat yli 40 vuotta myöhemmin edelleen toiminnassa, eivät koskaan muuttuneet puleeratuksi areenarockiksi. Sex Pistols jopa soitti Hawkwindin Silver Machinea. Syvää symboliikkaa Pian Suomeen palattuani perustettiin Musa ja Hawkwind-tarinani päätyi muistaakseni lehden toiseen, pienen vihkosen muotoon taitettuun numeroon. Tekstini taitettiin keskiaukeamalle muista jutuista poiketen pystyyn, ja päälle taiteiltiin psykedeelinen Haukkatuulilogo. Kahdelta ensimmäiseltä levyltä on mukana vain Master Of The Universe, ja tietysti ohjelmassa on myös levyttämättömiä sekoiluja, kuten burroughsmainen Born To Go. Silver Machine listahitin sisältäneen Doremi Fasol Latidon (1972) kiertueella Liverpoolissa ja Lontoossa äänitetty musiikki oli paljolti tuolta albumilta – Silver Machinen mukaan ottaminen olisi jo ollut liian kaupallista – mutta nämä liveversiot ovat paljon verevämpiä. Huuruisemmalla reunalla väijyvät koko bändin verbaalisesti ja Dik Mikin omatekoisilla oskillaattoreilla toteuttamat suhinat ja ujellukset, joiden toistollinen vaikutus on kaikessa primitiivisyydessään erittäin tehokas. Juttu siis luettiin kääntämällä lehti eri asentoon. hän ja Hawkwind olivat ”oikeita hippejä”, joista minun kaltaiseni verenimijät vain yrittävät hyötyä. Aika absurdi tilanne noin sosiopoliittisesti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Pian bändistä eronneen mutta siihen myöhemmin palanneen Huw Lloyd-Langtonin soolokitara kartoittaa purevasti bluesin ja progen väliä. MOJO-LEHDEN ”kosmisten rock-albumien” listalla kahdeksantena keikkuva tuplavinyyli antaa juuri sen mitä nimi lupaa. Nyt välit ovat jo pitkään olleet hyvät ja Lemmy on noussut lavallekin Hawkwindin kanssa. Nyt se näyttää aika liikuttavalta, silloin se näytti coolilta. Jos Haukkatuulen tyyli alkoi niin ikään lemppareihini lukeutuvalla X In Search Of Spacella (1971) vakiintua galaksien välissä kiitäväksi space rockiksi, niin tätä voi paremmin kuvata inner space rockiksi. Miehistö on toki muuttunut vuosien varrella usein. Nik Turnerin foni puhkuu mausteeksi, kuten hän itse osuvasti totesi, jonkinlaista kotikutoista freejazzia rock-kontekstissa, usein efektilaitteiden avustamana. Pretty Thingsin Dick Taylorin tuottama levy edustaa bändiä suuren seikkailun alkumetreillä, hyppäämässä kirjaimellisesti tuntemattomaan
Nykyään Joriin törmää usein Sin Cos Tan -konepopduon yhteydessä. RadioMafian tanssi-illassa Jori Hulkkonen esitteli uutta konemusiikkia kahdentoista vuoden ajan, siihen asti kun vuonna 2010 kanavan ”profiilia nuorennettiin” ja sieltä lopetettiin lähes kaikki musiikin erikoisohjelmat. Jori Hulkkonen oli teini-iässä ”synttare”, mutta kasvoi pian avarakatseiseksi musiikin rakastajaksi. Viime aikoina soololevyjen rinnalle päätyöksi on noussut laulaja Juho Paalosmaan kanssa perustettu Sin Cos Tan. Levyjulkaisujen rinnalla Jori Hulkkonen on tehnyt dj-keikkoja 1990-luvun puolivälistä lähtien. Nykyisin hänen ohjelmaansa voi kuunnella Bassoradiossa maanantai-iltaisin. Myöhemmin hänen skaalansa on laajentunut oikeastaan koko ajan ja lähes kaikkiin elektronisen musiikin tyyleihin. Ylähyllyltä tapahtumia vahtii Morrisseyn kuva. Ranskalaisen, elektroniseen musiikkiin 16 SOUNDI erikoistuneen F Communications -yhtiön kanssa hän teki sopimuksen pari vuotta myöhemmin. 1973) studiolla Turun Taidemuseon kupeessa. Siitä lähtien Hulkkonen on julkaissut omaa musiikkiaan jatkuvasti, useilla eri labeleilla ja vielä useammilla tekijänimillä. Viime aikoina suurkaupunkien klubi- en kiertäminen on kuitenkin jäänyt vähemmälle, vain pariin keikkaan kuukaudessa. Nuoruutensa Kemissä viettäneen Jori Hulkkosen musiikkia kaiverrettiin ensimmäisen kerran vinyylilevylle tasan 20 vuotta sitten. Tämän vuoden Record Store Dayn myydyin levy Suomessa oli Jori Hulkkosen Mies ja Elämä -hahmon Turussa-maksisingle, joka on käännös Pet Shop Boysin klassisesta West End Girls -hitistä. Heavy ja reggae eivät häntä vielä-. Jori Hulkkosen ensimmäiset julkaisut olivat vähäeleistä teknoa. Hyvin 1980-lu- kuista konepoppia esittävän yhtyeen toinen albumi Afterlife ilmestyi lokakuussa. T apaamme Jori Hulkkosen (s. Kyseiseltä hauskanpitoprojektilta on turha odottaa albumia, sillä kukapa tahtoisi leimautua huumoriartistiksi. Turkuun kotiutunut muusikko on julkaissut levyjä lukuisilla ulkomaisilla yhtiöillä ja soittanut dj:nä kymmenien suurkaupunkien suosituimmilla klubeilla. > Soundi-haastattelu Teksti: Tero Alanko Kuvitus: Ville Pirinen ”Musiikki on parhaimmillaan äänilevyillä.” Suomalaisen konemusiikin merkittävin nimi maailmalla on Jori Hulkkonen. Se on juuri sellainen kuin ahkeran muusikon työtilan pitääkin olla, siis hämärä ja täpötäynnä vinyylilevyjä, kosketinsoittimia, rytmikoneita, äänipöytiä ja muuta musiikin tekemisessä tarvittavaa
SOUNDI 17
Eikä pitää bänditreenejä. vakavampia dj:tä, jotka aloittelivat omaa uraansa niihin aikoihin, sellaisia kuin vaikka Stonebridge. – Seuraavana päivänä soitti Laurent Garnier (dj, tuottaja ja F Communicationsin perustaja). Kun äiti herätti meidät kouluun, niin radio oli jo päällä. Pari vuotta sitä omakustannekokeilua kesti ja sitten päätin keskittyä musan tekemiseen. En ollut silloinkaan maailman sosiaalisin ihminen. – Perjantai-iltaisin P3:ltä tuli sellainen ohjelma kuin Rakt över disk. Rock ei mua kiinnostanut. Toisin kuin Suomen Yleisradiosta, sieltä tuli populaarimusaa päivittäin non stop. Ja vasta illalla suurin piirtein viimeisenä radio meni kiinni. Myös ACV:ltä otettiin yhteyttä ja sinne jopa tein pari sinkkua. Lähetin demonauhan neljälle labelille, jotka olivat mun mielestä kovia: italialainen ACV, brittiläinen Peace Frog, ranskalainen F Communications ja jenkkiläinen Carl Craigin firma Planet E. Miten se tapahtui. – Kun oman levy-yhtiön pyörittäminen ei ollut se juttu, tein listan niistä yhtiöistä, mitkä kiinnostivat musiikillisesti sillä hetkellä. Viikkoa ennen sitä olin istumassa kemiläisessä Diskemissä ja tapasin siellä Ruokamon Arin. Yleensä sillä oli vieraana ns. Peace Frog oli ainoa, joka ei reagoinut. Siellä oli historiaa tällaiselle radiokanavalle. Se tuntui olevan just sitä, mitä halusin tehdä. – Sieltä kuulin ensimmäiset house-levyt, elektroa ja tällaista. – Jossain vaiheessa tajusin, että musaa voi tehdä vaikka rumpukoneella ja synalla ja että musaa tehdäkseen ei tarvitse olla perinteisessä mielessä virtuoosi minkään soittimen kanssa. – Se oli ihan perinteinen c-kasettidemoryntäys. > Soundi-haastattelu Miten löysit konemusiikin. – P3:n kuuntelu määritti hyvin pitkälle mun musadiggailun lähtökohdat. Funtsittiin, että Suomessa ei kukaan halua julkaista tällaista musaa eikä me haluta lähetellä mitään demoja, joten perustetaan levy-yhtiö. Siinä vaiheessa kädet vähän tärisivät. tu lähti liikkeelle siitä, että olin just lähdössä katsomaan Depeche Modea Tukholmaan. Mistä ajatus omien levyjen julkaisemisesta lähti. – Oikeastaan saman tien päätettiin, että nyt pitää tehdä jotain. – Kotona vanhemmat kuuntelivat aina musaa. Ari asui muutaman sadan metrin päässä musta, mutta me ei oltu aiemmin tunnettu. Siinä oli dj, joka miksasi ja soitti uutta tanssimusaa, italodiskoa, diskoa ja hittejä. Se oli iso juttu. – Päätettiin julkaista Various Artists -kokoelma, mihin kaikki sai laittaa omia tuotoksiaan. Siellä möreä miesääni sanoi: ”Jori?” Kun sitten joku rupesi mumisemaan englanniksi, niin luulin, että se on Salmelan Tuomas (dj ja tuottaja) ja ihmettelin, että mitä se pelleilee. Arilla oli sellainen kaveri kuin Jukka Hautamäki, joka oli jo muuttanut Kokkolaan, ja Ari pyysi hänet mukaan. Sitten kävikin ilmi, että se on Carl Craig, joka soitti kertoakseen, että tykkää demosta ja että voitaisiin jutella julkaisusta. – Ensin lähettelin omakustanteita sinne tänne. Sitten olin viimeistään sitä mieltä, että ehkä tästä musajutusta voisi tulla jotain. Ero oli siinä, että P3 oli aloittanut jo 60-luvulla. Kyse on enemmän siitä, että hallitsee kokonaisuuksia ja on näkemys siitä, miltä kaikki kuulostaa. Eli tehdään omakustanne, eihän se mikään oikea yhtiö ollut. Jut- 18 SOUNDI kuva: Sara Bronstein kään miellytä, mutta melkein kaikille muille tyyleille on aikansa ja paikkansa. Si- ”Iän tuoma näkemys ja karisma näyttävät toimivan myös dj-kulttuurissa. – Olin menossa armeijaan kesällä 1993. Vuonna 1996 sait levysopimuksen ranskalaisen F Communicationsin kanssa. On ollut hyvin vapauttavaa huomata, että dj ei voi olla liian vanha.” tä kautta tuli itseluottamusta siihen, että ehkä tämä musa kiinnostaa joitakin. Lähetin kaikista biiseistä vain kahden minuutin pätkät ja niissäkin oli noin 20 sekunnin. RadioMafiassa niitä soittivat etenkin Leena Lehtinen ja Ilkka Mattila. – Muutaman viikon päästä tuli puhelu ja vastasin siihen oululaisessa opiskelijayksiössäni. Halusin panostaa siihen enkä edes yrittää kehittää sitä levyyhtiötä. – Kun tajusin, että house- ja teknolevyjen tekijät eivät olleet perinteisiä bändejä. Tasan 20 vuotta sitten tuli ensimmäinen Lumi-julkaisu eli Under Northern Ground -kokoelma ulos. – Me asuttiin Ruotsin rajan lähellä ja siellä pystyi kuuntelemaan P3kanavaa, mikä oli vähän samanlainen nuorisokulttuurikanava kuin RadioMafia myöhemmin. Yksin tehdessä ei myöskään tarvitse tehdä kompromisseja kenenkään kanssa. Milloin kiinnostuit musiikin tekemisestä itse. Se oli mulle hyvin merkittävä. Vuonna 1993 perustit toveriesi kanssa Lumi-levy-yhtiön. Viikonloppuisin sieltä tuli erikoisohjelmia jo 80-luvun alussa. Siitä keskustelu virisi ja kävi selville, että myös Ari tekee musaa. Kun ala-asteella muut kuuntelivat Kissiä ja WASPia, niin mä kuuntelin Human Leagueta ja italodiskoa. Mua ei ole ikinä viehättänyt hevimeiningin estetiikka. Menin käymään Arin kotona ja hänellä oli siihen aikakauteen nähden ihan huikea kotistudio. Ne soittivat klubi-dj-settejä. Pikkuhiljaa mielenkiinto vaan meni siihen suuntaan
Silloin oli myös nuori ja jaksoi. Ja toisaalta pystyy tekemään kaiken alusta loppuun, valmiiseen tuotteeseen asti täysin yksin. Meillä on hyvä yhteinen näkemys siitä, millainen Sin Cos Tan on. – Silloin tien päällä olemisessa oli myös oma eksotiikkansa. Myös yleisön suhtautuminen levyjen soittamiseen on muuttunut viime vuosina. Toki ostin ja tilailin levyjä paljon jo silloin. Ottamaan jonkun satunnaisen levyn ja pitämään sen biitissä sen perusteella, mitä tulee kaiuttimista. – Mun ja Juhon (myös Villa Nahissa laulava Juho Paalosmaa) biisinkirjoituskemia toimii hirveän hyvin ja studiossa kaikki tapahtuu luonnollisesti ja helposti. Se pohjautui pitkälti siihen, että tuotteliasta biisinkirjoituskautta on turha katkaista. Silloin pitää tehdä, kun biisejä syntyy. Mun mielestä siinä on jotain epärehellistä. Elektronista musiikkia livenä soittaessa pitää aina valita, että mihin asiaan haluaa vaikuttaa. Teit enimmillään 150 dj-keikkaa vuodessa. – Kun ensimmäinen FCom-levy (Selkäsaari Tracks, 1996) oli tulossa ulos, niin multa kysyttiin, että millaisia keikkoja haluan tehdä. – Eivät. Hommasin kolme teknaria (Technics SL-1200 -levysoitin) ja rupesin treenaamaan. Ajattelin, että siihen on turha käyttää resursseja, että ennemmin tekee vaan sitä musaa. Sellaistakin oli tapahtunut, että jotkut lafkat olivat kysymättä julkaisseet hyviä demoja vinyylillä ja joskus vielä ihan keksityllä nimellä. Vuotta myöhemmin tuli Tigan kanssa tehty Sunglasses At Night -biisi. – Sitten mun pitikin opetella soittamaan levyjä kunnolla. Kaikkea ei voi eikä pidäkään tehdä livenä. Jotkut varmaankin miettivät, miten livekeikka eroaa dj-keikasta. Kuluttajina alkaa olla ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä sen faktan kanssa, että on olemassa myös elektronista musaa. Kesä 1996 meni käytännössä sen opettelussa. YleX:ää kuuntelemalla ei opi juuri mitään.” kuva: Lauri Hannus jälkeen joku tuli kysymään, että tuleeko koskaan sellainen olo, että haluaisi liverumpalin lavalle. Juuri SOUNDI 19. Paljonko teet niitä nyt. Viime viikonloppuna olin Saksassa. Saa yllättää ja jopa pitää pystyä yllättämään. – Elektronisen musiikin tekeminen yksin ei ole helppoa. Minkä takia konemusiikkia usein vähätellään ja jopa halveksitaan. Jatkuva kiertäminen ei ole enää mikään prioriteetti. Se oli kuin kuva: Sara Bronstein välein fade out. Aina törmäsi samoihin tyyppeihin. Siksi katson vähän alaspäin sellaisia elektronisia bändejä, jotka livenä yrittävät mielistellä perinteistä rockyleisöä. – Dj-puoli ei pohjoisessa asuessa hirveästi kiinnostanut. Mun mielestä jengi on valveutuneempaa ja avomielisempää. – Luulen, että käsitykset muuttuvat pikkuhiljaa. – Varmaan sen takia, että rock tuli ensin. Ajattelin, että jos siihen pystyn, niin pystyn soittamaan missä tilanteessa tahansa. Olin tosi varovainen, että kukaan ei pysty rippaamaan niitä. Siinä oli oma hauskuutensa. Näetkö Sin Cos Tanin pitkäaikaisena projektina. Kun ne kysyivät, että teenkö livekeikkoja, niin vastasin: ”Joo.” Kun ne kysyivät, että teenkö myös dj-keikkoja, niin mietin puolin sekuntia ja vastasin samalla tavalla. – FComin valitsin lähinnä sillä perusteella, että se oli eurooppalainen lafka. Vaatiihan se paljon enemmän kuin yhden instrumentin hallinta. – Monilta mun suosikkiartisteilta, kuten vaikka Pet Shop Boysilta ja Bowielta, tuli kultakautena levy per vuosi. Idea oli se, että opettelen soittamaan kolmella teknarilla ilman kuulokkeita niin, että pystyn pitämään ne biitissä. Silloin ollaan jo lähtökohtaisesti väärillä raiteilla. Se ei ole enää väsyttävää. ”Vielä RadioMafian aikaan radiota kuuntelemalla oppi paljon musiikista. Niin kauan kuin se toimii, ei ole mitään aihetta hiljentää tahtia. Daft Punk soitti siellä ensimmäisen livekeikkansa. Niiden tiimoilta oli tosi paljon keikkoja. Siellä oli noin 15 000 ihmistä ja olin illan viimeinen dj. Soitin pari kuukautta seitsemän, kahdeksan tuntia päivässä. Kulkivatko oman musiikin tekeminen ja dj-keikat alusta asti rinnakkain. – Mun kolmas dj-keikka oli levyn julkaisukeikka Transmusical-festivaaleilla Ranskassa. Kolmatta levyä tehdään jo kovaa vauhtia. Eiköhän se ilmesty joskus ensi vuonna. Se ei ole tullut, vaan se on aina ollut. Se myös kiinnosti siihen aikaan enemmän. – Vuosituhannen vaihteessa ilmestyi When No One Is Watching -albumi, josta tuli jonkinasteinen yllätyshitti Ranskassa ja Keski-Euroopassa. Amerikkalainen lafka tuntui jotenkin liian etäiseltä. Pitää olla itse vastuussa kaikista osa-alueista. – Tästä päädyn puhumaan tosi usein. – Ehdottomasti. Mulla ei ollut mitään käsitystä mahdollisuudesta, että voisin päätyä soittamaan sellaiseen paikkaan, missä jengi arvostaisi sellaista musaa. Musan tekeminen alkoi vuonna 1988 ja ensimmäisen dj-keikan soitin vasta vuonna 1996. Jos tekee elektronista musiikkia, joka perustuu siihen, että musiikki ohjelmoidaan ja tuotetaan sekvenssereillä, niin en pidä siitä, että livenä se ajatus vesitetään ja yritetään myydä musiikki jollekin yleisölle, joka ei ehkä lähtökohtaisesti edes arvosta sitä, mitä teet. – Kun olen vähentänyt dj-keikkoja, nautin niistä ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. – Nykyään soitan parina viikonloppuna kuukaudessa. Musta tuntuu, että ne jopa odottavat, että koko ilta ei ole samaa soundia. Meitä oli tyyppejä, jotka kiersivät ympäri Eurooppaa ja nähtiin klubeilla ja lentokentillä. Parin viikon päästä menen Moskovaan. Eilenkin Sin Cos Tan -keikan salaseura. – Yleisellä tasolla ero on se, että dj soittaa levyjä ja livekeikalla on mukana jotain laitteita ja artisti soittaa omaa musaansa. Juuri se on mua aina kiehtonut
Toisaalta ei saa olla yleisön vietävänä, vaan pikemminkin johdatella sitä johonkin suuntaan. – Jos kanava olisi ollut sitä mieltä, että on muutoksen aika ja että olen oikea ihmisen sen muutoksen ohjaamiseen, niin luultavasti olisin ottanut työn vastaan, sillä radion merkitys itselle on ollut niin suuri. Lopulta sieltä ei löytänyt mitään. Millainen on hyvä dj-keikka. Mun 20 vuotta vaalima elämäntapa olisi loppunut siihen, että olisin mennyt päivätöihin. – En ole täysin lopettanut sitä missään vaiheessa. – Karu totuus on, että ainakin 90 prosenttia bändeistä on aika huonoja livenä. Keikalla meni kaikki aika jonkun biisin etsimiseen ja ihmettelyyn, että mitä hittoa nämä on. Nyt laitan kaksi USB-tikkua rintataskuun. Täällä Turussa yritän käydä katsomassa kaiken, mikä on mun mielestä mielenkiintoista. Miten päädyit sille mukaan. Samae soitti Sister Flon biisejä akustisesti ja niillä oli sellainen biisi kuin White Noise, mistä me tykättiin paljon. Ne eivät kuitenkaan voi koskaan olla niin hyviä 20 SOUNDI kuva: Sara Bronstein > Soundi-haastattelu ”15 vuotta sitten dj-keikalle lähtiessä oli mukana 25 kiloa vinyylejä. Mulla on vähän vinyyliä lähes aina mukana. Samae innostui ideasta ja ehdotti, että kokeillaan. Läheteltiin musaa puolin ja toisin. Jos olisin voinut muuttaa YleX:n suunnan semmoiseksi, mitä itse pidän mielekkäänä – siis tuoda takaisin musiikkijournalistit ja erikoisohjelmat – niin olisin varmaankin siihen lähtenyt. (Nauraa.) Kuinka paljon käyt rock- ja popkeikoilla. Mistä siinä oli kyse. Pienellä mainosrahoitteisella radiolla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen. – Meistä kumpikaan ei tuntenut Samaeta silloin, mutta me mentiin esittäytymään keikan jälkeen. – Sen pitää yllättää jollain tavalla. Vasta jälkeenpäin tajusin, että ihmiset luulivat mua katkeraksi, kun en saanut sitä musiikkipäällikön paikkaa. – Jotkut pitivät kolumnia kitkeränä kommenttina. – Hain sitä paikkaa ihan tosissani. Nyt se meni mun mielestä vielä kapeampaan. Sitten tulivat Pioneerin uudet levysoittimet, joissa voi soittaa muistitikuilta. Tietenkin pitää myös pystyä lukemaan sitä tilannetta. Siinä taisi olla jotain sellaista, että niitä Sister Flon master- nauhoja ei saatu koskaan purettua. Jossain vaiheessa oli pelkästään cd:tä. Silloin alkoi olla mukana enemmän cd:tä kuin vinyyliä. Siinä pitää olla rakenne, joku tietty logiikka, millä se setti rakentuu. Se oli hyvin erilainen kokemus meille kaikille ja oli kiva, että se levy otettiin niin hyvin vastaan. Juuri Yleisradiolla olisi resurssit tehdä monipuolisia ohjelmia ja panostaa niiden journalistiseen sisältöön. Sinne otettu ihminen tuli sisäpiiristä ja hänen meriitteihinsä luettiin muun muassa se, että hän on pitänyt blogia. Iän tuoma näkemys ja karisma näyttävät toimivan myös dj-kulttuurissa. Läppäriltä soittamiseen en ikinä lähtenyt. Jostain syystä se ei ikinä tapahtunut. – Silti mun lopullinen mielipide on, että musiikki on parhaimmillaan äänilevyillä. – Mahdollisimman paljon. Vaikka yhtye on tehnyt myös hienoja levyjä, niin keikalla se on yhä aivan lyömätön juttu. Mulle sopii hyvin, että tulee sekaisin vaikka housea, teknoa ja Beatlesia. Nyt laitan kaksi USB-tikkua rintataskuun.” kuin levyllä. Tavallaan olin hyvin huojentunut, että mun ei tarvinnut edes ruveta miettimään sitä. Harvoin tulee vastaan sellaisia bändejä, jotka eivät ole mulle ihan ominta juttua, mutta joita on silti kiva katsoa. se on mua dj-hommassa aina kiehtonut. En tiedä, olisinko ollut siihen valmis. Olin siellä ystäväni Harri Hännikäisen kanssa, joka julkaisee levyjä Keys Of Life -levymerkillään. Siinä pitää olla jonkinlainen persoonallinen ote. – YleX:n ohjelmapäällikön paikka oli siis haussa ja se oli tilanne, missä YleX olisi voinut kääntää kurssiaan parempaan suuntaan. – Lopulta cd-homma karkasi käsistä. Kuuntelin silloin paljon Mark Hollisin soololevyä ja ajattelin, että olisi hienoa tehdä jotain vähän sen tyylistä. – Ehkä kovin livekokemus ikinä on se, kun näin Kuusumun Profeetan ensimmäistä kertaa. (Näyttää suurta itse poltettuja levyjä pursuavaa cd-kirjaa.) Ei siinä ollut mitään järkeä. Mikä on YleX:n ohjelmaprofiilin keskeinen vika. Milloin lopetit vinyylilevyjen soittamisen dj-keikoilla. Kerroin siinä kolumnissa, että hain töitä. En ajattele, että voi kunpa kuulisi sen ja sen biisin keikalla. – Muutos digitaaliseen oli viimeistään 2005. Läppäri on kuin muuri dj:n ja yleisön välillä. – Se levy tehtiin täällä studiolla, ja aika paljon improvisoimalla. Se on jotenkin ankeaa. Mun mielestä on hauskaa, että nykyään vaikka François Kevorkian ja Andrew Weatherall ovat sellaisia tyyppejä, joita parikymppiset dj:t katsovat ylöspäin, koska niillä on 30 vuoden dj-kokemus taustalla. Ja kyllä se on musa, mistä se keikkafiilis tulee, ei formaatti. Kun Samae soitti sen siellä, niin me juteltiin, että siitä tulisi hieno baleaarinen, keinuva versio ja että se olisi hieno julkaisu Keys Of Lifelle. Se johtui kaiketi tyylillisestä valinnasta. En tiennyt siitä bändistä käytännössä yhtään mitään ja pari kaveria houkutteli mut keikalla jonain tiistai-iltana. – Kun sitten selvisi, että Sister Flo ei ollut tekemässä oikein mitään, niin jostain tuli idea yhteisestä levystä. Lokakuun lopussa kirjoitit Turun Sanomiin paljon julkisuutta saaneen kolumnin, jossa kritisoit YleX:ää. Niissä riittää, että on kerran järjestänyt sen musiikin hyvin. Ehkä joku Antony & The Johnsons voi olla sellainen. – Useimmat asiat tulevat ainoastaan kokemuksen kautta. – 15 vuotta sitten dj-keikalle lähtiessä oli mukana 25 kiloa vinyylejä. Mika Rätön (Kuusumun Profeetan laulaja ja kosketinsoittaja) hahmo on sellainen, mitä on levylle vaikea tallentaa. – Monimuotoisuuden puute. Ehkä parikymmentä maksia ihan fiiliksen takia. Sellaiseen verrattuna tuolla vetävistä perusbändeistä on vaikea saada mitään irti. Se on mulle definitiivinen tapa kuulla musiikkia. – Samae Koskinen (Sister Flon laulaja-kitaristi) oli soolokeikalla muinaisella Päiväkoti-klubilla. Jos olisin saanut sen paikan, niin se olisi käytännössä tarkoittanut mun artistiuran loppua ja muuttoa Helsinkiin. Keikoilla niitä biisejä ei soitettu koskaan. Tavattiin bändin kanssa ja juteltiin, että mikä voisi olla hauska konsepti. Olit Sister Flo -yhtyeen jäsen hienolla AU-levyllä (2009). Se oli ensimmäinen kerta mun elämässä ja se oli mun mielestä hauska anekdootti. On ollut hyvin vapauttavaa huomata, että dj ei voi olla liian vanha. Tai ainakin hyvin harva artisti pystyy tuomaan niihin mitään lisää livenä