HIM Lontoossa Kiersimme Suomen levykaupat JOULUKUU 11/2013 / 6,50 € (sis.alv) SoundI 3 1 . K C O R I M O K Ä T I M SU , U U L UU UUSIVIRTA, HANHINIEMI, RÖYHKÄ JA TYKKI KUULUSTELTAVINA DAVE LINDHOLM PITKÄSTÄ AIKAA SUOMEKSI RISTO NELJÄS ALBUMI TOISESTA ULOTTUVUUDESTA JUICE LESKINEN & COITUS INT 40 VUOTTA KLASSIKKOALBUMISTA TYPE O NEGATIVE Pikimustan huumorin mestarit JENS JOHANSSON Kolme vuosikymmentä musiikin huipulla
DS-1 Maailman suosituin särö €52 TU-10 Huippuviritin €33 MICROCUBE GX Maailman myydyin kitaravahvistin parani entisestään! €134 DB-30 Metronomi rumpaleille €31 UA-22 Äänikortti €155 TD-11K V-Drums €1049 HD-3 Kompakti sähkösetti €729. Nyt saat Roland-soittimellesi laajennetun 3 vuoden takuun rekisteröimällä sen sivuillamme www.roland.fi. VR-09 Urkusyna €939 SH-01 Syntikka €699 F-120 Digipiano €1039 PARHAAT SOUNDIT JOULUPAKETTIIN ME-25 Multiefekti kitaralle €176 Kun ostat lahjaksi laatusoittimen, se maksaa hieman enemmän, mutta siitä on iloa paljon pidempään
MeDeia iConoClaSTiC LaDy GaGa arTpop MokoMa ykSi Cdep+dvd -lTd. NatioN Despair only emberS lefT suVi teräsNiska pohjanTuuli MotörheaD afTerShoCk Vesa-Matti Loiri TuomiTTuna kulkemaan V/a beatLes robbie WiLLiaMs vain elämää -kauSi 2 live aT The bbC vol.1 SwingS boTh wayS -ilm. Cd+T-paiTa/girlie T-paiTa arcaDe Fire reflekTor raskasta JouLua raSkaSTa joulua -lTd. Viisi eniten ääniä saanutta kilpailevat sitten EMMA-äänestyksessä tästä himoitusta DEBYYTTI-EMMA tittelistä. Cd+T-paiTa/ girlie T-paiTa Jukka perko marTan ja rudolfin joulu -ilm. “HERRA, ANNA MEIDÄN ESIKOISEMME OLLA VALITTU!” JUMALA ON JÄLLEEN KERRAN ILMOITTANUT TAHTONSA SUOMEN KANSALLE LEVYKAUPPA ÄX:N VÄLITYKSELLÄ! LUE HÄNEN VIESTINSÄ KOKONAISUUDESSAAN TÄSTÄ ILMOITUKSESTA! Tässä Jumalan viesti jonka hän ilmoitti unessa Lappeenrannan kaupan neitsytmyyjälle (kutsuttakoon häntä tässä yksityisyyden suojan takia vaikkapa “Janneksi”): Rauhaa Suomen kansa, minä olen hyvää tarkoittava Jumala ja minulla on teille erittäin tärkeä tiedote. Cd+T-paiTa/ girlie T-paiTa FiVe FiNGer Death puNch The wrong Side of heaven and The righTeouS Side of isMo aLaNko kolmanneSvuoSiSaTa TaiTeilijaelämää/live hell, vol. Cdep+dvd + T-paiTa/girlie T-paiTa MuNaMies munamiehen SaTumaa -lTd. Äänestäjän on mahdollista voittaa itselleen melkein kaikki viime vuoden esikoislevyt ja niitä on paljon! Eli sinun tehtäväsi on nyt mennä osoitteeseen levykauppax.fi, eMiNeM etsiä oma suosikkisi, mmlp 2 äänestää sitä jne!” souNDs weekend Jesse kaikuraNta: vaikka minä muuTuin -lTd. 15.11. Cd+laSTen T-paiTa. Cd/lp -ilm. Mutta nyt en tarkoita esikoispoikianne tahi tyttäriänne, jotka nekin tietysti kiinnostaa vaan ESIKOISLEVYJÄNNE! Siksi olen antanut uskollisille palvelijoilleni tehtäväksi järjestää katy perry priSm VUODEN PARAS ESIKOISLEVY -KILPAILUN! Ja se menköön näin: Äx:n saitilla jokaisen suomalaisen tulee äänestää omaa (tänä vuonna ilmestynyttä) suosikkiaan vuoden esikoislevyksi, eli debyyttilevyksi. Aion siirtää focustani ainakin väliaikaisesti esinahoistanne ESIKOISIINNE! Gyllä, gyllä... Cd+T-paiTa/ girlie T-paiTa, -lm. 15.11. 15.11. 2 -ilm. 15.11. 15.11. petri NyGårD valmiS mihin vaan -lTd. -lTd
Dave Lindholm Arviot Live Bazook Children Of Bodom Paradise Lost Stalker Musta Valo Anna Inginmaa Hunters Minun tähteni: Type O Negative Levyt liikkeelle! Prefab Sprout Satellite Stories Laulun paikka: Tuure Kilpeläinen Viimeinen sana Ornette Birks Makkonen 18 Jens Johansson ”Kitaristeissa yleensä on korostuneesti tietynlaisia piirteitä.” 66 HIM Lontoossa ”On aivan sama, päättyykö rundi Seinäjoelle, Lontooseen tai New Yorkiin.” 78 Levyt liikkeelle! ”Kun ihminen on tehnyt todellisen laatuvalinnan, siis astellut levy kauppaan, niin hän ansaitsee kaiken mah dollisen kunnioituk sen.” kuva: Mikko Meriläinen 6 7 8 10 12 14 18 Type O Negative "Steele loi ylleni valtavan varjonsa, hymyili leveästi vampyyrinham paillaan ja toivotti tervetulleeksi mata laan majaansa." kuva: Timo Isoaho kannen kuva: Ville-Petteri Määttä 74 32 Risto ”Toivon, että tämä yhteiskunta ei kuse lähiaikoina ihan hirveästi, mutta luottamus ei ole suuri.” www.soundi.fi 4 SOUNDI. > Soundi 11/2013 24 32 36 42 43 44 50 66 68 71 74 78 84 87 89 90 91 Pääkirjoitus Suorat sanat & Toinen kuvakulma Uutiset Elämäni soundit: Timo Rautiainen Hai & Lou E-liike Soundi-haastattelu: Jens Johansson Suomirockin syylliset Pauli Hanhiniemi Kauko Röyhkä Olavi Uusivirta Aki Tykki Risto Suomalaisen rockin klassikot: Juice Leskinen & Coitus Int Tarkkailuluokka: Pöllöt Eikä siinä vielä kaikki..
MIKKELI, MIKAELI PE 29.11. HELSINKI, KULTTUURITALO LA 7.12. UUDET ALANKO-JULKAISUT NYT KAUPOISSA! KOL M A N N E S V UO S I S ATA TA I T E I L I JA E L Ä M Ä Ä / L I V E 29 Alangon klassista teosta sisältävä, studiossa livenä taltioitu kokoelma. JOENSUU, CARELIA-SALI KE 4.12. CD1 CD2 01 Rakkaudesta 02 Päivän uutinen 03 Rakkaus on ruma sana 04 Hiljaa virtaa veri 05 Hullun paperit 06 Elämä on hauras 07 Hetki hautausmaalla 08 Harsoinen teräs 09 Tuulen selkään 10 Värityskirja 11 Räkäistä ja tarttuvaa 12 Totuus vai tequila 13 Rakas rämä elämä 14 Maailmanlopun sushibaari 15 Kun rakkaus on rikki 01 Kriisistä kriisiin 02 Rappiolla 03 Tällä tiellä 04 Kun Suomi putos puusta 05 Datsun 06 Levottomat jalat 07 Pentti 08 Piste 09 Pornografiaa 10 Peltirumpu 11 Ekstaasiin 12 Vittu kun vituttaa 13 Taiteilijaelämää 14 Tuulipuvun tuolla puolen MAAILMANLOPUN SUSHIBAARI *ERIKOISPAINOS* Ylistetyn Maailmanlopun sushibaari albumin laajennettu versio, jonka toisena levynä tarjoillaan 17 liveversiota Alangon klassikkoteoksista. TILAA OMASI: ISMOALANKO.COM PE 8.11. TAMPERE-TALO PE 22.11. JYVÄSKYLÄ, PAVILJONKI, AREENA LA 23.11. OULU, MADETOJAN SALI TO 28.11. LAHTI, SIBELIUSTALO LA 16.11. ISMO ALANKO 33 – KOLMANNESVUOSISATA TAITEILIJAELÄMÄÄ. Erään näkemyksen mukaan parhaimmat ‘Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää’ -livelevyn kappaleista. HÄMEENLINNA, VERKATEHDAS LA 9.11. SAVONLINNASALI LA 30.11. HELSINKI, KULTTUURITALO Konserteissa mukana myös erikoisvieraita uran varrelta. TURKU, LOGOMO PE 6.12. KUOPIO, MUSIIKKIKESKUS PE 15.11
Mutta yhtä kaikki, sitä he ovat. Onkin ilo huomata, että viime vuosina suomirockin kurssi on selvästi ollut nousussa. Suomirock on nykyään siis vieläkin laveampi termi kuin 80luvulla, ja silloinkin skaala oli huikea. Siinä on syytä juhlaan. V altavirrasta suomirock ei ole kadonnut missään vaiheessa, päin vastoin. Todisteena toimikoot useat kuluneen vuoden aikana Soundin Tark kailuluokalla esitellyt bändit tai sivun 43 tuoreiden suomenkielisten rockbändien listaus. Kielemme sopivuuden rockmusiikkiin huomaa jo noita toinen toistaan nerokkaampia bändin nimiä lukiessa. Mikko Meriläinen Päätoimittaja TOIMITUKSESSA SOI: Cass McCombs: Big Wheel And Others LISÄÄ KUUNNELTAVAA: www.soundi.fi/jutut/soittolistat 6 SOUNDI Toimittaja Petri Silas Ilmoitusmyynti Veikko Virtanen 0400730 453 Avustajat Asko Alanen, Tero Alanko, Antti Granlund, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Ninni Luhtasaari, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Jussi Niemi, Jake Nyman, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin (09) 4369 2407 (Pop Median vaihde) Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus tai jakelutavoista. Termin häpeämisen ja menneisyyden leiman vierastamisen sijaan kannattaisi vain rinta rottingilla lunastaa termi itselleen, sinne minne se kuuluu: persoonallisen rockin, epäsovinnaistenkin ratkaisujen ja roh keiden suomenkielisten tekstien pariin. Heidänkin joukostaan varmasti löytyy tämänkertaisen Tarkkailuluokkayhtye Pöl löjen tapaan useita, jotka karsastavat määrettä suomirock. > Pääkirjoitus Päätoimittaja Mikko Meriläinen Suomirockin kirous Erikoistoimittaja Juho Juntunen S Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila uomirock on siitä pirullinen termi, että mitä enemmän sitä yrittää määritellä sitä kauemmas se pakenee. Käytännössä suomirock on kuitenkin saanut ylleen kohtuuttoman kapean leiman. vuosikerta. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 39. Lopulta päätyy toteamaan, että kaikki suomenkielinen rock on suomirockia, ja miksipä ei jopa kaikki suomalainen rock laulukielestä riippumatta. Eikä pelkästään vanhojen konkarien osalta (nykyään on viileimmillekin tyyliniekoille täysin sallittua myöntää, että Popeda todellakin on yksi maan kovimmista rockbändeistä), vaan myös ruohon juuritasolla ja nuorten keskuudessa suomen kielen ja kitaramusiikin yhdistäminen on katuuskottavampaa kuin aikoihin. Sanaa käytetään jopa kirosanan tavoin tarkoittamaan jotain populistista, junttimaista, maalaista ja vanhanaikaista. Se on jopa etsinyt uusia muotoja milloin popimman ilmaisun (Haloo Helsinki!), milloin raskaamman musiikin (Timo Rautiainen, Viikate) puolelta. Sellaisen tekeminen oli toki pyörinyt mie lessä jo kauan, mutta yhtäkkiä meillä oli samaan aikaan käsissämme Juicen debyytin 40vuotispäivä, Daven paluu suomenkielisen musiikin pariin, Riston kauan odotettu uutuus, television kautta uutta nostetta saanut Kolmas Nainen ja lisäksi kaikki ne marginaaleissa malttamattomina vuoroaan odottavat uuden suku polven sankarit. Tästä Soundista tuli suomirockteemanumero puoli vahingossa. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta
> Suorat sanat Kaanonin loppu K un olin nuori, altistuin rockin kaanonille usein kotibileissä ja illanvietoissa. Osan tästä kasvun ajasta jotkut niistä kanonisoiduista artisteista, jotka minä löysin 1980-luvulla, ovat pitäneet materiaalinsa poissa näistä palveluista – tavoitteena kai tulojen maksimointi lyhyellä tähtäimellä. Miten käy tunnustetun kaanonin. Yksi mahdollinen pitkän tähtäimen seuraus tästä on perinnetiedon siirtoketjun katkeaminen. Luulen, että nykyäänkin illanistujaisissa ja kotibileissä kuunnellaan musiikkia. Näin löytyi monta merkittävää bändiä, kuten The Beatles, Yardbirds, Black Sabbath tai Led Zeppelin. Tai edes älppäreitä, vaikka vinyylin uutta nousua onkin kovasti hypetetty. Onko historiasta tullut ansa. Mikä on tulevaisuuden yleissivistystä. Ja jos nykyajan nuoriso ei kuuntele The Beatlesia, eikö se voi olla ihan hyväkin asia. Minun ikäisilleni ja vanhemmille musiikin harrastajille rockin kaanon on selvä ja tunnustettu juttu. Joihinkin rakastuin, toisiin en, mutta kaikki olivat kiinnostavia ja avartavia kuuntelukokemuksia. Ei, niissä kuunnellaan YouTubea, Spotifyta tai vastaavia digitaalisia palveluja, joiden käyttäjämäärät ovat kasvaneet huimaa vauhtia viime vuodet. En voi varmaksi sanoa, koska ikäiseni mies pyörimässä teinien illanistujaisissa olisi jotenkin nihkeää, mutta veikkaan, et- Arttu Tolonen tei niissä kuunnella kasetteja tai cd-levyjä. Seuraus on tietenkin suuri joukko erinäisillä sodanjälkeisillä vuosikymmenillä syntyneitä napisemassa siitä, miten nuoret eivät kunnioita historiaa – mutta eiväthän 1960-luvunkaan nuoret kuunnelleet musiikkia 1910-luvulta. Useimmat ovat kaanonista tietoisia ja > Toinen kuvakulma tuntevat materiaalin osana yleissivistystä, vaikka eivät siitä musiikista pitäisikään. Altistuminen tapahtui siihen aikaan käytössä olleen teknologian välityksellä: 1980-luvun puolen välin tienoilla käytössä olivat levy- ja kasettisoittimet, hiukan myöhemmin cd-soittimet. Jos esimerkiksi The Beatles ei ole läsnä niissä palveluissa, joiden kautta musiikkia kuunnellaan tämän päivän nuorten bileissä, kuunnellaanko sitä. Perinnetietoa siirrettiin näin seuraaville sukupolville äänitteiden välityksellä. Kuvat: Jarkko Vehniäinen SOUNDI 7
Ensin peruuntui kesän Ilosaarirock-keikka ja nyt Lemmyn terveystilan takia yhtye joutui peru- askelta. Alue on tulossa keskustan kupeessa sijaitsevalle Kantolan alueelle, aivan Vanajaveden rantaan. Soundi-lehden linjaan yhdistyminen ei vaikuta. Mykistävää. Halutessaan ne voi myös palauttaa 31.12. Lou Reediä kunnioitetaan Helsingissä Helsingin Semifinal-klubilla järjestetään Lou Reedin muistokonsertti 28.11. Rytmi-lehti lakkautetaan ja yhdistetään Soundiin Soundia kustantava Pop Media on ilmoittanut yhdistävänsä Rytmilehden Soundiin. Motörhead yrittää jälleen Viime Soundin kansiotsikko oli valitettavan oikeassa, Lemmyn moottori todellakin köhii. Siitäkin huolimatta, että satsaus on Asumaan mukaan ollut jo tähän mennessä ”jättimäinen”. Applen iTunes Radio käynnistyy Suomessa ensi vuoden alusta. – Ensimmäisten päivien piikit osuivat odotetusti tunnettuihin nimiin, mutta pian käynnistyi nousu tuntemattomampienkin joukossa kun kuuntelijat alkoivat tehdä löytöjä, kertoo Hannu Asumaa Warnerista Soundin uutisille. Suomiräp ei ole enää entisellään. Rytmin päätoimittaja Heta Hyttinen siirtyy Soundiin Meriläisen aisapariksi. Illan avaa 22-Pistepirkon coverprojekti The Others.. Spotify ja iTunes ovat asemansa Suomessa jo vakiinnuttaneet, mutta omien sektoriensa markkinajohtajien niskaan hengittää leegio yrittäjiä Deezeristä Rdion kautta Google Playhin ja niin eteenpäin. Soundin toimitus pysyy myös tulevaisuudessa Tampereella. Käytännössä siis onhan se Suomessa tämän hetken suosituin ja tunnetuin suoratoistopalvelu. Spotify valikoitui sivuston yhteistyökumppaniksi luontevasti, Jättimäinen rockpuisto Hämeenlinnaan Eppu Normaalin ympärille Ylöjärvelle noussut yritysrypäs Akun tehdas vietti 10-vuotisjuhliaan. Nettisivusto Rytmi.com jatkaa elämäänsä myös jatkossa. Hankkeen suunnittelussa on mukana kansainvälinen konserttijätti Live Nation. Suomalaisen musiikin historia virtaa netissä Musiikin kulutuksen kristallipallossa siintää yhä selkeämmin suoratoistopalveluita sekä muita digitaalisia malleja. TEKSTI: PETRI SILAS maan myös joulukuulle suunnitellun Helsingin keikan. Parissa vuodessa ehtii näköjään tehdä paljon hyvää. Toivoa ei kannata vielä tyystin heittää, sillä uusi päivämäärä on jo sovittu: Hartwall Areenalla soi näillä näkymin 14.3.2014. toimintansa lopettavaa verkkomusiikkimedia Nuorgamia lukemattomista hauskoista, provosoivista ja älykkäistä kirjoituksista, erikoisista juttuideoista ja mielenkiintoisista soittolistoista. Warner Music Finlandin mittavan Suomalaisen musiikin historia -digitoimishankkeen hedelmänä saatiin kesäkuussa digipalveluihin yli 3000 Warnerin omistamaa kotimaista albumia eli lähes 25 000 kappaletta, joista isoa osaa ei ollut vielä cd-formaatissa julkaistu. Soundin päätoimittajana jatkaa Mikko Meriläinen. – Streaming taas valikoitui ensisijaiseksi kuuntelutavaksi, koska se on asiakkaan niin halutessa täysin maksuton. Vastaavanlaisia tekeleitä löytyy myös Slayerilta ja Devildriveriltä. Toistaiseksi kampanja ei ole poikinut mainittavaa piikkiä levymyyntiin tai latauksiin, mutta Warnerissa suunnitellaan jo seuraavaa Rytmi-lehti lakkaa ilmestymästä vuoden 2014 alusta alkaen, ja siitä siirretään suosituinta sisältöä Soundiin. Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysvirasto on julkaissut YouTubessa netin vaaroista varoittavan Tietokoneräppi-nimisen valistusvideon. Soitinrakentajamestari Juha Ruokangas, jonka kitaroiden nimiin esimerkiksi Juha Torvinen vannoo, oli tehnyt tehtaalle lahjaksi nerokkaan all-inone -instrumentin. Investoinnin tulouttamiseksi ei ole varsinaista aikamäärettä, mutta suoratoiston suosion kasvun myötä se voi tapahtua jo lähivuosina. Joulukuun keikalle ostetut liput käyvät sellaisenaan myös maaliskuun keikalle. Yksittäisten katalogiartistien stream-määrät kasvoivat katalogin käyttöliittymänä toimivan, Spotify-pohjaisen suomalaisemusiikinhistoria.fi -sivuston lanseerausviikolla moninkertaisiksi, mutta yksilöivämpää analyysia eri artistien suosiosta ei olla vielä voitu tehdä. – Nyt lanseerattua uusvanhaa materiaalia ei olla vielä julkaistu levyinä, mutta vastaisuudessa palvelun nimi saattaa hyvinkin linkittyä fyysiseen tuotesarjaan. > Uutiset Tähden välit Soundi kiittää 30.11. Tuottoja yhtiössä odotellaan maltillisin mielin. The Flaming Lips koetteli faniensa huumorintajua lähettämällä ensin maailmalle ”Sad news, we’ve broken up” -twiitin ja muutaman minuutin – sekä satojen retweettien – jälkeen uuden viestin: ”Lol just joking guys”. Lavalle nousevat muun muassa Yari, Maritta Kuula, Manna, Olavi Uusivirta ja Eduardo Martinez. mennessä ostopaikkaan. Latauslinkkejä iTunesiin koodataan paraikaa, Asumaa jatkaa. Hidasta ja kankeaa flow’ta, ontuvia riimejä ja alakoulutasoista animointia. 8 SOUNDI Hämeenlinnaan ollaan puuhaamassa jopa 80 000 henkeä vetävää jättimäistä ”rockpuistoa”. Joululahjaksi vihamiehelle, jolla on jo kaikkea! Käsittämättömän rumassa Metallica-neulepuserossa yhdistellään mauttomia värejä, jouluisia kuvioita ja tietenkin sekalaista Metallica-kuvastoa. – Palvelustamme on myös mobiiliversio ja systeemi mahdollistaa kilpailevankin palvelun käytön
Kärjistäen heidän kappalemateriaalinsa voi jakaa kolmeen eri kategoriaan: maaniseen rokkiin, suurelta osin Warholin Factoryn transujen, homojen ja rikkaiden teinityttöjen inspiroimiin balladeihin, sekä muutaman soinnun atonaalisiin purkauksiin. Keikat olivatkin pikemmin performansseja, joissa Warhol heijasti yhtyeen päälle kuvaamiaan elokuvia ja Factoryn supertähti Gerard Malanga esitti sm-vaikutteista tanssiaan ruoskan kanssa. Reedin suhdetta kuvataiteeseen, kirjallisuuteen ja ulkopuolisuuteen vain korosti teini-ikäisenä homoseksuaalisten taipumusten vuoksi saatu sähköshokkihoito, johon Reed teki viittauksia koko uransa ajan. Taiteen moniosaajan ja yhtä lailla rajoja rikkoneen Laurie Andersonin kanssa viimeiset vuotensa viettäneen Reedin poismenoon liittyy osuvasti myös outoa symboliikkaa. Hän kuoli maksansiirron jälkeisiin oireisiin The Velvet Underground & Nico -albumin Sunday Morning -avausraitaa mukaillen New Yorkissa sunnuntai-aamuna 27.10.2013. Brian Enon jo kliseeksi asti toistetun lausahduksen mukaan vain muutamat ostivat yhtyeen levyjä, mutta heistä jokainen perusti bändin. Tyylillisesti Reed käytti vää- ristynyttä värimaailmaa ja tarkoituksellisia kuvausvirheitä hyödyksi. The Velvet Undergroundilla oli maine yhtyeenä, joilla oli porttikieltoja liki yhtä paljon kuin soitettuja keikkoja. Etenkin kahdella ensimmäisellä albumilla Reed mutiloi rocklyriikan ja laulunkirjoittamisen muotoa, musiikin ollessa yhdistelmä hälyääniin ja droneen pohjautuvia simppeleitä rocksävellyksiä ja John Calen mukanaan tuomia eurooppalaisia avantgardevaikutteita. Ajatuksen ja ilmaisun välissä Lou Reed 1942–2013 kuva: Soundin arkisto L ou Reed oli koko elämänsä ajan outolintu. Vähintään vittumaisena ihmisenä kunnostautunut Reed ei kuitenkaan antanut armoa edes ystävilleen ja häntä arvostaneille ihmisille, ja hän oli tunnettu vuosia kestäneistä riidoistaan. Viha-rakkaussuhde Warholin kanssa kesti läpi molempien elämän, kummankin yhtälailla imiessä ympärillä olevat ihmiset kuiviin niin henkisesti kuin fyysisesti. Reedin epätasainen, itsepäinen ja kovien huumeiden värittämä sooloura sisälsi eri musiikkityylien ja teemojen yhdistämistä, mutta täysin kuuntelukelvottomia levyjä ei häneltä tullut kuin muutama. Osuvaa oli myös yhtyeen nimeäminen sattumalta maasta löydetyn pornonovellin mukaan. Elokuvan puolella Reedin synkistä virtauksesta ovat juoneet ainakin David Lynch, Danny Boyle ja Wim Wenders, jonka upeassa Faraway! So Close -elokuvassa Reed jopa esiintyy. Elävimmillään Reed oli työskennellessään popmusiikin ja avantgarden rajalla, ja soolouransa luovimpina kausinaan (Berlin, Street Hassle, Blue Mask) hän oli Warholin ja Bowien tapaan pikemminkin kuin kävelevä taideteos, jonka kappaleissa visuaalisuus, sanat ja äänet olivat yhtä. Musiikin ohessa hän toimi myös pienelokuvien ohjaajana ja valokuvaajana, ja hänen töistään on koottu viime vuosina useita laajoja kirjoja ja näyttelyitä. Biseksuaali juutalainen, joka näki kauneutta kaduilla, jonne uskaltautuivat vain huorat ja nistit. Musiikin ja muiden muusikoiden suhteen erittäin kranttuna tunnettu Reed mainitsikin taidepiirien ohella suurimmiksi vaikutteikseen yhtä selvissä merkeissä eläneen Edgar Allan Poen, yhdysvaltalaista kirjallisuutta ja lyriikkaa uudistaneen Doc Pomusin sekä opiskelutoverinsa, lapsineroksi haukutun runoilija Delmore Schwartzin. Vaikka Lou Reed toimi liki neljän vuosikymmenen ajan inspiraationa lukemattomille kuvataitelijoille, kirjailijoille ja – tietenkin – nuorille, jotka löysivät Reedin ilmaisun kautta kanavan omalle musiikilleen, jäi hänen oma tuotantonsa suurelta yleisöltä noteeraamatta. Hänen perustamansa The Velvet Underground oli kiistatta eräs merkittävimpiä rockyhtyeitä kautta aikain, rikkoen populaarimusiikin rajat ennen kuin niitä oli edes kunnolla piirretty – samalla tehden siitä vakavasti otettavan taidemuodon. Toistaiseksi hänen parhaat kuvansa on julkaistu yllätyksettömästi vieraantuneisuutta käsittelevissä Emotion In Motion ja Rimes Rhymes -teoksissa. TEKSTI: JUHO ÄIJÖ SOUNDI 9. Andy Warhol otti yhtyeen pian sen perustamisen jälkeen siipiensä suojaan ja rahoitti yhtyeen banaanikantisen debyytin
Kelanauhurin saimme 1970 tai 1971, kasettinauhurin ja Black Sabbathin Vol.4. Pepper’s Lonely Hearts Club Band Pakko nimetä kaksi. Ylipäätään Rauno Lehtisen musiikki on tehnyt meikäläiseen suuren vaikutuksen. Biisintekijän Valtteri Tynkkysen kanssa käydään duokeikoilla ja soolonakin Timo on kiertänyt. – Hevivuosina musiikin kuuntelua hallitsi metallipuoli. 4 Neil Young: Old Black -kitara ja Bigsby-vibrakampi Marja Mattlar: Lintu ODOTTAMATTOMIN SUOSIKKIARTISTINI LAULU JOKA TUO MIELEEN UNIIKIN LIVE-ELÄMYKSEN. Omakin kansanmusiikki kiinnostaa ja viime talvena olin Kaustisella kursseilla. Vertaa vaikka Jaloviinamiehen ja Warriorin alkuriffejä. Kansamusiikillinen Timo Rautiainen Folk Band hakee vielä muotoaan. Levysoittimen hankin vasta 1985. Pidän myös Neilin ”Double-drop-D” -virityksestä” kai siksikin, että oma ääniala suosii D-duuria ja D-mollia. Neljännen Sektorin albumin nimikappaleen Kunnes kuolema meidät erottaa loppuriffittelyssä vaikutuksen kuulee. MIKÄ MUSIIKKI ON INNOITTAJANI KITARISTINA MINKÄ KAPPALEEN TOIVOISIN ITSE TEHNEENI Black Sabbath: Vol. Kuuntelimme Beat- lesia aina kun sitä tuli. Pellen lavakarismasta puhumattakaan. Ja ekasta kännistä. UUDEMMASTA VANHAAN TUOTANTOON KELAAMANI ARTISTI MINKÄ LEVYN HALUAN SOITETTAVAKSI HAUTAJAISISSANI Kai Hyttinen: 70-luvun tuotanto Pelle Miljoona & 1980: TV Glen Campbell: Ghost On The Canvas The Steel Wheels: The Second Of May KAUTTA AIKOJEN KANTAVIMMAKSI OSOITTAUTUNUT ALBUMI LYIJYKOMPPANIAN MUSIIKILLINEN KIPINÄ JA TYYLIN PERUSTA The Beatles: Sgt. Ehkä niistä tulee lapsuus mieleen. Muistan kesän on järkyttävän hieno biisi. Oli jaettu huone, yhteinen nauhuri ja radiossa vähän rockia. Olen aina diggaillut hänen ääntään ja laulutyyliään. -kasetin jouluna 1972. Elävästi muistan tv:n Beatles-elokuvat. Luke Kellyn haudalla vierailin äsken Dublinissa. Tykkään baritonikitarasta ja miten Campbell yhdistää sen kellopelisoundiin. Hieno, kaunis ja kaihoisa mutta kuitenkin positiivinen instrumentaalibiisi.. Tähän oli helppo löytää vastaus, mutta perustelut Linnulle ovat niin mittavat, etten jaksa niitä tässä kirjata. Siitä painajaisunesta heräsin, kun Niskalaukaus lopetti vuonna 2004. Olen pitänyt Neilin sähkökitaran soitosta jo Buffalo Springfieldissä. 10 SOUNDI Biisistä riippuen siellä soivat Sabbathin Vol.4, Mountain ja yllätys, yllätys: Wishbone Ash. Lyijykomppanian ja Trio Niskalaukauksen aikaan viitekehys kapeni, mutta soololevyjen jälkeinen Neljäs Sektori vapautti soittonautinnon voimarockillaan. Se toinen, Pelle Miljoonan Pelko ja viha, liittyy vahvasti taas muistoihin omasta nuoruudesta ja ekasta bändistä. Hänellä vibrakampi on aktiivikäytössä, kun monella muulla Bigsby on vain koristeena. > Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen TIMO RAUTIAINEN (Lyijykomppania, Trio Niskalaukaus, Neljäs Sektori) T imo Rautiainen kuvailee itseään artistina ikuiseksi amatööriksi, joka esittää ammattilaista, mutta iän kaiken innokkaana musadiggarina hän kuuntelee paljon ja kaikenlaista musiikkia. Ystäväni ovat jo tietoisia tästä. Pepperin nerous jaksaa yllättää aika ajoin vielä tänäkin päivänä. Ja ekasta tupakasta. Nyt fanitan taas suuria suosikkejani Midnight Oilia tai irlantilaisosastoa. Innostuin Campbellin toissavuotisesta levystä ja olen siitä edennyt aiempaan tuotantoon. Nuo justinbieberit ohitan ja kuuntelen ennemmin helkkarin hyvää Folk Alley -nettikanavaa, josta saan loputtomasti uutta musaa. – Kuuskytluvun lopulla peesasin neljä vuotta vanhempaa veljeä. Vuonna 1979 Juvan Kaarihallilla näin jotakin uskomatonta: Rubberduck Jones soitti kitaraa uskomattomalla tyylillä ja meiningillä ja tuntui olevan koko ajan parikymmentä senttiä ilmassa
M040 Genelecin uusi M-sarja tuo ammattitason äänentoiston nyt myös kotistudioosi. Nyt voimme tarjota entistäkin ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon, joka on valmistettu puukuitukomposiitista. Jo 35 vuoden ajan olemme olleet musiikkistudioiden kaiutinvalmistuksen edelläkävijä ja hioneet neutraalin ja tarkan äänentoiston huippuunsa. Genelec M-sarja Käsintehty Suomessa Puukomposiittikotelo ?M030 Unelmat on tehty toteutettaviksi . Unelmoiminen ja unelmien toteuttaminen on ollut alusta alkaen osa tarinaamme – nyt on sinun vuorosi. Tutustu uuteen Genelec M-sarjaan tarkemmin osoitteessa WWW.GENELEC.COM/MUSIC-CREATION. Laadukkaalla ja tarkalla äänentoistolla Genelecistä on vuosien varrella tullut myös musiikkialan ammattilaisten laajalti suosima tuote. M-sarjan kaiutinkotelon koostumuksesta noin puolet on puupohjaista materiaalia. Intelligent Signal Sensing (ISS) omalta osaltaan tekee M-sarjan kaiuttimista paitsi ympäristöystävälliset myös käytössä edullisemmat: Genelec-kaiuttimet ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään ja nyt ne myös katkaisevat valmiustilassa virran automaattisesti säästäen sähköä
Lewisohn itsekin on julkaissut aiheesta monia perinpohjaisiin tutkimuksiin nojaavia kirjoja. Lavashow nojaa mennäkiertueiden rekvisiittaan, kuten Load-lavatekniikan romutukseen, sokean Justice -patsaan sortumiseen, valkoisiin Puppets-risteihin ja taustakuvituksen sekameteliin. HHHH HHHH 12 SOUNDI N UDE A K U METALLICA: THROUGH THE NEVER IMAX-jättikankaita varten paisuteltu ”best of ” -live-elokuva saa visuaalista potkua myös 3D-esityksessä. Eikä Lewisohn myöskään tarjoa aiheeseen minkäänmoista omaa näkökulmaa. Nokkelaa lemmenjuonittelua koristaa eloisa, tanssituttava pop/jazzmusiikki sekä raikkaasti disainattu sävyjen maailma. > Hai&Lou Asiaa populaarikulttuurin ytimestä ELOKUVAT TEKSTI: ASKO ALANEN PÄIVIEN KUOHU Aikuisten lelukaapista rakennettu lemmensatu KU K irjailija ja kiehtova monipuolisuusmies Boris Vian kehitti teoksessaan Päivien kuohu (1947) käsitteen pianocktail, joka perustuu juomakimaran valmistukseen soitetun melodian sointujen mukaisesti. HHHH FRANCES HA MIELETÖN ELOKUU Kaavoja rikkovissa indie-elokuvissa chick flick -käsite jopa korostuu, koska Francesin (Greta Gerwig) kaltaisilla persoonallisuuksilla on enemmän kerrottavaa kuin genren stereotyypeillä. Kunnaksen kirjalla on kokoa 78 sarjakuvasivun verran. Päähenkilö Colinin kokki Nicolas valmistaa jatkuvasti suurenmoisia aterioita ja kahvitarjoiluja vain pyyhkäistäkseen ne aina astioineen lähes koskemattomina pöydältä. Michael Gondryn ohjaus on kuin elokuvallisen ”filmocktailin” valmistusta romaanitekstin päähänpistojen ja mielialojen mukaisesti. Se on mahdotonta, koska The Beatlesin tarina on kaikille popmusiikin historiasta kiinnostuneille tuttu. Veikkaan, että monet tämän kirjan aloittaneet eivät koskaan lopeta sitä. All These Yearsin yksityiskohtainen vyörytys ei varsinaisesti ime mukaansa eikä anna kaunokirjallista lukunautintoa. Kuvakerronnassa on vaikea löytää Gondryn vertaista, sillä hän palaa varhaisten innovaattorien, Meliésin ja Vertovin, rajattoman riemukkaaseen kokeiluhenkeen. Frances Ha ei lankea latistuksiin, sillä ohjaaja Noah Baumbach ei yritä olla nuorekas, naisellinen ”Woody Allen” eikä Gerwigin kanssa tehty käsikirjoitus töksähtele tavanomaisimpiin nuoren naisen kipupisteisiin. Häneltä kuluu vuoden 1962 loppuun pääsemiseen lähes tuhat sivua. Päivien kuohu kulkee ihastuttavan sutjakkaasti maagiseksi muuttuvasta arkielämän näystä toiseen. HHH Matkalla maineeseen V uosi sitten ilmestyi Mauri Kunnaksen graafinen novelli Piitles. Mainio kirja kertoi maailman merkittävimmän popyhtyeen tarinan marraskuuhun 1962 asti. Ja mehukkaimmat palat – Beatlemania, Yoko Ono, Maharishi Mahesh Yogi, LSD, Apple Records – ovat tietenkin vasta tulossa. Mark Lewisohn kehottaa All These Years -teokseen tarttuvia heittämään kaiken aiemman tiedon romukoppaan. Myös lähes jokainen ele, repliikki ja toimi saa leikillisen surrealistisen kuvamuodon. On helpompi näytellä olevansa todella, todella kiinnostunut The Beatlesin esihistoriasta kuin oikeasti olla sitä. Lähes jokainen visuaalinen oivallus sisältää hämmentävän kääntöpuolen. Romanssien kepeys hälventää vaaran vuosien varjoja, mutta poliittiset kähyt ja valvontatoimet on viekkaasti viritetty herkullisiin roolihahmoihin (Kekkonen mukaan lukien) ja seikkailukäänteisiin. Surumielisemmät käänteet, kuten ”inhat hautajaiset” tuovat mieleen Tim Burtonin synkeät fantasiat, mutta nekin ovat paljon rajoittuneempia vakiotunnelman ylläpitämiseen. Vuoden 1963 nuorisofestivaalin valtaamassa Helsingissä kansat kohtaavat toisensa poliittisten väkivaltaisuuksien ja äkillisten lemmenpuuskien merkeissä. Se myöhästyi kaksi vuotta suunnitellusta aikataulusta. Hän tietää kirjoittavansa viimeistä sanaa valtavasta aiheesta, ja tekee sen kirurgimaisella täsmällisyydellä. Lienee siis turha aprikoida, milloin myöhemmät osat valmistuvat. Englantilainen The Beatles -historioitsija Mark Lewisohn kertoo samat asiat selvästi pitemmän kaavan kautta. Konserttipaikan ulkopuolella leviää autioitunut, mellakoiden repimä kaupunki, jonne nuori avustaja Trip lähetetään tankkaamaan ja ajamaan puuttuvaa kiertuekuormuria. TEKSTI: TERO ALANKO Mark Lewisohn: The Beatles: All These Years – Volume One: Tune In (Little, Brown). Hän käyttää teatterikulisseja, animaatiota, yllättävistä materiaaleista koostuvaa rekvisiittaa LEF FA ja villiä kuvakikkailua yhtä tuoreesti ja uteliaasti kuin alan pioneerit. Lokakuussa ilmestynyt The Beatles: All These Years – Volume One: Tune In -möhkäle on kolmiosaisen historiikin ensimmäinen palikka. New Yorkin armoille alistunut, paikkaansa hakeva köyhä tanssija on ainoastaan ihmissuhteidensa varassa. Kolmannen polven vapaa seksuaalisuuskin on käynyt arkisuudessaan lähes mielenkiinnottomaksi, kun on paljon muutakin vipinää. Kumpikin on ikääntynyt armollisesti, joten lemmenkööriä vahvistavat sisarentytär Minni (Elina Leeve) ystävättärineen ja omine haihatteluineen. Hän antoi mielikuvitukselleen lisävaltuudet kuvittaa Colinin (Romain Duris) ja Chloen (Audrey Tautou) lemmentarina vieläkin kekseliäämmin ja surrealistisen villisti. Mark Lewisohnin lähestysmistapa liikkuu lähellä silkan höperyyden rajaa. Silloin The Beatles levytti toisen singlensä Please Please Men. Oheisjuonen kauhufantasia ja kameratyö ovat aktiivisempia kuin Metallica-teatterin rutinoitunut thrash-raivo. Hallusinatorinen tarina jää pintapuoliseksi tyylittelyksi. Kämppis ja hupsuttelukaveri Sophie on muuttamassa miehelään, mikä painostaa Francesia oikeiden töiden tai oman kumppanin etsintään. The Beatlesistä on taatusti kirjoitettu enemmän kuin mistään muusta popyhtyeestä. Predators-ohjaaja Nimród Antal on ohjannut elokuvan rockvideoiden ”sähkoisten unien” ja konsolikulttuurin örkkisotien hengessä. Ennen sotia Suomesta poistunut tsekkimuusikko Jan (Miroslav Etzer) saa tilaisuuden tavata tyttöystävänsä Elsan (Kati Outinen) kulttuuridelegaation jäsenenä
Anssi Kela suostuu lähtemään risteilyesiintyjäksi. Järvinen puhaltaa PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA JUSSI MÄNTYSAARI tunkkaisimpaankin laahustukseen toiveikasta eloa ja vaihtuvia näkökulmia. Tervehdin energisesti kaikkia lipuessani työhuoneeseeni, jonka jaan Radio Cityn musiikki- ja ohjelmapäällikkö Sami Virtasen kanssa. Lontoossa 1970 Charles Dickensin kuolemasta tuli sata vuotta, ja Suurien odotusten konna Uriah Heep äkättiin Spice-nimen tilalle. Tämä artikkeli on liian lyhyt skeduloinnin selittämiseen, mutta periaatteessa päivän kovimmat hitit soivat useimmin. Puhepitoisissa aamuohjelmissa näin käy liian harvoin, ja Radio Aallon muuten loistava Dynastiakin kuulostaa hetken siltä, että sen keskeyttää ikään kuin pyytämättä ja yllättäen Katy Perryn Roar. Suuret levyyhtiöt tulevat kerran viikossa esittelemään uutuusbiisejään joiden pitäisi heidän mielestään soida Voicella. Väkimäärään nähden yhtye ei ole missään ollut niin suosittu niin pitkään. Saavun työpaikalle klo 8:07. Seuraa keskustelu, joka menee suurin piirtein näin: ”Mites?” ”Ei ehkä...” ”Mutta...” ”No, katsotaan, tämä sen sijaan...”. Se ei soi musiikkia, vaan rauhoittaviksi tarkoitettuja matalia ääniä. SBS Discovery Radion ala-aulassa etsiskelen työkavereita jotka saattaisivat huomata, että olen saapunut pai- kalle juosten. Keitos maustetaan uutuuksilla, tutuilla hiteillä kuluneen parin vuoden ajalta, 2000-luvun herkullisimmilla popbiiseillä sekä muutamalla ysäriklassikolla. Sitten suihkuun. Järvinen ei kuulunut aikakauden ”heepstereihin”, mutta on sitäkin hartaampi Heep-menneisyyden tutkija. Vielä ei ole musiikin aika. Hensleyn kauden levyt jäsentävät kätevästi kirjan luvut. Syön yhden meetvurstilla ja juustolla päällystetyn ruisleivän, luen iPadHesarin ja noin kello 7:10 lähden juoksemaan kohti työpaikkaani Helsingin Kaapelitehtaalla. Mainiointa historiikissa on se lämmin tuttavallisuus, jolla Järvinen jututtaa Heepin keskeiset survivalistit yhteiskiertueiden ja satunnaisten kimppasoittojen yhteydessä. Hän täydentää kauden kohtalot myöhempien aikojen Codaluvussa. Jotkut osaavat ottaa sen vastaan, jotkut eivät. Lennosta on tallentunut yksityisoikeudella monta uniikkia lausuntoa. Mahtavaa! Anssin livebändi on kuulemma ässä. Ensimmäisenä ”skeduloin” seuraavan päivän musiikit ja äänituotannot. TEKSTI: ASKO ALANEN Mika Järvinen: Uriah Heep – Easy Livin’: Ken Hensleyn vuodet 1970–1980 Johnny Kniga Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat Musiikkipäällikkö on fiilistelijä ja duunari Musiikkipäällikkö / The Voice H erätyskello soi kello 6:25. Muusikoiden muistikuvat eivät ole järin yhteneviä, mutta sekin on tarinan hauska kestogägi. Liikunnan jälkeinen euforia on ylivoimaisesti paras mielentila töiden aloittamisen kannalta. SOUNDI 13. En ole ilkeä, vaan rehellinen. Kuuntelen tietysti myös juontajia. Loppupäivään kuuluu palaveri uuteen musiikinhallintaohjelmaan siirtymisestä, lisää uusien biisien kuuntelua ja kuulijalukujen analysointia. Levy-yhtiövierailu. Muusikoiden tausta vaihteli taiderockista Top Of The Pops -halpalevyihin. Tapanani on antaa suora palaute uusista biiseistä. Niin, että kanava kuulostaa itseltään riippumatta siitä mihin aikaan kuulija tulee taajuudelle. Heavyvelhot ja heidän demoninsa U riah Heep oli aikanaan Suomen suosituin rockbändi. Sitten kuuntelen uusia biisejä, joita päivittäin saapuu 15–20 kappaletta. Slayerin South of Heaven tarjoaa juuri sopivan tavan pestä korvat, jotta ne ovat taas seuraavana päivänä valmiit seulomaan hittimusiikkia oikeaan järjestykseen. Maailmaa valloitettiin uuraasti ja kuluttavasti, mikä johti eroamisiin, hajoamisiin ja hengenmenoonkin. Nämä laulut pitäisi sitten laittaa sopivaan järjestykseen. Heepin vakavammille kokeiluille tuhahdeltiin, eikä valtava popsuosio ei kohentanut keikkajuhdaksi tuomitun yhtyeen muodollista arvostusta. Orastavan heavyn ja progen yhdistelmä oli kiteytymässä, mutta Heepin potentiaali ei kirkastunut Deep Purplen tai Black Sabbathin tavoin. Ei liikaa balladeja peräkkäin, ei liikaa suomenkielisiä biisejä peräkkäin, ei liian intensiivisiä peräkkäin ja niin edelleen. Alun Heep-klassikoiden jälkeen studioduunin tuskat pahenevat, Roger Deanin upeat fantasiakannet vaihtuvat ailahtelevaan sarjaan hienoja yksittäiskansia tai tyylittömiä halparatkaisuja. Juostessani kuuntelen radiota. Yritän samalla sopia esiintyjää Voicen Risteilylle. Vain pari ihmistä huomaa. Musiikkipäällikön näkökulmasta paras juontaja on sellainen, joka houkuttelee kuulijaa kuuntelemaan seuraavaksi kuultavan kappaleen. Mietin muiden kanavien musiikkivalintoja sekä sitä, missä järjestyksessä itse valitsemani biisit Voicella soivat. DJtyötä siis, periaatteessa. Kun pääsen kotiin, en enää jaksa kuunnella hittimusiikkia. Kuvitus on pidättyväistä, mutta levykannet ja kokosivun bändikuvat näyttävät järjestään nostalgisen makeilta rokkimuodin kitey- tymiltä 450-sivuisen tekstimötikän elävöittäjinä. Suurimman osan matkasta kuuntelen Voicea, mutta myös NRJ:tä, Aaltoa, Novaa, YleX:ää, Radio Cityä ja Groove FM:ää. Menestyskauden ylöskirjaus on omiaan Mika Järviselle, joka on Five Fifteen- ja Crazy World -yhtyeineen jalostanut 1970-luvun soittokikkoja sekä rock-kukkoilua
Munnarista eli munjeekarista. Niistä löytyvän syventävän kirjallisuuden ja kuunteluelämysten kautta voi kukin valita suunnan omalle odysseialleen pienen suuren soittimen parissa. Baritonilla keksii helposti uusia tuoreita kuvioita. Onkin hämmästyttävää, että tästä ihmeellisestä keksinnöstä ei ole ollut saatavana kunnollista yleisteosta suomeksi. Kirjan neljäs osio toimii soitto-oppaana aloittelevalle huuliharpistille. Baritoni on viritetty kuten kitara, mutta oktaavia alemmas. Ainoastaan vibratallan lukitusnappi on jätetty pois. Hän opiskelee folkloristiikkaa Turun yliopis- Jantso Jokelin: HUULIHARPPUKIRJA (Sammakko) der Fen er VI i Squ ta 379, ki.fi w Hin usiik .f-m ww 14 SOUNDI Oikealla: Charles Bronson ja munnari elokuvassa Huuliharppukostaja. Soitin pysyy suhteellisen hyvin vireessä, kun vaihtaa tehdaskielet laadukkaampiin. Tällä on helppo soittaa upeita murhariffejä tai vaikka blackmetalia niin halutessaan. Se kertoo pienen soittimen värikkäästä kulttuurihistoriasta, eri aikakausien kansanviihteestä ja popkulttuurista sekä huuliharpun mukautumisesta eri kansojen ja kansanryhmien musiikkiin. Japanilaisia kopioita on näkynyt ajoittain. Soitat ja pistät sen taas taskuusi. Mukana on myös kiitettävän hyvä lähdeluettelo ja diskografialiite. Jokaisella kitaristilla tulisi olla tällainen salainen ase mukana studiossa, jos ideat loppuvat kesken. Nyt se on valmis. Nyt tämä lyhytskaalainen basso tai oikeammin baritonikitara on julkaistu uudelleen 70-luvun tyylisenä. Alla: Sonny Terry, maalaisbluesharpun sokea päällikkö. Squierin yksikelaiset mikit ovat ilmeisesti peräisin Jaguar-kitarasta. tossa, pääasiallisena kiinnostuksenaan afroamerikkalainen kansanmusiikki. Jantson uraa-uurtava Huuliharppukirja on kirjoitettu kaikille huuliharpusta kiinnostuneille eli soittajille, harrastajille, tutkijoille sekä muille musiikin ystäville. Suu-urusta. Niistä lähtee kuitenkin jytäk- kää mekkalaa, varsinkin fuzzin tai tremolon kera isoon putkivahvistimeen liitettynä. Jack vaihtoikin sittemmin neljäkieliseen perusbassoon. Taskussa se on aina mukana. Suosittelen. > E-Liike Teksti: Esa Kuloniemi Tällä palstalla matkataan musiikin juurille Pieni suuri soitin A lppialueella syntynyt virityspilli on matkannut melkoisen taipaleen afro-amerikkalaisen blues-kulttuurin kautta uuden vuosituhannen popin maailmaan. The Curellakin se taisi olla keskeinen soitin. Fender kutosta valmistettiin vuosina 196175, mutta se ei koskaan saavuttanut suurta suosiota, paitsi surfmusiikin parissa ja yleisemmin instrumentaali-rock’n’rollissa. Huuliharpusta saa lähtemään vaikka mitä: ohuita ruokomaisia ääniä, sointuja tai rytmin säestämää melodiaa. Squier VI on loistava peli ja hinta on naurettavan halpa. Kirja sisältää myös läpileikkauksen suomalaisen Huuliharppua on helppo kantaa. Voit muovailla sointia kämmenten välissä, saada harpun valittamaan ja itkemään kuin säkkipillin; voit tehdä siitä täyteläistä ja muhkeaa kuin urkujen soitto; voit saada sen soimaan terävänä ja katkerana kuin vuoristopillin äänen. Sillä matkittiin periferisessä Mississippissä höyryveturin jyskytystä, se astui parrasvaloihin 1950-luvun Chicagon bluesklubeilla ja on päätynyt 2000-luvun rap-artistin suuhun. Dööd! Ainoa miinus tulee tallasta, jota on haastavaa saada hienovireeseen. Squier VI on miltei täsmälleen esikuvansa kopio: lehmusrunko, kolme mikrofonia, vibratalla, läjä kytkimiä, volume ja tone sekä lussut kitaravirittimet. Kauko Röyhkän Paha Maa -biisin soolo sekä Twin Peaksin teema ovat muuten soitetut juuri tälläisellä bassolla. Bob Dylanin ja Neil Youngin vinguttamana se jakaa edelleen mielipiteitä ja kamppailee maailman rasittavimman ja rakastetuimman soittimen arvonimestä. JOHN STEINBECK, Vihan hedelmät huuliharppukulttuurin moninaisista vaiheista. Ennen kuin nyt. Peltileivästä. Jytäpeli I hmettelin nuorempana kuinka ihmeessä Cream-yhtyeen basisti Jack Bruce sai nakkisormensa mahtumaan kuusikielisen Fender VI –basson kielten kapeisiin väleihin. Testaamani yksilön paino oli noin neljä kiloa, joka ei ole paha. Lisäksi teoksessa kurkistetaan huuliharpun kansien alle ja kerrotaan, mikä saa tämän ihmeellisen keksinnön soimaan. Mississippin saksofonista. Kaiva se takataskustasi, lyö sitä kämmentä vasten puhdistaaksesi roskat, nukan ja tupakanmurut. Muusikko-kirjailija Jantso Jokelin on katusoiton Suomen mestari ja sijoittui kolmanneksi maailman suurimmassa huuliharppukilpailussa Saksan Trossingenissa. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija. Puhun tietenkin huuliharpusta eli turpahöylästä
Kolmikon säännölliset keikat Suomessa vetävät aina tuvat täyteen viiskytluvun rokkareita, blues-fanaatikkoja sekä muusikkoja. En ole ikinä soittanut Kim Wilsonin kanssa, se olisi hauskaa, mutta hänellä on liikaakin kitaristeja! SOUNDI 15. – Hah! Luultavasti klassinen Jimmy Reed -bluesriffi kitaran kahdella matalimmalla kielellä. – Nyt, saatuani asian pois päiväjärjestyksestä, haluan palata alkuperäisen rakkauteni pariin ja minulla on useita, pääasiassa bluespohjaisia levyprojekteja meneillään. Musiikki on viihdyttävää, jorattavaa ja monipuolista. Vai kenties käsityönä tehty. – Huh, tuo on kaikkien aikojen pelottavin kysymys! No, luultavasti ensimmäiseksi koppaisin kainaloon kissani ja sitten niin monta f-aukkoista kitaraa kuin pystyisin kantamaan. 8 Vintage vai uusi soitin. – Anteeksi, en ihan taida ymmärtää tätä kysymystä. JOEL PATERSON INVENTAARIO #28 J 1 2 Ensimmäinen oppimasi riffi, komppi tai biisi. – Les Paul -levyni oli iso projekti, jolla tyydytin kaikkien vintage-kitaramusiikin ystävien tarpeet vähäksi aikaa. Halusin tehdä kokonaan instrumentaalin albumin joka koostuisi pääasiassa omista sävellyksistäni, joten kyseinen proggis vei aika paljon aikaa. Mielestäni täydellistä vahvistinta ei kuitenkaan ole olemassa, kyse on aina kompromissista. Joel Paterson soittaa uudella levyllään kaiken ihan itse. En halua paljastaa kundien nimiä, koska he ovat niin pahuksen kiireisiä. 9 kastan edelleen sen kuvion soittamista! Ensimmäinen lp, jolta opettelin blueskitaroinnin perusteita oli Lightnin’ Hopinsin Autobiography In Blues, joka on itse asiassa edelleen täysin validi ja monimuotoinen avaus bluesin maailmaan. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta. Voisitko toistaa sen. Ja 1960-luvun Fenderin mustalla kontrollipaneelilla varustetut vahvistimet ovat niin monipuolisia. – ”Sataseiskafemma”-tyyppisellä, kahdella mikrofonilla varus- Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Soitan niitä joko Fender Deluxe Reverbiin tai Vibrolux Reverbiin. Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. 13-vuotiaana onnistuin lainaamaan kitaran ja opettelin itsekseni soittamaan kuuntelemalla blueslevyjä. E-liike sai Patersonilta oppitunnin – ainoana Suomessa. – Olen puolueellinen ja pidän monipuolisista kitarasoundeista jotka onnistuin luomaan uusimmalle Handful Of Strings -albumilleni. – Halusin aluksi rumpaliksi, mutta en kyennyt saamaan käyttööni rumpusettiä. – Livekeikoilla käytän yleensä Gibson ES-295-kitaraa, joka viimeksi katosi kolmeksi päiväksi Helsin- ki-Vantaan lentoasemalle ollessani matkalla Müncheniin tai Gibson ES-225-mallia. Tykkään toki myös vanhemmista tweed-vahvistimista, mutta ne ovat enemmän yhden soundin koneita. Kotona ja levyprojekteissa käytän laajaa valikoimaa vanhoja, pienitehoisia Gibson-vahvistimia. 4 Miksi nämä. – Hmm, tämä oli todella paha, sillä tajusin juuri että melkein kaikki joita kuuntelen ovat kuolleita. Levy on kunnianosoitus Les Paulille, Buddy Merrillille ja Jorgen Ingmannille, jotka olivat paitsi kitaristeja, myös moniraitaäänityksen pioneereja. Ehkä joskus delayta. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. – Minulla on loistava kitaramekaanikko Chicagon alueella ja loistava vahvistinhuoltaja kotiosavaltiossani Wisconsinissa. En juurikaan käytä mitään pedaaleja. Aiemmin The Four Charms -yhtyeessä vaikuttaneen ja Chicagon talousalueella päämajaansa pitävän Joel Patersonin pääbändi on jo useamman vuoden ollut trio nimeltä The Modern Sounds. – Kitarapiuhaa ja viritintä. Ja Patersonin osaaminen kitaratyylien saralla on sen verran vaikuttavaa että purkka pysähtyy ja kokenutkin jehu saa varoa, ettei miehen soittoa seuratessa mene drinkki väärään kurkkuun. Osaan säätää Gibsonien kaulan, kieltenkorkeuden ja hienovirityksen aika kivasti, mutta isot operaatiot jätän suosiolla ekspertille. kuva: Leif Laaksonen oel Patersonia voisi luonnehtia kitaristien kitaristiksi, erikoismieheksi, joka soittaa suvereenisti mitä vain 1940– 1950-lukujen vintagetyyliä bluesista rockabillyyn ja jazzista tico-ticoon. Teen myös jatkuvasti keikkaa The Cash Box Kings -nimisen bluesbändin kanssa Chicagon ja Wisconsinin alueilla. Tuotan huuliharppulegenda Jim Libanin levyn ja muutama muukin kiekko on suunnitteilla, jos vain aikaa ja rahaa riittää. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. Ra- tetulla kitaralla voi soittaa melkeinpä mitä vain musiikkia. Vahvistimet saisivat jäädä! 6 Tallenne, jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin
> Soundi-haastattelu 18 SOUNDI Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen
Syöksyn merkiksi jäi 11. Liittyminen Dream Theateriin oli lähellä vuonna 1995, mutta ei-pohjoisamerikkalaisuus nousi lopulta kynnykseksi, jonka yli biisintekijänäkin pätevää Johanssonia ei päästetty. Lupaavasti alkanut nousukierre sakkasi kymmenisen vuotta sitten kitaristi Timo Tolkin mielenterveyden järkkyessä. Vuosituhannen vaihteessa leijonanosan kosketinmaestron ajasta vei Stratovarius, joka värväsi Episoden (1996) myötä suomalaisosaaji- en oheen iskuvoimaa Jensin ja saksalaisrumpali Jörg Michaelin muodossa. Samoihin aikoihin mies julkaisi 1992 ilmestyneen Fjäderlösa Tvåfotingar -ensisoolonsa jatkeeksi pitkälti improvoisoidun pianolevyn Ten Seasons. ”Musajuttu oli varasuunnitelmani, josta tulikin pääjuttu.” Klasarivaikutteiseen heavyyn ja progemetalliin notkeasti taipuvat näpit ovat kuskanneet Jens Johanssonin sekä Ritchie Blackmoren että Yngwie Malmsteenin ja Timo Tolkin bändeihin. Johansson, Michael, laulaja Timo Kotipelto ja basisti Lauri Porra purivat kuitenkin hammasta, kiinnittivät kitaraan Matias Kupiaisen ja tekivät näyttävän comebackin levyllä Polaris (2009). 1963) rakentanut ammattiuransa ja -identiteettinsä liki kohtuuttomassa tilanteessa. studioalbumi Stratovarius (2005). Lisäksi maailman arvostetuin metallikiipparisti on levyttänyt Allan Holdsworthin, Ginger Bakerin ja Jonas Hellborgin kanssa. Asiaa helpottaa, että veljekset suuntautuivat alusta asti eri sektorille eli raskaaseen rockiin – ensin yhdessä Silver Mountainin riveissä, kitarasankari Yngwie Malmsteenin Rising Forcessa ja oman Johansson Brothers -hankkeensa nimissä, mutta sittemmin erikseen. P uoltatoista vuotta vanhemman isoveljensä tavoin on myös Jens Johansson (s. Jokunen vuosi sitten Jens palasi vaimoineen ja tyttärineen vanhoille kotikulmilleen Malmöhön, ja on SOUNDI 19. Tavallaan hänen ylämäkensä on ollut vielä jyrkempi, sillä toisin kuin rumpuihin päätynyt Anders, valitsi Jon Lordia palavasti ihaileva Jens Ola saman instrumentin kuin isänsä. Tie on tosin vienyt heidät myös Jonas Hellborgin ja Allan Holdsworthin kaltaisten jazzrockin uusien kuninkaallisten seuraan, mutta etenkin Jens on suunnannut määrätietoisesti koh- ti raskaan rockin ydintä soittamalla Ronnie James Dion kaltaisten heavyn legendojen yhtyeissä. Ja koska tuo isä oli vuonna 1968 auto-onnettomuudessa menehdyttyään Ruotsissa kansallisaarteeksi kanonisoitu jazzpianisti ja säveltäjä Jan Johansson, on nimenomaan koskettimiin osumisen täytynyt vaatia hyvien geenien päälle ymmärtämisen lisäksi myös aimo annoksen sisua
Oletko huomannut isäsi kollegoiden vaikuttaneen sinuun matkan varrella suoraan tai välillisesti. Vaikuttiko tämä millään tavalla sinun tai Andersin uravalintaan. Sillä jos ammatillisesti naurettavan taitava Jens Johansson pitäisi ihmisenä muutamaan sanan tiivistää, ne olisivat sovitteleva, lempeä ja pitkäpinnainen. Koetko saaneesi jonkinlaisen yhteyden häneen Jazz på svenska -keikoilla. 20 SOUNDI Isäsi oli kotimaasi historian merkittävin jazzmuusikko. Tai kenties he alkuun katselivat minua, Andersia ja muita porukkamme muusikoita nenäänsä pitkin ja vä- hän katkerina. Onko suhde esimerkiksi Georg Riedeliin muuttunut, kun olet Andersin kanssa penkonut isäsi nauha-arkistoja. Ja hän kyllä yritti valistaa meitä asioista ja alan realiteeteista… Tähän bisnekseen lähtö sujui jostain syystä aika vaivattomasti, mutta en usko sen liittyneen lainkaan siihen, kuka isä oli. Kaikki vihasivat edeltäjiään tasapuolisesti! (Naurua.) Tavallisia sukupolvijuttuja, sama kuviohan toistuu kaiken aikaa. Jatsarit inhosivat rock- ja poptyyppejä, ensin tulivat hipit, sitten punkkarit. Mitä luulet Riedelin pitävän siitä, miten Anders soittaa kontraa kun toisinaan konsertoitte duona Jazz på svenskan merkeissä. Asiat menevät joskus erikoisilla tavoilla. Soitimmehan simppeliä 4/4 -pohjaista rockmusiikkia, joka oli alkanut nousta jo 1960-luvun alulla suosituksi ja syödä heidän elinkeinoaan.. – Ensinnäkään en muista isästäni oikeastaan mitään, joten omalta osalta ratkaisu syntyi vähän vallitsevista olosuhteista huolimatta. Tai sanotaan, ettei ainakaan mitään mallia seuraten tai neuvoja noudattaen. Liukastuin banaaninkuoreen, ja sillä tiellä olen edelleen. Mutta tulee muistaa, että Ruotsissa kyseistä musiikkia on rakastettu ja myös soitettu radiossa tosi paljon, joten. Veljesi sanoi minulle kerran saunan lauteilla, että voit halutessasi kuulostaa aika tavalla isältäsi pianon ääressä. – Ehkä jossain määrin. En muista Riedeliä lapsuudesta itse asiassa juuri lainkaan, vaikka totta kai hän meillä usein kävi. Biisintekoa ensimmäisen kerran kitaristi Matias Kupiaisen kanssa laulaja Timo Kotipellon mökillä Lappajärvellä kesällä 2008. – Ei hyötyjä eikä haittoja. Sillä toisella puolella kolikkoa oli tietenkin, että äiti tiesi vierestä katselleena, miten hankalaa muusikon on tulla toimeen. – Minulla on hänestä kuva varsin avomielisenä ihmisenä, mutta suoraan meille ei ole kommenttia tullut. kuva: Timo Isoaho > Soundi-haastattelu ”Isä ja Georg tarjosivat Pepin teemalauluksi ensin hyvin atonaalista ja kummallista, vähän Stockhauseniin viittaavaa kappaletta, mutta itse Astrid Lindgren hylkäsi ehdokkaan.” kuva: Timo Isoaho ”Uskon, että meillä on hiven enemmän pelivaraa venyttää materiaalia uusiin suuntiin kuin satunnaisella Jan Johansson- tai Jazz på svenska –fanilla.” kuva: Alex Kühr ottanut sittemmin osaa myös Timo Tolkin masinoimaan Avalon-projektiin. Tämä kuvaakin miestä ja hänen asennettaan erinomaisesti. Tapasin hänet ensi kerran syksyllä 1996, enkä ole alalla yhtä myönteisiä, rakentavia ja huumorinsa aina säilyttäviä tekijöitä juuri kohdannut. – Hän on yhä aktiivinen basisti ja säveltäjä, joten olemme lähinnä törmäilleet lentokentillä keikkareissuilla. Nuoret luulevat aina keksineensä kaikki jännät jutut ensi kertaa maailmassa. Hänestä välittyi aika vakava vaikutelma