KNIPI ROT TEN SOUND 2 VUODEN 201 PARHAAT LEVYT YHTEISELLÄ KIERTUEELLA OPETH& VON HERTZEN BROTHERS (sis.alv) MARILLION 12 2012 SoundI 1 DEF TONES 6,20 € 2 2 - P I S T E P I R K KO
Nauti TOKAI-soittimestasi ja soittamisesta. 10 – 18, la 10 – 15 TOKAI ATE-33 • 355 € TOKAI AJB-28 • 377 € MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi TOKAI APB-32 • 377 € MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. TOKAI AST-33 • 355 € MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. TESTIVOITTAJA Edullinen ja huippulaadukas sekä sen nykytila! Muutama vuosi sitten TOKAI AST-33 -malli voitti Tekniikan Maailman suuressa kitarapakettivertailussa parhaan sähkökitaran tittelin. H RUNKO: Amerikkalaista leppää! Kirkaslakattu. Laatu on TOKAI:lle tärkein asia instrumenttien valmistuksessa. TOKAI-testivoittajamalli sekä sen ”sisarmallit” ovat nyt varustettu puumateriaaleilla ja yksityiskohdilla, joita olet tottunut näkemään vain huomattavasti kalliimmissa kitaroissa ja bassoissa. H KAULA: Kanadalaista vaahteraa! Satiinilakattu / Medium Jumbo kokoiset nauhat (erinomaisen mukava soittotuntuma). H SUOMESSA HIENOSÄÄDETTY: Ammattitaitoiset soitinrakentajat tarkastavat ja hienosäätävät jokaisen TOKAI-instrumentin ennen sen luovuttamista asiakkaalle. 09 – 5627 1240 Avoinna ark. TM testivoitto oli mukava arvostuksen osoitus puolueettomalta taholta. Se ei ollut ihme, sillä TOKAI AST-33 -malli on jo pitkään ollut musiikin harrastajien suuressa arvostuksessa ja sitä on ostettu vuosien kuluessa merkittävä määrä myös oppilaitoksiin. 09 – 720 60 660 Avoinna ark. Nyt TOKAI ja MUSAMAAILMA ovat yhdessä päivittäneet AST-33-testivoittajamallin. Me haluamme, että sinulla on laatusoitin, jota on ilo soittaa! Edun arvo noin 30 €. Tutustu heti TOKAI-mallien uusiin päivitettyihin versioihin lähimmässä laatua arvostavassa soitinkaupassa, niin tiedät mistä puhumme. Me haluamme tarjota sinulle markkinoiden parasta laatua myös edullisissa kitaroissa ja bassoissa. 10 – 18, la 10 – 15.
www.f-musiikki.fi Yamaha CPX1000 Karri ”Paleface” Miettinen Valokuva: Joni Sarkki 115. Alusta loppuun. Autamme toteuttamaan unelmia
John Palvelussa tarvittava tilausnumero löytyy takakannen osoitetiedoista. www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Tinariwen Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. s o u n d i . Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0785–0891 4 SOUNDI Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 38. 6 7 8 10 12 14 16 18 24 28 34 36 38 44 46 50 54 12/2012 Juho Juntusen outo maailma Suorat sanat Uutiset Hai & Lou Oma lista: Aino Venna Jussi Niemen naamakirja: Johnny Winter E-liike Soundi-haastattelu: Knipi Kaisa Vala Deftones Startup-yritykset Pertti Kurikan Nimipäivät Suomalaisen rockin klassikot: 22-Pistepirkko, Big Lupu Tinariwen Marillion Suomi-jazz Lontoossa Kriitikoiden valinnat 2012 kuva: Timo Isoaho SISÄLTÖ 62 82 Päätoimittaja Timo Kanerva Toimituspäällikkö Tero Alanko Toimitussihteeri Mikko Meriläinen Erikoistoimittaja Juho Juntunen Toimittaja Petri Silas Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Ilmoitusmyynti Veikko Virtanen Puh. vuosikerta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. lakko tai tuotannolliset häiriöt). 09-5627 7110 gsm 0400-730 453 Trafiikkisuunnittelija Jatta Waarala Avustajat Asko Alanen, Senja Harju, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Karoliina Kantola, Antti Karkiainen, Topi Kauhala, Asko Kauppinen, Eero Kettunen, Esa Koivio, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kai Latvalehto, Kaisla Alexander Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Jussi Niemi, Satu Niininen, Jake Nyman, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm Arttu Tolonen, Sauli Vuoti, Jarmo Vähähaka, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen Toimituksen postiosoite Soundi, Box 312 33101 Tampere Puhelin (09) 759 61 (vaihde) Internet www.soundi.fi Kustantaja A-lehdet Oy Julkaisujohtaja Anne Lyytikäinen-Palmroth Markkinointi Brand Manager Markkinointisuunnittelija Maarit Kivilahti Katja Bruun Arviot Bazook! Stam1na Rotten Sound Mors Principium Est Sons Of Aeon 86 88 94 100 Uhrijuhla Musiikkikirjoja laidasta laitaan Von Hertzen Brothers & Opeth Tarkkailuluokka Riutta Sammal 102 105 106 Suuri vuosiäänestys Ornette Birks Makkonen Viimeinen sana kuva: Timo Isoaho kuva: Thomas Dorn w w w. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Lehtitilaukset: 0800-963 63 (24h/vrk) Opeth & Von Hertzen Brothers 94 38 22-Pistepirkko 44 54 Dr. f i Käyntiosoite Postiosoite Sähköposti Puhelin Risto Rytin tie 33, Helsinki A-lehdet Oy, 00081 A-lehdet etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi (09) 759 61 (vaihde) Asiakaspalvelu: (09) 759 6614 (ma–pe klo 8–16.30) Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme
Neil Young MUISTELMAT Muusikkolegendan kauan odotetut muistelmat. HEI TONTTU, KÄÄRÄISE PAKETTIIN KIRJA! 22,95 € 23,95 € Tony Iommi IRON MAN Black Sabbathin kitaravelhon elämäkerta. 17,95€ 21,95€ Roger Moore Juho Juntunen Kaikki salaisesta agentista. Soundista tutut sarjikset nyt kirjana! BOND ON BOND OUTOJEN KOKOONTUMISAJOT 1 www.like.fi
JUNTUSEN OUTO MAAILMA 6 SOUNDI
Kun albumin promon suhteen ei tapahtunut mitään, ja paketoimme taas itse levyjämme kuplamuoveihin ja kirjekuoriin, vaadimme promoottoria pitämään kiinni sovituista asioista. Eipä ollut. Meidän oma rock’n’roll. Ensinnäkin se saavutti stratosfäärisen suosion myös Yhdysvalloissa. Tuttavien bändi pääsi keikalle Japaniin. The Prodigy on ainoana muodostunut 2010-luvulla pinnalla olevan musiikkityylin arvostetuksi esi-isäksi tai -asteeksi. Promoottori sai kulttuuriministeriöltä tukea hankkeeseensa, ja yhtyeellemme luvattiin albumin promootio ja rundi korkean profiilin rockklubeilla. Chemical Brothersinkin soundi on alusta lähtien ollut hyvin retro. Radiohead loi oman maailmansa ja katosi sinne kikkailemaan musiikin ja logistiikan alueilla, mutta en osaa sanoa, onko bändi onnistunut pääsemään tilanteeseen, jossa aina uudet sukupolvet löytävät sen sankoin joukoin. Olen myös kokenut paskan meiningin. Sitten on se toinen osa, ”ammattilaiset”. Maksoin omasta taskusta miksaajalle satasen. Tämä pisti myöhemmin miettimään, mikä erottaa The Prodigyn aikalaisistaan. On helppo nähdä, miten Skrillexiä tai muita brostep-artisteja kuunteleva nuori voi digata The Prodigya yhtä tulenpalavasti kuin nykyhevarit arvostavat Black Sabbathia. Jonkin ajan päästä ilmestyi bändin uusi levy. Tuore ex-myyjä ryhtyi perimään bändiltä rahaa. Bändi erosi kaikista edellä mainituista monella tapaa. Olin itsekin harkinnut keikalle lähtemistä, mutta ei sitä aina tule tehtyä nykyään. Artisti jaksaa. Toisin kävi. Jäähallin lähistöllä parveili nuorisoa. Toisekseen se ei tainnut olla oikeasti cool kuin hetken, jos sitäkään. Helvetin nasta ilta. Bändi ON EN UUDEN AJAN BLACK SABBATH K un 1990-luvun brittiläiset kone- ja kitarabändit makasivat naama pulverissa kukkoina Euroopan rock-tunkiolla, monella oli varmasti mielipide siitä, mitkä bändit saattaisivat onnistua sukupolvenvaihdoksessa ja mistä tulisi möhömahojen nostalgia-akteja, joiden keikoille lähinnä keski-ikäiset lähtevät, varsinkin jos bändi soittaa tarpeeksi aikaisin, paikasta saa viiniä eikä tarvitse seisoa liian pitkään. Veto meni hienosti ja show’n jälkeen keikkamyyjä taputteli selkää ja tarjosi bisseä. Artisti maksaa. Jos pystyt itse buukkaamaan keikkoja ja ideoimaan tempauksia bändisi uran edistämiseksi, kannattaa uusia yhteistyökumppaneita kohdatessa laskea innostus nollaan, unohtaa unelmat hetkeksi kokonaan ja käyttää kaikki vaistot pöydän toisella puolella olevan henkilön pystyvyyden aistimiseen. Kun The Prodigy soitti Helsingin Jäähallissa tämän vuoden toukokuussa, satuin kävelemään ohi matkalla kotiin. Hän loukkaantui ja tiputti meidät rundilta. Miinuksiksi oli merkattu esimerkiksi Japanissa juodut bisset. Nostalgiakeikat olivat aina selviö ja auki oli päätti ryhtyä myymään keikkansa itse. Oasiksen kohtalo oli ja on varma. Artisti nauttii! Nuorilla bändeillä on suuri tarve ja palo päästä esille. Kukaan ei ole lupailemassa tyhjiä. Heillä saattaa olla näennäisesti hyväkin maine, mutta viidakkorumpu paukuttaa karmeita stooreja ilmoille. The Prodigy teki tanssittavaa musiikkia kaukana trendinhaistelijoiden hermokeskuksesta Lontoos- sa. Hyvältä soundasi ja viski maistui. Lopputulos: uusi levy ulkona, nolla lehtijuttua, nolla keikkaa kalenterissa. Debyyttikeikka alla. Blur ja Pulp tekivät kunnianhimoista musiikkia ja kumpikin bändi vaikutti siltä, että virtaa riittäisi pitkäksi aikaa. vain millaisiin käänteisiin bändi antautuu ennen sitä vääjäämätöntä paluukiertuetta. SOUNDI 7. Luulen alitajuisesti arvelleeni, että keikalla olisi paljon kolme- ja nelikymppisiä ihmisiä, jotka olivat narahtaneet bändiin parikymmentä vuotta aiemmin. Tietämättömyyden ja innostuneisuuden sekamelskassa keikkamyyjät ja promoottorit näyttäytyvät avaimina onneen ja menestykseen. Kovista puheista huolimatta myyjä oli onnistunut buukkaamaan yhtyeelle kiertueen sijasta vain pari pistokeikkaa. Kummankin orkesterin viimeiseksi jääneet levyt ovat aliarvostettuja. Musiikin evoluution kannalta molemmat bändit tuntuvat umpikujalta. Olisiko kukaan veikannut The Prodigya. Ehkä se teki 90-luvulla omalla tavallaan kaikkein uusinta musaa, Underworldin lisäksi, siinä missä muut mainitut istuivat vanhempiin perinteisiin. Ja kyllä, osa heistä on rautaisia ja luotettavia ammattilaisia. Ei satu. On äärimmäisen harvinaista kohdata ihminen, joka pystyy edistämään uraasi enemmän kuin sinä. Oikeastaan aika harvoin. Jengi diggasi. Bändin suosio ei tietenkään pysynyt Fat Of The Landin (1997) tasolla, mutta ei bändillä tainnut missään vaiheessa varsinaisesti hätääkään olla. Konepuolella Underworld ja Chemical Brothers myivät läjäpäin levyjä, mutta ovat päätyneet jonkinlaiseen limboon tekemään elokuvasoundtrackeja ja satunnaisia festivaalikeikkoja. Nyt on hyvä meininki! Uusi bändi porskuttaa alkuhurmiossa, demottelu tuottaa euforiaa tarkkaamon puolella. Ne stoorit jaetaan rokkibaarien nurkissa niiden bändien kesken, joilla ei ole käynyt flaksi. He ovat usein myös vaikeasti tavoitettavissa olevia hahmoja, joilla näkyy olevan kädet täynnä töitä. US A P TEPPO VA SUORAT SANAT ARTISTI MAKSAA, ARTISTI JAKSAA, ARTISTI NAUTTII! K ARTTU T OL uulin tarinan paskasta meiningistä. Ex-myyjä esitti myös vaatimuksen: 20% bändin kaikista keikkatuloista seuraavan viiden vuoden ajan. Kumpikin lopetti, mutta onneksi ennen kuin alkoivat tyhjäkäymään. Paska meininki
Vaikka Madonnan vanhat tötterötissiliivit. Onnekseen miehellä on vakaa siviiliammatti, joten tällainenkin mahdollisuus oli pöydällä. Ken tietää. Teksti: Petri Silas Omnium Gatherum versioi Rushia Ärhäkkää melodista deathmetalia veistelevän Omniun Gatherumin kuudes pitkäsoitto toimitettiin Soundin käsiin pikana masteroinnista. Miten olisi yö Coldplay-basisti Guy Berrymanin kanssa. Levyn erikoisversion häntänä tulee pelotta toteutettu lainaraita. – Suurin piirtein koko bändi fanittaa Rushia, joten teimme rohkeahkon ompparoinnin Subdivisionsista, paljastaa kitaristi-biisintekijä Markus Vanhala Soundin uutisille välittämättä kaukaa jo kantautuvista Rush-fundamentalistien raivonhuudoista. – Olen paitsi tarkka detaljeista, myös sen verran tosissani, että päätin kustantaa levyn itse. Vanhoja tosin emme lähde lämmittelemään. – Otin lainan, jonka myötä mentiin WÖYH!iin sijoitetun pääoman osalta mukavasti viisinumeroisille luvuille. – Tämän levyn biisejä tehdessä keskityin niihin enkä ajatellut muita bändijuttuja. Yoko Ono suunniteli John Lennonin ”kuuman bodyn” inspiroiman vaatemalliston, johon kuuluvat muun muassa led-valaistut jockstrapskalsarit, miesten rintsikat ja nännireikäinen t-paita. Hinta on pyörinyt huutokaupassa siinä 40 000 euron tietämillä. UUTISET Tähden välit YHÄ VAILLA vaimon joululahjaideaa. Subdivisionsilla vierailee Omnium Gatherumille Beyondin myötä jo kolmannen albuminsa miksannut Dan Swanö, joka pitää kuulemma juuri tällä biisillä aukeavaa Signalsia (1982) yhtenä kaikkien aikojen parhaista levyistä. Avantgardistista postmodernia dadaa yhdistellään 7/8-rytmeihin ja euroviisupoljentoon. 879 634 089 on tämän Soundin painoonmenopäivänä kaikkien aikojen katsotuimman YouTube-videon, vasta heinäkuussa julkaistun eteläkorealaisen PSYn Gangnam Stylen katsomiskertojen määrä. MIEHEN joululahjaideaa vailla. Levyn ilmestyttyä alkuvuodesta tul- laan WÖYH!:iä luultavasti näkemään myös keikoilla. – Kahteen pekkaan tähän lähdettiin, vahvistaa Jussi Hyyrynen Soundin uutisille. Tähän on satsattu sen verran aikaa, vaivaa ja rahaa, etten halunnut enää mukaan ulkopuolisia. Vanhempi Hyyrynen otti myös taloudellisen vastuun harteilleen. – Valmisteltuani tarkat demot soitinsovituksineen ajattelin ensin jopa soittaa rummutkin itse, mutta koska tein sitä hommaa tosissani viimeksi 20 vuotta sitten, ulkoistimme tehtävän suosiolla Anssi Nykäselle. – Nyt tuli aika vastata tähän haasteeseen! Teksti: Petri Silas. Entä onko WÖYH!-toiminta saanut Hyyrysen haikailemaan YUP:n perään. WÖYH! tekemässä progressiivista dadaa Hyyrysen kitaristiveljekset Jussi (YUP) ja Antti (Stam1na) sulkeutuivat marraskuun lopussa Astia-studiolle tallentamaan WÖYH!-yhtyeensä ensimmäistä täyspitkää. Laulaja Chris Martinin mukaan sellainen irtoaisi miljoonalla punnalla. Jo aiemmin julkaistut biisit Lokki ja Hieho tullaan toteuttamaan uudestaan, samalla kun äänitetään Miitri Aaltosen toimesta kahdeksan uutta kappaletta. Tyylisuunnasta Jussi ei halua vielä liikaa paljastaa. Kymmenen raitaa kattava Beyond starttaa kolmisen minuuttia ottavan autereisen LuoTo-intron jälkeen ripeän The New Dynamicin myötä niistä tunnelmista, joihin edellislevy New World Shadows jätti. Erityisen antoisaa pureskeltavaa helmikuun lopussa julkaistava 57-minuuttinen antaa kirkonkellojen loppuun saattelemalla jylhällä Nightwalkersilla sekä levyn päättävällä kymmenminuuttisella White Palacella. Lisäksi tiedän, että Jarkolla ja Valtterilla on kädet täynnä. – Progesta puhuminen on vähän riskaabelia, mutta sehän tässä taitaa lähin viitekehys olla. – Tiedossa toki on, miten pyhää maaperää R-ryhmä monille on. Ilmoittauduin juuri joulun tienooksi töihin, vastapainoksi sille, että olen omistanut nyt puoli vuotta WÖYH!ille. ENNESTÄÄNKIN tosikon maineessa ollut Prince on käskenyt sulkea mahtavan Le Petit Prince -sivuston, jossa taiteilija Troy Gua teki ikonisista Prince-kuvista replikoita muovisia Prince-nukkeja käyttäen. – Metal Hammerissa kirjoitettiin jo ekan levymme aikaan, että jos Opeth on genrensä Pink Floyd, on Omnium Gatherum vähintään sen Rush, Vanhala päättää. Eipä tarvitse riidellä aikatauluista eikä etenkään sisällöstä. Tiaisen Petrilläkin riittää työkiireitä kanttorina ja muuten musiikin parissa. Myös koskettimiin pestattiin huipputekijä: Antti Pitkäjärveä on kuultu eri yhteyksissä Saran ja Irinan bändin kautta Apulannan levyihin. 8 SOUNDI Kuva: Antti Heikkilä VAIMON joululahjaideaa vailla. Eli luvassa saattaa olla pientä keskustelua. Jos mies vain ehtii kuudennen Coldplay-albumin äänityksistä, jotka ovat kuulemma alkaneet. Osta rintsikat. Vaikka jotain niin pöhköä kuin saksalaiseen näytelmään perustuvan teema-albumin jonkun eksentrisen rockikonin kanssa. Mutta koska Mannosen Jannekin on hyvässä soittokuosissa, ainakin teoreettinen mahdollisuus porukan kasaamiselle olisi. METALLICA perusti oman Blackened Recordings -levy-yhtiön, osti oikeudet kaikkiin mastereihinsa ja voi nyt tehdä aivan mitä haluaa
0207 512 300 • sales@studiotec.. Virveli/tomimikit comboille, taustalauluihin, kaikenlaisiin paukuttimiin... 292,- Rhythm Pack • D112 bassarimikki • 3 x D40 virveli/tomimikki • 2 x C430 overhead • Kunnon alumiinisalkku Groove Pack • P2 bassarimikki • 3 x P4 virveli/tomimikki Tarjoushinnat voimassa 31.12.2012 saakka. SPL 164dB !!!! Congalle, kitaracomboille, kielloistamme huolimatta bassocombolle, puhaltimille.... 444,- • 2 x P17 overhead • Kunnon alumiinisalkku Hae paikalliselta rumpumikkiasiantuntijaltasi! Maahantuonti: Studiotec Oy • Kuusiniemi 2, 02710 Espoo • puh. Rockabilly-lauluun, bassocombolle, cajonille, huuliharpulle....... • • • • Rimmikiinnikkeellä suoraan rummun kehään Alapään leikkuri poistaa bassarin kuminan tomeista Kestää luukutusta ja paukutusta Legendaarisen D5:n instrumenttiversio Rumpumikkisetti = äänittäjän työkalupakki Bassarimikki comboille, tuuballe, takaperoisiin heviörinöihin, Titanicin konehuoneseen..... • www.studiotec.?. • • • • Virveli/tomimikki 422,- Phantom-toiminen dynaaminen mikki (täh?) 4 erilaista soundia vintagesta super-moderniin C414-muuntaja poistaa impedanssierot miksereistä Maks. Overheadit akustiselle kitaralle, pianolle, kuorolle, herkille instrumenteille... Rohkeasti VÄÄRINKÄYTTÄMÄÄN! 98,- D12VR D40 Maailman paras bassarimikki
Tyttären (Amy Adams) ja nuoremman skoutin (Justin Timberlake) vispilänkauppa täydentää epätavallisen kolmiodraaman, jonka käänteet ja loppuratkaisut nojaavat tavanomaisempiin urheiluleffan kliseisiin. HHHH soundi.fi Vinyylin lämmin soundi, kasetin nostalginen suhina, cd:n laatu vai digiajan helppous. Ränsistyneet kartanot, sirkukset, kabareet, soittorasiat ja kammottavat lumiukot tai klovnit ovat vain hiukan liian tuttua horrorsatujen huttua. HHHH 10 KPL SPOTIFY PREMIUM 1kk -lahjakortteja (Arvo 9,90€) www.spotify.com 8 KPL KINGSTON 8GB USB-muistitikkuja (Arvo 15€) www.kingston.com Viimeinen äänestyspäivä 6.1.2013. Pelastustoimien asiantuntija Tony Mendez (Affleck) organisoi tieteiselokuvaprojektin, joka naamioi kuusikon filmiryhmän jäseniksi eksoottisten kuvauspaikkojen etsintäkierroksella. Julkisesti kunnia lankesi Kanadan lähetystön auttavaiselle väelle, mutta mielikuvituksellinen hämäysjuoni syntyi CIA:n ja Hollywoodin yhteistyöllä. Leffa sitoo enimmäkseen instrumentaaliseksi sovitetun teemascoren varsin vankasti visuaaliseen fantasiakitschiin. Benny Anderssonin musiikki elävöittää hyvin muistikuvia ja kuvastoa. Äänestä omaa suosikkiformaattiasi ja osallistu samalla arvontaan. Poliisit, shaahi- ja jenkkivihan kiihottama katukansa, tullivirkailijat ja kovimman luokan tappokaartilaiset ovat kaikki uhkaavan tylyinä esteinä kuolemantuomion ja vapauden välissä, kun ”filmiryhmä” lähtee pyrkimään kohti Sveitsiin lähtevää lentokonetta. Elämysrikkaiden valmistelujen jälkeen itse operaation toteutus on mallikelpoista pakotrilleriä vähiin valuvan ajan ja jatkuvan paljastumisen kauhun puristuksissa. HAI & LOU SOUNDIN SUURI FORMAATTISOTA! osallistu Soundin UUSILLA NETTISIVUILLA osoitteessa ARGO KERRAN LÄHI-ITÄISESSÄ GALAKSISSA T odellisuus on kaikin tavoin elokuvaa kiehtovampi Ben Affleckin ohjaamassa seikkailullisessa selostuksessa kuuden amerikkalaisen panttivangin pelastusoperaatiosta vuoden 1980 Iranin selkkauksen tuoksinassa. Termin ”kokoillan rockvideo” voi silti hyväksyä varauksellisen positiivisessakin mielessä osuvaksi. PALKINNOT: 1 KPL SONY WALKMAN NWZ-Z1050 16gt kosketusnäytöllinen mediasoitin (Arvo 279€) www.sony.fi 1 KPL PRO-JECT ESSENTIAL vinyylisoitin (Arvo 239€) www.hifihuone.fi IMAGINAERUM Kuten Lordin leffassakin, pahimmat ennakko-odotukset kokopitkästä Nightwish-elämyksestä eivät kaadu rysähtäen päälle tai hiipuile toistaitoiseen tekniseen toteutukseen. Elokuvan loppuun sijoittuva aitojen henkilö- ja tapahtumakuvien kavalkadi vahvistaa nokkelasti kasarinaamoja oivasti vastaavat roolivalinnat sekä kuvauksen ulkoisen autenttisuuden. Uskottavan lattean Star Wars -kopion pseudofilmaukset saadaan elokuvassa todenmakuisesti käyntiin heidän ammattitaidollaan ja ironi- antajullaan. Palmen hautasaaton säestys on komeimpia surumarsseja konsanaan. HHH 10 SOUNDI TAKAISIN PELISSÄ Clint Eastwoodin yrmeä karisma riittää vielä kannattelemaan täsmäroolia, jossa ikääntynyt ja sokeutuva baseball-kykyjen metsästäjä lähtee vielä kerran syrjäkylille tarkistamaan maakuntasarjan lyöjälupauksen pätevyyttä. ”Argo”-elokuvaprojekti saatiin uskottavaksi kokeneen maskeeraajan John Chambersin (John Goodman) avulla. Sen sijaan elokuvan sutki tuottaja Siegel (Alan Arkin) on fiktiivinen hahmo, johon kiteytyy monia elokuvan lumemaailman luovien kaupallisten kykyjen ominaisuuksia. Palme -elokuva on yhtä utelias ja valveutunut maailmankuulun hyvinvointivaltion luojan aidoista saavutuksista kuin ristiriitaisista ja sensaatiomaisista horjahduksista. Silti kaikkein kohottavimpia oivalluksiakaan ei Imaginaerum-elokuvavisio räväytä esiin. Kansankotia kirvelevää murha-arvoitusta ohjaajat eivät lähde ratkomaan, mutta he johdattavat ajatukset loogisesti tärkeimpiin selityksiin, joita tragediaan on liitetty. Mikä on paras tapa kuluttaa musiikkia. Kuvakäsikirjoitukseen ladatun avaruuden seikkailuviihteen ja Lähi-idän räjähdyspesäkkeen rinnastaminen on hätkähdyttävän tylyä, kun tarunomaisten palatsi- ja aavikkonäkymien tuntumassa roikkuu nostureihin hirtettyjä ”pettureita”, ja tuliaseet laulavat kolkosti aivan kulman takana. Ohjaaja Lorenz on Eastwoodin pitkäaikainen apuohjaaja ja -tuottaja, joten Clint voinee ottaa ainakin jämäkän henkilöohjauksen omaan piikkiinsä. HHH PALME Erinomaiset dokumentaristit Maud Nycander ja Kristina Lindström ovat rakentaneet 26 vuotta sitten murhatusta Ruotsin pääministeristä hyvin selväpiirteisen kinoprofiilin
Kyllä minä nämä sopimukset ymmärrän, olenhan juuri valmistunut kauppakorkeakoulusta ja jos lakitekstin lukeminen ei tuota ongelmia, niin ei pitäisi tämänkään. Pöydän päässä seisova toimitusjohtaja toivottaa meidät tervetulleiksi ja alkaa monisanaisesti kertoa kilpailun seuraavasta vaiheesta. Toimitusjohtaja käy sopimukset pääpiirteittäin suullisesti läpi, minkä jälkeen hän ilmoittaa, että meillä on puolisen tuntia aikaa tarkastella sopimuksia ja esittää tarvittaessa kysymyksiä. Meidät ohjataan kolmannessa kerroksessa sijaitsevan toimistotilan neuvotteluhuoneeseen. Saamme eteemme kaksi erillistä sopimusta, joista ensimmäinen koskee Idols-kokoelman levytystä ja sen ehtoja, ja toinen levy-yhtiön optio-oikeutta taiteilijasopimuksen tekemiseen haluamansa kilpailijan kanssa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun me kilpailijat tapaamme levy-yhtiön edustajia, joten kättelemme ja esittäydymme kohteliaasti. syyskuuta vuonna 2008. PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA SOUNDIN UUDESSA SARJASSA TEKIJÄT KERTOVAT, MITEN ELÄMÄNSÄ KOKEVAT T aas aikainen herätys. Ohjelman kuvaajat ovat valmiina ja kamerat käyvät. Minua jännittää, vaikka uskon tietäväni minne olemme seuraavaksi menossa. Olen jo hyväksynyt sen, että viikonlopun perimmäinen tarkoitus on hajottaa ihminen. Minua harmittaa, koska kaikki meistä eivät edes puhu suomea äidinkielenään. Näin maanantaiaamuna voin kuva: Anna Huovinen/A-lehtien kuvatoimitus ANNA PUU ”Ehkä kohta pääsen kotiin nukkumaan” todeta, että väsymyksen määrällä mitattuna tehtävässä on onnistuttu. Jokainen käy vuorollaan rustaamassa nimensä papereihin, yhdet kappaleet kummallekin osapuolelle. Seuraavaksi onkin sopimusten virallisen allekirjoituksen aika. Ehkä kohta pääsen kotiin nukkumaan. Ei ole, sopimus on luottamuksellinen. Kysyn, että olisiko mahdollista luetuttaa sopimus läpi jollain kolmannella osapuolella ennen allekirjoittamista. Selvittääkseni tilannetta hieman: nyt on maanantai 22. Lopuksi kohotetaan kuohuviinilaseja uusille levyttäville artisteille. Minä hymyilen iloisena, joskin hieman hämmentyneenä. Neljäntenä aamuna univaje alkaa tuntua jo krapulalta. Meille ei ole vielä kerrottu mitä päivä sisältää, mutta yhdeksältä pitää olla kamat pakattuna ja valmiina lähtöön. Ensimmäisenä päivänä meitä oli vielä yli 200, nyt enää 12. Nousen ylös pehmeästä sängystä, laittaudun ja raahaudun tavaroineni alakertaan aamiaiselle. Kussakin sopimuksessa on noin kymmenen sivua ja 20 sopimuspykälää momentteineen, joissa määritellään levy-yhtiön oikeudet, sopimuskaudet, taiteilijan rojaltiosuus, kilpailukielto ynnä muut sopimusehdot. Rivilaulantaa, ryhmäesityksiä, soololaulua, öistä harjoittelua, aikaisia herätyksiä, unohtuneita sanoja, itsensä kipeäksi jännittämistä, haastatteluja, karsintoja, odottamista ja vähän lisää odottamista. Silmäni harhailevat pykälästä toiseen, luen monia kohtia useamman kerran, alleviivaan joitakin lauseita ja piirrän sivuun suuria kysymysmerkkejä, mutta aivoni eivät totta puhuen rekisteröi mitään. Jälkimmäinen sopimus sisältää myös taiteilijasopimuksen, joka on ”the” levytyssopimus, mikäli a) voitat kilpailun tai b) levy-yhtiö päättää tehdä levyn kanssasi sijoituksestasi huolimatta. Toimitusjohtaja tekee saman 12 kertaa, ojentaa sopimukset, kättelee, halaa ja onnittelee. Perjantaiaamuna alkoi Suomen Idols -laulukilpailun neljännen kauden ”pahamaineinen teatteriviikonloppu” Helsingissä, Aleksanterin teatterissa. Minibussi kaartaa Espoossa sijaitsevan Sony BMG:n (nyk. Sony Music Finland) pihaan. Hörpin talon tarjoamaa kolajuomaa samalla kun kahlaan sopimuksia läpi. ANNA PUU
LUCIANO PAVAROTTI Una Furtiva Lagrima – Give us back Pavarotti, we will send you Lady Gaga. – Minulla on luonnostaan matala ääni. Omaa näkemystä korostavat myös luontevat, akustiset ja elävät yhtyesovitukset. Siis se tyylin puuttuminen. 2. OMA LISTA TEKSTI: ASKO ALANEN JOKAINEN CHANSON ON MAHDOLLISUUS AiNO VENNA L aulajan ja lauluntekijän musiikkiinsa jalostamat vaikutteet ovat usein hyvin ilmeiset, mutta harvoin niin monitahoiset ja värikkäät kuin Aino Vennan Marlene-albumilla. – Kaikkien aikojen keikkoja ovat olleet Jenny Wilson Turun Klubilla ja Leonard Cohenin aiempi konsertti Hartwallilla. LEONARD COHEN The Partisan – Cohen nyt vaan on... Leevillä traaginen rakkauskertomus voi alkaa pesulasta. 8. Vive la résistance! 10. LEEVI AND THE LEAVINGS Kiinalaisessa pesulassa – Rakastan tämän kappaleen kertosäettä yli kaiken. Suosikkeja löytyy useimmiten ihan vahingossa ja lähipiirin lämmössä. Hieno tarina ystävyydestä ja ihmiselosta kerrassaan. Omat laulut tuovat esiin myös Nina Simonen, Piafin, Ranskan ja Italian jee-jee-poptyttöjen, crooner-Elviksen ja Leonard Cohenin piirteitä. DON HENLEY The Boys Of Summer – Mun suosikkitanssibiisini, jota on yllättävän haastava tanssia tyylikkäästi. THE BEATLES While My Guitar Gently Weeps – Klassisen musiikin lisäksi Beatlesin White Albumin kuuntelun pitäis mielestäni kuulua peruskoulun pakolliseen oppimäärään.. Ja ilman sitä ”viskisäröä”, jonka matalaääniset naiset usein omaksuvat. Aino Vennan mielimusiikin lista on syntynyt bändin vilkkaan kiertueen aikana, ensimmäisinä mieleen tulleista ikihyvistä biiseistä. NINA SIMONE Sinnerman – Tässä biisissä juostaan paikasta paikkaan. 9. 5. Loistavat sanat yhdistyvät hienoon melodiaan ja ennen kaikkea hurjaan sykkeeseen. Minulle sopii paremmin tumma ääni, joka resonoi luontevammin laulujeni kanssa. RAY CHARLES Eleanor Rigby – Mielestäni yksi par12 SOUNDI haimmista covereista ever. Jotain jäi itämään siinä, miten laulaja voi tehdä asioita vilpittömällä tatsilla. TALKING HEADS Psycho Killer – I got a tape I wanna play! C-kasetit in memoriam. Elokuvateatterin muu yleisö taisi puolestaan reagoida minuun. – Sitä tehtiin yhtyeenä. Cohen. Tummaäänisen ja raukeasti artikuloivan Dietrich-diivan elkeet ovat vain yksi monista rooleista. Vain – Ensimmäinen biisisuosikkini oli joko Elviksen Surrender tai Juicen Viidestoista yö. Minä toin biiseistä pitkälti valmiin aihion, kenties jonkun räkäisen nauhoituksen, jota sitten lähdimme kokeilemaan, soittamaan ja sovittamaan yhdessä. 4. ELVIS PRESLEY Surrender – Tässä biisissä on hieno vaaran ja viettelyn tuntu! Elvis on kuningas. Nykyään arvostan molempia vetoja, mutta Rayn on silti hitusen rakkaampi. Hieno, hypnoottinen kitarariffi aloittaa upeatunnelmaisen kappaleen. – Marlene-levytys ei ollut sooloprojekti, Aino haluaa korostaa. Ja kaikki hahmot kertovat Ainon omista tunne-elämyksistä intiimien chansonien ja hyvin elokuvallisten melodraamojen muodossa. En hirveästi kuuntele musiikkia tai hanki levyjä. Kuusivuotiaana oli ilo katsella Byrnen juoksentelua lavan ympäri. Hienot muusikot hoitavat kukin omat tonttinsa ja tuovat soittoon omaa ilmettä, kuten kontrabasistimme Erik Michelsen jousisovituksissa. Muistan kuitenkin, että Pyromaani palaa rikospaikalle olisi varhaisimpia älpeitäni. LEVYT 1. Kysyin pienenä alkuperäisversion kuullessani isältäni, miksi Beatles on tehnyt näin lällyn version tästä. Alussa yritin kyllä laulaa korkeammalta, kuten useimmat nykyiset naislaulajat, mutta se tuntui liikaa suorittamiselta. 6. Cohenia olimme Harrin kanssa katsomassa, ja jaoimme hienon kokemuksen hauskasti sukupolvien kesken. Kirjat ja elokuvat kiinnostavat oikeastaan enemmän, minkä huomaa kyllä lauluistanikin. TAPIO RAUTAVAARA: Kulkuriveljeni Jan – Rautavaara on kyllä aika sälli. 3. – Niitä olisi tietysti löytynyt helposti 90 lisää. Isäni Harri toi sen aikoinaan maahan, ja pääsin erityisluvalla katsomaan sen. Jenny Wilson oli hyvin karismaattinen ja esiintyjänä hyvin intiimisti lähellä. Ensimmäinen keikkaelämykseni ei ole varsinaisesti ”live”, sillä se on Talking Headsien Stop Making Sense -konserttidokumentti. Onneksi se ei ole koskaan erityisemmin minua haitannut. 7. Juicea oli c-kasetilla, mutta se otettiin minulta pois, kun siinä oli niitä sanoituksia kuinka ”yhteiskunta tekee itsemurhaa”. Mietimme jatkuvasti bändille jotain nimeä ”Aino Venna ja jotain” -tyyliin
Tarjolla hinta-laatusuhteeltaan ennenkuulumaton mallisto edullisia mutta täysin ammattisoundin omaavia bassokomboja sekä nuppi-kaappi yhdistelmiä. Nyt vetää Nickelback Mike ja Sturm Und Drangin Joel. 40 W aitoa putkitehoa (2 x EL-34). OIKOTIE ONNEEN! TARTU AUDIX OM-3 MIKKIIN! LEGENDAARINEN TOKAI AST-33 TESTIVOITTAJA Vuotaako instrumentit lavalla muihin mikkeihin. Erittäin laaja mallisto. Kokopuukantinen ADMIRA MALAGA (280 €) on esimerkki siitä, miten upeasti klassinen kitara voi soida. Tanakka EMG USA soundi (81 + 60). Mag Throw-Off virvelinkoneisto, ym. 10 – 18, la 10 – 15 ESP LTD EC-1000 BLACK EMG Jumalaisen hyvä musta rokkikitara, jossa markkinoiden parhaat osat. Check it out bassomies! ADMIRA 100% MADE IN SPAIN Flamenco. Mainetta niittänyt ISF säätö, jolla soundi säätyy Kalifornian hiekkarannikkosoundista Lontoon sumuun vain pienellä potikan pyöräytyksellä. Sitä ei tarvitse soittaa sisään. Suosittelemme A-B vertailua suorilla mixerin EQ-asetuksilla siihen nykyiseen ”suosikkimikkiisi”. seetrikantinen TW-28 CLN (195 €). Onko EQ käppyrä mikseristä kihara. 09 – 5627 1240 Avoinna ark. Se muuttaa takuulla käsityksesi. UUDET HUIPPULAADUKKAAT JA JÄRJETTÖMÄN EDULLISET PDP by DW CONCEPT SERIES -RUMMUT OVAT SAAPUNEET SUOMEEN! Uuteen Concept-sarjaan on lisätty monia DW:stä tuttuja teknisiä yksityiskohtia. MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. Miestä pyydettiin suunnittelemaan uudet edulliset WARWICK-bassovahvistimet ja hän teki työtä käskettyä. Erittäin monipuolinen ammattitason kitaraputkicombo Celestion elementillä. Testaa esim. ”Tanglewood. Järjettömän kova tieto ja taito basson soittamisesta sekä bassovahvistimista. Kaksi kanavaa ja digi reverbi. Laadun ja hinnan uusi standardi Suomessa. Saatavana sekä 100% vaahteraettä 100% koivurungoilla. Näppäile itsesi Espanjan nirvanaan.ADMIRA SPAIN -mallisto alkaen 193 €. Ei Kiinasta. Hajurako kilpailijoihin kasvaa entisestään. Emuloitu ulostulo, jne. Mm. Omassa hintaluokassaan vertaansa vailla oleva ammattitason ESP! Säästä ja osta nyt! Tonttunettohinta vain 849 €! BLACKSTAR CLUB 40 PUTKICOMBO 674 € Brittiläisen putkivahvistinvalmistajan työjuhta keikalle ja treenikämpälle. On mahonkia, eebenpuuta ja TonePros tallaa jne. Jos muualta et tätä löydä, niin meiltä löytyy suurella ylpeydellä! Iloinen jouluhinta 355 €. 10 – 18, la 10 – 15.. Kyllä se tulee Espanjasta. Järjettömän hienosti viimeisteltyjä bassoja 4-, 5- ja 6-kielisinä ja hinnat alkaen vain 670 €. STUART SPECTOR PROFESSIONAL SERIES BASSOT WARWICK & JONAS HELLBORG BASSOVAHVISTIMET On se paha hemmo. AUDIX USA OM-3 hintaan 115 €. AUDIX on keikkaraiderien nouseva merkki. Vastustamme halpis kitaroiden pahvilaatikko-soundia!” Tanglewood malliston hinnat 150 – 2000 €. 20 W tanakkaa bassotehoa huokeaan hintaan 119 €. ADMIRA klassiset kitarat tulevat myös Espanjasta ja niiden soundissa kuuluu perinteet. Tanglewood on todiste tästä. MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi ENGLANNIN MYYDYIN AKUSTINEN MERKKI – TANGLEWOOD! Akustinen kitara voi soundata hyvältä uutenakin. Ei vuoda ja soundikorjaukset pysyvät minimaalisina, jolloin PA:n dynamiikka on paras. MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. PDP by DW CONCEPT series Shell Packit alkaen 599 €! Kyllä, luit hinnan aivan oikein! Tällä veti Stingikin Policen aikana... 09 – 720 60 660 Avoinna ark. Herkilei miten hyvä skitta soittaa ja aivan pilkkahintaan. Valitse AUDIX USA OM-3. Onko sen soundi ”ihan OK”. Rakastut Tanglewood soundiin ensimmäisestä soinnusta alkaen. www.audixusa.com Jenkkileppärunko, Kanadan vaahterakaula, medium jumbonauhat ja satiinilakattu kaula. Erittäin pieni mutta SUURIsoundinen BC-20 kombo. Jokaiselle jotakin
Be Careful With A Fool Muistan sanatarkasti, miten Johnny ensi kertaa tavatessamme kuvaili lapsuuttaan rotuerotellussa ympäristössä, jossa mustat saattoivat, esimerkiksi elokuvissa, olla vain heille tarkkaan määrätyillä alueilla. Alkuaikoina surfasin hänen villillä energiallaan monien karikkojen yli, mutta jossain vaiheessa soiton tolkuton nopeus ja nuottien määrä, laulun lukkiutuminen tunteikkaasti soivan ylärekisterin kustannuksella vain ärhäkkään karjahteluun ja aika rajattu blueslinja alkoivat tuntua jumittuneelta neurootti-. Albiino sen sijaan oli täysin käsittämätön olento. Punaniskat sentään tiesi, mikä musta ihminen on. Luin Winteristä teininä tilaamastani brittiläisestä Blues Unlimitedistä ja kun yhtenä yönä kuulin Radio Luxembourgista hänen läpilyöntialbuminsa Be Careful With A Fool -kappaleen (1969), tiesin heti esittäjän, vaikken nimeä kuulutkaan. Musiikillisesti on merkittävää, että hän soitti bändiensä kanssa 60-luvun puolivälissä samoissa tai samantapaisissa kapakoissa kuin mustat bluesmuusikot, joita hän toisinaan säestikin. Tosin bluesia enemmän piti soittaa soulia, rhythm & bluesia, poppia ja twistiä leivässä pysyäkseen, mutta bonuksena tyylitaju ja näkemys laajenivat. Se oli rakkautta ensi kuulemalla. 15-vuotiaana Johnny perusti ensimmäisen monista bändeistään (Johnny & The Jammers) ja levytti singlen. Joku urpo aina uhosi, että ”noin valkoista tukkaa ei voi kellään olla luonnostaan, vedetään tota homoa turpaan”. Johnnylla oli onni varttua rakastavassa ylemmän keskiluokan kodissa (jossa mustat palvelijat laittoivat ruuan, siivosivat ja paljolti hoitivat lapsiakin), mutta silti hänet ja pikkuveljensä Edgar pantiin älykkyystesteihin, kun ei oltu aivan varmoja, vaikuttiko albiinous älyynkin. ockin ja bluesin historiassa riittää omaperäisiä hahmoja, mutta erikoisimpienkaan eläinten kerhossa harvasta on vastusta Johnny Winterille. Se oli aika rankkaa. Kitarointi on toki uskomatonta, mutta vielä enemmän minuun vetosivat Johnnyn täysin omanlaisensa laulu: sen hurja energia, kärsimyksen kokemus ja herkullisen itseironinen huumorintaju, joka sittemmin tavatessamme on, nopeaan ja terävään älyyn yhdistyneenä, aina hurmannut minut. Tämä jo sinällään olisi taannut poikkeuksellisen elämän, mutta kun päälle tuli poikkeuksellinen musikaalinen lahjakkuus, tulos oli täysin ainutlaatuinen vuoristorata, jossa niin huiput kuin pohjamutakin tulivat tutuiksi. Perhe oli erittäin musikaalinen. Poikasena hän vietti paljon aikaa myös isänsä kotiseudulla Mississippin Lelandissa. Edgar soitti vel- Johnny tunsi erilaisuutensa kautta sympatiaa mustaan väkeen ja kärsimystä purkava blues puhutteli häntä syvästi. Lynkkauksetkaan eivät olleet järin harvinaisia. JUSSI NIEMEN NAAMAKIRJA VETERAANITOIMITTAJA KERTOO URANSA TÄHTIHETKISTÄ Johnny Winter toja Hienoa musiikkia, huonoja valin R jensä useimmissa varhaisissa bändeissä koskettimia ja saksofonia. Pelottava tyhjä tila Suhteeni Johnnyn musiikkiin on kuitenkin vaihdellut. Pidän tuota tulkintaa B.B. Albiinous ja musiikki tekivät veljesliitosta poikkeuksellisen vahvan. Jo pieninä pojat soittivat ukuleleja laulaen Everly Brothersin pophittejä. Jouduin tappeluihin lähes päivittäin. Tulokset hätkäh14 SOUNDI kuva: Kari Kaipainen/A-lehtien kuvatoimitus ”Noin valkoista tukkaa ei voi kenelläkään olla luonnostaan…” dyttivät: molemmat pojat sijoittuivat nerotasolle. Etelässä vihattiin mustia siihen aikaan, mutta meikäläistä vihattiin vielä enemmän, koska olin niin omituinen. Albinismista (jonka vuoksi Johnnylla on erittäin huono näkö ja vaaleanpunaiset silmät) ei silloin Syvässä Etelässä tiedetty oikein mitään. . Kingin alkuperäisestä edelleen yhtenä bluesin kovimmista esityksistä, ihonväristä riippumatta. Maailman valkoisin bluesmies nimittäin syntyi kierosilmäiseksi albiinoksi texasilaiseen öljykaupunkiin Beaumontiin lähellä Louisianan rajaa 1940-luvulla
vanhan liiton gospelballadeja, ja ihmetteli, miksei niitä koskaan kuule häneltä lavalla tai levyllä. Winterin itse tuottama soundi puree kuin ärtynyt murmeli. SOUNDI 15. Tässä vaiheessa kärsin itsekin vielä jossain määrin bluespurismista (kaamea tauti!), mutta rakastuin silti Johnny Winter Andiin. Rock’n’rollia HNNY ja hoochie JOTER AND WIN 0) koota (197 konäöstään huolimatta McCoys oli kokenut ja tiukka bändi ja tarjosi Rick Derringerissä ihanteellisen sparraajan Johnnylle. Jos Johnnyn kynäilemät Guess I’ll Go Away ja Nothing Left ovatkin selkeästi Hendrixvaikutteisia, ne kuulostavat silti Winteriltä. Mutta tulevaisuus lupaa hyvää. Lasku tuli 90-luvun alussa paniikkikohtauksina, joiden säikäyttämänä hän alkoi vetää metadonin päälle psyykenlääkkeitä ja entistäkin enemmän viinaa. Hän on taas oikeasti läsnä musiikissaan ja elämässä. Kun hän 70-luvun alun supertähtenä lankesi heroiiniin, riippuvuus jatkui 40 vuotta metadonilla, vaikka Johnny medialle (ja itselleen) sanoi olevansa kuivilla. Paketin hitti oli Rock and Roll, Hoochie Koo, eikä syyttä. suudelta. Riffit ja melodisuus ovat niissä täydellisessä balanssissa. Ul- (1969) Hurjaa energiaa ja psykedelistä bluesia ja määrä olisi ollut äänentoistollisesti liikaa normilevylle. Tulos on väkevintä happobluesia Hendrixin tällä puolen. Hän tulkitsee häikäisevästi esimerkiksi Trafficin majesteettisen No Time To Liven ja niinkin täysiverisen pop-balladin kuin Let The Music Play. Johnnyn kitarointi on kauttaaltaan järjettömän luovaa ja omaperäistä sekä rytmisesti että melodisesti. Verevä, seksikäs ja värikäs tulevat mieleen päällimmäisinä adjektiiveina. Yritän täyttää sen mahdollisimman monilla nuoteilla. Valo palaa taas Winterin vuosikymmeniä kestänyt suhde exmanagereihinsa, ensin Steve Pauliin (jota hän yhdessä haastattelussamme luonnehti pieremällä), sitten Teddy Slatusiin, oli todella kipeä. Miten näin älykäs mies antoi vedättää ja manipuloida itseään niin kauan. Second Winter seisoi monitahoisuudestaan huolimatta vankalla bluespohjalla. Johnny Winter And kuulostaa tänäänkin uunituoreelta ja väräyttää hipnessmittaria tanakasti 70-luvun rockin kaikkein parhaita puolia hehkuttaessaan. Nyt 68-vuotiaan veteraanin (Winterin suku on molemmilla puolilla hyvin pitkäikäistä) pelasti hänen nykyinen managerinsa Paul Nelson lopettamalla ensin psyykenlääkkeet ja sitten vähitellen Johnnylta salaa metadoninkin. Vajaat pari vuotta sitten Nelson ilmoitti Johnnylle tämän olleen jo kaksi kuukautta täysin puhdas. Syy on selvä: sen lisäksi, että Johnnyn ja hänen alkuperäisen rytmiryhmänsä (rumpali Uncle John Turner ja Tommy Shannon) energiataso oli huikea, kattaus on mahtavan monipuolinen. Dr. Tässä vaiheessa Johnnyn kynästä lähti upeita, hyvin omakohtaisia sävelmiä. Sen jälkeen juominenkin on vähentynyt. Soiton särmä on nytkin mehevä, mutta kappaleiden hienot melodiat päästivät Johnnyn loistamaan uudella tavalla laulajanakin. Silloin voin rentoutua. Kun kritisoin Johnnya naamakkain ylisoittamisesta, vastaus oli järkyttävä. Itselleni oli palavana fanina melkoinen järkytys kuulla, että sankarini oli vaihtanut rakkaan alkuperäisen komppiparinsa managerinsa painostuksesta silloin listasuosiosta tipahtaneeseen McCoysiin, jotka tämän yhteisdebyytin kökössä kannessa näyttivät kiusallisen pullamössöisiltä pojilta. Kahden kitaran ristipisto ei tule yhtään villimmäksi kuin päätösraita Funky Musicissa. Mies traumatisoitui yhtäällä siitä, että suuri yleisö ja managerit halusivat häneltä areenarockia samalla kun bluesväki vaati puhdasta bluesia, ja toisaalla siitä, että fanit sekosivat samaan friikkiyteen, jota punaniskat hänessä ennen vihasivat. Kun soitan vanhojen bluesmiesten kanssa – ja rakastan sitä todella – soitan niille, en itselleni. Omalla triolla soittaessani mua pelottaa tyhjä tila. Väittely oli täysin turhaa, koska hän oli molempia säkenöivästi. Selvimmin seitsemänminuuttisessa killeririffille perustuvassa Fast Life Rider -originaalissa, jossa Johnny kerrankin polkee häpeilemättä wah-wahia. Tulos näkyy Johnnyn olemuksessa ja kuuluu musiikissa. Sitä paitsi lyriikoissaan ne valottivat, miksi Johnny pian tämän jälkeen ajautui umpikujaan supertähtielämässään. Johnnyn parhaat piirteet näkyivät hänen Muddy Waters ja Sonny Terry -tuotoksissaan, ja Muddyn bändin kanssa tehty oma levy Nothin’ But The Blues oli hieno juurihoito, mutta 80-luvulla näkemäni konsertit olivat jyrkässä ristiriidassa noiden levyjen pettämättömän soundin ja näkemyksen kanssa. Livenä taas viimeisetkin akustisuuden rippeet ja juurevuus vaihtuivat usein ärsyttävään areenameininkiin. Komeakantisella tuplavinyylillä oli musiikkia kolmella puolella, koska bändi oli niin tyytyväinen äänityksiinsä, että halusi julkaista ne kaikki, J ostain syystä Johnny Winterin kohdalla jauhettiin 60–70-lukujen taitteessa alituiseen siitä, oliko outo kalkkilaivan kapteeni aito bluesmies vai sittenkin vain ketteräsorminen rokkikukko. Hänen matkimattomasti livertävä alttosaksofoninsa ja rokkaava pianonsa, urkunsa tai harpsichordinsa tuovat kiistatonta lisäarvoa tajuttoman svengaavaan kokonaisuuteen. John kertoi minulle, miten vapautuneesti ja upeasti Johnny oli soittanut hänen kanssaan studiossa mm. Cover-puolella häijyn humoristinen Highway 61 Revisited nousee definitiiviseksi tulkinnaksi jopa Dylanin alkuperäisen yli. Hiljattainen Roots (2011) viettelee rentoutuneisuudellaan. Johnny laulaa veret kiehauttavalla innolla olipa kyse Little Richardin tai Chuck Berryn rock’n’rollklassikoista, Percy Mayfieldin Memory Pain -helmestä tai originaaleista, kuten säkenöivää mandoliinipolitiikkaa ja falsettivokaaleja sisältä I’m Not Sure, mehevästi jatsahtava I Hate Everybody, ylinopeutta kaahaava Hustled Down In Texas tai täysin suvereenia putkitoimintaa pursuava I Love Everybody. Blues ja rock’n’roll saavat (Winterillä harvinaisesti) maukasta terästystä psykedeliasta. Äijän staminasta todistaa se, että metadonissakin syntyi useita hyviä levyjä, kuten Still Alive & Well (1973), White, Hot & Blue (1978), Raisin’ Cain (1980), Guitar Slinger (1984), 3rd Degree (1986) ja Let Me In (1991). Derringerin Johnnylle kirjoittama kappale kiteytti osuvasti hänen tasapainoilunsa rockin ja bluesin välissä. SECOND WINTER V aaka-luonteen on vaikea valita paras rakkaasta materiaalista, mutta kuulemistani Johnny Winter -levyistä Second Winter vie voiton. Tässä taas viritys on selvästi modernissa rockissa. Levyn salainen ase on Johnnyn pikkuveli Edgar. Tokkurassaan vielä lonkkansa murtaneesta Johnnysta tuli 1999 Pori Jazzissa nähty zombie. Luotettavien tahojen raportit äskettäisestä Kokkolan konsertista olivat innostuneita. Tosin Johnnylle itselleen on aina ollut tärkeää olla ensin mainittu, koska blues on hänen suuri rakkautensa. . Asiaan varmasti vaikutti Johnnyn elämän suurin virhe. Odotan myöhäistä renessanssia
Vasta-alkaja voi saada tätä kautta kipinän jatkaa instrumentin parissa. RUMPUVIRITYSROBOTTI VALLANKUMOUS! KOITTAA MEINAAN RUMPALEILLE. Kirk Hammett, Jimi Hendrix ja Angus Young) tyylien kautta. Mitsku miltei kehottaa kokeilemaan rumpuihin erilaisia vireitä, kun ne kerran voi tallentaa. Saan paljon konkreettisemman otteen tuotettavasta musiikista jos olen mukana muusikkona. Tuottamisen kautta olen puolestani hahmottanut kitaran roolia kokonaisuudessa paljon paremmin ja näen sen biisejä tukevana elementtinä, luonnehtii Ismo Alangon tulevan albumin tuotantotyötä viimeistelevä Jussi Jaakonaho, joka toimii lisäksi Ismon uuden yhtyeen kitaristina. Toisaalta myös sellainen, joka jo osaa soittaa mutta ei tunne nuotteja, voi tutustua teoriaan tuttujen kitarariffien ja -likkien kautta. Olen siis kultakorva. Yleensähän esim. Maailman kaikki rumpalit! Ryhtykää kuulostamaan samalta! Pari pientä miinusta havaitsin. Jokaisen rummun yläja alakalvojen vireet voi tallentaa muistiin, jos niin haluaa. Käyttöohje kannattaa lukea tarkkaan. Oli mukava huomata, etteivät rumpuni olleet juurikaan epiksessä. Mitta16 SOUNDI rin käyttö on lopulta helppoa, kun siihen tottuu. Alkusyksyn vietin Johanna Kurkelan konserttikiertueella ja teen totta kai pitkäaikaisimman työtoverini Jonna Tervomaan kanssa tasaisen epätasaisesti duokeikkoja sopivissa ympäristöissä. E-LIIKE TEKSTI: ESA KULONIEMI APINOINTIAAPINEN Jacob ”Quist” Quistgaard & Nick Freeth: Soita rokkikitaraa! on ennen kaikkea kuvakirja, mutta antaa hyvän johdatuksen rock-kitarismin perusteisiin kuuluisien kitaraikonien (mm. Nykyään inspiroituu. – Pian päättyvän vuoden huippukohtia oli myös tansanialaisen Ashimban levyn valmiiksi saaminen ja siihen liittyvät keikat. Entä suurimmat esikuvasi. Tämän jälkeen kalvo taputellaan kapulalla jokaisen rumpuruuvin kohdalta ja koje kertoo onko vireessä korjattavaa ylös tai alaspäin. Soita rokkikitaraa! Opas suurten kitaristien tyyleihin (Gummerus) Hinta noin 10 euroa. Tästä edetään asteikkoihin, venytyksiin, arpeggioihin, erilaisiin pikkaustapoihin jne. Itse asiassa käyttöohje ehdottaa, ehkä hupimielessä, tiettyjä standardivireitä tietyn kokoisiin rumpuihin. Kun lyödään keskelle, koje tunnistaa kalvon ominaistaajuuden. Ja tämän jälkeen pönttö ympäri ja tehdään sama manööveri alakalvolle. Ja vihdoinkin Overtone Labsin Tune-Bot rumpuviritysmittari on todellisuutta. Jos vire miellyttää, niin painetaan filter-nappulaa, joka poistaa viritystä häiritsevät ylä- ja alaäänikerrannaiset. Miehellä on pitänyt muutenkin kiirettä. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija OVERTONE LA TUNE-BOT BS Hinta 100,www.f-musiikk i.fi – KITARISMI JA TUOTTAJAN TYÖT ruokkivat toisiaan. Myös erilaiset kitaratyypit ja vahvistimet selvitetään. Tabulatuurit, sekä normaalit, avoimet että voimasoinnut esitetään selkeästi kitaran otelaudan avulla. Rummun kalvoa pitää myös lyödä aika napakasti, jotta mittarin mikrofoni havaitsee äänen eli kotioloissa ei oikein voi virittää. Karjalaisen erinomaiselle suomennokselle. Virvelin matto häiritsee kojetta, joten matto pitää nostaa kalvosta irti vaikka paperinpalalla. Toisekseen Tune-Botin pidike on suunniteltu pienemmille rummuille, joten se ei tahdo pysyä bassorummun vanteessa kiinni. Laitteessa on niin monia toimintoja, että en jaksa niitä edes luetella. Teos ohjeistaa käytännönläheisesti nuottien ja tabulatuurien lukemiseen sekä sointujen muodostamiseen. Näistä pikkupuutteista huolimatta tämä on loistovehje ja se on jokaisen siihen uhratun euron arvoinen. tomtom-rummun molemmat kalvot viritetään samaan vireeseen, mutta aina voi kokeilla sitä, että jompikumpi on korkeammalla tai matalammalla. Viritin kiinnitetään rummun vanteeseen ja virta päälle. Erityiskiitos Jukka I. Soittamaan oppii tunnetusti vain soittamalla mutta tämä kirja on siihen hyvä hahmotusapuväline. – Nuorempana pystyi luontevammin puhumaan esikuvista ja niiltä ajoilta isoimpia ovat Esa Pulliainen ja Neil Young. Olen aina kaivannut rummuille samanlaista viritysmasiinaa, kuin kitaroille on
Eli toinen aspekti on juuri tämä pyrkimys eläytyä siihen musiikkiympäristöön jossa soittaa, toki omaa soundiaan hukkaamatta. Kitara on kuitenkin vain yksi elementti kokonaisuudessa ja mua kiehtoo miten edesauttaisin kutakin biisiä tai bändiä soundaamaan mahdollisimman mahtavalta! Eli kukin bändi-, levytys- tai keikkatilanne sanelee ne kamat. Aika klassinen! 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. Siihen musaan aivan taivaallinen pari. – Pedaaleita ja muita efektejä on aivan liikaa lueteltavaksi, säröt ja kaiut ovat kohdallani oleellisimpia. 8 Vintage vai uusi soitin. Tubes, ’90 Colorsound Tone Bender MK III, Maestro Full Range Booster. Vanhat soittimet ja laitteet, se että niillä on jo soitettu paljon, vetoaa jostain syystä. JUSSI JAAKONAHO enemmän musiikista kokonaisuutena. – Vuosien varrella vaikutteet ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet ja sitä kautta erilaiset ajatukset siitä, miten voisi itsensä mihinkin musiikkityyliin luontevasti ujuttaa. Olen kuullut päässäni tietyn sounditavoitteeni enemmän tai vähemmän tiedostaen jostain 17-vuotiaasta asti. Itse olen tosi tyytyväinen soittamiini progebändi Club Meranon ensialbumin kitararaitoihin, niissä on kerrankin estotonta heittäytymistä ja soundillista statementia. Pedalboardit ja sentyyppiset kasailen ja värkkäilen itse ”puolivalmisteista”. Sanotaan vaikka viritysmittari. Clark Watereen jousikaiku- ja tremoloyksikkö on fantastinen. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi/ komppi/biisi. – No mitä noita olis; Salif Keita, Tom Petty tai Tommi Viksten! SOUNDI 17. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Toki hienoja kitaristeja pystyisi luettelemaan loputtomiin; Zoot Horn Rollo, Tom Verlaine, Jarkka Rissanen, Manuel Galban, Hubert Sumlin, Habib Koite, Carlos Paredes, Mike Campbell. – Se riippuu proggiksesta. – Se olis jompikumpi pitkäaikaisimmista luottokavereista, Jazzmaster tai akustinen ’64 Gibson J-50. – Aloitin basistina – ei mennä siihen (naurua). Vahvistimiani ja muuta elektroniikkaa ovat huoltaneet Joni Vesanen, Pasi Kivioja ja Miikka Paatelainen. – Vanhat kamat miellyttävät jostain syystä silmää, joka ei ole yhtään vähäpätöinen asia. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. En ikinä osaisi antaa kitaranrakentajalle speksejä pohjalta ”tällainen olisi unelmakitarani’. Sitä kohti tässä on menty, sellaista jotain rouheankaunista, orgaanista ja lämmintä. Ismon keikoille lähden mitä todennäköisimmin kombokaksikolla ‘55 Gibson GA-40 ja ‘72 Fender Deluxe Reverb. Ensimmäisistä kesätöistäni 12-vuotiaasta lähtien olen laittanut kaiken ylimääräisen rahan soittokamoihin eikä loppua näy. INVENTAARIO #18 4 Miksi juuri nämä? (Mitkä asiat vaikuttavat soitinvalintoihisi/hankintoihisi?) – Tässä menee oikeastaan kaksi asiaa limittäin. Ashimba-hommissa Deluxe Reverb ja ’53 Gibson ES 175 ovat ehdottomat! Deluxe Reverb on näköjään kokenut kohdallani renessanssin! Suosikkini styrkkareista on ehdottomasti tuo Gibson GA-40, siinä yhdistyy tweed-maailma ja Vox-sävyt. – Kurkelan konserttikeikat soitin Deluxe Reverbillä, 6- ja 12-kielisillä Rickenbackereilla ja Les Paulilla. Ensimmäinen ”oikea” kitara olikin sitten Rickenbacker 360. Mahtavia kitaramalleja on paljon ja vintagemaailmassa yksilölliset erot ovat massiivisia. Esimerkiksi Kurkelan konserttikiertueella piti soittaa tosi hiljaa ja soittelin myös akustista kitaraa sekä tres-kitaraa, Ismon kanssa toivon tarpeen tullen pääseväni mellastamaan oikein huolellakin. Treenikausi on tosin vasta edessä. Vai kenties käsityönä tehty. Vaiko kaikilla. Kaikki soitin- tai laitehankinnat ovat kyllä juontaneet jonkinlaisesta ihastumisesta! Lähdetään siitä että talo ei pala. Strymonin El Capistan-delaysta tykkään paljon jos ”autenttiset” nauhakaiut ei ole messissä, vaikka kriittisesti katsottuna vähän vaisuksi sekin loppupeleissä jää. Se on Les Paul Deluxe, Dynacord Echocord S62 -nauhakaiku ja Fender Deluxe Reverb. Ensimmäisenä niin sanottu oma soundi. En edes jaksa yrittää järkeillä muiden vaihtoehtojen mahdollisia etuja, nämä ei yksinkertaisesti ole järkikysymyksiä. Ns. Mitä todennäköisimmin Black Sabbathin Iron Man. – Riippuu toki paljon keikasta, mutta periaatteessa keikan vetää hätätilassa about millä vaan. – Tervomaa-bändikeikoilla luottovahvistimeni olivat ’65 Vox AC10 ja ’58 Fender Tweed Deluxe. Toki rakennusmateriaalit, käsityön ja designin taso ja kestävyys ovat myös oleellisia asioita. – Ensimmäinen vahvistimeni oli isoveljeltä ostettu Music Man 65RD. suurelle yleisölle tutuinta soittoani on varmasti Tervomaan Rakkauden haudalla -versioinnin kitarointi. – Rockmusassakin muun kokoonpanon soundi määrittelee valintoja, vedelläänkö esimerkiksi vaikka Fender- vai Vox-maailmalla ja Telecasterilla, Les Paulilla vai puoliakustisella. – Kitaroiden perussäädöt ja pikkuhuollot teen itse, muuten pitkälti Lottosen Juha huoltaa soittimeni. Ensimmäinen oma kitarani oli joku edullinen japanilainen Fender Stratocaster, tosin yhdellä kaksikelaisella eli ei ”oikea” strato. Suosikkisäröni ovat 70-luvun EH Hot 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta mukaasi. Ihan vahvistimien tehoista lähtien. – Toistaiseksi vintagekamat ovat fiilistasolla ehdottomasti vedonneet enemmän. Niissä on historiaa, vaikken sitä yksilökohtaisemmin tuntisikaan. Tosin mainittu ES 175 on vallannut kovasti paikkaa sydämessä. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. – Toivottavasti koko ajan ikimuistoisemmin, oppimisprosessi on jatkuva. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Lämpöä ja kirskuntaa sopivassa suhteessa! Kitaroiksi varmaankin ainakin ‘66 Jazzmaster, ‘67 Telecaster ja ‘83 Les Paul Deluxe
kuva: Harri Huuhtanen T 18 SOUNDI apaan 40-vuotiaan Knipin (Zachris Stierncreutz) marraskuisena maanantaina Studio Kekkosessa Helsingin Vallilasssa. Sen jälkeen Knipi on muun muassa säveltänyt kappaleita muille artisteille ja pyörittänyt jalkapalloseuraa. Matti puolestaan kehuu, miten Knipi ei edes pyytänyt rahaa vierailustaan. Matti on kutsunut Knipin laulamaan stemmoja. Knipi tunnetaan lähinnä Egotripin kitaristina, toisena laulajana ja biisintekijänä. Kaveribändinä aloittaneen Egotripin alku oli ohdakkeinen. Viime vuosina Egotrippi on toiminut verkkaiseen tahtiin. Siellä tehdään viimeisiä äänityksiä Matti Johannes Koivun tulevalle levylle. Matkustaja-kappale oli kaupallisten radioiden soitetuin kotimainen kappale vuonna 2004 ja se palkittiin Emma-gaalassa vuoden parhaana kotimaisena biisinä. Suuri yleisö löysi yhtyeen vasta kolmannen levy-yhtiön ja viidennen albumin myötä. Hän on myös suunnitellut lukuisia levynkansia ja tehnyt pari englanninkielistä poplevyä kavereidensa kanssa. Siitä kai Knipin useimmissa touhuissa onkin kyse, musan diggailusta. Bänditouhujen sijaan aikataulut ovat täyttyneet perhe-elämästä ja muista velvollisuuksista. Ensi vuonna Egotripin on kuitenkin määrä aktivoitua jälleen. Vuonna 2003 ilmestynyt Matkustaja-albumi myi kultaa ja seuraavana vuonna julkaistu 20 suosikkia -koko- elma peräti platinaa. Ensi vuonna on tarkoitus käydä uuden levyn kimppuun toden teolla. Knipi esimerkiksi on puuhaillut kotikulmiensa jalkapallojoukkueen eli Laajasalon Palloseuran parissa. The Beatles -paitaan pukeutunut ja partansa siistinyt Knipi kehuu Matin antaumuksellista asennoitumista ja yllättäviä näkökulmia tarjoavia tekstejä. Yhtye täyttää 20 vuotta ja sitä täytyy tietenkin. SOUNDI-HAASTATTELU TEKSTI: TERO ALANKO KUVITUS: VILLE PIRINEN ”Biisien pitää tulla jostain tosi syvältä.” Egotrippi julkaisi edellisen albuminsa yli neljä vuotta sitten. Hänen säveltämiään kappaleita ovat levyttäneet muun muassa Anna Puu, Jonna Tervomaa, Irina ja Tiktak
SOUNDI 19
– Pyörin aika paljon ainakin kaksi vuotta itseäni vanhempien skidien seurassa. Oli myös vähän pahis, kun meni sillan toiselle puolelle katsomaan, että mitä siellä tapahtuu. – Oli se koko ajan läsnä. Nyt elämä ei enää pyöri samalla tavalla levyjen ympärillä. Eikä siinä vaiheessa sillä enää ollut mitään merkitystä. Vasta nyt olen päässyt siihen, että osaan ajatella asioita vähän muutakin kautta. Muun muassa Hanoi Rocks ja Pelle Miljoona treenasivat siellä. Muistan elämäni niin, että liitän tapahtumia siihen, mitä levyjä on milloinkin ilmestynyt ja mitä olen missäkin vai- heessa kuunnellut. Vielä intin jälkeen kävin jotain kuviskursseja ja pohdin, että mitä oikein rupeaisin tekemään. Että ruvetaan hakemaan keikkoja ja äänitellään. Se on tavallaan Itä-Helsinkiä, mutta ei se oikeasti ole Itä-Helsinkiä. 2000-luvulla on tapahtunut niin paljon muutakin. Miten heidän ammattinsa ovat näkyneet elämässäsi. Ne kuuluvat ihan varhaisvaiheeseen ja varmasti niillä on ollut iso merkitys siihen, mitä tällä hetkellä touhuan. Mua kiehtoi se maailma todella paljon. – Ei oikeastaan. Osaan varmaan vieläkin. – Laajasalossa ei oikeastaan ollut koskaan mitään muita bändejä. Sitä kautta jo selkeästi 70-luvun puolella musahomma oli vahvasti messissä. SOUNDI-HAASTATTELU juhlistaa jollain aivan erityisellä tavalla. – Tietenkin musiikkiin liittyy paljon käänteentekeviä juttuja. Ne ovat jostain syystä jääneet mieleen. Kun piti olla koko ajan enemmän tai vähemmän vihaista, niin sitä ei vaan jaksanut. Varmaankin neljä vuotta meillä oli Vibration-niminen bändi, jolla soitettiin thrashia. – Yhtä sellaista mulla ei ole. Se on jotenkin siinä välissä. – Laajasalossa asuminen on määrittänyt mua ihmisenä hyvin paljon. Oliko sinulla armeijan jälkeen muita vaihtoehtoja kuin musiikin tekeminen. Me tutustutiin ihan muissa ympyröissä. Muistatko lapsuudestasi jonkun käänteentekevän hetken, jolloin tajusit, että rock on kiinnostava juttu. Pari vuotta tulikin tehtyä yötä päivää sitä hommaa. Semmoisen muistan, kun asuin Laajasalossa ja Herttoniemen puolella oli vanha koulu, joka ei ollut koulukäytössä, vaan siellä bändit treenasivat. Ja nekin tuli Herttoniemestä. Tehtiin täysillä, vaikka jengi opiskeli. Eikä se ole keskustaakaan. Aika pitkään me kuitenkin soitettiin. Koko ajan oli kuitenkin ajatuksena, että muutan takaisin. – Saattoi olla pieni pettymys, että en hakeutunut sille alalle. Kahdeksas studioalbumi tuskin ilmestyy vielä vuoden 2013 mittaan, mutta sen teossa pitäisi päästä hyvään vauhtiin. Se oli sillä lailla hauskaa aikaa, että tuntui siltä, että kaikki oli sitoutunut siihen. Mun isä kuoli, kun olin neljävuotias ja elin pitkään äidin kanssa kaksistaan. Muistan tarkasti muun muassa Sam Yaffan shakkiruutuhousut. Se lähti jostain Kissistä ja AC/DC:stä ja pikkuhiljaa meni Metallica-osastoon. Copypaste ja undo toimii hyvin. Ehkä mulla ei kuitenkaan riittänyt taidot eikä kärsivällisyys opettelemaan sitä, mitä pitemmälle pääseminen olisi vaatinut. Tykkään vaan piirrellä ukkoja ja niin poispäin. Aina oli kyniä, kun niitä tarvittiin. Oltiin ruvettu jo pyörimään Semifinalissa ja muissa. Knipi myöntää ajatelleensa myös soololevyn tekemistä, mutta kertoo olevansa pohjimmiltaan bändijätkä ja nauttivansa ryhmätyöstä. Aika nopeasti ruvettiin hakemaan treenikämppää ja muutaman kuukauden päästä soitettiin eka keikka. – 90-luvun alussa rupesi tulemaan seinät vastaan siinä genressä. Hanoit ja Pelle treenasivat Herttoniemen puolella ja Hurriganes treenasi jossain vaiheessa Laajasalon ostarilla, mutta eivät nekään olleet niiltä kulmilta. Kiinnosti kaikennäköiset jutut ja osasin piirtää ulkoa Stray Catsin logon. Tykkään ryhmätyöstä ja tykkään olla keikkabussissa.” koja ei ikinä tehty, mutta demoja äänitettiin. Ainakin kaikki bändin jäsenet vaikuttavat yhteenpaluusta innostuneilta. Eivätkä ainakaan meidän kavereita. Myöhemmin sinne on tosin muuttanut porukkaa. – Aika yksinäisiä susia me oltiin pitkään. Kuunneltiinko lapsuudenkodissasi paljon musiikkia. – Levynkansihomma loi mun tekemiselle tavallaan uudet puitteet. – Oli hirveän kiehtovaa, että siellä soitettiin musaa. – Silloin tuli luettua hirveästi Suosikkia ja muuta sellaista. Semmoisen aika on joskus myöhemmin. Olen ollut puskassa vakoilemassa niiden touhuja. Meillä oli levyjä, esimerkiksi Simon & Garfunkelia ja Beatlesia. Olin aina vähän malttamaton. Kun kuuntelen AC/DC:n Back In Blackia, niin mulla tulee jopa tiettyjä tuoksuja mieleen. Meillä oli jo siinä vaiheessa bändi ja me oltiin tehty diili, että sitten kun intistä tullaan, niin ruvetaan keskittymään ihan täysin. Asuin välillä viitisen vuotta Ruoholahdessa. Isoisäsi oli Marimekon logon suunnitellut graafikko ja isäsi kuvataiteilija. Se auttoi, kun tutustuin Lasseen (muun muassa Lemonatorissa soittanut Lasse Kurki) ja muihin, mutta sekin oli pitkällä 90-luvun puolella. Keik20 SOUNDI ”Olen aika bändijätkä kuitenkin. Eihän tässä minnekään kiire ole. – Kotona on aina kannustettu luovuuteen. – En aivan. – Jossain vaiheessa saatiin levydiili ja lähdettiin työstämään ekaa. Sitten tuli hevivaihe, joka taisi tulla silloin vähän jokaiselle. Kun tietokoneella tekee, niin pystyy toimimaan sillä lailla, että ei koko ajan tarvitse piirtää käsin ja kumittaa uudestaan. Oletko asunut aina Laajasalossa. Se on jäänyt sillä tavalla mieleen, että se tuntui silloin todella jännältä ja kiehtovalta