06 Äänenavaus 08 Spotissa: Litku Klemetti Juuso Raatikainen Kaipuu Grant-Lee Phillips 12 Jukka Hätinen 14 Tarkkailuluokka: Kryonix 16 Soundi-haastattelu: Petteri Sariola 22 Alter Bridge 24 Ursus Factory 28 Melody’s Echo Chamber 32 Kymiläistä lyijyä: Omnium Gatherum Kaunis Kuolematon Marianas Rest 36 Matti Johannes Koivu 42 Vuoden 2025 levyt – Soundin valinnat 45 Martti Luther ja muovipussi: Risto 46 Elämäni Soundit: Anton Belov 48 Levyarviot, pääosassa Melody’s Echo Chamber 64 Jazz kiinnostaa 66 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli 11/2025 16 24 28 32 36 KU VA : TIM O ISO AH O KU VA : DIA NE SA GN IER KU VA : AK I RO UK AL A KU VA : TIM O ISO AH O KU VA : JEF UN NE GIM PE L 5
Kuuntelutehtävä oli silti mieluisa, sen verran mallikkaasti kolmikko on telaketjunsa lukemattomat palaset järjestänyt. Pian Lordin voitosta on kulunut kaksikymmentä vuotta, eikä vastaavaa ole sen koommin nähty tai koettu. Mielelläni olisin sen lukenut, mutta nyt ei ollut aikaa. Sen ajan on näet kestänyt kuunnella kyseinen teos äänikirjana. Muistelun alla olivat lähinnä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen rapsakat ajat. Alan baareja ilmaantui ja niissä istuttiin. Alkaako aivosolukko hapertua. Samaa mieltä vaikutti olevan moni aikalainen Raskaassa Suomessakin. facebook.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti qob.uz/soundiparasta PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Jefunne Gimpel TOIMITUSASSISTENTTI Aki Nuopponen NUMERON 11/25 KIRJOITTAJAT Aho Emilia, Heiskala Nuutti, Herlin Catharina, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Jonna, Isoaho Timo, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kimmo, Laine Pekka, Linkola Hannu, Muurikainen Elli, Mäkinen Isla, Nives Matti, Ollila Marko, Peltonen Niko, Päivinen Virpi, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT soundi@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Huom! Vastaanotamme arviolevyjä vain digitaalisesti osoitteessa soundiarviot@popmedia.fi. ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Malminkatu 30, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 0785-0891 51. Ehkä hyvä niin. Ja tuskin tullaan kokemaankaan. Yllätyksekseni huomasin, että tarkempien muistikuvien tuottaminen ajanjakson vaiheista oli todella hankalaa. Elämässäni oli Hamaraa, Infernoa, Metalliliittoa, kirjailua, milloin mitäkin hevimessua ja keikkoja harva se hetki siellä sun täällä. Painoviikko ja kaikki. Sama fiilis valtasi mielen Raskasta Suomea kuunnellessa. Olen lupautunut lavahaastattelemaan Raskas Suomi – suomalaisen metallin tarina -kirjan tekijäkolmikkoa Ari Eloa, Jukka Kittilää ja Juuso Määttästä. ÄÄNENAVAUS Tortoise Touch SOUNDI 10/2025 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Demigod Slumber of Sullen Eyes Beck Sea Change HIM Dark Light The Lemonheads Love Chant K un tämä teksti on kirjoitettu, alan valmistautua pieneen mutta tärkeään tehtävääni Tampereen Kirjafestareilla. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Hieman aiemmin annoin haastattelun erääseen toiseen, vasta valmistella olevaan kirjaan, jossa siinäkin käsitellään suomalaista raskasta rockia. Levy-yhtiöt lennättivät ympäri maailmaa ja uskomattomia kokemuksia kerääntyi. Tai oikeammin valmistautuminen on jo ollut käynnissä 27 tuntia 34 minuuttia. Hevileidi Katri Helena on lopettanut. No jaa, eiköhän kyse ole ennemmin siitä, että meno oli yksinkertaisesti hurjaa. Kenties metalli on juuri nyt siellä missä sen pitääkin olla: ei aivan marginaalissa, mutta ei enää varsinaisesti koko kansan soittolistoillakaan. Hevi on usein aivan hyvää. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Olihan Suomen ensimmäiseen euroviisuvoittoon huipentunut hevibuumi hullua aikaa. Matti Riekki päätoimittaja Hevi on paskimmillaank…. Silloin metallia todellakin taottiin sen hohkattua kuumana. Kirjan sisältö on varsin tuttua, olenhan paitsi raskaan rockin diggari myös työskennellyt neljännesvuosisadan siitä niveltyneen journalismin parissa. Huippupoliitikkojen sormista ei ole taiteltu pirunsarvia. Tuntui kuin olisin yrittänyt hälventää sakeaa sumua
30.4. Uusi Itua-albumi 12.12.2025 • LP/CD/digi 24.1. 2.4. 24.4. 28.2. 27.2. 13.2. 27.3. 3.4. 21.3. HELSINKI Vuotalo (S) PYHÄTUNTURI Bättre Folk i Fjällen TAMPERE Tavara-asema JÄRVENPÄÄ BumBum KOTKA Street Food Factory JOENSUU Kerubi MIKKELI Tempo ESPOO Sellosali TURKU Apollo RAUMA Brummi Liput nyt myynnissä! ITUA -LEVYNJULKAISUKIERTUE 2026 20.3. 25.4. 13.3. 14.3. 14.2. OULU Tullisali w/ Nyrkkitappelu & Lähiöbotox TAHKO HopHaus VANTAA Skenesali KUOPIO Sawohouse UG JYVÄSKYLÄ Lutakko KARKKILA Kino Laika LAHTI Finlandia-klubi HELSINKI Tavastia ROVANIEMI Korundi w/ Lapin Kamariorkesteri. 20.2. 4.4. 21.2. 31.1
Pianopohjaista kokonaisuutta seurannee rocklevy. Enkä puhu mistään hard rockista, vaan rock’n’rolltyyppisestä rockista. Ep ei kuulemma ole vielä valmis, eikä sitä ole niin ollen kukaan vielä kuullut. – Mä asun täällä maalla eristyksissä. – Se on tosi erilainen konsepti, kun ei ole mitään rumpukoneita tai mitään. Vain piano ja kitara, ja paljon tilaa improvisoinnille. Klemetti kertoo elämänsä pienessä Luhangan kunnassa olevan sitä, että hän yrittää luoda ympärilleen, pihalle ja sisälle, kauneutta ja rauhaa. Siinä on ajatuksena vähän jopa sellainen hätähuuto. En ole varmaankaan niin sivistynyt. – On ep:llä huumoriakin, tai ainakin sellaista pilkettä, synkkää huumoria. Litku Klemetin tuleva Ankeuttaja-ep on eräänlainen hätähuuto. Tammikuun lopussa Klemetti lähtee puolisonsa, kitaristi Pekka Tuomen kanssa klubikiertueelle, joka kattaa 17 eri keikkapaikkaa. Suoraan sanottuna en tuntenut hänen juttujaan ollenkaan. Ankeuttaja-ep:llä on neljän kappaleen ja intron verran ”itketysbiisejä”, Klemetti kuvailee. Mutta aiheet ovat kuitenkin vakavia. – Tuli tosi hienot, niin sanotusti pro-jouset, Klemetti sanoo ja haluaa vielä puhelun jälkeen lisätä olevansa kiitollinen, että Marja-aho lähti mukaan. Itketysbiisejä pystypianolla T Ep:tä ennakoiva Aspergersingle sekä Kovan onnen ankka -kappale syntyivät jo vuosien 2019–2020 aikana Klemetin asuessa Jyväskylässä. Jouset on sovittanut Ahti Marja-aho, joka tunnetaan muun muassa Tuomari Nurmion yhtyeestä. Että joo, ei mene kovin hyvin. – Piano on mun soitin. – On mulla vähän huono omatuntokin siitä, että olen hiukan erillään sellaisesta kaupungin tiivistyneestä hädästä. Pianon lisäksi sillä soitetaan jousia sekä jonkin verran akustista ja sähkökitaraa. – Meidän keikat on jo aika rajuja verrattuna meidän levytyksiin, jotka ovat olleet välillä aika poppia. Liittyykö Klemetin ep:llä kuuluva ahdinko jollain lailla yleiseen ilmapiiriin. Kysyn, oliko Marja-aho Klemetille ennestään tuttu. – Ei ollut. Jaan mietteeni, että nykyisessä maailmantilanteessa ympärillä tuntuu olevan varsin paljon ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella hädissään. Näiden kahden biisin varaan on rakentunut koko ep:n teema, jonka kautta käsitellään sitä, kun itsensä kanssa on vaikeaa olla. Sijainnit valikoituivat sen mukaan, missä on pystypianomahdollisuus. Sitä mä olen soittanut eniten, ja sillä olen aina tehnyt biisejä. KU VA : PE KK A TU OM I Ensi vuonna on tarkoitus julkaista myös rocklevy, joka on tehty Litku Klemetin bändin kanssa. Se toimii terapiasoittimena, johon mä puran mun tuntoja ja hankaluuksia. 8. Onpa ihanaa, puuskahdan. – Vähän kauheaa myös, Klemetti vastaa. Lisätietoja udellakseni soittelen Litkulle eli Sanna Klemetille eräänä alkutalvisena maanantaina. Oikeasti olemme kaikki aika rock. M arraskuun alussa tiedotettiin Litku Klemetin alkuvuodesta 2026 julkaistavasta ep:stä. Klemetti kertoo, että pianopohjaisen ep:n toteuttaminen on ollut suunnitteilla siitä lähtien, kun hän striimasi korona-aikoina pianokeikkoja. Klemetti kertoo käyneensä juuri hieronnassa ja olevansa ”ihan reporankana”. SPOTISSA > > TEKSTI CATHARINA HERLIN Tapahtuu näinä päivinä. Tietysti yhteiskunta vaikuttaa ihmiseen, mutta ep:llä käsitellyt tuntemukset koskevat enemmän vaikeutta, joka on ollut läsnä läpi mun elämän. Marja-aholle ehdotettiin yhteistyötä manageri Aki Roukalan ehdotuksesta, ja hän suostui mielellään, Klemetti kertoo. Totta kai mediasta lukee kaikennäköistä, mutta mä olen erillään yhteisöistä, joissa jaetaan sitä hätää
Kerron tunnistavani sen ajatuksen, että voidakseen kuunnella jazzia, saati tehdä sitä, pitäisi olla genren erityisosaaja. Jos apurahoja ei tipu, tällaiset projektit lykkääntyvät. Tällä kertaa tarve tehdä meni sen edelle, että epäilen itseäni helvetisti. S wallow the Sun -yhtyeen rumpali Juuso Raatikainen hyppäsi jazzin maailmaan ja julkaisi joulukuun alussa valoisan ja ilmavan kuuloisen Juuso Raatikainen Kaipuu -albumin. Raatikainen kertoo jazzlevyn vaatineen pitkää kypsyttelyä, mutta nyt kun se on valmis, hän harkitsee myös keikkailua levyn tehneellä nelihenkisellä bändillä. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, joten parempi tehdä eikä miettiä liikoja, Raatikainen sanoo. – Välillä ihmisellä on seesteisempi olo ja välillä vituttaa. Kysyn, onko itsensä epäileminen Raatikaiselle tyypillistä musiikkia tehdessä. Nyt oli kuitenkin aika tarttua tuumasta toimeen, koska elämä ei kestä ikuisesti. Rinta on Raatikaisen opiskelukaveri ajalta, jolloin hän asui Jyväskylässä. Musta se on ihan vitun ärsyttävää, että joku örisee jostain elämänilosta ja siitä, että ollaan vahvoja ja voitetaan. Tai sitten pitää säästää lisää rahaa. Alun perin me soitettiin jossain Tampereen treeniksellä Red Hot Chili Peppers -covereita. Jatsiboksi luo ennakkoluuloja. KU VA : SE RE NA SO LO MO N 9. Eikä kavereita kehtaa pyytää ilmaiseksi mukaan samalla tavalla kuin teininä, koska nyt he ovat ammattimuusikoita. Nyt epäilykset heräsivät pääosin siitä, että Raatikainen on tottunut toimimaan rockin ja metallin maailmassa, ei niinkään jazzmusiikin kentällä. Uskottavuusasioiden miettimisen hän jättää muiden huoleksi. – Musta sellainen laatikossa oleminen on vanhanaikaista ja ärsyttävää, Raatikainen sanoo. – Oma kuolevaisuus realisoituu kun vanhenee. Tällä hetkellä hänellä on toinenkin ajankohtainen projekti nimeltä Sounds of Delusion. – Ei tällaisia kukaan kustanna, vaan pitää tehdä itse. Jätän sen miettimisen muille. Kaikkea ei voi panna yhteen laariin, eikä Raatikainen haluaisikaan. – Siinä on aika iso kynnys uskottavuuden kanssa. Yritän ajatella, että levy on vasta lähtölaukaus, Raatikainen sanoo. Koen, että mun kannattaa ottaa kaikki irti kaikista olotiloista. Silloin tulee kyseenalaistaneeksi sitäkin, kannattaako jokin projekti todella toteuttaa. Se on metallibändi, johon hän kanavoi hevimpää puoltaan. Vaikka kokoonpano oli uusi, yhteinen tekeminen soljui alusta saakka. – Katsotaan nyt. – Mä olen tuntenut Laurin 16-vuotiaasta asti. Mutta olen päättänyt, että mua ei kiinnosta se enää. T Ennakkoluulottomassa jazzboksissa Metallirumpali Juuso Raatikainen päätti, että nyt on jazzin tekemisen aika. Niin kuin he ovat. – En vihaa mitään niin paljon kuin heviä, jossa on positiiviset lyriikat. Raatikaisella oli jo demoja, mutta hän toivoi päätöksiä myös bändin muilta jäseniltä. Juuso Raatikainen Kaipuussa soittavat päähahmon lisäksi kitaristi Lauri Kallio, basisti Juuso Rinta ja pianisti Henri Mäntylä, kaikki kokeneita pelimanneja. Mäntylän kanssa hän tutustui inttiaikoinaan varusmiessoittokunnassa. Että voiko tällaista tehdä, jos ei ole umpijatsari. – Mä vain halusin soittaa tietynlaista musaa tietyllä tavalla soivassa ympäristössä. Yksi syy siihen, että levyn tekeminen otti aikansa, on raha. Heistä ensin mainitun tämänvuotinen soololevy Cats, Turtles and Other Creatures vastaanotti Soundin Pekka Laineelta täydet viisi tähteä. Jazzbändille menee kaikki eteerisempi kampe. Jonkun umpijatsarin mielestä tuo levy on varmaan täysin lapsellinen, ja hevimiehen mielestä se on luultavasti täysin muniinpuhaltelua. Kyllä on, ja niin vähän kannattaakin olla, hän vastaa. Mieluummin teen sellaisia biisejä eri viitekehyksessä. Mä en kestä sitä. – Konsensukseen päästään hyvin nopeasti, jos jengi on yhtään musiikillisesti kokenutta
Kliseinen liike, mutta Phillips tarttuu siihen kohteliaasti. Se puoli on jokseenkin tietoinen. Phillips muistelee olleensa loppuvuodesta 2023 jollakin bäkkärillä kitaransa kanssa ja lämmitelleensä keikkaa varten soittelemalla alitajunnastaan kummunnutta sävelmää. 10. Sama improvisointi jatkui läpi hänen silloisen kiertueensa, ja kotiinpaluun jälkeen lauluja syntyi vaivattomasti. Se on saanut lämpimän vastaanoton, Phillips sanoo. Shiva Burlesquessa Phillips soitti kitaraa mutta ei laulanut. Mitä enemmän aistii yleisön tunnelmaa, sitä paremmaksi keikkailta muodostuu, Phillips sanoo. Mutta sitten on toinen puoli, jossa panee asioita paperille tai laulaa mikrofoniin, eikä välttämättä edes tiedä, mihin on menossa. Mutta en ole koskaan ollut Suomessa tammikuussa. Keikat ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia, Phillips sanoo, ja siksi hän pyrkii pysymään tietoisena siitä, millainen tunnelma yleisössä vallitsee. Minulle on sanottu, että kannattaa pakata paljon lämpimiä vaatteita. Marraskuun alussa Shiva Burlesque -niminen yhtye julkaisi kappaleen nimeltä Midnight Chapel. Sellaista ei näe joka päivä. Täytyy kulkea erilaisten vaiheiden läpi, jotta selviää, mitä kappale haluaa kertoa. – Olen tällä hetkellä Nashvillessä, joten meille tulee varoituksia tornadoista ja muista. Olin hyvin vaikuttunut heidän musiikistaan ja siitä, että he soittivat paikallisissa kuppiloissa. – Yleensä kestää kauan ennen kuin alan sisällyttää uusia biisejä keikkasettiini. Lauloin sävelmän puhelimeeni, ja myöhemmin siitä muodostui albumille kappale nimeltä She Knows Me. Ja olihan se. Phillips on viettänyt edeltävät viikot kiertueella, joka on käsittänyt Yhdysvaltojen lisäksi muun muassa Ison-Britannian ja Hollannin kaupunkeja. Mutta nyt olen esittänyt keikoilla jo melkein puolta levyn biiseistä, yhdessä kaikkien muiden suosikkikappaleideni kanssa. Mutta juuri nyt täällä on varsin mukavaa. – Mitä enemmän keskityn aistimaan sitä, sitä parempi ilta on. Phillips esiintyy tammikuussa Helsingissä, Tampereella ja Ylläksellä, mutta on hänet nähty Suomessa aikaisemminkin – muun muassa Grant Lee Buffalo -yhtyeen kanssa Ruisrockissa vuonna 1996. – Kun olin noin 19-vuotias, tapasin kotikaupungissani pari häiskää, joilla oli bändi nimeltä Torn Boys. – Laulujen sanoittaminen on kiinnostava asia. Se on se mystinen puoli. Lauluntekemisen mystiikkaa SPOTISSA Tapahtuu näinä päivinä. – Muistan nähneeni siellä ZZ Topin. – Yhtäkkiä aloin kuunnella tarkemmin ja tein huomion, että tässä voisi todella olla jotain. Kyseessä on GrantLee Phillipsin ja Jeffrey Clarkin 1980-luvun puolivälissä perustaman bändin ensimmäinen julkaisu 35 vuoteen, joten esitän yksinkertaisen kysymyksen: mitä tapahtui. Phillips huomauttaa, ettei yleensäkään halua kontrolloida luomisprosessiaan liikaa. Nyt hän on palannut perheensä luokse pitämään pientä keikkataukoa ja on valmis kertomaan syyskuussa julkaistusta albumistaan. In the Hour of Dust on kehutun folkrock-artistin kahdestoista sooloalbumi. – Projekti opetti minulle paljon siitä, miten tehdään levyjä, kuinka ollaan studiossa ja buukataan keikkoja. – Oli todella hauskaa heittäytyä tutkimaan, olisiko yhdessä tekemisen taika yhä tallella. Bändi ei ollut toiminut vuosikymmeniin, kun Clark yhtäkkiä soitti Phillipsille ja ehdotti yhteisen kappaleen tekemistä. He pyysivät minua soittamaan kanssaan hieman, ja sitten aloimmekin jo kirjoittaa biisejä Jeffrey Clarkin kanssa. Yhtäältä sitä vuodattaa osia itsestään sanoihin ja musiikkiin todella henkilökohtaisella tavalla. Sukupolvensa merkittävimpiin laulaja-lauluntekijöihin kuuluva Grant-Lee Phillips esiintyy tammikuussa kolmella soolokeikalla Suomessa. E n tiedä, miten muutenkaan aloittaa videopuhelu Kaliforniassa syntyneen GrantLee Phillipsin kanssa kuin päivittelemällä marraskuisen Suomen synkkiä sääolosuhteita
Maineikkaan Touch and Go -indiemerkin kanssa solmitulla herrasmiesdiilillä pyyhittiin hetkellisen MTVsuosion sokaisemana persettä. Gibby Haynes kantaa varsin raskaana painolastina herskakaveriensa River Phoenixin ja Kurt Cobainin kuolemia. 3. Yhtyeen kulta-ajan kokoonpanon perkussionistit King Coffey ja Teresa Nervosa kuuluvat seksuaalivähemmistöön. Vanhat liittolaiset Ian MacKayestä Steve Albiniin käänsivät selkänsä. Yhdessä dokumentin hupaisimmista tarinoista Haynes pelastaa drag-taiteilijan varmalta turpasaunalta kaatuillessaan paikalle sekavana ja munasillaan, vain kasvoissaan ja nänneissään roikkuviin pyykkipoikiin sonnustautuneena. Kun uteliaisuus on saatu heräämään, Butthole Surfersin äänekäs psykedeliarock ja surrealistinen lyriikka lunastavat lupauksen. 13–19-vuotiaat kaahasivat ensin tiukasti soitetun coversetin hardcorea ja punkkia Black Flagistä Dead Kennedysiin sekä maton jalkojen alta vetäneen version Suicidal Tendenciesin Institutionalizedista! Sen jälkeen Haynes hortoili lavalle, ja vuorossa oli kaoottisempaa myllytystä ja kaatuilua eli tunteroinen Butthole Surfersia. MUSIIKKIBISNES ON PERSEESTÄ On jotenkin täydellisen buttholesurfersmaista, että yhtye riitautui huumeiden ruokkimassa itsekkyydessään ja ahneudessaan musiikkialan suurin piirtein ainoan suoraselkäisen miehen kanssa. ÄLÄ OLE PASKIAINEN Sekoilu on hauskaa, kunnes ei enää ole, ja sitten se vasta synkkää onkin. Butthole Surfersin äänekäs friikkisirkus oli turvasatama outsidereille ja elämän päähän potkimille etenkin kotiosavaltiossaan, konservatiivisessa Teksasissa. 1. " T eini-ikäisen lapsenne luokkaretki suuntautuu toiselle mantereelle. Kun vielä 40 vuotta myöhemminkin spekuloidaan, nähtiinkö eräällä New Yorkin -keikalla seksiakti, voidaan todeta, että Butthole Surfers onnistui kaappaamaan huomion ilmatilan. Yleisöä osoiteltiin haulikolla ja lava sytytettiin tuleen. Kamavuosinaan Haynes on ollut monille takuuvarmasti täysin sietämätön ihminen. Sana yhtyeen mielipuolisista keikoista kiiri kaupungista ja osavaltiosta toiseen. Mitä tästä opimme. JÄTÄ JÄLKI Butthole Surfers oli viraalibändi aikana ennen internetiä. 12. Tom Sternin ohjaama elokuva palautti mieleen, kuinka vaikutusvaltainen ja uraauurtava tämä transgressiivinen sirkuslauma olikaan. Lentokentältä nyysityt lamput välkkyivät niin voimakkaina stroboina, ettei kämmen riittänyt suojaamaan silmiä. ”Katumus on siitä hauska juttu, että on parempi katua jotain, mitä on tehnyt, kuin sellaista, mitä ei ole.” JUKKA HÄTINEN Soundi-kolumnisti Oppeja peräaukosta Helsingin Kirjamessut 2025. Kiitos myyntipuheen esittäjälle, sillä elokuisena arki-iltana pääsin todistamaan omin silmin hyväntuulisen Haynesin karismaattista ja hänen mittapuullaan hillittyä lavapresenssiä Helsingin Tavastialla. Vähemmän yllättäen Butthole Surfers ajautui majoryhtiössään limboon, ja bändin sisäinen nahistelu äityi lopun aluksi. Näistä inspiroituneena olen laatinut nuorille popparinaluille vinkkipaketin: kolme asiaa, joissa ottaa oppia Butthole Surfersilta merkittävän uran rakentamista varten. ”En halua tulla yhdistetyksi näin kaameisiin ihmisiin”, Albini toteaa dokumentissa. 2025 jatkui peräaukon vuotena, kun Night Visions -elokuvafestivaalin ohjelmistossa nähtiin dokumentti Butthole Surfers: The Hole Truth and Nothing Butt. Grungen nousua ponnahduslautanaan käyttänyt Butthole Surfers hyppäsi monikansallisen jättifirman talliin. Seinille ajettiin videoprojektiona falloplastisia toimenpiteitä. Bändi menetti oikeustaistelussa kasvonsa undergroundmetelöinnin skenessä, josta se oli kotoisin, mutta lähes absurdina käänteenä yhtyeelle soviteltiin ylle tekijänoikeuksien esitaistelijan viittaa. Tuskinpa mitään, mutta luottamusta lienee syytä vaalia. Lopputuotteen on oltava kunnossa, mutta alati pahenevassa infoähkyssä ja suoratoistotulvassa on ensisijaisen tärkeää tehdä vaikutus. Valvojaksi lähtee Johnny Deppin kanssa heroiinia kiskonut, happoguru Timothy Learyn koekaniinina toiminut, R.E.M.-yhtyettä stalkannut, holtittomasti haulikon kanssa heilunut ja vaatteiden päällä pysymisen haasteelliseksi kokenut seniorikansalainen." Jotenkin näin olen ajatellut keskustelun kulkeneen, kun Scott Thunesin kipparoiman musiikkiluokan vanhemmille on esitetty ajatus Euroopan-kiertueesta Gibby Haynesin taustabändinä. Corey Rusk hävisi oikeudessa ja tuhosi performanssinomaisesti julkaisemansa Surfers-levyt roska-auton avulla. Mutta lopetetaan kolumni positiiviseen sävyyn. 2. Gibby Haynes
Kerubi, Joensuu 28.03. Championdoor Areena, Nivala 26.4. Verkatehdas, Hämeenlinna 07.03. Sellosali, Espoo 10.04. Kulttuuritalo Virta, Imatra 29.03. Lutakko, Jyväskylä ISMO ALANKO KEVYT JA KOHTUUTON KIERTUE 20.03. Tavara-asema, Tampere 18.03. Rytmikorjaamo, Seinäjoki 25.4. Kulttuuritalo, Helsinki 14.03. Mikaeli, Mikkeli 19.03. Sawohouse Underground, Kuopio 21.03. Hyvinkää-Sali, Hyvinkää 17.04. Finlandia-klubi, Lahti 28.02. House Of Olaf, Savonlinna 10.04. Pato Areena, Kouvola 01.04. Madetojan sali, Oulu. Rientola, Vieremä 27.03. Laurentius-sali, Lohja 13.03. 27.02. Logomon Teatro, Turku 18.04. Mikaeli, Mikkeli 18.03. Taidetehdas, Porvoo 06.03. House Of Olaf, Savonlinna 11.04. Promenadisali, Pori 24.04
– Innostus raskaaseen musiikkiin on periytynyt vanhemmilta. Sitä on kuunneltu jo aivan pienestä, laulaja-kitaristi Kylliäinen kertoo. Kuten aiemmin mainittiin, bändin tulevaisuus on vielä hämärän peitossa, mutta Kylliäinen ja Laine suhtautuvat aiheeseen rennoin ottein. Haaveen toteutuminen vie vielä muutaman vuoden, sillä Tuska-esiintyjien ikäraja on 18 vuotta. Tältä pohjalta bändin on hyvä lähteä toteuttamaan haavettaan Opiskelua ja thrash metalia ulkomaista. Metalliyhtye Kryonixin ajatukset ovat suurilla lavoilla, mutta hoidetaan nyt peruskoulu ja lukio ensin. – Sen julkaiseminen menee varmaankin ensi vuodelle. Inspiraatiota ovat antaneet legendaariset metalliyhtyeet kuten Metallica, Iron Maiden, Sepultura, Testament ja Black Sabbath, eteläkarjalaisia Stam1naa ja Mokomaa unohtamatta. – Se näytti kauhean pieneltä, vaikka porukkaa olikin paljon, Laine naurahtaa. Rumpuihin saatiin muita vuoden nuorempi Leo Jyräs. Varmasti täysi-ikäistyminen avaa enemmän ovia, Kylliäinen pohtii. Tulevaisuudessa kipaleita olisi tarkoitus tiputella lisää, kenties ep:n muodossa. TARKKAILULUOKKA > > TEKSTI EMILIA AHO 14. Laine sai esimakua isoista lavoista lokakuussa, kun Volbeat esiintyi Tampereen Nokia Arenalla: hän oli yksi nuorista, jotka kipusivat lavalle laulaja Michael Poulsenin pyynnöstä Still Counting -kappaleen ajaksi. Isä tyrkkäsi vielä oman Kryonix-paitansa mukaan, jotta sain antaa sen Poulsenille. MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: WWW.SOUNDI.FI/DEMOEFEKTI Tulevaisuuden tekijöitä. – Olin ensimmäinen, joka sinne kiipesi. Mitä muuta tällainen metallidiggari haluaisi kuin päästä tekemään hienoja biisejä ja keikkoja sekä tapaamaan mahtavia tyyppejä, Kylliäinen päättää. – On liian aikaista sanoa, missä silloin mennään. Tähän mennessä Kryonix on julkaissut kaksi singleä, Mortal Mindin ja Caught in Ashin. – Pyrimme pääsemään mahdollisimman pitkälle ja nauttimaan matkasta. Samalta luokalta löytyivät kitaristi Iivo Laine ja basisti Onni Lukkarinen. – Kyllähän ne hyvin käsi kädessä kulkevat, Laine tuumaa. Unelmana on päästä soittamaan saksalaisen Wacken Open Air -festivaalin päälavalle. Kylliäinen, Laine ja Lukkarinen käyvät lukion ensimmäistä, Jyräs puolestaan peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Kaikkialla alaikäisyys ei kuitenkaan ole este. – Ei olla vielä jääty luokalle ja kurssit on läpäisty, joten ihan hyvin meillä on mennyt, Kylliäinen jatkaa nauraen. V uonna 2023 lappeenrantalaisen yläkoulun kemianluokassa syntyi totuttujen reaktioiden lisäksi jotain aivan muuta, kun seitsemäsluokkalainen Eemil Kylliäinen sai ajatuksen thrash metalia soittavasta Kryonix-yhtyeestä. Kappaleiden aiheet kumpuavat yhteiskunnallisista asioista. – Olemme soittaneet muun muassa Lappeenrannan Kisapuistossa olevassa baarissa. Hän laittoi sen keikan lopuksi päälleen, mistä tuli meille ihan hyvät promot. Opiskelun ja bänditoiminnan yhdistäminen on sujunut bändin mukaan luontevasti. Kryonix ei ole vielä pohtinut, mitä tapahtuu, kun lukio on taputeltu. Lavalta nähtynä 15 000 katsojaa imevä areena ei tuntunut enää niin suurelta. – Jos ollaan lukion jälkeen siellä huipulla, ainakaan ei enää opiskella, Laine lisää nauraen. Raha merkkaa tässä aika paljon, sillä 16-vuotiaille on melko kallista lähteä studioon tuottamaan yhtään mitään. – Olisi mahtavaa soittaa myös suomalaisilla festareilla kuten Tuskassa, Kylliäinen toteaa. Toivotaan, että bändi pääsee mahdollisimman pitkälle ja on ainakin Suomen, ellei maailman huipulla, Kylliäinen sanoo. – Biisit lähtevät syntymään usein kitarariffeistä, joita me kaksi kasaamme, Kylliäinen sanoo viitaten itseensä ja Laineeseen
WWW.SOUNDPOLLUTION.NET . Welcome! DEAL OF THE YEAR SOUND POLLUTION STORA NYGATAN 18 . INDEPENDENT MUSIC FOR INDEPENDENT PEOPLE OR DE R FR OM W W W .S OU ND PO LL UT IO N. NE T OR DE R FR OM W W W .SO UN DP OL LU TIO N.N ET BLOODSTAIN I Am Death Bloodstain CIRKUS PRÜTZ Manifesto Metalville BONAFIDE Pay Day Black Lodge CRYPTOPSY An Insatiable Violence Season of Mist DIE FOR MY SINS Scream Vicisolum Productions GAAHLS WYRD Braiding the Stories Season Of Mist IGORRR Amen Metal Blade NILS PATRIK JOHANSSON War And Peace Metalville SARAYASIGN Shadows Of The Dying Light Black Lodge STRÖM Ödet Slår Hårt Black Lodge JORDFÄST Blodsdåd och hor Black Lion Records NOVEMBRE Words of Indigo Peaceville SCORPION MILK Slime of the Times Peaceville THERMALITY Concept 42 Black Lodge KILLSWITCH ENGAGE This Consequence Metal Blade REVOCATION New Gods, New Masters Metal Blade SIGNERI Signeri Vicisolum Productions THIS GIFT IS A CURSE Heir Season of Mist KING GARCIA Hamelin Vicisolum Productions RICKY WARWICK Blood Ties Earache LIK Necro Metal Blade RIVERS OF NIHIL Rivers of Nihil Metal Blade SPOCKS BEARD The Archaeoptimist Madfish V/A Turkish Delight Volume Three Escape Music MIDLIFE CRISIS 45 turns 33 Wild Kingdom ROULETTE Go! Black Lodge STARMEN Starmenized II Melodic Passion WYTCH HAZEL V: Lamentations Bad Omen Records SPIDERS Sharp Objects Wild Kingdom THOSE DAMN CROWS God Shaped Hole Earache THE HELLACOPTERS/SPIDERS – Melody / My Obsession Wild Kingdom BUCKCHERRY Roar Like Thunder Earache CANCER Inverted World Peaceville CASTLE RAT The Bestiary Blues Funeral Recordings HATE Bellum Regiis Metal Blade CENTINEX With Guts And Glory Black Lion Records. SOUND POLLUTION INDEPENDENT MUSIC FOR INDEPENDENT PEOPLE SOUND POLLUTION Stora Nygatan18 Stockholm SWEDEN 15% discount on one order! Use the code: EXTRAPRIS2025 Valid until January 31 2026 SOUND POLLUTION – THE STORE The store is located only a few minutes’ walk from the subway station – and as good as in the heart of Stockholm – on Stora Nygatan 18 in the beautiful Gamla Stan (Old Town)
Pakenin huonoa fiilistä kitaransoiton maailmaan. lintukoto. – Ero oli kova paikka, mutta musiikki auttoi. 16. Marttia pidetään modernin kantelemusiikin isänä ja puolestapuhujana. Marjatta taas teki lastenmusiikin klassikoita: Mörrimöykky, Mörköooppera, Vaarilla on saari ja monet muut biisit ovat hänen käsialaansa. Ensin asuttiin Helsingin Vartiokylässä, jossa meillä oli semitiivis sukuyhteisö. Voin sanoa sataprosenttisella varmuudella, että musa pelastaa ihmisiä. – Viime aikoina olen käynyt läpi suvun historiaa, sillä Martista ja Marjatasta kirjoitetaan kirjaa. Kulttuuria pitäisikin tukea paljon nykyistä enemmän, sillä sen vaikutus kansanterveyteen on valtava. Vanhempasi erosivat vuonna 1995. Isäsi Raimo Sariola ja Eeva-Leena Pokela ovat hekin muusikoita ja musiikinopettajia. – Minua ei koskaan pakotettu mihinkään suuntaan. ”KUN TAJUSIN, MITÄ AMERIKKALAINEN FINGERSTYLE-ARTISTI MICHAEL HEDGES TEKEE, PÄÄNI RÄJÄHTI IHAN TOTAALISESTI.” Perkussiivisen fingerstylen virtuoosi Petteri Sariola on hämmästyttänyt taidokkaan musisoinnin ystäviä jo parinkymmenen vuoden ajan. H ämärä on laskeutumassa Espoon Niittykummun ylle. Taiteilijan täytyy nimittäin ehtiä illaksi kotiin juhlimaan jälkikasvunsa syntymäpäivää. Oliko sinulla edes vaihtoehtoja uravalintasi suhteen. Uppouduin siihen niin täysin, että skitasta tuli minulle henkireikä. SOUNDI-HAASTATTELU > > TEKSTI TIMO ISOAHO Petteri Sariola: Kysymyksiä ja vastauksia. Kitaran kera käsittämättömiä juttuja tekevällä Petteri Sariolalla on ollut oma huone Mimixin uumenissa vuodesta 2018. Suuntana on jo vuonna 1991 alkunsa saanut, monissa eri osoitteissa vuosikymmenten aikana toiminut Mimix-studiokompleksi. Olisinkohan ollut kolme tai neljä, kun muutettiin Espoon Lintuvaaraan. Sittemmin olen asunut pk-seudulla ehkä parissakymmenessä eri osoitteessa. Kulttuuriin laitetut panostukset tulevat moninkertaisesti takaisin, mutta sitä on toki vaikea laskea numeroilla. 12-vuotiaaksi asti haaveilin sarjakuvapiirtäjän urasta, mutta sitten kitara vei lopullisesti voiton. Mutta käydäänpä toimeen. Oletko asunut koko ikäsi pääkaupunkiseudulla. Sariolan käsissä akustinen kitara soi kuin kokonainen bändi. Saatiin elää pehmoista lähiöunelmaa 80–90-lukujen taitteessa. Synnyit vuonna 1984 erittäin musikaaliseen sukuun. Edesmenneet isovanhempasi Martti ja Marjatta Pokela olivat omien sarkojensa pioneereja. Työtila on juuri sellainen kuin kuvitella saattaa: joka puolella on soittimia, pedaaleja ja muuta musiikkikalustoa. Millä mielin muistelet sitä aikaa. Se oli... – Kyllä vain, hyvin monessa paikassa
KU VA : AJ SA VO LA IN EN ”Kun aloin ottaa fingerstylesta kiinni, harjoittelin ’nakuttelutyylin’ perusteita ainakin puolentoista vuoden ajan. Se oli paikoin haastavaa, sillä toisinaan tuntui, etteivät käteni ja sormeni yksinkertaisesti pysty toteuttamaan vaadittuja liikeratoja.” 17
Bändejä ja muusikoita oli joka lähtöön. Saan toki ääntä myös muista bändisoittimista, mutta en voi sanoa olevani mikään varsinainen multi-instrumentalisti. Että mietit sitten tällaisia juttuja viisivuotiaana! Oletko soittanut vuosien mittaan muita instrumentteja. Kun tajusin, mitä amerikkalainen fingerstyleartisti Michael Hedges tekee – soittaa akustisella kitaralla samanaikaisesti perkussiivisen kompin, melodian, bassolinjan ja soinnut – pääni räjähti ihan totaalisesti. Karkeasti jaoteltuna oikea käsi on ”rumpali”, se hoitaa suurimman osan perkussioiskuista. Muistan hetken, kun treenasin erästä biisiä ja onnistuin soittamaan sen kokonaan läpi. Olin tosin kuullut kappaleita pääni sisällä jo paljon aiemmin: olin varmaan viisivuotias, kun aloin hahmotella mielessäni kaikenlaisia sävellyksiä. Esittelin ideoitani faijalle, joka taisi olla vähän ihmeissään. Ja suusta. Ja kun Outside kestää 75 minuuttia, siinä riitti – ja riittää – pureskeltavaa. Ne toimivat varsin itsenäisesti. Kehitys oli nopeaa. – Klassinen kitara tuli kuvioihin seitsenvuotiaana. Vasen käsi tuottaa soinnut ja melodiat. – Olin kymmenen, kun sain Green Dayn Dookien. Jos muistelet tajunnanräjäyttäviä keikkoja, mitä nousee mieleen. Se oli eka oma levyni, ja hyvä olikin. – David Bowien 90-luvun tuotanto iski lujaa. Joku tahtoi treenata enemmän, joku vähemmän. Alusta asti tuntui, että sormet osuvat oikeisiin kohtiin. – Aikoinaan tuo harmitti, olihan esimerkiksi Tapiolan seutu aikamoinen kulttuuripesäke. Kun nouset estradille, pelkän kuulokuvan perusteella lavalla voisi olla viisi eri soittajaa. – Välillä näppäilen teräskielistäni perinteisesti, kuten mitä tahansa klassista kitaraa, mikä on elintärkeää kokonaispaletin luomisessa. Käytän kaikkiaan lähes neljääkymmentä erilaista virettä. Se valitsee oikeat sävelet ja pitää väärät sammutettuina maustaen oikean käden rytmiikkaa pienillä ghost note -lisäiskuilla. – Olin PJK:ssa, siis Pop & Jazz Konservatoriossa, ja maikka esitteli erään soittotunnin yhteydessä uuden artistin. Marzi Nyman ja Lenni-Kalle Taipale olivat vähän vanhempia, ja me kuiskuteltiin ihastellen, että tuo on todella kova soittaja. Kokeilin släppäyksen yhdistämistä akustisella ja sähkiksellä tehtyihin kappaleisiin, mutta vielä silloin se ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Minkä ikäisenä aloitit soittamisen. – Teininä innostuin bassosta. Kun sitten laulan kaiken musisoinnin päälle, kykenen tosiaan toimimaan yksin eräänlaisena neli-viisijäsenisenä bändinä. – Bad Brains Ilosaarirockissa 2009 oli mieletön. Halusin soittaa myös sähkökitaraa jo silloin, mutta se tuli rinnalle vasta pari vuotta myöhemmin. Biisikattaus oli vastaanottajan kannalta optimaalinen: rymistelykappaleiden aikana riehuttiin hiki päässä pitissä, ja dub/reggae-stygejen soidessa pulssi sai vähän laskea. Vuonna 2003 tapahtui urasi kannalta isoja asioita. Ja sitten mentiin taas. Kuuliko kukaan muu. Matala viritys ja aktiivimikit luovat varsin autenttisen bassosoundin. Mitä olivat ensimmäiset bändit tai artistit, jotka veivät jalat alta. Olin soittanut vasta muutaman viikon, kun kirjoitin ekan oman biisin. Miten se on edes mahdollista. Kaikki äänet tulevat kitarasta. AUKEAMAN KUVAT: PETTERI SARIOLAN KOTIALBUMI Jyri-veljen kanssa, ja vähän riikinkukonkin. Yksi halusi soittaa tuollaista, toinen tällaista. Peukuttaminen eli släppäys oli hauskaa. Petteri ja äitinsä, lastenohjelmistakin tuttu Eeva-Leena Pokela. Millaista uuden soittotyylin treenaaminen oli. – Oman musan tekeminen tuntui alusta asti tärkeältä. Bassojutut taas tulevat kitaran alimmilta kieliltä. – Niin, mainittakoon tässä kohtaa, etten käytä livenä taustanauhoja. Konkreettisesti kuvailtuna ranteen alapuoli iskee kitaran kanteen basaria, kun taas sormet lyövät kieliin virveli-iskuja. Pian tajusin, että aiemmin oppimaani bassosläppitekniikkaa voi hyödyntää fingerstyle-soittamisessa hyvinkin paljon. Millaisia varhaiset bändiviritelmäsi olivat. – Aloitetaan vaikka siitä, että eri biisien vaihtoehtoiset vireet ovat isossa osassa siinä, että äänimaailma kuulostaa usean eri soittajan tuottamalta. – Sitten mennään käsiin. Kun pääsin himaan, kaivoin saman tien esiin isoisäni vanhan teräskielisen akkarin ja aloin syventyä Hedgesin juttuun todella intensiivisesti. On ollut hienoa huomata, että se kestää kuuntelua tänäkin päivänä. Kun kappale loppui, olin jotenkin lapsenomaisen hämmentynyt. Se oli hieno elämys niin taiteellisesti kuin fyysisestikin. Raskaammalta puolelta katsottiin ylöspäin esimerkiksi Children of Bodomin tyyppejä. Oman yhtyeen tähtien olisi pitänyt olla täsmälleen oikeissa asennoissa, mutta sitä ei tapahtunut. Että bassolinja menee näin, tuossa ovat melodiat, harmoniat ja rytmit. Bändiyhteisön haasteet tulivat selviksi. Kertoisitko Michael Hedgesin musiikkiin törmäämisestä. 18. – Oli monenlaisia kokeiluja, mutta kokoonpanot murenivat syystä tai toisesta. Esimerkiksi Outside-albumilla on erityinen tunnelma ja ihan oma maailmansa. Seiskaluokalla törmäsin Living Colourin Time’s Upiin ja aloin diggailla sitä tauotta. Että hetkinen, sehän meni tosi hyvin. Arttu Wiskari taas oli rinnakkaisluokalla
Se oli paikoin haastavaa, sillä toisinaan tuntui, etteivät käteni ja sormeni yksinkertaisesti pysty toteuttamaan vaadittuja liikeratoja. Että tämä penska löylyttää meidät pahemman kerran! Miten pitkään olet muuten laulanut. Purkitin albumia pätkittäin parin vuoden ajan, mikä oli silmiä avaavaa touhua. Siinä ajassa piti ottaa uusi tyyli ja tekniikka haltuun, tehdä biisit alusta loppuun ja hioa koko homma levytyskuntoon. Miten osasit ottaa kaiken hyödyn irti uudesta alustasta. – Japanissa on iso fingerstyleskene, ainakin moniin muihin paikkoihin verrattuna. Ihmisten kärsivällisyys ei tunnu riittävän muuhun kuin tähän pikaruokaan, enkä minä koe olevani kovin hyvä pikaruokakokki. – Jälkikäteen katsottuna se oli todella raskas projekti. Kun taas lyhytvideot... Sen pestin aikana opin paljon bändikollektiivin toiminnasta ja esimerkiksi lavaenergian hyödyntämisestä, sillä solisti Tommy Lindgren on huikea esiintyjä. – Don Johnson Big Bandin matkaan lähdin sen jälkeen, kun satuttiin soittamaan samoissa yksityisbileissä. Perhejuhlissa esiintymiskokemusta hankkimassa. Vuonna 2006 Youtube otti ensiaskeliaan. – Kun aloin ottaa fingerstylesta kiinni, harjoittelin ”nakuttelutyylin” perusteita ainakin puolentoista vuoden ajan. Hyvin pian aloin kuitenkin saada palautetta, että kannattaisi myös laulaa. Nykyään Instagram, Tiktok ja vastaavat haluavat, että kaikki julkaisevat hyvin lyhyitä ja jollain tavalla päräyttäviä pätkiä. Millainen oli ensimmäinen keikkasi fingerstyle-artistina. Kun aloitin perkussiivisen soiton, kaikki paikalle saapuneet, myös selvästi kokeneemmat opiskelijat, olivat ihan monttu auki. – Se oli hauska tapaus. Tätä pimeää puolta, oksettavaa kiusaamista ja muuta, ei myöskään haluta oikeasti rajoittaa, sillä se tuo alustoille tuloja muun muassa mainosten kautta. Ja kun yksi on julkaistu, halutaan jo seuraava. Levytin ensimmäisen kerran jo vuonna 1994, kun lauloin lapsikuorossa isoäitini kappaleita Karamelliooppera-albumilla. Kun ollaan steriilissä studiossa, jokainen virhe kuuluu läpi. Palataan musiikin äärelle. Ja sitten kun Silence! lopulta ilmestyi, kehut ja haukut tulivat ilman filtteriä suoraan päälle. Siinäkin oli totuttelemista. Sitä kautta setistä tulisi kiinnostavampi ja kysyntää olisi enemmän. – Youtube on edelleen mieluinen alusta, sillä sieltä löytyy kokonaisia biisejä, konsertteja ja vaikka mitä. – Kauemmin kuin soittanut. – Kun aloitin fingerstyle-esiintymiset, en laulanut paljonkaan. Olen sikäli onnekas, että jostain syystä tekemiseni tuntuu korreloivan hyvin japanilaisen musamaun kanssa. Toivottavasti tämän ilmiön suunta saadaan käännettyä. Näinä vuosina liityit myös joidenkin bändien livekokoonpanoihin. Aiemmin tänä vuonna kävi kuitenkin niin, että Kaislikossa suhisi. – Somessa pyörivän vihapuheen ja muun ikävän sisällön määrä on tietenkin ihan käsittämätön. Millaisia ajatuksia nykyYoutube ja muut videoalustat herättävät. Nykyään keikoista noin puolet on instrua ja toinen puoli laulettua kamaa. Törmäsin Hedgesiin 2003 ja julkaisin ensimmäisen fingerstyle-albumini vain neljä vuotta myöhemmin. Ylipäänsä tuntuu, että aiemmin porukalla oli sentään jotain käytöstapoja ja asioihin suhtauduttiin rauhallisemmin. En kuitenkaan luovuttanut, ja jossain vaiheessa mahdottomiltakin tuntuneet kuviot alkoivat luonnistua. Mitä muistat sen tekemisestä. Näyttökertoja alkoi tulla, ja kohta japanilaisen King Recordsin Susumu Morikawa otti yhteyttä. Kulttuuria pitäisikin tukea paljon nykyistä enemmän, sillä sen vaikutus kansanterveyteen on valtava.” 19. Sitten hän lensi Suomeen, ja tapaamisesta alkoi yhteistyö, joka jatkuu tänäkin päivänä. Olen diggaillut lapsuudesta saakka Hayao Miyazakin leffoja ja vaikka Sega Mega Drive -pelejä, ja ehkä sieltä on tarttunut jotain mausteita omaan hommaani. Latasin videoita jo Myspaceen, mutta toki Youtube tuntui vieläkin paremmalta alustalta. – Videojuttu kiinnosti ylipäänsä. En ollut kertonut uudesta innostuksestani ja soittotyylistäni kenellekään PJK:lla. Harjoittelin sitä varten tukun originaalibiisejä ja covereita ja suunnittelin välispiikit. ”Voin sanoa sataprosenttisella varmuudella, että musa pelastaa ihmisiä. Kerrotko tästä enemmän. Esimerkiksi Kotaro Oshio on tehnyt pitkän uran ja on siellä suoranainen poptähti. Se villin lännen meininki on täysin makaaberia. Konsalla oli sitten yksi vuosittainen tapahtuma, josta sain esiintymisslotin. Silence!-soolodebyyttisi ilmestyi vuonna 2007. Soiton on siis osuttava just eikä melkeen
– Toinen mainio yhtye oli The Northern Governors. Koko By Vili Ketola -hiusmallina/ 30.1.2022 KUVA: AJ SAVOLAINEN. Vettä oli melkein lantioon saakka ja taustalla heilui tanssiryhmä. Soitimme kylpylän altaassa. Omalla tavallaan överein veto oli, kun komppasin Pete Parkkosta Suomilove-sarjassa. Vanhalle Living Colour -fanille se oli mielettömän siistiä. – Se oli helppoa. Soitimme muun muassa Snarky Puppyn avausyhtyeenä April Jazz -tapahtumassa sekä Pori Jazzin päälavalla ennen Robert Randolph and the Family Bandiä ja Norah Jonesia. Klubien ja konserttisalien lisäksi olen esiintynyt esimerkiksi japanilaisissa levykaupoissa, saksalaisissa messuhalleissa ja latvialaisissa baareissa, ja toki ihan kadullakin. Olihan se mielenkiintoista. Nouseeko niiden joukosta mieleen erityisiä tapauksia. Olet tehnyt soolokeikkoja yli kahdessakymmenessä maassa. Tunnelma oli hyvin erityislaatuinen, se oli yksi hienommista illoista ikinä. Ainakin toistaiseksi. Miten sait hänet vierailijaksi. Levyllä oli mukana Living Colourin basisti Doug Wimbish. – Huikeita muistoja on paljon. jouduin jättäytymään porukasta pois omien kiireiden takia. Vähemmän siistiä oli, että kakkoslevyn jälkeinen aikakausi oli varsin synkkä. Tuttu teknikko Antti Rintamäki tunsi Dougin, joka suostui saman tien. Toinen soolosi Phases julkaistiin 2009. Nämä olivat hienoja juttuja. – Soitin taannoin amerikkalaisen Andy McKeen kanssa Lontoon Union Chapelissa, vanhassa kirkossa